Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Tähän kaavaan liittyvät ns. arvonleikkaussopimukset on allekirjoitettu
27.3.2007.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Minä olen hyväksymässä tätä asemakaavaa, niin kuin todennäköisesti
kaikki muutkin, ihan kohtuullisena uutena asuinalueena. Mutta
haluaisin kertoa teille pienen yksikohdan - tai pienen tapahtuman - joka
mielestäni tämän asian lautakuntakäsittelyn aikana oli vähän erikoinen.

 

                                          Jos olette lukeneet esityslistan huolellisesti, huomaatte, esimerkiksi
sivulla 19 otsikon ”suojelukohteet” alla kerrotaan, että alueella ei ole
suojelukohteita. Entisen Primon tehdasrakennuksen vanhin tiilinen osa
on arkkitehtuuriltaan alueensa maamerkki, joten siihen kohdistuu
suojelullisia tavoitteita, vaikka sen säilyttäminen on ongelmallista
alueen ympäristöongelmien sekä rakennuksen perustamistavan vuoksi.
Kun tämä asia oli ensimmäistä kertaa
kaupunkisuunnittelulautakunnassa, kiinnitin tietenkin huomiota
tämäntyyppiseen lausumaan.

 

Minulla on tapana – niin kuin ilmeisesti muillakin
kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenillä – käydä katsomassa näitä

kohteita aika tarkkaan. Ja kun ensimmäistä kertaa vierailin tällä kaava-
alueella, olin itse ehdottomasti sitä mieltä, että Primon vanha
tehdasrakennus olisi suojelun arvoinen. Minun näkemykseni mukaan,
käytyäni siellä sisällä, siinä vaiheessa näytti siltä, että kiinteistö on
huonokuntoinen, mutta kieltämättä kaunis ja vaikutti kohtuullisen
terveeltä.

 

En sitten kuitenkaan lautakunnan ensimmäisessä käsittelyvaiheessa
tehnyt tästä mitään esityksiä, koska halusin odottaa kaupunginmuseon
tai muiden kaavasta lausuvien tahojen lausuntoja, jotta varmistuisin
omasta kannastani. Myöhemmin sitten tämä asia tuli toista kertaa
kaupunkisuunnittelulautakuntaan näine lausuntoineen. Siinä vaiheessa
olisin tehnyt esityksen lautakunnassa, että Primon vanha
tehdasrakennus kannattaisi suojella jollain kohtuullisen miedolla
suojelumerkinnällä.

 

Tässä vaiheessa, kun esittelijöille tätä ideaani ja muulle lautakunnalle
olin esittelemässä, niin asiaa esittelevä virkamies vähän nolona rykien
kertoi, että ikävä kyllä tämä kiinteistö on jo purettu. Se oli purettu täysin
laillisesti, eli kiinteistö oli saanut purkuluvan rakennuslautakunnasta.
Mutta se oli saanut purkuluvan sen takia, että
kaupunkisuunnittelulautakunnan käsittelyn ensimmäisessä vaiheessa
ei virasto eikä lautakunta ollut kiinnittänyt tähän asiaan huomiota siinä
mielessä, että kiinteistö pitäisi mahdollisesti suojella.

 

                                          Eli näin ollen koen, että meiltä kaikilta nyt vietiin aika keskeinen
vaikuttamisen paikka tämän asian lautakuntakäsittelyn aikana. Tällä
hetkellähän on aivan turha yrittää siis jo purettua taloa suojella. Siellä
on siis jätetty tästä kiinteistöstä sellainen tiiliseinä pystyyn ja on ihan
lohdullista, että se tiiliseinä tulee siellä säilymään eli siihen rakennetaan
sitten, sen tiiliseinän yhteyteen uusi kiinteistö.

 

                                          Halusin tulla tällä lailla puhdistamaan sieluani ja kertomaan tästä
asiasta, joka silloin lautakuntakäsittelyn aikana todella otti minua
päähän.

 

 

                                          Arvoisa rouva puheenjohtaja.

 

                                          Valtuutettu Helistölle:

 

                                          Toivoisin, että varhaisessa vaiheessa siellä

kaupunkisuunnittelulautakunnassa kiinnitettäisiin näihin huomiota.
Ilmeisesti virastoon ei voi luottaa sen suhteen, että siellä olisi
ymmärretty se arvo, mikä tällaisilla 1930-luvun rakennuksilla, kun näitä
Suomessa Helsingissä yleensä on niin vähän jäljellä. Toivoisin, että
siellä lautakunnassa huomattaisiin asia ja ettei täällä enää tarvitsisi
näitä tällä lailla joka kerta kuulla.

 

                                          On harmillista, että RKP:llä ei ole kaupunkisuunnittelulautakunnassa
ketään. Ilmeisesti nämä asiat ovat kielipoliittisia.

 

                                          Toivon, että jopa Malmin alueella voitaisiin katsoa, että on suojelun
arvoista vanhaa rakennuskantaa, josta pitää pitää kiinni.

 

 

                                          Vakuutan valtuutettu Björnberg-Enckellille, että jatkossa käyn kuin
haukka katsomassa kaikki kaava-alueet ja teen heti ensivaiheessa
kaikki mahdolliset muutosesitykset. En jätä enää asioita viimeiseen
vaiheeseen.

 

 

                                          Puheenjohtaja.

 

                                          Haluaisin kiinnittää tämän kaavan yhteydessä huomiota asiaan, joka on
laajempi kuin vain tämä.

 

                                          ? on siitä, että Helsinkiin on tulossa aika paljon uusia pientaloalueita ja
vielä? kehittää näitä kaupungin pientaloja eli townhouseja. Meillä on
ongelma. Kaavoituksessa ei kiinnitetä huomiota siihen, miten talot
olisivat esteettömiä, miten niihin pääsisi helposti sisään vanhukset,
vammaiset ja muut, joilla on vaikea liikkua.

 

Täällä asennetta tähän asiaan kaupunkisuunnitteluvirastossa ja myös
kaupunkisuunnittelulautakunnassa kuvaa se, mitä tämän kaavan
yhteydessä sanotaan: ”Esteettömyyden tulkinta tällaisissa taloissa tuo
omat ongelmansa.”

 

Eihän tulkinta mitään ongelmaa tuo, vaan se, että taloihin ei pääse
sisään. Ja rakenteet? sopivat sillä lailla, että mikäli minä ymmärrän
näitä kaavapapereita, niin talon pohjakerros määrätään 7 cm korkealle
ja talo on kiinni kalliossa. Ei sinne millään ilveellä saada järkevää,

kaunista ja toimivaa luiskaa tai mitään muitakaan systeemiä talon
ulkopuolelle.

 

Toivoisin, että kaupunkisuunnitteluvirastossa ja –lautakunnassa
ruvettaisiin tekemään vammaisrakennusten arviointia – tai millä nimellä
haluttaisiin asiaa kutsuakin – ja mietittäisiin, miten tämä uusi
asuntorakentamistapa on tulossa Helsinkiin niin suurella voimalla,
miten taloista tulisi sellaisia, että niitä kaikki voisivat käyttää?
Helsingissä – kuten tiedätte – asuu paljon vanhoja ihmisiä, joilla on
vaikeaa liikkua ja jokainen vuosi tai kuukausi, kun se ihminen joutuu
siirtymään kodistaan laitokseen, tulee tavattoman kalliiksi. Sinne ei ole
mitään järkeä rakentaa uusia esteitä. Varmasti voitaisiin toisenlaisella
kaavoituksella pitää huoli siitä, että esteitä ei tulisi.

 

Itse olen katsonut näitä uusia kaupungin pientaloja
rakennuslautakunnassa. Siellä on ihan mahdotonta vaikuttaa siihen
asiaan, kun kaava edellyttää sitä, että taloon ei pääse. Se on kyllä
huonoa politiikkaa.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Taidemuseo on monen kaupungin imagon luomisessa tähtituote.
Esimerkiksi Bilbaoon mennään juuri taidemuseon vuoksi.

 

Helsingin kaupungin taidemuseo tarvitsee kansainvälisen, tulevaisuutta
luotaavan johtajan.

 

                                          Taidemuseon johtokunnan enemmistö katsoi henkilötietojen,
haastattelujen ja testien perusteella filosofian tohtori Janne Gallen-
Kallela-Sirénin parhaimmaksi johtamaan taidemuseotamme.
Kokoomuksen valtuustoryhmä on samaa mieltä. Tarvitsemme nyt uutta
ennakkoluulotonta kansainvälistä otetta taidemuseon johtoon.

 

 

                                          Janne Gallen-Kallela-Sirénillä on tohtorikoulutuksensa New Yorkista,
laajat kansainväliset suhteensa, mutta lisäksi monipuolinen
työkokemus suomalaisissa taidemuseoissa. Parhaillaan hän on
Tampereen taidemuseon johtajana. Hänellä on siis myös kunnallisen
taidelaitoksen päätöksenteon tuntemus.

 

                                          Kun meillä nyt on mahdollisuus valita laaja-alainen uuden toiminnan
mies, miksi ei tehtäisi Helsingin taidemuseosta uudistavaa laitosta
kaupunkilaisten ja turistien houkuttelemiseksi kuvataiteiden luo? Tätä
mahdollisuutta ei pidä hukata.

 

                                          Haluan ehdottaa filosofian tohtori Janne Gallen-Kallela-Siréniä
taidemuseon johtajaksi taidemuseon johtokunnan enemmistön kannan
mukaisesti.

 

Hänellä on koulutuksensa, tutkintonsa ja työkokemuksensa ohella
merkittävä kansainvälisen nykytaiteen ja historiallisen taiteen tuntemus
sekä taiteilijoiden tuntemus. Hän on myöskin erittäin kielitaitoinen.
Taidemuseo tarvitsee tämän vuosituhannen uudistajan. Janne Gallen-
Kallela-Sirénillä on myös kokemusta kuvataiteiden näyttelytoiminnasta.
Janne Gallen-Kallela-Sirénin nykyiset tehtävät ovat vaatineet niin
hallinnollista osaamista kuin hyvää yhteistyökykyä alaisten, esimiesten
ja ympäröivän yhteiskunnan sidosryhmien kanssa.

 

                                          Siispä ehdotan Janne Gallen-Kallela-Siréniä valittavaksi avoinna
olevaan taidemuseon johtajan virkaan.

 

                                          Ja samalla pyydän suljettua lippuäänestystä.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Suomen perustuslain mukaan virkaylennysperusteita ovat kyky, taito ja
koeteltu kansalaiskunto.

 

                                          Ja kun tarkastelemme kykyä ja taitoa, voin todeta, että filosofian tohtori
Marja Sakari on suorittanut filosofian tohtorin tutkinnon Suomen
ainoassa huippuyliopistossa, Helsingin yliopistossa ja toiminut
assistenttina, akatemiatutkijana ja professorina tässä laitoksessa.
Meillä helsinkiläisinä on kykyä arvioida sitä, minkälaisia valmiuksia
pitää henkilöllä olla, jotta hän pääsee huippuyliopiston virkaan. Hänen

pitää olla huippututkija.

 

Tämä on eräs niistä perusteista, minkä takia Sosialidemokraattinen
ryhmä ryhmäpäätöksen tehdessään, lähes yksituumaisesti asettui
Marja Sakarin taakse.

 

                                          On aika mielenkiintoista, kun pohditaan sitä, mitä ominaisuuksia
taidemuseon johtajalle tulisi olla, mitä tällöin painotetaan.

 

                                          Me olemme nähneet niin, että tällöin painotetaan yhteistyökykyä, kykyä
toimia tiimissä taitavasti ja ennen kaikkea kykyä nähdä eteenpäin,
mielellään kymmenen tai kymmeniä vuosia.

 

                                          Tässä suhteessa meidän mielestämme Gallen-Kallela-Sirénin ja
Sakarin ominaisuudet eroavat toisistaan. Me näemme Marja Sakarin
ennakkoluulottomana modernistina, joka ymmärtää muutakin kuin
Suomen kulta-ajan taidetta. Me näemme Gallen-Kallela-Sirénin
etupäässä kulta-ajan ja kansainvälisen taiteen tuntijana. Mutta kun
katsomme suomalaista taide-elämää, niin tässä suhteessa me
arvostamme niitä arvoja, sitä osaamista ja ennen kaikkea sitä tutkijan
kykyä, joka Sakarilla on. Vastaavaa kykyä Gallen-Kallela-Sirén ei ole
esittänyt. Tämä on eräs seikka. Me korostamme kykyä toimia yhdessä
henkilökunnan kanssa. Tämä on merkittävä seikka.

 

Molemmat ovat hyviä hakijoita. Jos olisi rahaa, palkkaisin Gallen-
Kallela-Sirénin taiteelliseksi johtajaksi ja Sakarin museon johtajaksi. En
voi sitä tehdä. Siitä syystä äänestyksessä tulen äänestämään filosofian
tohtori Marja Sakaria Helsingin kaupunginmuseon johtajaksi.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut.

 

                                          Taidemuseon johtajan valintaprosessi hämmästyttää minua kovasti.

 

Ensin taidemuseon johtokunta soveltuvuustestien ja haastattelujen
perusteella käsitteli asian. Janne Gallen-Kallela-Siréniä ja Erja Pusaa
ehdotettiin ja Janne Gallen-Kallela-Sirén voitti 5 – 4. Marja Sakaria ei
ehdotettu.

 

                                          Yllättäen apulaiskaupunginjohtaja esitti kaupunginhallitukselle Marja
Sakaria, joka ei johtokunnassa saanut kannatusta.

 

 

                                          Haluan kysyä apulaiskaupunginjohtajalta, mikä Janne Gallen-Kallela-
Sirénissä on vikana, että apulaiskaupunginjohtaja katsoi
välttämättömäksi poiketa taidemuseon johtokunnan esityksestä?

