HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS

OSAKUNTALIITOKSESTA JOHTUVA SIPOOSTA JA VANTAALTA HELSINKIIN LIITETTYJEN ALUEIDEN KAUPUNGINOSAJAKO

Khs 2008-2544

KJ ./.

Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä liitosaluetta koskevien kaupunginosien rajat, nimet ja numerot liitteen 1 mukaisesti.

Kaupunginhallitus päättänee vielä kehottaa kiinteistövirastoa tekemään maankäyttö- ja rakennusasetuksen (1130/2009) 29 §:n mukaiset, päätöksestä seuraavat muutokset.

Kuulutetaan ja pöytäkirjanote kaikille virastoille ja laitoksille.

Lisätiedot:
Karvinen Marko, strategiapäällikkö, puhelin 310 36257

LIITTEET	Liite 1	Kaupunginosajako uusille liitettäville alueille
	Liite 2	Piirijaon laajennus uusille liitettäville alueille

./. Kj toteaa, että Khs päätti 8.12.2008 (1464 §) osakuntaliitokseen liittyvänä valmistelevana toimenpiteenä hyväksyä liitosaluetta koskevien kaupunginosien rajat, nimet ja numerot liitteen 1 mukaisesti noudatettavaksi 1.1.2009 lukien.

Samalla Khs totesi, että varsinainen päätös liitosalueen kaupunginosista tehdään 1.1.2009 jälkeen joko kuntalain tai maankäyttö- ja rakennuslain säännösten perusteella. Tällä kirjauksella todettiin se tilanne, että maankäyttö- ja rakennuslain muutos (HE 102/2008), joka oli tuolloin parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä, mahdollistaa voimaan tullessaan kaupunginosien nimien ja numeroiden muuttamisen suoraan kuntalain mukaisella päätöksellä ilman, että sen tekemiseen tarvittaisiin asemakaavan muuttamista.

./. Khs päätti 8.12.2008 lisäksi hyväksyä liitosalueen piirijaon aluejaotuksen esityslistan liitteen 2 mukaisesti.

Maankäyttö- ja rakennuslain sekä maankäyttö- ja rakennusasetuksen muutokset ovat tulleet voimaan 1.1.2009. Lain 55 §:n mukaan ”Asemakaavassa määrätään kadun ja muun yleisen alueen nimi samoin kuin kaupunginosan ja korttelien numerot. Kadun ja muun yleisen alueen nimi ja edellä mainitut numerotiedot voidaan muuttaa myös kunnan erillisellä päätöksellä siten kuin kuntalaissa säädetään kunnan päätöksenteosta.” Maankäyttö- ja rakennusasetuksen (1130/2009) muutoksen 29 § velvoittaa kaupungin merkitsemään ajantasaiseen karttaan tai karttayhdistelmään tai tietopalveluun lain 55 §:n mukaisella päätöksellä tehdyt muutokset.

Lainmuutoksen mukaisesti ja osakuntaliitoksen tultua voimaan 1.1.2009 kaupunginhallitus voi nyt kuntalain mukaisesti tehdä lopullisen päätöksen kaupunginosien nimistä ja numeroista, jotka päätettiin valmistelevana toimenpiteenä 8.12.2008.

Nyt tehtävän kaupunginosien nimien, numeroiden ja rajojen virallisen päätöksen esitys tai sen perustelut eivät ole muuttuneet. Sen vuoksi seuraavassa esitetään uudelleen 8.12.2008 valmistelevan päätöksen perustelut.

Khs päätti edellisen kerran hallinnollisten aluejakojen muutoksista 2.5.2007 (624 §). Kaupunginosajaon laajennusta on käsitelty edellisen kerran Vuosaaren alueliitokseen ja aluemeren laajennukseen liittyen.

Sipoosta ja Vantaalta tulevat uudet alueet on liitettävä osaksi kaupunginosajakoa ja piirijakojärjestelmää 1.1.2009. Ehdotus uusiksi aluejaoiksi on tehty talous- ja suunnittelukeskuksen, tietokeskuksen, kaupunkisuunnitteluviraston ja kiinteistöviraston kaupunkimittausosaston yhteistyönä virkamiesvalmisteluna. Nimistötoimikunta on valmistellut ehdotuksen alueiden nimistä. Alueen asukkaita on kuultu kaupunkisuunnitteluviraston toimesta jäljempänä selitetyillä tavoilla.

Aluejaon kuvaus

Helsingin kokonaispinta-ala kasvaa 1.1.2009 noin 29 km². Tästä vesialuetta on noin 3 km², pehmeää vesijättömaata on noin 1 km² ja varsinaista maa-aluetta noin 23 km². Helsingin maapinta-ala on 1.1.2009 lukien noin 212 km².

Helsingissä on kaksi osin päällekkäistä, osin toisiinsa yhtyvää aluejakojärjestelmää, virallinen kaupunginosajako ja hallinnollinen piirijakojärjestelmä.

Kaupunginosia Helsingissä on 54. Kaupunginosajakoa säädellään asemakaavoituksessa vahvistettavilla kaupunginosilla (nimet ja numerot) ja kaupunginosarajoilla. Kaupunginosat ovat osa kaupungin alueen virallista kiinteistöjärjestelmää, missä kiinteistötunnukset ovat muotoa kaupunginosa-kortteli-tontti. Kiinteistöjärjestelmän selkeyden säilyttämiseksi kaupunginosajakoon ei pidä tehdä muutoksia, jotka vaikuttaisivat kiinteistötunnusten muutoksiin. Tässä esitettävä kaupunginhallituksen kaupunginosapäätös on siten tulevaa asemakaavoitusta ja kiinteistörekisterin ylläpitoa ohjaava.

Piirijakojärjestelmässä Helsinki jakautuu nykyisin 7 suurpiiriin, 33 peruspiiriin, 131 osa-alueeseen ja 356 pienalueeseen. Osa-alueet ja pienalueet on tehty kaupunginosajakoon yhtyen. Hallinnollisen piirijakojärjestelmän tarkoituksena on perinteisen kaupunginosajaon ohella paremmin vastata kaupungin hallinnon organisatorisia, toiminnallisia ja tilastollisia vaatimuksia ja tarpeita. Piirijaon keskeinen tarkoitus on palvella hallintokuntien toimintaa, toiminnallista suunnittelua sekä kaupungin kehityksen seurantaa tarkoituksenmukaisen aluejaotuksen avulla. Alun perin piirijakojärjestelmä on hyväksytty vuonna 1982 (Khs 13.12.1982 2900 §).

1.1.2009 tapahtunut alueliitos edellyttää aluejakojärjestelmän tarkistamista. Alueliitoksen perusteluissa, mm. selvitysmies Myllyniemen raportissa edellytetään, että alueelle voidaan suunnitella asunnot useille kymmenelle tuhannelle asukkaalle. Aluejaon valmistelun lähtökohtana on siten ollut luoda useita uusia kaupunginosia ja osa-alueita. Aluejaot on jouduttu laatimaan tilanteessa, jossa alueelle ei ole vielä olemassa maankäyttösuunnitelmia. Alueet on pyritty muodostamaan luonteviksi kokonaisuuksiksi alueen toiminnallisia rajoja, luonnonmuotoja, nykyistä asutusta ja vanhaa kyläjakoa myötäillen. Aluejaot on pyritty laatimaan myös niin, että niihin ei tarvitsisi tehdä suuria muutoksia tulevaisuudessa.

Nyt esitettävässä aluejakojen muutoksessa esitetään viisi uuttaa kaupunginosaa. Khs on 8.12.2008 päättänyt liitosalueen piirijaosta, jossa on yksi uusi suurpiiri, joka on samalla myös uusi peruspiiri sekä kuusi uutta osa-aluetta, jotka samalla ovat myös pienalueita. Osa-alueet yhtyvät pääosin kaupunginosajakoon, vain uusi kaupunginosa 59 on jaettu kahteen osa-alueeseen.

Ehdotuksessa on kaupunginosajakoon ja piirijakoon myös pieni tarkistus Helsingin vanhan alueen ja liitosalueen rajalla. Liitosalueesta ehdotetaan siirrettäväksi Mustavuoren metsäisen mäen osat Vuosaaren kaupunginosaan (54), Mustavuoren osa-alueeseen (549), Vuosaaren peruspiiriin (704) sekä Itäiseen suurpiiriin (7).

./. Uudet kaupunginosat ja piirijakojärjestelmän laajennus on kuvattu karttaliitteissä 1 ja 2.

Uusiksi kaupunginosien nimiksi nimistötoimikunta ehdottaa Östersundom, Ultuna, Karhusaari (Björnsö), Talosaari (Husö) ja Salmenkallio (Sundberg).

Uuden kahdeksannen suurpiirin nimi on Östersundomin suurpiiri (Östersundoms stordistrikt), peruspiirin nimi on Östersundom ja uusien osa-alueiden nimet ovat Östersundom, Landbo, Puroniitty (Bäckängen), Karhusaari (Björnsö), Talosaari (Husö) ja Salmenkallio (Sundberg).

Kaupunginosat

Kaupunginosien muutos

Numero	Nimi	Perustelut
55	Östersundom	Uusi, Östersundomin kylän mukaan
56	Salmenkallio Sundberg	Uusi, Sundomin neljänneskunnan ja sittemmin maatuneen, Vuosaaren ja Länsisalmen välistä kulkeneen tärkeän merireitin ja salmen mukaan


57	Talosaari Husö	Uusi, Talosaaren (saari) mukaan
58	Karhusaari Björnsö	Uusi, Karhusaaren (saari) mukaan
59	Ultuna	Uusi, alueen keskivaiheilla Degermossassa sijaitsevan Ultuna-nimisen tilan mukaan. Nimen on antanut Nils Gustaf Borgström vuonna 1941, kun hän oli palannut Suomeen opiskeltuaan Uppsalan maatalouskorkeakoulussa. Korkeakoulun kampus sijaitsee Uppsalan eteläosassa Ultunan kaupunginosassa.

Piirijakojärjestelmän 8.12.2008 päätetyt muutokset

Piirijakojärjestelmä

Suurpiirien muutos

Numero

Nimi

Östersundomin suurpiiri

Östersundoms stordistrikt

Uusi, Östersundomin kylän mukaan

Peruspiirin muutos

Numero	Nimi
801	Östersundom	Uusi, Östersundomin kylän mukaan

Osa-alueiden muutos

Numero	Nimi	Perustelut
550	Östersundom	Uusi, Östersundomin kylän mukaan
560	Salmenkallio Sundberg	Uusi, Sundomin neljänneskunnan ja sittemmin maatuneen, Vuosaaren ja Länsisalmen välistä kulkeneen tärkeän merireitin ja salmen mukaan
570	Talosaari Husö	Uusi, Talosaaren (saari) mukaan
580	Karhusaari Björnsö	Uusi, Karhusaaren (saari) mukaan
591	Landbo	Uusi, Landbon asuinalueen mukaan.
592	Puroniitty Bäckängen	Uusi, Puroniityntien ja Puroniityksi kutsutun asuinalueen mukaan

Suhde lainsäädäntöön

Kaupunginosat ja kaupunginosatunnukset ovat osa kiinteistöjärjestelmää. Nyt päätettävät kaupunginosat tulevat näkymään alueen asemakaavoissa ja asemakaavojen perusteella muodostettavissa kiinteistöissä. Kuntalain mukaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien turvaamiseksi kaupunkisuunnitteluvirasto selvitti asukkaiden mielipiteitä ennen päätöksen tekoa.

Käyty vuorovaikutus ja annetut mielipiteet

Kaupunginosa- ja piirijakomuutoksista oli lehti-ilmoitus Sipoon Sanomissa 30.10.2008 ja Borgåbladetissa 1.11.2008. Tiedote aluejakomuutoksista on ollut luettavissa 27.10.2008 lähtien kaupunkisuunnitteluviraston internet-sivuilla. Lehdistötiedote julkaistiin 27.10.2008.

Piirijakomuutoksista pyydettiin mielipidettä 14.11.2008 mennessä. Asiasta esitettiin 20 mielipidettä. Yhdessä mielipiteessä oli 59 allekirjoittajaa.

Xxx Xxxxxxxxx ja 58 muuta allekirjoittajaa sekä Xxxxxxx Xxxxxxxxx ehdottavat Kärrin alueen liittämistä osaksi Östersundomin kaupunginosaa ja Östersundomin osa-aluetta.

Xxxxx Xxxxxxxxx ehdottaa Rapuojantien varren kiinteistöjen liittämistä osaksi Östersundomin kaupunginosaa.

Xxxxx Xxxxx, Xxx Xxxxxxxx, Xxx Xxxxxxx, Xxxx Xxxxxx, Xxxx Xxxx-xxxxx, Xxxxx Xxxxxxxxxxxx, Xxxx Xxxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxxx, Xxxx Xxxxxxxx ja Xxxx Xxxxxxxxxx esittävät suomenkielistä muotoa Östersundomin rinnalle.

Xxxxx Xxxxxxxxx ja Xxxx Xxxxxxxx puolustavat suomenkielisessäkin käytössä nimeä Östersundom.

Xxxx Xxxxxxxxx, Xxxx Xxxxx, Xxxx Xxxxxx, Xxxx Xxxxxxxxxx ja Xxxx Xxxxxxx vastustavat kaupunginosanimeä Ultuna. Xxx Xxxxxxx ja Xxxx Xxxxxxxxxx ehdottavat Ultunan kaupunginosan jakamista Landbon ja Puroniityn kaupunginosaksi. Xxxx Xxxxx ehdottaa nimeä Korvenreuna. Xxxx Xxxxxxx ehdottaa, että Landbo olisi osa Östersundomia ja raja kulkisi Knutersintiessä.

Xxxxx Xxxxxxxx puolustaa nimeä Ultuna.

Xxxx Xxxxxx esittää koko alueelle nimeksi LS Hesa.

Xxxxxxx Xxxxxxx ehdottaa Salmenkallion sijaan nimeä Kasavuori.

Mielipiteistä annettu vastine

Annetuissa mielipiteissä ei ilmennyt sellaisia laajan kannatuksen saaneita uusia nimiehdotuksia, joiden pohjalta olisi pitänyt pyytää nimistötoimikunnalta uusi esitys.

Östersundom on liitosalueen suurin aluekokonaisuus, mutta alueen laajuus vaihtelee eri yhteyksissä. Vanhan kyläjaon mukainen Östersundom on erilainen kuin esim. postinumeroalueen Östersundom. Suuri osa liitosalueen nykyisistä asukkaista kokee asuvansa Östersundomissa. Koko liitosalueen suurpiirin nimeksi ehdotetaankin Östersundomin suurpiiri ja myös peruspiirin nimi tulisi olemaan Östersundom. Östersundomin suomenkielinen muoto Itäsalmi säilyy tulevaisuudessakin kylän nimessä. Porvoonväylä jakaa liitosalueen selvästi eri osiin, siksi kaupunginosan ja osa-alueen luonteva raja on Porvoonväylä. Liitosalueelle ehdotetaan perustettavaksi kaksi kaupunginosaa, joiden nimet ovat uusia. Se ei estä kuitenkaan asukkaita käyttämästä vakiintuneita vanhoja nimiä. Nimet Landbo ja Puroniitty näkyvät osa-alueiden nimissä. Kasavuori - Kasaberget -nimeä ei voitu ottaa aluejakokäyttöön, koska pääkaupunkiseudulla on useita samannimisiä paikannimiä, myös Karhusaaressa on Kasaberget. Ehdotettu Korvenreuna ei sovellu kaupunginosannimeksi.

Ehdotettuun aluejakoon ns. Kärrin pientaloalueen kohdalla esitetään kuitenkin kuulemisen perusteella muutosta niin, että Salmenkallion ja Östersundomin raja tulisi kulkemaan Krapuojan ja maantien 170 risteyskohdasta maantien suuntaisesti kohti Vantaan rajaa. Tällöin maantien 170 luoteispuolella oleva ns. Kärrin pientaloalue tulisi kuulumaan Östersundomin kaupunginosaan ja osa-alueeseen. Sen sijaan Kärrin kylän kiinteistö 1:41 on luonteva osa tulevaa Salmenkallion kaupunginosaa.

Kj toteaa, että uudet kaupunginosat ja piirijakojärjestelmän laajennus koskevat uusia liitosalueita sekä liitosaluetta sivuavaa Mustavuoren osa-aluetta kaupungin nykyisen alueen puolella. Ehdotusta on korjattu asukkaiden kuulemisen perusteella Salmenkallion ja Östersundomin kaupunginosien rajalla.

Kj katsoo, että kaupunginosajaon muutokset voidaan vahvistaa 8.12.2008 Kh:n tekemän väliaikaisen päätöksen mukaisina.

Lisäksi Kj toteaa, että päätöksessä tulee kehottaa kiinteistövirastoa tekemään maankäyttö- ja rakennusasetuksen (1130) 29 §:ssä määrätyt päätöksestä seuraavat toimenpiteet.

Lopuksi Kj katsoo, että päätöksestä on perusteltua kuuluttaa uudelleen niin, että prosessiin osallistuneet ja muut osalliset tietävät kaupungin-osien nimien, numeroiden ja rajojen lopullisen päätöksenteon tapahtuneen.

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE HELSINGIN KAUPUNGIN KIINTEISTÖVIRASTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUKSESTA

Khs 2008-2482

RYJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Uudenmaan ympäristökeskukselle Helsingin kaupungin kiinteistöviraston Jätkäsaarenkallion ja Hietasaaren asemakaava-alueen pilaantuneen maaperän kunnostamista ja pilaantuneiden maa-ainesten sekä betonin, tiilien ja asfaltin hyötykäyttöä koskevasta ympäristölupahakemuksesta seuraavan lausunnon:

Kaupunginhallitus puoltaa Helsingin kaupungin kiinteistöviraston ympäristölupahakemuksen hyväksymistä, mikäli hakemuksen käsittelyssä otetaan hakemuksessa esitettyjen seikkojen lisäksi huomioon seuraavat näkökohdat:

Tutkimukset

Hakemuksessa esitetty lisänäytteenotto on toteutettava esitetyllä tavalla koko kunnostusalueella, jotta maaperän pilaantumisen laajuudesta saadaan riittävästi tietoa ja varmistetaan tehdyn riskinarvioinnin luotettavuus.

Riittävän monesta maanäytteestä on tutkittava antimonin pitoisuudet, jotta antimonin aiheuttamat ympäristövaikutukset voidaan ottaa luotettavasti huomioon maa-aineksia alueella hyödynnettäessä tai niitä alueelle jätettäessä.

Orgaanisten yhdisteiden ja erityisesti haihtuvien orgaanisten yhdisteiden tutkimuksia tulee tehdä riittävästi, jotta alueelle sijoitettavien massojen laadusta on riittävästi tietoja.

Kunnostusalueen eteläosan tutkimuksia tulee jatkaa kaatopaikan tutkimusten yhteydessä, jotta kaatopaikan rajaus ja sen mahdolliset vaikutukset saadaan selville mahdollisimman luotettavasti ennen alueen rakentumista.

Kunnostuksen toteuttaminen

Kaikkien työvaiheiden toteuttaminen on oltava suunnitelmallista ja huolellista, jotta esimerkiksi massojen kaivusta, välivarastoinnista tai hyötykäytöstä ei aiheudu pölyämistä tai ympäristön lisäpilaantumista.

Alueen kunnostaminen ja rakentaminen ovat vuosia kestäviä ja vaiheittain eteneviä hankkeita. Pitkän toteutusajan ja alueen poikkeuksellisen laajuuden vuoksi osa-alueiden kunnostamishankkeissa on tarpeen varmistaa, että suunnitelmat perustuvat ajanmukaiseen asemakaavaan ja maankäytön muihin suunnitelmiin. Suunnitelmissa ja toteutuksessa tulee aina ottaa huomioon lisätutkimusten tulokset, kunnostamisesta saatu kokemus ja mahdollisesti ilmenevät uudet seikat sekä maaperän pilaantuneisuutta ja hyötykäyttöä koskeva ajanmukaisin tieto.

Alueella purkamisen yhteydessä syntyvien kierrätyskelpoisten aineksen kierrätyskelpoisuutta arvioitaessa tulee kiinnittää kemiallisten ja geoteknisten ominaisuuksien lisäksi huomiota myös muihin sijoituskelpoisuuteen vaikuttaviin tekijöihin. Tällaisia voivat olla esimerkiksi tiilimurskeesta mahdollisesti kulkeutuva hienojakoinen voimakasvärinen aines, josta saattaisi aiheutua paitsi näkyvää haittaa myös huolta alueen asukkaissa.

Riskinarvioinnin täydentäminen

Mikäli kunnostusalueen lisätutkimuksissa tai rakentamisen yhteydessä todetaan voimakkaasti orgaanisilla haitta-aineilla pilaantuneita alueita eikä pilaantuneita maa-aineksia voida poistaa, on riskinarviointia täydennettävä käyttämällä mahdollisimman yksityiskohtaisia lähtötietoja.

Massojen hyötykäyttö

Orgaanisia yhdisteitä sisältävien massojen sijoittamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Lisäksi erityisesti haihtuvia orgaanisia yhdisteitä sisältävien maa-ainesten hyötykäyttö puiston alueella on hoidettava asianmukaisesti, jotta alueella myöhemmin vältytään mahdollisilta paikallisilta hajuhaitoilta.

Polttoaineiden käyttö ja säilytys

Työmaan kaikki polttoainesäiliöt ja tankkauspaikat on sijoitettava tiiviille alustalle, jonka välittömään läheisyyteen on varattava imeytysainetta mahdollisten polttoaine- ja öljyvuotojen torjumiseksi.

Tiedotus Eri kunnostusvaiheiden alkamisesta ja vastuuhenkilöistä on tiedotettava erikseen, koska kunnostus toteutetaan vaiheittain.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote talous- ja suunnittelukeskukselle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle sekä ympäristölautakunnalle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

Uudenmaan ympäristökeskus on (24.11.2008) varannut Helsingin kaupunginhallitukselle tilaisuuden antaa lausunto Helsingin kaupungin kiinteistöviraston Jätkäsaarenkallion ja Hietasaaren asemakaava-alueen pilaantuneen maaperän kunnostamista ja pilaantuneiden maa-ainesten sekä betonin, tiilien ja asfaltin hyötykäyttöä koskevasta ympäristölupahakemuksesta. Mahdollinen lausunto tulisi antaa 30.12.2008 mennessä.

Ryj toteaa, että lausunnon antamiselle on myönnetty lisäaikaa 11.2.2009 saakka.

Helsingin kaupungin kiinteistövirasto on toimittanut Uudenmaan ympäristökeskukselle ympäristölupahakemuksen, joka koskee pilaantuneen maaperän kunnostamista ja pilaantuneiden maa-ainesten sekä betoni-, tiili- ja asfalttimurskeen hyötykäyttöä Helsingin Jätkäsaaressa.

Lupahakemus koskee 33 hehtaarin kokoista Jätkäsaarenkallion ja Hietasaaren asemakaava-aluetta, joka muutetaan asuin- ja työpaikka-alueeksi tavarasatamatoiminnan loputtua. Alueen maaperä on todettu paikoin raskasmetalleilla, öljyllä ja PAH-yhdisteillä pilaantuneeksi. Lupahakemuksen mukaan maaperä kunnostetaan poistamalla osa pilaantuneista maa-aineksista ja peittämällä alueelle jäävät pilaantuneet maat puhtailla maa-aineksilla ja alueen rakentamisen edellyttämillä rakennekerroksilla. Kaivettavien pilaantuneiden maiden määräksi arvioidaan noin 30 000 m3.

Alueelta kaivettuja pilaantuneita maita hyödynnetään alueelle suunnitellun Hyväntoivonpuiston rakentamisessa. Puiston alueella on suunniteltu hyödynnettäväksi myös muualta Jätkäsaaren alueelta kaivettavia pilaantuneita maita. Pilaantuneita maita hyödynnetään puiston rakentamisessa 1,2 hehtaarin alueella enintään noin 44 000 m3. Hyötykäytettävien pilaantuneiden maa-ainesten päälle rakennetaan pintaeristys.

Alueelle suunnitellaan lisäksi hyödynnettävän betoni-, tiili- ja asfalttimursketta maarakentamisessa. Hyödynnettävän betonimurskeen määräksi arvioidaan noin 130 000 tonnia, tiilimurskeen 20 000 tonnia ja asfalttimurskeen 150 000 tonnia. Materiaalit ovat peräisin purettavista rakenteista Jätkäsaaren ja Saukonpaaden alueelta sekä betonimurskeen osalta mahdollisesti myös muualta. Materiaaleja hyödynnetään alueelle tehtävien katu- ja pysäköintialueiden, kevyen liikenteen väylien, torien ja aukioiden sekä puistojen täyttö- ja rakennekerroksissa.

Kunnostustoimenpiteet on suunniteltu aloitettavaksi vuoden 2009 aikana. Toiminnan aloittamiselle haetaan lupaa mahdollisesti muutoksenhausta huolimatta.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (14.1.2009), että Jätkäsaaren maaperän puhdistaminen ja täyttötyöt on vuosia kestävä hanke, joka luo edellytykset alueen uudelle käytölle. Koska alueen rakentaminen edellyttää suurta määrää täyttöjä, on perusteltua, että kierrätyskelpoisia ja vain vähän pilaantuneita massoja voidaan käyttää eristetysti siellä, missä se on mahdollista. Myös alueen purettavista rakenteista saatavan murskeen käyttö on järkevää.

Kaupungin taloussuunnitelmassa on varauduttu Jätkäsaaren maaperän puhdistamiseen ja täyttöihin vuodesta 2009 alkaen. Rahoitussuunnitelmaa voidaan tarkistaa, kun hankkeet konkretisoituvat.

Talous- ja suunnittelukeskuksella ei ole huomauttamista ympäristölupahakemuksesta.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (22.1.2009), että Jätkäsaaren ja Hietasaaren asemakaava-alueelle ympäristölupahakemuksessa esitetyt maaperän kunnostamisen periaatteet noudattelevat pitkälti alueen maankäytön suunnittelun yhteydessä kaupunkisuunnitteluvirastossa laadittuja riskinarvioihin perustuvia periaatesuunnitelmia.

Alueen rakentaminen edellyttää verraten vähän nykyisen maanpinnan alapuolisen täyttömaan kaivua. Suurelle osalle suunnittelualuetta on lisäksi tulossa huomattavia lisätäyttöjä. Nämä seikat luovat hyvät edellytykset riskinarvioinnin perusteella soveltuviksi todettujen massojen hallitulle eristämiselle rakennekerrosten tai muiden rakenteiden alle.

Alueen rakentaminen edellyttää suurta määrää täyttömassoja, joten alueella purkamisen yhteydessä syntyvien kierrätyskelpoisten aineksen käyttäminen täytöissä ympäristölupahakemuksessa esitetyn periaatteen mukaisesti on perusteltua. Kierrätyskelpoisuutta arvioitaessa tulee kiinnittää kemiallisten ja geoteknisten ominaisuuksien lisäksi huomiota myös muihin sijoituskelpoisuuteen vaikuttaviin tekijöihin. Tällaisia voivat olla esimerkiksi tiilimurskeesta mahdollisesti kulkeutuva hienojakoinen voimakasvärinen aines, josta saattaisi aiheutua paitsi näkyvää haittaa myös huolta alueen asukkaissa.

Alueen asemakaavaehdotuksessa on puistoalueelle merkitty alue, jolle saa sijoittaa pilaantuneita maa-aineksia ympäristöluvan mukaisesti. Hyötykäyttöalue on valittu siten, että siitä ei aiheudu haittaa alueen muiden toimintojen ja rakenteiden sijoittamiselle. Kaupunkisuunnittelulautakunnan joulukuussa 2008 hyväksymässä asemakaavaehdotuksessa esitetty alue poikkeaa rajauksiltaan hieman ympäristölupahakemuksessa esitetystä aiemmasta suunnitteluvaiheesta. Tällä ei kuitenkaan ole vaikutusta lupahakemuksessa esitettyyn massojen sijoittamisen periaatteeseen.

