RUOKAKULTTUURIN KEHITTÄMISVALINTOJA SUUNNITTELEVAN TYÖRYHMÄN EHDOTUS

Khs 2010-144

KJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä liitteenä 1 olevan Helsingin kaupungin ruokakulttuurityöryhmän 30.4.2010 päivätyn ehdotuksen Helsingin ruokakulttuurin kehittämiseksi.

Samalla kaupunginhallitus päättänee lähettää ehdotuksen tiedoksi ja huomioon otettavaksi kaikille hallintokunnille sekä kehottaa hallintokuntia huolehtimaan niille ehdotuksessa osoitetuista toimenpiteistä ja
varautumaan ruokakulttuurin kehittämissuunnitelman toteuttamiseen talousarvion- ja taloussuunnitelman puitteissa.

Pöytäkirjanote sekä liitteet 1 ja 2 työryhmän jäsenille, kaikille lauta- ja johtokunnille, virastoille ja liikelaitoksille sekä tiedoksi asiantuntijoina kuulluille.

Lisätiedot:
Holstila Eero, elinkeinojohtaja, puhelin 310 36141

LIITTEET	Liite 1	Helsingin kaupungin ruokakulttuurin kehittämisvalinnat
	Liite 2	Taustaselvitys suurkaupunkien ruokastrategioista

TIIVISTELMÄ Kj:n 3.2.2010 asettama Helsingin kaupungin ruokakulttuurityöryhmä ehdottaa, että Helsinkiä kehitetään suomalaisen ruokakulttuurin edelläkävijäksi, joka on sitoutunut kestävään kehitykseen. Raportissa on hahmotettu toimenpiteitä, jotka pienentävät ruokaketjun ekologista jalanjälkeä, elvyttävät tori- ja hallitoimintaa, nostavat ruoan laatua, korostavat hyvää makua, edistävät hyvinvointia ja vahvistavat Helsingin identiteettiä ruokakulttuurin keinoin. Ruokakulttuuri liittyy läheisesti kaupungin peruspalveluihin kuten lasten päivähoitoon, samoin kuin paikallisen yritystoiminnan vahvistamiseen elintarvikeketjun, matkailun, tapahtumien ja designin aloilla. Ruoalla on vahvat kytkennät myös maankäyttöön ja kiinteistötoimeen.

Helsingin kaupungin ruokakulttuurin edistämisen kärkihankkeita ovat lastenruokailun luomuohjelma, tukkutorin kehittäminen, ruokakulttuurin edistämisen kytkeminen osaksi World Design Capital Helsinki 2012 -hanketta ja kaupunkitapahtumia, sekä pienviljelyn lisääminen asuinalueilla tai niiden tuntumassa.

./. Työryhmän ehdotukset ovat esityslistan liitteenä 1.

Taustaselvitys Lontoon, Toronton ja New Yorkin ruokakulttuuristrategioista sekä Belo Horizonten lähestymistapa liitteenä 2.

ESITTELIJÄ

Ehdotuksen taustaa Kaupungin strategiaohjelman 2009-2012 mukaan ”Helsinkiä kehitetään suomalaisen ruoan ja huippugourmet’n keskuksena edistämällä elinkeinotoimintaa yritysten, kaupungin oppilaitosten Palmian ja Tukkutorin yhteistyöllä”.

Ruokakulttuurin kehittämistoimien pohjaksi tarvitaan strategiaohjelmaa täydentävä päätös kehittämisvalinnoista. Kj asetti 3.2.2010 työryhmän valmistelemaan Helsingin ruokakulttuurin kehittämisvalintoja 30.4.2010 mennessä.

Myös maa- ja metsätalousministeriö on käynnistänyt oman suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman, jonka tavoitteena on ruoan arvostuksen kohottaminen. Kolme vuotta (2008-2011) kestävän ohjelman kohderyhminä ovat ruoka-asioista päättävät tahot ja suomalaiset kuluttajat, erityisesti nuoret ja lapset, sekä lapsiperheet.

Ruokakulttuurin kehittämisen alustava selvitystyö

Talous- ja suunnittelukeskuksen elinkeinopalvelun toimeksiannosta laadittiin raportti Helsingin kaupungin ruokakulttuurin kehittämisvalintojen pohjaksi syksyllä 2009. Valmistelutyö toi hyvin esille ruokakulttuurin kytkennät kaupungin strategian keskeisiin kysymyksiin, kuten ilmastonmuutokseen, Helsingin rooliin maailman designpääkaupunkina ja joukkoruokailun merkitykseen paitsi hyvinvointitekijänä myös ruokakulttuuriin kasvattajana. Työn teki Uni One Oy ja sen laatimista ohjasi elinkeinojohtajan kutsuma epävirallinen työryhmä, johon kuului hallintokeskuksen, kiinteistöviraston, kulttuurikeskuksen, opetusviraston, Palmian, sosiaaliviraston, talous- ja suunnittelukeskuksen, tukkutorin ja ympäristökeskuksen edustajia.

Helsingin kaupungin ruokakulttuurityöryhmä teki syksyllä 2009 kootun aineiston pohjalta kehittämisvalinnat, jotka pohjautuvat uuteen ajattelu- ja toimintamalliin. Sen mukaan kaupunki pyrkii toimimaan ruoan laadun ja paremman maun puolesta, ja samalla pienentämään julkisen ruokapalvelun ja helsinkiläisten ruokaketjun ekologista jalanjälkeä ja torjumaan ilmastonmuutosta, missä ruokaketjulla on merkittävä rooli. Ruokaketjun osuus kasvihuonekaasujen muodostuksesta arvioidaan 10–30 prosentiksi, joka on suurempi kuin liikenteen aiheuttamat kokonaispäästöt.

Ruokaketju ja kestävä kehitys

EU on sitoutunut vähentämään ilmaston lämpenemiseen vaikuttavia kasvihuonepäästöjä näillä näkymin 20–30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasolta. Vuoteen 2050 mennessä kasvihuonepäästöjä on pienennettävä merkittävästi enemmän; myös Suomi on jo sitoutunut 80 prosenttiseen päästövähennykseen 2050 mennessä. Tulevien direktiivien lisäksi, hiili-, vesi- ja teollisen jalanjäljen hillitsemiseksi on odotettavissa myös kotimaan omaa lainsäädäntöä. Lisäksi Helsingin osallistuminen 1300 kaupungin väliseen ’Covenant of Mayors’ ‑sopimukseen velvoittaa kaupunkia lisäämään energiatehokkuutta ja pienentämään hiilijalanjälkeä muilla keinoin Euroopan komission asettamia tavoitteita enemmän. Ilmastonmuutoksen hillintä on myös yksi Helsingin kaupunginvaltuuston hyväksymän strategiaohjelman tavoitteista.

Suomen suurimpana työnantajana, suurimpana joukkoruokailun järjestäjänä, merkittävänä julkisten hankintojen tekijänä ja pääkaupungin asukkaiden ja yritysten toimintaympäristön kehittäjänä Helsingillä on mahdollisuus vaikuttaa ruoan tuotantotapoihin ja ruokaketjuun. Helsingin kaupunki voi toimia suunnan näyttäjänä Palmian ruokapalveluissa ja katalysaattorina asukkailleen, työntekijöilleen ja Helsingissä toimiville HoReCa-alan (hotelli-, ravintola-, catering-) yrityksille – sekä politiikkatasolla kansainvälisesti.

Toimenpiteitä:

- Laaditaan Helsingin kaupungin ruokaketjun ympäristö- ja ilmastovaikutusarviointi sekä ruokapalveluiden ilmastolaskuri, jotka muodostavat tiedollisen perustan kaupungin ilmastopolitiikan toteuttamiselle ruokapalveluille.

- Lähi- ja luomuruoan markkinoita edistetään parantamalla niiden kauppapaikkoja (tukkutori, muut torit ja hallit)

- Ravintoloiden, ruokapalveluiden hotellien ympäristöasioiden hallintaa edistetään Ekokompassi-järjestelmän avulla.

Lastenruokailun luomuohjelma

Luomu eli luonnonmukainen tuotanto on ympäristöä vähemmän kuormittava tuotantomuoto, joka kunnioittaa luonnon omia järjestelmiä ja kiertokulkua. Luomutuotannon piiriin kuuluvat kasvi- ja eläintuotanto sekä luonnosta saatavat keruutuotteet. Viljelysmaata hoidetaan luomussa noudattamalla monivuotista viljelykiertoa sekä hyödyntämällä eloperäisiä lannoitteita. Kemiallisten torjunta-aineiden ja keinolannoitteiden käyttö on kiellettyä. Luomutuotanto on viranomaisten valvoma tuotantomuoto, jota säännellään EU:n luomuasetuksessa. Luomutuotantoketjua valvotaan koko EU:n alueella pellosta pöytään.

Työryhmä ehdottaa, että luomu- ja lähiruoan osuutta lisätään asteittain Helsingin kaupungin tuottamassa ruokailussa. Muutosta ei voi toteuttaa kerralla, mutta suurena ruoka-aineiden ostajana Helsingin kaupunki voi myötävaikuttaa tarjonnan lisääntymiseen ja suopeaan hintakehitykseen markkinoilla. Kaupungin omassa tuotannossa muutos kohdistetaan ensimmäisessä vaiheessa päiväkotilasten ruokailuun (18 000 ateriaa päivässä). Prosessi on laaja ja vaatii eri toimijoilta, etenkin tuottajilta, aikaa ja toimintatapojen muutoksia. Tarjonnan varmistamiseen yhteistyössä tilaaja-tuottaja mallissa tulee varata 2−3 vuotta aikaa, joten tavoitteeksi asetetaan luomuruoka-aineiden osuuden nostaminen päiväkotilasten ruokailun osalta 50 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä.

Tori- ja hallitoiminnan kehittäminen

Lähiruuan kasvava arvostus mahdollistaa Helsingin halli- ja toritoiminnan elvyttämisen. Keihäänkärki on Hermannissa sijaitsevan tukkutorin kehittäminen uudeksi, kaikille avoimeksi ruokakulttuurin keskukseksi, joka sisältää myös oppimisen tiloja. Niitä voidaan käyttää ruuan valmistukseen, viljelyn opettamiseen sekä etnisen ja monikulttuurisen ruuan esittelyyn. Lisäksi Hyvän ruuan keskuksessa on tiloja ravintoloille ja näyttelyille. Myös designin ja tapakulttuurin yhdessä oppimiseen ja elämyksiin panostetaan tuoresesonkien mukaisesti. Nykyisten toimintojen (tukkumyynti, logistiikka, varastointi) ohella alueella aletaan harjoittaa myös yksityisille kuluttajille suunnattua toimintaa (vähittäismyynti, ravintolat tai kahvilat jne.). Tukkutorin alueen kehittäminen on osa kantakaupungin itärannan muutosta. Myös olemassa olevia toreja ja halleja kehitetään.

Toimenpiteitä:

- Tukkutorista kehitetään hyvän ruuan keskus.

- Pyritään mahdollistamaan tiettyjen kaupungin omistamien kiinteistöjen muuttamista uusiksi halleiksi tai osittain ruokatorien käyttöön, siten että hallien ja torien kilpailukyky vahvistuu riittävän isojen ja tarpeet täyttävien tilojen avulla.

- Koska on olemassa tarvetta ja kysyntää muiden kuin kaupungin omistamien torien ja hallien kehittämiselle, olisi hyvä käynnistää keskustelu kaupungin mahdollisuuksista edistää ja laajentaa tätä toimintaa lupapolitiikan kehittämisellä.

- Helsingin kaupungin olemassa olevat torit ja hallit inventoidaan ja niitä kehitetään ja profiloidaan toisistaan poikkeaviksi ja houkutteleviksi tiloiksi ja paikoiksi.

Ruokakulttuuri ja World Design Capital Helsinki 2012

Kaupunki rohkaisee tapahtumajärjestäjiä ja ravitsemisalan yrityksiä kehittelemään uusia ruokatapahtumia ja edesauttaa ruokakulttuurin vahvempaa kytkemistä jo olemassa oleviin muihin tapahtumiin. Ruokakulttuurin edistäminen otetaan osaksi World Design Capital Helsinki 2012 -hanketta. Sille annetaan merkittävä rooli vuoden kaupunkitapahtumissa. Design ja ruokakulttuuri kytketään yhteen myös, kun Délice-ruokakaupunkien verkoston vuosikokous järjestetään Helsingissä 2012.

Tavoite on, että ruoan ja designin ympärille syntyy yhteisiä Helsingin ruokaidentiteettiä ja ruokaturismia tukevia tapahtumia ja muuta innovointia. Kaupungin intressissä on myös, että helsinkiläiset ravitsemisalan oppilaitokset ja järjestöt ovat kansainvälisesti verkottuneita ja nämä kansainväliset yhteydet näkyvät esimerkiksi osana tapahtumia.

Toimenpiteitä:

- Ruokakulttuuri otetaan osaksi World Design Capital Helsinki 2012 hanketta ja tapahtumia

- Luodaan edellytyksiä ruokakulttuuritapahtumille keskustaan (esim. Senaatintorille, tukkutorille, Lasipalatsin aukiolle, Narinkkatorille) ja ruokakulttuuri liitetään vahvemmin muihin kaupunkitapahtumiin, kun siihen on luonteva mahdollisuus.

- Ruokakulttuuri otetaan soveltuvin osin mukaan kulttuurikeskuksen ja monikulttuuristen keskusten toimintoja

- Ruokakulttuurin asemaa vahvistetaan osana kaupungin kansainvälistä imago- ja matkailumarkkinointia ja viestintää

- Selvitetään mahdollisuudet laatia kartta "Food District Helsinki”, joka sisältää ravintolat (mm. Helsinki Menu-ravintolat) kaupat ja toimijat, sekä Hämeentien etniset kaupat, mukana ilmainen jaettava paperikartta ja tulostettava internet-versio.

- Selvitetään mahdollisuudet laatia Gastronominen kalenteri, jossa tuodaan esiin sesonkituotteiden hyödyntämistä juhlakausien mukaisesti. Gastronomisen kalenterin myötä nostetaan esiin raaka-aineita, ravintoloita ja henkilöitä sekä ruokakulttuuria sesonkien mukaisessa kierrossa. Kalenteri laaditaan kattamaan koko vuosi tarinoiden muodossa.

- EKOMPASSI- kevennettyä ympäristöjärjestelmää sovelletaan laajemmin ravintoloille, ruokapalveluille ja hotelleille.

Syötävä kaupunkiympäristö, biojätteet ja kompostointi

Suositut siirtolapuutarhat ja pienviljelypalstat ovat osa Helsingin luonnonläheisyyttä ja lähiruokakulttuuria. Kaupunki ryhtyy toimenpiteisiin, joilla mahdollistetaan nykyistä laajamittaisempi pienviljely, hedelmistä ja marjoista ja muista luonnon tuotteista nauttiminen kaupunkiympäristössä.

Toimenpiteitä:

- Mahdollistetaan lähiruoan tuottaminen mahdollisimman lähellä asutuskeskuksia elinkeinona, ja suoramyynti asutuskeskittymissä. Khs on 3.5.2010 päättänyt siirtolapuutarhatyöryhmän jatkotoimenpiteiden seurannasta.

- Biojätteiden kierrätystä ja kompostointia koskevaa tiedotusta ja neuvontaa tehostetaan.

- Nostetaan esiin paikat, joissa kaupungissa saa harrastaa viljelyä kotitarpeiksi kaupungin eri osissa.

Toimeenpano hallintokunnissa ja viestintä

Ruokakulttuuristrategian toimeenpano käynnistetään syksyn 2010 aikana. Kaupungin määritellyt hallintokunnat osallistetaan strategiatyöhön omien toimenpidesuunnitelmien käynnistämisellä syksyn 2010 aikana. Toimenpidesuunnitelmien laadinnan lähtölaukaustilaisuus järjestetään alkusyksystä 2010 kaupunginjohtajan gastroseminaarina. Ruokakulttuurin kehittämisestä tehdään kiinnostava oppimisprosessi yhteisten keskustelujen ja pohdintapäivien avulla.

Viestintäsuunnitelmassa nostetaan esiin kiinnostavat kumppanuudet kotimaassa ja ulkomailla sekä se, miten eri tahoja lähestytään ja millaisia viestintäkanavia käytetään missäkin tilanteessa. Keskeistä on, että myös kaupunkilaiset osallistetaan ideoimaan ja toimimaan strategian juurruttamiseksi.

Ruokakulttuuriviestinnän tärkeimmät kohderyhmät ovat helsinkiläiset sekä kaupungin muut sidosryhmät kotimaassa ja ulkomailla. Lisäksi ruokakulttuuria koskevaa viestintää lisätään myös kaupunkikonsernin sisäisessä viestinnässä. Viestinnässä käytetään hyväksi verkkosivuja. Ulkomailla helsinkiläistä ruokakulttuuria esitellään sisällyttämällä ruokakulttuuri mm. toimittajavierailujen ohjelmiin. Vuorovaikutteisen verkkomedian mahdollisuuksia voidaan soveltuvin osin käyttää hyväksi sekä tiedottamisessa että ideoiden keräämisessä.

Toimenpiteitä:

- Eri hallintokunnat esittävät omat toimenpidesuunnitelmansa ruokakulttuuristrategian juurruttamiseksi syksyn 2010 aikana, työ käynnistetään kaupunginjohtajan gastroseminaarilla syksyllä 2010.

- Luodaan verkostomuotoinen toimintatapa edistämään ruokakulttuuristrategiaa kaikilla tasoilla kaupungissa, verkostossa mukana myös maa- ja metsätalousministeriö, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y., yrittäjät kala- ja gourmet-sektorilta ja muut keskeiset toimijat kaupungista.

- Kaupungin viestintä sisällyttää ruokakulttuuristrategiaa koskevan viestinnän vuosittaiseen toimintasuunnitteluunsa ja kehottaa hallintokuntia sisällyttämään ruokakulttuuria koskevan viestinnän soveltuvin osin omaan tiedotustoimintaansa.

- Ruokakulttuuriviestinnässä kerrotaan myös muun maailman ruokakulttuurista sekä ulkomaisista alan tilaisuuksista ja tapahtumista, kilpailuista, hyvistä esimerkeistä ja toimenpiteistä, esimerkiksi Tukholman ja Kööpenhaminan edistymisestä omassa työssään.

- Kaupungin viestintä ja matkailutoimisto kohdentavat ruokakulttuuriviestintää Helsinkiin tuleville matkailijoille, ruokakulttuurista kirjoittaville toimittajille, Michelin-oppaan laatijoille yms. avainryhmille.

Ehdotuksen vaikutukset

Ehdotetuilla kehittämisvalinnoilla lisätään kaupunkilaisten hyvinvointia ja viihtyvyyttä ja vahvistetaan Helsingin identiteettiä ja kansainvälistä profiilia ruokakulttuurin keinoin. Samalla pienennetään julkisen ruokapalvelun ja helsinkiläisten ruokaketjun ekologista jalanjälkeä ja torjutaan ilmastonmuutosta. Toimenpiteiden ydin on kaupungin jo olemassa olevien ruokapalveluiden, tapahtumallisuuden ja ruokakulttuuria tukevien rakenteiden hyödyntämisessä ja vahvistamisessa sekä yhteistyössä ruoka-alan yksityisten innovatiivisten toimijoiden kanssa. Näillä keinoin Helsingistä kehitetään laatuluokan eurooppalainen ruokakaupunki.

14.6.2010 pöydälle pantu asia

SOTAINVALIDIEN KESÄMAJA-ALUEEN MAANVUOKRASOPIMUSTEN UUSIMINEN/KAUPUNGINHALLITUKSEN KÄSITELTÄVÄKSI OTETTU YLEISTEN TÖIDEN LAUTAKUNNAN PÄÄTÖS 9.3.2010 § 137

Khs 2010-552

RYJ Kaupunginhallitus päättänee kumota yleisten töiden lautakunnan päätöksen 9.3.2010 § 137 sotainvalidien kesämaja-alueiden maanvuokrasopimuksen uusimisesta sekä palauttaa asian rakennusvirastoon uudelleen valmisteltavaksi.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee kehottaa rakennusvirastoa yhdessä kaupunkisuunnitteluviraston kanssa selvittämään tarvittavia toimenpiteitä voimassa olevan asemakaavan mukaan Särkiniemi-Veijarivuoren alueelta siirrettäväksi tarkoitettujen kesämajojen tilanteen ratkaisemiseksi.

Pöytäkirjanote rakennusvirastolle ja kaupunkisuunnitteluvirastolle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

LIITTEET	Liite 1	Sotainvalidien kesämaja-alueen maanvuokrasopimusten... - Päätöshistoria
	Liite 2	Esittelijän eriävä mielipide
	Liite 3	Yleisten töiden lautakunnan esityslistateksti 9.3.2010
	Liite 4	Yleisten töiden lautakunnan esityslistatekstin liitteet 9.3.2010

ESITTELIJÄ

Asian käsittelyvaiheista

Yleisten töiden lautakunta päätti 9.3.2010 § 137 hyväksyä sotainvalidien kesämaja-alueen maanvuokrasopimuksen uusimisessa noudatettavat vuokrausperusteet seuraavasti:

Sotainvalidien ja sotainvalidien leskien kesämajojen maa-alat vuokrataan Sotainvalidien Kesämajayhdistys ry:lle kolmeksi (3) vuodeksi kerrallaan.

Sotainvalidien ja heidän leskiensä vuokrataso säilytetään ennallaan. Vuosivuokra on 76 euroa kesämajaa kohden nykyisten vuokralaisten kohdalla.

Sotainvalidien Veljesliiton Helsingin Sotainvalidit ry:n omistamien rakennusten (asuinrakennus, veljesmaja ja sauna) maa-alat vuokrataan nykyisellä 7,50 euron neliövuosivuokralla eri sopimuksella edellä mainitulle kaudelle, kun Sotainvalidien Veljesliiton Helsingin Sotainvalidit ry:n lopettamisesta ja sen omaisuuden siirrosta on tehty yhdistyslain mukaiset päätökset.

