Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Vastauksena valtuutettu Dahlbergin kysymykseen esitän kunnioittavasti
seuraavaa:

 

                                          Rakennusvirasto on viimeisen kymmenen vuoden aikana tehnyt tai
teettänyt sisäilma- ja kosteusvauriotutkimuksia yli kolmessasadassa
kaupungin omistamassa palvelurakennuksessa. Kosteusvaurio-
ongelmien selvitystyö aloitetaan rakennusteknisillä tutkimuksilla, joilla
kosteusvaurio-ongelmat pystytään useimmissa tapauksissa
selvittämään. Mikäli käyttäjien kokemat ongelmat eivät selviä
rakennemittauksilla, rakennetutkimuksilla, tutkimuksia täydennetään
sisäilmamittauksilla. Mittausten tulokset eivät ole yksiselitteisiä, mutta
ne saattavat ohjata vaikeiden ongelmien tutkimista oikeaan suuntaan.

 

                                          Homekoirien käyttöä on kokeiltu. Tällöin on kuitenkin havaittu, että
koirien hajuaisti on niin hyvä, että ne löytävät myös itse ongelman
kannalta merkityksettömiä asioita. Homekoirien laajamittaiseen
käyttöön ei ole perusteita.

 

 

                                          Hyvällä kiinteistön hoidolla, kunnon seurannalla, ajoissa tehdyillä
korjauksilla ja perusparannuksilla pystytään ehkäisemään suurin osa
kosteus- ja homevaurioista. Rakennusten systemaattinen
kuntoarviotoiminta ja peruskorjaushankkeiden
hankesuunnitelmavaiheessa tehtävät kosteusvauriotutkimukset
ehkäisevät homevaurioiden syntyä. Tärkeää on myös, että käyttäjät ja
huoltohenkilökunta antavat välitöntä palautetta havaituista
kosteusvaurioista, eli jo ennen homevaurion syntymistä.

 

                                          Kaupunki on yhteistyössä muitten kuntien kanssa luonut ”Terveelliset
tilat” eli Teti-tietopankin, johon kerätään tietoja erityisesti rakennusten
kosteus-, home- ja muista sisäilmaongelmista, niiden tutkimuksista ja
tehdyistä korjaavista toimenpiteistä. Tietopankkia käytetään apuna
ongelmien ratkaisemisessa.

 

 

 

 

                                          Kiitos puheenjohtaja, arvoisa puheenjohtaja. Tack fru ordförande.
Hyvät valtuutetut.

 

                                          Valtuutettu Dahlberg nostaa esille erittäin tärkeän kysymyksen.

 

                                          Olisin tässä vielä homeongelmasta sen verran sanonut, että kun asiaa
pohditaan, on syytä kiinnittää huomiota myös siihen, mistä
homeongelma usein johtuu. Ja kun puhutaan palvelurakentamisesta,
päiväkodeista ja kouluista, niin jokainen tässä salissa tietää, mikä
vaikutus tasakattoisilla rakennuksilla on homeongelmien syntymisiin.
Ilman tasakattoisia rakennuksia homeongelma ei olisi Helsingissä niin
suuri. Jokainen, joka asuu talossa, jossa on katto, tietää, että siellä
homeongelmat ovat erilaisia ja huomattavasti helpommin hallittavissa.

 

                                          Toivon, että Helsingissä voitaisiin jo ihan suunnittelutasolla päästä
siihen, että palvelurakentaminen, joka tehdään kuitenkin
veronmaksajien rahapussista, että palvelurakentamista ei, että ei
jatkettaisi sitä traditiota, joka edelleen ikävä kyllä jatkuu ja jossa
päiväkoteja rakennetaan tasakattoisesti niin, että talven lumipeite jää
sinne ja sitten valuu rakenteisiin ja kastelee jossain vaiheessa talon.

 

                                          Toivon todella, että päästäisiin sellaiseen päätökseen, että
tasakattoisia koulu- ja päiväkotirakennuksia ei hyväksyttäisi kaupungin
palvelurakentamisessa.

 

 

 

                                          Puheenjohtaja.

 

                                          Minulla olisi itse asiassa lisäkysymys apulaiskaupunginjohtajalle tähän
problematiikkaan liittyen, joka koskee valvontapuolta ja viranomaisten
välistä yhteistyötä.

 

                                          Me tiedämme, että toisaalta kukin viranomainen tai kukin virasto itse
harrastaa - tai pitäisi ainakin harrastaa – itsevalvontaa, eli jos epäillään,
että terveyshaitta on olemassa, hankitaan tarvittavat tiedot ja
mittautetaan ja sitten toisaalta ulkoinen valvonta hoidetaan
ympäristökeskuksen kautta.

 

                                          Kysyisinkin, onko työnjako näiden välillä aivan selvä? Meillä on
esimerkkejä mm. ruotsinkielisellä koulupuolella siitä, että koulu sinänsä
on itse hankkinut tietoja, jossa ns. raja-arvot on selkeästi ylitetty, mutta
sitten ei ole vaan ryhdytty toimenpiteisiin, että vuosia on mennyt ja
koulussa on kuitenkin allergikkoja ja astmaatikkoja, jotka selkeästi tästä
ovat kärsineet ja mitään ympäristöviranomaisen päätöstä,
ympäristökeskuksen päätöstä ei ole vielä ollut. Miten kauan tällainen
tilanne voi jatkua, että sinänsä on jo olemassa mittaukset, jotka
osoittavat selkeästi, että raja-arvot on ylitetty, mutta toimenpiteisiin ei
vaan ryhdytä?

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Apulaiskaupunginjohtaja Saurille pitäisi varmaan sanoa, että ihan
vastaus sen suuntaan, että ei ole perusteita homekoirien
käyttämisestä, on varsin perusteeton.

 

                                          Esimerkkinä on Kallion virastotalon 1990-luvun lopun home- ja
kosteusongelmat, jossa nimenomaan tarkka selvitys jouduttiin
tekemään silloin kaupungin nykyisen työsuojelupäällikön Luoman
tilaaman homekoiran haistelun ja yksityiskohtaisten tutkimusten
perusteella. Sehän johti aikanaan myös siihen, että Kallion
virastotalossa tehtiin kunnollinen kuntotutkimus, ei vain kuntoarvio,
vaan tutkimus, jossa todettiin mm. nyt tämän jo menneen
peruskorjauksen tarpeellisuus. Silloin todettiin myös, että ikkunat, jotka

oli rakennettu vuonna 1964, eivät enää tule vuoden 1997 tilanteessa
kestämään kuin 5 – 10 vuotta.

 

No, jätettiin tekemättä tuo ikkunakorjaus ja samaan aikaan jätettiin –
ikävä kyllä – selvittämättä myös vuoden 2001 alumme yhteydessä
havaitut uudet ongelmat, jotka johtuvat sekä ? rakennusvirheistä.
Urakoitsija, joka oli ns. halvimmasta päästä, teki tietoisesti
kosteusvauriot Kallion virastotalon I osaan. Edelleenkin siellä on
havaittavissa erittäin pahat home- ja kosteusongelmat, joita ei ole
vieläkään poistettu. Olemme nyt neljättä kertaa sieltä -
sosiaalipäivystys siis - evakossa.

 

Vaatisin, että kun näitä korjauksia tehdään, ainakin jatkovaiheessa
selvitetään homekoiran tarkkuudella, onko edelleen näitä lähteitä
olemassa, sillä sädesienet, Aspergillus ja muut homeet ovat
kohtuullisen vaarallisia ja juuri näitä pysyviä sairastumisia, astmaa ja
muita ? on meillä jo eläkkeelle lähtevillä työntekijöillä. Mielestäni tämä
on vakava asia, eikä sitä näin voida sivuuttaa. Mm. Reijula, Kariola oli
vetämässä tämän sisäilmaprojektin Kallion virastotalon osalta. Hän
totesi aivan samat asiat.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Minun mielestäni kosteusvaurioitten ehkäiseminen olisi aivan
ensiarvoista. Hyvä on, että selvitetään jälkikäteenkin ja mitkä kohteet
ovat ensimmäiseksi korjattava. Mutta se, että näitä tapahtuu, johtuu
mielestäni hirveän paljon siitä, että työmailla on liian paljon
urakoitsijoita. Eli pitäisi nyt jo Helsingin kaupunki uudistaa
hankintasääntöään, rajoittaa siinä ohjeessa jo aliurakointiketjua. Minä
itse näen rakennustyömailla, mitä siitä aiheutuu, että on kymmenittäin
firmoja ja niitten valvonta on erinomaisen vaikeata. Tultaisiin toimeen
nykyisilläkin valvontaresursseilla, siis rakentamisaikana, jos tämä asia
tehtäisiin vähän toisella tavalla kuin yksityispuolella tehdään. Siellä on
ilmeisesti varaa tehdä kolmeen, neljään kertaan uudestaan
saneeraustyöt. Mutta Helsingin kaupungille ei minun mielestäni ole
siihen varaa.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

 

                                          Haluaisin myöskin kiinnittää huomiota homevaurioiden
ennaltaehkäisyyn. Se olisi se tapa, jolla pitäisi mennä eteenpäin.

 

                                          Homevaurioiden laajuus oli esillä myöskin, kun budjettia valmisteltiin
ryhmien kesken. Niissä keskusteluissa tuli ilmi se, että meillä ei ole ollut
riittävästi resursseja edes tarkastustehtäviin ja nyt on sitten löydetty
joitakin keinoja, että voitaisiin jatkossa vähän paremmin sitä
tarkastustoimintaa hoitaa ja ainakin purkaa niitä jonoja, mitä sinne on
ehtinyt syntymään.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Valtuutettu Dahlberg on tehnyt hyvän kysymyksen koskien näitä
homeasioita.

 

                                          Itseäkin tämä ennakointi kiinnostaa niin, että halusin sen ottaa esille.
Onko kaupungilla prosessia, jossa rakennukset käytäisiin tietyin
määrävälein lävitse, tarkastaen, onko niissä potentiaalista kosteusriskiä
ja ovatko rakennustyypit tässä suhteessa jotenkin priorisoitu?

 

 

                                          Puheenjohtaja.

 

                                          Ainakin yksityisten taloyhtiöiden puolella monta kertaa eräs yleisimpiä
syitä homeeseen tai sen tapaiseen tuntemukseen on puutteellinen
tuuletus. Etenkin talviaikana asukkaat, vuokralaiset tai asunnon
omistajat saattavat laittaa asunnon poistoilman aukot tukkeeseen sen
vuoksi, että lämpö pysyisi asunnossa. Kun tämä aukko sitten avataan
uudestaan, niin ilma pääsee kiertämään, jolloin myöskin homehajut sun
muut poistuvat asunnosta.

