HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO
Keskustelupöytäkirja
4 – 2007
Kokousaika: 28.2.2007 klo 18.00 – 23.01
Kokouspaikka: Vanha Raatihuone, Aleksanterinkatu 20
 
 
 
Keskustelupöytäkirjaan on kirjattu vain ne kaupunginvaltuuston esityslistan
asiakohdat, joissa on käytetty puheenvuoro
 
 
44 §...................................................................................................................................................
Esityslistan asia nro 3.....................................................................................................................
LAUSUNTO KUNTAJAKOSELVITTÄJÄN ESITYKSESTÄ VANTAAN.....................................
KAUPUNGIN JA SIPOON KUNNAN ERÄIDEN OSIEN LIITTÄMISEKSI.................................
HELSINGIN KAUPUNKIIN JA ESITYKSESTÄ TEHDYISTÄ HUOMAUTUK-..........................
SISTA...............................................................................................................................................
 
Ledamoten Johansson...................................................................................................................
Valtuutettu Hakanen.......................................................................................................................
Ledamoten Dahlberg......................................................................................................................
Valtuutettu Kalima...........................................................................................................................
Ledamoten Johansson (replik)....................................................................................................
Ledamoten Dahlberg (replik).......................................................................................................
Valtuutettu Koskinen (vastauspuheenvuoro).............................................................................
Valtuutettu Anttila..........................................................................................................................
Valtuutettu Lipponen.....................................................................................................................
Ledamoten Björnberg-Enckell.....................................................................................................
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Vapaavuori......................................................................
Valtuutettu Hakanen.....................................................................................................................
Ledamoten Johansson (replik)....................................................................................................
Valtuutettu Kalima (vastauspuheenvuoro).................................................................................
Valtuutettu Anttila (vastauspuheenvuoro)..................................................................................
Valtuutettu Soininvaara................................................................................................................
Ledamoten Björnberg-Enckell (replik).........................................................................................
Valtuutettu Donner........................................................................................................................
Valtuutettu Bryggare.....................................................................................................................
Valtuutettu Hakanen.....................................................................................................................
 
 
 
46 §.................................................................................................................................................
Esityslistan asia nro 5...................................................................................................................
VUODEN 2008 TALOUSARVIOEHDOTUKSEN VALMISTELUA KOSKEVA.......................
LÄHETEKESKUSTELU................................................................................................................
 
Valtuutettu Rihtniemi.....................................................................................................................
Valtuutettu Kalima.........................................................................................................................
Kaupunginhallituksen I varapuheenjohtaja Lehtipuu.................................................................
Valtuutettu Aarnipuu.....................................................................................................................
Ledamoten Dahlberg....................................................................................................................
Valtuutettu Molander.....................................................................................................................
Valtuutettu Ebeling........................................................................................................................
Valtuutettu Sademies....................................................................................................................
Valtuutettu Hakanen.....................................................................................................................
Valtuutettu Arhinmäki....................................................................................................................
Valtuutettu Anttila..........................................................................................................................
Valtuutettu Ingervo........................................................................................................................
Valtuutettu Mäki.............................................................................................................................
Valtuutettu Moisio..........................................................................................................................
Valtuutettu Puhakka......................................................................................................................
Valtuutettu Koskinen.....................................................................................................................
Valtuutettu Lehtola........................................................................................................................
Valtuutettu Asko-Seljavaara.........................................................................................................
Valtuutettu Kantola........................................................................................................................
Valtuutettu Gartz...........................................................................................................................
Valtuutettu Enroth.........................................................................................................................
Valtuutettu Hellström....................................................................................................................
Valtuutettu Sinnemäki...................................................................................................................
Ledamoten Johansson.................................................................................................................
Valtuutettu Sarkomaa...................................................................................................................
Valtuutettu Karhuvaara.................................................................................................................
Valtuutettu Nurmela......................................................................................................................
Valtuutettu Sydänmaa..................................................................................................................
Valtuutettu Alanko-Kahiluoto........................................................................................................
Valtuutettu Asko-Seljavaara (vastauspuheenvuoro).................................................................
Valtuutettu Peltokorpi....................................................................................................................
Valtuutettu Luukkainen.................................................................................................................
Valtuutettu Karu.............................................................................................................................
 
47 §.................................................................................................................................................
Esityslistan asia nro 6...................................................................................................................
HERMANNIN TONTIN 21007/1 JA KORTTELIN 21015 SEKÄ KATUALUEEN....................
ASEMAKAAVAN MUUTTAMINEN (NRO 11481).....................................................................
 
 
 
Apulaiskaupunginjohtaja Korpinen..............................................................................................
Valtuutettu Hellström....................................................................................................................
Valtuutettu Arhinmäki (vastauspuheenvuoro)............................................................................
Apulaiskaupunginjohtaja Korpinen..............................................................................................
Valtuutettu Arhinmäki (vastauspuheenvuoro)............................................................................
Apulaiskaupunginjohtaja Korpinen..............................................................................................
 
48 §.................................................................................................................................................
Esityslistan asia nro 7...................................................................................................................
KONALAN KORTTELIN 32033, TONTTIEN 32034/1 JA 6 SEKÄ KORTTE-........................
LEIDEN 32035 JA 32037 YM. ALUEIDEN (KONALAN KESKUSTA JA.................................
HARTWALLIN ALUE) ASEMAKAAVAN MUUTTAMINEN (NRO 11558)...............................
 
Apulaiskaupunginjohtaja Korpinen..............................................................................................
 
55 §.................................................................................................................................................
Esityslistan asia nro 14.................................................................................................................
ERON MYÖNTÄMINEN TIETOKESKUKSEN JOHTAJALLE JA VIRAN...............................
TÄYTTÄMINEN.............................................................................................................................
 
Ledamoten Åhman........................................................................................................................
 
 

44 §

Esityslistan asia nro 3

LAUSUNTO KUNTAJAKOSELVITTÄJÄN ESITYKSESTÄ VANTAAN

KAUPUNGIN JA SIPOON KUNNAN ERÄIDEN OSIEN LIITTÄMISEKSI

HELSINGIN KAUPUNKIIN JA ESITYKSESTÄ TEHDYISTÄ HUOMAUTUK-

SISTA

 

Ledamoten Johansson

 
                                          Arvoisa rouva puheenjohtaja. Fru ordförande.
 
För att understryka att det här ärende inte är en språkfråga så skall jag
hålla det helt och hållet på finska.
 
                                          Meillä on ollut aika monta käännettä tässä asiassa ja ilmeisesti
useampia käänteitä vielä edessä, selvityksiä, valituksia, lausuntoja.
Aineistoa alkaa olla riittävästi. Olemme tässäkin salissa käsitelleet
tämän asian monta kertaa.
 
                                          RKP:n ryhmän kanta kaiken kaikkiaan ei ole muuttunut. Mielestämme
meillä ei ole geissiä, joka olisi kuntajakolain mukainen eli että erityisen
painavat syyt olisivat olemassa.
 
Pääperustelumme ovat edelleen samat. Helsingin oma tilanne, lähinnä
kaavoitustilanne, on paljon puhuttua parempi. Meillä on runsaasti yli
sadalle tuhannelle uudelle asukkaalle mahdollisuuksia kaavoittaa.
Otetaan vaikka nyt myös huomioon, että viime vuonna Helsingin
asukasluku kasvoi 3 500:lla. Lisäksi viimeistään nyt meillä on aivan
selvä tahtotila olemassa. Muillakin keinoilla voidaan saada aikaiseksi
tällä seudulla kestävämpi yhdyskuntarakenne, joka tukeutuu mm. hyvin
kehitettyyn joukkoliikenteeseen.
 
Itse asiassa tämä tilanne, jossa nyt ollaan, eli tämä selvitysmiehen
ehdotus, on hiukan paradoksaalinen ajatellen lähtötilannetta. Nyt
puhutaan alueesta, joka on mahdollisesti 20 000:lle tarkoitettu, eli jos
nyt ei virhemarginaalissa, niin kuitenkin lähestyy - ottaen huomioon
Helsingin yleiskaavan omat mahdollisuudet - sellaista lukua, että
voidaan todeta, että itse asiassa Helsinki on selkeästi itse myöntänyt,
että tarve on paljon pienempi kuin mistä lähdettiin. Samanaikaisesti
tämä samainen luku on muuttunut paljon realistisemmaksi ajatellen
Sipoon omia mahdollisuuksia, joista viime aikoina on puhuttu aika
paljon, eli ollaan vakuuttuneita siitä, että oman yleiskaavan turvin
Helsinki voi kehittyä ja voida hyvin sekä taloudellisesti että
sosiaalisesti, hyvällä yhteistyöllä tässä salissa, niin kuin tähän asti aina
on tehty.
 
Mielestämme tämä peli pitäisi puhaltaa poikki ja huolehtia siitä, että
paljon sitovammalla yhteistyöllä – huom. paljon sitovammalla
yhteistyöllä – pystytään tämän seudun maankäyttöä ja
liikennesuunnittelua hoitamaan tulevaisuudessa. Se on itse asiassa
ehto, jos pääkaupunkiseudun neljä kuntaa haluavat välttää
tulevaisuudessa puheita fuusiosta. Parempi on, koska on vaikea
nähdä, että poliittisia edellytyksiä tälle, jos ajatellaan ihan kaikkia
puolueita, löytyisi eri kunnissa.
 
                                          Puheenjohtaja.
 
                                          Mitä tulee sitten tähän selvitysmiehen raporttiin, on pakko todeta ensi
alkuun se, josta ei ole vähän aikaan puhuttu, mutta todettiin silloin kun
tämä tuli.
 
                                          On pakko sanoa, että on moraalisesti hiukan arveluttavaa, että näinkin
keskeisessä tehtävässä löytyy kappalemäärin sitaatteja Helsingin
alkuperäisestä hakemuksesta. Voimme kyllä olettaa, miten olisi käynyt,
jos tämä olisi ollut pro gradu –tutkielma.
 
                                          Tästä laajasta aineistosta, mikä meillä täällä on, nämä lausunnot ja
huomautukset, niistä valtaosa on aivan samansisältöisiä, mutta on
siellä muutamia, joissa on tehty työtä paljon ja asia todellakin harkittu.
Viittaan mm. kaavoitusarkkitehti Johanna Horellin lausuntoon, joka on
sivulla 89. Mikäli aikaa käsittelyn aikana on, kehotan lukemaan. Se on
todellakin hyvä yhteenveto siitä, minkälaisia aukkoja ja ylimalkaisuuksia
selvitystyössä on, mutta paljon rakentavaa myös siitä, mitä voidaan ja
miten seutua voidaan kehittää ilman ns. pakkotoimia.
 
                                          Puheenjohtaja. Sitten vielä ihan poliittisesti tämä toinen osa:
 
Niin kuin sanoin alussa, niin edelleen olemme aika surullisia siitä, että
hyvin tietoisesti tästä asiasta on tehty kielipoliittinen asia. On vaikea
ymmärtää, miksi nämä perusfaktat eivät tässä asiassa ollenkaan tehoa,
eli kielisuhteet Sipoossa ovat sellaisia kuin ne ovat, kuten kaikki
tiedämme. Se koskee myös tätä kyseistä aluetta.
 
                                          Johdonmukaisuus on tietysti hyvä. Niin kuin olemme saaneet kuulla
esimerkiksi edellisessä keskustelussa. Taisi olla valtuutettu Kalima,
joka kertasi, miten RKP on suhtautunut aikaisemmin näihin hankkeisiin.
On aivan totta, että johdonmukaisuutta on ollut, mutta se ei ole johtunut
kielipoliittisista syistä, vaan se on johtunut siitä, että me olemme aina
vastustaneet pakkoliitoshankkeita, mitä kuntarajoihin tulee ja
tapahtuipa ne sitten missä vain Suomessa. (Välihuuto!) Silloinkin
vastustettiin – aivan oikein. Johdonmukaisuus.
 
                                          Sitten vielä tästä, että kenen etuja tässä ajetaan ja kenen asialla ollaan,
kun ollaan oltu aika yksin tämän mielipiteen kanssa.
 
                                          Vähän aikaa sitten suoritettiin tästä tähän liittyvästä kysymyksestä
mielipidetutkimus, josta kävi ilmi, että Helsingissä vähän yli 40 %
vastaajista suoraan kannattivat tätä esitystä. Melkein 40 % vastusti ja
loput sitten, parikymmentä prosenttia, olivat ilmeisesti siltä väliltä tai
epävarmoja omasta kannastaan. Sitten muistaakseni kysyttiin myös
eduskuntavaaliehdokkaista, kaikkien puolueiden
eduskuntavaaliehdokkaista. Niiden osalta, jotka vastasivat tähän
kysymykseen, muistaakseni Helsingin ehdokkaista noin puolet kannatti
tätä ja puolet sitten ei. Lähinnä kai pitäisi niin päin kysyä, että eikö se
ole lähinnä kummallista, että täällä vain yksi puolue on edustanut
kaikkia niitä, jotka todennäköisesti eivät kuulu meidän tavanomaiseen
äänestäjäkuntaan. Eli ei se edustavuuskysymys nyt ihan näin
suoraviivainen ole, jos ei haluta sanoa, että nämä kaikki muutkin
ihmiset ovat sitten täysin väärässä. Kansanäänestyskin on tästä
suoritettu. Kaikki tiedämme, minkälainen tulos siitä saatiin. Tähän
liittyen haluaisin vaan todeta, että ainakin Vihreälle ryhmälle
kansanäänestykset ovat aina olleet hyvin tärkeitä. Joka asiassa
melkein tai ei nyt joka asiassa, mutta hyvin usein ... (Välihuuto) usein
ei, mutta nyt lähinnä kysyn, että onko se nyt niin, että tällä kertaa tällä
kansanäänestyksellä nyt ei ollut sitten niin suurta merkitystä.
(Puheenjohtajan välihuomautus.) Joo, lopetetaan.
 
                                          Mutta todetaan nyt vielä tästä valtakunnallisesta osuudesta tähän
liittyen, että tähän kaikkeen viitaten, valtakunnallisestikin rivit ovat
alkaneet rakoilla. Sekä SDP:n että keskustan johdossa on nyt selvästä
suurempaa halua neuvottelujen ja lykkäämisen suhteen. Ja saa nyt
nähdä, miten tässä käy. On hyvin mahdollista, että vaalien jälkeen ei
tehdä yhtään mitään. Silloin tietysti täytyy kysyä, onko meillä enää
esitystä, kun totesimme viimeksi, että Helsingin oma esitys, oliko se
niin, että se kuoli seuraavana päivänä - vai mitä me totesimme?
Hallitushan ei ole tietenkään velvollinen käsittelemään tätä, koska se
on itse aloitteen tehnyt.
 
                                          Puheenjohtaja.
 
                                          Teen saman vastaehdotuksen, kuten kaupunginhallituksen jäsen Oker-
Blom teki kaupunginhallituksessa eli että kaupunginvaltuusto päättää,
ettei Helsingin kaupunki tue selvitysmies Myllyniemen esitystä, koska
esitys, samoin kuin kaupungin alkuperäinen hakemus, ei täytä
kuntajakolain mukaisia edellytyksiä.
 

Valtuutettu Hakanen

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Sipoolaiset ovat, kuten tiedämme, ilmaisseet neuvoa antavassa
kansanäänestyksessä hyvin selvästi oman kantansa Helsingin ajamaa
pakkoliitosta vastaan.
 
                                          Mielestäni Helsingin kaupunginvaltuuston on syytä kunnioittaa
sipoolaisten kantaa. Kunnallisessa itsehallinnossa on nimittäin kyse
nimenomaan asukkaiden itsehallinnosta. Jos sitä ei kunnioiteta Sipoon
kohdalla, voi kysyä, voiko Helsinki yhtälailla ajaa seuraavaksi läpi
vaikkapa Espoon tai Vantaan pakkoliittämisen Helsinkiin, tai miksei
Kirkkonummen, joka sekin on yhtä lähellä kuin Sipoo. Meillä on
kaupunginvaltuustossa sellaisten ryhmien enemmistö, joka on tällaisen
Suur-Helsingin kannalla.
 
Jos Sipoon pitää alistua vain sen takia, että siellä on vähemmän väkeä,
niin näissä kaikissa muissakin on vähemmän väkeä. Eli tällä logiikalla
ollaan astumassa erittäin epäilyttävälle tielle demokratian ja
itsehallinnon kannalta.
 
Jos taas Sipoon pakkoliittämisessä ei ole kysymys vahvemman
oikeudesta tai jostain pääkaupunkiseudun kehittämisen kannalta
erittäin rkeästä valtakunnallisesta painavasta syystä, niin miksi ne
edellyttävät pakkoliitosta Sipoon kohdalla, mutta eivät pakkoliitosta
näiden muiden kuntien kohdalla? Onko niin, että suuret
rakennusliikkeet, jotka hallitsevat rakentamista muualla
pääkaupunkiseudulla melkoisen suvereenisti, eivät ole saaneet
Sipoosta itselleen yhtä hyvää kumppania kuin esimerkiksi Helsingin
kaupungin johdossa? Käytetäänkö Helsinkiä tässä nyt gryndereiden
etujen ajajana? Mikä on se erityisen painava syy, jonka takia
yhteistyömalli ei kelpaa Sipoon suuntaan, mutta kelpaa ilmeisestikin
muiden pääkaupunkiseudun kuntien suuntaan?
 
Kaupunginhallituksen esityksessä väitetään, että kaikki kuntajakolain
edellytykset täyttyvät ja jopa erityisen painavina. Olen tästä edelleenkin
eri mieltä.
 
Helsingillä on nykyisillä alueillaan jo valmiiksi kaavoitettuna tonttimaata
kymmenille tuhansille asukkaille ja lisää ollaan koko ajan
kaavoittamassa. Puhutaan lähes 100 000 asukkaan
kaavoitusreservistä, jos niin voisi sanoa, jota vielä sitten kaupungin
alueella laajennetaan.
 
                                          Jos tonttimaan tarjonnan lisääminen riittäisi alentamaan asuntojen
hintoja ja turvaamaan asuntojen saantia, se olisi tapahtunut jo aika
päiviä sitten. Mitään tällaista ei ole tapahtunut, vaikka tonttimaan
tarjonta on lisääntynyt. Tosiasiassa pääkaupunkiseudulla näkyy
selvästi se, että grynderit kyllä haalivat itselleen lisää rakennusmaata,
mutta pitävät tarkkaan huolen siitä, että asuntojen hintataso pysyy
korkeana ja jos suinkin mahdollista, niin mieluummin nousee.
 
                                          Mielestäni on myöskin vähintäänkin kiistanalaista, mihin suuntaan
kaupunkirakennetta pitäisi tiivistää tai kehittää, Sipoon metsiin ja
rannoille vai Helsingin sisälle ja jo olemassa olevien tai päätettyjen
pääkaupunkiseudun raideyhteyksien suuntaan. Samoin on mielestäni
vähintäänkin kiistanalaista, onko valtakunnallisesti, koko maan
kannalta toivottavaa, että pääkaupunkiseudun asukasmäärä kasvaa
niin nopeasti ja niin paljon kuin nyt suunnitellaan, jopa
neljännesmiljoonalla parissakymmenessä vuodessa. Ainakin
helsinkiläisten kannalta tähän liittyy varmasti ongelmia. Miten turvataan
jatkossa kaikkien asukkaiden palvelut, kun nykyisten helsinkiläisten
palvelut eivät ole kunnossa?
 
                                          Kuten edellisessä puheenvuorossa kävi ilmi, myöskään helsinkiläisten
enemmistö ei ole ilmoittanut kannattavansa tätä pakkoliitosta, vaikka
sitä on nyt vuoden päivät kohta koko valtaeliitin ja valtamedian voimalla
rummutettu ja taottu suorastaan välttämättömyytenä. Jos valtuusto ei
siis kunnioita sipoolaisten, suuren enemmistön tahtoa eikä sillä ole
myöskään helsinkiläisten enemmistön tukea tälle pakkoliitokselle, niin
kenen asialla pakkoliitoksen kannattajat ovat?
 
 
                                          Mielestäni koko tämä Sipoon alueiden ryöväyshanke on häpeällinen
osoitus siitä, miten pienen piirin päätöksenteko on syrjäyttämässä
demokratiaa. Pääministerikin on nyt jälkijättöisesti kehottanut
ministereitä olemaan muka ottamatta kantaa asiaan, vaikka hän itse ja
muut avainministerit erittäin voimaperäisesti jo hankkeen
alkuvaiheessa sitoutuivat tämän hankkeen toteuttamiseen. Voi kysyä,
mistä muusta silloin kabineteissa sovittiin?
 
                                          SKP:n ja asukaslistan valtuustoryhmä vastustaa selvitysmies
Myllyniemen esitystä. Olemme kuntien yhteistyön kehittämisen
kannalla.
 
                                          Kannatan valtuutettu Johanssonin tekemää ehdotusta.
 

Ledamoten Dahlberg

 
Ärade ordförande.
 
Jag ber att få understöda ledamoten Johanssons motförslag.
 

Valtuutettu Kalima

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Edellisissä puheenvuoroissa jäi vaille huomiota sellainen seikka, että
tästä alueesta, jota selvitysmies ehdottaa liitettäväksi, 815 ha on
Helsingin kaupungin omaa maata, Helsingin kaupungin ostamaa
maata. Me omistamme sen maan. Me emme ryövää keneltäkään
mitään. Me haluamme käyttää sitä maata, jota me emme ole saaneet
käyttää sen takia, että RKP ryhmänä, RKP:n ryhmä Sipoossa on
estänyt tämän maan käytön. Miettikää sitä, että jos yksityisellä olisi
tällainen tilanne. Yksityisellä olisi 815 ha maata potentiaalisella
asuntoalueella ja sitä ei saada käyttää.
 
                                          Olen itse ollut lukuisissa neuvotteluissa, joissa me olemme pyytäneet
kohteliaasti pienenkin alueen käyttämistä. Me olemme pyytäneet
muutaman kymmenen hehtaarin käyttämistä kaavoitukseen sillä tavoin
kuin Helsingin kaupunki sitä haluaisi tehdä. Tähän on vastattu kerta
toisensa jälkeen kielteisesti, siis kerta toisensa jälkeen.
 
                                          Haluaisin sanoa valtuutettu Hakaselle, että kuntajakolain 3 ja 5 §, niitä
pitää tulkita yhdessä. Niiden mukainen erityinen syy on se, että meillä
on omaa maata 815 ha, jota me emme muuten pääse käyttämään.
Tämä on se maa, jolle voimme rakentaa sosiaalista tuotantoa. Me
voimme rakentaa kohtuuhintaisia omakotitaloja, nuorten perheitten
taloja. Tämä mahdollistaa kaupungin ohjauksen ja nimenomaan niiden
grynderien suitsimisen, mistä tässä valtuutettu Hakasen
puheenvuorossa oli kysymys.
 
                                          Hieman oikaisisin myöskin erästä toista aikaisemmin käytettyä
puheenvuoroa, jossa pidettiin kaupungin omaa esitystä mahdottomana.
 
                                          Haluan todeta sen, että Helsingin hallinto-oikeus totesi, että Helsingin
esitys on lain mukainen. Se osin hylkäsi, osin jätti tutkimatta kaikki sitä
koskevat valitukset. Nyt se on korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Minulla on ainakin se käsitys, että kun se on tullut korkeimmasta
hallinto-oikeudesta ulos, niin sen jälkeen se on vaihtoehtoinen esitys.
Sitä voidaan käyttää tai jotain muuta. Kaavallisesti Helsingin esitys on
hirveän taitava, koska se mahdollistaa raideliikenteen jatkamisen.
Metron jatkaminen mielestäni on hyvin tärkeä osatekijä tässä. Se
mahdollistaa järkevän liikenteen. Se mahdollistaa ympäristön kannalta
ystävällisen liikkumisen. Siltä näkökulmalta tämä Helsingin
alkuperäinen esitys on parempi. Myöskin – näin kaupunkisuunnittelijat
ovat kertoneet – virkistysalueiden käytön kannalta.
 
Tämä on torso, tämä selvitysmiehen esitys. Ajatelkaa, että meillä on
siellä noin 130 ha Granössä, jota emme pääse käyttämään sen takia,
että Granö ei tule tässä mukaan. Se on erittäin valitettavaa.
 
                                          Tähän sisältyy myöskin sitten vastustajien osalta vääriä käsityksiä siitä,
että kaavoitus olisi 09 tai ykkösen luokkaa. Sellaista ei ole kukaan
havitellutkaan. Me pyrimme rakentamaan, jos pääsemme joskus
tekemään asuntoja sinne sillä tavoin, että väljyys on 0,15 luokkaa tai
0,10 luokkaa, joka osoittaa sitä, että se on todella
ympäristöystävällinen ja viihtyisä alue.
 
                                          Miettikää ihan kaupungin yleisten intressien kannalta, miltä muualta,
ulkomailta näyttää se, että Helsingin kaupungilla on 815 ha maata, jota
se ei saa käyttää sen vuoksi, että paljon pienempi kunta estää sen
ytön? Yleensä politiikassa on sellainen sääntö, että suurempi etu on
senkaltainen, jonka edessä pienemmän edun pitäisi väistyä. Tässä on
koetettu etuja tasoitella. Sekään ei näytä RKP:n ryhmää tyydyttävän.
Ihmettelen kovasti sitä, että kaupungin, kaupunkilaisten oman maan
käyttö ehkäistään. Emme voi sitä pitää mitenkään perusteltuna.
 
                                          Ennen kaikkea järkevän suunnittelukokonaisuuden näkökulmasta
Helsingin alkuperäinen ehdotus on se, joka tulisi vaalien jälkeen
toteuttaa. Keskustan valtuustoryhmän kannanotot ovat olleet erittäin
positiivisia. Panin merkille, että valtuutettu Kiviniemi esitti jo hyvin
varhaisessa vaiheessa, kun tuli näitä useampia esityksiä, että
Keskustan valtuustoryhmä pitää kiinni Helsingin alkuperäisestä
esityksestä. Mielestäni se on hienoa.
 

Ledamoten Johansson (replik)

 
                                          Arvoisa rouva puheenjohtaja.
 
                                          Repliikkinä valtuutettu Kalimalle:
 
                                          Jos kyse nyt on ennen kaikkea tästä 800 ha:sta, niin voi kysyä, miksi
tämä alkuperäinen esitys oli paljon laajempi? Siihen saatiinkin
vastauksia.
 
                                          Mutta edelleen tähän. Haluan nyt vielä kerran toistaa, että
ymmärtääkseni Sipoossa on hyvin laajalla yksimielisyydellä tehty
kaavapäätöksiä läpi vuosien ja muita päätöksiä, että ei tämä ole vain
RKP:n keksintö, vaikka valtuutettu Kalima niin yrittää koko ajan sanoa.
Ja sitten se, että muut kunnat ja muut omistavat muissa kunnissa maa-
alueita, niin sehän ei ole sinänsä mikään poikkeuksellinen asia.
 
                                          Sitten tähän kysymykseen, mitä tapahtuu Helsingin alkuperäiselle
esitykselle.
 
                                          Sitä en osaa sanoa. Totesin vain, että poliittisesti todettiin silloin, että
se on loppuun käsitelty ja että mikäli seuraava hallitus olisi velvollinen
sitä käsittelemään, mikäli se ei käsittele tätä selvitysmiehen paperia,
niin se oli vain tällainen teoreettinen kysymys, jonka esitin. Se ei ollut
juridinen kannanotto.
 

Ledamoten Dahlberg (replik)

 
Ärade ordförande.
 
Det är ju inte en ovanlig situation att en markägare inte får använda sin
mark såsom markägaren skulle vilja. Jag äger också litet mark i en
annan kommun och jag har fått foga mig i det att kommunen har
planerat på ett annat sätt än jag själv skulle planera min mark. Men det
är klart att när man gör en investering i mark så hoppas man ju alltid att
man skulle kunna göra en god affär och jag förstår väl det, att de som i
tiden har gjort det för Helsingfors del har hoppats på att få en hygglig
utdelning. Men jag vet också att Helsingfors ingalunda har varit ensam
om att inte kunna få utnyttja sin mark i Sibbo såsom man har önskat.
Det har också gällt sibbobor. Där har planeringen skett långsamt, men
jag vill också påminna om att i Esbo har planeringen skett så långsamt
att det finns människor som i fyrtio år har fått vänta på att få bygga eller
bygga till. Det finns ingenting på det sättet exceptionellt i det här. Det
exceptionella är naturligtvis det att det är fråga om stora markområden
som är i Helsingfors ägo.
 

Valtuutettu Koskinen (vastauspuheenvuoro)

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Hieman itsekin kummeksun kyllä sitä valtuutettu Kaliman ajatusta, jos
toinen kunta omistaa toisen kunnan alueella maata, että se voisi sitten
lunastaa, sen alueen välttämättä itselleen. Kyllä sellainen ajatuskulku
saattaa johtaa kohtuuttomuutta.
 

Valtuutettu Anttila

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Kun tämän Sipoo-Helsinki-Vantaa –kuntarajan siirtokysymys siirtyy nyt
uudelle hallitukselle, niin samalla tavalla kuin edellä olevat valtuutetut
ovat toivoneet, itsekin toivoisin, että olisi jonkinlaista mahdollisuutta
tarkastella tätä asiaa uudelleen joko niin, että lähtökohtana olisi
Helsingin alkuperäinen ehdotus taikka sitten ainakin niin, että Kranö,
joka on suuri saari, josta Helsinki omistaa yli puolet, voisi tulla mukaan
tähän selvityshenkilö Myllyniemen ehdotukseen, ellei tätä esitystä nyt
tulkita seuraavassakin hallituksessa, että se on vähän niin kuin
tällainen on off –tilanne.
 
Kaiken kaikkiaan tässä selvityshenkilö Myllyniemen ehdotuksessa, että
saaristo rajattiin kokonaan ulkopuolelle tämän maa-alueen, oli kyllä
erittäin huono ratkaisu ajatellen yleensäkin kaupunkisuunnittelua ja sen
alueen asuttamista. Totta kai tämä saaristo kuuluu myöskin aina
mantereella asuvien ihmisten virkistysmahdollisuuksiin. Toivon
mukaan, kun tätä asiaa nyt sitten jatkossa selvitellään, niin olisi vielä
mahdollisuuksia tehdä toisenlaisiakin ratkaisuja.
 
 
                                          En malta olla tässä yhteydessä toteamatta sitä, että kun nyt on monien
keskeisten poliittisten puolueiden tiedotteissa ja keskeisten poliitikkojen
sanomina todettu, että pääkaupunkiseudulle tullaan seuraavassa
hallituksessa laatimaan erillinen metropoliohjelma, niin pidän tätä
erittäin tärkeänä, että tämän tyyppinen tämän alueen erityiskysymyksiä
käsittelevä ohjelma on. Toivon, että siinä yhteydessä myöskin nämä
kuntien kuntarajojen ja yleensä kuntien kuntarakenteen uudistus voisi
olla yhtenä isona asiana esillä. En usko lainkaan siihen, että Helsingin
alueella, ei edes näiden neljän kunnan tai laajemmankin, ei
kuntapäättäjien toimesta tällä alueella ei synny mitään yhteistä
kuntaliitosta. Kyllä se on niin selvästi nähtävissä jo silläkin yhdentoista
vuoden kokemuksella, mitä itse olen valtuustossa ollut, että
paikallispolitiikka on aina liian nurkkakuntaista ja sitä on aika harvoin
odotettavissa ihan suuria visionäärisiä loppuratkaisuja. Mutta voi olla,
että jos on valtiovalta mukana ja vähän laajemmin katsovia
päätöksentekijöitä mukana, niin voi olla, että syntyy jotain
suurempaakin lopputulosta. Ja silloin toivoisin kyllä, että ei pelkästään
neljä kuntaa, vaan Kirkkonummi ja Sipoo kokonaisuudessaan yhdessä
näiden neljän kunnan kanssa olisi se metropolialue, jonka ympärille
ruvettaisiin rakentamaan vetovoimaista aluetta tällä alueella.
 
                                          Ja toisin kuin valtuutettu Hakanen, näen, että poliittisten päättäjien on
raivattava omilla mielipiteillään ja asenteillaan myöskin tietä parempaan
tulevaisuuteen, joka ottaa lähtökohdakseen nimenomaan alueen
vetovoiman ja kehityksen turvaamisen eikä se, että katsotaan asioita
avaimen reiästä ja pelkästään mittaillaan käsityksiä gallupien
perusteella. Totta kai ihmiset vastustavat aina muutoksia, mutta
poliittisten päättäjien pitää olla kuitenkin vähän näiden asioiden
yläpuolella.
 

Valtuutettu Lipponen

 
                                          Hyvä puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Valtuutetut Kalima ja Anttila pitivät hyvät puheenvuorot, eli
poliitikkojenkin täytyy pystyä perustelemaan näitä vaikeita asioita
äänestäjille.
 
                                          Nyt haluaisin muistuttaa, me olemme monta kertaa täällä keskustelleet
kestävästä kehityksestä, tiiviimmästä asuntorakentamisesta,
raideliikenteen kehittämisestä, metron jatkamisesta. Sen takia nämä
kaikki liittyvät tähän Sipoon kysymykseen. Me tarvitsemme tiiviimpää
asuntorakentamista täällä Helsingin seudulla. On aivan järkyttävää
lähteä aamulla katsomaan näitä Helsinkiin tuloteitä. Siellä on
semmoiset liikenneruuhkat ja liikenne seisoo, kun yksityisautot
odottavat pääsyä Helsinkiin. Nuoret perheet joutuvat muuttamaan
Helsingin ulkopuolelle. Heiltä menee päivässä 3 – 4 tuntia aikaa siihen,
että he matkustavat työpaikalleen ja työstä kotiin. Tämä kaikki aika on
pois perheeltä, ja se on myös ympäristön kannalta saastuttavaa.
 
                                          Sen takia toivon, että tämä Sipoon kysymys ratkeaisi, että pääsisimme
siellä asuntorakentamiseen ja että saisimme sinne raideliikenteen
vietyä. Tämä olisi koko Helsingin seutua ja pääkaupunkiseutua
kehittävä toimenpide.
 
                                          Ikävää, että asia on kriisiytynyt tällä tavalla, ja kyllä siinä pääsyynä on
se, että on ollut hyvin vaikea neuvotella tällaisen kumppanin kanssa,
joka ei ole suostunut mihinkään neuvotteluihin. Ja vielä valitettavaa oli,
että tämä päätös siirtyy nyt sitten seuraavalle hallitukselle. Mutta
toivoisin, että suuret puolueet, Keskusta, Kokoomus ja
Sosialidemokraatit ovat myös vaalien jälkeen vielä tämän asian
kannalla.
 

Ledamoten Björnberg-Enckell

 
                                          Fru ordförande. Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Syy kriisiytymiseen on varmasti siinä, että laillisuusperusteet ja se,
miten tämä asia on koettu myös yhteisöiden ja yleisön puolesta. Näen,
että tämä kriisiytyminen johtuu nimenomaan siitä eikä siitä, että pieni
puolue tai pieni kunta niskottelisi suuremman edessä. Jos täällä
asetetaan suuremman toimijan etu kaiken edelle, niin sehän tarkoittaa
sitä, että me ajamme sitten suuryritystenkin etuja. Nokian etu asetetaan
Vaisalan edun edelle, koska se on suurempi.
 
