HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO Keskustelupöytäkirja 4 – 2008 Kokousaika: 13.2.2008 klo 18.00 – 23.00 Kokouspaikka: Vanha Raatihuone, Aleksanterinkatu 20

Keskustelupöytäkirjaan on kirjattu vain ne kaupunginvaltuuston esityslistan asiakohdat, joissa on käytetty puheenvuoro

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaupunginvaltuuston kokouksessa käytetyt puheenvuorot

 

 

39 §

Esityslistan asia nro 3

KYSELYTUNTI

 

Kysymys nro 8

Valtuutettu Kolbe

 

                                          Kunnioitettu rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Helsinki joutui ensimmäisen maailmansodan ja vallankumouksien
tapahtumapaikaksi vasta vuonna 1917. Tammikuussa 1918 sosialistit
ja punakaarti ottivat vallan ja perustivat Suomen kansantasavallan.
Huhtikuussa saksalainen Itämeren divisioona nousi maihin Hangossa
ja valtasi nopeasti Helsingin. Punainen vallankumoushallitus pakeni, ja
elämä palasi vähitellen uomiinsa.

 

Helsingissä sodan molemmat osapuolet ovat vaalineet kevään 1918
muistoja nyt jo 90 vuoden ajan. Kaupungissa sijaitsee lukuisia
muistomerkkejä, jota liittyvät kevään 1918 tapahtumiin ja jotka ovat
kaupungin hallussa. Vuonna 1919 järjestetyn kilpailun voittivat E. Ilkka
ja arkkitehti E. Bryggman. Vapaussotamuistomerkki, arkkitehdit Ilkka ja
Bryggman, paljastettiin Vanhankirkon puistossa lokakuussa vuonna
1920. Samana päivänä paljastettiin vieressä oleva saksalaisten
sankaripatsas, suunnittelijoina kuvanveistäjä Finne ja arkkitehti Sirén.
Kaupungille kuuluu myös Liisanpuistikossa oleva kaatuneiden
suojeluskuntalaisten muistomerkki vuodelta 1921. Vuonna 1923
paljastettiin Viron vapaussodassa kaatuneiden suomalaisten
muistomerkki.

 

Santahaminan vankileirillä 1918–19 kuolleiden ja teloitettujen

punakaartilaisten muistomerkki on sijoitettu sotilassaaren Saharaksi
kutsutulle alueelle. Joukkohaudan paikalla on 1949 paljastettu
vakaumuksensa puolesta kuolleiden muistomerkki. Taitelija, graafikko
Ferdinandin mukaan punavankien muistomerkkisuunnittelun
lähtökohtana oli se traaginen tilanne, johon vuoden 1918 kansalaissota
päättyi, kun ”köyhä Suomen kansa oli yrittänyt katkoa kahleitansa”.
Muistomerkin veisti kuvanveistäjä Silfsten. Isosaaren entisen vankileirin
yhteishaudalle pystytettiin vuonna 1955 rautaketjuin ympäröity
muistokivi. Syyskuussa 2004 paljastettiin Suomenlinnassa vuoden
1918 muistopaikka, josta tulkinnan teki taitelija Marja Kanervo.

 

Keväällä 2008 on kulunut 90 vuotta vapaussota–kansalaissodan
päättymisestä. Tähän mennessä muistamisen muodot ja rituaalit ovat
jakautuneet sodan aikana muodostuneita linjoja pitkin. Sodan
henkilökohtaisesti muistavien määrä ei enää ole kovin suuri.

 

Kysynkin, miten kaupunki aikoo huomioida kevään 1918 tapahtumien
muistamisen? Olisiko nyt tilaa sovittelevaan ja sodan kaikkia osapuolia
yhdistävään muistotilaisuuteen?

 

Kaupunginjohtaja Pajunen

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Kuten kysyjä ansiokkaasti kysymyksessään toteaa, niin Helsinki oli
varsin keskeinen paikkakunta vapaussodan, kansalaissodan
tapahtumien osalta.

 

Vallankumouksen alkamisen merkiksi nostettiin punainen lyhty
Helsingin työväentalon torniin illalla 26. tammikuuta 1918. Punakaarti
sai nopeasti Helsingin haltuunsa miehittäen kaupungin virastot ja
laitokset.

 

                                          Helsingin taisteluna tunnetaan tapahtumien loppuvaiheessa 13. – 14.
huhtikuuta käyty taistelu punaisten ja saksalaisten tukemien valkoisten
välillä. Toukokuun 16. päivä ylipäällikkö Mannerheim järjesti
voitonparaatin Helsingissä. Kuluneena keväänä siis tulee 90 vuotta
kuluneeksi tästä tapahtumasta.

 

                                          Molemmat osapuolet ovat pystyttäneet Helsinkiin vuoden 1918
muistoja ja uhreja kunnioittavia muistomerkkejä, kuten kysyjä hyvinkin
seikkaperäisesti kysymyksessään toteaa. Punakaartin valtakunnallinen
muistomerkki sijaitsee eläintarhassa jäähallin luona. Punaisten

muistomerkkejä on lisäksi mm. Malmin hautausmaalla, Pohjois-Haagan
aseman läheisyydessä, Santahaminan varuskunta-alueella ja
Suomenlinnassa. Vanhankirkon puistossa sijaitsee puolestaan
suomalaisten vapaussotamuistomerkki sekä saksalaisten sotilaiden
hautoja ja sankarimuistomerkki. Helsingin ulkopuolella kaatuneiden
valkoisten patsas on pystytetty Liisanpuistoon ja Hietaniemen
hautausmaalla sijaitsevat valkoisten sankarihaudat ja muistomerkki.

 

                                          Vuoden 1918 tapahtumat ovat olleet kattavasti ja monipuolisesti esillä
eri tiedotusvälineissä, kuten lehdissä ja televisiossa. Lisäksi eri järjestöt
huomioivat merkkivuoden omilla tapahtumillaan. Opetustoimessa
vapaussota, kansalaissota käsitellään omana kokonaisuutenaan osana
koulujen historian opetusta. Työväenopistossa on tämän lisäksi
teemaan liittyviä erityisluentoja.

 

                                          Helsingin kaupungin talousarviossa ei ole varauduttu
muistotapahtuman järjestämiseen. Tässä tilanteessa kaupunki voi
esimerkiksi osallistua vuoteen 1918 liittyvien muistotilaisuuksien
maltilliseen tarjoiluun yleisten vieraanvaraisuusperiaatteiden
mukaisesti. Näistä mainittakoon toukokuun aikana Finlandia-talossa
järjestettävä valtakunnallinen muistojuhla.

 

                                          Vuoden 1918 tapahtumat koskettivat mitä suurimmassa määrin koko
valtakuntaa. Siksi on syytä todeta, että mahdollinen muistojuhlan
järjestäminen kuuluisi luontevasti lähinnä Suomen valtiolle. Oma-
aloitteisesti kaupunki jo huomioi lähinnä tapahtumia, jotka kiinteästi
liittyvät sen omaan toimintaan. Kuluvalta vuodelta esimerkkinä voi
mainita Seurahuoneen 175-vuotisjuhlavuoden erityistapahtuma.

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Tässä vastaus.

 

Valtuutettu Kolbe

 

                                          Kiitos puheenjohtaja.

 

                                          Kiitos kaupunginjohtaja Pajuselle vastauksesta, jossa itse asiassa
ehkäpä – mitenkä sen nyt sanoisi? –luontevasti käsiteltiin sitä miten
Helsinki ehkä ei aio osallistua nyt juhlintaan, joka – kuten
kysymyksessäni sanoin – on aika pitkälti kulkenut sillä tavalla, että
vapaussodan muistoa vaalivat organisaatiot ovat ylläpitäneet
tietynlaista muistoritualismia Vanhankirkon puistossa ja sama koskee

punaisten perinnejärjestöjä.

 

                                          Minun lähtökohtani tässä kysymyksessäni oli, että nimenomaan nyt
voisi olla ehkä se hetki, jolloin ehkä katsottaisiin kokonaisuutta ja
tarjottaisiin mahdollisuus jonkinlaiselle yhteiselle muistojuhlalle.

 

Näin varmasti on, että määrärahoja ei ole. Se vaatii nyt sitten sen
pohdintaa, miten tällainen näkyvyys voitaisiin aikaan saada. Tietysti
jokaisella valtuutetullakin on oma mahdollisuutensa osallistua, olla
läsnä, kirjoittaa, muistella, puhua ja esiintyä tämän kevään 1918
tapahtumien muistamisen merkeissä.

 

                                          Tietysti kysymys siitä, mikä kuuluu valtiolle, on aika kiinnostava sillä
tavalla, että itse asiassa keväällä 1918 mitään valtiota tosiasiallisesti ei
ollut. Tiedämme, että eduskunta ei kokoontunut, senaatti Svinhufvudin
johdolla toimi Vaasassa, oikeuslaitokset eivät toimineet, hallinto oli
ajettu alas ja näin ollen valtion läsnäolo tässä, sitä voidaan debatoida ja
pohtia, kuinka olennaista se on. Juuri siinä mielessä Helsinki
pääkaupunkina voisi tarjota mahdollisuuden tällaiselle eheyttävälle
juhlinnalle.

 

Valtuutettu Näre

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Valtuutettu Kolben ajatus vuoden 1918 tragedian muistotilaisuudesta
on erittäin aiheellinen.

 

                                          Suomessa on vallinnut sekä sisällissodan että talvi- ja jatkosodan
traumoihin liittyvä puhumattomuuden kulttuuri, joka lienee tärkeänä
taustaselittäjänä ? sille tosiasialle, että Suomi on väkilukuun
suhteutettuna läntiseksi katsotun Euroopan väkivaltaisin maa.

 

                                          Sisällissodan 37 000 uhria vaiettiin vuoden 1918 jälkeen. Ja kuten Ulla-
Maija Peltonen on kuvannut, punaisten surulle ei annettu julkista tilaa ja
kun teloittajatkin armahdettiin, kylvettiin Suomeen sellaista kulttuuria,
jossa uhri on potentiaalisesti syyllinen ja väkivallan tekijä jollain tavalla
oikeutettu tekoonsa.

 

                                          Sota-ajan lapsuutta tutkiessani olen joutunut havaitsemaan, että lapsia
ei menetysten keskellä erityisesti lohdutettu eikä rankkoja kokemuksia
liiemmin kollektiivisesti jaettu. Tällaisessa tilanteessa oireet ja toiminta
astuvat sitten helposti puhumisen sijaan.

 

 

                                          Suomessa on vallinnut kärsimyksestä vaikenemisen kulttuuri ja niiden
sanallistaminen, sanallistamisen yritykset vieläkin helposti torjutaan.
Viimeisin esimerkki tästä on Hesarissa. Viime sunnuntaina ilmestynyt
ns. ”Arvio kirjastamme: Haavoitettu lapsuus”. Siinä tulkittiin sota-ajan
lasten tunnekokemusten kuvaaminen hempeilynä, nyyhkyilynä ja
romantismina, vaikka todellisuus oli kaikkea muuta kuin romantismia.

 

                                          Valtuutettu Kolben ehdotus muistotilaisuudesta onkin tervetullut
tunnemuistojen herättäjä ja siinä mielessä edistää rauhan työtä.
Toivoisinkin, että tämä ajatus jollain tavalla toteutuisi tänä keväänä.

 

Ledamoten Dahlberg

 

Tack fru ordförande.

 

Det är visserligen rätt så få som fortfarande har personliga minnen kvar
från kriget 1918. Däremot lever många vars hela uppväxttid präglades
starkt av familjens sorg. Det gäller både den vita och den röda sidan.
Också jag som barn har upplevt då via berättelser inom familjen kriget
och dess fasor och att leva med skuggorna av de här döda inom
familjen.

 

Krig ska man ju aldrig fira men det är klart att minnet av de döda kan
hedras. Men man måste nog närma sig den här sortens jubileum med
en ytterst stor försiktighet för att inte väcka till liv slumrande konflikter
mellan olika medborgarkretsar. Man ser redan en hel del ansatser av
det här i tidningsartiklar som kan vara litet upprivande. Två
generationer från ett broderkrig är kanske för kort som perspektiv för att
man ska kunna förvänta sig en helt objektiv och balanserad syn på de
här händelserna. Så man måste som sagt vara ytterst försiktig.

 

Valtuutettu Ojala

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Valtuutettu Kolbe on tehnyt hyvin ajankohtaisen ja tärkeän
kysymyksen.

 

                                          Halusimmepa tai ei, niin historia kulkee meidän kanssamme
edelleenkin ja vielä tänä päivänäkin tapahtuu – ja olen jopa
henkilökohtaisesti kuullut – että joku ihminen saa tiedon

esivanhemmistaan tai sukulaisista, joilla on ollut osallisuutta, siis uutta
yllättävää tietoa esivanhemmistaan, että näillä on ollut osallisuutta
kansalaissodan jommallakummalla puolella. Nämä tilanteet voivat olla
hyvinkin hämääviä, koska valitettavasti näistä asioista ei ole riittävästi
puhuttu. Siksi valtuutettu Kolben ehdottama muistotilaisuus olisi
paikallaan.

 

                                          Haluaisin tässä yhteydessä tuoda esille myöskin sen, että Helsingin
Vasemmistoliitto on viime vuoden marraskuussa kääntynyt
kaupunginhallituksen puoleen asiassa, joka koskee punakaartilaisten
muistomerkkiä Santahaminassa. Siellähän sijaitsee juuri tämä
valtuutettu Kolben mainitsema U. Ferdinand Inkisen tekemä
muistomerkki.

 

Tämän muistomerkin ylläpitovastuu on tällä hetkellä Helsingin
Vasemmistoliitolla. Ja kun tiedämme, että Helsingin kaupunki vastaa
erittäin monien vastaavien muistomerkkien ylläpidosta, olisi
kohtuullista, että myös tämän muistomerkin osalta ylläpitovastuu
siirtyisi Helsingin kaupungille. Tiedän kyllä, että tämä asia on nyt ollut
lausunnoilla museolautakunnassa ja joissakin, museon johtokunnassa
ja muissakin. Toivon todella asialle myönteistä ratkaisua.

 

Valtuutettu Lohi

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Tiedotusvälineet, lehdet ja tv ovat varsin runsaasti tuoneet esille
vuoden 1918 tapahtumia. Tapahtumat olivat surullisia. Mutta on hyvä,
erityisesti nuorisollemme, että niistä on nyt tänä keväänä puhuttu.

 

                                          Valtuutettu Kolbe ehdottaa muistotilaisuutta, jota tietysti mielestäni
voitaisiin harkita. Kaupunginjohtaja Pajunen tosin oli sitä mieltä, että se
ehkä ei kuulu kaupungille. Enkä nyt kauhean paljon sitä kannanottoa
protestoi.

 

                                          Mutta valtuutettu Kolben kysymyksessä minua oudoksutti maininta,
jossa hän sanoi, että tämä tällainen tilaisuus yhdistäisi sodan kaikki
osapuolet.

 

                                          Minä kyllä painavasti huomauttaisin, että meillä ei ole enää sodan
osapuolia. Tämä sota on historiaa.

 

                                          Mutta jos osapuolia ruvetaan hakemaan, niin silloin pitää muistaa, että

tämä ei ollut ainoastaan kansalaissota, sisällissota, vaan myöskin tässä
oli mukana ulkomaalaisia. Ja niin kuin valtuutettu Kolbe huomauttaakin,
niin nimenomaan saksalaiset kukistivat punaisen vallan Helsingissä.
Joku määrähän Venäjän bolševiikkejäkin oli sodassa mukana. Olisi
hieman outoa nähdä täällä esimerkiksi Saksan armeijan edustajat.
Venäjän bolševiikkejä tuskin enää löytyisikään.

 

Valtuutettu Hakanen

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Haluan tässä yhteydessä kiinnittää huomiota siihen, että vuoden 1918
kansalaissodan muistoon liittyy edelleenkin suuri eriarvoisuus.

 

                                          Toistatuhatta vankileireillä teloitettua ja kuollutta punaista lepää
Santahaminan joukkohaudassa, mutta ei ole vieläkään saanut nimeä
haudalleen. Kaikkien punaisten puolella kuolleiden hautapaikkaakaan
ei edes varmuudella vielä tiedetä.

 

                                          Olen tehnyt henkilökohtaisesti aloitteen seminaarista ja
muistotapahtumasta, joka tullaankin järjestämään Santahaminassa 13.
päivä huhtikuuta tänä keväänä. Seminaarissa – valmistelujen
perusteella – voi jo sanoa, että tullaan saamaan uutta tietoa vuoden
1918 sodan ja vankileirien historian tutkijoilta nimenomaan Helsingin
suhteen. Tarkoitus on, että seminaarin jälkeen on mahdollisuus
myöskin tutustua entiseen vankileirialueeseen ja laskea kukkia
muistomerkille. Tuon tapahtuman tulevat järjestämään Santahamina-
seura, työväenarkisto, kansanarkisto ja eräät muut järjestöt. Myös
valtuuston puheenjohtaja on ystävällisesti lupautunut avaamaan
tilaisuuden.

 

                                          Haluan painottaa sitä, että nyt odotetaan kaupungilta tekoja.
Santahaminan muistopaikalle olisi viimeinkin syytä saada myös
vainajien nimet sisältävä muistotaulu.

 

 

Kaupunginjohtaja Pajunen

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Kuten vastauksessani totesin, emme ole varautuneet 90-vuotisjuhliin
budjetissa ja lähtökohtana on, että eri järjestöt muistavat asiaa

parhaalla mahdollisella tavalla.

 

                                          Mutta sen näkökulman haluaisin tuoda, että vuonna 2017 tulee 100
vuotta itsenäistymisestä ja se on asia, johon Helsingin kaupunki lähtee
voimakkaasti mukaan. Tämä käyty keskustelu tavallaan on hyvä
ponnin sille. Esimerkiksi historiatoimikunta voisi miettiä sitä, millä
parhaalla mahdollisella tavalla sitten tätä meidän suurta 100-vuotista
merkkipaalua juhlistamme. Mutta siihen siinä vaiheessa kyllä, ketä
sitten on tekemässä päätöksiä aikanaan ja valmistelemassa, mutta että
sinne uskon, että kaikki oikein tosissamme lähdemme valmistelemaan
100 vuoden muistamista.

 

Kysymys nro 9

Valtuutettu Rantanen

 

                                          Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

 

Helsingin, Vantaan ja Sipoon välisten kuntarajojen tarkistusten
yhteydessä on noussut eri puolilla esiin ajatus Sipoonkorven arvokkaan
luontoaluekokonaisuuden laajentamisesta Nuuksion kaltaiseksi
kansallispuistoksi. Äskettäin Vantaa on tehnyt Sipoonkorpeen liittyvien
omien alueidensa suhteen maanvaihtosopimuksen valtion kanssa.
Kaavaillun luonnonsuojelualueen laajennuksen sisällä on myös paljon
Helsingin maita, joiden omistaminen ei hankkeen toteutuessa ole
kaupungin kannalta enää tarkoituksenmukaista. Helsingin mahdolliset
maanvaihtojärjestelyt valtion kanssa edistäisivät
kansallispuistohanketta. Sen lisäksi niiden kompensaationa saatavasta
maa-alasta olisi kaupungille merkittävää muuta hyötyä.

 

Mitä kaupunki aikoo tehdä edistääkseen suojelualueeksi kaavailtujen
Sipoonkorven alueella sijaitsevien Helsingin maiden vaihtoa valtion
kanssa? Olisiko mahdollista esittää vaihtokohteina esimerkiksi valtion
Helsingin edustalla omistamia saaria, joiden kehittäminen voisi palvella
kaupungin ja samalla koko pääkaupunkiseudun merellistä strategiaa?

 

 

Apulaiskaupunginjohtaja Penttilä

 

                                          Arvoisa valtuuston puheenjohtaja ja hyvä valtuusto.

 

 

                                          Helsingin kaupunki omistaa Sipoossa maata yhteensä noin 1 700 ha.
Valtioneuvoston asetuksella perustetun Sipoonkorven
luonnonsuojelualueen rajauksen sisällä Helsingin ja kaupunki omistaa
Vantaan puolelta noin 140 ha ja Sipoossa noin 850 ha.

 

                                          Kaupunki on edistänyt Sipoonkorven luonnonsuojelualueen
muodostamista luovuttamilla aiemmin aluevaihdoissa valtiolle
Vantaalta ja Sipoosta syksyllä 2000 noin 400 ha:n suuruiset natura –
alueet. Aiemmin kaupunki on myös luovuttanut valtiolle Sipoosta noin
600 ha:n suuruisen Hindsbyn metsän, yhteensä siis 1 000 ha.

 

                                          Kiinteistöviraston tonttiosaston ja metsähallituksen sekä Uudenmaan
ympäristökeskuksen kesken on Sipoonkorven luonnonsuojelualueen
maanomistusjärjestelyihin liittyen ylläpidetty kiinteää
neuvotteluyhteyttä. Viimeksi loppuvuodesta 2007 on aloitettu Helsingin
Sataman pyynnöstä neuvottelut Sipoon kunnan puolella sijaitsevan
Toppe ? -nimisen saaren hankkimiseksi kaupungin omistukseen.

 

                                          Tonttiosasto käy parhaillaan myös aluevaihtoneuvotteluja Uudenmaan
virkistysalueyhdistys ry:n kanssa. Yhdistyksen kanssa on neuvoteltu
Vuosaaren Kallahdenniemen edustalla sijaitsevien Ahvensaaren ja
Uimaluodon vaihtamisesta kaupungin omistamiin Sipoonkorven
luonnonsuojelualueisiin.

 

                                          Kun hinnoitteluun liittyvät puuston arvioinnit on alkuvuodesta nyt
suoritettu, tonttiosasto tulee kevään 2008 aikana tekemään
luottamismieselimille esitykset aluevaihdosta, jossa kaupunki
luovuttaisi valtiolle noin 50 ha:n ja Uudenmaan virkistysalueyhdistys
ry:lle noin 6 ha:n määrän lisää alueita Sipoonkorven
luonnonsuojelualueeseen.

 

                                          Yleisesti ottaen ja tulevaisuudessa olevista mahdollisista
maanvaihdoista valtion kanssa tulee Helsingin kaupungin ensisijaisesti
pyrkiä tukemaan maankäytön ja asumisen ohjelman 2008 – 2017
toteuttamisedellytyksiä.

 

Valtuutettu Rantanen

 

                                          Kiitoksia.

 

                                          Mukava kuulla, että asia on etenemässä ja näitä selvitetään näitä
seikkoja.

 

 

                                          Minun kyselykysymykseni idean oli vähän ikään kuin hakea kahta
kärpästä yhdellä iskulla, vai pitäisikö sanoa ”härkästä”, eli sen lisäksi,
että tässä puhutaan tästä kansallispuisto –hankkeesta, joka etenee
ymmärtääkseni yhtälailla, niin sitten mietin sitä, että nämä Helsingin
edustalla olevat saaret ovat laatuaan taas sellaiset, joista joka
tapauksessa kannattaisi käydä valtion kanssa keskusteluja. Jos niitä
pystytään koplaamaan tämän tyyppiseen juttuun, niin silloin siinä
tietysti hyödyt ovat moninaiset.

 

                                          Ja minun mielessäni tässä nimenomaan on näitä armeijan käytössä,
vajaakäytössä tällä hetkellä olevia saaria, enkä puhu vaan
Santahaminasta, vaan niitä pienempiäkin, joiden valjastaminen
virkistyskäyttöön ja kaupunkilaisten käyttöön ja miettiä, minkälaista
lauttaliikennettä sinne voisi ikään kuin rakentaa. Kaikki tämä olisi
mielestäni kehittelemisen arvoista. Mutta kun niissä kohtaa usein
törmätään siihen, että ne ovat valtion tällaisessa niin kuin
vajaakäytössä ja suljetussa käytössä, niin silloin niitä ei pysty
ajattelemaan kaupungin kokonaisedun näkökulmasta. Tämä keskustelu
kannattaa kyllä avata myös.

 

Valtuutettu Sumuvuori

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Tässä Sipoonkorven kansallispuiston kohtalossa peruslähtökohdat ovat
ainakin valtion puolelta kunnossa, koska hallitusohjelmassa on
sitouduttu selvittämään Sipoonkorven kansallispuiston perustaminen ja
ympäristöministeriö on jo pitemmän aikaa haalinut alueita tämän
kansallispuiston perustamiseksi.

 

                                          Luonnonsuojelualuehan siellä jo on. Mutta se hehtaarimäärä, joka
käsittääkseni sisältää Vantaalta saadut alueet, on noin 1 700 ha, niin
se ei kyllä riitä kansallispuistoksi. Se olisi pelkkä tynkä kansallispuisto,

ellei siihen saisi lisää pinta-alaa. Se on tärkeä myös siitä syystä, että
kansallispuisto yleensä lisää kävijämääriä ja alueen käyttöä. Silloin sen
alueen pitää olla tarpeeksi suuri, että se kestää sen.

 

                                          Tämä kansallispuiston perustaminen ei ole täällä päin Suomea tärkeätä
myös pelkästään virkistyskäytön kannalta, vaan myös Etelä-Suomen
metsien suojelun kannalta. Ja oikeastaan pallo on nyt Helsingillä.
Helsingin pitäisi olla valmis nyt laittamaan lisää maata Sipoonkorven
kansallispuiston perustamiseksi.

 

 

Kaupunginhallituksen I varapuheenjohtaja Lehtipuu

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

 

                                          Yritin kuunnella tarkkaan apulaiskaupunginjohtaja Penttilän vastausta.
Olin siihen hieman pettynyt, koska se oli aika varovainen.

 

                                          On helppo olla samaa mieltä hänen kanssaan siitä vastauksen
loppuosasta eli siitä, että Helsingin tulisi käyttää tällaisia neuvotteluja
mahdollisen maanvaihto- ja MA-ohjelman toteuttamisen edistämiseen.
Näinhän nimenomaan Vantaa on tehnyt, eli he tällä maanvaihdollaan
ihan taitavasti loivat parempia edellytyksiä Marja-Vantaan
toteuttamiselle.

 

                                          Ja vaikka me olemme joitakin isoja maanvaihtoja, lähinnä kovalla
rahalla tehneet valtion kanssa viime aikoina, niin voisi olla ehkä
mahdollista, että löytyisi vielä jotakin sellaista vaihdettavaa, joka
edistäisi meidän asuntotuotantoamme, mutta tukisi tätä valtuutettujen
Rantasen ja Sumuvuoren esiin nostamaa ajatusta kansallispuistosta.

 

                                          Kansallispuiston tarvehan on aivan ilmeinen jo sen takia, että Itä-
Helsinki on kasvanut voimakkaasti ja lähivuosina sekä tämä liitosalue
Sipoossa että jäljelle jäävä Sipoon kunta tulevat kehittymään ja
kasvamaan voimakkaasti. On aivan selvää, että itäinen
pääkaupunkiseutu tarvitsee Nuuksion kaltaisen alueen. Helsingin tulisi
todella olla tässä aktiivinen, jotta tämä kansallispuisto –ajatus
vahvistuisi ja voisi toteutua.

 

                                          Toivoisin, että tässä ryhdyttäisiin hieman rivakampiin toimiin kuin
pelkästään tällaisiin varovaisiin saartenvaihdoskeskusteluihin.

 

Valtuutettu Alanko-Kahiluoto

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Apulaiskaupunginjohtaja Penttilän vastaus jäi harmillisen
ponnettomaksi ja epämääräiseksi.

 

                                          Nyt yli reilun 1 700 ha:n suuruinen suojelualue ei todellakaan riitä
metsämantereen suojaksi asutuksen edelleen tiivistyessä
Sipoonkorven ympärillä. Suojelualueen kasvua, samoin kuin

mahdollisen myöhemmin perustettavan kansallispuiston edistymistä
haittaavat olennaisesti alueen maanomistuksen hajanaisuus sekä
metsähallitukselle jo siirtyneiden suojelualueiden pirstoutuneisuus.
Uhkana onkin alueen luontoarvojen osittainen menettäminen tiivistyvän
asutuksen kulutuspaineen kohdistuessa jatkossa yhä voimakkaammin
Sipoonkorven herkimmille alueille. Mikäli näin tapahtuu, menetetään
samalla mahdollisuus kansallispuiston perustamiseen. Tämä olisi suuri
tappio niin luonnonsuojelun kuin alueen imagon ja virkistyskäytön
kannalta.

 

                                          Siksi mielestäni olisi ollut paljon mieluisampaa kuulla täällä vastaus,
joka olisi osoittanut, että Helsinki on aloitteellinen, voimakastahtoinen ja
ponnekas näissä neuvotteluissa, joita pitäisi nyt mitä nopeimmin viedä
eteenpäin.

 

Valtuutettu Myllykoski

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja ja muut kuuntelijat.

 

                                          Minä olen sitä mieltä, että tuollainen toimiva kansallispuistokonsepti
edellyttäisi sitä, että alue olisi jollain tavalla yhtenäinen. Sen takia
esimerkiksi Nuuksio ei ole ihan kunnollinen kansallispuisto, koska se
koostuu sirpaleisista alueista, joitten välillä ei ole luonnontilaista
yhteyttä.

 

                                          Toivonkin, että Sipoonkorvesta tulisi yhtenäisempi alue ja Nuuksion
kanssa tehtäisiin samoin.

 

Ledamoten Johansson

 

                                          Rouva puheenjohtaja.

 

                                          Niin kuin valtuutettu Rantanen itse totesi, niin tämä hänen
kysymyksensä oli varmaan tällainen ”monikärkiohjus”. Eli totta kai tämä
on tärkeää, että luontoarvoja täällä säilytetään, jossakin määrin ehkä
myös tällaisen tärkeän jälkihoidon maku, ettei sillä äsken tehdyllä
päätöksessä nyt sitten ihan tulisi olemaan sellaisia vaikutuksia, tai
sanotaan? vääränlaisia vaikutuksia. Mutta hyvä näin.

 

                                          Mutta sitten ihan vähän tähän pieni faktaruutu.

 

                                          Nämä saaret mahdollisesti tuotaisiin, ne on jo osittain tuotu mukaan

tähän keskusteluun, Helsingin edustalla olevat saaret, niin niiden
vaihtaminen ei ole ihan yksinkertainen asia sen takia, että sijoittuvat
osittain tai ainakin maailman perintöalueen välittömässä läheisyydessä,
eli ne museaaliset arvot ovat sellaiset, että luultavasti yleislaki ei salli
niiden, valtion näkökulmasta, niiden vaihtamista, vaan se vaatisi
todennäköisesti erillislakia ja se pikkuisen tietysti sitten hankaloittaa
sitä prosessia.

 

Apulaiskaupunginjohtaja Penttilä

 

                                          Arvoisa valtuusto.

 

                                          Vastauksessa, joka on meidän virkamiestemme laatima, on
luonnollisesti lähdetty niistä nykyisistä lähtökohdista. Olen huomannut,
että tänä iltana valtuusto tulee ottamaan kantaa tähän
kansallispuistoasiaan ja ne asiat – mielihyvin - ovat asioita, jotka ovat
luottamusmieslähtöisiä.

 

                                          Siltä osin, kun sitten tätä nykyistä luonnonsuojelualuetta on edistetty,
niin kuin keskustelussakin tuli esiin, Helsinki on ollut aktiivinen toimija ja
tulee luonnollisesti olemaan vastedeskin. Se mitä vaihtokohteita sitten
käytetään, toivon siinä tosiaan malttia, koska siinä on myös Helsingin
etu kyseessä.

 

                                          Toisaalta olemme juuri saaneet päätöksen siitä, että osa Sipoosta
liitetään Helsinkiin. Toivon myös, että tältä osin hieman aikaa jaksetaan
odottaa sen tarkempaa suunnittelua.

 

Tässäkin valtuustosalissa on useita toiveita kohdistuen näihin
liitosalueisiin. Mielestäni ne alueet kannattaa rauhallisesti ja järkevästi
pohtia ennen yksityiskohtaisia rajauksia. Niitähän ei myöskään
kansallispuiston osalta vielä ole kukaan tehnyt.

 

                                          Eli kaiken kaikkiaan, Helsingin kaupunki on olennainen toimija
Sipoossa olevien luonnonsuojelualueiden toteuttamisessa ja tulee
olemaan sitä vastakin.