Muuten noudatetaan aikaisempien sopimusten ehtoja.

Yleisten töiden lautakunta edellyttää, että rakennusvirasto käynnistää selvityksen tarvittavista mökkien siirroista joko poikkeuslupamenettelyn tai asemakaavamuutoksen pohjalta koko Länsiulapanniemen alueella.

Merkittiin, että jäsen Heinämies teki puheenjohtaja Niemisen kannattamana päätökseksi tulleen muutosehdotuksen. Heinämiehen ehdotus hyväksyttiin esittelijän ehdotuksen vastaisesti, äänin 8-0, poissa yksi.

Esittelijä jätti päätökseen esittelijän ehdotuksen mukaisen eriävän mielipiteen.

./. Yleisten töiden lautakunnan päätös on liitteessä 1 (päätöshistoria) ja esittelijän eriävä mielipide liitteenä 2. Yleisten töiden lautakunnan esityslistateksti on liitteenä 3 ja esityslistatekstin liitteet liitteenä 4.

Yleisten töiden lautakunnan esityslistalla oleva asia koskee kesämaja-alueen maanvuokrasopimuksen uusimista sopimusosapuolena tällä hetkellä olevan Sotainvalidien Veljesliiton Helsingin Sotainvalidit ry:n lopettaessa toimintansa. Toiminta siirtyisi alueelle perustetulle Sotainvalidien Kesämajayhdistys ry:lle.

Yleisten töiden lautakunnan esittelijän ehdotuksen mukaan Sotainvalidien ja sotainvalidien leskien kesämajojen maa-alat vuokrataan Sotainvalidien Kesämajayhdistys ry:lle vuodeksi kerrallaan, kun yleisten töiden lautakunnan päätöksen mukaan vuokra-aika olisi kolme vuotta. Nyt uusittava sopimus koskisi 46:tta maja-alaa.

Esittelijän ehdotuksen mukaan majanpito olisi rajoitettu helsinkiläisiin sotainvalideihin ja näiden leskiin kuten nykyisessä sopimuksessa. Sen sijaan lautakunta edellytti, että rakennusvirasto selvittää mökkien siirtoa joko poikkeuslupamenettelyn tai asemakaavamuutoksen pohjalta koko Länsiulapanniemen alueella.

Lisäksi esittelijän ehdottamissa vuokrausehdoissa todetaan, että sotainvalidien ja heidän leskiensä vuokrataso säilytetään ennallaan. Vuosivuokra on 76 euroa kesämajaa kohden. Lautakunnan päätöksessä vuosivuokra on 76 euroa nykyisten vuokralaisten kohdalla.

Rakennus- ja ympäristötointa johtava apulaiskaupunginjohtaja päätti 11.3.2010 § 24 ottaa yleisten töiden lautakunnan em. päätöksen Khn käsiteltäväksi.

./. Asiasta on pyydetty hallintokeskuksen oikeuspalvelujen lausunto, joka on liitteessä 1 (päätöshistoria).

Asian taustaa

Lauttasaaressa on Särkiniemen-Veijarivuoren ja Länsiulapanniemen alueella kesämaja-alueet, joita rakennusvirasto vuokraa mökkiläisten yhteisöille (Särkiniemen mökkiläiset ry, Sotainvalidien Veljesliiton Helsingin Sotainvalidit ry, Poliisimajalaiset ry ja HKL:n kesämajalaiset ry). Yhteisöt puolestaan vuokraavat majapaikkoja edelleen yksityisille helsinkiläisille.

Lauttasaaren Länsiulappaniemen ja Särkiniemi-Veijarivuoren puistoalueilla on voimassa olevat Kvston 27.8.1997 hyväksymät asemakaavat. Asemakaavoissa alueet on merkitty lähivirkistysalueiksi. Lähivirkistysalueille on merkitty alueen osat, joilla kesämajojen pito on sallittu. Kaavassa on merkitty kullekin alueen osalle luku, joka ilmoittaa majojen enimmäismäärän alueella. Särkiniemen-Veijarivuoren alueella kesämajojen enimmäismäärä on 155, ja Länsiulapanniemessä HKL:n alueella 98, poliisien alueella 57 ja sotainvalidien alueella 75.

Osa alueen nykyisistä kesämajoista on asemakaavojen osoittamien kesämaja-alueiden ulkopuolella ja on siirrettävä asemakaavojen osoittamille alueille, jotta Krimin sodan aikaiset muinaismuisto-alueet ja arvokkaat ranta-alueet voidaan vapauttaa rakennelmista. Asemakaavan selostuksessa korvaavaksi kohteeksi on osoitettu Sotainvalidien Veljesliiton Helsingin Sotainvalidit ry:n jäsenten käytössä oleva alue. Asemakaavan selostus ei kuitenkaan, kuten oikeuspalvelujen lausunnossakin todetaan, ole asemakaavan osa eikä asemakaavan noudattamisvelvollisuus koske kaavaselostusta.

Sotainvalidien yhdistys ei vuonna 1998 kesämaja-alueiden vuokrausperiaatteita laadittaessa vastustanut alueensa osoittamista korvaavaksi paikaksi, koska se arvioi toimintansa päättyvän lähivuosina.

Asemakaavojen voimaantulon jälkeen majoja on siirretty Särkiniemi-Veijarivuoren alueelta ja viereiseltä Poliisimajalaiset ry:n alueelta sotainvalidien alueelle yhteensä 28 kpl. Asemakaavan toteuttamiseksi Särkiniemi-Veijarivuoren alueelta olisi vielä siirrettävä muualle 26 kesämajaa.

Sotainvalidien kesämajojen tilanne

Sotainvalidien Veljesliiton Helsingin Sotainvalidit ry on ollut yksi kaupungin vuokralaisista. Nykyisen sopimuksen voimassaolo päättyi 31.12.2009. Sotainvalidien yhdistyksen sopimuksessa majanpito on toiminnan alusta lähtien ollut rajoitettu sotainvalideihin ja näiden leskiin. Sotainvalidien yhdistyksen säännöt ovat rajoittaneet edelleen luovutusta muille, ja luovutusrajoitus on ollut myös kaupungin ja yhdistyksen välisessä sopimuksessa.

Osalla muistakin kesämajayhdistyksistä on aikaisemmin ollut majan edelleen luovutusta rajoittavia säännöksiä säännöissään, mutta nykyisin rajoituksia ei enää ole. Kesämaja-alueiden käyttötarkoituksena on helsinkiläisten kesämajatoiminta kaikille avoimella yleisellä virkistysalueella. Helsinkiläisyyden lisäksi rajoitteena on vain se, että kesämajoja voi olla vain yksi ruokakuntaa kohden.

Yleisten töiden lautakunnan 28.11.2002 § 611 kesämaja-alueiden vuokraamista koskevan päätöksen esityslistassa on todettu Helsingin Sotainvalidit ry:n katsoneen, että sotainvalideja ei pidä asettaa muihin kesämajalaisiin nähden huonompaan asemaan, jolloin sotainvalidien perillisten tulisi voida jatkaa majanpitoa. Yhdistys on myös myöhemmin sopimuksia uudistettaessa ilmoittanut vaatimuksensa yhdenvertaisesta menettelystä. Yhdistyksen säännöt ovat kuitenkin rajoittaneet edelleen luovutusta.

Sotainvalidien Veljesliiton Helsingin Sotainvalidit ry on tehnyt päätöksen toimintansa lopettamisesta vuonna 2010. Alueelle perustettu uusi yhdistys Sotainvalidien Kesämajayhdistys ry on ilmaissut halukkuutensa ottaa vastaan kesämaja-alueen hallinnon. Uuden yhdistyksen säännöt eivät kiellä majan luovuttamista muillekin kuin sotainvalideille ja heidän leskilleen.

Oikeuspalvelujen lausunnossa todetaan, että hallintolain 6 §:n hallinnon oikeusperiaatteisiin sisältyvän yhdenvertaisuusperiaatteen mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti. Tasapuolisuuden keskeisenä sisältönä on vaatimus, että viranomaisen on kohdeltava samanlaisia tapauksia samalla tavoin. Erilainen kohtelu on oltava asiallisesti perusteltavissa. Yhdenvertaisuusperiaate edellyttää myös päätöksenteon johdonmukaisuutta. Oikeuskäytännön mukaan yhdistyksiä tulee kohdella yhdenvertaisesti, ellei ole yhdistyksen toimintaan tai sääntöihin liittyvää hyväksyttävää perustetta poiketa yhdenvertaisuudesta.

Rakennusviraston katu- ja puisto-osaston palvelutoimisto on tehnyt kesämaja-alueiden vuokrasopimukset kesämaja-yhdistysten kanssa. Sopimuskumppaneina ovat yhdistykset, eivät yksittäiset kesämajalaiset. Kaupungin tulee oikeuspalvelujen lausunnon mukaan toimia yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti sopimuskumppaneitaan eli kesämajayhdistyksiä kohtaan.

Hallintokeskuksen oikeuspalvelujen lausuntoon viitaten esittelijä toteaa, että uusittaessa kesämaja-alueen vuokrasopimuksia kesämajan pitoa ei enää voida rajoittaa pelkästään sotainvalideihin ja heidän leskiinsä, jollei ao. yhdistyksen säännöissä rajoiteta luovutusta.

Hallintokeskuksen lausunnossa on kiinnitetty huomiota myös siihen, että sotainvalideilla on ollut erityisasema suhteessa muihin Lauttasaaren kesämaja-alueiden yhdistyksiin. Sotainvalideilta on peritty alhaisempaa vuokraa kuin muilta, vuokra on ollut noin neljäsosa muilta perittävästä vuokrasta. Lisäksi osa alueen mökeistä on sähköistetty toisin kuin muut Lauttasaaren kesämaja-alueet HKL:n kesämaja-aluetta lukuun ottamatta. Alhaisempi vuokrataso on perustunut sotainvalidiasemaan.

Oikeuspalvelujen lausunto huomioon ottaen jatkossa ei ole perusteita alhaisemmalle vuokralle muiden kuin sotainvalidien ja heidän leskiensä osalta.

Mökkien siirtokysymys

Oikeuspalvelujen lausunnossa on oikeudelliselta kannalta arvioitu muilta alueilta siirtymään joutuvien mökkiläisten asemaa. Asemakaavaselostuksissa on todettu, että siirrettäville kesämajoille esitetään korvaava paikka ensisijaisesti Länsiulappaniemen keskiosasta tai Särkiniemen – Veijarivuoren alueelta, jos alueelta vapautuu paikkoja. Majan poistamiselle tai siirrolle annetaan siirtymäaika, jonka pituus riippuu niistä perusteista, joilla majaa esitetään poistettavaksi. Oikeuspalvelujen lausunnossa todetaan, että hallintolain 6 §:ään perustuvan luottamuksensuojaperiaatteen mukaan viranomaisen velvollisuus on noudattaa tekemiään päätöksiä ja antamiaan lupauksia. Näin ollen viranomaisen toimintaan liittyvä luottamuksensuojaperiaate edellyttää, että asemakaavan toteuttamisen vuoksi siirtymään joutuville kesämajalaisille on kaavaselostuksen mukaan osoitettava uusi mökkipaikka. Asia koskee Särkiniemi-Veijarivuoren alueella vielä olevia 26 mökkiä, jotka ovat kaavaan mökeille varatun alueen ulkopuolella.

Rakennusvirasto joutuu tarkastelemaan kesämajojen siirtoasiaa uudelleen, jotta alueelta siirtymään joutuville saadaan järjestettyä mökkipaikka.

Asia on ongelmallinen, koska jo asemakaavoituksen yhteydessä on tutkittu Lauttasaaren lähivirkistysalueiden yhteensopivuus maakäyttötavoitteiden kanssa ja alueiden toimivuus mm. majojen määrän ja sijoittelun, muinaismuistojen säilymisen yms. kannalta. Lisäksi voidaan todeta, että Lauttasaaren alueelle ei ole Khn 15.6.2009 käsittelemässä siirtolapuutarha- ja kesämajatyöryhmän raportissa eikä sen pohjalta päätetyissä jatkotoimenpiteissä esitetty laajennustavoitteita tai tiivistämistä. Pikemminkin yleisenä tavoitteena on siirtolapuutarha- ja kesämaja-alueiden saaminen julkiseen virkistyskäyttöön pienelle käyttäjäryhmälle suljettujen alueiden sijasta.

Rakennusvirasto on yhdessä kaupunkisuunnitteluviraston kanssa ryhtynyt selvittämään mahdollisia keinoja asian ratkaisemiseksi siten, että eri näkökohdat, kuten yhdistysten ja mökkiläisten asema sekä asemakaavan toteuttaminen Lauttasaaren Länsiulappaniemen ja Särkiniemi-Veijarivuoren alueella otetaan huomioon.

Esittelijän kannanotot

Esittelijä toteaa, että yleisten töiden lautakunnan tekemä päätös on syytä kumota ja palauttaa asia uudelleen valmisteltavaksi, jotta rakennusvirasto voi valmistella sotainvalidien kesämaja-aluetta koskevan vuokrausasian edellä kerrotut eri näkökohdat huomioon ottaen uudelleen. Rakennusviraston tavoitteena on saada asia yleisten töiden lautakunnan päätettäväksi syksyllä 2010.

Lisäksi rakennusvirastoa tulisi kehottaa selvittämään Lauttasaaren kesämaja-alueilla olevien kesämajojen siirtoasian ratkaisua yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston kanssa.

SELVITYS SOSIAALIASIAMIESTEN TOIMINNASTA VUODELTA 2009

Khs 2010-708

STJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi Helsingin sosiaaliasiamiesten selvityksen toiminnastaan vuodelta 2009.

Pöytäkirjanote sosiaalilautakunnalle, sosiaalivirastolle ja sosiaaliasiamiehille.

Lisätiedot:
Hari Olli, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36048

LIITTEET	Liite 1	Helsingin sosiaaliasiamiesten selvitys vuodelta 2009
	Liite 2	Selvitys sosiaaliasiamiesten toiminnasta... - Päätöshistoria

ESITTELIJÄ Sosiaaliasiamiesten selvitys toiminnastaan vuonna 2009 on saapunut hallintokeskukseen 1.4.2010 sosiaaliasiamies Marja-Terttu Soppelan allekirjoittamana.

./. Selvitys on esityslistan tämän asian liitteenä 1.

Selvityksessä todetaan mm. seuraavaa:

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (asiakaslaki) tuli voimaan vuonna 2001. Tätä selvitystä kirjoittaessa takana on yhdeksän vuotta sosiaaliasiamiestoimintaa. Lain kymmenennen toimintavuoden alkaessa tässä selvityksessä tarkastellaan sitä, millaisena sosiaalihuollon asiakkaan asema ja oikeudet näyttäytyvät Helsingissä.

Asiakaslain taustalla olevaan hallituksen esitykseen (HE 137/1999) on kirjattu seuraavat periaatteet:

1 Sosiaalihuollossa työskentelevän henkilöstön toiminta- ja ajattelutavan perustana tulisi olla ensisijassa asiakkaan tarpeet, toiveet ja odotukset sellaisena, kuin hän ne ilmaiseen.

2 Tavoitteena olisi palveleminen ensisijaisesti asiakkaan esille tuomien lähtökohtien mukaan, ei auttajan tai organisaation sanelemista tarpeista.

3 Asiakkaan oikeus osallistua itseään koskevien asioiden suunnitteluun ja saada tietoja on keskeinen yksilöiden perusoikeus.

4 Tavoitteena olisi, että asiakas saisi monipuolisen itselleen soveltuvan palvelukokonaisuuden useiden rinnakkaisten ja erillisten palveluiden sijaan.

5 Esitykseen sisältyvät ehdotukset vaikuttaisivat asiakkaiden asemaan yleisesti parantamalla heidän vaikutus- ja osallistumismahdollisuuksiaan ja asemaansa sosiaalihuollon käyttäjinä. Esityksen sisältyvät ehdotukset edistävät erityisesti sellaisten asiakasryhmien hyvän huollon, hoidon ja oikeusturvan toteutumista, joilla itsellään on heikot edellytykset pitää huolta omista oikeuksistaan.

Asiakkaan asemaan vaikuttaa olennaisesti se, miten asiakkaiden antama palaute otetaan vastaan ja huomioidaan sosiaalipalveluja järjestettäessä ja kehitettäessä. Asiakkaat ovat yhteydenotoissaan sosiaaliasiamiehille tuoneet vuosittain esille samanlaisia asioita. Palveluja tuotetaan, mutta vastaavatko ne asiakkaiden esille nostamiin tarpeisiin ja järjestetäänkö ne asiakaslain tavoitteet huomioiden?

Sosiaalialan työssä ja päätöksenteossa tavoitteena tulee olla perustuslaillisten oikeuksien toteuttaminen. Tämä pitää sisällään myös vaatimuksen siitä, että kunnan on varattava riittävät määrärahat sosiaali- ja terveyspalveluihin. Vastuu palveluiden järjestämisestä edellyttää myös, että kunnassa selvitetään asianmukaisesti tarvittavien palveluiden sisältö ja laajuus. Jokaisen ihmisen tulee voida luottaa siihen, että hän tarvittaessa saa niitä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, joihin hän on lain mukaan oikeutettu.

Asiakaslain mukaan sosiaaliasiamiehen on annettava vuosittain selvitys kunnanhallitukselle. Selvityksessä tulee tarkastella sosiaalihuollon asiakkaiden oikeuksien ja aseman kehitystä kunnassa. Tässä selvityksessä sosiaaliasiamiehille kertynyt tieto on arvioitu asiakaslain näkökulmasta. Selvityksessä on nähty tärkeämmäksi nostaa esille asiakkaiden asioinnissa olleita toistuvia tilanteita kuin esitellä tarkkoja yhteydenottojen määriä.

Sosiaaliasiamiehet näkevät työssään paljon hyvin tehtyjä päätöksiä ja hyvää, asiakkaiden tilanteeseen paneutuvaa sosiaalityötä. Asiakkaiden saama palvelu vaihtelee kuitenkin alueittain, toimistoittain ja työntekijöittäin suurestikin. Tällöin tulisi myös arvioida, ovatko asiakaslähtöisen työn edellytykset mahdollisia mm. riittävän henkilökunnan ja työhön perehdyttämisen osalta. Aiemmissa selvityksissä on tuotu esille niitä asiakkaiden esille nostamia tilanteita ja toimintatapoja, jotka ovat vaikeuttaneet asiakkaiden oikeuksien ja aseman toteutumista ja nostettu esille toimenpiteitä ja kehittämisehdotuksia niiden korjaamiseksi. Kaikkia näitä selvityksiä voidaan edelleen käyttää tukena sosiaalihuollon asiakkaiden aseman vahvistamiseksi. Sosiaaliviraston johdolla on vastuu hyvän ja aidosti asiakaslähtöisen palvelun toteutumisesta ja sen edellytysten turvaamisesta.

Helsingin sosiaaliviraston tulisi kaikissa toimipaikoissa selvittää konkreettisella tasolla:

- Miten yhteyttä ottaneet asiakkaat kohdataan?

- Miten asiakkaiden kanssa työskennellään?

- Millaisia päätöksiä asiakkaille tehdään?

- Miten vaikeissa elämäntilanteissa olevia asiakkaita huomioidaan?

- Mikä heikentää laadukasta asiakastyötä?

- Millaiset asenteet ja arvot ohjaavat tehtyä työtä?

- Miten sosiaalialan eettiset periaatteet vaikuttavat työn taustalla?

Asiakkaiden tilanteesta syntyy kuva siitä, ettei asiakkaiden asema sosiaalivirastossa ole vahva, eikä asiakaslain voimassaolo ole sitä vahvistanut. Organisaation määrittämät palvelut ja niiden muodot ohittavat usein asiakkaiden tarpeet sekä toivomukset – esimerkkinä sosiaalihuoltolain mukaisen kotipalvelun nykytilanne terveysvirastoon siirrettynä ja yhdistettynä kotihoitona.

Miten asiakaslain tavoitteet ja sosiaaliviraston strategiat, muun muassa asiakasläheinen palvelukulttuuri, heitteille ei jätetä ketään ja joustavammat palvelukokonaisuudet saatettaisiin toteutumaan konkreettisesti sosiaalihuollon asiakkaille ja heidän kanssaan tehtävässä työssä?

Pätevän henkilöstön puute ja vaihtuvuus, työntekijöiden jatkuva kiire sekä asiakkaille annetun tiedon ja neuvonnan vähäisyys tulevat asiakkaiden yhteydenotoissa edelleen esille. Työntekijöiden vaihtuvuus ja lyhytaikainen työkokemus heikentävät sosiaalihuollon asiakkaiden oikeuksia ja heidän asemaansa. Pelkästään toimeentulotukilain pykälien, lain hengen ja soveltamisohjeiden hallitseminen syntyy hiljalleen työkokemuksen myötä. Riittävän vahva lainsäädännön tuntemus auttaa työntekijöitä etsimään toimivampia ratkaisuja asiakkaiden tilanteisiin ja tekemään rohkeitakin päätöksiä. Lainsäädännön vahva hallitseminen auttaa työntekijöitä tarvittaessa myös kyseenalaistamaan vallitsevia toimintatapoja.

Asiakaslain voimassaoloaikana yhteiskunta on jakautunut aiempaa voimakkaammin hyvin ja huonosti toimeentuleviin ihmisiin. Niiden ihmisten tilanne, jotka ovat joutuneet pitkään elämään pienten perusetuuksien tai toimeentulotuen varassa, on vaikeutunut entisestään. Näiden etuuksien taso on jäänyt jälkeen yleisestä palkkatason kehityksestä useita kymmeniä prosentteja.

Nyky-yhteiskunnassa pitkäaikainen rahan puute johtaa jatkuvaan arkielämän rajoittuneisuuteen, joka kaventaa ihmisten osallisuutta ja syrjäyttää heidät yleisesti hyväksytystä elämäntavasta.

