LAUSUNTO EHDOTUKSESTA HALLITUKSEN ESITYKSEKSI EDUSKUNNALLE LAIKSI KANSAINVÄLISTÄ SUOJELUA HAKEVAN VASTAANOTOSTA

Khs 2010-126

KJ Kaupunginhallitus päättänee antaa sisäasiainministeriölle ehdotuksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta seuraavan lausunnon:

Esityksen lähtökohdista

Kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta koskevan lainsäädäntöuudistuksen tavoitteena on selkeyttää vastaanottoa koskevaa sääntelyä. Tähän pyritään säätämällä kotouttamisesta ja kansainvälistä suojelua saavien vastaanotosta eri laeissa.

Kaupunginhallitus toteaa, että lausunnolla olevan lakiehdotuksen tavoite selkeyttämisestä on lähtökohtana kannatettava. Kansainvälistä suojelua hakevien vastaanoton sääntely on kuitenkin nykymuodossaan ja tällä hetkellä vireillä olevissa lakiesityksissä riittämätöntä. Lakiehdotus on osittain vaikeasti tulkittavissa ja sen taloudelliset vaikutukset tulevat olemaan merkittävät niissä kunnissa, joihin maahanmuutto keskittyy.

Pakolaisten ja muiden kansainvälistä suojelua tarvitsevien vastaanottoa ja kotouttamista tulisi voida arvioida saumattomana jatkumona. Kansainvälistä suojelua hakeneiden ja saaneiden vastaanoton ja kotoutumisen edistämisen prosessin katkos saattaa entisestään korostua kun kansainvälistä suojelua hakevien ja saaneiden vastaanotosta säännellään eri laeissa. Kansainvälistä suojelua hakeneiden ja saaneiden huolenpito ja kotoutumisen edistäminen tulisi parhaiten turvatuksi kokonaisvaltaisen, ylihallintokuntaisen ja pitkäjänteisen asiakastyön edellytykset huomioimalla. Tässä onnistumisessa lainsäädännöllä on suuri merkitys.

Lakiehdotus esitetään käsiteltäväksi eduskunnassa samanaikaisesti kotoutumisen edistämistä koskevan lakiehdotuksen kanssa. Kaupunginhallitus viittaa tältä osin 21.6.2010 antamaansa lausuntoon luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi kotoutumisen edistämisestä. On valitettavaa, ettei lainsäädäntötyössä ole voitu edetä keskeisten säädösten kanssa samanaikaisesti jo valmistelu- ja lausuntovaiheessa.

Kuntiin sijoittaminen ja sijoittuminen

Tässä lakiesityksessä sen enempää kuin kesäkuussa lausunnolla olleessa lakiesityksessä kotoutumisen edistämiseksi pakolaisten ja kansainvälistä suojelua hakeneiden ja saaneiden kuntiin sijoittamista koskevat ehdotukset eivät ratkaise prosessiin liittyviä pulmia, koska prosessia ei ole tarkasteltu kokonaisvaltaisesti.

Lakiesityksen kotoutumisen edistämisestä mukaan (40 § – 43 §) elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sopii kunnan kanssa pakolaisten ja kansainvälistä suojelua saaneiden osoittamisesta kuntaan ja kotoutumisen edistämisestä, ja kunta laatii vastaavasti monivuotisen suunnitelman osana kotouttamisohjelmaa. Pakolaisten ja kansainvälistä suojelua saaneiden muuttoliike on siinä määrin ennakoimatonta erityisesti Helsingissä, että edellä mainittu suunnitelmallisuus ei toteudu. Kaupunki ei pysty laatimaan realistista suunnitelmaa tilanteessa, jossa Helsinkiin muuttaa merkittävässä määrin omatoimisesti toisesta kunnasta kotipaikan saaneita kotoutumisvaiheessa olevia pakolaisia. Lisäksi oleskeluluvan saaneet kansainvälistä suojelua hakeneet hakeutuvat vastaanottokeskuksista omatoimisesti Helsinkiin jopa poste restante–osoitteeseen kirjautuen, koska eri maistraattien kotikuntaoikeuden myöntämisperusteet ovat erilaisia eri puolella Suomea. Myös ne oleskeluluvan saaneet kansainvälistä suojelua hakeneet henkilöt, joille maistraatti ei ole myöntänyt henkilötunnusta eikä kotikuntaoikeutta, hakeutuvat kunnan palvelujen piiriin. Kotikuntaoikeuden epäämisestä huolimatta perustuslaki, sosiaalihuoltolaki ja toimeentulotukilaki velvoittavat kunnan tarjoamaan tietyt palvelut.

On välttämätöntä, että kotoutumislain ja rekisteröintiä koskevien säännösten suhdetta selkeytetään. Valtion tulee korvata kunnalle kustannukset, jotka aiheutuvat palvelujen antamisesta kunnassa vakinaisesti ilman väestötietojärjestelmän kotikuntamerkintää oleskeleville pakolaisille. Heidän osaltaan tulee lisäksi määrittää, mistä alkaen kotoutumisajan lasketaan alkavan.

Nyt lausuntokierroksella olevan lakiesityksen kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta 13 §:ssä säännellään vastaanottopalvelujen saajia sekä kestoa koskevia seikkoja. Pykälän 2 momentin mukaan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen perusteella oleskeluluvan saaneelle ja tilapäistä suojelua saaneelle, jolle on myönnetty jatkuva oleskelulupa, voidaan antaa vastaanottopalveluja kohtuullisen ajan. Lain yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että ”pääsäännön mukaan oikeus vastaanottopalveluihin päättyisi, kun kansainvälistä suojelua hakeva saisi oleskeluluvan ja tilapäistä suojelua saava jatkuvan oleskeluluvan. Oleskeluluvat saatuaan nämä kyseiset ulkomaalaiset voisivat itsenäisesti hankkia asunnon ja asettua asumaan johonkin kuntaan tai heille osoitettaisiin kotouttamislain 42 §:n mukaisesti kunta, josta heille olisi varattu asunto ja jossa olisi varauduttu heidän kotouttamiseensa.”

Kansainvälistä suojelua hakevan ja tilapäistä suojelua saavan vastaanoton päättymistä oleskeluluvan myöntämisen jälkeen ja kuntaan siirtymistä koskeva sääntely on riittämätöntä ja ylimalkaista lausunnoilla olevien lakiesitysten jälkeenkin. Tässä lakiesityksessä korostuu ensisijaisena vaihtoehtona oleskeluluvan saaneen itsenäinen muutto ja vasta toissijaisesti lakiesitykseen kotouttamisen edistämiseksi sisältyvä suunnitelmallinen kuntaan siirtyminen. Lakiesityksen perusteluissa ei myöskään tuoda esille viime vuosina yhä laajamittaisemmaksi käynyttä muuttoliikettä vastaanottokeskuksista suoraan kunnan asukkaaksi poste restante –osoitteeseen kirjautuen. Helsingin sosiaaliviraston maahanmuuttoyksikön uusista omatoimisesti kuntaan muuttaneista kansainvälistä suojelua saavista asiakkaista vuoden 2010 ensimmäisellä puoliskolla oli asunnottomia yhteensä 58 % ja kaikista muuttaneistakin 52 % (uusia asiakkaita ajalla 1.1.2010-30.6.2010 yhteensä 235 henkilöä, joista omatoimisesta kuntaan muuttaneita 212 henkilöä). Osin ilmiö on kytköksissä 17 §:ssä säänneltyyn yksityismajoituksen mahdollistavaan majoitusvaihtoehtoon, osin kuntien nihkeään vastaanottohalukkuuteen ja osin rekisteröintiä koskevien säännösten erilaiseen soveltamiseen. Koska kyse on toisaalta monesti hyvin traumatisoituneiden, elämässään monenlaisia menetyksiä kokeneiden ja kansainvälisiltä sota- ja kriisialueilta tulleiden ihmisten elämän rakentamiseen uudessa maassa liittyvistä perusedellytyksistä ja toisaalta myönteisten etnisten suhteiden rakentumiseen yhteiskunnassa liittyvistä kysymyksistä, pitää kaupunginhallitus välttämättömänä, että niin hallituksen esityksessä kansainvälistä suojelua hakevien vastaanotosta kuin kotoutumisen edistämiseksi puututaan nykytilanteessa oleviin epäkohtiin esitettyä napakammin ja samalla tehdään muussa lainsäädännössä olevien epätarkoituksenmukaisuuksien poistamisesta esityksiä. Vähintäänkin tulisi kahden eri lain samasta prosessin vaiheesta samaan aikaan esittämät tulkinnat ja toimintaa ohjaavat säännökset olla yhdenmukaisia ja riittävän yksityiskohtaisia. Nyt kuntaan siirtymisen prosessi jää käytännössä säätelemättä säädösesitysten ollessa joko nykytilanteessa epärealistisia (suunnitelmallinen kuntaan siirtyminen ns. kuntapaikkojen kautta) tai hallitsematonta muuttoa suosivia.

Kaupunginhallitus pitää tärkeänä, että jo lakitasolla ilmaistaisiin selkeästi tavoite pakolaisten ja kansainvälistä suojelua saaneiden tasapuolisesta sijoittumisesta eri puolille maata. Tällöin tulisi myös laissa ilmaista ne vetovoimatekijät, joilla tasapuolista kuntiin sijoittumista tuettaisiin. Hallitsemattoman muuton toteuttamisen siten kuin hallituksen esityksen 13 §:ää koskevissa perusteluissa todetaan, voidaan ennakoida nykyisen käytännön mukaan tarkoittavan pakolaisten ja kansainvälistä suojelua saaneiden entistä vilkkaampaa muuttoa pääkaupunkiseudulle ja etenkin Helsinkiin. Tämä taas merkitsisi entistä voimakkaampia paineita kunnallisten palvelujen järjestämiselle. Ensisijaisena ongelmana nousisi kuitenkin esille yhä suureneva pula asunnoista. Asunnottomuus heti maassaolon alkuvaiheessa on puolestaan omiaan hidastamaan kotoutumista.

Vastaanoton käsitteen laajuus onnistuneessa, kustannustehokkaassa prosessissa

Toimintaa tai lainvalmistelua ei tulisi myöskään ohjata hallintokuntakohtaiset tai lyhyen ajan kustannuslaskelmat, jos yhteiskunnalle syntyviä kokonaiskustannuksia pitkällä aikavälillä voidaan alentaa riittävällä kriittisten prosessinvaiheiden resursoinnilla ja menettelytavoista huolehtimalla. Lausunnolla olevassa lakiehdotuksessa vastaanoton määritelmä (3 §) rajautuu pelkästään suojelua hakeneiden toimeentuloon ja huolenpitoon. Vastaanotto voitaisiin kuitenkin käsittää myös laajemmin kansainvälistä suojelua hakevan oikeudellisen aseman käsittelyn sisältäväksi.

Jos poliisin, rajavartiolaitoksen ja maahanmuuttoviranomaisen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelyä ei sisällytetä vastaanoton määritelmään, voidaan kysyä, onko lakiesityksen määritelmä vastaanotosta lainkaan paras mahdollinen. Em. toimijoiden käsittelyajoilla on kuitenkin merkittävä vaikutus mm. vastaanoton kestoon. Lakiesityksen mukaisessa vastaanoton määritelmässä vastaanottokeskukset eivät voi vaikuttaa vastaanoton kestoon muussa kuin oleskeluluvan saamisen jälkeisessä kuntaan siirtymisen vaiheessa. Muut vastaanoton kestoon vaikuttavat tekijät (kuulustelujen ja puhuttelujen ajankohtien määrittäminen, hakemuksen käsittelyn kesto) ovat vastaanottokeskusten toiminnan vaikutusvallan ulkopuolella. Tällä on merkitystä myös siihen ,mihin kustannuksiin vastaanottokeskustoiminnassa voidaan vaikuttaa. Merkittävimmän ongelman synnyttänee kuitenkin se, ettei kansainvälistä suojelua hakevalla ole mahdollista ennakoida oman asiansa käsittelyyn kuluvaa aikaa ja epätietoisuus synnyttää ylimääräistä psyykkistä kuormitusta, joka vastaanottokeskusten tulee huolenpitotehtävää hoitaessaan ottaa huomioon.

Kaupunginhallitus esittää, että lakiesityksessä vastaanoton käsite määriteltäisiin nykyistä laajemmaksi kattamaan koko prosessin. Muussa tapauksessa tulisi esittää säädettäväksi laki kansainvälistä suojelua hakevan toimeentulon ja huolenpidon järjestämiseksi, joka vastaisi paremmin nyt lausunnolla olevan lakiehdotuksen tosiasiallista sisältöä.

Vastaanottoraha toimeentulotuen korvaajana

Hallituksen esityksen mukaan merkittävimmät muutokset lakiesityksessä koskevat vastaanottokeskuksen maksaman taloudellisen tuen irrottamista toimeentulotukijärjestelmästä. Toimeentulotuen sijasta aikuisille turvapaikanhakijoille maksettaisiin jatkossa vastaanottorahaa ja ilman huoltajaa oleville alaikäisille käyttörahaa. Rahan suuruudesta säädettäisiin vastaanottolaissa. Vastaanottorahan suuruus vastaa esityksen mukaan kansainvälistä suojelua nykyisin hakevalle maksettavaa tukea.

Merkittävää taloudellista vaikutusta muutoksella ei arvioida olevan, vaan muutoksella haetaan signaalivaikutusta.

Säännöksen mukaan vastaanottorahan myöntäminen perustuisi samoihin perusteisiin ja edellytyksiin kuin toimeentulotuki. Alaikäiselle ilman huoltajaa olevalle lapselle maksettaisiin kuitenkin käyttörahaa, jos vastaanottokeskus järjestää täyden ylläpidon, johon sisältyvät vastaanottorahalla katettavat menot. Säännöksen 3 momentin mukaan henkilön ja perheen erityisistä tarpeista ja olosuhteista johtuviin tarpeellisiksi harkittuihin menoihin suoritettaisiin täydentävää vastaanottorahaa. Nykyisessä muodossa säännös kuitenkin sulkee pois täydentävään toimeentulotukeen rinnastettavan etuuden maksamisen ilman huoltajaa Suomessa olevalle kansainvälistä suojelua hakevalle vastaanottokeskuksessa asuvalle lapselle. Myös tällaisella lapsella voi olla sellaisia hänen erityisistä tarpeistaan johtuvia menoja, joihin hänellä olisi oikeus saada täydentävää toimeentulotukea. Sekä vastaanottorahan että käyttörahan maksamisen osalta tulee noudattaa soveltuvin osin täydentävän toimeentulotuen myöntämisen edellytyksiä ja perusteita. Lakiesityksessä on siis tältä osin jo poikettu toimeentulotukirinnasteisuudesta.

Toisaalta voidaan kysyä mitä vastaanottorahaan siirtymisellä tavoitellaan ja lopulta saavutetaan? Suomen perustuslaillista vähimmäisturvan tasoa muutoksella ei voida laskea. Vastaanottorahan tason ja myöntämisedellytysten tulee jatkossakin vastata toimeentulotukea. Jollei näin olisi, perustuslailliset oikeudet vähimmäisturvasta ja tasa-arvoisesta kohtelusta eivät toteutuisi, ja viimekädessä jouduttaisiin myöntämään toimeentulotukea (perustuslain 19 §:n 1 momentti ja 6 §).

Lakiesitykseen sisältyvät keskeneräiset asiat

Kaupunginhallitus pitää hyvänä lakiesityksen vastaanottopalvelujen tarjonnan yhdenmukaisuuden toteutumista edistäviä tavoitteita sekä sitä, että käytännön soveltamisen kannalta keskeisiä alemmanasteisia säännöksiä nostetaan lakiin.

Puutteena on sen sijaan pidettävä hallituksen esityksen antamisen ajankohtaan liittyvää lain valmistelun keskeneräisyyttä etenkin, kun ilman huoltajaa olevien alaikäisten vastaanottoon liittyvät kysymykset on rajattu nyt tehtävän uudistustyön ulkopuolelle ja näiden kysymysten selvittelyn lopullisesta tahtotilasta sen enempää kuin ajankohdasta ei ole hallituksen esitystä annettaessa tietoa. Kaupunginhallitus katsoo, että lastensuojelulain tulisi ensisijaisesti ohjata kansainvälistä suojelua hakevien ilman huoltajaa olevien alaikäisten lasten ja nuorten vastaanoton järjestämistä. Tämän lain valmistelusta irrotetussa selvityksessä tulisi lisäksi arvioitavaksi palvelujen siirtämisen edellyttämä hallinnollinen organisointi ja järjestämisvastuuseen sekä kustannusten jakautumiseen liittyvät kysymykset.

Ellei tarkennetun ihmiskaupan vastaisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa arvioiva ohjausryhmä esitä ihmiskaupan uhrien auttamista koskevien säännösten sisällyttämistä omaan uuteen lakiinsa, tullee lakiin kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta suhteellisen pian sen voimaan astumisen jälkeen tehdä ihmiskaupan uhrien auttamista koskeviin säännöksiin muutoksia. On valitettavaa, ettei lainsäädäntötyössä ole voitu edetä keskeisten säädösten kanssa samanaikaisesti.

Rahoitusvastuun jakaminen kunnan ja valtion välillä

Kaupunginhallitus painottaa, että lakiehdotus ja edellä selostetulla tavalla itsenäisen muuton toteuttaminen siten kuin hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, todennäköisesti tarkoittaa pakolaisten ja kansainvälistä suojelua saaneiden entistä vilkkaampaa muuttoa pääkaupunkiseudulle ja etenkin Helsinkiin. Tämä taas merkitsisi entistä voimakkaampia paineita kunnallisten palvelujen järjestämiselle ja kustannusten kasvulle. Ensisijaisena ongelmana nousisi esille myös yhä suureneva pula asunnoista.

