Helsingin Uutisissa kerrottiin 9. syyskuuta lähisuhdeväkivallan kohteiksi
joutuvien vanhusten tilanteesta. Lehden mukaan omasta kodistaan
väkivallan takia lähteneitä vanhuksia joudutaan tällä hetkellä
sijoittamaan vanhainkotien tai palvelutalojen lyhytaikaispaikoille ja
terveyskeskusten vuodeosastoille. Turvakoteihinkin vanhukset voivat
periaatteessa hakeutua, mutta niissä ei välttämättä ole mahdollisuuksia
sairaanhoitoon. Toimittajan mukaan pääkaupunkiseudulla on selvä
tarve turvakodille, jonne voitaisiin sijoittaa nimenomaan väkivallan
kohteiksi joutuneita vanhuksia.

 

                                          Puheenjohtaja.

 

                                          Kiitoksia apulaiskaupunginjohtaja Kokkoselle vastauksesta. Se jätti
vielä kuitenkin muutamia kysymyksiä, tai paljonkin kysymyksiä ja
epävarmuutta siitä, kuinka tämä tilanne kehittyy.

 

 

                                          Haluaisin vielä kysyä uudestaan nimenomaisesti tätä
turvakotikysymystä.

 

Turvakoti on kuitenkin ihan erityinen tuen muoto. Se on paikka, jossa
voi rauhassa kerätä voimia ja vaihtaa kokemuksia ja saada
vertaistukea jne. Meillä on Suomessa sellainen tilanne tällä hetkellä,
että ainoa yhdistys, joka tekee tätä työtä on Suomen vanhusten
turvakotiyhdistys. Heillä on kaksi kokopäiväistä työntekijää ja Suomen
alueella ja yksi osa-aikainen järjestösihteeri, ei omaa turvakotia, vaan
tekevät yhteistyötä julkisen sektorin ja muiden järjestöjen kanssa.
Vertailuksi sopii Oslon kaupunki, jossa tämän samantyyppisen
tehtävän, tai samantyyppiset tehtävät ja työn hoitaa kunnan
alaisuudessa yhdeksän ihmistä Oslon alueella, kun Suomessa oli kaksi
ihmistä Suomen alueella tekemässä tämäntyyppistä työtä. Eli mielelläni
kuulisin lisää tästä turvakotikysymyksestä ja miten sitä aiotaan kehittää.

 

                                          Ja toinen kysymys, josta toivoisin vähän lisävastausta, on kysymys
tiedon määrästä ja tiedon saamisesta.

 

                                          Tietysti tämä on laajempikin kysymys, siitä, kuinka paljon
kaupunkilaisilla on faktisesti tietoa siitä, minkälaisia palveluja
sosiaalivirasto esimerkiksi tarjoaa, mitä siellä vanhuspalveluissa on jne.
Tästä toivoisin kuulevani vielä lisää.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Ensinnäkin haluan todeta, että turvakodissa meillä ei ole mitään
ikärajoja. Periaatteessa tietysti minkä ikäinen henkilö tahansa voi
turvakoteihin hakeutua.

 

                                          Toisaalta haluaisin todeta myöskin sen – kuten vastauksessani totesin
– että meillä sosiaali- ja terveydenhuollon kentällä hyvin laajasti eri
muodoissa hoidetaan ihmisiä, jotka ovat kohdanneet väkivaltaa ja heille
etsitään näitä polkuja ja paikkoja, minne he voisivat sijoittua, jos he
eivät voi palata omaan kotiinsa.

 

                                          En ole aivan vakuuttunut siitä, että meidän pitäisi ghettoistaa vanhuksia
ja taas kerran laatia joku nimenomainen rakennus, joka olisi vain ja
ainoastaan tätä tarkoitusta varten.

 

Meillä on nykyään hyvin monimuotoista palvelua vanhuksille, eivätkä

kaikki turvapalveluiden, erilaisten palvelujen parissa olevat vanhukset,
ole nykyään toinen toistensa klooneja, vaan aivan samalla tavalla, kun
nuorisosta sanotaan, että he ovat atomisoitunut sukupolvi, niin
vanhukset ovat erilaistuneet. Vanhuudet eivät ole enää samanlaisia
kuin aikaisemmin. Siksi en ole aivan vakuuttunut siitä, että
rakentamalla nimenomaan yksi rakennus, joka olisi ohjelmoitu vain ja
ainoastaan tähän tarkoitukseen olisi hyvä. Nykyäänhän me yritämme
kaikki muutkin palvelut integroida, toinen toisiinsa katsoa, mitä kaikkea
palveluita ihminen tarvitsee ja tuottaa ne hänelle, seinistä riippumatta,
joko kotiin taikka sitten jonnekin muualle, jos hän ei kotona voi olla.

 

                                          Meillä on sosiaali-info, ns. S-info. Kampissa mm. on toimikeskus, jonne
voi henkilökohtaisesti mennä. Sieltä voi saada informaation. Netin
kautta voi löytää nämä tiedot, ja henkilökunta totta kai antaa
ajankohtaisia tietoja näistä kaikista asioista.

 

 

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Kiitoksia apulaiskaupunginjohtaja Kokkoselle vastauksesta.

 

                                          Valtuutettu Aarnipuu on esittänyt erittäin tärkeän kysymyksen. Kaikilta
osin apulaiskaupunginjohtaja Kokkosen vastaus ei tyydyttänyt.
Esimerkiksi tämä turvakotikysymys.

 

                                          On erittäin hyvä, että on integroitua hoitoa, mutta se, minkä valtuutettu
Aarnipuu nosti esiin, siinä olennainen kysymys on vertaistuki ja se, että
siinä tilanteessa saa vertaistukea, kun on akuuttihätä päällä, plus
tietenkin täytyy olla muuta hoitoa ja ohjata sille oikealle polulle, mikä se
sitten onkin.

 

                                          Näen, että taustalla on myös olemassa ”pakotettuja” omaishoidon
tilanteita. Tämä on yksi sellainen, joka pitäisi selvittää, että kuinka
paljon näissä riippuvuussuhteissa on sellaisia tilanteita, joissa toinen
omainen on pakotettu hoitamaan toista ja silloin syntyy
väkivaltatilanteita.

 

                                          Kyllä minä peräänkuulutan vielä selvitystä tästä laajuudesta, että millä
laajuudella läheisväkivaltaa esiintyy.

 

Itse olen esimerkiksi törmännyt kerta kaikkiaan tällaiseen, vanhusten
seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Olen ottanut yhteyttä kyseessä
olevaan laitokseen, jossa on kädet nostettu suurin piirtein pystyyn, että
asiaan ei voida puuttua, koska kyseessä on aviopuoliso. Elikkä on
olemassa hirveän kipeitä tilanteita. Ja kyllä minä peräänkuulutan
edelleen selvitystä myös tästä, vaikka tässä tuli erittäin hyviä asioita,
koulutus ja eri toimipisteissä jne.