Kaupunkisuunnittelulautakunta puoltaa ympäristöluvan myöntämistä Helsingin kaupungin kiinteistövirastolle edellyttäen, että sen esittämät näkökohdat murskeiden ja muiden massojen huolellisesta käsittelystä ja suunnitelmien ajanmukaisuuden varmistamisesta otetaan huomioon.

Ympäristölautakunta puoltaa (3.2.2009) Helsingin kaupungin kiinteistöviraston tekemän Jätkäsaarenkallion ja Hietasaaren asemakaava-alueen pilaantuneen maaperän kunnostamista ja pilaantuneiden maa-ainesten sekä betonin, tiilien ja asfaltin hyötykäyttöä koskevan ympäristölupahakemuksen hyväksymistä, mikäli asian käsittelyssä otetaan hakemuksessa esitettyjen seikkojen lisäksi huomioon seuraavat näkökohdat:

Tutkimukset

Orgaanisten yhdisteiden ja erityisesti haihtuvien orgaanisten yhdisteiden tutkimuksia tulee tehdä riittävästi, jotta alueelle sijoitettavien massojen laadusta on riittävästi tietoja.

Kunnostuksen toteuttaminen

Riskinarvioinnin täydentäminen

Massojen hyötykäyttö

Polttoaineiden käyttö ja säilytys

Tiedotus

Eri kunnostusvaiheiden alkamisesta ja vastuuhenkilöistä on tiedotettava erikseen, koska kunnostus toteutetaan vaiheittain.

LAUSUNTO HALLITUKSEN ESITYSLUONNOKSESTA JOUKKOLIIKENNELAIKSI SEKÄ JOUKKOLIIKENTEEN HANKINTAMENETTELYTYÖRYHMÄN ASIAKIRJALUONNOKSISTA

Khs 2009-81, 2009-82

RYJ Kaupunginhallitus päättänee antaa liikenne- ja viestintäministeriölle Hallituksen esityksestä joukkoliikennelaiksi ja siirtymäajan liikennöintisopimukseksi sekä joukkoliikenteen hankintamenettelytyöryhmän asiakirjaluonnoksista seuraavan lausunnon:

Helsingin kaupunki toteaa yhteisenä lausuntonaan Hallituksen esityksestä joukkoliikennelaiksi ja siirtymäajan liikennöintisopimukseksi sekä joukkoliikenteen hankintamenettelytyöryhmän asiakirjaluonnoksista seuraavaa:

Hallituksen esityksen sisällöstä ja rakenteesta

Hallituksen esitysluonnoksella on ainakin seuraavat lähtökohdat:

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista ym. nro 1370/2007, jäljempänä palvelusopimusasetus sekä henkilöliikennelain kokonaisuudistus ja korvaaminen joukkoliikennelailla.

Palvelusopimusasetuksen keskeinen tarkoitus on, että yhteiskunta voi hankkia julkisen henkilöliikenteen palveluita varmistaakseen sellaisten yleishyödyllisten palveluitten tarjoamisen, jotka ovat monilukuisempia, luotettavampia, korkealaatuisempia tai edullisempia kuin palvelut, joita voitaisiin hankkia pelkästään markkinoinnin ehdoilla.

Edellä olevan perusteella asetus tekee poikkeuksia Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen (Rooman sopimus) niihin määräyksiin, jotka kieltävät julkisen tuen antamisen yrityksille. Tällainen tuki on tarpeen korvausten antamiseksi julkisten palveluiden käsitteeseen kuluvien velvoitteiden täyttämisestä.

Joukkoliikennelaki uudistaa voimassaolevaa kansallista lainsäädäntöä niin että se paremmin vastaa palvelusopimusasetuksen myötä muuttuvaa tilannetta. Käytännössä joukkoliikennelaki on laadittu niin, että sillä kumotaan henkilöliikennelaki ja siinä olleet palvelusopimusasetuksen kanssa ristiriidassa olevat säännökset.

Ehdotetun joukkoliikennelain perusteella linjaliikennelupia myönnettäessä ei toimivaltaisella viranomaisella enää ole mahdollisuutta käyttää tarveharkintaa.

Joukkoliikennelaki on laadittu niiden linjausten ja tulkintojen mukaan, jotka liikenne- ja viestintäministeriö on tehnyt palvelusopimusasetuksesta. Palvelusopimusasetus on Euroopan yhteisön säädösjärjestelmän mukaan Suomessa suoraan velvoittavaa lainsäädäntöä ilman erillistä implementointia.

Edellä olevan perusteella joukkoliikennelaki ja palvelusopimusasetus muodostavat kokonaisuuden, ja joukkoliikennelain tarkoituksena ei ole varsinaisesti integroida palvelusopimusasetusta vaan kumota sellaiset aikaisemmat säännökset (henkilöliikennelaissa) jotka ovat ristiriidassa palvelusopimusasetuksen kanssa.

Joukkoliikennelain sisällössä yhdistyy keskenään erisuuntaisia ja erilaisia tavoitteita. Toisaalta on kyseessä elinkeinonharjoittamista koskevasta lupalainsäädännöstä, toisaalta vahvasti on mukana joukkoliikenteen suunnitteluun, laatuun ja matkustajan oikeuksiin liittyvää sääntelyä.

Lain systematiikkaa tulisi mahdollisuuksien mukaan vielä selkeyttää niin, että tarvittavien lupien myöntämistä ja edellytyksiä koskevat säännöt tarkemmin eriytettäisiin omaksi kokonaisuudekseen, ja muut joukkoliikennelaissa olevat joukkoliikenteen järjestämiseen ja toteuttamiseen liittyvät vaatimukset ja tavoitteet muodostaisivat myös selkeämmin oman kokonaisuuden.

Joukkoliikennelain soveltamisalasta

Esitysluonnoksessa joukkoliikennelaki antaa periaatteessa ns. toimivaltaiselle viranomaisille mahdollisuuden valita, sovelletaanko markkinaehtoista joukkoliikennejärjestelmää vai palvelusopimusasetuksen soveltamisalaan liittyvää järjestelmää, joka liikenne- ja viestintäministeriön linjausten mukaan käsittää kaiken muun joukkoliikenteen.

Käytännössä valinta markkinaehtoisen ja muun joukkoliikenteen välillä ei ole selkeä ainakaan siinä suhteessa, että muuhun joukkoliikenteeseen luetaan liikenne- ja viestintäministeriön linjausten mukaisesti myös ostoliikenne, niin kuin jäljempänä on selvitetty.

Liikennemuotojen osalta joukkoliikennelaki käsittää kattavasti linja-autoliikenteen ja osa säännöksistä, mm. palvelutason määrittely koskee myös raideliikennettä ja lentoliikennettä. Laki ei koske taksiliikennettä, mutta ns. kutsujoukkoliikenne on lainsäätelyn piirissä.

Joukkoliikennelaki koskee myös joukkoliikenteen suunnittelua joskin varsin yleisellä tasolla, mikä on luonnollista, koska joukkoliikenteen suunnittelu kuuluu kunnan yleiseen toimialaan, eikä ole tarkoituksenmukaista asettaa kunnille uusia velvoitteita. Joukkoliikenteen suunnittelua koskevien säännösten osalta joukkoliikennelaki edellyttää tarpeellista alueellista yhteistyötä.

Joukkoliikennelain mukainen joukkoliikennejärjestelmä

Joukkoliikennelaki kattaa perustelujensa mukaan kaksi erillistä tapaa järjestää joukkoliikenne:

markkinaehtoinen järjestelmä

ns. palvelusopimusasetuksen mukainen järjestelmä

Kuten edellä on selvitetty, liikenne- ja viestintäministeriö lähtee siitä, että kaikki sellainen liikenne, joka ei ole ns. markkinaehtoista joukkoliikennettä, luetaan palvelusopimusasetuksen mukaiseksi joukkoliikenteeksi.

Markkinaehtoisen tai markkinaperusteiseen joukkoliikennejärjestelmään kuuluu joukkoliikennelain mukaan seuraavanlainen liikenne:

- Tuottaja suunnittelee liikenteen toteuttamisen, jolloin viranomaiselle jää ainoastaan palvelulle asetettujen perusehtojen valvominen ja täytäntöönpano.

Viranomainen ei tässä mallissa anna yksinoikeuksia, julkista tukea eikä mitenkään vaikuta liikenteen harjoittamiseen.

- Liikennettä säädellään palvelusopimusasetuksen mainitsemalla niin kutsutulla yleisellä säännöllä.

Syrjimätön yleinen sääntö koskee kaikkia markkinoilla toimivia palveluntarjoajia samalla tavalla eli julkinen taho voi yleisen säännön avulla tukea esimerkiksi lipun hinnan alentamista kaikille toimijoille samalla tavalla. Tällainen yleisen säännön mukainen liikenne katsotaan siis olevan markkinaehtoista liikennettä.

Markkinaehtoista liikennettä voidaan lisäksi tukea ja täydentää palvelusopimusasetuksen mukaisilla palvelun ostoilla. Lisäksi markkinaehtoisen toiminnan aloittamiselle voidaan asettaa myös ehtoja, mikäli palvelusopimusasetuksen mukainen liikenne sitä edellyttää.

Markkinaperusteista liikennettä harjoitetaan liikennelupien perusteella. Liikenneluvan myöntäminen ei tällöin perustu tarvehankintaan, vaan vain siihen, että liikennöitsijä täyttää liikenteenharjoittajille asetetut ammatilliset edellytykset, hänellä on liikenteenharjoittamiseen tarvittava joukkoliikennelupa ja liikenteeseen on haettu reittiliikennelupa. Markkinaehtoista liikennettä voidaan rajoittaa, jos se haittaa liikennettä, jonka viranomainen on päättänyt järjestää palvelusopimusasetuksen mukaisesti, tai jos se aiheuttaa haittaa liikenteelle, jota harjoitetaan toisen viranomaisen kanssa tehdyn palvelusopimusasetuksessa tarkoitetun sopimuksen perusteella.

Palvelusopimusasetuksen mukaisen liikenteen hankkiminen

Mikäli viranomainen soveltaa niin kutsuttua palvelusopimusasetuksen mukaista järjestelmää, liikenne voidaan toteuttaa seuraavasti:

- nk. tilaaja-tuottaja –mallilla,

- käyttöoikeussopimusmallilla ja

- omalla palvelutuotannolla tai

- sisäisen liikenteenharjoittajan mallilla.

Kaikki edellä tarkoitetut mallit kuuluvat palvelusopimusasetuksen ja joukkoliikennelain soveltamisen piiriin erilaisin säätelyin ja seurauksin.

Palvelusopimusasetuksessa ja joukkoliikennelaissa kutsutaan nykyistä ostoliikennemallia tilaaja-tuottaja -malliksi. Käytännössä palvelusopimusasetus ei säätele lainkaan ostoliikennettä muutoin kuin että liikenne- ja viestintäministeriö katsoo ostoliikenteen eli tilaaja-tuottaja -malliin perustuvan liikenteen kuuluvan palvelusopimusasetuksen säätelyn piiriin.

Hallituksen esitys lähtee myös siitä, että tätä tilaaja-tuottaja -mallilla toteutettua liikennettä tilataan julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön mukaisesti. Epäselvää on, eikä se lakiluonnoksen perusteluistakaan selviä, mikä on se palvelusopimusvelvoite, joka ostoliikenteeseen sisältyy. Käytännössä ostoliikenne on aivan tavanomaista julkiseen hankintaan perustuvaa liikennettä, jossa tarjouskilpailun voittaja luonnollisesti saa yksinoikeuden kilpailun kohteena olevan palvelun tuottamiseen tarjouspyynnössä olevaksi määräajaksi. Lipputulot tässä tilaaja-tuottaja – mallissa tulevat tilaajalle. Liikennöitsijällä on kuluriski siitä, että liikenne kyetään tuottamaan voittaneen tarjouksen mukaiseen hintaan.

Oma palvelutuotanto

Joukkoliikennelaki ja palvelusopimusasetus sallivat edelleen, että viranomaisella on omaa palvelutuotantoa tai että liikennepalvelut hankitaan ns. sisäiseltä liikenteenharjoittajalta. Aikaisempaan verrattuna tilannetta on tältä osin kuitenkin palvelusopimusasetuksessa selkeytetty niin, että myös tämän liikenteen tilaamisesta tulee noudattaa osin määrämuotoisia menettelyjä.

Julkisen palvelun velvoite ja ostoliikenne

Julkisen palvelun velvoitteeseen perustuvan käyttöoikeussopimuksen ja ostoliikennesopimuksen rajankäyntiä ei ole selkeästi tehty lakiehdotuksessa tai sen perusteluissa. Tämä kuitenkin olisi tarpeellista, kun keskeinen osa joukkoliikenteestä hoidetaan nyt ja jatkossa ostoliikenteenä, eivätkä palvelusopimusasetuksen terminologia ja käsitteet sellaisenaan hyvin sovellu suomalaiseen tilanteeseen. Esimerkiksi 2 §:n 3 kohdan määrittely, jonka mukaan markkinaehtoisella liikenteellä tarkoitetaan muuta kuin palvelusopimusasetuksen mukaisesti linja-autolla harjoitettavaa liikennettä, ei ole selvä. Parempi käytäntö olisi, jos lain määritelmät lähtisivät lain sisällöstä ja olisivat ymmärrettäviä ilman viittauksia EU-tason sääntelyyn. Joukkoliikennelaki ei myöskään juuri tuo lisäselvyyttä palvelusopimusasetuksessa käytettyyn määrittelyyn julkisen palvelun velvoitteesta.

Helsingin kaupunki toteaa, että nykyinen ostoliikenne toteutetaan kaikkineen EU:n ja Suomen julkisia hankintoja koskevan sääntelyn puitteissa. Tarjouskilpailuun on pääkaupunkiseudulla noudatettujen käytäntöjen mukaisesti ollut kaikilla liikenteenharjoittajilla mahdollisuus osallistua. Tarjouskilpailun voittaneen yrityksen kanssa tehdään normaali palvelun ostamista koskeva hankintasopimus, jonka kaikki velvoitteet ovat osapuolten välisiä normaaleja sopimusvelvoitteita. Sopimuksiin ei toimivaltaisen viranomaisen eli tilaajan puolelta aseteta mitään julkisen palvelun velvoitteita. Tilaajan ja liikenteenharjoittajan oikeudet ja velvollisuudet ovat tyhjentävästi määrittyneet sopimuksen perusteella; sopimuksen soveltamisessa otetaan lisäksi luonnollisesti huomioon normaalit sopimusoikeuden periaatteet.

Helsingin kaupunki painottaa, että ei ole tarpeen lailla tarpeettomasti säädellä tällaista normaalia julkiseen hankintaan perustuvaa sopimussuhdetta etenkin, kun järjestelmä on osoittautunut hyvin toimivaksi. Palvelusopimusasetusta ja joukkoliikennelakia tulee tulkita ja soveltaa niin, että ostoliikenne voi jatkua entisten menettelyjen mukaisesti.

Helsingin kaupunki pitääkin hyvänä, että ostoliikenteen kilpailuttaminen toteutetaan aikaisemman käytännön mukaisesti julkisena hankintana. Palvelusopimusasetuksen tulkinnassa voitaisiin Suomen olosuhteet huomioon ottaen lähteä siitä, että julkisen hankintalainsäädännön mukaisesti hankittu ostoliikenne on palvelusopimusasetuksen terminologiassa markkinaehtoista liikennettä.

Tilaaja-tuottaja -mallin ja käyttöoikeussopimusmallin eroavuudet

Joukkoliikennelakiehdotus sisältää ehdotuksen hankintamenettelyiksi, kun joukkoliikennepalveluja hankitaan käyttöoikeussopimuksilla. Ehdotettu järjestelmä poikkeaa julkisia hankintoja koskevista hankintamenettelyistä, eikä sen sopivuudesta ja toimivuudesta ole varmaa käsitystä. Hankintadirektiivien ja suomalaisten hankintalakien sekä palvelusopimusasetuksen käyttöoikeussopimuksia koskevat määrittelyt ovat varsin suppeita eikä niistä ole juuri oikeuskäytäntöä tai muuta tulkintaa ohjaavaa materiaalia olemassa.

Helsingin kaupunki toteaa, ettei raja palvelusopimusasetuksen perusteella hankittavan, käyttöoikeussopimukseen perustuvan liikenteen ja hankintalain nojalla hankittavan ostoliikenteen välillä ole selkeä. Käyttöoikeussopimusmallissa lähtökohtana kuitenkin on, että liikennöitsijälle tulee antaa tosiasialliset mahdollisuudet omilla toimillaan mm. tarjontaa lisäämällä tai kohdistamalla tai lippujen hinnoilla vaikuttaa kysyntään ja omaan tulonmuodostukseensa. Tämän toteuttaminen käytännössä tulee olemaan haasteellista ja tuottamaan mahdollisesti epätoivottuja seuraamuksia, jos hankintayksikön katsotaan menetelleen hankinnassa virheellisesti.

Erityisen ongelmallisena Helsingin kaupunki pitää uuden erillisen, vain joukkoliikenteen käyttöoikeussopimuksia koskevan hankintasääntelyn ottamista joukkoliikennelakiin. Suomessa on voimassa hankintalaki ja erityisalojen hankintalaki, joihin voitaisiin kyllä ottaa mahdollisesti tarvittavat lisämääräykset näistä hankinnoista.

Joukkoliikennelaki lisäisi hankintasäännösten monimutkaisuutta ja hajanaisuutta ja voi lisätä toimivaltaisten viranomaisten työmäärää ja vähentää oikeusvarmuutta, kun kyseiset vain joukkoliikennettä koskevat erityismääräykset tulevat suhteellisen harvoin sovellettavaksi ja vielä harvemmin tuomioistuinten ennakkoratkaisujen tai oikeustieteellisten kommentaarien kohteeksi.

Helsingin kaupunki toteaa, että selkeimmältä vaikuttaisi menettely, jossa käyttöoikeussopimusten hankinnassa noudatettaisiin hankintalakien menettelyjä ja oikeusturvakeinoja.

Matkustajan suojaa koskeva säätely joukkoliikenteessä

Lakiesitykseen sisältyy ehdotuksia matkustajan oikeuksista joukkoliikenteessä. Ehdotetut säännökset ovat uusia.

Helsingin kaupunki toteaa, että matkustajan suojaa koskevat säännökset eivät kovin hyvin sovellu ostoliikenteenä toteutettuun kaupunkiliikenteeseen senkään vuoksi, kun ehdotetusta sääntelystä ei yksiselitteisesti voida todeta, kohdistuvatko vaatimukset oikeuksien toteuttamisesta liikennöitsijään vai tilaajaan. Tämä epäkohta korostuu, kun ostoliikenteestä ei ole itsenäistä määritelmää lakiesityksessä.

Matkustajan suojaa koskevista sääntelyistä on ollut lausunnolla komission asetusehdotus, joka koskee aivan samaa ongelma-aluetta. Helsingin kaupunki on antanut asiasta lausuntonsa liikenne- ja viestintäministeriölle 15.1.2009. Asetus on voimaan tullessaan suoraan jäsenmaita velvoittavaa oikeutta. Joukkoliikennelain valmistelu voitaisiinkin tältä osin kytkeä osaksi komission asetuksen valmistelua. Matkustajan suojaa koskevat määräykset voitaisiin siis ainakin tässä vaiheessa jättää pois joukkoliikennelaista.

Mikäli joukkoliikennelakiin kuitenkin otetaan esitysluonnoksessa kirjattuja matkustajan oikeuksia koskevia määräyksiä, tulisi nämä 8 luvun määräykset muotoilla niin, että ne koskisivat vain pitkän matkan liikennettä. Tässä tarkoituksessa Helsingin kaupunki ehdottaa, että lakiin otettaisiin edellä mainittua komission asetusta vastaava säännös siitä, että matkustajan oikeuksia koskevaa lukua sovelletaan vain matkoihin, joiden aikataulunmukainen kesto on vähintään kolme tuntia.

Erityisenä perusteluna tälle rajaukselle on se, että tiheässä kaupunkiliikenteessä matkustajille syntyvä vahinko on yleensä vähäinen tai sitä ei lainkaan ole, kun korvaava yhteys on helposti saatavilla pois jääneen tai myöhästyneen tilalle. Toiseksi ostoliikenteen laatuvaatimukset asettaa ja liikennejärjestelmän suunnittelusta vastaa tilaajaorganisaatio, jolloin liikennöitsijän mahdollisuudet vaikuttaa palvelun laatuun ovat rajalliset. Palvelun laatuvaatimukset asetetaan kunnallisen toimielinten toimesta niin, että asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on mahdollisuus vaikuttaa palvelujen saatavuuteen ja laatuun normaalissa kunnallisessa päätöksentekomenettelyssä.

Helsingin kaupunki painottaa vielä, että viime kädessä tällaiset matkatakuu -tyyppiset korvausmenettelyt, joita on kyllä käytössä myös Pohjoismaissa, sisältyvät matkan hintaan ja lisäävät näin joko kaupunkiseutujen joukkoliikenteelle maksettavaa tariffitukea tai vaikuttavat lipun hintaan korottavaksi. Paras ratkaisu on harkintaan perustuva korvausjärjestely, jossa taksikuluja korvataan tapauksissa, joissa kaupunkiseudun joukkoliikennejärjestelmän palvelut kokonaisuudessaan eivät ole olleet ilmoitetun ja sovitun mukaisia ja matkustaja on tämän vuoksi joutunut käyttämään taksia suunnitellun matkansa suorittamiseen.

Helsingin seudun liikenteen järjestämistä koskevat huomautukset

Joukkoliikennelain 12 §:ssä on määritelty, että yksinomaan Helsingin seudun liikennekuntayhtymän toimialueella harjoitettavaan reittiliikenteeseen myöntää reittiliikenneluvan seudun liikenneviranomainen.

Reittiliikenneluvilla on edellä selvitetyillä perusteilla vain vähäinen merkitys Helsingin seudulla, kun liikenne hoidetaan pääosin tavanomaisena ostoliikenteenä ja jatkossa reittiliikennelupaa koskeva hakemus voidaan hylätä, jos viranomainen on järjestänyt liikenteen palvelusopimusasetuksen mukaisesti.

Siirtymävaiheessa Helsingin seudulla kuitenkin tulee olemaan myös reittiliikennelupaan perustuvaa liikennettä aikaisempien liikennelupien perusteella. Joukkoliikennelain siirtymäsäännösten mukaan viranomainen, joka alueellaan soveltaa palvelusopimusasetusta, voi tehdä siirtymäajaksi linjaliikennettä harjoittavan liikenteenharjoittajan kanssa linjaliikennelupaa koskevan sopimuksen, jolla asetetaan julkisen palvelun velvoite ja myönnetään liikenteenharjoittajalle korvaus julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä. Tällaista sopimusta kutsutaan siirtymisajan liikennöintisopimukseksi. Järjestely edellyttää liikenteenharjoittajan suostumusta. Toimivaltaisella viranomaisella ei ole lakiehdotuksen mukaan mahdollisuutta välttää sopimuksen tekemistä, jos liikennöitsijä sitä haluaa.

Järjestely lähtee siitä periaatteesta, että linjaliikenneluvat ovat voimassa kauden päättymiseen saakka, eikä toimivaltaisella viranomaisella ole oikeutta katkaista niiden voimassaoloa. Tämä linjaus ei kokonaisuuden kannalta ole tarkoituksenmukainen. Jatkovalmistelussa tulee löytää ratkaisu niin, että toimivaltaiselle viranomaiselle tulee siirtymäsäännöksillä oikeus kohtuullisen, enintään 12 kuukauden, irtisanomisajalla irtisanoa käyttöoikeussopimukset, mikäli toimivaltainen viranomainen päättää järjestää joukkoliikenteen palvelusopimusasetuksen mukaisilla menettelyillä.

Kuten edellä on selvitetty, pääkaupunkiseudun ostoliikenne tulee jatkossakin olemaan Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymän tavanomainen tapa hankkia joukkoliikennepalveluita.

Helsingin kaupungin käsityksen mukaan ei tunnu kovin tarkoituksenmukaiselta, että palvelusopimusasetuksen ja joukkoliikennelain tarkoittamaa ns. käyttöoikeussopimukseen perustuvan liikenteen kilpailuttamista säädellään julkisista hankinnoista poikkeavien hankintamenettelyjen mukaisesti. Lain jatkovalmistelussa tulisikin yhdenmukaistaa tältä osin käytäntö niin, että edellä jo painotetun mukaisesti käyttöoikeussopimusliikenne tulisi kilpailuttaa samojen periaatteiden mukaisesti kuin julkisia hankintoja koskeva liikenne niin, että tarjouskilpailussa päätös tehtäisiin joko kokonaistaloudellisen edullisuuden tai edullisimman hinnan mukaan sillä tavoin, kun julkisia hankintoja koskevassa lainsäädännössä on määritetty.

Eräät erilliset hallituksen esitysluonnosta joukkoliikennelaiksi koskevat kommentit

Joukkoliikennelaissa on saman tyyppinen ammattiin pääsyn vaatimuksia koskeva säännöstö kuin aikaisemmassakin henkilöliikennelaissa. Muitten joukkoliikennelain mukaisten lupien saaminen edellyttää, että hakijalla on joukkoliikennelupa. Joukkoliikennelakia voitaisiin tässä suhteessa terävöittää niin, että tämä keskinäinen lupahierarkia selkeämmin näkyy lainsäännöksistä.

Lupasääntelyn selkeyteen tulisikin kiinnittää enemmän huomiota. Nyt lakitekstistä ei lainkaan ilmene, muuta kuin päätelmien kautta, mikä esim. on liikenneluvan ja joukkoliikenneluvan suhde toisiinsa, ks. esimerkiksi luonnoksen 8 §, jonka peräkkäisissä virkkeissä käytetään kumpaakin termiä eikä edes asiayhteydestä käy ilmi, tarkoitetaanko kummassakin kohdassa eri lupaa.

Reittiliikenneluvan myöntämistä koskeva 12 § antaa mahdollisuuksia erilaisiin tulkintoihin. Toisen momentin viimeisestä virkkeestä ei ilmene, tarkoitetaanko ”viranomaisella” Helsingin seudun liikennekuntayhtymää vai muuta viranomaista. Myöskään kuntayhtymän toimialue ei ole selvä käsite.

Toimivaltaisia viranomaisia koskeva 14 § ei myöskään ole yksiselitteinen. Pykälässä viitataan tarpeettomasti palvelusopimusasetukseen, kun vastaavat määräykset olisi voitu ottaa myös lakitekstiin. Ensimmäisen momentin viimeinen virke on epätäydellinen määritellessään raideliikenteen eri muotojen osalta toimivaltaisia viranomaisia. Parempi vaihtoehto olisi kirjoittaa lainkohta sellaiseen muotoon, että toimivaltaisten viranomaisten määrittely olisi yksiselitteinen eikä edellyttäisi palvelusopimusasetuksen määräysten tulkintaa ja vastakohtaispäätelmien tekemistä raideliikenteen eri muotojen (juna, metro, pikaraitiovaunu, raitiovaunu) välillä.

Joukkoliikennelain 30 a §:ssä on erillinen markkinahäiriötilanteita koskeva säätely. Tällaiset periaatteet ja säännökset sisältyvät ja niiden tulee sisältyä normaalin kilpailulainsäädäntöön. Ei tunnu tarkoituksenmukaiselta, että suppeaa joukkoliikennealaa varten otetaan joukkoliikennelakiin erillinen markkinahäiriötilannetta koskeva määräys, joka mahdollisesti vielä poikkeaa niistä yleisistä periaatteista, joita kilpailuoikeudessa sovelletaan.

Joukkoliikenteen hankintamenettelytyöryhmän asiakirjaluonnokset

Lausuntopyyntö joukkoliikenteen hankintamenettelytyöryhmän asiakirjaluonnoksista koskee suositusluonteisia asiakirjamalleja palvelusopimusasetuksen mukaista käyttöoikeussopimusta varten. Ehdotukseen ei HKL -liikelaitoksen johtokunnan lausunnossa mainittujen yleisluontoisten huomautusten lisäksi ole erityistä muuta huomautettavaa.

