LAUSUNTO OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖLLE PERUSOPETUKSEN YLEISTEN VALTAKUNNALLISTEN TAVOITTEIDEN SEKÄ PERUSOPETUKSEN TUNTIJAON UUDISTAMISTA VALMISTELLEEN TYÖRYHMÄN EHDOTUKSISTA

Khs 2010-1208

SJ Kaupunginhallitus päättänee antaa opetus- ja kulttuuriministeriölle seuraavan lausunnon:

Yleistä Työryhmän ehdotus perustuu toimintaympäristön analyysiin, jossa otetaan huomioon globaalien kehitystrendien tuomat haasteet kansalliselle koulutusjärjestelmälle. Tulevaisuuden perusopetuksen uudistamisen tavoitteeksi asetetut päämäärät kuten sivistystehtävän syventäminen ja perusopetuksen eheys, osaamisen korkean tason turvaaminen, oppilaiden yksilöllisen ohjauksen ja tuen varmistaminen sekä perusopetuksen toteuttamisperiaatteiden selkeyttäminen ovat hyviä lähtökohtia perusopetuksen tuntijakouudistukselle.

Työryhmä on määrittänyt työnsä lähtökohdat kansalaisen taidoista käsin, joiksi on nimetty ajattelun, työskentelyn ja vuorovaikutuksen taidot, käden ja ilmaisun taidot sekä osallistumisen ja vaikuttamisen sekä itsetuntemuksen ja vastuullisuuden taidot.

Kaupunginhallitus pitää kannatettavana, että edellä mainitut periaatteet on esitetty määriteltäväksi asetuksella osaksi perusopetuksen yleisiä tavoitteita sekä siten liitettäväksi oppiainekokonaisuuksien ja oppiaineiden tavoitteisiin.

Työryhmä esittää oppiaineiden jakamista viiteen kokonaisuuteen:

(1.) kieli ja vuorovaikutus, (2.) matematiikka, (3.) ympäristö, luonnontieto ja teknologia, (4.) yksilö, yritys ja yhteiskunta sekä (5.) taide ja käsityö.

Kaupunginhallitus toteaa, työryhmän esitys on hyvä lähtökohta kohti eheytetympää opetusta. Opetussuunnitelman perusteissa olisikin huolehdittava siitä, että näiden kokonaisuuksien välille syntyy tiivis vuorovaikutus.

Opetustunnit

Oppilaiden perusopetuksen vähimmäistuntimäärää ehdotetaan korotettavaksi neljällä vuosiviikkotunnilla, mikä vastaa pääasiassa Helsingin nykyistä käytäntöä. Työryhmä esittää myös valinnaisten opintojen kasvattamista ja kieliohjelman tarjonnan laajentamista.

Kaupunginhallitus pitää ehdotuksia sinänsä kannatettavina, mutta esittää huolensa siitä, että työryhmä esittää oppiainekokonaisuuksien 1–5 yhteisten opintojen tuntimäärän laskemista nykyisestä tasosta ja osan tunneista siirtämistä valinnaiseksi aineeksi.

Kaupunginhallitus toteaa, että vaikka valinnaisuuden lisääminen on sinänsä perusteltua, voi kaikille yhteisten opintojen väheneminen oppiainekokonaisuuksissa (1.) kieli ja vuorovaikutus, (2.) matematiikka sekä (3.) ympäristö, luonnontieto ja teknologia, johtaa koulujen perusteettomaan erilaistumiseen ja oppilaiden eriarvoisuuden kasvuun kaikille yhteisten opintojen jäädessä aikaisempaa vähäisemmäksi.

Lisäksi kaupunginhallitus toteaa, että pakollisten kurssien muuttuminen valinnaisiksi voi luoda eriarvoisuutta erikokoista koulua käyvien oppilaiden kesken, koska suuremmilla kouluilla olisi paremmat mahdollisuudet tarjota valinnaisia kursseja.

Valinnaisuuden lisäämisellä on vaikutusta oppilaiden osaamisen tasoon perusopetuksen päättövaiheessa ja tätä kautta myös toisen asteen koulutukseen, erityisesti lukiopintojen tavoitetasoon ja sisältöihin. Yhteisten opintojen tuntimäärät edellä mainituissa opinnoissa tulisikin säilyttää riittävällä tasolla, jotta voidaan turvata tulevaisuuden monimuotoisessa ja kansainvälistyvässä yhteiskunnassa tarvittava osaaminen.

Ehdotetun valinnaisuuden lisäämisen vaikutukset tulisi jatkovalmistelussa tarkastella myös sukupuolten väliseen tasa-arvon ja koulutuksen segregaation (eriytyminen miesten ja naisten aloihin) kannalta. Matematiikan ja luonnontieteiden osalta on mahdollista, että entistä varhaisempi eriytyminen tyttöjen ja poikien välillä näiden aineiden opiskelussa voisi johtaa yhä suurempaan sukupuolivinoumaan.

Esityksessä vähennetään merkittävästi yläkoulun pakollisia biologian, maantiedon, kemian ja fysiikan kursseja. Tämä saattaisi vähentää näiden oppiaineiden opetussuunnitelmiin sisältyvän kestävän kehityksen näkökulman huomioimista opetuksessa.

Työryhmä esittää, että maahanmuuttajien oman äidinkielen opetusta varten hyväksytään yhtäläisen laadun varmistamiseksi oppimäärä, jota tulisi noudattaa sitovana täydentävänä opetuksena. Työryhmä esittää lisäksi, että arvosana otettaisiin huomioon yhteishaussa jatko-opintoihin.

Ongelmana on, että oman äidinkielen opetuksen ja arvioinnin tasalaatuisuuden ja vertailukelpoisuuden turvaaminen eri kielien välillä on vaikeaa. Oman äidinkielen opettajien osaaminen ja koulutustaso on erittäin heterogeeninen. Esimerkiksi Helsingissä opetetaan yli 40 eri äidinkielellä. Suuri osa opettajista on muodollisesti epäpäteviä eikä kaikkiin nykyisin opetettaviin äidinkieliin ole edes mahdollisuutta hankkia pätevyyttä Suomessa.

Tämän vuoksi kaupunginhallituksen mielestä oman äidinkielen arvosanaa ei tulisi ottaa huomioon perusopetuksen jälkeisessä yhteishaussa.

Oman äidinkielen arvosana pitäisi ottaa huomioon vain, jos ao. oppiaineessa voidaan Suomessa hankkia muodollinen pätevyys ja siihen on laadittu valtakunnallinen opetussuunnitelma. Kielen tulisi olla myös toisen asteen koulutuksen kieliohjelmassa, jotta sillä olisi merkitystä toisen asteen opinnoissa etenemisessä.

Lisäksi kaupunginhallitus esittää selvitettäväksi, olisiko oman uskonnon opetus ja elämänkatsomustieto mahdollista muuttaa oppilaille vaihtoehtoisiksi oppiaineiksi riippumatta siitä, kuuluuko oppilas johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan. Tällä hetkellä oppilas ei voi valita huoltajan pyynnöstä elämänkatsomustietoa, mikäli hänen oman uskontonsa opetusta järjestetään. Sen sijaan uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumaton oppilas voi huoltajan pyynnöstä osallistua sellaisen uskonnon opetukseen, joka oppilaan saaman kasvatuksen ja kulttuuritaustan perusteella vastaa hänen uskonnollista katsomustaan.

Oppiaineet

Työryhmä esittää kahta uutta oppilainetta peruskouluun: etiikka ja draama.

Kaupunginhallitus toteaa, että etiikan lisääminen omana oppiaineena siten, että samalla uskonnon ja elämänkatsomuksen tunteja vähennetään, on hyvä lisäys. Draama omana pakollisena oppiaineena ei ole välttämätön, koska sille esitetyt sisällöt voidaan saavuttaa muiden oppiaineiden sisältöjä tarkistamalla ja opetusmenetelmiä kehittämällä. Draaman sisällyttäminen opetusmenetelmiin olisi luontevaa mm. äidinkielessä, liikunnassa ja taideaineissa. Draamaa voidaan tarjota omana oppiaineena osana valinnaisia opintoja.

Kielten opinnot ja ryhmäkokojen vähimmäismäärät eri oppiaineissa

Työryhmä ehdottaa kielenopetuksen varhentamista siten, että A-1 kielen opetus alkaisi 2. vuosiluokalla. Ongelmana on, että samalla vähennetään kielten pakollisten tuntien määrää, joten 2. ja 3. vuosiluokalla opetusta voitaisiin tarjota vain yksi tunti viikossa. Oppilaan kielen oppimisen kannalta yksi vuosiviikkotunti kielten opetusta ei ole riittävä.

Työryhmä esittää kielenopetuksen ryhmäkoon vähimmäismäärän säätämistä 10 oppilaaseen perusopetuslakiin. Näin tiukkaan säätelyyn ei pitäisi mennä edes Helsingin kannalta, koska kuntien ja koulujen tilanteet vaihtelevat eri puolilla maata. Kaupunginhallituksen mielestä ryhmäkokojen määrittely tulee säilyttää koulutuksen järjestäjän päätöksinä.

Kaupunginhallitus pitää kannatettavana esitystä uskonnon ja elämänkatsomustiedon järjestämisvelvoitteen synnyttävän oppilasmäärän nostamiseen nykyisestä kolmesta kymmeneen. Uskonnon opetuksessa ryhmäkoon määrittely valtakunnallisella tasolla on perusteltua. Oppilaan oman uskonnon ryhmien määrä on kasvanut. Kun ao. uskonnon opetukseen osallistuu vain muutama oppilas kunnan eri kouluista, opetuksen järjestäminen oppilaan koulupäivän aikana on erittäin haasteellista ja usein myös oppilaan koulupäivää pirstovaa.

Esitetyillä ryhmäkoon muutoksilla ei sinänsä ole suurta vaikutusta Helsingin kaupungin kielenopetuksen tarjontaan tai uskonnonopetuksen järjestämisvelvoitteeseen, mutta paikallisen harkinnan ja jouston sisällyttäminen on tärkeää.

Valinnaiset opinnot

Työryhmä esittää valinnaisten opintojen lisäämistä, mikä on kaupunginhallituksen mielestä sinänsä kannatettavaa. Valinnaisten opintojen määrittelyssä kunnalla tulee kuitenkin olla esitystä laajempi päätösvalta valinnaisten opintojen toteuttamisessa. Esityksessä valinnaiset opinnot sidotaan liian vahvasti tiettyihin oppiainekokonaisuuksiin ja sitä kautta tiettyihin aineisiin.

Kaupunginhallitus pitää tärkeänä, että valinnaisopintoja voidaan muodostaa oppiainekokonaisuuksien välisiksi ja toteuttaa paikallisella tasolla, jolloin myös kouluilla ja niiden oppilaskunnilla olisi mahdollisuus vaikuttaa aiheisiin ja sisältöihin. Myös koulun omat painotukset voitaisiin paremmin tuoda valinnaisuuksissa esille.

Muiden kuin oppivelvollisten perusopetus

Esityksessä on hyvin oivallettu aikuisten perusopetuksessa nykyään ja tulevaisuudessa olevan opiskelijajoukon monimuotoisuus (kieli-, kulttuuri-, maailmankatsomus-, kokemus- ja opiskelutaustat). Tämän perusteella tehty esitys muiden kuin oppivelvollisten perusopetuksen tuntijaoksi sekä erityisiksi tavoitteiksi on kaupunginhallituksen mielestä kannatettava. Esitys tuntijaoksi mahdollistaa nykyistä joustavamman kieliohjelman, mikä on tärkeää, kun kyseessä ovat opiskelijat, joilla on hyvin vaihteleva kielitausta.

Kaupunginhallituksen mielestä esitys etiikan tuomiseksi kaikille yhteiseksi oppiaineeksi uskonnon ja elämänkatsomustiedon rinnalle on kannatettava.

Myös oppilaanohjauksen määritteleminen kaikille pakolliseksi oppiaineeksi on kannatettavaa, kun ottaa huomioon opiskelijoiden tarpeet. Oppiaineen nimi voisi olla opinto-ohjaus, koska kyseessä ovat aikuisopiskelijat. Lisäksi olisi perustellumpaa puhua opiskelijasta kuin oppilaasta, kun puhutaan muista kuin oppivelvollisista.

Lopuksi Työryhmä korostaa, että perusopetuksen tavoitteiden toteuttaminen edellyttää valtakunnallista kokonaisvaltaista kehittämisotetta. Lisäksi muistiossa todetaan, että vieraiden kielten ja toisen kotimaisen kielenopiskelun ja valinnaisuuden tasa-arvoista ja yhdenvertaista toteuttamista vahvistetaan kansallista ohjausta vahvistamalla.

Kaupunginhallitus toteaa, että nykyistä tiukempaan valtakunnalliseen säätelyyn siirtyminen ei ole perusteltua. Koulutuksen järjestäjillä tulee säilyä päätöksentekovalta ja -vastuu nykyisellä tasolla. Tämä motivoi opetusviranomaisia ja opetushenkilökuntaa sitoutumaan opetuksen kehittämiseen ja suunnittelutyöhön. On myös huolehdittava siitä, että vähimmäistuntimäärän kasvattaminen ja kielitarjonnan lisäämisestä aiheutuvat kustannukset korvataan kunnille täysimääräisenä.

Koulutuksen ja opettajien osaamisen kehittäminen muistiossa esitetyillä tavoilla on mahdollista toteuttaa mm. informaatio-ohjausta kehittämällä ja opetushenkilöstön täydennyskoulutuksesta resursoimalla.

Pöytäkirjanote opetus- ja kulttuuriministeriölle sekä opetuslautakunnalle.

Lisätiedot:
Hyttinen Hannu, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36683

LIITE

Lausunto opetus- ja kulttuuriministeriölle perusopetuksen... Päätöshistoria

ESITTELIJÄ Opetus- ja kulttuuriministeriö on pyytänyt kaupunginhallitukselta lausuntoa perusopetuksen yleisiä tavoitteita ja tuntijakoa pohtineen työryhmän ehdotuksista. Asiassa on pyydetty opetuslautakunnan lausunto, joka sisältyy liitteenä olevaan päätöshistoriaan. Opetuslautakunnan kokouksessa suoritettiin neljä äänestystä, joista yksi muutosehdotus hylättiin ja kolme muuta hyväksyttiin.

Lausunto on opetuslautakunnan esityksen mukainen lukuun ottamatta lautakunnassa äänestetyn uskonnon ja elämäkatsomustiedon opetuksen vaihtoehtoisuutta koskevalta osin, jonka kohdalla esittelijä poikkeaa lautakunnan äänestystuloksen mukaisesta ehdotuksesta ja esittää asian lisäselvittämistä.

Liitteenä on työryhmän esityksen yhteenveto ja tiivistelmä. Esitys kokonaisuudessaan on luettavissa opetus- ja kulttuuriministeriön internetsivuilta osoitteesta www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2010/perusopetuksen tuntijako.html.

