ERÄIDEN HANKKEIDEN RAHOITUS INNOVAATIORAHASTON VAROILLA

Khs 2010-710, 2010-683, 2010-682, 2010-670, 2008-1306, 2010-681, 2010-1355

KJ Kaupunginhallitus päättänee myöntää innovaatiorahastosta yhteensä 916 800 euroa käytettäväksi seuraavien hankkeiden vuoden 2010 rahoitukseen:

	Hanke/projekti	euroa

1	Sähköinen palvelusetelihanke	500 000
	- hallinnoija: Terveyskeskus
2	Ryhmätoiminnan ja ryhmävastaanoton uusi palvelukonsepti kaupunginsairaalan erikoislääkäripoliklinikoilla, pilottina sähköinen asiointi (2010–2011)	76 000
	- hallinnoija: Terveyskeskus
3	Antikoagulanttihoidon omahoidon ja sähköisen hoitopalautejärjestelmän kehittäminen terveysasemilla (2010–2012)	100 000
	- hallinnoija: Terveyskeskus
4	HSPACE – Hybriditilat tulevaisuuden kouluissa	35 800
	- hallinnoija: Metropolia Ammattikorkeakoulu Oy
5-8	Innovatiivinen kaupunki® -ohjelma (2010–2012)	165 000
5	- Ikääntyvät kaupunkilaiset -hanke	40 000
6	- Kestävä rakentaminen -hanke	30 000
7	- Tulevaisuuden joukkoliikenne -hanke	40 000
8	- Vetovoimainen urbaani asuminen -hanke	55 000
	- hallinnoija: Aalto-yliopiston Teknillinen korkeakoulu
9	Kehitysvammaisten yksilöllinen ryhmäasuminen – mallinnuksesta suunnitteluohjeisiin	40 000
	- hallinnoija: Culminatum Innovation Oy Ltd

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee, että Innovatiivinen kaupunki® -ohjelman hankkeille (2010–2012) sidotaan innovaatiorahastosta rahaa vuosille 2011–2012 yhteensä 230 000 euroa jakautuen seuraavasti: Ikääntyvät kaupunkilaiset -hankkeelle yhteensä 30 000 euroa, Kestävä rakentaminen -hankkeelle yhteensä 60 000 euroa, Tulevaisuuden joukkoliikenne -hankkeelle yhteensä 90 000 euroa ja Vetovoimainen urbaani asuminen -hankkeelle yhteensä 50 000 euroa. HSPACE - Hybriditilat tulevaisuuden kouluissa sidotaan vuosille 2011–2012 yhteensä 145 800 euroa. Antikoagulanttihoidon omahoidon ja sähköisen hoitopalautejärjestelmän kehittäminen terveysasemilla -hankkeelle sidotaan vuosille 2011–2012 yhteensä 200 000 euroa. Urbaani luovuus 2012-hankkeelle sidotaan vuosille 2011–2012 yhteensä 140 000 euroa. Kohtaamispaikka@lasipalatsi -hankkeelle sidotaan vuosille 2011–2012 yhteensä 750 000 euroa, josta Kohtaamispaikan toimintaan 700 000 euroa ja Myllypuron paviljongin palveluiden kehittämiseen 50 000 euroa. Kehitysvammaisten yksilöllinen ryhmäasuminen – mallinnuksesta suunnitteluohjeisiin -hankkeelle sidotaan vuodelle 2011 yhteensä 40 000 euroa.

Samalla kaupunginhallitus päättänee, että kaupungin ulkopuolisen organisaation hankkeen vuosiosuus maksetaan kaksi kertaa vuodessa, kesäkuussa ja hankeen/projektin puolivuotisraportin perusteella syyskuussa. Puolivuotisraportti, joka sisältää tilannekatsauksen hankkeen toteutumisesta sekä varojen käytöstä ajalta 1.1. – 30.6.2010, on toimitettava 15.7.2010 mennessä talous- ja suunnittelukeskukselle.

Innovatiivinen kaupunki® -hankkeiden raportointiaikataulu on seuraava: puolivuotisraportti, joka sisältää tilannekatsauksen hankkeen toteutumisesta sekä varojen käytöstä ajalta 1.1.–30.6.2010, on toimitettava 31.8.2010 mennessä ja ajalta 1.7.–31.12.2010 on toimitettava 15.1.2011 mennessä talous- ja suunnittelukeskukselle.

Edelleen kaupunginhallitus päättänee myöntää sosiaalivirastolle innovaatiorahastosta 2.6.2008 (810 §) päätöksen mukaisesta päiväkotien kuva- ja videopäiväkirja -projektin 250 000 euron kokonaisrahoitusosuudesta vuodelle 2010 ko. projektin pilotointiin 31 622 euroa.

Vielä kaupunginhallitus päättänee, että tilannekatsaus hankkeen toteutumisesta, toiminnan tuloksellisuudesta ja vuoden 2010 varojen käytöstä sekä mahdollinen jatkorahoitushakemus kustannusarvioineen vuodelle 2011 on lähetettävä kaupunginhallitukselle 29.10.2010 mennessä. Lisäksi Khs kehottaa terveyskeskusta huomioimaan yhteistyön pääkaupunkiseudun muiden kuntien ja sosiaaliviraston kanssa sähköistä palveluseteliä kehitettäessä.

Hankkeen päätyttyä toimijoiden on lähetettävä talous- ja suunnittelukeskukselle hankkeen/projektin loppuraportti sekä tilinpäätös.

Pöytäkirjanote terveyskeskukselle (Jussi Lind), kaupunginkirjastolle (Kirsi Salminen), Aalto-yliopiston Teknilliselle korkeakoululle (Paula Tuurnala), Metropolia ammattikorkeakoulu Oy:lle (Anna-Maria Vilkuna), sosiaalivirastolle (Pasi Brandt), Culminatum Innovation Oy Ltd:lle (Pasi Mäkinen), Taloushallintopalvelu -liikelaitokselle (Sonja Tavilampi), talous- ja suunnittelukeskukselle (Katja Bosisio-Hillberg) ja varainhallinnalle sekä tarkastusvirastolle.

Lisätiedot:
Bosisio-Hillberg Katja, erityissuunnittelija, puhelin 310 25707

LIITTEET	Liite 1	Terveyskeskuksen hankehakemus
	Liite 2	Metropolia Ammattikorkeakoulu Oy:n HSPACE - Hybriditilat tulevaisuuden kouluissa -hankehakemus
	Liite 3	Metropolia Ammattikorkeakoulu Oy:n Urbaani luovuus 2012 -hankehakemus
	Liite 4	Kaupunginkirjaston Kohtaamispaikka@lasipalatsi ja Myllypuron paviljonki -hankehakemus
	Liite 5	Hakemus kaupunginhallitukselle kuva- ja videopäiväkirjapalvelun pilotoinnin vuoden 2010 rahoituksesta
	Liite 6	Aalto-yliopiston Teknillisen korkeakoulun Innovatiivinen kaupunki-ohjelman hankehakemus
	Liite 7	Culminatum Innovation hankehakemus

ESITTELIJÄ Esittelijä toteaa, että Helsingin kaupungin innovaatiorahasto perustettiin kaupunginvaltuuston päätöksellä 19.6.2002 ja sen peruspääomaksi siirrettiin vuoden 2001 tilinpäätöksen hyväksymisen yhteydessä 16 818 792,65 euroa. Rahaston sääntöjen mukaan sen tarkoituksena on Helsingin osaamisperustan vahvistaminen yhteistyössä korkeakoulujen ja elinkeinoelämän kanssa. Varoja käytetään rahaston tarkoituksen mukaisten joko kaupungin toimesta tai yhteistyössä muiden osapuolien kanssa toteutettavien tulevaisuuden elinkeinoperustaa luovien investointihankkeiden ja projektien rahoitukseen.

Esittelijä toteaa, että Helsingin kaupungin strategiaohjelman 2009–2012 elinkeinopolitiikan painopisteitä on mm. kehittää Helsingin seudusta maailmanluokan liiketoiminta- ja innovaatiokeskus. Em. tavoitteiden toteuttamiseksi Kvsto päätti 28.1.2009 siirtää 10 milj. euroa innovaatiorahastoon vuoden 2008 talousarvion säästyneistä määrärahoista, joilla ylitettiin vuoden 2009 talousarvion määrärahoja. Siirto mahdollistaa uusien innovaatiohankkeiden aloittamisen ja jo käynnissä olevien innovaatiohankkeiden jatkorahoituksen turvaamisen.

Kaupunginhallitus on myöntänyt toistaiseksi innovaatiorahastosta eri hankkeille yhteensä 20 772 207 euroa. Nyt tehtävällä päätöksellä Khs myöntää vuodelle 2010 yhteensä 916 800 euroa ja sitoo vuosille 2011–2012 yhteensä 1 505 800 euroa seuraaville hankkeille: Innovatiivinen kaupunki® -ohjelman hankkeille (2010–2012) yhteensä 230 000 euroa jakautuen seuraavasti: Ikääntyvät kaupunkilaiset -hankkeelle yhteensä 30 000 euroa, Kestävä rakentaminen -hankkeelle yhteensä 60 000 euroa, Tulevaisuuden joukkoliikenne -hankkeelle yhteensä 90 000 euroa ja Vetovoimainen urbaani asuminen -hankkeelle yhteensä 50 000 euroa. HSPACE - Hybriditilat tulevaisuuden kouluissa yhteensä 145 800 euroa. Antikoagulanttihoidon omahoidon ja sähköisen hoitopalautejärjestelmän kehittäminen terveysasemilla -hankkeelle yhteensä 200 000 euroa. Urbaani luovuus 2012-hankkeelle yhteensä 140 000 euroa. Kohtaamispaikka@lasipalatsi -hankkeelle yhteensä 750 000 euroa, josta Kohtaamispaikan toimintaan 700 000 euroa ja Myllypuron paviljongin palveluiden kehittämiseen 50 000 euroa. Kehitysvammaisten yksilöllinen ryhmäasuminen – mallinnuksesta suunnitteluohjeisiin -hankkeelle sidotaan vuodelle 2011 yhteensä 40 000 euroa.

Innovaatiorahasto toimii itsenäisenä taseyksikkönä, jolloin rahastoa eivät koske budjettivuoden rajoitukset. Rahastosta voidaan sitoa varoja useammalle vuodelle. Esittelijän mielestä on edelleen tarkoituksenmukaisinta myöntää hankkeen/projektin hallinnoijalle vuosittain hankkeen ao. vuoden osuus hankkeen Helsingin kokonaisrahoitusosuudesta. Vuosittain hankkeen hallinnoijan tulee lähettää selvitys varojen käytöstä.

Hankkeen/projektin päätyttyä on hallinnoijan lähetettävä kaupunginhallitukselle selvitys hankkeen toteutumisesta tuloksineen sekä tilinpäätös. Mikäli hanke ei ole toteutunut, tulee hallinnoijan palauttaa hankkeelle myönnetyt varat.

./. Lisäksi kaupunginjohtaja toteaa, että päätösehdotuksessa mainitut hankkeet vastaavat innovaatiorahaston sääntöjen tarkoituksen mukaista toimintaa ja hankkeen toteutusta varten voitaisiin myöntää rahoitus innovaatiorahastosta päätösehdotuksen mukaisesti.

Rahoitushakemukset:

Terveyskeskuksen hankkeet (1-3)

./. Liitteenä 1 on terveyskeskuksen hankehakemus (31.3.2010).

1 Sähköinen palvelusetelihanke

Palvelusetelilaki tuli voimaan 1.8.2009. Mikäli päätökset uuden lain mukaisista palvelusetelitoiminnoista tehdään, tulee palvelusetelitoimintaa kehittää sähköiseksi, jotta terveyskeskuksen olisi kokonaistaloudellisesti edullisempaa käyttää uuden lain mukaista toimintamallia kuin perinteisiä ostopalveluita.

Terveyskeskus esittää, että innovaatiorahastosta rahoitetaan terveyskeskuksen sähköistä palvelusetelihanketta 500 000 eurolla. Hankkeen tavoitteena on rakentaa sähköinen palveluseteliratkaisu, joka täyttää ainakin seuraavat ylätason vaatimukset:

- Palveluseteli on voitava toimittaa terveyskeskuksesta yksityiselle palveluntuottajalle sähköisesti

- Terveyskeskuksen on saatava tiedot yksityisen palveluntuottajan antamasta hoidosta/palvelusta sähköisesti liitettäväksi terveyskeskuksen potilastietojärjestelmiin osaksi jatkuvaa sairaskertomusta

- Sähköisen ratkaisun on oltava ehdottoman tietoturvallinen ja sen käyttäjät on tunnistettava vahvasti

- Laskutukseen liittyvä manuaalinen työ taloushallinnossa on minimoitava

- Aikaansaatava valtakunnallisiin viranomaisrekistereihin yhteydessä oleva www-portaali hyväksytyistä palveluntuottajista

- Kehitetyn ratkaisun on oltava käyttöönotettavissa missä tahansa terveyskeskuksen palvelussa, jota tulevaisuudessa mahdollisesti hankittaisiin palveluseteleillä

Hankkeen hallinnoija on terveyskeskus.

2 Ryhmätoiminnan ja ryhmävastaanoton uusi palvelukonsepti kaupunginsairaalan

erikoislääkäripoliklinikoilla, pilottina sähköinen asiointi

Ryhmävastaanotto on kansanterveydellisesti ja taloudellisesti vaikuttavaa, sillä se tavoittaa paljon ihmisiä ja tarvitsee vain murto-osan yksilöllisen neuvonnan vaatimista resursseista. Näin ollen riskiryhmien rutiinikontrollien muuttaminen potilaiden itse tekemillä mittauksilla täydennetyksi ryhmäneuvonnaksi olisi sekä voimavarojen että ohjauksen näkökulmasta suositeltava vaihtoehto. Toiminta lisäisi kustannustehokkuutta, poliklinikoiden palvelun eri tuotantovaihtoehdot monipuolistuisivat ja varauduttaisiin henkilöstön saatavuuden vaikeutumiseen kehittämällä korvaavia palvelujen tuottamistapoja.

Ryhmien on todettu parantavan hoitoon sitoutumista, joka varsinkin kroonisten sairauksien hoidossa on huono. Parempi hoitoon sitoutuminen puolestaan näkyy terveydellisenä ja taloudellisena hyötynä, joka on osoitettu ainakin diabeteksen, astman ja verenpainetaudin hoidossa. Ne myös vähentävät aikaa, jonka terveydenhuollon ammattilaiset käyttävät kroonisia tauteja sairastavien potilaiden hoitoon. Ne tuottavat taloudellista ja terveydellistä etua parantamalla potilaan kykyä huolehtia itse hoidostaan ja/tai integroimalla hoidon tuottamista kolmannen sektorin kanssa. Esimerkiksi sydämen vajaatoimintapotilaiden ryhmiä on aiemmin järjestetty Helsingin sydänpiirin toimesta, joka on vastannut ryhmien sisällöstä. Eri sektoreiden yhteistyöllä saavutettaisiin merkittävät synergiaedut.

Ydinajatuksena on, että ryhmätoiminta on perusteltua silloin, kun on kyseessä suuret potilasmäärät, jolloin ryhmätoiminta on toistuvaa ja näin pitkällä aikavälillä resursseja säästävää ja vapauttavaa. Lisäksi suurissa yksiköissä on mahdollista järjestää räätälöidympiä ryhmiä. Ulkomaisten kokemusten mukaan ryhmävastaanottomuoto on ollut erittäin suosittu ja sen vaikutukset ovat olleet hyvin positiiviset, näillä potilailla on vähemmän jatkolähetteitä ja he ovat terveydentilaansa tyytyväisempiä kuin yksilövastaanotoilla käyvät potilaat.

Ryhmätoimintaa voidaan tukea sähköisen asioinnin käyttöönotolla. Ryhmien potilaat voisivat nähdä internetissä käyttäjätunnuksen ja salasanan avulla suurimman osan omista sairauskertomusmerkinnöistään, laboratoriokoetuksensa ja lääkityslistansa sekä he voivat lähettää lääkärilleen/hoitajalleen suojattuja viestejä. Lisäksi ryhmäläisiä voidaan ohjata omahoitoon kannustavan Helsingin omahoitoportaalin käyttäjiksi. Visiona on vähentää tavallisten poliklinikkakäyntien ja puhelinkontaktien tarvetta ja että ryhmäläiset saataisiin osallistumaan aktiivisesti terveydenhuollon prosesseihin. Ryhmäläiset voisivat sähköisesti ilmoittaa omamittaustuloksiaan (verensokeri, RR, PEF, paino), joita lääkäri tai hoitaja kommentoi ja tarvittaessa esittää hoitomuutoksia myös ryhmäläisten eReseptit voitaisiin uusia sähköisesti tulevaisuudessa.

Hankkeen keskeiset tavoitteet:

- Kartoittaa kaupunginsairaaloiden ajanvarauspoliklinikoiden (sisätaudit, neurologia, fysiatria ja geriatria) toteuttamiskelpoiset ryhmät

- Laatia ryhmävastaanottojen ja -toiminnan prosessikuvaus huomioiden toiminnan toteuttajana moniammatilliset tiimit ja kolmas sektori

- Suunnitella ryhmätoiminnan runko ja perusmalli. Ryhmätoiminnan tulee olla läpinäkyvää ja monet ryhmät voidaan rakentaa samanlaisen ohjelmarungon pohjalle

- Pilotoida, miten sähköistä asiointia voidaan käyttää ryhmätoiminnan tukena

- Innovoida ja kehittää tukimateriaalia, sillä tavoitteena on potilaiden omahoidon ja itsehoidon tukeminen

- Kehittää Helsingin tulevaa omahoitoportaalia tukemaan ryhmätoimintaa

- Kouluttaa, tukea ja innostaa ryhmänvetäjiä

- Löytää lisää yhteistyökumppaneita kolmannelta sektorilta ja ammattikorkeakoulusta

- Laatia uudesta palvelukonseptista viestintästrategia

- Benchmarking ja/tai hyvät käytännöt -kuvaus

Hankkeen suunniteltu kesto on 1,5 vuotta (2010–2011).

Hankkeen hallinnoija on terveyskeskus.

3 Antikoagulanttihoidon omahoidon ja sähköisen hoitopalautejärjestelmän kehittäminen terveysasemilla

Verenohennushoito (eli antikoagulanttihoito) vaatii säännöllistä seurantaa veren hyytymisarvon pitämiseksi hoitotasolla, koska siitä poikkeaminen voi aiheuttaa henkeä uhkaavia terveysriskejä (esim. verenvuodot tai suonitukokset). Seuranta tehdään verikokeella, jonka arvon mukaan tabletti-lääkityksen annostus määrätään seuraavaan laboratoriokontrolliin (INR) saakka. Yksi normaali laboratorioseuranta edellyttää useita prosessisuoritteita, jotka ovat: lähete potilaalle laboratoriotutkimukseen, näytteenotto laboratoriossa, näytteen analysointi, tuloksen merkintä sairauskertomukseen, hoitoannoksen määrittäminen tuloksen perusteella, hoitoannoksen merkitseminen sairauskertomukseen ja uuden lääkeannoksen ilmoittaminen potilaalle. Potilas asioi terveysaseman lääkärin, hoitajan ja laboratorion kanssa useaan otteeseen joko henkilökohtaisesti tai puhelimitse. Helsingissä näitä verikokeita tehdään vuodessa noin 120 000 ja ne aiheuttavat yhteensä noin 500 000 kontaktia terveyskeskukseen. Verenohennushoitoa saavien henkilöiden määrä kasvaa jatkuvasti ja Helsingissä kasvu oli 6 % vuosien 2008 ja 2009 välillä.

Verenohennushoidon seurantaprosessin kehittäminen sujuvammaksi ja vähemmän kuormittavaksi on tarpeen. Helsingin terveyskeskus lähtee mukaan tähän kehitystyöhön yhdessä THL:n Rohto-ryhmän sekä Kotkan, Salon ja Kauniaisten kaupunkien kanssa. Tarkoituksena on luoda valtakunnallinen toimintamalli, jossa verenohennushoidon seurantaprosessi uudistetaan käyttämällä hyväksi uusia sähköisiä tietojärjestelmiä. Aikaisempien tutkimusten perusteella voidaan odottaa, että ainakin 30 % kontakteista voidaan vähentää asiakkaan omavastuun lisääntyessä hoidon laadun pysyessä kuitenkin ennallaan. Tämä tarkoittaisi Helsingissä noin 150 000 asiakaskontaktin vähenemistä, joihin kuuluva työpanos voitaisiin tulevaisuudessa suunnata uudella tavalla.

Kehittämishanke toteutetaan Töölön terveysasemalla ja soveltuvin osin Paloheinän terveysasemalla. Projektin kesto on 3 vuotta (2010–2012). Rahoitusta anotaan projektipäällikön ja projektihoitajan palkkakustannuksiin 56 000 euroa/v, asiantuntijapalveluihin, tilastoajoihin ja koulukseen 20 000 euroa/v sekä tietojärjestelmän kehittämiseen 24 000 euroa/v. Vuositasolla kulut ovat yhteensä 100 000 euroa ja koko kolmelta vuodelta siis 300 000 euroa.

4 HSPACE – Hybriditilat tulevaisuuden kouluissa

HSPACE -hankkeen lähtöajatuksena on, että tulevaisuudessa oppiminen ja koulutusorganisaatioiden toiminta on avointa ja yhteistoiminnallisuuteen pohjautuvaa. Lisäksi koulutusorganisaatio on tietointensiivisen työn organisaatio, jonka toimintamalleja tulisi uudistaa tietointensiivistä työtä ja oppimista tukeviksi. Yhteistoiminnallisuuden mahdollistamista tietointensiivisessä työssä tarkastellaan tässä hankkeessa sekä digitaalisten toimintamallien kehittämisen ja käyttöönoton näkökulmasta että erityisesti tietointensiivisen työn ja oppimisen edellyttämän tilasuunnittelun näkökulmasta. HSPACE -hankkeessa tavoitteena on luoda tiloja, joissa toisaalta erilaiset ihmiset (osin sattumanvaraisestikin) voivat kohdata ja toisaalta tietointensiivisen työn vaatima keskittyminen on mahdollista. Tietointensiivisen työn muutosta käsitelleet kehityshankkeet ovat osoittaneet, että sosiaaliseen mediaan ja digitaalisuuteen perustuva toiminta vaatii onnistuakseen fyysistä tilaa ja mahdollisuuksia satunnaisiin kohtaamisiin. Näin voi syntyä aitoa yhteisöllisyyttä ja tiedon yhteisomistajuutta.