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Olen itse aika paljon samoilla linjoilla apulaiskaupunginjohtaja
Kokkosen kanssa, että toiminnan pitää olla ja tulee tulevaisuudessa
olla osa hoitotyötä.

 

                                          Hoitotyön ammattilaisena katson, että se on jo vuosikausia ollut osa
ihan normaalia hoitoa. Varsinkin akuuttiosastoilla törmää välillä

pahoinpideltyyn, kaatuneeseen vanhukseen. Ja kyllä siinä osana sitä
ihan hoitotyötä on, että aletaan miettiä, onko tämä henkilö mahdollisesti
itse kaatunut, onko taustalla jotain vakavampaa. Siihen kyllä puututaan
eikä lähdetä tällaisissa tapauksissa vanhusta toimittamaan takaisin
kotiin kohtaamaan uudelleen tätä väkivaltaa.

 

                                          Mutta apulaiskaupunginjohtaja Kokkoselle halusin painottaa, että
puuttuminen vaatii riittäviä resursseja, joita meillä ei ole, etenkin
kotihoitoon ja myös ammattitaitoa siinä mielessä, että lisää koulutusta
väkivallan huomioimiseen. Tällä hetkellä meillä, kotihoidosta varsinkin,
nämä resurssit puuttuvat.

 

Ja huoli minulla on siitä, millä tulevaisuudessa saadaan niin akuutti-,
pitkäaikais- kuin palvelutaloihin riittävästi henkilöitä. Ellei heitä ole
riittävästi, tämäkin asia jää hoitamatta.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Kahteen yksityiskohtaan apulaiskaupunginjohtaja Kokkosen
vastauksesta olisin pyytänyt vielä tarkennusta. Hän viittasi
ennaltaehkäiseviin kotikäynteihin.

 

                                          Mielestäni se on erittäin hyvä ja kannatettava asia. Helsingissä on tehty
pilotti siitä aikanaan Viiskulman terveysasemalla yhdessä Kampin
palvelukeskuksen kanssa.

 

Elikkä kaikille 70- tai 75-vuotiaille kaupungin puolesta tehtäisiin
kotikäynti, jossa joko sosiaalityöntekijä tai koulutettu terveydenhoitaja
antaisi vanhukselle tietoa, mitä palveluita on käytettävissä. Tämähän
koskisi myöskin, että omaishoidosta ja kaikista sosiaalietuuksista
kerrotaan.

 

                                          Tästä saatiin erittäin hyvät kokemukset. Se tukee omatoimisuutta ja
pidempää kotona asumista, joka on meidän kaikkien yhteisesti
laatimissa strategioissa. Mutta käsitykseni mukaan tämä ei nyt toteudu
koko kaupungin osalta. Kysyisinkin, miten nämä ennaltaehkäisevät
kotikäynnit toteutuvat?

 

                                          Toinen, mitä apulaiskaupunginjohtaja Kokkosen vastauksessa oli, että
vanhukset voivat saada infoa sähköpostista ja S-infosta.

 

 

Sen ainakin oman ikääntyvän äitini osalta, joka on aktiivinen ja käyttää
internetiä, ei välttämättä löydä. Sanonkin, että nimenomaan kotiin
kannettua tietoa täytyisi tässä kohtaa antaa.

 

 

                                          Puheenjohtaja, hyvä valtuustoväki.

 

                                          Nyt vaikuttaa siltä, että täällä on tiedon puute jo valtuutettujen
keskuudessa ja asennevirhe sen lisäksi.

 

                                          Se, että vanhus joutuu lähtemään kotoaan pahoinpitelyn takia tai
pahoinpitelyn pelossa ei ole oikein eikä suomalaisen
oikeusjärjestelmän mukaista. Turvakoti on vain väliaikainen ratkaisu.
Se ei saa olla sellainen, jota suositellaan ensisijaisesti. Jos lähdetään
tälle linjalle, siinä annetaan periksi terrorille, annetaan periksi
väkivallalle, joka luo lisää väkivaltaa.

 

                                          Malmin poliisipiirissä Helsingissä oli yhdessä sosiaalitoimen ja
päivystyspoliklinikan kanssa tehty uraauurtavaa työtä, jossa kaikista
pahoinpitelyvammoista lääkäri tekee kehokartan, lähettää sen tutkivalle
poliisille välittömästi faksilla ja tämä konna noudetaan kuulusteluun
saman tien. Ja mikäli kysymys on vanhukseen kohdistuvasta taikka
muuten avuttomaan kohdistuvasta pahoinpitelystä, niin komisario
määrää välittömästi tälle konnalle lähestymiskiellon, mikä tarkoittaa
sitä, että mikäli hän lähestyy tätä vanhusta, hänet pidätetään ja
esitetään vangittavaksi. Elikkä keinot on lainsäädännössä olemassa,
kunhan niitä käytetään.

 

                                          Sosiaalitoimen kanssa yhteistyössä tämä homma on pelannut erittäin
hyvin Malmin alueella. Toivon, että se laajenisi paitsi koko kaupungin
alueelle, myös koko valtakuntaan, koska oikeuden ei tarvitse väistyä
vääryyden tieltä.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          On helppo olla samaa mieltä vieressä istuvan herra Sademiehen
kanssa tässä asiassa.

 

                                          Itse tietenkin omassa työssä kohtaa paljon näitä pahoinpitelyn uhriksi

joutuneita ihmisiä ja erityisesti vanhuksia.

 

                                          Ja olisin tässä asiassa, vaikka muuten kannatankin tällaista
turvakotiajattelua, ollut sitä mieltä, että turvakoti ei tällaisissa
tapauksissa ole hyvä ratkaisu, koska yleensä vanhat ihmiset ovat
sairaita, moniongelmaisia, dementoituneita. Heidän kohdallaan pitää
toimia hyvin yksilöllisesti, että mikä sopii kenelle tai mikä sopii muille, ei
välttämättä sovi hänelle. Siinä mielessä monen eri hallinnon alan
yhteinen puuttuminen, mitä Helsingissä todella erittäin
menestyksekkäästi on jo tehty, on erinomaista. Mielestäni sillä tiellä
pitää aivan ehdottomasti jatkaa.

 

 

                                          Puheenjohtaja.

 

                                          Äskeinen edustajakollega puhui ennaltaehkäisevistä kotikäynneistä.
Toki ne pilotoitiin Suomessa muissakin kaupungeissa kuin Helsingissä
aikanaan.

 

Näitä asioita ei vaan saa sotkea nyt. Eli ennaltaehkäisevät kotikäynnit
on eri asia kuin sosiaalipalveluselvitys yli 80-vuotiaille.
Ennaltaehkäisevien kotikäyntien tarkoitus on nimenomaan niille, jotka
eivät käytä julkisen terveyskeskuksen tai sosiaalikeskuksen palveluja.
Tällä hetkellä on kehitteillä valtakunnallinen ennaltaehkäisevien
kotikäyntien käytännöt ja siinä myöskin määritellään se, mitä
lähityöntekijöitä siellä ihmisten luona sitten juoksee. Päätavoite on
kuitenkin tarkistaa, että kaikki sosiaaliset oikeudet ja palvelut ovat
tämän asiakkaan tiedossa. Siellä myös samalla työntekijä voi nähdä,
mitä siellä kotona todella tapahtuu, tarkistaa asukkaan toimintakyky ja
kodin mahdolliset puutteet turvallisuuden kannalta. Siihen toki liittyy
myöskin silloin tämä, että nähdään, mikä omaistilanne siellä on ja onko
siellä mahdollisesti väkivaltaa.