Kaikkien toimeentulotukipäätöksiä tekevien työntekijöiden olisi nostettava esille ne asiakkaat, joiden taustalla on pitkäaikaista köyhyyttä, ja joiden elämäntilanteissa on erityisiä perusteita tukea heitä ja heidän lapsiaan. Sosiaaliviraston eri vastuualueilla työtä tekevät pystyvät näkemään myös muut toimintakäytännöt ja soveltamisohjeet, jotka voiva omalta osaltaan vahvistaa asiakkaiden ja heidän perheidensä syrjäytymistä. Samalla sosiaalivirastossa tulisi pohtia sitä miten niiden apua ja tukea tarvitsevien asiakkaiden käy, jotka jäävät pisteytysten ja palvelujen kohdentamisen takia näiden ulkopuolelle tai saavat niitä riittämättömästi. Jokainen ihminen on yhtä arvokas ja jokaisella tulee olla oikeus ihmisarvoiseen elämään ja toivoon paremmasta. Sosiaalivirastossa tulisikin arvioida, millaisen elämän nyt vallitsevat toimintakäytännöt ja tehdyt päätökset ihmiselle mahdollistavat.

Sosiaalilautakunta toteaa(25.5.2010) lausunnossaan sosiaaliasiamiesten selvityksestä mm. seuraavaa:

Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain sisällön voidaan todeta keskittyvän niiden toimintakäytäntöjen määrittelyyn, joiden avulla asiakkaiden ihmisarvoinen ja hyvä kohtelu luodaan ja siten edistetään sosiaalitoimen mahdollisuuksia lisätä asiakkaiden hyvinvointia. Asiakkaiden yhteydenotot sosiaaliasiamiehiin ovat tärkeä osa asiakaslain toteutumista ja asiakkaiden aseman vahvistumista.

Selvityksen rakenne on tässä mielessä hyvin perusteltu ja selkeä. Kuitenkin myös tiedot eri toimintojen yhteydenottojen määristä olisivat olleet kuvailevan tiedon rinnalla tärkeitä tietoja kertomaan syvällisemmin kaupungin sosiaalihuollon tilasta ja sen mahdollisesta muutoksesta.

Sosiaalilautakunta painottaa sosiaaliasiamiestoiminnan tilastoinnin merkitystä ja sen yhdenmukaistamista. Koottujen tietojen tulisi olla valtakunnallisesti vertailukelpoisia, jotta niitä voitaisiin pitää lähtökohtana mm. tutkimus- ja kehittämistoiminnassa.

Sosiaalilautakunta toteaa, että sosiaaliviraston vuoden 2009 asiakastilinpäätöksen aineiston perusteella työntekijöiden saavutettavuudessa on edelleen jonkin verran parannettavaa. Kriittistä palautetta annettiin tiedonsaannista, palvelujen saatavuudesta ja palvelun nopeudesta. Kielteinen palaute liittyi lähinnä toimeentulotukeen ja sen määrä oli vähäinen suhteessa asiakasmäärään.

Toimeentulotuen käsittelyajat ovat pysyneet kohtuullisina ja säädettyjä määräaikoja on pystytty noudattamaan. Toimeentulotukihakemus käsiteltiin keskimäärin 4 päivässä ja 7 arkipäivässä käsiteltiin 88 % hakemuksista. Sosiaaliasemien toimintakäytäntöjä tullaan edelleen kehittämään palautteiden perusteella kaikissa toimipisteissä, sosiaaliasemamallia kehitetään edelleen ja teemoja käsitellään koulutus- ja kehittämispäivillä.

Asiakkaan kohtelun osalta voidaan todeta, että asiakkaat mieltävät sosiaalivirastosta saamansa palvelun yleisesti asialliseksi ja ammattitaitoiseksi. Asiakaskyselyjen palvelumittarissa, jossa mitataan asiakkaiden saaman palvelun laatua asteikolla 1-5 (1=eri mieltä, 5=samaa mieltä) asiallisuutta ja ammattitaitoa koskevat väitteet saivat usein parhaat tulokset. Esimerkiksi lapsiperheiden kotipalvelussa ja sosiaaliasemilla palvelun asiallisuus sai arvosanan 4,6. Henkilökunnan vuorovaikutustaidot saivat palautteessa usein kiitosta. Kriittistä palautetta saatiin sosiaalisen ja taloudellisen tuen puhelinpalveluista, mutta suhteessa palvelujen käyttäjämääriin kielteisen palautteen määrä oli kuitenkin hyvin pieni.

Sosiaalilautakunta toteaa, että asiakaspalautteiden perusteella asiakkaan osallisuudessa on edelleen kehittämisen varaa, vaikka kokonaiskuva näyttääkin selvityksessä esitettyä myönteisemmältä. Sosiaaliasemien asiakaskyselyssä väite ”Koen tulleeni kuulluksi” sai hyvän arvosanan 4,3 ja väite ”Työntekijällä on sama käsitys avuntarpeestani kuin minulla” sai hyvän arvosanan 4,1. Sosiaaliasemilla on myös kehitetty uusia työtapoja, kuten asiakasraatien käyttö tai Asiakkaat kokemustutkijoina -hanke, joiden avulla asiakkaiden osallisuutta voidaan lisätä.

Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen tärkeys korostuu erityisesti toimeentulotuki- ja lastensuojeluasioiden käsittelyssä. Molemmissa toimitaan ihmisten perusoikeuksien kannalta keskeisellä alueella. Näillä sosiaalitoimen sektoreilla on erityisen tärkeää pitää kiinni ja kunnioittaa yhdenvertaista kohtelua, mikä saattaa asiakkaan näkökulmasta vaikuttaa kaavamaiselta.

./. Sosiaalilautakunnan lausunto sisältyy kokonaisuudessaan päätöshistoriaan, joka on esityslistan tämän asian liitteenä 2.

LAUSUNTO EHDOTUKSESTA HALLITUKSEN ESITYKSEKSI EDUSKUNNALLE LAIKSI KOTOUTUMISEN EDISTÄMISESTÄ

Khs 2010-1096

SJ Kaupunginhallitus päättänee antaa sisäasiainministeriölle seuraavan lausunnon:

Tiivistelmä kaupunginhallituksen lausunnosta

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki kotoutumisen edistämiseksi. Kotoutumista koskevaa sääntelyä selkiytettäisiin säätämällä kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta eri laeissa. Lain soveltamisalaa laajennettaisiin koskemaan kaikkia Suomessa asuvia maahanmuuttajia, joilla on ulkomaalaislaissa (301/2004) tarkoitettu voimassa oleva oleskelulupa Suomessa. Lakia sovellettaisiin myös henkilöön, jonka oleskeluoikeus on rekisteröity tai jolle on myönnetty oleskelulupakortti ulkomaalaislain mukaisesti.

Ehdotettu laki ja myöhemmin eduskunnan käsittelyyn tuleva turvapaikanhakijoiden vastaanottoa koskeva laki tulisivat voimaan samanaikaisesti. Lain valmistelu- ja lausuntovaiheessa olisi tarkoituksenmukaista, että molempien lakien sisällöt olisivat tarkasteltavissa yhtäaikaisesti.

Kaupunginhallitus katsoo, että soveltamisalan laajennus on kannatettava asia. Lakiesitys on kuitenkin valmisteltu hyvin nopealla aikataululla, minkä vuoksi lakiesitykseen sisältyy lukuisia epätarkkuuksia ja esityksen taloudellisista vaikutuksista ei voida saada tarkkaa käsitystä.

Hallituksen esitys asettaa kunnille erittäin laajat velvoitteet järjestää lain tarkoittamille maahanmuuttajille tarpeiden mukaiset kotouttamistoimet. Kuntien velvoitteita lisäävien uudistusten toteuttamiseen tulee ohjata todellisia kustannuksia vastaava rahoitus. Lisäresurssitarve on huomioitava valtionosuuksissa ja korvauksissa valtion budjetissa, sekä kuntien ja valtion välisissä kustannusten jakaantumisessa. Ilman riittävää rahoitusta ja resurssointia lain tavoitteet ovat epärealistisia.

Uusi lakiehdotus lisää ristiriitaisia tulkintoja esimerkiksi toimeentulotukilain suhteen. EU-kansalaisten osalta tulisi selventää kotoutumislakia, ulkomaalaislakia, toimeentulotukilakia, sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annettua lakia, näiden lakien suhdetta toisiinsa sekä suhdetta perustuslaillisiin oikeuksiin.

Lakiesityksen tavoitteena on kotoutumista koskevan sääntelyn selkiyttäminen, viranomaisten nykyistä selkeämpi ja yksityiskohtaisempi työnjako sekä maahanmuuttajien kotoutumista edistävien toimenpiteistä säätäminen niin, että ne muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden.

Lakiesityksen pykälissä ja yksityiskohtaisissa perusteluissa viranomaisten velvollisuudet ja eri tahojen välinen työnjako jäävät kuitenkin useissa kohdissa epäselviksi.

Pakolaisten ja kansainvälistä suojelua saavien kuntaan osoittamista kuvataan hallituksen esityksessä. Lakiesityksen mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristöviranomaiset (ELY) sopivat kunnan kanssa pakolaisten ja kansainvälistä suojelua saaneiden osoittamisesta kuntaan ja kotoutumisen edistämisestä ja kunta laatii vastaavasti monivuotisen suunnitelman osana kotouttamisohjelmaa. Laissa kuvattu suunnitelmallisuus ei kuitenkaan vastaa todellisuutta Helsingissä, koska oleskeluluvan saaneet turvapaikanhakijat muuttavat laajalti vastaanottokeskuksista omaehtoisesti suoraan Helsinkiin. Tämä tulee huomioida kuntien ja valtion välisessä kustannusten jaossa.

Kaupunginhallitus pitää myös välttämättömänä, että kotoutumislain ja rekisteröintiä koskevien säännösten suhdetta selkeytetään. Kotikuntaoikeuden epäämisestä huolimatta perustuslaki, sosiaalihuoltolaki ja toimeentulotukilaki velvoittavat kunnan tarjoamaan tietyt palvelut.

Lakiesitys sisältää ehdotuksia maahanmuuttajille laadittujen erilaisten suunnitelmien yhteensovittamisesta ja viranomaisten välisestä tietojen siirrosta. Niiden suhdetta salassapitosäädöksiin tulee myös tarkentaa.

Lakiehdotuksessa säädettäisiin lisäksi Osallisena Suomessa –kokeilusta. Valtaosin säätiöiden rahoittama, noin kymmeneen kuntaan kohdistuva ja noin kolme vuotta kestävä projekti ei lakiin sisällytettynä palvele lakiesityksen tavoitetta säätää kotoutumisesta ja maahanmuuttajien osallisuuden edistämisestä selkeästi ja johdonmukaisesti. Kaupunginhallitus ei pidä tarkoituksenmukaisena, että kolmevuotisesta kokeilusta säädettäisiin laintasoisesti.

Lisäksi kaupunginhallitus toteaa, että onnistunut kotouttaminen edellyttää vastuuministeriöiden hyvää yhteistyötä ja toiminnan onnistunutta koordinointia. Työ- ja elinkeinoministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön ja ympäristöministeriön tulee kantaa aiempaa vahvemmin oman hallinnonalansa vastuu kotouttamisesta sekä talousarvioesityksiä että linjauksia valmisteltaessa.

Yksityiskohtaiset perustelut

Soveltamisala (2 §)

Lakiehdotuksessa lain soveltamisalaa esitetään laajennettavaksi koskemaan kaikkia Suomessa asuvia maahanmuuttajia, joilla on ulkomaalaislaissa (301/2004) tarkoitettu voimassaoleva oleskelulupa Suomessa. Lakia sovellettaisiin myös henkilöön, jonka oleskeluoikeus on rekisteröity tai jolle on myönnetty oleskelulupakortti ulkomaalaislain mukaisesti. Soveltamisala koskisi siten kaikkia Suomessa asuvia maahanmuuttajia, mukaan lukien työperusteisesti maahan muuttavat ja heidän perheenjäsenensä. Soveltamisala koskisi siten myös EU:n ja Pohjoismaiden kansalaisia sekä heidän perheenjäseniään.

Eduskunnalle vuonna 2008 annetussa selonteossa vielä katsottiin, että nykyistä soveltamisalaa laajennetaan koskemaan maahantulon perusteesta riippumatta vain niitä henkilöitä, joiden oleskelun Suomessa arvioidaan kestävän vähintään vuoden. Tuolloin katsottiin, että soveltamisalan laajentaminen ei koske sellaisia selvästi tilapäisesti Suomeen muuttavia ulkomaalaisia, joiden esim. työnteko kestäisi työn kausi- tai projektiluonteisuuden vuoksi vain joitakin viikkoja, kuukausia tai enintään yhden vuoden.

Soveltamisalan laajentamisen perusteeksi on esitetty se, että nykyisen lain mukaan yksilöllisten kotouttamistoimenpiteiden piiriin voi päästä vain pieni osa maahanmuuttajista, lähinnä työttömät maahanmuuttajat.

Uuden lain voimaan tullessa kaikilla maahanmuuttajilla olisi pääsääntöisesti oikeus paitsi suomalaisesta yhteiskunnasta annettavaan perustietoon myös pyynnöstä tehtyyn alkukartoitukseen yhden vuoden kuluessa oleskeluluvan myöntämisestä, oleskeluoikeuden rekisteröinnistä tai oleskelulupakortin myöntämisestä.

Hallituksen esityksessä esitetään arvio siitä, että noin 20 000 oleskeluluvan saaneista alkukartoituksen tarpeessa olisi noin 2 000 maahanmuuttajaa, jotka eivät nykyjärjestelmän mukaisesti ohjaudu kotoutumissuunnitteluun tai joiden kotoutumissuunnitelman pohjaksi ei tehdä riittävää kartoitusta. Esityksestä ei kuitenkaan käy ilmi, mihin arvio perustuu. Soveltamisalan laajentamista koskevan perustelun yhteydessä esitetään, että vuositasolla noin 2 000 alkukartoituksen tekemisestä aiheutuisi noin 1 milj. euron suuruiset kustannukset. Kuitenkin lakiesityksen taloudellisia lisäresurssointia koskevissa perusteluissa sanotaan, että kotouttamislain soveltamisalan laajentaminen edellyttää huomattavia lisäresursseja (hallituksen esitys s. 32).

Hallituksen esityksessä todetaan, että kotouttamisen ongelmana on pidetty monin paikoin koordinaation ja voimavarojen puuttumista ja että etenkin kotouttamissuunnitelmien laatimisen nopeuttamiseen tarvitaan lainsäädännöllisten toimenpiteiden lisäksi lisää henkilöresursseja työvoima- ja elinkeinotoimistoihin sekä kuntiin. Esitetyillä lainsäädännöllisillä toimenpiteillä ei näyttäisi olevan vaikutusta kotoutumissuunnitelmien laatimisen nopeutumiseen ja, kuten hallituksen esityksessä tuodaankin esille, keskeisin viivästyminen nykyiseen lakiin nähden tapahtuu nimenomaan kotoutumissuunnitelman laatimisen jälkeisessä kotoutumiskoulutukseen odottamisen vaiheessa. Voimavaroja puuttuu siten jo nykyisellään niin henkilöresursseina kuin koulutuspaikkoina eikä soveltamisalan laajennus sitä helpota. Koulutusresurssien korjaaminen on pieni asia valtion budjetin mittakaavassa, mutta riittämättömän koulutustarjonnan pitkäaikaiset kustannusvaikutukset ovat huomattavia. Myös eduskunta on kiinnittänyt huomiota kotouttamisen rahoituksen riittämättömyyteen. (HaVM 8/2009 vp, EK 16/2009 vp).

Hallituksen esitys asettaa kunnille erittäin laajat velvoitteet järjestää lain tarkoittamille maahanmuuttajille tarpeiden mukaiset kotouttamistoimet. Kaupunginhallitus pitää välttämättömänä, että lainsäätämisen yhteydessä resurssit mitoitetaan realistisesti.

Uusi lakiesitys velvoittaa kunnan viranomaisia aktiivisesti edistämään myös EU-kansalaisten kotoutumista. Toisaalta ulkomaalaislaissa todetaan, että EU-kansalaisilla on oikeus oleskella maassa kolme kuukautta työnhakijana ja yli kolme kuukautta, mikäli heillä on itseään ja perheenjäseniään varten riittävät varat tai tarvittaessa sairausvakuutus niin, että he eivät turvautumalla toistuvasti toimeentulotuesta annetusta laissa säädettyyn toimeentulotukeen tai siihen rinnastettaviin etuuksiin taikka muulla vastaavalla tavalla oleskelunsa aikana muodostu rasitteeksi Suomen sosiaalihuoltojärjestelmälle. EU-kansalaisella ei ulkomaalaislain mukaan olisi enää maassa oleskelun oikeutta, jos hän toistuvasti turvautuu toimeentulotukeen. Sosiaaliviranomaisen toiminnan kannalta tilanne on jo nykyisin riittävän ristiriitainen ottaen huomioon toimeentulotukilain suhde perustuslain tarkoittamiin oikeuksiin, ulkomaalaislain edellä mainittuihin säännöksiin ja sosiaaliviranomaisten tiukkoihin salassapitosäännöksiin.

Uusi lakiehdotus lisää edelleen ristiriitaisia tulkintoja toimeentulotukilain suhteen. EU-kansalaisten osalta tulisi selventää kotoutumislakia, ulkomaalaislakia, toimeentulotukilakia, sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annettua lakia, näiden lakien suhdetta toisiinsa sekä suhdetta perustuslaillisiin oikeuksiin.

Maahanmuuttajan kotoutumista edistävät toimenpiteet

Alkukartoitus ja kotoutumissuunnitelma (9 § – 18 §)

Maahanmuuttajan kotoutumisen ja työllistymisen nopeuttamiseksi kotoutumislaissa säädettäisiin kotoutumisen alkuvaiheen palveluista, jotka sisältävät perustiedon suomalaisesta yhteiskunnasta, tehostetun ohjaus- ja neuvontavelvollisuuden sekä alkukartoituksen.

Maahanmuuttajille annettaisiin tietoa hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan yhteiskunnassa ja työelämässä sekä muista yhteiskunnan perusasioista. Lisäksi maahanmuuttajalle annetaan tietoa palvelujärjestelmästä ja kotoutumislain mukaisista kotoutumista edistävistä toimenpiteistä ja palveluista. Perustieto annetaan kaikille Suomeen muuttaville oleskeluluvan tiedoksiannon, oleskeluoikeuden rekisteröinnin, määräaikaisen oleskelukortin myöntämisen tai kotikunta- ja väestötietojen rekisteröinnin yhteydessä.

Kaupunginhallitus toteaa, että aineistoa valmisteltaessa tulee tehdä tiivistä yhteistyötä muiden perustietoa jo jakavien tahojen, kuten maahanmuuttajien Infopankin kanssa. Pelkästään kirjalliseen materiaaliin pohjautuva tiedotus ei kuitenkaan takaa etenkään haavoittuviin ryhmiin kuuluvien maahanmuuttajien kuten luku- ja kirjoitustaidottomien tiedonsaantia.

Lakiehdotuksen 10 § koskee maahanmuuttajan alkukartoituksen järjestämistä ja sen 4 momentti velvoittaa alkukartoituksen tehneen viranomaisen huolehtimaan siitä, että alkukartoituksen tiedot siirtyvät sille viranomaiselle, jonka asiakkaaksi maahanmuuttaja alkukartoituksen jälkeen ohjataan.

Kaupunginhallitus toteaa, että säännökseen tulee lisätä ilmaus ”salassapitosäännösten estämättä”, mikäli tarkoituksena ei ole, että tietojen luovutus jää riippumaan siitä, saadaanko asiakkaalta suostumus tietojen luovuttamiseen. Sosiaalitoimella olevat asiakastiedot ovat sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 14 §:n perusteella aina salassa pidettäviä ja kyseessä olisi luonteeltaan oma-aloitteinen salassa pidettävien asiakastietojen luovuttaminen toiselle viranomaiselle. Lakiehdotuksen 55 §:ssä on säännökset tietojen saamisesta salassapitosäännösten estämättä ehdotetussa laissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi. Nämä koskevat tietojen saamista pyynnöstä. Koska sosiaalihuollon asiakaslaissa on säädetty tyhjentävästi sosiaalihuollon asiakkaan tietojen oma-aloitteisesta luovuttamisesta (17-18 §), tulisi nyt puheena olevaan säännökseen lisätä em. ilmaus.

Esityksen mukaan kunta ja työ- ja elinkeinotoimisto käynnistävät alkukartoituksen tekemisen kahden kuukauden kuluessa siitä, kun maahanmuuttaja on sitä pyytänyt.

Hallituksen esityksessä ei kuitenkaan mainita niitä perusteita, joilla määräytyy, onko maahanmuuttaja kunnan vai työ- ja elinkeinotoimiston asiakas. Perusteluissa todetaan, että kunta ja työ- ja elinkeinotoimisto voisivat järjestää alkukartoituksen itse, ostopalveluna tai sopia yhdessä sen järjestämisestä paikallistasolla. Kotoutumissuunnitelman lakiesitys edellyttää tehtäväksi kunnan ja työ- ja elinkeinotoimiston toimesta.

Alkukartoitusten ja kotoutumissuunnitelmien laatimiseen osallistuvaa kunnan vastuuviranomaista ei ole lakitekstissä eikä perusteluosassa määritelty. Perusteluosassa todetaan alkukartoituksesta, että kunnan tulisi määritellä alkukartoituksesta vastaava taho kunnan kotouttamisohjelmassa, ja 31 §:n 1 momentin kolmannessa kohdassa määritellään kunnan kotouttamisohjelman sisällöksi tieto kotouttamisen yhteensovittamisesta vastaavasta kunnan viranomaisesta sekä eri toimenpiteistä vastaavista tahoista. Alkukartoituksen osalta on perusteluosassa lisäksi annettu vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Lakiehdotuksen 12 §:n mukaan maahanmuuttajalla olisi jatkossa oikeus kotoutumissuunnitelmaan, jos hänen katsottaisiin alkukartoituksen perusteella tarvitsevan suunnitelmaa kotoutumisen edistämiseksi. Oikeus kotoutumissuunnitelmaan olisi kuitenkin aina myös Suomessa asuvalla maahanmuuttajalla, joka on työtön ja rekisteröity työnhakijaksi julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 3 luvun 5 §:n mukaisesti tai joka saa toimeentulotuesta annetun lain mukaista toimeentulotukea.