HSPACE -hankkeessa luodaan avoimuuteen ja yhteisöllisyyteen perustuvia tiloja ideoimalla, testaamalla ja edelleen kehittämällä niiden toimivuutta, muokattavuutta ja kestävyyttä osana alati muuttuvaa tietointensiivistä opetus-, oppimis-, tutkimus- ja kehitystoimintaa. HSPACE pyrkii käytännöllisiin ja kohtuuhintaisiin ratkaisuihin ja näin monipuolistamaan koulutusorganisaatioiden toimintaa. Hankkeessa keskitytään tulevaisuuden koulutusorganisaation käyttöön soveltuviin ja helposti eri käyttötarkoituksiin muokattaviin työtiloihin ja välineisiin. Vaikka erilaista monityötilakehittelyä on tehty paljon yritysmaailmassa, on varsinainen implementointi koulutusmaailmassa jäänyt vähäiseksi.

Hankkeen tavoitteena on:

- Luoda yhteistoiminnallisia koulutusorganisaation toimintakonsepteja

- Konseptoida tilaratkaisuja, jotka ovat laajasti ja suhteellisen huokeasti hyödynnettävissä laajemminkin koulutusorganisaatioissa

- Tuottaa käytännön tietoa monikäyttötilojen ja niiden osien toimivuudesta alustavissa toimintakokeiluissa

- Toteuttaa toimiva, viihtyisä ja kestävä yhteistoiminnallinen tila Vuosaaren peruskouluun ja Metropoliaan

- Tuottaa tietoa ja ymmärrystä eri koulutusasteiden toiminnan eroista ja yhtäläisyyksistä suhteessa tulevaisuuden tilasuunnitteluun.

Hankkeen lopputuloksia esitellään osana Maailman design-pääkaupunki 2012 ohjelmaa. Muotoilun juhlavuosi 2012 antaa erinomaisen tilaisuuden kertoa Suomen osaamisesta koulutuksen sovellus- ja toimintaympäristökehittäjänä.

Toteutus Vuosaaren peruskoulussa ja Metropoliassa

Hanketoimijoiden tiloissa (Vuosaaren peruskoulu ja Metropolia) valitaan hankkeen teemaan soveltuva tila, jonka toiminnallisuutta kehitellään yhdessä tilan käyttäjien kanssa. Hankkeessa luodaan useita yhteistoiminnalliselle koulutusorganisaatiolle sopivia toimintakonsepteja, joita jalostetaan kokeilemalla, analysoimalla ja jatkokehittämällä. Päämetodina on kokeilemalla oppien ja Fail Quikly -ajattelu eli nopeaa, pienimuotoisesta toiminnasta käynnistyvää kokeilua, jolloin erilaiset käytännön ongelmat tunnistetaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa mahdollisimman pienen mittakaavan kokeiluissa.

Lähtökohtia Vuosaaren peruskoulun tilasuunnitteluun

1. Luokkatilojen ja perusopetustoiminnan tukeminen sekä kehittäminen tietotekniikan ja erityisesti sosiaalisen median keinoja soveltaen.

2. Vuosaaren peruskoulun alakoulun ja yläkoulun yhteistoiminnan kehittäminen esimerkiksi luomalla virtuaaliyhteys kahden toisistaan erillään olevan koulurakennuksen välille. Näin oppilaita voidaan tutustuttaa ja sitouttaa toisiinsa kehittämällä digitaalisen ja fyysisen ulottuvuuden yhteisökäyttömalleja.

3. Häiriökäyttäytymisen vähentäminen välituntitoimintaa kehittämällä. Esimerkiksi luodaan kiinnostavia interaktiivisia sisältöjä (vrt. perli), jotka samalla myös kehittävät motoriikkaa ja kognitiivisia kykyjä.

Lähtökohtia Metropolian tilasuunnitteluun

1. Metropolian eri puolille pääkaupunkiseutua sijoitetut toimipisteet estävät aidon yhteistoiminnallisuuden ja monialaisen oppimisen: kuinka monitasoinen kommunikointi ja yhteistyö olisi mahdollista ilman maantieteellistä siirtymistä.

2. Yhdessäolo, yhteisten hetkien jakaminen ja toisten ymmärtäminen ovat avaintekijöitä ihmistenvälisessä toiminnassa: kuinka vuorovaikutusmalleja voitaisiin rakentaa ääni ja kuvamaailmojen jakamisen avulla.

3. Digitaalinen infotaulu mahdollistamassa tiedon jakamista oikeaan aikaan ja paikkaan.

4. Virtuaalinen tiedon kaivo mahdollistamassa tiedon tarkastelun aikajanalla ja asiayhteyksittäin, mikä kokoaa samoista aiheista kiinnostuneet saman lähteen äärelle.

Innovatiivinen kaupunki hankkeet (5-8)

5 Ikääntyvät kaupunkilaiset -hanke

Hanke sisältää kaksi projektia; ALMA – Asumisen ja hyvinvoinnin alueelliset palvelumallit -projektin ja MONA – Moniaistinen asuinympäristön kokemus -projektin.

ALMA -projektin tausta ja tavoite

Tutkimuksen tarkoituksena on synnyttää uutta asumisen ja hyvinvoinnin palveluliiketoimintaa sekä luoda edellytyksiä asuinalueiden palvelurakenteen eheyttämiselle ja rikastuttamiselle. Tutkimuksessa tarkastellaan asumisen ja hyvinvointipalvelujen kehittämistä neljästä liiketoiminnan keskeisestä näkökulmasta: asiakassuhteiden hallinta, verkoston tuote- ja palvelutarjonta, osapuolten toimintojen organisointi sekä liiketoimintaverkoston ansaintalogiikka.

Kehitettävät palvelutuotantomallit voivat olla esimerkiksi asukkaiden yhteisölliseen toimintaan tai muun kolmannen sektorin toimintaan perustuva tuotantomalli, kunnan, yritysten tai näiden yhteistoimintaan perustuva tuotantomalli tai esimerkiksi verkostokoordinaattorin toimintaan perustuva malli, jossa verkostokoordinaattori toimii keskitettynä palveluhankintakanavana alueen asukkaille. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan informaatioteknologian hyödyntämismahdollisuuksia asumis- ja hyvinvointipalvelujen tarjonnassa.

Tutkimushankkeen käynnistämisen taustalla vaikuttavia tekijöitä ovat; väestön ikääntyminen ja sitä kautta kasvava asumis- ja hyvinvointipalvelujen tarve, asuinalueiden palvelurakenteiden samanaikainen heikkeneminen sekä asumisen palveluliiketoiminnan yleinen kehittymättömyys. Nämä tekijät yhdessä luovat merkittäviä uusia liiketoimintamahdollisuuksia asumissektorille. Uusien asumisen ja hyvinvoinnin palvelumallien avulla voidaan lisäksi edesauttaa asuinalueiden kuten lähiöiden elinvoimaisuutta ja ehkäistä asuinalueen palvelurakenteen vinoutumista, joka saattaa johtaa alueen vetovoimaisuuden heikkenemiseen ja saattaa johtaa niin sanottujen ongelmalähiöiden syntymiseen. Asuinalueiden eheyden kannalta uusien asumisen ja hyvinvoinnin palvelumallien rooli on merkittävä.

Tutkimus luo pohjan Aalto-yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston yhteisen asumisen liiketoiminnan tutkimusryhmän toiminnalle. Asumisen liiketoiminnan tutkimus on tällä hetkellä hyvin vähäistä sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Ryhmän tavoitteena on panostaa voimakkaasti aihealueen tutkimukseen ja nousta viidessä vuodessa kansainvälisesti tunnetuksi asumisen liiketoiminnan tutkimusyksiköksi. Tämä hanke on hyvin keskeinen koko ryhmän tulevaisuuden kannalta, koska tutkimukseen sitoutuu yhteensä viisi väitöskirjatyötä, joiden avulla luodaan ryhmän tutkimustoiminnan tieteellinen perusta. Lisäksi tutkimuksen keskeisenä toiminnallisena tavoitteena on luoda tutkimusryhmälle vahvat kansainväliset tutkimusverkostot hankkeen aikana.

Tulokset ja niiden hyödyntäminen

Asuinalueiden palvelurakenteen monipuolistaminen ja eheyttäminen vahvistaa alueiden elinvoimaisuutta ja kehittymistä. Tutkimuksen tuloksena syntyy uutta tietoa asumista tukevan alueellisen palveluverkoston kehittämisen edellytyksistä ja keinoista. Syntyvää tietoa voidaan käyttää laajasti erilaisten asuinalueiden palvelurakenteiden eheyttämisessä. Perinteisten lähipalvelujen lisäksi tarkasteluun otetaan asumisen kontekstissa ensimmäistä kertaa voimakkaasti mukaan informaatioteknologian tuomat mahdollisuudet alueellisten palvelujen tuottamisessa.

Tutkimus pyrkii ratkaisemaan asumisen ja hyvinvointiliiketoiminnan keskeisiä kysymyksiä eli miten palveluja voidaan tuottaa kannattavasti, millaisia verkostoja tarvitaan ja millaisia palvelujen ansaintamalleja voidaan hyödyntää palvelujen rahoittamiseksi. Tutkimuksessa kehitetään menetelmiä siihen miten asumista tukevia palveluja voidaan tuoda asukkaiden ulottuville mahdollisimman kustannustehokkaasti. Lisäksi rakennetaan konkreettisia pilotteja tutkimukseen osallistuvien käytännön osapuolien kanssa, joissa verkostomaisilla liiketoimintamalleilla pyritään luomaan asuinalueille optimaalisia palvelurakenteita.

Tutkimus tuottaa hyötyjä kunnille, yksityisen sektorin yrityksille ja kolmannen sektorin toimijoille lisäämällä tietoisuutta erilaisten asuinalueiden palvelutarpeista ja palvelurakenteen tuottamisen edellytyksistä. Kunnat voivat hyödyntää tutkimuksesta saatua tietoa sekä olemassa olevien asuinalueiden palvelurakenteiden kehittämisessä että uusien asuinalueiden palvelurakenteiden suunnittelussa. Aiemman tutkimuksen perusteella tämä tukee erityisesti kuntien asumisen ja hyvinvoinnin strategioita.

Tutkimus tuottaa tietoa alueellisten verkostojen ja kumppanuuksien kehittämisen mahdollisuuksista niin yksityisten kuin kolmannen sektorin toimijoiden välillä ja edesauttaa asuinalueiden palveluntuottajia muodostamaan kumppanuusverkostoja. Asumispalvelun tuottajina kiinteistönomistajat joutuvat pohtimaan kuinka asuinalue saadaan ylläpidettyä houkuttelevana ja miten erityisryhmät kykenevät asumaan entistä pidempään heidän omistus- ja vuokrakohteissaan. Sen sijaan, että rakennetaan uusia asuinympäristöjä, voidaan syntyvän tutkimustiedon avulla kehittää nykyisiä asuinympäristöjä houkuttelevimmiksi niin yksinasuville, perheille kuin ikääntyville.

Ennen kaikkea tutkimus tuo lisäarvoa asuinalueen asukkaille laajemman palvelutarjonnan ja palvelujen helpomman saatavuuden kautta. Erityisryhmät, kuten ikääntyneet, kykenevät asumista tukevien palvelujen avulla asumaan mahdollisimman pitkään nykyisessä kodissaan ja käyttämään helpommin ja monipuolisemmin asuinlähiönsä tarjoamia palveluja. Kunnan näkökulmasta tutkimus edesauttaa ikääntyvien kotona asumista mahdollisimman pitkään. Näin ehkäistään ikääntyvien siirtymistä raskaampien asumis- ja palvelumuotojen piiriin ennenaikaisesti ja kevennetään kunnan kustannusvastuuta ikääntyvien asumisesta ja palveluista. Lisäksi erityisesti asukkaiden yhteisölliseen toimintaan perustuvat palvelutuotantomallit pitävät yllä asukkaiden toimintakykyä ja lisäävät asuinalueen sosiaalista pääomaa.

MONA -projektin tausta ja tavoite

Tutkimus on Aalto-yliopiston Teknillisen korkeakoulun Arkkitehtuurin laitoksen Sotera instituutin ja Rakenne- ja rakennustuotantotekniikan laitoksen sekä Taideteollisen korkeakoulun Visuaalisen taiteen laitoksen yhteinen tutkimushanke. Tutkimuksen lähtökohtana on väestön ikääntyminen ja ikääntyneiden sekä erityisryhmien laitosasumisen purku ja avohoidon lisääminen.

Sosiaalisesti kestävä asuinympäristö edistää hyvinvointia ja edesauttaa elinkaariasumisen toteutumista. Virikkeellinen, esteettinen ja aisteja stimuloiva ympäristö mahdollistaa tilassa toimimisen ja suunnistamisen. Tutkimuksen ja pienimuotoisen koerakentamisen avulla kehitetään poikkitoimialaisesti asuinympäristöjen elämyksellisyyttä ja yksilöllisyyttä sekä luovien alojen uusien liiketoiminta- ja palvelumallien syntymistä mm. arkkitehtuurin, ympäristöpsykologian, teknologian ja taiteen keinoin. Sosiaalisen tilan vahvistumista tutkitaan käyttäjälähtöisesti vuorovaikutuksellisin keinoin yhteistyötahojen kanssa yhteisesti valituissa kohteissa.

Tutkimuksen tavoitteena on kehittää käyttäjäkeskeisiä, moniaistisia, sosiaalisesti ja fyysisesti esteettömiä asuinympäristöjä, jotka tukevat erityisesti ikääntyvien sekä aisti- ja liikuntavammaisten, mutta samalla kaikkien kaupunkilaisten, omatoimista selviytymistä asuinympäristönsä sisä- ja ulkotiloissa (mm. porraskäytävät, aulat, yhteistilat, piha-alueet ja ns. kolmannet paikat). Yhteisten tilojen monikäyttöisyyden kehittäminen lisää asuinympäristössä yhteisöllisyyden tunnetta sekä alueen sosiaalista ja fyysistä kiinnostavuutta.

Tulokset ja niiden hyödyntäminen

Hankkeen rahoitus käytetään koerakentamisen suunnitteluun ja toteuttamiseen yhteistyössä Aalto-yliopiston Design Factoryn MIND-hankkeen kanssa. Yhteisessä projektissa toteutetaan valaistukseen liittyvä opinnäytetyö.

Hankkeen vaiheet.

- Kirjallisuus- ja tutkimusselvitys, tavoitteena tutkimuksen viitekehyksen ja moniaistiseen ympäristöön liittyvien tekijöiden määritteleminen

- Kohdealueiden ja -ympäristöjen valinta (suunnitteilla olevat, uudet ja vanhat asuinympäristöt)

- Kyselyt ja haastattelut, Post Occupancy Evaluation (POE) valituilla kohdealueilla (esim. havainnoiva käyttäjäkysely, yksilö- ja ryhmähaastattelut, kyselykaavakkeet)

- Pienimuotoinen koerakentaminen, selvitysten ja haastatteluiden tulosten testaaminen

- Vertailu- ja vaikuttavuusmittaus erilaisten mittareiden ja välineiden avulla (hyvinvointimittarit, askelmittarit, liikesensorit jne.)

- Seurantatutkimus

- Yhteenveto ja tulosten hyödynnettävyys

Tutkimuksen tuloksena saadaan asumisen ja palveluiden laatuun liittyvää osaamista, joka on hyödynnettävissä hankkeeseen osallistuvien Helsingin kaupungin virastojen toiminnassa sekä yhteistyöyritysten liiketoiminnan kehittämisessä ja tuotesuunnittelussa. Hankkeessa luodaan suunnittelukonsepteja, jotka tuovat lisäarvoa asuinalueiden ja -ympäristöjen suunnitteluun erityisesti ikääntyneiden ja muiden erityisryhmien osalta. Hankkeen avulla luodaan keinoja tukea asukkaiden sosiaalista kanssakäymistä rakennetussa ympäristössä mm. tilasuunnittelun, valon, väriatmosfäärin, akustiikan ja materiaalivalintojen avulla. Tilojen monikäyttöisyyttä kehittämällä edistetään uusien kulttuuri- ja hyvinvointipalvelumallien syntymistä. Hankkeessa syntyy neljä opinnäytetyötä.

6 Kestävä rakentaminen -hanke

Projektin tausta ja tavoite

Kaupunkilaisen hiilijalanjäljen hallinta kestävän yhdyskuntarakenteen pohjana -tutkimushanke keskittyy alueellisen hiilijalanjäljen mallintamiseen uudella panos-tuotos-pohjaisella hybridi-elinkaarimallilla. Tämän mallinnuksen kautta tuotetaan hiilijohtamistyökaluja erityisesti kaupunkikehityksen tarpeisiin. Konkreettisena tavoitteen Helsingin kaupungilla on saada käyttöönsä menetelmä hankkeiden hiilivaikutuksen arviointiin jo kaavasuunnitteluvaiheessa.

Tutkimushanke toteutetaan hyvin käytännönläheisesti yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa. Mallinnuskohteena toimii Pasilan kehitysalue, jonka tutkiminen tarjoaa erinomaiset puitteet myöhemmässä kaupunki- ja kuntatason kehitystyössä relevantin tiedon ja työkalujen tuottamiseen. Näkökulma on globaalistikin uusi ja tarjoaa Helsingin kaupungille ja myöhemmin koko Suomen kuntasektorille mahdollisuuden edelläkävijyyteen tämän hetken merkittävimpien ympäristöongelmien ymmärtämisessä ja hallinnassa.

Tulokset ja niiden hyödyntäminen

Tehokkaiden hiilijohtamismallien kehittäminen on yksi tämän hetken ja lähitulevaisuuden suurimmista haasteista ilmastonmuutoksen hallinnan tavoittelussa. Uusien laskentamenetelmien avulla on mahdollista mallintaa kaupunki- ja aluetason hiilijalanjälkiä kulutuksen näkökulmasta, mikä mahdollistaa tehokkaan aluetason johtamisen ja kehittämisen hiilidioksidipäästöjen optimoimiseksi.

Kaupunkitason laskelmat osoittavat yli 50 % osuuden yksittäisen kaupunkilaisen hiilijalanjäljestä riippuvan vahvasti aluerakenteista ja näihin liittyvistä aluekehityksen valinnoista. Nämä laskelmat näyttävät myös elintason olevan vain heikosti hiilijalanjäljen suuruutta selittävä tekijä toisin kuin perinteisesti on ajateltu. Nämä tekijät yhdessä merkitsevät tehokkaaseen hiilijohtamiseen sisältyvää huomattavaa vaikutusmahdollisuutta.

Tämän tutkimuksen tulosten avulla merkittävä hiilikehyspotentiaali on realisoitavissa taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti kannattavalla tavalla. Tulosten hyödynnettävyys on laaja ja käytännöllisyysarvo korkea. Jo tutkimuksen aikana tutkimuskohteiksi suunniteltujen Pasilan ja Östersundomin alueilla on löydettävissä merkittäviä hiilidioksidipäästöjä alentavia ratkaisuja. Jatkossa samaa työkalua voidaan käyttää kaupunkikehitystoiminnan tukena kaikissa kehityshankkeissa.

7 Tulevaisuuden joukkoliikenne -hanke

Projektin tausta ja tavoite

Sähköauto on eräs tehokkaimpia tapoja hillitä liikenteen vaikutusta ilmastoon ja ilmanlaatuun, mutta sen laajamittaisen hyödyntämisen esteenä on kattavan ja käytännöllisen latausjärjestelmän puute.

Sähköautot ovat kehittymässä voimakkaasti, mm. 2010–2011 useilta valmistajilta on tulossa kaupallinen versio. Tällä hetkellä akkujen kapasiteetti riittää noin 160 km ajomatkaan, vaatien 8 h latausajan tai pikalatauksella 30 min. ajan. Pikalataus on kuitenkin sähköverkon kannalta rasittavaa ja vaatii isoja investointeja. Toisaalta hidas lataus vaatii lukumääräisesti paljon latauspistokkeita. Sähköautoilun yleistyminen edellyttää paitsi laajamittaisen latausverkoston rakentamista, mikä vaikuttaa sähköverkkoon, myös liikenne- ja pysäköintijärjestelyjen sekä kaupunkikuvan huomioon ottamista.

Tutkimuksen tavoitteena on tyyppiratkaisut latausasemille ja -pisteille ei kohteissa sekä alustava suunnitelma kokonaislatausjärjestelmälle sekä siihen liittyvän liiketoiminnan toteuttamiselle. Tutkimuksen tulokset mahdollistavat laajamittaisen latauspilotin toteuttamisen pääkaupunkiseudulla. Huomiota kiinnitetään sekä 1) henkilöautoliikenteeseen, 2) tavaraliikenteeseen että 3) sähkön uusiin käyttötapoihin joukkoliikenteessä.

Tulokset ja niiden hyödyntäminen

Tuloksena saadaan tekniset ja liiketoiminnalliset ratkaisut sähköajoneuvojen latausinfran rakentamiseksi tyyppiratkaisuineen, jotka on suunniteltu toimivaksi osaksi liikennejärjestelmää ja katu/kaupunkikuvaa.

1. Latausverkoston ratkaisut ja laajuus sekä suunnitteluperusteet: Hitaan latauspistokkeet, pikalatausasemat, vaikutus sähköverkon teho- ja energiamitoitukseen, laskutus ja mittausratkaisut, esteettiset kysymykset.

2. Liikenne- ja pysäköintijärjestelyt sekä tyyppilatausratkaisut: Kadunvarsipysäköinti, liityntäpysäköinti, pysäköintihallit ja -luolat. Asukaspysäköintiratkaisut eri tapauksissa.

3. Latausverkostoon liittyvä liiketoiminta: Eri toimijoiden roolit (sähkön myyjä, verkkoyhtiö, palvelun toimittajat, pysäköintitilojen haltijat, huoltoasemat), energian mittaus ja siihen liittyvä tiedonsiirto, lainsäädännön rajoitukset ja esteet, mahdollisten esteiden purkaminen.

4. Julkisen liikenteen sähkönkäytön lisääminen, esim. lataavat johdinbussit ja bussien pikalatausasemat, mahdollisuudet käyttää kasettiakkuratkaisuja bussien latausjärjestelmäratkaisuna.

5. Tavara- ja jakeluliikenteen sähköautoratkaisut ja latausjärjestelmäratkaisut.

6. Eri vaihtoehdot laajan latausjärjestelmäpilotin toteuttamiseksi Helsingissä ja mahdollisesti laajemmin pääkaupunkiseudulla: Tekniset ratkaisut, omistajuudet, liiketoiminnan järjestäminen, julkisen tahon mahdolliset roolit.

