30.5.2011 ja 6.6.2011 pöydälle pantu asia

LINJAUKSET KERJÄLÄISONGELMAN KÄSITTELEMISEKSI HELSINGISSÄ

Khs 2010-776

KJ Kaupunginhallitus päättänee

1 todeta, että EU-kansalaisilla on Euroopan unionin kansalaisten vapaan liikkuvuuden direktiivin mukaisesti oikeus oleskella kolme kuukautta rekisteröitymättä. Kerjääminen ei ole laitonta eikä siihen voi puuttua, ellei se ole järjestyslaissa tarkoitetulla tavalla häiritsevää.

2 hyväksyä linjaukset kerjäämisestä syntyvien lieveilmiöiden vähentämiseksi ja ennaltaehkäisyksi Helsingissä seuraavasti:

- lasten harjoittamaa kerjäämistä ei sallita, vaan siihen puututaan ja selvitetään tapauskohtaisesti

- kaupungin alue on kokonaan kaavoitettua aluetta ja leiriytyminen on sallittu ainoastaan kaavaan merkityllä alueella

- tilapäiseen leiriytymiseen tarvitaan maanomistajan lupa

- luvattomiin leireihin puututaan välittömästi

- kaupungin eri hallintokunnat toimivat oman toimialansa puitteissa ja yhteistyössä kaupungin muiden hallintokuntien kanssa romaanikerjäläisiä koskevissa asioissa ja kerjäämisestä aiheutuvien lieveilmiöiden vähentämiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi

- sosiaalivirasto vastaa kaupungin viranomaisyhteistyön koordinoinnista sekä kolmannen sektorin toimijoiden ja eri viranomaistahojen kanssa tehtävästä yhteistyöstä

- hallintokeskus seuraa kerjäläiskysymyksen kehittymistä valtakunnallisesti ja EU-tasolla.

3 tehdä seuraavan esityksen valtioneuvostolle:

Kerjäläiskysymys nousi vuonna 2007 esille Euroopan laajuisena ilmiönä ja myös Suomessa. Eri maissa kiertävien romanien liikkumisen taustalla vaikuttavat äärimmäinen köyhyys, näköalattomuus ja laaja-alainen syrjintä. Romanien heikko asema on myös ihmisoikeusoikeusongelma ja yksi keskeisimmistä haasteista vähemmistöjen aseman ja yhdenvertaisuuden edistämisessä. Romaneita on parhaiten autettavissa heidän omissa kotimaissaan. Ensisijainen toimija Suomessa kansainvälisissä asioissa on valtio ja sen yhteistyö EU-jäsenmaiden kanssa. Kaupunginhallitus katsoo, että valtion tulee ryhtyä toimiin romanikysymyksen hoitamiseksi EU:ssa ja Euroopan Neuvostossa sekä romanikerjäläisten lähtömaissa.

Kaupunginhallitus esittää samalla, että valtio laatii valtakunnalliset, keskeiset toimintalinjaukset kunnille romanikerjäläisten kohtaamisesta. Helsingin kaupunkia ei voi pitää järjestämis- ja kustannusvastuullisena yksittäisen kansanryhmän majoittamisesta ja muusta auttamisesta. Kaupungin ja valtion välistä kustannusvastuuta tulee tarkastella tältä osin edelleen.

Kaupunginhallitus toteaa lisäksi, että yleisen liikkuvuuden lisääntymisen myötä Suomeen on viime vuosina tullut romanien lisäksi muitakin EU-kansalaisia, jotka eivät ole tulleet toimeen omilla tuloillaan ja varoillaan EU-säädösten edellyttämällä tavalla. Näissä tilanteissa henkilöt ovat joutuneet turvautumaan viimesijaisena toimeentulon turvana toimeentulotukeen. Kunnissa ja erityisesti Helsingissä ilmiö on aiheuttanut erilaisia toimintakäytäntöjä ja valtion antama toiminnan ohjeistus on todettu riittämättömäksi. Samalla esimerkiksi kaikki romanien tilapäismajoituksista viime talvina aiheutuneet kustannukset ovat jääneet Helsingin kaupungin maksettavaksi.

Kaupunginhallitus kiirehtii sosiaali- ja terveysministeriön asettaman EU -kansalaisille maksettavan toimeentulotuen käsittelyä koskevien menettelytapojen selkiyttämistä selvittävän työryhmän toimintaa, jonka piti jättää esityksensä kuntaohjauksen selkeyttämisestä ja tarvittavista lainsäädäntömuutoksista ja ohjeistuksen uudistamisesta.

Pöytäkirjanote ja työryhmän raportti valtioneuvostolle, lauta- ja johtokunnille sekä sosiaalivirastolle ja hallintokeskukselle.

Lisätiedot:
Vallittu Anja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36046

LIITTEET	Liite 1	Linjauksia kerjäläisongelman käsittelemiseksi Helsingissä, työryhmän raportti 27.4.2011
	Liite 2	Linjaukset kerjäläisongelman käsittelemiseksi... -päätöshistoria

ESITTELIJÄ Kaupunginjohtaja asetti (14.4.2010) eri virastojen edustajista työryhmän, jonka tehtävänä oli tehdä esityksensä kaupungin yhteisistä linjauksista kerjäläisongelman käsittelemiseksi sekä valmistella asiassa mahdollisesti tarvittavia ohjeita tai esityksiä lainsäädäntömuutoksista. Helsingin poliisilaitoksen ja Diakonissalaitoksen edustajat osallistuivat työryhmän työhön.

./. Työryhmän 27.4.2011 valmistunut raportti on tämän asian liitteenä 1.

Työryhmän raportissa esitellään kerjäläiskysymykseen liittyvät keskeiset linjaukset sekä hallintokuntien tehtävät ja työnjakoon liittyvät seikat sekä ehdotukset yhteistyöstä valtion kanssa. Työryhmä on ollut esityksissään yksimielinen lukuun ottamatta romanien tilapäisten leirien perustamiseen liittyvää kysymystä. Nuorisoasiainkeskuksen työryhmän jäsen on tehnyt esityksen matalan kynnyksen leiripaikan perustamisesta romaneille.

Työryhmän esitysten lähtökohtana ovat ulkoasiainministeriön työryhmän tekemät ehdotukset (24.3.2011) suhtautumiseen romanien liikkumiseen EU:n sisällä:

- EU:n tulisi tukea ja tarvittaessa painostaa jäsenvaltioitaan ryhtymään romanien aseman parantamiseksi sellaisiin toimiin, joihin ne ovat EU-jäsenyyden myötä sitoutuneet.

- Sekä kansallisen että kansainvälisen kolmannen sektorin toimintaa romanien elinolojen parantamiseksi sekä lähtö- että tulomaissa tulisi tukea.

- Viranomaisyhteistyötä (esimerkiksi sosiaali- ja terveysala, poliisi ja kouluviranomaiset) lähtö- ja tulomaiden välillä tulisi lisätä todenmukaisen kuvan saamiseksi ja oikeanlaisen tiedotustoiminnan lisäämiseksi.

- Liikkuvia romaneja, jotka ovat EU-kansalaisia, tulisi tulomaissa kohdella yksilöinä ja potentiaalisina työnhakijoina. Huolimatta siitä, että he kulkevat ryhmissä, kollektiivisia ratkaisuja (kuten karkotuksia) ei tulisi tehdä.

- Mahdollisiin rikoksiin ja järjestyshäiriöihin tulisi puuttua ja niihin syyllistyneitä kohdella samoin rangaistuksin kuin muitakin EU-kansalaisia.

- Kansallinen ja kansainvälinen verkostoituminen sellaisten kuntien ja kaupunkien välille, joilla on kokemusta lyhyt- tai pitempiaikaisesta romanisiirtolaisuudesta, olisi kannatettavaa. Verkoston sisällä vaihdettaisiin hyviä käytäntöjä romanisiirtolaisten kohtaamisesta, palvelujen järjestämisestä ja mahdollisesta integroimisesta.

Työryhmä pitää yksittäisen kaupungin mahdollisuuksia vastata romanikerjäläisten avun tarpeeseen vähäisinä. Työryhmä esittää, että asia tulisi ratkaista EU:n tuella jäsenvaltioissa.

Työryhmä kannattaa Helsingin Diakonissalaitoksen tiloihin perustettavaa matalan kynnyksen yksikköä, jossa tarjotaan Helsingissä tilapäisesti oleskeleville kerjäläisille neuvontapalveluja ja humanitaarista apua.

Työryhmä ei pidä leirien perustamista perusteltuna. Kokemukset muualla Euroopassa ovat osoittaneet, että leirien perustaminen on syventänyt ja vaikeuttanut asian ratkaisemista. Samalla se on lisännyt romanien syrjäytymistä ja edesauttanut slummien muodostumista.

./. Asiasta on saatu ympäristölautakunnan (3.5.2011), yleisten töiden lautakunnan (10.5.2011), nuorisolautakunnan (12.5.2011), sosiaalilautakunnan (17.5.2011) ja pelastuslautakunnan (24.5.2011) sekä talous- ja suunnittelukeskuksen (3.5.2011) ja hallintokeskuksen oikeuspalvelujen (16.5.2011) lausunnot, jotka ovat kokonaisuudessaan esityslistan liitteenä 2 olevassa päätöshistoriassa.

Kaupunginjohtaja toteaa, että tarkoituksena on siirtää kerjäläisongelman käsittelemiseen liittyvien tehtävien koordinaatio sosiaaliviraston vastuulle, mutta samalla edelleen jatkaa tärkeänä pidettyä kaupungin eri virastojen edustajien työryhmän toimintaa.

Edelleen kaupunginjohtaja toteaa, että Helsingin Diakonissalaitoksen perustama neuvonta- ja palvelupiste on avattu 3.5.2011. Avustuksen myöntäminen hankkeelle on parhaillaan sosiaalilautakunnan käsittelyssä.

Lopuksi kaupunginjohtaja katsoo, että kuntien toimivaltaa tulee vahvistaa kansalaisten lähiturvallisuuteen ja yhteisen, julkisen tilan käyttöön liittyvissä asioissa. Kunnanvaltuustojen toimivaltaa näin ollen on syytä vahvistaa niin, että kunnat voisivat hyväksyä alueelleen tai kunnanosan alueelle kunnallisia sääntöjä, jotka tarvittaessa täydentävät järjestyslakia tai muuta lainsäädäntöä. Kaupunginhallitus teki asiassa esityksen (20.12.2010, 1392 §) sisäasiainministeriölle antaessaan lausunnon kerjäämisen kieltämistä selvittäneen työryhmän loppuraportista ja järjestyslain muuttamisesta koskevasta esityksestä.

HAKEMUS UUDENMAAN ELINKEINO-, LIIKENNE- JA YMPÄRISTÖKESKUKSELLE JAKOMÄEN MUINAISRANTAKIVIKON LUONNONSUOJELUALUEEN PERUSTAMISEKSI SEKÄ HOITO- JA KÄYTTÖSUUNNITELMAN VAHVISTAMISEKSI

Khs 2011-627

RYJ Kaupunginhallitus päättänee esittää Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, että se perustaa Jakomäen muinaisrantakivikon luonnonsuojelualueen esityslistan liitteenä olevan Helsingin kaupungin ympäristölautakunnan 15.3.2011 esityksen ja muiden liitteinä olevien asiakirjojen mukaisesti.

Pöytäkirjanote liitteineen Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä pöytäkirjanote ympäristölautakunnalle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITTEET	Liite 1	Ympäristölautakunnan esitys 15.3.2011
	Liite 2	Geologian tutkimuskeskuksen kirje 22.12.2010
	Liite 3	Suurmetsä-Jakomäki Seura ry:n lausunto 28.12.2010
	Liite 4	Jakomäen muinaisrantakivikon luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma

ESITTELIJÄ Luonnonsuojelulain (1096/1996) 24 §:n mukaan alueellinen ympäristökeskus voi maanomistajan hakemuksesta tai suostumuksella perustaa muun luonnonsuojelualueen alueelle, joka täyttää luonnonsuojelualueen perustamisen yleiset edellytykset. Esittelijä toteaa, että Uudenmaan ympäristökeskuksen tehtävät siirtyivät 1.1.2010 Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen (Uudenmaan ELY-keskus).

Ympäristölautakunta päätti 15.3.2011 esittää kaupunginhallitukselle ja edelleen Uudenmaan ELY-keskukselle Jakomäen muinaisrantakivikon luonnonsuojelualeen perustamista ja hoito- ja käyttösuunnitelman vahvistamista.

Ympäristölautakunta lähetti 26.10.2010 Jakomäen muinaisrantakivikon luonnonsuojelualueen perustamisesityksen sekä hoito- ja käyttösuunnitelman lausunnon antoa varten kaupunkisuunnittelulautakunnalle, kiinteistölautakunnalle, liikuntalautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle, Geologian tutkimuskeskukselle, Helsingin Luonnonsuojeluyhdistys ry:lle sekä Suurmetsä-Jakomäki Seura ry:lle.

Lausuntoja saapui kuudelta lausunnonantajalta.

./. Tiivistelmät saaduista lausunnoista sekä niistä ympäristölautakunnan antamat vastaukset on luettavissa tämän asian liitteenä olevasta ympäristölautakunnan esityksestä 15.3.2011. Geologian tutkimuskeskuksen (22.12.2010) ja Suurmetsä-Jakomäki Seura ry:n (28.12.2010) lausunnot ovat tämän asian liitteinä kokonaisuudessaan.

Perustamisesitystä ja hoito- ja käyttösuunnitelmaa on saatujen lausuntojen perusteella tarkistettu.

Jakomäen muinaisrantakivikko

Perustettava luonnonsuojelualue sijaitsee Pohjois-Helsingissä Jakomäen kaupunginosassa lähellä Helsingin ja Vantaan rajaa. Se sijaitsee kokonaan Helsingin kaupungin alueella ja on kaupungin omistuksessa ja kiinteistöviraston tonttiosaston hallinnassa.

Jakomäenkallion alue on yleiskaavassa merkitty kaupunkipuistoksi. Kaupunginosan asemakaavassa 9065 (vahvistettu 1986) alue on merkitty lähivirkistysalueeksi (VL). Kyseisellä alueella sijaitsee suojeltava alue (s), joka tulee säilyttää luonnontilaisena. Jakomäenkalliota ympäröivät tontit ovat asuinkerrostalojen korttelialuetta.

Alueen pinta-ala on 0,96 hehtaaria.

Jakomäen muinaisrannan merkitys luonnonsuojelualueena

Muinaisrantakivikot ovat luontotyyppien uhanalaistarkastelussa luokiteltu silmälläpidettäviksi. Helsingin alueella muinaisrantakivikko on harvinainen ja arvokas geologinen kohde. Helsingin alueella on neljä muinaisrantakivikkoa. Näistä Jakomäen muinaisrantakivikko on vanhin ja Meri-Rastilan muinaisrannan ohella arvokkain. Jakomäen muinaisrantakivikko on syntynyt yli 10 000 vuotta sitten.

Jakomäen muinaisrantakivikon merkitys virkistysalueena

Jakomäenkallio, jolla muinaisrantakivikko sijaitsee, on keskeinen paikallinen lähivirkistysalue. Kallioalueella on useita polkuja ja alueella liikutaan päivittäin. Kallioaluetta ympäröi kerrostaloalue.

Suojelualue voi edelleen toimia virkistysalueena edellyttäen, että kulunohjauksesta huolehditaan riittävin rakentein ja opastein. Kulkureittien hoidossa on varmistettava, ettei suojelun tarkoitus vaarannu kulutuksen vuoksi.

Hoito- ja käyttösuunnitelma

Luontotieto Keiron Oy on laatinut Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen toimeksiannosta ja ohjauksessa alueen hoito- ja käyttösuunnitelman. Suunnitelman ohjausryhmässä on ollut edustus kaupungin rakennusvirastosta ja suunnitelmaa on kommentoinut Suomen ympäristökeskuksen asiantuntija. Suojelualueella ei tarvita mittavia kunnostustoimia. Tärkeät hoitotoimet liittyvät polkujen ja alueen rajojen merkitsemiseen, joidenkin lehtipuiden kaulaukseen ja pienpuuston poistamiseen ja sekä opastetaulujen asentamiseen.

