HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO
Keskustelupöytäkirja
19 – 2007
Kokousaika: 31.10.2007 klo 15.00 – 21.14
Kokouspaikka: Vanha Raatihuone, Aleksanterinkatu 20
 
 
 
Keskustelupöytäkirjaan on kirjattu vain ne kaupunginvaltuuston esityslistan
asiakohdat, joissa on käytetty puheenvuoro
 
 
 
286 §.................................................................................................................................................
Esityslistan asia nro 3.....................................................................................................................
TALOUSARVIO VUODEKSI 2008 JA TALOUSSUUNNITELMA VUOSIKSI...........................
2008 – 2010.....................................................................................................................................
 
287 §.................................................................................................................................................
Esityslistan asia nro 4.....................................................................................................................
HELSINGIN SISÄISEN JOUKKOLIIKENTEEN TARIFFI VUONNA 2008................................
 
Kaupunginjohtaja Pajunen.............................................................................................................
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Rihtniemi...........................................................................
Valtuutettu Rautava......................................................................................................................
Valtuutettu Kalima.........................................................................................................................
Kaupunginhallituksen I varapuheenjohtaja Lehtipuu.................................................................
Valtuutettu Aarnipuu.....................................................................................................................
Ledamoten Dahlberg....................................................................................................................
Valtuutettu Molander.....................................................................................................................
Valtuutettu Ebeling........................................................................................................................
Valtuutettu Sademies....................................................................................................................
Valtuutettu Hakanen.....................................................................................................................
Valtuutettu Asko-Seljavaara.........................................................................................................
Valtuutettu Ojala (vastauspuheenvuoro)....................................................................................
Valtuutettu Puhakka (vastauspuheenvuoro)..............................................................................
Kaupunginhallituksen II varapuheenjohtaja Vehviläinen (vastauspuheenvuoro)...................
Valtuutettu Kalima (vastauspuheenvuoro).................................................................................
Valtuutettu Asko-Seljavaara (vastauspuheenvuoro).................................................................
Valtuutettu Ikävalko (vastauspuheenvuoro)...............................................................................
 
Valtuutettu Taipale (vastauspuheenvuoro).................................................................................
Valtuutettu Puoskari......................................................................................................................
Valtuutettu Kalima (vastauspuheenvuoro).................................................................................
Valtuutettu Sinnemäki...................................................................................................................
Valtuutettu Moisio..........................................................................................................................
Valtuutettu Kiviniemi.....................................................................................................................
Valtuutettu Hakanen (vastauspuheenvuoro)..............................................................................
Valtuutettu Kalima (vastauspuheenvuoro).................................................................................
Valtuutettu Kiviniemi (vastauspuheenvuoro)..............................................................................
Valtuutettu Anttila (vastauspuheenvuoro)..................................................................................
Valtuutettu Puhakka (vastauspuheenvuoro)..............................................................................
Ledamoten Johansson.................................................................................................................
Kaupunginvaltuuston II varapuheenjohtaja Krohn (vastauspuheenvuoro).............................
Ledamoten Johansson (replik)....................................................................................................
Valtuutettu Kolbe...........................................................................................................................
Valtuutettu Hellström....................................................................................................................
Valtuutettu Ingervo........................................................................................................................
Kaupunginhallituksen II varapuheenjohtaja Vehviläinen (vastauspuheenvuoro)...................
Valtuutettu Peltokorpi (vastauspuheenvuoro)............................................................................
Valtuutettu Ingervo (vastauspuheenvuoro)................................................................................
Ledamoten Björnberg-Enckell (replik).........................................................................................
Valtuutettu Peltokorpi (vastauspuheenvuoro)............................................................................
Valtuutettu Mäki.............................................................................................................................
Kaupunginvaltuuston II varapuheenjohtaja Krohn.....................................................................
Ledamoten Björnberg-Enckell.....................................................................................................
Valtuutettu Kantola........................................................................................................................
Valtuutettu Peltokorpi....................................................................................................................
Valtuutettu Siimes.........................................................................................................................
Valtuutettu Urho............................................................................................................................
Valtuutettu Hakola.........................................................................................................................
Valtuutettu Gartz...........................................................................................................................
Valtuutettu Soininvaara................................................................................................................
Valtuutettu Luukkainen...............................................................................................................
Valtuutettu Räty...........................................................................................................................
Valtuutettu Vikstedt.....................................................................................................................
Valtuutettu Anttila........................................................................................................................
Valtuutettu Abdulla......................................................................................................................
Valtuutettu Anttila (vastauspuheenvuoro)................................................................................
Valtuutettu Saarnio.....................................................................................................................
Valtuutettu Anttila (vastauspuheenvuoro)................................................................................
Valtuutettu Saarnio (vastauspuheenvuoro)..............................................................................
Valtuutettu Rauhamäki (vastauspuheenvuoro)........................................................................
Ledamoten Björnberg-Enckell (replik)......................................................................................
Valtuutettu Anttila (vastauspuheenvuoro)................................................................................
 
Ledamoten Dahlberg (replik).....................................................................................................
Valtuutettu Bryggare (vastauspuheenvuoro)...........................................................................
Valtuutettu Hakanen (vastauspuheenvuoro)............................................................................
Valtuutettu Koskinen...................................................................................................................
Valtuutettu Osman-Sovala.........................................................................................................
Valtuutettu Walldén-Paulig.........................................................................................................
Valtuutettu Nurmela....................................................................................................................
Kaupunginhallituksen II varapuheenjohtaja Vehviläinen (vastauspuheenvuoro).................
Valtuutettu Helistö.......................................................................................................................
Valtuutettu Kaunola....................................................................................................................
Valtuutettu Sydänmaa................................................................................................................
Valtuutettu Hakanen...................................................................................................................
Valtuutettu Lehtonen...................................................................................................................
Valtuutettu Puhakka....................................................................................................................
Valtuutettu Kolbe.........................................................................................................................
Valtuutettu Loukoila....................................................................................................................
Valtuutettu Osman-Sovala.........................................................................................................
Valtuutettu Hakanen...................................................................................................................
Valtuutettu Lohi...........................................................................................................................
Valtuutettu Bryggare...................................................................................................................
Valtuutettu Koskinen (vastauspuheenvuoro)...........................................................................
Valtuutettu Puhakka....................................................................................................................
Valtuutettu Ojala..........................................................................................................................
Valtuutettu Hakanen...................................................................................................................
 
 
 

286 §

Esityslistan asia nro 3

TALOUSARVIO VUODEKSI 2008 JA TALOUSSUUNNITELMA VUOSIKSI

2008 – 2010

 
 

287 §

Esityslistan asia nro 4

HELSINGIN SISÄISEN JOUKKOLIIKENTEEN TARIFFI VUONNA 2008

 

Kaupunginjohtaja Pajunen

 
Arvoisa kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Bästa
fullmäktigeledamöter.
 
Vuoden 2008 talousarvion lähtökohdat ovat talouden suotuisa kehitys,
työttömyysasteen pieneneminen, väestörakenteen muutos ja
ikääntyvän väestön lisääntyvä palvelutaso. Ensi vuoden keskeiset
toiminnalliset tavoitteet ovat elinkeinopolitiikan kehittäminen,
lisääntyvän maahanmuuton hallitseminen, Vuosaaren sataman
toiminnan alkaminen ja uusien alueiden toteutuksen valmistelu sekä
tietenkin seutuyhteistyö. Hoitoketjujen toimivuutta on kehitettävä
edelleen, siisteyteen ja turvallisuuteen panostetaan ja sähköisessä
asioinnissa on tarkoituksemme ottaa harppaus eteenpäin. Näin
lyhykäisyydessään.
 
Lähitulevaisuuden haasteet voidaan kiteyttää kolmeen asiaan. Meidän
on pystyttävä hallitsemaan kasvavat investoinnit, meidän on löydettävä
tapoja ja uusia rahoitusvaihtoehtoja ja rahoitustapoja ja meidän on
kyettävä vähentämään riippuvuuttamme Helsingin Energian
ylimääräisistuloutuksista. Työmarkkinaratkaisu on tällä hetkellä
tiedossa olevan osalta mukana budjettiesityksessä. Kuten tiedämme,
kuntasektorin palkankorotukset tulevat olemaan poikkeuksellisen
suuret. Sekin yksi haaste edessämme.
 
Helsingforsregionen växer fortfarande snabbare än det övriga Finland,
om också takten har blivit något långsammare. Det går bra för samhälls-
ekonomin, och Helsingfors får sin beskärda del i och med att
skatteintäkterna ökar. Antalet arbetslösa minskar både i Helsingfors
och i hela huvudstadsregionen. Stadens budget innehåller mycket som
gör att stadsborna kan erbjudas en bättre stadsmiljö och bättre service.
 
Myös elinkeinoelämän toimintamahdollisuuksia parannetaan, kun
kehitämme kaupunkirakennetta, luomme uusia yrittämisen
mahdollisuuksia ja kaupungin henkilökuntaa valmennetaan ottamaan
paremmin huomioon yrityselämän tarpeet.
 
Verotus ei budjettiesityksen mukaan ensi vuonna kiristy. Vuosaaren
sataman kiivaimman vaiheen vuoksi investointimme nousevat yli 800
miljoonaan euroon eli viidenneksen tämän vuoden ennustetta
enemmän. Vaikka en asiaa tarkemmin ole tutkinutkaan, lienee kaikkien
aikojen ennätysinvestointivuosi nykyrahaksi laskettuna.
 
Helsingin seudun asioiden ajamisessa valtio on ensi kertaa ottanut
seudun ongelmat hallitusohjelmaansa. Seudullinen yhteistyö on
keskeisessä asemassa kaikilla tärkeillä alueilla: palvelujen yhteiskäytön
edistämisessä, kilpailukyvyn kehittämisessä, kaupunkirakenteen ja
asumisen suunnittelussa. Yhteistyössä rakennamme Helsingin
seudulle yhtenevää, uutta kaupunkirakennetta, vaikka jokaisella
kunnalla on rakentamiseen tietenkin erilaisia välineitä.
 
Sosiaalivirasto ja terveyskeskus ovat pystyneet hyvään yhteistyöhön
hoitoketjujen toimivuuden parantamisessa. Hoitoketjujen toimivuus on
edelleenkin tärkeä painopisteemme ja se on avainasia myös
kustannusten hallitsemiseksi. Kysymyshän on työnjaon määrittelystä
perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalitoimen välillä.
Käymme keskustelua siitä, missä ja kuka tekee ne asiat, joita
hoitosuositus määrittää, mikä on sosiaaliviraston ja terveyskeskuksen
työnjako ja mitkä ovat HUSin aluetta. Hoitoketjujen selkeys näkyy
suoraan kustannuksissa. Potilaille hoidon sujuvuus merkitsee
turvallisuutta ja laadukkaampaa hoitoa.
 
Talousarvioesityksessä on useita toimenpiteitä, joilla hoitoketjujen
sujuvuutta lisätään myös vuonna 2008. Terveyskeskus muuttaa
akuuttisairaalan ja pitkäaikaissairaalan mitoitusta ja muuttaa
sairaansijoja kuntoutussairaansijoiksi. Sosiaalivirasto esittää mm. lisää
asumispaikkoja vammaisille ja mielenterveyskuntoutujille.
 
Arvoisat valtuutetut.
 
Helsinki kansainvälistyy ja se on meille haaste. Väestö kasvaa ja
maahanmuuton myötä suomen- ja ruotsinkielisten osuus vähenee, kun
vastaavasti monikulttuuristen perheiden osuus kasvaa. Pelkästään
tämän vuoden yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana on muuta
kuin suomea ja ruotsia äidinkielenään puhuvien määrä kasvanut noin 3
300 hengellä.
 
Pääkaupungeilla on aina luonnollista vetovoimaa ja niihin muutetaan
sekä muista maista että maan sisältä. Viime aikoina on rajat ylittävä
työssäkäynti kasvanut. Tallinnasta Helsinkiin pendelöi jo 12 000
virolaista viikoittain. Maahanmuuttajat saavat budjettiesityksessä
tuekseen maahanmuuttopoliittisen ohjelman. Maahanmuuttajien
yritysneuvontapalveluja vahvistetaan, kun elinkeinopalvelu avaa
alkuvuodesta uuden toimipisteen keskustassa.
 
Helsinki on arvostettu ja tunnettu tapahtumien ja kongressien
isäntäkaupunki ja aiomme olla sitä entistä voimakkaammin
vastaisuudessakin. Kemikaalivirasto tekee Helsingistä Euroopan
kemikaalipääkaupungin ja tuo tänne vuosittain jopa 30 000 kävijää.
Turistimäärän ennakoidaan kasvavan tänä vuonna 10 %:lla. Uusi
elinkeinopalvelun tapahtumayksikkö tulee vahvistamaan Helsinkiä
tapahtumakaupunkina.
 
Helsinki haluaa säilyttää hyvän turvallisuustasonsa ja parantaa sitä
edelleen. Koti, asuinympäristö ja koko kaupunki luovat
perusturvallisuutta. Yritysten ja ihmisten on voitava toimia, elää ja
liikkua ilman pelkoa. Turvallinen kaupunki tukee myös kaupungin
taloudellista pohjaa.
 
Erilaisissa kyselyissä ja turvallisuusselvityksissä on noussut esiin, että
kaupunkilaisia häiritsee eniten kaupungin likaisuus, roskaisuus ja
kaupungilla toikkaroivat päihtyneet. Rakennusvirasto on lisännyt roska-
astioita ja kaupungin siistimistä. Kaupungin siistinä pitäminen ei
kuitenkaan onnistu ilman hyvää yhteistyötä asukkaiden, yhdistysten ja
yritysten välillä.
 
Tämänhetkiset varsin myönteiset verotulonäkymät eivät poista sitä
tosiasiaa, että kaupungin taloudessa tarvitaan rakenteellisia
uudistuksia ja pitkäjänteistä talouden tasapainoa.
 
Tuloveron kiristäminen ei kuitenkaan ole ajankohtaista eikä toivottavaa.
Veropohjan vahvistaminen on kaupungin uuden elinkeinostrategian
toteutumisen avainkysymyksiä.
 
Helsinkiin tarvitaan lisää kohtuuhintaisia asuntoja. Helsingin pitää
pystyä tarjoamaan riittävän houkuttelevia, monimuotoisia ja tasokkaita
asuntoja sekä omistus- että vuokramarkkinoilla. Budjettiehdotuksen
mukaan asuntoasioiden ja asunto-omaisuuden hoito keskitetään
tilakeskukseen vuoden 2008 alusta. Uudistuksen tavoitteena on
nopeuttaa asuntojen kiertoa ja varmistaa, että tarjonta ja kysyntä
kohtaavat. Ja kuten valtuuston puheenjohtaja juuri mainitsi, käsittelyyn
on tulossa maankäytön ja asumisen ohjelma tammikuussa, joka on
tietenkin aivan keskeinen päätösasiakirja meidän asuntoasioiden
hoitamisessa.
 
Helsingin taloudelle on ollut viime vuosina tyypillistä se, että talouden
tasapaino on perustunut Helsingin Energian hyviin tuloksiin.
Kokonaistalous on tasapainossa vain siksi, että olemme tulouttaneet
parin kunnallisveroprosentin verran Helsingin Energian vuosittaisia
ylijäämiä kaupungin kassaan kasvavien menojen rahoittamiseen.
Vuodesta 2002 ylimääräiset tuloutukset ovat olleet yhteensä 510
miljoonaa euroa. Poikkeuksellinen tuottotaso ei ole pysyvä. Myös
huonompiin aikoihin on varauduttava. Ja tarkoituksena siis aloittaa
varautuminen ensi vuoden budjettiraamin käsittelyn yhteydessä. Näin
kaupunginhallitus hyväksi katsoo.
 
Olemme 1990-luvun lamasta lähtien taanneet vakituisen henkilökunnan
työsuhdeturvan. Tästä periaatteesta emme luovu. Henkilökunnan
osaamista on vahvistettava sen lisäksi, että pitää olla valmius
edelleenkin siirtyä kaupunkityönantajan palveluksessa tehtävästä
toiseen.
 
On löydettävä uusia tapoja tuottaa palveluja. Hallinnolliset rajat eivät
saisi olla järkevän toiminnan este, vaan niiden apuväline. Reviireistä ei
saa pitää liian tiukasti kiinni. Palvelurakenteen pitää sopeutua
väestörakenteen muutokseen. Meillä on varaa parantaa tuottavuutta.
Suuresta organisaatiosta löytyy aina tehostettavaa toiminnoissa ja
toimintatavoissa. Laatu ja tehokkuus eivät ole ristiriidassa.
 
Helsinki-konsernin toimivuutta vahvistettiin ja omistajaohjausta
terävöitettiin syyskuussa tehdyllä kaupunginhallituksen päätöksellä.
Tytäryhteisöille asetetaan ensi vuonna tiukempia toiminnallisia ja
taloudellisia tavoitteita ja seurantaa tiivistetään. Myös johtamis- ja
hallintokäytäntöjä yhtenäistetään.
 
Itämeren tilaa voidaan parantaa. Yhteistyössä Turun kanssa olemme
käynnistäneet konkreettiset toimet Itämeren rehevöitymisen
ehkäisemiseksi. Helsingin Vesi kunnostaa viemäreitä ja parantaa
valumavesien käsittelyä. Helsingin Satama tarjoaa maasähköä, jotta
laivojen päästöt vähenisivät. Liikuntavirasto lisää myös veneiden septi-
ja tyhjennys-tankkeja. Nämä voivat kuulostaa pieniltä asioilta, mutta
niitä ne eivät ole Itämeren hyvinvoinnin kannalta. Lisäksi Helsinki
lahjoittaa ympäristöntutkimuksen professuurin Helsingin yliopistoon.
 
Bästa fullmäktigeledamöter.
 
Verksamheten i Nordsjö hamn inleds nästa år och förberedelserna för
att ta i bruk de hamnområden som blir lediga fortsätter. Vi utvecklar
näringspolitiken och regionsamarbetet. Folkmängden ökar, likaså
invandringen. De fungerande vårdkedjorna vidareutvecklas.
Snyggheten och säkerheten i Helsingfors förbättras och den
elektroniska kommunikationen byggs ut. Vi arbetar för att skydda
Östersjön.
 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Voisi sanoa, että ensi vuoden suurin merkkipaalu on Vuosaaren
sataman toiminnan aloitus. Se on päätepiste pitkälle prosessille, mutta
ennen kaikkea se on aloitus kaupungin historian suurimmalle
kaupunkirakenteelliselle muutokselle. Voi sanoa, että ensi vuosi on
kaupungin muutoksen kannalta suuri merkkivuosi.
 
Haluan omasta ja kaupungin organisaation puolesta kiittää kaikkia
budjettivalmisteluihin osallistujia. Haluan kiittää myös poliittisia ryhmiä
siitä tuesta, mitä budjettivalmistelu ja tämä lopullinen valtuustolle
esitettävä budjetin valmistelu on vaatinut. Eli kiitoksia kaikille, arvoisa
puheenjohtaja.
 

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Rihtniemi

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Talous on kaupunkimme toiminnan perusta, halusimmepa sitä tai ei.
Ilman tervettä taloutta emme pysty järjestämään helsinkiläisille niitä
hyvän elämän palveluita, joita meillä on sekä velvollisuus että tahto
järjestää.
 
Olemme kovin riippuvaisia verotulojemme ja aivan erityisesti
kunnallisverokertymän kehityksestä. Kuntataloutemme tasapaino
riippuu ratkaisevasti toimintamenojen ja verotulojen kasvusta. Parin
viime vuoden aikana talousnäkymät ovat olleet – kuten
kaupunginjohtajan selvityksessä äsken kuulimme - myönteiset ja
verotulot ovat kasvaneet ja sitä kautta kuntatalous on näyttänyt
paremmalta. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että
rakenteellisia uudistuksia ja muutoksia tarvitaan, kun varaudumme
tuleviin haasteisiin eli helsinkiläisten ikääntymiseen ja palvelutarpeiden
kasvuun sekä työvoiman vaikeutuvaan saatavuuteen monilla eri aloilla.
 
Helsingin talouden tasapainoon on viime vuosina vaikuttanut
merkittävästi Helsingin Energian hyvä tulos. Tällä tuloksella on
rahoitettu näitä meidän palvelujamme merkittävästi. Ilman Energian
tuloutusta, ja jos samalla haluaisimme pitää palvelutasomme
nykyisellään, pitäisi meidän korottaa veroprosenttiamme lähes kaksi
prosenttia. Tämä nyt käsillä oleva talousarvio perustuu edelleen 17,5
%:n mukaiseen kunnallisveroprosenttiin ja tämä on mahdollista - kuten
äsken totesin - sen takia, että Helsingin Energialta on tämä merkittävä
tuloutus.
 
Pitkän päälle kuitenkaan kaupungin taloutta ei voi rakentaa näin
merkittävästi Helsingin Energian varaan.
 
Nyt käsiteltävänä olevassa talousarviossa toimintamenot nousevat
vuoden 2007 ennusteesta 4,8 % ja vuoden 2006 tilinpäätöksestä lähes
11 %. Toimintamenomme ovat yhteensä huikeat noin 3,7 miljardia
euroa. Hyväksyttyjen työehtosopimusten kustannusvaikutukset on
talousarviossa otettu huomioon, mutta menopuoleen liittyy vielä suuria
epävarmuustekijöitä avoinna olevan työmarkkinatilanteen johdosta.
 
Helsingin haasteena on ollut muita suuria kaupunkeja kalliimpi
palvelutuotanto. Nyt onneksi olemme lähestyneet viiden suurimman
kaupungin keskiarvoja. Edelleen kuitenkin on tarpeen ja tärkeätä käydä
läpi sitä, miten ja millä hinnalla tuotamme palvelumme ja myöskin
palveluketjuja. Samalla pitää edelleen huomata se, että meneillään
oleva PARAS-hanke on kunta- ja palvelurakennehanke, siis
nimenomaan myöskin palvelurakennehanke ja se palvelurakenne-osa
edellyttää sitä, että käymme palvelut, palvelumme tarkasti läpi.
 
Yhteinen huolemme varmasti on myös meidän helsinkiläisten
asumiskustannusten korkea taso. Haasteenamme on riittävä ja
kohtuuhintainen asuntotuotanto sekä Helsingissä että koko
pääkaupunkiseudulla. Näihin kysymyksiin – kuten äsken tarkemmin
selvisikin - pureudumme tarkemmin, kun valmistelun loppusuoralla
oleva Helsingin maankäytön- ja asumisen ohjelma, MA-ohjelma, tulee
tammikuussa valtuustoon käsittelyyn. Samalla myös odotukset ja
paineet seudullisen yhteisvastuullisen maankäyttö- ja asumisohjelman
toteutukseen kasvavat. Onhan siinä tavoitteena, että jokaisessa 14
Helsingin seudun kunnassa vähintään 20 % tuotannosta on sosiaalista
asuntotuotantoa.
 
Pääkaupunkiseudun tiivistyvä yhteistyö on edellytys sille, että seutu on
kilpailukykyinen ja ettei yhdyskuntarakenne hajoa. Tarvitsemme
toimivan joukkoliikennejärjestelmän nykyistä laajemmalle alueelle ja
tehokasta maankäyttöä ratojen varsille. Tätä myöskin kestävä kehitys
ja ilmastonmuutos edellyttävät.
 
Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan alaisuudessa toimivat
työryhmät saavat työnsä valmiiksi tämän vuoden loppuun mennessä.
Ensi vuonna on sitten aika arvioida PKS-yhteistyösopimuksemme
toimivuutta ja saavutettuja tuloksia sekä linjata yhteistyötä edelleen.
Tässä meille kaikille riittää mielekästä haastetta.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Helsingin ensi vuoden talousarviosta käytiin kaupunginhallitusryhmien
välillä useat pitkät neuvottelut. Sinänsä hyvään talousarvioehdotukseen
tehtiin yhteisesti, vastuullisesti ja hyvähenkisesti muutoksia hieman yli
20 miljoonan euron edestä. Lisäksi tehtiin muutoksia ja lisäyksiä
tekstikirjauksiin. Näistä varmasti kuulemme tarkemmin ryhmien
puheenvuoroissa.
 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Haluan vielä näin lopuksi kiittää kaikkia kaupungin organisaatiossa
talousarvion valmisteluun osallistuneita sekä ryhmien neuvottelijoita ja
ryhmien neuvottelijoita erityisesti siitä, että saimme aikaan
neuvottelutuloksen talousarviosta. Uskon, että budjettineuvottelujen
rakentava ja vastuullinen henki jatkuu täällä valtuustossakin.
 

Valtuutettu Rautava

 
                                          Arvoisa valtuuston puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Bästa fullmäktige.
 
 
                                          Käsittelemme vuoden 2008 talousarviota ja taloussuunnitelmaa vuosille
2008 – 2010 tilanteessa, jossa menopuolella on vielä merkittäviä
epävarmuustekijöitä työmarkkinatilanteen vuoksi, niin kuin jo täällä
aikaisemminkin on todettu.
 
                                          Hyväksyttyjen sopimusten kustannusvaikutukset ovat talousarviossa
otettu huomioon. Hyvät palvelut ovat keskeinen kilpailutekijä
Helsingissä. Helsinki pystyykin vuonna 2008 turvaamaan ja
kehittämään palveluitaan kaupunkilaisille. Jo kaupunginjohtajan
ehdotuksessa oli otettu hyvin huomioon keväällä
kehysneuvotteluprosessissa annetut evästykset.
 
                                          Kokoomuksen valtuustoryhmä nostaa poliittisten ryhmien
neuvottelutuloksesta esille muutamia keskeisiä kohtia.
 
                                          Talousarvio vuodelle 2008 perustuu lauta- ja johtokuntien keväällä
2007 tekemiin talousarvioehdotuksiin ja kaupunginhallituksen
antamaan laatimisohjeeseen. Syksyllä poliittisten ryhmien
budjettineuvotteluiden aikana kuitenkin nähtiin, että budjetointiperusteet
olivat tarkentuneet keväästä. Tarkentuneiden selvityksen perusteella
tehtiin seuraavanlaisia merkittäviä lisäyksiä alkuperäiseen
ehdotukseen. Päivähoitoon kohdistettiin 4,5 miljoonaa euroa ja
perheneuvoloihin 1,3 milj. euroa enemmän. Marian sairaalan
päivystykseen budjetoitiin 1,3 milj. euroa ja hammasjonojen purkuun
0,5 milj. euroa lisää. Ostopalveluihin HUSilta varattiin
kaupunginhallitukselle vielä 4 milj. euroa.
 
                                          Vanhuspalveluohjelman mukaisesti ympärivuorokautisen hoivan
rakennetta muutetaan. Vuonna 2008 lisätään 50 palveluasumispaikkaa
sosiaaliviraston alaisuuteen ja sen seurauksena vähennetään 50
pitkäaikaispaikkaa terveysviraston alaisuudesta. Vastaavalla tavalla
toimitaan vuonna 2009.
 
                                          Tämän rakennemuutoksen toteuttamiseksi kaupunginhallituksen
käyttövaroihin varattiin miljoona euroa, jota tietysti toivomme, että sitä
ei tarvitsisi käyttää.
 
Fru ordförande.
 
Vi är belåtna över att detta viktiga steg nu har tagits.
Seniormedborgarna utgör nu och i framtiden en betydande och
växande del av befolkningen i Helsingfors. Staden kommer att notera
detta i verksamhetsplanerna för kommande år. Detta innebär att
tyngdpunkten och resurserna både för den öppna och den slutna
långvården bör förstärkas.
 
                                          Budjettineuvotteluissa tehtiin varsin pieniäkin euromääräisiä ja tekstin
lisäyksiä. Pieneltä tuntuvat lisäykset voivat olla merkittäviä kuitenkin
kyseessä olevien toimijoiden näkökulmasta. Esimerkiksi Helsingin
seudun kesäyliopistolle 35 000 euron lisäys on erittäin tärkeä. Lisäys
näkyy suoraan kesäyliopiston järjestämien kurssien edullisimpina
hintoina. Tietojemme mukaan tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että
monet vähävaraisetkin pystyvät osallistumaan kesäyliopiston kursseille.
 
                                          Kokonaisuuden kannalta pieneksi, mutta kirjastojen ja kirjastojen
käyttäjien kannalta olennaiseksi lisäykseksi on nähtävä myös kirjaston
kirjahankintoihin osoitettava 144 000 euron määräraha.
 
                                          Kokoomus pitää erittäin tärkeänä sitä, että helsinkiläisissä kouluissa
annetaan maan parasta opetusta ja huomioidaan erilaisten oppijoiden
tarpeet. Tätä tavoitetta tukee nykyistä selkeämpi oppimistulosten
seuranta ja niiden tavoitteellinen parantaminen. Lisäksi tavoitetta tukee
monipuolinen ja myös valinnanvapauden mahdollistava
koulutustarjonta.
 
                                          Kokoomus pitää positiivisena viime vuosien lisäpanostusta
perusopetuksen tuntikehyksiin. Nämä toimet ovat nyt lisänneet
rahoitusta. Näin koulujen toimintaedellytykset ovat parantuneet
oppilasmäärien vähentymisestä huolimatta.
 
                                          Tämän syksyn budjettineuvotteluissa päätettiin lisätä 300 000 euroa
Kokoomuksenkin tärkeänä pitämään positiivisen diskriminaation
ärärahaan. Määrärahan lisäyksellä me kokoomuslaiset haluamme
myös varmistaa laadukkaat oppimisen edellytykset ja
työskentelyrauhan kaikissa kouluissa.
 
                                          On ilahduttavaa, että liikunnan budjettia on nostettu hitusen. Jokainen
tuntee liikunnan terveyttä ja elämäniloa edistävän vaikutuksen.
Liikuntaseuroihin panostaminen on askel oikeaan suuntaan. Nyt on
kuitenkin myös purettava ne hallinnolliset ja toiminnalliset solmut, jotka
ovat aiheuttaneet kitkaa seurojen, liikuntaviraston ja opetusviraston
välillä.
 
                                          Julkisen liikenteen turvallisuuden ja viihtyvyyden lisääminen on
keskeinen tekijä, kun julkisen liikenteen houkuttelevuutta lisätään.
Olemme tyytyväisiä siitä, että kyseiseen määrärahaan voitiin osoittaa
300 000 euroa suunniteltua enemmän.
 
 
                                          Pidämme tärkeänä, että joukkoliikenteen palvelutarjontaa lisätään
tulevaisuudessa.
 
                                          Joukkoliikennetariffin osalta korostamme vastuullista politiikkaa. On
hyvä tehdä maltillisia korotuksia, että ei jouduta enää tekemään
sellaisia kertakorotuksia kuin 2000-luvun alussa. Syyhän näihin
korotuksiin oli se, että eräät ryhmät eivät hyväksyneet maltillisia
korotuksia 1990-luvun jälkipuoliskolla.
 
                                          Sopimuspalokunnat ovat voimavara kaupungin pelastustoimen
kokonaisuudessa eikä ylimääräinen rasite.
 
                                          Pidämme tärkeänä, että pelastuslaitos selvittää sopimuspalokuntien
monimuotoisia toimintamahdollisuuksia kaupungin pelastustoimen
kokonaisuudessa yhdessä sopimuspalokuntien kanssa.
 
                                          Kaupungin sähköisen asioinnin kehittäminen ei ole edennyt samalla
tavalla kuin esimerkiksi monissa muissa suurissa kaupungeissa. Nyt
talousarvion sivulle 88 on kirjattu: ”Määrärahassa on varauduttu
kaupungin tietotekniikkastrategian vuosille 2007 – 2010 mukaisiin
hankkeisiin, joita ovat sähköisen asioinnin ja verkkopalvelun
kehittäminen.” Seuraamme mielenkiinnolla, kuinka asukaslähtöisyys
toteutuu näissä hankkeissa.
 
                                          Kokoomuksen valtuustoryhmä odottaa, että Helsinki toimii
suunnannäyttäjänä sähköisissä palveluissa eikä ole jälkijunassa niin
kuin tällä hetkellä tällä rintamalla.
 
                                          Helsingin elinvoimaisuus riippuu kaupungin vetovoimasta ja
kilpailukyvystä.
 
Yksi olennainen piristysruiske elinkeinoelämän kannalta on kaupunkiin
saapuvat risteilyalukset. Satamamaksua ja matkustajamaksua
säätelemällä voidaan joko houkutella tai karkottaa risteilyalukset
pääkaupungista.
 
                                          Helsinkiä on kautta aikojen kutsuttu ”Itämeren tyttäreksi”. Nyt Itämeri on
pahoin saastunut. Kaupunginjohtaja on viisaasti valinnut yhdeksi ensi
vuoden budjetin painopisteeksi Itämeren suojelun. Tämän tärkeän
tavoitteen saavuttamiseksi on käytettävä kaikki mahdolliset keinot.
Satamamaksujen avulla aluksia voidaan kannustaa jättämään kaikki
tteensä maihin asianmukaisesti.
 
 
                                          Teen seuraavan toivomusponnen:
 
                                          Kaupunki selvittää satamamaksujen ja
matkustajamaksujen vaikutuksen Helsinkiin suuntautuvaan
risteilyalusliikenteeseen sekä satamamaksun
käyttömahdollisuuden Itämeren suojeluun vaikuttavana
elementtinä.
 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Kokoomuksen valtuustoryhmä katsoo tulevaisuuteen.
 
                                          Käsittelemme nyt vuoden 2008 talousarviota, mutta ensi vuoden
ensimmäisellä neljänneksellä ovat edessä seuraavat kehysneuvottelut:
 
                                          Kokoomuksen valtuustoryhmässä selvitetään vielä tämän vuoden
aikana mm. kiinteistöveroon liittyvää problematiikkaa.
 
                                          Kokoomuksessa nähdään, että siedettävä kokonaisveroaste on yksi
keskeinen kilpailutekijä kaupungille. Olemme tyytyväisiä siihen, että
kunnallisveroprosentti on pysynyt ennallaan. Sen sijaan
kiinteistöverojen euromääräinen nousu huolestuttaa meitä. On selvää,
että otamme asian uudelleen esille ensi vuoden neuvotteluissa.
 
                                          Investointeihin voi liittyä yllätyksiä. Kokemukset Arabianrannasta ja
Viikinmäeltä osoittavat, että maaperän puhdistus ja sen
rakennuskelpoiseksi saattaminen voi aiheuttaa lisälaskuja. Esimerkiksi
Kalasataman ja Sörnäistenrannan rakennuskelpoiseksi saattamisen on
arvioitu maksavan yhteensä noin 276 milj. euroa. Suurin osa näistä
kustannuksista tulee kuitenkin vasta tämän suunnittelukauden jälkeen.
Summa on valtava. Mutta etukäteen voi kysyä, riittääköhän tuokaan?
 
                                          Kaupungin tärkeät infrahankkeet tulee toteuttaa suhdannetilanteesta
riippumatta. Mittavia investointeja yleisesti ottaen on tärkeää arvioida
myös kumppanuussuhteiden kautta, sillä kaikkia tulevia mittavia
hankkeita tuskin on mahdollista tai edes järkevää toteuttaa pelkästään
budjettirahoituksella.
 
                                          Oikea hetki selvittää kumppanuusratkaisuja on seuraavan
suunnittelukierroksen yhteydessä. Kumppanuushankkeiden
käyttämisen tekee haasteelliseksi se, että Suomessa niistä on varsin
vähän kokemuksia. Sen sijaan esimerkiksi monissa Euroopan maissa
kumppanuushankkeita on toteutettu jo vuosia. Niitä on tälläkin hetkellä
käynnissä lukuisia. Suuret hankkeet voivat olla mielenkiintoisia myös
kansainvälisille toimijoille ja siten lisätä kaivattua kilpailua
rakennusalalla.
 
                                          Vuoden ensimmäisellä vuosipuoliskolla käytävistä ns.
kehysneuvotteluista tulee aikaisempaa tärkeämmät.
 
                                          Toivomme, että kehysneuvotteluissa voitaisiin paneutua aikaisempaa
enemmän keskeisiin rakenteellisiin asioihin, kuten esimerkiksi edellä
mainittuihin kumppanuuksiin. Muita keskeisiä asioita ovat mm. tilaaja-
tuottaja –mallien ja sähköisen asioinnin kehittäminen.
 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Kokoomuksen valtuustoryhmä kiittää muita poliittisia ryhmiä
hyvähenkisistä ja rakentavista budjettineuvotteluista sekä saavutetusta
budjettisovusta. Kiitämme koko arvoisaa virkakoneistoa hyvin tehdystä
valmistelutyöstä.
 

Valtuutettu Kalima

 
Arvoisa rouva puheenjohtaja.
 
Seuraavaksi esitän ryhmäpuheenvuoromme alkuosan.
Ryhmäpuheenvuoromme jakaantuu kahteen osaan, jonka
varapuheenjohtaja Tarja Kantola esittää sitten sen toisen osan, koska
käytettävissä olevan ajan puitteissa ei olisi ollut mahdollista esittää
kaikkea sitä dynamiikkaa, joka meidän ehdotuksissamme on.
 
Ärade fullmäktige.
 
Först den viktigaste saken, den socialdemokratiska fullmäktigegruppen
stöder den överenskommelse som har nåtts om stadens budget.
 
Helsingin kaupungin talousarvio vuodelle 2008 perustuu käsitykseen
siitä, että taloudellinen korkeasuhdanne jatkuu Suomessa
voimakkaana myös ensi vuonna. Talousarvioehdotus rakentuu
olettamalle, jonka mukaan Suomen BKT kasvaa ensi vuonna vielä 3,3
% ja että vain 6,3 % työvoimasta olisi työttömänä, että kuluttajahinnat
nousisivat 2,4 % ja ansiotaso jopa hieman yli 4 %.
 
Olennaista on kuitenkin havaita, että talousarvion verotuloarviot
pohjautuvat käsitykseen siitä, että myönteinen talouskehitys Suomessa
jatkuu vielä ensi vuoden ajan, vaikka talouskehitys USA:ssa ei osoita
elvytystoimenpiteistä huolimatta roskaluotto-ongelman ilmaantumisen
jälkeen elpymisen merkkejä. On käynyt ilmi, että näitä roskaluottoja,
asuntolainoja, joilla ei ole kunnon maksajia, on kaiken kaikkiaan 1 300
miljardia dollaria ja että ne ovat siirtyneet USA:sta Eurooppaan.
Tiettävästi 44 eurooppalaista pankkia omaa näitä luottoja ja suuret
aasialaiset pankit ovat saaneet niitä osakseen.
 
Oma käsitykseni on siis se, että nämä roskaluotot vaikuttavat asuntojen
hintaan alentavasti. Alan Greenstein on sanonut, että USA:ssa
odotetaan jopa yli 10 %:n asuntohintojen laskua. Te tiedätte, mitä se
merkitsi Suomessa 1990-luvun alussa. Se merkitsi melkein
yhteiskunnan romahtamista. Riski siitä, että aiheutuu suuria
taloudellisia ongelmia, on arvioitu prosentuaalisesti noin
neljäksikymmeneksi. Oma käsitykseni on se, että tämä riski on paljon
suurempia. Mielestäni tämä olisi syytä ottaa huomioon.
 
On mahdollista siis, että tuo kaavailtu poikkeuksellisen auvoinen
kehitys ei Suomessakaan toteudu ja verotulot jäävät selvästi arvioituja
alhaisemmiksi eikä menoja mielestämme ole arvioitu budjetissa
todelliseen määräänsä asti, kuten jäljempänä esitän.
 
Seuraavaksi teen kolme toivomuspontta:
 
Hyväksyessään kaupunginhallituksen esityksen vuoden
2008 talousarvioksi valtuusto edellyttää, että
kaupunginhallitus selvittää, missä tehtävissä Helsingin
kaupungin suorittama palkkaus on vähäisempää kuin
Espoossa tai Vantaalla vastaavista tehtävistä suoritettava
palkkaus.
 
                                          Toiseksi:
 
Hyväksyessään kaupunginhallituksen esityksen vuoden
2008 talousarvioksi valtuusto edellyttää, että
kaupunginhallitus selvittää ja saattaa valtuuston tietoon,
missä kaupungin tehtävissä työntekijät ovat työvoimapulan
takia vuoden 2007 aikana joutuneet tekemään useampia
työvuoroja peräkkäin, siis saman vuorokauden aikana.
 
                                          Sekä kolmas:
 
Hyväksyessään kaupunginhallituksen esityksen vuoden
2008 talousarvioksi valtuusto edellyttää, että
kaupunginhallitus selvittää ja saattaa valtuuston tietoon,
mihin toimenpiteisiin Helsingin terveyskeskus on ryhtynyt
hammashoidon jonotustilanteen saattamiseksi jälleen lain
mukaiseksi.
 
                                          Tulen seuraavassa perustelemaan näitä kolmea pontta.
 
Toisin kuin täällä on edellä esitetty, sosialidemokraattisen
valtuustoryhmän mielestä Helsingin taloutta tulee käsitellä
kokonaisuutena siten, että myös liikelaitosten ennakoitu tulos otetaan
suoraan huomioon kaupungin talousarviota laadittaessa, kun kaupunki
kuitenkin käyttää näiden varoja yleiskatteisesti, kuten sen tuleekin
tehdäkin. Keskipitkän tähtäyksen taloussuunnittelussa nykyisille ja
tuleville liikelaitoksille tulee asettaa selkeät tulostavoitteet ja tavoite
siitä, missä määrin varoja voidaan siirtää budjettitalouteen menojen
katteeksi.
 
On huomattavaa, kun puhutaan HELENin tuloksesta, se, että HELENin
tariffit eivät ole olleet mitenkään poikkeuksellisen korkeat, päinvastoin
keskitasoa tai sitä alemmat. Joten – miten sanoisi? – tariffipoliittisia
näkökulmia ei ole tällaiseen ajatteluun ja muita ei oikeastaan pitäisi
ollakaan.
 
Suurimpana epäkohtana ryhmämme pitää sitä, että työntekijöiden
palkkauksen tarkistamiseen välttämättä tarvittuja varoja ei nyt voitu
saada budjettiin. Pysyväksi asiaintilaksi ei voi jäädä se, että
Helsingissä tietyistä tehtävistä maksetaan huonompaa palkkaa kuin
esimerkiksi Vantaalla ja Espoossa, mikä välttämättä johtaa
työvoimapulaan. Se on tietysti aivan ymmärrettävää. Myös vallitsevaan
työvoimapulaan on tartuttava päättäväisesti. Asiaintilasta, jossa
hoitohenkilöstöön kuuluva työvoimapulan takia joutuu tekemään
hoivatyössä esimerkiksi kaksi 8 tunnin vuoroa peräkkäin, on
välittömästi päästävä. Tämä on jatkunut eräissä työpisteissä jo aika
kauan, tällainen tilanne.
 
Toinen keskeinen ongelma, joka on toistunut talousarvion laadinnassa
vuodesta toiseen, on sosiaali- ja terveystoimen menojen
vajaabudjetointi.
 
Tietoinen vajaabudjetointi on kuntalaissa yksiselitteisesti kielletty.
Kuntalain 65 §:n 3 momentissa säädetään seuraavasti: ”Talousarvioon
otetaan toiminnallisten tavoitteiden edellyttämät määrärahat ja
tuloarviot sekä siinä osoitetaan, miten rahoitustarve katetaan”, aivan
selkeätä tekstiä. Viimeksi mainittu säännös siis tarkoittaa, että
toiminnallisten tavoitteiden mukaiset tiedossa olevat menot on
budjetissa katettava. Vielä selvempi tilanne on silloin, kun on kysymys
subjektiivisista oikeuksista, niin kuin hammashoidon osalta on, siis
oikeudesta, joka on lakiin kirjattu. Ei sellaisen oikeuden toteuttamista
voida laiminlyödä ilman seurauksia.
 
Vajaabudjetoinnin osalta olemme ryhmässämme tarkastelleet
erityisesti sosiaalitoimen hallinnonalaa vuoden 2008 osalta, jolle
talousarvioesityksessä on budjetoitu 975,6 miljoonaa sekä
kaupunginhallituksen käyttövaroihin 5 miljoonaa eli yhteensä 980,6
miljoonaa euroa. Pinnallisen tarkastelun perusteella menojen lisäys
ensi vuodelle näyttäisi olevan 50,9 miljoonaa euroa. Tämä käsitys on
kuitenkin virheellinen, koska ensi vuoden budjettiin on tehty
budjettiteknisiä muutoksia. Kaupunginhallituksen käyttövaroista on
sosiaaliviraston budjettiin siirretty työmarkkinatuen kuntaosuus ja ns.
vanhusten hoitoketjuvarat, yhteensä 29,2 miljoonaa euroa.
 
Tänä vuonna edellä mainitut erät ovat sisältyneet kaupunginhallituksen
talousarvioon – siis eri paikkaan - vaikka ovat olleet sosiaalitoimen
ytettävissä. Sosiaalitoimen menojen numeerinen kasvu on näin ollen
ollut 21,7 miljoonaa euroa. Kun kuitenkin otetaan huomioon inflaatio
ensi vuonna, sen vaikutus, joka on 24,5 miljoonaa, siis kaupungin
talousarviossa ilmoitetun inflaatioprosentin mukaan siellä on 2,4
merkitty, voidaan todeta, että menoja on reaalisesti vähennetty tästä
vuodesta 2,8 miljoonaa euroa, mikä ei siis ilmene budjetista mitenkään.
Kun lisäksi otetaan huomioon, että sosiaalitoimen
tilinpäätösennusteessa, siis siinä ennusteessa, jossa ennustetaan
tämän vuoden toteutumaa, todetaan, että vuoden 2007 menot tullaan
ylittämään noin 30 miljoonalla eurolla, minkä on täytynyt olla budjettia
laadittaessa tiedossa – nämä ennusteethan ovat yleensä tiedossa - jää
sosiaalitoimen vuodelle 2008 osoitetut varat reaalisesti 33 miljoonaa
euroa pienemmiksi kuin tänä vuonna. Eräiden toimintojen siirrot muille
toimialoille eivät riitä kattamaan tätä vajetta. Tiedossa oleva menotaso
on ollut budjettia laadittaessa budjettiesityksessä ehdotettua
olennaisesti korkeampi, mitä ei ole katettu. Budjetissa ei ole siis katettu
kaikkia tiedossa olleita menoja.
 
Sosiaaliviraston alibudjetointi siis jatkuu vuonna 2008. On aiheellista
kysyä, mihin se on johtanut ja johtaa? Jo nyt voidaan väittää, että
palvelujen saanti on kohtuuttomasti tiukentunut. Meille on ottanut
yhteyttä eräs 73-vuotias naishenkilö, joka asuu hissittömässä talossa.
Hän on liikuntakyvytön, siis liikkuu rollaattorin varassa. Tyypillistä on
se, että hänet on 24 kertaa käyty viranomaisten, lähinnä
pelastusviranomaisten toimesta nostamassa lattialta rollaattoriin ja hän
on hakenut hyvin kauan aikaa sitten pääsyä palvelutaloon, pääsyä
yhteiskunnan hoitoon, mutta tämä ei ole onnistunut. Tämä esimerkki
kuvaa vaan sitä henkeä, jolla näitä ratkaisuja nykyään tehdään.
 