 

                                          Lisäksi haluan kysyä apulaiskaupunginjohtajalta, mikä vika Erja
Pusassa on, kun johtokunnan toiseksi suosituin ehdokas ei kelvannut?

 

                                          Mielestäni apulaiskaupunginjohtajan toiminta, jossa taidemuseon
johtokunnan kanta täysin sivuutetaan, vaatii hyvät perustelut.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Seuraan taidemuseon johtokuntaa kaupunginhallituksen jäsenenä.
Tämä prosessi on kieltämättä ollut erikoinen. En sinänsä ihmettele
lainkaan sitä, että prosessin on sanottu politisoituneen. Se on
mielestäni hyvin luontevaa. Koska en tiedä, kuinka hyvin tunnette siis
Helsingin menestyksekkään taidemuseon historian tai ne
mahdollisuudet, mitä siellä on. Meillähän on siis Tennispalatsi, Meilahti
ja Kluuvin galleria. Ja käytännössä voi sanoa, että tämä on yksi
Suomen tärkeimmistä alueista, jossa taidemuseon johtaja tietysti
myöskin henkilökohtaisesti tekee pitkälti ratkaisuja, minkä tyyppisiä
näyttelyitä näihin tiloihin tulee. Hän tekee myös yhteistyössä oman
työpaikkansa työtovereittensa kanssa päätöksiä siitä, millä tavalla
tavallaan helsinkiläisiä taiteilijoita tuetaan, koska meidän
taiteilijoittemme tukemismuoto on taiteen ostaminen. Silloin herättää
tietysti erinomaisen suuria intohimoja se, mitä taiteen lajia, mitä taiteen
alaa kukin hakija edustaa. Ja voisi sanoa, että silloin on myöskin hyvin
ymmärrettävää, että asia ns. politisoituu.

 

                                          Taidemuseon johtokunnassa käyty keskustelu keskittyi lähinnä siihen,
että hakijat haastateltiin, siis soveltuvuustestien jälkeen parhaaksi
osoittautuneet hakijat. Sen jälkeen kuultiin psykologisten lausuntojen,
siis testaajan mielipiteitä, häntä haastateltiin. Sitten taidemuseon
johtokunta - niin kuin aika tyypillisesti tällaisessa tilanteessa - äänesti
asiasta tietoisena kuitenkin siitä, että yksi hakija oli herättänyt erittäin
kovaa kritiikkiä henkilöstön keskuudessa ja tavallaan tällaista – voisi
sanoa – pahoja puheita, lobbausta, eli ihan suoraan sanoen voisi
sanoa, että Gallen-Kallela-Siréniä ei pidetty jostain syystä sellaisena
ehdokkaana, että henkilöstö olisi halunnut hänet ottaa.

 

                                          Minun käsitykseni mukaan käytettiin sellaista terminologiaa, että

Gallen-Kallela-Sirén on ”ekosentrinen” ja muuta. Minä nyt olen vähän
huono sivistyssanojen kanssa. Mutta mielestäni yksilö ei voi olla
ekosentrinen. Mutta kuitenkin, täällä oli hyvin paljon henkilöstön
vastustusta. Vedottiin mm. siihen, että Gallen-Kallela-Siréniä
vastustettiin aikanaan hänen tullessaan myöskin Tampereen
taidemuseon johtajaksi.

 

                                          Sen jälkeen mielestäni apulaiskaupunginjohtaja Björklund tavallaan teki
oikeita johtopäätöksiä eli lähti miettimään sitä, voidaanko asiassa tehdä
muita ratkaisuja.

 

                                          Minulle yllätys oli kuitenkin se, että apulaiskaupunginjohtaja Björklund
toi täysin uuden ehdokkaan, ei siis Helsingin kaupungin taidemuseon
omaa kokenutta johtajaa Erja Pusaa eikä johtokunnassa äänestyksen
voittanutta Janne Gallen-Kallela-Siréniä, vaan Marja Sakarin.

 

                                          Marja Sakarin kohdalla minun täytyy sanoa, että ihan kaikki nämä
perustelut eivät valitettavasti mielestäni siinä mielessä päde. Janne
Gallen-Kallela-Sirén - joka on selvästi nuorempi - häviää oikeastaan
vain ikänsä puolesta. Gallen-Kallela-Sirén ei millään ... Voidaan palata
niihin myöhemmin jos halutaan. Tutkijana saattaa olla, että Sakari –
(Välihuuto!) – on parempi. Johtamiskokemukseltaan Gallen-Kallela-
Sirén on selkeästi suvereeni. Koulutus heillä on sama, tosin Gallen-
Kallela-Sirénillä ehkä alan tunnetuimmasta yliopistosta, New Yorkin
yliopistosta. Kielitaidossa, kansainvälisyydessä Gallen-Kallela-Sirén on
selkeästi edellä.

 

                                          Minua itseäni – sen takia käytän tämän puheenvuoron – arvelutti
tavallaan ne perusteet, jolla Gallen-Kallela-Siréniä jatkuvasti mollattiin.
Puhutaan ihan avoimesti siitä, että hän on jossain määrin riski. Mikään
psykologinen testi esimerkiksi ei osoittanut tätä, päinvastoin. Siellä
tehtiin testauksia sekä johtajuudesta että tietystä riskialttiudesta.
Gallen-Kallela-Sirén ei osoittautunut näissä millään tavalla riskiksi, itse
asiassa ihan päinvastoin.

 

                                          Sen takia haluan, että täällä käytetään kuitenkin sitten ne oikeat
puheenvuorot. En voi käyttää näitä puheenvuoroja istuessani
kaupunginhallituksen edustajana taidemuseon johtokunnassa, koska
käsitykseni mukaan siellä vaan valvotaan sitä, että
kaupunginhallituksen juridisia päätöksiä ja periaatepäätöksiä
noudatetaan. Muuten asiantuntijalautakunta tekee omat
johtopäätöksensä. Mutta täällä näistä asioista on kyllä hyvä puhua ihan
suoraan.

 

 

                                          Näiden argumenttien perusteella voisin edelleen pitää
henkilökohtaisesti Gallen-Kallela-Siréniä yhtenä pätevimmästä
hakijoista, joka varmasti on kyllä persoonaltaan aika erikoinen. Mutta
Helsingin kaupunki saisi luvan jo alkaa kestämään myöskin vähän
erilaisia persoonia ja erityisesti mitä tulee taiteeseen.

 

                                          Joten näin ollen - ainakin henkilökohtaisesti - vielä pohdin, minkälaisen
ratkaisun teen, ns. perusteellisen, mitä ryhmämme kävi keskustelun
jälkeen, jossa oma kantani jäi ryhmän kannasta vähemmistöön eli
mietin ryhmäsolidaarisuuden ja ns. faktojen välillä.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Ensiksi siihen, mihin valtuutettu Ebeling viittasi, tähän menettelytapaan.

 

                                          Jos olisimme urheilukilpailuissa, apulaiskaupunginjohtaja Björklund olisi
julistanut seiväshypyn voittajaksi sellaisen, joka ei saanut edes
kosketusta seipäällä rimaan, kun muut ovat hypänneet 5 m ja 6 m.

 

                                          Eli en voi millään käsittää, että sieltä 3. sijalta tullaan tällä tavalla
kärkeen. Näitä kaikkia kolmea johtokunta haastatteli, keskusteli heidän
kanssaan ja tuli tähän lopputulokseen, tähän äänestyspäätökseen,
minkä tunnemme.

 

                                          Se, että valtuutettu Kalima muistutti tästä Gallen-Kallelan sukunimestä
eli vanhasta kulta-ajasta, se on totta, että nimi viittaa siihen. Mutta kyllä
Helsingin taidemuseo vähitellen tarvitsisi uutta kulta-aikaa.

 

                                          Olen varma, että Janne Gallen-Kallela-Sirén on tähän erittäin oivallinen
henkilö valittavaksi. Olen hänet tavannut joskus pikkupoikana Kallelan
kallioilla. Tunnen Marja Sakarin jollakin lailla. Hän on sivistynyt,
sympaattinen, käsitetaiteen asiantuntija. Käsi pystyyn, joka tietää
täällä, mikä on käsitetaide. Valtuutettu Helistö, onnittelen.

 

                                          Eli toisin sanoen se, että täällä korostettiin Marja Sakarin ansioita
tutkijana, yhdyn siihen. Mutta samalla valtuutettu Kalima oli sitä mieltä,
että tutkija valitaan, muttei henkilöä, jota hän olisi suositellut?
taiteelliseksi johtajaksi. Eikö tässä haeta myöskin taiteellista johtajaa?

 

                                          Janne Gallen-Kallela-Sirénin opiskelutie on pitkä, monipolvinen. Hän
on opiskellut ja opettanut Jerusalemissa yliopistossa neljä vuotta

dosenttina, New Yorkin yliopisto, sieltä tohtorin väitöskirja, Sveitsissä,
Ruotsissa, Englannissa. Voin kuvitella jo ihan tällä perusteella, että
hänen kielitaitonsa ja kansainväliset yhteytensä ovat aivan toista
luokkaa kuin tällä nuorella – vielä hänkin nuori – vastavalmistuneella.
Muistaakseni viime vuonna oli väitöstilaisuus Marja Sakarilla. Marja
Sakarille varmasti löytyy hänelle sopiva työpaikka taidehallinnosta, ei
välttämättä nyt tässä valinnassa, vaan myöhemmin.

 

                                          Sen sijaan viittaukset siihen henkilöstöongelmaan, mihin valtuutettu
Pajamäki täällä myöskin kiinnitti huomiota, se on ihan hölynpölyä.

 

                                          Puhuin eilen Tampereelle Toimi Jaatinen –nimisen henkilön kanssa.
Hän on Fabriikin toimitusjohtaja ja sosialidemokraatti ja Gallen-Kallela-
Sirénin aisapari. Hän kehui tavattomasti, henkilösuhteissa erityisesti
Jannea. Hän kehui sitä, että hän on ehdottomasti lahjakkain, nouseva
tähti, ei pelkästään Suomessa, vaan hyvin laajalla rintamalla. Hänen
verkostonsa, ystävyyssuhteensa ovat merkittävät. Hän on mm.
Jerusalemissa ollut sitä varten dosenttina ja opiskellut, että juutalaiset
hallitsevat aika pitkälle tätäkin – tätä, nimenomaan tätä – taiteen alaa.
Hänen yhteytensä tällä tavalla moneen suureen taidelaitokseen ovat
erinomaiset. Eremitaaši viimeksi. Tällä hetkellä hän on Pariisissa ja
tulee illalla klo 10:n koneella. Hänen kansainväliset yhteytensä ovat
sellaiset, joita Helsinki todella tarvitsee. On kohtuutonta, jos tässä
verrataan aivan erilaisista papereista, taikka rakennetaan yhtälöä
kaksista aivan erilaisista papereista. Hänen ansioluettelonsa on
käsittämättömän erinomainen tähän ikään ja kokemukseen, tai
kokemusta paljon ikään nähden.

 

                                          Se, että nyt sitten Marja Sakari yritetään nostaa kärkipaikalle, minä
luulen – en tiedä, mutta luulen – että tarkoitus on se, että halutaan
jatkaa Erja Pusan todellista johtajuutta. Kun he jäävät sinne
parivaljakkona, niin Erja Pusa on – tietojeni mukaan – leijona. En tiedä
nyt tarkalleen vertailua Marja Sakariin. Mutta kuitenkin uskon, että niin
tässä on tavoitteena niillä, jotka Janne Gallen-Kallela-Sirénin valintaa
vastustavat.

 

                                          Eli on syytä tuomita menettelytapa, jonka apulaiskaupunginjohtaja
Björklund on tässä asiassa ryhtynyt ja toivoa, että täällä ymmärretään,
minkälaisen menestyksen Helsinki kokee valitessaan Janne Gallen-
Kallela-Sirénin ja minkälaisen menetyksen Tampere kokee, kun hän
joutuu siitä luopumaan. Sen verran vielä siteeraan Toimi Jaatista, että
hän tavallaan pahoilla mielin antoi erittäin hyvän lausunnon sen takia,
että Tampere todella haluaisi pitää tämän muutaman vuotta
taidemuseota johtaneen ja siinä kunnostautuneen nuoren lahjakkaan

suomalaisen omanaan, mutta sanoi, että ei voida asettaa esteitä tälle
etenemiselle.

 

                                          Näillä suppeilla sanoillani yhdyn kovin mielelläni siihen, mitä täällä
valtuutettu Rihtniemi ensimmäisessä puheenvuorossaan sanoi.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Täällä on käyty kovin kiihkeähenkistä keskustelua taidemuseon
johtajan viran täyttämisestä.

 

                                          Itse ajattelen, että meillähän on hyvä tilanne. Meillä on monta erittäin
hyvää hakijaa. Näistä on taidemuseon johtokunnan valitsema työryhmä
haastatellut useaa ja testannut neljä ja nämä kaikki neljä testattua,
heitä on kaikkia pidetty hyvänä ja sopivana tähän tehtävään.

 

                                          Sitten prosessi:

 

                                          Kuulimme täällä valtuutettu Pajamäen version, miten prosessi on
kulkenut taidemuseon johtokunnasta. Siitä on kuulunut aika monta
versiota. Tietysti uskon, valtuutettu Pajamäki on ollut paikalla. Hänellä
on ainakin jonkinnäköinen silminnäkijäkuvaus siitä, miten se on
mennyt. Minun saamani tiedot ovat olleet sellaiset, että paitsi Gallen-
Kallela-Siréniä ja Pusaa, myöskin Sakaria on johtokunnassa pidetty
hyvänä. Mutta kun jokainen äänestäessään voi äänestää vain yhtä
henkilöä, niin sitten täytyy siinä tilanteessa valita, kenet haluaisi siihen
valituksi. Minun mielestäni meillä on monta hyvää hakijaa ja ehkä sitten
painotamme vähän eri asioita.

