Lausunto Laajasalon Stansvikin aluetta koskevasta asemakaavaehdotuksesta

LAUSUNTO LAAJASALON STANSVIKIN ALUETTA KOSKEVASTA
ASEMAKAAVAEHDOTUKSESTA

Museo

EHDOTUS Kaupunginmuseon johtokunta päättänee antaa kaupunginhallitukselle
esittelyn mukaisen lausunnon.

Lisätiedot:
Saresto Sari, vs. yksikön päällikkö, puhelin 310 36483

Hallintokeskus on pyytänyt kaupunginmuseon johtokuntaa antamaan
lausunnon kaupunginhallitukselle Stansvikin aluetta koskevasta
asemakaavan muutoksesta.

TIIVISTELMÄ Alue sijaitsee Laajasalossa, Laajasalon saaren lounaisosassa. Kaava-
alue rajautuu lännessä suunniteltuun Kruunuvuorenrannan
asuntoalueeseen, idässä se liittyy suoraan laajaan Hevossalmen ja
Tullisaaren virkistysaluekokonaisuuteen. Kruunuvuorenrantaan johtava
pääväylä, Koirasaarentie, rajaa aluetta pohjoisessa ja meri etelässä.

Asemakaava mahdollistaa Stansvikin alueen kulttuurihistoriallisten ja
luontoarvojen säilyttämisen ja alueen kehittämisen julkisena
virkistysalueena, jossa perinteinen kesäkotitoiminta,
luonnonsuojelulliset näkökohdat ja alueelle sopivat pienimuotoiset
virkistystoiminnot lomittuvat. Kartanoalueen kulttuurihistoriallinen
ympäristö suojeltavine rakennuksineen muodostaa merenrantojen
kanssa monipuolisen ja elämyksellisen ympäristön, jonka merkitys
Laajasalon keskuspuistomaisten viheralueiden ja Kruunuvuorenrannan
välimaastossa vielä korostuu tulevaisuudessa, kun
Kruunuvuorenrannan uusi asuntoalue on valmis.

Yleiskaava ja asemakaava

Helsingin yleiskaava 2002:ssa alue on kulttuurihistoriallisesti,
rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittävää
kaupunkipuistoaluetta. Kruunuvuorenrannan osayleiskaavassa (Kvsto
10.12.2008) Uudenkylän kesämaja-alue on osoitettu
asuntorakentamiseen. Stansvikin alue on virkistysaluetta, jonka
kulttuurihistoriallinen arvo tulee säilyttää (V/S1) ja virkistysaluetta, jonka
kulttuurihistoriallinen arvo sekä geologiset ja muut luonnonarvot tulee

säilyttää (V/S2).

Osayleiskaavan hyväksymispäätöksestä on jätetty 11 valitusta. Osa
valituksista koskee Stansvikin aluetta. Valituksissa esitetään Stansvikin
osalta mm., että osayleiskaava on Stansvikin osalta valtakunnallisten
alueidenkäyttötavoitteiden vastainen, ei noudata maakunta- ja
yleiskaavaa, ympäristövaikutusarvio on puutteellinen, kulttuurista ja
sosiaalista vaikutusarviota ei ole tehty, vuorovaikutus on ollut
puutteellista eikä vaihtoehtoa, jossa Uusikylä säilyisi nykyisellä paikalla
ole esitetty. Lisäksi esitetään, että Tahvonlahden harju olisi tullut
merkitä luonnonsuojelualueeksi. Valitusten sisältö vastaa pääosin
aiemmin jätettyjen mielipiteiden ja muistutusten sisältöä. Helsingin
kaupunki on antanut vastineen valituksiin hallinto-oikeudelle. Valitukset
eivät estä asemakaavojen valmistelua valitusten kohteena olevilla
alueilla. Kaupunginvaltuustoon asemakaavat voidaan viedä hallinto-
oikeuden päätöksen jälkeen, ellei hallinto-oikeuden päätöksestä
valiteta korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Maanomistus

Kaupunki omistaa maan koko kaava-alueella. Stansvikin kartanoalue
on vuokrattu Jyty Helsinki ry:lle (Julkisten ja yksityisalojen
toimihenkilöliitto). Vuokrasopimus on toistaiseksi voimassa kuuden
kuukauden irtisanomisajalla. Jyty Helsinki ry on ollut Stansvikin
kartanon vuokralainen vuodesta 1945, jolloin kartanon ydinalue
rakennuksineen vuokrattiin Helsingin kaupungin virkamiesyhdistykselle
(KVL). Myöhemmin yhdistyksen vuokra-alue laajeni Nuottaniemeen,
Koirasaarentien varteen ja Tahvonlahdenniemen kärkeen. Nykyään
Stansvikin kartanoalue, Tahvonlahden harju ja Nuottaniemi ovat yleistä
virkistysaluetta.