8 Vetovoimainen urbaani asuminen -hanke

Hanke sisältää kaksi projektia; Urbaani arki – Avara, sujuva, hyvinvointia tuottava arki rakennetun ympäristön kehittämisen lähtökohtana -projektin ja Led-ulkovalaistus kaupunkiympäristön viihtyvyyden, turvallisuuden ja energiatehokkuuden kehittämisessä – Käyttäjätutkimus -projektin.

Urbaani arki -projektin tausta ja tavoite

Yhdyskuntien kehittäminen ei tapahdu puhtaalta pöydältä vaan jo rakentunutta kaupunkia ymmärtäen ja keskeisiä kehitystrendejä tunnistaen. Helsingin osa-alueet on nähtävä paitsi osana seudullista rakennetta myös arkielämän ympäristöinä, joihin sen eri käyttäjäryhmillä on tietynlainen suhde. Tämä suhde rakentuu pitkälti käytön kautta, eri paikoissa liikkumalla, kulkemalla alueiden läpi tiettyjä reittejä ja käyttämällä ympäristön tarjoamia palveluja, yhtä lailla kevyen liikenteen väyliä kuin kauppakeskuksia. Urbaani arki -projekti pureutuu juuri tämän suhteen ymmärtämiseen paitsi saatavilla olevilla liikenne- ja liikkumistutkimuksen aineistoilla myös YTK:n johdolla kerättävillä pehmoGIS-kyselyaineistoilla. Innovaatiorahaston aiempi tuki pehmoGIS-työlle on osaltaan mahdollistanut sen, että menetelmää voidaan nyt käyttää monimuotoisesti urbaanin elämäntavan tutkimuksessa, kytkien aineistot samalla myös rakennettuun ympäristöön ja yhdyskuntarakenteeseen.

Urbaani arki -projektissa tutkitaan kolmea teemaa. Arjen sujuvuuden ehtoja tutkitaan arkiliikkumisen ja arjen palvelujen käytön näkökulmasta. Samalla tunnistetaan erilaisten käyttäjäryhmien erilaisia ympäristön käyttöprofiileja. Avaralla arjella viitataan tarpeeseen kehittää olemassa olevaa kaupunkiympäristöä sen omista lähtökohdista käsin tuottamalla rikasta asukastietoa, jonka suora hyödyntämismahdollisuus käytännön suunnittelutyössä varmistetaan. Hyvinvoivan arjen ehtojen tutkiminen liittyy ajankohtaiseen tematiikkaan rakennetun ympäristön mahdollisuuksista tukea terveellistä elämäntapaa. Kunkin teeman tutkimuksessa vastataan ajankohtaisiin rakennetun ympäristön suunnittelun ja kehittämisen teoreettisiin ja käytännön haasteisiin. Kuhunkin teemaan liittyy pilottien pari, joissa pureudutaan kyseessä olevaan teemaan.

Helsinki-pilotti liittyy etenkin arjen sujuvuuteen ja räätälöidään tukemaan Kuninkaankolmion aluekehittämisprojektin tarpeita. Ytimessä on kolmen kaupungin yhteinen intressi tutkia tätä kuntarajat ylittävää aluetta, jonka suunnittelussa halutaan luoda edellytyksiä palvelujen käytölle ja liikkumiselle joustavasti kuntarajoista riippumatta. Hankkeesta saatavan tiedon avulla voidaan kartoittaa alueella asuvien luontaisia liikkumisreittejä ja vertailla niitä mm. palveluiden sijaintiin. Erityisenä kiinnostuksen kohteena on kaupunkien raja-alueella asuvien vapaa-ajan liikkuminen. Hankkeessa tarjoutuu kiinnostavia mahdollisuuksia arvioida palvelutarpeita esim. erilaisten elämäntapaprofiilien ja ikäryhmien mukaan eriteltyinä.

Ikääntyneet kaupunkilaiset saavat etenkin Helsingissä erityishuomiota: aikaisemmissa pehmoGIS -projekteissa todettua ikääntyneiden aliedustusta pyritään kompensoimaan järjestämällä erityisiä tilaisuuksia näille ikäryhmille ja keräämällä systemaattista tietoa metodin käyttöön liittyvistä ongelmista. Sosiaaliviraston Vanhusten palvelut -yksikön mukanaolo projektissa mahdollistaa sen, että kyselyihin vastaamiseen voidaan tarjota ohjausta seniorien atk-opetuksen yhteydessä.

Hankkeessa toteutetaan myös ensimmäinen kokeilu kokemusperäisen paikkatiedon keräämisestä mobiilisti, siellä missä kokemus syntyy. Tämä älypuhelimilla toimiva HTML5-pohjainen sovellus toteutetaan yhdessä HIITin tutkijoiden kanssa, hyödyntäen myös yrityspartneriemme kokemusta. Toteutetaan myös kevyempi kaikille avoin sovellus (”arjen huippudesign”), johon sekä kaupunkilaiset että kaupungissa vierailevat turistit voivat sekä netin kautta että mobiilisti paikantaa arjen designin huippukohteet tai mieluisat paikat. Tässä työssä, prototyyppien nopeassa kehittämisessä ja testaamisessa, hyödynnetään TAIKin Medialaboratoriossa kehitettyä avoimen lähdekoodin Urban Mediator ‑sovellusta.

Tulokset ja niiden hyödyntäminen

Hanke tukee asukkaiden liikkuvan, hyvinvointia vahvistavan ja ekososiaalisesti kestävän arjen edistämistä. Tutkimuksen tulokset palvelevat arjen solmukohtein tunnistamista ja tarjoavat arvokasta taustatietoa sekä korjaus- että täydennysrakentamista että palvelurakenteen ja liikennejärjestelmien kehittämistä varten.

Urbaani arki-projektissa jatkuva kansainvälisestikin ainutlaatuinen pehmoGIS-työ liittyy läheisesti vuorovaikutteisen suunnittelun ja päätöksenteon edistämiseen, jolloin mukana olevat yhteistyötahot näyttäytyvät edelläkävijöinä käyttäjätiedon entistä paremmassa hyödyntämisessä ja juurruttamisessa suunnittelujärjestelmään.

Ohjausryhmätyöskentelyn ja Innovatiivinen kaupunki-yhteistyön kautta hankkeen muidenkin osioiden tieto on Helsingin käytettävissä. Avara arki-osuudessa saadaan kokemusta mm. pysyväluonteisista pehmoGIS-alustoista, joiden integrointi kaupunkien omiin suunnittelutyökaluihin varmistetaan järjestelmien välisen rajapinnan avulla. Näistä alustoista pyritään tekemään hyvin houkuttelevia, jotta kaupunkilaiset palasivat niiden ääreen useampia kertoja suunnitteluprosessien edetessä.

Asukkaiden motivoimiseen liittyy myös pyrkimys jalkauttaa kokemusperäistä tietoa sekä tiedon tuottaneille asukkaille että suunnittelijoille ja päätöksentekijöille. Urbaani arki-projektissa ja jo aikaisemmissa pehmoGIS-projekteissa kerättyä kokemuksellista ja arjen elämänlaatuun liittyvää tietoa on nyt tarkoitus visualisoida interaktiivisella screenillä Kuninkaankolmion suurimmassa palvelukeskittymässä Myyrmäessä, yhteistyössä hankkeeseen osallistuvan Myyrmannin kauppakeskuksen kanssa. Tällä tavalla myös turistit saavat käsityksen siitä, miten arkielämä sujuu pääkaupunkiseudulla ja mistä tekijöistä asukkaiden elämänlaatu muodostuu. Tämäntyyppisen tiedon kerääminen ja avaaminen sopii hyvin designpääkaupunkihankkeeseen, jossa teemana on arjen design.

Kuninkaankolmion aluerakentamisprojekti (Helsingissä Kuninkaantammi, Honkasuo ja Malminkartano, Espoossa Painiitty ja Uusmäki sekä Vantaalla Myyrmäki ja Kaivoksela) on ollut yksi hankkeen käynnistäviä voimia. Kuntarajat ylittävästä työpaikkaliikenteestä on saatavilla paikkatietoaineistoa, mutta muuta arkista liikkumista ja palvelujen käyttöä ei ole aiemmin voitu kartoittaa. Urbaani arki-projekti avaa tämän mahdollisuuden lisäksi myös kiinnostavan väylän suunnittelun ja sen tuomien vaikutusten seurantaan. Jatkohankkeissa voidaan tehdä uusia arkiliikkumisen kartoituksia ja hahmottaa mm. tehtyjen suunnitteluratkaisujen vaikutuksia tällä alueella.

Kuninkaankolmion on yksi Helsingin seudun ripeimmin ikääntyvistä kaupunginosakokonaisuuksia, jossa mm. vanhusten palvelutarpeiden ja kotona asumisen mahdollistamisen tematiikka on hyvin ajankohtainen. Urbaani arki-projekti voi osaltaan tukea tätä työtä kun - Sosiaaliviraston myötävaikutuksella – voimme nyt ottaa ikääntyneet aiempaa tasavertaisemmin kyselyn kohderyhmäksi, myös heidän näkökulmaansa erikseen kartoittavin kysymyksin.

Hankkeeseen mukaan tulevat kunta- ja yrityspartnerit sparraavat paitsi projektia myös toisiaan. Esim. kaupan alaa edustava Kesko suhteuttaa kauppapaikkaverkostoaan ihmisten arkiverkkoihin elämäntapaprofiileittain ja saa aineksia palvelukonseptin ideointiin. Yritykset pääsevät seuraamaan läheltä vuorivaikutteisen suunnittelun kehittämistä ja ymmärtävät entistä paremmin ihmisten paikallisia sidoksia sekä motivaatiota olla mukana kehittämässä arkiverkkonsa laatutekijöitä.

Led-ulkovalaistus -projektin tausta ja tavoite

Valaistus on merkittävä osa rakennettua ympäristöä. Ledit (light emitting diode) kehittyvät jatkuvasti ja niiden käyttö on lisääntymässä myös ulkovalaistuksessa. Laboratoriossa valkoisen ledin valotehokkuudeksi on jo saatu 200 lm/W, kun loistelampun valotehokkuus on parhaimmillaan noin 100 lm/W ja hehkulampun 15 lm/W. Ledit tuovat uusia mahdollisuuksia valaisinsuunnitteluun, mutta samalla on syytä kiinnittää huomiota valon jakautumiseen ulkoaleilla sekä mm. häikäisyvaikutuksiin.

Huhtikuussa 2009 astuivat voimaan EuP-direktiivin täytäntöönpanotoimenpiteet, joiden johdosta elohopealamput tulevat poistumaan markkinoilta vuoteen 2015 mennessä. Elohopealamput hallitsevat vanhoja ulkovalaistusasennuksia (Helsingissä 60 % ulkovalaistuksen lampuista elohopealamppuja). LEDit ovat yksi potentiaalinen vaihtoehto elohopealampuille. Valaistuksen avulla voidaan merkittävästi vaikuttaa jalankulkijoiden ja ulkona liikkuvien turvallisuuteen ja viihtyisyyteen. Valaistuksen avulla voidaan myös rakentaa kaupunkikuvaa.

Tavoitteena on edistää led-valaistuksen käyttöä Helsingin kaupungin ulkoaluevalaistuksessa (erityisesti kevyen liikenteen väylät, puistot ja muut yleiset alueet) sekä uudis- että korjausrakentamisessa ja edistää uuden CIE-suosituksen (mesooppinen valaistus, valkoinen valo) käyttööntottoa. Tässä haettavan projektin tavoitteena on selvittää led-ulkovalaistuksen toimivuutta käyttäjien (ulkona liikkuvat) kannalta. Keskeisenä tavoitteena on selvittää käyttäjäkokeiden avulla kaupunkilaisten palautetta olemassa olevista/uusista led-ulkovalaistusasennuksista näkyvyyden ja turvallisuudentunteen edistämisessä. Käyttäjätutkimuksia tehdään eri ikäryhmille uusissa led-valaistuskohteissa sekä vertailututkimuksena vastaavissa vanhoissa valaistusasennuksissa. Tehtävien pilottitutkimusten (käyttäjäpalaute) avulla voidaan välttää ei-toimivien valaistusratkaisujen asentamista ja säästää pitkällä tähtäimellä.

Tulokset ja niiden hyödyntäminen

Tuloksena saadaan tietoa led-ulkovalaistusasennusten toimivuudesta erityisesti ulkoalueiden käyttäjien (jalankulkijat, pyöräilijät) kannalta. Tutkittavia tekijöitä ovat mm. näkyvyysongelmat, ihmishahmojen tunnistettavuus, turvallisuudentunne, häikäisy, valon värisävy ja värintoisto, valaistuksen kokeminen ja sen miellyttävyys. Tuloksia voidaan käyttää kaupungin ulkovalaistuksen suunnittelussa ja rakentamisessa.

Haettava projekti on osa laajempaa TKK Valaistusyksikön EkoValo-hanketta, jonka tavoitteena on arvioida ulkoaluevalaistuksen ympäristökuormitusta (energiankulutus, lamppujen elohopea, valaistuksen ympäristöön tuottama häiriövalo) asennuksen elinkaaren aikana ja tehdä näistä vertailuja, kun valonlähteinä ovat ledit ja toisaalta perinteiset purkauslamput. EkoValo-hankkeessa kehitetään menetelmiä ulkoalueiden (kevyen liikenteen väylät, puistot, yleiset alueet) valaistuksen laadunseurantaan ja selvitetään laadun pysyvyyttä käytön aikana (mm. lamppujen valovirran alenema, likaantuminen ja ilkivallan vaikutukset). Hanke tuo tietoa ja toimintatapoja ulkovalaistuksen vanhojen elohopealamppuasennusten korvaamiseen led-valonlähteillä ja -valaisimilla.

Led-valaistukseen liittyvä yritystoiminta on jatkuvassa kasvussa. Vaarana ovat markkinoille tulevat tuotteet, joilla tehdyt ratkaisut eivät täytä valaistuksen laatuvaatimuksia sekä valaistuksen laadun säilyminen asennusten eliniän aikana. Led-valaisimien kohdalla häikäisyn rajoittaminen on haasteellista. Hanke tuo valaistuksen rakentamiseen ja laadunvalvontaan tietoa laatuvaatimukset täyttävistä led -valaistus-ratkaisuista ja tuotteista sekä led-ulkovalaistuksen toimivuudesta.

Ulkoaluevalaistus on kaupungille näyttävä tapa profiloitua ja nostaa imagoa energiatehokkuuden ja kestävän kehityksen alueella sekä edistää kaupunkiympäristön viihtyvyyttä ja turvallisuutta. Valaistuksen energiankäytön tehostaminen rajoittaa sähkönkäytön kasvua, pienentää sähkölaskua ja vähentää CO2-päästöjä ja energiantuotannon ympäristökuormitusta.

9 Kehitysvammaisten yksilöllinen ryhmäasuminen – mallinnuksesta suunnitteluohjeisiin

Hankkeen tavoitteena on tuottaa Helsingin ja Espoon kaupungeille ja muille rakennuttajille sekä suunnittelijoille suunnitteluohjeisto käytännön työkaluksi suunniteltaessa ja rakennettaessa kehitysvammaisille asuntoja ja asuinympäristöjä. Ohjeiston laadinnassa hyödynnetään Helsingin ja Espoon kaupunkien osoittamissa pilottikohteissa toteutettavia ratkaisuja ja niihin liittyviä päätöksentekoprosesseja.

Tutkimuksen tarkoitus ja tavoitteet

Suomessa on asetettu tavoitteeksi siirtyä kehitysvammaisten palvelujärjestelmässä avopalveluihin myös laitoshoidossa asuvien osalta. Valtioneuvoston periaatepäätös 21.1.2010 kehitysvammaisten asumisohjelmasta vuosille 2010–2015 edellyttää siirtymistä yksilöllisiin asumisratkaisuihin. Kaikille erillisasunnossa asuminen ei kuitenkaan sovi. Tällöin ryhmäasumisella voidaan vastata niiden kehitysvammaisten yksilöllisiin asumistarpeisiin, jotka ovat tällä hetkellä laitoshoidossa sopivien asumisratkaisujen puuttuessa. Ryhmäasuminen ei sekään ole asumismuotona ongelmaton ja se sisältää ristiriitaisia laatuun, yksilöllisyyteen ja turvallisuuteen liittyviä tavoitteita. Suomesta puuttuu kehitysvammaisuuden erityispiirteet huomioiva ryhmäasumisen suunnitteluohjeisto. Ilman ymmärrystä kehitysvammaisten ryhmäasumisen erityisvaatimuksista ei siirtyminen laitoksista ryhmäasumiseen tuota toivottavaa parantumista asumisen laadussa.

Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa rakennuttajille ja suunnittelijoille suunnitteluohjeisto käytännön työkaluksi suunniteltaessa ja rakennettaessa kehitysvammaisille asuntoja ja asuinympäristöjä. Ohjeiston laadinnassa hyödynnetään laajan kokemusperäisen tiedon lisäksi aidoissa toimintatilanteissa suoritettavista testauksista saatavaa tietoa eri ratkaisujen toimivuudesta ja mitoituksesta.

Kehitysvammaisten ryhmäasumisen laatuvaatimukset tilojen ja ratkaisujen turvallisuuden, kestävyyden ja käytettävyyden suhteen ovat erittäin korkeat. Toisaalta kehitysvammaiset henkilöt ovat hyvin heterogeeninen ryhmä, jolloin tilojen ja ratkaisujen joustavuus ja yksilöllisyys korostuvat. Tällaiselle hyvin vaativalle asukasryhmälle soveltuvat hyvät ratkaisut ja ohjeet hyödyttävät myös muita asumisessaan tukea tarvitsevia asukasryhmiä.

Urbaani luovuus 2012 (rahoitus vasta 2011–2012)

Urbaani luovuus 2012-hanke kytketään sekä Arabia näkyväksi -matkailun edistämishankkeeseen että tulevaan Helsingin kaupungin juhlavuoteen 2012 (World Design Capital ja 200 vuotta pääkaupunkina). Hankkeen toimenpiteet perustuvat Urbaani luovuus-hankkeen (2008–2010) tulosten jatkokehittelyyn. Urbaani luovuus on tehnyt tiiviisti yhteistyötä Arabia näkyväksi -hankkeen kanssa vastaten etenkin Arabianrannan pohjoispään kehittämisestä matkailukohteena. Nyt esitettävässä uudessa hankkeessa jatketaan aluematkailukonseptin esitysalustojen ja niiden jakelukanavien kehitystyötä yhteistyössä muiden Arabianrannan toimijoiden kanssa. Tavoitteena on, että hankkeen tulokset olisivat Arabianrannan lisäksi skaalattavissa tukemaan koko Helsingin ja metropolialueen matkailua.

Urbaani luovuus 2012-hankkeen sisällöt on suunniteltu ja toteutettu yhteistyössä Helsingin elinkeinopalvelun matkailu- ja kongressitoimiston, Helsingin kaupunginmuseon ja ADC Oy:n kanssa. Yhteistyömahdollisuudet kartoitetaan myös ammattikorkeakoulu Arcadan ja Aalto yliopiston Taideteollisen korkeakoulun Media Labbin kanssa.

Urbaani luovuus 2012-hankkeen toimenpiteet

1. Opastukselliset teatteriesitykset

Metropolian esittävän taiteen koulutusohjelman erityisosaamiseen perustuvista opastuksellisista teatteriesityksistä on tavoitteena tehdä pysyvä tuote, jota tarjotaan niin vierailijoille kuin alueen asukkaille ja työssäkäyville. Osa historiadraamoista on toteutettavissa sekä kesällä että talvella. Kohderyhmänä ovat kotimaiset ja ulkomaiset matkailijat, paikalliset asukkaat ja yritykset. Yhteistyökumppaneina ovat paikalliset toimijat kuten yritykset, museot ja seurakunta. Ensimmäiset toteutukset pilotoidaan loppukeväällä 2011 ja kaikki opastukselliset teatteriesitykset ovat valmiita vuoden 2012 alussa.

Mihailin matkassa

Mihail matkassa -vaellusdraama kertoo Arabian tehtaiden tarinan taiteilija Michael Schilkinin näkökulmasta. Mihailin matkassa -vaellusdraama toteutetaan yhteistyössä Arabianmuseon kanssa. Yhteistyöhenkilönä toimii Iittalan PR-vastaava Taina Grönqvist.

Rauniot raikaa -hartausvaellus

Vanhankaupungin kirkon raunioille suuntautuvaan hartausvaellukseen sisältyy yhdessä veisattavia keskiaikaisia virsiä ja rukoushetki. Toteutus pyritään tekemään yhteistyössä Tuttuus-ryhmän ja Helsingin evankelis-luterilaisen seurakunnan kanssa.

Ratikkadraama

Ratikkadraama saattaa yleisön keskustasta Arabian alueelle. Ratikkadraama on turisteja houkuttava kaupunkitapahtuma, jonka aiheena on Arabia Helsinki. Ratikkadraama toteutetaan yhteistyössä Helsingin elinkeinopalvelun matkailu- ja kongressitoimiston kanssa.

1500-luku Vanhankaupunginkoskella

Vanhankaupunginkoskella kesällä 2009 ensi kertaa toteutetun Kustaan polku-historiadraaman kehittämistä, markkinointia ja suunnittelua jatketaan edelleen. Kesällä 2010 ensi-iltansa saa Kustaan perilliset – Kaivausnäytelmä, jossa opastuksellisuus ja musiikillisuus korostuvat aikaisempaa enemmän. Toteutukset tehdään yhdessä Ravintola Helsingin ja Helsingin Kaupunginmuseon kanssa ja toteutusta markkinoidaan erityisesti yrityksille ja yhteisöille.

2. Yhteisölliset 3D-tuotannot ja laajennettu virtuaalitodellisuus

Kuninkaankartanonsaarta on 3D-mallinnettu ja -visualisoitu yhteistyössä Helsingin Kaupunginmuseon (Markku Heikkinen) kanssa. Virtuaaliympäristöihin on mahdollista upottaa sekä draamallisia että informatiivisia elementtejä, Paikkatietoteknologian avulla kaikki informaatio voidaan sovittaa mobileihin näyttölaitteisiin. Niin sanottu laajennettu totuus – teknologia (augmented reality) avaa visuaalisia keinoja havainnollistaa paikan menneisyyttä. Tuotetun 3D-multimediamateriaalin avulla kehitetään ja pilotoidaan myös uusia tuotantotapoja: kuinka yhteisöllisesti voidaan tuottaa pelinomaisia toteutuksia ja kuinka tällaista yhteisöllistä toteutusta ohjataan, jotta esimerkiksi alueen asukkaat ja historian harrastajat voidaan aktivoida sisällön tuottamiseen.