Kaupunginhallitus toteaa, että lakiehdotuksessa ei kuitenkaan määritellä sitä, milloin henkilön alkukartoituksen perusteella voidaan katsoa tarvitsevan suunnitelmaa kotoutumisen edistämiseksi, jolloin tulkintamahdollisuus jää alkukartoitusta tekeville viranomaisille. Koska alkukartoituksen perusteella on mahdollisuus saada oikeus kotoutumissuunnitelmaan myös silloin kun maahanmuuttaja ei ole työtön tai toimeentulotukea saava, ei kartoituksen perusteiden selkiintymättömyys ole merkityksetön puute. Alkukartoituksessa tehdyn tarvearvioinnin tasapuolisuuden merkitys korostuu etenkin, jos kotoutumissuunnitelmiin oikeutetut maahanmuuttajat tulevat ensisijaisesti valituiksi järjestettäviin koulutuksiin tms.

Kaupunginhallitus katsoo tarpeelliseksi lisätä hallituksen esitykseen esimerkkejä siitä, milloin oikeus kotoutumissuunnitelmaan syntyy ja milloin ei. Päätöksenteon muodollisista kriteereistä olisi tarpeen myös säännellä laissa ja alkukartoituksesta tehtyyn päätökseen tulisi voida hakea muutosta.

Alkukartoituksen vaikuttavuus maahanmuuttajan kotoutumista edistävänä irrallisena toimenpiteenä jää esityksessä hahmottumatta ja on sen lisäksi oikeusvaikutuksiltaan epäselvä. Koska maahanmuuttajalla ei kotoutumissuunnitelmaan perustuen ole kuitenkaan subjektiivista oikeutta toimenpiteisiin tai palveluihin, jää niin alkukartoituksen kuin kotoutumissuunnitelman vaikuttavuus maahanmuuttajan kotoutumisen edistämisessä kyseenalaiseksi ilman jatkotoimenpiteitä.

Lisäksi kaupunginhallitus kiinnittää huomiota siihen, että sosiaalitoimessa palveluohjaus on työmenetelmä, jolla kootaan palvelut asiakkaan tueksi ja lievennetään palvelujärjestelmän hajanaisuuden haittoja. Mikäli aidosti halutaan pyrkiä maahanmuuttajien kotoutumisen edistämiseen, tulisi sosiaalityö ja siihen liittyvä palveluohjaus tunnustaa yhdeksi keskeiseksi toimenpiteeksi kotoutumisen edistämisessä ja se tulisi riittävästi resurssoida valtion rahoituksessa.

Alaikäisille laadittavaa kotoutumissuunnitelmaa perustellaan yläasteikäisenä tai vanhempana Suomeen muuttaneiden, heikon tai vähäisen koulutaustan omaavien nuorten tilanteella.

Kaupunginhallitus katsoo, että on kannatettavaa, että alaikäisen kotouttamissuunnitelma on otettu esityksessä esiin. On kannatettavaa, että haasteelliset ryhmät, kuten yläasteikäisenä tai vanhempana maahan muuttaneet heikon tai vähäisen koulutustaustan omaavat nuoret, on nostettu esille. Helsingin kaupungin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma, jossa heidät myös huomioidaan, on linjassa sen kanssa. Helsingissä erityisesti peruskoulun päättäneille, nivelvaiheessa oleville 15-17 –vuotiaille tulisi laatia yksilöllinen kotouttamissuunnitelma, jotta he pääsisivät jatkossa tehokkaammin koulutuksen piiriin ja myöhemmin työelämään. Kaupunginhallituksen näkemyksen mukaan on hyvä, että tarvittaessa laaditaan perheen kotouttamissuunnitelma, ja että yksin maahan tuleville alaikäisille turvapaikanhakijoille suunnattaisiin perheryhmäkodin palveluja. Lisäksi opetusministeriön johdolla on löydettävä valtakunnallinen ratkaisu niiden oppivelvollisuusiän loppuvaiheessa maahan tulleiden tai muuten jatkokoulutusvalmiudet omaavien maahanmuuttajataustaisten nuorten tilanteeseen, joiden valmiudet eivät riitä toiseen asteen opintoihin suoraan perusopintojen jälkeen.

Esityksen perusteluosassa todetaan, että kotoutumissuunnitelmien vaikuttavuus voidaan varmistaa ainoastaan kohdentamalla voimavaroja niissä määriteltyjen toimenpiteiden toimeenpanoon. Panostus alkuvaiheen tiedottamiseen, yksilölliseen alkukartoitukseen ja siihen sisältyvään arviointiin sekä kotoutumissuunnitteluun edellyttää, että kotoutumista tukevia toimenpiteitä järjestetään tarvetta vastaavasti.

Kotoutumiskoulutus (20 § – 21 §)

Kaupunginhallitus katsoo, että on myönteistä, että kotoutumiskoulutuksen järjestämisestä säädettäisiin uudessa laissa nykyistä tarkemmin ja määriteltäisiin kotoutumiskoulutuksen sisällöt Opetushallituksen suositusten mukaisten opetussuunnitelmien mukaan.

Omaehtoinen opiskelu (22 § – 24 §)

Työvoimapoliittinen kotoutumiskoulutus on tärkein yksittäinen kotouttamispolitiikan väline. Kotouttamiskoulutuksen riittämättömyys näkyy myös siinä, että ns. rinnasteisen koulutuksen osuus pääkaupunkiseudun kaikesta kotouttamiskoulutuksesta on lähes 40 % kaikesta pääkaupunkiseuduin kotouttamiskoulutuksesta. Rinnasteisen koulutuksen osuuden kasvua selittää lähinnä työvoimapoliittisen kotoutumiskoulutuksen riittämättömyys. Rinnasteisen koulutuksen järjestämisen kustannuksista vastaa valtion sijaan koulutuksen järjestäjätaho, kunnan vapaa sivistystyö. Kaupunginhallitus toteaa, että työvoimapoliittinen kotoutumiskoulutus on tärkein yksittäinen kotouttamispolitiikan väline. Sen rahoitus loppui pääkaupunkiseudun työ- ja elinkeinotoimistoissa vuonna 2009 kesken loppukesän tai alkusyksyn aikana.

Kunnan kotouttamisohjelman sisältö (31 §)

Lakiesityksessä ehdotetaan, että kunnan kotouttamisohjelmiin tulisi sisällyttää monivuotiset suunnitelman pakolaisen ja kansainvälisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden kotoutumisesta.

Kaupunginhallitus toteaa, että yksityiskohtaisten monivuotisten suunnitelmien laatiminen ja niihin velvoittaminen laintasoisesti on haasteellista.

Maahanmuuttajien perheryhmäkoti (32 §)

Kaupunginhallitus esittää tarkennettavaksi 32 §:n 1 momenttia seuraavasti: ”Maahanmuuttajien perheryhmäkoti on tarkoitettu pakolaisille tai kansainvälistä suojelua saaneille, jotka ovat saapuneet yksin alaikäisinä, ovat Suomessa vailla huoltajaa, ja ovat hakeneet Suomessa turvapaikkaa”.

Pakolaiset ja kansainvälistä suojelua saaneiden kuntaan osoittaminen

ja valtion korvaukset (40 § – 43 §)

Lakiesityksen mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sopii kunnan kanssa pakolaisten ja kansainvälistä suojelua saaneiden osoittamisesta kuntaan ja kotoutumisen edistämisestä ja kunta laatii vastaavasti monivuotisen suunnitelman osana kotouttamisohjelmaa.

Tosiasiallisesti pakolaisten muuttoliike on siinä määrin ennakoimatonta erityisesti Helsingissä, että edellä mainittu suunnitelmallisuus ei toteudu. Kaupunki ei pysty laatimaan realistista suunnitelmaa tilanteessa, jossa Helsinkiin muuttaa merkittävässä määrin omatoimisesti toisesta kunnasta kotipaikan saaneita kotoutumisvaiheessa olevia pakolaisia. Lisäksi oleskeluluvan saaneet turvapaikanhakijat hakeutuvat vastaanottokeskuksista omatoimisesti Helsinkiin jopa poste restante –osoitteeseen kirjautuen, koska eri maistraattien kotikuntaoikeuden myöntämisperusteet ovat erilaisia eri puolella Suomea. Myös ne oleskeluluvan saaneet turvapaikanhakijat, joille maistraatti ei ole myöntänyt henkilötunnusta eikä kotikuntaoikeutta, hakeutuvat kunnan palvelujen piiriin. Kotikuntaoikeuden epäämisestä huolimatta perustuslaki, sosiaalihuoltolaki ja toimeentulotukilaki velvoittavat kunnan tarjoamaan tietyt palvelut.

Kaupunginhallitus pitää välttämättömänä, että kotoutumislain ja rekisteröintiä koskevien säännösten suhdetta selkeytetään ja valtion tulee joka tapauksessa korvata kunnalle kustannukset, jotka aiheutuvat palvelujen antamisesta kunnassa vakinaisesti ilman väestötietojärjestelmän kotikuntamerkintää oleskeleville pakolaisille. Heidän osaltaan tulee lisäksi määrittää, mistä alkaen kotoutumisajan lasketaan alkavan.

Kaupunginhallitus katsoo, että valtion tulisi korvata kunnalle kustannukset myös siinä tapauksessa kun maahanmuuttajan kotoutumissuunnitelman aikaa pidennetään.

Osallisena Suomessa- kokeilu (57 § – 73 §)

Laissa säädettäisiin myös Osallisena Suomessa –kokeilusta. Kokeilun tarkoituksena olisi kokeilla maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen henkilöpiirin laajentamista sekä uusia tapoja hankkia ja järjestää kotoutumiskoulutusta. Lisäksi tarkoituksena olisi tehostaa kotoutumiskoulutuksen vaikuttavuutta kokeilemalla uusia asiakaslähtöisiä koulutussisältöjä. Kokeilu toteutettaisiin vuosina 2010–2013. Kokeilun rahoittavat sisäasiainministeriö, opetusministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö ja Suomen Kulttuurirahasto ja Svenska Kulturfonden, ja sen kustannusten on arvioitu olevan vuosina 2010–2013 kokonaisuudessaan noin 9-10 miljoonaa euroa. Kokeilua toteutettaisiin noin kymmenessä kunnassa ja kokeiluun osallistuisi noin 400 maahanmuuttajaa.

Kaupunginhallitus pitää kokeilua kannatettavana, mutta ei pidä tarkoituksenmukaisena, että kolmevuotisesta hankeluontoisesta kokeilusta säädettäisiin laintasoisesti.

Pöytäkirjanote sisäasiainministeriölle (hare(at)intermin.fi) sekä talous- ja suunnittelukeskukselle, opetusvirastolle, sosiaalivirastolle, terveyskeskukselle, henkilöstökeskukselle, liikuntavirastolle, suomenkieliselle työväenopistolle, ruotsinkieliselle työväenopistolle, kiinteistövirastolle, kulttuurikeskukselle ja nuorisoasiainkeskukselle.

Lisätiedot:
Hyttinen Hannu, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36683

LIITE

Lausunto ehdotuksesta hallituksen esitykseksi Eduskunnalle laiksi kotoutumisen edistämiseksi, Päätösehdotus

ESITTELIJÄ Sisäasiainministeriön maahanmuutto-osastolla on valmisteltu hallituksen esitys eduskunnalle kotouttamislain uudistamiseksi. Lain on tarkoitus tulla voimaan 1.9.2011. Hallituksen esitys on luettavissa sisäasiainministeriön www-sivuilta osoitteesta www.intermin.fi.

Ehdotus on valmisteltu vastaamaan linjauksia, jotka eduskunta antoi valtioneuvoston lokakuussa 2008 kotouttamislain toimeenpanosta antamaan selontekoon.

Lausunnossa on pyydetty ottamaan huomioon se, että turvapaikanhakijoiden vastaanottoa koskeva lakiesitys lähetetään lausuntokierrokselle myöhemmin kesäkuussa 2010.

./. Ministeriö pyytää lausuntoa 24.6.2010 mennessä. Saadun lausuntoajan puitteissa on asiassa on pyydetty liitteenä olevaan päätöshistoriaan sisältyvät virastojen lausunnot, joiden pohjalta kaupunginhallituksen lausunto on koottu.

Henkilöstökeskuksen maahanmuutto-osasto on koordinoinut lausuntonsa yhdessä Espoon ja Vantaan maahanmuutosta vastaavien viranhaltijoiden kanssa.

Maahanmuuttajien määrä on kasvanut nopeasti erityisesti pääkaupunkiseudulla. Tästä syystä lakiesitys on hyvin tärkeä. Lakiesitys koskee valtion ja kuntien välistä vastuunjakoa. Lausunnossaan Helsingin kaupunginhallitus kiinnittää erityistä huomiota eri viranomaisten epäselvään työnjakoon sekä uusien velvoitteiden ja resurssien väliseen ristiriitaan.

OMAKOTISÄÄTIÖN POIKKEAMISHAKEMUS

Khs 2010-50

KAJ Kaupunginhallitus päättänee suostua hakemukseen päätöksen nro 2010-50/526 mukaisena edellyttäen, että

– suunnittelu tapahtuu 20.10. ja 10.11.2009 päivättyjen alustavien suunnitelmien pohjalta siten, että autopaikat sijoitetaan rakennuksen alla oleviin tiloihin ja pihatason alle, ja että ajo autohalliin voidaan johtaa istutettavan tontinosan kautta,

– rakennuksen julkisivumateriaalit ja väritys sovitetaan yhteen naapuritalojen julkisivujen kanssa ja Meripellontien puoleisen julkisivun räystäslinja sovitetaan yhteen viereisen korttelin 45224 rakennuksen räystäslinjan kanssa, ja että

– ulkomelun aiheuttama äänitaso ei ylitä asuintilojen ohjearvoja, Meluselvitys sekä selvitys rakenteiden ääneneristyksestä tulee liittää rakennuslupahakemukseen.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee todeta, että

– rakentamisessa tulee edellyttää noudatettavaksi soveltuvin osin viereistä asuinkorttelia 45224 koskevia asemakaavamääräyksiä sekä rakennusvalvonnan asuntorakentamista koskevia ohjeita, ja että

– asuinrakennuksen yhteiset saunatilat voidaan kerrosluvun ja rakennusoikeuden estämättä sijoittaa ullakolle. Yhteistilojen toteuttamisessa tulee noudattaa rakennusvalvonnan yhteistilaohjeita.

Samalla kaupunginhallitus päättänee kehottaa rakennusvalvontavirastoa huolehtimaan, että hanke täyttää rakentamiselle asetettavat terveyden, meluntorjunnan sekä muut olennaiset tekniset vaatimukset.

Pöytäkirjanote esityslistateksteineen rakennusvalvontavirastolle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITTEET	Liite 1	Poikkeamispäätösluonnos (Vartiokylän tontti 45216/4)
	Liite 2	Ympäristökartta (Vartiokylän tontti 45216/4)
	Liite 3	Asemapiirustus (Vartiokylän tontti 45216/4)
	Liite 4	Katujulkisivu Meripellontielle 10.11.2009
	Liite 5	Leikkaus 20.10.2009
	Liite 6	Pohja 1. krs 10.11.2009
	Liite 7	Omakotisäätiön poikkeamishakemus - päätöshistoria

ESITTELIJÄ Omakotisäätiö pyytää (18.11.2009) poikkeamislupaa 45. kaupunginosan (Vartiokylä, Puotila) korttelin nro 45216 tontille nro 4 (Puotilantie 3, Meripellontie 12).

./. Ympäristökartta ja asemapiirros ovat liitteinä 2 ja 3.

Hakijan tarkoituksena on rakentaa seniorikäyttöön soveltuva asuinkerrostalo (noin 4 300 k-m²). Haettu toimenpide poikkeaa asemakaavasta tontin käyttötarkoituksen (YS), autopaikkojen määrän ja autopaikoille ajon suhteen. Ullakolle sijoitettavat sauna- ja kerhotilat halutaan rakentaa asemakaavakarttaan merkittyjen kerrosluvun ja rakennusoikeuden estämättä.

Hakija perustelee hakemustaan sillä, että Omakotisäätiöllä ei itsellään ole mahdollisuuksia toteuttaa tontin Meripellontien puoleiseen reunaan alkuaan suunniteltua palvelutaloa. OP-Eläkekassa on halukas rakentamaan paikalle seniorikäyttöön soveltuvan asuinvuokratalon, jolle on tarkoitus erottaa oma tontti Omakotisäätiön korttelialueesta. Omakotisäätiö on valmis tarjoamaan asukkaiden tarvitsemat kodinhoito- ja hoivapalvelut.

Haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

./. Kaupunkisuunnitteluvirasto on 11.1.2010 antanut asiassa lausunnon. Lisäksi ympäristökeskus on 23.3.2010 antanut lausunnon rakennuspaikan melutilanteesta. (Liite 7 - päätöshistoria).

Selostus Alueella on voimassa 21.6.2000 vahvistettu asemakaava nro 10720. Asemakaavan mukaan kortteli 45216 on (YS) sosiaalitointa ja terveydenhuoltoa palvelevien rakennusten korttelialue, jonka rakennusoikeus on 12 400 + 100 k-m². Ensimmäinen luku osoittaa asuntorakennusoikeuden ja toinen monikäyttötilan enimmäismäärän. Monikäyttötilalla tarkoitetaan liike-, toimisto-, myymälä-, kerho-, koulu-, päiväkoti- tms. tilaa. Asemakaavan mukaan tontin 45216/4 monikäyttötila tulee sijoittaa rakennusalan Juorumäenkujan ja Meripellontien risteyksen puoleiseen osaan.

Tontin Meripellontien varteen sijoittuvan rakennuksen suurin sallittu kerrosluku on kolme ja rakennuksen julkisivupinnan ja vesikaton leikkauskohdan alin korkeusasema on + 14.3. Tonttia koskee melumääräys, jonka mukaan Meripellontien puoleisen rakennuksen ulkoseinien sekä ikkunoiden ja muiden rakenteiden ääneneristävyyden liikennemelua vastaan on oltava vähintään 35 dB(A). Rakennus on rakennettava kadun suuntaiselta osaltaan kiinni rakennusalan rajaan. Asemakaavassa on lisäksi pihan aitaamista, rakennuksen pohjakerrokseen sijoitettavia tiloja, ulokkeita ja maanalaista yhdyskäytävää koskevia määräyksiä.

Omakotisäätiön ensimmäinen vanhainkotirakennus rakennettiin Puotilantien varrelle. Myöhemmin tontin Meripellontien puoleiseen osaan on rakennettu alkuaan palvelutaloksi suunniteltu uudisrakennus (Merilä), joka on nykyisin kokonaisuudessaan muistisairaiden käytössä. Rakennusoikeus mahdollistaa vielä yhden kolmikerroksisen rakennuksen rakentamisen Meripellontien varteen. Tästä oli tarkoitus tehdä palvelutalo, mutta hanke ei ole toteutunut.

Hakijan tarkoituksena on erottaa tontin Meripellontien puoleinen osa omaksi tontikseen, jolle OP-Eläkekassa rakentaisi seniorikäyttöön soveltuvan vuokratalon. Hankkeen yhteydessä muistisairaiden uusi, aidattu oleskelupiha on tarkoitus toteuttaa palvelutalo Merilän Juorumäen puoleiselle yläpihalle.

Omakotisäätiön antaman selvityksen mukaan senioritalon asukkaat voivat käydä ruokailemassa Omakotisäätiöllä ja ostaa kodinhoito- ja hoivapalveluja niitä tarvitessaan. Jos asukkaat tarvitsevat enemmän hoitoa, heillä on mahdollisuus hakeutua hoitoon Omakotisäätiölle. Asuntoja tullaan mahdollisesti vuokraamaan myös muille kuin senioreille, mikäli riittävää kysyntää senioriasunnoille ei ole. Tämä edellyttää kaupunkisuunnitteluviraston mielestä normaalilta asuinrakennukselta vaadittavien yhteis- ja ulkotilojen järjestämistä. Pienien asuntojen saunat tultaisiin korvaamaan yhteisillä saunatiloilla, jotka on sovittu sijoitettaviksi näköalan vuoksi ullakolle. Hakija toivoo, että nämä tilat voidaan asemakaava-alueen muissa asuinrakennuksissa noudatettuja kaavamääräyksiä soveltaen toteuttaa asemakaavaan merkityn kerrosalan lisäksi ja sijoittaa kerrosluvun estämättä kaavassa mainittujen kerrosten yläpuolelle.

Autopaikkoja halutaan rakentaa 1 autopaikka/100 k-m². Suunnitelmassa on 45 autopaikkaa. Ne on tarkoitus sijoittaa kellarikerrokseen autohalliin, 29 autopaikkaa autohalliin ja 16 autopaikkaa autotalleihin. Autopaikoista 6 on liikkumisesteisille soveltuvia. Ajo halliin on osoitettu tontin Meripellon puoleiselle sivulle istutettavaksi määrätylle alueelle.

Haettu toimenpide poikkeaa asemakaavasta tontin käyttötarkoituksen, autopaikkojen määrän ja autopaikoille ajon suhteen. Ullakolle sijoitettavat sauna- ja kerhotilat halutaan rakentaa asemakaavakarttaan merkittyjen kerrosluvun ja rakennusoikeuden estämättä.

Osallisten kuuleminen Selvitys naapureiden kuulemisesta sekä naapureiden suostumukset on liitetty hakemusasiakirjoihin. Laajempi kuuleminen ei ole tarpeen, koska poikkeamisella ei ole vaikutuksia laajemmalle.