 

Kysymys nro 11

Valtuutettu Leppä-aho

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Kaupunki harjoittaa laajaa asumiskäyttöön tapahtuvaa
maanvuokrausta. Asumiskäyttöön vuokrattujen tonttien vuokrat
vaihtelevat suuresti ja julkisuudessa on esiintynyt selvästi
epätietoisuutta tonttivuokrien vaikutuksista asumiskustannuksiin.

 

                                          Tämän vuoksi tiedustelen, mikä on:

 

1                   Kaupungin vuokra-asuntojen keskimääräinen, halvin ja
korkein tontin vuokra asuntoneliölle kuukaudessa.

2                   Hitas-asuntojen vastaavat luvut.

3                   Samoin sääntelemättömien omistusasuntojen osalta.

Samalla kysyn, mikä on kunkin ryhmän kaupungille tuottama
kokonaisvuokratulo tontinvuokran osalta ja paljonko kuhunkin ryhmään
kuuluu asuntoja?

 

Apulaiskaupunginjohtaja Penttilä

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

 

Vuoden 2007 päättyessä Helsingin kaupungilla oli voimassa yhteensä
4 599 asuntotonttia koskevaa maanvuokrasopimusta.

 

Kiinteistöviraston 8.2.2008 rekisteritietojen mukaan vuokra-asunto-
tonteista on sopimuksia 888. Asumisoikeusasuntotonteista on 189
sopimusta. Säädellyistä omistusasuntotonteista eli hitas- ja
aravaomistuskohteista on 687 sopimusta ja loput 2 838 sopimusta
kohdentuvat sääntelemättömille omistusasuntotonteille. Maanvuokria
näistä sopimuksista kertyi vuonna 2007 kaikkiaan noin 70 milj. euroa
kaupungille.

 

Kaupungin perimät maanvuokrat jakaantuvat eri hallintomuotojen
kesken siten, että vuokra-asuntokohteista maanvuokria kertyy vuonna
2008 kaikkiaan noin 33,1 milj. euroa. Näihin sisältyy aravalainoitettuja
kohteita sekä hitas-, korkotuki- ja vapaarahoitteisia vuokrakohteita.
Asumisoikeuskohteista maanvuokria kertyy noin 5 milj. euroa, hitas-
omistuskohteista noin 17,6 milj. euroa ja sääntelemättömistä
omistuskohteista noin – tarkistuslaskennan jälkeen, poiketen jaetusta

tekstistä – 15,7 milj. euroa.

 

Yksittäisten kohteiden maanvuokrat vaihtelevat huomattavasti mm.
kohteen sijainnista, rakennusajankohdasta ja rahoitusmuodosta
riippuen. Asuintonttien sopimukset on solmittu yleensä enintään 60
vuodeksi, joten vanhimmat edelleen alkuperäisillä vuokrausperusteilla
voimassa olevat sopimukset on tehty 1950-luvun alussa.

 

Sääntelemättömässä tuotannossa halvimmat maanvuokrat ovat
kohteissa, jotka on vuokrattu 1950-luvun alussa. Näissä vaikutus
hoitovuokraan on yleisesti noin 11 – 13 sentin tasolla neliötä kohti ja
kuukautta kohti laskettuna. Kallein sääntelemättömän kohteen
maanvuokra on Arabianrannassa, jossa maanvuokran vaikutus
hoitovastikkeessa on enimmillään noin 2,66 euroa neliöitä kohti
kuukaudessa.

 

Kaupungin omistamissa kiinteistöyhtiöissä maanvuokrat tasataan koko
asuntokannan sisällä. Halvin tasattu vuokra kaupungin aravayhtiöissä
on 0,51 euroa neliötä kohti kuukaudessa ja kallein tasattu vuokra on
0,96 euroa neliötä kohti kuukaudessa. Keskimääräinen tasattu vuokra
on noin 0,65 euroa neliötä kohti kuukaudessa.

 

Kaupungin omistamissa yhtiöissä korkein tasaamaton maanvuokra on
2,11 euroa neliötä kohti kuukaudessa, on Lauttasaaressa sijaitsevassa
kohteessa. Halvimmillaan tontinvuokran vaikutus on noin 8:sta 10:een
senttiä neliötä kohti kuukaudessa, esimerkiksi Maunulassa.

 

Hitas-tuotannon osalta alimmat maanvuokrat ovat niissä kohteissa,
jotka on rakennettu hitas-järjestelmän käyttöön oton alkuvaiheessa
1980-luvun alussa kaupungin reuna-alueille. Mm. Malminkartanossa
maanvuokran vaikutus hoitovastikkeessa on halvimmillaan noin 0,50
euroa neliötä kohti kuukaudessa. Kalleimmat hitas –kohteiden vuokrat
ovat keskustassa ja Ruoholahden alueella, joissa maanvuokran osuus
hoitovastikkeessa on noin 2,35 euroa neliötä kohti kuukaudessa.

 

Valitan, että muutamat tiedot tulivat aivan loppuvaiheessa. Tässä
suullisessa viestissä oli muutama täydennystieto. Mutta tarvittaessa
voidaan antaa ne myös kirjallisesti.

 

Valtuutettu Leppä-aho

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

 

                                          Kiitän apulaiskaupunginjohtaja Penttilää vastauksesta. Se oli aika
perusteellinen näin laajasta ja mutkikkaasta asiasta, jota esimerkiksi
VTT ei aikoinaan, josta VTT ei saanut riittävästi tietoja tämän hitas –
tutkimuksen selvittämiseksi.

 

                                          Vastauksessa on joitain ristiriitaisuuksia ja puutteita itse kovalla työllä
keräämieni tietojen kanssa.

 

                                          Mutta kuten luvuista ja kalvoista voi havaita, maksaa hitas-osakas
moninkertaista tontinvuokraa muihin ryhmiin verrattuna. Esimerkiksi
noin viisinkertaista sääntelemättömiin omistusasuntoihin, niitten
omistajiin verraten.

 

                                          Koska puolet helsinkiläisistä asuu kaupungin maalla ja tontinvuokrat
ovat erittäin tärkeä tulon lähde kaupungille, toivon, että uusi
apulaiskaupunginjohtaja Penttilä selvittää asian vielä perusteellisemmin
ja tiedot ovat jatkossa avoimesti saatavissa päätöksentekoa varten.

 

                                          Järjestelmää uudistettaessa on tärkeää, siis hitas –järjestelmää
erikoisesti, että päätöksiä tehdään faktojen perusteella ja että silloin
meillä on todella hyvät tiedot päätöksenteon pohjaksi.

 

Valtuutettu Hakanen

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          On hyvä, että tämä asia tuli esille kyselytunnilla.

 

                                          Apulaiskaupunginjohtaja Penttilän esittämät tiedot kertoivat myös sen,
että sitä mukaan kun tonttivuokrien taso kaupungissa nousee
vastaamaan näitä uusia 1980-luvulla korotettuja tuottovaatimuksia,
tonttivuokrilla on huomattava vaikutus asumiskustannuksiin, jopa yli 2
euroa neliöltä oli pahimmillaan.

 

                                          Eli kaupungilla on mahdollisuus kyllä tonttivuokrien kautta vaikuttaa
siihen, millä tavalla asumiskustannukset olisivat Helsingissä hieman
kohtuullisemmat.

 

                                          Nämä luvut kertoivat toisaalta myöskin sen, että toistaiseksi
tonttivuokrilla ei ole kaupungin omassa taloudessa mitään valtavan
suurta merkitystä. Eli pysäyttämällä nyt tämä kehitys ja
kohtuullistamalla korkeita tonttivuokria me voisimme hyvin vaikuttaa
asiaan.

 

 

                                          Toivon, että jatkossa myöskin verrataan Helsingin perimiä tonttivuokria
ja erityisesti näitä korkeiden tuottovaatimusten vuokria siihen tasoon,
joka tonttivuokrilla on muissa suurissa kaupungeissa Suomessa ja
miksei muuallakin.

 

                                          Esimerkiksi valtuustoryhmien puheilla käynyt asukaslähetystö edellisen
valtuuston kokouksen yhteydessä kertoi omista vertailuistaan, joiden
perusteella Helsinki perii jopa moninkertaista tonttivuokraa verrattuna
Ouluun, Tampereeseen, Tukholmaan, Göteborgiin ja moneen muuhun
kaupunkiin.

 

Valtuutettu Saarnio

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          On hyvä, että valtuutettu Leppä-aho nosti tämän asian kyselytunnilla
esiin.

 

                                          Kaupungin tonttivuokrat on asia, joka on paljon puhuttanut viime
aikoina ja johtuen juuri siitä, että eräiltä osin kehitys tonttivuokrien
vaikutuksen osalta vuokriin, vastikkeisiin on erittäin epämääräinen ja
epäselvästi aistittavissa tulevaisuuden kannalta.

 

                                          Tässä mielessä olisi todella hyvä, että tämä asia selvitettäisiin yhtä
perusteellisesti kuin mitä apulaiskaupunginjohtaja Penttilä
vastauksessaan jo antoi eli tämä kirjo kokonaisuudessaan toisaalta ja
toisaalta sitten selvä ennuste myös siitä, mitä tulevaisuudessa
tapahtuu.

 

                                          Siinä mielessä olen samaa mieltä valtuutettu Hakasen kanssa, että
mitä ilmeisimmin korkeammasta päästä pitäisi leikata hyvinkin
voimakkaasti, koska kun asuntovuokrasta neljännes alkaa olla tontin
osuutta, puhumme aika kohtuuttomasta tilanteesta.

 

Valtuutettu Kalima

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Tontin vuokraan vaikuttaa olennaisesti tontin sijainti, se, onko se
keskikaupungilla, miten se suhtautuu liikennevälineisiin, kuinka vanha
sopimus on jne. Näitä voidaan tietysti tarkastella ikään kuin

ylimääräisesti noin keskiarvoina, mutta se ei oikeastaan anna mitään
kuvaa, koska tontteja pitäisi verrata ikään kuin sijainniltaan ja
laadultaan.

 

                                          Ja on todettava, että ongelmana on juuri se, että meillä on sellaisia
sopimuksia, jotka eivät ole sidottu indeksiin, jotka ovat ikään kuin sitten
olleet toisesta maailmasta ja nyt kun siellä on sitten ryhdytty
peruskorjaamaan, niin tulee sitten sellaisia vastikkeita, jotka ovat
mahdottomia.

 

                                          Tässä on todettava, että asiassa kävi hieman onnettomasti.
Kiinteistövirasto ryhtyi joulun alla lähettämään ilmoituksia ennen kuin
asia oli ollut esillä lainkaan kiinteistölautakunnassa tai muissakaan
kaupungin elimissä. Sen vuoksi tämä asia selvitetään. Seuraavassa
asiakohdassa on ponsiehdotus, jonka valtuutettu Anttila on tehnyt,
jossa edellytetään, että kaupunginhallitus selvittää, miten tasapuolisesti
ja yhdenvertaisesti tontinvuokrat ovat kehittyneet 1.10.1980 jälkeen.
Tämän selvityksen jälkeen vasta on syytä sitten pohtia sitä, millä tavoin
näitä tulee kehittää.

 

                                          Mutta haluan todeta, että epätasapainoa näissä on olemassa.

 

Valtuutettu Koskinen

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Asiasta vähän yleisemmin.

 

                                          Asuntotonttien vuokrista on puhuttu viime aikoina varsin runsaasti.
Nykyinen vuokrajärjestelmä, jossa vuokrien tasokorotukset toteutetaan
kolmenkymmenen tai viidenkymmenen vuoden välein on
ongelmallinen. Nykyisen järjestelmän puutteet ovat itse asiassa aikaan
saaneet nyt käynnissä olevan keskustelun.

 

                                          Vuokran määräytymisperuste 4 – 5 % tontin käyvästä hinnasta vastaa
nykyistä korkotasoa.

 

                                          Toinen varsinainen epäkohta on siinä, että tonttien vuokrat sidotaan
elinkustannusindeksiin, joka ei riittävästi korreloi tonttien
hintakehityksen kanssa. Esimerkkinä voin todeta, että jos
elinkustannusindeksi nousee 3 % vuodessa, niin tällöin tonttien vuokra
nousee 30 vuodessa 2,4 –kertaiseksi ja vastaavasti 50 vuodessa 4,4 –
kertaiseksi. Mutta kun tonttien hinnat nousevat keskimäärin – sanotaan

– 8 % vuodessa, niin silloin tonttien arvo on 30 vuoden päästä
kymmenkertainen ja 50 vuoden päästä 47 –kertainen eli ero 30 vuoden
tähtäimellä on nelinkertainen ja 50 vuoden tarkastuksessa jo lähes
kymmenkertainen.

 

                                          Tämä osoittaa, että nykyinen järjestelmä ei toimi. Korjaustoimenpiteenä
tulevat kysymykseen vuokrien tasokorotukset lyhyemmin välein, 10 tai
20 vuotta. Paras keino kuitenkin olisi sitoa vuokrat tonttihintaindeksiin.
Tällöin pääsääntöisesti vältyttäisiin kokonaisvuokrien tasokorotuksista.

 

Valtuutettu Soininvaara

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Nämä ovat valitettavia tällaiset tilanteet, joissa vuokra on ensin hyvin
matala, se on niin matala, että se on edullisempaa pitää vuokratonttia
kuin omistaa se tontti, koska jos se ei olisi vuokratontti, siinä olisi
kiinteistöveroa, mutta kun se on vuokratontti, siitä maksetaan
pienempää vuokraa kuin mitä siitä tulisi kiinteistöveroa ja sitten
yhtäkkiä se nousee aivan järjettömän paljon sen takia, että se siinä
välissä on ikään kuin ollut pitkään väärä ja kehittynyt väärään
suuntaan.

 

                                          Tukholmassa näitä arvon tarkistuksia tehdään kymmenen vuoden
välein. Se on varmaan oikeudenmukaisempi tai ainakin ja paljon
ymmärrettävämpi järjestelmä.

 

                                          Sinänsä sellainen ajatus, että tontin osuus hinnasta on neljäsosa, niin
sehän nyt on aika väärin. Talon rakentaminen kaupungin keskustassa
ja laidalla maksaa yhtä paljon. Jos talon rakentamiskustannukset ovat
2 000 euroa ja vanhojen asuntojen myyntihinta 5 000 euroa, niin
siinähän on 60 % silloin tontin osuutta, tai sijainnin osuutta. Ja tällainen
on maailma.

 

                                          Jos me tekisimme niin, että kaupunki – niin kuin täällä on ehdotettu –
puolittaisi vuokrat, se ei vaikuttaisi asumiskustannuksiin uusien
asukkaitten osalta mitään, koska se kapitalisoituisi välittömästi näihin
hintoihin. Se olisi vaan pääomalahjoitus niille, jotka sillä hetkellä
omistavat sen asunnon ja samalla se olisi väärin niitä ihmisiä kohtaan,
jotka eivät asu kaupungin tonteilla, koska emmehän me, eihän tätä
vuokraa makseta minnekään ulkopuolelle, vaan kaupunkilaiset
maksavat sen itselleen. Ja jos me emme tätä vuokraa perisi, niin silloin
kaikki kaupunkilaiset muuta kautta joutuisivat rahoittamaan tätä, myös

he, jotka ? eivät asu kaupungin tonteilla. Tämä lopputulos olisi
epäoikeudenmukainen.

 

Apulaiskaupunginjohtaja Penttilä

 

                                          Arvoisa kaupunginvaltuusto.

 

                                          Tämä keskustelu on varmaan hyvällä tavalla antanut pohjaa myös
tulevien asioiden, myös MA-ohjelman ponsien käsittelylle, eli siltä osin
pyrimme varmistamaan sen, että teillä on riittävät tiedot tehdessänne
mittavia päätöksiä.

 

                                          Mutta tämä asia – niin kuin keskustelu hyvin osoitti – ei ole
yksinkertainen.

 

On luonnollista, että ensimmäinen lähtökohta on se – ja lakikin
edellyttää – että Helsingin kaupunki on luotettava sopimuskumppani ja
nämä tuhannet vuokrasopimukset, erääntyvät, ovat tarkistettavina eri
aikoina. Siinä mielessä tämä ei ole yhdellä päätöksellä yksinomaan
hoidettavissa, jos halutaan muuttaa tätä järjestelmää.

 

                                          Luonnollisesti – kuten viime puheenvuorossa tuli esille myös – on kyse
siitä, mikä on valtuuston näkemys siitä, mikä on oikeudenmukaisuus
kaikkien kaupunkilaisten kesken.

 

                                          Toivoisin kuitenkin tämän asian keskustelussa todettavan sen
tosiseikan, että Helsingin kaupunki on ollut hyvin maltillinen
vuokraisäntä. Nämä luvut, jotka tässä kertovat, ovat aivan eri tasolla
kuin markkinavuokrat ja mahdollistavat omalta osaltaan tänä päivänä
kohtuullisen asumisen Helsingissä.

 

                                          Se myyntihintaan laskettuna nämä vuokrat merkitsevät useissa
kohteissa sitä, että käytännössä tontin vuokra alittaa tontille
kohdistuvan kiinteistöverotason. Ne ovat noin 20 euron kahta puolta.
Eli tämä on jatkunut vuosikymmeniä ja toivottavasti on omalta osaltaan
helpottanut asumista.

 

                                          Se, että näitä ehdotetaan muutettavaksi hieman aravahintoja
alemmalle tasolle, noin 300 – 500 euron tasolle, on luonnollisesti suuri
hyppäys. Mutta senkin jälkeen on tietenkin syytä muistaa, että
kaupungissa tonttien vapaamarkkinahinta pikemminkin lähtee vasta
500 eurosta kerrosneliömetriä kuin on sen alla.

 

 

                                          Eli kaiken kaikkiaan asiassa on monta näkökulmaa, jotka on syytä
ottaa valmistelussa huomioon. Lopulta on tietenkin kyse valtuuston
linjanvedosta.

 

                                          Ainoastaan yhteen tekniseen seikkaan puutun lopuksi.

 

                                          Se, mihin indeksiin nämä sidotaan, ei ole myöskään ongelmaton.
Elinkustannusindeksi, sen tiedot ovat samat koko kaupungin alueella,
mutta tonttien hinnan muutokset eivät ole tasaisia kaupungin alueella.
Yksiselitteistä tonttihintaindeksiä Helsingin kaupungin alueelle on
äärettömän vaikea riidattomasti tehdä. Tämä vaan eräänä virkamiesten
pienenä ongelmana tässä asiassa.

 

42 §

Esityslistan asia nro 6

HELSINGIN KANSAINVÄLISEN TOIMINNAN STRATEGIA

 

Kaupunginjohtaja Pajunen

 

                                          Arvoisa valtuuston puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Bästa
fullmäktigeledamöter.

 

                                          Helsingin kansainvälisen toiminnan peruspilarit muodostavat
koordinoitu toiminta, monikulttuurisuus, seudullinen näkökulma,
kansallinen kumppanuus, Itämeren alueen yhteistyö, eurooppalainen
vaikuttavuus sekä globaali kilpailukyky ja –näkyvyys. Ulkopolitiikka ei
kuulu Helsingin kaupungin toimialaan.

 

                                          Kaupunginvaltuusto käsittelee tänään järjestyksessä neljättä
kansainvälisen toiminnan strategiaa. Ensimmäinen laadittiin 1990-luvun
alussa lamasta toipuvalle ja kansainvälisesti avautuvalle
pääkaupungille. Helsingin kansainvälinen toimintaympäristö on näiden
vuosien aikana muuttunut merkittävästi.

 

                                          Helsingin seutu tuottaa yli kolmanneksen Suomen
bruttokansantuotteesta. Sen kansainvälisesti kilpailukykyinen talous tuo
hyvinvointia koko maalle. Metropolipolitiikan periaatteiden mukaisesti
Helsinki pääkaupunkina ottaa huomioon kansainvälisessä

toiminnassaan myös koko maan ja seudun edun. Tämä ajattelu
heijastuu nyt käsiteltävän strategian painotuksissa.

 

                                          Arvoisat valtuutetut.

 

                                          Itämeri ja sen rantavaltiot muodostavat meille luontevan
yhteistyöalueen. Suomi on pohjoisen Itämeren ainoa euroalueeseen
kuuluva maa. Se on meille ja erityisesti tietenkin yrityksillemme suuri
kilpailuetu. Kansallisilta kotimarkkinoilta olemme siirtyneet uuteen
aikakauteen, jossa puhutaan Itämeren alueen kotimarkkinoista.

 

                                          Parin vuosikymmenen aikana Itämerestä on käytännössä tullut EU:n
sisämeri ja viiden miljoonan asukkaan Pietarista on kehittynyt Venäjän
johtava liiketoimintakeskus Moskovan jälkeen.

 

                                          Sujuvat ja nopeat liikenneyhteydet Pietariin ovat välttämättömät.
Esimerkiksi suora pikajunayhteys Pietarista Helsinki-Vantaan
lentoasemalle yhdistettynä mahdolliseen viisumivapauteen toisivat
huikeita näkymiä seutumme kehitykselle.

 

                                          Helsingin ja Tallinnan toiminnalliset työssäkäyntialueet ovat asteittain
yhdentymässä. Vastaisuudessa pendelöintialueeseen kuuluu myös
Pietarin alue. Alueen kasvamisessa idän ja lännen välisen kaupan
logistiseksi keskukseksi seuraa myös ulkoisten liikenneyhteyksien
vahvistuminen.

 

                                          Helsingin näkökulmasta erityisen tärkeitä ovat rautatieyhteydet,
yhteyden kehittäminen Keski-Euroopan suuntaan Pietarista, Helsingin
kautta Berliiniin sekä lentoliikenteen kaukoyhteydet.

 

                                          Huolestuttava päästökehitys uhkaa koko Itämeren alueen kilpailukykyä.
Ympäristökysymyksiä ei voi sivuuttaa kansainvälisessä toiminnassa.
Puhdas Itämeri on yhteinen asiamme ja merellisyys on osa Helsingin
perusolemusta.

 

                                          Helsinki on sitoutunut Itämerihaaste –kampanjassa konkreettisiin
toimenpiteisiin. Erikseen on syytä mainita Helsingin Veden tiivis
yhteistyö Pietarin Vodokanalin kanssa.

 

                                          Arvoisat kuulijat.

 

                                          Helsinki on hyvää vauhtia muodostumassa mannerten välisen
lentoliikenteen risteyspaikaksi. Lentoreittikartan perusteella olemme
siirtyneet maailman laidalta sen keskelle.

 

 

Myönteinen kehitys heijastuu myös Helsingin matkailijavirroissa. Viime
vuosi oli jälleen ennätyksellinen Helsingin matkailussa. Yöpymisiä oli
ennakkoarvion mukaan noin 3 miljoonaa, joista 60 % ulkomailta.
Mukaan mahtuu suuri joukko työn takia matkustavia. Helsinki on
kongressikaupunkina maailman kärkijoukkoa. Helsinki sijoittui
kokousten määrällä mitattuna 1 512 kaupungin joukossa maailman
kuudenneksi vuonna 2006.

 

                                          Globalisaation aikakaudella kaupunkien merkitys on jatkuvasti
korostunut kasvun vetureina. Yli puolet maailman ihmisistä asuu jo
kaupungeissa. Kehityksen myötä kansallisvaltion rooli on heikentynyt ja
aluetalouksien kasvanut. Kaupunkiseutujen välillä vallitsee aito
kilpailutilanne työpaikkojen suhteen. Kaupungilta edellytetään siis
uudenlaista otetta kansainvälisessä toiminnassaan.

 

Toimiva yhteiskunta, laadukkaat hyvinvointipalvelut sekä turvallinen
kaupunkiympäristö ovat tärkeitä vetovoimatekijöitämme.

 

                                          Helsingin menestys tulee myös jatkossa perustumaan korkeaan
osaamiseen. Helsinki on tulevaisuudessa entistä monikulttuurisempi ja
osaamisemme entistä kansainvälisempää. Kansainvälisen
strategiamme tavoitteena on, että Helsinkiin sijoittuu jatkossa nykyistä
enemmän ulkomaisia osaajia ja osaavia yrityksiä. EU:n
kemikaalivirasto on tärkeä pilottihanke ja jo tässä vaiheessa
huomattava kilpailuvaltti. Viraston myötä Helsingistä on hyvää vauhtia
muodostumassa Euroopan kemikaalipääkaupunki.

 

Bästa fullmäktigeledamöter.

 

Den internationella strategin som stadsfullmäktige i dag ska behandla
är en analys av vår verksamhetsomgivning och utgör samtidigt en
vägkarta. Vi har unika möjligheter att utnyttja. Vårt mål är klart:
Välmående helsingforsbor i ett framgångsrikt Helsingfors.

 

                                          Hyvät kaupunginvaltuuston jäsenet.

 

                                          Nyt valtuuston käsittelyssä oleva kansainvälinen strategia on samalla
sekä arvio toimintaympäristöstä että tiekartta. Elämme ainutlaatuisen
mahdollisuudet hetkeä. Helsingin kaupungin kansainvälisen toiminnan
strategian perustavoite on kuitenkin aivan selkeä. Se on hyvinvoiva
helsinkiläinen menestyvässä Helsingissä.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Meillä on tänään täällä valtuustossa käsiteltävänä hyvin valmisteltu ja
kaikkia hallintokuntia koskeva Helsingin kansainvälisen toiminnan
strategia. Tätä ennen Helsingin kansainvälisiä strategioita on laadittu jo
kolme kertaa. Ensimmäinen oli juuri ennen 1990-luvun puoliväliä
Suomen valmistautuessa liittymään Euroopan unionin jäseneksi.

 

                                          Muistan hyvin tuon ohjelman käsittelyn ja uuden ajattelun. Alueet ja
kaupungit voivat keskustella ja toimia suoraan keskenään. Enää kaikki
valtioiden rajojen yli menevä toiminta ei ollut ulkopolitiikkaa.

 

                                          Kansainvälinen toiminta oli muuttumassa normaaliksi, jokapäiväiseksi
toiminnaksi, jota tapahtuu kaikilla kaupungin toiminta-alueilla. Sama
asia todetaan vähän toisin sanoin uuden strategiamme esittelytekstissä
ja kaupunginjohtaja Pajunenkin äsken viittasi tähän samaan kohtaan.
Helsinki ei tee ulkopolitiikkaa, mutta tiedostaa asemansa, vastuunsa ja
erityiset toimintamahdollisuutensa kansainvälisessä yhteistyössä.

 

                                          Helsingin kansainvälinen toimintaympäristö ja kaupunkiin kohdistuneet
haasteet, kansainvälisen toiminnan volyymi ja kansainvälisten
toimijoiden työnjako hallinnossamme ovat muuttuneet paljon edellisen
strategian laatimisen jälkeen. Erityisesti seudullisen yhteistyön
kehittyminen sekä metropolipolitiikka ovat tuoneet uusia haasteita
kansainvälisen toiminnan strategiallemme. Oli siis selvä tarve uudistaa
tämä strategia.

 

                                          Kansainvälisen toimintamme strategian lähtökohtana on
pääkaupunkiseudun yhteinen hyväksytty visio, jonka mukaan
pääkaupunkiseutu on kehittyvä tieteen, taiteen, luovuuden ja
oppimiskyvyn sekä hyvien palvelujen voimaan perustuva
maailmanluokan liiketoiminta- ja innovaatiokeskus, jonka menestys
koituu asukkaiden hyvinvoinnin ja koko Suomen hyväksi ja tätä meidän
metropolialuetta kehitetään yhtenäisesti toimivana alueena, jossa on
luonnonläheinen ympäristö ja hyvä asua, oppia, työskennellä sekä
yrittää. Nyt tämä meidän oma kansainvälinen strategiamme on linjassa
pääkaupunkiseudun yhteisiin tavoitteisiin.

 

Aiempiin kansainvälisiin toiminnan strategioihin verrattuna siinä on
monia uusia asioita ja muutoksia. Näistä tärkeimmät ovat
pääkaupunkiaseman entistä parempi huomioon ottaminen, vahva
seudullinen yhteistyön korostaminen - tämä on tullut jo muussakin

toiminnassa esille pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyössä -
kansallisen tason yhteistyön suunnitelmallisuus, Suomenlahden
talousalueen yhteistyölle asetettu painoarvo sekä kansainvälisten
kumppaneiden hakeminen.

 

                                          Helsingin kansainvälinen toiminta on organisoitu hajautetusti virastoihin
ja laitoksiin, mutta keskushallinto koordinoi kokonaisuutta ja tuottaa
tukipalveluja. Strategian tehokas toteuttaminen ja toteutumisen
seuranta sekä kansainvälisten asioiden koordinointi edellyttävät
muutoksia hallintokeskuksen johtosäännössä. Tätä asiaa käsitellään
seuraavassa asiassa elikkä esityslistan kohdassa 7.

 

                                          Yhden asian – hyvät valtuutetut – haluan vielä lopuksi nostaa esille
tästä strategiasta.

 

                                          Miten kansainvälinen toiminta vaikuttaa kaupunkirakenteeseen ja
asumiseen?

 

                                          Kansainvälisillä toimilla on kiistatta vaikutusta ja merkitystä
kaupunkirakenteen kehittämisessä ja keskustan elinvoiman
lisäämisessä. Myöskin liikenneratkaisuilla, erityisesti
raideliikenneratkaisuilla on vaikutusta.

 

                                          Voimme seurata ja verrata muiden metropolialueiden kehitystä ja
omaksua niistä meille sopivia, hyviä ratkaisuja ja välttää
epäonnistuneita.

 

                                          Asumisen monipuolisuus niin hallinta- kuin asumismuotojen osalta
sekä korkea laatutaso ovat välttämättömiä edellytyksiä osaavan,
kansainvälisen, ammattitaitoisen työvoiman houkuttelemiseksi sekä jo
täällä olevan työvoiman pitämiseksi täällä.

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Kaupunginhallitus oli yksimielinen esittäessään kaupunginvaltuustolle,
että se päättäisi hyväksyä Helsingin kansainvälisen toiminnan
strategiassa mainitut tavoitteet ja toimintaperiaatteet kansainvälisen
toiminnan kehittämiseksi. Nämä hyvät tavoitteet ja toimintaperiaatteet
muodostavat omalta osaltaan erinomaisen lähtökohdan edistää
Helsingin seudun kilpailukykyä, parantaa hyvinvointipalveluja ja
tehostaa palvelutuotantoa sekä kehittää kaupunkirakennetta ja
asumista.

 

 

                                          Arvoisa rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Helsingin kansainvälistymisen tärkeimpänä tavoitteena on
kansainvälisen toimintakyvyn parantaminen. Kansainvälistymisellä
kaupunki tähtää ulkomaisen pääoman, investointien, yritysten ja
matkailijoiden houkuttelemiseen. Kansainvälisen toiminnan tavoitteena
on tehdä Helsingistä maailman mittakaavassa kilpailukykyinen
suurkaupunki.

 

                                          Helsingin kansainvälinen toimintaympäristö on merkittävästi muuttunut.
Lähtökohtana on se, että Helsinkiä kehitetään sen luontaiset vahvuudet
ja mahdollisuudet huomioon ottaen. Helsinki Suomen pääkaupunkina
on erityisessä asemassa kansainvälisen yhteistyön kentällä.

 

                                          Kuten selonteossa korostetaan, Helsingin seutu tuottaa yli
kolmanneksen Suomen bruttokansantuotteesta. Seudun
kansainvälisesti kilpailukykyinen talous tuo hyvinvointia koko maalle.

 

                                          Maamme sinivihreän hallituksen maahanmuuttopoliittisena tavoitteena
on kehittää aktiivista, kokonaisvaltaista ja johdonmukaista politiikkaa,
joka ottaa huomioon sekä työvoiman tarpeen että maahanmuuttajien
moninaiset lähtökohdat.

 

                                          Myös Kokoomuksen valtuustoryhmä haluaa edistää työperäistä
maahanmuuttoa ottaen huomioon Suomen ja EU:n väestökehityksen ja
siitä aiheutuvan työvoimatarpeen.

 

                                          Helsingin vahvuutena on osaava väestö ja uhkana työvoimapula.
Helsingin heikkoutena puolestaan on hitaasti kehittynyt kansainvälinen
yritysilmapiiri, mutta toisaalta mahdollisuutena ovat suorat ja toimivat
yhteydet maailman merkittäviin keskuksiin.

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Kokoomuksen valtuustoryhmälle moniarvoisuus on tärkeä tekijä
vahvaa ja menestyvää Helsinkiä ja koko Suomea rakennettaessa. Me
haluamme huolehtia siitä, että tulevaisuuden Helsinki on
suomalaisuutta kunnioittava, suvaitsevainen, avoin ja vieraanvarainen
kaupunki.