3. Mobiiliteknologian hyödyntäminen sisältöjen jakelussa

Älypuhelin tarjoaa kätevän välineen media, musiikkia – animaatioita – elokuvaa, vastaanottamiseen. Sisältöjakelussa painopiste on käyttäjäystävällisen vastaanoton kehittämisessä tutkimalla RFID-, 2D-viivakoodi-, karttapaikannus- ja wikipedia-tekniikan soveltamista. Tästä osa-alueesta vastaa Metropolian tieto- ja viestintäteknologian mobiilisovelluslaboratorio. Tällä osa-alueella tullaan kartoittamaan yhteistyömahdollisuudet Aalto-yliopiston taideteollisen korkeakoulun Media Labbin kanssa. Mobiilisovelluslaboratorion fokusalue on internet-sovellukset, joisa päätelaite on kytketty tietoverkkoon langattomasti. Mobiilisovelluslaboratorioon voi perehtyä tarkemmin osoitteessa: http://mobilelab.metropolia.fi/.

Kohtaamispaikka@lasipalatsin toiminta ja Myllypuron paviljongin palveluiden kehittäminen (rahoitus vasta 2011–2012)

Kaupunki on tehnyt uuden ostoskeskuskokonaisuuden rakentamisesta sopimuksen Citycon Oyj:n kanssa ja päättänyt vuokrata paviljonkirakennuksen omiin palvelutilatarpeisiinsa 450 huoneistoneliömetrin tilat. Alueen asukkaat ovat toivoneet, että lehtisalon ja kahvion lisäksi tiloihin tulisi kokoustilaa ja näyttelytila. Rakennuksesta suunnitellaan asukaspaviljonki. Sosiaalivirasto tulee vuokraamaan paviljonkirakennuksesta 250 neliön asukastilat. Kirjastolle on tarjottu mahdollisuutta vuokrata 150 neliömetriä lehtisalitoimintaan. Asukaspaviljongissa on myös Cityconin kahvioyrittäjälle vuokraama kahvio.

Tiloissa eri toimijat, asukkaat, kaupungin virastot ja yhdistykset järjestävät näyttelyjä ja kokoustila toimii sekä asukkaiden että kaupungin eri hallintokuntien järjestämien tilaisuuksien paikkana.

Helsingin kaupunginkirjaston Myllypuron lehtisali muuttuu Idän Kympiksi. Siitä tulee uuden ajan lehtisali, mediakeskus uuteen asukaspaviljonkiin. Asukkailla on siellä mahdollisuus yhteisöllisyyteen, vaikuttamiseen ja aktiiviseen toimintaan. Tarjoamalla kohtaamisen, toiminnan ja vaikuttamisen kanavia ja välineitä kirjasto tukee kansalaisdemokratian toteutumista.

Perinteisen median lisäksi kaupunkilaisille tarjotaan uudet mahdollisuudet sähköiseen asiointiin, omien radio- ja TV-ohjelmien sekä videoiden tuottamiseen. Sähköisessä asioinnissa, yrittäjyydessä ja työnhakuun liittyvistä palveluista järjestetään yhteistyökumppaneiden kanssa opastus- ja neuvontatilaisuuksia.

Yhteistyökumppaneina ovat asukkaiden ohella julkisen ja kolmannen sektorin toimijat sekä yritykset. Tavoitteena on kaupunginosassa paikallisesti toimiva virikkeellinen ympäristö, jossa kehitetään uusia palveluita, liiketoimintamalleja sekä teknologiaa yhteistyössä yritysten, julkisten tahojen ja asukkaiden kanssa.

Myllypuron uudessa palvelupisteessä voi hoitaa kirjaston perusasioinnin. Se on varatun aineiston noutopiste ja sinne voi palauttaa muista kirjastoista lainattua aineistoa. Lainattava aineisto koostuu aikakauslehdistä, uutuuskirjojen Bestseller-kokoelmasta ja paikan päälle palautetusta muiden kirjastojen aineistosta. Sinne voi varata aineistoa mistä tahansa pääkaupunkiseudun kirjastosta.

Kaupunginkirjasto esittää, että innovaatiorahastosta myönnetään vuosille 2011–2012 Kohtaamispaikan toimintaan 700 000 euroa ja Myllypuron paviljongin palveluiden kehittämistä varten 50 000 euroa. Haettava avustus yhteensä on 750 000 euroa.

Kohtaamispaikka@lasipalatsiin anottavalla 700 000 euron varoilla maksetaan kahdelta vuodelta vuokra, neljän henkilön henkilöstömenot sekä kaikki muut toiminnan kulut. Myllypuron paviljonkiin syksyllä 2011 perustettavalle palvelupisteelle haetaan 50 000 euron kehittämisavustusta, jolla hankitaan asiakkaiden käyttöön kansalaismedialaitteet sekä tuotetaan työnhakuun, yrittäjyyteen ja kulttuuriin liittyviä tapahtumia ja opastuksia sekä katetaan osa vuokrasta. Avustuksella hankittava tekniikka on myös Myllypuron paviljongin muiden toimijoiden käytettävissä.

Kohtaamispaikka@lasipalatsi on vuodesta 2005 toiminut palvelupiste, josta kaupunkilaiset saavat maksuttomasti neuvoja oman tietokoneen ongelmissa, sähköisessä asioinnissa ja työnhaussa. Kohtaamispaikan tapahtumia tuotetaan myös lähikirjastoihin ja se palvelee koko kaupungin asukkaita. Vuosien 2011–2012 toiminnassa korostuvat kaupunkilaisten opastaminen sähköisessä asioinnissa ja tietotekniikassa, kansalaismedia, yrittäjyys sekä yhteistyökumppaneiden kanssa tuotettavat palvelut. Koska Kohtaamispaikan palvelut tuotetaan yhteistyössä yritysten ja yhteisöjen kanssa, henkilöstömäärän tarve suhteessa toimintaan on pieni.

Myllypuron paviljonki on syksyllä 2011 valmistuva eri toimijoiden uudishanke, jonne kaupunginkirjasto siirtää jo toiminnassa olevan Myllypuron lehtisalin. Myllypuron paviljonkiin tulee myös sosiaaliviraston hallinnoima asukastila, jonka kanssa kirjasto tulee hakemaan tiivistä yhteistyötä. Myllypuron paviljongissa korostuvat alueen asukkaiden oma toiminnallisuus ja vaikuttaminen, joten myös kaupunginkirjasto haluaa omissa palveluissaan korostaa kaupunkilaisten osallistumista ja perustaa lehtisalin yhteyteen mahdollistavan kansalaismediatoiminnan. Kaupunkilaisille tarjotaan mahdollisuus vanhojen mediatallenteiden kuten valokuvien, diojen ja videokasettien muuttamiseen digitaaliseksi. Lisäksi Myllypuroon tuotetaan opastuksia ja tapahtumia Kohtaamispaikka@lasipalatsin sisarhankkeena. Hallinnollisesti Myllypuron uusi palvelupiste kuuluu Itäkeskuksen kirjaston alaisuuteen.

LAUSUNTO KOKO UUDENMAAN MAAKUNTAOHJELMAN 2011 - 2014 LUONNOKSESTA

Khs 2010-1246

Kj Kaupunginhallitus päättänee antaa Uudenmaan liitolle Koko Uudenmaan maakuntaohjelman 2011 - 2014 luonnoksesta seuraavan lausunnon:

Maakuntaohjelman rooli ja painotukset pääkaupunkiseudun näkökulmasta

Uudenmaan liitto ja Itä-Uudenmaan liitto valmistelevat yhdessä maakuntaohjelman vuosiksi 2011-14. Maakuntaohjelma on tarkoitus hyväksyä molemmissa maakuntavaltuustoissa joulukuussa 2010.

Koko Uudenmaan kattavan maakuntaohjelman laatiminen on merkittävä edistysaskel. Samanaikaisesti maakuntaohjelmatyö on haasteellista Uudellamaalla, jossa valtion osoittamat maakunnan kehittämisen voimavarat ovat rajalliset ja vaatimattomat suhteessa alueen kokoon ja valtakunnalliseen merkittävyyteen. Maakuntaohjelman ja toteuttamissuunnitelman toimenpiteet tuleekin kohdentaa siten, että toimenpiteiden hyöty on paras mahdollinen käytettävissä oleviin resursseihin nähden. Niiden tulee myös kohdistua siihen, mihin maakuntaohjelmalla pystytään aidosti vaikuttamaan ja johon maakuntaliiton edunvalvontaa tarvitaan.

Uusien ohjelmien ja toimenpidelistausten sijaan maakuntaohjelman painopisteet ja toimintalinjat tulee sovittaa yhteen pääkaupunki-seudulla ja Helsingin seudulla yhteisesti hyväksyttyjen strategisten päämäärien kanssa. Maakunnan kehittämiseen ohjattavat maakuntaliiton rajalliset resurssit ja kehittämisvarat tulee kohdentaa seudulla yhteisesti hyväksyttyjen strategioiden kuten metropolialueen kilpailukykystrategian ja ohjelmien kuten pääkaupunkiseudun koheesio- ja kilpailukykyohjelman hankkeiden toteutukseen ja edunvalvontaan. Tämä edellyttää tiivistä yhteistyötä pääkaupunkiseudun johdon kanssa.

Maakuntaohjelman ja toteuttamissuunnitelman toimenpiteiden tulee

olla yhtenevät metropolipolitiikan ja sitä toteuttavien aiesopimusten hankkeiden kanssa kuten metropolialueen kilpailukyvyn vahvistamiseksi valtion, Helsingin seudun kuntien ja Uudenmaan liiton keväällä 2010 solmiman aiesopimuksen painopisteiden ja hankkeiden kanssa. Samoin maakuntaliiton edunvalvonta- ja ohjelmatyön tulee tukea valtion ja kuntien solmimaa maahanmuuttaja-aiesopimusta ja sen hankkeita.

Arvioitaessa maakuntaohjelman vaikuttavuutta metropolialueella tulee ottaa huomioon, että maakunnan toiminta-alueella on tapahtunut viime vuosina merkittäviä muutoksia. Pääkaupunkiseudun kaupunkien sekä Helsingin seudun kuntien yhteistyötä on tiivistetty myös maankäytön, asumisen ja liikenteen osalta. Seudulle on perustettu uusia merkittäviä toimijoita ympäristöpalvelujen ja joukkoliikenteen järjestämiseen (HSY ja HSL). Päällekkäisyyksien välttämiseksi tulee maakuntaohjelman toimenpiteissä huomioida HSY:n toiminta ja kuntien yhteisesti hyväksymät tavoitteet ympäristökysymyksissä.

Maakuntaohjelmassa tulee sitoutua kuntien ja HSL:n yhteistyössä valmisteltavaan Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelmaan, joka valmistuu vuoden 2011 aikana. Maakuntaohjelmassa ei voida esittää sellaisia toimenpiteitä, jota eivät ole yhdenmukaisia seudullisen liikennejärjestelmäsuunnitelman kanssa.

Helsingin seudun kuntien yhteinen selvitys kaksiportaisen seutuhallinnon eduista ja haitoista valmistuu vuoden 2010 loppuun mennessä. Selvityksen yhteydessä käydään keskustelua siitä, miten maakunnallinen yleispiirteinen aluesuunnittelu tapahtuisi tiiviissä yhteistyössä muun metropolialueen maankäyttöön liittyvän suunnittelun ja strategisen kehittämisen kanssa. Tässä vaiheessa maakuntaohjelmaluonnoksesta esitetään poistettavaksi toimintalinja 1 Uudistuvan alueen yhteistyö ja alueiden roolit.

Maakuntaohjelman terävöittäminen jatkovalmistelussa

Maakuntaohjelma on maakuntakaavan ohella keskeinen aluekehittämisen ja suunnittelun väline.

Maakuntaohjelman valmistelun tueksi on laadittu maakunnan toimintaympäristöstä ja muutosilmiöistä tausta-aineisto, joka on aiempaa paremmin linjassa kuntien tietojen kanssa. Kunnat tekevät tilasto- ym. tietojen osalta yhä tiiviimpää ja avoimempaa yhteistyötä, jota myös maakunnan liitto voi hyödyntää.

Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakuntien yhdistyminen näkyy maakuntaohjelman luonnoksessa lähinnä siten, että koko toiminnallisesti yhtenäiselle Uudellemaalle laaditaan yhteistä maakuntaohjelmaa. Yhdistäminen avaa kuitenkin myös uusia sisällöllisiä mahdollisuuksia niin yhdyskuntarakenteen kuin alueellisen kehittämisenkin osalta: maakuntarajan poistuminen mahdollistaisi aiempaa paremmin nykyrakennetta tasapainottavan rannikon suuntaisen kehityskäytävän nostamisen kehittämistoimenpiteiden fokukseen. Näiltä osin maakuntaohjelmaa on perusteltua tarkentaa niin johdannon, kehittämisen lähtökohtien kuin ensimmäisen toimintalinjankin osalta.

Maakuntaohjelmaluonnoksen johdanto-osassa on viitattu maakuntakaavatyön yhteydessä valmisteltuihin rakennemalleihin, mutta ei tuoda selkeästi esille sitä, että rakennemallit ovat osa maakuntakaavatyön lähtökohta-aineistoa. Rakennemallit eivät ole itsenäinen suunnitelma eikä niillä sellaisenaan voi olla vaikutusta muuhun suunnitteluun tai aluekehittämiseen. Vasta varsinainen oikeusvaikutteinen maakuntakaava voi olla asiakirja, jonka suhteen maakuntaohjelmaa yhteen sovitetaan. Tätä suunnitelmien suhdetta ja keskinäistä roolia on tekstissä aiheellista täsmentää.

Maakuntaohjelmaluonnoksessa esitetyt toimenpiteet ovat joiltain osin varsin eritasoisia: toisaalta toimenpiteeksi on listattu yhteisen tahtotilan rakentamista ja toisaalta nostettu esiin yksittäisiä hankkeita ja hanke-ehdotuksia kuten Kehä III:n perusparannushankkeen jatkaminen tai Hanko-Hyvinkää ‑radan sähköistäminen. Toimenpiteiden yhteismitallistaminen ei ole ymmärrettävästi kaikilta osin mahdollista, mutta jatkossa on syytä harkita eri aluekehittämisasiakirjojen roolia ja pyrkiä selkeyttämään tavoitteiden, toimenpiteiden ja hankkeiden esittämistarkkuutta ja tasoa kussakin asiakirjassa. Toimenpide-ehdotukset tulee priorisoida siten, että lähivuosien kannalta vaikuttavuudeltaan tärkeimmät toimenpiteet saavat riittävästi resursseja.

Jatkotyössä tulisi myös selkeämmin analysoida maakuntastrategioiden ja -ohjelman suhdetta valtakunnallisiin ja kunnallisiin strategioihin ja kehittämishankkeisiin. Lisäksi verkostotyön kenttä tulisi nähdä laajempana niin, että myös muut kuin julkishallinnon toimijat otettaisiin huomioon.

Kaupunginhallitus katsoo, että näin monimuotoiselle ja laajalle alueelle on haasteellista laatia sellainen maakuntaohjelma, joka sitouttaisi kaikenlaisia kuntia. Uudellamaalla ja maakuntaohjelmassa on tärkeää kiinnittää erityistä huomiota pääkaupunkiseudun rooliin koko maakunnan kehityksen moottorina ja panostaa sen erityistarpeisiin. Helsingin ja pääkaupunkiseudun erityispiirteitä ovat muun muassa vieraskielisen väestön ja yli 65-vuotiaiden yhä kasvava määrä, asuntotuotantotarjonnan ongelmat ja ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden suuri määrä, jotka asettavat erityisen suuret haasteet etenkin terveys- ja sosiaalihuollolle, koulutuspalveluille ja infrastruktuurin rakentamiselle.

Maakuntaohjelmaluonnoksen tarkastelu toimintalinjoittain

Uudistuvan alueen yhteistyö ja alueiden roolit (toimintalinja 1)

Maakuntaohjelmaluonnoksessa mainitaan kuntien nykyisiä toiminnallisia yhteistyöalueita, mutta samalla todetaan esitysten tarkentuvan vasta lausuntojen perusteella. Linjausten puuttumista voidaan pitää ymmärrettävänä, koska parhaillaan käynnissä on useita kunta- ja palvelurakenteisiin liittyviä selvityksiä, jotka vaikuttavat koko maakunnan tulevaisuuteen, kuten Helsinki-Vantaa-selvitys, kaksiportaisen seutuhallinnon selvitys sekä metropolialueen kansainvälinen kilpailukykytutkimus.

Kaupunginhallitus viittaa jo edellä lausuttuun ja ehdottaa, että maakuntaohjelmaluonnoksesta poistetaan toimintalinja 1 Uudistuvan alueen yhteistyö ja alueiden roolit.

Metropolimaakunnan kilpailuetu (toimintalinja 2)

Edellä on jo todettu, että tässä toimintalinjassa tulee lähtökohtana ottaa huomioon metropolialueen kilpailukykystrategia ja siitä solmittu aiesopimus, johon Helsingin seudun kunnat ja valtio ovat yhdessä sitoutuneet.

Toimintalinjan otsikon ja sisällön suhde on jossain määrin jäsentymätön, sillä otsikko viittaa maan sisäiseen asetelmaan ja metropolialueen keskittymäetuun kansallisessa yhteydessä sekä tämän edun potentiaaliin maakunnan kehittämisessä, kun taas esittelytekstissä nostetaan esiin kilpailutilanne muiden metropolialueiden kanssa, millä selvästi viitataan kansainväliseen kilpailuun. Jatkotyöskentelyssä on aiheellista selkeyttää kilpailuedun hyödyntämisen ja kilpailukyvyn ylläpidon ja kehittämisen osalta niin näiden välistä käsitteellistä eroa kuin keskinäistä riippuvuussuhdettakin.

Ehdotetun toimintalinjan tavoitteet liittyvät logistiikkaan, energiaratkaisuihin, yritysmyönteisyyteen, osaamisen vahvistamiseen ja innovatiiviseen ympäristöön. Näin ollen kyseessä on erittäin monitahoinen kokonaisuus, jota on tarpeen tarkemmin rytmitellä ja priorisoida.

Toimintalinjaehdotuksessa viitataan luovien alojen ja kulttuurin merkitykseen metropolin kilpailukyvylle. Helsinki on jo sisällyttänyt kulttuurin ja luovat alat osaksi elinkeinopolitiikkansa toimenpiteitä, joita toteutetaan osana YritysHelsingin palveluita. Luovien alojen kehityksen tukemisen ohella on pidettävä huolta myös vakiintuneiden ja ns. perinteisten toimialojen sekä muiden nousevien alojen toimintaedellytyksistä.

Tavoitteessa 2.2 mainittu World Design Capital 2012 Helsinki (WDC) -

teemavuosi avaa uusia mahdollisuuksia laajasti eri alojen yritystoiminnalle ja esimerkiksi kuntien järjestämien palveluiden kehittämiselle.

Kasvuyritykset ovat Uudellamaalla tärkeä teema ja niiden työllisyysvaikutukset merkittäviä. Potentiaaliset kasvuyritykset on huomioitu muunmuassa YritysHelsingin palvelutarjonnassa.

Kaupunginhallitus esittää, että seudun toimiminen maan innovaatiotoiminnan keskittymänä ja osaamisen vahvistaminen tulisi nostaa maakuntaohjelmassa nykyistä vahvemmin ja terävämmin esille, sillä se on erittäin tehokas keino vaikuttaa yhteiskunnassa laaja-alaisesti sekä taloudelliseen tuottavuuteen että yksilölliseen hyvinvointiin. Alueen korkeakoulujen kanssa tehtävä yhteistyö ja verkottuminen tulisi myös nostaa esille.

Samalla kaupunginhallitus toteaa, että koulutuspaikkoja tulisi lisätä erityisesti Helsingissä, sillä helsinkiläisnuoria jää ulkopuolelle ammattioppilaitoksista enemmän kuin naapurikunnissa, koska Helsingin ammattioppilaitospaikoista kolmannes täyttyy muilla kuin helsinkiläisillä. Helsingin erityisasema tulisi siis huomioida aloituspaikkamäärissä.

Ammattioppilaitoskoulutuksen kehittäminen tulisi olla ohjelmassa painopisteenä. Opintojen hidastumisen ja keskeyttämisen ehkäisyssä tärkeää on riittävä ja oikea-aikainen tuki. Oppilaitoksissa tulisi työskennellä myös erityisesti maahanmuuttaja-opiskelijoiden tukemiseen koulutettuja opinto-ohjaajia. Lisäksi tulisi tiivistää työelämäyhteyksiä ja kehittää työpaikoilla työpaikkaohjausta sekä lisätä ammatillisiin opintoihin valmentavaa koulutusta etenkin maahanmuuttajataustaisille nuorille, mutta myös muille koulussa heikommin menestyneille.

Ohjelmaluonnoksessa on esitetty myös oppisopimuskoulutuksen lisäämistä. Ensisijaisesti tulisi kuitenkin lisätä ammattioppilaitospaikkoja ja vasta toissijaisesti oppisopimuspaikkoja. Oppisopimuskoulutuksella yhteiskunnan koulutusvastuuta ja kustannuksia siirretään yrityksille ja kunnille.

Asukkaiden hyvinvointi ja palveluiden edellytykset (toimintalinja 3)

Hyvinvointipalvelut ja niiden edellytysten turvaaminen on kuntien keskeisiä tehtäviä.

Tämän toimintalinjan osalta maakuntaohjelmaluonnos voi lähinnä edunvalvontanäkökulmasta kirjata palveluista vastaavien kuntien ja kuntayhtymien tavoitteita ja toimia laajassa toimintakentässä. Kolme esitettyä tavoitetta, 3.1 Hyvinvointi- ja kulttuuripalvelujen turvaaminen ja kehittäminen, 3.2 Terveyden edistäminen ja terveyserojen kaventaminen sekä 3.3 Nuorten syrjäytymisen ehkäisy ovat tärkeitä, mutta myös jatkuvasti työn kohteena olevia teemoja, joihin maakuntaohjelman kautta on vaikea saada lisätukea.

Suhteellisen hyvinvoivan Uudenmaan alueen kunnillekin on haaste, kuinka hyvinvointipalveluiden vaatima rahoitus varmistetaan ja

niiden kehittämistä jatketaan.

Kaupunginhallitus toteaa, että ehdotetussa toimintalinjassa esitetyt toimenpiteet ovat yhteneväisiä Helsingin terveyskeskuksen strategiasuunnitelman kanssa ja monia mainittuja toimia toteutetaan jo.

