Asia

Sivu

KAUPUNGINJOHTAJA

Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen sekä pöytäkirjan tarkastajien valinta

Tämän kokouksen päätösten täytäntöönpano

Lausunto Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän toiminta- ja taloussuunnitelmasta 2011-2013

Lausunto HSY:n vesihuollon seudullisesta investointistrategiasta ja investointiohjelmasta vuosille 2010-2019

Määrärahan myöntäminen Myllypuron puukaupungin päävesijohtotunnelin kunnostus- ja jatkotöihin sekä kaukolämpöjohdon siirtoon

Lausunnon antaminen Helsingin seudun ympäristöpalveluille (HSY) ehdotuksesta "Pääkaupunkiseudun varautumissuunnitelma ilmanlaadun äkilliseen heikkenemiseen"

Jäsenten nimeäminen Kansainvälisen Designsäätiön valtuuskuntaan

23.8.2010 pöydälle pantu asia
Kuuden suurimman kaupungin luottamushenkilöjohdon tapaaminen Espoossa 14. - 15.9.2010

RAKENNUS- JA YMPÄRISTÖTOIMI

Lausunnon antaminen Etelä-Suomen aluehallintovirastolle Lemminkäinen Infra Oy:n ympäristölupahakemuksesta (Konalan asfalttiasema)

Lausunnon antaminen Etelä-Suomen aluehallintovirastolle Puolustusvoimien Etelä-Suomen Huoltorykmentin ympäristölupahakemuksesta

Lausunto Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymän alustavasta taloussuunnitelmasta 2011 - 2013

SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMI

Valtuutettu Tuomas Rantasen toivomusponsi: Riittävät palvelut päihdeongelmaisten perheille

Lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmän väliraportista

23.8.2010 pöydälle pantu asia
Eron myöntäminen vapaaehtoistyön neuvottelukunnan jäsenelle ja uuden jäsenen valinta

SIVISTYS- JA HENKILÖSTÖTOIMI

Vt Heli Puuran toivomusponsi: Lasten liikkumisen tavoitteellinen edistäminen koulupäivinä

KAUPUNKISUUNNITTELU- JA KIINTEISTÖTOIMI

Etuosto-oikeuden käyttämättä jättäminen Kiinteistö Oy Ristipellontie 19:n ja Kiinteistö Oy Motorcenter Konalan välisessä kiinteistökaupassa

Etuosto-oikeuden käyttämättä jättäminen Xxxx Xxxxxx sekä Xxxxxx ja Xxxxx Xxxxxxxxxxx välisessä kiinteistökaupassa

Etuosto-oikeuden käyttämättä jättäminen Sponda Kiinteistöt Oy:n ja Skanska Talonrakennus Oy:n välisessä kiinteistökaupassa

Etuosto-oikeuden käyttämättä jättäminen Xxxx ja Xxxxx Xxxxxxxx sekä Xxxxx Xxxxxxxxxx ja Xxxx Xxxxxx välisessä kiinteistökaupassa

Pysyvän asiantuntijan nimeäminen asuntotuotantotoimikuntaan

Kaarelan tontin 33094/2 asemakaavan muuttaminen (nro 11971)

16.8.2010 pöydälle pantu asia
Puotinkylän kartanon päärakennuksen ja pehtoorin talon sekä pihan perusparannuksen hankesuunnitelma

23.8.2010 pöydälle pantu asia
1.- 8. sekä 13. ja 14. kaupunginosien (kantakaupunki) eräiden alueiden rakennuskiellon pidentäminen (nro 11986)

23.8.2010 pöydälle pantu asia
Kruununhaan, Punavuoren, Ullanlinnan ja Kaivopuiston eräiden tonttien rakennuskiellon pidentäminen (nro 11984)

LAUSUNTO HELSINGIN SEUDUN YMPÄRISTÖPALVELUT -KUNTAYHTYMÄN TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMASTA 2011-2013

Khs 2010-1212

KJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän alustavasta toiminta- ja taloussuunnitelmasta 2011 – 2013 kuntayhtymän hallitukselle seuraavan lausunnon:

Helsingin kaupunki edellyttää HSY:ltä toiminnan tehostamista vähintään omistajakaupunkien talouteen kohdistettavia tehostamis- ja säästötoimia vastaavasti.

Kaupunginhallitus toteaa, että HSY:n perustamisen lähtökohtana on ollut yhteiseen seudulliseen organisaatioon liitettyjen vesihuollon, jätehuollon sekä seutu- ja ympäristötiedon tehtävien hoitaminen aiempaa asiakaslähtöisemmin ja tehokkaammin.

Toimintojen yhdistämisen keskeinen tavoite, synergiahyötyjen aikaansaaminen, ei näy riittävästi taloussuunnitelmakauden kustannuskehityksessä. Vähimmäistavoitteena tulee olla kustannustason muutosta vastaavien kustannussäästöjen aikaan saaminen, jotta vältytään tariffien yhtenäistämissuunnitelman lisäksi kaavailluista tariffien vuosittaisista inflaatiotarkistuksista.

Taloussuunnitelma perustuu HSY:n hallituksen hyväksymään tariffien yhtenäistämissuunnitelmaan. Suunnitelman mukaan vesihuollon tariffien nousu Helsingissä on selvästi korkeampi kuin vesilaitosten yhdistymisen yhteydessä arvioitiin. Korotuksia voidaan pitää hyväksyttävänä investointien, erityisesti verkoston saneerausinvestointien rahoittamiseksi.

Jätehuollon maksujen osalta korotukset vuodelle 2011 ovat varsin maltilliset. Jätehuollon toimintakulujen kasvua (3,7 % vuonna 2011) tulee kuitenkin kyetä rajoittamaan.

Taloussuunnitelmakauden investointitaso varsinkin vesihuollon osalta on merkittävästi nykyistä korkeampi. Kun suunnitelman mukaan investoinneista yli puolet rahoitetaan lainarahoituksella, tulee investointiohjelmaa tarkastella kriittisesti lainarahoituksen kurissa pitämiseksi.

Lisäksi kaupunginhallitus kiinnittää huomiota taloussuunnitelman sisällöllisiin kehittämistarpeisiin. Suunnitelmaan tulee lisätä toiminnan tehokkuutta ja taloutta kuvaavia tunnuslukuja. Taloussuunnitelmaan tulee jatkossa sisällyttää myös toimialakohtaiset rahoituslaskelmat mm. tariffikorotusten, investointien rahoituksen ja omistajille maksettavien tuloutusmahdollisuuksien arvioimiseksi.

Pöytäkirjanote Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymälle.

Lisätiedot:
Malinen Matti, konserniyksikön päällikkö, puhelin 310 36277

LIITE

HSY:n lausuntopyyntö 11.6.2010

ESITTELIJÄ Kaupunginjohtaja toteaa, että Helsingin seudun ympäristöpalvelut -

kuntayhtymän toiminnan ja talouden puitteet on määritelty kuntayhtymän perussopimuksessa ja sitä täydentävässä sopimuksessa vesi- ja viemärilaitostoimintojen yhdistämisen periaatteista ja edellytyksistä (yhdistymisen periaatesopimus).

Perussopimuksen mukaan kuntayhtymä rahoittaa toimintamenonsa vesihuolto- ja jätehuoltotoimintojen maksuilla ja muilla tuloilla. Kuntayhtymä perii jäsenkunniltaan maksuosuudet muista kuin vesihuollon tai jätehuollon tehtävistä. Kuntayhtymä voi hankkia pääomarahoitusta jäsenkuntien oman pääoman ehtoisena sijoituksena tai lainana jäsenkunnilta tai rahoituslaitoksilta.

Perussopimuksessa on määritelty vesihuollon maksujen yhtenäistämisperiaatteet. Sopimuksen mukaan maksut yhtenäistetään kolmen vuoden siirtymäkauden aikana vuoden 2012 loppuun mennessä.

Talousarvio- ja taloussuunnitelma perustuvat HSY:n hallituksessa (26.3.2010) hyväksyttyyn vesihuollon tariffien yhtenäistämissuunnitelmaan 2010 - 2013. Hallituksen hyväksymän tariffien yhtenäistämissuunnitelman mukaan tariffien korotus kaudella 2009 - 2013 on Helsingin osalta noin 24 %. Yhtenäistämissuunnitelman lisäksi tariffeja on tarkoitus korottaa vuosittaisilla inflaatiotarkistuksilla.

Suunnitelman mukaan vesihuollon tariffien korotus vuonna 2011 on Helsingin osalta keskimäärin 5,4 %.

Helsingin kaupunginvaltuuston päättäessä vesilaitosten yhdistämisestä arvioitiin, että Helsingissä vesimaksut nousevat tariffien yhtenäistämisen seurauksena kolmen vuoden siirtymäkauden aikana keskimäärin noin 8 %.

Jätehuollon osalta maksujen korotukset vuodelle 2011 ovat taloussuunnitelmaehdotuksen mukaan maltilliset; kuljetushintoihin 1,5 % ja käsittelyhintoihin 1,0 %.

HSY:n alustavassa talousarviossa vuodelle 2011 toimintatuottojen kasvu on 5,1 % ja toimintakulujen kasvu 2,0 % eli toimintakate paranee selvästi (+11,7 milj. euroa) vuodesta 2010. Tilikauden tulos (ennen tilinpäätössiirtoja) vuonna 2011 on -15,2 milj. euroa, kun se vuoden 2010 talousarviossa on -20,9 milj. Vesilaitosten liiketoimintakaupassa syntyneistä lainoista jäsenkunnille maksettavat korkomenot kasvavat noin 6 miljoonalla kun lainakorko vuonna 2011 on lainaehtojen mukaisesti 5,3 %. Vuonna 2010 lainakorko on 4,8 %.

Taloussuunnitelmakaudella HSY:n vuosittainen alijäämä pienenee eli tuloskehitys on oikean suuntainen. Vuonna 2013 alijäämä on 9,1 milj. euroa.

Taloussuunnitelmassa HSY:n investoinnit ovat vuonna 2011 yhteensä 109,0 milj. euroa, josta vesihuolto 79,6 milj. euroa ja jätehuolto 26,7 milj. euroa. Vuonna 2012 kokonaisinvestoinnit ovat 129,6 milj. euroa ja 128,3 milj. euroa vuonna 2013. Investoinneista yli puolet rahoitetaan lainarahoituksella. Lainarahoituksen osuus on suunnilleen sama sekä vesihuollossa että jätehuollossa. Lainarahoituksen tarve vuonna 2011 on 65 milj. euroa ja vuosina 2012 ja 2013 yhteensä 138 milj. euroa.

HSY:n jäsenkaupungeille maksettavat tuloutusperiaatteet on määritelty yhdistämisen periaatesopimuksessa. Vesihuollon osalta tuloutusten tulee sopimuksen mukaan vastata tasoltaan jäsenkuntien aiemmin vesilaitoksiltaan saamien tuloutusten määrää. Tuloutus voidaan maksaa peruspääoman korkona, vesilaitosten liiketoimintakaupassa syntyvän lainan korkona ja lainan lyhennyksinä.

HSY:n ehdotuksen mukaan jäsenkaupungeille maksettava tuloutus toteutetaan taloussuunnitelmakaudella vesilaitosten liiketoimintakaupassa syntyvälle lainalle maksettavana korkona. Helsingille tuleva korkotulo vuonna 2011 on noin 36,4 milj. euroa.

Jätehuollon osalta ei esitetä maksettavan korvausta peruspääomalle. Periaatesopimuksen mukaan YTV:stä kuntayhtymään siirtyvien jätehuollon ja seutu- ja ympäristötiedon toimintojen osalta HSY:n toiminnan käynnistyessä noudatetaan toimintojen kehittämisen, investointien suunnittelun ja rahoitusperiaatteiden sekä taksojen ja tariffien osalta aiemmin YTV:ssä sovellettuja periaatteita. YTV ei ole maksanut korvausta jätehuollon peruspääomalle.

HSY:n alustavassa talousarviossa kuntaosuudet muihin kuin vesihuollon ja jätehuollon menoin ovat vuonna 2011 yhteensä 3,57 milj. euroa, josta Helsingin osuus 1,79 milj. euroa (1,75 milj. euroa vuonna 2010).

HSY:n taloussuunnitelmaan sisältyy vesihuollon investointiohjelma vuosille 2010 - 2019, joka perustuu HSY:n laatimaan vesihuollon seudulliseen investointistrategiaan 2010 – 2039. HSY:n talouden tasapainottamiseksi investointiohjelmaa on jouduttu tarkistamaan keskimäärin 10 milj. eroa/vuosi pitkän aikavälin investointistrategiaan nähden. Investointiohjelman 2010 - 2019 keskimääräiset vuotuiset investoinnit ovat noin 92 milj. euroa. Ensimmäisen viiden vuoden aikana keskimääräiset vuosi-investoinnit ovat noin 84 milj. euroa ja seuraavan viiden vuoden ajan noin 100 milj. euroa. Aiempiin vuosiin verrattuna investointitaso on keskimäärin noin 22 milj. euroa/vuosi korkeampi. Tämä johtuu lisääntyvästä asuntotuotannosta (noin 10 milj. euroa/vuosi), verkostojen saneeraustason nostosta (noin 3 milj. euroa/vuosi) ja vuosikymmenen loppupuolen suurista laitosinvestoinneista (noin 9 milj. euroa/vuosi).

HSY on pyytänyt jäsenkaupungeilta erikseen lausunnot investointistrategiasta ja investointiohjelmasta.

Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän hallitus pyytää (11.6.2010) lausuntoa kuntayhtymän toiminta- ja taloussuunnitelmaehdotuksesta 30.8.2010 mennessä.

LAUSUNTO HSY:N VESIHUOLLON SEUDULLISESTA INVESTOINTISTRATEGIASTA JA INVESTOINTIOHJELMASTA VUOSILLE 2010-2019

Khs 2010-860, 2010-861

KJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymälle vesihuollon seudullisesta investointistrategiasta ja investointiohjelmasta vuosille 2010 - 2019 seuraavan lausunnon:

Kaupunginhallitus toteaa, että seudullisen investointistrategian merkitys on keskeinen kaupunkien vesihuollon yhdistämiselle asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa. Investointitarpeiden seututason tarkastelun avulla tulee kyetä merkittäviin synergioihin investointien suunnittelussa ja toteutuksessa.

Nyt laadittu ensimmäinen vesihuollon seudullinen investointistrategia antaa selkeän kuvan pääkaupunkiseudun vesihuollon pitkän aikavälin investointitarpeista. Synergiahyötyjen tulee näkyä strategiakauden investointiohjelmia jatkossa tarkistettaessa.

Investointistrategia on laadittu noudattaen vesilaitosten yhdistämisen yhteydessä hyväksyttyjä periaatteita. Niihin Helsingillä ei ole huomautettavaa.

Investointiohjelman 2010 - 2019 verkostojen laajennusinvestointien mitoitus asuntopoliittisen aiesopimuksen pohjalta on oikea lähtökohta. Vuosien 2010 - 2012 osalta investointitaso perustuu kuitenkin jonkin verran asuntopoliittista aiesopimusta alempaan asuntorakentamisen tasoon. Tämä perustuu näkemykseen, että asuntorakentaminen jää alle aiesopimuksen tavoitteen. Investointiohjelmaa tulee varautua tarkistamaan toteutuvan asuntorakentamisen edellyttämälle tasolle. Verkostojen laajennusinvestoinnit tulee kohdentaa ja ajoittaa yhteen katu- ja muiden infrastruktuuri-investointien kanssa.

Helsingin kannalta on erityisen tärkeää, että saneerausinvestointien taso ylläpidetään jatkuvasti vesi- ja viemäriverkoston toimintavarmuuden turvaamisen edellyttämällä tasolla. Investointiohjelman 2010 - 2019 mukaan verkostosaneerausta ei kyetä kyseisellä kaudella toteuttamaan aivan tarvetta vastaavasti kaudelle ajoittuvien mittavien laitosinvestointien vuoksi. Ikääntymistä vastaava saneeraustaso saavutetaan vasta seuraavalla vuosikymmenellä, mutta vuosittainen saneeraustaso nousee jonkin verran nykyisestä myös kaudella 2010 - 2019. Tavoitteena tulee olla vesi- ja viemäriverkostojen kuntoa vastaavan saneeraustason saavuttaminen myös kaudella 2010 - 2019. Mikäli investointiohjelman 2010 - 2019 laajennusinvestointien mitoitus osoittautuu ylisuureksi, tulee vapautuvat resurssit kohdistaa verkostojen saneeraukseen.

Investointistrategiasta puuttuu investointien rahoitusta koskeva tarkastelu, mistä syystä investointien kokonaistasoon ja mahdollisuuteen korottaa tasoa saneerausinvestointien lisäämiseksi on mahdoton arvioida. Jatkossa investointistrategiaan tuleekin liittää investointien rahoitusta (tulorahoitus/lainarahoitus) koskeva tarkastelu ainakin keskipitkän aikavälin investointiohjelman osalta.

Haja-asutuksen vedenjakeluun ja viemäröitiin ei investointiohjelmaan 2010 - 2019 sisälly lainkaan investointeja Helsingin alueelle. Kuitenkin myös Helsingissä on merkittävää tarvetta liittää haja-asutusalueita keskitetyn vesihuollon piiriin. Investointistrategian perustana on Helsingin voimassa oleva vesihuollon kehittämissuunnitelma, joka on laadittu vuonna 2003. Tuon jälkeen on mm. Östersundomin alue liitetty Helsinkiin ja myös saariston asemakaavoitus on edennyt. Osa Östersundomin alueesta tulee maankäytön toteutumisen lopputilanteessakin jäämään haja-asutustyyppiseksi. Mm. näistä syistä Helsingin vesihuollon kehittämissuunnitelman päivittäminen on tarpeen, jotta turvataan Helsingin tasapuolinen kohtelu haja-asutustyyppisten alueiden vesihuoltoverkostojen investointien kohdentamisessa.

Helsingin vesihuollon kehittämissuunnitelman päivittäminen tulee tehdä yhteistyössä kaupungin kanssa seudullisen vesihuollon kehittämissuunnitelman laatimisen yhteydessä. Vesihuollon seudullisen kehittämisohjelman laatiminen tulee puolestaan ajoittaa niin, että se on käytettävissä investointisuunnitelmaa kahden vuoden kuluttua tarkistettaessa.