Hoito- ja käyttösuunnitelmassa alueella liikkumista pyritään ohjaamaan poluille. Mikäli alueen virkistyskäyttö osoittautuu ennakoitua paljon runsaammaksi ja aiheuttaa haittoja, määräyksiä voidaan tarkistaa seuraavassa hoito- ja käyttösuunnitelmassa muuttamatta itse rauhoituspäätöstä.

Hakemus luonnonsuojelualueen perustamiseksi

Hakemus luonnonsuojelualueen perustamiseksi on luettavissa ympäristölautakunnan esityksestä. Hakemus sisältää suojeltavaa aluetta koskevat kiinteistötiedot, rauhoituksen tarkoituksen, tiedot suojeltavan alueen luonteesta ja sijainnista, karttatiedot, selvityksen hakijan omistusoikeudesta, esityksen rauhoitusmääräyksiksi, tiedot korvausmenettelystä ja rauhoituksen merkitsemisestä maastoon sekä ehdotuksen luonnonsuojelualueen nimeksi.

HAKEMUS UUDENMAAN ELINKEINO-, LIIKENNE- JA YMPÄRISTÖKESKUKSELLE HARAKAN SAAREN LUONNONSUOJELUALUEIDEN HOITO- JA KÄYTTÖSUUNNITELMAN VAHVISTAMISEKSI

Khs 2011-964

RYJ Kaupunginhallitus päättänee esittää Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, että se vahvistaa Harakan saaren luonnonsuojelualueiden hoito- ja käyttösuunnitelman 2011-2020 esityslistan liitteenä olevan Helsingin kaupungin ympäristölautakunnan 3.5.2011 esityksen ja muiden liitteinä olevien asiakirjojen mukaisesti.

Pöytäkirjanote liitteineen Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä pöytäkirjanote ympäristölautakunnalle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITTEET	Liite 1	Ympäristölautakunnan esitys 3.5.2011
	Liite 2	Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry:n lausunto 15.1.2011
	Liite 3	Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen lausunto 10.2.2011
	Liite 4	Harakka ry:n lausunto 16.2.2011
	Liite 5	Harakan saaren luonnonsuojelualueiden hoito- ja käyttösuunnitelma 2011-2020

ESITTELIJÄ Luonnonsuojelulain (1096/1996) 24 §:n mukaan alueellinen ympäristökeskus voi maanomistajan hakemuksesta tai suostumuksella perustaa muun luonnonsuojelualueen alueelle, joka täyttää luonnonsuojelualueen perustamisen yleiset edellytykset. Päätökseen luonnonsuojelualueen perustamisesta on otettava tarpeelliset määräykset alueen luonnon suojelemisesta ja tarvittaessa sen hoidosta.

Esittelijä toteaa, että Uudenmaan ympäristökeskus on 5.6.1995 määrännyt neljä erillistä aluetta Harakan saaressa ja Vanha Räntty luodon rauhoitetuksi luonnonsuojelualueeksi ja hyväksynyt alueille hoito- ja käyttösuunnitelman. Esittelijä toteaa lisäksi, että Uudenmaan ympäristökeskuksen tehtävät siirtyivät 1.1.2010 Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen (Uudenmaan ELY-keskus).

Ympäristölautakunta päätti 3.5.2011 esittää kaupunginhallitukselle ja edelleen Uudenmaan ELY-keskukselle Harakan saaren luonnonsuojelualueiden päivitetyn hoito- ja käyttösuunnitelman vahvistamista.

Harakan saaren luonnonsuojelualueet

Harakan saaren luonnonsuojelualueet sijaitsevat eteläisessä Helsingissä Kaivopuiston eteläpuolella. 1995 perustettuja erillisiä suojelualueita on saarella kaikkiaan neljä ja niiden yhteispinta-ala on 4,2 hehtaaria. Alueet on rauhoitettu arvokkaan kasvillisuuden ja linnuston perusteella. Saaren neljällä suojelualueella pyritään turvaamaan luonnon arvokkaimmat osat. Edellinen hoito- ja käyttösuunnitelma oli 1990-luvulta ja edellytti ajantasaistamista.

Lausuntokierros

Ympäristölautakunta lähetti 14.12.2010 Harakan saaren luonnonsuojelualueiden päivitetyn hoito- ja käyttösuunnitelman lausunnon antoa varten kaupunkisuunnittelulautakunnalle, kiinteistölautakunnalle, kulttuuri- ja kirjastolautakunnalle, liikuntalautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle, kaupunginmuseolle, Harakan taiteilijat Harakka ry:lle, Helsingin Luonnonsuojeluyhdistys ry:lle, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle sekä Helsingin seudun lintutieteellinen yhdistys Tringa ry:lle.

Lausuntoja saapui kahdeksalta lausunnonantajalta.

./. Tiivistelmät saaduista lausunnoista sekä niistä ympäristölautakunnan antamat vastaukset on luettavissa tämän asian liitteenä olevasta ympäristölautakunnan esityksestä 3.5.2011. Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry:n (15.1.2011), Riistan- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (10.2.2011) ja Harakka ry:n (16.2.2011) lausunnot ovat tämän asian liitteinä kokonaisuudessaan.

Hoito- ja käyttösuunnitelmaa on saatujen lausuntojen perusteella tarkistettu.

Hoito- ja käyttösuunnitelma

Kuluneen kahdenkymmenen vuoden aikana Harakan saaren virkistyskäyttö on lisääntynyt ja kävijämäärien kasvu on johtanut saaren tiettyjen osien kulumiseen. Lintukantojen – erityisesti valkoposkihanhen ja kalalokin- voimakas runsastuminen edellyttävät huomiota kävijöiden kulunohjaukselle ja ohjeistukselle. Umpeenkasvun torjunta on yksi tärkeä tavoite.

./. Päivitetty hoito- ja käyttösuunnitelma sisältää yksityiskohtaisia toimenpidesuosituksia Harakan saaren arvokkaan lajiston ja luontotyyppien suojelemiseksi ja alueen virkistyskäytön kehittämiseksi.

Suunnitelma päivitettiin maastokauden 2010 aikana kaupungin ympäristökeskuksen toimeksiannosta. Maastotöistä ja suunnitelman kirjoittamisesta vastasivat biologi Paula Aspelund ja ornitologi Tuomas Seimola. Työn ohjaajina toimivat ympäristötarkastajat Pekka Paaer ja Päivi Leikas ympäristökeskuksesta.

6.6.2011 pöydälle pantu asia

HELSINGIN KAUPUNGIN HANKINTASTRATEGIAN HYVÄKSYMINEN

Khs 2010-1993

RYJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä liitteenä olevan 20.5.2011 päivätyn Helsingin kaupungin hankintastrategian 2011.

Pöytäkirjanote sekä Helsingin kaupungin hankintastrategia 2011 (liite 2) virastoille ja liikelaitoksille sekä tytäryhteisöille, teknisen palvelun lautakunnalle, talous- ja suunnittelukeskukselle, hallintokeskukselle, taloushallintopalvelun johtokunnalle, henkilöstökeskukselle, opetuslautakunnalle, suomenkielisen työväenopiston johtokunnalle, ympäristölautakunnalle, eläintarhan johtokunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle, liikennelaitoksen johtokunnalle, sosiaalivirastolle, asuntotuotantotoimikunnalle, kaupunginmuseon johtokunnalle, kiinteistölautakunnalle, kulttuuri- ja kirjastolautakunnalle, liikuntalautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle, Palmia -liikelaitoksen johtokunnalle, terveyslautakunnalle, Helsingin Energia -liikelaitoksen johtokunnalle, rakennuslautakunnalle, Helsingin Satama -liikelaitoksen johtokunnalle, pelastuslautakunnalle, kaupunginorkesterin johtokunnalle, taidemuseon johtokunnalle, tarkastuslautakunnalle, asuntolautakunnalle, Oiva Akatemialle, Suomen Kuntaliitolle (PL 200, 00101 Helsinki), Helsingin Yrittäjät ry:lle (Lastenkodinkuja 1 A 4, 00180 Helsinki), Culminatumille (Tekniikantie 12, 02150 Espoo), Helsingin seudun kauppakamarille (Kalevankatu 12, 00100 Helsinki), ja Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus Tekesille (PL 69, 00101 Helsinki).

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102
Lamminmäki Jorma, hankintajohtaja, puhelin 310 31500

LIITTEET	Liite 1	Hankintastrategialuonnos 13.10.2010 (vain linkkinä)
	Liite 2	Helsingin kaupungin hankintastrategia 2011 (20.5.2011)
	Liite 3	Hankintastrategiatyöryhmän loppuraportti 31.3.2006
	Liite 4	Kaupunginjohtajan päätösluettelo 27/2006
	Liite 5	Hankintastrategiatyön eteneminen 17.5.2010
	Liite 6	Hankintojen kehittämisohjelman yhteenveto
	Liite 7	Helsingin kaupungin hankintastrategia... - Päätöshistoria

ESITTELIJÄ Helsingin kaupungin hankintastrategian valmistelu alkoi vuonna 2005. Kj päätti johtajistokäsittelyssä 24.8.2005 § 60 merkitä tiedoksi hankintakeskuksen ja HKR-Tekniikan hankintaorganisaatiota kehittämistä selvittäneen työryhmän raportin 18.4.2005 sekä todeta työryhmän työn päättyneeksi. Samalla Kj päätti asettaa työryhmän, jonka tehtävänä on valmistella Helsingin hankintastrategia.

Kj päätti johtajistokäsittelyssä 16.8.2006 § 70 merkitä tiedoksi hankintastrategiatyöryhmän 31.3.2006 päivätyn raportin sekä todeta työryhmän työn päättyneeksi. Lisäksi kaupunginjohtaja päätti kehottaa hankintakeskusta mm. kehittämään ja koordinoimaan kaupungin hankintoihin liittyvää osaamista ja hankintakäytäntöjä sekä huolehtimaan kaupungin hankintastrategian valmistelusta.

Khs päätti 10.3.2008 § 315 merkitä tiedoksi selvityksen ’Helsingin kaupungin hankintojen kehittäminen ja mittaaminen’. Hankintastrategian valmistelu integroitiin kaupungin strategiaohjelman 2009-2012 valmisteluun ja täytäntöönpanoon. Kehottaessaan kaupungin kaikkia lauta- ja johtokuntia sekä virastoja ja liikelaitoksia noudattamaan Kvston 29.4.2009 hyväksymää strategiaohjelmaa 2009–2012 Khs päätti 22.6.2009 § 783 kehottaa hankintakeskusta valmistelemaan kaupunginjohtajan aiemmin hyväksymän hankintastrategian pohjalta tarkistetun hankintastrategian kaupunginhallituksen päätettäväksi.

Hankintakeskuksen hankintastrategialuonnos 13.10.2010

Helsingin kaupungin hankintastrategian päätavoitteena on tehostaa kaupungin taloutta ja parantaa hankintojen laatua. Keskeisiä keinoja tavoitteen saavuttamiseksi ovat hankintojen ohjauksen ja työnjaon kehittäminen, sähköisten hankintatyökalujen ja -ratkaisujen hyödyntäminen, kestävän kehityksen huomioiminen hankinnoissa sekä kaikkiaan yhtenäisen ja toimivan hankintatyön edellytysten varmistaminen.

Hankintastrategia sisältää Helsingin kaupungin hankintoja koskevat yleiset linjaukset, hankintastrategiset päävalinnat sekä niihin liittyvät hankintojen kehittämistoimenpiteet. Valmistelussa on huomioitu jo tehdyssä hankintastrategiatyössä kaupunkiorganisaation sisältä sekä ulkoisilta sidosryhmiltä ja yhteistyökumppaneilta saatu palaute.

Kaupungin hankintastrategian valmistelun aikana kuultiin asiantuntijoita hankintojen johtamisen, ohjaamisen ja suunnittelun kannalta keskeisistä hallintokunnista. Valmistelutyössä varattiin myös tärkeille sidosryhmille mahdollisuus kommentoida Helsingin kaupungin hankintastrategiaa.

Teknisen palvelun lautakunta päätti 14.10.2010 § 167 hyväksyä esityksen Helsingin kaupungin hankintastrategiaksi ja esittää sen edelleen kaupunginhallitukselle.

./. Hankintastrategialuonnos 13.10.2010 on tämän asian sähköisenä liitteenä.

Saadut lausunnot

Hankintastrategialuonnoksesta saatiin 33 lausuntoa: asuntolautakunnalta (7.12.2010), tarkastuslautakunnalta (8.12.2010), taidemuseon johtokunnalta (14.12.2010), kaupunginorkesterin johtokunnalta (16.12.2010), Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus Tekesiltä (5.1.2011), pelastuslautakunnalta (11.1.2011), Helsingin Sataman johtokunnalta (11.1.2011), taloushallintopalvelujen johtokunnalta (13.1.2011), rakennuslautakunnalta (18.1.2011), Helsingin Energian johtokunnalta (18.1.2011), terveyslautakunnalta (18.1.2011), Palmia-liikelaitoksen johtokunnalta (20.1.2011), Helsingin seudun kauppakamarilta (24.1.2011), Culminatumilta (24.1.2011), yleisten töiden lautakunnalta (25.1.2011), liikuntalautakunnalta (25.1.2011), kulttuuri- ja kirjastolautakunnalta (25.1.2011), kiinteistölautakunnalta (25.1.2011), kaupunginmuseon johtokunnalta (25.1.2011), asuntotuotantotoimikunnalta (26.1.2011), sosiaalivirastolta (26.1.2011), liikennelaitoksen johtokunnalta (27.1.2011), kaupunkisuunnittelulautakunnalta (27.1.2011), Eläintarhan johtokunnalta (27.1.2011), Oiva Akatemialta (28.1.2011), Helsingin Yrittäjät ry:ltä (28.1.2011), hallintokeskukselta (28.1.2011), Kuntaliitolta (31.1.2011), henkilöstökeskukselta (31.1.2011), talous- ja suunnittelukeskukselta (31.1.2011), ympäristölautakunnalta (1.2.2011), suomenkielisen työväenopiston johtokunnalta (1.2.2011) ja opetuslautakunnalta (8.2.2011). Talous- ja suunnittelukeskus (27.5.2011) sekä hallintokeskus (30.5.2011) antoivat lisäksi uudet, päivitetyt lausuntonsa.

./. Asiaan saadut lausunnot löytyvät kokonaisuudessaan päätöshistoriasta, joka on tämän asian liitteenä.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (27.5.2011), että se on 31.1.2011 antanut lausunnon hankintastrategiasta. Koska lausunnon antamisen jälkeen hankintastrategian sisältö on muuttunut, talous- ja suunnittelukeskus antaa korvaavan lausunnon hankintastrategiasta.

Uusi hankintastrategia havainnollistaa hankintojen hallintaa kaupunki- ja virastotasolla. Tavoitteet ja toimenpiteet on selkeästi määritelty raportissa.

Uusi hankintastrategia on kuitenkin nostanut esille ongelmia, joihin ei ole annettu vastausta. Esimerkiksi hankintoja koskevaan raportointiin ei saada tietoja muista kuin Talpan kirjanpidossa olevista virastoista ja liikelaitoksista.

Helsingin kaupungilla hankintojen kehittäminen hajautuu eri organisaatioihin. Hankintastrategiassa ei esitetä, miten hankintoihin liittyvää verkostomaista kehittämistoimintaa hallitaan ja mikä on keskeisten hankkijoiden rooli ongelmien ja tavoitteiden määrittelyssä sekä tavoitteiden toteuttamisessa.

Hankinnat jakautuvat organisaatioiden toimintakentän kannalta seuraavasti: 1) virastojen hankinnat, 2) rakentamiseen liittyvät hankinnat ja 3) konserniyhteisöjen hankinnat.

Vuoden 2006 hankintastrategiassa hankinta jaettiin kahteen toiminnalliseen osaan: hankintojen toteuttamiseen ja hankintojen strategiseen ohjaukseen. Edellisen hankintastrategian laatimisen yhteydessä strategisen hankinnan tehtävät delegoitiin hankintakeskukselle.

Strateginen hankinta sisälsi vuoden 2006 hankintastrategiamäärittelyssä seuraavat tehtävät: 1) hankintastrategian valmistelu, 2) hankintatoiminnan kehittämisen koordinointi, 3) hankintoihin liittyvän koulutuksen järjestäminen, 4) tiedon tuottaminen hankinnoista sekä 5) pääkaupunkiseudun hankintayhteistyön koordinointi.

