LAUSUNTO SISÄASIAINMINISTERIÖLLE PELASTUSLAKILUONNOKSESTA

Khs 2009-2267

RYJ Kaupunginhallitus päättänee antaa sisäasiainministeriölle pelastuslakiluonnoksesta seuraavan lausunnon:

Helsingin kaupunginhallitus toteaa, että kaupunginhallitus on hankkinut lausunnot pelastuslakiluonnoksesta Helsingin kaupungin pelastuslautakunnalta, rakennuslautakunnalta, kiinteistölautakunnalta, sosiaalilautakunnalta, terveyslautakunnalta sekä hallintokeskukselta.

Kaupunginhallitus toteaa pelastuslakiluonnoksesta seuraavaa:

Yleistä

Pelastustoimi -käsite ja sen käyttö tulisi kuvata selkeämmin tulevassa laissa. Lakiluonnos jää tältä osin edelleen vaikeasti ymmärrettäväksi.

Laissa tulee määritellä onnettomuuden käsite. Näin lain luettavuus paranee ja kaikki onnettomuustyypit tulevat tasapuolisesti edustetuksi. Onnettomuus on ennalta arvaamaton tapahtuma, joka aiheuttaa henkilö-, ympäristö- tai omaisuusvahinkoja tai niiden vaaraa.

Poistumista koskevat määritelmät korvataan poistumista ja suojautumista määrittävillä määritelmillä, koska eri onnettomuustyypeissä ja tilanteissa on tärkeää, että rakenteellisesti ja toiminnallisesti molemmat pelastautumismenettelyt on optimaalisesti käytettävissä.

Pelastuslaitoksen ja hätäkeskuksen välinen suhde on laissa määriteltävä tarkemmin.

Tutkinnan osalta on tärkeää myös lakitasolla siirtyä pelkästä palontutkinnasta palo- ja onnettomuustutkintaan.

Lakiin tulee ottaa maininta siitä, että valtio osallistuu virkatutkintokoulutuksen kustannuksiin.

Erheellisistä palohälytyksistä määrättävien seuraamusmaksujen määrittämisen perusteet tulee määritellä siten, että maksujen tason määrittäminen ei ole tulkinnanvaraista ja että maksujen taso tukee tavoitetta ennalta ehkäistä virheellisiä hälytyksiä.

Laissa ei nyt mainita lainkaan eläinpelastustehtäviä. Koska eläinten pelastaminen on kuitenkin vakiintunut osaksi pelastustoimen tehtäväkenttää, tulisi lain perusteluihin liittää maininta siitä, että pelastuslaitokset voivat suorittaa myös eläinpelastustehtäviä. Kansalaiset eivät miellä eläimiä omaisuudeksi.

Moniviranomaistilanteiden johtovastuita koskevissa lain määräyksissä tulisi huomioida esim. MIRG-tilanteet, joissa toinen pelastuslaitos esim. rajavartioston pyytämänä virka-apuna suorittaa pelastustehtävää toisen pelastuslaitoksen alueella.

Pelastustoimen kehittämisvastuut eivät selviä lakiluonnoksesta. Mikäli kehittämisvastuut olisi määritelty selkeästi sisällöittäin ja organisaatiotasoittain, niin se ohjaisi vastuullista tahoa kehittämään toimintaa aktiivisemmin sekä toisaalta vähentäisi mahdollisia päällekkäisyyksiä. Rooleja voi olla erilaisia (ohjaa, johtaa, koordinoi, vastaa, osallistuu jne.).

Lakiluonnokseen sisältyvät lievennykset väestönsuojien rakentamisvelvollisuudesta ovat oikeansuuntaisia.

Arvio yleisten väestönsuojien rakentamisvelvollisuudesta tulisi tehdä paikallisesti riskianalyysiin perustuen. Mahdollisen rakentamisen rahoitukseen tulisi valtion osallistua ainakin osittain.

Valtion mahdollisuus tukea väestönsuojarakentamista tulisi sisältyä pelastuslakiin. Kyseessä on maanpuolustusvalmiuteen liittyvä toiminto, jonka kustannukset eivät saisi osittain kohdistua satunnaisesti kansalaisiin.

Seuraavat asiat tulee lisäksi lisätä säännöksiin:

- Väestöhälytinjärjestelmän rajapinnat ja vastuujako.

- CBRN-tiedustelu ja näytteenotto, niiden vastuut ja yhteistoiminta.

- Puhdistamistoiminnan vastuut ja yhteistoiminta pelastus- ja terveystoimen välillä.

1 §. Lain tavoite.

Voimassa oleva pelastuslaki ei sisällä säännöstä, jossa määriteltäisiin lain tavoite. Lakiluonnoksen tavoite, jonka mukaan pelastuslailla pyritään luomaan yhteiskuntaan sellaiset puitteet, että yksittäiset ihmiset, yhteisöt ja viranomaiset voivat elinympäristössään ja toiminnassaan ehkäistä onnettomuuksia sekä varautua rajoittamaan ja torjumaan onnettomuuksista aiheutuvia vahinkoja ja seurauksia, on onnettomuuksien ehkäisyn ja riskien hallinnan kannalta oikeansuuntainen. Kokonaisvaltaisessa paloturvallisuusajattelussa tulisi keskeisimpänä painopisteenä olla tulipalojen ennaltaehkäisy.

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi onnettomuuden määritelmä siten, että onnettomuus kattaa yleiskäsitteenä eri onnettomuus- ja riskityypit. Yhteiskunnassa tapahtuvien onnettomuuksien kirjo on suuri ja pelastustoimen mahdollisuudet huolehtia laajasta onnettomuuksien ehkäisyn kirjosta on rajallinen. Myös toimivalta saattaa muodostua ongelmalliseksi erityisesti onnettomuuden ehkäisytoimenpiteiden osalta. Onnettomuus on ennalta arvaamaton tapahtuma, joka aiheuttaa henkilö-, ympäristö- tai omaisuusvahinkoja tai niiden vaaraa. Onnettomuuden kaltaisen tapahtuman voi aiheuttaa myös jokin muu kuin onnettomuus, kuten esimerkiksi tahallinen teko.

3 §. Jokaisen toimintavelvollisuus.

Pelastuslaissa (468/ 2003) nykyinen 21 § kuuluu: ”Rakennus, rakennelma ja sen ympäristö on suunniteltava, rakennettava ja pidettävä kunnossa siten, että tulipalon syttymisen tai leviämisen vaara on vähäinen ja että pelastustoiminta on onnettomuuden sattuessa mahdollista. Suunnittelusta, rakentamisesta ja kunnossapidosta on lisäksi voimassa, mitä niistä säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999) tai sen nojalla annetuissa säädöksissä.”

Tällaista mainintaa ei uudessa lakiesityksessä ole, vaikka se on yleissäännöksenä hyvä ja tarpeellinen. Säädöskohta tulisi lisätä lain 3 §:ään.

5 §. Varovaisuus.

Varovaisuusvelvoitteen tulisi kattaa kaikki vaarallinen toiminta, ei korostaa yksinomaan tulen käsittelyä.

Lain 5 § 1 mom. ehdotetaan muutettavaksi kuulumaan seuraavasti:

Ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle välitöntä vaara aiheuttavan toiminnan, aineen tai välineen käytössä ja käsittelyssä on noudatettava huolellisuutta ja riittävää varovaisuutta.

9 §. Rakennusten palo- ja poistumisturvallisuus.

9 § 1 momentin kohdan 3) muotoilu

… ”pelastustoiminta on tulipalon tai muun onnettomuuden sattuessa mahdollista;..

sekä kohdan 4) muotoilu

”pelastushenkilöstön turvallisuus on otettu huomioon”….

ovat ilmaisuina tulkinnanvaraisia. Yleensä ottaen pelastustoimilta edellytetään suoriutumisvalmiutta ja -kykyä erittäin poikkeavissakin tilanteissa. Pykälän perustelut tulisi ilmetä sanamuodossa nykyistä paremmin.

10 §. Rakennusten uloskäytävät.

10 § 2 momentti ehdotetaan muutettavaksi kuulumaan seuraavasti:

”Uloskäytävillä sekä ullakoiden, kellarien ja varastojen kulkureiteillä ei saa säilyttää mitään tavaraa.”

Pienen tavanomaisen ovikoristeen yksilöinti ei ole tarpeellista. Lainsäädännössä ei ole tarpeellista mennä näin pieniin yksityiskohtiin. Uloskäytävillä ja kulkureiteillä on myös ovikoristeita vastaavia tavaroita, kuten ovimattoja tai kasveja.

11 §. Kiinteistöjen pelastustiet.

11 § 1 momentti ehdotetaan muutettavaksi kuulumaan seuraavasti:

Kiinteistön omistajan ja haltijan on huolehdittava siitä, että hälytysajoneuvoille tarkoitetut ajotiet tai muut kulkuyhteydet (pelastustiet) pidetään ajokelpoisina ja esteettöminä ja että ne on merkitty asianmukaisesti. Pelastuslaitos on velvollinen antamaan ohjeet pelastusteiden tarkemmista ominaisuuksista, kuten kantavuudesta, leveydestä ja sijainnista.

Pelastustielle ei saa pysäköidä ajoneuvoja eikä asettaa muutakaan estettä.

Sisäasiainministeriön asetuksella säädetään tarkemmin pelastustien merkitsemisestä.

12 §. Laitteiden kunnossapito.

12 § 1 momentin soveltamisalaa tulisi laventaa siten, että se kattaisi säädöksissä vaadittujen tai viranomaisten määräämien laitteiden lisäksi myös omaehtoiset palonilmaisu-, sammutus- tms. laitteet.

12 § 2 momenttiin tulisi lisätä, että asetuksella määrätään myös siitä, kuka saa tehdä momentissa mainittuja huoltotoimenpiteitä.

13 §. Nuohous ja ilmanvaihdon puhdistus.

Kaupunginhallitus pitää lainkohtaan otettua ilmanvaihdon puhdistuksen huomiointia erittäin hyvänä, koska tällä hetkellä asiasta ei ole voimassaolevia säädöksiä. Pykälässä mainittua ministeriön asetusta tarvitaan pikaisesti antamaan tarkemmat määräykset asiasta. Asetuksessa olisi syytä määritellä kaikkien ilmastointikanavien nuohouksen määräväli. Määrävälin asettaminen varmistaa nuohouksen toteutumisen sekä antaa viranomaiselle valtuuden nuohoukseen. Puhtaat ilmastointikanavat ovat paloturvallisuuden lisäksi merkittävässä asemassa ilmanvaihdon toiminnan kannalta ja siten edistävät myös asumisterveyttä ja -mukavuutta.

14 §. Omatoiminen varautuminen.

14 §:ssä omatoimisen varautumisen velvollisuus koskee vain rakennuksen omistajaa ja haltijaa, teollisuus- ja liiketoiminnan harjoittajaa, virastoa, laitosta ja muuta yhteisöä. Lainkohdassa tulisi paremmin huomioida se, että esimerkiksi asuintaloissa jokainen voi omalla toiminnallaan joko edistää turvallisuutta tai aiheuttaa turvallisuusriskejä sekä itselleen että muille. Kokonaisvaltaisessa paloturvallisuusajattelussa tulisi keskeisimpänä painopisteenä olla tulipalojen ennaltaehkäisy.

14 § 1 momentin 4) kohta ehdotetaan muutettavaksi kuulumaan seuraavasti:

4) ryhtymään toimenpiteisiin poistumisen turvaamiseksi tai paikallaan suojautumisen mahdollistamiseksi tulipaloissa ja muissa vaaratilanteissa sekä toimenpiteisiin pelastustoiminnan helpottamiseksi.

15 §. Rakennuksen pelastussuunnitelma.

Rakennuksen pelastussuunnitteluvelvoite on olemassa jo nykyisen pelastuslain perusteilla terveydenhuollon toimipisteistä terveysasemille sekä sairaalakiinteistöille. Laissa esitetty pelastussuunnitelmassa esitetyt asiakokonaisuudet sisältyvät nykyisiin pelastussuunnitelmiin. Käytännön suunnittelun ongelma on kuitenkin ollut sairaalakiinteistöön soveltuvan valtakunnallisten pelastussuunnitelma- ja turvallisuusselvitysmallien puuttuminen. Tästä on seurannut valtakunnallisesti erilaisia toimintamalleja ja suunnitelmarakenteita paikallisen pelastusviranomaisen painotuksista riippuen. Suomen pelastusalan keskusjärjestön (SPEK) mallit eivät riittävästi ota huomioon sairaalatoiminnan erityispiirteitä eivätkä sairaaloissa käytössä olevia mittavia paloturvallisuusratkaisuja.

Huonosti sairaalamaailmaan sopivien turvallisuusselvitys- ja pelastussuunnitelmapohjan käyttäminen ja koko sosiaali- ja terveydenhuollon kiinteistökannan käsitteleminen yhtenä kokonaisuutena ei ole riskienhallinnallisesti perusteltua.

Lakiluonnoksessa sairaaloille ja hoitolaitoksille on § 15 pelastussuunnitelman lisäksi tulossa pykälissä 18 ja 19 velvoite etukäteen laadituin poistumisturvallisuusselvityksin ja suunnitelmin sekä niiden pohjalta toteutetuin toimenpitein huolehtia, että asukkaat ja hoidettavat henkilöt voivat poistua turvallisesti tulipalossa tai muussa vaaratilanteessa itsenäisesti tai avustettuina. Esityksessä jää epäselväksi, minkälainen vaadittava poistumisturvallisuusselvityksen suunnittelumalli on.

Ehdottoman välttämätöntä olisikin sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntemustuella valmistella ja vahvistaa käyttöönotettavaksi valtakunnalliset sairaalatoimintaan soveltuvat poistumisturvallisuusselvityksen ja pelastussuunnitelman mallit.