Investointistrategiasta puuttuu hulevesiviemäröintiä koskeva tarkastelu. Strategiaa tulisi täydentää tältä osin ottaen huomioon valmisteilla olevan vesihuoltolain muutokset hulevesiviemäröinnin järjestelyihin ja sen mahdolliset vaikutukset pitkän aikavälin investointistrategiaan.

Lisäksi kaupunginhallitus korostaa kaupungin ja HSY:n yhteistominnan merkitystä vesihuollon kehittämisessä, investointien suunnittelussa ja toteutuksessa. Yhteistyön tulee olla erityisen tiivistä kaavoituksesta ja maankäytöstä sekä katu- ja kunnallistekniikan rakentamisesta vastaavien kaupungin organisaatioiden kanssa. Verkostojen laajennus- ja saneerausinvestoinnit tulee sovittaa yhteen Helsingin katu- ja puistorakentamisen investointiohjelman kanssa.

Pöytäkirjanote ja kopiot liitteenä olevista lausunnoista HSY:lle.

Lisätiedot:
Malinen Matti, konserniyksikön päällikkö, puhelin 310 36277

LIITTEET	Liite 1	Lausuntopyyntö investointistrategiasta 23.4.2010
	Liite 2	Lausuntopyyntö investointiohjelmasta 2010-2019
	Liite 3	Lausunto HSY:n vesihuollon seudullisesta...-päätöshistoria

ESITTELIJÄ HSY:n vesihuollon investointien toteuttamisen ja rahoituksen periaatteista on sovittu jäsenkuntien kaupunginvaltuustojen vesilaitosten yhdistämisen yhteydessä hyväksymässä sopimuksessa pääkaupunkiseudun vesi- ja viemärilaitostoimintojen yhdistämisen periaatteista ja edellytyksistä (ns. yhdistymisen periaatesopimus). Sopimuksessa on kuvattu vesihuollon kehittämisen ja investointien toteutuksen suunnittelujärjestelmä, joka sisältää mm. vesihuollon seudullisen investointistrategian. Suunnittelujärjestelmän mukaan vesihuollon seudullinen investointistrategia on voimassa olevien vesihuollon kehittämissuunnitelmien pohjalta laadittu toimintaa ohjaava pitkän aikavälin (30 vuotta) investointisuunnitelma, jonka pohjalta laaditaan keskipitkän aikavälin (10 vuotta) investointiohjelma.

Niinikään suunnittelujärjestelmän mukaan jäsenkuntien on yhteistyössä HSY:n kanssa laadittava ja pidettävä ajan tasalla vesihuollon seudullista kehittämissuunnitelmaa. Edelleen kukin jäsenkunta tekee kuntakohtaisen vesihuollon kehittämissuunnitelman oman kuntansa aluetta koskien.

Nyt laadittu vesihuollon seudullinen investointistrategia on ensimmäinen seudulliselta pohjalta laadittu vesihuoltoinvestointeja linjaava asiakirja. Strategia päivitetään neljän vuoden välein. Investointistrategian pohjalta on laadittu toteutusta ohjaava investointiohjelma vuosille

2010 - 2019. Investointiohjelma päivitetään kahden vuoden välein.

Investointistrategian ja investointiohjelman 2010 - 2019 perustelut ja

keskeinen sisältö

Vesihuollon seudullinen investointistrategia

Investointistrategian keskeisenä tavoitteena on ollut muodostaa selkeä kokonaiskuva pääkaupunkiseudun vesihuoltoinvestointien tarpeesta sekä hahmottaa suuntaviivat, joilla investointien määrää, ajoitusta ja kohdentamista voidaan ohjata mahdollisimman tasapainoisesti ja kustannustehokkaasti koko HSY:n toiminta-alue huomioon ottaen. Seututasoisen investointisuunnittelun avulla investointeja voidaan suunnitella mahdollisimman optimaalisella tavalla ja saavuttaa siten merkittäviä synergiasäästöjä investointien toteutuksessa. Periaatteena on jäsenkuntien oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu.

Investointistrategian keskeiset teemat ovat:

(i) Yhdyskuntien kasvua vastaavat vesihuoltopalvelut

Investointistrategian laadinta on perustunut valtioneuvoston ja 14 Helsingin seudun kunnan väliseen asuntopoliittiseen aiesopimukseen, jonka perusteella Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan alueilla kaavoitetaan 10 000 uutta asuntoa vastaava rakennusoikeus vuodessa seuraavan kymmenen vuoden ajan. Mikäli aiesopimuksen asuntotavoitteet toteutuisivat, merkitsisi se keskimäärin kolmanneksen nykyistä suurempaa panostusta verkostojen laajentamiseen aiesopimuksen kymmenen vuoden voimassaoloaikana. Vedenkäytön ja jäteveden synnyn lisäys kohdistuu yhdyskuntarakenteen kehityksestä johtuen nykyisen vesihuollon toiminta-alueen reunoille, joten runkolinjayhteyksiä on tarpeen jatkaa ja rakentaa myös kokonaan uusia yhteyksiä. Sama lisääntyvän kapasiteetin vaatimus heijastuu myös vedenpuhdistus- ja jätevedenpuhdistusinvestointeina.

(ii) Vesihuollon toimintavarmuuden kehittäminen

Vesihuolto on välttämättömyyspalvelu, joten asiakkaat odottavat sen olevan mahdollisimman häiriötöntä. On myös nähtävissä, että asiakkaiden palvelutasovaatimukset tulevat kiristymään entisestään. Pääkaupunkiseudun vesihuolto-organisaatioiden yhdistyminen mahdollistaa aiempaa paremman toimintavarmuuden, kun järjestelmän kokonaissuunnittelu tehdään keskitetysti.

Toimintavarmuutta tarkastellaan erityisesti vedenjakelujärjestelmän osalta määrittämällä ne mahdolliset häiriötilanteet, joiden seurausvaikutukset ovat niin merkittäviä, että toimintavarmuutta parantavia investointeja tarvitaan. Vesilaitosten häiriötilanteita varten niitä yhdistämään tarvitaan väljät johtoyhteydet ja laitoksen ohitusmahdollisuus, jotta vettä voidaan johtaa häiriössä olevan laitoksen jakelualueelle. Verkoston häiriötilanteita varten kullekin kulutuksen painopistealueelle tarvitaan kaksi toisiaan varmistavaa runkolinjayhteyttä. Riittävät runkolinjayhteydet mahdollistavat myös sen, että veden tuotanto- ja säiliökapasiteetin sijainnin merkitys vähenee ja häiriötilannevalmius paranee, kun vedenjakelujärjestelmää voidaan käyttää joustavasti kokonaisuutena.

Viemäröinnin toimintavarmuutta parannetaan varmistamalla riittävä runkoverkoston kapasiteetti ja minimoimalla siten mahdollisista tukkeutumisista ja tulvimisista seuraavat vahingot.

(iii) Siirtyminen saneerausaikakauteen

HSY:lle kaupungeilta siirtynyt verkosto-omaisuus on pituudeltaan yhteensä yli 7 000 km. Sen vanhimmat osat ovat peräisin 1800-luvun lopulta, ja merkittäviä määriä saneeraamatonta verkostoa on toiminta-alueella 1950-luvulta alkaen, jolloin uusien verkostojen rakentaminen oli vilkasta. Kaikissa HSY:n jäsenkunnissa on muutaman viime vuoden aikana lisätty saneerausinvestointeja merkittävästi. Saneerausinvestoinnit eivät kuitenkaan ole täysin riittäviä verkostojen kunnon heikentymisen pysäyttämiseksi. Voimakas panostus uudisrakentamiseen strategiajaksolla aiheuttaa lisäksi verkostopituuden kasvaessa tarpeen nostaa pitkällä aikavälillä saneeraustasoa edelleen. Myös veden- ja jätevedenpuhdistuslaitoksilla on saneeraustarpeita nykyisen laitekannan ikääntymisestä ja sopimattomuudesta johtuen. Etenkin verkostojen saneeraukseen on investoitava voimakkaasti koko strategiajakson ajan.

Investointistrategiassa investoinnit on pyritty rytmittämään siten, että investoinnit ajoittuisivat tarkastellulla 30 vuoden jaksolla mahdollisimman tasaisesti.

Investointien keskimääräinen taso on strategiassa vuosina 2010 - 2019 noin 93 milj. euroa vuodessa, vuosina 2020 - 2029 noin 97 milj. euroa vuodessa ja vuosina 2030 - 2039 noin 92 milj. euroa vuodessa. Ensimmäisen vuosikymmenen osalta on laadittu yksityiskohtainen vuosittainen investointiohjelma. Seuraavien vuosikymmenten osalta investointitasot ovat todellisten tarpeiden mukaisia, mutta investointien ajoitusta ei ole tehty yksityiskohtaisesti.

Verkostojen laajentaminen ja saneeraus säilyvät korkealla tasolla läpi koko tarkastellun strategiajakson. Tosin muiden investointien aikataulu- ja kustannuspaineessa verkostosaneerausta ei pystytä ensimmäisellä vuosikymmenellä toteuttamaan aivan tarvetta vastaavasti, joten sen tasoa on edelleen nostettava myöhemmin strategiajaksolla.

Laitos- (vedentuotanto ja jätevedenpuhdistus) ja runkolinjainvestointien osalta tapahtuu strategiajaksolla painopisteen siirtymistä. 2010-luvun alkupuolella keskitytään useiden yhdyskuntarakenteen kehittymisen edellyttämien runkolinjahankkeiden sekä Pitkäkosken ja Vanhankaupungin laitosten kapasiteetin noston ja saneerauksen läpivientiin. Vesilaitosinvestoinneilla saavutetaan toimintavarmuuden suhteen tilanne, jossa toisen laitoksen ollessa poissa käytöstä voidaan vedenjakelua jatkaa häiriöttömästi 1 - 2 vuorokauden ajan.

2010-luvun loppupuolella keskitytään Espoon Blominmäen kalliopuhdistamon rakentamiseen: Suomenojan jätevedenpuhdistamon kapasiteettiongelman poistamiseksi ja kiristyvien lupaehtojen täyttämiseksi Espooseen rakennetaan uusi puhdistamo. Espoon kaupunginvaltuusto on 12.10.2009 päättänyt Suomenojan jätevedenpuhdistamon korvaamisesta uudella Blominmäkeen sijoitettavalla kalliopuhdistamolla. Puhdistamo valmistuu 2020-luvulle tultaessa ja sen kokonaiskustannusarvio on noin 240 milj. euroa.

2020-luvulla Viikinmäen jätevedenpuhdistamon kapasiteettia lisätään rakentamalla kolme uutta biologista linjaa ja tehostamalla lietteenkäsittelyä. Syynä on puhdistamon viemäröintialueen asukasmäärän ja ominaiskuormituksen kasvu. Verkostosaneerauksen taso nostetaan tarvetta vastaavaksi.

2030-luvulla on edessä seudullisen lietteenkäsittelyratkaisun toteutus. 2030-luvulla myös rakennetaan kolmas päävesilaitos. Tällöin saavutetaan toimintavarmuuden suhteen tilanne, jossa minkä tahansa vesilaitoksen ollessa pois käytöstä voidaan vedenjakelua jatkaa häiriöttö-mästi.

Yhteenvetona voidaan strategiajakson investointien painopisteiden todeta kehittyvän vuosikymmenittäin seuraavasti:

Koko strategiajakso (2010 - 2039):

verkostojen laajentaminen säilyy tasaisella korkealla
tasolla

- verkostosaneerauksen investointitaso on korkea ja
kasvaa vähitellen tarvetta vastaavaksi

Ensimmäinen vuosikymmen (2010 - 2019):

- vesilaitoskapasiteetin ja käyttövarmuuden lisääminen Pitkäkosken ja Vanhankaupungin vesilaitosten laajennuksen ja saneerauksen avulla

- runkoverkostokapasiteetin lisääminen

- Espoon uusi Blominmäen kalliopuhdistamo

Toinen vuosikymmen (2020 - 2029):

- verkostosaneerausten investointitason nostaminen tarvetta vastaavaksi

- Viikimäen jätevedenpuhdistamon kapasiteetin lisääminen

Kolmas vuosikymmen (2030 - 2039):

- seudullinen lietteenkäsittelyratkaisu

- vedentuotannon toimintavarmuuden parantaminen rakentamalla kolmas päävesilaitos

Investointiohjelma vuosille 2010 - 2019

Investointien keskimääräinen vuositaso on investointiohjelman kattamana ajanjaksona 2010 - 2019 noin 91 milj. euroa vuodessa. Vuosiin 2007 - 2009 verrattuna vuosikymmenen investointitaso on keskimäärin yli 20 milj. euroa vuodessa korkeampi, mikä johtuu lisääntyvästä asuntotuotannosta (noin 45 %), verkostojen saneeraustason nostosta (noin 15 %) ja vuosikymmenelle painottuvista laitosinvestoinneista (noin 40 %). Vuosikymmenen ensimmäisen viiden vuoden aikana investoinnit ovat noin 84 milj. euroa vuodessa ja vuosikymmenen jälkimmäisen viiden vuoden aikana investoinnit ovat noin 100 milj. euroa vuodessa.

Vuosikymmenen ensimmäisen puoliskon aikana vedenpuhdistuksen ja jakelun toimintavarmuutta lisätään ja samalla riskejä vähennetään lisäämällä vedenpuhdistuksen ja runkolinjojen kapasiteettejä. Toimintavarmuutta kehitetään siten, että Pitkäkosken ja Vanhankaupungin vesilaitosten kapasiteettia nostetaan ja laitoksia saneerataan vedenjakelun turvaamiseksi häiriötilanteissa. Tällöin toinen laitos voi olla pois käytöstä yhdestä kahteen vuorokautta vedenjakelun häiriintymättä. Lisäksi rakennetaan uusia runkolinjoja suuralueiden vedenjohtamisen turvaamiseksi häiriötilanteissa. Esimerkkinä suuralueista ovat mm. Espoon länsiosa (Espoonlahti ja Espoon keskus) ja Vantaan kaakkoisosa (Korson alue). Ilman runkolinjoihin panostamista voi runkolinjassa tapahtuva putkirikko aiheuttaa jopa 100 000 asukkaan vedenjakelukatkoksen. Investoinnit toimintavarmuuden parantamiseen ovat välttämättömiä, jotta häiriötilanteiden seurausvaikutukset saadaan laskettua hyväksyttävälle tasolle. Lisäksi saneerausinvestoinnit ovat kunnon ja toimintavarmuuden osalta välttämättömiä.

Investointiohjelmassa 2010 - 2019 verkostosaneeraustaso nousee aikaisemmasta tasosta noin kolmella miljoonalla eurolla vuodessa. Tämä on välttämätöntä siitä huolimatta, että kaikissa HSY:n jäsenkunnissa on muutaman viime vuoden aikana lisätty saneerausinvestointeja merkittävästi. Suunnitellut saneerausinvestoinnit eivät kuitenkaan ole täysin riittäviä verkostojen kunnon heikentymisen pysäyttämiseksi. Tämä johtuu verkostosaneerausten investointitason sopeuttamisesta muihin 2010 -luvulla toteutettaviin investointeihin.

Vuosikymmenen jälkimmäiselle viiden vuoden jaksolle ajoittuu Espoon Blominmäen kalliopuhdistamon rakentaminen. Puhdistamo valmistuu 2020-luvulle tultaessa ja sen kokonaiskustannusarvio on noin 240 milj. euroa.

Investointiohjelman 2010 -2019 hankelista on esitetty liitteessä 2.

HSY:n hallitus on pyytänyt jäsenkaupungeilta lausuntoa sekä seudullisesta investointistrategiasta että investointiohjelmasta vuosille

2010 - 2019. Lausunnot on pyydetty 30.8.2010. mennessä.

Molemmat lausuntopyynnöt on sisällytetty nyt käsiteltävänä olevaan lausuntoon.

MÄÄRÄRAHAN MYÖNTÄMINEN MYLLYPURON PUUKAUPUNGIN PÄÄVESIJOHTOTUNNELIN KUNNOSTUS- JA JATKOTÖIHIN SEKÄ KAUKOLÄMPÖJOHDON SIIRTOON

Khs 2010-1483

KJ Kaupunginhallitus päättänee myöntää vuoden 2010 talousarvion alakohdalta 8 01 02-11, alueiden käyttöönoton edellyttämät selvitykset ja toimenpiteet, kiinteistövirastolle:

330 100 euroa asemakaavamuutoksen nro 11425 mukaisen asuntorakentamisen mahdollistaviin Myllypuron päävesijohtotunnelin vahvistustöiden kustannuksiin ja

71 200 euroa asemakaavamuutoksen nro 11425 mukaisen asuntorakentamisen mahdollistavaan kaukolämpöjohdon siirron kustannuksiin

sekä rakennusvirastolle:

270 000 euroa asemakaavamuutoksen nro 11425 mukaisen asuntorakentamisen mahdollistaviin Myllypuron päävesijohtotunnelin jatkamistöiden kustannuksiin

Pöytäkirjanote kiinteistöviraston tonttiosastolle, rakennusviraston katu- ja puisto-osastolle (Kati Rantanen), taloushallintopalvelu- liikelaitokselle (Heljä Huusko), talous- ja suunnittelukeskuksen kehittämisosastolle ja taloussuunnitteluosastolle.

Lisätiedot:
Sauramo Vesa, hankepäällikkö, puhelin 310 36276

LIITTEET	Liite 1	Kiinteistöviraston esitys 9.8.2010
	Liite 2	Määrärahan myöntäminen Myllypuron ...-päätöshistoria

ESITTELIJÄ Myllypuron puukaupungin asemakaavan muutos nro 11425 on tullut lainvoimaiseksi 2.11.2007. Asemakaavan muutoksella on tarkoitus toteuttaa kaupunkimainen tiivis puinen pientaloalue 1 500 - 2 000 asukkaalle perhe- ja asuntokoosta riippuen. Rakennettava kerrosala on noin 60 000 k-m². Rakentamisessa pyritään etsimään sekä uudenlaisia puurakentamis- ja asumisratkaisuja että modernia kaupunkimiljöötä.