 

Globalisaation luomien mahdollisuuksien hyödyntäminen ja uhkien
torjuminen edellyttää rajat ylittävää yhteistyötä.

 

 

                                          Terveyteen, sosiaalisiin oloihin ja arkielämän turvallisuuteen liittyvät
palvelut ovat hyvät, mutta tilanne saattaa muuttua lähitulevaisuudessa.

 

Seuraavan kymmenen vuoden aikana eläkkeelle jää yli 700 000
suomalaista. Helsingin seudun työvoimatarve-ennusteen mukaan
alueella tarvitaan vuosien 2000 – 2015 aikana noin 264 000 uutta
työntekijää. Arvioiden mukaan pääkaupunkiseudun ulkomaalaisväestön
määrä kasvaa vuoteen 2025 mennessä sadalla tuhannella hengellä.
Työperäisen maahanmuuton edistäminen on keino pitää maa
pyörimässä.

 

                                          Suomen maahanmuuttopolitiikan on oltava aktiivista ja dynaamista,
jotta pystymme kilpailemaan liikkuvasta työvoimasta, kun työikäinen
väestö vähenee Euroopassa. Helsingin houkuttelevuutta on lisättävä ja
markkinointia parannettava entisestään. Pelkkä spontaani ja
humanitäärisiin syihin perustuva maahanmuutto ei riitä suomalaisen
yhteiskunnan tarpeisiin. On tärkeää, ettei pakolaispolitiikkaa ja
työperäistä maahanmuuttopolitiikkaa sotketa toisiinsa.

 

                                          Helsinki tarvitsee tulevaisuudessa ulkomaista ammattityövoimaa
kaikille aloille. Tarvitsemme lisää ulkomaisia osaajia ja työntekijöitä eli
työperäistä maahanmuuttoa. Ulkomaista työvoimaa tarvitaan
täydentämään suomalaista työvoimaa, ei korvaamaan sitä.

 

                                          Kannustamme suomalaista yhteiskuntaa ja tuemme työyhteisöjä, jotta
asennoituminen muuttuisi entistä myönteisemmäksi maahanmuuttajia
kohtaan. Työelämän kansainvälistyminen on välttämätöntä ja tärkeä
keino menestyä globaalissa kilpailussa. Toivotamme ulkomaalaiset
työntekijät tervetulleiksi.

 

                                          Helsingin tavoitteena on liittää kaupunkiin muuttavat ulkomaalaiset
mahdollisimman nopeasti ja pysyvällä tavalla suomalaisen
yhteiskunnan tasa-arvoisiksi jäseniksi. Laki edellyttää, että
maahanmuuttajilla opetetaan tarvittavat tiedot ja taidot, joten
kielikoulutuksen ja palveluiden saatavuuteen on syytä kiinnittää
huomiota entistä enemmän.

 

                                          Kokoomuksen valtuustoryhmä pitää oman kielen ja kulttuurin
säilyttämistä tärkeänä sekä maahanmuuttajien itsensä että
monikulttuurisen Helsingin kannalta.

 

                                          Koulutetut maahanmuuttajat arvostavat sitä, että Helsingissä tarjotaan
laadukasta, niin suomen kuin muunkin kielistä perusopetusta heidän

lapsilleen. Suomen kielen ja kulttuurin opetus on keskeinen
kotouttamisen keino, joka on lähivuosina Helsingin opetustoimen
keskeisiä haasteita.

 

                                          Työperäisen maahanmuuttajien elämäntilanne, työllistymistoiveet,
ammattitaito ja terveydentila on tärkeää kartoittaa ennen
kotouttamissuunnitelman tekemistä, jotta saavutettavat hyödyt ovat
molemminpuolisia. Suunnitelman tulee sisältää esimerkiksi
kielikursseja, ammattikoulutusta ja monimuotoista työharjoittelua.
Tähän mennessä jo toteutunut maahanmuutto on valitettavan usein
ollut vailla selkeää suunnitelmaa.

 

                                          Korkeakoulutettujen ulkomaalaisten työllistämiseen on panostettava
entistä enemmän. Suomessa asuvista ulkomaalaisista peräti 17 % on
akateemisesti koulutettuja. Kantaväestöllä vastaava luku on 27 %.
Tällaista inhimillistä pääomaa on järkevää ja tarpeellista hyödyntää.

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Helsingin tavoitteena on rajat ylittävien liikenneyhteyksien kehittäminen
sekä tavaroiden, ihmisten ja innovaatioiden liikkuvuuden lisääminen
Itämeren alueella. Pietari ja Tallinna ovat Helsingille tärkeitä
yhteistyökumppaneita, joiden kanssa tehdään laaja-alaista kahden
välistä yhteistyötä. Helsinki hyötyy Pietarin seudun kasvavista
markkinoista. Tämän vuoksi on tärkeää, että Helsinkiä markkinoidaan
Pietarin alueella.

 

Meriliikenne Itämerellä on kasvanut viime vuosina voimakkaasti ja
kasvun ennustetaan jatkuvan vähintään yhtä voimakkaana myös
lähivuosina. Itämerellä liikennöi tänä päivänä noin 3 500 – 5 000 alusta
kuukaudessa.

 

                                          Viimeisimpien tietojen mukaan Itämeri on maailman saastunein meri.
Itämeren huono tilanne on huomioitava. Siksi Helsingin on tiiviisti oltava
mukana hankkeissa, joiden tavoitteena on ympäristösuojelun
parantaminen. Helsingin on pyrittävä edistämään kaikin tavoin
Itämeren puhdistumista tukevia hankkeita. Tavoitteenamme on puhdas
ja turvallinen Itämeri.

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Voimme ylpeänä todeta, että Helsingin oppilaitokset tuottavat vahvaa
perus- ja erikoisosaamista, innovaatioita, yrityksiä ja työpaikkoja. Tämä
perustuu profiloitumiseen, tehokkaaseen sisäiseen yhteistyöhön ja

verkottumiseen ulkoisten toimijoiden kanssa.

 

                                          Helsinki on mitä mainioin eurooppalainen opiskelukaupunki, mikä on
huomattu maailmalla. Pääkaupunkiseudun ammattikorkeakouluissa ja
yliopistoissa opiskelee noin 4 000 ulkomaalaista opiskelijaa tutkintoon
johtavassa koulutuksessa ja noin 2 500 vaihto-opiskelijaa ohjelmissa.

 

                                          Helsingin yliopisto on Suomen ainoa huippuyliopisto. Siellä opiskelee
38 000 tutkinto-opiskelijaa, joista ulkomaalaisia opiskelijoita lähes
1 500. Syksyllä 2006 seudun yliopistoissa tarjottiin 30 englanninkielistä
maisteriohjelmaa ja ammattikorkeakouluissa 27 kandidaattiohjelmaa.

 

                                          Opetuksen ja opiskelun kansainvälinen ja monikulttuurinen
toimintaympäristö saadaan aikaan lisäämällä kaikilla kampuksilla
korkeatasoisia vieraskielisiä tutkintaohjelmia ja laajoja
opintokokonaisuuksia.

 

                                          Tärkeä kysymys on, miten voimme lisätä ulkomaalaisten tutkinto-
opiskelijoiden halua jäädä Suomeen töihin valmistumisensa jälkeen.
Ulkomaalaisille opiskelijoille suunnattuja palveluita on kehitettävä
entistä monipuolisemmaksi. Erityisesti suomen- ja ruotsin kielen
opetusta on tarjottava enemmän ja englanninkielisen opetuksen laatua
on parannettava.

 

                                          Haluamme tarjota töitä kouluttamillemme ulkomaalaisille
huippuosaajille. Siksi on huolehdittava, että laadukasta kielikoulutusta
on runsaasti tarjolla.

 

Ärade ordförande, bästa fullmäktige.

 

De viktigaste målen för denna internationaliseringsstrategi är att skapa
förutsättningar för utländska företags investeringar och etablering i
staden samt att främja turismen. Detta för i sin tur med sig en ökande
ström av utländsk arbetskraft.

 

                                          Suomi on hyvin eksoottinen maa ulkomaalaisten silmissä. Matkailun
edistämisellä on merkittävä rooli tehtäessä Helsingistä maailman
metropolia. Kansainvälisten tutkimusten mukaan Suomen
markkinavaltteja ovat puhdas luonto, turvallisuus, kansainväliset koulut,
hyvä ja toimiva joukkoliikenne sekä monipuolinen kulttuuritarjonta.

 

                                          Helsingin kaupungin roolia kansainvälisten tapahtumien järjestäjänä on
tuettava entisestään. Helsingin on pyrittävä luomaan itselleen sellainen
imago, että se houkuttelee kansainvälisten tapahtumien järjestäjiä.

Helsinki on onnistuneesti isännöinyt mm. EU:n huippukokouksia,
konferensseja, urheilukilpailuja ja suuria musiikkitapahtumia, kuten
viimeisimpänä euroviisuja.

 

                                          Helsingissä on hienot puitteet erilaisille kansainvälisille tapahtumille.
Finlandia-talo, Messukeskus, Olympia-stadion sekä jäähalli tekevät
yhdessä Helsingistä yhden Euroopan vilkkaimmista kokous-, messu- ja
viihdekeskuksista. Mm. näitä kohteita voimme ylpeänä markkinoida
kansainvälisten tapahtumien järjestäjille.

 

                                          Suomen matkailu kasvaa Pohjoismaista eniten, mutta jäämme silti vielä
muun Pohjolan jalkoihin. Matkailun edistämiskeskuksen mukaan
Suomen markkinointiin ulkomailla on budjetoitu 16 milj. euroa. Vertailun
vuoksi sanottakoon, että Ruotsi markkinoi itseään ulkomaalaisille 71
miljoonalla, Tanska 55 miljoonalla ja Norja 29 miljoonalla eurolla. On
selvää, että Suomen markkinoiminen houkuttelevana matkailukohteena
lisää automaattisesti myös Helsingin näkyvyyttä maailmalla.

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Viime syksyn aikana Helsinkiin ja muutamiin muihin kaupunkeihin
Suomessa ilmaantui EU:n kansalaisia, jotka hankkivat elantoaan
kadulla kerjäämällä. Kuten tiedotusvälineet ovat viime aikoina
kertoneet, osalla heistä on ollut mukanaan pieniä lapsia. Kerjääminen
ei sinällään ole lainvastaista, ellei se sitten vaaranna yleistä järjestystä
ja turvallisuutta muilla tavoin. Poliisin mukaan osa kadulla kerjäävistä
ulkomaalaisista on hakenut turvapaikkaa aiemmin Suomesta
taloudellisin perustein.

 

Maassa oleskelun pitkittyessä ja mahdollisten etuuksien saannin myötä
maahan tulevien henkilöiden määrä tullee lisääntymään. Viime tietojen
mukaan mm. Ranskan, Italian ja eräiden Välimeren maiden
viranomaisten koventuneet otteet kerjäläiskysymyksessä vauhdittavat
kerjäläisten siirtymistä tulevana keväänä Pohjoismaihin, erityisesti
Suomeen ja Ruotsiin. Maahanmuutto- ja Eurooppa –ministeri Astrid
Thors totesi viime viikolla eduskunnan kyselytunnilla, etteivät tällä
hetkellä Suomessa olevat kerjäläiset ole niitä henkilöitä, jotka ovat
kaikista huonoimmassa asemassa. Hänen mukaansa kerjäläisten
maahantulo saattaa olla organisoitua.

 

                                          Arvoisa rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Lopuksi on syytä korostaa, että kansainvälinen toiminta on osa arkea ja
osaltaan väline kaupungin monipuolisessa kehittämisessä ja

toimintojen verkottumisessa.

 

                                          Erilaisuuden ja moninaisuuden hyväksyminen ja hyödyntäminen
kehittävät Helsingistä entistä viihtyisämpää suurkaupunkia.

 

                                          Helsingin ehdoton markkinavaltti on turvallisuus. Erityisesti tätä
argumenttia tulee käyttää hyväksi, kun Helsinkiä markkinoidaan
ulkomailla. Helsinki on turvallinen kaupunki asua, opiskella,
työskennellä ja järjestää tapahtumia.

 

Valtuutettu Kantola

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja. Fru ordförande.

 

                                          Nyt käsiteltävänä oleva Helsingin kaupungin kansainvälinen strategia
on – kuten täällä on jo todettu – neljäs lajissaan ja samalla viimeinen
erillisenä asiana käsiteltävä kansainvälinen strategia.

 

Tässä hyväksyttävänä olevien linjausten avulla ja kaupunginvaltuuston
listalla seuraavana asiana olevan hallintokeskuksen johtosäännön
muutoksen avulla kansainvälisen toiminnan koordinoinnista tehdään
jokapäiväistä, kaikkiin asioihin kuuluvaa toimintaa. Kaupungin
hallintokeskukseen perustetaan kansainvälisen toiminnan
yhteensovittamista varten kansainvälisen toiminnan osasto. Sitä tulee
johtamaan kansainvälisen toiminnan päällikkö. Kansainvälisen
strategian toteutumista seurataan täällä valtuustotasolla sitten jatkossa
valtuustoseminaarien yhteydessä.

 

                                          Tavoitteeksi on asetettu, että Helsinki kehittyy tieteen, taiteen,
luovuuden sekä hyvien palvelujen voimaan perustuvana
maailmanluokan innovaatio- ja liiketoimintakeskuksena. Seuraavan
reilun viidentoista vuoden kuluessa Helsingistä pitäisi tulla maailman
mittakaavassa kilpailukykyinen. Ohjelmassa oikein todetaankin, että
tämä edellyttää koko Suomenlahden alueen kehittymistä.

 

                                          Strategiassa on asetettu lähiajan tavoitteet ja toimenpiteet siihen, miten
kehitytään metropolina ja Itämeren logistisena keskuksena. Samoin on
linjattu sitä, miten vaikutetaan Euroopan tasolla ja maailman tasolla.
Huomion arvoista mielestäni on se, että nyt lähiviiteryhmänämme on
koko Itämeren alue, ei vain Pohjoismaat.

 

                                          Strategiassa uskomme itseemme ja kykyymme kehittää tätä pohjoisen
Euroopan aluetta. Suurimmaksi haasteeksi nähdään monikulttuurisen

kehityksemme hitaus ja olematon maine maailman luokan bisneksen
sijoituspaikkana.

 

                                          Pahin skenaario Helsingin kohtalosta olisi taloudeltaan taantuva ja
sosiaalisesti eriarvoinen työvoiman kauttakulkupaikka öljyvahinkojen
tuhoaman Suomenlahden rannalla. Sellaista kohtaloa me emme halua
ja siksi työskentelemme paremman ja turvallisemman
kansainvälistymisen puolesta.

 

                                          Mitä tämä kansainvälistyminen sitten tarkoittaa tavallisen
kaupunkilaisen kannalta?

 

                                          Kaupungin hallinnon kansainvälisen edun valvonnan tulee luoda
parempia mahdollisuuksia työlle ja hyvinvoinnille. Kuten
kaupunginjohtaja Pajunen totesi, hyvinvoiva helsinkiläinen kehittyvässä
Helsingissä. Se oli aika hyvin sanottu.

 

                                          Helsingin seudun vetovoima tuo tänne yrityksiä ja pitää täällä yrityksiä
ja sitä kautta työpaikkoja. Kansainväliset tapahtumat tuovat asiakkaita
yrityksille ja elinvoimaa elinkeinojen kehittämiseen.

 

                                          Kaupunki voi omilla toimillaan tukea alueen ihmisten ja yritysten
kansainvälistä toimintaa. Parhaita valtteja kansainvälisessä kilpailussa
ovat hyvinvointimme, turvallisuutemme ja edelleen suhteellisen puhdas
luontomme. Toimiva infrastruktuuri, palvelut ja korruption vähäisyys
ovat asioita, joilla voimme hurmata silloin, kun pohjoinen ilmasto ei ole
parhaimmillaan.

 

                                          EU:n kemikaaliviraston sijoittuminen Helsinkiin on antanut meille
kokemusta siitä, mihin asioihin kansainvälisissä tehtävissä toimivien
perheet kiinnittävät huomiota muuttoa suunnitellessaan. Asunnot,
lasten koulut ja puolison työmahdollisuudet ovat niitä kysymyksiä, jotka
painavat vaakakupissa.

 

                                          Kansainvälisten yritysten ja järjestöjen toimistojen laajempi
sijoittuminen tänne toisi sellaista palvelupohjaa, jota meiltä nyt usein
puuttuu.

 

                                          Eurooppalainen edunvalvonta edellyttää sitä, että pystymme
seuraamaan muiden pääkaupunkiseutujen kehitystä ja vaikuttamaan
EU-lainsäädännön kehitykseen. Suunnitelma kaupungin, Helsingin
yliopiston ja Uudenmaan liiton yhteisestä toimintastrategiasta Helsingin
Brysselin toimistolle on hyvä tapa yhdistää voimia. Sitä yhteistyötä
varmaan voisi laajentaa muihinkin kaupunkeihin Suomessa. EU-

projektirahoitus vaatii oman byrokratiansa, mutta toisaalta se myös
antaa mahdollisuuden toteuttaa laajempia hankkeita.

 

                                          Helsingin on syytä rakentaa myös toimivaa edunvalvontaa Venäjän
suuntaan. Kaupunkien yhteinen edustusto Pietarissa on tärkeä askel
tässä työssä.

 

                                          Helsingillä on paljon annettavaa kulttuurissa. Se on yksi selkeä
vetovoimamme. Kansainväliset tapahtumat, kulttuuri- ja
urheilutilaisuudet ovat tärkeä keino tuoda osaamistamme esille ja
samalla luoda mielikuvaa Helsingistä.

 

                                          Musiikkitalon rakentaminen, uusien asuinalueiden ja kulttuuri- ja
urheilutilat ja uusi kansalliskirjasto ovat tässäkin suhteessa tärkeitä
hankkeita.

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Strategiassa kannetaan huolta Helsingin hitaasta
monikulttuurisuuskehityksestä.

 

                                          Maahanmuuttajien määrä on kansainvälisesti vertailtuna pieni, mutta
toisaalta se kasvaa myös nopeasti.

 

                                          Strategiassa esitetään, että työvoiman liikkuvuutta Itämeren alueella
tulisi lisätä.

 

                                          Käytännössähän meille on aikaisemmin tullut työvoimaa Virosta ja nyt
erityisesti Venäjältä. Venäjänkielisen väestön määrä kasvaa ja samalla
kasvaa tarve venäjänkielisiin palveluihin. Se näkyy kaikkialla, mm. siinä
- mitä päivittäin työssäni näen – että ammattiliittoihin tarvitaan
venäjänkielisiä toimitsijoita auttamaan työehtojen selvittämisessä.

 

                                          Työvoiman liikkuvuuteen ja maahanmuuttoon liittyy myös kielteisiä
ilmiöitä. Mukana voi olla ihmiskauppaa, jossa ihmisiä houkutellaan
tänne huonoihin työoloihin tai kuljetetaan Suomen kautta muualle.

 

                                          Lisääntyvä liikkuminen edellyttää sitä, että näihin ilmiöihin osataan
puuttua ja uhreja suojella. Muutenkin tulee kiinnittää huomiota tänne
työskentelemään tulevien kunnollisiin työehtoihin. Ei ole kenenkään
etu, että tälle alueelle syntyy hämäriä työmarkkinoita.

 

                                          Kielitaidottomuus tai puutteellinen kielitaito on monesti esteenä omien
asioiden hoitamisessa, kun kirjallisten ohjeiden ymmärtäminen tai

puhelimitse asioiden hoitaminen on vaikeaa.

 

                                          Maahanmuuttajien kielikoulutukseen tulisi luoda erilaisia polkuja ja
erilaisia mahdollisuuksia ihmisille. Toinen voi osata jo tullessaan
hieman suomea tai ruotsia, kun toinen voi olla vuosienkin täällä
asumisen jälkeen lähes kielitaidoton.

 

                                          Työperäisen maahanmuuton lisäksi pääkaupunkiseudulle sijoittuu
valtaosa muusta maahanmuutosta. EU:n vapaan liikkuvuuden lisäksi
Suomesta haki vuonna 2007 oleskelulupaa noin 20 000 henkilöä.
Heistä puolet tuli joko työn tai opiskelun vuoksi. Lopuista suurella osalla
maahanmuuton syy oli perheen yhdistäminen. Tämä muistuttaakin
meitä siitä, että tänne tulevat ovat ihmisiä, eivät pelkkää työvoimaa.

 

                                          Suomeen saapuu vuosittain - ja meillä on 750 henkilön
kiintiöpakolaismäärä - ja turvapaikkaa hakee maailman tilanteesta
vuosittain vaihdellen, mutta pitkälti toista tuhatta henkilöä. Maahan
jäävistä suurin osa asettuu ajan myötä lähelle omia yhteisöjään
pääkaupunkiseudulle. Tämän ryhmän integrointi vaatii erityisiä toimia.
Työllistyminen on ollut tähän asti suurin ongelma.

 

                                          Monikulttuurisuus asettaa haasteita kaupungin palvelurakenteelle.
Päiväkodeissa, kouluissa, sairaaloissa ja vanhustenhuollossa on hyvin
erilaisia asiakkaita.

 

                                          Erityistä huomiota on kiinnitettävä tyttöjen ja naisten asemaan. Yhtenä
tasa-arvon mallimaana meidän on estettävä mm. tyttöjen
ympärileikkaukset täällä tai kuljettaminen muualle sitä varten.

 

                                          Asuntopolitiikassa – josta hetki sitten äänestimme – tulee huolehtia
siitä, että kaupunki kehittyy tasapuolisesti. Ymmärrämme, että
maahanmuuttajat hakevat turvaa toisistaan ja haluavat usein asua
lähellä toisiaan, mm. lasten kaveripiirien ja kaverisuhteiden takia.
Samalla tulee kuitenkin katsoa, että emme eristä maahanmuuttajia vain
joillekin asuinalueille. Monia käytännön elämän ja asumisen ongelmia
voidaan ennaltaehkäistä tietoa levittämällä. Olen itse nähnyt erittäin
hyviä tuloksia esimerkiksi Suomen Pakolaisavun Hima-helppisten
työstä ? , missä käytännön asioita ratkaistaan ihan kasvotusten.

 

                                          Helsingin kansainvälistyminen tarkoittaa myös sitä, että meidän on
kannettava vastuuta laajemmasta kehityksestä.

 

                                          Täällä valtuuston kokouksen aikana on tänään sosiaalidemokraattien,
Vasemmistoliiton, vihreiden ja keskustan ja SKP:n valtuustoryhmät

jättäneet yhteisen aloitteen siitä, että Helsinki hakisi ”Reilun kaupan”
kaupungiksi.

 

                                          Huomion kiinnittäminen tuotteiden alkuperään ja siihen, miten niistä
saatava tuotto jaetaan oikeudenmukaisesti on meille kaikille aika pieni
teko. Samalla se on suuri esimerkki siitä, miten arkisilla päätöksillä
voidaan vaikuttaa maailmassa.

 

                                          Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä esittää lisäksi, että Helsinki
hakisi jäsenyyttä Kaupunginjohtajat Rauhan puolesta, Mayors for
peace –järjestössä. Hiroshiman ja Nagasakin kaupunkien
atomipommien vastaiseen vetoomukseen on jo liittynyt 2 028
kaupunkia 127 maasta. Meidän naapureista Tukholma, Kööpenhamina,
Pietari ja Berliini ovat jo mukana tässä kaupunkien verkostossa.

 

Vetoomukset rauhan puolesta eivät koskaan saa mennä muodista.
Minulle on tänään kerrottu, että tästä asiasta on jo kerran täällä sovittu,
mutta ainakaan Helsinkiä ei löydy sieltä listalta ja olemme saaneet
vetoomuksen, että tulisimme mukaan.

 

                                          Joten teen tästä asiasta ponnen, jotta se tulee varmasti käsiteltyä:

 

                                          Hyväksyessään Helsingin kansainvälisen toiminnan
strategian kaupunginvaltuusto edellyttää
kaupunginhallituksen selvittävän Helsingin liittymisen
kansainväliseen Kaupunginjohtajat Rauhan puolesta,
Mayors for Peace –verkostoon.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Helsingin kansainvälistyminen ei ole vain talouselämän,
työmarkkinoiden ja kaupungin virkamiesten kansainvälistymistä. Se
koskee myös poliittista päätöksentekoa ja meitä päättäjiä. Jo
kaupunginhallitusvaiheessa todettiin, että tämä strategia ei sano mitään
tästä meidän työstä. Tämän valtuutettu Ojala otti esille siinä
keskustelussa.

 

Haluamme kuitenkin uskoa, että sama kansainvälistyminen koskee
meitä valtuustoryhminä. Me olemme yksi toimija ja voimme omalta
osaltamme vaikuttaa strategian toteutumiseen, muutenkin kuin
tekemällä hallintopäätöksiä.

 

Kun olemme tällä valtuustokaudella oppineet katsomaan
pääkaupunkiseutua enemmän yhtenä kokonaisuutena, oppisimmeko

seuraavalla kaudella katsomaan tarkemmin koko Itämeren alueen
kehitystä?

 

Kansainvälistymisen tulee tarkoittaa myös sitä, että jatkossa yhä
useampi maahanmuuttaja löytää väylän poliittiseen vaikuttamiseen
lautakunnissa ja myös valtuustossa. Jokaisen poliittisen ryhmän tulee
katsoa, miten uudet suomalaiset ja uudet kuntalaiset otetaan mukaan
poliittiseen päätöksentekoon.

 

Kaupunginhallituksen I varapuheenjohtaja Lehtipuu

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

 

                                          Helsinki on muuttunut erittäin paljon edukseen viimeisten viidentoista
vuoden aikana. Kaupunki on huomattavasti avoimempi, vauraampi,
kansainvälisempi ja mikä tärkeintä, hauskempi kuin kylmän sodan
päättyessä. Helsingillä on vakiintunut asemansa yhtenä Euroopan
unionin pääkaupungeista ja kansainvälisestä kanssakäymisestä
Itämeren alueella ja maailmanlaajuisesti on tullut osa helsinkiläisten
arkea. Lähtökohdat kansainvälisessä kilpailussa menestymiselle ovat
kunnossa. Helsinki on turvallinen ja luonnonläheinen kaupunki.
Koulutus ja osaaminen ovat maailman kärkeä.

 

                                          Vihreä valtuustoryhmä on erittäin tyytyväinen siihen, että Helsinki
päivittää kansainvälisen toiminnan tavoitteensa. Tämän strategian
esityksen hyvyyttä varmaan kuvastaa se, että tästä ei ole käyty kovia
poliittisia vääntöjä, vaan tämä on hyväksytty suuren hyminän vallitessa
ja voi jopa olla, että näissä ryhmäpuheissa hieman samat teemat
toistuvat.

 

                                          On myös paikallaan, että tässä strategiassa esitetään toimenpiteet,
joilla näitä tavoitteita halutaan saavuttaa, sillä ilman konkretiaa
strategia jäisi juhlapuheen tasolle. Nyt hyväksyttävä esitys antaa
toimivan pohjan hallintokuntien omien toimenpiteiden suunnittelulle.

 

Eräitä näissä tavoitteissa ja toimenpiteissä esitettyjä teemoja on syytä
hieman syventää.

 

                                          Euroopan kaupungit kilpailevat tunnettuudellaan ja maineellaan. Tässä
kilpailussa Helsinki lähtee useisiin kilpailuihin verrattuna takamatkalta.
Helsinki kuuluu Euroopan pieniin ja nuoriin pääkaupunkeihin. Olemme
kaikkialta muualta paitsi Aasiasta katsottuna syrjässä. Historialle,
maantieteelle ja ilmastolle emme voi mitään. Menestyäkseen Helsinki

ei voi vaan kopioida muita kaupunkeja. Helsingin on löydettävä omat
vahvuutensa ja kehitettävä niitä.

 

                                          Viimevuotiset Euroviisut osoittivat, mitä kansainvälinen tapahtuma voi
parhaimmillaan olla. Kaupungin ja yhteistyökumppaneiden työllä
onnistuttiin tuomaan useammaksi päiväksi väriä ja hyvää mieltä
Helsinkiin. Euroviisujen järjestämisen kokemuksia kannattaa
hyödyntää, kuten sitä, miten eri osapuolet niin kaupungin organisaation
sisällä kuin sen ulkopuolellakin saadaan joustavaan yhteistyöhön.

 

                                          On erinomaista, että tapahtumat nostetaan yhdeksi kansainvälisen
toiminnan painopisteeksi. Festivaalien, urheilutapahtumien ja muiden
suurtapahtumien lisäksi tarvitaan myös kokeellisempia ja
pienimuotoisempia tilaisuuksia. Vilkas ja monipuolinen kulttuuritarjonta
tekee kaupungista kivan ja houkuttelevan. Se myös lisää erilaisuuden
ymmärtämistä, mitä Suomessa edelleen kaivataan.

 

                                          Helsinki on Suomen johtava yliopistokaupunki. Helsingissä sijaitsee
maan suurin yliopisto, suurin teknillinen korkeakoulu sekä kaikki
tärkeimmät talouden ja taiteen korkeakoulut. Sekä opiskelut ja tutkimus
ovat nykyään erittäin kansainvälisiä. Kilpailu lahjakkuuksista on tiukkaa,
mutta siinä menestyminen ei yksistään riitä.

 

Ennustetun työvoimapulan voittamiseksi tarvitsemme laadun lisäksi
myös määrää. Työperäinen maahanmuutto edistyy parhaiten
edistämällä opiskeluperäistä maahanmuuttoa. Nuoret ikäluokat ovat
liikkuvampia. Täällä hankittava tutkinto valmistaa suoraan täkäläisille
työmarkkinoille.

 

Suomalaisten korkeakoulujen ylivoimainen vetovoimatekijä on
opiskelun maksuttomuus.

 

                                          Helsingin tulee vaikuttaa valtiovaltaan, jotta tätä valttia ei haaskata.
Kaikki tutkimukset ja asiantuntijat, eli ulkomaiset opiskelijat itse,
vahvistavat, että lukukausimaksujen periminen pienentäisi
dramaattisesti tänne hakeutuvien ulkomaisten opiskelijoitten määrää.

 

                                          Kun seudun innovaatiostrategia ja kaupungin omat
tulevaisuussuunnitelmat nojaavat ulkomaalaisten osaajien määrän
kasvattamiseen, on vain johdonmukaisen järkevää, että Helsinki
vastustaa tiukasti kaikkien opiskelijaryhmien lukukausimaksuja.

 

                                          Strategian toimenpiteissä esitetään, että kaupunki tarjoaa ?
työpaikkoja myös ulkomaisille opiskelijoille. Tämä on erittäin

kannatettavaa, samoin kuin muut maahanmuuttajien työllistymiseen
tähtäävät toimet. Suunta on aivan oikea, mutta kuten niin usein
politiikassa, riittämätön.

 

                                          Helsingin pitäisi olla vielä laajemmin huolissaan siitä, miten täällä
opiskelevat ulkomaalaiset löytävät harjoittelupaikkoja, että pääsevät
opintojensa jälkeen töihin.

 

                                          Maan pääkaupunkina Helsingin pitää vaatia Suomen
maahanmuuttopolitiikan muutosta siten, että opiskelupaikka oikeuttaisi
aina työntekoon ja täällä suoritettu tutkinto oikeuttaisi aina pysyvään
oleskelulupaan ja pysyvään työlupaan. Ilman tämänsuuntaisia aloitteita
ohjelman kirjaukset suvaitsevaisesta ja vetovoimaisesta
monikulttuurisen osaajien kaupungista jäävät sanahelinäksi.

 

                                          Maahanmuuttajien palvelut ? ohjelmassa melko lyhyesti.

 

Tulkitsemme sen johtuvan vain siitä, että koko asiankirjan tyyli on tiivis.
Kysymys on nimittäin aivan olennaisesta asiasta. Julkisten
peruspalvelujen pitää olla kaikkien kaupunkilaisten saatavilla, passin
kansista tai kotikielestä riippumatta.

 

                                          Suhteellisen lyhytaikainen työnteko tai opiskelu täällä yleistyy ja on
harhaa luulla kaikkien edes yrittävän opetella jompaakumpaa
kotimaista kieltä.