Sosiaalitoimen talousarvion laadinnassa ei lähtökohtana voi olla vain
edellisen vuoden talousarvio. Lähtökohdaksi on ennen muuta otettava,
tiedossa olevat ja todennäköisesti toteutuvat menot. On viimeinkin
korkea aika poistaa sosiaalitoimen budjetista se rahoitusvaje, joka
syntyi viisi vuotta sitten tehtyjen rajujen säästöjen seurauksena.
 
Ryhmämme mielestä sosiaalitoimen budjetista löytyy myös muutama
valopilkku. Uuden lastensuojelulain velvoitteet on huomioitu ja
ryhmämme aloitteesta perheneuvola saa pitää nykyiset voimavaransa.
 
Myös terveystoimessa on suuria ongelmia, josta mm. käy ilmi
oikeusasiamies Riitta Paunion 24.9.2007 antamassa hammashoidon
laiminlyöntiä koskevassa ratkaisussa, josta oikeusasiamies vakavasti
varoitti, huomautti terveyskeskusta. Myös tämä seikka kaipaa
korjausta. (Puheenjohtajan välihuomautus.)
 
Kiitoksia. Huomaan, että aikani on loppunut.
 

Kaupunginhallituksen I varapuheenjohtaja Lehtipuu

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.
 
                                          Kaupunginhallitusryhmät ovat yksimielisesti esittämässä noin 20 milj.
euron lisäystä kaupunginjohtajan talousarvioesitykseen. Kaupungin 3,5
miljardin käyttötaloudessa tämä on vain puolisen prosenttia.
Investointien yhden miljoonan lisäys on suhteellisesti jopa pienempi.
 
                                          Vaikka nämä poliittisten ryhmien lisäykset ovat perusteltuja ja jopa
olennaisia korjauksia, niihin kiinnitetään useimpina vuosina liikaa
huomiota sekä budjettineuvotteluissa että myös täällä valtuustosalissa.
 
                                          Vielä tärkeämpää olisi varmistaa, että ne pohjaesityksen
muuttumattomat 99 % tukevat niitä tavoitteita, joita valtuusto on
kaupungille asettanut.
 
                                          Kaupunkilaisten saamien palvelujen laatu, samoin kuin hallinnon
toimivuus määräytyvät sen perusteella, miten koko kaupungin koneisto
toimii, ei sen perusteella, mitä poliittiset ryhmät parissa viikossa
viilaavat.
 
 
                                          Olisi syytä ensin tarkastella, kuinka talousarvioraamin tavoitteet ja
valtuusto strategiaseminaarin linjaukset näkyvät ensi vuoden
talousarviossa.
 
                                          Kahdeksan kuukautta sitten valtuusto kävi talousarvioraamin
lähetekeskustelun. Siinä Vihreitten ryhmä korosti ilmastostrategiaa,
kaupungin tulopohjaa, kilpailua elämän laadulla ja kulttuurikaupunkia.
Kaikkien näitten osalta nyt käsiteltävä talousarvioesitys on kohtuullisen
hyvä.
 
                                          Joukkoliikenteen vahvistaminen on aivan keskeinen keino hillitä
ilmastonmuutosta.
 
                                          HKL:n saama tariffituki nousee 2,6 milj. euroa tämänvuotisesta, mikä
on erinomainen asia. Yhdessä HKL:n kasvavien lipputulojen kanssa se
mahdollistaa joukkoliikenteen palvelutarjonnan parantamisen.
rkeimpiä kohteita ovat metron liityntäliikenne ja joukkoliikenteen
poikittaiset yhteydet. Pitää muistaa, että myös isossa osassa niitä
kaupunginosia, joita metro palvelee, sen palvelutason määrää bussien
vuoroväli, ei metron.
 
Poikittaisliikenteessä vain joka kahdeksas matka tehdään
joukkoliikenteellä. Tämä osuus on saatava ripeään kasvuun.
 
                                          Valtuusto on hyväksynyt toimenpidepaketin joukkoliikenteen
nopeuttamiseksi ja tämän palvelutason parantamiseksi, mutta se on
jäänyt aika hampaattomaksi.
 
                                          Sen vuoksi esitänkin ponnen:
 
                                          Kaupunginvaltuusto edellyttää, että sille tuodaan selvitys
valtuuston hyväksymien joukkoliikenteen
nopeuttamistoimien toteutumisesta.
 
                                          Esimerkki osuvasta pienellä määrärahalla tehdystä tuntuvasta
parannuksesta on kaupunginhallituksen lisäämät eurot
koululaisryhmien matkoihin.
 
                                          Nyt poistetaan epäkohta, johon valtuusto on aiemmin kiinnittänyt
huomiota ja lisätään koululuokkien mahdollisuuksia hyödyntää
kaupungin kulttuuria ja luontokohteita opetuksessa.
 
                                          Palvelutason lisäksi myös lipun hinnat vaikuttavat joukkoliikenteen
suosioon.
 
 
                                          Vihreät ovat jo keväällä olleet hyväksymässä yleisen hintatason
muutoksen mukaisia korotuksia. On kuitenkin paikallaan, että lipun
hintoja ei koroteta joka vuosi, toisin kuin Kokoomus –ryhmä täällä
peräänkuulutti.
 
                                          Olemme iloisia siitä, että vuodelle 2009 lipun hinnat tullaan pitämään
ensi vuoden tasolla.
 
                                          Pääkaupunkiseudun joukkoliikenne on yksi kokonaisuus ja isoja
rakenteellisia muutoksia lipun hintoihin ja lippujärjestelmään pitää
tarkastella yhdessä YTV:n ja naapurikaupunkien kanssa.
 
                                          Iso epäkohta tällä hetkellä on sisäisen liikenteen ja seutuliikenteen
lipun hintojen iso ero.
 
Hallituksen suunnittelemaa suurten kaupunkien joukkoliikennetukea,
mutta myös kaupunkien omaa tariffitukea, pitää suunnata tämän eron
kaventamiseen. Hienoa olisi, jos päästäisiin kohti nykyistä edullisempia
lipun hintoja, esimerkiksi sellaisia tasarahahintoja kohti, jolloin sisäisen
liikenteen lipun hinta voisi olla 1 euron paikkeilla ja seutuliikenteen 2
euron taksaa.
 
                                          Ilmastonmuutoksen torjunta etenee tässä budjetissa myös sillä tavalla,
että nostamme pyöräteiden määrärahoja ja pyöräteitä voidaan
toteuttaa aiempaa enemmän.
 
                                          Kun valtuusto käsitteli jokin aika sitten suunnitelmia Huopalahdentien
alikuluksi, vihreät pitivät vääränä tapana rahoittaa se alikulku pyörätien
määrärahoista. Nyt tämä vihreiden kanta on koko kaupunginhallituksen
esitys. Kalliit yksittäiset alikulkuhankkeet tai niiden budjettien
ylittyminen eivät ole pois pyöräteiden toteuttamisesta. Tämä on
merkittävä muutos.
 
                                          Omaa esitystään julkistaessaan kaupunginjohtaja kiinnitti huomiota
Helsingin Energian rooliin kaupungin palvelujen rahoittajana.
 
                                          Vihreiden mielestä on aivan paikallaan, että HELENin hyvää tulosta on
käytetty kaikkien kaupunkilaisten hyväksi.
 
                                          Myös jatkossa on liikelaitosten ylijäämiä voitava tulouttaa kaupungille,
jos se on tarpeen.
 
                                          Tähän saakka ei yksikään perusteltu HELENin investointi ole jäänyt
toteuttamatta, vaikka ylijäämää ei ole jäänyt kokonaan sille. Onpa
mukaan mahtunut jokunen huonostikin perusteltu hanke, kuten
osallistuminen viidenteen ydinvoimalaan.
 
                                          Lähivuosina Helsingin on puolustettava veropohjaansa.
Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja ihmisten oman
yritteliäisyyden kannalta on parempi verottaa esimerkiksi omistamista
ja kuluttamista kuin työntekoa.
 
                                          Maan suurimmat puolueet ovat tehneet veropolitiikassa joukon erittäin
valitettavia ratkaisuja. Pahin esimerkki tästä on sosialidemokraattien
toteuttama varallisuusveron poisto. Perintöveron osalta epäkohtien
oikaiseminen olisi riittänyt. Sen poistaminen suurelta osalta kokonaan
on virhe. Keskustan vaatima ruoan arvonlisäveron alentamisen sijaan
pitäisi alentaa palvelujen arvonlisäveroa, jotta itsepalvelu ja
rakennetyöttömyyden yhteiskunnasta päästäisiin kohti
palveluyhteiskuntaa.
 
                                          Näissä budjettineuvotteluissa, samoin kuin Kokoomuksen
ryhmäpuheessa, nostettiin yllättäen esiin myös kiinteistöveron
keventäminen. Olisikohan taka-ajatuksena keventää entisestään
omistamisen verotusta ja tarvittaessa nostaa palkansaajien ansioveroja
ja asiakasmaksuja?
 
                                          Vähimmäistoiveena on, että hurmahenkisen veronalentamisen sijaan
maltettaisiin tämäkin asia ensin selvittää ja katsoa, millaisia todellisia
vaikutuksia sillä on toisaalta asumiskustannuksiin ja toisaalta
verotuksen kohentumiseen ja kaupungin tuloihin. (Välihuuto!) Hyvä.
 
                                          Sivistystoimen osalta keskeiset muutokset on toteutettu jo aiemmissa
valmisteluvaiheissa. Yläasteiden tuntikehyksen korottamisesta
päätettiin jo raamin yhteydessä keväällä. Se on tarpeen, kun
haluamme varmistaa Helsingin koulujen hyvän tason.
 
                                          Kulttuurilautakunta omassa käsittelyssään nosti avustusmäärärahoja.
 
                                          Haluan muistuttaa siitä, että elinvoimainen kaupunkikulttuuri on
Helsingin pysyvä menestystekijä, mutta se ei synny eikä säily
itsestään.
 
                                          Kaiken kaikkiaan kulttuuritoimen osalta pohjaesitys oli hyvä. Tarvittiin
vain pieni täsmennys kirjaston aineistomäärärahoihin.
 
                                          Erityisen ilahduttavaa on, että kaupunginmuseo avaa perusnäyttelynsä
kaikille luopumalla pääsymaksuista. Valtuutettujen maaliskuiset talkoot
talousarvioaloitteiden suhteen eivät siis ole vailla merkitystä.
 
                                          Vihreiden ryhmäpuhe talousarvioraamissa päättyi vaatimukseen nostaa
keskustakirjasto taloussuunnitelmakauden kärkihankkeeksi. Tämäkin
on kaupunginhallituksen esityksessä otettu huomioon.
 
                                          Sosiaali- ja terveystoimen osalta budjettineuvotteluissa tehtiin eräitä
välttämättömiä lisäyksiä.
 
                                          Olemme hyvin tyytyväisiä siihen, että ryhmät löysivät nopeasti
yhteisymmärryksen Marian päivystyksen pahimpien epäkohtien
korjaamisesta.
 
                                          Samoin on kehuttava neuvottelukumppaneitamme siitä, että saimme
tukea psykiatrisen osaamisen vahvistamisesta terveysasemilla.
Jokaiselle terveysasemalle tarvitaan psykiatrinen sairaanhoitaja, jotta
ensimmäinen apu löytyy omalta terveysasemalta.
 
                                          Mielenterveystyö on osa hyvää ja toimivaa perusterveydenhuoltoa.
Masennuksen ja muiden lievien mielenterveysongelmien hyvä hoito
parantaa terveyskeskuksen toimintaa kaikille kaupunkilaisille.
Tarkoituksena ei siis suinkaan ole muuttaa työn jakoa kaupungin ja
HUSin välillä, vaan selkeyttää sitä ja parantaa sen toimivuutta.
 
                                          Lapsiperheiden kotipalvelujen vahvistaminen on rahallisesti ?
pienempi muutos, mutta se on käytännössä iso parannus.
 
                                          Varhaista puuttumista ei hoideta juhlapuheilla, vaan määrärahojen ja
henkilöstön osoittamisella toimintaan.
 
                                          Vaikka kokonaisuutena olemmekin tyytyväisiä talousarvion
valmisteluun ja siihen, kuinka ryhmämme aiemmat kannat on otettu
huomioon, parissa kohdassa on aihetta kritiikkiinkin.
 
                                          Tilastoista ja faktoista, kuten päivähoidossa olevien lasten
lukumäärästä inttäminen tuntui turhalta, kun voisimme keskittyä
todellisiin näkemys- ja painotuseroihin.
 
                                          Budjettiesitys on syytä rakentaa mahdollisimman ajantasaisen
toteutuman, ei toiveikkaiden ennusteiden varaan.
 
                                          Vihreät haluavat nostaa esiin yhden tekstikirjauksen, joka on muita
ehkä merkittävämpi.
 
 
                                          Sosiaali- ja terveystoimen kohdalle lisättiin teksti siitä, että henkilöstön
toimenkuvia, työn organisointia ja toimintatapoja kehitetään siten, että
eri ammattiryhmien koko osaaminen tulee hyödynnettyä.
 
                                          Julkisella sektorilla on paljon opittavaa siinä, miten hyvällä johtamisella
ja prosessien uudistamisella saadaan parannettua sekä tuloksia että
työhyvinvointia. Ammattihenkilöstön työpanostuksesta liian iso osa
menee hallintoon tai avustavien tehtävien suorittamiseen, ei oman
osaamisen käyttöön.
 
                                          Toivomme, että joustavat ja järkevät käytännöt leviävät sosiaali- ja
terveystoimen lisäksi myös muihin hallintokuntiin.
 
                                          Muuttoliike ulkomailta Helsinkiin on ennätysvilkasta.
 
                                          Mielenkiintoisia budjetin tilastotietoja on mm. maininta opetustoimen
kohdalla siitä, että maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrä
kasvaa noin neljälläsadalla vuodessa.
 
                                          Kiinankielisen opetuksen käynnistäminen on tervetullut lisä, mutta
tuskin riittävä vastaus maahanmuuttajien tarvitsemiin palveluihin.
 
                                          Yhä edelleen on syytä korostaa toisaalta suomen tai ruotsin kielen
oppimisen merkitystä maahanmuuttajien kotoutumiselle ja toisaalta
sitä, että Helsingin olisi kyettävä palvelemaan kaupunkilaisiaan yhä
useammalla kielellä. Maahanmuuttajien työllistäminen kaupungin
palvelukseen auttaisi näiden molempien tavoitteiden saavuttamisessa.
 
                                          Siksi esitänkin toisen toivomusponnen:
 
                                          Kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään
syrjäytymisvaarassa olevien maahanmuuttajien, erityisesti
nuorten, työllistämistä palkkatuettuun työhön kaupungin
palvelukseen.
 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Kunta-alan työmarkkinaratkaisu on edelleen auki.
 
                                          Toivomme kaikki, että hoitoalallekin löytyisi ratkaisu, jonka kaikki
osapuolet voisivat hyväksyä ennen tilanteen kärjistymistä edelleen.
 
                                          Kaupunginhallituksen esitykseen sisältyy 5 milj. euron
henkilöstömääräraha rekrytointiin, henkilöstömitoitusten tarkistamiseen
sekä kannustinjärjestelyjen ja uusien toimintatapojen kehittäminen eri
hallintokunnissa. Tarkoituksena on antaa kaupunginhallitukselle keino
puuttua isompiin ongelmiin, joita Helsingillä on uuden henkilöstön
saamisessa ja myös työviihtyvyydessä. Määrärahan tarkka
kohdentaminen päätetään erikseen sen jälkeen, kun ensin saadaan
kunta-alan sopimus syntymään kaikille toimialoille.
 
                                          Pelkät palkankorotukset eivät riitä kompensoimaan niitä ongelmia, jotka
syntyvät liian ? työtehtävistä tai sijaisten puuttumisesta.
 
                                          Vihreiden mielestä Helsingin tulee pyrkiä henkilöstömitoituksissaan
lähemmäs valtakunnallisia suosituksia.
 
                                          Hyvä valtuusto.
 
                                          Näillä saatesanoilla Vihreiden valtuustoryhmä kannattaa
talousarvioesityksen hyväksymistä.
 

Valtuutettu Aarnipuu

 
Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.
 
Vasemmistoliiton valtuustoryhmä kannattaa hiukan pitkin hampain
kaupunginhallituksen ehdotuksen hyväksymistä. Tämä talousarvio ei
eroa millään merkittävällä tavalla kuluvalle vuodelle tai viime vuodelle
tehdyistä talousarvioista. Ensi vuoden budjetti ei siis ole oleellisesti
parempi kuin tämänvuotinenkaan, mutta onneksi ei myöskään
oleellisesti huonompi. Samaa voi sanoa pääosin myös budjetin
valmisteluprosessista. Tämän takia ryhmämme tulee valitettavasti
tänään puhumaan pitkälti samoista asioista kuin joka vuosi tähän asti.
 
Poliittisten ryhmien väliset budjettineuvottelut tuntuivat varsin
yksimielisiltä. Olisi kuitenkin vääristelyä sanoa, että neuvottelut sujuivat
mukavasti, koska monet ryhmät sattuivat tuomaan neuvottelupöytään
samoja tai samankaltaisia esityksiä. Tosiasiassa osa niistä
lisämäärärahatarpeista, joista ryhmät olivat yksimielisiä, oli luonteeltaan
sellaisia, joiden olisi pitänyt olla näkyvillä jo kaupunginjohtajan
ehdotuksessa. Siinä ei ole mitään neuvottelemista, että päivähoitoon
tarvitaan enemmän rahaa kuin oli suunniteltu, jos kerran lasten määrä
on suurempi. Myös perheneuvoloiden resurssien turvaaminen oli asia,
josta sovittiin jo siinä vaiheessa kun valtuusto päätti lastenpsykiatrian
siirtämisestä HUSin toiminnaksi. Tällaisten asioiden neuvotteleminen
on kummallista teatteria.
 
Toki viime vaiheen neuvotteluissa saatiin myös aitoja tuloksia. Suomi
toisena kielenä -opetuksen resurssit, kirjaston aineistomäärärahat ja
kevyen liikenteen väylät ovat esimerkkejä asioista, joissa ryhmät olivat
onneksi keskenään samoilla linjoilla.
 
Erityisen iloisia vasemmistoliiton valtuustoryhmässä ollaan siitä, että
myös toiveemme toisen asteen oppilashuollon voimavarojen
lisäämisestä sai vastakaikua ja nyt budjettiin on lisätty psykologeja,
kuraattoreja ja opinto-ohjaajia. Onneksi pikkurahallakin voi saada
hyvää aikaan – nämä ovat nimittäin kaikki pikkuruisia summia
kokonaisuuteen suhteutettuna. Toisaalta – niin kuin jo tuli aiemmissa
puheenvuoroissa - näin on koko neuvottelutuloskin: neuvotellut runsaat
21 miljoonan lisäykset katoavat miljardibudjetin sisään lähes jälkeä
jättämättä.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Vasemmistoryhmät esittivät talousarvioon 25 miljoonan euron
henkilöstömäärärahaa. Vasemmistoliiton ryhmän ajatus oli, että rahat
käytettäisiin kokonaisuudessaan kaupungin työntekijöiden palkkojen
nostamiseen säälliselle tasolle. Kysymys ei olisi mistään varsinaisesta
lisästä, vaan Helsingissä asuvien ja elävien työntekijöiden ostovoiman
tasaamisesta suhteessa muualla maassa työskenteleviin ihmisiin.
Kaupungin palkat elävät tällä hetkellä aivan eri todellisuudessa kuin
asuntojen hinnat.
 
Matalat palkat vaikeuttavat entisestään rekrytoimista.
Rekrytointivaikeudet lisäävät uupumista monilla työpaikoilla.
Uupuminen lisää osaltaan henkilöstön vaihtuvuutta. Tämä kierre näkyy
helsinkiläisten elämässä mm. kohtuuttomina jonotusaikoina, niin kuin
kaikki tiedämme. Kysymys on palveluiden laadusta, eli kysymys on
kaupungin asukkaiden elämänlaadusta. Kaikki poliittiset ryhmät
tunnustavat ongelman, mutta keinoista ei ole jostain syystä päästy
yksimielisyyteen.
 
Asumisen hinnan ja palkkatason väliseen epäsuhtaan on kuitenkin
ytännössä vain kaksi tapaa tarttua. Joko on nostettava palkkoja tai
sitten on tehtävä asumisesta nykyistä edullisempaa. Kumpi tahansa tie
valitaan, on kaupungin työsuhdeasuntojen määräaikaisuudesta
luovuttava. Muuttouhka ei ole omiaan sitouttamaan työntekijöitä
matalapalkkaiseen työhönsä kaupungin palveluksessa.
 
 
Teen aiheesta seuraavan ponnen:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsingin kaupungin
työsuhdeasuntojen vuokrasopimusten määräaikaisuudesta
luovutaan ja vuokrasopimukset solmitaan toistaiseksi
voimassa oleviksi.
 
Ryhmämme toivoo, että maankäyttö- ja asumisohjelman yhteydessä
todella paneudutaan miettimään, mitä tarkoittaa vastuullinen
asuntopolitiikka ja miten sitä tehdään.
 
Hintakysymykseen liittyen olemme erittäin huolissamme myös
kaupunginosien välisten sosioekonomisten erojen kasvattamisesta.
Helsinki ei saa suunnitella ja rakentaa alueita pelkästään hyvin
toimeentuleville tai pelkästään pienituloisille ihmisille. Jos ja kun
edullisten vuokra-asuntojen rakennuttaminen tuntuu olevan kiven alla,
kaupungin tulisi harkita myös oman, voittoa tavoittelemattoman
asuntorakentamisyksikön perustamista.
 
Puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.
 
Kuten on todettu, budjetin yleisperusteluissa todetaan, että Helsinki ei
voi jatkossa nojata Helsingin Energian ylimääräisiin tuloutuksiin, vaan
palvelutuotanto on sopeutettava varsinaiseen tulorahoitukseen.
 
Kirjaus on ryhmämme mielestä huolestuttava ja erikoinen.
Palvelutuotannon sopeuttaminen tarkoittaa suomeksi käytännössä
palveluiden karsimista. On selvää, että tämä laskisi myös kaupungin
vetovoimaisuutta eikä näin ollen tervehdyttäisi taloutta. Erikoisen
toteamuksesta tekee myös se, että kaupungin verotulot ovat kasvussa
ja muutenkin talous voi hyvin.
 
Tosiasiassa monella sektorilla palvelutuotantoa pitäisi sopeuttaa
todellisiin, kasvaviin tarpeisiin. Voimavaroja tarvitaan lisää mm.
vanhusten hoivapalveluissa ja hammashuollossa.
 
Tänään hyväksyttävä talousarvio ei mitä todennäköisimmin tule
riittämään, vaikka neuvotteluvaiheessa määrärahoja hiukan lisättiinkin.
Vastuullista talouden tervehdyttämistä olisi investoiminen
ennaltaehkäisevään toimintaan ja varhaisen puuttumisen työmuotoihin.
Tämä tuottaisi paitsi hyvinvointia, myös säästöjä esimerkiksi
erityissairaanhoidon puolella.
 
Olisi myös lisäksi syytä pysähtyä miettimään asioiden todellista
suuruusluokkaa ja niitä laajempia kehyksiä, joihin asiat liittyvät.
 
Helsingin Energian ylimääräiset tuloutukset ovat olleet kaupungille
rkeitä, mutta tuloutusten suuruusluokka ei kuitenkaan ole mitään
elämää suurempaa. Viime kerralla se 150 milj. euroa. Vertailun vuoksi
voi todeta, että kaupungille odotetaan tänä vuonna, kuluvan vuoden
aikana kertyvän verotuloja lähes 80 miljoonaa euroa enemmän kuin
talousarviossa ajateltiin. Itse asiassa ylimääräisten tuloutusten verran
saisi kokoon myös nostamalla kunnallisveroa prosenttiyksiköllä. Vaikka
vasemmistoliiton valtuustoryhmä ei olekaan esittämässä kunnallisveron
nostamista, on hyvä muistaa, että prosenttiyksikön veronkorotus
maksaisi keskipalkkaa nostavalle helsinkiläiselle suunnilleen saman
verran kuin muutama kahvikupillinen viikossa.
 
Laajempaa kehystä keskustelulle HELENin tuloutuksista voi hakea
ilmastonmuutoksesta. Sen, että energiayhtiön tuloutusten määrä tulee
tulevaisuudessa pienenemään, ei pitäisi olla vastuulliselle
kaupunkipoliitikolle mikään mörkö. Päinvastoin, tämänhän pitäisi olla
meidän yhteinen tavoitteemme: mitä enemmän energiaa säästetään,
sitä vähemmän energiaa ostetaan.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Vasemmistoliiton valtuustoryhmä vei budjettineuvotteluihin myös
toiveen ruuhkamaksukokeilusta. Helsingin keskustan liikenne- ja
ilmanlaatuongelmat eivät ratkea epärealistisilla tunnelisuunnitelmilla.
 
Välillä tuntuu unohtuvan, että kysymys on kuolemanvakavista asioista.
Euroopan ympäristöviraston tämänsyksyisen raportin mukaan
ilmansaasteet ja huono ilmanlaatu tappavat enemmän eurooppalaisia
kuin liikenneonnettomuudet. Jos ympäristön tila sinänsä ei saa kaikkia
poliitikkoja ottamaan vakavasti yksityisautoilun vähentämistä
kaupungeissa, luulisi tämän saavan.
 
Ryhmämme odottaa mielenkiinnolla kaupungin selvitystä maksuttoman
joukkoliikenteen mahdollisista vaikutuksista. Joukkoliikenteen erilaisista
kehittämisvaihtoehdoista on vaikea käydä järkevää keskustelua ilman
riittävää tietoa. Huomattavasti nykyistä edullisempi tai kokonaan
maksuton joukkoliikenne on todella selvittämisen arvoinen ajatus.
 
Tässä vaiheessa olemme tyytyväisiä budjettikirjaukseen, jonka mukaan
lipunhintoja ei koroteta vuodelle 2009, vaikka toiveemme olikin, ettei
hintoja korotettaisi myöskään ensi vuonna. Lastenlipun ikärajan
nostamisen ja mahdollisten uusien lippulajien selvittäminen ovat
ryhmämme mielestä myös oikein hyviä kirjauksia.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Ihminen ei elä yksin leivästä. Hyvä ja mielekäs elämä edellyttää
jokapäiväisen leivän ja pään päällä olevan katon lisäksi muitakin
asioita. Elämän mielekkyys syntyy esimerkiksi osallisuuden ja
yhteisöllisyyden tunteista, yksilöiden oikeudesta vaikuttaa omaan
elämäänsä, itseilmaisun mahdollisuuksista, kehittymisen
mahdollisuuksista. Käytännössä elämänlaatuun vaikuttavat suotuisasti
esimerkiksi toimiva demokratia, niin yksittäisillä työpaikoilla,
kaupungissa kuin valtakunnassakin ja monipuolinen kulttuurielämä.
 
Monelle osallisuus ja itsensä toteuttaminen ovat asioita, jotka liittyvät
työn tekemiseen. Onkin tärkeää, että myös niille ihmisille, jotka ovat
valtaväestön näkökulmasta heikosti työkykyisiä, kuten
kehitysvammaisille läheisillemme, tarjotaan riittävät mahdollisuudet
osallistua työelämään.
 
Ryhmämme mielestä kaupungin tulisi kantaa nykyistä enemmän
vastuuta vaikeasti työllistyvien helsinkiläisten arjen mielekkyydestä.
 
Kaikille elämän mielekkyyden ydin ei kuitenkaan ole palkkatyössä.
Monille identiteetin tärkeimmät kerrokset rakentuvat esimerkiksi
järjestötoimintaan, perhe- ja ystäväpiiriin tai erilaisiin vapaamuotoisiin
verkostoihin liittyvien roolien kautta.
 
Ryhmämme katsoo, että pääkaupungin tulisi olla edelläkävijä uusien
kansalaistoiminnan muotojen havainnoimisessa ja rahoittamisessa.
Tällä hetkellä osa kaupunkilaisista ja heidän verkostoistaan jää eri
virastojen avustusten jakoperiaatteiden ulkopuolelle. Yksi
väliinputoajaryhmä on yli 25-vuotiaat nuoret: nuorisotoimen avustuksia
jaetaan ainoastaan alle 25-vuotiaille.
 
Esitän tähän liittyen seuraavan ponnen:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki selvittää
uusia mahdollisuuksia jakaa avustuksia kaiken ikäisten
kaupunkilaisten harraste- ja kansalaistoimintaryhmille ja -
verkostoille.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Aivan lopuksi vähän henkilökohtaisempi näkökulma.
 
 
Olen kulttuuri- ja kirjastolautakunnan jäsenenä erittäin iloinen siitä, et
talousarvio mahdollistaa lasten taiteen perusopetuksen lukukausi-
maksujen alentamisen. Ainakin osa musiikkiopistoista pystyy
alentamaan maksunsa tavoitteena olevaan 280 euroon jo ensi vuonna.
Sekin on tietysti monelle perheelle paljon. Mutta suunta on oikea.
Lisäksi tämä uusi avustusjärjestelmä antaa lautakunnalle myös välineet
suunnata opetusta alueellisesti ja sisällöllisesti. Tämä on
Vasemmistoliiton valtuustoryhmän mielestä tärkeää, koska
kaupunginosien väliset sosioekonomiset erot näkyvät valitettavasti
myös lasten mahdollisuuksissa taide-elämyksiin.
 

Ledamoten Dahlberg

 
Ärade ordförande, bästa fullmäktige, hyvät valtuustokollegat.
 
Det magiska talet för Helsingfors budget är 17,5 - ännu nästa år. Det är
inte många andra kommuner i landet som balanserar sin egen
verksamhet på sjutton och en halv skatteprocent. Det ser vi i SFP-
gruppen som ett tecken på att ledningen är ansvarskännande,
ekonomin sköts enligt sunda principer och att tjänstemän och
förtroendevalda drar åt samma håll. Om kommuninvånarna i gemen är
någorlunda tillfreds med basservicen, går budgetförslaget för 2008 och
ekonomiplanen för de närmaste tre åren i rätt riktning. Men det finns
stötestenar på vägen.
 
Yleiset palkkaratkaisut sekä kiristynyt tilanne hoitoalan
palkkataistelurintamalla osoittavat kuitenkin, että jos vielä onnistumme
pitämään kunnallisveroprosentin ennallaan vuonna 2008, hipaisemme
jo rimaa. Painetta todellakin riittää seuraavan vuoden budjettityöhön.
Tammihelmikuun taitteessa viimeistään meidän tulee tarkastella
kaupungin palveluja prioriteetti-silmälasien kautta. Ydintehtävien
laadusta ei tule tinkiä.
 
Monet kuntalaiset kertovat tämän tästä maksavansa mielellään
enemmän veroa, jos siten saavat parempaa sairaanhoitoa ja hoivaa.
Kunnallisverorahat eivät kuitenkaan ole korvamerkittyjä tiettyä palvelua
varten. Meidän on tyydytettävä väestön tarpeita niin
terveydenhuollossa kuin lastensuojelussa ja ennaltaehkäisevässä
perhetyössä, lastenpsykiatriassa ja vanhustenhuollossa, koulutuksesta
ja nuorisotyöstä puhumattakaan.
 
Helsingfors Energi har under de senaste åren fatt agera garant för de
ökande kostnaderna för sjukvården och omsorgen. I presentationen av
budgeten konstateras att ekonomin inte kan bli beroende av en osäker
energimarknad utan serviceproduktion och investeringar måste i
huvudsak finansieras med skatteintäkter. Det framhålls också att ett
saneringsprogram behövs för åren 2008 - 2010. Eftersom vi i många år
fått uppmaningen att strama till, spara och rationalisera väcker det
vissa farhågor. När övergår kommunalekonomisk bantningskur i
ekonomisk anorexi? Vi får inte bli fartblinda i sparandet utan måste
hålla kvaliteten hög.
 
Rouva puheenjohtaja.
 
Olen kuullut erään kunnan kunnanjohtajan kertovan, että hänen
kunnassaan eräät koulut ”tulevat toimeen omillaan” eli
valtionosuuksilla, toisia joudutaan ”subventoimaan kuntaverorahoilla”.
Näin ei sanota Helsingissä, jossa tiedämme, että pelkillä
valtionosuuksilla, varsinkaan negatiivisilla, ei edellyttämäämme
korkeatasoista koulutusta pystytä rjestämään. ”Subventointi” -sanaa
tulee meillä käytettyä lähinnä ulkokuntalaisten lukiolaisten opiskelusta
Helsingissä. Tämä ei ole mikään pieni asia, kun esimerkiksi
ruotsinkielisten lukiopaikoista noin 43 % on ulkokuntalaisilla ja
kotikunnat, esimerkiksi naapurimme Espoo, eivät suostu maksamaan
todellisia kustannuksia. Lainmuutos olisi paikallaan. Tämän vuoden
budjetin linjaus, lukiopaikka 60 %:ille vuosiluokasta, ei nyt toteudu.
 
Helsingin lukiot ovat vetovoimaisia. Esimerkiksi ruotsinkieliseen lukioon
pääsi syksyllä opiskelemaan oppilas, jonka todistuksen keskiarvo ylitti
7,71. Suomenkieliseen pääsi keskiarvolla 7,18.
 
Mielestämme olisi kohtuullista, että kaupungin ruotsinkieliset nuoret
saisivat lukiopaikan samalla keskiarvolla kuin suomenkielisetkin.
Paikkojen määrää tulisi väliaikaisesti lisätä, kunnes lasten lukumäärä
tasoittuu joskus tulevina vuosina. Ja mielestämme olisi jo aika poistaa
lukioiden 6 %:in tuntikehyksen leikkaus, jottei lukio-opiskeluun käytetty
aika pidentyisi, eivätkä opetusryhmien koot kasvaisi. Uusi
opetussuunnitelma ja uudistettu ylioppilastutkinto ovat edellyttäneet
merkittäviä muutoksia opetusjärjestelyihin nykyisellä tuntikehyksellä.
 
Rkp esittää seuraavan toivomusponnen:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki seuraa
peruskoulun päättävien lasten sijoittumista toisen asteen
opintoihin, jotta pudokkaiden määrä vähenisi ja siitä
seuraava mahdollinen syrjäytyminen voitaisiin torjua.
 
 
På statligt håll slår man sig gärna för bröstet och framhåller att
statsandelarna har höjts med 700 miljoner. Men sedan preciserar
staten en ”gällande kostnadsnivå”, de facto föråldrad, och på något
märkligt sätt lyckas staten därtill kontinuerligt öka den procentuella
andel som kommunen själv skall stå för. Vår grupp vill igen påminna
om de s.k. EVO-pengarna till universitetssjukhusen för läkarutbildning
och forskning. Ansvaret är statens men staten har sorglöst bara
minskat bidraget. Kostnaderna bakas därför in i räkningarna från
sjukvårdsdistriktet och kommunerna tvingas betala. Helsingfors får
bara 180 miljoner euro i statsandelar, främst för hälso- och socialvård.
Det rätta talet hade varit betydligt större om inte staten plockade en del
av kakan till den kommunala skatteutjämningen, nästa år preliminärt
beräknat 267 miljoner euro. Detta innebär att Helsingfors inte får en
cent i kassan för skola och kultur. Där är vi nettobetalare. För de
uteblivna miljonerna skulle vi t.ex. kunna stryka
timresursnedskärningen i gymnasiet, förstärka lsovården,
barnskyddet och äldreomsorgen eller investera - bygga ut
spårvägstrafiken eller bekosta musikhuset och komma igång med
planen för centrumbiblioteket.
 
Riittävätkö budjetoidut varat terveydenhoitoon? Rohkenemme epäillä,
koska esimerkiksi HUSille varattu summa ei vastaa HUSin käsitystä
Helsingin tarpeista eikä palkkaratkaisuja ole juurikaan voitu budjetoida
etukäteen. Erikoissairaanhoitoon joudumme varmastikin lisäämään
ainakin kymmenen miljoonaa ja perusterveydenhuoltokin vaatii
omansa.
 
Pidämme hyvänä, että potilaiden hoitoketjuun panostetaan, ei turhia
sakkomaksupäiviä, vaan kuntoutusta.
 
On myös hyvä, että terveyskeskukselle on myönnetty lisärahoitusta
Marian päivystyspoliklinikan ”ikuisuusongelmien” ratkaisemiseen ja et
hammashoitojonoihin puretaan päättäväisemmin mm.
palveluseteleiden avulla.
 
Ryhmämme esittämä hammashoidon potilasohjauksen kehittäminen
joustavammaksi tulisikin toteuttaa yhteistyökumppaneittemme eli
yksityisten hammaslääkärien ammattitaitoon luottaen.
 
I anslutning till detta gör jag följande hemställningskläm:
 
Stadsfullmäktige förutsätter att utvecklandet av systemet
med servicesedlar inom tandvården förverkligas så, att
klienterna besparas onödiga kontrollbesök och stadens
egna tandläkares kapacitet bättre kan utnyttjas för vården
av patienter.
 
Socialvårdens problem ligger bl.a. i bristande resurser för barnskyddet,
vården av dementa åldringar, behandlingen av utkomststöd och
koordinering av äldreomsorgen och stödet till närståendevårdarna. I
rhandlingarna mellan partierna kom små tillägg till men vi är starkt
medvetna om att behovet inte därmed är fyllt. Sfp:s fullmäktigegrupp
efterlyser också garantier för att vården av svenskspråkiga dementa
samt äldreomsorgen utvecklas till samma nivå som den finskspråkiga.
 
Jag gör därför följande hemställningskläm:
 
Stadsfullmäktige förutsätter att allokeringen av resurserna
för vården av dementa även beaktar behovet av att öka
tillgängligheten till vård på svenska för att bättre motsvara
läget för vård på finska.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Katujen kunnossapidon osalta budjetti tuo mukanaan ns.
kokonaisvastuun ulottaminen muutamaan uuteen kaupunginosaan.
Kuten tiedämme, on jouduttu reippaasti tinkimään alkuperäises
aikataulusta, siirtää tähän systeemiin kaikki kaupunginosat,
kantakaupunkia lukuun ottamatta. Tämä on johtanut sekavaan ja
epäoikeudenmukaiseenkin tilanteeseen.
 
Haluamme taas muistuttaa ryhmämme ehdottamasta ja yleisten töiden
lautakunnan yksimielisestä esityksestä, että kaikki alueet, myös
kantakaupunki, pitäisi siirtää kaupungin vastuulle ja rahoittaa
verovaroin Jyväskylän mallin mukaisesti. Lisäkustannus ei ole ylen
suuri ja hallinto kevenee.
 
Yhdestä asiasta olemme hyvin kiitollisia, katualueiden kaivutöitä
koskevien lupa- ja maksuehtojen jatkokertomuksessa päästään
vihdoinkin seuraavaan kappaleeseen. Rkp-ryhmän jäsen esitti jo
keväällä 2005 tiukempia ehtoja ja sanktioita valtuustoaloitteessaan ja
syksyllä apulaiskaupunginjohtaja otti asian ”erityissuojeluunsa”. Jos ja
kun muutos oikeasti alkaa näkyä katukuvassa, kaupunkilaiset ovat
saaneet lahjan, jota kauan ovat kaivanneet - siis eivät kaivaneet.
 
Sfp-gruppen har också i många sammanhang lyft upp behovet av
ökade resurser för att få bukt med problemet med gatudamm. Vi
noterar därför med belåtenhet Byggnadskontorets nya lsättning, att
halterna av gatudamm inte får överskrida de gränsvärden som
förordningen om luftkvalitet anger. Vi ser det som ett steg i rätt riktning
att trygga invånarnas hälsa och trivsel. Sfp-gruppen har fört en
mångårig kampanj för ett mera sporrande och rättvist system för
lönetillägg för språkkunskaper. Då det schablonmässiga tillägget på 11
euro slopades såg det ut som en ren sparåtgärd. De nya direktiven till
förvaltningarna var diffusa och storleken på det nya tillägget var oklar. I
svaret på vår budgetmotion i saken läser vi, att språkkunskaper
beaktas retroaktivt från 1.3.2007 och berättigar till ett tillägg till lönen
mellan 20 och 80 euro, nivåmässigt en avsevärd förbättring. Nu måste
beslutet verkställas så att det råder full klarhet när och var kunskap i
båda nationalspråken anses behövas och när personalen får sitt tillägg.
 
Miljoonat eurot uppoavat säälimättömästi suuriin
rakennusinvestointeihin ja kustannukset nousevat ensi-arvioinneista
sellaista vauhtia ja niin tasaisesti, että ehkä jo pitäisi pysähtyä
miettimään, mitä rakennusprojekteja mahdollisesti kannattaisi
jäädyttää, kunnes kustannustaso hieman laskee. Talouden mahdolliset
saneeraustyöt tulee siis ylettyä myös investointipuolelle.
 
Rkp-ryhmän mielestä on kuitenkin muistettava, että ydintehtävien
hoitoa edistäviä rakennusinvestointeja, kuten sairaanhoidon ja
vanhustenhuollon tarvitsemia rakennuksia, tulisi priorisoida tässä
tarkastelussa.
 
Ryhmämme toivoo myös, että pilaantuneiden maa-alueiden
puhdistuskustannusten arvioitiin ja niihin liittyviin taloudellisiin riskeihin
kiinnitetään tarpeeksi huomiota. Tämä koskee mm. Jätkäsaaren, Keski-
Pasilan ja Kalasataman alueiden projekteja.
 
Samoin toivomme, että Musiikkitalon ja huoltotunnelityyppisiä erityis
taitoa edellyttävien rakennusprojekteihin ryhdyttäessä kiinnitetään
huomiota projektiorganisaatioon. Voisikohan kokonaisten projektien
ulkoistaminen tuoda parempaa ennustettavuutta
hinnanmuodostamiseen, kysymme?
 
Pääkaupunkiseudun ruotsinkielisten palvelujen raportti on Rkp:n
mielestä hyvän yhteistyön tulos. Työryhmän ehdotukset lisäävät
toteutettuina palvelujen saatavuutta rajallisten henkilöstöresurssien
tullessa yhteiskäyttöön. Kuntalaisten arki helpottuisi olennaisesti ja
ruotsinkielisten palvelujen koordinointi selkeytyisi
yhteispalvelunpisteiden ja internetin avulla.
 
 
Rkp:n ryhmä toivookin, että Helsinki ottaa aktiivisen roolin
yhteispalvelupisteiden ja virtuaalipalvelun luomisessa hyödyntäen
esimerkiksi Luckan'in nuorisopalvelupisteen hyvät käytännöt.
 
Fru ordförande.
 
Sfp-gruppen är för sin del färdig att godkänna förslaget till budget för
2008 och ekonomiplanen för 2008 2010.
 

Valtuutettu Molander

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Keskustan ryhmä kiittää kaikkia eri hallintokunnissa talousarvion
valmisteluun osallistuneita.
 
                                          Poliittisten ryhmien kesken talousarvioneuvottelut sujuivat hyvässä
hengessä.
 
                                          Tehdyt lisäykset kaiken kaikkiaan osuivat hyvin kohdalleen ja
tarkensivat kaupunginjohtajan alkuperäistä budjettiesitystä.
 
                                          Ratkaisua kaupungin henkilöstön saannin turvaamiseen ja palkkojen
kilpailukykyisyyteen ei vielä ole. Työmarkkinaosapuolten
palkkaneuvottelut ovat kesken. Helsinki joutuu sopeutumaan siihen
neuvottelutulokseen.
 
                                          Olemme tyytyväisiä, että useat Keskustan ryhmän tavoitteista näkyvät
talousarviossa. Talousarviota ei ole kuitenkaan laadittu kaikin osin
tarkasti jaotellen, vaan alakohtaisesti on jätetty liikkumavaraa virastojen
sisällä päätettäväksi.
 
                                          Ryhmämme toivoo, että valtuuston esittämä tahto toteutuu. Sen
valvomisessa on tarkastuslautakunnalla erittäin tärkeä tehtävä.
 
                                          Keskustan valtuustoryhmä on tyytyväinen, että Helsinki toteuttaa
pitkäjänteistä elinkeinopolitiikkaa ja hakee koko pääkaupunkiseudun
yhteistyötä. Ennakoitava elinkeinopolitiikka parantaa yritysten
toimintaedellytyksiä ja tuo Helsingille yhteisöveroja.
 
Kaupunki pystyisi vielä enemmän omalla toiminnallaan vahvistamaan
markkinoita säätelemällä kilpailutettavien hankkeiden kokoa siten, että
pienemmilläkin yrityksillä on mahdollisuus jättää tarjous palveluistaan.
 
 
                                          Osaamisen ja kaupungin vetovoimaisuuden näkökulmasta on tärkeää,
että panostamme opetustoimeen, luovuutta vahvistetaan
peruskoulutuksesta lähtien. Helsinkiläisten koulujen pitää olla
houkuttelevia työpaikkoja päteville, ammattitaitoisille opettajille, sillä
Helsinki menestyy osaavien ja hyvin koulutettujen ihmisten ansiosta.
 
                                          Palkan lisäksi tärkeitä tekijöitä opettajille, kuten myös kaikille muille
ammattikunnille, ovat asunto, lasten päivähoito ja peruspalvelut, muut
peruspalvelut.
 
                                          Peruskoulujen, lukioiden, ammattikoulujen sekä korkeamman
koulutuksen opinahjojen, työväenopistojen ja kirjastojen laadukas
toiminta tekee meille sitä innovatiivista kaupunkia, jossa kaikki
haluamme asua. Henkilöstön rekrytointi, henkilöstömitoitusten
tarkistukset, kannustinjärjestelyiden ja uusien toimintatapojen
kehittäminen, kirjastojen kirjamäärärahat sekä keskustakirjastosta
valmistuva selvitys ovat oikean suuntaisia toimenpiteitä.
 
                                          Maahanmuuttajien kielikoulutus on tärkeää. Kielitaito on välttämätön
edellytys, jotta ihminen voi integroitua uuteen kotimaahansa ja se on
edellytys työn saannille. Työ taas mahdollistaa kokemuksen
yhteiskunnan täysivaltaisesta jäsenyydestä. Myös kotona toimivien
naisten kielikoulutukseen on panostettava. Kielikoulutus on sijoitus
sekä naisten itsensä että koko perheen tulevaisuuteen.
 
                                          Koulutuksen lisäksi lasten ja nuorten elämään vaikuttavien kaupungin
toimien ja tekojen kirjo on laaja, mutta niiden vaikuttavuuden arviointi
on usein vielä hyvin vähäistä. Tosiasia on kuitenkin se, että kaikki
valtuuston päätökset vaikuttavat eri tavoin lasten ja nuorten elämään.
 
                                          Eri virastojen tulee lisätä yhteistyötä ennaltaehkäisevän näkökulman
voimistamiseksi horisontaaliset hallintorakenteet unohtaen. Tulee
toimia nuorten kaupunkilaistemme parhaaksi.
 
                                          YK:n yleiskokouksen lasten erityisistunnon edellyttämässä
kansallisessa toimintasuunnitelmassa esitetään lapsivaikutusten
johdonmukaista arviointia.
 
                                          Keskustan valtuustoryhmä esittää, että Helsingin kaupunki alkaa
valmistella lapsivaikutusten arviointia siten, että se toteutetaan osana
talousarviovalmistelua. Joissakin hallintokunnissa on jo kiitettävästi
sukupuoli- ja terveysvaikutusten arviointi meneillään.
 
 
                                          Esitän kaksi pontta.
 
