24.1.2011 pöydälle pantu asia

HISTORIATOIMIKUNNAN ASETTAMINEN TOIMIKAUDEKSI 2011-2012

Khs 2011-100

KJ Kaupunginhallitus päättänee

1 asettaa toimikaudekseen historiatoimikunnan, jonka tehtävänä on suunnitella ja valmistaa Helsingin kaupungin historian jatko-osat vuodesta 1945 nykypäiviin ja Helsingin vanhemman historian uudelleen kirjoittaminen sekä suorittaa lisäksi muitakin kaupunginhallituksen sille antamia kaupungin historian selvittämiseen liittyviä tehtäviä ja

2 valita toimikuntaan seuraavat henkilöt:

Jäsenet	Henkilökohtaiset varajäsenet

professori emeritus	ylikirjastonjohtaja
Matti Klinge	Kai Ekholm

museonjohtaja	arkistonjohtaja
Tiina Merisalo	Jessica Parland – von Essen

johtaja	FT
Asta Manninen	Kristina Ranki

FT	FT
Tuula Karjalainen	Henrika Tandefelt

professori	pääjohtaja
Markku Kuisma	Jussi Nuorteva

dosentti	erikoistutkija
Erkki Tuomioja	Carl-Magnus Roos

Samalla kaupunginhallitus päättänee nimetä toimikunnan puheenjohtajaksi professori emeritus Matti Klingen ja varapuheenjohtajaksi johtaja Asta Mannisen.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee oikeuttaa toimikunnan ottamaan itselleen sihteerin sekä kuulemaan asiantuntijoita.

Pöytäkirjanote historiatoimikunnalle, toimikuntaan valituille henkilöille, tietokeskukselle, hallintokeskukselle (Seija Kauppinen) ja tarkastusvirastolle.

Lisätiedot:
Lähdesmäki Jenni, hallintosihteeri, puhelin 310 25719

LIITE

Historiatoimikunnan toimintasuunnitelma 2011-2012

ESITTELIJÄ Esittelijä toteaa, että historiatoimikunnan tehtävänä on suunnitella ja valmistaa Helsingin kaupungin historian jatko-osat vuodesta 1945 nykypäiviin ja Helsingin vanhemman historian uudelleen kirjoittaminen. Toimikunta suorittaa lisäksi muitakin kaupunginhallituksen sille antamia kaupungin historian selvittämiseen liittyviä tehtäviä.

Toimikuntaan ovat toimikautena 2009 – 2010 kuuluneet puheenjohtajana Matti Klinge varajäsenenään Kai Ekholm sekä jäseninä Tiina Merisalo, Asta Manninen, Tuula Karjalainen, Henrik Lilius ja Erkki Tuomioja sekä varajäseninä Jessica Parland – von Essen, Kristina Ranki, Henrika Tandefelt, Markku Kuisma ja Carl-Magnus Roos.

Tasa-arvolain 4 §:n 2 momentin mukaan jäseniksi tulee valita sekä miehiä että naisia, kumpiakin vähintään 40 %, jollei erityisistä syistä muuta johdu.

./. Tiivistelmä historiatoimikunnan toimintasuunnitelmasta 2011–2012 on tämän asian liitteenä.

ERÄÄT VAKANSSIJÄRJESTELYT SOSIAALIVIRASTOSSA

Khs 2010-1980

STJ Kaupunginhallitus päättänee perustaa sosiaalivirastoon seuraavat määräaikaiset virat ajaksi 1.2.2011 - 31.12.2011:

Toimintayksikkö 336145, työpiste 123230

Nimike	Tehtäväkohtainen palkka €/kk
Apulaisjohtaja	3 008,47
Sosiaalityöntekijä	2 725,58
Etuuskäsittelijä	1 947,75

Toimintayksikkö 336145, työpiste 123205

Nimike	Tehtäväkohtainen palkka €/kk
Johtava sosiaalityöntekijä	2 975,28

Toimintayksikkö 336145, työpiste 123210

Nimike	Tehtäväkohtainen palkka €/kk
Sosiaalityöntekijä	2 725,58

Toimintayksikkö 336145, työpiste 123240

Nimike	Tehtäväkohtainen palkka €/kk
Apulaisjohtaja	3 008,47
Etuuskäsittelijä	1 947,75

Toimintayksikkö 336145, työpiste 123200

Nimike	Tehtäväkohtainen palkka €/kk
Sosiaalityöntekijä	2 725,58
Sosiaaliohjaaja	2 281,19
Sosiaaliohjaaja	2 281,19

Samalla kaupunginhallitus kehottanee sosiaalivirastoa ottamaan seuraavat vakanssinhaltijat edellä mainittuihin määräaikaisiin virkoihin 1.2.2011 - 31.12.2011. Kyse on palvelussuhteen jatkamisesta.

Toimintayksikkö 336145, työpiste 123230

Nimike	Vakanssi-numero	Tehtäväkohtainen palkka €/kk
Apulaisjohtaja	031463	3 008,47
Sosiaalityöntekijä	031466	2 725,58
Etuuskäsittelijä	031470	1 947,75

Toimintayksikkö 336145, työpiste 123205

Nimike	Vakanssi-numero	Tehtäväkohtainen palkka €/kk
Johtava sosiaalityöntekijä	031464	2 975,28

Toimintayksikkö 336145, työpiste 123210

Nimike	Vakanssi-numero	Tehtäväkohtainen palkka €/kk
Sosiaalityöntekijä	031467	2 725,58

Toimintayksikkö 336145, työpiste 123240

Nimike	Vakanssi-numero	Tehtäväkohtainen palkka €/kk
Apulaisjohtaja	031462	3 008,47
Etuuskäsittelijä	031471	1 947,75

Toimintayksikkö 336145, työpiste 123200

Nimike	Vakanssi-numero	Tehtäväkohtainen palkka €/kk
Sosiaalityöntekijä	031465	2 725,58
Sosiaaliohjaaja	031468	2 281,19
Sosiaaliohjaaja	031469	2 281,19

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee kehottaa sosiaalivirastoa huolehtimaan päätöksen ja oikaisuvaatimusohjeen toimittamisesta niille vakanssinhaltijoille, joita edellä mainitut muutokset koskevat.

Pöytäkirjanote sosiaalivirastolle, sosiaalilautakunnalle, talous- ja suunnittelukeskukselle sekä henkilöstökeskukselle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 310 36048

LIITE

Eräät vakanssijärjestelyt sosiaalivirastossa.. - Päätöshistoria

ESITTELIJÄ Sosiaalilautakunta on (19.10.2010) esittänyt kaupunginhallitukselle, että kaupunginhallitus vakinaistaisi Helsingin vastaanottokeskuksen Punavuoren ja Kaarlenkadun toimipisteiden toiminnan nykyisessä laajuudessa tarvitsemat päätösehdotuksessa esitetyt määräaikaiset virat 1.2.2011 lukien.

Sosiaalilautakunta toteaa, että valtio korvaa toiminnasta aiheutuvat kustannukset Helsingin kaupungille täysimääräisesti.

Asiassa on saatu henkilöstökeskuksen (16.12.2010) sekä talous- ja suunnittelukeskuksen (17.12.2010) lausunnot.

Henkilöstökeskus ilmoittaa, ettei sillä ole huomautettavaa sosiaalilautakunnan 19.10.2010 kaupunginhallitukselle tekemän esityksen johdosta.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa sosiaalilautakunnan päättäneen 13.1.2009, että vuosien 2009 ja 2010 aikana selvitetään onko Helsingin vastaanottokeskuksen Kyläsaarenkatu 12 A:ssa sijaitsevien toimintojen siirtämiselle muihin tiloihin tarvetta, vai ovatko ne yhdistettävissä uusiin Uudenmaankadun ja Kaarlenkadun yksiköihin. Kaupunginhallitus päätti 2.2.2009 kehottaa sosiaalivirastoa jatkamaan tilavaihtoehtojen selvittämistä koko pääkaupunkiseudulla. Tämän johdosta myös uusien vastaanottokeskusten toiminnan käynnistämiseksi tarvittavat virat perustettiin määräajaksi 1.2.2009 - 31.1.2011 väliseksi ajaksi.