Kirje liikenne- ja viestintäministeriölle ja pöytäkirjanote HKL –liikelaitok-selle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

LIITTEET	Liite 1	Lausuntopyyntö joukkoliikennelaista
	Liite 2	Lakiehdotus
	Liite 3	Siirtymäajan liikennöintisopimus
	Liite 4	Hallituksen esitysluonnos
	Liite 5	Lausuntopyyntö asiakirjamalleista
	Liite 6	Asiakirjaluonnokset
	Liite 7	Rakennus- ja ympäristötoimen apulaiskaupunginjohtajan lausunto 15.1.2009 § 9

Liikenne- ja viestintäministeriö pyytää (14.1.2009) lausuntoa Hallituksen esitysluonnoksesta, joka koskee joukkoliikennelakia ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamista. Samalla ministeriö pyytää lausuntoa joukkoliikenteen hankintamenettelytyöryhmän asiakirjaluonnoksista.

Lausuntoja pyydetään 13.2.2009 mennessä.

./. Lausuntopyyntö joukkoliikennelaista on liitteenä 1. Lakiehdotus on liitteenä 2 ja siirtymäajan liikennöintisopimus liitteenä 3. Hallituksen esitysluonnos on liitteenä 4. Lausuntopyyntö asiakirjamalleista on liitteenä 5 ja asiakirjaluonnokset liitteenä 6.

Uuden joukkoliikennelain vaikutusarviointi on luettavissa Liikenne- ja viestintäministeriön internet -sivuilta osoitteessa:

http://www.lvm.fi/web/fi/lakihanke/view/755140 . Myös lausuntopyyntö, lakiluonnos ja Hallituksen esitysluonnos ovat luettavissa ko. sivuilta.

Ryj toteaa, että lausuntojen antamiselle on saatu lisäaikaa 20.2.2009 saakka.

HKL -liikelaitoksen johtokunta toteaa (29.1.2009) seuraavaa:

Johtokunta Johtokunta toteaa yhteisenä lausuntonaan otsikossa mainituista esityksistä seuraavaa:

Hallituksen esityksen sisällöstä ja rakenteesta

Hallituksen esitysluonnoksella on ainakin seuraavat lähtökohdat:

- Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista ym. nro 1370/2007, jäljempänä peruspalveluasetus sekä

- Henkilöliikennelain kokonaisuudistus ja korvaaminen joukkoliikennelailla

Peruspalveluasetuksen keskeinen tarkoitus on, että yhteiskunta voi hankkia julkisen henkilöliikenteen palveluita varmistaakseen sellaisten yleishyödyllisten palveluitten tarjoamisen, jotka ovat monilukuisempia, luotettavampia, korkealaatuisempia tai edullisempia kuin palvelut, joita voitaisiin hankkia pelkästään markkinoinnin ehdoilla.

Edellä olevan perusteella peruspalveluasetus tekee poikkeuksia Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen (Rooman sopimus) niihin määräyksiin, jotka kieltävät julkisen tuen antamisen yrityksille. Tällainen tuki on tarpeen korvausten antamiseksi julkisten palveluiden käsitteeseen kuluvien velvoitteiden täyttämisestä.

Ehdotetun joukkoliikennelain perusteella linjaliikennelupia myönnettäessä ei toimivaltaisella viranomaisella enää ole mahdollisuutta käyttää tarveharkintaa.

Edellä olevan perusteella joukkoliikennelaki ja palvelusopimusasetus muodostavat kokonaisuuden ja joukkoliikennelain tarkoituksena ei ole varsinaisesti integroida palvelusopimusasetusta vaan kumota sellaiset aikaisemmat säännökset (henkilöliikennelaissa) jotka ovat ristiriidassa palvelusopimusasetuksen kanssa.

Joukkoliikennelain soveltamisalasta

Esitysluonnoksessa joukkoliikennelaki antaa periaatteessa ns. toimivaltaiselle viranomaisille mahdollisuuden valita, sovelletaanko

(1) markkinaehtoista joukkoliikennejärjestelmää vai

(2) palvelusopimusasetuksen soveltamisalaan liittyvää järjestelmää, joka liikenne- ja viestintäministeriön linjausten mukaan käsittää kaiken muun joukkoliikenteen.

Käytännössä valinta markkinaehtoisen ja muun joukkoliikenteen välillä ei ole mustavalkoinen ainakaan siinä suhteessa, että muuhun joukkoliikenteeseen luetaan liikenne- ja viestintäministeriön linjausten mukaisesti myös ostoliikenne, niin kuin jäljempänä on selvitetty.

Joukkoliikennelain mukainen joukkoliikennejärjestelmä

Joukkoliikennelaki kattaa perustelujensa mukaan kaksi erillistä tapaa järjestää joukkoliikenne:

(1) markkinaehtoinen järjestelmä

(2) ns. palvelusopimusasetuksen mukainen järjestelmä

Markkinaehtoisen tai markkinaperusteiseen joukkoliikennejärjestelmään kuuluu joukkoliikennelain mukaan seuraavanlainen liikenne:

(1) Tuottaja suunnittelee liikenteen toteuttamisen, jolloin viranomaiselle jää ainoastaan palvelulle asetettujen perusehtojen valvominen ja täytäntöönpano.

Viranomainen ei tässä mallissa anna yksinoikeuksia, julkista tukea eikä mitenkään vaikuta liikenteen harjoittamiseen.

(2) Liikennettä säädellään palvelusopimusasetuksen mainitsemalla niin kutsutulla yleisellä säännöllä.

Syrjimätön yleinen sääntö koskee kaikkia markkinoilla toimivia palveluntarjoajia samalla tavalla eli julkinen taho voi yleisen säännön avulla tukea esimerkiksi lipun hinnan alentamista kaikille toimijoille samalla tavalla. Tällainen yleisen säännön mukainen liikenne katsotaan siis olevan markkinaehtoista liikennettä.

Markkinaehtoista liikennettä voidaan lisäksi tukea ja täydentää palvelusopimusasetuksen mukaisilla palvelun ostoilla. Lisäksi markkinaehtoisen toiminnan aloittamiselle voidaan asettaa myös ehtoja, mikäli palvelusopimusasetuksen mukainen liikenne sitä edellyttää.

Markkinaperusteista liikennettä harjoitetaan liikennelupien perusteella. Liikenneluvan myöntäminen ei tällöin perustu tarvehankintaan vaan vain siihen, että liikennöitsijä täyttää liikenteenharjoittajille asetetut ammatilliset edellytykset, että hänellä on liikenteenharjoittamiseen tarvittava joukkoliikennelupa ja että liikenteeseen on haettu reittiliikennelupa. Markkinaehtoista liikennettä voidaan rajoittaa, jos se haittaa liikennettä, jonka viranomainen on päättänyt järjestää palvelusopimusasetuksen mukaisesti tai jos se aiheuttaa haittaa liikenteelle, jota harjoitetaan toisen viranomaisen kanssa tehdyn palvelusopimusasetuksessa tarkoitetun sopimuksen perusteella.

Palvelusopimusasetuksen mukaisen liikenteen hankkiminen

Mikäli viranomainen soveltaa niin kutsuttua palvelusopimusasetuksen mukaista järjestelmää, liikenne voidaan toteuttaa seuraavasti:

(1) nk. tilaaja-tuottaja –mallilla,

(2) käyttöoikeussopimusmallilla ja

(3) omalla palvelutuotannolla tai

(4) sisäisen liikenteenharjoittajan mallilla.

Kaikki edellä tarkoitetut mallit kuuluvat palvelusopimusasetuksen ja joukkoliikennelain soveltamisen piiriin erilaisin säätelyin ja seurauksin.

Palvelusopimusasetuksessa ja joukkoliikennelaissa kutsutaan nykyistä ostoliikennemallia tilaaja-tuottaja –malliksi. Käytännössä palvelusopimusasetus ei säätele lainkaan ostoliikennettä muutoin kuin että liikenne- ja viestintäministeriö katsoo ostoliikenteen eli tilaaja-tuottaja –malliin perustuvan liikenteen kuuluvan palvelusopimusasetuksen säätelyn piiriin.

Hallituksen esitys lähtee myös siitä, että tätä tilaaja-tuottaja –mallilla toteutettua liikennettä tilataan julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön mukaisesti. Epäselvää on, eikä se lakiluonnoksen perusteluistakaan selviä, mikä on se palvelusopimusvelvoite, joka ostoliikenteeseen sisältyy. Käytännössä ostoliikenne on aivan tavanomaista julkiseen hankintaan perustuvaa liikennettä, jossa tarjouskilpailun voittaja luonnollisesti saa yksinoikeuden kilpailun kohteena olevan palvelun tuottamiseen tarjouspyynnössä olevaksi määräajaksi. Lipputulot tässä tilaaja-tuottaja – mallissa tulevat tilaajalle. Liikennöitsijällä on kuluriski siitä, että liikenne kyetään tuottamaan voittaneen tarjouksen mukaiseen hintaan.

Oma palvelutuotanto

Julkisen palvelun velvoite ja ostoliikenne

Julkisen palvelun velvoitteeseen perustuvan käyttöoikeussopimuksen ja ostoliikennesopimuksen rajankäyntiä ei ole selkeästi tehty lakiehdotuksessa tai sen perusteluissa. Tämä kuitenkin olisi tarpeellista, kun keskeinen osa joukkoliikenteestä hoidetaan nyt ja jatkossa ostoliikenteenä, eivätkä palvelusopimusasetuksen terminologia ja käsitteet sellaisenaan hyvin sovellu suomalaiseen tilanteeseen. Esimerkiksi 2 §:n 3-kohdan määrittely, jonka mukaan markkinaehtoisella liikenteellä tarkoitetaan muuta kuin palvelusopimusasetuksen mukaisesti linja-autolla harjoitettavaa liikennettä, ei ole selvä. Parempi käytäntö olisi, jos lain määritelmät lähtisivät lain sisällöstä ja olisivat ymmärrettäviä ilman viittauksia EU-tason sääntelyyn. Joukkoliikennelaki ei myöskään juuri tuo lisäselvyyttä palvelusopimusasetuksessa käytettyyn määrittelyyn julkisen palvelun velvoitteesta.

Johtokunta toteaa, että nykyinen ostoliikenne toteutetaan kaikkineen EU:n ja Suomen julkisia hankintoja koskevan sääntelyn puitteissa. Tarjouskilpailuun on pääkaupunkiseudulla noudatettujen käytäntöjen mukaisesti ollut kaikilla liikenteenharjoittajilla mahdollisuus osallistua. Tarjouskilpailun voittaneen yrityksen kanssa tehdään normaali palvelun ostamista koskeva hankintasopimus, jonka kaikki velvoitteet ovat osapuolten välisiä normaaleja sopimusvelvoitteita. Sopimuksiin ei toimivaltaisen viranomaisen eli tilaajan puolelta aseteta mitään julkisen palvelun velvoitteita. Tilaajan ja liikenteenharjoittajan oikeudet ja velvollisuudet ovat tyhjentävästi määrittyneet sopimuksen perusteella; sopimuksen soveltamisessa otetaan lisäksi luonnollisesti huomioon normaalit sopimusoikeuden periaatteet.

Johtokunta painottaa, että ei ole tarpeen lailla tarpeettomasti säädellä tällaista normaalia julkiseen hankintaan perustuvaa sopimussuhdetta etenkin, kun järjestelmä on osoittautunut hyvin toimivaksi. Palvelusopimusasetusta ja joukkoliikennelakia tulee tulkita ja soveltaa niin, että ostoliikenne voi jatkua entisten menettelyjen mukaisesti.

Johtokunta pitääkin hyvänä, että ostoliikenteen kilpailuttaminen toteutetaan aikaisemman käytännön mukaisesti julkisena hankintana. Johtokunta katsoo, että palvelusopimusasetuksen tulkinnassa voitaisiin Suomen olosuhteet huomioon ottaen lähteä siitä, että julkisen hankintalainsäädännön mukaisesti hankittu ostoliikenne on palvelusopimusasetuksen terminologiassa markkinaehtoista liikennettä.

Tilaaja-tuottaja –malli ja käyttöoikeussopimusmallin eroavuudet

Joukkoliikennelakiehdotus sisältää ehdotuksen hankintamenettelyiksi, kun joukkoliikennepalveluja hankitaan käyttöoikeussopimuksilla. Johtokunta toteaa, että ehdotettu järjestelmä poikkeaa julkisia hankintoja koskevista hankintamenettelyistä, eikä sen sopivuudesta ja toimivuudesta ole varmaa käsitystä. Hankintadirektiivien ja suomalaisten hankintalakien sekä palvelusopimusasetuksen käyttöoikeussopimuksia koskevat määrittelyt ovat varsin suppeita eikä niistä ole juuri oikeuskäytäntöä tai muuta tulkintaa ohjaavaa materiaalia olemassa.

Johtokunta toteaa, että raja palvelusopimusasetuksen perusteella hankittavan, käyttöoikeussopimukseen perustuvan liikenteen ja hankintalain nojalla hankittavan ostoliikenteen välillä ei ole selkeä. Käyttöoikeussopimusmallissa lähtökohtana kuitenkin on, että liikennöitsijälle tulee antaa tosiasialliset mahdollisuudet omilla toimillaan mm. tarjontaa lisäämällä tai kohdistamalla tai lippujen hinnoilla vaikuttaa kysyntään ja omaan tulonmuodostukseensa. Tämän toteuttaminen käytännössä tulee olemaan haasteellista ja tuottamaan mahdollisesti epätoivottuja seuraamuksia, jos hankintayksikön katsotaan menetelleen hankinnassa virheellisesti.

Erityisen ongelmallisena johtokunta pitää uuden erillisen, vain joukkoliikenteen käyttöoikeussopimuksia koskevan hankintasääntelyn ottamista joukkoliikennelakiin. Suomessa on voimassa hankintalaki ja erityisalojen hankintalaki, joihin voitaisiin kyllä ottaa mahdollisesti tarvittavat lisämääräykset näistä hankinnoista.

Johtokunta toteaa, että selkeimmältä vaikuttaisi menettely, jossa käyttöoikeussopimusten hankinnassa noudatettaisiin hankintalakien menettelyjä ja oikeusturvakeinoja.

Matkustajan suojaa koskeva säätely joukkoliikenteessä

Lakiesitykseen sisältyy ehdotuksia matkustajan oikeuksista joukkoliikenteessä. Ehdotetut säännökset ovat uusia.

Johtokunta toteaa, että matkustajan suojaa koskevat säännökset eivät kovin hyvin sovellu ostoliikenteenä toteutettuun kaupunkiliikenteeseen senkään vuoksi, kun ehdotetusta sääntelystä ei yksiselitteisesti voida todeta, kohdistuvatko vaatimukset oikeuksien toteuttamisesta liikennöitsijään vai tilaajaan. Tämä epäkohta korostuu, kun ostoliikenteestä ei ole itsenäistä määritelmää lakiesityksessä.

Lisäksi johtokunta toteaa, että matkustajan suojaa koskevista sääntelyistä on samanaikaisesti lausunnolla komission asetusehdotus, joka koskee aivan samaa ongelma-aluetta. Asetus on voimaan tullessaan suoraan jäsenmaita velvoittavaa oikeutta. Joukkoliikennelain valmistelu voitaisiinkin tältä osin kytkeä osaksi komission asetuksen valmistelua. Matkustajan suojaa koskevat määräykset voitaisiin siis ainakin tässä vaiheessa jättää pois joukkoliikennelaista.

Mikäli joukkoliikennelakiin kuitenkin otetaan esitysluonnoksessa kirjattuja matkustajan oikeuksia koskevia määräyksiä, tulisi nämä 8 luvun määräykset muotoilla niin, että ne koskisivat vain pitkän matkan liikennettä. Tässä tarkoituksessa johtokunta ehdottaa, että lakiin otettaisiin edellä mainittua komission asetusta vastaava säännös siitä, että matkustajan oikeuksia koskevaa lukua sovelletaan vain matkoihin, joiden aikataulunmukainen kesto on vähintään kolme tuntia.

Johtokunta painottaa vielä, että viime kädessä tällaiset matkatakuu-tyyppiset korvausmenettelyt, joita on kyllä käytössä myös Pohjoismaissa, sisältyvät matkan hintaan ja lisäävät näin joko kaupunkiseutujen joukkoliikenteelle maksettavaa tariffitukea tai vaikuttavat lipun hintaan korottavaksi. Johtokunta pitää parhaana ratkaisuna harkintaan perustuvaa korvausjärjestelyä, jossa taksikuluja korvataan tapauksissa, joissa kaupunkiseudun joukkoliikennejärjestelmän palvelut kokonaisuudessaan eivät ole olleet ilmoitetun ja sovitun mukaisia ja matkustaja on tämän vuoksi joutunut käyttämään taksia suunnitellun matkansa suorittamiseen.

Helsingin seudun liikenteen järjestämistä koskevat huomautukset

Joukkoliikennelain 12 §:ssä on määritelty, että yksinomaan Helsingin seudun liikennekuntayhtymän toimialueella harjoitettavaan reittiliikenteeseen myöntää reittiliikenneluvan seudun liikenneviranomainen.

Kuten edellä on selvitetty, pääkaupunkiseudun ostoliikenne tulee jatkossakin olemaan Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymän tavanomainen tapa hankkia joukkoliikennepalveluita.

Johtokunnan käsityksen mukaan ei tunnu kovin tarkoituksenmukaiselta, että palvelusopimusasetuksen ja joukkoliikennelain tarkoittamaa ns. käyttöoikeussopimukseen perustuvan liikenteen kilpailuttamista säädellään julkisista hankinnoista poikkeavien hankintamenettelyjen mukaisesti. Lain jatkovalmistelussa tulisikin yhdenmukaistaa tältä osin käytäntö niin, että edellä jo painotetun mukaisesti käyttöoikeussopimusliikenne tulisi kilpailuttaa samojen periaatteiden mukaisesti kuin julkisia hankintoja koskeva liikenne niin, että tarjouskilpailussa päätös tehtäisiin joko kokonaistaloudellisen edullisuuden tai edullisimman hinnan mukaan sillä tavoin, kun julkisia hankintoja koskevassa lainsäädännössä on määritetty.

Eräät erilliset hallituksen esitysluonnosta joukkoliikennelaiksi koskevat kommentit

Toimivaltaisia viranomaisia koskeva 14 § ei myöskään ole yksiselitteinen. Pykälässä tarpeettomasti viitataan palvelusopimusasetukseen, kun vastaavat määräykset olisi voitu ottaa myös lakitekstiin. Ensimmäisen momentin viimeinen virke on epätäydellinen määritellessään raideliikenteen eri muotojen osalta toimivaltaisia viranomaisia. Parempi vaihtoehto olisi kirjoittaa lainkohta sellaiseen muotoon, että toimivaltaisten viranomaisten määrittely olisi yksiselitteinen eikä edellyttäisi palvelusopimusasetuksen määräysten tulkintaa ja vastakohtaispäätelmien tekemistä raideliikenteen eri muotojen (juna, metro, pikaraitiovaunu, raitiovaunu) välillä.

Ryj toteaa, että joukkoliikennelaki on osa henkilöliikennelain kokonaisuudistusta ja liittyy EU:n palvelusopimusasetuksen täytäntöönpanoon. Ns. palvelusopimusasetus (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1370/2007 rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista sekä neuvoston asetusten ETY N:o 1191/69 ja ETY N:o 1107/70 kumoamisesta) tulee voimaan 3.12.2009. Uuden joukkoliikennelain on tarkoitus tulla voimaan samaan aikaan.

Palvelusopimusasetusta sovelletaan yleishyödyllisiin liikennepalveluihin, kun julkisen liikenteen toimivaltaiset viranomaiset haluavat varmistaa markkinaehtoista paremmat julkisen liikenteen palvelut. Asetus mahdollistaa valinnaisia palvelun järjestämistapoja, jotka on mainittu jäljempänä. Asetuksessa on määräyksiä julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekemisestä ja julkisista palveluista maksettavista korvauksista. Sopimukset on pääsääntöisesti tehtävä tarjouskilpailun perusteella.

Joukkoliikennelakiuudistuksen tarkoituksena on Hallituksen esityksen mukaan ”luoda lainsäädännön keinoin edellytyksiä peruspalvelutasoisten joukkoliikennepalvelujen turvaamiselle koko maassa sekä joukkoliikenteen käytön lisäämiselle keskeisillä kaupunkiseuduilla ja niiden välisessä liikenteessä.”

Joukkoliikennelain keskeistä sisältöä olisivat ehdotuksen mukaan markkinaehtoisesti harjoitettavaa reittiliikennettä ja kutsujoukkoliikennettä koskevat säännökset. Laki koskee lähinnä linja-autoliikennettä, mutta osaa säännöksistä sovelletaan myös raideliikenteeseen. Laissa säädetään mm. luvanvaraisesta liikenteestä, toimivaltaisista viranomaisista, liikenneluvan myöntämisen edellytyksistä ja lupamenettelystä sekä liikenteen harjoittamisesta. Laki sisältäisi myös palvelusopimusasetusta täydentäviä säännöksiä lähinnä hankintamenettelyistä käyttöoikeussopimuksia kilpailutettaessa. Lisäksi laissa on säännökset matkustajan oikeuksista. Uuden joukkoliikennelain keskeisimpiä muutoksia on viranomaisen tarveharkinnan poistuminen markkinaehtoisesta liikenteestä.

Joukkoliikennelaki (ja palvelusopimusasetus) antaa mahdollisuuden järjestää joukkoliikenne markkinaehtoisen järjestelmän mukaan, jolloin sovelletaan joukkoliikennelakia, taikka palvelusopimusasetuksen mukaisena järjestelmänä. Bussiliikenteen osalta joudutaankin valtakunnallisesti tekemään valinnat sen suhteen, noudatetaanko asetusta ja missä laajuudessa vai järjestetäänkö palvelut markkinaehtoisesti.

Palvelusopimusasetuksen mukainen liikenne voi olla tilaaja-tuottajamallilla tai käyttöoikeussopimuksin taikka omalla palvelutuotannolla toteutettua. Asetuksen mukaisen järjestelyn noudattaminen merkitsee sitä, että kilpailuttamisvelvoite tulisi palvelujen hankkimisessa pääasialliseksi järjestämistavaksi.

Nykyinen bussiliikennepalvelujen järjestämistapa pääkaupunkiseudulla on ostoliikenne. Pääkaupunkiseudulla Helsinki ja YTV ostavat ja kilpailuttavat bussiliikenteen. Uusi lainsäädäntö vaikuttaakin eniten joukkoliikenteen järjestämiseen muualla maassa, jossa käytäntö pohjautuu pitkälti reittiliikennelupajärjestelmään ja osin ostoliikenteeseen.

Kuten HKL -liikelaitoksen lausunnosta ilmenee, ei lakiehdotus perusteluineen ole kaikilta osin riittävän selkeä, eivätkä kaikki ehdotukset ole varsinkaan nykyisen, hyvin toimivan ostoliikennejärjestelyn kannalta tarkoituksenmukaisia. HKL -liikelaitoksen lausunnossa esitetyt huomautukset ovat perusteltuja.

./. Lisäksi Ryj toteaa, että liikenne- ja viestintäministeriö on 29.12.2008 pyytänyt erikseen lausuntoa EY:n komission ehdotuksesta asetukseksi matkustajien oikeuksista linja-autoliikenteessä. Kaupungin lausunto asiasta on annettu 15.1.2009 rakennus- ja ympäristötoimen apulaiskaupunginjohtajan lausuntona (Ryj 15.1.2009 § 9). Lausunto on liitteenä 7.

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE HELSINGIN KAUPUNGIN KIINTEISTÖVIRASTON POIKKEAMISHAKEMUKSESTA (TÖÖLÖNLAHDEN TANSSIMAKASIINI)

Khs 2008-1884

KAJ Kaupunginhallitus päättänee puoltaa Uudenmaan ympäristökeskukselle annettavassa lausunnossaan poikkeamisen myöntämistä Helsingin kaupungin kiinteistövirastolle haettuun toimenpiteeseen 2. kaupunginosan Makasiinipuistossa olevalle rakennusalalle (Töölönlahdenkatu 10, yleinen alue 2P101) ehdolla, että jatkosuunnittelussa otetaan huomioon seuraavat ehdot:

- Toiminnallisesti Tanssimakasiinia tulee voida käyttää kaikkiin asemakaavan mukaisiin Makasiinipuiston käyttötarkoituksiin.

- Tanssimakasiinilla ei ole omaa pihaa eikä sen teknisiä järjestelyjä tai huoltotiloja eikä rakennelmia tule sijoittaa Makasiinipuiston alueelle eikä hakijalle vuokrattavalle rakennusalan ulkopuoliselle yleisen puiston alueelle. Kaikki tarvittavat aputilat ja tekniset järjestelyt tulee sijoittaa rakennuksen rungon sisälle.

- Makasiinipuistoon eikä rakennuksien vierustoilla oleville alueille tule sijoittaa henkilökunnan, esiintyjien eikä asiakkaiden autopaikkoja. Tanssimakasiinin käytön edellyttämää pysäköintiä palvelevat alueen yleiset pysäköintilaitokset.

- Huoltojärjestelyt tulee toteuttaa rakennuksen yhteyteen siten, ettei niistä aiheudu visuaalista eikä toiminnallista haittaa.

- Pelastusreitti tulee sijoittaa itäiselle puistokäytävälle.

- Tanssimakasiinin edellyttämät polkupyöräpaikat tulee sijoittaa säilytettävän makasiiniseinän pohjoispuolelle. Muilta osin kaupunki vastaa Töölönlahden julkisten tilojen polkupyöräpaikkojen sijoittamisesta.

- Rakennuksen tarvitsemat vesijohtolinjat ja muut kunnallistekniikan johdot tulee sijoittaa puistokäytävän alle, siten että puiston suunnittelu ja puiden sijoittelu ei vaikeudu.

Lisäksi kaupunginhallitus katsoo, että Makasiini ei saa privatisoida puistoa eikä estää julkisen puiston käyttöä omalla toiminnallaan. Tanssimakasiinin vaatimat toiminnat tulee suunnitella puiston toimintoihin sopiviksi.

Kaupunginhallitus katsoo myös, että vuokrattavan alueen laajuus tulee määritellä käsittämään vain Tanssimakasiinin rakennusala, jotta ratkaisu ei privatisoi puistoa ja synnytä rakennukselle pihamaista yksityistä reviiriä. Puiston korkeusasemat tulee sopia rakennusviraston katu- ja puisto-osaston kanssa sen edellyttämällä tavalla. Rakennukseen liittyvistä puiston alueelle sijoittuvista rakennuksen perustoiminnan edellyttämistä teknisistä järjestelyistä ja niiden rakennus- ja hoitovastuista (esim. pumppaamot, pääsisäänkäynnin edusta, hätäpoistumistien edusta, huoltoajon edusta, kahvilan terassi) tulee sopia vuokrasopimuksen yhteydessä, mutta rakennusalan ulkopuolista julkista puistoa ei pidä vuokrata hakijalle.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle, VTT:lle, kaupunginmuseolle, Museovirastolle, yleisten töiden lautakunnalle, rakennusviraston katu- ja puisto-osas-tolle, rakennusvalvontaviraston tekniselle neuvottelukunnalle, rakennusvalvontaviraston kaupunkikuvaneuvottelukunnalle, eduskunnan kanslian kiinteistötoimistolle, Xxx Xxxxxxxx, Xxx Xxxxxxxx, Xxxxxx Xxxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxxx ja Kruununhaan asukasyhdistykselle sekä kiinteistövirastolle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITTEET	Liite 1	Ympäristökartta (Kluuvin yleinen alue 2P101)
	Liite 2	Asemapiirustus (Kluuvin yleinen alue 2P101)
	Liite 3	Havainnekuva: sovitus kaupunkirakenteeseen
	Liite 4	Selvitys puretuista osista
	Liite 5	Selvitys asemakaavan rakennusalueista
	Liite 6	Kerrosalakaavio 1. kerros
	Liite 7	Kerrosalakaavio k. kerros
	Liite 8	Havainnekuva: näkymä Makasiinipuistosta
	Liite 9	Havainnekuva: julkisivu kaakkoon
	Liite 10	Havainnekuva: julkisivu lounaaseen
	Liite 11	Havainnekuva: julkisivu luoteeseen
	Liite 12	Havainnekuva: julkisivu koilliseen

Helsingin kaupungin kiinteistövirasto (13.5.2008) pyytää poikkeamislupaa 2. kaupunginosan (Kluuvi) Makasiinipuistossa olevalle rakennusalalle (Töölönlahdenkatu 10, yleinen alue 2P101). Hakijan tarkoituksena on rakentaa uudisrakennus Töölönlahden asemakaavan Makasiinipuiston alueelle tanssi- ja kokoontumistoimintaa varten.