Kaava-alueen itäpuolella on asuinrakentaminen aloitettu tontilla 45563/4 ja rakentamisen on tarkoitus jatkua vuoden 2010 puolella tontille 45565/3. Myös ATT:lle varattujen tonttien 45569/15 ja 16 rakentamisen on tarkoitus käynnistyä vuoden 2010 aikana. Lisäksi osa omatoimiseen rakentamiseen varatuista omakotitalotonteista on tarkoitus luovuttaa syksyllä 2010.

Kaava-alueen länsiosan rakentamiskelpoiseksi saattaminen edellyttää alueella olevan maanalaisen päävesijohtotunnelin rakenteiden vahvistamista sekä nykyisen tunnelin jatkamista ja uuden suuaukon rakentamista. Kaava-alueen itäosassa kaavan mukaisen asuin- ja katurakentamisen toteuttaminen edellyttää Helsingin Energian omistaman kaukolämpöjohdon siirtämistä. Jotta Myllypuron puukaupungin rakentaminen ei viivästy, tulisi kyseiset työt suorittaa mahdollisimman pian.

Päävesijohtotunnelin kunnostaminen

Asemakaavan muutoksen nro 11425 länsiosassa sijaitsee maanalaiseen tunneliin sijoitettu HSY Veden omistama päävesijohto DN 800. Tunnelin päälle kaavassa esitetty asuntorakentaminen (korttelit 45570, 45572 ja 45573) ja katurakentaminen (Valssimyllynkatu ja Ratasmyllyntie) edellyttävät kadun alaisten kalliorakenteiden saneerausta ja tunnelin kadunalaisen osuuden vahvistamista.

HSY Vesi on tarjoutunut rakennuttamaan Myllypuron vesijohtotunnelin kunnostusurakan kiinteistöviraston osuuden. HSY Veden 15.1.2010 päivätyn tarjouksen perusteella kiinteistöviraston osuus tunnelilinjan lujitustöistä on 275 044 euroa (alv. 0 %) ja 20 %:n lisätyövarauksella yhteensä 330 052,80 euroa (alv. 0 %).

Vesijohtotunnelin kunnostustyöt on tarkoitus suorittaa mahdollisimman pian Myllypuron kaava-alueen länsiosan rakentamiskelpoiseksi saattamiseksi.

Päävesijohtotunnelin jatkaminen

Asemakaavan muutoksen myötä nykyinen Ratasmyllyntie jää osittain kaavamuutoksen mukaiselle asuintontille 45568/13, jolloin katulinjausta on muutettava. Tästä asuin- ja katurakentamisesta johtuu, että päävesijohtotunnelia joudutaan jatkamaan noin 20 metriä ja että nykyiselle tunnelille on rakennettava uusi suuaukko. Tunneli on jatkettava ennen kuin Ratasmyllyntietä voidaan siirtää uudelle paikalleen. Järjestelyllä pyritään saamaan tontti 45568/13 rakentamiskelpoiseksi vuonna 2011.

Tunnelin jatkeen rakentamisesta aiheutuvat kustannukset ovat HKR-Rakennuttajan 11.5.2010 päivätyn urakkavaiheen kustannusarvion mukaan 226 000 euroa. Lisäksi tulee varautua noin 44 000 euron arvaamattomiin kustannuksiin.

Kaukolämpöjohdon siirtäminen

Asemakaavan muutos edellyttää lisäksi Helsingin Energian omistaman DN 600 kokoisen betonisen kaukolämpöjohdon siirtämistä asuinrakentamisen ja liikennejärjestelyiden toteuttamiseksi Myllypuron puukaupungin kortteleissa 45566–45567 ja Myllyväenkadulla. Koska asuinrakentaminen Myllyväenkadulla korttelissa 45563 on jo aloitettu ja rakentaminen korttelissa 45565 on tarkoitus aloittaa vuoden 2010 aikana, tulisi kaukolämpöjohto siirtää mahdollisimman pian.

Helsingin Energian on 20.5.2010 tehnyt kiinteistövirastolle tarjouksen kaukolämmön betonisen elementtirunkojohdon purkamisesta ja rakentamisesta uuteen paikkaan. Tarjous sisältää Helsingin Energian suunnittelu-valvonta- ja johdon käyttöönottokustannukset sekä STARA:n kaukolämpöputken purku- ja rakentamistyöt. Tarjouksen kokonaishinta on yhteensä 71 200 euroa (alv. 0 %).

Tarjouksen perusteella kiinteistövirasto vastaisi kustannuksista siltä osin kuin kaukolämpöjohdon siirto johtuu asuintonttien rakentamisesta noin 110 metrin matkalta kortteleissa 45566 ja 45567.

Määrärahaesitykset

Kiinteistövirasto esittää kaupunginhallitukselle, että kaupunginhallitus myöntäisi kiinteistövirastolle talousarvion alakohdasta 8 01 02 (esirakentaminen, täyttötyöt, alueiden käyttöönoton edellyttämät toimenpiteet, Khn käytettäväksi) yhteensä 330 052,80 (alv. 0 %) euron määrärahan asemakaavan muutoksen nro 11425 mukaisen asuinrakentamisen mahdollistavista Myllypuron päävesijohtotunnelin vahvistustöistä aiheutuvien kustannusten maksamista varten.

Edelleen kiinteistövirasto esittää kaupunginhallitukselle, että kaupunginhallitus myöntäisi rakennusvirastolle talousarvion alakohdasta

8 01 02 (esirakentaminen, täyttötyöt, alueiden käyttöönoton edellyttämät toimenpiteet, Khn käytettäväksi) yhteensä 270 000,00 euroa
(alv. 0 %) euron määrärahan asemakaavan muutoksen nro 11425 mukaisen asuin- ja katurakentamisen mahdollistavista Myllypuron päävesijohtotunnelin jatkamisesta aiheutuvien kustannusten maksamista varten.

Vielä kiinteistövirasto esittää kaupunginhallitukselle, että kaupunginhallitus myöntäisi kiinteistövirastolle talousarvion alakohdasta

8 01 02 (esirakentaminen, täyttötyöt, alueiden käyttöönoton edellyttämät toimenpiteet, Khn käytettäväksi) yhteensä 71 200,00 euron
(alv. 0 %) euron määrärahan asemakaavan muutoksen nro 11425 mukaisen asuinrakentamisen mahdollistavasta kaukolämpöjohdon siirtotyöstä aiheutuvien kustannusten maksamista varten.

Päätösehdotus on kiinteistöviraston esityksen mukainen.

LAUSUNNON ANTAMINEN HELSINGIN SEUDUN YMPÄRISTÖPALVELUILLE (HSY) EHDOTUKSESTA "PÄÄKAUPUNKISEUDUN VARAUTUMISSUUNNITELMA ILMANLAADUN ÄKILLISEEN HEIKKENEMISEEN"

Khs 2009-2460

KJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Helsingin seudun ympäristöpalveluille ehdotuksesta "Pääkaupunkiseudun varautumissuunnitelma ilmanlaadun äkilliseen heikkenemiseen" (Dnro 443/08/080/800/2010) seuraavan lausunnon:

Ehdotuksen hyväksyminen

Kaupunginhallitus antoi 22.3.2010 § 329 Helsingin seudun ympäristöpalveluille lausunnon luonnoksesta "Pääkaupunkiseudun varautumissuunnitelma ilmanlaadun äkilliseen heikkenemiseen".

Kaupunginhallitus toteaa, että suunnitelmaehdotuksen linjaukset ovat aiemmin lausunnolla olleen luonnoksen mukaisia, ja että Helsingin kaupunginhallitus hyväksyy ehdotuksen "Pääkaupunkiseudun varautumissuunnitelma ilmanlaadun äkilliseen heikkenemiseen".

Päätösvallan siirto

Suunnitelmaehdotuksen mukaan typpidioksidipitoisuuksien kohotessa ilmanlaatuasetuksen mukaiselle tuntiraja-arvolle voidaan samanaikaisesti ottaa käyttöön maksuton joukkoliikenne koko seutulippualueella sekä rajoittaa liikennettä. Suunnitelmaehdotuksen mukaan Helsingin kaupunginjohtaja päättää harkinnan mukaan toimenpiteiden käynnistämisestä seudulla kuultuaan muita kaupunginjohtajia ja tehden koko seutua koskevat päätökset muiden kaupunkien antamien valtuutusten nojalla.

Viitaten asiassa aiemmin antamaansa lausuntoon kaupunginhallitus toteaa, että Helsingin kannalta on tarkoituksenmukaista, että Helsingin kaupunki johtaa toimenpiteitä varautumissuunnitelman käytännön toimenpiteiden toteuttamisessa. Kaupunginhallitus kannattaa edelleen seudullisia toimenpiteitä koskevan päätäntävallan siirtämistä Helsingin kaupungille.

Kaupunginhallitus toteaa, että Helsingin kaupunki ryhtyy Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kanssa valmistelemaan päätösvallan siirtoa Helsingin kaupunginjohtajalle suunnitelmaehdotuksessa tarkoitetulla tavalla suunnitelmassa esitetyissä poikkeustilanteissa.

Liikenteen rajoittamissuunnitelma

Kaupunginhallitus toteaa, että Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto on 9.7.2010 ilmoittanut ottavansa HSY:n hallituksen päätöksen mukaisesti valmisteluvastuun liikenteen hallintasuunnitelman rajoittamisosasta. Kaupunkisuunnitteluvirasto kutsuu suunnitelmaryhmiin mukaan Helsingin, Espoon, Kauniaisten, Vantaan ja Keravan kaupunkien, Kirkkonummen kunnan, Uudenmaan ELY-keskuksen liikenteen ja infrastruktuurin vastuualueen, Tieliikennekeskuksen/ Pääkaupunkiseudun liikenteenhallintakeskuksen sekä muiden tarvittavien tahojen edustajat. Liikenteen hallintasuunnitelman rajoittamisosa valmistellaan sellaisessa aikataulussa, että liikenteen hallintasuunnitelman kokonaisuus valmistuu 31.5.2012 mennessä.

Pöytäkirjanote Helsingin seudun ympäristöpalveluille (HSY), ympäristökeskukselle, kaupunkisuunnitteluvirastolle, pelastuslaitokselle, HKL:lle, rakennusvirastolle, talous- ja suunnittelukeskukselle, hallintokeskuksen viestinnälle sekä hallintokeskuksen turvallisuus- ja valmiusosastolle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITTEET	Liite 1	HSY:n saatekirje 14.6.2010 ja ote HSY:n hallituksen pöytäkirjasta 11.6.2010
	Liite 2	Pääkaupunkiseudun varautumissuunnitelma ilmanlaadun äkilliseen heikkenemiseen, 11.6.2010
	Liite 3	Lausunnon antaminen Helsingin...-Päätöshistoria

ESITTELIJÄ YTV (1.1.2010 alkaen HSY) ja pääkaupunkiseudun kaupungit ovat valmistelleet koko pääkaupunkiseudun kattavan varautumissuunnitelman ilman epäpuhtauspitoisuuksien äkillisen kohoamisen varalta. Suunnitelmalla päivitetään ja korvataan Helsingin ja Espoon olemassa olevat varautumissuunnitelmat. Päivitystarve aiheutuu typpidioksidin vuonna 2010 tiukentuvasta raja-arvosta ja uutena mukaan tulevista otsonin tiedotuskynnyksistä. Suunnitelma perustuu pitkälti Helsingin kaupungin varautumissuunnitelmaan.

YTV:n hallitus päätti 20.11.2009 lähettää lausunnoille luonnoksen "Pääkaupunkiseudun varautumissuunnitelma ilmanlaadun äkilliseen heikkenemiseen". Helsingin kaupunginhallitus antoi 22.3.2010 § 329 lausuntonsa luonnoksesta Helsingin seudun ympäristöpalveluille. Keväällä 2010 päättyneen lausuntokierroksen aikana saatujen lausuntojen johdosta luonnokseen on tehty pieniä tarkennuksia.

HSY:n hallitus päätti 11.6.2010 hyväksyä ehdotuksen "Pääkaupunkiseudun varautumissuunnitelma ilmanlaadun äkilliseen heikkenemiseen" ja lähettää sen hyväksyttäväksi mm. Helsingin kaupungille.

HSY:n hallitus esittää mm., että

- Helsingin kaupunki ryhtyy valmistelemaan päätösvallan siirtoa (kuntalain § 76 mukainen yhteistoimintasopimus kaupunkien välillä) Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kanssa, suunnitelmaehdotuksessa tarkoitetulla tavalla, liikenteen rajoittamisesta sekä joukkoliikenteen maksuttomuudesta ko. poikkeustilanteissa Helsingin kaupunginjohtajalle ja että tarvittava sopimus maksuttoman joukkoliikenteen kustannuksiin sitoutumisesta tehdään myös Keravan ja Kirkkonummen kanssa, sekä että

- Helsingin kaupunki kehottaa Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastoa ottamaan valmisteluvastuun Pääkaupunkiseudun liikenteenhallintasuunnitelman liikenteen rajoittamisosasta suunnitelmaehdotuksen linjausten mukaisesti.

Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY:n hallitus pyytää pöytäkirjanotetta ehdotuksen "Pääkaupunkiseudun varautumissuunnitelma ilmanlaadun äkilliseen heikkenemiseen" hyväksymisestä 1.9.2010 mennessä.

./. HSY:n saatekirje 14.6.2010 ja ote HSY:n hallituksen pöytäkirjasta 11.6.2010 ovat tämän asian liitteinä.

./. Ehdotus "Pääkaupunkiseudun varautumissuunnitelma ilmanlaadun äkilliseen heikkenemiseen" 11.6.2010 on tämän asian liitteenä sähköisenä asiakirjana. Ehdotus on lisäksi luettavissa HSY:n verkkosivuilta osoitteessa www.hsy.fi/varautumissuunnitelma (www.hsy.fi > Seututieto > Ilmanlaatu > Tietoa ilmansuojelusta > Varautumissuunnitelma > Ehdotus suunnitelmaksi).

Lausunnot Asiassa on saatu ympäristökeskuksen (2.7.2010), kaupunkisuunnitteluviraston (9.7.2010), pelastuslaitoksen (12.7..2010), hallintokeskuksen turvallisuus- ja valmiusosaston (15.7.2010), talous- ja suunnittelukeskuksen (3.8.2010), hallintokeskuksen viestinnän (4.8.2010) ja rakennusviraston (9.8.2010) lausunnot.

Talous- ja suunnittelukeskuksella ei ole ehdotukseen huomautettavaa. Suunnitelman linjaukset ovat aiemmin lausunnolla olleen luonnoksen mukaisia.

Hallintokeskuksen turvallisuus- ja valmiusosasto pitää varautumissuunnitelmaa kannatettavana ja puoltaa sen hyväksymistä.

Hallintokeskuksen viestintä toteaa mm., että ehdotuksessa varautumissuunnitelmaksi on otettu hyvin huomioon viestinnän ja tiedottamisen vaatimukset. Varautumissuunnitelman pohjalta tehdään vielä yksityiskohtainen viestintäsuunnitelma.

./. Saadut lausunnot löytyvät kokonaisuudessaan päätöshistoriasta, joka on tämän asian liitteenä.

Ehdotus Esittelijä toteaa, että suunnitelmaehdotuksen linjaukset ovat aiemmin lausunnolla olleen luonnoksen mukaisia.

Ehdotuksen mukaan Helsingin kaupunki koordinoi seudullisia toimenpiteitä. Erityistilanteiden kulloinkin vaatimat viranomaistoimenpiteet kuuluvat kaupunkien toimivaltaan ja kaupungit laativat yhteisten linjausten pohjalta tarvittaessa omat kaupunkien sisäiset sekä toimialakohtaiset suunnitelmat ja ohjeet ottaen huomioon yhdessä sovitut koordinointivastuut. Esittelijä toteaa, että suunnitelmaehdotuksessa mainitut Helsingin hallintokunnat ovat hyväksyneet suunnitelmassa niille osoitetut toimenpidevastuut.

Päätösvallan siirto

Mikäli typpidioksidin pitoisuudet kohoavat ilmanlaatuasetuksen mukaiselle tuntiraja-arvolle, voidaan pääkaupunkiseudun varautumissuunnitelman mukaan samanaikaisesti ottaa käyttöön maksuton joukkoliikenne koko seutulippualueella sekä rajoittaa liikennettä erikseen laadittavan suunnitelman mukaisesti. Suunnitelmaehdotuksen mukaan Helsingin kaupunginjohtaja päättää harkinnan mukaan toimenpiteiden käynnistämisestä seudulla kuultuaan muita kaupunginjohtajia ja tehden koko seutua koskevat päätökset muiden kaupunkien antamien valtuutusten nojalla.

Esittelijä toteaa, että kuntalain 76 §:n mukaan kunnat voivat sopia, että kunnalle tai sen viranomaiselle laissa säädetty tehtävä, jossa toimivaltaa voidaan siirtää viranhaltijalle, annetaan virkavastuulla toisen kunnan viranhaltijan hoidettavaksi.

Khs katsoi 22.3.2010 § 329 Helsingin seudun ympäristöpalveluille suunnitelmaluonnoksesta antamassaan lausunnossa mm., että Helsingin kannalta on tarkoituksenmukaista, että Helsingin kaupunki johtaa toimenpiteitä varautumissuunnitelman käytännön toimenpiteiden toteuttamisessa. Khs kannatti seudullisen suunnitelman voimaansaattamista ja seudullisia toimenpiteitä koskevan päätäntävallan siirtämistä Helsingin kaupungille.

Khs totesi lisäksi, että tarvittavat käytännön päätösmenettelyt varautumissuunnitelmassa esitettyjä tilanteita varten tulee sopia pääkaupunkiseudun kuntien kanssa etukäteen.

Esittelijä katsoo, että Helsingin kaupunki voi ryhtyä valmistelemaan päätösvallan siirtoa suunnitelmaehdotuksessa tarkoitetulla tavalla.