15 § 2 momentti ehdotetaan muutettavaksi kuulumaan seuraavasti:

Pelastussuunnitelmassa on oltava selostus:

1) tehdyn vaarojen ja riskien arvioinnin johtopäätelmistä;

2) rakennuksen ja toiminnassa käytettävien tilojen ja vaaraa aiheuttavien toimintojen, laitteiden ja aineiden turvallisuusjärjestelyistä;

3) asukkaille ja muille henkilöille annettavista ohjeista onnettomuuksien ehkäisemiseksi sekä onnettomuus- ja vaaratilanteissa toimimiseksi; sekä

4) mahdollisista muista kohteen omatoimiseen varautumiseen liittyvistä toimenpiteistä sekä;

5) liitettävä suunnitelma riskienhallintamenetelmien kouluttamisesta, arvioinnista, kehittämisestä ja päivittämisestä sekä väestönsuojien käyttöönotosta.

16 §. Yleisötilaisuuden pelastussuunnitelma.

Kaupunginhallitus esittää, että 16 § 3 momentissa säädetty aikaraja pelastussuunnitelman toimittamiseksi nostetaan 7 vuorokauteen esityksen 5 sijaan. 7 päivää antaa selvästi paremman mahdollisuuden puuttua ennakoivasti turvallisuustason asiakysymyksiin kussakin erillisessä yleisötapahtumassa. Viisi vuorokautta on mainittu kokoontumislaissa ilmoitusrajana poliisille. Ilmoitusrajan nostoa puoltaa myös se, että laista vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta on tulossa uusi räjähdeasetus, jossa esitetään säädettäväksi 7 vuorokauden ilmoitusraja ilotulitusten järjestämiseen ja pyroteknisten erikoistehosteiden käytössä.

17 §. Palovaroittimet.

Kaupunginhallitus pitää myönteisenä sitä, että palovaroittimien varustamisvelvollisuus on asetettu luonnoksessa hoitolaitoksissa ja palvelu- ja tukiasumista järjestettäessä toiminnanharjoittajille. Tällä hetkellä, kun selkeää säännöstä asiasta ei ole, palovaroittimien hankinta on jäänyt useissa tapauksissa erityisesti palvelu- ja tukiasumisessa asukkaille itselleen. Viime kädessä palovaroittimen hankinta asukkaalle on jouduttu arvioimaan toimeentulotukilain tai jopa vammaispalvelulain kautta. Tämä on johtanut valtakunnallisesti erilaisiin käytäntöihin.

17 § 1 momentti ehdotetaan muutettavaksi kuulumaan seuraavasti:

Huoneiston omistaja, haltija ja toiminnanharjoittaja ovat velvollisia huolehtimaan siitä, että asunto varustetaan riittävällä määrällä palovaroittimia tai muita laitteita, jotka mahdollisimman aikaisin havaitsevat alkavan tulipalon ja varoittavat asunnossa olevia.

17 § 3 momentti ehdotetaan muutettavaksi kuulumaan seuraavasti:

Sisäasiainministeriön asetuksella voidaan säätää tarkemmin edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen laitteiden määrästä, sijoittamisesta, teknisistä vaatimuksista (esim. sähköverkkoon kytkentä) sekä toiminnasta.

18 §. Poistumisturvallisuusvaatimus hoitolaitoksissa sekä palvelu- ja tukiasumisessa.

Kaupunginhallitus yhtyy esitysluonnoksessa esitettyihin käsityksiin siitä, että erityisesti silloin, kun kysymys on hoitolaitoksissa sekä vastaavassa palvelu- ja tukiasumisessa järjestettävässä hoidossa olevista henkilöistä, tulee kaikilta osin varmistaa palo- ja muissa onnettomuustilanteissa kyseisten henkilöiden mahdollisuus poistua rakennuksesta joko itsenäisesti tai avustettuna.

Kun kysymys on kunnasta tai muusta julkisoikeudellisesta yhteisöstä, joka ylläpitää hoitolaitosta tai järjestää palvelu- ja tukiasumista omana toimintanaan, on kysymys lain tarkoittamasta poistumisturvallisuusselvityksen laatimisvelvollisesta toiminnanharjoittajasta. Säännöksen mukaan toiminnanharjoittajalla tarkoitetaan myös yritystä ja muuta yhteisöä, joka kunnan tai muun julkisoikeudellisen yhteisön kanssa tehdyn sopimuksen perusteella tai muutoin vastaa tai huolehtii hoitolaitoksen ylläpidosta tai palvelu- ja tukiasumisen järjestämisestä.

Kun kunta voi valtionosuuslainsäädännön mukaan järjestää palveluja itse tai hankkimalla niitä yksityisiltä palvelun tuottajilta esimerkiksi ostopalvelusopimuksin, tulisi lainsäädännössä olla ostopalvelutilanteissa säännös siitä, että toiminnanharjoittajalla on velvollisuus antaa tieto poistumisturvallisuusselvityksen jättämisestä myös palvelusta vastaavalle taholle, kunnalle tai muulle julkisoikeudelliselle yhteisölle. Tällä menettelyllä voitaisiin varmistaa, että yksityinen palvelun tuottaja on huolehtinut pelastuslain tarkoittamalla tavalla riittävistä toimenpiteistä onnettomuuksilta ja tulipaloilta suojautumisessa ja turvataan sekä edistetään ostopalvelutilanteissa kunnalle kuuluvaa valvontavastuun toteutumista.

19 §. Poistumisturvallisuusselvitys.

Sosiaalihuollossa järjestetään laitoshuoltoa tai siihen verrattavaa palvelu- ja tukiasumista myös hyvin pienimuotoisesti esimerkiksi kehitysvammahuollossa ja lastensuojelussa. Tällöin kysymys voi olla muutaman tai yksittäisen lapsen tai täysi-ikäisen henkilön perheenomaisesta pienimuotoisesta hoidosta. Usein tällaisessa tilanteessa lapsi tai kehitysvammainen henkilö asuu normaalissa perheyhteisössä. Palvelun järjestämistavasta riippuen kuitenkin tällainen perheenomainen hoito voi olla perhehoitajalain ja erityislainsäädännön tarkoittamaa laitoshuoltoa. Esitysluonnoksen perusteluissa tai itse säännöksessä ei ole kuitenkaan tarkemmin määritelty, mitä tarkoitetaan laitoshuollolla tai palvelu- ja tukiasumisella. Säännöksen ainoa määrittely liittyy henkilön rajoittuneeseen, heikentyneeseen tai poikkeavan toimintakyvyn seurauksesta johtuvaan tavanomaista huonompaan poistumiskykyyn ja -mahdollisuuteen asuinrakennuksesta tai muista tiloista, jossa henkilö on hoidettavana. Tämä määrittely sulkee sisälleen myös esimerkiksi lapset.

Tulkintaepäselvyyksien välttämiseksi tulisi ainakin yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin määritellä, mitä tarkoitetaan laitoshuollolla ja missä tilanteissa esityksen 19 §:n tarkoittama poistumisturvallisuusselvitys tulisi laatia.

Poistumisturvallisuusvaatimukset ja poistumisturvallisuusselvitys tulisi laatia myös sellaisissa asiakastiloissa, joissa otetaan vastaan sellaisia asiakkaita, joiden kyky itsenäiseen poistumiseen vaaratilanteissa on rajoittunutta. Tällaisia tiloja ovat erityisesti sosiaali- ja terveystoimen avovastaanottotilat.

19 §:ssä mainitaan ministeriön asetus, jolla voidaan säätää tarkemmin poistumisturvallisuusselvityksen laatimisesta ja uusimisesta sekä sen sisällöstä. Kyseisen asetuksen tulisi kattaa kaikki poistumisturvallisuutta koskevat pykälät 18-21, koska muutokset nykyiseen pelastuslakiin verrattuna ovat suuret.

20 §. Poistumisturvallisuuden arviointi ja poistumisturvallisuuden toteuttamissuunnitelma.

Lakiluonnoksen 20 §:ssä on säädetty poistumisturvallisuuden arvioinnista ja poistumisturvallisuuden toteuttamissuunnitelmasta. Esitys on perusteltu, mutta säännöksissä tulisi korostaa esimerkiksi viittaussäännöksellä pelastusviranomaisille kuuluvan ohjaus- ja informointivelvollisuuden toteuttamista silloin, kun toiminnanharjoittaja laatii esityksen 18 §:ssä tarkoitettua poistumisturvallisuusselvitystä ja erityisesti silloin, kun kysymys on esitysluonnoksen 20 §:n tarkoittamasta poistumisturvallisuuden toteuttamissuunnitelman laatimisesta.

21 §. Poistumisturvallisuuden toteuttamismääräys.

Esitysluonnoksen 21 §:n mukaan, mikäli toiminnanharjoittajan suunnittelemalla toimenpiteellä ei voida saattaa kohteen poistumisturvallisuutta vaatimusten mukaiseksi, pelastusviranomaisen on annettava esitysluonnoksen 81 §:n mukainen korjausmääräys, jonka yhteydessä voidaan myös määrätä 82 §:n mukaisia erityisiä turvallisuusvaatimuksia (hankintavelvollisuudet).

Vaatimus poistumisturvallisuuden järjestämisestä on kannatettava. Poistumisturvallisuuden kannalta ei kuitenkaan ole perusteltua rinnastaa toisiinsa sairaalakiinteistöt, palveluasuminen, rangaistuslaitokset sekä sosiaalitoimen laitokset. Näiden toiminnoissa ja niiden paloturvallisuuden toteuttamisedellytyksissä on olennaisia eroja.

Lakiluonnoksessa on monessa kohdassa viitattu automaattisen sammutuslaitteiston hankintaan erityisesti hoito- ja hoivalaitoksissa. Automaattisen sammutusjärjestelmän asentamisen edellytykset tulisi arvioida erityisessä riskianalyysimenettelyssä.

Sairaalojen poistumisturvallisuusselvitysten sisältöihin ja rakenteiden tarkoituksen- ja asianmukaisuuteen erityisesti panostettava. Lakiluonnoksen mukaisen selvityksen tulee perustua riskien arvioinnille ja siinä tulee ottaa sairaalatoiminnan erityispiirteet huomioon. On keskeisen tärkeää, että sairaalakiinteistöihin tarkoitetun poistumisturvallisuusselvityksen valtakunnallisen rungon ja sisältövaatimusten sekä aikamitoitusten valmisteluun osallistuvat terveydenhuollon laitosturvallisuuden asiantuntijat.

Koska asentamis- ja hankintavelvollisuus voi perustua pelastusviranomaisen 81 §:n ja 82 §:n nojalla antamiin määräyksiin, tulisi erikseen valtakunnallisesti määritellä yhtenäiset kriteerit ja perusteet, missä tilanteessa edellytetään hoito- ja hoivalaitoksissa tai muissa esityksen 18 §:n tarkoittamissa tiloissa niiden varustamista automaattisella sammutuslaitteistolla. Muussa tapauksessa käytännöt poikkeaisivat valtakunnallisesti ja alueellisesti toisistaan.

24 §. Kuntien vastuu pelastustoimesta.

24 § 2 momentti ehdotetaan muutettavaksi kuulumaan seuraavasti:

Valtioneuvosto päättää maan jakamisesta pelastustoimen alueisiin ja vahvistetun aluejaon muuttamisesta. Päätöksen aluejaon muuttamisesta valtioneuvosto tekee omasta tai pelastustoimen alueen kuntien kuntalain (365/1995) 79 §:n 1 momentin mukaisella enemmistöllä tekemästä aloitteesta. Aluejaon muuttamisen yhteydessä valtioneuvosto asettaa määräajan 3 momentissa tarkoitettujen voimassa olevien sopimusten muuttamiselle. Aluejakoa ja sen muuttamista koskevaa päätöstä tehtäessä on kuultava kuntia ja niitä tahoja joille alueen pelastuslaitos toimii palveluntuottajana, joita aluejako tai sen muutos koskee.

26 §. Pelastusviranomaiset.

Terveysalan ja sairaalatoiminnan käytännön turvallisuustyön kannalta on keskeisen tärkeää menettely, jolla palotarkastaja käyttää lain 14, 15, 18, 19, 81 ja 82 pykälissä todettua toimivaltaa. Kaupunginhallitus katsoo, että toimivalta- ja vastuukysymykset tulee määritellä tarkasti ja täsmällisesti ottaen huomioon sairaalajärjestelmien investoinnit ja potilaiden turvallisuuskysymykset.

27 §. Alueen pelastustoimen ja pelastuslaitoksen tehtävät.

Lainkohtaan tulee lisätä pelastustoimen tehtäviin varautuminen suuronnettomuuksiin ja väestönsuojelutoimintaan sekä niihin osallistuvien tahojen valmiuden yhteensovittaminen.

28 § 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 4) kohta seuraavasti:

…Pelastuslaitoksen tulee huolehtia alueellaan:

4) pelastustoimintaan ja väestönsuojeluun osallistuvien tahojen valmiuden yhteensovittamisesta.

28 §. Alueen pelastustoimen palvelutaso.

28 § 1 momentti ehdotetaan muutettavaksi kuulumaan seuraavasti:

Pelastustoimen palvelutason tulee vastata paikallisia tarpeita ja onnettomuusuhkia. Palvelutasoa määriteltäessä on otettava huomioon toiminta onnettomuuksien ehkäisyssä, normaalioloissa, erityistilanteissa, suuronnettomuuksissa ja poikkeusoloissa.

28 § 2 momentti ehdotetaan muutettavaksi kuulumaan seuraavasti:

Pelastuslaitokselle edellä 27 §:n 2 momentissa säädetyt tehtävät on suunniteltava ja toteutettava siten, että ne voidaan hoitaa mahdollisimman tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella tavalla ja että onnettomuus- ja vaaratilanteissa tarvittavat toimenpiteet voidaan suorittaa viivytyksettä ja tehokkaasti sekä turvallisesti. Olosuhteiden vaatiessa tehtävät on asetettava tärkeysjärjestykseen.