 

                                          Marja Sakarilla on kylläkin laajempi kokemus kuin Janne Gallen-
Kallela-Sirénillä. Heillä on hyvin samantyyppistä kokemusta, mutta
Marja Sakarin kokemus on pidempi ja laaja-alaisempi. Ja jos ajatellaan
nimenomaan Helsingin taidemuseon tehtäviä, jossa nykytaiteen osuus
korostuu, niin se, että Marja Sakari nyt toimii Kiasmassa intendenttinä,
on erittäin hyvä lähtökohta myös toimimiselle Helsingin kaupungin
taidemuseossa.

 

                                          Mielestäni on ollut ikävää tässä keskustelussa toisaalta, siis ei täällä,
vaan myöskin julkisuudessa käydyssä keskustelussa siitä, että on
sanottu tämän politisoituneen. Jostain syystä näyttää siltä, että Gallen-
Kallela-Sirénin tukijat istuvat täällä enemmän toisella puolella salia kuin

sitten Marja Sakaria tukevat.

 

Itse en näe tätä millään lailla poliittisena. En usko, että näillä hakijoilla
kellään on poliittista kantaa ja varsinkaan – voidaan sanoa – että se ei
missään tapauksessa tämäntyyppisessä valinnassa pidä heijastua, niin
kuin onneksi nyt ei enää viime vuosina Helsingin
virastopäällikkötasoisissa valinnoissa olekaan ollut valinnan
edellytyksenä tai ehtona tai edes siihen vaikuttavana tekijänä.

 

Mielestäni on hyvä tilanne, että saadaan monta hyvää hakijaa, joilla
kaikilla on oma kokemustaustansa ja osaamisensa. Näistä hakijoista
Marja Sakaria pidän parhaimpana tähän tehtävään.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Korjaan vain valtuutettu Krohnille, että en toki sanonut, etteikö
taidemuseon johtokunnassa - omien havaintojeni mukaan - olisi pidetty
erityisen pätevänä Erja Pusaa, joka siellä hyvin tunnetaan, mutta
myöskin Marja Sakaria.

 

Lähinnä käytin oman puheenvuoroni nimenomaan siksi, että ihmettelen
niitä perusteita, joilla Gallen-Kallela-Sirén syrjäytetään, koska perusteet
tuntuu olevan vaan puhelinsoittoja. Ne eivät perustu mihinkään
testeihin eivätkä kokemukseen eikä pätevyyteen. Ja luonnollista on,
että Gallen-Kallela-Sirénillä on hiukkasen vähemmän kokemusta,
koska hän on selkeästi nuorempi.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Kun näitä puhelinsoittoja ja sähköpostiviestejä ym. tämän asian
tiimoilta varmaan kaikille tuli, niin meidän ryhmässämme
haastattelimme hakijoista sekä Pusan, Sakarin että Gallen-Kallela-
Sirénin erikseen, eli tämä ei nyt perustu, tämä oma arvioni suinkaan
pelkästään siihen, minkälaista sähköpostia tai tekstaria on kustakin
hakijasta tullut, vaan hakemusasiakirjojen vertailuun, kokemuksen
vertailuun ja sen lisäksi haastatteluun. Ja sen lisäksi olemme tietysti
keskustelleet myöskin taidemuseon johtokunnan vihreiden jäsenten
kanssa.

 

 

 

Ärade fru ordförande.

 

Det har inte varit ett lät val. Jag har också funderat från och till. Det
gjordes inte heller lättare av att proceduren var litet ovanlig och viljan
har varit olika i nämnd och i styrelse. Så här är det å andra sidan ofta i
personval. Kännande Kai Kalima så drar jag den slutsatsen att Gallen-
Kallela Sirén säkert är den liberalare och den som har en bättre
förståelse för minoriteter så att jag röstar på honom.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä, ei kun anteeksi
valtuustoryhmässä – no niin, ei ole ihan kaikesta päästy eroon – emme
ole nyt tällä kertaa haastatelleet hakijoita.

 

                                          Täytyy sanoa, että yhdyn siihen, mitä valtuutettu, valtuuston
varapuheenjohtaja Krohn täällä totesi, että mielestäni meidän pitäisi
olla vain tyytyväisiä, että meillä on monta hyvää hakijaa. Se olisi ollut
tosi huonoa, jos meillä ei olisi ollut valinnan mahdollisuuksia.

 

                                          Se, onko tämä valinta politisoitunut tai puoluepolitisoitunut vai onko
kysymys vain taidepolitiikasta, en pysty olemaan aivan varma kaikista
motiiveista.

 

Hieman olen joutunut kyllä ihmettelemään näitä puheenvuoroja, kun
täällä tunnutaan rinta rottingilla puhumaan ehdokkaista ja heidän
henkilökohtaisista ominaisuuksistaan tavalla, joka mielestäni ei ole ihan
tyypillistä valtuuston keskustelua silloin, kun valitaan henkilöitä
tärkeisiin tehtäviin. Olen hieman ihmeissäni tästä keskustelun
luonteesta. Meillä on varmasti perusteluita jokaisella, jonkun hakijan
taakse ja jotakin heistä täytyy nyt sitten kannattaa.

 

Vasemmistoliiton edustaja taidemuseon johtokunnassa olisi ollut valmis
tukemaan Pusan valintaa, mutta näin ei käynyt.

 

                                          Valtuutettu Huhtamäki täällä epäili, että jos valitaan Sakari, käy niin,
että sitten leijona – niin kuin hän nimesi – Pusa johtaisi sitä.

 

 

En usko ollenkaan, että näin tulee käymään. Me olemme keskustelleet
tästä valinnasta ryhmässämme. Ryhmämme on päätynyt siihen, että
esittelijän ehdotus tässä tilanteessa, jossa nyt olemme, eli Sakari käy
meidän ryhmällemme.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Ensinnäkin:

 

                                          Mielestäni on hyvä, että valtuutettu Pajamäki otti nämä tällaiset pahat
puheet, mitä on ollut liikkeellä tässä asiassa. Hyvin ristiriitaisia
kommentteja on tullut sähköpostilla ja puhelimitse.

 

                                          Olen myös itse tehnyt saman ratkaisun, selvittänyt verkoston kautta,
mikä on totta ja mikä ei ole totta. Ja koska peli on kovaa
taiderintamallakin – tai taiderintamalla erityisesti – niin tietysti jos
tällaisessa tilanteessa otetaan myös sellaisia keinoja käyttöön, jotka
eivät ole reiluja. Useilta valtuutetuilta kun on keskustellut, on kuullut,
että ristiriitaisia mielipiteitä on heitelty ja erilaisia pahoja puheita
liikkunut laajemminkin tässä kentässä.

 

                                          Ja tosiaankin, kyse on siitä, mitä painotetaan, painotetaanko
kansainvälisyyttä vai painotetaanko enemmän tutkijapuolta,
painotetaanko johtajaa vai tutkijaa.

 

Olen päätynyt myös henkilökohtaisesti siihen, että Janne Gallen-
Kallela-Sirén on varmasti tällainen uuden ajan johtaja täällä ja hän olisi
varmasti erinomaisen hyvä Helsingin taidemuseon johtaja
tulevaisuudessa.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Vielä yksi lisäperustelu sille, että Janne Gallen-Kallela-Sirén olisi
erinomainen johtaja tässä uudessa tilanteessa, täytyy aukoa uusia
latuja. Hän oli nimittäin vuonna 1999 umpihankihiihdon
maailmanmestaruuskisoissa Pudasjärvellä kahdestoista.

 

 

                                          Ordförande, bästa fullmäktige. Arvoisa puheenjohtaja, hyvät
valtuutetut.

 

                                          Sallittakoon lyhyt esittelypuheenvuoro kestävän kehityksen
toimintaohjelman seurantaraportista.

 

                                          Kaupunginvaltuuston kesäkuussa 2002 hyväksymän kestävän
kehityksen toimintaohjelman toteutuksesta raportoidaan
valtuustokausittain. Tämä seuranta-aineisto koostuu kahdesta
asiakirjasta: vuonna 2006 toteutetun hallintokuntakyselyn perusteella
laaditusta ohjelman toteutuksen seurantaraportista ja vuosina 2005 –
2006 päivitetyistä Helsingin kestävän kehityksen yleisindikaattoreista.
Seurannan ja arvioinnin tulokset osoittavat, että toimintaohjelma on
toteutettu eri hallintokunnissa vaihtelevasti. Monella aihealueella
tarvitaan jatkossa vahvempaa panostusta. Kestävän kehityksen
toimintaohjelman ekologisen kestävyyden aihealueita on tarkennettu
Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelmassa 2005 – 2008. Otan
lyhyesti esille muutamia merkittävimpiä seurannassa esiin nousseita
tuloksia, niin ongelmia kuin saavutuksiakin – jos valtuustoa kiinnostaa
jotenkin.

 

                                          Kaupunginvaltuusto hyväksyi uuden yleiskaavan, Yleiskaava 2002:n
marraskuussa 2003. Sen keskeisenä tavoitteena on
kaupunkirakenteen ekotehokkuuden parantaminen. Kantakaupungin
vanhoja sata-ma-, teollisuus-, liikenne- ja varastoalueita muutetaan
asunto- ja toimitilarakentamiseen samalla tavoin kuin monissa muissa
eurooppalaisissa kaupungeissa. Tällaista ns. brown field –rakentamista
ja olemassa olevan rakennuskannan hyödyntämistä korostetaan myös
EU:n kaupunkiympäristön teemastrategiassa.

 

                                          Useiden maankäytön muutoskohteiden erityisenä ongelmana ovat

vaikeat maaperäolosuhteet. Maaperän puhdistaminen ja geotekninen
esirakentaminen aiheuttavat huomattavia lisäkustannuksia.

 

                                          Seurantakaudella on valmistunut tai edennyt useita joukkoliikenteen
kehittämishankkeita: Leppävaaran ja Keravan kaupunkiradat,
länsimetron suunnittelu, raitiotieverkon laajentaminen, poikittaista
joukkoliikennettä palveleva bussijokeri sekä uuden raitiovaunukaluston
ja vähäpäästöisen bussikaluston hankinta. Tavoite
henkilöautosidonnaisuuden ja moottoriajoneuvoliikenteen määrän
vähentämiseksi jäi kuitenkin saavuttamatta. Liikennemäärät ovat
jatkaneet kasvuaan erityisesti kehäteillä ja seudullisilla pääväylillä.

 

                                          Kaupunki-, luonnon- ja viheralueverkoston sekä saariston
turvaamiseksi aloitettiin laajan merellisen Helsinki-puiston suunnittelu ja
laadittiin rantojen kehittämisohjelma sekä alueellisia viheralueiden
hoito- ja kunnostussuunnitelmia. Helsingin luonnonhoidon strategian
sekä luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimenpideohjelma ovat
valmisteilla.

 

                                          Helsingin erityisongelma on ilmastonmuutosta kiihdyttävien
hiilidioksidipäästöjen korkea taso. Hiilidioksidipäästöt ovat
pohjoismaiden suurten kaupunkien välisessä asukaskohtaisessa
vertailussa huomattavasti suuremmat kuin esimerkiksi Tukholmassa,
Kööpenhaminassa, Oslossa, Göteborgissa ja Malmössä. Suurin
päästölähde on kaupungin oma energian tuotanto, joka perustuu
pääasiallisesti fossiilisten polttoaineiden, maakaasun ja kivihiilen
käyttöön. Helsingin energian tuotanto on kuitenkin tehokasta sähkön ja
lämmön yhteistuotannon ansiosta. Kaukolämmitettyjen kiinteistöjen
osuus on noin 93 %, mikä on kansainvälisesti erittäin korkea luku.

 

                                          Uusiutuvien energian lähteiden osuus kaupungin omassa energian
tuotannossa on edelleen huomattavan vähäinen, varsinkin
kaukolämmön tuotannossa. Ero pohjoismaisiin suuriin kaupunkeihin on
suuri. Kööpenhaminassa uusiutuvia energialähteitä käytetään 26 %,
Malmössä 42 %, Göteborgissa 45 %, Tukholmassa 62 %, Oslossa 72
% ja Helsingissä 0,4 %. Energiansäästöneuvottelukunnan vuonna 2004
valmistuneen selvityksen mukaan uusiutuvien energian lähteiden
hyödyntämismahdollisuudet ovat nykyiseen verrattuna yli
kaksikymmenkertaiset. Merkittävä äskettäin käyttöön otettu uusi
investointi on Katri Valan puiston alle kallioon rakennettu
lämpöpumppulaitos, jolla otetaan talteen Viikinmäen
jätevedenpuhdistamolla käsitellyn jäteveden lämpöä ennen mereen
johtamista. Panostusta uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseen
on selvästi tarpeen lisätä.

 

 

                                          Näillä näkymin fossiilisia polttoaineita käyttävien energian
tuotantolaitoksien päästökiintiöitä tullaan merkittävästi vähentämään
päästökaupan seuraavassa vaiheessa. Tällöin tuottajat joutuvat
ostamaan päästömarkkinoilta annetun kiintiön ylittävien päästöjen
oikeudet, mikäli eivät ole pystyneet vähentämään hiilidioksidipäästöjä.
Mikäli päästöoikeuksien hinta nousee korkeaksi, voi sillä olla
merkittäviä taloudellisia vaikutuksia.