Tämä johtaa aivan järjettömään ajatteluun, jos me näin tätä maata
kehitämme ja haluamme rakentaa. Suunnittelutaloudelle vaikuttaa
edelleen löytyvän vahva kannatus. Jos metropolialuetta kehitetään
yhtenä kunnallisena järkäleenä, yhtenä miljoonan asukkaan alueena,
kun Suomessakin on pelkästään 5 milj. ihmistä, niin tämä edellyttää
aika suurta remonttia valtion ja kuntien hallinnossa, koska silloin meillä
on yhdessä ainoassa kunnassa 25 % koko maan asukkaista.
 
                                          Olisin kuitenkin ollut kiinnostunut aikataulukysymyksistä ja kysynkin,
millä aikataululla esimerkiksi metroa ollaan nyt vetämässä tälle
alueelle, millä aikataululla tätä mahdollista aluetta ollaan
suunnittelemassa ajatellen, että meillä kuitenkin Vuosaaren
vapautumisen myötä on suuret alueet, suurimmat rakennusprojektit
meneillä? Eli millä aikataululla suunnittelemme tätä asiaa?
 

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Vapaavuori

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Apulaiskaupunginjohtaja Korpisen ja viransijaisena toimivan
kiinteistötointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan kanssa päädyimme
puolessa sekunnissa yhteisymmärrykseen siitä, että vastaus edelliseen
kysymykseen on se, että ei millään aikataululla, ennen kuin tämä asia
on lopullisesti ratkennut, eli tämä prosessi on kesken. Ensin odotamme
valtioneuvoston päätöstä, ja sen jälkeen sitten, olettaen, että se on
positiivinen, niin sitten ryhdytään miettimään, millä aikataululla asiassa
edetään.
 
                                          Tähän yhteyteen haluaisin kiittää ja onnitella valtuutettuja Kalimaa ja
Anttilaa siitä, että oivalsitte, tai toitte esille sen, mistä tänään itse
asiassa on kysymys. Valtuustohan tänään itse asiassa ottaa kantaa
siihen, onko se valmis puoltamaan esitystä, joka on samansuuntainen,
mutta pienempi kuin Helsingin alkuperäinen esitys.
 
                                          Kuten kaikki muistatte, 29. päivä marraskuuta kaupunginvaltuusto
käsitteli samaa asiaa silloin, kun Etelä-Suomen lääninhallitus kysyi
meidän kantaamme omaan esitykseemme, joka oli siis tätä laajempi, ja
silloin 90 % - vai oliko 91 %? – tästä valtuustosta - joka edustaa
564 000:tta ihmistä – oli sillä kannalla, että esitys on hyvä. Siitä
näkökulmasta tietenkin voi pitää tiettynä itsestäänselvyytenä, että
tämäkin on hyvä, olkoonkin, että se on pienempi.
 
                                          Mielestäni tämä päätösesitys on sillä lailla mielekäs ja järkevä, että se
osoittaa, että kaupunki ei jänkkäpäisesti halua pitää kiinni omasta
alkuperäisestä esityksestään, olkoonkin, että se myös selvästi
todetaan, että se on parempi. Samalla on hyvä todeta se, että tämäkin
esitys, Myllyniemen nimissä menevä esitys, mahdollistaa kuitenkin
varsin laajan asuntorakentamisen ja itämetron laajentamisen.
 
                                          Viime aikoina on paljon käyty keskustelua Sipoon
kansanäänestyksestä, mihin myös muutama RKP:läinen valtuutettu
täällä on viitannut. Minun mielestäni siinä kansanäänestyksessä ei ollut
mitään yllättävää. Se oli varsin odotettu tulos. Itse asiassa voitaisiin
sanoa, että se olisi ollut valtavan yllättävää, jos sieltä olisi tullut joku
toinen tulos. Ja itse asiassa, kun hieman pysähdytään pohtimaan tätä
asiaa, niin koko tässä prosessissahan ei olisi mitään mieltä, jos
sipoolaisten enemmistö kannattaisi tätä, koska tämä prosessi lähtee
siitä, että tehdään osakuntaliitos kunnan vastustuksesta huolimatta.
Jos kunta ei vastustaisi, niin meillä ei tarvitsisi olla tätä prosessia, vaan
voisimme sulassa sovussa Sipoon kanssa sopia, että raja siirretään.
Tätä kansanäänestystä ehkä muutenkin kannattaisi laittaa sillä lailla
perspektiiviin, että tällä alueella asuu 2 017 asukasta, Sipoossa
pikkaisen vajaa 20 000 asukasta. On eri keskusteluissa arvioitu –
muistaakseni Myllyniemi arvioi - 20 000 – 30 000 asukasta voisi jäädä
tälle alueelle. Joissain muissa yhteyksissä on puhuttu 40 000, 50 000
ihmisestä.
 
Jos ja toivottavasti kun tämä liitos toteutuu, jos ja kun tämän jälkeen
Helsinki ryhtyy aluetta kehittämään ja rakentamaan, niin jos ja kun sille
alueelle muuttaa 20 000, 30 000, 40 000 tai 50 000 ihmistä ja kun heiltä
sitten joskus kymmenen tai viidentoista vuoden päästä kysytään, oliko
tämä liitos hyvä asia, niin oletan, että tällainen varsin mittava määrä
kuitenkin tulee tämän näin ilmaisemaan.
 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Lopuksi haluan onnitella valtuutettu Johanssonia siitä, että hän
lyhyessä puheenvuorossaan onnistui neljä kertaa kertomaan, että tämä
ei ole kielikysymys.
 

Valtuutettu Hakanen

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Haluan vielä jatkaa keskustelua.
 
                                          Mielestäni tässä on kysymys koko kuntauudistuksen kannalta tärkeis
ja keskeisistä periaatteista - ja myöskin helsinkiläisten kannalta
tärkeistä asioista.
 
                                          Siitä, millä tavalla tässä painotetaan erilaisia etuja, riippuu tietysti, tai
siitä seuraa hyvin helposti se, että samalla tavalla painotetaan eräissä
muissakin ratkaisuissa etuja sitten jatkossa.
 
                                          Ihmettelen suuresti valtuutettu Kaliman täällä esittämiä perusteluja.
 
Maan omistamista ei mielestäni voi mitenkään pitää kuntajakolaissa
tarkoitettuna erityisen painavana syynä kuntajaon muuttamiseen.
Kuntajakolain lähtökohtana on nimenomaan asukkaiden hyvinvoinnin,
palvelujen, vaikutusmahdollisuuksien ja kunnan toimintakyvyn
turvaaminen. Koko näkökulma on aivan toisella tavalla rakennettu ja
laajempi kuin maan omistajan näkökulma, oli se maan omistaja sitten
yksityinen maan omistaja tai naapurikunta.
 
                                          Jos me hyväksymme tämän valtuutettu Kaliman perustelun, Helsingillä
on esimerkiksi maata eräissä paljon kauempanakin olevissa kunnissa,
sieltä voisi löytyä ihan mielenkiintoisia virkistysaluekohteita. Miksi ei
liitetä niitäkin saman tien Helsinkiin, koska meillä on maan omistajan
intressi siihen?
 
                                          Se, että keskeisen valtuustoryhmän puheenjohtaja perustelee tässä
kokouksessa asian tällä tavalla maanomistuskysymyksellä, kertoo
mielestäni siitä, että tämän asian perustelut alun alkaen ovat olleet
varsin epämääräisellä pohjalla, jos niitä pitkin matkaa pitää vaihtaa ja
painottaa aina uudella tavalla.
 
                                          Johdonmukaisuutta olisin toivonut tässä asiassa Sosialidemokraattien
valtuustoryhmältä.
 
                                          Toinenkin asia tässä matkan varrella on muuttunut.
 
                                          Helsingin esitystä tehtäessä täällä valtuustossa meille puhuttiin
metrosta ja 40 000 – 50 000 asukkaasta, tiiviistä rakentamisesta jne.
Nyt puhutaan 0,1 tehokkuusluvusta, joka tuskin turvaa, kun otetaan
huomioon Sipoonkorven ja muut suojelutarpeet, edes sitä 20 000
asukasta, puhumattakaan valtuutettu Vapaavuoren mainitsemia 40 000
ja 50 000 asukasta tai niitä kustannuslaskelmia, joita esitettiin metron
rakentamislähtökohtien pohjaksi.
 
                                          Valtuutettu Anttila puhui metropolin kehittämisestä ja tiivistämisestä.
 
                                          Ihmettelen, että niinkin pitkään ja laajasti kaupunkisuunnittelussa
mukana ollut valtuutettu tarkastelee täällä metropolin kehittämistä
ainoastaan yhden hallinnollisen mallin kannalta.
 
                                          Luulisin, että valtuutettu Anttila tietää - ehkä paremminkin kuin minä -
sen, että metropolialueiden kehittämisessä on erittäin paljon sellaisia
malleja, jotka perustuvat verkostomaisuuteen, yhteistyöhön, jopa
useampiin itsenäisiin keskuksiin. Vallitsevana ei suinkaan llä hetkellä
ole sellainen malli, jossa kaikki alueet pitää keskittää yhden ainoan
ätöksentekoelimen alaisuuteen, kun puhutaan metropolialueesta
eikä jonkun metropolin ydinkaupungista.
 
Itsekin puhuin siitä, että on olemassa ihan toisenlainen mahdollisuus
tarkastella kaupunkirakenteen tiivistämistä. Olen edelleen sitä mieltä,
että kaupunkirakenteen tiivistämistä ei lähtökohtaisesti pidäkään lähteä
miettimään siltä kannalta, mihin suuntaan uudelle rakentamattomalle
alueelle rakennamme jotain, joko valtuutettu Kaliman 0,1
tehokkuusluvulla tai sitten valtuutettu Vapaavuoren ilmeisesti kolmin,
nelinkertaisilla tehokkuusluvuilla.
 
Kaupunkirakenteen tiivistämisen perusideahan on nykyinen
kaupunkirakenne ja mitä sen alueella on tiivistämisen mahdollisuuksia.
Tässä en tarkoita vain Helsingin kaupunkia, jonka sisällä on siis
huomattavia mahdollisuuksia rakentaa lisää ja tiivistää tätä rakennetta
ilman, että tuhotaan virkistysalueita. Tarkoitan myöskin
pääkaupunkiseutua, jossa on olemassa olevia raidelinjoja, päätettyjä
raidelinjoja ja esimerkiksi länsisuunnassa erittäin isoja
kaupunkirakenteen tiivistämisen mahdollisuuksia länsimetron
rakentamisen myötä.
 
                                          Eli tällaisilla yksinkertaisuuksilla mielestäni ei kannata näinkin isoa ja
periaatteellisesti tärkeää asiaa yrittää perustella. Mielestäni pitäisi
tunnustaa, että Helsingin perustelut olivat aika heppoiset, on tullut aika
vahvoja vasta-argumentteja ja Helsingin alkuperäiset perustelut, sen
enempää kuin selvitysmiehenkään esitykset, eivät ole saaneet missään
kunnassa enemmistön kannatusta.
 

Ledamoten Johansson (replik)

 
                                          Arvoisa rouva puheenjohtaja.
 
                                          Kiittäisin kaupunginhallituksen puheenjohtajaa onnitteluista, siitä, että
neljä kertaa mainitsin tämän asian. Lähden siitä, että se tarkoittaa ...
Tulkitsen sen niin, että nyt myös hänkin uskoo, että todellakaan tämä ei
ole kielikysymys.
 
                                          Sitten, mitä tähän edustavuuteen tulee, en tietenkään kyseenalaista
sitä. Edustuksellisen demokratian nimessä kaupunginvaltuusto päättää
ja on saanut valtakirjan ja laskennallisesti 90 % valtuustosta edustaa
ainakin saman verran asukkaita.
 
                                          Mutta kysyisin kuitenkin, että miksi on kuitenkin mennyt niin, että
asukkaista näköjään vähän yli 40 % ainoastaan on samaa mieltä?
Ymmärtääkseni oli kyseessä kuitenkin tilastollisesti edustava Suomen
Gallupin tekemä kysely. Minkä takia ei ole edes läheskään tätä samaa
suhdetta mitä tässä salissa?
 

Valtuutettu Kalima (vastauspuheenvuoro)

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Haluaisin todeta valtuutettu Hakaselle, että Helsingin Sanomien
lahjakkaan toimittajan Esko Nurmen laatimassa Helsingin
kiinteistöviraston historiasta käy ilmi erittäin selvästi, että kautta aikojen
kiinteistöomistus on ollut tärkein syy pakkoliitoksiin. Suosittelen tätä
teosta valtuutettu Hakaselle.
 
                                          Täällä on myöskin esitetty käsitys siitä, että helsinkiläisten enemmistö
kansanäänestyksessä olisi tätä liitosta vastaan. Se ei varmasti pidä
paikkaansa, vaan kysymys on siitä, että silloin kun kansalaiset tajuavat
tämän asian merkityksen, niin silloin nähdään metsä puilta.
 
                                          Mutta se mielestäni on epäolennainen kysymys. Voidaan myöskin
kysyä, kuinka moni liitosalueella asuvista sipoolaisista kannattaa
liitosta? Ja näyttää siltä, että ne 2 000, jotka ovat liitosalueella, heistä
selkeä enemmistö kannattaa liitosta. Tällehän RKP ei anna mitään
merkitystä.
 

Valtuutettu Anttila (vastauspuheenvuoro)

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Valtuutettu Hakaselle toteaisin ihan lyhyesti, että kuitenkin
pääkaupunkiseudulla ja nimenomaan täällä Helsingin ympäristössä
tuotetaan lläkin hetkellä kolmasosa Suomen kansantaloudesta ja
jatkossa tietysti on erittäin tärkeätä, että voimme kehittää tätä aluetta
niin, että se ilyy todellisena kansallisena talousveturina ja silloin on
kyllä merkitystä, minkälaiset mahdollisuudet tällä alueella on kehittyä.
Maan käyttö on yksi osa niitä kehittämisedellytyksiä, mihin syntyvät
työpaikat, asunnot, liikenne jne. Näin ollen tämä Kirkkonummelta
Sipooseen asti ulottuva metropolialue, jossa nimenomaan
rannikkoseutu antaa uusia mahdollisuuksia, pitäisi ottaa pohdinnan
alaiseksi ja katsoa, että se loisi nimenomaan uusia edellytyksiä.
Pelkästään se, että pääkaupunkiseutu tai Helsinki kehittyy ja kasvaa
pohjoiseen ei luo niitä samoja edellytyksiä kuin mitä on rannikkoseutua
pitkin kehittyvä ja levittäytyvä pääkaupunkiseutu. Maailmassa ja
Euroopassa on monta aluetta, joissa on paljon enemmän ihmisiä ja
joita hallitaan yhden kunnan toimesta. Joten se ei ole mikään
mahdottomuus.
 

Valtuutettu Soininvaara

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Tähän keskusteluun haluaisin vain sanoa sen, että kun valtuutettu
Björnberg-Enckell kysyi, minkä kunnan etuja tässä pitää ajaa, onko
oikein, että isomman kunnan etu syrjäyttää pienemmän kunnan edun,
niin mielestäni tässä ei ole kysymys Helsingin edusta.
 
                                          Jos Helsinki ajattelisi vain Helsinkiä ja helsinkiläisiä, me lopettaisimme
rakentamisen kokonaan, käyttäisimme ne rahat mitä käytämme nyt
investointeihin eikä kaupungin laajentamiseen; Siihen, että täällä tällä
hetkellä asuvien palvelutasoa nostettaisiin ja sitten muu maa saa
jotenkin niin kuin huolehtia ja muut kunnat huolehtia tästä asumisesta.
Se olisi Helsingiltä äärimmäisen itsekästä, mutta koko maan etua
ajatellen hyvin inhottavasti tehty. Siinä mielessä tässä ei ole kysymys
minkään kunnan edusta. Tässä on kysymys hyvästä
kaupunkirakenteesta ja siitä tosiasiasta, että jos tätä liitosta ei tehtäisi,
niin Sipoo jatkaisi hajarakentamisen perinnettä. Siitä tulisi uusi Espoo,
niin kuin kaupunkimaista rakennetta, jolla ei ole kaupunkimaista
asumista, jolla ei ole mitään kaupunkimaista rakennetta ja jota ei
kertakaikkisesti joukkoliikenteellä sitten noin perästä paiskaten pysty
kunnolla hoitamaan.
 
                                          On aivan selvä, että Sipoon suunnitelmiin ei ole kuulunut mitään
metroa, kun sipoolaisten kanssa keskustelee. He ovat sanoneet, että
sitten kun Helsingistä itään jonnekin Kotkaan rakennettava rata tulee,
niin he voivat sitten käyttää sitä paikallisliikenteeseen. Sitä ei tule
seuraavaan viiteenkymmeneen vuoteen ainakaan.
 
                                          Ja sitten hiukan olen yllättynyt siitä, että täällä nimenomaan
kommunistinen puolue ryhtyy puolustamaan sen kaltaista sosiaalista
asuntorakennetta, mitä Sipoossa on, että tehdään tällaisia täydellisiä
”rikkaitten reservaatteja”. Katsokaa nyt sitä Sipoon suunnitelmaa.
Kuinka monta aravavuokra-asuntoa siihen oikein sisältyy? Siihen
rahoitusmalliin, jolla sitä rakennetaan, se on joka tapauksessa aika
epärealistinen, mutta sen lähtöoletuksena on, että kaikki on kovan
rahan tuotantoa. Kyllä minusta on aika ihmeellistä, jos kommunistinen
puolue täällä kannattaa tämänkaltaista kaupunkirakennetta.
 

Ledamoten Björnberg-Enckell (replik)

 
                                          Valtuutettu Soininvaaralle:
 
                                          Viittasin tähän suurimman edun ajamiseen, siihen ajatukseen, mitä
valtuutettu Kalima toi esiin, että politiikassa on selvää, että suurempien
etu on tärkeämpi, että suuremman väestömäärän etu tässä
tapauksessa on tärkeämpi kuin se pienen oikeus. Tämä ajatus oli
nimenomaan siinä yhteydessä, että ihmisillä on käsitys siitä, mikä on
oikein ja oikeutettua, ja varmasti tätä käsitystä vastaan on sodittu, tällä
tavalla hoitaa tätä asiaa.
 

Valtuutettu Donner

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Olen hieman käheä ja se johtuu Sipoosta tai jostain muusta syystä.
 
                                          Tämä lyhyt puheenvuoro on eräänlainen äänestysselitys etukäteen.
Minä en voi tässä asiassa äänestää muuta kuin tyhjää. Se johtuu siitä,
että ajattelen kaiholla valtuutettu Soininvaaran muutto-oppijoita ?, joita
hän aikoinaan esitti siitä, että Helsingin lähistölle rakennettaisiin
100 000 asukkaan satelliittikaupunki, erittäin nerokas ajatus, joka ei ole
toteutunut. Samalla ajattelen myöskin kaiholla sitä, että lännen
suunnalla tonttihinnat nousevat, Espoosta eteenpäin Kirkkonummelle ja
Inkooseen ja mahdollisesti myöskin idän suunnalla.
 
Pelkään pahoin, että jos Sipoon omat suunnitelmat toteutuvat - kuten
muutamat puheenvuorot ovat kertoneet meille – niin syntyy tällainen
yksityisautoilusta riippuvainen kaupunki, kuten valtuutettu Soininvaara
sanoi. Toisaalta minä en näe minkäänlaisia takeita siitä, että Helsingin
suunnitelma tulee sellaiseksi toteutuessaan, että pystytään
vähentämään yksityistä autoilua.
 
                                          Ja vielä sellainen asia, että olen muutaman kerran joutunut –
onnekseni – liikkumaan helikopterilla Helsingin kaupungin alueen ylitse.
Totean vaan sen, että täällä on paitsi normaaleja viheralueita ja merta,
täällä on myös huomattava määrä metsää, peltoa ja sellaista aluetta,
jolle voisi rakentaa. Helsingin nykyiselle kaupungin alueelle mahtuisi
varmaan ilman muuta 100 000 ihmistä, ilman että se olisi jonkunlainen
Manhattan tai Shanghai.
 
                                          Näillä perusteilla olen sitä mieltä, että tämä suunnitelma on lähtenyt
väärästä päästä.
 
Edelleen:
 
Tässä kai saa jollakin yksinkertaisella logiikalla peräänkuuluttaa
äkaupunkialueen kuntien yhdistämistä. Siinä tapauksessa, että tässä
olisi ehdotettu Sipoon yhdistämistä Helsinkiin kokonaisuudessaan,
olisin kannattanut tätä ajatusta, samalla kun olisin kannattanut myöskin
sitä, että Espoo, Kauniainen ja Vantaa kuuluisivat Helsinkiin, koska
vain sillä perusteella voidaan tätä suurkaupunkialuetta kehittää
eteenpäin. Mutta ikävä kyllä mielestäni tässä on väärässä asiassa
edetty, kun on parempiakin, joissa olisi voitu edetä.
 

Valtuutettu Bryggare

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Tällaista suunnitelmaa tehdään pitkäksi aikaa eteenpäin. Kysymys on
siis aluesuunnittelusta, jonka jänne ulottuu todellakin kymmeniin
vuosiin eteenpäin, ei ensi vuodelle. Tiedän, että Helsingissä on
varmasti paljon kaavoittamatta maata. Helsinkiä ei voi suunnitella
seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi, edes kahdeksikymmeneksi
vuodeksi, vaan aina pitää olla ajatus pitemmästä ajasta.
 
                                          Tuli mieleeni ajatus, että jos Kulosaaren, Lauttasaaren, Haagan,
monen muun kuntaliitoksen tai alueliitoksen yhteydessä olisi ollut
tällainen samanlainen prosessi, niin minkälainenhan surullinen
kaupunkirakenne Helsinkiä tällä hetkellä vaivaisi? Miten tehokas se
olisi hallinnollisesti, demokraattisesti? Millä tavalla tämä kaupunki olisi
rakentunut? Ja surulla, todella surulla – valtuutettu Hakanen – mietin
Suomen rakentumista. Tämä on esimerkki myös jatkossa siitä, millä
tavalla Suomessa on pohdittava jatkossa ennakkoluulottomasti ja
pienen ihmisen etua ajatellen sitä, millä tavalla tämä alueemme
rakentuu, siis Suomen alue, jossa kuntia on tällä hetkellä 400, ja se
400 maksaa paljon.
 
                                          Olen ollut ihmeissäni siitä tavasta, millä tätäkin asiaa on uutisoitu, millä
tavalla tämä asia on heittänyt häränpyllyä. Kun ajetaan pienen ihmisen
asumisen etua, niin yht’äkkiä tässä onkin kysymys suuren Helsingin
ryöstöstä pienen Sipoon edessä.
 
 
                                          Olisi uskomatonta, mutta mahdollista - varmasti tyyliä on monia - mutta
toivon, että tässä maassa jatkossa kunta- ja palvelurakennehankkeen
edetessä ymmärrettäisiin aidosti, mistä on kysymys. Kysymys on siis –
tässäkin tapauksessa – siitä, että saataisiin kestävä, parempi
aluerakenne ja asuntoja tälle alueelle seuraavan muutaman kymmenen
vuoden aikana. Niitä todella tullaan tarvitsemaan.
 

Valtuutettu Hakanen

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Ensinnäkin valtuutettu Kalimalle:
 
                                          Kuntajakolain ensisijainen tarkoitus on nimenomaan väestön
hyvinvoinnin turvaaminen ja sellaisen kuntarakenteen kehittäminen,
joka luo tähän edellytykset tai takaa ne.
 
                                          Tonttipolitiikka voi olla tekijä, jolla on vaikutusta ja joka otetaan
huomioon, kun arvioidaan sitä, miten asukkaiden hyvinvointipalvelut ja
muut turvataan. Se ei tarkoita sitä, että kuntajaon muutosta voisi
perustella maan omistajan oikeudella kaavoittaa omistamansa maa
haluamallaan tavalla tai jollei tämä halu toteudu, muuttaa kuntajako
sellaiseksi, jossa omistajan halu voidaan toteuttaa. Tässä suhteessa
mielestäni laki on ihan selvä.
 
                                          Valtuutettu Soininvaaralle:
 
                                          Hämmästelen sitä, että hän kommentoi puheenvuoroja ilmeisesti
kuuntelematta niitä. Jos hän olisi kuunnellut täällä jo vähintään
kolmeen kertaan käytyä Sipoo –keskustelua ja SKP:n ja asukaslistan
siinä esittämiä puheenvuoroja, hän olisi havainnut, että emme ole
kertaakaan tukeneet niitä ratkaisuja, joita erilaiset ”Hjallis Harkimot”
kaavailevat Sipooseen. Olemme johdonmukaisesti esittäneet, että
Helsingin pitää pyrkiä yhteisiin neuvotteluihin uudelleen ja näissä
neuvotteluissa hakea Helsingin ja muiden pääkaupunkiseudun kuntien
yhteistyössä tehtäviä maankäyttö- ja asuntoratkaisuja.
 

46 §

Esityslistan asia nro 5

 

VUODEN 2008 TALOUSARVIOEHDOTUKSEN VALMISTELUA KOSKEVA

LÄHETEKESKUSTELU

 

Valtuutettu Rihtniemi

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Talousarvion raamissa käsittelemme ja linjaamme kaupunkimme
ydintehtäviä. Kokoomuksen valtuustoryhmän mielestä meillä on
velvollisuus ja tahto järjestää helsinkiläisille hyvän elämän palveluita.
Talous on kaupunkimme toiminnan perusta, halusimmepa tai emme
sitä. Ilman tervettä taloutta emme pysty järjestämään näitä palveluita.
 
Taloudellinen liikkumavaramme ei vuoden 2008 talousarviossa ole
kuitenkaan kovin suuri. Olemme toki nyt paljon valoisammassa
tilanteessa kuin vielä muutama vuosi sitten. Vaikka kysymys ei olekaan
säästöistä, niin silti kurinalainen taloudenpito on tärkeää. Kustannusten
seurannan lisäksi tarvitsemme pitkäjänteistä taloussuunnittelua, jotta
myönteinen kehitys voi jatkua.
 
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Helsinki on suurten haasteiden edessä, aivan kuten koko suomalainen
yhteiskuntammekin. Väestön vanheneminen on yksi suurimmista
edessä olevista muutoksista, johon meidän on varauduttava.
Ikäihmisille, jotka tarvitsevat palveluja, hoitoa ja hoivaa, on sitä
annettava.
 
Meidän on pidettävä huoli siitä, että meillä on riittävästi sairaansijoja
akuuttisairaanhoidossa, mutta myös siitä, että hoitoketjut pelaavat niin,
että potilaat saavat hoidon hoitotarpeeseensa nähden oikeassa
paikassa.
 
Vanhustenhoivassa on edettävä vanhuspalveluohjelman viitoittamalla
tiellä, siirtäen painopistettä sosiaalipuolelle. Raja-aidat on virastojen
välillä tarvittaessa kaadettava eikä määrärahasiirtoja kesken vuoden
tule karttaa. Samanaikaisesti on pyrittävä vähentämään
pitkäaikaissairaaloiden kapasiteettia. On myös samalla muistettava,
että sairaala ei ole ihmisen koti.
 
 
Väestön vanhenemisen ei kuitenkaan tarvitse merkitä hallitsematonta
palvelutarpeen ja kustannusten kasvua. On muistettava, että
ikääntyneet ihmiset ovat entistä toimintakykyisempiä entistä
pidempään.
 
Omatoimisuudelle ja mahdollisuudelle järjestellä omaa elämäänsä
tulee antaa tilaa ja sitä pitää kaikin tavoin tukea.
 
Ikääntymisen ohella maahanmuuttajien kotouttaminen on suuri haaste,
mutta myös mahdollisuus, jota ei saa menettää. Vuonna 2015 on
äkaupunkiseudulla arvioitu olevan noin 12 500 yli 75-vuotiasta.
Samalla vierasta kieltä äidinkielenään puhuvia asukkaita arvioidaan
vuonna 2015 olevan jopa 127 000, eli kaksinkertainen määrä
nykyiseen verrattuna. Helsingissä tämä tarkoittaa noin 10 % koko
väestöstä.
 
Hyvät valtuutetut.
 
Kaupungin palveluverkkoja on edelleen kehitettävä. Olemme varmasti
yhtä mieltä siitä, että haluamme panostaa ennen muuta palveluiden
sisältöön ja laatuun, emme seiniin. Palveluverkkojen tulee joustaa
niiden muutosten myötä, joita kaupunkilaisten palvelutarpeessa ja
toimintatavoissa tapahtuu.
 
Toimialojen ja kuntien rajat ylittävä palveluiden tarve ja käyttö on
tulevaisuutta ja osittain jo nykypäivää. Meidän on entistä enemmän
ajateltava pääkaupunkiseutua ja sen kaupunkien palvelurakennetta
yhtenä kokonaisuutena. Lupaavana esimerkkinä on tästä julkistettu
pääkaupunkiseudun yhteisiä sosiaali- ja terveyspalveluja koskeva
raportti.
 
Me kokoomuksessa emme ymmärrä vastakkain asettelua kaupungin
oman palvelutuotannon ja yritysten tuottamien ostopalvelujen välillä.
Nyt tarvitaan uutta luovaa ajattelua, joka on muutoksen edellytys. Ilman
vanhan haastamista ei mikään muutu tai kehity, vaan asiat tehdään
jatkuvasti ja jatkossakin ”niin kuin aina on tehty”.
 
Ostopalveluna moni asia voidaan järjestää joustavammin kuin omana
toimintana. Toisin sanoen tarpeen ja palveluvolyymin vaihdellessa ja
toisaalta ruuhka-aikoina voidaan saada nopeasti lisäresursseja
tilapäisesti käyttöön.
 
Me arvostamme suuresti myös yksityissektorilla ja kolmannella
sektorilla tehtävää työtä. Kaikki työ on arvokasta eikä kaupungin
palvelutuotanto pelaisi näinkään hyvin ilman näitä tekijöitä, jotka ovat
valmiita tasoittamaan kysyntähuippuja ja tarjoamaan vaihtoehdon
toimia.
 
Hyvät valtuutetut.
 
Kokoomuksen valtuustoryhmä haluaa korostaa entistä enemmän
ongelmien ennaltaehkäisyä. Erityisesti lasten ja nuorten sekä
perheiden hätää on pystyttävä lievittämään ja ongelmien syitä
ennaltaehkäisemään. Lisääntynyt tarve lastensuojelussa sekä nuorten
häiriökäyttäytyminen ovat hätähuutoja, joihin meidän on vastattava.
Mitä aiemmin pystymme puuttumaan ongelmiin tai jopa ehkäisemään
ne, sen parempi sekä inhimillisesti, mutta myös taloudellisesti.
Ennaltaehkäisyssä ja ongelmien varhaisessa havaitsemisessa on sekä
kouluilla että päivähoidolla merkittävä rooli.
 
Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on paitsi kaupunkilaisten
itsensä, myös kaikkien kaupungin toimijoiden vastuulla. Perheiden ja
vanhempien merkitystä lasten kasvatuksessa ja heidän
hyvinvoinnissaan ei tule aliarvioida, vaan vanhemmuutta tulee kaikin
tavoin tukea. Liikunnan ja kulttuurin sekä sosiaali- ja terveystoimen
yhteistyötä on myös edelleen tiivistettävä.
 
Hyvät valtuutetut.
 
Hyvien palvelujen tuottaminen helsinkiläisille edellyttää hyvää ja
ammattitaitoista henkilöstöä. Helsingin täytyy olla kilpailukykyinen ja
vetovoimainen työnantaja sekä varautua ennustettuun työvoimapulaan.
 
Kunta-alan virka- ja työehtosopimukset ovat voimassa tämän vuoden
syyskuun loppuun saakka.
 
Tulevan tuloratkaisun muoto ja sisältö ovat tällä hetkellä täysin auki. On
todennäköistä, että eduskuntavaalien jälkeen muodostettava uusi
valtakunnan hallitus tulee tarjoamaan työmarkkinaosapuolille Tupon
jatkamista ja tunnustelut tai neuvottelut siitä alkavat vielä tämän kevään
aikana. Se, onko seuraava palkkaratkaisu tupo vai liittokierros, selviää
myöhemmin kesän ja syksyn aikana.
 
Nyt on korkea aika laajalla rintamalla pohtia entisestään kasvaneita
naisten ja miesten välisiä palkkaeroja, jotta nämä saadaan kavennettua
ja päästään irti perusteettomista palkkaeroista. Tasa-arvoerillä ja
naispalkkaerillä on päästy eteenpäin, mutta ne eivät sanottavasti ole
kuroneet umpeen mies- ja naisvaltaisten alojen palkkaeroja. Siksi
tarvitaan kokoomuksen esittämää tasa-arvotupoa, jossa valtiolla on
oma roolinsa. Koska kuntien palkanmaksukyky on osittain riippuvainen
valtion toimenpiteistä, mm. veroratkaisuista ja valtionosuuksista, ei
valtio voi väistää vastuutaan pyrittäessä parempaan palkkatasa-arvoon
ja turvatumpiin työsuhteisiin kuntasektorilla. Palkkaneuvottelut käydään
luonnollisesti palkansaajajärjestöjen sekä kunnallisen
työmarkkinalaitoksen välillä.
 
Valtion tulee tukea kuntia, kuten kokoomus on esittänyt, ilmoittamalla
etukäteen, että se maksaa ylimääräistä valtionosuutta, mikäli
kuntasektorille syntyy palkkaratkaisu, jossa koulutetuille ja
naisvaltaisille aloille, kuten esimerkiksi hoitajille, lastentarhanopettajille
ja sosiaalityöntekijöille, maksetaan keskimääräistä suuremmat
palkankorotukset.
 
Hyvät valtuutetut.
 
Helsingin verotulokertymän kehitys on edelleen suuri huolen
aiheemme. Viimeksi asunto-ohjelman lähetekeskustelun yhteydessä
totesimme, kuinka merkittävä tekijä asuntopolitiikka on riittävän
veropohjan takaamisessa ja näin koko kaupungin talouden
vakaudessa. Totesimme silloin – ja kyllä vielä nytkin - että vain
rakentamalla tarpeeksi houkuttelevia ja tasokkaita asuinalueita ja
riittävän monimuotoisia ja tilavia asuntoja - unohtamatta seudullista
yhteisvastuullista asuntopolitiikkaa - saamme meille epäedullisen
väestömuutoksen pysäytettyä ja sen mukana veropohjamme
kehityksen terveemmälle uralle. Toivottavasti tämä alueliitos Sipoosta
toteutuu ja nämäkin tavoitteet sitten sitä kautta.
 
Helsingin vetovoiman parantaminen riippuu ennen kaikkea
monipuolisemmista ja paremmista asumisen mahdollisuuksista. Mutta
myös hyvin hoidetuilla palveluilla sekä muilla viihtyvyystekijöillä on oma
merkityksensä. Laadukas ja vaikuttava opetus on esimerkki palvelusta,
joka on sekä lasten että nuorten hyvinvoinnin lisäksi selvä kilpailuvaltti
Helsingille.
 
Liikenteen sujuvuus, niin joukkoliikenteen kuin yksityisautoilun,
vaikuttaa suoraan kaupunkilaisten arkeen. Joukkoliikenteen
kehittäminen myös seudullisena kokonaisuutena tulee olla entistä
painokkaammin asialistallamme. Joukkoliikenteen tariffitukea tulee
nostaa taloudellisten mahdollisuuksien mukaan asteittain valtuuston
hyväksymien linjausten mukaisesti 50 %:iin.
 