29 §. Alueen pelastustoimen palvelutasopäätös.

29 § 1 momentti ehdotetaan muutettavaksi kuulumaan seuraavasti:

Alueen pelastustoimi päättää palvelutasosta kuntia kuultuaan. Päätöksessä on selvitettävä alueella esiintyvät uhat, arvioitava niistä aiheutuvat riskit, määriteltävä toiminnan tavoitteet ja käytettävät voimavarat sekä palvelut ja niiden taso. Palvelutasopäätökseen tulee myös sisältyä suunnitelma sisäisten riskien hallinnasta, arviointi palvelutasopäätöksen toteutumisesta sekä suunnitelma palvelutason kehittämisestä. Suunnitelmassa on huomioitava myös niiden toimijoiden palvelutasovaatimukset, joiden kanssa pelastustoimen palvelu tuotetaan, kuten hätäkeskus ja ensihoitopalvelu.

32 §. Pelastustoiminnan sisältö.

32 § 1 momentti momentti ehdotetaan muutettavaksi kuulumaan seuraavasti:

Pelastustoimintaan kuuluu:

1) alueen pelastustoiminnan valmiuden jatkuvuuden turvaaminen;

2) hälytysten vastaanottaminen;

3) pelastustoiminnan johtaminen;

4) väestön varoittaminen;

5) uhkaavan onnettomuuden torjuminen;

6) onnettomuuden uhrien ja vaarassa olevien ihmisten, ympäristön ja omaisuuden pelastaminen ja suojaaminen;

7) tulipalojen sammuttaminen, onnettomuuksien vaikutusten torjuminen ja vahinkojen rajoittaminen; sekä

8) edellä 1-5 kohdissa mainittuihin tehtäviin liittyvät johtamis-, viestintä-, huolto- ja muut tukitoiminnat;

9) onnettomuudesta tiedottaminen;

10) onnettomuusalueiden vastuiden palauttaminen pelastustoimien päätyttyä;

11) onnettomuustilanteen, pelastustoiminnan ja sen vaikuttavuuden dokumentointi;

12) osallistuminen onnettomuustutkintaan.

33 §. Hälytysohje.

33 § ehdotetaan muutettavaksi kuulumaan seuraavasti:

Pelastuslaitoksen tulee yhteistyössä pelastustoimintaan osallistuvien, virka-apua antavien viranomaisten sekä ja hätäkeskuksen sekä yhteistyössä muiden pelastuslaitosten ja Hätäkeskuslaitoksen kanssa laatia ohjeet riskinarvioinnista, hälyttämisestä, avunpyytäjien puhelinohjauksesta ja operatiivisen toiminnan tuesta. Hälytysohjeessa tulee ottaa huomioon myös pelastuslaitosten 44 §:n mukainen yhteistoiminta ja 45 §:n mukainen avunanto. Hälytysohje on laadittava siten, että hätäkeskus voi hälyttää pelastustoimintaan lähimmät tarkoituksenmukaiset yksiköt riippumatta siitä, miltä pelastustoimen alueelta ne ovat edellyttäen, että pelastustoimen alueella on tehtävään riittävä valmius.

35 §. Johtaminen yhteistoimintatilanteessa.

35 §:ään tulee lisätä esim. MIRG- moniviranomaistilanteiden johtovastuita koskeva määräys, jossa joissa toinen pelastuslaitos esim. rajavartioston pyytämänä virka-apuna suorittaa pelastustehtävää toisen pelastuslaitoksen alueella.

35 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti:

Pelastustoimella ja yhteistoiminnassa tarvittaville muilla viranomaisilla on velvollisuus varautua yhteistoimintaan yhteisen toimielimen ja suunnitelman avulla. Toimielimen ja suunnitelman on katettava pelastustoiminnan yhteistoimintatarpeet normaalioloista, erityistilanteisiin, suuronnettomuuksiin ja poikkeusoloihin.

36 §. Pelastustoiminnan johtajan toimivaltuudet.

36 §:ään ehdotetaan lisättäväksi pelastustoiminnan johtajan pätevyysvaatimus:

Pelastustoimintaa johtavalla johtajalla tulee olla pelastustoiminnan johtamiseen pätevöittävä virkatutkinto, alueen pelastuslaitoksen virka sekä alueen pelastuslaitoksen valtuutus toimia pelastustoiminnan johtajana.

39 §. Pelastustoimintaan osallistuvan toimintakyky.

39 § 1 momentti ehdotetaan muutettavaksi kuulumaan seuraavasti:

Pelastuslaitoksella on velvollisuus suunnitella, toteuttaa, arvioida ja kehittää pelastustoimintaan osallistuvan henkilöstön psyykkisiä ja fyysisiä voimavaroja sekä pelastustoiminnan edellyttämiä menetelmiä, välineitä ja niiden soveltamista onnettomuustilanteissa. Pelastustoimintaan osallistuvilla henkilöillä on velvollisuus omalta osaltaan osallistua edellä mainittuun toimintaan. Pelastustoimintaan kuuluvien eri tehtävien edellyttämien perustaitojen ja kunnon tasosta sekä kuntotestien järjestämisestä voidaan säätää tarkemmin sisäasiainministeriön asetuksella.

41 §. Onnettomuuden tutkinta.

Lainkohdan otsikko ehdotetaan muutettavaksi palontutkinnasta onnettomuudentutkintaan.

Sisällöllisesti 41 § on nyt rajoittunut palontutkintaan. Palontutkinnassa tulisi kuitenkin arvioida myös onnettomuudessa havaittujen mahdollisten muiden tekijöiden merkitys, joilla voitaisiin välttää vastaavanlaisen onnettomuuden syntyminen tai laajentuminen. Useamman kuin yhden viranomaisen tutkiessa onnettomuutta on tutkinnasta tehtävä yhteistoimintasuunnitelma päällekkäisyyksien poistamiseksi, kuitenkin niin, ettei se vaaranna minkään tutkinnan laatua, tutkinnan kohteiden oikeusturvaa tai muuta merkittävää seikkaa.

Asetuksella tulee täsmentää sitä, millaisista tulipaloista pelastusviranomaisen tulee suorittaa palontutkinta.

43 §. Onnettomuuskehityksen seuranta.

43 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti:

Pelastuslaitoksen tulee laatia vuotuinen raportti onnettomuuksien esiintyvyydestä, tyypistä, vahingoista ja onnettomuuksien ehkäisyn ja pelastustoiminnan vaikuttavuudesta.

46 §. Yhteistyö pelastustoiminnassa.

46 § 1 momentti ehdotetaan muutettavaksi kuulumaan seuraavasti:

Viranomaiset, laitokset ja liikelaitokset ovat velvollisia osallistumaan pelastuslaitoksen johdolla pelastustoiminnan suunnitteluun siten kuin tämän lain 47 §:ssä tarkemmin säädetään sekä toimimaan onnettomuus- ja vaaratilanteissa niin, että pelastustoiminta voidaan toteuttaa tehokkaasti. Alueen pelastustoimen valmiutta ei saa kuitenkaan pysyvästi tai toistuvasti perustaa toisen alueen valmiudelle.

Yhteistyöstä pelastustoimessa käsittelevän 46 § 2 momentin 5-kohdassa todetaan, että terveysviranomaiset ja hallinnonalanlaitokset huolehtivat lääkinnällisestä pelastustoiminnasta, sairaankuljetuksesta, ensihoidosta ja ensivastetoiminnasta.

Pykälän sanamuodossa tulisi tarkentaa termin ”huolehtia” tarkoittavan toiminnan järjestämisvastuuta, jolloin pelastuslaitos voi edelleen toimia kiireellisen sairaankuljetustoiminnan palveluntuottajana ja pelastustoimen henkilöstö terveydenhuollon ensivastetoiminnassa. Määrittely on tärkeä Helsingin ensihoito- ja sairaankuljetusjärjestelmän nykyjärjestelyn säilyttämisen kannalta, jossa pelastuslaitos on toiminut kiireellisen sairaankuljetusjärjestelmän tuottajana yhdessä sairaanhoitopiirin kanssa ja joka on ollut erittäin toimiva ja laadukas.

46 § 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi kohta 12), jossa määrätään, että kunnan tai kuntayhtymän muut toimialat varautuvat ja osallistuvat pelastustoimintaan sekä väestönsuojeluun:

tai 12) Kunnan tai kuntayhtymän muut toimialat varautuvat ja osallistuvat pelastustoimintaan sekä väestönsuojeluun palvelutasopäätöksen mukaisesti.

Poikkeusoloissa omatoimisen varautumisen johtaminen ja siihen liittyvä tiedonkeruu ja -välitys muodostavat väestönsuojelullisesti oman kokonaisuutensa. Kaupungin suuren väestömäärän johdosta kaupunginhallitus katsoo tarpeellisena säilyttää omatoimisen varautumisen johtamisessa viisi tasoa: pelastustoimen johtokeskus - suojelupiiri – suojelulohko – suojelualalohko – kuntalaiset. Tämän johtamis- ja tiedonvaihtoketjun turvaamiseksi pelastuslaitos tarvitsee kaupungin muiden virastojen ja laitosten henkilöstöä sijoitettavaksi johtokeskuksiin. Henkilövaraamisen periaatteena on se, että väestönsuojelun johtokeskuksiin varattava henkilöstö valitaan niistä virastoista, joista henkilöstöä voidaan irrottaa johtokeskustehtäviin vaarantamatta virastojen ja laitosten lakisääteisiä palveluntuotantovelvoitteita.

Koska kunta vastaa pelastustoimen järjestämisestä, on luonnollista, että väestönsuojelun järjestämiseksi voidaan käyttää kunnan eri virastojen ja laitosten resursseja pelastuslaitoksen lakisääteisen tehtävien hoitamisen tukemiseen. Lisäksi esimerkiksi rakennusten sortuminen edellyttää raivausapua kunnan vastuulla olevalta tekniseltä toimelta sekä normaali- että poikkeusoloissa.

48 §. Erityistä vaaraa aiheuttavien kohteiden ja tilanteiden ulkoinen pelastussuunnitelma.

Pelastussuunnitelman laatimis-, tiedottamis- ja harjoitusvastuut tulisi määrittää selkeämmin. Lisäksi olisi hyvä määritellä kenen kustannuksella em. toimenpiteet suoritetaan.

48 § 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi kohta 6):

Pelastuslaitoksen on laadittava onnettomuuden varalle ulkoinen pelastussuunnitelma yhteistyössä asianomaisen toiminnanharjoittajan kanssa alueille, joilla on:

…

6) erityistä vaaraa aiheuttavissa tilanteissa, joka tuo pelastustoimen alueelle väliaikaisen merkittävän vaaran.

53 §. Sopimuspalokuntaan kuuluvan työterveyshuolto.

53 § 1 momentti ehdotetaan muutettavaksi kuulumaan seuraavasti:

Sopimuspalokuntaan kuuluvalle ja pelastustoimintaan osallistuvalle henkilölle on järjestettävä pelastustoimintaan kuuluvasta työstä ja työolosuhteista johtuvien terveysvaarojen ja -haittojen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä henkilön turvallisuuden, työkyvyn ja terveyden suojelemiseksi ja edistämiseksi tarkoitettu tehtävien edellyttämä työterveyshuolto siltä osin kuin hänellä ei ole oikeutta työterveyshuoltolaissa (1383/2001) tarkoitettuun työterveyshuoltoon työsuhteen perusteella.

55 §. Valtion vastuu koulutuksesta.

Laissa tulee mainita, että valtio vastaa pelastustoimen ammattitutkintojen tuottamisesta aiheutuneet kustannukset.

55 § 1 momentti ehdotetaan muutettavaksi kuulumaan seuraavasti:

Valtio huolehtii kustannuksellaan pelastustoimen ammatillisesta koulutuksesta ja muustakin pelastustoimeen liittyvästä koulutuksesta siten kuin Pelastusopistosta annetussa laissa (607/2006) säädetään.

56 §. Pelastuslaitoksen vastuu koulutuksesta.

56 § 1 momentti ehdotetaan muutettavaksi kuulumaan seuraavasti:

Pelastuslaitoksen tulee huolehtia siitä, että sen päätoimisella, sivutoimisella henkilöstöllä ja sopimuspalokunnan henkilöstöllä on riittävä koulutus.

57 §. Pelastustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimukset.

Vaatimus pelastusalan tutkinnosta rajaa koulutuksen pääosiltaan Pelastusopiston antamaan koulutukseen. Varsinkin päällystön, jolla kuitenkin ilmeisesti tarkoitetaan muitakin tehtäviä kuin operatiivisia esimiestehtäviä, koulutuksen osalta kaikki virkaan tai tehtävään soveltuvat tutkinnot tulisi huomioida. Esimerkiksi turvallisuusalan ammattikorkeakoulu- sekä korkeakoulututkinto käsittelevät turvallisuutta kokonaisuutena eikä vain pelastustoiminnan osalta. Lisäksi turvallisuusalan koulutusohjelmasta voi jatkaa ylempään korkeakoulututkintoon, jota palopäällystön koulutusohjelmassa ei vielä ole. Lakiin tulee lisätä tutkinnot, jotka pätevöittävät onnettomuuden ehkäisyn tehtävissä työskentelevät. Tällä profiloitaisiin alaa sitomatta koulutusmuotoa.

9 luku. Nuohouspalvelut

Lukuun 9 esitetään lisättäväksi maininta siitä, että nuohouspalveluja tuottavan tahon kanssa voidaan alueellisen pelastustoimen kanssa sopia niin, että nuohoojat voivat tehdä oman toimensa yhteydessä muitakin pelastustoimeen kuuluvia onnettomuuden ennaltaehkäisyn töitä, kuten esim. pientalojen tai asuinhuoneistojen palotarkastuksia tai valistustehtäviä. Havaituista merkittävistä puutteista tulisi olla velvollisuus ilmoittaa valvovalle viranomaiselle kuten 61 §:ssä säädetään nuohouksesta.