 

 

                                          Puheenjohtaja.

 

                                          Mukavaa, että tämä kysymys herätti näin vilkkaan keskustelun.

 

                                          Valtuutettu Tenkula viittasi puheenvuorossaan ennaltaehkäisyyn.

 

 

                                          Halusin vielä nostaa esille, että tämä liittyy laajempaankin
kysymykseen ennaltaehkäisevästä sosiaalityöstä, ennaltaehkäisevästä
työstä ja sen resursseista.

 

                                          Mm. muutaman vuoden takaisessa WHO:n väkivaltaraportissa
todettiin, että vanhuksiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyy usein
väkivallan tekijän mielenterveysongelmia, päihdeongelmia, ne liittyvät
toisiinsa.

 

                                          On tärkeätä, että ennaltaehkäisevä työ tässäkin kohtaa ymmärrettäisiin
mahdollisimman laajasti eli myöskin päihdeongelmien,
mielenterveysongelmien, varhainen puuttuminen, ennaltaehkäisy, on
osa vanhuksiin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisyä.

 

                                          Samassa raportissa todetaan myös, että sosiaalinen eristäytyminen
liittyy aivan oleellisesti kysymykseen. Ja myöskin vanhusten kohdalla
samalla lailla kuin naisiin kohdistuvan väkivallan kohdalla
eristäytyneisyys voi olla sekä väkivallan syy että väkivallan seuraus.

 

                                          Eli ihan tällaisena yleisenä muistutuksena, että ennaltaehkäisevään
työhön panostaminen on investointi, joka tuottaa paitsi hyvinvointia,
myös säästöjä.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Itse asiassa tämä keskustelu osoitti mielestäni hyvin sen, että tämä on
laaja kenttä, monennäköiset toimenpiteet ovat käytössä ja
monennäköisiä toimenpiteitä tarvitaan edelleenkin och det behövs
service också på svenska, det är ju självklart.

                                          Esiin tuli jo se, että myöskin vertaistuki voidaan organisoida muuallakin
kuin turvakodissa. Se ei ole todellakaan seinistä kiinni, sekään
toimintamuoto.

 

                                          Täällä monet jo käyttivät hyvin asiantuntevia puheenvuoroja ja tuntuivat
tietävän, mikä on tilanne kentällä, tuntevat myöskin lähestymiskiellot,
tuntevat Malmin pilotin ja tietävät, miten meillä sosiaalityöntekijät ja
poliisi toimivat hyvin yhteistyössä, miten monet muut viranomaiset ovat
verkostoituneet.

 

                                          Ehkäisevistä kotikäynneistä voi todeta, että meillä tehtiin vuonna 2006

kokeilun aikana 207 kpl ja ne kohdistettiin 70 – 80-vuotiaisiin. Nyt on
varmaan tiedossa, täälläkin moni tietää ja tuntee, että läheskään kaikki
70-vuotiaat eivät halua, että heidän kotonaan käydään tekemässä
minkäänlaisia käyntejä. Ja kun itsekin alan kohta lähestyä, tai alkaa tuo
kymppi olla kohta lähempänä kuin muut kymmenet, niin sanoisin, että
en ole nyt vakuuttunut siitä, että haluan jonkun kyselemään vointiani,
ennen kuin näyttää siltä, että todella sitä tarvitsen.

 

                                          Vuoden 2008 tavoitteena on järjestää 1 900 ehkäisevää kotikäyntiä yli
75-vuotiaille. 80 vuotta täyttäneiden arviointikäyntejä tehtiin 564 käyntiä
1.3.2006 – 30.6.2007 välisenä aikana. Tämä tarkoittaa keskimäärin 38
käyntiä kuukaudessa.

 

                                          Kyllä käyntejä täällä on ollut. Käynnin voi laukaista paitsi se, että
asianomainen itse pyytää sitä, aloite voi tulla omaisilta, läheisiltä,
naapureilta jne. Eli esimerkiksi väkivaltatilanteissa kuka tahansa
havaitsee ja epäilee, että apua tarvitaan, voi tehdä aloitteen.

 

                                          Ja sitten:

 

Eri sosiaalikeskuksissa ja erilaisissa toimipisteissä, joita meillä on – niin
kuin hyvin valtuustoseminaarista muistatte – pilvin pimein, niistä
kaikista voi saada informaatiota sosiaalipalveluista. Tämä verkko on
varsin tiivis.

 

 

                                          Puheenjohtaja.

 

                                          Haluan kiittää apulaiskaupunginjohtaja Sauria asiallisesta
vastauksesta. Oli mielenkiintoista kuulla, että uusia päätöksiä on tehty
ja jopa tulospalkkion perusteeksi otettu, että asiat sujuu.

 

                                          Itse haluaisin esittää joitakin omia näkemyksiä.

 

                                          Mielestäni on erittäin tärkeää, että jokaisella työmaalla olisi yksi ja vain
yksi vastaava henkilö, joka koordinoisi sitä hommaa. Mielestäni se
henkilö voisi olla myös rakennusvirastosta.

 

                                          Tätä prosessia varten tulisi kehittää myös sellainen sopimusmalli, jossa
sanktioidaan eri osapuolten keskinäiset viivästymiset. Nythän
rakennusvirasto perii viivästymissakkoja, mutta että olisi sopimusmalli,
jos joku toinen aiheuttaa toiselle viivästymisen, niin hän maksaisi siitä
sanktiota.

 

                                          Ja täytyy ihmetellä, yötöistä kun oli puhetta, että illalla kun liikkuu ja
aamulla menee johonkin, niin asfalttia on saattanut tulla satoja metrejä,
jos ei kilometrikaupalla yön aikana eikä se ole ketään häirinnyt. Hyvä,
että sekin tekijä otetaan tässä huomioon.

 

                                          Sitten on paljon pieniä kuoppia, jotka päiväkaupalla on täyttämättä.
Mielestäni ne voisi vaikka yön ajaksi täyttää tai jos ne ovat muutama
päivä tekemättä, niin laittaa siihen väliaikainen kansi, ettei niitten
tarvitse olla haittaamassa liikennettä jatkuvasti. Työvoimaa pitäisi olla,
että siellä ei olisi muutama henkilö vain liikenteessä.

 

                                          Katutöiden asianmukaisella hoidolla on myös suurta taloudellista
merkitystä tien käyttäjille. Ruuhkassa seisominen on melkoinen
kustannuslisä ja aiheuttaa lisäksi saasteita ympäristölle.

 

 

                                          Fru ordförande. Rouva puheenjohtaja.

