LAUSUNTO PÄÄKAUPUNKISEUDUN JOUKKOLIIKENTEEN TAKSA- JA LIPPUJÄRJESTELMÄN 2014 ALUSTAVASTA KUVAUKSESTA

Khs 2007-2771

RYJ Kaupunginhallitus päättänee antaa pääkaupunkiseudun taksa- ja lippujärjestelmän 2014 alustavasta kuvauksesta YTV:lle seuraavan lausunnon:

Yleistä

Uuden taksa- ja lippujärjestelmän alustava kuvaus antaa selkeän käsityksen uudesta järjestelmästä. Muutosten pyrkimys edistää joukkoliikenteen käytettävyyttä sekä lisätä lippujen hinnoittelun tasapuolisuutta on kannatettava.

Uudistus merkitsee, että pidempien arvolipuilla tehtävien matkojen hinnat nousevat, mutta toisaalta matkustajilta perittävä hinta vastaa paremmin matkan tuotantokustannuksia. Hintaero nykyiseen on vähäinen, mikäli pitkällä matkalla ylitetään nykyisiä vyöhykerajoja. Pitkien arvolippumatkojen hinnoittelulla on vaikutusta myös kertalippujen hinnoitteluun.

Kertalippujen hintoja on nostettava, jotta matkakorttipohjainen matkustaminen joko kausi- tai arvolipulla olisi pääsääntöisesti houkuttelevampaa. Tehtyjen selvitysten mukaan kertalipun hinnan korottamisen ei pitäisi vaikuttaa voimakkaasti joukkoliikenteen suosioon, koska satunnaiskäyttäjien osuus on melko vähäinen. Kuitenkaan ei voida olla varmoja, mikä vaikutus korkeilla kertalippujen hinnoilla on joukkoliikenteen imagoon ja kysyntään.

Siirryttäessä taksa- ja lippujärjestelmään, jonka ominaisuuksiin kuuluu matkan pituuden mukaan määräytyvä taksa ja pakollinen sisään- ja ulosleimaus, mahdollistetaan joustava painotusten muutos lippulajien kesken. Haluttaessa voidaan esimerkiksi kysyntää ohjata entistä enemmän arvolippuihin, jolloin matkustamisesta kertyisi matkakortin leimauksista paljon nykyistä enemmän suunnittelua tukevaa kysyntätietoa.

Taksa- ja lippujärjestelmän alustavassa kuvauksessa käytetyt lippujen hinnat johtaisivat käytännössä siihen, että joukkoliikenteen käyttö tulisi helsinkiläisille nykyistä kalliimmaksi. Taksa- ja lippujärjestelmä sekä lippujen hinnoittelu tulee suunnitella ja toteuttaa niin, ettei helsinkiläisten joukkoliikenteen käyttö kallistu. Helsinki noudattaa joukkoliikennemyönteistä liikennepolitiikkaa, minkä tulee jatkossakin näkyä hyvän palvelutarjonnan lisäksi edullisina lippujen hintoina.

Taksa- ja lippujärjestelmän tulee mahdollistaa, että kaupunki voi halutessaan ohjata lisää rahoitusta lippujen hintojen alennuksiin esimerkiksi sisäisiin kausilippuihin, vaikka muut kunnat eivät haluaisi alentaa omien sisäisten lippujensa hintoja.

Taksa- ja lippujärjestelmän uudistuksessa on varmistettava riittävä lipputulokertymä.

Alueen laajuus

Ohjausryhmän suositus alueen laajuudeksi on hyvä. Uusien kuntien liittyessä taksa- ja lippujärjestelmään on niiden tuettava kuntalaisten matkustamista siinä määrin, että järjestelmässä jo olevien kuntien rahoitusosuus ei kasva.

Matkakorttitekniikan kehittyessä on arvioitava mahdollisuuksia sisällyttää yhteen fyysiseen matkakorttiin usean lippualueen lipputuotteita (esimerkiksi HSL-lippualue ja Matkahuollon liput).

Kausiliput On myönteistä, että kausiliput säilyvät uudistuksen ensimmäisessä vaiheessa pitkälti nykyisenkaltaisina. Nykyisin lähes 80 % Helsingin sisäisessä liikenteessä tehdyistä matkoista on kausilippumatkoja, joten suurimmalle osalle matkustajista joukkoliikenteen käyttötapaan tai joukkoliikenteen käyttökokemukseen ei tule muutosta. Alustavan selvityksen mukaan myös kausilippujen hinnoittelu pysyisi lähellä nykytasoa.

Teknisesti järjestelmän rakentamisessa on varauduttava siihen, että kausilippujen (ja kertalippujen) voimassaoloalueiden maantieteellisiä rajoja voidaan muuttaa. Edellytettäessä joukkoliikenteen tuotantokustannuksiin nähden entistä tasapuolisempaa asiakashinnoittelua on hinnoitteluvyöhykkeiden rajojakin voitava piirtää uudelleen. Esimerkiksi yksi maantieteellisesti laaja kunta on tarvittaessa voitava jakaa useaan maksuvyöhykkeeseen, tai monta pientä kuntaa on voitava liittää yhdeksi suureksi maksuvyöhykkeeksi.

On hyvä, että kaupunkien ja kuntien sisäiset kausiliput voidaan teknisestä näkökulmasta hinnoitella kuntakohtaisesti, vaikka useamman kaaren liput hinnoitellaankin yhtenäisesti. Helsingin kaupunki tukee silti tavoitetta, että myös kuntien sisäiset liput olisivat samanhintaisia.

Ohjausryhmän kirjaama tavoite, että kausi- ja kertalippukaarten sisäisiä välirajoja on mahdollisimman vähän, on järjestelmän selkeyden kannalta hyvä. Tavoite ei kuitenkaan saa olla määräävä siten, että joukkoliikenteen tuotantokustannusten ja kuntakohtaisten lipputulojen oikeudenmukainen jako kuntien kesken vaarantuisivat.

Vyöhykerajoista muodostuvat kaaret ja hinnoitteluperiaate ”yksi vyöhyke > kaksi kaarta > kolme kaarta > N kaarta” on erittäin selkeä ja helposti esitettävissä myös lippuautomaateilla.

Arvoliput Edellisessä lausunnossaan 14.4.2008 kaupunki piti myönteisenä arvolippumatkojen hinnoittelua matkan pituuden mukaan. Osamatkojen linnuntie-etäisyyksien summana määräytyvä taksa on ohjausryhmän suositus ja vastaa Helsingin kaupungin arviota pääkaupunkiseudun työssäkäyntialueelle sopivasta hinnoittelumekanismista. Nykyisin Helsingin sisäisen liikenteen nousuista 11 % tehdään matkakortin arvolipulla.

Ohjausryhmän esitys antaa jokaisesta matkaan kuuluvasta vaihdosta vaihtohyvitys parantaa merkittävästi hinnoittelun oikeudenmukaisuutta. Se poistaa suurimmassa osassa matkoista epäkohdan, jossa suoran yhteyden päässä kohteesta asuva saisi paremman palvelutason matkansa edullisemmin kuin yhtä etäällä asuva, mutta vaihdollista yhteyttä käyttävä matkustaja. Vaihtohyvitys ei tee järjestelmästä monimutkaisempaa, mutta antaa mahdollisuuden palvelun houkuttelevaan markkinointiin.

Alustavassa kuvauksessa esitetty arvolippujen hinnoittelumalli johtaa siihen, että yli 15 km pitkät matkat ovat pääsääntöisesti nykyistä halvempia ja lyhyemmät matkat kalliimpia. Hinnoittelumallia on tarkasteltava erillisessä jatkoselvityksessä tarkemmin, sillä pitkällä aikajänteellä tällainen hinnoittelu suosii pidempiä matkoja ja siten välillisesti maankäytön hajaantumista. Tämä olisi vastoin seudun maankäyttötavoitteita.

Koska matkan pituuden mukaan määräytyvä taksa on teknisesti nk. check in & check out -järjestelmä, on matkakortti näytettävä kortinlukijalle sekä ajoneuvoon noustessa että siitä poistuttaessa. Leimauskäytäntö, jossa leimaus edellytetään myös vaihdollisilla matkoilla jokaisen nousun ja poistumisen yhteydessä tekee käyttökokemuksesta yhdenmukaisen ja mahdollistaa osamatkojen linnuntie-etäisyyksien summan mukaisen hinnoittelumallin.

Muutos leimauskäytännössä koskisi ainakin alkuvaiheessa noin 15 %:a kaikista tehdyistä joukkoliikennematkoista. Sen tuoma käyttökokemuksen heikennys nykyiseen verrattuna on hyväksyttävä, sillä vastineeksi hinnoittelu matkustajien kesken on aiempaa tasapuolisempaa. Lisäksi edellä kuvatun teknisen järjestelmän käyttöönotto tarjoaa mahdollisuuden siirtyä jatkossa nykyistä enemmän arvopohjaiseen matkustamiseen, mikäli se nähdään lipunhinnan muodostumismekanismin tai tavoiteltujen lipputulojen kannalta perustelluksi.

Katevaraus on väärinkäytösten ehkäisemiseksi välttämätön ominaisuus matkan pituuden mukaan tapahtuvassa check-in check-out -hinnoittelussa. Linjakohtainen katevaraus saattaa vaikuttaa monimutkaiselta, mutta on perusteltu. Näin ylivoimaisesti suurimmalla osalla kaikista lähdöistä vältetään tarve pitää matkakortilla enemmän arvoa, kuin mikä on matkan minimimaksu. Koska katevaraus joka tapauksessa tarvitaan, voidaan selvityksessä esitetyt suuremmat katevaraukset tietyillä junalinjoilla ja osalla pitkän matkan bussilinjoista hyväksyä.

Jotta arvokortin käyttökokemus olisi yhtenäinen kaikissa liikennevälineissä, on sisään- ja ulosleimausta syytä edellyttää kaikissa liikennemuodoissa, vaikka joissakin tapauksissa se ei katevarauksen puolesta olisikaan välttämätöntä. Yksinkertainen sääntö on, että aina käytettäessä matkakortin arvoa matkakortti on näytettävä lukijalle niin ajoneuvoon noustessa kuin siitä poistuttaessakin.

Raportissa jää epäselväksi, miten suurempien ryhmien matkustaminen tapahtuu.

