§ 186

Valtuutettu Emma Karin toivomusponsi Stansvikinkallion lahopuujatkumon turvaamisesta ja lahokaviosammalselvityksen toimenpide-ehdotusten huomioimisesta

HEL 2018-003706 T 00 00 03

Päätös

Kaupunginhallitus merkitsi tiedoksi selvityksen kaupunginvaltuuston 14.3.2018 hyväksymän toivomusponnen (Emma Kari) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja toimittaa selvityksen ponnen ehdottajille sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

Esittelijä

vs. kansliapäällikkö

Marja-Leena Rinkineva

Lisätiedot

Timo Lindèn, vs. kaupunginsihteeri, puhelin: 310 36550

timo.linden(a)hel.fi

Muutoksenhaku

Otteet

Päätösehdotus

Päätös on ehdotuksen mukainen.

Esittelijän perustelut

Käsitellessään 14.3.2018 Laajasalon Stansvikinkallion asemakaavaa ja asemakaavan muuttamista kaupunginvaltuusto hyväksyi samalla seuraavan toivomusponnen: "Hyväksyessään kaavan kaupunginvaltuusto edellyttää selvitettävän, miten alueella havaittujen uhanalaisten lajien säilymisen kannalta olennainen lahopuujatkumo saadaan turvattua lähivirkistysalueella esimerkiksi opasteilla tai ulkoilupolkujen sijoittelulla. Lisäksi valtuusto edellyttää selvitettävän vuonna 2017 valmistuneen lahokaviosammalselvityksen pohjalta, miten selvityksessä esitetyt toimenpide-ehdotukset huomioidaan lajin säilymiseksi Helsingin alueella, ja miten lahopuun lisääminen Helsingin metsissä toteutetaan." (Emma Kari).

Hallintosäännön 30 luvun 14 §:n mukaan kaupunginhallituksen on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen myös muille valtuutetuilla.

Toivomusponnen johdosta on saatu kaupunkiympäristölautakunnan lausunto.

Lahokaviosammal on erityisesti suojeltava laji, luontodirektiivin liitteen II laji sekä uhanalaisuusluokaltaan äärimmäisen uhanalainen (CR). Lahokaviosammaleen kasvupaikkoja ei saa hävittää eikä heikentää.

Lahokaviosammal kasvaa lahopuulla, tavallisimmin kuusella, ja on vaatelias kasvupaikkansa pienilmaston suhteen. Lahokaviosammal on kooltaan vain 1 - 2 cm, ja sen esiintymät ovat pieniä. Vuonna 2017 suoritettiin lahokaviosammalinventointi (Helsingin lahokaviosammalselvitys 2017) koko Helsingin alueella. Tällöin tehtiin 54 löytöä 32:lta eri alueelta. Helsingin metsillä on varsin merkittävä rooli lajin koko Suomen levinneisyyttä ajatellen.

Lahokaviosammaleen tyypilliset kasvupaikat ovat kuusivaltaisia lehtometsiä, puronvarsia, korpia ja niiden reunoja sekä pohjoisrinteiden kosteahkoja kangasmetsiä. Laji ei viihdy tulvivilla alueilla. Järeä, sopivan kosteaksi lahonnut maapuu on lahokaviosammaleen elinympäristöä. Laji voi elää useita kymmeniä vuosia samalla rungolla. Sammaleen kasvupaikalla täytyy olla jatkumo sopivaa lahopuuta: lahopuun tulee olla maatunut noin kymmenen vuotta. Laji ei kestä mekaanista häiriötä, kuten tallaamista. Myös talousmetsämäiset hoitotoimet voivat herkästi vaurioittaa esiintymää.

Stansvikin lahokaviosammalesiintymä

Stansvikin lahokaviosammalesiintymä sijaitsee Laajasalon lounaisosassa tulevan Stansvikinkallion asuinalueen alueella noin sadan metrin päässä Koirasaarentiestä. Stansvikin esiintymä löytyi alueen asemakaavoitustyön yhteydessä. Stansvikin lahokaviosammalesiintymä on pienessä korpinotkossa kallioiden välissä. Esiintymä kasvaa pitkälle lahonneella kuusimaapuulla. Esiintymä löytyi vuonna 2016, ja se on elinvoimainen toistaiseksi vuoden 2017 uusintatarkastelun mukaan.