                                          Ponsi 1:
 
                                          Hyväksyessään vuoden 2008 talousarvion
kaupunginvaltuusto edellyttää, että lapsi- ja perhepoliittinen
ohjelma uudistetaan.
 
                                          Ponsi 2:
 
                                          Hyväksyessään vuoden 2008 talousarvion
kaupunginvaltuusto edellyttää, että valmisteltaessa tulevia
tai tulevien talousarvioiden ohjeita niihin sisällytetään
menetelmät talousarvion lapsivaikutusten arviointia varten.
 
                                          Terveyserot helsinkiläisten välillä ovat suuret. Helsinkiläiset elävät
keskimäärin lyhyemmän ajan kuin muut suomalaiset. Helsinkiläisten
terveys polarisoituu. Meillä on paljon erittäin hyvin voivia. Polaarin
toisella laidalla ovat ne helsinkiläiset, joilla on päihdeongelmaa ja
terveyden näkökulmasta riskikäyttäytymistä, joiden koulutustaso on
alhainen ja joilla on puutteelliset mahdollisuudet huolehtia
terveydestään.
 
Kaikista on pidettävä huolta. Kaupungin on kehitettävä
palvelukokonaisuuksia asukaslähtöisesti. Ennaltaehkäisevä ja
varhainen puuttuminen kaikkien ikäryhmien ongelmiin on
asukaslähtöistä palvelua.
 
Terveydenhuollon ja sosiaalitoimen kustannusten kasvutarpeet ovat
rajattomat. Vähentämällä sairastumisriskiä ja ehkäisemällä sairauksia
voidaan vähentää sairaanhoidon tarvetta ja ehkäistä tai siirtää
laitoshoidon tarvetta. Perusturvan menojen määrästä ei voi suoraan
päätellä, onko toiminta järjestetty taloudellisesti hyvin tai huonosti.
Hoitoketjuja on voitava hallita, etteivät asiakkaat unohdu hoidon eri
portaisiin.
 
                                          Vanhustyö ei ole koskaan kevyttä. Sitä on voitava tehdä sekä
ammattihoitajien että omaishoitajien näkökulmasta kohtuuden rajoissa.
Jonojen on vedettävä ja työntekijöiden viihdyttävä. Kun hoitoketju on
kunnossa, hoito vaikuttaa ja on taloudellista. Asiakas on tyytyväinen ja
kokee palvelut laadukkaana. Vain laadukkaat palvelut ovat tehokkaita.
 
                                          Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sekä sosiaalitoimen ja
myös liikuntaviraston menoja pitää katsoa sekä yhdessä että erikseen.
 
 
                                          Esimerkkinä järkevämmästä työnjaosta otan hammashuollon.
 
                                          Hammashoidon järkevään työnjakoon on kiinnitettävä huomiota.
Suuhygienistit voivat varsin hyvin tarkastaa alle kouluikäisten hampaat
eikä kaikkia uusia asiakkaita tarvitsisi kierrättää hammaslääkärin
kautta. Tässä on nyt vaan yksi pieni esimerkki.
 
                                          Liikenteen ratkaisut, asuminen, ympäristöasiat ja energiaratkaisut ovat
se pohja, mille kaupunkiamme ja palveluja rakennamme. Erityisesti
opiskelijat olivat toivoneet pyöräteiden parempaa toteutusta ja
suunnittelua. He kokevat liikenteen vaaralliseksi.
 
                                          Joukkoliikenteen rahoitus on jatkuva ongelma. Maksujen kirjavuus on
hankalaa. Vähäinenkin hinnan korotus edistää liputta matkustamista.
 
Keskustan ryhmän linja on ollut hillitä lippujen hintojen nousua.
 
                                          Joukkoliikenteen käytöstä on tehtävä nykyistä houkuttelevampaa. Nyt
tehtävät indeksikorotukset toivottavasti edistävät esimerkiksi
liityntälinjojen bussivuorojen lisäämistä.
 
                                          Asumiskustannuksia on pyrittävä kohtuullistamaan Helsingissä.
 
                                          Keskustan valtuustoryhmä ajoi talousarvioneuvotteluissa yleisen
kiinteistöveroprosentin alentamista. Tulemme palaamaan asiaan
kevään kehysneuvotteluissa.
 
                                          Opiskelijoiden asuntotilannetta on parannettava varaamalla heille
vuokra-asuntotontteja uusille rakennettaville asuinalueille.
 
                                          Ja vielä tällaisena yhtenä lyhyenä mainintana sanoisin uudenlaiset
energiaratkaisut pääkaupunkiseudulle ovat harkinnan arvoisia.
 
                                          Tässä – arvoisa puheenjohtaja – Keskustan puheenvuoro.
 
                                          Keskustan valtuustoryhmä kannattaa talousarvion hyväksymistä.
 

Valtuutettu Ebeling

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut.
 
                                          Ensiksi kannatan valtuutettu Lehtipuun pontta nro 1 ja valtuutettu
Molanderin pontta nro 2.
 
                                          Kristillisdemokraattinen valtuustoryhmä antaa tukensa kaupungin
johdolle, joka taloudellisen nousukauden keskellä muistaa vastuullisesti
kantaa huolta rakenteellisten uudistusten tarpeesta varauduttaessa
väestön ikääntymiseen ja palvelutarpeiden kasvuun.
 
                                          Vaikka saamme nykytilanteessa olla kiitollisia Helsingin Energian
välityksellä saatavasta rahoituksesta on tärkeää olla määrätietoinen
pyrkimyksessä vähentää tuota riippuvuutta. Varautuminen näihin
haasteisiin on syytä tehdä taloudellisesti hyvinä aikoina, koska
taloudellisesti vaikeina aikoina pakkotoimenpiteissä tehdyt säästöt on
vaikea kohdentaa oikeudenmukaisesti ja harkiten. Tämän
toteuttaminen ei kuitenkaan ole poliittisesti helppoa, koska rahalle
löytyy kyllä aina käyttöä, jonka arvellaan edistävän vaalimenestystä.
 
                                          Annamme myös voimakkaan tukemme seudulliselle yhteistyölle.
 
Kuntien rajat ovat hallinnollisia rajoja. Kuntien tehtävä on helpottaa
ihmisten elämää ja palvella heitä. Hallinnolliset rajat kuitenkin helposti
muodostuvat ihmisille myös ongelmiksi.
 
                                          Meidän tehtävämme on tehdä nuo rajat mahdollisimman mataliksi.
Palvelujen yhteiskäyttö on juuri senkaltainen ihmisten arkielämää
parantava seikka, johon suuntaan tulee edetä. Monellehan kunnan
tarjoamat palvelut ovat helpommin saavutettavissa, jos ne voi saada
työpaikkansa läheltä kuin että kesken työpäivän pitäisi suunnata
asuinalueensa palvelupisteelle.
 
                                          Joukkoliikenteeseen liittyy kysymys kuntarajan ylittävästä tariffista.
 
                                          Mielestämme olisi luonnollista, ettei tässäkään suhteessa kuntarajaa
korotettaisi, kuten nyt on tehty veloittamalla täysi seututariffi
sellaiseltakin matkustajalta, jolla on kunnan sisäinen voimassa oleva
matkakortti. Luonnollista olisi, että tällaiselle matkustajalle riittäisi se,
että hän ostaisi tuon toisen kaupungin sisäisen lipun eikä häntä
veloitettaisi kahteen kertaan oman kuntansa sisäisestä matkasta, kuten
nyt tehdään.
 
                                          Espoon kaupunginjohtaja tuntui hermostuneen siitä, että moni
Helsingin päättäjä pitäisi hyvänä pääkaupunkiseudun kaupunkien
yhdistämistä.
 
                                          Käsittääksemme nyt on yhteistyön aika. Ja kun tämä seutuyhteistyön
kortti on katsottu loppuun asti, on aika tehdä yhteisiä johtopäätöksiä.
 
                                          Johtopäätöksiä tehtäessä ei tule kavahtaa sellaistakaan vaihtoehtoa,
että toinen suurista naapurikunnistamme on valmis ystävyyteen ilman
rajoja, mutta toinen haluaa jäädä ”vanhaksipojaksi”.
 
                                          Helsingin kaupungin asuntopolitiikka ei ole tuottanut toivottuja tuloksia.
Rakentamisen tahti on laahannut pahasti tavoitteiden perässä. Tähän
on ollut monia syitä. Mutta kun satamaratkaisu lopultakin on tuomassa
Helsinkiin merkittävästi uutta rakennusmaata, on ensiarvoisen tärkeää,
että mahdollisuudet käytetään täysimääräisesti.
 
                                          Ihmiset tarvitsevat asuntoja. Meidän tulee edistää niiden syntyä.
Tarvitsemme ratkaisuja niin kantakaupunkiin kuin myös
laajentumisalueille.
 
                                          Valtionosuudet annetaan tietyin perustein. On luonnollista, että tietyin
perustein myönnetty valtionosuus tulee käyttää siihen tarkoitukseen,
jonka perusteella se on myönnetty. On kuitenkin vaara, että
valtionosuudet käytännössä päätyvät toiseen tarkoitukseen kuin ne on
myönnetty. Esimerkiksi museoiden toimintaan myönnetty valtionosuus
voi ainakin osittain karata muille sivistystoimen alueille.
 
                                          Tähän liittyen teen seuraavan toivomusponnen:
 
                                          Kaupunginvaltuusto edellyttää kaupunginhallituksen
kiinnittävän erityistä huomiota siihen, että museot saavat
kokonaisuudessaan käyttöönsä ne rahat, jotka valtio on
niille osoittanut, eivätkä lisärahat karkaa muille
sivistystoimen alueille.
 
                                          Terveydenhuollosta haluamme nostaa esille yhden ongelman.
 
                                          Pidämme kohtuuttomana sitä, että ikäihmiset voivat joutua odottamaan
päivystyspoliklinikalla tuntikausia ilman taudin määritystä ja ruokaa, kun
runsaan alkoholin käytön seurauksena itsensä satuttaneet ajavat jonon
ohi.
 
                                          Mielestämme ikäihmisten on saatava palvelunsa kohtuullisessa ajassa.
 
                                          Tämän johdosta teen seuraavan toivomusponsiehdotuksen:
 
                                          Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus
selvittää mahdollisuuden perustaa vanhustenhoidon
osaamiskeskus, jonka yhteyteen voitaisiin perustaa
päivystyspiste vanhusten äkillisten sairauksien hoitoa
varten.
 
                                          Kolmas asia, jonka tahdomme nostaa esille, on poikittaisjoukkoliikenne.
 
                                          Tämä valtuusto on osoittanut olevansa joukkoliikennemyönteinen.
Yhdessä olemme asettaneet hyviä tavoitteita, joista yksi oli
joukkoliikenteen kuljetusosuuden nostaminen poikittaisliikenteessä 13
%:sta 17 %:iin vuoteen 2012 mennessä.
 
                                          Poikittaisliikenteeseen satsaaminen on järkevää, koska
joukkoliikenteen heikoin lenkki on juuri poikittaisliikenne ja heikoimpaan
lenkkiin satsaaminen parantaa järjestelmäämme eniten.
 
                                          Asetimme siis tavoitteeksi nostaa poikittaisjoukkoliikenteen osuuden
13 %:sta 17 %:iin. Mutta oletteko huomanneet, mitä oikeasti on
tapahtunut? Tavoite oli siis joukkoliikenneosuuden neljän
prosenttiyksikön lisääntyminen poikittaisliikenteessä, mutta toteutuma
vuonna 2006 oli se, että poikittaisliikennettä oli 11,3 %, eli kun tavoite
oli mennä 4 % ylös päin, niin onkin menty lähes 2 % alas päin. Puolet
tavoitteista on ikään kuin käänteisesti saavutettu, mutta väärään
suuntaan. Jos olisimme päässeet ylös päin tämän verran, olisimme
hyvässä vauhdissa tavoitteen toteutumiseen. Eli meidän ensi vuoden
tavoitteemme on päästä takaisin kohti lähtöruutua, siihen, mistä
tavoitteet asetettiin ylös päin.
 
                                          Taloudellinen noususuhdanne on joukkoliikenteelle aina haaste, koska
lisääntynyt varallisuus lisää yleensä myös autokantaa.
 
                                          Meidän ei kuitenkaan tule jäädä ajopuuksi ja suhdanteiden armoille,
vaan nähdä se lisähaasteena, jotka otamme lukuun, mutta joiden
edessä me emme antaudu.
 
                                          Tämän johdosta teen kolmannen toivomusponnen:
 
                                          Kaupunginvaltuusto edellyttää kaupunginhallituksen
kiinnittävän erityistä huomiota poikittaisjoukkoliikenteen
kuljetusosuuden kehittymiseen, jotta valtuuston hyväksymä
tavoite vuodelle 2012 17 %:n kulkumuoto-osuudesta
saavutetaan. Mikäli tavoitteen saavuttaminen edellyttää
valtuustolta uusia päätöksiä asian suhteen, asia tulee
viivytyksettä tuoda valtuuston käsittelyyn.
 
 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Kristillisdemokraattinen valtuustoryhmä kannattaa budjetin
hyväksymistä.
 

Valtuutettu Sademies

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kanssavaltuutetut. Rakkaat naiset, hyvät
herrat.
 
                                          Virkamiehet ja poliitikot ovat ähkineet koko talousarvion vuodelle 2008
ja taloussuunnitelman vuosiksi 2008 – 2010. Pumaska on kerrassaan
komea. Onnittelut hyvin tehdystä työstä.
 
                                          Kaupunki tarjoaa asukkaille runsaslukuisesti erilaisia palveluita, joita
pidetään jo itsestäänselvyyksinä.
 
                                          Pullonkaulaksi on julkisuudessa asumisen osalta sanottu tonttipulan,
sutta se osoittautuukin huuhaaksi. Rakennusliikkeillä on riittävästi
tontteja, mutta niillä on liian vähän asunnon ostajia, varsinkin isojen
asuntojen, jotka ovat suhteettoman kalliita. Näinhän julkisuudessa juuri
sanottiin. Ei heitä tonttipula vaivaa, vaan rahakkaat ostajat. Niistä on
huutava pula. Asumiskustannukset ovat suuret. Ne ovat liian suuret
täällä pääkaupunkiseudulla.
 
                                          Mieleeni juolahti sellainen ajatus, että yleensä firmoilla on ollut tapana
tarjota henkilökuntaetuja omalle henkilökunnalleen. Miksi kaupunki ei
tarjoa henkilökuntaetuja asukkailleen asumisen johdosta?
 
                                          Helsingin Energia kerää piiloveroina energiamaksuissa kaupunkilaisilta
rahaa, joka sitten jaetaan hyväntahtoisesti heille takaisin. Onko tässä
mitään järkeä? Tästä maksusta menee myös alvi, joka menee pois
kaupunkilaisilta. Se menee valtion pohjattomaan kukkaroon.
Maksetaan turhaan sellainen 40 miljoonaa taivaan tuuliin, joka voisi
hyödyntää kaupunkilaisia.
 
Tämä on järjetöntä taloudenpitoa. Jos yksityinen henkilö tekisi näin,
niin siitähän tulisi jo sanomista pankiltakin. Elikkä vesi- ja jätemaksut,
niissäkin makaa se alvi –piru päällään. Niitä voitaisiin pienentää.
Kaukolämpömaksut. Kiinteistöveroa voitaisiin alentaa. Omakotitalojen
vesi-, viemäri- ja sähköliittymät. Niitä hintoja voitaisiin tarkistaa alas
päin. Annettaisiin kaupunkilaisille pikkuisen henkilökunta-alennusta.
Tämä pudottaisi asumiskustannuksia ihan selkeästi. Helsinkiin tulisi
muuttopaineita ja ne tontit, joita rakennusliikkeet hautovat, tulisivat
käyttöön. Rakentaminen vilkastuisi. Inflaatio jauhaa – mitä se oli? – 2,4
%. Se vaikuttaa kaikkiin hintoihin, myös asumiskustannuksiin. Ja si
kautta vielä se alvi –piru nostaa lisää näitä.
 
                                          Elämisen kalleuteen vaikuttaa myös työpaikkaliikenne. Seistään
ruuhkissa, poltetaan polttoainetta ja järjestetään julkista liikennettä
sitten, että päästäisiin nopeammin paikasta toiseen. Sekin maksaa.
Siihenkin voitaisiin puuttua reippaammin.
 
Strategioihin on merkitty se liikenteen sujuvuuden edistäminen. Tänne
tullessa katselin, että kyllä minä lusin aika monet valot ennen kuin
nne pääsin. Tulin autolla poikkeuksellisesti.
 
                                          Ja kun tietulleja tänne suunnitellaan, annetaan se
ulkopaikkakuntalaisten maksettavaksi, ei peritä sitä omalta väeltä.
 
                                          En puutu tämän enempää tähän talousarvioesitykseen. Se on
ammattimiesten luomus. Minulta loppuu ammattitaito siinä vaiheessa,
kun saan sen pumaskan käteen. Se on painava. Nostaa jaksan.
 
                                          Nämä sanat, joita puhuin, jätän kaupunginhallituksen, teidän
poliitikkojen ja virkamiesten mietintämyssyyn ihan jatkoa varten.
 
                                          Lopuksi kannatan valtuutettu Rautavan ponsiesitystä risteilyalusten
taksoituksen tarkastamisesta.
 

Valtuutettu Hakanen

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut kuulijat.
 
                                          ”Helsingin budjettiesitys 2008 jättää ongelmat korjaamatta”, otsikoi
Stadin ruusun sosiaalidemokraattien ryhmän arvion ylipormestarin
esityksestä. ”Ei vieläkään Helsinki lisää”, otsikoi puolestaan Kansan
Uutiset. Jonkinlaista lisäpalkkajärjestelyä tukivat myös Vihreät
Helsingin Sanomien haastattelussa.
 
                                          Mihin tämä muutostahto katosi hallitusryhmien neuvotteluissa? Miksi
Kokoomus on taas vienyt muita, vaikka valtuustossa on periaatteessa
vasemmiston ja vihreiden enemmistö?
 
                                          Erityisesti ihmetyttää se, että myös eduskunnan oppositiopuolueet ovat
täällä kunnallisella tasolla toteuttamassa sitä samaa porvarillista
politiikkaa, jota ne eduskunnassa arvostelevat.
 
                                          Vaikka Helsingin kaupungin taloudessa menee hyvin, sisältyy
budjettiesitykseen poikkeuksellisen raju ja raaka oikeistolainen
palvelujen rahoituksen leikkaamisen linja.
 
                                          Budjetin yleisperustelujen sivulla 16 ”kaupunginhallitusryhmät
sitoutuvat laatimaan talouden tervehdyttämisohjelman, jolla Helsingin
voittovaroista tehtävät siirrot muiden palvelujen rahoitukseen puretaan
ja varsinainen palvelutoiminta sopeutetaan kaupungin varsinaiseen
tulorahoitukseen”. Tämä on siis suora sitaatti budjettiesityksen sivulta
16. Suosittelen sen lukemista.
 
                                          Selkokielellä tämä tarkoittaa sitä, että sosiaali-, terveys- ja muiden
peruspalveluiden rahoituksesta leikataan lähivuosina vuositasolla 100 –
150 milj. euroa pois.
 
                                          Tätä perustellaan energiamarkkinoiden kiristymisellä. Markkinoilla ei
ole kuitenkaan näköpiirissä mitään sellaista, mikä romahduttaisi
Helsingin Energian kannattavuuden, päinvastoin. Euroopan unionin
yhteisten energiamarkkinoiden odotetaan nostavan entisestään hintoja
Pohjois-Euroopassa.
 
                                          Mitä tällä palvelujen rahoituksen leikkausohjelmalla siis ajetaan takaa?
Valmistellaanko sillä Helsingin Energian yhtiöittämistä ja irrottamista
kaupungin hallinnasta? Vai ajetaanko kaupungin palveluja alas, jotta
yksityiset palvelualan yritykset voivat laajentaa markkinoita? Ja miksi
sosiaalidemokraattien, vihreiden ja Vasemmistoliiton edustajat ovat
hyväksyneet tällaisen täysin oikeistolaisen ohjelman?
 
                                          Helsingin kaupungin tulot ovat kasvaneet jatkuvasti enemmän kuin
budjeteissa on arvioitu.
 
Kaupungin talouden uusimman seurantaraportin 3/2007 mukaan
virastojen, laitosten ja liikelaitosten yhteen laskettu tulos on 226 milj.
euroa ylijäämäinen. Se on yli 145 milj. euroa talousarviossa esitettyä
enemmän. Kassavaroja ja sijoituksia oli syyskuun lopussa yli 935 milj.
euroa. Se oli satoja miljoonia enemmän kuin kaupungilla on erilaisia
velkoja. Vaikka rahaa on - siis enemmän kuin koskaan ja tulee koko
ajan lisää - jatkuu etenkin sosiaali- ja terveyspalvelujen
alibudjetoiminen.
 
                                          Samaisen seurantaraportin mukaan sosiaali- ja terveystoimen budjetti
tänä vuonna tullaan ylittämään 60 milj. eurolla.
 
 
                                          Ensi vuoden budjetissa sosiaali- ja terveystoimelle esitetään noin 1 985
milj. euroa. Tämän vuoden toteutumaennuste seurantaraportissa on
1 973 milj. euroa. Eli lisäys on vaivaiset 12 milj. euroa, jos näitä lukuja
vertaillaan. Tällä muutamien promillien luokkaa olevalla lisäyksellä ei
kateta kustannusten nousua - puhumattakaan, että sillä korjattaisiin
palvelujen toteuttamisen ongelmia.
 
                                          Sillä ei esimerkiksi voida ratkaista sitä, että lastensuojelun asiakkaista
puolet ei pääse palvelutarpeen arvioon 3 kuukauden kuluessa
Helsingissä. Puolet tukitoimia tarvitsevista lapsista joutuu odottamaan
suunnitelman tekemistä järkyttävät yli puoli vuotta tässä kaupungissa.
Hammashoidon jonoihin täällä on jo viitattu ja niiden laittomuuteen.
Hoitotakuun normit eivät toteudu myöskään lasten ja nuorten
mielenterveyspalveluissa.
 
                                          Suurin osa sosiaali- ja terveystoimen menojen ylityksistä tänä vuonna
aiheutuu palvelujen ostoista. Tuosta yhteensä 60 milj. euron ylityksestä
ostopalvelujen osuus on 46,5 milj. euroa. Terveystoimessa ylityksistä
iso osa tulee vuokratyövoiman käytöstä.
 
                                          Näissä luvuissa näkyy se, miten kalliiksi oikeiston ajava ulkoistaminen
tulee. Mutta siitä huolimatta terveyskeskuksen strategiaksi on
esitykseen kirjattu ulkoistamisen lisääminen.
 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat.
 
                                          Budjettiesityksessä todetaan hyvin monessa yhteydessä, että
työvoiman saatavuudesta on tullut sosiaali- ja terveyspalvelujen
järjestämisen suurin uhka ja vaikeus.
 
Palkkatason jälkeenjääneisyys on pääsyy näihin ongelmiin.
Budjettiesityksen henkilöstöpoliittisissa osissa ei ole kuitenkaan
sanaakaan tämän ongelman ratkaisemisesta eli palkkatason
korjaamisesta ylös päin.
 
                                          Henkilöstöä edustavat ammattiosastot ovat esittäneet erillisen
määrärahan lisäämistä budjettiin työntekijöiden palkkatason
korjaamiseksi. He viittaavat siihen, että kunta-alan palkkaratkaisu ei
huomioi Helsingin korkeita kustannuksia.
 
                                          Pidän käsittämättömänä sitä, että kaupunginhallitus on jopa
yksimielisesti torjunut henkilöstöryhmien esitykset.
 
 
Kaiken lisäksi budjetissa edellytetään menojen karsimista edelleen
lähemmäs viiden seuraavaksi suurimman kaupungin tasoa.
 
                                          Samaan aikaan porvarihallituksen sopima kuntien
valtionosuusprosenttien alentaminen lisää kaupungin omaa
rahoitusosuutta ja velvollisuutta näissä palveluissa. Näin henkilöstön
aseman parantamiseen jää vielä vähemmän mahdollisuuksia kuin
tähän mennessä.
 
                                          Helsingin talouden jatkuva ylijäämäisyys osoittaa, että palkkatason
korjaaminen ei ole kuitenkaan rahasta kiinni tässä kaupungissa.
Samasta asiasta koko maan mitassa kertoo valtion talouden miljardien
ylijäämäisyys.
 
                                          Onko siis niin, että tässä asiassa pelaavat kaksin kortein muutkin kuin
vaalilupauksensa syönyt Kokoomus? Miksi myös sosiaalidemokraatit,
Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat sitoutuneet kunnallisen
työmarkkinalaitoksen johdossa istuvien edustajiensa tavoin pitämään
kunta-alalla palkat alhaalla rikkaassa Helsingissä? Tästä linjasta
hyötyvät vain yksityiset yritykset, kun osaava työvoima ja
maksukykyiset asiakkaat hakeutuvat yhä laajemmin yksityiselle
puolelle julkisten palvelujen rapautuessa.
 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Tässä budjettikirjassa on noin 420 sivua. Koko sosiaali- ja terveystoimi
käsitellään kuitenkin 30 sivulla, vaikka sen osuus menoista on yli 60 %.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että valtuustolla ei ole
mahdollisuuksia ohjata budjetilla konkreettisesti sitä miten palveluja
näillä aloilla rjestetään.
 
                                          Tämä budjettirakenteen ongelma kuvastaa syvempää vaikeutta tai
ongelmaa.
 
Asukkaiden tarpeesta lähtevä palvelujen kehittäminen ja koko
lähipalvelujen käsite ja merkitys ovat hukassa tässä kaupungissa.
Esimerkiksi terveysasemien vähentämistä aiotaan jatkaa asukkaiden
vastustuksesta piittaamatta. Tämä nostaa palvelujen kynnystä ja
heikentää ehkäisevän terveydenhuollon mahdollisuuksia. Näin se on
ristiriidassa terveyskeskuksen strategioiden kanssa, joissa painotetaan
asiakaslähtöisyyttä, terveyden edistämistä, terveyserojen vähentämistä
ja syrjäytymisen ehkäisyä.
 
                                          Vanhuspalvelujen osalta budjettilinjaa hallitsee käsittämätön
lähtökohta, jonka mukaan kotipalvelujen sisältö rajoitetaan vain
välttämättömimpiin terveydenhoidollisiin toimiin samaan aikaan, kun
vanhusten edellytetään selviävän entistä pidempään kotonaan.
 
                                          Samanlainen sovittamaton yhtälö on pitkäaikaissairaanhoidon
paikkojen vähentäminen tilanteessa, jossa vanhusväestön määrä
kasvaa, he elävät pidempään ja raskaampien hoitojen tarve kasvaa.
 
                                          Kokeilu sosiaaliviraston kotipalvelujen ja terveyskeskuksen
kotisairaanhoidon yhdistämisestä on johtanut vanhuspalvelujen tason
romahtamiseen tässä kaupungissa. Tästä ei budjettiesityksessä tehdä
mitään johtopäätöksiä, vaikka kokeiluaika päättyy ensi vuoden lopussa.
 
                                          Lapsiperheiden palvelujen osalta on tavoitteeksi kirjattu kotihoidon tuen
ja yksityisen hoidon tuen käytön lisääminen. Kaupungin omien
päiväkotipaikkojen määrää aiotaan taas ensi vuoden jälkeen vähentää.
Näin siitä huolimatta, että lapsiperheet itse valitsevat toisin. Paikkojen
tarve on toistuvasti ylittänyt odotukset.
 
                                          Budjetissa kerrotaan nyt myös sisäisten vuokrien osuus hallintokuntien
menoista. Tämä paljastaa mielenkiintoisia asioita. Esimerkiksi
sosiaalitoimen sisäiset vuokrat nousevat vuodessa lähes 15 %.
 
                                          Tällainen asukkaiden palveluihin tarkoitettujen rahojen kuppaaminen
kiinteistöpuolelle pitää lopettaa.
 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Palvelujen alibudjetoimisen kääntöpuolena on se, että
kaupunginhallitus ei suostu kirjaamaan edes osaa nyt jo tiedossa
olevasta mahdollisuudesta siirtää Helsingin Energian voittovaroista
huomattava summa muiden palvelujen rahoitukseen. Näin on budjetin
tulopuolelta häivytetty noin 150 milj. euroa.
 
                                          SKP:n ja asukaslistan ryhmän mielestä Helsingin Energian voittovaroja
tulee jatkossakin käyttää kaupungin muiden palvelujen rahoitukseen.
Emme kuitenkaan hyväksy sitä, että kunnallinen energialaitos nostaa
jatkuvasti hintoja markkinakehitykseen vedoten.
 
                                          Kaupungin ympäristöohjelmien kanssa on puolestaan ristiriidassa se,
että investointisuunnitelmiin ei sisälly mitään laajempia investointeja
uusiutuvan energian käytön osuuden lisäämiseksi.
 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
 
                                          Esitän lopuksi neljä lyhyttä pontta. (Puheenjohtajan välihuomautus.)
 
                                          Ponsi 1:
 
                                          Seuraavan talousarvioesityksen sitoviin tavoitteisiin
otetaan uusiutuvan energian osuuden lisääminen Helsingin
Energian omassa tuotannossa.
 
                                          Ponsi 2:
 
                                          Kaupunginhallitus valmistelee yhteistyössä henkilöstön
edustajien kanssa valtuuston käsittelyyn ohjelman
työntekijöiden palkkojen tason korottamiseksi Helsingin
muuta maata korkeamman kustannustason johdosta.
 
                                          Ponsi 3:
 
                                          Kaupunginhallitus valmistelee kaupunginvaltuustolle
suunnitelman lähiörahaston varojen käyttämisestä
lähipalvelujen ylläpitämiseen ja kehittämiseen sekä
 
                                          Ponsi 4:
 
                                          Kaupunginhallitus valmistelee kaupunginvaltuustolle
selvityksen kaupungin peruspalvelujen rahoituksesta ja
rahoitustoiminnasta niin, että uusien alueiden laajat
rakennushankkeet eivät uhkaa palvelujen rahoitusta.
 

Valtuutettu Asko-Seljavaara

 
                                          Arvoisa rouva puheenjohtaja.
 
                                          Ensin haluaisin puolustaa Helsingin terveyskeskusta siitä, kun
valtuutettu Kalima sanoi, että emme ole pystyneet hoitamaan kaikkia
hammasjonoja pois.
 
                                          Kaikki mahdollinen on – valtuutettu Kalima – tehty. On lisätty omaa
toimintaa niin paljon kuin mahdollista, ostopalveluja nostettu niin paljon
kuin on saatu ja nyt on siirrytty palveluseteliin. Mutta siitä huolimatta
yksityisestä hammashoidosta valuu jatkuvasti helsinkiläisiä julkiselle
puolelle. Tämä johtuu siitä, että julkinen hammashoito on melkein
ilmaista, kun taas yksityisestä potilas itse joutuu maksamaan yli 70 %.
 
 
                                          Syyllinen ei siis suinkaan ole helsinkiläinen veronmaksaja eikä
Helsingin hammashoito, vaan edellisen hallituksen herra
valtionvarainministeri, joka ei nostanut Kela-korvauksia sille tasolle kuin
ne olisi pitänyt nostaa, jolloin ihmiset olisivat pysyneet omilla
korttelihammaslääkäreillään tässä kaupungissa. Tätä olisi kannattanut
kokeilla jo vähän aikaisemmin. Ihmiset eivät olisi joutuneet odottamaan
niin kauan.
 
                                          Suomen kuntien talous paranee, ja eräitä pieniä syrjäisiä kuntia lukuun
ottamatta – joita on sata kappaletta tässä maassa – Helsinki
esimerkiksi voi melko hyvin. Kun indeksitarkistukset tehdään
täysmääräisesti, nousevat Helsingin asukaskohtaiset rahoitusosuudet
20 %. Sosiaali- ja terveydenhuollon asukaskohtainen valtionosuus on
ensi vuonna lähes 2 000 euroa, kun se tänä vuonna on 1 600 euroa.
 
                                          Valtuutettu Hakanen ei ole osannut lukea valtion budjettia, kun hän
väittää, että valtionosuudet pienenevät. Ne eivät pienene, ne
suurenevat, vaikka se prosentti pienenee.
 
                                          Lisäksi kunta-alan palkankorotukset aiheuttavat 6 – 8 %:n
palkkakustannusnousun, josta jo ylipormestarimmekin on kovin
huolissaan. Mutta Helsinki tulee tämän kestämään, koska myöskin
nämä nousevat palkat lisäävät verotuloja ja muuta toimeliaisuutta täällä
pääkaupunkiseudulla.
 
                                          Sosiaali- ja terveystoimessa tapahtuu muutamia merkittäviä
uudistuksia, kuten lastenpsykiatrian keskittyminen kokonaan HYKSin
hoidettavaksi. HYKS Lasten ja nuorten sairaala perustaa kolme
psykiatrista avopoliklinikkaa. Heille on annettu rahat. Nyt vaan
toivomme, että he saavat siihen asianmukaisen henkilökunnan. Ja
sitähän kaupunginvaltuusto seuraa, mistä meillä olikin ponsi
edellisessä kokouksessa.
 
                                          Sosiaalivirasto tulee hoitamaan perheneuvolatoimintaa. Siihenkin on
lisätty Palokunnan vintillä 1,4 milj. euroa rahaa lisää.
 
                                          Myös Marian sairaalan perusterveydenhuollon päivystystoiminta siirtyy
1.1. Helsingin kaupungin hoidettavaksi. Rahoitus on kunnossa. Mutta
terveyslautakunta on huolissaan siitä, että kaikkia toimijoita ei saatu
rekrytoitua. Tämän vuoksi kuulemmekin nyt virkamiesten selonteon
asiasta terveyslautakunnassa joulukuun alussa. Näyttää siltä, että
toiminta kuitenkin tulee hyvin onnistumaan Helsingin kaupungin
omassa hallussa.
 
 
                                          Terveyskeskus parantaa hoitokäytäntöjään. Etenkin kotihoito on saanut
täydet pisteet ulkopuolisessa arvioinnissa. Kotihoidon toivotaan
jatkavan terveyskeskuksen alaisena osastona.
 
                                          Terveysasemien keskittämispyrkimykset ovat osoittautuneet erittäin
vaikeiksi toteuttaa. Siinä valtuutettu Hakanen on oikeassa. Asukkaat
haluavat kortteliterveyskeskuksia kaikissa kaupunginosissa, jopa
omassa korttelissaan.
 
                                          Palveluseteliä käytetään rintamaveteraanien avokuntoutuksessa ja
hammashoidossa. Tämä on erittäin tervetullutta toimintaa.
 
                                          Vähemmän edullista taas ovat sijaispalvelut, jotka koko ajan
lisääntyvät. Esimerkiksi meidän oma Seuremme myy koko ajan lisää ja
lisää palveluja. Meidän oma henkilökuntamme siirtyy Seuren
palvelukseen ja eivät enää ole omissa viroissaan, jolloin hoidon
pitkäjänteisyys kärsii.
 
                                          Ylipormestari kiinnitti huomiota hoitoketjun sujuvuuteen.
 
                                          Helsingin kaupunki alkaa olla viimeinen kunta Suomessa, jossa
vanhustenhuolto on kahden toimijan alaisuudessa.
 
Ensi vuoden toimintasuunnitelman mukaisesti mm. 50 sairaansijaa
suljetaan pitkäaikaishoidosta ja vastaavasti sosiaalipuolella avataan 50
paikkaa. Ja arvatkaa mitä? Se maksaa lisää rahaa, vaikka
pitkäaikaishoito on neljä kertaa kalliimpaa kuin palveluasuminen.
 
                                          En voi ymmärtää, mistä se voi johtua, että tähän tarvitaan lisää rahaa,
kun siihen pitäisi tarvita vähemmän rahaa. (Välihuuto!) Tämä varmasti
... Tämä johtuu siis huonoista hoitoketjuista. Eli vanhuspalvelut ovat
Helsingissä kuin hölmöläisen peitto: toisesta päästä leikataan ja
toiseen päähän istutetaan.
 
                                          Vanhuspalvelut tulisi Helsingissä kiireesti saattaa yhden toimijan
alaisuuteen.
 
                                          Kannatan lopuksi valtuutettu Rautavan pontta.
 

Valtuutettu Ojala (vastauspuheenvuoro)

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
 
                                          Valtuutettu Asko-Seljavaaran puheenvuoron takia on ihan pakko
kommentoida tätä hammashoidon tilannetta hieman.
 
                                          Se on tietysti totta, että jos tämä esitys, joka Helsingistä on mennyt,
että Kela-korvaustasoa nostetaan, niin se saattaa tuoda helpotusta
Helsingin hammashoidon tilanteeseen.
 
Mutta erikoista mielestäni oli kyllä kuitenkin se, että kun asiaa on
käsitelty esimerkiksi kaupunginhallituksessa, niin Kokoomus kuin
valitettavasti muutkin ryhmät myöskin näkivät, että on aiheellista esittää
myöskin sitä, että hammashuollon maksuja nostettaisiin, niin kuin se
muka auttaisi yhtään sitä, että ihmiset pääsisivät paremmin hoitoon.
Sehän merkitsisi päinvastoin vain sitä, että kaikkein köyhimmät ja
pienituloiset jättäisivät kokonaan menemättä hammashuoltoon.
 
                                          Haluaisin vaan tämän tuoda esille, kun valtuutettu Asko-Seljavaara niin
vahvasti puhui Kela-korvauksen noston puolesta, jota en vastustanut
kaupunginhallituksessa, mutta pidin kyllä erikoisena tätä,
terveyspoliittisesti erikoisena sitä, että halutaan olla ehdoin tahdoin
nostamassa myös hammashuollon asiakasmaksuja.
 

Valtuutettu Puhakka (vastauspuheenvuoro)

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Valtuutettu Asko-Seljavaaran, tartuin tähän, kun hän totesi, että palkat
nousevat ja Helsinki kestää kyllä tämän ja hän kehui sitten näitä
kuntien valtionosuuksien nostamista.
 
                                          Haluaisin huomauttaa eräästä epäkohdasta, joka liittyy nimenomaan
terveydenhuollon puolelle elikkä siitä, että hallitus on nostamassa
terveydenhuollon maksuja. Tämä on sellainen, joka kohdistuu
erityisesti pienituloisiin ja nostaa ilman muuta kynnystä hakeutua
hoitoon ja kasvattaa terveyseroja. Tässä oli vielä se kummallisuus, että
valtio keräsi itselleen sinne pohjattomaan kassaan tämän 60 milj.
euroa. Siis tämä on tietysti valtakunnallinen luku, mutta toki Helsingillä
on siinä oma osansa tästä maksusta. Tämähän tulee suoraan sairaiden
taskusta, jotka maksavat tulevaisuudessa terveyskeskusmaksuja.
 
                                          Ja vielä tähän palkkojen nousuun.
 
                                          Tähän problematiikkaan haluaisin huomauttaa, että on erittäin tärkeää,
että näitä nousevia palkkakustannuksia ei korvata sillä, että
mitoituksista tingitään. Mitoitukset pitää olla työn vaativuutta vastaavia.
Tässä on vielä Helsingillä paljon tekemistä, erityisesti vanhusten
hoivassa ja pitkäaikaishoidossa ja myös akuuttipuolella.
 

Kaupunginhallituksen II varapuheenjohtaja Vehviläinen (vastauspuheenvuoro)

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Ensinnäkin anteeksi arvoisa puheenjohtaja, kun huutelin väliin. Mutta
en mahtanut sille mitään. Valtuutettu Asko-Seljavaaran puheenvuoro
oli sen verran provosoiva.
 
                                          Ensinnäkin Seuren palvelujen käyttämiseen.
 
                                          Jos kerran Helsingin kaupungilla mitoitus henkilöstössä on jatkuvasti
vajaa ja palkkataso on alhainen, silloin työntekijät etsivät keinoja
myöskin hankkia vähän parempaa palkkausta muuta kautta. On
varmasti osa työntekijöistä sellaisia, jotka keikkaavat mielellään
muistakin syistä. Mutta palkkatasoa parantamalla ja mitoitusta
helpottamalla varmaan voisimme päästä eteenpäin.
 
                                          Toinen kohta, johon tämä sopimaton huuteluni kohdistui, oli tämä
vanhuspalveluohjelman toteuttaminen.
 
                                          En ymmärrä, miksi se on niin vaikeata ymmärtää, että se
aikamiespoika ei voi muuttaa pois kotoa ellei hän löydä asuntoa minne
hän muuttaa. Ihan samalla tavoin pitkäaikaissairaalassa olevaa
vanhusta ei voida siirtää palveluasuntoon, jos ei ole sitä palveluasuntoa
olemassa, jonne hänet siirretään. Vasta sen jälkeen voidaan vapauttaa
se pitkäaikaissairaanhoitopaikka.
 

Valtuutettu Kalima (vastauspuheenvuoro)

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Haluaisin todeta valtuutettu Asko-Seljavaaralle, että eduskunnan
oikeusasiamies Riitta Paunio 24.9.2007 antamassaan päätöksessä
totesi, että Helsingin terveyskeskukselle on annettava vakava
huomautus hammashoidon järjestämisen laiminlyönnistä. Päätöksessä
- joka on yksityiskohtainen - todetaan, että elokuun alussa Helsingin
hammashoitoon jonotti 10 483. Toistan, siis 10 483, joista 9 919 oli
jonottanut yli 6 kuukautta. Kaupungin vastauksen mukaan jonossa
pisimpään olleet olivat joutuneet jonottamaan 16 kuukautta päästyään
hoitoon. Päätöksessä sananmukaisesti todetaan seuraavaa: ”Katson
Helsingin terveyskeskuksen menetelleen kantelijan hoidossa
lainvastaisesti ja lakisääteistä velvoitusta laiminlyöden.” Lisäksi
päätöksessä viitataan Etelä-Suomen lääninhallituksen toimenpiteisiin,
jossa lääninhallitus on ilmoittanut, että tarpeen vaatiessa se tulee
uhkasakolla huolehtimaan siitä, että Helsingin kaupunki hoitaa
velvoitteensa.
 
                                          Tilanne on todella vakava. Sen takia olen ottanut tämän asian esille.
Voi olla, että ne palvelusetelivaraukset, jotka ovat olemassa, eivät ole
riittävät.
 
                                          Mielestäni tämä on alibudjetointikohta tässä. Sen vuoksi tähän tulee
suhtautua vakavasti ennen kuin viranomaiset puuttuvat sanktiolla
tähän.
 

Valtuutettu Asko-Seljavaara (vastauspuheenvuoro)

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Olen täysin tietoinen tästä Riitta-Liisa Paunion kyselystä. Olen ollut itse
laatimassa vastausta tietenkin terveyslautakunnassa. Olemme siitä
hyvin pahoillamme, että emme ole pystyneet tätä asiaa hoitamaan. Se
johtuu yksinkertaisesti siitä, että Suomessa ei ole sellaisia
hammaslääkäreitä, jotka olisivat suostuneet tulemaan julkiselle
sektorille töihin. Sen takia edellisen hallituksen olisi pitänyt huomata
tämä asia ja nostaa Kela-korvauksia samanaikaisesti, kun edellisen
edellinen eduskunta päätti, että koko kansa tulee hammashoidon piiriin.
Miksei silloin reagoitu ajoissa?
 
                                          Sitten asiakasmaksujen korotuksista.
 
                                          Hallitus suunnittelee asiakasmaksujen lieviä korotuksia. Niitä on
viimeksi korotettu vuonna 2002. Suurin osa asiakasmaksuistahan on
tulosidonnaisia.
 
                                          Kyllä Kokoomuksella on erittäin hyvä sosiaalinen omatunto, ettei tässä
köyhät tule erityisemmin kärsimään, vaan myöskin sellaiset ihmiset,
jotka ovat maksukykyisiä, tulevat nyt maksamaan vähän enemmän
lasten päivähoidosta esimerkiksi.
 

Valtuutettu Ikävalko (vastauspuheenvuoro)
 
                                          Puheenjohtaja.
 
                                          Hiukan hämmästyin SDP:n ryhmäpontta - joka liittyi tähän
hammashuoltoon – juuri sen takia, kun kaupunginhallitus on juuri
toistamiseen perusteellisia vastauksia tähän liittyen käsitellyt, joissa on
käyty koko se palettikirjo toimia, mihin Helsingin terveyslautakunta on
ryhtynyt parantaakseen hammashuollon tilannetta Helsingissä.
 
                                          Se on toki myönnettävä, että tilanne on ollut erittäin onneton, mutta
kuitenkin jokaisen valtuutetun kontolla siinä mielessä, että
budjettineuvotteluissa joka vuosi olemme toivoneet lisää rahaa
hammashuoltoon ja sitä myös jonkin verran saaneet, mutta ei
tietenkään riittävästi siihen valtavaan volyymiin, joka meillä on jonossa
ollut useamman vuoden.
 
                                          Toisaalta ne luvut, mitä täällä tänään on esitetty, 10 000 jonossa,
onneksi ovat jo historiaa. Muistaakseni siitä on menty jo useampi tuhat
alas päin. Viimeiset luvut olivat jossain kuudentuhannen kieppeillä,
ellen ihan väärin muista, jonossa olevia potilaita. Toki sekin on aivan
liikaa.
 
                                          Tähän ei mitään hokkuspokkuskeinoa ole olemassa, että jos omia
äkäreitä ei saada, ostopalvelutkin alkavat olla jo tiukassa ja nyt
onneksi olemme sitten laajentaneet tähän palvelusetelikokeiluun, joka
vaikuttaa kuitenkin erittäin hyvältä, jos ihmiset siihen vaan tarttuvat
riittävässä määrin, niin kaikki keinot ovat tosiaan käytössä. Ainoa, mikä
tällä hetkellä nähdäkseni puuttuu, mihin pitäisi ehdottomasti panostaa,
on suuhygienistien määrän nostaminen hammashuollossa. Silloin
pääsemme tähän ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen koko
hammashuollon toimikentässä, mutta ennen kaikkea lasten ja nuorten
osalta, missä on nyt tikittävä aikapommi hammashuollon puolella,
koska siellä on ihan selvää taantumaa viimeisen kymmenen vuoden
aikana ja näin se tulee räjähtämään pahasti meillä käsiin sitten
jatkossa.
 
                                          Kyllä näitä asioita on nyt juuri puitu niin tarkkaan, että ei ? tässä
vaiheessa ei tarvitse enää lisää ponsia tehdä. Mutta ehkä tietenkin joku
muutama miljoona lisää, niin laitetaan sinne muutama kymmenen
suuhygienistiä sinne budjettiin, ensi vuonna sitten lautakunnan ...?
 

Valtuutettu Taipale (vastauspuheenvuoro)

 
 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Muistutettakoon se, että vasemmisto on Suomessa, silloin kun
sairasvakuutus tehtiin, ajoi sitä, että se olisi kattanut jo silloin
hammashuollon.
 
                                          Muistutettakoon, että porvarihallitus, Kokoomus ja Keskustapuolue,
asettivat selvitysmies Jussi Huttusen vähentämään
hammaslääkärikoulutusta 1993, lakkauttamaan kaksi tiedekuntaa ja
yrittää lakkauttaa äkärikoulutuksen Tampereella. Siinä hän
epäonnistui, osin sen vuoksi, että olin professorina Tampereella. Se
saattoi olla sivuseikka toki.
 