 
Hyvät valtuutetut.
 
Kokoomuksen valtuustoryhmän mielestä ensi vuoden talousarvio on
perustettava nykyiselle kunnallisveron tuloveroprosentille eli 17,5 %:lle
ja että Helsingin kaupunki ei omilla päätöksillään nosta myöskään
kiinteistöveroprosenttia. Veroja korottamalla emme ratkaise
ongelmiamme, vaan päinvastoin lisäämme niitä. Korkeat verot
nostaisivat entisestään korkeiden asumiskustannusten kanssa
painiskelevien helsinkiläisten taakkaa sekä heikentäisivät Helsingin
vetovoimaa ja kilpailukykyä.
 
Viime vuosina talousarvioissa olleet investoinnit eivät ole toteutuneet
kokonaisuudessaan. Tämä on johtunut pääasiassa eräiden
talonrakennushankkeiden ja hankintojen viivästymisistä monista eri
syistä. Hankkeet varmasti kuitenkin ovat pitkällä ja tulevat toteutumaan.
Taloussuunnitelmissamme oleva investointitaso on ryhmämme
mielestä taloudelliseen tilanteeseemme nähden oikea.
 
Arvoisa puheenjohtaja, bästa fullmäktige.
 
Samlingspartiets fullmäktigegrupp förutsätter, att stadens ekonomi
sköts ansvarsfullt även i framtiden. Detta är en förutsättning för att vi
skall kunna erbjuda helsingforsarna en god miljö och ändamånsenlig
service.
 
Vi anser att det är självklart att alla till buds stående medel tas i bruk för
att stärka skattebasen. Lämpliga medel är i synnerhet bostadspolitiken
samt stadens näringspolitik.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Kokoomuksen valtuustoryhmä edellyttää kaupungilta edelleen
vastuullista taloudenpitoa. Tämä on välttämätöntä, jotta voimme tarjota
helsinkiläisille hyvän elinympäristön ja heidän tarpeitaan vastaavat
palvelut. Edellytämme myös, että verotulopohjamme vahvistamiseksi
tehdään kaikki mahdollinen - asuntopolitiikasta elinkeinopolitiikkaan.
 

Valtuutettu Kalima

 
                                          Arvoisa rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Sosialidemokraattisen valtuustoryhmän työskentely on ollut siinä
ärin perusteellista ja laajaa, että tämä ryhmäpuheenvuoro esitetään
kahdessa osassa. Itse esitän alkuosan ja ryhmän I varapuheenjohtaja
Tarja Kantola esittää jälkiosan.
 
                                          Ensinnäkin:
 
Olemme keskittyneet taloudelliseen kehitykseen Suomessa vuosina
2007 ja 2008. On ennustettu, että tänä vuonna bkt:n kasvu olisi noin
3,5 % ja että on mahdollista, että talouden kasvu ensi vuonna jää alle
3 %:n. Tällä hetkellä kansainvälistä taloutta rasittavat monet
epävarmuustekijät, joka käy ilmi, kun Kiinan pörssiosakkeiden arvo
alenee. Merkittävimpiä ovat myöskin Iranin tilanteeseen kytkeytyvä
polttonesteiden hintakehitys, USA:n velkaantuminen ja sen jatkuminen
eli USA:n talouskehitys lähitulevaisuudessa sekä ennen kaikkea
talouskehitys eräissä Suomelle keskeisissä vientimaissa kuten
Saksassa - jossa talous edelleenkin yskii - Venäjällä, Ruotsissa ja
Isossa Britanniassa.
 
Eduskuntavaalien jälkeen Suomessa keskeiseksi kysymykseksi
nousee harjoitettavan talous- ja työllisyyspolitiikan suunta. Syksyllä on
edessä tuloratkaisu, jonka takuumieheksi valtiota jälleen tarvitaan.
Hallituspohjasta riippuu se, kuinka tuloratkaisun käy ja osallistuuko
hallitus sen synnyttämiseen. Mikäli keskitetty tuloratkaisu kuitenkin
kyetään synnyttämään ja laajoilta työmarkkinaselkkauksilta vältytään,
talouden kasvu saattaa olla ennakoitua tasoa eli noin 3 % vuonna
2008. Mutta muussa tapauksessa voidaan jäädä huomattavastikin alle
ennakoidun kasvun. Tämä puolestaan heijastuu välittömästi
työllisyystilanteeseen myös Helsingissä työllisyystilanteen
vaikeutumisena, johon käynnissä oleva globalisaatiokehityskin osaltaan
tulee vaikuttamaan samansuuntaisesti. Tällä hetkellä Helsingissä on
noin 23 000 työtöntä työnhakijaa, joten sosiaalidemokraattien mielestä
työllisyyspolitiikan on jatkossa oltava Helsingissä ensimmäisellä ja
keskeisellä sijalla.
 
Helsingin aseman ja tulevaisuuden turvaaminen edellyttää uudelta
hallitukselta paitsi tehokasta, myöskin tuloksia aikaansaavaa
metropolipolitiikkaa. Näin ollen hallituspohja ja uuden hallituksen
ohjelma ovat avainasemassa myöskin Helsingin tulevaisuuden
näkökulmasta. Helsingin vuoden 2008 tulo- ja menoarvion
valmistelussa sosialidemokraatit kiinnittävät erityisesti huomiota
seuraaviin seikkoihin:
 
Ensinnäkin lasten ja nuorten hädän helpottaminen.
 
Nykyisestä talouskehityksestä huolimatta yhä useampi lapsi ja nuori voi
huonosti tai suorastaan sairastaa. Tämä näkyy jatkuvasti lisääntyneinä
huostaanottoina, koulupinnauksena ja lasten lisääntyvänä päihteiden
käyttönä sekä ennen kaikkea lasten psykiatristen sairauksien
lisääntymisenä. Tutkimukseen ja hoitoon pääsyä joutuu nykyään
jonottamaan kohtuuttoman kauan siksi, että lastenpsykiatreista on pula.
Ongelma on vaikea myös siksi, ettei perheneuvoloiden virkoihin ei ole
ollut riittävästi hakijoita.
 
Nykytilaa kuvaa se, ettei edes vakavasti sairaiden lasten psykiatriseen
hoitoon ole läheskään riittävästi lääkärityövoimaa, minkä vuoksi
sairaalahoitoa ja muuta erityishoitoa joudutaan jonottamaan aivan liian
kauan psykiatripulan takia. Ongelmaa lisäksi pahentaa se, ettei
nykyisin kyetä auttamaan lasten vanhempia, jotka ovat usein
päihteiden pitkäaikaisia väärinkäyttäjiä. On arvioitu, että Helsingissä
päivittäin noin 10 000 lasta ja nuorta kärsii vanhempien päihteiden
käytöstä ja myöskin ns. sekakäytöstä, siis 10 000 lasta päivittäin. Se on
aika suuri määrä.
 
Nykyinen tilanne edellyttää sosialidemokraattien mielestä aloitetta
Helsingin vanhentuneen lapsi- ja perhepoliittisen ohjelman
päivittämiseksi ja uuden ohjelman mukaisia tehostettuja toimenpiteitä.
Ohjelmassa tulee kehittää sektorirajat ylittäviä, varhaisen tuen
toimintatapoja lasten ja lapsiperheiden avuksi.
Lastenneuvolatoiminnan, päivähoidon, lapsiperheiden kotipalvelun ja
perhekeskusten riittävät resurssit ehkäisevät ongelmien syntymistä. Eli
tässä on kysymys samasta ennaltaehkäisevästä asenteesta, jota edellä
käytetyssä kokoomuksen puheenvuorossa peräänkuulutettiin. Meistä
se on oikea asenne.
 
Lasten ja nuorten hätää voidaan lievittää myös saattamalla koulujen
voimavarat kuntoon. Sosialidemokraattien aloitteesta
tuntikehysleikkauksia on pystytty vuosina 2005 - 2006 purkamaan.
Opetusryhmien kohtuulliseen kokoon ja tuntiresursseihin pyritään
panostamaan myös jatkossa. Helsingissä ammattikoulutukseen ja
ammattikorkeakouluun pääsy on vaikeampaa kuin muualla Suomessa.
Katsomme, että koulupaikkoja on syytä lisätä etenkin Itä-Helsingissä,
jossa on selvä vaje. Samoin on huolehdittava riittävistä tuki- ja
erityisopetuksen, oppilashuollon, kouluterveydenhuollon sekä
avustajatoiminnan voimavaroista.
 
Olemme ottaneet oppia valtuutettu Lehtipuun tavasta analysoida
tavoitteenasettelua. Olemme kirjanneet omat tavoitteemme
toiminnallisten ja taloudellisten tavoitteiden muotoon.
 
 
Niinpä ensimmäinen toiminnallinen tavoite edellä esitetystä on se, että
päivähoitopaikkojen määrä pitää turvata päivähoidossa olevien lasten
lukumäärän lisääntyessä, siis paino on sanassa ”päivähoidossa
olevien”. Vaikka lasten lukumäärä absoluuttisesti laskisi, niin
päivähoidossa olevien lasten lukumäärä saattaa lisääntyä työllisyyden
parantuessa.
 
Taloudellinen tavoite on tietenkin se, että asianomaiselle momentille
varataan määräraha ja sitä lisätään.
 
Toiminnallinen tavoite nro 2 on se, että lastensuojelun toimintaa
tehostetaan, alle kouluikäiset huostaan otetut toimitetaan perhehoitoon,
siis että he pääsevät perheeseen, joka on heille paljon inhimillisempi
hoitomuoto kuin laitos.
 
Taloudellinen tavoite on se, että hoitopalkkioita korotetaan
asianomaisella momentilla.
 
Toiminnallinen tavoite nro 3 on se, että jatketaan koulun opetusryhmien
koon kohtuullistamista.
 
Taloudellinen tavoite on se, että varataan tähän tarkoitukseen
lisämääräraha.
 
Sitten myöskin hyvin tärkeä toiminnallinen tavoite koskee
perheneuvolan toiminnan volyymin säilyttämistä nykyisellä tasolla
organisaatiouudistuksesta huolimatta. Olen ymmärtänyt, että tästä
ollaan pääsemässä yksimielisyyteen. Tämä olisi toiminnallisesti järkevä
ratkaisu.
 
Taloudellinen tavoite on tietenkin se, että varataan ainakin nykyisen
suuruinen määräraha, eli siis säilytetään varat tähän tarkoitukseen
siinä kohdassa missä ne ovat olleetkin.
 
Meidän ehdotustemme pääpaino on samalla tavoin kuin kokoomuksen
puolueessa työvoiman saatavuudessa ja palkkauksessa, mutta
olemme lähteneet siitä, että tähän pitäisi päästä myöskin
mitoitustarkistuksilla. Ei pelkkä palkkaratkaisu riitä, silloin kun on
olemassa selkeä työvoimapula. Kaikkein vaikein työvoimapula on
dementiapotilaiden hoidossa, joiden määrä jyrkästi lisääntyy koko ajan.
Ongelma on se, että he edellyttävät ympärivuorokautista hoitoa.
Näyttää siltä, että meidän järjestelmämme ei oikein kykene
vastaamaan tähän haasteeseen. Niinpä erityisesti vanhuspalvelun
työntekijät joutuvat jatkuvasti hoitamaan tehtäviään vajaalla
työntekijämäärällä. Henkilöstön mitoitus ja palkkataso ovat liian
alhaiset. Tästä aiheutuu loppuun palamista. Pätevistä
sosiaalityöntekijöistä on jo vuosien ajan ollut pulaa. Tähänkään ei näytä
tulevan helpotusta.
 
Kuntasektorin työolobarometrien mukaan myös työolot ovat
kuntasektorilla kehittyneet heikosti työn rasittavuuden ja työssä
uupumisen lisääntyessä ja näin ollen Helsingin kaupungilla tulee
nykyisellä palkkatasolla olemaan kasvavia ongelmia virkojen ja toimien
täyttämisessä ja etenkin sijaisten palkkaamisessa, niin kuin
kaupunginhallituksen jäsenetkin hyvin tietävät. Sijaisjärjestelyt pitäisi
saada toimiviksi niin potilasturvallisuuden, työssä jaksamisen kuin
sairauspoissaolojen ennalta ehkäisyn ja vähentämisen näkökulmasta.
Kaupungin peruspalvelujen turvaamiseksi on tärkeää saada virat ja
toimet täytettyä ja huolehtia riittävästi henkilöstömitoituksesta mm.
hoiva- ja hoitotyössä sekä opetustoimessa.
 
Meidän toiminnallinen tavoite on se, että työvoiman saannin ja työssä
jaksamisen turvaamiseksi sekä pysyvää työtä tekevien sijaisten
vakinaistamiseksi myös palkkauksellisin keinon olisi budjettiin otettava
momentille 11403 ylimääräinen keskitetty henkilöstömenovaraus
palkankorotuksia varten, siis 25 milj. euroa palkankorotuksia varten ja
nimenomaan näille aloille, joissa mitoituksessa on ongelmaa, on
puutetta työntekijöistä. Katsomme, että pelkkä virka- ja
työehtosopimukseen liittyvä menettely ei ole riittävä kehittämään ja
poistamaan näitä ongelmia. Tämä on meidän keskeinen
vaatimuksemme ja tulemme käymään keskusteluja muitten ryhmien
kanssa tästä asiasta.
 
Tämä liittyy kolmanteen ilmiöön, joka on meillä tarkastelun kohteena,
nimittäin syrjäytymisen ehkäisemiseen. Se liittyy moneen asiaan,
ennen kaikkea voimavarojen puutteeseen päihdehuollon alalla. Meillä
on ollut onneton kehitys päihdehuollossa. Samaan aikaan, kun
alkoholiongelmat ovat lisääntyneet, meidän päihdehuollon palvelumme
ovat vähentyneet. Tämä edellyttää ihan uudenlaista asennetta ja
myöskin sekakäyttöongelman havaitsemista.
 
Lautakunnan puheenjohtaja Astrid Gartz on korostanut koko ajan sitä,
että hän on sanonut, että kun ongelmat vaikeutuvat, on yhä
vaikeammin hoidettavia potilaita, niin se vaatii yhä enemmän aikaa.
 
Tältä osin tulemme esittämään myöskin lisää määrärahaa.
 
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Muilta osin ryhmämme tavoitteet tulevat esiin varapuheenjohtaja Tarja
Kantolan puheenvuorossa.
 

Kaupunginhallituksen I varapuheenjohtaja Lehtipuu

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.
 
                                          Vuosi sitten Vihreiden ryhmä nosti tässä vastaavassa keskustelussa
esiin joukkoliikenteen, pääkaupunkiseudun yhteistyön,
ennaltaehkäisevän työn merkityksen ja maahanmuuttajien aseman.
Joukkoliikenteen tariffitukeen saimme merkittävän korotuksen ja
maahanmuuttoyksikkö on perustettu. Silti iso laiva kääntyy niin hitaasti,
että voisin melkeinpä toistaa tuon viimevuotisen puheemme
sellaisenaan.
 
                                          Kolme viikkoa sitten pidetyssä valtuustoseminaarissa keskustelimme
kaupungin strategiasta. Nykyiset yhteisstrategiat eivät ohjaa riittävästi
kaupungin toimintaa. Kaupungilla pitää olla sellainen strategia, josta
voidaan johtaa selkeät ja mitoittavat toiminnalliset tavoitteet
hallintokunnille. Oli mukava kuulla edellistä puheenvuoroa, jossa tämä
oli kyllä laitettu korvan taakse. Strategian ja samalla
taloussuunnitelman pohjana pitää olla tavoitekuva, unelma siitä,
millaista Helsinkiä haluamme. Koska kaikkia hyviä asioita ei saa
kerralla toteutettua, valtuuston pitää uskaltaa asettaa ne tärkeys- ja
kiireellisyysjärjestykseen. Jos kaikki asiat ovat yhtä tärkeitä, mikään ei
nouse tärkeäksi. Vaikka tarkoituksena on, että uusi ensi vuonna
valittava valtuusto hyväksyy omalle valtuustokaudelleen uuden
strategian, tärkeimmät linjaukset eivät voi odottaa niin pitkälle.
 
                                          Vihreiden ryhmä haluaa nostaa esiin muutaman asian, joiden tulisi
näkyä jo ensi vuoden talousarviossa ja sen yhteydessä
hyväksyttävässä taloussuunnitelmassa.
 
                                          Ensimmäinen asia on ilmastostrategia.
 
                                          Helsingin on korkea aika nostaa ilmastonmuutoksen hillitseminen
keskeiseksi tavoitteeksi. Meidän tulee olla ympäristöasioissa edellä
kävijä sekä kotimaassa että kansainvälisesti, ei passiivinen seurailija.
 
Jos ilmastonmuutoksen pahimmat uhkakuvat toteutuvat, Helsinki on
pohjoisena rannikkokaupunkina yksi suurimmista häviäjistä. Jos
ilmastonmuutoksen hillitsemisessä sen sijaan onnistutaan, voimme olla
yksi suuria voittajia. Lontoo on juuri päättänyt alentaa
hiilidioksidipäästöjä 60 %:lla vuoteen 2025 mennessä. Mitä Helsinki
aikoo tehdä?
 
                                          Kaavoitus on kuntien tärkein keino vaikuttaa
kasvihuonekaasupäästöihin. Tässä Helsinki on onnistunut,
pääministerin arvostelusta huolimatta. Yhdyskuntarakenteen
tiivistäminen edelleen on hyvästä syystä valittu yleiskaavan
lähtökohdaksi. Päinvastainen kehitys, asumisen leviäminen yhä
laajemmalle kehyskuntiin olisi turmiollista sekä kasvavan liikenteen ja
kasvavien päästöjen että kaupungin veropohjan kannalta. Tämän
lisäksi yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi pitää ottaa energian säästön
edistäminen rakentamisessa.
 
                                          Pelkkä kaavoitus ei vielä ole ratkaisu, vaan uudet asuinalueet pitää
saada myös toteutettua. Rakenteille tulevat alueet ovat erittäin suuria ja
vaativat mittavia investointeja. Myös aluerakentamisessa tulee selvittää
uusia tehokkaampia ja nopeampia tapoja. Esimerkiksi Arabianrantaan
ensimmäiset uudet talot valmistuivat kuutisen vuotta sitten ja
rakentaminen jatkuu vielä viitisen vuotta. Yhteensä alueelle tulee 8 000
uutta asukasta. Jos Jätkäsaari, Kalasatama ja Lounais-Sipoo
toteutetaan samalla tahdilla, ne ovat vuosikausia rakennustyömaita
ilman, että asuntopulaa tai asuntojen hintatasoa kyetään olennaisesti
helpottamaan. Asuintalojen ja katuverkon lisäksi myös palvelujen pitää
olla valmiita, kun uudet asukkaat niitä tarvitsevat.
 
                                          Kaavoituksen lisäksi Helsinki vaikuttaa ilmastonmuutokseen erityisesti
omien liikelaitostensa Helsingin Energian ja HKL:n kautta. Helsingin
Energia on tällä hetkellä kaupungin talouden selkäranka. Sen tuotolle
rahoitetaan vuosittain palveluja lähes kahden veroprosentin verran.
Sen ongelmana on, että energian tuotanto on ilmaston kannalta
kestämättömällä pohjalla.
 
Vaikka sähkön ja lämmön yhteistuotanto on tehokasta, Helenin ja
kaupungin sen omistajana on mietittävä, miten kivihiilen poltto voidaan
korvata huomattavasti vähäpäästöisemmillä tuotantotavoilla. On
selvää, että päästökauppa ja muut kansainvälisen ilmastopolitiikan
toimet kohdistuvat yhä tiukemmin energian tuotantoon ja sen
hiilidioksidipäästöihin. Helsingin täytyy jo nyt vakavasti miettiä, miten
kaupungin hkön ja mmön tarve hoidetaan, ei vain ensi vuonna tai
seuraavana, vaan kahdenkymmenen tai kolmenkymmenen vuoden
kuluttua. Samalla pitää pohtia, miten Helen jatkossakin pystyy
toimimaan kaupungin talouden tukena. Vahva panostus uusiutuviin
energiamuotoihin on tarpeen sekä Helenin pitkän aikavälin
kannattavuuden että myös kaupungin maineen kannalta.
Yleiskaavassa on jo varaus tuulivoimalle. Toteuttaako Helsingin
Energia sen vai annetaanko jonkun muun tarttua loistavaan
imagohankkeeseen?
 
                                          Kaupungin ilmastostrategian toisen painopisteen pitää olla
joukkoliikenteessä. Sen kilpailukyvystä on huolehdittava sekä tariffituen
että investointien avulla.
 
Vihreät edellyttävät, että tariffituki nostetaan sovitun mukaisesti 50
%:iin tämän vaalikauden aikana.
 
                                          Liikenne- ja viestintäministeriön suunnitelmat valtion
joukkoliikennetuesta suurille kaupungeille ovat tervetulleita. Tulevien
helsinkiläisten kansanedustajien pitää huolehtia, että tämä tuki myös
toteutuu.
 
                                          Kuten valtuustoseminaarissa todettiin, kehämäisiä ratoja tarvitaan
vähintään yhtä monta kuin autoliikenteen kehiäkin. Jotta tähän
tavoitteeseen päästäisiin vuonna 2020, ensimmäisen, eli raidejokerin
toteuttaminen pitäisi käynnistää jo seuraavan taloussuunnitelmakauden
aikana.
 
Kaikkein kestävintä liikennettä on kävely ja pyöräily. Pyöräteiden
rakentamiseen ja talvikunnossapitoon tulee varata aiempaa enemmän
varoja.
 
                                          Helsingin talouden iso ongelma on siinä, että palvelujen tarve ja
kysyntä ja sitä kautta kustannukset pyrkivät kasvamaan nopeammin
kuin tulot. Viime vuodet ovat olleet hyvin myönteisen suhdanteen aikaa
koko kansantaloudessa. Kuitenkin kuntien taloudellinen tilanne on
pysynyt kireänä. Helsingin erityishaasteena on se, että verotulot
kasvavat hitaammin kuin naapurikuntien.
 
                                          Kaupungin verotulot ovat tavallisten työssä käyvien helsinkiläisten
varassa. Meidän ei pidä asuntopolitiikassa keskittyä vain yhteen,
hyvätuloisimpien ryhmään, vaan pyrkiä huolehtimaan tasapuolisesti
asunnontarvitsijoista. Isompaa asuntoa tarvitsevan perheen pitäisi
löytää uusi koti Helsingin rajojen sisäpuolelta. Toisaalta on
varauduttava työn perässä muualta sekä koti- että ulkomailta
muuttaviin. On epärealistista odottaa, että he ensitöikseen hankkivat
omistusasunnon. Jos muut rakennuttajat eivät rakenna vuokra-
asuntoja, kaupungin on itse huolehdittava niiden tuotannosta.
 
                                          Ensi vuoden talousarvion ja seuraavan taloussuunnitelman
johtoajatuksen pitää olla perheiden pitäminen helsinkiläisinä.
Asuntopolitiikan onnistuminen parantaa veropohjaa hitaasti, mutta sen
epäonnistuminen näkyy nopeasti verotulojen pienenemisenä. Valikoiva
muuttoliike on suuri uhka kaupungin taloudelle. Ja kun Helsinki ei pysty
kilpailemaan neliöiden määrällä tai hinnalla naapurikuntien kanssa,
meidän pitää luoda elämänlaadun strategia, jonka avulla saamme
nykyiset helsinkiläiset pysymään täällä, toisin sanoen Helsingin pitää
kilpailla koulujen, terveydenhuollon ja vapaa-ajan palveluiden laadulla.
Yhtenä esimerkkinä lasten ja nuorten taideopetuksen avustuksia
kannattaisi nostaa, jotta musiikkiopistojen tai kuvataide- ja
sirkuskoulujen lukukausimaksuja voitaisiin alentaa lähemmäs muiden
pääkaupunkiseudun kuntien tasoa.
 
                                          Päivähoidon budjetoinnin ongelmana - johon myös valtuutettu Kalima
kiinnitti huomiota – on päivähoitoon tulevien lasten määrän
ennustaminen. Tänä päivänä on tarkkuutta, jotta päivähoitoon ei luoda
ylimääräistä tehokkuuden painetta. Sosialidemokraattien tavoite tässä
asiassa on tismalleen oikea.
 
                                          Lasten lukumäärän väheneminen johtaa väistämättä siihen, että
kouluverkkoa on tarkisteltava ja joistakin koulukiinteistöistä on syytä
luopua. Pienten koululaisten lähikoulu –periaatteesta on kuitenkin
pidettävä kiinni. Kouluverkon karsintaa ei voi tehdä pelkän
laskennallisen mallin pohjalta, vaan tapauskohtaisesti pitää arvioida
muutosten vaikutukset koulujen toimintaan ja myös koulumatkojen
turvallisuuteen. Koululaisten hyvinvoinnin parantaminen edellyttää sekä
lisäresursseja kouluterveydenhuoltoon että kattavaan
iltapäivätoimintaan.
 
                                          Valtuustoseminaarissa korostui, että helsinkiläisten hyvinvointia
uhkaavat ennen kaikkea kolme tekijää: päihteet, yksinäisyys ja
hissittömyys. Näihin ongelmiin puuttumisella on kiire. Ne eivät voi
odottaa seuraavalle vaalikaudelle.
 
                                          Valitettavasti Vanhasen hallituksella ei ole kanttia korjata suurta
virhettään, vaan alkoholinveron korotus jää seuraavalle, toivottavasti
paremmalle hallitukselle.
 
                                          Kaupungin hallintokuntien on yhdessä keksittävä tapoja
yhteisöllisyyden edistämiseksi ja pysyvistä ongelmistamme myöskään
asunnottomuus ei ole poistunut yhden asuntolapäätöksen myötä.
 
 
                                          Terveyspalveluissa on jatkossakin painotettava ennaltaehkäisyä ja
perusterveydenhuoltoa, siis terveysasemia ja kotihoitoa. Hoitotakuu ei
toteudu, jos terveyskeskukset eivät palvele. Kiireellistä korjausta vaatii
hammashuollon jonot ja niiden purkaminen vaatii lisäystä
ostopalvelumäärärahoihin. Siitä emme pelkällä julkisen sektorin toimilla
selviä.
 
                                          Erityisen raju on lastensuojelun tilanne. Sen osalta ei viime vuonna
päästy sitovaan tavoitteeseen, jonka mukaan kahdelle kolmasosalle
uusista lastensuojelun asiakkaista tehdään palvelutarpeen arviointi 3
kuukauden kuluessa. Helsingin lastensuojelussa kytee aikapommi, joka
on viipymättä purettava.
 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Ilmastonmuutoksien ja perheiden palvelujen lisäksi Vihreät haluavat
korostaa Helsingin asemaa Suomen johtavana kulttuurikaupunkina.
Vilkas kulttuuritarjonta on edellytys menestymiselle myös
kansainvälisissä kilpailuissa, joissa on kyse paljon tunnettuvuudesta ja
maineesta. Monipuolinen kulttuurielämä myös palvelee kaupunkilaisten
hyvinvointia ja kertaluonteiset projektit, kuten kulttuurikaupunkivuosi
anno dazumal tai Euroviisut eivät riitä.
 
                                          Tulevina vuosina kulttuuri-instituutioiden rahoitusta helpottavat
valtionavustusten indeksikorotukset, mutta Helsingin tehtävä on omalta
osaltaan turvata vapaan taidekentän toiminta ja rahoitus. Aiempina
vuosina vihreiden aktiivisuuden ansiosta on saatu pieniä paikkauksia
avustuksiin. Niiden sijaan toivomme tänä vuonna jo raamivaiheessa
reipasta tasokorotusta.
 
                                          Suomi on lukemisen kärkimaita maailmassa. Kirjaston
aineistomäärärahoja on lisätty tällä valtuustokaudella. Helsingin tulee
huolehtia myös siitä, että nimenomaan kirjojen hankintamäärärahoja
nostetaan niin, että pääsemme osalliseksi tästä kulttuurirahaston
tarjoamasta lisämäärärahasta.
 
                                          Hyvä valtuusto.
 
                                          Suomen pääkaupunki ansaitsee keskustakirjaston. Se on nostettava
seuraavan taloussuunnitelman kärkihankkeeksi.
 

Valtuutettu Aarnipuu

 
 
                                          Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Millaisia helsinkiläisiä me ajattelemme, kun suunnittelemme tulevien
vuosien taloutta ja toimintaa? Haluammeko muistaa, että Helsinki on
koti myös monille työkyvyttömille ihmisille, päihdeongelmaisille ja
mieleltään hauraille ihmisille? Muistammeko huomioida, että
Helsingissä elää eri tavoin vammaisia, liikuntarajoitteisia, myös
kehitysvammaisia lapsia ja aikuisia? Juhlapuheissa pidämme tärkeänä
monikulttuurisuutta ja monikielisyyttä, mutta miten tämä arvostus näkyy
kaupungin budjetissa?
 
                                          Helsinki on vauras kaupunki ja kuitenkin ihmisten välinen eriarvoisuus
syvenee. Vaurauden jakaminen oikeudenmukaisesti on poliittinen
valinta. Eriarvoistuminen näkyy tänä päivänä niin toimeentulossa,
koulutustasossa kuin terveydessäkin ja myös eroina kaupunginosien
välillä. Kehitykseen on monia syitä ja sen kääntäminen toiseen
suuntaan edellyttää laajaa poliittista asennemuutosta. Lisäksi se
edellyttää panostusta sosiaaliseen kaupunkipoliittiseen ajatteluun ja
tutkimukseen ja aktiivista elävää dialogia poliitikkojen ja mm.
eriarvoistumiseen perehtyneiden tutkijoiden välillä.
 
                                          Yksi eriarvoisuuteen tehokkaasti vaikuttava politiikan osa-alue on
asuntopolitiikka.
 
                                          Helsingin asuntopolitiikkaa ei voi kehua sosiaaliseksi. Yhä useammin
asemakaavoja laaditaan sellaisiksi, että rakentamisen kalleus rajaa
käytännössä sosiaalisen asuntotuotannon pois. Näin yhä useampia
alueita toteutetaan kokonaan ilman sosiaalista tuotantoa. Onko todella
niin, että Helsingissä halutaan tietoisesti kasvattaa kaupunginosien
välisiä sosioekonomisia eroja? Aiemmin tällaista kehitystä on haluttu
nimenomaan välttää. Ainakin meidän ryhmämme haluaa välttää
vastakin.
 
                                          Kohtuuhintaisten ja riittävän monenlaisten asuntojen turvaaminen
sosiaalisen asuntotuotannon ja järkevän kaupunkisuunnittelun kautta
on perusedellytys kaupungin vastuulliselle kehittämiselle.
Vasemmistoliiton valtuustoryhmä vaatii, että tämä näkyy sekä
seuraavassa maankäyttö- ja asumisohjelmassa että vuoden 2008
budjetin valmistelussa. Myös kaupungin työsuhdeasuntopolitiikkaan on
saatava muutos. Vuokria on alennettava ja määräaikaisista
vuokrasopimuksista luovuttava.
 
                                          Osa vastuullista asuntopolitiikkaa on myös se, että tavoite
asunnottomuuden vähentämisestä otetaan vakavasti. Tämä tarkoittaa
panostamista mm. päihde- ja mielenterveysongelmaisten tukiasuntoihin
ja tukipalveluihin sekä asunnottomuuden vähentämiseen tähtäävään
yhteistyöhön Vantaan ja Espoon kanssa.
 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Lastensuojelun ja vanhusten palveluiden tarve kasvaa paljon
nopeammin kuin on varauduttu. Tilanteen parantaminen edellyttää
sekä resurssien lisäämistä että toimijoiden välisen yhteistyön
kehittämistä. Myös lasten mielenterveyspalveluiden tarve on huutava.
Helsingissä elää – kuten edellisetkin puhujat ovat todenneet – todella
pahoinvoivia lapsia ja samaan aikaan lapsiperheiden köyhyys kasvaa.
Mm. lisääntyvät huostaanotot kertovat, ettei perheiden ongelmiin
pystytä puuttumaan riittävän ajoissa.
 
                                          Vasemmistoliiton valtuustoryhmä vaatii, että Helsingissä otetaan
viimeinkin vakavasti ennaltaehkäisevän lastensuojelun ja varhaisen
puuttumisen keskeisyys. Tämä tarkoittaa peruspalveluiden jatkuvan
tietoisen alibudjetoinnin lopettamista, jotta neuvoloiden, päivähoidon,
koulujen ja terveydenhuollon henkilöstöllä olisi riittävät voimavarat
tukea perheitä ajoissa.
 
                                          Lastensuojelun ja vanhusten palveluiden kaltaisten peruspalveluiden
kilpailuttamiseen on suhtauduttava erittäin kriittisesti jo siksikin, että
niiden toimiva hinnoitteleminen ja laatuvaatimuksien määritteleminen
on lähes mahdotonta. Jatkuva kilpailutus on myös omiaan
heikentämään työntekijöiden palkkoja ja muita työehtoja ja sitä kautta
myös palvelun saatavuutta ja laatua.
 
                                          Vasemmistoliiton valtuustoryhmä haluaa muistuttaa, että väitteet
julkisten palveluiden tehottomuudesta verrattuna yksityisiin eivät
loukkaa pelkästään veronmaksajia, vaan myös työntekijöitä.
 
                                          Puheenjohtaja.
 
                                          Liikenneyhteydet Helsinkiin ja Helsingin sisällä ovat yleisesti ottaen
kiitoksen arvoiset. Poikittaisliikenteessä on kuitenkin isoja puutteita.
Ruuhkautuminen heikentää ilmanlaatua. Myös metron ja lähijunien
liityntäliikenteessä on parantamisen varaa. Viime vuosina tapahtunut
vuorovälien kasvattaminen ja reittien lopettaminen eivät rohkaise
jättämään autoa kotiin. Liityntäliikenteen toimivuudesta on syytä tehdä
selvitys ja sen perusteella tarvittavat esitykset kohtuullisen matkan ja
matka-ajan saavuttamiseksi. Liikenteen ongelmat eivät ratkea teitä tai
tunneleita rakentamalla, vaan kehittämällä hyvää ja edullista
joukkoliikennettä.
 
                                          Ilmastonmuutoksen torjunnassa Helsingin alue on vuosia jäljessä
muista pohjoismaiden suurkaupungeista. Kaupungin energian
tuotannossa on ryhdyttävä siirtymään kohti uusiutuvia energian lähteitä
ja todellista energian säästöä. Ympäristökasvatuksen arvostusta on
nostettava ja ympäristötietoutta lisättävä päiväkodeista kouluihin ja
työpaikoille asti.
 
                                          Vasemmistoliiton valtuustoryhmä vaatii, että Helsingin seudulle
valmistellaan nopeasti ruuhkamaksukokeilu Tukholman kokemuksista
oppia ottaen. Myös pyöräilyn ja kävelyn edistämiseen on panostettava
nykyistä enemmän mm. parantamalla talvikunnossapidon laatua.
Liikennevälineiden, pysäkkien ja vaihtoyhteyksien esteettömyyttä on
parannettava edelleen.
 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Kulttuuri ei ole vain elinkeinoelämää tukeva väriläiskä
innovaatiostrategioissa, vaan se on myös osa ennaltaehkäisevää
mielenterveystyötä, lastensuojelutyötä, päihdetyötä. Taide auttaa
ihmistä löytämään oman paikkansa maailmassa. Jokaiselle ihmiselle
ikään, kieleen, vammaisuuteen, tulotasoon jne. katsomatta on taattava
pääsy taiteen ja kulttuurin äärelle.
 
