VUODEN 2010 TILINPÄÄTÖKSEN HYVÄKSYMINEN

Khs 2011-617

KJ Kaupunginhallitus päättänee omalta osaltaan hyväksyä vuoden 2010

tilinpäätöksen ja ehdottaa kaupunginvaltuustolle tilikauden tuloksen 645 352 876,54 euroa ennen varaus- ja rahastokirjauksia, käsittelystä seuraavaa:

- Helsingin Energia -liikelaitoksen ylijäämä, 199 963 057,48 euroa siirretään Helsingin Energia -liikelaitoksen johtokunnan esityksen mukaisesti Helsingin Energia -liikelaitoksen taseen omaan pääomaan.

- Helsingin Satama -liikelaitoksen tilikauden ylijäämä, 16 995 154,31 euroa siirretään Helsingin Satama -liikelaitoksen johtokunnan esityksen mukaisesti Helsingin Satama -liikelaitoksen taseen omaan pääomaan.

- HKL -liikelaitoksen tilikauden ylijäämä, 1 687 607,23 euroa siirretään HKL-liikelaitoksen johtokunnan esityksen mukaisesti HKL -liikelaitoksen taseen omaan pääomaan.

- Palmia -liikelaitoksen tilikauden ylijäämä, 3 740 733,53 euroa siirretään Palmia -liikelaitoksen johtokunnan esityksen mukaisesti Palmia -liikelaitoksen taseen omaan pääomaan.

- MetropoliLab -liikelaitoksen tilikauden 1.1. – 31.5.2010 alijäämä –261 264,84 ehdotetaan siirrettäväksi kaupungin omaan pääomaan edellisten tilikausien yli-/alijäämiin.

- Helsingin kaupungin taloushallintopalvelu -liikelaitoksen (Talpa) ylijäämä, 441 464,16 euroa siirretään Taloushallintopalvelu -liikelaitoksen johtokunnan esityksen mukaisesti Helsingin kaupungin taloushallintopalvelu -liikelaitoksen taseen omaan pääomaan.

- Helsingin kaupungin henkilöstön kehittämispalvelut -liikelaitoksen (Oiva Akatemia) ylijäämä, 27 345,66 euroa siirretään Henkilöstön kehittämispalvelut -liikelaitoksen johtokunnan esityksen mukaisesti Helsingin kaupungin henkilöstön kehittämispalvelut -liikelaitoksen taseen omaan pääomaan.

- Asuntolainarahaston ylijäämä, 204 940,76 euroa, asuntotuotantorahaston ylijäämä, 3 473 749,51 euroa, urheilu- ja ulkoilurahaston ylijäämä, 441 633,11 euroa, vakuutusrahaston alijäämä, –441 567,11 euroa ja innovaatiorahaston alijäämä, –4 364 869,31 euroa siirretään rahastojen sääntöjen mukaisesti niiden rahastopääomiin.

Kaupunginhallitus esittää lisäksi, että muun toiminnan tilikauden tulos käsitellään seuraavasti:

- Kamppi-Töölönlahti-alueen investointirahastoon siirretään rahaston sääntöjen mukaisesti Kamppi-Töölönlahti-alueen omaisuuden myyntituloja vastaava määrä, 17 950 000 euroa.

- Kamppi-Töölönlahti-alueen investointirahastosta tuloutetaan alueen investointeihin käytetty määrä 17 163 610,91 euroa.

- Asuntotuotantorahastoon siirretään asuntotuotantotoimikunnan esityksen mukaisesti asuntotuotantotoimiston tilikauden tuloksesta, 125 143,00 euroa.

- Lähiörahastosta tuloutetaan toteutunutta käyttöä vastaava määrä, 8 454 982,22 euroa.

- Investointivarauksista tuloutetaan vesilaitosliiketoimintojen myynnin yhteydessä kaupungin taseeseen jäänyt Helsingin Veden investointivaraus 29 697 322,80 euroa.

- Kallion virastotalon peruskorjausta varten tehdystä investointivarauksesta syntynyttä poistoeroa tuloutetaan 840 939,63 euroa.

- Muun toiminnan tilikauden ylijäämä varaus- ja rahastokirjausten jälkeen, 472 048 137,41 euroa, ehdotetaan kirjattavaksi kaupungin taseen omaan pääomaan edellisten tilikausien yli- /alijäämiin.

Lisäksi kaupunginhallitus ehdottaa kaupunginvaltuustolle, että Helsingin Energian taseen kertyneistä voittovaroista siirretään Helsingin Energia -liikelaitoksen johtokunnan esityksen mukaisesti 200 000 000 euroa kirjattavaksi kaupungin omaan pääomaan edellisten tilikausien yli-/alijäämiin.

Edelleen kaupunginhallitus ehdottaa kaupunginvaltuustolle, että Helsingin kaupungin taseeseen kertyneistä voittovaroista siirretään uusien innovaatiohankkeiden aloittamisen ja jo käynnissä olevien innovaatiohankkeiden jatkorahoittamisen turvaamiseksi innovaatiorahastoon 5,0 milj. euroa.

Tilinpäätöksen käsittelyn yhteydessä on tullut ilmi, että kaksi sitovaa toiminnallista tavoitetta, HKL-liikelaitoksen ja MetropoliLabin peruspää-omien tuottotavoitteet, eivät toteudu. Nämä toteutumattomat sitovat toiminnalliset tavoitteet tuodaan tilinpäätöksen käsittelyn yhteydessä erikseen kaupunginvaltuuston päätettäviksi. Kaupunginhallitus esittää omalta osaltaan HKL-liikelaitoksen ja MetropoliLabin peruspääomien tuottojen poikkeamien hyväksymistä.

Lisätiedot:
Korhonen Tapio, rahoitusjohtaja, puhelin 310 36050
Jäppinen Tuula, toimitusjohtaja, puhelin 310 25100

LIITE

Tilinpäätös 2010

ESITTELIJÄ Esittelijä ilmoittaa, että vuoden 2010 tilinpäätös on valmistunut. Tilinpäätös käsittää koko kaupungin tilinpäätöksen ja konsernitilinpäätöksen.

Helsingin kaupungin vuoden 2010 tilinpäätös osoittaa 694,6 milj. euron ylijäämää. Ylijäämään vaikutti ratkaisevasti Helsingin Vesi -liikelaitoksen toimintojen luovutus Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten perustamalle Helsingin seudun ympäristöpalvelut kuntayhtymälle (HSY).

Vesilaitostoimintojen siirto HSY:lle toteutettiin liiketoimintakauppana käyttäen kauppahintana myydyn omaisuuden käypiä arvoja. Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten vesiliiketoimintojen kokonaiskauppahinta oli 1,7 miljardia euroa ja kaupan seurauksena kaupungeille syntynyt myyntivoitto yhteenlaskettuna oli noin 950 milj. euroa. Kaupan vaikutus Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten vuoden 2010 tilinpäätöksiin on niin merkittävä, että se on otettava huomioon koko kuntasektorin vuoden 2010 tulosta arvioitaessa.

Helsingin Veden liiketoimintojen kauppahinnaksi muodostui 985,4 milj. euroa. Kaupasta syntyi 549,1 milj. euron myyntivoitto kauppahinnan ja myytävän omaisuuden tasearvon erotuksena. Myyntivoitto on kirjattu tuloslaskelmassa satunnaisten erien satunnaisiin tuottoihin. Kaupan yhteydessä Helsingin Veden taseesta ei siirretty investointivarauksia HSY:lle. Investointivaraus, 29,7 milj. euroa, on purettu tuloslaskelman tilinpäätössiirtoihin kohtaan varausten vähennys. Edellä mainittujen erien vaikutus tilikauden ylijäämään on yhteensä 578,8 milj. euroa. Ilman vesilaitostoimintojen siirtoa tilikauden ylijäämä olisi ollut 115,8 milj. euroa ylijäämäinen.

Tilikauden tulos muodostui seuraavasti:

Tuloslaskelma, milj. euroa	2010	2009

Toimintatuotot	1 628,8	1 623,0
Valmistus omaan käyttöön	151,8	148,2
Toimintakulut	−4 214,2	−4 063,9
Toimintakate	−2 433,6	−2 292,7
Verotulot	2 506,5	2 403,6
Valtionosuudet	250,1	160,9
Rahoitustuotot	82,3	64,0
Rahoituskulut	−17,3	−20,5
Vuosikate	388,0	315,3
Poistot ja arvonalentumiset	−338,7	−333,5
Satunnaiset erät	596,0	32,3
Tilikauden tulos	645,3	14,1
Tilinpäätössiirrot	49,3	8,0
Tilikauden ylijäämä	694,6	22,1

Liikelaitosten vaikutus tilikauden ylijäämään oli 222,6 milj. euroa. Tilikauden alijäämäksi ilman liikelaitoksia ja vesilaitostoiminnan kauppaa muodostui −106,8 milj. euroa.

Toimintakate oli 140,8 milj. euroa suurempi kuin vuonna 2009. Toimintatuotot kasvoivat 3,6 prosenttia. Toimintakulut olivat 150,3 milj. euroa suuremmat kuin vuonna 2009 ja kasvoivat 3,7 prosenttia. Toimintatuottojen ja -kulujen vertailtavuuteen edelliseen vuoteen vaikuttavat Helsingin Veden liiketoimintojen siirto HSY:lle 1.1.2010 lukien ja MetropoliLab –liikelaitoksen yhtiöittäminen 1.6.2010 lukien. Nämä organisaatiomuutokset vähensivät enemmän toimintatuottoja kuin toimintakuluja.

Maksurahoituksen osuus toimintakuluista (toimintatuotot/toimintakulut) on pienentynyt vuosittain vuoden 2007 suhdeluvusta 43,0 prosenttia vuoden 2010 suhdelukuun 40,1 prosenttia.

Toimintatuotot ilman liikelaitoksia ja rahastoja kasvoivat 9,7 prosenttia ja toimintakulut 5,7 prosenttia.

Verotuloja kertyi 102,9 milj. euroa eli 4,3 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuotena. Kunnan tuloveroa kertyi 1,8 prosenttia, yhteisöveroa 17,2 prosenttia ja kiinteistöveroa 18,5 prosenttia enemmän.

Valtionosuuksia saatiin 250,1 milj. euroa. Tähän lukuun sisältyy verotulotasausta –297,5 milj. euroa.

Vuosikate oli 72,7 milj. euroa suurempi kuin vuonna 2009. Vuosikate osoittaa tulorahoituksen, joka jää käytettäväksi investointeihin, sijoituksiin ja lainan lyhennyksiin. Perusoletuksena pidetään, että kunnan vuosikate on riittävä, jos vuosikate kattaa poistot. Vuoden 2010 vuosikate kattaa poistot, mutta investoinneista vain 44,8 prosenttia.

Vuosikate ilman liikelaitoksia ja rahastoja oli 67,2 milj. euroa ja kattoi poistoista vain 29 prosenttia. Muun toiminnan investoinnit jouduttiin kattamaan lainarahoituksella.

Talousarvion mukainen ylijäämä ilman liikelaitoksia ja itsenäisiä rahastoja oli 472,0 milj. euroa, kun talousarviossa alijäämäksi arvioitiin – 292,4 milj. euroa. Ylijäämä poikkesi budjetoidusta 764,4 milj. euroa. Tästä selittyy 578,8 milj. euroa edellä kuvatulla vesilaitostoimintojen kaupalla. Sen lisäksi verotuloja kertyi 167,4 milj. euroa enemmän kuin talousarviossa arvioitiin ja toimintakate ylittyi 16,8 milj. euroa.

Rahavarat vuoden lopussa olivat 36,2 milj. euroa suuremmat kuin vuoden alussa. Kassaylijäämä muodostui seuraavasti:

Rahoituslaskelma, milj. euroa	2010	2009

Toiminnan rahavirta	365,4	297,0
Investointien rahavirta	183,4	−575,0
Toiminnan ja investointien rahavirta yhteensä	548,8	−278,0
Antolainojen muutokset	−691,7	19,1
Ottolainojen muutokset	280,7	231,3
Oman pääoman muutokset	-	−0,3
Muut maksuvalmiuden muutokset	−101,6	31,1
Rahoituksen rahavirta yhteensä	−512,6	281,2
Rahavarojen muutos	36,2	3,2

Helsingin Veden liiketoimintojen siirto HSY:lle ei vaikuttanut rahavarojen muutokseen, koska kaupassa ei käytetty rahaa. Kauppasumma 984,5 milj. euroa kuitattiin maksetuksi 686,7 milj. euron suuruisella antolainalla HSY:lle, merkitsemällä HSY:n peruspääomaa 278,4 milj. eurolla ja siirtämällä liittymismaksuvelat 20,3 milj. euroa HSY:n taseeseen.

Vaikka kauppa ei vaikuttanut rahavarojen muutokseen, se vaikutti moneen rahoituslaskelman riviin. Vuoden 2010 rahoituslaskelma ei siten ole vertailukelpoinen vuoden 2009 rahoituslaskelmaan. Investointien rahavirtaan sisältyy koko kauppasumma 985,4 milj. euroa myyntitulona ja peruspääoman merkitseminen 278,4 milj. euroa investointimenona. Lainaksi HSY:lle merkitty 686,7 milj. euron osa kauppasummasta sisältyy antolainojen muutokseen. Liittymismaksuvelan siirto HSY:lle , 20,3 milj. euroa sisältyy muihin maksuvalmiuden muutoksiin. Edellä mainitut erät kumoavat toisensa.

Rahatulot olivat 5 923,7 milj. euroa ja rahamenot 5 955,2 milj. euroa. Kassan riittävyys vuoden lopussa oli 45 päivää eli kaupungin rahavaroilla voitiin kattaa 45 päivän kassamenot. Kassan riittävyys on laskenut edellisistä vuosista. Vuonna 2009 kassan riittävyys oli 53 päivää.

Investointien tulorahoitusprosentti oli 44,8. Se on laskenut vuodesta 2007 lähtien joka vuosi.

Lainanhoitokate oli 4,7 vuonna 2010. Se kertoo tulorahoituksen riittävyyden vieraan pääoman korkojen ja lyhennysten maksuun. Kunnan lainanhoitokykyä pidetään hyvänä, jos tunnusluvun arvo on yli 2. Kaupungin lainanhoitokate on pysynyt neljän viimeisen vuoden aikana yli neljän.

Talousarvion mukaisen rahoituslaskelman ilman liikelaitoksia ja itsenäisiä rahastoja toimintapääoman muutos ylitti talousarvion 526,3 milj. euroa. Ylitys johtui arvioitua suuremmista verotulotilityksistä, arvioitua pienemmistä ottolainojen lyhennyksistä sekä pääoman siirrosta Helsingin Energian taseesta kaupungin pääomiin.

Taseen 31.12.2010 loppusumma oli 11 706,6 milj. euroa ja kasvua edellisestä vuodesta on 899 milj. euroa. Taseen loppusumman kasvusta noin 500 milj. euroa johtuu edellä kerrotusta vesilaitostoimintojen myynnistä ja siitä aiheutuneista tasekirjauksista.

Ottolainoja lyhennettiin 70,4 milj. euroa ja uutta velkaa nostettiin 351,1 milj. euroa. Suhteellinen velkaantuneisuus, joka kertoo kuinka paljon kunnan käyttötuloista tarvittaisiin vieraan pääoman takaisinmaksuun, oli 42,8 prosenttia. Lainakanta oli vuoden lopussa 1 170,8 milj. euroa eli 1 989 euroa asukasta kohden.

Omavaraisuusaste oli 75,1 prosenttia. Se kuvaa kunnan vakavaraisuutta, alijäämän sietokykyä ja kunnan kykyä selviytyä sitoumuksista pitkällä aikavälillä. Omavaraisuuden yleisenä tavoitetasona pidetään kuntatalouden keskimääräistä 70 prosentin omavaraisuutta. Kaupungin omavaraisuusaste on pysynyt 75:n yläpuolella.

Tavoitteena on keskipitkällä aikavälillä saavuttaa tilanne, jossa peruspalvelujen rahoitus on nykyistä kestävämmällä pohjalla eikä palvelutaso ole riippuvainen liiketoiminnan, lähinnä Helsingin Energian ylimääräisistä tuloutuksista.

Helsingin kaupungin konsernitilinpäätökseen on yhdistelty tytäryhteisöt, kuntayhtymät, joissa kaupunki on jäsenenä, sekä säätiöt, joissa kaupungilla on määräysvalta. Lisäksi konsernitilinpäätökseen on yhdistelty yhteisyhteisöt ja osakkuusyhtiöt.