Hakemus poikkeaa asemakaavan rakennussuojelumerkinnästä (sr-1) sekä asemakaavan mukaisista Makasiinipuistoon merkityistä rakennusaloista. Hakemus ylittää asemakaavan mukaisen Makasiinipuistoon osoitetun kokonaiskerrosalan 1500 m² 285 m²:llä (19 % ylitys). Kerrosalaa sijoitetaan myös kellarikerrokseen.

Hakija perustelee hakemustaan sillä, että makasiinirakennus on tuhoutunut tulipalossa korjauskelvottomaksi. Hakija viittaa VTT:n lausuntoon asiasta sekä myös Museoviraston lausuntoon, jonka mukaan vanha makasiinirakennus ei ole nykymuodossaan suojelemisen arvoinen.

Rakennusalan ylitystä perustellaan sillä, että suunnitelma on käyttötarkoitukseltaan asemakaavan toimintoja koskevan määräyksen mukainen. Suunnitelma on arkkitehtoninen kokonaisuus, joka muodostuu uudesta osasta sekä sen rinnalla säilytettävästä makasiiniseinästä. Rakennusalan ylitystä perustellaan myös sillä, että uudisrakennuksen pienin etäisyys viereiseen kortteliin on riittävä (10 m), jotta se ei rajoita tai ohjaa korttelin suunnittelua.

Rakennusoikeuden ylitystä perustellaan sillä, että maanpäällinen kerrosala on 1169 m² eli 331 m² pienempi kuin asemakaavan sallima enimmäismäärä. Ylitystä perustellaan tanssitoiminnan vaatimuksilla ja tanssirakennuksen tarkoituksenmukaisella käytöllä.

Tanssilattian on oltava noin 700 m²:n laajuinen ja tämän takia toiminnan vaatimat muut tilat ja aputilat sijoitetaan kellarikerrokseen. Ylitystä perustellaan myös sillä, että tanssitoiminta tarvitsee laajat kellariin sijoitettavat aputilat, kuten esim. yleisön vaatteenvaihto-, pesu- ja wc-tilat sekä ravintolan keittiö kuuluvat pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaisiin, kerrosalaan laskettaviin tiloihin.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (3.9.2008) mm., että haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

Selostus

Yleiskaava Helsingin yleiskaava 2002:ssa alue kuuluu kaupunkipuistoalueeseen sekä yleiskaavan kävelykeskusta-alueeseen.

Asemakaava

Töölönlahden alueella on voimassa 27.2.2002 hyväksytty asemakaava nro 10920.

Asemakaavassa säilyvä makasiinin osa on merkitty rakennusalaksi puistossa ja suojeltavaksi rakennukseksi merkinnällä sr-1. Asemakaavassa on osoitettu rakennusalat säilyvälle makasiinirakennuksen osalle sekä kolmelle siirrettävälle makasiinirakennukselle. Makasiinirakennuksia saa käyttää kulttuuri-, näyttely-, kahvila-, ravintola- sekä kansalaistoiminnan tiloina.

Asemakaavassa on Makasiinipuiston makasiinirakennusten yhteiseksi kerrosalaksi osoitettu 1 500 k-m². Tästä säilytettävän makasiinin osuus on n. 780 k-m², kahden pohjoisen makasiinipaviljongin osuus yhteensä n. 480 k-m²ja eteläisen makasiinipaviljongin osuus 240 k-m². Makasiinirakennusten yhteinen kerrosala on 1 500 k-m². Makasiinipuisto on eteläisin Töölönlahden teemapuistojen sarjasta. Makasiinipuiston itäreunalla on kortteli nro 2014, jonka soveltuvuutta keskustakirjaston paikaksi selvitetään vuoden 2008 aikana.

Makasiinit ovat rakennusaloja puistossa. Niille ei voi muodostaa tonttia eikä aluetta voi aidata. Ne sijaitsevat keskellä puistoa. Niille ei voi muodostaa huoltopihoja tai takapihoja. Autopaikkoja ei saa rakentaa puistoalueelle eikä rakennuksen vierustoille, ei edes poikkeuksellisesti tapahtumien ajaksi. Asiakkaiden ja henkilökunnan vaatimat autopaikat tulee sijoittaa alueen yleisiin pysäköintilaitoksiin.

Nykytilanne

Säilytettäväksi osoitettu makasiini paloi pääosin keväällä 2006. Rakennuksesta jäi vaurioituneena jäljelle noin 25 metrin osa rakennuksen itäpäästä. Tämän lisäksi osa eteläpuolista seinämuuria jäi pystyyn.

Makasiinirakennuksen kunnostamiselle oli voimassa oleva rakennuslupa ennen tulipaloa. Rakennusviraston ennen tulipaloa tekemän hankesuunnitelman mukaan rakennuksen kunto oli heikko ja seiniä lukuun ottamatta kaikki rakennusosat joudutaan uusimaan tai korjaamaan.

Musiikkitalon rakentaminen on käynnissä pohjarakennustöiden osalta ja makasiinin ympäristö on työmaa-alueena.

Puistosuunnitelma

Rakennusvirasto on teettänyt konsulttityönä Töölönlahden yleisten alueiden yleissuunnitelman, joka valmistui 2.2.2007. Kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi yleisten alueiden jatkosuunnitteluperiaatteet 10.6.2007. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset Töölönlahden puisto- ja katusuunnitelmat ovat olleet julkisesti nähtävillä 21.5. - 3.6.2008. Yleisten töiden lautakunta on hyväksynyt suunnitelmat 26.6.2008. Tanssimakasiinin sijainti on kuvattu suunnitelmissa.

Hakijan tanssimakasiini-suunnitelma

Kaupunginhallitus päätti 29.1.2007 (137 §) varata Pekka Niskalle perustettavan Tanssimakasiini Oy:n lukuun Makasiinipuistosta noin 1 270 m²:n suuruisen alueen sillä sijaitsevine rakennuksineen tanssikäytön ja musiikin esitystilan suunnittelemista varten 31.12.2007 saakka. Kiinteistövirasto on jatkanut varausta 13.12.2007 lyhytaikaisella vuokrasopimuksella rakennusluvan hakemista varten 16.6.2008 saakka. Kiinteistöviraston ilmoituksen mukaan vuokrasopimusta jatketaan poikkeuslupahakemuksen käsittelyn edellyttämäksi ajaksi.

Hakija on teettänyt Arkkitehtitoimisto JKMM Oy:llä suunnitelmat Tanssimakasiinista. Makasiinipuiston keskiosaan sijoittuu lasiseinäinen pyöreämuotoinen yksikerroksinen uudisrakennus. Sen eteläpuolella säilyy osa purettavan makasiinin muuriseinää.

Rakennuksen kerrosala on 1 785 m², josta ensimmäisessä kerroksessa on 1 165 m². Ensimmäisessä kerroksessa sijaitsee 700 m²:n tanssisali ja orkesterin esiintymislava sekä mm. kahvila-ravintola ja lämpiö. Kerrosalasta kellarikerroksessa on 620 m² kerrosalaan luettavia pääkäyttötarkoituksen mukaisia tanssitoiminnan aputiloja. Näitä ovat mm. tanssijoiden pukuhuonetilat ja keittiötilat.

Hakemuksen mukaan rakennusta tultaisiin käyttämään lavatanssikulttuurin edistämiseen, myös kansainvälisellä tasolla. Tilaa voitaisiin käyttää monipuolisesti erilaisten musiikkiesitysten näyttämönä, jolloin makasiini osaltaan täydentäisi Musiikkitalon musiikkitarjontaa alueella.

Huoltoliikenne johdetaan korttelin 2014 edustan kävelyraitin pohjoisosaa pitkin rakennuksen takaosan huolto-ovelle. Huoltoliikenteen ajoneuvot käyttävät kääntymistilana korttelin pohjoispuoleista aukiotilaa korttelin muiden käyttäjien kanssa. Invataksit käyttävät hakemuksen mukaan samaa edustaa. Edustalta on esitetty rakennettavaksi lämmitetty reitti sisäänkäynnille. Esteetön yhteys on myös Töölönlahdenkadun saattosyvennykseltä makasiinille.

Rakennus liittyy Makasiinipuiston suunnitelman mukaisiin korkeustasoihin. Makasiiniseinän eteläpuolelle puistoon esitetään sijoitettavaksi 30 tanssitalon tarvitsemaa pyöräpaikkaa.

Haetun toimenpiteen poikkeaminen asemakaavasta ja aluetta
koskevista suunnittelutavoitteista

Asemakaavan toimintaa koskevasta määräyksestä ei haeta poikkeusta. Tanssimakasiini poikkeaa rakennusalojen osalta asemakaavassa esitetystä vanhan makasiinin ja uusien makasiinipaviljonkien muodostamasta rakennusryhmityksestä sekä asemakaavan tavoitteesta näin muodostuvan makasiinikokonaisuuden käyttämisestä kulttuuri-, näyttely-, kahvila-, ravintola- sekä kansalaistoiminnan tiloina.

Tanssimakasiinin sijainnista ja laajuudesta seuraa, ettei muita paviljonkeja voi sijoittaa Makasiinipuistoon. Tanssimakasiinin rakennusala on kuitenkin hieman pienempi kuin asemakaavan mukaisten paviljonkien yhteenlaskettu rakennusala.

Hakemus poikkeaa asemakaavan rakennussuojelumääräyksestä. Palaneen rakennuksen purkamista perustellaan VTT:n tekemillä tutkimuksilla rakennuksen ja sen tiilien teknisestä kunnosta sekä museoviraston käsityksellä rakennuksen arvosta. Osa Makasiinin eteläistä seinämuuria jää kaupunkikuvalliseksi elementiksi puistoon ja arkkitehtoniseksi osaksi hakemuksen suunnitelmaa.

Tanssimakasiini ylittää asemakaavassa puistoalueen makasiinirakennuksille osoitetun kokonaiskerrosalan. Osittain ylitys johtuu siitä, että tanssitoimintaan liittyvät laajat kellariin sijoittuvat pukuhuone- ja sosiaalitilat, jotka luetaan kerrosalaan.

Tanssimakasiinin huoltoajoreittejä, invasaattoa ja näiden reittien teknisiä sulanapitojärjestelyjä on esitetty sijoitettavaksi puiston alueelle. Nämä vaikuttavat puiston suunnitteluun, istutuksiin ja kunnossapitoon.

Rakennuksen sijainnista ja laajuudesta sekä käytöstä seuraa, että rakennusta ympäröivä julkinen puisto saatetaan mieltää helposti Tanssimakasiinin pihaksi. Tämä heikentäisi makasiinia ympäröivän julkisen puiston käyttöarvoa ja privatisoisi puistoa.

Rakennus rajoittaa sijaintinsa sekä huolto- ja saattoliikenteensä takia vähäisessä määrin Makasiinipuiston suunnittelua ja käyttöä sekä mm. keskustakirjastoksi kaavaillun asemakaavan mukaisen korttelin 2014 suunnittelua ja sen edustan käyttöä. Tanssimakasiinin etäisyys korttelin 2014 rajaan on 10 metriä, kun asemakaavassa lyhin etäisyys makasiinirakennusalasta seinään on 8 metriä.

Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston julkisten rakennusten suunnittelukurssin kohteena oli keväällä 2006 Töölönlahden Keskustakirjasto. Kurssitöiden perusteella on mahdollista päätellä, että asemakaavan mukainen Makasiinipuiston paviljonkien kokonaisuus rajoittaisi kirjaston muotoilua ja mahdollista ulottumista Makasiinipuistoon jossain määrin enemmän kuin vain säilytettäväksi määrätyn makasiinin kohdalla oleva rakennusala.

Kaupunkisuunnitteluviraston Töölönlahti 3D-mallin avulla on mahdollista tarkastella Tanssimakasiinin uudisrakennusta osana Töölönlahden asemakaavan mukaista rakennusryhmittelyä. Mallin perusteella voidaan päätellä, että pyöreämuotoinen makasiinirakennus sopii Töölönlahden kaupunkikuvalliseen kokonaisuuteen.

Saadut lausunnot

VTT:n tutkimusselostus 10.10.2006: Makasiinien purkutiilien puristuslujuus ja pakkasenkestävyys uudelleen käytössä. VTT:n lausunto:

”Purkutiiliä voidaan valikoiden käyttää uudestaan sisätiloissa kantamattomissa ja kantavissa rakenteissa. Kun laastiksi valitaan KS50/50/600, juoksulimitetyn ½ -kiven muurin puristuslujuuden ominaisarvona voidaan käyttää viranomaisohjeen B8 mukaan arvoa 5,5MPa. Tiilien sisäisen rakenteen vuoksi lujemmilla laasteilla tätä suurempien ominaislujuuden arvojen käyttöä ei suositella eikä ulkokäytössä lujempien laastien käytöllä saavuteta varsinaisesti mitään etua. Huonon pakkasenkestävyyden vuoksi julkisivukäyttöön kivet soveltuvat vain asianmukaisesti sateelta ja kastumiselta suojattuihin rakenteisiin.”

VTT:n tutkimusselostus 23.10.2006: Makasiinirakennuksen pystyyn jääneen muurin käyttö kantavana rakenteena. VTT:n lausunto:

”Laastin puristuslujuus on riittämätön, tartuntaa ei ole ja rakenne ei toimi täydellä poikkileikkauksella. Siten Suomen rakentamismääräyskokoelman voimassa olevien ohjeiden B8 mukaan pystyyn jäänyttä muuria ei voida käyttää kantavana rakenteena.”

Rakennusvalvontaviraston kaupunkikuvaneuvottelukunta totesi 3.10.2007 mm. että:

”Neuvottelukunta totesi tanssimakasiinin käyttötarkoituksen sopivan hyvin alueelle. Suojellun makasiinin raunion purkaminen on vastoin asemakaavan suojelumääräystä. Kaksikerroksinen kellari on asemakaavan vastainen. Esitetyt kaavasta poikkeamiset vaativat Uudenmaan ympäristökeskuksen poikkeamispäätöstä.”

”Neuvottelukunta toteaakin, että tanssimakasiinin käyttöön olisi helpommin sovitettavissa pohjoinen rakennusala, jolloin suojelumerkintä ei rajoita suunnittelua. Rauniot voidaan tämän jälkeen jättää osaksi puistoa. Toisena vaihtoehtona voidaan vielä tutkia raunioiden integroimista osaksi uutta rakennusta.”

Kaupunkikuvaneuvottelukunta totesi 17.10.2007 mm. että:

”Tanssimakasiini on toimintana Töölönlahden alueelle tervetullut. Sille on kunniaksi arkkitehtonisesti korkeatasoinen paikkaan sopiva uudisrakennus, jolle nyt on laadittu toimiva hankesuunnitelma esitetyn konseptin muodossa. Neuvottelukunta ei pidä suotavana suunnittelijan vaihtamista. Suunnittelijan on kyettävä ratkaisemaan yksityiskohdat loistokkaasti ja samaan aikaan toivotun kontrastin karkean, vaurioituneen ja historiasta viestivän muurin ja siihen liittyvän 2000-luvun tanssimakasiinirakennuksen välille.”

Kaupunginmuseo 5.11.2007: Kaupunginmuseo toteaa mm. että:

”Kaupunginmuseon tulkinnan mukaan palosta säilyneen makasiinipäätyosan purkaminen on asemakaavan vastainen toimenpide. Kaupunginmuseolle on aiemmin (17.1.2007) esitetty arkkitehtitoimisto JKMM Oy:n laatima L1-suunnitelma tanssipaviljongista. Näissä suunnitelmissa palosta säilyneet makasiinin osat oli luontevasti liitetty osaksi uudisrakennusta. Kaupunginmuseon näkemyksen mukaan tämän tyyppinen lähestymistapa olisi asemakaavan mukainen. Esitettyyn uudisrakentamiseen kaupunginmuseo ei ota kantaa.”

Museoviraston lausunto 12.12.2007: Museovirasto toteaa mm. että:

”Makasiinipuiston alueelle sijoitettavan uudisrakennuksen suunnittelussa on pyrittävä kaupunkikuvallisesti ja arkkitehtonisesti korkeatasoiseen lopputulokseen sitomatta rakennuksen mittasuhteita ja muotokieltä tuhoutuneisiin makasiineihin. Mikäli jäljellä olevat tiiliseinät säilytetään, on niitä käsiteltävä itsenäisinä raunioaiheena.”

Rakennusvalvontaviraston kaupunkikuvaneuvottelukunta käsitteli Tanssimakasiinia 6.2.2008 ja lausunnossa todetaan mm. että:

”Nyt suunnittelu on aloitettu uusista arkkitehtonisista lähtökohdista. Ratkaisu huomioi ensisijaisesti rakennuksen sijainnin ja toiminnan

avoimen luonteen. Luonnosteltu rakennusmassa on vapaamuotoinen lasiseinäinen ovaali, "silmu".”

”Pääsisäänkäynti tanssimakasiiniin on kevyestä lasikatoksesta, joka liittää vanhan tiilimakasiinin raunion uuteen rakennukseen. Tavoitteena on toteuttaa veistoksellinen, vapaamuotoinen rakennus, joka liittyy sekä visuaalisesti että toiminnallisesti Töölönlahden puistoon. Pohjaratkaisu selkeästi hahmottuvine tilakokonaisuuksineen tukee peruskonseptia. Tanssisalin lattia on upotettu hieman olevaa maanpintaa alemmas. Rakennus on määrätietoisesti suunniteltu ympärille rakentuvaa rakennuskantaa matalammaksi ja paviljonkimaiseksi.”

”Neuvottelukunta totesi ilahtuneena, että tuorein eväin uudelleen liikkeelle lähtenyt suunnitelma on rohkea ja hieno. Arkkitehtonisesti ja

rakenteellisesti kunnianhimoisen rakennuksen toteutusdetaljien suunnittelu tulee muodostamaan suuren haasteen suunnittelutyöryhmälle. Nyt luonnoksessa esitetyt hienot visiot ja suunnittelun laatutaso tulee säilyttää toteutukseen saakka. Erityisen merkittävässä roolissa ovat ikkuna- ja kattorakenteet, joiden toteutuksessa tulee välttää arkipäiväistäviä ratkaisuja.”

"Silmu" luo puistoalueen myöhemmin rakennettaville rakennuksille ja puiston suunnittelulle selkeät lähtökohdat. Sen hahmo ja toiminnalliset ratkaisut sopivat hyvin yhteen Musiikkitalon kanssa.”

”Tiloista tulee suunnitella esteettömiä. Pysyvien ja tilapäisten mainosten ja opasteiden ratkaisut ja mahdollisen julkisivu- ja pihavalaistuksen suunnitelma tulee esittää. Lausuntonaan neuvottelukunta puolsi esitettyä suunnitelmaa em. huomautuksin.”

Rakennusvalvontaviraston teknillisen neuvottelukunnan 24.4.2008 antamassa lausunnossa käsitellään lähinnä maaperän puhdistamiseen, perustamiseen, paloturvallisuuteen ja rakentamiseen liittyviä teknisiä yksityiskohtia.

Rakennusviraston katu- ja puisto-osaston 12.6.2008 antamassa lausunnossa (saapunut 17.6.2008) todetaan mm, että:

”Tanssimakasiinin uudisrakennus sijaitsee edelleen keskellä Makasiinipuistoa. Nyt suunniteltu rakennus ylittää sekä sille asemakaavassa osoitetun rakennus- että kerrosalan. Tämä tilanne on ollut lähtökohtana laadittaessa puistosuunnitelmaa.

Tanssimakasiinin sijainti keskellä puistoa ei ole puistotoimintojen sijoittamisen eikä puiston kannalta optimaalisin vaihtoehto. Suunnittelun edetessä ilmeni että huoltoliikenne joudutaan hoitamaan kokonaan puiston kautta. Makasiinipuistoa pohjoisessa rajaavan Töölönlahdenkadun varrelle tulee tanssitoiminnan vaatiman saattoliikenteen, kuten mm. bussien ja taksien, pysähdyspaikka. Tanssimakasiinin läntinen julkisivu rajoittuu Makasiinipuiston pohjois-eteläsuuntaiseen kevyen liikenteen raittiin.

Tanssimakasiinin vaatimat toiminnat tulee suunnitella puistotoimintoihin sopivaksi. Sekä huolto- että saattoliikenne tulee suunnitella edelleen siten, että se mahdollistaa Makasiinipuiston häiriöttömän käytön julkisena puistoalueena. Rakennuksen kaikki julkisivut aukeavat pääjulkisivuina kaikkialle puistoon. Näin ollen esimerkiksi jätehuollon vaatimat rakenteet ja tila tulee sijoittaa rakennuksen runkoon. Toiminnot on sijoitettava ja suunniteltavaa siten, ettei ns. takapihaa synny rakennuksen millekään puolelle.

Makasiini ei katu- ja puisto-osaston mielestä saa privatisoida puistoa omalla toiminnallaan. Huoltoajon takia osa puiston kivetyistä käytävistä joudutaan mitoittamaan, perustamaan ja rakentamaan raskaan huoltoliikenteen vaatimien määräysten eikä puistokäytävien vaatimusten mukaisesti.

Makasiinipuistoon ei voi katu- ja puisto-osaston mielestä sijoittua yhtään pysäköintipaikkaa. Tanssimakasiinin henkilökunnan, esiintyjien ja yleisön ajoneuvojen pysäköinnin on tapahduttava alueella jo olevissa tai sinne rakennettavissa maanalaisissa pysäköintilaitoksissa.

Tanssimakasiinille vuokrattava määräala on oltava riittävä, jotta rakennuksen kaikki rakenteet, kuten osittain uudelleen rakennettava vanhan makasiinin tiiliseinä, ja rakennuksen huollon edellyttämät toiminnat voidaan tehdä määräalalta käsin. Myös makasiinin tarvitsema ulkotarjoilutila tulee huomioida vuokrattavaa aluetta määriteltäessä.

Yleisten töiden lautakunta päättää Makasiinipuiston puistosuunnitelman (VIO 5481/1) hyväksymisestä 26.6.2008. Puistosuunnitelma on laadittu yhteistyössä tanssimakasiinin rakennuttajan ja kaupunkisuunnitteluviraston kanssa.”

Osallisten kuuleminen Hakemuksesta on tiedotettu naapureille ja muille, joiden oloihin hanke saattaa huomattavasti vaikuttaa, kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä (22.5.2008) ja kuulutuksella Helsingin Sanomissa, Hufvudstadsbladetissa ja Uutislehti 100:ssa 30.5.2008 sekä ilmoituksella kunnan ilmoitustaululla 22.5.-13.6.2008. Osallisille on varattu tilaisuus kirjallisen muistutuksen tekemiseen.

Eduskunnan kanslian kiinteistötoimisto ilmoitti sähköpostiviestillä 11.6.2008, että eduskunta ei tule toimittamaan mitään huomautusta ko. asiaan.

Xxx Xxxxxxxxx toteaa sähköpostiviestissään 22.4.2008, että Tanssipaviljonki on erittäin tervetullut lisä kaupunkiin, mutta ihmettelee esitettyä sijaintia, koska vieressä olevat Kaisaniemi ja Tokoinranta kaipaavat aktiviteetteja. Alueelle tulisi muodostaa paviljonkikeskittymä, joista saisi suomalaista ruokaa, juomaa ja viihdykettä. Se palvelisi kaupunkilaisia ja matkailijoita.

Xxx Xxxxxxx, Xxxxxx Xxxxxxxx ja Xxxxx Xxxxxxxx sekä Kruununhaan asukasyhdistys ovat jättäneet muistutukset asiasta.

Xxx Xxxxxx (13.6.2008) toteaa muistutuksessaan, että hakemuksessa on väärin perustein haettu suojellun rakennuksen purkamista. Makasiinirakennus ei ole tuhoutunut tulipalossa, eikä suojellun rakennuksen purkamiselle siten ole erityistä syytä. Xxxxx esittää perusteluina mm., että:

VTT:n lausunnossa todetaan selvästi, että ”tulipalolla ei siis näytä olleen minkäänlaista vaikutusta laastin koostumukseen”. VTT:n tutkimuksen mukaan myöskään tiilet eivät tuhoutuneet tulipalossa. Hakemuksen väite Makasiinirakennuksen vaurioitumisesta ja tuhoutumisesta ei pidä paikkaansa. Ovet, ikkunat ja katot olisi ollut uusittava ilman tulipaloakin.

Rakennus on kestänyt hyvin 120 vuotta. Makasiinirakennuksen rakennelujuus on sen rakentamishetkellä 1800-luvun lopulla ollut tyypillinen ajallensa. Tähän viitataan VTT:n tutkimuksessakin.

Jos suojeltua 1800-luvuin rakennusta yritetään purkaa sillä perusteella, että se ei täytä kaikkia tämän päivän kestävyysmääräyksiä, niin siitä tulee ennakkotapaus, jonka seurauksena Helsingin muihin vanhoihin rakennuksiin kohdistuu purkupaineita.

Uudisrakennusta ei ole kilpailutettu, vaan Pekka Niska on saanut kaupunginhallitukselta luvan suunnitella Makasiinipuistoon uudisrakennuksen, jonka ehtona on ollut suojellun makasiinirakennuksen säilyttäminen ja rakennuspinta-alan oltava enintään asemakaavan määrittämät 1 500 m². Kaupunginmuseon mukaan palosta säästyneen Makasiinin osan purkaminen olisi asemakaavaan vastainen toimenpide.

Mikäli päädyttäisiin uudisrakentamiseen, tulisi siitä ja sen toiminnoista keskustella laajasti kaupunkilaisten, median ja poliitikkojen kesken. Omistajasta on järjestettävä asianmukainen avoin tarjouskilpailu.

Xxxxx Xxxxxxxxx (12.6.2008) toteaa muistutuksessaan, että poikkeuslupaa ei pidä hakea eikä myöntää. Xxxxxxxx esittää perusteluina mm. että:

Makasiinifragmenttien säästäminen on keskeinen osa kiisteltyä Töölönlahden asemakaavaa ja se vaikutti ratkaisevasti kaavan hyväksymiseen. Poliittisesti keskeisen asemakaavan kohdan muuttaminen kaupungin tekemällä poikkeuslupahakemuksella asettaa valtuuston aseman ja demokraattisen päätöksenteon epäuskottavaan valoon.

Töölönlahden asemakaavan tavoitteet eivät ole palon johdosta muuttuneet. Makasiinifragmentteja ei esitetty säästettäväksi museaalisin perustein vaan siksi, että säästettävän makasiiniosan ja uudelleen rakennettavien fragmenttien avulla haluttiin turvata alueen historiallista kerrostuneisuutta ja vahvistaa arvokasta kaupunkikulttuurista monimuotoisuutta. Haluttiin myös osoittaa, että kaupunki on huomioinut kansalaisten kuulemisen asiassa. Haettu poikkeus asemakaavaan vaikuttaisi oleellisesti alkuperäisen kaavan perusteiden murtumiseen.

Palon vaikutus säästettäväksi tarkoitettuun makasiiniosaan ei ole oleellinen, koska alunperinkin kunnostusta ja lisäsuunnittelua pidettiin välttämättömänä ja toisaalta koska VTT:n kuntoraportin mukaan palolla ei ole ollut oleellista vaikutusta esimerkiksi säästettäväksi merkittävän osan laastiin.

Lisäksi makasiinipaviljonkeja ja säästyneen makasiiniosan täydentämistä varten on varastoitu yli tarpeen palossa turmeltumattomia puretun pohjoisen makasiinirakennuksen tiilejä. Kaavan toteuttamisen tielle ei ole tullut palon johdosta tai sen jälkeen mitään oleellisia teknisiä esteitä eikä kaavapoikkeusta voi niillä perustella.

Kiinteistöviraston ja kiinteistölautakunnan tanssikeskusta koskevat päätökset perusteltiin aikanaan oleellisesti sillä, että hankkeessa kyetään ratkaisemaan hankalasti toteuttavissa oleva asemakaava.

