Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Ehdotan, että kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi valitaan Rakel
Hiltunen, I varapuheenjohtajaksi Harry Bogomoloff ja II
varapuheenjohtajaksi Minerva Krohn.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Esitän Terhi Kautin uudeksi henkilökohtaiseksi varajäseneksi
valtuutettu Matti Tainaa.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Bästa fullmäktigeledamöter.

 

                                          Kaupunginhallitus antaa ensi kuussa hallintokunnille talousarvioraamin
tulevalle vuodelle, siis vuodelle 2009.

 

Vaikka valtuuston vuoden 2008 budjettikäsittelystä on kulunut vasta
kaksi kuukautta, ovat sekä kaupungin että valtakunnan talousnäkymät
muuttuneet. Yhdysvaltain subrainlainakriisin lopputulema ei vielä ole
selvillä, mutta pessimistiset äänenpainot lisääntyvät päivä päivältä.
Rahoitusmarkkinoita vaivaa syvenevä epävarmuus, mikä näkyy
vääjäämättä myös meillä.

 

                                          Päättyneen vuoden ensimmäinen tilinpäätösarvio on jaettu
valtuutetuille lähetekeskustelumateriaalin mukana.

 

                                          Vuosikate on toteutumassa 120 milj. euroa talousarviota suurempana.
Käytännössä ero johtuu verotulojen ennusteita korkeammasta tuotosta.

 

 

                                          Arvoisat valtuutetut.

 

                                          Tässä muutamia tunnuslukuja viime vuodelta. Ne perustuvat vielä
ennusteisiin, mutta antavat hyvän yleiskuvan talouskehityksestä.

 

                                          Ennusteen mukaan vuoden 2007 kunnallisverotuotto kasvoi
Helsingissä 6,5 %. Luku on poikkeuksellisen suuri. Espoon vastaava
kasvuennuste oli 7,6 % ja Vantaan 7,2 %. Espoon lukujen kohdalla on
huomioitu tammi-marraskuun verotilitykset. Yhteisöveron tuotto
puolestaan kasvoi Helsingissä 17,6 %, joka sekin on tietenkin
poikkeuksellisen suuri. Espoon ja Vantaan vastaavat lukemat oli 11,3 ja
25,1. Kuntaliitosta saadut valtakunnalliset kokonaiskasvut vastaavissa

verotuloennusteissa oli kunnallisveron osalta 6,4 % ja yhteisöveron
osalta 18 %. Eli näistä luvuista voi päätellä, että takana on hyvä vuosi
koko kuntasektorin verotuloissa mitattuna, niin siis seudulla kuin
valtakunnallisestikin.

 

                                          Toimintamenojen kasvu oli vuoden 2007 lopun ennusteiden mukaan
Helsingissä 6,6 %, Espoossa 6,3 % ja Vantaalla arvion mukaan hieman
yli 6 %. Koko maassa kuntien ja kuntayhtymien kasvuprosentti oli
Kuntaliiton laskennallisen arvion mukaan 5,6 %. Kuntien menokasvu
ylitti selvästi inflaation sekä valtakunnallisesti että seudulla. Verotulojen
kasvu sen sijaan ylitti menokasvun.

 

                                          Seudullisessa tarkastelussa käy kuitenkin ilmi, että Helsingin
verotulojen kasvu jää jatkuvasti jälkeen naapureistaan. Se tarkoittaa
eriytymiskehityksen vahvistumista. Sinänsä myönteiset kasvuluvut
eivät muuta sitä seikkaa, että suhteellisesti kaupunkimme talous on
taantunut, siis seudullisessa tarkastelussa. Espoon osalta tämä kehitys
on jatkunut jo pitkään, mutta nyt myös Vantaa on ohittamassa
Helsingin. Esimerkkinä mainittakoon toimeentulotukea saavien osuus,
joka on Helsingissä nyt suurempi kuin Espoossa ja myöskin Vantaalla.
Tätä äärimmäisen huolestuttavaa kehitystä vastaan on taisteltava
kaikilla rintamilla.

 

                                          Vertailtaessa vuoden 2008 talousarviota, Helsingin investointien
tulorahoitusprosentti on 10 suurimman kaupungin toiseksi heikoin.
Näitä madonlukuja emme voi sivuuttaa talousarvion laadinnassa.
Talouden noususuhdanne saattaa siis hyvinkin olla tiensä päässä.

 

Lihavat vuodet ovat toistaiseksi jääneet taaksemme, kun verotulojen
kasvu palaa normaalille tasolle. Suurin uhka piilee siinä, että
menokehitystä ei hillitä. Olisi edesvastuutonta antaa menojen jatkaa
laukkaansa suhdannetaitteen jälkeen. Erittäin todennäköisesti
joudumme tekemään ensi syksyn talousarviopäätökset paljon
huonommassa taloustilanteessa kuin nyt. Menoja suunniteltaessa on
noudatettava poikkeuksellista varovaisuutta.

 

                                          Arvoisat valtuutetut.

 

                                          Helsingin Energian tuloutuskyky pysynee ainakin vielä tänä vuonna
hyvänä. Suuri osa kuluvan vuoden myynnistä on hintavarmistettu.
Tuloksen romahduksesta ei näytä olevan vaaraa. Mutta talouden
laskusuhdanteessa hintojen laskun riski kasvaa.

 

                                          Valtuusto käsittelee energiapoliittista selontekoa viikon päästä.

Helsingin Energialta edellytetään entistä suurempaa panostusta
ilmastonmuutoksen torjuntaan. Se merkitsee kasvavia investointeja
erityisesti uusiutuvaan energian perustuviin sähkötuotantolaitoksiin.
Kasvava osa tuloksista joudutaan jatkossa varaamaan näiden
investointien rahoitukseen.

 

                                          Kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle, hidastuu palkkasumman
kasvu. Väestömuutoksen käänteet ovat jyrkkiä, nopeita nousuja ylös ja
laskuja alas. Eläkeläisten määrät kasvavat reippaasti. Lasten ja
nuorten ikäluokat pienenevät. Väestöennusteet ovat yksiselitteiset.
Vuoteen 2030 mennessä yli 75-vuotiaiden määrä kaupungissamme on,
tai heitä on 30 000 enemmän kuin tällä hetkellä.

 

                                          Tulevan syksyn valopilkkuna on Vuosaaren satama, joka aloittaa
toimintansa marraskuussa. Se on lähtölaukaus kaupunkimme
suurimmalle yhdyskuntarakenteen muutokselle kautta aikojen.
Kaupunki avautuu kohti merta. Uusien upeiden asuin- ja työpaikka-
alueiden toteuttaminen on meille huikea mahdollisuus, mutta samalla
historiallisen suuri investointipiikki.

 

                                          Olemme investoinneissa siirtymässä uudelle, entistä korkeammalle
tasolle. Riskit kasvavat. Rakennusalan ylikuumentunut tilanne lisää
taakkaamme. Tämä voi olla uhka koko kansantalouden kehitykselle,
ellei mahdollinen suhdannekäänne tuo lievitystä siihen.

 

                                          Keskeinen kysymys on myös se, mistä otamme rahat
rakennushankkeisiin. Emme selviä tilanteesta pelkästään vanhoilla
keinoilla, vaan uudet neuvot ovat tarpeen.

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Vuoden 2009 suunnittelu on poikkeuksellisen haasteellista. Kun
katsomme peruutuspeiliin, on takanamme pitkä hyvä jakso. Kun
katsomme eteenpäin, on meillä horisontissa synkentyvät myrskypilvet.
Lihavia vuosia on kyettävä hyödyntämään seitsemän laihan vuoden
varalta. Varmaa on se, että kasvien investointien rahoitus tulee
olemaan vaikeaa.

 

 

                                          Arvoisa rouva puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

 

                                          Peruspalveluiden laatu, toimivuus ja mahdollisuus yksilöllisiin

valintoihin ovat kaupunkilaisille tärkeitä asioita.

 

                                          Kokoomusryhmä pitääkin palveluiden parantamista tärkeimpänä asiana
vuoden 2009 budjettia laadittaessa.

 

                                          Vaikka valtuusto on omilla päätöksillään viitoittanut tietä
inhimillisemmälle vanhusten hoidolle, ikäihmisiä asuu edelleen
pitkäaikaissairaaloissa.

 

                                          Vanhusten, sen paremmin kuin nuortenkaan koti ei ole sairaalassa.
Ensi vuonna onkin jatkettava määrätietoisesti
pitkäaikaissairaalakapasiteetin korvaamista palveluasumisella ja
vanhainkodeilla.

 

                                          Olemme tyytyväisiä vanhuspalveluissa käyttöön otettuun
palveluseteliin. Seteleiden käyttö on jo saatujen kokemusten
perusteella edelleen laajennettava.

 

                                          Perusterveydenhuoltoa vaivaava työvoimapula on ainakin toistaiseksi
ja jonkin asteisena tullut jäädäkseen.

 

                                          Huoltosuhteen muuttuessa haastavammaksi, on viimeistään nyt
mietittävä uusia tuotantotapoja ja innovaatioita terveydenhuollon
laadukkaiden palveluiden turvaamiseksi myös tulevaisuudessa.

 

                                          Monituottajamalliin siirtyminen voi myös Helsingissä olla mahdollisuus,
joka kaipaa nykyistä perusteellisempaa selvittämistä.

 

                                          Tuotantotapojen lisäksi terveydenhuollossa uudistusta kaipaavat
asenteet ja toimintatavat.

 

                                          Kokoomusryhmä kannattaa kaupunkilaisten vapaata listautumista
terveysasemille ja kaupunkilaisten vapauttamista nykyisestä jäykästä
omalääkärijärjestelmästä. Kaikilla helsinkiläisillä tulisi olla oikeus
käyttää vapaasta kaikkien terveysasemiemme palveluita juuri heille
sopivalla tavalla.

 

                                          Kunnallinen päiväkotihoito kattaa koko kaupungin tällä hetkellä noin
95 %:sesti. Mahdollisuus valita yksityisen tai kunnallisen päiväkodin
välillä on siis lähinnä teoreettinen.

 

                                          Kaupungin on erityisesti uusilla asuinalueilla annettava tilaa yksityisille
palvelutuottajille. Päiväkotiverkkoa suunniteltaessa on tiloja
rakennettava myös yksityisten käyttöön.

 

 

                                          Valinnanvapaus kotihoidon ja päiväkotihoidon välillä on myös lähes
teoreettinen asia tällä hetkellä.

 

                                          Kotihoidontukea on edelleen korotettava. Lisäksi kotiin hankittavien
hoitajien palkkaamiseksi on kaupungin maksettava nykyistä suurempaa
tukea.

 

                                          Palveluseteleiden käyttöön ottoa on kaikissa palveluissamme
edistettävä lainsäädännön niin salliessa ja byrokratiaa järjestelmästä
kaikin tavoin karsittava.

 

                                          Kokoomuksen valtuustoryhmä pitää erittäin tärkeänä laadukkaan ja
turvallisen opetuksen jatkumista Helsingissä. Tätä tavoitetta voidaan
vaalia koulujen moniammatillista työympäristöä vahvistamalla siten,
että lasten ja nuorten oppimisedellytysten tasapuolinen paraneminen
toteutuu eri kaupunginosissa.

 

                                          Kokoomuksen mielestä jokaisella helsinkiläisellä oppilaalla on oltava
terveydenhoitaja ja kuraattori tavoitettavissaan tarpeen ilmetessä.
Pahoin oirehtivat lapset ja nuoret on saatava tarpeen vaatiessa ripeästi
psykiatriseen arviointiin, hoitoon ja tervehdyttämistä tukevaan
ympäristöön.

 

                                          Kokoomuksen valtuustoryhmä vaatii, että jokaisessa koulussa on
kouluisäntä tai kouluemäntä. On tärkeää, että kouluissa on kameroiden
sijasta turvallisia ja tuttuja ihmisiä valvomassa koulupäivän
turvallisuutta. Tässä työssä kouluisännät ja –emännät nousevat arvoon
arvaamattomaan.

 

                                          Lukiolaisten muuttuneet tarpeet vaativat lisäpanostuksia
tuntikehitykseen. Tuntikehyksen kasvattaminen takaa kattavat
kurssitarjottimet kaikkiin kaupungin lukioihin. Tämä on erityisesti
tarpeen uuden ylioppilastutkinnon takia.

 

                                          Kokoomuksen valtuustoryhmä kannattaakin lukioiden tuntikehyksen
kasvattamista 6 %:lla.

 

                                          Kokoomus kantaa huolta peruskoulunsa päättävien nuorten
tulevaisuudesta.

 

                                          Koulutusputkesta putoaminen johtaa pahimmillaan syrjäytymiseen
yhteiskunnasta ja työelämästä.

 

 

                                          Erityisen huolestuneita me olemme noin tuhannesta
helsinkiläisnuoresta, jotka vuosittain jäävät ilman toisen asteen
opiskelupaikkaa.

 

Tavoitteen pitää olla selvä. Jokaiselle helsinkiläiselle peruskoulunsa
päättävälle on tarjottava mahdollisuus opiskelupaikkaan toisella
asteella.

 

                                          Kokoomus edellyttää, että Itä-Helsingin musiikkiopiston ja Roihuvuoren
ala-asteen yhteistyönä käynnistetyn Itä-Helsingin musiikkikoulun
toiminnalle luodaan sellainen pysyvä hallintomalli, jolla voidaan turvata
Itä-Helsingissä oppilaiden mahdollisuudet saada perusopetuksen
ohella musiikin opetusta.

 

                                          Lasten ja nuorten harrastuksista myös liikunta tarvitsee tukensa.

 

Liikuntaseurojen avustaminen on tarpeellista. Rahallisen tuen lisäksi
liikuntaseurat tarvitsevat tiloja. On tärkeää, että opetusvirasto ja
liikuntavirasto tehostavat yhteistyötään koulutilojen käyttöön
saamiseksi. Urheilulla ja liikunnalla on kiistaton sosiaalistava merkitys
kaiken ikäisille.