Helsingin kaupungin ylläpitämä vastaanottokeskustoiminta perustuu 30.6.1994 solmittuun Uudenmaan lääninhallituksen ja Helsingin kaupungin väliseen sopimukseen ja siihen 2.2.2009 tehtyyn muutokseen. Sopimuksen ajantasaistamisesta ja uudistamisesta on käyty neuvotteluja maahanmuuttoviraston kanssa. Uudistettu sopimusluonnos on tarkoitus esitellä sosiaalilautakunnalle samanaikaisesti vastaanottotoiminnan laajuutta ja tilaratkaisuja koskevien esitysten kanssa. Selvitystyön johtopäätökset, esitykset toiminnan laajuudesta, tilaratkaisuista ja uudeksi sopimukseksi luovutetaan sosiaalilautakunnalle 31.12.2010 mennessä.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa, että virkojen vakinaistamisessa on syytä odottaa uudistettua sopimusta sekä laajuutta ja tilaratkaisuja koskevaa selvitystä.

./. Asiaan saadut lausunnot löytyvät kokonaisuudessaan päätöshistoriasta, joka on tämän asian liitteenä.

Esittelijä toteaa, että Khs päätti 2.2.2009 § 155 hyväksyä 30.6.1994 allekirjoitetun, turvapaikanhakijoiden vastaanottopalvelujen järjestämistä ja kustannusten korvaamista koskevan sopimuksen muuttamisen ja perustaa päätösehdotuksessa mainitut määräaikaiset virat ajaksi 1.2.2009 - 31.1.2011. Esittelijä toteaa lisäksi, että neuvottelut valtion ja kaupungin välillä em. sopimuksen ajantasaistamisesta ja uudistamisesta ovat kesken. Esittelijä toteaa, että neuvottelutulosten ollessa ratkaisematta päätöstä virkojen vakinaistamisesta ei voida tehdä. Esittelijä katsoo kuitenkin, että Helsingin vastaanottokeskuksen Punavuoren ja Kaarlenkadun toimipisteiden toiminnan turvaamiseksi päätösehdotuksessa esitettyjen vakanssien haltijoiden työsuhdetta tulee jatkaa. Esittelijä esittää, että kaupunginhallitus perustaa uudet määräaikaiset virat ajaksi 1.2.2011 - 31.12.2011 korvaamaan 31.1.2011 päättyvät määräaikaiset virat. Samalla esittelijä esittää, että päättyvien määräaikaisten virkojen vakanssinhaltijat otetaan vastaaviin uusiin määräaikaisiin virkoihin. Kyse on palvelussuhteen jatkamisesta.

Talous- ja suunnittelukeskus on (24.1.2011) puoltanut virkojen määräaikojen jatkamista. Henkilöstökeskus on (24.1.2011) todennut, että kyse on palvelussuhteen jatkamisesta ja, että se puoltaa määräaikojen jatkamista 31.12.2011 asti.

24.1.2011 pöydälle pantu asia

LAUSUNTO OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖLLE RAPORTISTA KOULUTUKSEN TIETOYHTEISKUNTAKEHITTÄMINEN 2020

Khs 2010-2174

SJ Kaupunginhallitus päättänee antaa opetus- ja kulttuuriministeriölle seuraavan lausunnon:

Työryhmän esittämä visio koulutuksen tietoyhteiskuntakehittämisestä on linjassa Helsingin kaupungin ja sen opetustoimen tietohallinnon kehittämisen kanssa. Helsingin opetustoimen tietohallinnon linjausten 2008–2011 vision mukaan tietotekniikka tukee luovaa ja yhteisöllistä oppimista ja sujuvaa ja tehokasta tiedonhallintaa.

Kaupunginhallitus kiinnittää huomiotaan siihen, ettei tietoyhteiskuntakehittämisessä ole lainkaan huomioitu yhteiskuntamme monimuotoistumista, monikulttuuristumista ja maahanmuuttajien tilannetta, jossa suhteessa toimintaympäristön muutos on suurin pääkaupunkiseudulla. Tämä tulisi huomioida myös kehitettäessä oppimisympäristöjä, sähköisiä tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluja sekä oppimateriaaleja.

Kaupunginhallitus korostaa, että useat esitetyistä toimenpiteistä vaativat entistä tiiviimpää tiedonvaihtoa ja yhteistä kehittämistä kunta- ja valtiosektorin kesken.

Esitettyjen toimenpiteiden priorisointi tulisi tehdä niiden vaikuttavuuden perusteella ja toimenpiteitä arvotettaessa on huomioitava ekologinen näkökulma.

Muistiossa työryhmä esittää vision toteuttamiseksi neljää kärkihanketta, joiden osalta kaupunginhallitus lausuu seuraavaa:

1. Osaamisen varmistaminen

Osaamisen kehittämistä tarvitaan kaikilla tasoilla. Oppilaille ja opiskelijoille on turvattava tasa-arvoiset mahdollisuudet saavuttaa kansalaisyhteiskunnan tietoyhteiskunta- ja mediataidot. Koska molemmat aihealueet ovat nykyisissä opetussuunnitelmissa ainerajat ylittäviä aihekokonaisuuksia, niiden toteutuksessa on ollut käytännössä suuria eroja.

Uusien opetussuunnitelmien laadinnassa ja käytäntöön panossa tulisi kiinnittää tähän huomiota.

Tietoyhteiskunta- ja mediataidot ja nk. tulevaisuuden kansalaisen taidot ovat tämän päivän taitoja, joita oppijat ja opiskelijat tarvitsevat jo opintopolullaan. Taitojen saavuttaminen vaatii kouluilta ja oppilaitoksilta työskentelykulttuurin muutosta ja oppilaille aktivoivia työskentelytapoja. Tieto- ja viestintätekniikka on olennainen työväline työelämässä ja oppilaille ja opiskelijoille keskeinen vuorovaikutuksen, elämysten ja oppimisen kanava. Sen mahdollisuudet on käytettävä myös koulutuksessa. Opetuksessa on vahvistettava niitä tietoja ja taitoja, joita vapaa-ajan käyttö ei harjoituta: opiskeluun liittyvät taidot, tiedonhallinta ja kriittinen medialukutaito.

Muistiossa esitetään oppilaiden käyttöön tuotettavaa oppimateriaalia. Oppimateriaalituotannossa on otettava huomioon ja mukaan ne tahot, jotka jo nyt ovat tuottaneet tietoyhteiskunta- ja mediataitojen kehittämiseen sähköistä materiaalia. Sosiaalisen median sovellukset ovat tulleet osin jo opetus- ja opiskelukäyttöön. Koulutuksen järjestäjät pohtivat tahoillaan niiden käytön linjauksia. Työ on hyvä tehdä yhteistyössä valtakunnallisesti ja liittää ohjeistus oppijoiden osalta myös edellä mainittuun valtakunnalliseen oppimateriaaliin.

Arviointi ohjaa osaltaan opiskelua ja opetusta. Arviointia tulisi kehittää monipuolisemmaksi, jotta se tukisi paremmin jatkuvaa oppimisen seurantaa. Tieto- ja viestintätekniikkaa on erottamaton osa tiedon hallintaa ja sitä voidaan hyödyntää oppimisen näkyväksi tekemisessä tai vertaisarvioinnin toteutuksessa.

Tieto- ja viestintätekniikan käyttöönotolla ylioppilaskirjoituksissa voitaisiin arvioida autenttisemmin tulevaisuuden kansalaistaidoista ajattelun ja työskentelyn taitoja. Näitä myös alettaisiin kehittää tietoisemmin koulutuksessa.