Löydön aikaan tekeillä ollutta Stansvikinkallion asemakaavaa muutettiin lahokaviosammalen esiintymän vuoksi. Asuintalojen korttelialuetta pienennettiin, talojen massoittelua muutettiin ja esiintymää käsittävä alueen osa merkittiin kaavaan lähivirkistysalueeksi (VL-1), joka tulee säilyttää luonnontilaisena ja jonka lahopuujatkumo tulee turvata. Aluetta tulee myös hoitaa siten, että sen maisema- ja luontoarvot säilyvät. Aluetta ei saa muuttaa kaivamalla, rikkomalla tai ottamalla tai poistamalla maa- tai lahopuuainesta. Alueelle saa tehdä katualueiden viereen luiskia ja muita välttämättömiä rakenteita.

Pistemäinen esiintymä on keskellä lähivirkistysalueeksi merkittyä aluetta. Näin ollen lahokaviosammaleen esiintymä ja välitön elinympäristö on otettu huomioon ja turvattu riittävällä tasolla nykyisessä asemakaavassa. Tulevan alueen luonnonhoidon kannalta lahokaviosammalesiintymällä ja lähivirkistysalueen kaavamääräyksellä ei ole ristiriitaa, koska hoito on vaarallisten puiden kaatoa. Kaadetut puut jätettään maapuiksi, jolloin sammaleen potentiaalista elinalustaa luodaan lisää. Maapuilla estetään myös alueen kulumista.

Lahokaviosammaleelle on riittävästi potentiaalista leviämis- ja tukialuetta molemmin puolin Stansvikinlahtea, jossa on virkistys- ja osin luonnonsuojelualueeksi merkittyjä metsäalueita. Nämä metsät ovat hyvin lahopuustoisia: niiden puusto on iäkästä ja monin paikoin metsä on sulkeutunutta.

Stansvikinkallion lahokaviosammalesiintymän säilyttämisen haaste on kasvava virkistyskäyttö Kruunuvuorenrannan asuinalueen rakentuessa. Keinoja esiintymän suojeluun ovat muun muassa kulunohjaus ja uudet polkureitit, jotka ohjaavat kulkua ja vähentävät luonnontilaisen metsänpohjan kulumista. Esiintymästä voidaan myös kertoa opastein, ja se voidaan tarvittaessa aidata. Toimenpiteet päätetään alueen jatkosuunnittelun yhteydessä. Sammaleen säilymisestä on huolehdittava myös rakentamisen aikana.

Lahokaviosammalselvitys

Vuonna 2017 valmistuneessa lahokaviosammalselvityksessä esitetään toimenpide-ehdotuksia lajin säilymiseksi koko Helsingin alueella. Toimenpide-ehdotuksina on sammaleen ydinalueen rauhoittaminen suojelupäätöksellä ja esiintymän häiriöttömyys. 1 - 10 hehtaarin kokoisia ydinalueita on tällä hetkellä Helsingissä 32 kappaletta. Ydinalueet määritellään tarkkojen esiintymäpisteiden ja niitä ympäröivän metsikkörakenteen perusteella. Määrittely tehdään virkatyönä asiantuntijoiden voimin.

Luonnonhoidossa otetaan huomioon lahokaviosammaleen pistemäiset kohteet aina. Ne rajataan ensisijaisesti toimenpiteiden ulkopuolelle. Jos näillä alueilla jouduttaisiin kuitenkin kaatamaan vaarallisia puita, kaadetut puut jätetään maapuiksi lahokaviosammaleen kasvualustaksi sekä ohjaamaan kulkua ja estämään ydinalueen kulutusta.

Lahokaviosammal ei viihdy aktiivisimmin käytetyillä metsäalueilla, koska se kärsii mekaanisista vaurioista tällaisilla paikoilla. Lahokaviosammalselvityksessä ehdotetaan kulumisen estämistä kulunohjauksen, reittien ja opastuksen keinoin. Huolena on toisaalta se, että lahokaviosammalesiintymän opastaminen tai muu merkintä saattaa houkuttaa ilkivaltaan. Lahokaviosammal näyttää viihtyvän parhaiten suhteellisen häiriöttömissä ja luonnontilaisissa metsissä, joissa on lahopuujatkumo. Selvityksessä ehdotetaan aktiivista lahopuun lisäämistä tukitoimena kohteissa, joissa ei ole muodostumassa sopivaa lahopuuta. Kuusten kaataminen tai runkojen ja tukinpätkien tuominen alueelle auttavat lahopuun syntymistä huomattavasti. Sopivan lahoamisasteen synty on kuitenkin hidas prosessi, joka tulee ottaa huomioon tässä menetelmässä.