 

                                          Arvoisa rouva puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

 

                                          Kokoomusryhmä ei kannata kunnallisveroprosentin nostoa. Voimme
edelleenkin rakentaa käyttötaloutemme verotulon varaan.

 

                                          Kannatamme kaupunginjohtaja Pajusen tarkan ja vastuullisen talouden
linjaa.

 

                                          Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen takia Helsingin Energia
tarvitsee tulevaisuudessa aikaisempaa enemmän resursseja omiin
investointeihinsa.

 

                                          Verohallinto on nostanut kiinteistöjen verotusarvoja. Kiinteistöjen
omistajien verorasitus on näin ollen noussut ilman, että
kiinteistöveroprosenttia on nostettu.

 

                                          Asumiskustannukset ovat muutoinkin nousseet. Kustannusten nousu
tulisi mielestämme kompensoida esimerkiksi kiinteistöveroprosenttia
laskemalla.

 

                                          Tulevien vuosien investoinneista haluamme nostaa esille päästöjen
vähentämiseen liittyvien investointien lisäksi erityisesti raideliikenteen

investoinnit.

 

                                          Joukkoliikennettä on edelleen muunnettava
raideliikennepainotteisemmaksi. Erityisesti poikittaisten yhteyksien
rakentamista on kiirehdittävä.

 

                                          Helsingin on oltava aktiivinen valtiovallan suuntaan raitiotieliikenteen
saamiseksi valtionosuuksien piiriin.

 

                                          Helsingin joukkoliikenne on tunnetusti Euroopan parasta. Vain paras
kelpaa meille jatkossakin.

 

                                          Kokoomus on sitoutunut joukkoliikenteen parantamiseen ja
kehittämiseen. Emme kuitenkaan hyväksy yhden liikkumismuodon
kehittämistä toisen kustannuksella.

 

                                          Laadukas ja toimiva joukkoliikenne vähentää tarvetta yksityisautoiluun
ja on näin keskeisessä asemassa mm. parannettaessa Helsingin
ilmanlaatua.

 

                                          Joukkoliikenteessä Kokoomusryhmä painottaa erityisesti palvelun
laatua, viihtyisyyttä ja turvallisuutta.

 

                                          Mikäli kaupunkilaiset kokevat olonsa epämukavaksi tai turvallisuutensa
uhatuksi raitiovaunuissa, busseissa tai metroissa, ei joukkoliikenne
näyttäydy heille kovin houkuttelevana liikkumismuotona. Turvallisuutta
lisätään mm. vartioinnilla. Turvallisuuden lisäämiseksi myös
metroporttien rakentamista on harkittava.

 

                                          Joukkoliikennevälineiden ja –asemien siisteyteen on kiinnitettävä
entistä parempaa huomiota. Ei kukaan halua matkustaa
liikennevälineessä, jonka penkille ei voi istua tai lattialle laskea
kassiaan.

 

                                          HKL on tehostanut lippujen tarkastusta ja tulokset ovat olleet
erinomaisia.

 

                                          Kokoomus pitää tärkeänä sitä, että lippujen tarkastusta edelleen
tehostetaan.

 

                                          Liikenteen melu ja saasteet ovat merkittävä ympäristöongelma. Ne
heikentävät asukkaiden viihtyisyyttä ja terveyttä. Voimakkaasti
kasvaneen liikenteen takia melu on muodostunut ongelmaksi erityisesti
Helsingin pohjois- ja koillisosissa.

 

 

                                          Suunnitelmakauden investointisuunnitelmaa on tarkistettava
meluaitojen rakentamisen jouduttamiseksi. Kaupungin tulee aktiivisesti
vaatia myös valtion rahoitusta meluesteiden rakentamiseen.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Kokoomus kantaa vastuuta kaikkein heikommassa asemassa olevista
ihmisistä. Heidän auttamisekseen on löydettävä uusia keinoja.

 

                                          Kumppaneiksemme asunnottomuuden hoidossa tarjoutuvat nyt uudella
tavalla valtio, Raha-automaattiyhdistys ja kolmannen sektorin toimijat.
Tärkeää on, että nyt unohdetaan reviiriajattelu ja tavoitteen
saavuttamiseksi tehdään yhteistyötä kaikkien toimijoiden kanssa
ennakkoluulottomasti ja uusia toimintatapoja etsien.

 

                                          Tavoitteemme on selvä: asunnottomuuden poistaminen Helsingistä.

 

                                          ”Nimi ovessa” on hyvä otsikko sille toiminnalle, jolla tähdätään siihen,
ettei kukaan asu kadulla tai ensisuojissa. Myös asumiseensa erilaista
tukea ja valvontaa sekä monimuotoisia asumispolkuja tarvitsevien
ihmisten asuttamisessa huolehditaan ihmisarvoa ja inhimillisyyttä
kunnioittavista toimintatavoista.

 

                                          Metropolin kasvaessa muodostuu lähidemokratia tärkeäksi
vaikutuskanavaksi ihmisten arjessa.

 

                                          Kokoomus esittää johtokuntien perustamista päiväkoteihin
lähidemokratian vahvistamiseksi.

 

 

                                          Koulujen johtokunnat ovat toimineet oivallisena linkkinä kotien ja
koulujen välillä. Vanhemmat saavat johtokuntien välityksellä todellisen
vaikutuskanavan perheensä arkeen vaikuttaviin tekijöihin. Myös
päivähoidossa olisi tarvetta vanhempien virallisemmalle osallistumiselle
lasten varhaiskasvatuksen puitteisiin.

 

Koulut ja päiväkodit toimivat erinomaisina alueellisen identiteetin
synnyttäjinä. Siksi johtokuntatoiminta palveleekin erinomaisella tavalla
myös asuinalueiden yhteishengen ja yhteisöllisyyden kohottamisessa.

 

                                          Kokoomus vaatii koiraveron poistamista Helsingistä vuonna 2009.

 

                                          Koiravero on kaupungin budjetissa varsin pieni, alle miljoonan euron
tuloerä, eikä sen lakkauttaminen näin ollen kaada koko kaupungin
taloutta.

 

                                          Koiran omistajat ovat lailla velvoitettu keräämään koiriensa jätökset,
eikä erillinen vero näin ollen ole enää perusteltu.

 

                                          Koiravero on varsin epätasa-arvoinen vero, sillä eihän muistakaan
lemmikeistä makseta veroa.

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

 

                                          Sipoon lounaisosien liittäminen Helsinkiin edellyttää merkittäviä
panostuksia jo vuoden 2009 talousarvioon. Helsingille on kunnia-asia
ottaa luovutettavilla alueilla siirtyvät asukkaat helsinkiläisiksi.

 

 

                                          Arvoisa rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Julkista taloutta leimaa vuonna 2009 kasvava epävarmuus. Vielä
tälläkään hetkellä USA:n pankkikriisin syvyys ja vaikutus maailman
talouteen ei ole tiedossa. Jo nyt on kuitenkin selvää, että taloudellinen
kasvu heikkenee nykyisestään sekä tänä vuonna että ensi vuonna.
Toisaalta on ennustettu, että taantuma voi jäädä lyhyeksi.

 

Ja on todettava, että Helsingin kaupungin talouden asema ja erityisesti
verotulojen kasvu on ollut viime aikoina varsin tyydyttävä.

 

                                          Verotulot ovat kasvaneet suunnilleen yhtä paljon kuin koko maassa
keskimäärin. Viime vuosina käytettävissä olevat tulot, etenkin ottaen

huomioon siirrot Helsingin Energialta, ovat kuitenkin jatkuvasti vajaasti
budjetoitu, mikä on vaikeuttanut todellisten menojen kattamista, mitkä
nekin on säännönmukaisesti, erityisesti sosiaalitoimesta, vajaasti
budjetoitu.

 

                                          Samalla kun Sosialidemokraattinen ryhmä kiinnittää
tarkastuslautakunnan huomiota jatkuvaan vajaasti budjetointiin, ryhmä
korostaa, että tästä budjetoinnista on viipymättä luovuttava.

 

                                          Sosialidemokraattinen ryhmä esittää – tavoistaan poiketen – aluksi
merkittävää säästöä.

 

                                          Me esitämme säästettäväksi 542 milj. euroa sillä, että
keskustatunnelihankkeesta luovutaan.

 

                                          Helsingin Sosialidemokraattisen valtuustoryhmän mielestä kallis
Helsingin alittava autotunnelihanke ei ole Helsingille tarpeellinen
investointi. Tästä riippumatta Helsingin kävelykeskustan laajentamista
tulisi kiirehtiä.

 

                                          Keskustatunnelin sijasta Helsingin taloudelliset voimavarat tulee
jatkossa keskittää erityisesti koulu-, päivähoito- sekä terveys- ja
sosiaalipalveluiden kehittämiseen. Keskustakirjasto ja muiden
kulttuurihankkeita edistämällä turvataan kaupungin viihtyisyys ja
vetovoimaisuus.

 

                                          Lähiaikojen taloussuunnittelussa erityistä huomiota on kiinnitettävä
vuokratuotannon vauhdittamiseen ja raideliikenteen kehittämiseen,
mitä ryhmän voimakkaasti ajama ja tukema Sipoo –ratkaisu osaltaan
helpottaa.

 

                                          Lähivuosina Helsingin kaupungin varsinainen ongelma tulee olemaan
henkilöstö. Eläkkeelle ennakoidaan vuoteen 2013 mennessä siirtyvän
kaupungista noin 6 500 henkilöä ja saman verran lähtevän muiden
työnantajien palvelukseen. Kaupunki siis todennäköisesti menettää
kuudessa vuodessa yhteensä jopa 13 000 työntekijää, jotka tulisi voida
korvata uusilla työntekijöillä. Tässä pienenevän työvoiman tarjonnan
kanssa tämä muodostaa vakavan uhkan Helsingin kaupungin
palvelujen järjestämiselle.

 

                                          Elinkustannukset, erityisesti asumisen osalta, ovat pääkaupungissa
selvästi muuta maata korkeammat. Tiedossamme on, että kaupungin
peruspalvelutehtävissä maksettavilla palkoilla ei näissä hintapaineissa
useinkaan tulla toimeen, vaan joudutaan tekemään kahta työtä.

 

 

                                          Viime syksyn dramaattiset kunta-alan työehtosopimusneuvottelut eivät
parantaneet Helsingin kaupungin työntekijöiden palkan ostovoimaa
suhteessa muiden kuntien työntekijöihin, juuri siis
asumiskustannuksista johtuen.

 

                                          Asiasta on kuitenkin aiheellista tehdä tarkempi selvitys, varsinkin ottaen
huomioon asumiskustannukset maamme eri osissa. Viimeistään
syksyn sopimusratkaisujen jälkeen kaupungin virkamiesten ja
päättäjien on ymmärrettävä, ettei Helsingissä esiintyviä
palkkausepäkohtia voida hoitaa valtakunnan tason sopimuksilla, vaan
kaupungin tulee omilla toimillaan ratkaista nykyinen vajaapalkkauksen
kesto-ongelma, joka näyttäytyy mahdottomuutena saada kaupungin
palvelukseen useille alueille osaavaa työvoimaa. Ryhmämme tiedossa
on, että useaan hakuun sosiaalitoimessa ei tule yhtään hakijaa, ei yhtä
ainutta hakijaa. Tämä johtuu siitä, että palkkaus ei ole kohdallaan.
Sama ongelma esiintyy terveystoimessa, siivoustoimessa,
kiinteistöhuollossa jne.

 

                                          Helsingin kaupungin omissa strategioissa todetaan hyvän
palvelutuotannon toteutuvan silloin, kun työntekijät muuttuvissakin
olosuhteissa ovat osaavia, toimintakykyisiä, työhönsä sitoutuneita sekä
palveluhenkisiä ja motivoituneita. Tämän kaiken ehdoton edellytys on
oikein mitoitetut henkilöresurssit - joista nyt ei ole tietoakaan monella
alalla - kilpailukykyinen palkka sekä riittävä koulutus ja
sijaismäärärahat.

 

                                          Onko tarkoituksemme aidosti toteuttaa omia strategioitamme ja
huolehtia kaupunkilaisten palvelusta vai onko kaupungin
rahoitusjohdon tarkoituksena siirtyä yhä enenevässä käyttämään
liikevoiton tekoon keskittyvää yksityistä tuottajaa?

 

                                          Sosialidemokraattisen ryhmän tavoitteena on päästä palveluiden
tuottamisessa hyvään laatutason turvaavaan mitoitukseen. Lisäksi ne
palkat, jotka Helsingissä eivät ole naapurikuntien tasolla on saatettava
tälle tasolle ja työntekijöille turvattava riittävä määrä kohtuuhintaisia
työsuhdeasuntoja.

 

                                          Ryhmä tulee tarkempien laskelmien jälkeen esittämään edellä
mainittuihin tarkoituksiin huomattavia määrärahojen korotuksia
ongelmien korjaamiseksi.

 

                                          Erityistä huolta ryhmämme kantaa työterveyshuollosta, joka on paikoin
päästetty retuperälle. Useissa tapauksissa työntekijöille on ?

kohtuuttomia vaikeuksia päästä työterveyshuollon lääkärin
vastaanotolle, siis toistan, ei saada aikaa kohtuullisessa ajassa
työterveyshuollosta, jonka pitäisi olla itsestäänselvyys. Tämä on eräs
piirre. Myöskin terveydenhoitajien vastaanottoajat ovat monesti kovin
varattuja.

 

                                          Näin ollen työterveyshuollon korjaamiseksi on ensi vuonna
talousarvioon varattava riittävät määrärahat.

 

                                          Helsingin terveydenhuolto on yhä pahenevassa kriisissä.