Viides kohta eli pääkaupunkiseudun hankintayhteistyön koordinointi tulisi edelleen sisältyä hankintojen strategisten tehtävien piiriin.

Hankintastrategian toteuttaminen tulee koordinoida kaupungin muiden strategioiden toimeenpanon kanssa. Näitä strategioita ovat erityisesti palvelustrategia ja elinkeinostrategia. Tämä voidaan tehdä kohdan kolme eli hankintoihin liittyvän koulutuksen, neuvonnan ja ohjauksen kautta.

Harmaan talouden torjunta on kaupunkikonsernissa tärkeää. Harmaata taloutta torjutaan kehittämällä kilpailutusta, sopimuksia ja valvontaa sekä raportointia. Suurin osa harmaantalouden ongelmista keskittyy rakentamisen piiriin. Hankintastrategiassa tulee korostaa kaikkien kaupunkikonserniin kuuluvien yksiköiden aktiivista roolia harmaan talouden torjunnassa.

Rakentamiseen kytkeytyvien kaupungin organisaatioiden tulee yhdessä laatia mahdollisimman nopeasti rakentamispalvelujen hankintastrategia.

Konsernihallinnon näkökulman ja taloudellisuuden korostuessa on myös tytäryhteisöjen hankinnat otettava strategisen ohjauksen piiriin. Jatkovalmistelussa on selvitettävä, miten hankintojen strategisen ohjauksen vastuutus keskushallintotasoisena toimintona järjestetään.

Hallintokeskus toteaa (30.5.2011), että se on antanut aiemmin lausunnon (28.1.2011) kaupungin hankintastrategian luonnoksesta (13.10.2010). Nyt käsiteltävänä olevaa hankintastrategian luonnosta (20.5.2011) on eräiltä osin muutettu aikaisempaan verrattuna.

Hankintastrategian luonnokseen tehdyt muutokset ovat lähinnä yksityiskohtien tarkentamista. Merkittäviä muutoksia ei luonnokseen ole tehty. Hallintokeskus uudistaa aiemmassa lausunnossaan mainitut yleiset havainnot.

Yksittäisten muutosten osalta hallintokeskus toteaa seuraavaa.

- Hankintojen strategisen ohjauksen kehittäminen on lisätty osaksi toimenpiteitä (kohdat 2.2.1 ja 4.2.1). Hallintokeskus pitää lisäystä tarpeellisena.

- Riskienhallintaan ja valmiussuunnitteluun liittyen strategialuonnoksessa (kohta 2.2.4) on otettu huomioon, mitä hallintokeskuksen aiemmassa lausunnossa on esitetty.

- Strategialuonnokseen on lisätty uutena kohtana harmaan talouden torjunta (kohdat 2.2.5 ja 4.2.5). Hallintokeskus toteaa, että lisäys on tarpeellinen. Se on osa kokonaisuutta, joka liittyy erityisesti rakennustoimen kaupunkitasoiseen ohjaamiseen.

- Hankintaosaamisen kehittämisen osalta strategialuonnoksessa (kohta 2.4) on hallintokeskuksen aiemman lausunnon tavoin korostettu hallintokuntien hankinta-asioista vastaavien henkilöiden koulutuksen tarvetta.

Tarkistettu hankintastrategia 20.5.2011

Esittelijä viittaa saatuihin lausuntoihin ja toteaa, että hankintastrategialuonnoksesta saadut lausunnot olivat pääosin sitä puoltavia. Uuden hankintastrategian todettiin vastaavan kaupungin tarpeita ja havainnollistavan hankintojen hallintaa kaupunki- ja virastotasolla. Strategian tavoitteita ja toimenpiteitä pidettiin selkeinä.

Esittelijä toteaa, että lausuntokierroksen jälkeen hankintastrategialuonnosta tarkistettiin ja strategialuonnokseen 20.5.2011 tehtiin saatujen lausuntojen ja käytyjen neuvottelujen perusteella muutoksia.

./. Esitys Helsingin kaupungin hankintastrategiaksi 2011 (Helsingin kaupungin hankintakeskus 20.5.2011) on tämän asian liitteenä.

Lausunnoissa esitetyistä seikoista esittelijä toteaa lisäksi seuraavaa:

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa ensimmäisessä lausunnossaan, että hankintastrategiassa ei ole perusteltu, miksi hankintojen ohjausryhmä tulisi nyt asettaa, kun vastaavat elimet on aiemmin todettu tarpeettomiksi. Esittelijä toteaa, että hankintojen ohjausryhmä on tarpeen hankintastrategian tavoitteiden kannalta keskeisten hallintokuntien asiantuntemuksen käytön ja kehittämistoimenpiteisiin sitoutumisen varmistamiseksi.

Hallintokeskus toteaa ensimmäisessä lausunnossaan, että luonnos on laadittu korostetusti hankintakeskuksen lähtökohdista ja että koko kaupungin hankintastrategian valmistelun tulisi perustua intensiiviseen yhteistyöhön hallintokuntien kesken. Esittelijä toteaa, että hallintokunnilla on ollut mahdollisuus kommentoida valmisteilla olevaa hankintastrategiaa ja esittää näkemyksiään sen sisällöstä ja rakenteesta. Kuten muista lausunnoista ilmenee, hankintastrategiaa pidetään hyvin valmisteltuna ja tarkoitukseensa soveltuvana. Strategiassa kuvatut hankintojen kehittämistoimenpiteet tulevat sitomaan hallintokunnat hankintojen kehittämiseen.

Lisäksi hallintokeskus toteaa ensimmäisessä lausunnossaan, että luonnoksessa ei ole painotettu eri hankinnan lajien keskinäisiä eroja. Esittelijä toteaa, että hankintastrategian sisältö on laadittu käytettävissä olevan ostovolyymi- eli spenditiedon pohjalta, ja se huomioi hankintalajit hankintastrategialta edellytettävällä tarkkuudella. Strategian linjauksia voidaan soveltaa niin tavaroiden, palvelujen kuin rakennusurakoidenkin hankintaan.

Esittelijä toteaa lisäksi, että rakentamissektorin asiantuntijavirastoilta saadun palautteen ja asiasta käytyjen keskustelujen perusteella päätettiin rakentamisen hankintojen strategiset yksityiskohdat rajata tästä hankintastrategiasta ulos. Erillisen rakentamissektorin hankintastrategian valmistelua selvitetään alan asiantuntijavirastoissa. Hankintastrategiassa kuitenkin todetaan, että kaupungin strategiaohjelman ja tämän hankintastrategian yleiset hankintalinjaukset koskevat kaikkia kaupungin hallintokuntia.

Pienten ja keskisuurten hallintokuntien hankintojen keskittämisellä hankintakeskukseen tai muilla strategiassa esitetyillä toimenpiteillä ei tulla vaarantamaan hallintokuntien tarvitsemaa hankinta- ja sopimushallintaosaamista. Osaamisen rakentaminen ja parantaminen on päinvastoin yksi strategian päätavoitteista. Sopimushallintaan liittyvät erityiskysymykset tullaan huomioimaan kaikissa asiaa koskevissa kehittämistoimenpiteissä.

Esittelijä toteaa lopuksi, että Helsingin kaupungin hankintastrategia on voimassa toistaiseksi ja sitä tarkistetaan tarpeen mukaan. Kaikki lausunnoissa saadut kehittämisehdotukset tullaan huomioimaan hankintastrategian toimeenpanossa ja hankintojen kehittämistyössä.

6.6.2011 pöydälle pantu asia

LAUSUNTO SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖLLE LUONNOKSESTA LAIKSI IÄKKÄÄN HENKILÖN SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUJEN SAANNIN TURVAAMISESTA

Khs 2011-709

STJ Kaupunginhallitus päättänee antaa sosiaali- ja terveysministeriölle luonnoksesta laiksi iäkkään henkilön sosiaali- ja terveyspalvelujen saannin turvaamisesta seuraavan lausunnon:

Kaupunginhallitus pitää iäkkäiden henkilöiden sosiaali- ja terveys-palvelujen saannin turvaamista tärkeänä. Helsingin kaupungin strategiaohjelmassa 2009 - 2012 hyvinvointipalvelujen saatavuuden ja laadun turvaaminen on keskeistä. Kaikille kaupunkilaisille pyritään tarjoamaan käyttäjälähtöiset palvelut. Asukkaiden omaa osallisuutta halutaan lisätä ja vastuuta vahvistaa. Nämä tavoitteet koskevat myös iäkkäitä henkilöitä. Iäkkäitä koskeva erityistavoite liittyy toimintakyvyn säilymisen edistämiseen erilaisin kaupungin omin toimin sekä yhteistyössä muiden tahojen kanssa.

Luonnoksessa laiksi iäkkään henkilön sosiaali- ja terveyspalvelujen saannin turvaamisesta kiinnitetään huomiota oleellisiin iäkkäiden ihmisten hyvinvointiin ja palveluihin liittyviin asioihin.

Määritellyt ikärajat ovat kuitenkin ongelmallisia, koska palvelutarve ei johdu suoraan iästä. Oikeus palveluihin tulisi kytkeä niiden tarpeeseen. Sekaannusta liittyy myös käsitteiden määrittelyyn. Iäkäs ihminen on määritelty lakiluonnoksessa eri tavoin kuin esimerkiksi terveydenhuoltolaissa ja lakiluonnoksen eri pykälät koskevat eri-ikäisten henkilöiden ryhmiä. Tätä kaupunginhallitus ei pidä onnistuneena eikä käytännössä toimivana ratkaisuna.

Luonnoksessa pyritään vahvistamaan iäkkään henkilön oikeuksia ja menettelyjä yleislainsäädännössä jo säänneltyihin palveluihin. Ongelmallista on, jos valtaosa yleislakien piiriin kuuluvista henkilöistä, siis ikäihmiset, olisivat osin erityislain piirissä. Ikääntyville tilanne olisi varsin monimutkainen ja väestöä iän mukaan eriarvoistava. Palveluihin pääsyn tulee tapahtua todetun palvelun- ja hoidontarpeen perusteella. Terveyspalvelujen osalta em. ongelma korostuu, koska oikeus terveyspalveluihin riippuu henkilön terveystarpeista ja todetusta hoidon tarpeesta eikä esimerkiksi iästä. Tietyn ikäryhmän nostaminen erillislainsäädännöllä erityisasemaan terveyspalvelujen saajina saattaa aiheuttaa toiselle haavoittuvalle väestöryhmälle kielteisiä terveysvaikutuksia, kun olemassa olevia voimavaroja ja palveluja joudutaan lain perusteella enenevästi kohdentamaan iän eikä terveystarpeiden perusteella.

Tällaisen sääntelyn kasvun hillitsemistä puoltaa myös se, että lainsäädännöstä uhkaa muodostua yhä monimutkaisempi, samoja ilmiöitä osin eri normistoilla käsittelevä vyyhti, joka on arjessa vaikeasti hallittava kokonaisuus. Tällainen kehitys lisää oikeudellisesti epäselviä ja tulkinnanvaraisia tilanteita.

Ikälaki muodostuu luonnoksen mukaan neljästä kokonaisuudesta, jotka ovat iäkkäiden hyvinvoinnin edistäminen, osallisuuden edistäminen, palvelujen saannin turvaaminen ja valvonta.

Lakiluonnoksen esitykset iäkkäiden henkilöiden hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn turvaamisesta (§:t 7-10) ovat tärkeitä asioita, joihin myös Helsingissä kiinnitetään toistuvasti huomiota. Sama koskee palvelun toteuttamista ohjaavia periaatteita (§ 17) ja asiakkaan osallisuutta palvelujen kehittämisessä (§ 18). Helsingissä on jo vuosia ollut palvelujen laatuseuranta, joka kattaa kaikki vanhuspalvelut. Asiakaspalautetta kerätään laajasti, ja omais- tai asiakaskyselyt tehdään kaikissa vanhuspalveluissa.

Lakiluonnoksessa määritellään yksityiskohtaisesti niitä palveluja ja työmenetelmiä (§:t 11–16), joilla iäkkään henkilön palvelutarpeeseen vastataan. Palvelujen toteutuksessa ja resurssien riittävyydessä on kuitenkin monia haasteita. Esimerkkinä tästä mainittakoon, että lakiluonnos kuvaa vastuutyöntekijän tehtävät hyvin laajoiksi ja kattaviksi. Tarkan määrittelyn vaarana on, että se saattaa ohjata epätarkoituksenmukaisesti tai rajoittaa palvelujärjestelmän innovatiivista kehittämistä.

Lakiluonnos sisältää runsaasti sellaisia toiminnallisia säännöksiä, jotka ovat luonteeltaan ammatillisen osaamisen piiriin kuuluvia, eivätkä kuuluisi lainsäädäntöön.

Hyvinvointisuunnitelma, palvelutarpeen arviointi, palvelusuunnitelma ja vastuutyöntekijä ovat kannatettavia asioita, mutta ne koskevat kaikkia sosiaalihuollon palveluja tarvitsevia ja sopivat siten yleislakiin.

Lakiluonnoksen palvelujen saannin turvaamista koskeva osuus toisi kunnille huomattavan laajoja uusia velvoitteita, joiden toteuttaminen nykyisillä voimavaroilla ei ole mahdollista. Lakiluonnoksesta puuttuu henkilömitoitus ja sen määrittely kokonaan, eikä siinä ole kyetty antamaan arviota taloudellisista vaikutuksista. Valmistelulle esitetty aikataulu, voimaantulo jo mahdollisesti vuoden 2012 alusta, on epärealistinen, kun kustannusvaikutusten arviointi on tekemättä.

Kuntataloutta rasittavien uusien velvoitteiden lisääminen ei ole hyväksyttävää ottaen huomioon julkisen talouden vaje. Ikääntyneen väestön määrän kasvusta johtuva palvelujen kysynnän lisääntyminen on jo sinällään suuri menokasvua lisäävä tekijä kuntataloudessa. Kaupunginhallitus toteaa, ettei kunnilla ole taloudellisia mahdollisuuksia toteuttaa uusia velvoitteita, ellei kunnille osoiteta tarkoitukseen täysimääräistä lisärahoitusta. Kaupunginhallitus vastustaa luonnoksessa esitettyjä, erittäin suuria ongelmia palvelutuotannolle aiheuttavien lisävelvoitteiden säätämistä.

Sosiaali- ja terveydenhuoltolainsäädännön kokonaisuudistuksessa on tarkoitus linjata koko väestöä koskevat sosiaalihuollolliset periaatteet. Esitetty laki iäkkään henkilön sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamisesta olisi erityislaki, joka tulisi voimaan ennen valmisteilla olevaa sosiaalihuoltolain uudistusta. Terveydenhoitolaki tuli voimaan 1.5.2011. Se koskee myös vanhusten terveyspalveluja. Iäkkäiden tilannetta tulee tarkastella kokonaisvaltaisesti meneillään olevassa sosiaalilainsäädännön uudistamistyössä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain valmistelussa.

Edellä oleviin näkökohtiin viitaten kaupunginhallitus ei kannata luonnosta laiksi iäkkään henkilön sosiaali- ja terveyspalvelujen saannin turvaamisesta, joka olisi ikäperusteinen erityislaki.

Pöytäkirjanote sosiaali- ja terveysministeriölle, myös sähköisesti kirjaamo.stm(at)stm.fi ja virpi.vuorinen(at)stm.fi, sosiaalilautakunnalle, terveyslautakunnalle ja talous- ja suunnittelukeskukselle

Lisätiedot:
Tapiolinna Hilkka, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 310 36048

LIITTEET	Liite 1	STM:n lausuntopyyntö ja lakiluonnos iäkkään henkilön sosiaali- ja terveyspalvelujen saannin turvaamisesta
	Liite 2	Lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle... - Päätöshistoria

ESITTELIJÄ Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt lausuntoa luonnoksesta laiksi iäkkään henkilön sosiaali- ja terveyspalvelujen saannin turvaamisesta 31.5.2011 mennessä. Lausunnon antamiselle on saatu jatkoaikaa 17.6.2011 asti.