 

En tiedä, onko samanlaista tarkastusta tehty kaupungin puolella. Mutta
tällainenkin pieni asia on varmaan hyvä ottaa huomioon.

 

 

                                          Puheenjohtaja.

 

 

                                          Yritin painaa puheenvuoronappia, mutta se ei ilmestynyt tauluun.

 

                                          Muutama vastaus esitettyihin kysymyksiin.

 

                                          Valtuutettu Johansson kysyi, onko työnjako selvä virastojen oman
valvonnan ja ympäristökeskuksen kesken.

 

                                          Se on periaatteessa kyllä selvä. Tilojen haltijan tulee huolehtia siitä,
että jos on syytä epäillä home- tai muuta sisäilmaongelmaa, sen on
ryhdyttävä asianomaisiin toimiin. On sellaisia tapauksia tosin, että
tilojen haltija ei ole sellaisiin toimiin ryhtynyt ja ympäristökeskus on
uhkasakon antanut eräällekin nimeltä mainitsemattomalle koululle
muutama vuosi sitten.

 

                                          Valtuutetut Salin kysyi homekoirista.

 

                                          Homekoirista minulla ei ole sen parempaa tietoa kuin mitä äskeisessä
vastauksessa esitin. Asiantuntijoitten mukaan homekoirat eivät sovellu
laajamittaiseen käyttöön, vaan on käytettävä muita soveltuvia
menetelmiä.

 

                                          Kallion virastotalon ulkoseinissä ei alustavissa tutkimuksissa ole
löytynyt ihmisille haitallisia mikrobeja. Kiinteistövirasto käynnistää
hankesuunnittelun, jossa selvitetään, kuinka pitkä elinkaari
rakennuksen ikkunoilla ja julkisivulla on. Tiettävästi suurremonttia ei ole
lähitulevaisuudessa luvassa.

 

                                          Valtuutettu Koskinen kysyi, onko olemassa järjestelmää, jolla näitä
asioita voitaisiin ennaltaehkäistä.

 

                                          Kaupungin rakennuskantaan tehdään kuntokartoituksia säännöllisin
väliajoin. Niissä on tarkoitus löytää myös mahdolliset home- ja muut
sisäilmaongelmat.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kanssavaltuutetut.

Kotona asuvilla ikä-ihmisillä on vaikeuksia päästä sekä
hammaslääkärille että suuhygienistille. Suun terveydenhuolto on
erittäin tärkeää ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa. Suun kautta
leviää monet infektiot salakavalasti ja saattavat aiheuttaa nopean
yleistilanlaskun. Siksi säännölliset käynnit suuhygienistille edistää
vanhusten mahdollisuuksia pysyä terveinä ja omatoimisina pidempään
kotona. Suuhygienistin palvelut tulee saada joustavasti tukemaan
kotipalvelua ja omaishoitoa.

 

Kysyn, mihin toimenpiteisiin kaupunginhallitus aikoo ryhtyä vanhusten
suuhygienistipalveluiden lisäämiseksi?

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Suun terveydellä on yhteys ihmisen kokonaisterveyteen ja
hyvinvointiin, kuten valtuutettu Tenkula kirjoittaa.

 

                                          Hammashuolto-osasto on jo tänä vuonna panostanut kotihoidossa
olevien asiakkaiden suun terveydenhuoltoon mm. kouluttamalla
kotihoidon henkilökuntaa, jotta he osaisivat paremmin ottaa huomioon
asiakkaiden suun terveyden tehdessään asiakkaan henkilökohtaista
hoitosuunnitelmaa. Toimintaa on kuvattu mm. ”vanhusten
syrjäytymisen ehkäiseminen Helsingin kotihoidossa”, lupaavien
käytäntöjen jalostamishanke, siis tällaisessa väliraportissa.
Hammashuolto-osasto on lisäksi suunnitellut yhteneväiset suun
terveyttä edistävät toimintamallit kaupungin pitkäaikaissairaaloihin ja
vanhainkoteihin.

 

Syyhygienistien määrä on vuodesta 2000 kasvanut 41:stä tämän
hetkiseen 71:een. Samalla suuhygienistien osuus hammashuollon
työntekijöistä on lisääntynyt 8,2 %:sta 11,7 %:iin. Niin suuhygienistien
absoluuttinen lukumäärä kuin suhteellinen osuutensakin on siis viime
vuosina kasvanut. Samaan aikaan on kunnan velvollisuutta
hammashuollon palvelujen järjestämiseen kuitenkin laajennettu
lakimuutoksilla olennaisesti.

 

                                          Vuonna 2002 koko väestö tuli verovaroin tuetun hammashoidon piiriin
ja vuonna 2005 ns. hoitotakuun lainsäädäntö asetti aikarajat myös
terveyskeskushammashoitoon pääsylle. Voimakkaasti lisääntyneen

hammashoitopalvelujen kysynnän kattamiseksi Helsingin kaupunki
lisäsi vuosina 2001 ja 2002 omaa hammashuollon henkilöstöään 84
uudella vakanssilla, joista 10 oli syyhygienistejä. Vuonna 2005
perustettiin vielä 51 uutta vakanssia, joista 15 oli suuhygienistejä.

 

                                          Tulevaisuudessa hammashuolto-osasto pystyy aiempaa paremmin
kohdistamaan suuhygienistien työpanosta myös vanhuksiin.
Suuhygienistien työpanosta tarvitaan vanhusten ohella mm. kehittyvän
purennan omaavien lasten ja nuorten hoitoon.

 

                                          Kaupunginjohtajan ensi vuodelle esittämän 1,7 milj. euron
lisämäärärahan lisäksi kaupunginhallitus päätti 15.10.2007
kokouksessaan vielä 0,5 milj. euron lisämäärärahasta hammashuollon
ostopalveluihin. Vuoden 2008 toimintasuunnitelmaa laadittaessa
vanhusten suun terveydenhuolto tulee olemaan yhtenä
painopistealueena hammashuolto-osastossa.

 

 

                                          Kiitoksia vastauksesta arvoisa apulaiskaupunginjohtaja.

 

                                          On totta, että Helsingin kaupunki on panostanut hammashuoltoon
vakanssien ja määrärahojen puitteissa, mutta siltikin minusta tuntuu,
että valtakunnan tasolla ollaan jäljessä. Erityisesti vanhukset ja lapset
erityisryhmänä tulisi huomioida tällä tavalla ennaltaehkäisyn muodossa.

 

                                          Siksi toivonkin, että kaikki toimenpiteet, mitä apulaiskaupunginjohtaja
Kokkonen kertoi tiedotuksen ja käypähoito-ohjeiden ja muiden osalta,
niitä edelleenkin jatketaan ja samalla lisätään tietoisuutta siitä, miten
paljon helpommalla ja halvemmalla tämä asia hoituu ennaltaehkäisyn
kautta.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Valtuutettu Tenkulan kysymys on erittäin tärkeä.

 

                                          Suuhygienistien toimintaan on siirtynyt paljon sellaista hampaiden
puhdistusta ja hoitoa, mikä aikaisemmin oli vain hammaslääkäreiden
tehtävä, eli suuhygienistien toiminta lisääntyy koko ajan. On suunniteltu
myös sitä, että suuhygienistit tulisivat Kela –korvauksen piiriin samalla

lailla kuin fysioterapeutit ovat. Nyt on mahdollisuus hakeutua
yksityiseen hammaslääkäriasemalle ja saada sieltä
hammaslääkäritarkastus ja suuhygienistihoito, jolloin siihen sisältyy
Kela –korvaus. Tämä mahdollisuus täytyy aina muistaa.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Valtuutettu Tenkulan kysymys on erinomaisen tärkeä semminkin kuin
todella apulaiskaupunginjohtaja Kokkosen toteama kunnan velvoite
koko väestön hammashoidon järjestämiseen vuonna 2002 ja vielä
sitäkin tiukempi lainsäädäntö vuoden 2005 maaliskuussa tuli voimaan
eli hoitotakuulainsäädäntö.

 

                                          Olisinkin tiedustellut jatkokysymyksenä apulaiskaupunginjohtaja
Kokkoselta.

 

Kun suuhygienistit ovat tekemässä tai tehneet kotikäyntejä ikäihmisten
luona, jotka eivät juuri ole liikuntakykyisiä eli ovat kotihoidon
asiakkaana, niin käynnistyykö myös tästä tilanteesta - joka varmastikin
vastaa kiireellisen ja muun hoidon tarpeen arviointia - myös sitten
hoitotakuun aikarajat ja määrät eli 3 kuukauden kuluessa pitäisi
tarpeellisiin toimenpiteisiin ryhtyä? Miten tällä hetkellä on Helsingillä
tilanne? Kykenemmekö vastaamaan siihen haasteeseen - jota
eduskunnan oikeusasiamies on muutamaan kertaan tainnut jo
kaupungillemme antaa - juuri tämän hoitotakuulainsäädännön
määräaikojen noudattamisesta vuonna 2008 tai 2009? Miltä se
vaikuttaa?

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Toteaisin ensinnäkin, että minunkin mielestäni oli erinomainen asia,
että valtuutettu Tenkula otti tämän esille, koska jo tämä pienikin,
lyhytkin keskustelu osoittaa sen, miten tärkeästä asiasta on kysymys.

 

                                          Haluan kiinnittää huomiota siihen, että tässä on kansalaisten oma
panos. Vanhempien panos lasten suun terveydessä on erittäin tärkeä.
Tämä on alue, jolla helposti voidaan tehdä itse erittäin suuri
ennaltaehkäisevä työ. Näyttää siltä, että ne nuoret aikuiset, joitten omat
suut on aikanaan hoidettu hyvään kuntoon, ovat hieman löysänneet nyt
omien lastensa suun terveydestä huolehtimista. Tässä on mielestäni
ryhtiliikkeen paikka.

 

 

                                          Havaitsin myöskin sen, että valtuutettu Tenkulan kysymyksellä oli
välitön vaikutus valtuuston toimintaan. Täällä nimittäin ainakin eräs
valtuutettu kaivoi välittömästi hammastikun esiin ja alkoi kaivella
hampaitaan.

 

                                          Toivon, että muutkin huolehtivat ienten terveydestä, koska
suutulehdukset - kuten valtuutettu Tenkulan lyhyessä ytimekkäässä
kysymyksessä todetaan - vaikuttaa ihmisten kokonaisterveyteen.

 

                                          Mitä tulee sitten valtuutettu Salinin kysymykseen, kotikäynnillä pyritään
tietysti huolehtimaan hyvin ihmisten kaikkinaisesta terveydestä.