                                          Nyt porvarihallitus edelleen käyttää Jussi Huttusta selvitysmiehenä,
lleen toisissa tehtävissä, sen jälkeen, kun hän on tehnyt HUSissa
aloitteen tai ollut selvitysmiehenä luodakseen HUSia säästääkseen
siellä 800 milj. markkaa ja kieltäytyessään sitten hänelle tarjotusta
HUSin toimitusjohtajan virasta.
 
                                          Savuavat rauniot ovat tällaisten selvitysmiesten jäljiltä. Kannattaa tätä
historiaa myös jossain määrin katsoa. Ei tämä ole tämän hetken asia.
 
                                          Olen periaatteessa tyytyväinen, että hammashuolto on saatu
sairasvakuutukseen ja julkisen sektorin puolelle. Mutta tämän tapainen
kunniallinen historia olisi ollut, jos porvarit olisivat olleet toista mieltä.
Mutta ...
 

Valtuutettu Puoskari

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.
 
                                          Aluksi haluaisin tukea valtuutettu Lehtipuun molempia ponsia ja
valtuutettu Hakasen pontta nro 1.
 
                                          Ensiksi haluaisin sanoa pari sanaa budjettikäytännöistä ja sitten
muutamista substanssiasioista.
 
                                          Olen itse nyt ollut muutamia kertoja mukana laatimassa Helsingissä
budjettia ja silti minua ei lakkaa hämmästyttämästä se, miten
valtuustoryhmät käsittelevät budjettia.
 
                                          Ryhmien välisissä neuvotteluissa lisättiin tänäkin vuonna erittäin
tärkeisiin kohteisiin lisää rahaa. Mutta se on mielestäni outoa, että
koskaan ei löydetä mitään tarpeetonta tai mitään vanhentunutta tai
jotain, mikä olisi nykyisen politiikan vastaista, jotain toimintaa, josta
resursseja voitaisiin myös siirtää tarpeellisiin palveluihin. (Välihuuto!)
Esimerkkejä tulee juuri.
 
                                          Toivoisinkin valtuustoryhmiltä ja myös valmistelukoneistolta vähän
avarampaa katsantotapaa budjetointiin. Kaikki saavutetut edut eivät ole
enää etuja, vaan varmasti löytyy myös ”muumioita”.
 
                                          Yksi hyvä esimerkki tältä vuodelta on, missä, tämä ei ole olemassa
oleva hanke, mutta oli ”muumioitunut” taloussuunnitelmakaudelle ja se
on Viikin ampumarata. Eli tästä hankkeesta luovuttiin ja
liikuntatoimessa pystytään käyttämään nämä investoinnit paljon
tärkeämpiin kohteisiin. (Välihuuto!) Hyvä esimerkki se oli.
 
                                          Ryhmien lisäyksestä olen erityisen iloinen henkilöstömäärärahasta.
 
                                          Kaikista sopimusneuvottelukiistoista huolimatta ei saa unohtaa asian
pihviä eli sitä, että naisvaltaisten alojen palkat ovat 20 % miesvaltaisten
alojen palkkoja alhaisempia.
 
                                          Tähän ongelmaan myös Helsingin pitää pureutua.
 
                                          Lisämäärärahat kevyen liikenteen väyliin ja kirjaus alikulkujen
kattamisesta muilta momenteilta on tavoite, jota
kaupunkisuunnittelulautakunnassa on ajettu yli puoluerajojen. On
hienoa, että tämä saatiin mukaan.
 
                                          Nuorisotoimeen lisättiin 200 000 euroa järjestöjen palkkaus- ja
projektiavustuksiin, nuorisotilojen aukioloon sekä monikulttuuriseen
työhön.
 
                                          Puhumme täällä valtuustossakin paljon toiminnan vaikuttavuudesta.
Olen varma, että tästä summasta joka eurolla saadaan erittäin
tehokasta ennaltaehkäisevää työtä.
 
                                          Viimeinen asia, josta ajattelin sanaisen arkkuni aukaista, on
vammaisten henkilökohtaiset avustajat.
 
                                          Vammaisten työssäkäynnin edistäminen on humaania ja lisäksi hyvää
työvoimapolitiikkaa. Esteenä on tällä hetkellä se, että näitten
henkilökohtaisten avustajien tunnit eivät riitä esimerkiksi siihen, että
saatetaan työntekijä työpaikalle.
 
 
                                          Esitänkin seuraavan ponnen:
 
                                          Hyväksyessään kaupunginhallituksen budjettiesityksen
kaupunginvaltuusto edellyttää, että vammaisten
henkilökohtaisten avustajien riittävyys varmistetaan siten,
että vammaisten työssäkäyntimahdollisuudet parantuvat.
 

Valtuutettu Kalima (vastauspuheenvuoro)

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Kun valtuutettu Puoskari sanoi haluavansa tukea joitakin ehdotuksia,
niin kysyn, tarkoittaako se kannatusta? (Välikommentti.) Tukeminen
on tukemista. Kannatus on eri asia. (Puheenjohtajan välikommentti.)
Ei tullut.
 

Valtuutettu Sinnemäki

 
                                          Arvoisa valtuuston puheenjohtaja, hyvät valtuutettukollegat.
 
                                          Kannatan valtuutettu Lehtipuun ponsia.
 
                                          Tämä valtuutettu Puoskarin ilmaisussa ollut mieto epätarkkuus toki oli
epätarkkuutena ehkä vähäisempi kuin se, että valtuustoryhmän
puheenjohtaja Kalima kehottaa suhtautumaan vakavasti joihinkin
budjetin kohtiin, mutta ei itse asiassa sitten kuitenkaan tee esityksiä.
 
                                          Kulttuuriin.
 
                                          Ensi vuoden talousarvio kulttuurin toimialalla on monella tapaa
parannus edelliseen, tähän kuluvaan vuoteen. Monia näistä
kysymyksistä tulikin esiin jo ryhmäpuheenvuoroissa mainittua.
 
                                          Helsingissä on pitkään oltu huolissaan siitä - myös tässä
valtuustosalissa asiasta on käyty keskusteluja - että Helsingissä lasten
taideopetus ja erityisesti musiikin opiskelu on huomattavasti kalliimpaa
kuin muualla pääkaupunkiseudulla.
 
                                          Ensi vuonna meillä on uusi lasten taideopetuksen avustusjärjestelmä,
avustusjärjestelmä, joka on selkeä, joka kohtelee eri kouluja samalla
tavalla, joka tekee mahdolliseksi sen, että lasten lukukausimaksut
pienenevät. Jo nyt tähän mennessä käydyissä neuvotteluissa
musiikkioppilaitosten kanssa kaikki oppilaitokset aikovat alentaa
lukukausimaksujaan. Järjestelmä mahdollistaa myös sen, jonka
valtuutettu Aarnipuu kulttuurilautakunnan jäsen myös otti esiin, että
kaupunki pystyy ohjaamaan musiikkiopetuksen sijoittumista siten, että
sitä saisi nykyistä enemmän niiltä alueilta, niillä alueilla, joissa lapsia on
paljon, mutta opetusta ei tällä hetkellä ole tarjolla riittävästi.
 
                                          Ensi vuoden budjettiesityksessä kulttuuriavustusten määräraha on
myös noussut. Meillä on helsinkiläisten teattereiden kannalta ensi
vuonna kohtuullinen tilanne. Valtio tekee indeksikorotuksia seuraavien
kolmen vuoden aikana teattereiden valtionosuuksiin. Tämä tarkoittaa
sitä, että teatterilain piirissä olevat helsinkiläiset teatterit – joita on
paljon – saavat omaan määrärahaansa valtion puolelta
indeksikorotuksen. Samaan aikaan Helsinki pystyy kohonneella
määrärahallaan avustamaan teatterin vapaata kenttää ja produktioita
selvästi edellisvuosia enemmän. Vapaat teatterit tietenkin näitä
avustuksia kipeästi kaipaavat. Ne ovat kuitenkin niitä teattereita, joissa
alipalkalla tällä hetkellä tehdään teatteritaidetta, joka suomalaisille on
huomattavan tärkeä taidemuoto.
 
                                          Määrärahan lisäys mahdollistaa myös sen, että Helsingin taideapurahat
nousevat jonkin verran. Voimme kehittää helsinkiläisiä festivaaleja.
Yksi erityinen painopiste on elokuva, osittain senkin takia, että tällä
hetkellä Helsingin elokuvatarjonta on ehkä kapeampaa kuin se on ollut
jossain vaiheessa. Sen takia monet tärkeät helsinkiläiset
vaihtoehtoisen ja eurooppalaisen elokuvan festivaalit, kuten Rakkautta
ja anarkiaa ja esimerkiksi myös korkeatasoinen Dockpoint
dokumenttielokuvafestivaali saavat lisärahoitusta. Ja ehkä vielä yhtenä
erityisenä mainintana Tero Saarisen tanssiryhmä, joka on
helsinkiläisistä ryhmistä ollut kävijää kohden kaikkein alhaisimmin
rahoitettu, saa ensi vuonna avustukseensa korotuksen.
 
                                          Näiden avustusten avulla voidaan toteuttaa myös niitä päämääriä, jotka
ovat tärkeitä siinä, kun kulttuurista halutaan kaupunkilaisille
hyvinvointia ja tasa-arvoa eli sitä, että kulttuuritapahtumia olisi tarjolla
eri puolilla kaupunkia eikä suinkaan vain keskustassa ja että
kulttuuritapahtumista riittävä osa olisi maksuttomia tai sen verran
halpoja, että hinta ei muodostu käynnin esteeksi.
 
                                          Arvoisa valtuuston puheenjohtaja.
 
                                          Keskustakirjasto on kirjattu budjettiesitykseen.
 
 
                                          Se on tärkeä helsinkiläinen hanke. Kirjasto on demokraattinen
instituutio, joka on kestänyt aikaa hyvin. Se on perinteinen instituutio,
joista ihmiset voivat hakea itselleen monipuolisesti luettavaa. Toisaalta
kirjasto on tietoyhteiskunnan ytimessä. Kirjasto takaa tasa-arvoisen
pääsyn tiedon lähteille. On erittäin myönteistä, että meillä nyt on
meneillään keskustakirjasto –hanke, jonka tarkoituksena on myös
vaikuttaa keskustan maantieteeseen ja tarjota ihmisille paikka, jossa ei
tarvitse ostaa mitään, vaan jossa keskustassa voi tapahtua asioita,
jotka eivät perustu kuluttamiseen.
 
                                          Hyvä asia on myös se, että kirjaston hankintamääräraha per asukas on
ensi vuonna 5 euroa. Se on tavoite, johon olemme yhdessä Vantaan ja
Espoon kanssa sitoutuneet. Tämän lisäksi Helsinki saa käyttöönsä
myös kulttuurirahaston projektimäärärahan. Joten pystymme ensi
vuonna hankkimaan hyvin kokoelman.
 
                                          Helsingin kirjaston ulkomaalaiskirjasto on vaihtanut nimensä
”monikieliseksi kirjastoksi”. Maahanmuuttajat ja Helsingin eri kieliä
puhuvat asukkaat ovat kirjaston tärkeä käyttäjäryhmä. Helsingin
kaupunginkirjastossa on kirjoja yli sadalla kielellä. Tämä on myös
valtakunnallinen palvelu. Muualta maasta voidaan tilata näitä Helsingin
hankkimia kirjoja.
 

Valtuutettu Moisio

 
                                          Hyvä puheenjohtaja, arvon valtuusto.
 
                                          Äskeisen epäselvän häröilyn takia kannatan valtuutettu Hakasen pontta
nro 1, kuten valtuutettu Puoskari aikaisemmin ilmeisesti myös teki.
 
                                          Hyvät valtuutetut.
 
                                          Espoon kaupunginjohtaja Kokkonen moitti tämän päivän lehdessä
Helsinkiä siitä, että Helsinki on nostanut esille pääkaupunkiseudun
kuntien yhdistämisen. En tiedä, kuka on tehnyt Espoon
kaupunginjohtajasta ”keskustelupoliisin”. Kyllä tähän seutuun pitää
keskustelua tästäkin asiasta mahtua.
 
                                          Talousarviossa 2008 on myös Helsingin kaupungin yhteisstrategiat,
jotka lähtevät siitä, että metropolialuetta kehitetään yhtenäisesti
toimivana alueena.
 
                                          Valitettavasti tämä kehitys tapahtuu aivan liian hitaasti. Ainakin itse
olen menettänyt toivoni koko hankkeen suhteen.
 
                                          Pääkaupunkiseudun yhteistyö etenee ikään kuin pienimmän nimittäjän
periaatteen mukaisesti. Yhteistyötä syntyy vain, jos kaikki osapuolet
kokevat hyötyvänsä siitä. Eikä kaikissa hankkeissa voi aina olla näin.
Toisissa hankkeissa joku toinen kunta hyötyy ja toisissa hankkeissa
joku toinen kunta. Käytännössä tämän yhteistyön kautta kuitenkin
kaikkien näiden kuntien asukkaat hyötyvät.
 
                                          Tämä pienimmän yhteisen nimittäjän –periaate on petollinen. Se näkyy
nyt jo siinä yhteistyössä, joka on pysähtynyt eri alueella. Helsinki ei tee
yhteistyötä tällä hetkellä joukkoliikennekysymyksissä. Espoo ei halua
puhua sosiaalisesta asuntotuotannosta. Näitä esimerkkejä riittää kyllä.
 
                                          Tuloksena tulee olemaan kasa laihoja sopuja. Tämä tulee olemaan
tilanteena Helsingin kaupungin taloudelle pitkällä tähtäimellä
kestämätön. Se ruokkii epätervettä verokilpailua, asuntojen hintojen
nousua ja ihmisten pendelöintiä täällä pääkaupunkiseudun kuntien
välillä.
 
                                          Ei ole mitään muuta järkevää keinoa kuin yhdistää pääkaupunkiseudun
kaupungit. Varmasti jo tämän vuoden lopulla nähdään, miten
vapaaehtoisen yhteistyön tie tulee päähänsä, kun näitä
yhteistyöhankkeita tulee päätettäväksi.
 
                                          Odotan siinä vaiheessa sekä itseltäni että muilta ja jopa Espoon
kaupunginjohtaja Kokkoselta poliittista rohkeutta toteuttaa väistämätön
ja yhdistää pääkaupunkiseudun kunnat.
 
                                          Jos suinkin voisin, tekisin ponnen siitä, että kaupunginvaltuusto kieltää
Espoon kaupunginjohtajaa kieltämästä Helsinkiä keskustelemasta.
 
                                          Toisena asiana haluan nostaa maahanmuuttokysymykset, jotka ovat
nousseet erittäin hyvin tässä talousarviossa esille.
 
Asiasta on puhuttu monia vuosia tässäkin salissa ja nyt selvästi
tapahtuu myös konkretisoimista ja hankkeiden eteenpäin menemistä.
 
                                          Tuen lämpimästi valtuutettu Lehtipuun toista pontta, joka koski
maahanmuuttoa. Samalla kannatan myös valtuutettu Molanderin
ensimmäistä pontta.
 
                                          Kaupunki voi olla ja kaupungin pitää olla itsekin merkittävä
maahanmuuttajien työllistäjä. Ja on muutamia asioita, joista silloin on
pidettävä huolta, koska maahanmuuttajat on työllisyysryhmänä aivan
erityinen.
 
                                          On huolehdittava siitä, että myös kaupungin organisaatiossa
maahanmuuttajalla on etenemismahdollisuuksia, he ovat johto- ja
esimiestehtävissä siinä missä kantasuomalaisetkin. Työyhteisöjä pitää
kouluttaa monikulttuurisuuteen ja suvaitsevaisuuteen. On tärkeää
huomioida, että maahanmuuttajien mukana tulee perhe ja jos perhe
viihtyy, niin myös silloin tämä työntekijä viihtyy.
 
                                          Maahanmuuttajia on monia eri ryhmiä. Näistä ryhmistä haluan nyt
nostaa yhden erityisesti esille.
 
                                          Euroopan neuvosto on kiinnittänyt huomiota Suomen venäjänkielisten
heikkoon asemaan. Pääkaupunkiseudulla asuu puolet Suomen
venäjänkielisistä. Heitä on noin 20 000, mikä on merkittävä määrä.
Tämä ryhmä tulee olemaan myös tulevaisuudessa merkittävä
maahanmuuton tulomaa.
 

Valtuutettu Kiviniemi

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Tätä ensi vuoden budjettia käsitellään täällä Helsingissä, samoin kuin
Suomen kaikissa kunnissa, hieman ristiriitaisin tuntein. Erinomainen
talouskehitys, verotulojen kasvu, samoin kuin osassa kunnista selvästi
näkyvä valtionosuuksien lisääntyminen luovat ilman muuta myönteistä
ilmapiiriä. Mutta kyllä sitten haasteita asettaa pitkän nousukauden
lkeen aina syntyvä epävarmuus vahvan talouskasvun jatkumisesta,
samoin kuin kunta-alan palkkaratkaisu.
 
                                          Tämä palkkaratkaisun korkea tasohan on jo hyvinkin selvästi tiedossa,
kun 90 % työntekijöistä on työnantajien esityksen hyväksynyt. On
selvää, että erityisesti täällä Helsingissä olimme varmasti hyvinkin
valmiita tuntuviin palkankorotuksiin, sillä työvoiman saatavuuden
kanssa on ollut jo tähänkin saakka ihan riittävästi ongelmia. Osaavasta
ja hyvin koulutetusta työvoimasta, samoin kuin tasa-arvosta, pitääkin
maksaa. On ilman muuta koko kaupungin ja asukkaiden etu, että meillä
on esimerkiksi riittävästi päteviä ja motivoituneita opettajia Helsingin
kouluissa ja samoin myös riittävästi hoitoalan henkilökuntaa.
 
On selvää, että menojen kurissa pitäminen on ensi vuonna entistäkin
haastavampaa. Olemme aikaisempina vuosina Helsingissä onnistuneet
menojen kasvuvauhdin kurissa pitämisessä muita suuria kaupunkeja
paremmin. Ja niin kuin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Rihtniemi
totesi, myös palveluiden tuottamisen kustannuksissa olemme
lähentyneet vertailukaupunkejamme.
 
                                          On selvää, että entistäkin tärkeämpää on kaikkialla Suomessa, mutta
myös meillä Helsingissä, että kunta- ja nimenomaan
palvelurakenneuudistus etenee.
 
                                          Ja kun palvelurakenteita katsotaan, meillä olisi edellytyksiä - näin
suurena kaupunkina - olla suunnannäyttäjä monessa. Mutta haluaisin
kaksi asiakokonaisuutta nostaa esiin.
 
                                          Ensinnäkin sähköiset palvelut, jotka kaupunginjohtaja jo nimesi
painopistealueiksi. Hyvä niin, meillä on tässä paljon kirittävää.
 
Meillä asukkaiden valmiudet kuitenkin sähköisten palveluiden käyttöön
ovat poikkeuksellisen korkeat, joten tähän valmiuteen on pystyttä
myös käytännössä vastaamaan. Nettiyhteys on melkeinpä kaikilla
kohta kotona ja sitten niitä on lukuisasti tarjolla, helposti saatavilla
julkisissa tiloissa. Eli tämän tavoitteen, sähköisten palveluiden
parantamisen toteutumista on syytä erittäin tarkasti seurata.
 
                                          Samaan yhteyteen liittyy myös julkisen hallinnon ns.
yhteispalvelupisteet. Niiden aikaan saamisessa olisi myös syytä olla
aktiivinen.
 
                                          On enemmän kuin järkevää, että kansalainen saa monia palveluita
samalta luukulta, jos ne haluaa nimenomaan luukulta eikä netistä, niin
ne todellakin sieltä yhdestä paikasta saisi.
 
                                          Näiden yhteispalvelupisteiden palveluvalikoimaa kehitetään jatkuvasti.
Aivan lähikuukausina tulee tapahtumaan paljon valtion toimesta. On
hyvä, että myös Helsinki olisi tässä työssä vahvasti mukana.
 
                                          Toinen palvelurakenteiden kehittämiseen liittyvä painopistealue on
yksityisen sektorin hyödyntäminen palvelutuotannossa. Meillä toimijoita
ja volyymia riittää, mutta pitää tietenkin olla myös kaupungin
hallinnossa hyvää osaamista.
 
                                          Valtion taholta huolehditaan erityisesti tällä vaalikaudella siitä, että
yhteistyötä ja kilpailuasetelmaa hankaloittavia esteitä yksityisen
suhteessa julkiseen sektoriin, ne välillä tullaan purkamaan. Eikä kyse
ole mistään ideologisesta valinnasta, vaan siitä, että palvelut tuotetaan
aikaisempaa tehokkaammin ja tuottavammin.
 
                                          Vattin? muutama viikko sitten julkaisema tutkimus osoittaa sen, että
saadaan miljardiluokan säästöjä koko kuntataloudessa, kun näitä
parhaita käytäntöjä otettaisiin joka puolella ja kaikkialla käyttöön.
Helsingin kokoisessa kaupungissa kyse on kymmenistä, jopa sadoista
miljoonista euroista. Eikä parhaita käytäntöjä todellakaan löydy aina
kaupungeista tai kunnista, vaan nimenomaan yritysten osaamisen
hyödyntäminen on tarpeellista.
 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          On erittäin hyvä, että elinkeinostrategian toteuttaminen on
toiminnallisten tavoitteiden keskiössä. Tarvitsemme paitsi uusia
yrityksiä Helsinkiin, myös vanhojen kasvamista.
 
                                          Uskon tässä elinkeinopolitiikassa elinkeinostrategian monipuolisen
keinovalikoiman voimaan, vaikka viime aikojen uutisoinnista onkin
voinut saada sen käsityksen, että yrityksen sijoittuminen kaupunkiin on
ainoastaan parkkipaikoista kiinni.
 
                                          Veropohjan vahvistamisessa tietenkin myös maankäyttö- ja
asumislinjauksilla on keskeinen rooli. Kohtuuhintainen, monipuolinen
asuntotarjonta on parhaimpia veronmaksajien houkuttimia. Mutta ensi
vuoden budjettia keskeisempi väline tässä työssä on tietenkin MA-
ohjelma.
 
                                          Toki monella muullakin tavalla on panostettava kaupungin
houkuttelevuuden lisäämiseen. Toimivissa palveluissa olennaista on
se, että meillä on tarjota vaihtoehtoja niin laitoshoidolle, sitten
kotihoitojen tasolla, on sitten kyse vanhusten tai lasten hoidossa.
 
                                          Yhtenä yksityiskohtana haluan nostaa esiin sen, että vanhusten ja
ylipäänsä kotipalveluihin panostetaan ensi vuonna aikaisempaa
enemmän. Mutta meillä on myöskin parannettavaa hoitoketjujen
kuntoon saattamisessa, johon valtuutettu Asko-Seljavaara
puheenvuorossaan totesi.
 
                                          Sitten yhtenä yksityiskohtana haluan nostaa päivähoidon.
 
                                          Meillä on nyt päivähoito kovilla, kun työmarkkinat vetävät niin vahvasti,
että pitää huolehtia, että kotihoidon lisäksi myös todellakin vastataan
tähän tarpeeseen, kun tilanne muuttuu.
 
 
                                          Näiden lisäksi – arvoisa puheenjohtaja – haluaisin vielä lyhyesti
puuttua samaan asiaan kuin valtuutettu Moisio äsken
puheenvuorossaan.
 
                                          Vähän on niin - ja se on hieman hämmentävää - että sana ”kuntaliitos”
aiheuttaa aina suuria sydämen tykytyksiä. Siitä tullut vähän tällainen
oman aikansa Voldemort, että kun sen sanoo, niin sitten se ikään kuin
tapahtuisi.
 
Meillähän ei lain mukaan pakkoliitokset ole mahdollisia. En jaksa
uskoa, että lähivuosina tultaisiin sellaista lakia säätämään, että
pakkoliitoksiin mentäisiin.
 
                                          Haluan itsekin ehdottomasti konkreettisia tuloksia tästä
pääkaupunkiseudun yhteistyöstä. Siinä pitää jokaisen kaupungin
parantaa ehdottomasti juoksuaan. Mutta sinänsä, että Espoossakin
voidaan kyllä nukkua tämän kuntaliitosasian ja pakkoliitosasian osalta
yöt rauhassa.
 

Valtuutettu Hakanen (vastauspuheenvuoro)

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Valtuutettu Kiviniemi totesi äsken, että olimme Helsingissä valmiita
tuntuviin palkankorotuksiin.
 
                                          Kysyisin, minkä takia saman puolueen edustajat, kuten muutkin
keskeiset eduskuntapuolueiden edustajat kunnallisessa
työmarkkinalaitoksessa torjuvat tuntuvat palkankorotukset esimerkiksi
hoitajien osalta? Tai minkä takia valtuutettu Kiviniemen edustaman
puolueen johtama hallitus ei ole millään tavalla tullut rahalla vastaan
hoitoalalla uhkaavan työtaistelun välttämiseksi, vaan jääräpäisesti
kieltäytyy tunnustamasta sitä, että kuntapuolella tarvitaan
palkankorotuksia, jotka menevät yli tähän mennessä sovitun?
 
                                          Jos Helsinki on valmis palkkoja korottamaan, kuten valtuutettu
Kiviniemi totesi Helsingin puolesta äsken, niin minkä takia hänen ja
muiden kaupunginhallituksessa edustettuna olevien puolueiden
edustajat torjuivat henkilöstöryhmien yksimieliset esitykset siitä, että
Helsingin ylijäämiä ja hyvää taloudellista tilannetta käytettäisiin siihen,
että Helsingissä budjettiin lisättäisiin erityinen määräraha henkilöstön
palkkojen lkeenjääneisyyden korjaamiseen?
 
 
                                          Lopuksi en malta olla huomauttamasta siitä, että valtuutettu
Kiviniemellä näyttää olevan pakkoliitoksiin vähintäänkin kaksi linjaa
riippuen siitä, kuka niitä kulloinkin esittää ja ajaa. Olisi ollut hyvä kuulla
valtuutettu Kiviniemeltä silloin, kun Sipoon alueiden pakkoliitosasia oli
täällä esillä.
 

Valtuutettu Kalima (vastauspuheenvuoro)

 
                                          Valtuutettu Hakaselle haluaisin sanoa, että valtuutettu Kiviniemi ei
puhunut Sipoosta, koska siinä ei ole kysymys pakkoliitoksesta, vaan
osaliitoksesta, joka on oikeasti aivan eri asia.
 
                                          Mutta kysyisin valtuutettu Kiviniemeltä – joka on myöskin
valtioneuvoston jäsen – että kun edellisen hallituksen ministeri Hannes
Manninen oli täällä, hän antoi ymmärtää, että jos palveluyhteistyö ei
onnistu, niin silloin perälautana toimii sitten viime kädessä
kuntaliitosselvityksen käynnistäminen ja mahdollinen kuntaliitos. Onko
hallituksen linja muuttunut tästä?
 

Valtuutettu Kiviniemi (vastauspuheenvuoro)

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Kyllähän hallitus panostaa 150 milj. euroa tähän palkkaratkaisuun.
Tässä nimenomaan puhuin tämän palkkaratkaisun puolesta, jonka
90 % on jo kunta-alan työntekijöistä hyväksynyt.
 
                                          Mutta menemättä nyt sen enempää yksityiskohtiin, valtuutettu Kalima
juuri korjasi tämän valtuutettu Hakasen väärinkäsityksen, että Sipoo –
asiassa kyse oli jo osakuntaliitoksesta, jotka ovat lain mukaan
mahdollisia. Pakkoliitokset eivät ole lain mukaan mahdollisia. Ne ovat
mahdollisia Paras –puitelain mukaisesti erityisen heikossa
taloudellisessa asemassa olevien osalta, jos selvitysryhmät siihen
päätyvät erimielisesti. Eli tavallaan ei tämä tässä yhteydessä
pakkoliitoskeino ole mihinkään poistunut. Se on täysin mahdollista.
 

Valtuutettu Anttila (vastauspuheenvuoro)

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Valtuutettu Kiviniemelle toteaisin tästä valtioneuvoston lupaamasta 150
milj. euron budjettilisäyksestä kunnille.
 
                                          Täytyy sanoa, että sokea Reettakin sen näkee, että sillä rahalla ei
terveydenhuollon hoitohenkilökunnan palkkausta korjata eikä
myöskään sitä kunnille tulevia palveluvelvoitteita, mitä tällä hetkellä on
selkeästi näkyvissä.
 
                                          Sietäisi kyllä siinä mielessä katsoa vähän, että mitä oppositio on tehnyt,
että 600 milj. euroa kuitenkin valtion budjetin lisäyksenä olisi
huomattavasti lähempänä nykytotuutta ja myöskin helpottaisi kuntien
sekä nykyistä että tulevaa ahdinkoa. Jonkinlaista rehellisyyttä pitäisi
myöskin tässä asiassa ja pitkäjänteisyyttä olla.
 

Valtuutettu Puhakka (vastauspuheenvuoro)

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Rehellisyyden nimissä valtuutettu Kiviniemen pitäisi myös tunnustaa se
asia, että kun puhutaan tästä 150 milj. eurosta, niin se ei riitä missään
tapauksessa palkkaratkaisujen kattamiseen. Ja valtuutettu Kiviniemi,
aivan varmasti kunnissa tehdään sellaisia ratkaisuja, jotka käyvät kiinni
mitoitukseen elikkä ei palkata tarpeeksi työntekijöitä ja samoin ruvetaan
hakemaan ydintehtäviä elikkä siirretään tehtäviä kunnilta pois. Miten
silloin vastataan ministerin taholta?
 

Ledamoten Johansson

 
                                          Bästa herr ordförande. Arvoisa herra puheenjohtaja.
 
                                          Palataanpas asioihin, joista Helsinki voi itse päättää taatusti. Tämähän
menee varsin mielenkiintoiseksi, kun puheenjohtajakin rupeaa
arvioimaan puheenvuorojen sisältöön rehellisyyttä. (Puheenjohtaja
välikommentti.) Kyllä, kyllä. Siitähän me olemme samaa mieltä kaikki.
 
Först av allt, herr ordförande, ber jag att få understöda klämmarna 1, 2
och 3, framförda av ledamoten Dahlberg. Så att det inte blir glömt.
 
                                          Arvoisat valtuutetut.
 
                                          Täällä on puhuttu kattavasti isoista ja pienemmistä asioista ja niinhän
pitää budjettikeskustelussa aina olla.
 
 
                                          Mielestäni hyvä ajatus on myös se, että pystyy näkemään, mitkä ovat
sellaisia asioita, jotka ovat yhtä aikaa pieniä ja isoja ja tarkoittaen sillä
sitä, että vaikka asia koko budjettia ajatellen ei välttämättä ole
hirvittävän iso, niin siihen puuttuminen voi kuitenkin olla aika iso asia ja
saada paljon positiivisia vaikutuksia aikaan.
 
                                          Tämän kryptisen johdannon takana on tietysti kiinteistövero, joista
muutama puhuja jo itse asiassa puhui, valtuutetut Rautava ja Molander
ja taisi olla myös valtuutettu Lehtipuu, joka tästä puhui.
 
                                          Tästä on ilmeisesti kuuluisalla palokunnan vintilläkin puhuttu, näin
ainakin olen ymmärtänyt. Valtuutettujen Rautavan ja Molanderin
puheenvuoroista kävi ilmi, että siinä on myös alustavasti jotain kenties
puhuttu, mitä tulevaisuudessa voisi tämän kanssa tehdä. (Välihuuto!)
Se jos on sovittu, mutta ei sitouduttu jne. (Välihuuto!) Ei kumpaakaan
ilmeisesti.
 
                                          Mutta – puheenjohtaja – minun on kyllä vähän vaikea ymmärtää tässä
tilanteessa meidän ryhmässämme, että ... Nythän on jo aivan selvä
asia, että verotusarvojen kiristäminen on johtanut ja tulee johtamaan
siihen, että veron tuotto huomattavasti kasvaa, joka – niin kuin
tiedämme – siirtyy suoraan vuokriin ja vastikkeisiin.
 
                                          Tähän heti on todettava, että on vaikea ymmärtää, että yritetään
edelleen ylläpitää tällaista ideologista keskustelua tämän asian
ympärillä. Tämä verohan ei ole ikinä ollut niin, ainakaan sen jälkeen,
kun se todenteolla asumiseen on alkanut vaikuttaa, mitenkään
sosiaalinen vero. Se on epäsosiaalisempi kuin kunnallisvero, jossa
kuitenkin on joitakin vähennys- ja muita tekijöitä, joilla siihen voidaan
vaikuttaa. Tämähän ei ole enää sitä ollut pitkään aikaan.
 
                                          Sitten tämä suhteellinen koko tai suhteellinen vaikutus koko budjetissa.
Se on myönnettävä. 20 milj. euron arvioitu tuoton korotus ensi vuonna
ei ole, jos ajatellaan, että kunnallisveron tuottoarvio on muuttunut
vuoden aikana, niin sitä ajatellen se ei ole huomattavan iso.
 
                                          Juuri sen takia – herra puheenjohtaja – siihen puuttuminen olisi
mahdollista ilman, että se vaikuttaisi kokonaisbudjettiin, mutta
päinvastoin. Sillä on suuria vaikutuksia asumiskustannuksiin, josta
kaikki olemme olleet jo pitkään huolestuneita. En voi ymmärtää, minkä
takia näin yksinkertaista keinoa ei käytettäisi ja miksi sitä ei olisi tehty
nyt jo, niin kuin me tiedämme, että täällä jo mainitussa
naapurikunnassa Espoossakin on tehty.
 
 
                                          Se nyt on vaan niin, että kiinteistövero ei ole suomalaisessa
verotuksessa, sillä ei ole sellaista paikkaa, kun sille joskus yritetään. Se
olisi ihan eri asia, jos sillä olisi sellainen paikka kuin sillä on monessa
maassa, jossa se tavallaan on pääasiallinen tai ei vaan tavallaan, vaan
joissa se on pääasiallinen kunnallinen vero. Meillä se ei ole sitä eikä
varmaan tule koskaan olemaankaan. Juuri sen takia sillä ei pidä
myöskään turhaan kiusata, kun siihen kerran voidaan vaikuttaa.
 
                                          Tätä ajatellen – herra puheenjohtaja – teen yhden
toivomusponsiehdotuksen. Se kuulostaa näin:
 
                                          Kaupunginvaltuusto edellyttää, että asumiskustannuksien
hillitsemiseksi vuoden 2009 talousarviota valmistellaan
niin, että yleistä kiinteistöverokantaa alentamalla
kompensoidaan verotusarvojen korottamisesta johtuvaa
verotuksen kiristymistä.
 

Kaupunginvaltuuston II varapuheenjohtaja Krohn (vastauspuheenvuoro)

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Minulle jäi nyt vähän kyllä tämä valtuutettu Johanssonin puheenvuoro
kryptiseksi. Hän valitti, että kiinteistövero on kiusan tekoa.
 
                                          Ei verotus ole kiusan tekoa. Veroja kerätään sen takia, että me voimme
järjestää hyviä palveluita.
 
                                          Jos ajatellaan kiinteistöveroa, onko se sosiaalisesti oikeudenmukainen
vai epäoikeudenmukainen, niin ainakin sillä lailla voidaan ajatella, että
se kohdistuu sosiaalisesti oikeudenmukaisesti, että ahtaammin asuvat
maksavat sitä vähemmän kuin leveämmin asuvat, eli kerrostaloissa
sen vaikutus asumiskustannuksiin on pienempi kuin sitten taas
omakotitalossa asuvien. Tietysti tältä osin voidaan ajatella, että se
sosiaalisesti kohdistuu myöskin oikeudenmukaisesti.
 
                                          Ja toisaalta se, missä määrin sitten kiinteistöveron korotus siirtyy
vuokratasoon, niin hyvin usein on nähty, että vuokrataso on juuri niin
korkea kuin mitä ihmiset pystyvät maksamaan. Asumistuen myötä
esimerkiksi vuokrataso nousee sen vuoksi, että henkilöllä on tavallaan
enemmän mahdollisuutta vuokran maksuun sen asumistuen verran.
Kiinteistöveron nousu ei lisää ihmisten vuokranmaksukykyä sinänsä.
 

Ledamoten Johansson (replik)
 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Kuulinko oikein, että valtuutettu Krohn sanoi lopussa, että se ei lisää
vuokranmaksukykyä? Sitä se ei varmaankaan tee.
 
                                          Enkä väittänytkään, että verotus kokonaisuudessaan olisi kiusan tekoa.
Mutta päinvastoin, kun tämän veron verotuoton suhteellinen osuus on
se mikä se on, niin ottaen huomioon, mikä on kunnallisveron tuoton
osuus tuloista.
 
                                          Mutta se on ihan varmaa, että siitä huolimatta se vaikuttaa suoraan
asumiskustannuksiin. Minä olen kyllä tuosta toista mieltä. Voidaan
osoittaa, että se on lähestymässä, sen vaikutus vastikkeisiin on
lähestymässä 20 %:ia nyt näiden kiristyksien mukaan, eli vastikkeesta
kiinteistöveron osuus on 20 %. Se mielestäni koskee ihan
kaikentuloisia ihmisiä ja vaikutus on hyvin suora.
 

Valtuutettu Kolbe

 
                                          Kunnioitettu valtuuston herr ordförande, hyvät valtuustokollegat.
 
                                          Kannatan aluksi valtuutettu Dahlbergin ponsiesitystä.
 
                                          Nyt on puhuttu paljon perusasiaa. Minä siirryn puhumaan tutkijana,
oikeastaan historioitsijana, sillä Helsingin kaupungin talousarviothan
ävät historiaan merkittävinä aikalaisdokumentteina.
 
                                          Talousarviosta voidaan lukea kaupungin johdon kulloinenkin näkemys,
ajatus oman kaupungin, ehkäpä myös Suomen pääkaupungin
paikasta, roolista ja asemasta tässä, tällä alueella ja nyt Suomessa,
Euroopassa, miksei maailmassakin. Nyt saamme lukea talousarviosta
tällaisen vision sivuilta 48 – 49. Sehän on innovoitu yhdessä valtuuston
johdolla hyvinvoinnin ja palveluiden, kilpailukyvyn, kaupunkirakenteen
ja asumisen teemoihin. Hyvä näin. Kiitos tästä.
 
                                          Talousarviotahan on tehty meillä vuosikymmeniä saman kaavan
mukaan. On selvää, että kunnallistaloudellinen painotus puheessa on
selvää. Se ilmentää juuri nyt kansainvälisen talouden kehityssuuntia.
On aivan oikein ja asiallista todeta, että kansainvälinen talous antaa
hyviä lupauksia kehitykselle ja sen avaamiin mielikuviin.
 
 
                                          Talousarvioehdotus perustuu lauta- ja johtokuntien tahoillaan laatimiin
esityksiin sekä taloussuunnitelmaehdotuksen laatimisohjeisiin ja
suunnittelun yleisiin lähtökohtiin. Jotakin jäi kuitenkin kaipaamaan
kokonaisuudesta.
 
                                          Jäin kaipaamaan tälle aikakaudelle kuuluvaa persoonallista ääntä,
syvällistä, sisäistettyä ja innostavaa näkemystä Helsingin ensi
vuodesta, tulevaisuudesta.
 
                                          Naapureita ei pidä kadehtia. Mutta satuin, ikään kuin vanhasta
rakkaudesta, vilkaisemaan Tukholman vastaavaa talousarviota ensi
vuodelle.
 
Kulttuurihan Ruotsissa on hieman toisenlainen. Talousarvioesitys on
siellä poliitikkojen puhetta, tässä tapauksessa porvarillisen enemmistön
näkemystä. Mutta teksti oli suorastaan värikästä ja innostavaa.
Tukholmassa talousarviossa maalataan pääkaupunkia dynaamisena
Pohjois-Euroopan kasvukeskuksena, elinkeinoltaan vahvana,
viihtyisänä ja tasa-arvoisena kulttuurikaupunkina, jossa kohtaamiset yli
sosiaalisten, sukupuolisten ja etnisten rajojen rikastuttavat jokaista
elämää. Tukholmassa talousarvio suorastaan viettelee lukijoita
uskomaan tulevaisuuteen ja tekemään hyvää työtä sen hyväksi.
 
                                          Esitänkin seuraavan ponnen:
 
                                          Hyväksyessään vuoden 2008 talousarvion
kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään
mahdollisuudet kehittää talousarvion johdanto-osaa siten,
että yleisperusteluihin liitetään yleistaloudellisen ja
kunnallishallinnollisen katsauksen lisäksi myös laadullinen,
aikaa heijastava katsaus kaupungin tulevaisuudesta.
 
                                          Helsingin talousarviossahan näkyy nyt hyvin kulttuurin panostus. Se on
suurenmoista.
 
Kulttuuri on ollut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana varsin
keskeinen tekijä, kun Helsingille on hahmotettu roolia eurooppalaisena
suurkaupunkina ja miksei myös suomalaisen osaamisen, jopa
kansantalouden näyteikkunana. Tässä kulttuurin merkitys on ollut aivan
keskeinen.
 
                                          Viimeksi kulttuuria käytettiin tavattoman ansiokkaasti oman identiteetin
ja kansallisen profiilin nostamiseksi eurooppalaisena
kulttuuripääkaupunkina vuonna 2000, jolloin Helsinki vietti 450-
vuotisjuhliaan. Tuolloin kulttuuri yhdistettiin urbaaniin
vetovoimaisuuteen ja taisteluun sosiaalista eriarvoisuutta vastaan.
Paketti oli tavattoman onnistunut, niin kuin monet läsnäolijat muistavat.
 
                                          Kulttuuri kuului Helsinki-visioon, jonka sisältö uudistui noin viisitoista,
kaksikymmentä vuotta sitten. Tänään saimme uutisissa kuulla, kuinka
maailman kilpailukykyasemissa Suomen asema on pudonnut neljä
pykälää. Saattaa olla mahdollista, että kulttuurin ja kaupunkivisioinnin
aika olisi nyt lähteä pohtimaan uudella tavalla kaupungin
vetovoimatekijöitä.
 
                                          Historia myy, kulttuuri myy. Sen näimme Euroviisujen laulukilpailun
yhteydessä. Tällainen valtava elämystapahtuma muutti koko kaupungin
suureksi musiikkikeitaaksi ja helsinkiläiset nauttivat ennen
näkemättömällä tavalla.
 
                                          Nyt olisi tilausta historialliselle osaamiselle, sen esiin nostamiselle.
 
                                          Tein muutama kuukausi sitten valtuustokyselyn siitä, miten Helsinki
aikoo muistaa osaltaan historiansa merkittävintä käännekohtaa eli
vuotta 1812, jolloin Helsinki korotettiin pääkaupunkiin. Se on muuten
harvinainen asema Euroopassa olla korotettu pääkaupungiksi.
 
                                          Muistamiseen: valtiollinen valmistelu on aloitettu Suomessa, Ruotsissa
ja Venäjällä. On selvää, että nämä historian merkkivuodet ansaitsevat
kaiken huomion ja runsaasti muistamista ja näkyvyyttä, kun lähestytään
vuosia 2008, 2009 ja 2012. Sainkin kyselyyni varsin pinnallisen ja
mitäänsanomattoman vastauksen, poikkeuksellista kaupungin
hallinnon taholta.
 
                                          Kysynkin nyt uudelleen, kun mitään viestintää ei ole kuulunut, onko
kaupunki lainkaan suunnitellut juhlistavansa vuosia erityisesti? Nyt
mitään sellaisesta emme saa talousarviosta edes maistella.
 
                                          Olisi siis aika vuoden 2000 hienojen oppien mukaisesti koota kaikki
kaupunkilaiset voimat yhteen suunnittelemaan tulevaa vuoden 1812
suurtapahtumaa. Siitä tulisi juhlavuosi, joka mahdollistaisi hienosti
yhteistyön eri hallintokuntien välillä, joka jälleen kokoaisi yhteen eri
helsinkiläiset toimijat, historian, kulttuurin, tieteen, taiteen, festivaalien
ja kaupunkikulttuurin ympärille.
 
                                          Esitänkin seuraavan ponnen:
 
                                          Hyväksyessään vuoden 2008 talousarvion
kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään
mahdollisuudet laittaa pikaisesti liikkeelle Helsingin
pääkaupungiksi korottamisen juhlavuoden toteuttaminen
siten, että kutsutaan kaikki asiasta kiinnostuneet tahot
yhdessä suunnittelemaan suurta elämys- ja kulttuurivuotta.
 
                                          Näin kulttuurin merkeissä toivottavasti etenemme myös suureen
helsinkiläiseen tulevaisuuteen.
 

Valtuutettu Hellström

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Aina yhtä kiitollista kilpailla huomiosta nakkimakkaroiden kanssa.
 
                                          Alkuun haluan kannattaa – siis kannattaa – molempia valtuutettu
Kolben ponsia ja valtuutettu Puoskarin pontta.
 
                                          Ihan tästä budjetin tekniikasta.
 
Kuten valtuutettu Aarnipuu Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossa
totesi, minäkin turhauduin siitä, että pari asiaa olisi mielestäni pitänyt
olla budjetissa jo valmiiksi. Toinen on päivähoito, jossa lapsimäärät
tiedettiin olevan, nimenomaan päivähoidossa olevat lapsimäärät,
tiedettiin sen ennusteen olevan toinen kuin mikä oli budjettia
laadittaessa - joten kyseessä oli mielestäni tekninen korjaus.
 
Ja sitten perheneuvolan resurssit.
 
                                          Vaikka täällä valtuutettu Kalima totesikin, että heidän ryhmänsä
aloitteesta näin toimittiin, niin omasta mielestäni kyllä ihan yhdessä
raamin yhteydessä päätimme, että resurssit turvataan. Sen takia
mielestäni ne olisi pitänyt siellä pohjassa olla.
 
                                          Sinänsä päivähoidon tilannehan ei ole tällä hetkellä kovin hyvä.
Syynähän siihen on tavallaan tällainen hyvän talouskehityksen
kääntöpuoli eli lapsia päivähoidossa on enemmän kuin on odotettu ja
meillä on alueellisia eroja. Esimerkiksi Arabianrannan tunnen hyvin.
Siitä olen useinkin täällä puhunut. Mutta myös esimerkiksi Viikissä ja
Lauttasaaressa ivähoitopaikat ovat todella täynnä ja lapsia joudutaan
kuljettamaan kauas.
 
                                          Haluan myös puhua kulttuurista, jossa myös kannatin valtuutettu
Kolben pontta ”lisää kulttuuritapahtumia”.
 
                                          Olin ilahtunut siitä, että kulttuurin budjetointi oli tässä pohjassa hyvä ja
erityisesti se, että vapaiden ryhmien tukea on lisätty, nyt kun myös
nälain alaiset, tai lain piirissä olevat teatteriryhmät saivat lisää.
 
                                          Kun täällä on puhuttu säälliselle tasolle palkkojen saamisesta
kaupungin työntekijöiden suhteen, niin kannattaa muistaa esimerkiksi
sellainen tilanne, että näissä vapaissa ammattilaisten teatteriryhmissä
korkeasti koulutetut henkilöt tekevät töitä täysin ilman palkkaa ja
niistäkin apurahoista, joista palkkaa saa, niin harva tulee maksaneeksi
sosiaaliturvamaksuja tai eläkkeitä.
 
                                          Joten mielestäni olisi ihan kohtuullista, että myös näille ammattilaisille
pystyttäisiin maksamaan työstään. Onhan kulttuuri erinomaisen tärkeä
vetovoimatekijä kaupungissamme ja otettu vahvasti mukaan myös
osana elinkeinostrategiaa.
 