Hakiessaan poikkeuslupaa kiinteistövirasto on hakemassa merkittävää taloudellista etua hankeen toteuttajalle. Kaupungille olisi tullut suurempi hyöty, jos alun perin olisi etsitty toteuttajaa suurelle yhtenäiselle tapahtumakeskukselle Helsingin parhaalle paikalle. Poikkeusluvalla hankkeen vetäjälle tuleva etu saattaa olla jopa kaupunkilaisten ja yrittäjien yhdenmukaisen kohtelun näkökulmasta kohtuuttoman suurta.

Poikkeaminen asemakaavasta on alueen keskeisen sijainnin ja muiden hankkeiden kannalta (mm. keskustakirjasto) niin suuri, että asia pitäisi käsitellä normaalin asemakaavasuunnittelun ja kaavakäsittelyn kautta. Olisi outoa menettelyä ratkaista näin arvokkaan alueen perustava ja jatkosuunnittelua oleellisesti ohjaava uudelleenmassoittelu poikkeusluvalla.

Xxxxx Xxxxxxx (12.6.2008) toteaa muistutuksessaan mm. että:

Helsinkiläiset keskustelivat makasiinien säilyttämisestä laajasti ja päätös säästää osa makasiineista oli laajapohjainen kompromissi. Makasiinien säästämistä käsiteltiin kaikissa mahdollisissa kaupungin elimissä useita kertoja. Makasiinien puuosien palo ei ole riittävä syy muuttaa periaatteellisesti merkittävää päätöstä.

Museovirastolta ja VTT:ltä on tilattu tarkoitushakuisesti kielteiset lausunnot. Tiili säilyy paikallaan vaikka liekit ovat nuolleet. Jos turvallisuus edellyttää, voidaan seinää tukea rakennuksen henkeen sopivilla tavoilla.

Helsinkiläisten kannalta on oleellista löytää suojeltavalle makasiinin osalle mielekäs käyttö. Virkamiesten ei tulisi toimia Pekka Niskan tarpeiden mukaisesti. Merikadettikoulun asuntolan purkamista perusteltiin mm. sopimuksista kiinni pitämisellä. Nyt on mahdollista näyttää, mitä sopimukset helsinkiläisten ja heitä edustavan kaupunginvaltuuston kanssa merkitsevät.

Kruununhaan asukasyhdistys (13.6.2008) toteaa, että poikkeamislupaa ei tule myöntää esitetyssä muodossa ja esittää mm. että:

Töölönlahden alueen asemakaavassa on keskeisenä tavoitteena ollut kaupunkikuvallisen muistuman säilyttäminen VR:n makasiineista. Suojeltava rakennus ja uudet tiilirakennukset on varattava asemakaavan mukaan vapaaseen kansalaistoimintaan ja muihin kulttuuritarkoituksiin. Näin haluttiin jatkaa alueen aiemmin vilkasta kansalaistoimintaa.

Tanssitalon uudisrakennus poikkeaa oleellisesti asemakaavan keskeisestä sisällöstä ja syrjäyttäisi kokonaan rakennus- ja kaupunkihistorialliset näkökohdat alueen maankäytöstä.

Vanhan makasiinin säilyneet osat on kunnostettava voimassa olevan asemakaavan mukaisesti ja mahdollinen uudisrakennus tulee sovittaa lisärakennuksena hienovaraisesti olevaan tiilirakennukseen ja sen rakenteisiin. Alue on suunniteltava monipuoliseksi kansalaistoimintoja mahdollistavaksi kokonaisuudeksi.

Lausunto Kaupunkisuunnitteluvirasto on arvioinut hakemusta suhteessa asemakaavan Makasiinipuiston tavoitteisiin ja toteuttamiseen, makasiinin suojelumääräykseen, Töölönlahden eteläosan kaupunkikuvalliseen, toiminnalliseen ja liikenteelliseen kokonaisuuteen sekä hakemuksen vaikutusta keskustakirjastolle kaavaillun korttelin suunnitteluun ja käyttöön.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että hakemus on asemakaavan tavoitteiden mukainen tanssipaviljongin toimintojen osalta, koska uusi tila on suunnitteluratkaisultaan monikäyttöinen rakennus puistossa. Rakennuksen käyttötapaa tulee jatkossa kehittää siten, että rakennus sopii kaikkiin asemakaavassa Makasiinipuistoon määrättyihin toimintoihin, myös kansalaistoimintaan.

Tanssimakasiinin sijainnista ja laajuudesta johtuen muita paviljonkeja ei voi sijoittaa Makasiinipuistoon. Ratkaisu merkitsee samalla asemakaavan mukaisiin rakennusaloihin verrattuna laajemman puistoalueen muodostumista. Hakemus tarjoaa edellytykset Tanssimakasiinin ja rakennusviraston teettämän Makasiinipuiston toteuttamiselle ja valmiiksi saattamiselle Musiikkitalon aikataulussa.

Asemakaavassa suojellun rakennuksen purkamisen erityinen syy on VTT:n arvio makasiinien kunnosta sekä museoviraston lausunnossa esitetty käsitys suojeluarvon menetyksestä. Osa Makasiinin eteläistä seinämuuria jää arkkitehtoniseksi elementiksi ja kaupunkikuvalliseksi muistumaksi uudisrakennuksen eteläpuolelle.

Asemakaavan mukaisen Makasiinipuiston yhteenlasketun kerrosalan ylitystä voidaan puoltaa koska ylittyvä kerrosala muodostuu lähinnä Tanssimakasiinin kellariin sijoittuvista tanssitoiminnan vaatimista laajoista sosiaali- ja pukeutumistiloista.

Tanssimakasiinin pienin etäisyys keskustakirjastolle kaavaillun korttelin 2014 rajaan on 10 metriä. Asemakaavassa lyhin etäisyys rakennusalojen välissä on 8 metriä. Koska Tanssimakasiini on muodoltaan pyöreä, ei etäisyys aiheuta haittaa muulle rakentamiselle.

Korttelin 2014 pääjulkisivun edustan raitille sijoittuva huolto- ja saattoliikenne vaikuttaa asemakaavan mukaisen korttelin 2014 suunnitteluun ja sen edustan käyttöön samalla tavoin kuin asemakaavan mukainen ratkaisu, jossa kaikki makasiinirakennusalat olisivat käytössä.

Arkkitehtiosaston julkisten rakennusten suunnittelukurssin Keskustakirjastotöiden tarkastelu osoittaa, että asemakaavan mukainen Makasiinipuiston paviljonkien kokonaisuus rajoittaisi kirjaston muotoilua ja mahdollista ulottamista Makasiinipuistoon enemmän kuin vain säilytettävän makasiinin kohdalla oleva rakennusala.

Töölönlahden 3D -mallin tarkastelu osoittaa, että pyörämuotoinen Makasiinin muuriseinämän taustalla oleva uudisrakennus sopii hyvin alueen kaupunkikuvalliseen kokonaisuuteen. Myös kaupunkineuvottelukunnan lausunnossa 6.2.2008 todetaan, että ” ’Silmu’ luo puistoalueen myöhemmin rakennettaville rakennuksille ja puiston suunnittelulle selkeät lähtökohdat. Sen hahmo ja toiminnalliset ratkaisut sopivat hyvin yhteen Musiikkitalon kanssa.”

Liikenteellisesti hakemus on pääosin Töölönlahden asemakaavan mukainen. Aluetta palvelevat Töölönlahden ja Elielin pysäköintilaitokset. Töölönlahdenkadulta johtaa huoltoajo- ja invasaattoyhteys korttelin 2014 välittömälle edustalle ja pelastustielle. Tämän takia huoltavaa ajoneuvoa tai invataksia ei saa pysäköidä edustalle eikä puistoon. Taksisaattotila on Töölönlahden kadun varressa, josta johtaa esteetön reitti pääovelle. Liikennesuunnitteluosasto on tarkistanut huoltoliikenteen ajotilan ja Töölönlahdenkadun saattoalueen toimivuuden.

Haetut toimenpiteet ovat asemakaavan kaupunkikuvallisten ja toiminnallisten tavoitteiden mukaisia, mikäli jatkosuunnittelussa otetaan huomioon seuraavat ehdot:

1 Toiminnallisesti Tanssimakasiinia tulee voida käyttää kaikkiin asemakaavan mukaisiin Makasiinipuiston käyttötarkoituksiin, myös kansalaistoimintaan.

2 Makasiini ei saa privatisoida puistoa eikä estää julkisen puiston käyttöä omalla toiminnallaan. Tanssimakasiinin vaatimat toiminnat tulee suunnitella puiston toimintoihin sopiviksi.

3 Tanssimakasiinilla ei ole omaa pihaa eikä sen teknisiä järjestelyjä tai huoltotiloja eikä rakennelmia tule sijoittaa Makasiinipuiston alueelle eikä hakijalle vuokrattavalle rakennusalan ulkopuoliselle yleisen puiston alueelle. Kaikki tarvittavat aputilat ja tekniset järjestelyt tulee sijoittaa rakennuksen rungon sisälle.

4 Makasiinipuistoon eikä rakennuksien vierustoilla oleville alueille tule sijoittaa henkilökunnan, esiintyjien eikä asiakkaiden autopaikkoja. Tanssimakasiinin käytön edellyttämää pysäköintiä palvelevat alueen yleiset pysäköintilaitokset.

5 Huoltojärjestelyt tulee toteuttaa rakennuksen yhteyteen siten, ettei niistä aiheudu visuaalista eikä toiminnallista haittaa.

6 Pelastusreitti tulee sijoittaa itäiselle puistokäytävälle.

7 Tanssimakasiinin edellyttämät polkupyöräpaikat tulee sijoittaa säilytettävän makasiiniseinän pohjoispuolelle. Muilta osin kaupunki vastaa Töölönlahden julkisten tilojen polkupyöräpaikkojen sijoittamisesta.

8 Vuokrattavan alueen laajuus tulee määritellä käsittämään vain Tanssimakasiinin rakennusala, jotta ratkaisu ei privatisoi puistoa ja synnytä rakennukselle pihamaista yksityistä reviiriä. Puiston korkeusasemat tulee sopia rakennusviraston katu- ja puisto-osaston kanssa sen edellyttämällä tavalla. Rakennukseen liittyvistä puiston alueelle sijoittuvista rakennuksen perustoiminnan edellyttämistä teknisistä järjestelyistä ja niiden rakennus- ja hoitovastuista (esim. pumppaamot, pääsisäänkäynnin edusta, hätäpoistumistien edusta, huoltoajon edusta, kahvilan terassi) tulee sopia vuokrasopimuksen yhteydessä, mutta rakennusalan ulkopuolista julkista puistoa ei pidä vuokrata hakijalle.

9 Rakennuksen tarvitsemat vesijohtolinjat ja muut kunnallistekniikan johdot tulee sijoittaa puistokäytävän alle, siten että puiston suunnittelu ja puiden sijoittelu ei vaikeudu.

Poikkeamisen erityinen syy on Töölönlahden asemakaavallisen kokonaisuuden, julkisten tilojen ja puistosuunnitelman tarkoituksenmukainen toteuttaminen. Hakemus tarjoaa edellytykset rakentaa tanssimakasiini valmiiksi Musiikkitalon ja puiston muun rakentamisen aikataulussa. Suojelumääräyksestä poikkeamisen erityinen syy on tilanteen muuttuminen asemakaavan laatimisen jälkeen, kun suojeltu makasiinirakennus tuhoutui pahoin tulipalossa.

Haettu toimenpide ei aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle taikka alueiden käytön muulle järjestämiselle, eikä vaikeuta luonnonsuojelun taikka rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Haettu toimenpide ei myöskään johda vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen eikä muutoin aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia, mikäli jatkosuunnittelussa otetaan huomioon edellä olevat ehdot.

Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa hakemusta edellä olevin Tanssimakasiinin asemakaavan mukaisia toimintoja, puiston julkista käytettävyyttä, Tanssimakasiinin ympäristöä ja sen autottomuutta, huoltojärjestelyjä, pelastusreitin sijaintia, polkupyöräpaikkoja, puiston korkeusasemaa ja vuokrattavan alueen suppeutta sekä kunnallistekniikan järjestelyjä koskevin ehdoin.

Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti 28.8.2008 § 382 merkitä tiedoksi poikkeamishakemuksesta annettavan esityslistatekstin mukaisen lausunnon.

Päätös syntyi kahden äänestyksen jälkeen:

Merkittiin, että keskustelun kuluessa varajäsen Alku varajäsen Buttlerin kannattamana ehdotti, että lisäksi lautakunta toteaa, ettei ole tarvetta poiketa voimassa olevasta asemakaavasta.

Suoritetussa äänestyksessä esittelijän ehdotus voitti äänin 5 (Lahti, Palmroth-Leino, Välimäki, Närö, Anttila) – 4 (Helistö, Alku, Buttler, Slätis).

Merkittiin, että keskustelun kuluessa jäsen Helistö varajäsen Slätisin kannattamana ehdotti, että lisäksi lautakunta palauttaa lausunnon uudelleen kirjoitettavaksi seuraavin perustein:

”Poikkeamislupaa ei tulisi puoltaa, koska tanssipaviljonkisuunnitelma poikkeaa liiaksi Töölönlahden asemakaavasta sivuuttaen vanhan makasiinin rakennussuojelun.”

Suoritetussa äänestyksessä esittelijän ehdotus voitti äänin 5 (Lahti, Palmroth-Leino, Välimäki, Närö, Anttila) – 4 (Helistö, Alku, Buttler, Slätis).

Merkittiin, että varajäsen Alku, jäsen Helistö, varajäsen Slätis ja varajäsen Buttler jättivät päätökseen seuraavan eriävän mielipiteen:

”Poikkeamislupaa ei tulisi puoltaa, koska tanssipaviljonkisuunnitelma poikkeaa liiaksi Töölönlahden asemakaavasta sivuuttaen vanhan makasiinin rakennussuojelun.”

Kaj viittaa Ksv:n sekä muihin asiassa annettuihin lausuntoihin ja toteaa seuraavaa:

Tanssimakasiinin sijainti on kuvattu Makasiinipuiston puistosuunnitelmassa. Khn esitys Kvsto:lle Kiasmanpuiston, Musiikkitalonpuiston, Makasiinipuiston puistosuunnitelmien hyväksymisestä on tämän kokouksen esityslistalla.

Hakemuksen käsittelystä poikkeamisasiana Kaj toteaa, että maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) mukainen poikkeamisvaltasäännös mahdollistaa poikkeuksen myöntämisen kaikista MRL:n piiriin kuuluvista rakentamista tai muita toimenpiteitä koskevista normeista. Poikkeaminen on mahdollista MRL:n ja muiden säädösten mukaisista säännöksistä, määräyksistä, kielloista ja rajoituksista. Poikkeaminen on mahdollista myös kaavoista ja niiden määräyksistä sekä muista MRL:n nojalla tehtyjen päätösten määräyksistä ja kielloista.

MRL 171 §:n mukaan kunta voi erityisestä syystä myöntää poikkeuksen MRL:ssa säädetyistä tai sen nojalla annetuista rakentamista tai muuta toimenpidettä koskevista säännöksistä, määräyksistä, kielloista ja muista rajoituksista. Kunta ei kuitenkaan saa myöntää poikkeusta, kun kysymys on vähäistä suuremmasta poikkeamisesta asemakaavassa osoitetusta rakennusoikeudesta tai poikkeamisesta rakennuksen suojelua koskevasta kaavamääräyksestä. Poikkeamisen näissä tapauksissa voi myöntää alueellinen ympäristökeskus.

Poikkeamista koskevaan harkintaan kuuluu tarkoituksenmukaisuusharkintaa. Poikkeaminen edellyttää aina erityisiä syitä. Nyt käsiteltävässä tapauksessa asemakaavassa suojellun rakennuksen purkamisen erityinen syy on VTT:n arvio makasiinien kunnosta sekä museoviraston lausunnossa esitetty käsitys suojeluarvon menetyksestä.

Poikkeaminen ei MRL 172 §:n mukaan saa aiheuttaa haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle. Poikkeusta ei saa myöntää, jos poikkeaminen johtaa vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen tai muutoin aiheuttaa merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia.

Kaj katsoo, että hankkeen suunnitelma on käyttötarkoitukseltaan asemakaavan toimintoja koskevan määräyksen mukainen ja, että esitetty hanke sopii hyvin alueen kaupunkikuvalliseen kokonaisuuteen. Kyseessä ei ole sellainen ympäristöstään täysin poikkeava rakentaminen, mitä vaikutuksiltaan merkittävällä rakentamisella tarkoitetaan. Tanssimakasiinin toiminta ei lisää merkittävästi liikennettä alueella, eikä sen silläkään perusteella voida katsoa olevan vaikutuksiltaan merkittävää rakentamista.

Kaj katsoo, että hanke voidaan toteuttaa vaarantamatta niitä kaavasta, määräyksistä tai säännöksistä johtuvia päämääriä, joihin säännönmukaisella menettelyllä pyritään. Kaj katsoo, että hakemus täyttää oikeudelliset edellytykset, ja että poikkeus haettuun toimenpiteeseen voidaan myöntää.

HELSINGIN ARKKITEHTUURIPOLIITTISEN OHJELMAN JOHDOSTA TEHTÄVÄT TOIMENPITEET

Khs 2008-1367

KAJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi Helsingin arkkitehtuuri Nyt! –arkkitehtuuripoliittisen ohjelman 5.12.2008 valmistuneen toimenpideosa -raportin (Apoli2).

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee, että

- kaupungin strategiaohjelmaan sisällytetään tavoite edistää rakentamisen laatua ja hyvää asuinympäristöä arkkitehtuurin keinoin ja että siinä painotetaan hyvän arkkitehtuurin ja suunnittelun sekä viimeistellyn toteutuksen merkitystä kokonaisuuksien ja yksityiskohtien osalta suunnittelussa.

- kaikkia hallintokuntia kehotetaan toimimaan talousarvion ja taloussuunnitelman puitteissa hyvää arkkitehtuuria edistäen arkkitehtuuripoliittisen ohjelman edistämiseksi.

- rakennusvalvontavirastoa kehotetaan laatimaan julkaisu Helsingin arkkitehtuuripolitiikasta.

Pöytäkirjanote kaikille virastoille ja laitoksille sekä jäljennöksin esityslistasta Helsingin arkkitehtuuri Nyt! –lausunnonantajille sekä opetusministeriölle, ympäristöministeriölle ja Uudenmaan ympäristökeskukselle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITTEET	Liite 1	Helsingin arkkitehtuuri nyt ! -raportti
	Liite 2	Yhteenveto saaduista lausunnoista ja Kvston keskusteluista 12.9.2007
	Liite 3	Helsingin arkkitehtuuripoliittinen ohjelma toimenpideosa
	Liite 4	Arkkitehtuuripoliittisen ohjelman toimenpidesuositukset

Kaj toteaa, että kaupunginjohtaja asetti 26.1.2005 työryhmän laatimaan Helsingille arkkitehtuuripoliittisen ohjelman. Kuntien on toivottu laativan omia ohjelmiaan sen jälkeen, kun valtioneuvosto hyväksyi valtakunnallisen arkkitehtuuripoliittisen ohjelman vuonna 1998.

Helsingin arkkitehtuuripoliittinen ohjelma Helsingin arkkitehtuuri Nyt! merkittiin tiedoksi johtajistokäsittelyssä 7.6.2006 ja se lähetettiin lausunnolle.

./:

Ohjelma on esityslistan tämän asian liitteenä 1. Ohjelma löytyy myös sähköisenä rakennusvalvontaviraston internet-sivuilta julkaisut kohdasta.

./.

Yhteenveto lausunnoista on esityslistan tämän asian liitteenä nro 2.

Palaute ohjelmasta oli runsas ja monipuolinen ja Kvsto kävi asiasta lähetekeskustelun 12.9.2007. Kvsto merkitsi asian tiedoksi ja totesi, että asiasta laadittu keskustelupöytäkirja lähetetään tiedoksi lausunnonantajille ja että kaupunginhallitus tulee päättämään ohjelmasta lähetekeskustelussa saadun palautteen ja jatkovalmistelun pohjalta.

Jatkovalmistelua varten nimettiin työryhmä (21.5.2008) jonka puheenjohtajana toimi rakennusvalvontaviraston virastopäällikkö Lauri Jääskeläinen. Työryhmä koostui suurelta osalta jo aiemmassa työryhmässä edustettuna olleista hallintokuntien edustajista ja sitä täydennettiin talous- ja suunnittelukeskuksen edustajalla.

./.

Työryhmä luovutti raporttinsa Helsingin arkkitehtuuripoliittisen ohjelman toimenpideosa, nk. Apoli2 –raportti, 5.12.2008. Raportti on esityslistan tämän asian liitteenä 3.

Luovutetun raportin liitteenä 1 on laajahko, seuraavansisältöinen toimenpidesuositusten listaus. Työryhmä toteaa seuraavaa:

Työryhmän toimenpidesuositukset

Suositusten kohdalla nimetyt hallintokunnat ovat ohjeellisia.

Jokaisen ehdotetun suosituksen osalta on tarkasteltu sen vaativuutta ja kustannusvaikutusta kaupungin kannalta. Tarkastelu on tehty käyttämällä neliportaista pisteytystä. Piste yksi tarkoittaa vaativuudeltaan vähäistä, kaksi vaativuudeltaan kohtalaista, kolme vaativuudeltaan suurta ja neljä vaativuudeltaan erittäin huomattavaa. Vastaavasti piste yksi tarkoittaa kustannusvaikutuksiltaan vähäistä, kaksi kohtalaista, kolme suurta ja neljä erittäin huomattavaa. Vaativuus korreloi toimenpiteen edellyttämään työpanokseen, kuinka monen eri hallintokunnan sitoutumista se vaatii ja miten vaativa toimenpide on poliittisen päätöksenteon kannalta. Kustannusvaikutukset liittyvät toimenpiteen aiheuttamiin välittömiin, joskin usein monelle talousarviovuodelle kohdentuviin suoranaisiin kaupungille koituviin menoihin.

01. Arkkitehtuurin kieli ymmärrettäväksi

Arkkitehtuurin ja ympäristön lukutaidon lisäämistä tavoittelevat suositukset liittyvät luontevasti kaikkien opetustoimintaa järjestävien hallintokuntien sekä erityisesti kaupunginmuseon ja kaupunkisuunnitteluviraston toimintaan. Myös muiden hallintokuntien omasta toiminnastaan kertovalla viestinnällä voidaan kehittää rakennetun ympäristön lukutaitoa.

Erityisesti suositukset liittyvät seuraavien hallintokuntien toimintaan: opetusvirasto, ammattikorkeakoulu, kaupunginmuseo, Suomenkielinen työväenopisto, Svenska arbetarinstitutet, kaupunkisuunnitteluvirasto, rakennusvalvontavirasto, rakennusvirasto, talous- ja suunnittelukeskus, hallintokeskus.

Mahdollisia tähän liittyviä suosituksia voivat olla esimerkiksi:

- Nimetään arkkitehtuuripainotteinen koulu ja vahvistetaan koulujen arkkitehtuurikasvatusta
(vaativuus 4 / kustannusvaikutus 3)

- Järjestetään opastettuja tutustumisretkiä rakennettuun ympäristöön (vaativuus 1 / kustannusvaikutus 1)

- Järjestetään arkkitehtuurikursseja ja luentoja
(vaativuus 1 / kustannusvaikutus 1)

- Kehitetään infokeskus Laituria edelleen aktiivisesti kaupunkilaisille suunnattujen arkkitehtuuria ja kaupunkisuunnittelua esittelevien näyttelyiden sekä tapahtumien pitopaikkana ja myös arkkitehtuurimatkailun tarpeisiin

(vaativuus 1 / kustannusvaikutus 1)

- Tiivistetään yhteistyötä korkeakoulujen kanssa arkkitehtuurin ja tulevaisuuden kaupunkiteknologian ja elämäntavan tutkimuksen aloilla (Aalto-yliopisto, Helsingin yliopisto)
(vaativuus 2 / kustannusvaikutus 2)

02. Kulttuurihistorialliset arvot ja rakennussuojelu

Kulttuurihistoriallisia arvoja ja rakennussuojelun merkitystä tekee näkyväksi erityisesti kaupunginmuseo sekä kaupunkisuunnitteluvirasto omalla toiminnallaan. Historiallisen tiedon dokumentointi sekä siitä tiedottavat näyttelyt ja julkaisut yhdessä erilaisten tapahtumien kanssa lisäävät kansalaisten tuntemusta ja tietoisuutta omasta lähiympäristöstään ja kaupungin historiasta. Tieto antaa lähtökohdan osallistumiseen kaupungin kehittämiseen ja juurruttaa sekä sitouttaa asukkaita omasta asuinympäristöstä huolehtimiseen sekä mahdollistaa kaupunginosien omintakeisen kehittämisen.

Erityisesti suositukset liittyvät seuraavien hallintokuntien toimintaan: kaupunginmuseo, opetusvirasto, ammattikorkeakoulu, kaupunkisuunnitteluvirasto, Suomenkielinen työväenopisto, Svenska arbetarinstitutet, rakennusvirasto, taidemuseo, kulttuuriasiainkeskus.

Mahdollisia tähän liittyviä suosituksia voivat olla esimerkiksi:

- Jatketaan kantakaupungin vanhentuneiden inventointien ja kaavojen ajantasaistamista erityisesti rakennuskulttuurin säilyminen huomioon ottaen
(vaativuus 4 / kustannusvaikutus 4)

- Jatketaan esikaupunkien rakennushistoriallisia inventointeja
(vaativuus 2 / kustannusvaikutus 3)

- Parannetaan nähtävyyksien merkitsemistä viitoin ja opastein
(vaativuus 2 / kustannusvaikutus 4)

- Nostetaan esiin vuosittain järjestettävien teematapahtumien myötä hyviä esimerkkejä ympäristön hoidosta, esim. rakennusperintöpal-

kinto, paras piha, ym.
(vaativuus 2 / kustannusvaikutus 3)

03. Kaupunkielämän yksilölliset ja moniarvoiset puitteet

Kaupungin kehittäminen on osa kaikkien kaupungin hallintokuntien toimintaa. Fyysisen ympäristön kehittämiseen ja rakentamiseen osallistuvat erityisesti kaupunkisuunnitteluvirasto, kiinteistövirasto, asuntotuotantotoimisto, rakennusvirasto, rakennusvalvontavirasto, talous- ja suunnittelukeskus.

Erityisesti suositukset liittyvät seuraavien hallintokuntien toimintaan: kaupunkisuunnitteluvirasto, rakennusvirasto, liikennelaitos, kiinteistövirasto, asuntotuotantotoimisto, Helsingin Energia, talous- ja suunnittelukeskus.

Kaupunkiympäristön kehittämiseen liittyviä suosituksia voivat olla esimerkiksi

- Korostetaan rakentamisen arkkitehtonista ja elämyksellistä laatua kaupungin omistajapolitiikassa, kiinteistöstrategiassa ja kaupungin tilahankkeiden hankintaohjeissa
(vaativuus 4 / kustannusvaikutus 3)

- Hyödynnetään kaupunginosia kehitettäessä niiden olevaa identiteettiä ja historiallisia elementtejä

(vaativuus 3 / kustannusvaikutus 4)

- Suunnitellaan kaupungin julkiset ulkotilat sekä liikenneterminaalien ja liikunnan tilat sekä alueet arkkitehtonisina kokonaisuuksina ja arkea rikastuttavina toimivina tiloina
(vaativuus 4 / kustannusvaikutus 3)

- Otetaan kestävän rakentaminen periaatteet käyttöön kaikilla tasoilla uusien alueiden suunnittelussa ja tontinluovutuspolitiikassa
(vaativuus 4 / kustannusvaikutus 3)

- Luodaan kaupunkivalaistukseen liittyvillä kehittämisprojekteilla kaupungille viihtyisyyttä ja vetovoimaa
(vaativuus 4 / kustannusvaikutus 3)

- Järjestetään kaupungin julkisten ulkotilojen siisteyteen ja roskattomuuteen liittyviä tempauksia ja laaditaan ylläpito-ohjeet

(vaativuus 3 / kustannusvaikutus 4)

04. Arkkitehtuuri ja kaupunkisuunnittelu informaatioyhteiskunnassa

Informaatioyhteiskunnan mahdollisuuksien hyödyntäminen arkkitehtuurin tiedonvälityksessä ja viestinnässä on kaikkia hallintokuntia koskeva mahdollisuus. Erityisesti kysymykseen tulevat kuitenkin fyysisestä ympäristöstä, sen rakentamisesta, huollosta ja ylläpidosta huolehtivat tahot. Näiden tahojen tuottamasta ympäristöön liittyvästä tietokannasta olisi mahdollista luoda myös kansalaisia palveleva avoin tiedonvälityskanava, jonka kautta arkkitehtuuria, kaupunkia, ympäristöä ja luontoa koskeva tieto välittyy tavalla joka laajentaa asukkaan näkemystä ja syventää ymmärtämystä asuinympäristöään kohtaan. Tietokannan luoma mahdollisuus tarkastella eri tekijöitä päällekkäin ja liikkua eri aikatasoissa ja mittakaavoissa tulee hyödyntää tietokantaa luotaessa. Myös rakennus- ja alueinventointien liittämistä tietokantaan jatketaan.