 

                                          Hengitysilman laatua heikentäviä hiukkaspäästöjä sekä rikin ja typen
oksidien päästöjä on energian tuotannossa onnistuttu merkittävästi
vähentämään. Ilmanlaatua heikentävien päästöjen lähteenä on nykyisin
pääasiassa liikenne, jonka määrä kasvaa esikaupunkialueiden
pääväylillä ja naapurikunnissa. Liikenne aiheuttaa myös jokakeväisen
katupölyongelman, kuten esimerkiksi tällä viikolla olemme joutuneet
todistamaan.

 

                                          Energian säästön edistäminen kaupungin organisaatioissa on edennyt
tavoitteiden mukaisesti. 70 % hallintokunnista oli vuoden 2005 loppuun
mennessä laatinut energiansäästösuunnitelman, ja 80 % kaupungin
omista kiinteistöistä oli katselmoitu. Koko kaupunkiyhdyskunnan
asukaskohtaisesti laskettu energian kulutus on kuitenkin kasvanut
vuoden 2001 jälkeen.

 

                                          Helsingin talousvesi on hyvälaatuista ja jäteveden puhdistus tehokasta.
Viikinmäen jätevedenpuhdistamoon valmistui vuonna 2005 uusi
puhdistuslinja ja biologinen jälkisuodatuslaitos, mikä on lisännyt
erityisesti typen poiston tehokkuutta. Vuodelle 2010 asetetut
puhdistustavoitteet fosforin ja typen osalta saavutettiin jo vuonna 2005.

 

                                          Ympäristöjohtamisen kehittäminen on edennyt ripeimmin kaupungin
liikelaitoksissa. Sertifioituja ympäristöjärjestelmiä on Helsingin
Energialla, HKL-Bussiliikenteellä ja Helsingin Satamalla. Helsingin
Vedellä on standardin mukainen järjestelmä ja joillakin suurilla
virastoilla on valmisteilla ympäristöohjelmia. Useissa hallintokunnissa
ympäristöjohtamisen kehittäminen on kuitenkin vasta alussa.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Kiitoksia apulaiskaupunginjohtaja Saurille hyvästä puheenvuorosta ja
kiitoksia näistä hyvistä asiakirjoista, mitä tämän asiakohdan yhteydessä

olemme saaneet käyttöömme.

 

                                          Monin osin tätä kestävän kehityksen toimintaohjelman toteutuksen
seurantaraporttia lukiessani kyllä mieleen heräsi erilaisia kysymyksiä ja
aika paljon tämä jätti kysymysmerkkejä mieleeni.

 

                                          Yhtenä suurena ihmetyksen aiheena oli mm. se, että osaan näistä
aihealueista lausunnon antajat, eri hallintokunnat olivat todenneet, että
nämä eivät koske heitä. Esimerkkinä nostan esiin energian kulutuksen
ja säästö –kohdan, aihealue 7, johon neljä hallintokuntaa on ilmoittanut,
että päätöskohta ei koske heitä.

 

                                          Asiakirjan lopussa löytyy taulukosta tiedot siitä, mitkä hallintokunnat
ovat ilmoittaneet, että nämä asiat eivät koske heitä. Ja kun tätä
taulukkoa luen, niin ihmettelen sitä, miten joku hallintokunta todellakin
sanoo, että tämä asia esimerkiksi ei heitä koske. Vielä enemmän
ihmetystä herättää se, että aihealuekohta 12, lasten ja nuorten
osallisuus ja hyvinvointi, siihen 12 hallintokuntaa on ilmoittanut, että
asia ei koske heitä.

 

                                          Ehkä moni hallintokunta helposti näissä asioissa ajattelee, että tämä ei
koske heitä, ajatellaan hyvin kapeasti sitä omaa toimialaa eikä katsota
avoimin silmin sitä, mitä vaikutuksia oikeasti omalla toiminnalla on
muille sektoreille ja eri ryhmille kaupungissa. Mielestäni tätä
näkökulmaa voitaisiin monin osin laajentaa nykyisestä ja monet
hallintokunnat voisivat vähän avoimemmin katsoa asioita kuin mitä tänä
päivänä tehdään.

 

                                          Tässä asiakirjassa oli paljon mielenkiintoista ja uutta tietoa. Ainakin itse
opin monen hallinnon alalta aika paljon uutta, mitä kaikkea meillä
kaupungissa tehdään. Mutta joiltain osin nämä tiedot olivat ehkä
hieman epäyhteneväisiä. Jotkut hallintokunnat olivat menneet omissa
lausunnoissaan hyvin pikkutarkasti pieniin asioihin, esimerkiksi siihen,
että lajitellaan toimistossa paperit ja pahvit erikseen ja joku toinen
hallintokunta kulki taas paljon laajemmissa svääreissä ja hyvin
yleisluontoisissa asioissa, että yhtenäistä kuvaa ei välttämättä kaikin
osin toiminnasta saanut.

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Nyt tässä viimeisten viikkojen, tai oikeastaan viimeisten kuukausien
aikana keskustelu Helsingin Energian ja Helsingin kaupungin
energiatuotannosta on noussut julkisuuteen hyvin voimakkaasti. Meillä
on käyty keskustelua siitä, tuottaako Helsinki kuinka

ympäristöystävällisesti ja kuinka ekologisesti oman sähkönsä ja
lämpönsä. Keskustelu – voisi sanoa – jollakin tavalla jakautunee kahtia
suhteessa aikaan, siis siihen, keskustellaanko ennen vaaleja vai
vaalien jälkeen.

 

                                          Ilokseni olen huomannut, että nyt vaalien jälkeen monet
keskustelualoitteet ovat muuttuneet siihen, mitä ne olivat ennen
eduskuntavaaleja. Tämä on mielestäni erittäin positiivista, koska
vaalien jälkeen monet esiintulot ovat olleet huomattavasti
myönteisempiä kuin ennen vaaleja, kun pääministeri Vanhanen otti
näitä asioita mm. vaalikeskusteluissa esille.

 

                                          Apulaiskaupunginjohtaja Saurin puheenvuorossa tuli erittäin hyvin
esille se, että Helsingissä uusiutuvien energianlähteiden osuus on
häpeällisen pieni. Meidän pitäisi hyvin avoimesti ja aidosti miettiä ja
katsoa, miten tätä pystyttäisiin muuttamaan.

 

                                          Helsingin Energian lausunnon mukaan energiatuotanto on
pitkäjänteistä - sen me tiedämme kaikki – ja investoinnit vaativat usein
varsin pitkän ajan, jotta ne voidaan kuolettaa. Suuria pääomia on
sijoitettuna näihin investointeihin.

 

                                          Siksi olisi erittäin tärkeää, että näitä asioita mietittäisiin hyvin pitkällä
tähtäimellä. On lähdettävä määrätietoisesti miettimään, miten
uusiutuvien energianlähteiden osuutta voidaan nostaa nykyisestä.
Vuonna 2004 tehdyssä selvityksessä todettiin, että voitaisiin mennä
monikymmenkertaisiin määriin jopa nykyisestä. Tämän hetkinen
prosenttiosuushan on todella pieni.

 

                                          Teenkin tästä – puheenjohtaja – ponnen, että

 

                                          valmistellaan toimenpidesuunnitelma uusiutuvien
energianlähteiden osuuden nostamiseksi nykyisestä
Helsingissä.

 

 

                                          Aluksi haluan tukea valtuutettu Peltokorven tekemää pontta. Vaikka
tästä asiasta on jo pari aloitettakin tehty, tuntuu, että asiaa ei voi liikaa
pitää esillä. Joten tuen sitä mielelläni.

 

                                          Ensiksi haluan sanoa yleisesti tästä selonteosta.

 

 

                                          Mielestäni on todella hienoa, että valtuusto vuosittain käsittelee
kestävän kehityksen toimintaohjelman toteutumista. Se kertoo jotain
siitä, että me oikeasti pidämme näitä asioita keskeisinä painopisteinä.
Ja kuten apulaiskaupunginjohtaja Sauri toi esiin, monien mittareiden
osalta olemme pystyneet myös parantamaan ympäristön tilaa
Helsingissä.

 

                                          Kuten varmaan arvaatte, puutun kuitenkin siihen mittariin, joka ei niin
kärkipäässä ole eli hiilidioksidipäästöihin.

 

                                          Päästöistä 80 % tulee Helsingissä energian tuotannosta ja tähän
meidän pitäisi nykyistä pontevammin puuttua. Mielestäni hyvä keino
siihen olisi tehdä pitkän tähtäimen suunnitelma, miten vähennetään
päästöjä lisäämällä uusiutuvaa energiaa, kuten valtuutettu
Peltokorpikin toi äsken esiin.

 

                                          Tässä on syytä ehkä tähdentää sitä, että kukaan, edes vihreätkään
eivät oleta, että heti huomisesta lähtien voidaan ruokohelvellä tuottaa
meille sähköä ja lämpöä, vaan tarvitaan suunnitelma siitä, että kun
nykyiset yhteistuotantolaitokset tulevat käyttöikänsä päähän, että meillä
on strateginen linjaus siitä, että sitten niitä pyritään korvaamaan
uusiutuvalla energian lähteillä ja myös strategisia ajatuksia siitä, että
kun Helsinki kasvaa, miten tämä valitettavasti kasvava energian tarve
sitten myös tuotetaan.

 

                                          Paitsi pitkän tähtäimen visioita uusiutuvien lisäämisestä, kuitenkin
voitaisiin jo aika nopeallakin aikavälillä tehdä tällaisia pienempiä
askeleita kohti kestävämpää yhteiskuntaa energiapolitiikassa, eli
esimerkiksi Helsingin Energia voisi olla nykyistä aktiivisemmin mukana
eri tahojen yhteisissä tuulivoimahankkeissa.

 

                                          Pitäisin erittäin tärkeänä sitä, että kun meillä on yleiskaavassa annettu
se mahdollisuus, että voitaisiin alkaa tutkimaan tällaista ns. off so?
tuulivoimaa eli merituulivoimaa, että Helsingin Energia olisi siinä
priimusmoottorina jo ihan imagosyistäkin. Helsingin energiapoliittinen
imago on tällä hetkellä aika musta.

 

                                          Toinen tällainen pieni asia parempaan suuntaan, mitä voitaisiin tehdä.

 

                                          Helsingin Energia on suhtautunut erittäin nihkeästi ajatukseen pellettien
sekapoltosta. He ovat myöntäneet, että se olisi mahdollista, mutta
kuitenkin aina tyrmänneet ajatuksen sillä, että se vähentäisi päästöjä
vain prosentin.

 

 

                                          Tässä mielestäni on erittäin tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että
tämä prosentin päästöjen vähennys olisi kuitenkin varmaan noin
keskikokoisen suomalaisen kunnan päästöjen vähenemä, eli se ei ole
missään tapauksessa yhdentekevä tai merkityksetön.

 

                                          Eli koska olen sitä mieltä, että nyt energiapolitiikassa tarvitaan ennen
kaikkea omistajaohjausta, toivoisin, että valtuusto hyväksyisi
seuraavansisältöisen ponnen:

 

                                          Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsingille laaditaan
pitkän tähtäimen energiastrategia.

 

                                          Ja näitten uusiutuvien lisäksi mielestäni siinä olisi erittäin hyvä ottaa
tällaisia kunnianhimoisia tavoitteita myös energian säästön
edistämiseksi.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Kannatan valtuutettu Puoskarin esittämää toivomuspontta.

 

                                          Me olemme saaneet tämän seurantaraportin ja tämä on todella
mielenkiintoista luettavaa. Aion puuttua nyt vain yhteen kohtaan tässä,
tähän energia- ja kasvihuonekaasupäästöihin.

 

                                          Tässä seurantaraportissa on hirveän hyvin selitetty sivulla 12, miten
Helsingin laita tässä on ja vertailtu – kuten apulaiskaupunginjohtaja
Sauri nämä luvut jo mainitsi. Ja kuten apulaiskaupunginjohtaja
Saurikin, niin Keskustan valtuustoryhmän mielestäni myöskin
uusiutuvien energialähteiden käyttöä on Helsingissä lisättävä. Ja kyllä
meidän mielestämme myöskin niiden käyttöä on mahdollista lisätä
kaupungin omassa energiatuotannossa. Helsinki tuottaa energiansa
lähes kokonaan fossiilisilla polttoaineilla.

 

Olen huomannut, että Helsingin kaksi suurinta puoluetta eivät ole
tunteneet mielenkiintoa bioenergiaa kohtaan aikaisemmin.
Keskustahan on puhunut ja jopa äänestyttänyt asiasta, mutta vasta
tänä vuonna ovat suurimmat puolueet saaneet herätyksen.

 

                                          Tässä voi ottaa esimerkiksi Tukholman. Fortum on investoimassa sinne
biopolttoaineella toimivaan voimalaitokseen. Tämänhän pitäisi olla
mahdollista myös Helsingissä. Täällä on laadittava suunnitelma, että

energiaa tuotettaisiin biopolttoaineilla. Ja sen rinnalla voisi vauhdittaa
täällä myös Tukholmasta tutun merilämmön käyttöä maalämmön tavoin
kaukolämmön tuotannossa.

 

                                          Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen on tärkein keino hillitä
ilmastonmuutosta. Pääkaupunkiseudulla energian kulutus ja
kasvihuonekaasupäästöt kasvavat edelleen, ja itse asiassa ne
kasvavat nopeammin kuin alueen asukasluku. Eniten niitä syntyy
lämmityksestä, sähkön kulutuksesta ja liikenteestä. Itse asiassa hiili on
tällainen kasvihuonekaasutupruttelija. Helsingin taakkana ovat nämä
valtavat hiilikasat.

 

Meillä on Salmisaaren ja Hanasaaren voimaloita nykyaikaistettu, mutta
niissä ei voida käyttää pellettejä ilman lisäinvestointeja ja
muutosinvestointeja. Ilmeisesti logistiikka on myös syynä sille, että
pellettejä ei käytetä.

