ERÄIDEN HANKKEIDEN RAHOITUS INNOVAATIORAHASTON VAROILLA

Khs 2009-935, 2009-838, 2009-1236

KJ Kaupunginhallitus päättänee myöntää innovaatiorahastosta yhteensä 550 995 euroa käytettäväksi seuraavien hankkeiden vuoden 2009 rahoitukseen:

	Hanke/projekti	euroa

1¹⁾	Innovatiivinen kaupunki® –ohjelma	141 995
	- MONA - Moniaistinen asuinympäristön kokemus –projekti (2009-2011)	24 000
	- Rakennuksiin integroitavien kosteusanturien luotettavuus –hanke (2009-2012)	32 995
	- Habitat Components –hanke (2009-2010)	55 000
	- OSTARI - Lähiön ostoskeskuksen renessanssi osana verkostoituvaa ja monikeskuksista kaupunkia –hanke (2009-2011)	30 000
	- hallinnoija: Teknillinen korkeakoulu
2	Terve asunnoton hanke (2009-2012)	89 000
	- hallinnoija: Terveyskeskus
5	Liikkuva hammashoitoyksikkö	295 000
	- hallinnoija: Terveyskeskus
7	Pyloni- aikataulunäyttöjen tekniikan testaaminen sekä muokkaaminen	25 000
	- hallinnoija: HKL-liikelaitos

¹⁾Numerot viittaavat päätösehdotuksen perusteluissa esitettyihin hankehakemuksiin

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee, ettei Dementiapotilaiden hoitoon hälytysmattoja -hankkeelle, Sävelsirkku -laitteita virikkeellisyyden lisäämiseen pitkäaikaissairaalaan -hankkeelle ja Carerider -järjestelmiä potilaiden turvallisuuden varmistamiseen pitkäaikaissairaalassa -hankkeelle myönnetä rahoitusta innovaatiorahastosta, koska hankkeet eivät vastaa innovaatiorahaston sääntöjen tarkoituksen mukaista toimintaa.

Samalla kaupunginhallitus päättänee, että kaupungin ulkopuolisen organisaation hankkeen vuosiosuus maksetaan kaksi kertaa vuodessa, kesäkuussa ja syyskuussa.

Tilannekatsaus hankkeen toteutumisesta, toiminnan tuloksellisuudesta ja vuoden 2009 varojen käytöstä sekä mahdollinen jatkorahoitushakemus kustannusarvioineen vuodelle 2010 on lähetettävä kaupunginhallitukselle 29.10.2009 mennessä.

Hankkeen päätyttyä toimijoiden on lähetettävä talous- ja suunnittelukeskukselle hankkeen/projektin loppuraportti sekä tilinpäätös.

Pöytäkirjanote Teknilliselle korkeakoululle ja sen Arkkitehtuurin laitokselle (Ira Verma, Hannu Huttunen), Elektroniikan laitokselle (Raimo Sepponen), Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus (Raine Mäntysalo), terveyskeskukselle, HKL-liikelaitokselle, taloushallintopalvelulle, talous- ja suunnittelukeskukselle ja sen taloussuunnitteluosastolle, ja tarkastusvirastolle.

Lisätiedot:
Forsblom Kaija, erityissuunnittelija, puhelin 310 36281

LIITTEET	Liite 1	Innovatiivinen kaupunki® -ohjelman esitys uusien projektien rahoittamiseksi projektisuunnitelmineen
	Liite 2	Terveyskeskuksen hankehakemus
	Liite 3	Liikennelaitoksen esitys tuen myöntämiseksi pyloni- aikataulunäyttöjen tekniikan testaamiseen sekä muokkaamiseen

Kj toteaa, että Helsingin kaupungin innovaatiorahasto perustettiin Kvston päätöksellä 19.6.2002 ja sen peruspääomaksi siirrettiin vuoden 2001 tilinpäätöksen hyväksymisen yhteydessä 16 818 792,65 euroa. Lisäksi Kvsto päätti 28.1.2009 siirtää 10 milj. euroa innovaatiorahastoon. Rahaston sääntöjen mukaan sen tarkoituksena on Helsingin osaamisperustan vahvistaminen yhteistyössä korkeakoulujen ja elinkeinoelämän kanssa. Varoja käytetään rahaston tarkoituksen mukaisten joko kaupungin toimesta tai yhteistyössä muiden osapuolien kanssa toteutettavien tulevaisuuden elinkeinoperustaa luovien investointihankkeiden ja projektien rahoitukseen.

Khs on myöntänyt vuosina 2006 - 2009 innovaatiorahastosta eri hankkeille yhteensä 16 662 609 euroa. Näiden hankkeiden vuoden 2010 rahoitukseen on lisäksi sidottu 4 054 200 euroa. Innovaatiorahastossa on käytettävissä uusien innovatiivisten hankkeiden rahoittamiseen 6 301 984 euroa.

Vuosittain talousarvion noudattamisohjeissa ilmoitetaan, milloin innovaatiorahastosta haettavat hankerahoitusta koskevat hakemukset on toimitettava kaupunginhallitukselle. Khn innovaatiorahastoa koskevissa päätöksissä on päätetty, milloin hankkeiden jatkorahoitushakemukset on toimitettava.

Koska rahaston sääntöjen mukaan kaupungin ulkopuolisille toimijoille voidaan myöntää rahastosta hankerahoitusta, vain niille hankkeille, joissa kaupunki on mukana, Kj katsoo, että em. ilmoitustavat ovat riittävät.

Innovaatiorahasto toimii itsenäisenä taseyksikkönä, jolloin rahastoa eivät koske budjettivuoden rajoitukset. Rahastosta voidaan sitoa varoja useammalle vuodelle. Kj:n mielestä on edelleen tarkoituksenmukaisinta myöntää hankkeen/projektin hallinnoijalle vuosittain hankkeen ao. vuoden osuus hankkeen Helsingin kokonaisrahoitusosuudesta. Vuosittain hankkeen hallinnoijan tulee lähettää selvitys varojen käytöstä.

Hankkeen/projektin päätyttyä on hallinnoijan lähetettävä kaupunginhallitukselle selvitys hankkeen toteutumisesta tuloksineen sekä tilinpäätös. Mikäli hanke ei ole toteutunut, tulee hallinnoijan palauttaa hankkeelle myönnetyt varat.

Lisäksi Kj toteaa, että innovaatiorahaston varoilla aikaisemmin rahoitetuissa Innovaatio- ja osaamiskeskus Kustaankartanon vanhustenkeskuksen yhteyteen -hankkeessa ja Kontulan vanhustenkeskuksen innovaatiohankkeissa on testattu hälytysmattoja ja Sävelsirkku -laitteistoja. Laitteistot ovat olleet markkinoilla jo vuodesta 2004 alkaen. Terveyskeskuksen hankkeissa, Dementiapotilaiden hoitoon hälytysmattoja, Sävelsirkku -laitteita virikkeellisyyden lisäämiseen pitkäaikaissairaalaan ja Carerider -järjestelmiä potilaiden turvallisuuden varmistamiseen pitkäaikaissairaalassa, on tarkoitus ostaa edellä mainittuja, testattuja hälytysmattoja ja Sävelsirkku -laitteita. Näiden hankintaa ei voida pitää rahaston sääntöjen mukaisina hankkeina, vaan ne ovat terveyskeskuksen normaalia talousarviomäärärahoilla rahoitettavaa toimintaa.

Samalla Kj toteaa, että päätösehdotuksessa mainitut hankkeet, joille esitetään rahoitusta, vastaavat innovaatiorahaston sääntöjen tarkoituksenmukaista toimintaa ja näiden hankkeiden toteutusta varten voitaisiin myöntää rahoitus innovaatiorahastosta päätösehdotuksen mukaisesti.