 

Kiireellisissä tapauksissa Helsingissä on pystytty huolehtimaan
ihmisten suun terveydenhuollosta. Meillä on jonoja ja joudumme
asettelemaan ihmisiä tärkeysjärjestykseen. Mutta nyt katseet
kohdistuvat palvelusetelikokeiluun. Näyttää siltä, että sen myötä
saamme tässä suuren harppauksen aikaan.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä asettaa ehdokkaakseen
yhteistyöjohtaja, diplomi-insinööri Hannu Penttilän. Hän on ryhmämme
yksimielinen ehdokas.

 

Hänen ansioihinsa haluan viitata lyhyesti siten, että hän on suorittanut
teknisessä korkeakoulussa diplomi-insinöörin tutkinnon
maanmittausosastolla, mutta myöskin pitkän oppimäärän
arkkitehtiosastolla, joka ei yleensä ole tiedossa. Hän on harjoittanut
jatko-opintoja yhdyskuntasuunnittelun alalla. Hänellä on ulkomaisia
opintoja. Hänellä on opintoja strategia- ja johtamisasioissa.

 

 

                                          Hänen työkokemuksensa on varsin vakuuttava. Hän on aloittanut
Länsi-Uudenmaan seutukaavaliiton seutukaavainsinöörinä 1977, siis
kolmekymmentä vuotta sitten. Hän on toiminut Lohjan kunnassa
kaavoitustehtävissä. Hän on toiminut - mikä mielestäni on hyvin
keskeistä havaita – Suomen luonnonsuojeluliiton toimistopäällikkönä
vuosina 1979 – 1985, siis kuuden vuoden ajan
luonnonsuojelutehtävissä. Ympäristöministeriöön hän siirtyi vuonna
1985 yli-insinöörin tehtäviin ja oli tässä tehtävässä peräti kolmetoista
vuotta aina vuoteen 1998. Hämeen liiton maakuntajohtajaksi hänet
nimitettiin 1998, jossa hän oli viisi vuotta vuoteen 2003. Ja edelleen:
pääkaupunkiseudun yhteistyöjohtajaksi vuodesta 2004.

 

                                          Hänen karriäärinsä osoittaa, että hänellä on hyvä johtamiskyky. Hän on
johtanut organisaatioita, jotka toimivat juuri tällä alueella, josta nyt on
kysymys.

 

                                          Kielitaito on englannin kielessä erinomainen. Hän puhuu ruotsia ja
myöskin saksaa ja ranskaa jossain määrin.

 

                                          Sotilasarvoltaan hän on luutnantti – haluan todeta tämän tänne oikeaan
reunaan. Ja hän on edelleen valittuna Asuntoreformiyhdistyksen
puheenjohtajaksi vuonna 2006. Osuuskunta Asuntomessujen
hallintoneuvoston jäsen vuodesta 2007. Samoin hän on Ekokem Oy:n
hallintoneuvoston varapuheenjohtaja ollut vuodesta 2004 vuoteen
2006. Ja edelleen: Euroopan unionin kokemusta hänellä on. Hän on
ollut unionin komission kaupunkiympäristön asiantuntijaryhmän jäsen
1993 – 1998, alueiden komitean jäsen 1995 – 2002 ja edelleen hän on
ollut komission Euroopan ympäristöliiketoiminnan palkintolautakunnan
jäsen vuodesta 2005. Ja edelleen: hän on Euroopan
metropolijoukkoliikenteen tilaajaviranomaisten Emptan hallituksen
varapuheenjohtaja. Ymmärsin, että hänet on valittu tämän elimen
puheenjohtajaksi.

 

                                          Espoon kaupungissa hän on toiminut luottamustehtävissä. Hän on ollut
ympäristösuojelulautakunnan puheenjohtaja niinkin varhain kuin
vuonna 1978 – 1988, siis kymmenen vuoden ajan lautakunnan
puheenjohtajana, kaupunginvaltuuston valtuutettuna vuodesta 1989
vuoteen 1998 - siis yhdeksän vuotta – ja kaupunginhallituksen
puheenjohtajana Espoossa vuonna 1993 vuoteen 1995, Helsingin
seutukaavaliiton liittovaltuuston jäsen ja myöskin monessa muussa
tehtävässä. Hän on toiminut myöskin sisäasiainministeriön
asiantuntijatehtävissä.

 

 

                                          Arvoisat valtuutetut.

 

                                          Nyt kun sosialidemokraattinen ryhmä esittelee teille tämän ehdokkaan,
olemme lähteneet siitä, että hän on äärimmäisen asiantunteva. Hän on
alansa ehdoton auktoriteetti, asiantuntija. Hän hallitsee kaavoitusta,
ennen kaikkea liikennekysymyksiä. Hänellä on kokemusta siihen alaan,
josta nyt on kysymys.

 

                                          Toivon, että valtuusto, te voisitte mahdollisimman laajasti kannattaa
häntä. En rohkene toivoa, että valinta olisi yksimielinen, koska olen
kuullut, että Vihreiden ryhmä tulee esittämään vastaehdokkaan.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Kokoomuksen valtuustoryhmä on käsitellyt myös tätä valintaa. Olemme
yhdessä päättäneet, että tuemme Hannu Penttilän valintaa
apulaiskaupunginjohtajan tehtävään.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

 

                                          Hannu Penttilä on hyvä ehdokas apulaiskaupunginjohtajaksi. Hän on –
kuten hakemusasiakirjoista ja yhteenvedosta on luettavissa ja kuten
valtuutettu Kalima täällä kertoi – ansioitunut ja pätevä ja erinomaisen
kokenut pääkaupunkiseudun asioissa ja erityisesti
joukkoliikenneasioissa, joka on tietysti myös tämän
apulaiskaupunginjohtajan toimialalla ihan keskeinen tehtävä ja
keskeinen osa meidän kaupunkisuunnitteluamme ja Helsingin
menestystä.

 

                                          Kuitenkin esitän, että emme valitse vain hyvää ehdokasta, vaan
valitsemme vielä paremman ehdokkaan tähän virkaan eli Osmo
Soininvaaran.

 

                                          Tiedämme kaikki, mitkä ovat Helsingin haasteet juuri tällä hetkellä.
Meillä asuntotuotanto takkuaa, meillä on uudet erittäin isot
kaupunginosat suunnittelussa, seutuyhteistyössä on paljon haasteita.
Helsingin juna on varsin kovassa vauhdissa. Tarvitaan sellainen
viranhoitaja tähän tehtävään, joka tuntee erityisesti asuntopolitiikkaa

hyvin, jolla on kyky esittää siellä ennakkoluulottomiakin ja uusia
ratkaisuja näitten ongelmien voittamiseen, mutta tarvitaan sellainen
viranhaltija, joka tuntee Helsingin asiat erinomaisen tarkkaan ja on
valmis tarttumaan tähän virkaan ja sen haasteisiin välittömästi.

 

                                          Nostan pitkäaikaisen valtuutetun, kansanedustajan ja myös entisen
ministerin Osmo Soininvaaran ansioista yhden vain esiin, joka saattaa
tuntua pieneltä, mutta joka valtuuston kannalta on erinomaisen
arvokas.

 

                                          Hän on toiminut myös tarkastuslautakunnan puheenjohtajana. Tämä on
tehtävä, jota usein hieman vähätellään tai joka usein ehkä unohdetaan,
mutta juuri sen tehtävää hoitaessaan valtuutettu saa aivan erinomaisen
näkemyksen siitä, mitkä on kaupungin haasteet kokonaisuutena ja
miten konserni toimii.

 

Tämä kaikkien muitten ansioitten ja henkilökohtaisten ominaisuuksien
lisäksi tekisi Osmo Soininvaarasta erinomaisen
apulaiskaupunginjohtajan.

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Vielä ikään kuin jälkilähetyksenä esitän, että kun menemme vaaliin, niin
se suoritettaisiin suljetuin lipuin.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Valtuustolle on esitetty kahta hyvin erilaista ehdokasta
kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtavaksi
apulaiskaupunginjohtajaksi.

 

                                          Hannu Penttilällä on pitkä virkamiestausta, johon sisältyvät tehtävät ja
kokemus seudullisista kysymyksistä. Penttilän ammattitaito painottuu
maankäytön ja kaavoituksen asioihin.

 

Osmo Soininvaaralla - näkemyksemme mukaan – on vahva ja näkyvä
ja arvostettu poliitikon ura ja talousasioihin ja tutkimukseen liittyvä
tausta.

 

Keskustan näkemyksen mukaan Penttilässä painottuu viran
kaupunkisuunnittelun puoli, kun taas Soininvaarassa painottuu

kiinteistötoimen puoli. Soininvaara itse on verrannut opillista taustaansa
Pekka Korpiseen. Soininvaara siten saattaisi jatkaa johtajana Korpisen
tapaisella linjalla, mutta jättäen ehkä Korpista vapaammat kädet
kaupunkisuunnittelun arkkitehtonisiin ratkaisuihin. Soininvaara on luova
ja varmasti vaatisi sitä alaisiltaan, kuten myös tutkimusten
hyödyntämistä ja uusia ratkaisuja. Toisaalta Penttilä tulee luultavimmin
suuntaamaan vahvemmin Helsinkiä viime aikoina tärkeäksi koettuun
seudulliseen yhteistyöhön. Keskusta on kovasti pohtinut toisaalta ja
toisaalta.

 

                                          Apulaiskaupunginjohtajista on tehty osa poliittista läänitystä, vaikka lain
mukainen peruste, valintaperuste on yksinomaan pätevyys. Itse
asiassa, jos ajatellaan poliittista tasapainoa, vapautunut paikka kuuluisi
ennemminkin vihreille kuin sosialidemokraateille. Voi myös kysyä
kuitenkin, palveleeko tällainen kaupunginjohtajien valintajärjestelmä
enää nykyajan vaatimuksia?

 

                                          Helsingin kokoisen kaupungin johtamisessa tarvitsemme parasta
mahdollista osaamista. Nämä molemmat ehdokkaat ovat erittäin hyviä.
Mutta nykyinen valintamalli myöskin karsii väistämättä ison osan
hakijoista, koska valintamalli on poliittinen.

 

                                          Onkin vakavasti pohdittava jatkossa, löytyisikö sellaista Helsinkiin
sopivaa hallintomallia, joka turvaisi kaupungin johdossa parhaan
mahdollisen osaamisen? Tällainen malli voisi löytyä esimerkiksi
erilaisia pormestarimalleja soveltaen.

 

                                          Kaupunginjohtaja valitaan 7 vuodeksi. Keskustan mielestä tämän ajan
suurimmat haasteet ovat metropolipolitiikaksi kutsutussa seudun
kehittämisessä. Se on pitkällä tähtäimellä Helsingin etu, sillä
Helsinkihän ei ole omavarainen.

 

                                          Vaikka Penttilä on sosialidemokraattien ehdokas, mielestämme hänen
pätevyytensä vastaa parhaiten tulevan toimikauden tärkeimpiin
haasteisiin.