 

                                          Kaupungin palvelujen pitää olla yhä enemmän monikielisiä. Tähän on
useita keinoja. Täällä jo asuvat maahanmuuttajat ovat erinomainen
kielitaitoinen voimavara. Virastojen tiimejä ja yksittäisiä työntekijöitä
voitaisiin palkita kielitaidon mukaan. Sähköisiä palveluja pitää kehittää
voimakkaasti, sillä niiden kieliversion tuottaminen on vaivatonta.
Esimerkiksi nyt jo mainion terveysneuvontapuhelimen pitää jatkossa
pystyä palvelemaan monenkielisiä helsinkiläisiä.

 

                                          Kaupungin palveluista parhaan kuvan antaa ensikontakti. Juuri
muuttaneelle kaupungissa liikkuminen ja palvelujen löytäminen voi olla
vaikeaa. Tulijoille pitäisikin pystyä tarjoamaan tietoa yhden luukun
periaatteella.

 

                                          Esitänkin asiasta ponnen:

 

                                          Kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään
mahdollisuus perustaa palveleva puhelin tai jokin muu
välitön palvelu maahan juuri muuttaneiden tueksi.

 

 

                                          Pysyvämmin tänne asettuvien maahanmuuttajien kotoutuminen
edellyttää palvelujen lisäksi kahta asiaa, kielitaitoa ja työllistymistä.

 

                                          Esitetyt toimenpiteet maahanmuuttajien työllistämisen parantamiseksi
ovat todella kannatettavia. Erityinen haaste on siinä, kuinka saada
maahanmuuttajanaiset osallisiksi kieliopetuksesta, julkisista palveluista
ja työmarkkinoista.

 

                                          On korkea aika lisätä aikuisväestön suomen kielen opetusta ja myös
uudistaa palvelujen tarjontaa siten, että kieliopintoihin hakeutuminen
olisi mahdollisimman helppoa. Päiväkodit ja koulut tarvitsevat
lisäresursseja ”suomi toisena kielenä” –opetukseen. Tämä on syytä
muistaa juuri nyt kun kaupunginhallitus valmistelee budjettiraamiaan.

 

                                          Erityisesti valtuuston ”pamppulinjalaisille” Vihreät haluavat muistuttaa,
että onnistunut maahanmuuttajien kotouttaminen ja kaikenlaisen
rasismin torjuminen lisäävät meidän kaikkien turvallisuutta.

 

                                          Esitän toisen ponnen:

 

                                          Kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään
mahdollisuudet järjestää kotikielen opetuskerhoja
päiväkoti-ikäisille.

 

                                          Tämä nyt käsillä oleva kansainvälisen toiminnan strategia on eräiltä
osiltaan turhan varovainen.

 

                                          Monikielisistä palveluista todetaan kohteliaasti, että niiden tarve
selvitetään seudullisesti ja kustannusten jaosta neuvotellaan valtion
kanssa.

 

                                          Hyvä näin, vaan ei tarpeeksi. Selvitysten ja neuvottelujen jälkeen
tarvitaan toimenpiteitä, määrärahoja, henkilöstöä.

 

                                          Täällä valtuustossa olevien ministerien ja kansanedustajien tulee ajaa
esimerkiksi sitä, että valtionosuusuudistuksessa vieraskielisen väestön
osuus otetaan painokkaammin huomioon kuin tällä hetkellä.

 

                                          Strategiassa todetaan myös, että pääkaupunkina Helsinki ottaa
huomioon koko maan edun.

 

                                          Näin tietysti on. Mutta nimenomaan kansainvälisessä toiminnassa pitää
paikkansa se, että Helsingin etu on koko maan etu.

 

 

                                          Kansainväliset yritykset ja tapahtumat hakevat sijainti- tai
pitokaupunkia. Suomen markkinointi ulkomailla voi onnistua vain
markkinoimalla suomalaisia kaupunkeja ja Helsinkiä etunenässä.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Helsinki menestyy kansainvälisesti vain olemalla avoin ja suvaitseva
kaupunki. Tämän avoimuuden ja suvaitsevaisuuden pitää näkyä
arkipäiväisessä toiminnassa, ei vain juhlavissa suunnitelmissa.

 

Parantaakseen suhteellista asemaansa Euroopan kaupunkien
joukossa Helsingin on pystyttävä antamaan itsestään myönteinen kuva
kaupunkiin tulijoille, oli kyse sitten matkailijasta, kokousvieraasta, työn
perässä maahan muuttavasta, opiskelijasta tai pakolaisesta.

 

Näiden kansainvälisten toiminnan linjausten toimeenpanossa pitää
myös muistaa, että myönteinen vaikutelma käynnistä tai oleskelusta
Helsingissä ei synny pelkästään kaupungin teoilla. Tarvitaan
yhteistyötä helsinkiläisten yritysten, oppilaitosten ja esimerkiksi
kokouksiaan pitävien järjestöjen kanssa.

 

Lisäksi kaupungin pitää pyrkiä vaikuttamaan kaupunkilaisiin, jotta avoin
ja suvaitseva ilmapiiri vahvistuisi.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Näillä sanoilla Vihreä ryhmä tukee lämpimästi tätä kansainvälisen
toiminnan strategiaa.

 

Valtuutettu Ojala

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Puhuessamme kansainvälisestä yhteistyöstä on aina muistettava ja
pidettävä mielessä, että samalla puhumme myös ihmisten välisestä
yhteistyöstä, olipa sitten kyseessä valtioiden, kaupunkien, yritysten tai
järjestöjen välinen tai näiden kaikkien keskinäinen yhteistyö. Kun
Helsinki tekee kansainvälistä yhteistyötä, niin todellisuudessa sitä
tekee joku tai jotkut henkilöt valtuuston linjauksien pohjalta. Helsingillä
on siis kansainvälisissäkin toiminnoissa viime kädessä aina kasvot.
Henkilökohtaisilla kontakteilla ja toisten kulttuurien tuntemuksella sekä
luotettavuudella on suuri merkitys ja ne luovat pohjaa

menestykselliselle yhteistyölle. Ja näissä eri alueilla Helsingillä onkin
vahvuutta.

 

Haluan kiittää myöskin tämän strategian valmistellutta työryhmää
ansiokkaasta työstä. Strategialle on asetettu kunnianhimoiset tavoitteet
ja koko joukko toimenpiteitä, joihin niillä pyritään.

 

Helsingistä halutaan luoda monikulttuurinen metropoli, Itämeren
logistinen keskus ja Euroopan osaamiskeskus sekä maailmanluokan
liiketoimintakeskus. Saavuttaaksemme nämä tavoitteet ja
kansainvälisesti merkittävän aseman, joudumme tekemään lujasti töitä,
ilmaiseksi tai itsestään tämä asema ei tule, sen verran kovaa
kansainvälinen kilpailu on. Ja on myös muistettava, että me joudumme
kilpailemaan myös monien hyvien naapureidemme ja
yhteistyökumppaneidemme kanssa.

 

Meillä on nyt käsittelyssä kolmas, minun mielestäni, mutta joidenkin
mielestä neljäs, koska se yksi ei ollut strategia, mutta oli, kuinka
ollakaan, kuitenkin uusi kansainvälinen strategia.

 

Maailma ympärillämme on muuttunut rajusti sitten edellisten vuosien,
jolloin ne laadittiin ja myös on hyvä muistaa, että Suomi liittyi 1995
Euroopan unioniin ja kolme Baltian maata vuonna 2004. Tämän jälkeen
Itämeren alueen merkitys on kasvanut ja Suomenlahden talousalue
syntynyt. EU:n laajeneminen ja Venäjän viime vuosien talouskasvu
sekä erityisesti Pietarin aseman vahvistuminen ovat osaltaan olleet
vaikuttamassa asiaan.

 

Myös Suomi ja Helsinki ovat muuttuneet noista vuosista. Helsinki on
kansainvälistynyt muuta Suomea nopeammin, hyvänä osoituksena
tästä vieraskielisen väestöosuuden kasvu. Muutoksen voimakkuutta
kuvaa myös uuden Suomenlahden työssäkäyntialueen synty. Viikoittain
tuhannet virolaiset ”pendelöivät” Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle
töihin.

 

Ulkomaalaisten opiskelijoidenkin määrä on kasvanut, mutta silti se on
vielä vähäinen. Hanke, jossa Helsingin alueen 19 yliopistoa ja
ammattikorkeakoulua pyrkivät aktiivisesti rekrytoimaan ulkomaalaisia
opiskelijoita, on erittäin kannatettava. Mutta tässäkin on muistettava,
että riittävät resurssit turvataan korkeatasoista opetusta ja
sopeutumista uuteen kulttuuriin helpottamaan. Nuorena saadut
kokemukset, niin positiiviset kuin negatiiviset, pyrkivät nimittäin
säilymään läpi elämän. Siksi on juuri näihin opiskelijaryhmiin
kiinnitettävä erityistä huomiota.

 

 

Metropolivetoinen globalisaatio on kasvanut, kuten ohjelmassa
todetaan. Kansainvälisen yhteistyön merkitys kunnille ja erityisesti
pääkaupungeille on lisääntynyt viime vuosina voimakkaasti. Vaikka
Helsingillä on pitkä perinne kansainvälisestä toiminnasta, Euroopan
unionin laajeneminen ja globalisaation eteneminen asettavat meille
aivan uusia haasteita. Tavaroiden ja pääomien lisäksi myös ihmiset
liikkuvat entistä enemmän ja näin liikkuvat myöskin kerjäläiset –
arvoisat kokoomuksen edustajat. Liikkuminen tarjoaa monia
mahdollisuuksia ja nämä muutokset, mutta ne tuovat myös haasteita.

 

Maailman suuriin metropoleihin verrattuna Helsingillä on koostaan
huolimatta monia vahvuuksia, kuten sijainti idän ja lännen
lentoliikenteen risteysasemana, hyvä infrastruktuuri, osaava henkilöstö,
turvallinen ympäristö, laadukkaat palvelut ja puhdas luonto, vaikka
tämän viimeksi mainitun osalta täytyykin todeta, että siihen liittyy
riskitekijänä Itämeren lisääntynyt saastuminen.

 

Itämeren tila on monella tavalla meille kohtalon kysymys, ei ainoastaan
Suomelle vaan kaikille Itämeren ympärysvaltioille. Kun me haluamme
omassa ohjelmassamme Helsingistä Itämeren logistisen keskuksen, on
hyvä pitää mielessä nämä riskitekijät. Voimakkaasti lisääntynyt
meriliikenne, etenkin öljykuljetukset, merkitsevät taloudellisen hyödyn
lisäksi myös kasvavaa onnettomuusriskiä, joka on otettava vakavasti.

 

Ehkä haasteellisin asetetuista tavoitteista on maailmanluokan
liiketoimintakeskuksen aseman saavuttaminen.

 

Kuten ohjelmassakin todetaan, Helsingin tunnettuus yritystoiminnan
sijoituspaikkana on heikko. Olemme eurooppalaisessa mittauksessa 33
kaupungin joukossa vasta 30:s , kun tiedusteltiin eurooppalaisten
yritysjohtajien mielikuvaa Helsingistä sijoittumispaikkana. Toisen
selvityksen mukaan puutteena täällä Helsingissä on huono yli
toimialojen ulottuva yhteistyö. Tämä taas on ristiriidassa sen kanssa,
että Helsinkiä monissa tutkimuksissa pidetään yhtenä parhaiten
verkostoituneista alueista maailmassa.

 

Kyse on siis mielikuvista ja mielikuvillekin voi tehdä jotain. Meidän
kannattaisi ehkä ottaa oppia Tanskasta. Kööpenhaminan kaupungin
kotisivuilla kehutaan estottomasti Tanskan suurta vetovoimaa
amerikkalaisten ja eurooppalaisten investoijien keskuudessa.
Kööpenhamina hyödyntää myös nettitiedotuksessaan EU:n
tutkimuksia, joiden mukaan tanskalaiset ovat kosmopoliitteja ja
Euroopan avoimimpia kansalaisia.

 

 

Kaikki tahot, myös pääkaupungit, suuntaavat katseensa näinä päivinä
Kiinan lisäksi nyt myös Intiaan. Myös Pohjoismaat ovat lähdössä
yhteistyössä katsastamaan näitä markkinoita. Helsinkikin aikoo valita
muutamia strategisia kumppaneita Euroopan ulkopuolelta. Ajan
hermolla kannattaa varmaan olla, mutta tässäkin kannattaa olla realisti
ja miettiä omien resurssien riittävyys ja harkita, mitä hyötyä voisimme
esimerkiksi saada yhteistyöstä Pohjolan pääkaupunkien ja Tallinnan
kanssa.

 

Helsinki-Tallinna-Pietari -kolmion ohella emme saa unohtaa
pohjoismaisen yhteistyön tarjoamia mahdollisuuksia, vaikka juuri niistä
löytyvät vahvimmat kilpailijamme.

 

Pohjoismaista ystäväkuntayhteistyötä – vänort på svenska – on tehty jo
pitkään. Itse asiassa juuret juontavat 1930-luvun lopulle. Uskoakseni
voidaan hyvällä syyllä sanoa sen olevan maailman vanhinta
kansainvälistä kuntayhteistyötä. Nykyisin puhutaan EU:n puitteissa
ystävyyskuntayhteistyöstä – twining cities. Kuntaliiton sivuilla historiaa
kuvataan seuraavasti, siis ystävyyskunta: ”Se perustuu naapurisopuun
ja –apuun, tämä pohjoismainen, kun taas lännempänä sodan haavojen
ehkäisy oli ystävyyskuntayhteistyön lähtökohta.”

 

Nykyään kunnilla ja maakunnilla on yli 1 400 ystävyyskuntasuhdetta tai
vastaavaa maassamme. Toiminnan painopiste on tähän saakka ollut
perinteisessä kulttuuri-, urheilu-, nuoriso- ja koululaisvaihdossa, mutta
myös asiantuntijavaihto, elinkeinoelämän yhteistyö sekä monipuolinen
kansalaisryhmien yhteistyö on tullut perinteisten yhteistyömuotojen
rinnalle. Vasemmistoliitto toivookin, että myös tätä yhteistyömuotoa
kehitetään jatkossa, kansalaisdiplomatia, jos näin sanotaan. Tätä
ajatusta tukee myös EU:n Kansalaisten Eurooppa -ohjelma.

 

Pohjoismaisia pääkaupunkikokouksia on järjestetty vuodesta 2002
lähtien. Viimeisin oli Helsingissä viime keväänä juuri euroviisukisojen
alla. Tapaamiseen osallistui noin 80 henkilöä, sekä luottamushenkilöitä
että virkamiehiä. Vaihdoimme kokemuksia pääkaupunkien
kulttuuripolitiikasta ja – strategioista. Varsinkin Kööpenhamina,
Tukholma ja Helsinki kilpailevat juuri näistä suurista tapahtumista ja oli
varsin mielenkiintoista kuulla, miten kukin kaupunki pyrkii
profiloitumaan. Ja muuten – hyvät ystävät - Tukholman kaupungin
nettisivuilta saatoin käydä lukemassa tästä vierailusta ja käsitellyistä
asioista, mutta Helsingin kaupungin nettisivut täältä ei kyllä näistä
asioista mitään löytynyt. Ehkä olisi myöskin hyvä miettiä sitä ja tutustua
naapurikaupunkien nettisivuihin, mitä siellä kerrotaan. Tämä on vain

yksi esimerkki. Mutta totean, että esimerkiksi Tukholman sivut ovat
erittäin informatiiviset ja selkeästi etenevät.

 

Helsingin kaupungin omilta sivuilta siis on vaikea usein hahmottaa,
mitä kaikkea kaupunki tekee kansainvälisillä kentillä ja miten toimimme
kansainvälistymisen edistämiseksi.

 

Esitänkin seuraavan toivomusponnen:

 

Hyväksyessään kansainvälisen toiminnan strategian
kaupunginvaltuusto edellyttää kaupunginhallituksen
ryhtyvän toimiin kaupungin nettisivujen kehittämiseksi
siten, että strategia ja kansainvälinen toiminta ovat
paremmin esillä.

 

Tämän strategian toteutukseen liittyy myös uuden yksikön,
kansainvälisen osaston perustaminen hallintokeskukseen
koordinoimaan toimintaa ja huolehtimaan kansainvälisestä
kaupunkipolitiikasta ja vieraanvaraisuudesta.

 

Vasemmistoliitto haluaa korostaa, että verkostomaisesti toimivan, eri
virastojen edustajista kootun kansainvälisen toiminnan ryhmän tulee
hyödyntää myös henkilöstön osaaminen – kuten täällä valtuutettu
Lehtipuukin totesi ja valtuutettu Kantola - henkilöstön kielitaito-
osaaminen jatkossa ja muistaa myös luottamushenkilöiden rooli
lisääntyvässä kansainvälisessä kanssakäymisessä.

 

Hyvä arvoisa puheenjohtaja.

 

Arvioiden mukaan Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle tulee lähivuosina
muuttamaan työn perässä useita tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia
henkilöitä ulkomailta. On muistettava, että nämä tulijat ovat ihmisiä, ei
pelkästään numeroita tai työvoimaa, kuten välillä täällä salissakin
tuntuu. Näillä muuttajilla saattaa olla perhe mukanaan tai he perustavat
sen täällä. Heillä on muitakin toiveita ja odotuksia Helsinkiin ja
Suomeen nähden kuin kunnollisen työpaikan ja kohtuullisen palkan
saanti. Heidän kotoutumiseensa on kiinnitettävä selkeästi enemmän
huomiota.

 

Helsingin väestön kansainvälistymisen ja monikulttuurisuuden tulee
myös näkyä entistä vahvemmin esimerkiksi päivähoidon ja
opetustoimen puolella. Lapsiin ja nuoriin kannattaa satsata. Silloin
saadut ”elämisen eväät” kantavat pitkälle tulevaisuuteen.

 

 

Esitänkin toisen toivomusponnen:

 

Hyväksyessään kansainvälisen toiminnan strategian
kaupunginvaltuusto edellyttää, että kansainvälisyyden ja
monikulttuurisuuden osuutta vahvistetaan opetuksessa ja
varhaiskasvatuksessa.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Voidaksemme kehittyä arvostetuksi monikulttuuriseksi maailmanluokan
metropoliksi tarvitaan vielä paljon työtä. Tarvitaan asennemuutosta
suhtautumisessa ulkomaalaistaustaiseen väestöön, mutta myös
resursointia palveluihin, kuten koulutukseen, päivähoitoon,
työllistymiseen jne. Tarvitaan myös reilua kulttuurien välistä
vuoropuhelua. Niin täällä asuvien kuin tänne vierailulle tulevien
ulkomaalaisten on voitava kokea itsensä aidosti tervetulleiksi. Vain sitä
kautta syntyy uskottavuus. Helsinki-kuvan maailmalla on vastattava
arkipäivän todellisuutta Helsingissä.

 

Ledamoten Johansson

 

Ärade ordförande. Fullmäktigekolleger. Valtuustokollegat.

 

Sfp:s fullmäktigegrupp är nöjd över att ha nästan enbart gott att säga
om förslaget till tredje generationens internationella strategi för
Helsingfors. Som det sägs träffande i inledningen var den första
strategin ett hjälpmedel att ta oss ur krisen, den ekonomiska krisen,
den andra en fortsättning på ett några år gammalt EU-medlemskap
men nu handlar det om ett betydligt bredare perspektiv.

 

Vi tycker att strategin är koncis men ändå känns det som nästan alla de
viktigaste delområdena finns med, nästan. Det är sedan en annan sak
att alla delområden innehåller en lång rad osäkerhetsfaktorer, vilkas
utveckling man bara måste spekulera i. Det som eventuellt saknas är
en klarare koppling mellan strategin och det stora behovet av
immigration till vårt land. Då kommer vi också automatiskt in på frågan
om stadens, alltså Helsingfors egna mål för befolkningstillväxt och
flyttningsrörelsen inom vårt land.

 

                                          On siis mieluisaa – puheenjohtaja – että voi miltei estoitta kehua
ehdotusta Helsingin kolmannen polven kansainväliseksi strategiaksi.
Tuntuu, että kaikki oleelliset osa-alueet on huomioitu. Jos jokin puuttuu,
on se mielestämme selkeämpi kytky suureen

maahanmuuttotarpeeseen, siis koko maassa ja sen kautta sitten myös
kaupungin omiin väestötavoitteisiin ja maan sisäiseen muuttoon.

 

                                          Strategiassa on myös sopivassa määrin yleviä sanoja ja
itsekehuskelua, kuten tällaisiin asioihin kuuluu, mutta ei niin paljon, että
häiritsisi. Metropoli –sanakin esiintyy lähinnä realististen tavoitteiden
yhteydessä, kuten, että Helsingin tulisi tietyillä aloilla tavoitella vielä
suurempaa roolia maailmanlaajuisestikin varteenotettavana tiedon ja
osaamisen keskittyminen, nimenomaan osaamisen keskittyminen.

 

                                          Metropoli –sanallahan voi olla monta merkitystä. Ja niin kuin ihmiset
sen useimmiten ymmärtävät, mm. väestömäärien suhteen,
Helsingistähän ei koskaan tule oikeaa metropolia, vaan tulee
pysymään pikkunättinä, luonnonläheisenä pääkaupunkina Pohjolassa,
mikä ei todella tarkoita samaa kuin näivettymistä, kuten joskus
annetaan ymmärtää, vaan päinvastoin, sekin on valttikortti tässä
mittakaavassa.

 

                                          Helsingin, jos nyt ei huono, niin ainakin liian vaihteleva tunnettavuus
ulkomailla – mihin valtuutettu Ojalakin kiinnitti huomiota – määritellään
strategiassa aivan oikein akillesjänteeksemme.

 

                                          Tunnettavuuden nostaminen on ykköshaaste, joka vaatii lisää laajaa
yhteistyötä niin pääkaupunkiseudun muiden kuntien kuin valtion ja
elinkeinoelämän kanssa.

 

Tunnettavuuden nostaminen on myös sellainen asia, johon jokainen
meistä voi antaa oman panoksensa. Helsinkiläinen valtuutettu on
ulkomailla käydessään elävä – toivottavasti elävä - käyntikortti ja
”kaupparatsu”, kun kyseessä on Helsingin markkinoiminen turvallisena
sijoituspaikkana sekä yrityksille että pääomalle.

 

Vår fullmäktigegrupp frågar sig alltså om vi har utnyttjat oss själva
tillräckligt i det här avseendet, dvs. att fungera som marknadsförare av
vår egen stad utomlands. Kanske skulle det bli lättare för våra väljare
att godkänna nämnders och andra kommunala organs utlandsresor om
vi alla fick en ordentlig järnranson om hur det lönar sig att föra fram
Helsingfors när vi rör oss utomlands.

 

Sfp:s fullmäktigegrupp anser också att när vi planerar nämnders och
andra kommunala organs reseprogram tillsammans med värdar
utomlands, så borde vi alltid be om ett tillfälle för att närmare
presentera Helsingfors under våra resor.

 

 

Vi föreslår därför att följande kläm godkänns av fullmäktige:

 

Stadsfullmäktige förutsätter att i den utbildning som ges de
nya fullmäktigeledamöterna tas in ett koncist block om hur
marknadsföra Helsingfors och att ett särskilt tillfälle att
marknadsföra Helsingfors alltid föreslås när man
tillsammans med utländska värdar planerar innehållet i
reseprogram för stadens organ.

 

                                          Sitten – arvoisa puheenjohtaja – alussa mainitsemaani
kansainvälisyysstrategiaan ja maahanmuuton sekä Helsingin omiin,
väkilukuun, mitä väkilukuun tulee, tähän väliseen suhteeseen.

 

                                          Väestökasvutavoitteemmehan ovat aika hulppeat, kuten taas viime
viikolla taisi käydä ilmi, kun täällä keskusteltiin asuntopolitiikasta.

 

                                          Mutta jos syntyvyys jätetään sikseen – johon eivät varmaan
ponnetkaan aina auta – isohko osa väestökasvusta on ajateltu, että
muodostuisi nimenomaan maahan- ja paluumuutosta.

 

Ja mikä olisi sitten maassa muuton osuus? Tästä ei liene – yllättävää
kyllä – tarkempia tavoitteita löydettävissä asiakirjoista.

 

                                          RKP:n valtuustoryhmälle sopisi, että kaupunkimme muuttoperusteinen
väestökasvu olisi miltei kokonaan juuri kansainvälisyysstrategian
nopeuttamaa maahan- ja paluumuuttoa. Tämä tarkoittaisi siis
samanaikaisesti, että maan sisäinen muuttoliike etelään saataisiin
muun politiikan ansiosta vaimenemaan, jota ainakin meidän
ryhmämme pitäisi hyvänä asiana.

 

                                          Strategiamme tietäisi näin ollen onnistuessaan sitä, että se toisi
ulkomailta ideoita, yrityksiä, kiperästi tarvitsemaamme työvoimaa ja
näiden seurauksena lisävaurautta, jota voimme käyttää
helsinkiläistenkin hyväksi. Helsinki kansainvälistyisi nopeammin, eli
strategia toteutuisi nopeammin ja maa olisi paremmin tasapainossa,
vakavalla mielellä kun ei kukaan varmastikaan halua, että muu Suomi
olisi vain kesämökkeilyä varten.

 

                                          Olisi muuten erittäin hyvä asia, että kerrankin tehtäisiin kaupungin
väestötavoitteesta oikein kunnallisvaalikysymys, myös edellä mainitulla
tavalla kytkettynä kansainvälistymisstrategiaan. Miltä mahtaa näyttää
äänestäjien meille antama valtakirja tältä osin? Kuntalaisten kanssa
kun juttelee, riippumatta puoluekannasta, heillä näyttää olevan ihan eri
tavoitetila kuin mitä on suunnitelmiin kirjattu.

 

 

                                          Haastammekin kaikkia puolueita ennen vaaleja sanomaan selvällä
suomen tai ruotsin kielellä julki, miten isoksi he haluavat, että Helsinki
väestömäärältään kasvaa, millä aikavälillä ja mikä on sitten
maassamuuton, syntyvyyden ja maahanmuuton välinen suhde.

 

Hur strategin på sikt lyckas kretsar alltså mycket kring hur vi lyckas vad
gäller immigrationen, återflyttningen och att locka utländska
studeranden, såsom fullmäktigeledamoten Lehtipuu på ett så tjänstfullt
sätt tog upp. Studerandena är livsviktiga med tanke på helheten. Ett
nöjt antal utländska studeranden, det om någonting banar vägen för de
flesta andra mål vi hittar på vad gäller internationalisering. Det här
måste också vara ett av huvudmotiven för att skapa ett starkt
innovationsuniversitet i regionen, vilket Helsingfors har all orsak att
stöda.

 

Ett särskilt bekymmer har ju varit de inflyttades integrering i samhället
och här borde Helsingfors komma med någonting nytt. En liten sak
Sfp:s fullmäktigegrupp här vill föreslå är att uppmuntra invandrare som
fått anställning av staden att snabbt förkovra sig i finska och/eller
svenska. Förutom att staden alltså visar gott exempel och anställer
invandrare i uppgifter där man åtminstone i början klarar sig med
svagare kunskaper i finska och svenska, kunde en särskild tillämpning
av vårt nyligen reviderade språktilläggssystem tas i bruk för sådana
personer. I praktiken skulle det här alltså betyda att anställda med
andra modersmål än finska och svenska kunde räkna med att lättare
än andra bli beviljade språktillägg för just kunskaper i finska eller
svenska.

 

Vi föreslår därför en andra kläm:

 

Stadsfullmäktige förutsätter att det bereds ett förslag till en
särskild tillämpning av beaktandet av språkkunskap i
lönesättningen, som uppmuntrar av staden anställda med
andra modersmål att snabbt förkovra sig i finska och/eller
svenska.

 

                                          Ehdotamme siis pontta, jolla Helsinki osaltaan edistäisi
maahanmuuttajien kotouttamista ja siltä osin käsillä olevan strategian
toteuttamista. Kyse olisi siis siitä, että perustuslain mahdollistamalla ns.
positiivisen syrjinnän avulla kielilisäsääntöjä laventamalla
kannustettaisiin muita kieliä kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään
puhuvia työntekijöitä oppimaan nopeasti suomea tai ruotsia.

 

 

                                          Tieteen ja tutkimuksen osalta kannatamme lämpimästi strategian
tavoitetta huipputason kansainvälisten tutkimuslaitosten saamiseksi
Helsinkiin ja osaamiskeskusten rajat ylittävää hankeyhteistyötä
Culminatum Ltd Oy:n kautta. Jo olemassa olevat huippuyksikön on
myös muistettava. Niihin on panostettava riittävästi, jotta hyvin alkanut
kehitys kohti maailmanmainetta jatkuisi. Tällainen on ehdottomasti
mielestäni lääketieteen tutkimus ja opetuskeskus Biomedicum.

 

                                          Muilta osin – arvoisa puheenjohtaja – kannatamme strategian linjauksia
ja kannustamme, suorastaan yllytämme kaikenlaiseen luovaan ja
hulluunkin ajatteluun, jolla Helsingin kansainvälistä profiilia voitaisiin
nostaa.

 

                                          Meille mahtuisi varmasti vielä jokin vuosittain kansainvälisesti huomiota
herättävä suurtapahtuma. Urheilun puolella mieleen tulee satsaaminen
toden teolla kansainväliseen kilpapurjehdukseen, jolle suhteelliset isot
ja kansainvälisesti aktiiviset purjehdusseurat ja ennen kaikkea
Helsingin mahtavat vesialueet muodostavat hyvän pohjan.

 

                                          Tukholmalla on Gay-pride ja vesifestarit, joten niihin meidän ei ehkä
kannata tässä vaiheessa mennä, mutta sitä vastoin maailmanlaajuista
tangofestivaalia ei pidä lainkaan sulkea pois eikä myöskään sotkea
Seinäjoen jokseenkin kansalliseen versioon. Suomalainen tango alkaa
olla ihan oikeasti varteen otettava kulttuurivientituote. Ja mikä olisi –
puheenjohtaja – sen hienompaa kuin että puolet espanjankielisestä
maailmasta kävisi kylässä.

 

Valtuutettu Kiviniemi

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Kansainvälisen toimintaympäristömme muuttuminen asettaa Helsingin
kaupungin toiminnallekin uusia haasteita. Käsittelyssämme oleva
strategia on hyvä osoitus siitä, että otamme tämänkin haasteen
tosissamme. Kovetoimmetamme ? strategisten painopisteiden ja
toimintaperiaatteiden uudelle kokonaistarkastelulle on todellakin –
jälleen kerran - tarvetta.

 

                                          Keskustan valtuustoryhmä on tyytyväinen siihen, että toimintaakin
organisoidaan uudelleen perustamalla hallintokeskukseen uusi
kansainvälisen toiminnan osasto.

 

                                          Aikaisempina vuosikymmeninä nimenomaan Helsingin merkitys

kansainvälisessä toiminnassa verrattuna esimerkiksi Suomen muihin
kaupunkeihin tai alueisiin on ollut vielä nykyistäkin keskeisempi.
Teknologian kehittyminen, liikenne- ja viestintäyhteyksien huima
parantuminen ja ylipäänsä maailman muuttuminen ovat kuitenkin
johtaneet siihen, että Helsinki ei enää ole maamme ainoa portti
muuhun maailmaan. Mutta se on kuitenkin edelleen kiistatta se tärkein
ja keskeisin. Painoarvomme on globalisoituvassa toimintaympäristössä
erittäin suuri ja edelleen vahvistumassa. Ja kyse on tietenkin koko
pääkaupunkiseudusta, vaikka markkinointi –nimi onkin – aivan oikein –
Helsinki.

 

                                          Keskustan valtuustoryhmän mielestä onkin ollut erittäin tarpeellista
ottaa kansainvälisen toiminnan strategiaan myös vahva seudullinen
näkökulma. Samalla tavalla kuin muillakin politiikan osa-alueilla,
tässäkin pääkaupunkiseudun syvällinen yhteistyö on ainoa oikea
toimintatapa.

 

                                          Strategiasta heijastuu myös yhteistyö koko muun Suomen kanssa.
Helsingin menestys ja vahva kansainvälinen asema eivät ole muulta
Suomelta pois, vaan päinvastoin, tuovat muullekin Suomelle lisää
hyvinvointia.

