RAKENNUSVIRASTON KATU- JA PUISTO-OSASTON OSASTOPÄÄLLIKÖN VALINTA

Khs 2011-273

RYJ Kaupunginhallitus päättänee ottaa rakennusviraston katu- ja puisto-osaston osastopäällikön virkaan diplomi-insinööri Osmo Torvisen 1.5.2011 lukien 6176,11 euron kokonaiskuukausipalkan mukaisin palkkaeduin.

Samalla kaupunginhallitus päättänee, että mikäli virkaan otetaan henkilö, joka ei ole kaupungin palveluksessa eikä terveydellisiä tietoja ole käytettävissä virkaan otettaessa, päätös on ehdollinen, kunnes henkilön terveydentilasta saadun selvityksen perusteella virkaan ottaminen on vahvistettu. Selvitys on esitettävä kuukauden kuluessa virkaan ottamista koskevan päätöksen tiedoksisaannista lukien.

Pöytäkirjanote valituksi tulleelle, oikaisuvaatimusohjein muille hakijoille, yleisten töiden lautakunnalle, talous- ja suunnittelukeskukselle ja henkilöstökeskukselle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

LIITTEET	Liite 1	Yhteenveto hakijoista
	Liite 2	Rakennusvirastson katu- ja puisto-osaston... - Päätöshistoria

ESITTELIJÄ Rakennusviraston katu- ja puisto-osaston osastopäällikön virka on ollut julkisesti haettavana 10.10. - 1.11.2010.

Rakennustoimen johtosäännön 18 §:n mukaan osastotasoisen päällikön kelpoisuusvaatimus on ylempi korkeakoulututkinto, minkä lisäksi hänellä tulee olla kokemusta hallinto- ja johtamistehtävistä. Kaupungin kielitaitosäännön perusteella osastotasoisen yksikön päälliköltä vaaditaan suomenkielen erinomaista ja ruotsinkielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa.

Hakuilmoituksen mukaan katu- ja puisto-osaston osastopäällikön virkaan valittavalta edellytetään muodollisten kelpoisuusvaatimusten lisäksi hyvää johtamistaitoa, monipuolista ammatillista osaamista osaston tärkeimmiltä toimialueilta sekä kehittämishakuisuutta. Lisäksi arvostetaan aloitteellisuutta, yhteistyökykyä, hyvää kielitaitoa sekä kunnallishallinnon tuntemusta.

Virkaan valittaessa valitsijan tulee myös kunnallisissa viroissa varsinaisten kelpoisuusehtojen täyttämisen lisäksi kiinnittää huomiota perustuslain 125 §:n mukaisiin yleisiin nimitysperusteisiin eli taitoon, kykyyn ja koeteltuun kansalaiskuntoon.

Rakennustoimen johtosäännön 19 §:n mukaan osastotasoisen yksikön päällikön valitsee kaupunginhallitus lautakunnan annettua hakijoista lausuntonsa.

Virkaa haki hakuajan kuluessa 29 henkilöä.

./. Yhteenveto hakijoiden ansioista on liitteenä 1. Hakemusasiakirjat ovat kokonaisuudessaan nähtävänä kokouksessa.

Yleisten töiden lautakunnan esityslistalla hakijoista todettiin mm. seuraavaa:

” Hakija Xxx Xxxxxxxx ei ole esittänyt hakemuksessaan virkaan vaadittua ylempää korkeakoulututkintoa, joten häntä ei voi ottaa virkavaalissa huomioon.

Hakija Xxxx Xxxxxxxx ei ole esittänyt hakemuksessaan sellaista kokemusta hallinto- ja johtamistehtävistä, joita viran kelpoisuusvaatimuksissa edellytetään. Hakijat Xxxx Xxxxxxx ja Xxxxxx Xxxxxxxxxxx eivät ole esittäneet hakemuksissaan sellaista kokemusta johtamistehtävistä, jota viran kelpoisuusvaatimuksissa edellytetään. Edellä olevan johdosta heitä ei voi ottaa virkavaalissa huomioon.

Katu- ja puisto-osaston osastopäällikön viran hakijoiden ensimmäisen haastattelun suorittivat kaupungininsinööri Raimo K. Saarinen ja henkilöstöpäällikkö Tuula Mäkelä. Haastatteluihin kutsuttiin Xxxx Xxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxxxx, Xxxx Xxxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxxx, Xxxxx Xxxxx, Xxxx Xxxxxxxx, Xxxxx Xxxxxx, Xxxxxx Xxxxxx, Xxx Xxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxx, Xxxxxx Xxxxxxxx ja Osmo Torvinen.

Hakijoiden seuraavan haastattelun suorittivat yleisten töiden lautakunnan puheenjohtaja Jarmo Nieminen sekä jäsenet Tuula Hänninen ja Jussi Heinämies sekä kaupungininsinööri Raimo K. Saarinen. Haastatteluun kutsuttiin Xxxx Xxxxxxx, Xxxx Xxxxxxxx, Xxxxx Xxxx, Xxxx Xxxxxxx, Xxxxxx Xxxxx ja Osmo Torvinen.

Toisen haastattelukierroksen perusteella hakijat Xxxx Xxxxxxx, Xxxx Xxxxx, Xxxxx Xxxxx sekä Osmo Torvinen kutsuttiin soveltuvuustesteihin, jotka suoritti Psycon Oy Xxxx Xxxxxxxx, Xxxx Xxxxxx sekä Osmo Torvisen osalta. Xxxx Xxxxxxx pyynnöstä hänen soveltuvuusarviointinsa perustuu hänen luovuttamaansa aineistoon aiemmin Psycon Oy:ssä suoritetusta esimiesarvioinnista sekä siihen liittyvästä haastatteluyhteenvedosta.

[Hakijan henkilötietoja sisältävä kappale poistettu]

Osmo Torvinen on diplomi-insinööri (1975). Hän on toiminut syyskuusta 2010 Helsingin kaupungin rakennusviraston katu- ja puisto-osaston osastopäällikön avoimen viran hoitajana. Osmo Torvisen vakituinen virka on rakennusviraston katu- ja puisto-osaston investointitoimiston toimistopäällikkyys (2004 – edelleen), missä tehtävissä hän johtaa katu- ja puistoinvestointien ohjelmointia ja rakennuttamista. Aiemmin hän on toiminut rakennusviraston katuosaston rakennuttamistoimiston toimistopäällikkönä (1996 – 2004). Edellä mainittuun tehtävään sisältyy runsaan vuoden mittainen katu- ja puisto-osaston muodostamisvaiheen projektisuunnittelijan tehtävä sekä neljän kuukauden pituinen katupäällikön viranhoito. Osmo Torvinen on toiminut rakennusviraston katuosaston pohjoisen aluetoimiston piiri-insinöörinä (1991 – 1995). Hänen tehtävänään oli johtaa katujen rakentamisesta ja ylläpidosta vastaavaa alueyksikköä. Helsingin vesi- ja viemärilaitoksen verkko-osaston kunnossapitotoimiston toimistopäällikkönä Osmo Torvinen toimi vuosina 1986 – 1991.

Yleisten töiden lautakunta kutsui 26.1.2011 haastateltavaksi Xxxx Xxxxxx, Xxxx Xxxxxxx, Xxxx Xxxxxxx ja Osmo Torvisen.

Valintaprosessin aikana on todettu, että hakijan Xxxx Xxxxxx johtamiskokemus liittyy laajojen hankkeiden sekä projektien johtamiseen. Hänellä ei ole suoranaista kokemusta henkilöstöjohtamisesta.

Rakennustoimen johtosäännön 10 §:n mukaan katu- ja puisto-osasto toimii kadun ja tien pitäjänä ja huolehtii katujen, torien ja lautakunnan hallinnassa olevien viher- ja muiden yleisten alueiden suunnittelun, rakentamisen ja ylläpidon järjestämisestä sekä alueiden hallintaan liittyvistä tehtävistä, ellei muissa johtosäännöissä ole toisin määrätty. Lisäksi osasto huolehtii pysäköinninvalvontaan liittyvistä tehtävistä.

Katu- ja puisto-osastoon kuuluvat toimistotasoiset yksiköt: hallintotoimisto, palvelutoimisto (pysäköinninvalvonta, alueiden valvonta, asiakaspalvelu, vahingonkorvaus- ja lakiasiat), ylläpitotoimisto, investointitoimisto sekä suunnittelutoimisto.

Hakijoilla Xxxx Xxxxxx ja Osmo Torvinen on eniten viran kelpoisuusvaatimuksien edellyttämää hallinto- ja johtamiskokemusta. Kumpikin hakija täyttää viran kelpoisuusvaatimukset.

Xxxxx Xxxxxxx on hakemuksessa osoitettua kokemusta hallinto- ja johtamistehtävistä 22 vuotta 1 kuukautta ja Osmo Torvisella 23 vuotta 3 kuukautta.

Kunnallishallinnollista kokemusta Xxxxx Xxxxxxx on hakemuksessa osoitettu19 vuotta 5 kuukautta ja Osmo Torvisella hakemuksessa osoitettu 24 vuotta 5 kuukautta.

Osmo Torvisen kunnallishallinnon kokemus on karttunut Helsingin kaupungin palveluksesta.

Monipuolista ammatillista osaamista katu- ja puisto-osaston tärkeimmiltä toimialueilta on molemmilla hakijoilla. Xxxxx Xxxxxxx osaaminen on kertynyt mm. Varkauden, Vantaan sekä Vaasan kaupungin teknisen alan johtamistehtävissä. Osmo Torvisen toimialan osaaminen on kertynyt pääosin Helsingin kaupungin palveluksessa rakennusviraston katu- ja puisto-osaston eri toimistojen johtamistehtävissä.

Osmo Torvisella on erittäin laaja-alainen tuntemus rakennusviraston katu- ja puisto-osaston toimialalta. Hän on johtanut rakennusviraston katuosaston pohjoista aluetoimistoa, joka vastasi katujen rakentamisesta ja ylläpidosta. Lisäksi hän on toiminut rakennusviraston katuosaston rakennuttamistoimiston toimistopäällikkönä, jolloin hän vastasi katuinvestointien ohjelmoinnista ja rakennuttamisesta. Hän on toiminut myös rakennusviraston katu- ja puisto-osaston investointitoimiston toimistopäällikkönä huolehtien katu- ja puistoinvestointien ohjelmoinnista ja rakennuttamisesta. Ollessaan katuosaston rakennuttamistoimiston päällikkönä, hän toimi omasta virastaan vapautettuna katu- ja puisto-osaston muodostamisvaiheen projektisuunnittelijan tehtävissä runsaan vuoden sekä neljä kuukautta katupäällikön tehtävissä. Syyskuusta 2010 alkaen hän on osastopäällikön avoimen viran hoitajana johtanut katu- ja puisto-osastoa.

Lisäksi Osmo Torvisella on kokemusta Helsingin vesijohto- ja viemäriverkostojen rakentamisen ja ylläpidon johtamisesta. Helsingin vesi- ja viemärilaitos on tärkeä yhteistyötaho katu- ja puisto-osastolle, joten sen tehtävien ja toiminnan tuntemisesta on etua osastopäällikön tehtävissä.

Osmo Torvisella on osoitettavissa hyvää johtamistaitoa ja kehittämishakuisuutta sekä laajaa kokemusta ja tietämystä useilta niiltä osa-alueilta, jotka ovat tärkeitä katu- ja puisto-osaston osastopäällikön tehtävissä. Ottaen huomioon Osmo Torvisen rakennusviraston katu- ja puisto-osaston toimialan ja palvelutuotannon tuntemuksen, on hänellä parhaat edellytykset toimia osastopäällikön tehtävissä. Lisäksi hän on osoittanut omaavansa hyvää yhteistyökykyä. Yleisten töiden lautakunta katsoo, että hakuasiakirjojen, haastattelujen ja soveltuvuustestien perusteella suoritetussa kokonaisarvioinnissa Osmo Torvinen on hakijoista tehtävään parhaiten soveltuva. ”

Yleisten töiden lautakunta esittää 1.2.2011 lausuntonaan kaupunginhallitukselle, että rakennusviraston katu- ja puisto-osaston osastopäällikön virkaan (vakanssinumero 055100) otettaisiin diplomi-insinööri Osmo Torvinen 1.5.2011 lukien 6176,11 euron kokonaiskuukausipalkan mukaisin palkkaeduin.

./. Yleisten töiden lautakunnan lausunto on liitteessä 2 (päätöshistoria).

Esittelijä viittaa yleisten töiden lautakunnan lausuntoon ja toteaa, että hakuasiakirjojen, haastattelujen ja soveltuvuustestien perusteella Osmo Torvista voidaan pitää ansioituneimpana ja henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sopivimpana rakennusviraston katu- ja puisto-osaston osastopäällikön virkaan.

Esittelijä esittää virkaan otettavaksi diplomi-insinööri Osmo Torvisen, joka täyttää viran kelpoisuusvaatimukset ja joka voidaan koulutuksensa, työkokemuksensa ja muiden ansioidensa perusteella pitää soveltuvimpana virkaan.

Koska Osmo Torvinen siirtyy kaupungin sisällä uuteen tehtävään, hänen ei tarvitse esittää hyväksyttävää selitystä terveydentilastaan.

LAUSUNTO LUONNOKSESTA JOUKKOLIIKENTEEN SUUNNITTELUOHJEEKSI HSL-LIIKENTEESSÄ

Khs 2010-2260

RYJ Kaupunginhallitus päättänee antaa luonnoksesta joukkoliikenteen suunnitteluohjeeksi HSL-liikenteessä Helsingin seudun liikenne
–kuntayhtymälle seuraavan lausunnon:

Uusittu suunnitteluohje antaa joukkoliikenteen suunnittelijoille hyvät työkalut sekä ohjaa suunnittelua tehokkaaseen, linjastoa kokonaisuutena tarkastelevaan ja matkustajalähtöiseen suuntaan. Suunnitteluohjeen periaatteet toteuttavat strategisia tavoitteita, jossa seudun yhdyskuntarakenne on eheä ja toimii hyviin joukkoliikenneyhteyksiin perustuvan liikennejärjestelmän, erityisesti raideliikenteen tukemana.

Parhaan, viiden tähden luokan, palvelutason tavoitteen tulisi olla vaativampi. Tämän luokan olisi edustettava joukkoliikenteen huipputasoa ja sen tulisi taata sellainen palvelutaso, jolla joukkoliikenne voi olla ensisijainen kulkumuoto. Helsingissä 20 minuutin vuorovälitavoite arkipäivän myöhäisillassa sekä 30 minuutin tavoite lauantaina ja sunnuntaina eivät ole tällaisen palvelutason kannalta riittäviä.

Ohjeeseen sisältyy seitsemän (7) palvelutasoluokkaa. Näistä parhaan, viiden tähden palvelutason mukaan liikennöidään mm. Helsingin ydinkeskustassa, jossa joukkoliikenne on määritetty ensisijaiseksi kulkumuodoksi. Jotta aikataulusta riippumaton matkustaminen olisi mahdollista koko raitiovaunuliikenteessä, tulee viiden tähden palvelutason ohjearvoja tarkistaa siten, että ruuhka-aikana (6.30 - 9.30 ja 15.00 - 18.00) raitiovaunuliikenteen maksimivuoroväli on 5 - 8 minuuttia. Lisäksi vuorovälien tihentäminen päivällä ja varhaisiltaisin (9.30 - 15.00, 18.00 - 22.00) 8 - 10 minuuttiin sekä varhaisaamuisin ja myöhäisiltaisin (5.30 - 6.30, 22.00 - 24.00) 10 - 20 minuuttiin vastaavat paremmin nykytilannetta.

Neljän tähden palvelutason ohjearvoissa metroliikenteen ruuhka-ajan maksimivuoroväli 8 - 10 minuuttia sekä päivä- ja iltaliikenteen maksimivuoroväli 10 - 16 minuuttia vastaisivat ainakin alkuvaiheessa liikennekysyntää Östersundomiin. Tällöin Mellunmäestä voitaisiin ajaa Östersundomin suuntaan vain joka toinen metrojuna.