Rahoitushakemukset:

Innovatiivinen kaupunki® – projektien rahoitushakemus/

Yhteistyö Teknillisen korkeakoulun ja Helsingin kaupungin välillä

Hankeyhteistyön tausta ja tavoitteet

Innovatiivinen kaupunki® -ohjelman esityksessä (16.4.2009) todetaan mm., että Helsingin kaupungin ja Teknillisen korkeakoulun (TKK) vuonna 2001 käynnistämä Innovatiivinen kaupunki® -ohjelma edistää pääkaupunkiseudun kansainvälistä kilpailukykyä ja kestävää urbaania kehitystä t & k- -yhteistyön keinoin. Ohjelma katalysoi julkisen ja yksityisen sektorin välistä t&k -yhteistyötä lähtökohtanaan Helsingin kaupungin tietotaito ja TKK:n tutkimuspotentiaali. Yhteistyön päätavoitteena on tuottaa Helsingin kaupungin käyttöön uusia kestävää urbaania kehitystä edistäviä toimintamalleja ja teknologioita, joista parhaimmillaan syntyy alueelle myös uutta liiketoimintaa.

Ohjelman painopisteenä on vuodesta 2006 ollut hankeyhteistyön kehittäminen, eli synergisistä t&k -projekteista koostuvien hankekokonai-suuksien tuottaminen neljän teeman alla. Hankeyhteistyön myötä on kehitetty toimintamallia, joka kytkee yhteen projektit ja niiden osapuolet, lisää projektien välistä tiedonvaihtoa ja toimii aktiivisesti tulosten käyttöönoton ja hyödyntämisen edistäjänä.

Hankkeiden yhteisesti valitut teemat ovat Ikääntyvät kaupunkilaiset, Kestävä rakentaminen, Tulevaisuuden kaupunkiliikenne ja Vetovoimainen urbaani asuminen. Neljän hanketeeman alla on käynnistynyt 12 yhteistyöprojektia, joiden rahoitus on yhteensä noin kahdeksan miljoonaa euroa. Päärahoittajana on Tekes (45 %) ja Helsingin kaupungin (25 %) lisäksi muita rahoittajia (30 %) ovat mm. muut kunnat, yritykset, ministeriöt ja EU.

Innovatiivinen kaupunki® -ohjelma esittää, että Helsingin kaupungin innovaatiorahastosta myönnetään osarahoitus Helsingin kaupungin ja TKK:n yhdessä valmistelemille neljälle uudelle projektille 1) MONA - Moniaistinen asuinympäristön kokemus -projekti (Ikääntyvät kaupunkilaiset -teema), 2) Rakennuksiin integroitavien kosteusanturien luotettavuus -hanke (Kestävä rakentaminen – teema), 3) Habitat Components -hanke (Vetovoimainen urbaani asuminen -teema) ja 4) OSTARI - Lähiön ostoskeskuksen renessanssi osana verkostoituvaa ja monikeskuksista kaupunkia -hanke (Vetovoimainen urbaani asuminen -teema). Projektikohtaiset rahoitussuunnitelmat, Helsingin kaupungin rahoitusosuudet ja niiden vuosittaiset jakaumat on esitetty hakemuksen liitteessä 3.

Projektien yhteenlasketut kokonaiskustannukset vuosille 2009–2012 ovat 3 049 895 euroa, josta MONA – projektin kustannukset ovat 400 000 euroa, Rakennuksiin integroitavien kosteusanturien luotettavuus -hanke 799 895 euroa, Habitat Components -hanke 1 milj. euroa ja OSTARI - Lähiön ostoskeskuksen renessanssi osana verkostoituvaa ja monikeskuksista kaupunkia -hanke 850 000 euroa. Innovaatiorahastolta haettava osuus vuosille 2009–2010 on yhteensä 301 988 euroa. Vuodelle 2009 haetaan yhteensä 141 995 euroa, josta MONA -projektin osuus on 24 000 euroa, Rakennuksiin integroitavien kosteusanturien luotettavuus -hankkeen osuus 32 995 euroa, Habitat Components -hankkeen osuus 55 000 euroa ja OSTARI -hankkeen osuus 30 000 euroa.

./. Liitteenä 1 on Innovatiivinen kaupunki® -ohjelman esitys uusien projektien rahoittamiseksi projektisuunnitelmineen.

Hankkeen hallinnoija on Teknillinen korkeakoulu.

Terveyskeskuksen hankkeet (hankkeet 2-6)

./. Liitteenä 2 on terveyskeskuksen hankehakemus (17.4.2009).

Terve asunnoton hanke

Terveyskeskus toteaa hankehakemuksessaan mm., että Terve asunnoton -hankkeessa kehitetään asunnottomille suunnattu mobiiliterveys -palvelupiste Hietaniemenkadun palvelukeskukseen. Tällä hetkellä Helsingissä ei ole erityisesti asunnottomille suunnattuja terveyspalveluja, vaan he asioivat alueellisilla terveysasemilla. Kuitenkin tiedetään, että kyseessä on moniongelmainen ja monisairas väestöryhmä, joka kuormittaa terveydenhuoltoa niin terveysasemilla, päivystyksessä kun erikoissairaanhoidossakin. Koska asunnottomille ei ole osoitettu omaa terveyskeskuslääkäriä ja päihde- sekä mielenterveysongelmien vuoksi heillä on vaikeuksia asioida sovitusti terveysasemilla, asunnottomien terveyspalvelujen käyttö tällä hetkellä on usein epäasianmukaista. Toisaalta heillä esiintyy terveyspalvelujen alikäyttöä ennaltaehkäisevissä olevien ja pitkäaikaisten sairauksien hoidossa, ja toisaalta päivystys- ja erikoissairaanhoidon palvelujen epätarkoituksenmukainen ylikäyttö koska hakeutuvat hoitoon liian myöhään ja suoraan päivystykseen.

Hankkeen myötä luodaan uusi innovatiivinen toimintayksikkö ja uusia työmalleja. Hietaniemenkadun palvelukeskukseen tuodaan matalan kynnyksen terveyspiste ja mobiilin palvelun avulla varmistetaan hoidon jatkuvuus ja turvallinen siirtyminen tavallisiin peruspalveluihin ja muihin asumisyksiköihin. Hankkeeseen palkattu henkilökunta työskentelee tiiviissä yhteistyössä Hietaniemenkadun palvelukeskuksen henkilökunnan kanssa muodostaen moniammatillisen tiimin.

Hankkeen tavoitteet ovat:

1. vähentää asunnottomien sairastavuutta ja parantaa vastaanottoyksiköiden asiakkaiden elämänlaatua, terveyttä ja tukea itsehoitokykyä

2. vähentää asunnottomien ennaltaehkäisevissä olevia päivystyskäyntejä ja sairaalahoitojaksoja

3. vähentää pitkäaikaisasunnottomuutta löytämällä uusia ratkaisuja pitkäaikaisasunnottomille, joilla on vaikeita sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia ja jotka tarvitsevat asunnon lisäksi merkittävissä määrin palvelua tukea ja/tai valvontaa

4. lisätä tietoa asunnottomien terveydentilasta ja heille toimivista palveluratkaisuista

Hanke on tarkoitus toteuttaa vuosina 2009–2012. Hankkeen kokonaiskustannukset ovat yhteensä 436 000 euroa.

Innovaatiorahastosta vuodelle 2009 haettava rahoitus hankkeen kustannuksiin on 89 000 euroa.

Hankkeen hallinnoija on terveyskeskus.

Dementiapotilaiden hoitoon hälytysmattoja

Terveyskeskus toteaa hankehakemuksessaan mm., että hälytysmattojen tarkoitus on edistää potilaiden liikkumista ja turvallisuutta. Potilaiden liikkumista ei tarvitse estää, kun matto hälyttää hoitajan paikalle kun potilas nousee vuoteesta tai tuolista ja astuu matolle.

Hankintojen kustannusarvio 60 000 euroa, jota haetaan innovaatiorahastosta.

Hankkeen hallinnoija on terveyskeskus.

Sävelsirkku-laitteita virikkeellisyyden lisäämiseen pitkäaikaissairaalaan

Terveyskeskus toteaa hankehakemuksessaan mm., että Sävelsirkku- laitteet ovat tarkoitettuja erilaisten potilaiden ryhmätoiminnan edistämiseen ja potilaiden aktivoimiseen.

Laitetta voidaan hyötykäyttää yhdessä Internet-liittymän kanssa, joita on tulossa jokaiselle vuodeosastolle.