Helsingin kaupunkikonsernin tilikauden tulos muodostui seuraavasti:

Konsernituloslaskelma, milj. euroa	2010	2009

Toimintatuotot	2 760,7	2 547,8
Toimintakulut	−4 835,8	−4 555,2
Osuus osakkuusyhteisöjen voitosta/tappiosta	18,7	18,2
Toimintakate	−2 056,4	−1 989,2
Verotulot	2 506,5	2 403,6
Valtionosuudet	250,0	160,9
Rahoitustuotot	34,9	31,5
Rahoituskulut	−86,1	−102,7
Vuosikate	648,9	504,1
Poistot ja arvonalentumiset	−512,0	−474,6
Satunnaiset erät	279,2	32,2
Tilikauden tulos	416,1	61,7
Tilinpäätössiirrot	1,7	−23,8
Vähemmistöosuudet	0,4	1,1
Tilikauden ylijäämä	418,2	39,0

Konsernin tilikauden ylijäämä, oli 276,4 milj. euroa pienempi kuin kaupungin ylijäämä. Tämä johtuu siitä, että kuntayhtymät yhdistellään kunnan konsernitilinpäätökseen sisäiset erät vähentäen peruspääoman jäsenosuuden mukaisessa suhteessa. Tämän vuoksi edellä selostetun vesilaitostoimintojen luovutuksen yhteydessä syntyneestä 549,1 milj. euron myyntivoitosta eliminoituu konsernituloslaskelmassa 57,6 prosenttia.

Konsernin toimintatuotot kattoivat toimintakuluista 57,1 prosenttia. Vastaava luku vuonna 2009 oli 55,9 prosenttia.

Konsernin vuosikate kattoi poistoista 126,7 prosenttia (106,2 prosenttia vuonna 2009). Vuosikate oli 1 102 euroa asukasta kohden (864 euroa/asukas vuonna 2009).

Helsingin kaupunkikonsernin rahoituslaskelman osoittama kassa-ylijäämä muodostui seuraavasti:

Konsernirahoituslaskelma, milj. euroa	2010	2009

Toiminnan rahavirta	621,3	474,9
Investointien rahavirta	−872,4	−906,9
Toiminnan ja investointien rahavirta yhteensä	−251,1	−432,0
Antolainojen muutokset	−268,5	12,8
Ottolainojen muutokset	706,0	424,7
Oman pääoman muutokset	−36,9	−0,3
Muut maksuvalmiuden muutokset	−91,8	12,5
Rahoituksen rahavirta yhteensä	308,8	449,7
Rahavarojen muutos	57,7	17,7

Konsernin rahoituslaskelma osoittaa, että konsernin rahavarat kasvoivat tilikauden aikana 57,7 milj. euroa eli 21,5 milj. euroa enemmän kuin kaupungin rahavarat. Myös konsernin rahoituslaskelmaa laadittaessa on HSY -kuntayhtymän luvut yhdistelty vähentäen konsernin sisäiset erät peruspääomaosuuden suhteessa.

Vuonna 2010 konsernin investoinneista 41,5 prosenttia katettiin tulorahoituksella (45,7 prosenttia vuonna 2009). Kassan riittävyys vuoden 2010 lopussa oli 50 päivää (56 päivää vuonna 2009).

Talousarvion sitovista toiminnallisista tavoitteista todetaan vielä, että ti-linpäätöksen käsittelyn yhteydessä on tullut ilmi, että kaksi sitovaa toi-minnallista tavoitetta, HKL-liikelaitoksen ja MetropoliLabin peruspää-omien tuottotavoitteet, eivät toteutuneet suunnitellusti.

HKL:n sitovuus on summalle 19,757 milj. euroa. Koska HKL tuloutti kaupungille infrakorvauksen HSL:ltä samansuuruisena kuin laskutti HSL:ltä, peruspääomien tuotto toteutui 39 000 euroa tavoitetta alem-pana eli 19,718 milj. euroa. MetropoliLab muuttui osakeyhtiöksi 1.6.2011 alkaen. Tavoite 94 000 euroa oli asetettu kuitenkin koko vuo-delle. MetropoliLabin peruspääomien tuotto oli 34 000 euroa. Nämä to-teutumattomat sitovat toiminnalliset tavoitteet tuodaan tilinpäätöksen käsittelyn yhteydessä erikseen kaupunginvaltuuston päätettäviksi.

Kj toteaa, että

- kuntalain mukaan kunnanhallitus tekee toimintakertomuksessa ehdotuksen tilikauden tuloksen käsittelystä,

- liikelaitosten ja itsenäisinä taseyksikköinä toimivien rahastojen tulokset käsitellään kirjanpitosäännösten mukaisesti niiden omissa tilinpäätöksissä,

- niistä sitovista toiminnallisista tavoitteista, jotka eivät toteutuneet tilikaudella, on tehty erillinen päätösesitys kaupunginvaltuustolle,

- Helsingin Energia -liikelaitoksen johtokunta päätti 15.2.2011esittää, että vuonna 2011 kesäkuussa siirretään Helsingin energian taseeseen kertyneistä voittovaroista 200 000 000 euroa Helsingin taseen omaan pääomaan,

- innovaatiorahastoon tulisi siirtää Helsingin kaupungin taseeseen kertyneistä voittovaroista uusien innovaatiohankkeiden aloittamisen ja jo käynnissä olevien innovaatiohankkeiden jatkorahoittamisen turvaamiseksi 5,0 milj. euroa

Rahoitusjohtaja Tapio Korhonen selostaa kokouksessa kaupungin taloustilannetta tarkemmin tilinpäätöksen pohjalta.

14.3.2011 pöydälle pantu asia

VUODEN 2012 TALOUSARVIOEHDOTUKSEN RAAMI JA TALOUSARVIO- SEKÄ TALOUSSUUNNITELMAEHDOTUKSEN 2012-2014 LAATIMISOHJEET

Khs 2011-410

KJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä liitteenä olevan vuoden 2012 talousarvioehdotuksen raamin sekä talousarvio- ja taloussuunnitelmaehdotuksen 2012–2014 laatimisohjeet sekä lähettää ne lauta- ja johtokunnille otettavaksi huomioon talousarvioehdotusten valmistelussa.

Pöytäkirjanote liitteineen kaikille lauta- ja johtokunnille sekä virastoille ja liikelaitoksille.

Lisätiedot:
Saxholm Tuula, talousarviopäällikkö, puhelin 310 36250

LIITE

Vuoden 2012 talousarvioehdotuksen raami ja talousarvio- sekä talous- ja suunnitelmaehdotuksen 2012-2014 laatimisohjeet

ESITTELIJÄ Esittelijä toteaa, että kaupungin voimassa olevan suunnittelujärjestelmän mukaan kaupunginhallitus antaa vuosittain valmisteltavien toimintaa ja taloutta koskevien suunnitelmien laatimista koskevat ohjeet.

./. Laatimisohjeet, joihin sisältyvät kaupunginhallituksen valmistelua ohjaavat kannanotot ja vuoden 2012 talousarvioehdotuksen raami, on jaettu esityslistan tämän asian liitteenä.

Talousarviossa vuodelle 2011 todetaan, että vuoden 2011 alussa käynnistetään tuottavuutta ja työhyvinvointia lisäävä ohjelma. Ohjelman tavoitteena on parantaa tuottavuutta ja taloudellisuutta. Kaupunginhallitukselle raportoidaan ohjelman konkreettisista toimenpiteistä tuottavuus- ja laatuhyötyineen.

Yleisen taloustilanteen vaikutus kaupungin tulopohjaan

Vuonna 2009 Suomen bruttokansantuote aleni 8,2 %. Vuonna 2010 päästiin takaisin kasvu-uralle runsaan kolmen prosentin bkt:n kasvulla. Arvio on, että ripeälläkään kasvulla bruttokansantuote ei tule saavuttamaan vuoden 2008 tuotannon tasoa useaan vuoteen. Vuoden 2009 talouden romahduksen ja toteutetun elvyttävän julkisen talouspolitiikan seurauksena Suomen julkinen talous on muuttunut alijäämäiseksi.

Vuosina 2009–2011 valtio ottaa velkaa kolmen vuoden aikana yhteensä yli 30 mrd. euroa. Lähivuosien noin kolmen prosentin vuosittainen talouskasvu ei nostane julkista taloutta kestävälle tasolle, vaan valtion velanoton ennustetaan jatkuvan myös vuodesta 2012 eteenpäin. Valtion velkaantuminen on haaste kuntasektorille, sillä valtio joutunee oman budjettinsa tasapainottamiseksi asettamaan kuntasektorille tiukkenevia taloustavoitteita.

Kuntien tulot eivät vuoden 2010 ennakoitua paremmasta tuloksesta huolimatta edelleenkään riitä palveluiden ja investointien kattamiseen. Tulorahoitusvajetta on katettu lainanotolla. Ennakkotietojen mukaan suurten kaupunkien velkaantuminen kiihtyi vuonna 2010. Talouskasvu, veronkorotukset tai tuottavuuden kasvu eivät pysty poistamaan kuntatalouden tulorahoitusvajetta.

Työttömyysaste nousi vuonna 2010 keskimäärin noin 8,4 %:iin. Työttömyyden huippulukeman ennakoidaan kuitenkin olevan jo takanapäin ja työllisyystilanteen ennakoidaan paranevan vuonna 2011.

Taloustilanteen paraneminen on alkanut näkyä kuntien tulopohjassa osittain jo vuoden 2010 aikana. Ansiotason kasvu on lisännyt kunnallisverotuloja, vaikka työllisten määrä onkin vähentynyt hieman. Palkkasumma kasvoi 1,9 % vuonna 2010.

Vuonna 2011 palkkasumma kasvanee 4 % työllisyyden parantuessa ja 4,5 % vuonna 2012.

Kaupungin talouden tasapaino

Helsingin toimintamenojen kasvu (ilman liiketoimintaa tarkasteltuna) oli vuonna 2010 tilinpäätösennusteen mukaan 3,8 %, kun se edellisvuonna oli 6,5 %. Toimintamenojen kasvuvauhti on alentunut edellisestä vuodesta, mutta vuosien 2009 – 2010 keskimääräinen noin viiden prosentin toimintamenojen kasvu on ollut selvästi suurempaa kuin samaan aikaan toteutunut vajaan kahden prosentin vuotuinen verotulojen kasvu.

Kaupunginvaltuuston hyväksymän strategiaohjelman mukaan kaupungin toimintamenot tulee sopeuttaa käytettävissä oleviin tuloihin. Verotulojen kasvun hidastuminen vuosina 2009–2010 ja samaan aikaan toteutunut menokehitys edellyttää maltillista menokehitystä lähivuosina, jotta strategiakauden tavoitteet saavutetaan.

Vuoden 2011 talousarvion mukainen (sisältäen liikelaitokset) 290 milj. euron suuruinen vuosikate kattaa poistoista 84 % ja investoinneista 43 %. Rahoituksellisen tasapainon ylläpitämiseksi joudutaan ottamaan noin 320 milj. euroa nettomääräistä lainaa. Vuosittaisen lainanoton tarve säilyy voimassa olevan taloussuunnitelman mukaan myös vuosina 2012−2013. Lainakannan kasvattaminen lisää merkittävästi lainanhoitokuluja.

Helsingin Energian kertyneistä pääomista on voitu viime vuosina siirtää kaupungin peruspalvelujen rahoittamiseen vuosittain merkittävä summa rahaa. Ilman näitä tehtyjä siirtoja kaupungin peruspalvelujen talous ei olisi hyvinä verotulovuosinakaan ollut tasapainossa.

Kvston marraskuussa 2010 hyväksymän Helsingin Energian kehitysohjelman toteuttaminen tarkoittaa, että Helsingin Energian tuloutuskyky tulee jatkossa todennäköisesti olemaan huomattavasti nykyistä alemmalla tasolla. Tuloutustason aleneminen nykytasosta on suuruusluokkaa 200-250 miljoonaa. Tuloutusmahdollisuudet tarkentuvat sen jälkeen, kun Kvsto on vuoden 2011 syksyllä päättänyt kehitysohjelman jatkosta käsittäen Hanasaaren voimalaitoksen tulevaisuutta sekä biohiilen tai muiden puuperäisten polttoaineiden käyttöä koskevat linjaukset.

Talousarviossa 2011 kaupungin investoinnit ovat edelleen korkealla tasolla muun muassa kiinteistöjen peruskorjaustarpeen ja uusien aluerakentamiskohteiden vuoksi. Investointitason tuntuva alentaminen rahoituksellisen tasapainon saavuttamiseksi ei ole mahdollista alueiden toteutuksen eteenpäinviemisen vuoksi. Jo siirrettyjä investointeja ei voida juurikaan siirtää enempää.

Valtion viime vuosien runsas velkaantuminen johtanee kuntien taloustavoitteiden tiukentumiseen ja taloudellisen liikkumavaran pienentymiseen seuraavalla hallituskaudella.

Raamin toimintamenojen tasoa mitoitettaessa on otettu huomioon strategiaohjelman talouden tasapainoa koskevan kirjauksen lisäksi vuoden 2011 talousarviota hyväksyttäessä linjattu tavoite, jonka mukaan vuonna 2012 palvelut tuotetaan nykyistä edullisemmin asukasta kohden laskettuna.

Strategiaohjelmaan kirjattujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää toimintamenokasvun pitämistä noin prosentin tasolla myös taloussuunnitelmakauden jälkimmäisinä vuosina 2013–2014.

Vain edellä esitetyillä menokehyksillä on mahdollista luoda edellytyksiä sille, että kaupungin lainakantaa voidaan lyhentää vuodesta 2015 alkaen. Tähänkin oletukseen sisältyy kuitenkin riski valtion kuntataloutta kiristävistä toimenpiteistä.

Raami 2012

Vuoden 2012 talousarvion raami lähtee strategiaohjelmassa päätetystä tavoitteesta. Kaupungin toimintamenojen kasvu ei ylitä kustannustason nousua ja väestönkasvua.

- kustannustason nousu +2,9 % (peruspalvelujen hintaindeksi, VM:n ennuste vuodelle 2012)

- väestönkasvu +0,74 % (Helsingin väestöennusteen 2011–2050 mukainen ennuste vuodelle 2012)

Tuottavuuden paranemisen aikaansaamiseksi on toimintamenojen kasvun oltava kustannustason nousua ja väestönkasvua pienempää.

Vuoden 2012 talousarvioehdotuksen raami on laadittu siten, että tilinpäätösennusteeseen 2010 nähden toimintamenot kasvavat 3,8 %.

Vuoden 2011 talousarvioon nähden kaupungin yhteenlasketut toimintamenot kasvavat raamissa +2,7 %. Kaupunkitasolla raamiin sisältyy 0,9 %:n tuottavuusoletus. Toimintamenojen nettokasvu (toimintakatteen muutos) on vuoden 2012 raamiehdotuksessa +1,2 %. Pääosalla hallintokuntia raamin mukaiset toimintamenot kasvavat 1,2 % talousarvioon 2011 nähden. Toteutunut kehitys huomioon ottaen määrärahaa on raamissa kohdennettu sosiaalitoimeen em. kokonaiskasvuprosenttia enemmän.

Palkkaratkaisun mukaisiin palkankorotuksiin on vuoden 2012 raamissa varauduttu keskitetysti.

Investointien osalta raamin lähtökohtana on ollut hyväksytty taloussuunnitelma.

Rahoituksellista epätasapainoa on katettava edelleen vuonna 2012 lainanotolla.

Vuoden 2012 raamin mukaisen tulos- ja rahoituslaskelman ohessa on esitetty tulos- ja rahoituslaskelma-arviot myös vuosille 2013 ja 2014. Näissä laskelmissa kokonaistoimintamenojen kasvu on vuosittain 1,0 %.

Talousarvioehdotuksen valmistelussa huomioon otettavaa

Hallintokuntien edellytetään talousarvioehdotuksissaan ja erityisesti määrärahoja kohdentaessaan ottavan huomioon kaupunginhallituksen valmistelua ohjaavat kannanotot.

Lisäksi hallintokuntien tulee ottaa huomioon kaupunginvaltuuston 16.2.2011 käymä raamin lähetekeskustelu (www.hel.fi/paatoksenteko ja hallinto/päätöksenteko/ kaupunginvaltuusto/päätösasiakirjat/ keskustelupöytäkirjat).