Kaupunginhallitus pitää välttämättömänä, että tämän lakiesityksen yhteydessä viimeistään otettaisiin uudella tavalla tarkasteluun valtion ja kuntien välinen rahoitusvastuu maahanmuuttajille tarjottavien palvelujen kustannusten tasaamisessa.

Valtion rahoitusosuuden lisääminen tulisi ottaa jatkossa mukaan kaikkiin uusiin maahanmuuttajia koskeviin lakiuudistuksiin, jotka aiheuttavat kunnille kustannusten lisäystä.

Ehdotettujen säännösten yksityiskohtainen tarkastelu:

Lain tarkoitus (1 §)

Kaupunginhallitus esittää, että lain ensimmäinen säännös muutetaan kuulumaan seuraavasti: Tämän lain tarkoituksena on turvata kansainvälistä suojelua hakevan, tilapäistä suojelua saavan ja ihmiskaupan uhrin toimeentulo ja huolenpito ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia kunnioittaen ottaen huomioon Euroopan unionin lainsäädäntö ja Suomea velvoittavat kansainväliset sopimukset, ellei hän saa toimeentuloaan ja huolenpitoaan muun lainsäädännön perusteella. On huomattava, että joidenkin kansainvälistä suojelua hakevien kohdalla vastaanottokeskuksen järjestämä toimeentulo ja huolenpito keskeytyy mm. säilöönoton johdosta.

Määritelmät (3 §)

Sen lisäksi mitä edellä on jo esitetty määritelmään liittyen tulisi kiinnittää huomiota siihen, että säännöksen kolmannen kohdan vastaanottoa koskeva määritelmä on kirjattu liian rajoittavasti ja esittää, että kohta muutetaan kuulumaan seuraavasti: vastaanotolla vastaanotto- ja järjestelykeskusten sekä niiden järjestämien vastaanottopalvelujen kokonaisuutta, jonka tarkoituksena on kansainvälistä suojelua hakevan ja tilapäistä suojelua saavan toimeentulon ja huolenpidon turvaaminen. Lakiesityksen sanamuoto niissä järjestettyjen ehdotetaan siis korjattavaksi muodolla niiden järjestämien, koska vastaanottopalveluja voidaan järjestää myös muualla ja muualta kuin vastaanottokeskuksissa.

Lain soveltaminen haavoittuvassa asemassa oleviin (6 §) sekä terveydenhuoltopalvelut (22 §)

Ehdotuksen 6 §:n mukaisesti haavoittuvassa asemassa olevien erityistarpeiden huomioiminen on tärkeää , mutta koska säädöksen sen enempää kuin sen taustalla olevan vastaanottodirektiivin luettelo ei ole tyhjentävä, olisi haavoittuvan aseman arvioinnin toteuttamisesta hyvä säätää yksityiskohtaisemmin.

Yksityiskohtaisempaa säätelyn tarvetta lisää mm. se seikka, että myöhemmin lakiesityksessä terveydenhuoltopalveluja koskevassa säännöksessä (22 §) esitetään että tässä säännöksessä (6 §) tarkoitetulla henkilöllä on oikeus terveydenhuoltopalveluihin samoin perustein kuin henkilöllä, jolla on kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta Suomessa. Lakiesityksen perusteluissa todetaan, että terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 22 §:n mukaan laillistettu lääkäri päättää potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä tai siihen liittyvästä hoidosta. Vastaavasti laillistettu hammaslääkäri päättää potilaan hammaslääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä tai siihen liittyvästä hoidosta. Edellä mainittuun lakiin perustuen haavoittuvassa asemassa olevan terveydenhuoltoon liittyvien erityistarpeiden huomiointi jää lääkärien vastuulle mutta vastaavaa arviointitahoa ei ole muiden esim. sosiaalipalvelujen suhteen määritelty. Perusteluosassa esiin nostettu vastaanottokeskuksessa työskentelevien ohjaajien seuranta ei myöskään toteudu yksityismajoituksessa asuvien henkilöiden kohdalla, jolloin haavoittuvassa asemassa olevan henkilön erityistarpeet voivat jäädä huomaamatta. Henkilön haavoittuvan aseman ja siitä johtuvien erityistarpeiden selvittäminen yksilöllisesti edellyttää siten riittävää vastaanottotyön resurssointia etenkin yksityismajoituksessa asuvien mutta myös vastaanottokeskuksessa asuvien kohdalla.

Kansainvälistä suojelua hakevien terveyspalvelut terveydenhoitajien antamaa palvelua lukuun ottamatta ovat Helsingissä yksityisen lääkäriaseman tuottamia ja siten palveluntuottajan lääkärien työtä ei välttämättä ensisijaisesti ohjaa perusteet, joilla kuntalainen saa julkisia terveydenhuoltopalveluja. Lakiesityksestä ei käy riittävän selvästi ilmi tarkoitetaanko oikeudella terveydenhuoltopalveluihin samoin perustein kuin henkilöllä, jolla on kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta sitä, että henkilö on oikeutettu saamaan palvelut julkisesta terveydenhuoltopalvelujärjestelmästä vai ainoastaan samoin perustein. Mikäli lakiesityksessä tarkoitetaan palvelujen saamista samoin perustein esim. yksityiseltä lääkäriasemalta, saattaa oikeus jäädä toteutumatta esim. siitä syystä, ettei löydy lääkäriä, joka ottaisi asiakkaan hoidettavaksi. Etenkin psyykkisesti huonokuntoisille on vähän hoitavia tahoja ja hoitoonohjaus on vaikeaa. Myös kidutettujen kuntoutuskeskuksen palvelujen piiriin pääsyn odotusaika on noin kuusi kuukautta.

Kustannusten korvaaminen (7 §)

Säännöksen 1 momentin mukaan valtio korvaisi lakiesityksessä tarkoitetusta toiminnasta aiheutuvat kustannukset. On myös huomattava, että kansainvälistä suojelua hakevat hyödyntävät myös majoituspaikkakuntansa muita kuin vastaanottokeskusten järjestämiä palveluja mm. kirjastopalveluja ja siten valtio ei kaikilta osin korvaa heidän saamiaan palveluja ainakaan täysimääräisesti. Kansainvälistä suojelua hakevat saattavat hakeutua myös esimerkiksi paikkakunnalla sijaitsevan aikuisoppilaitoksen kursseille ja saada opetusta samoista resursseista kuin kuntalaisetkin.

Muu kuin valtion vastaanotto- ja järjestelykeskus (10 §)

Säännöksen 2 momentin mukaan muun kuin valtion vastaanotto- ja järjestelykeskuksen perustamista koskeva sopimus sisältää määräykset, jotka koskevat 1) vastaanotto- ja järjestelykeskuksen tiloja ja henkilökuntaa; 2) vastaanottopalvelujen järjestämistä tätä lakia ja hallinnon yleislakeja noudattaen; 3) kustannusten korvaamista; 4) ohjausta ja valvontaa; 5) vastaanotto- ja järjestelykeskuksen laajentamista, supistamista ja lakkauttamista; sekä 6) valmiussuunnitelmaa. Säännöstä tulisi muuttaa seuraavasti: …perustamista koskevan sopimuksen tulee sisältää mm. määräykset, jotka koskevat … Sopimusta koskevat määräykset eivät siten olisi esitetty säännöksessä tyhjentävästi, mikäli muita määräystarpeita sopimusta tehtäessä nousisi esille.

Hallituksen esityksen perustelujen mukaan sopimuksessa todettaisiin vastaanottopalvelujen järjestäminen tämän lain mukaisesti sekä vastaanoton käytännön toimintaan liittyvä Maahanmuuttoviraston suunnittelu- ja ohjausvastuu sekä Maahanmuuttoviraston ja Valtiontalouden tarkastusviraston oikeus tarkastaa palveluntuottajan tilinpitoa vastaanottopalvelujen järjestämisen osalta. Kansainvälistä suojelua hakevien määrän vaihtelun ja siihen liittyvän vastaanottotoiminnan joustavuustarpeen vuoksi sopimukseen olisi hallituksen esityksen perustelujen mukaan välttämätöntä kirjata myös määräykset vastaanotto- ja järjestelykeskuksen paikkamäärän lisäämisestä ja vähentämisestä sekä keskuksen lakkauttamisesta. Valmiussuunnitelman laatimista koskeva määräys tähtäisi riittävän joustavuuden varmistamiseen, kun on äkillinen tarve lisätä vastaanottopaikkoja ja henkilökuntaa poikkeuksellisen paljon. (s. 43).

Säännöksessä ja etenkin siihen pohjautuvassa sopimuksessa tulisi määritellä myös ne seikat, joista palveluntuottaja vastaa sekä palvelun sisällön ja laadun määrittelyssä ja yleensä ohjauksessa noudatettavat menettelytavat. Käytännön toiminnan ohjauksen tullessa palveluntuottajan ulkopuolelta voi palveluntuottaja joutua tilanteeseen, jossa sen toiminta palveluntuottajana asettaa sen vastakkaiseen asemaan suhteessa emo-organisaationsa intresseihin. Tällaisesta tilanteesta esimerkkinä toimii tämän hetkinen kansainvälistä suojelua hakevien EU-kansalaisten keskittäminen kauttakulkukeskuksiin ja etenkin Helsinkiin. EU-kansalaisten kansainvälisen suojelun hakeminen saattaisi jopa olla vähäisempää, mikäli laaja kaupunkimainen miljöö erilaisine mahdollisuuksineen ei olisi tukemassa halua jättää perusteettomiakin hakemuksia. Ohjauksessa noudatettavien menettelytapojen tulisi koskea myös määräyksiä vastaanottokeskuksen paikkamäärän muutoksista tai valmiussuunnitelman toteuttamisesta.

Vastaanotto laajamittaisen maahantulon yhteydessä (11 §)

Säännöksessä ehdotetaan, että kunnan olisi valtioneuvoston niin asetuksella säätäessä perustettava järjestely- tai vastaanottokeskus ja ylläpidettävä sitä. Säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että määräys pyrittäisiin kohdistamaan kuntaan, jonka kanssa on sovittu laajamittaiseen maahantuloon varautumisesta mutta määräys saatettaisiin joutua kohdistamaan myös kuntaan, jolla ei ole varautumissuunnitelmaa, jos sinne saapuisi lyhyessä ajassa suuri määrä ulkomaalaisia tai siellä olisi käytettävissä vastaanottoon soveltuvat tilat.

Perustuslain 121 §:n 2 momentti ja kuntalain 2 §:n 1 momentti edellyttävät, että kunnille annettavista tehtävistä säädetään lailla. Alemmanasteisilla säännöksillä voidaan vain täsmentää lain säännöksiä.

Ehdotuksen 11 §:n 3 momentti ei ole riittävän täsmällinen eikä siitä ilmene selkeästi perusteita velvoitteelle perustaa järjestely- tai vastaanottokeskus. Velvollisuus perustuu toisaalta siihen, että ulkomaalaisten sijoittaminen kuntaan on olosuhteet huomioon ottaen perusteltua ja toisaalta siihen, että kunta on tehnyt Maahanmuuttoviraston kanssa 10 §:ssä tarkoitetun sopimuksen.

Säännöstä tulisi täsmentää.

Tietojen antaminen (14 §)

Säännöksen 2 momentissa esitetään, että vastaanottokeskus antaa ensimmäisessä momentissa tarkoitettuja tietoja vastaanottokeskukseen majoittumisen jälkeen. Tiedot annetaan mahdollisimman pian, viimeistään kuitenkin 15 päivän kuluessa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättämisestä ja tilapäistä suojelua saavan henkilötietojen rekisteröinnistä. Koska kansainvälistä suojelua hakevalle ei ole säädetty velvollisuutta ilmoittautua tai majoittua vastaanottokeskukseen, ei vastaanottokeskus voi täyttää säännöksen velvoitetta tilanteessa, jossa kansainvälistä suojelua hakeva ei ilmoittaudu tai majoitu vastaanottokeskukseen. Säännöstä tulisi muuttaa seuraavasti: Tiedot annetaan mahdollisimman pian, viimeistään kuitenkin 15 päivän kuluessa kansainvälistä suojelua hakevan ilmoittautumisesta vastaanottokeskukseen.

Säännöksen 3 momentissa todetaan, että tiedot annetaan kirjallisesti kansainvälistä suojelua hakevan ja tilapäistä suojelua saavan äidinkielellä tai kielellä, jota hänen voidaan perustellusti olettaa ymmärtävän. Säännöstä tulisi muuttaa siten, että tietojen antamisessa huomioidaan mm. luku- ja kirjoitustaidottomien tai näkövammaisten asema.

Majoitus vastaanottokeskuksessa (15 §) ja valituskielto (53 §)

Säännöksen 1 momentin mukaan kansainvälistä suojelua hakeva ja tilapäistä suojelua saava majoitetaan vastaanottokeskukseen, joihin luetaan myös alaikäisten ryhmäkodit ja tukiasuntolat. Koska nopeissa paikkamäärien lisäyksiä koskevissa tilanteissa voi olla tarpeen majoittaa myös muihin majoitusvaihtoehtoihin (esim. motelliin, sairaalan asuntolaan) on säännös kaupunginhallituksen mielestä kirjoitettu liian rajoittavasti, jonka vuoksi säännöstä tulisi muuttaa esimerkiksi muotoon … majoitetaan vastaanottokeskukseen, joihin luetaan myös alaikäisten ryhmäkodit ja tukiasuntolat tai muuhun vastaanottokeskuksen järjestämään majoitukseen.

Säännöksen 2 momentin mukaan majoittamisesta ja siirrosta päättää vastaanottokeskus. Säännöksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan alaikäisten vastaanottokeskuksessa ilman huoltajaa olevien siirtoja keskuksesta toiseen tulisi välttää mm., koska vastaanottodirektiivin 19 artiklan 2 kohta velvoittaa rajaamaan alaikäisten asuinpaikan muutokset mahdollisimman vähiin. Ottaen huomioon ehdotuksen 53 §:ään sisältyvän kiellon valittaa vastaanottokeskuksesta toiseen siirtämistä koskevista päätöksistä säännös on perusoikeusnäkökulmasta katsoen ongelmallinen. Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen ratkaistavaksi. Majoittamisesta ja siirrosta päätettäessä kyseessä on henkilön, varsinkin lapsen, oikeusturvaa koskeva päätös. Myös lastensuojelulain (LsL) mukaiset lapsen sijoituspaikkaa koskevat päätökset sekä avohuollossa (LsL:n 37 §) että sijaishuollossa (LsL:n 23 §:n 3 mom.) ovat muutoksenhakukelpoisia lain 89 ja 90 §:n perusteella.

Valituskiellon sisältävän 53 §:n yksityiskohtaiset perustelut ovat varsin niukat eikä valituskieltoon oteta myöskään kantaa ehdotuksen kohdassa 4, jonka vuoksi kaupunginhallitus katsoo, että ehdotuksen yksityiskohtaisista perusteluista tulisi selkeästi ilmetä perusteet valituskiellolle, suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys.

Ilman huoltajaa olevan alaikäisen majoitus (16 §)

Säännöksessä on viittaukset lastensuojelulakiin ryhmäkodissa hoidettavien lasten määrän, henkilöstömitoituksen ja pätevyysvaatimusten osalta. Sen sijaan ehdotuksessa ei ole säännöksiä siitä, voiko ja miten ryhmäkotiin sijoitettuihin lapsiin kohdistettaisiin rajoitustoimenpiteitä.

Kun kansainvälistä suojelua hakevien lasten, etenkin ilman huoltajaa saapuvien, kokemukset lähtömaissa ja matkalla Suomeen ovat usein saattaneet olla varsin traumatisoivia, on varsin todennäköistä, että nämä kokemukset heijastuvat lasten sellaisena käyttäytymisenä, johon on lapsen oman tai muiden lasten terveyden ja turvallisuuden suojaamiseksi puututtava.

Yksityiskohtaisissa perusteluissa on asiasta todettu seuraavaa:

”Jos 16–17 -vuotiaalla alaikäisellä olisi… mainittuja vaikeita ongelmia, kuten huume- tai muita päihdeongelmia, psykiatrisia ongelmia tai vakavia käyttäytymishäiriöitä, hänet tulisi majoittaa ryhmäkotiin ja tarpeen mukaan tehdä lastensuojelulain mukainen ilmoitus kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle.” (s. 50).

Ilmausta ei voine pitää onnistuneena. Jos lapsi oireilee mainitulla tavalla, turvapaikan hakijoiden vastaanottotoimintaa harjoittavan yksikön palveluksessa olevilla henkilöillä on lastensuojelulain 25 §:n 1 momentin 10 kohdan perusteella ehdoton velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus. Ilmoituksen saatuaan lastensuojelun työntekijä voi tarvittaessa tehdä päätöksen lapsen kiireellisestä sijoittamisesta (LsL:n 38 §). Kiireellisesti laitoshuoltoon sijoitetun lapsen itsemääräämisoikeutta voidaan lastensuojelulaissa säädettyjen edellytysten täyttyessä rajoittaa lain 11 luvun säännösten mukaisesti. Menettely tulisi sisällyttää säännöksen yksityiskohtaisiin perusteluihin tai lisätä 16 §:ään 5 momentti, jonka mukaan tilanteissa, joissa lapsen vaikea oireilu edellyttää hänen perusoikeuksiinsa puuttumista, noudatetaan lastensuojelulain 25 §:n sekä tarvittaessa 38 §:n ja 11 luvun säännöksiä.