Liikenteen rajoittamissuunnitelma

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto ilmoittaa 9.7.2010 lausunnossaan ottavansa HSY:n hallituksen päätöksen mukaisesti valmisteluvastuun liikenteen hallintasuunnitelman rajoittamisosasta. Kaupunkisuunnitteluvirasto kutsuu suunnitelmaryhmiin mukaan Helsingin, Espoon, Kauniaisten, Vantaan ja Keravan kaupunkien, Kirkkonummen kunnan, Uudenmaan ELY-keskuksen liikenteen ja infrastruktuurin vastuualueen, Tieliikennekeskuksen/ Pääkaupunkiseudun liikenteenhallintakeskuksen sekä muiden tarvittavien tahojen edustajat. Liikenteen hallintasuunnitelman rajoittamisosa valmistellaan sellaisessa aikataulussa, että liikenteen hallintasuunnitelman kokonaisuus valmistuu 31.5.2012 mennessä.

Viitaten asiassa saatuihin myönteisiin lausuntoihin esittelijä ehdottaa, että Helsingin kaupunki hyväksyy suunnitelmaehdotuksen sekä ryhtyy valmistelemaan päätösvallan siirtoa suunnitelmaehdotuksessa tarkoitetulla tavalla.

LAUSUNNON ANTAMINEN ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTOLLE PUOLUSTUSVOIMIEN ETELÄ-SUOMEN HUOLTORYKMENTIN YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUKSESTA

Khs 2010-1271

RYJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Etelä-Suomen aluehallintovirastolle seuraavan lausunnon Puolustusvoimien Etelä-Suomen Huoltorykmentin polttoaineen jakelupistettä koskevasta ympäristölupahakemuksesta (Dnro ESAVI/137/04.08/2010):

Kaupunginhallitus toteaa, että Helsingin kaupungin ympäristölautakunta on 10.8.2010 kaupungin terveydensuojeluviranomaisena antanut asiassa lausunnon Etelä-Suomen aluehallintovirastolle. Kaupunginhallitus viittaa ympäristölautakunnan lausunnossa esitettyyn ja toteaa lisäksi seuraavaa:

Kaupunginhallitus katsoo, että Santahaminan jakeluasemalle tulisi ensisijaisesti etsiä sijoituspaikka pohjavesialueen ulkopuolelta. Mikäli korvaavaa sijoituspaikkaa jakeluasemalle ei löydy, tulee toiminnan aiheuttama pohjaveden pilaantumisen riski ehkäistä käyttäen parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa. Kaupunginhallitus katsoo, että jakeluasema tulisi saattaa palavien nesteiden jakeluasemien suunnittelua ohjaavan standardin 3352 vaatimusten mukaisiksi sekä toimintaa muutoinkin tulisi ylläpitää asianmukaisesti standardin edellyttämällä tavalla.

Kaupunginhallitus puoltaa Puolustusvoimien Etelä-Suomen Huoltorykmentin ympäristölupahakemuksen hyväksymistä edellä esitetyn mukaisesti.

Pöytäkirjanote Etelä-Suomen aluehallintovirastolle, ympäristölautakunnalle ja pelastuslaitokselle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITTEET	Liite 1	Kartta
	Liite 2	Lausunnon antaminen Etelä-Suomen... - Päätöshistoria

ESITTELIJÄ Etelä-Suomen aluehallintovirasto pyytää Helsingin kaupungin lausuntoa Puolustusvoimien Etelä-Suomen Huoltorykmentin polttoaineen jakelupistettä koskevasta ympäristölupahakemuksesta. Lausunto pyydetään toimittamaan aluehallintovirastoon 27.8.2010 mennessä. Lisäaikaa lausunnon antamiselle on saatu 27.9.2010 saakka.

Asiassa on saatu pelastuslaitoksen (29.7.2010) ja ympäristölautakunnan (10.8.2010) lausunnot.

./. Asiaan saadut lausunnot löytyvät kokonaisuudessaan päätöshistoriasta, joka on tämän asian liitteenä.

Puolustusvoimat Etelä-Suomen Huoltorykmentti on jättänyt Etelä-Suomen aluehallintovirastoon ympäristönsuojelulain mukaisen lupahakemuksen, joka koskee Etelä-Suomen Huoltorykmentin olemassa olevaa Santahaminan polttoaineiden jakelupistettä.

./. Polttonesteiden jakeluasema sijaitsee Helsingissä Santahaminan saarella, joka on puolustusvoimien hallinnassa. Alueella ei ole asemakaavaa. Kartta jakeluaseman sijoittumisesta alueelle on tämän asian liitteenä.

Koko Santahamina on sotilasaluetta ja hakemuksen mukaan jakeluaseman lähistöllä ei ole sellaisia kohteita, joille toiminnasta voisi aiheutua melu-, haju- tai muuta haittaa. Jakeluasema sijaitsee kuitenkin Santahaminan I-luokan pohjavesialueella ja lähin vedenottamo on noin 250 metrin etäisyydellä asemasta. Vedenottamo ei ole tällä hetkellä käytössä, koska Santahamina on vuonna 2006 liitetty HSY Veden vesijohtoverkostoon.

Jakeluasema palvelee pääosin Santahaminan saarella toimivien puolustusvoimien joukko-osastojen maalla liikkuvaa sotavarustemateriaalia, lisäksi asemalla tankataan rakennuslaitoksen paikallistoimiston ajoneuvoja ja työkoneita. Asema on toiminnassa ympäri vuorokauden.

Jakelupisteellä varastoidaan ja jaetaan bensiiniä, dieselöljyä ja polttoöljyä. Säiliöt on sijoitettu maanpäälliseen betoniseen ja katettuun suoja-altaaseen.

Jakelupisteen hulevedet johdetaan öljynerotuskaivon kautta maastoon lähelle meren rantaa. Purkupiste sijaitsee pohjavesialueen ulkopuolella. Polttoaineiden varasto- ja jakelualueen vaikutuksia pohjaveden laatuun tarkkaillaan. Lisäksi seurataan maastoon purettavan huleveden laatua.

Tutkimusten perusteella pohjavedestä ei ole löytynyt viitteitä polttonesteperäisistä yhdisteistä.

LAUSUNTO HELSINGIN SEUDUN LIIKENNE -KUNTAYHTYMÄN ALUSTAVASTA TALOUSSUUNNITELMASTA 2011 - 2013

Khs 2010-1132

RYJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Helsingin seudun liikenne
-kuntayhtymän alustavasta taloussuunnitelmasta 2011 – 2013 seuraavan lausunnon:

Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymän alustavan taloussuunnitelman mukaan Helsingin maksettavaksi tuleva kuntaosuus vuonna 2011 olisi 162,2 milj. euroa. Kasvu vuoden 2010 talousarviosta on 17,5 milj. eroa (12,1 %).

Kaupunginhallituksen hyväksymässä vuoden 2011 talousarvioraamissa HSL:n kuntaosuus on 149,9 milj. euroa. Raami perustui HSL:n taloussuunnitelmaan 2010 – 2012. Raamista puuttui HKL:n vielä tänä vuonna HSL:lle maksama osuus 1,9 milj. euroa. Tarkistettu raami vuodelle 2011 on 151,8 milj. euroa. Tarkistetun raamin mukainen kuntaosuuden kasvu vuodesta 2010 on 7,0 milj. euroa (4,9 %).

Jo raamin mukainen kuntaosuuden kasvu poikkeaa täysin linjauksista, joita kaupungin talousarvion valmistelussa muilta osin on välttämätöntä noudattaa kaupungin talouden tasapainottamiseksi. Kuntaosuutta ei ole taloustilanne huomioon ottaen mahdollista kasvattaa yli raamin.

Kuntayhtymän on tehostettava toimintaansa kaupungin talouteen kohdistettavia tehostamis- ja säästötoimia vastaavasti. Kuntayhtymän perustamisen mahdollistamien synergiahyötyjen tulee näkyä myös kustannuskehityksessä.

Helsingin valtuustostrategian tavoitteen mukaan joukkoliikenteen, pyöräilyn ja jalankulun yhteenlaskettua kulkumuoto-osuutta tulisi nostaa prosenttiyksikön verran vuodessa vuoteen 2012 mennessä. Tämän tavoitteen saavuttaminen on vallitsevassa taloustilanteessa erittäin vaikeaa. Tavoitteen saavuttamisen kannalta on parempi nostaa lippujen hintoja kuin heikentää joukkoliikenteen palvelutasoa. Jos liikennettä kuitenkin joudutaan karsimaan, tulee tämä tehdä supistamalla tarjontaa kysyntään perustuen ja kohdistamalla tämä tarkastelu kaikkiin liikennemuotoihin.

Helsingin kaupunki edellyttääkin, että HSL sopeuttaa taloutensa tarkistetun raamin mukaisen kuntaosuuden puitteisiin ensisijaisesti toimintojaan tehostamalla, toissijaisesti tariffeja korottamalla ja kolmanneksi palvelutarjontaa karsimalla.

HSL:n alustavan taloussuunnitelman mukaan Helsingin subventioaste (kuntaosuudella katettu osuus Helsingille kohdistuvista kustannuksista) kasvaa vuosi vuodelta. Kun subventioaste vuonna 2010 on 50,1 %, on se vuonna 2013 jo 52,1 %.

Kuntaosuuden suhteellisen osuuden kasvattaminen HSL:n toiminnan rahoituksessa ei ole perusteltua eikä taloudelliset näkymät huomioon ottaen Helsingin osalta mahdollista.

HSL on budjetoinut vuodelle 2011 kaupungille maksettavia infran käyttömaksuja yhteensä 61,1 milj. euroa. Lisäksi HSL on budjetoinut ostavansa muita infrapalveluja 1,9 milj. euroa. Muissa infrapalveluissa ovat mukana korvaukset joukkoliikenteen infolaitteista ja -järjestelmistä ja lippuautomaateista. Muut infrapalvelut eivät ole HSL:n perussopimuksen mukaan varsinaista joukkoliikenneinfraa, joten ne tulee käsitellä HSL:n budjetissa erillisinä kustannuksina.

Taloussuunnitelman raporttia tulisi kehittää parantamalla taloussuunnitelman informatiivisuutta lisäämällä suunnitelmaan taloutta, toiminnan laatua ja tehokkuutta kuvaavia tunnuslukuja sekä täydentämällä numeroaineiston perusteluja.

Pöytäkirjanote Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymälle sekä kaupunkisuunnitteluvirastolle ja liikennelaitos -liikelaitokselle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

LIITTEET	Liite 1	Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymän alustava taloussuunnitelma 2011-2013
	Liite 2	Lausunto Helsingin seudun liikenne... - Päätöshistoria

ESITTELIJÄ Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymän perussopimuksen 23 §:n mukaan kuntayhtymällä on oltava taloussuunnitelma, joka ajoittuu kolmelle seuraavalle vuodelle. Hallitus laatii ehdotuksen taloussuunnitelmaksi. Hallituksen laatimasta ehdotuksesta on pyydettävä jäsenkuntien lausunnot, jotka on liitettävä yhtymäkokoukselle annettavaan talousarvioehdotukseen. Taloussuunnitelman tulee sisältää mm. strategiasuunnitelma sekä tariffien ja palveluverkon muutoksia koskevat suunnitelmat.

./. Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymä pyytää lausuntoa alustavasta taloussuunnitelmasta 31.8.2010 mennessä. Taloussuunnitelma on liitteenä 1.

Taloussuunnitelman sisällöstä

Talousarviossa sitoviksi määrärahoiksi esitetään kuntayhtymän toimintamenoja sekä investointimenoja ja sitovaksi tuloarvioksi kuntaosuuksia.

Taloussuunnitelman mukaan HSL:n toimintatulot 520,2 milj. euroa. Kasvua toimintatuloissa on 35,6 milj. euroa (7,4 %).

Toimintamenot ovat 2011 yhteensä 516,6 milj. euroa. Kasvua on 35,0 milj. euroa (7,3 %) Toimintamenoista 80,2 % eli 414,3 milj. euroa on joukkoliikenteen operointikustannuksia. Eniten kasvavat bussiliikenteen menot (10,1 %), ja suurin osa tästä kasvusta johtuu kustannusindeksin noususta.

Joukkoliikenneinfran käyttökorvaukset sisältävät vain Helsingin infrakustannukset 61,1 milj. euroa. Neuvottelut infrakorvauksista ovat kesken.

Lipputuloja arvioidaan vuonna 2011 kertyvän 254,4 milj. euroa. Kasvua on 6,2 % vuoteen 2010 nähden. Lipputulot muodostavat 48,9 % HSL:n toimintatuloista.

Lipputuloissa on otettu huomioon arvioidut taksankorotukset sekä lisäys lippujen myynnissä (Helsingin osalta lisäys myynnissä 1,5 %). Helsingin sisäisten lippujen hintojen keskimääräiseksi korotukseksi esitetään 6,2 %.

Suurten kaupunkien joukkoliikennetueksi on arvioitu 6,6 milj. euroa, josta Helsingin osuus asukaslukujen mukaisessa suhteessa on 3,46 milj. euroa.

Kuntaosuudet muodostuvat operointikustannusten, yleiskustannusten ja joukkoliikenneinfran kuntaosuuksista. Kuntaosuudet ovat 2011 yhteensä 250,3 milj. euroa. Helsingin kuntaosuus, joka on 64,8 % yhteenlasketusta 250,3 milj. eurosta, on vuonna 2011 vähennysten jälkeen 162,3 milj. euroa (kasvu 12,1 %).

Joukkoliikenteen palvelutasossa Helsingin osalta suurimmat muutokset 2011 ovat sisäisessä bussiliikenteessä ja seutulinjoissa. Tällaisia ovat mm. Helsingin sisäisten linjojen 54B, 77A ja 74 muuttaminen kokonaan tai osittain seutulinjoiksi sekä kasvavaan maankäyttöön, matkustajamäärien kasvuun ja ajoaikatarkistuksiin perustuvat muutokset mm. linjoilla 14, 18, 20, 78 ja 84. Metroliikenteessä ei tapahdu muutoksia, mutta raitioliikenteessä lisäystä tuo raitiolinjan 8 jatkaminen Jätkäsaareen. Seutuliikenteen osalta operointikustannukset kasvavat liikennetarjonnan kasvun myötä.

HSL:n investoinnit 2011 ovat 12,4 milj. euroa, vuonna 2012 14,2 milj. euroa ja 2013 25,6 milj. euroa. Merkittävin investointi on LIJ-2014 hanke ja matkakorttijärjestelmän kehittäminen, 40,2 milj. euroa investointikaudella. Investoinnit rahoitetaan lainarahoituksella.

Saadut lausunnot

./. Alustavasta taloussuunnitelmasta on saatu kaupunkisuunnittelulautakunnan (19.8.2010), liikennelaitos -liikelaitoksen johtokunnan (19.8.2010) sekä talous- ja suunnittelukeskuksen (18.8.2010) lausunnot. Lausunnot ovat liitteenä 2 (päätöshistoria).

Kaupunkisuunnittelulautakunnan mielestä talous- ja toimintasuunnitelman 2011 - 2013 maltilliset palvelutasomuutokset ovat nykyisessä taloudellisessa tilanteessa perusteltuja. Lautakunta kiinnittää huomiota myös taloussuunnitelmaraportin luettavuuteen.

Liikennelaitos -liikelaitoksen johtokunnan lausunnossa kiinnitetään huomiota mm. joukkoliikenneinfran kustannusten käsittelyyn.

Talous- ja suunnittelukeskus kiinnittää huomiota Helsingin kuntaosuuuksien huomattavaan kasvuun vuoden 2010 budjettiin ja kaupungin talousarvioraamiin 2011 verrattuna. Talous- ja suunnittelukeskus toteaa mm. seuraavaa:

” Talous- ja suunnittelukeskus toteaa, että jo raamin mukainen kuntaosuuden kasvu poikkeaa täysin linjauksista, joita kaupungin talousarvion valmistelussa muilta osin ollaan pakotettuja noudattamaan kaupungin talouden tasapainottamiseksi. Näin ollen kuntaosuuden kasvattaminen yli raamin ei voi tulla kysymykseen.

HSL-kuntayhtymältä tulee edellyttää toiminnan tehostamista kaupungin talouteen kohdistettavia tehostamis- ja säästötoimia vastaavasti. Kuntayhtymän perustamisen mahdollistamat synergiat tulee myös näkyä kustannuskehityksessä.

Talous- ja suunnittelukeskus katsoo, että HSL:ltä tulee edellyttää taloutensa sopeuttamista tarkistetun raamin mukaisen kuntaosuuden puitteisiin toimintoja tehostamalla, palvelutarjontaa tarpeen mukaan karsimalla ja tariffeja korottamalla.

Kuntaosuuden suhteellisen osuuden kasvattaminen HSL:n toiminnan rahoituksessa ei ole perusteltua eikä taloudelliset näkymät huomioon ottaen Helsingin osalta mahdollista. HSL:n tulee huolehtia vähintään kustannusten kasvua vastaavasta lipputuottojen kasvusta, mikä tarkoittaa merkittäviä tariffien korotuksia myös vuosina 2012 ja 2013.”

Esittelijän kannanotot

Esittelijä toteaa, että HSL:n laskelmissa on oletettu, että dieselveron korotus tulee voimaan vuoden 2011 alusta. Veron korotus kuitenkin siirtyy vuoteen 2012. Korotuksen poistuminen vähentää HSL:stä saadun tiedon mukaan operointikustannuksia lausuntopyynnön tasoon verrattuna yhteensä 2,7 milj. eurolla. Ilman dieselveron korotusta Helsingin taloussuunnitelmaehdotuksen mukainen kuntaosuus olisi 160,8 milj. euroa.

Talous- ja suunnittelukeskuksen lausunnossa mainittu vuoden 2011 raamista puuttuva 1,9 milj. euron osuus on liikennöitsijöiden vapaalipuista HKL:n maksama osuus, joka otetaan jatkossa huomioon kuntaosuuksissa.

Helsingin kuntaosuus muodostaa HSL:n taloussuunnitelman mukaan jäsenkuntien yhteisestä kuntaosuudesta 64,8 %. Taloussuunnitelmaehdotuksen mukaan Helsingin subventioaste kasvaisi merkittävästi ja nousisi vuoteen 2013 mennessä yli 52 %:iin. Taloussuunnitelmaehdotus sisältää myös lipunhinnan korotuksen keskimäärin 6,2 %:lla vuonna 2011 ja korotukset myös tulevina vuosina.