./. Lausuntopyyntö ja lakiluonnos perusteluineen ovat tämän asian liitteenä 1. Lausuntopyyntö ja lakiluonnos ovat nähtävissä sosiaali- ja terveysministeriön Internet-sivuilla http://www.stm.fi/vireilla/lausuntopyynnot.

Lakiluonnos on laadittu peruspalveluministeri Paula Risikon asettamassa työryhmässä, jonka tehtävänä oli laatia peruslinjaukset ikäihmisten palvelujen kehittämiseksi tarvittavasta lainsäädännöstä sekä tehdä esitykset lain sisällöstä ja muodosta. Työryhmä on kuullut laajasti ikäfoorumia, johon osallistui iäkkäitä ihmisiä sekä iäkkäiden ihmisten palvelujen ja palvelujärjestelmän, kuntien, valvonnan ja vanhusoikeuden asiantuntijoita.

Luonnoksen mukaan lain tarkoitus on edistää iäkkäiden henkilöiden hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä, varmistaa, että heidän oikeutensa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin toteutuu sekä vahvistaa heidän osallisuuttaan omiin asioihinsa vaikuttamisessa.

Lakiluonnoksen yleiset säännökset sisältävät kuvauksen lain soveltamisalasta, keskeisten käsitteiden määritelmät (iäkäs henkilö, vanhuuseläkettä saava henkilö, palvelut, palvelutarpeen selvittäminen, palvelusuunnitelma, hoitosuunnitelma, hoiva ja kuntoutus), toimeenpanosta, suhteesta muihin lakeihin sekä suunnittelusta ja rahoituksesta.

Vanhuuseläkettä saavien henkilöiden hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn edistämiseen liittyvät pykälät koskevat kunnan suunnitteluvastuuta, viranomaisten yhteistyövelvoitetta sekä neuvontapalvelujen ja hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistävien kotikäyntien järjestämistä. Iäkkään henkilön palvelutarpeeseen vastaamiseen liittyvät pykälät koskevat palvelutarpeen selvittämistä, vastuutyöntekijän nimeämistä, palvelu- ja hoitosuunnitelmien laatimista, oikeutta palveluihin, hoivan ja kuntoutuksen järjestämistä, palvelujen toteuttamista ohjaavia periaatteita sekä henkilön osallisuutta asiakasprosessissa ja palvelujen kehittämisessä. Erinäiset säännökset koskevat palveluista perittäviä maksuja, muutoksenhakua, vanhusneuvostoa, valvontaa ja henkilö-kunnan ilmoitusvelvollisuutta, ilmoituksista seuraavia toimenpiteitä sekä odotusaikojen julkaisemista.

Luonnos sisältää lain yksityiskohtaiset perustelut, joissa kuvataan lukuisia lakiin liittyviä haasteellisia näkökohtia. Näitä ovat esimerkiksi lain piiriin kuuluvien määrittelemisen ongelmallisuus, määritelmien erilaisuus eri laeissa sekä lain suhde muihin lakeihin ja laatusuosituksiin. Luonnoksen mukaan terveyden- ja sairaanhoidon saannista säädettäisiin jatkossakin terveydenhuoltolaissa.

Lakiluonnoksen perusteluissa todetaan, että erityisen ikärajan, jonka perusteella henkilöt tulisivat lain soveltamisalan piiriin, ei ole lainsäädännöllisesti ongelmatonta. Sosiaali- ja terveyspalvelujen saanti perustuu nykyisessä lainsäädännössämme yksilölliseen tarpeeseen. Tarkkaan rajatun ikärajan asettaminen on ongelmallista. Ei voida pitää perusteltuna, että lain soveltaminen tai oikeus palveluihin määräytyy tietyn iän mukaan. Ikä ei määritä palvelujen tarvetta vaan yksilön fyysinen, psyykkinen ja kognitiivinen toimintakyky, sekä sosiaalisten ja taloudellisten tekijöiden ja elinympäristön yksilölle asettamat rajoitteet. Iäkkäiden palvelujen saannin turvaamiseksi ehdotettavan lain soveltaminen ehdotetaan rajattavaksi medisiinisesti perusteltavissa olevaan ikään, josta alkaen toimintakyvyn on osoitettu säännönmukaisesti heikkenevän. Iäkkäätkin henkilöt ovat yksilöitä ja voimavaroiltaan, tarpeiltaan ja odotuksiltaan erilaisia ihmisiä. Kronologisella iällä on lopulta toissijainen merkitys vanhuuden määrittelyssä.

Lakiluonnoksen palvelujen saannin turvaamista koskeva osuus saattaa tuoda kunnille uusia velvoitteita, joiden toteuttaminen nykyisillä voimavaroilla ei ole mahdollista. Uusien velvoitteiden kustannusvaikutuksia ei luonnoksen perusteluissa tarkastella, eikä niihin luvata kunnille taloudellista tukea.

Sosiaali- ja terveydenhuoltolainsäädännön kokonaisuudistuksessa on tarkoitus linjata koko väestöä koskevat sosiaalihuollolliset periaatteet. Terveydenhuoltolaki tuli voimaan 1.5.2011. Sosiaalihuollon lainsäädännön kokonaisuudistus on väliraporttivaiheessa ja siltä osin on linjattu esimerkiksi uudistamista ohjaavat periaatteet. Sosiaalihuollon osalta säädetään yleislaki, jossa määritellään linjat toiminnalle, palveluille ja tukitoimille. Sosiaalihuoltolainsäädännön uudistaminen tapahtuu kolmessa vaiheessa. Uudistus toteutetaan lähivuosien aikana.

./. Asiassa on saatu sosiaalilautakunnan (17.5.2011), terveyslautakunnan (17.5.2011) ja talous- ja suunnittelukeskuksen (3.5.2011) lausunnot. Lausunnot löytyvät kokonaisuudessaan päätöshistoriasta, joka on tämän asian liitteenä 2. Terveyslautakunnan lausunto syntyi kahden äänestyksen jälkeen. Äänestysten tulokset ilmenevät päätöshistoriasta. Terveyslautakunnan päätökseen jätettiin eriävä mielipide, joka ilmenee myös päätöshistoriasta.

Toisin kuin sosiaalilautakunnan ja terveyslautakunnan lausunnoissa on todettu, esittelijän katsoo, että luonnosta laiksi iäkkään henkilön sosiaali- ja terveyspalvelujen saannin turvaamisesta ei tule kannattaa. Kysymyksessä olisi erityislaki, sosiaali- ja terveydenhuoltolainsäädännön kokonaisuudistus on meneillään ja kunnille tulisi uusia velvoitteita.

Tällaisen sääntelyn kasvun hillitsemistä puoltaa esittelijän mielestä se, että lainsäädännöstä uhkaa muodostua yhä monimutkaisempi, samoja ilmiöitä eri normistoilla käsittelevä vyyhti, joka on arjessa vaikeasti hallittava kokonaisuus. Tällainen kehitys lisää oikeudellisesti epäselviä ja tulkinnanvaraisia tilanteita ja toimii siksi alkuperäistä tarkoitustaan vastaan.

6.6.2011 pöydälle pantu asia

HELSINGIN KAUPUNGIN NUORTEN VAIKUTTAMISJÄRJESTELMÄN, RUUDIN, KÄYTTÖÖN OTTAMINEN

Khs 2011-207

SJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä liitteenä 1 olevan kuvauksen Helsingin kaupungin nuorten vaikuttamisjärjestelmäksi (Ruuti).

Samalla kaupunginhallitus päättänee kehottaa kaupungin virastoja ja liikelaitoksia, niiden valmistellessa nuoria koskevia asioita, hyödyntämään nuorten vaikuttamisjärjestelmää ja ottamaan huomioon nuorten kuulemisessa esille tulleet seikat.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee kehottaa, osana nuorten vaikuttamisjärjestelmää, kaupungin lauta- ja johtokuntia varaamaan nuorille mahdollisuuden tulla kuulluksi heitä koskevissa asioissa.

Vielä kaupunginhallitus päättänee kehottaa nuorisoasiainkeskusta ja nuorisolautakuntaa huolehtimaan nuorten vaikuttamisjärjestelmän toiminnan riittävästä seurannasta.

Pöytäkirjanote nuorisolautakunnalle, opetuslautakunnalle, sosiaalilautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle, ympäristölautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle, liikuntalautakunnalle, kulttuuri- ja kirjastolautakunnalle sekä terveyslautakunnalle.

Lisätiedot:
Mickwitz Leena, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36054

LIITTEET	Liite 1	Nuorten vaikuttamisjärjestelmän kuvaus
	Liite 2	Graafinen esitys nuorten vaikuttamisjärjestelmästä
	Liite 3	Nuorisolautakunnan esityslistateksti 27.1.2011
	Liite 4	Helsingin kaupungin nuorten vaikuttamisjärjestelmän... -päätöshistoria

ESITTELIJÄ Nuorisolautakunnan esitys (27.1.2011) sekä opetuslautakunnan (31.5.2011), sosiaalilautakunnan (17.5.2011), yleisten töiden lautakunnan (3.5.2011), ympäristölautakunnan (3.5.2011), kaupunkisuunnittelulautakunnan (28.4.2011), liikuntalautakunnan (19.4.2011), kulttuuri- ja kirjastolautakunnan (19.4.2011) ja terveyslautakunnan (12.4.2011) lausunnot sisältyvät liitteenä olevaan päätöshistoriaan.

Nuorisolautakunnan esityksestä äänestettiin luvuin 9-0 esittelijän pitäytyessä esityksessään.

Kvston hyväksymässä strategiaohjelmassa vuosille 2009 – 2012 on jaksossa ”Demokratia ja vaikuttaminen” todettu, että kaupunki toimii kaupunkilaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi ja demokratian vahvistamiseksi kokoamalla toimenpiteet kansanvaltahankkeeksi. Strategiaohjelman toimenpiteitä ovat mm lasten ja nuorten osallisuuden vahvistaminen heitä koskevissa asioissa ja lasten ja nuorten omaehtoisten hankkeiden edistäminen ja tukeminen. Myös lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa ovat lasten ja nuorten osallisuus ja vaikuttaminen keskiössä.

Nuorisolautakunnan esityslistalla on selvitty ehdotuksen valmistelua ja siitä käytyjä kuulemisia. Siitä ilmenee mm, että opetusviraston ja nuorisoasiainkeskuksen johto päättivät tammikuussa 2010 ryhtyä selvittämään, minkälainen nuorten kuulemis- ja vaikuttamisjärjestelmä soveltuisi parhaiten Helsinkiin. Taustalla oli virastojen Hesan Nuorten Ääni -toiminnan kehittäminen. Siitä tehty arviointitutkimus ja nuorten näkemykset Nuorten Avoimissa Foorumeissa ovat tuoneet esiin pitkäjänteisyyden ja nuorten oman aloitteellisuuden tukemisen tarpeen. Selvittely tehtiin laajana kuulemiskierroksena.

Kevään 2010 aikana nuorten vaikuttamisjärjestelmästä keskusteltiin nuorten kanssa eri tilaisuuksissa: II asteen oppilaskuntien ohjaavien opettajien ja oppilaskunnan hallitusten jäsenten keskustelutilaisuus (30 henkeä), ANSAgaala (62 ansa-toiminnassa mukana olevaa nuorta) ja ylimääräinen Nuorten Avoin Foorumi 11. toukokuuta (noin 60 nuorta) toimintakeskus Hapessa. Syksyn 2010 Nuorten Avoimissa Foorumeissa yhteensä 320 nuorta 62 eri koulusta ja oppilaitoksesta kertoi mielipiteitään, kannanottojaan ja kysymyksiään nuorten vaikuttamistavoista. Keskeisimmät Avoimissa Foorumeissa nousseet kysymykset vietiin laajemmin nuorille kommentoitavaksi Stadin nuorten vaikuttamiskanava – Ruuti-sivustolle.

Valmistelun yhteydessä on pyritty arvioimaan myös nuorisovaltuusto-mallia. Suomessa on nuorisovaltuustoja tai vastaavia vaikuttajaryhmiä noin 200 kunnassa. Parhaimmillaan ne toimivat demokratiakouluina, tuovat esiin nuorten asioita, kunnan päätöksentekijät kuulevat nuorisovaltuustoja ja ne tuottavat oman budjettinsa turvin toimintaa nuorille. Laaja kansalliseen ja kansainväliseen tutkimuskirjallisuuteen perehtyminen osoitti kuitenkin myös monia nuorisovaltuustoihin liittyviä heikkouksia. Nuorisovaltuustoihin liittyviä ongelmia ovat esimerkiksi toiminnan aikuislähtöisyys, vaikuttamisen taitojen syntyminen vain harvoille, suuri vaihtuvuus ja heikko sitoutuminen, nuorten monimuotoisuuden jääminen huomioimatta, toiminnan vaikuttavuuden näennäisyys, turhautuminen sekä toimivan yhteyden rakentaminen nuorisovaltuuston ja kunnan muiden nuorten välille.

Nyt esitettävän Helsingin kaupungin nuorten vaikuttamisjärjestelmän tavoitteena on edistää nuorten kuulemista kaupungissa ja tukea nuorten omaan toimijuutta. Pyrkimyksenä on mahdollistaa osallisuus- ja vaikuttamistoimintaan osallistuminen mahdollisimman monelle nuorelle. Vaikuttamisjärjestelmässä on otettu huomioon nuorten osallistumistapojen muuttuminen edustuksellisen demokratian keinoista yksilökeskeisempään, epämuodollisempaan ja uudella tavalla yhteisöllisempään osallisuuteen ja pyritty luomaan edellytyksiä nuorten uusille osallistumisen ja vaikuttamisen tavoille. Samalla pyrkimyksenä on ollut varmistaa säännönmukainen ja jatkuva dialogi nuorten ja päätöksentekijöiden välillä sekä hallinto- ja päätöksentekokulttuuri, joka ei tee nuoria koskevaa valmistelua ja päätöksiä nuoria osallistamatta.

Nuorten vaikuttamisjärjestelmän keskeiset toimintaperiaatteet

Keskeisimmät toimintaperiaatteet ovat säännönmukaiset nuorten ja päätöksentekijöiden väliset tapaamiset, järjestelmällinen aloitteiden ja ehdotusten kerääminen erilaisilta nuorilta ja työn organisointi nuorten aloitteiden jatkotyöstämiseksi valmistelijoille ja päättäjille esiteltäväksi.

Nuorten vaikuttamisjärjestelmän toimintoja toteutetaan tiiviissä yhteistyössä opetusviraston kanssa. Erityisesti oppilaskuntatoiminnan kehittämiseen sekä oppilaiden osallisuuden vahvistamiseen tähtääviä toimintoja kouluissa ovat syksyn oppilaskuntatapaamiset ja kevään oppilaskuntapäivät. Laajemmin nuorten yhteiskunnallisen kiinnostuksen ja valmiuksien parantamiseen sekä nuorten aktiiviseksi kansalaiseksi tukemiseen tähtääviä toimintoja ovat Suuri nuorisofoorumi, Suuren nuorisofoorumin hallitus, toimintaryhmät, päättäjätapaamiset sekä Ruuti – nuorten verkkovaikuttamisen kanava ja vuorovaikutussuunnitelma.

Nuorten vaikuttamisjärjestelmän tavoitteet

Nyt esitettävän organisointimallin tavoitteena on huomioida nuorten monimuotoisuus Helsingissä, luoda erilaisille nuorille mahdollisuuksia edistää heidän tärkeiksi kokemiaan asioita nuorille itselleen ominaisella tavalla, luoda rakenteita nuorten eritasoisten vaikuttajaryhmien väliselle vuoropuhelulle ja lisätä nuorten mahdollisuuksia käydä jatkuvia neuvotteluja päätöksentekijöiden kanssa nuoria itseään kiinnostavista asioista jo asioiden valmisteluvaiheessa.

Nuorten vaikuttamisjärjestelmän yhteys kaupunkiin

Esitys nuorten vaikuttamisjärjestelmästä vastaa nuorisolain 8 §:n kunnille asettamaan velvollisuuteen järjestää nuorille mahdollisuus osallistua paikallista ja alueellista nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn sekä kuulla nuoria heitä koskevissa asioissa. Nuorten laaja-alainen osallisuus ja kuulluksi tuleminen toteutuu parhaiten, kun jo valmisteluvaiheessa rakennetaan nuorten ja päätöksentekijöiden sekä valmistelijoiden välisiä neuvottelusuhteita nuorille tärkeiden asioiden kohdalla. Tähän tähtää nyt esitelty vaikuttamisjärjestelmä, joka samalla vastaa nuorisolain 8 §:n mukaista kuulemisjärjestelmää.