Kaikissa palvelutasoluokissa liikennöintiajat on määritelty liian väljästi liikenteen päättymisen osalta. Liikennöintiaikojen osalta jää suunnitteluohjeluonnoksessa epäselväksi, onko yöliikennettä tarkoitus järjestää palvelutasoiltaan parhaimmille alueille (neljän ja viiden tähden alueet) viikonloppuisin kaikilla liikennemuodoilla lähes läpi yön (lähtöaika keskustasta perjantaisin ja lauantaisin 4.00, perilläoloaika keskustassa lauantaina 5.45 - 6.30). Liikennöintiaikojen osalta olisi hyvä määrittää liikennöintiajan minimi, jota voidaan tarvittaessa pidentää.

Ohjeessa on asetettu suhteelliseksi matka-aikatavoitteeksi joukkoliikenteessä ruuhka-aikoina ja alueiden ja Helsingin keskustan välisillä yhteyksillä sekä runkoyhteyksillä 1,5-2 kertaa pidempi aika kuin vastaavalla henkilöautomatkalla. Tavoitteet vaikuttavat vaatimattomilta erityisesti keskuksiin suuntautuvilla runkoyhteyksillä. Suhteellista matka-aikatavoitetta tulisikin täsmentää eri yhteysvälejä koskeviksi matka-aikatavoitteiksi. Näiden toteutuminen tulisi myös kytkeä kiinteästi osaksi koko liikennejärjestelmän kehittämistä.

Alue- ja paikalliskeskusten luokitusta tulee vielä työstää. Työpaikka-, liikenne- ja palvelukeskittymien luokittelu on epäselvä ja kaipaa hiomista. Nämä muutokset kannattaa tehdä samassa yhteydessä, kun aluekohtaiset palvelutasotavoitteet asetetaan kuntien ja HSL:n yhteistyönä suunnitteluohjeen määrittelyjen seuraavana vaiheena.

Palvelutasoluokkien ja niiden perusteella tehtävien alueellisten palvelutasotavoitteiden määrittely tulee toteuttaa niin, ettei sillä ole Helsingin osalta kustannuksia lisäävää vaikutusta.

Pöytäkirjanote Helsingin seudun liikenne kuntayhtymälle, kaupunkisuunnitteluvirastolle ja liikennelaitos -liikelaitokselle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

LIITTEET	Liite 1	Suunnitteluohjeluonnos 11.11.2010
	Liite 2	Lausunto luonnoksesta joukkoliikenteen... - Päätöshistoria

ESITTELIJÄ Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymä pyytää lausuntoa luonnoksesta joukkoliikenteen suunnitteluohjeeksi HSL-liikenteessä. Lausunnossa pyydetään ottamaan yleisesti kantaa suunnitteluohjeeseen kokonaisuudessaan sekä kiinnittämään huomiota erityisesti siihen, onko suunnitteluohje riittävän selkeä ja kattava tukeakseen kuntia HSL:n kanssa yhteistyössä tehtävässä alueittaisten palvelutasotavoitteiden määrittelyssä. Lausuntoa pyydetään 11.2.2011 mennessä.

./. Suunnitteluohje on liitteenä 1.

Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymä on valmistellut ohjetta yhteistyössä kuntien ja sidosryhmien edustajien kanssa. Suunnitteluohje on tarkoitus vahvistaa HSL:n hallituksessa keväällä 2011, kun siihen on tehty mahdolliset tarkistukset kunnilta pyydettäviin lausuntoihin perustuen.

Helsingin sisäisessä joukkoliikenteessä ja YTV-alueen joukkoliikenteessä on ollut käytössä omat suunnitteluohjeensa. Kun HSL vastaa joukkoliikenteen suunnittelusta, on ollut tarkoituksenmukaista ja perustelua tarkistaa eri alueita koskevat suunnitteluohjeet ja tehdä yhteinen koko HSL-alueen liikenteen kattava suunnitteluohje. Suunnitteluohje on tarkoitettu käytettäväksi HSL-alueen joukkoliikenteen palvelutason määrittämiseen erityyppisten alueiden, aluekeskusten ja Helsingin keskustan välisillä yhteyksillä sekä linjasto- ja aikataulusuunnittelussa.

Helsingin, Espoon, Vantaan, Kauniaisen ja Keravan osalta tarkistustyö on keskittynyt voimassaolevien ohjeiden yhteensovittamiseen siten, että palvelutasoluokituksen ja suunnittelun ohjearvojen käyttö koko alueella olisi tarkoituksenmukaista. Suunnitteluohje ei sisällä alueellista palvelutasotavoitteiden määrittelyä, vaan ohje määrittelee HSL-alueen joukkoliikenteen palvelutasoluokat sekä muita joukkoliikenteen suunnitteluun liittyviä ohjeita kuten koulumatkayhteyksien suunnitteluperusteet, aikataulujen suunnitteluperusteet sekä matkustusväljyyden ja mitoituskapasiteetit. Alueelliset palvelutasotavoitteet määritellään myöhemmin aluekohtaisesti yhteistyössä HSL:n ja kuntien kesken suunnitteluohjeen hyväksynnän jälkeen.

Suunnitteluohje sisältää seitsentasoisen palvelutason luokituksen, joista pääsääntöisesti viittä luokkaa käytetään pääkaupunkiseudulla. Korkeinta, viiden tähden luokkaa käytetään alueilla, joilla joukkoliikenne nähdään ensisijaisena kulkumuotona. Sen soveltaminen tulee kyseeseen esimerkiksi Helsingin kantakaupungin alueella ja suurissa aluekeskuksissa.

Suunnitteluohjeessa määritetään palvelutaso kunkin alueen yhteyksille omaan keskukseen ja Helsingin keskustaan. Lisäksi esitetään keskusten välisten yhteyksien palvelutasotavoitteet. Ohjeessa esitetään lisäksi tavoitteet työpaikka-, liikenne- ja palvelukeskittymien yhteyksille lähimpään seudulliseen aluekeskukseen ja Helsingin keskustaan.

Kussakin palvelutasoluokassa on esitetty ohjearvot liikennöintiajoille, maksimivuoroväleille ja linnuntie-kävelyetäisyyksille pysäkeille. Liikennöintiajat on esitetty viikonpäivittäin. Vuorovälit on puolestaan esitetty kulkumuodoittain ja liikennöintijaksoittain. Kävelyetäisyystavoitteet on esitetty erikseen runko- ja raideliikenteen pysäkeille sekä muun bussiliikenteen pysäkeille.

./. Suunnitteluohjeesta on saatu kaupunkisuunnittelulautakunnan, liikennelaitos -liikelaitoksen johtokunnan sekä talous- ja suunnittelukeskuksen lausunnot. Lausunnot ovat liitteessä 2 (päätöshistoria).

Kaupunkisuunnittelulautakunta on kiinnittänyt huomiota mm. alue- ja paikalliskeskusten luokituksen täsmentämistarpeeseen.

Liikennelaitos -liikelaitoksen johtokunta on kiinnittänyt huomiota metro- ja raitioliikenteen maksimivuoroväleihin, jotka kaipaavat tarkistamista sekä liikennöintiaikojen päättymisaikoihin.

Kumpikin lausunnonantaja pitää lisäksi yhteysväleittäistä joukkoliikenteen nopeustavoitetta liian vaatimattomana.

Talous- ja suunnittelukeskuksella ei ole huomautettavaa itse ohjeeseen. Talous- ja suunnittelukeskus korostaa, että palvelutasoluokkien ja niiden perusteella tehtävien alueellisten palvelutasotavoitteiden määrittely tulee toteuttaa niin, ettei sillä ole Helsingin osalta kustannuksia lisäävää vaikutusta.

Esittelijä pitää kaupunkisuunnittelulautakunnan ja liikennelaitos -liikelaitoksen johtokunnan lausunnoissa mainittuja huomiota perusteltuina.

21.2.2011 pöydälle pantu asia

LAUSUNTO HELSINGIN SEUDUN JOUKKOLIIKENTEEN TAKSA- JA LIPPUJÄRJESTELMÄN 2014 VYÖHYKEMALLEISTA

Khs 2010-2381

RYJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Helsingin seudun joukkoliikenteen taksa- ja lippujärjestelmän 2014 vyöhykemalleista Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymälle seuraavan lausunnon:

Yleisenä havaintona Helsingin kaupunki toteaa, että Helsingin seudun joukkoliikenteen taksa- ja lippujärjestelmän 2014 vyöhykemalleja koskeva selvitys on vielä monilta osin keskeneräinen, esimerkkitarkastelut viitteellisiä ja siten todellisilta vaikutuksiltaan vaikeasti hahmotettavia. Ongelmat liittyvät erityisesti kehitettyyn kaarimalliin, jonka vyöhyke-, hinnoittelu- ja subventiotarkastelut edellyttäisivät nyt tehtyä tarkempaa tarkastelua.

Alla on tarkasteltu molempia päämalleja, kehitettyä nykymallia ja kehitettyä kaarimallia, sekä lopuksi Helsingin käsitystä vyöhykemallin valinnasta.

Kehitetty nykymalli

Kehitetty nykyjärjestelmä ei toisi merkittäviä muutoksia nykytilanteeseen nähden. Asukkaat voisivat edelleen matkustaa kaupungin sisällä alueelta toiselle samalla hinnalla. Asiakkaan näkökulmasta kuntarajoihin perustuva malli on myös helposti hahmotettavissa ja omaksuttavissa.

Nykyinen taksa- ja lippujärjestelmä on ollut sinänsä toimiva järjestelmä. Lyhyisiin kuntarajat ylittäviin seutumatkoihin liittyvät epäkohdat, jotka nykyjärjestelmässä on erityisesti koettu ongelmaksi, on mahdollista korjata melko helposti. Hinnoittelun epäsuhtaa sisäisten ja seutumatkojen välillä voitaisiin korjata tasaamalla sisäisen ja seutulipun välistä hintaporrasta. Tasaaminen kohdentuisi melko tasaisesti kuntien matkustajiin, koska seutulipun käyttö jakaantuu lähes tasan espoolaisten, helsinkiläisten ja vantaalaisten kesken. Myös vyöhykelisälipun käyttö toisi tarvittavaa joustavuutta kuntarajat ylittävään matkustamiseen.

Kehitetystä nykyjärjestelmästä aiheutuva lisärahoituksen tarve kunnille on esimerkkilaskelmien valossa esitetyistä vaihtoehdoista pienin. Kuntarajoihin perustuvassa mallissa Helsingin sisäisen lipun hintojen korotus jäisi kaarimallia pienemmäksi ilman Helsingin verorahoitusosuuden lisäystä.

Etuna on myös se, että kunnat voisivat jatkossakin vaikuttaa sisäisten lippujensa hinnoitteluun, mikä kaarimallissa on käytännössä vaikeampaa. Kaupunginhallitus edellytti 12.10.2009 joukkoliikenteen taksa- ja lippujärjestelmän 2014 alustavasta kuvauksesta antamassaan lausunnossa, että taksa- ja lippujärjestelmän tulee mahdollistaa, että kaupunki voi halutessaan ohjata lisää rahoitusta lippujen hintojen alennuksiin esimerkiksi sisäisiin kausilippuihin, vaikka muut kunnat eivät haluaisi alentaa omien sisäisten lippujensa hintoja.

Vaikutukset maankäyttöön ovat helpommin ennakoitavissa kuin kaarimallissa.

Kaarimalli

Myös kaarimalli ratkaisee lyhyisiin kuntarajat ylittäviin seutumatkoihin liittyvät epäkohdat. Myös tässä mallissa hyöty koskisi sekä helsinkiläisiä että espoolaisia ja vantaalaisia, koska seutuliikenteen käyttö jakaantuu kaupunkien kesken lähes tasan.

Kaarimalli on seudun laajenemisen, kuntarajoista riippumattoman työssäkäynnin ja palvelujen käytön kannalta teoriassa kehitettyä nykymallia parempi vaihtoehto. Lippujen hinnoittelua ja verorahoitusta sekä niitä koskevaa päätöksentekoa sekä kuntien yhteistyötä ajatellen kaarimalli on kuitenkin haasteellisempi kuin kehitetty nykyjärjestelmä.

Helsingin kannalta kaarimalleissa keskeisenä ongelmana on lippujen hintojen jyrkkä nousu sisäkaarilla. Esitettyjen hinnoitteluesimerkkien valossa joukkoliikenteen käyttö tulisi helsinkiläisille nykyistä kalliimmaksi, hintatarkasteluissa lipun hinta olisi jopa 6 – 10 % kalliimpi kuin nykyisin. Antaessaan 12.9.2009 HSL:lle lausuntonsa taksa- ja lippujärjestelmän alustavasta kuvauksesta Khs edellytti, että ”taksa- ja lippujärjestelmä tulee suunnitella ja toteuttaa niin, ettei helsinkiläisten joukkoliikenteen käyttö kallistu. Helsinki noudattaa joukkoliikennemyönteistä liikennepolitiikkaa, minkä tulee jatkossakin näkyä hyvän palvelutarjonnan lisäksi edullisina lippujen hintoina.”

Kaikissa kaarimalleissa joukkoliikennettä subventoidaan kokonaisuudessaan nykyistä enemmän (kasvua noin 8 – 21 milj. euroa mallista riippuen). Erityisesti raportissa yhteiskuntataloudellisesti parhaaksi katsottu vaihtoehto 1a edellyttää vuositasolla tuntuvaa subvention lisäystä (noin 21 milj. euroa). Tässä vaihtoehdossa Helsingin subventiotarve kasvaa vuositasolla noin 5,1 milj. euroa ja Espoon sekä Vantaa vieläkin enemmän.

Kaarimallin käyttöönotto edellyttäisikin, että Helsinki ja muut kunnat olisivat valmiita rahoittamaan joukkoliikenteen lipun hinnoittelua verovaroin selvästi nykyistä enemmän. Kaupungin taloudellinen tilanne huomioon ottaen subvention merkittävä lisääminen ei kuitenkaan ole mahdollista. Todellista subventiotarpeen suuruutta arvioitaessa on otettava huomioon, että lipun hintojen korotustarve kaarimallien hinnoitteluesimerkkien mukaan olisi varsin tuntuva verrattuna viimeaikaisiin Helsingin sisäisten lippujen hinnankorotuksiin. Mikäli lippujen hinnoittelu halutaan pitää maltillisena, on kuntien subventiotarve suurempi.

Helsingin kaupunki toteaakin, että kehitetyn kaarimallin valinta jatkokehittämisen pohjaksi edellyttää hinnoittelun ja hintaporrastuksen perusteellista tarkastelua.

Hinnan noususta johtuva Helsingin sisäisten matkojen väheneminen olisi kaarimallissa raportin mukaan 1 - 2 % -yksikön luokkaa. HSL on arvioinut, että lyhyitä matkoja siirryttäisiin kulkemaan nykyistä useammin jalan tai polkupyörällä. On toisaalta myös mahdollista, että henkilöauton käytön houkuttelevuus lyhyillä matkoilla lisääntyy, mikä ei olisi suotava kehityssuunta.

Valittavan järjestelmän tulee tukea Helsingin kaupungin strategisia linjauksia. Helsingin yhtenä strategisena painopisteenä on liikennejärjestelmän kehittäminen kestävien liikennemuotojen edistämiseksi. Liikennejärjestelmää kehitetään pääosin raideliikenteeseen perustuen, joukkoliikenteen palvelutasoa nostamalla sekä kävely- ja pyöräilymahdollisuuksia lisäämällä.

Kaarimalli vaatisikin välttämättä vyöhykerajojen tarkistamista edellä mainittujen strategisten linjausten mukaisiksi. A-vyöhykkeen tulisi kattaa koko nykyinen raitioliikenteen verkko. Lisäksi Helsingin kaupunki pitää välttämättömänä, että kaarimallissa vyöhyke B ulotettaisiin nykymetron ja länsimetron koko pituudelle. Tällaiset määrittelyt tukevat raideliikenteeseen perustuvaa joukkoliikennepolitiikkaa. Metron tulevat laajennukset voisivat ulottua myös C-alueelle.

Kaarimallissa ongelmana on yleensäkin se, miten rajojen määrittely onnistuttaisiin tekemään maankäytön kannalta luontevasti ja tasapuolisesti kuntarajojen estämättä, mutta toisaalta pystyttäisiin ottamaan huomioon peruslähtökohta, joka on matkojen pituuteen perustuva järjestelmä. Erityistä huomiota joudutaan kiinnittämään myös siihen, että vyöhykerajojen fyysinen sijainti pystytään informoimaan matkustajille selkeästi ja ymmärrettävästi. Viime kädessä ongelmat ratkeavat luopumalla kuntarajoista.