Toisin kuin ryhmäkodissa, 16 vuotta täyttäneille ilman huoltajaa oleville lapsille tarkoitettuun tukiasuntolaan ei sovellettaisi lastensuojelulain 59 §:n säännöksiä yhdessä hoidettavien määrästä. Poikkeamisen perusteeksi esitetään toiminnan luonne ja tukiasumisen kohderyhmä.

Usein yksinään maahan saapuneet ja täällä ilman vanhempiaan ja muita läheisiään olevat 16–17 -vuotiaat lapset ovat täysin uudessa ympäristössä ja epätietoisia omasta tulevaisuudestaan. Lisäksi he saattavat olla huolissaan perheistään ja järkyttyneitä usein vaikeista matkustusolosuhteista Suomeen sekä lähtömaansa kokemuksista. He ovat haavoittuvia ja turvattomia ja siksi heille tulisi turvata samantasoinen hoito ja huolenpito kuin lastensuojelulaissa tarkoitetuissa lastensuojelulaitoksissa.

Tukiasuntoloiden toimintaan tulisi soveltaa samoja säännöksiä hoidettavien lasten määristä ja henkilöstömitoituksesta kuin ryhmäkotien.

Yksityismajoitus (17 §)

Säännöksen 1 momentin mukaan kansainvälistä suojelua hakeva ja tilapäistä suojelua saava voivat järjestää majoituksensa itse. Heidän on ilmoitettava kirjallisesti osoitteensa ja esitettävä vuokrasopimus tai selvitys yksityismajoituksesta vastaanottokeskukselle, jonka asiakkaaksi heidät on rekisteröity. Nykyisessä voimassa olevassa laissa on kansainvälistä suojelua hakevan edellytetty ilmoittavan osoitetietonsa asianmukaisesti muiden palvelujen saamisen ehtona ja siten uusi säädös helpottaisi yksityismajoitukseen siirtymistä ja heikentäisi majoituksen hallittavuutta niin ettei vastaanottokeskuksella ole mahdollisuutta puuttua epäasiallisiin asuinolosuhteisiin.

Koska henkilö ei yksityismajoitukseen siirtyessään saa tukea asumiskustannuksiinsa, näyttäytyy yksityismajoitus vastaanottokeskusmajoitusta edullisemmalta majoitustavalta. Yksityismajoituksen on nähty myös ylläpitävän kansainvälistä suojelua hakevan toimintakykyä paremmin yllä kuin vastaanottokeskusmajoitus, jossa laitostumisen vaaraa pyritään erilaisella työ- ja opintotoiminnalla ehkäisemään. Toisaalta esimerkiksi Ruotsissa yksityismajoituksessa asumisen suosiminen on johtanut kansainvälistä suojelua hakevien ja heidän majoittajiensa ahtaaseen asumiseen, pimeisiin vuokramarkkinoihin ja kansainvälistä suojelua hakevien keskittymiseen suuriin kaupunkeihin, jolloin kunnat eivät ole enää voineet tarjota välttämättömiä palveluita. Suomen kannalta olisikin siksi tärkeää huolellinen yksityismajoituksen haittojen ja hyötyjen analyysi sekä niiden tukimuotojen luominen, joilla yksityismajoitusta voitaisiin pitää varteenotettavana majoitusvaihtoehtona ilman että siitä aiheutuvat haittavaikutukset lisääntyisivät.

Ehdotetussa muodossa säännöstä on pidettävä riittämättömänä ja siihen tulisi lisätä paitsi nykyisen lain mukainen … myös säännökset riittävän väljästä asumisesta niin yksinäisen kuin perheellistenkin kohdalla, yksityismajoituksessa asuvan oikeudesta käyttää tiloja asumiseensa myös päiväaikaan, vastaanottokeskusten velvollisuudesta järjestää myös yksityismajoituksessa asuville työ- ja opintotoimintaa sekä yksityismajoituksessa asuvan mahdollisuudesta saada riittäviä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, jotta mahdollisiin hyväksikäyttö- tms. tilanteisiin kyettäisiin puuttumaan. Yksityismajoituksessa asuva kansainvälistä suojelua hakenut henkilö tarvitsee etenkin oleskeluluvan saatuaan riittävää neuvontaa kyetäkseen tekemään omaan etuunsa nähden tarkoituksenmukaisia päätöksiä ja ymmärtääkseen, ettei mahdollisesti tule saamaan asuntoa kunnasta, jossa on oleskellut kansainvälistä suojelua koskeneen hakemuksensa käsittelyajan. Usein oleskeluluvan saamisen jälkeen yksityismajoituksessa asuneella ei ole enää mahdollisuutta jäädä asumaan hakemuksensa käsittelyn aikaisen majoittajan luokse ja siten yksityismajoituksessa asunut huomaa olevansa asunnoton tilanteessa, jossa voimavarojen tulisi suuntautua kotoutumiseen. Etenkin psyykkisesti huonokuntoisilla asunnottomuuden riski oleskeluluvan saamisen jälkeen kasvaa, koska yhteisasuminen sairastuneen kanssa voi olla raskasta.

Etenkin laajamittainen yksityismajoitus vaatii yhteistyötä vastaanottokeskusten ja kunnan palvelujärjestelmän välillä, sillä samalla kun pidetään huolta kansainvälistä suojelua hakeneesta, tulee muistaa pitää huolta myös majoittajasta. Myös tiedonkulku yksityismajoituksessa asuvien henkilöiden määrästä vastaanottokeskusten ja kuntien välillä on tärkeää, koska se auttaa kuntia varautumaan tuleviin uusiin kuntalaisiinsa.

Vastaanotto- ja käyttöraha (18–21 §)

Aiemmin tässä lausunnossa vastaanottorahasta ja käyttörahasta esitettyjen näkemysten lisäksi on syytä painottaa vielä alaikäiselle ilman huoltajaa olevalle lapselle myönnettävän täydentävän käyttörahan myöntämisen velvoitteesta. Tätä voidaan perustella sillä, että vastaanottokeskuksessa lapsen saama hoito, huolenpito ja palvelut eivät ole sellaisenaan rinnastettavissa vastaaviin lastensuojelulain mukaisessa perhehoidossa ja laitoshuollossa annettaviin palveluihin. Näin ollen, ja toisin kuin säännöksen perusteluissa katsotaan, myöskään lastensuojelulain 55 §:n 2 momentissa säädettyä käyttövarojen määräytymistä ei tulisi sellaisenaan ottaa säädettävään lakiin.

Tämän ja jo aiemmin tässä lausunnossa sanotun johdosta 18 §:n 3 momenttia tulisi täydentää seuraavasti: ”Täydentävä vastaanottoraha ja täydentävä käyttöraha kattavat… ”

Vaikka tarkoituksena on ollut eriyttää vastaanotto- ja käyttöraha toimeentulotuesta, kaupunginhallitus katsoo, että perustuslain 19 §:n 1 momentissa säädetyn toimeentulon vähimmäisturvan ja 6 §:n edellyttämän yhdenvertaisen kohtelun turvaamiseksi 18 §:n 3 momenttiin tulisi lisätä seuraava virke:

”Täydentävää vastaanottorahaa ja täydentävää käyttörahaa myönnettäessä noudatetaan soveltuvin osin, mitä toimeentulotuesta annetun lain 7 c §:ssä on säädetty täydentävästä toimeentulotuesta.”

Työ- ja opintotoiminta (25 §)

Säännöksen 1 momentin mukaan vastaanottokeskus järjestää opintotoimintaa kansainvälistä suojelua hakevan ja tilapäistä suojelua saavan omatoimisuuden edistämiseksi.

Säännöksen 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi vastaanotto- ja käyttörahan vähentämisestä enintään 20 prosentilla korkeintaan kahden kuukauden ajan, jos vastaanottokeskuksen asukas ilman perusteltua syytä toistuvasti kieltäytyy hänelle osoitetusta työ- tai opintotoiminnasta. Vähennys ei saisi vaarantaa ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan mukaista välttämätöntä toimeentuloa eikä se saa olla muutenkaan kohtuutonta. Vähennyksen kohtuuttomuutta arvioitaessa otettaisiin huomioon henkilön fyysinen ja psyykkinen terveys, perhetilanne ja muut hänen toimintakykyynsä ja osallistumismahdollisuuksiinsa vaikuttavat tekijät.

Nykyisessä laissa olevaa muoto voidaan järjestää on kannatettavampi, koska etenkin kauttakulkukeskuksissa lakiesityksen ehdottomampi sanamuoto on vaikea toteuttaa. On myös todettava, että työ- ja opintotoiminnasta maksettavalla pienehköllä palkkiolla voisi olla kannustavampi vaikutus toimintaan osallistumiseksi ja sen lisäksi sen toteuttaminen ei vaatisi vastaavalla tavalla henkilötyövuosia kuin mitä sanktion toteuttaminen. Palkkio voisi olla käytännössä esim. kuntouttavan työtoiminnan toimintarahan kaltainen tuki.

Edustajan tehtävän lakkaaminen (39 §)

Ehdotuksen 35 §:n mukaan mm. kansainvälistä suojelua hakevalle alaikäiselle, joka on Suomessa ilman huoltajaa tai muuta laillista edustajaa, määrätään käräjäoikeuden päätöksellä edustaja. Edustaja käyttää huoltajalle kuuluvaa puhevaltaa alaikäisen henkilöä ja varallisuutta koskevissa asioissa (37 §:n 1 mom.).

Edustajan tehtävä lakkaa mm., kun edustettavalle määrätään Suomessa huoltaja tai muu laillinen edustaja (39 §:n 1 mom:n 3 k.). Muu laillinen edustaja on esimerkiksi sosiaalilautakunta, jonka huostassa lapsi on. Lastensuojelulain 45 §:n 1 momentin nojalla sosiaalilautakunnalla on oikeus huostaanoton tarkoituksen toteuttamiseksi päättää huostassa olevan lapsen olinpaikasta sekä hoidosta, kasvatuksesta, valvonnasta ja muusta huolenpidosta sekä näiden toteuttamiseksi tarpeellisesta opetuksesta ja terveydenhuollosta. Sosiaalilautakunnalla ei ole esimerkiksi oikeutta käyttää puhevaltaa lapsen kansalaisuutta koskevissa tai taloudellisissa asioissa, eikä oikeutta päättää lapsen nimestä tai uskonnosta. Edellä sanotun johdosta säännöksessä tulisi säätää viranomaisten velvollisuudeksi ryhtyä edustajan tehtävän lakatessa tarvittaessa toimenpiteisiin edunvalvojan määräämiseksi lapselle.

Pöytäkirjanote sisäasiainministeriölle, myös sähköisenä osoitteisiin hare(at)intermin.fi ja maahanmuutto-osasto(at)intermin.fi, sekä sosiaalivirastolle, talous- ja suunnittelukeskukselle, hallintokeskuksen turvallisuus- ja valmiusosastolle ja henkilöstökeskuksen maahanmuutto-osastolle.

Lisätiedot:
Vallittu Anja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36046

LIITTEET	Liite 1	Sisäasiainministeriön lausuntopyyntö 24.6.2010 ja hallituksen esitys
	Liite 2	Lausunto sisäasiainministeriölle...-päätöshistoria

ESITTELIJÄ Sisäasiainministeriö on pyytänyt (24.6.2010) lausuntoa ehdotuksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta 6.8.2010 mennessä. Lausunnolle on saatu lisäaikaa 17.8.2010 saakka.

Asian johdosta hallintokeskus on saanut sosiaaliviraston (9.7.2010), talous- ja suunnittelukeskuksen (30.7.2010), hallintokeskuksen turvallisuus- ja valmiusosaston (4.8.2010) ja henkilöstökeskuksen maahanmuutto-osaston (4.8.2010) lausunnot, jotka sisältyvät tämän asian liitteenä 2 olevaan päätöshistoriaan. Lausunnoissa esitetyt keskeiset havainnot on pyritty tiivistetysti sisällyttämään lausuntoehdotukseen. Sosiaaliviraston lausunto on sisällytetty lausuntoehdotukseen kokonaisuudessaan.

9.8.2010 pöydälle pantu asia

LAUSUNTO KUNNAT JA KILPAILUNEUTRALITEETTI -TYÖRYHMÄN ESITYKSESTÄ KUNTALAIN MUUTTAMISEKSI

Khs 2010-1109

KJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Kunnat ja kilpailuneutraliteetti
-työryhmän esityksestä kuntalain muuttamiseksi seuraavan lausunnon:

Esityksen lähtökohdista

Kaupunki pitää perusteltuna EU:n komission Destiaa ja Palmiaa koskevien kannanottojen perusteella, että kuntien toiminnalle kilpailluilla markkinoilla luodaan työryhmän esityksen pohjalta selkeät pelisäännöt.

Kaupunki pitää tarkoituksenmukaisena järjestelynä työryhmän esitystä, että kunnan toiminta kilpailutilanteessa markkinoilla eriytetään tapahtuvaksi oikeudellisesti erillisessä yhteisömuodossa.

Kaupunki pitää tärkeänä, että kunnan muun kuin kilpailutilanteessa tapahtuvan palvelutoiminnan osalta kunnat voivat jatkossakin vapaasti päättää tavan, jolla ne järjestävät palvelunsa kuntalaisille. Tältä osin kaupunki viittaa työryhmän muistiossaan esittämään lähtökohtaan, että esityksen tarkoituksena ei ole puuttua kunnan erityislailla säädettyyn palvelujen järjestämisvastuuseen.

Selvyyden vuoksi kaupunki toteaa, että toimivien markkinoiden näkökulmasta kaupunki on muiden kuntien tavoin monipuolinen toimija, jonka toimilla on erilaisia vaikutuksia markkinoilla. Kunnat ostavat palveluja, tuottavat palveluja sekä toteuttavat elinkeinopolitiikkaansa erilaisin toimenpitein luoden edellytyksiä oman alueensa ja koko seudun elinkeinotoiminnalle ja laajemminkin. Kunnat voivat siten omilla toimillaan myös edistää kilpailullisten markkinoiden syntymistä ja olemassaoloa sekä ylläpitää ja edistää toimivaa kilpailua. Erityisesti kilpailun väheneminen markkinoiden keskittyessä ja kilpailullinen tasapaino pienten ja suurten yritysten välillä vaikuttavat markkinoiden toimivuuteen. On elinkeinoelämän ja kuntalaisten etu, että kysynnän ja tarjonnan keskinäinen suhde pysyy tasapainoisena, jotta myös tavaroiden ja palveluiden hinnat ja laatu pysyvät kohtuullisella tasolla ja niiden saatavuus on varmistettu.

Esityksen taloudellisista vaikutuksista

Tulonmenetysten korvaaminen

Yhtiöt ovat velvollisia maksamaan verotettavasta tulostaan yhteisöveroa kulloinkin voimassa olevan verokannan mukaisesti. Nykyinen yhteisöverokanta on 26 %. Kuntien elinkeinotoiminnastaan saama tulo puolestaan on tällä hetkellä verovapaata tai hyvin lievän verotuksen kohteena. Työryhmän esitys merkitsee, että kunnat menettävät tällä hetkellä verovapaita elinkeinotoiminnan tulojaan ja veronsaajana tältä osin tulee olemaan valtio.

Kaupungin alustavan selvityksen perusteella voidaan arvioida, että tulonmenetys Helsingille on pelkästään Helsingin Energian ja Helsingin Sataman nykyisten toimintojen yhtiöittämisen jälkeen toteutustavasta riippuen suuruusluokkaa 50–80 miljoonaa euroa, mikä vastaa kunnallisverotuloina yli puolta veroprosenttia. Tulonmenetys on siten kaupungintalouden ja palvelutuotannon rahoittamisen kannalta merkittävä. Luonnollisesti lopullinen verovaikutus riippuu yhtiön liiketoiminnasta syntyvän tuloksen lisäksi perustamisvaiheessa yhtiöön siirtyvän toiminnan laajuutta, siirtotapaa, arvoa sekä yhtiörakennetta ja pääomitusta koskevasta yhtiöittämisratkaisusta.

Kaupunki pitää työryhmän kannanoton mukaisesti välttämättömänä, että kaupungille yhtiöittämisvelvollisuudesta eli toiminnan verotuksellisen aseman muutoksesta aiheutuvat tulomenetykset korvataan täysimääräisesti. Ei ole perusteltua, että valtio saa muutoksesta verohyödyn. Työryhmä ei esitä miten ja mistä ajankohdasta lukien tulonmenetykset tulisi korvata.

Kaupunki ei hyväksy työryhmän esittämää näkemystä, että tulonmenetysten korvaamiseksi tehtävä selvitys ”voitaisiin tehdä aikaisintaan siirtymäajan ja muutaman toimintavuoden perusteella”. Kaupunki katsoo, että tulonmenetys tulee korvata perustettujen yhtiöiden tilinpäätösten perusteella vuosittain perustamisajankohdasta lukien ja maksaa suoraan yksittäiselle kunnalle kutakin tilivuotta seuraavan kalenterivuoden loppuun mennessä. Kaupungin näkemyksen mukaan tämä on kunta-valtio -suhteessa tasapuolista, kun otetaan huomioon, että kuntien yhtiöittämisvelvoitteensa perusteella perustamat yhtiöt tilittävät valtiolle toimintansa tuottamasta tulosta ennakkoveroa kuukausierissä heti yhtiömuotoisen toiminnan ensimmäisestä aloittamiskuukaudesta alkaen.

Vapautus varainsiirtoverosta

Työryhmä esittää vapautusta varainsiirtoverosta perustettaviin yhteisöihin luovutettavien käyttöomaisuusosakkeiden sekä kiinteistöjen ja niiden hallintaan oikeuttavien osakkeiden osalta.