Erityisesti suositukset liittyvät seuraavien hallintokuntien toimintaan: kaupunkisuunnitteluvirasto, rakennusvalvontavirasto, hallintokeskus, rakennusvirasto, liikennelaitos, kiinteistövirasto, asuntotuotantotoimisto, Helsingin Energia, talous- ja suunnittelukeskus, kaupunginmuseo.

Mahdollisia tähän liittyviä suosituksia voivat olla esimerkiksi:

- Jatketaan Helsinkiä käsittävän avoimen historia-, nykytilanne- ja suunnitelmatietoa sisältävän paikkatietoon sidotun julkisen tietoverkon kehittämistä
(vaativuus 4 / kustannusvaikutus 3)

- Kehitetään Helsingin kotisivuille kaupungin arkkitehtuurisivusto yhdessä kaupunginmuseon, kaupunkisuunnitteluviraston, kiinteistöviraston ja rakennusvalvontaviraston sekä Suomen rakennustaiteen museon kanssa

(vaativuus 4 / kustannusvaikutus 3)

- Tiedotetaan arkkitehtuuritapahtumista nettisivuston kautta, mm. Laiturin näyttelykalenteri

(vaativuus 1 / kustannusvaikutus 1)

- Hyödynnetään erilaiset vuorovaikutteiset verkkovaikutustyökalut (PehmoGIS) (vaativuus 3 / kustannusvaikutus 3)

05. Projektityöskentely

Aluerakentamisprojektien työn kehittäminen on kaupungin hallintokuntien rajat ylittävän vuorovaikutteisten yhteistyömenetelmien kehittämistä. Yhteiset koko kaupunkia koskevat toimintaperiaatteet yhdessä alueellisia erityispiirteitä korostavien suunnitteluratkaisujen kanssa luovat hyvän pohjan kaupungin kokonaisvaltaiselle ja tuloksekkaalle kehittämiselle.

Erityisesti suositukset liittyvät seuraavien hallintokuntien toimintaan: kaupunkisuunnitteluvirasto, kiinteistövirasto, rakennusvalvontavirasto, talous- ja suunnittelukeskus, rakennusvirasto, kiinteistövirasto, asuntotuotantotoimisto, Helsingin Energia, ympäristökeskus, liikuntavirasto, opetusvirasto, sosiaalivirasto, hankintakeskus.

Mahdollisia tähän liittyviä suosituksia voivat olla esimerkiksi:

- Viedään projekteissa kestävän kehityksen mukaiset ratkaisut läpäisyperiaatteella lähtien kaavaratkaisuista aina materiaaleihin ja teknisiin järjestelmiin (vaativuus 4 / kustannusvaikutus 3)

- Kehitetään hankintaohjeisiin rakennetun ympäristön laatua painottavat kriteerit
(vaativuus 3 / kustannusvaikutus 3)

- Kehitetään kumppanuuskaavoitusmenetelmiä
(vaativuus 4 / kustannusvaikutus 2)

- Kehitetään avustetun rakennuttamisen menetelmiä ja hyödynnetään niitä erityisprojekteissa
(vaativuus 3 / kustannusvaikutus 2)

- Edistetään käyttäjälähtöistä suunnittelua ja toteutusta
(vaativuus 3 / kustannusvaikutus 2)

- Kehitetään tontinluovutusehtoja ja vuokrasopimuksiin liitettäviä ehtoja sekä niiden seurantaa
(vaativuus 3 / kustannusvaikutus 3)

06. Arkkitehtuurin arvostus

Arkkitehtuurin arvostusta voidaan kohentaa erilaisin teematapahtumien ja valistuksen keinoin. Vastuu on kaikilla hallintokunnilla, erityisesti kuitenkin rakentamiseen ja ylläpitoon osallistuvilla hallintokunnilla.

Erityisesti suositukset liittyvät seuraavien hallintokuntien toimintaan: kaupunkisuunnitteluvirasto, kiinteistövirasto, rakennusvalvontavirasto, talous- ja suunnittelukeskus, rakennusvirasto, asuntotuotantotoimisto, Helsingin Energia, kaupunginmuseo.

Mahdollisia tähän liittyviä suosituksia voivat olla esimerkiksi:

- Järjestetään Helsingin kansainvälinen arkkitehtuuriviikko joka toinen vuosi
(vaativuus 4 / kustannusvaikutus 2)

- Järjestetään vuotuinen arkkitehtuuriseminaari rakennuttajille
(vaativuus 1 / kustannusvaikutus 2)

- Järjestetään teematapahtumia
(vaativuus 1 / kustannusvaikutus 1)

- Jaetaan palkintoja
(vaativuus 1 / kustannusvaikutus 1)

- Tehostetaan viestintää
(vaativuus 1/ kustannusvaikutus 1)

07. Helsingin rooli – Cool Helsinki School

Työryhmän ehdotukset ja tässä liitteessä esitetyt suositukset ovat omiaan toteuttamaan linjauksiin perustuvaa arkkitehtuuripoliittista tulosta Helsingin rakennetussa ympäristössä. Näin toteutuva kaupungin arkkitehtuuripolitiikkaan perustuva tarkastelijan havainto olisi ilmaus Cool Helsinki School:ista.

Mahdollisia tähän liittyviä suosituksia voivat olla esimerkiksi:

- Korostetaan kaupungin osa-alueiden ominaislaatua sekä uusia alueita kaavoitettaessa ja täydennysrakennettaessa että asuin-, katu- ja puistoalueiden uudis- ja korjausrakentamisessa
(vaativuus 2/ kustannusvaikutus 1)

- Järjestetään vuosittain työskentelymahdollisuus Helsingissä yhdelle – kahdelle ansioituneelle ulkomaalaiselle arkkitehdille Helsingissä ja vastaavasti muutamalle ansioituneelle suomalaiselle arkkitehdille mahdollisuus työskennellä edellä käyvissä projekteissa ulkomailla
(vaativuus 3 / kustannusvaikutus 3)

- Tuotetaan arkkitehtuurijulkaisuja yleiseen levitykseen
(vaativuus 2 / kustannusvaikutus 2)

- Edistetään arkkitehtuuriopiskelijoiden kansainvälistä työharjoittelua kaupungin organisaatiossa

(vaativuus 1 / kustannusvaikutus

Varsinaisen toimenpideosaraportin lopussa työryhmä esittää, että kaupunginhallitus päättäisi, että

- Yhteisstrategioihin sisällytetään kaikkia hallintokuntia velvoittava kehotus arkkitehtuurin edistämisestä hallintokunnan toiminnassa hallintokunnan itse määrittelemin keinoin.

- Kaupunginhallitus antaa hallintokunnille kehotuksen toimia talousarvion ja taloussuunnitelman puitteissa hyvää arkkitehtuuria edistäen arkkitehtuuripoliittisen ohjelman sekä tämän raportin liitteessä 1 esitettyjen suositusten hengessä.

- Rakennusvalvontavirastoa kehotetaan laatimaan julkaisu Helsingin arkkitehtuuripolitiikasta. Julkaisu koostuisi alkuperäisestä Helsingin arkkitehtuuri nyt! -raportin osista Helsingin sielu ja Vuosirenkaat sekä kaupunginhallituksen aikanaan hyväksymästä Apoli2 -loppuraportista.

Kaj toteaa, että kuten Apoli 2 - toimenpideraportissa todetaan, osa alkuperäisistä Helsingin arkkitehtuuri Nyt! – ohjelman tavoitteista on jo toteutunut tai muutoin omaksuttu nykykäytäntöihin. Jotkut alkuperäisen raportin toimenpidesuosituksista saivat lausunnoissa kriittisen vastaanoton tai ne todettiin kustannus-hyöty –suhteessa heikoiksi keinoiksi vaikuttaa tavoitteisiin (mm. arkkitehtuuriasiamiehen toimen tai lahjoitusprofessuurien perustaminen.) Kaj katsoo, että Apoli 2 -raportin toimenpidesuositukset muodostavat hallintokunnille hyvän keinovalikoiman lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä edistää hyvän rakennetun ympäristön ja arkkitehtuurin juurtumista Helsinkiin. Hallintokunnat voivat niistä löytää itselleen sopivia tapoja vaikuttaa toivottuun kehitykseen.

Kaj toteaa lopuksi, että kaupungin strategiaohjelmaan 2009-2012 (luonnos valtuustoseminaariin 5.-6.2.2008) sivuilla 45 ja 47 on ehdotettu sisällytettäväksi esityslistan tämän asian päätösesityksen ensimmäisessä kohdassa mainitut toimenpiteet. Lopullisesti strategiaohjelma tullaan hyväksymään kaupunginvaltuustossa kevään 2009 aikana.

VT MAIJA ANTTILAN TOIVOMUSPONSI: RAKENTAMISEN LAADUN VALVONNAN TEHOSTAMISTA JA ASUMISEN KUSTANNUSTEN KARSIMISTA KOSKEVA SELVITYS

Khs 2008-374

KAJ Kaupunginhallitus päättänee

– merkitä tiedoksi esityslistalta ilmenevän selvityksen kaupunginvaltuuston 13.2.2008 hyväksymän toivomusponnen johdosta sekä

– toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle (Anttila) ja tiedoksi muille valtuutetuille.

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Maija Anttilalle ja tiedoksi muille valtuutetuille.

Lisätiedot:
Ryöti Miliza, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 25407

LIITTEET	Liite 1	Rakennuslautakunnan lausunto 25.11.2008
	Liite 2	Kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunto 27.11.2008
	Liite 3	Talous- ja suunnittelukeskuksen lausunto 28.11.2008
	Liite 4	Asuntotuotantotoimiston lausunto 12.12.2008

Kaj ilmoittaa, että Kvsto hyväksyi 13.2.2008 maankäytön ja asumisen toteutusohjelman 2008–2017 hyväksymisen yhteydessä seuraavan toivomusponnen:

”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus selvittää monipuolisesti ja asiantuntijoita hyväksi käyttäen, miten rakentamisen laadun valvontaa voidaan tehostaa ja miten rakentamisen ja asumisen kustannuksia voidaan karsia tavoitteena kohtuuhintainen ja hyvälaatuinen asunto ja asuminen.” (Maija Anttila, äänin 76–0)

Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

Ponnesta on saatu rakennuslautakunnan (25.11.2008), kaupunkisuunnittelulautakunnan (27.11.2008), talous- ja suunnittelukeskuksen (28.11.2008) sekä asuntotuotantotoimiston (12.12.2008) lausunnot, joista yhteenvetona todetaan seuraavaa:

Rakentamisen laadun valvonta

Rakennuslautakunta toteaa, että rakennusvalvontaviranomaisen mahdollisuudet varsinaisen työmaavalvonnan suorittamiseen ovat äärimmäisen rajalliset eikä se olisi tarkoituksenmukaistakaan. Vastuu rakentamisen laadusta kuuluu rakennushankkeeseen ryhtyvälle. Näin ollen tuleekin edellyttää, että hankkeeseen ryhtyvät rakentajat, suunnittelijat ja toteuttajat ovat osaavia ja päteviä, hoitavat työnsä kunnolla ja kantavat vastuunsa laiminlyöntitilanteissa.

Rakennuslautakunta viittaa maankäyttö- ja rakennuslakiin sekä Suomen rakentamismääräyskokoelmaan sisältyvään rakentamisen laatua ohjaavaan normistoon. Lautakunta toteaa kuitenkin, että määräysten noudattaminen ei vielä varsinaisesti takaa, että rakennuksesta tulisi erityisen laadukas, vaan että määräyksillä tavoitellaan vähimmäistasoa turvallisuuden ja terveellisyyden kannalta. Korkea laatutaso edellyttää käytännössä vähimmäismääräykset ylittävää rakentamista.

Rakennuslautakunta toteaa, että nykylainsäädännön puitteissa rakennusvalvontaviranomaisen keinot pyrkiä parantamaan rakentamisen laatua ovat rakennustyön tarkastusasiakirjan käytön tehostaminen sekä ns. rakenteellisen turvallisuuden erityismenettelyn voimakas lisääminen. Rakennustyön tarkastusasiakirjan tarkoitus on varmistaa, että hanke toteutetaan sääntöjen ja määräysten, myönnetyn luvan sekä viranomaiselle toimitettujen suunnitelmien ja hyvän rakennustavan mukaisesti. Rakennushankkeen keskeiset riskit tulee määritellä ennalta. Rakennusvaiheen tarkastusten vastuuhenkilöt varmentavat suorittamansa tarkastukset tarkastusasiakirjaan. Käytännössä tarkastusasiakirjasta on monenlaisia kokemuksia ja kuittauksista huolimatta jälkikäteen on paljastunut laiminlyöntejä ja virheitä. Tehostaminen olisi mahdollista erimerkiksi siten, että edellytettäisiin systemaattista valokuvadokumentointia piiloon jäävistä työvaiheista. Erityismenettelyn toimintatapoja ovat mm. ulkopuolisten asiantuntijoiden tarkastukset ja lausunnot sekä suunnittelu- että toteutusvaiheessa ja riskirakenteiden käytönaikainen huolto- ja tarkastusohjelma.

Nykyisellään virhevastuu rakentamistilanteessa perustuu lähinnä rakennusurakan yleisiin sopimusehtoihin sekä asuntokauppalakiin ja maakaareen. Tärkeää olisikin rakentamisen virhevastuulainsäädännön kehittäminen.

Lisäksi rakennuslautakunta kiinnittää huomiota rakennusalan koulutuksen kehittämiseen siten, että työmarkkinoille saataisiin käytännön taitajia.

Asuntotuotantotoimisto toteaa, että rakennustyön laatuun vaikuttavat eniten toteutukseen varatut resurssit, riittävä rakennusaika ja ennen kaikkea urakoitsijan laadunvarmistuksen taito. Asuntotuotantotoimisto edellyttää omassa tuotannossaan, että urakoitsija varaa rakentamiseen riittävät työnjohtoresurssit. Tarjouspyynnöissä määritellään kohteen laajuuden edellyttämä ammattitaitoisen työnjohdon minimimäärä. Urakoitsijan on hyväksytettävä työmaakohtainen laadunvarmistussuunnitelma ennen urakkasopimuksen allekirjoitusta ja asuntotuotantotoimisto valvoo suunnitelman toteutumista. Asuntotuotantotoimisto liittää alustavan kohdekohtaisen tarkastusasiakirjan jo suunnittelun tarjouspyyntöihin, jotta suunnittelijat osaavat tarjouksessaan ottaa huomioon rakentamisen aikaisen laadunvarmistuksen edellyttämän työpanoksen.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa, että kaupungin maalle rakennettaessa kaupunki ohjaa ja valvoo asuntojen ja asuinympäristön laatutasoa sekä asuntojen hintaa maan luovutussopimuksiin tai niitä täydentäviin rakennuttamissopimuksiin tulevien ehtojen perusteella. Kaupunki luovuttaa omistamansa maan pääsääntöisesti vuokraamalla. Osaan luovutuksista liitetään Hitas-ehdot. Luovutukset tehdään joko suoraan tai erilaisten kilpailujen avulla. Useimmissa kilpailuissa kilpailun kohteena on ollut laatu hinnan ollessa ennalta määritetty.

Talous- ja suunnittelukeskuksen käsityksen mukaan ohjauksessa tulee pyrkiä siihen, että uudistuotannossa tarjotaan asunnon ostajalle lisää vaikutusmahdollisuuksia asuntopohjien ja varustetasojen valintaan. Käytännössä tämä tarkoittaisi valmiiksi hinnoiteltujen valintamahdollisuuksien hyväksymistä osana Hitas-ohjausta.

Rakentamisen kustannusten karsiminen

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa, että asuntojen hintoja tarkasteltaessa tulee erottaa toisistaan yhtäältä rakentamiskustannukset ja toisaalta asuntojen myyntihinta. Kaavoituksella vaikutetaan osaltaan rakentamiskustannuksiin, mutta myyntihintaan vaikuttavat lisäksi sijainti, suhdanteet ja rakennuttajapalkkiot. Vapaarahoitteisessa tuotannossa asunnon hinta on yleensä maksimihinta, jolla se on myytävissä tai vuokrattavissa. Myyntihinnan noustessa joka tapauksessa korkeaksi on asukkaiden ja kaupungin etu, että keskeisillä ja näkyvillä alueilla rakennetaan laadukkaasti.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa, että kaavoituksessa sidotaan suuri osa rakennuskustannuksista. Merkittävimmät lähtökohtatekijät ovat pysäköintiratkaisu ja maaperän rakennettavuus. Pysäköintiratkaisulla on yksittäisistä tekijöistä suurin vaikutus asuntojen hintaan. Helsingissä pyritään tehokkaaseen rakentamiseen, jolloin autopaikat joudutaan sijoittamaan joko korttelikohtaisesti kannen alle tai keskitetysti luolaan tai suureen pysäköintilaitokseen. Rakentamisen tehokkuuden nostaminen on kaupungin tavoitteiden mukaista, mutta aiheuttaa suuria kustannuslisiä asuntorakentamiseen.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa, että rakentamiskustannusten muodostumisessa merkitystä on myös muilla kaavassa määriteltävillä tekijöillä. Näistä tärkeimmät ovat massoittelu ja syöttötehokkuus, runkosyvyys, rakennusten korkeus ja hissi, vajaat kerrokset, erkkerit, yhteistilojen määrä ja julkisivumääräykset. Kaavoissa otetaan rakennusoikeuksia määriteltäessä huomioon taloudellisten tekijöiden antamat reunaehdot runkosyvyyksille ja syöttötehokkuuksille. Kullakin alueella pyritään arvioimaan, mitkä tekijät ovat laadun, kaupunkikuvan ja alueen identiteetin kannalta tärkeimpiä ja mikä on niiden kustannusvaikutus. Tältä pohjalta päätetään mitä tekijöitä ohjataan kaavamääräyksillä. Rakentamiseen kohdistuu monia laatuvaatimuksia, joista osaa säädellään lainsäädännöllä ja rakentamismääräyksillä. Esimerkiksi teknisten tilojen kasvu sekä uudistuvat energiamääräykset nostavat tulevaisuudessa rakentamiskustannuksia. Vaikeissa kohteissa kaupunkisuunnitteluvirasto laadituttaa viitesuunnitelmia, joilla testataan kaavojen teknistä ja taloudellista toteutuskelpoisuutta.

Asuntotuotantotoimisto toteaa, että Helsingin asemakaavoituksessa on tehty laadukkaita ja korkeatasoisia asemakaavoja, mutta niiden taloudellisuutta on arvioitu vain kaupungin maksettavaksi tulevien investointien kannalta. Rakennettavien asuntojen kustannuksia ja hintoja ei ole arvioitu kaavoitusvaiheessa ja kaavoitusratkaisut ovatkin usein johtaneet niin kalliisiin suunnitteluratkaisuihin, ettei niitä ole voitu toteuttaa. Asuntotuotantotoimisto toteaa, että jatkossa kustannustarkasteluja tulisi tehdä myös asuntotuotannon näkökulmasta.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa, että tonttien hallintamuodon alustava määrittely kaupunkisuunnitteluviraston, kiinteistöviraston ja talous- ja suunnittelukeskuksen yhteistyönä asemakaavaluonnosvaiheessa mahdollistaa sen, että voidaan katsoa mitkä tontit lähtökohdiltaan soveltuvat parhaiten eri hallintamuotojen toteutukseen ja ottaa se huomioon jatkosuunnittelussa. Määrittelyssä huomioidaan mm. perustamiskustannuksiin, autopaikkaratkaisuun ja talotyyppiin liittyvät kustannusriskit, pyrkimys hallintamuotojakauman tasapainoisuuteen sekä tonttien markkinoitavuus. Valtion tukemaan tuotantoon voidaan osoittaa tontit, joissa kustannustaso on mahdollista pitää Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen määrittelemien tavoitehintojen mukaisena.

Rakennuslautakunta viittaa Rakennusteollisuus RT:n tilaamaan ja VTT:n toteuttamaan selvitykseen ”Asuntotuotannon laatumuutokset 1990–2005”. Tulosten mukaan keskimäärin 40 % uuden asunnon hinnasta muodostuu erilaisista veroista sekä eläke- ja tapaturmavakuutusmaksuista. Palkansaajien osuus em. selvityksessä oli noin 20 % ja rakennusyrityksen voittojen ja poistojen osuus 13 %.

Lisäksi rakennuslautakunta viittaa ympäristöministeriön vuonna 2008 käynnistämään rakentamisen normitalkoot –projektiin sekä kevennettyjen rakentamis- ja kaavamääräysten mahdolliseen kokeilemiseen kasvupaikkakunnilla. Normitalkoiden tarkoituksena on selvittää, millaiset kaava- ja rakentamismääräykset ehkä tarpeettomasti korottavat asuntorakentamisen kustannuksia. Normitalkoiden ammattilaiskyselyn tuloksena suurin yksittäinen, tarpeettomia kustannuksia aiheuttava tekijä on väestönsuojavaatimus. Lautakunta toteaa, että normitalkoiden ja kevennettyjen määräysten avulla on mahdollista hakea kustannussäästöjä rakentamiseen ilman, että säästöt heikentävät asumisen laatutasoa. Toimivalta näiltä osin on kuitenkin valtiolla.

Rakennuslautakunta toteaa kaupungin voivan maanomistajana vaikuttaa tulevien asuntokohteiden kustannustasoon tontinluovutuksen keinoin.

./. Lausunnot ovat asian liitteinä.

Kaj yhtyy lausunnoissa mainittuun.

Kaj toteaa, että Helsinki on ilmoittautunut ympäristöministeriön rakentamisen normitalkoisiin ja ehdottanut kokeiltavaksi mm. väestösuojan rakentamisvelvoitteen, paloetäisyyksien määrittelytavan sekä eräiden pientalorakentamista koskevien esteettömyysnormien keventämistä. Helsingin lisäksi normitalkoisiin on ilmoittautunut seitsemän muuta kaupunkia, joukossa mm. Espoo ja Vantaa. Kuten rakennuslautakunta toteaa, normitalkoiden yhteydessä esiin tuotujen kevennysten osalta toimivalta on valtiolla.

Sen sijaan kaavamääräysten keventäminen on suurelta osin kaupungin omassa toimivallassa ja kaavoituksen kustannustietoisuuden kehittäminen on tässä avainasemassa. Kaupunkisuunnitteluvirasto kouluttaa henkilökuntaansa ja eri hallintokuntien yhteistyöllä tunnistetaan ”asuntorakentamisen hoitoketjun” ne vaiheet, joissa kustannuksiin voidaan parhaiten vaikuttaa. Tavoitteena on jatkossakin rakentaa laadukasta kaupunkiympäristöä, sillä se on kaupungin vetovoimaisuuden ja sen myötä elinvoimaisuuden edellytys.

LAUSUNTO HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDELLE LAAJASALON RAIDEVAIHTOEHTOJEN JÄRJESTELMÄTARKASTELUSTA TEHTYYN VALITUKSEEN

Khs 2008-1648

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa asiasta Helsingin hallinto-oikeudelle jäljempänä esityslistalta ilmenevän hallintokeskuksen oikeuspalveluiden ehdotuksen mukaisen lausunnon.

Pöytäkirjanote hallintokeskuksen oikeuspalveluille lausunnon laatimista ja antamista varten sekä kaupunkisuunnitteluvirastolle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITE

Brändö Seglare rf:n ym. valitus Laajasalon raidevaihtoehtojen järjestelmätarkastelusta

Kaj toteaa, että kaupunginvaltuusto on 12.11.2008 päättänyt merkitä tiedoksi Laajasalon raidevaihtoehtojen tarkastelu 2008-raportin ja hyväksynyt Laajasalon joukkoliikenteen raideratkaisun jatkovalmistelun pohjaksi raitiotie-siltavaihtoehdon välillä Laajasalo-Korkeasaari-Sompasaari-Kruununhaka.

Brändö Seglare r.f, Fregatti Oy yrityspalvelut, Xxxxx Xxxxxx, Kruununhaka-Seura-Kronohagssällskapet r.y, Kruununhaan asukasyhdistys r.y, Kulosaarelaiset-Bränöborna r.y ja Sunlines Oy ovat tehneet 19.12.2008 valtuuston päätöksestä kunnallisvalituksen hallinto-oikeudelle.

./ Valitus on esityslistan liitteenä.

Helsingin hallinto-oikeus on pyytänyt 29.12.2008 kaupunginhallitusta hankkimaan valtuuston lausunnon valituksen johdosta.

Hallintokeskuksen oikeuspalvelut lausuu (28.1.2009) asiassa yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston kanssa laadittuna lausuntona seuraavaa.

Valituksen pääasiallinen sisältö

Valituksessa on vaadittu, että hallinto-oikeus määrää valtuuston päätöksen kumottavaksi ja uudelleen käsiteltäväksi. Lisäksi valittajat ovat vaatineet, että asiassa annetaan uuden päätöksen yhteydessä uusi valitusosoitus.

Valituksen mukaan päätös sisältää sellaisen ratkaisun, josta voidaan tehdä kunnallisvalitus. Hanke on kaupungin ylintä päätösvaltaa käyttävän toimielimen hyväksymä ja tarkoitettu otettavaksi huomioon asian myöhemmässä suunnittelussa ja päätöksenteossa. Kysymyksessä ei ole asian valmistelusta tai periaatepäätöksestä, vaan kaupungin lopullisesta kannasta, joka sitovana suunnitelmana rajaa muut kuin siltaratkaisua käyttävät joukkoliikennevaihtoehdot pysyvästi pois.

Valituksessa on katsottu, että valtuuston päätös on tehty toimivalta ylittäen. Päätöksellä on sivuutettu harkintavallan rajoitusperiaatteet ja erityisesti suhteellisuusperiaatteen noudattaminen. Päätös ei ole oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden, sillä valittavana olevista vaihtoehtoisista joukkoliikenneyhteyksistä se rajoittaa valittajien oikeuksia eniten. Suunnitelmalla olisi toteutuessaan merkittäviä negatiivisia vesiliikenteellisiä ja maisemallisia vaikutuksia. Korkeasaaren ja Sompasaaren välinen silta mm. poistaisi pohjoispuoleltaan suuren osan kookkaasta vesiliikenteestä sekä purjeveneliikenteen.

Valituksen mukaan päätös loukkaa lisäksi kuntalaisten yhdenvertaisuutta asettamalla kunnan tulevien asukkaiden edun olemassa olevien kuntalaisten edun edelle. Maanarvo nousee Kruunuvuorenrannan ja Laajasalon alueella. Hanke puolestaan alentaa maanarvoa Kulosaaressa ja Herttoniemen rannassa. Lisäksi hanke vaarantaa alueelle sijoittuneiden yrittäjien ja purjehdusseurojen liike- ja harrastustoiminnan.