                                          Olenkin iloinen siitä, että talousarvioaloitteeni mukaisesti mm. vapaiden
ryhmien kulttuurimarkkinointiin luvataan resursseja myös kaupungin
elinkeinorahoista.
 
                                          Tästä tulopuolesta sen verran, että olen sitä mieltä, että niin kauan kuin
Energia tekee voittoa, niin käyttäkäämme voitto viisaasti
kaupunkilaisten hyväksi.
 
                                          Mutta sitten löysin täältä kyllä tämän historiallisen jäänteen, jonka jo
varmasti moni muukin on huomannut eli koiravero, joka on perustettu
1800-luvulla sen takia, että ollaan haluttu hillitä vesikauhun etenemistä.
 
                                          Nythän Suomen vesikauhustatus on saatu aika hyvin rokotuksilla
hallintaan, tai on saatu täysin hallintaan, joten perusteet tämän veron
perimiselle on kyllä poistettu. Lisäksi on erikoista, että yhdestä, olkoon
sitten harrastus- tai sosiaalinen, sen hyvinvoinnin tai elämänlaadun lisä
tai miksi sitten kutsutaankaan, peritään erillinen vero, kun kaikki muu,
kaupungin puistot, harrastukset, hyvinvointipalvelut tuotetaan
verovaroin.
 
                                          Joten mielestäni koiravero tulisi poistaa. En esitä, että se poistettaisiin
tästä vuoden 2008 budjetista, mutta tulen palaamaan asiaan
esimerkiksi vuoden 2009 raamin yhteydessä. Joten nyt kaikki te, jotka
nyt täällä olette, voitte sulatella asiaa ja miettiä sitä, olemmeko
todellakin tällaisen, tämän historiallisen veron tarpeessa.
 
 
                                          Olen sitä mieltä, että koska jos halutaan, tai tarkoituksena ei voi olla se,
että rajoitetaan esimerkiksi koirien määrää, toisin kuin esimerkiksi
erillisellä autoverolla voisi tavoitteenamme olla esimerkiksi vähentää
autojen määrää kantakaupungissa. Koiraverolla sen sijaan ei
varmaankaan ole tällaista tavoitetta. Veikkaan, että
kokonaistaloudellisesti koirat tuottavat plussaa sillä, että he
ulkoiluttavat omistajiaan ja ovat näille seurana.
 
                                          Joten näihin tunnelmiin palaan sitten tammikuun keskusteluissa.
 

Valtuutettu Ingervo

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Täällä on ollut monta hyvää vihreää puheenvuoroa.
 
Minäkin kolmen koiran omistajana en voi muuta kuin ihailla äskeisen
puheenvuoron hyvää lopetusta. Mutta en ollut varsinaisesti nyt
puhumassa siitä.
 
                                          Mielestäni tämä henkilöstöasia on yksi sellainen meidän ykkösasia
myöskin tässä budjettiasiassa.
 
                                          Mielestäni Helsingin tulee pyrkiä Suomen parhaaksi ja
houkuttelevimmaksi kuntatyönantajaksi ja pitää löytyä keinoja, lisää
keinoja, jotta näin voisi käydä.
 
                                          Helsinki kärsii tällä hetkellä merkittävistä henkilöstöpulasta, erityisesti
paljon koulutusta vaativilla naisvaltaisilla aloilla, kuten hoito- ja
sosiaalialalla. Tämän kaikki tietävät. Kaikki tietävät myöskin sen, että
palkka on yksi asia, joka siihen vaikuttaa. Ja toinen iso asia on
henkilöstömitoitus ja sen saaminen kuntoon.
 
                                          Itse tarkoitan sillä sitä, että valtakunnallisia suosituksia otettaisiin
paremmin huomioon. Jatkossa uskon, että tälle asialle varmaan löytyy
laajaa kannatusta, varmaan ainakin näillä henkilöstöpulan aloilla siltä
osin, kun se vaikuttaa henkilöstön saatavuuteen.
 
                                          Tämä 5 milj. euron henkilöstöraha on siinä tärkeä kädenojennus
henkilöstön saamiseksi, vaikka se ei varmaan yksistään ole riittävä,
eikä varmaan kukaan näin täällä uskokaan.
 
                                          Varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisy ovat mielestäni keskeisimmät
teemat, jonka varassa näitä budjetteja jatkossa pitää ruveta tekemään
selkeämmin. Ja nyt puhun hetken koulupudokkuuden estämisestä,
jossa varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisy on ihan olennainen
asia.
 
                                          Siinä on yksi iso kysymys, se, miksi maahanmuuttajataustainen lapsi
tai nuori hyvin usein alisuoriutuu koulussa? Melkein aina vastaus on
puutteellinen suomen kielen taito, jonka taustalla on hyvin usein myös
puutteellinen oman äidinkielen, kotikielen taito.
 
                                          Helsingissä on aivan liikaa, jopa Suomessa syntyneitä
maahanmuuttajataustaisia lapsia, jotka kouluun tullessaan ovat lähes
ummikoita, ainakin puhumisen suhteen ja sanaston laajuuden suhteen,
vaikka olisivat olleetkin päiväkodissa jo aikaisemmin.
 
                                          Suomen kielen opetusta on sen takia järkevää olennaisesti lisätä siinä
vaiheessa, kun sitä otollisimmin opitaan, eli alle kouluikäisenä kielen
oppiminen on paljon nopeampaa ja helpompaa. Ja jotta voi oppia
vierasta kieltä eli siis suomen kieltä, niin silloin täytyy olla riittävää se
oman äidinkielen osaaminen. Sellaisia lapsia, jotka eivät osaa ihan
kunnolla omaa äidinkieltään, heitä on yllättävän paljon. Se edellyttää
mm. asioiden nimeämisen taitoa. On sellaisia kieliä, joissa ei ole voinut
tai ei ole ollut mahdollisuutta lukea paljon ääneen tai että lapsi ei ole
sitä, ei ole sellaista kirjallista perinnettä. Tällaiset kirjat ovat yksi osa
sellaisista. Mutta on muitakin kieliä kuin ne, joissa kirjoitettu perinne on
vähäinen, jossa lapsi ei osaa sitä äidinkieltä vastaavalla tavalla kuin
suomenkielinen lapsi. Ilman ohjausta lapsi ei voi kieltä oppia kunnolla.
 
                                          Siksi teen ponnen:
 
                                          Kaupunginvaltuusto edellyttää, että jo päiväkoti-ikäisille
rjestetään kotikielen kerhoja suurimmissa
maahanmuuttajien kieliryhmissä riittävän kielitaidon
varmistamiseksi.
 
                                          Sellainen kerho, joka olisi vaikka puoli tuntia kerrallaan kerran, pari
viikossa päiväkodeissa, joissa on paljon maahanmuuttajataustaisia
lapsia, varmaan olisi hirveän iso tuki ja voisi sanoa, että ei
varmastikaan maksa paljon ja se hyöty voisi olla erittäin suuri.
 
                                          Vielä toinen asia, jonka haluan ottaa esille. En tee siitä pontta enkä
esitystä.
 
                                          Tiedän, että koulujen tuntikehyksiin on tulossa parannusta yläasteen
osalta ja ala-asteen säästöt on jo hyvin suurelta osin purettu. Jäin
miettimään tätä koulun kerhotoiminta-asiaa ja sen palauttamista. Jos
kouluilla on ylimalkaan rahaa, niin silloin sinne joku kerho tulee.
 
Mutta sellainen kuin läksykerho on mielestäni asia, joka pitäisi oikeasti
saada kuntoon niin, että ainakin 3 – 9-luokkalaisilla olisi mahdollisuus
läksykerhoihin.
 
                                          Monissa perheissä ei osata, pystytä tukea lasten ja nuorten läksyjen
tekemistä joko niin, että se oma koulutustausta on sellainen, että ei ole
itsekään oikein niitä läksyjä tehnyt, niin miten niitä tehdään. Ja kun
koulupudokkuudesta puhutaan, niin hyvin usein sieltä takaa löytyy
myös vanhempia, joilla koulunkäyntihistoriassa on aukkoja ja hyvin
vähän tuettu, jolloin ne koulunkäyntitaidot ja läksyjen tekemisen taidot
ovat hyvin vähäisiä ja siksi ei pystytä omaa lasta tukemaan, vaikka
jokainen vanhempi varmaan haluaa tukea omaa lastansa ja hänen
koulunkäyntiä.
 
                                          Toivoisin jatkossa, vaikken esitä nyt esitystä, mutta mietittäväksi, että
mitä jos olisi opetusvirastolla joku summa, jota koulu voisi hakea, jos
läksykerhon pitäjiä löytyisi ja niitä olisi sitten 1 – 5 kertaa viikossa,
katsottaisiin, mikä olisi tarve: ne, joilla ei ole koulunkäyntitottumusta
läksyjen tekemisen osalta laisinkaan ja sitten ne, jotka eivät
yksinkertaisesti osaa tehdä läksyjä ja vanhemmat eivät pysty
tukemaan. Mielestäni nämä ovat ne ryhmät, joihin tarvitsisi. Positiivisen
diskriminaation raha ei tule riittämään tähän. Siksi en esitä, että otetaan
se siitä.
 
                                          Mutta positiivisen diskriminaation rahasta vielä.
 
                                          Mielestäni olisi erittäin tärkeää jatkossa harkita sitä myös päiväkotien
puolelle, että mietitään, mitä sillä rahalla voitaisiin tehdä esimerkiksi
sen päiväkotiryhmän osalta.
 

Kaupunginhallituksen II varapuheenjohtaja Vehviläinen (vastauspuheenvuoro)

 
                                          Arvoisa herra puheenjohtaja.
 
                                          Aivan kuten valtuutettu Ingervo itsekin hyvin tietää, koulukohtaiset
opetussuunnitelmat, niiden vierellä kulkee myöskin koulukohtainen
tuntiresurssi ja sen tuntiresurssin sisältä voidaan ohjata myöskin
kerhotun-teihin osa, mikäli koulu niin hyväksi näkee.
 
 
                                          Jos halutaan, että koulujen kerhotoimintaa vilkastutetaan ja
mahdollisuuksia laajennetaan, niin silloin tähän tuntiresurssiin pitäisi
saada lisäystä kautta linjan sillä tavoin, että koulut voisivat käyttää sen
joko opetustunteihin tai kerhotunteihin tai nykyään kipeästi kaivattuihin
tukitunteihin ns. läksykerhojen lisäksi.
 

Valtuutettu Peltokorpi (vastauspuheenvuoro)

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Tähän kerhoasiaan.
 
                                          Olisin halunnut kiinnittää huomiota myös siihen, että ainahan sitä ei ole
pakko tehdä myöskään koulun tuntiresurssien puitteissa, vaan voidaan
tehdä esimerkiksi yhteistyössä alueella toimivien järjestöjen kanssa
niin, että järjestö tulee järjestämään, jos saa siihen mahdollisesti
ulkopuolista rahoitusta ja tukea myös niihin palkkakustannuksiin ja
sitten pieni kustannus jää vanhemmille. Tietenkin siinä on sitten se
pieni kustannus, mutta monesti ne kerhomaksut ovat kyllä sen verran
kohtuullisia, että niihin on sitten mahdollista osallistua tai sitten
sosiaaliviraston puoleltakin joskus perheelle saatetaan antaa avustusta
siihen, että lapsi voi osallistua tällaiseen.
 
                                          Meidän omien lastemme koulussa tätä läksykerhoa tai
tukiopetustunteja nimitetään läksyklubiksi. Se on jo nimenä sellainen,
että osalla lapsista se on ihan haluttu juttu eikä suinkaan mikään
rangaistuksenomainen, että sinne läksyklubiin pitää mennä tekemään
rästiin jääneitä tehtäviä ja jopa niin, että se saattaa aiheuttaa kateutta
luokkakavereissa, kun joku pääsee läksyklubiin.
 

Valtuutettu Ingervo (vastauspuheenvuoro)

 
                                          Puheenjohtaja.
 
                                          Toki on niin, että tuntikehyksestä menee koulun kerhotunnit.
 
Käsitykseni mukaan suurin osa opettajista ei suinkaan lähde
ilmoittautumaan läksykerhon pitäjiksi, vaan ehkä ennemminkin -
ymmärrettävästi - sen oman aineensa oppitunnin puitteilta pitää niitä
kerhoja ja muita. Siksi, jotta läksykerhot eivät olisikaan välttämättä
pelkästään opettajien varassa olevaa toimintaa - ihan niin kuin
valtuutettu Peltokorpi hyvin toi esiin - jos olisi joku potti, josta koulu
voisi halutessaan anoa nimenomaan läksykerhotoimintaan. Silloin
voitaisiin katsoa, ketkä kaikki toimijat yhdessä sitä tekisivät. Mielestäni
tämä pitäisi olla myös yläasteella.
 
Itse en lähtisi läksykerhoista ajattelemaan, että se olisi maksullinen,
erikseen maksullinen kerho varsinkaan, jos halutaan, että sinne tulee
ne, joiden sinne eniten halutaan tulevan.
 

Ledamoten Björnberg-Enckell (replik)

 
                                          Ordförande.
 
                                          Olen samaa mieltä siitä, että läksykerhoja varmasti tarvitaan ja
tällainen ajattelu pitää ottaa opetuslautakunnassa ja virastossa pitää
aina mielessä. On ihan selvää, että läksyt sinänsä vaikuttavat siihen,
että lapset joutuvat eriarvoiseen asemaan.
 
Den som har föräldrar hemma, som har möjlighet och tid att hjälpa med
läxorna, kommer att klara sig bättre i skolan och därför så måste vi nog
på sikt i framtiden komma till det att läxor görs med hjälp av personal
som kan sin sak. Om det sedan är via medborgarrörelserna att få in det
här initiativet eller om det är så att vi i skolan har en timme för att göra
läxor. I den skola jag själv gick i så fanns det en timme för eget arbete
och då fick man göra läxorna och de läxor som inte blev gjorda under
den här timmen så gjordes sedan hemma på torsdagskväll och då vill
jag också påpeka att då gjordes läxorna alltid samtidigt i hela skolan,
så att man kunde gå till den lärare vars läxa man inte förstod. Läxorna
hör nog egentligen till skolan, barnen har rätt till en viss fritid på
kvällarna. Som det är nu är der redan i lågstadiet så att barnen gör
flera timmar läxor och det här är nog inte en bra praxis att lära barnen
redan från början att ta hem jobbet. Men jag är helt överens om att den
här frågan inte nu skall tas ur timresursen. Vi ska se hur
timresursökningen inverkar och må inte det också blir en förbättring i
den här frågan den vägen.
 

Valtuutettu Peltokorpi (vastauspuheenvuoro)

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Valitettava tosiasia on kuitenkin se, että esimerkiksi läksyjen osalta
lapset tulevat aina olemaan epätasa-arvoisessa asemassa siinä, että
joku toinen lapsi tekee ne samat läksyt muutamassa kymmenessä
minuutissa ja jollakin toisella menee niiden tekemiseen tuntitolkulla,
vaikka vanhemmat olisivat vieressä auttamassa.
 
                                          Olin eilen illalla juuri tokaluokkalaisen vanhempainillassa, jossa
keskustelimme varsin paljon tästä läksyjen tekemisestä ja myös siitä,
miten me vanhemmat voimme auttaa siinä. Valitettavasti jouduimme
toteamaan, että vaikka meillä sinänsä monella olisi resursseja
auttamiseen, esimerkiksi äidinkielen osalta kun ei kerta kaikkiaan
hallitse tämän ivän kirjoituskirjaimia, niin se auttaminen on aika
minimaalista, kun pitää itse ensin kirjasta opiskella, miten se iso a tänä
päivänä tehdään tekstauksella ja miten se tehdään kaunokirjoituksella
ja miten se sitten liitetään e:hen ja miten se liitetään t:hen. Ei meistä ole
auttajiksi.
 

Valtuutettu Mäki

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Vuoden 2008 budjetissa on hyviä asioita, kuten mm. uuden
lastensuojelulain ja Marian päivystyksen huomioiminen.
 
                                          Olen myös tyytyväinen Myllypuron uuden terveysaseman rakentamisen
suunnitteluun varatuista määrärahoista.
 
Toivon, että suunnittelu saadaan valmiiksi vuoden 2009 alkuun
mennessä, jolloin varsinainen rakentaminen voitaisiin aloittaa.
 
                                          Olen kuitenkin äärettömän pettynyt alimitoitukseen niin
vanhuspalveluiden kuin henkilöstöbudjetinkin kohdalla.
 
                                          Henkilöstö on yrityksen voimavara ja henkilöstö on myös Helsingin
kaupungin voimavara, tai ainakin sen pitäisi olla.
 
                                          Hoitohenkilöstön saatavuus sosiaali- ja terveyssektorin sairaaloissa,
palvelutaloissa ja vanhainkodeissa on tällä hetkellä erittäin vakava
ongelma. Henkilöstön saatavuutta vaikeuttaa palkkaus, jolla tulee
niukasti toimeen kaupungissamme yhdistettynä kohtuuhintaisten
asuntojen puutteeseen. Asia näkyy myös alan arvostuksena. Arvostus
on tällä vuosituhannella kärsinyt eikä hoitoalalla ole vetovoimaa nuorille
työntekijöille.
 
                                          Palkkauksen korjaaminen yhdessä riittävän mitoituksen kanssa olisi
ollut ratkaisu alan vetovoimaisuuden kohottamiseksi. Mitoitus sekä
sosiaali- että terveystoimessa on huomattavasti kansallisen
suosituksen alapuolella Helsingissä. Mitoitushan tarkoittaa riittävää
henkilöstömäärää yksikköä kohden.
 
                                          42 henkilön palkkaaminen mitoituksen nostamiseksi vanhainkodeissa
sosiaalipuolella olisi vaatinut noin 1,7 milj. euron lisäyksen budjettiin.
Tulevassa budjetissa se on yhdistetty sivistys- ja henkilöstötoimen
määrärahalisäykseen kaupunginhallituksen käytettäväksi. Euromäärä
on 5 miljoonaa ja tuo summa sisältää henkilömitoituksen lisäksi
rekrytoinnin, kannustinjärjestelyiden kehittämisen ja uusien
toimintatapojen kehittämisen eri hallintokunnissa. Euromäärä on aivan
liian pieni korjatakseen mitoitusongelmaa.
 
                                          Varahenkilöstö eli sijaispoolit ovat helpottaneet hoitohenkilökunnan
puutoksia terveystoimessa huomattavasti muutaman viimeisen vuoden
aikana. Varahenkilöstöä tarvittaisiin kuitenkin kipeästi nyt etenkin
sosiaalitoimeen. Budjetissa asiaa ei ole huomioitu.
 
                                          Työryhmä, jossa on jäseniä STAKESista ja Helsingistä sosiaali- ja
terveysvirastosta sekä Kuopion yliopistosta totesi keväällä, että
Helsingissä on vuonna 2016 arviolta noin 10 100 keskivaikeata tai
vaikeata dementiaa sairastavaa potilasta. Tämä on noin 2 000 potilasta
enemmän kuin vuonna 2006. Näistä 10 100 potilaasta noin puolet
tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa.
 
                                          Valtuusto hyväksyi vanhuspalveluohjelman viime vuonna. Sen mukaan
dementiapotilaiden hoitoketjun kuntoon saattaminen on yksi Helsingin
vanhuspalvelujen tärkeimmistä asioista. Miksi se ei näy vuoden 2008
budjetissa?
 
                                          Vanhuspalveluohjelman mukaisesti oli vanhusten palveluasumiseen
pitänyt vuodelle 2008 saada määrärahaa 100 palveluasumispaikan
verran. Nyt rahaa varattiin 1 milj. euroa, mikä tarkoittaa 50 paikan
lisäystä vuodelle 2008 ja myös vuodelle 2009. 100
palveluasumispaikan lisäys olisi merkinnyt 3,7 milj. euron lisäystä ensi
vuoden budjettiin. Se on paljon rahaa tai sitten se on vähän rahaa. Se
riippuu ihan arvostuksesta.
 
                                          Professori Sirkka-Liisa Kivelä laati viime vuonna sosiaali- ja
terveysministeriön pyynnöstä ehdotukset toimenpiteistä, joiden avulla
vanhusten hoitotyötä ja lääketieteellistä hoitoa voidaan kehittää
vastaamaan uutta tutkimustietoa. Selvityksessään hän toteaa myös,
että ”vanhusten hoidon kehittäminen edellyttää laajaa arvokeskustelua
ja uuden yhteisöllisyyden löytymistä.”
 
 
                                          Arvoisat valtuutetut.
 
                                          Mielestäni kävimme viime vuonna vanhuspalveluohjelmaa
hyväksyessämme arvokeskustelun asiasta. Se ei vaan tuottanut
tulosta.
 
                                          Mielestäni kaupunginvaltuustolla on aika kovat arvot nyt
hyväksyessään vuoden 2008 budjetin tältä osin.
 

Kaupunginvaltuuston II varapuheenjohtaja Krohn

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Ensimmäiseksi haluan kannattaa valtuutettu Ingervon tekemää pontta,
ennen kuin dementia iskee puheen loppupuolella.
 
                                          Seuraavan valtuuston tavoitteeksi on asetettu koko valtuustokauden
mittaisen strategian laatiminen kautensa aluksi. Strategian laatiminen
vaatii hyvän pohjan, jotta uusi valtuusto voi todella valita, mihin
painopisteeseen kaupunki suuntaa voimavarojansa ja toisaalta, mitä
visiota kohti pyritään. Budjetin yhteisstrategiat ovat varmasti
lähtökohtana llaisen valtuustostrategian laatimisessa.
 
                                          Mutta ongelmana on, että meidän yhteisstrategiamme ovat hieman
epämääräisiä ja kukin valtuutettu voi niitä hieman omien lasiensa läpi
tulkita. Eri virastojen ja laitosten strategiat sitovine toiminnallisine
tavoitteineen ovat jo hieman konkreettisia, mutta niiden ongelmana on
myöskin eräänlainen tulkinnanvaraisuus ja toisaalta se, että virasto itse
ei voi aina täysin vaikuttaa niiden tavoitteiden toteuttamiseen. Meidän
pitäisikin jatkossa osata paremmin määritellä kaupungin järjestämien
palveluiden sisältö, koska se on keskeinen osa strategiaa.
 
                                          Täällä valtuustossa puhutaan usein kokonaisuuksien tai strategisten
ohjaamisen sijasta yksityiskohdista. Yksityiskohtiin on niin paljon
helpompi tarttua, koska palvelukokonaisuudet kaikkineen ovat kovin
vaikeasti hahmottuvia, eikä budjettikirja välttämättä auta niiden
hahmottamisessa. Suomessa peruspalveluiden järjestämisvastuu on
kunnilla. Kun palveluiden sisältö on kovin epämääräisesti määritelty, on
vaikea sanoa, miten peruspalveluiden järjestämisvastuu toteutuu.
 
                                          Nyt budjetin yhteydessä ohjaamme rahaa palveluihin. Mutta kukin
ryhmä ja valtuutettu taitaa vähän sisällyttää näihin palveluihin hieman
toisistaan poikkeavia määreitä. Monet palvelukokonaisuudet ovat
sellaisia tietysti, että niiden yksityiskohtainen määrittely onkin vaikeaa.
Tähän on törmätty etenkin tilanteessa, jossa osa palvelusta on
ulkoistettu. Kaupunki ei ole osannut ostaa, koska aiempaa omaa
toimintaa ei ole äritelty. Toisaalta omia palveluita ei ole voitu
vertailla muiden kuntien palveluihin tai yksityisten tuottamiin palveluihin,
koska sitä omaa toimintaa ei ole millään lailla määritelty, jolloin on
vaikea tietää mitä verrataan.
 
                                          Toisaalta nämä palvelut pitäisi määritellä jo ihan sen takia, että voidaan
kertoa kaupunkilaisille, mitä palveluita kaupunki peruspalveluina
tarjoaa. Eli kaupungin järjestämiin palveluihin tulisi sisällyttää
palvelulupaus ja kertoa kaupunkilaisille, mitä tämä palvelu pitää
sisällään ja miten sen laatu määritellään. Toisaalta pitää uskaltaa
kertoa, mitä jokin palvelu ei pidä sisällään. Tämähän on tietysti
valtuutetuille hirveän ikävää ja kiusallista. Mutta vain määrittelemällä
palvelut ja tekemällä tällainen palvelulupaus me tiedämme itse, mitä
palveluita kaupunki tuottaa ja mitä tarpeellista ei nykyresursseilla tai
toimintatavoilla saada tehtyä. Palvelulupaus on mahdollista toteuttaa
vain niillä käytettävissä olevilla resursseilla, siis sekä taloudellisilla että
henkilöstö- että myöskin tilaresursseilla.
 
                                          Mielestäni palveluiden tarjonnan ja laadun määritteleminen on
kunnallispolitiikan ydin, mutta se usein unohtuu yksityiskohtien
sekamelskaan.
 
                                          Budjetissa käsitellään etenkin aina taloudellisia resursseja, mutta
niiden taustalla on tietysti myös henkilöstöresurssit.
 
                                          Kaupunkien henkilöstöpulasta ja rekrytointiongelmista on puhuttu
pitkään. Täytyy sanoa, että rekrytointiosaamista kaupungilla on
varmasti syytä parantaa.
 
                                          Kaupunki on tietyllä tavalla työnantajana tottunut siihen, että kun
ihminen saa viran, hän on siinä eläkeikään asti ja usein jopa samoissa
työtehtävissä.
 
                                          Tänään oli Taloussanomissa pohdiskeltua, että kuinka pitkä on liian
pitkä työsuhde rekrytoijan mielestä. Lehden käyttämä asiantuntija
totesi, että jo 5 – 6 vuotta työsuhdetta, niin pitää osata selittää, että
miksi on niin pitkään ollut samassa paikassa ja jotta ei voida epäillä,
että henkilö on jämähtänyt sinne edelliseen hommaansa.
 
                                          Itse en toivo, että kaupungilla näin nopeasti ihmiset kiertävät tehtävästä
toiseen, mutta kyllä tämä kertoo työmarkkinoiden muutoksesta, joka
kaupungilla myöskin pitää huomata.
 
                                          Toisaalta, kun pätkätöiden teettäminen on jatkunut vuosia, voisi sanoa,
että etenkään minua nuorempi työntekijäpolvi ei enää sitoudu
työnantajaansa ja tällaiset aiemmin arvokkaana pidetyt eläkevirat eivät
enää ole myöskään työntekijän kannalta, siihen ei sitouduta samalla
tavalla kuin aikaisemmin ajateltiin, että nyt on eläkevirka ja tässä
porskutellaan 40 vuotta.
 
                                          Eli kaupungin pitää myöskin sen viran lisäksi miettiä, mikä sen
henkilöstön työura on ja mitkä tavallaan kehittymisen mahdollisuudet
siinä työssä on ja eräänlainen muutos pitää nähdä mahdollisuutena
eikä uhkana. Kaikista pahintahan on, jos ihminen vaan jämähtää ja
tietyllä tavalla unohtuu jonkun työtehtävän pariin. Silloin voi ajatella,
että työnantaja ei ole kiinnostunut siitä työntekijästään.
 
                                          Helsinki voisi olla erityisen, Helsingin vahvuus työnantajana voisi olla
työntekijöiden osaamisen kehittäminen. Se voisi sellainen merkki siitä,
että Helsinki välittää työntekijöistään.
 
                                          Toisaalta kannattaa muistaa, että sama ihminen voidaan rekrytoida
myös uudestaan, että sitten kun on siirtynyt välillä jonnekin muualle,
niin ehkä sitten pitää koettaa sama ihminen rekrytoida uudestaan.
 
                                          Nyt kun täällä on keltainen valo palaa, niin vielä muutama sana
terveyskeskuksesta, kun en enää itse ole jäävi tämän suhteen
henkisesti.
 
                                          Terveyskeskuslääkäreiden työmäärä on viime vuosina ollut erittäin
suuri. Lääkäriliitto teetti työhyvinvointitutkimuksen viime keväänä. Siinä
puolet terveyskeskuslääkäreistä kertoi suunnittelevansa työpaikan
vaihtamista, joka kertoo erittäin suuresta kriisistä. Mutta vielä paljon
katastrofaalisempaa on se, että terveyskeskusten naislääkäreistä joka
kuudes oli harkinnut itsemurhaa.
 
Tämä tutkimus on toivottavasti otettu terveyskeskuksessa todella
vakavasti. Terveyskeskuksen pitää panostaa lääkäreiden
työhyvinvointiin ja työn hallintaan. Kyse ei ole pelkästään työntekijöiden
jaksamisesta, vaan erityisesti siitä, millaisia palveluita kaupunkilaisille
pystytään terveysasemilla tarjoamaan.
 

Ledamoten Björnberg-Enckell

 
 
Tack ärade herr ordförande. Arvoisat valtuutetut.
Bästa fullmäktigekolleger.
 
Man blev litet kärrad av det här vi hörde här innan om hur läkarna mår,
det är faktiskt bekymrande.
 
                                          Aivan aluksi haluan kannattaa valtuutettu Johanssonin toivomuspontta.
 
                                          Yhdyn myös niihin puheenvuoroihin, joissa on korostettu, että
varovaisuus on valttia.
 
                                          Korostan myös kuitenkin sitä mitä myös muut ovat täällä sanoneet, että
omistajalle kuuluu oikeus niihin voittoihin, joita liiketoiminta Helsingissä
luo. On hyvä, että meillä on liiketoimintaa, joka tuottaa meille
palveluihin lisäresursseja.
 
Att slå fast priserna och tarifferna på kollektivtrafiken innebär en viss
risk. Prissättningen som vi här sysslar med sker långt från marknaden
och en bit ifrån konsumenten. Den kan leda till en sorts planekonomi,
att det uppstår en automatik kring höjande av priserna. Enligt
marknadsekonomiska principer kan också en sänkning av priser
innebära en ökning av totalinfekterna, på grund av ökad användning
eller färre passagerare, fripassagerare menar jag.
 
Ur en vanlig fullmäktigeledamots perspektiv börjar nog billjetpriserna nå
smärtgränsen, särskilt med tanke på de miljömål vi har ställt upp och
med tanke på viljan att stärka kollektivtrafikens attraktivitet. Å andra
sidan är det också säkert att med satsningar på kollektivtrafikens
snabbhet och bekvämlighet kan nås ökningar av passagerarantalet. En
chaufförs vänliga ord till en vanlig singel helsingforsare kostar inte
pengar, men kan vara en av de få hälsningar en ensam människa får
på en dag. Med arbetsgivarattityder och som enskilda människor kan vi
göra mycket för att förbättra vår stadsmiljö. I egenskap av ordförande
för utbildningsnämndens svenska sektion och som ledamot i
utbildningsnämnden vill jag upprepa betydelsen av att skolbarnen ges
jämlika möjligheter att besöka museer och sevärdheter i staden. Det
skulle vara både enklare och snabbare om barnen under sjutton år fick
åka gratis. Det skulle vara en sak som skulle både försnabba och
förenkla processen, men det är en bra sak att man nu i budgeten har
reserverat en summa om 300 000 euro för skolklassernas resor. Med
en snabb uträkning visar det att resor för en euro betyder sex resor per
år, per barn, i Helsingfors, när vi har ungefär 50 000 skolbarn. Det är
ett steg i rätt riktning och ett steg som stöder jämlikheten mellan
barnen. Oberoende av var man bor så har man möjlighet att ta del av
vårt rika kulturutbud.
 
                                          Tässä on pieni, budjetin kokonaisuuteen nähden pieni summa, 300 000
euroa vaikuttanut siihen, että lasten mahdollisuudet nauttia
kulttuurielämästämme helpottuu.
 
Jag ställer mig som mänga andra i vår grupp skeptisk till gratis
kollektivtrafik för alla, eftersom jag inser att dryga hundra miljoner i
biljettintäkter ändå är ett stort hål att lappa i den kommunala ekonomin,
rskilt med tanke på de stora investeringar vi har framför oss, och för
att jag tror att möjligheten till utveckling och förbättringar skulle vara
sämre om vi hade total avgiftsfrihet.
 
                                          Maksuttomuus, eli kaiken kaikkiaan parin sadan miljoonan satsaus
vuositasolla lohkaisisi jo niin suuret resurssit, että liikenneverkon
kehittäminen ja kaluston kunnossapito todennäköisesti kärsisi.
 
Joukkoliikenne ei ole peruspalveluun rinnastettavaa toimintaa, vaikka
ymmärrän, että se tulevaisuudessa saattaa sitä ollakin.
 
                                          Toisaalta lasten maksuttoman matkustamisen ikärajaa nostamalla 7
vuodesta, mikä nyt on olemassa oleva käytäntö, 17 vuoteen
helpotettaisiin koulujen liikkumista kaupungissa päiväsaikaan,
ilmeisesti nopeutettaisiin liikennettä ja opetettaisiin lapset tehokkaiksi
joukkoliikenteen käyttäjiksi niin, että sillä saattaisi hyvinkin olla
vaikutusta vanhempien käyttäytymiseen. Mitä pienet edellä, sitä isot
perässä.
 
                                          Ruotsinkielisen lukio-opetuksesta tosiaan muutama sana.
 
                                          Kuten edellä jo ryhmäpuheenvuorossa kävi ilmi, ei kaupungin
ruotsinkielisille avaudu lukiopaikkaa, ellei keskiarvo ylitä 7,71
keskiarvoa. Suomenkielisessä lukiojärjestelmässä keskiarvo on 7,18.
Sillä saa lukiopaikan. Lisäksi yksityisellä puolella, yksityisissä lukioissa
lukiopaikan saattaa saada alemmallakin keskiarvolla.
 
                                          Yksityinen opetusjärjestäjä voi nopeammin reagoida palvelun
tarpeeseen. Tämä on hyvä asia. Tämä tasapainottaa sitä tarjontaa,
mikä lukiopaikoista kaiken kaikkiaan Helsingissä on. Ruotsinkielisellä
puolella vaan ei ole yksityistä järjestelmää. Joten on tärkeää, että
kaupunki ssä voi vastata tarpeeseen.
 
                                          Täällä on puhuttu kaupunkien yhdistämisestä. En siitä nyt enempää.
 
 
                                          Mutta haluaisin kuitenkin muistuttaa, että yksi argumentti päivähoidon
ja opetustoimen yhdistämiseen, yksi vasta-argumentti on ollut, että ei
voida yhdistää näin isoja yksiköitä. Opetusviraston ja päivähoidon
yhdistäminen olisi organisatorisesti niin vaativa asia, että siihen ei
haluta mennä.
 
                                          Ihmettelenpä vain, kuinka tämä iso byrokratia - tämä on iso budjetti -
yhdistettäisiin niihin muihin. Mitä se tarkoittaisi kunnallisen
päätöksenteon suhteen? Mitä se tarkoittaisi ihmisten vaikuttamisen
suhteen?
 
Tack för det här fru ordförande.
 

Valtuutettu Kantola

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Bästa fullmäktige.
 
Vuoden 2008 talousarvio perustuu nykyiselle verokannoille. Sitä voi
varmaan pitää hyvin perusteltuna. Verotulojen arvioidaan kasvavan.
Valtionosuuksissa muutokset ovat lähinnä väestörakenteesta johtuvia.
 
Yhteisöverojen kääntäminen kasvuun on meidän kaikkien yhteinen
urakka. Tässä salissa olemme varmaan yhtä mieltä siitä, että
elinkeinostrategian toteuttaminen on tärkeää tältä osin.
 
Tulopuolen puhutuin osa on jo pitkään ollut tuloutukset Helsingin
Energialta.
 
Kaupunginjohtaja on voimakkaasti tuonut esille sitä, että syömme
enemmän kuin olisi varaa ja nojaamme liikaa Energian hyvään
tulokseen. Toisaalta kaupungin oman yhtiön hyvää tulosta tulee voida
käyttää kaupunkilaisten parhaaksi. Eivät ne varat ole hukkaan
menneet, vaan helsinkiläisten palveluihin.
 
Ymmärrämme myös sen, että tulevina vuosina Helsingin Energialla on
kasvavia investointitarpeita kilpailukyvyn ylläpitämiseksi ja
ilmastonmuutoksen torjuntaan osallistumiseksi. Tästähän olemme
täällä vähän energiakeskustelua jo aloittaneet. Helsingin Energian
tuloutusten osalta tilannehan ei voi olla sillä lailla on off, vaan se löytyy
varmaan siitä väliltä.
 
Talousarvion käyttötalousosassa ja investointiosassa on paljon hyviä
kirjauksia siitä, miten palveluja tuotetaan ja mihin investoidaan.
Hallintokuntien ja lautakuntien esityksiä oli otettu jo pohjaesityksessä
huomioon ja ryhmien välisissä neuvotteluissa löysimme vielä
yksimielisyyden reilun 20 miljoonan euron lisäyksistä.
 
Kun täällä on muutkin ryhmät kiittäneet neuvotteluista, niin haluan
myös meidän ryhmämme puolelta kiittää siitä, että pitkien ja
polveilevien keskustelujen ja erilaisten esitysten jälkeen löysimme
yksimielisyyden.
 
Sosialidemokraattisen valtuustoryhmän suurin huoli budjetin
valmistelussa on ollut henkilöstön riittävyys erityisesti hoito- ja
hoivapalveluissa sekä kaupungin henkilöstön palkkojen taso.
Henkilöstöjärjestöt ovat toistuvasti esittäneet ja tuoneet esille sitä, että
pääkaupungin kustannustaso on korkeampi kuin muualla maassa,
mutta palkat eivät ole korkeampia. Erityisesti tässä asuminen nousee
esille, koska se on täällä kalliimpaa kuin muualla.
 
Tosiasia on myös se, että liian monessa paikassa meillä on liian vähän
hoitohenkilökuntaa. Työssä oleva henkilöstö väsyy ja ahdistuu työn
paljouteen. Toisaalta taas vapaita paikkojakaan ei saada täytettyä, kun
raskaimpiin työtehtäviin ei riitä hakijoita. Monissa tehtävissä tarvittaisiin
vakituisia sijaispooleja paikkaamaan poissaoloja. Sijaispoolejahan osin
on, mutta kuten täälläkin on tullut esille, lisää tarvittaisiin.
Budjettiesitykseen on lisätty 5 miljoonan euron määräraha näitä
erityistarpeita varten.
 
Ryhmässämme on oltu hyvin kriittisiä tämän määrärahan riittävyyden
suhteen. Siksi kaupunginhallituksen tuleekin tarkkaan seurata sen
käyttöä, samalla kun arvioidaan kaikkien palkkaratkaisujen tuloksia ja
vaikutuksia Helsingin osalta.
 
Ikääntyvän väestön määrä kasvaa Helsingissä ja se näkyy kasvavana
palvelutarpeena. Vanhuspalveluista näyttiin keskustelevan eilen myös
presidenttifoorumissa. Maan hallitukselta ei, sen uutisoinnin
perusteella, ole odotettavissa mitään merkittävämpää palveluiden
kehittämisessä. Ministeri tuntui laittavan palvelujen tuottamistavoitteen
Paras-hankkeen kautta kunnille ja uhkasi jopa nopean toiminnan
joukoilla tulla tarkistamaan, miten tavoitteet toteutetaan.
 
Erityisen vakava tilanne Helsingissä on siinä, miten liian moni vanhus
joutuu jäämään asukkaaksi sairaalapaikalle. Vanhusten
palveluasumispaikoista on huutava pula. Tämän puutteen
sosiaalilautakuntakin on yksimieleisesti nostanut esille.
Budjettiesitykseen lisättiinkin tämän seurauksena määräraha 50
palveluasumispaikan hankkimiseksi vuonna 2008 ja sama toteutetaan
vuonna 2009. Mutta jatkossa pitäisi meidän yhdessä päästä siihen, että
vanhuspalveluohjelmaa toteutetaan paremmin.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Haluan tässä yhteydessä kannattaa valtuutettu Kaliman tekemää
kolmea pontta.
 
Joukkoliikenteen kehittämisen osalta on budjettiesityksessä erilaisia, tai
moniakin parannuksia. Uuden raitiotielinja 9:n avaaminen on hyvä
osoitus lisääntyvistä palveluista.
 
Me sosialidemokraatit halusimme budjetin teon yhteydessä nostaa
esille kouluikäisten maksuttoman joukkoliikenteen. Nyt budjetissa
lisätäänkin koululaisryhmien mahdollisuuksia liikkua ilmaiseksi ja näin
käyttää kaupungin kulttuuri- ja muuta palvelutarjontaa oppimisessa.
 
Tavoitteena tulee olla, että lippujen hintojen korotuksia voidaan hillitä ja
että ensi vuonna voimme jättää vastaavan lipun hintojen
korotuspäätöksen tekemättä.
 
Olemme iloisia myös lisämäärärahasta pyöräteiden rakentamiseen.
 
Asuntosektorilla budjetissa toteutetaan asuntoasioiden ja asunto-
omaisuuden hoidon keskittäminen tilakeskuksessa erilliseen uuteen
asuntoyksikköön. Kaupungin 4 000 työsuhdeasuntoa ovat -
(Puheenjohtajan välihuomautus.) - merkittäviä henkilöstön saannin
kannalta. Niiden vuokraustoiminnan hyvään hoitoon on syytä kiinnittää
huomiota.
 
Haluan kannattaa valtuutettu Aarnipuun ensimmäistä pontta.
 
Viimeisenä nostaisin esille, että kulttuuri-investoinnit ovat osaltaan niitä,
joilla luodaan uutta vetovoimaista Helsinkiä. Paraatipaikalle tulevan
musiikkitalon soisi rakentuvan aikataulun mukaan. Pidämme myös
rkeänä budjettikirjan kirjausta siitä, että keskustakirjaston
suunnittelua jatketaan.
 

Valtuutettu Peltokorpi

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
 
                                          Keskustan ryhmäpuheenvuorossa viitattiin valtuuston tahdon
toteutumiseen talousarvion toteutuksessa.
 
                                          Viime vuonna budjettineuvotteluissa lisättiin rahaa mm. lapsiperheiden
kotipalveluihin ja lasten päivähoitoon. Kotipalveluihin lisätyllä rahalla piti
voida palkata lähes 20 uutta työntekijää. Tosiasia kuitenkin on, että
llä hetkellä lapsiperheiden kotipalvelussa on vähemmän työntekijöitä
kuin vuosi sitten, ainakin mikäli on uskominen
talousarvioaloitevastauksia.
 
                                          Lasten päivähoidon osalta kirjattiin, että lisäystä käytetään
kotihoidontuen ja yksityisen hoidon tuen kehittämiseen sekä
päivähoidon ryhmäkoosta siinä oli jotain mainintaa myös. Tämäkään
kirjaus ei ole toteutunut.
 
                                          Jos valtuustoryhmien yhteisesti hyväksymä tahto ja valtuuston
hyväksymä budjetti - jota on hiottu lukuisia päiviä neuvotteluissa – ei
toteudu, niin herää kysymys, onko tässä budjettiprosessissa
tällaisenaan välttämättä aina mieltä.
 
                                          Budjetin useiden menokohteiden vaikutusten arviointi on melko
vaikeaa.
 
                                          Olen erittäin tyytyväinen, että nyt budjettikirjassa useat hallintokunnat
ovat aloitelleet terveysvaikutusten ja sukupuolivaikutusten arviointia.
 
                                          Keskustan valtuustoryhmän jäsenet ovat useina vuosina ajaneet
iden toteuttamista budjettiprosessissa. Arviointi on tärkeää siksi, että
se tuo näkyville budjetin vaikutuksia ja mahdollistaa pidemmällä
tähtäimellä kaupunkilaisia tasa-arvoisemmin kohtelevan budjetoinnin ja
ennaltaehkäisevän toiminnan vahvistumisen.
 
                                          Samoilla perusteilla olisi hyvä ottaa käyttöön lapsivaikutusten arviointi
jo budjetin valmisteluvaiheessa. Valtuutettu Molanderhan esitti tästä
ponnen.
 
                                          Lapsivaikutusten arvioinnista on menossa hankkeita ja kokeiluja mm.
osana kunta- ja palvelurakennehanketta. Helsinki voisi toimia
edelläkävijänä budjetin lapsivaikutusten arvioinnin toteuttamisen osalta.
 
                                          Talousarvioon on kirjattu, että kotihoidontuen ja yksityisen hoidon tuen
käyttöä päivähoidossa pyritään lisäämään. Erityisesti huomiota
kiinnitetään asiakasohjaukseen päivähoitopaikkoja valittaessa.
 
 
                                          Tavoite on mielestäni oikea, mutta kirjaus on varsin kunnianhimoinen ja
tämä on ehkä lievä ilmaisu.
 
                                          Kun tiedämme, että useissa lapsiperheissä molempien vanhempien
työssäkäynti on korkeiden asumiskustannusten takia tämän päivän
Helsingissä täysin välttämätöntä, jotta pöytään riittäisi muutakin kuin
vettä ja leipää, niin julkisen päivähoidon valinta on usein taloudellisesti
perusteltu ratkaisu.
 
                                          Julkisen päivähoidon maksut ovat erittäin kohtuullisia palvelun
kustannuksiin nähden ja erityisesti, kun perheessä puntaroidaan eri
vaihtoehtojen välillä.
 
Nostan tässä nyt oman perheeni esimerkiksi. Meidän perheessä kolme
alle kouluikäistä lasta hoidatetaan julkisessa päivähoidossa ja lasku
minulle siitä on 406 euroa kuukaudessa. Tämä on mielestäni varsin
kohtuullista. Jos hoidattaisin lapset itse palkkaamalla
työsopimussuhteisen hoitajan, lasku olisi minulle ainakin
kaksinkertainen. Ei tarvitse kauheasti miettiä, mikä on valinta ja miksi,
jos mietitään joka päivä sitä, mihin ne rahat käytetään. Maksetaanko
asuntolainaa vai maksetaanko lasten hoitomaksuista 400 euroa
enemmän kuukaudessa. Raha usein ratkaisee. Siihen on varsin vaikea
palveluohjauksella pelkästään vaikuttaa.
 
                                          Terveydenhuollossa suurena haasteena on eri ammattiryhmien
osaamisen täysi hyödyntäminen.
 
                                          Uskallan terveydenhuollon ammattilaisena itse sanoa, että hierarkian
rajat ovat varsin korkeat ja niiden rikkominen on välttämätöntä, jotta
budjetin kirjaus ”henkilöstön toimenkuvia, työn organisointia ja
toimintatapoja kehitetään siten, että eri ammattiryhmien koko
osaaminen tulee hyödynnettyä” voitaisiin toteuttaa.
 
                                          Samalla on kuitenkin muistettava se, että tehtävien siirtoja ei voida
tehdä vain niin, että lääkäreiltä siirretään tehtäviä hoitajille, mikäli
hoitajien määrää ei lisätä tai heiltä ei siirretä edelleen tehtäviä ja
esimerkiksi avustavan henkilöstön määrää lisätä. Ja on muistettava
myös se, että uudet vastuualueet ovat näyttävä myös palkkauksen
parantamisena ja uusiin tehtäviin on saatava riittävä osaamista
vahvistava koulutus.
 
                                          Terveysviraston budjetissa on nostettu esille henkilökunnan osaamisen
vahvistaminen.
 