KIINTEISTÖ OY HELSINGIN NÄKINKUJA 1:N POIKKEAMISHAKEMUS

Khs 2010-1350

KAJ Kaupunginhallitus päättänee suostua hakemukseen päätöksen nro 2010-1350/526 mukaisena.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee todeta, että asuinkerrostalo tulee toteuttaa vuokratalona ja asunnot tulee suunnitella niin, että asuntojen yhdistäminen on myöhemmin mahdollista. Lisäksi Hämeentien puoleiset asuntoparvekkeet tulee lasittaa tai toteuttaa ranskalaisina parvekkeina, ja vesikaton yläpuolelle tulevien rakennusosien suunnitteluun tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Pöytäkirjanote Saalem-Lähetys r.y.:lle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITTEET	Liite 1	Poikkeamispäätösluonnos (Kallion tontti 295/6)
	Liite 2	Ympäristökartta (Kallion tontti 295/6)
	Liite 3	Asemapiirros (Kallion tontti 295/6)
	Liite 4	Havainnekuva: kuvia kaupunkiympäristöstä (28.6.2010)
	Liite 5	Kaupunkikuvaneuvottelukunta 21.4.2010 ja 26.5.2010
	Liite 6	Kiinteistö Oy Helsingin Näkinkuja 1:n poikkeamishakemus - päätöshistoria

ESITTELIJÄ Kiinteistö Oy Helsingin Näkinkuja 1 pyytää (9.4.2010) poikkeamislupaa 11. kaupunginosan (Kallio) korttelin nro 295 tontille nro 6 (Näkinkuja 1) asuinkerrostalon (2 725 k-m²) rakentamiseksi.

Haettu toimenpide poikkeaa kaavoitusperiaatteista siten, että:

- asuntojen keskikokoa pienennetään,

- eri käyttötarkoitusten välistä kerrosalajakaumaa muutetaan,

- ylitetään rakennusalan raja 5. ja 6. kerroksessa sekä pihasivulla,

- ulotetaan asuinhuoneistot viherhuonevyöhykkeelle, ja

- vesikaton yläpuolelle rakennetaan vähäisiä rakennelmia, jotka ylittävät vesikaton ylimmän kohdan korkeusaseman.

Hakija perustelee hakemustaan sillä, että:

- kohteeseen rakennetaan vuokra-asuntoja,

- liiketilalle vaadittua kerrosalaa ei pystytä hyödyntämään ja rakennuksen kokonaiskerrosala ei ylity,

- arkkitehtoninen ratkaisu ja uudet lämmöneristysmääräykset johtavat rakennusalan rajojen ylityksiin,

- viherhuoneet korvataan erkkereillä, jotka parantavat asuntojen yksityisyyttä, ja

- vesikaton ylimmän kohdan ylitykset ovat vähäisiä ja tarkoituksenmukaisia.

./. Ympäristökartta ja asemapiirros ovat liitteinä 2 ja 3.

Haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

./. Kaupunkisuunnitteluvirasto on 6.7.2010 antanut asiassa lausunnon (Liite 6 – päätöshistoria).

Selostus Alueella on voimassa 26.3.2008 hyväksytty asemakaava nro 11712. Asemakaavan mukaan tontti on asuinkerrostalojen korttelialuetta (AK). Tontin rakennusoikeus on 2 425 k-m². Tontilla on rakennusala 4–6-ker-roksiselle rakennukselle, jonka vesikaton ylimmän kohdan korkeusasemat ovat +17.0 (4-kerroksinen) ja +22.8 (6-kerroksinen osa). 6-kerroksisen rakennusalan lounaisosalle saa rakentaa ainoastaan viherhuoneita ja parvekkeita (vh). Tontin lounaisosa on merkitty istutettavaksi alueen osaksi, joka tulee tehdä ulko-oleskelua varten ja rakentaa korkeatasoisesti. Tontin alla on maanalainen tila, johon saa sijoittaa enintään 300 m² liiketiloja (ma-1). Asuntojen keskipinta-alan tulee olla vähintään 75 m².

Tontti rajautuu kaakosta vuonna 1977 valmistuneeseen Saalem-Lähe-tys r.y.:n rukoushuoneena käyttämään rakennukseen. Tontti rajautuu pohjoisesta naapuritontilla sijaitsevaan aukiomaiseen tontin osaan, joka on rakennettava materiaaleiltaan ja yksityiskohdiltaan korkeatasoisesti (au). Lounaasta tontti rajautuu asuinrakennusta sekä liike- ja toimistorakennusta palvelevaan yhteiskäyttöiseen korttelialueeseen (AH), jonka maanalaisen autosäilytyspaikan (maa) kansi on merkitty leikki- ja oleskelualueeksi (le). Pysäköintitilaan ajetaan asuinrakennuksen lävitse. Autopaikkoja on rakennettava asunnoille 1 ap/125 k-m², liike- ja toimistotiloille 1 ap/350 k-m² ja myymälöille 1 ap/150 k-m².

Tontilta puretaan Kurt Simbergin suunnittelema vuonna 1969 valmistunut liike- ja kokoontumistila Svenska gården.

Hakijan tarkoituksena on rakentaa 4–6 -kerroksinen vuokra-asuinrakennus, jonka maantasokerrokseen tulee myymälätiloja. Asuntojen keskipinta-alaksi on suunniteltu 54,7 m². Osa asunnoista on myöhemmin yhdistettävissä, jolloin keskipinta-alaksi muodostuu 75,6 m². Pihakannen alla olevaa liiketilaa rakennetaan 60,5 k-m² vähemmän kuin asemakaavassa on sallittu. Vastaavasti muu rakennusoikeus ylittyy 60,5 k-m². Arkkitehtonisen ratkaisun ja uusien lämmöneristysmääräysten vuoksi rakennusalan rajoja ylitetään pihasivulla 350 mm sekä tämän lisäksi 5. ja 6. kerroksessa noin 5 metriä Hämeentien puoleisessa päädyssä ja vähäisissä määrin porrashuoneen kohdalla. Lisäksi hakijan tarkoituksena on korvata asemakaavan mukaiset viherhuoneet viistetyillä erkkereillä, joiden avulla suojataan näkymä toimistotalosta asuinhuoneisiin. 5. kerroksessa vesikaton yläpuolelle rakennetaan yläkerrosten asunnoille ulkopuolinen sivukäytävä, jonka kaide nousee vesikaton yläpuolelle. Lisäksi hissikuilun ylätila ja ilmastoinnin vaatimat laitteet nousevat vähäisissä määrin vesikaton yläpuolelle. Pääasiallinen julkisivumateriaali on asemakaavan mukaisesti muurattu punatiili. Lisäksi rakennuksen yläosassa käytetään esipatinoitua kuparipeltiä. Autopaikat sijoitetaan asemakaavan mukaisesti AH-tontille.

Haettu toimenpide poikkeaa asemakaavasta asuntojen keskipinta-alan, kerrosalajakauman, rakennusalan, viherhuoneiden ja vesikaton yläpuolisten rakenteiden suhteen.

Saadut lausunnot Hanketta on käsitelty rakennusvalvontaviraston kaupunkikuvaneuvottelukunnassa kahdesti 21.4. ja 26.5.2010. Suunnitelmaa on muutettu lausuntojen johdosta seuraavasti: Uudisrakennuksen katujulkisivuja sekä rakennuksen liittymistä viereiseen rukoushuoneeseen on muutettu. Lisäksi asukkaiden yhteistilojen sijoitusta on muutettu siten, että tilat saavat luonnonvaloa. Samoin piha-aluetta on muutettu siten, että siellä ei ole enää pysäköintialueen mahdollistavaa suurta kenttää. Lisäksi pienten asuntojen tilajakoa on kehitetty ja yhdistettävyyttä tutkittu. Hämeentien puoleisen aukion suuntaan näkyvien kahden vierekkäisen, korkeamman rakennuksen osan välinen kapea tila on poistettu ja uudisrakennuksen ylimmät kerrokset ulotettu toimistorakennukseen saakka. Hämeentien puoleiselle julkisivulle on lisätty n. 60 cm syvät parvekkeet.

Lisäksi kaupunkikuvaneuvottelukunta on todennut mm. seuraavaa: Nyt esitetty uudisrakennus sijaitsee kaupunkirakenteessa keskeisellä paikalla ja sillä on potentiaalia muodostua laadukkaaksi kaupunkitaloksi. Lisäksi rakennuksella on iso piha, joten asunnot voisivat olla suurempia. Esimerkiksi yhden yksikön jättäminen pois asuntorivistöstä voisi helpottaa suunnittelua. Parvekelasitukset tulee suunnitella jo rakennuslupavaiheessa. Lisäksi Hämeentien puoleinen etuaukio tulee suunnitella huolella, pinnoiltaan ja lajikkeiltaan laadukkaaksi. Aukiolle sopisi myös pieni taideteos.

Osallisten kuuleminen Selvitys naapureiden kuulemisesta sekä naapureiden suostumukset on liitetty hakemusasiakirjoihin. Laajempi kuuleminen ei ole tarpeen, koska poikkeamisella ei ole vaikutuksia laajemmalle.

Saalem-Lähetys r.y. huomauttaa 27.4.2010, että yhdistyksen tiloissa harjoitetaan usein konserttitoimintaa ja sen aiheuttama melu- ja runkoäänihaitta tulee tiedostaa naapuritaloa suunniteltaessa.

Esittelijän ehdotus Keskipinta-alavaatimus asetettiin asemakaavassa erittelemättä erikseen vuokra- ja omistustuotantoa, mikä sittemmin on osoittautunut vaikeasti sovellettavaksi. Uudemmissa asemakaavoissa keskipinta-ala-vaatimus on kohdennettu vain omistusasuntotuotantoa koskevaksi. Keskipinta-alasta voidaan poiketa, mikäli rakennettava asuinkerrostalo toteutetaan vuokratalona ja asunnot ovat myöhemmin yhdistettävissä asuntojen keskikoon kasvattamistavoitteen mukaisesti. Koska alueella on hyvin paljon pieniä vuokra-asuntoja, tulee asuntojen kokoa kuitenkin kasvattaa esimerkiksi kaupunkikuvaneuvottelukunnan lausunnon 21.4.2010 mukaisesti. Vähäinen poikkeaminen liiketilojen määrässä on hyväksyttävissä, sillä muodostuvat liiketilat ovat tarkoituksenmukaisia ja rakennuksen kokonaiskerrosala ei ylity.

Rakennusalojen ylittäminen ja joidenkin rakennusosien nouseminen vesikaton yläpuolelle hakemuksessa esitetyllä tavalla ovat vähäisiä muutoksia. Viherhuoneiden korvaaminen erkkereillä on hyväksyttävä muutos, sillä viistot ulkoseinän umpiosat parantavat asuntojen yksityisyyttä suhteessa viereiseen toimistorakennukseen. Hämeentien liikennemelun ja päästöjen takia tulee Hämeentien puoleiset kapeat parvekkeet laittaa tai toteuttaa ranskalaisina parvekkeina. Lisäksi vesikaton yläpuolelle tulevien rakennusosien suunnitteluun on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Poikkeamisen erityinen syy on tontin tarkoituksenmukainen rakentaminen.

Haettu toimenpide ei aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle taikka alueiden käytön muulle järjestämiselle, eikä vaikeuta luonnonsuojelun taikka rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Haettu toimenpide ei myöskään johda vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen eikä muutoin aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia.

Esittelijä puoltaa hakemusta seuraavin ehdoin:

- asuinkerrostalo toteutetaan vuokratalona ja asunnot ovat myöhemmin yhdistettävissä,

- Hämeentien puoleiset asuntoparvekkeet lasitetaan tai toteutetaan ranskalaisina parvekkeina, ja

- vesikaton yläpuolelle tulevien rakennusosien suunnitteluun kiinnitetään erityistä huomiota.

LAUSUNTO HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDELLE KAUPUNGINVALTUUSTON PÄÄTÖKSESTÄ TEHDYISTÄ VALITUKSISTA GUNILLANKALLION ASEMAKAAVA-ASIASSA (NRO 11888)

Khs 2009-1520

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa asiasta Helsingin hallinto-oikeudelle seuraavan lausunnon:

Kaupunginvaltuusto on 5.5.2010 hyväksynyt 49. kaupunginosan (Laajasalo, Tahvonlahti, Yliskylä, Hevossalmi) kortteleiden nro 49047, 49074 ja 49090 osien sekä puistoalueen asemakaavan ja korttelin nro 49074 tontin nro 2, korttelin nro 49075 tontin nro 3 ja korttelin nro 49079 tontin nro 1 sekä puisto-, vesi-, urheilu- ja katualueiden ja venesataman (muodostuvat uudet korttelit 49045–49048, 49090 ja osa korttelista 48075) asemakaavan muutoksen kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston 23.4.2009 päivätyn ja 21.1.2010 ja 27.1.2010 muutetun piirustuksen nro 11888 mukaisena.

Kaupunginvaltuuston päätöksestä on tehty neljä valitusta Helsingin hallinto-oikeuteen.

Valitusten keskeinen sisältö

Laajasalo-Degerö Seura ry, Laajasalon pienkiinteistöyhdistys ry, Maija Wilksman ja Marja-Liisa Laakkonen ovat hakeneet Helsingin hallinto-oikeudelta muutosta kaupunginvaltuuston päätökseen.

Laajasalo-Degerö Seura ry on vaatinut kaupunginvaltuuston päätöksen kumoamista. Vaatimuksen keskeiset perustelut ovat:

Alueen kaavoittaminen suoraan asemakaavalla ei ole aloitetun ja kesken olevan osayleiskaavaprosessin mukaista eikä mahdollista lain ja Yleiskaava 2002:n vaatimaa koko vaikutusalueen kokonaisvaltaista tarkastelua. Asemakaava-alueen erottaminen osayleiskaava-alueesta kesken prosessin aiheuttaa hallitsemattomia tilanteita, jotka eivät ole lain mukaisia.

Kuntalaisten osallistuminen kaavaprosessiin ei ole ollut mahdollista sekavan tiedottamisen johdosta.

Asemakaavassa esitetään rakentamista maakuntakaavan mukaisille viheralueille, joten maakuntakaavan rajauksia ei ole noudatettu. Maakuntakaavan mukainen tärkeä Stansvik–Tullisaari-vihervyöhyke kaventuu alle puoleen. Muutos on oleellinen ja olisi vaatinut maakuntakaavan muuttamista. Vyöhyke muuttuu niin kapeaksi, ettei sillä toteudu maakuntakaavan vihervyöhykkeeseen kohdistuvat kaavamääräykset. Asemakaavassa rakentaminen on suurimmaksi osaksi myös Yleiskaava 2002:n rajausten mukaisella viheralueella. Asemakaavaehdotus on maakuntakaavan ja yleiskaavan vastainen.

Vihervyöhykkeen kaventuminen tuottaisi kohtuutonta haittaa virkistykselle, kasvustolle ja eläimistölle. Alueen luontoselvitykset ovat puutteellisia.

Laajasalon pienkiinteistöyhdistys ry vaatii kaupunginvaltuuston päätöksen kumoamista. Vaatimuksen keskeiset perustelut ovat:

Esitetty asemakaavahanke on vastoin Yleiskaava 2002:ta ja vastoin alueelle laadittavaa osayleiskaavaa. Maankäyttösuunnitelma ei ole maankäyttö- ja rakennuslain mukainen kaavamuoto. Koska Yleiskaava 2002:ssa ei ole sidottu rakentamisen rajoja, vaan sen ilmoitettiin tapahtuvan osayleiskaavassa, on maakuntakaava alueen kaavoitusta ohjaava kaava. MRL 32 §:n momentin mukaan maakuntakaava ohjaa asemakaavan laatimista kaavaa muutettaessa.