Terveyskeskuksen lisäselvityksen (11.5.2009) mukaan Sävelsirkku on laite, johon imuroidaan Internetistä musiikkia, teemallisia ohjelmia, esittelyjä tms. Potilaat voivat kuunnella niitä ohjatusti hoitajien kanssa tai ryhmässä/yksin. Ohjelmat, teemat, keskustelut on tehty ikäihmisille sopiviksi.

Hankintojen kustannusarvio 60 000 euroa, jota haetaan innovaatiorahastosta.

Hankkeen hallinnoija on terveyskeskus.

Liikkuva hammashoitoyksikkö

Terveyskeskus toteaa hankehakemuksessaan mm., että liikkuvan hammashoitoyksikön tavoitteena on edistää erityisesti lasten ja nuorten suun terveyttä, saavuttaa tehokkaammin koulujen kariesriskipotilaat, saada näkyvyyttä suun terveyden edistämiselle laajemmin ja edistää Helsingin kaupungin hallinnon rajat ylittävää yhteistyötä mm. varusmiesten kutsunnoissa, asunnottomien asuntoloiden läheisyydessä, messu- ym. tapahtumissa, jne.

Liikkuvan hammashoitoyksikön toiminta koostuu seuraavista kokonaisuuksista ja toiminnoista:

- Matkailuauto, johon on asennettu hammashoitoyksikkö/-yksikköjä

- Tarvittava määrä henkilökuntaa, jolla on ajokortti sekä heidän varahenkilönsä

- Operatiivinen johtaminen (aikataulutus, ohjaus, kehittäminen)

- Toimintamallin jatkuva arvioiminen (tavoitteet ja raportointi)

- Tehokas potilastietojärjestelmän hoitoonkutsu -osion hyödyntäminen

- Aktiivinen tiedotusasenne (koulujen terveyskasvatustapahtumat sekä muut myöhemmin ideoitavat tapahtumat)

- Muu mahdollinen hoitoyksikön hyödyntäminen koulujen loma-aikoina ja iltaisin

Liikkuvan hammashoitoyksikön hankintaan liittyvät irtaimen käyttöomaisuuden hankintakustannukset ja vuoden 2009 käyttökustannukset ovat yhteensä 295 000 euroa, jota haetaan innovaatiorahastosta.

Hankkeen hallinnoija on terveyskeskus.

Carerider -järjestelmiä potilaiden turvallisuuden varmistamiseen pitkäaikaissairaalassa

Terveyskeskus toteaa hankehakemuksessaan mm., että Carerider -järjestelmiä potilaiden turvallisuuden varmistamiseen silloin kun esimerkiksi potilaan levottomuuden ja huonon liikkumiskyvyn valvontalaitteet ovat tarpeen tuolissa tai vuoteessa.

Terveyskeskuksen lisäselvityksen (11.5.2009) mukaan Carerider on laite, joka kiinnitetään potilaaseen ja geriatriseen tuoliin/pyörätuoliin/
vuoteeseen ja laite ilmoittaa hoitajalle, mikäli potilas alkaa liikkua liikaa, jolloin hoitaja voi mennä tarkistamaan tilanteen. Toimii vähän samalla periaatteella kun "hälytysmatot". Se on potilaan turvallisuuteen liittyvä apuväline/laite ja helpottaa hoitajien työtä ja luo turvallisen mahdollisuuden potilaalle esim. istua.

Hankintojen kustannusarvio 60 000 euroa, jota haetaan innovaatiorahastosta.

Hankkeen hallinnoija on terveyskeskus.

Liikennelaitoksen esitys tuen myöntämiseksi pyloni- aikataulunäyttöjen

tekniikan testaamiseen sekä muokkaamiseen

Liikennelaitos toteaa hakemuksessaan (27.5.2009) mm, HKL:llä on käytössä lähes 200 aikataulu- ja informaationäyttöä eri puolilla kaupunkia, lähinnä terminaaleissa ja asemilla. Lisäksi viime aikoina on näyttöjä pyritty sijoittamaan myös muihin kohteisiin, joissa liikkuu paljon ihmisiä ja joissa on hyvät joukkoliikenneyhteydet, kuten esimerkiksi sairaalat, liikuntapaikat, ostoskeskukset jne. Lisäksi näyttöjä on keskeisillä pysäkeillä.

Sähköisillä aikataulunäytöillä matkustajille voidaan esittää reaaliaikaisia tai aikataulun mukaisia saapumisaikaennusteita, mahdollisia poikkeusliikennetiedotteita sekä muuta matkustajainformaatiota.

Vuonna 2007 tehdyssä vaihtopysäkkien parantamissuunnitelmassa todettiin, että keskeisillä vaihtopysäkeillä on tarvetta pysäkkinäyttöjen sijaan isommalle näytölle, joka ei olisi katoksen sisällä, vaan palvelisi paremmin käyttäjiä pysäkkien läheisyydessä. HKL kartoitti alustavasti mahdollisia laitemalleja ja näyttölaitetekniikoita syksyllä 2007. Halutun informaation esittämiseen parhaiten sopivaa tekniikkaa (TFT) oli käytetty pääasiassa vain sisätiloissa hyvissä valaistusolosuhteissa. Ongelmana on kuinka kyseinen näyttötyyppi näkyy kirkkaassa auringonpaisteessa.

Viime aikoina tekniikka on edelleen kehittynyt ja katukuvaan on tullut joitakin mainoskäyttöön tarkoitettuja TFT -näyttöjä. Nyt on hyvä ajankohta testata em. uusien mallien soveltuvuutta Helsingin joukkoliikenteen tarpeisiin ennen laajemman hankintapäätöksen tekoa. Lisäksi selvitetään tarvittavat mallihyväksynnät rakennusvalvontaviraston kanssa.

Testaamalla huolella näyttötyypin soveltuvuus Helsingin joukkoliikennepalvelujen tarpeisiin voidaan säästää merkittäviä summia uusien näyttöjen asennus- ja osin myös käyttökuluissa. Testaamisen kannalta parhaat sijoituspaikat arvioidaan myöhemmin.

Kustannusarvio ja innovaatiorahastosta anottava summa pyloninäyttöjen testaamiseksi:

– Pyloninäytöt 2 x 10 000 euroa (+ alv) = 20 000 euroa (+ alv)

– Pylonin tekninen ja muu suunnittelu ja muokkaaminen Helsingin tarpeisiin 5 000 euroa (+alv)

HKL hakee avustusta kaupungin innovaatiorahastolta 25 000 euroa (alv 0 %).

Hankkeen hallinnoija on HKL-liikelaitos.

./. Liitteenä 3 on Liikennelaitoksen esitys tuen myöntämiseksi pyloni- aikataulunäyttöjen tekniikan testaamiseen sekä muokkaamiseen.

STRATEGIAOHJELMAN 2009-2012 TÄYTÄNTÖÖNPANO JA SEURANTA

Khs 2009-348

Kaupunginhallitus päättänee kehottaa kaupungin kaikkia lauta- ja johtokuntia sekä virastoja ja liikelaitoksia noudattamaan kaupunginvaltuuston 29.4.2009 hyväksymää strategiaohjelmaa 2009–2012.

Samalla kaupunginhallitus päättänee kehottaa kaikkia lauta- ja johtokuntia sekä virastoja ja liikelaitoksia ottamaan huomioon, että strategiaohjelman tavoitteet ja toimenpiteet koskevat koko valtuustokautta 2009–2012 ja että toimenpiteiden toteutus ja priorisointi tapahtuu osana vuosittaista toiminnan ja talouden suunnittelua talousarvion laatimisen yhteydessä kaupunginhallituksen hyväksymän talousarvioehdotuksen raamin puitteissa.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee kehottaa jäljempänä mainittuja tahoja toimimaan seuraavasti:

1. Kansanvaltahanke

kaupunginjohtajaa valmistelemaan kaupunginhallitukselle selvityksen kansanvaltahankkeen valmistelun lähtötilanteesta strategiaohjelman Demokratia ja vaikuttaminen -kohdan toimenpiteiden osalta elokuun 2009 loppuun mennessä jatkotoimenpiteiden määrittelyä varten. Selvityksessä otetaan huomioon jäljempänä kohdan 22 seudulliset selvitykset.