Tällaisten neuvottelusuhteiden syntyminen edellyttää kaupungin hallintokunnilta uudenlaista toiminta- ja valmistelukulttuuria sekä järjestelmällisten kuulemiskäytäntöjen kehittämistä. Sekä luottamushenkilöiden että hallintokuntien tulee sitoutua nuorten vaikuttamisjärjestelmän mukaisiin toimintatapoihin. Toiminnassa mukana oleville nuorille, erityisesti Suuren nuorisofoorumin hallituksen jäsenille on järjestettävä riittävä perehdyttäminen kaupungin päätöksentekoon ja erityisesti lautakuntatyöskentelyyn.

Esittelijä toteaa vielä, että nuorisolautakunta esitti nuorten vaikuttamisjärjestelmän hallinnon sijoittamista keskushallinnon alaisuuteen. Tausta-ajatuksena lienee, että tällainen organisatorinen ratkaisu korostaisi nuorten vaikuttamisjärjestelmän merkitystä kaikkia virastoja ja liikelaitoksia koskevana järjestelmänä. Vastaavasti nuorisolautakunta esitti, että Khn tulisi velvoittaa toimijoita kaupungin päätöksenteossa käytetyn kehottaa–sanan asemesta. Esittelijä katsoo, että järjestelmän hallinnoinnin siirtäminen keskushallintoon ei ole tarkoituksenmukaista eikä tarpeellista. Vaikuttamisjärjestelmän yli hallintokunta- ja virastorajat ylittävä merkitys näkyy päätösehdotuksessa olevista Khn kehotuksista, jotka kohdistuvat niin virastoihin ja liikelaitoksiin kuin lauta- ja johtokuntiinkin. Järjestelmän toimivuuden seurannasta kantaa keskushallintotasolla ensisijaisen vastuun Sj. Kaupungin johtajisto seuraa osaltaan järjestelmän toimivuutta, kun se tapaa vuosittain Suuren nuorisofoorumin hallituksen.

Nuorisolautakunnan esityksessä Suuren foorumin hallituksen jäsenten ikärajaksi ehdotettiin 13–17 vuotta, kun se nuorisolautakunnan esittelijän ehdotuksessa oli 13–18 vuotta. Esityksessä on palattu alkuperäisen esityksen mukaiseen ikärajaan. Toisen asteen opiskelijoiden sitoutuminen tähän järjestelmään on esittelijän näkemyksen mukaan vahvempaa, jos mahdollisimman suuri osa voi osallistua toimintaan ja on vaalikelpoinen myös hallitukseen. Esityksenä onkin, että valittavien tulee olla valintahetkellä vähintään 13- ja enintään 18-vuotiaita.

Nuorisolautakunnan esitys on ollut lausuntokierroksella nuorten asioiden kannalta keskeisiksi arvioiduissa lautakunnissa. Lausunnoissa suhtaudutaan esitettyyn vaikuttamisjärjestelmään myönteisesti. Samalla niistä ilmenee, että monilla hallintokunnilla on jo nyt käytössään erilaisia tapoja nuorten kuulemiseksi. Esitetty vaikuttamisjärjestelmä tuo niiden rinnalle uusia kanavia ja välineitä nuorten kuulemiseen.

Opetusviraston ja nuorisoasiainkeskuksen poikkihallinnollinen Hesan nuorten ääni ‑johtoryhmä päätti 21.3.2011 kokouksessaan, että uuden vaikuttamisjärjestelmän nimeksi tulee Ruuti. Samassa yhteydessä päätettiin luopua Hesan nuorten ääni ‑termistä.

Khs asetti 4.4.2011 demokratiatyöryhmän, jonka tehtävänä on ohjata ja seurata kaupunkilaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi ja demokratian vahvistamiseksi koottavien toimenpiteiden valmistelua kansanvaltahankkeeksi Kvston hyväksymän strategiaohjelman mukaisesti. Esittelijä toteaa, että nuorten vaikuttamisjärjestelmä oli yksi ensimmäisistä asioista, joita demokratiaryhmälle esiteltiin. Nyt esitettävä vaikuttamisjärjestelmä on joustava, ja riippumaton kaupungin organisatorisista ratkaisuista. Esitetty vaikuttamisjärjestelmä palvelee nuorten osallistumisen ja vaikuttamismahdollisuuksien kasvamista ja siten demokratiaryhmän työn tavoitteita.

./. Liitteenä 1 – 2 on päätösesityksessä tarkoitettu kuvaus Helsingin kaupungin nuorten vaikuttamisjärjestelmästä. Liite 1 eli tekstiosuus vastaa nuorisolautakunnassa ollutta kuvausta kuitenkin niin, että kuvauksessa olleet perusteluosiot on keskeisiltä osiltaan siirretty esityslistan tekstiin. Hallituksen jäsenten ikäraja on palautettu alkuperäisen esityksen mukaiseksi. Liitteessä 2 on järjestelmän graafinen esitys, jota on muokattu selkeämmäksi. Liitteenä 3 on nuorisolautakunnan esityslista, jossa on mm. yhteenveto nuorisotoimen tekemästä lausuntokierroksesta.

Asiantuntijana kokouksessa Lasse Siurala.

VALTUUTETTU ARTO BRYGGAREN TOIVOMUSPONSI: MATALAN HOITOTASON ULKOLIIKUNTAKENTTIEN RAKENTAMISEEN SOVELTUVIEN ALUEIDEN KARTOITTAMINEN

Khs 2010-1240

VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi esityslistalta ilmenevän selvityksen kaupunginvaltuuston 16.6.2010 hyväksymän toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle (Arto Bryggare) sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Arto Bryggarelle sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

Lisätiedot:
Ryöti Miliza, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 25407

LIITE

Valtuutettu Arto Bryggaren toivomusponsi... - päätöshistoria

ESITTELIJÄ Hyväksyessään 16.6.2010 Kaarelan retkeily- ja ulkoilualueen, Tuomarinkylän lähivirkistysalueen sekä Keskuspuiston pohjoisosan asemakaavojen muuttamisen (nro 11905) Kvsto samalla hyväksyi seuraavan toivomusponnen:

”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus kartoittaa Helsingissä ne alueet, esim. Keskuspuistossa, jonne on mahdollista rakentaa ns. matalan hoitotason ulkoliikuntakenttiä alueen luontoarvoja rikkomatta.” (Arto Bryggare, äänin 52–8)

Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

Toivomusponnesta on saatu lausunto ympäristölautakunnalta (9.11.2010), yleisten töiden lautakunnalta (16.11.2010), liikuntalautakunnalta (16.11.2010) sekä kaupunkisuunnittelulautakunnalta (25.11.2010). Lausunnot sisältyvät asian liitteenä olevaan päätöshistoriaan.

Esittelijä toteaa yhteenvetona saaduista lausunnoista seuraavaa:

Asemakaavoituksen yhteydessä otetaan huomioon matalan hoitotason kenttätarpeet. Asemakaavat laaditaan tiiviissä yhteistyössä mm. kaupungin ympäristökeskuksen sekä rakennusviraston ja liikuntaviraston kanssa, jotka vastaavat kyseisistä kentistä. Rakennusviraston vastuulla olevista kentistä on kattavat tiedot rakennusviraston ylläpitämässä yleisten alueiden rekisterissä. Uusien kenttien sijoittamista ja mahdollisia vaikutuksia luontoarvoihin selvitetään asemakaavojen ja yleisten alueiden pitkän tähtäimen suunnitelmien laadinnan sekä puistojen suunnittelun yhteydessä. Erillisen selvityksen tekeminen matalan hoitotason kenttien rakentamisesta ei ole tarpeellista.

Kentät asemakaavoituksessa

Pelikenttien sijoittamistarve ja sijoittamisen mahdollinen vaikutus luontoarvoihin selvitetään aina jo asemakaavoitusvaiheessa. Rakennusvirasto osallistuu asemakaavojen laadintaan ja nostaa palveluverkostojen täydentämistarpeita sekä luonnonhoidon alueiden arvoja esiin tarpeen mukaan kaavan laadintaprosessissa ja asemakaavalausunnoissa. Liikuntavirasto osallistuu samalla tavalla kaavojen laadintaan.

Vuonna 2010 rakennusvirastolla on 120 pelikenttää Helsingissä. Liikuntavirastolla on 350 kpl kenttiä, joista enemmistö on kyseisen kaltaisia, ns. matalan hoitotason kenttiä.

Rakennusvirasto seuraa pelikenttäverkoston muuttamis- ja täydentämistarpeita aktiivisesti aluesuunnitelmien laatimisen yhteydessä. Aluesuunnitelma on pitkän tähtäimen toimintaa suuntaava suunnitelma, jolla kohdennetaan rakennusviraston resursseja. Aluesuunnitelmat ovat yleensä usean kaupunginosan laajuisia ja ne laaditaan kullekin alueelle noin kymmenen vuoden välein. Aluesuunnitelman laadinnassa otetaan huomioon muun muassa asukkaiden toiveet palveluiden täydentämistarpeista, väestöennusteet ja asukkaiden ikärakenne sekä alueen luonto-, kulttuurihistorialliset ja kaupunkikuvalliset arvot. Rakennusviraston pelikenttien verkostoa arvioitaessa huomioidaan myös palvelua täydentävät avoimet, pelaamiseen soveltuvat nurmikkoalueet sekä liikuntaviraston tarjoamat kenttäpalvelut.

Aluesuunnitelman yhteydessä suunnitellaan myös metsien, niittyjen ja peltojen hoitotarve. Luonnonhoidon suunnittelu pyrkii tunnistamaan, säilyttämään ja lisäämään luonnon monimuotoisuutta. Rakennusvirasto hyödyntää selvityksissään ja suunnitelmissaan Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen luontotietojärjestelmän tietoja arvokkaista luontokohteista. Lisäksi tarvittaessa kuullaan ympäristökeskuksen asiantuntijoita.

Urheilu- ja virkistyspalveluiden alueeksi (VU) asemakaavoitettujen alueiden rakentamisesta vastaa liikuntavirasto. Liikuntavirasto on viime vuosina lisännyt lähiliikuntapaikkojen rakentamista ja suunnittelua. Liikuntatoimen investointina Taliin on rakennettu perhepolku, Eläintarhaan skeittipuisto, Laajasalon liikuntapuistoon, Aurinkolahden uimarannalle, Pirttimäen ulkoilualueelle ja Myllypuron liikuntapuistoon lähiliikuntapaikka sekä hallintokuntien yhteistyönä Jakomäkeen ja Lauttasaareen lähiliikuntapaikka. Nämä ja myöhemmin toteutettaviksi suunnitellut liikuntapaikat ovat myös seuroihin kuulumattomien ja muuten liikuntaa vähän harrastavien asiakkaiden vapaasti käytettävissä. Keskuspuistoon on tarkoitus toteuttaa lähiliikuntapaikka Kuninkaantammen asuntorakentamisen yhteydessä. Maunulan majan ympäristön kehittämisessä lisätään matalan tason liikuntapaikkoja, käytettävissä olevien resurssien puitteissa.

Kenttien sijoittaminen Keskuspuistoon

Keskuspuiston alueen asemakaavat laaditaan kaupunkisuunnittelulautakunnan 24.8.2006 hyväksymien Keskuspuiston suunnitteluperiaatteiden mukaisesti. Keskuspuiston vielä asemakaavoittamattomien osien, Maunulanpuiston ja Pirkkolan liikuntapuiston asemakaavoitus on vireillä ja kaavojen on tarkoitus valmistua viimeistään vuoden 2012 aikana.

Keskuspuisto on ensisijaisesti luonnossa tapahtuvaan ulkoiluun ja lii-kuntaan tarkoitettu ulkoilualue. Tavoitteena on säilyttää Keskuspuiston luonne ulkoilumetsänä. Virkistystoimintojen kehittäminen puiston alueella ei saa heikentää maisemaa ja luontoarvoja eikä haitata yleistä virkistyskäyttöä ja ulkoilureittien jatkuvuutta. Luonnonsuojelualueiden ja muiden säilytettävien luontokohteiden sekä luonnon monimuotoisuuden säilymisedellytykset on turvattava. Keskuspuisto on siis luonteeltaan ennen kaikkea kaupunkilaisten "keskusmetsä" eli Keskuspuistossa pääpaino on sen tarjoamissa luontoelämyksissä.

Keskuspuistossa on jo nyt varsinaisten liikuntakeskusten, Ruskeasuon, Pirkkolan ja Paloheinän ohella useita kyseessä olevan kaltaisia matalan hoitotason kenttiä. Ne sijaitsevat eri puolilla puistoa, mm. Ruskeasuolla, Länsi-Pasilassa ja Maunulanpuistossa.

Vireillä olevan Maunulanpuiston asemakaavoituksen yhteydessä Maunulan majan ympäristöä parannetaan lisäämällä muun muassa matalan hoitotason liikuntapaikkoja ja -mahdollisuuksia. Lisäksi Kuninkaantammen asuinalueen kaavoitukseen liittyen Keskuspuiston pohjoisosaan on tulossa uusi lähiliikuntapaikka.

Metsät ovat hyvin tärkeitä monien metsä- ja suolajien, sekä kasvien että eläinten, elinympäristöinä. Keskuspuiston metsät ovat monin paikoin kapeita ja liikenneyhteydet katkaisevat ne itä-länsisuunnassa. Myös muiden viheralueiden metsät ovat pääsääntöisesti pienikokoisia ja pirstoutuneita. Keskuspuiston eikä muidenkaan viheralueiden metsiin ulkoliikuntakenttiä voida sijoittaa luontoarvoja rikkomatta.

Ottaen huomioon Keskuspuiston merkittävät luontoarvot uusien kenttäpaikkojen löytäminen Keskuspuiston alueelta ei ole helppoa eikä kovin tarkoituksenmukaistakaan. Mahdolliset kokonaan uudet kentät on parempi sijoittaa uusien asuinalueiden yhteyteen lähemmäksi potentiaalista uutta käyttäjäkuntaa. Jos kyseisen kaltainen kenttätarve on olemassa, asia otetaan luonnollisesti huomioon alueen asemakaavaa laadittaessa.

Keskuspuiston hoito- ja käyttösuunnitelma laaditaan rakennusvirastossa vuosina 2011–2013. Suunnitelma tehdään yhteistyössä kaupungin hallintokuntien ja eri sidosryhmien kanssa. Keskuspuiston alueelle ei laadita erillistä aluesuunnitelmaa, joten Keskuspuiston hoito- ja käyttösuunnitelmassa käsitellään luonnonhoidon lisäksi myös muun muassa reittiverkostoa ja virkistystoimintoja. Keskuspuiston hoito- ja käyttösuunnitelmassa on mahdollista tutkia myös virkistystoimintojen sijoittamista niillä alueilla, millä kaava ja Keskuspuiston suunnitteluperiaatteet sen sallivat. Myös ehdotuksia olemassa olevien, kaavallisesti hyväksyttyjen kenttien mahdolliseen virkistyskäytön kehittämiseen esimerkiksi hoitotasoa parantamalla tutkitaan. Suunnitelmassa voidaan myös ottaa kantaa olemassa olevien niittyjen hoitotapaan, esimerkiksi käyttöniittynä hoidettava alue voi toimia niiton jälkeen pelialueena.

KEHOTUS HOTELLITONTIN ASEMAKAAVAN MUUTTAMISESTA (KRUUNUNHAKA, TONTTI 1004/4)

Khs 2011-1044

VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee kehottaa kaupunkisuunnittelulautakuntaa laatimaan Helsingin kaupungin 1. kaupunginosan (Kruunuhaka) korttelin nro 4 tontille nro 4 (Pohjoisesplanadi 5, Lampan talo) asemakaavan muutosehdotuksen siten, että rakennuksen käyttötarkoitus voi olla myös toimistokäyttö, katuun rajoittuvia ensimmäisen kerroksen tiloja lukuun ottamatta.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee kehottaa lautakuntaa harkitsemaan myös asumiskäyttöä ylimmän kerroksen osalta.