Viranomaislausunnot Helsingin kaupungin ympäristökeskus on 23.3.2010 antanut lausunnon rakennuspaikan melutilanteesta (Liite 7 - päätöshistoria). Ympäristökeskus toteaa mm., että Helsingin kaupungin vuonna 2007 valmistuneen strategisen meluselvityksen mukaan hakemuksen mukainen rakennuspaikka sijaitsee Meripellontien melualueella. Päiväajan keskiäänitaso (L_{Aeq 7-22}) rakennuspaikalla on noin 65-70 dB ja yöajan keskiäänitaso (L_{Aeq 22-7}) noin 60-65 dB.

Poikkeuslupahakemukseen ei ole liitetty meluselvitystä. Tonttia koskevan rakenteiden ääneneristävyysvaatimuksen ja muun meluntorjunnan tarvetta ei voida siten täysin arvioida.

Ympäristökeskus huomauttaa, että vanhusten asuintalot kuuluvat ns. herkkiin kohteisiin, joissa asuvat ovat tavanomaista herkempiä mm. liikenteen melu- ja ilmanlaatuhaitoille.

Kohteeseen on suunniteltu rakennettavaksi paljon pienasuntoja, jotka suuntautuisivat yksinomaan kadulle päin. Melu- ja ilmanlaatuhaittojen vähentämiseksi Meripellontiehen rajautuvien asuntojen ei tulisi avautua yksinomaan kadun suuntaan, vaan niiden tulisi ulottua myös rakennuksen hiljaisemman julkisivun puolelle.

Meluntorjunnan kannalta ensisijainen ratkaisu olisi osoittaa oleskeluparvekkeet sisäpihan suuntaan, jolloin melutason ohjearvot todennäköisesti alittuisivat parvekkeilla ja myös ilmanlaatu oleskeluparvekkeilla olisi parempi. Mikäli parvekkeet suuntautuvat Meripellontien suuntaan, tavanomaisin lasitusratkaisuin ei voida varmistaa melutason ohjearvon alittumista.

Hakija on 20.4.2010 vastauksenaan ympäristökeskuksen lausuntoon todennut mm., että rakennussuunnittelun aikana melu- ja ilmanvaihtokysymykset on ratkaistava viranomaisia ja rakennuttajaa tyydyttävällä tavalla. Meluselvitys sekä selvitys rakenteiden ääneneristyksestä tullaan liittämään rakennuslupa-anomukseen. Asunnot varustetaan rakennusmääräysten mukaisella koneellisella ilmanvaihtojärjestelmällä, jonka raitisilma tullaan ottamaan määräysten mukaiselta etäisyydeltä Meripellontiestä.

Hakija on lisäksi 1.6.2010 hallintokeskuksessa käydyssä neuvottelussa todennut rakennuspaikan käyttötarkoituksesta, että toteutettavia asuntoja tullaan vuokraamaan myös ns. normaaliasumiseen eli myös muille kuin senioreille. Lisäksi hakija on todennut, että rakennuskohteen akustiikkaa on jo suunniteltu, ja että äänieristävyyttä on käsitelty mm. parvekelasituksen ja seinärakenteiden osalta. Hakijan mukaan suunnitelmia tullaan tarkistamaan rakennuslupavaiheessa siten, että ne täyttävät rakenteiden ääneneristävyysvaatimukset.

Esittelijän ehdotus Esittelijä katsoo, että haettu toimenpide voidaan toteuttaa, koska rakennus palvelutalon tapaan palvelee parempikuntoisten seniorien asunnontarvetta ja koska asukkailla on mahdollisuus ostaa kodinhoito- ja hoivapalveluja Omakotisäätiöltä.

Hakija on ilmoittanut, että vuokra-asuntoja tullaan tarjoamaan myös ns. normaaliasumiseen. Kohde ei näin ollen ole hoitolaitos tai vastaava. Esittelijä toteaa, että valtaosa asunnoista avautuu yksinomaan etelään kadun suuntaan. Esittelijä katsoo, että hanke voidaan toteuttaa, mikäli hanke täyttää rakentamiselle asetettavat olennaiset tekniset vaatimukset ja mikäli melu- ja ilmanvaihtokysymykset ratkaistaan viranomaisia ja rakennuttajaa tyydyttävällä tavalla.

Asemakaavan mukaisesta käyttötarkoituksesta poikkeamisen erityinen syy on se, että hanke korvaa alkuperäisen palvelutalohankkeen, jota Omakotisäätiöllä ei ilmoituksensa mukaan ole mahdollisuuksia toteuttaa. Hanke edistää myös asemakaavan tavoitteiden toteutumista täydentäessään Meripellontien katujulkisivussa olevan aukon.

Autopaikkojen määrästä poikkeamisen erityinen syy on se, että myös senioriasunnoissa on syytä varautua vastaavaan autopaikkojen tarpeeseen kuin muissa alueen asuinkerrostaloissa.

Ajotien sijoittaminen istutettavalle tontinosalle on poikkeuksena hyväksyttävissä, koska tämä mahdollistaa rakennuksen toteuttamisen samaan linjaan viereisten rakennusten kanssa. Ajotietä ei voida sijoittaa rakennuksen pihanpuoleiselle sivulle.

Saunan sijoittaminen asemakaavan mukaisesta rakennusoikeudesta ja kerrosluvusta poiketen on perusteltua, koska ullakolta avautuvien näkymien vuoksi asumisviihtyvyys paranee eikä pienimpiin asuntoihin ole tarvetta rakentaa omaa saunaa. Vastaava ratkaisu on sallittu myös viereisen korttelin 45224 asuinrakennuksissa.

Haettu toimenpide ei aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle taikka alueiden käytön muulle järjestämiselle eikä vaikeuta luonnonsuojelun taikka rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Haettu toimenpide ei myöskään johda vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen eikä muutoin aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia, mikäli varmistetaan, ettei ulkomelun aiheuttama äänitaso rakennuksen sisällä ylitä asuintilojen ohjearvoja.

Esittelijä puoltaa hakemusta edellyttäen, että

– ulkomelun aiheuttama äänitaso ei ylitä asuintilojen ohjearvoja, ja että

Lisäksi esittelijä katsoo, että

– asuinrakennuksen yhteiset saunatilat voidaan kerrosluvun ja rakennusoikeuden estämättä sijoittaa ullakolle. Yhteistilojen toteuttamisessa tulee noudattaa rakennusvalvonnan yhteistilaohjeita.

LAUSUNTO YMPÄRISTÖMINISTERIÖLLE MAANKÄYTTÖ- JA RAKENNUSLAIN VÄHITTÄISKAUPPAA KOSKEVIEN SÄÄNNÖSTEN MUUTTAMISESTA

Khs 2010-1019

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa ympäristöministeriölle seuraavan sisältöisen lausunnon:

Esityksessä ehdotetaan muutoksia maankäyttö- ja rakennuslain vähittäiskauppaa koskeviin säännöksiin. Muutosten tavoitteena on selkeyttää vähittäiskaupan ohjauksen periaatteita laissa ja saattaa ohjausjärjestelmä vastaamaan muuttuneita ja muuttuvia olosuhteita. Vähittäiskauppaa koskevat säännökset ehdotetaan koottaviksi laissa erilliseen lukuun.

Laissa säädettäisiin erityisistä, yleis- ja maakuntakaavoitusta koskevista sisältövaatimuksista vähittäiskauppaa koskien. Ehdotuksen mukaan laissa asetettaisiin velvoite esittää kaupan mitoitus ja seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön kokoraja maakuntakaavassa. Vähittäiskaupan suuryksikön määritelmää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen sisältyisi myös niin sanottu paljon tilaa vaativan erikoistavaran kauppa.

Kaupunginhallitus pitää maankäyttö- ja rakennuslain muutosehdotuksen vähittäiskauppaa koskevia tavoitteita ja muutostarpeita perusteltuina. Taustalla vaikuttavat tavoitteet muun muassa eheästä yhdyskuntarakenteesta, palvelujen saatavuuden turvaamisesta sekä liikennetarpeen minimoimisesta ovat myös Helsingin kaupunkisuunnittelun tavoitteita.

Vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevien säännösten kokoaminen maankäyttö- ja rakennuslaissa omaan lukuun ja kaupan sijoittamisen periaatteiden sisällyttäminen tähän selkeyttää näiltä osin vähittäiskauppaa koskevaa lainsäädäntöä. Vähittäiskauppaa koskevaan lainsäädäntöön jää kuitenkin tulkinnanvaraisuuksia ja useita määrittelyongelmia, joita ehdotetut muutokset eivät poista. Näitä ovat esimerkiksi myymäläkeskittymän määritelmät, kuten ”myymäläkeskittymän merkittävä laajentaminen” ja ”vaikutuksiltaan vähittäiskaupan suuryksikköön verrattavissa olevan myymäläkeskittymä”, vaikka seudullisesti merkittävä suuryksikkö jatkossa määriteltäisiinkin tarkemmin.

Vähittäiskauppaa koskevat erityiset sisältövaatimukset

Seudullisen suuryksikön kokoraja

Uutena säännöksenä lakiin ehdotetaan otettavaksi vähittäiskauppaa koskevat erityiset sisältövaatimukset, joita sovellettaisiin maakunta- ja yleiskaavoihin. Yksi merkittävimmistä muutoksista näissä on, että maakuntakaavassa tulee esittää merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön kokoraja. Merkitykseltään seudullisen suuryksikön alarajan määrittely maakuntakaavassa selkeyttäisi tulkinnallisia ongelmia siitä, milloin on kyse seudullisesta suuryksiköstä, milloin puolestaan merkitykseltään paikallisesta suuryksiköstä.

Helsingin seudun erityispiirteet

Merkitykseltään seudullisen suuryksikön tai myymäläkeskittymän kokoraja vaihtelee maakunnittain ja seutukunnittain. Myös kaupan konsepti voi vaikuttaa kerrosalan ohella sen seudulliseen vaikuttavuuteen.

Seudullista mitoitusta määriteltäessä tulee huomioida erityisesti Helsingin rooli seudun ja valtakunnan pääkeskuksena. Suuryksiköiden vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen poikkeavat Helsingissä huomattavasti verrattuna harvemmin asuttuihin alueisiin. On ratkaisematta, tuleeko Helsingin erityisasema huomioida harkinnanvaraisesti vai erityismääräyksin.

Helsinki on jo nykyisellään maamme olosuhteissa poikkeuksellisen tiiviisti rakentunut kaupunkiseudun osa. Kaupan yksiköt sijoittuvat, lainmuutosluonnoksen tavoitteiden mukaisesti, olemassa olevan yhdyskuntarakenteen sisään tukien yhdyskuntarakenteen tiivistämistä.

Vähittäiskaupan suuryksiköiden mitoitus

Maakuntakaavan merkityksen korostaminen ja kaupan nykyistä tarkempi määrittely maakuntakaavoituksen yhteydessä vastaa osaltaan kaupan kehityksen seudullisiin haasteisiin. Maakuntakaavassa osoitettava vähittäiskaupan suuryksiköiden mitoitus on hyvä tavoite seudullisen kehityksen kannalta, mutta samalla se on haasteellinen ja edellyttää kaupan palveluverkkoselvitysten hyvää laatua ja läpinäkyvyyttä sekä ennakoinnin ja vaikutusten arvioinnin osuvuutta. Maakuntakaavan rooli muuttuisi tällöin kaupan osalta toimintojen osoittamisesta myös toimintoja mitoittavaksi.

Ehdotuksen mukaan vähittäiskaupan suuryksiköiden mitoitus on osoitettava maakuntakaavassa riittävällä tarkkuudella. Ilmaisu "riittävällä tarkkuudella" johtaa kuitenkin helposti tulkinnanvaraisuuksiin. Tätä on tarpeen täsmentää kaupan kaavoitusta koskevassa ohjeistuksessa.

Hallituksen esityksen luonnoksen sivulla 25 todetaan mitoituksen osoittamisesta soveltuvin osin keskustatoimintojen alueille: "Ehdotetussa säännöksessä asetettu velvoite mitoituksen osoittamiseen koskisi maakuntakaavassa erityisellä merkinnällä osoitettavien vähittäiskaupan suuryksikköjen ohella soveltuvin osin myös näissä kaavoissa osoitettavia keskustatoimintojen alueita, sillä myös ne mahdollistavat vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittumisen alueelle." Ilmaisu "soveltuvin osin" johtaa kuitenkin helposti tulkinnanvaraisuuksiin keskustojen mitoituksen osalta.

Keskustatoimintojen alueiden mitoittamisessa maakuntakaavassa voisi olla tarpeen kiinnittää huomiota lähinnä kaupan toimintoja varten olevien irrallisten keskustatoimintojen mitoittamiseen, eikä varsinaisten yhdyskuntarakenteen sisällä olevien pää- ja alakeskusten mitoittamiseen, joita Helsingin keskusta-alueet ovat. Maakuntakaavoituksen kaupan mitoituksessa olisi huomioitava seudullisen keskus- ja palveluverkon tasapainoinen kehittäminen kokonaisuutena ja keskustat tulisi huomioida ensisijaisina vähittäiskaupan suuryksikköjen alueina. Keskustojen ulkopuoliset suuryksiköiden alueet tulisi siten määritellä kuitenkin kokonaismitoitus huomioiden.

Suuryksikköjen mitoituksessa olisi huomioitava myös pienempien myymälöiden mahdollisuus toimia keskustoissa ja asuinalueilla. Tässä kaupan kokonaismitoituksen ja olemassa olevan kaupan rakenteen selvittäminen on oleellista. Käytännössä haasteita muodostaa kuitenkin se, ettei erikoiskaupan osalta ole saatavissa kattavia pinta-alatietoja, jolloin kaupan tilatarpeen arvioiminen voi jäädä puutteelliseksi. Hyvin toteutettuna kaupan kokonaismitoitus parantaisi kuitenkin kaupan vaikutusten arvioinnin täsmällisyyttä sekä seudullisuuden huomioimista.

Kaupan hankkeiden ja mitoituksen osalta on lisäksi otettava huomioon, että vähittäiskaupan suuryksiköiden kerrosalaan ei lasketa mukaan kuin osa tiloista ja vain vähittäiskaupan tilat. Esimerkiksi kauppakeskuksiin usein sisältyviä eri toimintoja, kuten liikuntapalveluja, kahviloita tai ravintoloita, ei kokonaisuutena lasketa kuuluvaksi vähittäiskaupan suuryksikköön tai myymäläkeskittymään nykyisten ohjeiden mukaan. Nämä kuitenkin vaikuttavat kokonaisuutena sekä yhdyskuntarakenteeseen, palveluverkkoon että palvelujen saavutettavuuteen.

Keskustatoimintojen alueet

Ehdotuksen mukaan maakunta- ja yleiskaavojen yhtenä sisältövaatimuksena on keskustojen kaupallisten palvelujen kehittäminen. Perusteluissa puhutaan kuitenkin myös asuinalueiden kaupallisen tarjonnan edellytyksistä. Näiden alueiden kehittäminen samanaikaisesti on kuitenkin usein haasteellista.

Keskustojen ja keskustatoimintojen alueet korostuvat vähittäiskauppaa koskevissa tavoitteissa ja lain muutosehdotuksissa. Kuten ehdotuksessa todetaan s. 12–13: "Vakiintuneet periaatteet keskustatoimintojen alueiden rajaamiselle ja kaavamerkintöjen käytölle kuitenkin puuttuvat, minkä vuoksi kaavamerkintöjä on käytetty epäyhtenäisesti." Sivulla 17 puolestaan todetaan: "Keskustatoimintojen alueen määrittelyn ja käytön selkeyttäminen edellyttää ensisijaisesti ympäristöministeriön kauppaa koskevan ohjeistuksen uudistamista." Ehdotuksen sisältövaatimuksen perusteluissa (sivu 24) keskustalla tarkoitetaan "kunnan tai kaupungin keskustaa ja muita keskuksia, joissa on kaupallisten ja muiden palvelujen tarjontaa (niin sanotut alakeskukset)". Ehdotuksessa ei oteta tarkemmin kantaa keskustatoimintojen alueiden määrittelyyn, mikä kuitenkin voisi olla tarpeen.

Saavutettavuus

Hyvä saavutettavuus eri liikkumismuodoilla on vähittäiskauppaa koskevan ehdotuksen toinen maakunta- ja yleiskaavoja koskeva sisältövaatimus. Tätä periaatetta on noudatettu Helsingin kaupan suunnittelussa ja se on myös yksi periaate kaupan kaavoituksessa Helsingissä. Kauppapaikkojen saavutettavuus joukkoliikenteellä korostuu tulevaisuudessa yhä enemmän.

Palveluverkkoselvitysten rooli ja kehittäminen

Kolmannen ehdotetun maakunta- ja yleiskaavan sisältövaatimuksen mukaan kaavaa laadittaessa on huomioitava tehtyjen ratkaisujen vaikutus palveluverkon kehitykseen ja sitä kautta asiointimatkojen pituuteen ja liikenteen aiheuttamiin vaikutuksiin. Jotta tämän sisältövaatimuksen täyttymistä voitaisiin arvioida, tulisi kaavan perustua riittävään selvitykseen alueen palveluverkosta ja sen tulevaisuuden kehitystarpeista sekä liikenteestä.

Palveluverkkoselvitysten merkitys korostuu sekä mitoituksen määrittelyssä että vaikutusten arvioinnissa. Palveluverkkoselvitysten aseman vahvistaminen edellyttää tietoaineistojen ja analyysimenetelmien kehittämistä palvelemaan kaupan ohjauksen tarpeita. Myös yhteneväisten toimintamallien kehittäminen kaupan hankkeiden mitoitukseen ja vaikutusten arviointiin edistäisivät tavoitetta.

Kaupan mitoituksen aikajänne

Kaupan mitoituksessa haasteellista on myös kaupan hankkeiden ajoittuminen. Maakuntakaava on pitkän tähtäimen suunnitelma ja kaupan mitoitus pohjautuu väestön ja ostovoiman odotettuun pitkän aikavälin kasvuun. Vähittäiskaupan suuryksiköiden toteutuminen ennen kuin odotettu väestön kasvu on tapahtunut voi kuitenkin vaikuttaa merkittävissä määrin olemassa olevaan yhdyskuntarakenteeseen ja palveluverkkoon. Aikajänne kaupan mitoituksessa ja sen kytkentä samantahtisesti esimerkiksi asuntorakentamiseen olisi hyvä ottaa huomioon, samoin tarpeen mukaan yksityiskohtaisemman kaavoituksen mahdollisuudet vastata muuttuneisiin tilanteisiin.

Maakuntakaavan laatiminen on hidas prosessi, mikä tekee maakuntakaavasta myös ohjausvälineenä hitaan. Laissa tulisi tämän vuoksi säilyttää mahdollisuus säädellä kaupan sijoittumista myös yksityiskohtaisemmalla kaavoituksella tietyin edellytyksin ja riittäviin vaikutusten arviointeihin perustuen esimerkiksi silloin, kun hanke sijoittuu olemassa olevan kaupunkirakenteen sisälle ja kaupan tilatarpeen edellytykset täyttyvät muun muassa asukasmäärän kasvun perusteella.

Vähittäiskaupan suuryksikkö

Paljon tilaa vaativan erikoiskaupan ottaminen mukaan suuryksiköitä koskevan ohjauksen piiriin poistaa tulkintaongelmat siitä, mitkä kaupan alat kuuluvat ohjauksen piiriin. Kuitenkin tietyt kaupan alat hakeutuvat jatkossakin muille kuin keskustatoimintojen alueille ja myös niiden vaikutus liikenteellisesti ja yhdyskuntarakenteeseen on toisenlainen kuin päivittäistavarakauppojen. Asemakaavoissa tuleekin ehdotuksen voimaan tullessa entistä tarkemmin kiinnittää huomiota asemakaavamääräyksin kaupan laatuun ja kokoon silloin, kun kaupan suuryksikkö sijoittuu keskustatoimintojen ulkopuolelle. Ilman määräystä kaupan laadusta ja koosta KM-tontille voisi sijoittua kaupan suuryksikkö toimialasta riippumatta. Tästä syystä pykälän 71 e mahdollistava ilmaisu "asemakaavamääräykset voivat koskea kaupan laatua ja kokoa, jos se on kaupan palvelujen saatavuuden kannalta tarpeen" voisi olla kenties määräävämpi.

Pääasiallisesti kaupan suuryksiköt tulee ohjata keskustatoimintojen alueelle, mutta kuten ehdotuksessakin tuodaan esille, osa kaupan tyypeistä hakeutuu edelleen keskustojen ulkopuolelle. Juuri tällöin on oleellista, että kaupan laatu ja koko määritellään kaavassa kaikilla kaavatasoilla. Tämä taas voi johtaa helposti samanlaiseen toimialojen tulkinnallisiin kysymyksiin kuin nykyinen tilanne tilaa vaativan erikoiskaupan toimialaliukumien osalta on todettu olevan. Myös ehdotuksen 71 a §:n perusteluissa todetaan, että arvioitaessa suunnitteluratkaisun vaikutuksia keskustan kaupallisiin palveluihin on otettava huomioon muun muassa kaupan laatu. Tällöin voitaisiin tulkita, että kaupan laatu olisi osoitettava myös kaikilla eri kaavatasoilla.

Yhteenveto Kaupunginhallitus pitää maankäyttö- ja rakennuslain muutosehdotusta kannatettavana, mutta kiinnittää huomiota Helsingin erityisrooliin sekä seudullisena että valtakunnallisena palvelujen keskittymänä ja metropolialueena. Lainsäädännössä tulee ottaa huomioon seutujen ja kuntien erilaiset tarpeet ja keskusten erilaiset roolit kaupallisten palvelujen tarjoajana ja varmistaa samalla kestävän yhdyskuntarakenteen kehitys. Kaupan palvelut tulee mitoittaa ja sijoittaa muun muassa paikallinen ostovoima, alueen yhdyskuntarakenne, monipuolinen saavutettavuus sekä kaupunkikeskusten vetovoima huomioiden.