Kausi- ja arvolippumatkan yhdistelmä

Esitetty kausi- ja arvolippumatkan yhdistelmä on erittäin tervetullut ominaisuus, joka parantaisi kuntarajat ylittävien kausilippumatkojen houkuttelevuutta. Seuturajan ylittävät lyhyet matkat ovat olleet huomattavan kalliita suhteessa matkan pituuteen sen jälkeen, kun ns. vyöhykelisälippu poistettiin lippuvalikoimasta. Esitetyn mukaisessa mallissa arvolippuosuuden taksan määräytyminen päätepisteen ja vyöhykerajan välisen lyhyimmän etäisyyden mukaan on reilu nimenomaan matkustajan kannalta. Matkustajat hyötyvät erityisesti matkoista, jotka kulkevat kuntarajan ylityksen jälkeen pitkän matkaa kuntarajan tuntumassa rajan suuntaisesti.

Myös liikenteen tilaajan etu turvataan, kun vyöhykerajan ylittävältä osuudelta veloitetaan aina vähintään arvolipun aloitusmaksu. Vaihdollisissa yhteyksissä vaihdon jälkeiset kilometrit lasketaan yhteen, kuten tavallisessakin arvolippumatkassa. Näin turvataan lipputulojen kokonaismäärä ja tarjotaan matkustajille selvä parannus nykyjärjestelmään verrattuna.

Tariffeja asetettaessa on tärkeää selvittää huolella aloitusmaksun oikea suuruus ja siihen sisältyvien maksuttomien kilometrien sopiva määrä ottaen huomioon niin tavalliset arvolippumatkustajat kuin yhdistelmälippujenkin käyttäjät.

Kertaliput Kertalippujen hinnoittelumekanismi vastaa kausilippujen vyöhykehinnoittelumekanismia. Tämä on selkeä käytäntö ja tukee mahdollisimman yhtenäistä käyttökokemusta.

Lippujärjestelmän alustavassa kuvauksessa kertalipun hintaan suhteessa kausilipun hintaan on esitetty merkittävää korotusta. Pitkänkin kunnan sisäisen matkan pitäisi olla pääsääntöisesti edullisempi arvolipulla maksettaessa. Joissakin tapauksissa kallis kertalippu olisi silti matkustajalle edullisempi vaihtoehto. Kalliin kertalipun riskinä on, että se voi vaikuttaa kielteisesti joukkoliikenteen imagoon. Korkea kertalipun perushinta voi myös hankaloittaa erilaisten kerta- ja vuorokausilippujen hinnoittelua. Toisaalta voi olla hyväkin suosia kertalipun ostajia päätymään esimerkiksi vyöhykekohtaiseen vuorokausilippuun.

Kerta- ja arvolippujen käyttäminen ryhmämatkoilla on ongelma. Raportista ei selviä, miten suuret ryhmät maksavat matkansa, onko matkan maksaminen mahdollista yhdellä matkakortilla, ja miten katevarauksen kanssa menetellään ryhmämatkoilla. Ryhmämatkan maksamiseen liittyvät ongelmat tulee ratkaista jatkossa.

Kertalippujen kaltaisia lippuja ovat myös etäluettavalle kertakortille myytävät lipputuotteet sekä myöhemmin esimerkiksi matkapuhelimeen ladattavat etälukuominaisuutta (NFC, Near Field Communication) hyödyntävät lipputuotteet.

Pelkästään aikaan perustuva kertalippu olisi ongelmallinen eikä sellaista pidä ottaa lippuvalikoimaan. Tilanteeseen, jossa nopeilla junalinjoilla pääsisi kulkemaan samassa ajassa ja samalla kustannuksella moninkertaisen matkan ruuhkassa kulkeviin busseihin verrattuna ei pidä mennä. Lisäksi liikennehäiriötilanteissa matka-aika saattaa joskus venyä, jolloin kertalippu voisi vanhentua kesken matkan ja aiheuttaisi tarpeettomia lisäongelmia.

Jatkossa on tehtävä huolellinen esitys sopivista hinnoittelufunktioista eri lipputuotteille. Kertalippujen hinnoittelun on oltava tariffipoliittisesti perusteltua ja linjassa matkan pituuteen perustuvien arvolippujen ja vyöhykeperusteisten kausilippujen hinnoittelun kanssa.

Asiakasryhmät

Lastenlippuun oikeuttavan ikärajan nosto yhdellä ikävuodella siten, että se kattaa 7–17-vuotiaat matkustajat on hyvä muutos. Toistaiseksi 17-vuotiaat matkustajat maksavat täysi-ikäisen matkustajan hinnan, vaikka eivät ole vielä juridisesti täysi-ikäisiä.

Aikadifferointiin on syytä varautua ja nykykäytäntö koululaislippujen hinnoittelun suhteen on voitava säilyttää.

Aikadifferointi antaa yleensäkin mahdollisuuksia ohjata kysyntää kokonaistaloudellisesti edullisesti niihin aikoihin, jolloin joukkoliikenteen kysyntä on ruuhka-aikoja alhaisempi. Aikadifferointi on kannatettava asia, mutta jatkovalmistelussa tulee tarkemmin selvittää sen tarkoituksenmukaisia toteutusmahdollisuuksia.

Alennusryhmäkäytäntöjä on syytä yksinkertaistaa sekä rajata alennusryhmät selkeästi. Alennusryhmiä ei pidä merkittävästi laajentaa nuoriso- tai seniorilipun käyttöönotolla.

Alennuskäytäntöjä valmisteltaessa tulisi ottaa lähtökohdaksi, että jatkossakin opiskelija-alennus perustuu opiskelijastatukseen. Opiskelija-alennusta ei tule korvata ikäperusteisella alennuksella. Opiskelija-alennuksen taso tulee säilyttää 50 prosentissa kausilipun hinnasta ja alennuksen on kuuluttava myös vaihto-opiskelijoille. Lisäksi on selvitettävä ulkopaikkakuntalaisten pääkaupunkiseudulla opiskelevien (ja asuvien) opiskelijoiden oikeutta opiskelija-alennukseen opiskelupaikkakunnallaan.

Kansaneläkettä saavien lisäksi myös muut pienituloiset eläkeläiset tulisi ottaa samansuuruisen alennuksen piiriin.

Uuden järjestelmän tulee mahdollistaa nuorisolippu, mutta päätös nuorisolipun käyttöönotosta edellyttää lisäselvityksiä ja arviota nuorisolipulla saavutettavista vaikutuksista suhteessa siihen, että vastaava lipputuki käytettäisiin joukkoliikenteen tukemiseen muuten. Nuorisolipun vaikutuksista tulisikin tehdä hintajoustotarkasteluja sekä kansainvälisiä kokemuksia käsittelevä selvitys.

Järjestelmän ominaisuuksia ja vaikutuksia

Matkan pituuden mukaan määräytyvä taksa on näennäisesti oikeudenmukainen matkustajien kesken. Pitkät matkat maksavat enemmän kuin lyhyet. Kunnan sisäisessä liikenteessä arvolippujen hinta on alustavan kuvauksen mukaisella hinnoittelulla nykyhintoja kalliimpi kaikilla yli 6 km mittaisilla matkoilla. Seutuliikenteessä vastaava raja on 21 km kohdalla. Kolmen vyöhykkeen lipuissa uudet arvoliput olisivat kalliimpia kaikilla 38 km ylittävillä matkoilla.

Jotkut matkustajista saattavat kokea, että matkan hinta on liian korkea pitkillä kunnan sisäisillä matkoilla. Hintafunktiota muokkaamalla on mahdollista muokata hinnoittelua siten, että hinta vastaa karkeasti nykyistä sisäisen ja seutulipun hinnoittelua, tai tukee esimerkiksi aluekeskuksissa asiointia.

Taksa- ja lippujärjestelmän luonnoksessa nämä ehdot toteutuvat osittain, mutta esitykseen sisältyy myös sellaisia ratkaisuja, jotka tulee jatkossa oikaista. Tärkein tällainen huonosti perusteltavissa oleva ratkaisu on arvolipun hinnan kallistuminen Helsingin sisäisillä matkoilla. Jatkovalmistelu on tehtävä niin, että arvolipulla matkustaminen suhteessa kertalipulla matkustamiseen tulee vähintään keskimäärin nykyistä edullisemmaksi, ja että arvolipun käyttö suhteessa kausilipun käyttöön ei ainakaan kallistu.

Arvolipun aloitusmaksun on syytä olla nykyistä arvolippuhintaa alhaisempi, jotta lyhyitä matkoja tekevät kokevat uudistuksen palvelevan heitä. Jotta lipputulo turvataan, voidaan vastaavasti kilometritaksaa nostaa, tai aloitusmaksuun sisältyvien maksuttomien kilometrien määrää vähentää. Lyhyisiin matkoihin kannustaminen on tärkeää myös yhdyskuntarakenteen kehittymisen kannalta sillä pitkällä aikajänteellä se ohjaa tiiviiseen maankäyttöön.

Jatkovalmistelussa on tärkeää, että lyhyet arvolippumatkat tehdään alustavassa kuvauksessa esitettyä edullisemmiksi.

Yksi hinnoitteluun liittyvä kokonaisvaihtoehto on laskea aloitusmaksu 1,50 euroon, nostaa kilometritaksa 0,12 senttiin ja sisällyttää aloitusmaksuun kahdeksan maksutonta kilometriä, jolloin matkan rajapituus saadaan nykylippuihin verrattuna nostettua noin yhdeksään kilometriin. Vastaavasti seutuliikenteessä raja olisi 23 km ja kolmen vyöhykkeen matkoilla 39 km. Nostamalla kilometritariffi 16 senttiin ovat vastaavat luvut 9, 20 ja 31 kilometriä.

Toinen mahdollinen kokonaisvaihtoehto on sisällyttää aloitusmaksuun jopa 10 maksutonta kilometriä ja pitää aloitusmaksu esitetyssä 1,65 eurossa sekä nostaa kilometritaksa 18 senttiin. Silloin edellä kuvatut kilometriluvut, joita pidemmillä matkoilla esitetty arvolippujen hinnoittelu olisi nykyistä kalliimpaa, olisivat 10 km (1 vyöhyke), 19,5 km (seutulippu) ja 30 km (3 vyöhykettä).

Hyvin pitkillä matkoilla matkan pituuden mukaan määräytyvä taksa on väistämättä korkeampi kuin nykyinen vyöhykkeen sisäinen tasataksa. Samoin joillakin kunnan sisäisillä matkoilla arvolipulla tehtävän matkan hinta nousee lähelle nykyistä seututaksaa. Tämä johtuu siitä, että nykyisessä taksajärjestelmässä lyhyitä matkoja tekevät subventoivat pitkiä matkoja tekevien matkustamista. Koska pitkien matkojen tuotantokustannukset ovat lyhyiden matkojen tuotantokustannuksia suuremmat, on uusi matkan pituuden mukaan määräytyvä taksa nykyistä oikeudenmukaisempi.

Tarkempaa hinnoittelumallia rakennettaessa on valittava, minkä tyyppisiä matkoja hinnoittelulla halutaan suosia.