 

                                          Terveydenhuoltoa tulee ensi syksyn vaalien jälkeisellä vaalikaudella
leimaamaan työvoimapula. Kaupunki ja muu julkinen terveydenhoito
joutuu jatkossakin entistä tiukemmin kilpailemaan työntekijöistä
yksityisen sektorin kanssa ja silti meidän on pidettävä kiinni hyvin
hoidetusta ja hyvin toimivasta julkisesta perusterveydenhuollosta. Se
takaa väestölle tasa-arvoiset terveydenhoitopalvelut ja hoitaa myös
vaikeat tapaukset, jotka vaativat kustannuksia. Emme voi enää
nykyiseen tapaan pysytellä ajopuuna, jossa resurssipuutteet vievät
lähes kerran kuukaudessa sattumanvaraisesti jonkin terveydenhuollon
osasen ostopalvelujen piiriin. Julkiset terveyspalvelut on turvattava
pysyvästi.

 

                                          Sosialidemokraattinen ryhmä korostaa sitä, että terveydenhoitopalvelut
ovat kansalaisten tarpeiden ja toiveiden keskiössä. Ikäihmisiä mukaan
luettuna, dementoituvien kasvava joukko ei saa jäädä heitteille, niin
kuin on uhkana käydä.

 

                                          Sitten seuraavaksi tarkastelen kysymystä sosiaalitoimen ongelmista.

 

                                          Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä korostaa, että Helsingin
kaupungin sosiaalitointa on vaivannut jo vuosia vajaasti budjetointi.
Tämän seikan haluamme näyttää tällä kalvolla, jossa vasemmalla
puolella on vuosiluku. Sitten siellä on budjetoitu määrä, ylitys ja
nettoylitys.

 

Ja niin kuin hyvin tiedätte, vuodet 2003 ja 2004 olivat sellaista aikaa,
jolloin Helsingin kaupungin sosiaalitoimen menoja ei nostettu.
Verrattuna muuhun maahan menetys oli melkoinen ja tämä näkyy
sitten. Ajatelkaa, vuonna 2004 nettoylitys 33 milj. euroa, eli vanhaa 200
miljoonaa markkaa, vuonna 2005 25 miljoonaa, vuonna 2006 21
miljoonaa ja vuonna 2007 22 miljoonaa. Tämä on täysin sietämätöntä
hallintoa ja kehitys, joka ei voi jatkua.

 

 

                                          Sosiaaliviraston menomääräraha oli siis vuonna 2004 26 milj. euroa
pienempi kuin vuonna 2002. Vuodesta 2004 lähtien sosiaaliviraston
nettoylitys on ollut 21 – 33 milj. euroa. Ja meidän ryhmämme saamien
tietojen mukaan mahdollisuus saada toimeentulotukea ja muuta
sosiaalihuoltoa ovat olennaisesti heikentyneet. Kriteerit ovat kiristyneet.
Onko valtuusto tätä halunnut? Luulen, että ei ole. Mutta se ei ole voinut
vaikuttaa tähän kehitykseen.

 

                                          Sitten lastensuojelu, josta oli johtavassa päivälehdessä varsin ansiokas
artikkeli.

 

                                          Perheneuvolaan ja lapsiperheiden kotipalveluun ja muun varhaisen
tuen, lastensuojelun avohuollon määrärahatarpeet ovat noin 4,5 milj.
euroa. Ja sitten tulee vielä sijaishoidon kustannukset. Sijaishuollon
tarve on ainakin 5 – 7 milj. euroa. Laskelmien mukaan lastensuojelun
tarve, siis vuonna 2009, on kymmenen miljoonaa euroa, mikä kuvaa
mielestämme lastensuojelun nykytilaa, joka on varsin huolestuttava.
Meillä on tästä yksityiskohtaiset laskelmat ja myöskin tieto, käsitys siitä,
kuinka paljon vakansseja puuttuu, joka on noin 34, siis todella
huomattava määrä plus sitten perheneuvoloiden osalta noin 15 – 20
työntekijää. Ja muutoinkin lastensuojelu ei ole uuden lain tasolla, vaan
se laahaa olennaisesti perässä.

 

                                          Sijaishuollossa on vuonna 2009 tarkoitus jatkaa perhehoidon
vahvistamista. Myös omaa laitosmaista sijaishuoltoa lisätään vähitellen.
Sijaishuollon henkilöstötoimen mitoituksia on tarkistettava
lastensuojelulain edellyttämällä tavalla. Sijaishuollon määrärahatarve
vuonna 2009 tarkentuu kevään kuluessa. Mutta tähän tulee siis
varautua.

 

                                          Arvoisa rouva puheenjohtaja.

 

                                          Lopuksi ryhmämme korostaa sitä, että viihtyisä, vetovoimainen Helsinki
edellyttää hyviä kulttuuripalveluja. Kansalliskirjaston toteuttaminen on
mielestämme keskeisin hanke tällä saralla.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Heti alkuun haluan kiittää demariryhmää heidän selkeästä
kannanotostaan keskustatunnelista luopumisesta.

 

 

Kaupungin tärkein tehtävä on järjestää laadukkaat peruspalvelut
asukkailleen. Riittävien resurssien varmistaminen on myös vuoden
2008 ja koko suunnitelmakauden keskeinen asia.

 

Painopistealueita ja avainsanoja ovat ennaltaehkäisevä työ ja
varhainen puuttuminen.

 

Varhainen puuttuminen on sitä, että ehkäistään ongelmien
syveneminen tai kriisiytyminen. Varhaista puuttumista on myös
peruspalveluiden riittävä resursointi. Ennaltaehkäiseviä hankkeita
pitäisikin tukea erillismäärärahoilla. Tällainen erillismääräraha pitäisi
saada jokaisen hallintokunnan budjettiin, ja hallintokuntien yhteiset
uudenlaiset toiminnot kaupunginhallituksen erillismäärärahalla
joustavasti päätettäväksi.

 

Ennaltaehkäisy jää usein ei-lakisääteisenä velvoitteena
toimialakohtaisessa raamibudjetoinnissa muiden asioiden varjoon.

 

Ensisijaisten käyttökohteiden tulee olla terveyttä sekä lasten ja nuorten
hyvinvointia edistäviä hankkeita, kuten esimerkiksi koulupudokkuuden
estämiseen liittyviä. Neljä eri lautakuntaa pohtii yhteisessä iltakoulussa
huhtikuussa lasten ja nuorten ongelmien vähentämistä. Olisi tärkeää,
että toteuttamiskelpoiset innovatiiviset ideat voitaisiin toteuttaa
määrärahan turvin. Kun Vantaa antaa omille nuorilleen koulutustakuun,
niin eikö Helsingin pitäisi pystyä samaan?

 

Työpajatoiminta on hyvä esimerkki toimivasta hallintokuntien välisestä
yhteistyöstä, johon jokainen tuo oman panoksensa. Jos merkittävä
ennaltaehkäisevä toiminta, joka ei lakisääteisesti kuulu kenellekään,
jää ilman resursointia, se helposti jää toteutumatta. Juuri niissä
katvealueissa turvaverkko alkaa repeillä, jolloin ongelmat ja samalla
korjaavan työn kustannukset alkavat kasautua.

 

Sosiaalisesti kestävää kehitystä on lisätä metropolialueella yhteyksiä ja
tukiverkostoja esimerkiksi leikkipuistojen virikkeellisemmällä
kesätoiminnalla ja asukastalotoiminnalla. Niiden rahoitus pitää saada
kestävälle pohjalle budjetin avulla. Aiemmin käytössä oli kestävän
kehityksen toiminta-avustukset, tavoitteena kaupunginosien
yhteisöllisyyden edistäminen. Tähän tarvittaisiin jälleen määrärahat
asukkaiden aktivoimiseksi ja yhteisöllisyyden lisäämiseksi.

 

Budjetin lähetekeskustelun taustamateriaalin mukaan taloudellinen
kasvu on hidastumassa, työikäisten määrä vähenee ja verotulokehitys

ei ole Helsingissä ollut yhtä hyvää kuin muualla maassa. Tämä tuo
haasteita ja entistä selkeämmin painopisteen ennaltaehkäisevään ja
varhaiseen puuttumiseen sekä kuntoutukseen.

 

Helsingin Energian rooli kaupungin palvelujen rahoittajana on tärkeä
jatkossakin. Liikelaitosten ylijäämiä on tuloutettava kaupungille tarpeen
mukaan. Tarpeita varmaan on jatkossakin.

 

Vihreiden käsitys on, että panostus uusiutuvaan energiaan varmistaa
Helenin vahvan markkina-aseman ja kyvyn tehdä tulosta myös
tulevaisuudessa.

 

Helsingin on puolustettava verotulojaan, jotta selvittäisiin tulevaisuuden
haasteista. Yleisen kiinteistöveron alentaminen olisi väärä signaali
kaupungin talouden näkymistä. Helsingin kannattaisi päinvastoin tukea
ajatuksia, joilla kiinteistöverolla kannustetaan esimerkiksi
asuntorakentamisen vauhdittamiseen.

 

Investoinnit puhuttavat erityisesti korkeasuhdanteen aikana.
Joukkoliikenneinvestoinnit ovat välttämättömiä koko seudulle ja ne
täytyy toteuttaa samanaikaisesti asuntorakentamisen kanssa. Uusilla
alueilla palveluinvestoinnit, kuten päiväkodit, täytyy toteuttaa ajoissa, eli
siinä vaiheessa, kun asukkaat niitä tarvitsevat. Mieluummin
etupainotteisesti kuin liian myöhään. Keskustakirjasto on kulttuuri-
investoinneista tärkein.

 

Joukkoliikenteen vahvistaminen on aivan keskeinen keino hillitä
ilmastonmuutosta. Tavoitteena on joukkoliikenteen palvelutarjonnan
parantaminen. Tärkeimpiä kohteita ovat metron liityntäliikenne ja
joukkoliikenteen poikittaiset yhteydet. Lipunhinnat vaikuttavat
joukkoliikenteen suosioon, siksi on onneksi jo sovittu, että vuodelle
2009 lipunhinnat tullaan pitämään vuoden 2007 tasolla.

 

Sisäisessä liikenteessä tulisi tavoitteena olla yhden ja seutuliikenteessä
kahden euron taksa. Erityisesti poikittaisen liikenteen parantaminen on
keskeistä.

 

Lastenlipun ikäraja pitäisi nostaa 17 vuoteen asti ja 7 - 8-vuotiaiden
matkat voisivat olla maksuttomia. Tämä lisäisi perheiden kiinnostusta
joukkoliikenteellä matkustamiseen myös viikonloppuisin. Tämä ei
paljon lisäisi kuluja, mutta madaltaisi kynnystä joukkoliikenteen
käyttöön. Samalla se helpottaisi helsinkiläisten koululaisryhmien
matkoja, mistä on aiemmin, syystäkin, kannettu huolta. Kokeiluna
esitämme lauantailippua eli maksutonta joukkoliikennettä helsinkiläisille

lauantaisin. Se voisi houkutella valitsemaan kantakaupungin liikkeet
kehäteiden hypermarkettien sijaan ja jättämään auton kotiin.

 

Terveysasemien toimintaa on parannettava. Monilla alueilla
lääkäreiden ja hoitajien väestövastuut ovat aivan liian kuormittavia,
jotta palvelu olisi sujuvaa ja työ houkuttelisi uusia työntekijöitä.
Ennaltaehkäisyyn kannattaa panostaa tuntuvammin myös esimerkiksi
hammashoidossa. Kymmenen uuden suuhygienistin viran
perustamiseen tarvittaisiin vain puoli miljoonaa lisäeuroa työvälineineen
ja työtiloineen. Tämä olisi keskeistä ennaltaehkäisevää toimintaa
erityisesti tulevien aikuisten, lasten ja nuorten osalta. Myös hoitotakuun
toteutumista on seurattava ja tarvittaessa reagoitava talousarvion
valmistelussa.

 

Kovien huumeiden ylläpito- ja korvaushoidoista olisi hyvä saada
selkeämpi hoitopolku ja toimintastrategia, jotta uusia avun tarvitsijoita
pääsisi myös hoitoon mukaan.

 

On luotava toimivampia yhteyksiä eri hallintokuntien välille lisäämällä
mahdollisuuksia saada pahoinvointia voimakkaasti oirehtiva lapsi tai
nuori ripeästi psykiatriseen arvioon, hoitoon ja tarvittaessa myös
tervehtymistä tukevaan ympäristöön.

 

Kaikki pahaa oloa oirehtivat lapset eivät suinkaan tarvitse lääkäriä tai
sosiaalityöntekijää, jos varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisevä työ
hoidetaan ajoissa. Lasten ja nuorten pahan olon oireita ei pidä liiaksi
medikalisoida. Kodin ulkopuolisen turvallisen aikuisen ei tarvitse olla
psykiatri, vaan mieluummin opettaja, koulupsykologi, perheneuvolan
työntekijä, koulukuraattori, nuorisonohjaaja tai päiväkodin työntekijä,
jolla on antaa aikaa erilaisissa elämäntilanteissa oleville lapsille ja
nuorille.

 

Nykyistä vähemmän lapsia ja nuoria työntekijää kohden on välttämätön
satsaus. Opettajien, kouluterveydenhoitajien ja -lääkäreiden
aikaresursseja tarvitaan lisää oppilasta kohti. Jokaisessa koulussa
pitää olla terveydenhoitaja, kuraattori tai psykologi tavoitettavissa joka
päivä, myös pienissä kouluissa edes osan päivää - säännöllisesti.
Heidän aikansa ei saa mennä pelkästään kokouksiin ja
perusterveystarkastuksiin tai lausuntojen kirjoittamiseen.

 

Kouluterveydenhoitajien vastuualueet ovat monin paikoin kohtuuttomat,
600 oppilaan luokkaa. Eduskunnan oikeusasiamies on tästä kaupunkia
huomauttanutkin. Asialle on tehtävä jotain, jotta päästään
valtakunnalliseen suositukseen myös koululääkäreiden osalta. Jos

halutaan oppilashuollon olevan arjen tukena eikä vain lähete- ja
lausuntotahona, niin siihen täytyy resursoida vähintään suositusten
mukaisesti.

 

Tuntikehyssäästöjen purkamisessa on lukioiden vuoro. Lukioiden
opetusryhmäkoot monien pakollisten aineiden osalta ovat jättimäisiä.
Jos ja kun Espoo ja Vantaa tulevat mukaan tasaamaan kustannuksia,
niin asia korjaantuu ainakin pakollisaineiden kurssien osalta.