Taloudellisen tilanteen muuttuessa Khs tarkentaa tarvittaessa talousarvioehdotusten valmistelun perusteita ja raamia.

Henkilöstötoimikunta antaa 14.3.2011 laatimisohjeista lausunnon, joka jaetaan kaupunginhallituksen kokouksessa.

LAUSUNTO HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDELLE KAUPUNGINVALTUUSTON PÄÄTÖKSESTÄ TEHDYSTÄ VALITUKSESTA HELSINGIN MAANALAINEN YLEISKAAVA -ASIASSA (NRO 11830/1 JA 11830/2)

Khs 2009-237

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa asiasta Helsingin hallinto-oikeudelle seuraavan lausunnon.

Kaupunginvaltuusto on 8.12.2010 (284 §) hyväksynyt Helsingin maanalaisen yleiskaavan kaupunkisuunnitteluviraston yleissuunnitteluosaston 4.12.2008 päivättyjen ja 17.12.2009 muutettujen piirustusten nro 11830/1 ja 11830/2 mukaisena.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry on valittanut kaupunginvaltuuston päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen.

Valitus Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry on vaatinut Helsingin hallinto-oikeutta kumoamaan maanalaisessa yleiskaavassa Haltiavuoren alle esitetyn vedenpuhdistamovarauksen (suunniteltu maanalainen tila) riittämättömien selvitysten ja vaikutusarviointien, yleiskaavan sisältövaatimusten sekä Helsingin yleiskaava 2002 -vastaisuuden vuoksi.

Valituksen keskeiset perustelut

1 Valituksen mukaan maanalaista yleiskaavaa ja Keskuspuiston asemakaavaa tehtäessä ei ole riittävässä määrin selvitetty vedenpuhdistamon rakentamisen mahdollisia vaikutuksia vedenpuhdistamon yläpuolella sijaitseviin, Helsingin oloissa erityisen arvokkaisiin korpi- ja lehtoalueisiin. Vedenpuhdistamon kaavavaraukseen (suunniteltu maanalainen tila) ei liity lainkaan varsinaista rakentamis- tai suunnittelumääräystä. Maanalaista yleiskaavaa tai Keskuspuiston pohjoisosan asemakaavaa tehtäessä ei ole esitetty sitä, miten muun muassa ilmanvaihtokuilut ja mahdolliset poistumistiet aiotaan sijoittaa. Valituksen mukaan tarkempaa kallioperäselvitystä ja muuta vaikutusarviota ei voi jättää tulevaan maanalaiseen asemakaavavaiheeseen. Myöskään vedenpuhdistuslaitoksen kustannuksia ei ole kunnolla selvitetty.

2 Vedenpuhdistamon varaus on monelta osin myös yleiskaavan sisältövaatimusten vastainen. Varaukselle ei ole selvitetty vaihtoehtoja, eikä sen taloudellista toteutuskelpoisuutta ole arvioitu. Kaavaa laadittaessa ei ole riittävästi otettu huomioon hankkeen taloudellisuutta. Sama koskee vesihuollon tarkoituksenmukaista järjestämistä ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla. Mikäli hanke saattaa aiheuttaa vaikutuksia Keskuspuiston pohjoisosan arvokkaille luontokohteille, sen ei voida katsoa riittävästi vaalivan luonnonarvoja.

3 Vedenpuhdistuslaitoksen varaus ei sisälly Helsingin yleiskaava 2002:een (jatkossa Yleiskaava 2002). Maanalaisella rakentamisella on vaikutuksia Keskuspuiston pohjoisosan maanpäälliseen luontoon ja maisemaan ja mahdollisia vaikutuksia voi olla myös maanpäälliseen vesitalouteen. Yhdistys katsoo, että maanalainen yleiskaava on ristiriidassa Yleiskaava 2002:ssa osoitetun Keskuspuiston pohjoisosan maankäytön kanssa ja Helsingin Keskuspuiston pohjoisosan asemakaavan kanssa.

Vastine esitettyihin väitteisiin

Kaupunginhallitus viittaa asiassa kaupunginvaltuuston 8.12.2010 päätöksen perusteluihin ja toteaa, että valitus tulisi hylätä ja jättää osin tutkimatta jäljempänä mainituin perustein.

Valituksen laillisuus ja valitusosoitus

Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 188 §:n mukaan valtuuston päätöksestä valitetaan hallinto-oikeuteen siten kuin kuntalaissa säädetään, eli 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Kunnan jäsenen katsotaan saaneen päätöksestä tiedon, kun pöytäkirja on asetettu yleisesti nähtäville.

Pöytäkirja on asetettu yleisesti nähtäville 17.12.2010. Valitus on toimitettu hallinto-oikeudelle 17.1.2011. Valitus on siten tehty määräajassa ja oikealle viranomaiselle. Valittajalla on asiassa valitusoikeus.

Kaupunginhallitus toteaa valituksen perusteluista seuraavaa:

1. Selvitysten ja vaikutusarviointien riittävyys

Maanalaista yleiskaavaa laadittaessa on riittävästi selvitetty kaavan vaikutukset MRL 9 §:n ja maankäyttö ja rakennusasetuksen (MRA) 1 §:n mukaisesti.

Selvitykset maanalaisessa yleiskaavassa

Yleiskaavan luonteen mukaisesti maanalainen yleiskaava varaa näköpiirissä olevien tarpeiden mukaan tarkoituksenmukaisia maanalaisia resursseja vastaisuuden varalle. Kyseessä oleva kaaviomainen maanalainen tilavaraus liittyy veden puhdistamisen tuleviin tarpeisiin. Vasta mahdollinen tuleva hanke varauksen kohdalla käynnistää prosessin, jossa on mahdollista arvioida vaikutukset realistisesti.

Maanalaisella yleiskaavalla ohjataan uusien suurien ja merkittävien kalliotilojen sijaintia, tilavarauksia ja yhteensovittamista. Lisäksi maanalaisella yleiskaavalla turvataan jo rakennettujen tilojen pysyvyys ja toiminta pitkällä aikavälillä. Vedenpuhdistuslaitoksen aluevaraus sijaitsee Haltiavuorella, jonka läheisyydessä ovat kaikki pääkaupungin vedenpuhdistukseen liittyvät tärkeimmät puhtaan veden tuotantoon liittyvät järjestelmät. Uuden laitoksen tulee sijaita HSY Veden nykyisten toimintojen lähellä ja pitkällä aikavälillä on yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämätöntä toteuttaa uusi laitos.

Maanalaisen yleiskaavan valmistelua varten on arvioitu maanalaiseen rakentamiseen soveltuvat kallioalueet myös maankäytön suunnittelun kannalta. Maanalaisessa yleiskaavassa varataan kallioresurssialueet ja ohjataan maanalaista rakentamista määräyksin muun muassa seuraavasti:

"Tilojen soveltuvuus kallioresurssialueelle ja käyttötarkoitus tutkitaan tarkemmin asemakaavoituksen yhteydessä. Virkistys-, työpaikka- ja asuntoalueiden alle suunniteltaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota maanpäällisen maankäytön häiriöherkkyyteen sekä kulku- ja pintayhteyksien sijoittamiseen."

Maanalaisessa yleiskaavassa on kartoitettu laajat kallioresurssit, joita on varsinkin Keskuspuistossa ja Viikki–Kivikon viheraluekokonaisuudella. Käytön aikaiset vaikutukset muodostuvat pääasiassa tilojen suuaukoista ja muista maan päälle ulottuvista yhteyksistä. Virkistys- ja suojelualueilla yhteydet maan pintaan sovitetaan alueelle luonto- ja maisema-arvot huomioon ottaen.

Keskuspuistossa tilavaraus sijoittuu yleiskaavassa alueelle, josta todetaan, että kallioalueen soveltuvuus maanalaiseen rakentamiseen ja käyttötarkoitus tutkitaan tarkemmin asemakaavoituksen yhteydessä. Lisäksi on otettu huomioon alueen luonnonsuojelukysymyksiä Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen tietoihin perustuen sekä pohjaveden muodostumisalueita. Kallioalueiden soveltuvuusselvityksen (Kallioresurssialueiden inventointi, geologiset piirteet, maanpäällinen käyttö ja suojeluarvo, Ksv 1/2008) liitteenä on Keskuspuiston suunnitteluperiaatteet (kaupunkisuunnittelulautakunta 24.8.2006). Suunnitteluperiaatteiden mukaan Keskuspuiston alla sijaitsevia kallioresursseja voidaan käyttää, jos siitä ei aiheudu haittaa virkistyskäytölle eikä luonto- ja maisema-arvoille. Keskuspuiston alueelle ei sijoiteta uusia maanpäällisiä moottoriajoneuvoliikenteen väyliä.

Vaikutukset luontoon ja virkistysalueisiin on arvioitu. Vaikutusten arvioinnin mukaan rakentaminen voi vaikuttaa kallioperän ja maakerrosten pohjaveden korkeustasoon ja virtaukseen. Erilliseen myöhemmin laadittavaan vedenpuhdistuslaitoksen maanalaiseen asemakaavaan onkin tehtävä erittäin tiukat vaatimukset myös työnaikaisesta vesitiiviydestä.

Koko maanalaista kaava-aluetta koskee seuraava määräys: "Maanalaisia tiloja suunniteltaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota myös maanalaisten ja maanpäällisten toimintojen yhteensovittamiseen. Maanalaisten tilojen sekä niiden pintaan tulevien rakenteiden, muun muassa uloskäytävien, ilmanvaihtolaitteiden, pelastusyhteyksien ja savunpoiston suunnittelussa ja sijoittamisessa tulee ottaa huomioon ympäristönäkökohdat, virkistyskäyttö, maisema, kaupunkikuva ja tilaan sopeuttaminen."

Selvitykset Keskuspuiston asemakaavassa

Valituksessa viitataan myös Keskuspuiston asemakaavaan nro 11905 (kaupunginvaltuusto 16.6.2010), jota koskevasta valituksesta kaupunki on antanut hallinto-oikeudelle lausunnon 29.10.2010.

Keskuspuiston asemakaavassa maanalaisen yleiskaavan kallioiset alueet on yhteensovitettu asemakaavatason maankäytön suunnittelun kanssa. Puistolle on laadittu maan pinta-alueen kaava ja myöhemmin laaditaan maanalainen asemakaava vedenpuhdistuslaitokselle. Jo tässä vaiheessa otetaan tiukoilla määräyksillä kantaa maanalaiseen asemakaavaan ajoyhteyksien ja muiden osalta etenkin suojelunäkökulmasta.

Luontoarvojen huomioon ottaminen

Keskuspuiston pohjoisosassa, Haltialan metsäalueella sijaitseva Haltialan pohjoinen lehtoalue on osoitettu asemakaavassa MRL 41.2 §:n mukaan luonnonsuojelulain nojalla suojeltavaksi tarkoitetuksi alueeksi Helsingin ympäristölautakunnan luonnonsuojeluohjelmasta vuonna 2008 tekemän päätöksen perusteella. Luonnonsuojelualueen varaus on osittain samalla kohdalla maan päällä kuin maanalainen varaus vedenpuhdistuslaitokselle. Ympäristökeskuksen laatiman luonnonsuojeluohjelman yksi suojelubiologinen tavoite on, että merkittävä osa ohjelmassa rauhoitettavaksi ehdotetuista kohteista tukee jo olemassa olevia Helsingin luonnon suuria ydinalueita. Haltialan–Vantaanjoen alue on yksi tällaisista ydinalueista. Tavoitteena on myös luoda Pitkäkosken rinnelehdon ja Haltialan aarnialueen väliin mahdollisimman luonnontilaisen kaltainen metsäalue ennallistamistoimien avulla. Mainittua aluetta koskevaa luonnonsuojelulain mukaista rauhoituspäätöstä ei ole vielä kuitenkaan tehty.

Maanalaisen vedenpuhdistamon yläpuolella sijaitsevan suojeltavaksi tarkoitetun Haltialan pohjoisen lehtoalueen suojelun tarkoituksena on turvata rikkaan lehtokasvillisuuden ja monipuolisen metsäeliöstön säilyminen alueella. Kymmenien metrien syvyydessä olevat geologiset arvot eivät ole mainittuna suojelualueen rauhoituksen perusteissa. Koska vedenpuhdistuslaitoksen toiminnan luonteen vuoksi laitos rakennetaan vesitiiviiksi, ei maan pinnalla olevan lehdon vesitasapaino muutu.

Laitos toteutetaan kokonaan vesitiiviinä rakenteena syvälle kallion sisään, minkä vuoksi myöskään yläpuoliset maaperäolosuhteet, muun muassa mahdolliset savikerrokset, eivät vaikuta luontoalueiden vesitalouteen. Rakentamisen aikaiset mahdolliset haitalliset vaikutukset estetään maanalaiseen asemakaavaan otettavilla määräyksillä rakennus- ja louhintalupavaiheesta sekä työnaikaisista varotoimista.

Asemakaavassa nro 11905 annetaan tiukat määräykset vedenpuhdistuslaitoksen maanpäällisen osan käytöstä. Asemakaavassa on määrätty (merkintä ma-vesi/k), että laitoksen katon yläpuolella tulee olla kalliota vähintään 10 metriä. Maanalaiset tilat on sijoitettava, louhittava ja lujitettava siten, ettei niiden rakentamisesta aiheudu vahinkoa luontoalueen vesitasapainolle. Kaavamerkintä määrää myös siitä, että Keskuspuistoon ei saa sijoittaa uusia maanpäällisiä ajoyhteyksiä. Vedenpuhdistuslaitoksen ajoyhteydet tulee rakentaa kaava-alueella kalliotunnelina Pitkäkosken vedenpuhdistuslaitoksen tontilta. Lisäksi laitos ja siihen liittyvät ilmanvaihtokuilut ja poistumistiet tulee suunnitella ja toteuttaa siten, ettei niistä aiheudu haittaa Keskuspuiston virkistyskäytölle, maisemalle ja luontoarvoille. Alue tulee rakentamisen jälkeen kunnostaa puistoalueen luonnonsuojeluarvoja ja maisemallisia arvoja vastaavaan tilaan. Kaavamääräyksissä todetaan lisäksi, että toteuttaminen vaatii erillisen yksityiskohtaisen maanalaisen asemakaavan.

Erillisessä maanalaisessa asemakaavaprosessissa selvitetään aikanaan alueen kallion laatu, laaditaan asemakaavatason hankesuunnitelma kustannusarviointeineen sekä riskiarvioinnit ja kattavat ympäristön vaikutusarvioinnit päätöksen tekoa varten. Kiinteistöviraston geoteknisen osaston laatima Pitkäkosken vedenpuhdistuslaitoksen rakennettavuusselvitys vuodelta 2006 on riittävä tilavarauksen tekemiseksi maanalaiseen yleiskaavaan.

Asemakaavaehdotuksesta nro 11905 on saatu Helsingin ympäristökeskuksen ja Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunnot. Helsingin ympäristökeskus on ilmoittanut, ettei sillä ole asiasta huomautettavaa. Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunnossa todetaan, että kaava sovittaa yhteen maanalaiset hankkeet maisema- ja virkistysarvojen kanssa. Myös alueen luontoarvot on riittävästi otettu huomioon. Helsingin ympäristökeskus ja Uudenmaan ympäristökeskus eivät ole myöskään maanalaista yleiskaavaa koskevissa lausunnoissaan huomauttaneet valituksessa esitetyistä seikoista.

Helsingin Vesi (nykyisin HSY:n vesihuolto) on ilmoittanut asemakaavaehdotusta koskevassa lausunnossaan, että asemakaavassa esitetyt rajoitukset laitoksen toteutukselle voidaan lähtökohtaisesti ottaa huomioon suunnittelussa ja toteutuksessa. Asemakaavaselostuksessa on arvioitu, että lehtomaisen kasvillisuuden säilymisen edellytyksenä oleva luontoalueen vesitasapaino on mahdollista säilyttää maanalaisesta rakentamisesta huolimatta.