HSL:n taloussuunnitelmaehdotuksen mukainen Helsingin kuntaosuus on selvästi suurempi kuin kaupungin talousarvioraami. Helsingin talouden saaminen tasapainoon tulevina vuosina edellyttää tiukkaa taloudenpitoa, mikä joudutaan ottamaan huomioon myös kaupungin maksuosuuksissa HSL:lle. Jotta kaupungin tarkistetun talousarvioraamin (151,8 milj. euroa) mukaiseen kuntaosuuteen päästään, edellyttää se väistämättä HSL:n toimintojen tehostamista sekä myös palvelutarjonnan ja tariffin uudelleentarkastelua. Esittelijä yhtyy talous- ja suunnittelukeskuksen kannanottoihin HSL:n toiminnan tehostamisesta ja talouden sopeuttamisesta raamin puitteisiin.

VALTUUTETTU TUOMAS RANTASEN TOIVOMUSPONSI: RIITTÄVÄT PALVELUT PÄIHDEONGELMAISTEN PERHEILLE

Khs 2009-2324

STJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi selvityksen kaupunginvaltuuston 4.11.2009 hyväksymän toivomusponnen (Tuomas Rantanen) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta liitteineen valtuutettu Tuomas Rantaselle sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

Lisätiedot:
Hari Olli, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36048

LIITTEET	Liite 1	Valtuutettu Tuomas Rantasen toivomusponsi... - Päätöshistoria
	Liite 2	Sosiaaliviraston lisäselvitys 6.8.2010
	Liite 3	Terveyskeskuksen lisäselvitys 18.8.2010

ESITTELIJÄ Käsitellessään lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa 2009 - 2012 Kvsto hyväksyi samalla seuraavan toivomusponnen:

10 (31) ”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että perheille, joissa on lasten ja/tai vanhempien päihdeongelma, on tarjolla riittävästi erilaisiin hoito- ja kuntoutustarpeisiin vastaavia, myös lääkkeettömiä, kuntoutuspalveluja.” (Tuomas Rantalainen, äänin 79-0)

Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

Toivomusponnen johdosta on saatu terveyslautakunnan (19.1.2010) ja sosiaalilautakunnan (9.2.2010) lausunnot, jotka sisältyvät kokonaisuudessaan tämän asian liitteenä olevaan päätöshistoriaan.

Lautakunnat selostavat em. lausunnoissaan Helsingin kaupungin tarjoamia hoito- ja kuntoutuspalveluja eri ikäisille ja erilaisissa perhetilanteissa eläville päihdeongelmaisille. Lausunnoista ilmenee, että erilaisia, myös lääkkeettömiä, vaihtoehtoja on tarjolla.

Kaupunginhallitus käsitteli 15.3.2010 em. lausuntojen pohjalta valmisteltua vastausta ja päätti äänin 10-5- palauttaa asian uudelleen valmisteltavaksi siten, että vastauksessa arvioidaan myös palvelujen määrällisen ja laadullisen tarjonnan vastaavuutta kysyntään.

Toivomusponnesta on saatu terveyslautakunnan (4.5.2010) ja sosiaalilautakunnan (27.4.2010) uudet lausunnot. Kaikki lausunnot sisältyvät liitteenä olevaan päätöshistoriaan.

Lautakunnat toteavat uusissa lausunnoissa mm. seuraavaa:

Terveyslautakunta toteaa, että päihteiden aiheuttamista haitoista noin neljä viidesosaa on alkoholin aiheuttamia. Tilastojen mukaan Helsingin väestön alkoholin käyttö on pitkällä aikavälillä lisääntynyt, mutta käytön lisääntyminen on taittunut vuosien 2007 ja 2008 välillä. Vuoden 2009 nuorten terveystapatutkimuksen mukaan nuorten alkoholinkäyttö on yleistynyt, humalajuominen lisääntynyt ja raittiiden nuorten osuus vähentynyt.

Helsingissä päihdeongelmaisten hoito- ja kuntoutuspalveluja tarjotaan sekä sosiaaliviraston että terveyskeskuksen toimipisteissä. Päihdeongelman varhainen tunnistaminen sekä ennaltaehkäiseminen ovat osa kaikkien sosiaali- ja terveydenhuollon toimipisteiden työtä. Päihdehuoltolain keskeisten periaatteiden mukaisesti päihdehuollon palvelut kunnissa on järjestettävä niin, että niiden piiriin voidaan hakeutua oma-aloitteisesti ja niin, että asiakkaan itsenäistä suoriutumista tuetaan.

Terveyskeskuksen neuvoloiden ja kouluterveydenhuollon peittävyys ovat kattavia ja terveyskeskuksen avosairaanhoitoon pääsy toteutuu hoitotakuun puitteissa. Siten perheillä, joissa on päihdeongelmia, on käytettävissään terveyskeskuksen tarjoamat palvelut. Alkoholin suurkuluttajien tavoittamista pyritään tehostamaan lisäämällä päihdetyöntekijöitä terveysasemille ja terveyskeskuspäivystyksiin. Päihteisiin puuttumista terveydenhuollon eri toimipisteissä pyritään edelleen kehittämään koulutuksella, tiiviissä yhteistyössä sosiaaliviraston kanssa sekä konsultoinnin lisäämisellä.

Sosiaaliviraston järjestämän päihdehuollon avokatkaisuun ja avokuntoutukseen pääsee nopeasti, minkä perusteella voidaan arvioida, että päihdehuollon avopalveluja on järjestetty Helsingissä riittävästi palveluihin hakeutuviin nähden. Terveydenhuolto ja A-klinikat ottavat asiakkaan vastaan myös päihtyneenä. Sosiaaliviraston ympärivuorokautisen päihdehoidon ja kuntoutuksen käyttöasteet huomioon ottaen myös laitoskatkaisun ja –kuntoutuksen paikkoja on Helsingissä niihin hakeutuvia vastaava määrä.

Sosiaalilautakunta toteaa, että päihteiden käyttö on lisääntynyt sekä nuorisoikäisten lasten että perheellisten aikuisten kohdalla ja käyttö on useimmiten syynä lastensuojelun tarpeeseen. Päihdeongelma aiheuttaa usein syrjäytymistä myös muilla elämän osa-alueilla, kuten koulutuksessa, työelämässä ja sosiaalisissa suhteissa. Syrjäytyminen puolestaan lisää päihteiden käyttöä.

Sosiaalivirastossa ja terveyskeskuksessa järjestetään henkilöstölle säännöllisesti koulutusta päihteiden käytön tunnistamiseksi ja valmiuksia päihdeongelmiin puuttumiseksi kehitetään edelleen. Lisäksi sosiaaliviraston ja terveyskeskuksen yhteistyönä kehitetään mielenterveys- ja päihdepalveluja STM:n kansallisen mielenterveys- ja päihdesuunnitelman (Mieli 2009) mukaisesti. Kehitystyössä päihdehuollon ja mielenterveystyön asiantuntijuutta siirretään terveysasemille perusterveydenhuoltoon. Muutoksella vaikutetaan mielenterveys- ja päihdeongelmien tunnistamiseen ja avun saamiseen.

Sosiaaliviraston tavoitteena on säilyttää nykyisellä tasolla lääkkeetön hoitovaihtoehto muun muassa ostamalla asiakkaille lääkkeetöntä yhteisöhoitoa, avokuntoutusta ja laitoskuntoutusta Kalliolan Setlementiltä sekä A-klinikkasäätiöltä. Sosiaalivirasto etsii myös uusia hoitovaihtoehtoja yhdessä yksityisten palvelujen tuottajien kanssa. Terveyskeskus ostaa Järvenpään sosiaalisairaalasta hoitojaksoja päihteistä riippuvaisille. Näillä hoitojaksoilla ei ensisijaisesti pyritä lääkkeettömyyteen, vaan hoidon tasapainoon.

Kaikille päihdehuollon palveluiden piiriin hakeutuneille lapsiperheille on voitu tähän saakka tarjota palvelusuunnitelman mukaista hoitoa. Vaikka palvelurakennetta on tarkoitus keventää ja palveluverkkoa täydentämään on luotu perheiden avokuntoutusyksikkö, on päihdehuollossa ajatuksena säilyttää edelleen sekä monimuotoinen avopalveluvalikko että laitoskuntoutuksen mahdollisuus.

Lisäksi esittelijä toteaa, että sosiaalivirasto (6.8.2010) ja terveyskeskus(18.8.2010) ovat antaneet lisäselvitykset päihdepalvelujen kysynnästä ja tarjonnasta. Lisäselvitykset ovat tämän asian liitteinä.

LAUSUNTO SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖLLE SOSIAALIHUOLLON LAINSÄÄDÄNNÖN UUDISTAMISTYÖRYHMÄN VÄLIRAPORTISTA

Khs 2010-1223

STJ Kaupunginhallitus päättänee antaa sosiaali- ja terveysministeriölle sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmän väliraportista seuraavan lausunnon:

Kokonaisuus ja taloudelliset vaikutukset

Kaupunginhallitus toteaa, että sosiaalihuollon lainsäädännön uudistus on osa sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön kokonaisuudistusta. Kokonaisuuteen liittyvä terveydenhuoltolakiesitys on parhaillaan eduskuntakäsittelyssä. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä, valvontaa ja kehittämistä koskevat säännökset tullaan kokoamaan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteiseen nk. järjestämislakiin.

Uuden sosiaalihuoltolain on tarkoitus olla sisältöä ohjaava yleislaki, jonka mukaisesti sosiaalihuolto ensisijaisesti jatkossa toteutetaan. Laissa ei säädetä sosiaalihuollon organisaatioista, järjestämisvastuusta eikä valvonnasta. Niitä koskevat säännökset kootaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevaan lakiin. Lisäksi erityislakien uudistus tehdään sosiaalihuoltolain uudistuksen jälkeen. Vanhuspalveluista annettavan lain valmisteleminen tehdään sosiaalihuoltolain uudistamista nopeammassa aikataulussa.

Kaupunginhallitus katsoo, että lakien valmistelu- ja lausuntovaiheessa kaikkien edellä mainittujen lakien sisältöjen tulisi olla tarkasteltavissa samanaikaisesti. Lainsäädäntöhankkeilla on toisiinsa heijastusvaikutuksia, joiden huolellinen analysointi ja yhteensovittaminen on tärkeää. Palvelujen edellyttämistä voimavaroista ja kustannusvastuiden jakautumisesta kuntien ja valtion välillä on sovittava. Keskeisimpiä yhteen sovitettavia kokonaisuuksia ovat terveydenhuoltolain sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä ohjaavan lainsäädännön valmistelu. Muita tärkeitä lainsäädännön rajapintakysymyksiä ovat asiakaslain sisältö, kuntien peruspalvelujen rahoitusjärjestelmät ja valtionosuudet, yksityisten sosiaalipalvelujen valvonta, asiakasmaksut ja työllistäminen.

Väliraportissa on ensisijaisesti käsitelty sisällöllisiä kehittämistarpeita ja taloudelliset haasteet jäävät liian vähäiselle tarkastelulle. Uudistamisen yhteydessä on arvioitava, miten suunnitellut uudistukset vaikuttavat eri rahoituskanaviin, valtiolle, kunnille ja asiakkaille aiheutuviin kustannuksiin sekä keskinäiseen vastuun- ja työnjakoon.

Lainsäädäntöä uudistettaessa tulee kiinnittää huomiota siihen, että lainvalmistelussa ylipäätään otettaisiin huomioon ehdotettujen muutosten vaikutukset sosiaalihuollon käytännön toimeenpanoon ja pyrittäisiin rehellisesti ja avoimesti myös arvioimaan niiden taloudelliset seuraukset kunnille. Tässä yhteydessä on myös huomioitava mahdolliset tarpeet vahvistaa ensisijaiseksi tarkoitettujen tukien, toimenpiteiden ja palvelujen toimivuutta, saatavuutta ja vaikuttavuutta, jotta niiden puutteet eivät kuormita sosiaalihuoltoa.

Uudistamisen kehys ja lähtökohdat

Kuvaukset muiden EU-jäsenmaiden sosiaalipoliittisista valinnoista antavat mielenkiintoista vertailutietoa. Ne nostavat esille kaksi keskeistä kysymystä: miten sosiaalihuoltoon voidaan luoda aidosti asiakasohjautuvat järjestelmät ja miten EU:n sisämarkkinoiden kehittämistavoitteet ja hyvinvointitavoitteet voidaan saada parempaan tasapainoon. Eurooppalaisten uudistusten taustalla on nähtävissä hyvinvointitraditioista riippumaton yhteiskunnallinen murros, jossa kansalaiset entistä enemmän haluavat vaikuttaa ja osallistua omien asioidensa hoitamiseen. Taustatekijöinä vaikuttavat mm. kohonnut hyvinvointi- ja koulutustaso sekä avoin tiedonsaanti sähköisten kanavien kautta. Jatkovalmistelussa tulee pohtia, miten tämä voimistuva kansalaisnäkökulma otetaan huomioon sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamisessa ja miten järjestelmäkeskeisyydestä siirrytään asiakaskeskeisyyteen.

Esimerkit kuvaavat myös sitä, kuinka EU:n sisämarkkinasäännöstöä voidaan tulkita eri tavoin käyttämällä hyväksi sen antamaa kansallista liikkumatilaa. Jatkotyössä on syytä arvioida, miten Suomen kansallisia linjauksia voitaisiin kehittää.

Kaupunginhallitus yhtyy raportissa esitettyyn näkemykseen siitä, että sosiaalihuollon lakien uudistamisen tavoitteena on löytää keinoja vastata kaikkein keskeisimpiin ja polttavimpiin sosiaalisiin ongelmiin. Nämä liittyvät työttömyyteen, toimeentulo-ongelmiin ja syrjäytymisen uhkiin, lapsiperheiden sosiaalisiin ongelmiin sekä mielenterveys- ja päihdeongelmiin. Myös ikääntyvien tilanne on syytä nostaa esille.

Väliraportti on kirjoitettu valtakunnallisesta näkökulmasta soveltuen parhaiten keskivertokunnan tarpeisiin. Metropolialueilla on erityispiirteitä, kuten maahanmuuttajuus ja monikulttuurisuus ja niistä nousevat sosiaalihuollon eritystarpeet.

Yleiset periaatteet ja uudistamista ohjaavat linjaukset

Kaupunginhallitus pitää työryhmän esityksiä sosiaalihuollon toimintaa ohjaaviksi yleisiksi periaatteiksi hyvinä ja kannattaa niistä johdettuja keskeisiä linjauksia. Lainsäädäntöohjelman arvopohja ja siihen liittyvät valinnat on hyvä tuoda julki, koska myös niillä on toimintaa ohjaava vaikutus. Raportissa esitetyt periaatteet ovat yhdensuuntaisia hyvinvointiyhteiskunnan perinteisten arvojen kanssa, joten ne eivät tuo olennaisia muutoksia nykytilanteeseen. Esitetyt periaatteet ja linjaukset ovat lisäksi niin samansisältöisiä, että lain jatkovalmistelussa ne kannattaisi yhdistää tiiviiksi kokonaisuudeksi.

Keskeisin kysymys on asiakkaan asema ja oikeudet, koska nykyisen lainsäädännön puitteissa asiakkaat ovat erilaisessa asemassa mm. lain suojaavuuden suhteen. Olennaista on, miten asiakaslähtöisyys ilmenee laissa ja miten asiakkaiden oikeudet ja velvollisuudet kirjataan lakiin. Tavoitteena tulee olla yleisen lainsäädännön piirin laajentaminen, mutta samalla on kyettävä turvaamaan kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten tuki, hoito ja hoiva.

Auttaminen ihmisten omassa arkiympäristössä on keskeinen periaate, koska kaikilla tulisi olla oikeus turvattuun, normaaliin arkeen. Helsingissä kotona saatavien palvelujen lisääminen ja laitoshoidon vähentäminen on edelleen tärkeä tavoite. Tähän liittyy myös työryhmän linjaus sosiaalihuollon painopisteen siirtämisestä hyvinvoinnin edistämiseen, ennaltaehkäisyyn sekä varhaiseen tukeen ja puuttumiseen. Jatkotyössä tulisikin syvällisesti pohtia, mitkä ovat lainsäädännön mahdollisuudet tämän tavoitteen saavuttamiseksi ja mitä muita yhteiskunnallisia toimenpiteitä tarvitaan.

Aidon paikallisen kumppanuuden ja monialaisen yhteistyön edistäminen lainsäädännön keinon on kannatettavaa. Sosiaalihuollolla on oma rajattu roolinsa yhteiskunnassa ja monien tavoitteiden toteuttamiseksi tarvitaan vahvaa yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki sekä lakien rajapintojen tarkastelu ovat tässä suhteessa erittäin tärkeitä.

Lainsäädännön uudistamista koskevat ehdotukset

Sosiaali- ja terveydenhuollon yhtenäisyyden kannalta on haitallista, että terveydenhuoltolaki on valmisteltu erikseen. Kaupunginhallitus katsoo, että sosiaali- ja terveydenhuollon yhtenäisyyden tulisi heijastua myös lainsäädännössä. Loogista kokonaisuuden kannalta olisi siten yhdistää myös sisältölainsäädännöt eikä tehdä erillisiä sisältölakeja kuten nyt näyttää käyvän.

Erityislakeihin perustuvat palvelut tulisi ottaa käyttöön vain silloin, kun sosiaalihuoltolaissa säädettävällä keinovalikoimalla ei pystytä vastaamaan asiakkaan palvelutarpeeseen, esimerkkinä lastensuojelu. Varhaiskasvatusta koskevan lainsäädännön kehittämistä koskevat ratkaisut on perusteltua tehdä vasta hallinnonalakysymyksen ratkettua. Vammaisten henkilöiden erityispalveluja koskevan lain valmistelu etenee suunnitellusti ja sen yhteydessä tulee tarkastella rajapintakysymyksiä.