 

                                          Käsittelemme todellakin vanhaa ongelmaa. Ryhmässämme
keskustelimme asiasta ennen kokousta ja oli nähty ohjelma, missä
todettiin, että jo sata vuotta sitten helsinkiläiset valittivat näistä
samoista haitoista. Nyt todella toivomme, että päästään vihdoinkin

tässä eteenpäin.

 

                                          Huhtikuussa 2005 tein tästä samasta asiasta aloitteen. Siinä
nimenomaan pääpointti oli, että ainoastaan tehokas sanktiojärjestelmä
tulee puremaan. Ja on todella hyvä nähdä, että nyt sellainen, tosin kai
välillisessä muodossa, mutta kuitenkin on tulossa. Nyt täytyy lähteä
siitä, että todellakin seurataan sitä, että näistä sanktioista tulee
mahdollisimman tiukkoja, koska ainakin kokemukset Tukholmasta ovat
osoittaneet, että vasta tässä vaiheessa, kun nämä otettiin käyttöön, niin
alkoi olla tehokasta.

 

                                          Yksi näkökohta, joka myös liittyy tähän, on ns. kolmannen osapuolen
mahdollisuus saada tarvittaessa korvauksia. Myös esimerkkejä siitä,
että pitkittyneet ja venyneet työt ovat aiheuttaneet turvallisuusriskejä ja
sitten myös aika suuria siisteysongelmiakin yksityisille, lähinnä
taloyhtiöille ja on ollut hankalaa saada, vaikka selkeästi voi osoittaa,
että lisäkustannuksia on tullut. Toivottavasti tällainenkin otetaan
huomioon, kun näitä ehtoja kiristetään.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Valtuutettu Koskisen kysely on erittäin tärkeä ja - niin kuin valtuutettu
Johansson totesi – jo pitkään helsinkiläisten kiusana ollut asia, jopa
sata vuotta, niin kuin Johansson mainitsi.

 

                                          Olin myöskin itse aika skeptinen siihen, minkälaisia vastauksia
apulaiskaupunginjohtaja Sauri tähän kyselyyn antaa, koska hän silloin
niin pyhästi lupasi, että vuoden kuluttua kaikki hommat ovat toisin ja
näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Nyt olin iloinen, kun hän kertoi
uusista sanktioista ja päätöksistä, mitä johtajistossa on tehty.

 

                                          Toivon, että nyt ei sitten käy samalla tavalla kuin aikaisemmalle
lupaukselle, että vuoden kuluttua kun katsotaan, mikä on Helsingissä
tilanne, niin on samat selitykset, että uusia päätöksiä on taas tehty
johtajistossa ja nyt homma hoituu tästä eteenpäin paremmin.

 

                                          Helsingin kaupunki on ollut monina vuosina suuri rakennustyömaa,
joka haittaa kaikella tavalla liikennettä ja on myös esteettinen haitta. Ja
etenkin kun liikennesuunnittelua ja uusia liikennejärjestelyjä pohditaan,
on erittäin vaikeata arvioida, mikä se todellisuus sitten on, koska aina
on niin paljon katuja, jotka ovat auki revittyinä, joissa ei liikenne

kuitenkaan normaalisti toimi. Tämänkin takia pitäisi kaupungin keskusta
olla normaalissa tilassa, että voitaisiin suunnitella liikennettä siltä
pohjalta kuin se todellisuudessa toimii jatkossa.

 

 

                                          Hyvä puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Oli hieno asia kuulla apulaiskaupunginjohtaja Saurilta, että
tulospalkkioon on otettu katutöiden suorittamismomentti mukaan.

 

Katutyöt, jotka ovat varsinkin kesäaikana täällä Helsingissä
varsinaisena kaupunkilaisten ja turistien riesana, kyllä jonkinlaista
koordinaatiota pitäisi näille eri hallintokunnille saada, että voitaisiin
samaan aikaan korjata samat asiat eikä jatkuvasti katuja pidettäisi auki.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Myös minä valtuutettu Johanssonin tapaan totean, että tämä on
ikuisuusongelma. Ja niin kauan kuin minä olen valtuustossa istunut,
tästä asiasta on silloin tällöin noussut kohu.

 

                                          Toivoisin, että uusilla päätöksillä, joista jo apulaiskaupunginjohtaja
Sauri informoi, voitaisiin vaikuttaa urakkasopimuksiin ja saada
aikaiseksi sen, että aikataulut pitäisivät ja tilanne olisi paremmin
hallussa.

 

                                          Tämähän ei koske vain katuja tämä rakentamishomma. Liikenteessä
esimerkiksi metroasemat ovat olleet varsin kurjimuksen alaisia.
Esimerkiksi Kontulan tilanne on suorastaan hoidettu kelvottomasti ja
asioiden hoito on täyttä velttoilua ja pykälien takana lymyämistä. Yhä
edelleen metroasema on kiinni toiselta uloskäynniltään, tai yleensä
uloskäynniltään.

 

                                          Tässä ei selityksenä riitä sopimusten monimutkaisuus. Jossain pitää
olla järjestelmä, jolla voidaan puuttua silloin asioihin, jos asiat menevät
vaikeasti hakauksiin. Nyt on myös Sörkan metroasemalla yhdet portaat
korjauksessa, saa nähdä, kuinka kauan.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Oma kysymykseni koski Esplanadien auki kaivamista, jonka kaikki ovat
havainneet, että se jatkuu vuodesta toiseen.

 

                                          Ihmettelen, miten apulaiskaupunginjohtaja Sauri voi sanoa, että on
ennakoimattomia kaivuolosuhteita. Kun sama kohta kaivetaan joka
kesä auki, niin eihän se voi olla ennakoimatonta, mitä sieltä alta löytyy.

 

                                          Eli ehdottaisin, olisiko mahdollista, että jokaisen kuopan reunalle
laitettaisiin kyltti, missä lukisi, että mitä kaivetaan, kuinka kauan kestää
ja kuka kaivaa?

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Valtuutettu Koskinen on minunkin mielestäni kysynyt erittäin tärkeää
asiaa. Katutöiden laajuus ja pitkäkestoisuus ovat todellisia harmeja
asukkaille ja myös elinkeinoharjoittajille.

 

                                          Ja kun katselee niitä töitä, niin usein näyttää siltä, että siellä ei ole
ketään työntekijöitä paikalla. Erityisesti keskustan liikenne on aivan
tukossa. Autojen seisominen jonossa – niin kuin jokainen tiedämme –
on varsinainen saasteiden levittäjä. Kyseessähän ei ole suinkaan
pelkästään henkilöautot. Esimerkiksi juuri Pohjoisesplanadilla – josta
valtuutettu Seljavaarakin mainitsi – katutyöt ovat jo usean vuoden
verran seisottaneet erityisesti raskasta rekkaliikennettä
Pohjoisrannasta Unioninkadulle asti.

