LAUSUNTO SISÄASIAINMINISTERIÖLLE JÄRJESTYSLAIN MUUTTAMISESTA

Khs 2010-2241

KJ Kaupunginhallitus päättänee antaa sisäasianministeriölle seuraavan lausunnon:

Sisäasiainministeriössä on valmisteltu esitys järjestyslain muuttamiseksi, joka koskee yleistä järjestyksen ja turvallisuutta vaarantavaa aggressiivista kerjäämistä ja leiriytymistä. Hallituksen järjestyslain muuttamista koskevan esitysluonnoksen perusteluissa on kuvattu seikkaperäisesti kerjäläisilmiötä ja sen kehittymistä Suomessa.

Kaupunginhallitus toteaa, että pian Euroopan Unionin vuoden 2007 laajentumisen jälkeen kerjäläiskysymys nousi esille Euroopan laajuisena ilmiönä ja myös Helsingissä. Kaupunki on viimeisen kolmen vuoden aikana tehnyt tiivistä yhteistyötä eri viranomaisten ja muiden toimijoiden kanssa ulkomailta tulleiden romanikerjäläisten tilanteen kartoittamiseksi ja parantamiseksi sekä ratkaisumallien etsimiseksi. Kyseessä on nyt jo pysyväksi muodostunut ilmiö, johon ratkaisumallien etsiminen on ensisijaisesti kansallisen tason ja EU-tasolla jäsenvaltioiden yhteinen tehtävä.

Kaupunginhallitus pitää hyvänä, että kerjäämisen yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaarantavia oheisilmiöitä ja voimassa olevan lainsäädännön tarkistamistarpeita on kartoitettu. Voimassa oleva lainsäädäntö ei ole riittävän selkeä aggressiivisen kerjäämisen ja leiriytymiseen liittyvien ongelmatilanteiden osalta ja järjestyslain muuttamista koskeva esitys on tältä osin perusteltu. Kaupunginhallitus suhtautuu myönteisesti järjestyslakiin esitettyihin muutoksiin.

Kaupunginhallitus katsoo, että samassa yhteydessä voitaisiin myös harkita läheisyysperiaatteen mukaisesti kunnanvaltuustojen toimivallan vahvistamista kansalaisten lähiturvallisuuteen ja yhteisen, julkisen tilan käyttöön liittyvissä asioissa. Monet lähiturvallisuuteen ja julkisten tilan käyttöä koskevat lieveilmiöt ovat viime aikoina voimistuneet ja kaikkia näihin paikallisiin erityisolosuhteisiin liittyviä ongelmatilanteita ei pystytä valtakunnallisesti lainsäädäntöteitse ottamaan huomioon tai lainsäädäntöteitse puuttuminen ei ole tarkoituksenmukaisin keino. Kunnanvaltuustojen toimivaltaa näin ollen syytä vahvistaa niin, että kunnat voisivat hyväksyä alueelleen tai kunnanosan alueelle kunnallisia sääntöjä, jotka tarvittaessa täydentävät järjestyslakia tai muuta lainsäädäntöä.

Pöytäkirjanote sisäasianministeriölle (Sisäasianministeriö, PL 26, 00023 VALTIONEUVOSTO) sekä sähköisesti tiedoksi poliisiosastolle (tiina.nuutinen@intermin.fi).

Lisätiedot:
Vallittu Anja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36046
Seppälä Johanna, johtava turvallisuuskoordinaattori, puhelin 310 79780

LIITE

Sisäasiainministeriön lausuntopyyntö 25.11.2010

ESITTELIJÄ Sisäasiainministeriön poliisiosasto on pyytänyt lausuntoa 25.11.2010 päivätyllä kirjeellään järjestyslain muuttamisesta (SM049:00/2010) 16.12.2010 mennessä. Määräaikaa on jatkettu 20.12.2011 saakka.

Järjestyslakiin ehdotetaan tehtäväksi ne lainsäädännölliset muutokset, jotka mahdollistavat puuttumisen yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaarantavaan luonteeltaan aggressiiviseen kerjäämiseen. Yleisen järjestyksen häiritseminen ja turvallisuuden vaarantaminen yleisellä paikalla olisi kiellettyä kerjäämällä tavalla, johon sisältyy suullisesti esitettyjä uhkauksia, koskemista tai tarttumista kiinni, henkilön tai kulkuneuvon liikkumisen estämistä, hyökkäävää, väkivaltaista tai muuta vastaavaa käyttäytymistä.

Lisäksi esityksessä ehdotetaan lisättäväksi järjestyslakiin leiriytymisen kielto. Leiriytyminen olisi taajamassa kiellettyä silloin kun se olisi yleistä järjestystä huomattavasti häiritsevää, terveyttä vaarantavaa taikka maanomistajalle tai haltijalle vähäistä suurempaa haittaa aiheuttavaa teltassa, ajoneuvossa, perävaunussa, hinattavassa laitteessa, aluksessa tai muussa asumuksessa. Lisäksi leiriytyminen olisi aina kiellettyä ilman omistajan tai haltijan suostumusta sellaisissa yleisessä käytössä olevissa paikoissa, joita ei ole leiriytymiseen tarkoitettu. Kiellettyä leiriytyminen olisi siten aina torilla, puistossa, uimarannalla, urheilukentällä, hautausmaalla ja muulla vastaavalla yleisön käyttämällä alueella ilman omistajan tai haltijan suostumusta. Poliisin kehotuksesta leiriytymiseen käytetyt välineet olisi viipymättä poistettava. Poliisilla olisi oikeus huolehtia leiriytymisvälineiden poistamisesta, jos sen poistamiseen velvollinen laiminlyö kehotuksen poistamisen.