Vanhuspalvelulain valmistelu etenee hallituksen 29.9.2009 kannanoton mukaisesti. Kaupunginhallitus pitää ongelmallisena työryhmän esitystä iän käyttämisestä palvelujen saamiseen oikeuttavana ehtona. Lain valmistelu tapahtuu työryhmän toimeksiantoa kiireellisemmässä aikataulussa. Työryhmään kuuluva Kuntaliiton edustaja toteaa perustellusti, että aikataulu vaikuttaa työryhmän mahdollisuuksiin tarkastella sosiaalihuollon lainsäädäntöä kokonaisuutena. Ikääntyneethän ovat sosiaalihuoltolain perusteella järjestettävien yleisten sosiaalipalvelujen suurin käyttäjäryhmä. Kun heidät oman erityislain kautta tullaan määrittelemään erityisryhmäksi, tulee tarpeelliseksi selvittää, mikä rooli ns. yleisillä sosiaalipalveluilla on jatkossa ikäihmisten elämässä.

Kaupunginhallitus pitää sinänsä tavoiteltavana mutta haasteellisena työryhmän sosiaalihuoltolakiin ehdottamaa säännöstä, jolla turvataan henkilön ja perheen kokonaisvaltainen sosiaalihuollon palvelutarpeen arviointi ja siihen vastaaminen asiakkaan tarpeiden mukaisena kokonaisuutena. Sosiaalitoimen tulisi mietinnön mukaan kantaa vastuu myös niistä toimenpiteistä, jotka kuuluvat muiden toimijoiden päätösvaltaan. Kaupunginhallitus katsoo, että sosiaalitoimen tulisi mieluumminkin voimistaa vuorovaikutustaan niihin toimijoihin, joiden päätösvaltaan muut toimenpiteet kuuluvat, mutta se voi tuskin kantaa niistä vastuuta.

Keskeisimpiä yhteen sovitettavia kokonaisuuksia ovat terveydenhuoltolain sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä ohjaavan lainsäädännön valmistelu, mikäli nämä lait todellakin halutaan valmistella erikseen. Muita tärkeitä lainsäädännön rajapintakysymyksiä ovat asiakaslain sisältö, kuntien peruspalvelujen rahoitusjärjestelmät ja valtionosuudet, yksityisten sosiaalipalvelujen valvonta, asiakasmaksut ja työllistäminen. Nämä kysymykset tulee saattaa laajan yhteiskunnallisen keskustelun kohteeksi.

Kaupunginhallitus haluaa yleisten kannanottojen lisäksi tuoda esille seuraavat kolme erityiskysymystä, jotka liittyvät sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamiseen:

a) Lainvalmistelu ja sosiaalihuolto

Sisäasiainministeriössä on vireillä ulkomaalaislain 50 §:n muuttaminen siten, että Suomen kansalaisen vanhemmalle voitaisiin myöntää oleskelulupa nykyistä lievemmin perustein hakijan perhesuhteista ja elämäntilanteesta tehtävän kokonaisarvion perusteella.

Eduskunnan hyväksymän ja 1.7.2010 voimaan tulleen maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta annetun lain 3 ja 19 c §:n muuttamisesta annetun lain mukaan Euroopan Unionin kansalaiset ja EU-kansalaisiin rinnastettavat kolmansien maiden kansalaiset eivät kuuluisi turvapaikanhakijoiden vastaanoton piiriin enää sen jälkeen, kun he ovat saaneet Maahanmuuttoviraston kielteisen päätöksen kansainvälistä suojelua koskevaan hakemukseensa. Tämä perustuu siihen, että EU-kansalaisilla on kielteisestä suojelua koskevasta päätöksestä huolimatta oikeus oleskella maassa vielä 30 päivää, kun muiden maiden kansalaiset voidaan käännyttää maasta seitsemän päivän kuluttua kielteisestä päätöksestä.

Nämä yksittäiset esimerkit osoittavat, että muun muassa ulkomaalaisia henkilöitä koskevaan lainsäädäntöön valmistellaan muutoksia, jotka heijastuvat kuntien sosiaalihuoltoon. Ulkomaalaislain 50 §:n muuttaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että Suomeen saapuu Suomen kansalaisten iäkkäitä vanhempia, jotka tarvitsevat huomattavassa määrin Suomessa asuvan omaisensa huolenpitoa. Nämä henkilöt tulevat heidän kuntonsa heikennyttyä tarvitsemaan laitoshuoltoa tai palveluasumista. Jälkimmäinen lainmuutos merkinnee sitä, että turvapaikanhakijoiden vastaanoton ulkopuolelle jäävät EU-kansalaiset joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen.

Suomen perustuslain 19 §:n 1 momentin nojalla jokaiselle sen tarpeessa olevalle kuuluvan toimeentulotuen ja toisaalta ulkomaalaisten Suomessa oleskelua koskevien säännösten välisen suhteen ongelmallisuuden osoittaa osaltaan sosiaali- ja terveysministeriön 20.5.2010 asettaman työryhmän tehtävä. Sen on selvitettävä toimeentulotukilain mukaisen toimeentulotuen ulkomaalaisille myöntämisen perusteita sekä pyrittävä selkiyttämään myöntämiseen liittyviä käytäntöjä ja ohjeistusta.

Esimerkit osoittavat lainmuutosten vaikuttavan sosiaalihuollon toimeenpanoon. Sosiaalihuollon lainsäädäntöä uudistettaessa tulee huolehtia siitä, että lainvalmistelussa otetaan huomioon ehdotettujen muutosten vaikutukset sosiaalihuollon käytännön toimeenpanoon ja arvioidaan muutosten kunnille aiheuttamat taloudelliset seuraukset.

b) Perusoikeuksista

Suomen perustuslaki takaa jokaiselle oikeuden henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen (7 §) sekä liikkumisvapauden (9 §). Sosiaalihuollon lainsäädäntöä uudistettaessa tulisi myöntää, että sosiaalihuollossa joudutaan muutoinkin kuin lastensuojelussa rajoittamaan asiakkaiden itsemääräämisoikeutta. Tämä koskee erityisesti kehitysvammahuoltoa ja vanhusten laitoshuoltoa.

Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 42 §:n mukaan henkilöön saadaan soveltaa pakkoa vain siinä määrin kuin erityishuollon järjestäminen tai toisen henkilön turvallisuus välttämättä vaatii. Vanhustenhuollossa säännöksiä itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta ei ole. Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta (ETENE) on raportissaan Vanhuus ja hoidon etiikka (20/2008) linjannut perusteita ja edellytyksiä vanhusten liikkumisvapauden rajoittamiselle.

Tilanne on arveluttava, paitsi perustuslain säännösten, myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräysten valossa. Työryhmän väliraportissa on viitattu potilaan ja asiakkaan itsemääräämisoikeuden rajoittamista koskevaan lakihankkeeseen.

Yleistä sosiaalihuollon asiakkaan itsemääräämisoikeuden rajoittamista koskeva laki ei vastaa niihin tarpeisiin, joita esimerkiksi vanhustenhuollossa ja kehitysvammahuollossa on. Ensinnäkin näiden asiakkaiden hoidon tarve perustuu erilaisiin syihin ja toisaalta heidän hoidossaan välttämättömät rajoitukset ja niiden perusteet ovat erilaisia. Vanhusten laitoshoidossa rajoitusten tarve perustuu useimmiten asiakkaan itsensä turvaamiseen, esimerkiksi kaatumisilta ja sängystä putoamisilta. Kehitysvammahuollossa puolestaan asiakkaiden vihamielinen tai itsetuhoinen käyttäytyminen edellyttää siihen puuttumista heidän itsensä, muiden asiakkaiden tai hoitavan henkilökunnan turvallisuuden ja terveyden takaamiseksi.

Rajoituksista sekä niiden käyttämisen perusteista ja edellytyksistä tulisi olla säännökset myös erityislaeissa. Hankkeilla olevaan potilaan ja asiakkaan itsemääräämisoikeuden rajoittamista koskevaan lakiin voitaisiin ottaa yhteiset säännökset asianosaisten kuulemisesta, päätöksenteosta ja muutoksenhausta rajoitustoimenpiteistä päätettäessä.

Vaikea eettinen ja oikeudellinen ongelma, joka tulisi kuitenkin ratkaista sosiaalihuollon lainsäädäntöä uudistettaessa, on päihteitä väärin käyttävien, raskaana olevien naisten tahdosta riippumattoman päihdehuollon järjestäminen; sen perusteet, edellytykset, toteuttaminen ja asiakkaiden oikeusturva.

1.1.1987 voimaan tulleen päihdehuoltolain mukaista hoitoa henkilön tahdosta riippumatta ei ole juurikaan käytännössä toteutettu ja toisaalta voidaan todeta, että esimerkiksi mielenterveyspalveluissa vastentahtoisen hoidon vähentäminen on keskeinen tavoite.

Mikäli päädytään tahdosta riippumattomaan päihdehoitoon raskaana ja vaikeassa päihdekierteessä olevien naisten kohdalla, tulisi joka tapauksessa turvata riittävä määrä vapaaehtoisia hoitovaihtoehtoja, joihin he voisivat hakeutua pelkäämättä syntyvän lapsensa sijoittamista automaattisesti lastensuojelun järjestämään hoitoon.

c) Tietojärjestelmät ja asiakastietojen luovuttaminen

Väliraportissa on todettu sekä palvelujen toteuttamisen että asiakkaiden oikeuksien kannalta olevan tärkeää varmistaa asiakastietojen riittävä käytettävyys ja siirtyminen eri toimijoiden välillä. Samoin raportissa on tuotu esiin mahdollisimman suuri avoimuus kaikessa asiakastyössä ja se, että asiakkaalla on oikeus luottaa siihen, että hänen yksityisyyden suojaansa kunnioitetaan. Nämä vaateet edellyttävät uudistuksen arviointia suhteessa sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisten asiakas-tietojen käsittelystä annettuun lakiin sekä sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittämisen ja uudistamisen osalta meneillään oleviin kansallisiin hankkeisiin. Samalla on selvitettävä tietosuojaan liittyvät uudistustarpeet henkilötieto-, asiakas- ja potilaslakien osalta.

Lainsäädännön uudistamisen ja tarkastelun lisäksi asiakas- ja potilas-tietojen käsittelyn ja siirtymisen mahdollistamiseksi on välttämätöntä saada myös sosiaalihuollossa käyttöön kansalliset tietorakenteiden standardit, jotka ovat edellytyksenä tietojärjestelmien kehittämiselle väliraportissa esitettyyn suuntaan.

Tällä hetkellä sosiaalihuollon viranomaiset saavat esimerkiksi terveydenhuollon viranomaisilta asiakastyössä tarvitsemansa tiedot sosiaali-huollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 20 §:n 1 momentin nojalla. Sosiaalihuollon asiakastietoja voidaan myös luovuttaa asiakkaan tai tämän laillisen edustajan suostumuksesta riippumatta terveydenhuoltoon, jos se on välttämätöntä esimerkiksi asiakkaan hoidon tarpeen arvioimiseksi tai hoidon järjestämiseksi ja tietyt sosiaali-huollon asiakaslain 17 §:ssä säädetyt lisäedellytykset täyttyvät. Jos halutaan päästä joustavaan, saumattomaan yhteistyöhön sosiaalihuollon ja terveydenhuollon välillä, se edellyttää lainsäädäntöä, joka oikeuttaa molemminpuoliseen tietojen vaihtoon asiakkaiden ja potilaiden hoitoon liittyvissä tilanteissa.

Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön tulisi mahdollistaa tietojen siirto järjestelmästä toiseen sähköisesti teknisen käyttöyhteyden avulla.

Terveydenhuolto

Mikäli lait säädetään erikseen, tarvitaan terveydenhuoltolain osalta yhteensovittamista muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisiä asiakasryhmiä koskevassa sääntelyssä. Järjestämislain osalta on puolestaan otettava kantaa muun muassa siihen, mitkä säännökset sisällytetään sosiaali- ja terveydenhuollon yhteiseen lakiin ja mitkä toisaalta terveydenhuoltolakiin ja sosiaalihuoltolakiin. Uudistamisessa on huomioitava myös vuoden 2012 loppuun voimassa olevat puitelain säännökset ja esimerkiksi niiden pohjalta muodostetut yhteistoiminta-alueet.

Väliraportissa esitetään lähihoitajatutkintoa matalamman koulutuksen luomista avustaviin tehtäviin vanhus- ja vammaispalveluissa. Koulutus voisi olla väylä työelämään ja mahdollistaa jatko-opiskelun esimerkiksi lähihoitajaksi. Helsingin terveyskeskuksen kotihoidossa tätä on jo toteutettu järjestämällä työttömille ja työllistetyille suunnattua vuoden mittaista kotityöpalvelun ammattitutkintoon johtavaa koulutusta yhdessä TE-keskuksen kanssa. Koulutuksen suorittaneet ovat työllistyneet kotihoitoon ja osa heistä on myös jatkanut lähihoitajakoulutukseen. Lisäksi terveyskeskus ja sosiaalivirasto osallistuivat kansainväliseen Percentage-EU-hankkeeseen, jossa luotiin malli yhteistä eurooppalaista avustavan työn tutkintoa varten. Uusien koulutusvaihtoehtojen toteuttamiseen tulee sisällyttää nykyisten toimintatapojen ja työnjakomallien uudelleenmäärittely.

Kaupunginhallitus pitää tärkeänä väliraportin toteamusta, että sosiaalihuollon palvelujen ja tukitoimien sisällön määriteltäessä on kiinnitettävä huomiota tarkoituksenmukaisen palvelujärjestelmän toteutumiseen. Osana tätä kokonaisuutta on tarkistettava sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annettua lakia siten, etteivät palvelujen määrittelyt ja voimassa oleva asiakasmaksulainsäädäntö johda epätarkoituksenmukaisten palvelumuotojen tarjoamiseen ja valintaan.

Henkilöstön rekrytointi

Helsingillä on ollut sosiaali- ja terveydenhoitoalan henkilöstön rekrytointivaikeuksia. Esimerkiksi ammatillisen pätevyyden omaavia sosiaalityöntekijöitä on ollut vaikeata saada pysyviin työtehtäviin. Kaupungin sosiaalityöntekijöistä noin kolmannes, lastensuojelun tehtävissä jopa puolet, on epäpäteviä. Sosiaalityöntekijän tehtävään vaaditaan ammatillinen pätevyys, joka suoritetaan asetuksen mukaisilla maisteriopinnoilla. Helsingin yliopistoon otetaan vuosittain 25 sosiaalityön opiskelijaa. Näiden aloituspaikkojen määrä on täysin riittämätön, jotta sillä voitaisiin täyttää Uudenmaan tulevia tarpeita tai jo tällä hetkellä vallitsevaa työvoimapulaa.

Työllisyydenhoito

Tulevassa lainsäädännössä tulisi työllisyydenhoidon näkökulmasta huomioida sosiaaliturvaan liittyvä kokonaisuus, kuten kannustinloukkujen poistaminen ja järjestelmän kannustavuus työntekoon. Nykyinen järjestelmä, varsinkin työttömyysturvan ja toimeentulotuen välinen yhteys, on osoittautunut ongelmalliseksi

Oppilas- ja opiskelijahuolto

Oppilas- ja opiskelijahuolto edellyttää kiinteää opetustoimen sekä sosiaali- ja terveystoimen yhteistyötä. Nykyisen lainsäädännön selkiyttämiseksi on esitetty (Oppilas- ja opiskelijahuoltotyöryhmän toimenpide-ehdotukset, Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:34) yhden ja yhtenäisen oppilas- ja opiskelijahuoltolain säätämistä, joka sisältäisi kokoavasti oppilas- ja opiskelijahuoltoa koskevat säännökset. Opetus- ja kulttuuriministeriössä valmistellaan hallituksen esitystä oppilas- ja opiskelijahuoltolaiksi. Aikataulu on vuoden loppuun mennessä. Valmistelussa on syytä kuulla kuntien opetustointa.

Kaupungin eri hallintokuntien yhteistyö

Kaupungin hallintokunnat tekevät yhteistyötä eri asiakasryhmien tarpeiden mukaan esimerkiksi päihde- ja mielenterveystyössä sekä koulu- ja opiskelijaterveydenhuollossa. Yhteisiä hankkeita ovat mm. terveyskeskuksen ja sosiaaliviraston yhteistyö lastenneuvolan ja päivähoidon kesken 3- ja 5-vuotistarkastuksissa, vanhusten hoidon rakennemuutos, vanhusten kotihoidon tehostaminen ja hoitoketjujen sujuvoittaminen.

Lastensuojelulain 12 §:n mukaisesti on laadittu Helsingin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma vuosille 2009-2012. Suunnitelma sisältää lukuisia opetus-, sosiaali- ja terveystoimen yhteistyöhankkeita. Yhteistyön edelleen kehittäminen edellyttää eri osapuolien lainsäädännön ja työskentelytapojen tuntemusta, sovittuja rakenteita ja selkeitä prosesseja.

Pöytäkirjanote sosiaali- ja terveysministeriölle (myös sähköisenä os: kirjaamo.stm(at)stm.fi), sosiaalilautakunnalle, terveyslautakunnalle, talous- ja suunnittelukeskukselle, henkilöstökeskukselle ja opetusvirastolle.

Lisätiedot:
Hari Olli, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36048

LIITTEET	Liite 1	Sosiaali- ja terveysministeriön lausuntopyyntö 7.6.2010
	Liite 2	Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmän väliraportti
	Liite 3	Lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle... - Päätöshistoria

ESITTELIJÄ Sosiaali- ja terveysministeriö pyytää (7.6.2010) Helsingin kaupungin lausuntoa sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmän väliraportista. Lausunnolle asetettua määräaikaa on jatkettu, uusi määräaika on 31.8.2010.

./. Lausuntopyyntö ja väliraportti ovat tämän asian liitteinä 1 – 2 ja nähtävissä sosiaali- ja terveysministeriön Internet-sivuilla osoitteessa:

http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/_julkaisu/1514048#fi

./. Raportista on saatu talous- ja suunnittelukeskuksen (16.8.2010), sosiaalilautakunnan (17.8.2010), terveyslautakunnan (17.8.2010), henkilöstökeskuksen (18.8.2010) ja opetusviraston (18.8.2010) lausunnot. Lausunnot sisältyvät kokonaisuudessaan päätöshistoriaan, joka on tämän asian liitteenä 3.