Opettajien osaamisen kehittämisessä on tärkeää, että valtakunnalliset, alueelliset ja paikalliset resurssit käytetään järkevästi. Valtakunnallista tukea tarvitaan opetushenkilöstön täydennyskoulutuksen tehostamiseksi (Osaava-rahoitus), opettajankoulutuksen kehittämiseen, kaikille yhteisen tukimateriaalin tuottamiseksi verkkoon ja laajempien vertaisverkostojen muodostamiseen. Kunnallisesti voidaan kehittää tukipalveluja ja edistää toimintakulttuurin muutosta jatkuvaan yhteisölliseen osaamisen kehittämiseen koulu- ja oppilaitostasolla. Helsingin kaupungin opettajien itsearvioinnista saatujen tulosten pohjalta täydennyskoulutusta tulisi lisätä tutkivassa ja yhteisöllisessä oppimisessa, verkkopedagogiikassa, oppimisprosessien rakentamisessa ja aineiston tuottamisessa verkkoon. Koulutus tulee linkittää aina omaan työhön soveltamiseen.

Sähköiset tieto- ja tukipalvelut opettajille tulee toteuttaa mahdollisimman laajasti valtakunnallisina päällekkäisyyksien välttämiseksi. Vuorovaikutteisten sähköisten palveluiden avulla voidaan luoda kanava myös alueellisen ja paikallisen kehittämistyön näkyvyydelle. Perustieto- ja tukipalvelun ja jatkuvan kehittämistyön yhdistäminen on haaste, mutta onnistuessaan se edesauttaa kulloinkin haluttua muutosta. Sähköisten palvelujen tunnettuuteen ja osallisuuteen on panostettava.

Perus-, aine- ja ammatillisten opettajien koulutuksen tulee perustua yhteneviin tavoitteisiin, olla ajan tasalla ja mukana niin pedagogisen toimintakulttuurin muutoksessa kuin tietoyhteiskunta- ja mediataitojen kehittämisessä. Nämä molemmat alueet on otettava mukaan myös ope.fi –taitotasojen uudistamiseen ja sisällyttää ne opetushenkilöstön perus- ja täydennyskoulutukseen. Yhtenäisyydellä saavutetaan vaikuttavuutta. Opettajiksi koulutettavat voivat perehtyä tämän alueen tutkimukseen ja toteuttaa opinnäytetöitään ja tutkimuksiaan kouluissa ja oppilaitoksissa.

Haasteena opetustoimella on tieto- ja viestintätekniikan yhteisöllisen suunnittelun edelleen kehittäminen, johtajuuden ja toimintakulttuurin muutoksen tukeminen sekä erojen tasaaminen koulujen ja oppilaitosten välillä. Oppilaitosjohdon koulutusta tarvitaan edelleen, jotta toimintakulttuurin muutos ja osaamisen kehittäminen saadaan toivotulle tasolle. Johto tarvitsee myös yhteisiä foorumeita jakaa tietoa ja kokemuksia ja sähköisiä työkaluja strategiseen suunnitteluun ja seurantaan.

2. Oppimisympäristöjen, oppimateriaalien, sähköisten palvelujen ja infrastruktuurin edistäminen opetuksessa ja hallinnossa

Oppimis- ja opiskeluympäristöjen kehittäminen valtakunnallisten linjausten mukaisesti on Helsingin opetusviraston kehittämisen painoalueita. Tähän työhön liittyvän valtakunnallisen tiedottamisen ja sähköisten palveluiden haasteena on koota kaikkien kannalta merkityksellinen kehittämistyö selkeäksi kokonaisuudeksi ja kaikkien hyödynnettäväksi ja edelleen kehitettäväksi. On edistettävä sirpaloitumista ja edistettävä aktiivisesti toimivien mallien leviämistä kehittämishankkeita laajempaan käyttöön muutoinkin kuin sähköisen palvelun kautta. Keskinäistä verkostoitumista tulisi tukea, sillä pelkän tiedon välittämisen kautta käytänteet eivät siirry, vaan tarvitaan yhteistä kokemusta, pohdintaa ja käytänteiden soveltamista omaan toimintaympäristöön.

Oppilaiden osallisuuden lisääminen ja yhteisöllisyyden vahvistaminen kouluissa ja oppilaitoksissa on tärkeää. Koulu on lähi- ja kohtaamisyhteisö, jonka yhteenkuuluvuutta voidaan vahvistaa myös yhteisillä sähköisillä foorumeilla, vaikuttamiskanavilla ja tuomalla koulun toimintaa näkyväksi.

Pisa-tuloksissa esille noussut orastava eriarvoisuuden lisääntyminen voidaan tulkita heikkona signaalina ja ottaa huomioon oppimis- ja opiskeluympäristöjen kehittämisessä tasa-arvoisemmiksi.

Kotimaisen e-oppimateriaalin tarjonta on edelleen vähäistä ja painottuu perusopetukseen. Opetussuunnitelmien uudistaminen tarjoaa hyvän lähtökohdan tilanteen parantamiselle. Haasteena on siirtyminen pois tiedon välityksestä tukemaan aktiivista opiskelua, ajattelun ja työskentelyn ja vuorovaikutuksen taitoja. Ymmärtävän oppimisen tukeminen varmistaminen tulee olla keskeistä. Digitaalisten oppimateriaalien tuotannossa on lähdettävä sähköisten ratkaisujen omista vahvuuksista ja mahdollisuuksista. Kehittämisen on oltava käyttäjälähtöistä ja pilotoinnin kouluissa ja oppilaitoksissa olennainen osa tuotantoprosessia.

Innovatiivisuutta tulisi tukea eri tasoilla ja löytää ja luoda keinoja nostaa arjen ideat kehittämiseen. Suomen pienillä markkinoilla tulisi kehittää innovatiivisia oppimateriaalikonsepteja, joita kotimaisen tuotannon ja sisältöjen ohella voidaan tuotteistaa kansainvälisille markkinoille. Kotimaisen peliteollisuuden osaaminen voitaisiin valjastaa opetuksen tueksi. Pelit ja simulaatiot voivat tuoda uusia tapoja hahmottaa moniulotteisia ongelmia tai monimutkaisia prosesseja. Immersiivisyys, elämyksellisyys ja tekemisen imu ovat näiden ympäristöjen vahvuuksia, joita voitaisiin käyttää myös oppimisen tukena.

Opettajan oppaiden tai työkirjojen muuntaminen sellaisinaan sähköiseksi ehkä helpottaa niiden käytettävyyttä, mutta ei tuo oppimiseen mitään uutta. Paperiton koulu –kokeilu saattaa tuoda uusia näkökulmia kehittämiseen. Paperi ei kuitenkaan ole este opetuksen kehittämiselle, vaan haasteena on toiminta- ja työskentelykulttuurin muutos ja sen läpivieminen. Kritiikitöntä sähköistämistä tulee välttää.

Perinteisten ja sähköisten oppimateriaalien alv-tason yhtenäistäminen ja e-oppimateriaalien laatukriteerien uusiminen ovat kannatettavia esityksiä.

Samalla tavoin kuin oppimisympäristöjä laajennetaan ja otetaan mukaan opetuksen ulkopuoliset ympäristöt ja osaajat, on oppimateriaalipuolella nähtävä oppimisen tukena myös avoimet ja autenttiset sisällöt ja palvelut. Kaikkien materiaalien tunnettuutta, saavutettavuutta ja käyttöä on edistettävä.

Opetushenkilöstön ja – johdon tietoisuutta tekijänoikeuksista ja niitä koskevista sopimuksista tulee lisätä. Tekijänoikeussopimusmallit tulee uusia yhteistyössä koulutuksen järjestäjien kanssa. Yhteisiä käytäntöjä ja sopimuksia tarvitaan opetushenkilöstön, oppilaiden ja opiskelijoiden aineiston julkaisemiseen. Yhteisöllisen median myötä yleistynyt tapa tuottaa materiaalia osin luovutetuin (creative commons) oikeuksin on huomioitava tässä työssä.

Kouluissa ja oppilaitoksissa ja opetushallinnossa käytetään kymmenittäin erilaisia tietojärjestelmiä ja sähköisiä palveluita. Eri aikoina eri tarpeisiin laaditut järjestelmät eivät välttämättä keskustele keskenään ja yhteen toimimattomuus syö vaikuttavuutta. Hallinnon tietojärjestelmien kehittäminen vaatii sekä kaupunkiyhteistä että kunta- ja valtiosektorin yhteistyötä yhteentoimivuuden parantamiseksi.