 
                                          Toivottavaa on, että koulutukseen varattu 3,6 milj. euroa realisoituisi
mahdollisimman tehokkaasti ja tuottavasti. Yksittäisten irrallisten
koulutuspäivien sijaan olisi yhä voimakkaammin panostettava siihen,
että henkilöstön osaamista vahvistetaan pitkäjänteisesti ja
henkilökunnalla olisi koulutussuunnitelma henkilökohtaisesti laadittuna.
Tässä ehkä lainsäädännön puolellakin tosin olisi tehtävää. Hyvän
esimerkin voisi ottaa esimerkiksi Englannista, jossa mallina on se, että
hoitohenkilökunnan pitää osoittaa joka vuosi osaamisensa ja käydä sen
vahvistamiseksi koulutuksessa, jotka ovat tarkkaan suunniteltu
kyseiseen tehtävään.
 
                                          Kaupunkimme on jäänyt auttamatta jälkeen tietoteknisessä
kehityksessä, erityisesti sähköisten palvelujen ja sähköisen asioinnin
saralla.
 
                                          Sähköisen asioinnin lisääminen helpottaisi huomattavasti lukuisten
kaupunkilaisten arkea ja vähentäisi myös virkamiesten työtä.
Esimerkiksi otan kouluihin ilmoittautumisen. Olen tästä useiden
virkamiesten kanssa useampaan kertaan puhunut ja odotan, että tässä
nyt tapahtuisi jotain.
 
                                          Mielestäni ei ole tästä päivästä, että tuhannet vanhemmat ovat poissa
töistä keväällä tiettynä päivänä, tiettynä aamuna tiettyyn aikaan vain
sen takia, että – Puheenjohtajan välihuomautus.) - jokaisen pitää
fyysisesti mennä sinne kouluun lapsen kanssa täyttämään se paperi,
kun sen voisi tänä päivänä hoitaa sähköisesti.
 
                                          Toivon, että näissä asioissa edetään ja pikaisesti.
 

Valtuutettu Siimes

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Olen iloinen vuoden 2008 talousarvion valmistelun yhteydessä siitä,
että sosiaaliviraston perheneuvolan resurssit on pystytty turvaamaan
niinkin pitkälle kuin ne tässä talousarviossa on turvattu. Olin aidosti
huolestunut siitä, aikooko valtuusto lunastaa lupauksensa, jonka se teki
organisaatiouudistuksen yhteydessä.
 
                                          Lapsiperheiden vastuualueen panostus kotihoidon vakanssien
täyttämiseen ja ”suomi toisena kielenä” –opetuksen huomioiminen
voivat kuulostaa pieniltä neuvottelusaavutuksilta, mutta auttavat
varmasti monen vaikeassa tilanteessa elävän lapsiperheen arkea ja
helpottavat monen maahanmuuttajataustaisen lapsen tulevan koulutien
alkua.
 
                                          Toivon, että tuleva lastenpsykiatrisen hoidon uudelleenorganisointi
vapauttaa resursseja yhä useamman apua tarvitsevan lapsen ja
perheen tukemiseksi.
 
                                          Sosiaalilautakunnalla riittää varmasti työtä ensi vuodelle ja haasteita
riittää edelleen niin lastensuojelussa, päivähoidossa kuin vanhusten
palveluissakin.
 
                                          Erityisenä haasteena sosiaalitoimen omassa
talousarviosuunnitelmassa nähdään ammattitaitoisen henkilöstön
saatavuuden ja pysyvyyden turvaaminen.
 
                                          Odotukset olivat korkealla tänä vuonna sen suhteen, että vasemmiston
ajama 25 milj. euron lisämääräraha palkkoihin olisi toteutunut.
Toteutuneen 5 milj. euron jakaminen oikeudenmukaisesti ja
kannustavasti on varmasti haasteellinen tehtävä kaupungin johdolle. Ei
tämä 5 milj. euroa tietenkään suoraan palkkoihin mene, vaan sitä
ollaan jakamassa rekrytointiin, henkilöstömitoituksen tarkistuksiin,
kannustusjärjestelyihin ja uusien toimintatapojen kehittämiseen eri
hallintokunnissa. Siihen nähden summa on hyvin vaatimaton.
 
                                          Työvoiman saatavuuden parantamiseksi ja henkilöstön pysyvyyden
vahvistamiseksi kaupunginvaltuuston on huolehdittava erityisesti siitä,
että henkilöstömitoitusta parannetaan niin vanhusten palveluissa kuin
lastensuojelussakin. Suunnitelmia mitoitusten nostamiseksi pitkällä
htäimellä on tehty. Niiden toteutumista on seurattava tarkkaan.
 
                                          Päivähoidossa eletään ihan liian tiukan euron aikoja.
 
Päiväkodit kuuluvat olevan ääriään myöten täynnä. Tämä ei voi olla
valtuuston tahto. Lasten on saatava edelleen Helsingissä hyvää
päivähoitoa ja ammattitaitoiselle henkilökunnalle on annettava
mahdollisuus sitä tarjota. Vanhempien on pystyttävä käymään töissä
luottaen, että heidän lapsillaan on asiat hyvin hoitopäivän aikana.
 
                                          Olen aikaisemmin suhtautunut hieman epäröiden ajatukseen
sosiaaliviraston oman jokaiseen helsinkiläiseen kotiin jaettavan Kelan
sanomat –tyyppisen tiedotuslehden julkaisemiseen. Olen kuitenkin
lämmennyt ajatukselle keskusteltuani sosiaalipalveluiden asiakkaiden
asemasta sosiaaliasiamiesten kanssa sekä kahdenkeskisten
keskustelujen ja ajatusten vaihdon jälkeen sosiaalilautakunnan
puheenjohtaja Astrid Gartzin kanssa. Viime sunnuntain tapaaminen
työttömien tilaisuudessa Myllypuron kirkolla sai minut lopullisesti
vakuuttumaan asian tärkeydestä.
 
                                          Sosiaaliviraston palveluja vailla olevat kaupunkilaiset ovat liian usein
epätietoisia kaupungin tarjolla olevista palveluista tai kynnys niiden
hakemiseen on tarpeettoman korkealla. Ajoissa haettu ja saatu apu on
tehokkainta. Pelkkä Sos-info yksin ei riitä palveluista tiedottamiseen,
vaikka se erittäin tärkeä onkin. Myöskään sinänsä hyvät infolehtiset
sosiaaliasemien auloissa eivät riitä. Materiaali tulee jakaa nimenomaan
jokaiseen kotiin.
 
                                          Asiakkaille tiedottamisen lisäksi lehteä voi hyvin käyttää myös
sosiaaliviraston maineen rakentamiseen. Positiivinen tiedottaminen
kaupungin palveluista on tällä hetkellä lähes olematonta. Lehtisessä
voisi luontevasti kertoa esimerkkejä kuntalaisista, jotka ovat hyötyneet
sosiaaliviraston palveluista.
 
                                          Toivonkin, että sosiaalilautakunta ja sosiaalivirasto lähtevät yhdessä
viemään tiedotuslehtiajatusta eteenpäin.
 
                                          Toimeentulotukiasiakkaat jäävät turhan usein huomiotta täällä
valtuustossa. Harkinnanvaraisen toimeentulotuen myöntämisen tulisi
olla sosiaaliasemilla nykyistä useammin mahdollista. Ns. väliinputoajat
jäävät tällä hetkellä käsitykseni mukaan usein kokonaan vaille tukea.
Tällaisia väliinputoajia ovat helposti mm. pitkäaikaistyöttömät ja eri
syistä työkyvyttömät henkilöt, jotka ovat jo pitkään sinnitelleet
toimeentulotuen myöntämisen rajoilla. Heillä ei useinkaan ole itse
mahdollisuutta vaikuttaa omien tulojensa lisääntymiseen. Pienetkin
poikkeamat, yllättävät sairaudet tai pakolliset suuremmat hankinnat
horjuttavat heidän talouttaan. Nykyiset ohjeistukset ovat kankeita myös
yllättävän perheen sisällä tapahtuneen sairastumisen,
kuolemantapauksen tai avioeron sattuessa.
 
                                          Valtuuston on syytä kiinnittää nykyistä vahvemmin huomiota
toimeentulotukiasiakkaiden asemaan sekä itse toimeentulotuen
sosiaalityöhön. Resurssien jaon itse toimeentulotuen määrärahaan
sekä työntekijöiden palkkaukseen tulee olla riittävä.
 
                                          Lopuksi en malta olla esittämättä kahta toivomuspontta.
 
                                          Ensimmäinen toivomusponsi:
 
 
                                          Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus
selvittää, minkälaisia tukitoimia on tarpeen kehittää niissä
Helsingin kaupungin peruskouluissa ja päiväkodeissa,
joissa on keskivertoa enemmän maahanmuuttajataustaisia
lapsia. Tukitoimien tarpeita määriteltäessä tulee ottaa
huomioon niin lasten kuin henkilökunnankin tarpeet.
 
                                          Toinen toivomusponsi:
 
                                          Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kehitetään yhdessä
paikallisten asukkaiden ja yrittäjien sekä kolmannen
sektorin kanssa keinoja edistää itäisen Helsingin
metroasemien viihtyisyyttä ja turvallisuutta.
 
                                          Perustelen ensimmäistä toivomuspontta sillä, että
maahanmuuttajataustaisten lasten määrä päiväkodeissa ja kouluissa
on jatkuvassa nousussa Helsingissä ja se asettaa haasteita itse
oppimiselle ja myöskin opettamiselle.
 
                                          Toisen toivomusponnen perusteluna on, että asukkaat ovat usein
toivoneet, että metroasemien liepeillä voisi olla jotain kahvilapalveluja
tai ei kaupallisia kulttuurikioskeja, missä voisi odottaa, silloin kun
odottaa tarvitsee, vaikka liityntäbussia. Tämä voisi myöskin vähentää
häiriökäyttäytymisiä metroasemien liepeillä.
 

Valtuutettu Urho

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.
 
                                          Kiitos budjetin laatijoille ja sovun neuvottelijoille.
 
                                          Haluan puhua muutaman sanan opetuksesta kaiken tämän sosiaali- ja
terveystoimen asioiden jälkeen.
 
                                          Peruskoulun yläluokille saatiin budjettiin nyt lisäys. Se tulee
opetustunteihin.
 
Nimittäin opetuksesta pitää pitää ensisijaisesti huoli. Ymmärrän, että
tarvitaan kuraattoreita, psykologeja, tukitoimia ja erityisopetusta, mutta
perusopetuksesta pitää pitää huoli.
 
                                          Alaluokille lisäys saatiin tämän syksyn tuntikehykseen. Hyvä niin.
 
 
                                          Tulevalla suunnittelukaudella toivon, että lukioiden opetuksen tunteihin
saadaan 2 %:n lisäys ja siihen tarvittavat rahat. Sitä edellyttää uusi
ylioppilastutkinto.
 
                                          Helsinki on ollut hyvä työnantaja opettajille, koska avoimiin opettajien
virkoihin on ollut hakijoita. Ei kaikesta ole ollut pula. Tosin ongelmana
on edelleenkin erityisopettajien pätevyyden omaavien virkojen
täyttyminen ja ruotsinkielisten koulujen opettajan virkojen täyttyminen.
Tämän alan pätevöitymiskoulutusta ei ole riittävästi Helsingissä. Asia ei
kuulu Helsingin budjettiin, mutta en voi olla ottamatta sitä esille.
Valtiovaltaan päin on tehtävä kaikki, että Helsingissä voi pätevöityä
ruotsin kielen opettajaksi ja erityisopettajaksi.
 
                                          Asia, joka on minulle tärkeä, on koulujen teknisten perusparannusten
kustannukset ja niiden siirtäminen opetuksen maksamiin
vuokrakuluihin.
 
                                          Mielestäni on itsestään selvää, että koulujen kiinteistöjen pitää olla
työkuntoiset. Se on kaupungin vastuulla. Ei se ole opetuksen budjetista
säästettävissä oleva asia. Museoitavien koulurakennusten teknisten
perusparannusten vuokrakulujen nousut pitää korvata kaupungin
museoiden tai museaaliarvojen hoitamisen budjetista. Kouluverkon
tarkistuksen pitää nyt tukea opetuksen tasoa, opetuksen sisältöjä. Ei se
ole mikään säästötoimi, joka vastaa nousevia vuokrakuluja.
 
                                          Sitten toisen asteen ammatillinen koulutus.
 
                                          Se on ala, asia, joka meillä on kaupungissa ollut pitkään retuperällä, jos
vuodesta toiseen 1 000 peruskoulun päättävää lasta jää vaille toisen
asteen ammatillisen koulutuksen paikkaa. Osa menee kymppiluokalle –
niin kuin sanotaan – parantamaan tuloksiaan. Mutta aivan liian moni
tilanteessa, jossa Helsinki tarvitsee ammattitaitoista työväkeä, on
jäänyt vaille koulutuspaikkaa. Sekin on ollut valtiovallan asia.
Opetusministeriöhän ei ole halunnut antaa ammatillisen koulutuksen
aloituspaikkoja Helsingille. Paikat ovat menneet maakuntiin maakuntien
työllisyyttä pönkittämään. Nyt tänä vuonna tämän hallituksen aikana
Helsinki on saanut 300 uutta aloituspaikkaa ensi vuodelle. Tosi hyvä.
 
                                          Haluaisin, että Helsinkiin lisätään ammattitaitoista työvoimaa. Sitä tulee
ammatillisesta koulutuksesta. Aloituspaikkoja pitää lisätä erityisesti
tekniikan aloille, rakentamiseen, koneeseen, liikenteeseen nyt, kun
alalla on vetovoimaa. Näiden opetuslinjojen koulutuksen rakennukset ja
koulutuksen sijainti pitää pitää niin, että se on helsinkiläistä
houkuttelevaa.
 
 
                                          Teen ensimmäisen ponnen.
 
                                          Hyväksyessään tämän ponnen
 
                                          kaupunginvaltuusto edellyttää, että suunnittelukaudella
toisen asteen ammatillista koulutusta erityisesti tekniikan
alalla järjestettäessä opetuspaikkoja on Itä-Helsingissä.
 
                                          Nyt siellä on vain liikenteen opetuksen lisäpaikat. Kaikki muu sijaitsee
lähinnä, hyvien liikenneyhteyksien päässä tosin, Vallillaan. Haaga
sijaitsee vantaalaisille otollisessa paikassa.
 
                                          Lopuksi haluan kertoa asiasta, joka on tietysti minun koulutustaustaani,
ravitsemusta lähellä.
 
                                          Ja siihen: kouluruokailuhan on osa helsinkiläislasten opetusta, ihan lain
turvaamana. Laki ei velvoita mitään kouluaterian laadusta.
 
Budjettialoitteeseen 43 viitaten teen ponnen siksi, että elintarvikkeiden
hinnat – kaikki luemme lehdistä – maailmanmarkkinahinnat ja hinnat
nousevat, työvoimahinnat nousevat.
 
                                          Hyväksyessään tämän ponnen
 
                                          kaupunginvaltuusto edellyttää, että vuoden 2008
opetuksen budjetin puitteissa huolehditaan kouluaterioiden
nykyisen tason säilyttämisestä.
 
                                          Nousevissa hinnoissa en tiedä, miten se järjestetään pelkästään
tuottavuutta parantamalla.
 
                                          Kulttuurin budjettiin pieni huomautus.
 
                                          Olen todella iloinen musiikkioppilaitosten avustusten perusteiden
uusimisesta ja siitä, että sinne on saatu lisää budjettivaroja.
 
 

Valtuutettu Hakola

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Aivan aluksi haluan kannattaa valtuutettu Urhon tekemiä kumpaakin
pontta.
 
                                          Koulutuspaikat Itä-Helsinkiin ovat erittäin tervetulleita ja kouluruoankin
laatu pitää olla muuta kuin kebabia ja pitsaa.
 
                                          Helsingin talouden lähtökohdat vuoden 2008 talousarviolle on
vähintäänkin haasteelliset. Parhaillaan eletään tilanteessa, jossa kunta-
alan palkankorotukset näyttävät muodostavan monilta osin aiempia
suuremmiksi ja kasvattavat näin ollen menoja ennakoitua enemmän.
 
                                          Ikärakenteen muutos ja suurten ikäluokkien siirtyminen pois
työmarkkinoilta tulee lisäämään sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen
tarvetta ja samalla lisäämään kilpailua vähenevästä työvoimasta.
Menopaineiden lisäksi työvoiman ja tarjonnan väheneminen uhkaa
talouden rahoituksen kestävyyttä veropohjan heikkenemisen myötä
täällä Helsingissäkin.
 
                                          Eräs tärkeä huomion arvoinen kokonaisuus on turvallisuus, mikä on
kaupungin kehittämisen perusarvo ja perusominaisuus tulevaisuuden
kilpailutekijä.
 
                                          Onkin ollut ilahduttavaa huomata kaupunginjohtajan ja
apulaiskaupunginjohtajien vastuullinen ote turvallisuusasioihin sekä
toiminta kaupungin viihtyisyyden ja turvallisuuden lisäämiseksi.
 
                                          Helsingissä pelastuslaitoksen ja poliisilaitoksen tehtävänä on tuottaa
turvallisuutta kaikille kaupunkilaisille, asukkaille, yrityksille, vierailijoille
ja yleensäkin kaupungissa työskenteleville.
 
                                          Käsittelen lyhyesti kaupungin ydintoimintaan kuuluvaa pelastustointa
sekä sen palvelutasopäätöksen suhdetta nyt käsittelyssä olevaan
vuoden 2008 talousarvioon nähden.
 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Pelastustoimi edistää turvallisuuskulttuuria, ehkäisee onnettomuuksia,
lieventää niiden seurauksia ja huolehtii ihmisten omaisuuden ja
ympäristön suojaamisesta kaikissa olosuhteissa. Tärkeänä osana
toimintaansa se myös tuottaa yhteistyössä HUSin ensihoitoyksikön
kanssa ensihoidon ja kiireellisen sairaankuljetuksen palvelut.
 
                                          Helsingissä tehdään pelastustoimen palvelutasopäätös neljän vuoden
valtuustokaudeksi, mutta sitä täydennetään tarvittaessa vuosittain.
Pelastuslautakunta hyväksyi palvelutasopäätöksen 14.6.2005 vuosille
2005 – 2008 ja palvelutasopäätöstä täydennettiin viimeksi 10.4.
kuluvaa vuotta. Palvelutasopäätöksessä selvitetään kaupungissa
esiintyvät uhat, käytettävät voimavarat, pelastustoimen palveluiden
nykytaso ja suunnitelmat niiden kehittämiseksi.
 
                                          Palvelutasopäätös on osoittautunut hyödylliseksi strategisessa
suunnittelussa ja kaupungin pelastustoimen pitkäjänteisessä
kehittämisessä. Uhkiin varautuminen rakentuu pelastustoimen kaluston
ja henkilöstön riskejä vastaavalla mitoittamisella, johtamisjärjestelmien
kehittämisellä sekä pelastusasemien toiminnallisella suunnittelulla ja
erityisesti riittävällä ja oikein mitoitetulla talousarviosuunnittelulla.
 
                                          Palvelutasopäätöksessä tunnistettiin alueellisia puutteita
pelastustoimen toimintavalmiudessa.
 
                                          Onnettomuuspaikkoja ei saavuteta riittävän nopeasti.
Kaupunkirakenteen tiivistyessä ja liikennemäärien lisääntyessä
ainoaksi keinoksi tilanteen parantamiseksi ja tasapuolisten palveluiden
turvaamiseksi kaikkiin osiin kaupunkia on ehdotettu perustettavaksi
kolmea uutta pelastusasemaa, Ruoholahteen, Kivikkoon ja Laajasaloon
sekä yksi erillinen ambulanssiasema Lassilaan. Asemien mahdollinen
rakentaminen on porrastettu vastaamaan kaupungin kehitystä.
 
                                          Pelastustoiminnan ja ensihoidon palvelun laadulle on keskeistä
palvelun mahdollisimman nopea tarjoaminen kaikissa osissa
kaupunkia. Tämän toteuttamiseksi on järkevää pyrkiä mahdollisimman
pieniin yksiköihin, jotka sijoitetaan tehtävämäärien mukaan hajalleen eri
puolille kaupunkia. Suurimmissa onnettomuuksissa kaikki resurssit ovat
kuitenkin käytettävissä koko kaupungin alueella.
 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Pelastustoimen ensisijainen tehtävä on myös onnettomuuksien
ennaltaehkäisy. Henkilöstöresurssien vähäisyys ennaltaehkäisevässä
palotarkastustoiminnassa tunnistettiin palvelutasopäätöksessä ja
puutteita on jo nyt ryhdytty määrätietoisesti korjaamaan.
Rakennusmassan ja toimeliaisuuden kasvu kaupungissamme tulee
vaatimaan kasvavaa panostusta myös ennaltaehkäisevään työhön.
 
                                          Pelastuslaitoksen pitkäjännitteisen kehittämisen avain on henkilöstön
toimintojen ja investointien kehittäminen ja kehittämisen tiukka
nivoutuminen yhteen.
 
                                          On hienoa, että valtuusto on vakaasti tukenut aiemmissa
talousarvioissa pelastuslaitoksen pyrkimystä saavuttaa palvelutasossa
lakisääteinen minimitaso.
 
                                          Palvelutasopäätöksen linjaukset näkyvät myös vuoden 2008
talousarviossa pelastuslaitoksen vakaasti jatkuneena kehityksenä.
Henkilöstön määrä kasvaa 15 henkilöllä vuosittain, ja ensimmäisessä
suunnitelluista uusista pelastusasemista Ruoholahti valmistuu
taloussuunnitelma-kauden loppupuolella.
 
                                          Hätäkeskuksen toimintavarmuus on ollut aika ajoin lehtien palstoilla.
Sen toimivuuteen on kohdistettu kritiikkiä.
 
Hätäkeskuksen toimintavarmuus ja nopeus on ensisijaisen tärkeää,
jotta kaupunkilaiset saavat hengen ja terveyden turvaamiseksi
tarvitsemansa avun mahdollisimman pikaisesti hädän hetkellä.
 
Kokonaisuudessa hätäkeskuslaitoksen palvelukyvyn ja toiminnan
laatutason takaamiseksi on johtamisjärjestelmää parannettava. Lisäksi
on todennäköistä, että henkilöstömäärää on tarpeen lisätä.
 
                                          Valtion tulevan vuoden talousarvioesitykseen sisältyy voimavarojen
vahvistaminen 40 henkilötyövuodella. On toivottavaa, että ainakin osa
näistä voimavaroista kohdistuisi myös Helsingin hätäkeskukseen ja
parantaisi näin helsinkiläisten palveluja tuolla saralla.
 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Lopuksi haluan kiittää osaltani kaikkia siitä yhteisymmärryksestä, joka
turvallisuuden takaamiseksi tässä kaupungissa vallitsee. Lisäksi haluan
luonnollisesti kiittää koko Helsingin organisaatiota talousarvion eteen
tehdystä työstä.
 

Valtuutettu Gartz

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Yksimielinen valtuusto hyväksyi puolitoista vuotta sitten
vanhuspalveluohjelman vuosille 2006 - 2009. Virkamiestyönä on
valmistunut neljä raporttia ohjelman toimeenpanosta, mutta päätökset
toimeenpanosta syntyvät aivan liian hitaasti.
 
Eräs keskeinen asia ohjelmassa on vanhusten palvelujen
rakennemuutos. Helsingissä on suhteellisen paljon paikkoja
pitkäaikaissairaaloissa ja niukasti palvelutalo- ja vanhainkotipaikkoja.
Ohjelman mukaan voimavaroja on siirrettävä sairaaloiden
pitkäaikaishoidosta mm. palveluasumiseen.
 
Keskivaikeaa tai sitä vaikeampaa dementiaa sairastavien osuus
vanhainkodeissa ja palvelutaloissa kasvaa koko ajan. Kaupungin
vanhainkodeissa kognitiivisia häiriöitä on todettu yli 90 %:lla
asukkaista. Joissakin ostopalveluvanhainkodeissa dementiaa
sairastavien osuus on jopa 97 %. Vastaava luku palvelutaloissa on 74
%. Tämä tarkoittaa, että muille huonokuntoisille vanhuksille löytyy kovin
vähän paikkoja. Siksi vanhuspalveluohjelman edellyttämällä
rakennemuutoksella todella on kiire.
 
Toimeenpano alkaa vasta ensi vuonna. Silloin lisätään 50
palveluasumispaikkaa ja vastaavasti toimitaan vuonna 2009. Tämä ei
riitä. Ryhmämme tavoitteena oli 100 lisäpaikkaa sekä ensi vuonna että
vuonna 2009. Yksimielinen sosiaalilautakunta katsoi, että tarvitsemme
100 lisäpaikkaa ensi vuonna.
 
Me toimimme ikään kuin emme tietäisi, että keskivaikeaa tai sitä
vaikeampaa dementiaa sairastavien lukumäärä koko ajan kasvaa.
Kohta dementikoillekaan ei löydy paikkoja palvelutaloista tai
vanhainkodeista. Meidän on muistettava, että melkein puolet
talouksista Helsingissä on yhden hengen talouksia eikä dementiaa
sairastava selviä yksin kovin kauan.
 
Palvelujen tarjonta ei vastaa tarpeitaan. Siksi palvelujen saannin
kriteerit ovat viime vuosina tiukentuneet. Tämä kehitys valitettavasti
jatkuu ja se aiheuttaa paljon inhimillistä kärsimystä.
 

Valtuutettu Soininvaara

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Muutamia hajahuomioita budjetista.
 
                                          Ensimmäinen on tämä riippuvuus energialaitosten tuloista.
 
                                          Siinähän ei ole mitään vikaa, että energialaitos tuottaa paljon voittoa ja
siitä saa paljon rahaa. Mutta tämä melkoisen riskin sisältää.
 
                                          Ensimmäinen riski on ihan tällainen kateuteen liittyvä poliittinen.
Muualla Suomessa on havaittu, että Helsingillä on aika suuret
energialaitoksen tulot ja ajateltu, että jotenkin tämä asia pitäisi korjata
tai ottaa muuten Helsingin valtionosuuksissa tai jossakin muussa
sellaisessa huomioon.
 
                                          Toinen seikka liittyy siihen, että nämähän ovat aika paljon
yhteiskunnallisten päätösten seurauksia. Nämä korkea tulot ovat
oikeastaan aika paljon seurausta ilmastopolitiikasta ja
päästöoikeuskaupasta. Sen säännöt eivät välttämättä pysy sellaisina
kuin ne ovat.
 
                                          Suorastaan minuakin ihmetyttää, kuka keksi sellaiset
päästöoikeuskaupan säästöt, jossa myös kivihiilivoimalan omistaminen
tulee kannattavaksi. Erityisen kannattavaksi se tulee, jos ei sitä käytä
ollenkaan ja pitää sitä vain tyhjänä ja myy päästöoikeudet. Luulen, että
tällä järjestelyllä ei tule olemaan kovin pitkää tulevaisuutta. Silloin sen,
ikään kuin näitten päästöoikeuksien arvon kaupunki jossakin vaiheessa
tulee menettämään.
 
                                          Sinänsähän ensi talvi näyttää entistä paremmalta. Juuri tällä hetkellä
käydään alkutalven sähkökauppaa 60 euron megawattituntihinnalla.
Tämän perusteella tulot sen kun vaan kasvavat. Mutta ei voida olla
varmoja sitten enää vuodesta 2009 tai kun uusi päästökauppakausi
joskus alkaa ja sen säännöt muuttuvat. Ne voivat muuttua aika
paljonkin.
 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Toinen seikka, johon haluan kiinnittää huomiota, on Helsingin liikenne,
joka on vaarallisella tavalla menossa nyt tukkoon.
 
                                          Meillä liikenne on kasvanut enemmän kuin katuverkko sitä sietää.
Katuverkon välityskyky on sellainen ikävä asia, että se heikkenee, jos
liikenne ruuhkautuu, jolloin saattaa tulla tällainen infarkti-ilmiö tavallaan.
 
                                          Meillä on oltu vähän lepsuja sen suhteen. Tähän asti Helsingin
liikennettä on säädelty pysäköintipaikkapolitiikalla. Jos ihmiset
ihmettelevät, miksi pysäköintipaikkoja on niin vähäsen, niitä on sen
takia niin vähäsen, että 1970-luvun alussa päätettiin, että ? meillä on
vain 33 000 pysäköintipaikkaa. Mutta viime aikoina niitä on lisätty. Sen
seurauksena on se, että kaikkien liikenne vaikeutuu.
 
                                          Tämän takia olisi nopeasti tehtävä tälle liikenteelle jotakin. Olisi
lisättävä joukkoliikenne-etuoikeuksia, saatava aikaan, että bussit ja
ratikat eivät seisoisi valoissa, vaan henkilöautot seisoisivat. Se johtaisi
siihen, että niitten käyttö lisääntyisi ja voi olla kaikkien matkanteko
nopeutuisi aivan samalla tavalla kuin kaikkien matkanteko aikanaan
nopeutui, kun Itäväylältä ennen metron tuloa varattiin yksi kaista
joukkoliikenteelle. Silloin myös henkilöauton käyttö nopeutui.
 
                                          Ja kolmas seikka on se, että, vaikka tiedän, että tämä aiheuttaa
vastustusta, Helsingin pitäisi seurata sitä mitä tietulli/katutulli –
maailmassa tapahtuu. Voi olla, että kannattaa odottaa tätä
eurooppalaista Galilei –satelliittijärjestelmää ja siihen liittyvää
laskutusmahdollisuutta. Mutta on aivan selvää, että suurten kaupunkien
liikennepolitiikan paras säätely on hinta. Erityisesti ihmettelen, että
kokoomuslaiset sitä vastustavat, että saadaan Ladat pois Mersujen
tieltä. Mutta joka tapauksessa on paljon parempi, että jos kaupunkiin
mahtuu vaan tietty määrä liikennettä, sitä säädellään mieluummin
hinnalla kuin sillä, että kuka viitsisi jonottaa pisimpään.
 
                                          Sitten, arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Meillä on erittäin ikävä tilanne kuntien välillä kilpailussa hyvistä
veronmaksajista. Toivon, että se ei tästä kärjisty ja muutu entistä
epäsosiaalisemmaksi. Ja toivon myös, että Helsinki ei ryhdy
asuntopolitiikassa epäsosiaalisemmaksi. Mutta tähän kilpailuun on
jotenkin vastattava.
 
                                          Paras tapa saada vastata tähän on tehdä Helsingistä niin houkutteleva
ja hyvä asuinalue ja paikka asua, että tänne päästään ja muualle
joudutaan. Se mitä me voisimme tehdä, on tehdä kunnon ehostus
kantakaupunkiin, tehdä sen kaduista sellaisia niin kuin oleskelukatuja ja
miellyttäviä, parantaa sen tasoa. Valitettavasti apulaiskaupunginjohtaja
Sauri ei ole kuuntelemassa. Mutta joka tapauksessa hänen
toimialaansa se vähän liittyy.
 
                                          Meillä on yksi tällainen merkillisyys tehty. 1960-luvun lopulla
Kruununhaka oli hyvin nopeasti slummiutumassa. Siellä oli paljon
halvempia asuntoja kuin lähiöissä. Mutta Kruununhaka pantiin kuntoon
ja nyt siellä on ihan hyviä veronmaksajia noin keskimäärin. Samalla
tavalla pitäisi mielestäni sekä Punavuori että Kallio ehostaa. En
tarkoita, että sieltä pitäisi alkaa ketään ajamaan pois. Mutta näistä
pitäisi tehdä hyvin houkuttelevia asuinalueita, joka sitten pitkällä
aikavälillä vahvistaisi meidän veropohjaamme.
 
                                          On ikävää, että meillä ei ole sellaista käytäntöä, jossa asuinosakeyhtiöt
tai paikalliset kiinteistöt voisivat osallistua katujen kunnostustyöhön ja
sen tason nostamiseen. Tällä tavalla sille projektille löytyisi myös
rahoittaja. Ne, jotka siitä hyötyvät suoraan, myös sen maksaisivat.
 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Viimeisenä kuntien välisestä yhteistyöstä.
 
                                          Olen sen suhteen erittäin pessimistinen. Mielestäni siinä ei tällä
hetkellä tapahdu mitään. Kunnat ikään kuin näyttelevät yhteistyötä
valtioon päin, ettei valtio ryhtyisi mihinkään toimenpiteisiin. Tämä
puurouttaa päätöksenteon pääkaupunkiseudulla. Olisi paljon parempi
tehdä edes itse päätöksiä kuin juuttua näihin loputtomiin neuvotteluihin,
joista ei synny mitään muita kuin huonoja kompromisseja.
 

Valtuutettu Luukkainen

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Aluksi sanon, että kannatan valtuutettu Ebelingin kolmatta pontta elikkä
sitä, joka käsitteli joukkoliikenteen kulkumuoto-osuuden nostoa.
 
                                          Sitten omassa puheenvuorossani keskityn vain kahteen asiaan. Toinen
käsittelee Itämerta ja toinen koiraveroa.
 
                                          Ensin koiraverosta.
 
                                          Se on oikeasti kaikkein turhin vero meidän kaupungissamme. Sehän
on sellainen vero, josta kunnat saavat itse päättää, kannetaanko sitä
vai ei. Monet kunnat ovat luopuneet kokonaan sen kannosta.
Helsingissäkin sen veronkantokulut ilman mitään valvontakuluja ovat
noin 70 000 euroa vuodessa, eli aikamoista turhaa työtä sen kanssa
tehdään.
 
                                          Eli teen sen suhteen toivomusponnen:
 
                                          Kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään
mahdollisuus luopua koiraveron keräämisestä.
 
                                          Sitten Itämeri –kuvioon.
 
                                          Olen äärettömän ylpeä siitä, että kaupunginjohtaja on valinnut ensi
vuoden budjetin yhdeksi painopisteeksi Itämeren suojelun. Se on
erittäin tärkeä asia ja siitä ei koskaan puhuta liikaa. Mutta pelkät puheet
eivät Itämerta puhdista. Tarvitaan myös tekoja. Näytän muutamia kuvia
Itämeren asioista.
 
                                          Ensin tämä pääasia, elikkä Itämeri on todella tällä hetkellä
merihädässä. Ja niin kuin meidän ryhmämme budjettipuheenvuorossa
kävi ilmi, Helsinkihän mainitaan aina kautta historian Itämeren tyttärenä
ja nyt tytär voi huonosti, kun Itämeri voi huonosti. Syinä on
rehevöityminen. Uhkana ovat öljykuljetukset, kasvavat öljykuljetukset
Venäjän puolelta, jotka moninkertaistuvat muutamassa vuodessa, se
kaasuputki, jota ollaan sinne rakentamassa, melko todennäköisesti ja
sitten ilmastonmuutos. Kannattaa muistaa se, että Itämeren
keskisyvyys on vain alle 60 metriä. Kun me olemme usein kantaneet
huolta Välimeren kunnossa, niin sen keskisyvyys on noin 2 km.
 
                                          Tässä on kuva siitä – vasemmalla puolella – minkälainen Itämeri ja
Suomenlahti olivat silloin, kun itse olin lapsi ja nuori, ja oikealla puolella
kuva siitä, minkälainen se on tällä hetkellä. (Välihuuto!) Pohjasta
näkyy, että se ei ole ihan samasta paikasta otettu. Mutta kuvasta näkyy
se, miten kirkkaus on muuttunut sameudeksi, miten ennen aikaan
rakkolevä on joutunut väistymään sinilevän ja rihmalevän tieltä, eli
Itämeri on todella sairas.
 
                                          Kyse on ympäristöongelmasta, joka näkyy jopa avaruudesta asti. Niin
kuin tässä kuvassa nähdään, että hyvin laajalti ja hyvin kaukaa näkyy,
miten huonossa kunnossa meri oikeasti on.
 
                                          Tässä näkyy sukupolvemme jättämät jalanjäljet, joista emme voi olla
ylpeitä, eli tuo sinileväpuuro on vallannut rannat ja saaristot ja meren
niin, että meri ei enää ole edes uintikelpoinen moneltakaan alueelta.
 
                                          Tässä kuvassa näkyy se, mikä on Itämeren pohjan happitilanne. Eli
punaisella alueella meren pohja on täysin kuollut, keltaisella alueella
hyvin heikossa tilassa ja sinisellä alueella sitten vielä vähän
paremmassa tilassa. Happitilanne on todella huonontunut kaikkialla
muualla, paitsi ihan eteläisellä Itämerellä, ihan viime vuosina.
Rikkivetyesiintymiä on syvimmissä alueissa, elikkä siellä ei ole enää
yhtään minkäänlaista elämää. Se näkyy myös seuraavassa kuvassa
hyvin selvästi.
 
                                          Eli mustat pisteet edustavat niitä alueita, joissa ei enää ole
minkäänlaisia pohjaeläimiä eikä minkäänlaista elämää. Punaisilla
pisteillä on ehkä vähän harvalukuista pohjaeläimistöä vielä jäljellä ja
vihreällä pistealueella on kohtalainen ja sinisillä sitten runsas
pohjaeläimistö. Ja kuten nähdään, kyse ei ole pelkästään Itämeren
syvimpien osien ongelmista, vaan myös Suomenlahden
hätätilanteesta. Ja kuten tiedetään, kysehän on tietenkin fosfori- ja
typpipäästöistä. Meidän on aina helppo sanoa, että okei, se on Pietarin
jätevedet ja Puolan maatalous. Tuossa on kuva myös siitä, mistä
lähteistä Suomesta fosforikuormitusta mereen menee. Eli tehtävää
kyllä on ja ne monet ovat sellaisia asioita, joihin voidaan oikeasti myös
vaikuttaa.
 
                                          Ja sitten, miten puhuin öljykuljetusten vaaroista ja näistä, niin tässä
näkyy nyt se öljykuljetusten kehitys ja kehitysnäkymät, että miten
valtavat määrät, miten valtavalla määrällä ja voimalla öljykuljetusten
määrät kasvavat. Ja kun otetaan huomioon vielä, että kaikki tämä, mikä
tulee Venäjältä uusista öljynjalostamoista Koiviston ja Uuraan alueilta,
niin kun ne menevät Helsingin ohi, niin nehän risteävät sitten niitä
Viroon meneviä aluksia ja laivoja, joita menee noin 46 – 50
vuorokaudessa, että – (Puheenjohtajan välihuomautus.) – siinä on
aikamoiset riskit sen suhteen.
 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, vielä nopeasti yksi kuva.
 
                                          Kun puhuin öljykuljetuksista ja niiden riskeistä, niin tässä näkyy se
öljyonnettomuuksien määrä, mitä Suomenlahdella ja Itämerellä on
muutaman viime vuoden aikana tapahtunut ja tässä vielä ei ole ne
öljykuljetusten määrät niin suuria.
 
                                          Elikkä olen todella onnellinen siitä, että Itämeri on kaupungin
ohjelmassa mukana.
 

Valtuutettu Räty

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Olin niin kiireinen, että unohdin sen ponnen pöydälle, mutta ehkä
muistan sen ulkoa. Ponnen ajattelin tehdä puheen lopussa.
 
                                          Yritän olla lyhytsanainen, koska ilta on pitkä.
 
                                          Mielestäni se budjetti, mikä täällä nyt tällä hetkellä on käsittelyssä, on
erinomainen. Me poliitikothan tehtiin siitä vielä parempi, niin kuin kaikki
ryhmät tietävät. Kiitos tähän neuvotteluprosessiin osallistuneille.
Mielestäni yhteistyö on ollut varsin hyvää myöskin neuvottelujen välillä.
Eli ihan hyvin ollaan lautakunnissakin pystytty tätä budjettia
toteuttamaan jo nyt ja varmaan ensi vuonna ihan samalla tavalla.
 
 
                                          Sosiaalitoimi on kaupungin suurimpia rahasyöppöjä, niin hyvä asia kuin
se onkin. Siitä on tänään puhuttu aika paljon. Se on tietenkin aina
sellainen asia, että se herättää hirveästi tunteita ja mielenkiintoa, ja
palvelujen tarvitsijoita on paljon.
 
                                          Budjetti sosiaalitoimen osalta ei varmaankaan ole mikään ruusuinen
taivas eikä mikään sellainen – miten sen nyt sanoisi? – auki oleva
rahasäkki, mutta mielestäni tämä on silti varsin balansoitu esitys
myöskin sosiaalitoimen osalta.
 
                                          Siellähän suurin ongelma oikeastaan, tai sellainen suurin aika
rakenteellinen ongelma on ollut lasten päivähoidon – miten sen nyt
sanoisi? - hieman tällainen haastava ennustamistilanne, että joka
syksy ollaan todettu, että oho, niitä lapsia olikin hieman enemmän.
Sosiaalilautakunnan puheenjohtaja Astrid Gartz on mm. perehtynyt
tähän asiaan mielestäni varsin ansiokkaasti, tähän ennustamisasiaan.
Myöskin llaisesta teknisestä asiasta on aika paljon lautakunnassa
keskusteltu.
 
                                          Mielestäni on hyvä, että sitä asiaa nyt korjattu sen verran, että voidaan
olettaa, että ensi vuonna on suurin piirtein saman verran lapsia
päivähoidossa kuin tänä vuonna. Jos saa olla pessimisti - niin kuin
varmasti saa nyt olla pessimisti - niin tuskin työllisyystilanne tästä enää
mielettömällä tavalla paranee niin, että lapsia tulisi päivähoidon piiriin
enää pilvin pimein lisää, mutta tietenkin ikäluokkien kasvua on
odotettavissa.
 
                                          Talouden tiukka aika on edelleenkin edessä ainakin sosiaalitoimessa,
mutta toivottavasti myöskin muilla aloilla. Tällä tarkoitan sitä, että en
usko, että meillä tulevina vuosina tulee olemaan varaa siihen, että
alettaisiin ns. elämään leveästi, mutta sitä ei varmaan täällä kukaan
muukaan ole kuvitellut.
 
                                          Mielestäni kaupunki tarvitsee selvää strategiaa siitä, miten palveluja
tuotetaan ja kenelle niitä tuotetaan, ketkä ovat oikeutettuja palveluihin.
Meille muuten käy aika pian sillä tavalla, että tämä on sellainen
toiveiden tynnyri, että kaikille pitää saada kaikkia palveluita. Me
varmaan kaikki ymmärretään se, että rajallisella rahamäärällä se on
mahdotonta.
 
Sosiaalitoimessa on valmisteilla palvelustrategia, joka tulee linjaamaan
sen, kenelle palveluita tuotetaan, ketkä ovat oikeutettuja palveluihin ja
ennen kaikkea sen, kuka palveluita tuottaa. Kaupunkihan ei itse
suinkaan meidänkään kaikkia palveluita tuota, vaan hyvin suurella
rahamäärällä vuosittain ostetaan palveluita ulkopuolisilta tuottajilta.
Mielestäni on tärkeätä myöskin määritellä se, ketkä ovat yrityspalvelun
tuottajia, ketkä ovat kaupungille strategisia kumppaneita
palvelutuotannossa jne. Eli nämä ovat aika sellaisia merkittäviä asioita.
Olenkin tosi tyytyväinen siitä, että sosiaalitoimessa tätä
palvelustrategiaa valmistellaan.
 
                                          Toivoisin, että sitä tehtäisiin myös suuremmassa määrin muissa
hallintokunnissa sen takia, että mikäli tehdään kirjallinen, oikea
strategia siitä, mitä palveluja tuotetaan, miksi ja kenelle, niin silloin se
on myöskin erinomainen poliittisen keskustelun paikka. Eli silloin me
poliitikot emme ainakaan voi sanoa, että valta valuu
virkamieskoneistolle tai jonnekin muualle, jos me itse osallistumme
siihen keskusteluun ja teemme päätöksiä siitä, minkälaisia palveluita
tuotetaan ja ketkä niihin ovat oikeutettuja.
 
                                          Mielestäni me tarvitsemme selkeitä poliittista ohjausta kaupungin
palvelutuotantoon eli strategioita ja tulevina aikoina valitettavasti
tulemme varmaankin myös tarvitsemaan jonkinnäköistä priorisaatiota.
Ja on varmasti tulevaisuudessa niin, että ihan kaikki eivät voi saada
kaikkea.
 
Mielestäni se on poliittisen keskustelun paikka, miten palveluita
jaetaan. Toivoisin, että kaupungin eri hallinnonaloilla tehtäisiin
palvelustrategioita kirjallisiksi papereiksi, vaikka eri nimilläkin.
 
                                          Sen takia teenkin ponnen, että
 
                                          kaupunginvaltuusto edellyttää, että palvelustrategiaa
laaditaan mahdollisimman monessa virastossa ensi
vuoden aikana.
 
                                          Se on kirjallisena tässä.
 

Valtuutettu Vikstedt

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Ensin kannatan valtuutettu Aarnipuun toista pontta ja valtuutettu
Siimeksen molempia ponsia.
 
                                          Koska Helsingin taloudellinen tilanne on kohtalaisen hyvä, olisivat
valtuustoryhmät halutessaan voineet lopettaa vuosikausien perinteen
alibudjetoinnissa ja satsata kaupunkilaisten ja työntekijöittensä
hyvinvointiin.
 
                                          Useat valtuustoryhmien sopimat lisäykset esityksiin ovat hitusia ja osa
niistä ovat näennäisiä, kuten valtuutettu Kalima selitti puheessaan
sosiaaliviraston budjetin osuutta.
 
                                          Esimerkki näennäisestä lisäyksestä on mielestäni liikuntaseurojen
avustuksiin lisätty 300 000 euroa. Se ei lisää liikuntaa yhtään, vaan
kattaa opetusviraston tilavuokrien ja liikuntaviraston tila-avustusten
välistä aukkoa.
 
                                          On hyvä, että liikuntaseurat päästettiin tällä kertaa tuskasta. Mutta jotta
liikunta voisi olla sairausmenojen ja terveyserojen kasvuja leikkaava
sankarikertomus, sen pitäisi olla koko kaupungin tahto.
 
                                          Lisäksi mielestäni näyttää siltä, että päätöksenteon hajaantuminen
omiin ja ulkopuolisiin yhtiöihin ja liikelaitoksiin torppaa minkä tahansa
tahdonilmaisun ja sitä paitsi helpottaa piilottamaan todellisen tahdon
kauniisiin puheisiin.
 
                                          Helsingin asuntopolitiikan ja asuntoasioiden hoitoon kohdistuu tulevina
vuosina suuria paineita.
 
                                          Työvoiman tarpeen tyydyttäminen monilla aloilla, vanhusten määrä
kasvu, asunnottomuuden poistaminen, erityisryhmien asuttaminen ja
asumisen erityistarpeiden tyydyttäminen tulevat vaatimaan kaupungilta
erityisen suuria ponnisteluja.
 
                                          Helsingin tuleva maankäyttö- ja asumisen ohjelman toteuttaminen niin
kuntayhteistyön tasolla kuin asuntotoimen asiakassuhteiden tasolla
tulee vaatimaan sekä poliitikoilta että virkamiehiltä seurantaa ja
kehittämistyötä kaikilla hallinnonaloilla ja kaikilla toiminnan tasoilla.
Nykyinen hajalleen kaupungin hallintoon sijoitettu asuntoasioiden hoito
ja hajanainen vastuu eivät edistä johdonmukaista asuntopolitiikan
toteuttamista Helsingissä eikä yhteistyön toimivuutta seututasolla.
 