 

                                          Seudullisuuden lisäksi kansallisen kumppanuuden korostaminen on
tarpeellinen muutos aiempaan. Hyvä niin, sillä Helsingin kannattaa
toimia hyvässä yhteistyössä muiden kansainvälistymistä edistävien
tahojen kanssa. Tähän tarjoutuu nyt uusiakin mahdollisuuksia siksi,
että hallitusohjelmassa on ensimmäistä kertaa maininta erityisestä
metropolipolitiikasta, eikä se, kuten toimenpiteistä jo nyt huomaa, tule
jäämään pelkäksi hallitusohjelmakirjaukseksi. Huomennahan
valtioneuvosto hyväksyy istunnossaan asuntopoliittisen
toimenpideohjelman tuleville vuosille, ja innovaatioyliopiston
rakentaminen on täydessä vauhdissa.

 

                                          Hallituksen politiikka kohdistuu metropolialueen maankäytön, asumisen
ja liikenteen, elinkeinopolitiikan, kansainvälisen kilpailukyvyn,
monikulttuurisuuden, maahanmuuton, kaksikielisyyden sekä
sosiaalisen eheyden kysymykseen ja siten se osaltaan vie vahvasti
eteenpäin myös tämän strategian keskeisiä tavoitteita ja visiota.

 

                                          Strategia visioi Helsingistä tieteen, taiteen, luovuuden sekä hyvien
palvelujen voimaan perustuvan maailmanluokan innovaatio- ja
liiketoimintakeskusta. Meidän pitää olla maailman mittakaavassa
kilpailukykyinen kaupunki, ja työtä tavoitteeseen pääsemiseksi on
tehtävä koko ajan.

 

 

                                          Tässä strategiassa tavoitteiden saavutusvuodeksi asetetaan vuosi
2025, mutta itse asiassa sehän on aivan liian kaukana. Kyllä meidän
pitää näitä tavoitteita pystyä hyvin vahvasti saavuttamaan jo
aikaisemmin.

 

                                          Tavoitteiden saavuttamisessa meidän on pidettävä huolta ja jatkuvasti
kehitettävä vahvuuksiamme, kuten osaamista, kilpailukykyä, toimivaa
infrastruktuuria, hyvää koulutusjärjestelmää, turvallisuutta jne. Lisäksi
erityistä huomiota on kiinnitettävä heikkouksien karsimiseen eli
työvoiman saatavuuteen ja monikulttuurisuuteen.

 

                                          Vahvuuksien kehittämisessä keskeinen alue on innovaatiopolitiikka,
sellainen innovaatiopolitiikka, joka integroi alueen eri osien osaamisen
rakenteita toisiinsa ja selkeyttää osaamisen työn jakoa
metropolialueella. Alueen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen
oikeanlainen työnjako myös osaltaan tukee innovaatioympäristöä. On
myös huolehdittava siitä, että pystymme oikeaan osuvalla
koulutustarjonnalla houkuttelemaan aikaisempaa enemmän
ulkomaalaisia opiskelijoita pääkaupunkiseudulle.

 

                                          Alueen innovaatiopolitiikkaa tulee jatkossakin tukea laajalla
elinkeinopolitiikalla, jossa erityistä huomiota kiinnitetään kilpailukykyyn
ja palveluliiketoimintaan. Näiden lisäksi metropolialueella on
vahvuuksia luovien alojen kehittämisessä. Luovat alat ja kulttuuri ovat
paitsi tärkeä tuotantoala, myös erittäin hyvä keino kansainvälisen
näkyvyyden ja vetovoiman kasvattamiselle.

 

                                          Strategiassa kiinnitetään aivan oikein huomiota siihen tosiasiaan, että
metropolialueemme ei ole kaikkein kiinnostavimpien kohteiden piirissä
ulkomaisten yritysten sijaintipäätöksissä. Tämän suuntauksen
kääntämiseen Itämeren ja Suomenlahden talousalueiden merkityksen
kasvaminen tietenkin tulee auttamaan. Meidän on huolehdittava
kaupunkina myös siitä, että yritykset, kaiken kokoiset, suomalaiset ja
myös kansainväliset, tuntevat olonsa todellakin tervetulleiksi Helsinkiin.
Jos yrittäjyysilmapiiri on monella tavalla kohdallaan, sillä on suuriakin
heijastusvaikutuksia juuri tähän kansainvälistymiseen.

 

                                          Myös kaupungin palveluiden tuottamisessa meidän on otettava entistä
rohkeammin yksityiset yritykset mukaan tuotantoon. Se on osa juuri
tätä myönteistä yrittäjyysilmapiiriä. Samoin meidän on pystyttävä
hyödyntämään uutta teknologiaa reippaammin kuin aikaisemmin.
Tavoitteena meillä pitäisi olla se, että Helsingin kaupungin
toimintatapoja tullaan niiden edistyksellisyyden vuoksi katsomaan

kauempaakin maailmalta. Kysymys on siitä, olemmeko modernien
sähköisten palveluiden 2000-luvun kaupunki vai vielä
paperilomakkeiden ja puuvillanarujen aikakaudella.

 

                                          Liikenneyhteyksien osalta toiveet kääntyvät paitsi pääkaupunkiseudun
yhteistyöhön, erittäin vahvasti valtiovallan puoleen. Toimiva
joukkoliikenne, erinomaiset yhteydet maailmalle, niin itään, etelään ja
idän suunnassa Venäjälle, Pietariin ja siitä aina eteen päin saakka,
samoin kuin myös etelässä edelleen ”rail Baltican” kautta Manner-
Eurooppaan. Ne ovat kaikki välttämättömiä kansainvälisen asemamme
parantamisessa. Nämä liikennejärjestelyt ovat tietenkin vahvasti myös
ympäristökysymyksiä. Ja kun kestävän kehityksen mukainen ”rail
Baltica” ulottuisi kiinteänä raideyhteytenä Helsinkiin, olisimme vain
kymmenen, kahdentoista tunnin päässä Berliinistä.

 

                                          Tulevaisuuden valttimme on ympäristöstään vastuuta kantava kaunis
eurooppalainen pääkaupunki, paikka, jossa on paitsi hyvä asua ja elää,
mutta myös turistin ja kokousmatkailijan innostavaa ja kiinnostavaa
vierailla. Ja on todellinen haaste olla muiden maailman kaupunkien
joukossa houkutteleva. Meillä on omat vahvuutemme, joita kehittämällä
tässäkin ? pystymme pärjäämään.

 

                                          Yksi keskeisempiä haasteita meille on ilman muuta kilpailu osaavasta
työvoimasta.

 

Kuten strategiassa tuodaan esiin, Helsingin seudulla tarvitaan vuosien
2000 – 2015 aikana reilut 260 000 uutta työntekijää. Me siis todella
tarvitsemme ulkomaalaisia työntekijöitä ja heidän osaamistaan.

 

                                          Monikulttuurinen Suomi ja Helsinki ovat tulevaisuudessa sekä
voimavara että välttämättömyys.

 

                                          Keskustan valtuustoryhmä korostaa kansainvälisen työvoiman tarvetta
ja koko perheen yhä parempaa kotouttamista sekä kouluttamista tasa-
arvoisen hyvinvointiyhteiskunnan ja palveluiden laadun turvaamiseksi.
Tavoitteena on turvallinen ja luotettava yhteiskunta, mikä puolestaan
houkuttelee tänne lisää kansainvälistä osaamista ja yrityksiä.
Strategiassa on aika yleisellä tasolla linjattu toimenpiteitä
ulkomaalaisten kotouttamiseksi. Meidän on todellakin pidettävä huolta,
että yhdessä hyödyntäen tätä metropolipolitiikkaa ja hallituksen
maahanmuuttopolitiikkaa saamme konkreettisin toimenpitein myös
tuloksia aikaan ja pystymme osaltamme välttämään niitä virheitä, joita
monet muut maat ovat tehneet ulkomaalaisten kotouttamisessa eli
nimenomaan siinä onnistumatta.

 

 

                                          Keskustan valtuustoryhmä pitää erityisen tärkeänä riittävän
kielikoulutuksen järjestämistä, jolloin osallistuminen työmarkkinoille
ilman muuta helpottuu.

 

                                          Kannatankin valtuutettu Johanssonin tekemää toista toivomuspontta.

 

                                          Moni puheenvuorossaan on täällä jo kiinnittänyt huomiota siihen, että
meidän suomalaisten monikulttuurisuuskoulutukseen on todellakin
kiinnitettävä sitä huomiota ja saatava tuloksia aikaan. Toki sille on
erityistä tarvetta. Osalle valtuutetuistakin on vaikea hyväksyä edes sitä,
että muualla kuin Helsingissä syntyneet vaikuttavat tämän oman
kotikaupunkimme politiikkaan.

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Strategiassa hahmotellun vision tavoittamisessa kyse on pitkälti siitä,
miten Helsingin seutu pystyy kilpailemaan innovaatioista,
investoinneista ja osaavista ihmisistä Euroopan, Aasian ja Amerikan
kasvukeskusten kanssa.

 

                                          Helsingin asemaa tuleekin verrata Suomenlahden ja Itämeren
merkittäviin liikenne- ja kauppakaupunkeihin. Mutta vertailukohtia on
uskallettava hakea myös huomattavasti kauempaa, kuten myös
strategiassa tehdään.

 

                                          Keskustan valtuustoryhmän mielestä Helsingillä on vetovastuu koko
Suomen menestyksessä. Pääkaupungin on kyettävä toimimaan osana
eurooppalaisten suurkaupunkien verkostoa ja siten luotava niihin
entistä toimivampia yhteistyömuotoja. Yhteistyön tiivistäminen
läheisempien, kuten Tallinnan ja Pietarin kanssa on luontevaa ja
tarpeellinen lisä Itämeren alueen kanssakäymiselle. Yhdessä juuri
näiden kaupunkien kanssa Helsingillä on mahdollisuus nostaa
Suomenlahden talousaluetta vahvasti.

 

                                          (Puheenjohtajan välikysymys.)

 

Valtuutettu Reinikainen

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          EU-jäsenyyden ja globalisaation myötä Helsingin seudun rooli
kansainvälisessä toiminnassa on lisääntynyt ja kasvanee edelleen

hyvin merkittävästi.

 

                                          Meidän on välttämätöntä olla aktiivisesti mukana tässä prosessissa
monestakin syystä.

 

                                          Jo tällä hetkellä merkittävin osa Suomeen muuttaneista asuu Helsingin
seudulla. Myös merkittävin osa maamme kansainvälisistä yhteyksistä
ja yrityksistä toimii Helsingin seudulla.

 

                                          Lähitulevaisuudessa suurin haasteemme tulee olemaan koulutetun ja
kielitaitoisen työvoiman saatavuuden turvaaminen, mutta myös hyvistä
liikenneyhteyksistä huolehtiminen.

 

                                          Maassamme vielä käynnissä oleva jälkiurbanisaatio tulee siirtämään
koulutettua työvoimaa muualta Suomesta pääkaupunkiseudulle.
Voidaan arvioida, että seuraavan kymmenen vuoden aikana Suomessa
tapahtuu vielä jälkiurbanisaationa puolen miljoonan suomalaisen
siirtyminen maamme kasvukeskuksiin. Mutta tämäkään ei tule
riittämään edessä olevaan työvoimapulaan.

 

                                          Tämän vuoksi kaikessa koulutuksessa on painotettava kielten opetusta
ja myös tehostettava olemassa olevien tähän erikoistuneiden
opinahjojen toimintaa, kuten englantilaisen, ranskalaisen, saksalaisen
ja venäläisen koulun. Muitakin kouluja mahdollisesti tarvitaan. Näissä
erikoiskouluissa on saavutettu monessakin mielessä hyviä tuloksia.
Tämän lisäksi kansainvälisen ylioppilastutkinnon suorittamisen
mahdollisuutta eri kouluissa tulee lisätä. Jo tälläkin hetkellä merkittävä
osa väitöskirjoista Suomessa tehdään suoraan englannin kielellä, mikä
on erinomainen asia. Myös matemaattis-luonnontieteellisen osaamisen
lisäämistä on välttämätöntä lisää painottaa. Tätä opetusta ei koskaan
anneta tarpeeksi. Siinä on aina varaa nostaa tasoa. Ilman tätä
opetusta, mitään tutkimustyötä eikä tutkimuslaitoksia voida kehittää.

 

                                          Meidän tulee myös suosia ulkomaalaisten opiskelijoiden tuloa
pääkaupunkiseudulle. Kuten täällä valtuutettu Lehtipuu jo totesi,
opiskelun täytyy edelleenkin olla ehdottomasti heille
lukukausimaksuista vapaata. Muuten on vaarana, että menetämme
leijonanosan näistä opiskelijoista. Lukukausimaksuista vapaa opiskelu
ulkomaalaisille on aivan varmasti kannattava sijoitus, koska tätä kautta
luodaan kontaktit, suhteet ja tätä kautta saadaan näitä koulutettuja
henkilöitä jäämään tänne myös töihin. Tärkein voimavaramme on siis
hyvin koulutettu, kielitaitoinen väestö, emmekä jatkossa myöskään
selviä ilman ulkomaalaista työvoimaa. Kaikkien opinahjojen ei
tietenkään tarvitse olla Helsingissä. Riittää aivan hyvin, että ne ovat

pääkaupunkiseudulla kuitenkin.

 

                                          Ulkomaalaisten investointien saaminen on hyvin tärkeää ja samoin
uusien yritysten sijoittuminen pääkaupunkiseudulle.

 

                                          Mielestäni tätä kehitystä tulee tukea määräaikaisin verohelpotuksin ja
byrokratiaa minimoimalla. Jos perustamme uusia ulkomaalaisyksiköitä
tai toimistoja sen ei tule missään tapauksessa merkitä sitä, että
byrokratia lisääntyy. Yritysten kannalta parasta palvelua on antaa
yritysten toimia rauhassa ja vaivata yrityksiä mahdollisimman vähän
hallinnollisilla koukeroilla. Laisser faire –politiikka on kaikista
tehokkainta. Annetaan niiden toimia rauhassa.

 

                                          Kuten täälläkin on todettu, pääkaupunkiseudun tärkein kilpailuvaltti on
hyvä turvallisuustilanteemme ja hyvät peruspalvelut, joissa toki on aina
kehittämisen varaa, jos haluamme myös antaa niitä vierailla kielillä
entistä paremmin.

 

                                          Nämä ovat ne kaksi etua, joita on hyvä pitää esillä, kun markkinoidaan
pääkaupunkiseutua, koska nykyään turvallisuus on muodostunut
äärimmäisen keskeiseksi ja tärkeäksi asiaksi, samoin kuin
peruspalvelut, jolla perusteella kansainväliset päätöksentekijät ja
johtajat miettivät yritystensä sijaintipaikkaa.

 

                                          Maamme haittapuolena on kiistatta syrjäinen sijainti. Tähänkin voidaan
vaikuttaa yhteyksiä parantamalla.

 

                                          Suomihan on käytännössä ikään kuin saari, jonne tavara tulee ja lähtee
90 %:sesti laivakuljetuksina. Niinpä Vuosaaren satama onkin ollut
erinomainen ja kaukonäköinen investointi, joka tässä tilanteessa on
suuri etumme.

 

                                          Mutta ongelmiakin on.

 

                                          Helsinki-Vantaan lentoasema on pahasti ruuhkautumassa. Matkustajia
on jo yli 12 miljoonaa vuosittain ja kasvu jatkuu edelleen nopeana.

 

                                          Mielestäni ei ole Helsingin edun mukaista, että halpalentoyhtiöt
käyttävät lähellä Tamperetta sijaitsevaa kenttää. Budapestissä oli
joitakin aikoja sitten vastaavainen ongelma, lentokenttäruuhka. Se
ratkaistiin rakentamalla kaupungin lähelle uusi kenttä, joka oli erityisesti
tarkoitettu myös halpalentoyhtiöille.

 

                                          Mielestämme Helsingin kannattaisi ehdottomasti harkita uuden

lentokentän rakentamista käyttöömme pian tulevalle uudelle maa-
alueelle, joka siirtyy meille Sipoolta. Näin saisimme aivan uuden
kentän, joka olisi erityisesti pääkaupunkiseudulle suuntautuvaa
liikennettä varten ja voisimme samalla vetää itämetro –yhteyden
suoraan tälle kentälle.

 

                                          Tällaisen lentokentän rakennuskustannukset olisivat todennäköisesti
jopa edullisemmat kuin esimerkiksi keskustatunnelin rakentamisen
kulut. Hyödyt lentokentästä varmasti olisivat moninkertaiset vaikkapa
keskustatunneliin verrattuna.

 

                                          Esitämmekin asiaan liittyvän ponnen:

 

                                          Hyväksyessään kansainvälisen toiminnan strategian
kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus
selvittää, olisiko mahdollista rakentaa lentokenttä Sipoosta
Helsingin kaupungin osaksi liitettävälle alueelle.

 

Valtuutettu Sademies

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kanssavaltuutetut ja muut läsnäolijat.

 

Strategia, se on hieno sana, tarkoittaa sitä, että tehdään oikeita asioita.
Mutta tehdäänkö niitä oikein? Se on taas sitten jo taktiikkaa. Olisin
kaivannut tähän sellaisen taktiikka –osion. Ei se riitä, että luetteloidaan
kauheasti oikeita asioita.

 

Strategiahan on sotatermi. Sotaan lähdettäessä tarkastetaan
ensimmäiseksi patruunat, eikö niin? Jos ei ole patruunoita, ei kannata
lähteä.

 

No mitä ”patruunoita” meillä on käytettävissä tässä
kansainvälistymisessä?

 

Meillä on erittäin hyvä yhteiskuntarakenne. Tämä on turvallinen, todella
turvallinen maa. Se on meille plussaa. Pidetään siitä kiinni.

 

Meidän infrastruktuurimme on hyvä. Se on toimiva ja epäkuntoon
mennessään se korjataan nopeasti. Siinä ei ole viikkojen katkoja, niin
kuin muualla.

 

Meidän virkamiehemme ovat – luojan kiitos – pääsääntöisesti
lahjomattomia. Se on suuri plussa.

 

 

Meidän luontomme on puhdas. Meillä on puhdasta juomavettä, jota
emme osaa arvostaa. Meillä on sitä vaikka vientiin asti. (Välihuuto!)
No, siitä voidaan vetää vaikka Malmöseen yksi putkihaara.

 

No mitä meillä on sitten heikkoa?

 

Maamme on aika heikosti tunnettu tuolla. Olemme syrjässä, siellä
karttapallon nurkassa se pieni tahra. Meillä on omituinen kieli. Ei sitä
kukaan ymmärrä. Meillä on varsin erikoiset tottumukset. Tänne tulee
ulkomaalainen johtaja, niin hänet viedään ensimmäiseksi saunaan
sataan asteeseen ja roiskitaan vihdalla oikein kunnolla. Ei tule toista
kertaa.

 

Elikkä mitä meillä on tarjota kansainvälisille työmarkkinoille?

 

Täällä on kielitaitoista, osaavaa väestöä. Suomalaiset ovat hirvittävän
kielitaitoisia muihin kansakuntiin verrattuna.

 

Meillä on valmius. Meillä on valmius lähialueyhteistyöhön. Pelkästään
Pietari pystyisi imemään koko Suomen tavaratuotannon. Mutta ei voi
heittäytyä yhden kortin varaan. Tässä on Ruotsi vanhana
kauppakumppanina, Saksa, Viro, Yhdysvallat ja Englanti. Nyt ovat
tulleet Kiina ja Intia. Mahdollisuuksia on monia.

 

Nämä mahdollisuudet vaativat hyvän logistiikan. Lentoliikenteestä
täällä on puhuttu. Laivaliikenne toimii ja Vuosaaren satama valmistuu.
Hienoja asioita. Ne ovat niitä hyviä patruunoita, suoranaisia
tykinlaukauksia.

 

Mutta onko Suomesta, Helsingistä yleensäkään
liiketoimintakeskukseksi?

 

Suuret kaupat, suuret pääomat liikkuvat ihan muualla kuin Suomessa.
Se on meille pitkä miinus. Ei me saada sitä pääomaa tänne
houkuteltua kuitenkaan. Pitää hyväksyä tosiasiat.

 

Elikkä kun vuori ei tulekaan Mohammedin luo, niin Mohammed
lähteekin vuoren luo. Elikkä meidän pitää ottaa, tehdä itseämme
tunnetuksi siellä missä suuri raha liikkuu, että meillä on
mahdollisuuksia. Se vaatii taas sitten markkinointia.

 

Ja kuten ennen tätä kokousta minulta lehtimies kysäisi, että onko
Suomi tai Helsinki riittävän kansainvälinen. Se on vaikea vastata.

Osaltaan on, osaltaan ei. Me emme osaa kansainvälisiä tapoja,
kansainvälisiä kauppatapoja. Ja sitten kansainvälinen, tässä kaupassa
eri valtioiden väliset lainsäädännöt, erilainen lainsäädäntö on aivan
erilaista, joskus jopa ristiriitaista. Se tekee vaikeuksia. On vaikeaa
käydä erilaisilla säännöillä tätä ”sotaa”, jos näin voi sanoa.

 

Kansainvälinen toiminta on haastavaa, palkitsevaa, kunhan siihen
sitoudutaan kaikilla tasoilla.

 

Elikkä ylipäällikkö voi johtaa sotaa - tällä kaupunginhallitus ? - strategi
voi johtaa sotatoimia, mutta se varsinainen työ tehdään siellä
kenttätasolla.

 

Kansainvälisille taistelukentille ? työvoiman koulutus. Se tarkoittaa
sitä, että meidän suomalaisten on omattava sellaiset valmiudet, että me
pärjäämme kansainvälisissä neuvotteluissa, ettemme ole niitä
”takarivin Taaveja”, jotka kuuntelevat ja nyökyttelevät tietäväisen ja
tärkeän näköisenä osallistumatta keskusteluun lainkaan.

 

Täällä on kuultu kovasti numero- ja tilastotietoja.

 

En oikein käsitä, miten ne liittyvät tällaiseen tulevaisuuteen tähtäävään
toimintaan. Ne ovat mennyttä aikaa. Se on tietysti pohja, että tällainen
tilanne nyt, mutta pitäisi katsoa, miten niitä numeroita kellistetään sitten
tulevaisuudessa ja mihin suuntaan.

 

Nyt kun hyökätään kansainväliseen toimintaan mukaan, meidän ei sovi
unohtaa suomalaiskansallista kulttuuria. Se ei saa jäädä tämän
”multikulttuurin” jalkoihin. Nimittäin suomalaiskansallinen kulttuuri on
se, joka takaa suomalaisille ja meidän suomalaisten yhteneväisyyden.
Se on se voima, joka tekee meistä kansakuntana voimakkaan. Se
tekee Helsingistä voimakkaan. Se tekee koko Suomesta voimakkaan.
Pidetään se mielessä ja lähdetään siihen kansainväliseen strategiaan
mukaan.

 

 

Valtuutettu Hakanen

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat.

 

Kansainvälisissä vertailuissa Suomen ja Helsingin tärkeinä
vahvuuksina pidetään yleisesti mm. hyvää ja maksutonta koulutusta,
muita julkisia palveluja, joukkoliikennettä, eriarvoisuuden

vähentämiseen tähtäävää sosiaalipolitiikkaa ja luonnonläheisyyttä.

 

Kaupunginhallituksen esittämässä kansainvälisen toiminnan
strategiassa painottuu kuitenkin toisenlainen lähtökohta.

 

Esityksessä kyllä mainitaan tiede, taide, asuminen ja hyvät palvelut,
mutta ne nähdään ensisijassa kilpailukykyisen liiketoimintakeskuksen
tavoitteiden välikappaleena.

 

Toinen ongelmallinen piirre strategiassa on mielestäni epärealistinen
mittakaava metropolitavoitteissa.

 

Strategiassa puhutaan Helsingistä maailmanluokan
liiketoimintakeskuksena, Euroopan osaamiskeskuksena ja Itämeren
logistisena keskuksena.

 

Parhaimmillaankin Helsinki lienee vain eräs monista tällaisista
keskuksista ja vain eräillä alueilla.

 

Toisaalta metropolipolitiikassa on syytä muistaa myös paikallinen
ruohonjuuritaso niin, että ihmisten arki ei jää kansainvälisten
kumppanuuksien ja seudullisuuden korostamisen varjoon.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Myönteistä on se, että strategiassa pyritään vastaamaan
monikulttuurisuuden tarpeisiin. Esimerkiksi työttömien
maahanmuuttajien työllistämisessä on todella paljon tehtävää.

 

Työperäisen maahanmuuton korostaminen – jota täällä yllättävänkin
yksipuolisesti on useissa edellisissä puheenvuoroissa haluttu painottaa
– ei mielestäni saa tarkoittaa sitä, että Helsingin strategioissa
unohdetaan täällä jo olevat uussuomalaiset. Se ei saa myöskään
tarkoittaa sitä, että kaupungin strategioissa tarkastellaan tänne tulijoita
vain ”työvoimatavarana” sivuuttaen maahanmuuttopolitiikan humaanit
periaatteet jokaisen ihmisen yhtäläisistä oikeuksista. Helsingin pitää
kantaa tietysti vastuuta myös pakolaisista.

 

Monikielisten palvelujen tarpeet Helsingissä ovat kasvaneet. Tässä
täällä jo asuvilla maahanmuuttajilla on paljon annettavaa monikielisten
palvelujen kehittämisessä.

 

Maahanmuuttajille pitäisi olla tarjolla yhdestä paikasta laajemmin tietoa
kaikista kaupungin palveluista, samasta paikasta myös tietoa

työllistymisestä, asumisesta ja mm. osallistumisen mahdollisuuksista.

 

Suomi toisena kielenä –opetuksen resursseja on tärkeää lisätä niin
päiväkodeissa kuin oppilaitoksissa.

 

SKP:n ja asukaslistan ryhmän mielestä strategiassa olisi pitänyt rohjeta
puhua avoimesti myös muukalaisvihamielisyyden ja rasismin
ongelmista, joihin valitettavan moni Helsingissä törmää.

 

Maahanmuuttajien kotouttamisen ohella tarvitaan täällä syntyneiden
kotouttamista monikulttuuriseen Helsinkiin ja monikulttuuriseen
maailmaan.

 

Samalla kun torjumme kaikenlaisen rasismin, on tärkeää huolehtia
siitä, että jokaiselle helsinkiläiselle turvataan sosiaaliset perusoikeudet
niin, että turvattomuus ei luo maaperää muukalaisvihamielisyyden
lisääntymiselle.

 

Tältä kannalta on myös tärkeää, että huolehditaan kaikkien kaupungin
alueiden tasapainoisesta kehityksestä, lisätään kohtuuhintaisten
vuokra-asuntojen osuutta ja ehkäistään asuinalueiden sosiaalista
eriytymistä.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Helsingin vahvuuksiin kuuluvat myös perinteet Euroopan
turvallisuuskokousten pitopaikkana, idän ja lännen eräänä
kohtaamispaikkana ja monien kansainvälistä turvallisuutta edistäneiden
aloitteiden foorumina.

 

Se, että ulkopolitiikka ei kuulu valtiosäännön mielessä kuntien
toimialaan – kuten kaupunginjohtaja tämän asian käsittelyn alussa
totesi – ei tarkoita sitä, että voisimme olla kantamatta vastuuta
kansainvälisen ja samalla oman turvallisuutemme, rauhankasvatuksen
ja ydinaseettomuuden edistämisestä.

 

Olen esittänyt jo aiemmin Helsingin liittymistä Kaupunginjohtajat
rauhan puolesta –verkostoon, kuten eräät muutkin täällä eri vaiheissa,
eri vuosina.

 

Kannatan valtuutettu Kantolan aiemmin tässä keskustelussa tästä
asiasta tekemää pontta, siis Helsingin liittymisestä Kaupunginjohtajat
rauhan puolesta –verkostoon.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Helsingin kaupungin pitäisi olla aktiivisempi myöskin eurooppalaisen ja
Itämeren alueen kaupunkien yhteistyössä ekologisesti kestävän
kehityksen edistämiseksi.

 

Huomiota herättää se, että Helsinki ei ole esimerkiksi vieläkään valmis
hyväksymään ns. Ålborgin sitoumuksia, toisin kuin sadat muut
eurooppalaiset kaupungit ja Suomessakin mm. Tampere, Turku, Lahti,
Hämeenlinna, Kotka, Maarianhamina, kenties jotkut muutkin.

 

Eurooppalaisen edunvalvonnan osalta strategiassa on rajoituttu
kuvailemaan vaikuttamisen keinoja. Euroopan unionissa on kuitenkin
useita julkisten palvelujen kannalta ongelmallisia hankkeita, joihin olisi
tärkeää ottaa kantaa.

 

Esimerkiksi juuri nyt tarvitaan edunvalvontaa, jolla torjutaan Euroopan
unionin kautta tulevat paineet kunnallisten liikelaitosten yhtiöittämiseen.
Tällaiset paineet muuten varoittavat mielestäni myös laajentamasta
kilpailuttamista kaupungin toiminnassa uusille alueille, etenkin kun
näitä paineita on jo nyt Euroopan unionissa joukkoliikenteen ja eräiden
muidenkin palvelujen kohdalla, joissa Euroopan unioni pyrkii -
Lissabonin strategian mukaisesti - laajentamaan kilpailuttamista ja
yksityisten palvelumarkkinoiden osuutta.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Esitän lopuksi seuraavat ponnet.

 

Ponsi 1:

 

Kaupunginvaltuusto kehottaa kaupunginhallitusta
vaikuttamaan Euroopan unionin paikallishallintoa koskeviin
säädöksiin ja niiden soveltamiseen kunnallisten
liikelaitosten toimintaedellytysten turvaamiseksi.

 

                                          Ponsi 2:

 

                                          Kaupunginvaltuusto kehottaa kaupunginhallitusta
huolehtimaan talousarvion ja –suunnitelman valmistelussa
riittävien resurssien turvaamisesta Suomi toisena kielenä –
opetukseen päiväkodeissa ja oppilaitoksissa.

 

                                          Ponsi 3:

 

 

                                          Kaupunginvaltuusto kehottaa kaupunginhallitusta
selvittämään, miten voidaan kaupungin toimesta edistää
venäjän kielen opiskelua ja lisätä palvelujen tarjoamista
myös venäjän kielellä.

 

                                          Ja neljäs ponsiehdotus:

 

                                          Kaupunginvaltuusto kehottaa kaupunginhallitusta
valmistelemaan esityksen Helsingin liittymisestä
eurooppalaisten kaupunkien ns. Ålborgin sitoumuksiin
ekologisesti kestävän kehityksen edistämiseksi.

 

Valtuutettu Lipponen

 

                                          Hyvä puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Helsinkiin muuttaa enenevästi uusia kansalaisia. Maahanmuuttajat
tulevat tänne töihin. He tuovat mukanaan perheensä. Helsingistä tulee
heidän kotikaupunkinsa.

 

                                          Nostan esille muutaman asian.

 

                                          Maahanmuuttokysymykset ja kotouttaminen ovat pitkälti keskittyneet
sosiaalityöntekijöiden piiriin, mutta opettajat on unohdettu.

 

Opettajat kouluissa ovat eturintamassa kohtaamassa maahan
muuttoon liittyvää monikulttuurisuuden haastetta. He kasvattavat
valtaväestöä hyväksymään erilaisuutta. Opettajat saavat luokkaansa
täysin kielitaidottomia oppilaita, joita heidän pitäisi sitten ryhtyä
opettamaan. Haaste on suuri, jotta pieni lapsi sopeutuu ja löytää
paikkansa suomalaisessa peruskoulussa ja luokkayhteisössä. Tästä
syystä opettajat on otettava entistä tiiviimmin mukaan kotouttamisen
suunnitteluun.

 

                                          Toinen tärkeä asia on se, että peruskouluihin ja päiväkoteihin on
saatava enemmän maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä. Helsingin
kaupungin tulisi olla eturintamassa palkkaamassa maahanmuuttajia
kouluavustajiksi ja opettajiksi, lastentarhanopettajiksi.

 

                                          On tärkeätä, että valtiollisella tasolla pystytään kehittämään
muuntokoulutusta ja täydennyskoulutusta, jotta maahanmuuttajien
suorittamat tutkinnot tunnustetaan myös Suomessa.

 

 

                                          Kun tein tutkimusta maahanmuuttajanuorten kansalaisidentiteetistä,
paljastui se, että nuoret saavat kyllä ihan mukavasti kouluissa opinto-
ohjausta, mutta kukaan ei kysy heiltä, miten heillä kotona menee tai
yksityiselämässä sujuu. Eräs haastateltu nuori sanoi, että hänen
opinto-ongelmansa johtuivatkin riitaisasta perhe-elämästä. Vanhemmat
eivät kestäneet maahan muuttoa ja avioero uhkasi.