Maakuntaohjelmaluonnoksessa esitettyjä kehittämistavoitteita työstetään parhaillaan myös valtakunnallisissa kehittämishankkeissa, joissa Uudenmaan kunnat ovat mukana. Näistä tärkein on sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallinen kehittämishanke (KASTE). Maakuntaohjelmaa varten tulisikin arvioida, mikä on maakuntien rooli suhteessa valtionhallinnon ja kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeisiin. Olisi myös hyödyllistä selvittää, miten sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisrahoitusta tulisi kehittää.

Toimintalinjan toimenpiteissä esitetään mm. sähköisten palveluiden kehittämistä helpottamaan asiointia ja palveluiden saatavuutta. Nopea sähköisten palvelujen lisääminen voi lisätä myös eriarvoisuutta ja syrjäytymistä, mikäli samanaikaisesti ei kehitetä riittäviä ohjaus- ja tukipalveluja. Etenkin vanhukset, maahanmuuttajat ja vähävaraiset jäävät herkästi tietoyhteiskunnan ulkopuolelle. Toimenpiteissä tulisikin olla ratkaisuja IT -osaamisen vahvistamiseen.

Työvoiman saatavuuden helpottamiseksi yhdeksi ratkaisuksi esitetään maahanmuuttajien rekrytointia. Ulkomailta tai jo täällä asuvien maahanmuuttajien rekrytointi liittyy paitsi odotettavissa olevan työvoiman niukkuuden korvaamiseen, myös osaamispohjan vahvistamiseen. Maahanmuuttajia ei tarvita vain osaavaksi työvoimaksi Suomessa toimivien yritysten palvelukseen, vaan myös uuden yritystoiminnan käynnistäjiksi, työllistäjiksi ja globaalien verkostojen ylläpitäjiksi. Globalisaatio aiheuttaa haasteita myös julkisten palvelujen järjestämiselle. Elinkeinoelämän elinvoimaisuus on riippuvaista pääkaupunkiseudun vetovoimaisuudesta osaavan työvoiman suhteen. Tavoitteena tulisi olla löytää toimenpiteitä Uudenmaan vetovoiman lisäämiseksi.

Maahanmuuttajien rekrytoinnin suurimpana esteenä ovat maahanmuuttajien riittämätön suomen kielen taito, matalahko koulutustaso ja muualla suoritettujen tutkintojen vastaamattomuus. Suomalainen koulutusjärjestelmä ei välttämättä palvele maahanmuuttajien pätevöitymistarpeita. Uudellamaalla tarvitaan hankkeita, joissa tuotetaan pätevöittävää täydennyskoulutusta maahanmuuttajille, nostetaan suomen kielen osaamistasoa ja kehitetään ohjausta esim. korkeakoulujen opintoneuvonnassa. Maahanmuuttajien kouluttamiseen on kehitettävä uusia koulutusmalleja, jossa heidän erityistukitarpeensa on otettu huomioon.

Pääkaupunkiseudun kaupunkien yhteisenä tavoitteena on nostaa maahanmuuttajien osuus kaupungin työntekijöistä vastaamaan heidän osuuttaan kaupungin väestöstä sekä varmistaa osaavan henkilöstön riittävyys myös tulevaisuudessa. Pääkaupunkiseudun kaupungit toteuttavat mm. Monikulttuurinen johtaminen käytäntöön – Mukaan! -hanketta, joka tarjoaa tietoa ja oivalluksia siitä, miten työyhteisöissä ja asiakastyössä voidaan hyödyntää monimuotoisuutta, edistää yhdenvertaisuutta sekä ehkäistä ja vähentää syrjintää. Päämääränä on juurruttaa monikulttuurisuus kaupunkien jokapäiväiseen toimintaan onnistuneen johtamisen avulla. Tätä työtä jatketaan ohjelmakaudella.

Maakuntaohjelmaluonnoksessa esitetään toimenpiteenä myös opiskelijoille laaja-alaisen työelämään tutustumisen järjestämistä ja koulutuksen lähentämistä työelämään. Parhaan mahdollisen hyödyn saamiseksi työelämäjaksojen suunnittelua olisi kehitettävä ja työpaikkaohjauksen laatua nykyisestään parannettava.

Ohjelmaluonnoksessa todetaan yhdeksi Uudenmaan erityispiirteeksi kasvava nuorisotyöttömyys ja nuorten syrjäytyminen. Koulupudokkaiden ja nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisemiseksi on panostettava siihen, että peruskoulun päättäneillä nuorilla olisi ensisijainen mahdollisuus tulla valituksi myös ammatilliseen koulutukseen. Julkisen, yksityisen sekä kolmannen sektorin toimijoiden yhteistyönä tulee kehittää uudenlaisia toimintamenetelmiä, jotta nuorille saadaan taattua koulutus- ja työllisyyspolku ja näin ehkäistä syrjäytymistä. Nuorten työttömyyden ja ns. vaikeasti työllistyvien osuuden kasvun estämiseksi tulisi ammatillisia koulutuspaikkoja lisätä ja kohdistaa ne työllistäville aloille alueen elinkeinoelämän ja kuntien tarpeeseen.

Työpajakoulutuksen ei odoteta ratkaisevan nuorten syrjäytymisongelmaa. Työpajoilla ei voi opiskella tutkintoon ja ne ovat vain joidenkin harvojen mahdollisuus. Lisäksi työpajatoiminta on kallista; Helsingissä yksi pajapaikka maksaa 10 kertaa enemmän kuin ammattioppilaitospaikka. Uusilla koulutusmalleilla, kuten esim. Helsingissä suunnitteilla oleva työkoululla, voidaan auttaa tiettyjä erityisryhmiä, mutta rajallisin määrin. Jos halutaan vaikuttaa koko nuorisoikäluokkaan, parhaat tulokset saavutetaan, jos tarjolla on riittävästi koulutuspaikkoja Helsingin ja pääkaupunkiseudun ammatillisissa oppilaitoksissa.

Pääkaupunkiseudulla syrjäytymisriski ei koske vain maahanmuuttajanuoria. Lukumääräisesti suurempi ryhmä yhteiskunnasta syrjäytyneitä ovat suomalaisnuoria ja he ovat keskeinen riskiryhmä. Syrjäytymisvaarassa ovat myös yhä kasvavassa määrin kokonaisia perheitä, jossa tukea tarvitsevat sekä perheen vanhemmat että lapset.

Metropolialueen keskeinen kilpailuvaltti kansainvälisessä mielessä on turvallisuus. Turvallisuus on tulosta järjestelmällisestä eriarvoisuuden torjuntatyöstä. Erityisesti Helsingissä vuokratalojen sijoittaminen hajautetusti on vähentänyt lähiöiden ongelmien kasaantumista. Asumisen eri hallintamuotojen tasainen jakautuminen myös tulevaisuudessa metropolialueen kaikissa kunnissa on ensiarvoisen tärkeää. Jokaisen kunnan tulee osallistua myös tuetun vuokra- ja erityisryhmien asumisen kaavoitukseen ja rakentamiseen. Vain näin voidaan estää alueellista segre-gaatiota.

Turvallisuusnäkökulmat tulisi sisällyttää maakuntaohjelmasuunnitteluun laaja-alaisesti. Maakuntaohjelmaluonnoksesta puuttuu maakunnallisten turvallisuustekijöiden tunnistaminen eikä yhteyksiä valtakunnallisiin turvallisuusstrategioihin ja -ohjelmiin ole otettu huomioon. Turvallisuus- ja riskitekijät olisi jalkautettava myös maakuntatoimijoiden arjen tehtäviin.

Alue- ja yhdyskuntarakenne ja ympäristö (toimintalinja 4)

On tärkeää, että maakuntasuunnittelussa sitoudutaan monipuolisen kuntayhteistyön tuloksiin. Näin tehostetaan samalla koko maakunnan vaikuttavuutta.

Helsingin kaupungin asunto- ja maapoliittiset keskipitkän aikavälin päämäärät ovat lähes yhteneväisiä maakuntaohjelmaluonnoksen

2011 - 2014 kanssa. Maakuntaohjelmassa ei ole kuitenkaan huomioitu erityisryhmien, kuten kehitysvammaisten, asunnottomien ja työelämän jo lopettaneiden vanhusten asumista. Heillekin tulee taata kohtuuhintaista, asianmukaista ja tervehdyttävää asumista nivoutuen muuhun yhdyskuntarakenteeseen. Väestön ikääntyessä ja yhteiskunnan voimavarojen rajoittaessa laitoshoidon kasvattamista on erityisen tärkeää parantaa myös olemassa olevan rakennuskannan liikkumisesteettömyyttä. Olemassa olevien ja uusienkin alueiden rakentumisessa on tarkasti huolehdittava monipuolisesta ja eri asumismuotoihin tukeutuvasta asuntotarjonnasta. Tällä tavoin voidaan pienentää sosiaalisia eroja ja turvata aidosti kansainvälinen ilmapiiri. Uudestamaasta tulee rakentaa monipuolinen ihmisten moniarvoisuutta kunnioittava metropolialue.

Turvatakseen maakuntasuunnitelman mukaisessa perusvaihtoehdossa esitetyn vuosittaisen asuntotarpeen n. 12 000 asuntoa vuosittain, on jo nyt luotava edellytykset asuntovolyymien radikaaliin nostamiseen. Asuntovolyymien kärjessä tulee monipuolisen asuntotarjonnan vuoksi olla vuokra-asuminen. Vuokra-asumisen kirjo palvelee ja tukee niin työperäisen maahanmuuton, maamme sisäisen muuttoliikenteen kuin erityisasumisen tarpeita. Asumisen kalleus ja omaan elämäntilanteeseen sopivien asuntojen puute, on ratkaiseva jarru Uudenmaan kehittymiselle. Turvaamalla riittävästi monipuolista ja houkuttelevaa asuntokantaa, voidaan Uudellemaalle houkutella työntekijöitä ja yrityksiä sekä Suomesta että ulkomailta.

Maakuntaohjelmassa tulee entisestään korostaa rakennusten ja yhdyskuntien energiatehokkuuden huomattavaa parantamista, uusiutuvien energialähteiden käyttöönoton edistämistä ja asumisvolyymien takaamista. Toimintalinjoihin tulisi kuulua sekä energiatehokkuuden että materiaalitehokkuuden sekä ilmansuojelun että ilmastonsuojelun ja vielä kustannustehokkuuden huomioiminen. Maakuntaohjelman tavoitteeseen 4.5 ” Rakentamisen energiatehokkuus ja uudet energiaratkaisut” liitetyt toimenpiteet ovat oikeansuuntaisia. Kuntakaavoituksen energiatehokkuustietämyksellä on suuri merkitys energiansäästön ja ilmastonmuutoksen torjunnan onnistumisessa. Perusedellytykset energiatehokkaalle rakentamiselle luodaan kaavoitusvaiheessa. Tavoitteen 4.5 (Rakentamisen energiatehokkuus ja uudet energiaratkaisut) toimenpide 1 tulee kuitenkin muuttaa muotoon: Kehitetään kaikille uusille asuinalueille soveltuvia kestäviä energiaratkaisuja. Lisäksi alueellisen yhteistyöryhmän perustamista koskeva toimenpide (tavoite 4.5, toimenpide 4) tulee poistaa kokonaan.

Eheän yhdyskuntarakenteen ja laadukkaan elinympäristön (tavoite 4.1) toimenpiteissä tuodaan esiin Sipoonkorven kansallispuiston toteuttamisen edistäminen ja Sipoonkorven alueen suunnittelu osana maakunnallista virkistysalueverkostoa. Sipoonkorven tulevaisuuteen liittyvät epävarmuustekijät hidastavat Helsingin itäosien ja Sipoon eteläosien kehittämistä. Samalla ne heikentävät itäisen Uudenmaan mahdollisuuksia integroitua pääkaupunkiseutuun. Toimenpidettä (tavoite 4.1, toimenpide 6) tulee täsmentää siten, että siihen lisätään maininta, jonka mukaan Sipoonkorven alueen rajat osoitetaan kaavoituksen yhteydessä.

Maakuntaohjelmassa tulee ottaa vielä selkeämmin kielteistä kantaa suunnittelemattoman hajarakentamisen suhteen. Suunnittelutarveratkaisujen kautta tapahtuva rakentaminen, mitä Helsingissä ei käytännössä ole, vie metropolimaakunnan voimavaroja vikasuuntaan. Liikenne, kunnalliset ja kaupalliset palvelut ja ilmastonmuutoksen torjunta ovat kaikki tekijöitä, joiden järkiperäinen hoitaminen vaikeutuu sitä mukaa, kun yhdyskuntarakenne hajautuu.

Kaupunginhallitus katsoo, että maakuntaohjelmassa on tuotava selkeämmin esille, miten maakuntaohjelmaa laadittaessa on otettu huomioon valtioneuvoston päätös valtakunnallisista alueiden kehittämistavoitteista. Valtioneuvoston 13.11.2008 tarkistamat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat tulleet voimaan 1.3.2009. Keskeisimmät tarkistukset koskevat ilmastonmuutoksen huomioon ottamista sekä Helsingin seudun maankäyttöä. Erityisesti Helsingin seudun maankäyttö tulee nostaa esiin omana kysymyksenään. Uudenmaan kattavan maakuntakaavan lisäksi uusi lainsäädäntö edellyttää pääkaupunkiseudun yhteistä yleiskaavaa.

Kuntien välistä yhteistyötä maankäytön suunnittelussa tarvitaan myös sellaisten liikuntamuotojen osalta, jotka ovat ongelmallisia ja kalliita toteuttaa yhden kunnan toimesta. Tällaisia toimintoja ovat esimerkiksi ammunta, golf, hiihtolajit, moottoriurheilu, ratsastusreitit ja veneiden talvisäilytys. Parhaillaan ollaan selvittämässä vaihtoehtoisia ampumaradan sijoituspaikkoja pääkaupunkiseudulla. Yhteistyötä tarvitaan myös liikuntamuodoissa ja palveluissa, jotka vaativat palvelujen yhteensovittamista tai yhteistyö tarjoaa muita etuja resurssien yhdistämisessä ja koordinoinnissa.

Tavoitteen 4.2; ”Kestävä ja turvallinen henkilöliikenne” toimenpiteet on ilmaistu yleispiirteisinä ilman täsmentäviä mainintoja varsinaisista hankkeista. Joukkoliikenteen kehittämishankkeita on kuitenkin lueteltu selostustekstissä ja siinä yhteydessä tulee mainita myös pääkaupunkiseudun poikittaisten joukko/raideyhteyksien tarve ja Jokeri-linjojen suunnittelutilanne. Tavoitteen ensimmäisessä toimenpiteessä maininta kevyen liikenteen väylistä on aiheellista korvata maininnalla kävely- ja pyöräilyverkostosta muotoon: ”Kävely- ja pyöräilyverkostoa parannetaan etenkin taajamissa.”

Tavoitteessa 4.3; ”Toimiva väyläverkosto” toimenpiteissä on erikseen nostettu esiin Hanko-Hyvinkää-radan sähköistäminen, vaikka sen voisi katsoa sisältyvän laajempisisältöiseen toimenpiteeseen ”Kehitetään satamien tie- ja raideyhteyksiä”. Radan sähköistämisen nostaminen suurella prioriteetilla toimenpiteiden listalle edellyttäisi perusteluikseen viittausta vaikutusten arviointiin ja yhteiskuntataloudellisiin laskelmiin. Edelleen tavoitteessa 4.3 Kehä III:n perusparannushankkeen ohelle toimenpideluetteloon tulee lisätä myös maininta: ”Jatketaan Kehä I:n ruuhkautuvien kohtien parantamista.” Toimenpiteisiin tulisi lisätä myös Pisara-rata.

Vaikuttavuudeltaan tärkeitä esille nostettavia toimenpide-ehdotuksia ovat myös poikittaisliikenteen kehittäminen (tavoitteet TL 2.1, TL 3, TL 3.1 ja TL 4.2) erityisesti joukkoliikenteen osalta sekä yhdyskuntarakenteen kehittäminen sijoittamalla palvelut niin, että ne ovat kohtuullisessa ajassa saavutettavissa myös julkisilla kulkuvälineillä (tavoite TL 3.1). Pääkaupunkiseudun kehäväylien varret ovat maakunnallisestikin erittäin tärkeät kehittyvinä työpaikka-alueina edellyttäen, että jo nykyisellään hyvin ruuhkautuneet liikenneyhteydet saadaan toimiviksi.

Maakuntaohjelmassa on annettu suuntaviivoja liikenteen tukeutumiseen entistä voimakkaammin raideliikenteeseen. Tätä kehitystä tulisi entisestään tukea.

Lopuksi kaupunginhallitus toteaa, että Uudenmaan maakuntaohjelman strateginen tavoite 6: "Uusimaa on Suomen ensimmäinen hiilineutraali maakunta ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen edelläkävijä" jää pääasiassa viittauksiksi maakuntaohjelman 2011 - 2014 luonnoksessa. Ehdotetun toimintalinjan toimenpiteiden voidaan katsoa jossain määrin edistävän myös tätä strategista tavoitetta, mutta tavoitteen tärkeyden huomioon ottaen sen tulisi saada vahvempaa huomiota joko omana toimintalinjanaan tai selkeämmin toimintalinjan 4 tavoitteissa ja toimenpiteissä.

Pöytäkirjanote Uudenmaan liitolle, hallintokeskukselle, talous- ja suunnittelukeskukselle sekä lauta- ja johtokunnille.

Lisätiedot:
Vallittu Anja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36046
Lahti Tanja, hallintosihteeri, puhelin 310 36016

LIITTEET	Liite 1	Uudenmaan liiton lausuntopyyntö 14.6.2010
	Liite 2	Koko Uudenmaan maakuntaohjelman 2011-2014 luonnos
	Liite 3	Metropolimaakunnan toimintaympäristö ja muutosilmiöt, lähtökohtia ja kehittämishaasteita maakuntaohjelman laadinnalle -raportti
	Liite 4	Lausunto Uudenmaan liitolle..._päätöshistoria

ESITTELIJÄ Uudenmaan liitto on pyytänyt (14.6.2010) lausuntoa Koko Uudenmaan

./. maakuntaohjelman 2011 - 2014 luonnoksesta 16.9.2010 mennessä.

Asian johdosta hallintokeskus on pyytänyt kaikilta lauta- ja johtokunnilta

./. lausunnot, jotka sisältyvät tämän asian liitteenä 4 olevaan päätöshistoriaan. Lausuntoa on valmisteltu myös pääkaupunkiseudun yhteistyönä.

Uudenmaan liiton ja Itä-Uudenmaan liiton yhdessä valmistelema maakuntaohjelma vuosiksi 2011–14 on tarkoitus hyväksyä molemmissa maakuntavaltuustoissa joulukuussa 2010.

Koko Uudenmaan kattava maakuntaohjelma laaditaan maakunnan liittojen johdolla yhteistyössä kuntien sekä rahoitusta myöntävien valtion alueviranomaisten (Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ELY, Aluehallintovirasto AVI) ja muiden alueen toimijoiden kanssa työohjelman mukaisesti. Uudenmaan maakuntaohjelma on 2011 alusta laajentuvan maakunnan ohjelma, 28 jäsenkunnan ja maakunnan ihmisten, yritysten ja järjestöjen ohjelma.

Maakuntaohjelman valmistelua ohjaa aluekehittämislaki ja sen perusteella annettu asetus. Lain 25 §:n mukaan maakuntaohjelma on laadittava niin, että varmistetaan sen vaikuttavuus ELY-keskusten strategiseen suunnitteluun ja ohjaukseen.

Maakuntaohjelma sisältää maakunnan mahdollisuuksiin, tarpeisiin ja erityispiirteisiin pohjautuvat kehittämistavoitteet sekä ilmaisee alueen poliittisen tahdon. Maakuntaohjelmalla on aluehallinnon toimijoita ohjaava rooli. Maakuntaohjelmalla vaikutetaan valtion alueviranomaisten toimintaa ohjaavien suunnitelmien sisältöön ja kehittämiseen sekä ohjattavien valtion rahojen määrään ja niiden kohdentamiseen. Syksyllä 2010 päivitetään Uudenmaan ELY-keskuksen strateginen tulossuunnitelma 2010–11 ja vuonna 2011 käynnistyy vuosia 2012–2015 koskevien tulossuunnitelmien valmistelu.

Maakuntaohjelman ja sen toteuttamissuunnitelman perusteella hankkeisiin kohdennetaan alueellista kehittämisrahoitusta. Ohjelma kokoaa edunvalvonnan tarpeita monella tasolla. Kuntien omaa kehittämistoimintaa esitetään suunnattavaksi ohjelman tavoitteiden mukaisesti.

Ohjelman strategiset linjaukset ja päätavoitteet pohjautuvat Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan pitkän aikavälin maakuntasuunnitelmiin. Liittojen yhdistymisen vuoksi valmistelun pohjaksi on laadittu toimintaympäristöanalyysi koko Uudenmaan ja sen eri osien ajankohtaisista kehittämishaasteista.

Maakuntaohjelman päätavoitteena on

- hyödyntää metropolimaakunnan kilpailuetua.

- luoda edellytyksiä asukkaiden hyvinvoinnille sekä palveluiden turvaamiselle ja uudistamiselle.

- kehittää alue- ja yhdyskuntarakennetta ja ympäristöä kestävällä tavalla.

Pitkän aikavälin strategisten tavoitteiden ja toimintaympäristön nykytila-analyysin pohjalta on ohjelman valmistelussa valittu neljä toimintalinjaa:

- Uudistuvan alueen yhteistyö ja alueiden roolit

(toimintalinja 1)

- Metropolimaakunnan kilpailuetu (toimintalinja 2)

- Asukkaiden hyvinvointi ja palveluiden edellytykset

(toimintalinja 3)

- Alue- ja yhdyskuntarakenne ja ympäristö

(toimintalinja 4)

Kussakin toimenpiteessä on asetettu tavoitteet ja niitä toteuttavat toimenpiteet (toimenpidekokonaisuudet). Alustavasti on arvioitu myös vaikutuksia. Tavoitteet ja toimenpiteet sekä vaikutusten arviointi täydentyvät lausuntojen ja jatkotyön perusteella.

Samaan aikaan maakuntaohjelman valmistelun kanssa on laadittu aluerakennemalleja, jotka pohjustavat Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan uutta, yhteistä maakuntakaavaa. Rakennemalleista tuotetaan kaavan alue- ja yhdyskuntarakenteen perusratkaisu lausuntokierroksen jälkeen loppuvuodesta 2010.

Uudenmaan kehittämisen tavoitteet ja niitä toteuttavia keskeisiä toimenpiteitä perusteluineen vuosille 2011–14 on esitetty toimintalinjoittain. Lisäksi on kuvattu ohjelman valmisteluprosessi sekä arvioitu ohjelmassa asetettujen tavoitteiden vaikutuksia.