 

                                          Eli Keskustan valtuustoryhmä kannattaa Hannu Penttilän valintaa
Helsingin uudeksi kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtavaksi
apulaiskaupunginjohtajaksi.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

 

                                          Helsingissä kaupunginjohtajan ja apulaiskaupunginjohtajan paikat on
jyvitetty kolmelle suurimmalle puolueelle.

 

                                          Valtuuston suurin ryhmä taitaa kuitenkin olla me muut, joilla ei ole ns.
omaa kaupunginjohtajaa. Meitä on 22 täällä salissa, joilla ei ole
puolueen nimittämää ... (Välihuuto!) No, aika suuri ryhmä kuitenkin,
22. No, joka tapauksessa näin nyt on. Siitä on nyt turha tässä pulista.
Meidän on tehtävä valinta, valittava kaupunkisuunnittelusta ja
kiinteistötoimesta vastaava apulaiskaupunginjohtaja.

 

                                          Vasemmistoliiton valtuustoryhmässä me haastattelimme sekä Hannu
Penttilää että Osmo Soininvaaraa. Olemme tulleet haastattelun jälkeen
sille kannalle, että kannatamme Hannu Penttilän valintaa. Uskomme,
että hänestä saamme hyvin taitavan apulaiskaupunginjohtajan. Hänen
työkokemuksensa maakuntajohtajana ja yhteistyöjohtajana ja kokemus
valtion hallinnosta sekä toiminta niin kansalaisjärjestötoiminnassa kuin
myöskin kunnallisena päättäjänä varmasti edesauttavat. Uskomme,
että hyvä yhteistyö hänen kanssaan voi syntyä. Onhan hän tottunut
toimimaan poliittisten päättäjien kanssa tiiviisti.

 

 

 

 

 

                                          Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Tämän asemakaavan peruslähtökohta on asuintalojen suojelu
nimenomaan sen vuoksi, että arkkitehti Alvar Aalto on ne suunnitellut.
Joukossa on jopa kolme lamellitaloa, jotka nyt suojellaan sr-1 –
merkinnällä. Aloite on tullut Alvar Aallon Säätiöltä, joka esittää kaikkien
kyseisen arkkitehdin suunnittelemia rakennuksia suojeltaviksi.

 

                                          Museovirasto esittää kaavasta antamassaan lausunnossa mm.
seuraavaa: ”Kaikille As Oy Kelakartanon rakennuksille on annettu
suojelumääräys sr-1. Vastaavaa määräystä on käytetty myös muissa
viime aikoina laadituissa Alvar Aallon kohteita koskevissa
asemakaavan muutoksissa, joten suojelun osalta kaavamuutos
noudattaa jo aiemmin tehtyä linjausta.”

 

                                          Tällainen linjauksen periaate minua kovasti ihmetyttää. Eihän missään
tapauksessa ole perusteltua suojella rakennusta sen vuoksi, että sen
on suunnitellut arvostettu ja kuuluisa arkkitehti. Mahdolliset suojelulliset
arvot on pohdittava ja arvioitava erikseen yksittäisesti jokaisen
rakennuksen kohdalta. Rakennuksessa täytyy itsessään olla suojelun
täyttävät arvot, oli sen sitten suunnitellut kuka tahansa.

 

                                          En kuitenkaan vastusta tämän suojelukaavan hyväksymistä, koska
siinä viisaasti sallitaan ullakkorakentamista, millä uskon olevan
ympäristölle pelkästään positiivisia vaikutuksia. On erittäin hyvä, että
nämä rakennukset voivat suojelusta huolimatta elää mukana ajassa.

 

                                          Mutta kaiken kaikkiaan näyttää olevan paikallaan
kaupunkisuunnitteluvirastossa miettiä suojelun periaatteita uudelleen
sekä punnita tarkkaan, onko mielekästä jatkuvasti lisätä suojelukohteita
asemakaavoilla niin runsain määrin kuin nykyisin tehdään, kun taas
toisaalta kaikin keinoin pyrimme elävöittämään kaupunkia.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Olen valtuutettu Walldén-Paulig’in kanssa vähän samaa mieltä siitä,
että se ei riitä suojelun perusteeksi, että kuuluisa arkkitehti on piirtänyt
talon.

 

Tuo kortteli on kuitenkin kokonaisuus. Tunnen sen. Se on lapsuuden
asuntoni viereinen kortteli. Ja vaikka siinä on muutama sellainen talo,
jotka yksittäisenä nyt ei mitään suojelua ansaitsisi, se kortteli
kokonaisuutena kyllä ansaitsee eikä sitä voi puoleksi suojella. Siinä
mielessä tämä päätös on perusteltu. Mutta se ajatus, että jokainen
tönö, jonka Alvar Aalto on piirtänyt pitäisi tässä maassa suojella, niin ei
sellaista. Silloin mennään henkilöpalvonnan puolelle.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Samaa mieltä edellisten puhujien kanssa.

 

Sitten vielä sellainen lisäkommentti, minkä olen aikaisemminkin täällä
esittänyt, että jos arkkitehdit joutuisivat panemaan nimensä näkyviin
suunnittelemansa talon kylkeen, niin talot olisivat paremman näköisiä
kuin mitä ne tänä päivänä monessa kohdin ovat.

 

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat.

 

                                          Olen Pakila-Seuran puheenjohtaja ja siinä ominaisuudessa ollut
mukana tässä kaavaprosessissa, silloin kun se on koskenut
vuorovaikutusmenettelyä asukkaiden ja kaupungin
kaupunkisuunnitteluviraston kanssa.

 

                                          Vuorovaikutusmenettely on hyvä tapa saada esille yhteinen viisaus
asiassa. Ymmärrettävää on, että kaikkea mitä asukkaat tuovat esille, ei
voida ottaa huomioon. Mutta toivottavaa tietysti olisi, että tällainen
menettely olisi hyödyllistä kokonaishankkeen kannalta.

 

                                          Tässä tapauksessa asukkaat toivoivat systemaattisesti, että Maunulan
pohjoisosaan rakennettavan uuden asuinalueen liikenne ohjattaisiin
etelään kohti Maunulan palveluja eikä pohjoiseen Pakilan kapeille
asuntokaduille ja olemattomiin palveluihin.

 

                                          Kun asukkaat vuorovaikutustilaisuuksissa esittivät tällaisia toivomuksia,
kaupunkisuunnitteluviraston edustajat esittivät rakennettavan
kerrosneliömäärän alentamista. Ja kun tähän sitten todettiin, että –
ainakin suurella enemmistöllä – alue on mitä sopivin rakennettavaksi ja
sinne mahtuu kyllä neliötä, että haluamme, että liikennettä järjestetään
siten, että tulevilla asukkailla olisi järkevä, normaali suuntautuminen
palveluiden ääreen ja kaupungin keskustaan päin, kuin että mentäisiin
pohjoiseen, jossa palveluja ei ole ja jossa on liikenteelle hankalat
olosuhteet kapeilla asuntokaduilla, kaupunki taas alensi rakennettavien
neliöiden määrää.

 

                                          Tämän tyyppinen menettely osoittaa, että on etukäteen päätetty, että
kaupunki pitää kiinni suunnitelmastaan ja pyrkii sopuun asukkaitten
kanssa alentamalla asuinneliöitten määrää. Näin ollen tässä ei
varsinaisesti otettu ollenkaan huomioon asukkaitten näkökulmia, tässä
vuorovaikutteisessa menettelyssä. Menettely oli käytännössä irvikuva
siitä, mitä sen olisi pitänyt olla.

 

                                          Tämä tilanne vielä korostui myöhemmin. Viimeisessä versiossa tässä
kaavassa kysymyksen alainen asuinalue on liitetty Pakilan osaksi.
Enkä voi olla välttymättä siltä lopputulokselta, että näin tehtiin sitä
varten, etteivät asukkaat voisi sanoa, että Maunulan uuden
kaupunginosan liikenne ohjataan Pakilan kaduille, kun se nyt sitten on
Pakilan osa, niin se on Pakilan liikenneverkossa. Ei tämäkään
kosmetiikka miksikään asiaa muuta. Olisi alunperin ollut paljon
järkevämpää lähteä liikenneratkaisussa kuvaamallani tavalla.

 

 

                                          Kaupunkiin tarvitaan asuntoja. Tämä kaavaprosessi on näin pitkällä. En
tästä asiasta muuten protestoi, mutta tästä menettelystä haluaisin
parannetun painoksen seuraaviin tilanteisiin. Ei tällainen kuuleminen
ole mistään kotoisin, että siinä ei edes vähääkään oteta huomioon
kaupunkilaisten näkemyksiä.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Tämä täydennysrakennuskaava on periaatteessa mielestäni kyllä
hyväksyttävä, vaikka siinä on ongelmakohtia, joihin olisi toivonut
suunnitteluvaiheessa löytyneen parempia ratkaisuja.

 

                                          Huonona ratkaisuna näen esimerkiksi Saarnaajantiellä sen, että 200
m2:n lisämaa on liitetty vain kahteen seitsemästä puistoon rajautuvasta
tontista. Lopputuloksena on puiston puolella sekava ja poukkoileva
rajaus, joka ei luo selkeää yhtenäistä kaupunkikuvallista linjaa. Puiston
hoidonkin kannalta ratkaisu tuntuu huonolta.

 

                                          Kiinteistövirasto on ollut oikeassa todetessaan tässä yhteydessä, että
kaavassa olisi syytä olla johdonmukainen. Joko raja on entisellä
paikallaan tai se siirtyy uudelle linjalle kaikkien tonttien kohdalta.

 

                                          Saarnaajantien lisämaan liitoksen yhteydessä on ilmennyt myös
suunnitteluvaiheessa tietämättömyyttä ja epäselvyyttä. Lisämaata
sanee tontin ja sen naapuritontin keskinäisestä rasitusoikeuksista, josta
on mahdollisesti seurannut vajavainen informointi ja kuuleminen. Olen
tietoinen, että eräs maan omistaja tulee selvittämään asian
oikeellisuuden.

 

                                          Monet paikalliset asukkaat ovat mielipiteissään ilmaisseet myös
huolensa kaavan liikennesuunnitelmista ja erityisesti siitä, että uuden
asuinalueen liikenne ohjataan Pakilan kapeille asuntokaduille eikä
Maunulan katuverkostoon. Tähän kaupunkisuunnittelulautakunta on
vastannut, että se on mahdotonta.

 

                                          On kuitenkin toivottavaa, että kaavan jatkokäsittelyssä seurataan
erityisesti suunniteltujen liikennejärjestelyjen toimivuutta ja
turvallisuutta. Yleisten töiden lautakuntakin on ilmaissut huolensa
liikennejärjestelyistä.