Helsingin Vedeltä saadun tiedon mukaan vedenpuhdistuslaitoshanke ajoittuu 2030-luvulle. Hankkeen toteutuksen tullessa ajankohtaiseksi siitä laaditaan kalliotekniset, rakennetekniset, arkkitehti-, liikenne-, talotekniikka-, palo- ja pelastusturvallisuussuunnitelmat, ympäristöselvitykset ja kustannusarvio sekä tehdään tutkimukset kallionpinnan tasosta ja laaduista ynnä muut vaikutusarvioinnit ja riskinarviot selvitetään kattavasti asemakaavatarkkuuden edellyttämässä laajuudessa. Hankesuunnitelmavaiheessa selvitetään tarvittavat ilmanvaihtokuilujen ja poistumisteiden paikat muun muassa talotekniikan suunnitelmien sekä palo- ja pelastusturvallisuustarkastelujen avulla. Kallioperäselvitykset ja muut vaikutusarvioinnit tehdään hankesuunnitelmaan. Todennäköistä on, että hankkeen tullessa ajankohtaiseksi tutkitaan myös muita vaihtoehtoja.

Ympäristövaikutusten arviointitarve tulee selvitettäväksi myöhemmin laadittavan maanalaisen asemakaavan yhteydessä.

Vaihtoehtojen selvittäminen ja taloudellisuuden arviointi

Pitkäkosken alue on pääkaupunkiseudun vesihuollon infrastruktuurin kannalta tärkeä ja keskeinen alue. On perusteltua varata sieltä kallioresursseja mahdollista vedenpuhdistuslaitosta varten. Hankkeen tullessa ajankohtaiseksi on todennäköistä, että laitokselle tutkitaan myös vaihtoehtoisia paikkoja Pitkäkosken läheisyydestä.

Keskuspuiston alle suunniteltu vedenpuhdistuslaitos toteutuu HSY Vedeltä saatujen tietojen mukaan viimeistään 2030-luvulla. Laitos korvaisi Pitkäkosken vedenpuhdistamon. Tulevien laitoksen raakavedensaantijärjestelyjen kannalta on keskeistä, että se tulee sijaitsemaan olemassa olevien rakenteiden läheisyydessä. Laitoksen suunnittelu tullee ajankohtaiseksi vasta vuoden 2020 jälkeen. Erillisen maanalaisen asemakaavan yhteydessä tehdään tarkat suunnitelmat, vaikutusarvioinnit ja lasketaan kustannukset. Maanalaisen asemakaavan jälkeen toteuttamissuunnittelun yhteydessä kaikki tutkitaan vielä tätäkin tarkemmin.

2. Yleiskaavan sisältövaatimukset

Yleiskaava täyttää MRL 39 §:ssä kaavalle asetetut sisältövaatimukset. MRL 39.2 §:n mukaisesti yleiskaavaa laadittaessa huomioon otettavat seikat on selvitetty ja otettu huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät.

Maanalainen yleiskaava on yleispiirteinen suunnitelma. Maanalaisessa yleiskaavassa varataan kallioresurssialueet ja ohjataan maanalaista rakentamista määräyksin muun muassa seuraavasti:

Tilavaraus on kaavakartassa esitetty sinisellä värillä, joka tarkoittaa:

"Suunnitellut maanalaiset tilat

MAANALAINEN TILA

Alue osoittaa ohjeellisen tilantarpeen pysäköintiin, yhdyskuntatekniseen huoltoon ja varastointiin. Tiloja voidaan käyttää myös julkisten tai yksityisten palvelujen, tuotannon ja hallinnon tarpeisiin. Tiloja saadaan käyttää väestönsuojana."

Maanalaisen yleiskaavan kartassa ja määräyksissä ei ole osoitettu Keskuspuistossa olevaa aluetta nimenomaan vedenpuhdistuslaitoshankkeelle, mutta se on eräs mahdollinen hanke, jota tutkitaan myöhemmin. Kaavaselostuksessa (sivu 19) on mainittu, että Keskuspuistosta on esitetty aluevaraus uutta vedenpuhdistuslaitosta varten.

Maanalaisen yleiskaavan valmistelua varten on arvioitu maanalaiseen rakentamiseen soveltuvat kallioalueet myös maankäytön suunnittelun kannalta. Tilojen soveltuvuus kallioresurssialueelle tutkitaan tarkemmin maanalaisen asemakaavoituksen yhteydessä. Virkistys-, työpaikka- ja asuntoalueiden alle suunniteltaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota maanpäällisen maankäytön häiriöherkkyyteen sekä kulku- ja pintayhteyksien sijoittamiseen.

Keskuspuistossa tilavaraus sijoittuu maanalaisessa yleiskaavassa alueelle, josta todetaan, että kallioalueen soveltuvuus maanalaiseen rakentamiseen ja käyttötarkoitus tutkitaan tarkemmin asemakaavoituksen yhteydessä.

Vedenpuhdistuslaitoshankkeen tullessa ajankohtaiseksi vuoden 2020 jälkeen Keskuspuiston pohjoisosalle laaditaan erillinen maanalainen asemakaava ja tuolloin arvioidaan hankkeen vaikutuksia.

Keskuspuiston pohjoisosan asemakaavassa nro 11905 alue on varattu Yleiskaava 2002:n mukaisesti virkistys- ja suojelualueiksi sekä annettu määräykset, jotka koskevat maanpäällistä osaa.

Pitkäkoskenlehdon luonnonsuojelualue, joka sijaitsee maanalaisen vedenpuhdistuslaitoksen varauksen pohjoispuolella Vantaanjoen varressa, on osoitettu asemakaavassa luonnonsuojelualueeksi (SL). Myöhemmin toteutettava maanalainen hanke tulee toteuttaa siten, ettei se heikennä alueen luontoarvoja.

3. Yleiskaava 2002:n ja asemakaavan nro 11905 määräykset

MRL 42 §:n mukaan yleiskaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi. Yleiskaava korvaa samaa aluetta koskevan, aikaisemmin hyväksytyn yleiskaavan, jollei kaavassa toisin määrätä.

Maanalaisen yleiskaavan kaavamääräyksissä on todettu: ”Maanalainen yleiskaava ei kumoa oikeusvaikutteisen Yleiskaava 2002:n ratkaisuja, vaan täydentää niitä määrittelemällä ja täsmentämällä maanalaisten tilojen sijaintia ja laajuutta.”

MRL ei edellytä, että yleiskaava olisi edellisen yleiskaavan tai alueelle aiemmin hyväksytyn asemakaavan mukainen. Maanalainen yleiskaava ei kuitenkaan ole ristiriidassa Yleiskaava 2002:n eikä Keskuspuiston pohjoisosan asemakaavan kanssa.

Yleiskaava 2002:n kaavakartassa Keskuspuiston alue on osoitettu rajauksella (Keskuspuiston alue). Erityisesti Keskuspuistoa koskevia kaavamääräyksiä kartassa ei ole. Keskuspuiston pohjoisosaa koskevan asemakaavan nro 11905 alue on Yleiskaava 2002:n kaavakartassa osoitettu pääosin virkistysalueeksi. Maisema- ja luontoalueita kehitetään koko kaupungin kannalta merkittävinä virkistys- ja luontoalueina. Alueelle saa rakentaa tarpeellisia yhdyskuntateknisen huollon tiloja ja liikenneväyliä. Keskuspuiston pohjoisosaan, Vantaanjoen rantaan Pitkäkoskelle on Yleiskaava 2002:ssa osoitettu myös luonnonsuojelualue (SL).

Uuden vedenpuhdistuslaitoksen tarve on tullut tietoon Yleiskaava 2002:n jälkeen maanalaisen yleiskaavan valmistelutyön yhteydessä. Hankkeen tullessa ajankohtaiseksi siitä tehdään suunnitelmat, jotka käsittävät muun muassa talotekniikan sekä palo- ja pelastusturvallisuuden, joiden perusteella määritellään ilmanvaihto-, poistumis- ja pelastustiet. Vesitalouteen liittyvät kysymykset selvitetään asemakaavatason suunnittelun yhteydessä.

Keskuspuiston pohjoisosa on asemakaavassa nro 11905 varattu Yleiskaava 2002:n mukaisesti virkistys- ja suojelualueiksi. Kaavassa on annettu määräykset, jotka koskevat maanpäällistä osaa.

Asemakaavassa annetaan tiukat määräykset vedenpuhdistuslaitokselle varatun maanalaisen tilan maanpäällisen osan käytöstä. Pitkäkosken luonnonsuojelualue on osoitettu asemakaavassa (SL), kuten myös Haltialanlehdon suojeltavaksi tarkoitettu alue (SL-2). Asemakaavassa osoitetut maanalaiset hankkeet eivät heikennä edellä mainittujen alueiden luonto-, virkistys- ja maisema-arvoja. Asemakaavan tavoitteena on ollut turvata tärkeät seudulliset virkistysyhteydet ja virkistysalue sekä sovittaa yhteen maanalaiset hankkeet ja virkistyskäyttö siten, että maanalaiset hankkeet toteutetaan virkistyskäytön, maiseman ja luonnon ehdoilla. Asemakaava määrää, että maanalaisen vedenpuhdistuslaitoksen toteuttaminen vaatii erillisen yksityiskohtaisen maanalaisen asemakaavan.

Haltialanlehdon osoittaminen Keskuspuiston pohjoisosan kaavassa luonnonsuojelualueeksi tukee osaltaan tavoitetta säilyttää Keskuspuiston luonto-, virkistys- ja maisema-arvot, vaikka luonnonsuojelualueeksi tarkoitetun alueen alla on varaus maanalaista vedenpuhdistamoa varten. Asemakaavassa maanalaisen vedenpuhdistuslaitoksen rakentamiselle on annettu tiukat määräykset, joiden on arvioitu turvaavan Haltialan metsäalueen luonnonsuojeluarvot sekä virkistys- ja maisema-arvot.

Yhteenveto Valituksessa ei ole esitetty sellaisia laillisuusperusteita, joiden perusteella yleiskaavapäätös tulisi kumota. Tarkoituksenmukaisuuskysymyksistä tehdyt vaatimukset tulee jättää tutkimatta. Kaava täyttää MRL:n sisältövaatimukset ja menettelysäännökset. Kaava perustuu MRL:ssa edellytettyihin riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin.

Kaupunginhallituksen johtosäännön 8 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan kaupunginhallitus antaa selityksen kaupunginvaltuuston päätöstä koskevan valituksen johdosta, jos kaupunginhallitus katsoo voivansa yhtyä valtuuston päätöksen lopputulokseen.

Lausunnon liitteet Lausunnon liitteenä ovat hallinto-oikeuden pyytämät maanalaista yleiskaavaa koskevat asiakirjat sekä valituksessa myös mainitun Keskuspuiston pohjoisosan asemakaavan selostus ja asemakaavaehdotuksesta saadut, vastineessa mainitut lausunnot.

Yleiskaavan selostuksen liite 1 f on salassa pidettävä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24.1 § 8 ja 10 kohtien nojalla. Liite ei kaupungin näkemyksen mukaan sisällä tämän valituksen ratkaisemisen kannalta merkittäviä tietoja, joten sitä ei ole sisällytetty liitteeseen. Liite toimitetaan hallinto-oikeuden pyynnöstä erikseen.

Pöytäkirjanote hallintokeskuksen oikeuspalveluille lausunnon laatimista ja antamista varten sekä kaupunkisuunnitteluvirastolle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITE

Valitus kaupunginvaltuuston päätöksestä Helsingin maanalainen yleiskaava -asiassa (nro 11830/1 ja 11830/2)

ESITTELIJÄ Kvsto hyväksyi 8.12.2010 (asia nro 16) Helsingin maanalaisen yleiskaavan kaupunkisuunnitteluviraston yleissuunnitteluosaston 4.12.2008 päivättyjen ja 17.12.2009 muutettujen piirustusten nro 11830/1 ja 11830/2 mukaisena.

Kvston päätöksestä on valittanut Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry.

Helsingin hallinto-oikeus pyytää (19.1.2011) lausuntoa valituksen johdosta.

Hallintokeskuksen oikeuspalvelut on laatinut lausunnon yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston kanssa.

Esittelijä yhtyy päätösehdotuksessa esitettyyn.

./. Valitus on kokonaisuudessaan esityslistan liitteenä.

21.3.2011 pöydälle pantu asia

ÖSTERSUNDOMIN YHTEISEN YLEISKAAVAN LUONNOKSEN NÄHTÄVILLE ASETTAMINEN

Khs 2011-538

KAJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä valmisteluaineiston tiedoksi ja osaltaan oikeuttaa Östersundom-toimikunnan asettamaan luonnoksen nähtäville maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:n ja maankäyttö- ja rakennusasetuksen 30 §:n mukaisesti.

Pöytäkirjanote Östersundom-toimikunnalle, Vantaan kaupunginhallitukselle, Sipoon kunnanhallitukselle ja kaupunkisuunnittelulautakunnalle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITTEET	Liite 1	Östersundomin yhteisen yleiskaavan luonnos, kaavakartta määräyksineen (vain linkkinä)
	Liite 2	Östersundomin yhteisen yleiskaavaluonnoksen selostus (vain linkkinä)
	Liite 3	Östersundomin yhteisen yleiskaavan ... - päätöshistoria

ESITTELIJÄ Kvsto päätti 6.10.2010, että Helsingin kaupunki laatii yhdessä Vantaan kaupungin ja Sipoon kunnan kanssa näiden kolmen kunnan alueelle sijoittuvan nk. Östersundomin yhteisen yleiskaavan. Maankäyttö- ja rakennuslaki ja osin kuntalaki määrittävät kaavan menettelyjä ja kaavan valmistelua ja hyväksymistä varten on nimitetty nk. Östersundom-toimikunta. Samassa yhteydessä hyväksyttiin Helsingin, Vantaan ja Sipoon kesken sopimus, jossa on tarkemmin määritelty mm. sitä, miten kaavaa sen eri vaiheissa käsitellään kunkin kunnan omissa toimielimissä ennen Östersundom-toimikunnan päätöksiä. Sopimuksen mukaan kaavaluonnos käsitellään kunkin kunnan hallituksissa. Nyt esityslistalla oleva vaihe edeltää sopimuksessa edellytettyä käsittelyä. On tarkoituksenmukaista ja tiedonkulun kannalta välttämätöntä, että kaupunginhallitukset saavat tiedokseen ja käsittelevät jo lausunnolle lähetettävän luonnosversion. Toinen, sopimuksen tarkoittama käsittely seuraa lausuntokierroksen ja nähtävillä pidon jälkeen. Esittely perustuu kaupunkisuunnittelulautakunnan esitykseen.

Alueen sijainti Suunnittelualue sijaitsee pääkaupunkirakenteen itäreunassa, valtakunnallisesti tärkeiden liikenneyhteyksien äärellä Helsingin ja Vantaan tiiviin kaupunkirakenteen kyljessä. Östersundomin yhteisen yleiskaavan alue sijoittuu Vantaan kaakkoiskulmaan, Helsingin koilliskulmaan ja Sipoon lounaiskulmaan.

Tiivistelmä Kunnan osaliitoksen tavoitteiden toteuttamiseksi Östersundomiin sekä Vantaan kaakkoisosaan ja Sipoon lounaisosaan laaditaan kuntien yhteinen yleiskaava. Kaavan suunnittelua johtaa ja sen hyväksyy Östersundom-toimikunta. Kaavan vahvistaa ympäristöministeriö.

Suunnittelualue on kooltaan 45 km², josta Helsinkiin kuuluu 30 km², Vantaaseen 6 km² ja Sipooseen 9 km². Aluetta halkovat pääväylät ovat Kehä III ja Porvoonväylä. Alueen pohjoisosaan rajoittuva Sipoonkorpi ja eteläosassa olevat Östersundomin lintuvesien Natura 2000- alueet vaikuttavat suunnitteluun erityisesti. Nykyinen tieverkko ja yhdyskuntatekninen verkosto on mitoitettu nykyiselle väestölle. Yleiskaavan tavoitteena on kasvattaa tiiviisti rakennettua kaupunkialuetta Helsingin ja Vantaan suunnasta itään päin, mikä tarkoittaa väkiluvun moninkertaistumista. Tulevan kaupungin laatua kuvataan raidejoukkoliikenteellä varustetuksi tiiviiksi pientalokaupungiksi.

Uudenmaan maakuntakaavaa uudistetaan maakuntien liittojen yhdistymisen johdosta. Samanaikainen suunnittelu edesauttaa Östersundomin yhteisen yleiskaavan sovittamista yhteensopivaksi maakuntakaavan kanssa. Suunnittelualueella on voimassa osaltaan Vantaan ja Sipoon yleiskaavat. Helsingin yleiskaava 2002 rajoittuu alueeseen. Alueella on myös voimassa joitakin osayleiskaavoja. Suurin osa suunnittelualueesta on asemakaavoittamatonta.