                                          Vasemmistoliiton valtuustoryhmä vaatii, että taiteen perusopetukselle
osoitettua tukea nostetaan vuoden 2008 budjetissa niin, että
kohtuuttomat lukukausimaksut eivät enää rajaa taidetta ja luovuutta
vain rikkaiden perheiden lasten elämään kuuluvaksi asiaksi.
 
                                          Kaupunginkirjastolle on taattava riittävät resurssit eikä kirjastojen ei-
kaupallisuudesta saa tinkiä. Kirjasto on parhaimmillaan lähialueen
ihmisten yhteinen, yhteisöllinen ja viihtyisä kulttuuri- ja toimintakeskus.
 
                                          Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtaja Sirpa Puhakka
käyttää tässä kokouksessa laajemman puheenvuoron
henkilöstökysymyksistä. Joten totean tässä vain lyhyesti, että sekä
kirjastoissa että muillakin kaupungin työpaikoilla on oltava riittävästi
työntekijöitä ja heidän palkkauksensa on nostettava työn vaativuutta
vastaavalle tasolle. Henkilöstön hyvinvointiin on kiinnitettävä nykyistä
enemmän huomiota. HKR-Tekniikassa kehitetystä ikäohjelmasta voisi
tehdä toimintamallin koko kaupunkiin.
 
 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Keskittämisen ja suuruuden ihannoinnista täytyy osata päästää irti.
Lähikirjastojen, lähikoulujen, lähiterveysasemien ja nuorisotilojen
lakkauttaminen jättää jäljelle vain ostoskeskusten kaljakuppilat ja
lisääntyvän alueellisen syrjäytymisen kierteen.
 
                                          Ja aivan lopuksi:
 
                                          Ei ole olemassa mitään Helsinkiä ilman Helsingissä eläviä ihmisiä.
Jotta yhteisstrategioissa mainittu ”asiakaslähtöisyys” - tai niin kuin
meidän ryhmässämme mieluummin ajatellaan ”asukaslähtöisyys” -
voisi toteutua, on suunnittelussa ja päätöksenteossa pidettävä
mielessä, miten monenlaisia ihmisiä Helsingissä elää. Viiden
seuraavaksi suurimman kaupungin menojen kritiikitön tuijottaminen ei
tue tätä tavoitetta ollenkaan.
 

Ledamoten Dahlberg

 
Ärade ordförande, fullmäktige. Hyvät valtuustokollegat.
 
Vi lever i en viss metropoleufori och lider samtidigt av valfeber. Detta
kommer också fram här i fullmäktiges budgetramdebatt. Det är svårt att
navigera mellan Skylla och Karybdis. Övergenerösa valtidslöften leder
ohjälpligen till obalans i budgeten. Fjolårets resultat är positivt, låt vara
att det huvudsakligen bygger på Helsingfors Energis rekordstora vinst
och inte egentligen på de något ökade skatteintäkterna. Ökningen här
är mindre än bl.a. i Esbo.
 
Sfp-gruppen räknar med att utgångspunkten är en strävan att hålla
skatteprocenten oförändrad. Detta kan dock bli en svår ekvation om vi
samtidigt går in för att höja lönerna inom vården och grundutbildningen
för att garantera tillgången på yrkeskunnig personal.
 
Viime vuosien budjettiraameissa on toistettu, että Helsingin
peruspalvelujen kustannukset on saatava lähemmäksi viiden
suurimpien kaupunkien keskiarvoa. Yhtä innokkaasti ei ole puhuttu
palvelutason ylläpitämisestä, saati sen kohottamisesta. Tätä jäämme
kaipaamaan, koska lukuisten strategioittemme visio on hyvin toimiva,
inhimillinen, dynaaminen, puoleensa vetävä kaupunki, joka pärjää
hyvin kansainvälisessä vertailussa. Pelkät visiot eivät kauas kanna.
Tarvitaan toimintakykyä; tarvitaan koulutettuja, motivoituja työntekijöitä
- ja - paljon rahaa!
 
 
Sfp-gruppen anser att vi först borde granska vad som är ogjort eller
bristfälligt inom den lagstadgade servicen och göra reserveringar för
dem, innan vi går in och spikar fast ramarna för stadens verksamhet
med procentenheter uppåt eller nedåt.
 
Socialvården och hälsovården har under de gångna åren fått framstå
som de verksamhetsgrenar som haft det svårast att hålla sig till
budgetramarna. Vi bör ändå komma ihåg att mycket litet inom social-
och lsovården är verksamhet som kan slopas eller strypas, för
kommunens ansvar för vården och omsorgen är noggrant reglerad i
lagstiftningen. Vi kan dock bli smartare i arbetsmetoderna och slimma
byråkratin.
 
Den ekonomiska depressionen på nittiotalet och statens ingrepp i den
kommunala ekonomin efter 2000 skapade dagens spara-mentalitet. Vi
varnades för följderna, när vi osthyvlade bort förebyggande verksamhet
bl.a. inom eftermiddagsverksamhet i skolorna. Nu ser vi en
bekymmersam ökning av bl.a. antalet omhändertagna barn stigande
kostnader för staden och tragedier för barnen. Enligt de senaste
oroväckande rapporterna ökar de psykiska sjukdomarna bland barn,
t.o.m. bland spädbarn, som en följd av att föräldrarna insjuknat eller
annars är oförmögna att ge barnen en trygg omvårdnad. Den
förebyggande verksamheten måste alltså återskapas och det är
uppenbart att man borde budgetera för mera socialvårdare, mera
personal inom skolhälsovården och i hälsovården för studerande på
alla stadier.
 
Terveyskeskuksen organisaatiomuutos – jota RKP muuten ehdotti
lukuisissa yhteyksissä jo vuosia ennen kuin Pajusen
organisaatiokomitea keksi pyörän uudelleen – on lisännyt
kustannustehokkuutta ja parantanut johtavuutta sekä toimivuutta.
Odotettavissa on, että sosiaalivirastossa havaitaan samaa, kun muutos
on saanut aikaa juurtua.
 
De extra budgetmedel som vi satsade i budgeten på att åtgärda
vårdköerna i samband med vårdgarantin, uppfattades kanske av en del
optimister som en engångsföreteelse. När det nu har gått upp för alla
att man kan få en operation inom rimlig tid inom den allmänna vården,
ökar remisserna till HNS och minskar på privatsektorn. Det är en
naturlig utveckling och en viss bestående förhöjning får vi alltså kna
med i budgeteringen även framöver.
 
Investointipuolella kiireisiä projekteja olisivat erilaiset palvelutalot ja
hoivayksiköt vanhuksille, psykiatrian kroonikkopotilaille ja dementikoille,
unohtamatta asuntolat asunnottomille.
 
RKP:n ryhmä muistuttaa myös siitä, että kaupungilta puuttuu
tarpeellinen määrä hoitopaikkoja ruotsinkielisille – siis lähinnä
dementikoille – ja omakielinen hoitoketju on pahasti katkonainen.
Budjetoimalla tarpeeksi esimerkiksi ostopalveluja varten saisimme
ruotsinkielisten ylipitkät jonot tasavertaiselle ja hyväksytylle tasolle.
 
Fjolårets tiomiljoners s.k. böter för patienter som vårdas på "fel" ställe,
dvs. inom specialsjukvården i stället för på rehabiliteringsavdelning
eller åldringshem är oacceptabla. Låt året 2007 bli vändpunkten och
året 2008 det år då inte en enda patient tvingas bli ett bötesfall. Vi kan
åstadkomma bättre omsorg med rätt kanaliserade investeringar. Dessa
inbegriper också personalen vidareutbildning i bl.a. geriatri och psyko
geriatri för våra läkare och sjukskötare brådskar.
 
Jotta meillä olisi edes jonkinlainen mahdollisuus taata uusien hoitajien
saatavuus paikkaamaan eläke-boomin aiheuttamaa vajetta, meidän
täytyy hyväksyä sekä palkankorotus että korkeampi henkilöstömitoitus
erityisesti pitkä-aikaishoidossa, jossa useimmat potilaat ovat
vuodepotilaita, täysin riippuvaisia hoitajien avusta, syöttämisestä
vaipanvaihtoon.
 
Vi skall akta oss för kontraproduktiva sparåtgärder. Strängare kriterier
för hjälp till hemmaboende åldringar leder till otillräcklig hjälp, de gamla
tacklar av och behovet av anstaltsplatser ökar. Sfp-gruppen efterlyser
också en total revidering av färdtjänstsystemet och av den illa
upphandlade matinköps servicen, som gett saltade räkningar, fördyrad
mat, dålig kvalitet och ett snävt sortiment.
 
Tandvården är hälsovårdens sorgebarn. 12 000 patienter i kö, av dem
har 7 000 redan undersökta väntat på vård i över 6 månader. Om
ingenting drastiskt görs kommer Helsingfors aldrig att kunna uppfylla
lagens krav. Det här skall vi inte acceptera. Sfp-gruppen anser att
staden borde lägga om hela köptjänst konceptet och bygga upp ett
bättre förtroende för privattandläkarnas förmåga att såväl undersöka
som ge vård enligt gemensamt överenskomna och medicinskt och
ekonomiskt försvarbara kriterier. Snålsparat blir dyrt i tandvården.
Dessutom bör förståss FPA:s ersättningstaxor höjas, för de släpar efter
katastrofalt.
 
Montako koulua tarvitsemme Helsingissä? Polttava kysymys on lähinnä
koskenut vuokrakustannuksia ja montako lisäoppilasta voitaisiin vielä
tunkea mihin taloon. Laatukäsite on usein jäähyllä. Pienet luokat suovat
paremman työrauhan, oppilas saa enemmän huomiota ja turvallisuutta.
Näin sanovat asiantuntijat ja näin lasten vanhemmat,
veronmaksajamme.
 
RKP:n ryhmän mielestä kasvatustieteen ihanteille tulisi antaa
painoarvoa keskustelussa. Jokaisen koulun mahdollista lakkauttamista
on tarkoin punnittava. Emme tohdi uskoa, että mahdolliset säästöt
kanavoidaan suoraan opetukseen tai oppimateriaaliin, niin kauan kuin
kehotus lähestyä viiden suurimman kaupungin kustannusten
keskiarvoa edelleen on voimassa.
 
Ingen avkastningprocent bör läggas på skolhyrorna, anser vi i Sfp.
Skyddade, gamla byggnaders generösa utrymmen får inte belasta
undervisningen. Det är stadens gemensamma kulturarv.
 
Det är direkt pinsamt att fullmäktigegrupperna årligen skall behöva
bryta arm i budgetförhandlingarna kring lite mera pengar för behövligt
undervisningsmaterial, eller att lärare i svenska skolor skall tvingas
släpa rullkassar med böcker hem från Stockholm för att de överdyra
svenska skolböckerna är billigare där. Bra och tillräckligt
undervisningsmaterial, up-to-date självfallet, samma kvalitet för finska
och svenska skolors elever är ett minimikrav för landets blivande, stolta
metropol. Trygg, hel årsanställning för lärare och skolgångsassistenter
ger trygg kontinuitet i arbetet för eleverna. Det bör också beaktas att de
finska skolorna satsar på samlade specialklasser medan de svenska
huvudsakligen på integrering, där behöver vi alltså flera assistenter i
budgeten.
 
Ifall omskapad verksamhet kan nå flera ungdomar kan flyttningar och
slopande av vissa ungdomsgårdar försvaras. Är målet endast inbe
sparningar missar staden det förebyggande arbetet. Ungdomsgårdarna
kan användas också för eftermiddagsverksamhet för yngre barn och de
borde ligga tätt. Ju glesare nät av skolor, ungdomsgårdar och andra
servicepunkter desto större behov av fungerande kollektivtrafik.
Resor till ungdomsgård borde bekostas av staden enligt samma
kilometerkriterier som skolresor, anser vi i Sfp-gruppen.
 
Tahdomme myös muistuttaa, miten tärkeätä - myös strategisesti - on
antaa kunnon tuki musiikkikouluille, jotta oppilasmaksut voitaisiin pitää
samalla tasolla kuin Espoossa ja pääkaupungin ruotsinkielisen
kulttuurin koordinoivan keskuksen, Luckanin – Luckan on sen nimi -
tärkeä toiminta tarvitsee ehdottomasti myös kunnon tuen.
 
 
investeringssidan prioriterar Sfp-gruppen gärna hållbara satsningar
på spårvägsnätet och skulle välkomna ett experiment med
vätegasbussar i innerstaden, där luftkvaliteten är som sämst.
Västmetrons planering kunde utgå från en station på Drumsö och
planerna på att bygga ut Björkholmen kan strykas.
 
Toteamme tyytyväisinä, että Palmia on saanut uuden kokeneen
toimitusjohtajan. Taloudellinen tilanne on parantunut. Mutta RKP:n
ryhmän mielestä kaupungin yksin omistaman liikelaitoksen asema ns.
vapaasti kilpailevana toimijana voi pitkän päälle olla ongelmallinen, kun
kaupunki kuitenkin pysyy sen olemassaolon takaavana vakio-
asiakkaana.
 
Det här kunde kanske någon ha uppfattat som att den nya chefen
redan skulle ha åstadkommit den förbättrade ekonomin. Det var inte
min avsikt. Ekonomin hade förbättrats redan innan.
 
Eftersom fastighetsskatten av allt att döma kommer att skärpas på
grund av högre beskattningsvärden, upprepar vi vår åsikt att vi borde
göra som i Jyväskylä övergå till total skattefinansiering av
gatuunderhållet från och med 2008. Förutsatt att vi inte för att
kompensera trycket på boendekostnaderna i stället sänker
procenterna. Helsingfors bör göra allt för att locka byggherrarna att
bygga, så att bostadsprogrammet får en chans att förverkligas. Och
staten bör påminnas om sitt ansvar, att justera Aravagränserna och
sänka Kapiteelis tomtpriser, för att ge rimliga bostadspriser även i
huvudstaden.
 
 
Fru ordförande, hyvät valtuustokollegat.
 
Tässä vain pieni otos RKP:n ajatuksista budjettiraamien sisään
mahdutettavista tarpeista.
 

Valtuutettu Molander

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät harvalukuiset valtuutetut.
 
                                          Hyvinvoinnin luominen ja palvelut ovat Helsingin kaupungin
päätehtävät. Helsingin taloudesta on hyvää kerrottavaa siinä, että
ennusteiden mukainen tilikauden tulos oli viime vuonna positiivinen, ei
syöty enemmän kuin tienattiin.
 
 
                                          Näin ollen Keskustan valtuustoryhmä esittää, että vuoden 2008
toiminnan suunnittelu pohjautuu nykyiseen kunnallisveroprosenttiin.
 
                                          Verotulot kasvoivat viime vuonna, mutta niin myös toimintamenot.
Toivottavasti kunta- ja palvelurakenneuudistus edelleen vahvistaa
Helsingin taloutta, sillä monia satsauksia tarvitaan, jotta pääsemme
pidemmällä tähtäimellä kustannustehokkaampaan
palvelurakenteeseen.
 
                                          Terveyserot helsinkiläisten välillä ovat suuret. Helsinkiläiset elävät
keskimäärin lyhyemmän ajan kuin muut suomalaiset. Helsinkiläisten
terveys polarisoituu. Meillä on paljon erittäin hyvinvoivia. Polaarin
toisella laidalla ovat ne helsinkiläiset, joilla on päihdeongelmaa ja
terveyden näkökulmasta riskikäyttäytymistä, joiden koulutustaso on
alhainen ja joilla on puutteelliset mahdollisuudet huolehtia
terveydestään. Helsingin erityispiirteitä ovat kova pitkäaikaistyöttömien
ydin, joka tarvitsee ilman muuta erityistoimia terveyspalveluissa.
Huumeiden käyttäjät, asunnottomat, alkoholistit, vanhusten suuri
määrä, erityisesti yksin asuvien joukko on suuri, maahanmuuttajat,
huonosti voivien lasten ja nuorten tilanne.
 
                                          Helsingissä on toteutettu positiivista diskriminaatiota jo vuosia siten,
että hallintokuntien tulisi varautua talousarvioissaan segregaation ja
sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisyyn. Vaikka positiivista
diskriminaatiota on harjoitettu, tulokset eivät ole kovin hyvät.
 
                                          Keskustan valtuustoryhmä linjaa, että nyt on toimittava laaja-alaisesti
väestön terveyserojen tasoittamiseksi ja otettava se seuraavassa
talousarviossa painopisteeksi.
 
 
                                          Lasten ja nuorten elämäntavat ja syrjäytymisen ehkäisy on yksi
keskeinen etenemissuunta. On äärimmäisen tärkeää kiinnittää erityistä
huomiota lasten ja nuorten hyvinvointiin. Kaupungin päätöksillä, kaikilla
hallinnonaloilla, on vaikutuksia, merkittäviä vaikutuksia lasten elämään.
Kuinka nämä päätökset itse asiassa vaikuttavat lasten ja nuorten
elämään, sitä ei seurata.
 
                                          Siksi Keskustan ryhmä esittää, että Helsingin kaupunki ottaa käyttöön
lapsivaikutusten arvioinnin talousarvion valmistelussa.
 
                                          Suuri haaste terveydenhuollossa on myös vanhusten suuri määrä
Helsingissä ja erityisesti yksin asuvien määrä. Helsingissä tulee
rakentaa kattava seniorineuvolaverkosto, sitäkin silmällä pitäen, että
terveysasemia harvennetaan.
 
                                          Kaikkein parasta terveyden tasa-arvoa on se, että terveyskeskuksen
toimintaedellytykset turvataan ja siten perusterveydenhuoltoa
vahvistetaan. Jos hyvin toimeentuleva henkilö ei pääse lääkärin
vastaanotolle, hän vaan siirtyy kadun toiselle puolelle yksityisen
lääkärin vastaanotolle, mutta samaa mahdollisuutta pieneläkeläisellä ja
työttömällä ei ole, koska puuttuu taloudelliset resurssit.
 
                                          Syrjäytymisen ehkäisy ja yhteistyön kehittäminen siinä luovat
hyvinvointia. Varhaisen puuttumisen ja ennaltaehkäisevän sekä etsivän
työn lisääminen kohderyhmänä syrjäytymisvaarassa olevat rakentaa
parempaa Helsinkiä. Mm. työttömiksi jääneiden tilanteeseen on
puututtava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta estetään
pitkäaikaistyöttömäksi ajautumista. Työttömyyden väheneminen
vähentää paineita sosiaali- ja terveydenhuollon erityispalveluihin ja
ehkäisee tehokkaasti syrjäytymistä. Nuorten koulusta putoamista on
ehkäistävä nykyistä tehokkaammin ja lastensuojelutyötä kehitettävä
lisäämällä inhimillisemmän perhehoidon osuutta. Myös siisti ja viihtyisä
ympäristö on tärkeä kaikissa kaupunginosissa. Täydet jäteastiat ja
linnut niiden ympärillä eivät kuulu Helsinkiin.
 
                                          Kaupungin on kehitettävä palvelukokonaisuuksia asukas- ja
asiakaslähtöisesti. Ennaltaehkäisevä ja varhainen puuttuminen
kaikkien ikäryhmien ongelmiin on asukaslähtöistä palvelua.
Terveydenhuollon ja sosiaalitoimen kustannusten kasvutarpeet ovat
rajattomat. Vähentämällä sairastumisriskiä ja ehkäisemällä sairauksia
voidaan vähentää sairaanhoidon tarvetta ja ehkäistä tai siirtää
laitoshoidon tarvetta.
 
                                          Myös joukkoliikenne on hoidettava asukaslähtöisesti. Joukkoliikenteen
rahoitus on jatkuva ongelma. Maksujen kirjavuus on hankalaa ja
kalleus edistää liputta matkustamista. Joukkoliikenteen käytöstä on
tehtävä nykyistä houkuttelevampaa.
 
                                          Keskustan valtuustoryhmä on valmis nostamaan tariffituen tasoa, jotta
lippujen hintoja ei tarvitse korottaa.
 
                                          Asukaslähtöisyyttä on maahanmuuttajien kielikoulutus. Kielitaito on
välttämätön edellytys, jotta ihminen voi integroitua uuteen
kotimaahansa ja se on edellytys työn saannille. Työ taas mahdollistaa
kokemuksen yhteiskunnan täysivaltaisesta jäsenyydestä. Myös kotona
toimivien naisten kielikoulutukseen on panostettava. Kielikoulutus on
sijoitus sekä naisten itsensä että koko perheen tulevaisuuteen.
 
 
                                          Kustannustehokkuuden lisääminen kaupungin toiminnassa ei saa
tapahtua palvelujen laadun kustannuksella. Kaupungin eri toimialojen
välistä yhteistyötä on lisättävä, jotta päähuomio kohdistuu asukkaaseen
ja hänen saamaansa palveluun. Tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa
tietoa on paljon. Myös sen hyödyntämisen tulee näkyä kaupungin
konkreettisissa toimissa. Vain laadukkaat palvelut voivat olla
tehokkaita.
 
                                          Sekä ympäristö-, sukupuoli- että terveysvaikutusten arviointia tulee
toteuttaa yhä laajemmin eri hallinnonaloilla. Valtuusto hyväksyi viime
vuonna ponnen sukupuolivaikutusten arviointia koskevien ohjeiden
sisällyttämisestä budjettien laatimisohjeisiin.
 
                                          Keskustan ryhmän mielestä on tarpeen, että budjetin
sukupuolivaikutukset tulevat läpinäkyviksi kaikkien kaupungin
hallinnonalojen budjetoinnissa. Uutena asiana tuomme esille
lapsivaikutusten arvioinnin, jonka mainitsin aikaisemmin.
 
                                          Hankintapäätösten läpinäkyvyyttä on lisättävä ja asukkaiden lisäksi
käytännön työntekijöiden on oltava mukana toiminnan suunnittelussa.
Palvelujen joustavuuden lisääminen tapahtuu ottamalla
tapauskohtaisesti päättäen kolmas sektori ja yksityiset toimijat mukaan
tuottajiksi. Yksityisestä päivähoidosta ja kotihoidosta aiheutuu kunnalle
kunnan itse järjestämää hoitoa vähemmän kustannuksia, vaikka
kuntalisiin tehtäisiin korotuksiakin.
 
                                          Laadukkaat palvelut perustuvat toimivaan organisaatioon ja kaupungin
henkilökunnan osaamiseen. Sosiaali- ja terveydenhuollossa
työkulttuureja ja työtapoja on kyettävä arvioimaan
ennakkoluulottomasti. Tiukat raja-ajat missään hallintokunnassa eivät
palvele kaupungin asukkaita. Liikuntatoimen yhteistyö kaikkien kanssa
on elintärkeää. On mietittävä, mitkä palvelut tuotetaan mahdollisimman
lähelle asukkaita ja mitkä harvemmin tarvittavat erikoispalvelut on
järkevää keskittää. Helsingin ja sen naapurikuntien yhteistyön on
tiivistyttävä huomattavasti. Yhtenäisellä työssäkäyntialueella on
etsittävä sekä palvelujen käyttäjien että olemassa olevien kiinteistöjen
näkökulmasta järkevimmät paikat ja tavat tuottaa peruspalveluja.
Kouluverkon tarkoituksenmukaisuutta ja rkevää katsoa kuntarajojen
yli, samoin esimerkiksi terveyspalvelujen kohdalla mahdollisuus käyttää
palveluja toisen kunnan puolella.
 
                                          Pääkaupunkiseudun kunnissa on keskenään tarpeetonta
päällekkäisyyttä sekä palveluissa että niiden hallinnoissa. Kaipaamme
keskusteluun selkeitä perusteltuja näkemyksiä kuntaliitosten
mahdollisista eduista ja haitoista alueellamme. Suurimmat hyödyt
voidaan saada aikaan rakenteiden ja tuotantotapojen muutoksilla.
Erityisesti palvelujen vaikuttavuudesta saatavan ajantasaisen tiedon ja
hyvien käytäntöjen pitäisi vaikuttaa. Vain laadukkaat palvelut tekevät
kaupungista kilpailukykyisen.
 
Pääkaupunkiseudun innovatiivisuuden ja helsinkiläisten osaamisen
vahvistaminen rakentavat tulevaisuutta. Luovuutta on vahvistettava
peruskoulutuksesta lähtien. Helsinkiläisten koulujen pitää säilyä
houkuttelevina työpaikkoina päteville, ammattitaitoisille opettajille ja
tämän on näyttävä myös palkoissa. Helsinki menestyy osaavien ja
hyvin koulutettujen ihmisten ansiosta.
 
Palkkauksesta sanoisin, että kaiken kaikkiaan palkkatasa-arvon
edistäminen on tärkeää keskustalle. Meidän tavoitteenamme on, että
kunnille varataan lisää valtionosuutta, määrä, jolla voidaan maksaa
kuntien naisvaltaisten alojen jälkeenjääneisyyttä korjaavaa korotusta.
Keskustan valtuustoryhmähän oli viime vuonna tukemassa
sosiaalidemokraattien tavoitetta matalapalkka-alojen, naisvaltaisten
matalapalkka-alojen palkankorotuksista, mutta asia ei edistynyt
Helsingissä.
 
                                          Yritysten toimintaedellytysten paraneminen luo Helsingille
verotulopohjaa. Kaupungin elinkeinopolitiikan on oltava ennakoitavaa.
Kaupunki pystyy omalla toiminnallaan ja kilpailuttamisella
vahvistamaan markkinoita. Kilpailutettavien hankkeiden kokoa on
arvioitava niin, että pienilläkin yrityksillä on mahdollisuus jättää tarjous.
 
                                          Keskustan valtuustoryhmä on jo pitkään puhunut palvelusetelien
käyttöönoton puolesta. Olemme tehneet asiasta useita ponsiesityksiä
valtuustossa. Sosiaaliviraston ja terveyskeskuksen palvelusetelikokeilu
on myönteinen asia. Vanhusväestön määrän kasvu lisää palvelujen
tarvetta ja asiakkaiden yksilöllisten tarpeiden tyydyttäminen on
helpompaa, kun kaupunki voi tarjota joustavasti erilaisia palvelutapoja.
 
                                          Keskustan valtuustoryhmä on huolissaan vanhustenhoidon tilanteesta
Helsingissä. Palveluasuntojen tarve lisääntyy väestön ikääntyessä.
Palveluasuntoja ei voida toteuttaa vain kunnallisina. Sitä
kompensoimaan tulee kaupungin hankkia asuntoja ja palveluja entistä
enemmän myös ostopalveluina, jotta ikäihmiset voivat asua
turvallisesti, eivätkä joutuisi kalliiseen laitoshoitoon ennen aikojaan.
 
                                          Esimerkkinä siitä, kuinka kaupunki toimii omien strategioittensa
vastaisesti, on se, että pk-yritykset on unohdettu Vuosaaren sataman
rakentamisessa. Pienemmät logistiikka-alan yritykset ovat jäämässä
sataman ratkaisujen ulkopuolelle. Lisäksi Vuosaareen siirtyminen
hankaloituu, jos Länsisatamaan rakennetaan hotelli ennen kuin
rakennetaan Vuosaareen tilat, jonne noin 30 sataman vuokra-asiakasta
voi siirtyä suoraan ilman ylimääräisiä muuttoja. Muuten pk-yritykset
joutuvat etsimään muita sijoittumisvaihtoja, mahdollisesti myös
Helsingin ulkopuolelta.
 
                                          Sitten ihan lyhyesti, kun aika loppuu:
 
Liikenne, ympäristö, asuminen, kaikki nämä, ympäristöasiat,
energiaratkaisut, liikenteen ratkaisut ja asuminen ovat se pohja, mille
kaupunkia ja palveluja rakennamme.
 
                                          Erityisesti opiskelijat ovat toivoneet pyöräteiden parempaa toteutusta ja
suunnittelua. He kokevat liikenteen vaaralliseksi. Opiskelijoilla ja muilla
pitäisi olla mahdollista saada vuokra-asuntoja uusille rakennettaville
asuinalueille.
 
                                          Uudenlaiset energiaratkaisut pääkaupunkiseudulle ovat harkinnan
arvoisia. Keskustan valtuustoryhmä on kannattanut siirtymistä
monimuotoiseen uusiutuvan energian käyttöön ja tuotantoon.
 
                                          Ja viimeksi, muttei vähäisimpänä, ilmanlaadun tulee olla Helsingin
agendalla ykkösasioita.
 

Valtuutettu Ebeling

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut.
 
                                          Vähän on sellainen olo kuin marraskuun lopussa, kun valtuusto uudisti
esityksen Vantaan ja Sipoon eräiden alueiden liittämiseksi Helsinkiin.
Silloinhan valtuusto päätti olevansa edelleen samaa mieltä kuin jonkin
verran aikaisemmin.
 
                                          Valtuustoseminaarissa reilut kolme viikkoa sitten valtuustoryhmät
esittivät näkemyksiä kaupungin kehittämisestä, joten ei liene ihme, että
Kristillisdemokraattinen valtuustoryhmä myös uudistaa esityksensä.
Mielestäni tuo valtuustoseminaari olisi riittänyt talousarvion
lähetekeskusteluksi.
 
                                          Toivomme edelleen, että olemassa olevat ja syntyvät liikennetarpeet
pyritään hoitamaan niin, että joukkoliikenne on varteenotettava
vaihtoehto jo alusta alkaen. On itsestään selvää, että Kehä I, Kehä II,
Kehä III ja Kehä IV – joka on suunnitteilla – ovat seurausta
merkittävistä liikennetarpeista, jotka on pyritty täyttämään
yksityisautoilua edistämällä. Koska näin on tehty, ei ole mikään ihme,
että joukkoliikenne on poikittaisliikenteessä pahasti altavastaajan
asemassa. Edelleen kysymme, miksi emme ensin ole tarjonneet
poikittaisliikenteen runkolinjoja? Mottomme ”Yhtä monta Jokeria kuin
Kehääkin”, sai valtuustoseminaarissa niin myötämielisen vastaanoton,
että katsomme olevan selkeitä perusteita nopeuttaa poikittaisliikenteen
vahvistamista.
 
                                          Asuntotarpeet pitää pyrkiä täyttämään siten, että mahdollisimman moni
voi valita joukkoliikenteen pääasialliseksi tai jopa ainoaksi
liikennemuodoksensa. Tämä tarkoittaa sitä, että raskaan
raideliikenteen asemien läheisyyteen rakennetaan paljon. Tähän on
lähitulevaisuudessa hyvä mahdollisuus.
 
                                          Vaikka emme usko maahanmuuton olevan ratkaisu
työvoimapulaamme, maahanmuuttajat voivat kuitenkin helpottaa
tilannetta. Maahanmuutto luo kuitenkin haasteita, joista muodostuu
helposti ongelmia. Helsingin tulee pitää huolta siitä, etteivät ihmiset
syrjäydy. Suomen kieltä osaamaton maahanmuuttaja syrjäytyy
helposti. Helsingissä on saatu hyviä kokemuksia maahanmuuttajille
suunnatuista liikuntaryhmistä. Vaikka lopullisena tavoitteena tulee toki
olla integroituminen olemassa oleviin yleisiin ryhmiin, ei tähän tule
pyrkiä epärealistisen nopeasti. Tahdomme, että maahanmuuttajien
liikuntaryhmien toimintamahdollisuudet myös turvataan.
 
                                          Ratkaisevan tärkeä kysymys maamme tulevaisuudelle on kuitenkin
suomalaisten riittävä lisääntyminen. Kun tutkimusten mukaan
suomalainen nainen toivoo keskimäärin 2,4 lasta, uusiutumiseen
tarvittaisiin 2,1 lasta ja toteutuma jää 1,7 – 1,8 lapsen tasolle, on selvä,
että yhteiskunnalla, kunnilla ja valtiolla voi olla mahdollisuuksia
edesauttaa näiden hyvien toiveiden toteutumista.
 
                                          Keskustan valtuustoryhmän esitys lapsivaikutusten arvioinnista kuulosti
hyvältä.
 
                                          Valtuustoseminaarissa toimme esille tarpeen tehdä työtä
syrjäytymisvaarassa olevien auttamiseksi sekä heidän että heidän
lastensa hden. Esitimme yhteiseksi tavoitteeksi, ettei kukaan päätyisi
aborttiin siksi, ettei olisi tiennyt riittävästi yhteiskunnan
tukimekanismeista. On vaikea ymmärtää, miten kukaan täällä voisi
pitää pahana, jos saamme näin pelastettua joidenkin lasten elämän.
 

Valtuutettu Sademies

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut kuulijat.
 
                                          Helsinki on haasteiden edessä. Helsinki on tulevina vuosina entistä
kovempien haasteiden edessä. Rajalliset taloudelliset resurssit ja
kasvavat palvelutarpeet eivät korreloi mitenkään toisiaan.
 
Meillä tulee osaavasta henkilöstöstä pula, vaikka siitä on yleensä aina
pula. Ratkaisu löytyy tietysti tuottavuuden parantamisesta. Sitä on
parannettu vuosikausia. Helsingin on karsittava omaa
palvelutarjontaansa ja siirrettävä sitä kasvavassa määrin niin
yksityisyrittäjyyden kuin kolmannenkin sektorin hoidettavaksi.
Ajankohtaiset lakiuudistukset, hankintalaki ja laki kunta- ja
palvelurakenneuudistuksesta liittyvät keskeisesti Helsingin tarjoamien
julkisten palveluiden avautumiseen, kuntarakenteen kehittämiseen ja
kuntapalvelujen tuotantorakenteen monipuolistamiseen.
 
                                          Palveluliiketoiminta katsotaan ratkaisuksi Helsinginkin ongelmiin.
Sosiaali-, terveys- ja opetuspalvelut muodostavat kustannuksiltaan
suurimman menoerän. Yksityiset palveluntuottajat odottavat näiden
sektoreiden avautumista liiketoiminnoilleen. Uusi hankintalaki antaa
käyttöön uusia työkaluja ja mahdollistaa asukasläheisten
menettelytapojen käyttöönoton. Silloin ratkaisevaksi tekijäksi
muodostuu hankintaosaaminen. Kilpailuttaminen voi olla kirosana,
mutta myös siunaus. Suuri osa julkisista palveluista on vielä kokonaan
kilpailuttamatta. Oikein kilpailuttamalla julkisten varojen käyttöä on
mahdollista tehostaa.
 
                                          Tietyt osat on pidettävä ehdottomasti Helsingin oman organisaation
hallussa eikä niitä pidä ulkoistaa missään olosuhteissa. Palveluiden
suunnittelutehtävät, palvelutason ja palveluiden hallinta, mitkä
edellyttävät Helsingin perustehtävän kannalta ydinosaamista, on
pidettävä hallussa. Näitä sektoreita voidaan hyvällä syyllä ja
perustellusti pitää sinä ydinosaamisena, jonka kaupungin virkamiehet
osaavat ja hallitsevat. Siirryttäessä sosiaali- ja terveyspalvelujen
tuottamiseen, liikummekin jo väljemmillä vesillä. Nämä palvelut ovat
varsin keskeisiä palvelutehtäviä, jotka voidaan, ainakin tietyissä määrin
ulkoistaa. Mutta ulkoistetut sopimukset on saatava sidotuksi
palvelutasoon, josta ei tingitä. Vaikka elinkeinoelämän keskusliitto
suosittaakin kunnan tukitoimintojen, esimerkiksi taloushallinnon
palveluiden ulkoistamista, en välttämättä sitä kannata. Taloushallinto
on mielestäni alue, joka on syytä pitää tiukasti näpeissä pelkästään
valvonnankin vuoksi.
 