Esittelijä toteaa, että päätösehdotus perustuu edellä mainittuihin lausuntoihin.

VT HELI PUURAN TOIVOMUSPONSI: LASTEN LIIKKUMISEN TAVOITTEELLINEN EDISTÄMINEN KOULUPÄIVINÄ

Khs 2009-2316

SJ Kaupunginhallitus päättänee

merkitä tiedoksi selvityksen kaupunginvaltuuston 4.11.2009 hyväksymän toivomusponnen (Heli Puura) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja

toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle sekä erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta jäljennöksin liitteistä valtuutettu Heli Puuralle ja tiedoksi muille valtuutetuille.

Lisätiedot:
Hyttinen Hannu, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36683

LIITE

Vt Heli Puuran toivomusponsi... Päätöshistoria

ESITTELIJÄ Hyväksyessään 4.11.2009 lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman 2009 – 2012 (asia 3) Kvsto hyväksyi seuraavan toivomusponnen:

"Kaupunginvaltuusto edellyttää, että lasten liikkumista päivähoito- ja koulupäivinä edistetään tavoitteellisesti ja pitkäjänteisesti kaupungin ja muiden toimijoiden yhteistyönä." (Heli Puura, äänin 46-0)

./. Asiassa on saatu sosiaalilautakunnan (13.4.2010), opetuslautakunnan (26.1.2010) ja liikuntalautakunnan (26.1.2010) lausunnot, jotka sisältyvät liitteenä olevaan päätöshistoriaan.

Opetuslautakunta toteaa mm., että opetussuunnitelman mukaisesti kouluissa opetetaan liikuntaa peruskoulun kaikilla luokka-asteilla kaksi tuntia viikossa. Opetussuunnitelma sisältää monipuolisesti eri liikuntamuodot, jotka käydään peruskoulun aikana läpi.

Koulupäivän aikana liikunnan lisäämiseen liittyviä toimenpiteitä on tehty eri kouluissa. Välituntien aikana tapahtuvan omaehtoisen liikunnan lisäämistä on parantanut useassa koulussa yhden välitunnin pituudenmuuttaminen puoleen tuntiin ja koulujen pihojen kunnostus liikkumaan houkuttelevaksi.

Liikuntaan aktivoivia hankkeita on toteutettu yhdessä myös eri yhteistyötahojen kanssa. Muun muassa Vuosaaren ala-asteella yhteistyössä Metropolian Ammattikorkeakoulun kanssa toteutettiin Terve koululainen -hanke, jonka tavoitteena oli saada jokainen oppilas liikkumaan kaksi tuntia päivässä.

Kaupungin koululaisten aamu- ja Iltapäivätoiminnan toimintasuunnitelma tullaan päivittämään keväällä 2010. Toimintasuunnitelmaan esitetään kirjattavaksi päivittäisen liikunnan suositus.

Opetusministeriö on myöntänyt Helsingin opetustoimelle kerhotoiminnan erityisavustusta yhteensä 175 000 euroa lukuvuodelle 2009–2010. Kouluille suunnattavalla erityisavustuksella on mahdollista lisätä mm. koulujen liikunnallista kerhotoimintaa.

Eri järjestöt kuten Koululiikuntaliitto, Nuori suomi ry ja Liito ry tarjoavat erilaisia luokka- ja oppilaskohtaisia projekteja koulujenliikunnanopetuksen ja liikuntakerhojen monipuolistamiseksi. Useita kouluja on näissä hankkeissa mukana.

Lisäksi Helsingin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma vuosille 2009–2012 sisältää hankkeita, joiden avulla hallintokunnat yhdessä kehittävät alueellista kerho- ja harrastetoimintaa.

Liikuntalautakunta toteaa mm., että liikuntakasvatus kouluissa ja päiväkodeissa ei varsinaisesti kuulu liikuntatoimen perustehtäviin. Liikuntatoimi haluaa kuitenkin omalta osaltaan edistää lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksia ja liikunnallisia toimintaympäristöjä.

Koulut voivat käyttää liikuntaviraston ulkoliikuntapaikkoja maksutta koulujen liikunnan opetukseen. Koulujen läheisyydessä olevien ulkokenttien kunnossapidosta ja kehittämisestä koulujen tarpeita vastaaviksi on liikuntatoimen aloitteesta alkanut pilotti Kaakkois-Helsingissä. Vuodesta 2007 lukien peruskoulut ja päiväkodit on vapautettu uimahalleja lukuun ottamatta tekojääratojen ja ulkokenttien, sisäliikuntapaikkojen sekä liikunta- ja palloiluhallien sisäänpääsymaksuista arkisin kello 8 – 14.

Lasten ja nuorten liikuntaa voidaan lisätä rakentamalla liikuntaan innostavia lähiliikuntapaikkoja yhteistyössä opetusvirastonrakennusviraston ja muiden toimijoiden kanssa. Tärkeitä liikuntaympäristöjä ovat koulujen ja päiväkotien piha-alueet, puistojen leikkipaikat ja kentät sekä kevyen liikenteen väylät.

Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman kärkihankkeiden käytännön toteutuksen valmistelu on alkanut. Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaan osallistuneet hallintokunnat sitoutuvat toteuttamaan yhteistyötä ja priorisoimaan resurssejaan oman budjettinsa raameissa. Ennaltaehkäisevässä työssä, varhaisessa tuessa ja lastensuojelussa suunnitelman toteuttamisessa keskeistä on toimintatapojen muuttaminen.

Sosiaalilautakunta toteaa lausunnossaan mm. että varhaiskasvatussuunnitelmien mukaan päivähoidossa lasten liikkumiseen kuuluvat erityiset ohjatut liikuntatuokiot, liikunnalliset leikit sisällä ja ulkona sekä retket esimerkiksi kävellen tai hiihtäen. Päiväkodit voivat myös käyttää maksutta lähes kaikkia kaupungin sisä- ja ulkoliikuntapaikkoja erikseen sovittavina aikoina. Monet päiväkodit voivat käyttää myös koulujen liikuntasaleja lasten liikuntapaikkoina.

Päivähoidossa järjestetään jokapäiväisen liikunnan lisäksi vuosittain erilaisia liikuntatempauksia ja -viikkoja, joiden aikana lasten päiväohjelma koostuu etupäässä liikunnasta. Tapahtumia järjestetään yhteistyössä liikuntatoimen kanssa ja muutaman ulkopuolisen toimijan kanssa, esim. Nuori Suomi ry ja Liikkuvat päiväkodit ry. Nuori Suomi ry ja Liikkuvat päiväkodit ry ovat myös merkittäviä yhteistyökumppaneita päivähoidon liikuntakasvatuksen sisällön tuottamisessa ja henkilöstönkouluttamisessa.

Esittelijä toteaa, että liikuntavirasto valmistelee uutta liikuntapoliittista ohjelmaa, joka tarjoaa mahdollisuuden koota yhteen hyvät kokemukset liikuntaa edistävistä hankkeista kouluissa. Ohjelma tarjoaa myös kehittämismahdollisuudet määrätietoisemmalle liikunnan edistämiselle eri hallintokunnissa. Lisäksi esittelijä toteaa, että nykyinen peruskoulujen liikuntatuntien määrä, kaksi tuntia viikossa, ei riitä tyydyttämään lasten ja nuorten liikunnan tarvetta. Vuosaaren ala-asteella toteutettua Terve koululainen –hankkeen toimintamallia olisi pyrittävä laajentamaan kaikkiin kouluihin.

KAARELAN TONTIN 33094/2 ASEMAKAAVAN MUUTTAMINEN (NRO 11971)

Khs 2010-1144

VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä 33. kaupunginosan (Kaarela, Kannelmäki) korttelin nro 33094 tontin nro 2 asemakaavan muutoksen kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston 20.5.2010 päivätyn piirustuksen nro 11971 mukaisena.

Pöytäkirjanote Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, rakennuslautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle, kiinteistölautakunnalle, kiinteistövirastolle ja rakennusvirastolle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITTEET	Liite 1	Asemakaavakartta nro 11971 (Kaarelan tontti 33094/2)
	Liite 2	Kevyen liikenteen reitit (Soittajanpolun alue)
	Liite 3	Kaarelan tontin 33094/2 ... - päätöshistoria

ESITTELIJÄ Tontin osoite on Pasuunakuja 3.

Vireilletulo Kaavoitustyö on tullut vireille tontin 33094/2 haltijan Asunto Oy Soittajanpihan aloitteesta. Hakijan mukaan läpikulku tontilla sijaitsevia yleiselle jalankululle ja polkupyöräilylle varattuja polkuja pitkin on aiheuttanut taloyhtiön asukkaille häiriötä, mm. ajoa mopoilla, koirien ulkoiluttamista ja rakennusten sotkemista graffiteilla.

Alueen yleiskuvaus Tontille on rakennettu hiljattain kaksikerroksisia asuinrakennuksia, jotka on sijoitettu kahden pihapiirin ympärille. Rakennukset ovat tornimaisten osien kohdalta kolmikerroksisia. Tonttia ympäröi kerrostaloasutus.

Pihapiirien välissä sekä niiden ulkopuolella tontin koillis- ja luoteisreunoilla on yleiselle jalankululle ja polkupyöräilylle varatut reitit, jotka oli rakennettu entiselle puistoalueelle ennen voimassa olevan asemakaavan laatimista.

Kaavoitustilanne Helsingin yleiskaava 2002:ssa (Kvsto 26.11.2003, tullut kaava-alueella voimaan 23.12.2004) tontti on kerrostalovaltaista aluetta.

Alueella voimassa olevassa vuonna 2005 vahvistetussa asemakaavassa tontti on asuinrakennusten korttelialuetta (A), jonka kerrosala on 3 800 m².

Tontille on merkitty yleiselle jalankululle ja polkupyöräilylle varatut reitit aiemmin rakennettujen reittien kohdalle.

Maanomistus Tontti on kaupungin omistuksessa ja se on vuokrattu pitkäaikaisella vuokrasopimuksella Asunto Oy Soittajanpihalle.

Asemakaavan muutoksen sisältö

Tontille merkityt yleiselle jalankululle ja polkupyöräilylle varatut reitit on poistettu asuntopihojen rauhoittamiseksi ulkopuoliselta liikenteeltä. Läpikulun estämiseksi sallitaan aitojen rakentaminen. Aitojen tulee kuitenkin olla visuaalisesti keveitä ja korkeintaan 120 cm korkuisia. Aidat eivät saa olla umpinaisia. Aidan viereen tulee istuttaa pensasaita.

Muilta osin kaavaa ei ole muutettu.

Tontin pinta-ala on 9 772 m² ja kerrosala 3 800 m².

Asemakaavan muutoksen vaikutukset

Yleiselle jalankululle ja polkupyöräilylle varattujen reittien poistamisen vaikutukset kevyeen liikenteeseen ovat vähäiset, sillä urheilukentälle, Kannelmäen asemalle ja Mätäjoen laaksoon pääsee edelleen ympäröiviä kevyen liikenteen reittejä pitkin helposti. Läpikulun poistaminen tontilta rauhoittaa asuntopihoja.

Suunnittelun vaiheet ja vuorovaikutus

Osallisille on lähetetty maankäyttö- ja rakennuslain mukainen osallistumis- ja arviointisuunnitelma ja heille on varattu tilaisuus lausua mielipiteensä osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta ja asemakaavan muutosluonnoksesta. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma ja asemakaavan muutosluonnos olivat nähtävillä 11.2.–26.2.2010 Kannelmäen kirjastossa, kaupunkisuunnitteluvirastossa ja viraston internetsivuilla.

Esitetyt mielipiteet

Osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta ei esitetty mielipiteitä.

Kaavan muutoksen valmisteluun liittyen on asemakaavaosastolle saapunut kolme mielipidettä, jotka koskevat asemakaavan muutosluonnosta.

Asunto Oy Soittajanpihan hallitus totesi (5.3.2010) mm., että kaavanmuutokseen on lisätty asemakaavamerkintä, jonka mukaan tontille saadaan rakentaa korkeintaan metrin korkuisia aitoja. Metrin korkuinen aita ei estä töhrijöitä. Kaava-alueen ympärillä olevat tontit ovat suojanneet rakennuksensa 140–180 cm korkeilla aidoilla. Yhdenvertaisuuden vuoksi myös tontille 33094/2 tulisi sallia 120 cm korkea aita.

Esittelijä toteaa, että asemakaavan muutosehdotuksessa on aitaa koskeva asemakaavamääräys muutettu kaavaluonnoksessa olleesta muodosta "Alueelle saa rakentaa korkeintaan metrin korkuisia aitoja. Aidan viereen tulee istuttaa pensasaita." muotoon "Tontille saa rakentaa kevytrakenteisia korkeintaan 120 cm:n korkuisia aitoja. Aidat eivät saa olla umpinaisia. Aidan viereen tulee istuttaa pensasaita.". Kaavamääräyksen tavoite on estää läpikulkuliikenne tontilla ilman, että aidat olisivat visuaalisesti hallitsevia.

Laura Lehtola vastusti (22.2.2010) aitojen rakentamista tontille. Aidat eivät kuulu Kannelmäen perinteiseen luonteeseen, vaan tonttien läpi pääsee kulkemaan esteettä. Lehtola tiedustelee, miten pelastusreitit pidetään avoinna.

Myös suullisesti mielipiteensä esittänyt henkilö vastusti aitojen rakentamista ja ilmoitti lisäksi, että tontilla 33094/2 tulisi säilyttää korttelin 33090 kaakkoisrajan suuntainen polku, sillä tätä polkua pitkin pääsee kätevästi urheilukentälle.

Esittelijä toteaa, että muutosehdotuksessa tontille 33094/2 sallitaan rakennettavaksi vain kevytrakenteisia ja korkeintaan 120 cm korkeita aitoja. Tarkoitus on, että piha-alueet säilyvät visuaalisesti avoimina.

Yleiselle jalankululle ja polkupyöräilylle varattujen reittien poistamisen vaikutukset kevyeen liikenteeseen ovat vähäiset, sillä urheilukentälle, Kannelmäen asemalle ja Mätäjoen laaksoon pääsee edelleen ympäröiviä kevyen liikenteen reittejä pitkin helposti. Rakennusvalvontavirasto huolehtii pelastusreittien toimivuudesta.

Ehdotus on ollut julkisesti nähtävänä 11.6.–12.7.2010, mistä on ilmoitettu maankäyttö- ja rakennusasetuksessa säädetyllä tavalla. Ehdotusta vastaan ei ole tehty muistutuksia.

Lisäksi ehdotuksesta on pyydetty rakennusviraston ja kiinteistöviraston lausunnot.

Lausunnot Rakennusvirastolla ei ole (15.6.2010) huomautettavaa asemakaavan muutosehdotuksesta.

Kiinteistövirasto toteaa (6.7.2010) mm., että tontin 33094/2 pohjoisosassa (välillä Urkupillinpolku ja Soittajanpolku) sijaitseva yleiselle jalankululle ja polkupyöräilylle varattu reitti on tarpeellinen. Reittiä pitkin pääsee kulkemaan Urkupillinpolun ja Soittajanpolun välillä. Mainittu yhteys tulee säilyttää, mutta se voidaan muuttaa yksinomaan jalankulkuyhteydeksi. Kaksi muuta tontilla 33094/2 sijaitsevaa yhteyttä voidaan poistaa.

Esittelijä toteaa kaupunkisuunnitteluviraston 10.8.2010 annettuun lausuntoon perustuen, että kevyen liikenteen reitistö tontin ympäristössä on hyvin tiheä. Reittien poistaminen tontilta 33094/2 ei pidennä oleellisesti kevyen liikenteen matkoja alueella. Esittelijä ei näe tarpeelliseksi säilyttää kiinteistöviraton mainitsemaa Urkupillinpolun ja Soittajapolun välistä yhteyttä, koska tontilla olevan reitin sijasta voidaan hyvin käyttää Urkupillintien kautta kulkevaa reittiä. Lisäksi matalahkolla, kevyellä aidalla parannetaan kaupunkitilaa ja selkeytetään yksityisen ja julkisen tilan välistä eroa.

Esittelijä katsoo, että koska matkat eivät pitene ja kaavamuutos on tarpeellinen läpikulusta asunto-osakeyhtiölle koituvan asumishäiriön vuoksi, kiinteistöviraston lausunto ei anna aihetta muuttaa asemakaavan muutosehdotusta.

Khs hyväksyy asemakaavan muutoksen Khn johtosäännön 8 §:n 2 momentin 6 kohdan alakohtien 3, 6 ja 7 mukaan, milloin

3 muutetaan julkisivuja, rakennusmateriaaleja, rakentamistapaa, rakennusaloja, asuntojen enimmäismäärää tai keskipinta-alaa, autopaikkamäärää tai autopaikkojen sijoitusta, ajoyhteyttä, istutuksia tai viemärin taikka muun johdon sijoittamista koskevia asemakaavamerkintöjä tai ‑määräyksiä

6 muutetaan alueen käyttötarkoitusta vähäisessä määrin

7 tehdään kaavaan edellä mainittuihin muutoksiin verrattavissa oleva tarkistus.

Muutosta ei ole pidettävä vähäisenä, jos se merkitsisi alueen maankäytön yleisen luonteen muuttumista kaavassa osoitetusta tai poikkeamista kaavaa laadittaessa omaksutuista periaatteista, alueella vallitsevan yhtenäisen rakennustavan muuttamista taikka ympäristölliseltä kannalta merkittävien arvojen säilymisen vaarantumista.

16.8.2010 pöydälle pantu asia

PUOTINKYLÄN KARTANON PÄÄRAKENNUKSEN JA PEHTOORIN TALON SEKÄ PIHAN PERUSPARANNUKSEN HANKESUUNNITELMA

Khs 2010-421

VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee palauttaa kiinteistölautakunnan käsittelyyn lautakunnan esityksen Puotinkylän kartanon päärakennuksen ja pehtoorin talon sekä pihan perusparannuksen hankesuunnitelman hyväksymiseksi ja kehottaa lautakuntaa selvittämään edellytykset Puotinkylän kartanon myymiseksi.