Varainsiirtovapaus ei siis koskisi lakiesityksen sanamuodon mukaan yhtiöitettävään toimintaan liittyvien kaikkien osakkeiden siirtymistä, vaan vain esityksessä nimenomaisesti mainittuja osakkeita. Kaupunki katsoo, että kunnan toimintojen järjestely lain vaatimalla ja edellyttämällä tavalla ei saa aiheuttaa itse järjestelypakosta johtuvia veroseuraamuksia. Näin ollen myöskään vapautusta varainsiirtoverosta ei tulisi rajata vain esimerkiksi käyttöomaisuusosakkeisiin, vaan vapautuksen tulisi koskea muitakin osakkeita, jotka kunta pitää yhtiöitettävän toiminnan kannalta tarpeellisena siirtää perustettavaan yhtiöön.

Kaupunki pitää välttämättömänä, että vapautus varainsiirtoverosta toteutetaan työryhmän esityksen mukaisesti edellä esitetyin, siirtyviä osakkeita koskevin tarkennuksin. Ilman vapautusta verokustannus olisi Helsingille merkittävä. Kaupungin alustavan selvityksen perusteella voidaan arvioida, että pelkästään Helsingin Energian ja Helsingin Sataman yhtiöittämisten yhteydessä näihin yhtiöihin vastikkeellisesti luovutettavista osakkeista ja kiinteistöistä menevät varainsiirtoverot olisivat varovasti arvioiden suuruusluokkaa 70–80 miljoonaa euroa.

Esitys siirtymäajasta

Työryhmä esittää, että kunnan on viimeistään vuoden 2013 loppuun mennessä siirrettävä yhtiöittämisvelvollisuuden piiriin kuuluva toiminta hoidettavaksi erillisessä yhteisömuodossa tai järjestettävä toiminta muutoin siten, ettei toiminta vääristä kilpailua.

Kaupunki pitää välttämättömänä, että yhtiöittämisille annetaan vähintäänkin työryhmän esityksen mukainen siirtymäaika.Mikäli työryhmän esityksen mukainen yhtiöittämisvelvollisuus toteutuu, niin esimerkiksi Helsingissä yhtiöittämisten piiriin kuuluu tai saattaa kuulua liikelaitoksia, joista yksittäisen liikelaitoksen liikevaihto on suurimmillaan yli 700 miljoonaa euroa, tase 1,5 mrd euroa ja henkilöstömäärä yli 2000 henkilöä.

Varsinkin tällaisten liikelaitosten yhtiöittämisprosessit ovat kokemuksen mukaan monivaiheisia ja vaativia, sisältäen ainakin seuraavat vaiheet:

- perusselvitysvaihe: yhtiöittämistapavaihtoehdot taloudellisine tarkasteluineen, yhtiörakenteet, vero- ja tulossuunnitteluun liittyvien ennakkopäätösten hakeminen verottajalta ja tapauskohtaisesti myös keskusverolautakunnalta sekä valtion kirjanpitolautakunnalta, yhteydenpito muihin viranomaisiin,

- yksityiskohtainen yrityssuunnitteluvaihe: valitun yhtiöittämistavan toteuttamisen yksityiskohtainen suunnittelu (liiketoimintasuunnitelma, alkavan taseen muodostaminen, pääomitus, tulossuunnittelu, rahoitus, yt-menettely ja muut henkilöstöä koskevat järjestelyt jne.),

- hallinnollinen päätöksentekovaihe: yhtiöittämisen kunnan sisäinen hallinnollinen vaihe valmisteluineen on toteutettava kuntalain ja hallintolainsäädännön mukaisella tavalla. Helsingissä yhtiöittämisistä päättää kaupunginvaltuusto sitä edeltävien lautakunta/johtokunta- ja kaupunginhallitusesitysten pohjalta.

- yhtiön perustamisvaihe: rekisteröinti ja ilmoitukset muille viranomaisille, hallinnon järjestäminen ja mm. aikaa vievä sopijapuolten suostumusten hankkiminen kunnan nimissä ennen yhtiöittämistä tehtyjen sopimusten siirrolle yhtiölle.

Edellä esitetty huomioon ottaen kaupunki pitää työryhmän esittämää siirtymäaikaa perusteltuna.

Esityksen vaikutuksista henkilöstön asemaan

Työryhmä esittää, että sellaisen toiminnan yhtiöittäminen, jota kunnat harjoittavat lain voimaantullessa ja jonka ne joutuvat yhtiöittämään lain perusteella, katsottaisiin lain perusteella liikkeenluovutukseksi. Liikkeenluovutusta koskevia edellytyksiä ei tarvitsisi erikseen selvittää, vaan oikeudet ja velvollisuudet määräytyisivät liikkeen- luovutussäännöksien perusteella.

Kaupunki toteaa olevan omalta osaltaan selvää, että kaikki yhtiöittämiset katsotaan liikkeenluovutuksiksi riippumatta siitä, perustuvatko ne lakiesityksen mukaiseen velvollisuuteen vai ei. Omissa yhtiöittämisjärjestelyissään kaupunki on noudattanut liikkeenluovutuksen periaatteita riippumatta siitä, onko niihin ollut lain velvoite vai ei. Tämä on koskenut myös siirtyvän henkilöstön eläketurvaa.

Lakiesityksen yksityiskohdista

Kunnan toiminta kilpailutilanteessa markkinoilla (2 a §)

Työryhmä esittää, että lainkohdassa ei määriteltäisi tarkemmin, mitä tarkoitetaan kunnan toiminnalla kilpailutilanteessa markkinoilla, koska ”yleispätevää määrittelyä ei ole olemassa ja viime kädessä joudutaan kussakin yksittäistapauksessa tulkitsemaan, toimiiko kunta kilpailutilanteessa markkinoilla”.

Kaupunki toteaa, että työryhmän esittämä lakitekninen konstruktio, jossa ei määritellä, mikä on kunnan toimintaa kilpailutilanteessa markkinoilla ja jossa lainkohtaan liitetään vain esimerkkiluettelo siitä, millaisen toiminnan ei ainakaan katsota tapahtuvan kilpailutilanteessa markkinoilla, voi nostaa esille käytännön epävarmuustekijöitä, joihin saadaan lopullinen ratkaisu viime kädessä vasta tuomioistuintietä.

Tästä huolimatta kaupunki pitää työryhmän esittämää ratkaisua parempana ja lain soveltamisen kannalta käytännössä joustavampana kuin vaihtoehtoa, jossa pyrittäisiin tyhjentävästi määrittelemään kunnan toiminta kilpailutilanteessa markkinoilla. Sellainen ei ole käytännössä mahdollista.

Yhtiöittämisvelvollisuus

Työryhmä esittää myös säädettäväksi kunnan kilpailutilanteessa markkinoilla harjoittaman toiminnan organisaatiovelvoitteesta (”yhtiöittämisvelvollisuus”). Pykälän 1 momentissa säädettäisiin pääsäännöstä, jonka mukaan kunnan olisi siirrettävä kilpailutilanteessa markkinoilla harjoitettava toiminta yhtiölle, muulle yhteisölle tai säätiölle.

Tältä osin kaupungilla ei ole muuta huomauttamista kuin, että se pitää lakiteknisesti epäonnistuneena ilmaisua ”yhtiöittämisvelvollisuus”, kun kyse voi olla kilpailunalaisen toiminnan siirtämisestä säännöksen sanamuodonkin mukaan myös muuhun kuin yhtiömuotoon. Kaupunki esittää, että yhtiöittämisvelvollisuuden sijasta säännöksessä käytetään ilmaisua ”oikeudellinen eriyttämisvelvollisuus”, joka ilmaisuna paremmin vastaa tavoitetta kilpailunalaisen toiminnan eriyttämisestä kunnan muusta toiminnasta.

Esityksen mukaan säännöksessä ei puututtaisi kunnan toimialaan eikä määriteltäisi, mitä toimintaa kunta voi harjoittaa, vaan tältä osin säännöksessä viitattaisiin kuntalain 2 §:ään. Kuntalain 2 §:ssä määritellään kunnan toimiala. Lisäksi säännöksessä ei puututtaisi kunnan laissa säädettyyn palvelujen järjestämisvastuuseen. Kaupunki pitää näitä työryhmän esityksen lähtökohtia perusteltuina.

Kuntien yhteistoiminta

Pykälän 2 momentin 2 kohdassa säädettäisiin kuntien lakisääteisestä yhteistoiminnasta. Säännöksen mukaan kilpailutilanteesta markkinoilla ei olisi kyse, jos palveluja järjestetään kuntalain 76 §:ssä tarkoitettuna yhteistoimintana lakiin perustuvan yhteistoimintavelvoitteen perusteella omana toimintana. Palvelujen järjestäminen olisi rajattu sen alueen asukkaille ja muille, joille sen on lain perusteella järjestettävä palveluja. Työryhmän esityksessä mainitaan lakiin perustuvista yhteistoimintavelvoitteista esimerkkeinä erikoissairaanhoidon ja kehitysvammahuollon järjestäminen.

Työryhmän muistiossa todetaan lisäksi, että kun kyse on kuntien välisestä yhteistoiminnasta, oikeustila on kilpailuttamisvelvollisuuden osalta tällä hetkellä vakiintumaton. Jos tulevassa oikeuskäytännössä asetetaan tiukat vaatimukset kuntien väliselle yhteistoiminnalle, jotta se ei olisi kilpailuttamisvelvollisuuden alaista, yhteistoimintaan tulee liittymään kuntien kannalta riski yhtiöittämisvelvollisuudesta.

Helsingin kaupunki toteaa, että tällä voi muun ohessa olla vaikutusta pääkaupunkiseudun yhteistyöhön, koska kaikki nykyiset yhteistyöalat eivät perustu lakisääteiseen yhteistoimintavelvoitteeseen. Lainkohdan soveltamisen kannalta varsin kriittiseksi voi muodostua kysymys siitä, mitkä palvelut kuuluvat lakisääteisen yhteistoiminnan piiriin. Helsingin seudulla toimiva HUS-kuntayhtymä tuottaa jäsenkunnille esimerkiksi laboratoriopalveluja. Mikäli säännöstä tullaan tulkitsemaan niin, että ne eivät kuulu lakisääteisen yhteistoiminnan (erikoissairaanhoidon) piiriin, niin se vaikeuttaa jatkossa sopimista näiden palvelun tuottamisesta sairaanhoitopiirin ja jäsenkuntien yhteistyönä.

Kaupunki katsoo ensisijaisesti, että kuntien väliseen yhteistoimintaan ei tulisi lainkaan liittää yhtiöittämisvelvollisuutta, jos kyse on kunnan lakisääteisten palvelujen tuottamisesta. Viime kädessä kyse on siitä, hoitaako kunta palvelutuotannon yksin vai yhdessä muiden vastaavan palveluvelvoitteen omaavien kuntien kanssa.

Työryhmä toteaa, että valmisteilla oleva hallituksen esitys terveydenhuoltolaiksi sisältää useita säännöksiä, joiden perusteella kuntien ja kuntayhtymien on sovittava terveydenhuollon palvelujen työnjaosta (kuvantamis-, laboratorio- ja kuntoutuspalvelut). Lisäksi ne sisältävät ensihoidon ambulanssipalveluja koskevan säännöksen, jonka perusteella palo- ja pelastustoimi voi jatkossa tuottaa ambulanssipalveluja yhteistoimintasopimuksen perusteella.

Kaupunki pitää työryhmän näkemyksen mukaisesti joka tapauksessa välttämättömänä, että sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöä tarkennetaan, jotta niissä palveluissa, joissa kunnalliselle palvelutuotannolle on erityisiä perusteita, kunta ja kuntayhtymä voisivat jatkossakin tuottaa palveluja, vaikka tehtävään liittyisi kilpailuneutraliteettiongelmia. Suomen terveydenhuoltojärjestelmän toimintaedellytysten turvaaminen ja kehittäminen edellyttävät tulevaisuudessakin, että kunnat ja sairaanhoitopiirien kuntayhtymät järjestävät ja tuottavat lakisääteiset terveyspalvelut. Yksityisen sektorin tärkeänä tehtävänä on täydentää julkisen terveydenhuollon palveluja. Esitetty siirtymäaika mahdollistaa kuntien ja kuntayhtymien ennen lain voimaantuloa kilpailutilanteessa markkinoilla harjoittaman toiminnan jatkamisen siirtymäaikana.

Lisäksi kaupunki toteaa, että ehdotetussa 2 a §:n 2 momentin 3 kohdassa mainitaan kuntalain 76 §:n mukainen kuntien välinen yhteistoiminta, jota harjoitettaisiin sidosyrityksen muodossa. Kuntalain 76 § ei kuitenkaan koske kuntien välistä yritysmuotoista yhteistoimintaa, vaan vain isäntäkuntaa, kuntayhtymää ja yhteistä viranhaltijaa.

Yhtiöittämisvelvollisuutta koskevista poikkeuksista (2 b §)

Yhtiöittämisvelvollisuutta koskevat poikkeukset koskisivat sellaisia tehtäviä, joissa kunnan voitaisiin katsoa toimivan kilpailutilanteessa markkinoilla, mutta toiminnan perusteella kunnalla ei olisi yhtiöittämisvelvollisuutta. Säännökseen sisältyvä poikkeusluettelo on esimerkinomainen eikä tyhjentävä.

Tältä osin kaupunki toteaa edellä 2 a §:n kohdalla esitetyn mukaisesti, että esimerkkipohjainen luettelo voi nostaa esille käytännön epävarmuustekijöitä, joihin saadaan lopullinen ratkaisu viime kädessä vasta tuomioistuintietä. Tästä huolimatta kaupunki pitää työryhmän esittämää esimerkkiluetteloon perustuvaa säätämistapaa parempana ja lain soveltamisen kannalta käytännössä joustavampana kuin vaihtoehtoa, jossa pyrittäisiin tyhjentävästi määrittelemään poikkeukset yhtiöittämisvelvollisuudesta. Sellainen ei ole käytännössä mahdollista.

Vähäinen toiminta

Pykälän 1 momentin 1 kohdan perusteella kunta voisi harjoittaa omana toimintanaan vähäistä toimintaa kilpailutilanteessa markkinoilla. Säännöksen perustelujen mukaan vähäiseksi toiminnaksi katsottaisiin toiminta, jolla ei olisi markkinavaikutuksia tai markkinavaikutus jäisi pieneksi. Työryhmä toteaa, että säännöstä tulisi tulkita tiukasti ja ottaen huomioon myös niin sanottu potentiaalinen markkinavaikutus eli vaikutus yksityisen toiminnan syntymiseen alalla. Laissa ei myöskään esityksen perustelujen mukaan kytkettäisi vähäisyyden määritelmää esimerkiksi liikevaihdon prosenttimääriin.

Kaupunki pitää lain soveltamisen kannalta ongelmallisena ilmaisua ”vähäinen” siitä huolimatta, että esityksen perusteluissa täsmennetään sen esimerkiksi tarkoittavan toiminnan ”satunnaisuutta” ja ”lyhytkestoisuutta”.

Kaupunki esittää, että ilmaisua ”vähäinen” täydennetään ilmaisulla ”satunnainen”. Tämä vastaisi paremmin säännöksen tarkoitusta ja osaltaan selkeyttäisi säännöksen soveltamista. Kunnan toiminta markkinoilla voisi olla siten ”vähäistä tai satunnaista”.

Tukipalvelujen myynti tytäryhteisöille

Pykälän 1 momentin 3 kohdan perusteella kunta voisi myydä tukipalveluja kuntakonserniin kuuluvalle tytäryhteisölle ilman, että kunnan katsottaisiin toimivan markkinoilla.

Esityksen perustelujen mukaan säännös on tarpeen, jotta kunnat voivat tehostaa kuntakonsernin palveluja hoitamalla niitä keskitetysti. Toiminnan keskittämisellä pyritään turvaamaan, että tehtävää hoidetaan kokonaistaloudellisesti tehokkaasti. Toiminta olisi rajattu tukipalveluihin.

Kaupunki pitää säännöstä konsernijohtamisen kannalta tarpeellisena ja välttämättömänä, mutta esitetyssä muodossa ongelmallisena kahdesta syystä.

Ensinnäkin säännös sinällään mahdollistaa kunnan kannalta sen tukipalvelujen myynnin tytäryhteisöille ilman, että tämä katsottaisiin kunnan toiminnaksi kilpailutilanteessa markkinoilla. Säännöksellä ei ole kuitenkaan käytännössä tavoiteltua vaikutusta, koska julkisen hankintayksikön asemassa oleva tytäryhteisö ei voi hankintalain tiukasti sanamuodon mukaisen tulkinnan mukaan hankkia kunnalta tällaisia tukipalveluja kilpailuttamatta ilman hankintalain mukaista suorahankintaperustetta muutoin kuin hankintalainsäädännön mukaisiin kynnysarvoihin saakka. Kaupunki toteaa, että työryhmäesitykseen ei sisälly vastaavaa hankintalainsäädännön muutosesitystä, jolla tehtäisiin julkisen hankintayksikön asemassa oleville tytäryhteisöille mahdolliseksi tukipalvelujen hankinta emokunnalta ilman kilpailutusta. Jotta säännös toimisi tavoitellulla tavalla, hankintalainsäädäntöä tulisi tältä osin muuttaa; varsinkin kun konsernirakenteen yleistyminen ja laajeneminen tuo väistämättä esiin entistä useammin tilanteita, joissa joudutaan arvioimaan hankintalain soveltamista kuntakonsernin sisällä myös tytäryhteisön omistajaltaan suorittamiin hankintoihin. Hankintalain tiukka sanamuodon mukainen tulkinta johtaa konsernin sisäisen ristiinomistuksen lisääntymiseen ja erilaisten kunnan ja sen tytäryhteisöjen yhdessä omistamien palveluyhtiöiden perustamiseen kuntakonsernin sisälle.