61 §. Vioista ilmoittaminen.

Vioista ilmoittamiseen tulisi lisätä tulipalovaaran lisäksi henkilövaara vuotavasta savuhormista sekä kattoturvalaitteista.

Lakiin tulee kirjata, mitä nuohoojan ilmoitus pelastusviranomaiselle käytännössä tarkoittaa. Laissa tulee mainita toimintatavat siitä, että pelastusviranomaisen on asetettava palovaarallinen tulisija ja savuhormi käyttökieltoon. Lisäksi käyttökiellon purku tulisi mainita.

63 §. Nuohoojan kelpoisuus.

63 § 2 momentti ehdotetaan muutettavaksi kuulumaan seuraavasti

Edellä 1 momentissa säädetystä poiketen nuohoojan ammattitutkintoa suorittava henkilö on koulutuksen aikana kahden vuoden ajan kelpoinen toimimaan nuohoojana itsenäisesti edellyttäen, että hän on suorittanut nuohoojan ammattitutkintoon kuuluvat tulisijojen ja savuhormien nuohousta ja kiinteistöjen turvallisuuden tarkkailua koskevat osiot hyväksytysti. Nuohouspalvelujen tuottajan tulee riittävällä tavalla ohjata ja valvoa ammattitutkintoa suorittavan henkilön itsenäistä nuohoustyötä.

67 §. Velvollisuus osallistua väestönsuojelukoulutukseen.

Koulutukseen osallistumisen vuorokausirajoitusta ei tule kirjata lakiin, sillä se rajoittaa valmiuden kohottamisvaiheessa joustavaa koulutuksen järjestämismahdollisuutta. Normaalioloissa 10 vrk tuskin ylittyy muutoinkaan.

67 § ehdotetaan muutettavaksi kuulumaan seuraavasti:

Sisäasiainministeriö ja aluehallintovirasto voivat määrätä väestönsuojelun johto- ja muun erityishenkilöstön osallistumaan vuosittain Pelastusopiston järjestämään väestönsuojelukoulutukseen.

11 luku. Väestönsuojat

Kaupunginhallitus toteaa, että ympäristöministeriö on 28.1.2009 esittänyt, että yleisestä väestönsuojien rakentamisvelvollisuudesta tulee luopua. Ympäristöministeriön käsityksen mukaan tulevaisuuden uhkakuvat ovat muuttuneet siten, että väestönsuojien lisärakentamiselle ei ole enää aiempia perusteita.

Kaupunginhallitus toteaa lisäksi, että väestönsuojien rakentamisvelvoitteen suhdetta perustuslakiin ei ole lakiesitysluonnoksessa lainkaan käsitelty.

Mikäli väestönsuojien rakentamista tullaan edelleen jatkamaan, kaupunginhallitus esittää seuraavaa:

71 §. Väestönsuojan rakentamisvelvollisuus uudisrakentamisen yhteydessä.

Lakiluonnokseen sisältyvät lievennykset nykysääntelyyn verrattuna ovat oikeansuuntaisia. Ne ovat vain liian lieviä. Pääsääntönä oleva kerrosalaraja, 800 neliömetriä, tulee nostaa vähintään 1 200 kerrosneliömetriin. Kahdeksan sataa kerrosneliötä tarkoittaa tänä päivänä usein vain yhteensä kolmea asuntoa. Teollisuus-, tuotanto-, varasto- ja kokoontumisrakennuksia varten esitettyä alarajaa, 1 500 kerrosneliömetriä, tulee rakennuslautakunnan mielestä nostaa 1 800 kerrosneliömetriin.

Tilapäisistä rakennuksista voi todeta, että maankäyttö- ja rakennuslaki rajaa tilapäisyyden paitsi ajallisen keston, myös sen rakenteen, arvon ja käyttötarkoituksen kautta. Tilapäinen rakennus ei voi olla kooltaan kovinkaan huomattava voidakseen maankäyttö- ja rakennuslain kannalta olla tilapäinen. Tästä taas seuraa, että väestönsuojan vaatimus jää usein tilapäiseltä rakennukselta pois jo kerrosalan perusteella.

Hyödyllisempää olisi laajentaa viiden vuoden määräaika koskemaan myös määräaikaisia rakennuksia. Monet koulut, päiväkodit ja vastaavat toteutetaan 10 - 15 vuodeksi. Väestönsuojan vaatiminen määräaikaisiin rakennuksiin ei ole yleensä perusteltua. Nyt niiden osalta joudutaan erikseen hakemaan valtion viranomaiselta vapautusta väestönsuojan rakentamisvelvollisuudesta. Lakiesitysluonnoksen mukaan tilanne jatkuisi tältä osin ennallaan.

73 §. Poikkeus väestönsuojan rakentamisvelvollisuudesta.

Ehdotus, jonka mukaan väestönsuojan rakentamisvelvollisuutta ei enää tarvitse harkita, kun olemassa olevassa rakennuksessa tehdään korjaus- ja muutostyö, joka samalla lisää rakennuksen kerrosalaa kellarissa tai ullakolla, selventää nykyistä epäselvää ja tulkinnanvaraista tilannetta ja on tervetullut. Samoin säännösesitys siitä, ettei rakentamisvelvollisuutta ole, jos tontilla tai rakennuspaikalla on ennestään säädetty määrä vaatimukset täyttäviä suojapaikkoja, vaikka kerrosalaa lisää tulisikin (71.2 §).

74 §. Väestönsuojien rakenteelliset vaatimukset.

Rakentamista koskevan normiston valmistelu ja kehittämisvastuu on ympäristöministeriöllä. Maankäyttö- ja rakennuslain 13 §:n mukaan ympäristöministeriö huolehtii valtion viranomaisten antamien rakentamista koskevien määräysten yhteensovittamisesta.

Kaupunginhallituksen mielestä väestönsuojien rakentamista koskeva sääntely tulisi siirtää ympäristöministeriön toimialalle. Väestönsuojien rakentamista koskeva normisto tulee olla osa Suomen rakentamismääräyskokoelmaa. Lakiesityksen mukaan väestönsuojan teknisistä yksityiskohdista säädettäisiin edelleen tarkemmin sisäasiainministeriön asetuksella.

75 §. Helpotusten myöntäminen.

Ympäristöministeriö kartoitti vuosina 2008 - 2009 Rakentamisen normitalkoot hankkeen kautta, onko rakentamista koskevassa normistossa jotain sellaista, joka johtaa tarpeettomiin kustannuksiin. Asiantuntijakyselyjen tulosten mukaan suurin yksittäinen tekijä, joka vastaajien mielestä aiheuttaa tarpeettomia rakennuskustannuksia oli väestönsuojaa koskeva vaatimus.

Alkuvuonna 2009 kommentoitavana olevat ehdotukset lähtivät siitä, että toimivalta vapautuksen myöntämiseen väestönsuojan rakentamisvelvollisuudesta olisi siirretty rakennuslupaviranomaiselle. Lakiesityksessä tilanne on palautunut vastaamaan nykysääntelyä, jossa vapautuksen voi myöntää valtion viranomainen (jatkossa aluehallintovirasto).

Tietämys väestönsuojien määrästä ja kunnosta on lähinnä paikallistason viranomaisilla kunnissa. On vaikea nähdä, miksi helpotustoimivaltaa ei haluta uskoa rakennuslupaviranomaiselle. Aluehallintovirasto joutuisi vapautusta harkitessaan kuulemaan asianomaista pelastuslaitosta. Samalla lailla rakennuslupaviranomainen tukeutuisi harkinnassaan pitkälti pelastusviranomaisen kannanottoon. Aluehallintoviraston kytkeminen vapautuksesta päättämiseen hidastaa tarpeettomasti lupaprosessia.

76 §. Väestönsuojan käyttö normaalioloissa ja käyttöönottovalmius.

Ympäristöministeriön käsityksen mukaan tulevaisuuden uhkakuvat ovat muuttuneet siten, että väestönsuojien lisärakentamiselle ei ole enää aiempia perusteita.

Jos ajatellaan onnettomuusluonteisia kriisitilanteita, niin nykyoppien mukainen ratkaisu on pysytellä sisätiloissa kriittisimmät tunnit eikä hakeutua mahdollisesti satojen metrien päässä olevaan suojaan. Suojat eivät normaalioloissa ole edes heti käyttövalmiina. Lakiesitysluonnoksessa ehdotetaan, että väestönsuoja voidaan ottaa käyttöön 72 tunnissa (3 vuorokaudessa). Kolme vuorokautta on niin pitkä aika, ettei suoja ole relevantti vaihtoehto onnettomuustilanteissa.

77 §. Poikkeusolojen johtamisedellytysten varmistaminen.

77 § ehdotetaan muutettavaksi kuulumaan seuraavasti:

Pelastuslaitoksen tulee järjestää pelastustoiminnan johtamistilat ja muut edellytykset siten, että johtaminen on mahdollista myös poikkeusoloissa asianmukaisesti suojatuissa tiloissa.

12 luku. Pelastustoimen valvontatehtävät

80 §. Pelastusviranomaisen suorittamat tarkastukset.

Lainkohdan otsikko ehdotetaan muutettavaksi kuulumaan ”Pelastusviranomaisen suorittamat tarkastukset.”

80 §:ää on tarkistettava siten, että tarkastusvelvollisuus ulottuu myös väestösuojiin sekä muihin tiloihin kuin rakennelmiin. Esimerkiksi puistoissa järjestettävät ulkoilmatapahtumat muodostavat riskikeskittymän jo pelkän yleisömäärän johdosta riippumatta tapahtumaan liittyvistä rakennelmista. Lisäksi sana palotarkastus ehdotetaan korvattavaksi sanalla pelastustarkastus.

80 § ehdotetaan muutettavaksi kuulumaan seuraavasti:

Pelastustarkastuksia ja muita 78 §:n mukaisen valvontatehtävän edellyttämiä toimenpiteitä saa suorittaa alueen pelastusviranomainen.

Pelastustarkastus saadaan suorittaa rakennuksessa ja rakennelmassa sekä niihin kuuluvissa huoneistoissa ja asunnoissa, sekä muissa tiloissa kuten väestösuojissa tai puistoissa. Pelastustarkastuksen suorittaja on päästettävä kaikkiin tarkastettaviin tiloihin. Tarkastettavan kohteen edustajan on esitettävä säädöksissä vaaditut suunnitelmat, muut asiakirjat ja järjestelyt.

Kiinteistön omistajan, haltijan ja toiminnanharjoittajan on pyynnöstä toimitettava alueen pelastusviranomaiselle maksutta edellä 15 §:ssä tarkoitettu rakennuksen pelastussuunnitelma ja mahdolliset muut kohteen palo- ja poistumisturvallisuudesta laaditut asiakirjat, joita alueen pelastusviranomainen tarvitsee 78 §:n mukaisessa valvontatehtävässään.

Pelastustarkastuksessa on laadittava pöytäkirja, jossa tulee riittävästi yksilöidä tarkastuskohde, tarkastuksen kulku, tarkastajan tekemät keskeiset havainnot, tarkastettavan kohteen edustajan esittämä selvitys sekä johtopäätökset ja niiden perustelut. Pöytäkirja on myös laadittava, jos alueen pelastusviranomainen muutoin valvonnan yhteydessä antaa 81 §:ssä tarkoitetun korjausmääräyksen tai keskeyttää välittömän tulipalon tai muun onnettomuuden vaaraa aiheuttavan toiminnan. Pöytäkirja on viipymättä annettava tiedoksi asianosaisille.

81 §. Korjausmääräys ja toiminnan keskeyttäminen.

81 § 2 momentissa mainitaan vain henkilöturvallisuudelle aiheutuvat vakavat vaarat. Henkilöturvallisuuden lisäksi olisi syytä mainita myös omaisuus- ja ympäristöturvallisuuden huomioiminen. Pelastuslainsäädännössä on korostettu henkilö-, omaisuus- ja ympäristöturvallisuutta. Henkilö-, omaisuus- ja ympäristöteemat olisi syytä pitää yhdessä.

81 § 2 momentti ehdotetaan muutettavaksi kuulumaan seuraavasti:

Jos alueen pelastusviranomainen tämän lain mukaista valvontatehtävää suorittaessaan havaitsee puutteita muun lain tai sen nojalla säädettyjen velvoitteiden toteuttamisessa ja arvioi puutteiden aiheuttavan vakavaa vaaraa henkilöturvallisuudelle, omaisuudelle tai ympäristölle, voi alueen pelastusviranomainen määrätä puutteet korjattavaksi. Jos puutteita ei voida heti korjata, alueen pelastusviranomaisen tulee ilmoittaa puutteista ja arvioimastaan vaarasta asianomaiselle valvontaviranomaiselle.

Kaupunginhallitus katsoo, että asianomainen viranomainen voi olla lakiluonnoksessa mainitun Turvatekniikan keskuksen lisäksi kunnan rakennusvalvontaviranomainen.

82 §. Erityiset turvallisuusvaatimukset.

Pykälässä 82 todetaan pelastusviranomaisen mahdollisuus määrätä kohteeseen sammutuskalustoa, automaattinen sammutusjärjestelmä ja muita pelastustyötä helpottavia laitteita sekä ryhtymään muihinkin välttämättömiin toimenpiteisiin onnettomuuksien ehkäisemiseksi ja omaisuuden turvaamiseksi onnettomuuden varalta. Määräysluonnos on ongelmallinen, sillä sairaalakiinteistöissä automaattinen sammutuslaitteiston tarkoituksenmukaisuus ihmishenkien pelastajana on todettu kyseenalaiseksi ja varsin kalliiksi paloturvallisuusratkaisuksi.