Kahden kaaren minimiostos -periaate sisäkaarilla (AB) saattaa olla helsinkiläisille vaikeasti ymmärrettävissä ja hyväksyttävissä oleva ratkaisu. Kahden kaaren minimiostos on kuitenkin hyväksyttävää, mikäli hinnoittelu pysyy kohtuullisena.

Kantakaupungin joukkoliikennejärjestelmä perustuu pitkälti raitioliikenteeseen ja kantakaupungin joukkoliikennematkat ovat pääsääntöisesti lyhyitä. Kaarimallissa taksa- ja lippujärjestelmään tulisikin sisältyä vain A-vyöhykkeelle kelpaava, kertaliput ja arvoliput sisältävä ”city-lippu”, joka palvelee satunnaista liikkumista kantakaupungin raitioverkostolla.

Kaarimallissa matkojen hinnoittelu perustuu matkan pituuteen Helsingin keskustasta. Kaarella ei ole poikittaissuunnassa rajoja, mikä tarkoittaa, että yhden kaaren maksulla voi matkustaa poikittaissuunnassa Espoon länsireunalta Vantaa itäreunalle. Nykyisin pitkät poikittaismatkat tehdään paljolti Pasilan kautta junalla (osin myös metrolla) vaihtaen toiseen junaan, jolloin matka kaarimallissa ulottuu kolmelle vyöhykkeelle. Alueen joukkoliikenteen selkäranka on raideliikenne, joka palvelee tehokkaasti suuria matkustajamääriä. Kaarimalliin perustuvan lippujen hinnoittelun vaarana on, että se kannustaa raideliikenteen sijasta matkustamaan poikittaisilla bussiyhteyksillä, mikä olisi liikennejärjestelmän tehokkaan käytön kannalta ei-toivottava kehitys. Ennusteiden mukaan poikittaiset matkat kasvavat tulevina vuosina seudulla eniten. Hinnoittelulla tulisi pyrkiä vaikuttamaan siihen, että poikittaissuunnan kasvava matkustus kanavoituu joukkoliikennejärjestelmän kannalta taloudellisimpiin ja palvelukyisimpiin liikennemuotoihin. Nyt tehdyt selvitykset eivät anna riittävää varmuutta asiaan.

Yhteenveto

Uuden taksa- ja lippujärjestelmän tulee tukea Helsingin kaupungin strategisia linjauksia, joiden eräs oleellinen osa on raideliikennemyönteinen politiikka niin joukkoliikenteessä kuin maankäytöllisissä ratkaisuissa. Valittavan järjestelmän tavoitteena tulee lisäksi pitää joukkoliikenteen matkustajamäärien merkittävää kasvua.

Kaarimallissa hinnoittelu perustuu nykymallia enemmän matkan pituuteen. Tämä vastaa nykyistä paremmin kustannusten jakautumista kuntien kesken, koska liikenteen operointikustannukset kohdennetaan kuntalaisten tekemien matkustajakilometrien mukaan. Tässä mielessä se on myös käyttäjien kannalta oikeudenmukaisempi hinnoittelumalli. Kehitetyssä nykymallissa puolestaan on monia hyviä puolia, ja järjestelmä on pääosin toiminut hyvin nykyisessä kuntaympäristössä.

Kaarimalli vaatii vielä huomattavaa jatkokehittämistä tässä lausunnossa esitetyn mukaisesti. Varsinkin maksualueiden rajojen sijainnin määrittely ja lippujen hintaportaista sopiminen kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla ovat vaikeita tehtäviä.

Sopivan tasapainon löytäminen lippujen hinnoittelun ja sitä kautta lipputulokertymän sekä subvention kesken on uudessakin järjestelmässä tärkeää. Khs edellytti taksa- ja lippujärjestelmän alustavasta kuvauksesta antamassaan lausunnossa, että taksa- ja lippujärjestelmän uudistuksessa on varmistettava riittävä lipputulokertymä. Koska tässä vaiheessa lippujen hinnat esimerkkilaskelmissa ovat vain hyvin viitteellisiä, ja vyöhykejakojen määrittely vaikuttaa merkittävästi matkustajamääriin ja lipputuloihin, on lipputulokertymän ja subventiotarpeen todellinen arviointi esitetyillä tiedoilla vaikeaa. Hinnoittelua ja hintaportaita koskevat olettamukset ovat lisäksi HSL:n selvityksen perusvaihtoehdoissa toisistaan poikkeavat, jolloin jää epäselväksi, missä määrin liikenteelliset vaikutukset johtuvat itse vyöhykemallista ja missä määrin lippujen hinnoittelusta ja erosta kuntien rahoituksessa. Asia edellyttää tarkempia selvityksiä.

HSL-alueen joukkoliikenteen rahoituksesta noin puolet katetaan kuntien rahoitusosuuksina. Tämä tekee kuntarajoista riippumattoman vyöhykemallin rahoitusta ja lippujen hinnoittelua koskevan päätöksenteon kannalta haasteelliseksi. Kuntarajoista riippumaton vyöhykemalli edellyttää, että kunnat sopivat yhteisesti kuntien rahoituksen tason ja lippujen hinnoittelun. Kun Helsinki nykyisellään subventoi joukkoliikennettä suhteellisestikin selvästi naapurikaupunkeja enemmän (vuonna 2010 Helsingin maksuosuus HSL:lle on noin 260 euroa/asukas, Espoossa noin 180 euroa ja Vantaalla noin 170 euroa), tarkoittaa yhtenäinen hinnoittelu muiden kuntien valmiutta lisätä merkittävästi joukkoliikenteen rahoitustaan.

HSL:n tekemässä raportissa on tarkasteltu vyöhykemallivaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia matkustukseen, yhdyskuntarakenteeseen ja talouteen. Selvityksessä tarkastelluille vaihtoehdoille on mahdollista laskea yhteiskuntataloudelliset tunnusluvut. Raportissa ei kuitenkaan tehty eri vaihtoehdoista varsinaisia yhteiskuntataloudellisia laskelmia. Laskelmien tekeminen auttaisi tarkastelemaan paremmin kaarimallien vaikutusta joukkoliikenteen kilpailukykyyn, vaikkakin raportissa oletetaan kaikkien kaarimallivaihtoehtojen lisäävän joukkoliikenteellä tehtävien matkojen määrää.

Käsillä olevan selvityksen pohjalta ei vielä voida tehdä lopullisia johtopäätöksiä vyöhykemallista, varsinkin kun kuntien taloudellinen tuki on nimenomaan kaarimallissa merkittävin reunaehto vaihtoehtojen liikenteellisten vaikutusten kannalta. Helsingin kaupunki katsoo, että tarvitaan lisätietoa vaihtoehtojen vaikutuksista kaikkien liikennemuotojen kulkumuoto-osuuksiin koko alueella ja kunnittain. Tarkemman tarkastelun tulee pitää sisällään myös kuntien rahoitusta, lippujen hinnoittelua ja vyöhykejakoja koskevat tarkastelut.

Helsingin kaupunki edellyttää, että lausuntojen pohjalta tarkennetut vaihtoehdot sekä niitä koskevat vaikutus- ja hyötytarkastelut tuodaan vielä erikseen kuntiin lausunnolle ennen lopullista mallin valintaa.

Helsingin kaupunki pitää tarpeellisena, että mallista riippumatta kuntien ja HSL:n kesken voitaisiin määritellä pidemmän aikavälin tavoitteet lippujen hinnoittelulle ja rahoitukselle.

Pöytäkirjanote Helsingin seudun liikenne –kuntayhtymälle sekä kaupunkisuunnitteluvirastolle ja liikennelaitos –liikelaitokselle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

LIITTEET	Liite 1	Helsingin seudun liikenne - kuntayhtymän lausuntopyyntö 14.12.2010
	Liite 2	Ote HSL:n hallituksen pöytäkirjasta 14.12.2010
	Liite 3	Esittelykalvot: TLJ 2014 vyöhykemallit ja hinnoittelu
	Liite 4	Raportti: Helsingin seudun joukkoliikenteen 2014 vyöhykemallit ja hinnoittelu
	Liite 5	Lausunto Helsingin seudun joukkoliikenteen... - Päätöshistoria

ESITTELIJÄ Helsingin seudun liikenne kuntayhtymä (HSL) pyytää lausuntoa Helsingin seudun joukkoliikenteen taksa- ja lippujärjestelmän vyöhykemalleista 15.2.2011 mennessä. Lausunnon antamiselle on saatu lisäaikaa 28.2.2011 saakka.

./. Lausuntopyyntö ja ote HSL:n hallituksen tarkastamattomasta pöytäkirjasta ovat liitteinä 1 ja 2. Esittelykalvot ’TLJ 2014 vyöhykemallit ja hinnoittelu’ on liitteenä 3 sekä raportti ’Helsingin seudun joukkoliikenteen taksa- ja lippujärjestelmän 2014 vyöhykemallit ja hinnoittelu’ liitteenä 4.

Raportti on myös luettavissa HSL:n sivuilta:

www.hsl.fi -> Mikä on HSL? -> Julkaisut -> ’Helsingin seudun joukkoliikenteen taksa- ja lippujärjestelmän 2014 vyöhykemallit ja hinnoittelu (2010/31).

HSL:n hallitus pyytää jäsenkuntien lausuntoa siitä,

1) toteutetaanko tulevaisuuden taksa- ja lippujärjestelmä nykytyyppisen, kuntarajoihin perustuvan vyöhykemallin mukaan tai HSL:n hallituksen linjausten mukaan kehitetyn uudenlaisen, kuntakaarimallin vai kuntarajoista riippumattoman kaarimallin mukaan

2) miten kaarimallia tulisi kehittää, jotta se palvelisi parhaiten kunnan maankäytön ja liikenteen kehittämistavoitteita (mm. vyöhykerajojen määrittely, vyöhykelippujen hinnoitteluperiaatteet ja hintasuhteet).

Taustaa

Helsingin seudun taksa- ja lippujärjestelmän uudistaminen liittyy matkakorttijärjestelmän uudistamiseen. Lippu- ja informaatiojärjestelmä 2014-hankkeessa (LIJ2014) uusitaan seudun matkakorttijärjestelmä ja rakennetaan ajantasainen seudullinen matkustajainformaatiojärjestelmä. Teknisen järjestelmän elinikä on 10–15 vuotta, joten sen elinkaari ulottuu vuoden 2030 tienoille. Samalla uusitaan seudun taksa- ja lippujärjestelmä, jonka tulee olla kasvavan Helsingin seudun tarpeisiin soveltuva, hyvin toimiva ja asiakkaan kannalta oikeudenmukainen ja selkeä järjestelmä, jota voidaan sen elinkaaren aikana helposti laajentaa vaiheittain.

Helsingin seudun liikenne-kuntayhtymän tavoitteena on ottaa uusi matkalippujärjestelmä käyttöön vuosina 2014 - 2015.

Selvitykset käynnistyivät vuonna 2006. YTV:n ja kuntien yhteistyönä on laadittu useita erilaisia vaihtoehtoja ja tarkasteltu niiden vaikutuksia. Jatkoon on valittu parhaiksi arvioidut vaihtoehdot. Vuonna 2009 valmistui alustava kuvaus järjestelmästä, jossa arvoliput perustuvat matkan pituuteen ja muut liput nykytyyppisesti vyöhykkeisiin.

./. Kaupunginhallitus antoi alustavasta kuvauksesta lausuntonsa 12.10.2009. Lausunto on liitteessä 5 (päätöshistoria).

HSL:n hallitus päätti 23.3.2010, että taksa- ja lippujärjestelmän perusratkaisuksi valitaan järjestelmä, jossa kaikkien päälippulajien eli kausi-, arvo- ja kertalippujen hinnoittelu perustuu vyöhykkeisiin. Päätös perustui useisiin aiempiin selvityksiin ja kuntien ja sidosryhmien niiden pohjalta antamiin lausuntoihin.

Matkan pituuteen ja sisään –ulos –leimauksiin perustuvaa järjestelmää(ns. check-in - check-out-järjestelmä)., joka oli vielä järjestelmän alustavassa kuvauksessa mukana, ei em. päätöksen jälkeen näin ollen ole nyt tarkasteltavana olevissa vaihtoehdoissa mukana. HSL:n hallituksen esityslistalta 23.3.2010 ilmenevän mukaan perusteluina on todettu mm., että ’matkan pituuteen perustuva järjestelmä olisi tuonut arvolipun käyttäjille parannuksen nykyjärjestelmän pahimpana koettuun epäkohtaan, lyhyiden kuntarajat (vyöhykerajat) ylittävien matkojen kalleuteen. Tämä olisi todennäköisesti lisännyt arvolippujen käyttöä. merkittävästi. Tällaista järjestelmää ei kuitenkaan ole vielä missään vastaavanlaisessa toimintaympäristössä käytössä. Hollannin ja Tanskan järjestelmien toteutuksessa on ajauduttu vaikeuksiin. Järjestelmän ylläpitokustannukset muodostuvat vyöhykejärjestelmää korkeammiksi reklamaatioiden suuren määrän vuoksi. Järjestelmän 10-15 vuoden elinkaaren aikana kustannusero on merkittävä.’

HSL:n hallitus päätti 14.12.2010 merkitä taksa- ja lippujärjestelmän 2014 valmistelutilanteen sekä tehdyt lisäselvitykset tiedoksi. Lisäksi HSL:n hallitus päätti todeta, että kaarimalli on kehityskelpoinen vaihtoehto nykytyyppiselle kuntarajoihin perustuvalle taksa- ja lippujärjestelmälle.

Nykyinen malli

Nykyinen lippujärjestelmä perustuu vyöhykkeisiin, jotka määräytyvät kuntarajojen mukaan. Kuntien sisäiset liput ovat yhtenäiset (vuonna 2010 hinta 30 pv:n mukaan 43 euroa) lukuun ottamatta Vantaata, jonka hintataso on korkeampi (49,50 euroa). Kahden vyöhykkeen seutulippujen hinnat ovat kaksinkertaiset sisäisiin hintoihin nähden (89 euroa).

Järjestelmää on arvosteltu eniten siitä, että lyhyitä kuntarajan ylittäviä matkoja tekevät maksavat matkastaan lähes kaksinkertaisen hinnan verrattuna niihin, jotka matkustavat kunnan sisällä.

Vyöhykemallit ja hinnoittelu

Pääperiaatteiltaan vaihtoehtoiset taksa- ja lippujärjestelmän vyöhykemallit ovat kehitetty nykymalli sekä kaarimalli. Nykytyyppisessä mallissa vyöhykkeet perustuvat kuntarajoihin. Kaarimallissa vyöhykkeet eivät perustu kuntarajoihin.

HSL on alustavasti verrannut kehitetyn nykyjärjestelmän ja kehitetyn kaarimallin vaikutuksia joukkoliikenteen talouteen, matkustukseen ja yhdyskuntarakenteeseen. Vertailun perustaksi on muodostettu esimerkkejä vyöhykerajoista ja lippujen hinnoittelusta. Esimerkit havainnollistavat vaihtoehtoisten ratkaisujen vaikutuksia. Toteutettavista vyöhykerajoista ja hinnoittelusta päätetään myöhemmin, kun perusratkaisu on valittu.

Tehdyt tarkastelut koskevat vain kausilippua, joka on vallitsevin lipputyyppi.

Molempiin vaihtoehtoihin ehdotetaan toteutettavaksi kausi- ja arvolipun yhdistelmä, ns. vyöhykelisälippu, jolloin kausilipun käyttäjät hyötyvät lipustaan myös sen kelpoisuusalueen ulkopuolelle ulottuvilla satunnaisilla matkoilla.

Kehitetty nykymalli

Kehitetyssä nykymallissa vyöhykerajat muodostuvat edelleen kuntarajoista. Hintaportaita on loivennettu nostamalla hieman sisäisten lippujen hintoja ja laskemalla seutulippujen hintoja. Ongelmallisiksi koettujen lyhyiden seutumatkojen hinnat pysyvät kuitenkin varsin korkeina.

Selvityksessä tarkasteltu kuntakaarimalli on lähinnä nykymallin muunnelma. Mallissa vyöhykekaarien ulkorajat muodostuvat kuntarajoista, mutta kaarien sisällä ei välirajoja. Siten kuntakaarimallin suurin muutos nykyiseen on kuntakohtaisten sisäisten lippujen poistuminen muiden kuin Helsingin osalta.