                                          Helsingin on syytä kehittää yhteistyötä eri yritysten kanssa, mutta tätä
yhteistyötä ei saa haitata kaupungin omien liikelaitosten edut, jotka
vääristävät kilpailutilannetta. Kaupungin liikelaitoksien pitää kaikkien
toimia yhtiömuodossa, sillä yhtiömuodossa harjoitettava liiketoiminta
edistää tasapuolisten toimintaedellytysten luomista julkisten toimijoiden
ja yksityisten yritysten välillä.
 
                                          Tämä käsitteli sitä tyrjyä hallinto- ja talouspuolta. Minne tässä rytinässä
unohtuu ihminen, kuntalainen, joka maksaa veronsa, asuu ja elää
kaupungissamme? Minne on unohtunut se kaupungin työntekijä, jonka
työpanoksella palvelut tuotetaan, ulkoistetaan tai jätetään vaikka
kokonaan tuottamatta?
 
                                          Työntekijöissä on se voimavara, jota ei saa pumpata loppuun aina vain
kasvavilla tehokkuus- ja tulostavoitteilla. Alimitoitetut budjetit eri
hallinnon haaroilla aiheuttavat monia ongelmia. Työntekijän terveys ja
työpaikkaviihtyvyys on pidettävä etusijalla. Vasta sen jälkeen tulee
palkka. Tämä on varsin ymmärrettävää. Epämiellyttävässä liikaa
vaativassa työympäristössä ei kukaan jaksa pitemmän päälle, olipa
palkka kuinka hyvä tahansa. Mielekäs toimenkuva ilman liiallista
stressiä ja ylisuurta vastuuta takaa parhaan lopputuloksen
kokonaisuuden kannalta. Työntekijöitä ei pidä polttaa loppuun
tehostamisvaatimusten edessä. Terveyttä edistävät toimet eivät kohtaa
näitä loppuun ajettuja työntekijöitä, eivätkä ne heitä auta.
 
                                          Me valtuutetut olemme Helsingin hoitureita, sisaria ja veljiä valkoisia.
Meidän on huolehdittava potilaistamme, joita ovat kaupunkilaiset ja
kaupungissa toimivat yritykset. Niukkuuden koittaessa on rönsyt
katkaistava ja keskityttävä perustehtävään, potilaittemme
kokonaisvaltaiseen hoitotyöhön. Se edellyttää toiminnan priorisointia
kaikilta sektoreilta. Siinä on savottaa kerrakseen.
 
                                          Näillä saatesanoilla me Perussuomalaiset lähetämme kaupungin
talousarvionehdotuksen eteenpäin jatkojalostusta varten. Pyydän, että
tuleviin ohjeisiin lisättäisiin vielä inhimillisyyskohta, ettei käy, kuten
uhkasi käydä surullisessa Helge Heralan tapauksessa. Myös
inhimilliset tekijät on otettava huomioon, ei pelkät taloustekijät.
 

Valtuutettu Hakanen

 
 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut kuulijat.
 
                                          Viime viikkojen vaalikeskusteluissa on puhuttu paljon jakovarasta.
ssä keskustelussa on yleensä sivuutettu se, että Suomessa on
tapahtunut valtava tulon siirto palkansaajilta pääomalle. Tämä
tulonsiirto on kaventanut samalla kuntien rahoituspohjaa.
 
Vaalipuheissa jakovaran käyttämisestä annettuihin lupauksiin ei voi
luottaa. Samat puolueet ovat juuri hyväksyneet esimerkiksi
kuntapuitelain, jonka nimenomaisena tarkoituksena on karsia
lähipalveluja, hillitä kuntien menokehitystä ja vähentää kuntien
henkilöstöä.
 
Monista muista kunnista poiketen Helsingissä riittää kuitenkin
jakovaraa entistä enemmän.
 
                                          Kuten täällä on muutamassa kokouksessa jo tullut esille, kaupungin
virastojen, laitosten ja liikelaitosten ylijäämä viime vuodelta on
suurempi kuin koskaan ennen, 407 milj. euroa. Meille jaetun talouden
seurantaraportin mukaan kaupungilla oli viime vuoden lopulla erilaisille
tileille sijoitettuna peräti 969 milj. euroa. Se oli 300 milj. euroa
enemmän kuin kaikki erilaiset velat yhteensä.
 
                                          Budjetin valmistelussa on hylättävä viime vuosina palveluille asetetut
ahtaat raamit ja ohjattava liikelaitosten, erityisesti Helsingin Energian,
ylijäämistä selvästi aiempaa enemmän rahaa peruspalveluihin. Samalla
on hylättävä virheellisenä lähtökohta siitä, että asukaskohtaiset
kustannukset pitäisi Helsingissä alentaa lähemmäs muiden,
pienempien kaupunkien tasoa. Tällainen vaatimus yhdessä
kiinteistöviraston perimien markkinaehtoisten eli ylisuurten vuokrien
kanssa, on täysin kohtuuton.
 
                                          Nyt vaalien alla yksi jos toinen puolue on ilmoittautunut kannattamaan
naisvaltaisten matalapalkka-alojen palkkojen korottamista.
Valitettavasti samaa tahtoa ei löytynyt silloin, kun kaikki muut
valtuustoryhmät äänestivät täällä nurin esityksen lisämäärärahasta
kaupungin työntekijöiden palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaamiseen.
 
Helsinki-lisän toteuttamiseksi talousarvioon pitäisi saada tuntuva lisäys
palkkamenoihin, vähintään 30 milj. euroa. Ilman työntekijöiden
palkkojen korottamista on turha kuvitella, että kaupunki voi turvata
henkilöstön riittävää saamista.
 
 
                                          Työntekijöiden palkkojen korottamisen lisäksi talousarvioon tarvitaan
lisää vakansseja. Henkilöstön määrä on Helsingissä vähentynyt tällä
vuosikymmenellä yli 2 000:lla, vaikka kaupungin vastuulla olevat
tehtävät ovat lisääntyneet ja monien tehtävien vaativuus on kasvanut.
 
Pelkästään kotihoidossa ja muissa vanhuspalveluissa on satojen
vakanssien vajaus. Kaupungin vastuu myös työllisyyden hoitamisessa
edellyttää vakanssien lisäämistä. Henkilöstön riittämättömyys näkyy
erittäin vakavana vanhustenpalveluissa. Työntekijät joutuvat tekemään
tuplavuoroja, ylipitkiä työpäiviä, kun vakansseja on liian vähän ja
puuttuu toimiva varahenkilöjärjestelmä.
 
Vanhuspalvelustrategian mukaan pitäisi edistää ikäihmisten
mahdollisuuksia selviytyä kotona, mutta kotipalvelut on karsittu
Helsingissä aivan minimiin.
 
Vastaavia esimerkkejä vakanssien riittämättömyydestä löytyy monista
muistakin palveluista. Henkilöstöpolitiikassa pitäisi kunnioittaa toimivia
työyhteisöjä eikä lähteä hajottamaan niitä, kuten esimerkiksi uhkaa
tapahtua päiväkotien ruokapalvelujen kohdalla.
 
                                          Eduskunta hyväksyi tammikuussa yksimielisesti kuntapuitelain, jonka
eräs keskeinen tavoite on lähipalvelujen karsiminen ja palvelujen
keskittäminen entistä suurempiin yksiköihin.
 
                                          Kun kuntapuitelain valmistelu alkoi, sanottiin, ettei tämä oikeastaan
koske Helsinkiä, koska täällähän yksiköt ovat jo valmiiksi hyvin suuria.
Valitettavasti Helsingistä on kuitenkin tullut esimerkki siitä, miten tätä
kuntapuitelain linjaa toteutetaan eli lähipalveluja karsitaan, vaikka
niiden tarvitsijoita riittää yllin kyllin ja kaupunki tekee satojen miljoonien
eurojen ylijäämää.
 
                                          Talousarvion valmistelun erääksi lähtökohdaksi pitäisi ottaa
lähipalvelujen turvaaminen ja kehittäminen. Tässä on kyse palvelujen
laadusta, alueellisen eriarvoisuuden torjumisesta, ennaltaehkäisevän
toiminnan tarpeesta ja asukkaiden osallistumisen ja vaikuttamisen
mahdollisuuksista.
 
                                          Helsingissä on valmisteilla monien koulujen, terveysasemien,
päiväkotien ja nuorisotilojen lopettamispäätöksiä. Niitä on lykätty yli
vaalien. Äänestäjillä pitäisi kuitenkin olla oikeus tietää, mitä puolueet
aikovat tehdä näissä asioissa.
 
                                          SKP:n ja asukaslistan ryhmä vastustaa koulujen, terveysasemien,
nuorisotilojen ja muiden lähipalvelujen sulkemista. Olemme haastaneet
myös muut ryhmät kertomaan ennen vaaleja omat Helsinki-ohjelmansa
ja konkreettisesti, mihin ne sitoutuvat lähipalvelujen turvaamisessa.
 
                                          Kaupungilla ei ole mitään tarvetta säästää lähipalvelujen
kustannuksissa. Useissa tapauksissa siitä ei edes kerry yhtään mitään
säästöön. Pahimmillaan lähipalvelujen vähentäminen johtaa
myöhemmin vain vielä suurempiin laskuihin.
 
                                          Talousarviossa pitäisi muuttaa kiinteistöviraston kaupungin omilta
toiminnoilta perimät markkinavuokrat omakustannuspohjalle.
 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Talousarvioon tarvitaan myös toimia, joilla pyritään hillitsemään
asumiskustannusten nousua. Tämä tarkoittaa mm. pidättäytymistä
tonttimaan myynnistä, kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon
osuuden lisäämistä, kaupungin omilta vuokrataloilta perimien tontin
vuokrien ja lainakorkojen alentamista sekä luopumista aikeista siirtyä
kovan rahan lainoitukseen kaupungin omassa peruskorjauksessa ja
tuotannossa.
 
                                          Investointisuunnitelman osalta SKP:n ja asukaslistan ryhmä haluaa
korostaa harkintaa uusien alueiden rakentamisessa ja suunnittelussa
niin, että turvataan palvelut. Toiseksi haluamme korostaa
investointisuunnitelmassa Helsingin Energian investointeja uusiutuvaan
energiaan.
 
                                          Talousarvion sitovien tavoitteen joukkoon hyväksyttiin tänä vuonna
joukkoliikenteen osuuden lisääminen myös poikittaisessa liikenteessä.
Tämä edellyttää bussi- ja raideliikenteen tarjonnan huomattavaa
lisäämistä. Esimerkiksi Jokeri-linjan kapasiteetti on jo tähän mennessä
osoittautunut riittämättömäksi. Raidejokeria on siis syytä kiirehtiä.
 
                                          SKP:n ja asukaslistan ryhmän mielestä keskustatunnelin sijasta pitää
investoida poikittaisen joukkoliikenteen kehittämiseen. Lisäksi on syytä
nostaa HKL:n tariffituen osuus yli 50 %:iin jo seuraavassa
talousarviossa ja aloittaa ainakin joidenkin matkustajaryhmien osalta
lippujen hintojen alentaminen.
 
Vastustamme aikeita yhtiöittää HKL:n ja YTV:n joukkoliikennetoimintaa.
Pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyöstä ei pidä tehdä keppihevosta,
jolla pienen sisäpiirin valmisteluilla ajetaan läpi yhä useampien
palvelujen yhtiöittäminen, kilpailuttaminen ja ulkoistaminen.
Budjettikehyksessä olisi syytä rajoittaa myös ostopalvelujen jatkuvaa
lisääntymistä ja keskittyä palvelujen toteuttamiseen pääsääntöisesti
kaupungin omana toimintana.
 
 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Kuntapuitelaki edellyttää toimenpanosuunnitelmien laatimista elokuun
loppuun mennessä.
 
                                          SKP:n ja asukaslistan ryhmä ehdottaa, että tähän liittyen Helsingissä
tehdään kartoitus lakisääteisten palvelujen toteuttamisen ongelmista ja
peruspalvelujen kehittämisohjelma. Esimerkiksi kotihoidon kokeilun
surkeista tuloksista on syytä tehdä pikaisesti johtopäätökset ja laatia
toimenpideohjelma, jolla kotipalvelut nostetaan sellaiselle tasolle, jossa
on todella tarjolla sosiaalista kuntoutusta ja ikäihmisten kotona
pärjäämistä edistävää palvelua. Lisää resursseja tarvitaan myös
hoitotakuun toteuttamiseen. Mm. hammashoidossa ja
mielenterveyspalveluissa tilanne vaatii huomattavia resurssilisäyksiä.
 
                                          Köyhyyden lisääntyminen korostaa tarvetta lisätä sosiaalitoimen
resursseja, ehkäisevän sosiaalityön kehittämisen välttämättömyyttä.
Toisaalta sosiaalitoimen resurssien lisäämistä edellyttää myös
lakisääteisten velvoitteiden kasvu, esimerkiksi lastensuojelulain
tiukempien normien astuessa voimaan heti ensi vuoden alussa.
 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Kaiken kaikkiaan ryhmämme korostaa sitä, että on todellakin jo korkea
aika päästä Helsingissä eroon peruspalvelujen alibudjetoimisesta.
Kaupungin ylijäämistä on ohjattava lisää rahaa palveluihin,
työllistämiseen ja työntekijöiden palkkojen jälkeenjääneisyyden
korjaamiseen.
 

Valtuutettu Arhinmäki

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja runsaslukuinen yleisö.
 
                                          Alkuun haluan muistuttaa niistä ponsista, joita hyväksyttiin tämän
vuoden budjetin hyväksynnän yhteydessä. Yksi ponsi on erityisen
tärkeä, kun lähdemme nyt laatimaan ensi vuoden budjettia.
 
Nimittäin valtuusto hyväksyi ponnen, jonka mukaan ensi vuoden
budjetissa pitää erottaa sisäiset vuokrat omaksi, omalle sarakkeelleen
niin, että hdään todella se, mitä käytetään varsinaisiin
peruspalveluihin, mikä menee kouluissa opetukseen, mikä menee
nuorisotaloilla nuorisotyöhön ja mikä osuus budjetissa sosiaali-,
terveys-, opetus- ja nuorisopuolella on kaupungin sisäisiä vuokria.
Haluan tämän sanoa alkuun, jottei se vaan unohtuisi, vaan että nyt
pidetään kiinni siitä meidän yhteisestä valtuuston päätöksestä.
 
                                          Se on nimittäin oleellinen päätös myös siltä kannalta, koska
seuraavassa budjetissa pitää erityisesti panostaa lähipalveluihin. Tällä
hetkellä käydään kovaa taistelua Helsingissä lähiterveysasemien ja
lähikoulujen puolesta. Ja tämä, kun erotetaan sisäiset vuokrat ja
nähdään, mikä vuokrataso on kaupungissa ja mikä sen suhde on
palveluihin käytettävään rahaan. Sen antaa aivan uutta informaatiota ja
uutta pohjaa sille keskustelulle, jota tullaan käymään.
 
                                          Vasemmistoliiton ryhmä on monesti arvostellut tätä ns. ”Aku Ankka –
rahaa” eli sitä, että kaupunki maksaa itse itselleen vuokria ja ne vuokrat
on upotettu sisään eri keskeisiin peruspalveluihin. Nyt esimerkiksi
kouluja ollaan sulkemassa sen vuoksi, jotta tätä ”Aku Ankka –rahaa ”
säästettäisiin.
 
                                          Toinen asia, jonka haluan nostaa esille, jonka ryhmämme
puheenjohtaja Sirpa Puhakka tulee nostamaan myös esille, on
henkilöstön palkkaus, henkilöstön määrä ja henkilöstön toimeentulo.
 
                                          Tämän vuoden budjettia tehtäessä Vasemmistoliitto ja
sosialidemokraatit tekivät voimakkaasti töitä sen eteen, että kaikkein
pienimmillä palkoilla työtä tekevien Helsingin kaupungin työntekijöiden
palkkoihin oltaisi voitu tehdä kunnolliset korotukset. Valitettavasti tälle
tavoitteelle ei tullut tukea, ei tietenkään kokoomukselta, mutta ei
myöskään vihreiltä.
 
                                          Yksi isoimmista asioista tulevassa budjetissa on se, että tehdään sel
tasokorotus palkkamenoihin. Niitä tarvitaan kahteen asiaan. Niitä
tarvitaan siihen, että pienipalkkaisille kaupungin työntekijöille tehdään
palkkoihin selvät tasokorotukset niin, että niillä palkoilla tulee toimeen
tässä kaupungissa. Esimerkiksi sosiaalivirastossa on noin 700
kokopäiväistä työntekijää, jotka saavat alle 1 500 euroa kuukaudessa
palkkaa. Kyllä tällaisiin palkkoihin meidän jokaisen pitää tuntea se
vastuu ja tehdä niitä korotuksia.
 
                                          Toivon, että valtuustosta löytyy nyt ensi vuoden budjettia tehtäessä
tukea Vasemmistoliiton ja sosialidemokraattien linjalle, jota ajoimme jo
viime vuonna.
 
                                          Toinen kysymys on se, että meillä hoiva-alalla, sosiaalipuolella on liian
vähän ihmisiä töissä, kädet eivät yksinkertaisesti riitä. Työntekijät ovat
motivoituneita, halukkaita tekemään sitä arvokasta työtä kunnalla,
mutta se turhautuminen, se koettu voimattomuuden tunne, kun
yksinkertaisesti aika ei riitä hoitamaan kaikkia tehtäviä.
 
Meidän pitää palkata lisää työntekijöitä kaupungille, lisää työntekijöitä
hoivapuolelle, jotta saadaan kunnollisia palveluita, jotta työntekijöitä
olisi riittävästi, jotta työntekijät pystyisivät kunnolla tekemään työnsä.
 
                                          Kolmas seikka on se, että kaupungilla on edelleen aivan liian paljon
pysyväluonteisissa tehtävissä pätkätyöntekijöitä.
 
Nyt nämä pysyvät tehtävät pitää jatkossa hoitaa pysyvillä työsuhteilla.
Paljon on puhuttu tämänkin eduskuntavaalikampanjan aikana
pätkätöistä, silpputyöstä, vuokratyöstä, osa-aikatyöstä ja usein
puhutaan vain hampurilaisravintoloissa pihvejä paistavista tai
metroasemia siivoavista, mutta silloin unohtuu se, että itse asiassa
kunnallisella puolella ja valtion puolella, julkisella sektorilla teetetään
enemmän pätkätöitä kuin yksityisellä puolella. Nyt meidän pitää
päättäjinä ja poliitikkoina kantaa vastuu ja näyttää suuntaa siinä, että
me emme hyväksy perusteettomia pätkätöitä.
 
                                          Yksi kaupunkilaisia ja erityisesti kaupungin työntekijöiden
toimeentuloon vaikuttava seikka on asumisen hinta.
 
                                          Ensi vuoden budjetissa pitää selkeästi pyrkiä toimimaan sen puolesta,
että pystymme tähän tolkuttoman korkeaan asumisen hintaan
puuttumaan. Se tarkoittaa sitä, että kaupungin pienipalkkaisille
työntekijöille saadaan kohtuuhintaisia työsuhdeasuntoja. Se tarkoittaa
sitä, että panostamme entistä enemmän kaupungin omaan
asuntotuotantoon, siihen, että kaupunki huolehtii, että tavallisille
työntekijöille, tavallisille helsinkiläisille riittää kohtuuhintaisia vuokra-
asuntoja. Se pitää huomioida budjetissa. Me tulisimme erittäin paljon
paremmin toimeen, jos asumiseen menisi edes vähän vähemmän
meidän käteen jäävistä tuloistamme. Kohtuullinen määrä lienee 20 – 30
% käteen jäävistä tuloista. Tällä hetkellä Helsingin kaupungissa isolla
joukolla menee helposti 50, 60, jopa 70 % käteen jäävistä tuloista. Ja
jokainen ymmärtää, että sillä ei yksinkertaisesti tule toimeen, sillä
pienellä palalla, mitä jää vuokran lkeen. Tähän tarvitaan budjetissa
toimia.
 
                                          Lopuksi totean, että positiivisia merkkejä on nähtävissä.
Eduskuntavaalit on kahden ja puolen viikon kuluttua. Sellaiset voimat,
jotka haluavat parantaa kuntarahoitusta, ovat ottamassa vaalivoiton ja
se näkyy varmasti myös jo nopeasti ensi vuoden budjetissa. Sellaiset
voimat ovat ottamassa vaalivoiton, jotka haluavat panostaa myös
suurien kaupunkien joukkoliikenteeseen, niin tariffitukena kuin
investointitukina. Käytetään näitä voittavien voimien antamia
mahdollisuuksia hyväksi ensi vuoden budjetissa.
 

Valtuutettu Anttila

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Totean heti valtuutettu Arhinmäelle, että kiitos vaan, tämä ilman muuta
otetaan vastaan, että käytämme vaan näitä voittoon tähtääviä voimia
hyväksemme ja saamme vaalivoiton.
 
                                          Ensi vuoden raamikeskustelua varten otan esille kolme asiaa.
 
Ensimmäisenä on työllisyyden merkitys kaupungin taloudelle ja
tulevalle kehitykselle. Ryhmäpuheenvuorossa tätä asiaa jo sivuttiin.
Asian merkitys on erittäin suuri, joten on syytä todeta se myöskin
muissa puheenvuoroissa.
 
                                          Helsingin seudulla tuotetaan – kuten tiedämme – runsaat kolmannes
maan bruttokansantuotteesta, joten tämän alueen merkitys työllisyyden
ja elinkeinoelämän kehitykselle on tosi tärkeä. Jos täällä työttömyys tai
elinkeinopolitiikka yskii, niin sillä on vaikutusta koko maahan.
 
Näin ollen tämän asian esille nostaminen Helsingin
taloussuunnitelmissa ja talousarviossa on paitsi meidän oman
alueemme, myöskin koko maan kannalta erittäin tärkeä. Siksi tästä
asiasta pitäisi Helsingin taloussuunnitelmissa olla nykyistä selkeämmät
tavoitteet, millä tavalla, miten kaupunki voi tukea omilla päätöksillään
vetovoimaisen elinkeinopolitiikan ja työllisyyden kehittymistä. Kun
kaupunginkansliassa nyt on valmisteilla elinkeinostrategia, työllisyyden
edistäminen pitäisi tässä ohjelmassa olla ehdottomasti ykkös- ja
ydinasia.
 
                                          Ekonomistit ovat arvioineet, että Suomen talouskehitys voi jatkua
nykyisen erittäin hyvän kehityksen mukaisena, mikäli kyetään
hoitamaan työllisyyttä ja saada satatuhatta uutta työpaikkaa
tulevaisuudessa.
 
                                          Suomen nykyinen kasvuvauhti on tällä hetkellä ollut noin 6 %:n
luokkaa, kun se muissa EU-maissa on ollut 2,5 %:n luokkaa, eli Suomi
on ihan omalla ainutlaatuisella kasvu-urallaan ja sitä ei suinkaan ole
EU-maiden päätökset eikä myöskään se vetovoima vaikuttanut
Suomeen, vaan päinvastoin, suomalainen politiikka on mahdollistanut
tämän 6 %:n kasvukehityksen. Mikäli teemme jatkossakin viisaita
poliittisia valintoja, voimme säilyttää tämän kasvutason. Mutta kuten
sanottu, työllisyyden kehitys on siinä aivan oleellista. Siksi Helsingin
kaupungin pitää siinä asiassa olla myöskin aloitteellinen.
 
                                          Toinen asia, joka liittyy työllisyyden kehityksen ja elinkeinostrategiaan,
on pääkaupunkiseudun markkinointiyhtiön toiminta ja sen
tavoitteellisuus.
 
                                          Tiedämme, että työpaikkojen ja yrityksien sijoittuminen ei tänä päivänä
tapahdu ilman kovaa työtä. Helsingin on satsattava nykyistä enemmän
yritysten ja työpaikkojen saantiin tälle alueelle. Tämä edellyttää
räätälöityjä toimia. Kaupunginkanslian organisaatioita ja resursseja on
tästä syystä lisätty. Tulevassa taloussuunnitelmassa pitäisi asettaa
selkeät tavoitteet myöskin tälle markkinointiyhtiölle, ei vain niin, että se
voi siellä elää omaa elämäänsä, vaan mitä siltä yhtiöltä odotetaan
työllisyyden ja elinkeinopolitiikan edistämiseksi.
 
                                          Kolmas asia, jonka tässä yhteydessä otan esille, on henkilöstön
saatavuuden ja pysyvyyden varmistaminen, josta täällä myöskin on
puhuttu erittäin paljon, mutta ansaitsee vielä muutaman puheenvuoron.
 
                                          Kuten muistamme - ja myöskin valtuutettu Arhinmäki siihen viittasi –
Sosialidemokraattinen ryhmä nosti tämän asian viime syksyn
budjettineuvotteluissa esille. Vaadimme silloin 20 milj. euron erillistä
palkkapottia, jotta työvoimapulasta ja raskaiden työpisteiden
henkilöstön saanti olisi voitu turvata pitkälle tulevaisuuteen
nimenomaan palkkausta korjaamalla. Emme saaneet silloin tukea
muilta isoilta ryhmiltä.
 
                                          Totesimme silloin, että palaamme asiaan raamineuvotteluissa ja niin
kuin aiomme nyt tehdä. Toivomme, että nyt tämä asia etenee. Ja mikäli
olen tänä iltana kuunnellut näitä puheenvuoroja, niin jopa
kokoomuksenkin ryhmäpuheenvuorossa oli aistittavissa jonkinlaisten
ryhmien poiminnan perusteella jotain tukea. Onko se sitä mitä me
tavoittelemme, sen näemme muutaman viikon kuluttua. Voi olla, että
ilomme voi olla ennenaikaista. Mutta me tulemme esittämään joka
tapauksessa 25 milj. euron palkkapotin lihotusta.
 
                                          Valtuutettu Lehtipuun esittämät tavoitteet siitä, että Helsingin pitää
profiloitua palveluilla, on oikeansuuntainen. Mutta palveluja ei ole, ellei
ole työntekijöitä. Joten nyt vihreiden on todellinen mahdollisuus ryhtyä
sanoista tekoihin - niin kuin viime syksynä toivoimme, että he olisivat
tehneet ja tukeneet meidän palkanparannustavoitteitamme – ja näin
ollen saamme tämän palkanparannuskorjaamistavoitteen, jota
sosialidemokraatit ovat ajaneet, hyvässä yhteisymmärryksessä
eteenpäin.
 

Valtuutettu Ingervo

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Mielestäni talousarvion laadinnassa on nyt tärkeintä ruveta
satsaamaan ennaltaehkäisyyn, ennaltaehkäisevään työhön oikeasti
eikä odottaa, että kun korjaa vaan, menee kaikki rahat, ettei sitten
olekaan rahaa siihen ennaltaehkäisevään, koska kaikki siitä ei ole
suoraan ja täysin lakisääteistä. Ennaltaehkäisyllä tarkoitan mm. sitä,
että ihan oikeasti ajoissa puuttuminen, ajoissa auttaminen
mahdollistuu. Tällä tarkoitan sitä, että autetaan siellä missä ongelma
havaitaan, missä oireet näkyvät eikä siirretä ja seurailla pitkään ja
katsota, että jospa se siitä sitten kuitenkin tokenisi. Tämä käytännössä
voi tarkoittaa esimerkiksi neuvolassa sitä, että kun huomataan, että on
vuorovaikutussuhteessa ongelmia tai äiti on hyvin väsynyt, että on
oikeasti sitten aikaa antaa siihen ja tavata ja mennä käymään eikä vain
todeta, että olipa väsynyt ja sitten tavataan silloin, kun on pakolliset
rokotuskerrat ja nekään eivät ole pakollisia. Niitäkin voi sitten vältellä,
jos haluaa.
 
                                          Samoin mielestäni on hyvin tärkeää se, että Jyväskylä-mallin
mukaisesti lasten ja nuorten hyvinvointiselonteko tehtäisiin
valtuustokausittain. Siellä se tehdään ja ei vain tehdä selvitystä ja
selontekoa, vaan siitä tehdään myös johtopäätöksiä, jonka jälkeen
sitten katsotaan, mitä budjetin painopistealueita siitä nousee. Meillä ei
ole varaa lasten ja nuorten syrjäytymiskierteisiin, ei
koulupudokkuuksiin, ei yhtään. Siksi kannattaisi puuttua ajoissa kaikkiin
ja tukea siellä missä tuki on normaalipalvelujen puitteissa mahdollista.
Se tulee paljon halvemmaksi. Tästä varmaan kaikki ovat ihan
yksimielisiä.
 
                                          Raamibudjetti ei aina toimi näissä. Esimerkiksi päivähoidon
mahdollisuudet ja varhaiskasvatuksen mahdollisuudet tukea silloin kun
hdään, että joku lapsi tarvitsisi enemmän aikuisen aikaa ja hoivaa,
kun siellä päiväkodin isoissa ryhmissä nyt on mahdollista, että voitaisiin
oikeasti sinne satsata. Erityispäivähoitoryhmiä on vähennetty, vaikka
tosiasiassa se varhainen kuntoutus ei suurissa ryhmissä yleisesti
ottaen helpostikaan onnistu. Joitain yksittäistapauksia voi tietenkin olla.
Mielestäni se on vakava puute, joka pitäisi korjata, parantaa.
 
                                          Suomen kielen opetusta maahanmuuttajataustaisille lapsille
päivähoitoikäisenä. Olisi jo kiireellistä saada se asia kuntoon, samoin
kotikielen opetus, ettei tulisi kielettömiä tai puolikielisiä lapsia kouluun
silloin, jos Suomessa ollaan oltu reilusti yli kolme vuotta tai synnytty,
että autetaan siinä myös niitä äitejä, joilla kielitaito usein on heikko, että
he voisivat tukea lapsiaan koulussa. Koulu edellyttää aika paljon sitä,
että vanhemmat pystyvät tukemaan. Silloin pitää tukea vanhempia,
joilla ei ole sitä keskiluokkaista koulussa menestymisen taustaa siihen,
että he voivat sitten tukea oikeasti lastaan, onnistumaan, vaikka heillä
itsellä ei ole sellaisia kokemuksia välttämättä takanaan.
 
                                          Lastensuojelusta:
 
                                          Täällä tuli esille se, että pitäisi saada perhehoitoa enemmän.
Perhehoito, sen nimeen on varmaan ihan hyvä vannoa, mutta
tosiasiallisesti monet lapset ovat sillä tavalla vaurioituneita, että ihan
tavallinen perhe ei oikeasti pysty enää hoitamaan, vaikka olisi alle
kouluikäinen. Monia onneksi pystyy ja siinä tapauksessa se onkin ihan
järkevää. Tosin perhehoidon palkkiot olisi syytä varmaan
kaksinkertaistaa, jos ihan oikeasti halutaan heitä lisää. Jatkuvastihan
on lehdissä ilmoituksia, yritetään saada lisää perhehoitopaikkoja, mutta
eipä niitä näytä ihan helpolla pääkaupunkiseudulta löytyvän ja siihen on
monia syitä. Palkkiot ja sitten täydennyskoulutus ja mahdolliset muut
tukipalvelut pitää parantaa reilusti, jos halutaan siihen oikeasti lisää.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että se tapahtuisi. Mutta en usko,
että sen nimeen vannominen välttämättä on se mikä nyt edistää asiaa.
Lapselle pysyvä aikuissuhde ja pysyvä koti on tietenkin ihanne. Joskus
se on siten lastensuojelun kautta ja mieluiten tietenkin se oma koti, jos
se on mahdollista.
 
                                          Kouluasioista vielä:
 
                                          Kouluverkkokeskustelut käyvät tietenkin kuumana. Pitäisin tärkeänä
sitä, että nämä kaikki lakkauttamissuunnitelmat olisivat
pitkäjänteisimpiä. Ne ovat pikkuisen poukkoilevan oloisia. Ja kun täällä
on puhuttu laskelmista, niin jos opetusviraston laskelmat on perustunut
opetushallituksen suosituksiin ja sitten nämä muut laskelmat eivät
perustu opetushallituksen neliösuosituksiin, niin onhan se jo
ristiriitaista.
 
                                          Hyvin toimivia kouluja mielestäni ei kannattaisi lakkauttaa, mutta
huonosti toimivia tietenkin pitää. Lasten määrä pitää suhteuttaa. Ja niin
kuin valtuutettu Lehtipuu ja muutamat muutkin ovat tuoneet hyvin sitä
lähikoulujen turvallisuutta matkan suhteen ja sen yhteisön suhteen. Se
kestää aikansa, ennen kuin se yhteisö syntyy. Siksi kaikki poukkoilevat
päätökset ovat uhka sille.
 
                                          Tuomo Tikkanen, Psykologiliiton puheenjohtaja, oli ilo olla hänen
kanssaan samassa illassa maanantaina. Hän sanoi, että yli 30
opettajan johtaminen on sellainen haaste nimenomaan pedagogiselle
johtamiselle, että se ei yleensä toimi eikä toteudu, vaan silloin rehtori
siirtyy enemmän hallinnollisiin tehtäviin, sen hallinnon pyörittämiseen,
jolloin oppilashuolto kärsii siitä ja myöskin pedagoginen johtaminen.
 
                                          Mielestäni tämä on hyvä muistaa myös näissä kouluverkkoasioissa.
Itse henkilökohtaisesti en kannata lisää yli 600 oppilaan kouluja
Helsinkiin. Yhtenäinen peruskoulu ei synny siitä, että monta rakennusta
nimitetään yhden tittelin, yhden koulun nimen alle, vaan siitä
todellisesta yhteisyydestä, joka liittyy siihen, että siellä tunnetaan niitä
lapsia oikeasti. Täydennyskoulutusmahdollisuudet ovat yksi osa sitä.
 
                                          Samoin vielä erityisoppilaitten tämä ns. reppuraha, tai mitä se tuo
koululle.
 
                                          Mielestäni se pitäisi selkeämmin korvamerkata oppilaille. Se, että siitä
saa käytännössä tällä hetkellä joitakin avustajatunteja sille oppilaalle,
esimerkiksi yläasteelle integroituneelle erityisoppilaalle, niin
käytännössä se ei ole yhtään riittävä tuki. Jos on kolme, neljä tuntia
viikossa sitä avustajaresurssia tai niin, että opettaja saa alakoulun
puolella yhden lisätunnin sen takia, että on integroitu oppilas, niin voin
sanoa, että siinä osan kohdalla on kyse heitteille jätöstä. Onneksi ei
ihan kaikkien osalta. Samoin tuntikehyssäästöt. 7 - 9-luokkalaisten
tuntikehyssäästöjen purkuja pitäisi kiirehtiä niin, että päästäisiin myös
sitten lukiolaisille antamaan vähän yksilöllisempää opetusta.
 