 

                                          Sen vuoksi teen seuraavan toivomusponnen:

 

                                          Hyväksyessään Maunulan koillisosan asemakaavan
kaupunginvaltuusto kehottaa kaupunginhallitusta
huolehtimaan siitä, että kaavan jatkokäsittelyssä
kiinnitetään erityistä huomiota Pakilantielle suuntautuvan

liikenteen toimivuuteen ja turvallisuuteen.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Maunulan alueen kehittämisen kannalta täydennysrakentamiseen liittyy
monia myönteisiä mahdollisuuksia.

 

Tämän kaavaesityksen kohdalla tulee jälleen kerran esille kuitenkin se
ongelma, että täydennysrakentamista tehdään osittain melualueelle.
Toinen ongelma tässä kaavaesityksessä liittyy osaan tonteista, joille
suunnitellaan jopa 0,4:n tonttitehokkuutta, joka mielestäni
tämänkaltaisella alueella on liian suuri. Pidän korkeana myös tähän
erillispientaloalueeseen eräille tonteille esitettyä 0,35:n tehokkuuslukua.

 

                                          Mielestäni alueiden suunnittelussa pitäisi välttää sellaisia ratkaisuja,
joissa näin suurilla tehokkuusluvuilla pyritään tuomaan lisää asuntoja
tilanteessa, jossa Helsingissä on paljon suurempia alueita, joissa
voidaan asuntotuotannon tavoitteita pohtia helpommin kuin tällaisen
pienen täydennysrakennusalueen kohdalla.

 

                                          Liikennevirtojen osalta – joihin täällä kiinnitettiin edellisissä
puheenvuoroissa huomiota – toivoisin jatkosuunnittelussa ylipäätään
pohdintaa siitä, millä tavalla jo nyt kohtuuttomasti paisunut Maunulan
läpiajoliikenne voitaisiin ohjata Tuusulantielle ja sitten parantaa mm.
joukkoliikennettä niin, että ruuhkaisuus ei lisääntyisi.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Maunulassa liki kolmekymmentä vuotta asuneena olisin mieluusti
tietysti nähnyt, että nämä alueet olisi voitu säilyttää puistona ja
viheralueina ja virkistysalueena. Mutta ymmärrän sen todella hyvin, että
pientaloja on kaivattu ja näin niitä nyt sitten saadaan suhteellisen
hyvien joukkoliikenneyhteyksien lähelle.

 

                                          Liikenne on tässä ongelma, niin kuin edellä valtuutettu Walldén-Paulig
kertoi. Paras vaihtoehtohan olisi ilman muuta se, että joko Alkutieltä tai
Saarnaajantieltä elikkä Pakilan eteläosasta voitaisiin tehdä uusi liittymä
Tuusulanväylälle. Mutta olen ymmärtänyt, että tielaitos ei ainakaan

tässä vaiheessa ole siihen suostuvainen. Toivon, että jatkossa vielä
tätä aihetta pidetään esillä. Se palvelisi silloin koko Pakilaa, jos näin
voitaisiin tehdä. Nythän se liittymä on siellä hyvin paljon kauempana
pohjoisessa.

 

                                          Se vaihtoehto, mistä valtuutettu Enroth puhui, että Pakilan osuuden
asuinalue olisi tiellä liitetty Maunulan suuntaan, on aika vaikea. Silloin
oltaisiin jouduttu tekemään tie tämän puisto- ja viheralueen läpi. Se ei
ole enää nykyaikaa, että teillä pilkotaan näitä vähäisiä viheralueita, mitä
Helsingissä on jäljellä. Elikkä paras vaihtoehto on se, että ajetaan sitä,
että saadaan uusi liittymä Saarnaajantieltä tai Alkutieltä Tuusulantielle.

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Jotta näitä liikenteen ongelmia voidaan vähän minimoida ja vähentää,
kannatan valtuutettu Walldén-Pauligin tekemää pontta.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Kaupunkisuunnittelun kaavavalmistelu ei kuule tasapuolisesti
kaupunginosayhdistyksiä eikä kaupunkilaisia. Valtuutettu Enroth kertoi
tästä hyvän esimerkin Pakilasta. Omat kokemukseni ovat
Lauttasaaresta länsimetron rakentamisen tiimoilta.

 

                                          Huoleni johtuu myös siitä, että Arkkitehtuuri nyt –ohjelma ei käsitellyt
millään lailla asukaskuulemista.

 

                                          Haluan, että asukkaita kuullaan oikeasti. Tilaisuuksia ei järjestetä
valtuuston istuntojen kanssa päällekkäin samoiksi illoiksi, tilaisuuksiin
varataan mikrofonit ja riittävästi tilaa, jotta asukkaat pääsevät mukaan
kuulemistilaisuuksiin.

 

                                          Liittyen tähän valtuutettu Walldén-Pauligin ponteen, jota haluan myös
kannattaa, toivon, ettei tämä merkitse jatkuvaa töyssyjen lisäämistä
näille kapeille kaduille.

 

 

 

                                          Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Ordförande, bästa fullmäktige.

 

                                          Esityslistan sivulla 87 mainittu sopimus on allekirjoitettu 22. lokakuuta
2007.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Kyseinen kaava, joka on käsittelyssä, on kokonaisuudessaan erittäin
hyvä ja koskee Kivikon liikuntapuistoa.

 

                                          Liikuntapuiston kehittäminen ja tekeminen tuonne tuon kaavan
mukaisena, on erittäin tärkeää. Se lisää monien kaupunkilaisten
liikunta- ja virkistysmahdollisuuksia sekä paikallisesti Mellunkylän
alueella että laajemminkin koko Helsingissä.

 

                                          Tässä ehdotuksessa kuitenkin, ehdotuksen matkan varrella sieltä on
tippunut pois ampumaharrastajat. Sinällään ihan ymmärrettävää. Siellä
on ollut paljon siihen vastustajia ja näin pois päin, asiani, nyt puheeni ei

liitykään siihen, että haluaisin sitä alkaa hirveästi tässä repostelemaan.

 

                                          On kuitenkin tosiasia se, että ammunnan harrastaminen on osa
suomalaista perinnettä ja kulttuuria, metsästystä jne. Se on myöskin
suosittu liikunnan muoto ja urheilulaji. Siitä on kansainvälistäkin
näyttöä, kuten useat liikuntaa seuraavat tuntevat ja tietävät.

 

                                          Pelkästään Helsingin seudulla, tai koko maassa voidaan todeta, että on
noin 650 000 ampuma-aseluvan haltijaa. Pelkästään
pääkaupunkiseudullakin on noin 100 000 henkilöä, jotka toimivat
kyseisissä ampumaharrastuksissa.

 

                                          Täällä pääkaupunkiseudulla ampumaratoja on Santahaminassa. Se,
että kun tiedetään, että ampumaurheilijat käyttävät, metsästäjät
käyttävät, täällä on paljon muitakin, mm. virkamiehiä, poliiseja, tulli,
puolustusvoimat joissain määrin ovat näiden käyttäjiä, tuo määrä on
tällä hetkellä aivan liian pieni. Kokonaisuutena täällä
pääkaupunkiseudulla tilanne on siis erittäin heikko.

 

Toivoisinkin, että Viikin ja näiden muiden lakkauttamisen myötä
voitaisiin lähteä selvittämään sitä, missä olisi oikea paikka tälle
harrastukselle ja ennen kaikkea sille, että voitaisiin edes jonkinlaiset
mahdollisuudet taata. Tämä on myöskin turvallisuuskysymys. Tänä
päivänä yhä enenevässä määrin tapahtuu näitä tällaisia pilkkaan
ampumisia muualla kuin valvotuilla ampumaradoilla. Se ei ole
kenenkään meidän, ei kaupunkilaisten eikä myöskään kaupungin
ulkopuolella asuvien, mökkiläisten tai muiden etu.

 

                                          Näinpä toivoisinkin, että Helsinki yhdessä muiden pääkaupunkiseudun
kuntien kanssa etsisi aidosti uusia, jopa innovatiivisiakin keinoja taata
riittävä ampumarataverkon olemassa olo pääkaupunkiseudulla.

 

                                          Näin teenkin seuraavanlaisen ponsiesityksen:

 

                                          Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki aloittaa
aktiivisen selvitystyön yhdessä pääkaupunkiseudun
muiden kuntien kanssa siitä, miten ampumaharrastajien
mahdollisuus harrastukseen kyetään järjestämään
kohtuullisessa aikataulussa.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

 

                                          Valtuutettu Hakola, jos olisi niin, että Hakola ei tietäisi, että tilanne on
juuri tällä hetkellä se, että Helsingin kaupunki selvittää esimerkiksi
Sipoon kanssa sitä, olisiko mahdollista, että sieltä löytyisi tällainen
paikka tai muualta pääkaupunkiseudulta, niin tätä voisi kannattaa,
mutta kun kaikki tietävät sen, että tätä asiaa tällä hetkellä juuri
selvitellään hyvin tiiviisti ja on tehty jo pari vuotta, niin tämän ponnen
sisältö on lähinnä sellainen, että minäpä tässä nyt vähän näytän, että
minä huolehdin ampujista.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Asia on juuri näin kuin valtuutettu Bryggare äskeisessä
puheenvuorossaan totesi.

 

                                          Uudenmaan liitto, joka parhaillaan valmistelee vaihemaakuntakaavaa,
jossa nimenomaan määritellään ampumaradat ja kaikki autoradat ym.,
on tehnyt laajan selvityksen näistä ampumaratapaikoista. Joten on
aivan turhaa kaupungin virkamiesten ajan käyttöä, että tehdään
tällainen uudelleen selvitys, joka on aivan tuore selvitys, jota
parhaillaan käytetään valmistelutyön pohjana. Jos valtuutettu Hakola ei
tiedä, niin varmaan voi tilata sen selvityksen Uudenmaan liitosta. Se on
varmaan ihan ilmainen kansanedustajalle ja valtuutetulle.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Tuen ilman muuta tätä pontta vanhana mestariampujana. Viimeksi olin
Lahdessa ampumassa pasifistina. 48,5 lonkalta vedin viidellä. Olen
myöskin ollut vuonna 1959 kokoomuspuolueen jäsenenä ampumassa
silloisella ampumaradalla ja yleensä alta kymppiä ei tullut.

 

                                          Mutta korostan yhtä asiaa, joka voi teitä hauskuuttaa kuitenkin.