 

                                          Useat nuoret, joita haastattelin, kiittivät opettajiaan, että nämä olivat
vapaaehtoisesti opettaneet heille suomea ja suomalaisia tapoja. Nämä
nuoret ja lapset, jotka olivat tulleet koululuokkaan aivan yllättäen, heillä
oli hyvin vaikeata löytää paikkaa luokassa, koska he eivät tienneet,
miten suomalaiset lapset toimivat. He kiittivät opettajia siitä, että
opettajat olivat vapaaehtoisesti ponnistelleet heidän sopeutumisensa
hyväksi.

 

                                          Olisin mielelläni halunnut kannattaa valtuutettu Kantolan tekemää
pontta, mutta valtuutettu Hakanen ehtikin jo ennen minua.

 

                                          Kuuntelin lämmöllä valtuutettu Hakasen pontta, jossa hän ehdotti, että
venäjän kielen koulutusta parannetaan täällä Helsingissä. Kannattaisin
tätä pontta. Se taisi olla numero 3.

 

                                          Lisäksi esitän kaksi pontta:

 

                                          Helsingin kaupungin peruskoulujen oppilashuollossa
panostettaisiin entistä enemmän
maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten opinto-
ohjaukseen ja heidän sopeutumiseen suomalaiseen
kulttuuriin.

 

                                          Esitän toisen ponnen:

 

                                          Helsingin kaupungin päiväkoteihin ja peruskouluihin
pyritään palkkaamaan enemmän
maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä.

 

Valtuutettu Puura

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Kannatan valtuutettu Lipposen tekemiä ponsiesityksiä ja valtuutettu
Hakasen tekemää ensimmäistä ponsiesitystä.

 

 

                                          Helsingin kansainvälisen toiminnan strategia-asiakirja on monipuolinen
ja selkeä tavoitteiden ja toimenpiteiden kokonaisuus.

 

                                          Helsinki on ollut kansainvälinen kaupunki vuosisatoja. Helsinki on ollut
ja on maailmalla ja maailma Helsingissä. Nykyteknologia ja yhteydet
pienentävät maapalloamme ja nopeuttavat kanssakäymistä.

 

                                          Helsingille on tärkeää olla aktiivinen rooli seudun kansainvälistymisen
edistämisessä. Koska Helsinki on Suomen pääkaupunki ja Helsingin
seutu maan ainoa metropolialue, on myös Suomen valtion etu satsata
Helsingin seudun kansainvälistymiseen.

 

                                          Strategian toteutuminen on turvattava riittävillä resursseilla ja
seurannalla.

 

                                          Strategiaan sisältyy yritysjohtajien arvio Helsingin kiinnostavuudesta
osaamiskeskuksena, jossa moititaan yli toimialojen ulottuvaa
yhteistyötä.

 

                                          Kansainvälistyminen edellyttää sujuvia kaupungin eri hallintokuntien
yhteistyökäytäntöjä ja koordinaatiota. Tämä on tärkeää niin
ulkomaisten yritysten kuin ihmisten arjenkin kannalta.

 

                                          Kansainvälisiä kokemuksia ja kontakteja saadaan matkailun niin työ-
kuin vapaa-ajanmatkailun kautta. Nämä kokemukset ja kontaktit
antavat kuvaa kaupungista sekä vaikuttavat ihmisten ja yritysten
mielikuviin Helsingistä. Ne voivat vaikuttaa esimerkiksi siihen, mihin
yritykset tekevät sijoituksiaan tai mihin perheen kesälomareissu
suuntautuu.

 

                                          Kaupungin onkin tärkeää yhdessä yritysten ja muiden toimijoiden
kanssa kehittää matkailupalveluja ja vetovoimaisuutta Helsingin
seudulla.

 

                                          Koska en löytänyt strategiasta Helsingin seudun matkailupalvelujen
kehittämiseen liittyviä toimenpiteitä, esitän seuraavaa toivomuspontta:

 

                                          Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsinkiin suuntautuva
matkailu on tärkeä osa kansainvälisen toiminnan strategiaa
ja matkailua edistetään yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.

 

                                          Strategiassa todetaan – aivan oikein – että opetus-, sosiaali- ja
terveyssektorilla tuotetaan aikaisempaa enemmän monikielisiä

palveluja. Näin on toimittukin. Tuoreita kokemuksia on saatu EU:n
kemikaaliviraston myötä.

 

                                          Oman äidinkielen ja kulttuurin säilyminen tukee hyvinvointia ja
kotoutumista.

 

                                          Hyvät julkiset palvelut ja turvallisuus ovat keskeisiä vetovoimatekijöitä
työperäisen maahan muuton edistämisessä.

 

                                          Maahanmuuttajien määrän kasvaessa on kiinnitettävä erityistä
huomiota suomen kielen opetuksen ja erityisen tuen määrään ja
laatuun. Arkisissa askareissa, työelämässä ja ylipäätään
yhteiskunnassa selviäminen edellyttää kohtuullista kielitaitoa. Helsingin
kaupunki vastaa peruspalvelujen laadusta ja tavoittaa
maahanmuuttajalapsia ja –nuoria päivähoidon ja koulun sekä muiden
tukipalvelujen kautta.

 

                                          Maahanmuuttajaperheiden osuus on suuri itäisessä Helsingissä.

 

                                          Onkin tärkeää selvittää ja mitoittaa kielen opetus ja muut tukipalvelut
tarpeenmukaiselle tasolle maahanmuuttajalasten määrän kasvaessa.
Varhainen tuki tuottaa pitkällä aikavälillä lasten ja heidän perheidensä
parempaa kotoutumista ja ehkäisee syrjäytymistä.

 

                                          Esitän asiasta seuraavan toivomusponnen:

 

                                          Kaupunginvaltuusto edellyttää, että
maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten suomen
kielen opetusta ja tarvittavaa erityistä tukea vahvistetaan.

 

Kaupunginvaltuuston I varapuheenjohtaja Bogomoloff

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Muutamia huomioita ja sitten muutamia mielipiteitä.

 

                                          Tämä keskustelu monikulttuurisuudesta ja maahanmuutosta on sillä
tavalla mielenkiintoista, että se on tähän mennessä toteutunut -
maahan muutto on toteutunut - vailla selkeätä suunnitelmaa. Se on
riippunut ennen muuta maahanmuuttajien omasta aloitteesta. Se
selittää myös maahanmuuttajien huonoa työllistymistä. Läheskään
kaikki Suomeen tulleet eivät ole työllistettävissä puutteellisen kielitaidon
tai ammattitaidon vuoksi.

 

 

                                          Suomalaiset, jotka eivät ole tottuneet monikulttuuriseen
elämänympäristöön, ovat hekin tunteneet olonsa vaivaantuneiksi, kun
ei ole ollut oikein selkeätä käyttäytymismallia kohdattaessa kaukaa
tulleita.

 

                                          Eräissä maissa, mm. Kanadassa, on maahanmuuttopolitiikan
lähtökohtana työvoimatarve. ”Sellainen maahanmuutto on tervetullutta,
joka tuo tullessaan tarpeellisia tietoja ja taitoja.” Tämä oli suoraa
sitaattia presidentti Ahtisaaren puheenvuorosta pari viikkoa takaperin.
Mielestäni hän on tähän asiaan, tähän osunut asian ytimeen hyvinkin
taitavasti.

 

                                          Sen sijaan maahanmuutto, joka tapahtuu hallitsemattomasti - mitä nyt
tietysti ei meidän mittapuussa vielä voi väittää – muodostuu helposti
ongelmaksi. Siksi tulisikin tätä Kanadan –mallia entisestään, tai sitä
tulisi meidän harkita. Opintomahdollisuuksia on saatavissa käymällä
Torontossa esimerkiksi, jossa tämä on toteutettu hyvinkin pitkälle.

 

                                          Sitten toinen asia, joka liittyy kotoutumiseen.

 

                                          Minä vähän ihmettelen sitä, että jos meillä on 10 % keskimäärin
maahanmuuttajalapsia kouluissa, sehän tarkoittaa sitä, että jossakin on
lähes 0 %, jossakin on sitten 20 tai 30:ntäkin, niin lähdetään siitä, että
se muodostaisi syyn ja tarpeen sille, että ei esimerkiksi vietetä
kuusijuhlia, joulujuhlia ja lauleta suvivirttä enää.

 

Mielestäni se on väärää suvaitsevaisuutta. Suvaitsevaisuus ja toisen
huomioon ottaminen on lähtökohtaisesti sitä, että vähemmistö
suvaitsee enemmistön tapoja ja sopeutuu niihin. Sillä tavalla
rakennettiin maailman – pitkään ainakin – johtava talousmahti
Amerikan Yhdysvallat. Kolmas asia on sitten se, otammeko sen
esimerkiksemme. Siitä voidaan sitten käydä erillinen keskustelu.

 

                                          Sitten on puhuttu Helsingistä ja sen vetovoimasta muutoin.

 

                                          Kyllähän Helsinki kaunis kaupunki on ja suhteellisen turvallinenkin,
mutta siisteydessä – hyvät naiset ja herrat – on erittäin paljon
toivomisen varaa, ei ainoastaan katutyöt, joiden kanssa joudutaan
käytännössä, tai joita joudutaan sietämään joka kesä parhaana
turistiaikana ole ongelma, vaan myöskin parhaana turistiaikana,
kauniina vuoden aikana känniset örveltäjät muodostavat kaupungin
keskustassa ennennäkemättömän riesan. Tällaista ei näe tänä päivänä
Euroopassa missään muualla – käykääpä katsomassa. Ja mitä

siisteyteen tulee muualla, kun on tullut käytyä viime vuonna idässä ja
lännessä, Moskovassa, Vancouverissa, Torontossa ja muutamissa
muissakin paikoissa, niin missään kadut eivät ole olleet sittenkään niin
– sanoisinko – epäsiistejä kuin ne paikoin täällä ovat. Syynä on paljon
aikaisemmin mainitsemani tekijä.

 

                                          Meidän puistojamme pitäisi kunnostaa, niiden käyttöä valvoa ja yleistä
järjestystä hyvin paljon tarkemmin valvoa, mielellään nollatoleranssilla.

 

                                          Turvallinenhan tämä kaupunki kyllä on. Meillä on hyvät poliisivoimat.
Meillä on hyvä, suhteellisen hyvä valaistus. Tällä tavalla tämä puoli on
aika hyvässä kondiksessa.

 

                                          Helsinki on myös hyvä tapahtumajärjestäjä. Täällä järjestetään
onnistuneita suuria kongresseja, suuria urheilukilpailuja ja merkittäviä
kulttuuritapahtumia jne. Olen itse käynyt hankkimassa tänne yhtenä
osanottajana suuremmassa delegaatiossa paritkin suurtapahtumat.
Seuraava tulee olemaan, missä itse olen voinut olla vaikuttamassa, on
vuoden 2012 jääkiekon MM-kisat, joiden päänäyttämö on Helsingin
Hartwall-Areena.

 

                                          Yrittäjäilmapiiri, siitäkin puhuttiin, tai yrittäjyysilmapiiri.

 

                                          Tällöin helposti unohdetaan, että on muutamia ongelmia, jotka liittyvät
yritysten etabloitumiseen, joita ei ole ehkä niin mainittu. Toinen niistä
on verotus ja toinen on asuntojen, asumisen kalleus. Toiseen me
pystymme vaikuttamaan, nimittäin asuntojen hintoihin jollakin
tarkkuudella tässä salissa, mutta sitten verotuksen kanssa on niin ja
näin. Siinä olemme varmastikin sivustaseuraaja – valitettavasti.

 

                                          Itämeri on hirveän likainen. Jokainen, joka kirkkaalla ilmalla, jos
sellainen sattuu olemaan – siitä on tosin aika pitkä aika nyt – niin joka
lentää Itämeren yli, niin havaitsee sitten, että se on kaikkein
likaisimmillaan juuri täällä meidän nurkilla. Se on sangen valitettavaa.

 

                                          Pitkään me haukuimme, tai moitimme Leningradia, silloista
Leningradia, nykyistä Pietaria siitä, että siellä on veden puhdistuksen
taso sellainen, että kaikki hetekaa pienempi tavara menee läpi ilman
sen kummempia vaikeuksia. Nyt tämä asia on korjaantunut. He eivät
ole välttämättä se suuri likaaja enää, vaan näen, että meidän oma
maataloutemme on aikalailla suuri syntipukki tässä asiassa. Sen
havaitsee erityisesti ilmasta käsin jokien suistoalueilla täällä.

 

                                          Toivon, että tämä strategia auttaa meitä eteenpäin. Toivon, että me

ymmärrämme sen, että me tarvitsemme tänne uusia ihmisiä, mutta
ymmärrämme myös sen, että ei millä ehdoilla tahansa.

 

 

Valtuutettu Sinnemäki (vastauspuheenvuoro)

 

                                          Arvoisa valtuuston puheenjohtaja.

 

                                          Valtuutettu Bogomoloffille kommentti koskien Kanadan
maahanmuuttopolitiikkaa.

 

                                          Aina silloin tällöin korostetaan sitä, että Kanadaan otetaan ihmisiä
nimenomaan tekemään töitä, että siellä yksinomaisesti tehtäisiin
työperäistä maahanmuuttoa.

 

                                          Kanadaan vastaanotetaan vuodessa myös noin 21 000 ihmistä, jotka
tulevat sinne pakolaisaseman perusteella tai sen takia, että
aikaisemmin pakolaisaseman perusteella tulleet saavat myös
perheensä Kanadaan.

 

                                          Hyvää Kanadan –mallissa on se, että niin viranomaiset kuin tavalliset
ihmisetkin toivottavat nämä ihmiset tervetulleiksi, sekä ne, jotka saavat
Kanadasta turvapaikan että ne, jotka tulevat tekemään töitä.
Kanadassa lähdetään myös siitä, että kaikki halukkaat sinne tulijat ovat
potentiaalisia Kanadan kansalaisia. Tässä myönteisessä asenteessa,
alusta lähtien myönteisessä asenteessa on mielestäni paljon hyviä
puolia.

 

Valtuutettu Kolbe

 

                                          Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          On todella kiehtovaa ja kiinnostavaa, että Helsinki on nyt
hyväksymässä kolmatta kansainvälisen toiminnan strategiaa, kaupunki,
jonka - voisi sanoa – koko olemassa olo itse asiassa perustuu
kansainvälisyyteen ja kansainvälisessä asemassa tapahtuviin
muutoksiin.

 

Ja todellakaan maailman pääkaupungeista vain harva voi kehuskella
sellaisella menneisyydellä, jossa aina tapahtuu suuria muutoksia, kun
maailmanpolitiikka tai Eurooppa –politiikka muuttuu. Ja Helsinki on
tällainen mielestäni todella historiassaan kansainvälisyyttä ilmentävä

kaupunki.

 

                                          Ehkä juuri siitä syystä, kun kylmä sota on päättynyt ja tällainen
asemoituminen kansainvälisessä kentässä mureni totaalisesti noin
parikymmentä vuotta sitten, tarvittiin uutta paradigmaa tai uudenlaista
lähestymistapaa. Nyt sille on selkeästi kysyntää.

 

                                          Maailma on muuttunut, kansallinen on muuttunut, alueellinen on
muuttunut. Tässä tilanteessa myös kaupungit asemoituvat suhteessa
toisiinsa uudella tavalla, ei vain Suomessa, vaan kaikkialla maailmassa
ja tietenkin täällä Itämerelläkin johdonmukaisesti. Kansainvälisyys on
aina ollut läsnä Helsingin kaupunki-identiteetissä, siis jo sen
perustamisesta alkaen, tai itse asiassa kahden perustamisvaiheen
yhteydessä rakennettiin selkeästi tällainen asemoiminen Itämerelle,
Itämeren poliittiseen tilanteeseen.

 

                                          Voisin melkein sanoa, että Helsingin ehkä tietyllä tavalla hyvä piirre on
ollut se, että se on - vailla dramatiikkaa - olemassa olonsa tärkeimmän
kahden viimeisen vuosisadan aikana omaksunut jatkuvasti
kansainvälisiä vaikutteita identiteettiinsä, suunnitteluunsa,
kansalaistoimintaansa ja poliittiseen ja hallinnolliseen kulttuuriinsa. Ja
myös sen Helsingin menneisyyshallinta osoittaa, että kaupunki on
selvinnyt vallankumouksista, kapinoista, sodista, kriiseistä ja myös
lamasta aina uudistamalla kulloisenkin strategiansa joko sillä tavalla,
että se pannaan paperille, kuten nyt tai vain, että on yhteinen tahtotila
luotu, jolla kriiseistä on rakennettu uutta parempaa tulevaisuutta.

 

                                          Tällainen kriisinhallinta on perustunut siihen, että Helsingin kaupungin
virkamiehet ovat ahkerasti – kaupungin suopeudella – tehneet laajoja
ja pitkiä ja perusteellisia opintomatkoja sekä Euroopan eri puolille että
tätä nykyä myös eri puolille maailmaa. Tämä on ollut tavattoman
tärkeää, että on saatu vaikutteita ja on myös viety Helsingin viestiä
muualle.

 

                                          Siksi esitänkin ensimmäisen ponnen, joka kuuluu seuraavasti:

 

                                          Hyväksyessään kansainvälisen toiminnan strategian
kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsinki selvittää
mahdollisuuksia lisätä virkamiestensä opintomatkoja
kiinnostaviin ja ajankohtaisiin kohteisiin maan ulkopuolella.

 

                                          Voi sanoa, että viimeiset kaksikymmentä vuotta ovat olleet
johdonmukaisesti kehitystä, joka on vienyt Helsinkiä jälleen
eurooppalaiseksi pääkaupungiksi.

 

 

                                          Kansallinen ja kansainvälinen lomittuvat nyt tavalla, josta olemme
pääsemättömissä. Emme voi enää palata Impivaaraan, nousta kivelle
ja katsoa maailmaa, joka uhkaa meitä. Se on haaste, johon olemme
ottamassa nyt todellakin konkreettiset toimenpiteet.

 

                                          Monikulttuurisuudesta on täällä puhuttu paljon.

 

                                          Helsinki on aina ollut monikulttuurinen. Tänne on tultu, täältä on
lähdetty. Nyt monikulttuurisuudelle on uutta tilausta. Se nähdään
uudella tavalla, jälleen voimavarana. Useiden meidän juuret ovat
Tukholmassa, Berliinissä, Pietarissa, Viipurissa, Tallinnassa. Tänne on
siis aina tultu, täältä on aina lähdetty.

 

                                          Integroituminen on tänään päivän sana.

 

                                          Ja saanen nyt tässä yhteydessä erityisesti kiittää kulttuurikeskus
Caisan aloitteesta tuotettuja erinomaisia www.infopankki.fi –sivustoja.
Suurenmoinen sivusto, jossa usealla eri kielellä annetaan välineitä
maahanmuuttajien kotouttamiseen. Todella hieno sivusto - käykää
katsomassa – Helsingin johdonmukaisesti tuottama. Silti meillä on
paljon opittavaa muista pääkaupungeista. Saanen kertoa kokemukseni
Amsterdamista 1990-luvun alusta.

 

                                          Asuimme siellä perheen kanssa silloin ja puoliso, joka edusti
suomalaista elinkeinoelämää, oli kutsuttu Amsterdamin
kaupungintalolle vastaanotolle. Puoliso oli matkoilla. Hän lähetti minut,
koska tiesi, että olen kiinnostunut näistä asioista. Mitä kaupungintalolla
tapahtui? Sinne oli kokoontunut noin satakunta ulkomaista
elinkeinoharjoittajaa, pääosa Aasiasta. Ja hienossa juhlasalissa
tilaisuus alkoi. Ensin nähtiin komea filmi Amsterdamin historiasta, 20
minuuttia 1600-lukua, miten juutalaiset olivat saapuneet, miten
Espanjasta, Belgiasta oli tullut uusmuuttajia Amsterdamiin. Viesti oli
selvä. Kaupunginjohtaja kääntyi filmin jälkeen katsomaan meitä vieraita
ja sanoi, ”näin tehtiin jo 1600-luvulla. Amsterdamin vauraus rakennettiin
maahanmuuttajien varassa. Nyt on teidän tehtävänne tehdä tämä
sama asia uudelleen.”

 

                                          Sen johdosta esitänkin seuraavan ponnen - Amsterdamin muistojen
kirvoittamana:

 

                                          Hyväksyessään kansainvälisen toiminnan strategian
kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsinki ryhtyy yhdessä
esimerkiksi Helsingin kauppakamarin kanssa selvittämään

mahdollisuuksia tervetulo- ja informaatiotilaisuuden
järjestämisestä vuosittain tai useammin tänne etabloituville
ulkomaisille yrittäjille ja toimijoille.

 

                                          Kansainvälisyysstrategiassa puhutaan myös kansainvälisestä
viestinnästä.

 

                                          Haluaisin korostaa imagon rakentamisessa kulttuurihistoriallisia
ulottuvuuksia. Monet Euroopan kaupungit rakentavat identiteettiään
kulttuurivaikuttajien ja persoonien varaan. Tukholma on Bellman’in
kaupunki, Berliini Humbolt’in kaupunki jne. Meillä on Snellman,
Topelius, Mannerheim, Sibelius, Mika Waltari ja Alvar Aalto. Meillä on
Helsingin henki ennen kaikkea.

 

                                          Esitänkin kolmannen ponnen:

 

                                          Hyväksyessään kansainvälisen toiminnan strategian
kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsinki ryhtyy yhdessä
esimerkiksi kaupunginmuseon kanssa pohtimaan
markkinoinnin sisältökysymyksiä siten, että kulttuurihistoria
pääsee paremmin esille.

 

Valtuutettu Moisio

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Kokoomus puhui ryhmäpuheessaan jotakuinkin sellaista, että
pakolaispolitiikkaa ja työperäistä maahanmuuttoa ei saa sekoittaa.

 

                                          Olen aivan eri mieltä tästä lausunnosta.

 

                                          Minun omassa ajattelutavassani jokainen on tervetullut Helsinkiin
riippumatta siitä syystä, mikä tähän maahan tai kaupunkiin ajaa. Ja itse
asiassa turvapaikan hakijoista tällä hetkellä suurin syy, jolla
turvapaikan saa on suojelun tarve. Pakolaisstatuksen saa vain
kourallinen ihmisiä vuodessa. Jokaisella maahan tulijalla on oltava
oikeus tehdä töitä, oli syy mikä tahansa.

 

                                          Luulenpa, että äsken puhuvan valtuutetun, Bogomoloffin pelkäämä
holtiton maahan muutto on lähinnä märkä uni. Ei täällä edelleenkään
ole rajoilla jonoa, ainoastaan rekkajonoja ulos päin.

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

 

                                          Haluaisin sanoa muutaman sanan työperäisestä maahanmuutosta.

 

                                          Sain tässä vähän aikaa sitten tutustua yritykseen, joka rekrytoi Kiinasta
ihmisiä, jotka haluavat tulla Suomeen työskentelemään suomalaisiin
yrityksiin. Tämä yritys perehdyttää ensin Kiinassa ja sitten Suomessa
näitä potentiaalisia tulijoita. Suomessa tapahtuva perehdytysjakso ja
sen tarkoitus on nimenomaan perehdyttää uuteen kaupunkiin, siihen
uuteen kotipaikkaan, palveluihin ja kulttuuriin, johon henkilö on
muuttamassa.

 

                                          Mielestäni Helsingin työnantajana olisi harkittava tämäntyyppisiä
menetelmiä sekä sitä aktiivista rekrytointia ja näkymistä maailmalla,
mutta myös erityisesti sellaista ikään kuin kotouttamismenetelmää,
jossa Helsingin kaupungin palvelukseen tulevat työntekijät saavat
parhaan mahdollisen perehdytyksen kaupunkiin, kaupungin tapoihin ja
kulttuuriin. Uskon nimittäin, että työvoimapula, josta puhutaan, tulee
koskemaan meitäkin ja erityisesti hoiva- ja hoitosektoria, jossa on
varmasti edessä rekrytointikampanjat myös maailmalla.

 

                                          Sellaisen varauman haluan tähän sanomaani liittää, että on
huolehdittava täällä meillä maassa jo olevien uussuomalaisten
työllistymisestä. On aivan luokatonta, että maahanmuuttajien
työttömyysaste on edelleen 2,5-kertainen muuhun väestöön nähden.

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Julistaudun täten viikon viralliseksi kannattajaksi ja kannatan sekä
valtuutettu Kolben, valtuutettu Lehtipuun että valtuutettu Puuran kaikkia
ponsia.

 

                                          (Puheenjohtajan välikommentti.)

 

Valtuutettu Vikstedt

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Kannatan ensiksi valtuutettu Ojalan molempia ponsia.

 

                                          Minä kiinnitän huomioni kansainvälisen strategian verkostoissa
vaikuttamisen ja oppimisen osioon ja sen käytännön toteuttamiseen.

 

                                          Me olemme asiakkaita ja kuluttajia globaaleilla markkinoilla myös oman

kaupunkimme kautta. Yhä useampi kuluttaja haluaa tietää, millaisissa
ekologisissa, taloudellisissa ja sosiaalisissa oloissa tavaroita tuotetaan
ja haluaa myös vaikuttaa olojen parantamiseen. Siitä on merkkinä
myös Reilun kaupan aloite, jonka moni täällä allekirjoitti tänään.

 

                                          Eurooppalaisten kaupunkien verkostoissa voidaan tehdä pienillä
satsauksilla ihan merkittävää työtä siihen suuntaan, että
käytännössäkin on mahdollista hankintoja kilpailuttaessa vaatia
alihankkijoilta selvityksiä tuotanto-olosuhteista ja vähitellen vaikuttaa
tuottajiinkin. Esimerkkinä tällaisesta toiminnasta Finnwatch –
kansalaisjärjestö ja sen sisarjärjestöt julkaisivat tammikuussa raportin
selvitystyöstä, joka koski kiinalaisia kivituotelouhimoita. Selvityksen
tilaajina olivat eri Euroopan kaupungit. Tällaiseen toimintaan Helsingin
pitää osallistua ja edistää kansainvälisissä verkostoissa.

 

                                          Esitän ponnen aiheesta:

 

                                          Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsingin kaupunki
vaikuttaa Euroopan kaupunkien verkostoissa aktiivisesti
toimintaan, joka tähtää eettiseen julkiseen kuluttamiseen ja
eettisten näkökohtien huomioimiseen julkisissa
hankinnoissa kehittyvien talouksien maista.

 

Valtuutettu Karhuvaara

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

 

                                          Valtuutettu Hakolan puheeseen viitaten ja ajatellen Helsingin
elinkeinoelämän houkuttelevuutta myös isojen kansainvälistenkin
yritysten sijoittumispaikkana strategiasivun 6 teksti on aika masentavaa
luettavaa.

 

                                          Helsingin elinkeino- ja markkinointistrategiassa tulisikin tuoda
voimakkaasti esiin yritystoiminnan mahdollisuus turvallisessa
ympäristössä.

 

                                          Viime vuonna voimakkaasti uutisoitu ajatus markkinoida mm. Helsinkiä
venäläisen ajan pohjalta oli mielestäni kyllä vähän omituinen. En usko
sen tukevan tänä päivänä dynaamisen turvallisen yritysympäristön
tavoitetta, kuten ei se Venäjän merikaapelin asentaminenkaan lähes
Helsingin aluevesille. Matalat vedet, vilkas laivaliikenne, merenpohjan
tuntematon sotien jälkeinen sisältö on Helsingin edustan
turvallisuudelle iso huutomerkki. Mutta sitä vastoin Suomen ja

Helsingin tavoitettavuuden parantamiseksi meritunnelin rakentamista
Tallinnaan tulisi kylläkin kiirehtiä.

 

                                          Toisena aiheena: ”Laadukas kansainvälinen yliopisto edellyttää myös
lähellä yliopiston toimipisteitä olevaa laadukasta asumista.”

 

                                          Suomenlinna on kansainvälisestikin tunnettu historiallinen asuinalue,
johon vierailevien kansainvälisten luennoitsijoiden sekä vaihto-
opiskelijoiden asuminen voitaisiin osin sijoittaa. Saarilla olevia
raakatiloja voitaisiin vuokrata tontinvuokrauksen tapaan pitkillä vuokra-
ajoilla esimerkiksi yksityisille säätiöille, jotka rakentaisivat
museoviraston valvonnassa kylmiin tiloihin asuntoja, verraten siihen,
että nykyään rakennetaan vaan kapakoita ja juhlatiloja. Samalla
tasapainotettaisiin Helsingin käyntikorttinakin toimivan saariryhmän
julki-ilmettä, saarten arvoa entisestään kunnioittavampaan suuntaan.

 

                                          Strategian sivulla 11 mainitaan myös osana työvoimakilpailua:
”Keskeisenä osana sisäistä turvallisuutta ovat kuntien tuottamat
laadukkaat ja tasa-arvoiset hyvinvointipalvelut.” Tämä oli suora lainaus.

 

                                          Mielenkiintoinen tulkinta Helsingin osalta, kun koko maan strategia
lähtee lähinnä kuntien velvollisuudesta järjestää palvelut, ei välttämättä
tuottaa niitä itse.

 

                                          Monikulttuurinen metropoli ja maahanmuuttajien palvelut jättää
selkeästi mainitsematta toisen tai kolmannen sukupolven
maahanmuuttajien kotoutumisen, koulutuksen, opetuksen,
työllistymiseen aktivoimisen ja mikä tärkeintä, syrjäytymisen ehkäisyn,
näin, vaikka viimeisimmät tutkimukset kielitaidottomien, rikollisuuteen
ajautuneiden ja työttömyyden syistä selkeästi ovat osoittaneet
osallisuuden itsearvostuksen ja kielitaidon puutteen, lapsesta asti
syrjimisen ja ei-kotoutuneiden vanhempien sekä köyhyyden olevan
erittäin suuria syitä syrjäytymiseen.

 

                                          Mielestäni Helsingin pyrkimys ja vahva panostaminenkin jo
peruskoulutuksen yhteydessä järjestettyyn oman äidinkielen ja oman
uskonnon opetukseen sekä selkeään suomalaisen tapakulttuurin
opetukseen jo päivähoidossa rakentaa parhaiten taitoja ja asennetta
sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan ja työelämään. Oma äidinkieli
on pohja itsetunnolle ja kansalaisidentiteetille. Äidinkieli rakentaa myös
vahvan minäkuvan suhteessa suomalaisuuteen. Yhteinen, kaikkia
kulttuureja ja uskontoja tasa-arvoisesti kohteleva, suomalaista
arvomaailmaa korostava päivähoito ja koulu ovat oleellinen osa
toimivaa ja rakentavaa kansainvälisyyttä. Sen olisi suonut näkyvän

omana kappaleenaan myös käsittelyssä olevassa strategiassa.

 

                                          Sen vuoksi esitänkin ponnen, että

 

                                          hyväksyessään Helsingin kansainvälisten toiminnan
strategian kaupunginvaltuusto edellyttää, että
kaupunginhallitus laatii ja tuo valtuustoon tiedoksi
selvityksen Helsingin alueella toimivien koulujen
kansainvälisestä ja eri kielillä tapahtuvasta
opetustarjonnasta.

 

Valtuutettu Helimäki

 

                                          Herra puheenjohtaja.

 

                                          Kannatan valtuutettu Reinikaisen toivomuspontta.

 

 

Valtuutettu Helistö

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Kansainvälinen toiminta näkyy Helsingissä ainakin kaupungin vuokra-
asuntoyhtiöissä. Moni meistä on varmasti kuullut tarinoita, että muista
kulttuureista, muualta Helsinkiin muuttanut ulkomaalaisväestö ei
välttämättä osaa asua helsinkiläisittäin tai eurooppalaisittain.

 

                                          Käsittääkseni Vuosaaren kiinteistöt yhtenä kaupungin vuokra-
asuntoyhtiönä on tehnyt hyvää työtä opastaessaan maahanmuuttajia
kaupunkilaisasumiseen. Vuosaaren kiinteistöt on tehnyt kirjallisen, eri
kielille käännetyn asukkaan asumisoppaan, ehkä toisella nimellä, mutta
joka tapauksessa tällaisen asukkaan asumisoppaan, jota on jaettu
muista kulttuureista Helsinkiin muuttaville.