                                          Jotta kaupunki pystyy vastaamaan tuleviin haasteisiin on varmistettava,
että organisaatio on parhaassa mahdollisessa kunnossa
rakenteellisesti ja johtamisen kannalta.
 
                                          Tämän johdosta esitämme seuraavan ponnen:
 
                                          Hyväksyessään talousarvion kaupunginvaltuusto
edellyttää, että kaupunginhallitus asettaa poliittisesti
kokoon pannun komitean selvittämään, miten
asuntoasioiden hoito, kehittäminen ja seuranta tulisi
kaupungin hallinnossa rjestää, jotta se parhaalla
mahdollisella tavalla voisi hoitaa tehtävät, jotka sillä on
tulevina vuosina väistämättä edessä.
 
 

Valtuutettu Anttila

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          STAKESin viime aikaisessa tutkimuksessa on selvitetty
pitkäaikaistyöttömyyden ja toimeentulotuen pitkäaikaisen käytön syitä.
Tällainen tutkimus on tärkeätä, koska se antaa tietoja kuntatason
päätöksenteolle, etenkin sosiaali-, terveys- ja opetustoimessa.
 
                                          Yksi huolestuttava piirre näistä tutkimuksista on tullut esiin, nuorten,
16 – 24-vuotiaiden osuus pitkäaikaistyöttömissä ja muussa
sosiaaliturvan käytössä. Se on erittäin suuri verrattuna muihin ryhmiin.
Tutkin kaupungin ensi vuoden budjettia ja yritin katsoa, onko tähän
erityisasiaan kiinnitetty riittävää huomiota.
 
En löytänyt tavoitteista tätä asiaa, joten teen tätä asiaa koskevan
ponnen:
 
                                          Hyväksyessään vuoden 2008 talousarvion
kaupunginvaltuusto edellyttää, että sosiaali-, terveys- ja
opetusvirastojen yhteishankkeena etsitään keinot auttaa
16 – 24-vuotiaita nuoria, jotka ovat pudonneet köyhyys- tai
syrjäytymisloukkuun.
 
                                          Auttamisen tavoitteena on antaa tälle joukolle koulutusta, työpaikka ja
pysyvä toimeentulo. Hankkeen toteutumista ja myös syytä seurata ja
arvioida.
 
                                          Mielestäni nuorten, 16 – 24-vuotiaiden erityisongelmien esiin
nostaminen erillisenä hankkeena on parasta ennaltaehkäisevää työtä
sosiaali-, terveys- ja opetustoimessa.
 
Tällainen yhteishanke olisi merkittävä myös maahanmuuttajanuorten
koulutuksen, työn saannin ja suomalaiseen yhteiskuntaan
integroitumisen kannalta.
 
 
                                          Tällä hetkellä en puhu Helsingin työnantajapolitiikan merkittävyydestä,
josta täällä monissa puheenvuoroissa on jo moneen kertaan viitattu.
Siinä asiassa sosialidemokraatit ovat jo puheiden sijasta ryhtyneet
tekoihin jo vuosi sitten, jolloin esitimme 20 milj. euron lisärahaa
palkkaremonttiin. Budjettisopu tässä asiassa ei silloin meitä tyydyttänyt,
mutta on hyvä, että tästä laihasta sovusta silloin on nyt syntynyt
jonkinlainen siemen ja linja henkilöstöpolitiikan ja rekrytoinnin
kehittämiseen.
 
                                          Mutta edelleenkään en ole tyytyväinen rahan tasoon. Suurempaa
rohkeutta ei näköjään löydy sen paremmin vihreistä kuin
kokoomuksesta. Puheita sen sijaan piisaa. Itse arvostan tekoja, enkä
vain huulten höpinää.
 
                                          Lopuksi totean, että Helsingin kaupungin seuraavien vuosien
budjettilinjaa tulevat hallitsemaan sataman valmistuminen ja siitä
seuraava voimakas rakentaminen ja sen organisointi. Myös kaupungin
elinkeino, hyvinvointi ja kulttuuripolitiikka vaativat lisäsatsauksia. Nämä
asiat on syytä ottaa huomioon jo seuraavien vuosien virkamiesten
budjettivalmisteluissa niin, että 20 milj. eurolla tai muilla tällaisilla
pikkurahoilla ei poliittisten ryhmien välisissä neuvotteluissa enää näitä
isoja asioita korjata.
 
                                          Joten toivon, että budjettivalmisteluissa raamikeskustelussa käytävä
periaatekeskustelu tulee entistä paremmin näkyviin myöskin budjetin
varsinaisessa valmistelussa, virkamiesvalmistelussa.
 

Valtuutettu Abdulla

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Jos ymmärsin oikein, valtuutettu Anttila on tehnyt ponnen, joka koski
nuorten syrjäytymistä. Eikö se niin ollut? Haluaisin kannattaa sitä
mielellään lämpimästi.
 
                                          Muitten puheenvuorojen osalta minä en ota kantaa.
 
                                          Okei, jatketaan.
 
                                          Haluaisin painottaa tämän budjetin yhteydessä, keskustelun
yhteydessä kahta asiaa, kaksi erittäin tärkeää asiaa, mitä valtuutettu
Anttilakin on nyt osittain painottanut.
 
 
                                          Mielestäni ensimmäinen on nuorten syrjäytymisen ehkäisy.
 
Lasten ja nuorten mielenterveyden ongelmien ehkäisy on suuri haaste
tässä kaupungissa. Suurissa Helsingin kaltaisissa kaupungeissa on
suuri haaste. Lasten ja nuorten pahoinvoinnin kasvu on näkyvissä
myös tilastoissa, kaikissa viime aikoina tehdyt tilastot.
 
                                          Toinen ongelma:
 
Psykiatriset hoitojonot ovat kasvaneet. Tämä nostaa myöskin
lastensuojelun tarvetta.
 
                                          Mielestäni syytä on selvittää, mitä voidaan tehdä näiden ongelmien
ratkaisemiseksi.
 
Tässä talossa on pitkään puhuttu ja on liputettu ja itsekin allekirjoitan.
Hyvä keino voisi olla riittävän ajan varhaista puuttumista ja
ennaltaehkäisevää työtä lisäämällä, mikä täälläkin on hyvänä todettu.
Sitä työtä täytyy ponnistaa ja jaksaa.
 
                                          Erityisesti kipeästi tarvitaan riittävästi henkilökuntaa ja pienemmät
ryhmäkoot päivähoidossa ja peruskouluja ja erityisesti
maahanmuuttajalapset, ulkomailta tulleet adoptiolapset ja ennen
kaikkea oppimisvaikeuksista kärsivät lapset. Näitä ryhmiä, ellei tehdä
räätälöityjä heihin kohdistava nimenomaan palvelut ja riittävä auttavia
kädet ellei ole siellä, niin me ollaan tosi myöhässä. Ongelmia ?
siirretään päivähoidosta kouluun ja koulu sitten me siirretään
sosiaalivirasto tai johonkin muulle tai jopa huonosti poliisi.
 
                                          Eli meidän täytyy ja kyettävä näihin ongelmiin puuttumaan ajoissa kuin
on myöhästä. Ongelmien ennaltaehkäisy on parempi kuin tehdä vaan
korjausta.
 
                                          Edellä mainittuja ongelmia myöskin tässä viitataan sivulla 206 ja 207
otsikolla ”Kaupungin yhteisstrategiat viraston toiminnassa”, jossa
puhutaan myöskin syrjäytymisen ehkäisystä ja yhteistyöstä. Mutta
nythän tarvitaan tekoja ja reipasta ja kipeästi.
 
                                          Mielestäni on hyvä myös, että budjetissa on jo varattu lisää rahaa
positiiviseen diskriminaatioon, mutta pelkään, ettei tämä riitäkään.
 
                                          Haluaisin myös kannattaa valtuutettu Puoskarin tekemää pontta, joka
koskee vammaisten henkilökohtaisten avustajien riittävyyttä.
 
 
                                          Se on kauhea kohtalo, kun itse omat voimavarat, et pysty liikkumaan
etkä tekemään mitään, etkä saa apua. Se on kauhea.
 
                                          Toinen ponsi, mitä minä haluaisin kannattaa, oli valtuutettu Ingervon
tekemää pontta, joka koski kotikielen kerhoista.
 
                                          Kun ihminen oma äidinkieli aivoissa, osaa ajatella, niin osaa myöskin
opiskella muita kieliä. Meillä tulee päivältä päivältä kouluun sellaisia
lapsia, jotka ovat todella melkein mykkiä, ettei kumpaakaan kieltä, ei
suomen kieltäkään osata eikä omaa äidinkieltäkään osata. Ja päivältä
päivältä koko ajan tulee lisää tämä ongelmia Suomessa.
 
                                          Minä toivoisin, että jos Helsinki on monikulttuurinen ja monikielinen
kaupunki, että riittävästi tuetaan myöskin kotikieli – miksi kutsutaan? –
kotikieliopettelua, että yhteiskunta myöskin tukee, koska lapset elävät
sellaista ympäristö, mikä ei tue kuitenkaan oma äidinkieli ja lapsesta
tulee sitten kaikista kielistä vaan vajaa ja sellainen lapsi, että mikään
kieli, peruskieli ei ole kunnossa, niin on vaikea opettaa eteenpäin
mitään aineita.
 

Valtuutettu Anttila (vastauspuheenvuoro)

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Haluaisin lämpimästi tukea valtuutettu Abdullan näkemystä siitä, että
sosiaali- ja opetustoimessa tarvitaan todella erilaisia, mm.
maahanmuuttajaryhmien kohdalla räätälöityjä palveluita.
 
                                          Ja kun täällä valtuutettu Räty viittasi siihen, että sosiaalitoimessa ollaan
tekemässä palvelustrategiaa, niin toivon mukaan, ja kun hän viittasi
myöskin siihen, että sitten tarkasti katsotaan, kenelle näitä palveluita
annetaan ja kenen toimesta, niin että sitten siinä strategiassa ei jätetä
vähäarvoiseen asemaan todella niitä palveluntarvitsijoita, jotka
Helsingissä ovat sellainen häpeäpilkku, jota ei voi todella
hyvinvointiyhteiskunnassa olla.
 
                                          Toivon todella, että nämä räätälöidyt palvelut ja erityistarpeet otetaan
myöskin palvelustrategiassa huomioon eikä maalata liian suurella
pensselillä.
 

Valtuutettu Saarnio

 
 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Täällä keskustelussa onneksi valtuutettu Vikstedt puuttui jo
asuntotilanteeseen, josta olisin halunnut puhua.
 
                                          Meille avautuu tietysti tilaisuus myös myöhemmin MA-ohjelman eli
maankäyttö- ja asunto-ohjelman yhteydessä näihin asioihin
syvällisemmin perehtyä.
 
                                          Tilanne kerta kaikkiaan on tällä hetkellä se, että jotain radikaalia tässä
asiassa tarvittaisiin. Ja huoleni onkin se, että tämä budjetti ei sinänsä
ainakaan näytä suoria ratkaisuja nykyisen tilanteen parantamiseksi.
 
                                          Tosiasiahan on – niin kuin valtuutettu Vikstedt totesi – että meillä on
erityisiä paineita asuntojen osalta ja nimenomaan työsuhdeasuntojen
osalta ja mitkään sellaiset määräykset, joita viime aikoina on ollut, että
työsuhdeasunnot muutetaan määräaikaisiksi ym. sellaista, eivät voi
tukea tätä ajatusta. Ainoa mahdollisuus on todellakin puuttua kovalla
kädellä ja aktiivisella kädellä tähän tilanteeseen.
 
                                          Meillä on niin hyvä tilanne, että helsinkiläinen valtuutettu,
kansanedustaja Vapaavuori on myös asuntoministerinä. Hän on
varmasti kohdannut sen ongelman, josta hän itsekin on julkisesti
maininnut. Hän tapasi edellisen asuntoministerin Suvi-Anne Siimeksen
ja kysyi, mistä hän sai tukea ajatuksilleen vuokra-asuntotuotannon
kehittämiseksi. Suvi-Anne Siimes sanoi, että Helsingin
kauppakamarilta. Ja taitaa olla niin, että tällä hetkellä vuokra-asuntojen
tuotannon lisäämistä ja määrän lisäämistä ei oikeastaan aktiivisesti tue
mitkään muut kuin pienet työnantajat Helsingissä.
 
Tässä mielessä huoleni onkin, että kun me helposti hyväksymme
maailmanlaajuisia, maailmoja syleileviä ohjelmia ja olemme sitä mieltä,
että Helsingissä pitäisi asunnon keskikoon olla 75 m2, niin me kyllä
puhumme toisaalta tilannetta vastaan, kun tiedämme sen, että
yksikään pienipalkkainen työntekijä, joka tulee Helsinkiin, ei pysty
ottamaan 75 m2:n asuntoa, koska sen vuokra on liian kallis.
 
Meidän pitäisi tähän tilanteeseen olla siinä mielessä nöyriä, että pitäisi
esimerkiksi uustuotannossa suuntautua siihen, että voisimme rakentaa
vuokra-asuntoja, jotka olisivat huomattavasti tästä pienempiä, mutta
kuitenkin niin, että niitä voitaisiin sitten yhdistää tilanteen muuttuessa
perheasunnoiksi entistä suuremmassa määrin.
 
 
Tämä on haaste koko julkiselle sektorille, niin asuntojen tuottajille kuin
suunnittelijoille ja arkkitehdille, kaikille sille porukalle, joka
asuntotuotantoon osallistuu. Tässä mielessä toivoisin, että tämä
budjetti innostaisi meitä huomaamaan, että voisimme tähän pulmaan
puuttua uudella tavalla.
 
Tässä keskustelussa on sosiaalisektori totta kai noussut voimakkaasti
esille.
 
En halua siihen omassa puheenvuorossani sen enempää puuttua,
mutta toivoisin, että ei unohdettaisi tätä asunnottomien ja asunnon
tarvitsijoiden asiaa. Tältä osin toivon, että ne ajatukset, joita täällä on
esitetty, saisivat paljon myötätuntoa.
 

Valtuutettu Anttila (vastauspuheenvuoro)

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          On pakko puuttua tähän valtuutettu Saarnion esille nostamaan 75 m2:n
keskikokoasiaan, koska siitä niin paljon esiintyy virheellisiä asioita
lehtien palstoilla.
 
                                          Olen tietysti iloinen siitä, että Helsingin kauppakamari, taikka seudun
kauppakamari on voimakkaasti tukenut ja ajanut vuokra-asunto-
tuotantoa. Se on merkittävä tuki etenkin vasemmistolle, joka on aina
pitänyt vuokralla asumista varteenotettavana vaihtoehtona. Mutta sen
pitää olla hyvätasoinen vuokra-asuminen eikä mikään pieni loukko,
joita tällä hetkellä on Kallio pullollaan.
 
                                          Jos muistamme viimeisessä asunto-ohjelmassa, johon tämä 75 m2
kerrosalatavoite tuli, niin se ei suinkaan tarkoita sitä, että jokainen
asunto pitää olla 75 m2, vaan se tarkoittaa sitä, että rakennuksessa on
sekä tilavia yksiöitä, kaksioita että perheasuntoja ja näin ollen siinä
koko sen asunto-osakeyhtiön keskimääräinen keskikoko on noin 75 m2.
Siitä on myöskin kaavamääräyksessä tingitty, eikä suinkaan joka ainoa
kaava pidä sisällään tätä asuntojen keskikokoa, toisin kuin
rakennuttajat ja kauppakamarin edustajat kaiken aikaa mediassa
kertovat. Joten tämän tyyppinen virheellinen tulkinta on ehdottomasti
nyt täällä valtuustossa ainakin korjattava, jotta me ainakin tietäisimme,
mistä puhumme.
 
                                          Ja kun olen katsellut nyt muutamien viikonloppujen Helsingin
Sanomien uustuotantolukuja, millä YIT, Skanska ja VVO myyvät, niin
siellä on yksiöt 40 m2, kaksiot 48 m2 ...
 

Valtuutettu Saarnio (vastauspuheenvuoro)

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Minä arvasin, että minä nostan tämän keskustelun.
 
                                          Kysymyshän ei ole suinkaan siitä, ettenkö olisi ymmärtänyt, mitä tilastot
tarkoittavat. Mutta painottuminen vain perheasuntoihin johtaa hyvin
helposti siihen harha-ajatukseen, että ns. pienasuntoja ei enää
tarvittaisi, vaikka niiden tarve on kaikkein suurin. Helsingin
asuntojonossa oli 15.10. 16 000 asunnon hakijaa. Niistä 10 000 oli
sinkkutalouksia. Ja kun tiedämme sen, että sinkku ei tarvitse 75 m2:iä
ja toisaalta tiedämme taas sen, että esimerkiksi perheiden ongelma
tällä hetkellä on, kun kaupunki tarjoaa asuntoa heille, neljää huonetta ja
keittiötä noin 100 m2, niin perhe vaan joutuu sanomaan, että me emme
voi ottaa tätä. Ja kun vähän syvemmältä kaivasee, se johtuu siitä, että
tällaisessa asunnossa alkaa olla vuokra 1 000 euroa kuukaudessa eli
kympin neliö suunnilleen. Siinä saa olla aika hyvät tulot ennen kuin
tällaiseen asuntoon pystyy.
 
Eli siis meillä asuntojen hintapolitiikka on sellainen, että me joudumme
joko sitten laskemaan hintaa tai pienentämään asuntoja. Meillä on
kaksi vaihtoehtoa. Ja kun näyttää, että hintaa ei pystytä pienentämään,
niin tehdään nyt ainakin järkevästi asuntosuunnittelua niin, että
esimerkiksi noin 35 – 45 m2:siä asuntoja olisi runsaammin tarjolla siten
rakennettuina, että niitä voitaisiin yhdistää, esimerkiksi kaksi asuntoa
yhdeksi, jolloin saadaan taas 90 m2 ja niin pois päin. Eli siis kyllä tämä
on vähän niin kuin suunnittelijoillekin haaste eikä vain asunnon
tarvitsijoille.
 

Valtuutettu Rauhamäki (vastauspuheenvuoro)

 
                                          Puheenjohtaja.
 
                                          Jos Suvi-Anne Siimes totesi aikanaan, että paras ystävä ymmärtämään
näitä asioita löytyy Helsingin kauppakamarista, niin pitää ehkä vähän
peesata. Tuntuu, että paras henkilö, tai mistä suunnasta ystäviä löytyy,
näyttää löytyvän Vasemmistoliitosta tässä asiassa.
 
                                          Kyllähän meillä aidosti on se tilanne, mitä valtuutettu Saarniokin täällä
totesi, että meidän uustuotannon hinta nousee sen verran korkeaksi,
että vuokrataso nousee jo siellä 75 m2:n ja siitä varsinkin isompien
vuokra-asuntojen osalta niin korkeaksi, että ei niitä pienipalkkainen
pariskunta tai varsinkaan yksin asuva – tietysti ehkä hakee
pienempääkin asuntoa – pysty vaan maksamaan. Tämä rajoittaa ja
tämä ongelmoittaa meidän työvoimamme liikkuvuutta tässä
kaupungissa ja tänne kaupunkiin.
 
                                          Tämä on tosiasia. Sitten on kysymys vaan, roikotammeko me
kaupunkia väkisin hirressä tässä päätöksessä, tässä linjauksessa,
minkä olemme aikanaan tehneet, että keskipinta-ala on 75 m2 vai ei,
että kumpi asia on tärkeämpi.
 
                                          Mielestäni tärkeämpi on saada sellaisia asuntoja ihmisille, joita he
pystyvät oikeasti maksamaan, joissa he pystyvät asumaan eikä vain se
koko. Kyllä tässä pitää arvojärjestyttää tämä asia ja sitä kautta sitten
lähteä purkamaan. Mielestäni tästä 75 m2:n keskipinta-alavaateesta
tulee pystyä luopumaan ja joustamaan. Se ei riitä pelkästään, että
yksittäisissä kaavoissa joustetaan.
 

Ledamoten Björnberg-Enckell (replik)

 
                                          Kiitos rouva puheenjohtaja. Tack fru ordförande.
 
                                          Olen kyllä tästä asiasta nyt ihan samaa mieltä kuin valtuutetut Saarnio
ja Rauhamäki, että tähän on kiinnitettävä huomiota.
 
                                          Meidän on hyvä muistaa täällä valtuustossa se tosiasia, että
helsinkiläiset taloudet ovat yhden ja kahden henkilön talouksia.
 
                                          Mielestäni meidän on katsottava kaavoitusta niin, että se ei olisi niin
sitova, vaan että kaavoitus mahdollistaisi tavallaan sitten sen, että
siellä rakennuttaja vapaammin pystyisi reagoimaan siihen
markkinatilanteeseen, mikä on vallitseva ja sitä kautta voisi tehdä
asuntoja, jotka menevät kaupaksi. Olen ymmärtänyt, että Eiranrannan
asuntojen myyminen on ollut aika vaikeaa, ainakin ne esiintyvät
edelleen myyntiesittelyissä.
 
                                          Kyllä asia on niin, että meidän on pakko myös Helsingissä todeta se
tosiasia, että täällä on opiskelijoita ja sitten tänne muuttavat eläkkeellä
olevat ihmiset, jotka ovat lapsensa hoitaneet jossain
esikaupunkialueella ja haluavat viihtyä kaupungissa.
 
 
Ei auta kuin alkaa tekemään myös pienempiä asuntoja. 50 m2 on aivan
hieno ja riittävä tila ihmiselle. Ei se ole mikään loukku tai pieni asunto.
 

Valtuutettu Anttila (vastauspuheenvuoro)

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Tämä budjettikeskustelu ohjautui nyt MA-ohjelma-aiheeseen. Toivon,
että silloin todella käydään tästä asiasta tiukka keskustelu.
 
                                          Mutta jos mietitään sitä viime asunto-ohjelmasta - johon kaikki täällä,
nyt kuitenkin tämä 75 m2 liittyy siihen - niin kaikki jotka olivat mukana
muistavat, että se lähti perheasuntojen tarpeesta, hyvistä
veronmaksajista ja vihreiden vaatimuksesta myöskin, että viisi huonetta
ja keittiö on se, mikä pitäisi olla jokaisella suurin piirtein ja
perheasunnoissa nyt ainakin ja sitten oli se, että samanaikaisesti
karsittiin sosiaalista asuntotuotantoa, vuokra-asuntotuotantoa jne.
pudotettiin, vaikka vasemmisto oli vähän toista mieltä, mutta yleisen
sovun vallitessa sitten saatiin joku ohjelma aikaiseksi, tähän tilapäisesti
suostuttiin.
 
                                          Toivon todella, että nyt jatkossa keskustellaan huomattavasti
syvällisemmin kohtuuhintaisten asuntojen tuottamisesta. Mutta joka
tapauksessa, kyllä yksin elävä ihminen, jos ajatellaan elämänkaarta,
niin kyllä sellainen, meillä on yleiskaavassa tavoitteena, että se olisi
lähempänä keski, pohjoismaista tai muita kaupunkien tasoja,
lähemmäs 40 m2 olisi myöskin yksiön koko. Näin ollen ei tämä
keskipinta-ala ole se, joka, vaan se on kyllä minustakin enemmän
rakennuttajien mielenköyhyyttä ja suunnittelun köyhyyttä, ettei synny
monimuotoisia asuntoja eikä suinkaan Helsingin kaupungin
asuntopoliittisen ohjelman tavoitteet. Siinä kyllä nyt haukutaan vähän
väärää puuta. Mutta jatkossa enemmän.
 

Ledamoten Dahlberg (replik)

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Vaikka tämä nyt pikkaisen rupeaa sivuamaan koko tätä budjettia, jota
käsittelemme, niin saanen minäkin sitten sivuuttaa.
 
                                          Olisin vaan huomauttanut, kun valtuutettu Saarnio sanoi, että
tiedetään, että sinkku ei tarvitse 74 m2.
 
 
                                          Meillä on Helsingissä hyvin paljon sinkkuja, jotka tarvitsevat todellakin
suurempaa asuntoa kuin pientä yksiötä. Ne ovat kaikki nämä sinkuiksi
muuttuneet entiset perheelliset, tai onhan heillä perhe edelleen, mutta
heidän lapsensa ehkä eivät ole heillä kirjoilla, mutta kuitenkin asuvat
sitten tämän toisen vanhempansa luona. Meidän on muistettava, et
tämä on hyvin suuri joukko. Näitä lapsia ei pidä rankaista sillä tavalla,
että heitä sitten tungetaan johonkin hyvin pieneen loukkuun.
 
Me tarvitsemme halpaa keskisuurta myöskin. Se asia pitäisi muistaa
silloin, kun myymme tontteja niin kalliilla hinnalla kuin ikinä pystymme,
että ei kalliin tontin päälle voi hyvin halpaa rakentaa.
 

Valtuutettu Bryggare (vastauspuheenvuoro)

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          ? Rauhamäki.
 
                                          Minulla on tällä hetkellä rooli myös asuntopolitiikassa Suomessa ?
Olen ollut tekemässä kolmea asuntotuotanto-ohjelmaa Helsingissä.
Niissä keskusteluissa kokoomuksen vuokra-asuntopolitiikka on ollut
hyvin veristä.
 
Kyllä tässä nyt kun on lukenut ja kuunnellut esimerkiksi ministeri
Vapaavuoren armeliaita sanoja vuokra-asuntotuotannosta, niin välillä
nousee karvat pystyyn, kun muistaa niitä tekoja, mitä mm. Kansallinen
Kokoomus kahdessa merkittävässä asunto-ohjelmassa on tehnyt, millä
tavalla Kokoomus on taistellut vuokra-asuntotuotantoa vastaan. Nythän
ne jäljet näkyvät.
 
Toivon aidosti, että nyt siirrytään todellakin puheista tekoihin. Niitä
tekoja on olemassa ja niitä voidaan tehdä ja välineitä on olemassa, jos
todella halutaan. Tässä on turha kierrellä asioita. Asunto-ongelma on
tämän seudun suurin ongelma ja siinä on ratkaisuja olemassa, jos
aidosti niitä halutaan, ei vain lehdistön sivuilla, vaan oikeasti tekoina.
 

Valtuutettu Hakanen (vastauspuheenvuoro)

 
                                          Puheenjohtaja, hyvät kuulijat.
 
                                          Mielestäni keskustelu asuntojen koosta tässä yhteydessä kiertää
olennaista kysymystä rahasta, joka taas liittyisi huomattavasti
suoremmin siihen aiheeseen, joka meillä nyt työjärjestyksessä on.
 
                                          Tavalliset ihmiset tarvitsevat paremman palkan, korkeammat eläkkeet,
paremman sosiaaliturvan, jotta he pystyvät asumaan kohtuullisesti
Helsingissä.
 
                                          Helsingissä asutaan jo nyt ahtaasti, keskimäärin ottaen ahtaammin
kuin juuri missään muualla Suomessa.
 
                                          Eli tarvitaan lisää rahaa ja toisaalta tarvitaan myöskin lisää rahaa siihen
asuntotuotantoon, jolla valtio ja kunnat itse järjestäisivät edullisempia
asuntoja.
 
                                          Nyt porvarihallitus ajaa alas aravajärjestelmää, Helsingin kaupunki
nostaa Maunulassa ja monella muulla alueella tuhansien
vuokralaistensa vuokria perimällä vuokria tonteista, joista ei tarvitsisi
periä niin paljon vuokraa ja perimällä peruskorjaamisesta ja muusta
sellaisia lainaehtoja, jotka voisivat kaupungin omassa tuotannossa olla
edullisempiakin, kun asia järjestettäisiin toisin.
 

Valtuutettu Koskinen

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Kannatan ensin valtuutettu Rädyn tekemää toivomuspontta.
 
                                          Ja jos valtuutettu Hakanen teki ponnen eläkkeiden korottamisesta, niin
voisin sitäkin kannattaa.
 
                                          Talousarvioehdotus noudattaa kaupunginjohtaja Pajusen aikana jo
tutuksi käynyttä linjaa eli palvelutaso pyritään säilyttämään ilman
merkittäviä veronkorotuksia.
 
                                          Verotulojen ennakoitu kasvu on antanut mahdollisuuksia myös
toiminta- ja investointimenojen kasvattamiselle. Talousarvio antaa
käsityksen, että taloudellista linjaa on hieman pehmennetty. Hyvä on
kuitenkin, että ensi vuoden talousarvio perustuu nykyiseen
kunnallisveroprosenttiin.
 
                                          Kunnan tuloveron tuotoksi on laskettu 1 925 milj. euroa, eli 1
kunnallisveroprosentin tuotto on noin 110 milj. euroa.
Yhteisöverotuotoksi ensi vuodelle on arvioitu 258 milj. euroa, joka on
tasan 20 % enemmän kuin mitä tälle vuodelle on budjetoitu.
Kiinteistöveron tuotoksi on arvioitu 147 milj. euroa. Arvio perustuu
nykyisiin veroprosentteihin. Myös kiinteistöveron tuotto on lähes 20 %
korkeampi kuin mitä tälle vuodelle on budjetoitu. Käyttötalouden
valtionosuudet laskivat jonkin verran viime vuodesta. Talousarvioon on
suuruudeksi merkitty 180 milj. euroa. Todettakoon, että kaupunki joutuu
maksamaan muille kunnille verotasausta alustavan arvion mukaan 267
milj. euroa. Investointien rahoittamiseksi tarvitaan noin 60 milj. euroa ja
Vuosaaren sataman rahoittamiseksi 127 milj. euroa uutta lainaa.
Lyhennykset huomioon ottaen lainakanta lisääntyy noin 130 milj. euroa.
 
                                          Valtuustoryhmien budjettineuvotteluissa tekemä lisäys talousarvioon oli
21 milj. euroa eli puolisen prosenttia sen loppusummasta. Mielestäni
sisällöllinen panostus oli kuitenkin hyvä.
 
                                          Kaupungin käyttötaloustoimintamenot ovat talousarvion mukaan 3 700
milj. euroa. Summa on lähes yli 7 % budjetoituja ja tälle vuodelle
budjetoitua korkeampi. Kaupungin investointeihin vuodelle 2008 on
varattu yli 800 milj. euroa. Kasvua tähän vuoteen yli 22 %.
Liiketalousinvestointien osuus on koko summasta noin 420 milj. euroa.
 
                                          Edellä olevat luvut osoittavat, että tulo- ja menopuolen selkeästi
suuremmasta kasvusta kuin mitä inflaatio on. Tämän tekee
mahdolliseksi työllisyystilanteen selvä parantuminen Helsingissä. Se
osoittaa samalla, miten tärkeätä Helsingille on huolehtia yritysten
hyvistä toimintaedellytyksistä.
 
                                          Allekirjoitettua huolestuttaa kuitenkin kaupungin yli varojen eläminen
turvautumalla Helsingin Energialta siirrettyihin varoihin. Vähän
vastaava oli tilanne, kun kaupungin toimintaa takavuosina paisuteltiin
tuudittautuen mahtavien yhteisöverotuottojen varaan. Varmaan
Helsingin Energiallakin olisi käyttöä ko. rahoille tai ne voitaisiin käyttää
kaupungin lainojen lyhentämiseen.
 
                                          Toinen huolen aihe liittyy asumiskuluihin, josta täällä on jo puhuttu.
 
                                          Ilmeinen vaara on, että kiinteistön verotusarvoja, lähinnä maapohjan
osalta nostetaan verohallinnon toimista edelleen ensi vuodelle, ehkä
merkittävästikin. Tämä verorasitus kohdistuu raskaimmin vanhoihin
ihmisiin, jotka asuvat omistustonteilla olevissa taloissaan. Veronkorotus
saattaa pakottaa heidät luopumaan nykyisestä asumismuodostaan,
joka ei liene kaupungin tavoitteiden mukaista.
 
                                          Olen ymmärtänyt, että kaupungin tavoitteena on kohtuuhintaisen
asumisen edistäminen. Tässä toimitaan nyt täysin päinvastoin.
 
                                          Toimillaan kiinteistöveron alentamiseksi Espoo ja Vantaa keräävät
kansalaisten sympatiat puolelleen asukasystävällisinä kuntina.
 
                                          Vuoden alussa tein neljä talousarvioaloitetta.
 
                                          Sorakatujen rakentaminen Koillis-Helsingissä tuntuu etenevän varsin
verkkaisesti. Rakentamista on odotettu nyt yli 60 vuotta. Nykyisellä
rahoitusvauhdilla aikaa kuluu vielä reilut 20 vuotta ennen kuin kadut on
rakennettu.
 
                                          Kaupungin toimet tässä asiassa osoittavat, että kaikkia helsinkiläisiä ei
haluta kohdella tasa-arvoisena.
 
                                          Metroporttien saaminen tärkeimmille metroasemille tuntuu myös
kestävän.
 
                                          Onneksi lipun tarkastajia on kuitenkin lisätty. Heidän vaikuttavuutensa
ei kuitenkaan vastaa kiinteitä tarkastuspisteitä.
 
                                          Vanhusten omaishoidontuen osalta määräraha toteuttaa tekemäni
aloitteen mukaiset tavoitteet.
 
Sinne pitäisi kyllä panostaa vielä enemmän, koska omaishoidon tuki on
merkittävästi edullisempaa kunnan kannalta kuin laitoshoito.
 
                                          Tekniikan museon tuki on kasvanut 16,7 %, ollen nyt 280 000 euroa,
joka täytyy mielihyvin todeta.
 
Se vastannee allekirjoittaneen aloitetta.
 
                                          Helsingin kaupungille on tänä vuonna hyväksytty uusi
elinkeinostrategia.
 
Yrittäjäkunta odottaa mielenkiinnolla sen tuomia uusia avauksia
yritysmyönteisyyden lisäämiseksi.
 
                                          Koulujen liikuntatilojen vuokralaskut tulevat pitkällä viiveellä. Se
hankaloittaa seurojen toimintaa.
 
                                          Teen seuraavan toivomusponnen:
 
                                          Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki nopeuttaa
koulujen liikuntatilojen vuokrauksen laskutusta, jotta
urheiluseurat ym. tahot voivat toimia suunnitelmallisemmin.
 
                                          Liikenneonnettomuuksien määrä on Helsingissä voimakkaasti
kasvamassa.
 
                                          Teen seuraavan toivomusponnen:
 
                                          Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki ryhtyy
yhteistyössä muiden tahojen kanssa nykyistä
tehokkaampiin toimenpiteisiin liikenneonnettomuuksien
vähentämiseksi. Keinoina ovat mm. liikenteen
sujuvoittaminen, liikennesuunnittelu, liikenteen ja
pysäköinnin valvonnan tehostaminen sekä katutöiden
nopeuttaminen ja niiden liikenteellisesti parempi järjestely.
 
                                          Suomi viettää ensi vuonna – (Puheenjohtajan välihuomautus.) – 90-
vuotis itsenäisyyspäiväjuhlaa. Helsingin on aiheellista muistaa
merkkivuoden kunniaksi helsinkiläisiä sotaveteraaneja.
 
 
                                          Teen viimeisen toivomusponnen:
 
                                          Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki Suomen
itsenäisyyden 90-vuotisjuhlapäivän kunniaksi huomioi
helsinkiläiset sotaveteraanit kaupunginhallituksen erikseen
päättämällä tavalla vuonna 2008.
 

Valtuutettu Osman-Sovala

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Minä perun. (Puheenjohtajan välikommentti.) Joo. Joo. Eli pyysin
puheenvuoron.
 

Valtuutettu Walldén-Paulig

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Ensiksi haluan kannattaa valtuutettu Koskisen ponsia sekä valtuutettu
Ebelingin toista pontta.
 
                                          Muutama huomio kyseisestä talousarvioehdotuksesta.
 
                                          Kaupungin talouden rakenne ei ole vielä kohdallaan. Talous tukeutuu
edelleenkin liiaksi yhden tukijalan varaan, Helsingin Energian tuottoon.
 
                                          Kaupungin talouden tasapainottaminen onkin valtuuston tämän hetken
tärkein tehtävä. Se vaatii kaikilta puolueilta yhteisiä pitkäjänteisiä
pyrkimyksiä turvata kaupunkilaisille hyvä ja turvallinen asuinympäristö
sekä riittävät ja laadukkaat peruspalvelut.
 
                                          Kaupungin elinkeinostrategian yhtenä tavoitteena on tehostaa
elinkeinopolitiikkaansa lisäämällä työpaikkojen lukumäärää. Jotta tällä
olisi todellista myönteistä vaikutusta Helsingille ja sen talouteen, nämä
uudet työpaikat tulee luoda nimenomaan helsinkiläisille.
 
Helsinki ei tarvitse lisää työmatkaruuhkia, vaan kipeästi lisää
veronmaksajia. Avainkysymyksenä tässä on löytää keinot lisätä
kohtuuhintaisten perheille sopivien asuntojen tarjontaa.
 
                                          Seuraavaan asunto-ohjelmaan täytyy sisällyttää valtuuston
yhteisymmärrys ja keinovalinnat, joilla ihan oikeasti ilman poliittisia
intohimoja pyritään ratkaisemaan tätä ongelmaa.
 
                                          Rakennustuotannon tulee olla nykyistä monipuolisempaa. Tarvitaan
sekä pientaloja että kerrostaloja.
 
                                          Pientaloja toivotaan kovasti, mutta ei pidä unohtaa sitä tosiasiaa, että
kaupunkimme väestön ikärakenne vanhenee ja tällöin hyvätasoisten
kerrostalojen kysyntä kasvaa. Siksi niiden suunnitteluun tulee jatkossa
panostaa. Nyt tarvitaan yksilöllisempiä ja persoonallisempia ratkaisuja.
 
                                          Tonttitarjonnan lisäämiseksi kaupungin tulee myydä enenevässä
ärin omistamiaan maita asuntotuotantoon. Kaupungin tulee edelleen
neuvotella valtion kanssa myös valtion maiden saamiseksi edullisesti
asuntotuotantoon.
 
                                          Kaupungin tulee edistää sellaista maankäytön suunnittelua ja
asuntopolitiikkaa, jotka vahvistavat tuloverokertymän myönteistä
kehitystä. Kaupungin tuloverokertymän kasvu on edelleen
huolestuttavasti muuta maata alhaisempi.
 
                                          Tuloverokertymä yhdessä elinkeinoelämän toimivuuden ja
kannattavuuden kanssa ovat ainoat keinot turvata asukkaille tarvittavat
palvelut. Palvelujen tarpeet, erityisesti sosiaalipuolella, kasvavat
jatkuvasti eikä ole olemassa merkkejä tämän suunnan muutoksesta.
 
                                          Pula ammattitaitoisesta työvoimasta pahenee. Ensi kevään
kehysneuvotteluissa on etsittävä keinoja, miten Helsinki aktiivisesti
pystyy houkuttelemaan lisää ammattityövoimaa. Omien kansalaisten
rinnalla työperäisten maahanmuuttajien rooli tässä on tärkeä.
 
                                          Seudullinen yhteistyö etenee tuskallisen hitaasti ja takkuisesti.
Yhteistyö on kuitenkin välttämätöntä. Mutta kuitenkaan ei pidä
sokaistua ja ajaa sitä liian kiireesti hinnalla millä hyvänsä. Kaikissa
yhteistyösopimuksissa on turvattava helsinkiläisten asema eikä
epäedullisia sopimuksia tule tehdä. Tämä tulee pitää mielessä
erityisesti seudullisen julkisen liikenteen yhdistämispyrkimyksissä.
 
                                          Kaupunkien omien investointien määrä on korkea. Johtuen korkeista
rakennuskustannuksista on syytä hanke hankkeelta kuitenkin ennen
toteuttamista vielä kertaalleen punnita hankkeen tarve. Edelleen on
harkittava uudisrakentamisen rinnalle, löytyykö jo olemassa olevasta
rakennuskannasta sopiva ja edullisempi vaihtoehto toteuttaa kyseinen
hanke.
 
 
                                          Keskustakirjastohanketta suunniteltaessa on vakavasti tutkittava,
sopiiko entinen historiallinen Pääposti –rakennus kenties paremminkin
kuin uudisrakennus keskustakirjastoksi.
 
                                          Hankkeiden perustamissuunnitelmat ovat edelleen aivan liian usein
epätarkkoja ja vajavaisia. Tähän täytyy saada muutos.
 
                                          Valtion nostaessa huomattavasti kiinteistöjen verotusarvoja, kaupungin
saama kiinteistöverontuotto nousee.
 
                                          Tämä ei kuitenkaan mielestäni voi olla se alue, jolla kaupunki pyrkii
lisäämään tulojaan. On järkevää alentaa kiinteistöveroprosenttia
jatkossa, ettei asuminen Helsingissä entisestään kallistuisi ja
viimeisetkin lapsiperheet muuta naapurikuntiin.
 
                                          Perheiden hyvinvointi on ensiarvoisen tärkeää.
 
                                          Lasten päivähoitoon ryhmien välisissä neuvotteluissa lisätty 4,5 milj.
euroa on paikallaan.
 
                                          Monien tutkimusten mukaan alle 3-vuotiaiden lasten paras hoitopaikka
normaalitilanteissa on oma koti. Laitoshoito päiväkodissa on myös
kaupungille kallein tapa hoitaa perheiden subjektiivinen oikeus
päivähoitoon.
 
                                          Siksi toivon, että poliittisten ryhmien välillä löytyy yhteisymmärrys
selvittää, minkä suuruinen kotihoidontuki houkuttelee perheet
järjestämään lasten päivähoidon kotihoidontuen turvin vaihtoehtona
laitoshoidolle.
 
                                          On hieno asia, että on saatu aikaan budjettisopu. Tästä on hyvä lähteä
sitä vastuullisesti toteuttamaan.
 
                                          Teen seuraavan toivomusponnen:
 
                                          Hyväksyessään talousarvion vuodeksi 2008 ja
taloussuunnitelman vuosiksi 2008 – 2010
kaupunginvaltuusto kehottaa kaupunginhallitusta
selvittämään, voidaanko kotihoidontuki Helsinki-lisää
korottamalla saada houkuttelevaksi vaihtoehdoksi
laitoshoidon rinnalle alle 3-vuotiaiden lasten päivähoidon
järjestämisessä.
 
 
 

Valtuutettu Nurmela

 
                                          Arvoisa rouva puheenjohtaja.
 
                                          Ensimmäiseksi olisin halunnut ilmoittaa, että kannatan valtuutettu
Walldén-Pauligin tekemää toivomuspontta.
 
                                          Sekä sitten, kun valtuutettu Hellström ei sitä aikaisemmin tehty ja
valtuutettu Luukkainen ansiokkaasti toivomusponnen teki koiraveroon
liittyen, niin kannatan myös tätä pontta.
 
                                          Hyvät valtuutetut.
 
                                          Valtuutettu Moisio nosti aikaisemmin hyvin esiin pääkaupunkiseudun
yhteistyön ja metropoliyhteistyön ja siihen liittyvät kitkaisat ongelmat.
 
                                          Ehkä näin opetuksen näkökulmasta voisin todeta, mitä esimerkiksi
täällä RKP:n ryhmä ja muut yksittäiset valtuutetut ovat puhuneet hyvin
lukiokoulutuksen rahoituksen lisäämisestä, että olen aivan samaa
mieltä heidän kanssaan.
 
Valitettavasti tilanne taitaa olla sellainen, että joudumme Vantaan
vastahakoisuuden takia tässä jonkun aikaa odottelemaan, millaiseen
tulokseen näistä lukiolaisten korvaavuuksista kaupunkien kesken
päästään sopimukseen.
 
Olisi erittäin hyvä, että kaupunginhallitus kuitenkin varautuisi ensi
vuonna siihen, että mikäli sopimukseen näistä korvaavuuksista
päästään, niin lukiokoulutuksen rahoitusta voitaisiin vähintään täällä
salissakin mainitulla 2 prosenttiyksiköllä lisätä, jotta uudistuneen
ylioppilastutkinnon vaatimuksiin voidaan vastata.
 
                                          Sitten koulutuksesta muutama sana lisää.
 
                                          Mielestäni koulutus on järjestetty täällä Helsingissä kattavasti ja
laadukkaasti. Viime vuosina ja ensi vuonnakin tehtävät lisäykset
perusopetuksen tuntikehyksiin tuottavat lisäarvoa ja pienempiä
opetusryhmiä sekä sitten lisää aikaa yksittäisille opiskelijoille.
 
                                          On kuitenkin jatkossa tärkeää, että opetustoimi pystyisi tarkemmin
seuraamaan sitä, kuinka vaikuttavaa opetus täällä Helsingissä on eri
kouluasteilla.
 
 
 
                                          Joten esitän seuraavankaltaisen toivomusponnen:
 
                                          Kaupunginvaltuusto edellyttää, että opetustoimi selvittää
nykyistä kattavammin ja tarkemmin kriteerein
oppimistuloksia eri kouluissa, jotta oppimistuloksia voidaan
parantaa tavoitteellisesti ja tasapuolisesti eri
kaupunginosissa.
 
                                          Tällä toivomusponnella toivon myös sellaista, että pystyttäisiin
tulevaisuudessa paremmin huomioimaan erityisopetuksen kasvava
määrä ja jotta erityisopetukseen ei tarvittaisi oppilaita sitten siirtää.
 
                                          Ensi vuoden budjetissa opetuksen osalta myös on erinomaista, että
positiivisen diskriminaation määrärahaan saadaan lisäystä.
 
                                          Olemme lautakunnassa jonkun verran joutuneet taistelemaan mm. sen
kanssa, miten koulut tätä positiivisen diskriminaation määrärahaa
käyttävät ja osoitetaanko se opetukseen tai vastaavasti huonossa
tapauksessa esimerkiksi koulusihteerin palkkaamiseen rehtorin avuksi.
Tähän olemme pyrkineet lautakunnassa jo vaikuttamaan.
 
                                          Toinen seikka tähän pd-rahaan liittyen on se, että esimerkiksi
Tukholmassa käytetään tällä hetkellä kolmea kriteeriä määrittelemään
se, mihin kouluihin tai mitkä koulut ovat oikeutettuja kyseiseen
määrärahaan. Meillä Helsingissä niitä taitaa olla viisi kappaletta.
 
                                          Esitänkin seuraavankaltaisen toivomusponnen:
 
                                          Kaupunginvaltuusto edellyttää, että positiivisen
diskriminaation määrärahan korottamisen yhteydessä
opetustoimen on tarkastettava uudelleen positiivisen
diskriminaation määrärahan myöntämiskriteerejä ja
käyttötarkoituksia.
 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Pidän tässä vaiheessa päivää lyhyempänä tämän puheenvuoron ja
lopetan opetuksesta puhumisen.
 
Totean, että sen palautteen perusteella, mitä allekirjoittaneelle on tullut
ja muutenkin ns. ”kaupungille kuulee”, että nyt kun rakennusbisnes on
kovassa huudossaan ja erilaisia yrityksiä kaupunkiin perustetaan ja
mm. toimitiloja muutetaan eri tarkoituksiin kuin kaavassa on lupa
annettu ja tähän ei sitten kaupungin rakennusvalvonta ole pystynyt
aivan täysin elinkeinoelämän ja mikseipä myös yksityisten ihmistenkin
toiveiden mukaan vastaamaan, niin esitän seuraavaa toivomuspontta:
 
                                          Kaupunginvaltuusto edellyttää, että
rakennusvalvontavirasto selvittää mahdollisuuden
päivystävien rakennusvalvojien palkkaamiseen
ruuhkahuippujen keventämiseksi ja elinkeinoelämän lupa-
ja valvontamenettelyn helpottamiseksi.
 

