5.10.2009 pöydälle pantu asia

LAUSUNTO PÄÄKAUPUNKISEUDUN JOUKKOLIIKENTEEN TAKSA- JA LIPPUJÄRJESTELMÄN 2014 ALUSTAVASTA KUVAUKSESTA

Khs 2007-2771

RYJ Kaupunginhallitus päättänee antaa pääkaupunkiseudun taksa- ja lippujärjestelmän 2014 alustavasta kuvauksesta YTV:lle seuraavan lausunnon:

Yleistä

Uuden taksa- ja lippujärjestelmän alustava kuvaus antaa selkeän käsityksen uudesta järjestelmästä. Muutosten pyrkimys edistää joukkoliikenteen käytettävyyttä sekä lisätä lippujen hinnoittelun tasapuolisuutta on kannatettava.

Uudistus merkitsee, että pidempien arvolipuilla tehtävien matkojen hinnat nousevat, mutta toisaalta matkustajilta perittävä hinta vastaa paremmin matkan tuotantokustannuksia. Hintaero nykyiseen on vähäinen, mikäli pitkällä matkalla ylitetään nykyisiä vyöhykerajoja. Pitkien arvolippumatkojen hinnoittelulla on vaikutusta myös kertalippujen hinnoitteluun.

Kertalippujen hintoja on nostettava, jotta matkakorttipohjainen matkustaminen joko kausi- tai arvolipulla olisi pääsääntöisesti houkuttelevampaa. Tehtyjen selvitysten mukaan kertalipun hinnan korottamisen ei pitäisi vaikuttaa voimakkaasti joukkoliikenteen suosioon, koska satunnaiskäyttäjien osuus on melko vähäinen. Kuitenkaan ei voida olla varmoja, mikä vaikutus korkeilla kertalippujen hinnoilla on joukkoliikenteen imagoon ja kysyntään.

Siirryttäessä taksa- ja lippujärjestelmään, jonka ominaisuuksiin kuuluu matkan pituuden mukaan määräytyvä taksa ja pakollinen sisään- ja ulosleimaus, mahdollistetaan joustava painotusten muutos lippulajien kesken. Haluttaessa voidaan esimerkiksi kysyntää ohjata entistä enemmän arvolippuihin, jolloin matkustamisesta kertyisi matkakortin leimauksista paljon nykyistä enemmän suunnittelua tukevaa kysyntätietoa.

Taksa- ja lippujärjestelmän alustavassa kuvauksessa käytetyt lippujen hinnat johtaisivat käytännössä siihen, että joukkoliikenteen käyttö tulisi helsinkiläisille nykyistä kalliimmaksi. Taksa- ja lippujärjestelmä sekä lippujen hinnoittelu tulee suunnitella ja toteuttaa niin, ettei helsinkiläisten joukkoliikenteen käyttö kallistu. Helsinki noudattaa joukkoliikennemyönteistä liikennepolitiikkaa, minkä tulee jatkossakin näkyä hyvän palvelutarjonnan lisäksi edullisina lippujen hintoina.

Taksa- ja lippujärjestelmän tulee mahdollistaa, että kaupunki voi halutessaan ohjata lisää rahoitusta lippujen hintojen alennuksiin esimerkiksi sisäisiin kausilippuihin, vaikka muut kunnat eivät haluaisi alentaa omien sisäisten lippujensa hintoja.

Taksa- ja lippujärjestelmän uudistuksessa on varmistettava riittävä lipputulokertymä.

Alueen laajuus

Ohjausryhmän suositus alueen laajuudeksi on hyvä. Uusien kuntien liittyessä taksa- ja lippujärjestelmään on niiden tuettava kuntalaisten matkustamista siinä määrin, että järjestelmässä jo olevien kuntien rahoitusosuus ei kasva.

Matkakorttitekniikan kehittyessä on arvioitava mahdollisuuksia sisällyttää yhteen fyysiseen matkakorttiin usean lippualueen lipputuotteita (esimerkiksi HSL-lippualue ja Matkahuollon liput).

Kausiliput On myönteistä, että kausiliput säilyvät uudistuksen ensimmäisessä vaiheessa pitkälti nykyisenkaltaisina. Nykyisin lähes 80 % Helsingin sisäisessä liikenteessä tehdyistä matkoista on kausilippumatkoja, joten suurimmalle osalle matkustajista joukkoliikenteen käyttötapaan tai joukkoliikenteen käyttökokemukseen ei tule muutosta. Alustavan selvityksen mukaan myös kausilippujen hinnoittelu pysyisi lähellä nykytasoa.

Teknisesti järjestelmän rakentamisessa on varauduttava siihen, että kausilippujen (ja kertalippujen) voimassaoloalueiden maantieteellisiä rajoja voidaan muuttaa. Edellytettäessä joukkoliikenteen tuotantokustannuksiin nähden entistä tasapuolisempaa asiakashinnoittelua on hinnoitteluvyöhykkeiden rajojakin voitava piirtää uudelleen. Esimerkiksi yksi maantieteellisesti laaja kunta on tarvittaessa voitava jakaa useaan maksuvyöhykkeeseen, tai monta pientä kuntaa on voitava liittää yhdeksi suureksi maksuvyöhykkeeksi.

On hyvä, että kaupunkien ja kuntien sisäiset kausiliput voidaan teknisestä näkökulmasta hinnoitella kuntakohtaisesti, vaikka useamman kaaren liput hinnoitellaankin yhtenäisesti. Helsingin kaupunki tukee silti tavoitetta, että myös kuntien sisäiset liput olisivat samanhintaisia.

Ohjausryhmän kirjaama tavoite, että kausi- ja kertalippukaarten sisäisiä välirajoja on mahdollisimman vähän, on järjestelmän selkeyden kannalta hyvä. Tavoite ei kuitenkaan saa olla määräävä siten, että joukkoliikenteen tuotantokustannusten ja kuntakohtaisten lipputulojen oikeudenmukainen jako kuntien kesken vaarantuisivat.

Vyöhykerajoista muodostuvat kaaret ja hinnoitteluperiaate ”yksi vyöhyke > kaksi kaarta > kolme kaarta > N kaarta” on erittäin selkeä ja helposti esitettävissä myös lippuautomaateilla.

Arvoliput Edellisessä lausunnossaan 14.4.2008 kaupunki piti myönteisenä arvolippumatkojen hinnoittelua matkan pituuden mukaan. Osamatkojen linnuntie-etäisyyksien summana määräytyvä taksa on ohjausryhmän suositus ja vastaa Helsingin kaupungin arviota pääkaupunkiseudun työssäkäyntialueelle sopivasta hinnoittelumekanismista. Nykyisin Helsingin sisäisen liikenteen nousuista 11 % tehdään matkakortin arvolipulla.

Ohjausryhmän esitys antaa jokaisesta matkaan kuuluvasta vaihdosta vaihtohyvitys parantaa merkittävästi hinnoittelun oikeudenmukaisuutta. Se poistaa suurimmassa osassa matkoista epäkohdan, jossa suoran yhteyden päässä kohteesta asuva saisi paremman palvelutason matkansa edullisemmin kuin yhtä etäällä asuva, mutta vaihdollista yhteyttä käyttävä matkustaja. Vaihtohyvitys ei tee järjestelmästä monimutkaisempaa, mutta antaa mahdollisuuden palvelun houkuttelevaan markkinointiin.

Alustavassa kuvauksessa esitetty arvolippujen hinnoittelumalli johtaa siihen, että yli 15 km pitkät matkat ovat pääsääntöisesti nykyistä halvempia ja lyhyemmät matkat kalliimpia. Hinnoittelumallia on tarkasteltava erillisessä jatkoselvityksessä tarkemmin, sillä pitkällä aikajänteellä tällainen hinnoittelu suosii pidempiä matkoja ja siten välillisesti maankäytön hajaantumista. Tämä olisi vastoin seudun maankäyttötavoitteita.

Koska matkan pituuden mukaan määräytyvä taksa on teknisesti nk. check in & check out -järjestelmä, on matkakortti näytettävä kortinlukijalle sekä ajoneuvoon noustessa että siitä poistuttaessa. Leimauskäytäntö, jossa leimaus edellytetään myös vaihdollisilla matkoilla jokaisen nousun ja poistumisen yhteydessä tekee käyttökokemuksesta yhdenmukaisen ja mahdollistaa osamatkojen linnuntie-etäisyyksien summan mukaisen hinnoittelumallin.

Muutos leimauskäytännössä koskisi ainakin alkuvaiheessa noin 15 %:a kaikista tehdyistä joukkoliikennematkoista. Sen tuoma käyttökokemuksen heikennys nykyiseen verrattuna on hyväksyttävä, sillä vastineeksi hinnoittelu matkustajien kesken on aiempaa tasapuolisempaa. Lisäksi edellä kuvatun teknisen järjestelmän käyttöönotto tarjoaa mahdollisuuden siirtyä jatkossa nykyistä enemmän arvopohjaiseen matkustamiseen, mikäli se nähdään lipunhinnan muodostumismekanismin tai tavoiteltujen lipputulojen kannalta perustelluksi.