Taksa- ja lippujärjestelmä kannattaa rakentaa matkakorttipohjaisia lipputuotteita suosivaksi. Uutta teknistä järjestelmää hankittaessa on korostettava mahdollisuutta ladata matkakortille uutta kautta tai arvoa myös internetissä. Matkustajille on tarjottava mahdollisuus tarkkailla omaa matkustushistoriaansa sekä kortin maksu- ja lataustapahtumia. Matkakortti on tuotteena voitava sisällyttää myös muihin alustoihin kuin varsinaiseen pääkaupunkiseudun työssäkäyntialueen viralliseen korttiin. Vaihtoehtoisia alustoja ovat esimerkiksi NFC- (etäluku) matkapuhelimet tai muut matka- tai maksukortit.

Lopuksi Kokonaisuutena tehty uuden taksa- ja lippujärjestelmän alustava kuvaus on melko perusteellinen. Työ antaa pohjan hinnoittelumallien, matkakortin ja myyntiautomaattien käyttölogiikan sekä muiden tarvittavien jatkoselvityksen tekemiselle. Jatkoselvityksiä on silti välttämätöntä tehdä, ennen kuin uuden taksa- ja lippujärjestelmän raamit voidaan lopullisesti päättää.

Jatkoselvitystarpeita ovat mm.:

- Bussiliikenteen kuljettajalipunmyynnistä luopumisen ja bussiliikenteessä avorahastukseen siirtymisen esiselvitys sekä vaikutukset taksa- ja lippujärjestelmään

- Hinnoittelu kausiliput vs. arvoliput vs. kertaliput ja päiväliput

- Hinnoittelu arvoliput vs. nykyiset arvoliput sekä lyhyet matkat vs. pitkät matkat

- Ryhmämatkojen maksaminen

- Kertalippujen hintojen korotuksen vaikutus joukkoliikenteen imagoon; hyödyt ja haitat.

Kirje YTV:lle ja pöytäkirjanote HKL -liikelaitokselle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

LIITTEET	Liite 1	Ote YTV:n hallituksen pöytäkirjasta 12.6.2009
	Liite 2	Taksa- ja lippujärjestelmän 2014 alustava kuvaus
	Liite 3	Hankkeen esittelykuvat

Tiivistelmä Pääkaupunkiseudun matkakorttijärjestelmän uusimisen yhteydessä uudistetaan pääkaupunkiseudun taksa- ja lippujärjestelmä. Uudesta taksa- ja lippujärjestelmästä on valmistunut alustava kuvaus, joka perustuu YTV:n 2008 tekemille periaatelinjauksille. Tavoitteena on saada laajenevan pääkaupunkiseudun tarpeisiin soveltuva, hyvin toimiva ja asiakkaan kannalta oikeudenmukainen ja selkeä järjestelmä. Käytössä olisi vyöhykkeisiin perustuva kausilippu, matkan linnuntiepituuteen perustuva arvolippu sekä kausilippuvyöhykkeisiin perustuva kertalippu. Aikuis- ja lapsilippujen ohella on tarkasteltu nuoriso- ja seniorilipun kustannusvaikutuksia, mutta ei ehdotettu muutoksia nykykäytäntöön. Raporttiin sisältyvät raportin laadintatyön ohjausryhmän käsitykset suositeltavista vaihtoehdoista järjestelmän pääperiaatteiksi.

Alustavan kuvauksen linjaukset ovat pääosin kannatettavia. Helsingin kaupungin keskeiset huomiot lausunnossa liittyvät lipputuotteiden hinnoitteluun ja lippulajien hintasuhteisiin kuntien rahoituksen ja lipputulojen jaon sekä asiakkaiden kannalta. Alennusryhmien merkittävä laajentaminen ei ole perusteltua. Jatkoselvitystarpeita on hinnoitteluun ja bussiliikenteen kuljettajarahastuksesta luopumiseen liittyen. Alustava kuvaus antaa hyvän pohjan jatkoselvittelyille.

Ryj toteaa, että pääkaupunkiseudun matkakorttijärjestelmä uudistetaan vuoteen 2014 mennessä. Hanke sisältää laajenevalle pääkaupunkiseudulle toteutettavan matkakorttijärjestelmän sekä reaaliaikaisen matkustajainformaatio- ja viestintäjärjestelmän suunnittelemisen ja toteuttamisen. Matkakorttijärjestelmän uusimisen yhteydessä uusitaan seudun taksa- ja lippujärjestelmä, josta nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on kyse.

YTV:n hallitus päätti 13.6.2008 jäsenkuntien ja sidosryhmien lausunnot saatuaan taksa- ja lippujärjestelmän periaatteista. Päätöksen mukaan hankkeessa varaudutaan toteuttamaan seudun lippujärjestelmää seuraavin periaattein:

- pääkaupunkiseudun matkalippujärjestelmä voi ulottua Helsingin seudun työssäkäyntialueelle noin 80 kilometrin säteelle

- kausiliput voidaan toteuttaa nykytyyppisiin vyöhykkeisiin perustuen

- arvoliput voidaan toteuttaa matkan pituuteen perustuen

- kertaliput voidaan toteuttaa vyöhykkeisiin, matkan pituuteen tai aikaan perustuen

- järjestelmän tulee tuottaa kuntalaisuuteen perustuvia tietoja matkustamisesta joukkoliikenteen kustannusjakoa varten.

Nyt lausunnolla oleva pääkaupunkiseudun taksa- ja lippujärjestelmän 2014 alustava kuvaus tarkentaa edellä mainittujen periaatteiden pohjalta järjestelmän ominaisuuksia vyöhykkeiden, lippulajien, asiakasryhmien sekä hinnoittelun yleisten periaatteiden osalta. Selvityksessä esitetään vaihtoehtoisia toteuttamistapoja sekä työryhmän suositukset. YTV:n hallitus päättää lausuntokierroksen jälkeen syksyllä 2009 vuonna 2014 käyttöön otettavasta taksa- ja lippujärjestelmästä.

Ryj toteaa, että selvitys antaa hyvän pohjan jatkotyölle ja esitetyt suositukset ovat pääosin kannatettavia. Alennuskäytäntöjä on tarpeen vielä selvittää. Jatkoselvittelyissä on myös kiinnitettävä huomiota lipputuotteiden hinnoittelun ja lippulajien hintasuhteiden määrittelyyn siten, että kuntien rahoitusosuudet ja lipputulojen jako voidaan tehdä oikeudenmukaisesti sekä asiakkaiden tasapuolisen kohtelun kannalta hyväksyttävästi.

YTV pyytää (17.6.2009) lausuntoa pääkaupunkiseudun taksa- ja lippujärjestelmän alustavan kuvauksen suosituksista 30.9.2009 mennessä.

./. Ote YTV:n hallituksen pöytäkirjasta 12.6.2009 sekä taksa- ja lippujärjestelmän 2014 alustava kuvaus ovat liitteinä 1 ja 2. Hankkeen esittelykuvat ovat liitteenä 3.

Raportti ja esittelykuvat ovat luettavissa myös YTV:n internetsivuilla osoitteessa www.ytv.fi/liikenne/tlj2014.

Ryj toteaa, että YTV on myöntänyt lisäaikaa 20.10.2009 saakka.

HKL -liikelaitoksen johtokunta toteaa (16.9.2009) seuraavaa:

Yleistä Uuden taksa- ja lippujärjestelmän alustava kuvaus vuodelle 2014 muodostaa varsin selkeän kokonaisuuden uudesta järjestelmästä. Lippualueen maantieteellinen laajeneminen sekä esitetty siirtyminen arvolippujen osalta matkan pituuden mukaan määräytyvään hinnoitteluun ovat merkittävimpiä muutoksia nykyiseen taksa- ja lippujärjestelmään verrattuna. Muutosten pyrkimys on selkeä: edistää joukkoliikenteen käytettävyyttä sekä lisätä lippujen hinnoittelun tasapuolisuutta.

Uudistuksella on myös varjopuolia. Vaikuttaa siltä, että pidempien arvolipuilla tehtävien matkojen hinnat nousevat väistämättä nykyistä kalliimmiksi. Toisaalta silloin matkustajilta perittävä hinta vastaa paremmin matkan tuotantokustannuksia. Lisäksi hintaero nykyiseen on vähäinen, mikäli pitkällä matkalla ylitetään nykyisiä vyöhykerajoja. Pitkien arvolippumatkojen hinnoittelulla on vaikutusta myös kertalippujen hinnoitteluun.

Kertalippujen hintoja on myös nostettava, jotta matkakorttipohjainen matkustaminen, joko kausi- tai arvolipulla, olisi pääsääntöisesti houkuttelevampaa. Tehtyjen selvitysten mukaan kertalipun hinnan korottamisen ei pitäisi vaikuttaa voimakkaasti joukkoliikenteen suosioon, koska satunnaiskäyttäjien osuus on melko vähäinen. Kuitenkaan ei voida olla varmoja, mikä vaikutus korkeilla kertalippujen hinnoilla on joukkoliikenteen imagoon ja kysyntään.

Siirryttäessä taksa- ja lippujärjestelmään, jonka ominaisuuksiin kuuluu matkan pituuden mukaan määräytyvä taksa ja pakollinen sisään- ja ulosleimaus, mahdollistetaan samalla joustava painotusten muutos eri lippulajien kesken. Haluttaessa voidaan esimerkiksi kysyntää ohjata entistä enemmän arvolippuihin, jolloin matkustamisesta kertyisi matkakortin leimauksista paljon nykyistä enemmän suunnittelua tukevaa kysyntätietoa.

Taksa- ja lippujärjestelmän alustavassa kuvauksessa käytetyt lippujen hinnat johtaisivat käytännössä siihen, että joukkoliikenteen käyttö tulisi helsinkiläisille nykyistä kalliimmaksi. HKL-liikelaitoksen johtokunta katsoo, että taksa- ja lippujärjestelmä sekä lippujen hinnoittelu tulee suunnitella ja toteuttaa niin, ettei helsinkiläisten joukkoliikenteen käyttö kallistu. Lähtökohtana tulee olla, että Helsinki myös jatkossa noudattaa joukkoliikennemyönteistä liikennepolitiikkaa, mikä tarkoittaa hyvän palvelutarjonnan lisäksi edullisia lippujen hintoja. Taksa- ja lippujärjestelmän tulee myös mahdollistaa, että Helsinki voi halutessaan ohjata lisää rahoitusta lippujen hintojen alennuksiin esimerkiksi Helsingin sisäisiin kausilippuihin, vaikka muut kunnat eivät haluaisi alentaa omien sisäisten lippujensa hintoja.

Alustavan kuvauksen raportti on jaettu lukuihin, joiden lopussa oleviin sinisiin laatikoihin on kirjattu työn ohjausryhmän selkeät suositukset kyseisten lukujen sisältöjä koskien. Tämä lausunto seuraa selvitystyön rakennetta ja ottaa kantaa ohjausryhmän esittämiin suosituksiin.

Alueen laajuus

Ohjausryhmän suositus alueen laajuudeksi tukee HKL-liikelaitoksen johtokunnan näkemystä. Pääkaupunkiseudun taksa- ja lippujärjestelmää varaudutaan laajentamaan siten, että se kattaa Uudenmaan (lukuun ottamatta Hankoa) ja Itä-Uudenmaan maakunnat sekä Riihimäen seutukunnan. Laajeneminen tapahtunee vaiheittain vuoden 2010 alussa aloittavan Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymän johdolla.

Uusien kuntien liittyessä Helsingin seudun taksa- ja lippujärjestelmään tulee niiden tukea kuntalaisten matkustamista siinä määrin, että järjestelmässä jo olevien kuntien rahoitusosuus ei kasva.

Matkakorttitekniikan kehittyessä on arvioitava lisäksi mahdollisuuksia sisällyttää yhteen fyysiseen matkakorttiin usean lippualueen lipputuotteita (esimerkiksi HSL-lippualue ja Matkahuollon liput).

Kausiliput On myönteistä, että kausiliput säilyvät uudistuksen ensimmäisessä vaiheessa pitkälti nykyisenkaltaisina. Kausilippujen leimauskäytäntöön ei ole esitetty muutoksia ja lippujen kelpoisuusalueet noudattavat kuntarajoja. Nykyisin lähes 80 % kaikista Helsingin sisäisessä liikenteessä tehdyistä matkoista on kausilippumatkoja, joten suurimmalle osalle matkustajista joukkoliikenteen käyttötapaan tai joukkoliikenteen käyttökokemukseen ei tule muutosta. Alustavan selvityksen mukaan myös kausilippujen hinnoittelu pysyisi lähellä nykytasoa.

Teknisesti järjestelmän rakentamisessa on varauduttava siihen, että kausilippujen (ja kertalippujen) voimassaoloalueiden maantieteellisiä rajoja voidaan muuttaa. Edellytettäessä joukkoliikenteen tuotantokustannuksiin nähden entistä tasapuolisempaa asiakashinnoittelua, on hinnoitteluvyöhykkeiden rajojakin voitava piirtää uudelleen. Esimerkiksi yksi maantieteellisesti laaja kunta on tarvittaessa voitava jakaa useaan maksuvyöhykkeeseen, tai monta pientä kuntaa on voitava liittää yhdeksi suureksi maksuvyöhykkeeksi.

On hyvä, että kaupunkien ja kuntien sisäiset kausiliput voidaan teknisestä näkökulmasta hinnoitella kuntakohtaisesti, vaikka useamman kaaren liput hinnoitellaankin yhtenäisesti. HKL-liikelaitoksen johtokunta tukee silti tavoitetta, että myös kuntien sisäiset liput olisivat samanhintaisia.

Vyöhykerajoista muodostuvat kaaret ja hinnoitteluperiaate ”yksi vyöhyke > kaksi kaarta > kolme kaarta > N kaarta” on erittäin selkeä ja helposti esitettävissä myös lippuautomaateilla.

Arvoliput Selkein muutos taksa- ja lippujärjestelmän hinnoitteluun liittyy arvolipuilla matkustamiseen. Nykyisin Helsingin sisäisen liikenteen nousuista 11 % tehdään matkakortin arvolipulla.

Edellisessä lausunnossaan koskien uutta taksa- ja lippujärjestelmää (JLK 26.2.2008, Halke 2007 - 2771 / 666, 8.1.2008), HKL-liikelaitoksen johtokunta piti myönteisenä arvolippumatkojen hinnoittelua matkan pituuden mukaan. Nyt tehdyssä selvityksessä on tarkennettu, miten arvolippumatkustamisen hinnoittelu rakentuisi ja millainen olisi matkustajien käyttökokemus.

Arvolippumatkojen hinnoitteluvaihtoehtoja on karkeasti kolme: ajettujen todellisten kilometrien mukaan, matkan alku- ja loppupisteiden välisten linnuntie-etäisyyksien mukaan, tai osamatkojen linnuntie-etäisyyksien summana määräytyvä taksa. Viime mainittu on työn ohjausryhmän suositus ja vastaa HKL-liikelaitoksen arviota pääkaupunkiseudun työssäkäyntialueelle sopivasta hinnoittelumekanismista.

Ohjausryhmän esitys antaa jokaisesta matkaan kuuluvasta vaihdosta vaihtohyvitys (esimerkiksi ensimmäinen vaihdon jälkeinen kilometrin on maksuton) parantaa merkittävästi hinnoittelun oikeudenmukaisuutta ja poistaa suurimmassa osassa matkoista epäkohdan, jossa suoran yhteyden päässä kohteesta asuva saisi paremman palvelutason matkansa vieläpä edullisemmin, kuin yhtä etäällä asuva, mutta vaihdollista yhteyttä käyttävä matkustaja. Vaihtohyvitys ei tee järjestelmästä monimutkaisempaa, mutta antaa mahdollisuuden palvelun houkuttelevaan markkinointiin.

Alustavassa kuvauksessa esitetty arvolippujen hinnoittelumalli johtaa siihen, että yli 15 km pitkät matkat ovat pääsääntöisesti nykyistä halvempia ja vastaavasti sitä lyhyemmät matkat ovat kalliimpia. Hinnoittelumallia on tarkasteltava erillisessä jatkoselvityksessä tarkemmin, sillä pitkällä aikajänteellä tällainen hinnoittelu toisaalta myös suosii pidempiä matkoja ja siten välillisesti maankäytön hajaantumista. HKL-liikelaitoksen johtokunta viittaa tässä myös lausunnon lopussa tehtyihin arvioihin hinnoittelun vaikutuksista.

Katevaraus on väärinkäytösten ehkäisemiseksi välttämätön ominaisuus matkan pituuden mukaan tapahtuvassa check-in check-out -hinnoittelussa. Linjakohtainen katevaraus saattaa vaikuttaa monimutkaiselta, mutta on perusteltu. Näin ylivoimaisesti suurimmalla osalla kaikista lähdöistä vältetään tarve pitää matkakortilla enemmän arvoa, kuin mikä on matkan minimaksu. Koska katevaraus joka tapauksessa tarvitaan, voidaan selvityksessä esitetyt suuremmat katevaraukset tietyillä junalinjoilla ja osalla pitkän matkan bussilinjoista hyväksyä.

Raportissa jää epäselväksi, miten suurempien ryhmien matkustaminen tapahtuu.

Kausi- ja arvolippumatkan yhdistelmä

Silti myös liikenteen tilaajan etu turvataan, kun vyöhykerajan ylittävältä osuudelta veloitetaan aina vähintään arvolipun aloitusmaksu (oikeuttaa alustavassa kuvauksessa matkustamaan 6 km päähän kuntarajasta). Vaihdollisissa yhteyksissä vaihdon jälkeiset kilometrit lasketaan yhteen, kuten tavallisessakin arvolippumatkassa. Näin turvataan lipputulojen kokonaismäärä ja tarjotaan matkustajille selvä parannus nykyjärjestelmään verrattuna.

Kertaliput Kertalippujen hinnoittelumekanismi vastaa kausilippujen vyöhykehinnoittelumekanismia. Tämä on selkeä käytäntö ja tukee mahdollisimman yhtenäistä käyttökokemusta.

Lippujärjestelmän alustavassa kuvauksessa kertalipun hintaan suhteessa kausilipun hintaan on esitetty merkittävää korotusta. Tämä siksi, että pitkänkin kunnan sisäisen matkan pitäisi olla pääsääntöisesti edullisempi arvolipulla maksettaessa. Joissakin tapauksissa kallis kertalippu olisi silti matkustajalle edullisempi vaihtoehto. Kalliin kertalipun riskinä on, että se voi vaikuttaa kielteisesti joukkoliikenteen imagoon. Korkea kertalipun perushinta voi myös hankaloittaa erilaisten kerta- ja vuorokausilippujen hinnoittelua. Toisaalta voi olla hyväkin suosia kertalipun ostajia päätymään esimerkiksi vyöhykekohtaiseen vuorokausilippuun.

Kerta- ja arvolippujen käyttäminen ryhmämatkoilla on ongelma. Raportista ei selviä, miten suuremmat ryhmät maksavat matkansa, onko matkan maksaminen mahdollista yhdellä matkakortilla, ja miten katevarauksen kanssa menetellään ryhmämatkoilla. Ryhmämatkan maksamiseen liittyvät ongelmat tulee ratkaista jatkossa.

HKL-liikelaitoksen johtokunta katsoo kehittämisehdotuksessakin esitetyn mukaisesti, että pelkästään aikaan perustuva kertalippu olisi ongelmallinen eikä sellaista pidä ottaa lippuvalikoimaan. Tilanteeseen, jossa nopeilla junalinjoilla pääsisi kulkemaan samassa ajassa ja samalla kustannuksella moninkertaisen matkan ruuhkassa kulkeviin busseihin verrattuna ei pidä mennä. Lisäksi liikennehäiriötilanteissa matka-aika saattaa joskus venyä, jolloin kertalippu voisi vanhentua kesken matkan ja aiheuttaisi tarpeettomia lisäongelmia.

Kuten tässä lausunnossa on jo aiemmin todettu, jatkossa on tehtävä huolellinen esitys sopivista hinnoittelufunktioista eri lipputuotteille. Kertalippujen hinnoittelun on oltava tariffipoliittisesti perusteltua ja linjassa matkan pituuteen perustuvien arvolippujen ja vyöhykeperusteisten kausilippujen hinnoittelun kanssa.

Asiakasryhmät

Uuden taksa- ja lippujärjestelmän alustavassa kuvauksessa esitetään, että lastenlippuun oikeuttavaa ikärajaa nostetaan yhdellä ikävuodella siten, että se kattaa 7–17-vuotiaat matkustajat. Tämä on hyvä muutos, sillä toistaiseksi 17-vuotiaat matkustajat ovat maksaneet täysi-ikäisen matkustajan hinnan, vaikka eivät ole vielä juridisesti täysi-ikäisiä ja siten oikeutettuja tekemään itsenäisiä päätöksiä.

Ohjausryhmä on linjannut, että aikadifferoinnin on oltava teknisesti mahdollista. Ohjausryhmä esittää, että nykytyyppinen aikadifferointiin perustuva koululaislippu toteutetaan myös uudessa järjestelmässä. HKL-liikelaitoksen johtokunnan näkemyksen mukaan aikadifferointiin on syytä varautua ja nykykäytäntö koululaislippujen hinnoittelun suhteen on voitava säilyttää.

Aikadifferointi antaa yleensäkin mahdollisuuksia ohjata kysyntää kokonaistaloudellisesti edullisesti niihin aikoihin, jolloin joukkoliikenteen kysyntä on ruuhka-aikoja alhaisempi. Aikadifferointi on lähtökohtaisesti kannatettava asia, mutta jatkovalmistelussa tulee tarkemmin selvittää sen tarkoituksenmukaisia toteutusmahdollisuuksia.

HKL-liikelaitoksen johtokunta katsoo, että tariffipolitiikan ensisijaisena tavoitteena on oltava lipunhintojen yleinen alentaminen kaikissa asiakasryhmissä. Tämän vuoksi alennusryhmät on syytä rajata selkeästi. Alennusryhmiä ei pidä merkittävästi laajentaa nuoriso- tai seniorilipun käyttöönotolla. Pitkällä aikavälillä tavoitteena on lippujen reaalihintojen puolittaminen joukkoliikenteen kulkumuoto-osuuden kasvattamiseksi.

Alennuskäytäntöjä valmisteltaessa tulisi ottaa lähtökohdaksi se, että jatkossakin opiskelija-alennus perustuu opiskelijastatukseen. Opiskelija-alennusta ei tule korvata ikäperusteisella alennuksella. Opiskelija-alennuksen taso tulee säilyttää 50 prosentissa kausilipun hinnasta ja alennuksen on kuuluttava myös vaihto-opiskelijoille. Uuden kuntayhtymän aloittamisen myötä tulisi jälleen ottaa selvitykseen myös ulkopaikkakuntalaisten pääkaupunkiseudulla opiskelevien (ja asuvien) opiskelijoiden oikeus opiskelija-alennukseen opiskelupaikkakunnallaan.

Kansaneläkettä saaville myönnetään joukkoliikenteen lipun hinnasta alennus. Myös muuta pienituloiset eläkeläiset tulisi ottaa samansuuruisen alennuksen piiriin.

Uuden taksa- ja lippujärjestelmän tulee mahdollistaa nuorisolippu, mutta varsinainen päätös nuorisolipun käyttöönotosta edellyttää lisäselvityksiä ja arviota nuorisolipulla saavutettavista vaikutuksista suhteessa siihen, että vastaava lipputuki käytettäisiin joukkoliikenteen tukemiseen muuten. Nuorisolipun vaikutuksista tulisikin tehdä hintajoustotarkasteluja sekä kansainvälisiä kokemuksia käsittelevä selvitys.

Järjestelmän ominaisuuksia ja vaikutuksia

Matkan pituuden mukaan määräytyvä taksa on näennäisesti oikeudenmukainen eri matkustajien kesken. Pitkät matkat maksavat enemmän kuin lyhyet. Kunnan sisäisessä liikenteessä arvolippujen hinta on alustavan kuvauksen mukaisella hinnoittelulla nykyhintoja kalliimpi kaikilla yli 6 km mittaisilla matkoilla. Seutuliikenteessä vastaava raja on 21 km kohdalla. Kolmen vyöhykkeen lipuissa uudet arvoliput olisivat kalliimpia kaikilla 38 km ylittävillä matkoilla.

Jotkut matkustajista saattavat kuitenkin kokea, että matkan hinta on liian korkea pitkillä kunnan sisäisillä matkoilla. Hintafunktiota muokkaamalla on mahdollista muokata hinnoittelua siten, että hinta vastaa karkeasti nykyistä sisäisen ja seutulipun hinnoittelua, tai tukee esimerkiksi aluekeskuksissa asiointia.

HKL-liikelaitoksen tekemien selvitysten (HKL D: 2/2008, HKL B: 2/2008) ja Helsingin joukkoliikenteen tariffipolitiikan mukaan lippulajien hintasuhteita on joukkoliikenteen houkuttelevuuden ja kilpailukyvyn parantamiseksi tarkoituksenmukaista muuttaa siten, että kertalippujen hintaa nostetaan suhteessa arvo- ja kausilippujen hintoihin. Toisaalta arvolippujen hintaa on syytä laskea suhteessa vähintään yhtä paljon kuin kausilippujen hintaa. Taksa- ja lippujärjestelmän luonnoksessa nämä ehdot toteutuvat osittain, mutta esitykseen sisältyy myös sellaisia ratkaisuja, jotka tulee jatkossa oikaista. Kenties tärkein tällainen huonosti perusteltavissa oleva ratkaisu on arvolipun hinnan kallistuminen Helsingin sisäisillä matkoilla. Jatkovalmistelu tuleekin tehdä edellä mainittujen selvitysten mukaisesti niin, että arvolipulla matkustaminen suhteessa kertalipulla matkustamiseen tulee vähintään keskimäärin nykyistä edullisemmaksi ja että arvolipun käyttö suhteessa kausilipun käyttöön ei ainakaan kallistu.

Jatkovalmistelussa on tärkeää, että lyhyet arvolippumatkat tehdään alustavassa kuvauksessa esitettyä edullisemmiksi.

Tarkempaa hinnoittelumallia rakennettaessa on valittava, minkä tyyppisiä matkoja hinnoittelulla halutaan suosia.

HKL-liikelaitoksen johtokunta katsoo, että taksa- ja lippujärjestelmä kannattaa rakentaa nimenomaan matkakorttipohjaisia lipputuotteita suosivaksi. Uutta teknistä järjestelmää hankittaessa on korostettava mahdollisuutta ladata matkakortille uutta kautta tai arvoa myös internetissä. Samoin matkustajille on tarjottava mahdollisuus tarkkailla omaa matkustushistoriaansa sekä kortin maksu- ja lataustapahtumia. Matkakortti on tuotteena voitava sisällyttää myös muihin alustoihin kuin varsinaiseen pääkaupunkiseudun työssäkäyntialueen viralliseen korttiin. Vaihtoehtoisia alustoja ovat esimerkiksi NFC- (etäluku) matkapuhelimet tai muut matka- tai maksukortit.

Jatkoselvitystarpeita ovat mm.:

- Bussiliikenteen kuljettajalipunmyynnistä luopumisen ja bussiliikenteessä avorahastukseen siirtymisen esiselvitys sekä vaikutukset taksa- ja lippujärjestelmään

- Hinnoittelu kausiliput vs. arvoliput vs. kertaliput ja päiväliput

- Hinnoittelu arvoliput vs. nykyiset arvoliput sekä lyhyet matkat vs. pitkät matkat

- Ryhmämatkojen maksaminen

- Kertalippujen hintojen korotuksen vaikutus joukkoliikenteen imagoon; hyödyt ja haitat.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (7.9.2009), että kaupunginhallitus antoi 14.4.2008 lausunnon pääkaupunkiseudun taksa- ja lippujärjestelmän kehittämissuunnitelmasta 2014. Lausunnossa järjestelmän uudistamiselle asetettuja keskeisiä tavoitteita olivat järjestelmän joustava laajennettavuus, matkan pituuteen ja vyöhykkeisiin perustuvan hinnoittelun yhdistäminen, säännöllisen matkustuksen palkitseminen sekä kaupunkien itsenäisen päätöksenteon mahdollistaminen sisäisten matkojen hinnoittelussa ja joukkoliikenteen tukemisessa. Lisäksi kaupunginhallituksen lausunnossa kiinnitettiin huomiota siihen, että taksa- ja lippujärjestelmän uudistaminen tulee toteuttaa ilman joukkoliikenteen houkuttelevuuden heikentämistä Helsingissä.

Nyt lausunnolla olevassa järjestelmän alustavassa kuvauksessa on pääosin otettu huomioon edellä todetut periaatteet. Kuvauksessa käytetty lippujen hinnoittelu merkitsisi kuitenkin helsinkiläisten joukkoliikenteen käytön lievää kallistumista, millä voi olla joukkoliikenteen houkuttelevuutta heikentävä vaikutus.

Lippujärjestelmän uudistukseen sisältyy ajatus ikäperusteisten alennuslippujen käyttöönotosta korvaamaan nykyiset sosiaalisin perustein määräytyvät alennukset. Alennusryhmäkäytäntöjä on perusteltua pyrkiä yhtenäistämään ja yksinkertaistamaan alennuslippuihin liittyvän byrokratian vähentämiseksi, mutta talous- ja suunnittelukeskus katsoo, että alennukset tulee lähtökohtaisesti perustua jatkossakin sosiaalisiin tekijöihin.

Lisäksi talous- ja suunnittelukeskus toteaa, että taksa- ja lippujärjestelmää kehitettäessä ja alennuslippukäytäntöjä yhtenäistettäessä on turvattava riittävä lipputulokertymä.

ENERGIASÄÄSTÖNEUVOTTELUKUNNAN TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 2008 SEKÄ TIETOJA HELSINGIN KAUPUNGIN ENERGIANKÄYTÖSTÄ VUONNA 2008

Khs

RYJ Kaupunginhallitus päättänee

- merkitä tiedoksi energiasäästöneuvottelukunnan toimintakertomuksen vuodelta 2008 ja raportin “Tietoja Helsingin kaupungin energiankäytöstä vuodelta 2008“

- oikeuttaa energiansäästöneuvottelukunnan lähettämään työ- ja elinkeinoministeriölle ja Kuntaliitolle toimintakertomuksen /seurantaraportin sekä edelliseen liittyvän Tietoja Helsingin kaupungin energian käytöstä vuodelta 2008 raporttina ministeriön ja Helsingin kaupungin välisen Energiatehokkuussopimuksen velvoitteiden toteutumisesta.

Pöytäkirjanote energiansäästöneuvottelukunnalle sekä kaikille virastoille ja laitoksille.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

LIITTEET	Liite 1	Energiansäästöneuvottelukunnan toimintakertomus vuodelta 2008
	Liite 2	Raportti: Tietoja Helsingin kaupungin energiankäytöstä vuonna 2008

Ryj toteaa, että energiansäästöneuvottelukunnan toimintakertomus sisältää tiedot vuonna 2008 toteutetuista toimenpiteistä energiansäästön edistämiseksi. Energiakatselmuksia oli tehty 2008 loppuun mennessä 80 %:ssa julkisista palvelukiinteistöistä. Vuonna 2008 kehitettiin seurantakatselmuksia ja käyttöönottokatselmuksia.

./. Toimintakertomus on liitteenä 1.

Energiansäästöneuvottelukunnan 26.8.2009 päivätyssä raportissa ”Tietoja Helsingin kaupungin energiankäytöstä vuodelta 2008” esitetään energian ominaiskulutuksen tavoitteiden toteutuminen Helsingissä vuonna 2008. Raportti sisältää olemassa olevan tiedon pohjalta laaditun selvityksen kunnan omien toimintojen energiankäytöstä.

Raportti ei sisällä merkittäviä muutoksia lämmön ja sähkön ominaiskulutuksen kehitystrendeissä. Helsingin kaupungin kokonaisenergiankulutus oli 2008 1790 GWh. Laskua edellisvuoteen verrattuna oli 2 %

Lämmön sääkorjattu ominaiskulutus on 1998 – 2008 pienentynyt lähes 13 %, joskin vuonna 2008 nousua oli 1 % vuoteen 2007 verrattuna. Kaupungin oman kiinteistökannan sähkönkulutus on 1998 – 2008 kasvanut 14 %.

./. Raportti on liitteenä 2.

Energiansäästöneuvottelukunta toteaa (21.9.2009) seuraavaa:

Kaupunginhallitus asetti 12.2.2007 toimikaudeksi 2007–2008 energiansäästöneuvottelukunnan, jonka tehtävänä oli:

- Kaupungin energiansäästötoiminnan koordinointi pitkällä aikavälillä, virastojen, laitosten ja kaikkien kiinteistöhallintoyksiköiden aktivointi energian säästämiseen sekä aloitteiden tekeminen ja lausuntojen antaminen yleisissä energiankäyttöön liittyvissä kysymyksissä, säästötuloksista säännöllisesti tapahtuva raportointi sekä alan yleisen kehityksen seuraaminen Suomessa ja Euroopassa.

- Kaupungin ja KTM:n välisen sopimuksen tehtävien toteuttaminen ja seurantaraportin laatiminen vuosittain sopimuksen mukaisten velvoitteiden toteutumisesta.

- Kaupungin omaa energiankäyttötilannetta ja siinä tapahtunutta kehitystä kuvaavan raportin laatiminen ja julkaiseminen vuosittain.

- Energiansäästöstä tiedottaminen ja koulutus.

- Energiankäyttöön liittyvien vaikuttamiskeinojen tutkiminen, kokeilu ja toteuttaminen sekä ympäristövaikutuksien seuraaminen.

- Uusiutuvien energialähteiden käyttöä lisäävien toimenpiteiden edistäminen.

- Kaupungin oman organisaation energiankäytön taloudellisuuden arvioiminen ja siitä huolehtiminen.

Neuvottelukunta kokoontui yhteensä 5 kertaa vuoden 2008 aikana.

Euroopan unionin energiapalveludirektiivi velvoittaa jäsenmaita vähentämään energiankulutustaan yhdeksän prosenttia jaksolla 2008 – 2016. Säästötavoite lasketaan vuoden 2005 sääkorjaamattomasta loppukulutuksesta. Rakennusten energiankäyttö ja sen tehostaminen ovat tärkeässä asemassa direktiivin tavoitteiden saavuttamisessa.

Helsingin kaupungin ja kauppa- ja teollisuusministeriön (TEM alkaen 1.1.2008) välillä allekirjoitettiin Energiatehokkuussopimus 4.12.2007. Sillä pyritään energiatehokkuuden parantamiseen sekä uusiutuvan energian käytön edistämiseen. Sopimuksen allekirjoittaminen ja toimeenpano vastaa osaltaan energiapalveludirektiivin asettamiin haasteisiin.

Uusi sopimus kattaa mm hankinnat, energiatehokkuuden huomioon ottamisen suunnittelun ohjauksessa, energiakatselmukset, energiansäästötoimenpiteet, uusien säästötakuu- ja/tai rahoitusmenettelyjen käytön investointien toteutuksessa, kulutusseurannan sekä energiatehokkuutta kuvaavien tunnuslukujen kehittämisen, energiansäästöä edistävien uusien toimintamallien kehittäminen, koulutus- ja tiedotustoiminnan ja uusiutuvien energialähteiden käyttöönoton. Energialaitostoiminta ja joukkoliikenne eivät kuulu Energiatehokkuussopimuksen piiriin.

Energiansäästöneuvottelukunta laatii vuosittain toiminnastaan toimintakertomuksen sekä siihen liittyvän "Tietoja Helsingin kaupungin energiankäytöstä" raportin. Yhteenvetona näistä raporteista voidaan todeta, että kaupunki on pysynyt sopimuksen mukaisissa toiminnallisissa tavoitteissaan.

Raportissa ”Tietoja Helsingin kaupungin energiankäytöstä vuodelta 2008” esitetään energian ominaiskulutuksen tavoitteiden toteutuminen Helsingissä vuonna 2008. Raportti sisältää olemassa olevan tiedon pohjalta laaditun selvityksen kunnan omien toimintojen energiankäytöstä ja viime vuosina toteutetuista energiankäytön tehostamistoimenpiteistä.

Saavutetut säästöt ovat kuitenkin pitkäaikaisen energiansäästötyön ja valistuksen tulosta. Tiivistettynä voidaan sanoa, että Helsingin kaupunki on tähän mennessä tehnyt pääosan helpoista ja taloudellisesti kannattavista säästötoimista. Uuden energiapalveludirektiivin vaatimusten täyttäminen asettaa uusia tavoitteita.

Energiansäästöneuvottelukunta esittää, että kaupunginhallitus päättäisi

- merkitä energiansäästöneuvottelukunnan toimintakertomuksen/seurantaraportin vuodelta 2008 tiedoksi

- merkitä energiansäästöneuvottelukunnan raportin ”Tietoja Helsingin kaupungin energiankäytöstä vuodelta 2008” tiedoksi

- oikeuttaa energiansäästöneuvottelukunnan lähettämään TEM:lle ja Kuntaliitolle tämän toimintakertomuksen /seurantaraportin sekä edelliseen liittyvän Tietoja Helsingin kaupungin energian käytöstä vuodelta 2008 raporttina TEM:n ja Helsingin kaupungin välisen Energiatehokkuussopimuksen velvoitteiden toteutumisesta.

MAANKÄYTTÖSOPIMUSTEN TEKEMINEN KESKINÄISEN TYÖELÄKEVAKUUTUSYHTIÖ VARMAN SEKÄ OY TRANSMERI AB:N KANSSA RAMSINRANTA III ASEMAKAAVA- JA ASEMAKAAVAN MUUTOSEHDOTUKSEEN NRO 11720 (VUOSAARI) LIITTYEN

Khs 2008-2123

KAJ Kaupunginhallitus päättänee oikeuttaa kiinteistölautakunnan tekemään Keskinäisen työeläkevakuutusyhtiö Varman kanssa liitteiden nro 1 - 2 ja Oy Transmeri Ab:n kanssa liitteiden nro 3 - 4 mukaiset sopimukset sekä niihin mahdollisia vähäisiä tarkistuksia ja lisäyksiä.

Pöytäkirjanote Keskinäinen työvakuutusyhtiö Varmalle, Oy Transmeri Ab:lle ja kiinteistölautakunnalle.

Lisätiedot:
Härmälä Timo, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36028

LIITTEET	Liite 1	Varman sopimus
	Liite 2	Sopimuksen liitekartta (Varma)
	Liite 3	Transmeren sopimus
	Liite 4	Sopimuksen liitekartta (Transmeri)

Kaj toteaa, että hyväksyttäväksi esitetyt maankäyttösopimukset noudattavat ehdoiltaan kaupunginhallituksen ja kiinteistölautakunnan hyväksymiä periaatteita ja ehtoja ja ne tulisi siksi hyväksyä. Sopimusten perusteella maanomistajat suorittavat kaupungille yhteensä noin 1,45 miljoonaa euroa osuutenaan yhdyskuntarakentamisen kustannuksiin.

Asemakaavamuutosta koskeva esitys on samaan aikaan kaupunginhallituksessa hyväksyttävänä ja viedään Kvston päätettäväksi sen jälkeen, kun maankäyttösopimukset maanomistajien kanssa on allekirjoitettu.

Kiinteistölautakunta toteaa (30.9.2008) mm. seuraavaa:

Tiivistelmä Vuosaaren Ramsinrannassa on maanomistajien, Keskinäisen työeläkevakuutusyhtiö Varman (jäljempänä Varma) ja Oy Transmeri Ab:n (jäljempänä Transmeri) aloitteesta valmisteltu asemakaavamuutos, jonka johdosta maanomistajien maan arvo nousee merkittävästi.

Kaavamuutoksen johdosta esitetään solmittavaksi sopimukset, joiden mukaan maanomistajat osallistuvat yhdyskuntarakentamisen kustannuksiin suorittamalla kaupungille korvausta yhteensä noin 1,45 miljoonaa euroa.

Varma suorittaisi noin 1,2 miljoonan euron korvauksen luovuttamalla kaupungin omistukseen kaavamuutoksen mukaiset katu- ja puistoalueet (13 023 m²), AK-tontin 54351/1 osan (1 751 m²) ja maksamalla kaupungille rahana 238 977 euroa.

Transmeri suorittaisi noin 0,25 milj. euron korvauksen luovuttamalla kaupungin omistukseen kaavamuutoksen mukaiset puistoalueet
(5 544 m²) ja maksamalla kaupungille rahana 13 543 euroa.

Samalla kaupunki myisi kaavamuutoksen toteuttamiseksi Varmalle omistamansa pienemmän osan palvelurakennusten korttelialueen tontista 54201/13 (293 m²) 3 150 euron kauppahinnalla ja Transmerelle omistamansa pienemmät osat pientalotontista 54352/1 (891 m²) 162 500 euron kauppahinnalla sekä loma‑asuntojen korttelialueen tontista 54353/1 (32 m²) 350 euron kauppahinnalla.

Maanomistus ja nykytilanne

Nykyinen hotellitontti (YOA) 54201/1 on Varman omistuksessa. Huvilatilat (Gunnars RN:o 3:230, Tveden RN:o 3:57,Fiskarstugan RN:o 3:186 ja Grundsand RN:o 3:187) ovat Transmeren omistuksessa. Katu- ja virkistysalueet ovat Helsingin kaupungin omistuksessa. Vesialueet ovat pääosin Varman ja Transmeren omistuksessa, itäisimmän osan omistaa kaupunki.

Tontilla 54201/1 on koulutus- ja majoitusrakennuskokonaisuus, jonka rakennukset on rakennuttanut pääosin Pohjoismaiden Yhdyspankki (myöh. Suomen Yhdyspankki) vuosina 1963 - 1988 oman henkilö-kuntansa koulutuskäyttöön. Tällä hetkellä kiinteistön omistaa Varma, joka on vuokrannut entisen Unitas-opiston rakennukset Kokoushotelli Rantapuisto Oy:lle hotellikäyttöön vuoteen 2014 saakka. Tontilla sijaitsee myös vuonna 1917 valmistunut Villa Furuborg, jonka Nordea Pankki Suomi Oyj on vuokrannut piha-alueineen edustuskäyttöön sopimuksella, johon sisältyvän option mukaan Nordea voi jatkaa vuokrasopimusta tarvittaessa. Furuborgin yhteyteen on 1950-luvulla rakennettu rantasauna ja talousrakennus. Tontin pinta-ala on 94 759 m² ja rakennusoikeus 15 800 k-m², josta on käytetty 9 597 k m².

Pikku Kortlahden rannalla sijaitsevat Transmeren omistamat huvilatilat, joille on rakennettu vuonna 1935 valmistunut huvila (suunnitellut Artur Kullman) sekä autotalli, rantasauna, vierasmaja ja talousrakennus. Tila on yhtiön edustuskäytössä.

Voimassa olevat asemakaavat

Pääosalla alueesta on voimassa 1979 vahvistunut asemakaava nro 7820. Sen mukaan Varman omistama tontti 54201/1 on osoitettu opetustoimintaa palvelevien rakennusten korttelialueeksi (YOA), jolle saa rakentaa sisäoppilaitoksen henkilökunta-asuntoineen. Rakennusoikeus on 15 800 k-m² ja suurin sallittu kerrosluku on kaksi. Tontin pohjoispuolella oleva alue on merkitty puistoksi (P).

Puiston pohjoisreuna on 1991 vahvistuneella asemakaavalla muutettu kaduksi, Ramsinniementieksi.

Tontin 54201/1 länsipuolella olevien Transmeren omistamien tilojen alueella ei ole asemakaavaa.

Asemakaava- ja asemakaavan muutosehdotus nro 11720

Kaavamuutoksen tavoitteena on luoda kaupunkirakennetta eheyttävää, taajama-alueen reunaa muodostavaa korkeatasoista, kaupunkimaisen tilanmuodostuksen ja luonnonläheisyyden yhdistävää asuinympäristöä ja säilyttää kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti arvokas ympäristökokonaisuus sekä turvata alueen nykyisen palvelutoiminnan edellytykset.

Kokonaisrakennusoikeus kaavamuutoksessa on 28 380 k-m². Ramsinniementien eteläpuolelle Rastilannevan länsipuolelle sijoitetaan asuinkerrostalojen korttelialue (AK, 4 000 k-m²) ja sen eteläpuolelle pientalokorttelialueita (AO ja AP, 11 000 k-m²). Niiden eteläpuolella rannassa muutetaan opetustoimintaa palvelevien rakennusten korttelialueen käyttötarkoitus palvelurakennusten korttelialueeksi (P/s, P ja PA/s, 13 050 k-m²), jolloin alueella voi olla myös kokoontumis-, majoitus-,
ravintola- ja virkistyspalveluja tai asuntoja. Alueen vuonna 1963 valmistuneet rakennukset on merkitty suojeltavaksi. Lisäksi kaava-alueelle on merkitty yksi loma-asuntojen korttelialueen (RA/s, 330 k-m²) tontti, jolla oleva huvilarakennus suojellaan.

Asuntojen keskimääräiseksi pinta-alaksi on kaavassa määrätty AK-korttelialueilla vähintään 75 m² huoneistoalaa ja AP- ja AO-kortteli-alueilla vähintään 90 m².

Virkistyskäytön osalta tavoitteena on merenranta-alueen virkistys-käytön edistäminen ja keskeinen tavoite on yhtenäisen Meri-Rastilan rantoja kiertävän ulkoilureitin luominen. Meri-Rastilan länsirannalta Ramsinniementielle johdetulle virkistysreitille on luotu jatkoyhteys itään kokoushotellin ja meren rannan välistä Furuborgin itäpuolelle, jossa polulta on yhteys edelleen itään joko Vilsandinkujan tai rannan kautta.

Maanomistajien alueiden arvo nousee

Kaavamuutoksen seurauksena Varman ja Transmeren omistamien alueiden arvot nousevat merkittävästi, joten kaupunginhallituksen 9.2.2004 tekemän päätöksen mukaiset maapoliittiset neuvottelut tulee käydä. Neuvottelujen tuloksena on laadittu liitteinä nrot 1 - 4 olevat sopimusehdotukset.

Sopimukset Kaavamuutoksen johdosta Varma suorittaisi sopimuksen mukaan osallistumisena yhdyskuntarakentamisen kustannuksiin kaupungille korvausta yhteensä 1 210 443 euroa. Varma suorittaisi korvauksen luovuttamalla kaupungin omistukseen kaavamuutoksen mukaiset katu- ja puistoalueet (13 023 m², 42 e/m²) arvoltaan 546 966 euroa, AK-tontin 54351/1 osan (849 k-m², 500 e/k-m²) arvoltaan 424 500 euroa ja maksaisi kaupungille rahana 238 977 euroa.

Vastaavasti Transmeri suorittaisi kaupungille korvausta yhteensä 246 391 euroa. Transmeri suorittaisi korvauksen luovuttamalla kaupungin omistukseen kaavamuutoksen mukaiset puistoalueet (5 544 m², 42 e/m²) arvoltaan 232 848 euroa ja maksaisi kaupungille rahana 13 543 euroa. Katualueet (3 442 m²) kaupunki saisi maankäyttö- ja
rakennuslain nojalla ensimmäisen asemakaavan ilmaisluovutusvelvollisuuden perusteella.

Rahakorvaukset on sopimusehdotuksen mukaan maksettava kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun kaavamuutos on saanut lainvoiman. Korvauksille lasketaan 3 %:n vuotuista korkoa sopimusten allekirjoituksesta maksupäivään saakka.

Samalla kaupunki myisi kaavamuutoksen toteuttamiseksi Varmalle omistamansa PA/s-tontin 54201/13 osan (9 k-m², 350 e/k-m²)
3 150 euron kauppahinnalla ja Transmerelle omistamansa AO-tontin 54352/1 osat (250 k-m², 650 e/k-m²) 162 500 euron kauppahinnalla
sekä RA/s-tontin 54353/1 osan (1 k-m², 350 e/k-m²) 350 euron kauppahinnalla.

Muutoin sopimukset sisältävät maanomistajien kanssa sovitut kaavamuutoksen toteutukseen liittyvät ehdot ja kaupungin tavanomaiset maankäyttösopimusehdot.

Kiinteistölautakunta katsoo, että sopimukset ovat kaupunginhallituksen päätöksen ja noudatetun käytännön mukaiset ja esittää niiden hyväksymistä.

Lautakunta esittää, että lautakunta oikeutettaisiin tekemään Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varman kanssa liitteiden nrot 1 - 2 mukainen sopimus ja Oy Transmeri Ab:n kanssa liitteiden nrot 3 - 4 mukainen sopimus sekä niihin mahdollisia vähäisiä tarkistuksia ja lisäyksiä.

KANNANOTTO OY TRANSMERI AB:N, XXXX XXXX:N JA KOKOUSHOTELLI RANTAPUISTO OY:N MUISTUTUKSIIN VUOSAAREN KORTTELEIDEN 54352 JA 54353 SEKÄ TONTIN 54201/1 YM. ALUEIDEN (RAMSINRANTA III) ASEMAKAAVA-ASIASSA (NRO 11720)

Khs 2008-389

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa jäljempänä esityslistalta ilmenevän, kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunnon mukaisen ja kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan lausumalla täydennetyn vastauksen kaupungin perusteltuna kannanottona muistutukseen.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee tarkastaa pöytäkirjan tämän asian osalta heti.

Pöytäkirjanote jäljennöksin esityslistatekstistä Oy Transmeri Ab:lle, XXXX XXXX:lle ja Kokoushotelli Rantapuisto Oy:lle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITE

Muistutukset (Vuosaaren kortteleiden 54352 ja 54353 ym. alueiden asemakaava- ja asemakaavan muutosehdotus nro 11720)

Kaj toteaa, että maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 1.1.2009 voimaan tulleen 65 §:n 2 momentin mukaan niille muistutuksen tekijöille, jotka ovat ilmoittaneet osoitteensa, tulee antaa kunnan perusteltu kannanotto esitettyyn mielipiteeseen.

Helsingissä ei ole delegoitu oikeutta kunnan perustellun kannanoton antamiseen, joten toimivalta asiassa on Khlla. Tosiasiallisesti Khn kannanotto asemakaavaan liittyviin muistutuksiin syntyy sen tehdessä Kvstolle päätösehdotuksensa kaava-asiassa, mutta tästä valmisteluun kuuluvasta vaiheesta ei ilman erillistä päätöstä synny pöytäkirjattua asiakohtaa, joka voitaisiin otteen muodossa lähettää kunnan perusteltua kannanottoa pyytäneille. Tämän vuoksi valmisteluprosessin oikeellisuuden varmistamiseksi käsitellään perustellut kannanotot erillisinä Khssa. Erillisestä käsittelystä huolimatta on edelleen kysymys asian valmistelusta.

Asemakaavan sisältö pääpiirteissään

Kaupunkisuunnittelulautakunta on 14.5.2009 hyväksynyt 54. kaupunginosan (Vuosaari, Meri-Rastila) kortteleiden nro 54352 ja 54353 sekä katu-, virkistys- ja vesialueiden asemakaavaehdotuksen ja korttelin nro 54201 tontin nro 1 sekä katu- ja virkistysalueiden (muodostuvat uudet korttelit 54350 ja 54351) asemakaavan muutosehdotuksen kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston 15.11.2007 päivätyn ja 14.5.2009 muutetun piirustuksen nro 11720 mukaisena. Lautakuntakäsittelyn jälkeen kaupunkisuunnitteluvirasto on 1.6.2009 tehnyt kaavaehdotukseen teknisen korjauksen.

Asemakaava- ja asemakaavan muutosehdotuksen tavoitteena on luoda kaupunkirakennetta eheyttävää, taajama-alueen reunaa muodostavaa, korkeatasoista, kaupunkimaisen tilanmuodostuksen ja luonnonläheisyyden yhdistävää asuinympäristöä ja säilyttää kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti arvokas ympäristökokonaisuus sekä turvata alueen nykyisen palvelutoiminnan edellytykset.

Luonnonympäristön osalta tavoitteena on rantamaiseman, Rastilannevan luonnonsuojelualueen ja muiden alueen luontokohteiden arvojen säilyttäminen ja virkistyskäytön osalta merenranta-alueen virkistyskäytön edistäminen. Keskeinen tavoite on yhtenäisen Meri-Rastilan rantoja kiertävän ulkoilureitin luominen.