 

                                          Tämä pelleily sillä, miten vaarallista kaikki on, on totta nykyään, koska
kulttuuri on muuttunut. Luokkatoverini - upseerin poika, josta tuli
upseeri 1957 - varastivat Meritullinkadulta kanakopeista ylhäältä
konekiväärin. Se oli Ilta-Sanomissa. Ja kun olin nuori perhosten
kerääjä, syankaliumia saatiin noin ja näin apteekeista ostaa niin tai näin

ja kaikilla oli kantopommeja ja myöskin dynamiittia ja räjäytettiin noin tai
näin joka puolella. Nyt tämä on kontrolliyhteiskunta, jossa kaikkea
kontrolloidaan, eikä saa edes kivääri kädessä, siis edes suljetussa
kädessä enää ? vaunuihin. On erittäin hyvä, ettei näin saa tehdä.
Kyllä yhteiskunta on mennyt päin prinkkalaa. Aikanaan luotettiin
ihmisiin, nyt on kaiken maailman kontrollia. Sen vuoksi tuen valtuutettu
Hakolaa, vaikka olen toista mieltä hänen kanssaan.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Äskeisen puheenvuoron jälkeen on aika epäkiitollista kiivetä tänne
pönttöön puhumaan. Mutta jonkun pitää nämä epäkiitollisetkin hommat
hoitaa, joten uhraudun tähän mielelläni.

 

                                          Ensinnäkin, mitä tähän itse kaavaan tulee, tämähän on erinomaisen
hyvä kaava. Tämä kannattaa meidän ilman muuta hyväksyä.

 

Urheilumiehinä tiedämme, että tiloja ei ole koskaan liikaa. Moni meistä
tietää myös sen, että ampumaradalla vietetty aika monasti on
palkinnut.

 

                                          Valtuutettu Hakolan ponnesta.

 

                                          Haluan sitä lämpimästi kannattaa.

 

                                          Samalla haluaisin pikkuisen oikaista valtuutettu Anttilan näkemyksiä, tai
sanotaanko näin, kertoa oman versioni siitä, mitä hän kertoi siitä mitä
Uudenmaan liitossa mahdollisesti tehdään.

 

                                          Siellä tehdään vaihekaavaa, josta on todellakin tehty opus, jossa tätä
asiaa selvitellään, mutta se on lähinnä ollut selvittelyä, että on todettu,
että ”tässä on ollut ampumarata”, ”tuossa on ollut ampumarata” ja
”tuolla on ollut ampumarata” ja rukseja on siihen karttaan tullut
useampia, mutta että siellä aktiivisesti etsittäisiin paikkaa, on kyllä
jäänyt minulta huomaamatta, vaikka olen osallistunut niin kokouksiin
kuin tutustumismatkoihinkin erityisesti.

 

                                          Etsiminen, nimenomaan tämän aktivointi on tärkeä asia. Sitähän
valtuutettu Hakola tavoittelee, että päästäisiin asiassa liikkeelle.
Uudenmaan liiton selvitys ei mielestäni ole sellaisessa moodissa ja
asennossa tällä hetkellä, että sen perusteella olisi odotettavissa mitään

suurempaa tai nopeampaa tulosta. Jos Helsingin kaupungin
liikuntavirastossa on tekeillä selvitys samasta asiasta, niin sitä en tiedä.
Jos se on jossakin hyvässä vaiheessa, niin kertokaa se sitten täällä.
Uudenmaan liiton selvitys kestää aika kauan ennen kuin se sieltä tulee.
Uskoisin, että ennemmin laskeudutaan lentokoneella Porvoon liepeille.

 

 

                                          Valtuutettu Bogomoloff, joka on myöskin Uudenmaan liiton hallituksen
jäsen, tietää aivan hyvin, että vaihemaakuntakaavan päätöksenteko on
tämän valtuustokauden aikana, eli ensi vuonna viimeistään se tullaan
päättämään. Siinä määritellään ampumaratapaikat. Siinä mielessä
selvitykset on tehty. Ja totta kai on siinä selvityksessä haettu kaikki
entiset ja mahdolliset uudet paikat. Mikään ei estä tietystikään, että
tehdään, jos kaupungit haluavat tehdä päällekkäisiä hommia.

 

 

                                          Puheenjohtaja.

 

                                          Kannatan valtuutettu Hakolan hyvää, hienoa pontta.

 

                                          Mutta totean, että liikuntavirasto ja liikuntalautakunta on aloittanut jo
aktiivisen etsimisen noin puolisen vuotta sitten tätä hyvää asiaa varten.

 

 

                                          Anteeksi, arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Valtuutettu Karu kuuluu liikuntalautakuntaan. Hän siellä nyt selvittää
tätä asiaa. Nyt tehdään pontta siitä, että selvitetään tätä asiaa.

 

                                          Haluan nyt kysyä ihan oikeasti, että kun teemme näitä ponsia, minä
haluan myös niitä kannattaa silloin, kun ne ovat merkittäviä, mutta
meidän ponnen tekemisemme silloin, kun se on, kaikki tietää, että
asiaa jo selvitellään, niin se laskee se ponnen arvo.

 

                                          Toivoisin, että ponnet, jotka täällä tehdään oikeasti, ne menevät tuossa
valmistelukoneistossa sillä tavalla eteenpäin, niitä arvostetaan.

 

                                          Ymmärrän kyllä valtuutettujen Hakolan, Karun ja Bogomoloffin

tavoitteet. Ilman muuta Helsingin seudulle pitää saada sellainen paikka,
missä tärkeätä, tätäkin asiaa harrastetaan, nimittäin kysymys on myös
esimerkiksi diplomaattikunnan ja monen muun asian kannalta
merkittävästä asiasta, jonka takia tämä paikka pitää löytää. Mutta kun
tässä asiassa mennään jo eteenpäin, niin eikö me, kun se tieto on
laajasti olemassa varsinkin kyseisillä henkilöillä, niin sen takia toivoisin,
että tehtäisiin sellaisia ponsia, jotka oikeasti tarkoittavat sitä.

 

 

                                          Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Olin kuulevinani, että tätä ampumaratahommaa on jo pyöritelty pari
vuotta, haettu sitä paikkaa. Minäpä heitän teille terveisiä ja haasteen
Kittilän kunnasta.

 

                                          Siellä otti Kittilän ”keisari”, Otto Naskali ilmoitti, että hän valmistaa ja
valmistuttaa sinne kansainväliset normit täyttävän hiihtostadionin ja
sellaisen hiihtoladun, joka täyttää profiililtaan kansainväliset normit. Sitä
ei valmisteltu kahta vuotta. Se tuli kahdessa vuodessa valmiiksi. Siellä
pantiin töpinäksi, kun todettiin, että tarve on.

 

                                          Tässä ei ole ollenkaan puhuttu siitä, että tämä ampumaharrastus,
puhutaan harrastuksesta, mutta minä puhuisin pikkuisen siitä
ammattilaisuudesta, mitä täällä tarvitaan, nimenomaan ampujilla. Kuka
teistä pystyisi ampumaan hirven Lauttasaaressa ilman, että se
aiheuttaa vaaraa ympäristölle? Löytyykö salista sellaista henkilöä?
(Välihuuto!) Löytyykö myös valtuudet tehdä se? Pelkkä
metsästäjätutkinto, hirvikoe, ei riitä siihen. Entäpä sitten, kun meillä on
haavoittunut citykarhu, joka rupeaa tallustelemaan täällä? Sitäkin
voidaan naureskella, mutta se on hengenvaarallinen otus silloin, kun se
kulkee tuolla. Senkin lopettaminen on ammattilaisen työtä. Se pitää olla
laaki ja vainaa –periaatteella valmista. Sitä ei voi toista kertaa
haavoittaa. Sitten tulee, on piru irti. Elikkä tarvitaan sellaisia ampujia,
jotka pystyvät tällaisiin huippusuorituksiin. Niihin ei pysty
harjoittelematta. Se vaatii jumalattoman intensiivisen harjoittelun.
Siihen tarvitaan kunnollinen ampumarata.

 

Tällaisella kunnollisella ampumaradalla, jos se nykyaikana perustetaan,
pitää olla ympäristötekijät huomioituna viimeisen päälle. Tässä olisi
pääkaupunkiseudulla mahdollisuus ottaa ja tehdä EU:n mallirata, jossa
on kaikki ympäristöhommat otettu huomioon ja hakea siihen myös
EU:lta tukirahaa sitten, kun me tämä 141-tuki menetetään. Otetaan se

sinne ampumaradalle.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Mielestäni on hyvä, että Kivikon liikuntapuistoon ei tule ampumarataa.

 

                                          Ampumisharrastukseen liittyy meluhaitat. On aivan järjetöntä, jos
ampumista harrastetaan Suomen tiiviimmin asutulla alueella. Eli kun
nyt puhutaan tästä kaava-asiasta, on aivan selvä, että tähän ei sitä
ampumarataa kannata laittaa.

 

                                          Uudenmaan liitossa todella on tehty selvityksiä ampumaradoista. Ne
löytyvät muuten Uudenmaan liiton nettisivuilta. Siellä voi käydä
katsomassa. Siellä vaihekaavaan etsitään paikkoja maakunnallisesti
merkittäville ampumaradoille. Siellä mahdollinen uusi paikka olisi
Ämmässuon kaatopaikan vieressä, jossa voi ajatella tietysti, että
meluhaitat ovat hieman vähäisemmät kuin ehkä Kivikossa.

 

                                          Jos vaihekaavaan tällainen uusi ampumaradan paikka Ämmässuon
kaatopaikan viereen tulee, olisi toivottavaa, että nämä erilaiset
citykarhujen ja hirvien ynnä sitten taas harrastuksekseen muuten
ampuvat, nämä ampujat löytäisivät toisensa, jotta se rata olisi sitten
sellainen, että se palvelisi eri ampumatarpeita.

 

                                          Jos ajatellaan kaava-asioita yleensä, niin se on eri intressien
yhteensovittamista. Varmasti on niin, että ampujat haluaisivat vaikka
puolet Uudestamaasta käyttää ampumaharrastukseen. Mutta kun täällä
pitää olla myöskin asumista ja luonnon rauhaa, niin ei sitä ampumista
voida ihan joka puolella harrastaa.

 

 

 

                                          Rouva puheenjohtaja.

 

                                          Kysymys on siis Uutelan asemakaavasta, joka on kaiken kaikkiaan iso
ja hyvä asemakaava, iso alue niin ulkoilun kuin ympäristönkin kannalta.
Eli kaiken kaikkiaan tällainen asemakaava on otettava ilolla vastaan.

 

                                          Olen pitkin tätä asemakaavaprosessia
kaupunkisuunnittelulautakunnassa joutunut kuitenkin pohtimaan ja osin
kritisoimaan vahvastikin liikenneratkaisua, joka on tämän Uutelan
asemakaavan yhteydessä valittu. Eli tarkoitan siis sitä, että Uutelan
alueen vanha Uutelantien nykyisenlainen käyttö liikennealueena loppuu
ja rakennamme Uutelan itäalueelle uuden Skatanniementien –
anteeksi, Otto ja Vapaavuori, voisiko poistua tai jotain?
(Puheenjohtajan välikommentti.)