Yleiskaavaluonnoksen taustamateriaaliksi on aiemmin laadittu Helsinki–Porvoo-kehyssuunnitelma, joka määrittelee alueen suhdetta seutuun. Siinä laadittiin rakennemalleja, joissa tutkittiin erilaisten maankäyttövaihtoehtojen ja raideratkaisujen soveltuvuutta suunnittelualueelle. Kehyssuunnitelma on toiminut pohjana yleiskaavaluonnoksen suunnittelulle.

Yleiskaavaluonnoksen raideratkaisu perustuu Mellunmäestä jatkettavaan metroon. Asemia on kuusi. Kaupunkirakenne on osoitettu tiiveimmäksi metroasemien ja Uuden Porvoontien varressa. Kauempana radasta rakentamistehokkuus on pienempi. Lopputuloksena teoreettisista laskelmista voidaan esittää, että yleiskaavaluonnoksen mukaiset rakentamisalueet mahdollistavat asunnot n. 65 000–70 000 ihmiselle sekä 10 000–15 000 työpaikkaa. Asukasluvusta on n. 45 000 Helsingin alueella, n. 12 000 Sipoon alueella ja n. 15 000 Vantaan alueella. Lukuihin sisältyvät alueella jo asuvat 6 000 asukasta. Kaavaluonnoksessa on esitetty myös Sipoonkorven eteläraja Helsingin alueella.

Suunnittelualueen koko ja tuleva asukasmäärä merkitsee keskisuuren suomalaisen kaupungin kokoisen uuden yhdyskunnan rakentamista lähelle pääkaupungin keskustaa kaikkine vaikutuksineen.

Yhteisen yleiskaavan tausta

Valtioneuvosto päätti 28.6.2007 liittää Sipoon lounaisosan ja Vantaan ns. Västerkullan kiilan Helsinkiin. Alue liitettiin Helsinkiin 1.1.2009. Kaavoituksen aloittaminen Östersundomiin sekä Vantaan kaakkoisosaan ja Sipoon lounaisosaan on tullut vireille Helsingin kaupungin aloitteesta. Kuntien kaupungin- ja kunnanvaltuustot päättivät vuoden 2010 lopulla kuntien yhteisen yleiskaavan laatimisesta ja suunnittelua johtavan toimikunnan perustamisesta. Östersundom-toimikunta piti ensimmäisen kokouksensa 1.2.2011.

Alue Suunnittelualue käsittää Helsingin kaupunkiin vuoden 2009 alusta liitetyn Östersundomin alueen sekä Vantaan kaupunkiin kuuluvan Länsisalmen kaupunginosan, osia Vantaan Länsimäen, Vaaralan ja Ojangon kaupunginosista sekä Sipoon kunnan Majvikin alueen ja Granön saaren. Helsingin Östersundomiin kuuluvat Ultunan, Östersundomin, Karhusaaren, Talosaaren ja Salmenkallion kaupunginosat.

Alue jakautuu selkeästi pohjois-eteläsuunnassa Sipoonkorven metsäylänköön ja alavampaan mannerrannikkoon ja sisäsaaristoon. Keskiosat ovat vanhaa viljeltyä kulttuuriseutua. Porvoonväylä kulkee metsävyöhykkeen eteläreunassa jakaen aluetta. Sen rinnalla noin kilometri etelään kulkee samansuuntainen Uusi Porvoontie. Alueen länsireunassa on Kehä III ja sitä seuraileva satamarata, jotka johtavat läheiseen Vuosaaren satamaan. Alueelta on lyhyt matka Helsinki-Vantaan lentokentälle. Itään päin seuraava suurempi taaja-asutus on Sipoon Söderkulla, n. 10 km Östersundomin rajalta. Etäisyys Porvooseen on n. 10 km.

Alueen suunnitteluun vaikuttavat erityisesti Sipoonkorpi alueen pohjoisreunalla ja Östersundomin lintuvesien Natura 2000- alueet rannan puolella. Hallitus on loppuvuonna 2010 tehnyt esityksen Sipoonkorven kansallispuiston perustamisesta Sipoonkorven ydinalueille.

Tiiviisti rakennettu kaupunkirakenne päättyy suunnittelualueen länsireunaan Vantaan Länsimäen kerrostaloalueeseen. Mellunkylän metroasema sijaitsee n. 400 m:n etäisyydellä yleiskaava-alueen rajalta. Pääosa Östersundomin rakennuskannasta on nuorta. Helsingin Östersundomin asutuksesta yli puolet sijoittuu Karhusaareen ja Landbohon, jotka on kaavoitettu ja rakennettu 1990-luvulla. Suurin nyt käynnissä oleva rakennushanke, ”Sipoonranta”, sijoittuu Sipoon Majvikiin Helsingin rajan tuntumaan. Harvahkoa omakotiasutusta on suunnittelualueella useammassa paikassa. Asukkaita kaava-alueella on n. 6 000, joista n. 4 000 on Vantaan Länsimäen kerrostaloalueella.

Rakennussuojelukohteita ja muita kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita ja alueita on muutamia. Alueella on kolme merkittävää kartanoa ja kartanoympäristöä. Östersundomin kappeli on Helsingin vanhin rakennus.

Uuden Porvoontien varrelle sijoittuvat Östersundomin nykyiset keskeiset kaupalliset palvelut. Sakarinmäen koulu toimii Östersundomin julkisten palvelujen keskuksena. Vaaralassa toimivat mm. Fazerin ja Valion tuotantolaitokset ja kaksi seutua palvelevaa sähköasemaa. Ojankoon Porvoonväylän ja Kehä III:n kulmaan on suunniteltu pääkaupunkiseutua palveleva Långmossabergin jätevoimala.

Kaava-alueen liikenneverkko koostuu pääasiassa valtion teistä ja yksityisistä tienhoitokuntien ylläpitämistä teistä. Alueen tärkeimmät itä-länsisuuntaiset tieyhteydet ovat Porvoonväylä (vt7) ja Uusi Porvoontie (mt170). Porvoonväylä ja Kehä III ovat valtakunnallisesti merkittäviä pääteitä ja osa kansainvälistä E18 yhteyttä. Moottoritien pohjoispuolella on maakuntakaavoissa varaus Heli-radalle. Sen tarpeellisuutta selvitetään Liikennevirastossa Helsinki–Pietari ratayhteyteen liittyen.

Yleiskaava-alueella sijaitsevia teknisen huollon järjestelmiä ja laitoksia ovat vesihuoltoverkko, maakaasun siirtojohto, 400 kV:n voimalinja ja useita 110 kV:n voimalinjoja, sähkön jakeluverkko sekä Länsisalmen, Vaaralan ja Landbon sähköasemat. Yhdyskuntateknisen huollon verkostot on mitoitettu nykyisen väestömäärän mukaan. Erityisesti vesihuoltoverkoston kapasiteetti ei jatkossa riitä väkiluvun noustessa. Vesi- ja sähköhuoltoa hoidetaan nyt kunnissa eri toimijoiden toimesta. Vesihuollon toiminta-alueita on nykyisestä tarkistettava.

Maaperä on puhdasta. Porvoonväylä, Kehä III, Uusi Porvoontie ja Itäväylä ovat merkittävimmät melulähteet. Melua aiheuttavat myös satamaradan tavarajunaliikenne pintaosuuksillaan sekä Vuosaaren sataman toiminnot.

Helsingin Östersundomin alueen maanomistus poikkeaa muiden Helsingin kaupungin projektialueiden maanomistuksista, koska yksityinen maanomistus on keskeisillä alueilla vallitsevaa. Sipoon ja Vantaan kannalta alueiden yksityinen maanomistus on tavanomainen kaavoituksen lähtökohta.

Helsingin alueesta valtio omistaa 218 ha, Helsinki 996 ha, Vantaa 51 ha, Sipoo 80 ha ja muut 1 313 ha. Vantaan alueesta valtio omistaa 58 ha, Helsinki 72 ha, Vantaa 125 ha ja muut 347 ha. Sipoon alueesta valtio omistaa 6 ha, Helsinki 151 ha, Sipoo 7 ha ja muut 492 ha.

Kaavoitus- ja suunnittelutilanne

Maakuntakaavatilanne

Suunnittelualueella on voimassa useita maakuntakaavoja. Ne eivät ole ajantasaisia. Maakuntakaavoja uudistetaan parhaillaan. Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakuntien liitot ovat laatineet yhdessä maakuntakaavan uudistustyön pohjaksi rakennemalleja vuoden 2010 aikana. Maakuntahallitukset hyväksyivät maakuntakaavan perusrakenteen valmistelun pohjaksi joulukuussa 2010.

Uudenmaan liitto ja Itä-Uudenmaan liitto yhdistyivät 1.1.2011. Tavoitteena on, että maakuntakaavaluonnos on valmis vuonna 2011 ja maakuntavaltuusto päättää kaavan hyväksymisestä vuonna 2012. Maankäyttö- ja rakennuslain 48 §:n mukaan kuntien yhteinen yleiskaava voidaan laatia perustelluista syistä myös maakuntakaavasta poiketen edellyttäen, että se sopeutuu maakuntakaavan kokonaisuuteen.

Yleiskaavatilanne

Suunnittelualueella on voimassa osaltaan Vantaan ja Sipoon yleiskaavat. Helsingin yleiskaava 2002 (tullut voimaan 19.1.2007) rajoittuu alueeseen. Vantaaseen kuuluvilla alueilla on voimassa Vantaan yleiskaava 2007 (tullut voimaan 13.1.2010). Helsinkiin liitetyn Västerkullan kiilan osalta on voimassa Vantaan kaupunginvaltuuston 17.6.2002 hyväksymä Kaakkois-Vantaan osayleiskaava. Majvikin alueella on voimassa Söderkullan osayleiskaava (KV 28.1.2002, KHO 25.1.2005). Majvik sisältyy Sipoon yleiskaava 2025:een, jonka Sipoon kunnanvaltuusto hyväksyi 15.12.2008. Osalle Majvikin aluetta ulottuu myös Sipoon Saariston ja rannikon osayleiskaava, jonka kaavaehdotus hyväksyttiin nähtäville 1.6.2010. Östersundomin yhteinen yleiskaava tulee korvaamaan vanhat yleiskaavat.

Asemakaavatilanne

Suurin osa suunnittelualueesta on asemakaavoittamatonta. Helsinkiin kuuluvilla alueilla on voimassa olevia asemakaavoja useassa paikassa, mm. Landbossa, Karhusaaressa, Korsnäsissa ja Östersundomin liikekeskustassa. Vantaalla on voimassa asemakaava Länsimäen länsiosassa, suuressa osassa Ojankoa ja pienessä osassa Länsisalmea ja Vaaralaa. Sipoossa suunnittelualueen lounaisosassa, Sipoonrannan alueella, on voimassa Storörenin asemakaava.

Suunnittelualuetta koskevia suunnitelmia

- Helsingistä itään suuntautuva rata, Rautatiehallitus 1979

- Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelma (HLJ 2011) ja siihen liittyvä MARA-selvitys (Maankäyttö ja raideverkkoselvitys). Suunnitelma valmistuu vuonna 2011.

- Kehyssuunnitelma Helsinki–Porvoo-välille. Kehyssuunnitelma on laadittu yhteistyössä Helsingin, Vantaan, Sipoon, Porvoon sekä Uudenmaan liiton ja Itä-Uudenmaan liiton kanssa. (Helsinki kaupunkisuunnittelulautakunta 3.12.2009, Sipoo Khs kaavoitusjaosto 16.12.2009, Porvoon Khs 14.12.2009).

Suunnittelutavoitteet Alueen suunnittelutavoitteita sisältyy Helsingin Östersundomin osalta kunnan osaliitoksen perusteluihin, valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin, maakuntakaavan valmistelumateriaaliin, vuonna 2008 määriteltyihin Helsinkiin liitetyn alueen suunnitteluperiaatteisiin, Majvikin ja Granön osalta Sipoon päättämiin suunnittelutavoitteisiin, Vantaan valtuuston yhteisen yleiskaavan päättämisen yhteydessä esitettyihin tavoitteisiin, Helsinki–Porvoo-kehyssuunnitelmaan sekä muihin strategiatason tavoitteisiin. Sipoonkorven kansallispuiston perustaminen alueen tuntumaan määrittelee myös alueen tavoitteita. Työn kuluessa alueen suunnittelutavoitteet ovat täsmentyneet.

Yleistavoitteissa korostuvat raideliikenne, tonttimaan riittävyys eri tarpeisiin, yhdyskuntarakenteen eheyttäminen, kulttuuriarvot, luontoarvot sekä väestön toiminnalliset ja virkistäytymistarpeet. Väestöpohjan on oltava riittävän suuri, jotta metron rakentaminen olisi taloudellisesti perusteltua ja alueen toiminnallinen monipuolisuus ja palvelutaso olisivat hyvät. Asuntotuotannon määrälliset ja laadulliset tavoitteet ovat myös keskeisiä. Mm. tärkeä kohderyhmä ovat perheet, joilla on suuri todennäköisyys muuttaa Helsingistä muualle seudulle tai seudun ulkopuolelle. Seudullisen yritystoiminnan näkökulmasta Östersundomin yleiskaavan tulisi ensi sijassa tukea Helsingin seudun itäosien kuten Itä-Helsingin yritystoiminta-alueiden sekä Vuosaari–Kehä III–Lentoasema-akselin kehitystä.

Kunkin osalliskunnan näkökulmasta alueeseen kohdistuvat tavoitteet ovat kuntien oman yleiskaavoituksen kannalta eriluonteisia. Helsingissä kyseessä on alueliitoksen yleiskaavoitus. Vantaan ja Sipoon osalta alueliitos on tuonut mukanaan uuden suunnittelutilanteen, Vantaalla kaupungin kaakkoiskulmaan ja Sipoon osalta kunnan lounaiskulmaan. Kaikille kolmelle kunnalle on avautunut uusia mahdollisuuksia. Suunnitelman kannalta oleellinen tavoite on suunnitella tiivis ja kaupunkimainen pientalokaupunki, jossa on palvelutasoltaan hyvä joukkoliikennejärjestelmä. Jalankululle ja pyöräilylle luodaan laadukkaita liikkumisympäristöjä. Kaupunkirakenteen näkökulmasta merkittävimmät kysymykset Östersundomin yleiskaavaluonnoksessa ovat rakennettavan alueen rajaus, raideliikennejärjestelmä ja alueen mitoitus. Suhde Sipoonkorpeen on erityisen merkittävä. Yleiskaava-alue vastaa kooltaan keskikokoista suomalaista kaupunkia, joten siellä tulee esiintymään kaikki ne piirteet, joita tämän kokoisessa taajamassa on.

Yleiskaavaluonnosta pohjustavat työt

Kehyssuunnitelma

Helsinki, Sipoo, Vantaa, Porvoo sekä Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan liitot laativat yhdessä vuonna 2009 Helsingin ja Porvoon välisen alueen kehyssuunnitelman (Hepo). Siinä tarkasteltiin laajan rannikkovyöhykkeen aluerakenteen kehitystä noin vuoteen 2050 osoittaen kaupunkimaisen rakenteen kasvusuunnat. Helsingin, Sipoon ja Porvoon kaavoitusta käsittelevät lautakunnat hyväksyivät kehyssuunnitelmassa maankäytön strategiset tavoitteet, joissa varaudutaan vastaanottamaan tulevina vuosikymmeninä viidennes seudun väestönkasvusta. Samalla sitouduttiin tekemään aluerakenteessa ratkaisuja, jotka tiivistävät nykyrakennetta, mahdollistavat hyvän joukkoliikenteen järjestämisen ja raideliikenteen rakentamisen sekä samalla varauduttiin jättämään laajat maaseutualueet rakentamatta.

Kasvu perustuu hyviin työmahdollisuuksiin. Helsingin seutu on kasvanut pitkään ja oletettavaa on, että seutu kasvaa jatkossakin. Vuonna 2050 seudulla voi olla yli puoli miljoonaa asukasta enemmän kuin nyt. Mahdollisten laajenemissuuntien pohjalta laadittiin kolme erilaisiin painotuksiin pohjautuvaa rakennemallia: Rannikkokaupunki, Suur-Östersundom ja Sibbesborg. Ohjeellinen väestömitoitus kaikkiin vaihtoehtoihin oli yhteensä n. 150 000 uutta asukasta.