Luonnoksen yleisperusteissa todetaan automaattisen sammutusjärjestelmän maksavan keskimäärin 73 euroa/m². Hinta-arviossa lienee otettu huomioon yksinomaan investointikustannus, mutta ei keskeytyskustannuksia eikä mahdollisia kiinteistön vedensyöttöön vaadittavia muita uudistuksia eikä suunnittelukustannuksia. Kustannus tulisi nykyisissä määräyksissä olevien kaikkien paloturvallisuusratkaisujen lisäksi.

Em. 73 euron neliöinvestoinnilla laskettuna pelkästään Helsingin terveyskeskuksen sairaalatilojen varustaminen automaattisella sammutuslaitteistolla maksaisi investointikustannuksina yli 7,34 miljoonaa euroa. Sama investointivaatimus koskisi myös em. kiinteistöjä samoin kuin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin sairaalakiinteistöjä, joiden kautta Helsingin kaupungin investointitaakka muodostuu hyvin suureksi. Jokaista järjestelmää kohti on arvioitu lisäksi n. 3000 euron vuosittaiset käyttökustannukset. Helsingin terveyskeskukselle tämä tarkoittaisi yli 15.000 euron vuosittaista toimintakustannusta jo olevien järjestelmien aiheuttamien kustannusten lisäksi.

Ottaen huomioon sairaaloissa tapahtuneiden palokuolemien erittäin vähäisen määrän, on lakiluonnoksen mukanaan tuomia investointeja pidettävä kohtuuttoman suurina. Kohdentamalla sama lisärahoitus muihin toimenpiteisiin ja/tai investointeihin (esim. yöhoitajien resurssimitoitusten suurentamiseen yövuorossa) päästään olennaisesti enemmän laitos- ja potilasturvallisuutta parantaviin tuloksiin.

82 § ehdotetaan muutettavaksi kuulumaan seuraavasti:

Kohteeseen, jossa harjoitettu toiminta tai olosuhteet aiheuttavat tavanomaista suuremman vaaran palo- tai henkilöturvallisuudelle, ympäristölle tai yhteiskunnan elintärkeille toiminnoille, voi alueen pelastusviranomainen erityisestä syystä määrätä hankittavaksi tarkoituksenmukaista sammutuskalustoa ja muita pelastustyötä helpottavia laitteita tai asennettavaksi automaattisen sammutuslaitteiston sekä ryhtymään sanotussa kohteessa muihinkin välttämättömiin toimenpiteisiin onnettomuuksien ehkäisemiseksi sekä ihmisten, omaisuuden ja ympäristön turvaamiseksi onnettomuuden varalta.

84 §. Valmiuden tarkastaminen.

Lainkohdassa tarkastusoikeuden ulkopuolelle jätettyjen asuntojen ja kotirauhan piiriin kuuluvien kohteiden / alueiden paloturvallisuudesta huolehtimisessa tulisi korostaa jossain lainkohdassa enemmän asukkaan omaehtoista vastuuta. Vaikka viranomaistoimenpiteet toteutuvat yleensä valistuksen ja neuvonnan muodoilla, tulee viranomaiselle kuitenkin jättää puuttumisen oikeus erityistä vaaraa aiheuttavaan toimintaan.

89 §. Tiedonsaantioikeus pelastustoimintaa ja valvontatehtäviä varten.

Mainitun pykälän sisältö luo hyvin edellytyksiä laatia valvontasuunnitelman harkintaperusteisesti ja kohdentavasti. Tiedonsaantioikeus pitää kuitenkin ulottaa myös rakennuksiin ja rakennelmiin.

89 § 1 momentin 2) kohdan k) kohtaa ehdotetaan muutettavaksi seuraavasti:

k) 16 §:n 3 kohdassa tarkoitetusta asuinhuoneiston, rakennuksen tai rakennelman hallintaperustetta ja käytössä oloa koskevista tiedoista.

Lisäksi lainkohdassa tulisi huomioida tiedonsaantioikeus huoltovarmuuskeskukselta tärkeysluokitelluista kohteista.

90 §. Tiedonsaantioikeus väestönsuojelutehtäviä varten.

Kuten edellä 89 §:ssä tulee myös 90 §:ssä huomioida tiedonsaantioikeus huoltovarmuuskeskukselta tärkeysluokitelluista kohteista.

93 §. Valvontarekisteri.

93 §:ssä nyt käytetty sanamuoto ei aseta velvoitetta rekisterien pitämiselle. Rekisterin pitäminen on kuitenkin tarkastustoiminnan edellytys. Valvontarekisteriin liittyviä tietoja tarvitaan mm. raportoinnissa aluehallintoviranomaiselle. Rekisteritekniikan edellyttämän ohjelma ylläpidosta ei pelastuslakiesityksessä ole missään mainintaa. Yhdenmukaisen rekisteröinnin tuottamiseksi rekisterin pitäminen tulee määrätä valtion tehtäväksi. Lainkohdan 1 momenttia tulee muuttaa tältä osin.

Valvontarekisterissä säilytettävien tietojen säilytysaikaoikeutta tulee säätää 10 vuodeksi, jonka käytäntö on osoittanut tarpeelliseksi ajaksi.

93 § 2 momentti ehdotetaan muutettavaksi kuulumaan seuraavasti:

Valvontarekisterissä olevat tiedot on tarkistettava ja tarpeettomat tiedot poistettava tarkistuksen yhteydessä määrävälein, kuitenkin viimeistään 10 vuoden kuluttua edellisen merkinnän tekemisestä.

96 §. Eräiden suoritteiden maksullisuus.

Kaupunginhallitus pitää oikeana ratkaisua, jonka mukaan paloilmoitinlaitteiden virheellisestä toiminnasta aiheutuvista hälytyksistä voidaan periä maksu. Kaupunginhallitus huomauttaa kuitenkin, että maksun suuruuden määrittämisperusteet lakitekstissä ja sen perusteluissa ovat tulkinnanvaraiset ja epätarkoituksenmukaiset. Lakiesitystä tulee tältä osin muuttaa ja perustelutekstiä tarkentaa.

Lakiesityksen 96 §:n 2 momentin mukaan alueen pelastustoimi voi periä maksun tehtävästä, jonka on aiheuttanut hätäkeskukseen liitetyn paloilmoittimen tai muun hälytysjärjestelmän toistuva erheellinen toiminta. Saman lainkohdan 3 momentin mukaan perittävien maksujen suuruudesta päättäisi alueen pelastustoimi noudattaen valtion maksuperustelaissa säädettyjä periaatteita kuitenkin siten, että ne vastaavat suuruudeltaan enintään tehtävän hoitamisesta alueen pelastustoimelle aiheutuneita välittömiä kustannuksia.

Valtion maksuperustelain 6 §:n mukaan maksun suuruuden tulee vastata enintään suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää (omakustannusarvo). Erityisestä syystä maksu saadaan määrätä tätä korkeammaksi.

Valtion maksuperustelaki mahdollistaa maksun perusteeksi sekä välittömät että välilliset kustannukset, mikä omakustannusarvon käsitteen kannalta onkin ainoa oikea määrittely. Laskentatoimen teoriassa omakustannusarvo tarkoittaa tuotteen tai palvelun tuottamisen kustannukset kattavaa arvoa, johon ei ole lisätty katetta. Omakustannusarvo sisältää palvelun tuottamisen välilliset ja välittömät kustannukset sekä palvelun tuottajan muun organisaation kaikki yleiskustannukset. Palvelu- tai tuotekohtainen omakustannusarvo on yleensä palvelu- tai tuotevolyymin funktio siten, että suuri volyymi johtaa alhaisempaan omakustannusarvoon.

OKA =	kokonaiskulut (valmistus + markkinointi + hallinto + yms)
	toteutunut kpl

Omakustannusarvo siis kattaa kaikki pelastustoimen valmiuden ylläpitämisestä aiheutuvat kustannukset riippumatta siitä ovatko ne erillis- vai yleiskustannuksia.

Esimerkki maksuperustelain maksuperusteiden asettamisessa on asetuksessa ammatillisten opettajakorkeakoulujen, ammattikasvatushallinnon koulutuskeskuksen ja valtion ammatillisten oppilaitosten suoritteista perittävistä maksuista (1383/1990). Sen mukaan:

5 §. Määrättävän maksun on vastattava suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvien kokonaiskustannusten yhteismäärää eli suoritteen omakustannusarvoa, jollei jäljempänä toisin säädetä. Omakustannusarvoon luetaan välittömät työkustannukset, välittömät konekustannukset, muut välittömät kustannukset sekä välilliset kustannukset siten kuin 6§:ssä säädetään.

6 §. Välittömät työkustannukset lasketaan ottamalla huomioon suoritteen tuottamiseen käytettyjen työtuntien määrä, työtehtävän ja työn laatu. Työkustannukset tuntia kohden saadaan jakamalla työtä suorittavien henkilöiden keskimääräinen kuukausipalkkaus säännönmukaisine lisineen luvulla 150 ja korottamalla näin saatu määrä 68 prosentilla. Opetus- ja muut vastaavat palkkiot henkilösivukustannuksineen otetaan kuitenkin huomioon sellaisenaan.

Välittömät konekustannukset lasketaan kertomalla koneen tuntihinta kysymyksessä olevan suoritteen tuottamiseen kuluneella koneen tehollisella käyttöajalla. Koneen tuntihinta saadaan jakamalla vuokratun koneen kuukausivuokra tai oman koneen laskennallinen kuukausivuokra luvulla 130. Oman koneen laskennallinen kuukausivuokra on 2 prosenttia koneen hankintahinnasta, jolleivät tarkemmat selvitykset muuta aiheuta.

Muut välittömät kustannukset, joita ovat asianomaisten laitosten suorittamat maksut muilta ostamistaan, suoritteen tuottamiseen tarvittavista palveluista ja suoritetta varten tekemistään hankinnoista sekä muut kulut, matkakustannukset mukaan lukien, otetaan huomioon sellaisenaan.

Välillisinä kustannuksina veloitetaan määrä, joka on 40 prosenttia 1 momentissa lasketuista työkustannuksista.

Lakiehdotuksessa ja 96 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa maksun perusteeksi hyväksyttäisiin vain välittömät kustannukset. Tämä on maksun määräämisen kannalta hyvin ongelmallista ja erityisesti ristiriidassa valtion maksuperustelain 6 §:n kanssa. Mikäli välillisiä kustannuksia ei hyväksytä maksuperusteeksi, ei enää ole kyse omakustannusarvosta eikä viittaus valtion maksuperustelakiin olisi tarpeellinen. Pykälään ehdotettu rajoitus tekisi myös käytännössä mahdottomaksi määrätä maksun erityisistä syistä omakustannusarvoa korkeammaksi siten kuin maksuperustelain 6 §:ssä säädetään.

Pelastustoiminnan palvelu tai tuote on tarvittavan valmiuden ylläpitäminen onnettomuuksien varalta. Valmiuden ylläpitämiseksi vaadittavat resurssit on hankittava riippumatta toteutuneesta yksittäisen palvelutapahtuman tuotannosta eli esimerkiksi hälytysten määrästä. Tämän johdosta jo pelkästään jaottelu välittömiin ja välillisiin kustannuksiin on tulkinnanvaraista.

Pelastuslaitoksen kustannukset muodostuvat pääosin alueen palvelutasopäätöksessä määritellyn mukaisen valmiuden ylläpidosta. Valmiuden perustana ovat alueen uhkakuvat ja niistä aiheutuvat riskit. Virheellisten hälytysten määrä vaikuttaa valmiustason määrittelyyn siten, että pelastuslaitoksen on varauduttava korvaamaan virheelliseen hälytykseen sitoutuvat resurssit sellaisella määrällä henkilöstöä ja kalustoa, mikä mahdollistaa virheellisen hälytyksen kanssa samanaikaisesti tapahtuvan oikean hälytystehtävän suorittamisen asianmukaisella vasteella. Toisin sanoen pelastuslaitoksen on jatkuvasti ylläpidettävä lisähenkilöstöä ja kalustoa virheellisten hälytysten johdosta.

Helsingissä oli vuonna 2008 yhteensä 2510 automaattisen paloilmoittimen aiheuttamaa virheellistä hälytystä. Yhden hälytystehtävän kestäessä keskimäärin noin 30 minuuttia ja käytettäessä Helsingissä tyypillistä vastetta (1 pelastusyksikkö miehityksellä 1+4, työaika keskimäärin 42 t/vko), sitoutui virheellisten hälytysten hoitamiseen aikaa yhteensä noin 750 miestyöpäivää sekä lisäksi saman verran pelastusyksikkökalustoa. Tämän resurssikäytön välitön erilliskustannus on mahdollista laskea esimerkiksi edellä mainitun asetuksen (1383/1990) mukaisella tavalla huomioimalla tehtävään sitoutuneen henkilöstön palkat, kaluston pääomakustannukset, muut muuttuvat kulut ja osuus pelastuslaitoksen tukitoimintojen aiheuttamista välillisistä yleiskustannuksista. Omakustannusarvon määrittäminen etukäteen olisi silti ongelmallista, koska mainitut resurssit on hankittu jatkuvan valmiuden ylläpitämiseksi riippumatta siitä, onko virhehälytyksiä todellisuudessa 1 vai 2510.

Maksulle ei siis laskentateoreettisesti perustellulla tavalla voida määrittää valtion maksuperustelaissa tarkoitettua suoritteiden keskimääräistä kokonaiskustannusta. Tämä ja maksun ennaltaehkäisevyysperuste ovatkin lähtökohtainen peruste määrätä maksu maksuperustelain mukaisin erityisin syin suoritteen omakustannusarvoa korkeammaksi.