Kouluyhteisöt tulee ottaa mukaan kehittämään niitä palveluita, järjestelmiä ja tukimuotoja, jotka kohdistuvat heidän toimintaansa. Osallisuuden avulla voidaan luoda sitoutumista, jota vaaditaan kehittymiseen. Toteuttamalla palvelut, järjestelmät ja erilaiset tukimuodot vaikuttavasti, kustannustehokkaasti ja käyttäjälähtöisesti voidaan antaa kouluille ja oppilaitoksissa lisää aikaa ja resursseja toteuttaa perustehtäväänsä ja tarvittavaa toimintakulttuurin muutosta.

3. Pitkäaikaisen, ekotehokaan ja yhteentoimivan infrastruktuurin toteuttaminen

Infrastruktuurin rakentamisessa tulisi löytää pitkällä tähtäimellä kestävät, ekologiset ja kustannustehokkaat ratkaisut. Eri vaihtoehtojen punnitsemiseen tulisi olla käytettävissä kriteereitä ja puolueetonta arviointitietoa. Tämä koskee erityisesti avoimen lähdekoodin hyödyntämistä

Kaupunginhallitus esittää, että kansallisesti tuotettaisiin kokonaiskuva koulutussektorin tieto- ja viestintätekniikan kustannusrakenteesta ja sen oheen eri vaihtoehtojen puolueetonta vertailutietoa. Myös pilvipalveluiden vaikutukset infrastruktuuriin, kustannuksiin ja palvelukokonaisuuksien kehittämiseen tulisi selvittää.

Tieto- ja viestintätekniikan käytön kehittäminen ja oppimis- ja opiskeluympäristöjen laajeneminen vaatii infrastruktuurilta lisää joustoa, helppokäyttöisyyttä ja monipuolisuutta. Tällä hetkellä tämä tarkoittaa siirrettäviä laitteistoyksiköitä, kannettavia päätelaitteita ja langattomuutta. Erilaisia ratkaisuja tulisi pilotoida ja arvioida niiden vaikutukset monipuolisesti.

Ylioppilaskirjoitusten sähköistäminen vaatii lukioiden infrastruktuurin kehittämistä, pilotointia ja arvioinnin kehittämistä.

Opetushenkilöstö työskentelee koulussa, kotona ja niissä oppimisympäristöissä, mihin opiskelu laajenee. Tämä edellyttää, että opettajalla on käytettävissään mobiilit työvälineet ja turvallinen pääsy kaikkialta työn kannalta tärkeisiin materiaaleihin, aineistoihin ja tietojärjestelmiin.

Tietotekninen ja pedagoginen tuki on oltava lähellä käyttäjiä. Valtakunnallisina palveluina on mielekästä tuottaa yhteisiä perustietopalveluja ja osaamisen jakamisen foorumeita paikallisille pedagogisen ja teknisen tuen kehittäjille.

Oppijan palveluiden osuudessa käsitellään työryhmän muistiossa yksinomaan SADE-hankkeen Oppijan palvelukokonaisuutta. Valtakunnallisen oppijan palvelukokonaisuuden tavoite on kannatettava ja kunnianhimoinen, mutta aikataulu vaikuttaa liian haastavalta. Kokonaisarkkitehtuurin määrittelyn ohella ensiksi toteutettava koulutukseen hakeutujan kokonaisuus avattaisiin suunnitelmien mukaan jo vuonna 2013. Koulutuksen järjestäjät kehittävät omia oppilashallinnon ja hakeutujan palveluitaan ja kehittämistyön tulisi olla yhteistä ja kaikkia sitouttavaa.

Opetustoimen kokonaisarkkitehtuurin perusmäärittelytyötä tarvitaan ja se tulisi tehdä mahdollisimman avoimena ja yhteistyössä, jotta edesautetaan varhaista sitoutumista. Opetusteknologian standardointitoimintaan osallistuminen on ollut Suomessa melko vähäistä ja toimintaa tulisi aktivoida.

Opetuksen tietojärjestelmät ja infrastruktuuriratkaisut päätetään Helsingissä virastotasolla. Hallinnolliset järjestelmät ovat kaupunkiyhteisiä. Selkeät tavoitteet ja realistinen toteutussuunnitelma ja opetustoimen erityistarpeiden tuntemus helpottavat yhteisten palvelujen ja järjestelmien kehittämistä ja käyttöönottoa.

4. Tietoon perustuvan päätöksenteon ja johtamisen kehittäminen

Suomen nostaminen kansainväliseen kärkeen opetusteknologian käytössä vaatii kaikkien tahojen ja toimijatasojen sitoutumista selkeisiin, mitattaviin tavoitteisiin. Käyttötapojen ohella on kehitettävä opetusteknologian sovelluksia ja palveluita.

Kehittämisen seurantaan tarvitaan määrällistä ja laadullista seurantatietoa ja tutkimusta. Määrälliset indikaattorit eivät kuvaa esimerkiksi oppimateriaalien tai verkko-opetuksen vaikuttavuutta oppimiseen tai koulun toimintakulttuurin muutosta. Tietojärjestelmiä kehitettäessä on otettava huomioon niistä esiin saatava seurantatieto. Seurantaindikaattoritiedoista tulisi koulutuksen järjestäjien saada omaa toimintaansa koskevat tiedot käyttöönsä.

Indikaattorityön rinnalle tarvitaan esitettyä tutkimusohjelmaa, jossa voidaan yhdistää erilaisia laadullisia tutkimushankkeita keskeisiltä kehittämisen alueilta. Kunnallinen seuranta ja kunnalliset tutkimushankkeet voitaisiin ottaa tämän osaksi. Monitieteisyys on tärkeää oppimis- ja opiskeluympäristöjen tutkimuksessa.

Etenkin opettajankoulutuslaitosten tulisi ohjata opiskelijoitaan tekemään tutkimuksiaan kouluissa ja oppilaitoksissa ja näin luomaan lisäämään vuoropuhelua käytännön kanssa. Kansainvälisessä tutkimusyhteistyössä on huomioitava eri kehittämisen tasot, myös kunnallisen tason toiminnan kehittäminen.

Tutkimustiedon välittäminen on vaikeaa. Se tarvitsee omat kanavat ja tulkit. Vaikka opettajankoulutus on tutkimuspohjaista ja opettajat päteviä alansa ammattilaisia, tutkimuskentän aktiivinen seuraaminen voi olla arjessa haastavaa.

Pöytäkirjanote opetus- ja kulttuuriministeriölle sekä opetuslautakunnalle.

Lisätiedot:
Hyttinen Hannu, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36683

LIITE

Lausunto opetus- ja kulttuuriministeriölle... -päätöshistoria

ESITTELIJÄ Lausunto on opetuslautakunnan esityksen mukainen. Lausunto sisältyy kokonaisuudessaan päätöshistoriaan.

Valmisteluryhmän muistio löytyy ministeriön sivuilta osoitteesta:

http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2010/Koulutuksen_tietoyhteiskun-takehittaminen_2020.html.

24.1.2011 pöydälle pantu asia

LAUSUNTO HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDELLE XXX XXXXXXXX JA XXXXX XXXXXXXXXX VALITUKSESTA KOSKIEN KAUPUNGINVALTUUSTON PÄÄTÖSTÄ HELSINGIN KAUPUNGIN OMISTAMIEN ARAVARAHOITTEISTEN ASUINKIINTEISTÖYHTIÖIDEN YHDISTÄMISESTÄ JA TEHOKKAAMMASTA HALLINNOSTA

Khs 2009-2606

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa kaupunginvaltuuston 20.10.2010 (230 §) tekemästä kaupungin omistamien aravarahoitteisten asuinkiinteistöyhtiöiden yhdistämistä ja tehokkaampaa hallintoa koskevasta päätöksestä tehtyä valitusta koskien Helsingin hallinto-oikeudelle seuraavan lausunnon:

Valittaminen kaupunginvaltuuston päätöksestä

Kuntalain 90 §:n mukaan kaupunginvaltuuston päätökseen haetaan muutosta kunnallisvalituksella hallinto-oikeudelta. Edelleen 92 §:n mukaan valitusoikeus on sillä, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa (asianosainen), sekä kunnan jäsenellä.