Alueen yleiskuvaus

Alue sijaitsee Laajasalon lounaisosassa, meren ympäröivällä
Tahvonlahdenniemellä. Niemen itäpuolen ruovikkoinen lahti,
Tahvonlahti, kurottuu syvälle aina Koirasaarentielle asti. Tahvonlahden
poukamat ovat ruovikon peittämät. Lahden keskellä on metsäinen
saari, joka on ajan myötä kasvanut kiinni mantereeseen.

Stansvikin kartanon rakennukset pihapiireineen sijaitsevat niemen
korkeimmalla kohdalla, niemen keskiosan rehevässä
kulttuurimaisemassa. Päärakennuksen edustalta itään aukeaa
kartanopuisto, jota reunustaa pienempiä kartanokokonaisuuteen

liittyviä rakennuksia. Kartanon puiseen kaksikerroksiseen
päärakennukseen johtaa komea vanha tammikuja.

Rakennettu ympäristö

Stansvikin kartanoalue on maisemallisesti merkittävä ja eheä
kokonaisuus, jonka syntyhistoria juontaa aina 1700-luvulle asti.
Stansvikin kartano on ollut aina omistajiensa kesäkäytössä.
Palvelusväki asui talviajan kartanon pihapiirin erillisissä rakennuksissa
ja huolehti mm. navettatöistä ja karjasta ympäri vuoden. Stansvikin
kartanoalueen vanhin rakennus on kartanon päärakennus (1804).
Viereinen, kartanon kesävieraiden majoitukseen tarkoitettu rakennus,
on vuodelta 1820, sitä on laajennettu vuonna 1898. Vanhimpiin
rakennuksiin kuuluu myös komea venesuoja (1820).

Kartanopuistosommitelman rakenteellisena osana on säilynyt läheisen
saaren, Vanhankylän, eteläosan näköalakalliolle sijoitettu huvimaja eli
temppeli (1800-luvun alku). Palvelusväelle rakennettiin omat tilat;
renkien talo (1820) ja piikojen talo (n. 1850), jotka ovat säilyneet.
Päärakennuksen luoteispuolella on 1920-luvulla rakennettu
kaksikerroksinen, hirsirakenteinen tilanhoitajan talo. Päärakennuksen
länsipuolelle rakennettiin useita talousrakennuksia, kuten navetta, talli,
vaunuvaja, kellari, riihi sekä länsirannan venevaja. Näistä on jäljellä
vaunuvaja, kellari ja venevaja sekä navetan kivijalka.

Uudemmat rakennukset sijaitsevat niemen länsipuolella. Niitä ovat
navetan paikalle rakennettu ravintola (1960), länsirannalla sijaitseva
hirsirakenteinen sauna (1948), talomiehen asunto (1965) ja
huoltorakennukset (1960-luku). Kartanon koillispuolella sijaitsevassa
Vanhankylän metsäisessä saaressa on 23 kesämajaa (1960–1970-
luku).

Suojelukohteet

Kaava-alue on valtakunnallisesti merkittävää rakennettua
kulttuuriympäristöä. Stansvikin kartano kuuluu Helsingin
höyrylaivareittien kesähuvila-asutuksen kokonaisuuteen. (Museovirasto
"Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt

22.12.2009".) Tahvonlahden harju on Helsingin ympäristökeskuksen
luontotietokannassa arvioitu kuuluvan arvoluokkaan I.

Asemakaavan sisältö

Puisto (VP/s)

Stansvikin kartanopuiston ydinalue on merkitty kulttuurihistoriallisesti ja
maisemallisesti arvokkaaksi puistoalueeksi. Aluetta tulee hoitaa siten,
että alueen ja rakennuskannan kulttuurihistoriallinen ja maisemallinen
arvo säilyy.

Lähivirkistysalue (VL/s-1)

Stansvikin kartanopuiston pohjoispuoli, Tahvonlahdenniemen tyvi ja
niemen selänne ovat virkistysaluetta, joka on kulttuurihistoriallisesti
merkittävää maisemakokonaisuutta ja jota tulee hoitaa siten, että sen
maisema-arvot säilyvät. Alueen sisällä on ohjeellinen alueen osa (ma),

joka tulee säilyttää avoimena.