 

                                          Ongelmaan on todella suhtauduttava vakavasti ja on löydettävä keinot
asian korjaamiseksi. Toivotaan, eikä pelkästään toivoteta, vaan
odotamme vastauksia, että apulaiskaupunginjohtaja Saurin
mainitsemat keinot tepsivät.

 

                                          Erityisesti itse näen, että näyttää siltä, että eri virastojen, omien
virastojemme yhteistyö ei toimi riittävästi. On varmaan syytä lähteä siitä
liikkeelle tätä asiaa korjaamaan.

 

 

                                          Ärade ordförande, bästa fullmäktigeledamöter.

 

                                          Minuakin ilahduttaa se, että apulaiskaupunginjohtaja Sauri on
lisäämässä erilaisia toimenpiteitä ja myöskin jonkinlaista tulospalkkiota
tämän asian hoidosta, koska se todellakin on tarpeen.

 

                                          Jotenkin tuntuu siltä ja vaikuttaa siltä, että tässä kaupungissa on paljon
enemmän tällaisia ongelmia kuin muualla yhtä suurissa kaupungeissa.
En tiedä, mistä tämä johtuu, mutta ainakin hyvin paljon valituksia tulee.
Enkä omastakaan mielestäni näe sitä yhtälailla muualla, vaan
korjataanko meillä katuja useammin, onko niitä huonommin tehty
alunperin vai onko jotain muuta tällaista? Olisi kiva saada tilastoja siitä,
onko Helsingissä eroja verrattuna muihin samantyyppisiin, saman

kokoisiin kaupunkeihin.

 

                                          Sitten ihan lopuksi vielä siitä, että saisiko jossain vaiheessa,
esimerkiksi apulaiskaupunginjohtaja Saurilta, tietoja siitä, millä tavalla
kiinteistöyhtiö, taloyhtiö voisi itse pitää projektia käynnissä? Onko
kaupungilla mahdollisuuksia rajata sitä, kuinka kauan ne kestäisivät,
kuinka paljon se veisi tilaa jalkakäytävältä ja kadulta, kun taloyhtiö
korjaa esimerkiksi julkisivunsa vuosikaupalla?

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Ordförande, bästa
fullmäktige.

 

                                          Muutama vastaus esitettyihin kysymyksiin.

 

                                          Valtuutettu Koskinen jatkopuheenvuorossaan otti esille kysymyksen
yhdestä vastaavasta henkilöstä.

 

                                          Työmaatauluista annettiin jo vuosi sitten selkeämmät määräykset.
Niihin on merkittävä vastuuhenkilön nimi ja puhelin numero. Aika hyvin
tämä on toteutunutkin, kuten on nähtävissä, kaupungintalon nurkalla
Espan puolella on menossa kaukolämpötyö. Työmaataulujen kohdalla
on muutenkin tapahtunut silminnähtävää parannusta. Toivon mukaan
informaation paraneminen vähentää kaupunkilaisten kokemaa
ärtymystä auki olevista kaduista.

 

                                          Valtuutettu Saarnio kiinnitti huomiota Kontulan metroaseman urakan
venähtämiseen.

 

                                          Urakoitsija meni konkurssiin. Kaupunki tietysti järjesti siihen uuden
urakoitsijan. Mutta tämä yliheittotilanne on tietenkin kohtalaisen
hankala. Uuden urakoitsijan pitää nyt sitten lähteä siitä, tai ottaa
selvää, mitä vanha urakoitsija on mahtanut tehdä tai jättää tekemättä.
Sekin on osaltaan viivyttänyt tätä urakkaa.

 

                                          Valtuutettu Asko-Seljavaara, jolla oli erillinen kysymys aiheen tiimoilta,
kysyi nimenomaan Esplanadin töistä.

 

                                          Kysymyksessä on Helsingin Energian kaukojäähdytysverkoston
rakentaminen. Kaukojäähdytys turvautuu energian ja lämmön kautta
kylmän yhteistuotantoon, joka on ekologisesti erittäin merkittävää
toimintaa Helsingissä ja kaikin tavoin kaupungin kestävän kehityksen

tavoitteiden mukaista.

 

                                          Tässä varmasti – kuten valtuutettu Oker-Blom’kin – kiinnitti huomiota,
tässä ? ero Helsingin ja muitten vastaavankokoisten kaupunkien
välillä tässä muualla Euroopassa.

 

                                          Muualla Euroopassa ei tällaista uutta verkostoa nyt jouduta
rakentamaan kaupunkiin, saati sitten kaupungin ydinkeskustaan. Ja se
nyt vain kestää aikansa, vaikka se pysyisi urakkasopimusten ja
lupaehtojen puitteissa.

 

                                          Valtuutettu Walldén-Paulig korosti virastojen yhteistyötä.

 

                                          Kyllä. Virastojen yhteistyöryhmä perustettiin jo puolisentoista vuotta
sitten, missä ovat kaikki kaupungin merkittävimmät kaivutöitä tekevät
virastot, jotka koordinoivat töitään niin, että enää ei pitäisi paikkaansa
se pilapiirtäjä Kari Suomalaisen jo 1950-luvulla piirros, jonka kuvateksti
muistaakseni meni niin, että ”pistäkää nyt energian pojat katu kiinni,
että me vesilaitoksen pojat päästään kaivamaan se uudelleen auki”.

 

                                          Töitten koordinointi tämän yhteistyöryhmän työn tuloksena on nyt jo
lähtenyt sujumaan aikaisempaa paremmin.

 

                                          Valtuutettu Anttila muistutti siitä, mitä taannoin lupasin näitten
katutöitten suhteen.

 

                                          Tässä on ilmeisesti viitattu - myös valtuutettu Koskisen alkuperäisessä
kysymyksessä – parin vuoden takaiseen Helsingin Sanomien
haastatteluuni, jossa itse asiassa sanatarkasti sanoin, en luvannut
tuloksia vuoden kuluttua, vaan kun kysyttiin, että onko vuoden kuluttua
nyt tilanne toinen, niin vastasin, että ”saattaa siinä mennä useampikin
uudenvuoden päivä”. Se haastattelu oli julkaistu uudenvuoden päivänä.

 

                                          Selvää on, että yhdestä kahvasta, tai sellaista yhtä kahvaa, jota
kääntämällä koko tämä ongelma ratkeaa, ei ole olemassakaan.
Tarvitaan hyvin monia erilaisia toimenpiteitä ja eri toimijoitten
yhteistyötä, jotta pysyviä tuloksia saataisiin aikaan.

 

                                          Jonkin verran on tullut myös sellaista palautetta, että olen luvannut
pistää kadut lopullisesti kiinni, että niitä ei enää koskaan avattaisikaan.
Mutta aika huono sellainen kaupunki olisi, jos tällaisia töitä ei enää
tehtäisi.

 

                                          Joten edistystä on saatu aikaan. Viimeviikkoisten uusien

toimenpiteiden perusteella todennäköisesti saadaan lisää edistystä
aikaan. Varmasti katuja Helsingin kaupungissa avataan
tulevaisuudessakin ja varmasti niistä on haittaa, mutta se aika, jona
niistä on haittaa, toivon mukaan on tähänastisista lyhyempi.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Kiitos apulaiskaupunginjohtaja Saurille vastauksesta.