                                          Positiivisen diskriminaation rahojen lisäämistä kannatan sillä lailla, että
saadaan satsattua sinne niin kuin esimerkiksi nämä kaikki sosionomit
koulussa ja muut nämä tällaiset rautaiset ammattilaiset. Nyt olisi kiire
puuttua niihin niissä kohdissa, missä voidaan vielä puuttua.
 
                                          Vielä viimeiseksi:
 
                                          Mielestäni Helsinki-lisäasia, sitä ei saa haudata. Tupo-neuvottelut eivät
tule tuottamaan riittävää tukea sille, että Helsinkiin saadaan tarpeeksi
päteviä opettajia, sairaanhoitoja ja sosiaalityöntekijöitä. En tiedä, mihin
näitä 25 milj. euroa täällä on esitetty. Mutta mielestäni niitä pitäisi
oikeasti miettiä kohdennetusti.
 

Valtuutettu Mäki

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Vanhuspalveluohjelman yhteydessä - viime keväänä - hyväksyttiin
kaksi ponsiesitystäni, joista toinen koski sosiaali- ja terveyssektorin
hoitohenkilöstön saatavuuden varmistamiseksi, Helsinki-lisän
maksamisesta hoitohenkilökunnalle, toinen koski hoitohenkilökunnan
kohtuuhintaisia työsuhdeasuntoja. Mitä sen jälkeen on tapahtunut? No,
osa helsinkiläisistä sairaanhoitajista on saanut pienen lisän
palkkoihinsa. Eikö se sitten ole hyväksyttävää? Ei. Perushoitajien ja
sairaanhoitajien palkkaero oli vuosituhannen vaihteessa 300 mk. Tänä
keväänä se on 300 euroa.
 
Tällä tavalla hoidettu henkilöstöpolitiikka sosiaali- ja terveyssektorilla
kaupungissamme ei mielestäni ole hyvää henkilöstöpolitiikkaa. Sehän
on selkeää vanhaa ”hajota ja hallitse” –politiikkaa. Nyt olisi aika nähdä
hoito- ja sosiaalisektori kokonaisuutena. Kyse on matalan palkkatason
naisvaltaisesta alasta, jossa on jo nyt selkeästi näkyvissä
työvoimapula, pula ammattitaitoisista työntekijöistä heijastuen
muuallekin kuin vanhussektorille.
 
                                          Selkein syy siihen, miksi työntekijöitä ei saada, on palkan pienuus, jolla
eläminen Helsingissä on erittäin vaikeaa. Osa työntekijöistä tekee
myös pelkästään päivätyötä, osin perhesyistä ja peruspalkka on koko
palkka. Heillä ei ole ilta- eikä viikonloppulisiä.
 
Palkkapolitiikka kuuluu ammattiyhdistysliikkeelle, mutta tämä asia
kuuluu myös Helsingin kaupunginvaltuustolle.
 
                                          Laitosapulaisen peruspalkka, pohjapalkka on tällä hetkellä 1 370 –
1 480 euroa kuukaudessa. Perus- ja lähihoitajan 1 665 euroa,
sairaanhoitajan 1 985 euroa ja sosiaalityöntekijän 2 100 eurosta 2 400
euroon. Tässä mielestäni pitää ottaa jokaisen ryhmän koulutus myös
huomioon. En tarkoita sillä, että sosiaalityöntekijällä olisi jotenkin
erityisen hyvä palkka. Eli palkat eivät houkuttele ammattitaitoisia
työntekijöitä. Ammattitaitoa vaaditaan myös laitosapulaisilta, joiden
palkkataso on jäänyt kokonaan kehityksen jalkoihin. Ajatellen tänä
päivänä vaikka tälläkin hetkellä sairaaloissa ja laitoksissa leviävää Noro
–virusta tai sairaalabakteereja, ilman ammattitaitoa ne leviäisivät vielä
enemmän.
 
JHL:n puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuoren kirjoituksen otsikko
Motiivi –lehdessä oli puhutteleva: ”Työn ilo ei elätä”.
 
                                          Suomalainen päihdekulttuuri on edelleen vahvasti sidoksissa alkoholiin
ja huumausaineet sekä niiden aiheuttamat haitat ovat toistaiseksi
ärällisesti alkoholihaittoja vähäisempiä. Huumausaineiden käyttö ei
rajusti ole viime vuosina kasvanut Suomessa, mutta ei myöskään
vähentynyt. Käytön aiheuttamat ongelmat kasvavat kuitenkin jatkuvasti
ja hoitoon pääsy ja tukipalvelut ovat kaupungissamme riittämättömiä.
 
Huumeiden käyttö ei kosketa vain käyttäjää itseään, vaan koko hänen
perhettään ja hänen läheisiään. Huumeiden käyttäjä on käyttöuransa
aikana myös yhteiskunnan palvelujen suurkuluttaja. Myös käyttäjän
perhe ja läheiset tarvitsevat usein erityispalveluja. Huumeiden
käyttäjillä on keskimäärin enemmän psykiatrisia ongelmia ja sairauksia
kuin alkoholiongelmaisella ja ongelmat heijastuvat käyttäjän lähipiiriin,
etenkin lapsiin. Tästä syystä ennaltaehkäisyyn pitäisi kohdistaa
huomattavasti enemmän voimavaroja riskiryhmäperheiden löytämiseksi
ja tukemiseksi. Myös työntekijöiden koulutukseen ja työnohjaukseen
pitäisi panostaa enemmän, ainakin sosiaali-, terveys-, opetus- ja
nuorisotoimessa. Varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisy ovat yksi
avain huumeiden vastaisessa työssä. Helsingin kaupunki tarvitsee
huumeidenvastaisessa työssä myös kumppaneita, sillä työkenttä on
laaja ja vaikea. Tämä tulisi huomioida järjestöavustuksia
myönnettäessä. Narkomaanin toipumistie on pitkä ja vaikea.
Retkahduksiin on varauduttava. Tukiasuntojen tarve on suuri, ja vailla
vakinaista asuntoa olevia narkomaaneja on kaupungissamme paljon.
Kukaan ei synny narkomaaniksi eikä pienten tyttöjen tai poikien haave
ole isona ryhtyä narkkariksi, mutta koukkuun voi jäädä jo yhdestä
kerrasta.
 
                                          Vielä terveysasemista:
 
                                          Terveyslautakunta on hyväksynyt Myllypuron pääterveysaseman
tarveselvityksen hankesuunnitelman ja lähettänyt sen helmikuussa
edelleen kiinteistöviraston tilakeskukselle hankesuunnittelun
käynnistämiseksi.
 
Uuden terveysaseman tonttia rasittaa kuitenkin määräys, jonka
mukaan tontille pitää osoittaa myös naapuritonttien, yhteensä noin 300
autopaikkaa. Naapuritontteja ei vielä rakenneta, mutta autopaikkojen
rakentamiseen pitää varautua jo rakennuksen I vaiheen perustuksia
rakennettaessa, mikä edellyttää 1,5 milj. euron investointia.
Terveyslautakunta on todennut päätöstä tehdessään, ettei noin 1,5 milj.
euron kustannuksia tule vyöryttää terveyskeskuksen maksettavaksi.
Toivon, että oikea rahoituskohta löytyy vuoden 2008 talousarviota
laadittaessa.
 

Valtuutettu Moisio

 
                                          Kunnianarvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Sitten jotakin aivan muuta. Puhun tänään hieman insinööriasiaa, mikä
minua kovasti pelottaa.
 
                                          Kehitys kehittyy ja edistys edistyy. Meillä tehtiin tietoyhteiskunnan
monintorointihanke, joka selvitti tieto- ja viestintätekniikan käyttöä
kuudessa suurimmassa kaupungissa Suomessa. Internetin käyttäjistä
puolet oli sitä mieltä, että netin kautta voi hoitaa kaupunkiin päin
riittävän monia asioita. Kaikkein tarpeellisimmiksi arvioitiin tieto
virastojen palveluista, osoitteista ja aukioloista ja toiseksi
tarpeellisemmaksi arvioitiin toimiva karttapalvelu.
 
                                          Kuten äsken totesin, niin kehitys kuitenkin kehittyy ja myöskään näillä
saroilla Helsinki ei voi jäädä seisomaan paikalleen. Toivonkin, että
seuraavassa talousraamissa varaudutaan tuleviin suurempiin
tietoteknisiin kehityshankkeisiin.
 
                                          Jos tämä toivottu yhteistyö pääkaupunkiseudun kuntien kesken etenee,
päädymme varmasti sellaiseen tilanteeseen, jossa palveluiden
yhteyskäyttö vaatii panostusta myös teknisellä puolella. Esimerkiksi
sosiaali- ja terveydenhuollossa on eri kaupungeissa ja jopa Helsingin
kaupungin eri yksiköissä monia erilaisia potilastietojärjestelmiä, joiden
integrointi on jo ajankohtaista. On aivan typerää, että meistä kerätään
paljon tietoa peruskoulun läpi aivan neuvolasta alkaen, joka sitten
myöhemmin ei ole meitä hoitavien henkilökunnan käytettävissä, saati
sitten se, että potilastietomme eivät välity eri yksiköiden välillä tai
vaikkapa hoitotoivomuksemme tai hoitamatta jättämistoivomuksemme.
Toinen kehittämisen kohde ovat sähköiset asiointipalvelut. Yhteisten
virtuaalisten palvelujen kehittämisen edellytyksenä on kuitenkin juuri
nämä integroidut potilasjärjestelmät ensin.
 
                                          Helsingin kehityshankkeiden sitominen muihin käynnissä oleviin
kansallisiin hankkeisiin on varmasti järkevää. Esimerkiksi Sitralla on
käynnissä paperittoman terveydenhuollon hanke. Sen tarkoituksena on
laatia kansallisia ratkaisuja terveydenhuollon kuva-arkiston,
potilastietojärjestelmän, sähköisen lääkemääräyksen osalta sekä
toteuttaa kansalaisen terveysportaali. Olen jättänyt näistä
kehittämishankkeista tänään talousarvioaloitteita.
 
                                          Myös muissa palveluissa tapahtuu edistystä. Helsinki on ollut erittäin
edistyksellinen siinä, että tekstiviestillä voi maksaa joukkoliikenteen
maksuja, ja YTV:n internetissä toimiva reittiopas on kehuttu ja aivan
mainio palvelu. Matkapuhelimista on tulossa markkinoille nyt uusi
sukupolvi, joissa on hyvät paikannusominaisuudet. Joukkoliikenteen
kilpailukykyä voidaankin lisätä investoimalla kehityshankkeeseen, jossa
tuotetaan reittioppaasta uusi sovellutus uusiin matkapuhelimiin. Tämä
uusi sovellutus sisältäisi myös paikannusmahdollisuuden, joka kertoisi
käyttäjälleen, missä hän on ja miten hän pääsee haluamaansa
kohteeseen nopeimmin ja parhaiten joukkoliikennettä käyttämällä.
Sovellutukseen kannattaisi lisätä myös joukkoliikenteen matkalipun
maksumahdollisuus. Hankkeeseen on varmasti mahdollista saada
myös yrityskumppaneita ja vaikkapa TEKESin rahoitusta. Tein tästäkin
aiheesta tänään talousarvioaloitteen.
 
                                          Ja vielä kolmannesta tekemästäni aloitteesta:
 
                                          Eilen Suomen kulttuurirahasto julkaisi suurhankkeensa, joka on
nimeltään ”Kulttuurirahaston kirjatalkoot”. Seuraavien kolmen vuoden
aikana Suomen kulttuurirahasto ohjaa noin 3,5 milj. euroa kuntien
kirjastojen kirjahankintoihin, johon tavoitteena on lisätä kirjojen määrää
ja valikoimaa. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että kunnat itse
panostavat nykyistä enemmän kirjahankintamäärärahoihinsa.
Maksimituen saavat ne kunnat, jotka nostavat vuosiksi 2008 ja 2010
kirjahankintamäärärahat nykyistä 10 % korkeammalle tasolle. Meidän
kannattaa ehdottomasti olla tässä hankkeessa mukana ja jo ensi
vuonna nostaa Helsingin kaupungin kirjastojen
kirjahankintamäärärahoja tuo 10 %, jotta saamme tämän
kulttuurirahaston avustuksen tulevina vuosina.
 

Valtuutettu Puhakka

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Vasemmistoliiton valtuustoryhmän arvio on, että Helsingin kaupungin
taloudellinen tilanne mahdollistaa palvelujen parantamisen ja sitä
myötä myös henkilöstön tilanteen parantamisen.
 
 
                                          Ryhmäpuheenvuorossamme valtuutettu Aarnipuu käsitteli ryhmämme
linjauksia kattavasti jo palvelujen osalta. Haluan nyt nostaa erityisesti
tätä henkilöstön tilannetta vielä kerran esiin.
 
                                          Mehän olimme ajamassa tälle vuodelle 20 milj. euron
määrärahakorotusta pienipalkkaisille kaupungin työntekijöille. Toisin
kuin esimerkiksi Mari Kiviniemi tänään radiossa ilmoitti, olimme
todellakin ajamassa tätä asiaa. Kuten hyvin tiedetään, saimme sen 5
milj. euroa henkilöstöstrategiaan, joka ei kohdentunut palkkojen
korotuksiin.
 
                                          Työntekijöiden pysyvyyden ja uusien työntekijöiden rekrytointi
edellyttää kuitenkin, että palkkaus ja mitoitus ovat kohdallaan. Nyt
molemmat ”työntävät” henkilöstöä töihin joko naapurikaupunkeihin tai
muille aloille, paremmin palkattuihin ja resursoituihin tehtäviin tai
ulkomaille. Myös ”veto” jää heikoksi. Huono maine kiirii nopeasti
nuorten työntekijöiden korviin eikä houkuta raskaisiin matalapalkkaisiin
töihin. Ja tämä, hyvät valtuutetut, tässä on tulevaisuudessa erittäin iso
ongelma Helsingissä ratkaistavaksi ja sitä on lähdettävä ratkaisemaan
heti.
 
                                          Etenkin terveydenhuolto-, vanhus- ja kotipalvelut sekä sosiaalityö ja
lastensuojelu kamppailevat jo nyt ammattitaitoisen työvoimapulan
saamisen kanssa ja myös vaihtuvan henkilöstön kanssa. Tällä hetkellä
työntekijät ovat liikkeellä. He hakevat niitä paikkoja, joissa maksetaan
parempaa palkkaa tai/ja työt eivät ole sillä tavalla kuormitettuja niin kuin
näillä Helsingin työpaikoilla tällä hetkellä on. Hoitopaikkojen sulkeminen
on jo jatkuva uhka Kustaankartanossa, Laakson sairaalassa. Meillä jää
lastensuojeluasiakkaista hoitamatta, kun ei ole tarpeeksi työntekijöitä.
Myös työntekijöille tämä on raskasta, koska osa tästä taakasta kaatuu
työssä oleville, tehdään ylitöitä ja tehdään liian vähäisellä henkilöstöllä.
Merkillistä henkilöstöpolitiikkaa on myös se, että esimerkiksi jollakin
lastentarhanopettajalla saattaa olla viisi eri pätkää samassa
päiväkodissa kahden vuoden aikana, vaikka työt pysyvät koko ajan.
Tämä on lain vastaista ja se on myös kaupunginhallituksen linjausten
vastaista. Meillä on linjattu, että pysyviin työsuhteisiin on palkattava
vakinainen henkilöstö.
 
                                          Me käsittelimme tätä henkilöstöasiaa valtuustoryhmässämme.
ädyimme esittämään samanlaisen tavoitteen, minkä täällä jo
sosialidemokraatit ottivat esiin, elikkä vuodelle 2008 tulee ottaa 25 milj.
euron lisämääräraha kaupungin henkilöstön palkkoihin ja nimenomaan
se on kohdennettava palkkoihin.
 
 
                                          Täällä tuli kokoomuksen taholta esitys, tai oli sen suuntainen linjaus,
että he tukevat henkilöstön palkkauksen nostamista. Se tuli suoraan
heidän välikysymyksestään. Mutta he kaatavat tämän vastuun
kokonaan valtiolle elikkä kuntien valtionosuuksiin.
 
                                          Olen itsekin sitä mieltä, että tätä asiaa on ehdottomasti ajettava myös
eduskunnasta käsin. Siellä on myös huomioitava se, että kaikilla
kunnilla ei ole varaa palkkojen korotuksiin, mikäli kuntien
valtionosuuksissa ei huomioida näitten palkkojen korotuksen tarvetta,
että siltä osin Kokoomus on aivan oikeassa. Mutta tätä ei voi jättää
Helsingissä hoitamatta, mikäli seuraava hallitus ei lähde tätä asiaa
ajamaan. (Välihuuto!) Valitaan hyvä hallitus. Tätä minäkin kannatan.
 
                                          Toinen asia, mikä liittyy myös ihan tähän Helsingin kaupungin omaan
toimintaan ja johon jo valtuutettu Aarnipuu meidän
ryhmäpuheenvuorossamme viittasi, niin haluan vielä painottaa, että
palveluihin on budjetoitava tarvittavat määrärahat.
 
                                          On kohtuutonta, että työntekijät joutuvat siellä työpaikoilla
kamppailemaan sen kanssa, että alibudjetoidut rahat riittävät
palveluihin. Tämä näkyy konkreettisesti esimerkiksi päivähoidossa sillä
tavalla, että siellä ei ole sijaisia tai/ja ryhmäkoot ovat lainvastaisia,
koska siellä ilman muuta elävässä elämässä syntyy aukkoja, mutta
tilastollisesti täytyy näyttää, että käyttöasteet ovat kovia. Se
käytännössä tarkoittaa sitten, että ei palkata sijaisia ja lapsiryhmät ovat
liian isoja. Tämä on erittäin raastavaa sekä päivähoidon laadun
kannalta että työntekijöiden kannalta.
 
                                          Haluan korostaa vielä sitä, että täällä on monissa puheenvuoroissa
tullut erittäin hyvin esille tämä lasten ja nuorten tilanne.
 
                                          Me omassa valtuustoryhmässämme haluamme painottaa sitä, että
lastensuojelu on otettava erityisen valtuuston suojelun kohteeksi
vuonna 2008. Siihen tarvitaan erityismääräraha ja sitä olemme
ajamassa.
 
                                          Ja vielä nopeasti, vaikka aika loppuu.
 
Haluan korostaa, että yksi iso asia, mihin meidän pitää satsata, on
perusterveydenhuollon kokonaisvaltainen kehittäminen. Me olemme
satsanneet erikoissairaanhoitoon, nyt on perusterveydenhuollon vuoro.
 

Valtuutettu Koskinen

 
 
                                          Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.
 
                                          Ehkä mielestäni enempi raamia koskeva puheenvuoro eli talouteen
liittyvä.
 
                                          Ensi vuoden talousarvion tulee perustua nykyiseen
kunnallisveroprosenttiin. Eräs peruste tälle on muuta maata
korkeammat asumiskulut. Toimintoja tehostamalla ja ulkoistamalla on
mahdollista saavuttaa käyttötaloudessa kustannussäästöjä.
 
                                          Kiinteistövero on ongelmallinen, varsinkin omalla maalla olevien
pientalojen osalta. Kiinteistövero saattaa vanhempien omakotitalojen
osalta nousta 25 % tänä vuonna.
 
                                          Täten olisi asumiskulujen nousun välttämiseksi tarpeellista laskea
maapohjan kiinteistöveroprosentti 0,5:een. Kaupunginhallitus voisi
myös tehdä valtioneuvostolle aloitteen asumiskäytössä olevien tonttien
maapohjan kiinteistöveroprosentin laskemiseksi samaksi mikä on
asuinrakennuksella. Samalla voisi myös esittää, että valtion määräämä
kiinteistöveroprosenttien alaraja poistetaan. Täten se jäisi
kunnanvaltuutettujen päätettäväksi.
 
                                          Kaupunki on viime aikoina myynyt ja vuokrannut joitakin tontteja
samalta alueelta. Tällöin on voinut todeta, että kaiken aikaa
maavuokran perusteena käytetään selvästi käypää hintaa alhaisempaa
maan arvoa. Kaupunkilaisten tasavertainen kohtelu edellyttää, että
maan myynnin ja vuokrauksen lähtökohtien tulee olla samat.
 
                                          Mielestäni valtuuston hyväksymät maan myynnin ja vuokrauksen
periaatteet edellyttävät myös käyvän maan hinnan käyttöä
vuokrauksen perusteena. Pyytäisin kaupunginhallitusta selvittämään,
onko nykyinen vuokrauskäytäntö valtuuston päätösten mukainen vai
vastainen.
 
                                          Tonttien myyntiä olisi mahdollista lisätä, kun kaupungille tulee
kaavoitukseen merkittäviä uusia alueita. Uutta rakennusoikeutta syntyy
kaupungille miljoonia kerrosneliömetrejä. Vaikka otettaisiin huomioon
maa-alueiden puhdistamiskustannukset, on uusien alueiden
rakennusoikeuksien arvo laskettavissa miljardeissa euroissa. Tämä
mahdollistaa maan myynnin oleellisen lisäämisen kaupungin
maavarallisuuden samalla kaiken aikaa kasvaessa. Lisätulot voisivat
hyvin olla tuollaista 200 milj. euroa vuodessa. Kaupungin lainakannan
voi pitää ennallaan, joten lisälainaa voi vuonna 2008 ottaa lyhennysten
verran eli 60 milj. euroa.
 
                                          Kaupunki joutuu tulevaisuudessa enenevässä määrin hankkimaan
erilaisia palveluja yksityissektorilta. Tähän liittyviä valmiuksia tulee
kehittää henkilökunnan parissa ja yhteistyössä yritysjärjestöjen kanssa.
Tämä tarkoittaa tilaaja-tuottaja –mallin sisäänajoa organisaatioon
entistä laajemmin.
 
                                          Kaupungin palvelustrategiaa eri sektoreilla tulee täydentää siten, että
siinä määriteltäisiin selkeät tavoitteet yksityisen sektorin
palvelutuotannon lisäämiseksi.
 
                                          Investointipuolella kaupunkia ovat odottamassa monet suuret
hankkeet, kuten täällä on todettu, keskustatunneli, länsimetro,
Kalasatama, Länsisatama. Näiden rahoituksesta olisi hyvä saada
osviittaa ensi vuoden talousarvioon, miten ne meinataan hoitaa.
 
                                          Kaupungille valmistuu tämän kevään aikana uusi elinkeinostrategia.
Sen toimeenpanossa on edettävä hyvässä yhteistyössä yrittäjien
kanssa. Strategia luo tai saattaa luoda pohjaa Helsingin kilpailukyvyn
parantamiselle ja täten työllisyysasteen nostamiseksi ja verotulojen
lisäämiseksi.
 
                                          Lopuksi haluan muistuttaa vielä tästä liputta matkustamisesta, että se
on pelkkää rahan tuhlausta, kun siihen ei haluta puuttua.
 

Valtuutettu Lehtola

 
                                          Herra puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.
 
                                          Tämä raamibudjetointi on oma urheilulajinsa ja tähän nyt saatiin
vihkiydyttyä viime vuonna jo. Ja mitä sen arki on? Kun se raami tuli,
niin me totesimme, että sopimuksilla, laeilla ja muilla oli sidottu
määrärahoja noin 500 milj. euron edestä. Meillä oli noin 5 milj. euron
pelivara käytettävissä ja sen puitteissa voitiin toimia. Se ei paljon ole.
 
                                          Helsingissä on terveydenhuoltopolitiikan harjoittaminen erittäin vaikea.
Me emme voi mitään globaalisia haasteita ottaa siinä suhteessa
vastaan, koska koko elämämme pyörii yhden kysymyksen ympärille,
miten voidaan välttää HUSille maksettavia sakkoja. Olemme siinä
mielessä henkipattoina liikkeellä.
 
                                          Valtuutettu Kalima ryhmäpuheenvuorossamme käsittelikin jo varsin
vääjäämättömiä tosiasioita siitä, että meillä on eräs kipupiste tässä
kaupungissa ja se on lastenpsykiatria ja henkisesti huonosti voivat
lapset.
 
                                          Siitä on nyt olemassa suhteellisen selkeä työryhmämietintö, että HUSin
lasten ja nuorten sairaala ottaisi perusvastuun lastenpsykiatriasta,
mutta sitä täydentäisi sitten poliklinikkaverkosto, joka olisi HUS -
vetoinen ja perheneuvolat, jotka tällä hetkellä ovat sosiaaliviraston
alaisia. Lisäksi meillä on terveyskeskuksen alaisena arviointiryhmä.
 
Siinä on nyt päästy tilanteeseen, että henkilöstö eri puolilla vastustaa
jyrkästi muutoksia työolosuhteissaan. Me joudumme siinä nyt ehkä
kamppailemaan. Se on sellainen taistelu, joka joudutaan ottamaan
pesäke kerrallaan; sitä ei millään yleishyökkäyksellä pystytä
hoitamaan. Tässä yhteydessä on kuitenkin kaavailtu sellaista, että
perheneuvoloista – entiseltä nimeltään kasvatusneuvolat – noin 40 %
resursseista jouduttaisiin siirtämään terveyspuolelle.
 
                                          Selkeä käsitykseni on se, että tätä perheneuvolaverkostoa ei pitäisi
merkittävästi lainkaan kutistaa, koska siinä on tämä varhaisen
puuttumisen periaate. Heillä on hyvät yhteydet kouluihin, päiväkoteihin
jne. ja se verkosto tarvitaan voimakkaana.
 
Ja sitten on eräs toinen juttu. Liiallista medikalisoimista tässä
arkaluontoisessa asiassa olisi vältettävä. Ymmärrän hyvin sen. Siis
ajatellaan, mieluummin, että jollain vanhemmilla on
kasvatusvaikeuksia. Okei, lapsi viedään kasvatusneuvolaan ja sieltä
moni tulee ihan ehjänä hyvässä kunnossa takaisin ja muuta. Mutta mitä
asunto-osakeyhtiö Kotilinnan hiekkalaatikolla kun ”pienoisparlamentti”
kokoontuu istuntoonsa, sanotaan? Sanotaan, että b-talossa Matikaisen
perheellä on sen nuorimman poikansa kanssa jotain
kasvatusvaikeuksia ja hän on kuulemma jo käynyt siellä
perheneuvolassakin äitinsä kanssa. Mutta jos asiaa medikalisoidaan
liikaa, niin todetaan, että joo, että se Matikaisen nuorempi poika Kalle
on dille. Hän alkaa olla melko kypsä Lapinlahteen jo lhetkellä. Hän
on jo joutunut sinne psykiatrian poliklinikalle rassattavaksi. Tässä on
omat ongelmansa.
 
                                          Ainoa mitä toivoisin, on, että kun tulemme sinne tarkempiin
budjettikäsittelyihin, terveyslautakunnalla olisi jonkunmoinen resurssien
pelivara olemassa, onko se sitten raamiylitys tai mikä se on. En
tällaisiin raameihin niin paljon usko. Minun uskoni ja toivoni aina
kohdistuu palokunnan vintille, josta tiedän, että siellä on hyviä ihmisiä.
 

Valtuutettu Asko-Seljavaara
 
                                          Arvoisa herra puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Perheneuvoloista olen ihan samaa mieltä kuin kollega Lehtola siitä,
että meidän täytyy puuttua siihen rakenteeseen ja katsoa, miten se
parhaiten toimii. Se ei varmasti toimi sillä tavalla kuin ne esitettiin siinä
raportissa, jonka saimme.
 
                                          Suomi elää ennennäkemätöntä talouskasvun ja vaurastumisen aikaa.
Talouskasvuhan oli melkein 6 % viime vuonna. Helsingin verotulot
kertyivät paljon paremmin kuin mitä oli budjetoitu, sekä kunnallisvero
että yhteisövero. Asukaslukukin kasvoi. Helsingin omistamat
liikelaitokset tuottivat hyvin. Yhteinen vaurautemme ei ole kuitenkaan
tasaisesti jakaantunut. Etenkin vanhuspalvelut ovat nyt pahasti
puutteelliset.
 
                                          Toissa viikolla Aulangon seminaarissa sosiaalijohtaja Voutilainen ja
terveyskeskuksen toimitusjohtaja Toivola esiintyivät hyvin toiveikkaasti
ja kertoivat, miten vanhuspalveluiden riittämättömyys ratkaistaan.
Kuitenkin me tiedämme terveyslautakunnassa, ja luultavasti
sosiaalilautakuntakin tietää, että nyt myönnetyt määrärahat tälle
vuodelle eivät ole riittävät vanhuspalveluiden järjestämiseksi.
 
Helsingin talouden ja toiminnan seurantaraportissa - viime vuoden
viimeinen numero - sanotaan, että sosiaali- ja terveystoimen
tehokkuutta tulee lisätä. En kyllä ymmärrä, mistä se tehokkuuden
lisääminen otetaan, kun meillä nytkin on jo liian vähän työntekijöitä, he
ovat alipalkattuja ja meidän mitoituksemme ovat paljon alhaisemmat
kuin missään muussa Pohjoismaassa.
 
                                          Tämän vuoden tammikuussa HUS-sakkoja maksettiin 800 000 euroa.
Ja niin kuin valtuutettu Lehtola sanoi, me olemme jotenkin hirttäytyneet
niihin sakkoihin. Mutta se on totta, että jos sama jatkuu, niin me
tulemme maksamaan 10 – 12 milj. euroa sakkoja HUSille tältä
vuodelta, joka todellakaan ei ole se mihin me pyrimme. Eikö nyt
kannattaisi nopeasti ostaa lisää paikkoja esimerkiksi
kuntoutuspotilaille? Näitä tarvittaisiin 30 – 60 paikkaa ja tällaisessa
hyvässä, tehokkaassa kuntoutuksessa potilas viipyisi kolmesta kuuteen
viikkoon ja useimmiten voisi poistua kotiin. Akuuttipaikkojen lisääminen
ei todellakaan voi tapahtua siten, että pelkästään ylipaikkoja lisätään
akuuttisairaaloissa. Se on lähes mahdoton ajatus, koska sehän ei ole
mitään kestävää politiikkaa.
 
 
                                          Tulee siis ihan oikeasti lisätä akuuttisairaalapaikkoja. Mutta mitä tietysti
kaikkein eniten pitää lisätä ja reippaammalla kädellä, on
sosiaaliviraston puolella olevat vanhuspalvelupaikat, siis palvelutalot,
yksityiset tai omat paikat tai sitten vanhainkodit, jos me yritämme
purkaa näitä sakkoja. Ja sitten seuraavalla valtuustokaudella ilmeisesti,
meidän tulisi miettiä sitä, miten vanhuspalvelut järjestetään yhden
toimijan alaisuuteen, niin kuin ne kaikissa muissa kaupungeissa on
paitsi Helsingissä.
 
                                          Haluaisin näyttää yhden kuvan – mistä se nyt tulee sitten? Ai, meidän
täytyy ottaa oikein salasanatkin.
 
                                          Haluaisin näyttää yhden kuvan teille siitä, miten paljon hoiva maksaa
silloin, kun ihminen on iäkäs eli yli 85-vuotias. Se maksaa kuusi kertaa
niin paljon kuin keski-ikäiset ja nuoret kansalaiset. Meillä on tällä
hetkellä 85-vuotiaita Helsingissä 10 000 henkilöä ja sitten meillä on
30 000 ihmistä, jotka ovat 75 – 85-vuotiaita. Luultavasti tämä kehitys,
mikä nyt näkyy, että nämä vanhat kansalaiset maksavat tosi paljon,
voitaisiin pysäyttää säilyttämällä keski-ikäisten ja nuorempien ihmisten
terveys ja lisäksi, että lopettaisimme potilaiden pyörittämisen HYKSin,
akuuttisairaalan, kodin ja vanhainkodin välillä ja panostaisimme
kunnolliseen palveluasumiseen ja ympärivuorokautisiin
palveluasuntoihin. Vanhuspalvelua on siis runsaalla kädellä
parannettava jo tänä vuonna ja parantamista on jatkettava ensi
vuonna. Vanhuspalvelut siis tarvitsevat lisää rahaa.
 

Valtuutettu Kantola

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Kuten valtuutettu Kalima aikaisemmin jo mainitsi, hän käsitteli meidän
ryhmämme yhteisiä esityksiä, aloitti tämän listamme käsittelyä, mutta
sitten loppu jäi minulle. Ja täällä on tietysti meidän ryhmästämme
ytetty muitakin tärkeitä puheenvuoroja tässä välissä.
 
                                          Yksi meidän kannalta erityinen asia budjetin valmistelussa on saada
vanhustenhoito kuntoon. Haluamme kiinnittää huomiota siihen, että
vanhusten määrä lisääntyy ja erityisesti yli 85-vuotiaiden dementikkojen
määrä lisääntyy ja tarvitaan erilaisia toimia vanhuspalveluun.
 
                                          Me esitämme mm., että luodaan pilottihankkeena monipuolinen
vanhustenkeskus. Tästä valtuutettu Gartz puhuu tarkemmin.
 
 
                                          Lisäksi haluamme kiinnittää erityisesti huomiota kohdassa
vanhustenpalveluiden henkilöstön mitoituksen riittävyyteen. Sitä varten
tarvitaan lisärahaa palkkoihin.
 
                                          Hoitotakuun edellyttämää hoitojonojen purkua tulee jatkaa. HUSin
sakkomaksuja on minimoitava lisäämällä terveysvirastoon puuttuvia
henkilöstöresursseja.
 
                                          Sitten toinen suuri kokonaisuus on tietysti asuntopolitiikka. Ja jo
täälläkin moneen kertaan todettu asia tietysti on se, että Helsinki on
tuottanut erityisryhmille asuntoja, mutta sitten meillä on ollut ongelma
tuottaa lapsiperheasuntoja.
 
                                          Me haluamme asuntopolitiikassa korostaa sitä, että esimerkiksi hitas-
järjestelmää tulee kehittää ja kiinnittää huomiota
peruskorjaustoimintaan ja tonttien luovutukseen kohtuuhintaisten
perheasuntojen rakentamista varten.
 
                                          Sipoosta täällä on jo varmaan tänään puhuttu tarpeeksi. Meidän
huomiossa on tietysti myös Uudenmaan seutukaavaliittojen
yhdistäminen.
 
                                          Sitten yhtenä tärkeänä kohtana me olemme käsitelleet kaupungin
kilpailuttamisstrategiaa, niitä ongelmia, mitä on tähän asti ollut ja miten
niitä asioita voisimme tehdä paremmin.
 
                                          Me vaadimme, että kilpailuttamisesta pelkästään
yksityistämistarkoituksessa on luovuttava ja kilpailuttamisen laadullista
tasoa on parannettava. Esitämme hankintaorganisaation uudistamista
niin, että Helsingin hankintaorganisaatio voi toimia osana
pääkaupunkiseudun hankintaorganisaatiota.
 
                                          Haluamme kiinnittää huomiota myös joukkoliikenteen uudelleen
järjestämiseen.
 
                                          Olemme pohtineet sitä, miten helsinkiläisten edut turvataan ja miten
pystytään tuottamaan hyvät joukkoliikennepalvelut paitsi Helsingissä,
myös koko YTV-alueella. Tätä yhteistä järjestelmää pitää suunnitella.
Siinä pitää tietysti erityisesti kiinnittää huomiota palvelutason
säilyttämiseen, henkilökunnan aseman turvaamiseen ja kaupungin
taloudellisten etujen valvomiseen. Me kannatamme sitä mikä täällä
esimerkiksi vihreiden puheenvuorossa jo tuli esille, että asiakkaan
kustannusosuus tulee säilyä enintään 50 %:ina.
 