Virheellisestä hälytyksestä määrättävän maksun tavoitteena on ennalta ehkäistä virhehälytyksiä kiinnittämällä hälyttimien toimintakunnosta vastuussa olevien huomio laitteiden huoltoon ja asianmukaiseen säätämiseen. Ennalta ehkäisyn tavoitellun vaikutuksen kannalta on tärkeää, että maksu voidaan määrätä riittävän korkeaksi ja että maksun määrittäminen on riittävän yksinkertaista jättämättä tilaa laskentatoimen tulkinnoille. Soveltuvana taso maksulle on tuhat euroa, jolla on jo jonkinlaista ennaltaehkäisevää vaikutusta. Valtion maksuperustelaki mahdollistaa maksun asettamisen tälle tasolle erityisin perustein ja edellyttäen, että lakiehdotukseen sisältyvä maininta välittömistä kustannuksista poistetaan.

Ensisijainen muutosehdotus

Virheellisestä hälytyksestä perittävän maksun vähimmäis- ja enimmäismäärästä tulee ensisijaisesti säätää lailla tai sen perusteella annettavalla asetuksella kuten esimerkiksi joukkoliikenteen tarkastusmaksujen osalta on tehty. Tällainen menettely tekisi tarkastusmaksun määrittämisen yksinkertaiseksi ja maksuvelvollisten kannalta helposti ymmärrettäväksi.

Lakiehdotuksen 96 §:n 3 momentti esitetään muutettavaksi seuraavaan muotoon:

Edellä 2 momentin 1 ja 2 kohdissa tarkoitettujen maksujen perimisen edellytyksenä on, että alueen pelastusviranomainen on aikaisemmin kirjallisesti kehottanut kohteen omistajaa tai haltijaa korjaamaan paloilmoittimen tai hälytysjärjestelmän siten, että siitä ei aiheudu toistuvia erheellisiä hälytyksiä. Perittävien maksujen suuruudesta päättää alueen pelastustoimi. Maksu on vähintään 500 euroa tai sitä korkeampi asetuksella määrätty määrä ja enintään 10 kertaa maksun alaraja. Edellä 2 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut maksut saadaan periä kohteen omistajalta tai haltijalta.

Toissijainen muutosehdotus

Toissijaisesti 96 § 2 momentista ja lainkohdan perusteluista tulee poistaa viittaukset välittömiin kustannuksiin maksun määrän perusteena.

Toissijaisesti lakiehdotuksen 96 §:n 3 momentti esitetään muutettavaksi seuraavaan muotoon:

Edellä 2 momentin 1 ja 2 kohdissa tarkoitettujen maksujen perimisen edellytyksenä on, että alueen pelastusviranomainen on aikaisemmin kirjallisesti kehottanut kohteen omistajaa tai haltijaa korjaamaan paloilmoittimen tai hälytysjärjestelmän siten, että siitä ei aiheudu toistuvia erheellisiä hälytyksiä. Perittävien maksujen suuruudesta päättää alueen pelastustoimi noudattaen valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädettyjä periaatteita. Edellä 2 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut maksut saadaan periä kohteen omistajalta tai haltijalta.

Perusteluiden muuttaminen

Ehdotetun lainkohdan 96 §:n perusteluista tulee poistaa viittaukset välillisiin kustannuksiin. Perustelu kuuluu nyt:

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin erikseen siitä, että alueen pelastustoimen määräämä maksu voi olla enintään suoritteen tuottamisesta tai tehtävän hoitamisesta alueen pelastustoimelle välittömästi aiheutuneiden kustannusten suuruinen. Tällä korostettaisiin vielä erikseen maksuperustelain 6 §:ssä olevaa periaatetta.

Perustelu on ristiriitainen maksuperustelain kanssa. Maksuperustelain perusperiaate on omakustannusarvo, joka sisältää sekä välittömät että välilliset kustannukset. Erityisistä syistä maksu voidaan määrätä myös tätä korkeammaksi. Nyt ehdotettu pykälän perustelu ei korosta tätä vaan päinvastoin rajoittaa olennaisesti maksuperustelaissa hyväksyttyä maksun määrittämisen perusperustetta ja estää maksun määräämisen omakustannusarvoa korkeammaksi.

97 §. Valtion osallistuminen valmiuden ylläpitämiseen.

Kaupunginhallitus viittaa 93 § kohdalla lausuttuun valtion velvollisuudesta toimia rekisterinpitäjänä, mikä tulee lisätä 97 § esimerkkiluetteloon.

105 §. Uhkasakko ja teettämisuhka.

106 §. Rangaistukset.

Uhkasakko vs. maksu

Pelastuslakiehdotuksen 105 §:n mukaan uhkasakko voidaan asettaa sille joka laiminlyö 12 §:n 1 momentissa säädetyn velvollisuuden pitää palonilmaisulaitteet ja hälytyslaitteet toimintakunnossa sekä huollettuna ja tarkastettuna asianmukaisesti. Uhkasakkomenettely on 96 §:n mukaiseen maksuvelvoitteeseen verrattuna hidas ja kankea. 96 § tulee muotoilla siten, että 96 §:n mukainen maksu on sanktiona myös käytännössä tehokas ja ensisijainen. Uhkasakkomenettely tulisi palonilmaisulaitteiden osalta siten sovellettavaksi vain poikkeuksellisesti.

Pikasakko

Kaupunginhallitus ehdottaa, että 105 tai 106 pykälässä annetaan pelastusviranomaiselle oikeus nopeaan sakottamiseen pelastusrikkomuksessa, esim. poistumisturvallisuuden rikkominen. Tämä on yksi yleisimmistä toiminnanharjoittajien laiminlyönneistä ja siihen vaikuttaminen uhkasakkomenettelyllä on liian hidas ja jäykkä sanktiomuoto. Poistumisturvallisuus on yksi keskeisimmistä henkilöturvallisuuden osatekijöistä.

Perätön vaarailmoitus

Pelastuslain uudistusesitykseen ei sisälly kohtaa, jonka mukaan pelastustoimen yksiköille hälytystehtävän aiheuttanut perättömän vaarailmoituksen tehnyt henkilö velvoitettaisiin suorittamaan maksu alueen pelastustoimelle aiheutuneista kustannuksista. Nykyisellään seuraamus tällaisesta ilkivaltaisesta hälyttämisestä voidaan määrätä ainoastaan rikoslain 34 luvun 10 §:n perusteella (perätön vaarailmoitus).

Pelastustoimen valmiuden kannalta perätön vaarailmoitus on rinnastettavissa paloilmoitinlaitteen virheelliseen toimintaan. Tällaisen epätoivottavan menettely kitkemiseksi rikoslakiin perustuva sanktiomenettely on yleisesti ottaen tarpeettoman raskas. Kaupunginhallitus ehdottaakin, että henkilön tekemä hälytystehtävän aiheuttama perätön vaarailmoitus lisättäisiin pelastuslakiesityksen 96 §:n 2 momentin 4)-kohdaksi ja että siihen sovellettaisiin sanktiomaksun osalta edellä mainittuja maksun määräämisperusteita.

Törkeiden tapausten varalta perätön vaarailmoitus tulee edelleen säilyttää myös rikoslain mukaan rangaistavana tekona, jolloin rikosoikeudellinen menettely voidaan käynnistää vaihtoehtoisesti pelastuslaitoksen määräämän maksun asemasta.

109 §. Viranomaisverkon käytettävyyttä koskevat erityiset vaatimukset.

Luonnoksessa todetaan, että mikäli viranomaisradioverkon käytettävyys rakennuksessa tai rakennelmassa ei ole riittävä pelastustoiminnan asianmukaiseksi suorittamiseksi, voi alueen pelastusviranomainen määrätä rakennuksen tai rakennelman omistajan hankkimaan viranomaisverkon käytettävyyttä varmistavia laitteita ja pitämään ne toimintakunnossa.

Erityisesti poliisin ja pelastustoimen käytössä olevan viestijärjestelmän toiminta velvoitetaan kiinteistön omistajan vastuulle. Tämä tarkoittaa Helsingin kaupungin kokoisessa infrastruktuurissa merkittäviä investointeja maanalaisten tilojen sisätilapeiton varmistamisessa ja kuormittaa merkittävästi sekä sosiaali- että terveystoimen investointeja. Terveystoimi käyttää rajoitetusti VIRVE-järjestelmää ja toiminnan harjoittajana terveyskeskuksella on itsellään intressi taata VIRVE:n sisätilapeitto omissa kiinteistöissään jossain määrin.

Helsingin kaupungin kokonaisuuden kannalta kysymys on myös kilpailuoikeudellinen, sillä kyseisenlainen pykälä asettaisi Helennet-viestiverkon epäoikeudenmukaiseen asemaan suhteessa VIRVE -verkkoon. Mikäli lakiesityksen muotoilu jää voimaan, Helsingin kaupungista saattaa käytännössä tulla merkittävä Valtakunnallisen viranomaisradioverkon (VIRVE) rahoittaja. Muiden viestijärjestelmien olleen kyseessä viestiverkon kattavuudesta vastaa ko. verkon operaattori.

113 §. Voimaantulosäännös.

Lain voimaantulosäännöksessä on huomioitava seuraavaa:

Väestönsuojat on tehty vanhojen määräysten mukaan ja niille on aikanaan rakennusluvassa hyväksytty normaaliajan käyttö 24 tunnin käyttöönottoa koskevan vaatimuksen mukaan. Uuden lain ehdotuksen mukaan väestönsuoja on oltava käyttöön otettavissa 72 tunnin kuluessa. Tämä edellyttää eräissä tapauksissa suojan normaaliolojen paloturvallisuustason muuttamista tosiasiallisen käyttötarkoituksen mukaisiksi.

Pöytäkirjanote sisäasiainministeriölle sekä pelastuslautakunnalle, rakennuslautakunnalle, kiinteistölautakunnalle, sosiaalilautakunnalle sekä terveyslautakunnalle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITTEET	Liite 1	Sisäasiainministeriön lausuntopyyntö 2.11.2009
	Liite 2	Hallituksen esitys Eduskunnalle pelastuslaiksi, luonnos 2.11.2009
	Liite 3	Lausunto sisäasiainministeriölle... - Päätöshistoria

ESITTELIJÄ Sisäasiainministeriö pyytää (2.11.2009) mm. Helsingin kaupungilta lausuntoa pelastuslakiluonnoksesta 31.12.2009 mennessä. Sisäasiainministeriö on sittemmin myöntänyt lisäaikaa lausunnon antamiseksi 1.2.2010 saakka.

./. Lausuntopyyntö on esityslistan tämän asian liitteenä.

Sisäasiainministeriö toteaa mm., että pelastustoimen järjestelmän kehittämiseksi säädettiin vuonna 2001 laki pelastustoimen alueiden muodostamisesta (1214/2001). Aikaisempi pelastustoimilaki korvattiin uuden alueellisen pelastustoimen järjestelmän myötä nykyisin voimassa olevalla pelastuslailla (468/2003).

Pelastuslain uudistamisen tavoitteena on toteuttaa erityisesti hallitusohjelmassa, valtioneuvoston periaatepäätöksenä hyväksytyssä sisäisen turvallisuuden ohjelmassa ja sisäasiainministeriön hyväksymässä väestön suojaamisen strategiassa asetettuja tavoitteita, jotka koskevat onnettomuuksien ehkäisyä, väestönsuojelujärjestelmää ja väestönsuojien rakentamista. Tavoitteena on myös toteuttaa pelastustoimen järjestelmän muuttumisesta johtuvat ja muut pelastuslain uudistamistarpeet.

./. Luonnos 2.11.2009 hallituksen esitykseksi Eduskunnalle pelastuslaiksi on tämän asian liitteenä sähköisenä asiakirjana (pdf, 114 sivua, 47,0 kt).

Esitysluonnoksessa pelastuslain säännösten ajantasaisuus on tarkistettu kauttaaltaan. Säännöksiä on uudistettu erityisesti onnettomuuksien ehkäisyä ja asumisturvallisuutta koskevan sääntelyn osalta. Onnettomuuksien ehkäisyssä ehdotetaan siirryttäväksi nykyisestä pitkälti määrällisiin palotarkastustavoitteisiin perustuvasta toiminnasta riskien arviointiin perustuvaan valvontaan. Pelastuslaitokset suorittaisivat valvontaa määräajaksi vahvistetun valvontasuunnitelman mukaisesti. Samassa yhteydessä valvontasuunnitelmaan sisältyvät palotarkastukset muuttuisivat maksullisiksi. Hoitolaitoksissa sekä palvelu- ja tukiasumisen piiriin kuuluvissa asunnoissa tulisi uuden lain myötä laatia nykyisiä turvallisuusselvityksiä tarkemmin säädelty ja määritelty poistumisturvallisuusselvitys ja jos turvallisuudessa havaitaan puutteita, voitaisiin tilat tapauskohtaisesti määrätä suojaamaan esimerkiksi automaattisella sammutuslaitteistolla.

Uudella sääntelyllä pyritään myös parantamaan sopimuspalokuntien toimintaedellytyksiä.

Väestönsuojien rakentamista koskevat säännökset on uudistettu ja rakentamisvelvoitteen perusteena olevia pinta-alamääriä korotettaisiin nykyisestä. Myös nykyisestä jäykästä keskushallintojohtoisesta suojelukohteiden määräämisestä ja yleisten väestönsuojien rakentamisvelvollisuudesta luovuttaisiin. Peruskorjattavien vanhojen rakennusten väestönsuojien rakentamisvelvollisuudesta luovuttaisiin ja vanhojen väestönsuojien kunnostamista vallitsevien uhkakuvien vaatimusten mukaiseksi tehostettaisiin.

Omatoimisesti pelastustoimenpiteisiin ryhtyneelle henkilölle pelastuslaitos suorittaisi uuden lain myötä pelastamisen yhteydessä turmeltuneista tai hävinneistä henkilökohtaisista vaatteista, varusteista tai työvälineistä korvauksen. Vastaavasti valtio suorittaisi tapaturmakorvaukseen henkilölle, joka on loukkaantunut ryhtyessään omatoimisesti auttamaan onnettomuuden uhria. Samalla pelastuslain voimaantulosäännöksessä kumottaisiin vuonna 1935 ihmishenkeä pelastettaessa sattuvan tapaturman korvaamisesta annettu laki, joka on soveltamisalaltaan ehdotettua sääntelyä suppeampi.