Lähivirkistysalue (VL/s)

Tahvonlahdenniemen kärkiosa on kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen
maisemapuistokokonaisuuteen liittyvää virkistysaluetta. Aluetta tulee
hoitaa siten, että sen geologia-, luonto- ja maisema-arvo säilyvät.

Urheilu- ja virkistyspalvelujen alue (VU)

Urheilu- ja virkistystoimintojen alueelle on mahdollista sijoittaa
merellistä virkistystoimintaa palvelevia rakennuksia.

Kesämaja-alue (R-1)

Vanhankylän kesämaja-alueella on 23 kesämajaa. Kaavassa alueelle
on osoitettu 31 uutta majan rakennusalaa, joille saa rakentaa enintään
16 k-m2 suuruisen tyyppipiirustusten mukaisen kesäkäyttöön tarkoitetun
majan. Majojen läheisyyteen saa rakentaa enintään 10 m2

suuruisen tasanteen. Kesämajojen välinen etäisyys tulee olla vähintään
8 m ja niiden alapohjan tulee olla vähintään korkeustasolla +2.6.
Kesämaja-alueen keskelle, sen itärannalle, on sijoitettu alueen
yhteistilat (sauna/talousrakennus), jonka läheisyydessä on
rakentamattomaksi jäävää yhteistä ulkotilaa.

Viljelypalsta-alue (RP)

Kaksi viljelypalsta-aluetta on sijoitettu lähelle Stansvikintietä entiselle
niitylle ja kartanon pihapiiriin paikkaan jossa jo on viljelypalstoja.
Pihapiirissä palsta-aluetta jäsennetään sekä laajennetaan.

Suojelukohteet

Kaava sisältää ympäristöön kohdistuvia suojelumerkintöjä, joiden
tavoitteena on kartanomaiseman säilyttäminen ja ennallistaminen sekä
luonnonsuojelullisten arvojen säilyttäminen. Kartanoalueella
rakennukset ja ympäristö muodostavat kokonaisuuden, jossa
rakennukset, niiden ulkotilat ja laajempi maisema vaikuttavat yhdessä
alueen arvoon. Kaavamerkinnöillä (VP/s, VL/s, VL/s-1) on pyritty
suojelemaan ja tuomaan esille kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti
tärkeät alueet. Kaavamerkintä VL/s painottaa myös alueen luonto- ja
geologisia arvoja.

Kaavassa rakennukset on suojeltu kolmella kaavamerkinnällä, sr-1, sr-
1b ja sr-2. Kartanon päärakennus on kaavassa suojeltu merkinnällä sr-
1. Sr-1-merkintä antaa voimakkaimman suojan ja määrää myös
sisätilojen suojelusta sekä niiden palauttamisesta
alkuperäistoteutuksen mukaisiksi. Keltainen huvila, venevaja ja
huvimaja on suojeltu merkinnällä sr-1b, joka velvoittaa rakennuksien
suojeluun samalla tasolla kuin sr-1, lukuun ottamatta sisätiloja. Piikojen
talo, Punainen huvila, Tilanhoitajan talo, varasto (entinen vaunuvaja)
kellari ja hirsimökki (entinen sauna) on suojeltu merkinnällä sr-2, joka
määrää, ettei rakennuksia tai niiden osia saa purkaa, eikä niissä eikä
saa tehdä sellaisia korjaus-, muutos- tai lisärakentamistöitä, jotka
heikentävät rakennuksen historiallista arvoa tai muuttavat
arkkitehtuurin ominaispiirteitä. Kaikki suojeltavat rakennukset (sr-1, sr-
1b ja sr-2) ovat historiallisesti, rakennustaiteellisesti ja
aluekokonaisuuden kannalta arvokkaita rakennuksia.

Lisätietoja: Kaupunkisuunnitteluviraston sivuilta, suunnitelmat kartalla:
http://ptp.hel.fi/hanke/

ESITTELIJÄ Museo on ollut hankkeessa mukana kaavoitusprosessin eri vaiheissa.
Stansvikin kartanoalueesta on tehty ympäristöhistoriallinen selvitys ja
hoito- ja kehittämisperiaatteita on tutkittu. Asemakaavaehdotuksessa
on esittelijän näkemyksen mukaan otettu hyvin huomioon
kartanoalueen kulttuurihistorialliset, rakennustaiteelliset ja
maisemalliset arvot.

Suojelumerkinnät ovat asianmukaiset muilta osin paitsi, että Keltaisen
huvilan suojelumääräyksen tulee olla sr-1, jossa on myös arvokkaita
sisätiloja koskevia erityismääräyksiä. Kaava-alue on osa
valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä