SELVITYS HOITOON PÄÄSYSTÄ SUUN TERVEYDENHUOLLOSSA

Khs 2011-298

STJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Etelä-Suomen aluehallintovirastolle seuraavan selvityksen hoitoon pääsyn toteutumisesta terveyskeskuksen suun terveydenhuollossa:

Etelä-Suomen lääninhallitus lähetti syksyllä 2007 terveyskeskukselle valvonta-asiakirjeen, jonka mukaan lääninhallitus katsoi, että suun terveydenhuolto Helsingin terveyskeskuksessa ei kaikilta osin ollut hoitotakuuvelvoitteiden mukaista. Lisäksi lääninhallitus totesi tuolloin kirjeessään, että Helsingin kaupungin tuli järjestää suun terveydenhuoltonsa kaikilta osin voimassa olevan hoitotakuulainsäädännön mukaisesti. Muutoin lääninhallitus harkitsisi, olisiko Helsingin kaupunki velvoitettava huolehtimaan näistä velvoitteistaan sakon uhalla kansanterveyslain 34 §:n 2 momentin, lääninhallituslain 8 §:n sekä uhkasakkolain nojalla. Helsingin terveyskeskukselta pyydettiin selvitystä asiaan 1.11.2007 mennessä.

Kaupunginhallitus lähetti selvityksensä pyydetysti lääninhallitukselle. Selvityksessä kuvattiin mm. Helsingin terveyskeskuksen suun terveydenhuollon hoitojonokäytäntö, jota on noudatettu siitä asti. Käytäntönä on ollut, että potilas saa ajan kiireettömään hoitoon 6 kuukauden kuluessa yhteydenotostaan ja siinä tapahtuvasta hoidon tarpeen arviosta. Hammaslääkärin tutkittua potilaan hänet asetetaan tarvittaessa hoitojonoon odottamaan kaikkein kiireettömintä hoidon osaa. Hoitojonossa jonotusaika ei ylitä 6 kuukautta.

Etelä-Suomen lääninhallitus totesi asian ratkaisussaan (25.3.2008 STU683A) seuraavaa: ”Läänihallitus toteaa, että tehdyillä toimenpiteillä on lähes saavutettu hoitotakuulainsäädännön asettamat vaatimukset suun terveydenhuollon osalta ja tilanne on parantunut oleellisesti. Lääninhallitus ilmaisee tyytyväisyytensä siitä, että toimenpiteisiin on ryhdytty tilanteen parantamiseksi.

Parantuneesta tilanteessa huolimatta 15.10.2007 lainvastaisesti hoitoa yli kuusi kuukautta jonottaneita oli 1 852 ja vuoden 2007 lopussa jonottavien määrä oli näillä suunnitelmilla arviolta 850. Helsingin kaupungin tulee järjestää suun terveydenhuoltonsa kaikilta osin voimassaolevan hoitotakuulainsäädännön mukaisesti. Lääninhallitus pyytää selvitystä tilanteesta 31.12.2008 mennessä. Lääninhallitus edellyttää, että tilanne on täysin lainmukainen vuoden 2008 lopussa.

Muutoin lääninhallitus harkitsee, onko Helsingin kaupunki velvoitettava huolehtimaan näistä velvoitteistaan sakon uhalla kansanterveyslain 43 §:n 2 momentin, läänihallituslain 8 §:n sekä uhkasakkolain nojalla.”

Uusi selvitys toimitettiin lääninhallitukselle niin ikään määräajassa. Selvityksessä kuvattiin tilanne, jossa hoitojonossa oloaika oli saatu lyhennettyä alle 6 kuukauteen. Lääninhallitus ei asettanut uhkasakkoa. Näin ollen terveyskeskuksella oli syy uskoa, että sen selvityksissään kuvaamansa hoitojonokäytäntö oli lääninhallituksen näkemyksen mukaan hoitotakuulainsäädännön mukainen.

Vuonna 2010 eduskunnan oikeusasiamies totesi kuitenkin yksilöasian ratkaisussaan, että Helsingin käytäntö ei ole ”hoitotakuulain hengen mukainen”. Tästä johtuen suun terveydenhuolto on viime vuoden lopun ja tämän vuoden aikana mm. muuttanut ajanantokäytäntöjään ja hakeutunut mukaan palvelusetelipilottiin.

Vastauksia esitettyihin kysymyksiin

1 Miten hoitoon pääsyn odotusaikoja seurataan terveyskeskuksessanne?

Ensimmäinen aika annetaan yhteydenoton yhteydessä keskitetystä ajanvarauksesta. Aika annetaan 6 kuukauden sisällä. Edellä kuvatun hoitojonon jonotusaikaa seurataan Effica –potilastietojärjestelmän avulla. Tieto on saatavissa ajantasaisesti ja potilaskohtaisesti.

2 Mistä pitkät odotusajat terveyskeskuksessanne johtuvat?

Kunnallisen suun terveydenhuollon palvelujen kysyntä ylittää Helsingissä tarjonnan jatkuvasti. Hoidon jaksottaminen kiireettömään ja kaikkein kiireettömimpään on tehty, jotta kaikille hoitoon hakeutuville on pystytty antamaan ensimmäinen vastaanottoaika 6 kuukauden kuluessa. Suurin osa Suomen kunnista, joissa kysyntä myös ylittää tarjonnan, toimii toisin; eli jonotuttaa potilaita ensimmäiselle vastaanottoajalle (ruuhkatilanteissa yli hoitotakuumääräaikojenkin). Helsingin toimintamallissa on voitu taata se, että kukaan ei jonota yli hoitotakuuajan ilman, että suun ja hampaiston tilanne on tutkittu kliinisesti.

3 Mihin toimenpiteisiin odotusaikojen lyhentämiseksi terveyskeskuksessanne on ryhdytty ja miten toimenpiteissä on onnistuttu?

Helsingin terveyskeskuksen suun terveydenhuolto on hyödyntänyt laajasti alueen yksityishammaslääkärien vapaata vastaanottokapasiteettia. Osaston budjetista lähes 15 % käytetään erilaisiin ostopalveluihin, palveluhankintoihin ja vuokratyönä ostettavaan päivystykseen (ks. kysymys 4).

Suun terveydenhuollossa panostetaan erityisesti helsinkiläisten suun terveydenedistämiseen ja omahoidon tukemiseen, jotta palvelujen kysyntää saataisiin tulevaisuudessa pienennettyä. Omassa toiminnassa on kehitetty mm. sähköisiä palveluja, terveyden edistämisen käytäntöjä, pääkaupunkiseudun yhteistyötä sekä työnjakoa hammaslääkäreiltä suuhygienisteille ja edelleen suuhygienisteiltä hammashoitajille, jotta hoitoaikoja olisi riittävästi tarjolla hoitotakuulainsäädännön aikamääreissä.

Suun terveydenhuollossa on usean vuoden ajan kehitetty sähköisiä palveluja. Tavoitteena on työajan käytön kohdistaminen potilastyöhön tukitoimien sijaan. Sähköinen asiointi etenee vaiheittain. Itseilmoittautumislaitteet asennettiin hoitoloihin vuoden 2011 alussa ja interaktiivinen esitietolomake otettaneen käyttöön loppuvuodesta. Toimintaa kehitetään edelleen digitaalisen hoitoonohjauksen palveluksi, joka mahdollistaa tietyin edellytyksin potilaan itsensä tekemän ajanvarauksen hoidon tarpeen kannalta oikea-aikaisesti. Potilastietojärjestelmätoimittajan kanssa käynnistetään hanke erillisen ajanvarauskäyttöliittymän kehittämiseksi siten, että ajanvarausosion nykyiset rajoitteet voidaan ohittaa.

Viime vuosien suun terveydenhuollon voimavaralisäykset ovat kohdentuneet pääkaupunkiseudun ja Kirkkonummen yhteishankkeisiin, joissa Helsingin terveyskeskus on ns. isäntäkuntana. PARAS -lainsäädännön päätösten myötä loppuvuodesta 2009 aloitti toimintansa pääkaupunkiseudun suun erikoishoidon yksikkö ja yhteinen virka-ajan ulkopuolinen päivystys.

4 Tarjotaanko jonossa oleville potilaille mahdollisuutta saada hoitoa ostopalveluna muulta palvelunantajalta?

Alla selvitys kolmen viime vuoden ostopalvelumäärärahan jakautumisesta:

Tämän vuoden aikana maksusitoumuksista luovutaan ja niiden tilalle otetaan käyttöön palveluseteli.

5 Otetaanko potilaaseen yhteyttä, jos odotusaika venyy aiemmin ilmoitetusta?

Potilaille, jotka asetetaan hoitojonoon, kerrotaan, että heille järjestetään hoito 6 kuukauden kuluessa joko omana toimintana tai ostopalveluna. Potilaat ovat saaneet hoitoajan omiin hammashoitoloihin tai maksusitoumuksen yksityishammaslääkärille 6 kuukauden sisällä.

Pöytäkirjanote Etelä-Suomen aluehallintovirastolle ja terveyslautakunnalle.

Lisätiedot:
Rautanen Marja-Liisa, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36184

LIITE

Etelä-Suomen aluehallintoviraston selvityspyyntö 9.2.2011

ESITTELIJÄ Etelä-Suomen aluehallintovirasto pyytää (9.2.2011) Khlta selvitystä hoitoon pääsyn toteuttamisesta kuuden kuukauden sisällä terveyskeskuksen suun terveydenhuollossa.

./. Selvitys on pyydetty 31.3.2011 mennessä. Selvityspyyntö on esityslistan liitteenä.

Aluehallintoviraston pyynnön mukaan selvityksestä tulee ilmetä ainakin:

1 Miten hoitoon pääsyn odotusaikoja seurataan terveyskeskuksessa?

2 Mistä pitkät odotusajat johtuvat?

3 Mihin toimenpiteisiin odotusaikojen lyhentämiseksi on ryhdytty ja miten toimenpiteissä on onnistuttu?

4 Tarjotaanko jonossa oleville potilaille mahdollisuutta saada hoitoa ostopalveluna muulta palvelunantajalta?

5 Otetaanko potilaaseen yhteyttä, jos odotusaika venyy aiemmin ilmoitetusta?

Esittelijä toteaa, että kansanterveyslain 15 b §:n 2 momentin mukaan hoidon tarpeen arvioinnin yhteydessä hammaslääketieteellisesti tarpeelliseksi todettu hoito tulee järjestää potilaan terveydentilan ja sairauden ennakoitavissa oleva kehitys huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa, kuitenkin kolmessa kuukaudessa siitä, kun hoidon tarve on arvioitu. Tämä kolmen kuukauden enimmäisaika voidaan ylittää suun terveydenhuollossa enintään kolmella kuukaudella, jos lääketieteellisistä, hoidollisista tai muista vastaavista perustelluista syistä hoidon antamista voidaan lykätä potilaan terveydentilan vaarantumatta.

Terveyslautakunta on antanut (1.3.2011) päätösehdotuksesta ilmenevän selvityksen hoitoon pääsyn toteutumisesta terveyskeskuksen suun terveydenhuollossa.

ÖSTERSUNDOMIN YHTEISEN YLEISKAAVAN LUONNOKSEN NÄHTÄVILLE ASETTAMINEN

Khs 2011-538

KAJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä valmisteluaineiston tiedoksi ja osaltaan oikeuttaa Östersundom-toimikunnan asettamaan luonnoksen nähtäville maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:n ja maankäyttö- ja rakennusasetuksen 30 §:n mukaisesti.

Pöytäkirjanote Östersundom-toimikunnalle, Vantaan kaupunginhallitukselle, Sipoon kunnanhallitukselle ja kaupunkisuunnittelulautakunnalle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITTEET	Liite 1	Östersundomin yhteisen yleiskaavan luonnos, kaavakartta määräyksineen (vain linkkinä)
	Liite 2	Östersundomin yhteisen yleiskaavaluonnoksen selostus (vain linkkinä)
	Liite 3	Östersundomin yhteisen yleiskaavan ... - päätöshistoria

ESITTELIJÄ Kvsto päätti 6.10.2010, että Helsingin kaupunki laatii yhdessä Vantaan kaupungin ja Sipoon kunnan kanssa näiden kolmen kunnan alueelle sijoittuvan nk. Östersundomin yhteisen yleiskaavan. Maankäyttö- ja rakennuslaki ja osin kuntalaki määrittävät kaavan menettelyjä ja kaavan valmistelua ja hyväksymistä varten on nimitetty nk. Östersundom-toimikunta. Samassa yhteydessä hyväksyttiin Helsingin, Vantaan ja Sipoon kesken sopimus, jossa on tarkemmin määritelty mm. sitä, miten kaavaa sen eri vaiheissa käsitellään kunkin kunnan omissa toimielimissä ennen Östersundom-toimikunnan päätöksiä. Sopimuksen mukaan kaavaluonnos käsitellään kunkin kunnan hallituksissa. Nyt esityslistalla oleva vaihe edeltää sopimuksessa edellytettyä käsittelyä. On tarkoituksenmukaista ja tiedonkulun kannalta välttämätöntä, että kaupunginhallitukset saavat tiedokseen ja käsittelevät jo lausunnolle lähetettävän luonnosversion. Toinen, sopimuksen tarkoittama käsittely seuraa lausuntokierroksen ja nähtävillä pidon jälkeen. Esittely perustuu kaupunkisuunnittelulautakunnan esitykseen.

Alueen sijainti Suunnittelualue sijaitsee pääkaupunkirakenteen itäreunassa, valtakunnallisesti tärkeiden liikenneyhteyksien äärellä Helsingin ja Vantaan tiiviin kaupunkirakenteen kyljessä. Östersundomin yhteisen yleiskaavan alue sijoittuu Vantaan kaakkoiskulmaan, Helsingin koilliskulmaan ja Sipoon lounaiskulmaan.

Tiivistelmä Kunnan osaliitoksen tavoitteiden toteuttamiseksi Östersundomiin sekä Vantaan kaakkoisosaan ja Sipoon lounaisosaan laaditaan kuntien yhteinen yleiskaava. Kaavan suunnittelua johtaa ja sen hyväksyy Östersundom-toimikunta. Kaavan vahvistaa ympäristöministeriö.

Suunnittelualue on kooltaan 45 km², josta Helsinkiin kuuluu 30 km², Vantaaseen 6 km² ja Sipooseen 9 km². Aluetta halkovat pääväylät ovat Kehä III ja Porvoonväylä. Alueen pohjoisosaan rajoittuva Sipoonkorpi ja eteläosassa olevat Östersundomin lintuvesien Natura 2000- alueet vaikuttavat suunnitteluun erityisesti. Nykyinen tieverkko ja yhdyskuntatekninen verkosto on mitoitettu nykyiselle väestölle. Yleiskaavan tavoitteena on kasvattaa tiiviisti rakennettua kaupunkialuetta Helsingin ja Vantaan suunnasta itään päin, mikä tarkoittaa väkiluvun moninkertaistumista. Tulevan kaupungin laatua kuvataan raidejoukkoliikenteellä varustetuksi tiiviiksi pientalokaupungiksi.

Uudenmaan maakuntakaavaa uudistetaan maakuntien liittojen yhdistymisen johdosta. Samanaikainen suunnittelu edesauttaa Östersundomin yhteisen yleiskaavan sovittamista yhteensopivaksi maakuntakaavan kanssa. Suunnittelualueella on voimassa osaltaan Vantaan ja Sipoon yleiskaavat. Helsingin yleiskaava 2002 rajoittuu alueeseen. Alueella on myös voimassa joitakin osayleiskaavoja. Suurin osa suunnittelualueesta on asemakaavoittamatonta.

Yleiskaavaluonnoksen taustamateriaaliksi on aiemmin laadittu Helsinki–Porvoo-kehyssuunnitelma, joka määrittelee alueen suhdetta seutuun. Siinä laadittiin rakennemalleja, joissa tutkittiin erilaisten maankäyttövaihtoehtojen ja raideratkaisujen soveltuvuutta suunnittelualueelle. Kehyssuunnitelma on toiminut pohjana yleiskaavaluonnoksen suunnittelulle.

Yleiskaavaluonnoksen raideratkaisu perustuu Mellunmäestä jatkettavaan metroon. Asemia on kuusi. Kaupunkirakenne on osoitettu tiiveimmäksi metroasemien ja Uuden Porvoontien varressa. Kauempana radasta rakentamistehokkuus on pienempi. Lopputuloksena teoreettisista laskelmista voidaan esittää, että yleiskaavaluonnoksen mukaiset rakentamisalueet mahdollistavat asunnot n. 65 000–70 000 ihmiselle sekä 10 000–15 000 työpaikkaa. Asukasluvusta on n. 45 000 Helsingin alueella, n. 12 000 Sipoon alueella ja n. 15 000 Vantaan alueella. Lukuihin sisältyvät alueella jo asuvat 6 000 asukasta. Kaavaluonnoksessa on esitetty myös Sipoonkorven eteläraja Helsingin alueella.

Suunnittelualueen koko ja tuleva asukasmäärä merkitsee keskisuuren suomalaisen kaupungin kokoisen uuden yhdyskunnan rakentamista lähelle pääkaupungin keskustaa kaikkine vaikutuksineen.

Yhteisen yleiskaavan tausta

Valtioneuvosto päätti 28.6.2007 liittää Sipoon lounaisosan ja Vantaan ns. Västerkullan kiilan Helsinkiin. Alue liitettiin Helsinkiin 1.1.2009. Kaavoituksen aloittaminen Östersundomiin sekä Vantaan kaakkoisosaan ja Sipoon lounaisosaan on tullut vireille Helsingin kaupungin aloitteesta. Kuntien kaupungin- ja kunnanvaltuustot päättivät vuoden 2010 lopulla kuntien yhteisen yleiskaavan laatimisesta ja suunnittelua johtavan toimikunnan perustamisesta. Östersundom-toimikunta piti ensimmäisen kokouksensa 1.2.2011.

Alue Suunnittelualue käsittää Helsingin kaupunkiin vuoden 2009 alusta liitetyn Östersundomin alueen sekä Vantaan kaupunkiin kuuluvan Länsisalmen kaupunginosan, osia Vantaan Länsimäen, Vaaralan ja Ojangon kaupunginosista sekä Sipoon kunnan Majvikin alueen ja Granön saaren. Helsingin Östersundomiin kuuluvat Ultunan, Östersundomin, Karhusaaren, Talosaaren ja Salmenkallion kaupunginosat.

Alue jakautuu selkeästi pohjois-eteläsuunnassa Sipoonkorven metsäylänköön ja alavampaan mannerrannikkoon ja sisäsaaristoon. Keskiosat ovat vanhaa viljeltyä kulttuuriseutua. Porvoonväylä kulkee metsävyöhykkeen eteläreunassa jakaen aluetta. Sen rinnalla noin kilometri etelään kulkee samansuuntainen Uusi Porvoontie. Alueen länsireunassa on Kehä III ja sitä seuraileva satamarata, jotka johtavat läheiseen Vuosaaren satamaan. Alueelta on lyhyt matka Helsinki-Vantaan lentokentälle. Itään päin seuraava suurempi taaja-asutus on Sipoon Söderkulla, n. 10 km Östersundomin rajalta. Etäisyys Porvooseen on n. 10 km.

Alueen suunnitteluun vaikuttavat erityisesti Sipoonkorpi alueen pohjoisreunalla ja Östersundomin lintuvesien Natura 2000- alueet rannan puolella. Hallitus on loppuvuonna 2010 tehnyt esityksen Sipoonkorven kansallispuiston perustamisesta Sipoonkorven ydinalueille.

Tiiviisti rakennettu kaupunkirakenne päättyy suunnittelualueen länsireunaan Vantaan Länsimäen kerrostaloalueeseen. Mellunkylän metroasema sijaitsee n. 400 m:n etäisyydellä yleiskaava-alueen rajalta. Pääosa Östersundomin rakennuskannasta on nuorta. Helsingin Östersundomin asutuksesta yli puolet sijoittuu Karhusaareen ja Landbohon, jotka on kaavoitettu ja rakennettu 1990-luvulla. Suurin nyt käynnissä oleva rakennushanke, ”Sipoonranta”, sijoittuu Sipoon Majvikiin Helsingin rajan tuntumaan. Harvahkoa omakotiasutusta on suunnittelualueella useammassa paikassa. Asukkaita kaava-alueella on n. 6 000, joista n. 4 000 on Vantaan Länsimäen kerrostaloalueella.

Rakennussuojelukohteita ja muita kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita ja alueita on muutamia. Alueella on kolme merkittävää kartanoa ja kartanoympäristöä. Östersundomin kappeli on Helsingin vanhin rakennus.

Uuden Porvoontien varrelle sijoittuvat Östersundomin nykyiset keskeiset kaupalliset palvelut. Sakarinmäen koulu toimii Östersundomin julkisten palvelujen keskuksena. Vaaralassa toimivat mm. Fazerin ja Valion tuotantolaitokset ja kaksi seutua palvelevaa sähköasemaa. Ojankoon Porvoonväylän ja Kehä III:n kulmaan on suunniteltu pääkaupunkiseutua palveleva Långmossabergin jätevoimala.

Kaava-alueen liikenneverkko koostuu pääasiassa valtion teistä ja yksityisistä tienhoitokuntien ylläpitämistä teistä. Alueen tärkeimmät itä-länsisuuntaiset tieyhteydet ovat Porvoonväylä (vt7) ja Uusi Porvoontie (mt170). Porvoonväylä ja Kehä III ovat valtakunnallisesti merkittäviä pääteitä ja osa kansainvälistä E18 yhteyttä. Moottoritien pohjoispuolella on maakuntakaavoissa varaus Heli-radalle. Sen tarpeellisuutta selvitetään Liikennevirastossa Helsinki–Pietari ratayhteyteen liittyen.

Yleiskaava-alueella sijaitsevia teknisen huollon järjestelmiä ja laitoksia ovat vesihuoltoverkko, maakaasun siirtojohto, 400 kV:n voimalinja ja useita 110 kV:n voimalinjoja, sähkön jakeluverkko sekä Länsisalmen, Vaaralan ja Landbon sähköasemat. Yhdyskuntateknisen huollon verkostot on mitoitettu nykyisen väestömäärän mukaan. Erityisesti vesihuoltoverkoston kapasiteetti ei jatkossa riitä väkiluvun noustessa. Vesi- ja sähköhuoltoa hoidetaan nyt kunnissa eri toimijoiden toimesta. Vesihuollon toiminta-alueita on nykyisestä tarkistettava.

Maaperä on puhdasta. Porvoonväylä, Kehä III, Uusi Porvoontie ja Itäväylä ovat merkittävimmät melulähteet. Melua aiheuttavat myös satamaradan tavarajunaliikenne pintaosuuksillaan sekä Vuosaaren sataman toiminnot.

Helsingin Östersundomin alueen maanomistus poikkeaa muiden Helsingin kaupungin projektialueiden maanomistuksista, koska yksityinen maanomistus on keskeisillä alueilla vallitsevaa. Sipoon ja Vantaan kannalta alueiden yksityinen maanomistus on tavanomainen kaavoituksen lähtökohta.

Helsingin alueesta valtio omistaa 218 ha, Helsinki 996 ha, Vantaa 51 ha, Sipoo 80 ha ja muut 1 313 ha. Vantaan alueesta valtio omistaa 58 ha, Helsinki 72 ha, Vantaa 125 ha ja muut 347 ha. Sipoon alueesta valtio omistaa 6 ha, Helsinki 151 ha, Sipoo 7 ha ja muut 492 ha.

Kaavoitus- ja suunnittelutilanne

Maakuntakaavatilanne

Suunnittelualueella on voimassa useita maakuntakaavoja. Ne eivät ole ajantasaisia. Maakuntakaavoja uudistetaan parhaillaan. Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakuntien liitot ovat laatineet yhdessä maakuntakaavan uudistustyön pohjaksi rakennemalleja vuoden 2010 aikana. Maakuntahallitukset hyväksyivät maakuntakaavan perusrakenteen valmistelun pohjaksi joulukuussa 2010.

Uudenmaan liitto ja Itä-Uudenmaan liitto yhdistyivät 1.1.2011. Tavoitteena on, että maakuntakaavaluonnos on valmis vuonna 2011 ja maakuntavaltuusto päättää kaavan hyväksymisestä vuonna 2012. Maankäyttö- ja rakennuslain 48 §:n mukaan kuntien yhteinen yleiskaava voidaan laatia perustelluista syistä myös maakuntakaavasta poiketen edellyttäen, että se sopeutuu maakuntakaavan kokonaisuuteen.

Yleiskaavatilanne

Suunnittelualueella on voimassa osaltaan Vantaan ja Sipoon yleiskaavat. Helsingin yleiskaava 2002 (tullut voimaan 19.1.2007) rajoittuu alueeseen. Vantaaseen kuuluvilla alueilla on voimassa Vantaan yleiskaava 2007 (tullut voimaan 13.1.2010). Helsinkiin liitetyn Västerkullan kiilan osalta on voimassa Vantaan kaupunginvaltuuston 17.6.2002 hyväksymä Kaakkois-Vantaan osayleiskaava. Majvikin alueella on voimassa Söderkullan osayleiskaava (KV 28.1.2002, KHO 25.1.2005). Majvik sisältyy Sipoon yleiskaava 2025:een, jonka Sipoon kunnanvaltuusto hyväksyi 15.12.2008. Osalle Majvikin aluetta ulottuu myös Sipoon Saariston ja rannikon osayleiskaava, jonka kaavaehdotus hyväksyttiin nähtäville 1.6.2010. Östersundomin yhteinen yleiskaava tulee korvaamaan vanhat yleiskaavat.

Asemakaavatilanne

Suurin osa suunnittelualueesta on asemakaavoittamatonta. Helsinkiin kuuluvilla alueilla on voimassa olevia asemakaavoja useassa paikassa, mm. Landbossa, Karhusaaressa, Korsnäsissa ja Östersundomin liikekeskustassa. Vantaalla on voimassa asemakaava Länsimäen länsiosassa, suuressa osassa Ojankoa ja pienessä osassa Länsisalmea ja Vaaralaa. Sipoossa suunnittelualueen lounaisosassa, Sipoonrannan alueella, on voimassa Storörenin asemakaava.

Suunnittelualuetta koskevia suunnitelmia

- Helsingistä itään suuntautuva rata, Rautatiehallitus 1979

- Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelma (HLJ 2011) ja siihen liittyvä MARA-selvitys (Maankäyttö ja raideverkkoselvitys). Suunnitelma valmistuu vuonna 2011.

- Kehyssuunnitelma Helsinki–Porvoo-välille. Kehyssuunnitelma on laadittu yhteistyössä Helsingin, Vantaan, Sipoon, Porvoon sekä Uudenmaan liiton ja Itä-Uudenmaan liiton kanssa. (Helsinki kaupunkisuunnittelulautakunta 3.12.2009, Sipoo Khs kaavoitusjaosto 16.12.2009, Porvoon Khs 14.12.2009).

Suunnittelutavoitteet Alueen suunnittelutavoitteita sisältyy Helsingin Östersundomin osalta kunnan osaliitoksen perusteluihin, valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin, maakuntakaavan valmistelumateriaaliin, vuonna 2008 määriteltyihin Helsinkiin liitetyn alueen suunnitteluperiaatteisiin, Majvikin ja Granön osalta Sipoon päättämiin suunnittelutavoitteisiin, Vantaan valtuuston yhteisen yleiskaavan päättämisen yhteydessä esitettyihin tavoitteisiin, Helsinki–Porvoo-kehyssuunnitelmaan sekä muihin strategiatason tavoitteisiin. Sipoonkorven kansallispuiston perustaminen alueen tuntumaan määrittelee myös alueen tavoitteita. Työn kuluessa alueen suunnittelutavoitteet ovat täsmentyneet.

Yleistavoitteissa korostuvat raideliikenne, tonttimaan riittävyys eri tarpeisiin, yhdyskuntarakenteen eheyttäminen, kulttuuriarvot, luontoarvot sekä väestön toiminnalliset ja virkistäytymistarpeet. Väestöpohjan on oltava riittävän suuri, jotta metron rakentaminen olisi taloudellisesti perusteltua ja alueen toiminnallinen monipuolisuus ja palvelutaso olisivat hyvät. Asuntotuotannon määrälliset ja laadulliset tavoitteet ovat myös keskeisiä. Mm. tärkeä kohderyhmä ovat perheet, joilla on suuri todennäköisyys muuttaa Helsingistä muualle seudulle tai seudun ulkopuolelle. Seudullisen yritystoiminnan näkökulmasta Östersundomin yleiskaavan tulisi ensi sijassa tukea Helsingin seudun itäosien kuten Itä-Helsingin yritystoiminta-alueiden sekä Vuosaari–Kehä III–Lentoasema-akselin kehitystä.

Kunkin osalliskunnan näkökulmasta alueeseen kohdistuvat tavoitteet ovat kuntien oman yleiskaavoituksen kannalta eriluonteisia. Helsingissä kyseessä on alueliitoksen yleiskaavoitus. Vantaan ja Sipoon osalta alueliitos on tuonut mukanaan uuden suunnittelutilanteen, Vantaalla kaupungin kaakkoiskulmaan ja Sipoon osalta kunnan lounaiskulmaan. Kaikille kolmelle kunnalle on avautunut uusia mahdollisuuksia. Suunnitelman kannalta oleellinen tavoite on suunnitella tiivis ja kaupunkimainen pientalokaupunki, jossa on palvelutasoltaan hyvä joukkoliikennejärjestelmä. Jalankululle ja pyöräilylle luodaan laadukkaita liikkumisympäristöjä. Kaupunkirakenteen näkökulmasta merkittävimmät kysymykset Östersundomin yleiskaavaluonnoksessa ovat rakennettavan alueen rajaus, raideliikennejärjestelmä ja alueen mitoitus. Suhde Sipoonkorpeen on erityisen merkittävä. Yleiskaava-alue vastaa kooltaan keskikokoista suomalaista kaupunkia, joten siellä tulee esiintymään kaikki ne piirteet, joita tämän kokoisessa taajamassa on.

Yleiskaavaluonnosta pohjustavat työt

Kehyssuunnitelma

Helsinki, Sipoo, Vantaa, Porvoo sekä Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan liitot laativat yhdessä vuonna 2009 Helsingin ja Porvoon välisen alueen kehyssuunnitelman (Hepo). Siinä tarkasteltiin laajan rannikkovyöhykkeen aluerakenteen kehitystä noin vuoteen 2050 osoittaen kaupunkimaisen rakenteen kasvusuunnat. Helsingin, Sipoon ja Porvoon kaavoitusta käsittelevät lautakunnat hyväksyivät kehyssuunnitelmassa maankäytön strategiset tavoitteet, joissa varaudutaan vastaanottamaan tulevina vuosikymmeninä viidennes seudun väestönkasvusta. Samalla sitouduttiin tekemään aluerakenteessa ratkaisuja, jotka tiivistävät nykyrakennetta, mahdollistavat hyvän joukkoliikenteen järjestämisen ja raideliikenteen rakentamisen sekä samalla varauduttiin jättämään laajat maaseutualueet rakentamatta.

Kasvu perustuu hyviin työmahdollisuuksiin. Helsingin seutu on kasvanut pitkään ja oletettavaa on, että seutu kasvaa jatkossakin. Vuonna 2050 seudulla voi olla yli puoli miljoonaa asukasta enemmän kuin nyt. Mahdollisten laajenemissuuntien pohjalta laadittiin kolme erilaisiin painotuksiin pohjautuvaa rakennemallia: Rannikkokaupunki, Suur-Östersundom ja Sibbesborg. Ohjeellinen väestömitoitus kaikkiin vaihtoehtoihin oli yhteensä n. 150 000 uutta asukasta.

Rakennemallit

Yleiskaavaluonnosta laadittaessa osa suunnitteluprosessia on ollut vaihtoehtoisten rakennemallien laadinta. Rakennemallityövaiheessa määriteltiin laadittavan yleiskaavan suunnittelualue ja hahmotettiin uuden kaupunkialueen laajuutta. Rakennemallityöskentelyn yhtenä lähtökohtana olivat aiemmin tehdyt Helsinki–Porvoo-kehyssuunnitelma ja itämetron ja pikaraitiotien esiselvitykset. Rakennemalleissa on määritelty pääasiallisia rakentamisalueita. Malleissa on erilaisia muuttujia sekä raideliikenteen että maankäytön suhteen.

Neljä perusmallia olivat Nauha, Ranta, Metsä ja Rannikko. Nimet kuvastavat mallin kaupunki-identiteetin keskeistä teemaa. Nauhamalli rakentuu nykyisten pääliikenneväylien väliseen vyöhykkeeseen. Rantamallissa rakentaminen sijoittuu mahdollisimman paljon vetovoimaisten ranta-alueiden tuntumaan. Metsämallissa rakentaminen sijoittuu pääliikenneväylien väliselle alueelle sekä moottoritien pohjoispuolelle. Ulottuvuuksiltaan laajin Rannikkomalli käyttää asutukseen alueen kaikkia maisematyyppejä. Jokaiseen malliin yhdistettiin joko metro tai pikaraitiotie.

Erillisiä rakennemalleja hahmoteltiin 10 kappaletta. Rakennemalleissa on kaupunkirakenteesta osoitettu merkittävimmät uudet rakentamisalueet ja raideliikennejärjestelmä. Rakennemalleissa varauduttiin 50 000–80 000 asukkaaseen ja työpaikkaan. Rakennemalleissa esitettiin raideliikenteestä malleille ominaisin pikaraitiotie- tai metrolinja.

Rakennemalleja vertailtiin keskenään. Rakennemallitarkastelun perusteella valittiin suunta, jonka pohjalta yleiskaavaluonnosta lähdettiin laatimaan. Rakennustapojen määrä ja laatu, seudullisuus, Sipoonkorpi ja Natura 2000 -kysymykset, kustannukset, maanomistus, joustavuus tulevaisuuden huomioinnissa ja muut tässä tarkastellut maankäytön tavoitteet toteutuvat parhaiten mallissa Rannikko 1, jossa rakentamisen määrä ja laatu ovat tulevaisuutta ajatellen joustavimmat, Mellunkylästä jatkuva metro tarjoaa eniten seudullisia ja kuntayhteistyömahdollisuuksia, keskeiset ja tärkeimmät rakentamisen alueet ovat Porvoonväylän ja Uuden Porvoontien välissä ja sen eteläreunassa. Paljon painaa se, että metro on jo olemassa ja sen hyödyntäminen laajentamalla tuottaa kumuloituvia etuja. Östersundomin yleiskaavaluonnoksen laatimisen lähtökohdaksi suositeltiin rakennemallia "Rannikko 1".

Yleiskaavaluonnos

Kaupunkirakenne

Kaupunkirakenteen lähtökohdat ovat alueen seudullisessa sijainnissa. Kyse on seudun rakenteen tasapainottamisesta ja itään suuntautuvan rannikon suuntaisen kasvukäytävän ensimmäisestä osasta. Tärkeät ympäröivät tekijät ovat Helsingin keskusta, Porvoonväylä, Kehä III, Vuosaaren satama, Helsinki-Vantaan lentokenttä, Helsingin metro, rannikko ja Sipoonkorpi.

Lähtökohtaisesti aluetta suunnitellaan asuinpainotteisena pientalokaupunkina metron varaan. Tämä yhtälö on antanut suunnittelulle omat reunaehtonsa. Kaavaluonnoksessa on rakennemalli ”Rannikko 1”:n mukaisesti suurin rakentamispotentiaali osoitettu Porvoonväylän eteläpuolelle Uuden Porvoontien molemmin puolin. Mellunmäestä jatkuva metro on suunnattu palvelemaan tätä vyöhykettä. Vähemmän tehokkaasti rakennettavat alueet on osoitettu moottoritien pohjoispuolelle sekä meren tuntumaan alueen eteläosaan.

Metroasemia esitetään alueelle yhteensä kuusi, kolme Helsinkiin, kaksi Vantaalle ja yksi Sipooseen. Helsingin osalta keskeisinä on pidetty Östersundomin ja Sakarinmäen metroasemien ympäristöjä. Metro voi myöhemmin laajentua edelleen itään. Östersundomin yhdyskuntarakenteen kannalta keskeiset alueet (Östersundomin ja Sakarinmäen metroasemien ympäristöt) ovat keskeisiä myös kaupallisesti. Niiden lisäksi kaupallisesti merkittävä saattaa olla myös Kehä III:n ja Uuden Porvoontien liittymä Vuosaaren sataman läheisyydessä.

Helsingin suuntaan alue on liitetty katuverkkoon mahdollisimman monesta paikasta, jotta tulevalle kaupunkikehitykselle jäisi vaihtoehtoisia kehityssuuntia ja alueen tulevat käyttäjät voisivat käyttää aluettaan monipuolisesti. Pääkaduksi on osoitettu nykyinen Uusi Porvoontie sijaintinsa vuoksi.

Moottoritie jakaa suunnittelualueen voimakkaasti kahteen osaan. Moottoritien vaikutusta korostavat tietä seurailevat voimalinjat ja samaan käytävään sijoittuva Heli-radan varaus. Maakuntakaavan yhteydessä ratkaistaan Heli-radan tulevaisuus. Lopulliseen yleiskaavaehdotukseen Heli-rata tullaan merkitsemään tulevan maakuntakaavan tavoin. Nämä tilavaraukset vievät yhteensä usean sadan metrin levyisen kaistaleen koko alueen pituudelta. Ultunan kaupunginosa jää tämän vyöhykkeen pohjoispuolelle.

Julkista rantaviivaa Östersundomissa on vähemmän kuin Helsingissä noudatettu maankäyttöpolitiikka on edellyttänyt. Natura-lahdet sulkevat osaltaan rantaa yleiseltä käytöltä, samaten omatonttinen pientaloasutus. Natura 2000 -alueille myöhemmin laadittavat hoito- ja käyttösuunnitelmat voivat antaa mahdollisuuksia merenrannan parempaan hyödyntämiseen kaupunkielämässä. Julkiset rannat, rantakadut ja venesatamat ovat yleiskaavan toteutuksessa merkittävässä roolissa. Veneily painottuu myös Granöhön, jossa tarkoitukseen on osoitettu laaja alue. Kaavaluonnoksessa saarelle on siltayhteys Ribbingöstä, jonka kautta saaren rannat avautuvat julkiseen käyttöön.

Sipoon ja Helsingin yhteinen raja on keskellä Bölsfjärdeniä Majvikin ja Karhusaaren välillä. Tämä pieni selkä on luonteva koko alueen merellinen keskus ja se rakentuu Helsingin ja Sipoon yhteisin toimin. Maisemallisesti yleiskaavaluonnoksessa esitetään aiempien meren saarien ennallistamista ja avoveden palauttamista mm. kaislikkoraivauksin Talosaaren, Ribbingön, Kappelinrannan ja Uuden Porvoontien tuntumassa.

Mitoitus Koko suunnittelualue on pinta-alaltaan 45 km². Merialueen laajuus on 5,7 km². Pääosin Natura 2000 -aluetta olevat merenlahdet eivät ole maata eivätkä vettä korkeusasemansa ja laatunsa johdosta. Tämän alavan maan/meren pinta-ala on n. 1,8 km². Varsinainen maapinta-ala on siten n. 37,5 km².

Rakentamisalueita kaavaluonnoksessa on n. 21 km². Rakentamisalueiden osuus on koko maa-alueesta n. 38 km²:stä n. 55 %. Kaavaluonnoksen mukaisilla rakentamisalueilla varsinainen tonttimaa on 50–70 %. Loput ovat katuja, sisäisiä puistoja, suojaviheralueita, pelikenttiä, teknisiä alueita yms. Näin varsinaista korttelimaata olisi n. 1/3 koko alueesta.

Sekoittuneen kaupunkirakenteen (pääosin asumista, kaavakartassa punaisia) yleiskaavan rakentamisalueita on n. 19 km². Muuta korttelimaata (keltaiset ja harmaat alueet) on n. 2 km². Loppu on viher- ja liikennealuetta.

Luonnoksen mukaan koko suunnittelualueelle tulee n. 1 500 asukasta/km² vuonna 2035. Tämä asumistiheys on vähemmän kuin nykyisessä Helsingin Itäisessä suurpiirissä, jossa asukastiheys on n. 2 800 asukasta/km². Koko Helsingin nykyinen asukastiheys on n. 2 730 asukasta/km². Eroa muuhun Itä-Helsinkiin selittävät Östersundomin suuret viheralueet eli Sipoonkorpi ja rannikon Natura 2000 -alueet sekä pyrkimys rakentaa pientalokaupunkia. Koko Vantaan asukastiheys on 822 asukasta/km² ja Sipoon 52 asukasta/km².

Kerrostalotuotannossa väestömäärän arvioinnissa voidaan käyttää rakennettavia kerrosalaneliömetrejä. Arvona on käytetty n. 50 k‑m²/asukas. Kaupunkipientalojen ja pientalojen korttelialueilla tilanne on toinen. Rakennusten koosta riippumatta yhdessä asunnossa eli myös yhdellä tontilla, asemakaavoitustavasta riippuen, on suunnilleen sama määrä ihmisiä, välillä 2–4. Toisaalta townhouse-tyyppisessä rakentamisessa suureenkin pientaloon saatetaan rakentaa useampia asuntoja samaan rakennukseen, mikä lähentää mitoitusta kerrostalojen mitoitusarvioihin.

Pientaloissa yksityisillä tonteille jää yleensä kaavojen mukaisesta rakennusoikeudesta käyttämätöntä kerrosalavarantoa. Tuottajamuotoisessa pientaloasumisessa tällaista ylimääräistä varantoa ei synny. Östersundomin yleiskaavaluonnoksessa on mitoitustietona arvioitu, ettei koko yleiskaavassa esitettävää rakennusoikeutta voida täysimääräisesti käyttää.

Lopputuloksena teoreettisista laskelmista voidaan esittää, että yleiskaavaluonnoksen mukaiset rakentamisalueet sisältävät asunnot n. 65 000–70 000 ihmiselle sekä 10 000–15 000 työpaikalle. Asukasluvusta on n. 45 000 Helsingin alueella, n. 12 000 Sipoon alueella ja n. 15 000 Vantaan alueella. Lukuihin sisältyvät alueella jo asuvat runsaat 6 000 asukasta. Aluetta rakennetaan kauan, joten luvut ovat erittäin likimääräisiä. Liikenneväylien ja palveluiden mitoituksessa esitetty lukema on käyttökelpoinen.

Yleiskaavaluonnoksen kaavamerkinnät

Yleiskaavaluonnos käsittää laajan alueen, jota tullaan rakentamaan pitkän ajan kuluessa. Kaavamerkinnät ovat siksi joustavia mukautumaan eri aikojen vaatimuksiin ja samalla riittävän tiukkoja, jotta luonnos voisi toimia yleiskaavaehdotuksen laatimisen pohjana ja sitä kautta edelleen alueen toteuttamiseen tähtäävänä suunnitelmana.

Kaavakartassa on osoitettu alueen suurimpien rakentamattomien alueiden rajaus ja suhde rakentamisalueisiin. Viheralueiden sisäistä jakoa eri toiminnoille on osoitettu vain viitteellisesti, koska se ei ole tässä vaiheessa oleellinen kysymys.

Rakentamisalueet on merkitty luonnokseen sellaisella tarkkuudella, että alueiden sisään jää itse kortteleiden lisäksi katualueet, paikalliset puistot ym. yleisiä alueita. Kaavamääräyksessä esitetään, että vähintään 50 % rakentamisalueista olisi tonttimaata. Tällä halutaan varmistaa rakentamiskäyttöön otettavan maan tuhlailematon ja ekotehokas käyttö.

Rakentamisalueet on jaettu kolmeen pääluokkaan. Punaisella värillä on osoitettu sekoittuneen urbaanin kaupungin alueet. Niiden toimintoja ei ole määritelty. Rakennustapaan on viitattu rakentamistehokkuutta kuvaavin määrein. Tätä aluetta on kaavaluonnoksessa n. 19 km². Keltaisella värillä on osoitettu yksipuolisemman kaupunkitilan rakentamisalueet. Ne voivat olla teollisuutta, satamatoimintoja, kauppaa, urheilua tms. Ne ovat isohkoja hallimaisia rakennuksia käsittäviä korttelialueita, joita kaupunkilaiset käyttävät aktiivisesti. Harmaalla on osoitettu rakentamisalueet, joilla ei ole aktiivista roolia urbaanin kaupunkitilan osana. Ne voivat kuitenkin olla hyvin näkyviä, kuten varastoja, sähköasemia, voimalaitoksia, jätevoimaloita yms.

Punainen alue on jaettu edelleen kolmeen pääluokkaan rakentamisen tiiveyden mukaan. Ne on esitetty 100 m x 100 m ruutuina, joiden tarkoitus on osoittaa rajausten luonnosmaisuutta. Ne antavat kartan lukijalle summittaisen käsityksen rakentamisen tiiveydestä mutta eivät määrittele tarkkaa rajausta eri kaavarajausten välillä. Tummin punainen väri kuvaa tehokkaimmin rakennettavia alueita. Alueita kuvaillaan siten, että asuinkortteleiden keskimääräinen tonttitehokkuus on yli e = 0.8, asuntoja yli 40 asuntoa/ha ja kerrosluku voi olla yli kolme. Keskipunainen väri osoittaa kaupunkipientalovaltaisten kortteleiden aluetta. Tonttitehokkuusluku näillä alueilla on 0.4–0.8 ja asuntotiheys on n. 20–40 asuntoa /ha ja enimmäiskerrosluku on 3. Vaalein punainen väri osoittaa väljimmin rakennettavat pientalovaltaiset alueet. Keskimääräinen tonttitehokkuusluku näillä alueilla on e = 0.4 tai vähemmän. Asuntotiheys on vähemmän kuin 20 asuntoa/ha. Enimmäiskerrosluku on 3. Kaavaluonnoksessa on esitetty kytkentä rakentamisen määrän ja asuntojen määrän välille siksi, että tavoitteena on luoda joukkoliikennekaupunkia. Ulkomaisten esimerkkien ja suomalaisen 2000-luvun tiivis-matala tutkimusten perusteella on arvioitu, että n. 20 asuntoa hehtaaria kohden on asuntotiheys, joka tukee sekä joukkoliikenteen käyttäjämäärän että palveluiden kysynnän muodostumista.

Suuret yhdyskuntatekniset johdot esitetään yleiskaavaluonnoksessa, johon on merkitty myös alueen tärkeimmät purot. Niillä on moninainen roolinsa kaupunkirakenteen, virkistyksen, biodiversiteetin, ekokäytävien ja myös teknisen huollon (hulevesien hallinta) näkökulmista.

Asuminen

Asuntotonttien ja erittäinkin pientalotonttien tarjonnan lisääminen on eräs yleiskaavaluonnoksen päätavoitteista. Yleiskaavaluonnoksessa pyritään suomaan mahdollisuuksia monen tyyppiseen asumiseen. Keskeisillä alueilla metroasemien tuntumassa ja lähellä Uutta Porvoontietä asuminen on pääosin kerrostaloasumista. Näiden keskeisten alueiden ympärillä on laajat alueet osoitettu kaupunkimaisten pientaloalueiden vyöhykkeeksi. Kauimpana metroasemista ja pääkaduista on tavanomaisempaa rivi- tai erillispientaloasutusta. Riittävä väestömäärä edellyttää pientalotonteilta, että niistä suuri osuus rakennetaan kaupunkipientaloina. Tietoisena tavoitteena tämän meillä harvinaisen talotyypin esiintuomiseksi on halu monipuolistaa asuntotuotantoa ja asumistapoja sekä antaa mahdollisuus pientaloasumiseen mahdollisimman monelle hyvän joukkoliikenteen tuntumassa.

Työnteko Punaisella merkityille rakentamisalueille osoitetaan tarkemmassa suunnittelussa tiloja työnteolle, kaupalle ja julkisille palveluille. Käytännössä suurin osa työtiloista ja palveluista sijoittuu metroasemien tuntumaan sekä Uuden Porvoontien varteen.

Keltaisella värillä merkityt alueet ovat sekä työnteon että asioinnin paikkoja. Suuremmat venesatamat on merkitty tällä tavoin Granöön, Karhusaareen ja Majvikiin. Venetelakoilla on tarkoitus olla monipuolista palvelu-, korjaus-, kahvila- ym. toimintaa. Porvoonväylän ja Östersundomin liittymän ympäristön keltaiset alueet voivat olla esimerkiksi tilaa vievän kaupan tai erilaisen tuotannon alueita. Uuden Porvoontien ja Kehä III:n eteläpuolella sekä Porvoonväylän ja Kehä III:n liittymän tienoilla on myös merkintä, joka mahdollistaa monenlaista työnteon ja asioinnin aluetta.

Vapaa-aika

Vapaa-ajan toiminnot tulevat tulevaisuudessa yhä tärkeämmiksi. Siksi niillä on merkittävä sija tulevaisuuden kaupunkirakentamisessa. Myös liikennesuoritteet tulevat painottumaan yhä enemmän vapaa-ajan suuntaan. Yhteydet vapaa-ajanviettopaikkoihin tulevat yhtä tärkeiksi kuin yhteydet työpaikan ja asunnon välillä. Yleiskaavassa ja myöhemmässä suunnittelussa ja toteuttamisessa varataan erilaisia tiloja tähän tarkoitukseen asumisen lomassa ja lähietäisyydellä.

Rannat ovat vapaa-ajan vieton kannalta erityisen kiinnostavia. Yleiskaavaluonnoksessa on osoitettu rannassa tai sen tuntumassa kulkeva rantareitti, joka kytkee Vuosaaren ja Majvikin toisiinsa. Salmenkallion metroaseman tuntumaan osoitetaan suuri alue erilaisiin urheilu- ja kulttuuritapahtumatarpeisiin. Metroyhteys antaa alueelle myös seudullisen merkityksen sekä asemalle oman identiteetin. Sipoonkorpi on eräs merkittävimmistä pääkaupunkiseudun retkikohteista. Kaavaluonnoksessa on osoitettu Sipoonkorven eteläreuna. Merkinnällä on haluttu korostaa korven ja asumisen vierekkäisyyttä. Granö on alueen ja laajemmankin seudun veneilyn ja siihen liittyvien toimintojen keskus.

Palvelut Yleiskaavan rakentamisalueiden laajuus on riittävä paikallisen päivittäistavarakaupan edellyttämälle asukasmäärälle. Tällaisten ruokakauppojen muodostama lähipalveluverkko ei ole yleiskaavaluonnosvaiheen suunnittelukysymys. Yleiskaavan tehtävä on varmistaa riittävä maankäytön tiheys kaikille rakentamisen piiriin otetuille osa-alueille, jotta lähipalveluille muodostuu liiketoimintaedellytykset.

Koska yleiskaava-alue on tarkoitettu keskikokoisen suomalaisen kaupungin väkimäärälle, tulee siellä olemaan paljon julkisia palveluja muun asutuksen lomassa. Sakarinmäen koulu toimii ytimenä mahdollisesti laajemmalle julkisten palveluiden ryppäälle Sakarinmäen metroaseman tuntumassa.

Liikenne Alue on suunniteltu toteutuvan tehokkaan joukkoliikennejärjestelmän varaan. Asukasmäärän kasvu aiheuttaa merkittävän kasvun myös autoliikenteeseen. Yleiskaavaluonnokseen on merkitty vain pääkadut tai rakenteellisesti muuten tärkeät kadut. Yleiskaavatasoa pienimittakaavaisempaa lähiympäristön laatua ajatellen on työn yhteydessä laadittu Östersundomin katuliikennefilosofinen ohjelma. Siinä kuvataan tavoitetta palauttaa kaupungin kaduille niille kuuluva arvo urbaanin elämän kokoavana tekijänä.

Itä-länsisuuntaisena runkokatuverkkona toimivat rinnakkaiskadut molemmin puolin Porvoonväylää. Kolmas rannikon suuntainen yhteys on Salmenkallion metroasemalta suoraan Vuosaareen. Uuden Porvoontien liikennemäärät ovat Kehä III:n liittymän itäpuolella suuret. Siksi on tärkeää osoittaa yleiskaava-alueen eteläosassa myös muita katuyhteyksiä Helsingin suuntaan kuin vain Uusi Porvoontie.

Östersundomiin valittava raideliikennejärjestelmä vaikuttaa koko rannikkoseudun itäsuunnan aluerakenteen kehitykseen. Metron ja pikaraitiotien on todettu molempien sopivan Östersundomin raideliikenneratkaisuksi. Yleiskaavaluonnoksen ratkaisut perustuvat metrojärjestelmään monesta syystä. Lähivuosikymmeninä toteuttamiskelpoinen raidejärjestelmä on metro sen seudullisten ominaisuuksiensa ja suuren kuljetuskapasiteettinsa takia. Metroradan korkeusasemaan yleiskaavaluonnos ei ota vielä kantaa, koska siihen on monia vaihtoehtoja ja lopullinen korkeusasema tulee vaikuttamaan paljon metron kustannuksiin.

Perusratkaisuna on Mellunmäen metrohaaran jatkaminen siten, että Vantaalle mahdollistuu uusi tiivis maankäyttökeskittymä asemineen Västerkullan kartanon pohjoispuolelle sekä Länsisalmen asema Kehä III:n ja Uuden Porvoontien liittymän tuntumassa. Se palvelee niin Helsingin kuin Vantaankin maankäyttöä. Seuraava asema sijoittuu Uuden Porvoontien eteläpuolelle Salmenkallion alueelle, jossa voidaan Helsingin kaupungin omistamien maiden yhteyteen suunnitella niin asumista kuin vapaa-ajan maankäyttöratkaisuja. Salmenkalliosta metro jatkaa Östersundomin asemalle Uuden Porvoontien pohjoispuolelle. Sieltä linja jatkuu kohti Sakarinmäkeä. Tämä asema on lähin yhteys liitynnälle Porvoon suunnasta tuleville moottoritietä kulkeviin busseihin. Metrolinja jatkuu Sipoon Majvikiin. Sieltä varaudutaan linjan jatkamiseen Söderkullaan asti. Kullekin metroasemalle on tarkoitus luoda oma korkealuokkainen identiteettinsä.

Yleiskaavan joukkoliikenneselvityksessä on yleiskaavaluonnoksen maankäytölle esitetty metroa täydentävä bussilinjasto. Metron asemille on tärkeää saada liityntäpysäköintipaikkoja sekä autoille että polkupyörille. Niin kävely- kuin pyöräily-yhteydet alueen sisäisesti ja joukkoliikenne asemille/pysäkeille toteutetaan korkealuokkaisesti.

Luonto, luonnonsuojelu ja kulttuuriperintö

Yleiskaavaluonnoksessa kuvataan viheralueiden ja rakennetun ympäristön suhdetta karkealla tasolla. Luonnon ja muun kaupunkirakenteen ekologisia yhteyksiä on tarkemmin selvitetty Östersundomin kaupunkiekologisessa ohjelmassa. Yleiskaavaluonnoksessa määritellään Sipoonkorven laajuus, korttelialueiden ja katujen rajautuminen Natura 2000 -alueisiin ja muihin suojelualueisiin sekä tärkeimmät viherkäytävät. Kaupunkirakenteen sisäiset maisematilat, viheralueet sekä kaupunkiluonto ovat yleiskaavassa, asemakaavoissa sekä tonttitasolla ratkaistavia kysymyksiä. Yleiskaavaluonnoksen viheraluerakenne on monipuolinen johtuen Östersundomin sijainnista meren ja korven välillä.

Östersundomin yleiskaava-alueen mittakaavassa viheryhteydet palvelevat pääasiassa ihmisten siirtymistä ulkoillessaan paikasta toiseen. Luontaisia paikkoja tällaisille viheryhteyksille ovat pohjois-etelä suuntaiset puronvarsinotkot. Puronvarsinotkot toimivat myös hulevesireitteinä. Kasvilajisto ja eläimistö käyttävät näitä virkistysreittejä viheryhteyksinä. Kaupunkipuistot, korttelipuistot ja pihat muodostavat myös ekologisen verkoston ilman, että ne olisivat yhteydessä toisiinsa viheryhteyksien kautta.

Ekologisten käytävien tarpeellisuus on sidoksissa tarkasteltavan alueen lajistoon ja luontotyyppeihin. Koko Uudenmaan mittakaavassa on tärkeitä ekologisia yhteyksiä metsäluonnon ydinalueiden välillä sekä rannikolla, jossa laajat alueet on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Östersundomin mittakaavassa nämä yhteystarpeet toteutuvat riittävällä tavalla. Esimerkiksi hirvieläimille ei osoiteta käytäviä kaupunkirakenteen läpi niiden oman turvallisuuden takia. Kaupunkiympäristössä viihtyvien lajien leviämisen ja elinvoimaisuuden kannalta yhteydet meren ja Sipoonkorven välillä eivät ole olennaisia. Rannikkovyöhykkeen luontotyypit puolestaan muodostavat jatkumon, jossa ekologiset yhteydet ovat kunnossa. Näitä luontotyyppejä vaalitaan ja hoidetaan Östersundomin Natura 2000 -alueilla.

Alueelle muodostuvalla kaupunkiluonnolla ja sen monimuotoisuudella on merkitystä lähinnä alueen asukkaille ja heidän viihtyvyydelleen sekä kaupunkikuvalle. Tämä luonto ei vaadi luonnonsuojelua vaan kehittämistä. Yleiskaava-alueella pyritään alueen luontaista potentiaalia ja siihen sopivaa rakennustapaa suosien luomaan rikas ja elinvoimainen kaupunkiluonto.

Östersundomin lintulahdet ovat maisemallisesti kiinnostavia. Muutos maisemassa on nopeaa. Luonnonprosessien ja ihmisen toteuttamien hoitotoimien vaikutuksesta rantavyöhyke on jatkuvassa muutoksessa. Mikäli rantaa ruopataan, vesialueet säilyvät avoimina. Alueesta voidaan muodostaa helposti kuljettava ja mielenkiintoinen luontokohde.

Kartanon purolaakson kautta muodostuu vaikuttava reitti meren rannalta Sipoonkorven uumeniin. Sotungin viljelymaisema jatkuu Krapuojan laakson kautta Östersundomin keskustaan ja kirkon lahdelle saakka. Mustavuoren lehto, Labbacka, Kasabergetin huippu ja Vuosaaren täyttömäki muodostavat topografisesti ja maisemiltaan kiinnostavan ulkoilualueen.

Rantoja pitkin kiertävä raitti jatkuu Vuosaaresta Majvikiin yhtenäisenä. Maisema rantaraitin varrella vaihtelee kaupunkimaisesta rannasta luonnonrantoihin. Reitin varrella on venesatamia ja uimarantoja. Sekä Helsingin että Sipoon alueella Bölsfjärden toimii keskeisenä merellisenä kaupunkitilana. Kappelille pääsee taas veneellä. Rantareitin yksi haara ulottuu aina Uudelle Porvoontielle asti Krapuojan tuntumassa. Granön saarelle on siltayhteys Ribbingöstä. Granöstä muodostuu merellisen virkistyksen keskus, jolloin Natura 2000 -alueisiin kohdistuu vähemmän virkistyspainetta. Venesatama talvisäilytysalueineen ja telakoineen palvelee huviveneilyä. Koko kaupunkiseudun kannalta Granö on suuri mahdollisuus monipuolisen veneilytoiminnan kohteeksi.

Sipoonkorpi

Hallituksen esitys laiksi Sipoonkorven kansallispuiston perustamisesta on käsiteltävänä eduskunnassa. Sipoonkorpi on seudullisesti merkittävä luonto- ja retkeilyalue, joka sisältää suuren potentiaalin kehittyä reitistöltään ja toiminnoiltaan monipuolisemmaksi ja yhä houkuttelevammaksi Nuuksion kaltaiseksi ulkoilualueeksi. Metsähallitus käyttää Nuuksion kansallispuistossa vyöhykejakoa, jossa alue on jaettu syrjäosaan ja nähtävyysosaan. Vyöhykejaon mukaisesti ulkoilun rakenteet sijoitetaan nähtävyysosalle. Syrjäosalle ei merkitä edes polkuja. Vyöhykeajattelun mukaisesti Sipoonkorven tarkastelualue voidaan jakaa valtion hallinnoimaan tiukemmin suojeltuun pohjoisempaan kansallispuisto-osaan Natura 2000 -alueineen (harva kulkureitistö) ja kuntien hallinnoimaan, kulkemista ohjaavan tiheämmän ulkoilureitistön virkistys- ja retkeilyosaan. Yleiskaavaluonnokseen on osoitettu mahdolliseen retkeilyosaan n. 4 km².

Natura 2000 -alueet

Luonnonsuojelulain mukaisen arvion laatiminen Natura 2000 -alueiden luontoarvoihin kohdistuvista vaikutuksista aloitetaan yleiskaavaluonnoksen pohjalta. Kaavaprosessin edetessä voidaan tarkistaa eri maankäytön ratkaisujen vaikutuksia. Lopullinen Natura-arvio valmistuu kaavaehdotuksen kanssa yhtä aikaa.

Natura-verkostoa varten on tarpeen laatia hoito- ja käyttösuunnitelma, jossa luonnonhoidon ja virkistyskäytön yhteensovittaminen ratkaistaan. Östersundomin kaupunkiekologisen ohjelman mukaisesti suunnitelmaa tehdään yhteistoiminnallisesti. Arvioidaan mahdollisuuksia kehittää alueiden luontoarvoja sekä parantaa aktiivisin toimin luontoarvojen säilymisen edellytyksiä. Maisemanhoito ja kaupunkilaisten virkistäytyminen, ulkoilu, luonnon tarkkailu sekä pääsy merenrantaan ovat Natura-alueilla myös tärkeitä näkökohtia.

Yhdyskuntatekniikka

Alueelle rakennetaan väestömäärän edellyttämät yhdyskuntateknisen huollon verkostot. Nykyiset verkostot eivät riitä palvelemaan tulevaisuuden väkimäärää. Yhdyskuntatekniikka on rakennettava pääosin uudelleen ja yhdyskuntateknisen huollon verkostojen liittäminen olemassa oleviin verkostoihin edellyttää tavanomaista enemmän järjestelyjä.

Lämmityksen suhteen yleiskaava-alueen keskeisillä, tiiviisti rakennettavilla alueilla kysymykseen tulee ensisijaisesti keskitetty kaukolämmön käyttö. Alueen laitaosilla ovat mahdollisia erilaiset hajautetun tuotannon vaihtoehdot, kuten alueellinen maalämpö. Vantaan Energia Oy rakentaa sähköä ja lämpöä tuottavan jätevoimalan Vantaan yleiskaavassa määritellylle Långmossebergenin ET-alueelle. Tämän hetkisen tiedon mukaisesti jätevoimalan lämpöteho tarvitaan Vantaan kaupungin tarpeisiin. Kaava-alueen lämpöenergian saannin turvaamiseksi on varattu n. 5 hehtaarin yhdyskuntateknisten toimintojen aluevaraus Porvoonväylän eteläpuolelle Puroniityntien tuntumaan.

Kaavakarttaan on merkitty alueen nykyiset voimajohdot ja tulevat ehdotetut voimajohdot. Alueen nykyinen sähkönjakeluverkko ei riitä palvelemaan tulevaa maankäyttöä, vaan sinne on rakennettava uutta maankäyttöä palveleva jakeluverkko. Sähkön jakeluverkko rakennetaan tavoitteellisesti maakaapeleina.

Tarkoituksena on, että Östersundomin alue profiloituu aurinkosähkön tuotannon ja sen hyödyntämisen koe- ja testialueeksi. Aurinkosähkön tuotanto-, varastointi- ja käyttötapoja pyritään selvittämään monipuolisesti. Yleiskaavassa varaudutaan mahdollisuuteen asentaa aurinkosähköpaneeleja Porvoonväylän pohjois- ja eteläpuolelle n. 6 kilometrin matkalle.

Ekologia ja ilmastonmuutos

Östersundomissa painopistealueeksi on suunniteltu aurinkosähköön liittyviä tutkimuksia, selvityksiä ja sovelluksia. Useiden vuosikymmenien ajan ekologisen rakentamisen keskiössä ovat olleet energiakysymykset. Aurinkosähkö on eräs ratkaisu. Siinä suomalaisella tutkimuksella voisi olla eniten annettavaa myös maailmanlaajuisesti, koska Suomi sijaitsee suhteessa aurinkoon eri tavoin kuin useimmat muut asutut maat. Yleiskaavaluonnokseen liittyy siksi VTT:n laatima aurinkosähköselvitys. Painopiste aurinkosähkössä ei tarkoita sitä, ettei Östersundom voisi olla testialusta myös monelle muulle kestävän kehityksen osatekijälle.

Kaavoituksen yhteydessä on tarkoitus käyttää kehitettyä ekotehokkuuden arviointityökalua (HEKO), joka prosessin kuluessa ohjaa lopputulosta kokonaisekotehokkaaseen suuntaan.

Hiilijalanjälkeen liittyviä kysymyksiä on selvitetty erillisessä raportissa. Oleelliset kysymykset liittyvät energiaan ja se päästöihin. Liikenne, rakentaminen ja oma energiantuotanto ovat aluetta koskevat perustekijät. Alueen asukasmäärän kasvattaminen tiivistää rakennetta, jolloin hiilijalanjälki pienenee. Arkiliikkumisella on merkittävä vaikutus hiilijalanjälkeen ja yleiskaavatasolla siihen voidaan paikallisesti vaikuttaa. Riittävän tiivis rakentaminen mahdollistaa toimivan joukkoliikenneverkoston syntymisen. Yleiskaavatasolla rakennusten energiankulutukseen ja sen hiilijalanjälkeen ei voida merkittävästi vaikuttaa. Asemakaavoituksen tasolla rakennusten energiankulutukseen voidaan jossain määrin vaikuttaa.

Yleiskaavan vaikutukset

Yleiskaavan vaikutukset nykyiseen ja tulevaan ympäristöön ovat suuret. Suunnittelualueen koko ja tuleva asukasmäärä merkitsee keskisuuren suomalaisen kaupungin kokoisen uuden yhdyskunnan rakentamista lähelle seudun ja pääkaupungin keskustaa.

Yleiskaava-alue on nyt pääosin haja-asuttua maaseutumiljöötä ja se tulee kaavan toteuttamisen myötä muuttumaan haja-asutusalueesta kaupunkialueeksi. Siksi yleiskaavan välittömät ja välilliset vaikutukset ihmisten elinympäristöön, sosiaalisiin ja kulttuurisiin kysymyksiin, alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä kaupunkikuvaan ovat merkittävät. Toteutus tulee myös kestämään vuosikymmeniä.

Tiivis kaupunkiseutu kasvaa kauemmas itään Östersundomin yleiskaavan toteuttamisen myötä. Kaupunkialueen laajeneminen tarjoaa uusia asuinmahdollisuuksia ja uusia työpaikka- ja virkistymismahdollisuuksia sekä alueen tuleville asukkaille ja toimijoille että myös muille kaupunkilaisille koko seudulla. Alueen toteuttaminen tulee vaikuttamaan liikennevirtoihin ja liikkumistapoihin suunnittelualuetta paljon laajemmin. Nyt luonnoksessa esitetty metron jatkaminen itään parantaa myös nykyisen metron käyttömahdollisuuksia. Uusi itä- ja länsimetro tekee Helsingin ja Espoon rannikosta hyvin toimivan ja saavutettavan monipuolisen kokonaisuuden.

Yleiskaavan toteuttamisella on vaikutuksia koko seudun sosiaaliseen ympäristöön. Metroverkoston laajentaminen muuttaa esimerkiksi nykyisen metron pääteasemana toimivan Mellunmäen asemaa kaupungin asuinaluekirjossa. Tulevaisuudessa Mellunmäki ei ole enää perimmäinen paikka, jonne metrolla pääsee. Mikäli yleiskaavaa toteutetaan kaikki sen pientalopotentiaali hyödyntäen, muuttaa se merkittävästi koko seudun asuinpaikkavalikoimaa. Entistä useammalle on mahdollista toteuttaa unelmaansa asua pientalossa lähellä kaupungin keskustaa. Kaava luo mahdollisuuksia jopa enimmillään 20 000 pientalotontin muodostumiselle, mikäli joka asunnolle varataan oma tonttinsa. Kaupunkipientaloalueilla tämä on teoreettisesti mahdollista. Käytännössä alueille varmasti syntyy myös rivitaloasutusta ja tonttien koko on vastaavasti suurempi.

Yleiskaava-alueen sijainti seudulla, joukkoliikenneratkaisut, tiivis kaupunkirakenne, katuverkon verkkomainen rakenne, energiatehokas rakentaminen, uusiutuvien energiamuotojen ja alueen liittäminen kaukolämpöverkkoon alentavat hiilijalanjälkeä ja tukevat ilmastonmuutoksen torjunnan tavoitteita. Metro joukkoliikenteen runkona on ilmastomuutoksen kannalta hyvä ratkaisu. Raideliikenteen energiankulutus ja päästöt ovat vähäisempiä kuin autoliikenteellä

Uusi maankäyttö aiheuttaa liikennemäärien merkittävää kasvua kaava-alueen maanteillä ja pääkaduilla. Tämä lisää myös liikenteen aiheuttamaa melua. Yleiskaavaluonnoksessa on osoitettu tiivistä asumista myös pääkatujen varteen, koska tavoitteena on perinteisen tyyppinen kaupunkirakenne pääkatuineen ym. Tämä asettaa kohtuulliselle meluntorjunnalle haasteita katujen jatkosuunnittelussa.

Suunnittelun edetessä yleiskaavaehdotukseksi alueen yhdyskuntataloudellisia vaikutuksia tullaan jatkuvasti arvioimaan eri tekijöiden kannalta.

Toteuttaminen Käytännössä Östersundomia rakennetaan kauan. Toteuttamisaikana tullaan näkemään vaihtelevia kysyntään ja rahoitukseen vaikuttavia trendejä ja talouden syklejä. Tässä mielessä yleiskaavalta edellytetään kykyä joustaa tulevaisuudessa eteen tulevien tilanteiden mukaan.

Alueen tulevaan kysyntään vaikuttavat vetovoimatekijöiden kuten merellisyyden, Natura-alueiden ja Sipoonkorven hyödyntäminen sekä joukkoliikenneratkaisu ja sen toteutusaikataulu. Tulevaa asuntotarjontaa ohjaa hallinta- ja rahoitusmuotojen osalta osalliskuntien hyväksymät maankäytön ja asumisen ohjelmat.