 

Nuorisotoimi toteuttaa uutta tila- ja toimintastrategiaa, jonka
tarkoituksena on kohdata nuorten muuttuvat tarpeet. Tämän takia myös
nuorisotaloverkkoa tarkastellaan uudelleen.

 

Vihreät näkevät, että strategian onnistunut toteuttaminen edellyttää
toimintakeskusten lisäksi myös riittävän kattavaa
lähinuorisotaloverkkoa.

 

Näin esimerkiksi Koillis-Helsingissä, josta nuoret eivät
kuulemistilaisuuksien perusteella ole valmiita matkustamaan bussilla
kauemmas, vaan haluavat jäädä kotikulmilleen. Keskustan lähellä
nuorisotilatarve on hyvin erilainen kuin lähiöissä. 10 –14-vuotiaiden
tarpeet tilan suhteen ovat hyvin erilaiset kuin lukioikäisten. Monelle
pienenkin nuorisotilan käyttäjälle kontakti tietyn nuorisonohjaajan
kanssa voi olla keskeinen syy tulla nuorisotalolle. Kävijämäärä ei kerro
kaikkea nuorisotilan tai sen työn laadusta, ennemminkin se, kuinka
moni tulee uudestaan.

 

Vapautuvat koulutilat eivät saa ratkaista nuorisotilojen sijaintia
tulevaisuudessa. On syytä hyväksyä, että kaikki nuoret eivät koskaan
käytä nuorisotoimen palveluita. Lomien aikaista toimintaa ja nuorten
kanssa yhdessä suunniteltuja retkiä voidaan silti lisätä. Samoin
nuorisotoimen ja koko kaupungin on tärkeää ymmärtää omaehtoisen,
nuorista itsestään lähtevän toiminnan arvo. Nuoret ovat toiminnallaan
osoittaneet, että on akuutti tarve löytää tiloja nuorten omaehtoiselle
vapaalle toiminnalle eli ns. sosiaalikeskuksille. Nuorisotoimen ja
kiinteistötoimen täytyy kääriä hihat ja etsiä yhdessä nuorten kanssa tilat
näille keskuksille.

 

Kirjaston kokoelman laadun parantaminen on tämän valtuuston
päämääränä.

 

Vihreä ryhmä katsoo, että hankintamäärärahojen kasvattamista tulee
jatkaa ja sopiva taso vuodelle 2009 olisi 5,5 euroa asukasta kohden.
Samoin olisi tarpeen maltillisesti kasvattaa kirjaston

henkilöstöresursseja, jolloin myös kirjaston aukiolotunteja voitaisiin
jonkin verran lisätä. Esimerkiksi joissain kirjastoissa voitaisiin palata
siihen, että kirjasto olisi auki pidempään perjantaina kuin nyt.

 

Helsingissä valmistellaan kulttuuristrategiaa. Taiteen tulee näkyä
kaupungin eri alueilla ja palvella kaupungin eri asukasryhmiä.
Terveyden ja mielenterveyden edistäminen taiteen avulla on alue,
jossa kasvava määrä myönteisiä kokemuksia on olemassa. Yksi
mahdollisuus olisi palkata Helsinkiin joitakin lapsi-, nuoriso- ja
vanhustyöhön erikoistuneita ammattitaiteilijoita toteuttamaan tällaista
terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä.

 

Sosiaalisektorilla on jatkossakin paineita väestöennusteiden
paikkansapitävyydessä päiväkoti-ikäisten lasten osalta. Alueellinen
tasavertaisuus ja autottomien perheiden jaksamisen tukeminen
kohtuullisen lyhyillä päiväkotimatkoilla on merkittävää.

 

Tärkeää on myös suomi toisena kielenä ja kotikielenopetuksen
tuntuvasti suurempi resursointi jo ennen kouluikää. Kotoutumisprosessi
voisi onnistua paremmin suomen kielen hyvän oppimisen avulla eikä
koulussa tulisi alisuoriutumista puutteellisen kielitaidon vuoksi.

 

Positiivisen diskriminaation rahaa kannattaisi varata opetustoimen
lisäksi myös päivähoidossa ryhmäkokojen pienentämiseen tai
lapsiryhmässä toimivan henkilöstön peruskoulutustason
päiväkotikohtaisen noston mahdollistamiseen. Joillain alueilla voisi olla
kaksi lastentarhanopettajaa ryhmässä yhden sijasta, kuten aiemmin
monessa ryhmässä oli.

 

Jo käynnistynyt budjettiin vaikuttava rakennemuutos sosiaalisektorilla
on kehitysvammaisten asumisen siirtyminen laitoksista
kodinomaisempiin ratkaisuihin. Tämä vaatii siirtymävaiheessa
lisäpanostusta, myös avustajapalveluihin.

 

Vammaisten ihmisten henkilökohtaisten avustajien saaminen on
monen mielestä ollut hankalaa. Valtakunnallisesti ei olla vielä
subjektiivisen oikeuden tilanteessa. Silti elämää tasa-arvoistava riittävä
budjetointi olisi merkittävä askel.

 

Asunnottomuuden poistaminen on sosiaaliviraston keskeinen
kärkihanke. Se vaatii lisäpanostusta erityisesti nyt. Vaikka joitakin
asuntoloita tarvitaan varmaan jatkossakin, tavoitteena tulee silti olla
asunto kaikille. Ilman asuntoa elämänhallinta on hyvin hankalaa.

 

 

Varhainen tuki on oikea-aikainen, joustava ja nopea. Se osaltaan
ehkäisee lasten ja nuorten ongelmien vaikeutumista ja kriisiytymistä.
Lastensuojelussa parhaimmillaan aktivoidaan perheen omat
voimavarat ja joissain tapauksissa myös ennaltaehkäistään
lastensuojelun pidempää tarvetta. Siksi perheneuvoloiden ja
lastensuojelun avohuollon vahvistaminen on keskeistä
ennaltaehkäisevää työtä, jota kannattaa ajoissa tukea riittävällä
budjetoinnilla.

 

Helsingin tulee olla Suomen paras kuntatyönantaja. Tällöin työvoiman
saatavuus ei ole ongelma. Henkilöstömitoituksen saamisella
valtakunnallisen suosituksen mukaiseksi, erityisesti työvoimapulan
hoito- ja hoiva-aloilla, on kiire.

 

Sosiaali- ja terveyssektoreiden budjettipaineet ovat tuntuvat. Toisaalta
sosiaali- ja terveystoimen yhdistyminen yhdeksi hallintokunnaksi
naapurikuntien tapaan ei ole vielä toteutumassa. On silti
mielenkiintoista, että pala palalta eri tehtäväalueita siirrellään kyseisiltä
sektoreilta toiselle sen sijaan, että ne olisivat saman hallintokunnan
sisällä ja asiat voitaisiin miettiä lähtökohtaisesti kokonaisuuksina, kuten
ihminenkin eri tilanteissa ja ikäisenä on.

 

Vihreä ryhmä esittää, että sosiaali- ja terveyssektoreiden yhdistymisen
mahdollisuuksia tutkitaan.

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä tarkastelee ensi vuoden talousarvion
valmistelua lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja lapsiperheiden palveluiden
näkökulmasta.

 

Haluamme Helsingin kehittyvän lasten ja lapsiperheiden näkökulmasta
hyväksi kotikaupungiksi. Meidän on otettava vakavasti se tosiasia, että
tällä hetkellä juuri lapsiperheet muuttavat Helsingistä lähikuntiin.
Tällaisiin ratkaisuihin vaikuttaa asumisen kalleuden lisäksi myös se,
miten lapsiystävällisenä ja lasten hyvinvoinnista vastuullisena paikkana
kaupunki kokonaisuudessaan nähdään.

 

Aina ei ole helppoa elää omien arvojensa mukaisesti. Kiireessä on
hyvä välillä pysähtyä. Myös politiikassa on tärkeää välillä pysähtyä ja
tarkistaa, tukevatko poliittiset päätökset niitä arvoja, joihin uskomme ja

joiden edistämistä sivistysvaltiolta voi odottaa. Aina ajatukset, puheet ja
teot eivät tunnu kohtaavan.

 

Jotta kaupungin viranhaltijat, työntekijät ja lasten vanhemmat ja
huoltajat voivat edistää lasten ja nuorten hyvinvointia ja lapset itse
omaa hyvinvointiaan, on meidän siis pysähdyttävä miettimään,
millaisten arvojen perusteella ensi vuoden määrärahat jaetaan, miten
suunnittelemme kaupunkiamme nimenomaan lasten ja nuorten
näkökulmasta katsottuna.

 

Lapset kasvavat nopeasti. Tämän päivän lapset ovat huomispäivän
aikuisia, kaupungin asukkaita, työntekijöitä ja veronmaksajia. Millaiset
arvot annamme heille perinnöksi? Millaisin arvoin he jatkavat tämän
kaupungin kehittämistä? Millaisen kaupungin heille jätämme?
Siirrämmekö huoletta esimerkiksi ympäristön tilaan liittyvät haasteet
seuraavien sukupolvien vastuulle? Arvot paljastuvat teoissa ja
valinnoissa.

 

Lasten ja nuorten huostaanotot ovat lisääntyneet Helsingissä
huolestuttavasti. Syinä ovat yleisemmin päihde- tai
mielenterveysongelmat tai sekä että, joko vanhempien tai lapsen tai
heidän kaikkien. Myös perheen vaikeat toimeentulo-ongelmat voivat
olla merkittävä riski lasten hyvinvoinnille. Toimeentulon kanssa
kamppailevien vanhempien voimat ovat koetuksella ja ongelmat luovat
perheeseen toivottomuuden ilmapiiriä.

 

Lasten ja nuorten ja heidän perheidensä syrjäytymisen ehkäisemisessä
on ensiarvoisen tärkeää, että ongelmat ja uhkat tunnistetaan jo
varhaisessa vaiheessa. Pelkkä ongelmien tunnistaminen ja kirjaaminen
eivät kuitenkaan vielä paranna tilannetta.

 

Hoitoon pääsyn helpottamiseksi vuoden 2009 budjettiin tulee kirjata
merkittäviä lisäpanostuksia niin lasten ja nuorten psykiatrisiin
palveluihin kuin lastensuojeluun ja perheneuvoloihinkin.
Lastensuojeluun tulee lisätä 35 sosiaalityöntekijää ja 25
sosiaaliohjaajaa, jotta sosiaalityöntekijöiden työtaakkaa voidaan
kohtuullistaa ja lisäyksiä tulee jatkaa edelleen vuonna 2010. Tällä
hetkellä yhdellä sosiaalityöntekijällä voi olla hoidettavanaan 70:stä
80:neen lasta. Tavoitteeksi tulee asettaa noin 35 lasta työntekijää
kohden.

 

Perheneuvoloiden jonotilanne ei ole helpottanut
organisaatiomuutoksesta huolimatta, eikä näytä helpottavan
lähivuosinakaan, jollei tehdä jotain. Tällä hetkellä perheneuvolaan

jonottaa 300 lasta.

 

Jotta hoitoketjut sujuisivat, vaaditaan merkittäviä lisäyksiä niin
perheneuvolatoimintaan kuin myös lasten psykiatriseen hoitoon.

 

Lapsiperheiden kotipalvelu on todettu tärkeäksi ja hyväksi varhaisen
tuen muodoksi.

 

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä vaatii, että kotipalvelujen
työntekijöiden määrää lisätään vuosittain tarvetta vastaavasti. Tämä
tarkoittaa vuosittain noin 15 työntekijän lisäystä.

 

Lasten ja nuorten ja heidän perheidensä tukeminen ei kuitenkaan voi
olla vain sosiaalitoimen harteilla. Kaiken kaikkiaan toimivat
peruspalvelut ehkäisevät tehokkaimmin raskaamman
lastensuojelullisen tuen tarvetta. Esimerkiksi koulujen
oppilashuoltotoiminnalla on merkittävä rooli.

 

Koulujen terveydenhoitajien, koulupsykologien ja kuraattorien määrää
on edelleen lisättävä. Vaikka tälle vuodelle saatiin ryhmämme
aloitteesta lisättyä viisi virkaa toiselle asteelle, se ei kuitenkaan vielä
riitä. Ketään meistä ei tarvinne muistuttaa niistä tapahtumista, jotka
toivat nämä tarpeet kärjistetysti esille viime vuoden marraskuussa.

 

Myös opintojen- ja ammatinvalinnanohjauksen resursseista sekä
ohjausta antavien opettajien pätevyydestä ja työmenetelmien
moninaisuudesta on huolehdittava. Ammatinvalinta on yksi nuoren
elämän suurimmista valinnoista.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Helsinkiläiset nuoret ovat useassa eri yhteydessä esittäneet toiveen
vaikutusmahdollisuuksiensa lisäämisestä. Kaupungin tulee aktiivisesti
kehittää nuorten vaikutusmahdollisuuksia ja osoittaa määrärahoja
nuorten toivomusten mukaisten hankkeiden toteuttamiseksi.

 

Ajatus nuorisotyön toiminnallisuuden lisäämisestä on hyvä. Ei pidä
kuitenkaan unohtaa sitä merkitystä, joka aivan tavallisilla nuorisotaloilla
on lähiöiden nuorten kokoontumis- ja oleskelutiloina. Nuoret ovat
tuoneet useaan otteeseen julki huolensa nuorisotaloverkon karsimisen
suhteen.

 

On tärkeää huomioida alueelliset erot ja tarpeet muutoksia
suunniteltaessa. Lisäksi valtuustoryhmämme toivoo, että Helsingissä

selvitetään, miten voitaisiin lisätä ohjattua toimintaa lapsille ja nuorille
myös vuokrakiinteistöjen kerhohuoneissa ja asukastaloissa.