Katevaraus on väärinkäytösten ehkäisemiseksi välttämätön ominaisuus matkan pituuden mukaan tapahtuvassa check-in check-out -hinnoittelussa. Linjakohtainen katevaraus saattaa vaikuttaa monimutkaiselta, mutta on perusteltu. Näin ylivoimaisesti suurimmalla osalla kaikista lähdöistä vältetään tarve pitää matkakortilla enemmän arvoa, kuin mikä on matkan minimimaksu. Koska katevaraus joka tapauksessa tarvitaan, voidaan selvityksessä esitetyt suuremmat katevaraukset tietyillä junalinjoilla ja osalla pitkän matkan bussilinjoista hyväksyä.

Jotta arvokortin käyttökokemus olisi yhtenäinen kaikissa liikennevälineissä, on sisään- ja ulosleimausta syytä edellyttää kaikissa liikennemuodoissa, vaikka joissakin tapauksissa se ei katevarauksen puolesta olisikaan välttämätöntä. Yksinkertainen sääntö on, että aina käytettäessä matkakortin arvoa matkakortti on näytettävä lukijalle niin ajoneuvoon noustessa kuin siitä poistuttaessakin.

Raportissa jää epäselväksi, miten suurempien ryhmien matkustaminen tapahtuu.

Kausi- ja arvolippumatkan yhdistelmä

Esitetty kausi- ja arvolippumatkan yhdistelmä on erittäin tervetullut ominaisuus, joka parantaisi kuntarajat ylittävien kausilippumatkojen houkuttelevuutta. Seuturajan ylittävät lyhyet matkat ovat olleet huomattavan kalliita suhteessa matkan pituuteen sen jälkeen, kun ns. vyöhykelisälippu poistettiin lippuvalikoimasta. Esitetyn mukaisessa mallissa arvolippuosuuden taksan määräytyminen päätepisteen ja vyöhykerajan välisen lyhyimmän etäisyyden mukaan on reilu nimenomaan matkustajan kannalta. Matkustajat hyötyvät erityisesti matkoista, jotka kulkevat kuntarajan ylityksen jälkeen pitkän matkaa kuntarajan tuntumassa rajan suuntaisesti.

Myös liikenteen tilaajan etu turvataan, kun vyöhykerajan ylittävältä osuudelta veloitetaan aina vähintään arvolipun aloitusmaksu. Vaihdollisissa yhteyksissä vaihdon jälkeiset kilometrit lasketaan yhteen, kuten tavallisessakin arvolippumatkassa. Näin turvataan lipputulojen kokonaismäärä ja tarjotaan matkustajille selvä parannus nykyjärjestelmään verrattuna.

Tariffeja asetettaessa on tärkeää selvittää huolella aloitusmaksun oikea suuruus ja siihen sisältyvien maksuttomien kilometrien sopiva määrä ottaen huomioon niin tavalliset arvolippumatkustajat kuin yhdistelmälippujenkin käyttäjät.

Kertaliput Kertalippujen hinnoittelumekanismi vastaa kausilippujen vyöhykehinnoittelumekanismia. Tämä on selkeä käytäntö ja tukee mahdollisimman yhtenäistä käyttökokemusta.

Lippujärjestelmän alustavassa kuvauksessa kertalipun hintaan suhteessa kausilipun hintaan on esitetty merkittävää korotusta. Pitkänkin kunnan sisäisen matkan pitäisi olla pääsääntöisesti edullisempi arvolipulla maksettaessa. Joissakin tapauksissa kallis kertalippu olisi silti matkustajalle edullisempi vaihtoehto. Kalliin kertalipun riskinä on, että se voi vaikuttaa kielteisesti joukkoliikenteen imagoon. Korkea kertalipun perushinta voi myös hankaloittaa erilaisten kerta- ja vuorokausilippujen hinnoittelua. Toisaalta voi olla hyväkin suosia kertalipun ostajia päätymään esimerkiksi vyöhykekohtaiseen vuorokausilippuun.

Kerta- ja arvolippujen käyttäminen ryhmämatkoilla on ongelma. Raportista ei selviä, miten suuret ryhmät maksavat matkansa, onko matkan maksaminen mahdollista yhdellä matkakortilla, ja miten katevarauksen kanssa menetellään ryhmämatkoilla. Ryhmämatkan maksamiseen liittyvät ongelmat tulee ratkaista jatkossa.

Kertalippujen kaltaisia lippuja ovat myös etäluettavalle kertakortille myytävät lipputuotteet sekä myöhemmin esimerkiksi matkapuhelimeen ladattavat etälukuominaisuutta (NFC, Near Field Communication) hyödyntävät lipputuotteet.

Pelkästään aikaan perustuva kertalippu olisi ongelmallinen eikä sellaista pidä ottaa lippuvalikoimaan. Tilanteeseen, jossa nopeilla junalinjoilla pääsisi kulkemaan samassa ajassa ja samalla kustannuksella moninkertaisen matkan ruuhkassa kulkeviin busseihin verrattuna ei pidä mennä. Lisäksi liikennehäiriötilanteissa matka-aika saattaa joskus venyä, jolloin kertalippu voisi vanhentua kesken matkan ja aiheuttaisi tarpeettomia lisäongelmia.

Jatkossa on tehtävä huolellinen esitys sopivista hinnoittelufunktioista eri lipputuotteille. Kertalippujen hinnoittelun on oltava tariffipoliittisesti perusteltua ja linjassa matkan pituuteen perustuvien arvolippujen ja vyöhykeperusteisten kausilippujen hinnoittelun kanssa.

Asiakasryhmät

Lastenlippuun oikeuttavan ikärajan nosto yhdellä ikävuodella siten, että se kattaa 7–17-vuotiaat matkustajat on hyvä muutos. Toistaiseksi 17-vuotiaat matkustajat maksavat täysi-ikäisen matkustajan hinnan, vaikka eivät ole vielä juridisesti täysi-ikäisiä.

Aikadifferointiin on syytä varautua ja nykykäytäntö koululaislippujen hinnoittelun suhteen on voitava säilyttää.

Aikadifferointi antaa yleensäkin mahdollisuuksia ohjata kysyntää kokonaistaloudellisesti edullisesti niihin aikoihin, jolloin joukkoliikenteen kysyntä on ruuhka-aikoja alhaisempi. Aikadifferointi on kannatettava asia, mutta jatkovalmistelussa tulee tarkemmin selvittää sen tarkoituksenmukaisia toteutusmahdollisuuksia.

Alennusryhmäkäytäntöjä on syytä yksinkertaistaa sekä rajata alennusryhmät selkeästi. Alennusryhmiä ei pidä merkittävästi laajentaa nuoriso- tai seniorilipun käyttöönotolla.

Alennuskäytäntöjä valmisteltaessa tulisi ottaa lähtökohdaksi, että jatkossakin opiskelija-alennus perustuu opiskelijastatukseen. Opiskelija-alennusta ei tule korvata ikäperusteisella alennuksella. Opiskelija-alennuksen taso tulee säilyttää 50 prosentissa kausilipun hinnasta ja alennuksen on kuuluttava myös vaihto-opiskelijoille. Lisäksi on selvitettävä ulkopaikkakuntalaisten pääkaupunkiseudulla opiskelevien (ja asuvien) opiskelijoiden oikeutta opiskelija-alennukseen opiskelupaikkakunnallaan.

Kansaneläkettä saavien lisäksi myös muut pienituloiset eläkeläiset tulisi ottaa samansuuruisen alennuksen piiriin.

Uuden järjestelmän tulee mahdollistaa nuorisolippu, mutta päätös nuorisolipun käyttöönotosta edellyttää lisäselvityksiä ja arviota nuorisolipulla saavutettavista vaikutuksista suhteessa siihen, että vastaava lipputuki käytettäisiin joukkoliikenteen tukemiseen muuten. Nuorisolipun vaikutuksista tulisikin tehdä hintajoustotarkasteluja sekä kansainvälisiä kokemuksia käsittelevä selvitys.

Järjestelmän ominaisuuksia ja vaikutuksia

Matkan pituuden mukaan määräytyvä taksa on näennäisesti oikeudenmukainen matkustajien kesken. Pitkät matkat maksavat enemmän kuin lyhyet. Kunnan sisäisessä liikenteessä arvolippujen hinta on alustavan kuvauksen mukaisella hinnoittelulla nykyhintoja kalliimpi kaikilla yli 6 km mittaisilla matkoilla. Seutuliikenteessä vastaava raja on 21 km kohdalla. Kolmen vyöhykkeen lipuissa uudet arvoliput olisivat kalliimpia kaikilla 38 km ylittävillä matkoilla.

Jotkut matkustajista saattavat kokea, että matkan hinta on liian korkea pitkillä kunnan sisäisillä matkoilla. Hintafunktiota muokkaamalla on mahdollista muokata hinnoittelua siten, että hinta vastaa karkeasti nykyistä sisäisen ja seutulipun hinnoittelua, tai tukee esimerkiksi aluekeskuksissa asiointia.