Toiseksi säännöskohdan ilmaisu ”tukipalvelut” on epämääräinen ja antaa mahdollisuuksia eri suuntiin meneville tulkinnoille. Säännöksen perustelujen mukaan tukipalveluja olisivat muun muassa kirjanpidon ja palkkahallinnon järjestäminen sekä tietojärjestelmät ja niiden ylläpitoa koskevien palvelujen myynti, siivous, arkistointi, kiinteistöhuolto sekä tilojen vuokraus ja myynti. Epäselväksi jää, sisältyisivätkö tukipalvelu-käsitteeseen myös esimerkiksi rakennuttamispalvelut, oikeudelliset asiantuntijapalvelut, koulutuspalvelut, kuljetuspalvelut, työterveyshuolto jne.

Esimerkiksi työterveyspalveluja tuottavien kuntien omien työterveyskeskusten ja vastaavien tulisi voida jatkossakin tuottaa palveluja yhtiöittämisvelvollisuuden piiriin kuuluvien ja tytäryhteisöiksi muuttuvien liikelaitosten nykyisille työntekijöille. Mikäli tämä ei olisi mahdollista, niin se merkitsisi, että nykyisessä virastomuodossa toimivat työterveysyksiköt menettäisivät pelkästään Helsingissä tuhansia työterveyshuollon asiakkaita ja joutuisivat sopeuttamaan toimintansa supistuvan volyymin mukaisiin resursseihin tai muuttamaan toimintansa yhtiömuotoon.

Mikäli työterveyspalvelut taas tulkittaisiin muuksi kuin tukipalveluksi, niin kunnan tulisi voida myydä tällaisia palveluita kunnan sidosyksikkönä toimivalle tytär- tai muulle yhteisöille kuntana samaan tapaan kuin sisäisessä kilpailutuksessa tai yhteistoiminnassakin. Niin myös kunnan osallistuminen sidosyksikön kilpailutukseen tulisi olla mahdollista.

Säännöksen selkeyttäminen ja vastaava hankintalainsäädännön muuttaminen on tarpeellista.

Palvelujen myynti sidosyksiköille

Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan kunta voisi myydä palveluja sidosyksikölle tai -yritykselle. Sidosyksiköllä tarkoitetaan hankintalain 10 §:n mukaan erillistä oikeushenkilöä, jota kunta valvoo joko yksin tai muiden hankintayksiköiden kanssa samalla tavoin kuin omia toimipaikkojaan ja joka harjoittaa pääosin toimintaansa hankintayksiköiden kanssa. Palvelujen myyntiä ei olisi rajattu vain tukipalveluihin.

Tämän säännöskohdan osalta kaupunki toteaa saman kuin edellä tukipalveluja koskevan kohdankin osalta. Säännös sinällään mahdollistaa kunnan kannalta palvelujen myynnin sidosyksiköille ilman, että sitä katsotaan kunnan toiminnaksi kilpailutilanteessa markkinoilla. Säännöksellä ei ole kuitenkaan käytännössä tavoiteltua vaikutusta, koska julkisen hankintayksikön asemassa oleva sidosyksikkö ei voi hankintalain tiukasti sanamuodon mukaisen tulkinnan mukaan hankkia kunnalta palveluja kilpailuttamatta ilman hankintalainsäännön mukaista suorahankintaperustetta muutoin kuin hankintalainsäädännön mukaisiin kynnysarvoihin saakka. Kaupunki toteaa, että työryhmäesitykseen ei sisälly vastaavaa hankintalainsäädännön muutosesitystä, jolla tehdään julkisen hankintayksikön asemassa oleville sidosyksiköille mahdolliseksi palvelujen hankinta kunnalta ilman kilpailutusta. Jotta säännös toimisi tavoitellulla tavalla, hankintalainsäädäntöä tulisi tältä osin muuttaa; varsinkin kun konsernirakenteen yleistyminen ja laajeneminen tuo väistämättä esiin entistä useammin tilanteita, joissa joudutaan arvioimaan hankintalain soveltamista kuntakonsernin sisällä myös sidosyksikön omistajaltaan suorittamiin hankintoihin. Hankintalain tiukka sanamuodon mukainen tulkinta johtaa konsernin sisäisen ristiinomistuksen lisääntymiseen ja erilaisten kunnan ja sen tytäryhteisöjen yhdessä omistamien palveluyhtiöiden perustamiseen kuntakonsernien sisälle.

Kunnan osallistuminen sidosyksikön tarjouskilpailuun

Työryhmämuistion perusteluosassa todetaan, että poikkeussäännös ei mahdollistaisi kunnan osallistumista sidosyksikön järjestämään tarjouskilpailuun. Kun sidosyksikkö ei kuitenkaan määritelmällisestikään toimi kuin vähäisessä määrin markkinoilla, voidaan katsoa, että se on vain yksi kunnallisen toiminnan tai yhteistoiminnan järjestämismuoto. Kunnan tulisi voida myydä palveluita tällaiselle yksikölle kuntana samaan tapaan kuin sisäisessä kilpailutuksessa tai yhteistoiminnassakin. Niin myös kunnan osallistuminen sidosyksikön kilpailutukseen tulisi olla mahdollista.

Tilojen vuokraaminen

Pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaan yhtiöittämisvelvollisuutta ei synny, jos kunta vuokraa toimitiloja pääasiassa käytettäväksi kunnan omassa toiminnassa ja kuntakonserniin kuuluville tytäryhteisöille tai käytettäväksi sellaisessa palvelutuotannossa, jonka tuotannon kunta on kilpailuttanut.

Säännöksen perustelujen mukaan säännöksen tarkoituksena on rajata toimintaa siten, että toiminnan tarkoitus tulisi olla pääasiassa se, että tilat ovat kunnan omassa ja tytäryhteisöjen käytössä tai sellaisen palvelutoiminnan käytössä, jonka kunta on kilpailuttanut. Viimeksi mainitulla on tarkoitus varmistaa, että kunta voi esimerkiksi kilpailutettaessa palveluja tarjota tiloja toiminnan harjoittajan käyttöön.

Kaupunki pitää säännöstä perusteltuna todeten kuitenkin, että samalla tavoin kuin esityksen eräissä muissakin kohdissa tähänkin säännöskohtaan sisältyy tulkinnoille tilaa jättävä ilmaisu ”pääasiassa”. Tältä osin esitykseen ei sisälly ilmaisua tarkentavia tulkintaperiaatteita.

Lisäksi kaupunki toteaa, että ehdotetussa 2 b §:n 1 momentin 5 kohdassa mainitaan, että kunta voi vuokrata toimitiloja käytettäväksi mm. kunnan omassa toiminnassa. Tällaisessa sisäisessä vuokraustoiminnassa on kyse tavanomaisesta omasta toiminnasta, joka on sallittu muutenkin.

Valvonta (8 §)

Pykälässä säädettäisiin kunnan kilpailutilanteessa markkinoilla harjoitettavan toiminnan valvonnasta. Valvontaviranomaisena toimisi esityksen mukaan aluehallintovirasto. Aluehallintovirastoja on kuusi.

Työryhmä toteaa, että valmistelussa selvitettiin vaihtoehtoisesti valvontatehtävän antamista kilpailuvirastolle. Tätä ei kuitenkaan esitetty, koska tehtävä olisi työryhmän mukaan edellyttänyt kilpailuviraston henkilöstöresurssien lisäämistä, jota ei pidetty todennäköisenä.

Kaupunki esittää, että kilpailuneutraliteetin valvonta keskitetään kilpailuasioiden asiantuntijaviranomaiselle eli kilpailuvirastolle (Kivi). Valtakunnallisena viranomaisena Kivi pystyy arvioimaan eri puolilla maata sijaitsevien kuntien toimintaa ja sen kilpailuneutraliteettivaikutuksia yhdenmukaisin perustein. Kivi on tehnyt tällaista arviointia sille osoitettujen toimenpidepyyntöjen johdosta jo aiemminkin. Myös muissa pohjoismaissa kilpailuneutraliteetin valvonta on keskitetty kilpailuvirastoa vastaavalle viranomaiselle.

Kilpailuneutraliteetin valvonta ei ole muutenkaan kunnan toiminnan rakenteen valvontaa. Pikemminkin se on sen valvontaa, toimiiko kuntaoikeushenkilö kilpailluilla markkinoilla vai ei. Sillä, millä tavoin toiminta on oikeushenkilön sisäisesti järjestetty, ei ole tässä arvioinnissa merkitystä, koska kilpailuneutraliteettivaikutukset ovat joka tapauksessa samat.

Valvonta on käytännössä jälkikäteisvalvontaa, koska toimivaltaisella viranomaisella tuskin on resursseja puuttua toimintaan esimerkiksi kesken vireillä olevan kilpailutuksen. Tästä syystä on hankalaa, että viranomaisen antaman kiellon (ja mahdollisen uhkasakon) suhde voimassa olevien sopimuksien soveltamiseen ja kiellon vaikutus niiden voimassa pysymiseen on lakiesityksessä käsittelemättä.

Aluehallintovirastojen päätöksiin haetaan muutosta alueelliselta hallinto-oikeudelta, joita on tällä hetkellä kahdeksan. Kivin päätöksiin haetaan muutosta markkinaoikeudelta. Myös oikeuskäytännössä on siksi sama eriytymisen riski kuin esitetyn mallin mukaisessa viranomaistoiminnassa olkoonkin, että Korkein hallinto-oikeus on joka tapauksessa viime kädessä huolehtimassa oikeuskäytännön yhtenäisyydestä.

Hinnoittelu (66 a §)

Ehdotetussa 66 a §:ssä edellytetään liiketaloudellista hinnoittelua toimittaessa kilpailutilanteessa markkinoilla. Ehdotetussa 2 b §:n 2 momentissa puolestaan todetaan, että kunnan osallistuminen oman kunnan järjestämään tarjouskilpailuun ei tapahdu kilpailutilanteessa markkinoilla. Kaupunki toteaa, että tästä voisi päätellä, ettei tällöin tarjottua palvelua tarvitse hinnoitella liiketaloudellisesti, mikä ei liene säännöksen todellinen tarkoitus. 66 a §:n viittauksen pitäisi siksi kohdistua pelkästään 2 b §:n 1 ja 3 momenttiin, ei koko pykälään.

Kirje valtiovarainministeriölle, pöytäkirjanote (ilman liitettä) kaikille virastoille ja liikelaitoksille.

Lisätiedot:
Olli Seppo, kaupunginkamreeri, puhelin 310 36135

LIITE

Kunnat ja kilpailuneutraliteetti -työryhmän muistio

ESITTELIJÄ Valtiovarainministeriön 19.11.2010 asettama Kunnat ja kilpailuneutraliteetti -työryhmä on saanut työnsä päätökseen ja työryhmä on luovuttanut esityksensä valtiovarainministeriölle 8.6.2010.

Työryhmän tehtävänä on ollut kartoittaa tarpeellisia lainsäädäntömuutoksia, joilla turvataan kilpailuneutraliteetin toteutuminen kuntien toimiessa markkinoilla ja tehdä tarvittavat ehdotukset kuntalain ja tarvittaessa muun lainsäädännön muuttamiseksi Destia -tapauksen sekä JULKI- työryhmän linjausten pohjalta. Lisäksi työryhmän tehtävänä oli selvittää ja tehdä mahdolliset ehdotukset siitä, millä perusteella kunta voi antaa palveluntuottajalle julkisen palvelunvelvoitteen eli selvittää
ns. SGEI -palvelujen pelisääntöjä.

Valmistelun taustalla on EU-komission Suomelle osoittama osittain kielteinen päätös (C 7/2006), joka koskee Tieliikelaitoksen (Destia Oy:n) saamaa valtiontukea. Komissio pitää kiellettynä valtiontukena liikelaitoksen konkurssisuojaa ja poikkeavaa verokohtelua.

Työryhmän toimikauden aikana EU-komissio antoi alustavan näkemyksen Helsingin kaupungin liikelaitoksena toimivan Palmian sekä yleensä kunnallisen liikelaitoksen asemasta sekä lainsäädäntömuutoksien lähtökohdista. Työryhmässä on otettu huomioon komission näkemyksessään esittämiä seikkoja.

Työryhmä esittää, että kunnan ja kuntayhtymän tulisi yhtiöittää kilpailutilanteessa markkinoilla harjoitettava toiminta. Yhtiöittämisvelvollisuudesta säädettäisiin kuntalaissa. Laissa säädettäisiin myös yhtiöittämistä koskevista poikkeuksista, toiminnan hinnoittelusta, toiminnan valvonnasta sekä tarkistettaisiin kuntalain liikelaitossäätelyä. Siirtymäsäännöksissä säädettäisiin henkilöstön asemasta sekä varainsiirtovapaudesta. Siirtymäsäännöksen mukaan kunnan tulisi yhtiöittää ennen lain voimaan tuloa harjoittama toiminta markkinoilla viimeistään vuoden 2013 loppuun mennessä.

Työryhmä on työssään pyrkinyt määrittelemään, mitä tarkoitetaan kilpailutilanteella markkinoilla. Viime kädessä tulkinta on kuitenkin tehtävä tapauskohtaisesti. Kilpailutilanteesta ei olisi kyse, jos kunta tuottaa palveluita vain omalle kunnalleen, eli kysymys olisi ns. sisäisestä liikelaitoksesta. Lisäksi kunnalla olisi oikeus osallistua kuntana oman kunnan järjestämään tarjouskilpailuun.

Laissa rajattaisiin eräitä tehtäviä, joita ei katsottaisi hoidettavan kilpailutilanteessa markkinoilla. Tärkeimmät rajaukset koskisivat kunnan toimintaa laissa säädetyn järjestämisvastuun perusteella tai lakisääteistä yhteistoimintaa niille, joille kunnan on palvelu järjestettävä sekä monopoliaseman perusteella tuotettavia palveluita.

Yhtiöittämisvelvollisuudesta ehdotetaan säädettäväksi lisäksi muutamia poikkeuksia, vaikka kunnan katsottaisiin toimivan kilpailutilanteessa markkinoilla. Kunta voisi edelleen toimia vähäisissä määrin markkinoilla sekä tuottaa tukipalveluita kuntakonserniin kuuluville tytäryhteisöille sekä palvelussuhteeseen liittyviä palveluja tytäryhteisöjen palveluksessa oleville henkilöille sekä laajemminkin palveluja sidosyksiköille.

Kunnan tuottaessa yhtiöittämispoikkeuksessa tarkoitettuja palveluja tai tavaroita kilpailutilanteessa markkinoilla, sen hinnoittelun tulisi perustua liiketaloudellisiin perusteisiin ja hinnoittelun valvonta kuuluisi aluehallintovirastoille.

Esityksessä ehdotetaan, että kunnan toiminnan valvonnasta vastaisivat aluehallintovirastot. Aluehallintovirastolla olisi toimivalta kieltää kuntaa harjoittamasta omana toimintanaan kilpailutilanteessa markkinoilla harjoitettua toimintaa ja hinnoittelemasta toimintaansa lain tarkoittamissa tilanteissa vastoin liiketaloudellisia perusteita. Aluehallintovirasto voisi tehostaa kieltoa uhkasakolla.

Kunnallisia liikelaitoksia koskevaa säätelyä ehdotetaan tarkistettavaksi siltä osin, ettei liikelaitosmuodossa voisi toimia kilpailutilanteessa markkinoilla. Vaikka liikelaitossäätelytarve suurimmaksi osaksi poistuukin, liikelaitossäätely on edelleen tarpeen esimerkiksi vesihuoltolaitoksen sekä kunnan sisäisen toiminnan organisoimisessa.

Työryhmä katsoi, että kunnille yhtiöittämisvelvollisuudessa eli toiminnan verotuksellisen aseman muutoksesta aiheutuvat tulonmenetykset tulisi korvata. Työryhmä ei kuitenkaan esitä, miten ja mistä ajankohdasta lukien kunnille tulisi korvata tulonmenetykset. Tulonmenetyksien suuruus on selvitettävä toteutettavien yhtiöittämisten perusteella. Tämän jälkeen on harkittava, miten tulonmenetykset tulisi korvata.

Työryhmän toinen tehtävä oli selvittää SGEI -palvelujen pelisääntöjä. Työryhmä katsoi, ettei sillä ole tässä vaiheessa edellytyksiä laatia selvitystä tai tehdä ehdotuksia julkisen palvelun velvoitteen asettamisen pelisäännöistä.

Työryhmän esitykseen liittyy kahden jäsenen eriävät mielipiteet ja yhden jäsenen lausuma.

Työryhmän esitys on laajalla lausuntokierroksella. Valtiovarainministeriö on pyytänyt työryhmän esityksestä mm. Helsingin kaupungilta lausunnon 16.8.2010 mennessä.

Työryhmän esitys on tarkoitus käsitellä eduskunnassa siten, että laki voisi tulla voimaan vuoden 2011 alusta lukien.

PÄIVÄKOTI LINNUNLAULUN KOSTEUSVAURIOKORJAUSTEN JA TILAMUUTOSTEN HANKESUUNNITELMA

Khs 2010-989

KAJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä 15.4 2010 päivätyn Lasten päiväkoti Linnunlaulun kosteusvauriokorjausten ja tilamuutosten hankesuunnitelman siten, että hankkeen enimmäislaajuus on 2 200 brm², rakentamiskustannusten enimmäishinta on arvonlisäverottomana 3,1 miljoonaa euroa helmikuun 2010 kustannustasossa (RI = 126,2, THI = 146) ja hankkeen pääomavuokran määrittämisen perusteena palvelutilojen osalta tavanomaisesti noudatettu tuottovaatimus.