Valituksessa on myös todettu, ettei kuntalaisille ole jätetty asiassa kuntalain 4 luvun 27 §:n edellyttämällä tavalla todellisia vaikutusmahdollisuuksia joukkoliikennevaihtoehtoja arvioitaessa ja niistä päätettäessä. Käsittelytapa, nopeutetussa menettelyssä syntynyt päätös, vähäinen kuuleminen ja valitusmahdollisuuden puuttuminen eivät täytä lainkohdan vaatimuksia. Voimassa olevassa oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa ei ole Kruunuvuorenselän ylittävää siltaa. Päätös olisi tullut tehdä yleiskaavan muutoksena eri vaikutusmahdollisuuksineen.

Valituksen mukaan päätöksessä ei ole punnittu eri joukkoliikennevaihtoehtoja, kuten alikulkutunnelia, lauttaliikennettä tai metroyhteyttä tunnelivaihtoehtona. Kaupungin taloudellinen tilanne mahdollistaisi kustannuksiltaan suurempienkin hankkeiden toteuttamisen jaksottamalla kuluja useammalle vuodelle. Päätöksessä on otettu huomioon ainoastaan hankkeen mahdolliset tulevaisuuden myönteiset vaikutukset. Kruunuvuorenselän ylittävä silta tulisi olemaan tuulinen ja suojaton, vaikka päätöstä on perusteltu juuri hankkeen positiivisella vaikutuksella kevyelle liikenteelle.

Valituksessa on edelleen esitetty hankkeen haittavaikutuksia eri valittajille. Valittajien mukaan siltahanke heikentää merkittävästi alueen sisälahtien ja satama-alueiden vesiliikennettä ja merenkulun perinteitä sekä maisemaa ja kaupunkikuvaa.

Päätöksen valituskelpoisuus

Oikeuspalvelut toteaa, että kysymyksessä oleva valtuuston päätös koskee kuntalain 91 §:n tarkoittamalla tavalla valmistelua, minkä vuoksi päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Hallinto-oikeudelle annettavassa lausunnossa tulisi siten pyytää valituksen jättämistä tutkimatta jäljempänä mainituin perustein. Hallinto-oikeudelta tulisi lisäksi pyytää, että tuomioistuin antaa ensivaiheessa ratkaisun valtuuston päätöksen valituskelpoisuuden osalta tutkimatta asiaa muilta osin. Hallinto-oikeudelle tulisi edelleen todeta, että kaupunki ei tämän vuoksi lausu valituksessa esitettyihin vaatimuksiin pääasian osalta.

Siltä varalta, että hallinto-oikeus katsoo, että päätös on valituskelpoinen, tulisi hallinto-oikeudelle todeta, että valtuusto tulee antamaan asiassa hallintolain 49 §:n ja hallintolainkäyttölain 16 §:n edellyttämän uuden valitusosoituksen. Tällöin asiassa alkaisi lain mukaisesti kulua uusi valitusaika ja myös muille kunnan jäsenille ja asianosaisille varattaisiin mahdollisuus valittaa päätöksestä. Hallinto-oikeudelta tulisi lisäksi pyytää, että kaupungille varataan tässä yhteydessä mahdollisuus lausua valitukseen pääasian osalta.

Oikeuspalvelut lisäksi muilta osin toteaa, että kuntalain mukaan valtuuston päätökseen haetaan muutosta hallinto-oikeudelta kunnallisvalituksella 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Kunnan jäsenen katsotaan saaneen päätöksestä tiedon, kun pöytäkirja on asetettu yleisesti nähtäväksi. Valtuuston päätös on asetettu yleisesti nähtäville 21.11.2008. Valittajat ovat toimittaneen valituksen hallinto-oikeudelle 19.12.2008, eli lain mukaisessa määräajassa. Valittajilla on kunnan jäseninä asiassa valitusoikeus.

Päätöksen koskeminen kuntalain tarkoittamalla tavalla valmistelua

Kruunuvuorenrantaan on yleiskaava 2002:n mukaisesti tavoitteena toteuttaa alueen rakentamisen alkuvaiheessa suora joukkoliikenneyhteys ja kevyen liikenteen yhteys keskustasta. Laajasalon joukkoliikenneyhteyksistä on laadittu vuodesta 1999 lähtien useita selvityksiä ja järjestelmävertailuja, joita on käsitelty kaupunkisuunnittelu- ja joukkoliikennelautakunnissa.

Kaupunkisuunnittelulautakunta on 31.5.2007 käsitellyt Laajasalon joukkoliikennejärjestelmien vertailua ja päättänyt, että suunnittelua jatketaan ensisijaisesti pohjoisen raitiotievaihtoehdon pohjalta (Kruunuvuorenselällä suunnalla Pohjoisranta-Sompasaari-Korkeasaaren pohjoispää-Kruunuvuori). Päätöksen mukaan ennen joukkoliikennejärjestelmäpäätöksen tekemistä selvitetään kuitenkin tarkemmin ns. supistettua metrovaihtoehtoa. Teknisenä ratkaisuna Kruunuvuorenselälle on päätetty selvittää sekä betonielementtitunneli- että siltavaihtoehtoa.

Kaupunkisuunnittelulautakunta ja joukkoliikennelautakunta ovat 17.6.2008 käsitelleet edellisen päätöksen mukaisena selvityksenä Laajasalon raidevaihtoehtojen järjestelmätarkastelu 2008 ‑raporttiluonnosta. Lautakunnat ovat tarkastelun perusteella päättäneet esittää kaupunginhallitukselle, että Laajasalon raideyhteydeksi 2010-luvulla valitaan raitiovaihtoehto ja siltayhteys ja että suunnittelussa varaudutaan myöhemmin toteuttamaan pikaraitioyhteys välille Santahamina-Katajanokka. Lisäksi lautakunnat ovat päättäneet esittää kaupunginhallitukselle, että se kehottaisi lautakuntia käynnistämään raitiotieyhteyden edellyttämän hankesuunnitelman ja kaavojen laatimisen.

Kaupunginhallitus on 27.10.2008 ja 3.11.2008 käsitellyt Laajasalon raidevaihtoehtojen tarkastelu 2008 -selvitystä ja esityksessään kaupunginvaltuustolle muun muassa katsonut, että ensivaiheen päätös raitiotiestä siltayhteyksineen Laajasalosta keskustaan tarvitaan hankkeen toiminnallisen ja taloudellisen jatkosuunnittelun tueksi, jotta Kruunuvuorenrannan rakentaminen voi edetä suunnitellusti. Kaupunginhallitus on lisäksi esityksessään todennut, että se tulee päätöksen täytäntöönpanon yhteydessä kehottamaan lautakuntia laatimiaan hankesuunnitelman ja asemakaavan raitiotielle siltayhteyksineen.

Kaupunginvaltuusto on 12.11.2008 kaupunginhallituksen ehdotuksen mukaisesti päättänyt merkitä tiedoksi Laajasalon raidevaihtoehtojen tarkastelu 2008 -raportin ja hyväksynyt Laajasalon joukkoliikenteen raideratkaisun jatkovalmistelun pohjaksi raitio- ja siltavaihtoehdon välillä Laajasalo-Kruununhaka. Samalla valtuusto on päättänyt, että Laajasalon suunnittelussa varaudutaan siihen, että tulevat maankäyttötarpeet perustuvat joukkoliikenteen osalta tehostettuun raitiotieratkaisuun. Valtuusto on lisäksi hyväksynyt asian valmistelua ohjaavia toivomusponsia.

Kaupunginhallitus on 17.11.2008 (1364 §) valtuuston edellä mainitun päätöksen täytäntöönpanoa koskevassa päätöksessä kehottanut joukkoliikennelautakuntaa ja kaupunkisuunnittelulautakuntaa laatimaan hankesuunnitelman ja tarvittavat kaavat raitiotielle siltayhteyksineen välillä Laajasalo-Korkeasaari-Sompasaari-Krununhaka, tavoitteena se, että raitioyhteys voidaan toteuttaa Kruunuvuorenrannan rakentamisen alkuvuosina.

Mahdollisen hankesuunnitelman ja tarvittavan kaavan hyväksymisestä tullaan aikanaan päättämään kaupunginvaltuustossa.

Oikeuspalvelut toteaa, että kuntalain 91 §:n mukaan päätöksestä, joka koskee vain valmistelua ei saa tehdä oikaisuvaatimusta. Valtuuston hyväksymät periaatelinjaukset, joita on tarkoitus noudattaa tulevia päätöksiä tehtäessä, eivät oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden mukaan ole valituskelpoisia ratkaisuja. Valituskelpoisuutta vailla olevana periaatepäätöksenä pidetään päätöstä, jolla tiettyyn hankkeeseen ryhtyminen selvitetään, mutta tarkoituksena on tuoda asia vielä kokonaisuudessaan toimielimen päätettäväksi (Harjula-Prättälä 2007: Kuntalaki s. 686–690).

Oikeuskäytännön mukaan päätöksen valituskelpoisuuden arvioinnissa otetaan huomioon, minkälaisia oikeudellisia vaikutuksia päätöksellä lain mukaan on ja minkälaisia oikeussuojatarpeita menettelyyn liittyy. Esimerkiksi kunnan viranomaisen päätöksellä siitä, että asemakaava laaditaan tietyn ratkaisumallin mukaiseksi, ei ole välittömiä oikeusvaikutuksia, minkä johdosta päätöstä on pidettävä vain valmistelua koskevana (KHO 2003:16 sekä yleiskaavoituksen osalta 1998:79 ja 4.4.2003/850).

Kysymyksessä oleva valtuuston päätös koskee vain valmistelua. Valtuuston päätöksessä on nimenomaisesti todettu, että valtuusto hyväksyy raideratkaisun jatkovalmistelun pohjaksi raitio- ja siltavaihtoehdon. Raitiotiestä siltayhteyksineen Laajasalosta Kruununhakaan ei ole laadittu ja hyväksytty vaihtoehdon edellyttämää asemakaavaa eikä hankesuunnitelmaa. Valtuuston päätöksen perusteluna esitetyssä kaupunginhallituksen esityksessä on todettu, että kaupunginhallitus tulee kehottamaan lautakuntia laatimaan asiassa hankesuunnitelman ja asemakaavan, minkä mukaisen päätöksen kaupunginhallitus on tehnyt.

Valtuuston päätös ei siten sisällä lopullista asiaratkaisua, vaan asia tulee vielä asemakaavan ja hankesuunnitelman hyväksymisen yhteydessä erikseen valtuuston ratkaistavaksi. Valtuuston päätöksellä ei ole välittömiä oikeusvaikutuksia, eikä sillä ole oikeudellista sitovuutta myöhemmässä asiaa koskevassa suunnittelussa ja päätöksenteossa. Päätös tarkoittaa sitä, että valtuusto on hyväksynyt joukkoliikennevaihtoehtoa koskevan periaatelinjauksen ja antanut ohjeet asian jatkosuunnittelua varten.

Valtuuston päätöksellä ei ole ratkaistu eikä voitukaan ratkaista myöhemmin laadittavan asemakaavan sisältöä. Kaavoitukseen osallisten kuulemisesta ja oikeuksien ja etujen huomioon ottamisesta sekä kaavan vaikutusten selvittämisestä säädetään erikseen maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) vuorovaikutusta ja asemakaavan sisältövaatimuksia koskevissa säännöksissä, jotka otetaan huomioon kaavaa laadittaessa ja hyväksyttäessä. Asemakaavaa koskeva muutoksenhaku määräytyy MRL:n säännösten mukaisesti. Asemakaavan hyväksymispäätöstä koskevan mahdollisen muutoksenhaun yhteydessä voidaan valittaa myös kaavan valmisteluun liittyvien päätösten ja selvitysten osalta.

Asiassa on lisäksi arvioitavana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaisen arviointimenettelyn soveltamistarve hankkeeseen sekä yleiskaavan mahdollinen muuttamistarve.

Raidevaihtoehtojen järjestelmätarkastelu 2008 -raportti on lisäksi kaupunkisuunnittelulautakunnan 31.5.2007 päätöksen mukaisia vaihtoehtoja (raitio- ja supistettu metro- vaihtoehdot tunneli- ja siltaratkaisuina) koskeva selvitys, jossa on selvitetty vaihtoehtojen toteuttaminen teknis-taloudellisesti ja vaihtoehtojen vaikutukset liikenneverkkoon. Selvitys ei ole sellaisenaan toteuttamiseen tähtäävä eikä toteuttamisen perustana oleva suunnitelma. Selvityksessä ei ole vielä esitetty mm. yksityiskohtaisia suunnitelmia raitioteistä keskustassa ja Laajasalossa, Kruunuhaan ja Sompasaaren välisistä ratkaisuista eikä tarkempia suunnitelmia silloista ja siltaan liittyvistä kaupunkikuvallisista ratkaisuista. Hankesuunnitelman laatimisen yhteydessä tehdään tarkemmat suunnitelmat raitioteistä ja silloista liittymäalueineen sekä esitetään mm. silta- ja liittymäalueita koskeva vaihtoehtotarkastelu, hankkeen laatumäärittelyt sekä tarkistetut tiedot mm. hankkeen hinnasta ja aikataulusta.

Asiassa tehdään siten asemakaavoituksen ja hankepäätöksen yhteydessä asiaa koskevat tarkemmat selvitykset ja hankkeen toteuttamisen perustana olevat päätökset.

Valituksessa viitatut korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut (KHO 1991 A 26 ja KHO 1992 A 47) eivät sovellu kysymyksessä olevaan valtuuston päätökseen. Ratkaisuissa on ollut kysymys valmiiden suunnitelmien hyväksymisestä, joilla on ollut oikeudellinen merkitys myöhemmän päätöksenteon perustana. Toisessa tapauksessa on lisäksi ollut kysymys kaupungin kannasta asiassa, jossa itse ratkaisun tekeminen on kuulunut toiselle viranomaiselle. Oikeuskäytännössä on sen sijaan katsottu, että valtuuston päätös mm. vesihuollon kehityssuunnitelman hyväksymisestä on ollut valituskelvoton päätös (KHO 9.5.2005 T 1072).

Valtuuston päätöstä on siten edellä todetun perusteella pidettävä kuntalain 91 §:ssä vain valmistelua koskevana päätöksenä, josta ei saa tehdä kunnallisvalitusta.

Lausunto valitukseen muilta osin

Oikeuspalvelut viittaa tässä vaiheessa muilta osin kaupunkisuunnittelulautakunnan 31.5.2007 ja 17.6.2008 ja joukkoliikennelautakunnan

17.6.2008 päivättyjen päätösten esityslistateksteihin sekä kaupunginvaltuuston pöytäkirjan liitteenä oleviin päätöksen perusteluihin.

Kaupunginhallituksen johtosäännön 8 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan kaupunginhallitus antaa selityksen kaupunginvaltuuston päätöstä koskevan valituksen johdosta, jos kaupunginhallitus katsoo voivansa yhtyä valtuuston päätöksen lopputulokseen.

2.2.2009 pöydälle pantu asia

TONTIN VARAAMINEN KATAJANOKALTA AB INVEST AS:LLE HOTELLIRAKENNUKSEN SUUNNITTELUA VARTEN

Khs 2009-35

KAJ Kaupunginhallitus päättänee varata AB Invest AS:lle Helsingin kaupungin 8. kaupunginosan (Katajanokka) suunnitellun korttelin nro 8193 tontin nro 1 hotelli- ja liikerakennuksen suunnittelua varten 31.12.2010 saakka seuraavilla ehdoilla:

1 Varauksensaajan on suunniteltava tontille arkkitehtonisesti korkeatasoinen hotelli-, liike- ja toimistorakennus yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston, kiinteistöviraston ja rakennusvalvontaviraston kanssa.

2 Kaupunki ei vastaa siitä vahingosta, joka varauksensaajalle saattaa aiheutua siinä tapauksessa, ettei tontille laadittava asemakaava ja asemakaavan muutos tule lainvoimaiseksi tai tonttia koskevaa lopullista luovutussopimusta voida solmia.

Pöytäkirjanote AB Invest AS:lle ja kiinteistölautakunnalle.

Lisätiedot:
Härmälä Timo, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36028

LIITTEET	Liite 1	AB Invest AS, varaushakemus 10.1.2007
	Liite 2	Sijaintikartta
	Liite 3	Asemakaavakartta
	Liite 4	Arkkitehti Xxxx Xxxxxxxxx kirje
	Liite 5	Vetoomus

Tiivistelmä Katajanokanlaiturin alueella oleva hotellitontti 8193/1 esitetään varattavaksi norjalaiselle AB Invest AS:lle korkealuokkaisen hotelli- ja liikerakennuksen suunnittelua varten. Tontin rakennusoikeus on yhteensä 12 150 k-m².

Hotellihanke tukee osaltaan kaupungin elinkeinopoliittisten tavoitteiden toteutumista ja suunnitteilla olevia Kauppatorin ympäristön ja Kaupungintalokortteleiden kehittämis- ja elävöittämishankkeita.

Hakemus Norjalainen AB Invest AS osoitti 10.1.2007 kiinteistölautakunnalle kirjeen, jossa se ilmoitti olevansa erittäin kiinnostunut korkeatasoisen hotellin rakennuttamisesta Helsinkiin. Paikaksi hakija esitti Katajanokalla olevaa Kanavaterminaalin aluetta Enson pääkonttorin välittömässä tuntumassa.

Samalla hakija esitti, että rakennuksen suunnittelisivat arkkitehdit Herzog & de Meuron, jotka ovat suunnitelleet lukuisia kansainvälistä huomiota saaneita rakennuksia eri puolille maailmaa. Näistä mainittakoon muun muassa Pekingin olympiastadion, Hampurin rakenteilla oleva uusi konserttitalo ja De Young Museum San Fransiscossa. Katajanokan hotellin sisustus suunnitellaan Alvar Aallon hengessä ja tiiviissä yhteistyössä muun muassa Artekin kanssa.

Hakija AB Invest AS on norjalainen kiinteistösijoitusyhtiö, joka on keskittynyt hotellikiinteistöjen rakentamiseen ja omistukseen. Yhtiöllä on lukuisia hotellikiinteistöjä lähinnä Norjassa ja Ruotsissa. Kuluvan vuoden aikana yhtiölle on valmistunut muun muassa Tukholman keskustaan uusi hotellirakennus, jossa on kaikkiaan 558 huonetta. Hotellien operoinnista yhtiön omistamissa kiinteistöissä vastaavat tunnetut kansainväliset hotelliketjut.

Asemakaavatilanne ja tonttitiedot

Hakemus kohdistuu Kanavaterminaalin alueeseen, jolle aikanaan suunniteltiin sittemmin rauennutta ARMI-hanketta. Alueella voimassa olevassa asemakaavassa vuodelta 1895 Katajanokanlaituri on pääosin satamalaitureiden, -raiteiden ja -varastojen aluetta.

Yleiskaava 2002:ssa alue on merkitty kerrostalovaltaiseksi asumisen ja toimitilojen alueeksi ja osin satama-alueeksi.

Kaupunkisuunnitteluvirasto on rinnan hakijan talosuunnittelun kanssa valmistellut Katajanokan Kanavaterminaalin alueelle asemakaava- ja asemakaavan muutosehdotuksen nro 11850. Kaupunkisuunnittelulautakunta käsitteli kaavaehdotusta 4.12.2008 pitämässään kokouksessa ja jätti sen tuolloin pöydälle.

Kaavamuutoksen tavoitteena on osana koko Eteläsataman elävöittämistä ja kehittämistä liittää alue osaksi keskustan toimintoja ja julkisia kaupunkitiloja. Asemakaava liittyy osaksi kaupunkisuunnitteluvirastossa vireillä olevaa koko Eteläsataman kehittämistä ja Kirjava Satama-hanketta.

Kaavamuutokseen on merkitty hotellirakennusten korttelialue (KL-1), jonka pinta-ala on 8 390 m² ja rakennusoikeus 12 150 k-m². Korttelialueelle saa sijoittaa myös hotellitoimintaan liittyviä toimisto-, myymä-lä-, kokoontumis- ja ravintolatiloja. Rakennuksen ylimpään kerrokseen on sijoitettava vähintään 400 m² ja katutasoon vähintään 700 m² yleisölle avointa ravintola-, myymälä- ja palvelutilaa.

Asemakaavaan merkitty rakennuksen suurin sallittu korkeus on viisi maanpäällistä kerrosta. Kaavaan merkitty rakenteiden ja laitteiden ylin sallittu korkeusasema on +22.5. Rakennus vastaa kerrosalaltaan, pohjapinta-alaltaan, sijoitukseltaan ja korkeudeltaan samalle paikalle aiemmin suunniteltua ARMI-hanketta. Rakennus perustetaan paaluille ja sen rakenteet on vesipaine-eristettävä tasoon +2.6 saakka.

Rakennuksen pääasiallisena julkisivumateriaalina tulee olla kerroksen korkuisia taivutettuja lasielementtejä, joiden kiinnityssaumojen on oltava listattomia. Teknisten tilojen ja laitteiden tulee sijoittua rakennusmassoihin osaksi niiden arkkitehtuuria ja muulle tontinosalle korkealaatuisesti toteutettuna. Jätehuollon laitteita ei saa sijoittaa pihamaalle.

Asemakaava-alueella piha- ja katualueiden pintamateriaalien on oltava yhtenäisiä. Pintamateriaalina on käytettävä luonnonkiveystä.

Tontin autopaikkavelvoite on 25 autopaikkaa. Kaikki autopaikat on sijoitettava yleisiin pysäköintilaitoksiin.

Maanomistus Tontin 8193/1 omistaa kaupunki.

Maaperätiedot Alueen nykyinen maanpinta on pääosin tasolla +1.9 - +2.1. Alue on vanhaa täyttöä ja täyttö- ja savikerrosten paksuus on noin 10 metriä. Kallion pinta alueella on tasolla -13 - 15 metriä maanpinnasta.

Täytemaa alueella sisältää hienorakeisia ja karkeita kivennäismaita ja kiviä, puurimoja sekä vanhoja perustus- ja laiturirakenteita.

Maaperän pilaantuneisuus on selvitettävä ja maaperä on tarvittaessa kunnostettava rakentamisen yhteydessä. Kunnostuksesta mahdollisesti aiheutuvista ylimääräisistä kustannuksista vastaa kaupunki.

Kaupunkisuunnitteluviraston lausunto

Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa 27.5.2008 päivätyssä lausunnossaan tontin varaamista hakijalle ehdolla, että varaus tehdään arkkitehtitoimisto Herzog & de Meuronin laatimalle hotellisuunnitelmalle ja että suunnitelmaa kehitetään kaupunkisuunnittelulautakunnan 10.4.2008 esittämien vaatimusten mukaisesti. Suunnittelu on tehtävä yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston, rakennusvalvontaviraston ja kiinteistöviraston kanssa.

Tontin varaaminen Kiinteistölautakunta toteaa, että Katajanokan alueen satamatoiminnot ovat jo pitkään olleet muutoksessa tavarasataman poistuttua. Vanhoja makasiinirakennuksia on muutettu vähitellen hotelli- ja kongressikäyttöön ja toiminnalliset muutokset alueella jatkuvat myös tulevaisuudessa. Tähän kehitykseen liittyen kaupungilla on parhaillaan vireillä useita Eteläsataman alueen ja siihen liittyvien lähikortteleiden kehittämiseen liittyviä hankkeita.

Nyt puheena olevan tontin käyttö hotellina ja siihen liittyvinä yleisölle avoimina tiloina soveltuu kiinteistölautakunnan mielestä hyvin tähän kehitykseen ja tukee osaltaan kaupungin kehittämispyrkimyksiä alueella sekä laajemmin myös kaupungin yleisiä elinkeinopoliittisia kansainvälistymistavoitteita.

Vaativa hanke edellyttää vielä runsaasti suunnittelua, joten tontti tulisi varata hakijalle hotellihanketta varten 31.12.2010 saakka.

Muilta osin voitaneen noudattaa esityksestä ilmeneviä ehtoja.

Xxxx Xxxxxxxxx kirje Arkkitehti Xxxx Xxxxxxxx on 6.12.2008 osoittanut kiinteistölautakunnalle ja -virastolle hotellihanketta koskevan kirjeen, joka on esityksen liitteenä.

Vetoomus Lisäksi vuorineuvos Xxxxx Xxxxxxxxxx ja 23 muuta henkilöä ovat toimittaneet lautakunnalle vetoomuksen, jossa esitetään, että hankkeen kaavoitus pysäytetään ja tontinluovutuksen valmistelu keskeytetään.

Kiinteistölautakunnan esitys

Kiinteistölautakunta esittää, että AB Invest AS:lle varattaisiin Helsingin kaupungin 8. kaupunginosan (Katajanokka) suunnitellun korttelin nro 8193 tontti nro 1 hotelli- ja liikerakennuksen suunnittelua varten päätösehdotuksen mukaisilla ehdoilla.

Lautakunnan päätös syntyi äänestyksen jälkeen äänin 6 - 3 jäsen Paalimäen esitettyä jäsen Revon kannattamana, että lautakunta hylkäisi esittelijän varausesityksen.

Äänestyksessä vähemmistöön jääneet jäsenet Paalimäki, Repo ja Liemola jättivät päätöksestä yhteisen, seuraavan sisältöisen eriävän mielipiteen:

Tonttia ei pidä varata haettuun tarkoitukseen, koska paikalle suunniteltu rakennus on ristiriidassa ympäröivän arvokkaan rakennuskannan kanssa.

Myöskään hankkeen edistäminen ei ole sujunut demokratian pelisääntöjen mukaisesti. Hakijan ehdottamasta arkkitehtuurikilpailusta luopumista ei olisi pitänyt päättää virkamiestasolla vaan ratkaisu olisi pitänyt tehdä luottamushenkilötasolla.

Kaj toteaa, että kaupunkisuunnittelulautakunta päätti 11.12.2008 lähettää suunnitellun hankkeen kanssa rinnan laaditun asemakaava- ja asemakaavan muutosehdotuksen kaupunginhallitukselle puoltaen sen hyväksymistä.

Asiaa kaupunkisuunnittelulautakunnassa käsiteltäessä jäsen Loukoila jäsen Kolben kannattamana teki seuraavan palautusesityksen:

Asemakaava palautetaan valmisteltavaksi siten, että nykyinen suunnitelma hylätään ja alueen tulevaa käyttöä pohditaan yhdessä arkkitehtuurin asiantuntijoiden, museo- ja ympäristöviranomaisten sekä kaupunkilaisten kanssa. Samalla tutkitaan mahdolliselle hotellille myös muita sijoituspaikkoja Eteläsataman alueelta.

Suoritetussa äänestyksessä esittelijän ehdotus voitti äänin 5 (Helistö, Palmroth-Leino, Salonen, Sandbacka, Anttila) – 4 (Kolbe, Lahti, Loukoila, Puoskari).

Kaj toteaa edelleen, että hanke on herättänyt poikkeuksellisen suurta huomiota ja vilkasta julkista keskustelua paitsi päätöksentekijöiden myös asukkaiden sekä kaupunkisuunnittelun, museotoimen ja arkkitehtuurin asiantuntijoiden keskuudessa. Hankkeen tulevaisuus riippuukin ennen kaikkea siitä, miten asemakaavan käsittely etenee nyt lausuntovaiheessa ja edelleen päätöksenteossa.

Tässä vaiheessa, asemakaavaprosessin ollessa kesken, varauksen tekeminen on joka tapauksessa perusteltua, jotta hankkeen asemakaavalliset edellytykset voidaan selvittää rinnan hankkeen kehittelyn kanssa.

2.2.2009 pöydälle pantu asia

VT MAIJA ANTTILAN TOIVOMUSPONSI: TONTINVUOKRIEN KEHITYKSEN TASAPUOLISUUDEN JA YHDENVERTAISUUDEN SELVITTÄMINEN SEKÄ VT TARJA KANTOLAN TOIVOMUSPONSI: TONTINVUOKRASELVITYKSEN KIIREHTIMINEN

Khs 2008-375, 2008-1449

KAJ Kaupunginhallitus päättänee

– merkitä tiedoksi selvityksen kaupunginvaltuuston 13.2.2008 hyväksymän toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä sekä

– toimittaa selvityksen ponsien ehdottajille (Anttila, Kantola) ja tiedoksi muille valtuutetuille.