Taksa- ja lippujärjestelmän luonnoksessa nämä ehdot toteutuvat osittain, mutta esitykseen sisältyy myös sellaisia ratkaisuja, jotka tulee jatkossa oikaista. Tärkein tällainen huonosti perusteltavissa oleva ratkaisu on arvolipun hinnan kallistuminen Helsingin sisäisillä matkoilla. Jatkovalmistelu on tehtävä niin, että arvolipulla matkustaminen suhteessa kertalipulla matkustamiseen tulee vähintään keskimäärin nykyistä edullisemmaksi, ja että arvolipun käyttö suhteessa kausilipun käyttöön ei ainakaan kallistu.

Arvolipun aloitusmaksun on syytä olla nykyistä arvolippuhintaa alhaisempi, jotta lyhyitä matkoja tekevät kokevat uudistuksen palvelevan heitä. Jotta lipputulo turvataan, voidaan vastaavasti kilometritaksaa nostaa, tai aloitusmaksuun sisältyvien maksuttomien kilometrien määrää vähentää. Lyhyisiin matkoihin kannustaminen on tärkeää myös yhdyskuntarakenteen kehittymisen kannalta sillä pitkällä aikajänteellä se ohjaa tiiviiseen maankäyttöön.

Jatkovalmistelussa on tärkeää, että lyhyet arvolippumatkat tehdään alustavassa kuvauksessa esitettyä edullisemmiksi.

Yksi hinnoitteluun liittyvä kokonaisvaihtoehto on laskea aloitusmaksu 1,50 euroon, nostaa kilometritaksa 0,12 senttiin ja sisällyttää aloitusmaksuun kahdeksan maksutonta kilometriä, jolloin matkan rajapituus saadaan nykylippuihin verrattuna nostettua noin yhdeksään kilometriin. Vastaavasti seutuliikenteessä raja olisi 23 km ja kolmen vyöhykkeen matkoilla 39 km. Nostamalla kilometritariffi 16 senttiin ovat vastaavat luvut 9, 20 ja 31 kilometriä.

Toinen mahdollinen kokonaisvaihtoehto on sisällyttää aloitusmaksuun jopa 10 maksutonta kilometriä ja pitää aloitusmaksu esitetyssä 1,65 eurossa sekä nostaa kilometritaksa 18 senttiin. Silloin edellä kuvatut kilometriluvut, joita pidemmillä matkoilla esitetty arvolippujen hinnoittelu olisi nykyistä kalliimpaa, olisivat 10 km (1 vyöhyke), 19,5 km (seutulippu) ja 30 km (3 vyöhykettä).

Hyvin pitkillä matkoilla matkan pituuden mukaan määräytyvä taksa on väistämättä korkeampi kuin nykyinen vyöhykkeen sisäinen tasataksa. Samoin joillakin kunnan sisäisillä matkoilla arvolipulla tehtävän matkan hinta nousee lähelle nykyistä seututaksaa. Tämä johtuu siitä, että nykyisessä taksajärjestelmässä lyhyitä matkoja tekevät subventoivat pitkiä matkoja tekevien matkustamista. Koska pitkien matkojen tuotantokustannukset ovat lyhyiden matkojen tuotantokustannuksia suuremmat, on uusi matkan pituuden mukaan määräytyvä taksa nykyistä oikeudenmukaisempi.

Tarkempaa hinnoittelumallia rakennettaessa on valittava, minkä tyyppisiä matkoja hinnoittelulla halutaan suosia.

Taksa- ja lippujärjestelmä kannattaa rakentaa matkakorttipohjaisia lipputuotteita suosivaksi. Uutta teknistä järjestelmää hankittaessa on korostettava mahdollisuutta ladata matkakortille uutta kautta tai arvoa myös internetissä. Matkustajille on tarjottava mahdollisuus tarkkailla omaa matkustushistoriaansa sekä kortin maksu- ja lataustapahtumia. Matkakortti on tuotteena voitava sisällyttää myös muihin alustoihin kuin varsinaiseen pääkaupunkiseudun työssäkäyntialueen viralliseen korttiin. Vaihtoehtoisia alustoja ovat esimerkiksi NFC- (etäluku) matkapuhelimet tai muut matka- tai maksukortit.

Lopuksi Kokonaisuutena tehty uuden taksa- ja lippujärjestelmän alustava kuvaus on melko perusteellinen. Työ antaa pohjan hinnoittelumallien, matkakortin ja myyntiautomaattien käyttölogiikan sekä muiden tarvittavien jatkoselvityksen tekemiselle. Jatkoselvityksiä on silti välttämätöntä tehdä, ennen kuin uuden taksa- ja lippujärjestelmän raamit voidaan lopullisesti päättää.

Jatkoselvitystarpeita ovat mm.:

- Bussiliikenteen kuljettajalipunmyynnistä luopumisen ja bussiliikenteessä avorahastukseen siirtymisen esiselvitys sekä vaikutukset taksa- ja lippujärjestelmään

- Hinnoittelu kausiliput vs. arvoliput vs. kertaliput ja päiväliput

- Hinnoittelu arvoliput vs. nykyiset arvoliput sekä lyhyet matkat vs. pitkät matkat

- Ryhmämatkojen maksaminen

- Kertalippujen hintojen korotuksen vaikutus joukkoliikenteen imagoon; hyödyt ja haitat.

Kirje YTV:lle ja pöytäkirjanote HKL -liikelaitokselle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

LIITTEET	Liite 1	Ote YTV:n hallituksen pöytäkirjasta 12.6.2009
	Liite 2	Taksa- ja lippujärjestelmän 2014 alustava kuvaus
	Liite 3	Hankkeen esittelykuvat

Tiivistelmä Pääkaupunkiseudun matkakorttijärjestelmän uusimisen yhteydessä uudistetaan pääkaupunkiseudun taksa- ja lippujärjestelmä. Uudesta taksa- ja lippujärjestelmästä on valmistunut alustava kuvaus, joka perustuu YTV:n 2008 tekemille periaatelinjauksille. Tavoitteena on saada laajenevan pääkaupunkiseudun tarpeisiin soveltuva, hyvin toimiva ja asiakkaan kannalta oikeudenmukainen ja selkeä järjestelmä. Käytössä olisi vyöhykkeisiin perustuva kausilippu, matkan linnuntiepituuteen perustuva arvolippu sekä kausilippuvyöhykkeisiin perustuva kertalippu. Aikuis- ja lapsilippujen ohella on tarkasteltu nuoriso- ja seniorilipun kustannusvaikutuksia, mutta ei ehdotettu muutoksia nykykäytäntöön. Raporttiin sisältyvät raportin laadintatyön ohjausryhmän käsitykset suositeltavista vaihtoehdoista järjestelmän pääperiaatteiksi.

Alustavan kuvauksen linjaukset ovat pääosin kannatettavia. Helsingin kaupungin keskeiset huomiot lausunnossa liittyvät lipputuotteiden hinnoitteluun ja lippulajien hintasuhteisiin kuntien rahoituksen ja lipputulojen jaon sekä asiakkaiden kannalta. Alennusryhmien merkittävä laajentaminen ei ole perusteltua. Jatkoselvitystarpeita on hinnoitteluun ja bussiliikenteen kuljettajarahastuksesta luopumiseen liittyen. Alustava kuvaus antaa hyvän pohjan jatkoselvittelyille.

Ryj toteaa, että pääkaupunkiseudun matkakorttijärjestelmä uudistetaan vuoteen 2014 mennessä. Hanke sisältää laajenevalle pääkaupunkiseudulle toteutettavan matkakorttijärjestelmän sekä reaaliaikaisen matkustajainformaatio- ja viestintäjärjestelmän suunnittelemisen ja toteuttamisen. Matkakorttijärjestelmän uusimisen yhteydessä uusitaan seudun taksa- ja lippujärjestelmä, josta nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on kyse.

YTV:n hallitus päätti 13.6.2008 jäsenkuntien ja sidosryhmien lausunnot saatuaan taksa- ja lippujärjestelmän periaatteista. Päätöksen mukaan hankkeessa varaudutaan toteuttamaan seudun lippujärjestelmää seuraavin periaattein:

- pääkaupunkiseudun matkalippujärjestelmä voi ulottua Helsingin seudun työssäkäyntialueelle noin 80 kilometrin säteelle

- kausiliput voidaan toteuttaa nykytyyppisiin vyöhykkeisiin perustuen

- arvoliput voidaan toteuttaa matkan pituuteen perustuen

- kertaliput voidaan toteuttaa vyöhykkeisiin, matkan pituuteen tai aikaan perustuen

- järjestelmän tulee tuottaa kuntalaisuuteen perustuvia tietoja matkustamisesta joukkoliikenteen kustannusjakoa varten.

Nyt lausunnolla oleva pääkaupunkiseudun taksa- ja lippujärjestelmän 2014 alustava kuvaus tarkentaa edellä mainittujen periaatteiden pohjalta järjestelmän ominaisuuksia vyöhykkeiden, lippulajien, asiakasryhmien sekä hinnoittelun yleisten periaatteiden osalta. Selvityksessä esitetään vaihtoehtoisia toteuttamistapoja sekä työryhmän suositukset. YTV:n hallitus päättää lausuntokierroksen jälkeen syksyllä 2009 vuonna 2014 käyttöön otettavasta taksa- ja lippujärjestelmästä.

Ryj toteaa, että selvitys antaa hyvän pohjan jatkotyölle ja esitetyt suositukset ovat pääosin kannatettavia. Alennuskäytäntöjä on tarpeen vielä selvittää. Jatkoselvittelyissä on myös kiinnitettävä huomiota lipputuotteiden hinnoittelun ja lippulajien hintasuhteiden määrittelyyn siten, että kuntien rahoitusosuudet ja lipputulojen jako voidaan tehdä oikeudenmukaisesti sekä asiakkaiden tasapuolisen kohtelun kannalta hyväksyttävästi.

YTV pyytää (17.6.2009) lausuntoa pääkaupunkiseudun taksa- ja lippujärjestelmän alustavan kuvauksen suosituksista 30.9.2009 mennessä.

./. Ote YTV:n hallituksen pöytäkirjasta 12.6.2009 sekä taksa- ja lippujärjestelmän 2014 alustava kuvaus ovat liitteinä 1 ja 2. Hankkeen esittelykuvat ovat liitteenä 3.

Raportti ja esittelykuvat ovat luettavissa myös YTV:n internetsivuilla osoitteessa www.ytv.fi/liikenne/tlj2014.

Ryj toteaa, että YTV on myöntänyt lisäaikaa 20.10.2009 saakka.

HKL -liikelaitoksen johtokunta toteaa (16.9.2009) seuraavaa:

Yleistä Uuden taksa- ja lippujärjestelmän alustava kuvaus vuodelle 2014 muodostaa varsin selkeän kokonaisuuden uudesta järjestelmästä. Lippualueen maantieteellinen laajeneminen sekä esitetty siirtyminen arvolippujen osalta matkan pituuden mukaan määräytyvään hinnoitteluun ovat merkittävimpiä muutoksia nykyiseen taksa- ja lippujärjestelmään verrattuna. Muutosten pyrkimys on selkeä: edistää joukkoliikenteen käytettävyyttä sekä lisätä lippujen hinnoittelun tasapuolisuutta.

Uudistuksella on myös varjopuolia. Vaikuttaa siltä, että pidempien arvolipuilla tehtävien matkojen hinnat nousevat väistämättä nykyistä kalliimmiksi. Toisaalta silloin matkustajilta perittävä hinta vastaa paremmin matkan tuotantokustannuksia. Lisäksi hintaero nykyiseen on vähäinen, mikäli pitkällä matkalla ylitetään nykyisiä vyöhykerajoja. Pitkien arvolippumatkojen hinnoittelulla on vaikutusta myös kertalippujen hinnoitteluun.

Kertalippujen hintoja on myös nostettava, jotta matkakorttipohjainen matkustaminen, joko kausi- tai arvolipulla, olisi pääsääntöisesti houkuttelevampaa. Tehtyjen selvitysten mukaan kertalipun hinnan korottamisen ei pitäisi vaikuttaa voimakkaasti joukkoliikenteen suosioon, koska satunnaiskäyttäjien osuus on melko vähäinen. Kuitenkaan ei voida olla varmoja, mikä vaikutus korkeilla kertalippujen hinnoilla on joukkoliikenteen imagoon ja kysyntään.

Siirryttäessä taksa- ja lippujärjestelmään, jonka ominaisuuksiin kuuluu matkan pituuden mukaan määräytyvä taksa ja pakollinen sisään- ja ulosleimaus, mahdollistetaan samalla joustava painotusten muutos eri lippulajien kesken. Haluttaessa voidaan esimerkiksi kysyntää ohjata entistä enemmän arvolippuihin, jolloin matkustamisesta kertyisi matkakortin leimauksista paljon nykyistä enemmän suunnittelua tukevaa kysyntätietoa.

Taksa- ja lippujärjestelmän alustavassa kuvauksessa käytetyt lippujen hinnat johtaisivat käytännössä siihen, että joukkoliikenteen käyttö tulisi helsinkiläisille nykyistä kalliimmaksi. HKL-liikelaitoksen johtokunta katsoo, että taksa- ja lippujärjestelmä sekä lippujen hinnoittelu tulee suunnitella ja toteuttaa niin, ettei helsinkiläisten joukkoliikenteen käyttö kallistu. Lähtökohtana tulee olla, että Helsinki myös jatkossa noudattaa joukkoliikennemyönteistä liikennepolitiikkaa, mikä tarkoittaa hyvän palvelutarjonnan lisäksi edullisia lippujen hintoja. Taksa- ja lippujärjestelmän tulee myös mahdollistaa, että Helsinki voi halutessaan ohjata lisää rahoitusta lippujen hintojen alennuksiin esimerkiksi Helsingin sisäisiin kausilippuihin, vaikka muut kunnat eivät haluaisi alentaa omien sisäisten lippujensa hintoja.

Alustavan kuvauksen raportti on jaettu lukuihin, joiden lopussa oleviin sinisiin laatikoihin on kirjattu työn ohjausryhmän selkeät suositukset kyseisten lukujen sisältöjä koskien. Tämä lausunto seuraa selvitystyön rakennetta ja ottaa kantaa ohjausryhmän esittämiin suosituksiin.

Alueen laajuus

Ohjausryhmän suositus alueen laajuudeksi tukee HKL-liikelaitoksen johtokunnan näkemystä. Pääkaupunkiseudun taksa- ja lippujärjestelmää varaudutaan laajentamaan siten, että se kattaa Uudenmaan (lukuun ottamatta Hankoa) ja Itä-Uudenmaan maakunnat sekä Riihimäen seutukunnan. Laajeneminen tapahtunee vaiheittain vuoden 2010 alussa aloittavan Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymän johdolla.

Uusien kuntien liittyessä Helsingin seudun taksa- ja lippujärjestelmään tulee niiden tukea kuntalaisten matkustamista siinä määrin, että järjestelmässä jo olevien kuntien rahoitusosuus ei kasva.

Matkakorttitekniikan kehittyessä on arvioitava lisäksi mahdollisuuksia sisällyttää yhteen fyysiseen matkakorttiin usean lippualueen lipputuotteita (esimerkiksi HSL-lippualue ja Matkahuollon liput).

Kausiliput On myönteistä, että kausiliput säilyvät uudistuksen ensimmäisessä vaiheessa pitkälti nykyisenkaltaisina. Kausilippujen leimauskäytäntöön ei ole esitetty muutoksia ja lippujen kelpoisuusalueet noudattavat kuntarajoja. Nykyisin lähes 80 % kaikista Helsingin sisäisessä liikenteessä tehdyistä matkoista on kausilippumatkoja, joten suurimmalle osalle matkustajista joukkoliikenteen käyttötapaan tai joukkoliikenteen käyttökokemukseen ei tule muutosta. Alustavan selvityksen mukaan myös kausilippujen hinnoittelu pysyisi lähellä nykytasoa.

Teknisesti järjestelmän rakentamisessa on varauduttava siihen, että kausilippujen (ja kertalippujen) voimassaoloalueiden maantieteellisiä rajoja voidaan muuttaa. Edellytettäessä joukkoliikenteen tuotantokustannuksiin nähden entistä tasapuolisempaa asiakashinnoittelua, on hinnoitteluvyöhykkeiden rajojakin voitava piirtää uudelleen. Esimerkiksi yksi maantieteellisesti laaja kunta on tarvittaessa voitava jakaa useaan maksuvyöhykkeeseen, tai monta pientä kuntaa on voitava liittää yhdeksi suureksi maksuvyöhykkeeksi.

On hyvä, että kaupunkien ja kuntien sisäiset kausiliput voidaan teknisestä näkökulmasta hinnoitella kuntakohtaisesti, vaikka useamman kaaren liput hinnoitellaankin yhtenäisesti. HKL-liikelaitoksen johtokunta tukee silti tavoitetta, että myös kuntien sisäiset liput olisivat samanhintaisia.

Vyöhykerajoista muodostuvat kaaret ja hinnoitteluperiaate ”yksi vyöhyke > kaksi kaarta > kolme kaarta > N kaarta” on erittäin selkeä ja helposti esitettävissä myös lippuautomaateilla.

Arvoliput Selkein muutos taksa- ja lippujärjestelmän hinnoitteluun liittyy arvolipuilla matkustamiseen. Nykyisin Helsingin sisäisen liikenteen nousuista 11 % tehdään matkakortin arvolipulla.

Edellisessä lausunnossaan koskien uutta taksa- ja lippujärjestelmää (JLK 26.2.2008, Halke 2007 - 2771 / 666, 8.1.2008), HKL-liikelaitoksen johtokunta piti myönteisenä arvolippumatkojen hinnoittelua matkan pituuden mukaan. Nyt tehdyssä selvityksessä on tarkennettu, miten arvolippumatkustamisen hinnoittelu rakentuisi ja millainen olisi matkustajien käyttökokemus.

Arvolippumatkojen hinnoitteluvaihtoehtoja on karkeasti kolme: ajettujen todellisten kilometrien mukaan, matkan alku- ja loppupisteiden välisten linnuntie-etäisyyksien mukaan, tai osamatkojen linnuntie-etäisyyksien summana määräytyvä taksa. Viime mainittu on työn ohjausryhmän suositus ja vastaa HKL-liikelaitoksen arviota pääkaupunkiseudun työssäkäyntialueelle sopivasta hinnoittelumekanismista.

Ohjausryhmän esitys antaa jokaisesta matkaan kuuluvasta vaihdosta vaihtohyvitys (esimerkiksi ensimmäinen vaihdon jälkeinen kilometrin on maksuton) parantaa merkittävästi hinnoittelun oikeudenmukaisuutta ja poistaa suurimmassa osassa matkoista epäkohdan, jossa suoran yhteyden päässä kohteesta asuva saisi paremman palvelutason matkansa vieläpä edullisemmin, kuin yhtä etäällä asuva, mutta vaihdollista yhteyttä käyttävä matkustaja. Vaihtohyvitys ei tee järjestelmästä monimutkaisempaa, mutta antaa mahdollisuuden palvelun houkuttelevaan markkinointiin.

Alustavassa kuvauksessa esitetty arvolippujen hinnoittelumalli johtaa siihen, että yli 15 km pitkät matkat ovat pääsääntöisesti nykyistä halvempia ja vastaavasti sitä lyhyemmät matkat ovat kalliimpia. Hinnoittelumallia on tarkasteltava erillisessä jatkoselvityksessä tarkemmin, sillä pitkällä aikajänteellä tällainen hinnoittelu toisaalta myös suosii pidempiä matkoja ja siten välillisesti maankäytön hajaantumista. HKL-liikelaitoksen johtokunta viittaa tässä myös lausunnon lopussa tehtyihin arvioihin hinnoittelun vaikutuksista.

Katevaraus on väärinkäytösten ehkäisemiseksi välttämätön ominaisuus matkan pituuden mukaan tapahtuvassa check-in check-out -hinnoittelussa. Linjakohtainen katevaraus saattaa vaikuttaa monimutkaiselta, mutta on perusteltu. Näin ylivoimaisesti suurimmalla osalla kaikista lähdöistä vältetään tarve pitää matkakortilla enemmän arvoa, kuin mikä on matkan minimaksu. Koska katevaraus joka tapauksessa tarvitaan, voidaan selvityksessä esitetyt suuremmat katevaraukset tietyillä junalinjoilla ja osalla pitkän matkan bussilinjoista hyväksyä.

Raportissa jää epäselväksi, miten suurempien ryhmien matkustaminen tapahtuu.

Kausi- ja arvolippumatkan yhdistelmä

Silti myös liikenteen tilaajan etu turvataan, kun vyöhykerajan ylittävältä osuudelta veloitetaan aina vähintään arvolipun aloitusmaksu (oikeuttaa alustavassa kuvauksessa matkustamaan 6 km päähän kuntarajasta). Vaihdollisissa yhteyksissä vaihdon jälkeiset kilometrit lasketaan yhteen, kuten tavallisessakin arvolippumatkassa. Näin turvataan lipputulojen kokonaismäärä ja tarjotaan matkustajille selvä parannus nykyjärjestelmään verrattuna.

Kertaliput Kertalippujen hinnoittelumekanismi vastaa kausilippujen vyöhykehinnoittelumekanismia. Tämä on selkeä käytäntö ja tukee mahdollisimman yhtenäistä käyttökokemusta.

Lippujärjestelmän alustavassa kuvauksessa kertalipun hintaan suhteessa kausilipun hintaan on esitetty merkittävää korotusta. Tämä siksi, että pitkänkin kunnan sisäisen matkan pitäisi olla pääsääntöisesti edullisempi arvolipulla maksettaessa. Joissakin tapauksissa kallis kertalippu olisi silti matkustajalle edullisempi vaihtoehto. Kalliin kertalipun riskinä on, että se voi vaikuttaa kielteisesti joukkoliikenteen imagoon. Korkea kertalipun perushinta voi myös hankaloittaa erilaisten kerta- ja vuorokausilippujen hinnoittelua. Toisaalta voi olla hyväkin suosia kertalipun ostajia päätymään esimerkiksi vyöhykekohtaiseen vuorokausilippuun.

Kerta- ja arvolippujen käyttäminen ryhmämatkoilla on ongelma. Raportista ei selviä, miten suuremmat ryhmät maksavat matkansa, onko matkan maksaminen mahdollista yhdellä matkakortilla, ja miten katevarauksen kanssa menetellään ryhmämatkoilla. Ryhmämatkan maksamiseen liittyvät ongelmat tulee ratkaista jatkossa.

HKL-liikelaitoksen johtokunta katsoo kehittämisehdotuksessakin esitetyn mukaisesti, että pelkästään aikaan perustuva kertalippu olisi ongelmallinen eikä sellaista pidä ottaa lippuvalikoimaan. Tilanteeseen, jossa nopeilla junalinjoilla pääsisi kulkemaan samassa ajassa ja samalla kustannuksella moninkertaisen matkan ruuhkassa kulkeviin busseihin verrattuna ei pidä mennä. Lisäksi liikennehäiriötilanteissa matka-aika saattaa joskus venyä, jolloin kertalippu voisi vanhentua kesken matkan ja aiheuttaisi tarpeettomia lisäongelmia.

Kuten tässä lausunnossa on jo aiemmin todettu, jatkossa on tehtävä huolellinen esitys sopivista hinnoittelufunktioista eri lipputuotteille. Kertalippujen hinnoittelun on oltava tariffipoliittisesti perusteltua ja linjassa matkan pituuteen perustuvien arvolippujen ja vyöhykeperusteisten kausilippujen hinnoittelun kanssa.

Asiakasryhmät

Uuden taksa- ja lippujärjestelmän alustavassa kuvauksessa esitetään, että lastenlippuun oikeuttavaa ikärajaa nostetaan yhdellä ikävuodella siten, että se kattaa 7–17-vuotiaat matkustajat. Tämä on hyvä muutos, sillä toistaiseksi 17-vuotiaat matkustajat ovat maksaneet täysi-ikäisen matkustajan hinnan, vaikka eivät ole vielä juridisesti täysi-ikäisiä ja siten oikeutettuja tekemään itsenäisiä päätöksiä.

Ohjausryhmä on linjannut, että aikadifferoinnin on oltava teknisesti mahdollista. Ohjausryhmä esittää, että nykytyyppinen aikadifferointiin perustuva koululaislippu toteutetaan myös uudessa järjestelmässä. HKL-liikelaitoksen johtokunnan näkemyksen mukaan aikadifferointiin on syytä varautua ja nykykäytäntö koululaislippujen hinnoittelun suhteen on voitava säilyttää.

Aikadifferointi antaa yleensäkin mahdollisuuksia ohjata kysyntää kokonaistaloudellisesti edullisesti niihin aikoihin, jolloin joukkoliikenteen kysyntä on ruuhka-aikoja alhaisempi. Aikadifferointi on lähtökohtaisesti kannatettava asia, mutta jatkovalmistelussa tulee tarkemmin selvittää sen tarkoituksenmukaisia toteutusmahdollisuuksia.

HKL-liikelaitoksen johtokunta katsoo, että tariffipolitiikan ensisijaisena tavoitteena on oltava lipunhintojen yleinen alentaminen kaikissa asiakasryhmissä. Tämän vuoksi alennusryhmät on syytä rajata selkeästi. Alennusryhmiä ei pidä merkittävästi laajentaa nuoriso- tai seniorilipun käyttöönotolla. Pitkällä aikavälillä tavoitteena on lippujen reaalihintojen puolittaminen joukkoliikenteen kulkumuoto-osuuden kasvattamiseksi.

Alennuskäytäntöjä valmisteltaessa tulisi ottaa lähtökohdaksi se, että jatkossakin opiskelija-alennus perustuu opiskelijastatukseen. Opiskelija-alennusta ei tule korvata ikäperusteisella alennuksella. Opiskelija-alennuksen taso tulee säilyttää 50 prosentissa kausilipun hinnasta ja alennuksen on kuuluttava myös vaihto-opiskelijoille. Uuden kuntayhtymän aloittamisen myötä tulisi jälleen ottaa selvitykseen myös ulkopaikkakuntalaisten pääkaupunkiseudulla opiskelevien (ja asuvien) opiskelijoiden oikeus opiskelija-alennukseen opiskelupaikkakunnallaan.