Pöytäkirjanote sosiaalilautakunnalle, HKR-Rakennuttajalle, kiinteistölautakunnalle, kiinteistöviraston tilakeskukselle ja talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Härmälä Timo, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36028

LIITTEET	Liite 1	Hankesuunnitelma 15.4.2010
	Liite 2	Esityksen perustelut ja päätöshistoria
	Liite 3	Päiväkoti Linnunlaulun kosteusvauriokorjausten... - päätöshistoria

ESITTELIJÄ

Hankkeen lähtökohdat ja kuvaus

Osoitteessa Eläintarhantie 18 sijaitseva Lasten päiväkoti Linnunlaulun rakennus on valmistunut 1906. Rakennuksessa on kolme kerrosta sekä ullakkotasolla kaksi asuinhuoneistoa. Rakennuksessa on tehty korjaus- ja muutostöitä 1980-luvun alussa ja 2000-luvun alussa sekä kosteusvaurioihin liittyviä korjaustöitä 2000-luvulla.

Lasten päiväkoti Linnunlaulu toimii rakennuksen 1. ja 2. kerroksessa. Päiväkodissa on nykyisin kolme lapsiryhmää, joissa on yhteensä 49 lasta ja 13 työntekijää.

Lasten käytössä olevia ensimmäisen kerroksen tiloja on kosteusvaurioiden takia jouduttu poistamaan käytöstä ja samoin päädyn toimistotilojen käyttäjät ovat siirtyneet kokonaan muualle.

Piha-alueen pintaveden ohjaus on puutteellinen ja vaatii parannusta. Osa kattovesistä laskee suoraan rakennuksen sokkelin viereen ja edesauttaa rakenteiden kastumista ja kosteusvaurioiden aiheutumista.

Toisen kerroksen lasten wc:t ovat pintamateriaaliensa ja vesieristyskyvyn osalta teknisen käyttöikänsä päässä eivätkä ne täytä nykymääräyksiä vesieristyksien osalta. Kunnostamattomina lasten wc:t aiheuttavat merkittävän kosteusvaurioriskin rakennuksessa.

Kohteen nykyinen ilmanvaihtojärjestelmä on vanha, ilmamäärien riittävyydessä on puutteita eikä lämmön talteenottojärjestelmää ole. Kaikkia päiväkodin tiloja ei ole myöskään nykyisellään varustettu tuloilmakanavistolla.

Korjaustyön yhteydessä alapohjarakenne puretaan kauttaaltaan. Orgaaniset ja hienojakoiset maa-ainekset täytöistä poistetaan, samoin vedeneristyksenä toimiva kreosootti. Vanhat kiviladontaiset perustukset vahvistetaan ja vesieristetään rakennesuunnitelmien mukaan. Rakennukseen rakennetaan salaojajärjestelmä. Pihan pintamateriaalit ja pinnantasaus rakennuksen äärellä uusitaan ja sadevesiviemäröintiä parannetaan.

Rakennuksen ensimmäisen kerroksen kalusteet ja pintamateriaalit puretaan, samoin vesi- ja viemäriasennukset uusitaan. Yläpohjan rakenteita vahvistetaan ja uusitaan uuden ilmanvaihtokonehuoneen alueella sekä muilla rakennesuunnitelmissa esitetyillä osilla. Vesikate kunnostetaan ja siihen tehdään uuden ilmanvaihtojärjestelmän vaatimat läpiviennit. Ikkunat kunnostetaan ulkopuolelta.

Rakennuksen toisen kerroksen lasten wc:t kunnostetaan ja varustetaan nykymääräysten mukaisilla vesieristeillä.

Kohteen ongelmat ja korjaustarpeet todettiin kiinteistöviraston tilakeskuksessa ja HKR–Rakennuttajassa niin akuuteiksi, että korjaussuunnittelu käynnistettiin pikaisesti.

Päiväkotitoiminta rakennuksessa jatkuu korjaustyön valmistuttua ja laajenee uudella lapsiryhmällä. Päiväkodin tilat sijoittuvat rakennuksen ensimmäiseen ja toiseen kerrokseen. Nämä entiset toimistotilat on nyt korjaus- ja muutostöiden jälkeen mahdollista saada uuden päiväkotiryhmän käyttöön.

Vaikutukset rakennuksen energiatehokkuuteen

Rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmän parantamisella saavutetaan paitsi käyttäjille parempaa sisäilman laatua myös energian säästöä kohteessa, kun tähän liittyy myös lämmön talteenotto.Samoin alapohjan rakenteiden uusiminen säästää energiaa, kun eristyskykyä alapohjassa parannetaan.

Kustannukset ja vaikutukset käyttötalouteen

HKR-Rakennuttajan laatiman kustannusennusteen mukaan hankkeen rakennuskustannukset ovat 3 105 000 euroa arvonlisäverottomana eli 1 411 euroa/brm².

Päiväkoti Linnunlaulu on sosiaalivirastolle vuokrakohde, jonka kiinteistöviraston tilakeskus peruskorjaa. Kiinteistöviraston tilakeskuksen vuokra-arvio (alv. 0 %) hankkeesta em. kustannusten perusteella on:

pääomavuokra	15,87 euroa /htm²/kk
ylläpitovuokra		3,41 euroa /htm²/kk
yhteensä	19,25 euroa /htm²/kk.

Laskennallisesti kohteessa on 899 m² huoneistoalaa (= vuokranmaksupinta-ala). Siten kuukausivuokra on noin 17 305 euroa ja vuosivuokra noin 207 669 euroa. Pääoman korko on 3 % ja poistoaika 30 vuotta.

Hankkeen toteutus ja aikataulu

Hanke on vuosien 2010 - 2015 talonrakennuksen investointiohjelmassa vuosina 2010 - 2011 toteutettavana hankkeena.

Rakentamisen suunnitellaan alkavan kesäkuussa 2010 ja hankkeen valmistuvan toukokuussa 2011.

Kiinteistöviraston tilakeskus vastaa hankkeen toteuttamisesta ja kiinteistön ylläpidosta. Tilakeskus tilaa rakennuttamistehtävät HKR-Raken-nuttajalta.

Lausunnot Talous- ja suunnittelukeskus puoltaa päiväkoti Linnunlaulun kosteusvauriokorjausten ja tilamuutosten hankesuunnitelman hyväksymistä ehdotuksen mukaisesti. Kiinteistölautakunta on sisällyttänyt hankkeen kustannukset talousarvioehdotukseensa vuodelle 2011.

Rakennuksen pinta-ala on 2200 brm² ja rakennus on suojeltu. Ilmanvaihdon uusiminen toteutetaan koko rakennukseen ja muut korjaustyöt vain päiväkodin tiloihin. Päiväkodin pinta-ala on 899 htm²ja. Kohteen vauriot ongelmien ja korjaustarpeiden kiireellisyyden vuoksi korjaussuunnittelu käynnistettiin välittömästi ja korjaustyöt aloitetaan kesäkuussa 2010. Hanke valmistuu toukokuussa 2011.

Suojellun rakennuksen toiminnassa säilyttäminen vaatii perusteellisia korjaustoimenpiteitä rakenteisiin. Alapohjarakenne uusitaan, perustuksia korjataan, rakennus salaojitetaan ja pinta- sekä kattovesien ohjausta parannetaan. Ilmanvaihtojärjestelmä uusitaan vastaamaan käyttötarkoitusta ja takaamaan käyttäjille parempi sisäilman laatu. Samalla saadaan myös energian säästöä. Toisen kerroksen lasten wc-tiloissa joudutaan uusimaan vedeneristykset ja pintamateriaalit vesivahinkojen syntymisen ehkäisemiseksi. Korjauksen yhteydessä ensimmäiseen kerrokseen toteutetaan tilat uudelle lapsiryhmälle entisiin toimistotiloihin. Päiväkotitilan lisääminen on perusteltua kantakaupungissa lisääntyneen lapsimäärän takia.

Sosiaalilautakunta puoltaa lausunnossaan hankesuunnitelmaa todeten mm., että terveysvaikutusten näkökulmasta tilojen peruskorjaamisella on huomattava vaikutus lasten ja aikuisten terveyteen ja hyvinvointiin, kun päiväkodille saadaan terveet ja turvalliset tilat.

KAUPUNKIPIENTALOTONTTIEN VARAAMINEN KALASATAMASTA CONECT OY:LLE (10582/4 - 9)

Khs 2010-1337

KAJ A Kaupunginhallitus päättänee varata Conect Oy:lle 10. kaupunginosan (Sörnäinen) korttelin nro 10582 kaupunkipientalotontit nro 4 - 9 rakennuttajakonsulttivetoista ryhmärakennuttamista varten vapaarahoitteiseen ilman Hitas-ehtoja tapahtuvaan omistusasuntotuotantoon 31.12.2011 saakka ja muuten seuraavin ehdoin:

1 Varauksensaaja kokoaa luonnollisten henkilöiden muodostaman tonttien rakennuttajaryhmän ja kaupunki vuokraa tontit ryhmään kuuluville henkilöille noudattaen soveltuvin osin tavanomaisia omakotitonttien vuokrausehtoja.

2 Varauksensaajan tekee tonttien tulevien vuokralaisten kanssa projektinjohtopalveluista tarvittavat rakennuttamis-, rakentamis- ja yhteistyösopimukset, jotka kaikkien sopijapuolten on allekirjoitettava ennen kuin tonttien vuokraushakemukset toimitetaan kiinteistöviraston tonttiosastolle.

./. Rakennuttamissopimukseen on sisällytettävä liitteestä 5 ilmenevät varauksensaajalle kuuluvat tehtävät.

Rakennuttamis-, rakentamis- ja yhteistyösopimusten mallit on esitettävä kiinteistöviraston tonttiosaston osastopäällikön hyväksyttäväksi ennen tonttien markkinoinnin aloittamista.

3 Varauksensaaja on velvollinen korvamaan tonttien 10582/4-9 autopaikoista ja ensimmäisen kerroksen suunnittelusta ja perustusten rakentamisesta eli paalutuksesta, salaojista, pohjalaatasta, tonttien rajoille mahdollisesti tulevista palomuureista, kunnallistekniikan tonttiliittymistä sekä yhteispihan mahdollisesta tilapäisestä aitaamisesta aiheutuvat kaupungin hyväksymät todelliset kustannukset korttelin 10582 rakennuttaja NCC Rakennus Oy:lle.

Asiaa koskevat lupasuunnitelmat ja kustannusarvio on esitettävä kaupungin hyväksyttäväksi ennen edellä mainittujen rakenteiden rakennusluvan hakemista.

4 Varattavien tonttien suunnittelun tulee tapahtua Kalasataman alueellisen yhteistyöryhmän kanssa. Tonttien pää-suunnittelijoiden tulee olla yhteystyöryhmän hyväksymiä.

5 Varauksensaaja on velvollinen noudattamaan liitteenä

./. 6 olevaa kiinteistöviraston tonttiosaston toimintaohjetta ”Toimintaohje kaupungin tonttien rakennuttajille 4.3.2010”.

6 Varauksensaaja on velvollinen noudattamaan liitteenä

./. 7 olevia varausehtoja (Kalasataman Sörnäistenniemen alueella noudatettavat lisäehdot).

7 Varauksensaajan tulee raportoida hankkeen edistymisestä tonttiosastolle viimeistään 31.12.2010 mennessä. Tähän ajankohtaan mennessä tulee kohteen kaikista tonteista olla konsultin kanssa solmittu rakennuttamissopimus, suunnitelmien tulee olla vähintään luonnosvaiheessa sekä NCC Rakennus Oy:n kanssa tulee olla sovittu perustusten ym. toteutuksesta ja kustannuksista.

Mikäli hanke ei ole 31.12.2010 mennessä edennyt edellä mainittujen tavoitteiden mukaisesti, voidaan varaus katsoa rauenneeksi.

B Kaupunginhallitus päättänee oikeuttaa kiinteistölautakunnan päättämään tonttien varausehtojen vähäisistä tarkennuksista ja mahdollisesti tarvittavista lisäehdoista sekä varauksen mahdollisesta raukeamisesta.

Pöytäkirjanote Conect Oy:lle ja kiinteistölautakunnalle.

Lisätiedot:
Härmälä Timo, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36028

LIITTEET	Liite 1	Tonttien sijaintikartta
	Liite 2	Havainnekuva
	Liite 3	Sörkän Town House
	Liite 4	Conect Oy:n kirje 14.6.2010 liitteineen
	Liite 5	Rakennuttajakonsultin tehtävät
	Liite 6	Toimintaohje kaupungin tonttien rakennuttajille 4.3.2010
	Liite 7	Kalasataman Sörnäistenniemen alueella noudatettavat lisäehdot
	Liite 8	Esityksen perustelut
	Liite 9	Kaupunkipientalotonttien varaaminen Kalasatamasta Conect Oy:lle... - päätöshistoria

ESITTELIJÄ Kalasataman ensimmäinen tontinluovutuskilpailu on ratkaistu. Kilpailun voittaja NCC Rakennus Oy rakentaa kortteliin nro 10582 yhteensä 105 kerrostaloasuntoa sekä yhteispihatontin alle tulevat korttelin autopaikat.

Kortteliin tulee lisäksi kuusi kaupunkipientaloa, joiden kunkin rakennusoikeus on 175 k-m². Kullakin talolla on oma tontti, mutta talot rakennetaan kiinni toisiinsa. Kerrostalokilpailun voittaja vastaa kilpailun ehtojen mukaan myös kaupunkitalotonttien autopaikkojen ja rakennusten ensimmäisen kerroksen suunnittelusta ja perustamisesta samalla, kun rakentaa yhteispihatontille omaakin hankettaan palvelevan pysäköintilaitoksen. Rakenteet tulee toteuttaa mahdollisimman edullisesti ja tästä aiheutuneet kustannukset, jotka kaupunkipientalohanke on velvollinen korvaamaan, hyväksyttää kaupungilla. Kaupunkipientalot esitetään sen sijaan rakennettavaksi valmiiksi omatoimisena konsulttivetoisena ryhmärakentamisena omistusasuntotuotantoon ilman Hitas-ehtoja.

Kaupunkipientalotontteja ei ole asetettu haettavaksi yksittäin, koska tiiviissä kaupunkirakenteessa on aihetta varmistaa, että korttelikokonaisuus rakennetaan mahdollisimman samanaikaisesti ilman viivytyksiä ja aukkoja rakenteessa. Suunnittelua ja rakentamista koordinoimaan ja rakennuttajaryhmän muodostamaan esitetään siksi nimettäväksi kokenut rakennuttajakonsultti.

Rakennuttajakonsultiksi esitetään hakemusten ja neuvottelujen jälkeen sekä aiempiin kokemuksiin viitaten nimettäväksi Conect Oy. Hakijalla on laaja kokemus rakennuttajakonsulttivetoisesta pientalojen toteuttamisesta. Toteutuneita kohteita on Vantaalla, Espoossa ja Sipoossa. Nämä kohteet ovat tavallisia omakotikohteita. Hakijalla on kuitenkin kokemusta myös kaupunkipientaloista, koska ensimmäinen tällainen kohde Helsingissä on rakenteilla Mellunmäessä. Hakijan antamien tietojen mukaan hankkeet ovat onnistuneet hyvin, ja asukkaat ovat olleet niihin tyytyväisiä.

Rakennuttajakonsultti etsii tonteille asukkaat sekä suunnitteluttaa ja rakennuttaa talot yhdessä asukkaiden kanssa kiinteää korvausta vastaan. Näin asukkaat saavat talonsa ”omakustannushintaan”. Tontit vuokrataan tuleville asukkaille.

Rakennuttamis-, rakentamis- ja yhteistyösopimusten mallit tulee esittää kiinteistöviraston tonttiosaston osastopäällikön hyväksyttäväksi ennen tonttien markkinoinnin aloittamista.

Varauksensaajan tulee raportoida hankkeen edistymisestä tonttiosastolle 31.12.2010 mennessä. Tähän ajankohtaan mennessä tulee kohteen kaikista tonteista olla konsultin kanssa solmittu rakennuttamissopimus, suunnitelmien olla vähintään luonnosvaiheessa sekä NCC Rakennus Oy:n kanssa tulee olla sovittu perustusten ym. toteutuksesta ja kustannuksista.

Mikäli hanke ei ole 31.12.2010 mennessä edennyt tavoitteiden mukaisesti, varaus voidaan katsoa rauenneeksi.

Varausehdotus on kiinteistölautakunnan esityksen mukainen.

ASUINKERROSTALOTONTTIEN 20804/1 JA 3 VARAAMINEN VVO-YHTYMÄ OYJ:LLE JA SARACO D&M OY:LLE KEHITTYVÄ KERROSTALO -HANKKEITA VARTEN SEKÄ ASUINKERROSTALOTONTIN 20804/2 VARAAMINEN ASUNTOTUOTANTOTOIMIKUNNALLE (LÄNSISATAMA, JÄTKÄSAARI, TONTIT 20804/1-3)

Khs 2010-1338

KAJ A Kaupunginhallitus päättänee varata asuntotuotantotoimikunnalle Länsisataman Jätkäsaaren asuinkerrostalotontin (AK) 20804/2 vuoden 2012 loppuun saakka seuraavin ehdoin:

1 Tontille on rakennettava vapaarahoitteisia omistusasuntoja Hitas I -ehdoin.

2 Varauksensaaja on tietoinen, että varausalueelle on suunniteltu sijoitettavaksi asemakaavan muutoksessa nro 11770 tontille 20804/1 osoitetut päiväkotitilat.