Rakennemallit

Yleiskaavaluonnosta laadittaessa osa suunnitteluprosessia on ollut vaihtoehtoisten rakennemallien laadinta. Rakennemallityövaiheessa määriteltiin laadittavan yleiskaavan suunnittelualue ja hahmotettiin uuden kaupunkialueen laajuutta. Rakennemallityöskentelyn yhtenä lähtökohtana olivat aiemmin tehdyt Helsinki–Porvoo-kehyssuunnitelma ja itämetron ja pikaraitiotien esiselvitykset. Rakennemalleissa on määritelty pääasiallisia rakentamisalueita. Malleissa on erilaisia muuttujia sekä raideliikenteen että maankäytön suhteen.

Neljä perusmallia olivat Nauha, Ranta, Metsä ja Rannikko. Nimet kuvastavat mallin kaupunki-identiteetin keskeistä teemaa. Nauhamalli rakentuu nykyisten pääliikenneväylien väliseen vyöhykkeeseen. Rantamallissa rakentaminen sijoittuu mahdollisimman paljon vetovoimaisten ranta-alueiden tuntumaan. Metsämallissa rakentaminen sijoittuu pääliikenneväylien väliselle alueelle sekä moottoritien pohjoispuolelle. Ulottuvuuksiltaan laajin Rannikkomalli käyttää asutukseen alueen kaikkia maisematyyppejä. Jokaiseen malliin yhdistettiin joko metro tai pikaraitiotie.

Erillisiä rakennemalleja hahmoteltiin 10 kappaletta. Rakennemalleissa on kaupunkirakenteesta osoitettu merkittävimmät uudet rakentamisalueet ja raideliikennejärjestelmä. Rakennemalleissa varauduttiin 50 000–80 000 asukkaaseen ja työpaikkaan. Rakennemalleissa esitettiin raideliikenteestä malleille ominaisin pikaraitiotie- tai metrolinja.

Rakennemalleja vertailtiin keskenään. Rakennemallitarkastelun perusteella valittiin suunta, jonka pohjalta yleiskaavaluonnosta lähdettiin laatimaan. Rakennustapojen määrä ja laatu, seudullisuus, Sipoonkorpi ja Natura 2000 -kysymykset, kustannukset, maanomistus, joustavuus tulevaisuuden huomioinnissa ja muut tässä tarkastellut maankäytön tavoitteet toteutuvat parhaiten mallissa Rannikko 1, jossa rakentamisen määrä ja laatu ovat tulevaisuutta ajatellen joustavimmat, Mellunkylästä jatkuva metro tarjoaa eniten seudullisia ja kuntayhteistyömahdollisuuksia, keskeiset ja tärkeimmät rakentamisen alueet ovat Porvoonväylän ja Uuden Porvoontien välissä ja sen eteläreunassa. Paljon painaa se, että metro on jo olemassa ja sen hyödyntäminen laajentamalla tuottaa kumuloituvia etuja. Östersundomin yleiskaavaluonnoksen laatimisen lähtökohdaksi suositeltiin rakennemallia "Rannikko 1".

Yleiskaavaluonnos

Kaupunkirakenne

Kaupunkirakenteen lähtökohdat ovat alueen seudullisessa sijainnissa. Kyse on seudun rakenteen tasapainottamisesta ja itään suuntautuvan rannikon suuntaisen kasvukäytävän ensimmäisestä osasta. Tärkeät ympäröivät tekijät ovat Helsingin keskusta, Porvoonväylä, Kehä III, Vuosaaren satama, Helsinki-Vantaan lentokenttä, Helsingin metro, rannikko ja Sipoonkorpi.

Lähtökohtaisesti aluetta suunnitellaan asuinpainotteisena pientalokaupunkina metron varaan. Tämä yhtälö on antanut suunnittelulle omat reunaehtonsa. Kaavaluonnoksessa on rakennemalli ”Rannikko 1”:n mukaisesti suurin rakentamispotentiaali osoitettu Porvoonväylän eteläpuolelle Uuden Porvoontien molemmin puolin. Mellunmäestä jatkuva metro on suunnattu palvelemaan tätä vyöhykettä. Vähemmän tehokkaasti rakennettavat alueet on osoitettu moottoritien pohjoispuolelle sekä meren tuntumaan alueen eteläosaan.

Metroasemia esitetään alueelle yhteensä kuusi, kolme Helsinkiin, kaksi Vantaalle ja yksi Sipooseen. Helsingin osalta keskeisinä on pidetty Östersundomin ja Sakarinmäen metroasemien ympäristöjä. Metro voi myöhemmin laajentua edelleen itään. Östersundomin yhdyskuntarakenteen kannalta keskeiset alueet (Östersundomin ja Sakarinmäen metroasemien ympäristöt) ovat keskeisiä myös kaupallisesti. Niiden lisäksi kaupallisesti merkittävä saattaa olla myös Kehä III:n ja Uuden Porvoontien liittymä Vuosaaren sataman läheisyydessä.

Helsingin suuntaan alue on liitetty katuverkkoon mahdollisimman monesta paikasta, jotta tulevalle kaupunkikehitykselle jäisi vaihtoehtoisia kehityssuuntia ja alueen tulevat käyttäjät voisivat käyttää aluettaan monipuolisesti. Pääkaduksi on osoitettu nykyinen Uusi Porvoontie sijaintinsa vuoksi.

Moottoritie jakaa suunnittelualueen voimakkaasti kahteen osaan. Moottoritien vaikutusta korostavat tietä seurailevat voimalinjat ja samaan käytävään sijoittuva Heli-radan varaus. Maakuntakaavan yhteydessä ratkaistaan Heli-radan tulevaisuus. Lopulliseen yleiskaavaehdotukseen Heli-rata tullaan merkitsemään tulevan maakuntakaavan tavoin. Nämä tilavaraukset vievät yhteensä usean sadan metrin levyisen kaistaleen koko alueen pituudelta. Ultunan kaupunginosa jää tämän vyöhykkeen pohjoispuolelle.

Julkista rantaviivaa Östersundomissa on vähemmän kuin Helsingissä noudatettu maankäyttöpolitiikka on edellyttänyt. Natura-lahdet sulkevat osaltaan rantaa yleiseltä käytöltä, samaten omatonttinen pientaloasutus. Natura 2000 -alueille myöhemmin laadittavat hoito- ja käyttösuunnitelmat voivat antaa mahdollisuuksia merenrannan parempaan hyödyntämiseen kaupunkielämässä. Julkiset rannat, rantakadut ja venesatamat ovat yleiskaavan toteutuksessa merkittävässä roolissa. Veneily painottuu myös Granöhön, jossa tarkoitukseen on osoitettu laaja alue. Kaavaluonnoksessa saarelle on siltayhteys Ribbingöstä, jonka kautta saaren rannat avautuvat julkiseen käyttöön.

Sipoon ja Helsingin yhteinen raja on keskellä Bölsfjärdeniä Majvikin ja Karhusaaren välillä. Tämä pieni selkä on luonteva koko alueen merellinen keskus ja se rakentuu Helsingin ja Sipoon yhteisin toimin. Maisemallisesti yleiskaavaluonnoksessa esitetään aiempien meren saarien ennallistamista ja avoveden palauttamista mm. kaislikkoraivauksin Talosaaren, Ribbingön, Kappelinrannan ja Uuden Porvoontien tuntumassa.

Mitoitus Koko suunnittelualue on pinta-alaltaan 45 km². Merialueen laajuus on 5,7 km². Pääosin Natura 2000 -aluetta olevat merenlahdet eivät ole maata eivätkä vettä korkeusasemansa ja laatunsa johdosta. Tämän alavan maan/meren pinta-ala on n. 1,8 km². Varsinainen maapinta-ala on siten n. 37,5 km².

Rakentamisalueita kaavaluonnoksessa on n. 21 km². Rakentamisalueiden osuus on koko maa-alueesta n. 38 km²:stä n. 55 %. Kaavaluonnoksen mukaisilla rakentamisalueilla varsinainen tonttimaa on 50–70 %. Loput ovat katuja, sisäisiä puistoja, suojaviheralueita, pelikenttiä, teknisiä alueita yms. Näin varsinaista korttelimaata olisi n. 1/3 koko alueesta.

Sekoittuneen kaupunkirakenteen (pääosin asumista, kaavakartassa punaisia) yleiskaavan rakentamisalueita on n. 19 km². Muuta korttelimaata (keltaiset ja harmaat alueet) on n. 2 km². Loppu on viher- ja liikennealuetta.

Luonnoksen mukaan koko suunnittelualueelle tulee n. 1 500 asukasta/km² vuonna 2035. Tämä asumistiheys on vähemmän kuin nykyisessä Helsingin Itäisessä suurpiirissä, jossa asukastiheys on n. 2 800 asukasta/km². Koko Helsingin nykyinen asukastiheys on n. 2 730 asukasta/km². Eroa muuhun Itä-Helsinkiin selittävät Östersundomin suuret viheralueet eli Sipoonkorpi ja rannikon Natura 2000 -alueet sekä pyrkimys rakentaa pientalokaupunkia. Koko Vantaan asukastiheys on 822 asukasta/km² ja Sipoon 52 asukasta/km².

Kerrostalotuotannossa väestömäärän arvioinnissa voidaan käyttää rakennettavia kerrosalaneliömetrejä. Arvona on käytetty n. 50 k‑m²/asukas. Kaupunkipientalojen ja pientalojen korttelialueilla tilanne on toinen. Rakennusten koosta riippumatta yhdessä asunnossa eli myös yhdellä tontilla, asemakaavoitustavasta riippuen, on suunnilleen sama määrä ihmisiä, välillä 2–4. Toisaalta townhouse-tyyppisessä rakentamisessa suureenkin pientaloon saatetaan rakentaa useampia asuntoja samaan rakennukseen, mikä lähentää mitoitusta kerrostalojen mitoitusarvioihin.

Pientaloissa yksityisillä tonteille jää yleensä kaavojen mukaisesta rakennusoikeudesta käyttämätöntä kerrosalavarantoa. Tuottajamuotoisessa pientaloasumisessa tällaista ylimääräistä varantoa ei synny. Östersundomin yleiskaavaluonnoksessa on mitoitustietona arvioitu, ettei koko yleiskaavassa esitettävää rakennusoikeutta voida täysimääräisesti käyttää.

Lopputuloksena teoreettisista laskelmista voidaan esittää, että yleiskaavaluonnoksen mukaiset rakentamisalueet sisältävät asunnot n. 65 000–70 000 ihmiselle sekä 10 000–15 000 työpaikalle. Asukasluvusta on n. 45 000 Helsingin alueella, n. 12 000 Sipoon alueella ja n. 15 000 Vantaan alueella. Lukuihin sisältyvät alueella jo asuvat runsaat 6 000 asukasta. Aluetta rakennetaan kauan, joten luvut ovat erittäin likimääräisiä. Liikenneväylien ja palveluiden mitoituksessa esitetty lukema on käyttökelpoinen.

Yleiskaavaluonnoksen kaavamerkinnät

Yleiskaavaluonnos käsittää laajan alueen, jota tullaan rakentamaan pitkän ajan kuluessa. Kaavamerkinnät ovat siksi joustavia mukautumaan eri aikojen vaatimuksiin ja samalla riittävän tiukkoja, jotta luonnos voisi toimia yleiskaavaehdotuksen laatimisen pohjana ja sitä kautta edelleen alueen toteuttamiseen tähtäävänä suunnitelmana.

Kaavakartassa on osoitettu alueen suurimpien rakentamattomien alueiden rajaus ja suhde rakentamisalueisiin. Viheralueiden sisäistä jakoa eri toiminnoille on osoitettu vain viitteellisesti, koska se ei ole tässä vaiheessa oleellinen kysymys.

Rakentamisalueet on merkitty luonnokseen sellaisella tarkkuudella, että alueiden sisään jää itse kortteleiden lisäksi katualueet, paikalliset puistot ym. yleisiä alueita. Kaavamääräyksessä esitetään, että vähintään 50 % rakentamisalueista olisi tonttimaata. Tällä halutaan varmistaa rakentamiskäyttöön otettavan maan tuhlailematon ja ekotehokas käyttö.

Rakentamisalueet on jaettu kolmeen pääluokkaan. Punaisella värillä on osoitettu sekoittuneen urbaanin kaupungin alueet. Niiden toimintoja ei ole määritelty. Rakennustapaan on viitattu rakentamistehokkuutta kuvaavin määrein. Tätä aluetta on kaavaluonnoksessa n. 19 km². Keltaisella värillä on osoitettu yksipuolisemman kaupunkitilan rakentamisalueet. Ne voivat olla teollisuutta, satamatoimintoja, kauppaa, urheilua tms. Ne ovat isohkoja hallimaisia rakennuksia käsittäviä korttelialueita, joita kaupunkilaiset käyttävät aktiivisesti. Harmaalla on osoitettu rakentamisalueet, joilla ei ole aktiivista roolia urbaanin kaupunkitilan osana. Ne voivat kuitenkin olla hyvin näkyviä, kuten varastoja, sähköasemia, voimalaitoksia, jätevoimaloita yms.

Punainen alue on jaettu edelleen kolmeen pääluokkaan rakentamisen tiiveyden mukaan. Ne on esitetty 100 m x 100 m ruutuina, joiden tarkoitus on osoittaa rajausten luonnosmaisuutta. Ne antavat kartan lukijalle summittaisen käsityksen rakentamisen tiiveydestä mutta eivät määrittele tarkkaa rajausta eri kaavarajausten välillä. Tummin punainen väri kuvaa tehokkaimmin rakennettavia alueita. Alueita kuvaillaan siten, että asuinkortteleiden keskimääräinen tonttitehokkuus on yli e = 0.8, asuntoja yli 40 asuntoa/ha ja kerrosluku voi olla yli kolme. Keskipunainen väri osoittaa kaupunkipientalovaltaisten kortteleiden aluetta. Tonttitehokkuusluku näillä alueilla on 0.4–0.8 ja asuntotiheys on n. 20–40 asuntoa /ha ja enimmäiskerrosluku on 3. Vaalein punainen väri osoittaa väljimmin rakennettavat pientalovaltaiset alueet. Keskimääräinen tonttitehokkuusluku näillä alueilla on e = 0.4 tai vähemmän. Asuntotiheys on vähemmän kuin 20 asuntoa/ha. Enimmäiskerrosluku on 3. Kaavaluonnoksessa on esitetty kytkentä rakentamisen määrän ja asuntojen määrän välille siksi, että tavoitteena on luoda joukkoliikennekaupunkia. Ulkomaisten esimerkkien ja suomalaisen 2000-luvun tiivis-matala tutkimusten perusteella on arvioitu, että n. 20 asuntoa hehtaaria kohden on asuntotiheys, joka tukee sekä joukkoliikenteen käyttäjämäärän että palveluiden kysynnän muodostumista.

Suuret yhdyskuntatekniset johdot esitetään yleiskaavaluonnoksessa, johon on merkitty myös alueen tärkeimmät purot. Niillä on moninainen roolinsa kaupunkirakenteen, virkistyksen, biodiversiteetin, ekokäytävien ja myös teknisen huollon (hulevesien hallinta) näkökulmista.

Asuminen

Asuntotonttien ja erittäinkin pientalotonttien tarjonnan lisääminen on eräs yleiskaavaluonnoksen päätavoitteista. Yleiskaavaluonnoksessa pyritään suomaan mahdollisuuksia monen tyyppiseen asumiseen. Keskeisillä alueilla metroasemien tuntumassa ja lähellä Uutta Porvoontietä asuminen on pääosin kerrostaloasumista. Näiden keskeisten alueiden ympärillä on laajat alueet osoitettu kaupunkimaisten pientaloalueiden vyöhykkeeksi. Kauimpana metroasemista ja pääkaduista on tavanomaisempaa rivi- tai erillispientaloasutusta. Riittävä väestömäärä edellyttää pientalotonteilta, että niistä suuri osuus rakennetaan kaupunkipientaloina. Tietoisena tavoitteena tämän meillä harvinaisen talotyypin esiintuomiseksi on halu monipuolistaa asuntotuotantoa ja asumistapoja sekä antaa mahdollisuus pientaloasumiseen mahdollisimman monelle hyvän joukkoliikenteen tuntumassa.