HSL:n alueen laajentuessa nykytyyppisen lippujärjestelmän ongelmaksi muodostuu erityisesti maksuvyöhykkeiden suuri määrä. Matkojen hinnoittelua on vaikeaa hahmottaa ja järjestelmän käyttöliittymästä tulee erityisesti arvolippujen osalta monimutkainen. Matkojen joustava hinnoittelu vaikeutuu. Mahdolliset kuntaliitokset vaikeuttaisivat hinnoittelua edelleen.

Kehitetty kaarimalli

Kehitetyssä kaarimallissa vyöhykkeet sijoittuvat kaarimaisesti laajeten Helsingin keskustasta nykyiselle HSL-alueelle sekä lähi- ja kehyskuntiin. Vyöhykekaarien rajojen lähtökohtana on etäisyys Helsingin keskustasta. Vyöhykerajat voidaan sijoittaa melko vapaasti maankäytön, joukkoliikenneverkon ja merkittävien liikenneväylien perusteella. Vyöhykekaaren ulkorajat voivat paikoin seurata myös kuntarajoja, jos se on perusteltua. Kaarien sisällä ei ole vyöhykerajoja poikittaissuunnassa. Vyöhykkeiden määrä on perusteltua pitää melko pienenä, jotta matkakorttilaitteet säilyvät helppokäyttöisinä.

Kaarimallissa lyhyiden vyöhykerajan ylittävien matkojen hinnoitteluongelmaa voidaan merkittävästi vähentää määräämällä sisimpien vyöhykkeiden osalta vähimmäisostokseksi kaksi vyöhykettä.

HSL:n teettämien tarkastelujen perusteella Helsingin esikaupunkialueet tulisivat kaarimallissa houkuttelevimmiksi paikoiksi työpaikkojen sijoittumiselle, koska niihin olisi edullisempaa matkustaa naapurikunnista. Toisaalta itäisessä Espoossa sijaitseville työpaikka-alueille olisi entistä helpompaa matkustaa joukkoliikenteellä Helsingistä.

Kaarimallissa on tarkasteltu eri alavaihtoehtoja (1a – 3). Tarkempi kuvaus malleista on liitteissä.

Saadut lausunnot

Asiasta on saatu lausunnot kaupunkisuunnittelulautakunnalta, liikennelaitos -liikelaitoksen johtokunnalta sekä talous- ja suunnittelukeskukselta. Lausunnot ovat liitteenä 5 (päätöshistoria).

Kaupunkisuunnittelulautakunnan mielestä kaarimalliin perustuva vyöhykejärjestelmä antaa hyvät mahdollisuudet joukkoliikenteen taksa- ja lippujärjestelmän kehittämiseen tulevaisuudessa. Kaupunkisuunnittelulautakunta kiinnittää kuitenkin huomiota mm. vyöhykerajojen määrittelyn ja lippujen hinnoitteluvaihtoehtojen jatkoselvittämistarpeeseen sekä hinnoittelun epäkohtien vähentämiseen. Uuden taksa- ja lippujärjestelmän on lisättävä merkittävästi joukkoliikenteen matkustajamääriä. Lisäksi tarvitaan lisätietoa vaihtoehtojen vaikutuksista kaikkien liikennemuotojen kulkumuoto-osuuksiin koko alueella ja kunnittain.

Liikennelaitos -liikelaitoksen johtokunta toteaa mm., että kuntarajoista riippumattomaan kaarimalliin siirtyminen on oikea suunta uudistettaessa nykyistä taksa- ja lippujärjestelmää Helsingin seudun työssäkäyntialueella. Myönteinen kehitys Helsingin joukkoliikennepalvelujen käytössä ei saa taksa- ja lippujärjestelmän muutoksen myötä vaarantua. Lisäksi johtokunta pitää tarpeellisena vain A-vyöhykkeelle kelpaavaa, arvoliput ja kertaliput sisältävää lippua sekä B-vyöhykkeen määrittelyä siten, että koko nykyinen metro ja Länsimetro ovat B-vyöhykkeen sisällä.

Talous- ja suunnittelukeskus on kiinnittänyt huomiota hinnoitteluun ja kuntien rahoitusosuuden kasvuun erityisesti kaarimallissa. Kaupungin taloustilanne ei mahdollista joukkoliikenteen verorahoituksen kasvattamista. Kaarimallissa lippujen hinnoittelu pohjautuu nykyistä enemmän matkan pituuteen eli se lisää kustannusvastaavuutta lippujen hinnoittelussa ja on tässä mielessä asiakkaan näkökulmasta nykymallia oikeudenmukaisempi hinnoittelumalli. Kuntarajoista riippumattomaan kaarimalliin liittyy kuitenkin talous- ja suunnittelukeskuksen mielestä ongelmia lippujen hinnoittelun ja verorahoituksen, näitä koskevan päätöksenteon sekä kuntalaisten tasavertaisuuden näkökulmasta.

Talous- ja suunnittelukeskus katsoo, että ennen lopullista vyöhykemallin valintaa, tulisi vaihtoehtoisten vyöhykemallien, erityisesti kaarimallin liikenteelliset vaikutukset selvittää yhteistyössä kuntien kanssa vielä nyt tehtyä selvitystä tarkemmin.

./. Lausunnot kokonaisuudessaan ovat liitteessä 5 (päätöshistoria).

Esittelijän kannanotot

HSL:n budjetissa 2010 lipputulot olivat noin 240 milj. euroa, josta Helsingin osuus (sisäinen liikenne ja seutuliput) oli noin 145 milj. euroa (60 %). Liikenteen operointikustannukset olivat noin 386 milj. euroa, josta Helsingin osuus oli 226 milj. euroa. HSL:n budjetissa 2010 kuntaosuudet (tariffituki) oli noin 230 milj. euroa, josta Helsingin osuus oli noin 145 milj. euroa (63 %).

Helsingin sisäisten lippujen osuus koko HSL-alueen lipputuloista on noin puolet. Pääkaupunkiseudun sisäisillä matkoilla voimassa oleva seutulippu tuottaa kokonaisuudessaan vajaa 40 % lipputuloista. Seutulipun käyttö jakautuu lähes tasan espoolaisten, helsinkiläisten ja vantaalaisten kesken.

Valittavalla vyöhykemallilla on Helsingin kannalta suuri merkitys, koska Helsingin osuus pääkaupunkiseudun joukkoliikenteessä on suuri.

Kehitetty nykymalli

Kehitetty nykyjärjestelmä ei merkitsisi merkittäviä muutoksia nykytilanteeseen. Asukkaat voisivat edelleen matkustaa kaupungin sisällä alueelta toiselle samalla hinnalla. Järjestelmä on helppo omaksua.

Hinnoittelun epäsuhtaa sisäisten ja seutumatkojen välillä voitaisiin korjata tasaamalla sisäisen ja seutulipun välistä hintaporrasta. Tasaaminen kohdentuisi melko tasaisesti kuntien matkustajiin, koska seutulipun käyttö jakaantuu lähes tasan espoolaisten, helsinkiläisten ja vantaalaisten kesken. Hintasuhteiden parantaminen lisäisi erityisesti espoolaisten ja vantaalaisten joukkoliikenteen käyttöä, mikä nostaa näiden kaupunkien rahoitusosuutta. Helsingin liikennöintikustannukset ja rahoitusosuus laskisivat esimerkkihinnoittelulla.

Kehitetystä nykyjärjestelmästä aiheutuva lisärahoituksen tarve kunnille on esitetyistä vaihtoehdoista pienin. Etuna on myös se, että kunnat voisivat jatkossakin vaikuttaa sisäisten lippujensa hinnoitteluun. Vaikutukset maankäyttöön ovat helpommin ennakoitavissa kuin kaarimallissa.

Kaarimalli

Kaarimalli on kuntarajoista riippumatonta työssäkäyntiä ja palvelujen käyttöä ajatellen käyttäjille hyvä vaihtoehto, jonka vyöhykerajojen omaksuminen tosin voi olla vaikeampaa kuin kuntarajaan perustuva. Kaarimallissa hinnoittelu perustuu nykyistä enemmän matkan pituuteen. Tämä vastaa nykyistä paremmin kustannusten jakautumista kunnille, koska liikenteen operointikustannukset kohdennetaan kuntalaisten tekemien matkustajakilometrien mukaan.

Matkustaminen kuntarajojen yli ja palvelujen saavutettavuus kuntarajoista riippumatta on helpompaa. Lyhyillä seutumatkoilla lipun hinta laskisi esimerkkihinnoittelujen mukaan huomattavastikin. Joukkoliikenteen käyttö näillä matkoilla voisi lisääntyä merkittävästi. Erityisesti itäinen Espoo ja Vantaan Länsimäki, jotka kaikissa hinnoitteluesimerkeissä sijaitsevat edullisimmalla vyöhykkeellä, hyötyisivät kaarimalleissa.

Kaarimallissa vaikutukset liikkumiseen, maankäyttöön ja ympäristöön ovat esimerkkimallien mukaan kaikkiaan merkittävämmät kuin kehitetyssä nykymallissa. Maksuvyöhykkeiden lisääminen sekä hinnoittelu voidaan kaarimallissa tehdä seudun laajentuessa joustavammin kuin kuntarajoja noudattavassa mallissa.

Kaarimalli lisää seudullista matkustamista sekä pääkaupunkiseudulla että koko HSL -seudulla, hinnoitteluesimerkeissä 5 ja 10 % -yksikön välillä. Kaarimallissa poikittaisliikenteen matkustaminen on säteittäisten vyöhykerajojen puuttuessa helppoa, mutta ongelmaksi voi tulla poikittaisen bussiliikenteen voimakas lisääntyminen tai lisäystarve joukkoliikennejärjestelmän kannalta järkevämmän ja palvelukykyisemmän raideliikenteen kustannuksella.

Helsingin kannalta kaarimalleissa ongelmana on lippujen hintojen suuri nousu sisäkaarilla. Esitettyjen hinnoitteluesimerkkien valossa joukkoliikenteen käyttö tulisikin helsinkiläisille nykyistä kalliimmaksi, hintatarkasteluissa lipun hinta olisi jopa 6 – 10 % kalliimpi kuin nykyisin. Antaessaan 12.9.2009 HSL:lle lausuntonsa taksa- ja lippujärjestelmän alustavasta kuvauksesta Khs edellytti, että ”taksa- ja lippujärjestelmä tulee suunnitella ja toteuttaa niin, ettei helsinkiläisten joukkoliikenteen käyttö kallistu. Helsinki noudattaa joukkoliikennemyönteistä liikennepolitiikkaa, minkä tulee jatkossakin näkyä hyvän palvelutarjonnan lisäksi edullisina lippujen hintoina.”

Mikäli kehitetty kaarimalli valitaan, tulisi esittelijän mielestä hinnoitteluun ja hintaporrastukseen jatkossa kiinnittää erityistä huomiota. Kehitetyssä kaarimallissa yksittäisen kunnan mahdollisuus vaikuttaa hinnoitteluun ja samalla myös subventiotasoon on vähäisempi kuin nykyisessä tilanteessa. Hinnoittelu edellyttää yhteistyötä vyöhykkeen kuntien kesken, mikä mm. kuntien taloudellinen tilanne huomioon ottaen voi olla haasteellista.

Esittelijä pitää kaupunkisuunnittelulautakunnan tapaan tarpeellisena sitä, että kuntien ja HSL:n kesken voitaisiin määritellä pidemmän aikavälin tavoitteet lippujen hinnoittelulle ja rahoitukselle. Tämä tulisi tehdä, valittiinpa vaihtoehdoista kumpi tahansa.

Hinnan noususta johtuva Helsingin sisäisten matkojen väheneminen olisi raportin mukaan 1 - 2 % -yksikön luokkaa. HSL on arvioinut, että lyhyitä matkoja siirryttäisiin kulkemaan nykyistä useammin jalan tai polkupyörällä. On toisaalta myös mahdollista, että henkilöauton käytön houkuttelevuus lyhyillä matkoilla lisääntyy. Esittelijä yhtyy kaupunkisuunnittelulautakunnan näkemykseen siitä, että eri vaihtoehtojen vaikutuksia kaikkien liikennemuotojen kulkumuoto-osuuksiin täytyy vielä selvittää paremmin, jotta valinta eri vaihtoehtojen välillä voitaisiin tehdä. Uuden taksa- ja lippujärjestelmän tavoitteena tulee pitää joukkoliikenteen matkustajamäärien merkittävää kasvua.

Helsingin eräänä strategisena painopisteenä on liikennejärjestelmän kehittäminen kestävien liikennemuotojen edistämiseksi. Liikennejärjestelmää kehitetään pääosin raideliikenteeseen perustuen, joukkoliikenteen palvelutasoa nostamalla sekä kävely- ja pyöräilymahdollisuuksia lisäämällä.

Kantakaupungin joukkoliikennematkat ovat pääsääntöisesti lyhyitä, ja toisaalta kantakaupungin joukkoliikennejärjestelmä perustuu pitkälti raitioliikenteeseen. Esittelijä on samaa mieltä liikennelaitos -liikelaitoksen johtokunnan kanssa siitä, että taksa- ja lippujärjestelmään tulisi kaarimallissa sisältyä vain A-vyöhykkeelle kelpaava ”city-lippu”. A-vyöhykkeen tulee kattaa koko nykyinen raitioliikenteen verkko ja B-vyöhykkeen nykymetron ja länsimetron koko pituus. Tällainen määrittely tukee raideliikenteeseen perustuvaa joukkoliikennepolitiikkaa.

Lausunnossa on mainittu vyöhykerajojen määrittelyyn liittyvistä ongelmista. Viime kädessä ongelmat ratkeaisivat luopumalla kuntarajoista.

Joukkoliikenteen käytön lisääntyessä liikenteen palvelutasoa on lisättävä, mikä merkitsee liikennöintikustannusten kasvua. Kaikissa kaarimallivaihtoehdoissa joukkoliikenteen liikennöintikustannukset kasvavat (kasvua 6,9 – 10,3 milj. euroa), erityisesti vaihtoehdoissa 1a ja 1b. Liikenteen operointi rahoitetaan lipputuloilla ja kuntien maksamilla kuntaosuuksilla (subventio). Lipputulot pienenevät (vähennystä 1,3 - 10.7 milj. euroa), erityisesti vaihtoehdoissa 1a ja 3.

Kaupungin taloudellinen tilanne huomioon ottaen subvention merkittävä lisääminen on vaikeaa. Todellista subventiotarpeen suuruutta arvioitaessa on otettava huomioon, että lipun hintojen korotustarve kaarimallien hinnoitteluesimerkkien mukaan olisi varsin tuntuva verrattuna viimeaikaisiin Helsingin sisäisten lippujen hinnankorotuksiin. Mikäli lippujen hinnoittelu halutaan pitää maltillisena, kasvaa subventiotarve entisestään. Toisaalta Khs edellytti taksa- ja lippujärjestelmän alustavasta kuvauksesta antamassaan lausunnossa, että taksa- ja lippujärjestelmän uudistuksessa on varmistettava riittävä lipputulokertymä.

Vielä esittelijä toteaa, että HSL:n tekemässä raportissa on tarkasteltu vyöhykemallivaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia matkustukseen, yhdyskuntarakenteeseen ja talouteen. Selvityksessä tarkastelluille vaihtoehdoille on mahdollista laskea yhteiskuntataloudelliset tunnusluvut. Raportissa ei kuitenkaan tehty eri vaihtoehdoista varsinaisia yhteiskuntataloudellisia laskelmia. Yhteiskuntataloudellisten laskelmien tekeminen auttaisi tarkastelemaan paremmin kaarimallien vaikutusta joukkoliikenteen kilpailukykyyn.

Esittelijä toteaa johtopäätöksenään, että kaarimalli sisältää monia epävarmuustekijöitä, joita on käsitelty lausunto-osassa sekä saaduissa lausunnoissa. Kehitetyllä nykyjärjestelmällä puolestaan on monia etuja, joten valinta kehitetyn nykyjärjestelmän ja kaarimallin välillä edellyttää vielä lisäselvittelyjä ennen lopullista valintaa mallien välillä.