Pöytäkirjanote kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja kaupunkisuunnitteluvirastolle, kiinteistölautakunnalle ja rakennuslautakunnalle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITTEET	Liite 1	Konkurssipesän hakemus 9.5.2011
	Liite 2	Jäljennös voimassaolevasta asemakaavasta
	Liite 3	Kehotus hotellitontin asemakaavan muuttamisesta (Kruununhaka, tontti 1004/4) - päätöshistoria

ESITTELIJÄ

Hakemus Hotelli Helena Oy:n konkurssipesä esittää 9.5.2011 päivätyssä hakemuksessaan mm. seuraavaa:

Helsingin kaupunki on 16.4.2008 päivätyllä vuokrasopimuksella vuokrannut Hotelli Helena Oy:lle Helsingin kaupungin 1. kaupunginosan korttelissa nro 4 tontin nro 4:n, pinta-alaltaan 957 m² ja 16.4.2008 päivätyllä kauppakirjalla myynyt Hotelli Helena Oy:lle edellä sanotulla tontilla sijaitsevat rakennukset (Lampan talo). Hotelli Helena Oy asetettiin konkurssiin Helsingin käräjäoikeudessa 10.3.2011.

Rakennuksen saneeraushanke tulee saattaa loppuun arvokkaan rakennuksen ja ympäristön edellyttämällä tavalla ja myös vuokralaisen rakennuksen omistajana tulee huomioida rakennuksen sekä lähiympäristön historiallinen merkitys. Useat varteenotettavat ostajaehdokkaat ovatkin käyneet tutustumassa rakennukseen ja osoittaneet kiinnostuksensa rakennuksen ostamiseen ja kunnostamiseen. Eräitä kysymyksiä ja epävarmuustekijöitä on kuitenkin ilmennyt voimassa olevasta asemakaavamääräyksestä.

Tontilla on tällä hetkellä voimassa KTY -merkinnällä varustettu asemakaava, jonka kaava-määräys kuuluu: ”Toimitilarakennusten korttelialue. Rakennuksiin saa sijoittaa julkisia palvelutiloja, myymälä-, hotelli-, koulutus- ja näyttelytiloja, kokoontumistiloja, kahvila- ja ravintolatiloja sekä vapaa-ajan toimintaa palvelevia tiloja. Katuun rajoittuvat ensimmäisen kerroksen tilat tulee varata myymälä ja/tai ravintolatiloiksi.”

Konkurssipesän käsityksen mukaan yhteisenä tavoitteena sekä velkojilla että kaupungilla on saada Lampan talolle hyväksyttävä ja vakavarainen sekä rakennuksen historiallista arvoa kunnioittava omistaja. Koska on ilmeistä, että Lampan talon tarkoituksenmukainen realisointi edellyttää myös tietyn määräisen toimistorakentamisen sallimista, konkurssipesä esittää, että asemakaavamääräyksiä tarkistettaisiin siten, että asemakaavamääräys mahdollistaisi nyt voimassa olevien käyttötarkoitusten lisäksi myös toimistorakentamisen muihin kuin katutason kerroksiin.

./. Hakemus on esityslistan tämän asian liitteenä 1.

Kiinteistölautakunta päätti 17.5.2011 esittää kaupunginhallitukselle, että kaupunginhallitus kehottaisi kaupunkisuunnittelulautakuntaa muuttamaan asemakaavaa nro 11623 niin tähän suojeltuun arvorakennukseen saa toteuttaa katutasoa lukuun ottamatta myös toimistotilaa. Lisäksi lautakunta esitti, että kaupunkisuunnitteluvirasto- ja lautakunta pikaisesti selvittäisivät mahdollisuutta käyttää rakennuksen ylintä kerrosta myös asumistarkoitukseen.

Lopuksi lautakunta piti konkurssipesän esitystä kaavamuutoksesta tarkoituksenmukaisena huomioon ottaen, että erittäin keskeisellä paikalla
sijaitseva suojeltu arvorakennus saadaan usean vuoden tyhjillään olon jälkeen mahdollisimman nopeasti peruskorjattua arvoiseensa kuntoon. Kiinteistölautakunta totesi edelleen, että asemakaavamuutoksen voimaantulon jälkeen kiinteistöviraston tulee tuoda lautakunnan päätettäväksi esitys voimassa olevan tontin maanvuokrasopimuksen muuttamisesta edellä mainitun käyttötarkoituksen mukaiseksi ja sen vaikutuksesta perittävään maanvuokraan.

Esittelijä toteaa, että voimassa olevassa asemakaavassa rakennukset on merkitty kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi rakennuksiksi (sr-1). Rakennuksia ei saa purkaa. Rakennuksen nykyinen ulkoasu materiaalein, alkuperäiset tai niihin verrattavissa olevat tilakokonaisuudet, rakenteet ja kiinteä sisustus tulee säilyttää. Rakennus on korjaus- ja muutostöiden yhteydessä korjattava rakennuksen historialliset arvot säilyttävällä ja arkkitehtuurin ominaispiirteet palautettavalla tavalla.

Kaavamääräyksessä on lueteltu ne käyttötarkoitukset, joita rakennukseen saa sijoittaa. Jonkin verran tulkintaeroja vallitsee siitä voisivatko muutkin käyttötarkoitukset tulla kyseeseen suoraan kaavan perusteella ilman poikkeamispäätöstä tai asemakaavan muuttamista.

Esittelijä kuitenkin katsoo, että koska muihin kuin kaavamääräyksessä lueteltuihin käyttötarkoituksiin kohdistuneisiin tiedusteluihin on aiemman omistajan kohdalla suhtauduttu kielteisesti, on eri omistajien tasapuolisen kohtelun vaatimuksen ja kaupungin toiminnan johdonmukaisuuden kannalta perusteltua, että mahdollisista käyttötarkoituksen muutoksista päätetään asemakaavaa muuttamalla.

./. Ote voimassa olevasta asemakaavasta on esityslistan tämän asian liitteenä 2.

MUSEOVIRASTON POIKKEAMISHAKEMUS

Khs 2010-1907

VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee suostua hakemukseen 22.11.2010 antamansa puoltavan lausunnon (Khs § 1272) sekä päätöksen nro 2010-1907/526 mukaisena edellyttäen, ettei pihavajaa rakenneta kiinni tontin rajaan. Rakennus tulee rakentaa sen verran irti tontin rajasta, että sen perustaminen, rakentaminen ja myöhempi huoltaminen on mahdollista tehdä oman tontin puolelta.

Lisätiedot:
Rämö Suvi, hallintosihteeri, puhelin 310 74325
Nirkko Saara, asiamies, puhelin 310 64694

LIITTEET	Liite 1	Poikkeamispäätösluonnos (Vähä Meilahden kylän tila RN:o 1:11)
	Liite 2	Ympäristökartta (Vähä Meilahden kylän tila RN:o 1:11)
	Liite 3	Asemapiirros (Vähä Meilahden kylän tila RN:o 1:11)
	Liite 4	Kaupunginmuseon lausunto 4.3.2011
	Liite 5	Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunto 1.4.2011
	Liite 6	Museoviraston poikkeamishakemus - päätöshistoria

ESITTELIJÄ Esittelijä toteaa, että 1.1.2011 voimaan tulleen lain (1257/2010) (Laki kevennettyjen rakentamis- ja kaavamääräysten kokeilusta) 3 §:n säännösten mukaan maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 171 §:n 2 momentin 2–4 kohdassa ja 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa poikkeuksen rakentamista tai muuta toimenpidettä koskevista säännöksistä, määräyksistä, kielloista ja muista rajoituksista, lukuun ottamatta ranta-alueelle haettua poikkeamista, myöntää Helsingin kaupunki.

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on 4.4.2011 siirtänyt Museoviraston poikkeamishakemuksen Helsingin kaupungin käsiteltäväksi. Hakemuksessa on kysymys maankäyttö ja rakennuslain 171 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaisesta poikkeamisesta Museoviraston inventointiin (RKY) sisällytetyllä, Vähä Meilahden valtakunnallisesti merkittävällä rakennetun kulttuuriympäristön alueella, joten toimivalta hakemuksen ratkaisussa on Helsingin kaupungilla.

Museovirasto pyytää poikkeamislupaa 15. kaupunginosan (Meilahti) Vähä Meilahden (437) kylän tilalle RN:o 1:11 (Seurasaarentie 15).

Hakijan tarkoituksena on kiinteistönhuoltoa palvelevan pihavajan (29,5 k-m²) rakentaminen niin, että poiketaan vähäistä suuremmin asemakaavassa osoitetusta rakennusoikeudesta.

./. Ympäristökartta ja asemapiirros ovat liitteinä 2 ja 3.

Hakija perustelee hakemustaan Tamminiemessä sijaitsevan museon yleisöpalvelujen parantamisella.

Haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

./. Kaupunkisuunnitteluvirasto on 11.10.2010 antanut asiassa lausunnon (Liite 6 – päätöshistoria).

./. Kaupunginhallitus on 22.11.2010 antamassaan lausunnossa puoltanut poikkeamisen myöntämistä edellyttäen, että rakennuksen siirtämistä ainakin 1,5 metriä irti tontin rajasta vielä tutkitaan (Liite 6 – päätöshistoria).

Selostus Vähä Meilahden huvila-alue on Museoviraston inventoinnissa (RKY) sisällytetty valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon.

Tamminiemi on lisäksi suojeltu valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen 480/85 nojalla 18.9.1980.

Alueella on voimassa 24.5.1985 vahvistettu asemakaava nro 8910. Asemakaavan mukaan alue on kulttuurihistoriallista ympäristönsuojelualuetta (Sy), jolla olevat suojellut rakennukset ja rakennelmat sekä luonnonympäristö muodostavat arvokkaan ympäristökokonaisuuden. Tamminiemen päärakennus ja alueella oleva huvimaja on suojeltu asemakaavassa.

Tamminiemen päärakennus on rakennettu vuonna 1904, suunnittelijoina Sigurd Frosterus ja Gustaf Strengell. Amos Andersson lahjoitti Tamminiemen rakennukset Suomen valtion tasavallan presidentin virka-asunnoksi vuonna 1940. Tamminiemi toimi vuodesta 1956 presidentti Urho Kekkosen virka-asuntona. Kekkosen kuoleman jälkeisestä vuodesta 1987 lähtien Tamminiemi on toiminut Urho Kekkosen museona. Rakennuksessa on parhaillaan käynnissä peruskorjaus, edellinen laaja peruskorjaus on tehty 1970-luvulla. Päärakennuksen lisäksi Tamminiemeen kuuluu huoltorakennus, sauna, huvimaja ja vartiotupa.

Hakijan tarkoituksena on kiinteistönhuoltoa palvelevan pihavajan rakentaminen.

Haettu toimenpide poikkeaa asemakaavasta, koska tontilla jo olevien rakennusten lisäksi sille ei ole osoitettu rakennusalaa tai rakennusoikeutta uusille rakennuksille.

Saadut lausunnot Asiassa on 4.3.2011 saatu kaupunginmuseon lausunto, jossa se katsoo mm., että pihavajan rakentaminen on perusteltua. Kaupunginmuseo puoltaa poikkeamisen myöntämistä.

./. Lausunto on kokonaisuudessaan liitteenä 4.

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on 1.4.2011 antanut asiassa lausunnon, koska kyseessä oleva alue kuuluu valtakunnallisesti merkittävään Meilahden huvila-alueeseen. Lausunnossaan Uudenmaan ELY-keskus toteaa mm., että se puoltaa hakemusta mikäli rakennuksen siirtämistä vähintään 1,5 metriä irti pohjoisrajasta vielä tutkitaan.

./. Lausunto on kokonaisuudessaan liitteenä 5.

Osallisten kuuleminen Hakemuksesta on tiedotettu naapureille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä (19.8.2010). Heille on varattu tilaisuus kirjallisen muistutuksen tekemiseen. Muistutuksia ei ole esitetty. Laajempi kuuleminen ei ole tarpeen, hanke on kooltaan vaatimaton eikä sillä ole vaikutuksia laajemmalle.

Esittelijän ehdotus Esittelijä toteaa, että hanke tukee museon toimintaa ja parantaa sen yleisöpalveluja. Haettu rakennus on kooltaan vaatimaton ja eikä herätä huomiota ulkoasullaan.

Asemapiirroksessa rakennus on osoitettu rakennettavaksi kiinni tontin pohjoisrajaan. Meilahti on vanha huvila-alue jossa rakennukset sijaitsevat väljästi puistomaisessa ympäristössä. Tiukka rajaan kiinnirakentaminen ei ole alueelle tyypillistä, eikä Tamminiemen tapauksessa tilan vähyyden vuoksi tarpeellista. Tamminiemen museoalue on kooltaan noin 1,5 ha. Esittelijä katsoo, ettei pihavajaa tule rakentaa kiinni tontin rajaan. Rakennus tulee rakentaa irti tontin rajasta siten, että sen perustaminen, rakentaminen ja myöhempi huoltaminen on mahdollista tehdä oman tontin puolelta.

Poikkeamisen erityinen syy on museon tilajärjestelyjen ja yleisöpalvelujen parantaminen.

Haettu toimenpide ei aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle taikka alueiden käytön muulle järjestämiselle, eikä vaikeuta luonnonsuojelun taikka rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista mikäli pihavajaa ei rakenneta kiinni tontin rajaan. Haettu toimenpide ei myöskään johda vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen eikä muutoin aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia.

Esittelijä puoltaa hakemusta edellyttäen, ettei pihavajaa rakenneta kiinni tontin rajaan. Rakennus tulee rakentaa sen verran irti tontin rajasta, että sen perustaminen, rakentaminen ja myöhempi huoltaminen on mahdollista tehdä oman tontin puolelta.

LAUSUNTO UUDENMAAN ELINKEINO- LIIKENNE- JA YMPÄRISTÖKESKUKSELLE PISARA-RADAN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUKSESTA

Khs 2010-859

VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle seuraavan lausunnon:

Pisara-rata on tarkoitus rakentaa syvään tunneliin Helsingin kantakaupungin alle niin, että se voisi vapauttaa noin 8 laituriraidetta ja neljä linjaraidetta päärautatieasemalta. Hankkeen tavoitteena on junavuorojen ja junaliikenteen toimintavarmuuden lisääminen sekä häiriöherkkyyden vähentäminen. Näin Pisara-rata vaikuttaisi myönteisesti raideliikenteen, etenkin kaukoliikenteen toimivuuteen päärautatieasemalla ja mahdollistaisi nykyistä enemmän raideliikenteeseen tukeutuvaa yhdyskuntarakennetta etenkin Helsinkiä ympäröivällä Helsingin seudulla. Nopeimmat rakentamista koskevat aikataulut sijoittavat radan rakentamisen jo kymmenen vuoden päähän. Helsingin kaupunki suhtautuu myönteisesti hankkeeseen ja pitää sitä etenkin päärautatieaseman toimivuuden kannalta välttämättömänä valtion lähitulevaisuuden ratahankkeena.

Hankkeelle määrättiin laadittavaksi ympäristövaikutusten arviointi (YVA) vuonna 2009 ja kaupunki on antanut arviointiohjelmasta aiemmin lausunnon.

Vuoden 2035 ennustetilanteessa Pisara-rata lisää hankevaihtoehdosta riippuen arvioilta noin 12 000–14 000 seudullista joukkoliikennematkaa, mikä merkitsee noin puolen prosentin kasvua joukkoliikenteen kulkutapaosuuteen. Noin neljä viidesosaa päärautatieaseman käyttäjistä siirtyisi käyttämään muita kantakaupungin asemia, millä on suuri merkitys rautatieaseman jalankulkuvirroille. Selvitysten mukaan Pisara-rata kuitenkin korvaisi arvioilta vain noin 1000 yksityisautolla päivittäin tehtävää matkaa joukkoliikenteellä, minkä vuoksi vaikutukset kasvihuonekaasujen tai muiden haitallisten päästöjen vähentämiseen ovat varsin pienet.