30.8.2010 pöydälle pantu asia

LAUSUNTO HSY:N VESIHUOLLON SEUDULLISESTA INVESTOINTISTRATEGIASTA JA INVESTOINTIOHJELMASTA VUOSILLE 2010-2019

Khs 2010-860, 2010-861

KJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymälle vesihuollon seudullisesta investointistrategiasta ja investointiohjelmasta vuosille 2010 - 2019 seuraavan lausunnon:

Kaupunginhallitus toteaa, että seudullisen investointistrategian merkitys on keskeinen kaupunkien vesihuollon yhdistämiselle asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa. Investointitarpeiden seututason tarkastelun avulla tulee kyetä merkittäviin synergioihin investointien suunnittelussa ja toteutuksessa.

Nyt laadittu ensimmäinen vesihuollon seudullinen investointistrategia antaa selkeän kuvan pääkaupunkiseudun vesihuollon pitkän aikavälin investointitarpeista. Synergiahyötyjen tulee näkyä strategiakauden investointiohjelmia jatkossa tarkistettaessa.

Investointistrategia on laadittu noudattaen vesilaitosten yhdistämisen yhteydessä hyväksyttyjä periaatteita. Niihin Helsingillä ei ole huomautettavaa.

Investointiohjelman 2010 - 2019 verkostojen laajennusinvestointien mitoitus asuntopoliittisen aiesopimuksen pohjalta on oikea lähtökohta. Vuosien 2010 - 2012 osalta investointitaso perustuu kuitenkin jonkin verran asuntopoliittista aiesopimusta alempaan asuntorakentamisen tasoon. Tämä perustuu näkemykseen, että asuntorakentaminen jää alle aiesopimuksen tavoitteen. Investointiohjelmaa tulee varautua tarkistamaan toteutuvan asuntorakentamisen edellyttämälle tasolle. Verkostojen laajennusinvestoinnit tulee kohdentaa ja ajoittaa yhteen katu- ja muiden infrastruktuuri-investointien kanssa.

Helsingin kannalta on erityisen tärkeää, että saneerausinvestointien taso ylläpidetään jatkuvasti vesi- ja viemäriverkoston toimintavarmuuden turvaamisen edellyttämällä tasolla. Investointiohjelman 2010 - 2019 mukaan verkostosaneerausta ei kyetä kyseisellä kaudella toteuttamaan aivan tarvetta vastaavasti kaudelle ajoittuvien mittavien laitosinvestointien vuoksi. Ikääntymistä vastaava saneeraustaso saavutetaan vasta seuraavalla vuosikymmenellä, mutta vuosittainen saneeraustaso nousee jonkin verran nykyisestä myös kaudella 2010 - 2019. Tavoitteena tulee olla vesi- ja viemäriverkostojen kuntoa vastaavan saneeraustason saavuttaminen myös kaudella 2010 - 2019. Mikäli investointiohjelman 2010 - 2019 laajennusinvestointien mitoitus osoittautuu ylisuureksi, tulee vapautuvat resurssit kohdistaa verkostojen saneeraukseen.

Investointistrategiasta puuttuu investointien rahoitusta koskeva tarkastelu, mistä syystä investointien kokonaistasoon ja mahdollisuuteen korottaa tasoa saneerausinvestointien lisäämiseksi on mahdoton arvioida. Jatkossa investointistrategiaan tuleekin liittää investointien rahoitusta (tulorahoitus/lainarahoitus) koskeva tarkastelu ainakin keskipitkän aikavälin investointiohjelman osalta.

Haja-asutuksen vedenjakeluun ja viemäröitiin ei investointiohjelmaan 2010 - 2019 sisälly lainkaan investointeja Helsingin alueelle. Kuitenkin myös Helsingissä on merkittävää tarvetta liittää haja-asutusalueita keskitetyn vesihuollon piiriin. Investointistrategian perustana on Helsingin voimassa oleva vesihuollon kehittämissuunnitelma, joka on laadittu vuonna 2003. Tuon jälkeen on mm. Östersundomin alue liitetty Helsinkiin ja myös saariston asemakaavoitus on edennyt. Osa Östersundomin alueesta tulee maankäytön toteutumisen lopputilanteessakin jäämään haja-asutustyyppiseksi. Mm. näistä syistä Helsingin vesihuollon kehittämissuunnitelman päivittäminen on tarpeen, jotta turvataan Helsingin tasapuolinen kohtelu haja-asutustyyppisten alueiden vesihuoltoverkostojen investointien kohdentamisessa.

Helsingin vesihuollon kehittämissuunnitelman päivittäminen tulee tehdä yhteistyössä kaupungin kanssa seudullisen vesihuollon kehittämissuunnitelman laatimisen yhteydessä. Vesihuollon seudullisen kehittämisohjelman laatiminen tulee puolestaan ajoittaa niin, että se on käytettävissä investointisuunnitelmaa kahden vuoden kuluttua tarkistettaessa.

Investointistrategiasta puuttuu hulevesiviemäröintiä koskeva tarkastelu. Strategiaa tulisi täydentää tältä osin ottaen huomioon valmisteilla olevan vesihuoltolain muutokset hulevesiviemäröinnin järjestelyihin ja sen mahdolliset vaikutukset pitkän aikavälin investointistrategiaan.

Lisäksi kaupunginhallitus korostaa kaupungin ja HSY:n yhteistominnan merkitystä vesihuollon kehittämisessä, investointien suunnittelussa ja toteutuksessa. Yhteistyön tulee olla erityisen tiivistä kaavoituksesta ja maankäytöstä sekä katu- ja kunnallistekniikan rakentamisesta vastaavien kaupungin organisaatioiden kanssa. Verkostojen laajennus- ja saneerausinvestoinnit tulee sovittaa yhteen Helsingin katu- ja puistorakentamisen investointiohjelman kanssa.

Pöytäkirjanote ja kopiot liitteenä olevista lausunnoista HSY:lle.

Lisätiedot:
Malinen Matti, konserniyksikön päällikkö, puhelin 310 36277

LIITTEET	Liite 1	Lausuntopyyntö investointistrategiasta 23.4.2010
	Liite 2	Lausuntopyyntö investointiohjelmasta 2010-2019
	Liite 3	Lausunto HSY:n vesihuollon seudullisesta...-päätöshistoria

ESITTELIJÄ HSY:n vesihuollon investointien toteuttamisen ja rahoituksen periaatteista on sovittu jäsenkuntien kaupunginvaltuustojen vesilaitosten yhdistämisen yhteydessä hyväksymässä sopimuksessa pääkaupunkiseudun vesi- ja viemärilaitostoimintojen yhdistämisen periaatteista ja edellytyksistä (ns. yhdistymisen periaatesopimus). Sopimuksessa on kuvattu vesihuollon kehittämisen ja investointien toteutuksen suunnittelujärjestelmä, joka sisältää mm. vesihuollon seudullisen investointistrategian. Suunnittelujärjestelmän mukaan vesihuollon seudullinen investointistrategia on voimassa olevien vesihuollon kehittämissuunnitelmien pohjalta laadittu toimintaa ohjaava pitkän aikavälin (30 vuotta) investointisuunnitelma, jonka pohjalta laaditaan keskipitkän aikavälin (10 vuotta) investointiohjelma.

Niinikään suunnittelujärjestelmän mukaan jäsenkuntien on yhteistyössä HSY:n kanssa laadittava ja pidettävä ajan tasalla vesihuollon seudullista kehittämissuunnitelmaa. Edelleen kukin jäsenkunta tekee kuntakohtaisen vesihuollon kehittämissuunnitelman oman kuntansa aluetta koskien.

Nyt laadittu vesihuollon seudullinen investointistrategia on ensimmäinen seudulliselta pohjalta laadittu vesihuoltoinvestointeja linjaava asiakirja. Strategia päivitetään neljän vuoden välein. Investointistrategian pohjalta on laadittu toteutusta ohjaava investointiohjelma vuosille

2010 - 2019. Investointiohjelma päivitetään kahden vuoden välein.

Investointistrategian ja investointiohjelman 2010 - 2019 perustelut ja

keskeinen sisältö

Vesihuollon seudullinen investointistrategia

Investointistrategian keskeisenä tavoitteena on ollut muodostaa selkeä kokonaiskuva pääkaupunkiseudun vesihuoltoinvestointien tarpeesta sekä hahmottaa suuntaviivat, joilla investointien määrää, ajoitusta ja kohdentamista voidaan ohjata mahdollisimman tasapainoisesti ja kustannustehokkaasti koko HSY:n toiminta-alue huomioon ottaen. Seututasoisen investointisuunnittelun avulla investointeja voidaan suunnitella mahdollisimman optimaalisella tavalla ja saavuttaa siten merkittäviä synergiasäästöjä investointien toteutuksessa. Periaatteena on jäsenkuntien oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu.

Investointistrategian keskeiset teemat ovat:

(i) Yhdyskuntien kasvua vastaavat vesihuoltopalvelut

Investointistrategian laadinta on perustunut valtioneuvoston ja 14 Helsingin seudun kunnan väliseen asuntopoliittiseen aiesopimukseen, jonka perusteella Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan alueilla kaavoitetaan 10 000 uutta asuntoa vastaava rakennusoikeus vuodessa seuraavan kymmenen vuoden ajan. Mikäli aiesopimuksen asuntotavoitteet toteutuisivat, merkitsisi se keskimäärin kolmanneksen nykyistä suurempaa panostusta verkostojen laajentamiseen aiesopimuksen kymmenen vuoden voimassaoloaikana. Vedenkäytön ja jäteveden synnyn lisäys kohdistuu yhdyskuntarakenteen kehityksestä johtuen nykyisen vesihuollon toiminta-alueen reunoille, joten runkolinjayhteyksiä on tarpeen jatkaa ja rakentaa myös kokonaan uusia yhteyksiä. Sama lisääntyvän kapasiteetin vaatimus heijastuu myös vedenpuhdistus- ja jätevedenpuhdistusinvestointeina.

(ii) Vesihuollon toimintavarmuuden kehittäminen

Vesihuolto on välttämättömyyspalvelu, joten asiakkaat odottavat sen olevan mahdollisimman häiriötöntä. On myös nähtävissä, että asiakkaiden palvelutasovaatimukset tulevat kiristymään entisestään. Pääkaupunkiseudun vesihuolto-organisaatioiden yhdistyminen mahdollistaa aiempaa paremman toimintavarmuuden, kun järjestelmän kokonaissuunnittelu tehdään keskitetysti.

Toimintavarmuutta tarkastellaan erityisesti vedenjakelujärjestelmän osalta määrittämällä ne mahdolliset häiriötilanteet, joiden seurausvaikutukset ovat niin merkittäviä, että toimintavarmuutta parantavia investointeja tarvitaan. Vesilaitosten häiriötilanteita varten niitä yhdistämään tarvitaan väljät johtoyhteydet ja laitoksen ohitusmahdollisuus, jotta vettä voidaan johtaa häiriössä olevan laitoksen jakelualueelle. Verkoston häiriötilanteita varten kullekin kulutuksen painopistealueelle tarvitaan kaksi toisiaan varmistavaa runkolinjayhteyttä. Riittävät runkolinjayhteydet mahdollistavat myös sen, että veden tuotanto- ja säiliökapasiteetin sijainnin merkitys vähenee ja häiriötilannevalmius paranee, kun vedenjakelujärjestelmää voidaan käyttää joustavasti kokonaisuutena.

Viemäröinnin toimintavarmuutta parannetaan varmistamalla riittävä runkoverkoston kapasiteetti ja minimoimalla siten mahdollisista tukkeutumisista ja tulvimisista seuraavat vahingot.

(iii) Siirtyminen saneerausaikakauteen

HSY:lle kaupungeilta siirtynyt verkosto-omaisuus on pituudeltaan yhteensä yli 7 000 km. Sen vanhimmat osat ovat peräisin 1800-luvun lopulta, ja merkittäviä määriä saneeraamatonta verkostoa on toiminta-alueella 1950-luvulta alkaen, jolloin uusien verkostojen rakentaminen oli vilkasta. Kaikissa HSY:n jäsenkunnissa on muutaman viime vuoden aikana lisätty saneerausinvestointeja merkittävästi. Saneerausinvestoinnit eivät kuitenkaan ole täysin riittäviä verkostojen kunnon heikentymisen pysäyttämiseksi. Voimakas panostus uudisrakentamiseen strategiajaksolla aiheuttaa lisäksi verkostopituuden kasvaessa tarpeen nostaa pitkällä aikavälillä saneeraustasoa edelleen. Myös veden- ja jätevedenpuhdistuslaitoksilla on saneeraustarpeita nykyisen laitekannan ikääntymisestä ja sopimattomuudesta johtuen. Etenkin verkostojen saneeraukseen on investoitava voimakkaasti koko strategiajakson ajan.

Investointistrategiassa investoinnit on pyritty rytmittämään siten, että investoinnit ajoittuisivat tarkastellulla 30 vuoden jaksolla mahdollisimman tasaisesti.

Investointien keskimääräinen taso on strategiassa vuosina 2010 - 2019 noin 93 milj. euroa vuodessa, vuosina 2020 - 2029 noin 97 milj. euroa vuodessa ja vuosina 2030 - 2039 noin 92 milj. euroa vuodessa. Ensimmäisen vuosikymmenen osalta on laadittu yksityiskohtainen vuosittainen investointiohjelma. Seuraavien vuosikymmenten osalta investointitasot ovat todellisten tarpeiden mukaisia, mutta investointien ajoitusta ei ole tehty yksityiskohtaisesti.

Verkostojen laajentaminen ja saneeraus säilyvät korkealla tasolla läpi koko tarkastellun strategiajakson. Tosin muiden investointien aikataulu- ja kustannuspaineessa verkostosaneerausta ei pystytä ensimmäisellä vuosikymmenellä toteuttamaan aivan tarvetta vastaavasti, joten sen tasoa on edelleen nostettava myöhemmin strategiajaksolla.

Laitos- (vedentuotanto ja jätevedenpuhdistus) ja runkolinjainvestointien osalta tapahtuu strategiajaksolla painopisteen siirtymistä. 2010-luvun alkupuolella keskitytään useiden yhdyskuntarakenteen kehittymisen edellyttämien runkolinjahankkeiden sekä Pitkäkosken ja Vanhankaupungin laitosten kapasiteetin noston ja saneerauksen läpivientiin. Vesilaitosinvestoinneilla saavutetaan toimintavarmuuden suhteen tilanne, jossa toisen laitoksen ollessa poissa käytöstä voidaan vedenjakelua jatkaa häiriöttömästi 1 - 2 vuorokauden ajan.

2010-luvun loppupuolella keskitytään Espoon Blominmäen kalliopuhdistamon rakentamiseen: Suomenojan jätevedenpuhdistamon kapasiteettiongelman poistamiseksi ja kiristyvien lupaehtojen täyttämiseksi Espooseen rakennetaan uusi puhdistamo. Espoon kaupunginvaltuusto on 12.10.2009 päättänyt Suomenojan jätevedenpuhdistamon korvaamisesta uudella Blominmäkeen sijoitettavalla kalliopuhdistamolla. Puhdistamo valmistuu 2020-luvulle tultaessa ja sen kokonaiskustannusarvio on noin 240 milj. euroa.

2020-luvulla Viikinmäen jätevedenpuhdistamon kapasiteettia lisätään rakentamalla kolme uutta biologista linjaa ja tehostamalla lietteenkäsittelyä. Syynä on puhdistamon viemäröintialueen asukasmäärän ja ominaiskuormituksen kasvu. Verkostosaneerauksen taso nostetaan tarvetta vastaavaksi.

2030-luvulla on edessä seudullisen lietteenkäsittelyratkaisun toteutus. 2030-luvulla myös rakennetaan kolmas päävesilaitos. Tällöin saavutetaan toimintavarmuuden suhteen tilanne, jossa minkä tahansa vesilaitoksen ollessa pois käytöstä voidaan vedenjakelua jatkaa häiriöttö-mästi.

Yhteenvetona voidaan strategiajakson investointien painopisteiden todeta kehittyvän vuosikymmenittäin seuraavasti:

Koko strategiajakso (2010 - 2039):

verkostojen laajentaminen säilyy tasaisella korkealla
tasolla

- verkostosaneerauksen investointitaso on korkea ja
kasvaa vähitellen tarvetta vastaavaksi

Ensimmäinen vuosikymmen (2010 - 2019):

- vesilaitoskapasiteetin ja käyttövarmuuden lisääminen Pitkäkosken ja Vanhankaupungin vesilaitosten laajennuksen ja saneerauksen avulla

- runkoverkostokapasiteetin lisääminen

- Espoon uusi Blominmäen kalliopuhdistamo

Toinen vuosikymmen (2020 - 2029):

- verkostosaneerausten investointitason nostaminen tarvetta vastaavaksi

- Viikimäen jätevedenpuhdistamon kapasiteetin lisääminen

Kolmas vuosikymmen (2030 - 2039):

- seudullinen lietteenkäsittelyratkaisu

- vedentuotannon toimintavarmuuden parantaminen rakentamalla kolmas päävesilaitos

Investointiohjelma vuosille 2010 - 2019

Investointien keskimääräinen vuositaso on investointiohjelman kattamana ajanjaksona 2010 - 2019 noin 91 milj. euroa vuodessa. Vuosiin 2007 - 2009 verrattuna vuosikymmenen investointitaso on keskimäärin yli 20 milj. euroa vuodessa korkeampi, mikä johtuu lisääntyvästä asuntotuotannosta (noin 45 %), verkostojen saneeraustason nostosta (noin 15 %) ja vuosikymmenelle painottuvista laitosinvestoinneista (noin 40 %). Vuosikymmenen ensimmäisen viiden vuoden aikana investoinnit ovat noin 84 milj. euroa vuodessa ja vuosikymmenen jälkimmäisen viiden vuoden aikana investoinnit ovat noin 100 milj. euroa vuodessa.

Vuosikymmenen ensimmäisen puoliskon aikana vedenpuhdistuksen ja jakelun toimintavarmuutta lisätään ja samalla riskejä vähennetään lisäämällä vedenpuhdistuksen ja runkolinjojen kapasiteettejä. Toimintavarmuutta kehitetään siten, että Pitkäkosken ja Vanhankaupungin vesilaitosten kapasiteettia nostetaan ja laitoksia saneerataan vedenjakelun turvaamiseksi häiriötilanteissa. Tällöin toinen laitos voi olla pois käytöstä yhdestä kahteen vuorokautta vedenjakelun häiriintymättä. Lisäksi rakennetaan uusia runkolinjoja suuralueiden vedenjohtamisen turvaamiseksi häiriötilanteissa. Esimerkkinä suuralueista ovat mm. Espoon länsiosa (Espoonlahti ja Espoon keskus) ja Vantaan kaakkoisosa (Korson alue). Ilman runkolinjoihin panostamista voi runkolinjassa tapahtuva putkirikko aiheuttaa jopa 100 000 asukkaan vedenjakelukatkoksen. Investoinnit toimintavarmuuden parantamiseen ovat välttämättömiä, jotta häiriötilanteiden seurausvaikutukset saadaan laskettua hyväksyttävälle tasolle. Lisäksi saneerausinvestoinnit ovat kunnon ja toimintavarmuuden osalta välttämättömiä.

Investointiohjelmassa 2010 - 2019 verkostosaneeraustaso nousee aikaisemmasta tasosta noin kolmella miljoonalla eurolla vuodessa. Tämä on välttämätöntä siitä huolimatta, että kaikissa HSY:n jäsenkunnissa on muutaman viime vuoden aikana lisätty saneerausinvestointeja merkittävästi. Suunnitellut saneerausinvestoinnit eivät kuitenkaan ole täysin riittäviä verkostojen kunnon heikentymisen pysäyttämiseksi. Tämä johtuu verkostosaneerausten investointitason sopeuttamisesta muihin 2010 -luvulla toteutettaviin investointeihin.

Vuosikymmenen jälkimmäiselle viiden vuoden jaksolle ajoittuu Espoon Blominmäen kalliopuhdistamon rakentaminen. Puhdistamo valmistuu 2020-luvulle tultaessa ja sen kokonaiskustannusarvio on noin 240 milj. euroa.

Investointiohjelman 2010 -2019 hankelista on esitetty liitteessä 2.

HSY:n hallitus on pyytänyt jäsenkaupungeilta lausuntoa sekä seudullisesta investointistrategiasta että investointiohjelmasta vuosille

2010 - 2019. Lausunnot on pyydetty 30.8.2010. mennessä.

Molemmat lausuntopyynnöt on sisällytetty nyt käsiteltävänä olevaan lausuntoon.

LAUSUNTO UUDENMAAN JA ITÄ-UUDENMAAN RAKENNEMALLEISTA

Khs 2010-971

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Uudenmaan liitolle seuraavan lausunnon:

Helsingin kaupunginhallitus ilmaisee aluksi tyytyväisyytensä siitä, että kauan tavoitteena ollut koko Uudenmaan kattava alueidenkäytön suunnittelu tulee mahdolliseksi, Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakuntaliitot yhdistyvät 2011 ja yhtenäisen maakuntakaavan valmistelu käynnistyy.

Rakennemallien luonteesta ja peruslähtökohdista

Uudenmaan maakuntakaavan tarkistamista varten on tehty mielenkiintoinen rakennemalliselvitys huolellisine vaikutusarvioineen. Arviointiin on valittu viisi keskeistä aihealuetta, joiden avulla selvitetään mallien erot tavoiteltaessa ihmisten hyvinvointia, arjen sujuvuutta ja kestävää kehitystä. Rakennemallityö erillisselvityksineen luo hyvän pohjan valittaessa seudun yhdyskuntarakenteen kehittämisen suuntaa.

Maakuntakaavan uudistamistyön pohjaksi laadittuja rakennemalleja ei tule pitää suunnitelmavaihtoehtoina vaan teoreettisina tarkasteluina, joissa tiettyjä piirteitä korostamalla ja osittain kärjistämälläkin on nostettu esiin vaihtoehtoisia rakenteen kehittämislinjoja. Rakennemallit, niiden vaikutusten arviointi ja sen yhteydessä tehdyt johtopäätökset luovat hyvän pohjan maakunnan tavoiteltavasta perusrakenteesta päättämiselle ja maakuntakaavaluonnoksen valmistelulle. Rakennemallien pohjalta saatua tietoa käytetään arvioitaessa erilaisten kaavaratkaisujen vaikutuksia ilmastoon, liikenteeseen ja yhdyskuntatalouteen.