 

                                          Ehkä tästä vastauksestakin käy esille se, mikä tässä varsinaisesti on
ongelmana ja asian pihvi eli kierrätetyn jätteen todentaminen. Niin kuin
huomataan vastauksesta, määriä ei ole saatavilla.
Apulaiskaupunginjohtaja Saurikaan ei esitä lukuja, paljonko tällä
hetkellä kierrätetään ja myöskään siitä arvioita, paljonko pystyttäisiin
kierrättämään, kun valvottaisiin asiaa paremmin.

 

                                          Tässä varmaan ratkaisuna keskeisessä roolissa on valvontaresurssien
lisääminen ja tiedotus siitä, että asiaa myös valvotaan. Ja todellakin
näin on, niin kuin apulaiskaupunginjohtaja Sauri vastasi, että
määräykset ovat kunnossa, mutta kentältä ja kaupungin sisältä saatu
viesti on ollut se, että määräyksiä ei noudateta riittävän tarkasti tällä
hetkellä.

 

 

                                          Puheenjohtaja.

 

                                          Noin laajemmin vielä täydennän.

 

Eräs hyvä tapa on laittaa yrittäjien mielikuvitus liikenteeseen
purkujätteiden erilaisessa hyödyntämisessä, eli tuetaan aloittavia tai
pidemmällekin menneitä erilaisia yrityksiä, teknologiayrityksiä ja sun
muita, jotka pyrkivät hyödyntämään erilaisia jätteitä.

 

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat.

 

                                          Tämä aloite koskee siis vuoden 2006 ylijäämän käyttöä.

 

                                          Kaupunginhallituksen siihen antamassa vastauksessa kierretään
mielestäni varsinaista asiaa selittämällä, että kaupunki ei harrasta
lisäbudjetointia.

 

                                          Tämä aloite on kuitenkin jätetty nimenomaan siitä syystä, että
kaupungin tulot olivat olennaisesti budjetissa arvioitua suuremmat ja
toisaalta, etenkin sosiaali- ja terveyspalveluissa, menot ylittävät selvästi
tälle vuodelle budjetoidun, kuten muutamina, tai useina, edellisinäkin
vuosina.

 

                                          Kaupunginhallituksen vastauksen mukaan ei ole perusteita lisätä
sosiaali-, terveys- ja muiden palveluiden määrärahoja.

 

                                          Tällainen väite on uskomaton, osoittaa mielestäni sitä, että halutaan
sulkea silmät tosiasioilta. Esimerkiksi sosiaalipalveluissa menot ylittävät
budjetin tänä vuonna, viimeisimpien tietojen mukaan 26 milj. eurolla.
Terveyspalveluissa ylitys on lähemmäs 10 milj. euroa verrattuna
budjettiin.

 

                                          Alibudjetoimisen seuraukset näkyvät mm. siinä, että lääninhallitus
uhkaa Helsinkiä sakkorangaistuksilla, kun kaupunki rikkoo jo kaksi
vuotta voimassa ollutta hoitotakuulakia ja hammashoidossa joutuu
jonottamaan jopa 19 kuukautta.

 

                                          Vastauksessa viitataan myöskin energiamarkkinoiden hintakehitykseen
ikään kuin olisi odotettavissa jonkinlainen hintojen aleneminen ja sitä
kautta kaupungin tulojen väheneminen.

 

                                          Ymmärtääkseni kuta kuinkin kaikki energiamarkkinoilla arvioivat, että

mm. Euroopan energiamarkkinoiden yhdistyminen johtaa Suomen
kaltaisissa maissa energian hinnan nousun jatkumiseen. Näköpiirissä
ei ole valitettavasti mitään käännettä tässä suhteessa.

 

Eli tältäkään osin ei ole mielestäni perusteita sille arviolle, että
Helsingin Energian tulosta ei voitaisi käyttää kaupungin muiden
palvelujen rahoittamiseen ja jopa nykyistä suuremmassa määrin.

 

                                          Halusin nostaa nämä asiat esille siinäkin mielessä, että mielestäni
budjetoinnissa kaupungissa tarvitaan sitä rehellistä puhetta, jota
nykyään on politiikassa toivottu eräille muillekin alueille eli puhuttaisiin
suoraan asioista. Alibudjetointi on Helsingissä vakava ongelma,
erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Olen erittäin tyytyväinen vastaukseen.

 

                                          Tämän itse asiassa kuulimme jo neljä viikkoa sitten, kun kävimme
hyvän energiapoliittisen miniseminaarin täällä valtuustossa. Silloin jäi
paljon asioita vastaamatta. Mutta näin ymmärsin kaupunginjohtaja
Pajusenkin puheenvuorosta silloin, että niitä tullaan vastaamaan
nimenomaan myös selvityksen yhteydessä.

 

                                          Olen tyytyväinen. Tämä on hyvä asia.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Kaupunginhallituksien lautakuntien lausunnot ovat pääsääntöisesti
myönteisiä. Etenkin kiinteistölautakunta ja –virasto on tehnyt erittäin

laajan muistiot ja selonteot nykytilanteesta. Sillä tavalla tähän asiaan
on vastattu erittäin hyvin. Siitä kiitos.

 

                                          Mutta kun luin vastauksia ja lausuntoja, etenkin tietysti olisin toivonut
kiinteistölautakunnalta ja kaupunginhallitukselta uusia ehdotuksia,
miten tähän asiaan vastataan. Niitä ei ole. Siinä mielessä en ole
tyytyväinen täysin tähän vastaukseen.

 

                                          Mahdollisuuksia on. Mutta miten tätä asiaa edistetään aktiivisesti?

 

                                          Helsingin Sanomien asuntoliitteessä oli – viikko sitten muistaakseni –
verrattu kahden kaupungin, Helsingin ja Oulun, perheiden
hartiapankkirakentamista ja niitä ongelmia, byrokratiaa, mitä
rakentamiseen liittyi. Selvästi oli nähtävissä, että Oulun kaupunki tukee
enemmän hartiapankkirakentamista antamalla apua, tukea, neuvoja,
ohjeita jne.

 

                                          Näin ollen olisin toivonut ja toivon edelleenkin – olen jättänyt viime
valtuuston kokouksessa aloitteen siitä, joka koskee
täydennysrakentamista, mutta samat periaatteet voi tietysti liittää
myöskin hartiapankkirakentamisen elvyttämiseen - että kaupunki
perustaisi jonkinlaisen neuvonta ja palveluyksikön, jossa annettaisiin
neuvoja ja ohjeita myöskin hartiapankkirakentamista ja
täydennysrakentamista koskien, että tässä asiassa pantaisiin jotakin
eteenpäin eikä tavallaan osoiteta, että meillä on vaan nämä rajalliset
mahdollisuudet, että pitää aktiivisesti tehdä myöskin jotakin. Se olisi
selvä osoitus myöskin lapsiperheille. Niin kuin tässäkin tapauksessa,
Oulun ja Helsingin esimerkeissä oli, että ne olivat nimenomaan
lapsiperheitä ja nuoria perheitä, jotka haluavat jollakin tavalla tehdä
omannäköisensä talon ja asunnon.