 
                                          Lisäksi haluamme kiinnittää huomiota Suomenlahden suojeluun, siihen,
mitä toimia Helsinki voi siinä tehdä. Suomenlahden rannikko ja saaret
ovat helsinkiläisten tärkein virkistysalue. Meren jatkuvasti paheneva
rehevöityminen vähentää sitä virkistyskäyttöarvoa ja
käyttömahdollisuuksia. Tähän on tietysti Helsinginkin puututtava kaikilla
mahdollisilla toimilla ja edellytetään, että edelleen laadittaisiin
toimenpideohjelmaa siihen, mitä kaikkia toimia voidaan tehdä.
 
                                          Sitten olemme kiinnittäneet huomiota kulttuuripalveluihin niin, että
kulttuuriharrastaminen ja kokeminen olisivat mahdollisimman laajasti
helsinkiläisten saavutettavissa. Suuret tapahtumat ja hankkeet
ansaitsevat oman huomionsa.
 
Täällä on puhuttu jo uusista ulkopuolisista resursseista kirjojen
hankintoihin ja kannatamme sitä ajatusta ja vaatimusta siitä, että
Helsingin pitää omalta osaltaan kantaa kirjastomäärärahoissa
vastuunsa.
 
                                          Ja sitten pääkaupunkiseudun yhteistoiminnassa pitää vuoden 2008
aikana arvioida, mihin tämä yhteistyö on johtanut siinä vaiheessa ja
arvioida, mitä Paras –hankkeen piirissä pitää Helsingin osalta jatkossa
tehdä.
 
                                          Tässä olivat meidän tavoitteet.
 

Valtuutettu Gartz

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Pystymmekö kehittämään kaupungin hyvinvointipolitiikkaa riittävän
nopeasti ja riittävän joustavasti uusien toimintatapojen avulla? Me
tarvitsemme nimittäin uusia lähestymistapoja ja uusia toimintamalleja.
 
                                          Ikääntyneiden ja varsinkin dementiapotilaiden hoivatarve kasvaa.
Sosiaalinen syrjäytyminen jatkuu ja syvenee, lasten ja nuorten
psykososiaaliset vauriot lisääntyvät.
 
                                          Valtuuston hyväksymässä vanhuspalveluohjelmassa yhtenä
strategisena linjauksena on ympärivuorokautisen hoidon rakenteen
uudistaminen. Tähän liittyy monipuolisen vanhustenkeskuksen
pilottihanke, josta valtuutettu Kantola äsken puhui. Hankkeen avulla
luodaan uusi hoidon malli. Periaatteena on, että hoidon tarpeen
kasvaessa ikääntyneiden ei tarvitse siirtyä toiseen hoitopaikkaan, vaan
hoitoresursseja voidaan lisätä yksilöllisten tarpeiden mukaan.
Tavoitteena tulee olla useita monipuolisia vanhustenkeskuksia eri
puolilla kaupunkia. Pilottihanke on käynnistettävä ensi vuonna.
 
                                          Monen lapsen ja nuoren kohdalla on olemassa syrjäytymisriski. Lapsi-
ja perhenäkökulma on nostettava laajasti esiin kaupungin
päätöksenteossa ja toiminnassa. Tarvitsemme uuden lapsi- ja
perhepoliittisen ohjelman. Siinä on ratkaistava, miten ennaltaehkäisevä
työ tulisi linjata ja resursoida eri toiminnoissa.
 
                                          Ensi vuoden talousraamissa on otettava huomioon uuden
lastensuojelulain velvoitteet. Lastensuojelussa meidän on myös
muutettava sijaishuollon rakennetta vahvistamalla perhehoitoa.
Sijaishuolto on nyt poikkeuksellisen laitosvaltainen. Nuorten avohuollon
sekä avo- ja sijaishuollon välimuotoisten palvelujen mahdollistamisesta
on olemassa suunnitelma. Sen toteutus riippuu ensi vuoden
määrärahoista.
 
                                          Yhteistä näille hankkeille on, että ne vaativat lisäresursseja tietyn
ylimenovaiheen ajaksi. Mutta muutaman vuoden kuluttua saatamme
nähdä, miten toiminta on parantanut kuntalaisten elinoloja ja
toimintakykyä, jos lähivuosina johdonmukaisesti kehitämme
toimintamalleja ja toimintatapoja.
 

Valtuutettu Enroth

 
                                          Puheenjohtaja, hyvät kuulijat.
 
                                          Olen yleisten töiden lautakunnan puheenjohtaja, ja meillä on
lautakunnassa eri poliittisten ryhmien edustajien välillä hyvä selkeä
yksimielisyys niistä rahoitustarpeista, mitä yleisten töiden lautakunnan
alaiset tehtävät ja työt vaativat.
 
                                          Tämä raamijärjestely budjetin tekemisessä oli pakollinen, kun
yhteisöveroa puhallettiin neljän kunnallisprosenttiveroyksikön verran.
Se kuitenkin jatkuessaan pitkään johtaa yhä suurempiin ja suurempiin
paineisiin niitten toimintojen kohdalla, joita on voitu leikata enemmän
kuin esimerkiksi terveydenhoitoa. Sydänleikkausta odottavien jono on
akuutimpi kuin esimerkiksi kadun tai muun teknisen infran korjaaminen.
Mutta silläkin on rajansa, miten pitkään Helsingin kaupungin tekniikka
ja laajeneminen voi odottaa näitten perusinvestointien tekemistä.
 
                                          Tämä raamivara, mikä kaupungin yleisiin töihin on varattu, ei riitä
alkuunkaan siihen, miten kaupunki kasvaa. Uusille asuntoalueille
rakennetaan puistoja ja katuja, ne maksavat ja sitten niitten
kunnossapito maksaa. Raamin antama kasvuvara menee suurin
piirtein polttoaineiden hinnannousuun ja palkka- ym. juoksevien kulujen
normaaliin nousuun.
 
                                          Ylläpidon hintojen nousu on talousarvion valmisteluohjeiden mukaista
jyrkempää. Vajausta on esimerkiksi 2,4 milj. euroa. Eli jos tähän
tarkoitukseen ei voida osoittaa enempää rahaa, niin vastaavasti 2,4
milj. euron verran huonompaa on kunnossapidon jälki, koska rahaa on
tällöin vähemmän.
 
Kokonaisvastuuseen otettuja alueita ei voida lisätä ilman tarvittavia
määrärahoja. Vajaus on noin 1,3 milj. euroa. Eli kiinteistöt maksaisivat
ne kulut, mitä talvikunnossapidosta heille on koitunut, mutta jotka
kaupunki tekisi silloin, kun kaupunki ottaa nämä kokonaisvastuuhoidon
alueet tehdäkseen, mutta budjettiteknisesti tämä raha pitäisi olla
annettavissa nyt budjettiin, jotta me voimme sitten tehdä sen työn ja
periä sen tultua tehdyksi kustannukset kiinteistöltä takaisin. Eli tämä
bruttobudjetti –periaate sotkee kaupungin kunnossapitoa, vaikka meillä
olisi kustannusten maksajakin paikalla.
 
                                          Uusien alueiden ylläpitoon ei ole osoitettu riittäviä määrärahoja tämän
raamin puitteissa. Vajaus on miljoona euroa. Puhtaanapidon
lisärahoitusta on annettu jo tälle vuodelle 0,7 milj. euroa, mutta sekään
ei riitä. Esteettömyysratkaisuja, joita on suunniteltu, ei päästä
alkuunkaan toteuttamaan, koska vajaus on noin 4 milj. euroa. Vanhoja
sorakatuja on rakentamatta 46 milj. euroa. Tuollaisella 3 milj. euron
vuotuisella rahoituksella ne saataisiin kuntoon vuosien 2008 – 2015
aikana. Puistopuut kuolevat. Niitä pitäisi saada paljon uusia. Ja erittäin
hankalana asiana on siltojen korjausten lykkääntyminen. Nämä sillat
ovat teräsbetonia. Niissä on terästä runko ja vaan siteenä betonia. Jos
tällaisen sillan korjaus viivästyy, vesi pääsee teräsrakenteeseen
ruostuttamaan ne sillat pilalle niin, että niitä ei enää korjaamalla saada
kuntoon. Ne täytyy rakentaa uudestaan alusta.
 
                                          Ihan uusina asioina, joihin vasta viime vuosina on herätty, on kasvava
kaupunkimelu.
 
                                          Uusien väylien rakentamisessa otetaan huomioon väylän käytöstä
aiheutuvat meluhaitat ja parhaan mukaan rakennetaan ja suunnitellaan
meluaitoja. Mutta vanhat väylät, esimerkiksi Tuusulanväylän ja Kehä I:n
risteys, ei ole mitoitettu melusuojaukseltaan sitä liikennettä varten, mikä
siellä nyt on. Vanhat kaupunginosat pitäisi myös saada siten suojattua,
että ihmiset eivät kärsisi kasvavasta liikennemelusta.
 
                                          Näin lähetekeskustelussa tuon esille tämän kaupungin infran tarpeet ja
totean, ettei sitä voida loputtomiin lykätä ilman, että se tulee kovin
kalliiksi.
 
                                          Näin eduskuntavaalien alla toisin esille vielä pientaloasujien suuren
huolen kiinteistöveron nousemisesta.
 
                                          Erityisesti pääkaupunkiseudulla, ja varsinkin Helsingissä, kiinteistövero
lisää voimakkaasti asumiskustannuksia. Kiinteistöveroa peritään eri
prosentin mukaan rakennuksesta ja eri prosentin mukaan
maapohjasta. Rakentamisen hintataso ja rakennusten kiinteistövero on
jotenkin samalla tasolla koko maassa, mutta maapohjan korkea
kiinteistöveroprosentti nostaa maapohjan korkeiden verotusarvojen
johdosta helsinkiläisten kiinteistöveron määrän tolkuttomaksi ja
moninkertaiseksi muuhun maahan verrattuna.
 
                                          Esitän eduskuntavaaliehdokkaille yksinkertaisen keinon asumista
eriarvoisesti kohtelevan kiinteistöveron kohtuullistamiseksi.
Kiinteistöverolakia on muutettava niin, että asuinkiinteistön
rakennuksen kiinteistöveroprosenttia käytetään myös maapohjan
verotuksessa.
 

Valtuutettu Hellström

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Lyhyesti kolmesta asiasta: kulttuurista, päihdetyöstä ja
lastensuojelusta:
 
                                          Ensinnäkin kulttuurista, joka on onneksi nostettu aika monessa
ryhmäpuheenvuorossa täällä esiin.
 
                                          On erittäin tärkeää, että kaikilla kaupungin lapsilla on mahdollisuus
harrastaa kulttuuria ja se ei saa johtua siitä, minkälaiset taloudelliset
mahdollisuudet perheillä on rahoittaa tätä harrastusta. Sen takia
kannatan lämpimästi kaikkia niitä esityksiä, joita täällä on tullut, että
taideoppilaitosten avustukset saatetaan sellaiselle tasolle, että
oppilaiden maksut harrastuksistaan säilyvät kohtuullisina.
 
                                          Toinen asia on kulttuurin muut avustukset.
 
 
                                          Eli nyt ensi vuonna 2008 valtionavun piirissä olevien teattereiden
avustukset tulevat nousemaan merkittävästi, mikä on erittäin hyvä asia.
Kuitenkin valtionavun piirissä olevat teatterit ovat vain pieni osa
kulttuurikenttää Helsingissä. Meidän kulttuuritoimintamme on laajaa,
moninaista, hyvä niin. Kaikki se on sitä, mikä tekee Helsingistä
Helsingin ja tekee tästä kaupungista mielenkiintoisen, viihtyisän ja
vetovoimaisen. Joten meidän täytyy Helsingissä omilla
avustuksillamme turvata vapaan kentän toiminta ja nostaa avustuksia
vapaalla kentällä, esimerkiksi samassa suhteessa kuin valtionavun
piirissä olevien toimijoiden avustukset.
 
                                          Päihdetyöstäkin on täällä puhuttu.
 
                                          Valitettavaa on, että alkoholiverotusta alennettiin ja alkoholiongelmat
kasvoivat entisestään. Toivottavasti tähän tulee korjaus. Mutta myös
olemassa olevalle asialle pitää tehdä jotain.
 
                                          Eli päihdehoidon pitää olla sellaisella tasolla, että hoitoon pääsee heti
kun sinne hakeutuu. Erityisen hankalassa tilanteessa ovat sellaiset
päihteiden käyttäjät, joilla on kaksoisdiagnoosi eli potilaat, joilla on sekä
mielenterveysongelma että päihdeongelma. Tällaiset potilaat joutuvat
herkästi tilanteeseen, että kun he hakeutuvat mielenterveyshoitoon,
heille ilmoitetaan, että ei ole aikaa ennen kuin päihdeongelma on
kunnossa ja vastaavasti, jos he menevät katkaisuun tai A-klinikalle tai
minne sitten menevätkin, se hoito ei tietenkään auta, jos taustalla on
mielenterveysongelma. Joten meillä pitäisi selkeästi olla täällä
kaupungissa joku paikka, joka hoitaisi kaksoisdiagnoosipotilaat. Ja
erittäin tärkeätä olisi se, että hoitoon pääsisi heti kun sinne päättää
hakeutua. Näin yhden dokkarin kerran, jossa kerrottiin narkomaaneista.
Siinä oli kuvattu sitä tilannetta, miten tällainen heroinisti yritti hakeutua
hoitoon ja soitti varmaan viiteen eri numeroon ja lopulta sanottiin, että
pitää odottaa x –viikkoa, niin pääsee ehkä jonnekin. Joten
reaalimaailmassa voi olla, että moni ei edes viitsi soittaa näin moneen
numeroon ja saati sitten, että sitten kolmen viikon kuluttua vielä olisi
valmis hakeutumaan hoitoon. Kuitenkin jopa taloudellisesti olisi
kannattavaa, saati sitten inhimillisesti se, että kaikki, etenkin hoitoon
halukkaat sinne hoitoon pääsisivät.
 
                                          Sitten lastensuojelusta, joka on varmasti kaikkien tiedossa, että on
lastensuojelun tarve lisääntynyt.
 
                                          Ihan yksi ennaltaehkäisevän työn keino: edellisessä budjetissa saatiin
täytettyä kotihoidon vakansseja jonkun verran, mutta edelleenkään
meillä ei ole kaikki vakanssit kotihoidossa täytettynä. Joten nyt voisi
ottaa tavoitteeksi, että seuraavan budjetin yhteydessä täytetään kaikki
kotipalvelun täyttämättä olevat vakanssit.
 

Valtuutettu Sinnemäki

 
                                          Arvoisa valtuuston puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Tässä puheenvuorossa käsittelen talousarvioraamia kulttuuri- ja
kirjastolautakunnan jäsenenä.
 
                                          Kuten valtuutettu Hellström edellä totesi, on hyvä, että jo monissa
ryhmäpuheenvuoroissa otettiin esille helsinkiläisten taideoppilaitosten
korkeat lukukausimaksut, se, että Helsingissä nämä maksut ovat
huomattavasti korkeammat kuin muussa maassa ja myös muualla
pääkaupunkiseudulla.
 
                                          Tämän raamin yhteydessä täytyy lisätä taideoppilaitoksille avustuksia
siten, että helsinkiläiset lapset maksaisivat taideopetuksesta,
musiikkioppilaitoksista, kuvataideoppilaitoksista tai sirkuskouluista mm.
kohtuullisemman hinnan. Tämä on yksi niitä asioita, joita voimme tehdä
sen eteen, että harrastaminen perheille olisi tasa-arvoisempaa ja
vähemmän riippuvaista siitä, kuinka suuret tulot perheillä on. Tässä
yhteydessä on mahdollista myös nostaa niiden lasten määrää, jotka
Helsingissä osallistuvat tavoitteelliseen taideopetukseen ja on
mahdollista lisätä taideopetuksen alueellista tarjontaa siellä missä
taideopetusta ei ole tarjolla kovin paljon, mutta missä on kuitenkin
lapsia paljon. Näitä alueita, joilla tällä hetkellä ei tarjota taideopetusta,
on myös sellaisissa paikoissa, joissa tulotaso on Helsingin keskiarvoa
matalampi. Eli tekemällä raamissa korotuksen lasten taideopetukseen,
voimme edistää lasten oppimista kulttuurin kautta ja perheiden tasa-
arvoisuutta.
 
                                          Arvoisa valtuuston puheenjohtaja.
 
                                          Vapaan taidekentän avustuksista, myös tämä oli asia, joka otettiin esiin
meidän ryhmäpuheenvuorossamme ja myös valtuutettu Hellström siitä
puhui.
 
                                          Seuraavan kolmen vuoden aikana lain piirissä olevat ammattiteatterit
tulevat saamaan valtiolta indeksikorotuksen omiin avustuksiinsa. Tämä
laittaa Helsingin tilanteeseen, jossa meidän täytyy ratkaista, mitä
teemme omille avustuksillemme.
 
 
                                          Mielestäni on selvää, että kun Helsingin vastuulla on erityisesti vapaa,
monimuotoinen, muuttuva taidekenttä, projektit, produktiot ja ryhmät,
jotka eivät ole vielä eläneet instituutioiksi asti, niin meidän on syytä
ssä yhteydessä tehdä korotus näiden taidemuotojen ja ryhmien
avustukseen.
 
                                          Runsas vapaa taidekenttä on erityisen helsinkiläinen ominaisuus.
Suomen taiteilijoista itse asiassa, taitaa olla melkein puolet asuu
Helsingissä. Me olemme taiteilijoiden ja taiteen kaupunki. Ja siten, jos
indeksikorotuksia taideavustuksiin ei tehdä, niin silloin itse asiassa
vähennämme taiteen avustusta. Joten tämän raamin yhteydessä olisi
perusteltua tehdä päätös siitä, miten Helsinki toimii näiden kolmen
vuoden aikana, kun instituutiot saavat oman indeksikorotuksensa.
 
                                          Arvoisa valtuuston puheenjohtaja.
 
                                          Kolmas asia, jonka haluan ottaa esille, koskee kirjastoa ja
hankintamäärärahoja.
 
                                          Tässä salissa on tullut esiin, mm. valtuutettu Moision toimesta, se
ätös, jonka kulttuurirahasto on tehnyt tällä viikolla, eli kulttuurirahasto
ryhtyy avustamaan kuntien kirjahankintoja sellaisissa tapauksissa,
joissa kunnat itse nostavat omaa kirjahankintamäärärahaansa.
 
                                          Tällä hetkellä tällä valtuustokaudella Helsingin kirjaston
hankintamäärärahat ovat nousseet ja suunnitelmissa on ollut nostaa
hankintamäärärahoja 5 euron tasolle, joka on se taso, josta yhteisesti
pääkaupunkiseudun kuntien kanssa on sovittu. Myös 5 euroa
korkeampi taso per asukas hankintamääräsumma olisi perusteltu.
Koska hankintamäärärahasta kaikkea ei käytetä kirjoihin, vaan osa
menee perustellusti esimerkiksi musiikin ja elokuvien hankintaan, on
hyvä tämän raamin yhteydessä kuitenkin käydä huolellisesti läpi se,
että Helsingin tekemä hankintamäärärahakorotus nimenomaan kirjojen
osalta on riittävän suuri, jotta voisimme käyttää hyväksi myös
kulttuurirahaston lisämäärärahan. Se on varmasti meidän
velvollisuutemme, koska onhan Helmet –järjestelmän käyttäjiä.
Ehdottomasti se on kirjastojärjestelmä, jota Suomessa käyttää kaikkein
eniten ihmisiä. Eli nostamalla täällä määrärahaa ja käyttämällä
kulttuurimäärärahaston lisämäärärahaa, saamme hyvin suurelle
ryhmälle paremman kokoelman kuin mitä tällä hetkellä on käytössä.
 
 
                                          Arvoisa valtuuston puheenjohtaja.
 
                                          Viimeisenä asiana:
 
                                          On hyvä, että tässä yhteydessä myös raamin yhteydessä käydään
keskustelua tulevista suunnitelmista ja investoinneista. Kulttuuri-
investoinneista Helsingin keskustakirjasto on kaikkein tärkein tällä
hetkellä.
 

Ledamoten Johansson

 
                                          Kiitos rouva puheenjohtaja. Tack fru ordförande.
 
Till den här föregående diskussionen skulle jag bara kommentera, och
egentligen tidigare inlägg också, att eftersom det har varit tal om det
här talko, ?kulttuuriosastos boktalko, så faktiskt Svenska Kulturfonden
kommer att delta med 6 % i den här talko.
 
Vad gäller Helsingfors ekonomi i allmänhet, så vet vi ju alla att det finns
problem och ett av de största är kanske att vi är så beroende av
affärsverkens goda resultat och visst vill ju alla att skatteintäkterna ska
öka snabbare, men ändå tycker jag att vi har kommit i en situation där
vi också kan börja se positivt på framtiden. Jag tycker att tillräckligt
många år nu redan så har vi bekymrat oss över dålig utveckling och
kanske kommer vi litet för länge ihåg också hur det gick med samfunds-
skatten, men jag tycker det finns punkter som visar att vi kan se positivt
på framtiden.
 
                                          Puheenjohtaja.
 
                                          Yleinen kommentti ja sitten yksi yksityiskohta:
 
                                          Olen samaa mieltä valtuutettu Asko-Seljavaaran kanssa siitä, että on
moni merkki siitä, että kaupungin talous on kehittymässä kuitenkin
huomattavasti parempaan suuntaan, joskin meillä on vielä ongelmia,
kuten riippuvuus liikelaitoksista, ennen kaikkea tietysti Helsingin
Energiasta. Mutta nyt pitäisi viimeistään ruveta katsomaan myös
myönteisemmin tätä kehitystä.
 
                                          Työllisyys paranee paranemistaan. Erityisesti nuorten keskuudessa se
on ilahduttavaa. Vuosikate on ollut huomattavasti parempi kuin viime
vuoden viimeisimmässä ennusteessa ilman liikelaitoksia. Myös
lainakanta on alentunut eikä ole sillä lailla vertailussakaan hälyttävä.
Väestömääräkin on kääntynyt kasvuun. Enkä pidä sitä suurena
ongelmana, että toistaiseksi tämä on ollut aika
maahanmuuttoperusteista. Jos ja kun me saamme asiat kuntoon, täällä
on puhuttu määrärahalisäyksistä, ja itse asiassa uskon itsekin, että
ollaan tilanteessa, jossa palokunnan vintilä – niin kuin täällä sanottiin –
voidaan tehdä aika kivoja päätöksiä, että voidaan lisätä viihtyvyyttä ja
pitää ihmisiä Helsingissä myös nykyrajojen sisällä, niin uskon, että
tällaiset mahdollisuudet on olemassa.
 
                                          Sitten tähän yksityiskohtaan, jonka valtuutettu Koskinen ja myös
valtuutettu Enroth nostivat esille, koskien kiinteistöveroja.
 
                                          Ihmettelen kyllä jossakin määrin sitä, että vuoden 2008
kiinteistöverotuottoja edelleen arvioidaan samantasoisiksi kuin tällä
hetkellä ? viime vuoden. Ja vaikka on totta, että meillä ei ole ihan
kaikkia tietoja näistä verotusarvojen muutoksista, niin aivan selvää on,
että jos edes osa siitä mitä olemme voineet ennustaa, toteutuu, niin
vähintään 10 %:lla jo ensi vuonna kasvaa, vähintään, ja se tarkoittanee
sitten jo ehkä lähempänä 15 milj. euroa. Näin tietysti edellyttäen, että
kiinteistöveroprosenttia pidetään ennallaan. Toinen mahdollisuus
tietysti on, että niitä ei pidetä.
 
Mutta jos kuitenkin pidetään, niin vanha keppihevonen: silloin
viimeistään - vaikka tietenkään mitään verorahoja ei koskaan ole
korvamerkitty - mielestäni olisi syytä panna toimeen tämä kertarysäys,
koskien ainakin katujen talvikunnossapitoa, tai sen siirtämistä
verovaroin rahoitettavaksi ihan Jyväskylä –mallin mukaisesti. Se olisi
ainut tapa päästä tästä loputtomasta keskustelusta, näistä oikeista tai
vääristä laskutusperusteista. Faktisestihan kyse on nyt siitä, että
monessa paikassa rahoitetaan kolmella tavalla, eli osittain vielä
verovaroin, sitten maksuilla ja sitten kuitenkin myös samojen
kiinteistöjen osalla kiinteistöjen omilla kustannuksilla. Sitten olisi
kuitenkin vain kaksi rahoitustapaa eli verovarojen kautta rahoitettava,
jolla kaupunki tavallaan tämän perustason tarjoaisi ja sitten kiinteistöt
voisivat itse päättää, haluavatko sitä parantaa.
 
                                          Toivon todella, yleisten töiden lautakunnan useamman kerran tehneen
päätöksen mukaisesti, että tämän voisi vielä jatkovalmistelussa ottaa
huomioon ja mahdollisesti panna täytäntöön jo ensi vuonna.
 
 

Valtuutettu Sarkomaa

 
                                          Kunnioitettava rouva valtuuston puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Tässä alkaa vähän ääni mennä. Se on varmaan kamalinta, mitä
poliitikolle voi tapahtua ennen vaaleja, että menettää melkein oman
äänensäkin. Mutta yritän tässä muutaman sanan sanoa.
 
                                          Ilta on jo pitkällä, mutta ihan tästä lähetekeskustelusta:
 
                                          Tämä on arvokasta ja varmasti kiitokset valtuuston puheenjohtajalle ja
niille, jotka ovat olleet tekemässä ja rakentamassa tätä, että valtuusto
käy lähetekeskustelua ennen kuin budjettia tehdään. Tämä on
valtuuston roolin kasvattamista ja se on arvokasta.
 
                                          Täällä on todettu - ja haluan korostaa vielä - että kyllä Helsingin
kannalta, meidän kannaltamme, kun tehdään budjetteja, mitä tahansa
toimia, niin ponnistelut sen eteen, että meillä on kohtuuhintaisia
asuntoja, täällä on perheasuntoja, se on kaiken a ja o. Se on tehokkain
tapa pitää Helsingin talous kunnossa. Se, että tavallisilla palkansaajilla
on mahdollista asua Helsingissä, se on erittäin tärkeää. Tehtiin hyviä
päätöksiä tämän asian osalta, että koti ei olisi liian kallis Helsingissä.
Mutta tosiasia on, että koskaan asuminen ei ole halpaa. Sen takia
meillä täytyy olla houkuttelevia asioita. Yksi on se, että meillä on hyvät
perheiden palvelut. Se on todella tärkeä asia. Tämä on sellainen asia,
missä meillä on skarppaamista. Täällä on sosiaalilautakunnan,
terveyslautakunnan ja opetuslautakunnan ihmisiä ja virkamiehiä. Tästä
muutaman sanan haluan sanoa.
 
                                          Ja kyllä yksi asia ovat nämä meidän päivähoitopalvelumme. Me
tiedämme, että lasten lukumäärä vaihtelee. Olemme puhuneet, että se
kovasti vähenisikin. Mutta eri alueilla on erilaisia aaltoliikkeitä ja kyllä
ihan rehellisesti on sanottava, että kun päivähoitoverkostoa vähän
rustattiin, niin mentiin överiksi. Monilla alueilla on iso pula
päivähoitopaikoista. Tämä on sellainen asia, joka meidän täytyy
tarkkaan katsoa.
 
                                          Kun päivähoidon budjettia tehdään, niin tositärkeätä ... Täällä
valtuutettu Lehtipuu sanoi erinomaisesti, että lisäpaineita sellaisiin
tehokkuusvaatimuksiin, jotka ohjaavat sitä päivähoidon laatua väärään
suuntaan, niin niitä pitää nyt välttää ja katsoa, että siellä on voimavarat
siihen, että on riittävästi aikuisia lapsia kohden.
 
 
                                          Täällä on paljon puhuttu ennaltaehkäisystä ja varhaisesta
puuttumisesta. Mutta tosiasia on se, että silloin kun on riittävästi
aikuisia ja heillä on aikaa lapsille, niin monet asiat, mitä täällä on
psykiatriasta, monesta asiasta lueteltu, niin niitä tarvitaan sitten
vähemmän. Eli tämä on sellainen asia, joka Helsingissä pitää olla
kunnossa.
 
                                          Toivon, että me jatkamme sitä projektia, kun aloitimme vuonna 2000,
että vakinaistetaan. Se on erinomainen asia. 26 % oli määräaikaisia -
monet olivat niistä perusteettomia pätkätyösuhteita - ja nyt on 16 % ja
varmaan on menty alemmaksikin, niin tätä jatketaan ja katsotaan, että
meillä on tutut turvalliset aikuiset tekemässä. Meillä on iso
työvoimapula tulossa. Nyt täytyy tarkkaan katsoa, millä tavalla me
meidän työntekijöistämme pidämme huolta. Mikään ei turvaa sitä
laatua niin hyvin kuin ne tutut turvalliset aikuiset. Toivon, että näissä
me ponnistelemme nyt ja erityisesti lautakunnissa tehdään asioita.
 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Perheet ovat erilaisia. Tarvitaan vaihtoehtoja. Haluan esittää huoleni
perhepäivähoidosta.
 
                                          Se alkaa olla katoava luonnonvara Helsingissä. Toivon, että ne
toimenpiteet, joita erilaisissa raporteissa on tuotu, niitä toteutettaisiin eri
alueilla. Kaarelassa tiedän, että siellä on erityisesti tehty toimia ja on
saatu rekrytoitua lisää perhepäivähoitajia. Eli se perhepäivähoitajien
paikallinen sopimus, erilaiset asuntoasioissa ja kulukorvauksissa olevat
asiat, että katsottaisiin näitä, että meillä todella olisi perheille
vaihtoehtoja.
 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Kun täällä on opetuslautakunnan puheenjohtaja ja tämän alan ihmisiä,
niin toivon, että kun sitä kouluverkkoasiaa ryhdytään katsomaan, niin
siinä ollaan tarkkoja ja varotaan sitä, ettei tapahdu ehkä niitä osittaisia
ylilyöntejä, mitä päiväkotiverkostossa tapahtui ja tarkkaan pidetään
huoli siitä, että ryhmäkoot eivät kasva Helsingissä, kun tätä asiaa
viedään eteenpäin, että meidän perusopetuksen laadukas taso
säilytetään tulevaisuudessa. Tiedän, että tämä on kaikille tärkeä
tavoite, mutta ssä täytyy todella tarkka olla.
 
 
                                          Puheenjohtaja.
 
                                          Ihan lopuksi vielä työvoimapulasta:
 
                                          Täällä on keskusteltu meidän terveydenhuollostamme. Tosiasia on se,
että ei ole raha tärkein kysymys enää tai se, että rahapula, vaan se,
että meillä on henkilöstöpula. Jos emme oikeasti nyt tee toimia sen
eteen, että Helsinki on kilpailukykyinen työnantaja, houkutteleva
työnantaja, niin me olemme todella pulassa.
 
                                          Täällä on puhuttu tasa-arvotuposta. Se on sitten valtiovallan ja
työmarkkinajärjestöjen asia. Se täytyy saada. Mutta kyllä tässä ei ole
joko tai, vaan sekä että. Kun olen tätä asiaa miettinyt, niin olen täysin
vakuuttunut, että meidänkin täytyy tässä asiassa liikkua ja pohtia - on
hyvä, että tästä on ollut ansiokkaita puheenvuoroja monelta taholta –
että saamme tilanteen korjattua, ettei Helsinki ole palkkakuopassa, että
voimme pitää meidän terveydenhuoltomme ammattilaiset.
 
Mutta totta kai palkan lisäksi on paljon asioita, joita täällä on nostettu
esille. Niin kuin meidän ryhmämme puheenjohtaja täällä, Suvi
Rihtniemi erinomaisesti puheenvuorossaan nosti esille, että myöskin
työn johtaminen, monet työolosuhteet, työn ja perhe-elämän
yhteensovittaminen, ne monet asiat, joita me voimme tehdä ilman, että
ne itse asiassa maksaisikin, niin nämä asiat täytyy saada vaan
käytäntöön, että meillä on tulevaisuudessa riittävästi työntekijöitä.
 
                                          Lopuksi totean vielä, kun täällä on valtuutettu Urho, joka kyselytunnilla
nosti erinomaisesti esille sen, että opetus ei tapahdu pelkästään siellä
luokissa, vaan koululuokilla pitää olla mahdollisuus liikkua, käydä
urheilupaikoissa, kulttuuri-, tiede- ja taideasiat.
 
Toivon, että se asia, mitä hän näistä matkoista ja niiden maksamisesta
elikkä kaupunki mahdollistaisi sen, että ne olisivat ilmaisia ja siitä
luotaisiin joku järjestelmä. Hän erinomaisesti sen esitti. Toivon, että se
nyt tässä lähetekeskustelussa kirjataan esille ja poliittiset ryhmät
löytäisivät siitä sovun. Se esitys oli erinomainen.
 

Valtuutettu Karhuvaara

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Sosiaalinen asuntotuotanto, johon täällä alkupuheenvuoroissa viitattiin,
on kyllä jo toteutunut vuosikausia tässä kaupungissa omalta osaltaan.
Lähes puolet kaupungin asuntokannasta on nyt jo vuokra-asuntoja ja
niistäkin suuri osa tulorajoitteista asuntotuotantoa. Ja tämä nyt ikävä
kyllä joillain asuinalueilla näkyy epätoivottuina asukasrakenteina.
 
                                          Tämän vuoksi onkin tärkeää vuorostaan rakentaa vapaarahoitteisia
asuntoja täydentäviksi myös näille alueille, mikäli se kaavoituksellisesti
on mahdollista, jotta tämä yksipuolistuminen vältetään. Kaupunki voi
myös kehittää omassa tuotannossaan rahoitusmuotoja, jotka
mahdollistavat asunnon hankkimisen vähitellen omaksi ja toivottavasti
sitä kautta saavat aikaan ankkuroitumisen myöskin helsinkiläiseksi.
 
                                          Asuinalueiden peruskorjausten yhteydessä tulee myös harkita osan
rakennuskannasta myymistä omistusasunnoiksi ja näiden rahojen
käyttöä sen kyseisen asuinalueen peruskorjauksiin ja yleisilmeen
kohentamiseen.
 
                                          Peruskorjattavien alueiden rakennusten suojeluinnossa pitää varmistaa
myöskin se, että hissien rakentaminen toteutuu, vaikkakin se vaatisi
rakennuksen ulkopuolisia julkisivumuutoksia. Viittaan tässä mm.
Pihlajamäkeen. Kyseisten alueiden ympäristö ja piharakenteiden
esteettömyys ja arkiliikuntaan houkuttelevuus edellyttää rahaa mm.
portaiden, katosten ja hyötykasvien sekä penkkien rakentamiseen ja
alueen kehittämiseen siltä osin.
 
                                          Vanhainkotien ja akuuttisairaalan vuodeosastojen kuntouttavaa
hoitotyötä ja työssä jaksamista tehostamaan tarvitaan niin
yksinkertaisia asioita kuin pystyasennossa pysyvä asukas. Se
tarkoittaa sitä, että meidän tulee voida vähitellen hankkia näihin
laitoksiin seisomatelineitä, joita voidaan jopa tehdä omissa verstaissa.
 