Ehdotetun järjestelmän vaarana kuitenkin voi olla, että siitä tulee jäykkä, raskassoutuinen ja kohtuuttomasti resursseja vaativa. Kaupan ohjausjärjestelmää pitäisi kehittää suuntaan, jossa ei oltaisi kiinni kaavaprosessien hitaudessa, mutta kuitenkin turvattaisiin keskeisten ympäristö- ja yhdyskuntapoliittisten tavoitteiden toteutuminen. Yksityiskohtaisessa kaavoituksessa tulee säilyä mahdollisuus säädellä kaupan sijoittumista silloin kun kaupan hanke sijoittuu yhdyskuntarakenteen sisälle ja hanke on vaikutuksiltaan alueen kehittämistavoitteiden mukaan perusteltavissa.

Lain voimaantuloa koskevien säännösten sisältöä tulisi selventää. Niiden sisältöä ja perusteluja on esitysluonnoksesta vaikea hahmottaa. Mikäli lainsäädäntö tällaisena tulee voimaan, on sen toimivuutta seurattava tiiviisti.

Kaupan lainsäädännön uudistamiseen liittyen nousee myös selkeä ja välttämätön tarve kaupan kaavoitusta koskevan oppaan perusteelliselle uudistamiselle.

Pöytäkirjanote ympäristöministeriölle, kaupunkisuunnitteluvirastolle, talous- ja suunnittelukeskukselle sekä kiinteistövirastolle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITTEET	Liite 1	Ympäristöministeriön lausuntopyyntö 17.5.2010 maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta
	Liite 2	Lausunto 14.12.2009 ympäristöministeriölle (Kaupan sijainnin ohjauksen arviointityöryhmän raportti)
	Liite 3	Lausunto maankäyttö- ja rakennuslain ... - päätöshistoria

ESITTELIJÄ Ympäristöministeriö on 17.5.2010 pyytänyt Helsingin kaupungilta lausuntoa ehdotuksesta maankäyttö- ja rakennuslain muutosta koskevaksi hallituksen esitykseksi 24.6.2010 mennessä. Khs on antanut asiasta aiemmin 14.12.2009 lausunnon koskien asiaa pohtineen työryhmän raporttia. Lausunto on tämän asian liitteenä nro 2.

Asiasta on pyydetty talous- ja suunnittelukeskuksen, kaupunkisuunnitteluviraston ja kiinteistöviraston lausunnot. Talous- ja suunnittelukeskuksesta (10.6.2010) ja kiinteistövirastosta (7.6.2010) on ilmoitettu, että lausuntoa ei ole tarpeen antaa. Lausuntoehdotus on kaupunkisuunnitteluviraston lausunnon mukainen.

SELVITYS MAHDOLLISUUKSISTA SALLIA TAVARALIIKENNE RUUHKA-AIKOINA JOUKKOLIIKENNEKAISTOILLA RUUHKASUUNTIEN VASTAISESSA LIIKENTEESSÄ

Khs 2009-1837

KAJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä saadun selvityksen tiedoksi.

Pöytäkirjanote kaupunkisuunnittelulautakunnalle, rakennusvirastolle, Helsingin kaupungin liikennelaitos – liikelaitokselle sekä jäljennöksin esityslistasta Helsingin Kuljetusyrittäjät ry:lle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITTEET	Liite 1	Helsingin Kuljetusyrittäjät ry:n kirje 27.5.2010
	Liite 2	Selvitys mahdollisuuksista sallia tavaraliikenne ruuhka-aikoina... - päätöshistoria

ESITTELIJÄ Kaupunginhallitus päätti 30.11.2009, että

- Hämeentien sektorilla välillä Rautatientori Lahdenväylä/
Tuusulanväylä ja Mannerheimintien sektorilla välillä Kamppi Hämeenlinnanväylä/Vihdintie linja-autokaistat muutetaan olemaan voimassa aina.

- Reitillä Runeberginkatu - Topeliuksenkatu linja-autokaistat muutetaan olemaan voimassa aina, elleivät paikalliset pysäköintijärjestelyt edellytä muuta.

- Tavaraliikenne sallitaan linja-autokaistoilla aina paitsi arkisin (maanantai–perjantai) kello 7–9 ja 15–18.

- Kaupunkisuunnitteluvirasto tutkii mahdollisuudet, millaisilla järjestelyillä tavaraliikenne mahdollistuu ruuhka-aikoina joukkoliikennekaistoilla ruuhkasuuntien vastakkaisessa liikenteessä.

Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti 29.4.2010 antaa kaupunginhallitukselle seuraavan selvityksen mahdollisuuksista sallia tavaraliikenne ruuhka-aikoina joukkoliikennekaistoilla ruuhkasuuntien vastaisessa liikenteessä.

Selvityksen tiivistelmä Tavaraliikenteen oikeus käyttää linja-autokaistoja iltaisin, öisin ja viikonloppuisin lisääntyy. Jos tavaraliikenne sallittaisiin linja-autokaistoilla ruuhka-aikoina ruuhkasuuntien vastaisessa liikenteessä, linja-autokaistojen voimassaoloaikojen yhtenäistämiselle ja pidentämiselle asetettuja tavoitteita ei saavutettaisi. Tästä syystä tavaraliikenteen salliminen joukkoliikennekaistoilla ruuhka-aikoina ruuhkasuuntien vastaisessa liikenteessä ei ole perusteltua.

Selvitys Helsingin tärkeimmät sisääntulokadut, kuten esimerkiksi Mannerheimintie, ovat Suomen ruuhkautuneimpia katuja. Aamu- ja iltapäiväruuhkien aikaan linja-autokaistat ovat ylikuormitettuja keskustassa ja sen lähellä sekä ruuhkasuuntaan että ruuhkasuuntaa vastaan, koska samat ruuhkasuuntaan ajavat linja-autot palaavat pääosin takaisin. Kadulla on lisäksi paljon pysäkkejä, jotka kuormittuvat ruuhkatunteina.

Mannerheimintien liikennemäärät ovat keskustasta poispäin, ruuhkasuuntaa vastaan 139 linja-autoa ja 121 paketti- ja kuorma-autoa kello 7–8 sekä 156 linja-autoa ja 161 paketti- ja kuorma-autoa kello 8–9. Kadun liikennemäärät ovat keskustaan päin, ruuhkasuuntaa vastaan 180 linja-autoa ja 143 paketti- ja kuorma-autoa kello 15–16, 144 linja-autoa ja 91 paketti- ja kuorma-autoa kello 16–17 sekä 137 linja-autoa ja 80 paketti- ja kuorma-autoa kello 17–18.

Mannerheimintien linja-automäärät ovat aamu- ja iltaruuhkassa myös ruuhkasuuntaa vastaan erittäin suuria. Linja-autojen tuntiliikennemäärä ruuhkasuuntia vastaan kello 7–9 ja kello 15–18 vaihtelee välillä 137–180 linja-autoa. Linja-autojen tuntiliikennemäärät ylittävät kaksin- tai kolminkertaisesti Suomen paikallisliikenneliiton suosituksen linja-autokaistan varaamiseksi. Suosituksen mukaan linja-autokaista tulee varata aina, kun joukkoliikenteen määrä yhteen suuntaan on enemmän kuin 60 linja-autoa tunnissa. Linja-autokaistojen linja-automäärät aamu- ja iltaruuhkassa ruuhkasuuntia vastaan osoittavat, että kaistat ovat linja-autoliikenteen vuoksi ylikuormitettuja.

Linja-autojen lisäksi Mannerheimintien paketti- ja kuorma-automäärät ovat aamu- ja iltaruuhkassa suuria. Paketti- ja kuorma-autojen yhteenlaskettu tuntiliikennemäärä ruuhkasuuntia vastaan kello 7–9 ja kello 15–18 vaihtelee välillä 80–161 paketti- ja kuorma-autoa. Mikäli tavaraliikenne sallittaisiin linja-autokaistoilla ruuhkasuuntaa vastaan, lisääntyisivät linja-autojen matka-ajat kyseisessä suunnassa kasvattaen linja-autojen kokonaiskiertoaikoja. Pahimmassa tapauksessa joillekin linjoille jouduttaisiin lisäämään vuoroja, mikä kasvattaisi linja-autoliikenteen järjestämisen kustannuksia.

Kaupunginhallituksen 30.11.2009 päätöksen mukaisesti tavaraliikenteen oikeus käyttää linja-autokaistoja iltaisin, öisin ja viikonloppuisin lisääntyy; tavaraliikenne sallitaan linja-autokaistoilla aina paitsi arkisin (maanantai–perjantai) kello 7–9 ja 15–18. Linja-autokaistojen voimassaoloaikojen yhtenäistämisellä ja pidentämisellä pyritään joukkoliikenteen nopeuttamiseen ja kulkutapaosuuden kasvattamiseen, kaistojen ymmärrettävyyden parantamiseen sekä tahattoman väärinkäytön vähentämiseen. Jos tavaraliikenne sallittaisiin linja-autokaistoilla ruuhka-aikoina ruuhkasuuntien vastaisessa liikenteessä, linja-autokaistojen voimassaoloaikojen yhtenäistämiselle ja pidentämiselle asetettuja tavoitteita ei saavutettaisi ja linja-autoliikenteen kustannukset kasvaisivat. Tästä syystä tavaraliikenteen salliminen joukkoliikennekaistoilla ruuhka-aikoina ruuhkasuuntien vastaisessa liikenteessä ei ole perusteltua.

Edellä olevan perusteella kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa, ettei ole luotavissa sellaista yksinkertaista ja halpaa järjestelyä, jolla tavaraliikenne voisi käyttää linja-autokaistoja ruuhkasuuntien vastaisessa liikenteessä ilman että tästä aiheutuisi merkittävää haittaa bussiliikenteelle.

Helsingin Kuljetusyrittäjien kirje Khlle

Helsingin Kuljetusyrittäjät ry on lähettänyt Khlle 27.5.2010 päivätyn kirjeen, jossa aluksi viitataan aiempaan samaa asiaa koskeneeseen yhdistyksen esitykseen 29.9.2009 ja sen perusteluihin. Niiden mukaan esitetty käytäntö mahdollistaisi sen, että kaikki raskas liikenne olisi yhdellä kaistalla ja tavaraliikenteellä olisi mahdollisuudet palvella tehokkaasti kaupungin keskustan kauppaliikkeitä ja muuta liike-elämää. Yhdistys on tyytymätön kaupunkisuunnittelulautakunnan 29.4.2010 hyväksymän selvityksen perusteluihin siitä, ettei ruuhkasuunnan vastaisen ajon sallimista tavaraliikenteelle aamun ja iltapäivän ruuhkatunteina voida uudenkaan selvityksen perusteella pitää joukkoliikennekaistoilla mahdollisena.

Yhdistys painottaa, että lautakunnan laskelmissa olleista paketti- ja kuorma-autoista noin 90 % on yksityisessä, mm. rakennusliikkeiden käytössä, ei ammattimaisessa kuljetus- tai jakelutoiminnassa, jota yhdistys tarkoittaa kirjeessään. Edelleen yhdistys katsoo, että ammattimainen, luvanvarainen kuljetustoiminta voitaisiin joukkoliikennekaistoilla sallia kohtuullisin ponnistuksin ja kustannuksin myös ruuhka-aikoina.

Kaupunkisuunnitteluviraston vastine

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa vastineessaan 7.6.2010, että pääkaupunkiseudulle on rekisteröity liikenteen turvallisuusvirasto Trafin ajoneuvotietojärjestelmän mukaan yhteensä 13 109 kuorma-autoa ja 38 432 pakettiautoa. Näistä ammattiliikenteeseen on rekisteröity 4 750 kuorma-autoa (noin 36 %) ja 3 107 pakettiautoa (noin 8 %).

Helsingin vastaavat kokonaisluvut ovat 6 656 kuorma-autoa ja 22 374 pakettiautoa, joista ammattiliikenteessä 2 411kuorma-autoa (noin 36 %) ja 2 729 pakettiautoa (noin 12 %).

Rekisteritiedot osoittavat, että pääkaupunkiseudun kuorma-autoista lähes kahta kolmasosaa ja pakettiautoista noin 90 % ei ole rekisteröity ammattiliikenteeseen. Kaikkia kuorma-autoja käytetään kuitenkin pääosin ja pakettiautojakin suurimmaksi osaksi erilaisiin tavarankuljetus- ja huoltoliikennetarpeisiin. Tältä kannalta ammattiliikenteen tavara- ja huoltokuljetusten asettaminen etuoikeutettuun asemaan muihin tavara- ja huoltoliikenteen autoihin nähden ei ole tarkoituksenmukaista. Todettakoon, että esimerkiksi kaupan keskusliikkeet saattavat käyttää kuljetuksiinsa osittain ammattiliikenteen autoja ja osaksi keskusliikkeen omia autoja. Kaupunkisuunnitteluvirasto katsoo, että tavara- ja huoltoliikennettä tulisi edistää kokonaisuutena asettamatta siitä pientä osaa etuoikeutettuun asemaan.

Virasto toteaa lisäksi, että ammattiliikenteen salliminen linja-autokaistoilla ruuhkan vastakkaisessa suunnassa heikentäisi omalta osaltaan linja-autoliikenteen sujuvuutta ja lisäisi siten kustannuksia. Salliminen johtaisi myös merkittävästi korkeampiin ja huonommin ymmärrettäviin kaistan yläpuoleisiin liikennemerkkeihin.

Kaupunginhallituksen päätös 23.11.2009 linja-autokaistojen merkitsemisestä pääosin kokovuorokautisiksi lisää kaikkien kuorma- ja pakettiautojen etuisuuksia käyttää linja-autokaistoja iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. Linja-autokaistojen käyttö ei ole päätöksen mukaan sallittua arkisin maanantaista perjantaihin ruuhka-aikoina kello 7 - 9 ja 15 - 18.

Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti esittää kaupunginhallitukselle, että kuorma- ja pakettiautoja ei ole tarkoituksenmukaista sallia linja-auto-kaistoilla ruuhkan vastakkaisessa suunnassa.

Edellä olevan perusteella kaupunkisuunnitteluvirasto katsoo, että ammattiliikenteen kuorma- ja pakettiautoja ei tulisi sallia linja-autokaistoilla edes ruuhkan vastakkaisessa suunnassa.

Esittelijä katsoo, että huolimatta sinänsä kannatettavasta ajatuksesta helpottaa kaikin mahdollisin tavoin myös tavaraliikenteen sujuvuutta kaupungin keskustaan ja sieltä poispäin. Kaupunkisuunnittelulautakunnan esittämät luvut sekä linja-autoliikenteen että tavaraliikenteen suurista määristä ruuhka-aikoina osoittavat, ettei linja-autokaistoilla ole sellaista väljyyttä, että kuljetusyrittäjien ymmärrettävä toive voitaisiin täyttää. Joukkoliikenteen sujuvuus on kaupungissa asetettava ykkössijalle työmatkaliikenteen sujuvuuden vuoksi eikä ammattimaisen kuljetusliikenteen erottelemista muusta tavaraliikenteestä voida valvonnan hankaluuden ja liikenneopasteiden tavoiteltavan selkeydenkään kannalta pitää toteuttamiskelpoisena.

14.6.2010 pöydälle pantu asia

ASUNTO OY OUNASVAARANTIE 1:N POIKKEAMISHAKEMUS

Khs 2010-637

KAJ Kaupunginhallitus päättänee suostua hakemukseen päätöksen nro 2010-637/526 mukaisena ehdolla, että rakentamisessa noudatetaan 31.10.2009 päivättyä suunnitelmaa sekä seuraavin ehdoin:

– tontin eteläpuoleisen rajan ja autopaikkojen väliin sijoitetaan istutettava alue,

– tontin itäpuoleiseen luiskaan lisätään istutuksia, ja

– Ounasvaarantien reunan läheisyyteen sijoitettujen jätekeräysastioiden ympäristö aidataan tai alueelle istutetaan puita.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITTEET	Liite 1	Poikkeamispäätösluonnos (Mellunkylän tontti 47203/9)
	Liite 2	Ympäristökartta (Mellunkylän tontti 47203/9)
	Liite 3	Asemapiirros (Mellunkylän tontti 47203/9)
	Liite 4	Pohjapiirustus 31.10.2009
	Liite 5	Asunto Oy Ounasvaarantie 1:n poikkeamishakemus - päätöshistoria

ESITTELIJÄ Asunto Oy Ounasvaarantie 1 pyytää (4.11.2009) poikkeamislupaa 47. kaupunginosan (Mellunkylä) korttelin nro 47203 tontille nro 9 (Ounasvaarantie 1 a).

./. Ympäristökartta ja asemapiirros ovat liitteinä 2 ja 3.

Hakija pyytää poikkeusta autopaikkojen rakentamisvelvoitteesta. Asemakaava velvoittaa rakentamaan autopaikoista 60 % rakentamisen yhteydessä ja 40 % myöhemmin. Hakija esittää, että myöhemmin rakennettavaksi esitetyistä 40 % autopaikkavaatimuksesta luovuttaisiin.

Hakija perustelee hakemustaan sillä, että pysäköintipaikkojen määrä on ollut vuosikymmeniä riittävä asemakaavamääräystä pienemmällä mitoituksella. Paikkoja on ollut kysyntää enemmän. Tontti sijaitsee 300 metrin päässä metroasemalta, joten oman auton käyttö ei ole täysin välttämätöntä. Taloyhtiö ei ole kiinnostunut lisärakentamisesta.

Haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

Selostus Alueella on voimassa 4.3.1971 vahvistettu asemakaava nro 6413. Asemakaavan mukaan tontti 47203/9 on autopaikkojen korttelialuetta (AP), johon tulee sijoittaa tontin 47203/8 autopaikkoja. Tontti 47203/8 on asemakaavassa osoitettu yhdistettyjen liike- ja asuntokerrostalojen korttelialueeksi (ALK), jonka rakennusoikeus asunnoille on 13200 k-m² ja liiketarkoituksiin on 250 k-m². Autopaikkojen vähimmäismäärä asunnoille on 1 autopaikka 70 k-m² kohti, kuitenkin vähintään 1 autopaikka asuntoa kohti. Liike- ja toimistohuoneistojen kohdalla autopaikkavaatimus on 1 autopaikka 55 k-m² kohti. Autotasojen suurin sallittu määrä autopaikkojen rakennusalalla on 2.

Kaavassa velvoitetaan rakentamaan 60 % autopaikoista heti ja 40 % toisessa vaiheessa myöhemmin.

Vuoden 1972 rakennusluvassa on autopaikkojen määräksi ilmoitettu yhteensä 124 autopaikkaa, joka on 60 % autopaikkojen kokonaismäärästä. Näistä autopaikoista 112 sijaitsee autopaikkojen tontilla ja 12 liike- ja asuntokerrostalojen autotalleissa.

Nykytilanne autopaikkojen suhteen on pääosin vuoden 1972 mukainen. Autotallipaikat ovat lisääntyneet niin, että niitä on normaalin autopaikkamitoituksen täyttäviä yhteensä 21 kappaletta.

Hakijan tarkoituksena on säilyttää nykytilanne, jossa pitäydytään 60 %:ssa asemakaavan määräämästä autopaikkamäärästä. Hakija haluaa rakentaa pitkään keskeneräisenä olleen pysäköintialueen lopulliseen muotoonsa. Kentän hiekkapinta, reuna-alueet, vedenpoisto ja valaistus uusitaan ja maanpinnan kaltevuuksia muutetaan vastaamaan nykypäivän määräyksiä. Lisäksi reunavyöhykkeet on tarkoitus istuttaa lehti- ja havupuilla.

Yhtiö on hakenut yhdessä neljän naapuriyhtiön kanssa asemakaavan muutosta autopaikkavelvoitteen muuttamiseksi 15.7.1993. Kaupunkisuunnitteluvirasto on puoltanut 7.2.2005 toisen vaiheen autopaikkojen lykkäämistä 31.12.2010 asti.

Haettu toimenpide poikkeaa asemakaavasta autopaikkamääräyksen suhteen, jossa autopaikkoja on 60 % asemakaavassa vaaditusta määrästä.

Osallisten kuuleminen Hakemuksesta on tiedotettu naapureille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä 4.2.2010. Heille on varattu tilaisuus kirjallisen muistutuksen tekemiseen. Muistutuksia ei ole esitetty. Laajempi kuuleminen ei ole tarpeen, koska poikkeamisella ei ole vaikutuksia laajemmalle.

Autopaikkamääristä Tontin autopaikkojen kokonaismäärä voi poiketa voimassa olevasta asemakaavasta. Asiasta on neuvoteltu kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluosaston kanssa.

Tontti sijaitsee 300 metrin päässä metroasemalta. Asemakeskuksien kaavamuutosalueilla, jotka sijaitsevat julkisen liikenteen ytimessä, asumisen autopaikkamääräykseksi on muodostumassa 1 autopaikka 120 k-m² kohti. 300 metrin etäisyys asemalta voisi tarkoittaa autopaikkamääräyksenä 1 autopaikkaa 110 k-m² kohti. (Nykyinen asuintonttien autopaikkamäärien laskentaohje esikaupunkialueilla on 1 autopaikka 100 k-m² kohti). Näin laskettuna saadaan tontin 47203/8 asuntokerrosalan (13 200 k-m²) autopaikkamääräksi 120. Liikerakennusten kerrosalan (575 k-m²) autopaikkamäärä on nykyvaatimusten mukaan 1 autopaikka 75 k-m² kohti, jolloin autopaikkamäärä on 8. Autopaikkojen kokonaismääräksi tulee yhteensä 128. Autopaikkatontille 47203/9 mahtuu 107 nykyiset normit täyttävää autopaikkaa. Liike- ja asuntokerrostalojen tontin autotalleihin voidaan sijoittaa loput 21 autopaikkaa.

Lähes samaan lopputulokseen päästään myös hakijan ilmoittamalla laskentatavalla, joka on 60 % voimassa olevan asemakaavan edellyttämistä autopaikoista. Asuntojen autopaikat on laskettu 1 autopaikka asuntoa kohti, jolloin autopaikkamääräksi tulee 200. Kaavan mukainen liikehuoneistojen autopaikkamäärä (1/55 k-m²) on 11 autopaikkaa, kun liikehuoneistojen ilmoitettu kerrosala on 575 k-m^2. Yhteensä autopaikkamääräksi tulee 211, josta 60 % on 127.