2. Palvelulupaukset

talous- ja suunnittelukeskusta valmistelemaan talousarvio-ohjeiden yhteyteen hallintokunnille ohjeet, kuinka palvelulupaukset määritetään ydinpalveluille

3. Palvelusetelien käyttö

terveyskeskusta valmistelemaan yhdessä talous- ja suunnittelukeskuksen, sosiaaliviraston, hankintakeskuksen ja hallintokeskuksen oikeuspalvelujen kanssa selvityksen palvelusetelin käytön laajentamisesta tammikuun 2010 loppuun mennessä.

4. Terveysasemayksikön kilpailuttaminen

terveyskeskusta valmistelemaan yhdessä talous- ja suunnittelukeskuksen kanssa esiselvityksen yhden terveysasemayksikön avosairaanhoidon kilpailutuksen edellytyksistä maaliskuun 2010 loppuun mennessä.

5. Palveluverkkojen kehittäminen

talous- ja suunnittelukeskusta valmistelemaan yhteistyössä opetusviraston, sosiaaliviraston, terveyskeskuksen, nuorisoasiainkeskuksen, kaupunginkirjaston, kulttuurikeskuksen, suomenkielisen työväenopiston, liikuntaviraston ja kiinteistöviraston kanssa esityksen palveluverkkojen kehittämisestä siten, että asukkaiden kannalta keskeisimpien toimipisteiden (mm. koulut, päiväkodit ja muut sosiaalitoimen tilat, nuorisotilat ja terveysasemat) verkkoja tarkastellaan kokonaisuutena. Palveluverkon kehittämisestä valmistellaan esitys valtuustolle 31.12.2009 mennessä.

asettaa työryhmän ohjaamaan ja seuramaan palveluverkkojen kehittämisen valmistelua

valita palveluverkkojen kehittämistä ohjaavan työryhmän jäsenet ja puheenjohtajan seuraavasti:

_____________________________,

6. Toimenpideohjelma muunkielisen väestön sijoittumisesta

asunto-ohjelmasihteeristöä yhteistyössä kiinteistöviraston kanssa osana MA -ohjelman tarkistamista valmistelemaan toimenpideohjelman muunkielisen väestön tasaisemmasta sijoittumisesta eri kaupunginosiin ja hallintamuodoiltaan erilaisiin asuntoihin

7. Väkivallan ehkäisyn ohjelma

sosiaalivirastoa ja terveyskeskusta osana toiminnan suunnittelua päivittämään väkivallan ehkäisyn ohjelman

8. Koululiikunta

opetusvirastoa osana toiminnan suunnittelua selvittämään mahdollisuudet koululiikunnan ja välituntien hyötyliikunnan lisäämiseen

9. Vastuullisen alkoholinkäytön toimenpideohjelma

terveyskeskusta valmistelemaan vastuullisen alkoholinkäytön toimenpideohjelman

10. Lukioiden oppilaanohjauspalvelut

opetusvirastoa selvittämään osana toiminnan suunnittelua mahdollisuudet tarjota lukioiden opiskelijoille oppilaanohjauspalveluja myös muulloin kuin koulupäivien aikana

11. Oppilaitospaikkoja vaille jääneet nuoret

opetusvirastoa ja henkilöstökeskusta selvittämään osana toiminnan suunnittelua oppilaitospaikkoja vaille jääneiden helsinkiläisten 15–17-vuotiaiden nuorten mahdollisuuksia oppisopimus- tai muuhun työsuhteeseen kaupungin kanssa

12. Työllisyydenhoito

henkilöstökeskusta, sosiaalivirastoa, opetusvirastoa, nuorisoasiainkeskusta, talous- ja suunnittelukeskusta ja terveyskeskusta selvittämään osana toiminnan suunnittelua työllisyydenhoidon palvelujen uudelleensuuntaamista työllisyystilanteeseen vastaamiseksi

13. Matkailupalvelut

talous- ja suunnittelukeskuksen elinkeinopalvelua selvittämään osana toiminnan suunnittelua matkailutuotteiden ja -palveluiden kysyntää sekä toteuttamismahdollisuuksia

14. Euroopan nuorisopääkaupunki

nuorisoasiainkeskusta selvittämään osana toiminnan suunnittelua edellytykset hakea EU:n Euroopan nuorisopääkaupungiksi

15. Sipoonkorpi

kaupunkisuunnitteluvirastoa selvittämään yhteistyössä ympäristökeskuksen kanssa osana toiminnan suunnittelua Sipoonkorven kansallispuiston perustamista, Sipoonkorven arvokkaiden alueiden suojelua, Sipoonkorven metsämantereen säilyttämistä yhtenäisenä ja riittävien ekologisten käytävien turvaamista metsämantereen ja merenrannan välillä sekä tekemään Sipoonkorven kansallispuiston rajaukset kokonaissuunnittelun yhteydessä.

16. Energiantuotannon ja -säästön visio

talous- ja suunnittelukeskusta yhteistyössä Helsingin Energian ja rakennusviraston kanssa valmistelemaan pitkän aikavälin vision Helsingin energiatuotannosta ja energiansäästötoimista

17. Pyöräilyprojekti

kaupunkisuunnitteluvirastoa valmistelemaan kaupunginhallitukselle esityksen kaupungin pyöräilytyöryhmän uudelleennimeämiseksi ja sisällyttämään työryhmän tehtäväksi pyöräilyn kaksinkertaistamisen toteuttamisohjelman laatimisen vuonna 2010

18. Metroliikenteen ja raitioliikenteen hallintomallit

talous- ja suunnittelukeskusta yhteistyössä HKL:n kanssa selvittämään metroliikenteen ja raitioliikenteen vaihtoehtoiset hallintomallit vuoden 2009 loppuun mennessä

19. Ruuhkamaksut

kaupunkisuunnitteluvirastoa osallistumaan ruuhkamaksujen ja vaihtoehtoisten toimenpiteiden vaikutusten selvittämiseen seudullisesti yhteistyössä valtion kanssa.

20. Hybridibussit

HKL-liikelaitosta yhteistyössä Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymän kanssa selvittämään hybridibussien käyttöä

21. Johdinautojärjestelmä

HKL-liikelaitosta yhteistyössä Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymän kanssa selvittämään johdinautojärjestelmän käyttöä

22. Pääkaupunkiseudun kaupunkien yhdistäminen ja seutuhallinto

kaupunginjohtajaa osana pääkaupunkiseudun yhteistyötä tekemään esityksen kaupunginhallitukselle Helsingin ja Vantaan kaupunkien yhdistämisen hyötyjä ja haittoja koskevan selvityksen laatimiseksi ja seutuhallinnon eri mahdollisuuksien selvittämiseksi elokuun 2009 loppuun mennessä

23. Rakennuttamispalvelut

talous- ja suunnittelukeskusta valmistelemaan ehdotuksen työryhmän nimeämisestä selvittämään rakennuttamispalveluiden keskittämistä

24. Sosiaalitoimen ja terveyskeskuksen organisointi

kaupunginjohtajaa asettamaan johtajistokäsittelyssä työryhmän laatimaan vuoden 2009 loppuun mennessä esiselvityksen sosiaalitoimen ja terveyskeskuksen mahdollisesta uudelleenorganisoinnista. Esiselvityksen tulee sisältää myös tarkastelu vanhuspalveluiden, päivähoidon ja oppilashuollon uudelleenorganisoinnista kaupungin sisällä.