Kuntalain 93 §:n mukaan kunnallisvalitus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Asianosaisen katsotaan saaneen päätöksestä tiedon, jollei muuta näytetä, seitsemän päivän kuluttua kirjeen lähettämisestä. Kunnan jäsenen puolestaan katsotaan saaneen päätöksestä tiedon, kun pöytäkirja on asetettu yleisesti nähtäväksi.

Kunnallisvalituksen saa tehdä sillä perusteella, että päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, valtuusto on ylittänyt toimivaltansa tai että päätös on muutoin lainvastainen.

Xxx Xxxxxxx ja Xxxx Xxxxxxxxx valitus

Xxx Xxxxxxx ja Xxxx Xxxxxxxx ovat helsinkiläisiä, joten heillä kunnan jäseninä on valitusoikeus kaupunginvaltuuston päätöksestä.

Valitus on toimitettu Helsingin hallinto-oikeudelle 26.11.2010. Kaupunginvaltuuston 20.10.2010 pitämän kokouksen pöytäkirja on pidetty yleisesti nähtävillä hallintokeskuksessa 29.10.2010. Valitus on näin ollen toimitettu hallinto-oikeudelle määräajassa.

Valittajat Xxxxxxxx ja Xxxxxxxxx katsovat valituskirjoituksessaan, että kaupunginvaltuusto on mennyt toimivaltaansa ulommaksi ja tehnyt laittoman päätöksen. Valittajat katsovat ensiksi, että tehty päätös perustuu puutteelliseen valmisteluun, jossa ei ole otettu huomioon veroseuraamuksia, jotka saattavat aiheutua päätetyistä yhtiöjärjestelyistä. Toiseksi valittajat katsovat, että kaupunginvaltuusto on päätöksessä antanut kaupunginhallitukselle valtuudet rikkoa aravarajoituslakia, perustuslakia ja perustettavan yhtiön yhtiöjärjestystä, koska yhtiö tulevaisuudessa rakennuttaa uudisrakennuksia, joiden rakennuttamisen kustannukset sisältyvät asukkaiden vuokriin, jotka vielä tasataan kaikkien asukkaiden kesken.

Päätöksen pääasiallinen sisältö

Kaupunginvaltuusto on valituksenalaisessa päätöksessä päättänyt järjestelystä, jossa nykyiset kaupungin omistamat 21 aravakiinteistöyhtiötä sulautetaan yhteen yhtiöön (fuusioyhtiö), minkä jälkeen nykyisten yhtiöiden alueita vastaaville alueille perustetaan fuusioyhtiön omistukseen 21 isännöinti- ja huoltoyhtiötä, joilta fuusioyhtiö ostaa kiinteistöhallinnan ja -huollon palvelut.

Valitusperusteiden oikeudellinen arviointi

Puutteellinen valmistelu

Valittajat Xxxxxxxx ja Xxxxxxxx ovat valituskirjoituksessaan katsoneet, että päätös perustuu puutteelliseen valmisteluun, koska mahdollisia veroseuraamuksia ei ole riittävällä huolellisuudella selvitetty. Valittajat toteavat, ettei ole hankittu tietoja fuusion verotuksellisista seuraamuksista, ei ole selvitetty sitä, kuinka paljon kiinteistöjen käypä arvo poikkeaa tasearvosta, taikka sitä, miten verotuksessa kohdellaan fuusioyhtiölle siirtyvää koneistoa ja laitteistoa. Valittajat katsovat, että veroviranomainen saattaa tulkita päätetyn järjestelyn 21 kiinteistöyhtiön purkamiseksi, jolloin järjestelyä verotettaisiin kuten purkautuvia yhtiöitä.

Helsingin kaupunki toteaa, että hallintolain 31.1 §:n mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Sen arvioiminen, milloin asia on valmis päätöksentekoon ja asiaa riittävällä tavalla selvitetty, on viranomaisen tehtävä (Mäenpää: Hallintolaki ja hyvän hallinnon takeet, 2003, s. 191 ja Niemivuo; Keravuori: Hallintolaki, 2003, s. 256-257). Myös kunnanvaltuuston osalta tämä on todettu oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä (Harjula; Prättälä; Kuntalaki. Tausta ja tulkinnat, 2007, s. 455; Hannus; Hallberg; Niemi: Kuntalaki, 2009, s. 335; KHO 15.9.1999 T 2499; KHO 23.1.1997 T 81).

Kaupunginvaltuusto on tehnyt asiassa päätöksen, jolloin se on myös katsonut olevansa riittävällä tavalla asiaan perehtynyt tehdäkseen päätöksen.

Väite siitä, että päätös perustuu puutteelliseen valmisteluun, on myös asiallisesti perusteeton. Asian valmistelua varten kaupunginjohtaja asetti 21.10.2009 (78 §) virkamiestyöryhmän tekemään esiselvityksen kaupungin omistamien aravakiinteistöyhtiöiden yhdistämisestä ja tehokkaammasta hallinnosta. Tämän esiselvityksen tultua käsitellyksi 14.12.2009 kaupunginhallituksen konsernijaostossa kaupunginjohtaja päätti 16.12.2009 (95 §) laajemman työryhmän asettamisesta selvittämään yhtiöiden yhdistämistä ja tehokkaampaa hallintoa. Työryhmä sai työnsä valmiiksi 22.6.2010, ja sen laatimaa mietintöä käytettiin kaupunginvaltuuston valituksenalaisen päätöksen pohjana.

Työryhmämietinnön sivulla 8 todetaan, että sulautuminen on veroneutraali toimenpide, ja että sulautumisessa saatava omaisuus ei ole veronalaista tuloa. Lisäksi todetaan, että työryhmän käsityksen mukaan yritysjärjestelystä ei ole odotettavissa sellaisia veroseuraamuksia, jotka muodostaisivat esteen sen toteuttamiselle, ja että veroneutraalisuus varmistetaan vielä veroviranomaiselle tehtävällä ennakkotietopyynnöllä.

Helsingin kaupunki teki toukokuussa 2010 perustettavan yhtiön lukuun hakemuksen verotusmenettelystä annetun lain 85 §:ssä tarkoitetusta ennakkotiedosta koskien sulautumisen ja liiketoimintakaupan kohtelua tuloverotuksessa.

Uudenmaan yritysverotoimisto antoi 28.7.2010 (päätös 58/2010) ennakkotiedon, jonka mukaan järjestelyyn sovelletaan sulautumista koskevia elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) 52a §:n ja 52b §:n säännöksiä, joiden mukaan sulautuvan yhtiön ei katsota purkautuvan verotuksessa. Liiketoimintakauppaan puolestaan ei sovelleta EVL:n 52d §:n säännöstä, vaan siitä muodostuu luovuttajalle veronalainen tulo. Verohallinnon veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö lisäksi ilmoitti 10.8.2010, että mikäli järjestely toteutetaan kuvatulla tavalla, oikeudenvalvontayksikkö ei käytä verotuksen tullessa myöhemmin vahvistetuksi veronsaajan puolesta muutoksenhakuoikeutta. Ennakkotieto on saatu vasta työryhmän mietinnön valmistumisen jälkeen, eikä se ole muuttanut mietinnön sivulla 8 todettua työryhmän käsitystä.

Näin ollen vastoin valittajien käsitystä järjestelyn verotuksellisista seuraamuksista on hankittu selvitys. Kiinteistöjen käypien arvojen ja tasearvojen erolla taikka huoltoon ja kunnossapitoon liittyvien koneiden ja laitteiden arvolla ei ole sulautumisessa merkitystä. Fuusioyhtiöstä puolestaan siirretään isännöinti- ja huoltoyhtiöille kiinteistönhuoltoon liittyvää omaisuutta normaalina liiketoimintakauppana. Ennakkotiedon mukaan veroviranomainen ei, vastoin valittajien käsitystä, tulkitse järjestelyä purkautumiseksi.

Helsingin kaupunki katsoo täten, että valtuuston päätös ei tältä osin ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä, valtuusto ei ole ylittänyt toimivaltaansa eikä päätös muutenkaan ole lainvastainen.