 

On myös panostettava nuorisotyöntekijöiden täydennyskolutukseen.
Toiminnallisuus vaatii uudenlaista aktiivisuutta ja taitoa nuorisotoimen
työntekijöiltä. Suunnitelmissa tulee huolehtia lisäksi, että kaikilla nuorilla
on yhtäläiset mahdollisuudet päästä palvelujen ja toiminnan piiriin niin,
että esimerkiksi bussilipun hinta ei muodostu esteeksi toimintaan
osallistumiselle.

 

Seksuaalikasvatus tulee nivoa nykyistä paljon vahvemmin osaksi
nuorten kasvatusta niin koulussa kuin nuorisotoimessakin. Edelleen
Helsingissä on haasteena kehittää omaa matalan kynnyksen toimintaa
seksuaalikasvatuksen saralla myös pojille. Pääasiallista vastuuta
seksuaaliterveydestä, rajojen tunnistamisesta ja toisen
kunnioittamisesta ei voida jättää pelkästään tytöille.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kulttuurin ja taiteen merkitys hyvinvoinnille on tunnustettava myös
kaupungin budjetissa.

 

Lasten mahdollisuudet kulttuurielämyksiin sekä kulttuurista
nauttimiseen että sen luomiseen eivät saa olla kiinni vanhempien
kukkaron paksuudesta. Päiväkodeilla ja kouluilla on tässä asiassa
merkittävä rooli. Koulujen, päivähoidon ja kulttuuritoimen ja kirjastojen
yhteistyötä tulee lisätä entisestään ja organisaatioiden raja-aitoja
madaltaa myös kulttuurin saralla. Nykyistä laajemmalla
taidekasvatustarjonnalla voitaisiin osin paikata myös sitä vajetta, joka
on peruskoulun 3 - 6-luokkalaisten lasten iltapäivätoiminnassa.

 

Helsinki on päivä päivältä monikulttuurisempi kaupunki.
Monikulttuurisuudesta tulee keskustella lasten ja nuorten kanssa ja
rohkaista heitä kosketuksiin erilaisten kulttuurien ja eri kulttuureista
tulevien ihmisten kanssa. Lapset omaksuvat helposti aikuisten
kielteiset asenteet, mutta yhtä helposti he omaksuvat myös avoimen ja
tasa-arvoisen suhtautumisen ihmisiin.

 

Monikulttuurisuuskasvatusta tulee tarjota lapsille ja nuorille opetuksen
lomassa. Kaupungin työntekijöiden täydennyskoulutuksesta on
huolehdittava myös monikulttuurisuuden alalla.

 

Helsinkiläisistä lapsista jo reilun 10 %:n äidinkieli on muu kuin suomi.
Kuinka hyvin osaamme ottaa näiden lasten tarpeet huomioon

päivähoidossa, koulussa ja vapaa-ajan vietossa? Kuinka hyvin
huolehdimme heidät kanssaan työskentelevien aikuisten osaamisesta
ja jaksamisesta? Kuinka hyvin osaamme huomioida heidän
lähtökulttuurinsa ja kielen osaamisen merkityksen eheälle kasvulle,
itsetunnolle ja oppimiselle? Kuinka hyvin huolehdimme heidän
perheidensä hyvinvoinnista?

 

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä vaatii, että vuoden 2009 budjetissa
turvataan riittävät määrärahat päivähoidon ja peruskoulun
ryhmäkokojen pienentämiseen ja lisäresurssien luomiseen erityisesti
niissä ryhmissä ja niillä asuinalueilla, joissa on keskimääräistä
enemmän maahanmuuttajataustaisia tai etnisiin ja kielivähemmistöihin
kuuluvia lapsia. Vaadimme myös, että romanilapset ja -nuoret
huomioidaan nykyistä paremmin päivähoidossa ja koulussa. Vain näin
voidaan taata sivistyksellisen tasa-arvon toteutuminen ja vähentää
myös ja ehkäistä alueellista eriytymistä.

 

Myös maahanmuuttajataustaiset ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvat
lapset ja nuoret ovat tulevaisuuden helsinkiläisiä veronmaksajia ja
päättäjiä.

 

Lähiöiden kouluja tulee tukea erityisen voimallisesti, jotta
oppimisympäristö niissä pysyy oppimista tukevana ja ne säilyttävät
houkuttavuutensa niin opinahjoina koululaisille kuin työpaikkoina
päteville ja motivoituneille opettajillekin.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Jokaisella asuinalueella on vaalittava ja kehitettävä alueen omia
ominaispiirteitä. Toistaiseksi siinä on ryhmän mielestä onnistuttu melko
hyvin.

 

Syrjäisimmissä, kaikkein kauimpana keskustasta olevissa lähiöissä
asukkaat arvostavat erityisesti luontoalueiden läheisyyttä. Liikunta- ja
virkistysalueet ovat näiden alueiden ehdottomia vetovoimatekijöitä.
Virkistysalueiden läheisyys edistää myös lasten ja nuorten liikkumista
ja kaunis luonto ja retkielämykset lähiympäristössä tukevat
mielenterveyttä tarjoten elämyksiä, rauhaa ja luonnonkauneutta ja
tietenkin myös ilmasto hyötyy viheralueista, jotka toimivat kaupungin
keuhkoina.

 

Lapsinäkökulma on huomioitava myös kaupunkisuunnittelussa,
rakentamisessa ja liikennesuunnittelussa. Lapsen näkökulman
huomioiminen voi tarkoittaa myös lapsille tärkeiden pulkkamäkien tai

joidenkin myös vähän villimpien, ei niin hoidettujen viheralueiden
säilymistä. Pienimpien ja heikoimpien ehdoilla eteneminen on yleisesti
ottaen myös kaikkien etu. Lasten turvallisen koulutien pitäisi olla aina
itsestäänselvyys ja suunnittelun lähtökohta.

 

Ei ole tarkoituksenmukaista, että jokaisista jalankulkuvaloista täytyy
tehdä valtuustoaloite tai että hidasteiden määrä korreloi alueella
asuvien valtuutettujen lukumäärän kanssa.

 

 

                                          Helsingin Energia ei voi olla sosiaalihuoltomme tai
terveydenhuoltomme ikuinen lypsylehmä. Totta kai liikelaitoksen tulee
tuottaa rahaa omistajalleen. Mutta kunnallisten peruspalvelujen
budjettia ei voi perustaa sähkömarkkinoiden epävarman
hintakehityksen varaan.

 

                                          Lähivuosina investointitarpeet ovat kansainvälisten päästösopimusten
myötä suurentuneet. Voitosta olisi siis tästä syystä jätettävä tarpeeksi

luomaan energialaitokselle liikkumavaraa tuotantopuolella.

 

                                          RKP:n valtuustoryhmä haluaa myös muistuttaa syksyn
budjettineuvotteluissa esittämästään ehdotuksesta koskien asuintalojen
kiinteistöveroprosentin alentamista, johon ainakin oikeistoryhmä lupasi
palata raamikeskustelun yhteydessä. Iloksemme Kokoomus näin
tekikin.

 

                                          Korotettu kiinteistövero näkyy korotetuissa vuokrissa ja vastikkeissa,
mikä kiristää erityisesti pienituloisten taloutta. Tämä on siis jokseenkin
epäsosiaalinen veron korotus. Espoo on jo tehnyt kevennyksen tältä
osin. Nyt olisi Helsinginkin tehtävä sama järkevä päätös. Toinen
mahdollisuus olisi toki käyttää verorahoja katujen kunnossapitoon.
Kaupunki ottaisi kunnossapidosta täydellisen vastuun.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          RKP:n ryhmän mielestä taloudellisen tervehdyttämisohjelman tulee
pyrkiä pois ylioptimisesta ajattelusta, että väestö tarvitsee seuraavana
vuonna vähemmän erikoissairaanhoitoa, lasten huostaanottotarve
pienenee, vanhukset eivät dementoidu, depressiot vähenevät,
päihteiden käyttö vähenee jne. Alibudjetointi tuo ylityksiä.

 

                                          Kun ala-asteiden ja yläasteiden tuntiresurssisäästöt on purettu, RKP:n
ryhmä odottaa, että vuonna 2009 tulee lukioiden vuoro. Näin
turvaamme opetuksen laadun ja henkilökunnan jaksamisen.

 

                                          Ryhmämme kantaa myös huolta rakennusinvestointien
kustannusarvioista, jotka ovat yhtä yllätyksellisiä kuin taikurin hattu.
Kaneja ei vaan tule yksi, vain kaksi tai jopa kolme. Viittaan mm.
Musiikkitaloon.

 

                                          On muuten ihmeellistä, että valtuusto hyväksyy tai joutuu hyväksymään

käynnissä olevien projektien kymmenien miljoonien ylityksiä ilman
soraääniä, kun taas erikoissairaanhoidon kiristettyä budjettia ylittävät
kustannukset, koetaan miltei ryöstöksi. Rakennusprojekteihin ei tulisi
ryhtyä puutteellisen suunnittelun pohjalta.

 

                                          Sanoimme jo budjettikäsittelyn yhteydessä, että investointipuolta tulisi
käydä läpi kokonaisuudessaan ja pyrkiä siirtämään sellaisia
investointeja, jotka eivät ole välttämättömiä ydintoimien ylläpitämiseen
tai infrastruktuurin kehittämisen kannalta. Lounais-Sipoon alueiden
liittäminen Helsinkiin merkitsee alkuvuosina lisää investointeja.
Olemassa olevan infrastruktuurin lunastamiseen sekä uuden
kaupunkimaisen infrastruktuurin, mm. metron rakentamiseen.

 

 

                                          Kaupungin on syytä kannustaa asuntorakentajia rakentamaan sellaista
asuntokantaa, jotka asukkaat haluavat, myös Sipoossa. Tämä
tarkoittaa myös suuria ja kohtuuhintaisia perheasuntoja.
Maahanmuuttajaväestölle syntyy tilastojen mukaan enemmän lapsia
kuin kantaväestölle, joten on syytä muistaa suurperheiden kasvavia
asuntotarpeita. Kalliille tonteille ei muuten rakenneta halpoja asuntoja.

 

                                          Pilaantuneiden maiden käyttöön otto, varsinkin asuntorakentamiseen,
sisältää suuren taloudellisen riskin kaupungille.

 

                                          RKP:n ryhmä ehdottaakin, että kaupunki myydessään tontteja pyrkisi
pienentämään riskiä siirtämällä maiden puhdistusvastuun ainakin
osittain rakennuttajalle.

 

 

                                          Sairaalahoidon ja kotihoidon välillä on edelleen kuilu siinä missä
hoitoketjusta tulisi löytää kuntoutuspaikkoja. Järkevästi kohdennettu
investointi kuntoutuspaikkoihin vähentäisi HUSin ylikäyttömaksuja.

 

                                          Ruotsinkielinen palvelu ontuu edelleen pahasti mm. psykiatriassa,
vanhusten kotihoidossa, dementiahoidossa sekä – kumma kyllä -
ruotsinkielisissä terveysasemayksiköissä, joihin ei pystytä tai haluta
edes sisäisten siirtojen kautta saamaan pysyvästi ruotsia puhuvia
lääkäreitä.

 

                                          Sipoon alueen lähes viiden sadan ruotsinkielisen asukkaan äidinkieliset
palvelut päivähoidosta alkaen, terveyskeskus- sekä vanhusten
palveluihin jne. tulee hoitaa kunniakkaasti. Onhan Helsinki vannonut
nimenomaan parempien kuntapalvelujen nimeen
kuntaliitosanomuksessaan.

 

Sipoon alue on vielä avoin asia. Budjettiin tulee siis muutoksia tämän
vuoden budjettiin nähden.

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Vielä yksi tärkeä asia.

 

                                          Kaupungin tulee kehittää ostopalvelu- sekä palvelusetelijärjestelmää

asiakaslähtöisesti kuitenkin niin, ettei asiakkaalle siirry kannettavaksi
osa taloudellisesta vastuuta lakisääteisestä, mutta puutteellisesta
kunnallisesta palvelusta.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

 

                                          Valtuutettujen työ on rakentaa yhteiskuntaa. Hyvinvointiyhteiskunta
tunnetaan siitä, miten kohtelemme vanhoja ihmisiä, lapsia, sairaita,
köyhiä ja huono-osaisia. Valtuustossa hyväksytyt strategiat
määrittelevät meille tapoja toimia. Budjetin on toteutettava strategioiden
linjoja.

 

                                          Helsingin elinvoimaisuuden edellytyksiä ovat hyvät koulut ja kasvavat
yritykset sekä tiivis yhteistyö ympäristökuntien kanssa. Tarvitsemme
sivistystä, edistystä ja suvaitsevaisuutta. Jos tuottavuus ei kasva,
luisumme toivottomaan tilaan. Tuottavuus ja taloudellinen toimeliaisuus
tuovat kaupungille lisää verotuloja.

 

                                          Kustannustehokkaat ja tuottavat palvelurakenteet ovat elinehto. Tiukat
raja-aidat missään hallintokunnassa eivät palvele kaupungin asukkaita.
Valtiovarainministeriön kuntien parhaat palvelukäytännöt –hanke tulee
toivottavasti auttamaan, kehittämään kuntapalveluja tuottavaan ja
tehokkaaseen suuntaan.

 

                                          Helsingin on kehitettävä palvelukokonaisuuksia asukas- ja
asiakaslähtöisesti, miten asukkaat tulevat parhaiten palvelluiksi, miten
kunta parhaiten edistää asukkaitten hyvinvointia, miten lähidemokratia
toimii. Tärkeintä ovat ihmiset ja heidän hyvinvointinsa. Ajattelun ei tule
olla tuottaja- ja hallintolähtöistä, vaan organisaatioiden on palveltava
ihmisiä.

 

                                          Avainkysymyksiä ovat, miten palvelujen tuottavuutta voidaan nostaa ja
miten palvelut järjestetään ja tuotetaan tulevaisuudessa. Sosiaali- ja
terveysmenot vievät yli puolet kaupungin tuloista ja ne myös kasvavat
nopeimmin. Siksi niihin keskitytään erityisesti.

 

                                          Kustannustehokkuuden lisääminen kaupungin toiminnassa ei voi
tapahtua palvelujen laadun kustannuksella, sillä vain laadukkaat
palvelut ovat tehokkaita. Laadukkaat palvelut perustuvat toimivaan

organisaatioon ja kaupungin henkilökunnan osaamiseen. Vain
laadukkaat palvelut tekevät kaupungista kilpailukykyisen.

 

                                          Kuntatyöntekijät on huomioitava muutostilanteissa, sillä siinä joko
kannustetaan ja innostetaan tai sitten viedään kuntatekijöiltä pois
työnteon motivaatio.

 

                                          Keskeistä palvelutuotannon tehokkuudelle ei ole se, onko kyseessä
julkinen vai yksityinen tuotanto, vaan se, miten toiminta on avoin
kilpailulle. Kilpailu on väline, joka hyödyttää palvelujen käyttäjiä.

 

                                          Keskeinen elementti on kustannusten laskenta ja erikoistuminen, eli
kaikkea ei tarvitse tuottaa itse. Uudet toimintatavat sekä teknologia ja
hyvinvointiosaamisen hyödyntäminen ovat mahdollisuuksia koko
pääkaupunkiseudun kunnille, erityisesti jos kuntarajat eivät ole
esteenä.

 

                                          Koska julkisia palveluja järjestetään asukkaita varten, tulee
valintamahdollisuuksien lisääminen olla keskeisellä sijalla
palvelurakenneuudistuksessa. Valintamahdollisuuksia voidaan lisätä
palveluseteleillä.

 

                                          Vanhusten suuri määrä on Helsingin erityispiirre ja erityisesti yksin
asuvien joukko on suuri. Meillä ei ole tarpeeksi vaihtoehtoja kodin ja
sairaala-asumisen välillä. Erilaisia palveluasumisen muotoja tarvitaan.

 

                                          Lisäksi Helsingissä tulee rakentaa kattava seniorineuvolaverkosto,
sitäkin silmällä pitäen, että terveysasemia harvennetaan.

 

                                          Vanhusväestön määrän kasvu lisää palvelujen tarvetta ja asiakkaiden
yksilöllisten tarpeiden tyydyttäminen on helpompaa, kun kaupunki voi
tarjota joustavasti erilaisia palvelutapoja, entistä laajemmin
palveluseteleiden muodossa.

 

                                          Alle kouluikäisten päivähoidon on järjestyttävä kotona tai kodin lähellä
olevassa päiväkodissa. On kohtuutonta, jos lapsi joudutaan viemään
aamulla joukkoliikenteellä kauas kotoa. Perheitä tulee palkita lapsista.
Lapsirikkaan perheen tulee saada edullisia palveluja ja mahdollisuuksia
asua Helsingissä. Tarvitsemme rohkeutta kaavoitukseen. Helsingistä
puuttuvat suuret, edulliset ja keskihintaiset asunnot.

 

                                          Lapset ja nuoret ovat heitteillä, jos he jäävät ilman aikuista. Lapset
tarvitsevat aina turvallista aikuista seuraa. Koulun jälkeen järjestetty
iltapäivätoiminta voi olla juuri sitä. Julkinen ja yksityinen sektori voivat

tehdä nykyistä enemmän yhteistyötä palvelujen järjestämisessä.

 

                                          Keskustan valtuustoryhmä esittää kolmannen sektorin käytön
lisäämistä lasten iltapäivätoiminnassa.

 

Erilaiset vuorotyöajat aiheuttavat sen, ettei lasten oikeudenmukainen
kohtelu toimi. Tarvitaan myös aamupäiväkerhoja.

 

                                          Huonosti voivien lasten ja nuorten tilanne on Helsingissä huolestuttava.
On tärkeää kiinnittää erityistä huomiota lasten ja nuorten hyvinvointiin.

 

                                          Nuorisotoimintaa kehitettäessä on kuunneltava nuoria. Kaupungin
päätöksillä kaikilla hallinnon aloilla on merkittäviä vaikutuksia lasten ja
nuorten elämään. Kuinka nämä päätökset vaikuttavat heidän
elämäänsä, sitä ei seurata.

 

                                          Siksi Keskustan ryhmä esittää, että Helsingin kaupunki ottaa käyttöön
lapsivaikutusten arvioinnin talousarvion valmistelussa.

 

                                          Nuoret tarvitsevat hyviä kouluja. Nuorten nopea työllistäminen on
mahdollistettava.

 

Pääkaupunkiseudun innovatiivisuuden ja helsinkiläisten osaamisen
vahvistuminen rakentavat tulevaisuutta. Luovuutta on vahvistettava
peruskoulutuksesta lähtien. Helsinkiläisten koulujen pitää säilyä
houkuttelevina työpaikkoina päteville, ammattitaitoisille opettajille ja
tämän on näyttävä myös heidän palkoissaan. Helsinki menestyy
osaavien ja hyvin koulutettujen ihmisten ansiosta.

 

                                          Ennalta ehkäisy on sairaanhoidon perusta.

 

Olemme viimeisen kahden kuukauden aikana kokeneet, miten
sosiaalitoimi on raa’asti häirinnyt nuorten mielenterveyspotilaiden
kuntouttavaa prosessia lakkauttamalla yhtäkkiä Koivulan yksikön.

 

                                          Sairaanhoito ei ole vain terveyskeskuksen asia, vaan koko Helsingin.

 

                                          Terveyserot helsinkiläisten välillä ovat suuret. Helsinkiläiset elävät
keskimäärin lyhyemmän ajan kuin muut suomalaiset. Helsinkiläisten
terveys polarisoituu. Meillä on paljon erittäin hyvin voivia. Polaarin
toisella laidalla ovat ne helsinkiläiset, joille on päihdeongelmaa ja
terveyden näkökulmasta riskikäyttäytymistä ja joilla on puutteelliset
mahdollisuudet huolehtia terveydestään.

 

 

Kaikkein parasta terveyden tasa-arvoa on se, että terveyskeskusten
toimintaedellytykset turvataan ja siten perusterveydenhuoltoa
vahvistetaan.

 

Helsingissä on selvitettävä hoitotakuun toteutuminen. Liian paljon
kuulee kertomuksia siitä, että on vaikea päästä terveyskeskuslääkärille.

 

                                          Yritykset antavat työtä, luovat tulevaisuutta ja tuottavuutta
yhteiskuntaan. Yritysten toimintaedellytysten parantaminen luo
Helsingille verotulopohjaa. Kaupungin elinkeinopolitiikan on oltava
ennakoivaa. Kaupunki pystyy omilla toimillaan ja kilpailuttamisella
vahvistamaan markkinoita. Kilpailutettavien hankkeiden kokoa on
arvioitava niin, että pienilläkin yrityksillä on mahdollisuus jättää tarjous.

 

                                          Joukkoliikenteen rahoituksessa on jatkuva ongelma. Maksujen
kirjavuus on hankalaa ja lipputulot eivät houkuttele autoilijoita.

 

                                          Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen hinnoittelu on ratkaistava siten,
että kaupunkien väliset rajat eivät määrää lippujen hintoja. Esimerkiksi
bussi Lehtisaaresta Lauttasaareen kulkee parin pysäkin verran Espoon
puolella ja silloin ei kelpaa Helsingin sisäisen liikenteen lippu, tai yksi
pysäkin väli yli kuntarajojen vaatii seutulipun, mutta paljon pidempi
matka Helsingin rajan sisäpuolelta keskustaan onnistuu puolta
halvemmalla. Tämä ei ole järkevää yhtenäisellä työssäkäynti- ja
asuinalueella.

 

                                          Kun työmatkaliikenteen ulkopuolella joukkoliikenteessä on vapaata
kapasiteettia, kannattaa tarjota esimerkiksi asiointi- ja vapaa-ajan
matkoihin auton kustannusten kanssa kilpailukykyisiä perhelippuja.

 

                                          Keskustan valtuustoryhmä on valmis nostamaan tariffituen tasoa, kun
toimilla parannetaan joukkoliikenteen palvelutasoa ja siten myös
kilpailukykyä ja tuottavuutta.

 

                                          Ympäristöasiat, energiaratkaisut, asuminen ja liikenneratkaisut ovat se
pohja, mille kaupunkia ja palveluja rakennamme.

 

                                          Keskusta vaati viime budjettineuvotteluissa yleisen
kiinteistöveroprosentin alentamista, mutta asiasta ei silloin päästy
yksimielisyyteen. Asia on meille edelleen tärkeä.

 

                                          Helsingin on tarjottava sosiaalisesti kestävä elinympäristö, jossa on
hyvä asua ja käydä työssä, viettää vapaa-aikaa ja nauttia palveluista,
mutta sen on oltava mahdollista myös niille, jotka eivät voi tai halua

elää autosta riippuvaisina. Helsingin etu on luoda edellytykset tähän
myös silloin, kun työ tai koulu ei ole Helsingin keskustassa.

 

                                          Erityisesti opiskelijat ovat toivoneet pyöräteiden parempaa toteutusta ja
suunnittelua, sillä he kokevat liikenteen vaaralliseksi.

 

Uusille alueille on varauduttava toteuttamaan laadukkaat
joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen ratkaisut sekä riittävät palvelut
heti ihmisten muuttaessa alueille. Vain siten laadukkaan ympäristön
edut voivat koitua myös kaupungin hyödyksi.

 

                                          Puistot, virkistysalueet ja ulkoilureittiverkosto ovat helsinkiläisten
henkireikiä.

 

                                          Töölönlahtea kiertävä ulkoilureitti on runsaassa käytössä, aivan
keskustan sydämessä. Se on hyvin valaistu ja polut ja tiet kunnossa –
kiitos siitä – mutta ympäristö on osittain hoitamatonta.

 

                                          Kaupunkilaisten virkistykseen tarkoitetut puistot tulee kunnostaa, että
ne todella virkistävät.

 

                                          SDP:n ehdotus keskustatunnelista luopumisesta on mielenkiintoinen ja
itse asiassa se sopii keskustalle. Mutta se ei saa merkitä kuitenkaan
kävelykeskustan siirtämistä. Asia on aika kimurantti.

 

                                          Lopuksi:

 

                                          Keskustan valtuustoryhmä kannattaa koiraveron poistamista.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Monet talouden asiantuntijat ovat viime päivinä arvelleet, että olemme
tosiasiallisesti siirtyneet jo maailmanlaajuiseen taloustaantumaan.
Helsingin osalta tämä voi merkitä tulojen vähentymistä ja toisaalta
lainan oton lisäämistä.

 

Helsingin Energialta saatavat tulot todennäköisesti myös supistuvat,
kun maakaasu tulevaisuudessa tulee kalliimmaksi ja täälläkin jo
mainittu investointien rahoitus, siihen pitää varata rahaa, näihin
uusiutuviin energiamuotoihin. Lisäksi, koska on käyty mittava
palkankorotuskierros ja henkilöstön määrä on kasvusuunnassa,

säästöjä pitää saada investoinneissa.

 

                                          Meillä ei ole varaa toteuttaa kaikkia rakennushankkeita eikä myöskään
ole varaa toteuttaa keskustatunnelia. Metron rakentaminen länteen voi
tulla maksamaan jopa 800 milj. euroa, josta tosin emme kaikkea joudu
itse maksamaan. Toinen tunneli, keskustatunneli, voi tulla maksamaan
saman verran tai jopa miljardi euroa. Sitä ei mielestämme tule
muutenkaan rakentaa, sillä siitä saatava hyöty on marginaalinen. Eräät
tutkimukset osoittavat, että tämänkaltaiset tunnelit yleensä lisäävät
liikennettä ja liikenteen mukanaan tuomia haittoja.
Keskustatunnelihanke on myös teknisesti erittäin haastava ja näin ollen
kallis, joten olisi viisainta luopua siitä. Tällä investointirahalla voitaisiin
rakentaa metro Vuosaaresta Itä-Helsinkiin, joka eilisellä korkeimman
hallinto-oikeuden päätöksellä – puhun uudesta Itä-Helsingistä - siirtyy
osaksi kaupunkiamme ensi vuoden alusta. On lisäksi mahdollista, että
keskustatunnelista säästyneillä rahoilla rakennetaan itämetron jatkeen
lisäksi myös suuri osa uuden Itä-Helsingin kaupungin infrastruktuuria.

 

                                          Satamalta vapautuvien maa-alueiden rakentamisessa tulee myös
noudattaa malttia. Maapohjan puhdistaminen ja valmistaminen
rakentamiselle maksaa näillä alueilla helposti jopa miljardi euroa, jonka
jälkeen vasta päästään rakentamaan. Tällä rahalla voitaisiin toteuttaa
varsin merkittävät rakennushankkeet uudessa Itä-Helsingissä ilman,
että tarvitsisi ensin sijoittaa kyseinen miljardi euroa maapohjan
esirakentamiseen. Toisin sanoen, ensin investoidaan metron
rakentamiseen sekä länteen että itään ja sitten uuden Itä-Helsingin
rakentamiseen ja palataan muiden alueiden rakentamiseen, kun
rakennuskustannukset ovat edullisemmat ja kun siihen on taloudellisia
resursseja ilman lainan ottoa.

 

                                          Lainanottoa on voimakkaasti vältettävä, sillä entisissäkin lainoissa on
suuret hoitokulut jo nyt. Rahaa entistenkin velkojen hoitoon menee
lähes yksi veroäyripenni. Kunnallisveron nostamista on myös syytä
välttää.

 

                                          Mikä kaupungin toiminnassa sitten maksaa kaikkein eniten?

 

                                          Kaikki me tiedämme hyvin, että kuten tavallista suurimmat
kustannukset ja budjettiylitykset tulevat sosiaali- ja terveystoimesta,
joiden menot kasvavat jatkuvasti vuosi vuodelta ripeämmin kuin
kaupungin tulot. Tiedämme myös, että taloudellisen taantuman aikana
nämä menot kasvavat huomattavasti enemmän, mm.
toimeentulotukimenot.