25. Asuinkiinteistöyhtiöiden hallinto

kaupunginjohtajaa asettamaan johtajistokäsittelyssä työryhmän laatimaan esiselvityksen kaupungin omistamien asuinkiinteistöyhtiöiden yhdistämisestä ja tehokkaammasta hallinnosta

26. Liikelaitosmallin käyttö

talous- ja suunnittelukeskusta yhteistyössä ao. toimintayksiköiden kanssa selvittämään liikelaitosmallin käytön lisäämismahdollisuudet toimenpide-ehdotuksineen

27. Tytär- ja osakkuusyhtiöt

talous- ja suunnittelukeskusta selvittämään toimenpiteet kaupungin ydintoimintaan kuulumattomien tytär- ja osakkuusyhtiöiden omistuksista luopumiseksi

Valtuustokauden 2009–12 toimintaohjelmat

Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelma

kaupunkisuunnitteluvirastoa ja HKL-liikelaitosta osallistumaan Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelman valmisteluun sekä Helsingin edustajia tulevassa Helsingin seudun liikennekuntayhtymässä huolehtimaan, että suunnitelma tulee riittävän varhaisessa vaiheessa kaupunginvaltuuston käsiteltäväksi

Ympäristöpolitiikka

kaupunginjohtajaa asettamaan johtajistokäsittelyssä työryhmän selvittämään kaupungin ympäristöpolitiikan tarkistamista

Hankintastrategia

hankintakeskusta valmistelemaan kaupunginjohtajan aiemmin hyväksymän hankintastrategian pohjalta tarkistetun hankintastrategian kaupunginhallituksen päätettäväksi

Kulttuuristrategia

kulttuurikeskusta valmistelemaan johtajistolle ehdotuksen kulttuuristrategian valmistelusta

Globaalin vastuun strategia

kaupunginjohtajaa asettamaan johtajistokäsittelyssä työryhmän valmistelemaan esiselvityksen globaalin vastuun strategian valmistelun lähtötilanteesta lokakuun 2009 loppuun mennessä jatkotoimenpiteiden määrittelyä varten

Toimintaohjelmat

talous- ja suunnittelukeskusta valmistelemaan ohjeen strategiaohjelmassa mainittujen toimintaohjelmien ja toimialarajat ylittävien prosessien käsittelystä ja ohjauksesta kaupunginhallituksen päätettäväksi

Strategiaohjelman seuranta

talous- ja suunnittelukeskusta raportoimaan strategiaohjelman toteutuksen etenemisestä kaupunginhallitukselle

Pöytäkirjanote ja jäljennös esityslistatekstistä liitteineen kaikille lauta- ja johtokunnille, virastoille ja liikelaitoksille sekä valituiksi tulleille.

Lisätiedot:
Karvinen Marko, strategiapäällikkö, puhelin 310 36257

LIITE

Strategiaohjelma 2009-2012

Kj toteaa, että Kvsto hyväksyi 29.4.2009 strategiaohjelman 2009–2012. Khs päätti 4.5.2009, että Kj tekee erillisen esityksen asian täytäntöönpanoksi. Kvston strategiaohjelman yhteydessä hyväksymät toivomusponnet on Khs 4.5.2009 osoittanut ao. kaupunginjohtajien valmisteltaviksi.

./. Strategiaohjelma on jaettu esityslistan tämän asian liitteenä.

Kj toteaa, että strategiaohjelma sisältää eräitä kiireellisiä ja toimialarajat ylittäviä toimenpiteitä, joista on toimeenpanopäätökseen sisällytetty erilliset kehotukset. Kaupunginhallituksen johtosäännön 15 §:n mukaan kaupunginjohtaja päättää kahden tai useamman kaupunginjohtajiston jäsenen toimialaa käsittelevien työryhmien asettamisesta johtajistokäsittelyssä. Toimeenpanopäätöksessä mainittujen työryhmien asettamisessa noudatetaan tätä käytäntöä siten, että kehotuksessa ensimmäisenä mainittu virasto valmistelee esityksen johtajistolle. Virastojen ja liikelaitosten edustajista koostuvat työryhmät laativat täytäntöönpanopäätöksessä mainitut esiselvitykset ja selvitykset johtajiston määrittelemän ohjeistuksen mukaisesti ja raportoivat johtajistolle. Selvitysten edetessä varmistetaan, että kaupungin yhteistoimintamenettelyä noudatetaan.

Muiden strategiaohjelman toimenpiteiden osalta Kj toteaa seuraavaa.

Strategiaohjelma on lähtökohtana valmisteltaessa vuoden 2010 talousarvioehdotusta ja taloussuunnitelmaehdotusta vuosiksi 2010–12 sekä muita valtuustokauden suunnitelmia ja toimenpiteitä. Strategiaohjelman toteuttamisen ja seurannan väline on kaupungin talousarvio. Virastot ja liikelaitokset valmistelevat keväisin talousarvioehdotuksensa lauta- ja johtokuntien päätettäväksi. Talousarvion laatimisen yhteydessä virastot ja liikelaitokset määrittelevät omassa strategiatyössään kaupungin strategiaohjelmasta johdetut oman toimialansa toiminnalliset ja taloudelliset tavoitteet sekä yhteydet henkilöstön palkitsemiseen kaupunginhallituksen hyväksymän talousarvioehdotuksen raamin puitteissa. Valtuusto päättää talousarvion yhteydessä sitovista ja muista toiminnallista tavoitteista. Vastaavasti tytäryhteisöt määrittelevät strategiaohjelmasta johdetut tavoitteensa omassa toiminnan ja talouden suunnittelussaan.

Strategiaohjelman kaupunkitasoinen seuranta tapahtuu ensisijaisesti talousarvion seurantaraporttien, tytär- ja osakkuusyhteisöjen seurantaraporttien, rakennushankkeiden seurantaraporttien, henkilöstöraportin, ympäristöraportin, energiankäyttöraportin, hankintatoimen raportin ja MA-ohjelman raportoinnin sekä tilinpäätöksen, toimintakertomuksen ja arviointikertomuksen avulla. Lisäksi kaupunginhallitukselle ja kaupunginvaltuustolle tullaan raportoimaan strategiaohjelman toimenpiteiden etenemisestä ja talousarviotavoitteiden yhteydestä strategiaohjelmaan. Kaupunginvaltuusto arvioi erikseen strategiaohjelman toteutusta valtuustokauden puolivälin ja lopun seminaareissa.

8.6.2009 pöydälle pantu asia

LAUSUNTO FORTUM OYJ:N JA FORTUM POWER AND HEAT OY:N UUDEN YDINVOIMALAITOSYKSIKÖN PERIAATEPÄÄTÖSHAKEMUKSESTA

Khs 2009-920

KJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Fortum Oyj:n ja Fortum Power and Heat Oy:n ydinvoimalaitosyksikön periaatepäätöshakemuksesta työ- ja elinkeinoministeriölle (TEM) seuraavan lausunnon:

Taustaa

Helsingin kaupunginvaltuuston 30.1.2008 hyväksymien energiapoliittisten linjausten mukaisesti

- Helsinki toimii aktiivisesti ilmastonmuutoksen torjuntatyössä ja edistää päästöjen vähentämistä synnyttäviä energian tuotantoon ja kulutukseen liittyviä innovaatioita.

- Helsinki selvittää keinot vähentää Helsingin kasvihuonekaasupäästöjä EU:n tavoitteiden mukaisesti 20 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä.

- Helsingin alueen energiantuotanto-, siirto- ja jakelujärjestelmää kehitetään yhtenä kokonaisuutena. Näin varmistetaan energian riittävä saatavuus ja häiriötön toimitus asiakkaille. Pääkaupunkiseudun energiaverkkoja tarkastellaan yhtenä laajana kokonaisuutena ja synnytetään yhteistyötä eri toimijoiden kesken.

- Helsingin oman energiantuotannon riippuvuutta fossiilisista tuontipolttoaineista vähennetään lisäämällä uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Kivihiilen käytön jatkaminen sähkön ja lämmön yhteistuotannossa nykyisten tuotantolaitosten teknistaloudellisen käyttöiän päätyttyä edellyttää, että uuden tekniikan käyttöönotolla saavutetaan asetetut päästöjen vähentämistavoitteet.

- Uusiutuvien energialähteiden osuus energiantuotannossa nostetaan 20 %:iin vuoteen 2020 mennessä. Selvitetään kustannustehokkaat keinot tavoitteen saavuttamiseksi.

- Helsingin kaupunki kehittää sähkön ja lämmön yhteistuotantoa ja uusia hajautetun energiantuotannon ratkaisuja rinnakkain.