Lahokaviosammalesiintymät otetaan huomioon luonnonhoidon suunnittelussa. Luonnonhoitoa suunniteltaessa näiden alueiden luonnonhoidon toimenpiteet sovitetaan niin, että lahokaviosammaleen elinympäristöt eivät vaarannu tai heikkene, ja luonnonhoidon keinoilla voidaan parantaa lahokaviosammaleen elinympäristöjä tuottamalla lisää lahopuuta.

Esittelijä

vs. kansliapäällikkö

Marja-Leena Rinkineva

Lisätiedot

Timo Lindèn, vs. kaupunginsihteeri, puhelin: 310 36550

timo.linden(a)hel.fi

Muutoksenhaku

Otteet

Päätöshistoria

Kaupunkiympäristölautakunta 11.09.2018 § 427

HEL 2018-003706 T 00 00 03

Lausunto

Kaupunkiympäristölautakunta antoi kaupunginhallitukselle seuraavan lausunnon:

Lahokaviosammal on erityisesti suojeltava laji, luontodirektiivin liitteen II laji sekä uhanalaisuusluokaltaan äärimmäisen uhanalainen (CR). Lahokaviosammaleen kasvupaikkoja ei saa hävittää eikä heikentää.

Lahokaviosammal kasvaa lahopuulla, tavallisimmin kuusella, ja on vaatelias kasvupaikkansa pienilmaston suhteen. Lahokaviosammal on kooltaan vain 1 - 2 cm, ja sen esiintymät ovat pieniä. Vuonna 2017 suoritettiin lahokaviosammalinventointi (Helsingin lahokaviosammalselvitys 2017) koko Helsingin alueella. Tällöin tehtiin 54 löytöä 32:lta eri alueelta. Helsingin metsillä on varsin merkittävä rooli lajin koko Suomen levinneisyyttä ajatellen.

Lahokaviosammaleen tyypilliset kasvupaikat ovat kuusivaltaisia lehtometsiä, puronvarsia, korpia ja niiden reunoja sekä pohjoisrinteiden kosteahkoja kangasmetsiä. Laji ei viihdy tulvivilla alueilla. Järeä, sopivan kosteaksi lahonnut maapuu on lahokaviosammaleen elinympäristöä. Laji voi elää useita kymmeniä vuosia samalla rungolla. Sammaleen kasvupaikalla täytyy olla jatkumo sopivaa lahopuuta: lahopuun tulee olla maatunut noin kymmenen vuotta. Laji ei kestä mekaanista häiriötä, kuten tallaamista. Myös talousmetsämäiset hoitotoimet voivat herkästi vaurioittaa esiintymää.

Stansvikin lahokaviosammalesiintymä

Stansvikin lahokaviosammalesiintymä sijaitsee Laajasalon lounaisosassa tulevan Stansvikinkallion asuinalueen alueella noin sadan metrin päässä Koirasaarentiestä. Stansvikin esiintymä löytyi alueen asemakaavoitustyön yhteydessä. Stansvikin lahokaviosammalesiintymä on pienessä korpinotkossa kallioiden välissä. Esiintymä kasvaa pitkälle lahonneella kuusimaapuulla. Esiintymä löytyi vuonna 2016, ja se on elinvoimainen toistaiseksi vuoden 2017 uusintatarkastelun mukaan.

Löydön aikaan tekeillä ollutta Stansvikinkallion asemakaavaa muutettiin lahokaviosammalen esiintymän vuoksi. Asuintalojen korttelialuetta pienennettiin, talojen massoittelua muutettiin ja esiintymää käsittävä alueen osa merkittiin kaavaan lähivirkistysalueeksi (VL-1), joka tulee säilyttää luonnontilaisena ja jonka lahopuujatkumo tulee turvata. Aluetta tulee myös hoitaa siten, että sen maisema- ja luontoarvot säilyvät. Aluetta ei saa muuttaa kaivamalla, rikkomalla tai ottamalla tai poistamalla maa- tai lahopuuainesta. Alueelle saa tehdä katualueiden viereen luiskia ja muita välttämättömiä rakenteita.

Pistemäinen esiintymä on keskellä lähivirkistysalueeksi merkittyä aluetta. Näin ollen lahokaviosammaleen esiintymä ja välitön elinympäristö on otettu huomioon ja turvattu riittävällä tasolla nykyisessä asemakaavassa. Tulevan alueen luonnonhoidon kannalta lahokaviosammalesiintymällä ja lähivirkistysalueen kaavamääräyksellä ei ole ristiriitaa, koska hoito on vaarallisten puiden kaatoa. Kaadetut puut jätettään maapuiksi, jolloin sammaleen potentiaalista elinalustaa luodaan lisää. Maapuilla estetään myös alueen kulumista.