Asunnot	1 ap/100 k-m² (nykyinen laskentaohje)	1 ap/110 ap (ehdotettu suhde)	1 ap/asunto (kaavan mukainen)
13 200 k-m²	132	120	200

Liiketilat	1 ap/75 k-m²(nykyinen laskentaohje)	1 ap/75 k-m²	1 ap/55 k-m² (kaavan mukainen)
575 k-m²	8	8	11

Yhteensä	140 ap	128 ap	60 %= 127 ap

Vieraspaikkoja nykyisen laskentaohjeen mukaan tulee olla 1 autopaikka 1 000 k-m² kohti. Tässä tapauksessa vieraspaikkatarve on 13 autopaikkaa. Tila vieraiden pysäköintiin on löydettävissä Ounasvaarantie-Ounasvaarankuja katuyhteyden varrelta, jonka varressa pysäköinti on sallittu parittomien osoitenumeroiden puolella. Kadun varressa on mahdollisuus noin 23 auton pysäköintiin. Lisäksi Ounasvaarankujan kääntöpaikalle on merkitty 5 asiointipysäköintipaikkaa. Vieraspysäköintipaikkojen osoittaminen kadunvarsilta on nykyisin varsin tavanomainen käytäntö uusilla asuntoalueilla, mutta sitä voidaan soveltaa myös tässä tapauksessa. Tarvittaessa näiden paikkojen käyttöä muuhun kuin vieraspysäköintiin voidaan vähentää aikarajoituksin.

Esittelijän ehdotus Autopaikkatontin kunnostaminen ja maisemointi tekee ympäristöstä huolitellun näköisen. 31.10.2009 päivätyissä suunnitelmissa on sijoitettu autopaikkoja tontin eteläreunaan kiinni. Tontin rajan ja autopaikkojen väliin tulee kuitenkin sijoittaa istutettava alue. Lisäksi tontin itäpuoleiseen luiskaan tulee lisätä istutuksia. Tien reunan läheisyyteen sijoitettujen jätekeräysastioiden ympäristö tulee aidata tai istuttaa puilla.

Poikkeamisen erityinen syy on tarkoituksenmukaisten pysäköintijärjestelyjen toteuttaminen.

Haettu toimenpide ei aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle taikka alueiden käytön muulle järjestämiselle, eikä vaikeuta luonnonsuojelun taikka rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Haettu toimenpide ei myöskään johda vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen eikä muutoin aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia.

Esittelijä puoltaa hakemusta ehdolla, että rakentamisessa noudatetaan 31.10.2009 päivättyä suunnitelmaa sekä seuraavin ehdoin:

– tontin eteläpuoleisen rajan ja autopaikkojen väliin sijoitetaan istutettava alue,

– tontin itäpuoleiseen luiskaan lisätään istutuksia, ja

– Ounasvaarantien reunan läheisyyteen sijoitettujen jätekeräysastioiden ympäristö aidataan tai alueelle istutetaan puita.

Ärende bordlagt 7.6.2010 och 14.6.2010

RESERVERING AV KVARTER NR 20817 FÖR FÖRENINGEN KVARTERET VICTORIA R.F. FÖR ETT UTVECKLINGSPROJEKT (VÄSTRA HAMNEN, KVARTER NR 20817)

7.6.2010 ja 14.6.2010 pöydälle pantu asia

KORTTELIN NRO 20817 VARAAMINEN FÖRENINGEN KVARTERET VICTORIA RF:LLE KEHITTÄMISHANKETTA VARTEN (LÄNSISATAMA, KORTTELI NRO 20817)

Stn/Khs 2010-896

KAJ Stadsstyrelsen föreslås reservera kvarter nr 20817 som planeras i 20 stadsdelen (Västra hamnen) för Föreningen Kvarteret Victoria r.f. (FO-nummer 2281195-5) för ett utvecklingsprojekt fram till 31.12.2011 på följande villkor:

1 På det reserverade området ska man planera och bygga lokaler för teater- och/eller andra offentliga kulturtjänster, vård- och/eller fritidstjänster som riktas till barn och ungdomar samt bostäder. I samband med projektet ska även placering av dagvård och/eller andra motsvarande tjänster samt stadens social- och utbildningsverks tjänster undersökas.

Vidare ska man i samband med projektet utforska placering av de övriga tjänster och funktioner som framkommer ur reserverarens skrivelse som är daterad 15.10.2009.

2 Reserveraren är medveten om att genomförandet av projektet förutsätter ändring av den ikraftvarande detaljplanen, om vilket stadsfullmäktige beslutar om i sinom tid. Om inte staden beslutar annat, efterföljs inom planeringen av det reserverade områdets markanvändning och reserverarens projekt följande utgångspunkter och principer:

- Kvarterets slutliga helhetsbyggrätt är cirka 20 000–25 000 m² vy, varav minst cirka 4 000 m² vy anvisas för teater- och övriga offentliga lokaler som tjänar allmänheten och/eller för offentliga tjänster. För att liva upp stadsbilden ska de nämnda lokalerna till så stor del som möjligt placeras i kvartersområdet som gränsar till Medelhavsgatan.

- För den bostadsbyggrätt som anvisats för det reserverade området anses utgångspunkten vara stadens allmänna mål för fördelning av finansierings- och besittningsform som följs vid byggande på stadens mark.

- Fastighetsnämnden beslutar slutgiltigt om fördelningen av kvarterets finansierings- och förvaltningsformer senare, senast när planändringsförslaget har färdigställts.

- Om detta leder till att det föreslås en lösning enligt vilken stadens mål för ARA-hyresproduktionens andel underskrids, ska lösningen föreläggas stadsstyrelsen.

- Eventuella skol- och daghemsgårdar ska i mån av möjlighet placeras i kvartersområdet.

- Byggnadernas höjd bibehålls i enlighet med ikraftvarande detaljplan.

- Det reserverade områdets bilparkering arrangeras, med undantag av möjliga mindre undantag som avtalas separat med staden, i en bergsparkering som byggs på Busholmen.

- Det reserverade områdets befolkningsskyddsrum placeras i det regionala gemensamma befolkningsskyddsrummet som byggs i samband med den ovan nämnda bergsparkeringen.

- Det reserverade områdets byggnader ska byggas ihop med kvartersgränserna.

- Affärslokaler ska placeras utmed Medelhavsgatan, över hela fasadens längd. Därvid kan teater- eller utställningsaulor samt möjliga övriga allmänna inomhuslokaler betraktas som affärslokaler.

- Livornoplatsens affärslokaler (70 m²) och de affärslokaler som placeras i hörnet av parken (70 m²) bör hållas kvar och byggas i den fortsatta planeringen.

Staden har rätt att utan påföljder fatta beslut om att avsluta reserveringen, om inte planändringen som har utarbetats med reserveraren träder i kraft inom utsatt tid. Staden svarar inte för några skador, olägenheter eller kostnader som reserveraren eventuellt åsamkas om detaljplaneändringen inte träder i kraft inom utsatt tid eller om den träder i kraft med ett sådant innehåll att genomförandet av reserverarens projekt inte är möjligt utan ändringar.

3 Fortsatt utveckling, planering och genomförande av reserverarens projekt ska ske i nära samarbete med stadsplaneringskontorets Västra hamnen-projekt, ekonomi- och planeringscentralens regionala byggnadsprojekt för Västra hamnen, fastighetskontoret, socialverket samt med utbildningsverket.

4 Reserveraren ska vara medveten om att det i samband med den ovan nämnda tekniska projektplaneringen (29.1.2010) har anvisats att till byggnaden som upprättas på det reserverade området ska integreras en gångförbindelse med trapp- och hissförbindelser som betjänar de funktioner som placerats i bergsutrymmen, rök- och luftavledning samt förbindelse för tilluft med rör, apparater och konstruktioner. Vidare har man anvisat till byggnaden som kommer att byggas på det reserverade området integrering av schakt för stamröret för det regionala systemet för insamling av avfall via rör. Om godkännandet av den slutliga projektplaneringen beslutar stadsfullmäktige i sinom tid. Bergsutrymmet är delvis belägen under det reserverade området.

Principplanen som baseras på de aktuella planerna (Arkitektbyrån Innovarch, 25.1.2010) om gångförbindelserna som integreras i byggnaden finns som bilaga 4. Bl.a. placeringen av gångförbindelserna, deras utrymmesbehov och konstruktions- och övriga tekniska lösningar blir mer precisa i och med att planeringen av bergsutrymmesprojektet framskrider.

Om inte staden beslutar annat är reserveraren skyldig att vid planeringen och genomförandet av objektet bereda sig på att de ovan nämnda gångförbindelserna samt rören, apparaterna, konstruktionerna samt övrigt motsvarande placeras i byggnaden som byggs på det reserverade området och i dess konstruktioner.

Planeringen och förverkligandet av byggnaden som uppförs på det reserverade området bör till nämnda delar koordineras och sammanpassas med staden och med de av staden utnämnda instanserna sålunda att de nämnda gångförbindelsernas osv. placering i byggnaden och på det reserverade området är möjlig.

Reserveraren är på stadens begäran förpliktad att bifoga planerna för ifrågavarande gångförbindelser och övriga överjordiska delar till bilderna som bifogas till byggnadslovet för byggnaden som byggs på det reserverade området.

Om planeringen, förverkligandet, underhållet för ifrågavarande gångförbindelser och övriga eventuella samarrangemang samt om täckning av kostnader som föranletts av dessa avtalas mellan reserveraren och staden allt eftersom planeringen av bergsutrymmesprojektet framskrider. Ersättningar betalas inte för servitut i samband med förverkligandet av gångförbindelser eller för rättigheter av servitutskaraktär.

Staden förbehåller rätten att utan påföljder avstå från att placera ovan nämnda gångförbindelser m.m. på det reserverade området eller i en byggnad som uppförs i det.

5 Staden beslutar vid ett senare tillfälle skilt om byggandet av den regionala bergsparkeringen på Busholmen.

Reserveraren är förpliktad att på stadens begäran placera alla bilplatser som planändringen som ska utarbetas och planens bygglov förutsätter och som tjänar kvarter nr 20817, dock minst 126 bilplatser.

Om man beslutar att förverkliga bergsparkeringen inrättar staden ett parkeringsbolag för genomförandet och administreringen av bergsparkeringen och fastställer överlåtelsevillkoren för bilplatserna. Reserveraren är förpliktad att på egen bekostnad införskaffa bilplatser av parkeringsbolaget och om så krävs bli delägare i bolaget på villkor som satts av staden.

6 Reserveraren är vidare medveten om att man i enlighet med de aktuella planerna har för avsikt att placera fastigheternas befolkningsskyddsrum i området för detaljplaneändring nr 11770 på Busholmen i det gemensamma befolkningsskyddsrummet som förverkligas i samband med det tidigare nämnda bergsutrymmesprojektet. Om man beslutar att förverkliga det gemensamma befolkningsskyddsrummet fastställer staden en anslutningsavgift samt övriga anslutningsvillkor.

7 Reserveraren är förpliktad att senast 30.6.2011 presentera planens projekt- och referensplaner för fastighetsnämndens godkännande. I planerna ska vid denna tidpunkt vid sidan av annat presenteras en utredning över planens (preliminära) utrymmesprogram, lösningar beträffande stadsbilden, reserverarens samarbetspartner, finansiering av projektet, tidtabellen för genomförande samt övriga principer för genomförande.

Staden har rätt att utan påföljder bestämma att reserveringen upphör om fastighetsnämnden inte godkänner de nämnda planerna.

8 Staden beslutar om bostädernas prisramar som tillämpas i Hitas-bostadsproduktionen senare enligt skilt övervägande.

9 Reserveraren är medveten om att byggandet av det reserverade området sannolikt är möjligt tidigast från 1.1.2003.

10 I planeringen och byggandet ska speciell uppmärksamhet fästas vid energieffektivitet och byggnaderna ska uppfylla kraven i energieffektivitetsklass A.

Reserveraren är förpliktad att senast vid ansökan om kortvarig hyrning av det reserverade området presentera fastighetsnämndens tomtavdelning ett energicertifikat för byggnaden som uppförs på det reserverade området enligt lagen om energicertifikat (487/2007) eller en annan utredning som fastighetsnämndens tomtavdelning har godkänt och som påvisar byggnadens energieffektivitet.

11 I ägarbostadsproduktionen ska bostädernas genomsnittliga yta vara minst 75 m². Målet för den genomsnittliga ytan kan dock underskridas med högst 10 %, om det är motiverat på grund av bostädernas planering eller av vägande skäl som rör efterfrågan.

12 Reserveraren är förpliktad att efterfölja de regionala tilläggsvillkoren för reserveringar på Busholmen som finns som bilaga 5, Hitas-bostadsproduktionens tilläggsvillkor som finns som bilaga 6, tomtavdelningens anvisning 3.3.2010 i bilaga 7 samt möjliga anvisningar om byggnadssätt och andra anvisningar som utarbetas för området.

Reserveringen träder i kraft först efter att reserveraren har skrivit under förbindelsen som ingår i de regionala tilläggsvillkoren och lämnat den till fastighetskontorets tomtavdelning.

Reserveraren är förpliktad att ge en förbindelse som rör ägandebegränsningens övervakning i Hitas-bostäder som överensstämmer med modellen som fastighetsnämnden har godkänt 24.11.2009 (668 §) i bilaga 8.

Stadsstyrelsen föreslås dessutom besluta bemyndiga fastighetsnämnden att utföra mindre ändringar, tillägg och preciseringar i reservationsvillkoren.

Protokollsutdrag till Föreningen Kvarteret Victoria rf och till fastighetsnämnden.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee varata Föreningen Kvarteret Victoria rf:lle (Y-tunnus 2281195-5) 20. kaupunginosan (Länsisatama) suunnitellun korttelin nro 20817 Kvarteret Victoria kehittämishanketta varten 31.12.2011 saakka seuraavin ehdoin:

1 Varausalueelle tulee suunnitella ja rakentaa tilat teatteri- ja/tai muille julkisille kulttuuripalveluille, lapsille ja nuorille suunnatuille hoito- ja/tai vapaa-ajanpalveluille sekä asuntoja. Hankkeen yhteyteen tulee tutkia sijoitettavaksi myös päivähoito- ja/tai muita vastaavia palveluja sekä kaupungin sosiaali- ja opetusviraston palveluita.

Edelleen hankkeen yhteyteen tulee tutkia sijoitettavaksi muita varauksensaajan 15.10.2009 päivätystä kirjelmästä ilmeneviä palveluja ja toimintoja.

2 Varauksensaaja on tietoinen, että varauksensaajan hankkeen toteuttaminen edellyttää voimassa olevan asemakaavan muuttamista, josta päättää aikanaan kaupunginvaltuusto. Ellei kaupunki toisin päätä, varausalueen maankäytön ja varauksensaajan hankkeen suunnittelussa noudatetaan seuraavia lähtökohtia ja periaatteita:

- Korttelin lopullinen kokonaisrakennusoikeus on noin 20 000 - 25 000 k-m², josta vähintään noin 4 000 k-m² osoitetaan teatteri- ja muille yleisöä palveleville julkisille tiloille ja/tai julkisille palveluille. Mainitut tilat tulee kaupunkitilan elävöittämiseksi sijoittaa mahdollisimman suurelta osin Välimerenkatuun rajoittuvalle korttelialueelle.

- Varausalueelle osoitettavan asuinrakennusoikeuden osalta lähtökohtana pidetään sitä, että pyritään kaupungin yleiseksi tavoitteekseen kaupungin maalle rakennettaessa asettamaan rahoitus- ja hallintamuotojakaumaan.

- Kiinteistölautakunta päättää korttelin asuinrakennusoikeuden rahoitus- ja hallintamuotojakaumasta lopullisesti myöhemmin viimeistään kaavamuutosehdotuksen valmistuttua.

- Mikäli tällöin päädytään esittämään ratkaisua, jonka mukaan alitetaan kaupungin ARA-vuok-ratuotannon osuudelle asettama tavoite, ratkaisu tulee kuitenkin saattaa kaupunginhallituksen päätettäväksi.

- Mahdollisen koulun ja päiväkodin pihat tulee mahdollisuuksien mukaan pyrkiä sijoittamaan korttelialueelle.

- Rakennusten korkeus säilyy voimassa olevan asemakaavan mukaisena.

- Varausalueen autopaikoitus järjestetään, mahdollisia kaupungin kanssa erikseen sovittavia vähäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta, Jätkäsaaren alueelle rakennettavaan kalliopysäköintilaitokseen.

- Varausalueen väestönsuojapaikat sijoitetaan em. kalliopysäköintilaitoksen yhteyteen rakennettavaan alueelliseen yhteisväestönsuojaan.

- Varausalueen rakennukset tulee rakentaa kiinni korttelirajoihin.

- Liiketiloja tulee sijoittaa Välimerenkadun varrelle koko rakennuksen julkisivun pituudelta. Liiketilana voidaan tällöin pitää teatterin tai näyttelytilojen auloja sekä mahdollisia muita julkisia sisätiloja.

- Livornonaukion liiketilat (70 m²) sekä puiston kulmaan sijoittuvat liiketilat (70 m²) tulee jatkosuunnittelussa säilyttää ja rakentaa.

Kaupungilla on oikeus seuraamuksitta määrätä varaus päättymään, mikäli varauksensaajan kanssa yhteistyössä laadittava kaavamuutos ei aikanaan tule voimaan. Kaupunki ei vastaa mistään varauksensaajalle mahdollisesti aiheutuvista vahingoista, haitoista eikä kustannuksista, mikäli asemakaavan muutos ei aikanaan tule voimaan tai se tulee voimaan sisällöltään sellaisena, ettei varauksensaajan hankkeen toteuttaminen sitä muuttamatta ole mahdollista.

3 Varauksensaajan hankkeen jatkokehittely, suunnittelu ja toteutus tulee tehdä tiiviissä yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston Länsisatama-projektin, talous- ja suunnittelukeskuksen Länsisataman aluerakentamisprojektin, kiinteistöviraston, sosiaaliviraston sekä opetusviraston kanssa.

4 Varauksensaajan tulee olla tietoinen, että varausalueelle rakennettavaan rakennukseen on edellä mainitun kalliotilahankkeen teknisessä hankesuunnitelmassa (29.1.2010) osoitettu integroitavaksi kalliotiloihin sijoitettavia toimintoja palveleva kulkuyhteys porras- ja hissiyhteyksineen, savun- ja ilmanpoistoyhteyksiä sekä tuloilman yhteys putkineen, laitteineen ja rakenteineen. Edelleen varausalueelle rakennettavaan rakennukseen on osoitettu integroitavaksi kuilu alueellisen jätteiden putkikeräysjärjestelmän runkoputkistoa varten. Lopullisen hankesuunnitelman hyväksymisestä päättää aikanaan kaupunginvaltuusto. Kalliotila sijoittuu osin varausalueen alle.

Tämän hetken suunnitelmiin perustuva periaatekaavio (Arkkitehtitoimisto Innovarch, 25.1.2010) rakennukseen integroitavista kulkuyhteyksistä on liitteenä 4. Kulkuyhteyksien ym. sijoittelu, tilatarve, rakenne- ja muut tekniset ratkaisut tarkentuvat kalliotilahankkeen suunnittelun edetessä.

Ellei kaupunki toisin määrää, varauksensaaja on velvollinen kohteen suunnittelussa ja toteutuksessa varautumaan edellä mainittujen kulkuyhteyksien ym. sekä niihin liittyvien putkien, laitteiden, rakenteiden ja muiden vastaavien sijoittamiseen varausalueelle rakennettavaan rakennukseen ja sen rakenteisiin.

Varausalueelle rakennettavan rakennuksen suunnittelu ja toteutus on mainituilta osin koordinoitava ja sovitettava yhteen kaupungin sekä sen määräämien tahojen kanssa siten, että mainittujen kulkuyhteyksien ym. sijoittaminen rakennukseen ja varausalueelle on mahdollista.

Varauksensaaja on velvollinen kaupungin niin vaatiessa liittämään kulkuyhteyksien ym. maanpäällisten osien suunnitelmat varausalueelle rakennettavan rakennuksen rakennuslupakuviin.

Kulkuyhteyksien ym. suunnittelusta, toteuttamisesta, kunnossapidosta ja muista mahdollisista yhteisjärjestelyistä sekä näistä aiheutuvien kustannusten kattamisesta sovitaan varauksensaajan ja kaupungin välillä erikseen kalliotilahankkeen suunnittelun edetessä. Kulkuyhteyksien ym. toteuttamisen ja käytön edellyttämistä rasitteista tai rasiteluonteisista oikeuksista ei makseta korvausta.

Kaupunki varaa oikeuden seuraamuksitta luopua edellä mainittujen kulkuyhteyksien ym. sijoittamisesta varausalueelle tai sille rakennettavaan rakennukseen.

5 Kaupunki päättää Jätkäsaareen alueellisen kalliopysäköintilaitoksen rakentamisesta myöhemmin erikseen.

Varauksensaaja on velvollinen kaupungin niin vaatiessa sijoittamaan kalliopysäköintilaitokseen kaikki laadittavan kaavamuutoksen ja hankkeen rakennusluvan edellyttämät korttelia nro 20817 palvelevat autopaikat, kuitenkin vähintään 126 autopaikkaa.

Mikäli kalliopysäköintilaitos päätetään toteuttaa, kaupunki perustaa kalliopysäköintilaitoksen toteuttamista ja hallinnointia varten pysäköintiyhtiön ja määrää autopaikkojen luovutusehdot. Varauksensaaja on velvollinen kustannuksellaan hankkimaan autopaikat pysäköintiyhtiöltä ja vaadittaessa liittymään kaupungin määräämin ehdoin yhtiön osakkaaksi.