LAUSUNTO OIKEUSMINISTERIÖLLE ADOPTIOLAINSÄÄDÄNNÖN UUDISTAMISTA KOSKEVASTA TYÖRYHMÄMIETINNÖSTÄ

Khs 2010-2393

VS. STJ Kaupunginhallitus päättänee antaa oikeusministeriölle adoptiolainsäädännön uudistamista koskevasta työryhmämietinnöstä seuraavan lausunnon:

Mietinnössä ehdotetaan uudistettavaksi adoptiota koskeva lainsäädäntö kokonaisuudessaan. Adoptiolainsäädännön kokonaisuudistuksen yleisenä ja ensisijaisena tavoitteena on edistää lapsen edun toteutumista adoptioasioissa. Tarkoituksena on lisäksi erityisesti yhdenmukaistaa adoptioprosessia kotimaisissa ja kansainvälisissä adoptioissa, parantaa asiaan osallisten oikeusturvaa adoptioprosessin eri vaiheissa, ehkäistä ennalta itsenäisiin adoptioihin liittyviä riskejä sekä kehittää adoptioasioita käsittelevien viranomaisten organisointia nykyistä tarkoituksenmukaisemmaksi.

Helsingin kaupungin sosiaalivirasto on ollut edustettuna esitystä laatineessa työryhmässä. Helsingin sosiaaliviraston näkemykset niin adoptioneuvonnasta kuin kansainvälisestä adoptiopalvelunannosta ovat tulleet huomioiduiksi lakiehdotusta valmisteltaessa.

Kaupunginhallitus pitää adoptiolainsäädännön uudistamiselle asetettua tavoitetta lapsen edun toteutumisesta adoptioasioissa erittäin tärkeänä. Lapsen edun ensisijaisuuden korostaminen muihin adoptiossa huomioitaviin näkökohtiin nähden ja tämän periaatteen kirjaamisen lakiin tulisi ohjata kaikkia adoptioasian hoitamiseen osallistuvia tahoja etsimään sellaisia ratkaisuja ja toimenpidevaihtoehtoja, jotka kussakin yksittäistapauksessa parhaiten vastaavat lapsen etua.

Esityksen 6 §:ssä ja 7 §:ssä säädetään hakijan enimmäisiästä sekä ikäerosta adoptoitavaan. Kaupunginhallitus ei katso aiheelliseksi merkitä tarkkoja ikärajoja, sillä nykyinen laki mahdollistaa luvan eväämisen tai rajoitusten asettamisen tapauskohtaisesti niin harkittaessa. Lisäksi mahdolliset ikärajoitukset tulevat automaattisesti huomioitua kohdemaan asettamien ikärajoitusten myötä.

Esityksen 8 ja 9 §:ssä säädetään yhteisadoption edellytyksistä. Ehdotetun adoptiolain mukaan vain aviopuolisot voisivat adoptoida yhdessä. Tämä vastaa nykyistä lakia. Rekisteröidyssä parisuhteessa elävä tai yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa tai muussa parisuhteessa elävä voisi adoptoida lapsen vain yksin. Esityksen 13 §:n mukaan adoptiota em. tilanteissa ei voida vahvistaa kuitenkaan ilman parisuhteen toisen osapuolen suostumusta. Kaupunginhallitus katsoo, että lapsen edun mukaista on tulla sijoitetuksi perheeseen, jonka molemmat vanhemmat ovat saaneet adoptioneuvontaa, heidän valmiutensa adoptiovanhemmiksi on arvioitu ja he ovat molemmat sitoutuneita adoptioon adoptiovanhempina. Esityksen mukaan adoptiolapsi tarvitsee usein erityistä hoivaa ja tukea. Kahden vanhemman perhe nähdään yleensä vahvuutena ja näin ollen lapsen kahdesta tosiasiallisesta vanhemmasta olisi lapsen edun mukaista tulla myös hänen adoptiovanhempiaan. Kaupunginhallitus katsoo, että yhteisadoption rajaaminen vain aviopuolisoihin ei ole lapsen edun mukaista.

Esityksen yhtenä tavoitteena on vahvistaa adoptoitavan lapsen biologisen isän asemaa adoptioprosessissa. Kaupunginhallitus pitää ehdotettujen adoption suhdetta vanhemmuuden vahvistamiseen koskevien nimenomaisten säännösten ottamista lakiin perusteltuna. Biologisen isän aseman turvaaminen on tärkeää, jotta isän halu ja valmiudet huolehtia lapsensa hoidosta ja kasvatuksesta tulevat arvioiduiksi ennen lapsen adoptiota. Lapsen edun mukaista on myös mahdollisuus myöhemmin saada tietoonsa adoptioasiakirjoista biologisen isänsä henkilöllisyys. Kaupunginhallitus pitää myös tärkeänä, että mahdollisessa isyyslain uudistamisessa huomioidaan liittymät adoptiolakiin.

Adoptiolakiin ehdotetaan otettavaksi nykyistä kattavammat ja täsmällisemmät säännökset adoptioneuvonnasta. Tarkoituksena on erityisesti luoda edellytyksiä adoptioneuvonnan sisällölliselle kehittämiselle. Adoptiolakiin ehdotetaan otettavaksi nykyistä tarkemmat säännökset myös adoption vahvistamisen jälkeen annettavasta adoptioneuvonnasta eli ns. jälkipalvelusta. Uusilla säännöksillä on tarkoitus myös selkiyttää adoptioneuvonnan antajan ja kansainvälisen adoptiopalvelunantajan tehtäviä jälkipalvelussa. Kaupunginhallitus pitää adoptioneuvonnan kehittämistä tärkeänä. Jälkipalvelun kehittämisellä voidaan myötävaikuttaa adoptioiden onnistumiseen ja ennaltaehkäistä adoptioperheiden mahdollisten vaikeuksien kärjistymistä. Kaupunginhallitus katsoo, että adoptioneuvonnan kehittämisen lisäksi adoptiolasten erityistarpeet tulee huomioida riittävästi myös perheille suunnatuissa peruspalveluissa, joissa adoptio-osaamista tulisi lisätä.

Esityksen 8 luku pitää sisällään säännökset, jotka koskevat adoptiolapsen yhteydenpitoa aikaisempaan vanhempaan. Esityksen mukaan yhteydenpidon vahvistaminen aikaisempaan vanhempaan eli ns. avoin adoptio merkitsee sitä, että lastensuojelulla on käytettävissä monipuolisempi valikoima keinoja, joilla edistää lapsen edun toteutumista kunkin yksittäistapauksen olosuhteita vastaavalla tavalla. Lastensuojelun näkökulmasta avoin adoptio antaa esim. pitkäaikaiseen perhehoitoon sijoitetulle lapselle mahdollisuuden turvalliseen kasvuun ja kehitykseen adoptioperheessä ja lisäksi mahdollisuuden säilyttää ja ylläpitää suhdettaan aikaisempaan perheeseensä. Mahdollisuus avoimeen adoptioon saattaa lisätä sijoitettujen lasten vanhempien kiinnostusta luovuttaa lapsensa adoptioon. Kaupunginhallitus katsoo uusien säännösten parantavan erityisesti sijoitettujen lasten mahdollisuutta turvalliseen kasvuun ja kehitykseen pysyvässä perheessä samalla säilyttäen yhteyden biologisiin vanhempiinsa.

Esityksen 58 § ja 59 § sisältävät säännökset yhteydenpitoa koskevan sopimuksen vahvistamisesta ja vahvistetun sopimuksen muuttamisesta. Esityksen mukaan sopimus on vahvistettavissa ja muutettavissa vain tuomioistuimessa. Esityksen mukaan tarkoituksena on, että yhteydenpitoa koskeva sopimus tehdään yleensä ennen adoption vahvistamista ja sopimuksen vahvistamista haetaan adoption vahvistamisen yhteydessä. Yhteydenpitoa koskevan sopimuksen vahvistamista voidaan poikkeuksellisesti hakea myös erillisenä asiana adoption vahvistamisen jälkeen. Kaupunginhallitus pitää tämän ns. ensimmäisen yhteydenpitoa koskevan sopimuksen vahvistamista tuomioistuimessa perusteltuna. Kaupunginhallitus katsoo kuitenkin, että tuomioistuimessa vahvistetun yhteydenpitoa koskevan sopimuksen muuttaminen tulisi olla mahdollista sopimusteitse siten, että sopimus esitetään vahvistettavaksi lapsen kotipaikan sosiaalilautakunnalle. Tällöin sopimuksen muuttamista koskeva menettely vastaisi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 8 §:n mukaista sopimuksen vahvistamismenettelyä. Menettely sopimuksen muuttamista koskevassa asiassa tulisi olla riittävän joustavaa. Kun yhteydenpitoa koskeva sopimus tehdään adoptioneuvonnan antajan myötävaikutuksella ja tarvittaessa yhteistyössä lapsen sijaishuollosta vastaavien työntekijöiden kanssa, voidaan lähteä siitä, että sopimus on lapsen edun mukainen.

Lain voimaantullessa siirtymäajan tulisi olla niin pitkä, että se mahdollistaa aloitetun adoptioprosessin läpiviemisen. Tämä tarkoittaa, että vanhan lain aikana myönnetty adoptiolupa olisi mahdollista uusia tarpeellisen monta kertaa, eikä rajata uusimista vain yhteen kertaan kuten nyt ehdotetaan.

Pöytäkirjanote oikeusministeriölle sähköisesti osoitteeseen oikeusministerio@om.fi sekä sosiaalilautakunnalle.

Lisätiedot:
Tapiolinna Hilkka, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 310 36048

LIITTEET	Liite 1	Adoptiolainsäädännön uudistaminen. OM Mietintöjä ja lausuntoja 84/2010
	Liite 2	Lausunto oikeusministeriölle adoptiolainsäädännön... - Päätöshistoria

ESITTELIJÄ Oikeusministeriö on pyytänyt lausuntoa 21.12.2010 lähettämällään sähköpostiviestillä adoptiolainsäädännön uudistamista koskevasta työryhmämietinnöstä (OM 16/41/2007) 18.2.2011 mennessä. Lausunnon antamiselle on saatu lisäaikaa 11.3.2011 asti.

./. Mietintö on tämän asian liitteenä 1. Mietintö on saatavilla myös oikeusministeriön verkkosivuilla osoitteessa http://www.om.fi/Etusivu/Julkaisut/Mietintojajalausuntoja > Mietintöjen ja lausuntojen arkisto > Mietintöjä ja lausuntoja 2010 > 84/2010 Adoptiolainsäädännön uudistaminen.

Mietinnössä ehdotetaan uudistettavaksi adoptiota koskeva lainsäädäntö kokonaisuudessaan. Nykyinen lapseksiottamisesta annettu laki ehdotetaan kumottavaksi ja korvattavaksi uudella adoptiolailla. Lisäksi ehdotetaan muutoksia avioliittolakiin ja eräisiin muihin lakeihin.

Uudistetun adoptiolainsäädännön yleisenä ja ensisijaisena tavoitteena on edistää lapsen edun toteutumista adoptioasioissa. Tämän ohella tarkoituksena on kehittää kotimaista adoptioprosessia ottamalla lakiin tarkemmat säännökset adoptioneuvonnasta ja saattamalla myös kotimaiset adoptiot lupamenettelyn alaiseksi kansainvälisten adoptioiden tavoin. Samalla adoptioasioita käsittelevien viranomaisten organisointia kehitetään nykyistä tarkoituksenmukaisemmaksi.

Uudistuksen tavoitteena on myös ehkäistä ennalta niin kutsuttuihin itsenäisiin adoptioihin liittyviä riskejä. Tähän pyritään muun muassa tuomalla ilman palvelunantajaa tapahtuvat adoptiot lupamenettelyn piiriin.

Ehdotettu adoptiolaki sisältää kokonaan uudet säännökset siitä, että tuomioistuin voi vahvistaa sopimuksen, joka koskee adoptiolapsen yhteydenpitoa aikaisempaan vanhempaansa adoption jälkeen.

Lisäksi mietinnössä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyy Strasbourgissa 27 päivänä marraskuuta 2008 lasten adoptiosta tehdyn uudistetun yleissopimuksen.

Asiassa on saatu sosiaalilautakunnan (8.2.2011) lausunto.

./. Asiaan saatu sosiaalilautakunnan lausunto löytyy kokonaisuudessaan päätöshistoriasta, joka on tämän asian liitteenä. Sosiaalilautakunnan päätös syntyi äänestyksen jälkeen. Äänestyksen tulokset ilmenevät sosiaalilautakunnan lausunnosta. Esittelijän esitys poikkeaa sosiaalilautakunnan esityksestä muutoksenhaun osalta (29 § ja 50 §). Esittelijä katsoo, että tältä osin tulee noudattaa voimassaolevaa oikeuskäytäntöä.

21.2.2011 pöydälle pantu asia

ESITYKSEN TEKEMINEN SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖLLE SOSIAALITOIMEN JA TERVEYSTOIMEN YHTEISTOIMINNAN EDISTÄMISEKSI TIETOSUOJALAINSÄÄDÄNTÖÄ MUUTTAMALLA

Khs 2010-2161

VS STJ Kaupunginhallitus päättänee tehdä sosiaali- ja terveysministeriölle seuraavan esityksen sosiaalitoimen ja terveystoimen yhteistoiminnan edistämiseksi tietosuojalainsäädäntöä muuttamalla:

Kaupunginhallitus yhtyy tietosuojavaltuutetun sosiaali- ja terveysministeriölle 23.10.2009 tekemässä aloitteessa asiakastietojen ja potilastietojen käsittelyä koskevien säännösten selkeyttämiseksi sosiaalihuollon palveluissa esitettyihin näkemyksiin.

Lainsäädäntöön tulisi sisällyttää nykyistä selkeämmät säännökset yhteisissä palveluissa syntyvien asiakas- ja potilastietojen käsittelyyn. Sosiaalihuollon asiakastietojen ja potilastietojen käsittelyä koskevassa lainsäädännössä ei tällä hetkellä ole riittävästi huomioitu sellaisia sosiaalihuollon palveluita, joihin sisältyy potilaan hoitoa.

Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon välisestä tietojen antamisesta ja oikeudesta tiedon saamiseen olisi säädettävä erikseen.

Edellä mainitun sääntelyn sisällön tulisi vastata sitä, mitä kotihoidon kokeilulaissa on säädetty.

Jos lainsäädännön muutoksia voidaan harkita vain yksittäisiin lainkohtiin, tulisi potilaslain 13 §:ää täydentää siten, että siihen lisättäisiin sosiaalihuollon asiakaslain 17 §:ää vastaavat säännökset. Tällöin terveydenhuollon toimintayksikkö olisi oikeutettu oma-aloitteisesti antamaan potilaan hoitamisessa tarvittavia tietoja.

Vastaavasti sosiaalihuollon asiakaslain 20 §:ää tulisi täydentää siten, että sosiaalihuollossa (esim. vanhainkodissa) työskentelevällä terveydenhuollon ammattihenkilöltä olisi oikeus saada terveyskeskuksessa työskentelevältä terveydenhuollon ammattihenkilöltä potilastietoja.

Vastaavasti sosiaalihuollon asiakaslain 17 §:n luetteloa tarkoituksista, joihin salassa pidettäviä tietoja voidaan luovuttaa, tulisi täydentää siten, että tietoja voidaan luovuttaa myös sellaisista sosiaalihuollon palveluun kuuluvista potilastiedoista, joita käsitellään potilaslain mukaisesti.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakaskastietojen sähköisestä käsittelystä annetun lain 10 §:ää tulisi täydentää siten, että tietoja voitaisiin luovuttaa toisen terveydenhuollon palvelun antajan lisäksi sosiaalihuollon antajalle.

Tietojen luovuttaminen teknisen käyttöyhteyden välityksellä tulisi lainsäädännössä sallia tilanteissa, joissa tiedon käyttötarkoitus eri rekistereissä on asiakkaan hoidon ja huollon selvittäminen, järjestäminen tai toimeenpano. Tämä edellyttäisi, että sosiaalihuollon asiakaslain 21 §:ään lisättäisiin säännökset, joiden mukaan sosiaalihuollon viranomainen voi saada sosiaalihuollon ja terveydenhuollon viranomaisilta teknisen käyttöyhteyden avulla näiden henkilörekistereissä olevia asiakaslain 20 §:ssä tarkoitettuja salassa pidettäviä henkilötietoja asiakkaan suostumuksesta riippumatta, kun tiedon käyttötarkoitus on asiakkaan hoidon, huollon selvittäminen, järjestäminen tai toimeenpano.