Aravarajoituslain, perustuslain ja yhtiöjärjestyksen rikkominen

Valittajat Xxxxxxxx ja Xxxxxxxx ovat valituskirjoituksessaan katsoneet, että kaupunginvaltuusto on valituksenalaisella päätöksellään antanut valtuudet vuokrankorotuksiin, jotka perustuvat tulevaisuuden uudisrakentamisen rahoittamiseen. Valittajat katsovat, että tämä menettely on aravarajoituslain, perustuslain ja fuusioyhtiön yhtiöjärjestyksen vastaista.

Valittajien mukaan aravarajoituslaissa ei sallita vuokrien tasaamista muiden kuin jo olemassa olevien yhtiöiden osalta eikä uudisrakentamisen rahoittamista. Lisäksi uudisrakentamisen rahoittaminen vuokrista kerätyillä varoilla on perustuslain vastaista, koska siinä asetetaan eriarvoiseen asemaan vuokra-asukkaat, jotka maksavat vuokristaan uudisrakentamisen kustannukset, ja muut kaupungin asukkaat, jotka kaupungin omaisuuden lisääntymisen kautta hyötyvät uudisrakentamisesta. Vielä valittajat katsovat, että tällainen uudisrakentamisen rahoittaminen tuottaa voittoa, mikä ei fuusioyhtiön yhtiöjärjestysluonnoksen mukaan ole yhtiön toiminnan tarkoitus.

Valituksen tutkimatta jättäminen

Helsingin kaupunki katsoo ensisijaisesti, että vastaajien valitus näiden perusteiden osalta tulisi jättää tutkimatta hallinto-oikeudessa. Kuntalain 91 §:n mukaan päätöksestä, joka koskee vain valmistelua tai täytäntöönpanoa, ei saa tehdä oikaisuvaatimusta tai kunnallisvalitusta. Valmistelua koskeva päätös on myös sellainen periaatepäätös, jota noudatetaan tulevia päätöksiä tehtäessä. Mikäli asia tulee viranomaisen ratkaistavaksi myöhemmin, kysymys on tällaisesta periaatepäätöksestä (Harjula; Prättälä, mt. s. 687).

Kaupunginvaltuuston päätöksessä ei päätetä vuokralaisilta kerättävistä vuokrista tai niiden käyttämisestä eri käyttötarkoituksiin, esimerkiksi uudisrakentamiseen, vaan ainoastaan periaatteista niiden tasaamiseksi. Vuokranmääritys on jätetty tehtäväksi myöhemmin, mikä todetaan valituksenalaista päätöstä koskevan esityslistan perusteluosuudessa sivulla 10. Siellä todetaan, että kaupunginhallitus päättää, valtuuston hyväksyttyä sen esityksen, kehottaa kiinteistöviraston kiinteistöjen kehittämisyksikköä yhteistyössä uuden pääomayhtiön ja nykyisten alueellisten aravakiinteistöyhtiöiden kanssa määrittelemään niiden toimialueella sijaitsevien vuokranmääritysyksiköiden tontinvuokrat ja pääomakustannukset.

Valittajat itsekin toteavat valituskirjoituksensa sivulla 4, että kyseessä lienee jonkinlainen ennakoiva toiminta, koska uudisrakentamista tai edes sen suunnittelua ei ole vielä aloitettu. Lisäksi kirjoituksessa katsotaan, että päätös olisi kumottava, koska valtuusto on antanut valtuudet vuokrankorotuksiin tulevaisuudessa, eikä edes väitetä valtuuston tehneen asiasta sitovaa päätöstä.

Näin ollen Helsingin kaupunki katsoo, että vuokranmäärityksen ja uudisrakentamisen tullessa myöhemmin päätettäväksi kaupunginvaltuuston päätöksessä on ollut kysymys valmistelusta kuntalain 91 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Valittajat katsovat lisäksi, että valtuusto on ennakollisesti jo rikkonut perustettavan yhtiön yhtiöjärjestystä mahdollistamalla korotettujen vuokrien keräämisen. Helsingin kaupunki katsoo, ettei hallinto-oikeuden toimivaltaan kuulu ratkaista yksityisoikeudellista kysymystä yhtiöjärjestysmääräyksen rikkomisesta, vaan tällainen väite on tutkittava yleisessä tuomioistuimessa. Näin ollen riippumatta siitä, katsotaanko kaupunginvaltuuston päätöksen olevan valituskelpoinen ratkaisu näiden väitteiden osalta vai ei, on joka tapauksessa väite yhtiöjärjestyksen rikkomisesta jätettävä yksityisoikeudellisena tutkimatta.

Valituksen hylkääminen

Mikäli hallinto-oikeus kuitenkin katsoisi, että kaupunginvaltuuston valituksenalaisessa päätöksessä on tehty valituskelpoinen ratkaisu vuokrien tasaamisesta ja keräämisestä eri käyttökohteisiin, Helsingin kaupunki katsoo, että valitus tulisi hylätä.

Kunnallisvalitus voidaan tehdä edellä mainitulla tavalla kolmella perusteella. Valittajat eivät ole väittäneet, että päätös olisi syntynyt väärässä järjestyksessä. Valittajat katsovat, että kaupunginvaltuusto olisi ylittänyt toimivaltansa. Toimivallan ylitys puolestaan voi oikeuskirjallisuuden mukaan tulla kyseeseen, jos kunnan viranomainen tekee päätöksen, joka ei lainkaan kuulu kunnan yleiseen tai erityiseen toimialaan, käyttää harkintavaltaansa muuhun tarkoituksen, johon se olisi ollut käytettävissä, taikka jos kyseessä on kunnan sisäinen toimivallan ylitys. (Harjula; Prättälä, mt. s. 679-681).

Helsingin kaupunki katsoo, että kunnan toimialaan kuuluu aravavuokra-asuntojen rakennuttaminen ja ylläpitäminen. Kaupunginvaltuuston ei puolestaan voida katsoa tehneen päätöstä käyttäen harkintavaltaansa sellaiseen tarkoitukseen, joka ei olisi ollut päätöksen tarkoitettuna lopputulemana. Myöskään kaupunginvaltuusto tehdessään ratkaisun kaupungin omistamien yhtiöiden sulauttamisesta ei ole rikkonut kunnan sisäistä toimivaltajakoa, koska kuntalain 13 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan valtuusto päättää kunnan hallinnon järjestämisen perusteista, johon kuuluu myös siitä päättäminen, toteutetaanko kunnan toimialaan kuuluvia tehtäviä yhtiömuodossa (Harjula; Prättälä, mt. s. 183). Valittajat eivät ole ylipäänsä esittäneet tarkempia perusteita, kuinka päätöstä tehtäessä kaupunginvaltuusto olisi ylittänyt toimivaltansa.

Aravarajoituslainvastaisuus

Valittajat katsovat myös, että päätös on muuten lainvastainen. Päätös on valittajien mukaan aravarajoituslain vastainen, koska siinä annetaan valtuus korottaa aravarajoitusten alaisia vuokria siten, että niillä katetaan Helsingin kaupungin uudisrakentamisen kustannuksia, ja koska aravarajoituslain mukaan saman omistajan omistamien vuokratalojen ja -asuntojen vuokrien tasaus on mahdollista ainoastaan jo olemassa olevissa yhtiöissä.

Helsingin kaupunki toteaa, että aravarajoituslain 7 §:ssä säädetään aravavuokra-asuntojen vuokrasta. Pykälän 1 momentin mukaan vuokralaisilta saa periä asuinhuoneistosta vuokraa enintään määrän, joka tarvitaan muiden tuottojen ohella aravavuokra-asuntojen sekä niihin liittyvien tilojen rahoituksen ja hyvän kiinteistönpidon mukaisiin menoihin. Momentissa säädetään lisäksi, että tällaisia menoja ovat muun muassa menot, jotka aiheutuvat kiinteistön tai asuntojen hankinnasta tai rakentamisesta (1 kohta). Pykälän 2 momentissa säädetään, että saman omistajan omistamien talojen ja asuntojen vuokrat voidaan tasata.