Kaupunginhallituksen II varapuheenjohtaja Vehviläinen (vastauspuheenvuoro)

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Oli ilahduttavaa kuulla opetuslautakunnan puheenjohtajan
puheenvuoro erityisopetuksen määrän kasvun pysäyttämisestä.
 
                                          Oppimistulosten mittaamista voidaan totta kai suorittaa yhteisin kokein,
testauksin. Mutta parempi pyrkimys erityisopetuksen määrän
vähentämiseen saattaisi olla sillä, että sosialidemokraattien esitykset
otettaisiin vakavasti, että alkuopetuksessa oppilasryhmien kokoa
pienennettäisiin merkittävästi. Lapset saisivat hyvän mallin
koulunkäynnille ja he voisivat keskittyä koulunkäyntiin aivan tosissaan.
Näin ei tarvitsisi niitä ksykerhoja perustaa sitten enää ala-asteen
ylemmän luokan oppilaille.
 
                                          Kaikki toimenpiteet, joilla erityisopetuksen osuutta voidaan vähentää,
ovat tervetulleita. Mutta voisimme vihdoinkin katsoa, että tehdään ensin
ne ennaltaehkäisevät työt ja sitten vasta paikataan jälkikäteen.
 

Valtuutettu Helistö

 
                                          Arvoisa rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          En aio keikuttaa yhteistä venettä. Tuen kaupunginhallituksen esitystä
talousarvioksi ensi vuodelle.
 
                                          Erityisen ilahtunut olen kevyen liikenteen investointien mahtavasta
lisääntymisestä. Tulevaisuus on valoisa.
 
                                          Siitä huolimatta teen kaksi pontta, jotka ovat seuraavanlaisia:
 
 
                                          Hyväksyessään talousarvioesityksen kaupunginvaltuusto
edellyttää, että kaupungin eri hallintokunnat kannustavat
työntekijöitään työmatkapyöräilyyn.
 
                                          Juuri näin.
 
                                          Toinen on myös perusaiheitani näissä talousarviokeskusteluissa.
Ponteni kohdistuu siis vapaan koodin ohjelmistoihin ja niiden käyttöön.
 
                                          Sen kummemmin perustelematta seuraava ponsi:
 
                                          Hyväksyessään talousarvioesityksen kaupunginvaltuusto
edellyttää, että hallintokunnat huomioivat
tietotekniikkahankinnoissaan ns. vapaan koodin
ohjelmistojen edut.
 

Valtuutettu Kaunola

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit.
 
                                          Kannatan ensiksi valtuutettu Vikstedt’in tekemää ponsiesitystä.
 
                                          Täällä tänään on puhuttu paljon energiasta ja energialaitoksen
tuloutuksesta tähän meidän yhteiseen kassaamme.
 
                                          Mielestäni se on hyvä asia. Toivon mukaan jatkossakin voidaan olla
tämänkaltaisessa tilanteessa kuin tänään, että pystymme sieltä rahaa
kaupungin kassaan saamaan. Vaikka tuo laitos onkin liikelaitos, se on
kaupungin täysin omistama jne. Tämä meidän kaikkien kannattaa aina
muistaa.
 
                                          Kovin usein eri yhteyksissä Helsingin Energia sotketaan osakeyhtiöihin
ja sitähän se ei ole. Kiitos joidenkin. En nyt lähde tässä ketään sen
kummemmin mainostamaan, mutta näin on kuitenkin tapahtunut.
 
                                          Itse teen yhden ponsiesityksen. Tämä on jo varmaan neljäs kerta, kun
teen tämän saman ponnen. Mutta kun se ei ole johtanut myönteisiin
tuloksiin, niin joudun sen jälleen kerran uusimaan. Se on tässä
kirjasessa, ”valtuutettujen tekemät talousarvioaloitteet” sivulla 43 ja
meikäläisen nimissä oleva ponsiesitys.
 
                                          Ja se kuuluu kuitenkin näin. Luen sen nyt sanatarkasti, niin kuin se
tähän on kirjoitettu. (Puheenjohtajan välikommentti.) Näin on.
 
 
                                          Siis ponsi kuuluu näin:
 
”Vanhustenpalvelut eivät ole Helsingissä riittävällä tasolla. Taso, jolla
nykyisin toimitaan, on monille niitä tarvitseville kaukainen asia ja
vaikeasti saavutettavissa. Vaikeutta lisää se, että ei ole yhtä tasoa,
josta voitaisiin opastusta kyseisiin ongelmiin saada.
 
Jotta tämä ongelma poistuisi, esitän, että ensi vuoden
talousarvioon lisätään vanhusasiamiehen palkkaamista
vastaava euromäärä.”
 
                                          Se on vielä tällä tavalla auki oleva asia, koska sitä rahasummaa ei
ainakaan minulla ole tiedossa, paljonko siihen tarvittaisiin. Ehkä ei niin
hirveästi. Mutta tämänkaltaisen ponnen joka tapauksessa tein. Säästin
paperia ja energiaa. En lähtenyt uudelleen sitä kirjoittamaan, vaan luin
sen niin kuin se oli kirjattu talousarvioaloitteeseen.
 
                                          Hyvät valtuutetut.
 
                                          Täällä on hyvin paljon tänään annettu kiitosta talousarviosta ja puhuttu,
että tämä talousarvio on hyvä jne.
 
                                          Kyllähän tämä jonkunlainen on, mutta sanoisin, että ei se meitä kaikkia
tyydytä. Mutta siitä huolimatta, vaikka ei se tyydytä, niin kuin valtuutettu
Helistö totesi, hän ei ruvennut venettä keikuttamaan, niin en tee si
minäkään. Elikkä tässä tapauksessa tyydytään tähän, mitä tästä on
saatavissa ja pyritään jatkossa parempaan. Divisioneja nykyään ei ole
tarpeeksi takana.
 
                                          (Puheenjohtajan välihuomautus.) Aivan.
 

Valtuutettu Sydänmaa

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Aluksi kannatan valtuutettu Nurmelan kaikkia kolmea pontta.
 
                                          Ja sitten illan päätteeksi on hyvä puhua muutama painokas sana
liikunnan merkityksestä, sillä pieni taukoliikunta olisi näin pitkissä
kokouksissakin paikallaan. Voitte jokainen vähän pyörittää hartioita ja
venyttää niskoja, jotta tämä hyvin tärkeä asia jäisi mieleen sinne
aivojen sopukoihin.
 
 
                                          Eli liikuntavirasto tekee arvokasta työtä innostaakseen kaupunkilaisia
liikkumaan ja taatakseen helsinkiläisille asukkaille ja vähän muillekin
pääkaupunkiseutulaisille sekä urheiluseuroille toimintaedellytyksiä.
Mutta kuten kaikki tiedämme, eivät nämäkään toiminnot toteudu ilman
kattavaa budjettia.
 
                                          Olen hyvin iloinen siitä, että liikunnan osalta budjettiin lisättiin 300 000
euroa urheiluseuroille myönnettävään järjestötukeen. Kiitos esityksen
tekijöille ja hyväksyjille myöskin. Eli tämä suuntaus on selvästikin oikea.
 
                                          Eli syksyn otsikoissa on ollut närkästyneitä lausuntoja urheiluseurojen
edustajilta koskien liikuntaseurojen avustuksien tuettua käyttöä ja
nimenomaisesti kohdistuen opetusviraston laskutuksen viiveisiin ja
liikuntaviraston opetusvirastolle myöntämän määrärahan loppumiseen
kesken tämän syyskauden.
 
                                          Liikuntavirasto on lisännyt tämän viikon tiistain kokouksessaan vielä
loppuvuoden tukia myöntämällä tuettuun käyttöön opetusviraston
puolelle 106 000 euroa lisää rahaa. Tämä ei kuitenkaan aivan riitä, sillä
seuroille tulee vielä yhteensä 140 000 euron lisälasku maksettavaksi.
 
                                          Jatkossa avustusjärjestelmää pyritään selkeyttämään. Liikunnan ja
opetuksen lautakunnat aikovat lyödä viisaat päänsä yhteen asian
hyväksi. Toivottavasti myös valtuutetut pitävät tämän tärkeän asian
mielessään myöskin vuoden 2009 budjettia laadittaessa.
 
                                          Liikuntavirasto ja urheiluseurat tekevät hyvää ja tarpeellista työtä
monien muiden virastojen hyväksi nimenomaan ennaltaehkäisevän
toiminnan kannalta. Liikunnan terveysvaikutuksia en ala nyt
luettelemaan. Mutta vielä korostan, että seurojen tekemä nuorisotyö
liikunnan muodossa on erittäin huomattavaa.
 
                                          Oma aloitteeni koski määrärahan lisäämistä ulkoliikuntaosaston
hankintoihin. Liikuntavirastolla on huutava tarve uuteen jääkoneeseen
ja monitoimitraktoriin, joilla talven ulkoilureitistö pidetään hyvässä
kunnossa.
 
                                          Mielestäni kaupunginhallituksen vastaus oli hieman arveluttava
kehottaessaan liikuntavirastoa kohdentamaan määrärahansa
järkevästi, eikä lisärahaa tähän tarkoitukseen myönnetty. Luotan
kuitenkin viraston asiantuntijoiden arviointikykyyn, kun he kohdentavat
määrärahojen rkeisiin hankkeisiin.
 
 
                                          Tulisi kuitenkin huomata, kuinka monet jääkentät ovat talvella aamu
8:lta valmiina, kun lapset tulevat sinne luistelemaan ja kuinka tärkeänä
helsinkiläinen väestö pitää ulkoilureitistöä talvella, jääratoja, hiihtolatuja
ym. reitistöä. Jos tällainen kolmekymmentä vuotta vanha jääkone
irtisanoo sopimuksen eräänä aamuna, niin siellä sitten lapset eivät
silloin luistele. Mistä silloin rahat priorisoidaan? Otetaanko ne rahat
vanhusten liikunnasta vai otetaanko lasten uimakouluista? Että siinä
sitä on sitten miettimistä.
 
                                          Eli toivon, että myöskin näihin hankintoihin jatkossa saadaan tukea.
 

Valtuutettu Hakanen

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut kuulijat.
 
                                          Aikaisemmin käyttämässäni puheenvuorossa viittasin Stadin Ruusu –
lehteen. Tuo samainen arvio kaupungin budjettiesityksestä päättyy
kyseisessä lehdessä seuraavanlaiseen kysymykseen, jota mielestäni
kaikkien meidän on syytä pysähtyä miettimään. Se kuuluu näin: ”Eikö
kaupungin budjetin jakoa eri toimintalohkoille voida muuttaa
inhimillisemmäksi jo tänä syksynä, kaupunkilaiset saavat ihmetellä
vuodesta toiseen.”
 
                                          Meillä on mahdollisuus tänään ja kahden viikon kuluttua vaikuttaa
siihen, joutuvatko kaupunkilaiset tätä samaa kysymystä vuodesta
toiseen ihmettelemään.
 
                                          Valtuutettu Kaliman täällä esittämä arvio – joka mielestäni oli perusteltu
– siitä, että nyt käsittelyssä oleva budjettiesitys on osittain selvästikin
tietoista alibudjetointia, jonka laki kieltää, on asia, jonka pitäisi
pysähdyttää.
 
                                          Ihmettelen, että kaupunginhallituksen puolesta kukaan ei ole vastannut
valtuutettu Kaliman itse asiassa esittämään syytökseen laittomasta
budjettiesityksestä.
 
                                          Ihmettelen myös, että ylipormestari ei ole tähän asiaan vastannut,
vaikka suuren valtuustoryhmän puheenjohtaja on suorasanaisesti
syyttänyt erityisesti sosiaaliviraston määrärahojen kohdalla laittomasta
budjettiesityksestä.
 
                                          Valtuuston työjärjestyksen edellyttämällä tavalla joudun itse
käyttämään hieman aikaa esitelläkseni SKP:n ja asukaslistan
valtuustoryhmän 16 vastaesitystä, joilla me omalta osaltamme pyrimme
siihen, että alibudjetointi vähitellen loppuisi.
 
 
                                          Vastaesitys 1:
 
(Puheenjohtajan välihuomautus.)
 
Pääluvun 1, kaupunginjohtajan toimiala, kohtaan 1 14 03, menovaraus,
kaupunginhallituksen käytettäväksi. Talousarvioesityksessä 64 milj.
euroa.
 
                                          Menoihin lisätään 25 milj. euroa. Menot yhteensä 89,4 milj. euroa.
 
Anteeksi, korjaan. Se kaupunginhallituksen talousarvioesitys on 64,4
milj. euroa.
 
                                          Lisätään raamiin vuosille 2008 – 2011 käytettäväksi henkilöstön
palkkojen jälkeenjääneisyyden poistamiseen ns. Helsinki-lisällä.
 
                                          Vastaesitys 2:
 
                                          Yleisperustelut, luku 1.4, sivu 16.
 
                                          Poistetaan sivun 4 neljäs ja viides kappale koskien talouden
tervehdyttämisohjelmaa ja siihen liittyvää vuosien 2009 – 2011 raamia.
 
                                          Vastaesitys 3:
 
                                          Pääluvun 1, kaupunginjohtajan toimiala, kohdan ”Helsingin Energia”,
sivulle 95.
 
                                          Poistetaan sivun kuudennesta kappaleesta ensimmäinen lause:
”Hinnoittelua tarkistetaan markkinakehityksen mukaan.”
 
                                          Vastaesitys 4:
 
                                          Pääluvun 1, kaupunginjohtajan toimiala, kohdan ”Helsingin Energia”,
sivulle 97.
 
                                          Lisätään viimeiseksi lauseeksi: Vuoden 2007 tilinpäätöksen yhteydessä
tehdään Helsingin kaupungin omaan pääomaan siirto, joka vastaa
edellisen vuoden tasoa suhteessa Helsingin Energian tilikauden
ylijäämää.
 
 
                                          Vastaesitys 5:
 
                                          Pääluvun 1, kaupunginjohtajan toimiala, kohdan ”Helsingin Energia”,
sivulle 98.
 
                                          Sivulta poistetaan viides kappale 22 milj. euron varaamisesta Oy
Mankala Ab:n osakepääoman korottamiseen uuden
ydinvoimalayksikön rakentamista varten.
 
                                          Vastaesitys 6:
 
                                          Pääluvun 1, kaupunginjohtajan toimiala, kohdan ”Helsingin Vesi”,
sivulta 102.
 
                                          Sivun toisesta kappaleesta poistetaan lause: ”Taloussuunnitelmaan
sisältyy vesi- ja jätevesitariffien noin 5 %:n korotus vuodelle 2009.
Korotus on välttämätön verkostojen saneeraus- ja
investointihankkeisiin painottuvan investointiohjelman rahoittamiseksi.
Tariffien korotustarpeeseen vaikuttaa myös yleisen kustannustason
nousu.”
 
                                          Vastaesitys 7:
 
                                          Pääluvun 2, rakennus- ja ympäristötoimi, kohdan ”kunnan liikelaitokset,
liikennelaitos”, sivulla 151, kohtaan ”tariffituki”. Talousarvioesityksessä
108 301 000 euroa.
 
                                          Menoihin lisätään 10 milj. euroa. Menot yhteensä 118 301 000 euroa.
 
                                          Lisätään raamiin vuosille 2008 – 2011 käytettäväksi HKL:n lippujen
hintojen korotusten välttämiseen ja lippujen hintojen alennuksiin
erityisesti lapsille, työttömille, eläkeläisille ja opiskelijoille sekä
joukkoliikenteen vuorojen lisäämiseen.
 
                                          Korjataan vastaavasti perusteluissa muualla olevat maininnat tariffituen
tasosta.
 
                                          Vastaesitys 8:
 
                                          Pääluvun 3, sosiaali- ja terveystoimi, kohtaan 3 11 01, sosiaalivirasto,
sivu 179. Talousarvioesitys, menot yhteensä 975 584 000 euroa.
 
                                          Menoihin lisätään 17 milj. euroa. Menot yhteensä 992 584 000 euroa.
 
 
                                          Sosiaaliviraston raamiin vuosille 2008 – 2011 lisätään vastuualueille
lasten päivähoito 2 milj. euroa, lapsiperheiden palvelut 3 milj. euroa,
aikuisten palvelut 2 milj. euroa, ehkäisevään toimeentulotukeen 2 milj.
euroa, vaikeavammaisten subjektiiviset oikeudet 1 milj. euroa,
sosiaalinen koulutus, vanhusten palvelut 4 milj. euroa,
vanhainkotipalveluihin 2 milj. euroa, palveluasumiseen 1 milj. euroa,
sosiaali- ja lähityöhön ja hoitotakuuseen. Lakisääteisten subjektiivisten
oikeuksien, vammaispalvelulaki, toimeentulolaki, lastensuojelulaki.
Lisäksi painopistettä tulee suunnata ehkäiseviin toimintoihin,
varhaiseen tukeen, varhaiseen puuttumiseen, varhaiskuntoutukseen
siten, että asukkaat saavat palvelunsa oikea-aikaisesti omalta
asuinalueeltaan ja ammattitaitoiselta henkilökunnalta ilman turhaa
jonotusta ja byrokratiaa.
 
                                          Vanhusten kotihoidon kokeilusta tehnyt arvion perusteella palautetaan
sosiaalihuoltolain mukaiset kotiin annettavat palvelut tarvittavine
tukipalveluineen sosiaaliviraston tehtäviksi vuoden 2009 alusta lukien
taloussuunnitelmakaudella.
 
                                          Kohdassa ”sitovat tavoitteet”, sivu 181, muutetaan neljäs tavoite
kuulumaan:
 
4                   Innovaatiolla kokonaistuottavuus paremmaksi.
Palvelutuotannon tuottavuutta parannetaan ottaen
vertailukohdiksi muut pohjoismaiset suurkaupungit ja
lähtökohdiksi Helsingin omat suurkaupunki-ilmiöt.
 
                                          Vastaesitys 9:
 
                                          Pääluvun 3, sosiaali- ja terveystoimi, kohdan 3 21 ”terveyskeskus”, sivu
185. Talousarvioesityksessä 988 846 000 euroa.
 
                                          Menojen lisäys 11 milj. euroa. Menot yhteensä 999 846 000 euroa.
 
                                          Hoitotakuun toteuttamiseksi lisätään terveyskeskuksen raamiin 11 milj.
euroa vuosille 2008 – 2011 seuraavasti:
 
a)                  Terveysasemille ensivastaanoton varmistamiseksi,
omalääkärin ensiarvioon, jonojen lyhentämiseksi.
b)                  Hammashoidon ja psykiatrian hoitoaikojen
enimmäisaikojen, hyvän laadun ja asiakaspalvelun
turvaamiseksi henkilökuntaa lisätään ja hoito toteutetaan
terveyskeskuksen omana toimintana.
c)                  Tarvittava erikoissairaanhoidon lisätarve turvataan
lisätalousarviolla kunkin vuoden kuluessa.
d)                  Kotihoidon henkilöstön lisäämiseksi, erityisesti sosiaalisen
kuntoutuksen vahvistamiseksi sekä monipuolisen työavun
varmistamiseksi arvioidaan kotihoitokokeilun onnistuminen
ja tarvittaessa siitä luovutaan vuoden 2008 lopussa lain
voimaan tulon, voimassaolon päättyessä siirtäen
kotipalvelut tukipalveluineen sosiaalitoimeen.
e)                  Lähiterveysasemien turvaamiseksi, mm. Koskelan ja
Paloheinän terveysasemien säilyttämiseksi.
f)                   Terveyskeskuksen sitovat tavoitteet tulee kirjata nk.
hoitotakuun määräaikoja nopeampi hoitoon pääseminen
selkeinä lukuina.
 
                                          Vastaesitys 10:
 
                                          Pääluvun 4, sivistys- ja henkilöstötoimi, kohtaan 4 02 02, kaupungin
tuottamat opetus- ja koulutuspalvelut. Talousarvioesityksessä
451 800 000 euroa.
 
                                          Menoja lisätään 5 milj. euroa. Menot yhteensä 456 800 000 euroa.
 
                                          Lisätään opetusviraston raamiin 2008 – 2011 käytettäväksi
lähikouluverkon ylläpitämiseen mm. niin, että hallinnollisesti
yhdistettyjen koulujen rakennuksista ei luovuta sekä perusopetuksen,
lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen resurssien kehittämiseen.
 
                                          Vastaesitys 11:
 
                                          Pääluvun 4, sivistys- ja henkilöstötoimi, kohtaan 4 52 03, työllisyyden
hoitaminen. Talousarvioesityksessä 19 916 000 euroa.
 
                                          Menoja lisätään 5 milj. euroa. Menot yhteensä 24 916 000 euroa.
 
                                          Vastaesitys 12:
 
                                          Pääluvun 4, sivistys- ja henkilöstötoimi, kohtaan 4 15,
kaupunginkirjasto. Talousarvioesityksen menot yhteensä 32 021 000
euroa.
 
 
                                          Menoja lisätään 3 milj. euroa. Menot yhteensä 35 021 000 euroa.
 
                                          Lisätään raamiin vuosille 2008 – 2011 käytettäväksi lähikirjastoverkon
ylläpitämiseen ja kirjastojen hankintamäärärahojen korotukseen.
 
                                          Vastaesitys 13:
 
                                          Pääluvun 4, sivistys- ja henkilöstötoimi, kohtaan 4 31, nuorisotoimi.
Talousarvioesitys, menot yhteensä 25 067 000 euroa – kiitos
puheenjohtaja.
 
                                          Menoja lisätään 3 milj. euroa. Menot yhteensä 28 067 000 euroa.
 
                                          Lisätään raamiin 2008 – 2011 käytettäväksi nuorten itsenäisten tilojen
hankkimiseen, kunnostamiseen ja toiminnan tukemiseen, matalan
kynnyksen toimintatilojen kehittämiseen sekä Bengtsörin leirisaaren
venekannan uusimiseen ja esteettömän ranta-alueen kehittämiseen.
 
                                          Vastaesitys 14:
 
                                          Pääluvun 4, sivistys- ja henkilöstötoimi, sivulle 203. Talousarvioesitys,
menot yhteensä 809 072 000 euroa.
 
                                          Menoihin lisätään 3 milj. euroa. Menot yhteensä 812 072 000 euroa.
 
                                          Käytettäväksi hallintokuntien rajat ylittävän yhteistyön kehittämiseen,
koulutilojen monitoimikäytön helpottamiseen, Terve- ja turvallinen
kaupunki –neuvottelukunnalle sekä maahanmuuttajien
kielenopetukseen ja kotouttamistoiminnan kehittämiseen
työväenopistossa.
 
                                          Vastaesitys 15:
 
                                          Pääluvun 5, kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötoimi, kohtaan 5 21 03,
tilakeskus, vuokratulot. Talousarvioesityksessä 333 728 000 euroa.
 
                                          Tuloja vähennetään 30 milj. euroa. Tulot yhteensä 303 728 000 euroa.
 
                                          Tilakeskus alentaa kaupungin omilta peruspalveluilta perittäviä
tilavuokria.
 
                                          Vastaesitys 16:
 
 
                                          Pääluvun 5, kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötoimi, kohtaan 5 21 01,
kiinteistövirasto. Talousarvioesitys 18 404 000 euroa.
 
                                          Menoihin lisätään 7 milj. euroa. Menot yhteensä 25 404 000 euroa.
 
                                          Käytettäväksi kaupungin vuokratalojen vuokrien nousun hillitsemiseen,
mm. tonttivuokrien ja lainakulujen helpottamiseen sekä kohonneiden
peruskorjauskustannusten helpottamiseen.
 

Valtuutettu Lehtonen

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Pyysin puheenvuoron siksi, että haluan kannattaa valtuutettu Anttilan
tekemää ponsiesitystä, joka koskettelee äärimmäisen ajankohtaista ja
polttavaa kysymystä 16 – 24-vuotiaitten nuorten elämässä.
 
                                          Peruskoulun päättäneet etsivät parhaillaan silloin elämänpolkuaan ja
rakentavat suuntaa omaan tulevaisuuteen ja aikuisuuteen. Tämän
vaiheen kannattelu on todella tärkeää. Se kantaa tulevaisuudessa
hedelmää.
 
Tämä ei kuitenkaan sulje pois myöskään ennaltaehkäisevää tehokasta
työtä. Hallintokuntien yhteistyö on välttämätöntä. Tähän tavoitteeseen
tämän asian kohdalla on edettävä todellisten tekojen kautta.
 
                                          Tässä vaiheessa iltaa ei muuta.
 

Valtuutettu Puhakka

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Yritän olla lyhytsanainen tässä vaiheessa iltaa.
 
                                          Haluaisin nostaa nyt tätä henkilöstöasiaa esille.
 
                                          Tällä hetkellähän – niin kuin kaikki tässä salissa tietävät hyvin – meillä
on Tehyn työtaistelutilanne päällä ja se selkiytyy tässä lähiaikoina. Sen
jälkeen kunta-alalla on palkkaneuvottelut saati ratkaisuun ja tiedetään
täsmälleen se, missä mennään palkoissa.
 
                                          Tässä keskustelussa, kun puhuttaessa terveydenhuollon henkilöstön
tilanteesta, niin tietysti ihan johtuen tästä ajankohtaisesta tilanteesta
siellä on palkat nousseet vahvasti esille. Tietenkin tämä on aivan
oikein, koska neuvotteluissa on kyse todella palkkojen korottamisesta.
Se on todella aiheellista, aiheelliset nämä korotusvaatimukset.
 
                                          Se mikä minua huolestuttaa, on tietysti tämä tilanne, mikä syntyy sitten
työpaikoilla palkkaneuvottelujen jälkeen ja se, mitä jälkiä nämä
työtaistelut sitten jättävät henkilöstön keskuuteen. Se on tietysti yksi
asia. Toivottavasti siellä työpaikoilla sitten nämä asiat saadaan
sujumaan.
 
                                          Haluaisin nostaa vielä tämän palkka-asian lisäksi, että kun on tehty
selvityksiä ylipäänsä kunta-alan työntekijöiden tilanteesta, niin siellä on
erittäin vahvasti nousseet esille työolosuhteisiin liittyvät asiat. Itse
asiassa työntekijät eivät näissä selvityksissä aseta ykköseksi
palkkakysymystä, vaan tietyllä tavalla sen, millainen on kannustava työ,
tai miten kannustava työilmapiiri työpaikalla on, miten
oikeudenmukaista on johtaminen, miten avointa on tiedonkulku ja se,
millaiset ovat osallistumis-, vaikuttamis- ja kehittymismahdollisuudet
elikkä se, miten pystyy vaikuttamaan omassa työssään ja tekemään
sitä hyvin. Tähän liittyy myös vahvasti se, kuinka paljon meillä on
työntekijöitä.
 
                                          Ja se, mitä jo repliikissäni aikaisemmin viittasin, olen itse erittäin
huolestunut siitä, että missään tapauksessa täällä Helsingissä ei
esimerkiksi pidä lähteä siitä, että nyt kun meillä saadaan vihdoin
nostettua kuntatyöntekijöiden palkkoja täällä myös meidän Helsingin
kaupungissamme, että sitten ryhdyttäisiin tasoittamaan budjetteja
esimerkiksi karsimalla palveluja tai tinkimällä mitoituksista.
 
                                          Tiedossa on, että terveydenhuollon puolella esimerkiksi akuuttipuolella
on mitoitukset todella kireitä, samoin pitkäaikaishoidossa. Vanhusten
hoivassa on sairastettu yhtä lailla kuin raskaassa metallissa, koska
siellä on työntekijöitä liian vähän. Mitoitukset ovat liian alhaisia
hoitoisuuteen verrattuna.
 
                                          Tämä on sellainen asia, joka nyt, kun tämä palkka-asia saadaan
hyvässä järjestyksessä kuntoon toivottavasti, niin tämä on sellainen
asia, että työolosuhteisiin pitää erityisesti kiinnittää huomiota. Ja se,
että tutkimusten mukaan – todellakin – työntekijöiden omat
vaikuttamismahdollisuudet siihen työn kuvaan ja tehtäviin ovat
avainasemissa sekä johtaminen.
 
                                          Olen itse pohtinut tätä aika paljon. Kun tässähän on paineet siihen, että
me palveluja yksityistetään vedoten siihen, että yksityisellä puolella
palvelut ovat tehokkaampia ja pystytään tuottamaan edullisemmin,
josta muuten ei ole tutkimusnäyttöä. Tämäkin on hyvä myytti, jota
ruokitaan koko ajan, mutta tutkimustiedot puuttuvat.
 
                                          Haluan tehdä tästä toivomusponnen, liittyen työntekijöiden
vaikutusmahdollisuuksiin.
 
                                          Elikkä teen ponnen:
 
                                          Kaupunginvaltuusto edellyttää talousarvion
hyväksyessään, että kaupungin työntekijöiden
mahdollisuutta osallistua joko suoraan tai oman tiiminsä
kautta päätöksentekoon omalla työpaikallaan lisätään.
 
                                          Tämä on yksi niitä keinoja, joilla me voimme näyttää Helsingistä hyvää
kuvaa työnantajana.
 
                                          Meillä on tulossa lähimmän kymmenen vuoden aikana rankka
eläköityminen. Jos emme tee omien työpaikkojemme kehittämiseksi
todella tehokkaasti duunia, niin me pakon edessä olemme
yksityistämässä palveluja. Sillä tavalla tämä on erittäin iso ja vakava
asia.
 
                                          Tähän asiaan liittyen teen toisen ponnen:
 
                                          Kaupunginvaltuusto edellyttää talousarvion
hyväksyessään, että selvitetään työvoiman
rekrytointinäkymiä ja saatavuutta sosiaali- ja
terveystoimeen sekä opetukseen suunnittelukauden
aikana palkkaratkaisujen selvittyä lopullisesti.
 
                                          Elikkä sanoin juuri tätä, että se palkka ei ole se ykkösasia. Elikkä sen
jälkeen, kun palkat on selvillä, sitten ruvetaan katsomaan sitä, miltä
näyttää rekrytointimahdollisuudet ja mitkä ne asiat ovat, jotka siellä
näyttäytyvät ikään kuin esteenä, kun saadaan palkat kuntoon.
 

Valtuutettu Kolbe

 
                                          Puheenjohtaja.
 
                                          Haluaisin vain ilmoittaa kannattavani valtuutettu Ebelingin ensimmäistä
pontta ja valtuutettu Helistön ensimmäistä ja toista, molempia ponsia.
 
 

Valtuutettu Loukoila

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Aivan aluksi haluan ilmoittaa, että kannatan valtuutettu Puhakan
tekemiä ponsiehdotuksia.
 
                                          Täällä on puhuttu todella tärkeistä asioista, meidän asumisestamme,
ympäristöasioistamme, työvoimastamme ja niin pois päin.
 
Minä haluaisin tuoda päivän lopussa tällaisen vähän pienemmän, mutta
mielestäni ei suinkaan vähäpätöisemmän asian, eli kevyen liikenteen
väylien käyttäjän, kävelijän, polkupyöräilijän näkökulman.
 
                                          Meillä on viime vuosien aikana selvästi Helsingissä ollut nähtävissä
liikennekurin höltyminen. Autot ajavat päin punaista, suojatielle pyrkiviä
ei kunnioiteta, autoja pysäköidään kielletyille paikoille jne. Varsinkin
viime kesinä on ollut nähtävillä, että mopot ja moposkootterit ovat
lisääntyneet runsaasti ja nuoret ajelevat kevyen liikenteen väylillä
todella kovaa ja vaarallisesti ottamatta huomioon siellä kulkevia lapsia,
jalankulkijoita. Kevyen liikenteen väylät eivät suinkaan ole mopoille
sallittuja väyliä. (Välihuuto!) Ainoastaan, jos on merkitty mopoille
sallittu, mutta niitä on hyvin vähän. Suurin osa kevyen liikenteen
väylistä ei ole mopoille sallittuja. Ja viime aikoina kevyen liikenteen
väylille ovat ilmestyneet myös autot. Eli kevyen liikenteen väyliä
käytetään oikaisuun, kun kuvitellaan, että luvallista tietä pitkin matka on
liian pitkä. Silloin ajetaan pyörä- ja jalankulkuteitä. Eli kevyen liikenteen
lailliset käyttäjät ovat vaarassa. Jopa tahallisia yliajoja autolla on tehty
kevyen liikenteen ylillä. Viimeksi Mellunmäessä auto ajoi vanhuksen
yli jalankulkutiellä täysin tahallaan.
 
                                          Sitten meillä on esimerkiksi siltoja, joissa jalkakäytävät ovat luvattoman
kapeita. Ja kun jalkakäytävälle tungetaan jalankulkijat, pyöräilijät ja
mopoilijat ja vieressä kulkee vilkas autoliikenne, useimmiten
ylinopeutta, niin ei todellakaan voi vaaratilanteilta välttyä. Meillä on
hyvä esimerkki Vuosaaren silta. Sinne on monilta vuosaarelaisilta
lapsilta kielletty menemästä, koska siellä liikkuminen on niin vaarallista.
Isot rekat kulkevat. Ja varsinkin jatkossa, kun sataman liikenne
lisääntyy, niin Vuosaaren silta tulee olemaan entistä hurjempi. Meillä
Vuotie Vuosaaressa. Tehtiin upeat korjaukset siellä, niin nämä ns.
tappajapylväät, ne suojattiin aidoilla ja kaiteilla, että jos auto siellä
törmäilee, niin kaiteet eivät kaadu. Mutta siellä sillalla kulkevat ihmiset
ovat todella vaaratilanteessa ja heitä ei suojaa kukaan.
 
                                          Tämä on ehkä tällainen pieni kevennys tälle illalle, mutta olen ihan
vakavissani ja olen tekemässä toivomusponnen. Eli
 
                                          kaupunginvaltuusto edellyttää, että varataan riittävät
resurssit kevyen liikenteen väylien tutkimiseen. Selvitetään
niiden käyttö ja turvallisuus sekä laaditaan
liikennesuunnitelma, jolla turvataan turvallisempi
liikkuminen kevyen liikenteen väylillä.
 
                                          Tämähän tarkoittaa ”porsaita”, liikennemerkkejä, selkokielellä olevia
kieltoja nuorille, jotka eivät ilmeisesti ymmärrä mopoilla ajamisen
oikeutta tietyillä teillä.
 

Valtuutettu Osman-Sovala

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Kannatan valtuutettu Hakasen tekemää pontta koskien
taloussuunnitelmaa vuosiksi 2007 – 2009, nro 2.
 
                                          Eli mielestäni Helsingin kaupungin palkat pitää olla kilpailukykyisiä.
Tiedän itse, että naapurikunnassa Espoossa maksetaan
sosiaalityöntekijöille 300 euroa enemmän kuussa kuin Helsingissä.
 
                                          Kiitos. Ei muuta.
 

Valtuutettu Hakanen

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Jotta ilta ei käy aivan yksitoikkoiseksi, niin vaihdan kuitenkin aihetta ja
siirryn neljänteen asialistan kohtaan, joukkoliikenteeseen, josta
talousarvioesityksessä on positiivisia mainintoja palvelutarjonnan
lisäämisestä ja raideliikenteen kehittämisestä.
 
                                          Tariffitukeen esitetään – (Puheenjohtajan välikysymys.) Voinen
kuitenkin sen verran kertoa, että asia siis koskee matkalipputariffeja.
 
                                          Ehdotuksessani on vastaesitys, jossa lippujen korottamisesta
luovutaan kaikissa tariffeissa. Mutta erityisesti lasten, nuorten,
eläkeläisten ryhmien osalta siinä on esitetty konkreettisia pieniä
alennuksia.
 
                                          Mielestäni tämä on hyvin tärkeä asia.
 
                                          Jos olette ehtineet katsoa talouden ja toiminnan seurantaraporttia, niin
siitä näkyy, että viimeisen vuoden aikana joukkoliikenteen käyttäjien
määrä on edelleen vähentynyt ja matkustajakilometrien määrä
Helsingin sisäisessä liikenteessä on vähentynyt jopa 17 %.
 
                                          Eli me tarvitsemme todella radikaaleja toimia tämän suunnan
muuttamiseksi.
 

Valtuutettu Lohi

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Täällä on eräissä puheenvuoroissa kiinnitetty huomiota
liikenneturvallisuuteen. Se on kaupunkilaisten turvallisuuden kannalta
ensisijainen kysymys.
 
                                          Ja minäkin - niin kuin eräässä puheenvuorossa täällä aikaisemmin
viitattiin – puhuisin eräästä yksityiskohdasta, joka liittyy nimenomaan
Vuosaaren liikenteeseen.
 
                                          ”Tappajapylväitten” vaarahan on eliminoitu kaiteilla. Mutta Vuosaaren
ja Vartiokylän välillä oleva Vuosaaren silta on liikenteellisesti erittäin
turvaton. Siinä on 2+2 –kaistaa, siis kaksi kaistaa suuntaansa. Kaistat
ovat normaalia kapeammat. Sitten siinä on kevyen liikenteen väylät,
jossa kulkee jalankulkijoita ja pyöräilijöitä sekaisin. Sillalla on hyvin
paljon ulkoilijoita, koska Vartiokylänlahden ympäri kulkee vilkkaasti
ytössä oleva ulkoilureitti. Lisäksi sillalle pysähtyy onkijoita ja kauniin
merimaiseman katselijoita. Tuulisella säällä ja erityisesti talviliukkaalla
säällä on hyvin mahdollista, että joku ajoneuvo suistuu jalankulkijoitten
päälle.
 
                                          Näin teen tällaisen ponnen, ponsiehdotuksen, joka kuuluu näin:
 
                                          Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kevyen liikenteen
turvallisuutta parannetaan Vuosaaren sillalla.
 

Valtuutettu Bryggare

 
 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Kannatan valtuutettu Lohen tekemää pontta.
 
                                          Samalla lyhyesti kahdesta asiasta, jotka täällä eivät ole niin paljon
saaneet huomiota kuin olisin toivonut. Toinen liittyy kaupunkien
väliseen yhteistyöhön, josta ylipormestari Pajunen täällä aikaisemmin
puhui.
 
                                          Huolestuneena luin tänään Espoon kaupunginjohtaja Kokkosen
kritiikkiä Helsinkiä kohtaan, asenneilmastoa. Olen haistavinani tällaista
kovan syksyn ja tulevan vuoden asetelmien hakua.
 
                                          Toivon, että niillä henkilöillä, jotka jatkossa ovat yhteistyössä mukana -
helsinkiläisille nimenomaan - toivon, että heillä riittää kärsivällisyyttä,
pitkäjänteisyyttä ja ymmärrystä ympäristömme kuntia kohtaan.
 
                                          Porvoon valtuusto on juuri päättänyt hylätä sen lentokenttähankkeen
sinne Porvoon suuntaan, ilmentää myös hyvin tätä asetelmaa, joka
llä hetkellä Uudellamaalla on. Olen siitä erittäin huolissani. Se tulee
vaikuttamaan Helsingin tulevaisuuteen. Sillä on erittäin suuria
merkityksiä. Siis nyt puhun yleisesti asioista, ei vain lentokentästä. Sillä
on vaikutuksia, tällä ilmastolla, myös tuleviin budjetteihin.
 
                                          On erittäin tärkeätä, että tälle alueelle saadaan nopeasti huomattavasti
tiiviimpi yhteistyö. Neuvottelukuntien aika alkaa pikku hiljaa olla ohi.
Jollei tällä seudulla todellakaan ala tapahtua jotain, niin sitten on
kutsuttava valitettavasti muuta pelastusjoukkoa kokoon ja katsottava,
mikä on Suomen etu tällä alueella ja toimittava sen mukaan, vaikka se
välttämättä ei olisi kuntien ensisijainen tahto. Tiedän, että Helsingissä
ssä ollaan – väittäisin – hyvin pitkämielisiä oltu, mutta ympäristössä
sitä ei aina ole oivallettu.
 
                                          Tästä nyt en tee pontta. Tämä on vanha tarina, mutta haluan sen aina
toistaa. Meillä on vain voitettavaa tällä, myös Espoolla siitä ja
Kauniaisilla, että saamme yhteistä päätöksentekoa nopeasti kasaan.
 
                                          Toinen, joka on, ei merkitykseltään vähäinen, mutta merkittävää, on
liikunnan merkitys.
 
                                          Jälleen kerran budjettineuvotteluissa onnistuttiin pieneltä osin
parantamaan sitä ongelmaa, joka on opetusviraston ja liikuntaviraston
laskutuksen välillä.
 
 
                                          Kun pohditaan liikunnan vaikuttavuutta, niin - (Välihuuto!) Anteeksi
edustaja, valtuutettu Zyskowitz, jos häiritsen, mutta ajattelin jatkaa.
 
                                          Liikunnan vaikuttavuus on merkittävä. Toivoisin, että Helsingin
kaupunki teettäisi tutkimuksen siitä, millä tavoin eri toiminnot
budjettirahoituksessa vaikuttavat, mitä seurauksia niistä tulee. Tässä
vertailussa liikunnalla on aivan oma merkittävä ja vahvin rooli.
 
                                          Helsinki on mittava liikuntaan panostaja, mutta silti kaukana siitä, mitä
esimerkiksi Ruotsissa kunnat tekevät, aivan toista luokkaa ja
tuloksetkin ovat Ruotsissa ihan toisia, enkä puhu nyt vain huippu-
urheilusta, vaan laajemminkin.
 
                                          Silti haluan kiittää valtuustoa siitä pitkämielisyydestä, joka on ollut
liikuntapanostuksia kohtaan. Niistä on tullut hyviä tuloksia. Jatketaan
tähän samaan malliin ja vuosittain lisätään pikkaisen niitä panoksia.
Minä toivoisin, että ne panokset olisivat huomattavasti suuremmat,
mutta ymmärrän sen rajallisuuden, joka jokaisella sektorilla on. Emme
me voi kaikkea saada hetkessä aikaiseksi. Mutta tässäkin asiassa jos
pystyisimme tekemään yhteistyötä laajemmin kuntien välillä, niin
tilanne olisi huomattavasti parempi.
 

Valtuutettu Koskinen (vastauspuheenvuoro)

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Kyllä me Helsingissäkin voisimme olla sen verran itsekkäitä, että
pidetään se Malmin lentokenttä täällä.
 

Valtuutettu Puhakka

 
                                          Anteeksi. Ei voi tässä vaiheessa iltaa enää omaa nimeänsä tunnistaa
puheenvuorolistasta.
 
                                          Ajattelin replikoida valtuutettu Bryggaren puheenvuoroon tästä
liikuntaosuudesta.
 
                                          Mielestäni se oli erittäin kannatettava. Mielestäni liikunnassa pitäisi
huomioida myös ennaltaehkäisevä ja matalan kynnyksen liikkuminen,
että tehtäisiin näitä selvityksiä ja tätä puolta pystyttäisiin vahvistamaan
Helsingissä.
 
 
                                          Sitten varsinaiseen puheenvuorooni.
 
                                          Haluaisin kannattaa valtuutettu Loukoilan esittämää pontta.
 
                                          Siinähän oli nimenomaan, valtuutettu Loukoila nosti kevyen liikenteen
esille ja nimenomaan, että resursseja lisätään budjetin esityksen
puitteissa, elikkä kyse on kohdentamisesta.
 
                                          Kevyen liikenteen kulttuuri tuntuu Helsingissä löystyvän aika tavalla.
Täällä ollaan kohta samassa tilanteessa kuin Tampereella, ettei tiedä,
missä kevyt liikenne kulkee ja missä jalankulkijat kulkevat. Ei mennä
tamperelaiseen malliin, jossa saa väistellä joka puolella kevyttä
liikennettä. Pidetään täällä tätä hyvää kevyen liikenteen kulttuuria yllä.
 

Valtuutettu Ojala

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Täällä on tänään tämän illan aikana, kun olemme keskustelleet
Helsingin ensi vuoden budjetista, niin pariinkin otteeseen noussut esille
äkaupunkiseudun yhteistyö ja laajemminkin seutuyhteistyö koko
maakuntaa koskien, niin kuin äsken valtuutettu Bryggarenkin
puheenvuorossa.
 
                                          Mielestäni tämä on nyt kyllä sellainen asia, että täällä on herätetty ja on
herännyt vähän epäilyjä tavallaan toisten kuntien asemasta ja vähän
vissiin epäilyjä siitäkin, miten Helsinki pärjää tässä.
 
                                          Toivon, että kaupunginjohtaja ja muut johdossa, miettivät sitä, olisiko
aika, että valtuustolla olisi tilaisuus käydä tästä asiasta vähän
enemmän keskustelua, ylipäätänsä näistä asioista. Meillä on ollut
muutamia pääkaupunkiseudun yhteisiä asioita, yhteisiä kokouksia ja
sitten tietenkin ryhmissä on käyty keskusteluja. Meillä on
koordinaatioryhmä, mutta itse asiassa valtuustossa ei nyt viime aikoina
ole käyty keskusteluja.
 
Ennen pitkään joudutaan ottamaan kantaa sitten ihan konkreettisiin
esityksiin. Kyllähän tässä on tietysti sellainen tilanne, että eihän
Helsinki voi ihan noin vaan seurata sivusta. Joku täällä aikaisemmin
käytti puheenvuoron, että kaikkien – taisi olla Minerva Krohn. En
muista, kuka oli – mutta tavallaan tästä yhteistyöstä täytyisi kaikkien
osapuolien hyötyä, että jos lähdetään vaan ajattelemaan, että otetaan
niin kuin rusinat pullasta ja kukin sitten vaan ajaa niitä omia asioitaan ja
sitten syyttää aina toisia, jos ei joku asia etene, niin silloin ajetaan
karille aika pitkään. Ja ylipäätänsä mielestäni demokratiasta on
myöskin syytä jatkossa keskustella. Jos yhteistyötä tiivistetään
pääkaupunkiseudun kuntien ja myöhemminkin tällä 14 kunnan alueella,
niin nämä demokratiakysymykset myöskin osallistumisesta ovat ihan
ajankohtaisia.
 
                                          Toivon, että näihin palataan myöhemmin.
 

Valtuutettu Hakanen

 
                                          Kun näyttää siltä, että keskustelu tältä iltaa päättyy, niin minäkin
toivoisin demokraattisuutta, avoimuutta ja myös vähän uudenlaista
keskustelukulttuuria.
 
                                          Pidän valtuutettuna hyvin erikoisena tilannetta, jossa suuren
valtuustoryhmän ryhmäpuheenvuorossa esitetty kritiikki tietoisesta
vajaabudjetoinnista, joka rikkoo lakia, jätetään kokonaan vastaamatta
niiden toimesta, jotka esittävät ja esittelivät tälle kokoukselle
talousarvioesityksen. Tulen tähän asiaan palaamaan seuraavassa
kokouksessa.
 
 
                                          HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO
 
 
 
                                          Rakel Hiltunen                                      Hannu Hakala
                                          puheenjohtaja                                       osastopäällikkö
                                          (paitsi osa 286 ja 287 §:ien kohdalla)
 
 
 
                                          Harry Bogomoloff
                                          puheenjohtaja
                                          (osa 286 ja 287 §:ien kohdalla)
 
 
 
                                          Minerva Krohn
                                          puheenjohtaja
                                          (osa 286 ja 287 §:ien kohdalla)
 
 
                                          Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:
 
 
 
                                          Sirkka-Liisa Vehviläinen                      Esko Riihelä
                                          kaupunginvaltuutettu                           kaupunginvaltuutettu