Vastaavasti potilaslakiin tulisi lisätä säännökset, joiden mukaan terveydenhuollon viranomainen voi saada sosiaalihuollon viranomaiselta tämän henkilörekisterissä olevia potilaslain 13 §:ssä tarkoitettuja salassa pidettäviä henkilötietoja potilaan suostumuksesta riippumatta, kun tiedon käyttötarkoitus on asiakkaan hoidon, huollon selvittäminen, järjestäminen tai toimeenpano.

Terveydenhuoltolakiin sisältyvä yhteisen rekisterin perustamismahdollisuus potilastietojen käsittelyssä ja potilaan suostumuksen korvaaminen potilaan kielto-oikeudella olisi ulotettava koskemaan myös sosiaalitoimen ja terveystoimen asiakkaita/potilaita yhteispalvelutilanteissa._.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä annetussa laissa ja terveydenhuoltolaissa on oikeansuuntaisesti tehty lainsäädäntömuutoksia potilaalta vaadittavan suostumuksen osalta.

Pöytäkirjanote sosiaali- ja terveysministeriölle jäljennöksin liitteistä 1 - 3 (myös sähköisenä kirjaamo.stm(at)stm.fi, sosiaalivirastolle, terveyskeskukselle, hallintokeskuksen oikeuspalveluille sekä talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Tapiolinna Hilkka, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 310 36048

LIITTEET	Liite 1	Sosiaaliviraston, terveyskeskuksen ja hallintokeskuksen oikeuspalvelujen esitys 4.11.2010
	Liite 2	Sovellettava lainsäädäntö
	Liite 3	Sosiaali- ja terveydenhuollon yleisimmät yhteiset asiakasryhmät
	Liite 4	Tietosuojavaltuutetun aloite 23.10.2009

ESITTELIJÄ Tietosuojavaltuutettu on 23.10.2009 tehnyt sosiaali- ja terveysministeriölle aloitteen asiakastietojen ja potilastietojen käsittelyä koskevien säännösten selkeyttämiseksi sosiaalihuollon palveluissa.

Tietosuojavaltuutettu pitää tärkeänä sitä, että epäselvyydet sosiaalihuollon asiakastietojen ja potilastietojen käsittelyä koskevassa lainsäädännössä arvioitaisiin ja että säännöksiä selkeytettäisiin mahdollisimman pikaisesti. Tietosuojavaltuutetun saaman vaikutelman mukaan lainsäädännön lähtökohtana on ollut, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut toimivat erillään toisistaan ja että asia näin monien palvelujen osalta onkin. Aloitteessa todetaan, että lainsäädännön pitäisi myös olla niin selkeä, että yhteispalvelutilanteissa olisi selvää, minkä lain säännöksiä milloinkin noudatetaan.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen rajat ovat viime vuosina hämärtyneet. Palvelutehtäviä siirretään viranomaiselta toiselle ja palvelujen tuottamistapoja pohditaan tuottavuus–tehokkuus -näkökulman kautta. Lisäksi palveluja tuotetaan lisääntyvässä määrin sosiaali- ja terveysviranomaistenvuorotteluna ja yhteistyönä. Esimerkkinä palvelujen uudelleenjärjestelyistä voidaan mainita kaupunginvaltuuston päätös 25.11.2009, 255 §, jolla terveyskeskuksen pysyväisluonteinen pitkäaikaissairaanhoito siirrettiin 1.1.2010 lukien sosiaalivirastoon sosiaalihuoltolain mukaiseksi toiminnaksi. Siirto koski Koskelan, Kivelän ja Myllypuron sairaaloita Suursuon sairaalaa lukuun ottamatta.

Tämän kehityksen seurauksena riippuvuus toisen viranomaisen ja rekisterinpitäjän tiedoista on kasvanut ja tiedon sujuvasta siirtämisestä viranomaisten välillä on tullut palvelujen tehokkaan tuottamisen edellytys.

Palvelujen sisältö ja niiden tuottamiseen tarvittavan tiedon sisältö ei sinällään muutostilanteissa muutu. Rekisterinpitovelvollisuudet ja salassapitosäännökset ovat nykytilassa kuitenkin johtaneet siihen, ettei tietoja voida järkevällä tavalla käyttää, mikä puolestaan aiheuttaa tehottomuutta palvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa ja pahimmillaan vaarantaa asiakas- ja potilasturvallisuuden.

Koska nykyisessä lainsäädäntötilanteessa tietoja ei voida järkevästi käyttää, Helsingin kaupungin tulisi tehdä sosiaali- ja terveysministeriölle esitys lainsäädännön muuttamiseksi. Tämän esityksen keskeinen sisältö on, että sosiaali- ja terveyshallinnon keskeisten virastojen toimintaa tavanomaisissa hoito- ja palvelutilanteissa virastojen yhteisten asiakkaiden osalta helpotettaisiin lainsäädäntöteitse tietosuojan tasoa heikentämättä.

./. Sosiaaliviraston, terveyskeskuksen ja hallintokeskuksen oikeuspalvelujen 4.11.2010 tekemässä esityksessä, joka on tämän asian liitteenä 1, on tuotu esille tietosuojaan liittyviä ongelmia sosiaali- ja terveydenhuoltoa järjestettäessä. Siinä on tarkemmin käsitelty lisäksi terveydenhuollon ammattihenkilön toimintaa sosiaalitoimen toimintayksikössä, henkilötietojen käsittelyä sosiaalitoimen laitoshuoltoa järjestettäessä, yhdistettyjä rekisterejä, moniammatillisia ryhmiä, kotihoidon kokeilulakia, jonka voimassaoloa on jatkettu 31.12.2014 saakka, 1.5.2011 voimaan tulevaa terveydenhuoltolakia ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä annettua lakia.

./. Esityksen liitteinä olevat sovellettava lainsäädäntö, sosiaali- ja terveydenhuollon yleisimmät yhteiset asiakasryhmät sekä tietosuojavaltuutetun aloite 23.10.2009 sosiaali- ja terveysministeriölle asiakastietojen ja potilastietojen käsittelyä koskevien säännösten selkeyttämiseksi sosiaalihuollon palveluissa ovat liitteinä 2 – 4.

Päätösehdotus perustuu sosiaaliviraston, terveyskeskuksen ja hallintokeskuksen oikeuspalveluiden 4.11.2010 tekemään esitykseen.

LAUSUNTO OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖLLE LUKIOKOULUTUKSEN KEHITTÄMISEN TOIMENPIDE-EHDOTUKSIA VALMISTELEVAN TYÖRYHMÄN EHDOTUKSISTA

Khs 2010-2427

SJ Kaupunginhallitus päättänee antaa opetus- ja kulttuuriministeriölle seuraavan lausunnon:

Kaupunginhallitus pitää opetusministeriön asettaman lukiokoulutuksen kehittämisen toimenpide-ehdotuksia valmistelleen työryhmän ehdotuksia kokonaisuutena kannatettavina ja oikeansuuntaisina. Yhteiskunnan ja työelämän muutokset, tulevaisuuden koulutustarpeet ja lukiokoulutuksen vetovoiman lisääminen edellyttävät lukiokoulutuksen uudistamista, mistä näkökulmasta työryhmän ehdotukset ovat maltillisia ja saattavat olla osin riittämättömiä.

Kaupunginhallitus toteaa, että työryhmän ehdotukset merkitsevät huomattavan lisärahoituksen suuntaamista lukiokoulutukseen.

Muutosten kokonaisvaikutus valtakunnallisesti olisi esityksen mukaan vuositasolla yhteensä n. 142 miljoonaa euroa, josta Helsingin osuus olisi n. 16 miljoonaa euroa.

Kaupunginhallitus toteaa, että Helsingin taloudellinen tilanne ei mahdollista lisämäärärahan osoittamista laaja-alaisiin kehittämistoimiin. Uudistuksen toteuttaminen edellyttäisi myös lukiokoulutuksen valtionosuuksien yksikköhintojen tarkistamista.

Työryhmän ehdotuksen mukaan lukiokoulutuksen ensisijaisena tarkoituksena on antaa tarvittavat akateemiset valmiudet yliopisto- ja ammattikorkeakouluopintoihin sekä työelämään, ja lukiokoulutusta kehitetään omana koulutusmuotonaan.

Kaupunginhallitus toteaa, että lukiokoulutuksen kehittäminen omana ja omaleimaisena koulutusmuotonaan, eikä pelkästään yleissivistävän perusopetuksen jatkeena, edellyttää tarkempaa analyysia ja selvittämistä kuin mitä työryhmän muistiossa on esitetty. Erityisesti on selvitettävä lukiokoulutuksen kytkeytymistä työelämään ja nuorten maailmaan sekä lukiokoulutuksen rajapintoja toisen asteen ammatilliseen peruskoulutukseen.

Työryhmä esittää, että lukiokoulutuksen antaman yleissivistyksen tulee olla monipuolista ja integroivaa. Kokonaisuuksien hallintaan valmentavaa opetusta työryhmä esittää lisättävän kaikille yhteisinä opintoina. Työryhmä korostaa valmiuksien ja taitojen oppimista tiedollisen oppimisen lisäksi ja esittää valtakunnallisesti tarjottavien kurssien määrän vähentämistä ja oppiaineiden ryhmittämistä kokonaisuuksiksi, joiden sisältä opiskelija valitsee säädetyn laajuiset opinnot. Tämä kaikki edellyttää työryhmän mukaan lukion pedagogiikan ja siihen sisältyvän opettajuuden muutosta.

Kaupunginhallitus pitää em. ehdotuksia kannatettavina ja tärkeinä. Toteutuessaan ne parantavat opiskelijoiden mahdollisuuksia jatkokoulutukseen ja työelämään.

Kaupunginhallitus toteaa, että eheyttävään, kokonaisuuksia hahmottavaan opetukseen sekä valmiuksien ja taitojen oppimiseen pitäisi pyrkiä kaikissa oppiaineissa ja oppiainekokonaisuuksissa.

Kaupunginhallitus ehdottaa kokonaisuuksien rakentamista myös oppiaineiden ja oppiainekokonaisuuksien syvyyssuunnassa siten, että oppiaineiden ja niiden muodostamien ryhmittymien kurssit muodostavat omia kokonaisuuksiaan. Lisäksi on huolehdittava, ettei lukion kurssimuotoisuuden säilyminen hankaloita tätä kehitystä. Lisäksi muutoksen toteuttaminen edellyttää lukio-opintojen arvioinnin ja ylioppilastutkinnon uudistamista, sillä arviointi ja ylioppilastutkinto ohjaavat merkittävästi lukio-opetuksen toteuttamista. Valinnaisuuden lisääminen lisää joustavuutta lukio-opintoihin ja antaa opiskelijalle paremmat mahdollisuudet rakentaa yksilöllistä opintopolkuaan. Todellinen valinnaisten opintojen lisääminen ja niiden toteuttaminen on mahdollista vain riittävän suurissa lukioissa tai lukioiden välisenä saumattomana yhteistyönä.

Työryhmä ehdottaa tieto- ja viestintäteknologian käytön lisäämistä opetuksessa ja oppimisessa sekä oppimisen arvioinnissa. Työryhmän konkreettisimpia ehdotuksia on, että tieto- ja viestintäteknologiaa hyödynnetään ylioppilastutkinnon suorittamisessa asteittain vuodesta 2014.

Kaupunginhallitus pitää ehdotuksia sinänsä kannatettavina, mutta korostaa, että valtionavustusten suuntaaminen pelkästään lukioiden tieto- ja viestintäteknisten laitteiden, ohjelmistojen ja verkkoyhteyksien hankintaan ei riitä, vaan samalla tarvitaan panostusta tietoyhteiskunta- ja mediataitojen opetukseen ja oppimiseen ja niiden edellyttämän työskentelykulttuurin muutokseen sekä tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävän opetuksen ja verkkopedagogiikan kehittämiseen, johon on kytkettävä myös ylioppilastutkinnon sisällöllinen kehittäminen.

Kaupunginhallitus esittää, että opetus- ja kulttuuriministeriö käynnistää kokeilutoimintaa em. asioiden kehittämiseksi lukiokoulutuksessa. Asialla on kiire, sillä syksyllä 2011 lukio-opintonsa aloittavat opiskelijat kirjoittavat ylioppilastutkinnon jo keväällä 2014.

Kaupunginhallitus pitää kannatettavana työryhmän esityksiä opettajien perus- ja täydennyskoulutuksesta sekä oppilaitosjohdon koulutusohjelmasta. Työryhmän asettamat painopisteet tukevat lukiokoulutuksen ja lukiopedagogiikan uudistamista.

Kaupunginhallitus pitää hyvänä työryhmän ehdotusta erityisen koulutustehtävän säilyttämisestä osana lukiokoulutuksen monimuotoisuutta. Tällä turvataan korkeatasoinen osaaminen eri aloilla ja tarjotaan opiskelijoille monipuolisia valinnan mahdollisuuksia kehittää erityistä lahjakkuuttaan. Kannatettavaa on myös erityistehtävälukioiden toiminnan, tuloksellisuuden ja niiden tuottaman lisäarvon sekä lukioverkon arvioiminen, mikä palvelee erityisen koulutustehtävän kehittämistä edelleen. Laajasti ja monipuolisesti erityistä koulutustehtäväänsä toteuttaneissa lukioissa on osaamispääomaa, jota voisi levittää myös yleisen lukiokoulutuksen hyödyksi.

Kaupunginhallitus esittää, että erityistä koulutustehtävää toteuttavista lukioista muodostetaan valtakunnallisia oman alansa osaamiskeskuksia.

Työryhmä ehdottaa, että opetus- ja kulttuuriministeriön johdolla valmistellaan valtakunnalliset lukiokoulutuksen laatusuositukset.

Kaupunginhallituksen mielestä lukiokoulutuksen laadun arvioinnin kehittäminen on kannatettavaa, mutta laatua arvioitaessa mittareina ei tule käyttää pelkästään ylioppilaskirjoitusten tuloksia, vaan ottaa mukaan laajasti myös muita koulutuksen laatutekijöitä. Erityisen tärkeää on täsmentää ennen laatusuositusten antamista, mitä lukiokoulutuksen laadulla tarkoitetaan. Mikäli jokaisella lukiokoulutuksen järjestäjällä on jatkossa tuloksellisuutta ja koulutuksen laatua varmentava arviointi- ja laatujärjestelmä, tulee myös täsmentää, miten tämä vaikuttaa rahoitukseen. Tuloksellisuuden ja laadun kytkeminen, vaikkakin osittain, rahoitukseen tehostaa koulutuksen kehittämisen ohjausta.

Työryhmä määrittelee lukiokoulutuksen alueelliseksi koulutuspalveluksi ja edellyttää lukiokoulutuksen järjestäjien verkostoitumista laadukkaan ja alueellisen lukiokoulutuksen koulutustarjonnan turvaamiseksi. Koulutuksen järjestäjien tehtäväksi työryhmä esittää alueellisen koulutustarpeen ja lukiokoulutuksen riittävän aloituspaikkamäärän määrittelyn. Työryhmän mukaan lukiokoulutusta on tarve antaa vähintään puolelle perusopetuksen päättävästä ikäluokasta.

Kaupunginhallitus toteaa, että työryhmä ei tuo riittävän selkeästi esille, miten koulutuksen järjestäjät määrittelevät lukiokoulutuksen tarjontaa ja mitä tarkoitetaan alueella. Työryhmä ei myöskään esitä, mikä taho ja millä tavoin vastaa koulutustakuun toteuttamisesta eli siitä, että kaikille perusopetuksen päättäville nuorille on tarjolla toisen asteen koulutuspaikka. Ongelmaksi koulutustarpeen määrittely muodostuu niillä paikkakunnilla, joilla on useita lukio- ja ammatillisen koulutuksen järjestäjiä, eikä vain yhtä kuntajärjestäjää. Myöskin perusteellisempaa huomiota olisi ollut syytä kiinnittää toisen asteen ammatillisen peruskoulutuksen ja lukiokoulutuksen koulutuspaikkamääriin ja niiden säätelyyn eri alueilla. Kunta- ja aluekohtaiset erot eriarvoistavat eri paikkakunnilla asuvia nuoria. Ristiriitaista koulutustakuun ja tasa-arvoisten koulutusmahdollisuuksien toteutumisen näkökulmasta on, että koulutuksen järjestäjät säätelevät lukiokoulutuksen tarjontaa ja koulutuspaikkoja, kun taas opetus- ja kulttuuriministeriö säätelee ammatillisen peruskoulutuksen koulutuspaikkoja antamalla kuitenkin koulutuksen järjestäjälle oikeuden kohdentaa koulutuspaikat haluamallaan tavalla.