 

                                          Jos Helsinki haluaa olla ja kun Helsinki haluaa olla moderni metropoli,
niin sillä on oltava ajan henkeen sopiva energiastrategia ja strategian
täytyy pohjautua uusiutuvien energialähteiden käyttöön, kuten
bioenergiaan, merilämpöön ja jätteiden polttoon. Helsinkihän voi hoitaa
oman osuutensa kasvihuonekaasujen vähentämisessä siirtymällä
fossiilisista polttoaineista, öljystä ja hiilestä monimuotoiseen
uusiutuvaan energian käyttöön ja tuotantoon. Miksei nopealla
aikataululla? Sanoisin, että jätteiden polttoa ja merilämpöä on
pystyttävä hyödyntämään paremmin.

 

                                          Ja jos otan taas esimerkiksi Tukholman, niin vuonna 2003
Tukholmassa tuotettiin merilämmöllä noin 20 %, biopolttoaineella noin
30 % kaukolämmöstä ja Fortumin uusi, vuonna 2009 käynnistyvä
biopolttoaineella toimiva voimala Tukholmassa kykenee tuottamaan 10
% sähköstä ja 25 % lämmöstä.

 

                                          Toivon, että Helsinki todellakin tekee tässä asiassa jotain. Euroopan
unioni on päättänyt nostaa uusiutuvan energian osuuden 20 %:iin koko
unionin alueella vuoteen 2020 mennessä. Kasvihuonekaasujen
vähentämistavoitteissa EU haluaa olla edelleenkin edellä kävijä.
Toivottavasti Helsinki ei halua pysytellä perässä.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat.

 

 

                                          Tässä seurantaraportissa on listattu kunnioitettavat yli sata sivua
toimenpiteitä kestävän kehityksen toimintaohjelman toteuttamisesta.

 

                                          Valitettavasti raportista kuitenkin puuttuu arvio toimenpiteiden
vaikuttavuudesta, siitä, onko kestävä kehitys edistynyt vai ei.

 

                                          Konkreettisia tuloksia puuttuu tämän raportin perusteella erityisesti
niissä asioissa, joilla on suurin merkitys kestävän kehityksen kannalta
Helsingissä eli kaupunkirakenteen, liikenteen, energian, jätteiden,
sosiaalisen kestävyyden ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien
osalta.

 

                                          Maankäytön ja kaupunkirakenteen ekotehokkuutta käsitellään
raportissa irrallaan asuinympäristön viihtyvyydestä, terveellisyydestä ja
viheralueista. Näin tarkasteltu tehokkuus johtaa yksipuoliseen
kaupunkirakenteen tiivistämisen ja täydennysrakentamisen
korostamiseen.

 

Uusista asuinalueista lähes kolmasosa sijoittuu melualueille.
Viherpinta-ala asukasta kohti on vähentynyt kymmenessä vuodessa yli
10 %:lla.

 

                                          Raportin mukaan henkilöautoliikenteen vähentämisen tavoite on jäänyt
saavuttamatta. Liikenne on lisääntynyt kymmenessä vuodessa Kehä
I:llä lähes puolitoistakertaiseksi ja kaupungin rajalla noin neljänneksen.
Hiukkasten ja typpidioksidin pitoisuudet ylittävät vilkkaimmin
liikennöidyillä alueilla edelleenkin EU:n asettamat tai antamat raja-
arvot.

 

                                          Liikenteelle asetettujen ympäristötavoitteiden epäonnistumisen
keskeiset syyt liittyvät rahaan. Joukkoliikenteen investoinnit ovat
vähentyneet pääkaupunkiseudulla vuodesta 1999 alkaen. Vuonna
2005 joukkoliikenteeseen investoitiin 24 milj. euroa, kun autoilua
edistäviin väylähankkeisiin käytettiin noin kolme kertaa enemmän
rahaa. Myös joukkoliikenteen tariffituki on jäänyt jälkeen tavoitteesta.

 

                                          Raportissa kiinnitetään aiheellisesti huomiota ilmastonmuutosta
kiihdyttävien päästöjen korkeaan tasoon. Niiden suurin lähde on
energian tuotanto, kuten täällä on jo todettu.

 

                                          Helsingin Energia on kehittänyt ansiokkaasti sähkön ja lämmön
yhteistuotantoa. Sen sijaan uusiutuvan energian osuus kaupungin
alueella tapahtuvassa energiatuotannossa on vain puoli prosenttia,
kuten apulaiskaupunginjohtaja Sauri kertoi. Tätä lukua hän vertasi

pohjoismaiden muiden suurten kaupunkien osuuteen, joka liikkui 25 –
72 %:n tasolla.

 

                                          Apulaiskaupunginjohtaja viittasi myös siihen selvitykseen, joka tehtiin
vuonna 2004, ja jonka mukaan uusiutuvan energian tekninen
käyttöpotentiaali Helsingissä on reilusti yli kaksikymmentäkertainen
nykyiseen verrattuna.

 

                                          Eli on todella syytä kysyä, miksi asiassa ei ole edetty?

 

                                          Helsingin Energian johdon asenteita kuvaa tähän raporttiin annettu
lausunto, jonka mukaan markkinakilpailun ja päästökaupan piiriin
kuuluvalle keskitetylle tuotannolle ei pidä asettaa erillisiä paikallisia
ympäristötavoitteita.

 

                                          Olen tästä täsmälleen päinvastaista mieltä. Kaupungin vastuu
omistajana on nimenomaan asettaa Helsingin Energialle selkeät
tavoitteet uusiutuvan energian osuuden merkittävästä lisäämisestä.

 

                                          Siksi kannatan valtuutettu Peltokorven tekemää ponsiesitystä.

 

                                          Mielestäni pääkaupunkiseudun yhteiseen ilmastostrategiaan tulee ottaa
mukaan tavoitteet uusiutuvalle energialle keskitetyssä energian
tuotannossa, joka on nyt rajattu strategian valmistelun ulkopuolelle.

 

                                          Helsingin kestävän kehityksen toimintaohjelma sisältää hyviä tavoitteita
asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä. Tarvetta tähän
korostavat esimerkiksi Kunnallisalan kehittämissäätiön suorastaan
piinallisiksi kuvaamat tiedot siitä kuilusta, joka on pääkaupunkiseudun
kuntien johtajien ja näiden kuntien asukkaiden arvioissa julkisten
palvelujen tilasta ja kehittämistarpeesta.

 

                                          Kuntapuitelain edellyttämän palvelusuunnitelman valmistelussa onkin
syytä ottaa asukkaat ja henkilöstö laajasti mukaan. Kestävän
kehityksen tavoitteet pitäisi nostaa keskeisiksi myös
pääkaupunkiseudun yhteisstrategioissa.

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Lopuksi Euroopan kaupunkien kestävän kehityksen asiakirjasta ja
tämän yhteistyön jatkosta:

 

                                          Tuo Aalborgin asiakirja oli avaus ja yhteistyötä on eurooppalaisella
tasolla jatkettu Aalborgin sitoumusasiakirjalla, joka hyväksyttiin Aalborg

+10 –konferenssissa kesällä 2004. Kuntaliitto on suositellut kunnille
sen allekirjoittamista.

 

                                          Helsingin ympäristökeskus on arvioinut, että suurin osa Aalborgin
sitoumuksista on otettu huomioon Helsingin toimintaohjelmissa. Ne
kohdat Aalborgin sitoumuksesta, jotka eivät ole vielä tarpeeksi
huomioon otettuja ovat juuri niitä samoja, joissa tämänkin raportin
perusteella Helsingissä tarvitaan lisätoimia.

 

                                          Edellä olevan perusteella pohjalla esitän hyväksyttäväksi kaksi pontta.

 

                                          1. ponsi:

 

                                          Kaupunginvaltuusto kehottaa kaupunginhallitusta
allekirjoittamaan Kuntaliiton suosituksen mukaisesti
Aalborgin sitoumusasiakirjan Euroopan kaupunkien
kestävästä kehityksestä.

 

                                          2. ponsi:

 

                                          Kaupunginvaltuusto edellyttää, että seuraavan kestävän
kehityksen toimintaohjelman seurantaraportin
valmistelussa kiinnitetään erityistä huomiota
toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointiin.

 

                                          (Puheenjohtajan välikysymys.) Se on hyvin samansisältöinen, tai
lähes samansisältöinen kuin valtuutettu Peltokorven ponsi. Siksi jätän
sen esittämättä.

 

 

                                          Tack herr ordförande. Kiitos herra puheenjohtaja.

 

 

                                          Paljon on siis tapahtunut sen jälkeen, kun Bruntlannin komissio
vuonna1987 tavallaan loi tämän käsitteen ”kestävä kehitys”, ja sitten
meillä oli Rion konferenssi vuonna 1992, jonka kautta Agenda 21 vietiin
kuntatasolle. Tasaisin väliajoin on korkea-arvoisia kokouksia järjestetty,
Johannesburgissa vuonna 2002, samana vuonna kuin Helsinki
hyväksyi nyt sitten käsittelyssä olevan ohjelmansa. Tänä vuonna itse
asiassa YK:n kestävän kehityksen toimikunta pitää 15. istuntoaan.
Siellä yksi keskeinen asia on, miten nimenomaan yritystoiminnan ja
poliittisten päättäjien välille saadaan aikaan dialogeja, joiden kautta
mm. saadaan sellaisia tuloksia aikaan ja tehdä sellaisia päätöksiä,
jotka ylittävät myös minimivaatimukset, joita meillä on, eli siellä
nimenomaan tullaan tähtäämään tällaiseen proaktiiviseen toimintaan.
Ja jos sitten yritys tai laitos on poliittisten päättäjien omistuksessa – niin
kuin Helsingin Energia – niin silloin luulisi, että olisi suhteellisen
helppoa saada tuloksia aikaan.

 

                                          Eli mielestäni tässä keskustelussa, joka on ennen tätä valtuustoa käyty
julkisuudessa, on fokusoitu aivan oikeisiin asioihin ja on helppo
kannattaa - minunkin - valtuutettujen Peltokorven ja Puoskarin tekemiä
ehdotuksia.

 

                                          Mutta koko tämän kestävän kehityksen olemassaolon aikana, niin mitä
olemme oppineet: ennen kaikkea, että kestävä kehitys on paljon
muutakin kuin ekologiaa eli siinä on sosiaalipolitiikkaa, siinä on
politiikkaa, vaikuttamista, taloutta, mutta ehkä ennen kaikkea
ennakkoluulottomuutta.

 

                                          Mielestäni meillä on edelleen joillakin aloilla ennakkoluuloja tai tabuja,
jotka ovat jostakin syystä saaneet vähän huonon maineen, mutta jotka
ansaitsisivat paljon parempaa. Nyt ajattelen nimenomaan
energia/jätteenkäsittelyyn liittyen jätteen polttoa, josta olen ollut
yllättynyt, että vielä näihin päiviin asti, kun tästä ja nykyaikaisesta
tekniikasta puhutaan, muistutetaan Kyläsaaren kerran todellakin pahoin
saastuttavasta laitoksesta, jossa kuitenkin toteutettiin aivan toisenlaista
tekniikkaa kuin mitä meillä tänä päivänä on käytettävissämme.

 

                                          Jätteen poltto on tänään täysin jätteenkäsittelyn hierarkian mukainen
toimenpide eikä millään tavalla ristiriidassa sen kanssa, että yritetään
tietysti - joka on ensimmäinen toimenpide – ehkäistä jätteen syntyä ja
sitten siirrytään lajitteluun ja sitten siitä eteenpäin. Mutta jätteen
polttokin löytyy tästä hierarkiasta. Sillä on ihan selkeä oma paikkansa.

 

 

                                          YTV on tehnyt omat linjauksensa, mutta siitä huolimatta minusta
tuntuu, että meidänkin kaupungissamme tätä prosessia on ehkä
pikkuisen puolikeholla kannustettu ja kannatettu.

 

                                          Siksi ehdottaisinkin – herra puheenjohtaja – seuraavaa toivomuspontta:

 

                                          Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsinki osaltaan
kiirehtii luotettavaan tekniikkaan perustuvan lajitellun
jätteen polton hyödyntämistä pääkaupunkiseudulla, joka on
jätteenkäsittelyhierarkian mukainen toimenpide ja näin
ollen tärkeä osa yhdyskuntajäteongelman ratkaisua ja
samalla kestävämpää energiatuotantoa.

 

 

                                          Arvoisa herra puheenjohtaja.

 

                                          Minäkin tarkastelen tätä kestävän kehityksen seurantaraporttia
Helsingin energiatuotannon kannalta, sillä hiilidioksidipäästöjen
syntymisessä energiatuotanto on erittäin merkittävä tekijä.

 

                                          Mielestäni on liikaakin kiinnitetty huomiota kulutuksen tuottamiin
päästöihin verrattuna energian tuottamiin päästöihin, energian
tuottamisen tuottamiin päästöihin. Tästä on hyvänä esimerkkinä YTV:n
työstämä pääkaupunkiseudun ilmastostrategiapaperi, joka on
pääkaupungin, Helsingin ja taitaa olla myöskin siis muiden YTV-kuntien
piirissä lausuntokierroksella.

 

                                          Raportin valmisteluvaiheessa se lähti lähes pelkästään tarkastelemaan
kasvihuonekaasupäästöjä kulutuspohjaisesti sivuuttamalla energian
tuottamisen. YTV:n hallituksessa vaadin voimaperäisesti, että
tuotantopuoli otetaan paremmin huomioon. Ja näin tehtiinkin, joskin se
tuli raporttiin hieman hätäisesti kirjoitetuksi.