Maakuntakaavassa tai Yleiskaava 2002:ssa virkistysalueeksi merkityille alueille ei saa rakentaa.

Gunillankallion rakentaminen tuhoaa yhtenäisen vilkkaasti käytetyn, asemakaavoitetun virkistysalueen. Alue on ns. hiljaista aluetta. Helsinki on sitoutunut hiljaisten alueiden säilyttämiseen EU:n ja ympäristöministeriön määräysten mukaisesti. Alueen muuttaminen rakennusmaaksi ei ole mahdollista.

Maija Wilksman vaatii kaupunginvaltuuston päätöksen kumoamista. Vaatimuksen keskeiset perustelut ovat:

Yleiskaava 2002:ssa Tahvonlahden linturuovikko on merkitty arvokkaaksi lintualueeksi. Gunillankallion asemakaavassa Tahvonlahden linturuovikko on merkitty ruopattavaksi. Linturuovikko on suojannut öljysatamasta ja Koirasaarentieltä tulevalta melusta. Avoin vesiyhteys kantaa melua. Tämä tulee huomioida asemakaavassa.

Asemakaava ei kunnioita ylempiä kaavoja. Asemakaava on tehty puutteellisilla selvityksillä.

Tahvonlahden pohjukasta ei ole tehty riittäviä luontoselvityksiä. Ihmisiin kohdistuva selvitys (IVA) on tekemättä. Ympäristön arviointimenettelyssä (YVA) tulisi tarkastella hankkeen välittömiä ja välillisiä vaikutuksia ja tehdä toteuttamisvaihtoehtoja.

Marja-Liisa Laakkonen on vaatinut kaupunginvaltuuston päätöksen kumoamista. Vaatimuksen keskeiset perustelut ovat:

Asemakaava on vastoin valtakunnallisia maankäyttötavoitteita, vastoin maakuntakaavaa ja vastoin yleiskaavaa. Asemakaavan vireille tulosta on ilmoitettu liian myöhään. Asemakaava-alueen rajauksia on vireille tulon jälkeen ei-kaavallisin perustein muutettu. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma on puutteellinen. Perus- ja vaikutusselvitykset eivät ole riittäviä. Vuorovaikutus on puutteellinen. Asemakaavalle asetetut sisältövaatimukset eivät täyty. Asemakaava aiheuttaa alueen nykyisten asukkaiden elinympäristön merkityksellistä heikkenemistä.

Maakuntakaavassa alue on virkistysaluetta. Yleiskaavassa asemakaavamuutosalue kuuluu suunnittelualueeseen. Yleiskaavakartalla ei ollut tarkoitus määrätä maankäytön sijainteja tai rajauksia, vaan oli tarkoitus, että ne määrättäisiin myöhemmin osayleiskaavassa. Yleiskaavakartan maankäytön rajauksia ei voi pitää ohjeena asemakaavaa laadittaessa. Kaupunki on käyttänyt hyviä joukkoliikenneyhteyksiä syynä rakentaa alue tehokkaasti. Näitä yhteyksiä ei ilmeisesti tule.

Maankäyttösuunnitelma ei voi olla ohjeena asemakaavoituksessa. Maankäyttösuunnitelma ei noudata yleiskaavan rajoja eikä sen mitoitusta. Mitoitus on väärä ja Gunillankallio kuuluu Yliskylään. Yliskylään oli yleiskaavassa suunniteltu rakentamista 26 000 k-m². Yliskylässä yleiskaavatavoite ylitetään jo ilman Gunillankallion rakentamista.

Asemakaavan vireille tulosta on ilmoitettu liian myöhään. Kaavoitus aloitettiin tosiasiallisesti vuonna 2002, mutta vireille tulosta ilmoitettiin vasta 2008.

Osallistumis- ja arviointisuunnitelma on liian suppea.

Asemakaavanmuutoksen yhteydessä ei ole pidetty viranomaisneuvotteluja eikä pyydetty lausuntoja.

Valittaja sai nähtäväkseen asemakaavaehdotuksen selostuksen liian myöhään. Meluselvitys laadittiin liian myöhään.

Reiherintie 1:n asukkaat ovat osallisia ja heille olisi pitänyt lähettää tieto suunnittelun etenemisestä sekä osallistumismahdollisuuksista. Pelkkä toive, että isännöitsijä toimittaa tiedon osakkaille ja asukkaille ei ole riittävä.

Talojen suurin sallittu korkeus olisi tullut esittää asemakaavassa.

Meluselvitykset ovat puutteelliset. Meluntorjuntaa ei ole suunniteltu koko suunnittelualueelle. Erityisesti melun leviämistä hiljaisiksi alueiksi todetuille virkistysalueille ei ole esitetty. Reiherintie 1:n meluntorjunta kaavassa ei ole riittävä. Selvitykset vaikutuksista virkistysalueisiin ja luonnonympäristöön ovat puutteelliset.

Asemakaavamuutoksen puistoalueet eivät ole riittävän kestäviä, suuria tai laadukkaita. Asemakaavamuutos ei turvaa virkistyskäyttöedellytysten säilymistä. Joukkoliikenneyhteys tulisi olla valmis ennen uusien alueiden rakentamista. Asemakaavamuutoksessa ei ole määritelty katualueiden käytöstä. Pikaraitiotien yhteyttä ei ole merkitty maanalaisena.

Julkisenliikenteenväylä. Reiherintie 1 jää liikenneväylien rajaamaksi. Joukkoliikenneväylästä aiheutuu asukkaille kohtuutonta haittaa, jos Reiherintie 1:n ja Reiherintie 13:n väliin rakennetaan raitiotie.

Pysäköintipaikkamääräys on kohtuuton ja laiton. Mahdollisuus inva-paikkojen sijoittamiseen sisäänkäyntien lähelle olisi tullut säilyttää.

Vastine esitettyihin väitteisiin

Kaupunginhallitus viittaa asiassa kaupunginvaltuuston pöytäkirjan 5.5.2010 liitteenä oleviin päätöksen perusteluihin ja toteaa, että valitukset tulisi hylätä ja jättää osin tutkimatta jäljempänä mainituin perustein.

Valitusten laillisuus ja valitusosoitus

Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 188 §:n mukaan valtuuston päätöksestä valitetaan hallinto-oikeuteen siten kuin kuntalaissa säädetään, eli 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Asianosaiset saavat päätöksestä tiedon silloin, kun päätös asetetaan yleisesti nähtäville. Päätös on asetettu yleisesti nähtäville 14.5.2010. Valitukset on toimitettu hallinto-oikeudelle 14.6.2010. Valitukset on siten tehty määräajassa ja oikealle viranomaiselle. Valittajilla on asiassa valitusoikeus.

Yleistä kaavoitustilanteesta

Gunillankallion alueella on voimassa Helsingin yleiskaava 2002. Kaupunkisuunnittelulautakunta on 28.2.2008 hyväksynyt aluetta koskevan maankäyttösuunnitelman. Maankäyttösuunnitelman alueen erottaminen Kruunuvuorenrannan osayleiskaava-alueesta (hyväksytty kaupunginvaltuustossa 10.12.2008) esitettiin osayleiskaavan suunnitteluohjelmassa, jonka kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi 2.6.2005. Kaupunginvaltuusto on 5.5.2010 hyväksynyt Kruunuvuorenrannan ja Gunillankallion asemakaavan ja asemakaavan muutoksen. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on tehnyt kaavasta MRL:n 195 §:n mukaisen oikaisukehotuksen. Ympäristökeskus vaatii asemakaavaa oikaistavaksi siten, että kaavamääräykseen lisätään vaatimus Koirasaarentien ja Gunillantien varressa sijaitsevien asuinkorttelien kadunpuoleisten parvekkeiden lasittamisesta. Kaupunkisuunnitteluvirasto on 7.7.2010 esittänyt kaupunginhallitukselle, että Gunillankallion asemakaavaa ja asemakaavan muutosta täydennetään oikaisukehotuksen mukaisesti. Asemakaava on tarkoitus esitellä kaupunginvaltuustolle 22.9.2010.

Kesken oleva osayleiskaavaprosessi, asemakaava-alueen erottaminen

osayleiskaavasta, Yleiskaava 2002:n vaatima koko vaikutusalueen

kokonaisvaltainen tarkastelu

Gunillankallion alueella on voimassa Helsingin yleiskaava 2002. Yleiskaavassa on Kruunuvuorenrantaa koskeva merkintä: "Yleiskaava osoittaa suunnittelualueen maankäyttömuodot ja niiden väliset suhteet. Niiden sijainti ja rajaukset ratkaistaan yksityiskohtaisella kaavoituksella". Yksityiskohtainen kaavoitus voi tarkoittaa joko osayleiskaavaa tai asemakaavaa. Mainittu merkintä mahdollistaa siten aluerajausten tarkistukset asemakaavassa.

Kruunuvuorenrannan suunnittelualue (noin 200 ha:n maa-ala) on jaettu kahteen osaan: osayleiskaava-alueeseen ja Laajasalon rakennettuihin alueisiin liittyvään maankäyttösuunnitelma-alueeseen. Kaupunkisuunnittelulautakunta on 28.2.2008 hyväksynyt aluetta koskevan maankäyttösuunnitelman. Maankäyttösuunnitelman alueen erottaminen osayleiskaava-alueesta esitettiin osayleiskaavan suunnitteluohjelmassa, jonka kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi 2.6.2005. Suunnitteluohjelmassa on todettu: ”Maankäyttösuunnitelman alue käsittää Koirasaarentien molemmin puolin sijaitsevat alueet, joiden rakentamisaikatauluun öljysataman alasajo ei vaikuta. Näille alueille voidaan laatia asemakaavat suoraan Yleiskaava 2002:n ja maankäyttösuunnitelman pohjalta.” Lautakunta merkitsi suunnitteluohjelman tiedoksi ja päätti jatkosuunnitteluperiaatteista.

Kruunuvuorenrannan osayleiskaava ja maankäyttösuunnitelma (Gunillankallio, Borgströminmäki) valmisteltiin yhtenä kokonaisuutena siten, että oli mahdollista saada kokonaiskuva koko suunnitelmasta. Myös ympäristöarviot laadittiin siten, että ne koskivat sekä osayleiskaava- että maankäyttösuunnitelma-alueita. Koko valmisteluaineisto oli nähtävillä mielipiteitä varten 2.1.–23.1.2008. Molemmat suunnitelmat kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi 28.2.2008. Kaupunginvaltuusto hyväksyi Kruunuvuorenrannan osayleiskaavan 10.12.2008.

Osallisilla on ollut mahdollisuus saada kokonaiskuva suunnitelmista ja lausua mielipiteensä niistä. MRL ei määrittele, mikä on kaava-alueen suuruus vaan asia on kaavoittajan harkinnassa. Kaavan tulee muodostaa kokonaisuus, jonka puitteissa voidaan arvioida kaavan sisältövaatimusten täyttymistä. Asemakaava muodostaa MRL:n mukaisen tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden.

Koko maankäyttösuunnittelualueelle on laadittu Gunillankallion ja Borgströminmäestä asemakaavaluonnos, jonka kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi 20.11.2008. Gunillankallion ja Borgströminmäen asemakaavaluonnoksen pohjalta Borgströminmäen kaavoitus on käynnissä ns. kumppanuskaavoitusmenettelynä.

Kruunuvuorenrannan rakentaminen alkaa maankäyttösuunnitelman alueelta Koirasaarentien ja sen varsien (Borgströminmäki ja Gunillankallio) rakentamisella. Gunillankallion rakentamista haluttiin kiirehtiä Helsingin huonon asuntotonttitilanteen vuoksi, jotta alueen asuntotonttien toteuttaminen ei viivästyisi.

Gunillankallion asemakaava ei ole ristiriidassa selostuksessa lueteltujen valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden suhteen.

Asemakaavan, maakuntakaavan ja yleiskaavan mukaisuus, viheralueet

maakuntakaavassa ja Yleiskaava 2002:ssa

Kaupunginhallitus toteaa, että maakuntakaava ei ole ohjeena asemakaavaa laadittaessa vaan MRL 42 §:n mukaisesti oikeusvaikutteinen yleiskaava, Yleiskaava 2002, ohjaa asemakaavoitusta.

Ympäristöministeriön 8.11.2006 vahvistamassa Uudenmaan maakuntakaavassa suunnittelualue on taajamatoimintojen aluetta sekä virkistysaluetta. Suunnittelualueen länsiosassa kulkee viheryhteystarve. Tällä merkinnällä osoitetaan viheryhteysalueverkostoon ja ekologiseen verkostoon kuuluvat viheryhteydet ja -alueet. Maakuntakaava osoittaa myös keskustasta tulevan metroyhteyden, jonka jatke kääntyy Laajasalossa kohti Santahaminaa.

Maakuntakaavassa on varattu taajamatoimintojen välinen Stansvikin–Tullisaaren-vyöhyke virkistysalueeksi. Merkinnällä osoitetaan yleiseen virkistykseen ja ulkoiluun tarkoitetut alueet. Osayleiskaavassa ja maankäyttösuunnitelmassa on vastaavat virkistysalueet. Virkistysyhteyttä pitkin kulkee kevyenliikenteen raitti Hevossalmesta Tullisaaren puiston suuntaan.

Yleiskaavassa Koirasaarentien ja nykyisten korttelialueiden väli on osoitettu kerrostalovaltaiseksi alueeksi. Tahvonlahden leveimmällä kohdalla kerrostalovaltainen rakentaminen on merkitty melkein rantaan asti. Virkistysalue on laajimmillaan Tahvonlahden pohjukassa. Maankäyttösuunnitelma ja Gunillankallion asemakaava ja asemakaavan muutos noudattavat pääosin yleiskaavan rajauksia. Asemakaavassa on korkeimmat ja jyrkkäpiirteisimmät kalliot, nykyisten ja uusien korttelialueiden väli sekä Tahvonlahteen liittyvä rantavyöhyke jätetty virkistysalueeksi. Korttelialueiden pinta-alan suhde virkistysalueisiin ei ole kasvanut.

Gunillankallion asemakaavassa asuinkortteleiden alue tulee lähemmäksi Tahvonlahtea kuin Yleiskaava 2002:ssa. Vastaavasti suunnittelualueen länsiosassa Gunillankallion asemakaavassa Koirasaarentien vieressä virkistysalue on laajempi kuin Yleiskaava 2002:ssa.

Vuorovaikutuksen yhteydessä ovat asukkaat esittäneet, että olemassa olevien asuinkortteleiden ja tulevan asuinalueen väliin tulisi jättää virkistysaluetta. Asukkaiden mielipiteet on otettu suunnittelussa huomioon.