                                          Lisäksi ajatellen sitä, että meidän kaupunkimme ikärakenne vanhenee
sitä vauhtia kuin se tekee ja lasten liikkuminen ja lasten
iltapäivätekeminen on ollut myöskin keskustelun aiheena, niin lasten,
alle 18-vuotiaiden ja yli 70-vuotiaiden mahdollisuus maksuttomaan
liikuntatilojen käyttöön koulujen jälkeen ja hiljaisimpina päiväaikoina
tulisi sallia myöskin Helsingissä. Ennaltaehkäisevien kotikäyntien
tarkoituksenmukainen toteuttaminen edellyttää myöskin oikean
henkilöstörakenteen käyttöä kyseisissä toiminnoissa. Terveydenhoitaja,
fysioterapeutti ja toimintaterapeutti, jo Tanskassa ja Irlannissakin
huomattu, että sen työparin käyttäminen on tehokkainta.
 
 

Valtuutettu Nurmela

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät paikalla olevat valtuutetut.
 
                                          Liityn niiden ihmisten ja puhujien joukkoon, jotka ovat puhuneet ja
keskittyneet siihen, millä tavalla me Helsingissä pidämme huolta
lapsista ja nuorista, sillä kun nuorten ja lasten palvelut ovat kunnossa,
he voivat hyvin, päätyvät opiskelemaan ammattiin, sitten toisella
asteella tai korkeakouluissa ja päätyvät työelämään tekemään
veroeuroja Helsingin kaupungille ja sitä kautta voidaan pitää myös
sitten huolta näistä rkeistä vanhuspalveluista.
 
                                          Opetuslautakunnan puheenjohtajana en malta olla puuttumatta ihan
muutamaan asiaan.
 
                                          Meillä on Helsingissä opetuksessa oikeastaan kolme isoa haastetta.
Ensimmäinen niistä on oppilasmäärien ennustettu väheneminen ja jo
tapahtunut väheneminen. Toinen on erityisoppilaiden suhteellinen ja
itse asiassa absoluuttisen määrän kasvu, ja kolmas on
maahanmuuttajien määrän kasvu meidän kouluissamme.
 
                                          Oppilasmääristä varmaan tullaan keskustelemaan valtuustossa tänä
vuonna myöhemmin, joten ohitan sen siltä osin. Siihen voidaan palata
myöhemmin.
 
Maahanmuuttajien osalta totean vain sen, että kun oppilasmäärien
vähenemisestä aiheutuen opetusvirastolle ja opetuslautakunnalle on
annettu velvoitteeksi, että oppilasmäärän pienetessä kustannustason
pitäisi laskea, niin tilannehan on se, että maahanmuuttajien määrän
kasvu ja erityisopetuksen määrän kasvu pitää kustannustason samana
tai jopa nostaa sitä. Maahanmuuttajissa ehkä kielikysymykset ovat
keskeisimpiä, mihin jatkossa pitäisi pystyä keskittymään ja
yhteistyöhön heidän, näiden lasten ja nuorten vanhempien kanssa
tehtävään yhteistyöhön.
 
                                          Kiinnitän huomiota kahden seikan osalta erityisoppilaiden määrän
nousemiseen sen takia, että täällä on ryhmäpuheenvuoroissa ja
valtuutettujen puheenvuoroissa nostettu esiin varhainen puuttuminen.
Esitän kaksi keinoa monista, joilla pystyttäisiin erityisoppilaiden määrän
kasvuun vaikuttamaan. Näistä toinen on ihan selkeästi varhaista
puuttumista.
 
 
                                          Elikkä, täällä on valtuustossa vihreiden Sirkku Ingervo tehnyt hyvän
aloitteen siitä, että päivähoito pitäisi siirtää opetustoimen alaisuuteen
myös Helsingissä.
 
Tavoitteena on se, että lapsen etu tulee ensin. Meillä on hyviä
kokemuksia monista eri suomalaisista kaupungeista siitä, kuinka
tulokset ovat parantuneet, yhteistyö koulujen ja päiväkotien kesken on
parantunut ja palaute on ollut vanhemmilta hyvää. Toinen seikka liittyy
siihen, että me pystymme yhä varhaisemmin tulkitsemaan ja
havaitsemaan erilaisia oppimiseen liittyviä vaikeuksia. Kaikissa
helsinkiläisissä päiväkodeissa ei valitettavasti tehdä kielelliseen
oppimiskykyyn tai hahmotuskykyyn ja avaruudelliseen hahmotuskykyyn
liittyviä testejä, joihin pystyttäisiin jo leikkien kautta puuttumaan. Tämä
on myöskin tasa-arvo- ja oikeudenmukaisuuskysymys lasten kannalta.
Ja toinen seikka on se, että suomalaisen koulutusjärjestelmän osalta
pahimmat vaiheet ovat tällä hetkellä nivelvaiheet, se, kun siirrytään
päivähoidosta perusopetukseen, perusopetuksesta II asteelle sekä II
asteelta työelämään tai korkeakouluihin.
 
                                          Toinen tärkeä seikka on se, mihin valtuutettu Sarkomaa juuri äsken
puuttui, että meidän Helsingissä täytyy pystyä pitämään jatkossa pienet
luokkakoot tai itse asiassa pienentämään jopa osin nykyisiä. Silloin
opettaja pystyy huomioimaan erilaisten oppijoiden vaatimukset ja tätä
kautta sitten erityisopetuksen tarve ei välttämättä aiheudu -
(Välihuuto!) - ottamaan huomioon ja näkemään erilaiset oppijat.
Tällöin ehkä välttyisimme siltä, että ei tarvitsisi puhua erityisistä
tasoryhmistä tai muista vastaavista, elikkä skaalan molemmista päistä
huomioitaisiin ihmisiä. Nämä ovat kaksi asiaa, jotka liittyvät
erityisoppilaiden määrän nousemisen hallitsemiseen.
 
                                          Helsingissä laadukas ja vaikuttava koulutus on taannut sen, että
oppimistulokset ovat pysyneet hyvinä säästökuurista huolimatta.
Mielestäni jatkossa täytyy panostaa opetukseen huomattavasti.
 
                                          Seuraava tärkeä asia olisi lukioiden tuntiresurssin parantaminen.
 
Nykyisin uusitun ylioppilaskokeen ja monien vaihtoehtojen keskellä
tunti- ja kurssitarjottimet eivät kaikissa lukioissa, myöskään
Helsingissä, riitä siihen, että pystyttäisiin suorittamaan jokin tietty
reaaliaineen kurssi täysipainotteisesti.
 
Toinen asia - joka liittyy perusopetuksen ja II asteen nivelvaiheeseen -
on se, että erityisesti ammatilliseen koulutukseen siirtyessä
keskeytysprosentit ovat Helsingissä suuria. Ajatuksena voisi olla hyvä,
että meillä olisi kaupungin laajuisia opinto-ohjaajia, jotka seuraisivat ja
saattaisivat nuoret II asteen opintoihin, koska oppimisympäristö on
huomattavasti erilaisempi kuin peruskoulussa. Ja toinen II asteen ja
korkea-asteen välinen nivelvaihe ja siihen liittyvä ongelma on se, että
meillä Helsingissä hyvätkin lukio-opiskelijat venyttävät opintojaan yli 3
vuoden haukkoen ja ahmien erilaisia kursseja. Lukioiden opintojen
ohjaukseen ytyy panostaa, jotta nuoret löytäisivät mahdollisimman
varhaisessa vaiheessa ne omat kurssinsa ja oman alansa, mille jatko-
opintoihin päätyvät ja menevät.
 

Valtuutettu Sydänmaa

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Jatkan valtuutettu Nurmelan koulupoliittista linjaa. Haluaisin ottaa
tällaisen asian esiin.
 
                                          Kun puhutaan kouluverkon uudistamisesta ja muutoksista, niin tulisi
ottaa huomioon näitten lasten lisäksi myöskin työyhteisöt ja
henkilökunta, eli kouluyhteisöjä ei tulisi myöskään hajottaa niin, että
henkilökunta, opettajat ja lapset ripotellaan ympäriinsä eri kouluihin,
sillä se vaikuttaa hyvinkin paljon myöskin sitten opettajien ja muun
henkilökunnan työhyvinvointiin. Eli kun Helsinki pyrkii vakinaistamaan
ja rekrytoimaan opettajia tulevaisuudessa lisää, kun suuret ikäluokat
jäävät eläkkeelle, niin kuinka moni opettaja kiinnostuu Helsingistä
työnantajana, jos kaupunki ei arvosta tätä työyhteisöjen tekemää
suurta tällaista yhteistyötä, työyhteisöjen toimivuuden ja
tiimityöskentelyn eteen. Eli se on hyvin tärkeä asia.
 
                                          Toinen asia, johon haluan myös kiinnittää huomiota, on lasten
ongelmiin puuttuminen ennakoivasti.
 
                                          Eli kun on useasti jo todettu, että koulu toimii kasvattajana ja
hyvinvoinnin edistäjänä lapsille, niin se tarkoittaa myös sitä, että pitää
resurssipuolella tukea näitä oppilashuoltoryhmiä ja oppilashuoltoa
varten pitää saada lisää määrärahoja. Varsinkin sosiaalitoimen ja
opetustoimen yhteistyötä tulisi vahvistaa.
 
                                          Lasten ja nuorten pahoinvoinnin lisääntyminen tuo myöskin
kouluterveydenhuollolle paljon lisätyötä. Terveydenhoitajat ovat aika
ylikuormitettuja. Eli Helsingin kaupungin työnantajana tulisi huolehtia,
että myös isoissa kouluissa olisi tarpeeksi hoitohenkilökuntaa. Yksi
terveydenhoitaja ei pysty hoitamaan 900 oppilasta, kuten esimerkiksi
Vuosaaressa tapahtuu.
 
                                          Varsinkin mielenterveyspuolella kaivataan lisäresursseja. Eli
koulukuraattorit ovat hyvinkin ylityöllistettyjä ja myös
koulupsykologeista on huutava pula. Lukiot pitäisi huomioida tässäkin
suhteessa paljon paremmin. Eli jos yksi koulupsykologi on viittä lukiota
kohden, se ei todellakaan riitä, koska mielenterveysongelmat ovat
myös lukiolaisilla lisääntyneet. Yhden kouluterveydenhoitajan resurssit
riittävät juuri ja juuri siihen perustyöhön, jos siihenkään, ei
mielenterveyspalvelujen antamiseen, eli sillä sektorilla kaivataan lisää
resursseja.
 

Valtuutettu Alanko-Kahiluoto

 
                                          Iltaa hyvä puheenjohtaja, arvon valtuutetut.
 
                                          Puhun muutamasta asiasta, jotka liittyvät lapsiin ja nuoriin, niin kuin
edellisetkin puheenvuorot.
 
                                          Ensin puhun kouluterveydenhuollosta, sen tarpeesta, positiivisen
diskriminaation määrärahasta ja sitten päivähoidon ja perusopetuksen
ryhmäkokoasiasta.
 
                                          Niin kuin valtuutettu Sydänmaa äskeisessä puheenvuorossaan totesi,
Helsingissä kouluterveydenhuollon tilanne ei ole hyvä eli siinä on
ongelmia, jotka ovat vastikään todettu itsensä apulaisoikeuskansleri
Jaakko Jonkan teettämän selvityksen johdosta. Eli on todettu, että
Helsingissä kouluterveydenhuolto ei vastaa asetettuja suosituksia ja on
niin – juuri niin kuin valtuutettu Sydänmaa sanoi – että monissa
kouluissa on jopa 800, 900 tai enemmänkin oppilaita per yksi
kokopäivätoiminen terveydenhoitaja, mikä on täysin vastoin niitä
olemassa olevia asetuksia, kun sen asetuksen mukaan oppilaita saisi
olla korkeintaan 600 per kokopäivätoiminen terveydenhoitaja.
Tässähän ongelmana tietysti on se, että kun kouluterveydenhuollossa
on kyse nimenomaan llaisesta laatusuosituksista ja kun niiden
noudattamisista ei seuraa mitään oikeudellisia vastuita meille, niin
ollaan siinä tilanteessa, jossa tietenkin kaupunginvaltuuston ja meidän
päättäjien pitäisi ottaa se ikään kuin moraalinen vastuu tässä asiassa
itsellemme.
 
Itse asiassa kiinnostava kysymys tässä onkin, että kuinka on
mahdollista, että Helsingissä on toimittu tai toimitaan lain tai
suositusten vastaisessa tilanteessa kuin täällä toimitaan
kouluterveydenhuollon kohdalla? Johtuuko se siitä, että me valtuutetut
emme tiedä, minkälaisessa tilanteessa kouluissa tai
kouluterveydenhuollossa Helsingissä ollaan. Vai johtuuko se siitä, että
raami on ikään kuin ajateltu väärällä tavalla, että pitäisi tehdä juuri niin -
niin kuin täällä kauniisti on monissa puheenvuoroissa on sanottu - että
pitäisi nostaa esimerkiksi juuri terveys- ja sosiaalipuolen raamia sillä
tavalla, että siellä aidosti pystyttäisiin tekemään sitä ennaltaehkäisevää
työtä, josta täällä on puhuttu monissa puheissa? Eli se on täysin väärä
se linja, että niin kuin hinnalla millä hyvänsä yritetään pysyä siinä
asetetussa raamissa. Jos me todella niin kuin hinnalla millä hyvänsä
pysytään niissä raameissa, niin silloin on täysin naurettavaa puhua
täällä varhaisesta puuttumisesta tai siitä, kuinka on todella ikävää, että
lapset ja nuoret Helsingissä voivat huonosti.
 
                                          Näkisin sen niin, että seuraavassa budjetissa pitäisi ihan oikeasti lisätä
määrärahoja kouluterveydenhuoltoon esimerkiksi ja moneen
muuhunkin kohtaan, joissa puhutaan nimenomaan tästä tai tehdään
tärkeätä ennaltaehkäisevää työtä, niin olisi tärkeätä nostaa ihan
oikeasti niitä määrärahoja.
 
                                          Toinen asia, jolla voitaisiin parantaa koululaisten hyvinvointia, olisi
positiivisen diskriminaation määräraha.
 
                                          Eli samoin – niin kuin täällä on monissa puheissa todettu -
lapsiperheiden pahoinvointi Helsingissä, niin kuin koko maassa, on
lisääntynyt viime vuosina ja erilaiset ongelmat, lapsiperheiden
ongelmat heijastuvat tietysti myös koulumaailmassa. Monilta kouluilta
on tullut sellaista viestiä, että positiivisen diskriminaation määräraha on
heille hirveän tärkeä, että positiivisen diskriminaation määrärahan
avulla tehdään sellaisia asioita, joiden avulla sitten pystytään
paikkamaan sitä oppilaiden hätää. Käsitykseni mukaan – olen itse
opetuslautakunnan varapuheenjohtaja – kuitenkin positiivisen
diskriminaation määrärahan pitäisi olla huomattavasti suurempi, jotta
pystyttäisiin vastaamaan siihen tarpeeseen, joka kouluissa on. Jos sitä
positiivisen diskriminaation määrärahaa nostettaisiin, sillä voitaisiin
vähän lisätä erilaisia kriteerejä siihen, tai lisätä niitä painotuksia siinä
positiivisen diskriminaation rahan myöntämisessä, jotta koulut saisivat
tarvitsemaansa rahaa enemmän.
 
                                          Tässä kohdassa voi itse asiassa viitata siihen, että nyt juuri viime
vuoden lopussa, 2006 vuoden lopussa, päättyi tällainen Urban-2 –
rahoituksella toteutettu ”Koulujen elämää” varten hanke, joka työllisti
parilla koululla, josta Myllypuron koulu oli toinen, sosionomin, joka teki
mm. sellaista työtä, että hän kävi hakemassa lapsia, jotka eivät kouluun
ilmestyneet, niin kävi hakemassa näitä lapsia kotoa kouluun. Tällaiseen
tietenkään - niin kuin ymmärretään – kouluissa ei ole resursseja, että
koulunkäyntiavustajat eivät voi sieltä kouluista lähteä hakemaan niitä
lapsia kouluun, joiden vanhemmat eivät syystä tai toisesta välitä tai
kykene lähettämään lapsiaan kouluun. Opetustoimesta puuttuu
sellainen henkilö, sellainen virka, sellainen ihminen, joka voisi tehdä
tällaista työtä. Se voisi olla esimerkiksi sosiaalitoimen puolella oleva
henkilö, joka sitten toimisi kuitenkin siellä koulumaailmassa. Tällaista
tukea ihan oikeasti tarvittaisiin. Esimerkiksi Rastilassa on kuulemani
mukaan tällainen kokeilu, jossa seurakunta rahoittaa tällaisen diakonin,
joka tekee juuri tällaista edellä mainitun kaltaista, että hän toimii siinä
koulun ja kodin välimaastossa. Tällaiselle olisi ihan oikeata tarvetta.
Pitäisi miettiä kokonaan uudestaan juuri sellaisia toimintatapoja, jossa
voitaisiin auttaa niitä perheitä, joilla eivät resurssit riitä lapsen
koulunkäynnin tukemiseen. (Puheenjohtajan välihuomautus.)
 
                                          Kolmanneksi puhuisin ryhmäkokoasiasta.
 
                                          Tässä on itse asiassa sama juttu kuin kouluterveydenhuollossa, elikkä
päivähoitolaki meillä on niin väljä, että se sallii sen, että
päivähoitoryhmiä voidaan kasvattaa ihan loputtoman suuriksi. Elikkä
siinäkin nimenomaan kaupungilla on oma vastuunsa siitä, että siellä
resurssit olisivat riittävät ja ryhmäkoot olisivat tarpeeksi pienet.
(Puheenjohtajan välihuomautus.)
 
                                          Sanon viimeisenä asiana vielä, kun täällä on puhuttu lasten ja nuorten
ongelmista, niin mielestäni se, mistä valtuutettu Peltokorpi on itse
asiassa tehnyt täällä ponnen tai aloitteen elikkä lapsivaikutusten
arvioinnin ulottaminen kaikkeen päätöksentekoon - selvästi huomaa,
että lapset ja nuoret voivat niin huonosti - että se ei mielestäni pahaa
tekisi, jos sellaista lapsivaikutusten arviointia yritettäisiin soveltaa
kaikessa päätöksenteossa.
 

Valtuutettu Asko-Seljavaara (vastauspuheenvuoro)

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Kannatan lämpimästi koulunterveydenhuollon rahojen lisäämistä, mutta
meille on kyllä esitetty terveyslautakunnassa, että Helsingissä on
vähemmän lapsia kuin 600 per yksi kouluterveydenhoitaja, eli meidän
tilanteemme on todellisuudessa parempi, mutta meillä on siis erittäin
vähän lääkäreitä kouluterveydenhuollossa, mutta meidän
ammattikouluissamme ja ammattikorkeakouluissamme on hyvin
huonosti järjestetty tämä terveydenhuolto. Me tulemme antamaan siitä
lausunnon. Mielestäni nämä luvut eivät pidä paikkaansa, mitä äsken
kuultiin.
 
 

Valtuutettu Peltokorpi

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Olin ajatellut pitää puheenvuoroni lyhyesti paikalta, mutta en voinut olla
tulematta tänne pönttöön puhujakorokkeelle äskeisen
terveyslautakunnan varapuheenjohtajan puheenvuoron jälkeen.
 
                                          Meillä valtuustossa on keskusteltu tästä kouluterveydenhoitajien
ärästä kyselytunnilla ja erilaisissa muissa tilanteissa, budjetin
yhteydessä jne. moneen otteeseen ja aina tähän mennessä se viesti
on ollut kyllä selkeästi sitä, että meillähän on kaupungilla omat
suositukset ja on sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton
suositukset ja meidän kaupungin omat suositukset on, paljonko lapsia
on per lääkäri ja terveydenhoitaja, niin ne ovat isommat kuin mitkä ovat
sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton suositukset. Mutta kun me
emme näitä meidän omia suosituksiamme edes tällä hetkellä täytä. Eli
meidän tilanne on huomattavasti heikompi, mikä on se ministeriön ja
Kuntaliiton suositus. Tästähän käyntiin - aika vastakin - valtuustossa
keskustelua. Sen keskustelun tuloksena todettiin, että se tilanne oli
ehkä vieläkin heikompi, mitä me olemme ajatelleet. Mutta mehän
olemme saaneet onneksi jonkun verran kuitenkin viime vuosina tähän
tilanteeseen parannusta. Terveydenhoitajia muistaakseni, oliko viime
vai toissa vuonna, tuli 12 lisää ja koululääkäreitä nyt tälle vuodelle pari
lisää. Edistystä on tapahtunut, mutta emme ole vielä sillä tasolla, mikä
olisi riittävä ja hyvää. Tämän asian eteen pitää työskennellä edelleen.
 
                                          Lasten ja nuorten hyvinvointi on pitkällä tähtäimellä tärkein asia, mihin
pitää satsata juuri siksi, jos haluamme pitkällä tähtäimellä vähentää
kustannuksia sekä sosiaali- että sosiaalipuolella, että haluamme, että
ne lapset ja nuoret ovat tulevaisuudessa työntekijöitä, jotka tuottavat
sitten hyvää jaettavaa kaikille meille. Mutta tämä ei ole pelkästään
Helsingin kaupungin, vaan tämä on koko valtakunnan poliittinen
kysymys myös hyvin voimakkaasti.
 
                                          Eduskuntavaalit ovat ihan hetken päästä edessä. Vaalien jälkeen, kun
käydään hallitusohjelmaneuvotteluja, Helsingin kaupungin tulevien
vuosien talouden kannalta on erinomaisen tärkeää, mitä
hallitusohjelmaneuvotteluissa kirjataan kuntien talouden kannalta, mitä
sinne kirjataan siitä, että kuinka paljon kunnat saavat jatkossa
valtionosuuksia, minkälaisia lisävelvoitteita kunnille sälytetään ja kuinka
paljon valtio tulee maksamaan, kustantamaan niitten lisävelvoitteiden
kunnille aiheuttamia kustannuksia. Se on tärkeää, että jos meille tulee
lisävelvoitteita ja sitovia velvoitteita erityisesti, niin saisimme myös
täyden kustannusvastaavuuden niihin valtiolta, koska muuten se
kustannus jää meille omaksi kustannettavaksi. Silloin se tarkoittaa sitä
niin kuin tähän mennessä on usein tapahtunut.
 
Tämä hallitus on meidän valtionosuuksiamme lisännyt – onneksi.
Ensimmäistä kertaa, pitkästä aikaa meidän valtionosuutemme ovat
kasvaneet, mutta ei vielä riittävästi. Tämä on sellainen asia, että voin
sanoa, että varmasti täällä, tässä salissa joka ikinen poliittinen ryhmä
jatkossakin sen eteen tulee työskentelemään. Mutta meidän pitää
tehdä sitä työtä yhdessä. Tässä ei haluta ketään asettaa vastakkain.
Mutta tämä on meidän ensi vuoden budjetin. Seuraavien vuosien
budjettien kannalta tärkeä kysymys on, miten valtio osallistuu
pääkaupunkiseudun kehittämiseen ja meidän tarpeittemme
huomioimiseen? Siitä lähtee hyvin pitkälle se, miten meillä on varaa
satsata tällä alueella palveluihin, mihin meillä on varaa satsata ja mistä
me, keskustelemmeko siitä, että kykenemmekö tarjoamaan
kuntalaisille vain ne oikeudet ja palvelut, jotka on laissa säädetty
tiukasti velvoitteina kunnille vai pystymmekö tarjoamaan ja
haluammeko tarjota sen lisäksi jotain ylimääräistä, niin kuin tällä
hetkellä olemme tarjonneet. Helsinki on kuitenkin kohtuullisen hyvällä
tasolla palveluissa verrattuna moneen muuhun kuntaan.
 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Haluan nostaa tässä tämän lapsivaikutusten arvioinnin, josta tämän
vuoden budjettikäsittelyn yhteydessä viime vuonna puhuin keskustan
ryhmäpuheenvuorossa. Lähdin liikkeelle siitä, että lasten ja nuorten
hyvinvoinnin turvaamiseksi perheitä on turvattava varhaisessa
vaiheessa. Yritin viime vuonna ajaa läpi sitä, että lapsivaikutusten
arviointia toteutettaisiin Helsingin kaupungin talousarvion
valmistelussa.
 
YK:n yleiskokouksen lasten erityisistunto kansallisessa
toimintasuunnitelmassa – joka löytyy STM:n julkaisusarjasta 5/2005
”Lapsille sopiva Suomi” – esitettiin, että lapsivaikutusten arviointia
lähdettäisiin toteuttamaan johdonmukaisesti päätöksenteossa. Tähän
mennessä tätä ei ole toteutettu missään yhteiskunnallisessa
päätöksenteossa. Nyt Keski-Suomessa ollaan Paras-hankkeen tähän
aluevaiheeseen – aluevaihe on eteenpäin viennissä – aloittamassa
kokeilua ja lapsiasiainvaltuutettu Maria-Kaisa Aula on ollut tässä
aloitteen tekijänä hyvin voimakkaasti. STAKES on julkaissut
lapsivaikutusten arvioinnista viime vuoden loppupuolella ohjeistuksen.
Ne löytyvät STAKESin sivuilta. Se julkaisu tuo erinomaisen hyvin esille,
mitä käytännössä lapsivaikutusten arvioinnilta tarkoitetaan.
 
                                          Lapsivaikutusten arviointi ei välttämättä tarkoita sitä, että meidän pitää
massiivisesti satsata lisää rahaa kaikkeen, vaan se tarkoittaa myös
sitä, että katsomme asioita uudella tavalla ja eri näkökulmasta. Me
voimme monia asioita tehdä järkevämmin ja tehokkaammin ja jopa
pienemmällä rahamäärällä. Nostan esimerkiksi lastensuojelun. Sillä
tällä hetkellä Suomi, verrattuna Ruotsiin ja Norjaan esimerkiksi,
laitoshoidossa kulkee aivan toisissa prosenteissa, jopa niin, että se
mitä meillä on perhehoidossa, niin Norjassa on laitoshoidossa sen
verran lapsia. Jos saisimme näitä kysymyksiä toiselle tolalle, saisimme
valtavasti lisää jaettavaa ja käytettäväksi ennaltaehkäisevälle puolelle.
Siksi pidän erittäin tärkeänä, että osaisimme katsoa asioita vähän
toiselta näkökulmalta kuin aikaisemmin.
 

Valtuutettu Luukkainen

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Puutun siihen, mitä valtuutettu Peltokorpi puhui puheensa alkuosassa.
 
                                          Olen täsmälleen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että on erittäin
olennaista, mikä on valtion ja kaupungin keskinäinen rahoitussuhde ja
miten kustannuspaineet siinä suhteessa jakautuvat ja miten velvoitteet
jakautuvat.
 
                                          Tämä laajamittainen Stadin kuppaaminenhan alkoi jo 1990-luvun
alussa Ahon hallituskaudella. Silloinhan tilanne johti siihen, että
Helsingin saamat valtionosuudet muuttuivat, heittivät häränpyllyä ja
niistä tuli valtion saamia Helsinki-osuuksia eli Helsinki maksoi
huomattavasti enemmän kuin sai. Tälläkin hetkellä tilanne on se, että
kun meillä on veroprosentti 17,5, niin kaupungin omaan käyttöön jää
vain noin 14,5, elikkä se kolmen veroprosentin tuotto menee edelleen
muualle Suomeen. Jos Helsinki saisi pitää omat verorahansa ja käyttää
ne helsinkiläisten hyväksi, niin eihän meillä olisi mitään vaikeuksia
järjestää palveluita täällä millään alueella ja kaikki voisivat olla
tyytyväisiä. Mutta edelleenkin tässä on se vinoutuma, että
pääkaupunkia kupataan muun Suomen kustannuksella.
 
                                          Se on kyllä sellainen asia, että toivoisin, että joka ikinen
kansanedustajaehdokas ja valituksi tullut ryhtyisi jatkossa
noudattamaan Helsinki-politiikkaa.
 
 
 

Valtuutettu Karu

 
                                          Puheenjohtaja.
 
                                          Lyhyesti ihan totean, että jokainen tuntee liikunnan ennaltaehkäisevän
vaikutuksen. Sen vuoksi liikuntaväki halusikin lyhyesti kertoa, että myös
me tarvitsemme lisää määrärahoja ja resursseja.
 

47 §

Esityslistan asia nro 6

HERMANNIN TONTIN 21007/1 JA KORTTELIN 21015 SEKÄ KATUALUEEN

ASEMAKAAVAN MUUTTAMINEN (NRO 11481)

 

Apulaiskaupunginjohtaja Korpinen

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Esityslistan sivulla 37 mainittu sopimus on allekirjoitettu 26.2.2007.
 

Valtuutettu Hellström

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Tänne entiselle eläinlääkiksen / Eläinlääkintä- ja
elintarviketutkimuslaitoksen ? tontille on tulossa aika hieno asuinalue.
Kävin siellä pyörimässä, kun katselin tämän kaavan aluetta.
 
Tässä on yksi ikävä asia. Eli tässä puretaan hieno tallirakennus. Vaikka
sitä ei pureta kokonaisuudessaan, eli siitä jää tiilinen kerros ja varmasti
rakennuksesta tulee todella hieno, niin olisi ollut vielä suotavampaa,
että rakennus olisi voitu säilyttää kokonaisuudessaan. Tämä tallihan on
sellainen, että siinä on myös hieno harjakatto, joka nyt sitten
menetetään, kun ne kerrokset rakennetaan. Aukion ympärillä on mm.
tämä Eelan entinen päärakennus, joka ei koskaan ole ollut
Eläinlääketieteellisen korkeakoulun päärakennus, toisin kuin
listatekstissä väitetään, mutta siinä on kulmalla myös eläinlääkiksen
ihan ensimmäinen ikinä rakennettu ensimmäinen rakennus, joka on
sittemmin toiminut mm. ylioppilaskunnan rakennuksena. Tähän
kokonaisuuteen olisi hienosti sopinut tämä vanha talli, joka on
suunnilleen samoihin aikoihin rakennettu kuin Eelan päärakennus.
 
                                          Tästä harmistani huolimatta en nyt kuitenkaan esitä tämän asian
palauttamista, koska se tarkoittaisi sitä, että tässä menetettäisiin aika
paljon asuinkerrosneliöitä, joita myös kipeästi tarvitsemme. Vaikkakin
tälle alueelle tulee paljon asuntoja, se olisi ollut harkitsemisen arvoista.
Olen myös aavistellut, että tällaisella esityksellä ei olisi
läpimenomahdollisuuksia.
 
Mutta näin tulin tänne kuitenkin harmini tämän hienon vanhan tallin
menetyksestä kertomaan. Toivon, että aina kun tällaisia kaavoja
tehdään, joissa on hienoa olemassa olevaa rakennuskantaa, niin aina
ensisijainen vaihtoehto olisi miettiä näiden vanhojen rakennusten
uusiokäyttöä. Esimerkiksi tässä tapauksessa kyseessä on rakennus,
joka ei ole missään tapauksessa syvärunkoinen tai siinä mielessä
hankala. Se olisi hyvin helposti muunnettavissa asunnoiksi
sellaisenaan.
 

Valtuutettu Arhinmäki (vastauspuheenvuoro)

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
                                          Kysyisin apulaiskaupunginjohtaja Korpiselta tähän alueeseen liittyen.
 
                                          Kun valtuustossa hyväksyttiin tämän alueen ensimmäinen kaava, se
osa, joka on Hämeentien varressa, sen kaavan hyväksymisen
yhteydessä hyväksyttiin myös ponsi - varsin selvin lukemin – siitä, että
alueelle pitää tulla myös opiskelija-asumista. Miten tätä valtuuston
tahtoa on edistetty myöhemmin kaupungin päätöksenteossa ja
kaupungin tontinjaossa?
 

Apulaiskaupunginjohtaja Korpinen

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          En kyllä ihan suoraan ymmärrä, miten se tähän asemakaavaan liittyy,
jota nyt käsitellään. Jos ei se liity, niin ehkä se vastataan sitten kun
ponteen vastataan.
 

Valtuutettu Arhinmäki (vastauspuheenvuoro)

 
                                          Se liittyy sillä tavalla tähän, että valtuusto on yhdessä tehnyt sen
ätöksen, että alueelle pitää tulla myös opiskelija-asuntoja ponnella,
ja tämän alueen osalta nyt kaavoitetaan toinen osuus. Kysyin, miten
tämä asia etenee. Onko tarkoitus nyt sitten jatkossa tältä osin, että
näihin nyt kaavoitettaviin tulee opiskelija-asuntoja vai onko valtuuston
yhdessä hyväksymä ponsi sivuutettu täysin?
 

Apulaiskaupunginjohtaja Korpinen

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
                                          Niin kuin tekstissä sanotaan, tämä on kokonaan Senaatti-kiinteistöjen
hallinnassa. Se ei ole kaupungin päätettävissä. Meillä on
yhteistyösopimus valtion kanssa opiskelijatonttien määrästä. Ja mikäli
se sitten näitten prosessien kautta tulee tähän alueelle, niin se on
valtion päätettävissä. Sehän on paljon suurempi alue, josta
aikaisemmin puhuttiin. Siellä on pelivaraa sitten tämän kaava-alueen
ulkopuolella kyllä enemmän.
 

48 §

Esityslistan asia nro 7

KONALAN KORTTELIN 32033, TONTTIEN 32034/1 JA 6 SEKÄ KORTTE-

LEIDEN 32035 JA 32037 YM. ALUEIDEN (KONALAN KESKUSTA JA

HARTWALLIN ALUE) ASEMAKAAVAN MUUTTAMINEN (NRO 11558)

 

Apulaiskaupunginjohtaja Korpinen

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
 
                                          Sivulla 65 mainittu sopimus on allekirjoitettu 20.2.2007 ja 23.2.2007.
 

55 §

Esityslistan asia nro 14

ERON MYÖNTÄMINEN TIETOKESKUKSEN JOHTAJALLE JA VIRAN

TÄYTTÄMINEN

 

Ledamoten Åhman

 
                                          Siinä on kaksi niin voimakasta painovirhettä, että jotain sille on tehtävä.
Parasta ehkä pyytää se asia pöydälle tai korjattavaksi. (Välihuuto!) Se
on yks lysti. Tulevaan pöytäkirjaan pitäisi merkata kunnon ruotsia.
Puheenjohtajan välikysymys.)
 
Kohta 4, sivu 2 ruotsinkielisessä versiossa. (Välihuuto!)
(Puheenjohtajan välikommentti.) Avskedsansökan från direktören.
Se on väärin, tuo faktacentralen ...?... (Puheenjohtajan
välihuomautus.)
 
                                          HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO
 
 
 
                                          Rakel Hiltunen                                      Hannu Hakala
                                          puheenjohtaja                                       osastopäällikkö
                                          (paitsi osa 46 §:n kohdalla)
 
 
                                          Harry Bogomoloff
                                          puheenjohtaja
                                          (osa 46 §:n kohdalla)
 
 
                                          Minerva Krohn
                                          puheenjohtaja
                                          (osa 46 §:n kohdalla)
 
 
                                          Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:
 
 
                                          Mari Kiviniemi                                       Kimmo Helistö
                                          kaupunginvaltuutettu                           kaupunginvaltuutettu