Pöytäkirjanote kiinteistölautakunnalle, kiinteistöviraston tilakeskukselle, HKR-Rakennuttajalle ja talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Härmälä Timo, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36028

LIITTEET	Liite 1	Hankesuunnitelma 18.1.2010
	Liite 2	Puotinkylän kartanon päärakennuksen ja pehtoorin talon sekä pihan perusparannuksen hankesuunnitelma - päätöshistoria

ESITTELIJÄ

Kiinteistölautakunnan esitys

Kiinteistölautakunta päätti 23.2.2010 (102 §) esittää kaupunginhallitukselle 18.1.2010 päivätyn Puotinkylän kartanon päärakennuksen ja pehtoorin talon sekä pihan perusparannus- ja muutostyön hankesuunnitelman hyväksymistä siten, että hankkeen enimmäislaajuus on rakennuksien osalta 1 493 brm² ja pihan osalta 11 500 brm² sekä rakentamiskustannusten enimmäishinta on arvonlisäverottomana noin 3,3 miljoonaa euroa, missä rakennusten osuus noin 2,8 (1 860 euroa/brm²) ja pihan noin 0,5 miljoonaa euroa lokakuun 2009 hintatasossa (RI = 125,8, THI = 144,8).

Perusparannuskohde ja suunnitellut toimenpiteet

Puotinkylän kartanonmenneisyys ulottuu 1540-luvulle. Helsingin kaupunki osti Puotilan kartanon vuonna 1933. Päärakennus ja niin sanottu Pehtoorintalo ovat rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaita ja ne on asemakaavalla suojeltu (sr-1).

Rakennukset ovat olleet ravintolakäytössä 1970-luvun alusta lähtien. Historiallinen miljöö sopii hyvin ravintola- ja kokouskäyttöön.

Päärakennuksen keittiö on huonokuntoinen ja huonosti toimiva. Yleisön wc-tilat ovat huonokuntoiset ja alimitoitetut sekä liikuntaesteisille tarkoitettu wc puuttuu kokonaan. Rakennukseen ei ole esteetöntä sisäänpääsyä. Henkilökunnan pesu- ja märkätilat ovat riittämättömät, huonokuntoiset ja varusteiltaan puutteelliset. Ilmanvaihto rakennuksissa ei täytä tämän päivän vaatimuksia.

Keittiön lattia on uusimisen tarpeessa. Kuntotutkimuksen mukaan rakennuksen rakenteet edellyttävät paikallisia lahokorjauksia. Osassa kellaria on kosteus- ja homevaurioita. Sokkelikivet, vesikatto, ulkoverhous, ikkunat ja ovet vaativat kunnostustoimenpiteitä.

Lautakunta esittää päärakennuksen kunnostettavaksi ja laajennettavaksi edelleen ravintolakäyttöön. Pehtoorin talo muunnettaisiin diskotilasta kokoontumis- ja juhlatilaksi. Perusparannus suoritettaisiin rakennusten historiallista arvoa kunnioittamalla. Piha peruskorjattaisiin kartanoympäristöön ja viereisellä tontilla olevaan kappelimiljööseen sopivaksi. Päärakennuksen tiloja laajennettaisiin sijoittamalla nykyiset yleisö wc-tilat kellarikerrokseen. Ullakolle rakennettaisiin henkilökunnan tauko- ja sosiaalitilat sekä uusi ilmanvaihdon konehuone.

Päärakennukseen tulisi suunnitelman mukaan 200 ja ulkoterassille 100 asiakaspaikkaa. Pehtoorin taloon asiakaspaikkoja tulisi 50. Rakennuksista tehtäisiin esteettömiä.

Hanke edellyttäisi nykyisen vuokralainen irtisanomista ja kohteen kilpailuttamista hankkeen valmistuttua uudelleen vuokrattavaksi.

Hanke on vuosien 2010 - 2014 talonrakennuksen investointiohjelmassa vuosina 2010 - 2011 toteutettavana hankkeena.

Rakentamisen on suunniteltu alkavan tammikuussa 2011 ja hankkeen valmistuvan joulukuussa 2011.

Talous- ja suunnittelukeskuksen lausunto

Talous- ja suunnittelukeskus ehdottaa, että kiinteistölautakunnan esitys kaupunginhallitukselle Puotinkylän kartanon päärakennuksen ja pehtoorin talon sekä pihan perusparannuksen hankesuunnitelman hyväksymiseksi palautetaan kiinteistölautakunnan käsittelyyn. Puotinkylän kartano on tarkoitus kunnostaa ja laajentaa ravintola- ja kokouskäyttöön. Hankkeen arvonlisäveroton kustannusarvio on 3,3 milj. euroa.

Talous- ja suunnittelukeskus esittää, että kaupungin investointimäärärahat käytettäisiin palvelutilojen parantamiseen ennemmin kuin ravintolatilojen korjaamiseen. Ravintolatoiminta ei ole kaupungin normaalia toimintaa, joten tila vuokrattaisiin ulkopuoliselle yrittäjälle. Talous- ja suunnittelukeskus esittää, että kiinteistölautakunta selvittäisi Puotinkylän kartanon myyntimahdollisuuksia.

Esittelijä Esittelijä toteaa, että talous- ja suunnittelukeskuksen esitys asian palauttamisesta on perusteltu.

Rakennuksen perusparantamisen tulisi perustua käyttäjän, tässä joka tapauksessa yksityisen ravintolaliiketoiminnan harjoittajan, tarpeiden ja resurssien mukaisesti, jolloin tarkoituksenmukaisinta saattaisi olla se, että toiminnanharjoittaja itse tai tämän toiminnan rahoittaja omistaisi kiinteistön ja vastaisi sen kunnostuksesta.

Sen sijaan, että kaupunki investoi merkittävän summan hankkeeseen, kun vielä kohteesta odotettavissa olevat vuokratulot eivät motivoi hanketta, on siksi kaupungin edun kannalta tarkoituksenmukaista selvittää kiinteistön myyntiin perustuvat vaihtoehdot.

23.8.2010 pöydälle pantu asia

1.- 8. SEKÄ 13. JA 14. KAUPUNGINOSIEN (KANTAKAUPUNKI) ERÄIDEN ALUEIDEN RAKENNUSKIELLON PIDENTÄMINEN (NRO 11986)

Khs 2010-1327

KAJ Kaupunginhallitus päättänee pidentää kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston piirustuksesta nro 11986 ilmenevien 1.–8. (Kruununhaka, Kluuvi, Kaartinkaupunki, Kamppi, Punavuori, Eira, Ullanlinna ja Katajanokka) sekä 13. ja 14. (Etu-Töölö ja Taka-Töölö) kaupunginosien eräiden alueiden rakennuskieltoaikaa 11.10.2012 saakka.

Maankäyttö- ja rakennuslain 202 §:n ja tämän esityslistan Kj/2 kohdassa päätetyn perusteella tämä päätös tulee voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman.

Kuulutettava sekä pöytäkirjanote karttaliitteineen Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, kiinteistölautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja rakennuslautakunnalle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITTEET	Liite 1	Rakennuskieltokartta nro 11986 (kantakaupungin eräät alueet)
	Liite 2	1. - 8. sekä 13. ja 14. kaupunginosien (kantakaupunki) eräiden alueiden ... - päätöshistoria

ESITTELIJÄ Rakennuskielto on voimassa edellä mainituilla alueilla 11.10.2010 saakka. Alueet sijaitsevat eri puolilla kantakaupunkia.

Taustaa Kvsto päätti 11.10.1961 muuttaa kantakaupungin 1.–8. ja 10.–14. kaupunginosien asemakaavaa. Samassa yhteydessä Kvsto päätti näiden alueiden rakennusoikeudesta. Päätöksen perusteella tuli näissä kaupunginosissa voimaan rakennuskielto rakennuslain 42 §:n 2 momentin 3 kohdan nojalla. Kvsto on muuttanut 18.6.1969 ja 23.6.1976 edellä mainittua päätöstään rakennusoikeuden osalta.

11.10.1961 voimaan tullutta rakennuskieltoa on sisäasiainministeriön, ympäristöministeriön ja Khn (viimeksi 25.8.2008) päätöksillä pidennetty kaksi vuotta kerrallaan rakennuslain 42 §:n 3 momentin ja vuoden 2000 alusta maankäyttö- ja rakennuslain 53 §:n 2 momentin nojalla. Niiltä alueilta, joille on kiellon voimassa ollessa hyväksytty asemakaavan muutokset, rakennuskielto on päättynyt. Katajanokan tontilla 148/2 (Kauppiaankatu 1–3) rakennuskielto on tullut voimaan rakennuslain 42 §:n 2 momentin 5 kohdan nojalla.

Yleiskaava Kvston 23.6.1976 hyväksymä kantakaupungin yleiskaava on ollut asemakaavan muutosten laatimisen pohjana siihen saakka kunnes Kvsto hyväksyi 9.12.1992 Helsingin yleiskaava 1992:n, joka siitä lähtien ohjasi asemakaavan muutostyötä. Kvsto on hyväksynyt 26.11.2003 Yleiskaava 2002:n, joka on tullut rakennuskieltoalueella voimaan 23.12.2004. Lisäksi liikekeskustaan (yleiskaavan keskustatoimintojen alueelle) on laadittu yleiskaavaa tarkentavat kaavoitus- ja kehittämisperiaatteet (Khs 1987).

Asemakaavoitustilanne

Pääosalle vuonna 1961 rakennuskieltoon asetettua aluetta on laadittu asemakaavan muutokset. Viimeisen kahden vuoden kuluessa Kvsto on hyväksynyt rakennuskieltoalueelle Aleksanterinkatu 48:n sekä Kampin hiljentymiskappelin ja Simonpuistikon asemakaavan muutokset.

1970- ja 1980-luvuilla liikekeskustaa ympäröiville asuntoalueille laadittiin tavoitteelliset asemakaavat, joilla turvattiin asumisen määrä ja sen lisääntyminen sekä pysäytettiin konttoristuminen ja turvattiin rakennussuojelu.

Liikekeskustaan on laadittu asemakaavan muutoksia kiinteistönomistajien hanketarpeitten mukaisesti. Näin on voitu yhdistää keskeisiin korttelihankkeisiin ajanmukaiset kaupungin yleiset sekä kiinteistönomistajan hankekohtaiset tavoitteet. Keskustan dynaamista muutosta osoittaa se, että monelle tontille on laadittu useita asemakaavan muutoksia vuoden 1961 jälkeen.

Kiinteistöjen peruskorjaukseen kuuluvat pienemmät muutostoimenpiteet on voitu käsitellä rakennuslupaprosessin yhteydessä, joko suoraan tai poikkeuslupamenettelyllä. Suurempien muutosten edellyttämät asemakaavan muutokset puolestaan on kyetty laatimaan viivytyksettä hankeaikataulujen edellyttämällä tavalla.

Liikekeskustassa rakennuskieltoaluetta ryhdytään supistamaan myös suoraan uudistamalla rakennuskiellossa olevien tonttien asemakaavoja ilman kiinteistönomistajan hanketta. Tätä varten kaupunkisuunnitteluviraston toimintasuunnitelmaan on otettu tehtävät Kluuvin liikekorttelien rakennuskieltoalueitten asemakaavan muutokset (hanke nro 0890) ja Kampin liikekortteleiden rakennuskieltoalueitten asemakaavan muutokset (hanke nro 1141). Tavoitteena on saada rakennuskieltoalue kaavoitettua loppuun noin viiden vuoden kuluessa.

Rakennuskiellon jatkaminen

Kaavoituksen keskeneräisyyden vuoksi tulisi rakennuskieltoa jatkaa näillä alueilla kahdella vuodella eli 11.10.2012 saakka maankäyttö- ja rakennuslain 53 §:n 2 momentin perusteella (kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston piirustus nro 11986/17.6.2010).

Esittelijä toteaa, että päätösehdotus on kaupunkisuunnittelulautakunnan esityksen mukainen.

23.8.2010 pöydälle pantu asia

KRUUNUNHAAN, PUNAVUOREN, ULLANLINNAN JA KAIVOPUISTON ERÄIDEN TONTTIEN RAKENNUSKIELLON PIDENTÄMINEN (NRO 11984)

Khs 2010-1326

KAJ Kaupunginhallitus päättänee pidentää 1. kaupunginosan (Kruununhaka) korttelin nro 15 tontin nro 3, 5. kaupunginosan (Punavuori) korttelin nro 112 tonttien nro 8 ja 14, 7. kaupunginosan (Ullanlinna) korttelin nro 104 tontin nro 15, korttelin nro 109 tontin nro 7, korttelin nro 126 tontin nro 19, korttelin nro 129 tontin nro 9 ja 9. kaupunginosan (Kaivopuisto) korttelin nro 199 tontin nro 24 rakennuskieltoaikaa 9.9.2012 saakka.

Maankäyttö- ja rakennuslain 202 §:n ja tämän esityslistan Kj/2 kohdassa päätetyn perusteella tämä päätös tulee voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman.

Kuulutettava sekä pöytäkirjanote karttaliitteineen Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, kiinteistölautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja rakennuslautakunnalle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITTEET	Liite 1	Rakennuskieltokartta nro 11984 (Niemen alueen eräät tontit)
	Liite 2	Kruununhaan, Punavuoren, Ullanlinnan ja Kaivopuiston ... - päätöshistoria

ESITTELIJÄ Rakennuskielto on voimassa edellä mainituilla tonteilla 9.9.2010 saakka. Tontit sijaitsevat Kasarmikadun, Jääkärinkadun, Laivanvarustajankadun, Tehtaankadun ja Merimiehenkadun varrella.

Taustaa Khs esitti 9.2.1994 Merimiehenkatu 13:n tontilla sijaitsevan puisen kadunvarsirakennuksen saattamista suojeltavaksi ja tontin rakennuskieltoon saattamista. Samassa yhteydessä Khs kehotti kaupunkisuunnittelulautakuntaa selvittämään niemen puutalojen suojelutilanteen yhdessä kaupunginmuseon kanssa sekä tekemään mahdolliset tarpeelliseksi katsomansa suojelukaavaesitykset. Kaupunginmuseon johtokunta teki 10.3.1998 Khlle suojeluesityksen tähän kehotukseen perustuen.

Kaupunginmuseon johtokunnan esitykseen sisältyvät puutalot edustavat Helsingissä harvinaiseksi käynyttä 1800-luvun lopun ja vuosisadan vaihteen puutalokantaa. Ne ovat viimeisiä jäänteitä Helsingin puukaupungista, joka tämän vuosisadan aikana on lähes tyystin hävinnyt. Kaupungin rakentumisvaiheista ja asutushistoriasta kertovat rakennukset ovat arvokas osa niemen rakennuskantaa, vaikka yksittäisiin säilyneisiin rakennuksiin ei liittyisikään erityisiä arkkitehtonisia tai rakennustaiteellisia arvoja. Rakennusten suojelussa on olennaista, että rakennukset säilyvät nykyisillä paikoillaan.

Kvsto päätti 9.9.1998, että näiden tonttien asemakaavaa muutetaan, ja asetti tontit rakennuslain 42 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaiseen rakennuskieltoon. Khs on 18.8.2008 viimeksi jatkanut rakennuskieltoa kahdella vuodella.

Asemakaava Kruununhaan tontin 15/3 asemakaava on vahvistettu 26.3.1980, Punavuoren tonttien 112/8 ja 14 asemakaava 1.11.1977, Ullanlinnan tonttien 104/15 ja 126/19 asemakaava 22.10.1982, tontin 109/7 asemakaava 1.12.1976 ja tontin 129/9 asemakaava 28.10.1981 sekä Kaivopuiston tontin 199/24 asemakaava 28.7.1956.

Kyseiset puutalot sijaitsevat asuinkerrostalojen (asuinrakennusten) korttelialueella lukuun ottamatta Kaivopuistossa sijaitsevaa puutaloa, joka on yleisten rakennusten korttelialueella. Puurakennuksia ei ole määrätty suojeltaviksi ja vain yksi sijaitsee asemakaavaan merkityllä rakennusalalla. Muut ovat rakennusalan ulkopuolella.

Suunnittelutilanne Tonteille tullaan tekemään asemakaavan muutokset, joissa rakennukset suojellaan ja asemakaavamerkinnät ja -määräykset ajantasaistetaan.

Asemakaavan muutokset laaditaan kiireellisyysjärjestyksessä vuosina 2010–2011. Rakennuskielto on tarpeellinen, jotta kaavoitusprosessin aikana voitaisiin turvata 1800-luvun lopun ja vuosisadan vaihteen puutalokannan säilyminen.

Alueen tontit ovat yksityisessä omistuksessa lukuun ottamatta Kaivopuiston tonttia 199/24, jonka omistaa säätiö.

Rakennuskiellon jatkaminen

Kaavoituksen keskeneräisyyden vuoksi tulisi rakennuskieltoa jatkaa näillä tonteilla kahdella vuodella eli 9.9.2012 saakka maankäyttö- ja rakennuslain 53 §:n 2 momentin perusteella (kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston piirustus nro 11984/17.6.2010).

Esittelijä toteaa, että päätösehdotus on kaupunkisuunnittelulautakunnan esityksen mukainen.



Kokousaika	30.8.2010 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

LIITTEET	Liite 1	Sijaintikartta
	Liite 2	Kartta kohteesta
	Liite 3	Kiinteistönluovutusilmoitus
	Liite 4	Kauppakirja
	Liite 5	Etuosto-oikeuden käyttämättä jättäminen... - päätöshistoria

LIITTEET	Liite 1	Sijaintikartta
	Liite 2	Kartta kohteista
	Liite 3	Kiinteistönluovutusilmoitus
	Liite 4	Kauppakirja
	Liite 5	Etuosto-oikeuden käyttämättä jättäminen... - päätöshistoria

LIITTEET	Liite 1	Sijaintikartta
	Liite 2	Kartta kohteesta
	Liite 3	Kiinteistönluovutusilmoitus
	Liite 4	Kauppakirja
	Liite 5	Etuosto-oikeuden käyttämättä jättäminen... - päätöshistoria