Yleiskaavassa on Kruunuvuorenrantaa koskeva merkintä: "Yleiskaava osoittaa suunnittelualueen maankäyttömuodot ja niiden väliset suhteet. Niiden sijainti ja rajaukset ratkaistaan yksityiskohtaisella kaavoituksella.” Mainittu merkintä mahdollistaa siten aluerajausten tarkistukset asemakaavassa.

Gunillankallion asemakaavassa on maakuntakaavan ja yleiskaavan pääperiaatteet otettu huomioon.

Kruunuvuorenrannan rakentamisen jälkeen Laajasalon virkistysalueiden määrä asukasta kohden on keskimääräistä esikaupunkialueen luokkaa. Laskuperusteena on käytetty viheraluepinta-aloja ja asukaslukuja Kruunuvuorenrannan osayleiskaavan toteuttamisen jälkeen ja tarkastusalueena on ollut koko Laajasalo. Kruunuvuorenrannan sisäiset puistot kasvattavat virkistysalueiden määrää, tuovat alueelle monipuolisia toimintapuistoja ja suuntaavat käyttöä. Gunillankallio rajautuu laajaan virkistysalueeseen ja myös sen viereisiltä alueilta on jatkossakin hyvät yhteydet virkistysalueille.

Gunillankallion kaava-alueen kokonaispinta-ala on 27,70 ha, josta virkistysaluetta on noin 9,4 ha eli kolmasosa. Kaava-alueella tai sen lähiympäristössä on MRL 54 §:n mukaisesti riittävästi puistoja tai muita lähivirkistykseen soveltuvia alueita.

Koirasaarentien pohjoispuolella olevan laakson kohdalle on osoitettu alikulku, jonka kautta ohjataan pohjois-eteläsuuntainen pääulkoilureitti. Alikulku on suunniteltu 6,5 metriä leveäksi ja siinä on osoitettu varaus hiihtoladulle. Alikulku on suunnattu reitin suuntaiseksi siten, että alikulun löytäminen ja käyttö on luontevaa.

Vihervyöhykkeen kaventuminen

Tahvonlahden viereinen vihervyöhyke tulee Gunillankallion rakentamisen myötä kaventumaan jonkin verran Tahvonlahden pohjukan ja Koirasaarentien kulmassa verrattuna Yleiskaava 2002:ssa esitettyyn aluerajaukseen. Viheralueen rajauksessa on otettu huomioon alueella vallitsevat jyrkät maastomuodot ja pyritty säästämään eheitä kallioalueita. Vaikeakulkuiseen maastoon on kaavassa osoitettu kulkukelpoinen reitti lähellä sijaitseville laajoille virkistysalueille. Oleellista on vihervyöhykkeen säilyminen riittävän leveänä.

Eläimistön kulkua alueella helpottaa joidenkin lajien kannalta tulevan Koirasaarentien alle suunniteltu 6,5 metriä leveä alikulku, jota pitkin ohjataan pohjoiseteläsuuntainen pääulkoilureitti. Alikulku on osoitettu Koirasaarentien pohjoispuolella olevan laakson kohdalle.

Tiedottaminen, vireilletulo, osallistumis- ja arviointisuunnitelma

sekä vuorovaikutus

Borgströminmäen ja Gunillankallion asemakaavaluonnos ja selostusluonnos ovat olleet nähtävänä kaupunkisuunnitteluvirastossa ja Laajasalon kirjastossa 6.–20.10.2008 ja viraston Internet-sivuilla. Luonnosta koskeva yleisötilaisuus pidettiin 8.10.2008.

Gunillankallion kaavoituksen vireilletulosta on ilmoitettu osallistumis- ja arviointisuunnitelmalla 14.3.2008 (Kruunuvuorenranta: Gunillankallio, Borgströminmäki, Koirasaarentie ja kortteli 49056). Gunillankallion kaavahanke on myös ollut esillä vuoden 2008 kaavoituskatsauksessa. Asemakaava-alueista on käytäntönä ilmoittaa osallistumis- ja arviointisuunnitelmalla suunnittelun käynnistymisen myötä.

Gunillankallion asemakaava- ja asemakaavan muutosluonnos on ollut nähtävänä kaupunkisuunnitteluvirastossa ja Laajasalon kirjastossa 16.–30.3.2009 ja viraston Internet-sivuilla. Yleisötilaisuus pidettiin 16.3.2009. Esittelyaineisto on ollut nähtävänä 16.3.2009 alkaen Laajasalon kirjastossa. Viraston Internet-sivuille materiaali tuli nähtäville päivää myöhemmin. Keskustelutilaisuus järjestettiin nähtävilläolon alkuun, jotta tilaisuudessa olisi mahdollista myös esitellä suunnitelma ja helpottaa siten asukkaiden perehtymistä suunnitelmaan. Suunnitelma on pysynyt pääpiirteissään samana verrattuna 6.–20.10.2008 esillä olleeseen suunnitelmaan, joten itse suunnitelma oli asukkaille tuttu jo entuudestaan.

Asukastilaisuuksista saatujen palautteiden seurauksena asemakaavaluonnoksesta on poistettu leikkikenttä ja kevyen liikenteen reitti on muutettu ulkoilupoluksi.

Asukastilaisuuksista ja nähtävilläoloista on tiedotettu viraston Internet-sivujen lisäksi taloyhtiöille lähetetyillä kirjeillä ja Helsingin Uutisissa.

Mielipiteet ja muistutukset on pyritty mahdollisuuksien mukaan ottamaan huomioon kaavoja laadittaessa.

Gunillankallio kuului Kruunuvuorenrannan osayleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmaan 4.6.2003, jolloin osayleiskaavan vireilletulosta ilmoitettiin.

Gunillankallion asemakaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa on kerrottu, että maankäyttösuunnitelmaehdotuksen yhteydessä tehtyjä selvityksiä täydennetään tarvittaessa. Kaavoitusmenettelyn luonteeseen kuuluu, että osallistumis- ja arviointisuunnitelmaan kirjattuihin lähtökohtiin ja menettelyihin tulee muutoksia tehtävien selvitysten ja vuorovaikutusten vuoksi.

Kaavoitusmenettely on tapahtunut MRL 8 luvun mukaisesti ja osallistuminen ja vuorovaikutus on järjestetty osallistumis- ja arviointisuunnitelman mukaisesti. Asemakaavan nähtävillä pito on tapahtunut MRL 63 §:n edellyttämällä tavalla.

Luonto- ja muut selvitykset

Kruunuvuorenrannan osayleiskaavaa ja maankäyttösuunnitelmaa laadittaessa arvioitiin muun muassa rakentamisen vaikutuksia luontoon ja virkistysalueisiin ja arviointi koottiin 4.2.2008 päivättyyn selvitykseen ”Vaikutukset virkistysalueisiin ja luonnonympäristöön”. Aluetta koskevia perusselvityksiä tehtiin jo osayleiskaava- ja maankäyttösuunnitelmaa laadittaessa esimerkiksi Kruunuvuorenrannan osayleiskaavan suunnitteluohjelma. Perusselvityksiä on tarkennettu tarpeen mukaan asemakaavaluonnos- ja ehdotusvaiheessa.

Helsingin kaupungin ympäristökeskus on vuodesta 1990 alkaen inventoinut eliöryhmittäin koko kaava-alueen kaupungin luontotietojärjestelmää varten ja päivittänyt alueen luontotietoja 2000-luvulla. Kaupunkisuunnitteluviraston ja ympäristökeskuksen tilaamalla konsulttityöllä alueen luontotietoja on täydennetty osayleiskaavan ja maankäyttösuunnitelman laatimisen yhteydessä niiltä osin, kun ympäristökeskus on katsonut tarpeelliseksi.

Kaavoituksen pohjana käytetään kaupungin ympäristökeskuksen luontotietojärjestelmää, jonka tietosisältö on Suomen oloissa poikkeuksellisen laaja ja monipuolinen. Järjestelmän ensisijaisia käyttötarkoituksia on tarjota riittävät pohjatiedot kaavoitukselle ja luonnonhoidolle. Tärkeimmät luontotietojärjestelmän selvitykset, joita on tehty koko kaupungin ja siten myös koko osayleiskaava-alueelta, ovat muun muassa arvokkaat kasvillisuus- ja kasvistokohteet 1990–1998 Arto Kurtto ja Leena Helyranta (päivitetty 2004–2006), linnustollisesti arvokkaat kohteet 1999 Matti Koivula (täydennyskartoitus 2003), Lepakkokohdekartoitus 2003, Matelija- sammakkoeläinkohdekartoitus 2007 sekä Geologiset kohteet Antti Salla 2003.

Luontotietojärjestelmässä on rajattu vain arvokkaat alueet. Se ei sisällä luonnoltaan tavanomaisten alueiden tietoja, mutta alueet on kuitenkin riittävällä tarkkuudella tutkittu edellä mainittujen järjestelmäinventointien yhteydessä ja kuvattu kaavaselvityksissä.

Helsingin alueen geologisesti arvokkaat kohteet sisältyvät järjestelmään, mutta muun muassa sammalet ja jäkälät eivät. Uhanalaisten sammal- ja jäkälälajien tiedossa olevat kasvupaikat on kuitenkin rekisteröity ympäristöhallinnon Oiva-järjestelmään. Oiva-järjestelmän tiedot uhanalaisista sammal- ja jäkälälajeista on kerätty tutkijoiden erikoistutkimuksissa tekemistä havainnoista. Tällaisia lajeja ei ole havaittu eikä myöskään pidetty todennäköisinä löytää kaava-alueelta muun muassa kallioperän ja maaston muiden ominaisuuksien perusteella. Helsingin kaupungin rakennusviraston ylläpitämä metsärekisteri kattaa koko metsäpinta-alan. Metsärekisterissä on mainittu muun muassa puustotiedot, puiden lajit, ikä ja lahopuun määrä.

Kaupunginhallitus toteaa, että Helsingin kaupungin ympäristökeskus ei ole pelkästään kaupungin organisaatioon kuuluva virasto. Kaupungin ympäristölautakunta ja edelleen lakiin perustuvan kaupungin ympäristötointa koskevan johtosäännön nojalla ympäristökeskus toimivat ympäristönsuojelulain 21 §:n mukaisina kunnan ympäristönsuojeluviranomaisina, joilla on muun muassa lain mukaisia valvontatehtäviä. Kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain 3 §:n mukaan kunnan tulee alueellaan valvoa ja edistää ympäristönsuojelua siten, että luontoa ja muuta ympäristöä suojelemalla, hoitamalla ja kehittämällä turvataan kunnan asukkaille terveellinen, viihtyisä ja virikkeitä antava sekä luonnontaloudellisesti kestävä elinympäristö. Ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävänä on lain 6 §:n mukaan muun ohella huolehtia ympäristön tilan seurannasta sekä siihen liittyvistä selvityksistä ja tutkimuksista.

Kaupungin ympäristötoimen johtosäännön mukaan ympäristölautakunta ja ympäristövirasto edistävät ympäristövaikutusten selvittämistä ja arviointia kaupunginhallinnossa, luonnon- ja maisemansuojelua sekä luonnon virkistyskäyttöä yhteistyössä kaupungin muiden hallintokuntien kanssa.

Asemakaavoituksen yhteydessä on arvioitu vaikutuksia terveyteen, sosiaalisiin oloihin, elinoloihin, viihtyisyyteen ja palveluihin, luontoon ja maisemaan, virkistysalueisiin ja virkistysmahdollisuuksiin, rakennettuun ympäristöön ja kaupunkikuvaan sekä liikenteeseen. Asemakaavoituksen yhteydessä on arvioinnin lähtökohtana käytetty Kruunuvuorenrannan osayleiskaavaan ja maankäyttösuunnitelmaan liittyviä 14.2.2008 päivättyjä selvityksiä ”Vaikutukset virkistysalueisiin ja luonnonympäristöön” ja "vaikutukset maisemaan, rakennettuun ympäristöön, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön”. Kaava on laadittu MRL 9 §:n mukaisesti. Kaava perustuu riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin ja kaavaa laadittaessa on tarpeellisissa määrin selvitetty suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset.

Hiljaiset alueet

Gunillankallion suunnittelualueella rakentamattomasta maasta on pääosa kaavoitettu puistoksi, osa on asemakaavoittamatonta aluetta.

Kaupunginhallituksen 17.11.2008 hyväksymään Helsingin kaupungin meluntorjuntasuunnitelmaan sisältyvän alustavan arvion mukaan hiljaisia alueita esiintyy pääsääntöisesti suurehkoilla virkistysalueilla, jotka sijaitsevat kauempana melulähteistä, kuten teistä ja vilkasliikenteisistä kaduista. Laajasalon virkistysalueilla, mukaan lukien Tahvonlahden alue, hiljaisten alueiden säilyttäminen on mahdollista Gunillankallion rakentamisesta huolimatta.

Gunillankallion asuinalue ei tuota huomattavaa melua. Gunillankallion läpi kulkeva Gunillantie on paikallinen kokoojakatu, jonka liikennemäärä Koirasaarentien puoleisessa päässä on Gunillankallion alueen ollessa kokonaan rakennettu noin 3 000 ajoneuvoa/vrk ja koulun kohdalla noin 600 ajoneuvoa/vrk, joka on sama kuin nykyisen Gunillantien liikennemäärä tällä hetkellä. Suunniteltu nopeusrajoitus Koirasaarentiellä ja Gunillantiellä on 40 km/h, Tahvonlahden koulun kohdalla 30 km/h. Kalliomuodostelmat, suunnitellut rakennukset sekä nopeusrajoitukset kaduilla suojaavat virkistysalueita melulta.

Tahvonlahden linturuovikko, melu

Tahvonlahden linturuovikkoa ei ole merkitty Yleiskaava 2002:een arvokkaaksi lintualueeksi. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen ylläpitämään luontotietojärjestelmään se on merkitty linnustollisesti arvokkaaksi kohteeksi (230/99), arvoluokka II. Tahvonlahden 8,19 ha:n kokoisesta linturuovikosta sijaitsee vain vähäinen osa Gunillankallion asemakaava-alueella ja se on merkitty asemakaavassa virkistysalueeksi ja tulee pysymään ruovikkona. Kaava täyttää MRL 54 §:n mukaiset edellytykset luonnonympäristön vaalimisen osalta.

Asemakaava-alueen rajausten muutos vireilletulon jälkeen

Gunillankallion ja Borgströminmäen alueelle laadittiin koko alueen kattava asemakaavaluonnos, jolloin suunnitelmaa ja sen vaikutuksia voitiin tarkastella yhtenä kokonaisuutena. Koirasaarentien eteläpuoleiselle (Gunillankallio) ja pohjoispuoleiselle (Borgströminmäki) alueelle laaditaan erilliset asemakaavaehdotukset, koska Borgströminmäki kaavoitetaan kumppanuskaavoitusmenettelyllä alueen toteuttajien kanssa yhteistyönä. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma laadittiin asemakaavaluonnoksen alueesta.