Yleiskaava 2002:n mukaisesti Ramsinniementien eteläpuolelle Rastilannevan länsipuolelle sijoitetaan asuinkerrostalojen korttelialue ja sen eteläpuolelle pientalokorttelialueita. Niiden eteläpuolella rannassa muutetaan opetustoimintaa palvelevien rakennusten korttelialueen käyttötarkoitus (tontti 54201/11) palvelurakennusten korttelialueeksi, jolloin alueella voi olla myös kokoontumis-, majoitus, ravintola- ja virkistyspalveluja.

Entisen Unitas-opiston, nykyistä hotellitoimintaa varten muodostettavat palvelurakennusten korttelialueet ja niille sallittava lisärakentaminen mitoitetaan ja rajataan rakennusten ja maiseman suojeluarvot huomioon ottaen. Rakennukset ja rakennus- ja puutarhataiteellisesti merkittävät ympäristökokonaisuudet suojellaan.

Ramsinniementien eteläpuolella erillispientalojen, asuinpientalojen ja asuinkerrostalojen korttelialueet sijoitetaan palvelukortteleiden ympärille kolmen uuden asuntokadun varteen. Asuntokortteleiden keskinäinen erilaisuus mahdollistaa erilaisia toteutusmuotoja, pientalo- ja kerrostaloasuntoja ja jokaiselle katutilalle omanlaisensa luonteen.

Uudisrakentamisen arkkitehtuurissa otetaan huomioon Unitas-opiston rakennettu ympäristö.

Tontti 54353/1 on muodostettu Ramsiniementien varressa Pikku Kortlahden rannalla sijaitsevan Oy Transmeri Ab:n huvilatontin pihapiiristä ja ranta-alueesta. Huvilarakennus ja tontin ranta-alue on merkitty suojeltaviksi.

Virkistysalueiden lisäksi virkistysreitit kulkevat palvelukortteleiden läpi. Meri-Rastilan länsirannalta Ramsinniementielle johdetulle virkistysreitille on luotu jatkoyhteys itään kokoushotellin ja meren rannan välistä Furuborgin itäpuolelle, jossa polulta on yhteys edelleen itään joko Vilsandinkujan tai rannan kautta.

Rastilannevan suojeluarvot turvataan varaamalla asuntoalueen ja suojelualueen väliin suojavyöhyke. Maisemallisesti arvokas rantamaisema säilytetään. Rantaviivan muuttaminen on estetty.

Kaava-alueen pinta-ala on n. 24,7 ha ja kokonaisrakennusoikeus 28 380 k-m², josta asumista on 15 000 k‑m² ja loma-asumista 330 k‑m². Asemakaavan toteutuminen merkitsee asuntotonteilla n. 120 uutta asuntoa ja n. 370 uutta asukasta. Työpaikkoja alueella on tällä hetkellä n. 30 ja kaava mahdollistaa niiden vähäisen lisääntymisen.

Muistutusten keskeinen sisältö ja kaupunkisuunnittelulautakunnan
vastineet

Oy Transmeri Ab toteaa (18.3.2008) mm., että merkittävästi 20 m leveämmän alueen varaaminen virkistysreittiä varten loukkaa maanomistajan oikeusturvaa ja ettei se tule hyväksymään alueen lunastusta kaavassa esitetyssä laajuudessa.

Kaupunkisuunnittelulautakunta ilmoittaa (14.5.2009), että se totesi 15.11.2007 vastineessaan samansisältöiseen Oy Transmeri Ab:n mielipiteeseen seuraavasti:

Meri-Rastilan länsirannalta Ramsinniementielle johtavan virkistysreitin jatkamiseksi itään on ehdotukseen merkitty lähivirkistysalue (VL) ja sille likimääräinen alueen osa yleistä jalankulkua varten Uudenmaan maakuntakaavan ja Helsingin yleiskaava 2002:n mukaisesti. Reittiä varten tehty merkintä jatkuu myös korttelin 54201 tonttien ranta-alueella. Uudenmaan maakuntakaavaan on alueelle merkitty viheryhteystarve ja sen mukaisesti Helsingin yleiskaava 2002:ssa virkistysalue. Virkistysyhteydet tulee alueella turvata riittävin aluevarauksin, jotta yleiskaavan ja maakuntakaavan periaatteet toteutuvat.

XXXX XXXX toteaa (3.4.2008) mm., että Ramsinniementien varressa olevat kolme kerrostaloa muuttavat pientalovaltaisen alueen luonnetta, ne ovat liian lähellä Rastilannevan luonnonsuojelualuetta ja lisäksi varjostavat Ramsinniementien toisella puolella olevia pientaloja. XXXX ehdottaa, että kerrostalot muutettaisiin pientaloiksi.

Kaupunkisuunnittelulautakunta ilmoittaa (14.5.2009), että se totesi 15.11.2007 vastineessaan samansisältöiseen mielipiteeseen seuraavasti:

Korttelia 54239 vastapäätä on Helsingin yleiskaava 2002:ssa merkitty kerrostalovaltainen alue (asuminen/toimitila).

Kaavaehdotuksessa alue on merkitty asuinkerrostalojen korttelialueeksi (AK) ja sen itäpuolinen alue Rastilannevan vieressä lähivirkistysalueeksi (VL). Nevan luonnonsuojelualueeseen rajoittuva osa on merkitty luonnonsuojelualueen suojavyöhykkeeksi. Vyöhykkeellä olemassa olevaa puustoa ja kasvillisuutta on hoidettava siten, että sen merkitys suojavyöhykkeenä säilyy. Alueelle on rakennettava luonnonsuojelualueen sadevesien imeytys- ja patorakenteet.

Kaavaehdotuksessa on siten otettu huomioon alueen luontoarvot.

Lautakunta toteaa lisäksi, että kolmikerroksisten kerrostalojen vähimmäisetäisyys Ramsinniementien luoteispuolella oleviin pientaloihin on n. 25 m, joten merkittävää varjostavaa vaikutusta tuskin on.

Kokoushotelli Rantapuisto Oy toteaa (22.4.2008) mm., että asemakaavaehdotuksessa on osoitettu riittämättömästi autopaikkoja hotellin toimintaa varten.

Rakennusryhmän itäpäähän tontilla 54201/11 sijoitetut majoitussiivet ovat oikeassa paikassa, mutta riittämättömät suhteessa majoitustilojen 2 800 k-m²:n laajennustarpeeseen. Naapuritontille 54350/3 osoitettu majoitustilojen laajennus ei ole hotellitoiminnan kannalta tarkoituksenmukaista, koska tilat ovat muusta hotellista irrallaan ilman sisäyhteyttä.

Tontin rannan puoleisen osan kautta johdettu virkistysreitin osan on paikoin liian lähellä hotellia.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (14.5.2009), että asemakaavaehdotuksessa on osoitettu mahdollisuus sijoittaa autopaikkoja yli puolitoistakertainen määrä kaavan edellyttämään vähimmäismäärään (P- ja PA-korttelialueilla 1 autopaikka/120 k-m²) nähden. Ehdotuksen mukaan on tonteille mahdollista sijoittaa yhteensä n. 185 autopaikkaa.

Kaavaehdotuksen mukaan on majoitustilojen laajentaminen molemmilla tonteilla 54201/11 ja 54350/3 mahdollista. Tontilla 54201/11 on majoitustiloja mahdollista laajentaa kahteen majoitussiipeen yhteensä n. 1 600 k-m² ja tontille 54350/3 on mahdollista rakentaa majoitustiloja lisää n. 2 000 k-m². Tontin 54201/11 rannanpuoleiseen osaan ei sen maisema-arvon vuoksi ole mahdollista sijoittaa ehdotuksessa osoitettua enempää uutta majoitustilaa.

Tontin kautta johdettua virkistysreitin osaa on siirretty kauemmaksi hotellista, lähemmäksi rantaa.

Kaavaehdotukseen tehdyt muutokset

Asemakaava- ja asemakaavan muutosehdotukseen on muistutusten ja lausuntojen johdosta tehty seuraavat muutokset:

Valkkusuonkuja on levennetty kauttaaltaan 6,5 m leveäksi ja kadun eteläpuolelle on lisätty kaksi kahden henkilöauton pysäköintitaskua. Kujan kääntöpaikkaa on laajennettu ja muotoiltu uudelleen.

Furuborginkatu on levennetty 9,0 m leveäksi. Kadun itäpään kääntöpaikkaa on laajennettu ja Ramsinniementien kääntöpaikan kuorma-autojen pysäköintipaikka on muotoiltu uudelleen.

Huvilavahdinkujan kääntöpaikkaa on laajennettu.

P/s-tontille 54201/11 merkityn yleiselle jalankululle varatun likimääräisen alueen osan (virkistysreitti) linjaus on siirretty lähemmäksi rantaa tontin länsiosassa.

AO-tontin 54201/12 kaksi eteläisintä kaksikerroksisen erillispientalon rakennusalaa on korvattu yhden yksikerroksisen erillispientalon rakennusalalla ja tontin rakennusoikeutta pienennetty 150 k-m². Tontin itäreunaan on merkitty alueet, joille on istutettava mäntyjä.

Rakennusoikeuden pienennys edellä mainitulla tontilla on korvattu AK‑tontilla 54351/1 lisäämällä sen rakennusoikeutta 150 k-m².

Kaavaehdotuksesta on lisäksi poistettu AK- korttelialuetta koskeva määräys: – tulee asuntojen keskimääräisen huoneistoalan olla vähintään 75 m². Kyseinen korttelialue tulee kaupungin haltuun ja keskipinta-alavaatimuksia voidaan asettaa tarpeen mukaan tontinluovutuksen yhteydessä. AP- ja AO-korttelialueita koskevan julkisivumääräyksen muoto on muutettu: – tulee julkisivut tehdä pääosin tummasta savitiilestä ja täydentävät osat kuullotetusta puusta. Ehdotukseen on lisäksi tehty teknisluonteisia tarkistuksia katujen kaarresäteisiin sekä rakennusalojen ja tonttien rajoihin.

Kaj toteaa, ettei kaupunkisuunnittelulautakunnan vastauksiin ole lisättävää.

./. Muistutukset ovat kokonaisuudessaan esityslistan liitteenä.



Kokousaika	5.10.2009 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

LIITTEET	Liite 1	Selvityspyyntö
	Liite 2	Helsingin Sataman lausunto 23.9.2009

LIITTEET	Liite 1	Ympäristökartta (Suutarilan tontti 40101/1)
	Liite 2	Asemapiirustus Suutarilan tontti 40101/1

LIITTEET	Liite 1	Sijaintikartta
	Liite 2	Kartta tontista
	Liite 3	Kiinteistön kauppakirja

LIITTEET	Liite 1	NCC Property Development Oy:n hakemus
	Liite 2	Norgani Hotels AS:n hakemus
	Liite 3	Asemakaavan muutosehdotus nro 11865