Yleisenä johtopäätöksenä rakennemallityöstä voidaan todeta, että mitä tiiviimmin rakenteen kehittämisessä tukeudutaan nykyiseen raideverkkoon ja sen kehittämiseen sekä seudun ytimeen ja mitä vähemmän uusia suuria liikenneinvestointeja tehdään, sitä paremmaksi käytetyillä kriteereillä lopputulos kokonaisuutena muodostuu. Mallitarkasteluissa suuri merkitys on kuitenkin ollut sillä, mitkä tekijät on vakioitu ja mitä tekijöitä kussakin mallissa on varioitu, esimerkiksi haja-asutusta on tarkasteltu vain Monikeskusmallissa.

Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan rakennemalleissa ei ole mallien muodostamisperiaatteista johtuen otettu sitovaksi lähtökohdaksi valtioneuvoston päätöstä ja päätöksen perusteluja Östersundomin alueen liittämisestä Helsinkiin, eikä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden Helsingin seudun erityiskysymyksiin kuuluvaa eritystavoitetta, jonka mukaan alueidenkäytössä on turvattava edellytykset metroverkoston laajentumiselle länteen ja itään. Tämä puute tulee jatkosuunnittelussa korjata.

Edellä mainittuja lähtökohtia on kuitenkin pidetty sitovina Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelman (HLJ 2011) valmisteluaineistoksi laaditussa MARA-työssä (Maankäyttö- ja raideverkkoselvitys), jota on tehty Helsingin seudun liikenne kuntayhtymässä samanaikaisesti liittojen rakennemallien kanssa. Kaupunginhallitus pitää tärkeänä liikennejärjestelmäsuunnittelun ja maakuntakaavoituksen hyvää yhteensovittamista.

Kaikissa rakennemalleissa on nykyisen raideliikenneverkon ohella mukana jo päätetyt Kehärata Vantaalla ja Länsimetro Helsingistä Espoon Matinkylään. Myös nykyisen taajamajunaliikenteen kehittäminen sisältyy kaikkiin malleihin. Lisäksi kaikissa malleissa on mukana koko maakunnan raideliikenteen kehittämisen kannalta välttämätön Pisara-ratalenkki Helsingin keskustassa.

Nykyrakenteen ja vakioitujen hankkeiden pohjalta eri malleissa on rataverkkoa täydennetty vaihtoehtoisilla lisäosilla, joista lentoaseman kautta linjattu kaukoliikenteen rata on mukana muissa paitsi Monikeskusmallissa. Sekä Pisara-rata että lentoasemarata ovat molemmat välttämättömiä niin seudullisen kuin valtakunnallisenkin raideliikenteen kehittämiselle, kun kauko-, taajama- ja lähiliikenne lisääntyy Helsingin seudulla. Pisara-radan varaus on osoitettu jo voimassa olevassa maakuntakaavassa. Maakuntakaavan uudistustyön yhteydessä tulee myös lentoasemaradan linjaus raideliikenteen kehittämisedellytysten turvaamiseksi lisätä kaavaan.

Rakennemalleissa ei ole tarkasteltu poikittaisten raideliikenneyhteyksien tarvetta kehärataa lukuun ottamatta. Osittain tämä selittyy rakennemallien mittakaavalla ja aikatähtäimellä sekä osittain sillä, että malleissa on raitiovaunuliikenne rajattu käsittelyn ulkopuolelle. HLJ 2011 työn yhteydessä laadittu maankäyttö- ja raideverkkoselvitys MARA toteaa, että pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen sujuvuuden ja palvelutason turvaamiseksi näyttää Raide-Jokeri olevan lähitulevaisuudessa tarpeellinen hanke, mutta pääkaupunkiseudun ulompien poikittaisten raidejärjestelmien kehittämiseen kannattanee kuitenkin toistaiseksi soveltaa varautumisperiaatetta ja ajoittaa ne tarpeen mukaan. Seudun poikittaisen joukkoliikenteen vahvistaminen ja täydentäminen on seudun tulevan kasvun ja toimivuuden kannalta erityisen tarpeellinen.

Aluerakenteeseen merkittävästi vaikuttava, uudelleen sijoitettava toiminto Uudellamaalla on Malmin lentokenttää korvaavan lentokentän sijoittaminen. Rakennemalleissa ei ole tarkasteltu korvaavan kentän sijaintia eikä sen mahdollisia vaikutuksia. Uudenmaan 2. maakuntakaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa on todettu asiaa käsittelevän ylimaakunnallisen selvityksen vireilläolo sekä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden velvoite lentokentän sijaintipaikan osoittamiselle.

Maakunnan ja pääkaupunkiseudun alue- ja yhdyskuntarakenteen kehittämisen kannalta Helsingin seudun yleisilmailukentän sijainnin selvittäminen mahdollisimman nopealla aikataululla ja ratkaisun tekeminen nyt käynnissä olevan maakuntakaavojen uudistamistyön yhteydessä on ensiarvoisen tärkeää. Yleisilmailukentän sijaintia tulee etsiä seudun kannalta tyydyttävältä käyttöetäisyydeltä.

Vuosaaren sataman valmistuminen Suomen ulkomaankaupan pääsatamana loi alun pääkaupungin kaikkien aikojen suurimmalle kaupunkirakenteen muutokselle. Tavarasatamien siirtäminen Vuosaareen pois keskeisilta keskustan alueilta vapauttaa alueet asumiselle ja muulle toiminnalle. Tämä puolestaan edistää pääkaupungin ja seudun tasapainoista kehittämistä. Vuosaaren satamakeskus on suunniteltu ja toteutettu yhdessä eri elinkeinoelämän alueella toimivien yritysten kanssa. Sataman sijainti maan suurimman logistiikka- alueen ja lentokentän naapurissa tuo eri alojen toimijoille synergiaetuja. Sataman rakentamisen yhteydessä toteutetut korkeatasoiset maantie- ja katuyhteydet vahvistavat myös koko Uudenmaan infrastruktuuria.

Vuosaaren satama liikenneyhteyksineen on kuluvan vuosikymmenen merkittävimpiä investointeja Uudellamaalla. Maakuntatasolla ja yli maakuntarajojen on huolehdittava, että Vuosaaren tarjoamat kehittämismahdollisuudet hyödynnetään täysimääräisesti niin logistisesti, logistiikkateknologian sovellutusten kehittämiseen kuin muunkin yritys- ja tutkimustoiminnan tasolla.

Myös matkailuimagon luonnissa Helsingin sataman kautta kulkevat yhdeksän miljoonaa matkustajaa vuodessa ovat hyvä kehittämiskohde.

Ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen varautuminen

Kaupunginhallitus pitää tärkeänä, että Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja muutoksiin sopeutuminen otetaan keskeiseksi lähtökohdaksi arvioitaessa Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan rakennemallien vaikutuksia ja tarkistettaessa maakuntakaavaa. Yhdyskuntarakenteen ja liikennejärjestelmän ratkaisut vaikuttavat merkittävästi energian kulutukseen ja ympäristökuormitukseen. Uudenmaan maakuntasuunnitelman mukaan tavoitteena on, että Uusimaa on Suomen ensimmäinen hiilineutraali maakunta ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen edelläkävijä. Pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavan maakuntakaavan pohjaksi valittavan rakennemallin tulee edistää näiden tavoitteiden toteuttamista.

Helsingin valtuuston hyväksymän strategiaohjelman tavoitteena on, että päivittäin kuljetut kilometrit asukasta kohti kääntyvät laskuun. Tavoite on kuitenkin vaikea toteuttaa niin kaupungin kuin maakunnankin tasolla. Työmatkojen pituus on kaksinkertaistunut kahdessa vuosikymmenessä. Koti, työpaikat ja palvelut ovat etäällä toisistaan, mikä on ristiriidassa liikenteen päästöjen vähentämistavoitteiden kanssa. Vapaa-ajan matkojen määrä kasvaa ja 2/3 matkoista on asiointi- ja vapaa-ajan matkoja.

PLJ 2007:ää varten tehty tutkimus osoitti, että pääkaupunkiseudun työssäkäyntialue oli laajentunut ja seudulle tultiin töihin yhä kauempaa. Työssäkäynti seudun sisällä oman kunnan tai oman asuinalueen ulkopuolella oli kasvanut erittäin voimakkaasti. Omalla asuinalueella työssäkäynti oli harvinaista riippumatta siitä, miten monipuolinen alueen toiminnallinen rakenne oli.

Itä-Uudellamaalla tehdyn tutkimuksen mukaan sekä koululaisten koulumatkat että työssä käyvien työmatkat ovat alueella pidentyneet tällä vuosituhannella lähes 30%. Työmatkojen pidentyminen johtuu mm. lisääntyneestä pendelöinnistä pääkaupunkiseudulle.

Liikenne on kolmanneksi suurin kasvihuonekaasupäästöjen lähde pääkaupunkiseudulla. Liikenteen merkitys on kasvamassa, jos liikennemäärät kasvavat PLJ 2007:ssä arvioidulla tavalla. Liikennesuorite kasvaisi 40% ja kasvihuonekaasupäästöt 20% ilman uusia tehokkaita ohjauskeinoja ja toimenpiteitä.

Pääkaupunkiseudun ilmastostrategiassa tavoitteeksi on asetettu, että seudun liikenteen kasvihuonekaasupäästöt vähenevät vähintään 20% vuoden 2004 tasosta vuoteen 2030.

Joukkoliikenteen käytön lisääminen, raideliikenteen kehittäminen sekä kävelyn ja pyöräilyn edistäminen ovat tärkeitä keinoja ilmastonmuutoksen hillinnässä. HLJ-2011 -työssä on laskettu, että mm. Kehäradan ja Länsimetron vaikutus CO2-päästöjen vähenemiseen vastaa 160 bussin ja yli 8000 henkilöauton päästöjä ajoneuvoyksiköiksi muutettuna.

HLJ-suunnitelmaa varten on tehty selvitys Liikennejärjestelmätason keinot ilmastonmuutoksen hillinnässä. Siinä korostetaan, että tekninen kehitys ei riitä vähentämään päästöjä riittävän nopeasti. Ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan monenlaisia ohjaustoimia, ja maankäytön ja liikennejärjestelmän yhteensovittamisella voidaan luoda edellytykset pitkän aikavälin ilmastotavoitteiden saavuttamiselle.

Energiankäytön näkökulma

Rakennuskannan kerrosala kasvaa kaikissa malleissa nykyisestä noin 33 %. Lisäksi asumisväljyyden kasvu aiheuttaa lisäkasvua kokonaiskasvun ollessa lopulta noin 42 % nykyiseen verrattuna. Rakennusten energiankäytön osalta on oletettu, että energiatehokkuus paranee ja ominaisenergiankulutus pienenee 14 % nykytilanteesta. Lopputuloksena rakennusten energiankulutuksen arvioidaan kasvavan nykyisestä noin 3 %. Ilman nykyrakennuskannan energiatehokkuuden arvioitua paranemista energiankulutus kasvaisi 17 % nykyisestä. Jos myös uusien rakennusten ominaisenergiankulutus pysyisi nykyisellä tasolla, energiankulutus kasvaisi nykyisestä kaikkiaan 30 – 37 % mallista riippuen.

Kaukolämmitys on tiiviiden kaupunkimaisten alueiden ensisijainen lämmitysratkaisu. Kaukolämpöä käytetään tilojen lämmittämisen lisäksi, lämpimän käyttöveden tuottamiseen, ilmanvaihdon jälkilämmitykseen sekä kosteiden tilojen lattialämmitykseen.

Olemassa olevien alueiden läheisyyteen toteutettavat uudet alueet ovat kaukolämmityksen kannalta erinomaisia. Tällöin voidaan hyödyntää jo olemassa olevaa lämpöverkostoa ja kehittää olevaa lämmöntuotantoa kokonaisuutena. Kaukolämmityksen avulla saadaan aikaan lämmityksen osalta kokonaisenergian kulutukseltaan pienimmät vaikutukset.

Kaikissa malleissa tapahtuu rakentamisen tiivistämistä, jolloin oletetaan hyödynnettävän nykyistä rakennetta, mm. teknistä infrastruktuuria. Metropolialueen ytimessä sijaitsevalla Helsingin alueella tapahtuu joka tapauksessa tiivistymistä, mutta erityisesti Sormimallissa A, joka on tiivistävä ja täydennysrakentamiseen perustuva.

Kaikissa tarkastelluissa rakennemalleissa on sähkönkäytön oletettu tulevaisuudessa kasvavan. Kasvun lisäksi alueiden tiivistyminen sekä toimintojen sijoittuminen ja keskittyminen kasvattavat sähköverkon siirtotarpeita. Aluerakenteen tiivistäminen lyhentää sähköverkon pituutta, mutta toisaalta edellyttää yksikkökustannuksiltaan kalliimpia rakenteita. Tärkeää tulevan kehittämisratkaisun jatkosuunnittelussa ja toteutuksessa on teknis-taloudellisesti kustannustehokkaan sähkönjakelun suurvoimansiirron voimajohtojen edellyttämien tilatarpeiden huomioon ottaminen osana tiivistä yhdyskuntarakennetta.

Energia- ja sähköverkkoala kehittävät aktiivisesti teknisiä ja kaupallisia toimintamalleja (mm. älykkään sähköverkon tutkimus- ja kehityshankkeet) hajautetun tuotannon ja uusiutuvien energiamuotojen käyttöönottamiseksi ja energian käytön tehostamiseksi.

Selvityksen aluerakenteiden kehittymisen rakennemalleissa kiinteistöjen lämmitystarpeen arvioidaan hieman kasvavan. Tämän lämmitystarpeen hoitaminen täydennysrakentamisen ja kokonaan uusien alueiden osalla kaukolämmön avulla on monin tavoin järkevää. Kaukolämmön ympäristöargumentit ovat merkittäviä ja tuotteella on erittäin pieni primäärienergian kulutus. Kaukolämpö on kestävän kehityksen mukainen lämmitysjärjestelmä ja ehdottomasti myös tulevaisuuden lämmitysratkaisu. Kaukolämmön primäärienergian kulutus on käytettävistä lämmitysratkaisuista pienin ja esimerkiksi Helsingin nykyinen kaukolämpö on primäärienergian kulutukseltaan.

Luonnonsuojelunäkökohdat ja viheraluejärjestelmä

Kaikissa rakennemalleissa pohjana on maakuntien nykyinen rakenne myös viherrakenteen osalta. Viherjärjestelmä toimii kiinteänä osana yhdyskuntarakennetta ja sen laajenemista. Rakennemalleista erottuu melko hyvin Helsingin Yleiskaava 2002:ssa esitetyn viheraluerakenteen pääpiirteet. Helsingin viheraluerakenteen ja ekologisen verkoston osalta rakennemalleissa ei ole suuria eroja, mutta niiden jatkuvuudessa pääkaupunkiseudulla löytyy jo eroja. Tulevassa maakuntakaavassa Helsingin yleiskaavassa esitettyjen vihersormien tulisi jatkua yli kuntarajojen mahdollisimman pitkälle siten, että ratkaisulla turvataan Keskuspuiston ja Helsinkipuiston jatkeena toimivan Vantaanjoenvarren virkistysalueen jatkuvuus sekä pääkaupunkiseudun viheryhteydet mm. Helsingistä Nuuksioon.

Tulevaisuudessa yhteistyön merkitys Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan kuntien kesken korostuu. Asukasmäärien kasvaessakin on turvattava alueellinen kilpailukyky asumisviihtyvyyden näkökulmasta. Vuosien 1997 ja 2001 kaupunkipalvelututkimuksien mukaan hyvät ulkoilu- ja liikuntapalvelut ovat hyvien joukkoliikenneyhteyksien ja alueen rauhallisuuden jälkeen tärkein asuinalueen viihtyvyyttä lisäävä

ja asuinalueen valintaan vaikuttava tekijä.

Tiivistyvässä kaupunkirakenteessa on turvatta seudullisten viheryhteyksien, ulkoilureittien ja virkistysmahdollisuuksien säilyminen. Alueesta tulee kehittää vetovoimaista virkistys-, asuin- ja työpaikka-aluetta. Etelä-Suomi muodostaa koko maan kehityksen kärjen. Osaaminen ja yhteistyö myös liikuntapalvelujen tuottamisen osalta ovat alueiden menestymisen elinehtoja.

Yhteenvetoa rakennemallien paremmuudesta

Arviointien perusteella Sormimalli A, jonka vahvuuksia ovat nykyisen yhdyskuntarakenteen hyödyntäminen ja rakenteen tiiveys ilman suuria liikenneinvestointeja, on hyvä jatkotyön pohjaksi. Sormimallissa A joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn osuus lisämatkoista on suurin ja vastaavasti henkilöauton arvioitu käyttö asukasta kohti pienin, vaikka liikenneinvestoinnit ja joukkoliikenteen operointikustannukset ovat Sormimalli A:ssa malleista pienimmät. Samoin arkiliikkuminen on sujuvinta Sormimallin eheytyvissä taajamissa. Sormimalli A on myönteisin myös yhtenäisten luontoalueiden ja ekologisten yhteyksien säilymisen ja ylläpidon kannalta. Vähiten liikkumisen aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä asukasta kohden syntyy Sormimallien A (nykyradat) ja C (lyhyet radat) mukaisesta aluerakenteesta.

Monikeskusmallissa asutus on erityisen autoriippuvaista, ja rakennemalli kasvattaa asukasta kohti tulevia päästöjä myös verrattuna nykytilaan. Ero muihin malleihin ja nykytilaan nähden on merkittävä. Silmukkamallissa kaikilla kulkumuodoilla tehtävät matkat ovat pitkiä ja hyvää joukkoliikennevyöhykettä on vähän. Huonoin esitetyistä vaihtoehdoista yllä mainituilla kriteereillä on Monikeskusmalli, jossa erityisesti hajarakentaminen tuo pitkät etäisyydet ja lisää siten henkilöauton käyttötarvetta.

Kaupunginhallitus pitää esitetyistä malleista itäraiteella täydennettyä Sormimalli A:ta. Sormimalli A:n jatkokehittäminen maakuntakaavaluonnokseksi edellyttää kuitenkin ehdottomasti Östersundomin alueen liittämistä raideliikenneyhteyksineen osaksi pääkaupunkiseudun ydinaluetta. MARA-strategiankin mukaisesti itäraide on ajoitettu jo ensimmäiseen toteutusvaiheeseen 2010–2020.

Koko Uudenmaan kehityksen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että maakunnan ja koko maan ydinalueen, pääkaupunkiseudun kasvulle ja kehittymiselle on osoitettu selkeä, toimiva aluerakenne ja sitä palveleva, oikeatahtisesti toteutuva liikennejärjestelmä. Tämän toteuttaminen nykyistä rakennetta tehostaen ja täydentäen sekä infrastruktuuri-investointeja mahdollisimman täysimääräisesti hyödyntäen tuottaa parhaat edellytykset sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävälle kehitykselle. Maakuntakaavan ratkaisuilla tulee turvata ainakin aikaisempien maakuntakeskusten elinvoimaisuuden säilymisedellytykset silmälläpitäen ajankohtaa, jolloin kasvun edelleen jatkuessa aktualisoituu tarve uusien ratakäytävien avaamiselle ja rataverkkoon tukeutuvan rakenteen kehittämiselle. Tässä vaiheessa sormimalli C, lyhyet radat, tulee tarkasteluissa ajankohtaiseksi. Ratojen jatkamista voidaan pitää varauksina pitkän aikajänteen kehittämistarpeita varten.

Vastauksena kysymykseen siitä minkä kokoiset keskukset ovat toiminnallisesti optimaalisia, voidaan todeta, että optimaalisuus on enemmänkin sijainnin tuomista mahdollisuuksista ja suunnittelun tasosta kuin keskuksen koosta riippuvainen. Rakennemalleissa esille nostetut Hyvinkään tapaiset ns. suuret helmet eivät synny hetkessä, eivätkä niin kompakteina ilman monipuolista, toimivaa ja riittävän voimakasta paikallista elinkeinorakennetta. Suurehkojen keskusten avaamiselle vain asumiseen tukeutuen ei löytyne edellytyksiä. Sen vuoksi on tärkeää, että uusia pääkaupunkiseudun vaikutuspiirissä olevia keskuksia suunniteltaessa niiden elinkeinorakenteen toteutumisedellytyksiin panostetaan alusta alkaen riittävästi. Suunnittelun tavoitteeksi olisikin syytä nostaa visio omaleimaisista taajamakeskittymistä (asukkaita ja työpaikkoja) koostuvasta yhtenäisestä metropolirakenteesta, joita tehokas, myös poikittainen, raideliikenne yhdistää.

Kansainvälisten yhteyksien kehittäminen on ehdoton edellytys seudun ja Suomen kilpailukyvylle ja menestykselle tulevaisuudessa, minkä vuoksi jatkosuunnittelussa tulee turvata joustavien ja nopeiden raideyhteyksien toteuttamismahdollisuudet niin Pietariin kuin Tallinnaankin. Mikäli uudelle seudulliselle nk. kakkoskentälle etsitään paikkaa, voitaisiin uusia synergiaetuja löytää sen sijainnista lähellä mahdollista uutta Helsinki-Pietari -rataa.

Edellä mainitut näkökohdat noudattavat rakennemallien arviointiraporttiin sisältyviä jatkotyösuosituksia, jotka myös muilta osiltaan antavat hyviä lähtökohtia Uudenmaan rakenteen perusmallin ja maakuntakaavaluonnoksen valmistelulle.

Rakennemallien taloudellisista toteutumisedellytyksistä

Kaikkien mallien liikenneinvestointien peruskustannuksiksi laskettu 4 miljardia euroa vaikuttaa perustellulta, joskin toteutumismahdollisuuksiltaan erittäin haastavalta arviolta. Vertailukohteena mainittakoon, että karkean arvion mukaan Helsinki yksin käyttäisi tavoitetilanteessa alueellaan raideliikenteen kehittämis- ja ylläpitoinvestointeihin noin 1,4 miljardia euroa seuraavien 20 vuoden aikana.

Julkisen talouden kiristyminen muuttaa lähivuosina yhdyskuntarakenteen perusinvestointien painotusta ja aikataulutusta. Kaikissa esitetyissä rakennemalleissa on tehty olettamia raideliikenteen osalta rakennettavista tai parannettavista rataosuuksista sekä liikennejärjestelmäsuunnitelmien tie- ja katurakennushankkeista. On selvää, että näiden yhteiseksi kustannukseksi oletettu 4 miljardia euroa on erittäin haasteellinen rahoitettava kokonaisuus ja niin ollen jotkut rakennemallivaihtoehdot jäänevät vaille käytännön uskottavuutta jo tässä vaiheessa.

Lisäksi julkisen talouden kannettaviksi tulevat vuosien kuluessa palvelutuotannosta aiheutuvat käynnistys- ja käyttökustannukset, jotka muodostavat valtaosan asuinalueiden kustannuksista. Nimenomaan yhdyskuntataloudellisten vaikutusten havainnollistamisessa rakennemallit eivät ole kovin kehittyneitä. Liikennesuoritteiden tai päästömallien rinnalla taloutta koskevat päätelmät tehdään eri karkeusasteella.