 

                                          Joten neuvonta ja palvelupiste, josta ihmiset saisivat neuvoja ja ohjeita,
koska tämä viidakko on kuitenkin erittäin hankala tavallisen ihmisen
hallita, joka ei ole aikaisemmin näitä asioita hoitanut.

 

                                          Toinen asia, jossa toivoisin, että Helsinki voisi olla aloitteellinen.

 

                                          Nyt kun meidän helsinkiläinen valtuutettumme on myöskin asunto-
ministerinä, asuntoministeri Vapaavuori, ja kun hallitusohjelmassa
lukee, että valtion korkotukea tullaan jatkossa kehittämään, kun
aravalainoitus ajettiin alas, niin toisena vaihtoehtona - ja valtion
korkotukilainoitus jäi pelkästään jäljelle - että myös
hartiapankkirakentaminen voisi olla valtion korkotukilainoituksen
piirissä, että se ei ole pelkästään kerrostaloasumista, vaan että valtion

toimenpiteet voisivat ulottua kaikkiin mahdollisiin asumismuotoihin.
Toivon, että Helsinki edistäisi tätä valtiovallan suuntaan.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Kysymys sekä hartiapankkirakentamisesta että ihan muutenkin tonttien
saamisesta rakennuskäyttöön on tärkeä. Ja kun tässä yhteydessä
kiinteistölautakunnan selvityksessä todetaan se tosiasia, mikä
lautakunnassakin on tullut hirveän selväksi, että näitä tontteja on ollut
vähän, vaikka tässä sanotaan, että on melko paljon luovutettu
hartiapankkirakentamiseen. Kyllähän se on nyt ehkä vähän kauniisti
sanottu asiasta, että jos vuonna 2006 haussa oli 65 omakotitonttia ja
hakijoita on 1 500 perhettä, niin silloin se suhde on väärin. Ja sitten,
kun lausunnossa myöhemmin sanotaan, että nyt niitä on tulossa, niin
me aletaan vähitellen pääsemään siihen tilanteeseen, mikä olisi pitänyt
olla jo aikaisemmin, että näitä tontteja ihan oikeasti on haettavissa eikä
se ole ihan niin lottovoiton oloinen tilanne kuin tällä hetkellä.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Kun muutamia vuosia olen seurannut myöskin kiinteistöviraston ja –
lautakunnan tontinjakopolitiikkaa, niin ainakin itselle on tullut sellainen
tunne, että on enemmän kysymys halusta ja tahdosta kuin pelkästään
niin, etteikö olisi mahdollisuuksia.

 

                                          Näin ollen toivoisin, että sekä virastossa että lautakunnassa todella
paneuduttaisiin näihin erilaisten tonttien luovuttamismahdollisuuksiin,
myöskin tämäntyyppisen hartiapankkirakentamiseen ja
omakotitalorakentamiseen.

 

                                          On totta, että meillä on tällä hetkellä valituksessa sellaisia kaavoja -
viittaan nyt Myllypuron kaupunkimaiseen puukylään – joissa on
selkeästi jo kaavoitusvaiheessa ajateltu, että siitä tulee myöskin
mahdollisuuksia sekä hartiapankkirakentamiseen että myöskin
kaupunkimaiseen pientalotuotantoon.

 

                                          Toivon todella, että virastossa ja lautakunnassa tämä linja tulisi
vahvemmin esille.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          43 valtuutettua, eli valtuuston enemmistö, on lähtenyt tukemaan
aloitetta, jossa Stadin uuteen kaupunginosaan saataisiin slangiaiheista
kadunnimistöä.

 

                                          Aloite on kiertänyt sitten nimistötoimikunnalla, joka ei ole tälle aiheelle
ollenkaan lämmennyt ja kaupunkisuunnittelulautakunta on yhtynyt
nimistötoimikunnan ajatuksiin, että ei tällaisia puhekielen sanoja voida
kanonisoida eikä tällaisia slangiaiheita pidetä tarkoituksenmukaisena.

 

                                          Kuitenkin kaupunginhallitus on tässä asiassa ollut toista mieltä. Ja olen
tyytyväisenä todennut, että kaupunginhallitus kehottaa
nimistötoimikuntaa ja kaupunkisuunnittelulautakuntaa ottamaan Stadin
slangin syntyvaiheiden ajan 1890 – 1919 ja kultakauden 1920 – 1949
slangiaiheisen nimistön osaksi Sörnäisten ja Hermannin rannan tulevan
työpaikka- ja asuinalueen nimistöä. Sitten vielä sanotaan, että nimet
tulisi valita tutuimmista ja monikulttuurisista sanoista tai aiheista niin,
ettei nimen slangiaiheista osaa tarvitse kääntää.

 

                                          Slangiaiheiset kadut ovat myöskin aikaisemmin olleet esillä. Jo 2000-
luvun alussa valtuutettu Bremer otti yhteyttä
kaupunkisuunnitteluvirastoon ja ehdotti Vallilaan slangikujaa ja
bastugartsaa, mutta virasto ei tälle asialle lämmennyt. Sen sijaan he
ehdottivat, että kun tulee tämä uusi kaupunginosa, niin täällä voitaisiin
aivan hyvin ottaa nämä slangiaiheiset kadunnimet.

 

                                          Helsingin Sanomat lähti tekemään tästä tietysti juttua ja vähän niin kuin
pilke silmäkulmassa. Tämä on ollut 29. päivä heinäkuuta. He ovat
kyselleet kaupunkilaisilta, miltä nämä slangiaiheiset nimet kuulostavat.
Ja tässä sitten sanotaan, että ”kansa ei lämpene fattaan dallaajan
polulle”. No, fattaan dallaajan polku on ehkä vähän erikoinen. Tosin, jos
Kalasatamaan rakennetaan niin kalliita asuntoja, että jengillä ei ole
enää fyrkkaa, niin pakko dallata fattaan, että saa toimeentulonsa, niin
silloin se voisi olla perusteltua. Mutta tälle samalla sitten yleisön
osastolle ilmestyi Karkkilasta Samu Heikinmatti, josta hän totesi, että
katujen slanginimistä voisi koitua ongelmia. Hän ei lämmennyt sille
ollenkaan. Hän ei ymmärtänyt, että jos siellä lukee gartsa tai kartsa,

niin ei ulkopaikkakuntalainen tiedä, onko kyseessä kaupunginosa, tori
vai kenties tie. Sääliksi käy Heikinmattia, jos hän menee ulkomaille. Jos
menee Roomaan, niin ihmettelee, mitähän via tarkoittaa tai Lontoossa
street.

 

                                          Mutta tämä voitaisiin nyt ratkaista sillä, että eihän meidän ole pakko
käyttää katu – gata –sanaa. Ei sitä kartsaa tai gartsaa olisi pakko
ollenkaan käyttää Kalasatamassa. (Välihuuto!) No, voi olla. Ainakaan
slangissa ei käytetä.