Uudisrakentaminen eli kiinteistön tai asuntojen hankinta rakennuttamalla, on näin ollen toimintaa, josta aiheutuvia menoja voidaan aravarajoituslain 7.1 §:n mukaan rahoittaa vuokralaisilta kerättävillä vuokrilla. Tämä on itse asiassa koko aravajärjestelmän tarkoitus. Tällä tavalla uudisrakentamista on rahoitettu koko ajan olemassa olevissa aravayhtiöissä. Muun muassa nämä kustannukset kokonaisvuokrissa tasataan aravarajoituslain 7.2 §:n mukaisesti saman omistajan omistamien asuntojen välillä.

Fuusion jälkeen sama omistaja (fuusioyhtiö) omistaa kaikki nyt 21 eri yhtiössä olevat asunnot. Aravarajoituslain 7.2 §:n mukaan näiden asuntojen vuokrat voidaan tasata. Vastoin valittajien käsitystä aravarajoituslaissa tai muussakaan laissa ei rajoiteta tasausmahdollisuutta vain olemassa oleviin yhtiöihin. Valittajien tällainen väite valituskirjoituksen sivulla 4 on irrallinen ja perustelematon.

Näin ollen Helsingin kaupunki katsoo, ettei valituksenalainen kaupunginvaltuuston päätös ole ristiriidassa aravarajoituslain kanssa vuokrien määräämisen (7.1 §) tai vuokrien tasaamisen (7.2 §) osalta.

Perustuslainvastaisuus

Valittajat katsovat lisäksi, että päätös vuokrien käyttämisestä uudisrakentamisen rahoittamiseen ja vuokrien tasaamisesta kaikkien aravavuokralaisten kesken on perustuslainvastainen, koska se asettaa kaupungin omistamien yhtiöiden vuokralaiset eriarvoiseen asemaan muiden kuntalaisten kanssa. Valittajien käsityksen mukaan vuokrataloissa asuvat rahoittavat vuokrillaan uudistuotannon, joka kasvattaa Helsingin kaupungin kiinteistöomaisuutta ja näin hyödyttää kaikkia kaupungin asukkaita. Tällainen toiminta tulisi rahoittaa verovaroin.

Helsingin kaupunki toteaa, että Suomen perustuslain 6 §:n 1 ja 2 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä eikä ketään saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Säännöksen esitöiden mukaan yhdenvertaisuuden vaatimus sisältää periaatteen, jonka mukaan päätökset on tehtävä yhdenvertaisesti tekemättä muita eroja kuin laista ilmenee. Eri asemaan asettaminen on mahdollista, mikäli sille on hyväksyttävä syy (HE 1/1998 ja 309/1993).

Helsingin kaupunki katsoo, että aravayhtiön uudistuotannon rahoittamisesta aiheutuvien menojen kerääminen vuokrissa sallitaan edellä mainitulla tavalla aravarajoituslain 7.1 §:ssä, ja koko aravajärjestelmä perustuu sille, että kiinteistö- ja asuntoyhtiöiden toiminnan kustannukset katetaan vuokralaisten maksamilla vuokrilla. Näin kaupunginvaltuusto ei ole päätöksessään tehnyt muita eroja ryhmien (vuokralaiset ja muut veronmaksajat) välille kuin laista ilmenee, joten valituksenalaista päätöstä ei voida pitää perustuslain vastaisena.

Vastoin valittajien käsitystä uudistuotanto ei kasvata Helsingin kaupungin omaisuusmassaa vaan fuusioyhtiön omaisuutta. Fuusioyhtiö toimii aravalakien mukaisesti, muun muassa hankkien lisää asuntoja, rahoittaen toimintansa vuokralaisilta kerättävillä vuokrilla, joiden enimmäismäärän määräävät aravarajoituslain mukaiset yhtiön kustannukset. Vuokralaiset maksavat asumisestaan vuokraa, jolla yhtiö rahoittaa muun ohella uudistuotantoaan. Vuokralaiset ovat velvollisia maksamaan tämän, siis muun muassa aravarajoituslain 7.1 §:n mukaisen rahoitusosuuden, sisältämän vuokran niin kauan kuin ovat vuokrasopimussuhteessa fuusioyhtiöön. Tämä on koko aravajärjestelmän tarkoitus, ja tällä tavalla nykyiset 21 aravayhtiötä ovat koko ajan toimineet. Näin ollen vastaajien käsitys siitä, että vuokralaiset rahoittavat nyt tai fuusion jälkeen muiden veronmaksajien hyväksi kaupungin omaisuuden kartuttamista, on vailla perusteita.

Vastoin valittajien käsitystä kaupunginvaltuusto ei myöskään ole antanut valtuuksia vuokrien nostamiseen valituksessa mainituilla määrillä tai ”ylimääräisten vuokrien” keräämiseen uudistuotantoa varten. Valtuusto on päättänyt, että vuokrien aravarajoituslain 7.2 §:n mukaisen tasauksen vaikutuksia yksittäiseen asuntoon rajataan siten, että yhdenkään asunnon vuokra ei tasauksen vuoksi nouse viiden vuoden aikana mainittua enempää.

Näin ollen Helsingin kaupunki katsoo, ettei valituksenalainen kaupunginvaltuuston päätös ole ristiriidassa perustuslain kanssa.

Yhtiöjärjestyksenvastaisuus

Valittajat katsovat valituskirjoituksessaan, että fuusioyhtiö kerää korotettuja vuokria rakentaakseen uudisrakennuksia, mistä aiheutuvaa omaisuuden lisäystä voidaan pitää voittona. Yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiön tarkoituksena ei kuitenkaan ole tuottaa voittoa, joten kaupunginvaltuuston päätös on ristiriidassa yhtiön yhtiöjärjestyksen kanssa.

Helsingin kaupunki toteaa, että kaupunginvaltuuston hyväksymässä yhtiöjärjestysluonnoksessa määrätään, ettei yhtiön tarkoituksena ole tuottaa voittoa eikä se jaa omistajilleen osinkoa, vaan mahdollinen voitto on käytettävä yhtiön oman toiminnan tukemiseen ja kehittämiseen (2.1 §). Koska yhtiön tarkoituksena ei ole voiton tuottaminen osakkeenomistajille, yhtiö ei jaa osinkoa. Varoja vapaan oman pääoman rahastosta jaettaessa, osakepääomaa alennettaessa, omia osakkeita hankittaessa ja lunastettaessa sekä yhtiötä purettaessa ja rekisteristä poistettaessa varat käytetään yhtiön toimialan mukaiseen tai sitä vastaavaan käyttöön osakeyhtiölain mukaisesti (10 §).

Yhtiön tarkoituksena ei näin ole tuottaa voittoa tai jakaa voitonjakokelpoisia varoja osakkeenomistajien hyödyksi. Yhtiöjärjestyksessä kuitenkin todetaan myös, että mahdollinen voitto, mikä toiminnasta saattaa jonain tilivuonna kertyä, pidetään yhtiössä. Voiton saaminen osakeyhtiöoikeudessa tarkoitetulla tavalla ei ole, eikä voikaan olla, kiellettyä.

Yhtiön voiton tavoittelemisen estää yhtiöjärjestyksen lisäksi aravarajoituslain 7.1 §, jonka perusteella yhtiön keräämät vuokrat eivät saa ylittää hyväksyttäviä kustannuksia. Hyväksyttäviä kustannuksia ovat edellä mainitulla tavalla myös menot, jotka aiheutuvat asuntojen hankinnasta, joten uudisrakennusten rakennuttamisen tuomaa varallisuuden lisäystä ei voida pitää yhtiöjärjestyksessä tarkoitettuna voittona. Näin ollen valtuuston päätös vuokrien tasaamisesta ja käyttämisestä ei tarkoita, että fuusioyhtiö alkaisi tavoitella voittoa toiminnallaan, jolloin päätös ei myöskään ole yhtiön yhtiöjärjestysluonnoksen vastainen.

Helsingin kaupunki katsoo täten, ettei kaupunginvaltuuston päätös ole ristiriidassa yhtiön yhtiöjärjestysluonnoksen kanssa. Valtuuston päätös ei tältäkään osin ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä, valtuusto ei ole ylittänyt toimivaltaansa eikä päätös muutenkaan ole lainvastainen.