Meneillään olevien Kehäradan ja Länsimetron ohella rakennemallien keskeisin raideliikennehanke on valtion Pisara-rata, joka on sisällytetty kaikkiin vaihtoehtoihin. Valtakunnallisesti merkittävän ja valtion rahoitusvastuulle kuuluvan hankkeen toteutus on valtion metropolipolitiikan tuleva koetinkivi. Ilman Pisaraa ei eri mallien olettamia raideyhteyksien parantamisia kyetä hyödyntämään ja yhdyskuntarakenteen hajoaminen tieliikenteeseen perustuvana uhkaa kiihtyä. Pitemmällä aikavälillä tämä koskee myös mm. pääradan liikennemäärien keventämiseen tähtäävää Lentorata-hanketta.

Pöytäkirjanote Uudenmaan liitolle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle, kiinteistölautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle, ympäristölautakunnalle, liikuntalautakunnalle, Helsingin Energia -liikelaitokselle, Liikennelaitos -liikelaitoksen johtokunnalle, Helsingin Satama -liikelai-tokselle ja talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITTEET	Liite 1	Uudenmaan liiton ja Itä-Uudenmaan liiton lausuntopyyntö 7.5.2010
	Liite 2	Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan rakennemallit 2035
	Liite 3	Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan rakennemallien arviointi
	Liite 4	Lausunto Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan rakennemalleista - päätöshistoria

ESITTELIJÄ Uudenmaan liitto on pyytänyt Helsingin kaupunginhallituksen lausuntoa Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan rakennemallit 2035 -aineistosta.

Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakunnat yhdistyvät 2011. Tämä mahdollistaa yhdyskuntarakenteen suunnittelun yhtenä kokonaisuutena molempien liittojen alueelle. Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan liitoissa vireillä olevat vaihemaakuntakaavojen laatimistyöt yhdistetään vuoden 2011 alussa yhdeksi vaihemaakuntakaavatyöksi. Vuoden 2010 aikana liitot laativat yhteistä kaavatyötä palvelevia selvityksiä, joista rakennemallityö 2035 on nyt lausuntokierroksella.

Rakennemallien tavoitevuosi on 2035. Kaikissa malleissa varaudutaan noin 430 000 asukkaan ja 250 000 työpaikan kasvuun.

Rakennemalleissa tarkastellaan alue- ja yhdyskuntarakenteen, raideliikennejärjestelmän ja -verkon sekä väestö- ja työpaikkamitoituksen ratkaisuja. Malleissa on esitetty maakunnallisia ja seudullisia strategisia linjauksia ja tavoitteita.

Kolmen periaatteiltaan erilaisen vaihtoehtoisen rakennemallin – Monikeskusmalli, Sormimalli ja Silmukkamalli – vertailulla haetaan toimivaa kokonaisrakenteen kehittämismallia.

Monikeskusmallissa selvitetään nykyisten keskusten ja taajamien hyödyntämistä vaihtoehtona uusien ratojen kasvukäytäville tai uusille keskuksille. Sormi- ja Silmukkamalli ovat ns. ratamalleja, joissa selvitetään nykyisten asemanseutujen ja uusien asemien hyödyntämistä nykyisillä radoilla sekä uusien ratakäytävien avaamista. Monikeskusmallissa tutkitaan myös hajarakentamisen vaikutuksia.

Yhdyskuntarakenteen kehittämisen lähtökohtana on nykyinen rakenne sen nykyisine keskuksineen ja taajamineen. Yhdyskuntarakenteen laajenemisen periaatteet ovat kaikissa malleissa erilaiset. Väestö- ja työpaikkalisäys kohdentuu eri malleissa eri tavoin. Monikeskusmallissa väestö- ja työpaikkalisäys sijoittuu nykyisiin keskuksiin ja taajamiin sekä niiden laajenemisalueisiin. Ratoihin nojautuvissa Sormi- ja Silmukkamalleissa koko väestö- ja työpaikkalisäys sijoittuu olemassa olevien ja uusien raideyhteyksien varrelle. Sormimallissa harvempiin ja suurempiin keskuksiin, Silmukkamallissa tiheämpiin ja pienempiin keskuksiin.

Kaikissa malleissa viherjärjestelmänä on voimassa olevissa maakuntakaavoissa esitetyt virkistys- ja luonnonsuojelualueet. Viherjärjestelmä toimii osaltaan yhdyskuntarakenteen laajenemisen tärkeänä reunaehtona.

Väestö- ja työpaikkatavoitteet perustuvat aluetaloudelliseen kasvuun, noudattaen jo aiemmin maakuntasuunnitelmissa hyväksyttyjä tavoitteita.

Yhdyskuntarakenteen kehittämisessä lähtökohtana ovat METKA - hankkeessa (Metropolialueen kestävä aluerakenne, Uudenmaan liitto 2008) kuvatut laajenemisperiaatteet:

- ensin tiivistetään olevaa yhdyskuntarakennetta

- sitten täydennetään nykyistä rakennetta pitäytyen nykyisissä ratakäytävissä

- vasta sitten valitaan yksi kehitettävä uusi ratakäytävä

- ja varaudutaan suunnitelmissa muiden ratakäytävien käyttöönottoon.

Periaatteet ovat yhdyskuntatalouden, ympäristön ja ekotehokkuuden kannalta kannatettavat.

Rakennemalleista on saatu kaupunkisuunnittelulautakunnan, kiinteistölautakunnan, yleisten töiden lautakunnan, ympäristölautakunnan, liikuntalautakunnan, Helsingin Energia -liikelaitoksen ja Helen Sähköverkko Oy:n, Liikennelaitos -liikelaitoksen johtokunnan, Helsingin Satama
-liikelaitoksen ja talous- ja suunnittelukeskuksen lausunnot. Esittelijän esitys on saatuihin lausuntoihin perustuva.

ALOITE HELSINGIN, VANTAAN JA SIPOON KUNTIEN YHTEISEN ÖSTERSUNDOMIN YLEISKAAVATYÖN KÄYNNISTÄMISESTÄ

Khs 2010-1573

KAJ Kaupunginhallitus päättänee tehdä aloitteen Vantaan kaupungille ja Sipoon kunnalle Helsingin, Vantaan ja Sipoon kuntien yhteisen yleiskaavoituksen käynnistämisestä Östersundomin alueelle seuraavan menettelytavan mukaisesti:

- Östersundomin alueelle laaditaan oikeusvaikutteinen maankäyttö- ja rakennuslain 46 §:n tarkoittama kuntien yhteinen yleiskaava, johon sisältyy alueita Helsingistä, Vantaalta ja Sipoosta.

- Helsingin, Vantaan ja Sipoon kuntien kesken laaditaan yhteistoimintasopimus kaavan laadintaan liittyvistä asiakokonaisuuksista.

- Östersundomin alueen yhteisen yleiskaavan laatiminen ja hyväksyminen annetaan maankäyttö- ja rakennuslain 47 §:ssä tarkoitetun kuntien yhteisen toimielimen, jäljempänä Östersundom-toimikunta, tehtäväksi.

- Östersundom-toimikunnan kokoonpanoon kuuluu yksi edustaja Helsingin kaupungista, yksi edustaja Vantaan kaupungista ja yksi edustaja Sipoon kunnasta.

- Östersundom-toimikunnan jäseniksi nimetään Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston virastopäällikkö, Vantaan kaupunkisuunnittelujohtaja sekä Sipoon kehitysjohtaja.

- Östersundom-toimikunnan puheenjohtajaksi valitaan Helsingin edustaja ja varapuheenjohtajaksi Vantaan edustaja.

- Esittelijänä Östersundom-toimikunnassa toimii Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston Östersundom-projektin projektipäällikkö.

- Toimikunnan kokouksissa on pysyvinä asiantuntijoina läsnäolo-oikeus Helsingin ja Vantaan yleiskaavapäälliköillä sekä Sipoon aluekehitysarkkitehdilla.

- Östersundom-toimikunnan sihteereinä toimivat Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan sihteerit.

- Ennen asioiden käsittelyä Östersundom-toimikunnassa ne käsitellään alueen suunnitteluyhteistyötä koordinoivassa kaupunginjohtajaryhmässä, johon kuuluvat Helsingin ja Vantaan maankäytön suunnittelusta vastaavat apulaiskaupunginjohtajat, Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston virastopäällikkö ja yleiskaavapäällikkö, Vantaan kaupunkisuunnittelujohtaja ja yleiskaavapäällikkö sekä Sipoon kehitysjohtaja ja aluekehitysarkkitehti, Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston Östersundom-projektin projektipäällikkö ja tarpeellinen määrä muita asiantuntijoita.

- Östersundom-toimikunnan tehtävä päättyy, kun yleiskaa-van vahvistamista koskeva päätös saa kuuluttamisen jälkeen lainvoiman.

- Ennen kaavaehdotuksen laatimista tulee yleiskaavan luonnos hyväksyä jatkosuunnittelun pohjaksi kaikissa kunnissa vähintään kaupungin- tai kunnanhallitustasolla.

- Ennen kaavaehdotuksen hyväksymiskäsittelyä Östersundom-toimikunnassa tulee ehdotus käsitellä samansisältöisenä kaikkien kuntien valtuustoissa.

- Kaavaehdotusta ei esitellä Östersundom-toimikunnalle, ellei kunkin kunnan valtuusto ole puoltanut sitä oman alueensa osalta.

- Östersundom-toimikunnan hyväksyttyä kaavaehdotuksen se saatetaan ympäristöministeriön vahvistettavaksi.

Samalla kaupunginhallitus päättänee esittää, että edellä mainitun menettelytavan lisäksi työn pohjana käytetään esityslistan tämän asian liitteitä nro 1 (osallistumis- ja arviointisuunnitelman luonnos), nro 2 (työohjelma) ja nro 3 (alustava sopimusluonnos).

Pöytäkirjanote jäljennöksin esityslistan tämän asian liitteistä nro 1–3 Vantaan kaupungille ja Sipoon kunnalle sekä pöytäkirjanote kaupunkisuunnittelulautakunnalle, kiinteistölautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle, ympäristölautakunnalle, rakennuslautakunnalle sekä talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITTEET	Liite 1	Östersundomin yhteisen yleiskaavan OAS:n luonnos (vain linkkinä)
	Liite 2	Östersundomin yhteisen yleiskaavan työohjelma (vain linkkinä)
	Liite 3	Alustava sopimusluonnos Östersundomin yhteisen yleiskaavan laatimiseksi (vain linkkinä)
	Liite 4	Helsingin, Vantaan ja Sipoon kuntien ... - päätöshistoria (vain linkkinä)

ESITTELIJÄ

Suunnittelualue Sipoon lounaisosa ja Vantaan ns. Västerkullan kiila liitettiin osakuntaliitoksella Helsinkiin 1.1.2009. Liitosalue muodostaa yhdessä Vantaan Länsimäen ja Länsisalmen alueiden sekä Sipoon Majvikin alueen ja Granön saaren kanssa toiminnallisen kokonaisuuden, jonka suunnittelun on todettu edellyttävän kuntien yhteistyötä. Tälle alueelle on tarkoituksenmukaista laatia Helsingin, Vantaan ja Sipoon yhteinen yleiskaavatasoinen suunnitelma asemakaavoituksen pohjaksi. Rajapintojen maankäyttö- ja liikenneratkaisujen yhteensovittamiseksi on työssä tarvetta myös alueellisesti laajempaan yhteiseen tarkasteluun; yhteisen maankäyttötarkastelun alue määrittyy tarkemmin työn kuluessa. Suunnittelualueen alustava rajaus on esitetty kartalla esityslistan liitteenä olevassa työohjelmassa (liite 2) sekä osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa (OAS, liite1).

Alueen suunnittelutilanne

Maakuntakaavat

Koko Sipoossa sekä Sipoon kunnasta Helsinkiin 1.1.2009 liitetyllä alueella ovat lainvoimaisia Itä-Uudenmaan liiton voimassa olevat kaavat. Helsinkiin liitetyllä alueella on voimassa eri aikoina vahvistettuja Itä- Uudenmaan maakuntakaavoja, joista viimeisin on vahvistettu 5.4.2002. Majvikissa ja Granössä on voimassa Itä-Uudenmaan maakuntavaltuuston 12.11.2007 hyväksymä ja ympäristöministeriön 15.2.2010 vahvistama maakuntakaava.

Vantaan ja Helsingin alueilla Sipoosta liitettyä aluetta lukuun ottamatta on voimassa Uudenmaan maakuntakaava, joka on vahvistettu 8.11.2006. Uudenmaan maakuntavaltuusto hyväksyi 17.12.2008 Uudenmaan maakuntakaavaa täydentävän 1. vaihemaakuntakaavan, joka on vahvistettu ympäristöministeriössä 22.6.2010.

Voimassa olevat maakuntakaavat eivät ota huomioon Östersundomin alueen liittämistä Helsinkiin. Maakuntakaavat ovat näiltä osin vanhentuneita eivätkä nykyisellään voi toimia alueen yksityiskohtaisemman suunnittelun ohjeina.

Sekä Uudenmaan liitto että Itä-Uudenmaan liitto ovat käynnistäneet maakuntakaavojen uudistamistyön. Liitot yhdistyvät 1.1.2011, jolloin myös maakuntakaavatyöt yhdistetään. Tavoiteaikataulun mukaan koko Uudenmaan vaihekaava hyväksytään loppuvuonna 2012.

Yleiskaavat

Vantaan yleiskaava 2007 on hyväksytty Vantaan kaupunginvaltuustossa 17.12.2007 ja on voimassa. Helsinkiin liitetyn Västerkullan kiilan osalta on voimassa Vantaan kaupunginvaltuuston 17.6.2002 hyväksymä Kaakkois-Vantaan osayleiskaava.

Sipoon yleiskaava 2025, joka käsittää koko Sipoon kunnan alueen lukuun ottamatta saaristoa, on hyväksytty Sipoon kunnanvaltuustossa 15.12.2008. Sipoon saariston ja rannikon yleiskaava, jonka alueeseen Granön saari kuuluu, on ollut luonnoksena nähtävillä loppuvuodesta 2008. Osayleiskaavaehdotus oli nähtävillä kesällä 2010.

Yleiskaavat on laadittu ennen osakuntaliitosta eivätkä sellaisinaan ole ajantasaisia liitosalueen ja siihen toiminnallisesti liittyvän Vantaan Länsimäen ja Länsisalmen alueiden suunnittelun ohjauksessa.

Helsinki-Porvoo kehyssuunnitelma

Helsingin, Vantaan ja Porvoon kaupungit, Sipoon kunta sekä Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan liitot ovat laatineet yhteisen tarkastelun Helsingin ja Porvoon välisen kehityskäytävän maankäytön kehittämisnäkymistä. Työn tarkoituksena oli osaltaan tuottaa tausta-aineistoa kuntien omille suunnitelmille, suunnitelmien yhteensovittamiselle ja yhteiselle yleiskaavatyölle sekä palvella maakuntakaavojen uudistustöiden tietopohjatarvetta. Kehyssuunnitelmatyö on käynnistetty vuoden 2009 alussa sidosryhmäseminaarilla, johon osallistui kuntien ja maakuntaliittojen virkamiesten lisäksi valtion ympäristöhallinnon ja väyläviranomaisten edustajia. Työ valmistui vuoden 2009 lopussa.

Yhteinen yleiskaava Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 46 §:n mukaan kunnat voivat laatia yhteistyönä kuntien yhteisen yleiskaavan. Oikeusvaikutteisena laaditulla yhteisellä yleiskaavalla voidaan perustellusta syystä poiketa tavallista enemmän maakuntakaavasta (MRL 48 § 2.mom). MRL 47 §:n 1. momentin mukaan: ”Kunnat voivat antaa yhteisen yleiskaavan laatimisen ja hyväksymisen maakunnan liiton, tehtävään soveltuvan muun kuntayhtymän tai kuntien muun yhteisen toimielimen tehtäväksi sen estämättä, mitä kuntalain 76 §:ssä säädetään kuntien yhteistoiminnan muodoista.” MRL 47 §:n 3 momentin mukaan oikeusvaikutteinen yhteinen yleiskaava tulee saattaa ympäristöministeriön vahvistettavaksi.

Maakuntakaavasta poikkeamisen edellytyksenä on oikeusvaikutteisen yhteisen yleiskaavan hyväksyminen yhteisessä toimielimessä. Kunnat voivat laatia yhteistyössä myös yleiskaavoja, jotka käsitellään erikseen kunkin kunnan päätöksentekoelimissä. Tällöin ei kuitenkaan ole kysy-mys MRL 6. luvussa (46–49 §) tarkoitetusta yhteisestä yleiskaavasta, joka mahdollistaa normaalia suuremman poikkeamisen maakuntakaavasta.

Huolimatta siitä, että maakuntakaavojen uudistamistyö on vireillä ja sen yhteydessä pääkaupunkiseudun itäisen kasvun edellyttämät periaatteelliset muutokset maankäyttölinjauksissa tullaan ottamaan huomioon, on maakuntakaavatasoa tarkemman yleispiirteisen suunnittelun tarpeen vuoksi perusteltua laatia suunnittelualueelle tai mahdollisimman suurelle osalle siitä MRL 6. luvun tarkoittama kuntien yhteinen yleiskaava (Östersundomin yhteinen yleiskaava). Kaupunkiseudun taajamarakenteen ja raideliikenneverkon laajentuessa itään tulee kaikkien kolmen kunnan alueella tapahtumaan merkittäviä maankäytön muutoksia. Kokonaisuuden hallinta, saumojen kitkaton liittyminen ja yhteisten toimenpiteiden tarve edellyttää yhteistä suunnittelua, joka rationaalisen toteuttamisen turvaamiseksi on tarkoituksenmukaista saattaa oikeusvaikutteiseksi kaavaksi.

Yhteistyön valmistelu Östersundomin alueen yhteisen yleiskaavan ohjelmointia on valmisteltu virkamiesyhteistyönä työryhmässä, johon ovat kuuluneet Helsingistä apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä, virastopäällikkö Tuomas Raja-järvi, yleiskaavapäällikkö Markku Lahti ja projektipäällikkö Matti Visanti, Vantaalta apulaiskaupunginjohtaja Jukka Peltomäki, kaupunkisuunnittelujohtaja Jukka Kullberg ja yleiskaavapäällikkö Matti Pallasvuo sekä Sipoosta kunnanjohtaja Markku Luoma ja kehitysjohtaja Mikko Aho.

Valmistelussa on päädytty johtopäätökseen, että Östersundomin alueen MRL 6. luvun mukaisen yhteisen yleiskaavan laatiminen ja hyväksyminen on perusteltua antaa tätä tarkoitusta varten erikseen perustettavan kuntien yhteisen toimielimen tehtäväksi.

Päätös ja sopimus yhteisen yleiskaavan laatimisesta

Kuntien yhteinen yleiskaava edellyttää valtuuston päätöstä yhteisen yleiskaavan laatimisesta sekä toimielimestä, jonka tehtäväksi yhteisen yleiskaavan laatiminen ja hyväksyminen annetaan. Päätös tulee tehdä samansisältöisenä kaikissa kunnissa, joita se koskee.

Kuntien yhteisen yleiskaavan laatiminen perustuu kuntien väliseen yhteiseen sopimiseen ja sopimus on aiheellista laatia erikseen kirjalliseen muotoon. Kun otetaan huomioon, että sopimus koskee yleiskaavoituksesta päättävän toimielimen perustamista, tulee myös sopimus käsitellä valtuustossa. Valtuuston päätöksellä siirretään tarvittava toimivalta kaavasta päättävälle toimielimelle.

Helsingin kaupungin hallintokeskuksen oikeuspalvelut on yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston kanssa valmistellut alustavan sopimusluonnoksen, joka on liitteenä 3. Sopimuksen varsinainen valmistelu on tarkoituksenmukaista aloittaa heti, kun virallinen aloite yhteisen yleiskaavan laatimisesta on tehty.

Yhteisen yleiskaavatyön organisointi ja aikataulu

Östersundomin yhteisen yleiskaavatyön organisointi on kuvattu pääpiirteissään esityslistan liitteenä olevassa yleiskaavan työohjelmassa (liite 2). Kussakin kunnassa suunnitelmat käsitellään kunnan omassa päätöksentekoprosessissa, jonka kuluessa kunnan luottamuselimillä on mahdollisuus vaikuttaa kaavaratkaisun sisältöön oman kuntansa osalta. Maankäyttö- ja rakennuslain 47 §:n mukaisesti kaavan laadintatehtävän mukaan lukien hyväksymispäätöksen kaavasta tekee virkamiehistä muodostuva Östersundom-toimikunta. Aikataulullisena tavoitteena on Östersundomin yleiskaavan hyväksyminen nykyisen valtuustokauden aikana eli vuoden 2012 loppuun mennessä. Jos kaikki kunnat tekevät myönteisen päätöksen kaavan laadintaan ryhtymisestä, yhteisen toimielimen ensimmäinen kokous tulee ajoittumaan syyskaudelle 2010. Siinä päätettäviä asioita ovat muun muassa yhteisen osayleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelma sekä siihen liittyen kaava-alueen rajaus.

Khs on tehnyt Kvstolle esityksen edellä ilmenevän kaavoitusmenettelyn noudattamisesta Helsingin osalta.



Kokousaika	6.9.2010 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

Osakas	Osakkeiden lukumäärä	%-osuus
Helsinki	98 kpl	64,90 %
HUS	52 kpl	34,44 %
Kiinteistö Oy Kaapelitalo	1 kpl	0,66 %

LIITTEET	Liite 1	Kiinteistöviraston esitys 9.8.2010
	Liite 2	Kivikon esirakennettavat alueet

LIITTEET	Liite 1	XXXX:n valitus 12.7.2010
	Liite 2	Helsingin hallinto-oikeuden lausuntopyyntö 5.8.2010
	Liite 3	Lausunto Helsingin hallinto-oikeudelle XXXX XXXX:n...-päätöshistoria

LIITTEET	Liite 1	Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymän alustava taloussuunnitelma 2011-2013
	Liite 2	Lausunto Helsingin seudun liikenne... - Päätöshistoria

LIITTEET	Liite 1	Begäran om utlåtande och förslag till ekonomiplan 2011-2013 - Lausuntopyyntö ja taloussuunnitelmaehdotus vuosille 2011-2013
	Liite 2	Utlåtande om Kårkulla samkommuns... - beslutshistoria - Lausunto Kårkulla samkommun... - Päätöshistoria