MRL 63 §:n mukainen osallistumis- ja arviointisuunnitelma on suunnitelma noudatettavista osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelyistä sekä kaavan vaikutusten arvioinnista. Hallituksen esityksen (HE 101/1998) mukaan laaja-alaisissa kaavoitushankkeissa määritellään myös suunnittelun kohde, suunnittelussa käsiteltävät asiat ja ne osalliset, joita suunnittelu koskee. Gunillankallion asemakaava-aluetta koskeva osallistumis- ja arviointisuunnitelma täyttää lainkohdassa asetetut vaatimukset. Kaavoitusmenettelyn luonteeseen kuuluu, että osallistumis- ja arviointisuunnitelmaan kirjattuihin lähtökohtiin ja menettelyihin tulee muutoksia tehtävien selvitysten ja vuorovaikutusten vuoksi. Laki ei edellytä, että osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa tällöin muutettaisiin tai päivitettäisiin. Osallisilla on ollut mahdollisuus saada kokonaiskuva suunnitelmista ja lausua mielipiteensä niistä. MRL ei määrittele mikä on kaava-alueen suuruus vaan asia on kaavoittajan harkinnassa. Kaavan tulee muodostaa kokonaisuus, jonka puitteissa voidaan arvioida kaavan sisältövaatimusten täyttymistä.

Joukkoliikenneyhteys ja katualueet

Kaupunginvaltuusto päätti 12.11.2008 merkitä tiedoksi Laajasalon raidevaihtoehtojen tarkastelu 2008 -raportin ja hyväksyä Laajasalon joukkoliikenteen raideratkaisun jatkovalmistelun pohjaksi raitiotie- ja siltavaihtoehdon välillä Laajasalo–Korkeasaari–Sompasaari–Kruununhaka. Samalla kaupunginvaltuusto päätti, että Laajasalon suunnittelussa varaudutaan siihen, että tulevat maankäyttötarpeet perustuvat joukkoliikenteen osalta tehostettuun raitiotieratkaisuun. Gunillankallion alueen joukkoliikenne voidaan ennen muita ratkaisuja hoitaa bussiyhteytenä Herttoniemen metroasemalta.

Katualueet suunnitellaan katusuunnittelun yhteydessä. Asemakaavassa on määritelty katualueen rajat ja ohjeelliset istutusalueet sekä osoitettu osa kaduista pihakaduiksi.

Asemakaavassa on merkintä, joka osoittaa joukkoliikenteelle varatun osan, jossa raitiotie erkanee Santahaminan suuntaan. Muissa alueen asemakaavoissa ei ole osoitettu varausta. Yhteys on tarkoitus toteuttaa kalliotunnelina myös rakennettujen alueiden ja isojen korkeuserojen vuoksi.

Gunillankallion asemakaavan rakentamisen mitoitus

Yleiskaava 2002:n selostuksessa on mainittu Tahvonlahti/Tullisaari-alueelle rakennusoikeutta asumiselle 500 000 kerrosalaneliömetriä ja Yleiskaava 2002:n kartalla alue käsittää myös Gunillankallion alueen. Tällöin Yleiskaava 2002:n selostuksessa Yliskylään osoitettu 26 000 kerrosalaneliömetriä asumiselle sijoittuu Gunillankallion alueen ulkopuolelle täydennysrakentamisena.

Gunillankallion alueen rakentamistehokkuus on pyritty sovittamaan ympäröivän alueen kerroslukuihin ja tehokkuuksiin. Gunillankallion rakentamistehokkuus on huomattavasti pienempi kuin Kruunuvuoren osayleiskaava-alueen asuinkortteleiden tehokkuus.

Viranomaisyhteistyö

Gunillankallion asemakaavan valmistelun yhteydessä on tehty viranomaisyhteistyötä Helsingin Veden, Helsingin Energian, rakennusviraston, pelastuslaitoksen, sosiaaliviraston ja liikennelaitoksen kanssa.

Kun asemakaavaehdotus on hyväksytty, kaupunki on pyytänyt kaavan sisällön ja sijainnin edellyttämiltä tahoilta lausunnot.

Asemakaavamuutoksen valmisteluun liittyen on kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosastolle saapunut kirjeitse kannanotto Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnalta (YTV), sosiaalivirastolta ja liikuntavirastolta. Kannanotot on otettu ehdotuksen valmistelussa huomioon. Asemakaava- ja asemakaavan muutosehdotus nro 11888 on ollut maankäyttö- ja rakennuslain 65 §:n nojalla julkisesti nähtävillä 7.8.–7.9.2009. Ehdotuksesta ovat antaneet lausuntonsa sosiaalivirasto, opetusvirasto, ympäristökeskus, kaupunginmuseo, yleisten töiden lautakunta, pelastuslautakunta, liikuntalautakunta, kiinteistölautakunta, Helsingin Vesi ‑liikelaitos, HKL-liikelaitos, Helen Sähköverkko Oy ja Helsingin Energia ‑liikelaitos sekä Turvatekniikan keskus.

Kaupunkisuunnitteluvirasto on pyytänyt Uudenmaan liitolta lausuntoa Kruunuvuorenrannan osayleiskaavaluonnoksesta ja maankäyttöluonnoksesta 19.6.2007. Uudenmaan liitto ei ole antanut maankäyttöluonnoksesta lausuntoa.

Tieto asemakaavaselostuksesta ja meluselvityksestä

Osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta on tiedotettu kirjeitse alueen ja lähialueiden maanomistajille, asukkaille ja yrityksille sekä yhdistyksille. Asunto-osakeyhtiöiden kirjeet on lähetetty isännöitsijöille. Kirjeitä ovat saaneet muun muassa Laajasalon ja Kaitalahden eteläosan tontinomistajat, Oy Shell Ab, Neste Oil Oyj, Helsingin Kaupunginosayhdistysten Liitto ry, Laajasalo–Degerö Seura ry, Laajasalotoimikunta, Laajasalon pienkiinteistöyhdistys ry, Kaitalahden yhteisalueiden hoitokunta, Tahvonlahden Venekerho ry, Hästnäs ry, Helsingin Luonnonsuojeluyhdistys ry, Mountain Bike Club Finland ry ja Helsingin Yrittäjät ry.

Osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta on tiedotettu myös Helsingin Uutiset -lehdessä sekä internetissä kaupunkisuunnitteluviraston sivuilla. Hanke on esitetty myös Helsingin kaavoituskatsauksessa.

Gunillantien asemakaava- ja asemakaavan muutosluonnos on ollut nähtävänä kaupunkisuunnitteluvirastossa ja Laajasalon kirjastossa 16.–30.3.2009 ja viraston Internet-sivuilla. Yleisötilaisuus pidettiin 16.3.2009. Esittelyaineisto on ollut nähtävänä 16.3.2009 alkaen Laajasalon kirjastossa. Viraston Internet-sivuille materiaali tuli nähtäville päivää myöhemmin.

Keskustelutilaisuus järjestettiin nähtävilläolon alkuun, jotta tilaisuudessa olisi mahdollista myös esitellä suunnitelma ja helpottaa siten asukkaiden perehtymistä suunnitelmaan. Suunnitelma on pysynyt pääpiirteissään samana verrattuna 6.–20.10.2008 esillä olleeseen suunnitelmaan, joten itse suunnitelma oli asukkaille tuttu jo entuudestaan.

Kaavaselostus on ollut saatavilla sen jälkeen kun kaupunkisuunnittelulautakunta on puoltanut kaavaehdotusta ja kaava on asetettu nähtäville muistutuksia varten. Selostuksen sisältö on ollut jo lautakunnan listatekstissä.

Meluselvitystä on tehty asemakaavatyön edetessä suunnittelun avuksi ja lopullinen selvitys on liitetty asemakaavaselostukseen nähtävilläolon jälkeen.

Helsingin kaupungin yleisen käytännön mukaisesti asemakaavoitukseen liittyvistä asioista on lähetetty tarvittaessa tieto taloyhtiön isännöitsijälle, jonka tehtävänä on huolehtia tiedottamisesta taloyhtiön asukkaiden taloyhtiön käytännön mukaisesti.

Rakennusten korkeus

Rakennusten enimmäiskorkeus on merkitty kerroslukuna asemakaavaan. Räystäskorkeuden ilmoittaminen ei ole tarkoituksenmukaista, koska asuinrakennusten kerroskorkeus on yleensä 3 metriä. Rakennusvalvonta valvoo kerroskorkeuksia. Rakennusten suurimman sallitun korkeuden ilmoittaminen korkeuseroiltaan vaihtelevassa maastossa voi johtaa vaikeuksiin toteutussuunnittelussa eikä sitä näin ollen ole ilmoitettu.

Meluselvitykset

Kaavoituksen yhteydessä on selvitetty Koirasaarentien ja Gunillantien liikennemelun leviämistä pohjoismaisella liikennemelun laskentamallilla. Liikenneperäisten ilman epäpuhtauksien leviämistä on arvioitu YTV:n haitta-alueiden etäisyyssuositusten perusteella.

Koirasaarentien liikenteen aiheuttama melu otetaan huomioon asemakaavassa siten, että lähellä katua sijaitsevien asuinkortteleiden oleskelupihat ovat rakennusten muodostamassa melukatveessa. Rakennusten kadunpuoleisille julkisivuille on annettu rakenteiden ääneneristävyyttä koskevia määräyksiä. Kalliomuodostelmat, suunnitellut rakennukset ja riittävä etäisyys Koirasaarentiestä suojaavat virkistysalueita melulta.

Kaupunkisuunnitteluvirasto on 7.7.2010 esittänyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kehotuksen perusteella kaupunginhallitukselle, että asemakaavaa ja asemakaavan muutosta täydennetään lisäämällä siihen seuraava asemakaavamääräys: "Koirasaarentien ja Gunillantien varressa olevien rakennusten kadunpuoleisten julkisivujen parvekkeet on lasitettava."

Reiherintie 1:n meluntorjunta

Asemakaavaa varten tehty meluselvitys osoittaa, että ennustetilanteessa 55 dB Koirasaarentien päivämelun alue ulottuu Koirasaarentien ja Reiherintien kulmassa Asunto Oy Reiherintie 1:n lähimpänä Koirasaarentietä sijaitseviin kerrostaloihin saakka (2 metrin laskentakorkeus).

Pääosalla kyseisen tontin oleskelupihoista päivän melutasot ovat alle 55 desibeliä. Kerrostalojen sisämelutasot eivät ylitä melun ohjearvoja, jos taloissa on normaalit ikkunarakenteet.

Asemakaava on laadittu MRL 9 §:n mukaisesti, jolloin riittävät meluselvitykset on tehty ja kaava täyttää tältä osin MRL 54 §:n mukaiset edellytykset. Kaavalla ei aiheuteta kenenkään elinympäristön laadun sellaista merkityksellistä heikkenemistä, joka ei ole perusteltua kaavan tarkoitus huomioon ottaen.

Reiherintien pysäköintipaikkamääräys ja invapaikat

Määräys pysäköintialueen istutuksista on sama kuin on ollut alkuperäisessä asemakaavassa (nro 7680, 9.6.1977).

Invapaikkoja ei nykyisin merkitä kaavaan, mutta yleisen käytännön mukaan niitä saa sijoittaa tontille.

Yhteenveto Kaupunginhallitus toteaa yhteenvetona, että valituksissa ei ole esitetty sellaisia laillisuusperusteita, joiden perusteella asemakaavapäätös tulisi kumota. Tarkoituksenmukaisuuskysymyksistä tehdyt vaatimukset tulee jättää tutkimatta. Kaava täyttää MRL:n sisältövaatimukset ja menettelysäännökset. Kaava perustuu MRL:n edellyttämiin riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin.

Kaupunginhallituksen johtosäännön 8 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan kaupunginhallitus antaa selityksen kaupunginvaltuuston päätöstä koskevan valituksen johdosta, jos kaupunginhallitus katsoo voivansa yhtyä valtuuston päätöksen lopputulokseen.

Pöytäkirjanote hallintokeskuksen oikeuspalveluille lausunnon laatimista ja antamista varten sekä kaupunkisuunnitteluvirastolle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITE

Valitukset kaupunginvaltuuston päätöksestä Gunillankallion asemakaava-asiassa nro 11888

ESITTELIJÄ Kvsto on 5.5.2010 hyväksynyt 49. kaupunginosan (Laajasalo, Tahvonlahti, Yliskylä, Hevossalmi) kortteleiden nro 49047, 49074 ja 49090 osien sekä puistoalueen asemakaavan ja korttelin nro 49074 tontin nro 2, korttelin nro 49075 tontin nro 3 ja korttelin nro 49079 tontin nro 1 sekä puisto-, vesi-, urheilu- ja katualueiden ja venesataman (muodostuvat uudet korttelit 4904549048, 49090 ja osa korttelista 48075) asemakaavan muutoksen kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston 23.4.2009 päivätyn ja 21.1.2010 ja 27.1.2010 muutetun piirustuksen nro 11888 mukaisena.

Kvston päätöksestä ovat valittaneet Laajasalo-Degerö Seura ry, Laajasalon pienkiinteistöyhdistys ry, Maija Wilksman ja Marja-Liisa Laakkonen.

Helsingin hallinto-oikeus pyytää (15.6.2010) Khta hankkimaan Kvston lausunnon valitusten johdosta.

Hallintokeskuksen oikeuspalvelut on laatinut lausunnon yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston kanssa.

Esittelijä yhtyy päätösehdotuksessa esitettyyn.

./. Valitukset ovat kokonaisuudessaan esityslistan liitteenä.

6.9.2010 pöydälle pantu asia

LAUSUNTO UUDENMAAN JA ITÄ-UUDENMAAN RAKENNEMALLEISTA

Khs 2010-971

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Uudenmaan liitolle seuraavan lausunnon:

Helsingin kaupunginhallitus ilmaisee aluksi tyytyväisyytensä siitä, että kauan tavoitteena ollut koko Uudenmaan kattava alueidenkäytön suunnittelu tulee mahdolliseksi, Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakuntaliitot yhdistyvät 2011 ja yhtenäisen maakuntakaavan valmistelu käynnistyy.

Rakennemallien luonteesta ja peruslähtökohdista

Uudenmaan maakuntakaavan tarkistamista varten on tehty mielenkiintoinen rakennemalliselvitys huolellisine vaikutusarvioineen. Arviointiin on valittu viisi keskeistä aihealuetta, joiden avulla selvitetään mallien erot tavoiteltaessa ihmisten hyvinvointia, arjen sujuvuutta ja kestävää kehitystä. Rakennemallityö erillisselvityksineen luo hyvän pohjan valittaessa seudun yhdyskuntarakenteen kehittämisen suuntaa.

Maakuntakaavan uudistamistyön pohjaksi laadittuja rakennemalleja ei tule pitää suunnitelmavaihtoehtoina vaan teoreettisina tarkasteluina, joissa tiettyjä piirteitä korostamalla ja osittain kärjistämälläkin on nostettu esiin vaihtoehtoisia rakenteen kehittämislinjoja. Rakennemallit, niiden vaikutusten arviointi ja sen yhteydessä tehdyt johtopäätökset luovat hyvän pohjan maakunnan tavoiteltavasta perusrakenteesta päättämiselle ja maakuntakaavaluonnoksen valmistelulle. Rakennemallien pohjalta saatua tietoa käytetään arvioitaessa erilaisten kaavaratkaisujen vaikutuksia ilmastoon, liikenteeseen ja yhdyskuntatalouteen.