Työnteko Punaisella merkityille rakentamisalueille osoitetaan tarkemmassa suunnittelussa tiloja työnteolle, kaupalle ja julkisille palveluille. Käytännössä suurin osa työtiloista ja palveluista sijoittuu metroasemien tuntumaan sekä Uuden Porvoontien varteen.

Keltaisella värillä merkityt alueet ovat sekä työnteon että asioinnin paikkoja. Suuremmat venesatamat on merkitty tällä tavoin Granöön, Karhusaareen ja Majvikiin. Venetelakoilla on tarkoitus olla monipuolista palvelu-, korjaus-, kahvila- ym. toimintaa. Porvoonväylän ja Östersundomin liittymän ympäristön keltaiset alueet voivat olla esimerkiksi tilaa vievän kaupan tai erilaisen tuotannon alueita. Uuden Porvoontien ja Kehä III:n eteläpuolella sekä Porvoonväylän ja Kehä III:n liittymän tienoilla on myös merkintä, joka mahdollistaa monenlaista työnteon ja asioinnin aluetta.

Vapaa-aika

Vapaa-ajan toiminnot tulevat tulevaisuudessa yhä tärkeämmiksi. Siksi niillä on merkittävä sija tulevaisuuden kaupunkirakentamisessa. Myös liikennesuoritteet tulevat painottumaan yhä enemmän vapaa-ajan suuntaan. Yhteydet vapaa-ajanviettopaikkoihin tulevat yhtä tärkeiksi kuin yhteydet työpaikan ja asunnon välillä. Yleiskaavassa ja myöhemmässä suunnittelussa ja toteuttamisessa varataan erilaisia tiloja tähän tarkoitukseen asumisen lomassa ja lähietäisyydellä.

Rannat ovat vapaa-ajan vieton kannalta erityisen kiinnostavia. Yleiskaavaluonnoksessa on osoitettu rannassa tai sen tuntumassa kulkeva rantareitti, joka kytkee Vuosaaren ja Majvikin toisiinsa. Salmenkallion metroaseman tuntumaan osoitetaan suuri alue erilaisiin urheilu- ja kulttuuritapahtumatarpeisiin. Metroyhteys antaa alueelle myös seudullisen merkityksen sekä asemalle oman identiteetin. Sipoonkorpi on eräs merkittävimmistä pääkaupunkiseudun retkikohteista. Kaavaluonnoksessa on osoitettu Sipoonkorven eteläreuna. Merkinnällä on haluttu korostaa korven ja asumisen vierekkäisyyttä. Granö on alueen ja laajemmankin seudun veneilyn ja siihen liittyvien toimintojen keskus.

Palvelut Yleiskaavan rakentamisalueiden laajuus on riittävä paikallisen päivittäistavarakaupan edellyttämälle asukasmäärälle. Tällaisten ruokakauppojen muodostama lähipalveluverkko ei ole yleiskaavaluonnosvaiheen suunnittelukysymys. Yleiskaavan tehtävä on varmistaa riittävä maankäytön tiheys kaikille rakentamisen piiriin otetuille osa-alueille, jotta lähipalveluille muodostuu liiketoimintaedellytykset.

Koska yleiskaava-alue on tarkoitettu keskikokoisen suomalaisen kaupungin väkimäärälle, tulee siellä olemaan paljon julkisia palveluja muun asutuksen lomassa. Sakarinmäen koulu toimii ytimenä mahdollisesti laajemmalle julkisten palveluiden ryppäälle Sakarinmäen metroaseman tuntumassa.

Liikenne Alue on suunniteltu toteutuvan tehokkaan joukkoliikennejärjestelmän varaan. Asukasmäärän kasvu aiheuttaa merkittävän kasvun myös autoliikenteeseen. Yleiskaavaluonnokseen on merkitty vain pääkadut tai rakenteellisesti muuten tärkeät kadut. Yleiskaavatasoa pienimittakaavaisempaa lähiympäristön laatua ajatellen on työn yhteydessä laadittu Östersundomin katuliikennefilosofinen ohjelma. Siinä kuvataan tavoitetta palauttaa kaupungin kaduille niille kuuluva arvo urbaanin elämän kokoavana tekijänä.

Itä-länsisuuntaisena runkokatuverkkona toimivat rinnakkaiskadut molemmin puolin Porvoonväylää. Kolmas rannikon suuntainen yhteys on Salmenkallion metroasemalta suoraan Vuosaareen. Uuden Porvoontien liikennemäärät ovat Kehä III:n liittymän itäpuolella suuret. Siksi on tärkeää osoittaa yleiskaava-alueen eteläosassa myös muita katuyhteyksiä Helsingin suuntaan kuin vain Uusi Porvoontie.

Östersundomiin valittava raideliikennejärjestelmä vaikuttaa koko rannikkoseudun itäsuunnan aluerakenteen kehitykseen. Metron ja pikaraitiotien on todettu molempien sopivan Östersundomin raideliikenneratkaisuksi. Yleiskaavaluonnoksen ratkaisut perustuvat metrojärjestelmään monesta syystä. Lähivuosikymmeninä toteuttamiskelpoinen raidejärjestelmä on metro sen seudullisten ominaisuuksiensa ja suuren kuljetuskapasiteettinsa takia. Metroradan korkeusasemaan yleiskaavaluonnos ei ota vielä kantaa, koska siihen on monia vaihtoehtoja ja lopullinen korkeusasema tulee vaikuttamaan paljon metron kustannuksiin.

Perusratkaisuna on Mellunmäen metrohaaran jatkaminen siten, että Vantaalle mahdollistuu uusi tiivis maankäyttökeskittymä asemineen Västerkullan kartanon pohjoispuolelle sekä Länsisalmen asema Kehä III:n ja Uuden Porvoontien liittymän tuntumassa. Se palvelee niin Helsingin kuin Vantaankin maankäyttöä. Seuraava asema sijoittuu Uuden Porvoontien eteläpuolelle Salmenkallion alueelle, jossa voidaan Helsingin kaupungin omistamien maiden yhteyteen suunnitella niin asumista kuin vapaa-ajan maankäyttöratkaisuja. Salmenkalliosta metro jatkaa Östersundomin asemalle Uuden Porvoontien pohjoispuolelle. Sieltä linja jatkuu kohti Sakarinmäkeä. Tämä asema on lähin yhteys liitynnälle Porvoon suunnasta tuleville moottoritietä kulkeviin busseihin. Metrolinja jatkuu Sipoon Majvikiin. Sieltä varaudutaan linjan jatkamiseen Söderkullaan asti. Kullekin metroasemalle on tarkoitus luoda oma korkealuokkainen identiteettinsä.

Yleiskaavan joukkoliikenneselvityksessä on yleiskaavaluonnoksen maankäytölle esitetty metroa täydentävä bussilinjasto. Metron asemille on tärkeää saada liityntäpysäköintipaikkoja sekä autoille että polkupyörille. Niin kävely- kuin pyöräily-yhteydet alueen sisäisesti ja joukkoliikenne asemille/pysäkeille toteutetaan korkealuokkaisesti.

Luonto, luonnonsuojelu ja kulttuuriperintö

Yleiskaavaluonnoksessa kuvataan viheralueiden ja rakennetun ympäristön suhdetta karkealla tasolla. Luonnon ja muun kaupunkirakenteen ekologisia yhteyksiä on tarkemmin selvitetty Östersundomin kaupunkiekologisessa ohjelmassa. Yleiskaavaluonnoksessa määritellään Sipoonkorven laajuus, korttelialueiden ja katujen rajautuminen Natura 2000 -alueisiin ja muihin suojelualueisiin sekä tärkeimmät viherkäytävät. Kaupunkirakenteen sisäiset maisematilat, viheralueet sekä kaupunkiluonto ovat yleiskaavassa, asemakaavoissa sekä tonttitasolla ratkaistavia kysymyksiä. Yleiskaavaluonnoksen viheraluerakenne on monipuolinen johtuen Östersundomin sijainnista meren ja korven välillä.

Östersundomin yleiskaava-alueen mittakaavassa viheryhteydet palvelevat pääasiassa ihmisten siirtymistä ulkoillessaan paikasta toiseen. Luontaisia paikkoja tällaisille viheryhteyksille ovat pohjois-etelä suuntaiset puronvarsinotkot. Puronvarsinotkot toimivat myös hulevesireitteinä. Kasvilajisto ja eläimistö käyttävät näitä virkistysreittejä viheryhteyksinä. Kaupunkipuistot, korttelipuistot ja pihat muodostavat myös ekologisen verkoston ilman, että ne olisivat yhteydessä toisiinsa viheryhteyksien kautta.

Ekologisten käytävien tarpeellisuus on sidoksissa tarkasteltavan alueen lajistoon ja luontotyyppeihin. Koko Uudenmaan mittakaavassa on tärkeitä ekologisia yhteyksiä metsäluonnon ydinalueiden välillä sekä rannikolla, jossa laajat alueet on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Östersundomin mittakaavassa nämä yhteystarpeet toteutuvat riittävällä tavalla. Esimerkiksi hirvieläimille ei osoiteta käytäviä kaupunkirakenteen läpi niiden oman turvallisuuden takia. Kaupunkiympäristössä viihtyvien lajien leviämisen ja elinvoimaisuuden kannalta yhteydet meren ja Sipoonkorven välillä eivät ole olennaisia. Rannikkovyöhykkeen luontotyypit puolestaan muodostavat jatkumon, jossa ekologiset yhteydet ovat kunnossa. Näitä luontotyyppejä vaalitaan ja hoidetaan Östersundomin Natura 2000 -alueilla.

Alueelle muodostuvalla kaupunkiluonnolla ja sen monimuotoisuudella on merkitystä lähinnä alueen asukkaille ja heidän viihtyvyydelleen sekä kaupunkikuvalle. Tämä luonto ei vaadi luonnonsuojelua vaan kehittämistä. Yleiskaava-alueella pyritään alueen luontaista potentiaalia ja siihen sopivaa rakennustapaa suosien luomaan rikas ja elinvoimainen kaupunkiluonto.

Östersundomin lintulahdet ovat maisemallisesti kiinnostavia. Muutos maisemassa on nopeaa. Luonnonprosessien ja ihmisen toteuttamien hoitotoimien vaikutuksesta rantavyöhyke on jatkuvassa muutoksessa. Mikäli rantaa ruopataan, vesialueet säilyvät avoimina. Alueesta voidaan muodostaa helposti kuljettava ja mielenkiintoinen luontokohde.

Kartanon purolaakson kautta muodostuu vaikuttava reitti meren rannalta Sipoonkorven uumeniin. Sotungin viljelymaisema jatkuu Krapuojan laakson kautta Östersundomin keskustaan ja kirkon lahdelle saakka. Mustavuoren lehto, Labbacka, Kasabergetin huippu ja Vuosaaren täyttömäki muodostavat topografisesti ja maisemiltaan kiinnostavan ulkoilualueen.

Rantoja pitkin kiertävä raitti jatkuu Vuosaaresta Majvikiin yhtenäisenä. Maisema rantaraitin varrella vaihtelee kaupunkimaisesta rannasta luonnonrantoihin. Reitin varrella on venesatamia ja uimarantoja. Sekä Helsingin että Sipoon alueella Bölsfjärden toimii keskeisenä merellisenä kaupunkitilana. Kappelille pääsee taas veneellä. Rantareitin yksi haara ulottuu aina Uudelle Porvoontielle asti Krapuojan tuntumassa. Granön saarelle on siltayhteys Ribbingöstä. Granöstä muodostuu merellisen virkistyksen keskus, jolloin Natura 2000 -alueisiin kohdistuu vähemmän virkistyspainetta. Venesatama talvisäilytysalueineen ja telakoineen palvelee huviveneilyä. Koko kaupunkiseudun kannalta Granö on suuri mahdollisuus monipuolisen veneilytoiminnan kohteeksi.

Sipoonkorpi

Hallituksen esitys laiksi Sipoonkorven kansallispuiston perustamisesta on käsiteltävänä eduskunnassa. Sipoonkorpi on seudullisesti merkittävä luonto- ja retkeilyalue, joka sisältää suuren potentiaalin kehittyä reitistöltään ja toiminnoiltaan monipuolisemmaksi ja yhä houkuttelevammaksi Nuuksion kaltaiseksi ulkoilualueeksi. Metsähallitus käyttää Nuuksion kansallispuistossa vyöhykejakoa, jossa alue on jaettu syrjäosaan ja nähtävyysosaan. Vyöhykejaon mukaisesti ulkoilun rakenteet sijoitetaan nähtävyysosalle. Syrjäosalle ei merkitä edes polkuja. Vyöhykeajattelun mukaisesti Sipoonkorven tarkastelualue voidaan jakaa valtion hallinnoimaan tiukemmin suojeltuun pohjoisempaan kansallispuisto-osaan Natura 2000 -alueineen (harva kulkureitistö) ja kuntien hallinnoimaan, kulkemista ohjaavan tiheämmän ulkoilureitistön virkistys- ja retkeilyosaan. Yleiskaavaluonnokseen on osoitettu mahdolliseen retkeilyosaan n. 4 km².

Natura 2000 -alueet

Luonnonsuojelulain mukaisen arvion laatiminen Natura 2000 -alueiden luontoarvoihin kohdistuvista vaikutuksista aloitetaan yleiskaavaluonnoksen pohjalta. Kaavaprosessin edetessä voidaan tarkistaa eri maankäytön ratkaisujen vaikutuksia. Lopullinen Natura-arvio valmistuu kaavaehdotuksen kanssa yhtä aikaa.

Natura-verkostoa varten on tarpeen laatia hoito- ja käyttösuunnitelma, jossa luonnonhoidon ja virkistyskäytön yhteensovittaminen ratkaistaan. Östersundomin kaupunkiekologisen ohjelman mukaisesti suunnitelmaa tehdään yhteistoiminnallisesti. Arvioidaan mahdollisuuksia kehittää alueiden luontoarvoja sekä parantaa aktiivisin toimin luontoarvojen säilymisen edellytyksiä. Maisemanhoito ja kaupunkilaisten virkistäytyminen, ulkoilu, luonnon tarkkailu sekä pääsy merenrantaan ovat Natura-alueilla myös tärkeitä näkökohtia.

Yhdyskuntatekniikka

Alueelle rakennetaan väestömäärän edellyttämät yhdyskuntateknisen huollon verkostot. Nykyiset verkostot eivät riitä palvelemaan tulevaisuuden väkimäärää. Yhdyskuntatekniikka on rakennettava pääosin uudelleen ja yhdyskuntateknisen huollon verkostojen liittäminen olemassa oleviin verkostoihin edellyttää tavanomaista enemmän järjestelyjä.

Lämmityksen suhteen yleiskaava-alueen keskeisillä, tiiviisti rakennettavilla alueilla kysymykseen tulee ensisijaisesti keskitetty kaukolämmön käyttö. Alueen laitaosilla ovat mahdollisia erilaiset hajautetun tuotannon vaihtoehdot, kuten alueellinen maalämpö. Vantaan Energia Oy rakentaa sähköä ja lämpöä tuottavan jätevoimalan Vantaan yleiskaavassa määritellylle Långmossebergenin ET-alueelle. Tämän hetkisen tiedon mukaisesti jätevoimalan lämpöteho tarvitaan Vantaan kaupungin tarpeisiin. Kaava-alueen lämpöenergian saannin turvaamiseksi on varattu n. 5 hehtaarin yhdyskuntateknisten toimintojen aluevaraus Porvoonväylän eteläpuolelle Puroniityntien tuntumaan.

Kaavakarttaan on merkitty alueen nykyiset voimajohdot ja tulevat ehdotetut voimajohdot. Alueen nykyinen sähkönjakeluverkko ei riitä palvelemaan tulevaa maankäyttöä, vaan sinne on rakennettava uutta maankäyttöä palveleva jakeluverkko. Sähkön jakeluverkko rakennetaan tavoitteellisesti maakaapeleina.

Tarkoituksena on, että Östersundomin alue profiloituu aurinkosähkön tuotannon ja sen hyödyntämisen koe- ja testialueeksi. Aurinkosähkön tuotanto-, varastointi- ja käyttötapoja pyritään selvittämään monipuolisesti. Yleiskaavassa varaudutaan mahdollisuuteen asentaa aurinkosähköpaneeleja Porvoonväylän pohjois- ja eteläpuolelle n. 6 kilometrin matkalle.