Johtopäätökset Yllä mainituilla perusteilla Helsingin kaupunki katsoo, että vastoin valittajien käsitystä kaupunginvaltuuston päätös 20.10.2010, 230 § ei ole lainvastainen eikä valtuusto ole ylittänyt toimivaltaansa. Helsingin hallinto-oikeuden tulisi näin ollen käsitellä valitusta siten, että sen tulisi puutteelliseen valmisteluun perustuva väite tutkittuaan hylätä sekä perustuslain, aravarajoituslain ja tulevan yhtiön yhtiöjärjestyksen rikkomiseen perustuva väite ensisijaisesti jättää tutkimatta ja toissijaisesti hylätä.

Pöytäkirjanote hallintokeskuksen oikeuspalveluille valitusvastineen laatimista varten.

Lisätiedot:
Ryöti Miliza, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 25407

LIITTEET	Liite 1	Valitus kaupunginvaltuuston päätöstä Helsingin kaupungin omistamien aravarahoitteisten asuinkiinteistöyhtiöiden yhdistämisestä ja tehokkaammasta hallinnosta
	Liite 2	Lausunto Helsingin hallinto-oikeudelle Xxx Xxxxxx ja Xxxx Xxxxxxxxx valituksesta koskien kaupunginvaltuuston päätöstä... - päätöshistoria

ESITTELIJÄ Xxx Xxxxxxxx ja Xxxx Xxxxxxxxx ovat valittaneet Helsingin hallinto-oikeudelle Helsingin kaupunginvaltuuston 20.10.2010 (230 §) tekemästä päätöksestä, joka koskee Helsingin kaupungin omistamien aravarahoitteisten asuinkiinteistöyhtiöiden yhdistämistä ja tehokkaampaa hallintoa. Valittajat katsovat, että kaupunginvaltuusto on mennyt toimivaltaansa ulommaksi ja tehnyt laittoman päätöksen, joka perustuu puutteelliseen valmisteluun. Lisäksi valittajat katsovat, että kaupunginvaltuusto on päätöksessä antanut kaupunginhallitukselle valtuudet rikkoa aravarajoituslakia, perustuslakia ja perustettavan yhtiön yhtiöjärjestystä. Valitus kokonaisuudessaan on asian liitteenä.

Helsingin hallinto-oikeus pyytää Helsingin kaupunginhallitusta hankkimaan kaupunginvaltuuston lausunnon mainitun valituksen johdosta. Samalla kaupunginhallitukselle varataan kaupungin puhevallan käyttäjänä tilaisuus antaa selityksensä asiassa.

Hallintokeskuksen oikeuspalvelut on antanut asian johdosta lausuntonsa. Esittelijä toteaa, että päätösehdotus on oikeuspalvelujen lausunnon mukainen.

24.1.2011 pöydälle pantu asia

ASUNTOTUOTANTOTOIMIKUNNAN ASETTAMINEN TOIMIKAUDEKSI 2011 - 2012

Khs 2011-88

KAJ Kaupunginhallitus päättänee asettaa toimikaudekseen asuntotuotantotoimikunnan sekä nimetä siihen seuraavat jäsenet:

1 Tuomas Rantanen, Vihreät, puheenjohtaja (henkilökohtainen varajäsen_____________)

2 Kauko Koskinen, Kok., varapuheenjohtaja (henkilökohtainen varajäsen Kalle Loukamo)

3 ____________, Vihreät (henkilökohtainen varajäsen __________)

4 Jaana Närö, Kok. (henkilökohtainen varajäsen Johanna Eiramo)

5 Jarmo Laaksonen, SDP (henkilökohtainen varajäsen Heikki Kehälinna)

Samalla kaupunginhallitus päättänee kehottaa asuntotuotantotoimikuntaa kuulemaan pysyvinä asiantuntijoina apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilää, apulaiskaupunginsihteeri Miliza Ryötiä hallintokeskuksesta, osastopäällikkö Juhani Tuuttilaa kiinteistövirastosta, asemakaavapäällikkö Olavi Veltheimia kaupunkisuunnitteluvirastosta, kaupungininsinööri Raimo K. Saarista rakennusvirastosta sekä rahoitusjohtaja Tapio Korhosta, kehittämispäällikkö Markus Härkäpäätä ja suunnittelupäällikkö Kirsi Mäkistä talous- ja suunnittelukeskuksesta.

Pöytäkirjanote asuntotuotantotoimikuntaan nimetyille, pysyvinä asiantuntijoina kuultaville ja heidän edustamilleen virastoille sekä asuntotuotantotoimistolle.

Lisätiedot:
Ryöti Miliza, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 25407

ESITTELIJÄ Asuntotuotantotoimikunnan toimiala johtosäännön 1 §:n mukaan on seuraava:

”Helsingin kaupungin asuntotuotantotoimikunta ja sen alainen Helsingin kaupungin asuntotuotantotoimisto vastaavat niiltä tilatun kaupungin oman asuntotuotannon ja korjausrakentamisen johtamisesta, valvomisesta, kehittämisestä ja rakennuttamisesta hyväksyttyjen tavoitteiden mukaisesti. Lisäksi toimikunta huolehtii sille varattujen tai sopimuksin tulleiden muiden uudisrakentamis- ja peruskorjauskohteiden rakennuttamisesta ja kaupungin omistamien kiinteistö- ja asunto-osakeyhtiöiden tilaaman teknisen kunnossapidon asiantuntijatehtävistä.”

Kuntalain 17 §:n mukaan kunnan toimielimiä ovat valtuuston lisäksi kunnanhallitus, lautakunnat ja johtokunnat, niiden jaostot sekä toimi-kunnat.

Khn asettamien johtokuntien ja toimikuntien jäsenet valitaan Khn toimikaudeksi. Johtokuntaan ja toimikuntaan voidaan valita sellainenkin henkilö, joka ei ole vaalikelpoinen kunnanhallitukseen ja lautakuntaan tai jonka kotikunta kunta ei ole.

Tasa-arvolain 4 a §:n mukaan valtion komiteoissa, neuvottelukunnissa ja muissa vastaavissa toimielimissä sekä kunnallisissa toimielimissä että kuntien välisen yhteistoiminnan toimielimissä lukuun ottamatta kunnanvaltuustoja tulee olla sekä naisia että miehiä kumpiakin vähintään 40 prosenttia, jollei erityisistä syistä muuta johdu.

Khs valitsee jäseniksi valituista toimielimen puheenjohtajan ja tarpeellisen määrän varapuheenjohtajia. Heidät valitaan samassa vaalitoimituksessa.

Khs on viimeksi asettanut asuntotuotantotoimikunnan 9.2.2009 ja nimennyt siihen seuraavat henkilöt:

Tuomas Rantanen, Vihreät, puheenjohtaja (henkilökohtainen varajäsen Anni Mikkelson), Ilkka J. Kari, Kok., varapuheenjohtaja (Kalle Loukamo), Inka Kanerva, Vihreät, (Sampsa Karhunen, 6.9.2010 lähtien Laura Yrjänä), Jaana Närö, Kok. (Johanna Eiramo) ja Jarmo Laaksonen, SDP (Heikki Kehälinna).

Toimikunta on päättyvänä toimikautena kuullut pysyvinä asiantuntijoina apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilää, virastopäällikkö Mikael Nordqvistia kiinteistövirastosta, virastopäällikkö Tuomas Rajajärveä kaupunkisuunnitteluvirastosta, kaupungininsinööri Matti-Pekka Rasilaista (29.8.2010 saakka) ja kaupungininsinööri Raimo K. Saarista (30.8.2010 lähtien) rakennusvirastosta sekä rahoitusjohtaja Tapio Korhosta, kehittämispäällikkö Markus Härkäpäätä ja suunnittelupäällikkö Kirsi Mäkistä talous- ja suunnittelukeskuksesta.



Kokousaika	31.1.2011 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

LIITTEET	Liite 1	Helsingin Sataman johtokunnan esitys 11.1.2011
	Liite 2	Virkamatkan ohjelma 23.-27.5.2011