Yleisenä johtopäätöksenä rakennemallityöstä voidaan todeta, että mitä tiiviimmin rakenteen kehittämisessä tukeudutaan nykyiseen raideverkkoon ja sen kehittämiseen sekä seudun ytimeen ja mitä vähemmän uusia suuria liikenneinvestointeja tehdään, sitä paremmaksi käytetyillä kriteereillä lopputulos kokonaisuutena muodostuu. Mallitarkasteluissa suuri merkitys on kuitenkin ollut sillä, mitkä tekijät on vakioitu ja mitä tekijöitä kussakin mallissa on varioitu, esimerkiksi haja-asutusta on tarkasteltu vain Monikeskusmallissa.

Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan rakennemalleissa ei ole mallien muodostamisperiaatteista johtuen otettu sitovaksi lähtökohdaksi valtioneuvoston päätöstä ja päätöksen perusteluja Östersundomin alueen liittämisestä Helsinkiin, eikä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden Helsingin seudun erityiskysymyksiin kuuluvaa eritystavoitetta, jonka mukaan alueidenkäytössä on turvattava edellytykset metroverkoston laajentumiselle länteen ja itään. Tämä puute tulee jatkosuunnittelussa korjata.

Edellä mainittuja lähtökohtia on kuitenkin pidetty sitovina Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelman (HLJ 2011) valmisteluaineistoksi laaditussa MARA-työssä (Maankäyttö- ja raideverkkoselvitys), jota on tehty Helsingin seudun liikenne kuntayhtymässä samanaikaisesti liittojen rakennemallien kanssa. Kaupunginhallitus pitää tärkeänä liikennejärjestelmäsuunnittelun ja maakuntakaavoituksen hyvää yhteensovittamista.

Kaikissa rakennemalleissa on nykyisen raideliikenneverkon ohella mukana jo päätetyt Kehärata Vantaalla ja Länsimetro Helsingistä Espoon Matinkylään. Myös nykyisen taajamajunaliikenteen kehittäminen sisältyy kaikkiin malleihin. Lisäksi kaikissa malleissa on mukana koko maakunnan raideliikenteen kehittämisen kannalta välttämätön Pisara-ratalenkki Helsingin keskustassa.

Nykyrakenteen ja vakioitujen hankkeiden pohjalta eri malleissa on rataverkkoa täydennetty vaihtoehtoisilla lisäosilla, joista lentoaseman kautta linjattu kaukoliikenteen rata on mukana muissa paitsi Monikeskusmallissa. Sekä Pisara-rata että lentoasemarata ovat molemmat välttämättömiä niin seudullisen kuin valtakunnallisenkin raideliikenteen kehittämiselle, kun kauko-, taajama- ja lähiliikenne lisääntyy Helsingin seudulla. Pisara-radan varaus on osoitettu jo voimassa olevassa maakuntakaavassa. Maakuntakaavan uudistustyön yhteydessä tulee myös lentoasemaradan linjaus raideliikenteen kehittämisedellytysten turvaamiseksi lisätä kaavaan.

Rakennemalleissa ei ole tarkasteltu poikittaisten raideliikenneyhteyksien tarvetta kehärataa lukuun ottamatta. Osittain tämä selittyy rakennemallien mittakaavalla ja aikatähtäimellä sekä osittain sillä, että malleissa on raitiovaunuliikenne rajattu käsittelyn ulkopuolelle. HLJ 2011 työn yhteydessä laadittu maankäyttö- ja raideverkkoselvitys MARA toteaa, että pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen sujuvuuden ja palvelutason turvaamiseksi näyttää Raide-Jokeri olevan lähitulevaisuudessa tarpeellinen hanke, mutta pääkaupunkiseudun ulompien poikittaisten raidejärjestelmien kehittämiseen kannattanee kuitenkin toistaiseksi soveltaa varautumisperiaatetta ja ajoittaa ne tarpeen mukaan. Seudun poikittaisen joukkoliikenteen vahvistaminen ja täydentäminen on seudun tulevan kasvun ja toimivuuden kannalta erityisen tarpeellinen.

Aluerakenteeseen merkittävästi vaikuttava, uudelleen sijoitettava toiminto Uudellamaalla on Malmin lentokenttää korvaavan lentokentän sijoittaminen. Rakennemalleissa ei ole tarkasteltu korvaavan kentän sijaintia eikä sen mahdollisia vaikutuksia. Uudenmaan 2. maakuntakaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa on todettu asiaa käsittelevän ylimaakunnallisen selvityksen vireilläolo sekä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden velvoite lentokentän sijaintipaikan osoittamiselle.

Maakunnan ja pääkaupunkiseudun alue- ja yhdyskuntarakenteen kehittämisen kannalta Helsingin seudun yleisilmailukentän sijainnin selvittäminen mahdollisimman nopealla aikataululla ja ratkaisun tekeminen nyt käynnissä olevan maakuntakaavojen uudistamistyön yhteydessä on ensiarvoisen tärkeää. Yleisilmailukentän sijaintia tulee etsiä seudun kannalta tyydyttävältä käyttöetäisyydeltä.

Vuosaaren sataman valmistuminen Suomen ulkomaankaupan pääsatamana loi alun pääkaupungin kaikkien aikojen suurimmalle kaupunkirakenteen muutokselle. Tavarasatamien siirtäminen Vuosaareen pois keskeisilta keskustan alueilta vapauttaa alueet asumiselle ja muulle toiminnalle. Tämä puolestaan edistää pääkaupungin ja seudun tasapainoista kehittämistä. Vuosaaren satamakeskus on suunniteltu ja toteutettu yhdessä eri elinkeinoelämän alueella toimivien yritysten kanssa. Sataman sijainti maan suurimman logistiikka- alueen ja lentokentän naapurissa tuo eri alojen toimijoille synergiaetuja. Sataman rakentamisen yhteydessä toteutetut korkeatasoiset maantie- ja katuyhteydet vahvistavat myös koko Uudenmaan infrastruktuuria.

Vuosaaren satama liikenneyhteyksineen on kuluvan vuosikymmenen merkittävimpiä investointeja Uudellamaalla. Maakuntatasolla ja yli maakuntarajojen on huolehdittava, että Vuosaaren tarjoamat kehittämismahdollisuudet hyödynnetään täysimääräisesti niin logistisesti, logistiikkateknologian sovellutusten kehittämiseen kuin muunkin yritys- ja tutkimustoiminnan tasolla.

Myös matkailuimagon luonnissa Helsingin sataman kautta kulkevat yhdeksän miljoonaa matkustajaa vuodessa ovat hyvä kehittämiskohde.

Ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen varautuminen

Kaupunginhallitus pitää tärkeänä, että Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja muutoksiin sopeutuminen otetaan keskeiseksi lähtökohdaksi arvioitaessa Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan rakennemallien vaikutuksia ja tarkistettaessa maakuntakaavaa. Yhdyskuntarakenteen ja liikennejärjestelmän ratkaisut vaikuttavat merkittävästi energian kulutukseen ja ympäristökuormitukseen. Uudenmaan maakuntasuunnitelman mukaan tavoitteena on, että Uusimaa on Suomen ensimmäinen hiilineutraali maakunta ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen edelläkävijä. Pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavan maakuntakaavan pohjaksi valittavan rakennemallin tulee edistää näiden tavoitteiden toteuttamista.

Helsingin valtuuston hyväksymän strategiaohjelman tavoitteena on, että päivittäin kuljetut kilometrit asukasta kohti kääntyvät laskuun. Tavoite on kuitenkin vaikea toteuttaa niin kaupungin kuin maakunnankin tasolla. Työmatkojen pituus on kaksinkertaistunut kahdessa vuosikymmenessä. Koti, työpaikat ja palvelut ovat etäällä toisistaan, mikä on ristiriidassa liikenteen päästöjen vähentämistavoitteiden kanssa. Vapaa-ajan matkojen määrä kasvaa ja 2/3 matkoista on asiointi- ja vapaa-ajan matkoja.

PLJ 2007:ää varten tehty tutkimus osoitti, että pääkaupunkiseudun työssäkäyntialue oli laajentunut ja seudulle tultiin töihin yhä kauempaa. Työssäkäynti seudun sisällä oman kunnan tai oman asuinalueen ulkopuolella oli kasvanut erittäin voimakkaasti. Omalla asuinalueella työssäkäynti oli harvinaista riippumatta siitä, miten monipuolinen alueen toiminnallinen rakenne oli.

Itä-Uudellamaalla tehdyn tutkimuksen mukaan sekä koululaisten koulumatkat että työssä käyvien työmatkat ovat alueella pidentyneet tällä vuosituhannella lähes 30%. Työmatkojen pidentyminen johtuu mm. lisääntyneestä pendelöinnistä pääkaupunkiseudulle.

Liikenne on kolmanneksi suurin kasvihuonekaasupäästöjen lähde pääkaupunkiseudulla. Liikenteen merkitys on kasvamassa, jos liikennemäärät kasvavat PLJ 2007:ssä arvioidulla tavalla. Liikennesuorite kasvaisi 40% ja kasvihuonekaasupäästöt 20% ilman uusia tehokkaita ohjauskeinoja ja toimenpiteitä.

Pääkaupunkiseudun ilmastostrategiassa tavoitteeksi on asetettu, että seudun liikenteen kasvihuonekaasupäästöt vähenevät vähintään 20% vuoden 2004 tasosta vuoteen 2030.

Joukkoliikenteen käytön lisääminen, raideliikenteen kehittäminen sekä kävelyn ja pyöräilyn edistäminen ovat tärkeitä keinoja ilmastonmuutoksen hillinnässä. HLJ-2011 -työssä on laskettu, että mm. Kehäradan ja Länsimetron vaikutus CO2-päästöjen vähenemiseen vastaa 160 bussin ja yli 8000 henkilöauton päästöjä ajoneuvoyksiköiksi muutettuna.

HLJ-suunnitelmaa varten on tehty selvitys Liikennejärjestelmätason keinot ilmastonmuutoksen hillinnässä. Siinä korostetaan, että tekninen kehitys ei riitä vähentämään päästöjä riittävän nopeasti. Ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan monenlaisia ohjaustoimia, ja maankäytön ja liikennejärjestelmän yhteensovittamisella voidaan luoda edel-

lytykset pitkän aikavälin ilmastotavoitteiden saavuttamiselle. Liityntäpysäköinnin merkittävä vahvistaminen raideliikenteen yhteyteen kannustaisi joukkoliikenteeseen siirtymistä ja vähentäisi kasvihuonepäästöjä.

Energiankäytön näkökulma

Rakennuskannan kerrosala kasvaa kaikissa malleissa nykyisestä noin 33 %. Lisäksi asumisväljyyden kasvu aiheuttaa lisäkasvua kokonaiskasvun ollessa lopulta noin 42 % nykyiseen verrattuna. Rakennusten energiankäytön osalta on oletettu, että energiatehokkuus paranee ja ominaisenergiankulutus pienenee 14 % nykytilanteesta. Lopputuloksena rakennusten energiankulutuksen arvioidaan kasvavan nykyisestä noin 3 %. Ilman nykyrakennuskannan energiatehokkuuden arvioitua paranemista energiankulutus kasvaisi 17 % nykyisestä. Jos myös uusien rakennusten ominaisenergiankulutus pysyisi nykyisellä tasolla, energiankulutus kasvaisi nykyisestä kaikkiaan 30 – 37 % mallista riippuen.

Kaukolämmitys on tiiviiden kaupunkimaisten alueiden ensisijainen lämmitysratkaisu. Kaukolämpöä käytetään tilojen lämmittämisen lisäksi, lämpimän käyttöveden tuottamiseen, ilmanvaihdon jälkilämmitykseen sekä kosteiden tilojen lattialämmitykseen.

Olemassa olevien alueiden läheisyyteen toteutettavat uudet alueet ovat kaukolämmityksen kannalta erinomaisia. Tällöin voidaan hyödyntää jo olemassa olevaa lämpöverkostoa ja kehittää olevaa lämmöntuotantoa kokonaisuutena. Kaukolämmityksen avulla saadaan aikaan lämmityksen osalta kokonaisenergian kulutukseltaan pienimmät vaikutukset.

Kaikissa malleissa tapahtuu rakentamisen tiivistämistä, jolloin oletetaan hyödynnettävän nykyistä rakennetta, mm. teknistä infrastruktuuria. Metropolialueen ytimessä sijaitsevalla Helsingin alueella tapahtuu joka tapauksessa tiivistymistä, mutta erityisesti Sormimallissa A, joka on tiivistävä ja täydennysrakentamiseen perustuva.

Kaikissa tarkastelluissa rakennemalleissa on sähkönkäytön oletettu tulevaisuudessa kasvavan. Kasvun lisäksi alueiden tiivistyminen sekä toimintojen sijoittuminen ja keskittyminen kasvattavat sähköverkon siirtotarpeita. Aluerakenteen tiivistäminen lyhentää sähköverkon pituutta, mutta toisaalta edellyttää yksikkökustannuksiltaan kalliimpia rakenteita. Tärkeää tulevan kehittämisratkaisun jatkosuunnittelussa ja toteutuksessa on teknis-taloudellisesti kustannustehokkaan sähkönjakelun suurvoimansiirron voimajohtojen edellyttämien tilatarpeiden huomioon ottaminen osana tiivistä yhdyskuntarakennetta.

Energia- ja sähköverkkoala kehittävät aktiivisesti teknisiä ja kaupallisia toimintamalleja (mm. älykkään sähköverkon tutkimus- ja kehityshankkeet) hajautetun tuotannon ja uusiutuvien energiamuotojen käyttöönottamiseksi ja energian käytön tehostamiseksi.

Selvityksen aluerakenteiden kehittymisen rakennemalleissa kiinteistöjen lämmitystarpeen arvioidaan hieman kasvavan. Tämän lämmitystarpeen hoitaminen täydennysrakentamisen ja kokonaan uusien alueiden osalla kaukolämmön avulla on monin tavoin järkevää. Kaukolämmön ympäristöargumentit ovat merkittäviä ja tuotteella on erittäin pieni primäärienergian kulutus. Kaukolämpö on kestävän kehityksen mukainen lämmitysjärjestelmä ja ehdottomasti myös tulevaisuuden lämmitysratkaisu. Kaukolämmön primäärienergian kulutus on käytettävistä lämmitysratkaisuista pienin ja esimerkiksi Helsingin nykyinen kaukolämpö on

primäärienergian kulutukseltaan maalämpöpumppua tehokkaampi.

Luonnonsuojelunäkökohdat ja viheraluejärjestelmä

Kaikissa rakennemalleissa pohjana on maakuntien nykyinen rakenne myös viherrakenteen osalta. Viherjärjestelmä toimii kiinteänä osana yhdyskuntarakennetta ja sen laajenemista. Rakennemalleista erottuu melko hyvin Helsingin Yleiskaava 2002:ssa esitetyn viheraluerakenteen pääpiirteet. Helsingin viheraluerakenteen ja ekologisen verkoston osalta rakennemalleissa ei ole suuria eroja, mutta niiden jatkuvuudessa pääkaupunkiseudulla löytyy jo eroja. Tulevassa maakuntakaavassa Helsingin yleiskaavassa esitettyjen vihersormien tulisi jatkua yli kuntarajojen mahdollisimman pitkälle siten, että ratkaisulla turvataan Keskuspuiston ja Helsinkipuiston jatkeena toimivan Vantaanjoenvarren virkistysalueen jatkuvuus sekä pääkaupunkiseudun viheryhteydet mm. Helsingistä Nuuksioon.