 

                                          Olen pitänyt ongelmallisena Uutelan mahdollista liikenneongelmaa.
Tarkoitan tällä siis sitä, että rakennamme uuden Skatanniementien,
joka helposti saattaa houkutella alueen käyttäjät saapumaan alueelle
henkilöautoilla. Varsinkin jos, kun kaupunkilainen tulee Helsingin
länsipuolelta, niin saapuminen paikalle on aika hankalaa.

 

                                          Pitkin käsittelyä ja viimein sitten/viimeistään?
kaupunginhallituskäsittelyssä kuitenkin saatiin yhteisesti hyväksytty
ajatus siitä, että tämän asemakaavan hyväksymisen yhteydessä
pyritään myös tietoisesti siihen, että alueella henkilöautoliikenne, tai
sanottaisiinko näin, että tarpeeton henkilöautoliikenne vähenee.

 

                                          Puhuin jo kaupunkisuunnittelulautakunnassa, että meidän kannattaisi
tämän tyyppisen kaavan yhteydessä myös oivaltaa vesiliikenteen
mahdollisuudet. Mutta lautakuntakäsittelyssä tulin siihen
johtopäätökseen, että vesiliikenteen eteen kannattaa tehdä
valtuustossa ponsi.

 

                                          Tämä on ollut sinänsä mielenkiintoinen valtuustokokous, että tässä on
nyt kahdessa aikaisemmassa asemakaavassa yritetty tarkentaa
kaavan hyvyyttä ponsilla. Mielestäni nyt seuraavaksi esittämäni ponsi
erinomaisesti palvelisi tulevaa Uutelaa ja sen käyttöä.

 

 

                                          Ponteni kuuluu näin:

 

                                          Hyväksyessään asemakaavamuutoksen
kaupunginvaltuusto edellyttää, että mahdollisuuksia
vesiliikenteen järjestämisestä Uutelaan tutkitaan.

 

                                          Tarkoitan tällä siis sitä, että olisi aivan mainiota, jos esimerkiksi
Kauppatorilta, Hakaniemestä tai vaikka Herttoniemestä voisi hypätä
vesibussiin ja matkustaa saaristomaisemissa ja saapua Uutelaan ja
nimenomaan silloin ei tarvitsisi sitä henkilöautoa mukana rahdata.

 

                                          Uutelassa on kaksi, kolme valmista, ymmärtääkseni aika hyvää
satamapaikkaa, missä siis jo vanhat laiturit on jo vuosikausia olleet
käytössä. Minusta tuntuu, että meidän tarvitsisi vaan aktiivisesti hakea
yrittäjiä ja vähän miettiä omia toimintoja, niin saisimme erittäin hienon
vesiyhteyden Uutelaan. Siis se voisi olla mikä tahansa rannikkoyhteys
pitkin Helsingin rannikkoa päätyen Uutelaan tai ollen osa jotain
pidempää reittiä. Esimerkiksi Aurinkolahdesta menee Kaunissaareen
sinne Porvoon edustalle isoon ulkoilusaareen myös tällainen vesibussi.

 

                                          Lyhyestä virsi kaunis. Meni jo vähän liian pitkäksi. Kiitos. Tämä tässä.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Kyselin aikoinaan sitä, millä tavalla kaupungin virastojen ja yrittäjien
kesken tätä vesiliikennehuoltoa olisi parannettu. Muistaakseni
apulaiskaupunginjohtaja Sauri sitä selvittelikin ja sitä selviteltiin ja se
tilanne on parantunut.

 

                                          Helsingin vetovoimaisuuden kannalta on erittäin tärkeää, että meillä
vesiliikenne saadaan vetämään yhteistyössä yrittäjien ja kaupungin eri
virastojen välillä entistä paremmin. Valtuutettu Helistön ajatus on tällä
tapaa kyllä hyvin puolustettavissa.

 

                                          Toivoisin samalla, että todellakin kartoitetaan kokonaisuutta nimeltä
”Helsinki ja sen saaristo kesäisin”. Meillä on erilaisia hankkeita siitä,
millä tavalla teemme kaupunkia entistä kansainvälisemmäksi.
Vesiliikenteen hyödyntämättömyys, joka vieläkin on olemassa, tai
sanotaan, että varsinkin sen organisoimattomuus on vielä ongelmana.
Kävijämäärät ovat pieniä. Tätä kautta tarvitaan yhteistyötä ja pientä

tukeakin, että se homma toimii. Maailmassa on loistavia esimerkkejä,
joista ehkä äärimmäisenä Sidneyn kaupunki, jossa vesiliikenne on
muodostanut suuren, erittäin ison, merkittävän joukkoliikennevälineen
ja se toimii loistavasti ja on houkutteleva.

 

                                          Eli kyllä tässä valtuutettu Helistö hakee aivan oikeata asiaa.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Olen samaa mieltä valtuutettu Bryggaren kanssa, että valtuutettu
Helistö hakee tässä oikeata asiaa, mutta täysin väärässä paikassa.

 

                                          Tällä kertaa tässä puhutaan kaavasta, kaavamuutoksesta ja tämä asia,
kun puhutaan vesiliikenteen järjestämisestä, josta on täysin samaa
mieltä, että vesiliikenteessä piilee tällä hetkellä suuret potentiaalit täällä
meillä ja olisi isoja mahdollisuuksia, pystyttäisiin paljon paremmin
järjestämään, mutta tämä paikka on mielestäni väärä paikka. Sen
sijaan oikea paikka tätä asiaa käsitellä voi olla esimerkiksi
kehysprosessi.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Valtuutettu Helistö perusteli tätä vesiliikenteen kehittämistä sillä, että
henkilöautoa ei tarvitsisi raahata paikalle. Tietysti näin ajatellen tämä
kuulostaa erittäin hyvältä.

 

Mutta toisaalta sehän voi myöskin tarkoittaa sitä, että sinne oikein ehkä
ehdoin tahdoin halutaan huomattavasti määrin lisätä kävijämäärää.
Siellä käy nyt jo 40 000 kesäisin. Haluammeko me sinne 100 000,
200 000? Kuinka pitkälle luonto kestää, elikkä luontoarvot siellä? Tässä
suhteessa tietysti tätä asiaa on aika tärkeää miettiä.

 

                                          Olen ehdottomasti sitä mieltä, että Helsingissä on monia kohteita, jossa
vesiliikennettä kannattaisi kehittää, mutta onko se juuri tämä kohta ja
onko se nimenomaan, haluammeko me sinne yhä lisää
mäyräkoiraporukkaa ja nyt en tarkoita elävää mäyräkoiraa, vaan tätä
muuta kaljamäyräkoiraporukkaa sinne huomattavassa määrin? Tätä on
syytä kyllä miettiä.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Valtuutettu Helistö johdantopuheenvuorossaan otti erittäin hyvin tämän
kaavan, itse asiassa tämä on erinomainen kaava ja tässä on tietysti
joitakin kompromisseja tehty, mutta se liikenneasia siellä on se
olennaisin.

 

                                          Itse tätä aluetta tunnen erittäin hyvin ja paljon siellä liikun. Mielestäni
tämä on nimenomaan virkistys- ja ulkoilualue ja sinne voidaan sitä
käyttöä lisätä, mutta tiejärjestely tässä on se olennainen. Ja myös tämä
Skatan perinnetilan ikään kuin hyödyntäminen paremmin siihen, että
sieltä tulee erinäköistä opetus- ja muuta käyttöä. Siinä ovat ne
luonnonsuojelualueet lähellä. Sitä pystytään hyödyntämään. Mutta
nimenomaan se autoliikenne jäisi siihen aikaisempaan parkkialueelle
eikä menisi tilan läpi. Tielinjaus jatkuu Skatan tilan jälkeen sitten sieltä
takaa ja sinne menee vaan sitten se välttämätön liikenne.

 

                                          Kaupunginhallituskäsittelyn yhteydessä sitä havainnekuvaa katsoin.
Mielestäni se oli hieman epätarkasti piirretty. Rupesin sitten tutkimaan,
onko tosiaan näin, että se perinnetilan maisema ikään kuin sillä
rikkoontuisi ja menisi siltä avoimelta alueelta. Mutta se sitten selvisi,
että havainnekuva oli hieman väärin piirretty ja kaavakuva oli sitten
oikein. Maisema-arkkitehdit selittivät asian. Totesin, että olisin sitä
palautusta harkinnut jopa silloin. Mutta luovuin siitä. Nyt se menee
sitten sen avoimen alueen laidassa, joka tietysti muuttaa hieman sitä
nykyistä maisemallista näkökantaa.

 

                                          Mutta ajattelin sen asian ikään kuin korjaamiseksi siinä mielessä, että
se autoliikenne, joka siitä menee, ei sitten sitä perinnetilan toimintaa ja
kulttuurimaisemaa häiritsisi, teen siihen ponnen:

 

                                          Hyväksyessään kaupunginhallituksen esityksen
kaupunginvaltuusto edellyttää, että rakennettaessa uutta
tielinjausta Skatan tilan takana olevaan niittyalueen
reunaan, pyritään minimoimaan uuden tien aiheuttamat
haitat maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaalle
maatilakokonaisuudelle. Tielinjan ja niittyalueen väliin
istutetaan tai tehdään aita, jotta autoliikenne ei
kohtuuttomasti heikennä näitä arvoja.

 

                                          Rouva puheenjohtaja.

 

                                          Monella tavalla tämä on ollut hyvin mielenkiintoinen ja myös
periaatteellinen prosessi.

 

Kaikki eivät enää ehkä muista tämän pituutta. Alueen suunnitteluhan
aloitettiin jo 1990-luvulla. Asemakaavatyö pääsi vauhtiin vasta 2000-
luvun alussa. Vaikka kaikilla oli tavallaan samat vähimmäistavoitteet, eli
että säilytetään Uuutela virkistys- ja luontoalueena, niin siitä huolimatta
oli yllättävän suuria vaikeuksia yhteen sovittaa kaikkia intressejä. Oli
todellakin tapahtumassa merkittävä, ei vain kauneusvirhe, vaan siinä
oli selkeästi mielestäni myös loukattu maankäyttö- ja rakennuslain
mukaisesti maanomistajien intressejä. Hyvin pitkään ja sitkeästi
yritettiin säilyttää yleinen uimaranta etelässä, vaikka pala palalta
pystyttiin todistamaan, että tarve on hyvin epämääräinen ajatellen sitä,
että Itä-Helsingissä on kuitenkin suhteellisen hyviä mahdollisuuksia
plus että Aurinkolahden uusi ranta oli silloin vielä tekeillä. Kaiken
kaikkiaan läpimurto tapahtui sitten vuonna 2004, jolloin annettiin uusia
suunnitteluohjeita ja sen uusi lautakunta sitten vahvisti.