Kansaneläkettä saaville myönnetään joukkoliikenteen lipun hinnasta alennus. Myös muuta pienituloiset eläkeläiset tulisi ottaa samansuuruisen alennuksen piiriin.

Uuden taksa- ja lippujärjestelmän tulee mahdollistaa nuorisolippu, mutta varsinainen päätös nuorisolipun käyttöönotosta edellyttää lisäselvityksiä ja arviota nuorisolipulla saavutettavista vaikutuksista suhteessa siihen, että vastaava lipputuki käytettäisiin joukkoliikenteen tukemiseen muuten. Nuorisolipun vaikutuksista tulisikin tehdä hintajoustotarkasteluja sekä kansainvälisiä kokemuksia käsittelevä selvitys.

Järjestelmän ominaisuuksia ja vaikutuksia

Matkan pituuden mukaan määräytyvä taksa on näennäisesti oikeudenmukainen eri matkustajien kesken. Pitkät matkat maksavat enemmän kuin lyhyet. Kunnan sisäisessä liikenteessä arvolippujen hinta on alustavan kuvauksen mukaisella hinnoittelulla nykyhintoja kalliimpi kaikilla yli 6 km mittaisilla matkoilla. Seutuliikenteessä vastaava raja on 21 km kohdalla. Kolmen vyöhykkeen lipuissa uudet arvoliput olisivat kalliimpia kaikilla 38 km ylittävillä matkoilla.

Jotkut matkustajista saattavat kuitenkin kokea, että matkan hinta on liian korkea pitkillä kunnan sisäisillä matkoilla. Hintafunktiota muokkaamalla on mahdollista muokata hinnoittelua siten, että hinta vastaa karkeasti nykyistä sisäisen ja seutulipun hinnoittelua, tai tukee esimerkiksi aluekeskuksissa asiointia.

HKL-liikelaitoksen tekemien selvitysten (HKL D: 2/2008, HKL B: 2/2008) ja Helsingin joukkoliikenteen tariffipolitiikan mukaan lippulajien hintasuhteita on joukkoliikenteen houkuttelevuuden ja kilpailukyvyn parantamiseksi tarkoituksenmukaista muuttaa siten, että kertalippujen hintaa nostetaan suhteessa arvo- ja kausilippujen hintoihin. Toisaalta arvolippujen hintaa on syytä laskea suhteessa vähintään yhtä paljon kuin kausilippujen hintaa. Taksa- ja lippujärjestelmän luonnoksessa nämä ehdot toteutuvat osittain, mutta esitykseen sisältyy myös sellaisia ratkaisuja, jotka tulee jatkossa oikaista. Kenties tärkein tällainen huonosti perusteltavissa oleva ratkaisu on arvolipun hinnan kallistuminen Helsingin sisäisillä matkoilla. Jatkovalmistelu tuleekin tehdä edellä mainittujen selvitysten mukaisesti niin, että arvolipulla matkustaminen suhteessa kertalipulla matkustamiseen tulee vähintään keskimäärin nykyistä edullisemmaksi ja että arvolipun käyttö suhteessa kausilipun käyttöön ei ainakaan kallistu.

Jatkovalmistelussa on tärkeää, että lyhyet arvolippumatkat tehdään alustavassa kuvauksessa esitettyä edullisemmiksi.

Tarkempaa hinnoittelumallia rakennettaessa on valittava, minkä tyyppisiä matkoja hinnoittelulla halutaan suosia.

HKL-liikelaitoksen johtokunta katsoo, että taksa- ja lippujärjestelmä kannattaa rakentaa nimenomaan matkakorttipohjaisia lipputuotteita suosivaksi. Uutta teknistä järjestelmää hankittaessa on korostettava mahdollisuutta ladata matkakortille uutta kautta tai arvoa myös internetissä. Samoin matkustajille on tarjottava mahdollisuus tarkkailla omaa matkustushistoriaansa sekä kortin maksu- ja lataustapahtumia. Matkakortti on tuotteena voitava sisällyttää myös muihin alustoihin kuin varsinaiseen pääkaupunkiseudun työssäkäyntialueen viralliseen korttiin. Vaihtoehtoisia alustoja ovat esimerkiksi NFC- (etäluku) matkapuhelimet tai muut matka- tai maksukortit.

Jatkoselvitystarpeita ovat mm.:

- Bussiliikenteen kuljettajalipunmyynnistä luopumisen ja bussiliikenteessä avorahastukseen siirtymisen esiselvitys sekä vaikutukset taksa- ja lippujärjestelmään

- Hinnoittelu kausiliput vs. arvoliput vs. kertaliput ja päiväliput

- Hinnoittelu arvoliput vs. nykyiset arvoliput sekä lyhyet matkat vs. pitkät matkat

- Ryhmämatkojen maksaminen

- Kertalippujen hintojen korotuksen vaikutus joukkoliikenteen imagoon; hyödyt ja haitat.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (7.9.2009), että kaupunginhallitus antoi 14.4.2008 lausunnon pääkaupunkiseudun taksa- ja lippujärjestelmän kehittämissuunnitelmasta 2014. Lausunnossa järjestelmän uudistamiselle asetettuja keskeisiä tavoitteita olivat järjestelmän joustava laajennettavuus, matkan pituuteen ja vyöhykkeisiin perustuvan hinnoittelun yhdistäminen, säännöllisen matkustuksen palkitseminen sekä kaupunkien itsenäisen päätöksenteon mahdollistaminen sisäisten matkojen hinnoittelussa ja joukkoliikenteen tukemisessa. Lisäksi kaupunginhallituksen lausunnossa kiinnitettiin huomiota siihen, että taksa- ja lippujärjestelmän uudistaminen tulee toteuttaa ilman joukkoliikenteen houkuttelevuuden heikentämistä Helsingissä.

Nyt lausunnolla olevassa järjestelmän alustavassa kuvauksessa on pääosin otettu huomioon edellä todetut periaatteet. Kuvauksessa käytetty lippujen hinnoittelu merkitsisi kuitenkin helsinkiläisten joukkoliikenteen käytön lievää kallistumista, millä voi olla joukkoliikenteen houkuttelevuutta heikentävä vaikutus.

Lippujärjestelmän uudistukseen sisältyy ajatus ikäperusteisten alennuslippujen käyttöönotosta korvaamaan nykyiset sosiaalisin perustein määräytyvät alennukset. Alennusryhmäkäytäntöjä on perusteltua pyrkiä yhtenäistämään ja yksinkertaistamaan alennuslippuihin liittyvän byrokratian vähentämiseksi, mutta talous- ja suunnittelukeskus katsoo, että alennukset tulee lähtökohtaisesti perustua jatkossakin sosiaalisiin tekijöihin.

Lisäksi talous- ja suunnittelukeskus toteaa, että taksa- ja lippujärjestelmää kehitettäessä ja alennuslippukäytäntöjä yhtenäistettäessä on turvattava riittävä lipputulokertymä.

VALTUUTETTU SARI NÄREEN TOIVOMUSPONSI: LASTEN NEUROLOGISEN KUNTOUTUKSEN TUKI

Khs 2009-1180

STJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi esityslistalta ilmenevän selvityksen kaupunginvaltuuston 13.5.2009 hyväksymän toivomusponnen (Sari Näre) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta liitteineen valtuutettu Sari Näreelle ja tiedoksi muille valtuutetuille.

Lisätiedot:
Rautanen Marja-Liisa, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36184

LIITE

Terveyslautakunnan lausunto 8.9.2009

Stj toteaa, että käsitellessään lasten ja nuorten psykiatristen palvelujen toteutumisen seurantaa 13.5.2009 Kvsto samalla hyväksyi seuraavan toivomusponnen:

1 ”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että parannetaan mahdollisuuksia tuoda neurologisista syistä oirehtivien lasten kuntouttavan tuen saamista kotiin.” (Sari Näre, äänin 50 – 0)

Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

Terveyslautakunta toteaa (8.9.2009) mm., että neurologisesti oireilevilla lapsilla tarkoitetaan niitä lapsia, joilla on sikiö- ja varhaislapsuuden aikana perintötekijöiden tai hankinnaisten riskitekijöiden aiheuttamia kehityksen viivästymiä ja poikkeamia. Näitä ovat laaja-alainen lievä kehitysviive ja kehitysvammaisuus, lapsuusiän autismi ja ns. erityisvaikeudet hahmotuksen, motoriikan, puheen ja kielen, sosiaalisen vuorovaikutuksen, tarkkaavuuden ja oppimisen alueella.

Neurologisesti oireilevat lapset ovat hyvin monimuotoinen potilasjoukko, joiden hoidon ja kuntoutuksen tarpeet ovat monenlaisia ja yksilölliset vaihtelut suuria. Tästä syystä myös kunkin lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaisten palvelujen järjestämiseen tarvittava kokonaisuus muodostuu monitahoisesta, eri tahojen antamien palvelujen verkostosta.

Neurologisista syistä oireilevat lapset saavat lääkinnällistä kuntoutusta pääasiassa terveydenhuollon toimipisteissä sekä tarvittaessa myös kotona. Palveluita tuotetaan sekä terveyskeskuksessa että HUSissa omana toimintana ja ostopalveluina.