 

                                          Kaikki energian säästäminen ja energiatehokkuuden lisääminen on
tietysti erittäin tärkeää ja kannatettavaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että
sähkön ja kaukolämmön kulutus sinällään ei synnytä
kasvihuonekaasuja, vaan ne kaasut syntyvät sähkö- ja lämpöenergian
tuotantolaitoksissa.

 

                                          Jos Helsingissä säästetään sähköä, mikä tietenkin on järkevää, käy
kuitenkin helposti niin, että Helsingin Energialle jää enemmän
kapasiteettia myydä sitä valtakunnan verkkoon. Helsinki myy nytkin

varsin huomattavan osan sähkötuotannostaan muualle. Päästöt
muidenkin kuluttamasta sähköstä jäävät meille.

 

                                          Se, miten päästöluvuilla voidaan pelata, käy ilmi Espoon tapauksessa.

 

                                          Kun Espoolla oli vielä oma sähkölaitos, jokseenkin kaikki sähkö siellä
tuotettiin fossiilisilla polttoaineilla. Kun sitten Espoon Sähkö erinäisten
vaiheiden jälkeen muuttui osaksi Fortumia, niin Fortum kertoo, että
espoolaisten sähkö pääosin tuotetaan uusiutuvalla energialla. Miten
tämä hokkuspokkustemppu oikein onnistui? Kas siten, että Espoossa
toimivat edelleen samat fossiilisia polttoaineita polttavat laitokset, ihan
samoine päästöineen, mutta niiden tuottama sähkö syötetään
pohjoismaiseen sähköverkkoon, jossa se sotkeutuu Norjan, Ruotsin ja
Suomen vesivoimaan, ydinvoimaan ja muihinkin
voimantuotantomuotoihin. Sitten lasketaan Fortumin sähkön tuotannon
päästöt ja päästöttömyys yhteen ja kerrotaan espoolaisille, kuinka
ekologista tuotanto on.

 

                                          Otaksun, että verrattaessa muiden pohjoismaiden suurkaupunkien
energiatuotantoa Helsinkiin, esiintyy sama ilmiö.
Apulaiskaupunginjohtaja Saurikin sen teki äsken ja sitä on raportoitu.
Oslo saa sähkönsä piuhoja pitkin vesivoimasta, samoin osin
Tukholmakin, jonne virtaa myös ydinvoimaa. Se, että Helsinki on
omavarainen - taikka yliomavarainen – energian tuotannossa ja
tuotanto tapahtuu kaupungin rajojen sisällä, saattaa meidät
tilastollisesti kohtuuttoman huonoon asemaan.

 

                                          Olen puolustellut – tavallaan – Helsingin Energian tuotantotapaa - jota
sietääkin kehua - erittäin tehokkaan sähkön, lämmön ja sitten myöskin
jäähdytyksen yhteistuotannolla. Helsingin oman energiatuotannon
perustuminen lähes yksinomaan fossiilisiin polttoaineisiin saattaa
kuitenkin aiheuttaa arvostelua, jota olemme kuulleetkin. Se on osittain
ihan aiheellista, mutta osittain siinä on paljon asiantuntemattomuutta.
Energiatuotantotavan muuttaminen Helsingissä ei kuitenkaan ole
helppoa. Aivan varmasti kaikki muut ajateltavissa olevat vaihtoehdot
merkitsevät kalliimpaa energiatuotantoa.

 

                                          Uusia energiatuotantotapoja minunkin mielestäni on kuitenkin syytä
selvittää ja tutkia. Kymmenen, kahdenkymmenen vuoden kuluttua
viimeistään me tarvitsemme ainakin yhden, ellei kaksi, uusia isoja
voimalaitosyksiköitä, ja on sitten kysyttävä, millä polttoaineella energia
tuotetaan tai miten.

 

                                          Uusia ratkaisuja etsittäessä ja toteutettaessa voimme joutua raskaisiin

investointeihin ja kalliimpiin tuotantokustannuksiin. Tietysti asia on
myöskin niin, että tehtiinpä mitä tahansa tai ollaan tekemättä, energian
hinta kuitenkin tulevaisuudessa nousee.

 

                                          Puupolttoaineiden käyttö Helsingissä on ongelmallista pitkien
kuljetusetäisyyksien vuoksi. Tätäkin on selvitetty, tosin varsin
ylimalkaisesti. Ehkä merikuljetuksia käyttämällä voitaisiin tätä vaikeutta
hieman lieventää.

 

                                          Tuulivoiman käyttöön suhtaudun Helsingissä epäillen. Tuuliolosuhteet
ovat tiettävästi aika kehnot, Helsingin edustan merialueillakin ja siellä
on vilkas meri- ja laivaliikenne. Muitakin vaihtoehtoja tietysti on.
Maakaasu on ympäristöystävällisempää kuin hiili. Mutta uskallammeko
me rakentaa lisäkapasiteettia yhden toimittajan ja yhden putken
varaan?

 

                                          Helsingin Energia tekee mielellään energiaa mahdollisimman halvalla
ja tehokkaasti. Helsingin nykyinen energiatuotanto perustuu niihin
ratkaisuihin, jotka tehtiin 1980-luvulla. Silloin todettiin, että
voimalaitokset Hanasaari ja Salmisaari eivät riitä, vaan tarvitaan
lisäkapasiteettia. Helsingin Energialaitos halusi silloin rakentaa uutta
voimalakapasiteettia hiilivoiman varaan, koska se oli hinnaltaan
edullista. Vuosaareen suunniteltiin suurta hiilivoimalaa. Jo silloin
kunnallispoliitikkojen keskuudessa ympäristöarvojen merkitys oli
kohonnut ja poliitikkojen puolella oli kannatusta maakaasulla. Asiassa
ei kuitenkaan päästy eteenpäin ennen kuin kaupunginhallitus vuonna
1982 asetti kaupunginvaltuutetuista koostuvan energiakomitean, joka
päätyi vastoin energialaitoksen kantaa maakaasun kannalle ja
Vuosaareen rakennettiin sitten kaksi maakaasuvoimalaa. Olin itse
mukana molemmissa komiteoissa ja salissa ilmeisesti Reijo Kaunola
on ainoa, joka oli mukana näissä energiakomiteoissa.

 

 

                                          Lopetan kohta, arvoisa puheenjohtaja, vaikka näkyy jo punaista.

 

                                          Mutta sanon vielä sen ja lainaan - (Puheenjohtajan välikommentti.) –
Winston Churchill’iä, joka aikanaan sanoi, että ”sota on niin tärkeä juttu,
ettei sen johtamista pidä antaa kenraaleille”. Ja tästä ajatuksesta
ainakin minun päähäni on herännyt sellainen ajatus, että tarvittaisiin
energialaitoksesta riippumaton selvittäjä, joka pohtisi, onko meillä
Helsingissä ja missä määrin reaalisia edellytyksiä kehittää
energiatuotantotapoja. Tällainen selvittäjä voisi olla esimerkiksi
luottamushenkilöistä koostuva komitea. En ehdota tätä nyt, koska tästä
ei ole tiettävästi keskusteltu laajemmin. Mutta jätän tämän arvoisan
valtuuston mietittäväksi.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Aluksi kannatan valtuutettu Hakasen esittämiä toivomusponsia 1 ja 2.

 

                                          Mielestäni on erittäin tärkeää se, että arvioidaan tässä yhteydessä
myös toimenpiteiden vaikuttavuutta. Monessa yhteydessä
vaikuttavuuden mittaaminen ei välttämättä tuota tulosta.

 

                                          Olisin ihan puuttunut muutamaan asiaan. Itse asiassa nämä ovat hyvin
pitkälti tulleet jo aikaisemmissa puheenvuoroissa, mutta haluan
korostaa näitä meidän oman valtuustoryhmämme keskustelujen
näkökulmasta, elikkä me puhuimme myös tähän energian tuotantoon
liittyen, joukkoliikenteestä ja sitten tähän liittyen myös asumisesta ja
mitä merkitystä näillä on kestävän kehityksen kannalta.

 

                                          Tämä aineisto, mikä on tuotettu, on erinomaista sillä tavalla, että se
kyllä kuvaa hyvin, mutta – niin kuin täällä on jo aikaisemmissa
puheenvuoroissa tullut esille – toivoisi, että tämä otettaisiin
läpäisyperiaatteella kaikissa hallintokunnissa vakavasti. Täältä näkyy
hyvin selkeästi, että näin ei tällä hetkellä tapahdu, että ikään kuin
toteutetaan kirjain, mutta tavallaan se teko jää tekemättä.

 

 

                                          Tässä energian tuotannossa täällä tuli jo esittelypuheenvuorossa tämä
keskeinen asia esille elikkä se, että meillä määrällisesti suurin
päästölähde on kaupungin energiatuotanto ja siellä on uusiutuvien
energialähteiden osuus Helsingissä verrattuna muihin pohjoismaihin
aivan mitättömän pieni.

 

                                          Tässä on ilman muuta, huolimatta siitä, että tämä on vaikea, hankala ja
pitkä tie, niin tässä on lähdettävä etenemään voimakkaasti, elikkä on
tavoiteltava tällaista energian monivalikkoa. On lähdettävä hakemaan
uusiutuvia energialähteitä energian tuotantoon. Kyllä Helsingin täytyy
pääkaupunkina kantaa oma vastuunsa siitä, minkälainen ilmaston
kehitys meillä on. Viime päivinä olemme saaneet radiosta kuulla, suurin
piirtein tunnittain kerrotaan, kuinka huono ilmanlaatu tällä hetkellä
esimerkiksi Helsingissä on.

 

                                          Muutaman valtuutetun puheenvuorossa tulikin jo esiin, että tämä ei
tapahdu välttämättä tässä ja nyt ja hetkessä, vaan tämä vaatii todella
pitkää kehitystyötä. Tässä täytyy katsoa myös uuden hallituksen ja
hallitusohjelman puoleen. Elikkä siellä pitäisi olla viisautta satsata
energian energiavaihtoehtojen kehittämiseen pitkällä aikavälillä. Siellä
pitäisi ottaa tuuli, aurinko ja erilaiset muut vaihtoehtoiset energiat
kehitystyön alle. Se saattaa viedä joissain muodoissa vuosista
kymmeniin vuosiin. Mutta tämä pitäisi olla vakavasti otettava vaihtoehto
ja siinä pitäisi olla Helsingin myös vahvasti mukana pääkaupunkina.

 

                                          Toinen, jonka haluan nostaa tästä energiaan liittyen esille ja joka oli
meidän ryhmässäkin keskustelussa esillä, oli tämä säästöihin
kannustaminen, elikkä riittääkö virastoissa pelkkä laskun aleneminen
kannustamaan säästöihin ja etsimään niitä ratkaisuja, joilla säästetään
energiaa.

 

                                          Tämä on sellainen asia, jota pitäisi tämän kestävän kehityksen
toimenpiteiden valikossa ottaa huomioon, että nimenomaan tätä
säästöihin kannustamista pidettäisiin koko ajan esillä ja yhtenä
mahdollisuutena.

 

                                          Sitten haluan nostaa ... Lisäksi me olemme huolestuneita
joukkoliikenteen osuuden vähenemisestä.

 

                                          Elikkä joukkoliikenteen käyttö ei ole edennyt sillä tavalla kuin mitä on
tavoiteltu. Tämä on erittäin huolestuttavaa. Tämä ilman muuta
vaikuttaa hengitysilman laatuun, koska nimenomaan päästöjen
lähteenä on nykyisin moottoriajoneuvoliikenne ja se kasvaa koko ajan.

Elikkä se, mistä on joukkoliikenteen yhteydessä täälläkin nostettu esiin.
Se kynnyskysymys on se, miten me se poikittaisliikenne saadaan
toimivaksi. Elikkä se on tällä hetkellä iso pullonkaula.

 

                                          Tähän joukkoliikenteen toimivuuteen liittyy myös, tähän kestävään
kehitykseen olennaisesti liittyen asuminen. Elikkä se, että jos me
saadaan toimiva joukkoliikenne, saadaan tiivis asuinkanta, tiiviisti
rakennettua – josta me olemme muuten Euroopan komissioltakin saatu
huomautuksia – se tarkoittaa käytännössä sitä, että me päästään myös
päästöissä ja kestävässä kehityksessä eteenpäin.

 

                                          Elikkä nämä asiat halusin nostaa erityisesti meidän ryhmämme
keskustelujen pohjalta.

 

                                          Ja myös tämä, mikä täällä jossakin vilahtikin joissakin
puheenvuoroissa, oli myös tämä, että tähän liittyy myös demokratia
elikkä kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet.

 

                                          Helsinki on luvattoman heikossa tilassa tällä hetkellä. Se vaatii
mielestäni vielä jatkokeskusteluja, että miten kansalaisten
vaikuttamismahdollisuudet täällä Helsingissä lisääntyvät.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Valtuutettu Puoskari totesi jotenkin tähän malliin, että Helsingillä on
musta energiapoliittinen kuva.

 

                                          Helsingin Energian imagoa on koetettu mustamaalata. Mielestäni
Helsingin Energia toimii tehokkaasti, prosessit ovat nykyaikaisia. Meillä
on aivan ainutlaatuiset systeemit täällä Helsingissä. 90 %
kotitalouksista on kaukolämmön piirissä. Tilanne on erittäin hyvin
hoidettu Helsingissä. Ihmettelen valtavasti, kun pääministerikin kävi
oikein Helsingin Energiaa mustamaalaamaan. Ilmeisesti joku antoi
sitten pääministerille väärää tietoa.