 

 

Väestö vanhenee ja sosiaalisten kulujen ja sairauksien osuus lisääntyy
edelleen. Tätä ongelmaahan on vuosikausia yritetty ratkaista erilaisilla
organisaatiouudistuksilla - jollainen välähti Kokoomuksenkin
ryhmäpuheenvuorossa - mutta näiden uudistusten vaikutus ei ole
koskaan vielä näkynyt vähentyneinä kustannuksina. Niinpä
ongelmakenttää tuleekin tarkastella kiinnittämällä huomio muutamiin
merkittäviin ja keskeisiin kustannustekijöihin.

 

                                          Esimerkiksi diabetes tulee lisääntymään lähitulevaisuudessa noin
70 %. Pian tämä sairaus aiheuttaa 25 % kaikista terveydenhuollon
kustannuksista. Tämä päällemme kaatuva valtimosairausvyöry riittäisi
jo yksinäänkin kaatamaan koko terveydenhuoltojärjestelmän, mutta
valitettavasti se ei ole ainoa ongelma.

 

                                          Tupakoinnista johtuva keuhkoahtaumatauti aiheuttaa nyt jo 15 %
terveydenhuollon kustannuksista, joka toinen tupakoitsija nimittäin saa
keuhkoahtaumataudin. Tämän taudin kustannukset ovat nyt jo kolme
kertaa enemmän kuin astmasta aiheutuvat kulut, jotka nekään eivät ole
vähenemässä ilman huonon laadun osittain aiheuttamina.

 

                                          Alkoholin alennusmyynti on lisännyt maksakirroosien lukumäärää peräti
50 % vuoden 2003 jälkeen.

 

                                          Lastensuojelun tilanne on kriittinen.

 

                                          Maan hallituksen tekemä alkoholin alennusmyyntipäätös on
osoittautunut ennennäkemättömän tuhoisaksi sosiaali- ja
terveyspoliittiseksi päätökseksi, eikä tätä korjata nostamalla
Koskenkorva –pullon hintaa parilla eurolla ja olutpullon hintaa parilla
sentillä.

 

                                          Kaikkein kallein sairaus lähivuosina tulee kuitenkin olemaan
osteoporoosi ja ortopediset ongelmat, joista kärsii pian 50 000
helsinkiläistä.

 

                                          No mitä tälle asialle olisi tehtävissä?

 

                                          Lääkärit tietävät hyvin, että 30 % diabeteksesta voidaan torjua
painonhallinnalla, liikunnalla ja ruokavaliolla. Samat lääkkeet tepsivät
muuten myös osteoporoosiin ja luunmurtumien torjunnassa.

 

                                          Suomalaisista miehistä peräti 70 % on ylipainoisia. Tämä on korkeampi
luku kuin koskaan maamme historiassa. Varusmiehet esimerkiksi
painavat tänä päivänä keskimäärin 6 kg enemmän kuin aikaisemmin ja

sen sijaan, että juoksisivat Cooperin testin, kävelevät sen.

 

                                          Näin ollen ravitsemusneuvontaan, liikuntaseteleihin ja liikuntatiloihin
todella kannattaa satsata. Tämä koskee kaikkia ikäluokkia lapsista
vanhuksiin.

 

                                          Tupakan haittojen torjunnassa on jo saatu edistysaskelia, vaikka sitäkin
asiaa on tässä salissa ja kaupunginhallituksessa pontevasti
vastustettu. Mutta siitä huolimatta on päästy eteenpäin. Savuttomia
ympäristöjä on luotu. Mutta tästä huolimatta paljon on vielä tehtävää.

 

                                          Suurin uhka voi toteutua pikapuoliin eli ensi kesänä, kun Tallinnasta
saa tuoda tupakkaa rajoituksetta puoleen hintaan. Maan hallituksen on
torjuttava tämä muilla keinoin kuin alentamalla Marlboro –askin hintaa
4 eurosta 2 euroon, eli ei pidä tehdä samaa virhettä kuin vuonna 2004,
jolloin Koskenkorvan veroa mentiin alentamaan 44 % katastrofaalisin
seurauksin, joista nyt maksetaan ja jatkossa maksetaan, kun maan
hallitus on järjestänyt tällä tavoin keskuuteemme puoli miljoonaa
alkoholin suurkuluttajaa. Me tiedämme, että näistä puolesta miljoonasta
alkoholin suurkuluttajasta tulee joukkoomme, ennemmin tai
myöhemmin, 250 000 vähintään lievästi dementoitunutta henkilöä,
jotka pitää sitten hoitaa. Hallituksen pitäisikin ottaa Ruotsin malli
käyttöön ja palauttaa alkoholin hinta vuoden 2003 tasolle ja tehdä
tähän hintaan asianmukaiset indeksikorotukset. Näinhän ruotsalaiset
viisaasti tekivät. Kaikki muut askartelut ja toimenpiteet ovat lähinnä
kosmetiikkaa.

 

                                          Oman lautakuntani alueelta totean lopuksi, että kaupungin kannattaisi
ottaa kaikkien katujen hoito omaksi toiminnakseen, kuten täällä RKP:n
ryhmäpuheenvuorossa jo todettiin. Näin voitaisiin nimittäin
tehokkaammin huolehtia hengitysilman laadusta ja myös minimoida
kaatumisista aiheutuvat murtumat, jotka eivät ole mitään vähäpätöisiä
kustannuseriä.

 

                                          Lopuksi yhdymme kaupunginjohtajan puheessaan esittämiin
varoituksen sanoihin tulevien vuosien mahdollisesti vaikeutuvasta
taloudellisesta tilanteesta, joka on huomioitava vuoden 2009 budjettia
laadittaessa.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuustoväki ja muut läsnäolijat.

 

 

                                          Täällä on kuultu, että on satsattava sinne ja tänne, on lisättävä
henkilöstöä, opettajia, koulukuraattoreja, kouluisäntiä,
päiväkotihenkilöstöä, nuorisotaloja henkilöstöineen, kirjastoja
henkilöstöineen, sosiaalipuolta henkilöstöineen on vankistettava ym. ja
kaikki tämä lisäys silloin, kun väestö ikääntyy ja lasten ja nuorten
lukumäärä vähenee. Haloo, haloo – sanon minä. Jos tietä ei käytetä,
niin ei sitä myöskään aurata.

 

                                          Nyt korkeasuhdanteen ja kalliin rakentamisen aikana rakennetaan mm.
Musiikkitaloa ja kaavaillaan melkoisia rakentamisinvestointeja.
Toimitaan päinvastoin kuin USA:ssa laman tullessa. Siellä valtiollinen
ja kunnallinen rakentaminen lähti käyntiin silloin kun tuli lama ja näin
saatiin talous äkkiä jaloilleen. Täällä kaadetaan kaikki kerralla.

 

                                          Onko mitään järkeä lisätä julkista rakentamista kaupungin toimesta
silloin, kun kaupunki ei pysty nykyisestäkään rakennuskannasta
huolehtimaan, vaan se rappeutuu? Tämähän on hölmöläisten peiton
jatkamista.

 

No, tämä ei ole niitä tärkeimpiä asioita. Tärkeintä on suuntautua jollain
lailla tulevaisuuteen.

 

                                          Henkilöstön saatavuus tulee olemaan tulevaisuuden suurin haaste.

 

                                          Eläköityminen asettaa haasteen, kun rutinoidut asioiden hoitajat
poistuvat joukostamme. Silloin astuu kuvaan henkilöstösuunnitteille
tulevat vaatimukset, jotka ovat kovia.

 

                                          Jotta kaupunki selviäisi tästä kunnialla, on toimenkuvat luotava uusiksi
ja korostettava tässä toiminnassa kunkin hallintoalan sektorivastuuta.
Kilpailu työvoiman saannista muiden kuntien, yksityisen sektorin ja
ulkomaisten houkutusten välillä tulee olemaan suuri. Tälle kilpailulle
asettaa haasteen paitsi työn sisältö ja palkkaus, myös tulevaisuuden
urakehitys, jota nykyisin he katsovat aika tarkasti ja puntaroivat
uravalintaansa sen pohjalta.

 

                                          Tässä mielessä työelämässä mukana olevien ja siihen tulevien
sitouttaminen on erityisen tärkeää. Sitouttamiseen vaikuttavat
luonnollisesti asunto- ja työolosuhteet, palkkaus ja muut, varsinkin
lasten ja nuorten koulutus- ja kehittämismahdollisuudet sekä
harrastusmahdollisuudet.

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

 

                                          Perussuomalaisten mielestä henkilöstösuunnite ja työntekijöiden
sitouttaminen ovat ne suurimmat haasteet nyt ja etenkin lähivuosina.
Nämä asiat on otettava primääriksi asioiksi taloutta kehitettäessä.
Muutoin meidät hukka perii.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut kuulijat.

 

                                          Useimmissa kunnissa Suomessa budjettiraamista keskustellaan vasta
kevään lopulla, joissakin vasta syksyn alkaessa.

 

Miksi Helsingissä kiirehditään tässä asiassa entistä enemmän?

 

Joku voi pitää hyvänä, että asioiden valmistelu alkaa hyvissä ajoin.
Tässä tapauksessa talousarvion valmistelun aloittaminen on kuitenkin
tarkoittanut sitä, että pohjana ei ole tälle valmistelulle mitään virastojen
ja lautakuntien arvioita ja suunnitelmia oman toimintansa osalta.
Valmistelu tapahtuu siis vain yleisen taloudellisen kehityksen ja lähinnä
taloushallinnon näkökulmasta. Tämä näkyy siinä, että
kaupunginhallituksen ehdotuksesta puuttuu kokonaan palvelujen
tarpeen arvio. Helsinkiin ollaan tällä tavalla tuomassa samankaltaista
raamibudjettikäytäntöä, joka valtionhallinnossa on johtanut
valtiovarainministeriön kohtuuttomaan vallan käyttöön.

 

                                          SKP:n ja asukaslistan ryhmän mielestä kaupunginhallituksen tuleekin
hankkia ennen raamikäsittelyä virastoilta ja lautakunnilta esitykset siitä,
minkälaisia talousarviosuunnitelmia heidän toimintansa edellyttäisi.

 

                                          Täällä valtuustossa on toistuvasti ja tänäänkin arvosteltu palvelujen
alibudjetoimista. Nimenomaan alibudjetoimisesta johtuu se, että
sosiaali-, terveys- ja sivistystoimen menot ylittävät taas viime vuoden
budjetin. Kuvaavaa on sekin, että suurin ylitys on sosiaalitoimen
ostopalveluissa, jotka ovat yli 30 miljoonaa budjetoitua suuremmat
viime vuoden osalta. Samaan aikaan, kun kaupungin omien palvelujen
kehittämistä laiminlyödään, maksetaan siis kalliisti yksityisille yrityksille
ja kasvatetaan niiden voittoja verovaroilla.

 

                                          Talousjohdolle menojen ylitykset näyttävät olevan vain ikäviä lukuja,
joista halutaan päästä eroon vetoamalla pienempien kuntien
alhaisempaan menotasoon tai talouden taantuman uhkaan.

 

Useimmille helsinkiläisille alibudjetoiminen merkitsee kuitenkin sitä, että

puuttuu hoivaa ja huolenpitoa, puuttuu osaavia ja välittäviä ihmisiä,
lakisääteiset peruspalvelutkaan eivät aina toteudu, palvelujen
eriarvoisuus lisääntyy. Esimerkiksi lastensuojelussa puuttuu kymmeniä
työntekijöitä ja kaupungin omia sijoituspaikkoja. Suuri osa perheistä ei
saa palvelutarpeen arviota edes tavoitteeksi asetetussa 3
kuukaudessa, joka sekin on järkyttävän pitkä aika, kun on kysymys
lasten suojelusta.

 

Tämä tulee myös kaupungille kalliiksi, mikä näkyy mm. ostopalveluissa.
Sama koskee toimeentulotuen määrärahojen alimitoittamista. Kun
Helsinki ei käytä juuri lainkaan ehkäisevää toimeentulotukea, ongelmat
pahenevat ja niiden hoitaminen myöhemmin tulee vain kalliimmaksi.

 

Jos budjettivalmisteluissa pitäisi huolehtia tällä kertaa myös siitä, että
lasten päivähoitoa tarvitsevien määrän jatkuva alimitoittaminen loppuu.

 

Vanhusten palvelujen kasvaviin tarpeisiin vastaaminen edellyttää
nykyisen kotihoidon kokeilun mallin hylkäämistä. Se on johtanut kotiin
annettavien palvelujen vähentymiseen.

 

                                          80-vuotiaiden oikeus hoidontarpeen arvioon tulee tarjota kaikille sitä
haluaville eikä vain noin 2,5 %:lle siihen oikeutetuista, kuten
sosiaalivirasto nyt aikoo tehdä.

 

                                          On myös tunnustettava se tosiasia, että vanhusten määrän kasvaessa
kasvaa myös vaativan hoidon tarve. Siksi on luovuttava aikeista
vähentää pitkäaikaissairaanhoidon paikkoja. On kehitettävä kaupungin
omaa palveluasumista.

 

                                          Vanhuspalvelujen ongelmia ei ratkaista palvelusetelien käyttöön otolla.
Tämän hankkeen eriarvoista luonnetta kuvaa vanhuspalvelujohtajan
tyly lausunto Helsingin Sanomissa. Sen mukaan palveluseteli sopii
periaatteessa kaikentuloisille vanhuksille, mutta pientä eläkettä saavien
osalta omaisten pitää osallistua kustannuksiin tai sitten on realisoitava
vanhuksen omaisuutta.

 

                                          Terveystoimessa viime vuoden osalta budjettiylitys on lähes 15
miljoonaa, josta terveyskeskuksen oman toiminnan osuus on jo samaa
luokkaa kuin HUSin. Ylityksestä huolimatta toiminnalliset tavoitteet
eivät ole toteutuneet ja hoitojonot ovat kääntyneet taas nousuun.

 

                                          Hyvät kuulijat.

 

                                          Alibudjetoimisen lopettaminen edellyttää siis tasokorotusta palvelujen,

erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen määrärahoihin. Toivottavasti -
mm. sosiaalidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa - tänään tästä
esitetyt hyvät kannanotot kestävät myös vaalien jälkeen.