Varauksensaaja on velvollinen suunnittelemaan ja toteuttamaan varausalueelle em. n. 700 k-m² suuruiset päiväkotitilat edellyttäen, että päiväkodille saadaan tarvittavat viranomaisluvat. Päiväkotitilat on suunniteltava yhteistyössä sosiaaliviraston ja kiinteistöviraston tilakeskuksen kanssa ja niiden antamien ohjeiden mukaisesti.

3 Varauksensaaja on velvollinen tarvittaessa sopimaan korttelin nro 20804 muiden varauksensaajien kanssa korttelin asemakaavassa osoitetun tonttijaon muuttamisesta siten, että korttelin tontteja 20804/2 ja 3 yhteisesti palvelevan pysäköintilaitoksen toteuttaminen on tarkoituksenmukaisella ja kustannustehokkaalla tavalla järjestettävissä.

Korttelin lopullinen tonttijako on pyrittävä laatimaan siten, että po. pysäköintilaitos laitteineen ja rakenteineen voidaan sijoittaa tarkoituksenmukaisesti niiden tonttien alueelle, joita pysäköintilaitos palvelee.

Korttelin nro 20804 pihasuunnittelu on tehtävä yhtenä kokonaisuutena kiinteistörajoista riippumatta niin, että kannenalainen pysäköintilaitos suunnitellaan siten, että pihan maanvarainen osuus muodostuu piha-alueen kannalta tarkoituksenmukaiseksi ja koko korttelin piha-alueelle lisäarvoa tuottavaksi.

4 Elleivät varauksensaaja ja tontin 20804/3 varauksensaaja keskenään erikseen toisin sovi, osapuolet ovat velvollisia sopimaan tontteja 20804/2 ja 3 yhteisesti palvelevan pysäköintilaitoksen toteuttamisen periaatteista 31.12.2010 mennessä. Pysäköintilaitoksen suunnittelussa ja rakentamisessa sekä näistä aiheutuvien kustannusten jakamisessa noudatetaan lisäksi, mitä Jätkäsaaren alueellisissa varausehdoissa on pysäköinnin järjestämisen osalta todettu, ellei kiinteistövirasto toisin määrää.

5 Varauksensaaja on tietoinen, että Jätkäsaaren ase-makaavan muutoksen nro 11770 alueen kiinteistöjen väestönsuojat on tämän hetken suunnitelmien mukaan tarkoitus sijoittaa edellä Jätkäsaareen toteutettavan kalliotilahankkeen yhteydessä rakennettavaan yhteisväestönsuojaan. Mikäli yhteisväestönsuoja päätetään toteuttaa, kaupunki määrää liittymismaksun sekä muut liittymisen ehdot.

6 Suunnittelussa ja rakentamisessa on kiinnitettävä erityistä huomiota energiatehokkuuteen ja rakennusten tulee täyttää energiatehokkuusluokan A vaatimukset.

Varauksensaaja on velvollinen viimeistään hakiessaan varausalueen lyhytaikaista vuokraamista esittämään kiinteistöviraston tonttiosastolle energiatodistuksesta annetun lain (487/2007) mukaisen varausalueelle rakennettavaa rakennusta koskevan energiatodistuksen taikka muun rakennuksen energiatehokkuutta osoittavan kiinteistöviraston tonttiosaston hyväksymän selvityksen.

7 Omistusasuntotuotannossa asuntojen keskipinta-alan tulee olla vähintään 75 m². Keskipinta-alatavoite voidaan kuitenkin alittaa enintään 10 %:lla, mikäli se on asuntojen suunnittelun taikka asuntojen kysyntään liittyvän painavan syyn vuoksi perusteltua.

./. 8 Varauksensaaja on velvollinen noudattamaan liitteenä 5

olevia Jätkäsaaren alueellisia varausten lisäehtoja, liitteenä

./. 7 olevia Hitas-asuntotuotannon lisäehtoja, liitteenä 8 olevaa tonttiosaston ohjetta 4.3.2010 sekä alueelle mahdollisesti laadittavia rakennustapa- ja muita ohjeita.

Varaus tulee voimaan vasta, kun varauksensaaja on allekirjoittanut alueellisten lisäehtojen sisältämän sitoumuksen ja toimittanut sen kiinteistöviraston tonttiosastolle.

B Kaupunginhallitus päättänee varata VVO-yhtymä Oyj:lle (Y-tunnus 0116336-2) Länsisataman Jätkäsaaren asuinkerrostalotontin (AK) 20804/1 vuoden 2012 loppuun saakka seuraavin ehdoin:

1 Tontille on rakennettava valtion tukemia vuokra-asuntoja.

2 Varauksensaaja on velvollinen tontin suunnittelussa ja rakentamisessa tutkimaan sekä kehittämään uuden tyyppisiä pienasuntoratkaisuja sekä asuntorakentamisen autottomuutta varauksensaajan 16.2.2010 päivätyn Kehittyvä kerrostalo -tontinvaraushakemuksen mukaisesti.

Autopaikkojen toteuttamatta jättämisestä mahdollisesti saatava kustannussäästö on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan hyödyntämään asuntoratkaisujen ja asumisen laadun kehittämisessä kaupungin kanssa hankkeen jatkosuunnittelun yhteydessä tarkemmin määriteltävin tavoin.

Korttelin lopullinen tonttijako on pyrittävä laatimaan siten, että pysäköintilaitos laitteineen ja rakenteineen voidaan sijoittaa tarkoituksenmukaisesti niiden tonttien alueelle, joita pysäköintilaitos palvelee.

Mikäli edellä mainitun tonttijaon muutoksen laatiminen ei ole mahdollista siten, että pysäköintilaitos olisi sijoitettavissa ainoastaan tonteille 20804/2 ja 3 (tai näistä muodostettaville tonteille), varauksensaaja on velvollinen korvauksetta sallimaan pysäköintilaitoksen osan sijoittamisen tarvittavissa määrin myös varausalueelle.

4 Varauksensaaja on tietoinen, että varausalueelle on asemakaavan muutoksessa osoitettu rakennusala päiväkotitiloja varten. Päiväkotitilat pyritään ensisijaisesti sijoittamaan tontille 20804/2.

Mikäli päiväkotitilojen sijoittaminen tontille 20804/2 osoittautuu jatkosuunnittelussa viranomaispäätöksen tai muun vastaavan seikan johdosta mahdottomaksi, on varauksensaaja velvollinen suunnittelemaan ja rakentamaan päiväkotitilat (n. 700 k-m²) varausalueelle. Päiväkotitilat on tällöin suunniteltava ja toteutettava yhteistyössä sosiaaliviraston ja kiinteistöviraston tilakeskuksen kanssa ja niiden antamien ohjeiden mukaisesti.

5 Varauksensaaja on tietoinen, että Jätkäsaaren asemakaavan muutoksen nro 11770 alueen kiinteistöjen väestönsuojat on tämän hetken suunnitelmien mukaan tarkoitus sijoittaa edellä Jätkäsaareen toteutettavan kalliotilahankkeen yhteydessä rakennettavaan yhteisväestönsuojaan. Mikäli yhteisväestönsuoja päätetään toteuttaa, kaupunki määrää liittymismaksun sekä muut liittymisen ehdot.

6 Suunnittelussa ja rakentamisessa on kiinnitettävä erityistä huomiota energiatehokkuuteen ja rakennusten tulee täyttää energiatehokkuusluokan A vaatimukset.

Varauksensaaja on velvollinen viimeistään hakiessaan varausalueen pitkäaikaista vuokraamista esittämään kiinteistöviraston tonttiosastolle energiatodistuksesta annetun lain (487/2007) mukaisen varausalueelle rakennettavaa rakennusta koskevan energiatodistuksen taikka muun rakennuksen energiatehokkuutta osoittavan kiinteistöviraston tonttiosaston hyväksymän selvityksen.

7 Varauksensaaja on velvollinen noudattamaan liitteenä 5 olevia Jätkäsaaren alueellisia varausten lisäehtoja, liitteenä

./. 6 olevia Kehittyvä kerrostalo -hankkeen lisäehtoja, liitteenä 8 olevaa tonttiosaston ohjetta 3.3.2010 sekä alueelle mahdollisesti laadittavia rakennustapa- ja muita ohjeita.

Varaus tulee voimaan vasta, kun varauksensaaja on allekirjoittanut alueellisten lisäehtojen sekä Kehittyvä kerrostalo -hankkeiden sisältämän sitoumuksen ja toimittanut sen kiinteistöviraston tonttiosastolle.

C Kaupunginhallitus päättänee varata Saraco D&M Oy:lle (Y-tunnus 1738349-0) Länsisataman Jätkäsaaren asuinkerrostalotontin (AK) 20804/3 vuoden 2011 kesäkuun loppuun saakka seuraavin ehdoin:

1 Tontti toteutetaan Hitas II -ehdoin. Varauksensaaja on velvollinen sopimaan kohteen Hitas-hankintahinnan määräytymisen periaatteista kaupungin kanssa ennen kohteen markkinoinnin aloittamista.

2 Varauksensaaja on velvollinen tontin suunnittelussa ja rakentamisessa tutkimaan sekä kehittämään kerrostalorakentamiseen soveltuvaa rakennuttajakonsulttivetoista ryhmärakentamis-/rakennuttamismallia varauksensaajan 20.5.2010 päivätyn Kehittyvä kerrostalo -tontinvaraus-hakemuksen mukaisesti.

Hankkeeseen hyväksyttävien ryhmärakentajien (perustajaosakkaiden) tulee olla luonnollisia henkilöitä. Hanke on suunnattava ensisijaisesti lapsiperheille.

3 Varauksensaaja on velvollinen tekemään tontille perustettavan asunto-osakeyhtiön perustajaosakkaiden (asukkaiden) ja/tai hanketta varten perustettavan asunto-osake-yhtiön kanssa projektinjohtopalveluista tarvittavat rakennuttamis-, rakentamis- ja yhteistyösopimukset.

Ellei kiinteistöviraston kanssa toisin sovita, varauksensaajan tehtäviin kuuluvat ainakin seuraavat asia-kokonaisuudet:

- Hankkeen markkinointi ja ryhmärakennuttajiksi (perustajaosakkaiksi) ryhtyvän asukasyhteisön kokoaminen.

- Ryhmärakennuttajien ja perustettavan asunto-osakeyhtiön hallinnointi ja edunvalvontatehtävät sekä suunnittelu- ja rakentamisvaiheen aikaiset, rakennuttaja-, projektinjohto- ja työmaavalvontatehtävät.

- Työnjohto-organisaation asettaminen työmaalle.

- Rakentamisen jakaminen osa- ja sivu-urakoihin.

- Rakennuttamis-, rakentamis- ja yhteistoimintasopimusten laatiminen.

- Suunnittelu-, urakka- ja hankintasopimusten valmisteleminen ryhmärakentajien perustaman asunto-osayhtiön päätettäväksi.

- Aikataulu- ja kustannusvalvonta.

- Työmaa- ja muu raportointi

Ryhmärakentajien ja hanketta varten perustettavan asunto-osakeyhtiön kanssa tehtävät rakennuttamis-, rakentamis- ja yhteistyösopimusten (tms. sopimusten) mallit sekä rakennuttajakonsultin palveluista perittävät korvaukset tulee esittää kiinteistöviraston osastopäällikön hyväksyttäväksi ennen hankkeen markkinoinnin aloittamista.

Kaupunki ei maksa mainittujen tehtävien hoitamisesta varauksensaajalle mitään korvausta.

4 Varaus on voimassa 30.6.2011 saakka. Varauksensaaja kokoaa varausaikana ryhmärakentajiksi (perustajaosakkaiksi) ryhtyvän asukasyhteisön.

5 Varauksensaaja on velvollinen 30.6.2011 mennessä esittämään kiinteistöviraston hyväksyttäväksi alustavan hankesuunnitelman tilaohjelmineen ja rahoitusselvityksineen sekä selvityksen asuntojen varaustilanteesta. Mikäli kiinteistövirasto hyväksyy hankesuunnitelman ja vähintään noin 75 % suunnitelluista hankesuunnitelman mukaisista asunnoista on tällöin varattuna eri ryhmärakennuttajille, varaus jatkuu ilman eri päätöstä 31.12.2012 saakka. Muussa tapauksessa varaus raukeaa, ja kaupunki menettelee tontin osalta parhaaksi katsomallaan tavalla.

6 Kiinteistövirasto voi perustellusta syystä pidentää edellä mainittua määräaikaa ja varausaikaa enintään kuudella kuukaudella. Kaupunki ei vastaa mistään varauksensaajalle mahdollisesti aiheutuvista vahingoista, haitoista eikä kustannuksista, mikäli varaus edellä mainituin tavoin raukeaa.

7 Varauksensaaja on velvollinen tarvittaessa sopimaan korttelin nro 20804 muiden varauksensaajien kanssa korttelin asemakaavassa osoitetun tonttijaon muuttamisesta siten, että korttelin tontteja 20804/2 ja 3 yhteisesti palvelevan pysäköintilaitoksen toteuttaminen on tarkoituksenmukaisella ja kustannustehokkaalla tavalla mahdollista.

8 Elleivät varauksensaaja ja tontin 20804/2 varauksensaaja keskenään erikseen toisin sovi, osapuolet ovat velvollisia sopimaan tontteja 20804/2 ja 3 yhteisesti palvelevan pysäköintilaitoksen toteuttamisen periaatteista ennen kohteen markkinoinnin aloittamista, kuitenkin viimeistään 31.12.2010 mennessä.

Pysäköintilaitoksen suunnittelussa ja rakentamisessa sekä näistä aiheutuvien kustannusten jakamisessa noudatetaan lisäksi sitä, mitä Jätkäsaaren alueellisissa varausehdoissa on pysäköinnin järjestämisen osalta todettu, ellei kiinteistövirasto toisin määrää.

9 Varauksensaaja on tietoinen, että Jätkäsaaren asemakaavan muutoksen nro 11770 alueen kiinteistöjen väestönsuojat on tämän hetken suunnitelmien mukaan tarkoitus sijoittaa edellä Jätkäsaareen toteutettavan kalliotilahankkeen yhteydessä rakennettavaan yhteisväestönsuojaan. Mikäli yhteisväestönsuoja päätetään toteuttaa, kaupunki määrää liittymismaksun sekä muut liittymisen ehdot.

10 Suunnittelussa ja rakentamisessa on kiinnitettävä erityistä huomiota energiatehokkuuteen ja rakennusten tulee täyttää energiatehokkuusluokan A vaatimukset.

11 Varauksensaaja on velvollinen noudattamaan liitteenä 5 olevia Jätkäsaaren alueellisia varausten lisäehtoja, liitteenä 6 olevia Kehittyvä kerrostalo -hankkeen lisäehtoja, liitteenä 7 olevia Hitas-asuntotuotannon lisäehtoja, liitteenä 8 olevaa tonttiosaston ohjetta 4.3.2010 sekä alueelle mahdollisesti laadittavia rakennustapa- ja muita ohjeita.

D Kaupunginhallitus päättänee oikeuttaa kiinteistölautakunnan tekemään edellä mainittuihin varauksiin vähäisiä muutoksia, tarkistuksia ja lisäyksiä.

E Kaupunginhallitus päättänee peruuttaa 23.2.2009 (276 §) tekemänsä päätöksen, jolla varasi korttelin nro 20804 kolme asuinkerrostalotonttia luovutettavaksi tontinluovutuskilpailulla.

Pöytäkirjanote asuntotuotantotoimikunnalle, VVO-yhtymä Oyj:lle,
Saraco D&M Oy:lle ja kiinteistölautakunnalle.

Lisätiedot:
Härmälä Timo, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36028

LIITTEET	Liite 1	Sijaintikartta
	Liite 2	Kopio kaavamuutoksen nro 11770 kaavakartasta
	Liite 3	VVO-yhtymä Oyj:n Kehittyvä kerrostalo tontinvaraushakemus
	Liite 4	Saraco D&M Oy:n Kehittyvä kerrostalo tontinvaraushakemus
	Liite 5	Jätkäsaaren tontinvarausten alueelliset lisäehdot
	Liite 6	Kehittyvä kerrostalo -hankkeen varausten lisäehdot
	Liite 7	Hitas-tuotannossa noudatettavat lisäehdot
	Liite 8	Tonttiosaston toimintaohje 4.3.2010
	Liite 9	Esityksen perustelut
	Liite 10	Asuinkerrostalotonttien 20804/1 ja 3 varaaminen VVO-yhtymä Oyj:lle ja Saraco D&M Oy:lle ... - päätöshistoria

20. kaupunginosan (Länsisatama, Jätkäsaari) korttelin nro 20804
tontit nro 1–3; Juutinraumankatu, Suezinkatu

ESITTELIJÄ

Aikaisempi varauspäätös ja uusi ehdotus

Jätkäsaaren aloitusalueella voimassa olevassa asemakaavassa osoitetaan muun ohella asuinkerrostalotontit (AK) 20804/1–3, joiden rakennusoikeus vaihtelee välillä 3 500 - 4 800 k-m². Kaikille tonteille tulee rakentaa liiketilaa vähintään 70 k-m². Tonttien korkein sallittu kerrosluku on 7 - 8. Tontille 20804/3 on kuitenkin osoitettu rakennusala, jolla rakennusten korkein sallittu kerrosluku on 3.

Kaupunginhallitus päätti helmikuussa 2009 varata mainitut tontit luovutettavaksi laatukilpailulla. Esittelijä ehdottaa kuitenkin nyt varauspäätöksestä poiketen hakemuksiin ja käytyihin neuvotteluihin perustuen, että tontit 20804/1 ja 3 varattaisiin Kehittyvä kerrostalo -hankkeita varten, VVO-yhtymä Oyj:lle valtion tukemaa vuokra‑asuntotuotantoa varten ja Saraco D&M Oy:lle Hitas II –tuotantoa varten ja tontti 20804/2 asuntotuotantotoimikunnalle Hitas I –ehdoin omistusasuntotuotantoa varten.