Terveyskeskuksen lasten foniatrinen poliklinikka ja puheterapiapalvelut vastaavat puhehäiriöisten ja oppimishäiriöisten lasten kuntoutuksesta. Puhehäiriöisten lasten puheterapeuttinen kuntoutus toteutuu pääasiassa poliklinikan puheterapeuttien toimesta, osa ostetaan yksityisiltä terapeuteilta ja vaikeavammaisten lasten terapiat anotaan Kelan kautta. Toimintaterapia, neuropsykologinen kuntoutus, musiikkiterapia, ja kuvataideterapia toteutuvat yleensä ostopalveluna. Poliklinikan neuropsykologi ja toimintaterapeutti pystyvät antamaan muutamia kuntoutusjaksoja.

Lapsen saadessa ostopalveluna tapahtuvaa puheterapiaa, se voi joissakin perustelluissa tapauksissa toteutua kotikäynteinä, yleensä kuitenkin päiväkotikäynteinä. Ostettu toimintaterapia ja neuropsykologinen kuntoutus toteutuvat yleensä terapeutin vastaanotolla. Joskus kotikäynnit ovat perusteltuja.

Kotiin annettavia palveluja ei ole erikseen tilastoitu. Perheen ohjaus on kuitenkin olennainen osa terapiaprosessia. Kun terapia toteutuu muualla kuin kotona, terapiapäätöksiin sisällytetään yleensä erikseen mainiten ohjantakäyntejä perheelle ja lapsen muulle toimintaympäristölle.

Lasten toimintaterapia toteutetaan pääsääntöisesti vastaanottokäynteinä. Päätöksiin sisältyy yleensä aina noin 2 - 5 ohjantakäyntiä perheelle ja päiväkotiin tai kouluun.

Lasten fysioterapia tapahtuu yleensä kotikäynteinä. Potilaat ovat vammaisneuvolan asiakkaana olevia lapsia tai Ruskeasuon koulun vaikeavammaisia oppilaita. Kotikäyntifysioterapiassa perheen ohjaus sisältyy terapiaan.

Terveyskeskuksen vammaisneuvolan asiakkaat ovat lapsia ja aikuisia, joilla on todettu kehitysvamma. Kehitystä seurataan tiimivastaanotoilla yhteistyössä asiakkaiden, lähipiirin (omaiset, päivähoito, lastenneuvola ym.) ja sosiaalityöntekijän kanssa. Vammaisneuvola tekee kehitysvammaan liittyvän terveydentilan, mielen, kommunikaation ja motoriikan tutkimuksia. Vammaisneuvola järjestää asiakkailleen hoitoa ja terapiaa sekä muita palveluita, kuten apuvälineitä ja kuntoutusryhmiä.

Vammaisneuvolan tuottamaa toimintaterapiaa on annettu yksittäisille potilaille esim. kuntoutusjaksojen välillä. Nämä lyhyet hoitojaksot ovat toteutuneet pääsääntöisesti koululla. Koska toimintaterapeutin työaika kuluu pääsääntöisesti kuntoutusarvioihin ja terapioiden suunnitteluun, ei kotona annettavaa terapiaa ole ollut mahdollisuutta lisätä.

Vammaisneuvola toteuttaa puheterapiaa myös kotikuntoutuksena Down-lapsille. Lisäksi vammaisneuvolan terapeutit tekevät tarvittaessa ohjausluonteisia kotikäyntejä ja antavat terapiaa myös muille potilaille. Periaatteena on, että mikäli perhe nimenomaan toivoo kotikäyntejä, ne pyritään järjestämään. Kotikäynnit painottuvat kuitenkin ilta-aikaan vanhempien työssä käynnin vuoksi, mikä vaikeuttaa kotikäyntien lisäämistä.

Vammaisneuvolan psykologit antavat jonkin verran kotikuntoutuksen kaltaisia palveluita. Näitä ovat vanhempien neuvonta kasvatuksellisissa ongelmissa tai päivittäisten taitojen kehityksen tukemisessa sekä koulujen ja päiväkotien konsultointi esim. käytöshäiriöiden yhteydessä.

HUSin järjestämä kuntoutus toteutetaan pääsääntöisesti toimipisteissä, joissa on asianmukaiset tilat. Kotona tapahtuva kuntoutus on olennaisesti kalliimpaa matkakustannusten sekä matkustamiseen kuluvan työajan vuoksi. HUS järjestää kotikuntoutusta niissä tapauksissa, joissa terapia ei onnistu muuten.

Neurologisista syistä oirehtivien lasten kuntoutus tapahtuu ensisijaisesti vastaanotoilla tiiviissä yhteistyössä kotien kanssa, mutta kuntoutus pyritään toteuttamaan lapsen kotona silloin kun se on tarkoituksenmukaista.

./. Terveyslautakunnan lausunto kokonaisuudessaan on esityslistan liitteenä.

Sosiaalilautakunta toteaa (15.9.2009), että neurologisista oireista kärsivien lasten ensisijaisia kuntoutusmuotoja ovat eri terapiat (puheterapia, fysioterapia, toimintaterapia, neuropsykologinen kuntoutus), lääkinnällinen kuntoutus sekä lapsen lähiympäristön, mm. päivähoidon ja koulun toimintaympäristön pedagoginen tuki ja kuntoutus. Nämä em. tahot antavat lapsen kuntoutuksen lisäksi neurologisista oireista kärsivien lasten vanhemmille säännöllisesti ohjausta ja neuvontaa lapsen kuntoutumisen, perheen vuorovaikutuksen ja vanhemmuuden tukemiseksi.

Monet neurologiset oireet ja häiriöt (mm. synnytyskomplikaatiot, keskittymättömyys, oppimisvaikeudet, ADHD, kielenkehityksen viiveet) ilman asianmukaista tukea lisäävät lapsen riskiä käytöshäiriöihin. Lapsena alkanut ongelmakäyttäytyminen jatkuu hoitamattomana usein nuoruudessa ja aikuisuudessa aggressiivisena, epäsosiaalisena käyttäytymisenä ja johtaa usein aikuisiässä mielenterveys- ja päihdeongelmiin tai rikollisuuteen. Tämän vuoksi ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen lapsen auttamiseksi ja kuntouttamiseksi on erityisen tärkeää.

Jos oireilevan lapsen vanhemmat eivät koe pystyvänsä riittävästi tuke-maan lapsensa kuntoutumista, perheen sisäisessä vuorovaikutuksessa on ongelmia tai lapsen neurologiset oireet näyttäytyvät lapsen käytöshäiriönä, voidaan lapsen kuntoutussuunnitelman lisäksi tehdä suunnitelma siitä, mistä vanhemmat saavat ohjausta ja neuvontaa tai sopia lapsen hoitojaksosta perheneuvolassa.

Eräs vaikuttavimmista tutkimukseen perustuvista lasten käytöshäiriöiden hoitomuodoista on ryhmämuotoinen vanhemmuustaitojen ohjaus. Yhdysvaltalainen Carolyn Webster-Strattonin kehittämästä ”Ihmeelliset vuodet”- ohjelmasta on saatu kansainvälisesti hyviä tuloksia. Ohjelmassa painotetaan vanhemmuustaitoja, joiden on todettu edistäneen lapsen sosiaalisia taitoja ja ongelmanratkaisukykyä.

Helsingin perheneuvola aloitti ”Ihmeelliset vuodet”- ryhmien kokeilun syksyllä 2007. Syksyllä 2008 kaupungin innovaatiorahasto myönsi määrärahoja ryhmätoiminnan vakiinnuttamiseksi perheneuvolan toimintaan. Tällä hetkellä ”Ihmeelliset vuodet”- ryhmiä toteutetaan perheneuvolan kaikissa kolmessa alueyksikössä vähintään kaksi kertaa vuodessa. Sekä yhteistyökumppaneiden että ryhmiin osallistuneiden vanhempien antama palaute on ollut erittäin hyvää.

Uusi lastensuojelulaki painottaa lasten, nuorten ja perheiden varhaista tukemista. Helsingin perheneuvolan uuden organisoitumisen myötä 1.6.2008 vastuu lastenpsykiatrisesta avohoidosta siirtyi pois perheneuvolasta ja perheneuvolan työn painopiste siirtyi perheiden varhaisempaan tukemiseen. Perheneuvolasta organisaatiomuutoksen myötä vapautuva työosuus mahdollistaa perheneuvolatyön suuntaamisen mm. nuorisoikäisille ja heidän perheilleen sekä vanhemmuuden tuen lisäämisen myös muissa ikäryhmissä sekä erityisesti intensiivisen yhteistyön neuvolan ja päivähoidon kanssa pikkulapsiperheiden tukemiseksi.