Lahokaviosammaleelle on riittävästi potentiaalista leviämis- ja tukialuetta molemmin puolin Stansvikinlahtea, jossa on virkistys- ja osin luonnonsuojelualueeksi merkittyjä metsäalueita. Nämä metsät ovat hyvin lahopuustoisia: niiden puusto on iäkästä ja monin paikoin metsä on sulkeutunutta.

Stansvikinkallion lahokaviosammalesiintymän säilyttämisen haaste on kasvava virkistyskäyttö Kruunuvuorenrannan asuinalueen rakentuessa. Keinoja esiintymän suojeluun ovat muun muassa kulunohjaus ja uudet polkureitit, jotka ohjaavat kulkua ja vähentävät luonnontilaisen metsänpohjan kulumista. Esiintymästä voidaan myös kertoa opastein, ja se voidaan tarvittaessa aidata. Toimenpiteet päätetään alueen jatkosuunnittelun yhteydessä. Sammaleen säilymisestä on huolehdittava myös rakentamisen aikana.

Lahokaviosammalselvitys

Vuonna 2017 valmistuneessa lahokaviosammalselvityksessä esitetään toimenpide-ehdotuksia lajin säilymiseksi koko Helsingin alueella. Toimenpide-ehdotuksina on sammaleen ydinalueen rauhoittaminen suojelupäätöksellä ja esiintymän häiriöttömyys. 1 - 10 hehtaarin kokoisia ydinalueita on tällä hetkellä Helsingissä 32 kappaletta. Ydinalueet määritellään tarkkojen esiintymäpisteiden ja niitä ympäröivän metsikkörakenteen perusteella. Määrittely tehdään luontevasti virkatyönä asiantuntijoiden voimin.

Luonnonhoidossa otetaan huomioon lahokaviosammaleen pistemäiset kohteet aina. Ne rajataan ensisijaisesti toimenpiteiden ulkopuolelle. Jos näillä alueilla jouduttaisiin kuitenkin kaatamaan vaarallisia puita, kaadetut puut jätetään maapuiksi lahokaviosammaleen kasvualustaksi sekä ohjaamaan kulkua ja estämään ydinalueen kulutusta.

Lahokaviosammal ei viihdy aktiivisimmin käytetyillä metsäalueilla, koska se kärsii mekaanisista vaurioista tällaisilla paikoilla. Lahokaviosammalselvityksessä ehdotetaan kulumisen estämistä kulunohjauksen, reittien ja opastuksen keinoin. Huolena on toisaalta se, että lahokaviosammalesiintymän opastaminen tai muu merkintä saattaa houkuttaa ilkivaltaan. Lahokaviosammal näyttää viihtyvän parhaiten suhteellisen häiriöttömissä ja luonnontilaisissa metsissä, joissa on lahopuujatkumo. Selvityksessä ehdotetaan aktiivista lahopuun lisäämistä tukitoimena kohteissa, joissa ei ole muodostumassa sopivaa lahopuuta. Kuusten kaataminen tai runkojen ja tukinpätkien tuominen alueelle auttavat lahopuun syntymistä huomattavasti. Sopivan lahoamisasteen synty on kuitenkin hidas prosessi, joka tulee ottaa huomioon tässä menetelmässä.

Lahokaviosammalesiintymät otetaan huomioon luonnonhoidon suunnittelussa. Luonnonhoitoa suunniteltaessa näiden alueiden luonnonhoidon toimenpiteet sovitetaan niin, että lahokaviosammaleen elinympäristöt eivät vaarannu tai heikkene, ja luonnonhoidon keinoilla voidaan parantaa lahokaviosammaleen elinympäristöjä tuottamalla lisää lahopuuta.

Käsittely

11.09.2018 Ehdotuksen mukaan

Kaupunkiympäristölautakunta päätti käsitellä toimialajohtajan kuudennen esityksen kokouksen viidentenä asiana.

Esittelijä

kaupunkiympäristön toimialajohtaja

Mikko Aho

Lisätiedot

Niina Strengell, maisema-arkkitehti, puhelin: 310 37072

niina.strengell(a)hel.fi

Antti Siuruainen, metsäsuunnittelija, puhelin: 310 75252

antti.siuruainen(a)hel.fi