 

                                          Helsingin Energian mustamaalaaminenhan hyödyttää vain Helsingin
Energian kilpailijoita. Mielestäni on hyvä jokaisen Helsingin valtuutetun
kuitenkin muistaa, että Helsingin Energia tulouttaa meille aika paljon
rahaa, millä ylläpidetään tätä hyvinvointia. Itse pidän sellaista
keskustelua hieman asiattomana myös, että Helsingin Energia ei halua
kehittää, ei ota vastaan uusia ideoita. Siellä on pätevä porukka

tekemässä näitä hommia ja tekee varmasti parhaansa koko ajan ja
prosessit ovat ihan – voi sanoa – maailman huippua.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Olemme täällä käyneet ihan hyvää energiapoliittista keskustelua. En
aio puheenvuorossani siihen niinkään paneutua, vaan muihin aiheisiin,
eli joitakin kommentteja tästä raportista yleensä, sen sosiaalisesta
puolesta ja ulottuvuudesta, osallisuudesta, liikenteestä ja sitten vielä
lopuksi vesihuoltoasioista.

 

                                          Kestävän kehityksen toimintaohjelman toteutuksen seuranraportti on
todella vaikuttava tietopaketti meille kaikille valtuutetuille ja
helsinkiläisille.

 

                                          On sinällään vähän huono asia, että aineisto tuli sitten normaaliin
tapaan edellisellä viikolla. Ja kun itse sitten tutustuin tähän lähes
kolmensadan sivun tietopakettiin, niin täytyy sanoa, että ei olisi oikein
tunnit riittäneet.

 

Ja sen takia, kun tässä on näin hyvää aineistoa ja tietoa paljon, niin
jatkossa toivoisin, että tämäntyyppisiä paketteja toimitetaan meille
valtuutetuille vähän aikaisemmin tai ainakin kerrotaan, että
tämäntyyppinen asia on tulossa esille ja siihen sisältyy hyvin paljon
tärkeätä materiaalia.

 

                                          Seurantaraportti keskittyy ekologiseen kestävyyteen. Sehän on
tietenkin hyvin tärkeä asia, niin kuin monessa puheenvuorossa on tullut
ilmi. Mutta tietty haaste tässä raportoinnissa on ja yleensäkin Helsingin
kaupungin toiminnassa, on poikkihallinnollisuuden haaste, että miten
saada kaikki hallintokunnat mukaan tähän toimintaan, mitä aihealueita
painotetaan kestävässä kehityksessä, miten tehdä tasapainoinen
analyysi ja miten tehdä johtopäätöksiä.

 

                                          Itse jäin ainakin miettimään sitä, että mikä tämän seurantaraportin
merkitys oikeasti on, mikä tulee muuttumaan tämän meidän käsittelyn
jälkeen? Teemme tietenkin joitakin toivomusponsia ja varmaan
hyväksymmekin niitä. Mutta olisin toivonut ja toivon jatkon osalta sitä,
että myös valmistelussa mietittäisiin niitä priorisointeja, että mitä
seurantakautena on saatu aikaiseksi, mikä on mennyt hyvin ja mikä
huonosti ja myöskin sitä jatkoa, että mitä meidän pitää oppia siitä

seurannasta, mitä meidän pitää tehdä toisin. Ja näin ollen myös se
valmistelukin voisi olla ehkä vielä sillä lailla, niin kuin johtopäätösten
osalta vähän ryhdikkäämpää mitä tällä kertaa on ollut.

 

                                          Raportin sivulla 11 kerrotaan, että ekologisen kestävyyden
aihealueiden tavoitteet ja toimintakokonaisuudet jatkotyöstettiin
Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelman laadintatyössä. Tähän
itsekin pääsin osallistumaan, kun se oli tällä valtuustokaudella. Mutta
sen sijaan samalla todetaan, että sosiaalisen, taloudellisen ja
kulttuurisen kestävyyden aihealueiden jatkotyöstäminen on
vaihtelevassa määrin sisältynyt eri hallintokuntien kehittämisohjelmien
ja strategioiden laadintaprosesseihin.

 

                                          Vaikka on juristi ja tavallaan tykkään tällaisesta virastokielestä, täytyy
sanoa, että ei tämä hirveästi kerro minulle kuntalaisena, miten
sosiaalinen oikeudenmukaisuus tai yhteiskunnallinen tasa-arvo on
Helsingissä kehittynyt tällä seurantakaudella ja onko Helsinki oikeasti
sitä mieltä, että Helsingillä on joku rooli näissä asioissa. Minä olen sitä
mieltä, että on roolia, Helsingillä on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa.
Mutta tästä raportista ei ehkä sitten kuitenkaan saa sitä kuvaa, että
mitkä asiat ovat menneet sosiaalisen oikeudenmukaisuuden osalta
hyvin ja mitkä huonosti ja mitä halutaan tehdä jatkossa toisin.

 

                                          Sitten siellä on yksi aihealue eli osallisuus ja vuorovaikutus.

 

                                          Siltä osin pidän äärimmäisen tärkeänä, että tällaisessa isossa
kaupungissa kehitetään kuntademokratiaa, kehitetään asukkaiden
osallistumismahdollisuuksia, kuulemista.

 

                                          Esimerkiksi asukastaloja kehutaan raportissa. On hyvä, että niitä on
saatu aikaiseksi eri kaupunginosissa. Mutta niiden kattavuutta pitäisi
ehdottomasti parantaa. Läheskään kaikissa kaupunginosissa ei ole
matalan kynnyksen asukastoimintaan ja vapaaehtoistyöhön
houkuttelevaa asukastaloa.

 

Vuokramenetelmä ja vuokratasot ovat yksi este sille, että
vapaaehtoistyö ja asukastalotoiminta ja yleensäkin järjestöjen toiminta
ja kansalaisyhteiskunnallinen toiminta ei ole niin kovin helppoa
Helsingissä. Vapaaehtoisten työ ja aktiivisuus ja järjestöjen rooli on
keskeistä, mutta tarvitaan myös kaupungin panostuksia.

 

                                          Samoin kaupungin olisi kehitettävä panostuksia terveyden edistämisen
ja liikuntapalvelujen suhteen niin, että eri väestöryhmien, naisten ja
miesten sekä alueellinen tasa-arvo tulisi kohtuullisesti huomioitua.

 

 

                                          Raportissa kerrotaan siitä, kuinka lasten ja perheiden pahoinvointi on
lisääntynyt. On selvästi nähtävissä, että vuonna 2001 tehdyn lapsi- ja
perhepoliittisen ohjelman jälkeen tilanne on kärjistynyt ja perheiden
tilanteet polarisoituvat. On lapsia, jotka elävät hyvin hyvissä
olosuhteissa ja on lapsia, joilla ei ole niin hyvin asiat.

 

                                          Olisin toivonut, että tämä kehityssuunta olisi näkynyt selkeämmin
raportissa ja johtopäätöksissä. Lasten ja nuorten peruspalvelujen hyvä
taso, päivähoidon, koulun ja terveyspalvelujen saatavuus ja laatu ovat
erityisen tärkeitä ennaltaehkäisyssä.

 

                                          Lasten ja nuorten osallisuuteen ja vaikuttamiseen sekä
kansalaistaitojen kehittymiseen on jatkossakin kiinnitettävä erityistä
huomiota. Hesan Nuorten Ääni on tärkeä ja sille on turvattava rahoitus
kestävällä tavalla.

 

                                          Liikenteestä muutama sana:

 

                                          Raportti kertoo, että autoliikennemäärät jatkavat kasvuaan.

 

                                          Olen vakuuttunut siitä, että osasyynä on heikentyvä joukkoliikenne.
Esimerkiksi metron liityntäliikenneuudistus viime syksyltä ei ole kaikilta
osin onnistunut. Käytännössä esimerkiksi Laajasalossa liian täydet
bussit aamuruuhkassa ajavat pysäkkien ohitse niin, että ihmiset jäävät
pysäkeille. Näin ei tarvitse mennä montaa viikkoa, niin ihmiset hakevat
kyllä niitä autoiluratkaisuja hyvin äkkiä.

 

                                          Pyöräily ei ole myöskään lisääntynyt Helsingissä tavoitteiden
mukaisesti.

 

                                          Näin katupölyn parhaimpaan kulta-aikaan ei voi liikaa korostaa sitä,
että pölyn poisto nopeasti ja tehokkaasti on taloudellisesti ja
kansanterveydellisesti perusteltua. Myös pyörätieverkostoon pitää
pystyä panostamaan.

 

                                          Kestävän kehityksen kannalta näen, että raideliikenneyhteyksien ja
verkon kehittäminen ovat tulevaisuudessa äärimmäisen tärkeää ja
myös uusien asuinalueiden osalta.

 

                                          Lopuksi vielä huomio vesihuoltoon:

 

                                          Itämeren suojelu on Helsingin ja helsinkiläisten kannalta erittäin tärkeä
asia. Jäteveden puhdistamista on edelleen tehostettava ja myöskin

lisättävä kansainvälistä yhteistyötä näissä asioissa.

 

 

 

                                          Kiitoksia arvostettu puheenjohtaja, valtuuston puheenjohtaja.

 

                                          Olisin halunnut vain valtuutettu Puuran ehdotuksen jälkeen, kun hän
totesi, että olisi ollut varmaan hyvä saada tämä merkittävä raportti
etukäteen, niin se varmaan pitää paikkansa.

 

Olisi ollut hyvä, että kaikki valtuutetut olisivat saaneet sen edes
valtuutetuille tulleen listajakelun yhteydessä. Näin ei valitettavasti ole
käynyt. Meidän ryhmässämme kävi ilmi, että kaikki eivät ole sitä
saaneet ja edes ne nettisivut eivät avautuneet, kun yritettiin nettisivuilta
lukea.

 

Eli halusin tämän nyt tuoda esille, koska valtuutettu Puura otti tämän
ongelman esille. Kyseessä on kuitenkin merkittävä asiakirja, jossa on
tärkeätä tietoa. Vähin, mitä tietysti olisi, että valtuutetut voisivat tutustua
siihen ennen valtuuston kokousta.

 

 

                                          Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Täällä on pidetty tosi hyviä puheita liittyen tähän raporttiin, jota todella
minäkään en ole saanut enkä nettisivuja myöskään auki, eli en voi
siihen raporttiin sinällään ottaa kovin suuresti kantaa.

 

                                          Mutta nämä puheet ovat täällä keskittyneet hyvin pitkästi energian
tuotantoon. Jos ajatellaan Helsingin kestävän kehityksen
toimintaohjelmaa kokonaisuudessaan, niin energian tuotannon
ratkaisujen ohella joukkoliikenne on erittäin tärkeässä roolissa.

 

                                          Valtuutettu Puura mainitsi joukkoliikenteen heikentymisen omassa
puheessaan ja minä olisin halunnut myös siihen enempi kiinnittää
huomiota.

 

                                          Helsingin säästötoimet ovat valitettavasti kohdistuneet viime aikoina
nimenomaan joukkoliikenteeseen. Meillä on bussireittejä lakkautettu,
karsittu, vuorovälejä on pidennetty ja ennen kaikkea liityntäliikenteen
suunnitelmat ja toteutukset metro- ja juna-asemille eivät ole parhaita
mahdollisia ja on sillä tavalla heikennetty tavallisen kansalaisen

joukkoliikenteen käyttömahdollisuuksia. Tämähän tarkoittaa sitä, että
yksityisautoilu on selvästi lisääntynyt. Tämäntyyppiset
säästötoimenpiteet eivät voi olla kestävää kehitystä. Eli siinä mielessä
joukkoliikenteen rooli on erittäin ratkaisevassa asemassa.

 

                                          Vantaa tekee tällä hetkellä linjastomuutoksia. Helsinki on ottamassa
kantaa eri lautakunnissa näihin Vantaan linjastosuunnitelmiin. Ne
kannanotot ovat erittäin kriittisiä, koska siellä tehdään
säästötoimenpiteitä ja karsitaan linjastoja.

 

                                          Tässä tulee vaan sellainen hassunkurinen tilanne, että pitäisikö nyt
Helsingin tarkistaa omat toimenpiteensä ennen kuin alkaa nostaa
syyttävää sormeaan naapurikuntaa kohtaan. Yhteistyö naapurikuntien
kanssa, ei pelkästään Vantaan, vaan myös Espoon ja Kauniaisten
kanssa olisi tässä tilanteessa ensiarvoisen tärkeää. Ja jos ei
yhteistyötä muuten saada syntymään, niin kyllä Helsingin pitäisi tässä
asiassa ottaa sillä tavalla toimintamalliksi rakentava toiminta eikä
pelkästään tällainen kriittinen arvostelija naapurikuntia kohtaan.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Helsinki oli kauan sosiaalisesti suhteellisen ehyt kaupunki.
Kehityssuunta muuttui kuitenkin noin viisitoista vuotta sitten. Kaupungin
sisäinen erilaistuminen on lisääntynyt. Meillä on nyt tietyissä
kaupunginosissa keskimääräistä enemmän köyhyyttä, päihdeongelmia,
lastensuojeluongelmia ja työttömyyttä.

 

                                          Valtuuston vuonna 2001 hyväksymässä perhepoliittisessa ohjelmassa
nostettiin lapsi- ja perhenäkökulma laajasti esiin kaupungin
päätöksenteossa ja toiminnassa. Seurantaraportin mukaan työn
projektiluonteisuus eri hallintokunnissa on heikentänyt pitkäjänteistä
työtä ja rahoitusta. Lasten ja perheiden hyvinvointi onkin viime vuosina
polarisoitunut entisestään. Monen lapsen ja nuoren kohdalla on
olemassa syrjäytymisriski. Se on vakava uhka pitkälle tulevaisuuteen ja
vaikuttaa kaupungin elinvoimaan.

 

                                          Nyt olisi korkea aika arvioida nykytilanne kokonaisuutena, miten työ
tulisi tässä ajassa linjata ja resursoida eri toiminnoissa? Nykyinen
tilanne edellyttää, että laadimme uuden perhepoliittisen ohjelman, joka
konkretisoituu useiden eri hallintokuntien toiminnassa.