Esitysluonnos sisältää edellä mainittujen muutosten lisäksi useita muita yksityiskohtaisia muutoksia, joilla pyritään parantamaan pelastustoimen järjestelmää ja mahdollisuuksia ehkäistä ennalta onnettomuuksia ja toimia tehokkaasti onnettomuuksien sattuessa.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.

Lisätietoja pelastuslain uudistamishankkeesta löytyy sisäasiainministeriön verkkosivuilta www.intermin.fi > Valmisteilla > Pelastustoimeen liittyvät säädöshankkeet > Pelastuslain uudistamishanke (http://www.intermin.fi/suomi/pelastuslaki).

Ryj toteaa, että asiassa pyydettiin lausunto pelastuslautakunnalta, rakennuslautakunnalta, sosiaalilautakunnalta sekä kiinteistölautakunnalta. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö oli 12.11.2009 pyytänyt lausuntoa sisäasiainministeriön valmistelemasta pelastuslakiluonnoksesta mm. Helsingin kaupungin terveyskeskukselta 9.12.2009 mennessä. Ryj toteaa, että sosiaalilautakunnan 1.12.2009 ja terveyslautakunnan 1.12.2009 lausunnot on toimitettu sosiaali- ja terveysministeriölle joulukuussa 2009.

./. Asiaan saadut lausunnot ovat tämän asian liitteenä (päätöshistoria).

TOIMINNALLISISTA SYISTÄ AIHEUTUVIA VIRKAMUUTOKSIA SOSIAALIVIRASTOSSA

Khs 2009-2663

STJ Kaupunginhallitus päättänee sosiaalivirastoon sijoitettujen virkojen osalta 1.2.2010 lukien, ellei toisin mainita:

1 Muuttaa seuraavat toimet viroiksi palkan pysyessä samana

Vakanssi- numero	Nykyinen nimike	Tehtäväkohtainen palkka euroa/kk

Aikuisten palvelujen vastuualue

029634	sosiaaliohjaaja	2251,92

Hallinto- ja kehittämiskeskus

010898	johtaja	4613,73

Vanhusten palvelujen vastuualue

028464	sosiaaliohjaaja	2144,34
042138	sosiaalityöntekijä	2690,60
028828	sosiaalityöntekijä	2690,60
031213	johtava sosiaalityöntekijä	2937,10

Lapsiperheiden palvelujen vastuualue

035122	sosiaalityöntekijä	2761,68

2 Muuttaa seuraavien virkojen nimikettä palkan pysyessä samana

Vakanssi- numero	Nykyinen nimike	Palkka euroa/kk	Uusi nimike

Hallinto- ja kehittämiskeskus

010005	palveluvastaava	2602,09	asiakasmaksupäällikkö
037205	hallintolakimies	4089,15	hallintopäällikkö


Lapsiperheiden palvelujen vastuualue

083757	erityissosiaalityöntekijä	2690,60	sosiaalityöntekijä
083759	erityissosiaalityöntekijä	2690,60	sosiaalityöntekijä

Aikuisten palvelujen vastuualue

083839	erityissosiaalityöntekijä	2690,60	sosiaalityöntekijä
036651	erityissosiaalityöntekijä	2690,60	sosiaalityöntekijä
026547	sosiaalityöntekijä	2690,60	sosiaaliterapeutti

3 Perustaa seuraavat virat nykyisten virkojen tilalle palkan muuttuessa

Vakanssi- numero	Nykyinen nimike	Nykyinen palkka euroa/kk	Uusi palkka euroa/kk	Uusi nimike

Hallinto- ja kehittämiskeskus

026724	hallintopalvelu- päällikkö	4532,45	3570,61	hallintolakimies

Lapsiperheiden palvelujen vastuualue

035152	elatusturvakäsittelijä	1933,05	2761,68	lastenvalvoja
035115	elatusturvakäsittelijä	1933,05	2761,68	lastenvalvoja
010121	sosiaalipäivystyksen päällikkö	3381,10	3484,78	sosiaali- ja kriisipäivystyksen päällikkö

Aikuisten palvelujen vastuualue

035400	johtava sosiaalityöntekijä	2937,10	3168,85	arviointipäällikkö
083141	sosiaalityöntekijä	2690,60	3168,85	tukiasumisen päällikkö
026518	sosiaalityöntekijä	2690,60	2144,34	sosiaaliohjaaja
038182	sosiaalityöntekijä	2587,54	2251,92	sosiaaliohjaaja

4 Muuttaa seuraavan toimen viraksi palkan ja tehtävänimikkeen muuttuessa

Vakanssi- numero	Nykyinen nimike	Nykyinen palkka euroa/kk	Uusi palkka euroa/kk	Uusi nimike

Aikuisten palvelujen vastuualue

030950	kotiavustaja	1694,15	2428,24	sosiaaliohjaaja

5 Perustaa seuraavan viran nykyisen määräaikaisen viran tilalle

Vakanssi- numero	Nykyinen nimike	Palkka euroa/kk	Uusi nimike

Aikuisten palvelujen vastuualue

028291	sosiaalityöntekijä	2690,60	sosiaalityöntekijä

6 Muuttaa seuraavan toimen viraksi palkan muuttuessa

Vakanssi- numero	Nykyinen nimike	Nykyinen palkka euroa/kk	Uusi palkka euroa/kk	Uusi nimike

Vanhusten palvelujen vastuualue

042971	johtaja, palvelukeskus Saunabaari	2816,00	3250,00	johtaja, Töölön vanhusten keskus

7 Perustaa seuraavat virat

Lukumäärä	Nimike	Palkka euroa/kk	Lukien

1	erityissosiaalityöntekijä	2860,15	1.2.2010
1	johtava sosiaalityöntekijä	2937,10	1.4.2010
1	johtava sosiaalityöntekijä	2937,10	1.9.2010
1	sosiaaliohjaaja	2144,34	1.9.2010
2	sosiaaliohjaaja	2144,34	1.11.2010

Samalla kaupunginhallitus päättänee kehottaa sosiaalivirastoa huolehtimaan päätöksen ja oikaisuvaatimusohjeen toimittamisesta niille viranhaltijoille, joita nimikemuutos koskee.

Pöytäkirjanote sosiaalilautakunnalle, sosiaalivirastolle, talous- ja suunnittelukeskukselle sekä henkilöstökeskukselle.

Lisätiedot:
Hari Olli, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36048

LIITE

Toiminnallisista syistä aiheutuvia... - Päätöshistoria

ESITTELIJÄ Sosiaalilautakunta on (15.12.2009) esittänyt päätösehdotuksen kohtien 1-6 mukaisia virkamuutoksia. Lisäksi sosiaalivirasto on (8.12.2009) esittänyt vuoden 2010 talousarvioon sisältyvien uusien virkojen perustamista.

Useimmat virkamuutoksista perustuvat työtehtävien muutoksiin ja siihen, että tehtäviin kuuluvat asiakas- tai hallinnolliset päätökset edellyttävät virkasuhdetta. Vuoden 2010 talousarvioon sisältyvät uudet virat kohdistuvat vanhuspalvelujen uusiin yksiköihin.

Virkamuutokset eivät kokonaisuutena kasvata sosiaaliviraston menoja.

Talous- ja suunnittelukeskuksella ei ole huomautettavaa sillä edellytyksellä, että muutokset toteutetaan määrärahojen puitteissa.

MELLUNMÄEN KESKUKSEN ALUEIDEN VARAAMINEN SUUNNITTELUA VARTEN KESKO OYJ:LLE JA YIT RAKENNUS OY:LLE SEKÄ HOK-ELANTO LIIKETOIMINTA OY:LLE JA ASUNTOTUOTANTOTOIMIKUNNALLE (MELLUNKYLÄ)

Khs 2009-2163

KAJ Kaupunginhallitus päättänee varata Mellunmäen keskuksen alueelta

./. liitteen 2 osoittamat alueet seuraavasti:

A Kesko Oyj:lle ja YIT Rakennus Oy:lle liike-, toimisto- ja palvelutilojen laajennuksen ja uusien tilojen suunnittelua varten 31.12.2011 saakka seuraavin ehdoin:

1 Alueelta Kesko Oyj:lle ja YIT Rakennus Oy:lle varattava suunniteltu liike-, toimisto- ja palvelutilojen rakennusoikeus on noin 3 000 k-m².

Alueen suunniteltu asuinrakennusoikeus (n. 3 000 k-m²) ja mahdollisesti kirjastoa varten osoitettava rakennusoikeus (n. 1 300 k-m²) varataan Helsingin kaupungin asuntotuotantotoimikunnalle.

Alueen rajat ja rakennusoikeus tarkentuvat lopullisessa asemakaavassa.

2 Varauksensaajien hankkeen yhteyteen on toteutettava HKL -liikelaitoksen niin vaatiessa liityntäpysäköintipaikkoja HKL -liikelaitoksen kanssa myöhemmin erikseen sovittava määrä. Pysäköintipaikkojen toteuttamisesta ja käytöstä suoritettavista korvauksista sovitaan erikseen noudattaen HKL -liikelaitoksen tavanomaisia liityntäpysäköintipaikkojen hankintaehtoja ja hinnoittelua.

3 Suunnittelu on tehtävä yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston, kiinteistöviraston, rakennusviraston ja HKL -liikelai-toksen sekä alueen toisen varauksensaajan kanssa.

4 Rakentamisessa ja suunnittelussa on kiinnitettävä erityistä huomiota energiatehokkuuteen ja rakennusten tulee täyttää energiatehokkuusluokan A vaatimukset.

Varauksensaaja on velvollinen viimeistään hakiessaan vuokra-alueen pitkäaikaista vuokraamista esittämään vuokranantajalle energiatodistuksista annetun lain (487/2007) mukaisen vuokra-alueelle rakennettavaa rakennusta koskevan energiatodistuksen taikka muun rakennuksen energiatehokkuutta osoittavan kiinteistöviraston tonttiosaston hyväksymän selvityksen.

5 Kaupunki ei vastaa varauksensaajille mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta, mikäli alueelle ei saada voimaan ase-makaavan muutosta eikä liiketiloille ja asumiselle suunniteltua aluetta voida luovuttaa.

B HOK-Elanto Liiketoiminta Oy:lle uusien liiketilojen suunnittelua varten 31.12.2011 saakka seuraavin ehdoin:

1 Alueelta HOK-Elanto Liiketoiminta Oy:lle varattava suunniteltu liike- ja toimistorakennusoikeus on noin 2 000 k-m².

Alueen suunniteltu asuinrakennusoikeus (n. 5 500 k-m²) varataan Helsingin kaupungin asuntotuotantotoimikunnalle.

Alueen rajat ja rakennusoikeus tarkentuvat lopullisessa asemakaavassa.

Mikäli alueiden asuin- ja liikerakennusoikeus jaetaan luovutettavaksi useammalle yhtiölle, on rakennusoikeuden kohdentumisesta yhtiöiden kesken sovittava hallinnanjako-sopimuksin. Alueet voidaan toteuttaa myös asunto-osake-yhtiömuotoisena ns. sekatalomallina, mikäli varauksensaajat näin yhdessä sopivat ja tälle saadaan tarvittavat Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen suostumukset.

2 Varauksensaajan hankkeen yhteyteen on HKL -liikelaitok-sen niin vaatiessa toteutettava liityntäpysäköintipaikkoja HKL -liikelaitoksen kanssa erikseen sovittava määrä. Pysäköintipaikkojen toteuttamisesta ja käytöstä suoritettavista korvauksista sovitaan erikseen noudattaen HKL -liikelai-toksen tavanomaisia liityntäpysäköinti-paikkojen hankintaehtoja ja hinnoittelua.

3 Suunnittelu on tehtävä yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston, kiinteistöviraston, rakennusviraston ja HKL -liike-laitoksen sekä alueen toisen varauksensaajan kanssa.

4 Rakentamisessa ja suunnittelussa on kiinnitettävä erityistä huomiota energiatehokkuuteen ja rakennusten tulee täyttää energiatehokkuusluokan A vaatimukset.

5 Kaupunki ei vastaa varauksensaajalle mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta, mikäli alueelle ei saada voimaan ase-makaavan muutosta eikä liiketiloille ja asumiselle suunniteltua aluetta voida luovuttaa.

C Asuntotuotantotoimikunnalle ns. välimuodon ja valtion tukemien vuokra-asuntojen suunnittelua varten 31.12.2011 saakka seuraavin ehdoin:

1 Asuntotuotantotoimikunnalle alueen eteläosasta varattava suunniteltu asuinrakennusoikeus on noin 3 000 k-m² ja pohjoisosasta varattava suunniteltu asuinrakennusoikeus noin 5 500 k-m².

Alueen eteläosan suunniteltu liike-, toimisto- ja palvelutilojen rakennusoikeus (n. 3 000 k-m²) varataan alueelta Kesko Oyj:lle ja YIT Rakennus Oy:lle. Alueen pohjoisosan suunniteltu liike- ja toimistorakennusoikeus (n. 2 000 k-m²) varataan HOK-Elanto Liiketoiminta Oy:lle.

Alueiden rajat ja rakennusoikeus tarkentuvat lopullisessa asemakaavassa.

2 Varauksensaajan hankkeiden yhteyteen on HKL -liikelai-toksen niin vaatiessa toteutettava liityntäpysäköintipaikkoja HKL -liikelaitoksen kanssa erikseen sovittava määrä. Pysäköintipaikkojen toteuttamisesta suoritettavista korvauksista sovitaan erikseen noudattaen HKL -liikelaitoksen tavanomaisia liityntäpysäköinti-paikkojen hankintaehtoja ja hinnoittelua.