 

                                          Esitänkin seuraavan ponnen:

 

                                          Hyväksyessään Helsingin kansainvälisen toiminnan
strategian kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaikki
kaupungin vuokra-asuntoyhtiöt toteuttavat monipuolisen,
eri kielille käännettävän asukkaan asumisoppaan
Vuosaaren kiinteistöjen tavoin muualta maailmasta ja
muista kulttuureista Helsinkiin asettuville asukkaille.

 

 

Ledamoten Björnberg-Enckell

 

Tack herr ordförande.

 

Jag vill för det första passa på att understöda ledamoten Johanssons
två klämmar och efter att ha hört det här ledamoten Helistös utmärkta
förslag här innan så vill jag gärna också passa på att uttrycka mitt stöd
för den här tanken. Det är alldeles riktigt att vi behöver integrera
människor genom att berätta för dem, upplysa dem om hur man lever
här. Så jag understöder gärna den klämmen.

 

Sedan vill jag påminna om att vi i landet har goda modeller för
integrering av invandrare i andra delar av landet. I det svenska
Österbotten, i Närpes har man goda erfarenheter av att få in ny
arbetskraft och en viktig faktor här har ju varit det att man har ordnat
med sådana här vänfamiljer och kontakter till medborgarsamhället i
övrigt genom att man har tagit med de nya finländarna och de som har
behövts i Närpes som arbetskraft. Man har tagit med dom i
idrottsföreningar och genom att härifrån försöka se de här goda
modellerna så tror jag att vi i Helsingfors också har förutsättningar för
en bättre integrering än vad har varit fallet hittills. En annan viktig sak
är också att minnas att det finns många indoeuropeiska språkgrupper
som lättare lär sig svenska som första språk och som på det här viset
också kan komma in i det mycket mindre svenska medborgarsamhället
om de får möjlighet att som tyskspråkiga först lära sig svenska t.ex. och
sedan eventuellt då finska.

Tack.

 

                                          (Puheenjohtajan välikysymys.) ... Joo.

 

Valtuutettu Taina

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Mielestäni tämä Helsingin kansainvälisen toiminnan strategia on hyvä.
Siinä on hyviä painotuksia ja on tartuttu oikeisiin aiheisiin. Tämä on
erittäin ajankohtainen strategia.

 

                                          Tässä on yksi kohta, jota haluaisin omassa puheenvuorossani ottaa
esiin.

 

 

Niin kuin kaikki tiedämme, työvoimapula Helsingissä on koko ajan
pahenemassa, eli meillä on ongelmia saada tänne riittävästi tekeviä
käsiä, taitavia käsiä hoitamaan vanhuksia, sairaita, pitämään infraa
kunnossa, teollisuuden yritysten palveluksiin ammattitaitoista väkeä.

 

                                          Tässä selvityksessä, strategiassa lukee, sivulla 11 mainitaan, että
”Helsingin seutu, työvoimatarve ennustetaan olevan jopa 264 000 uutta
työntekijää.”

 

                                          Näkemykseni on, että tällaista määrää työntekijöitä emme missään
nimessä saa – sanotaanko – kotimaisin voimin, vaan ihan oikein, niin
kuin täällä on panostettu tähän ja mainitaan, että täytyy tehostaa
rekrytointia ulkomailta.

 

                                          Tähän liittyy tietysti se, että minkä tasoista maahanmuuttajien sitten
ammattitaito on, onko sitä, onko se oikein suuntautunutta. Se on
oleellisen tärkeätä, että me saamme niitä tekeviä käsiä.

 

                                          Tähän liittyen, jotta Helsinki kantaa kortensa kekoon, esitän seuraavan
ponnen:

 

                                          Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus
ryhtyy edistämään kaupungin ulkomaalaisväestön
ammatillista kouluttautumista.

 

                                          Samalla haluan kannattaa valtuutettu Karhuvaaran erinomaista
toivomuspontta.

 

Valtuutettu Urho

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Helsingin kansainvälistymisen strategia, hyvä paperi. Otan kuitenkin
yhden käytännön esimerkin esiin, johon toivoisin vielä paneuduttavan
paremmin.

 

                                          Meillä on erinomainen peruskouluopetus Suomessa. En tiedä mitään
kansainvälisesti niin laajalle levinnyttä tutkimustietoa, joka houkuttelee
niin paljon tänne vierailijoita kuin Pisa –tutkimus, jonka OECD tekee
siitä, miten peruskoulussa keskimääräisesti oppilaat oppivat. Meillä
opitaan keskimääräisesti matematiikkaa, luonnontieteitä ja äidinkieltä
hyvin. Meiltä puuttuvat oikeastaan, Englantiin verrattuna, kokonaan ne
kaikkein huonoiten selviävät. Me olemme onnistuneet pitämään kaikki

ikäluokat mukana opetuksessa.

 

                                          Maahanmuuttajat, ovat ne sitten työn perässä, opintojen perässä tai
muuten tänne tulevat, tuovat yleensä mukanaan myös perheensä ja
lapset.

 

                                          Minulle on erityisen tärkeää, että suomen kielen ja kulttuurin opetusta
annetaan meidän peruskouluissamme niin, että maahanmuuttajalapset
kokevat tulleensa tänne tervetulleena ja oppivat nämä meidän
tapamme säilyttäen kuitenkin oman kulttuurinsa ja kielensä.

 

                                          Ratkaisuna vielä tätäkin tilannetta, nykyistä tilannetta parempaan on
se, että tätä kauhean nimistä, mutta sisällöltään erinomaista
positiivisen diskriminaation rahaa jatketaan. Sen perusteissa
painotetaan entistä vahvemmin maahanmuuttajataustaisten, ei suomea
äidinkielenään puhuvien lasten tukemista koulujen kautta niin, että
opetuksen rahoitusta lisätään. Nythän siellä painotetaan työttömyyttä ja
yksinhuoltajaperheitä, mikä on ihan oikein. Maahanmuuttajataustaisten
lasten painottaminen opetuksen rahoituksessa on yksi tapa saada
parempaa lisättyä opetusta sekä kotikielen opetukseen että suomi
toisena kielenä opetukseen. Suomen kielen ja kulttuurin opetusta pitää
lisätä niin päiväkodeissa kuin kouluissa. Eikä se tietenkään ole pois
siitä, että omaa kotitaustaa voidaan kotona tukea.

 

                                          Haluan kannattaa valtuutettu Tainan pontta ammatillisen opetuksen
järjestämisestä.

 

                                          Ja olisin itse tehnyt ponnen melkein. Minulla oli ponsi, joka oli
valtuutettu Puuran tekemän ponnen kaltainen.

 

                                          Haluan kannattaa valtuutettu Puuran pontta perusopetuksessa
maahanmuuttajataustaisten lasten huomioon ottamisesta
rahoituksessa.

 

                                          En voi olla – valtuutettu Bogomoloff lähti tästä pois, ei kun
puheenjohtaja – yhtymättä tähän erittäin tärkeään aiheeseen, siihen
aiheeseen, jossa paheksutaan kaupungin roskaisuutta.

 

                                          Hongkong, joka on miljoonakaupunki, tosi pienellä pläntillä, ottaa
sakotuksen roskaisuudesta käyttöön nyt.

 

                                          Jotainhan meidän täytyy tehdä. Houkutteleva, kansainvälistyvä
kaupunki, sen pitää olla turvallinen ja siisti. Sitä kaupunkimme ei
tänään ole.

 

 

Valtuutettu Alanko-Kahiluoto (vastauspuheenvuoro)

 

                                          Kiitos puheenjohtaja.

 

                                          Valtuutettu Urho puhui ihan viisaasti siinä, että on hyvä, että
positiivisen diskriminaation määräraha ulotetaan
maahanmuuttajalapsiin kouluissa.

 

                                          Mutta mielestäni olisi hyvä, että maahanmuuttajalasten kielitaitoina
kotoutumiseen kiinnitettäisiin huomiota jo päiväkotivaiheessa. Siinä
mielessä olisi erittäin hyvä, jos positiivisen diskriminaation määräraha
otettaisiin käyttöön jo päiväkodeissa.

 

Valtuutettu Karu

 

                                          Kiitoksia puheenjohtaja.

 

                                          Vientitulot ovat eräs tärkeä tulomuoto yhteiskunnalle. Sieltä ohjautuu
aitoa todellista varallisuutta, joka realisoituu kaupungin kassaan
kunnallisverotuottojen kautta. Muita tärkeitä varallisuuden luojia meille
suomalaisille ja metropolihelsinkiläisille ovat aivotoiminta ja asenne.

 

                                          Nostan esiin suvaitsevaisuuden, koska sillä ja taloudella on ehkä
yllättäväkin yhteys.

 

                                          Kansainvälistymisessä Helsingin tulee olla suvaitseva. Suvaitseva
kaupunki hyväksyy erilaisuuden ja se puolestaan luo innovaatioita.
Erilaisuuden hyväksyminen on siis erinomaista talouspolitiikkaa,
ainakin sitä mieltä on SITRA.

 

                                          Lopuksi totean, että myös tärkeä syy kansainvälistymiseen on
sellainenkin syy, että se on yksinkertaisesti kivaa.

 

Valtuutettu Saarnio

 

                                          Herra puheenjohtaja.

 

                                          Kiitoksia.

 

                                          Hyvät valtuutetut.

 

 

                                          Täällä on hyvin kauniisti ja monipuolisesti puhuttu tästä Helsingin
kansainvälisen toiminnan strategiasta ja siihen oikeastaan ei ole
varmaan kellään meillä enää juuri lisäämistä. Mutta haluaisin yhden
näkökohdan tuoda esiin, joka on jäänyt aika vähälle tässä
keskustelussa ja lähinnä se johtuu siitä, että tästä puhun
järjestötaustasta.

 

                                          Nimittäin hyvin vähän on puhuttu siitä, miten paljon erilaiset
kansalaisjärjestöt ja erilaiset yhteisöt tekevät kansainvälistä työtä ja
mikä merkitys sillä on kaupungin toiminnan kannaltakin ollut.

 

                                          Ja tässä mielessä, ettei tämä asia unohtuisi, ehdotan, että
hyväksyisimme seuraavan toivomusponnen:

 

                                          Hyväksyessään Helsingin kansainvälisen toiminnan
strategian kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki
tukee sekä toiminnallisesti että taloudellisesti
kansalaisjärjestöjen ja erilaisten muiden yhteisöjen
pyrkimyksiä edistää kansainvälistä kanssakäymistä ja
vuorovaikutusta.

 

Valtuutettu Rauramo

 

                                          Arvoisa herra puheenjohtaja.

 

                                          Täällä on aikaisemmin puhuttu Helsingin roolista suurten tapahtumien
järjestäjänä ja myös puheenjohtaja otti tämän esiin, käsiteltiin osittain
Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossakin. Mutta haluaisin tähän vielä
paneutua hieman enemmän.

 

                                          Helsinki on viime vuosina profiloitunut monien kansainvälisten
suurtapahtumien järjestäjänä. Hyvinä esimerkkeinä voidaan mainita jo
aikaisemmin esiin tulleet Eurovision laulukilpailut, yleisurheilun MM-
kisat, jääkiekon MM-kilpailut aikaisemmin ja nyt myös tulevaisuudessa
tulevat. Lisäksi on ollut huipputason poliittisia kokoontumisia, EU-
huippu-kokouksia ja paljon eri ammattialojen kongresseja. Lisäksi
Helsingissä on voitu nauttia paljon korkeatasoisista rock-konserteista ja
muista konserteista, korkeatasoisista jalkapallomaaotteluista jne.

 

Näin nuorempana helsinkiläisenä olen seurannut todella positiivisin
mielin tätä kehitystä. Toivoisin, että tähän panostetaan myös jatkossa.

 

 

                                          Suurtapahtumat houkuttelevat turisteja ja lisää myös Helsingin
vetovoimaisuutta mahdollisena muuttokohteena. Tapahtumat ovat
myös ensiarvoisen tärkeitä monille yrityksille, liittyen matkailuun,
ravintolatoimintaan sekä tietysti näihin tapahtumiin, tapahtumien
järjestämiseen liittyviin yrityksiin, mutta ennen kaikkea nämä
tapahtumat ovat tärkeitä sen takia, että ne tuovat elämää Helsinkiin,
iloa ja tapahtumia helsinkiläisille. Tavallisesti nämä tapahtumat
tarjoavat myös paljon oheistapahtumia, paljon kansainvälisyyttä ja
paljon nähtävää ja koettavaa.

 

                                          Jotta näitä tapahtumia järjestettäisiin myös tulevaisuudessa ja niiden
järjestämiseen panostettaisiin entistä enemmän, olen valmistellut
seuraavansisältöisen ponnen:

 

                                          Hyväksyessään Helsingin kansainvälisen toiminnan
strategian tavoitteet kaupunginvaltuusto edellyttää, että
kaupunki pyrkii aktiivisesti edistämään kansainvälisen
tason suurtapahtumien järjestämistä, erityisesti urheilun ja
kulttuurin osalta.

 

Valtuutettu Asko-Seljavaara

 

                                          Arvoisa herra puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

 

                                          Tämä strategia keskittyy voimakkaasti talouteen, innovaatioihin,
monikulttuuriseen vuorovaikutukseen ja logistiikkaan. Vähemmän
huomiota saa tiede ja taide.

 

                                          Tässä valtuustosalissa on enemmän yliopiston professoreita kuin
Suomen eduskunnassa. Meillä on aika monta yliopistotutkijaakin täällä.
Mutta yliopistostrategiaa ei juuri ollenkaan mainita tässä strategiassa.
Valtuutettu Lehtipuu mainitsi sen yhdellä lauseella.

 

                                          Helsingissä on – tiedättekö hyvät valtuutetut – kaiken kaikkiaan
kahdeksan yliopistoa ja ne ovat Helsingin yliopisto,
kauppakorkeakoulu, Kuvataideakatemia, Sibelius-Akatemia, Hanken,
Maanpuolustuskorkeakoulu, Taideteollinen korkeakoulu ja
Teatterikorkeakoulu. Maamme ainoa huippuyliopisto on Helsingin
yliopisto, joka kansainvälisessä rankkeerauslistassa asettuu aivan
omaan luokkaansa maamme muiden yliopistojen joukossa.

 

                                          Kuitenkin Espoon ns. innovaatioyliopisto on viime aikaisessa
keskustelussa saanut erittäin paljon huomiota ja myöskin sille on

luvattu huippurahoitus. Perustamispääomaa on luvattu valtion kassasta
500 milj. euroa. Teollisuudelta kerätään 200 milj. euroa. Lisäksi
toimintamäärärahoihin sijoitetaan useita satoja miljoonia. Eli siis todella
paljon rahaa lykätään tähän innovaatioyliopistoon.

 

                                          Nyt on Helsingin kaupungin aika miettiä, siirtyykö Suomen
huippuyliopisto Helsingistä Espooseen? Onko syytä rakentaa yhteinen
kampus Otaniemen alueelle, joka käsittäisi siis TKK:n, Taideteollisen
korkeakoulun ja kauppakorkeakoulun? Olisiko mahdollista, että nämä
kolme yliopistoa toimisivat edelleen fyysisesti eri paikoissa, eli siis TaiK
jäisi Arabianrantaan ja tekisi vain tiivistä yhteistyötä, vai rakennetaanko
kampus?

 

                                          Kuten juuri eläköitynyt apulaiskaupunginjohtajamme Pekka Korpinen
kerran meille täällä salissa sanoi, ”TKK pääsi jo pilaamaan
arkkitehtiopiskelun, nyt se näyttää pilaavan myöskin
suunnittelijakoulutuksen.”

 

                                          Jos siis TaiK siirtyy Arabianrannasta Otaniemeen, niin mitäs sitten
tulee meille Helsingin alueelle?

 

                                          Yliopiston tutkijoista yhä suurempi osa alkaa olla muualta maailmasta
tulleita ja samoin ulkomaisten opiskelijoiden määrä kasvaa. Helsingin
Meilahden kampuksella on juuri perustettu FIM, joka on Finnish
Institute of Molecular Biology. Tässä projektissa meidän
ylipormestarimme Pajunen oli erittäin hyvänä promoottorina. Emme
olisi varmaan saaneet sitäkään, vaan se olisi mennyt Turkuun, jollei
ylipormestari Pajunen olisi niin voimakkaasti vaikuttanut FIM:in
muodostumiseen.

 

                                          FIM johtaja, professori Olli Kallioniemi toteaa haastattelussaan, että
huippututkijoita saadaan FIM:iin siten, että myös heidän perheistään
huolehditaan. Myös puolisoille tulee järjestää arvoisansa työpaikka ja
lapsille kansainvälisiä kouluja. Onko Helsingin
kansainvälistymisstrategiassa otettu huomioon Helsinkiin muuttavat
kansainväliset huippututkijat ja heidän perheensä?

 

                                          Teenkin seuraavan toivomusponnen:

 

                                          Hyväksyessään kansainvälisen toiminnan strategian
Helsingin kaupunki tukee alueellaan sijaitsevien
yliopistojen kansainvälistä kehittymistä ja innovaatiota.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Valtuutettu Asko-Seljavaaran puheenvuoro oli varsin ansiokas, mutta
siinä sorruttiin samaan näkökulmavirheeseen, jota omassa
puheenvuorossani yritin oikaista.

 

                                          Kun ajatellaan kansainvälistä toimintaa ja kansainvälistä kilpailua, niin
täytyy Helsinki ymmärtää hieman laajemmaksi kuin vain täksi yhdeksi
hallinnolliseksi kaupungiksi. Omassa puheenvuorossani totesin – ihan
vakavalla naamalla – että Suomen suurin teknillinen korkeakoulu
sijaitsee Helsingissä, koska kun katsotaan vähän laajemmassa
perspektiivissä ja kansainvälisen toiminnan kentässä, niin kyllä se
Otaniemi ihan Helsingiltä näyttää. Ja haluan vielä huomauttaa, että
TKK:n englanninkielinen nimi on edelleen Helsinki university of
technology.

 

                                          Ja mitä tulee tähän korkeakouluverkoston kehittymiseen
pääkaupunkiseudulla, niin totta kai se on näitten kaikkien kaupunkien
etu. Ja on myös Helsingin etu, että TKK menestyy kansainvälisesti
erittäin hyvin.

 

                                          Sinänsä olen valtuutettu Asko-Seljavaaran kanssa erittäin samaa
mieltä siitä, millä tavalla tämän uuden innovaatioyliopiston toiminta
tulisi järjestää.

 

                                          Uusien seinien rakentamisesta vanhojen viereen, siinä ei ole mitään
innovatiivista eikä uutta, mutta siinä olisi, jos nämä kolme vireää
korkeakoulua onnistuisivat toimimaan hyvässä yhteistyössä keskenään
ja luomaan sitä kautta jotakin aivan uutta ja erinomaista osaamista. Ja
ainoa, mitä tarvittaisiin, olisi sujuva, toimiva metroyhteys näitten kolmen
kampuksen välille.

 

Valtuutettu Anttila (vastauspuheenvuoro)

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Valtuutettu Asko-Seljavaara otti tärkeän asian, innovaatioyliopiston
ongelmien kartoittamisen esille.

 

                                          Korostaisin, että asiahan on mitä suurimmassa määrin Kokoomuksen
hanskassa, koska kokoomuslainen opetusministeri Sari Sarkomaa

nimenomaan tällä hetkellä vie tätä asiaa eteen päin.

 

                                          Toivottavasti nämä ajatukset, joita valtuutettu Asko-Seljavaara totesi,
että ei siirretä Helsingissä olevia korkeakouluja, jotka ovat meidän koko
kaupungin kannalta tärkeitä, merkittäviä korkeakouluja, että niitä ei
ruveta siirtelemään pois sellaisesta ympäristöstä, jossa ne tällä hetkellä
ovat, vaan nimenomaan, että kehitetään yhteistyötä ja katsotaan, millä
tavalla hallinto ja opiskelijat pystyvät liikkumaan korkeakoulujen
kesken.

 

                                          Siinä mielessä valtuutettu Lehtipuun raideliikenne-ehdotus, jota nyt
myöskin kehitellään, sitä lämpimästi myöskin tuen.

 

                                          Ja jos joskus tarvitaan jotakin uusia laitoksia innovaatioyliopistoa
varten, niin täytyy sanoa, että paras ratkaisu olisi siirtää joku uusi
keskus Kalasataman alueelle. Se tulee olemaan erinomainen
solmukohta raideliikenteen ja kaiken muun liikenteen kannalta. Jos
uusia opiskelijoita ja innovaatioyliopistoa varten tarvittavia yksiköitä
perustetaan, niin siellä on erinomaiset mahdollisuudet.

 

                                          Mutta terveiset opetusministeri Sarkomaalle, että pitää huolta Helsingin
eduista.

 

Valtuutettu Asko-Seljavaara (vastauspuheenvuoro)

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Olen valtuutettu Anttilan kanssa aivan samaa mieltä siitä, että ainakaan
toistaiseksi tällaista yhteistä kampusta ei pitäisi rakentaa, mutta sitten
kun se lopulta rakennetaan, niin sen jälkeen olen samaa mieltä kuin
valtuutettu Lehtipuu, että emmekö silloin olekin yksi ja sama kaupunki,
Helsinki, Vantaa ja Espoo?

 

Valtuutettu Näre

 

                                          Kiitos puheenjohtaja.

 

                                          Kannatan valtuutettu Vikstedt’in, valtuutettu Asko-Seljavaaran ja
valtuutettu Hakasen ponsia 2 ja 4.

 

Valtuutettu Rissanen

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Kannatan alkuun valtuutettu Rauramon erinomaista pontta.

 

                                          Oli tarkoitus vain kannattaa ponsia, mutta tämä virinnyt
innovaatioyliopistokeskustelu pakottaa kommentoimaan, vaikka en
tiedä, miten jäävi asiaan kommentoimaan olen.

 

                                          Olen aivan vakuuttunut ensinnäkin siitä, että valtuutettu,
opetusministeri Sarkomaa ottaa nämä Helsingin huolet valmistelussa
kyllä huomioon.

 

                                          Toivoisin myös, että – näin tässä vaiheessa iltaa on ehkä tämä jo
sallittu sanoa – tässä innovaatioyliopistokeskustelussa puhuttaisiin
sisällöistä eikä seinistä.

 

Ja kuten valtuutettu Asko-Seljavaarakin totesi, niin eiköhän me sitten
silloin sitä yhtä isoa kaupunkia olla. Ja jos Kauniainen ei sitten mukaan
tule, niin kyllä me laitetaan sitten jotkut tietullit sille rajalle.

 

                                          Ja muutenkin koko tämä yliopistokeskustelun kannalta pitää nähdä se,
että pääkaupunkiseutu on yksi kokonaisuus ja meillä on täällä nyt jo
huippua ja toivon mukaan kohta vielä parempaa kaikkinensa meidän
korkeakoulutus, joka houkuttelee sitten meille kansainvälisiä
opiskelijoita. Ilman heitä emme pärjää.

 

                                          Sitten haluan vielä lyhyesti kommentoida tätä maahanmuuttajalasten
koulutusta.

 

                                          Se on hyvä, että se on tässä otettu esiin. Ja ennen kaikkea oman
äidinkielen opetus, mikä on kaiken oppimisen a ja o. Siihen meidän on
pureuduttava jatkossa.

 

Valtuutettu Ojala

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Niin paljon kuin sormet syyhyäisivätkin tähän
innovaatioyliopistokeskusteluun, niin en nyt kyllä antaudu siihen.

 

                                          Kannatan ainoastaan valtuutettu Saarnion tekemää toivomuspontta.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Keskustelu tällaisista asioista on usein kovin yleistä: huippu,
innovaatio, strategia jne. Mitä ne tuovat meille mitään uutta? Ei yhtikäs
mitään.

 

                                          Pietari-duuman sosiaalikomitea oli Suomessa vieraana kolme vuotta
sitten. He ilmoittivat, että se on ensimmäistä kertaa, että Pietari-
duuman yksikään komitea on ulkomailla yhdessä, jonka seurauksena
Helsingin sosiaalilautakunta vieraili Pietarissa.

 

                                          Väitän, että yksikään muu lautakunta koko Helsingissä ei ole vieraillut
Pietarissa, Vast’in porukan kanssa. Tukholmassa olemme olleet,
Wienissä, Lontoossa, tuskin edes Tallinnassa. Tämä samaa koskee
puolueita. Sosialidemokraattisen puolueen piiritoimikunta tai
organisaatio ei ole ollut koskaan Pietarissa tänä aikana. Tosin siellä ei
ole Vast’in järjestöä. Mutta saadakseen yhteyksiä me olemme
yksityisenä toki olleet siellä. Sosialidemokraattinen piiri ei varmaan
1970-luvun jälkeen, Fagerholmin jälkeen, ole ollut edes Tukholmassa
piirinä.

 

                                          Jos halutaan ystävyyttä ja kansainvälisyyttä rakentaa, se nojautuu
järjestöihin, käytännön, yksittäisten ihmisten ystävyyksiin jne., ei
pelkästään Venäjän ihmisoikeuskysymyksiin tai Ruotsin joihinkin
asioihin.

 

                                          Voin kysyä - enkä kysy tarpeettomasti - kuinka monella valtuutetulla on
henkilökohtaisia ystäviä Venäjällä? (Välihuuto!) Ei, vaan kuinka
monella oululaisella on ystäviä Arkangelisssa tai kuinka monella
rovaniemeläisellä Murmanskissa? (Välihuuto!) Niin. Eli se
kansainvälisyys nojautuu siihen, että joko me tai meidän lapsemme
tekevät tätä yhteistoimintaa.

 

                                          Biomedicum, joka sai tänään – tai saa – tontin taas Paciuksenkadulta,
siellä on tuhat työntekijää, siellä on noin 30 kiinalaista, 30 intialaista ja
kaksi venäläistä. Venäjän yliopiston rehtori kertoi, että heidän kaikissa
yliopistoissaan on ulkolaisia opiskelijoita 25 000, kaikissa yliopistoissa.
Miettikää koko kansaa. (Välihuuto!) Se on paljon. Suurin osa
opiskelee venäjän kieltä. Ja lisäksi ne, jotka eivät opiskele venäjän
kieltä, ovat rikkaiden arabien ja afrikkalaisten poikalapsia, jotka
opiskelevat lääkäreiksi.

 

 

                                          Tämän tapainen yhteistyö ei riitä. Me lähetimme aikanaan sinne
parisataa opiskelijaa lääketiedettä opiskelemaan. Heistä tuli
loistotyyppejä. He osaavat lääketieteen täällä. Opetus oli
korkealuokkaista, teoreettista. Hiukan käytännön opetusta tarvittiin
lisää. He tekevät tärkeätä työtä. Kun Neuvostoliitto hajosi, stipendit
loppuivat ja siellä ei ole kuin yksi tai kaksi opiskelijaa tällä alalla.

 

                                          Minä en pidä tästä koko strategiasta, mitä täällä puhutaan. Tämä on
toistoa siitä mitä kaikki muut toistavat. Pitää olla Tallinnan kanssa
yhteistoiminnassa, pitää olla strategia, pitää olla kaikennäköistä. Sen
pitää nojautua käytäntöön eikä tämä, onko huippuyliopisto siellä tai
täällä. Se on Helsingin seudulla. Se on Helsinkiä. Espoo ja Vantaa ovat
Helsinkiä kahdenkymmenen vuoden säteellä, sanotaan mitä sanotaan.

 

                                          Ja lopuksi:

 

                                          Kysäisin ohimennen talon vahtimestareilta, saitteko te olla ulkomailla
silloin, kun EU tuli tänne tai muuta. Ei heidän osastonsa saanut olla.
Eduskunnan vahtimestarit olivat kaikkialla, koska turvallisuutta pitää
katsoa sillä tavoin, että amerikkalaiset, brysseliläiset luottavat
turvallisuuteen. Ei meidän tarvitse katsoa turvallisuuteen, vaan siihen,
että kansainvälinen yhteistyö koskee kaikkia ihmisiä kaikilla tasoilla.

 

                                          Lopuksi sanon vielä yhden asian – no kaksi.

 

                                          Kaupunginvaltuuston pitää vierailla Pietarissa, kokonaisuudessaan eikä
vain Tukholmassa. Välittömästi valtuuston seuraavaan seminaariin.
Mitä me teemme Aulangolla? Mitä me teemme Hyvinkään Sveitsissä?
Emme mitään. Me teemme Pietarissa, Tallinnassa, Tukholmassa,
Riikassa, Vilnassa ja vaikka Novgorod’issa ja Pihkovassa ja vaikka
Arkangelissa ilman muuta, mutta se onkin tärkein paikka Mosambiksen
jälkeen.

 

                                          Mutta vielä se viimeinen pieni asia.

 

                                          En kerjää mitään. Tulen toimeen ilman kaupungin rahoja. Teetin kirjan
”Sata sosiaalista keksintöä Suomesta”. Se on nyt käännetty
englanniksi. Sitten se käännetään japaniksi, venäjäksi ja ruotsiksi. Siinä
on pari apulaiskaupunginjohtajaa kirjoittanut, kymmenen ministeriä
kirjoittanut, noin koko eliitti kirjoittanut ykskamarisesta eduskunnasta,
astegoivar skaping ? kaikki keksinnöt mitä Suomessa on tehty. Nyt
se käännetään japaniksi. Japanilaiset professorit tärisevät, kun he
saavat sen. Ja sitten kaupunki ei osta minulta yhtään kappaletta. Mutta
sillä ei ole väliä, koska raha on psykologista luonteeltaan ja raha on

siellä missä on ihmisten sydämet. Rahaa ei tarvita. Mutta kannattaisi
miettiä, mitkä kunnalliset keksinnöt, kunnallinen itsehallinto, kunnallinen
verotus, maksuton koulutus, kouluruokailu jne., kaksikymmentä asiaa,
joita me olemme tehneet yhdessä kaikkien puolueiden kanssa
luodaksemme tämän yhteiskunnan. Eikö meidän niitä kannata
enemmän korostaa kuin huippuyliopistoa, huippuyliopistoa! Katsokaa,
ovatko ne huippuja. Sen ratkaisee muut. Mutta me ratkaisemme sen,
että meidän sosiaalinen yhteisö on huippu. Me olemme sen tehneet. Ja
siinä muut eivät pärjää.

 

Valtuutettu Lahti

 

                                          Arvoisa herra puheenjohtaja.

 

                                          Tässä on aika tavalla haastavaa tulla puhumaan tällaisen
karismaattisen ystäväni, valtuutettu Taipaleen jälkeen varsinkin, kun
vielä sattuu olemaan aika pitkälle samaa mieltä hänen kanssaan siitä,
mitä tulee tähän strategiapaperiin.

 

                                          Se sinänsä on varmasti pätevästi toteutettu sillä työryhmällä. Se on
hyvin kattava ja perusteellisesti asioita selvittävä. Siinä on kauniit värit,
paljon sivuja. Mutta se mitä sieltä puuttuu, puuttuu itse asiassa se
strateginen ote, kansainvälisen toiminnan strategia, siis toiminta, joka
on kansainvälistä, minkälaisella strategialla sitä toteutetaan.

 

                                          Kaipaisin kyllä tähän pohjapaperiksi oikeastaan ”Helsinki
metropolialue” ja sen strategiaa, jossa toiminnan painopiste varmasti
on pitkälle kansainvälisessä toiminnassa, siinä menestymisessä.

 

                                          Ja erikoisesti korostaisin, kaipaisin ja korostaisin sitä seikkaa, kun
strategia - tässä taisi jo yhdessä puheenvuorossa strategia tulla
ruodittuakin – se on aika kiihottava, houkuttavakin sana. Se
ymmärretään kovin eri tavoin monissa yhteyksissä. (Välihuuto!)
Oikeita asioita. Täällä jo todettiin, oikeita asioita tulee toteuttaa.
(Puheenjohtajan välihuomautus.) Kiitos.

 

                                          Elikkä se on alkuperäisesti – niin kuin kaikki tiedämme – sodan käynnin
termi. Koko strategiaa eikä strategioita tarvittaisi, ellei ole vihollista,
kilpailijaa.