Tulevaisuudessa yhteistyön merkitys Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan kuntien kesken korostuu. Asukasmäärien kasvaessakin on turvattava alueellinen kilpailukyky asumisviihtyvyyden näkökulmasta. Vuosien 1997 ja 2001 kaupunkipalvelututkimuksien mukaan hyvät ulkoilu- ja liikuntapalvelut ovat hyvien joukkoliikenneyhteyksien ja alueen rauhallisuuden jälkeen tärkein asuinalueen viihtyvyyttä lisäävä

ja asuinalueen valintaan vaikuttava tekijä.

Tiivistyvässä kaupunkirakenteessa on turvatta seudullisten viheryhteyksien, ulkoilureittien ja virkistysmahdollisuuksien säilyminen. Alueesta tulee kehittää vetovoimaista virkistys-, asuin- ja työpaikka-aluetta. Etelä-Suomi muodostaa koko maan kehityksen kärjen. Osaaminen ja yhteistyö myös liikuntapalvelujen tuottamisen osalta ovat alueiden menestymisen elinehtoja.

Yhteenvetoa rakennemallien paremmuudesta

Arviointien perusteella Sormimalli A, jonka vahvuuksia ovat nykyisen yhdyskuntarakenteen hyödyntäminen ja rakenteen tiiveys ilman suuria liikenneinvestointeja, on hyvä jatkotyön pohjaksi. Sormimallissa A joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn osuus lisämatkoista on suurin ja vastaavasti henkilöauton arvioitu käyttö asukasta kohti pienin, vaikka liikenneinvestoinnit ja joukkoliikenteen operointikustannukset ovat Sormimalli A:ssa malleista pienimmät. Samoin arkiliikkuminen on sujuvinta Sormimallin eheytyvissä taajamissa. Sormimalli A on myönteisin myös yhtenäisten luontoalueiden ja ekologisten yhteyksien säilymisen ja ylläpidon kannalta. Vähiten liikkumisen aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä asukasta kohden syntyy Sormimallien A (nykyradat) ja C (lyhyet radat) mukaisesta aluerakenteesta.

Monikeskusmallissa asutus on erityisen autoriippuvaista, ja rakennemalli kasvattaa asukasta kohti tulevia päästöjä myös verrattuna nykytilaan. Ero muihin malleihin ja nykytilaan nähden on merkittävä. Silmukkamallissa kaikilla kulkumuodoilla tehtävät matkat ovat pitkiä ja hyvää joukkoliikennevyöhykettä on vähän. Huonoin esitetyistä vaihtoehdoista yllä mainituilla kriteereillä on Monikeskusmalli, jossa erityisesti hajarakentaminen tuo pitkät etäisyydet ja lisää siten henkilöauton käyttötarvetta.

Kaupunginhallitus pitää esitetyistä malleista itäraiteella täydennettyä Sormimalli A:ta. Sormimalli A:n jatkokehittäminen maakuntakaavaluonnokseksi edellyttää kuitenkin ehdottomasti Östersundomin alueen liittämistä raideliikenneyhteyksineen osaksi pääkaupunkiseudun ydinaluetta. MARA-strategiankin mukaisesti itäraide on ajoitettu jo ensimmäiseen toteutusvaiheeseen 2010–2020.

Koko Uudenmaan kehityksen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että maakunnan ja koko maan ydinalueen, pääkaupunkiseudun kasvulle ja kehittymiselle on osoitettu selkeä, toimiva aluerakenne ja sitä palveleva, oikeatahtisesti toteutuva liikennejärjestelmä. Tämän toteuttaminen nykyistä rakennetta tehostaen ja täydentäen sekä infrastruktuuri-investointeja mahdollisimman täysimääräisesti hyödyntäen tuottaa parhaat edellytykset sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävälle kehitykselle. Maakuntakaavan ratkaisuilla tulee turvata ainakin aikaisempien maakuntakeskusten elinvoimaisuuden säilymisedellytykset silmälläpitäen ajankohtaa, jolloin kasvun edelleen jatkuessa aktualisoituu tarve uusien ratakäytävien avaamiselle ja rataverkkoon tukeutuvan rakenteen kehittämiselle. Tässä vaiheessa sormimalli C, lyhyet radat, tulee tarkasteluissa ajankohtaiseksi. Ratojen jatkamista voidaan pitää varauksina pitkän aikajänteen kehittämistarpeita varten.

Vastauksena kysymykseen siitä minkä kokoiset keskukset ovat toiminnallisesti optimaalisia, voidaan todeta, että optimaalisuus on enemmänkin sijainnin tuomista mahdollisuuksista ja suunnittelun tasosta kuin keskuksen koosta riippuvainen. Rakennemalleissa esille nostetut Hyvinkään tapaiset ns. suuret helmet eivät synny hetkessä, eivätkä niin kompakteina ilman monipuolista, toimivaa ja riittävän voimakasta paikallista elinkeinorakennetta. Suurehkojen keskusten avaamiselle vain asumiseen tukeutuen ei löytyne edellytyksiä. Sen vuoksi on tärkeää, että uusia pääkaupunkiseudun vaikutuspiirissä olevia keskuksia suunniteltaessa niiden elinkeinorakenteen toteutumisedellytyksiin panostetaan alusta alkaen riittävästi. Suunnittelun tavoitteeksi olisikin syytä nostaa visio omaleimaisista taajamakeskittymistä (asukkaita ja työpaikkoja) koostuvasta yhtenäisestä metropolirakenteesta, joita tehokas, myös poikittainen, raideliikenne yhdistää.

Kansainvälisten yhteyksien kehittäminen on ehdoton edellytys seudun ja Suomen kilpailukyvylle ja menestykselle tulevaisuudessa, minkä vuoksi jatkosuunnittelussa tulee turvata joustavien ja nopeiden raideyhteyksien toteuttamismahdollisuudet niin Pietariin kuin Tallinnaankin. Mikäli uudelle seudulliselle nk. kakkoskentälle etsitään paikkaa, voitaisiin uusia synergiaetuja löytää sen sijainnista lähellä mahdollista uutta Helsinki-Pietari -rataa.

Edellä mainitut näkökohdat noudattavat rakennemallien arviointiraporttiin sisältyviä jatkotyösuosituksia, jotka myös muilta osiltaan antavat hyviä lähtökohtia Uudenmaan rakenteen perusmallin ja maakuntakaavaluonnoksen valmistelulle.

Rakennemallien taloudellisista toteutumisedellytyksistä

Kaikkien mallien liikenneinvestointien peruskustannuksiksi laskettu 4 miljardia euroa vaikuttaa perustellulta, joskin toteutumismahdollisuuksiltaan erittäin haastavalta arviolta. Vertailukohteena mainittakoon, että karkean arvion mukaan Helsinki yksin käyttäisi tavoitetilanteessa alueellaan raideliikenteen kehittämis- ja ylläpitoinvestointeihin noin 1,4 miljardia euroa seuraavien 20 vuoden aikana.

Julkisen talouden kiristyminen muuttaa lähivuosina yhdyskuntarakenteen perusinvestointien painotusta ja aikataulutusta. Kaikissa esitetyissä rakennemalleissa on tehty olettamia raideliikenteen osalta rakennettavista tai parannettavista rataosuuksista sekä liikennejärjestelmäsuunnitelmien tie- ja katurakennushankkeista. On selvää, että näiden yhteiseksi kustannukseksi oletettu 4 miljardia euroa on erittäin haasteellinen rahoitettava kokonaisuus ja niin ollen jotkut rakennemallivaihtoehdot jäänevät vaille käytännön uskottavuutta jo tässä vaiheessa.

Lisäksi julkisen talouden kannettaviksi tulevat vuosien kuluessa palvelutuotannosta aiheutuvat käynnistys- ja käyttökustannukset, jotka muodostavat valtaosan asuinalueiden kustannuksista. Nimenomaan yhdyskuntataloudellisten vaikutusten havainnollistamisessa rakennemallit eivät ole kovin kehittyneitä. Liikennesuoritteiden tai päästömallien rinnalla taloutta koskevat päätelmät tehdään eri karkeusasteella.

Meneillään olevien Kehäradan ja Länsimetron ohella rakennemallien keskeisin raideliikennehanke on valtion Pisara-rata, joka on sisällytetty kaikkiin vaihtoehtoihin. Valtakunnallisesti merkittävän ja valtion rahoitusvastuulle kuuluvan hankkeen toteutus on valtion metropolipolitiikan tuleva koetinkivi. Ilman Pisaraa ei eri mallien olettamia raideyhteyksien parantamisia kyetä hyödyntämään ja yhdyskuntarakenteen hajoaminen tieliikenteeseen perustuvana uhkaa kiihtyä. Pitemmällä aikavälillä tämä koskee myös mm. pääradan liikennemäärien keventämiseen tähtäävää Lentorata-hanketta.

Pöytäkirjanote Uudenmaan liitolle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle, kiinteistölautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle, ympäristölautakunnalle, liikuntalautakunnalle, Helsingin Energia -liikelaitokselle, Liikennelaitos -liikelaitoksen johtokunnalle, Helsingin Satama -liikelai-tokselle ja talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITTEET	Liite 1	Uudenmaan liiton ja Itä-Uudenmaan liiton lausuntopyyntö 7.5.2010
	Liite 2	Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan rakennemallit 2035
	Liite 3	Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan rakennemallien arviointi
	Liite 4	Lausunto Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan rakennemalleista - päätöshistoria

ESITTELIJÄ Uudenmaan liitto on pyytänyt Helsingin kaupunginhallituksen lausuntoa Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan rakennemallit 2035 -aineistosta.

Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakunnat yhdistyvät 2011. Tämä mahdollistaa yhdyskuntarakenteen suunnittelun yhtenä kokonaisuutena molempien liittojen alueelle. Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan liitoissa vireillä olevat vaihemaakuntakaavojen laatimistyöt yhdistetään vuoden 2011 alussa yhdeksi vaihemaakuntakaavatyöksi. Vuoden 2010 aikana liitot laativat yhteistä kaavatyötä palvelevia selvityksiä, joista rakennemallityö 2035 on nyt lausuntokierroksella.

Rakennemallien tavoitevuosi on 2035. Kaikissa malleissa varaudutaan noin 430 000 asukkaan ja 250 000 työpaikan kasvuun.

Rakennemalleissa tarkastellaan alue- ja yhdyskuntarakenteen, raideliikennejärjestelmän ja -verkon sekä väestö- ja työpaikkamitoituksen ratkaisuja. Malleissa on esitetty maakunnallisia ja seudullisia strategisia linjauksia ja tavoitteita.

Kolmen periaatteiltaan erilaisen vaihtoehtoisen rakennemallin – Monikeskusmalli, Sormimalli ja Silmukkamalli – vertailulla haetaan toimivaa kokonaisrakenteen kehittämismallia.

Monikeskusmallissa selvitetään nykyisten keskusten ja taajamien hyödyntämistä vaihtoehtona uusien ratojen kasvukäytäville tai uusille keskuksille. Sormi- ja Silmukkamalli ovat ns. ratamalleja, joissa selvitetään nykyisten asemanseutujen ja uusien asemien hyödyntämistä nykyisillä radoilla sekä uusien ratakäytävien avaamista. Monikeskusmallissa tutkitaan myös hajarakentamisen vaikutuksia.

Yhdyskuntarakenteen kehittämisen lähtökohtana on nykyinen rakenne sen nykyisine keskuksineen ja taajamineen. Yhdyskuntarakenteen laajenemisen periaatteet ovat kaikissa malleissa erilaiset. Väestö- ja työpaikkalisäys kohdentuu eri malleissa eri tavoin. Monikeskusmallissa väestö- ja työpaikkalisäys sijoittuu nykyisiin keskuksiin ja taajamiin sekä niiden laajenemisalueisiin. Ratoihin nojautuvissa Sormi- ja Silmukkamalleissa koko väestö- ja työpaikkalisäys sijoittuu olemassa olevien ja uusien raideyhteyksien varrelle. Sormimallissa harvempiin ja suurempiin keskuksiin, Silmukkamallissa tiheämpiin ja pienempiin keskuksiin.

Kaikissa malleissa viherjärjestelmänä on voimassa olevissa maakuntakaavoissa esitetyt virkistys- ja luonnonsuojelualueet. Viherjärjestelmä toimii osaltaan yhdyskuntarakenteen laajenemisen tärkeänä reunaehtona.

Väestö- ja työpaikkatavoitteet perustuvat aluetaloudelliseen kasvuun, noudattaen jo aiemmin maakuntasuunnitelmissa hyväksyttyjä tavoitteita.

Yhdyskuntarakenteen kehittämisessä lähtökohtana ovat METKA - hankkeessa (Metropolialueen kestävä aluerakenne, Uudenmaan liitto 2008) kuvatut laajenemisperiaatteet:

- ensin tiivistetään olevaa yhdyskuntarakennetta

- sitten täydennetään nykyistä rakennetta pitäytyen nykyisissä ratakäytävissä

- vasta sitten valitaan yksi kehitettävä uusi ratakäytävä

- ja varaudutaan suunnitelmissa muiden ratakäytävien käyttöönottoon.

Periaatteet ovat yhdyskuntatalouden, ympäristön ja ekotehokkuuden kannalta kannatettavat.

Rakennemalleista on saatu kaupunkisuunnittelulautakunnan, kiinteistölautakunnan, yleisten töiden lautakunnan, ympäristölautakunnan, liikuntalautakunnan, Helsingin Energia -liikelaitoksen ja Helen Sähköverkko

Oy:n, Liikennelaitos -liikelaitoksen johtokunnan, Helsingin Satama
-liikelaitoksen ja talous- ja suunnittelukeskuksen lausunnot. Esittelijän esitys on saatuihin lausuntoihin perustuva.

6.9.2010 pöydälle pantu asia

ALOITE HELSINGIN, VANTAAN JA SIPOON KUNTIEN YHTEISEN ÖSTERSUNDOMIN YLEISKAAVATYÖN KÄYNNISTÄMISESTÄ

Khs 2010-1573

KAJ Kaupunginhallitus päättänee tehdä aloitteen Vantaan kaupungille ja Sipoon kunnalle Helsingin, Vantaan ja Sipoon kuntien yhteisen yleiskaavoituksen käynnistämisestä Östersundomin alueelle seuraavan menettelytavan mukaisesti:

- Östersundomin alueelle laaditaan oikeusvaikutteinen maankäyttö- ja rakennuslain 46 §:n tarkoittama kuntien yhteinen yleiskaava, johon sisältyy alueita Helsingistä, Vantaalta ja Sipoosta.

- Helsingin, Vantaan ja Sipoon kuntien kesken laaditaan yhteistoimintasopimus kaavan laadintaan liittyvistä asiakokonaisuuksista.

- Östersundomin alueen yhteisen yleiskaavan laatiminen ja hyväksyminen annetaan maankäyttö- ja rakennuslain 47 §:ssä tarkoitetun kuntien yhteisen toimielimen, jäljempänä Östersundom-toimikunta, tehtäväksi.