Kaupunginhallitus pitää kannatettavana opinto-ohjauksen lisäämistä ja tehostamista työryhmän ehdotusten mukaisesti. Jatko-opintoihin orientoivan henkilökohtaisen jatko-opintosuunnitelman laatiminen jokaiselle opiskelijalle opintojen alusta alkaen edellyttää lisäresursseja opinto-ohjaukseen sekä opettajien ja opinto-ohjaajien osaamisen lisäämistä erityisesti uraohjauksessa ja työelämätietoudessa. Ohjaus ja työelämätietous sekä jatko-opintoihin ohjaaminen tulisi kytkeä osaksi myös aineenopettajakoulutusta. Työryhmän esityksen mukaan lukiokoulutuksessa tulee lisätä ja kehittää toimenpiteitä korkeakoulujen ja työelämän sekä työvoimaviranomaisten väliseen yhteistyöhön. Tätä työtä on järkevää tehdä alueellisesti. Korkeakoulut sekä työvoimaviranomaiset tulisi myös velvoittaa yhteistyöhön.

Työryhmän esittämä linjaus, jossa vahvistetaan lukio-opiskelijoiden oikeutta saada erityistä tukea lukio-opintojen mahdollistamiseksi sekä hyvinvoinnin ylläpitämiseen tarvittavaa opiskelijahuoltoa, on tarpeellinen.

Kaupunginhallitus toteaa, että lukiossa ei ole syytä yksilöllistää eri oppiaineiden oppimääriä tavoitteiden ja sisältöjen osalta. Lukioissa opiskelee kuitenkin entistä enemmän esimerkiksi oppimisvaikeuksista kärsiviä nuoria, joita voidaan tukea erilaisin järjestelyin ja pedagogisin toimin kuten opintojen eriyttämisellä ja kurssimuotoisuuden mahdollistamalla opintojen painotuksella. Erityisen tuen kehittämiseksi kaivataan ohjeita erityisen tuen ja opiskelijalle tarvittavien opiskelijahuollollisten palveluiden resursointiin.

Kaupunginhallitus pitää kannatettavana ja tärkeänä maahanmuuttajien lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen käynnistämistä, kuten työryhmä ehdottaa. Tälle koulutukselle on olemassa suuri tarve erityisesti Helsingissä. Näin voidaan lisätä maahanmuuttajanuorten määrää lukiokoulutuksessa ja edistää tasa-arvoisia koulutusmahdollisuuksia. Ennen toimenpiteisiin ryhtymistä tulee selvittää koulutukseen haun valintakriteerit. Lisäksi on selvitettävä lukioon valmistavan koulutuksen opettajien kelpoisuusvaatimukset ja se, tulisiko lukioon valmistavaa koulutusta varten laatia valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet. Suomen kielen opintojen ja kulttuuri- ja opiskelutaitojen opiskelun lisäksi koulutuksessa tulisi olla mahdollisuus peruskoulun päättötodistuksen arvosanojen korottamiseen tarpeen mukaan. On kannatettavaa, että lukioon valmistavan koulutuksen rahoittamiseen esitetään valtionavun tasokorotusta. Näin koulutuksen järjestäminen on jatkossa turvattu.

Lukiokoulutukseen valmistava koulutus ei saa poistaa sitä mahdollisuutta, että varsinaisissa lukio-opinnoissa maahanmuuttajaopiskelijalla on mahdollisuus tehostettuun suomi toisena kielenä opetukseen ja tukikursseihin. Kurssien tuoma tuki auttaa opiskelijaa saamaan parempia arvosanoja sekä jatkamaan opinnoissaan keskeyttämättä. Lisäksi tulee huolehtia maahanmuuttajien yksilöllisestä opinto-ohjauksesta.

Työryhmä esittää kansainvälisen toiminnan integroimista osaksi lukioiden toimintaa.

Kaupunginhallitus toteaa, että kansainvälisen toiminnan on tärkeää sisältyä lukio-opetukseen, mikä edellyttää kansainvälistymisen tavoitteiden määrittämistä myös lukion opetussuunnitelman perusteisiin. Lisäksi lukioiden kansainvälistyminen tulee kytkeä laajemmin monikulttuurisuuden kehittämiseen lukiokoulutuksessa. Kansainvälistymisen rahoitusmahdollisuuksia tulee selvittää ja tukea lukioita niin, ettei lukioiden voimavaroja kulu kohtuuttomasti rahoituksen hankkimiseen. Edelleen kaupunginhallitus toteaa, että työryhmä ei ehdota toimenpiteitä vieraskielisen lukiokoulutuksen kehittämiseksi, monipuolistamiseksi ja lisäämiseksi, vaikka siihen on tarvetta ainakin Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla.

Lopuksi kaupunginhallitus toteaa, että lukiokoulutuksen kehittämisen toimenpide-ehdotusten toteuttaminen on tarpeen aloittaa mahdollisimman pian. Näiden uudistusten toimeenpanossa ei välttämättä ole syytä odottaa perusopetuksen uudistamista, jos lukiokoulutusta halutaan kehittää omana koulutusmuotonaan työryhmän ehdotusten mukaisesti. Työryhmän toimenpide-ehdotukset lukiokoulutuksen kehittämiseksi edellyttävät lisärahoitusta lukiokoulutukseen. On hyvä, että työryhmä on arvioinut eri toimenpiteiden vaatimia lisäkustannuksia.

Lausunnon keskeinen sisältö

Työryhmän ehdotukset kokonaisuudessaan ovat kannatettavia ja oikeansuuntaisia. Lukiokoulutuksen vetovoiman, tarjonnan ja saavutettavuuden turvaamiseksi ne ovat maltillisia ja osin ehkä riittämättömiä.

Muutosten kokonaisvaikutus valtakunnallisesti olisi esityksen mukaan vuositasolla yhteensä n. 142 miljoonaa euroa, josta Helsingin osuus olisi n. 16 miljoonaa euroa.

Kaupunginhallitus toteaa, että Helsingin taloudellinen tilanne ei mahdollista lisämäärärahan osoittamista laaja-alaisiin kehittämistoimiin. Uudistuksen toteuttaminen edellyttää lukiokoulutuksen valtion rahoituksen lisäämistä.

Eheyttävään, kokonaisuuksia hahmottavaan opetukseen sekä valmiuksien ja taitojen oppimiseen pitäisi pyrkiä kaikissa oppiaineissa ja oppiainekokonaisuuksissa. Tämä edellyttää uudenlaista pedagogiikkaa ja lisäksi lukio-opintojen arvioinnin ja ylioppilastutkinnon uudistamista, sillä arviointi ja ylioppilastutkinto ohjaavat merkittävästi lukio-opetuksen toteuttamista. Valinnaisuuden lisääminen antaa opiskelijalle paremmat mahdollisuudet rakentaa yksilöllistä opintopolkuaan.

Tieto- ja viestintäteknologian käytön lisääminen opetuksessa ja oppimisessa on kannatettavaa, mutta valtionavustusten suuntaaminen pelkästään lukioiden tieto- ja viestintäteknisten laitteiden, ohjelmistojen ja verkkoyhteyksien hankintaan ei riitä, vaan samalla tarvitaan panostusta tietoyhteiskunta- ja mediataitojen opetukseen ja oppimiseen, työskentelykulttuurin muutokseen sekä tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävän opetuksen ja verkkopedagogiikan kehittämiseen. Tähän on kytkettävä myös ylioppilastutkinnon sisällöllinen kehittäminen.

Erityisen koulutustehtävän säilyttämisellä osana lukiokoulutuksen monimuotoisuutta turvataan korkeatasoinen osaaminen eri aloilla ja tarjotaan opiskelijoille monipuolisia valinnan mahdollisuuksia kehittää erityistä lahjakkuuttaan. Erityistä koulutustehtäväänsä toteuttaneiden lukioiden osaamispääomaa tulisi levittää tehokkaammin myös yleisen lukiokoulutuksen hyödyksi ja muodostaa niistä valtakunnallisia oman alansa osaamiskeskuksia.

Lukiokoulutus on alueellinen koulutuspalvelu. Työryhmä ei tuo riittävän selkeästi esille, miten koulutuksen järjestäjät määrittelevät alueellisesti lukiokoulutuksen tarjonnan ja aloituspaikkatarpeen ja mitä tarkoitetaan alueella. Työryhmä ei myöskään esitä, mikä taho ja millä tavoin vastaa koulutustakuun toteuttamisesta.

Jatko-opintoihin orientoivan henkilökohtaisen jatko-opintosuunnitelman laatiminen jokaiselle opiskelijalle edellyttää lisäresursseja opinto-ohjaukseen sekä opettajien ja opinto-ohjaajien osaamisen lisäämistä erityisesti uraohjauksessa ja työelämätietoudessa. Erityisen tuen ja hyvinvoinnin ylläpitämiseen tarvittavan opiskelijahuollon vahvistaminen on tarpeen, sillä entistä suurempi määrä lukiolaisia tarvitsee näitä palveluita lukio-opintojensa suorittamiseksi.

Maahanmuuttajien lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen käynnistämiselle on olemassa suuri tarve erityisesti Helsingissä. Näin voidaan lisätä maahanmuuttajanuorten määrää lukiokoulutuksessa ja edistää tasa-arvoisia koulutusmahdollisuuksia.

Lukioiden kansainvälistyminen tulee kytkeä laajemmin monikulttuurisuuden kehittämiseen lukiokoulutuksessa. Työryhmä ei ehdota toimenpiteitä vieraskielisen lukiokoulutuksen kehittämiseksi, monipuolistamiseksi ja lisäämiseksi, vaikka siihen on tarvetta Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla.

Lisäksi kaupunginhallitus toteaa, että lukioselvityksen rinnalla tulisi samalla selvittää ammatillisen ja muun vastaavan koulutuksen kehittämistä siten, että varmistetaan jokaiselle peruskoulusta valmistuvalle nuorelle opiskelupaikka.

Työryhmän toimenpide-ehdotukset lukiokoulutuksen kehittämiseksi edellyttävät myös lisärahoitusta lukiokoulutukseen.

Lisätiedot:
Hyttinen Hannu, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36683

LIITE

Lausunto opetus ja kulttuuriministeriölle luokiokoulutuksen... -päätöshistoria

ESITTELIJÄ Opetus- ja kulttuuriministeriö on pyytänyt 15.2.2011 mennessä lausunnon Helsingin kaupungilta lukiokoulutuksen kehittämisen toimenpide-ehdotuksia valmistelevan työryhmän ehdotuksista. Lisäksi ministeriö pyytää lausunnonantajaa tiivistämään lausunnon päätteeksi lausuntoon sisältyvän keskeisimmän sisällön otsikolla Lausunnon keskeinen sisältö.

./. Liitteenä olevaan päätöshistoriaan sisältyy opetuslautakunnan esitys sekä talous- ja suunnittelukeskuksen lausunto. Kaupunginhallituksen lausunto on opetuslautakunnan esityksen mukainen.

Työryhmän muistio on luettavissa opetus- ja kulttuuriministeriön Internetsivulta osoitteesta:

http:///www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2010/liitteet/okmtr14.pdf?lang=fi

LAUSUNTO UUDENMAAN ELINKEINO-, LIIKENNE- JA YMPÄRISTÖKESKUKSELLE TALOSAAREN HUOLTOLAITURIN KUNNOSTUSTYÖTÄ JA UIMARANNAN SIISTIMISTÄ KOSKEVASTA POIKKEAMISHAKEMUKSESTA

Khs 2011-133

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle Talosaaren huoltolaiturin kunnostustyötä ja uimarannan siistimistä koskevasta poikkeamishakemuksesta seuraavan puoltavan lausunnon:

Helsingin kaupungin liikuntavirasto pyytää (17.11.2010) poikkeamislupaa 57. kaupunginosan (Talosaari) tilalle RN:o 1:58 (Husön kärki).

Toimenpidelupaa haetaan huoltolaiturin kunnostamistyölle sekä uimarannan siistimiselle. Hankkeelle tarvitaan ELY-keskuksen poikkeamispäätös, sillä hanke sijoittuu ranta-alueelle, jolla ei ole voimassa maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentissa tarkoitettua kaavaa. Hakemus koskee aluetta, jolla on vireillä yleiskaavan laatiminen ja alueella on voimassa maankäyttö- ja rakennuslain 38 §:n mukainen rakennuskielto ja 128 §:n mukainen toimenpiderajoitus.

Hakijan mukaan hanke ei ole ristiriidassa maankäyttö- ja rakennuslain 172 § sisältämille ehdottomille rajoituksille poikkeamiselle. Suunnitelma sisältyy jo vuonna 1988 alueelle laadittuun ulkoilu- ja virkistysaluesuunnitelmaan, jota on osittain toteutettu.

Selostus Aluetta koskevat kaupunkisuunnittelulautakunnan 11.12.2008 hyväksymät suunnitteluperiaatteet, joihin kuuluu tavoite avata rantaviivaa nykyistä enemmän jokamiehen saavutettavaksi. Hanke on tämän tavoitteen mukainen.

Hakijan tarkoituksena on kunnostaa Helsingin kaupungin omistamalla maalla jo sijaitseva uimapaikka ja laituri. Suunnitelmat on tehty tiiviissä yhteistyössä liikuntaviraston ja kaupunkisuunnitteluviraston kesken.

Aikaisemmat lausunnot

ELY-keskus toteaa lausunnossaan 28.9.2010 rakennusvalvontavirastolle, että hanke tarvitsee vesilain mukaisen luvan sekä maankäytöllisten ja ympäristöllisten vaikutusten arvioimiseksi poikkeamispäätöksen.

Kiinteistövirasto ja kaupunkisuunnitteluvirasto ovat puoltaneet hakemusta aikaisemmissa lausunnoissaan rakennusvalvontavirastolle.

Osallisten kuuleminen Hakemuksesta on tiedotettu naapureille ja muille, joihin hanke saattaa huomattavasti vaikuttaa, rakennusvalvontaviraston kaupunkikuvaosaston kirjeellä (7.9.2010).

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry on 23.9.2010 jättänyt rakennusvalvontavirastolle huomautuksen, jossa ehdotetaan lupahakemuksen hylkäämistä. Lisäksi Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry on 31.1.2011 antanut kaupunginhallitukselle huomautuksen, jossa esitetään edelleen, ettei hakijalle tulisi myöntää lupaa poiketa rakennuskiellosta ja toimenpiderajoituksesta.

Lausunto Kaupunginhallitus toteaa, että hanke on hyväksyttyjen suunnitteluperiaatteiden mukainen, edistää julkisten rantojen saavutettavuutta esteettömästi sekä lisää virkistysmahdollisuuksia alueella. Toimenpideluvan myöntäminen ei aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueen käytölle. Haettu toimenpide ei johda vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen eikä muutoin aiheuta haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia. Alue on voimassa olevassa Itä-Uudenmaan maakuntakaavassa merkitty retkeily- ja virkistysalueeksi, joten hanke ei ole ristiriidassa kaavan käyttötarkoituksen kanssa.

Myönteiselle poikkeamispäätökselle on erityisiä edellytyksiä. Hanke edistää sellaista käyttötarkoitusta, johon tuleva kaavoitus tähtää. Hanke edistää Husön kartanon kulttuurimaisemaan kuuluvan, 1860-luvulla rakennetun kivilaiturin maisemanhoitoa. Hanke edistää myös virkistyskäyttöön soveltuvan julkisen rannan hyödyntämistä, jota Östersundomissa on niukasti. Korvaavaa sijaintia julkiselle uimapaikalle ei ole muualta osoittaa. Virkistyskäytön suunnitelmallinen ohjaaminen Talosaaressa edistää alueen suojeluarvojen säilymistä, kun kulku ja oleskelu ohjataan suojelualueiden ulkopuolelle, kuten suunnitelmassa on esitetty. Suunnitelman mukaan kulku laiturille on esteetön, jota se nykytilanteessa ei ole. Näin hanke palvelee nykyisiä ja tulevia asukkaita parantaen esteetöntä virkistyskäyttöä.