Helsingin Energian nykyinen sähkön ja lämmön tuotantokapasiteetti (lämpöteho/sähköteho, netto) on seuraava:

- Vuosaari A+B, 612 MW / 631 MW

- Hanasaari B, 400 MW / 212 MW

- Salmisaari B, 320 MW / 150 MW

- Katri Valan lämpöpumppu 90 MW

Helsingin Energialla on lisäksi huippu- ja varakapasiteettia varten lukuisia maakaasu- ja öljykäyttöisiä lämpökeskuksia sekä Salmisaari A:n hiilikäyttöinen vesikattila, 170 MW.

Vuonna 2008 Helsingin Energia tuotti 93 % kaukolämmöstä ja 66 % sähköstä yhteistuotantolaitoksilla. Yhteistuotanto vähentää päästöjä ja polttoaineen kulutusta - hyötysuhde lähes 90 % -, kun se erillistuotannossa on n. 30-50 % Suurin osa Helsingin alueesta on kaukolämpöverkon piiriin kuuluvaa yhtenäistä taajamaa.

Helsingin Energia on sähkön hankinnassaan omavarainen: sähkön myynnistä hankitaan noin neljännes Helsingin ulkopuolelta, lähinnä omista voimaosuuksista (ydinvoima, uusiutuvat).

Vuonna 2008 sähkön hankinta oli noin 7900 GWh, josta uusiutuvan energian osuus oli 9 %, maakaasun 54 %, kivihiilen 19 % ja ydinvoiman 18 %. Kaukolämmön hankinta oli 6583 GWh, josta uusiutuvan energian osuus oli 3 %, maakaasun 60 %, kivihiilen 35 % ja öljyn 2 %.

Vuonna 2008 hiilidioksidipäästöt olivat noin 3,3 milj. tonnia, kun ne vuonna 1990 olivat 3,4 milj. tonnia. Samalla energian tuotanto on kasvanut 75 %, joten hiilidioksidin ominaispäästö hyötyenergiaa kohden on pienentynyt vuoden 1990 noin 400 g/kWh:sta vuoden 2008 240 g/kWh:in.

Periaatepäätöslupahakemus

Työ- ja elinkeinoministeriölle on jätetty kolme ydinvoimalaitoksen periaatepäätöshakemusta. Näitä kaikkia hakemuksia tullaan arvioimiaan ydinenergialainsäädännön mukaisesti yhteiskunnan kokonaisedunmukaisuuden näkökulmasta.

Fortum Oyj ja Fortum Power and Heat Oy esittävät hakemuksessaan mahdollisuuden ydinkaukolämpö -vaihtoehdoksi todeten, että Loviisan voimalaitoksen sijainti pääkaupunkiseudun läheisyydessä tarjoaa myös mahdollisuuden laajamittaiseen lämpöenergian hyödyntämiseen kaukolämpönä ja että voimalaitosyksikön toteuttaminen sähköä ja kaukolämpöä tuottavana ratkaisuna on teknisesti mahdollista, kuten myös kaukolämmön siirtäminen pääkaupunkiseudulle. Hakijatahon mukaan Fortumin omien asiakkaiden kaukolämmön tarve pääkaupunkiseudulla ei ole kuitenkaan riittävä siirtoyhteyden toteuttamiseksi, vaan se edellyttää yhteistyötä.

Kaupunki katsoo, että ennen kuin voidaan ottaa kantaa ydinkaukolämpöratkaisun tekniseen ja taloudelliseen toteutettavuuteen, tulisi selvittää ydinkaukolämpöratkaisun neljän monimutkaisen järjestelmän, kaukolämpöydinvoimalaitoksen, lämmönsiirtojärjestelmän, pääkaupunkiseudun kaukolämpöverkkojen ja pääkaupunkiseudun hajautetun yhdistetyn tuotannon yhteensovittamisen tekniset toteutusratkaisut ja -edellytykset sekä toimitusvarmuuden säilymisen edellyttämät lisäinvestoinnit. Myös lämmönsiirtojärjestelmän ympäristövaikutukset tulisi selvittää.

Vasta näiden selvitysten perusteella kaupungilla on edellytykset myös erikseen arvioida voimalaitosratkaisun vaikutukset sen kokonaan omistaman Helsingin Energian nykyiseen sähkön ja kaukolämmön tuotanto- ja hankintarakenteeseen, päästöihin, toimitusvarmuuteen ja kilpailukykyyn.

Kaupunki toteaa myös, ettei pääkaupunkiseutua voi käsitellä kaukolämmön osalta lähtökohtaisesti yhtenä yhtenäisenä energiatoimijana, koska alueella toimii kolme itsenäistä energiayritystä, joilla kaikilla on omat hankintarakenteensa, toiminnan reunaehtonsa ja jotka tekevät päätöksensä itsenäisesti. Ydinkaukolämpöratkaisun teknistaloudelliset vaikutukset hankkeen mahdollisille eri osapuolille ovat erilaiset ja lopullisesta konseptista riippuvaiset.

Kaupunki toteaa, että mikäli hakijataholla on kiinnostusta selvittää hakemuksessa esitetyn ydinkaukolämpöratkaisun energiatekninen ja -taloudellinen toteutettavuus, kaupunki on valmis selvityksen tekemiseen yhdessä hakijatahon ja mahdollisten muiden energiayritysten kanssa edellyttäen, että selvityksen tekemisen lähtökohdista ja muista reunaehdoista voidaan sopia.

Lopuksi kaupunki ilmoittaa, ettei Helsingin Energia anna tässä tarkoitettua erillistä lausuntoa työ- ja elinkeinoministeriölle.

Kirje työ- ja elinkeinoministeriölle sekä pöytäkirjanote Helsingin Energian johtokunnalle ja ympäristökeskukselle.

Lisätiedot:
Olli Seppo, kaupunginkamreeri, puhelin 310 36135

LIITTEET	Liite 1	Työ- ja elinkeinoministeriön lausuntopyyntö 15.4.2009
	Liite 2	Periaatepäätöslupahakemus 5.2.2009
	Liite 3	Helsingin Energian johtokunnan lausunto 19.5.2009

Kj toteaa, että TEM on pyytänyt Helsingin kaupungilta lausuntoa Fortum Oyj:n ja Fortum Power and Heat Oy:n uuden ydinvoimalaitosyksikön periaatepäätöshakemuksesta. Lausunnon määräaika on 15.6.2009.

TEM:n lausuntopyyntö liitteineen on nähtävillä esityslistan tämän asiakohdan valmistelijalla talous- ja suunnittelukeskuksessa ennen kaupunginhallituksen kokousta ja kaupunginhallituksen kokouksessa.

Hakemuksessaan hakijat esittävät nyt kysymyksessä olevaa asiaa koskevilta osin mm. seuraavaa:

Hakijat pyytävät, että valtioneuvosto tekisi ydinenergialain 11 §:ssä tarkoitetun periaatepäätöksen siitä, että Loviisan nykyisten ydinvoimalaitosyksiköiden sijaintipaikalle, Loviisan kaupungissa olevalle Hästholmenin saarelle, suunnitellun uuden ydinvoimalaitosyksikön rakentaminen on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Hakemuksessa on yksityiskohtaiset perustelut Loviisa 3 -hankkeen toteuttamiseksi.

Hakijat toteavat, että Loviisan voimalaitoksen sijainti pääkaupunkiseudun läheisyydessä tarjoaa myös mahdollisuuden laajamittaiseen lämpöenergian hyödyntämiseen kaukolämpönä. Voimalaitosyksikön toteuttaminen sähköä ja kaukolämpöä tuottavana on teknisesti mahdollista, kuten myös kaukolämmön siirtäminen pääkaupunkiseudulle. Fortumin omien asiakkaiden kaukolämmön tarve pääkaupunkiseudulla ei ole kuitenkaan riittävä siirtoyhteyden toteuttamiseksi, vaan se edellyttää yhteistyötä.