 

                                          Tästä mielestäni puuttuu nyt tämä kilpailijaulottuvuus. Siellä kyllä
puhutaan verkostossa toimimisesta, hyvästä yhteistyöstä,
Suomenlahden alueella roolista. ? puhuisi Itämeren alueelle roolista ja

ennen kaikkea tunnistaa Helsingin metropolialueen vahvuudet, voimat,
heikkoudet ja ketkä ovat meidän kilpailijoitamme. Mielestäni ne ovat
Pietari, Tukholma, Tallinna ensisijassa. Niitten suhteen meidän pitäisi
nähdä, mitkä meidän vahvuutemme ovat, heikkoutemme ovat,
vastaavasti näitten alueitten ja rakentaa se strategia niille kärjille, joilla
isketään näihin alueisiin, joissa voimme lyödä nämä kilpailijamme.

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          En ole tekemässä minkään näköistä pontta, toivomuspontta tästä
asiasta. Mutta uskon, että kun strategiaa lähdetään jalkauttamaan
elikkä käytännössä toteuttamaan, niin siihen olisi hyvä saada avuksi
strateginen kartta elikkä hyvin pelkistetysti, yksinkertaisen selkeästi
sanottuna, mitä tavoitellaan, millä keinoilla ja mikä on se päämäärä,
joka halutaan saada toteutumaan. Näin varmasti strategian toteuttajat
kansainvälisessä toiminnassa tulevat parhaiten menestymään.

 

46 §

Esityslistan asia nro 10

KISELEFFIN/SUNNIN TALON PERUSKORJAUKSEN HANKESUUNNITELMAN

HYVÄKSYMINEN

 

Valtuutettu Helistö

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Olen huolissani kaupungintalokorttelien elävöittämishankkeesta.

 

                                          Olemme nyt tekemässä hankesuunnitelmaa keskeisen korttelin osalta
tässä ympäristössä, ympärillämme. Perusparannus on tietenkin aivan
paikallaan, mutta perusparannuksessa korttelin elävöittämishanke
koskettaa vain korttelin 1. ja 2. kerrosta, ehkä jossain mielessä
kellarikerroksia. Taustaliitteissä kerrotaan, että kiinteistöviraston
tilakeskus on selvittänyt keskustakortteleiden elävöittämistä siten, että
1. ja 2. kerrokseen sijoitetaan jotain muuta toimintaa kuin kaupungin
virastoja.

 

 

                                          Tämä on mielestäni heti väärä lähtökohta.

 

                                          Voi tietenkin olla, että tämä on väärä paikka puhua tästä lähtökohdasta,
mutta ymmärtääkseni missään muussa luottamushenkilöorgaanissa
tätä asiaa ei olla päästy käsittelemään, ehkä kaupunginhallituksessa
tosin, mutta siellä minulla on aivan liian harvoin mahdollisuus olla
paikalla.

 

                                          Kokous on ollut pitkä. Luen nopeasti nyt tässä tämän
palautusesitykseni. Ymmärrätte kyllä taustan, jos yhtään maltatte
kuunnella.

 

                                          Asia palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että Kiseleffin ja
Sunnin talojen käyttö arvioidaan kokonaisuudessaan
kaupungintalokorttelien elävöittämishankkeen näkökulmasta. Näin ollen
hallintokeskuksen oikeuspalveluiden tilatarpeet ratkaistaan toisin ja
korttelin 3. ja 4. kerros suunnitellaan myös julkiseen tai kaupalliseen
käyttöön.

 

                                          Eli tässä suunnitelmassa kaikkein eniten minua tietenkin hiertää se,
että me edelleen sijoitetaan näihin arvokortteleihin virastotoimintaa,
kaupungin sisäistä virastotoimintaa. Jos oikeuspalvelut tarvitsevat
lisätilaa, mielestäni sen lisätilan pitäisi löytyä tästä talosta, missä me
nyt olemme. Tätä taloa on sen verran paljon remontoitu sisätiloiltaan,
että kyllä tänne voidaan tehdä myös vaikka lisäkerros oikeuspalveluille,
jos näin halutaan.

 

                                          Tärkeintä olisi saada nämä korttelit aidosti eläviksi. Myös 3. ja 4.
kerroksessa voi olla kaupunkia elävöittävää toimintaa, oli se sitten
hotellihommaa tai gallerioita. Vaihtoehtoja kyllä löytyy.

                                          (Puheenjohtajan välikysymys.)

 

                                          Melkein sama. Tässä matkan varrella olen huomannut, että tässä
korttelissa on myös 4. kerros, jota en vielä
kaupunginhallituskäsittelyssä huomannut. Eli olen lisännyt siihen
kaupunginhallituksessa tehtyyn esitykseen sanan ”ja 4.” puhuttaessa
kerroksista. Mutta kun tässä on ... (Puheenjohtajan välikommentti.)

 

 

Kaupunginhallituksen II varapuheenjohtaja Vehviläinen (vastauspuheenvuoro)

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

 

                                          Kommenttina valtuutettu Helistön puheenvuoroon.

 

                                          Ensinnäkin, oikeuspalvelut on tällä hetkellä jo saanut oikeuden toimia
muissa kallisvuokraisissa väistötiloissa, koska tämä kyseinen kortteli on
ollut pohdinnalla uusien toiminnallisten tarpeitten toteuttamiseksi.

 

                                          Kiinteistölautakunta on se hallintoluottamushenkilöelin, joka on
käsitellyt näitä perusteita, miten lähdetään liikkeelle
kaupungintalokortteleitten elävöittämisessä. Siellä on myöskin
määritetty niitä tuottotavoitteita, joita vuokralaisten tulisi kyetä
maksamaan siinä uudessa tilanteessa.

 

                                          Jos tässä kyseisessä kiinteistössä suoritetaan sillä pieteetillä ne
peruskorjaukset kuin museokin edellyttää, niin saattaa olla, että
vuokrataso nousee niin korkeaksi, että meidän on vaikea saada
ulkopuolisia vuokraajia tuohon tilaan.

 

                                          Näin ollen kaupunginhallituksen enemmistö oli sitä mieltä, että on
järkevämpää subventoida omien toimintojen sijoittumista kyseiseen
kiinteistöön, kun lähteä subventoimaan ulkopuoliselle vuokratasoa.
Näin ollen säästämme niistä Aleksanterinkadulle sijoittuneista kalliista
oikeuspalvelujen vuokratiloista sitten, kun oikeuspalvelut voi siirtyä
peruskorjauksen jälkeen tähän kiinteistöön takaisin.

 

Valtuutettu Hakanen

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Me puhumme nyt eräästä Helsingin harvoista 1700-luvulta peräisin
olevista kivirakennuksista, joilla on Senaatintorin alueen kannalta
erittäin suuri merkitys.

 

                                          On hyvä asia, että tätä esitystä on valmisteltu yhteisymmärryksessä
kaupunginmuseon kanssa.

 

                                          Mielestäni kaupunginhallituksen vähemmistön esitys tämän
hankesuunnitelman valmistelemisesta sillä tavalla, että talojen käyttöä
arvioitaisiin kaupungintalokortteleiden elävöittämishankkeen
näkökulmasta on perusteltu.

 

                                          Itse pidän tärkeänä, että kaupungintalokortteleihin saataisiin tiloja
esimerkiksi asukaslähtöiselle kulttuuri- ja kansalaistoiminnalle. Korttelin
yläkerrokset voisivat tarjota hyvät puitteet esimerkiksi täällä edellä

käsitellyssä kansainvälisessä strategiassa esillä olleille
kansalaisjärjestöjen toiminnalle. Ja se on aika tärkeää, minkälaisissa
puitteissa sekin toiminta tapahtuu.

 

                                          Kaupunginvaltuusto on joutunut muutaman kerran täällä aikaisemmin
sellaiseen tilanteeseen, esimerkiksi Lampan talon kohdalla, että
ratkaisuja on tosiasiallisesti tehty ennen ja ohi valtuuston ja olemme
joutuneet sitten jälkeen päin joko vastustamaan tai siunaamaan
päätöksiä.

 

                                          Mielestäni tämä ei ole hyvä menettelytapa. Ja kun on puhuttu
kaupungintalokortteleista ja niiden elävöittämisestä, niin kyllä
mielestäni jo tämä lähtökohta on se, että silloin tarkastellaan
kokonaisuutta eikä niin, että otetaan talo kerrallaan tai kerros pari tuolta
ja täältä ja tehdään erillisiä ratkaisuja. Lopputulos on silloin
todennäköisesti huonompi kuin silloin, jos tätä asiaa mietittäisiin
kokonaisuutena.

 

                                          Eli tällaisilla perusteluilla kannatan valtuutettu Helistön tekemää
palautusesitystä siten täsmennettynä kuin hän sen totesi, että
kaupunginhallituksen vähemmistöesitykseen lisätään ”ja 4. kerros”.

 

Valtuutettu Rantanen

 

                                          (Puheenjohtajan välikommentti.) Juu, mielelläni.

 

                                          Minäkin kannatan palautusesitystä tässä yhteydessä.

 

                                          Minua hiukan hämmentää tämä, että kun meillä on nyt tämä
kaupungintalokortteleiden elävöittämishanke käynnissä, joka ei ole
kunnolla vielä lähtenyt käyntiin, niin nämä palaset elävät koko ajan
omaa elämäänsä ennen kuin näitä on tarkisteltu.

 

                                          Mielestäni oli hyvin kuvaavaa, että kaupunginhallituksen edustaja
Vehviläinen sanoi, että kaupunginhallituksessa oli kannettu huolta siitä,
että ei ehkä löydy sinne ulkopuolisia vuokralaisia, jos ne vuokrat
nousevat kovin korkeiksi, kun meillähän on periaatteessa ollut
valtuustosta ja kaupunginhallituksesta käsin nimenomaan toimeksianto
etsiä sinne kaikin keinoin sellaisia ulkopuolisia vuokralaisia, jotka
elävöittäisivät sitä aluetta. Jos etukäteen ajatellaan, että se on vaikeaa,
niin miksi ryhtyä koko toimeen.

 

Eli meillä on pikkaisen pulmallinen tämä tavoitteen asettelu ja käytäntö.

Ja mielestäni se on vähän hätävarjelun liioittelua, jos kaupungin
virastotoimintaa, joka ei ole välttämättä edes oleellisesti yleisölle
suunnattua toimintaa, sijoitetaan juuri näihin tiloihin, joiden pitäisi olla
ikään kuin tukirankana tämän vanhan keskustan elävöittämisessä.
Mielestäni tässä on edetty taas vähän takaperin ja ikään kuin
uudelleenvalmistelu tältä osin on mielestäni ajankohtaista ja
perusteltua.

 

                                          Ja sitten toinen seikka, mikä tässä tuli valtuutettu Hakasen
puheenvuorosta esiin.

 

                                          Kun nämä isot remontit toteutuvat ja ne tehdään pieteetillä, niin kuin
kuuluukin, niin niitten vuokrien, jos se koko määrä sijoitetaan jatkossa
vuokriin, niin siinä voi tulla esiin sellaisia ongelmia, että sinne ei sitten
löydykään juuri sitä elävöittävää toimintaa riittävässä määrin. Siinä
kohtaa kaupunki tietysti omassa päätöksentekojärjestelmässä joutuu
arvioimaan, ottaako se sen vuokrissa takaisin, sen koko investoinnin
vai subventoiko se siltä osin sitä, että se katsoo jonkun toiminnan
itsessään olevan kaupungin edun mukaista sen alueen
elävöittämiseksi.

 

Valtuutettu Ojala

 

                                          (Puheenjohtajan välikysymys.) Kyllä, arvoisa puheenjohtaja,
palautukseen.

 

                                          En kannattanut vihreiden esitystä kaupunginhallituksessa, enkä
nytkään ole tämän palauttamisen kannalla.

 

                                          Aivan kuten valtuutettu Helistö, kyllä minäkin olen huolissani tästä
elävöittämishankkeesta. Mutta minä todella olen huolissani siitä, että
tämä tuleva elävöittäminen mahdollisesti tulee tarkoittamaan sitä, että
me saamme kalliita putiikkeja sinne, Vuittonin laukkuliikkeitä ja
vastaavia. En ole ollenkaan varma, että se elävöittää Kiseleffin taloa
esimerkiksi siitä, mikä sen käyttö on tällä hetkellä. Itse asiassa, kyllä
minäkin olen huolissani, mitä tapahtuu niille pienyrittäjille, jotka tällä
hetkellä mielestäni elävöittävät sitä arvokasta taloa toiminnallaan.
Vuokrat tulevat olemaan jatkossa varmasti niin korkeat, että voi olla
todella, ettei niiden ole edes tilaisuutta, edes harkita sinne takaisin
tuloa. Onneksi heille nyt järjestetään joka tapauksessa tiedotustilaisuus
tästä saneeraushankkeesta.

 

                                          Sitten, taisi olla valtuutettu, kaupunginhallituksen jäsen Tarja Kantola,

joka sanoi kaupunginhallituksessa, että onko nyt jotenkin niin, että, kun
valtuutettu Helistökin puhui arvokortteleihin sijoitetuista virastoista, että
haluammeko me tyhjentää kaupungintalon.

 

Siis jos me nyt olemme tällä linjalla, että näissä kaupungin hienoissa
kortteleissa ei pidä olla hallintoa, niin eikös tämä talo olisi silloin
ensimmäisenä tyhjennettävä? Tähänhän saisi hienot hotellit ja
ravintolat. Kyllä tämä elävöityisi oikein paljon. (Välihuuto!) Niin.

 

                                          Mielestäni tavallaan se, että yhdessä rakennuksessa ei voisi olla
hallintoa, on vähän outo perustelu.

 

Valtuutettu Kantola

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          En kannata palautusta, vaikka sinänsä kyllä valtuutetut Helistö ja
Rantanen ovat ottaneet esille ihan relevantteja kysymyksiä siitä.

 

                                          Minustakin tämä elävöittämisprojekti ehkä menee nyt välillä vähän
hassuin askelin eteen päin niin, että on vaikea pysyä perässä, että mitä
kaikkea tapahtuu.

 

                                          Pidän kuitenkin tärkeänä sitä, että tässä, nyt kun puhutaan
elävöittämisestä, ei mennä nyt taas toiseen äärilaitaan siitä, että kaikki
tilat pitää tyhjentää ja antaa niille jotain uutta käyttöä.

 

Pidän hyvin arvokkaana myöskin tätä virkamiestyötä, siis että me
löydettäisiin sellainen kombinaatio, että tässä voi olla myös vaikka niitä
valtuutettu Hakasen mainitsemia järjestöjäkin jossakin nurkalla, mutta,
ja juuri tätä odotan sitten siltä Leijona –yhtiöltä ja niiltä edustajilta, jotka
sinne on valittu, että he valvovat näiden asioiden perään.

 

Valtuutettu Lahti

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Kello on paljon ja ihmiset ovat aikatavalla jo vireyttään menettäneet.

 

                                          Leijona –hallituksen jäsenenä tähän palautukseen, en siis kannata
palautusta. Haluaisin mahdollisimman tehokkaasti ja lyhyesti vain
tuoda perusteluna sen, että nythän on kysymyksessä arvokkaan

kiinteistön peruskorjaushankesuunnitelman hyväksyminen, joka joka
tapauksessa pitäisi tehdä. Ei sitä voi jättää korjaamatta.

 

                                          Helsingin Leijona osakeyhtiön tehtävänä on markkinoida nämä tilat
kiinteistöviraston antamilla kriteereillä. Se on erittäin vaativa tehtävä,
koska siinä täytyy todellakin pikkuisen olla visiota siitä, minkälainen
liiketoiminta on yhteensopivaa, synergistä siellä, mikä ei kilpaile muun
kaupungin liiketoiminnan kanssa väärin, vaan tavallaan tukee sitä.

 

                                          Elikkä näillä perusteilla – arvoisa puheenjohtaja – pitäisin hyvin
tärkeänä, että asia etenee eikä jää polkemaan paikalleen. Ja
perusteluni ovat tässä, mitkä äsken esitin.

 

Valtuutettu Hakanen

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Haluan sen verran vastata valtuutettu Kantolalle ja myös valtuutettu
Ojalalle, että mielestäni tässä nyt ei ole kysymys siitä, heitetäänkö
niistä taloista pois jotakin, vaan siitä, millä tavalla valtuusto pyrkii
vaikuttamaan siihen, että kaupungintalokorttelit kehittyisivät
kokonaisuutena, jossa on sijaa sekä kaupungin omille toiminnoille,
pienille yrityksille että asukaslähtöiselle toiminnalle.

 

                                          Ja kuten äsken valtuutettu Lahti kertoi, niin tällä hetkellä valmistelut
etenevät siten, että kiinteistövirasto antaa normit, ei
kaupunginvaltuusto. Näin kävi Lampan talonkin kohdalla. Jokainen
tiedämme, mihin se johti. Ei valtuustolla ollut tosiasiassa mitään
päätösvaltaa siinä ratkaisussa, koska kaupungin johto oli mennyt
tekemään sitoumuksen. Näin uhkaa käydä koko kaupungintalokorttelin
kohdalla, jollei kaupunginvaltuusto puhalla peliä poikki ja ilmoita, että
tänne on tuotava kokonaisuus, jossa on tietyt kriteerit, jotka valtuusto
päättää, ei suinkaan kaupunginjohtaja tai kiinteistöviraston johto.

 

47 §

Esityslistan asia nro 11

SUUTARILAN RYHMÄRAKENTAMISTONTTIEN VUOKRAUSPERUSTEET

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Myöhäisestä ajankohdasta huolimatta ihan pari huomiota tähän asiaan.

 

                                          Kyseessähän on Suutarilan ryhmärakentamistonttien
vuokrausperusteet. Tämähän on tällainen mielenkiintoinen
kehittämishanke, joka mahdollistaa sen, että ehkä sellaisetkin perheet
tai yksityishenkilöt, jotka eivät ehkä muuten omakotirakentamiseen
pääsisi kiinni, niin pääsevät tämän kehittämishankkeen myötä kiinni
siihen.

 

On mielenkiintoista odottaa, sitten kun tämä hanke pääsee
päätökseen, että minkälaiset ovat sen tulokset. Toivon, että niistä
raportoidaan meillekin hyvin ja mietitään sitä, onko tämä hanke
kuitenkin ehkä liian tiukka ja joustamaton. Tässähän perheille tai
yksityisille rakentajille ei jää mahdollisuuksia juurikaan sitten itse,
esimerkiksi käsittääkseni hankkia myös itse joltakin muulta
urakoitsijalta tai kilpailuttaa osia tästä hankkeesta, että on syytä sitten
arvioida tätä, jos jatkossa toteutetaan näitä hankkeita. Meille on tulossa
tämän alueen lähistöllekin kaavoja, joissa tällaiset vastaavantyyppiset
hankkeet olisivat mahdollisia, että tarvitseeko niitä sitten joustavoittaa
tästä. Mutta se arviointi on hyvä tehdä perusteellisesti.

 

                                          Olisin puuttunut toiseen asiaan myös.

 

                                          Sivulla 47 meidän papereissamme sanotaan, että sijaintinsa ja
ympäristön vuoksi otsikossa mainitut tontit eivät ole yhtä haluttuja kuin
pientalotontit yleensä.

 

                                          Voi olla näin. Mutta on todettava kuitenkin se, että Helsingissä
pientalotontteja varsin vähän on ylipäätään tarjolla, kohtuuhintaisia
varsinkaan ja kun tästä hankkeesta järjestettiin tiedotustilaisuus, niin se
ainakin oli houkutellut varsin paljon väkeä paikalle. Ja kyllä
pientalotontti Helsingissä aina on houkutteleva.

 

Valtuutettu Arhinmäki

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Sivun 48 päätösesityksessä todetaan, että noudatetaan soveltuvin osin
tavanomaisia omakotitalotonttien vuokrausehtoja sekä

kiinteistölautakunnan mahdollisesti päättämiä lisäehtoja.

 

                                          Tämä on mielenkiintoinen kysymys, että mitä nämä lisäehdot
mahdollisesti ovat ja tullaanko käyttämään esimerkiksi jonkunlaisia
konsulttiyrityksiä, jotka valitsevat, kenelle nämä vuokratontit annetaan.

 

Tämä on iso kysymys tasa-arvon kannalta, kaupunkilaisten tasa-arvon
kannalta, että kaikilla on samanlainen mahdollisuus saada tontteja. Ei
kai käytetä esimerkiksi jotain konsulttiyrityksiä, jotka tekevät jotkut
erityiset perusteet, joilla on laskentakaavat, joilla joku toinen pääsee
toisen edelle. Kyllä tämän pitää olla reilua ja avointa ja kaikilla olla
tasapuolisesti helsinkiläisillä mahdollisuus saada näitä tontteja.

 

48 §

Esityslistan asia nro 12

MEILAHDEN LÄHIVIRKISTYSALUEEN SEKÄ URHEILU- JA VIRKISTYS-

PALVELUJEN ALUEEN JA KATUALUEEN ASEMAKAAVAN MUUTTAMINEN

(NRO 11642)

 

Valtuutettu Hakanen

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Tämä Meilahden alueen asemakaava on saanut aika paljon kritiikkiä
alueen asukkaiden, monien järjestöjen ja myöskin Helsingin ja
Uudenmaan sairaanhoitopiirin taholta. On arvosteltu sitä, että aluetta
kaavoitetaan pala palalta erillisinä hankkeina ilman riittävää
kokonaisarviota ja ilman, että asukkaita riittävässä määrin kuullaan.

 

                                          Nämä ongelmat näkyvät nyt sillä tavalla, että esimerkiksi asukkaille
jaetussa kaavoituskatsauksessa muutoshanketta esiteltiin kolmen 3-
kerroksisen rakennuksen sijoittamisena kulmittain kadun varteen, mutta
kun asia eteni, niin kyseessä olikin viidenneksen suuremmasta
rakennusmassasta ja sen sijoittamisesta muurimaisesti kadun varteen.

 

                                          Mielestäni tämä ei kuvaa oikein hyvää asioiden valmistelua. Ja sitä

paitsi tähän liittyy monenlaisia ongelmia, ei vähiten liikenteen
meluhaittoja.

 

                                          Ehdotan, että asemakaavaesitys palautetaan uudelleen
valmisteltavaksi niin, että vähennetään rakennettavaa kerrosalaa.

 

 

Valtuutettu Bryggare (vastauspuheenvuoro)

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Valtuutettu Hakanen on täällä kunnostautunut monella tavalla mm.
vaatimalla lisää asuntoja Helsinkiin, tai näin ainakin olen muistavinani.

 

                                          Tässä on oiva sauma tehdä niin. Ja ihmettelen, että tässäkin kohdassa
jälleen ilmestyi se peikko, josta aletaan pohtia, että minne päin pitäisi ?
rakentaa.

 

                                          Kertokaa nyt ihmeessä, mitä pahaa tässä? Nykyisessä tilanteessahan
on se tilanne, että siinähän on mielestäni enemmän ryteikköä kuin
sellaista puistomaista rakennetta, ettei siihen kannattaisi rakentaa
asuntoja.

 

                                          Tämä kaava näyttää hyvältä, suunnitelmat loistavalta. Mielestäni tähän
ehdottomasti pitää rakentaa asuntoja.

 

Valtuutettu Soininvaara

 

                                          Puheenjohtaja.

 

                                          Olen valtuutettu Bryggaren kanssa tästä kyllä täysin samaa mieltä itse.

 

                                          Nämä ovat minulle tuttuja seutuja. Tämähän on aivan puhdasta
tällaista liikennevihreätä, senkaltaista ikään kuin joutomaata, jota
kaavoituksessa ei koskaan saisi jättää oikeastaan kahden väylän väliin.

 

                                          Joskus minua kiinnostaisi kuulla valtuutettu Hakasen asunto-ohjelma,
että mihin tässä kaupungissa nyt yleensä saa rakentaa?

 

Valtuutettu Brax

 

                                          Arvoisa rouva puheenjohtaja.

 

                                          Asukkaiden huolissa kuitenkin muutama on aivan ymmärrettävä.

 

Tämä pala palalta alueen kaavoittaminen. Ja hyvä, jos kuulin, että
valtuutettu Bryggarekin tämän myöntää.

 

 

Tällä alueella myös tällä hetkellä toivottavasti löydetään sitten järkevä
ratkaisu aivan katastrofaalisiin ajatuksiin Lääkärikadun puolella. Tämä,
että nämä tulevat tällä tavalla huonosti informoituina katsauksen ohi ja
pala palalta ei ole omiaan lisäämään luottamusta alueen asukkaiden
toimintaan. Siltä osin mielestäni tämä ei ole mennyt ihan kaikkien
kauniiden lupaamiemme periaatteiden mukaisesti.

 

                                          Toinen seikka, mihin toivoisin tai edellytänkin, että jatkossa tämän
alueen osalta kaupunki löytää ratkaisut, on, että kasvavan liikenteen
seassa on kuitenkin sekä kouluja että nimenomaan perheiden asuntoja
ja nyt molemmilla puolilla Meilahtea liikennemäärät tulevat kuitenkin
kasvamaan. Tässä yhteydessä ei pystytty tätä alikulkutunneliasiaa
ratkaisemaan. Liikenteen turvajärjestelyitä tällä alueella täytyy
parantaa. Siinä on sekä Paciuksentiellä että sitten samalla kohtaa
Mannerheimintiellä mm. tilanne, että ala-asteelta ainoan alueen
leikkipuistoon, Tullinpuomin puistoon menee liikennevalot yli
Mannerheimintien yhdestä kohtaa, mutta lähimmällä reitillä ei edes
liikennevaloja.

 

Nämä ovat erittäin vaarallisia seutuja. Ja kun alueella tulee toisaalta
raskasta rakentamista, niin samalla pitäisi olla myös alueen asukkaiden
turvallisuustasoa nostavia hankkeita samanaikaisesti. Siltä osin
arvostelun paikkaa tässä kyllä on ollut.

 

Valtuutettu Koskinen (vastauspuheenvuoro)

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Tämähän on liiketalokaava, että tähän ei kyllä niitä asuntoja tule, että
kuka niitä kaipasi, niin sitten puhuu väärässä kohtaa.

 

Apulaiskaupunginjohtaja Penttilä

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Valtuutettu Koskinen sanoi sen, minkä itsekin ajattelin - tämän
ajankohdan ottaen huomioon - oikaista.

 

                                          Eli tämä on toimitalokaava, mutta siitä huolimatta tärkeä.

 

 

Valtuutettu Hakanen

 

                                          Oikaistakoon vielä toinen asia, joka ehkä sekin johtuu myöhäisestä
ajankohdasta, että kaikki viestit eivät mene enää ehkä täysitehoisesti
perille.

 

                                          Siis kysymys oli toimitalotontista, mutta kysymys oli myöskin
vastaesityksessä siitä, että kerrosalaa pienennettäisiin, ei siitä, että sille
alueelle ei rakenneta mitään.

 

Valtuutettu Anttila

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Tämä prosessi, minkä takia tähän tavallaan kaava, tai hakemuksen
kuluessa muuttui tämä, niin nimenomaan Biomedicumin tarpeet
muuttuivat tämän prosessin aikana. Se pitää paikkansa, että aluksi
siinä oli erilainen toimitila, tai toimistotalokorttelirivistö, mutta
Biomedicum omien tarpeidensa perusteella tarvitsi enemmän tilaa.

 

Sehän on, koko Meilahden alueen terveydenhuollon klusterihan on
merkittävä koko Helsingille ja myöskin koko meidän terveydenhuollon
ja lääketieteen kehitykselle. Sen takia tätä kaavaehdotusta sitten
lähdettiin uudelleen tekemään, koska siinä itse tässä Paciuksenkadun
varrella – niin kuin valtuutettu Soininvaara totesi – on sellaista
joutomaata, että se kannattaakin pohtia uudelleen, vaikka siinä tulikin
pikkuisen rakennusoikeuksien lisäämistä. Se täyttää nimenomaan
Biomedicumin tarpeet nyt tällä hetkellä paremmin. Siinähän tullaan
rakentamaan tunneli myöskin sinne Biolmedicumin tiloihin niin, että se
palvelee erinomaisesti sitä aluetta.

 

Siinä mielessä, vaikka tämän kritiikin ymmärrän, mitä asukkaat
totesivat, että se muuttui matkan varrella, se tarve muutokseen oli
perusteltua. Toivon, että tämä kaava menee eteen päin.

 

 

51 §

Esityslistan asia nro 15

 

HAAGAN TONTIN 29139/6, KORTTELEIDEN 29144 JA 29145, TONTTIEN

29146/3 JA 9 SEKÄ TONTIN 10 OSAN, KORTTELEIDEN 29148 JA 29149 YM.

ALUEIDEN (TEUVO PAKKALAN TIEN ITÄPUOLI) ASEMAKAAVAN MUUTTA-

MINEN (NRO 11590)

 

Valtuutettu Koskinen

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Toivoisin, kun täällä on nämä tilastotiedot, jossa sanotaan, paljonko on
pinta-alaa ja paljonko kerrosalaa, että täältä ilmenisi, että paljonko
tässä on uutta kerrosalaa. Yleensähän se on tänne merkitty, että
paljonko tulee uutta asuinrakennuskerrosalaa ja ehkä
liikekerrosoikeutta. Täältä se maininta puuttuu. Siitä näkisi, mitä hyötyä
kaupungille on tästä kaavasta.

 

Valtuutettu Hakanen

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Tämän asemakaavamuutosesityksen kohdalla on nyt kysymys
asuntorakentamisesta, mutta myöskin toisesta asiasta eli rakentamisen
ulottamisesta laajemmin viheralueelle.

 

                                          Ymmärrän sen, että tarvitaan asuntoja. Tässä
asemakaavamuutoksessa niitä voitaisiin myöskin rakentaa lisää ilman,
että laajennettaisiin rakentamista Ida Aalbergin puistoon ja siihen
olennaisena kuuluvaan viherkäytävään.

 

                                          Seuraavassa asialistan kohdassa valtuusto käsittelee vielä Teuvo
Pakkalan tien itäpuolelle tulevaa asunto- ja toimistorakentamista, joka
liittyy tähän Haagan alueeseen sekin. Sen lisäksi Helsingissä on
tulossa – niin kuin hyvin tiedämme – vaikka kuinka paljon muutakin
asuntorakentamista.

 

                                          Eli tässä tilanteessa minä en näe mitään perustetta sille, että pitäisi
ulottaa Haagassa rakentaminen tuon aikoinaan hyvin suunnitellun

alueen sisällä oleville viheralueille.

 

                                          Tällä perusteella esitän, että kaupunginvaltuusto päättää palauttaa
Haagan alueen asemakaavan muutosesityksen uudelleen
valmisteltavaksi niin, että Ida Aalbergin puistoon ja siihen liittyvän
viherkäytävän alueelle ei kaavoiteta lisää rakentamista.

 

Apulaiskaupunginjohtaja Penttilä

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Valitan, että tuota tietoa uudesta asuinrakennusoikeudesta ei ole
listatekstiin riittävällä tarkkuudella kirjoitettu.

 

                                          Joka tapauksessa se mahdollistaa sitä tarpeellista uudisrakentamista,
joka tässä kaupungissa ei ole pilvin pimein kaavoitettu, vaan olemme
monta vuotta tilanteessa, missä meillä ei ole riittävästi kaavavarantoa
toteuttamaan tänään aikaisemmin hyväksyttyä maankäytön ja
asumisen ohjelmaa.

 

54 §

Esityslistan asia nro 18

HELSINGIN KRISTILLISEN OPISTON SÄÄTIÖN HAKEMUS LAAJASALON

TONTIN 49012/2 ASEMAKAAVAN MUUTTAMISEKSI

 

Valtuutettu Soininvaara

 

                                          Puheenjohtaja.

 

                                          Hyvin lyhyesti.

 

                                          Tässä on hyvin viehättävä lause, jossa todetaan, että opisto ei voinut
mitenkään ymmärtää, että jos alue on merkitty puistoksi ja kaupungin
omistuksessa, että se ei ole heidän omistuksessaan silloin.

 

                                          Tämä ei ole mitenkään harvinaista. Hotelli, jolle annoimme luvan

rakentaa hotellin Katajanokan vankilaan, on ottanut kaupungin puiston
siellä maksulliseksi parkkipaikaksi, että ilmeisesti samaa joukkoa.

 

                                          HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO

 

 

 

                                          Rakel Hiltunen                                      Pertti Vanne

                                          puheenjohtaja                                       kansliapäällikkö

                                          (paitsi osa 42 §:n kohdalla)

 

 

 

                                          Harry Bogomoloff

                                          puheenjohtaja

                                          (osa 42 §:n kohdalla)

 

                                          Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:

 

 

 

                                          Terhi Peltokorpi                                    Jan D. Oker-Blom

                                          kaupunginvaltuutettu                           kaupunginvaltuutettu