Järjestyslakiin esitetyt muutokset perustuvat sisäasianministeriön kerjäämisen kieltämistä selvittäneen työryhmän esityksiin. Kerjäämisen kieltämistä selvittävä työryhmän loppuraportti (Sisäasianministeriön julkaisu 31/2010) on luettavissa sisäasianministeriön verkkosivuilla http://www.intermin.fi/intermin/biblio.nsf/A76D52A8F876DE07C22577B4001BCE18/$file/312010.pdf

Helsingissä kerjääminen on voimakkaasti kasvanut vuodesta 2007. Samalla kerjäläisten määrä on kasvanut. Vuonna 2008 Helsingissä arvioitiin olevan noin 40 – 50 kerjäläistä ja kesäkuussa 2010 tehdyn arvion mukaan Helsingissä heitä oli noin 220. Poliisilaitosten arvioiden mukaan ainakin osittain kerjääminen on muuttunut häiritsevämmäksi ja aggressiivisemmaksi kuin edellisinä vuosina. Tätä tukee kerjäämiseen liittyvien tehtäväilmoitusten lisääntyminen poliisissa. Kerjäämisen kieltämistä selvittävä työryhmän loppuraportissa todetaan, että kerjäämiseen liittyviä ilmoituksia (poliisille kuuluvat) tehtiin hätäkeskuksille vuosina 2007 ja 2008 noin 600 - 700 kappaletta vuodessa. Vuonna 2006 ilmoituksia oli noin 350 kappaletta. Vuonna 2009 ilmoituksia oli noin 800 kappaletta ja vuonna 2010 tammielokuun aikana noin 600 kappaletta. Näissä luvuissa ei ole eriteltynä Helsingin alueella tapahtuneiden ilmoitusten määrää mutta voidaan todeta kerjäämisen keskittyvän valtaosin Helsinkiin ja muutamiin muihin suurempiin kaupunkeihin.

Helsingin kaupunki keräsi edellä mainitun sisäasianministeriön työryhmän pyynnöstä tietoja kerjäämiseen liittyvästä kansalaispalautteesta, jota kaupunki vastaanotti aikavälillä 1.7. - 31.8.2010. Palaute kerättiin kesälomakuukausina, eikä kaupungilla ole ollut käytössään kattavaa asiakaspalautejärjestelmää. Tämän vuoksi saatu palaute on vain suuntaa antavaa. Kuitenkin suhteutettuna kaupungin hallintokuntiin tulleiden palautteiden kokonaismäärään, kerjäämiseen liittyvää asiakaspalautetta voidaan pitää merkittävänä (N=90). Keskeinen johtopäätös palautteista on se, että kerjäämiseen liittyvät palautteet ovat selvästi vähäisempiä, kuin kerjäämisen lieveilmiöihin liittyvät palautteet (luvaton leiriytyminen, roskaaminen, varastelu, epäsiisteys). Tältä osin tilanne on muuttunut. Aikaisemmin (2008 - 2009) pääosa kaupungille tulleesta palautteesta koski kerjäämistä eikä niinkään kerjäämiseen liittyviä lieveilmiöitä.

Kerjäämisen aggressiivisuuden lisäksi kerjäläisyyteen liittyvien oheisilmiöt ovat lisääntyneet Helsingissä. Kerjäämistä harjoittavat henkilöt ja heidän perheensä ovat perustaneet useita laittomia majoitusleirejä Helsingin kaupungin alueelle. Majoitusleirien turvallisuudessa on suuria puutteita ja majoitusleirit vaarantavat yleistä järjestystä ja turvallisuutta niiden lähialueilla. Järjestyslain nykyinen sääntely ei anna poliisille tarvittavia keinoja puuttua luvattomaan leiriytymiseen sekä toimia näin häiriöitä ennalta estävästi.

Kesällä 2010 kaupunkialueella tavattiin useita laittomia leirejä. Niiden poistamista voi vaatia maanomistajan puhevaltaa käyttävinä virastoina rakennusviraston katu- ja puisto-osasto, kiinteistövirasto sekä liikuntavirasto. Yleensä kaikissa tilanteissa leirien purkaminen on edellyttänyt virka-avun saamista Helsingin poliisilaitokselta. Käytäntö, jossa poliisi voi luvattomien leirien osalta antaa poistumiskehotuksen vasta maanomistajan pyynnöstä, on käytännössä hidas ja byrokraattinen. Tehdyt ehdotukset järjestyslakiin antavat nykyistä paremmat ja yksiselitteisemmät toimintavaltuudet poliisille toimia ennaltaehkäisevästi yleisen turvallisuuden ja järjestyksen turvaamiseksi.

Kerjäläisilmiö ja sen lieveilmiöt keskittyvät Suomessa Helsinkiin. Nykyisin kaupungeilla on vain vähän lainsäädännöllisiä toimintamahdollisuuksia ilmiön haittavaikutusten vähentämiseksi.