Kaupunki pyrkii marraskuussa 2009 julkaistun Kehittyvä kerrostalo -ohjelman avulla monipuolistamaan asuntotuotantoa ja eri kerrostalorakentamisen ratkaisuja. Kaupungin Kehittyvä kerrostalo -työryhmä puoltaa hankkeita.

Varaus VVO-Yhtymä Oy:lle valtion tukemaan vuokra-asuntotuotantoon
Kehittyvä kerrostalo –hanketta varten

VVO-yhtymä Oyj:lle ehdotetaan yhtiön hakemukseen ja käytyihin neuvotteluihin perustuen varattavaksi tontti 20804/1 (3 500 k-m², noin 48 asuntoa) Kehittyvä kerrostalo -hanketta varten. Tontti toteutettaisiin autottomana ja hankkeen yhteydessä tutkittaisiin ja kehitettäisiin pienten asuntojen asuntopohjia/asuntoratkaisuja siten, että asunnon eri toimintojen (esim. ruokailu ja oleskelu) eriyttäminen olisi mahdollista. Tontti toteutetaan valtion tukemana vuokra-asuntotuotantona.

Varaus Saraco D&M Oy:lle Hitas II –tuotantoon Kehittyvä kerrostalo
–hanketta varten

Saraco D&M Oy ehdotetaan samoin yhtiön hakemukseen ja käytyihin neuvotteluihin perustuen varattavaksi tontti 20804/3 (3 600 k-m², noin 39 asuntoa) Kehittyvä kerrostalo -hanketta varten. Yhtiön tavoitteena on toteuttaa kerrostalo rakennuttajakonsulttivetoisena ryhmärakennuttamisena. Yhtiö toimii hankeen markkinoijana sekä ryhmärakennuttajien, eli hanketta varten perustettavan asunto-osakeyhtiön perustajaosakkaiden, rakennuttajakonsulttina, joka vastaa mm. kohteen rakennusurakoiden kilpailuttamisesta ja hankkeen kokonaisvaltaisesta hallinnasta. Hankkeen yhteydessä on tarkoitus tutkia ryhmärakentamisen edellyttämiä rahoitusmalleja. Tontti on tarkoitettu ensisijaisesti lapsiperheille ja rakentamisessa noudatettaisiin Hitas-ehtoja. Esittelijä toteaa, että on kaupungin asuntopoliittisten tavoitteiden mukaista luoda kerrostalorakentamiselle uusia rakennuttamisen malleja perinteisten mallien rinnalle. Rakennuttajakonsulttivetoinen ryhmärakentaminen soveltuu rakennettavuudeltaan haastavien kerrostalotonttien toteuttamisen malliksi erinomaisesti.

Yhtiön tulee ehdotettujen varausehtojen mukaan 30.6.2011 mennessä esittää kiinteistövirastolle hyväksyttäväksi kohteen hankesuunnitelma, joka sisältää mm. alustavan tilaohjelman sekä selvityksen hankkeen rahoituksen järjestämisestä ja siitä, että hankesuunnitelman mukaisista asunnoista vähintään noin 75 %:lle on onnistuttu löytämään ryhmärakennuttajat. Varaus jatkuisi ilman eri päätöstä 31.12.2012 saakka, mikäli kiinteistövirasto hyväksyy em. hankesuunnitelman ja tarvittavat selvitykset.

Varaus asuntotuotantotoimikunnalle Hitas I -tuotantoon

Asuntotuotantotoimikunnalle ehdotetaan varattavaksi tontti 20804/2
(4 800 k-m², noin 47 asuntoa) Hitas-omistusasuntotuotantoa varten. Esittelijä toteaa, että varaus on perusteltu, kun otetaan huomioon toimikunnalle MA-ohjelmassa asetetut tuotantotavoitteet ja tavoitteisiin nähden vähäinen tonttivaranto.

Perustelut Kaupunginvaltuuston hyväksymän MA-ohjelman mukaan kaupunki luovuttaa tontteja omatoimiseen kerrostalorakennuttamiseen. Kaupunginvaltuusto päätti lisäksi MA-ohjelman seurantaraportin yhteydessä hyväksyä MA-ohjelman tavoitteiden toteutumista edistävänä toimenpiteenä muun ohella, että tontinluovutuksen keinoin edistetään omatoimista ryhmärakentamista kerrostalotonteilla. Samalla kaupunginvaltuusto päätti hyväksyä toivomusponnen, jonka mukaan kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki ryhtyy määrätietoisesti toteuttamaan uusille alueille myös autottomia vuokrakohteita.

Kehittyvä kerrostalo -ohjelman avulla kaupunki pyrkii monipuolistamaan asuntotuotantoa ja eri kerrostalorakentamisen ratkaisuja. Nyt esitettävillä kahdella Kehittyvä kerrostalo -hankevarauksella pyritään osaltaan vastaamaan MA-ohjelmassa asetettuihin tavoitteisiin sekä edellä mainittuihin kaupunginvaltuuston hyväksymiin asuntopoliittisiin linjauksiin.

Varausesitys tukee myös MA-ohjelmassa asetettuja rahoitus- ja hallintamuotoa koskevia tavoitteita.

Kaikki kolme korttelin nro 20804 kerrostalotonttia on asemakaavassa osoitetuista pysäköinti- ja muista rakennusteknisistä ratkaisuista johtuen järkevää suunnitella ja rakentaa mahdollisimman yhtäaikaisesti. Tämän vuoksi tontti 20804/2 on perusteltua samassa yhteydessä varata asuntotuotantotoimikunnalle Hitas-asuntojen rakentamista varten.

Varaukset olisivat ehdotuksen mukaan tietyin edellytyksin voimassa vuoden 2012 loppuun.

Ehdotus on kiinteistölautakunnan esityksen mukainen.

NELJÄN ASUINPIENTALOTONTIN VARAAMINEN ASUNTOTUOTANTOTOIMIKUNNALLE MYLLYPUROSTA (VARTIOKYLÄ, TONTIT 45568/10 - 13)

Khs 2010-1186

KAJ Kaupunginhallitus päättänee varata Vartiokylän Myllypuron asuinpientalotontit (AP) 45568/10, 11, 12 ja 13 asuntotuotantotoimikunnalle 31.12.2012 saakka seuraavin ehdoin:

1 Tonteista kaksi tulee toteuttaa vapaarahoitteisena omistusasuntotuotantona Hitas II -ehdoin ja kaksi vapaarahoitteisena omistusasuntotuotantona ilman Hitas-ehtoja. Hitas-tuotantona toteutettavista tonteista tulee sopia kiinteistöviraston tonttiosaston kanssa. Ellei kiinteistöviraston tonttiosaston kanssa toisin sovita, rakentaminen tulee aloittaa Hitas-tuotantona toteutettavista tonteista.

2 Tontit tulee suunnitella ja rakentaa korttelin nro 45569
AP-tonteilla järjestetyn huhtikuussa 2010 päättyneen
RS-kilpailun voittaneen ehdotuksen ”Kyykän lyöjät” (Arkkitehdit Anttila & Rusanen Oy) mukaisesti tai vähintäänkin siitä ilmenevää laatutasoa ja perusratkaisuja noudattaen.

3 Asuntojen myyntihinnan tulee Hitas-tuotannossa vastata asuntojen laatutasoa.

Hitas-tuotantona toteutettavien asuntojen alustavana hintapuitteena eli korkeimpana sallittuna asuntojen keskimääräisenä velattomana enimmäismyyntihintana pidetään 3 100 euroa/h-m², joka sidotaan rakennuskustannusindeksin kesäkuun 2010 arvoon.

Asuntoneliöihin ei lasketa asemakaavan sallimia lisätiloja. Asuntoneliöitä ovat siten ainoastaan asuntojen huoneistoalaan luettavat tilat. Asuntoneliöihin ei myöskään esimerkiksi lasketa asemakaavan mahdollisesti edellyttämiä liike- ja/tai työtiloja eikä asukkaiden yhteistiloja.

Hintapuitteeseen sisältyvät kaikki asuntojen toteutuskustannukset, kuten rakennuttaja-, suunnittelu- ja tonttikustannukset, rakentamis- ja takuuvaiheen kustannukset sekä väestönsuojien, kunnallistekniikan ja autopaikkojen järjestämisestä aiheutuvat kustannukset ja liittymismaksut. Lisäksi hintapuitteisiin sisältyvät esimerkiksi asukkaiden yhteistilojen sekä muiden vastaavien tilojen kustannukset.

Mikäli asuntojen lopullisen hintapuitteen määrittelyssä ei muutoin päästä osapuolien välillä yhteisymmärrykseen, ratkaistaan hintapuite kolmannen puolueettoman osapuolen laatimin rakennusosaperusteisin kustannuslaskelmin tai muulla osapuolien yhteisesti hyväksymällä tavalla. Varauksensaaja vastaa tällöin mainitun kustannuslaskelman teettämisestä aiheutuvista kustannuksista, ellei kaupungin kanssa toisin sovita.

Varauksensaajan tulee hankkia asuntojen lopullisesta hintapuitteesta Hitas-työryhmän puoltava lausunto ja asuntojen lopullisen hintapuitteen vahvistaa kiinteistölautakunta viimeistään tonttien pitkäaikaisen vuokraamisen yhteydessä.

Varauksensaaja voi jyvittää asuntojen hinnat päättämällään tavalla. Asuntojen yhteenlasketun velattoman myyntihinnan tulee kuitenkin olla lopullisen vahvistetun hintapuitteen mukainen eli asuntojen velattoman kokonaismyyntihinnan tulee olla sama tai vähemmän kuin asuntoneliöiden määrä kerrottuna hintapuitteella ja korjattuna rakennuskustannusindeksin muutoksella välillä 6/2010 - rakentamisen aloitusta edeltävä viimeinen tiedossa oleva indeksipisteluku.

4 Varauksensaaja on velvollinen yhdessä kortteleiden
nro 45563 - 45566 ja 45569 varauksensaajien kanssa suunnittelemaan ja toteuttamaan mainittujen kortteleiden asuinpientalotontteja (AP) palvelevan asemakaavassa tontille 45567/1 osoitetun yhteiskerhotilan (AH). Tonttien 45568/10–13 tulee liittyä yhteiskerhotilojen osakkaaksi.
Elleivät mainittujen kortteleiden varauksensaajat keskenään toisin sovi, yhteiskerhotilojen toteutuksessa on nou-

./. datettava liitteestä 5 ilmeneviä periaatteita.

5 Suunnittelussa ja rakentamisessa on kiinnitettävä erityistä huomiota energiatehokkuuteen ja rakennusten tulee täyttää energiatehokkuusluokan A vaatimukset.

Varauksensaaja on velvollinen viimeistään hakiessaan varausalueen pitkäaikaista vuokraamista esittämään kiinteistöviraston tonttiosastolle energiatodistuksesta annetun lain (487/2007) mukaisen varaus-alueelle rakennettavaa raken-nusta koskevan energiatodistuksen taikka muun rakennuksen energiatehokkuutta osoittavan kiinteistöviraston tonttiosaston hyväksymän selvityksen.

6 Omistusasuntotuotannossa asuntojen keskipinta-alan tulee olla vähintään 75 m². Keskipinta-alatavoite voidaan kuitenkin alittaa enintään 10 %:lla, mikäli se on asuntojen suunnittelun taikka asuntojen kysyntään liittyvän painavan syyn vuoksi perusteltua.

7 Varauksensaaja on velvollinen hankkimaan katualueelle asemakaavan edellyttämällä tavalla sijoitettavat autopaikat kaupungilta kaupungin asianomaisen viranomaisen vahvistamin ehdoin.

8 Hitas-tuotannossa on noudatettava liitteenä 5 olevia
Hitas-lisäehtoja. Varauksensaaja on velvollinen noudatta-

./. maan liitteenä 6 olevaa tonttiosaston toimintaohjetta 4.3.2010.

Samalla kaupunginhallitus päättänee peruuttaa 7.4.2008 (508 §) tekemänsä päätöksen Myllypuron puukaupunkikylän asuinpientalotonttien (AP) 45568/10–13 varaamisesta.

Pöytäkirjanote asuntotuotantotoimikunnalle ja kiinteistölautakunnalle.

Lisätiedot:
Härmälä Timo, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36028

LIITTEET	Liite 1	Sijaintikartta
	Liite 2	Havainnekuvia kilpailuehdotuksesta
	Liite 3	Kopio kaavamuutoksen 11425 kaavakartasta
	Liite 4	Hakemus
	Liite 5	AH-tontin 47567/1 toteutusperiaatteet
	Liite 6	Hitas-tuotannon erityisehdot
	Liite 7	Tonttiosaston ohje 4.3.2010
	Liite 8	Esityksen perustelut
	Liite 9	Neljän asuinpientalotontin varaaminen asuntotuotantotoimikunnalle... - päätöshistoria

45. kaupunginosa (Vartiokylä, Myllypuro) korttelin nro 45568 tontit
10–13; Mamsellimyllynkatu

ESITTELIJÄ

Aiemmat varaukset Kaupunginhallitus päätti huhtikuussa 2008 varata Myllypuron puukaupunkikylän asemakaava-alueelle sijoittuvat asuinpientalotontit (AP) 45568/10–13 luovutettavaksi tontinluovutuskilpailulla vapaarahoitteiseen omistusasuntotuotantoon ilman Hitas-ehtoja. Tonttien yhteenlaskettu rakennusoikeus on 12 500 k-m² ja niille on mahdollista rakentaa noin 90 asuntoa.

Asuntotuotantotoimikunnalle on varattu naapurikorttelista asuinpientalotontit 45569/10–14 asumisoikeus- ja vuokra-asuntotuotantoon. Asuntotuotantotoimikunta järjesti tonteista suunnittelu- ja rakentamiskilpailun, jonka voitti Skanska Rakennus Oy kilpailuehdotuksella ”Kyykän lyöjät”.

Varauksen muutos asuntotuotantotoimikunnalle

Asuntotuotantotoimikunta pyytää, että kaupunginhallitus varaisi sille myös tontit 45568/10–13 toteutettavaksi omistusasuntotuotantona naapurikorttelin kilpailuehdotusta hyödyntäen. Hakemuksen mukaan tontit voitaisiin toteuttaa Hitas- ja sääntelemättömänä tuotantona.

Esittelijä toteaa, että rakennuttajien ja rakentajien kiinnostus pientalotonteilla järjestettyihin tontinluovutuskilpailuihin on ollut viime vuosina jokseenkin vähäistä. Asuntotuotantotoimikunnan järjestämässä suunnittelu- ja rakentamiskilpailussa saadun laadukkaan kilpailuehdotuksen hyödyntämistä puukaupunkikylän rakentamisessa voidaan pitää perusteltuna.

Asuntotuotantotoimikunnan hakemukseen perustuen esitetäänkin, että kaupunginhallitus nyt aiemman varauspäätöksensä peruuttaen varaisi asuntotuotantotoimikunnalle tontit 45568/10–13. Kaksi tonteista toteutettaisiin Hitas-tuotantona ja kaksi sääntelemättömänä omistusasuntotuotantona. Tonteille voidaan rakentaa yhteensä noin 90 asuntoa. Asuntojen alustavaksi hintapuitteeksi esitetään 3 100 euroa/h-m². Hintapuite on sama kuin Myllypuron puukaupunkikylän ensimmäisillä tonteilla järjestetyssä tontinluovutuskilpailussa, jonka voitti Finndomo Rakennus Oy.

Kun otetaan lisäksi huomioon asuntotuotantotoimikunnalle MA-ohjel-massa asetetut tuotantotavoitteet ja tuotantotavoitteeseen nähden vähäinen tonttivaranto, esittelijä pitää perusteltuna myös näiden tonttien varaamista asuntotuotantotoimikunnalle. Kaksi tonteista toteutettaisiin Hitas-tuotantona ja kaksi sääntelemättömänä omistusasuntotuotantona. Tonteille voidaan rakentaa yhteensä n. 89 asuntoa.

Ehdotus on kiinteistölautakunnan ehdotuksen mukainen.



Kokousaika	16.8.2010 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

	rakennustunnus	nimi
	42173	metsänvartijan mökki
	42171	saunarakennus
	42187	huoltorakennus
	42182	huvila nro 3, ns. isännän asunto
	42183	varastorakennus
	42184	saunarakennus

LIITTEET	Liite 1	Liikuntalautakunnan pöytäkirjanote 8.6.2010 § 140
	Liite 2	Kannelmäen Liikuntakeskus vuokra-alue

LIITTEET	Liite 1	Hankesuunnitelma 5.3.2010
	Liite 2	Kiinteistölautakunnan esityksen päätöshistoria
	Liite 3	Esityksen perustelut
	Liite 4	Taivallahden peruskoulun keittiöiden yhdistämisen ja perusparannuksen hankesuunnitelma - päätöshistoria

LIITTEET	Liite 1	Hankesuunnitelma 25.2.2010
	Liite 2	Kiinteistölautakunnan esityksen päätöshistoria: opetuslautakunnan lausunto
	Liite 3	Esityksen perustelut
	Liite 4	Helsingin kuvataidelukion keittiön ja ruokasalin perusparannuksen hankesuunnitelma - päätöshistoria

LIITTEET	Liite 1	Hankesuunnitelma 18.1.2010
	Liite 2	Puotinkylän kartanon päärakennuksen ja pehtoorin talon sekä pihan perusparannuksen hankesuunnitelma - päätöshistoria

LIITTEET	Liite 1	Kartta
	Liite 2	Liikuntalautakunnan hallinnassa olevien Seurasaaressa... - päätöshistoria