 

Mehän olemme muuttaneet näitä olemassa olevia sanoja, niin kuin
valtuutettu Helistökin muistaa hyvin. Meillä ei ole Vaasankatu. Meillä on
Vasis. Meillä ei ole Fleminginkatu. Meillä on Flemari. Meillä ei ole
Helsinginkatu. Meillä on Hesari.

 

Mehän olemme jo toteuttaneet tämän, joka itse asiassa ... Jos
menemme naapuriin vaikka Viroon, ei siellä vanhassa kaupungissa ole
yhtään tänale. Ne ovat kaikki ... Se on Pikkjalklyhikel ?. Se on vene.
Sieltä on jätetty ”katu” –sana pois. Jos menemme vaikka Pietariin, niin
ei siellä ole Uulitsaa. Se on UL. ja sitten se nimi, tai mennään vaikka
Kreikkaan. Siellä ei ole Odos. Siellä on O. Akademias, O. Kefalonias eli
pelkkä nimi. Meilläkin on käytetty. Minulla on tässä lueteltuna. Tuleeko
tuo? Joo, kone lämpenee. Meillä Stadissakin on käytetty tätä, että on
jätetty ”katu” ja ”gartsa” sana pois. Tässä on noin 30 stadilaista kadun
nimeä. Voin vaikka luetella nopeasti. Täällä on Narinkka, Akseli
Suutarilassa, Mesipuu, Hapero, Orakas, Rousku, Tatti, Kihlu, Muhnu,
Lokikirja, Vornssi, Siniviiva, Punaviiva, Kiikku, Sakara, Myllynsiipi – se
on Myllypurossa – ja Orpaanporras. Sitten on Kannus, Kivijalka,
Linjakeppi, Lohenpyrstö, Mään? , Piennar, Pistokas, Buikkari
Tammisalossa, Rinne, Tuhatjalkainen ja Veräjä. Sitten meillä on linjat,
ensimmäinen, toinen, kolmas, neljäs ja Viides linja. Eli tämä katu on jo
... (Välihuuto!) Se on jäänyt pois jo osassa näitä stadilaisia kadun
nimiä. Mielestäni voisimme kuvitella, että slangikaduissa riittäisi hyvin,
että se olisi pelkkä nimi, oli se sitten mitä tahansa.

 

                                          (Puheenjohtajan välihuomautus.) Joo, minä käyn tämän nyt läpi
vaan nopeasti, niin sitten saan ... (Välihuuto!) Joo. Kiitos.

 

                                          Sitten he toivoivat – täällä näin – siinä lopussa, että käytettäisiin
tutuimmista ja monikulttuurisista sanoista tai aiheista.

 

                                          Slangihan on itse asiassa aika monikulttuurista. Meillähän on ... Minulla
on tässä viimeinen Tsilari –lehti, joka täällä ilmestyi. Täällä on
Paunonen luetellut vanhaa venäläistä lainasanaa Stadin slangissa.

(Välihuuto!) No en minä rupea lukemaan. Sieltä niitä löytyy, että meillä
Stadin slangista löytyy nimiä sen kun valitaan. Nimistötoimikunnalle
vähän niin kuin tiedoksi. Minä toimitan ne heille. Hesari myöskin kerää
nimiä. Tsilarissa me keräämme nimiä. Kyllä me tulemme antamaan
hyviä ehdotuksia nimistötoimikunnalle ja seurataan, että sinne todella
ilmestyy myöskin hyviä slanginimiä.

 

                                          Toivoisin, että kun nimistötoimikunta, kaupunginhallitus kehottaa vain
1890 – 1919 ja kultakausi 1920 – 1949 slangiaiheista nimistöä, niin
kuitenkin olisi mukava nähdä siellä 1950 – 1960-luvun slangia, joka on
ainakin meikäläiselle – ja varmaan valtuutettu Helistöllekin – tutumpaa
ja sitten tietysti 1970 – 1980-luvun koululaisslangia. Miksei niitäkin voisi
olla siellä, puhumattakaan nuorten käyttämästä nykyslangista. Kyllä
siellä voisi olla kaikista kerrostumista muutamia slangiaiheisia kadun
nimiä. Ja viimeiseksi: tietysti ei pidä unohtaa meidän ruotsinkielistä
”hurri” –slangia - sehän on oma slanginsa – että näkisi, että sielläkin
olisi niitä.

 

                                          Elikkä teen lopuksi pienen toivomusponnen:

 

                                          Kaupunginvaltuusto edellyttää, että slangiaiheisena
kadunnimistönä käytetään myös myöhempää 1950 –
1960-luvun slangia, 1970 – 1980-luvun koululaisslangia ja
soveltuvin osin nuorten käyttämää nykyslangia. Myös
ruotsinkielinen Stadin slangi, ns. hurri –slangi, tulee ottaa
huomioon osana slangiaiheista kadunnimistöä.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Minulle olisi aika kepeä temppu puhua vieläkin pitempään kuin
valtuutettu Liemola, mutta kuten arvoisa puheenjohtaja juuri totesi,
näytän esimerkkiä muille ja puhun lyhyesti.

 

                                          Ensinnäkin kannatan tietysti valtuutettu Liemolan ehdotusta vanhana
stadilaisena.

 

                                          Totean, että slangihan on sillä tavalla mielenkiintoista kieltä, että se on
moneen eri taustatekijään sidoksissa. Se on epookkisidonnaista, niin
kuin tiedetään. Sitten tiedetään, että se on luokkasidonnaista. Ja sitten
siihen liittyy vielä maantiede, joka tietysti, tällainen ekonominen
maantiede oli luokkasidonnaista sekin sillä tavalla, että määrätyllä

seudulla asui sitten määrätyn luokan - siihen aikaan kun luokkia nyt oli
olevinaan - väkeä ja jossakin muualla jotakin muuta.

 

                                          Mutta oli aika ... Viime, ei ku venttaas nyt, se oli toissa kesänä, meillä
oli täällä laaja valtuuskunta heinähattujen maista tuolta muualta
maasta. Sitten mentiin kiertää Stadia. Meillä oli oppaana Raija
Tervomaa, joka on ollut Stadin friidunakin. Näille muualta tulleille aika
monelle huippuhetki oli, kun he saivat ottaa snadista flindasta huikat
Vasiksen ja Kusiksen kulmassa. Se oli niin kun se kova juttu. Sehän on
nurkka, jossa on stikattu lestiä kaikkina aikoina. Ja haluan kertoa teille,
että niin stadilainen kuin mä oonkin, niin en mä uskaltanut Pitkänsillan
yli mennä paljoakaan ennen Kekkosta. Eli se oli seutu, jota aika
tarkkaan jopa röbalainen varos, koska Röbassa tunnettiin ja tsennattiin,
mutta Herulissa ei varmaan eikä Sörkassa. Siellä olis voinu tulla
daijjuun.