6 Varauksensaaja on edelleen tietoinen, että Jätkäsaaren asemakaavan muutoksen nro 11770 alueen kiinteistöjen väestönsuojat on tämän hetken suunnitelmien mukaan tarkoitus sijoittaa edellä mainitun kalliotilahankkeen yhteydessä toteutettavaan yhteisväestönsuojaan. Mikäli yhteisväestönsuoja päätetään toteuttaa, kaupunki määrää liittymismaksun sekä muut liittymisen ehdot.

7 Varauksensaaja on velvollinen 30.6.2011 mennessä esittämään kiinteistölautakunnan hyväksyttäväksi hankkeen hanke- ja viitesuunnitelmat. Suunnitelmissa on tällöin muun ohella esitettävä selvitys hankkeen (alustavasta) tilaohjelmasta, kaupunkikuvallisista ratkaisuista, varauksensaajan yhteistyökumppaneista, hankkeen rahoituksen järjestämisestä, toteutusaikataulusta sekä muista toteutusperiaatteista.

Kaupungilla on oikeus seuraamuksitta määrätä varaus päättymään, mikäli kiinteistölautakunta ei hyväksy mainittuja suunnitelmia.

8 Kaupunki päättää Hitas -asuntotuotannossa noudatettavasta asuntojen hintapuitteesta myöhemmin harkintansa mukaan erikseen.

9 Varauksensaaja on tietoinen, että varausalueen rakentaminen on todennäköisesti mahdollista aikaisintaan 1.1.2013 alkaen.

10 Suunnittelussa ja rakentamisessa on kiinnitettävä erityistä huomiota energiatehokkuuteen ja rakennusten tulee täyttää energiatehokkuusluokan A vaatimukset.

Varauksensaaja on velvollinen viimeistään hakiessaan varausalueen lyhytaikaista vuokraamista esittämään kiinteistöviraston tonttiosastolle energiatodistuksesta annetun lain (487/2007) mukaisen varausalueelle rakennettavaa rakennusta koskevan energiatodistuksen taikka muun rakennuksen energiatehokkuutta osoittavan kiinteistöviraston tonttiosaston hyväksymän selvityksen.

11 Omistusasuntotuotannossa asuntojen keskipinta-alan tulee olla vähintään 75 m². Keskipinta-alatavoite voidaan kuitenkin alittaa enintään 10 %:lla, mikäli se on asuntojen suunnittelun taikka asuntojen kysyntään liittyvän painavan syyn vuoksi perusteltua.

12 Varauksensaaja on velvollinen noudattamaan liitteenä 5 olevia Jätkäsaaren alueellisia varausten lisäehtoja, liitteenä 6 olevia Hitas -asuntotuotannon lisäehtoja, liitteenä 7 olevaa tonttiosaston ohjetta 3.3.2010 sekä alueelle mahdollisesti laadittavia rakennustapa- ja muita ohjeita.

Varaus tulee voimaan vasta, kun varauksensaaja on allekirjoittanut alueellisten lisäehtojen sisältämän sitoumuksen ja toimittanut sen kiinteistöviraston tonttiosastolle.

Varauksensaaja on velvollinen antamaan kiinteistölautakunnan 24.11.2009 (668 §) hyväksymän mallin mukaisen liitteenä 8 olevan Hitas-asuntojen omistamisrajoituksen valvontaa koskevan sitoumuksen.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee oikeuttaa kiinteistölautakunnan tekemään varausehtoihin vähäisiä muutoksia, lisäyksiä ja tarkennuksia.

Pöytäkirjanote Föreningen Kvarteret Victoria rf:lle ja kiinteistölautakunnalle.

Tilläggsuppgifter:
Härmälä Timo, stadssekreterare, telefon 310 36028

Lisätiedot:
Härmälä Timo, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36028

LIITTEET	Liite 1	Platskarta - Sijaintikartta
	Liite 2	Kopia av detaljplaneförslaget nr 11770 från plankartan - Kopio asemakaavaehdotuksen nro 11770 kaavakartasta
	Liite 3	Ansökan - Hakemus
	Liite 4	Principplan Arkitektbyrån Innovarch, 25.1.2010 - Periaatekaavio Arkkitehtitoimisto Innovarch, 25.1.2010
	Liite 5	Regionala tilläggsvillkor för Busholmens reserveringar - Jätkäsaaren varausten alueelliset lisäehdot
	Liite 6	Hitasproduktionens specialvillkor - Hitas -tuotannon erityisehdot
	Liite 7	Tomtavdelningens anvisning 3.3.2010 - Tonttiosaston toimintaohje 3.3.2010
	Liite 8	Förbindelse för Hitasbyggherrar - Sitoumus Hitas -rakennuttajille
	Liite 9	Grunder för förslaget - Esityksen perustelut
	Liite 10	Reservering av kvarter nr 20817... - beslutshistoria / Korttelin nro 20817 varaaminen.. - päätöshistoria

FÖREDRAGANDEN Detaljplaneändringen för inledningsområde nr 11770 på Busholmen i Västra hamnen har trätt i kraft 7.8.2009. På planområdet placeras bl.a. kvarter nr 20817. Av kvarterets fyra tomter är tre anvisade för flervåningshus (AK) och en för verksamhetsbyggnader (KTY). Kvarterets byggrätt är sammanlagt 20 500 m² vy.

Föreningen Kvarteret Victoria r.f. (nedan ”föreningen”) har genom en 15.10.2009 daterad ansökan framfört att staden reserverar föreningen det ovan nämnda kvarteret för utvecklingsprojektet Kvarteret Victoria. Föreningens centrala målsättning är att förverkliga i kvarteret ett svenskspråkigt center för kultur, boende samt service.

Enligt de aktuella planerna ämnar man placera lokaler för teater- och/ eller andra allmänna kulturtjänster, vård- och fritidstjänster för barn och unga samt bostäder i kvarteret. En del av tjänsterna kan vara producerade av staden.

Enligt sökanden är åtminstone följande aktörer intresserade på basis av förhandlingarna av fortsatt utveckling av projektet och genomförandet av det:

- Fonden för kultur- och utbildningsinvesteringar inom Svenska Kulturfonden som finansiär för teatern som planerats till kvarteret. Teaterlokalerna har preliminärt planerats att användas av Finlands äldsta barn- och ungdomsteater Unga teatern.

- Stiftelsen Pro Artibus som finansiär och ägare av ett center för visuell konst (bl. a. ateljélokaler) som planerats till kvarteret.

- Svenska folkskolan vänner och Svenska studiecentralen som verkställare av en arbetsverkstad för unga (Sveps) som planerats till kvarteret.

- Finlands svenska Marthaförbund, vars avsikt är att placera egna verksamhetsutrymmen och möjligen även tjänster i kvarteret.

- Pensionsförsäkringbolaget Veritas som finansiär och investerare av bostäder som planerats i kvarteret.

Sökanden har dessutom fört diskussioner med stadens socialverk och utbildningsverk angående möjligheten att placera bl.a. servicebostäder för äldre samt lokaler för svenskspråkigt daghem och skola i kvarteret.

Sökandens målsättning är att skapa ett levande och öppet center för kultur, service och boende där olika funktioner blandas. Kvarter nr 20817 har ett utmärkt läge med tanke på de planerade funktionerna eftersom det är beläget vid huvudgatan på Busholmen och intill en park. Teatern, ett café och övriga allmänna lokaler ska enligt sökanden placeras vid huvudgatan. Skolan och daghemmet däremot kan placeras mot parken. Kvarterets bostäder ska placeras i de övre våningarna. Enligt sökanden ska kvarterets byggrätt användas till fullo, men fördelningen av byggrätten mellan de olika användningsändamålen klarläggs först senare då de intresserade aktörernas lokalbehov klargörs. Även planens genomförandeorganisation klargörs i och med att planeringen framskrider.

Enligt detaljplanen för området placeras i kvarter nr 20817 som nu framförts för reservering tomterna 20817/2–4 för flervåningshus (AK) samt tomt 20817/1 för verksamhetsbyggnader (KTY). Byggnaderna ska ha 7–8 våningar. AK-tomternas sammanräknade byggrätt är 15 700 m² vy och verksamhetsbyggnadstomternas 4 800 m² vy, dvs. sammanlagt 20 500 m² vy. Lokalerna som är belägna i första våningen vid gatan i byggnaderna vars tomter gränsar till Medelhavsgatan ska enligt planbestämmelserna reserveras som affärs-, butiks-, utställningslokaler eller för andra kundbetjäningslokaler på hela fasadens längd.

För att projektet ska kunna genomföras måste den gällande detaljplanen ändras. Föreningen har förhandlat med stadsplaneringskontoret angående möjligheterna att ändra den nuvarande detaljplanen på så sätt att förverkligandet av projektet vore möjlig. Detta innebär i praktiken bl.a. tämligen betydande förändringar i kvarterets tomtindelning, sannolikt förändringar i tomternas användningsändamål samt höjning av kvarterets totala byggrätt.

Föredraganden konstaterar att det mellan fastighetskontoret, stadsplaneringskontorets Västra hamnen-projekt samt med ekonomi- och planeringscentralens regionala byggprojekt för Västra hamnen förhandlats om reservering av kvarter nr 20817 för projektet Kvarteret Victoria. Fastighetskontoret och stadsplaneringskontoret har förhandlat om projektet med föreningen.

Föredraganden anser att projektet som nu behandlas utmärkt skulle stöda de tidigare beskrivna målsättningarna för byggandet av Busholmen om det genomförs. Teater- och utställningsverksamheten med kompletterande service skapar och gör områdets kulturutbud mångsidigare samt livar upp stadsutrymmet genom att locka folk till Busholmen även från ett stort område. De svenskspråkiga social- och fritidstjänsterna som riktas speciellt för barn och unga skulle till sin del göra områdets serviceutbud mångsidigare.

Föredraganden anser att förverkligandet av projektet skulle främja skapandet av en positiv image för Busholmens nya område, som till sin del skulle öka områdets dragningskraft såväl för boende som för arbete.

Kvarterets slutliga byggrätt fastslås först då projektplaneringen framskrider och i samband med planändringen som ska göras. Utgångspunkten för projektets fortsatta planering ska dock anses vara det att kvarterets slutliga totala byggrätt är cirka 20 000–25 000 m² vy, varav minst cirka 4 000 m² vy reserveras för teater- och/eller andra offentliga lokaler som betjänar allmänheten och/eller för offentlig service.

För den bostadsbyggrätt som anvisats för området som reserveras ska utgångspunkten anses vara den fördelning av finansierings- och besittningsform som följs vid byggande på stadens mark, 20 % ARA-hyresbostäder, 40 % mellanformsbostäder och 40 % fritt finansierad ägar- eller hyresbostadsproduktion. Staden fattar senare separat beslut om fördelningen av finansierings- och besittningsformen, när mängden bostadsbyggrätt och de övriga detaljplanelösningarna är klara.

Föreningen förutsätts senast 30.6.2011 presentera projekt- och referensplaner för fastighetsnämndens godkännande, med bl.a. en utredning om föreningens samarbetspartner och finansieringen av projektet. I planerna ska vid sidan av annat presenteras en utredning över planens (preliminära) utrymmesprogram, lösningar beträffande stadsbilden, reserverarens samarbetspartner, finansiering av projektet, tidtabellen för genomförande samt övriga principer för genomförande.

Föredraganden föreslår med hänvisning till det ovanstående att staden ska reservera kvarteret för föreningen till 31.12.2011 på de villkor som framgår av beslutsförslaget.

Föredraganden konstaterar att förslaget är överensstämmande med fastighetsnämndens framställning, frånsett att reserveringsvillkoret om fördelningen av finansierings- och besittningsformen har ändrats så att det bättre motsvarar staden allmänna mål. Det har underhandlats med fastighetskontoret om saken.

ESITTELIJÄ Länsisataman Jätkäsaaren aloitusalueen asemakaavan muutos nro 11770 on tullut voimaan 7.8.2009. Kaava-alueelle sijoittuu mm. kortteli nro 20817. Korttelin neljästä tontista kolme on osoitettu asuinkerrostaloille (AK) ja yksi toimitilakäyttöön (KTY). Korttelin rakennusoikeus on yhteensä 20 500 k-m².

Föreningen Kvarteret Victoria rf (jäljempänä ”yhdistys”) on 15.10.2009 päivätyllä hakemuksella esittänyt, että kaupunki varaisi yhdistykselle em. korttelin Kvarteret Victoria -kehittämishanketta varten. Yhdistyksen keskeisenä tavoitteena on toteuttaa kortteliin ruotsinkielinen kulttuurin, asumisen sekä palveluiden keskus.

Kortteliin on tämän hetken suunnitelmien mukaan tarkoitus sijoittaa tiloja teatteri- ja/tai muille julkisille kulttuuripalveluille, lapsille ja nuorille suunnatuille hoito- ja vapaa-ajanpalveluille sekä asuntoja. Osa palveluista voi olla kaupungin tuottamia.

Hakijan mukaan alustavien neuvottelujen perusteella ainakin seuraavat tahot ovat kiinnostuneita hankkeen jatkokehittelystä ja toteutuksesta:

- Fonden för kultur- och utbildningsinvesteringar inom Svenska Kulturfonden kortteliin suunnitellun teatterin ra-hoittajana. Teatteritilat on alustavasti suunniteltu tarjottavaksi suomen vanhimman lasten- ja nuortenteaterin Unga Teaternin käyttöön.

- Pro Artibus -säätiö kortteliin suunnitellun visuaalisen taiteen keskuksen (mm. ateljeetiloja) rahoittajana ja omistajana.

- Svenska folkskolans vänner ja Svenska studiecentralen kortteliin suunnitellun nuorisotyöpajan (Sveps) toteuttajana.

- Finlands svenska Marthaförbund, jonka tarkoituksena on sijoittaa kortteliin omia toimitiloja sekä mahdollisesti myös palveluja.

- Eläkevakuutusyhtiö Veritas kortteliin suunniteltujen asuntojen rahoittajana ja sijoittajana.

Hakija on lisäksi käynyt keskusteluja kaupungin sosiaaliviraston ja opetusviraston kanssa mahdollisuudesta sijoittaa kortteliin mm. vanhusten palveluasuntoja sekä tilat ruotsinkieliselle päiväkodille ja koululle.

Hakijan tavoitteena on luoda korttelista elävä ja avoin kulttuurin, palveluiden ja asumisen keskus, jossa eri toiminnot sekoittuvat. Kortteli nro 20817 on suunniteltuja toimintoja ajatellen sijainniltaan erinomainen sillä se sijaitsee Jätkäsaaren pääkadun varrella ja puiston vieressä. Teatteri, kahvila ja muut julkiset tilat sijoitettaisiinkin hakijan mukaan pääkadun varrelle. Koulu ja päiväkoti voisivat puolestaan sijoittua puistoa vasten. Korttelin asunnot sijoittuisivat ylempiin kerroksiin. Hakijan mukaan korttelin rakennusoikeus käytettäisiin kokonaan, mutta rakennusoikeuden jakautuminen eri käyttötarkoitusten kesken selviää vasta myöhemmin, kun kiinnostuneiden tahojen tilatarpeet tarkentuvat. Myös hankkeen toteutusorganisaatio tarkentuu suunnittelun edetessä.

Alueen asemakaavan mukaan varattavaksi esitettävään kortteliin nro 20817 sijoittuu asuinkerrostalojen (AK) tontit 20817/2–4 sekä toimitilarakennusten (KTY) tontti 20817/1. Rakennusten tulee olla 7 - 8 -ker-roksisia. AK-tonttien yhteenlaskettu rakennusoikeus on 15 700 k-m² ja toimitilatontin 4 800 k-m², eli yhteensä 20 500 k-m². Välimerenkatuun rajoittuvien tonttien rakennusten ensimmäisten kadun varteen sijoittuvien kerrosten tilat tulee kaavamääräysten mukaan varata liike-, myymälä-, näyttely- tai muiksi asiakaspalvelun tiloiksi koko julkisivun pituudelta.

Hankkeen toteuttaminen edellyttää voimassa olevan asemakaavan muuttamista. Yhdistys on neuvotellut kaupunkisuunnitteluviraston kanssa mahdollisuuksista muuttaa nykyistä asemakaavaa siten, että hankkeen toteuttaminen olisi mahdollista. Käytännössä tämä merkitsee mm. varsin merkittäviä muutoksia korttelin tonttijakoon, todennäköisesti muutoksia tonttien käyttötarkoituksiin sekä korttelin kokonaisrakennusoikeuden nostamista.

Esittelijä toteaa, että korttelin nro 20817 varaamisesta Kvarteret Victoria -hanketta varten on neuvoteltu kiinteistöviraston, kaupunkisuunnitteluviraston Länsisatamaprojektin sekä talous- ja suunnittelukeskuksen Länsisataman aluerakentamisprojektin välillä. Kiinteistövirasto ja kaupunkisuunnitteluvirasto ovat neuvotelleet hankkeesta yhdistyksen kanssa.

Esittelijä katsoo, että nyt käsiteltävä hanke saattaisi toteutuessaan tukea erinomaisesti Jätkäsaaren rakentamiselle asetettuja tavoitteita. Kortteliin sijoittuva teatteri- ja näyttelytoiminta oheispalveluineen loisi ja monipuolistaisi alueen kulttuuritarjontaa sekä elävöittäisi kaupunkitilaa houkuttelemalla Jätkäsaareen väkeä laajaltakin alueelta. Suunnitellut ruotsinkieliset erityisesti lapsille ja nuorisolle suunnatut sosiaali- ja vapaa-ajanpalvelut monipuolistaisivat osaltaan alueen palvelutarjontaa.

Esittelijä toteaa, että hankkeen toteutuminen voisi näin edistää uuden Jätkäsaaren alueen positiivisen imagon luomista, joka puolestaan lisäisi osaltaan alueen houkuttelevuutta niin asuin- kuin työpaikka-aluee-nakin.

Korttelin lopullinen rakennusoikeus varmistuu vasta hankesuunnittelun edetessä ja laadittavan kaavamuutoksen yhteydessä. Hankkeen jatkosuunnittelun lähtökohtana olisi kuitenkin pidettävä sitä, että korttelin lopullinen kokonaisrakennusoikeus on noin 20 000 - 25 000 k-m², josta vähintään noin 4 000 k-m² varataan teatteri- ja muille yleisöä palveleville julkisille tiloille ja/tai julkisille palveluille.

Varausalueelle osoitettavan asunrakennusoikeuden osalta lähtökohtana on pidettävä sitä, että pyritään kaupungin maalleen rakennettaessa tavoitteeksi asettamaan rahoitus- ja hallintamuotojakaumaan, 20 % ARA-vuokra-asuntoja, 40 % välimuodon asuntoja ja 40 % vapaarahoitteisena omistus- tai vuokra-asuntotuotantona. Kaupunki päättää kortteliin toteutettavan asuntotuotannon rahoitus- ja hallintamuotojakaumasta myöhemmin erikseen, kun asuinrakennusoikeuden määrä ja muut kaavaratkaisut ovat selvillä.

Yhdistyksen edellytetään myös 30.6.2011 mennessä esittävän kiinteistölautakunnalle hyväksyttäväksi hanke- ja viitesuunnitelman, jossa annetaan mm. selvitys yhdistyksen yhteistyökumppaneista ja hankkeen rahoituksen järjestämisestä. Suunnitelmissa olisi tällöin esitettävä muun ohella selvitys hankkeen (alustavasta) tilaohjelmasta, kaupunkikuvallisista ratkaisuista, varauksensaajan yhteistyökumppaneista, hankkeen rahoituksen järjestämisestä, toteutusaikataulusta sekä muista toteutusperiaatteista.

Esittelijä esittää edellä sanottuun viitaten, että kaupunki varaisi korttelin yhdistykselle 31.12.2011 saakka päätösehdotuksesta ilmenevin varausehdoin.

Esittelijä toteaa, että ehdotus on kiinteistölautakunnan esityksen mukainen muilta osin, mutta rahoitus- ja hallintamuotojakaumaa koskevaa varausehtoa on muutettu paremmin vastaamaan kaupungin sille yleisesti asettamaa tavoitetta. Asiasta on neuvoteltu kiinteistöviraston kanssa.



Kokousaika	21.6.2010 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

Suomen valtio/Senaatti-kiinteistöt	5 756 400	(47,97 %)
Yleisradio Oy	3 140 400	(26,17 %)
Helsingin kaupunki	3 103 200	(25,86 %)
Yhteensä	12 000 000	(100,00 %)

LIITTEET	Liite 1	Viipurin Reaalikoulu Oy:n laina-anomus 15.3.2010
	Liite 2	Lainan myöntäminen Viipurin Reaalikoulu Ry:lle...-päätöshistoria

LIITTEET	Liite 1	Laina-anomus 14.3.2010
	Liite 2	Lainan myöntäminen Helsingfors ... päätöshistoria

LIITTEET	Liite 1	Valtuustoryhmien toiminnan tukemista koskevat periaatteet Khs 25.6.2007
	Liite 2	Valtuustoryhmien toiminnan tukemista koskevat periaatteet (päivitetty versio)

LIITTEET	Liite 1	Ehdotus tuplavuorokorvaus -ohjeeksi
	Liite 2	Neuvottelupöytäkirja

LIITTEET	Liite 1	Luonnos hallituksen esitykseksi Eduskunnalle laiksi ulkomaalaislain 48 §:n muuttamisesta
	Liite 2	Lausunto hallituksen esityksestä ulkomaalaislain muuttamiseksi koskien inkerinsuomalaisten paluumuuttojärjestelmää, Päätösehdotus

LIITTEET	Liite 1	Liikenneviraston lausuntopyyntö 23.4.2010
	Liite 2	Keski-Pasilan ratapiha-alueen muutostöiden ratasuunnitelma 16.4.2010
	Liite 3	Lausunto liikennevirastolle Keski-Pasilan ratapiha-alueen muutostöistä - päätöshistoria

LIITTEET	Liite 1	Poikkeamispäätösluonnos (Konalan tontti 32013/16)
	Liite 2	Ympäristökartta (Konalan tontti 32013/16)
	Liite 3	Asemapiirustus (Konalan tontti 32013/16)
	Liite 4	Asunto Oy Helsingin Mäkituvan poikkeamishakemus - päätöshistoria