Pääkaupunkiseudun kaukolämmön kulutus on noin 11 terawattituntia (TWh) ja hiilidioksidipäästöt sähkön ja kaukolämmön tuotannosta ovat noin 6 miljoonaa tonnia vuodessa. Mikäli pääkaupunkiseudulla hyödynnetään maksimaalisesti uuden ydinvoimalaitosyksikön tarjoamaa kaukolämpöä, voidaan esimerkiksi 1000 MW:n kaukolämpöteholla välttää jopa 4 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt vuodessa. Tämän vaihtoehdon toteutuminen vähentää pääkaupunkiseudun sähkön ja kaukolämmöntuotannon hiilidioksidipäästöjä yli 60 %:lla ja Suomen hiilidioksidipäästöjä noin 6 %:lla. Hiilidioksidipäästöt vähenevät, kun maakaasun ja kivihiilen käyttöön perustuvaa yhdistettyä sähkön ja kaukolämmön tuotantoa korvataan uuden ydinvoimalaitosyksikön tuottamalla kaukolämmöllä. Loviisa 3:n ajoitus sopii hyvin pääkaupunkiseudulla 2020-luvulla ikääntyvien ja uusimispäätöksiä edellyttävien sähköä ja kaukolämpöä tuottavien kivihiili- ja maakaasuvoimalaitosten korvaamiseen.

Sähköä ja kaukolämpöä tuottava ydinvoimalaitosyksikkö tarjoaa parhaiten mahdollisuuden vähentää hiilidioksidipäästöjä. Lisäksi lämpökuormitus mereen voimalaitospaikalla laskee merkittävästi.

Mahdollisuus toteuttaa voimalaitosyksikkö sähköä ja kaukolämpöä tuottavana on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista ja edesauttaa Suomea merkittävästi hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä.

Lausunnot Helsingin Energialta ja ympäristökeskukselta

Työ- ja elinkeinoministeriön lausuntopyynnön johdosta asiasta on hankittu Helsingin Energian johtokunnan ja ympäristökeskuksen lausunnot.

Helsingin Energian johtokunta esittää (19.5.2009) lausuntonaan mm. seuraavaa:

Periaatepäätöshakemus pääkaupunkiseudun energiayritysten näkökulmasta

Fortumin hakemuksen useassa kohdassa tuodaan esille yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon ydinvoimalaitos ja siihen liittyvä kaukolämpöenergian johtaminen pääkaupunkiseudulle. Tämä ydinvoimalaitoksen vaihtoehtoinen toteutusmalli edellyttää Helsingin Energian mielestä laajan selvitystyön ja osapuolten hyväksynnän, jotta kyseisen vaihtoehtoratkaisun merkitys hankkeen yhteiskunnan kokonaisedunmukaisuutta arvioitaessa voitaisiin määrittää.

Periaatepäätöshakemus luo mielikuvan, että pääkaupunkiseutua voisi käsitellä kaukolämmön osalta yhtenä yhtenäisenä toimijana niin tekniikan, talouden kuin päätöksenteonkin näkökulmasta. Todellisuudessa pääkaupunkiseudulla toimii kolme itsenäistä energiayritystä, joiden jokaisen tilanne kaukolämpökuormien, tuotantorakenteen, sähkömarkkina-aseman ja talouden kannalta on erilainen. Hakemuksessa viitataan myös pääkaupunkiseudulta 2020 -luvulla poistuvaan yhteistuotantokapasiteettiin. Hakija viitannee omiin suunnitelmiinsa oman kapasiteettinsa osalta, esimerkiksi Helsingin Energialla ei ole tämän suuntaisia suunnitelmia. Helsingin Energia suunnittelee kehittävänsä tuotantoaan nykyisen, hajautetun sähkön ja kaukolämmön yhteistuotannon pohjalta ottaen huomioon yhteiskunnan tavoitteet hiilidioksidipäästöjen rajoittamisessa ja uusiutuvan energian osuuden lisäämisessä.

Ydinkaukolämpö

Neljän monimutkaisen teknisen järjestelmän, yhteistuotantoydinvoimalaitoksen, korkealämpötilaisen pitkän lämmönsiirtojärjestelmän, pääkaupunkiseudun kolmen erillisen kaukolämmön siirto- ja jakeluverkoston sekä pääkaupunkiseudun hajautetun sähkön ja kaukolämmön yhteistuotantojärjestelmän yhteensovittaminen toimintavarmasti ja luotettavasti on erittäin vaativa tekninen haaste. Näin ollen yhteistuotantovoimalaitos ja siihen liittyvä lämmönsiirtoyhteys pääkaupunkiseudulle muodostaisivat kokonaisuuden, joka tulee toteuttaa samana hankkeena. Tämä järjestelmä toimittaisi kaukolämpöä pääkaupunkiseudun kaukolämpöverkkoihin. Maailmalla on toiminnassa yli 400 ydinvoimalaitosta, mutta tähän verrattavaa ratkaisua ei ole toteutettu missään. Toteutuksen monimutkaisuudesta ja haastavuudesta johtuen tulisi ratkaisu olemaan taloudellisesti erittäin raskas. Investointina kaukolämpöydinvoimalaitos on hakijankin mukaan suuruusluokaltaan 5-6 miljardia euroa, siihen kuuluva lämmönsiirtojärjestelmä noin 2 miljardia euroa, sekä pääkaupunkiseudulla tarvittava nopean varatehon lisäys ja verkostomuutokset noin 500 miljoonaa euroa.

Hakemuksessa esitetty lämmönsiirtoyhteys on ylimitoitettu pääkaupunkiseudun lämmönkulutukseen verrattuna. Lämmöntarpeen vuodenaikavaihtelu on hyvin suurta ja esitetty 1 000 MW lämmön siirtoteho on täydessä käytössä vuosittain vain lyhyitä aikoja.

Ratkaisun taloudellisista toteutusedellytyksistä ei periaatepäätöshakemuksessa esitetä arviota.

Ydinvoimalaitoksen yhteistuotantokytkentä, mahdollistaessaan 1000 MW:n kaukolämpötehon toimituksen laitokselta, pienentäisi voimalaitoksen sähköntuotantotehoa lämmönsiirtohäviöt huomioon ottaen noin 200 - 250 MW. Kun pääkaupunkiseudun hajautetun yhteistuotannon voimalaitoksilta poistuisi lämpökuormaa 1000 MW, poistuisi samalla tuotannosta noin 700 – 800 MW yhteistuotantosähköä. Tämä poistunut tuotanto jouduttaisiin korkean kulutuksen aikana korvaamaan fossiilisia polttoaineita käyttävillä lauhdutusvoimalaitoksilla. Näiden hyötysuhde on alle puolet yhteistuotantolaitosten hyötysuhteesta ja hiilidioksidipäästöt näihin nähden yli kaksinkertaiset.

Ydinkaukolämpöratkaisun toteutusedellytykset pääkaupunkiseudun energiayritysten näkökulmasta

Esitetyssä ydinkaukolämpöratkaisussa pääkaupunkiseudulla jäisi vaille lämpökuormaa noin 700 – 800 MW:n sähköntuotantokapasiteettia vastaava olemassa oleva hajautettu yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotantokapasiteetti. Tämä kapasiteetti tarvitaan kuitenkin varmistamaan pääkaupunkiseudun lämmöntarve mahdollisissa pitempiaikaisissa keskitetyn ydinkaukolämmön toimituskatkoksissa, ja se jäisi näin rasittamaan energiayhtiöiden taloutta.

Näin toteutuessaan ydinkaukolämpöratkaisu muuttaisi Helsingin ja Vantaan energiayhtiöiden aseman sähkömarkkinoilla perusteellisesti siirtäessään näiden yhtiöiden yhteistuotantosähkön tuotannon Fortumille. Samalla tietysti yhtiöiden talous olisi aivan uudessa tilanteessa.

Jotta konseptin tarkastelu olisi perusteltua pääkaupunkiseudun energiayrityksille, tulisi ratkaisun luonnollisesti olla yrityksille myös taloudellisesti perusteltu ja mahdollistaa yritysten sähkömarkkina-aseman säilymisen vähintään ennallaan. Tämä tarkoittaisi, että esimerkiksi Helsingin Energian mahdollinen osallistuminen hankkeeseen edellyttäisi paitsi kaukolämmön vastaanottamista Helsingin kaukolämpöverkkoon lämmönsiirtojärjestelmän liityntäpisteissä, myös vähintään syrjäytyvää sähköntuotantokapasiteettia vastaavan sähköntuotanto-osuuden saamista uudesta ydinvoimalaitoksesta.