Tämä johtunee osaksi siitä, että selvityksessä ei ole arvioitu Pisara-radan laskennallisia vaikutuksia kaukoliikenteeseen ja sen päästöihin. Kansallisesti pitkien henkilöautomatkojen korvautuminen junamatkoilla saattaa olla merkittävää, vaikka suuri osa päästöistä tapahtuisikin tämän arviointiselostuksen tarkastelualueen ulkopuolella. Nyt tämän henkilöauto- ja muun liikenteen välinen kulkutapaosuusmuutos ei näy käytettyjen laskennallisten mallien tuloksissa.

Uusia asemia on suunniteltu rakennettavaksi kolmesta neljään (Hakaniemi, Töölö, Keskusta ja mahdollisesti Alppila). Tarkemmin arvioidut vaihtoehdot VE 1–3 poikkeavat toisistaan paitsi asemien lukumäärän, myös tunneliosuuden pituuden suhteen.

Hankkeella on runsaasti erilaisia pysyviä ympäristövaikutuksia niin maan alla kuin maan päällä. Ne koskevat erityisesti kaupunkikuvallisia ja kulttuurihistoriallisia kohteita Helsingin kantakaupungissa uusien asemien ja tunnelien kulkuaukkojen ympäristössä. Juuri asemien sisäänkäyntien ja tunnelisuuaukkojen ympäristöt, samoin kuin Vauhtitien ylittävä silta vaativat erityisiä suunnitteluratkaisuja. Suurimmat vaikutukset tältä osin sijoittuvat Eläintarhan ja Alppipuiston ympäristöön.
Liian vähän huomiota on tähän mennessä kiinnitetty valtion ja kaupungin yhteishankkeena etenevän Keski-Pasilan suuren rakentamishankkeen ja Pisara-ratahankkeen keskinäiseen yhteen sovittamiseen ja ajoittamiseen sekä Pisara-radan maanpäällisten raiteiden tilavarausten vaikutuksiin Keski-Pasilan tornialueen toteuttamiseen. Jotta hankkeet eivät häiritsisi toisiaan, tulisi itäinen tornialue rakentaa ennen Pisa-radan uusia maanpäällisiä raiteita tällä kohdin ja radan tärinästä aiheutuvat haitalliset vaikutukset pystyä mahdollisimman tarkoin ehkäisemään.

Pisaran 55–53 metrin syvyydessä sijaitseva Keskustan asema olisi syvimmälle maan alle sijoitettava julkinen kokoontumistila Suomessa. Pysyviä vaikutuksia ja kustannuksia syntyy erilaisten teknisten huoltotunneleiden ja johtojen siirroista sekä tulvariskien ja pelastusturvallisuuden huomioon ottamisesta. Myös näiden välttämättömien toimenpiteiden ja rakennelmien toteutustavat ja taloudelliset vaikutukset vaativat vielä lisäselvittelyä.

Paljon huomiota on kiinnitettävä myös radan rakentamisaikaisiin vaikutuksiin, kuten louhintatöiden ja räjäytysten tekotapaan ja ajoitukseen sekä louheen kuljetukseen ja hyväksikäyttöön logistisesti järkevällä tavalla. Melu ja tärinä on tarkoin otettava huomioon toimittaessa pääkaupungin tiiviisti rakennetulla ydinalueella. Seuraavassa esitetään tarkempia kommentteja YVA-selostuksen eri aihekokonaisuuksiin liittyen.

Yleisarvio selostuksesta

Pisara-radan ympäristövaikutusten arviointimenettely ja arvioinnista laadittu selostus täyttävät ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain vaatimukset ja tarkoituksen. Kuuleminen on järjestetty asiallisesti ja hankkeesta on tiedotettu hyvin. Suunnitelmia ja vaikutusten arvioinnin materiaalia on pidetty asiasta kiinnostuneiden saatavilla.

Suunnitelmassa on otettu huomioon luonnonolosuhteet, rakennettu ympäristö, kaavatilanne, maankäytön ja liikenteen suunnitelmat ja tavoitteet. Haitalliset vaikutukset on tunnistettu riittävästi ja niitä on pyritty välttämään ja lieventämään.

Ympäristövaikutusten arviointimenettely on nyt loppuvaiheessa. Uudenmaan ympäristökeskuksen arviointimenettelypäätöksessä 25.9.2009 mainitut hankkeen arviointia koskevat seikat on otettu huomioon vaikutusten arvioinnissa.

Radan ja asemien suunnittelua on tehty sellaisella tarkkuudella, että se mahdollistaa vaihtoehtojen vertailun lisäksi myös ratahankkeen tilan ja toimintojen tarpeen huomioon ottamisen muiden hankkeiden yhteydessä.

Pisara-radan rakentamisen aikaiset vaikutukset on arvioitu ja ne ulottuvat laajalle alueelle kantakaupungissa. Vertailuvaihtoehdon (Pasilan lähiliikenneterminaali, vaihtoehto 0+) rakentamisen aikaisia vaikutuksia ei ole selvitetty yhtä yksityiskohtaisesti, mutta ne eivät ulotu Pasilan aluetta laajemmalle.

Liikenteellisistä vaikutuksista

Pisara-radan vaihtoehtojen ja niiden vertailuvaihtoehtona olevan Pasilan lähiliikenneterminaalin liikenteelliset vaikutukset on selvitetty. Liikenteellisten vaikutusten vertailu on tehty vuoden 2035 ennustetussa tilanteessa, jolloin pääkaupunkiseudulla on käytössä muun muassa Länsimetro, Kehärata ja rautatieyhteys Lentoasemalle. Vertailuasetelma on sopiva Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelman HLJ 2011 kannalta.

Tiettynä puutteena voidaan kuitenkin pitää sitä, että todellisen 0-vaihtoehdon, eli sen ettei Pisara-rataa lainkaan toteuteta, vaikutuksia ei ole arvioitu ja vertailtu muihin, vaikka jo nyt on selvää, ettei Pasilan lähiliikenneterminaalivaihtoehto ole aitona vaihtoehtona jatkossa mukana vaan on enää teoreettinen.

Tutkittujen vaihtoehtojen vaikutukset Keski-Pasilassa ovat eri asemakaava-alueiden osalta erilaiset. Lyhyt tunneli (VE1) on keskustakorttelin asemakaava-alueen osalta selkeästi muita vaihtoehtoja parempi, koska siihen sisältyvät maanpäälliset raiteet tarjoavat lyhyemmät siirtymäajat ja -matkat Pasilan aseman muille raiteille, Pasilan aseman edustalle rakennettavan joukkoliikenneterminaalin pysäkeille ja tulevalle Pasilan metroasemalle. VE1 myös liittyy kiinteämmin osaksi keskustakorttelin liikekeskuksen palveluita. Tunnelivaihtoehdoissa VE2 ja VE3 maanalainen osa Pisara-asemaa sijoittuu huomattavasti etäämmälle keskustakorttelin muista joukkoliikenneyhteyksistä ja keskustakorttelin palveluista. Vaihtoehtojen VE2 ja VE3 huonommat joukkoliikenteenvaihtoyhteydet vähentävät Pasilan aseman käyttöä vaihtoasemana, jolla on selvä vaikutus keskustakorttelin liikekeskuksen ja muun Keski-Pasilan kehitykseen.

Junaliikennettä ja joukkoliikennejärjestelmää koskevat vaikutusten arvioinnit ovat selkeät. Vertailuvaihtoehtoon nähden Pisara-rata lisää joukkoliikenteen käyttäjiä. Erityisen hyvin tämä näkyy Pasilan asemalla, jonka käyttäjämäärä kasvaa kolminkertaiseksi nykyiseen nähden alueen maankäytön ja junaliikenteen kasvun myötä. Pasilasta tulee tärkeä joukkoliikenteen vaihtoasema. Aluetta kehitettäessä on varmistettava liikennevirtojen sujuvuus erilaisin laituri-, tasonsiirtolaite- ja kulkuyhteysjärjestelyin. Muun muassa Pasilan aseman nykyinen liukuporraskapasiteetti on riittämätön.

Arviointiselostuksessa todetaan ratahankkeen vähentävän kantakaupungin sisäisiä pyörämatkoja, mitä tulee pyrkiä välttämään, koska kaupungin taholta erityisesti pyöräilyä pyritään voimakkaasti edistämään ja reittejä parantamaan myös Helsingin kantakaupungissa.

Kantakaupungin uudet asemat vievät noin neljä viidesosaa päärautatieaseman nykyisestä käyttäjämäärästä ja tämä muuttaa olennaisesti myös alueen jalankulkuvirtoja. Mikäli Elielinaukion terminaalin busseja siirretään Kampin terminaaliin Länsimetron käyttöönoton jälkeen, muuttuvat joukkoliikenteen jalankulkuvirrat keskustassa merkittävästi. Hakaniemen aseman käyttäjämäärä puolestaan kasvaa moninkertaiseksi nykyiseen nähden erityisesti siitä syystä, että vaihtaminen rautatien ja metron välillä on sujuvaa.

Töölön asema tuo selvän parannuksen rautatieliikenteen käyttäjille. Aseman läheisyydessä pääsee vaihtamaan myös Mannerheimintien raitiolinjoille ja Topeliuksenkadun bussilinjoille. Mikäli Topeliuksenkadulle suunniteltu raitiolinja toteutuu, paranevat Meilahden yhteydet edelleen. Pisara-rata nopeuttaa jonkin verran myös yhteyksiä Töölön ja Hakaniemen alueiden välillä.

Rakennettu kulttuuriympäristö, kaupunkikuva ja maisema

Arvioinnissa on tuotu esiin se, että tulevan Pisara-radan alueella on hyvin paljon asemakaavalla tai muutoin suojeltuja, erilaisissa inventoinneissa mainittuja tai potentiaalisia suojelukohteita, niin yksittäisiä rakennuksia tai aluekokonaisuuksia. Helsingin yleiskaava 2002:n ja alueen nykytilan kuvauksen yhteydessä mainitaan kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittävät alueet, mutta vaikutusten arvioinnista tämä kuitenkin puuttuu kokonaan.

Asemien ympäristöissä, sisäänkäyntirakennelmia ja hätäpoistumisteitä koskien sekä kulttuurihistoriallisesti merkittävillä puisto- ja viheralueilla on useita kohteita, joiden kulttuurihistorialliset ja kaupunkikuvalliset arvot saattavat Pisara-radan edellyttämien maanpäällisen rakenteiden toteuttamisen yhteydessä vaarantua. Selostuksessa näitä kohteita on arvioitu melko kattavasti mutta muutamissa kohdin vaikutuksia ei kuitenkaan ole tuotu esiin riittävässä määrin.

Yksi tällainen kohta on Töölön asemaan liittyen Töölöntorin ympäristö. Selostuksessa on kuvattu sisäänkäyntirakennelman vaikutuksia kyseiseen kohtaan varsin lakonisesti toteamalla, että palikkamainen rakennusmassa torin reunassa olisi alueen luonteeseen sopiva ja kaupunkikuvallisesti hyvä. Alueen keskeisenä toiminnallisena sekä historiallisena ja kaupunkikuvallisena aukiona sijaitseva Töölöntori vaatii kuitenkin erityisen huolellista suunnittelua ja vaihtoehtojen tutkimista.

Sammonpuistikon kuilusta todetaan, että mikäli hätäpoistumistie toteutettaisiin nykyistä pysäköintilaitoksen sisäänkäyntiä laajentamalla, olisivat kaupunkikuvalliset ja puistikkoon kohdistuvat vaikutukset hyvin haitallisia. Tästä syystä suunnitelmassa onkin päädytty kytkemään hätäpoistumistie ja pysäköintilaitoksen sisäänkäynti maan alla niin, ettei maanpäällisiä rakenteita tarvitse suurentaa.

Keskustan aseman osalta selostuksessa on samoin kuvattu Kolmensepänaukion problematiikkaa ja tuotu esiin seikka, että mikäli paikan historialliset ja kaupunkikuvalliset arvot halutaan säilyttää, sisäänkäynnin sijoittaminen itse aukiolle ei olisi suositeltava vaihtoehto. Kyseisen paikan ongelmallisuutta tulisi korostaa vielä enemmän, sillä kaupungin keskeisen kokoontumispaikan ja kaupunkikuvan merkittävän solmukohdan arvojen säilyttäminen lienee yleisesti hyväksytty päämäärä. Siitä syystä paikka tulisi säilyttää koskemattomana ja etsiä aukiolle sijoitettavan portaan sijalle muu ratkaisu.

Mahdollisen Alppilan aseman osalta Siuntionkadun ja Aleksis Kiven kadun sisäänkäynti todetaan puutalomiljööseen sopimattomaksi. Sisäänkäynnille tulisikin tässä kohtaa etsiä toinen ratkaisu.

Kaupunginhallitus katsoo, että myös Vauhtitien siltavaihtoehdot vaativat vielä runsaasti lisähuomiota. Arviointiselostuksessa esitetyt Vauhtitien siltavaihtoehdot, vaikkakin luonnosmaisina esitettyinä, eivät ole arkkitehtonisesti riittävän korkeatasoisia. Tämä tuo jopa hyvää vaihtoehtoa paremmin esiin sillan suunnittelun problemaattisuuden. Kyseinen kohde edellyttää erittäin laadukasta ratkaisua. Yleisesti ottaen haitalliset vaikutukset ovat monin paikoin alueen maisema- ja kulttuurihistoriallisten arvojen kannalta niin merkittäviä, että erityisratkaisuihin ja tavanomaista suurempiin rakentamiskustannuksiin on sitouduttava. Tätä olisi voinut arviointiselostuksessa korostaa enemmän.

Vaikutusten arvioinnissa ei ole painotettu eri osatekijöiden vaikutuksia. Nähtävästi Alppipuiston merkitystä kaupunkilaisten kokoontumispaikkana ei pidetä kovinkaan tärkeänä, sillä rakentamisen vaikutus puistossa on nähty vain elinolojen vähäisenä heikennyksenä. Maiseman kannalta muutokset on sitä vastoin todettu merkittäviksi.

Lopuksi kaupunginhallitus huomauttaa, että liitteessä 1 mainitut rakennussuojelulaki (60/1985) ja asetus valtion omistamien rakennusten suojelusta (480/1985) on kumottu. Rakennussuojelua koskee nykyään laki rakennusperinnön suojelusta (498/2010). Valtion omistamien rakennusten erityissääntelystä on luovuttu. Liite tulee tältä osin päivittää.

Kiinteistö- ja kaavatalous

Valtio ja Helsingin kaupunki solmivat vuonna 2002 aiesopimuksen Keski-Pasilan tulevan maankäytön periaateratkaisuista. Aiesopimuksen mukaisesti Keski-Pasilan hankkeen toteutuksen koordinointi tapahtuu valtion ja Helsingin kaupungin Keski-Pasilan yhteistyöryhmän kautta.

Pisara-radalla on linjausvaihtoehdosta riippuen erilaisia vaikutuksia Keski-Pasilan alueen maankäyttöön. Keski-Pasilan asemakaavoituksen ja toteutuksen eteenpäin vieminen edellyttää, että Pisaran osalta tehdään päätös toteuttavaksi valittavasta vaihtoehdosta mahdollisimman pian.

Keski-Pasilan tornialueen asemakaava-alueella ja sen eteläpuolella lyhyt tunnelivaihtoehto (VE1) on pitkiä tunnelivaihtoehtoja huonompi. VE1:n edellyttämät kaksi uutta pintaraidetta vaikuttavat huomattavasti itäisimpien tornien toteutukseen, seudullisen kevyenliikenteen väylän järjestelyihin ja Eläintarhan ala-asteen piha-alueeseen. Vaihtoehdossa VE1 maanpäälliset raiteet sijaitsevat erittäin lähellä suunniteltua tornialuetta, mikä vaatii hyvän melun ja tärinäntorjunnan suunnittelun. Seudullinen kevyenliikenteen väylä siirretään kulkemaan yhden tornitalon alta. Myös koulun alueella joudutaan kulkuyhteydet pihalle järjestämään uudelleen. Liikennejärjestelyissä tulee ottaa huomioon myös koulun lähiympäristön liikenneturvallisuus sekä rakentamisaikana että pysyvissä järjestelyissä.