3 Suunnittelu on tehtävä yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston, kiinteistöviraston, rakennusviraston ja HKL -liikelai-toksen sekä alueiden muiden varauksensaajien kanssa.

4 Rakentamisessa ja suunnittelussa on kiinnitettävä erityistä huomiota energiatehokkuuteen ja rakennusten tulee täyttää energiatehokkuusluokan A vaatimukset.

5 Alueiden yhteenlasketusta suunnitellusta asuinrakennusoikeudesta vähintään 80 % (n. 6 800 k-m²) on toteutettava ns. välimuodon asuntotuotantona.

Alueiden yhteenlasketusta suunnitellusta asuinrakennusoikeudesta enintään 20 % (n. 1 700 k-m²) saadaan toteuttaa ensisijaisesti nuorille ja/tai vanhuksille suunnattuna valtion tukemana vuokra-asuntotuotantona.

Välimuodon asuntotuotantoon luetaan kuuluvaksi valtion tukema vuokra-asuntotuotanto, jossa vuokralaisella on mahdollisuus asunnon omaksilunastamiseen. Tämän tuotannon osuus ei kuitenkaan saa olla enempää kuin 30 % (n. 2 040 k-m²) välimuodon asuntotuotantoon varattavasta osuudesta, ellei kaupunki varauksensaajan perustellusta esityksestä toisin päätä. Jäljempänä mainittu mahdollinen kehitysvammaisten ryhmäkoti luetaan välimuodon asuntotuotannon osuuteen.

Mahdollisessa Hitas-omistusasuntotuotannossa noudatetaan Hitas I -ehtoja. Hitas-tuotannon osalta noudatetaan

./. lisäksi esityslistan liitteestä 10 ilmeneviä erityisehtoja.

Asuntosuunnittelussa ei ole tarpeen noudattaa asuntojen 75 m²:n keskipinta-alavaatimusta.

Mikäli alueiden asuin- ja liikerakennusoikeus jaetaan luovutettavaksi useammalle yhtiölle, on rakennusoikeuden kohdentumisesta yhtiöiden kesken sovittava hallinnanjakosopimuksin. Alueet voidaan toteuttaa myös asunto-osake-yhtiömuotoisena ns. sekatalomallina, mikäli varauksensaajat näin yhdessä sopivat ja tälle saadaan tarvittavat Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen suostumukset.

6 Eteläisen alueen suunnittelun yhteydessä on selvitettävä myös kirjaston mahdollinen toteuttaminen hankkeen yhteyteen.

7 Pohjoisen alueen suunnittelun yhteydessä on selvitettävä myös noin 1 000 - 1 200 k-m²:n laajuisen kehitysvammaisten ryhmäkodin toteuttaminen hankkeen yhteyteen. Mahdollinen ryhmäkoti on suunniteltava yhteistyössä sosiaaliviraston kanssa.

8 Kaupunki ei vastaa varauksensaajalle mahdollisesti aiheutuvista vahingoista, haitoista eikä kustannuksista, mikäli alueille ei saada voimaan asemakaavan muutosta eikä liiketiloille ja asumiselle suunniteltua aluetta voida luovuttaa.

Samalla kaupunginhallitus päättänee oikeuttaa kiinteistölautakunnan tekemään kohdissa A - C esitettyihin varausehtoihin vähäisiä muutoksia, täydennyksiä ja tarkistuksia.

Vielä kaupunginhallitus päättänee, ettei Nuorisosäätiön 5.5.2009 päivätty tontinvaraushakemus anna aihetta toimenpiteisiin.

Pöytäkirjanote Kesko Oyj:lle, YIT Rakennus Oy:lle, HOK-Elanto Liiketoiminta Oy, Helsingin kaupungin asuntotuotantotoimikunnalle, kaupunkisuunnitteluvirastolle, kiinteistölautakunnalle, rakennusvirastolle, HKL -liikelaitokselle ja Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymälle.

Lisätiedot:
Härmälä Timo, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36028

LIITTEET	Liite 1	Sijaintikartta
	Liite 2	Kartta varattavista suunnittelualueista
	Liite 3	Kesko Oyj:n ja YIT Rakennus Oy:n hakemus
	Liite 4	Kaupunkisuunnitteluviraston lausunto 12.6.2008
	Liite 5	Nuorisosäätiön hakemus
	Liite 6	HOK-Elanto Liiketoiminta Oy:n hakemus
	Liite 7	Kaupunkisuunnitteluviraston lausunto 24.10.2008
	Liite 8	ATT:n hakemus 26.6.2009
	Liite 9	ATT:n hakemus 6.10.2009
	Liite 10	Hitas-erityisehdot
	Liite 11	Mellunmäen keskuksen alueiden varaaminen suunnittelua varten... - päätöshistoria

ESITTELIJÄ Mellunmäen keskuksesta esitetään varattavaksi alueet uusien liiketilojen ja asuntojen ja julkisen palvelun tilojen suunnittelua varten Kesko Oyj:lle, YIT Rakennus Oy:lle, HOK-Elanto Liiketoiminta Oy:lle ja kaupungin asuntotuotantotoimikunnalle.

Mellunmäen metroaseman ympäristöön ollaan laatimassa asemakaavamuutosta, jonka tavoitteeksi on asetettu Mellunmäen keskuksen kehittäminen vetovoimaiseksi ja monipuoliseksi palvelukeskittymäksi kaupallisia ja julkisia palveluja parantamalla sekä sijoittamalla keskukseen myös asumista. Keskus suunnitellaan ensi sijassa Mellunmäen, Vesalan, Länsimäen ja Rajakylän tarpeisiin. Joukkoliikenneterminaalin toimintaa pyritään samalla tehostamaan.

Kaavaluonnoksessa alueelle esitetään uutta asuinkerrosalaa yhteensä noin 8 500 k-m². Asumista tulisi metroradan pohjoispuolella noin 5 500 k-m² ja radan eteläpuolella noin 3 000 k-m². Päivittäistavarakaupan lisäys alueella olisi runsaat 3 000 k-m², josta nykyisen K-kaupan laajennus käsittäisi runsaat 1 000 k-m²ja sen päälle rakennettavaa liike- ja toimistotilaa noin 800 k-m². Mellunmäen kirjasto mainitaan kaupungin tämän vuoden tulo- ja menoarvion investointiohjelmassa vuosille
2010–2014 ajoittamattomana osake- ja vuokrahankkeena, eikä siitä ole sitovia suunnitelmia. Kirjaston laajuus olisi noin 1 300 k-m². Pienliikkeitä suunnitelmassa on esitetty maantasoon 1 200 k-m².

Esitettyjen varausehtojen mukaan asuntotuotantotoimikunta vastaisi alueiden asuinrakennusoikeuden toteuttamisesta. Koska Mellunmäen keskuksen lähiseudulla on ennestään suhteellisen paljon valtion tukemia ja erityisesti kaupungin vuokra-asuntoja, asuinrakennusoikeudesta valtaosa, vähintään 80 % (noin 6 800 k-m²), esitetään varattavaksi ns. välimuodon asuntuotantoon, eli hitas-, osaomistus- ja/tai asumisoikeusasunnoiksi.

Joulukuun 2009 alussa voimaan tullut korkotukilain muutos mahdollistaa korkotuettujen asuntojen toteuttamisen siten, että vuokralaisella on mahdollisuus asunnon omaksi lunastamiseen kahden vuoden päästä asuntojen käyttöönotosta. Lunastushinta määräytyy talon rakennuskustannusindeksillä tarkistettujen rakentamiskustannusten perusteella lisättynä tuottajan kahden prosentin palkkiolla. Ainakin osa Mellunmäen keskuksen asuinrakennusoikeudesta voitaisiin kiinteistölautakunnan mielestä toteuttaa edellä kuvatun hallituksen esityksen mukaisena vuokra-asuntotuotantona, jolloin tuotantomuoto voitaisiin lukea välimuodon asuntotuotannon osuuteen. Samalla on perusteltua turvata Hitas-, osaomistus- ja/tai asumisoikeusasuntojen riittävä osuus alueen rakentamisessa.

Mellunmäen keskuksen asuntotuotannossa ei ole syytä edellyttää 75 huoneistoneliön vähimmäiskeskipinta-alaa, jolloin asunnot voidaan suunnata esimerkiksi ikääntyville ihmisille sekä nuorille ensiasunnon hankkijoille. Soveltuviin kohtiin tulee tietenkin suunnitella myös perheasuntoja esim. hitas-omistusasuntotuotantona. Mellunmäessä on runsaasti omakotiasutusta vanhenevine asujaimistoineen, jolloin voidaan olettaa, että alueella on maksukykyistä kysyntää sinne hyvien palvelujen ja liikenneyhteyksien lähelle rakennettaviin kerrostaloasuntoihin vaivattomampaan asumismuotoon.

Kaupungin tavoitteena on purkaa kehitysvammaisten laitosyksiköitä ja korvata ne ryhmäkoti -tyyppisillä pienyksiköillä. Tarkoituksena on muun ohella edistää kehitysvammaisten yksilöllistä asumista. Mellunmäen keskukseen tulisi sen sijainnin ja palveluiden hyvän saatavuuden vuoksi tutkia sijoitettavaksi kehitysvammaisten ryhmäkoti, joka toteutettaisiin ATT:n hankkeiden yhteyteen. Varausehtoihin esitetään sisällytettäväksi tätä koskeva ehto.

Aluetta ja liityntäpysäköintiä palvelevia autopaikkoja sijoitettaisiin metroradan eteläpuolelle kellaritasolle ja K-kaupan kattotasolle ja pohjoispuolella liiketilan kellaritasolle ja pysäköintilaitokseen päivittäistavarakaupan yhteyteen Länsimäentien puolelle. Autopaikkoja alueelle tulisi noin 440. Liityntäpysäköintipaikkoja tulisi YTV:n liityntäpysäköintistrategian mukaiset 248 ja polkupyöräparkki sijoitettaisiin metrosillan alle.

Kesko ja YIT Rakennus Oy vastaisivat Mellunmäen keskuksen eteläpuoleisen alueen ja HOK-Elanto Liiketoiminta Oy pohjoispuoleisella alueen liikerakennusoikeuden toteuttamisesta. Kumppanuuskaavoituksen tuloksena kerrosalat ja rajaukset voivat muuttua.

Hankkeen ja varausesityksen tavoitteena on Mellunmäen metroaseman ympäristön ja kaupunginosan keskuksen kehittäminen kaupallisia, julkisia ja liikenteellisiä palveluja lisäämällä ja monipuolistamalla sekä sijoittamalla alueelle uusia asuntoja.

Varausajaksi esitetään tässä vaiheessa vuoden 2011 lopussa päättyvää varausaikaa, koska hanke on laaja ja monivaiheinen ja edellyttää kattavaa yhteistyötä asemakaavoituksen kanssa. Asemakaavan muutos on tarkoitus valmistella aikataulussa, jonka mukaan asemakaavaehdotus pyritään saamaan kevään 2010 aikana kaupunginvaltuuston käsittelyyn. Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa alueen varaamista hakijoille kiinteistölautakunnan esityksen mukaisesti.

Kaupungin asettamat asuntotuotantotavoitteet ja vallitseva taloudellinen tilanne huomioon ottaen kohtuuhintaisten omistus- ja vuokra-asuntojen tuotantoa tulee edistää. Metroaseman molemmin puolin sijaitseva Mellunmäen keskus on liikenteellisesti hyvin saavutettavissa. Uusien hankkeiden myötä Mellunmäen keskuksen palvelut paranisivat olennaisesti. Monipuolinen kaupan tarjonta yhdessä muiden julkisten palvelujen kanssa kokoaisi keskuksen toiminnot ja tarjoaisi asukkaille monipuolisen palvelukeskittymän. Varauspäätöksen tekeminen nyt on perusteltua, jotta suunniteltujen hankkeiden toteuttajien kanssa voidaan tehdä tiivistä yhteistyötä niin, että hankkeiden toteuttajien eritysosaamista hyödynnetään jo asemakaavaa laadittaessa.



Kokousaika	25.1.2010 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

Vakanssi- numero	Nykyinen nimike	Palkka €/kk	Uusi nimike
21568	ylihammaslääkäri	5252,32	johtava ylihammaslääkäri
21503	ylihammaslääkäri	5252,32	johtava ylihammaslääkäri

Vakanssi- numero	Nykyinen nimike	Palkka €/kk	Uusi nimike	Palkka €/kk
21613	ylihoitaja	3304,58	johtava ylihoitaja	3470,97

LIITTEET	Liite 1	Yhteenveto hakijoista
	Liite 2	Rakennusviraston hallinto-osaston osastopäällikön... - Päätöshistoria

LIITTEET	Liite 1	Vammaisneuvoston esitys 24.9.2009
	Liite 2	Vammaisneuvoston esitys vammaispoliittisen... - Päätöshistoria

LIITTEET	Liite 1	Sisäasianministeriön lausuntopyyntö 14.12.2009
	Liite 2	Päätöshistoria; Lausunnon antaminen sisäasiainministeriön maahanmuutto-osastolle kokeilulakiehdotuksesta

LIITTEET	Liite 1	Rakennuskieltokartta nro 11947 (Munkkisaari)
	Liite 2	Länsisataman kortteleiden 20235 ja 20240 - 20243 ... - päätöshistoria

LIITTEET	Liite 1	Asemakaavakartta nro 11929 (Pitäjänmäen tontit 46128/12 ja 13)
	Liite 2	Pitäjänmäen tonttien 46128/12 ja 13 ... - päätöshistoria

LIITTEET	Liite 1	Ympäristökeskuksen lausunto 29.12.2009
	Liite 2	Kaupunkisuunnitteluviraston lausunto 4.1.2010
	Liite 3	Kiinteistöviraston lausunto 5.1.2010
	Liite 4	Lausunto Uudenmaan ympäristökeskuksen lunastuslupahakemuksesta... - päätöshistoria