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Maija Anttilalle ja valtuutettu Tarja Kantolalle sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

Lisätiedot:
Ryöti Miliza, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 25407

Kaj ilmoittaa, että Kvsto hyväksyi 13.2.2008 maankäytön ja asumisen toteutusohjelman 2008–2017 hyväksymisen yhteydessä seuraavan toivomusponnen:

”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus selvityttää, miten tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti tonttivuokrat ovat kehittyneet 1.10.1980 tehdyn päätöksen jälkeen, jotta asumiskustannukset olisivat kohtuullisia.” (Maija Anttila, äänin 74–0)

Edelleen Kaj ilmoittaa, että Kvsto hyväksyi 4.6.2008 valtuutettujen tekemien eräiden aloitteiden yhteydessä seuraavan toivomusponnen:

”Kaupunginvaltuusto kiirehtii kaupunginhallituksen esittämän selvityksen tekemistä tontinvuokrista. Selvitystuloksia tarvitaan, jotta voidaan arvioida toimia asumiskustannusten nousun hillitsemiseksi.” (Tarja Kantola, äänin 55–0)

Kiinteistölautakunta (2.12.2008) toteaa seuraavaa:

Vuoden 2007 päättyessä Helsingin kaupungilla oli voimassa yhteensä 4 599 asuntotonttia koskevaa maanvuokrasopimusta. Maanvuokratulot näistä olivat noin 73 miljoonaa euroa. Kaupunki on vuodesta 1978 alkaen luovuttanut tontteja vuokraamalla pääsääntöisesti vain Hitas-tuotan-toon riippumatta siitä, onko kyseessä valtion tukema- tai vapaarahoitteinen asuntotuotanto. Säätelemättömään tuotantoon tontit luovutetaan yleensä myymällä ja vain poikkeustapauksessa on muutamia tontteja vuokrattu ilman Hitas-ehtoja myös säätelemättömään tuotantoon.

Kaupungin, kuten muidenkin julkisyhteisöjen on toiminnassaan noudatettava tasapuolisuutta ja yhdenvertaisuutta. Tämä koskee myös kaupungin harjoittamaa vuokraustoimintaa, jossa yhdenvertaisuuden näkökulmasta on jäljempänä tarkasteltu sekä vuokrien määräytymistä että niiden kehittymistä vuokrasuhteen aikana.

Tontinvuokran muodostuminen

Kaupunginvaltuusto päätti 1.10.1980 (asia 18), että asuntotonttien vuosivuokra on 4 % tontin laskennallisesta hinnasta, mikä määräytyy tontin pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaisesti. Kaupungin perimä maanvuokra on korkotuottoa pääomalle, joka on sitoutunut kaupungin maaomaisuuteen. Perittävä vuokra on sidotaan indeksiin, jotta korkotuoton arvo säilyisi vuokrasuhteen aikana. Helsingin kaupungin nykyisin käyttämä vuokrausmenettely on pääpiirteissään samanlaisena käytössä hyvin yleisesti Suomessa.

Kunnan julkisoikeudellisesta luonteesta seuraa, että kunnan on vuokria määritellessään noudatettava tasavertaisuuden periaatetta. Samanlaisissa luovutuksissa tulisi siten noudattaa yhteneväisiä luovutusperiaatteita. Helsingin kaupunki käyttää tonttien luovutushinnan määrittelyssä alalla yleisesti hyväksyttyjä arviointiperusteita, jolloin tontin luovutushintaan vaikuttavat muun muassa kohteen käyttötarkoitus, sijainti, hintatilastoista saatava selvitys rakennusoikeuden arvosta alueella, kohteen hallintamuoto ja rakennusoikeus sekä kaupungin maanvuokrasopimuksissa noudattama yleinen käytäntö mukaan lukien tontinvuokran vaikutus asumiskustannuksiin.

Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan (YTV) asettama toimikunta on vuodesta 1977 alkaen laatinut vuosittain valtion tukemassa ARA-tuotannossa pääkaupunkiseudulla sovellettavan tonttikustannussuosituksen ja hintakäyrästön, jonka perusteella aiemmin asuntohallitus ja sittemmin valtion asuntorahasto ja Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus vahvistavat vuosittain ARA-tuotanossa noudatettavat enimmäishinnat. Hintakäyrästö perustuu YTV:n pääkaupunkiseudun kuntien alueelta keräämään erittäin kattavaan toteutuneiden kauppojen hintatilastoon. Kerrostalotonttien kaupoista ei niiden vähäisen määrän vuoksi voida tehdä edustavaa tilastoa, joten käyrästö perustuu pientalotonttien kauppoihin ja kerrostalotonttien hintataso määritellään siten, että pientalotonteille määritellystä enimmäishinnasta vähennetään 20 %.

Vuonna 2007 pientalotontista maksettiin keskimäärin Helsingissä 973 euroa k-m², Espoossa 830 euroa k-m² ja Vantaalla 578 euroa k-m². Reaalisesti tonttien hinnat ovat YTV-alueella nykyisin selvästi korkeammalla kuin edellisen 1980-luvun lopun voimakkaan nousun aikana.

YTV -alueella sovellettu järjestelmä on sinällään osoittautunut onnistuneeksi ja se on selvästi hillinnyt asuntotuotantoon luovutettavien tonttien hintatasoa. Samalla se on mahdollistanut ARA-tuotannon toteutumisen tasapuolisesti kaikilla uusilla asuntoalueilla.

Toisaalta samanaikaisesti voimakkaana jatkunut tonttien hintatason nousu on jättänyt valtion YTV-alueelle vahvistamat tonttien enimmäishinnat yhä kauemmas markkinahinnoista. Niinpä vuodelle 2007 hyväksytyt hinnat olivat tasoltaan enää vain noin puolet alueella maksetuista markkinahinnoista. Kaupungin vuokrauksissa käyttämä hintataso alittaa useimmiten vielä tämänkin hintatason, joten sovellettu hintataso on kokonaisuudessaan erittäin maltillinen.

Helsingin kaupunki on noudattanut YTV:n suositusta ja käyrästöä epävirallisesti vuodesta 1977 alkaen ja virallisesti kiinteistölautakunta on vuosittain päättänyt mainitut enimmäishinnat noudatettavaksi kaupungin luovuttamassa ARA-tuotannossa vuodesta 1982 alkaen. Vapaarahoitteisessa Hitas-tuotannossa kaupungin soveltamat luovutushinnat ovat noin 20 % ARA-tuotannossa käytettäviä hintoja korkeammat eli nekin ovat selvästi alle markkinahintojen.

Kaupungin käyttämän hintatason maltillisuutta osoittaa selvästi 1990-luvun laman aikana syntynyt tilanne, jolloin tonttien hinnat laskivat lähes 60 %. Tästä huolimatta kaupunki joutui alentamaan tilapäisesti vain muutamien lähinnä esikaupunkialueilla sijaitsevien rivitalokohteiden tontinvuokria. Tällä tavoin kaupunki osaltaan varmisti vuokralaisten tasapuolisen ja yhdenvertaisen kohtelun toteutumisen.

Vuokrausperusteet vuoden 1980 jälkeen solmituissa sopimuksissa

Tonttien vuokrausperusteet päättää pääsääntöisesti kaupunginvaltuusto, joka samalla määrittelee sekä vuokran perusteena käytettävän
rakennusoikeuden pääoma-arvon että tontin vuokra-ajan pituuden. Asuntotonttien vuokra-aika on yleensä noin 60 vuotta lukuun ottamatta Toukola-Arabianrannan ja Viikin alueita, joissa on solmittu pisimmillään sadan vuoden pituisia vuokrasopimuksia.

Vuokrausperusteet vaihtelevat muun muassa kohteen sijainnista ja kohteen vuokrausajankohdasta riippuen. Noudatetun käytännön mukaisesti vuokrausperusteet pyritään kuitenkin vahvistamaan yhtenäisinä ja samanaikaisesti koko kulloinkin kyseessä olevalle asemakaava-alueelle. Tämän johdosta samalla kaava-alueella olevilla tonteilla on yleensä yhtenäiset vuokrausperusteet huolimatta siitä, että viimeisen tontin vuokrasopimus solmitaan mahdollisesti vasta useamman vuoden päästä samalla kaava-alueella olevan ensimmäisen tontin vuokraamisesta. Osaltaan tämäkin menettely edistää vuokralaisten yhdenvertaisuutta ja hidastaa vuokrien nousua etenkin silloin, kun kyseessä on isompi kaava-alue ja maan hintataso kohoaa samanaikaisesti nopeasti.

Seuraavassa taulukossa on satunnaisesti valittuja esimerkkejä kaupungin käyttämistä vuokrausperusteista eräillä alueilla. Taulukossa on esitetty myös tämänhetkisen indeksin perustella laskettu alkuvuosivuokra ja sen vaikutus laskettuna huoneistoneliömetriä kohti kuukaudessa.

	Kvsto	e/k-m^{2 (ind.} 100)	e/k-m^{2 (ind.} 1671)	alkuvuosi- vuokra e/as-m²/kk (ind.1671)
4179/6	18.12.1985	33,64	562,12	2,24
16741/3	8.10.1986	20,18	337,21	1,34
16701/3	10.2.1993	24,39	407,56	1,63
20004/1	5.5.1991	33,64	562,12	2,24
20011/5	28.4.1993	33,64	562,12	2,24
22530/22	29.2.2003	27,00	451,17	1,80
25950/2	14.2.2001	23,55	393,52	1,36
43011/28	26.10.2005	31,50	526,37	2,10

Tarkastelu osoittaa, että vuokrat ovat kehittyneet tarkastelujaksolla varsin maltillisesti ja tasapuolisesti kaupungin eri osissa.

Vuokrien muutokset vanhoissa vuokrasopimuksissa

Kaupungin käyttämien sopimusehtojen mukaisesti perittävät tontinvuokrat on sidottu viralliseen elinkustannusindeksiin (lokakuu 1951=100). Vuokrat tarkistetaan vuosittain, jolloin seuraavan vuoden tarkistus lasketaan edellisen vuoden keski-indeksin pistemäärän perusteella. Muunlaisia tarkistuksia perittäviin vuokriin ei voimassa olevien sopimusehtojen mukaan pääsääntöisesti voida tehdä ellei tontin käyttötarkoitus tai rakennusoikeuden määrä muutu vuokra-aikana.

Aikaisemmin noudatetun käytännön mukaisesti vuokrauksen ja vuokrasopimuksen ehdot saattoivat vaihdella kohdekohtaisesti sopimuksen päättämisajankohdasta ja käyttötarkoituksesta riippuen ja sopimuksiin sisältyi monesti erilaisia kohteen vuokratasoa alentavia ehtoja. Muun muassa Arava-alennus oli laskettu tekemällä perusvuokraan vastaavan suuruinen alennus. Lisäksi esimerkiksi vuosina 1968 - 1970 voimassa ollut vakautuslainsäädäntö kielsi kaikki vuokrien tarkistukset mainittuina vuosina.

Sopimuksiin ei alennuksen päätyttyäkään voitu tehdä vuokratasoon vaikuttavia muutoksia, joten osittain muun muassa mainituista syistä vanhempien maanvuokrasopimusten vuokrataso on monesti jäänyt pysyvästi jälkeen siitä, mitä se muutoin olisi. Vuosittain tehtäviin indeksitarkistuksiin tällä ei kuitenkaan ole vaikutusta, vaan vuokria tarkistetaan kaikissa kaupungin solmimissa maanvuokrasopimuksissa.

Vuokrauskäytäntöjä muissa kaupungeissa

Kiinteistövirasto on selvittänyt Espoon, Oulun, Turun ja Vantaan kaupungin vuokrakäytäntöjä ja maanvuokran määräytymisperusteita. Lisäksi Ruotsin käytäntöä on selvitelty Tukholman ja Göteborgin osalta.

Yhteenveto edellä mainittujen Suomen kaupunkien noudattamista vuokrauskäytännöistä on liitteenä.

Selvitys osoittaa, että kaikki vertailussa mukana olleet Suomen kaupungit noudattavat ARA-tuotannon pääoma-arvojen määrittelyssä Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen hyväksymiä pääoma-arvoja. Säätelemättömän tuotannon osalta käytäntö jonkin verran vaihtelee, mutta perityt vuokrat ovat kaikkialla kuitenkin selvästi ARA-vuokria korkeampia ja osassa kaupungeista jopa hyvin lähellä markkinahintoja.

Helsingin vuokrataso poikkeaa muiden kaupunkien vuokratasosta, koska maan arvo pääkaupungissa on luonnollisesti huomattavasti korkeampi kuin muissa kasvukeskuksissa. Kaupunki kuitenkin määrittää tontinvuokrat siten, että perusteena oleva maanhinta ei ylitä maan käypää hintatasoa. Käytännössä tämän varmistavat jo kaupungin vuokrahinnoittelun pohjana käyttämät Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen vahvistamat hinnat, jotka alittavat selvästi vapailla markkinoilla maksetut tonttien kauppahinnat.

Helsingin ja Tukholman maanvuokrakäytäntöjen keskeisin ero on siinä, että Tukholmassa vuokrat perustuvat pääoma-arvoihin, jotka jo lähtökohtaisesti on päätetty huomattavasti alemmaksi kuin mitä Helsingissä tai muualla Suomessa on käytössä. Tukholmasta poiketen myös eräissä muissa Ruotsin kaupungeissa, kuten Göteborgissa ja Malmössa pyritään kuitenkin Suomen tapaan käyttämään pääoma-arvoja, jotka ovat selvästi lähempänä markkinahintoja. Myös Tukholmassa kaupunginhallinto on esityksissään pyrkinyt lähentämään kaupungin käyttämiä pääoma-arvoja ja markkinahintoja toisiinsa, mutta ainakin toistaiseksi markkinahintojen kohotessa ero on vain suurentunut.

Ruotsin maakaaren nojalla maanvuokrat tarkistetaan joko 10 tai kahdenkymmenen vuoden välein. Näiden tarkistusten lisäksi muut vuokrantarkistukset vuokra-aikana eivät ole sallittuja. Käytännössä järjestelmä on osoittautunut erittäin työlääksi ja aiheuttaa epävarmuutta koko maanvuokrajärjestelmään. Tukholmassa on tälläkin hetkellä vireillä yli sata oikeusprosessia, jotka koskevat vuokrantarkistuksen tasoa huolimatta siitä, että kaupungissa sovellettavat vyöhykehinnat ovat erittäin alhaiset tonttien markkinahintoihin verrattuna. Menettelyn työläys on lisäksi johtanut siihen, että pientalotonttien vuokraamisesta on kokonaan luovuttu.

Ruotsissa käytössä oleva vuokrantarkistusmenettely perustuu voimassa olevaan maanvuokralakiin eikä saadun selvityksen mukaan ainakaan suoraan sovellu Helsingissä käytettäväksi. Esimerkiksi Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ei hyväksy minkäänlaista vuokrien tarkistusta sinä aikana, kun kohteella on valtion rahoitusta tai korkotukea. Järjestelmä olisi ajallisestikin mahdollista ottaa käyttöön täydessä laajuudessaan vasta useiden kymmenien vuosien kuluttua, kun viimeiset jo solmitut vuokrasopimukset päättyvät.

Vuokrausmenettelyn kehittämismahdollisuuksia

Määräajoin tehtävät tasokorotukset

Maanarvo on pitkällä aikavälillä kohonnut pääkaupunkiseudulla selvästi yleisten elinkustannusten nousua nopeammin. Tästä syystä elinkustannusindeksiin sidotut maanvuokrat jäävät vuokrakauden aikana vähitellen jälkeen maanarvosta siitä huolimatta, että perittävään vuokraan tehdään elinkustannusten nousua vastaava indeksikorotus. Vuokralainen maksaa vuokrakauden aikana sitä alempaa tontinvuokraa, mitä pidemmälle vuokrakausi etenee. Kaupungille käypää maanhintaa selvästi alemmat maanvuokrat merkitsevät vuokrasubvention jakamista. Samalla maanvuokran tasokorotus vuokrakauden päättyessä ja uuden vuokrasopimuksen alkaessa on suurempi.

Tätä voidaan ehkäistä tekemällä sovittuun perusvuokraan tasokorotuksia vuokrakauden aikana, jolloin uusi perittävä vuokra laskettaisiin tarkistetun perusvuokran perusteella.

Maanvuokralain (258/66) mukaan tontti voidaan vuokrata ilman tontinvuokraoikeutta asuntokäyttöön vähintään 30 vuoden ja enintään 100 vuoden pituiseksi ajaksi. Kaupunginvaltuusto päätti 29.11.1995
(asia 19), että myöhemmin erikseen päätettävien asunto-, toimisto- ja liiketonttien sopimukset solmitaan enintään 100 vuoden ajaksi ja näihin sopimuksiin otetaan ehto, jonka mukaan kaupungilla on oikeus tarkistaa maanvuokraa sopimuksen tekemisestä aina 30 vuoden välein määrättyinä vuosina käypää maanhintaa vastaavaksi ja asuntotonttien vuokria laskettaessa pidetään korkoprosenttina 4 sekä liike- ja toimistotonttien vuokria laskettaessa 5. Vuokrantarkistukset ja alennukset lasketaan kiinteistölautakunnan määräämästä ajankohdasta alkaen siten, että indeksin muutokset otetaan täysin määrin huomioon.

Mikäli vuokramiehet eivät hyväksy kaupungin päättämää vuokrankorotusta tai -alennusta, heillä on oikeus saattaa asia sovittelulautakunnan ratkaistavaksi. Sovittelulautakunta asetetaan välimiesmenettelystä annetussa laissa säädetyllä tavalla.

Tasokorotuksien käyttö oli Suomessa laissa kielletty vuosien 1968 - 1995 välisenä aikana, joten niiden toimivuudesta ei toistaiseksi ole käytännön kokemusta olemassa. Oulussa toimisto- ja liiketonttien sopimuksiin on tosin sisällytetty ehto, että perusvuokra tarkistetaan 10 % kymmenen vuoden välein. Asuntotonttien sopimuksiin vastaavaa ehtoa ei sielläkään ole sisällytetty.

Helsingissä on sadan vuoden sopimuksia solmittu vuodesta 1997
alkaen Toukola-Arabianrannan ja Viikin alueella yhteensä 340 kpl, joista asuntotonttien sopimuksia on 232 ja loput näihin liittyviä pysäköintitontteja. Sopimuksiin sisältyvien välitarkistusten käyttöä vaikeuttaa Asumisen ja rakentamisen kehittämiskeskuksen kanta, jonka mukaan valtion tukemassa tuotannossa indeksitarkistuksen lisäksi ei sallita minkäänlaisia muita vuokran tarkistuksia sinä aikana, kun kohde on valtion rahoituksen piirissä. Tämän vuoksi kiinteistölautakunta on jo nyt joutunut tekemään esityksen siitä, että näiden kohteiden vuokrausperusteita tarkistetaan ja sopimuksenmukaisesta ensimmäisestä vuokrantarkistuksesta luovutaan.

Vuokratason sitominen kiinteistöjen verotusarvoihin

Verotusarvojen käyttämistä vuokrausperusteena on esitetty selvitettäväksi muun muassa kaupunginvaltuuston päätöksessä vuonna 1980.

Kiinteistöjen verotusarvot vahvistaa verohallitus, eivätkä ne ole kunnan vapaasti harkittavissa. Tavoite on fiskaalinen, joten maapolitiikan perusteeksi ne soveltuvat siten huonosti. Verotusarvot ovat lisäksi etenkin viime vuosina kohonneet pääkaupunkiseudulla voimakkaasti, joten suora sidos verotusarvoihin johtaisi todennäköisesti hyvin vaikeasti ennakoitaviin tilanteisiin. Samalla vuokralaisten eriarvoisuus kasvaisi ja vuokrasopimuksen alkamisvuoden merkitys korostuisi nykyisestä.

Verotusarvojen tavoitetaso on nykyisin noin 73 % käyvistä hinnoista. Käytännössä kiinteistöjen verotusarvot kuitenkin vaihtelevat kaupunginosien sisälläkin melkoisesti ja ovat yleensä varsin riippuvaisia toteutuneiden kauppojen hintatasosta ja vertailukaupoista. Kun YTV:n hinnat ovat nykyisellään alle 50 % alueen markkinahinnoista, hinta- ja vuokrataso tulisi nykyisestä nousemaan. Samalla vuokrien ennakoitavuus heikkenisi.

Verotusarvojen soveltaminen maanvuokrien perusteena merkitsisi myös hyvin suurta muutosta kaupungin nykyiseen vuokrauskäytäntöön. Koska muutoksia ei voida yksipuolisesti tehdä voimassa oleviin sopimuksiin, muutosten tekeminen koko sopimuskantaan kestäisi lähes sata vuotta. Tänä aikana kaupungilla olisi siis käytössä toisistaan hyvin paljon periaatteiltaan poikkeavia vuokrasopimuksia, mikä ei liene käytännössä mahdollista.

Alkuvuosialennusten määrän lisääminen

Vuokrankorotusten vaikutukset ovat suurimmillaan välittömästi sen jälkeen, kun vanha vuokrasopimus on uudistettu ja vuosikymmenten aikana jälkeenjäänyt vuokrataso on tarkistettu. Vaikka korotus perustuisikin varsin kohtuulliseen pääoma-arvoon, se tuntuu vuokralaisista ensimmäisinä vuosina joka tapauksessa suurelta. Tästä hyvänä esimerkkinä on Tukholman kaupungin käytäntö, jossa asuntotonttien maanvuokrasopimuksissa käytettävät pääoma-arvot ovat vain noin 20 - 25% kiinteistöjen käyvistä arvoista. Siitä huolimatta kaupungissa on vireillä jatkuvasti yli sata oikeusprosessia, jotka koskevat maanvuokrien korotusten kohtuullistamista.

Korotuksen vaikutusta voitaisiin lieventää pidentämällä alkuvuosialennusten määrää. Nykyisen käytännön mukaan vuokrasopimusta jatkettaessa uudesta vuokrasta peritään ensimmäisenä vuotena 50 % ja sen jälkeen perittävä vuokra nousee 10 % vuodessa, kunnes täysi sopimuksen mukainen vuokrataso on saavutettu. Alennettujen vuosien määrää ja vastaavasti ensimmäisten vuosien alennusprosenttia kasvattamalla vuokrannousun vaikutusta voitaisiin lieventää nykyistä tehokkaammin. Tällainen menettely kohtelisi vuokralaisia keskenään yhdenvertaisesti eikä myöskään sekoittaisi kaupungin nykyisin soveltamaa selkeää ja tasapuolista maanvuokrajärjestelmää.

Tiedottamisen kehittäminen

Päättyvien vuokrasopimusten uudistamisen yhteydessä on käynyt ilmi, että vuokralaisten yleiset tiedot kaupungin maanvuokrauksessa noudattamista periaatteista ja käytännöistä ovat vähäisiä. Tämä on tietenkin luonnollista, koska maanvuokrasopimukset on tehty pääsääntöisesti kaupungin ja asuntoyhtiöiden välillä ja toisaalta vuokrakauden aikana sopimuksiin liittyvät juoksevat asiat hoitaa kaupunki. Vuokralaisella ei sen vuoksi yleensä ole edes tarvetta perehtyä sopimusten taustaan kuin kenties satunnaisesti.

Kiinteistöviraston tarkoituksena onkin jatkossa kehittää tiedotusta vuokralaisten suuntaan huomattavasti muun muassa internet-sivustojen sisältöä uudistamalla ja kehittämällä. Tällä tavoin vuokralaiset ja muut kiinnostuneet saavat helpommin tietoa vuokrasuhteisiin liittyvistä käytännön kysymyksistä sekä kaupungin maanvuokrauksessa noudattamista yleisistä periaatteista ja menettelytavoista.

Kaj yhtyy kiinteistölautakunnan lausunnossa mainittuun ja toteaa tehdyn selvityksen olevan hyvä ja kattava katsaus tontinvuokrien kehittymiseen. Tontinvuokria määriteltäessä noudatetaan tasapuolisuutta ja yhdenvertaisuutta siten, että samanlaisissa luovutuksissa noudatetaan yhteneväisiä luovutusperiaatteita. Näin ollen vuokrausperusteet vaihtelevat kohteen sijainnin ja käyttötarkoituksen mukaan sekä vuokrausajankohdan yleisestä hintatasosta riippuen. Asuntotonttien vuokrasopimukset ovat pitkiä ja maanarvo on pääkaupunkiseudulla kohonnut pitkällä aikavälillä merkittävästi, joten samanaikaisesti voimassa oleviin sopimuksiin sisältyy jonkin verran vaihtelua. Varsinkin vuokrakauden lopulla tontin vuokraaja hyötyy vallitsevaa tasoa edullisemmasta vuokrasta. Maanvuokran tasokorotus vuokrakauden päättyessä ja uuden vuokrasopimuksen alkaessa on tällöin suuri, mutta sitä lievennetään ns. alkuvuosialennuksilla siten, että täysimääräinen korotus saavutetaan asteittain kymmenen vuoden kuluttua uuden vuokrasopimuksen alkamisesta.



Kokousaika	9.2.2009 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

Jäsenet	Varajäsenet

rahoitusjohtaja	henkilöstöpäällikkö
Tapio Korhonen	Johanna Aholainen
talous- ja suunnittelukeskus	Helsingin Energia

henkilöstöjohtaja	henkilöstöpäällikkö
Hannu Tulensalo	Sari Kuoppamäki
henkilöstökeskus	sosiaalivirasto

esisuunnitteluinsinööri	lastenkodinjohtaja
Simo Karhu	Jussi Ruokonen
JHL	Jyty

asiakkuuspäällikkö	päiväkodinjohtaja
Minttu Jaurto	Merja Winter
KTN	JUKO

henkilöstöpäällikkö	lakimies
Kaarina Valjus	Merja Aalto-Setälä
terveyskeskus	opetusvirasto

Jäsenet	Varajäsenet

rahoitusjohtaja	hallintopäällikkö
Tapio Korhonen	Helena Calonius
talous- ja suunnittelukeskus	terveyskeskus

henkilöstöjohtaja	henkilöstöpäällikkö
Hannu Tulensalo	Johanna Aholainen
henkilöstökeskus	Helsingin Energia

lastenkodinjohtaja	esisuunnitteluinsinööri
Jussi Ruokonen	Simo Karhu
Jyty	JHL

puheterapeutti	toimistopäällikkö
Ritva Kalenius	Ismo Vantola
JUKO	KTN

hallintopalvelupäällikkö	lakimies
Sirkku Ilmonen	Merja Aalto-Setälä
sosiaalivirasto	opetusvirasto

Kunnan asukasluku			Edustajia
	–	4 000	1
4 001	–	10 000	2
10 001	–	15 000	3
15 001	–	25 000	4
25 001	–	50 000	5
50 001	–	100 000	6
100 001	–	250 000	8
250 001	–		17

Virkanimike	Lukumäärä	Tehtäväkohtainen palkka euroa/kk
Palomestari, päivätehtävät	1	2 877,69
Lääkintämestari	2	2 606,80
Palomies	9	1 715,25
Harjoitusmestari	2	2 820,84
Nuorempi harjoitusmestari	2	2 455,88
Palotarkastaja	6	2 696,64

	Puolue/ Ryhmä	Henkilökohtainen varaedustaja
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17

LIITTEET	Liite 1	Sosiaali- ja terveysministeriön lausuntopyyntö 18.12.2008, STM 095:00/2007
	Liite 2	Tupakkapoliittisia lakimuutoksia ja toimia valmistelevan työryhmän ehdotukset
	Liite 3	Terveyslautakunnan lausunto 13.1.2009
	Liite 4	Liikuntalautakunnan lausunto 27.1.2009
	Liite 5	Nuorisolautakunnan lausunto 29.1.2009
	Liite 6	Palmia-liikelaitoksen lausunto 26.1.2009
	Liite 7	Talous- ja suunnittelukeskuksen lausunto 27.1.2009

Jäsenet		Henkilökohtaiset varajäsenet
Tuomas Rantanen	Vihr	Anni Mikkelson
Inka Kanerva	Vihr	Sampsa Karhunen
Ilkka J. Kari	Kok	Kalle Loukamo
Jaana Närö	Kok	Johanna Korhonen
Jarmo Laaksonen	Sdp	Heikki Kehälinna

LIITTEET	Liite 1	Vuokrasopimusluonnos
	Liite 2	Laatutason kuvaus
	Liite 3	Piirustus