Laaditussa YVA-selostuksessa Pasilan tornialueen ja rautatieaseman seudun kiinteistötaloudellisia vaikutuksia ei ole perusteellisemmin arvioitu sillä toteamuksella, että Pisara-vaihtoehdon (VE1) ensimmäisessä toteutusvaiheessa ei ole vielä välttämätöntä rakentaa uusia maanpäällisiä lisäraiteita Nordenskiöldinkadun ja Pasilan aseman välille. Selostuksen mukaan riskit merkittävistä taloudellisista vaikutuksista jäävät tämän mukaisesti tornialueelle pieniksi. Lisäraiteet rakennetaan vasta Lentoradan liikennöinnin käynnistyessä, jolloin tornialueen itäiset rakennukset ovat jo valmiit.

Tällaisenaan järjestely pakottaa tornialueen itäosat VE1:ssa määrättyyn toteutusjärjestykseen ja aikatauluun, rakenteiden yhteensovitukseen, rakennevarauksiin ja rakenneratkaisuihin. Kiinteistötaloudelliset vaikutukset ovat vähäisempiä, mikäli radan viereen sijoittuvat tornit rakennetaan YVA-selostuksen oletuksen mukaisesti ennen lisäraiteita, ja mikäli eri rakenteiden etukäteen tehdyssä yhteensovituksessa on onnistuttu.

Tässäkin tapauksessa VE1, johon sisältyy maanpäällisten lisäraiteiden rakentaminen Keski-Pasilan alueelle, vaikeuttaa merkittävästi eräiden tornirakennusten rakentamista. Ympäristövaikutusten arvioinnissa olisi tullut tarkastella Pisara-radan eri vaihtoehtojen vaikutuksia Keski-Pasilan tornien toteutettavuuteen, tornien rakentamiskustannuksiin ja kiinteistötalouteen. Nyt arvioinnissa ei ole otettu kantaa siihen vaihtoehtoon, että VE1:n Pasilassa edellyttämät raiteet toteutetaan kaikki kerralla ennen itäisen tornialueen toteutusta. Tällöin tornien toteutettavuus muuttuu huomattavasti heikommaksi ja tornien sijaintia jouduttaneen siinä tapauksessa muuttamaan ja pohjapinta-alaa mahdollisesti pienentämään.

Pasilan rautatieaseman osalta on tutkittu Pisara-radan eri vaihtoehtojen vaikutuksia asemarakennukseen ja aseman maanalaiseen tilaan. Ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta ei kuitenkaan käy ilmi, miten Pisara-radan ratkaisut ja toteutusaikataulu vaikuttavat asemarakennukseen ja sen maanalaisiin tiloihin ja mahdollisista muista syistä tehtävien muutostöiden kustannuksiin ja aikatauluihin. Pasilan asema sisältyy Keski-Pasilan keskustakorttelin asemakaava-alueeseen. Keskustakorttelin toteutus ja sen yhteydessä tehtävä aseman ensimmäisen vaiheen muutokset on tarkoitus aloittaa vuonna 2015.

Päärautatieaseman kiinteistön liiketaloudellinen arvo muuttuu, kun neljä viidesosaa aseman käyttäjistä siirtyy uusien asemien käyttäjiksi. Keskustan aseman jalankulkuyhteyksien lopulliset ratkaisut edellyttävät vielä aikaa vieviä neuvotteluja kiinteistöjen kanssa ja vaihtoehtojen suunnittelua. Lasipalatsinaukiolle johtavan liukuporrasyhteyden ja siihen liittyvien sisäänkäyntitilojen ja muiden järjestelyjen sijoittaminen korttelialueelle tulee tehdä korttelin muiden kehittämissuunnitelmien ehdoilla siten, että Lasipalatsin korttelin tulevaisuuden kehitysmahdollisuudet säilyvät avoimina.

Nykyään kaupunkijunien aikataulut alkavat ja päättyvät päärautatieasemalla, jossa on myös henkilökuntatiloja. Pisara-ratalenkin junien aikataulujen täsmäys, kalustomuutokset, henkilökunnan taukotilat ja sellaiset toiminnot hoidetaan jatkossa kaupunkiratojen muissa osissa. Näitä ei ole tarkemmin eritelty suunnitelmassa tai vaikutusten arvioinnissa.

Käpylän aseman eteläpuolella rautatiealue laajenee Louhenpuiston pohjoisosaan. Tämän alueen maankäytöllisen ja kiinteistötaloudellisen arvon muutosta ei ole arvioitu.

Yhdyskuntarakentamisen talous

Pisara-radan linjausvaihtoehtojen vaikutusalueella sijaitsee merkittävässä määrin energiatunneleita sekä muita energiahuoltoa ja muuta yhdyskuntatekniikkaa palvelevia maanalaisia ja maanpäällisiä tiloja sekä niiden kulkuyhteyksiä. Teknisen huollon järjestelmien muutostyöt ovat monimutkaisia ja järjestelmiä voi ottaa pois käytöstä vain lyhyiksi ajoiksi. Kallion sisällä tehtävät työt sisältävät myös suuria riskejä.

Muutostöitä on tunnistettu suunnittelun aikana, mutta kaikkia niitä ei näy johtosiirtojen kustannusarviossa. Joidenkin johtojen muutostöiden ratkaisut on alimitoitettu, mikä johtaa niiden osalta optimistiseen kustannusarvioon. Esimerkkinä voidaan mainita, että kaikki vaihtoehdot edellyttävät Eteläisen Hesperiankadun kohdalla noin 200 metrin pituisen kiertoreitin louhimista energiatunneliin ja lisäksi vaihtoehdoissa 2 ja 3 noin 150 metrin pituisen kiertoreitin louhimista Meilahti-Pasila-Käpylä energiatunneliin. Näiden tulisi olla valmiina ennen Pisara-radan rakennustöiden alkamista. Jatkosuunnittelussa on mahdollisten korvaavien ja/tai väliaikaisen väistöratkaisujen teknisen suunnittelun lisäksi kiinnitettävä erityistä huomiota rakentamisen aikataulutukseen ja johtokeskeytyssuunnitteluun.

Lisäksi on huomattava, että katu- ja raittijärjestelyjen kustannusarvion taso vastaa vain pelkän päällysrakenteen kustannuksia. Kunnallistekniikkaan liittyvien muutostöiden kustannusarvio on näin ollen selvästi liian pieni, joskaan koko hankkeen taloudellisuuteen tällä ei liene suurta merkitystä. Vielä on huomattava, että kaikissa asemien siirtymisissä ja muissa ratkaisussa huomioon otettavaksi tuleva esteettömyyden vaatimus lisää sekin osaltaan kustannuksia jonkin verran.

Melu- ja tärinähaitat Kaupunginhallitus pitää tärkeänä tärinä- ja meluhaitan sekä pienhiukkaspäästöjen pysymistä viitearvojen alapuolella Pisara-radan rakentamisen aikana. Kaupunginhallitus korostaa lisäksi, että asukkaita tulee aktiivisesti informoida kulloisenkin korjaustyövaiheen aiheuttaman melu- ja pölyhaitan kestosta.

Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa on luettelo tärinälle altistuvista ns. herkkien väestönosien terveydenhuollon kohteista. Luettelo terveydenhuollon kohteista vaatii seuraavia korjauksia ja tarkennuksia: Hesperian sairaala-alueella toimii Helsingin kaupungin Kivelän sairaala ja HUS/HYKS:n Psykiatriakeskus. Kivelän sairaalassa (Sibeliuksenkatu 12–14) toimii Töölön terveysasema, Töölön hammashoitola, Kivelän psykiatrian poliklinikka, kaupunginsairaalan fysioterapiayksikkö ja kotisairaala sekä sosiaaliviraston vanhustenkeskus. Kallion terveysasema sijaitsee Kallion virastotalossa (Toinen linja 4 A), jossa sijaitsee myös Kallion hammashoitola ja useita sosiaaliviraston palvelupisteitä.

On lisäksi tärkeää, että Pisara-ratatyömaan lähellä sijaitsevia terveyspalvelujen toimijoita kuullaan ennakkoon ja heidän kanssa sovitaan muun muassa tiedottamisen yhteyshenkilöistä, rakentamisen aikatauluista ja toiminnan edellyttämistä rakennustyön häiriötekijöihin liittyvistä rajoituksista. Tällä taataan, että rakennustyö ei aiheuta kohtuutonta haittaa terveyspalveluiden toimipisteille ja palveluiden käyttäjille.

YVA-selostuksen mukaan radan tärinä ja runkomelu vaimennetaan haitattomalle tasolle muun muassa radan rakenteisiin sijoitettavalla vaimennusrakenteella. Keski-Pasilan tornialueelle on suunniteltu yli 16‑kerroksisia toimisto- ja asuinrakennuksia, joista korkeimmat ovat lähes 40-kerroksisia. Pisara-radan toteutusvaihtoehdoista riippuen rakennusten välittömään läheisyyteen tulee joko maanpäällisiä tai maanalaisia raiteita. Vaihtoehdossa VE1 maanpäälliset raiteet sijoittuvat hyvin lähelle tornitaloja. Korkeissa rakennuksissa värähtelyjen ja runkomelun vaikutus on erilainen kuin matalissa ja tästä Suomessa ei ole kokemuksia.

Jatkosuunnittelussa on pyrittävä selvittämään tarkemmin tärinän ja melun vaikutukset korkeisiin rakenteisiin, muun muassa tekemällä meluun ja tärinään liittyviä mittauksia esimerkiksi Kehäradan rakentamisen yhteydessä tai Keski-Pasilan nykyisten raiteiden läheisyydessä. Meluhaittojen torjuminen ja tärinän vaimentaminen ei saa olla pelkästään tornitalojen rakennuttajien vastuulla. Tornit on tarkoitus rakentaa ennen Pisaran lisäraiteiden rakentamista, joten tornien rakennuttajilla ja Helsingin rakennusvalvontavirastolla on oltava hyvissä ajoin tieto toteutuvasta tärinästä ja melusta. Radan rakentaminen tulee tehdä siten, että liikennöinti radalla aiheuttaa mahdollisimman vähän tärinää ja melua. Etukäteen ilmoitettuihin tärinän ja melun raja-arvoihin on sitouduttava.

Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa ei ole arvioitu rakentamisesta ja raideliikenteestä aiheutuvan tärinän vaikutusta kaukolämpö- ja kaukojäähdytysputkien väsymislujuuteen eikä sähkökaapeleiden tärinäkestoisuuksiin. Alppilan lämpökeskuksen teknisten laitteiden ja siellä sijaitsevien kemikaalien vuoksi tärinän vaimentamiseen kohteen läheisyydessä on samoin kiinnitettävä erityistä huomiota. Töiden ajankohdat on sovitettava Helsingin Energian lämmöntuotannon mukaan ja varmistettava polttoaineen toimitus nykyisen polttoaineen purkupaikan ollessa pois käytöstä.

Rakentamisen vaikutukset keskustan alueella

Mikäli hankkeen toteuttamiseen päädytään, on se suurin ja kallein kantakaupungin alueen rakennushanke kautta aikojen. Rakentamisen suorat vaikutukset ulottuvat laajalle alueelle.

Keskustan aseman louhinta on esitetty tehtäväksi keskustan huoltotunnelin kautta. Se ei ole realistista, sillä huoltotunnelin tulee olla huolto- ja pysäköintiliikenteen käytössä. Aseman ja ratatunneleiden louhinnan edellyttämiä ilmanvaihtokanavia ei voi asentaa huoltotunneliin. Näin suurta määrää louheenkuljetuksia ja muuta työmaaliikennettä ei voi ottaa huolto- ja pysäköintiliikenteen sekaan. Työmaaliikenne aiheuttaa huomattavaa pölyhaittaa, jolla on merkitystä huoltotunnelin käyttäjien terveyteen, viihtyvyyteen, näkyvyyteen liikenneverkossa ja tilojen kunnossapitoon.

Keskustan aseman pysyvän pelastus- ja huoltotien voi sen sijaan liittää keskustan huoltotunneliin. Rakentaminen vaatii oman ajotunnelin, jonka yhteyteen tulee varata riittävän laaja alue työtukikohdalle. Kantakaupungin alueella työmaa-alueet ovat niukat maan päällä ja maan alla. Töölön, Hakaniemen, Alppilan ja Pasilan asemien rakentamisen ajotunnelit on esitetty suunnitelmassa realistisella tavalla.

Pisaran rakentamisesta syntyy suuri määrä louhetta ja kaivumassoja. Työmaaliikenne aiheuttaa huomattavaa haittaa ja jatkosuunnittelussa on etsittävä ratkaisuja, joilla haittoja vähennetään. Louheen välivarastointiin, loppusijoitukseen ja louheen käsittelyyn olisi alettava etsiä ratkaisuja jo hankkeen varhaisessa vaiheessa. Kiviaines tulisi murskata paikalla, jotta sen välitön käyttökelpoisuus olisi mahdollisimman hyvä ja tarve tuoda kiviainesta muualta Uudeltamaalta vähenisi. Murskaaminen maan pinnalla kantakaupungissa ei onnistu meluhaitan ja kiviaineksen käsittelyn vaatiman tilan vuoksi.

Edellä olevan perusteella rakentamisen suunnittelua tulisi tehdä tarkemmin varsinkin keskustan alueella ennen asemakaavasuunnittelun vaihetta. Samalla tulee tutkia erilaisia kalliokiviaineksen käsittelymahdollisuuksia työmaan läheisyydessä, jotta sen käsittelyn haitat olisivat mahdollisimman pienet ja hyödyt suuret. Mikäli kiviaines saadaan keskustan alueelta suoraan käyttökohteisiin esimerkiksi vesitietä pitkin, vähentää se maansiirtoliikenteen haittoja keskustassa.

Kaupunginhallitus toteaa lopuksi, että hankkeen toteuttaminen ripeässä aikataulussa on toivottavaa, mutta hyvän lopputuloksen saavuttaminen edellyttää tiivistä yhteistyötä valtion ja Helsingin kaupungin, kiinteistön omistajien, erityisviranomaisten, radan suunnittelijoiden ja rakentajien kesken. Prosessin onnistumisen varmistamiseksi korkeatasoiseen jatkosuunnitteluun, neuvotteluihin ja sopimusten laatimiseen on varattava riittävästi aikaa.

Pöytäkirjanote Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, talous- ja suunnittelukeskukselle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle, kiinteistölautakunnalle, ympäristölautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle, rakennuslautakunnalle, liikennelaitos -liikelaitoksen johtokunnalle, Helsingin Energia -liikelaitokselle, Helen Sähköverkko Oy:lle, sosiaalilautakunnalle, terveyslautakunnalle, liikuntalautakunnalle, opetuslautakunnalle, pelastuslautakunnalle ja työterveyskeskukselle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITTEET	Liite 1	Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausuntopyyntö 23.3.2011
	Liite 2	Pisara-rata, ympäristövaikutusten arviointiselostus 15.3.2011
	Liite 3	Kaupunginmuseon lausunto 5.5.2011
	Liite 4	Lausunto Uudenmaan elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskukselle... - päätöshistoria

ESITTELIJÄ Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on pyytänyt Helsingin kaupunginhallituksen lausuntoa Pisara-radan ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta 27.5.2011 mennessä.

Pisara-radan ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta on saatu talous- ja suunnittelukeskuksen, kaupunkisuunnittelulautakunnan, kiinteistölautakunnan, ympäristölautakunnan, yleisten töiden lautakunnan, rakennuslautakunnan, liikennelaitos -liikelaitoksen johtokunnan, Helsingin Energia -liikelaitoksen, Helen Sähköverkko Oy:n, sosiaalilautakunnan, terveyslautakunnan, liikuntalautakunnan, opetuslautakunnan, pelastuslautakunnan ja työterveyskeskuksen lausunnot. Esittelijän esitys on saatuihin lausuntoihin perustuva.

Pisara-rata, ympäristövaikutusten arviointiselostus on luettavissa kokonaisuudessaan seuraavasta linkistä:

https://rhk-fi-bin.directo.fi/@Bin/336f4b6935b7ade00256639f361f686d/1303207820/application/pdf/4208373/Pisara_YVA-selostus_15_03_2011_nettiin.pdf



Kokousaika	13.6.2011 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

LIITTEET	Liite 1	Esirakentamisalueen kartta 21.1.2011
	Liite 2	Rakennusviraston esitys 11.3.2011