 

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Minulle tuli samantapaisia ajatuksia kuin valtuutettu Puuralle tätä
raporttia lukiessani. Sen takia rupesin lukemaan sitä sillä silmällä, että
mitä siellä ei ole.

 

                                          Ensinnäkin mielestäni ei ole kestävän kehityksen mukaista enempää
sosiaalisesti kuin ympäristönkään kannalta se, että vuokra-asuntojen
rakentamisen tavoite ei toteudu Helsingissä. Sehän ruokkii
kaupunkirakenteen hajautumista kehyskuntiin ja edistää asuinalueiden
segregaation lisääntymistä.

 

                                          Toiseksi:

 

                                          Kestävän kehityksen mukaista ei mielestäni ole se, että
keskustatunnelin suunnittelua jatketaan edelleen.

 

                                          Suunnittelun voimavarat pitää mielestäni ja suuret investoinnit tehdä
joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen edistämiseen. Pyöräilyn
kaksinkertaistamista edistää paitsi pyöräteiden rakentaminen, myös
parempi kunnossapito.

 

                                          Ja kolmanneksi:

 

                                          Kuntalaisten ja hallinnon vuorovaikutus on pikemminkin kuulemista
kuin vuorovaikutusta. On sattunut, että kuntalaiset, kaupunkilaiset ovat
tehneet ehdotuksia lähipuistonsa kunnostamisesta ja suunnittelija on
tuonut lautakuntaan suunnitelman, jossa ei ole otettu huomioon näitä
toivomuksia ja lautakunta on palauttanut sen. Sinne on jäänyt
suunnitelma ja suunnittelija on ottanut nokkiinsa siitä ja puistoa ei ole
ollenkaan kunnostettu.

 

                                          Pahempi puute vuorovaikutuksesta on mielestäni kuitenkin
pääkaupunkiseudun yhteistyön kehittämisessä. Siellä tehdään suuria
muutoksia tarkoittavia päätösesityksiä valmistelemassa hyvin pieni
ryhmä.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Sosiaalisesti kestävän kehityksen edistämisestä täällä on kuultu hyviä
puheenvuoroja ja aion jatkaa sillä samalla linjalla.

 

                                          Tämä asia on erityisen tärkeä metropolialueella. Täällä siihen pitää
panostaa huomattavasti enemmän ja syitä me kaikki tiedämme.

 

                                          Yksi osa siitä voi olla se, että asukastaloja ja –tiloja varmistetaan
kattavasti alueella siten, että toimipaikkoja niille, jotka haluavat edistää
sosiaalisesti kestävää kehitystä, yhdistämällä eri asukasryhmiä ja
auttamalla heitä tapaamaan toisiaan myös tiloissa, joissa ei tarvitse olla
rahaa mukana tai aina ostaa jotain ja voi kokoontua puhumaan alueen
asioista tai mikä kenenkin mieltä painaa. Se on erityisen merkittävää
tässä. Samoin järjestöille tilojen saaminen siten, että erityisesti
järjestöt, jotka toimivat voittoa tavoittelemattomina, niin niiden
toimitilojen mahdollistaminen on osa tätä kestävää kehitystä ja tukee
koko aluetta helpostikin.

 

                                          Asukasosallistumisen ja vuorovaikutuksen lisäämisen merkitys on
kasvamassa. Se vahvistaa kaikenlaista kumppanuutta ja siksi on
tärkeää.

 

Pitäisin tärkeänä, että nämä erikseen aikaisemmin anottavana olleet
kestävän kehityksen toimintarahat palautetaan takaisin osaksi
budjettiin. En tee tästä pontta, mutta jätän tämän teille mietittäväksi,
kun budjettia ruvetaan valmistelemaan.

 

                                          Näillä pienillä rahoilla saatiin paljon aikaiseksi. Se riitti jo
hakemusvaiheessa erilaisia, eri asukkaita ja ryhmiä yhteen niin, että
saatiin aikaiseksi enemmän.

 

                                          Sitten:

 

                                          Lasten ja nuorten osallisuus on sosiaalisen kestävän kehityksen
kannalta ihan keskeistä. Yksi osa – mistä on jo puhuttukin täällä – on
Hesan Nuorten Ääni. Siinä pidän tärkeänä, että koulukohtaisten
rahojen vähentäminen loppuu ja että ne palautetaan vähintään siihen,
mitä ne ovat aikaisemmin olleet koulukohtaisesti, koska se
mahdollistaa lasten ja nuorten kuulemista ihan eri tavalla oman

koulunsa ja sen pihan kehittämisessä.

 

                                          Lasten ja nuorten kuuleminen oman asuinympäristönsä ja vaikka
piharatkaisuissa, asuinalueiden kaavoituksen yhteydessä myöskin, on
järjestettävä systemaattisesti jatkossa, ei vain jossain päin kaupunkia,
vaan ihan säännöllisesti joka paikassa. Siihen on jo menetelmiä niin
hyvin. Kaupunkisuunnitteluvirasto on jollain kouluilla sen ihan selkeästi
ottanut jo käyttöön. Sitä voitaisiin edistää koko kaupungin alueella.

 

                                          Sitten vielä yhdestä aiheesta, josta olen pitänyt melua, nimittäin
melusta.

 

                                          Mielestäni on hyvin tärkeätä, että jatkossa entistä enemmän pyritään
välttämään melualueelle rakentamista ja samoin hiukkaspäästöalueille
asuntorakentamista. Ei ole kestävää kehitystä se, että ylitetään
ohjearvoja rakentamisessa. Asukkaiden on voitava luottaa siihen, että
he voivat asua kaavoitetulla asuntoalueella ilman, että se heille
terveysriski.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat.

 

                                          Täällä kovasti on syyllistetty liikennettä, kuinka se hirvittävine
päästöineen ottaa ja tuhoaa maailman.

 

                                          Jos kaikki Suomen autot kävisivät yötä päivää tyhjäkäynnillä, se
hiilidioksidipäästö maailmanlaajuisesti mitattuna olisi alle promillen. Jos
nyt siitä 25 % pyritään säästämään, se on sellaisia promillen osia, että
tuskin niitä pystytään mittaamaankaan. Elikkä tämä liikenteen
syyllistäminen on naurettavaa.

 

                                          Puhutaan energian säästöstä.

 

                                          Melkein jokainen on hankkinut taulutelevision, on vaihtanut 60-
wattisesta televisiosta 300-wattiseen. Tuli viisinkertainen kulutus.

 

                                          Täällä vihreät näppäilevät läppäreitä tiiviisti. Läppärin energiakuorma
sen valmistamiseen kuluu melkoinen määrä energiaa ja
hiilidioksidipäästöt ovat valtavat. Yhden läppärin hiilidioksidipäästöillä
käy auto monta kuukautta.

 

 

                                          Miten tämä voi olla mahdollista? Me puhumme kestävästä kehityksestä
ja toimitaan justiinsa päinvastoin, lisätään sitä kulutusta.

 

                                          Onko kukaan puhunut muovijätteen kierrätyksestä?

 

                                          Onnistuin olemaan kaatopaikalla Ämmänsuolla, kun siellä kaivettiin
henkirikoksen uhria. Kyllä siellä oli muovia paljon, käsittämättömän
paljon muovia. Siinä on hirveän ? energiakuorma perässä. Sitä ei
käytetä mihinkään, se vain kipataan.

 

                                          Katselin tänne tullessani vaihtolavoja tuolla, kun saneerataan näitä
liikehuoneistoja ja muuta. Kaikki menevät kaatopaikalle. Jumalaton
energiakuorma siinä täysin käyttökelpoisessa tavarassa, joka kipataan
kaatopaikalle. Se ei ole kestävää kehitystä se. Energiaa tuhlataan
kippaamalla se kaatopaikalle.

 

                                          Sitten puhutaan hiilidioksidipäästöistä ja niitten ohella liikenteen
aiheuttamista hiukkaspäästöistä.

 

                                          Kukaan ei ole kiinnittänyt huomiota siihen, minkälaista kiviainesta
käytetään nykyisissä tiepinnoitteissa. Se on ala-arvoista. Se on
pehmeää. Siitä irtoaa. Nykyiset nastat raapivat siitä kilotolkulla 100
km:n matkalla taivaalle pölyä. Jos panisimme tiukempaa kiviainesta
siihen, niin pölymäärä vähenisi huikeasti. Tosin se tiukempi kiviaines
maksaa, mutta se tulee takaisin säästöinä siinä, että ei tarvitse enää
paikata niitä teitä niin tiuhaan. Ei ole paikkaa paikan päällä eikä
urapaikkausta, kun se kestäisi paremmin. Mutta ei näihin kiinnitetä
huomiota, ei, Me puhumme hiilidioksidipäästöistä. Se on hirveätä.

 

                                          Kaiken aikaa puhutaan energian kulutuksen lisäämisestä, millä
konstilla sitä energiaa voitaisiin tehdä lisää ja saadaan lisää
hiilidioksidipäästöjä. Kukaan ei puhu siitä, miten sitä hiilidioksidia
voitaisiin sitoa? Istutetaan puita, hyvänen aika - puuhan imee
hiilidioksidia - eikä kaadeta niitä.

 

Tämä on hyvin yksinkertainen homma. Se pitää ottaa ilmasta pois se
hiilidioksidi. Me se tuotetaan. Siihen on luonnolla omat menetelmät.
Miksei me käytetä niitä?

 

                                          Sitten puhutaan joukkoliikenteestä.

 

                                          Kun on tutkittu, niin yksityisautoilusta suurin osa on nykyään siitä, että
viedään lapsia harrastusten pariin, on lätkäkassia ja muuta roinaa

kuljetettavana. Ei niitä siellä joukkoliikenteessä oikein tahdo saada
menemään. Kolmen mukeloa lätkäkassien kanssa ja mailat mukana. Ei
oikein onnistu. Otetaan henkilöauto, se menee paljon mukavammin ja
sitä paitsi tulee halvemmaksi.

 

                                          Eikä muuta. Kiitoksia.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

 

                                          Tulin tähän kokoukseen varavaltuutettuna ja pelonsekaisin tuntein
tietysti ajattelin, kun lehdistä olin lukenut, että nyt sitten Helsingin
Energia pistetään ruotuun. Mielestäni keskustelu on ollut erittäin
asiallista ja kiitän siitä teitä. Täällä ei ole mitään kovin populistisia
puheita pidetty.

 

                                          Nythän on niin, että jos Helsinki olisi kaupunki, jonka läpi virtaisi laaja
joki, maaperässämme olisi lämpimiä vulkaanisia lähteitä, lähellä olisi
vuoristo, jossa olisi mahtavat vesivarastot, niin emme me täällä puhuisi
Co2-päästöistä. Mutta kun me olemme nyt Helsingissä, jonka
energiatuotanto tehdään tavalla, johon olemme historiallisin päätöksin
päätyneet, niin meidän on tietysti keskusteltava ja siedettävä tästä
energiatuotantomuodosta aiheutuvat päästöt.

 

                                          Haluan muistuttaa kuitenkin siitä, että Helsingin – ihan nyt pääasiassa
käsittelen Helsingin Energian asioita, koska itse olen teknisen
lautakunnan puheenjohtaja ja me siellä näistä olemme nyt viime
päivinä kovasti keskustelleet – Energian kokonaishankinnasta
maakaasulla on tuotettu 49 %, kivihiilellä 29 %, ydinvoimalla 16 % ja
uusiutuvina 6 %, lähinnä vettä. Koko maailman sähköstä tuotetaan 40
% kivihiilellä ja 20 % maakaasulla. Saksassa, jossa on tehty päätös
ydinvoimasta luopumisesta, on nyt tehty päätös niin monen uuden
kivihiili- ja ruskohiilivoimalan rakentamisesta, joiden yhteiskapasiteetti
on noin 57 000 MW, että se ei tähän Suomen –keskusteluun tietenkään
sovi muuta kuin ihmeellisenä esimerkkinä, miten Euroopassa voidaan
edelleen investoida hiilipohjaiseen sähkön tuotantoon.

 

                                          Täällä on käytetty hyviä puheenvuoroja. Haluan erityisesti todeta, että
valtuutetut Lohi ja Vuorela käyttivät erinomaiset puheenvuorot.
Valtuutettu Vuorelan puheenvuoro oli lyhyt, mutta se oli perinteistä
teknisen lautakunnan tavaraa, koska hän on lautakunnan jäsen.

 

 

                                          Meillä todellakin on monta sellaista asiaa, joihin me voimme vaikuttaa,
mutta on myös muistettava asioiden kääntöpuoli. Esimerkiksi jätteiden
poltto, siitä puhutaan paljon. YTV kaiketi sitä enemmän miettii ja
energialaitokset ovat sitä myös miettineet. Sen asian osalta on
kuitenkin nyt jälleen keskusteltava seudullisesti tästä asiasta. Minä en
oikein jaksa uskoa, että me täällä Helsingissä haluamme investoida
jätepolttolaitoksen vain helsinkiläisten jätteiden polttoon. Se on
laajempi ratkaisu, johon kaikkien tulee osallistua.

 

                                          Tuulivoimasta täällä alkupuolella keskustelua muistutettiin. Siinä on
hyvä esimerkki. Yleiskaavassahan määriteltiin alue, jonka eteläpuolelle
voisi tuulivoimaa rakentaa. Mutta sitä ei taideta laskea Helsingin
kaupungin alueeksi. Jos sinne tuulivoimaa rakennettaisiin, niin mihin
taseeseen ne uusiutuvat energiat sieltä sitten tulisi? Tämä on aina
muistettava.