 

                                          SKP:n ja asukaslistan ryhmä esittää, että nykyiseen
taloussuunnitelmaan verrattuna raamissa lisätään sosiaalitoimeen noin
40 milj. euroa, terveystoimeen 20 milj. euroa ja sivistystoimeen noin 15
milj. euroa. Näiden lisäysten kohdentumisen osalta viittaamme tämän
vuoden budjettiin tekemiimme esityksiin.

 

                                          Luopumalla keskustatunnelin rakentamisesta voidaan saada lisäksi
satoja miljoonia, ehkä jopa miljardi euroa tulevina vuosina käytettäväksi
joukkoliikenteen ja muiden palvelujen kehittämiseen.

 

                                          Nyt kun valtuustoryhmien enemmistö on täällä käytettyjen
puheenvuorojen perusteella ottanut kannan keskustatunnelin
rakentamista vastaan, on syytä hylätä myöskin keskustatunnelin
kaavaesitys, jonka hyväksyminen tulisi rajoittamaan keskustatunnelin
alueella olevien kiinteistöjen ja toiminnan toisenlaista kehittämistä.

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat.

 

                                          Pitkään jatkunut alibudjetoiminen näkyy myös työntekijöiden
uupumisena, sairastamisena ja vaikeutena saada kaupungille uusia
työntekijöitä. Ei ole sattuma, että poissaolojen suuruus on erityisen
suuri sosiaali- ja terveystoimessa.

 

                                          Kun työvoiman rekrytointiongelmien lisäksi ottaa huomioon mm. Tehyn
työtaistelun, joka kannustaa muitakin vaatimaan lisää palkkaa, on
käsittämätöntä, että kaupunginhallituksen aineistossa on kokonaan
sivuutettu tarve nostaa palkkatasoa.

 

                                          SKP:n ja asukaslistan ryhmä toistaa budjettikäsittelyssä tekemämme
esityksen 30 milj. euron lisämäärärahasta työntekijöiden palkkojen
jälkeenjääneisyyden korjaamiseen.

 

                                          Kaupunginhallituksen esitykseen sisältyy lähipalvelujen kannalta
huolestuttava linjaus, jonka mukaan erityisen perustelua on jatkaa
palveluverkon tarkistuksia. Tätä, siis lähipalvelujen karsimista,
perustellaan rakennus- ja kiinteistökustannusten nousulla.

 

                                          Koulujen, päiväkotien, terveysasemien, nuorisotalojen, kirjastojen ja
muiden lähipalvelujen karsiminen on kuitenkin virheellinen linja. Se
pahentaa eriarvoisuutta, lisää syrjäytymistä ja vähentää Helsingin

kilpailukykyä etenkin lapsiperheiden silmissä.

 

                                          Lähipalvelujen karsimisen sijasta on syytä alentaa talousarviossa
kaupungin ns. sisäisiä vuokria.

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Helsingin kaupungin talouden seurannan uusin raportti osoittaa, että
kaupungin tulojen kasvu on jatkunut selvästi talousarviota suurempana.
Viime vuoden tulos ilman liikelaitoksia on muodostumassa
ylijäämäiseksi ja noin 145 milj. euroa talousarviota paremmaksi.
Liikelaitosten kanssa kaupunki tekee voittoa peräti 295 milj. euroa. Se
on lähes 215 milj. euroa talousarviota parempi. Kassavarat ovat
ylittäneet jo miljardin euron rajan.

 

                                          Tällaista tulojen aliarvioimista budjetissa yli 200 miljoonalla ei voi
selittää vain ennakoimisen vaikeudella, varsinkin kun sama toistuu
vuosi toisensa jälkeen. Kyse on selvästi politiikasta, jolla taloushallinto
pyrkii kiristämään peruspalvelujen rahoitusta.

 

                                          Budjettivalta pitäisi myös tulorahoituksen ohjaamisessa kuulua
valtuustolle.

 

                                          Parantuneen työllisyyden ja palkkojen nousun ansiosta verotulot
kasvavat todennäköisesti myös tänä vuonna ennakoitua enemmän. Ne
kasvaisivat vielä enemmän, jos pääomatulojen saajien verovapaus
kunnallisverotuksessa lopetettaisiin.

 

                                          Pääomatulojen verottaminen palkkatulojen tavoin helpottaisi myös
kuntien asemaa työmarkkinoilla. Esimerkiksi lääkäreistä ei tarvitsisi
kilpailla tilanteessa, jossa MedOne:n kaltaiset firmat tarjoavat
mahdollisuuden kiertää veroja muuttamalla työtuloja pääomatuloiksi.

 

                                          Hyvät kuulijat.

 

                                          Tämän vuoden budjetin perusteluihin kirjattiin päätös valmistella
ohjelma, jolla kaupungin talouden riippuvuus Helsingin Energian
voittovaroista tehdyistä siirroista puretaan ja palvelut sopeutetaan
varsinaisen tulorahoituksen puitteisiin.

 

                                          Vastustin tätä päätöstä.

 

                                          On hyvä, että kaupunginhallituksen ehdotuksessa ei ole enää kirjattu
tällaista ohjelmaa. Valitettavasti siihen sisältyy kuitenkin muotoilu, jossa

samaa linjaa ajetaan yleisemmin sanakääntein. Vai mitä muuta kuin
Helsingin Energian voittovaroista tehtävien tuloutusten liikkaamista
tarkoittaa ehdotuksen sivun 13 lopussa oleva linjaus varautumisesta
tasapainottamaan kaupungin talous ilman energialaitoksen viime
vuosien tasoista tuloksentekokykyä.

 

                                          Kysyn tätä erityisesti sosiaalidemokraattien, vihreiden ja
Vasemmistoliiton edustajilta, jotka lupasivat Pro kuntapalvelut –
verkoston lähetystölle joulun alla, että Helsingin Energian tuloutuksia ei
leikata.

 

                                          Kansainväliseen ja Suomen talouskehitykseen liittyy paljon
epävarmuutta.

 

                                          Pidän kuitenkin outona sitä, että tähän vedotaan nimenomaan ja vain
energialaitoksen kohdalla.

 

                                          Energiamarkkinoilla ei ole näköpiirissä mitään hintojen alenemista eikä
energiayhtiöiden tuloksen romahdusta, pikemminkin päinvastoin.
Helsingin Energian voittovaroista voidaan siten myöskin ensi vuonna
ohjata osa muiden palvelujen rahoitukseen, samalla kun ryhdytään
valmistautumaan investointeihin, jotka koskevat erityisesti uusiutuvan
energian käyttöä.

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Lopuksi haluan todeta sen, että yleisen talouskehityksen epävarmuus
pitäisi ottaa vakavasti toisessa asiassa eli arvioitaessa, miten realistista
on käynnistää yhtä aikaa niin paljon suuria aluerakentamishankkeita
kuin nyt aiotaan tehdä. Samoin olisi syytä varautua palvelualojen ja
työllisyyden kehityksen ongelmiin, jos yleinen talouskehitys taantuu.

 

                                          Tältäkin kannalta on seuraavan budjetin raamissa syytä panostaa
palvelujen kehittämiseen ja henkilöstön palkkaukseen. Lähtökohtana
tulee olla palvelujen kehittäminen kaupungin omana toimintana.
Peruspalvelut eivät saa olla kauppatavaraa, vaan ne ovat perusoikeus.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

 

                                          2008 talousarvion sivulta 172 mainitaan henkilöstön toimenkuvien, työn
organisoinnin sekä työtapojen sujuvasta muunneltavuudesta terveyden

ja sosiaalitoimen alueella. Tämä siksi, että eri ammattiryhmien koko
osaaminen tulee mahdollisimman tehokkaasti hyödynnettyä. Nyt
kuitenkin mm. kouluterveydenhuollon ohjeelliset tutkimuskäytännöt
perustuvat vain koululääkärien ja terveydenhoitajien toimintaan ja
arvioihin jatkohoidon tarpeesta myös silloin, kun itse asiassa heidän
saamisensa on monen terveysaseman tai monen kaupungin kohdalla
vaikeaa. Näin myös fysioterapeutin koulutus ja osaaminen tuki- ja
liikuntaelinvaivojen, ryhtivirheiden, liikuntaohjauksen ja
opiskeluergonomian tutkimisessa ja seurannassa on jätetty erillisen
lähetteen varaan, vaikka tules –ongelmat ovat yhä nuorempien
koululaisten kipeytymisen syy. Kasvuikäisten asianmukaisen hoidon
viivästyminen on aina riski, ongelman kumuloitumiseen.

 

                                          Jotta koululaisten ja opiskelijoiden mahdollisuus matalan kynnyksen
terveydenhoitoon toteutuisi entistä paremmin ja jotta mm. turhilta
terveydenhuollon tutkimuksilta tai niiden toteutumattomuudelta
vältyttäisiin, olisikin fysioterapian rooli tuki- ja liikuntaelimistön
tutkimisessa ja liikuntareseptin mukaisessa liikkumisen ohjaamisessa
ja seurannassa sekä opiskeluergonomiassa vakinaistettava jo
perusseulontoihin. Toinen erikoisryhmä, mikä vaatii lisähuomiota on
65-vuotiaat työterveyshuollosta terveyskeskuksen piiriin siirtyneet
helsinkiläiset. Terveysvirasto voisikin laatia hyvän hoitokäytännön
manuaalin näitä ihmisiä varten ja myös tiedottaa siitä.

 

                                          Tulisi viimeinkin edellyttää, että terveys- ja sosiaalivirasto muuttavat
myös vuosittaista talousarvio- ja toimintatilastointiaan sekä niiden
raportointia niin, että niistä on läpinäkyvästi seurattavissa myös
lääkinnällisen kuntoutuksen henkilöstö, toiminta ja tavoitteet sekä
toteutus. Vain täten toimintaa voidaan oikeasti verrata, kehittää ja
seurata. Vielä tehokkaampaa tietenkin olisi yhdistää näiden virastojen
lääkinnällinen kuntoutus saman yksikön alle terveysvirastoon.

 

                                          On erittäin, oikeastaan edistystä, että kaupunki on aloittanut vihdoinkin
omien palveluittensa tuotteistamisen ja toivottavasti kilpailutilanteessa
myös vertailukelpoisen hinnoittelun. Valtuuston pitää pystyä
seuraamaan myös tätä hinnoittelua tarvittaessa. Näin ei nyt ole.

 

                                          Talousarviossa ja mm. liikunta- ja terveysviraston strategioissa
mainitaan myöskin liikuntamahdollisuuksien parantamisesta ja
monipuolistamisesta.

 

Lasten kohdalla tämä tarkoittaa aivojen ja kognitiivisten taitojen
kypsymistä liikunnan avulla ja liikkumisen harjaantumista
herkkyyskaudella, esimerkiksi 5 vuodesta 12 vuoteen, mikä on juuri

ala- ja yläasteen ikäkausi, esikoulusta puhumattakaan tietenkin.

 

                                          Toivoisinkin, että liikuntavirasto/opetusvirasto ? tutkisi yhdessä
esimerkiksi liikuntatieteen laitoksen kanssa pilottina liikunnanopettajan
palkkaamista jo ala-asteelle opettamaan terveyskasvatusta sekä
liikuntaa. Tällä hetkellä tämä terveyskasvatuksen ja liikunnan opetus on
liikaakin luokanopettajien oman harrastuneisuuden varassa.

 

                                          Toinen vahva kirjaus on ikääntyvien liikuntainterventiot.

 

                                          Kotona asuville huonokuntoisille on talousarvioon varattava
mahdollisuus kotoa liikuntapaikkaan hakemiseen.

 

                                          Ikääntyvien - 75+ - riskitekijöitä kartoittavien ennaltaehkäisevien
kotikäyntien aloittaminen kotona asumisen ja mahdollisen hoitotarpeen
ja hoitosuhteen arvioimiseksi on tärkeää aloittaa niiden kohdalla, jotka
eivät ole julkisen terveydenhuollon asiakkaina. Ja korostan, että tämä
järjestelmä ei ole sisällöltään sama palvelu kuin sosiaalipalvelutarpeen
arviointi yli 80-vuotiaille.

 

                                          Viimeisenä haluaisin nostaa esiin terveysviraston hienon hankkeen
kutsuntaikäisten ja varusmiespalveluksen keskeyttäneiden nuorten
syrjäytymisen ehkäisyssä ja fyysisen kunnon kehittämiseen
tähtäävässä toimintamallissa.

 

                                          Toivottavasti tämä toimintamalli saa jatkoa ja saamme täällä
valtuustossa myös tietää, mitä projektille tällä hetkellä kuuluu, mitä sillä
on saavutettu ja mikä on sen tulevaisuus. Se on kuitenkin yksi erittäin
tärkeä projekti nuorten miesten kiinni saamiseen.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuutetut.

 

                                          Puutun muutamaan asiaan tässä budjettiraamin lähetekeskustelussa.
Tosiaan ei ole kauhean pitkä aika, kun budjetista keskusteltiin.

 

                                          Toivon, että vuoden 2009 budjettia valmisteltaessa eri virastot
pystyisivät paremmin määrittelemään sen tavallaan palvelun
laadullisen sisällön suhteessa tietysti käytettävissä oleviin resursseihin.
Usein - syksyllä, kun täällä puhutaan budjetista - meillä on hyvin
erilaiset käsitykset, mitä se iso budjettiluku tai pienempi budjettiluku
siellä sisältää.

 

 

                                          Eli budjetti pitäisi valmistella mahdollisimman hyvin niin, että oikeasti
voitaisiin arvioida, minkälaista palvelua määrällisesti ja laadullisesti on
tarjolla ja sen jälkeen valtuutetut voisivat sitten syksyllä katsoa, onko se
riittävä vai ei ja sen jälkeen voidaan tätä alibudjetointikeskustelua ehkä
käydä - niin kuin vähän? – suhteessa tosiaan? siihen, mitä
palvelua tarjotaan.

 

                                          Terveyspalvelut on tietysti minulle tällainen oikein henkilökohtainen
sydämenasia.