Ekologia ja ilmastonmuutos

Östersundomissa painopistealueeksi on suunniteltu aurinkosähköön liittyviä tutkimuksia, selvityksiä ja sovelluksia. Useiden vuosikymmenien ajan ekologisen rakentamisen keskiössä ovat olleet energiakysymykset. Aurinkosähkö on eräs ratkaisu. Siinä suomalaisella tutkimuksella voisi olla eniten annettavaa myös maailmanlaajuisesti, koska Suomi sijaitsee suhteessa aurinkoon eri tavoin kuin useimmat muut asutut maat. Yleiskaavaluonnokseen liittyy siksi VTT:n laatima aurinkosähköselvitys. Painopiste aurinkosähkössä ei tarkoita sitä, ettei Östersundom voisi olla testialusta myös monelle muulle kestävän kehityksen osatekijälle.

Kaavoituksen yhteydessä on tarkoitus käyttää kehitettyä ekotehokkuuden arviointityökalua (HEKO), joka prosessin kuluessa ohjaa lopputulosta kokonaisekotehokkaaseen suuntaan.

Hiilijalanjälkeen liittyviä kysymyksiä on selvitetty erillisessä raportissa. Oleelliset kysymykset liittyvät energiaan ja se päästöihin. Liikenne, rakentaminen ja oma energiantuotanto ovat aluetta koskevat perustekijät. Alueen asukasmäärän kasvattaminen tiivistää rakennetta, jolloin hiilijalanjälki pienenee. Arkiliikkumisella on merkittävä vaikutus hiilijalanjälkeen ja yleiskaavatasolla siihen voidaan paikallisesti vaikuttaa. Riittävän tiivis rakentaminen mahdollistaa toimivan joukkoliikenneverkoston syntymisen. Yleiskaavatasolla rakennusten energiankulutukseen ja sen hiilijalanjälkeen ei voida merkittävästi vaikuttaa. Asemakaavoituksen tasolla rakennusten energiankulutukseen voidaan jossain määrin vaikuttaa.

Yleiskaavan vaikutukset

Yleiskaavan vaikutukset nykyiseen ja tulevaan ympäristöön ovat suuret. Suunnittelualueen koko ja tuleva asukasmäärä merkitsee keskisuuren suomalaisen kaupungin kokoisen uuden yhdyskunnan rakentamista lähelle seudun ja pääkaupungin keskustaa.

Yleiskaava-alue on nyt pääosin haja-asuttua maaseutumiljöötä ja se tulee kaavan toteuttamisen myötä muuttumaan haja-asutusalueesta kaupunkialueeksi. Siksi yleiskaavan välittömät ja välilliset vaikutukset ihmisten elinympäristöön, sosiaalisiin ja kulttuurisiin kysymyksiin, alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä kaupunkikuvaan ovat merkittävät. Toteutus tulee myös kestämään vuosikymmeniä.

Tiivis kaupunkiseutu kasvaa kauemmas itään Östersundomin yleiskaavan toteuttamisen myötä. Kaupunkialueen laajeneminen tarjoaa uusia asuinmahdollisuuksia ja uusia työpaikka- ja virkistymismahdollisuuksia sekä alueen tuleville asukkaille ja toimijoille että myös muille kaupunkilaisille koko seudulla. Alueen toteuttaminen tulee vaikuttamaan liikennevirtoihin ja liikkumistapoihin suunnittelualuetta paljon laajemmin. Nyt luonnoksessa esitetty metron jatkaminen itään parantaa myös nykyisen metron käyttömahdollisuuksia. Uusi itä- ja länsimetro tekee Helsingin ja Espoon rannikosta hyvin toimivan ja saavutettavan monipuolisen kokonaisuuden.

Yleiskaavan toteuttamisella on vaikutuksia koko seudun sosiaaliseen ympäristöön. Metroverkoston laajentaminen muuttaa esimerkiksi nykyisen metron pääteasemana toimivan Mellunmäen asemaa kaupungin asuinaluekirjossa. Tulevaisuudessa Mellunmäki ei ole enää perimmäinen paikka, jonne metrolla pääsee. Mikäli yleiskaavaa toteutetaan kaikki sen pientalopotentiaali hyödyntäen, muuttaa se merkittävästi koko seudun asuinpaikkavalikoimaa. Entistä useammalle on mahdollista toteuttaa unelmaansa asua pientalossa lähellä kaupungin keskustaa. Kaava luo mahdollisuuksia jopa enimmillään 20 000 pientalotontin muodostumiselle, mikäli joka asunnolle varataan oma tonttinsa. Kaupunkipientaloalueilla tämä on teoreettisesti mahdollista. Käytännössä alueille varmasti syntyy myös rivitaloasutusta ja tonttien koko on vastaavasti suurempi.

Yleiskaava-alueen sijainti seudulla, joukkoliikenneratkaisut, tiivis kaupunkirakenne, katuverkon verkkomainen rakenne, energiatehokas rakentaminen, uusiutuvien energiamuotojen ja alueen liittäminen kaukolämpöverkkoon alentavat hiilijalanjälkeä ja tukevat ilmastonmuutoksen torjunnan tavoitteita. Metro joukkoliikenteen runkona on ilmastomuutoksen kannalta hyvä ratkaisu. Raideliikenteen energiankulutus ja päästöt ovat vähäisempiä kuin autoliikenteellä

Uusi maankäyttö aiheuttaa liikennemäärien merkittävää kasvua kaava-alueen maanteillä ja pääkaduilla. Tämä lisää myös liikenteen aiheuttamaa melua. Yleiskaavaluonnoksessa on osoitettu tiivistä asumista myös pääkatujen varteen, koska tavoitteena on perinteisen tyyppinen kaupunkirakenne pääkatuineen ym. Tämä asettaa kohtuulliselle meluntorjunnalle haasteita katujen jatkosuunnittelussa.

Suunnittelun edetessä yleiskaavaehdotukseksi alueen yhdyskuntataloudellisia vaikutuksia tullaan jatkuvasti arvioimaan eri tekijöiden kannalta.

Toteuttaminen Käytännössä Östersundomia rakennetaan kauan. Toteuttamisaikana tullaan näkemään vaihtelevia kysyntään ja rahoitukseen vaikuttavia trendejä ja talouden syklejä. Tässä mielessä yleiskaavalta edellytetään kykyä joustaa tulevaisuudessa eteen tulevien tilanteiden mukaan.

Alueen tulevaan kysyntään vaikuttavat vetovoimatekijöiden kuten merellisyyden, Natura-alueiden ja Sipoonkorven hyödyntäminen sekä joukkoliikenneratkaisu ja sen toteutusaikataulu. Tulevaa asuntotarjontaa ohjaa hallinta- ja rahoitusmuotojen osalta osalliskuntien hyväksymät maankäytön ja asumisen ohjelmat.

Itämetron rakentaminen ja rahoitus edellyttävät Helsingin ja Vantaan sekä myöhemmässä vaiheessa Sipoon yhdensuuntaisia päätöksiä ja rahoitusta. Metron rakennuskustannukset ovat suuret. Valtion panostus alueen ripeän kehittymisen kannalta on välttämätöntä.

Yleiskaavassa Östersundomiin osoitetaan laajat alueet uusia hoidettuja viheralueita. Tavoitteena on kaupunkimaisesti rakennettu ja hoidettu ympäristön laatu. Korkean laadun ylläpitäminen on haastavaa, mutta on keinoja löytää tasapaino kustannusten ja tavoitellun ympäristön hoitotason välillä.

Tässä vaiheessa päävastuu toteuttamisen koordinoinnissa on Helsingin kaupungilla yhteistyössä Vantaan ja Sipoon kanssa. Metron osalta rahoitus- ym. järjestelyt ovat vielä sopimatta.

Kaavoitusprosessin eteneminen

Kaavan valmistelu on aloitettu vuonna 2008 Helsingin, Vantaan ja Sipoon yhteisenä työnä. Kunnat tekivät sopimuksen yhteisen yleiskaavan laatimisesta syksyllä 2010. Päätös kuntien yhteisen yleiskaavan laatimisesta edellytti maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämän yhteisen elimen perustamista. Yhteisen elimen nimeksi tuli Östersundom-toimikunta. Sen jäsenet hyväksyttiin kuntien hallitustasolla tammikuussa 2011. Östersundom-toimikunta asetti osallistumis- ja arviointisuunnitelman nähtäville kaikissa kolmessa kunnassa helmikuussa 2011. Kaupungin- ja kunnanhallituksen lähetettyä yleiskaavaluonnoksen Östersundom-toimikunnalle asettaa toimikunta luonnoksen nähtäville mielipiteitä ja lausuntoja varten keväällä 2011.

Yleiskaavaluonnosta työstetään saadun palautteen pohjalta tarkennetuksi yleiskaavaluonnokseksi. Se on sopimuksen mukaan hyväksyttävä jatkosuunnittelun pohjaksi kaikissa kunnissa vähintään kaupungin- tai kunnanhallitustasolla ja sen pohjalta laaditaan yleiskaavaehdotus. Kaavaehdotus käsitellään samansisältöisenä kaikkien kuntien valtuustoissa. Kunkin kunnan valtuuston on puollettava sitä oman alueensa osalta. Tämän jälkeen kaavan hyväksyy Östersundom-toimikunta. Östersundomin yhteinen yleiskaava laaditaan oikeusvaikutteisena. Östersundom-toimikunnan hyväksymisen jälkeen se saatetaan ympäristöministeriön vahvistettavaksi. Tavoitteena on, että kaavaehdotus on nähtävillä vuoden 2012 lopulla. Sen pohjalta laaditaan aikanaan asemakaavat sekä mahdolliset osayleiskaavat.

Yleiskaavatyöhön kohdistuneet muut lähtökohdat ja tavoitteet

Helsingin kaupunginvaltuusto edellytti pontena päättäessään käynnistää Östersundomin yhteisen yleiskaavan laatimisen, että Östersundomin raideliikennevaihtoehtoja arvioitaessa selvitetään myös mahdollisen pikaraitiotien liittäminen poikittaisliikenteen raideratkaisuihin (kaupunginvaltuusto 6.10.2010 § 220).

- Asiasta on laadittu erillinen raportti ”Östersundomin raidevaihtoehtojen vertailu”

Vantaan kaupunginhallitus päätti (1.11.2010 § 5) käsitellessään Östersundomin yhteisen yleiskaavatyön käynnistämistä merkitä pöytäkirjaan seuraavan lausuman: "Kaavatyössä huomioidaan Vantaan aikaisemmat lausunnot kansallispuiston ja ekologisten käytävien rajauksesta."

- Tämä kysymys otetaan huomioon alueen suunnitteluyhteistyössä.

Hallituksen lakiesityksessä Sipoonkorven kansallispuiston perustamiseksi asetettiin lain yleisperusteluissa selvitystarpeita, jotka koskevat asukkaiden virkistysaluetarpeita ja kansallispuiston ja Östersundomin Natura 2000 -alueiden ja suojelualueiden yhteyksiä:

Sipoonkorven–Östersundomin alueelle kaavaillun lisäasukasmäärän edellyttämät lähivirkistysalueet on mahdollista selvittää Helsingin kaupungin liitosaluetta koskevassa kolmen kunnan yhteisessä yleiskaavassa. Kaavoituksen yhteydessä tulee selvitettäväksi myös kansallispuiston ja Östersundomin alueen Natura 2000 -alueiden ja suojelualueiden välisten ekologisten yhteyksien sijainti ja laajuus.

- Yleiskaavaluonnos ottaa tähän kantaa.

Valmisteluaineistoa Kaavan valmisteluaineisto on nähtävissä kaupunkisuunnitteluviraston Östersundom-projektin internet-sivuilla osoitteessa:

http://ksv.hel.fi/ Ajankohtaiset alueet / Östersundom / Julkaisut ja selvitykset.

Muuta yleiskaavaluonnoksen lähdeaineistoa on lueteltu kaavaselostuksessa.

Yleiskaavaluonnoksen liiteraportit ovat:

– Helsinki–Porvoo-kehyssuunnitelma

– Östersundomin rakennemallit

– Helsinki–Porvoo-kehyssuunnitelman liikennejärjestelmäselvitys

– Sipoosta ja Vantaalta Helsinkiin liitettävän alueen suunnittelun lähtökohtia

– Lounais-Sipoosta Helsinkiä - Maaseudusta kaupunkia.

Sosiokulttuurinen selvitys liitosalueesta

– Liitosalueen rakennettu kulttuuriympäristö.

– Östersundom ja kauppa

– Östersundomin kaupunkipientalot. Luonnos

– Itämetron esiselvitys

– Majvikin metron esiselvitys

– Östersundomin pikaraitiotien esiselvitys

– Östersundomin metron ja pikaraitiotien esiselvitykset. Tiivistelmä

– Östersundomin yleiskaavan tie- ja pääkatuverkkoselvitys

– Östersundomin alueen liikenteen nykytilaselvitys

– Östersundomin yleiskaava-alueen joukkoliikenneselvitys. Luonnos.

– Östersundomin raidevaihtoehtojen vertailu

– Östersundomin katuliikennefilosofia osa 1

– Östersundomin yhteinen yleiskaava. Teknistaloudellinen selvitys. Luonnos

– Östersundomin lämmitysratkaisut

– Östersundomin osayleiskaava-alueen vesihuollon yleisjärjestely - vaihtoehdot

– Östersundomin osayleiskaava-alueen vesihuoltoverkoston kapasiteettiselvitys

– Aurinkosähkön mahdollisuudet Östersundomissa

– Rannikon laaksoista metsäylängölle - osayleiskaavatasoinen maisemaselvitys Östersundomin alueelta

– Hevostilaselvitys. Hevosten tulevaisuus Östersundomissa. Luonnos

– Liitosalueen eteläosan kasvillisuusselvitys

– Östersundomin osayleiskaavan kaupunkiekologinen ohjelma

– Sipoonkorpi ja Östersundom - suunnittelun lähtökohdat. Luonnos

– Östersundomin puroselvitys

– Östersundomin rakennemallien hiilijalanjäljen arviointi

– Majvikin maankäyttösuunnitelma

– Alustava luontoselvitys Sipoon Majvikin ja Granön osayleiskaava-alueelle

– Östersundomin yleiskaavan leikekirja



Kokousaika	28.3.2011 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

	Jäsenet	Henkilökohtaiset varajäsenet
Puheenjohtaja
Varapuheenjohtaja
Jäsen
Jäsen
Jäsen
Jäsen
Jäsen
Jäsen
Jäsen
Jäsen
Jäsen
Jäsen
Jäsen
Jäsen
Jäsen

LIITTEET	Liite 1	Asemakaavakartta 6400
	Liite 2	Asemakaavan muutosehdotus nro 11884
	Liite 3	Sopimus
	Liite 4	Maankäyttösopimus Helsingin seurakuntayhtymän kanssa... - päätöshistoria

LIITTEET	Liite 1	Asemakaavakartta 8880
	Liite 2	Kaavamuutosehdotus nro 12021
	Liite 3	Sopimus
	Liite 4	Maankäyttösopimus RMS Invest Oy:n kanssa... - päätöshistoria

LIITTEET	Liite 1	Asemakaavakartta nro 10129
	Liite 2	Asemakaavakartta nro 5840
	Liite 3	Kaavamuutosehdotus nro 12022
	Liite 4	Sopimus
	Liite 5	Maankäyttösopimus Kiinteistö Oy Vattuniemenkatu 12:n ja Kiinteistö Oy Nahkahousuntie 3:n kanssa... - päätöshistoria

LIITTEET	Liite 1	Rakennuskieltokartta nro 12033 (ns. Kultareuna-alue Vihdintien länsipuolella Haagassa)
	Liite 2	Haagan kortteleiden 29061 - 29063 ja 29065 - 29069 ... - päätöshistoria

LIITTEET	Liite 1	Rakennuskieltokartta nro 12036 (Malmin lentokenttä ja sen ympäristö)
	Liite 2	Malmin lentokentän ja eräiden sen ympäristön ... - päätöshistoria

LIITTEET	Liite 1	Karttapiirros
	Liite 2	Katajanokan satamaterminaalirakennuksen... - päätöshistoria

LIITTEET	Liite 1	Kiinteistölautakunnan päätös 16.10.2007 § 674 liitteineen ja lunastustoimituksen pöytäkirja 15.2.2010
	Liite 2	Helsingin kaupungin Länsisalmen kylän tilalla Rosenholm RN:o 7:24 (Varissaari)... - päätöshistoria