Itämetron rakentaminen ja rahoitus edellyttävät Helsingin ja Vantaan sekä myöhemmässä vaiheessa Sipoon yhdensuuntaisia päätöksiä ja rahoitusta. Metron rakennuskustannukset ovat suuret. Valtion panostus alueen ripeän kehittymisen kannalta on välttämätöntä.

Yleiskaavassa Östersundomiin osoitetaan laajat alueet uusia hoidettuja viheralueita. Tavoitteena on kaupunkimaisesti rakennettu ja hoidettu ympäristön laatu. Korkean laadun ylläpitäminen on haastavaa, mutta on keinoja löytää tasapaino kustannusten ja tavoitellun ympäristön hoitotason välillä.

Tässä vaiheessa päävastuu toteuttamisen koordinoinnissa on Helsingin kaupungilla yhteistyössä Vantaan ja Sipoon kanssa. Metron osalta rahoitus- ym. järjestelyt ovat vielä sopimatta.

Kaavoitusprosessin eteneminen

Kaavan valmistelu on aloitettu vuonna 2008 Helsingin, Vantaan ja Sipoon yhteisenä työnä. Kunnat tekivät sopimuksen yhteisen yleiskaavan laatimisesta syksyllä 2010. Päätös kuntien yhteisen yleiskaavan laatimisesta edellytti maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämän yhteisen elimen perustamista. Yhteisen elimen nimeksi tuli Östersundom-toimikunta. Sen jäsenet hyväksyttiin kuntien hallitustasolla tammikuussa 2011. Östersundom-toimikunta asetti osallistumis- ja arviointisuunnitelman nähtäville kaikissa kolmessa kunnassa helmikuussa 2011. Kaupungin- ja kunnanhallituksen lähetettyä yleiskaavaluonnoksen Östersundom-toimikunnalle asettaa toimikunta luonnoksen nähtäville mielipiteitä ja lausuntoja varten keväällä 2011.

Yleiskaavaluonnosta työstetään saadun palautteen pohjalta tarkennetuksi yleiskaavaluonnokseksi. Se on sopimuksen mukaan hyväksyttävä jatkosuunnittelun pohjaksi kaikissa kunnissa vähintään kaupungin- tai kunnanhallitustasolla ja sen pohjalta laaditaan yleiskaavaehdotus. Kaavaehdotus käsitellään samansisältöisenä kaikkien kuntien valtuustoissa. Kunkin kunnan valtuuston on puollettava sitä oman alueensa osalta. Tämän jälkeen kaavan hyväksyy Östersundom-toimikunta. Östersundomin yhteinen yleiskaava laaditaan oikeusvaikutteisena. Östersundom-toimikunnan hyväksymisen jälkeen se saatetaan ympäristöministeriön vahvistettavaksi. Tavoitteena on, että kaavaehdotus on nähtävillä vuoden 2012 lopulla. Sen pohjalta laaditaan aikanaan asemakaavat sekä mahdolliset osayleiskaavat.

Yleiskaavatyöhön kohdistuneet muut lähtökohdat ja tavoitteet

Helsingin kaupunginvaltuusto edellytti pontena päättäessään käynnistää Östersundomin yhteisen yleiskaavan laatimisen, että Östersundomin raideliikennevaihtoehtoja arvioitaessa selvitetään myös mahdollisen pikaraitiotien liittäminen poikittaisliikenteen raideratkaisuihin (kaupunginvaltuusto 6.10.2010 § 220).

- Asiasta on laadittu erillinen raportti ”Östersundomin raidevaihtoehtojen vertailu”

Vantaan kaupunginhallitus päätti (1.11.2010 § 5) käsitellessään Östersundomin yhteisen yleiskaavatyön käynnistämistä merkitä pöytäkirjaan seuraavan lausuman: "Kaavatyössä huomioidaan Vantaan aikaisemmat lausunnot kansallispuiston ja ekologisten käytävien rajauksesta."

- Tämä kysymys otetaan huomioon alueen suunnitteluyhteistyössä.

Hallituksen lakiesityksessä Sipoonkorven kansallispuiston perustamiseksi asetettiin lain yleisperusteluissa selvitystarpeita, jotka koskevat asukkaiden virkistysaluetarpeita ja kansallispuiston ja Östersundomin Natura 2000 -alueiden ja suojelualueiden yhteyksiä:

Sipoonkorven–Östersundomin alueelle kaavaillun lisäasukasmäärän edellyttämät lähivirkistysalueet on mahdollista selvittää Helsingin kaupungin liitosaluetta koskevassa kolmen kunnan yhteisessä yleiskaavassa. Kaavoituksen yhteydessä tulee selvitettäväksi myös kansallispuiston ja Östersundomin alueen Natura 2000 -alueiden ja suojelualueiden välisten ekologisten yhteyksien sijainti ja laajuus.

- Yleiskaavaluonnos ottaa tähän kantaa.

Valmisteluaineistoa Kaavan valmisteluaineisto on nähtävissä kaupunkisuunnitteluviraston Östersundom-projektin internet-sivuilla osoitteessa:

http://ksv.hel.fi/ Ajankohtaiset alueet / Östersundom / Julkaisut ja selvitykset.

Muuta yleiskaavaluonnoksen lähdeaineistoa on lueteltu kaavaselostuksessa.

Yleiskaavaluonnoksen liiteraportit ovat:

– Helsinki–Porvoo-kehyssuunnitelma

– Östersundomin rakennemallit

– Helsinki–Porvoo-kehyssuunnitelman liikennejärjestelmäselvitys

– Sipoosta ja Vantaalta Helsinkiin liitettävän alueen suunnittelun lähtökohtia

– Lounais-Sipoosta Helsinkiä - Maaseudusta kaupunkia.

Sosiokulttuurinen selvitys liitosalueesta

– Liitosalueen rakennettu kulttuuriympäristö.

– Östersundom ja kauppa

– Östersundomin kaupunkipientalot. Luonnos

– Itämetron esiselvitys

– Majvikin metron esiselvitys

– Östersundomin pikaraitiotien esiselvitys

– Östersundomin metron ja pikaraitiotien esiselvitykset. Tiivistelmä

– Östersundomin yleiskaavan tie- ja pääkatuverkkoselvitys

– Östersundomin alueen liikenteen nykytilaselvitys

– Östersundomin yleiskaava-alueen joukkoliikenneselvitys. Luonnos.

– Östersundomin raidevaihtoehtojen vertailu

– Östersundomin katuliikennefilosofia osa 1

– Östersundomin yhteinen yleiskaava. Teknistaloudellinen selvitys. Luonnos

– Östersundomin lämmitysratkaisut

– Östersundomin osayleiskaava-alueen vesihuollon yleisjärjestely - vaihtoehdot

– Östersundomin osayleiskaava-alueen vesihuoltoverkoston kapasiteettiselvitys

– Aurinkosähkön mahdollisuudet Östersundomissa

– Rannikon laaksoista metsäylängölle - osayleiskaavatasoinen maisemaselvitys Östersundomin alueelta

– Hevostilaselvitys. Hevosten tulevaisuus Östersundomissa. Luonnos

– Liitosalueen eteläosan kasvillisuusselvitys

– Östersundomin osayleiskaavan kaupunkiekologinen ohjelma

– Sipoonkorpi ja Östersundom - suunnittelun lähtökohdat. Luonnos

– Östersundomin puroselvitys

– Östersundomin rakennemallien hiilijalanjäljen arviointi

– Majvikin maankäyttösuunnitelma

– Alustava luontoselvitys Sipoon Majvikin ja Granön osayleiskaava-alueelle

– Östersundomin yleiskaavan leikekirja



Kokousaika	21.3.2011 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

	Jäsenet	Henkilökohtaiset varajäsenet
Puheenjohtaja	Heta Välimäki	Harri Pirhonen
Varapuheenjohtaja	Heikki Karu	Paula Hiidenuhma-Valtonen
Jäsen	Juuso Marno	Teea Kemppinen
Jäsen	Arto Välikangas	Leila Kujanpää-Kyyhkynen
Jäsen	Seppo Lampela	-
Liikuntavirasto	Tarja Loikkanen-Jormakka	Anssi Rauramo
Hallintokeskus	Leena Mickwitz	Hannu Hyttinen
Helsingin urheilutoimittajat ry	Bror-Erik Wallenius	Riitta Närhi
Etelä-Suomen Liikunta ja Urheilu ry	Helena Tikkanen	Esko Viljanen
Suomen Työväen Urheiluliitto / Suur-Helsingin piiri ry	Tea Vikstedt	Heikki Virkkunen
Suomen Palloliitto ry:n Helsingin piiri ry	Markku Peltoniemi	Auli Vanhoja

	Jäsenet	Henkilökohtaiset varajäsenet
Puheenjohtaja	Heta Välimäki	Harri Pirhonen
Varapuheenjohtaja	Heikki Karu	Maj Bergroth
Jäsen	Juuso Marno	Anu Koskela
Jäsen	Arto Välikangas	Leila Kujanpää-Kyyhkynen
Jäsen	Seppo Lampela	Anna-Mili Tölkkö
Liikuntavirasto	Tarja Loikkanen-Jormakka	Anssi Rauramo
Hallintokeskus	Tarja Raivio	Leena Mickwitz
Helsingin urheilutoimittajat ry	Riitta Närhi	Ahti Pohjalainen (22.2.2010 lukien Bror-Erik Wallenius)
Etelä-Suomen Liikunta ja Urheilu ry	Helena Tikkanen	Esko Viljanen
Suomen Työväen Urheiluliitto / Suur-Helsingin piiri ry	Tea Vikstedt	Heikki Virkkunen
Suomen Palloliitto ry:n Helsingin piiri ry	Markku Peltoniemi	Auli Vanhoja
Helsingfors Krets inom NÅID / Finlands Svenska Idrott rf	Björn Federley
Suomen Paralympiakomitea ry	Antti Heikkinen	Sari Ollila

LIITTEET	Liite 1	AB Invest AS:n hakemus 26.11.2010
	Liite 2	Sijaintikartta
	Liite 3	Ote asemakaavakartasta
	Liite 4	Kiinteistölautakunnan muistio 8.2.2011
	Liite 5	Tontin varaaminen Jätkäsaaresta Ab Invest As:lle... - päätöshistoria