- Östersundom-toimikunnan kokoonpanoon kuuluu yksi edustaja Helsingin kaupungista, yksi edustaja Vantaan kaupungista ja yksi edustaja Sipoon kunnasta.

- Östersundom-toimikunnan jäseniksi nimetään Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston virastopäällikkö, Vantaan kaupunkisuunnittelujohtaja sekä Sipoon kehitysjohtaja.

- Östersundom-toimikunnan puheenjohtajaksi valitaan Helsingin edustaja ja varapuheenjohtajaksi Vantaan edustaja.

- Esittelijänä Östersundom-toimikunnassa toimii Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston Östersundom-projektin projektipäällikkö.

- Toimikunnan kokouksissa on pysyvinä asiantuntijoina läsnäolo-oikeus Helsingin ja Vantaan yleiskaavapäälliköillä sekä Sipoon aluekehitysarkkitehdilla.

- Östersundom-toimikunnan sihteereinä toimivat Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan sihteerit.

- Ennen asioiden käsittelyä Östersundom-toimikunnassa ne käsitellään alueen suunnitteluyhteistyötä koordinoivassa kaupunginjohtajaryhmässä, johon kuuluvat Helsingin ja Vantaan maankäytön suunnittelusta vastaavat apulaiskaupunginjohtajat, Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston virastopäällikkö ja yleiskaavapäällikkö, Vantaan kaupunkisuunnittelujohtaja ja yleiskaavapäällikkö sekä Sipoon kehitysjohtaja ja aluekehitysarkkitehti, Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston Östersundom-projektin projektipäällikkö ja tarpeellinen määrä muita asiantuntijoita.

- Östersundom-toimikunnan tehtävä päättyy, kun yleiskaa-van vahvistamista koskeva päätös saa kuuluttamisen jälkeen lainvoiman.

- Ennen kaavaehdotuksen laatimista tulee yleiskaavan luonnos hyväksyä jatkosuunnittelun pohjaksi kaikissa kunnissa vähintään kaupungin- tai kunnanhallitustasolla.

- Ennen kaavaehdotuksen hyväksymiskäsittelyä Östersundom-toimikunnassa tulee ehdotus käsitellä samansisältöisenä kaikkien kuntien valtuustoissa.

- Kaavaehdotusta ei esitellä Östersundom-toimikunnalle, ellei kunkin kunnan valtuusto ole puoltanut sitä oman alueensa osalta.

- Östersundom-toimikunnan hyväksyttyä kaavaehdotuksen se saatetaan ympäristöministeriön vahvistettavaksi.

Samalla kaupunginhallitus päättänee esittää, että edellä mainitun menettelytavan lisäksi työn pohjana käytetään esityslistan tämän asian liitteitä nro 1 (osallistumis- ja arviointisuunnitelman luonnos), nro 2 (työohjelma) ja nro 3 (alustava sopimusluonnos).

Pöytäkirjanote jäljennöksin esityslistan tämän asian liitteistä nro 1–3 Vantaan kaupungille ja Sipoon kunnalle sekä pöytäkirjanote kaupunkisuunnittelulautakunnalle, kiinteistölautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle, ympäristölautakunnalle, rakennuslautakunnalle sekä talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITTEET	Liite 1	Östersundomin yhteisen yleiskaavan OAS:n luonnos (vain linkkinä)
	Liite 2	Östersundomin yhteisen yleiskaavan työohjelma (vain linkkinä)
	Liite 3	Alustava sopimusluonnos Östersundomin yhteisen yleiskaavan laatimiseksi (vain linkkinä)
	Liite 4	Helsingin, Vantaan ja Sipoon kuntien ... - päätöshistoria (vain linkkinä)

ESITTELIJÄ

Suunnittelualue Sipoon lounaisosa ja Vantaan ns. Västerkullan kiila liitettiin osakuntaliitoksella Helsinkiin 1.1.2009. Liitosalue muodostaa yhdessä Vantaan Länsimäen ja Länsisalmen alueiden sekä Sipoon Majvikin alueen ja Granön saaren kanssa toiminnallisen kokonaisuuden, jonka suunnittelun on todettu edellyttävän kuntien yhteistyötä. Tälle alueelle on tarkoituksenmukaista laatia Helsingin, Vantaan ja Sipoon yhteinen yleiskaavatasoinen suunnitelma asemakaavoituksen pohjaksi. Rajapintojen maankäyttö- ja liikenneratkaisujen yhteensovittamiseksi on työssä tarvetta myös alueellisesti laajempaan yhteiseen tarkasteluun; yhteisen maankäyttötarkastelun alue määrittyy tarkemmin työn kuluessa. Suunnittelualueen alustava rajaus on esitetty kartalla esityslistan liitteenä olevassa työohjelmassa (liite 2) sekä osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa (OAS, liite1).

Alueen suunnittelutilanne

Maakuntakaavat

Koko Sipoossa sekä Sipoon kunnasta Helsinkiin 1.1.2009 liitetyllä alueella ovat lainvoimaisia Itä-Uudenmaan liiton voimassa olevat kaavat. Helsinkiin liitetyllä alueella on voimassa eri aikoina vahvistettuja Itä- Uudenmaan maakuntakaavoja, joista viimeisin on vahvistettu 5.4.2002. Majvikissa ja Granössä on voimassa Itä-Uudenmaan maakuntavaltuuston 12.11.2007 hyväksymä ja ympäristöministeriön 15.2.2010 vahvistama maakuntakaava.

Vantaan ja Helsingin alueilla Sipoosta liitettyä aluetta lukuun ottamatta on voimassa Uudenmaan maakuntakaava, joka on vahvistettu 8.11.2006. Uudenmaan maakuntavaltuusto hyväksyi 17.12.2008 Uudenmaan maakuntakaavaa täydentävän 1. vaihemaakuntakaavan, joka on vahvistettu ympäristöministeriössä 22.6.2010.

Voimassa olevat maakuntakaavat eivät ota huomioon Östersundomin alueen liittämistä Helsinkiin. Maakuntakaavat ovat näiltä osin vanhentuneita eivätkä nykyisellään voi toimia alueen yksityiskohtaisemman suunnittelun ohjeina.

Sekä Uudenmaan liitto että Itä-Uudenmaan liitto ovat käynnistäneet maakuntakaavojen uudistamistyön. Liitot yhdistyvät 1.1.2011, jolloin myös maakuntakaavatyöt yhdistetään. Tavoiteaikataulun mukaan koko Uudenmaan vaihekaava hyväksytään loppuvuonna 2012.

Yleiskaavat

Vantaan yleiskaava 2007 on hyväksytty Vantaan kaupunginvaltuustossa 17.12.2007 ja on voimassa. Helsinkiin liitetyn Västerkullan kiilan osalta on voimassa Vantaan kaupunginvaltuuston 17.6.2002 hyväksymä Kaakkois-Vantaan osayleiskaava.

Sipoon yleiskaava 2025, joka käsittää koko Sipoon kunnan alueen lukuun ottamatta saaristoa, on hyväksytty Sipoon kunnanvaltuustossa 15.12.2008. Sipoon saariston ja rannikon yleiskaava, jonka alueeseen Granön saari kuuluu, on ollut luonnoksena nähtävillä loppuvuodesta 2008. Osayleiskaavaehdotus oli nähtävillä kesällä 2010.

Yleiskaavat on laadittu ennen osakuntaliitosta eivätkä sellaisinaan ole ajantasaisia liitosalueen ja siihen toiminnallisesti liittyvän Vantaan Länsimäen ja Länsisalmen alueiden suunnittelun ohjauksessa.

Helsinki-Porvoo kehyssuunnitelma

Helsingin, Vantaan ja Porvoon kaupungit, Sipoon kunta sekä Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan liitot ovat laatineet yhteisen tarkastelun Helsingin ja Porvoon välisen kehityskäytävän maankäytön kehittämisnäkymistä. Työn tarkoituksena oli osaltaan tuottaa tausta-aineistoa kuntien omille suunnitelmille, suunnitelmien yhteensovittamiselle ja yhteiselle yleiskaavatyölle sekä palvella maakuntakaavojen uudistustöiden tietopohjatarvetta. Kehyssuunnitelmatyö on käynnistetty vuoden 2009 alussa sidosryhmäseminaarilla, johon osallistui kuntien ja maakuntaliittojen virkamiesten lisäksi valtion ympäristöhallinnon ja väyläviranomaisten edustajia. Työ valmistui vuoden 2009 lopussa.

Yhteinen yleiskaava Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 46 §:n mukaan kunnat voivat laatia yhteistyönä kuntien yhteisen yleiskaavan. Oikeusvaikutteisena laaditulla yhteisellä yleiskaavalla voidaan perustellusta syystä poiketa tavallista enemmän maakuntakaavasta (MRL 48 § 2.mom). MRL 47 §:n 1. momentin mukaan: ”Kunnat voivat antaa yhteisen yleiskaavan laatimisen ja hyväksymisen maakunnan liiton, tehtävään soveltuvan muun kuntayhtymän tai kuntien muun yhteisen toimielimen tehtäväksi sen estämättä, mitä kuntalain 76 §:ssä säädetään kuntien yhteistoiminnan muodoista.” MRL 47 §:n 3 momentin mukaan oikeusvaikutteinen yhteinen yleiskaava tulee saattaa ympäristöministeriön vahvistettavaksi.

Maakuntakaavasta poikkeamisen edellytyksenä on oikeusvaikutteisen yhteisen yleiskaavan hyväksyminen yhteisessä toimielimessä. Kunnat voivat laatia yhteistyössä myös yleiskaavoja, jotka käsitellään erikseen kunkin kunnan päätöksentekoelimissä. Tällöin ei kuitenkaan ole kysy-mys MRL 6. luvussa (46–49 §) tarkoitetusta yhteisestä yleiskaavasta, joka mahdollistaa normaalia suuremman poikkeamisen maakuntakaavasta.

Huolimatta siitä, että maakuntakaavojen uudistamistyö on vireillä ja sen yhteydessä pääkaupunkiseudun itäisen kasvun edellyttämät periaatteelliset muutokset maankäyttölinjauksissa tullaan ottamaan huomioon, on maakuntakaavatasoa tarkemman yleispiirteisen suunnittelun tarpeen vuoksi perusteltua laatia suunnittelualueelle tai mahdollisimman suurelle osalle siitä MRL 6. luvun tarkoittama kuntien yhteinen yleiskaava (Östersundomin yhteinen yleiskaava). Kaupunkiseudun taajamarakenteen ja raideliikenneverkon laajentuessa itään tulee kaikkien kolmen kunnan alueella tapahtumaan merkittäviä maankäytön muutoksia. Kokonaisuuden hallinta, saumojen kitkaton liittyminen ja yhteisten toimenpiteiden tarve edellyttää yhteistä suunnittelua, joka rationaalisen toteuttamisen turvaamiseksi on tarkoituksenmukaista saattaa oikeusvaikutteiseksi kaavaksi.

Yhteistyön valmistelu Östersundomin alueen yhteisen yleiskaavan ohjelmointia on valmisteltu virkamiesyhteistyönä työryhmässä, johon ovat kuuluneet Helsingistä apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä, virastopäällikkö Tuomas Raja-järvi, yleiskaavapäällikkö Markku Lahti ja projektipäällikkö Matti Visanti, Vantaalta apulaiskaupunginjohtaja Jukka Peltomäki, kaupunkisuunnittelujohtaja Jukka Kullberg ja yleiskaavapäällikkö Matti Pallasvuo sekä Sipoosta kunnanjohtaja Markku Luoma ja kehitysjohtaja Mikko Aho.

Valmistelussa on päädytty johtopäätökseen, että Östersundomin alueen MRL 6. luvun mukaisen yhteisen yleiskaavan laatiminen ja hyväksyminen on perusteltua antaa tätä tarkoitusta varten erikseen perustettavan kuntien yhteisen toimielimen tehtäväksi.

Päätös ja sopimus yhteisen yleiskaavan laatimisesta

Kuntien yhteinen yleiskaava edellyttää valtuuston päätöstä yhteisen yleiskaavan laatimisesta sekä toimielimestä, jonka tehtäväksi yhteisen yleiskaavan laatiminen ja hyväksyminen annetaan. Päätös tulee tehdä samansisältöisenä kaikissa kunnissa, joita se koskee.

Kuntien yhteisen yleiskaavan laatiminen perustuu kuntien väliseen yhteiseen sopimiseen ja sopimus on aiheellista laatia erikseen kirjalliseen muotoon. Kun otetaan huomioon, että sopimus koskee yleiskaavoituksesta päättävän toimielimen perustamista, tulee myös sopimus käsitellä valtuustossa. Valtuuston päätöksellä siirretään tarvittava toimivalta kaavasta päättävälle toimielimelle.

Helsingin kaupungin hallintokeskuksen oikeuspalvelut on yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston kanssa valmistellut alustavan sopimusluonnoksen, joka on liitteenä 3. Sopimuksen varsinainen valmistelu on tarkoituksenmukaista aloittaa heti, kun virallinen aloite yhteisen yleiskaavan laatimisesta on tehty.

Yhteisen yleiskaavatyön organisointi ja aikataulu

Östersundomin yhteisen yleiskaavatyön organisointi on kuvattu pääpiirteissään esityslistan liitteenä olevassa yleiskaavan työohjelmassa (liite 2). Kussakin kunnassa suunnitelmat käsitellään kunnan omassa päätöksentekoprosessissa, jonka kuluessa kunnan luottamuselimillä on mahdollisuus vaikuttaa kaavaratkaisun sisältöön oman kuntansa osalta. Maankäyttö- ja rakennuslain 47 §:n mukaisesti kaavan laadintatehtävän mukaan lukien hyväksymispäätöksen kaavasta tekee virkamiehistä muodostuva Östersundom-toimikunta. Aikataulullisena tavoitteena on Östersundomin yleiskaavan hyväksyminen nykyisen valtuustokauden aikana eli vuoden 2012 loppuun mennessä. Jos kaikki kunnat tekevät myönteisen päätöksen kaavan laadintaan ryhtymisestä, yhteisen toimielimen ensimmäinen kokous tulee ajoittumaan syyskaudelle 2010. Siinä päätettäviä asioita ovat muun muassa yhteisen osayleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelma sekä siihen liittyen kaava-alueen rajaus.

Khs on tehnyt Kvstolle esityksen edellä ilmenevän kaavoitusmenettelyn noudattamisesta Helsingin osalta.



Kokousaika	13.9.2010 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

ero	uusi jäsen

apulaispoliisipäällikkö Jari Liukku Helsingin kihlakunnan poliisilaitos	apulaispoliisipäällikkö Lasse Aapio Helsingin kihlakunnan poliisilaitos

oppilashuollon päällikkö Merja Hallantie opetusvirasto	oppilashuollon päällikkö Vesa Nevalainen opetusvirasto

LIITTEET	Liite 1	Suunnitelmaselostus nro VIO 5588/1
	Liite 2	Suunnitelmakartta nro VIO 5588/1
	Liite 3	Töölönlahden tilapäisen puistosuunnitelman... - Päätöshistoria