Hankkeesta on laadittu viranomaisyhteistyössä Natura-arvion tarveharkinta, jossa arvioidaan suunnitelman työmaa-aikaisia ja käytön aikaisia vaikutuksia läheiseen Torpvikenin Natura 2000 -alueeseen. Rakennusaikaiset vaikutukset todettiin lyhytkestoisiksi ja niiden aiheuttamat häiriöt vähäisiksi, kun rakennustyöt ajoittuvat pesimäkauden ulkopuolelle. Käytön aikaiset vaikutukset eivät merkittävästi muuta nykytilaa. Virkistyskäyttö on ohjattu pois luonnonsuojelualueelta eikä ajoneuvoliikenne lisäänny.

Toimenpidelupaa haetaan nyt vielä kevyemmälle alueen käsittelylle, kuin mitä Natura-arvion tarveharkinnan kohteena ollut suunnitelma sisälsi. Aikaisemmasta suunnitelmasta on karsittu pois kokonaan rannan ruoppaus, pukukoppi, käymälä, uimarannan kunnostaminen sekä luonnonkiviset oleskelupaikat. Maankäytölliset ja ympäristölliset vaikutukset ovat erittäin vähäiset. Kaupunginhallitus puoltaa hakemusta.

Pöytäkirjanote Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, Helsingin kaupungin liikuntavirastolle, kaupunkisuunnitteluvirastolle, rakennusvalvontavirastolle ja Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:lle.

Lisätiedot:
Rämö Suvi, hallintosihteeri, puhelin 310 74325

LIITTEET	Liite 1	Ympäristökartta (Talosaaren kylän tila RN:o 1:58)
	Liite 2	Asemapiirustus (Talosaaren kylän tila RN:o 1:58)
	Liite 3	Havainnekuva
	Liite 4	Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:n huomautus 23.9.2010 rakennusvalvontavirastolle
	Liite 5	Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:n huomautus 31.1.2011
	Liite 6	Lausunto Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle... - päätöshistoria

ESITTELIJÄ Helsingin kaupungin liikuntavirasto pyytää (17.11.2010) poikkeamislupaa 57. kaupunginosan (Talosaari) tilalle RN:o 1:58 (Husön kärki).

Toimenpidelupaa haetaan huoltolaiturin kunnostamistyölle sekä uimarannan siistimiselle. Hanke sijoittuu ranta-alueelle, jolla ei ole voimassa maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentissa tarkoitettua kaavaa. Hakemus koskee aluetta, jolla on vireillä yleiskaavan laatiminen ja alueella on voimassa maankäyttö- ja rakennuslain 38 §:n mukainen rakennuskielto ja 128 §:n mukainen toimenpiderajoitus.

Esittelijä toteaa, että 1.1.2011 voimaan tulleen lain (1257/2010) (Laki kevennettyjen rakentamis- ja kaavamääräysten kokeilusta) mukaan poikkeuksen rakentamista tai muuta toimenpidettä koskevista säännöksistä, määräyksistä, kielloista ja muista rajoituksista, lukuun ottamatta ranta-alueelle haettua poikkeamista, myöntää Helsingin kaupunki. Tämän vuoksi kyseessä olevassa poikkeamisasiassa kaupunginhallitus antaa lausunnon ELY-keskukselle, jolla on toimivalta toimenpiteen ratkaisussa.

Esittelijä puoltaa hakemusta.

LAUSUNTO LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖLLE KÄVELYN JA PYÖRÄILYN VALTAKUNNALLINEN STRATEGIA 2020 -LUONNOKSESTA

Khs 2010-2339

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa liikenne- ja viestintäministeriölle seuraavan lausunnon:

Kävelyn ja pyöräilyn valtakunnallinen strategia 2020:n laatiminen on jatkoa vuoden 2008 liikennepoliittisessa selonteossa tehdylle linjaukselle pyöräilyn ja jalankulun tarpeiden huomioon ottamisesta maankäytön suunnittelussa ja liikennejärjestelmäsuunnittelussa. Strategian tarvetta puoltaa osaltaan myös liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan ilmastopoliittinen ohjelma 2009–2020, jossa asetettiin tavoitteita kevyen liikenteen edistämiselle. Strategian luonnos 9.12.2010 on valmisteltu liikenne- ja viestintäministeriön johdolla yhteistyössä Liikenneviraston, ELY-keskusten, suurimpien kaupunkien ja muiden sidosryhmien kanssa.

Strategialuonnos sisältää ehdotuksen visioksi ja neljä strategista linjausta, jotka toteutuessaan ohjaavat kävelyä ja pyöräilyä yhdyskuntien perusliikkumismuodoiksi. Visio ei sisällä mitään huomattavia muutoksia jo nykyisin tavoiteltuun. Sen sijaan merkittävä periaatteellinen muutos tähänastiseen ajatteluun on jalankulun ja pyöräilyn selkeä eriyttäminen omiksi kulkumuodoikseen. Tämä lähtökohta on erittäin tervetullut ja sitä on syytä jäsentää ja vahvistaa.

Pyöräilyn ja jalankulun arvostuksen ja motivoinnin lisääminen on haasteellista, koska jo nykyisellään näin tapahtuu periaatetasolla. Kansalaisvalistuksen sijaan tarvitaan erityisesti konkreettisia toimenpiteitä, jotka osoittavat asetettuihin tavoitteisiin pyrkimisen selkeästi. Jo strategiassa tulisi määritellä nyt tehtyä tarkemmin keskeisin kohderyhmä, jonka liikkumiseen halutaan vaikuttaa, jotta toimenpiteet voidaan kohdistaa mahdollisimman vaikuttavasti.

Liikennejärjestelmän toimivuuden ja ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi on otettava käyttöön tehokkaita taloudellisia ohjauskeinoja niin, että ne tukevat liikennejärjestelmän kestävyyttä.

Joukkoliikennejärjestelmän perustana on kattava raideliikenteen ja bussiliikenteen runkoverkko, jota täydennetään sujuvilla ja turvallisilla bussien, henkilöautojen, kävelyn ja pyöräilyn liityntäyhteyksillä. Näin varmistetaan matkaketjujen toimivuus. Pyörien liityntäpysäköinti tulee keskittää riittävän suuriksi kokonaisuuksiksi, jotta palvelutasosta saadaan korkea ja ympärivuotista pyöräilyä tukeva. Työmatkapyöräilyä edistää lisäksi muun muassa pyörien kuljetusmahdollisuus junissa. Suuremmissa kaupunkikeskuksissa myös yhteiskäytössä olevien city-pyörien vuokrausverkoston mahdollisuudet tulisi sisällyttää osaksi strategiaa.

Helsingin kaupunki on pyrkinyt määrätietoisesti kasvattamaan kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen yhteenlaskettua kulkumuoto-osuutta ja vähentämään asukkaidensa riippuvaisuutta henkilöautosta. Keinovalikoiman kärjessä ovat maankäytön tehostaminen, liikkumisen ohjaus, infrastruktuurin ja palvelujen tarjonta sekä hinnoittelu ja sääntely. Tässä mielessä kaupungin toiminta jo nykyisellään on strategialuonnoksen vision ja linjausten mukainen.

Ehdotuksia toimenpiteiksi:

Taloudelliset kannustimet. Luonnoksessa sivulla 7 esitetään, että väärään suuntaan ohjaavien fiskaalisten kannustimien, kuten oman auton kilometrikorvauksen, työnantajan tarjoaman pysäköintiedun verottomuuden ja käytöstä riippumattoman autoedun vaikutukset on selvitettävä yhteistyössä muiden hallinnonalojen kanssa. Kaupunginhallitus katsoo, että tällaiset selvitykset tulisi, kuten ruuhkamaksuselvityksetkin, tehdä yhteistyössä Helsingin kaupungin ja seudun toimijoiden kanssa. Selvitysten jälkeen kannustimia tulisi suunnata nykyistä enemmän tukemaan kestäviä liikennemuotoja. Lakiesityksiin liittyvää vaikutusten arviointia on puolestaan kehitettävä niin, että vaikutukset kulkumuotojakaumaan tiedostetaan päätöksiä tehtäessä.

Helsingin kaupunki ilmaisee lisäksi huolensa siitä, että vaikka ohjelmassa sivulla 7 todetaan ettei nykyinen niukka rahoitus riitä vaan rahoitustasoa on nostettava, todetaan samassa yhteydessä ettei valtion liikennehallinnon määrärahakehyksissä tule tapahtumaan kasvua. Koska myös kuntien taloustilanne on tiukka, ei ohjelman toteutusta voida sälyttää yksinomaan myöskään kuntien vastuulle, vaan tarkoin harkitut toimenpiteet tulee suunnitella yhteistyössä. Tähän tarkoitukseen ovat käytettävissä muun muassa valtion ja suurimpien kaupunkiseutujen liikennejärjestelmäsuunnitelmat ja aiesopimukset.

Suunnitteluohjeet. On varmistettava pyörätieverkon yhtenäisyys ja pyöräilyn houkuttelevuus myös maanteiden ja ratojen varsilla kulkevien raittien osalta. Liikenneverkkoa saneerattaessa pyörätiejärjestelyt ovat valitettavan usein heikentyneet etenkin liittymissä, mitä on lähes mahdotonta korjata jälkikäteen vaikka uudet liikennepoliittiset painotukset sitä edellyttävät. Valtakunnallisia suunnitteluohjeita ja niihin liittyvää koulutusta on tarpeen päivittää vastaamaan pyöräilyn lisäämistavoitteita tarkistaen samalla tarpeen mukaan myös jo tehtyjä suunnitelmia.

Joukkoliikenteen matkaketjut. Ratahallinnon ja VR:n toiminnassa on käyttämättä monia mahdollisuuksia edistää pyöräilyä; esimerkiksi pyörien kuljetus junissa, liityntäpyöräily, pyörien pysäköinti ja matkailijoiden palvelut asemilla. Myös Helsingin pyöräkeskuskonseptin kehittämisessä tarvitaan yhteistyötä kaupungin, ratahallinnon ja VR:n kesken.

Lainsäädäntö. Helsingin kaupunki on jo aiemminkin kiirehtinyt pyöräilyä koskevia lainsäädäntömuutoksia, jotka ovat tärkeitä etenkin kantakaupungin pyöräilyverkon kannalta. Helsingin ajamat uudistukset kaksisuuntaisen pyöräilyn mahdollistamiseksi yksisuuntaisilla kaduilla sekä pyörätien käyttövelvollisuuden lieventämiseksi jäivät toteutumatta kesällä 2010 voimaan tulleiden muutosten yhteydessä. Kaupunginhallitus esittää nyt uudelleen, että ministeriö jouduttaisi kyseisiä säädösmuutoksia.

Strategialuonnoksen termeistä ja esitystavasta

Uusien linjausten esittämisessä myös kuvallisilla viesteillä on merkitystä: koska päätavoitteena on lisätä kävelyä ja pyöräilyä, olisi syytä muotoilla strategialuonnoksen kuvaa 1 niin, että muutosta kuvaava nuoli osoittaisi ylös tai oikealle eikä alas.

Helsingin pyöräilyprojektilla yhdensuuntaiset tavoitteet

Helsingin valtuustostrategian 2009–2012 mukaisesti kaupunki on käynnistänyt pyöräilyprojektin. Merkittävä muutos aiempaan verrattuna on, että pyöräilyä ja jalankulkua kehitetään itsenäisinä liikennemuotoina eikä esimerkiksi kävelykatuja enää nähdä osana pääpyörätieverkkoa. Pyöräilyprojekti parantaa näin myös kävelyn olosuhteita. Projektin tehtävänä on jouduttaa oikeanlaisten suunnitteluratkaisujen omaksumista ja toimia pyöräliikenteen painoarvon lisäämiseksi kaikessa päätöksenteossa.

Etenkin kantakaupungissa pyöräily rinnastetaan kävelyn sijasta entistä selkeämmin ajoneuvoliikenteeseen. Kantakaupungin tavoitteellista pyöräilyverkkoa tarkistetaan. Katuverkossa pyöräilyä helpotetaan suunnittelemalla yksisuuntaisia pyöräteitä ja -kaistoja sekä risteyksiin pyöräilijöiden odotustiloja eli pyörätaskuja. Polkupyörien pysäköintiä kehitetään erityisesti lähiliikenteen asemilla ja kantakaupungissa. Keskustaan kaavailtua pyöräkeskusta selvitetään eri toimijoiden välisenä palvelukonseptina, joka voisi sisältää pyörien vuokrausta, säilytystä, korjausta ja informaatiopalveluja.

Parhaat tulokset saadaan valtion ja kuntien linjausten pohjalta ja eri toimialojen johdonmukaisella yhteistyöllä. Neljännen sektorin (virtuaalisektori) osallistumisen mahdollisuudet koko Suomen liikkumis- ja liikuntakulttuurin edistämisessä kannattaa lisätä osaksi strategiaa.

Helsingin kaupunki katsoo, että toteutuakseen strategiassa tulee selkeästi todeta paitsi hyvät tavoitteet, myös toteuttaja- tai vastuutahot, strategian rahoitustavat sekä strategian seurantatapa. Liian yleiseksi jäävä strategia ilman resursseja ja ohjelmointia ei johda tavoiteltuun lopputulokseen.

Pöytäkirjanote liikenne- ja viestintäministeriölle, talous- ja suunnittelukeskukselle, kaupunkisuunnitteluvirastolle, liikuntavirastolle ja rakennusvirastolle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITTEET	Liite 1	Liikenne- ja viestintäministeriön lausuntopyyntö 9.12.2010
	Liite 2	Kävelyn ja pyöräilyn valtakunnallinen strategia 2020 -luonnos
	Liite 3	Lausunto liikenne- ja viestintäministeriölle... - päätöshistoria

ESITTELIJÄ Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt Helsingin kaupunginhallituksen lausuntoa Kävelyn ja pyöräilyn valtakunnallinen strategia 2020 ‑luonnoksesta.

Kävelyn ja pyöräilyn valtakunnallinen strategia 2020 -luonnoksesta on saatu kaupunkisuunnitteluviraston, liikuntaviraston, rakennusviraston ja talous- ja suunnittelukeskuksen lausunnot. Esittelijän esitys on saatuihin lausuntoihin perustuva.



Kokousaika	28.2.2011 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

Yhtiö	Korkotukilaina €
Kumpulan Kiinteistöt Oy / Berliininkuja	7 232 000
Vallilan Kiinteistöt Oy / Leonkatu 20	4 521 000
Suutarilan Kiinteistöt Oy / Vaskihuhdantie 1-3	1 605 500
Suutarilan Kiinteistöt Oy / Siltakyläntie 4	2 459 500
Yhteensä	15 818 000

LIITTEET	Liite 1	Käpylän pallo Oy:n lainahakemus 2.12.2010
	Liite 2	Lainan myöntäminen Käpylän Pallo Oy:lle...-päätöshistoria

LIITTEET	Liite 1	Asemakaavakartta nro 11803 (Kaisaniemenlahden asuntolaivat)
	Liite 2	Havainnekuva (Kaisaniemenlahden asuntolaivat)
	Liite 3	Kluuvin vesialueen (Kaisaniemenlahden asuntolaivat) ... - päätöshistoria

LIITTEET	Liite 1	Poikkeamispäätösluonnos (Kruununhaan tontti 4/9)
	Liite 2	Ympäristökartta (Kruununhaan tontti 4/9)
	Liite 3	Asemapiirustus (Kruununhaan tontti 4/9)
	Liite 4	Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunto 4.2.2011
	Liite 5	Helsingin kaupungin kiinteistöviraston tilakeskuksen... - päätöshistoria

LIITTEET	Liite 1	Poikkeamispäätösluonnos (Vähä Meilahden kylän tila RN:o 1:14)
	Liite 2	Ympäristökartta (Vähä Meilahden kylän tila RN:o 1:14)
	Liite 3	Asemapiirros (Vähä Meilahden kylän tila RN:o 1:14)
	Liite 4	Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunto 4.2.2011
	Liite 5	Ronald McDonald Lastentalosäätiön poikkeamishakemus - päätöshistoria

LIITTEET	Liite 1	Varman sopimus
	Liite 2	Sopimuksen liitekartta (Varma)
	Liite 3	Transmeren sopimus
	Liite 4	Sopimuksen liitekartta (Transmeri)
	Liite 5	Maankäyttösopimuksen tekeminen Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varman kanssa... - päätöshistoria