Pääsääntöisesti neurologisesti oireilevien lasten kotiin annettava tuki on eri ammattilaisten vanhemmille antamaa ohjausta ja neuvontaa. Usein myös lapsen terapeuttisesta kuntoutuksesta vastaavat terapeutit tekevät kotikäyntejä lapsen kotiin ja antavat käytännön ohjausta ja tukea vanhemmille arjen ongelmatilanteisiin. Neurologisesti oireilevien lasten vanhempien on myös mahdollista hakea Kelan järjestämille sopeutumisvalmennuskursseille tai -leireille. Sopeutumiskurssien ja -leirien tavoitteena on tarjota tiedon lisäksi käytännön tukea, neuvoja ja vertaistukea vanhemmille.

Perhekeskusten varhaisen tuen sosiaaliohjaajien ja kotipalvelutyöntekijöiden sekä lastensuojelun sosiaaliohjaajien työn painopiste on perheiden kotiin suuntautuva tuki ja ohjaus. Neurologisista syistä oireilevan lapsen kuntoutussuunnitelmaan on mahdollista sisältyä perheen tarpeiden mukaan kotiin annettua tukea joko varhaisen tuen tiimistä tai lastensuojelun asiakkuudessa olevien perheiden osalta lastensuojelun sosiaaliohjauksesta. Kotiin annettavan tuen tarpeen kartoitukseen tullaan kiinnittämään erityistä huomiota.

ERÄIDEN VIRKOJEN PERUSTAMINEN TERVEYSKESKUKSEEN

Khs 2009-1427

STJ Kaupunginhallitus päättänee perustaa terveyskeskukseen seuraavat virat 15.10.2009 lukien:

Akuuttisairaala

Nimike	Lukumäärä	Tehtäväkohtainen palkka €/kk

apulaisylilääkäri	1	4700,00
apulaisylilääkäri	1	4771,84
osastonlääkäri	2	4160,33
terveyskeskuslääkäri	1	3415,12
terveyskeskuslääkäri	1	4156,20 – 4300,80

Psykiatriaosasto

Nimike	Lukumäärä	Tehtäväkohtainen palkka €/kk

apulaisylilääkäri	1	4770,00

Terveysasemaosasto

Nimike	Lukumäärä	Tehtäväkohtainen palkka €/kk

ylilääkäri	1	4800,00
terveyskeskuslääkäri	2	3737,62 – 4188,16

Kotihoito-osasto

Nimike	Lukumäärä	Tehtäväkohtainen palkka €/kk

kotihoidon ohjaaja	2	2549,48

Samalla kaupunginhallitus päättänee muuttaa seuraavan osa-aikaisen viran kokopäivätoimiseksi 15.10.2009 lukien:

Vakanssi- numero	Lakkautettava virka	Palkka €/kk	Perustettava virka	Palkka €/kk

031315	Avohoidon erikoislääkäri, 50% työaika	2220,00	Avohoidon erikoislääkäri, kokopäiväinen	4440,00

Pöytäkirjanote terveyskeskukselle, henkilöstökeskukselle sekä talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Rautanen Marja-Liisa, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36184

LIITE

Terveyskeskuksen lausunto 8.6.2009

Stj pitää terveyskeskuksen esitystä perusteltuna päätösehdotuksesta ilmenevällä tavalla. Sen sijaan esitettyjen määräaikaisten terveyskeskuslääkärin virkojen perustaminen pysyvien tehtävien hoitamiseen ei ole perusteltua.

Terveyskeskus esittää (8.6.2009) mm., että akuuttisairaalaan on vuoden 2009 talousarvioon varattu määräraha Läntisen yhteispäivystyssairaalan hankesuunnitelmaan sisältyvien yhteensä 56 hoitohenkilökunnan ja neljän lääkärin vakanssin perustamiseen. Suunnitelmaan sisältyy yksi apulaisylilääkärin virka (tehtäväkohtainen palkka 4772 e/kk), kaksi osastonlääkärin virkaa (tehtäväkohtainen palkka 4160 e/kk) sekä yksi terveyskeskuslääkärin virka terveyskeskuspäivystykseen (tehtäväkohtainen palkka 3415 e/kk).

Kotihoitoon suunnittelulla määrärahalla esitetään perustettavaksi yksi apulaisylilääkärin virka (tehtäväkohtainen palkka 4700 e/kk). Viralle on pysyvä rahoitus kotihoidon talousarviossa. Työpanos kohdistuu muun muassa potilaiden muistitutkimuksiin sekä perusterveydenhuollon lisäkoulutusta suorittavien ja erikoistuvien lääkäreiden ohjaukseen ja tutorointiin. Yksi terveyskeskuslääkärin virka (tehtäväkohtainen palkka 4156,20 - 4300,80 e/kk) esitetään lääkäripalveluiden antamiseen lisääntyvälle ja entistä sairaammalle kotihoidon asiakaskunnalle. Akuuttisairaalan perustettavien virkojen palkkatasot on määritelty vastaavissa tehtävissä voimassa olevan palkkatason mukaisiksi.

Psykiatriaosaston avohoidon konsultaatiopoliklinikan lääkärit huolehtivat akuuttiosaston sairaaloiden päivystyksen psykiatrisesta konsultoinnista Marian ja Malmin sairaaloissa sekä tukevat terveysasemien mielenterveystyötä konsultaatiotoiminnalla. Toimintaan tarvitaan lisäresursseja ja uusin esille noussut tarve on iäkkäiden helsinkiläisten psykiatrinen konsultointi terveyskeskuksen muissa yksiköissä.

Psykiatriaosaston vuoden 2009 talousarviossa 0,25 milj. euron määrärahavaraus on suunnitelman toteuttamiseen siten, että lisätään konsultaatiotoimintaan apulaisylilääkärin virka (tehtäväkohtainen palkkaus 4770 euroa) talousarvioon varatun määrärahan puitteissa.

Terveysasemaosastolle on kaupungin talousarvion käsittelyn yhteydessä varattu määrärahat yhteensä kahdeksan uuden lääkärin viran perustamiseen. Viroista viisi on tarkoitettu väestömäärän lisääntymisen johdosta omalääkäreiksi eri terveysasemayksiköihin. Nämä virat esitetään määräaikaisina perustettaviksi vuoden 2009 loppuun asti.

Koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palvelutarpeeseen on suunniteltu kaksi terveyskeskuslääkärin virkaa. Virkojen rahoitus on vuoden 2010 talousarvion raamissa ja ne esitetään perustettaviksi.

Terveyskeskus tekee yhteistyötä Helsingin yliopiston yleislääketieteen laitoksen kanssa ns. opetusterveyskeskustoiminnan aikaansaamiseksi. Terveysasemilla toteutetaan lääketieteen perusopetusta, perusterveydenhuollon lisäkoulutusta ja yleislääketieteen erikoistumiskoulutusta. Vuonna 2009 aloitettavaa opetusterveyskeskustoiminnan vastuutehtäviä varten tarvitaan yksi ylilääkärin virka, jonka rahoitus on myös 2010 talousarvion raamissa.

Psykiatriaosaston avohoidossa on Kulosaaren päiväsairaalassa avohoidon erikoislääkärin 50 %:n osa-aikainen virka (vak.nro 031315 ), mikä ei ole riittävä resurssi päiväsairaalan tarpeisiin. Useiden vuosien ajan tehtävään on siirretty määräaikaisena ratkaisuna työpanosta muista yksiköistä. Talousarviovaraus viran muuttamiseksi kokopäiväiseksi on tehty vuodelle 2009.

Kotihoidon asiakasmäärän ja henkilöstömäärän kasvun johdosta kotihoito-osastoon tarvitaan kaksi uutta kotihoidon ohjaajaa esimiestehtäviin. Kotihoidon ohjaajien tulee olla virkasuhteisia, koska tehtävään kuuluu myös julkisen vallan käyttöä, kuten asiakasmaksupäätösten tekeminen.

./. Terveyskeskuksen esitys kokonaisuudessaan on esityslistan liitteenä.

Henkilöstökeskus (23.9.2009) ja talous- ja suunnittelukeskus (28.9.2009) eivät puolla määräaikaisten virkojen perustamista. Muilta osin niillä ei ole huomautettavaa. Talous- ja suunnittelukeskus toteaa, että palkkakustannuksiin on varauduttu talousarviossa.



Kokousaika	12.10.2009 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

LIITTEET	Liite 1	Damico Oy:n oikaisuvaatimus 14.9.2009
	Liite 2	Hallintokeskuksen oikeuspalvelujen lausunto Damico Oy:n oikaisuvaatimuksesta

LIITTEET	Liite 1	Helsingin pelastuslaitoksen palvelutasopäätös 2009-2012
	Liite 2	Helsingin pelastuslaitoksen palvelutasopäätös 2009-2012, perusteluosa

LIITTEET	Liite 1	Sosiaalialan korkeakoulutetut Talentia Helsinki ry:n valitus 15.9.2009
	Liite 2	Helsingin hallinto-oikeuden päätös 20.8.2009, nro 09/0701/2
	Liite 3	Kaupunginhallituksen selitys Helsingin hallinto-oikeudelle 26.1.2009