 

                                          Kaiken kaikkiaan, mielestäni tämä on hyvä esimerkki siitä, että erilaisia

intressejä voidaan yhteen sovittaa. Ja niin kuin kuulimme,
loppumetreillä on vielä liikenne- ja tieratkaisutkin pystytty oikein hyvin
ottamaan huomioon. Nyt meillä on 100 ha - kuitenkin melkein 100 ha
ymmärtääkseni - tämä yhteneväinen alue, jossa pystytään ennen
kaikkea nauttimaan näistä alueista.

 

                                          Sen takia olisin pikkuisen - jos ajatellaan valtuutettu Helistön ehdotusta
- valtuutettu Ojalan kanssa samaa mieltä. En olisi oikein, vaikka
muuten ajatus lisääntyvästä veneliikenteestä on kannatettava, niin
tässä yhteydessä en oikein lähtisi sille tielle mm. vähän samasta
syystä, minkä takia ranta aikoinaan jätettiin pois. Katsottiin, että se olisi
tuonut sellaista käyttöä ja painetta siihen alueeseen, joka olisi sinänsä
ollut kokonaistavoitteen vastainen.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Ensinnäkin kannatan valtuutettu Helistön esittämää toivomuspontta ja
valtuutettu Malisen esittämää toivomuspontta.

 

                                          Hyvä, että tämä Skatan alueen kaava saadaan nyt valmiiksi. Tässä on
ollut todellakin ongelmallinen asia tämä pohjoisesta tuleva tielinjaus,
joka nyt menee virkistysalueen läpi. Se ei ole ollut niin itsestään selvä,
että se on ollut tällä tavalla läpivietynä tarpeellinen ja tämän alueen
kaiken kaikkiaan luontoarvojen ja muiden mukainen.

 

                                          Erityisesti nyt sitten, kun katsoo tätä tielinjausta Skatan perinnetilan
kohdalla, niin olen ihmetellyt kovasti, että miksei sitä vedetä sieltä
metsästä sitä tietä. Kun kävelin siellä metsässä, siellä on 6 metrin
levyinen linjaus läpi metsän, ikään kuin olisi jossain vaiheessa
suunniteltu tie sitä kautta ja puut on kaadettu sieltä ja nyt se vedetään
tästä perinnetilan ja metsän reunan, siis siihen avoimelle alueelle. Tie
menee tuolta pohjoisemmastakin metsän keskellä. Se olisi voinut aivan
hyvin mennä tässäkin. Siellä on puut kaadettu valmiiksi ja sillä tavalla
sitten tavallaan jättää sen perinnetilan päärakennuksenkin rauhaan.
Nyt sitä sitten ympäröi kahdelta, oikeastaan kolmelta suunnalta autotiet
ja sitten yhdeltä suunnalta kävelytie, tai kevyen liikenteen väylä, että se
on aika. Ihmettelen vaan. Mutta kun tämä nyt ei ole mennyt eteenpäin
missään, ei niin lautakunnassa eikä kaupunginhallituksessa, niin ei
tässä nyt mitenkään kannata tehdä mitään vastaesityksiä enää.

 

                                          Yksi asia on hyvä. Siellä on, siis täällähän on koiratarha, koirien

ulkoilutarha täällä alueella ja nyt se tämän kaavan mukaan siirretään
pohjoisemmaksi. Sinne tulee oikein koirametsä. Sehän on erittäin hyvä
koirien ulkoiluttajille.

 

                                          Olisin ihan, kun vähän hölmöltä tuntuu tehdä pontta tästä, niin kuin
tämän vanhan koira-aitauksen säilyttämisestä, niin olisin ihan
viransijaiselta kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtavalta
apulaiskaupunginjohtajalta kysynyt, pystyykö tuollaisen, pitääkö minun
tehdä nyt erikseen ponsi sitten tästä, että se vanha aitaus säilyisi, ettei
sitä nyt saman tien revitä alas, jotta sitten, vaikka se Skatan perinnetila
voisi käyttää sitä omiin toimintoihinsa? Kyllä minä teen siitä ponnenkin,
jos se tavallaan säilyttää.

 

                                          Eli ponsi kuuluu näin:

 

                                          Kaupunginvaltuusto edellyttää, että nykyinen koira-aitaus
jätetään purkamatta, vaikka koirille rakennetaan uusi
aidattu alue. Vanhaa aitausta voisi käyttää osana Skatan
perinnetilan toimintoja.

 

 

                                          Puheenjohtaja.

 

                                          Valtuutettu Helistön toivomusponnen perustelut ovat mielestäni hyvät.
Kannatan ehdottomasti sitä, että Uutelan autottomuuden eteen
tehdään töitä ja siellä olisi mahdollisimman vähän autoliikennettä.

 

                                          Sen sijaan en voi kannattaa sitä, että lauttayhteys olisi nimenomaan
Uutelaan. Sinänsä vesibussiyhteys Vuosaareen olisi mielestäni ihan
viehättävä ajatus, mutta luontevampaa olisi, että se vesibussi menisi
siihen samaiseen laituriin, mistä lähtee Kaunissaaren lautta.

 

                                          Itse olen sitä mieltä, että jos ollaan menossa ulkoilemaan ja
reippailemaan Uutelaan, niin voidaan olla sen verran reippaita, että
myös kävellään sinne ulkoilualueelle jonkin etäisyyden päästä
metroasemalta, lähimmältä bussipysäkiltä tai sitten jos tulee tällainen
uusi vesiyhteys Vuosaareen, niin sieltä. Ei luulisi olevan kohtuuton
odotus ulkoilijoille, että he liikkuisivat ennen varsinaista ulkoiluaan
myöskin.

 

                                          Esityslistalla kiinnitin nimenomaan huomiota siihen, että täällä jo nyt
valtavasti ulkoilijoita täällä Uutelassa. Mielestäni se on sen verran

herkkää ja omalla tavallaan viehättävää aluetta, että se ei ole niin
sellainen kaupunkipuistomainen, vaan enemmän luontomainen.
Toivon, että se luonne, mikä siellä nyt on, se säilyisi mahdollisimman
pitkään myös tuleville sukupolville.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Tämä kaavahan on todella pitkän ja monivaiheisen prosessin käynyt.
Valtuutettu Johansson muisteli, että se alkoi joskus 1990-luvulla. Minä
voisin muistella vielä kaukaisempiakin aikoja. Varmaan monikaan
valtuutetuista ei muista sitä, että kun Vuosaari liitettiin Helsinkiin
vuonna 1966, niin silloin ajateltiin Vuosaarta käyttää kaikenlaisiin
sellaisiin ikäviin tarkoituksiin, koska se oli mahdollisimman kaukana
Helsingin keskustasta. Uutelassa oli alustava varaus ydinvoimalalle ja
eräille muille laitoksille.

 

                                          Kun valtuutettu Taipale muisteli ampumisia vuonna 1959, niin minäkin
voisin muistella sitä, kuinka tulin kunnallispolitiikkaan.

 

                                          Vuosaaressa vastustettiin kovasti ydinvoimalan rakentamista
Uutelanniemeen. Siellä kerättiin 5 500 allekirjoituksen adressi, jota lähti
viemään lähetyskunta – jota minä johdin – ylipormestari Teuvo Auralle.
Siitä se alkoi sitten tämä vaikuttamiseni kunnallispolitiikassa ja
erityisesti myös Vuosaaren asioissa.

 

                                          Tämä kaava on mielestäni erittäin hyvä ja sitä on pitkään valmisteltu.
Totta kai siellä on erittäin paljon sellaisia asioita, joissa on jouduttu
tekemään kompromisseja ja sovittamaan monia asioita yhteen. Täytyy
muistaa kiitollisuudella sitä, että kun yleiskaava tehtiin, niin
Aurinkolahden kanavan itärannan asuntoalue pyyhittiin sieltä pois.

 

                                          Eräs ratkaisu, joka on sitten vaikeuttanut Uutelan käyttöä
virkistysalueena, tehtiin joskus 1980, 1990-luvun taitteessa. Silloin oli
kysymys siitä, säilytetäänkö Skatan niemenkärjessä tämä muutaman
vakituisen asunnon asuntoalue. Itse olin silloin vastaan sitä. Mutta näin
nyt sitten kävi ja tämä, että siellä on vakituinen asuntoalue. Ja tämä
taas johtaa siihen, että sinnekin pitää järjestää liikenne.

 

                                          Tämä tiekysymyshän oli aika ongelmallinen. Oli siis kaksi
päävaihtoehtoa, että järjestetäänkö Uutelaan entistä Uutelantietä pitkin
liikenne, jolloin se olisi tullut Aurinkolahden kaupunginosan läpi tai

asuntoalueen läpi. Se eräissä vuosaarelaisissa sai kannatusta. Meitä
kuultiin kyllä Vuosaaressa moneen otteeseen. Meiltä meni, asukkailta,
mielipiteet ristiin. Ja kuitenkin, taisi olla sitten enemmistö, joka oli sitä
mieltä, että on parempi johtaa sinne uusi väylä pohjoisesta. Se
liikennehän nyt yritetään rajoittaa niin, että siinä Skatan tilan liepeillä on
se parkkipaikka, josta sitten ainoastaan hyvällä syyllä tai vakinaisena
asukkaana saa ajaa eteenpäin. Mutta käytännössä tietysti, eihän sinne
mitään puomia voida laittaa, että kyllä on pelättävissä, että siellä tulee
luvatonta ajoa. Myönteinen asia myöskin tässä kaavassa on se, että
siinä on osoitettu jonkun verran uusia viljelypalstoja. Niistähän on kova
kysyntä.

 

                                          Tästä liikenteestä vielä ja valtuutettu Helistön ponnesta.

 

                                          En minä nyt tiedä sitten, tarvitseeko nyt ikään kuin
kaupunginvaltuustonkin ruveta järjestämään vesiliikennettä.
Vesiliikennehän meillä on yksityisten vesibussiyhtiöitten hoidossa, eikä
mitään estettä ole, etteikö jostain Kauppatorin rannasta avata vaikkapa
sinne Aurinkolahden kohdalla olevaan venesatamaan liikennettä.

 

                                          Mielestäni, olen samaa mieltä, että vaikka täällä nyt hyvin
vapaamielisesti yleensä on suhtauduttu ponsiin, niin ei tämä nyt kyllä
oikeastaan tähän asemakaavakysymykseen tällainen ponsi liity. En
sinänsä vastusta vesiliikennettä, tulkoon se vielä sanotuksi.