Ydinkaukolämmön tekniset toteutusedellytykset

Ydinkaukolämmön tuottamista ja siirtämistä pääkaupunkiseudun tarpeisiin on tutkittu 1970 ja -80 luvuilla lukuisia kertoja. 1980-luvulla vertailua tehtiin sekä länsipuolelle sijoittuvien uusien voimaloiden että nykyisen Loviisan voimalan välillä. Vertailuvaihtoehtona oli lisäksi nykyisen kaltainen hajautettu maakaasuun ja kivihiileen perustuva yhteistuotantojärjestely. Vertailujen lähtökohta oli voimakas lämpöenergian ja – tehon kasvu sekä tähän perustuva uusien voimalaitosten tarve alueella. Tämän hetkinen tilanne pääkaupunkiseudulla ei edellytä uusien eikä korvaavien hankkeiden käynnistämistä pitkään aikaan, sillä kaukolämmön tehon ja energian tarve ei alueella mainittavasti kasva vuoteen 2020 mennessä, sillä vanhoissa kiinteistöissä tehtävät energian käytön tehostamistoimenpiteet alentavat niiden energian käyttöä jo vuoteen 2020 mennessä selvästi ja tämä korvaa kasvavan tarpeen uudisrakentamisessa. Myöskään vanhaa tuotantoa ei poistu käytöstä ainakaan Helsingissä. Tarvittavat uudishankkeet keskittyvät uusiutuvan energiaosuuden kasvattamiseen.

Lämpöenergian siirtäminen pääkaupunkiseudulle Loviisan ydinvoimalalta edellyttää noin 90 kilometrin pituisen tunnelisiirtojohdon ja noin 30 kilometrin pituisten suurten haarajohtojen rakentamisen voimalaitosprojektin osana. Energian siirtoon tunnelin ja putkien lisäksi tarvitaan noin 15 pumppaamoa tunneliin ja haarajohtoihin sekä suuret lämmönsiirrinasemat pääkaupunkiseudun kohteisiin. Pääkaupunkiseudun haarajohdot rakennettaisiin sekä tunneli- että pintajohtoina. Koko tämä tarvittavan järjestelmän rakentaminen ja käyttö on osa ydinvoimalaitoskokonaisuutta. Voimalaitoksen tulee huolehtia putkiston paineen ylläpidosta, pumppauksesta, lisävedestä ja paisunnan järjestämisestä. Myös putkiston lämpöhäviöt ja pumppauksen vaatima sähköenergia ovat osa voimalaitoksen ns. omakäyttöä.

Kaikki kolme (Helsinki, Espoo ja Vantaa) pääkaupunkiseudun erillistä kaukolämmitysjärjestelmää tukeutuvat nykyisin hajautettuihin yhteistuotantovoimalaitoksiin (CHP) ja niitä täydentävään vara- ja huippulämmön tuotantoon vesikattiloilla. Lämmöntoimitusvarmuus on alueella pääkaupunkiseudun luonteen mukaisesti korkeaa tasoa. Mikäli kaukolämmityksen peruskuorma siirretään alueelle yhdellä 90 kilometrin pituisella putkiyhteydellä ja lämmitysenergia tuotetaan keskitetysti yhdellä ydinvoimalaitoksella, tulee pääkaupunkiseudulla olla äkillisen lämmöntoimituskatkon varalle vastaava välittömästi käynnistyvä varateho. Ydinvoimalaitoksen tuotanto voidaan viranomaismääräyksellä keskeyttää jopa kuukausien ajaksi. Tästä on viimeaikaisia käytännön kokemuksia Euroopassa. Pitkäaikaisissa keskeytyksissä ei puuttuvaa kaukolämmöntuotantoa ole mahdollista korvata huippu- ja varakattiloilla. Tällöin ydinkaukolämpö tulee voida korvata nykyisillä voimalaitoksilla. Myös tunnelijohdon tekninen vika tai toimintahäiriö voi katkaista lämmön siirron kokonaisuudessaan. Kaukolämmön toimitusvarmuuteen sisältyviä riskejä ei pääkaupunkiseudulla voida ottaa lainkaan, joten lyhytaikaisen huippu- ja varatehon polttoaine on joko pääosin mineraalipohjainen pitkäaikaiseen varastointiin sopiva öljy tai/ja maakaasu. Pitkäaikaisen toimituskeskeytyksen varapolttoaineena olisi myös kivihiili.

Kaukolämmön tehontarve vaihtelee ulkolämpötilan ja käyttöveden tarpeen mukaan ja suhteelliset vaihtelut vuorokauden aikana etenkin keväisin ja syksyisin ovat nopeita ja suuria. Tätä säätöä ei voida tehdä yhdeltä voimalaitokselta yli 90 kilometrin päästä, vaan se toteutettaisiin pääkaupunkialueella olevilla lämpökeskuksilla. Ydinvoimalaitos tuottaisi perustehon. Tämä perustehontarve on alle 700 MW huhtikuusta lokakuuhun (kesällä alle 500 MW) ja tästäkin tullaan tuottamaan huomattava osa jätteenpolttolaitoksella Vantaalla (yli 100 MW) ja Helsingissä Katri Valan lämpöpumppulaitoksella kaukojäähdytysprosessissa (60 MW). Vastaavasti siirtoputken kokoa ei kannata kasvattaa, jos kapasiteetin käyttöaika jää lyhyeksi talvikaudella, joten ydinvoimalalta saatava kaukolämpöenergian teho ja määrä kattaisi lopulta pääkaupunkiseudun tarpeen vain osittain. Loppuosa tarpeesta katettaisiin kasvavassa määrin lämmön erillistuotannolla huippu- ja varakattilalaitoksilla, koska jo nyt alueella olevien ja tulevien erittäin korkean hyötysuhteen yhteistuotantolaitosten käyttö vaikeutuu ja tulee teknisesti ja taloudellisesti kyseenalaiseksi. Yhteistuotantolaitosten käyttöajat lyhenevät huomattavasti samalla kun huippu- ja varakattilalaitosten käyttöajat pitenevät siinä määrin, että ne kaikki todennäköisesti tulee varustaa kokonaan uudella savukaasujenpuhdistustekniikalla.

Tunnelin louhimiseen tarvitaan noin kolmen kilometrin välein ajoyhteys maanpinnalle, joista osa tarvitaan myös valmistumisen jälkeen huolto- ja turvallisuuskäyttöön. Lisäksi tunnelin ilmastointi ja tunneliturvallisuus edellyttävät noin 20 pystykuilua ja näihin liittyvät maanpäälliset rakenteet. Tunnelilinjaus kulkisi myös huomattavalta matkalta asuntoalueiden ali ja tunneli estää porakaivojen ja pohjavesimaalämmön käytön läheisyydessään. Nämä tarpeet ja vaikeasti arvioitavat kustannukset ovat osa voimalaitosprojektia. Seikoilla on myös huomattava yhteiskunnallinen merkitys arvioitaessa hankkeen kokonaisuutta.

Siirtoputkiston ja siihen liittyvien teknisten järjestelyjen kustannuksia ei ole hakemuksessa ilmoitettu eikä ilmeisesti arvioitu. Karkea kokemusperäinen arvio ilman maasto- ja maaperätutkimuksia on noin kaksi miljardia euroa. Tässä ei ole mukana mahdollisia maanhankintakustannuksia, eikä korvauksia kiinteistöille ja maanomistajille.

Lupahakemuksessa esitetty ydinkaukolämpöratkaisu on periaatepäätöshakemuksen mukaan teknisesti toteutettavissa, mutta se edellyttää myös huomattavia lisäinvestointeja nykyisiin kaukolämmön tuotantolaitoksiin ja olemassa oleviin jakeluverkkoihin. Kaukolämmitys on määräävässä markkina-asemassa kaikilla pääkaupunkiseudun toimijoilla, joten esitetyllä ydinkaukolämmitysratkaisulla ei saa kasvattaa lämmön hankinnan eikä jakelun kustannuksia verrattuna nykyisiin ja samalla aikavälillä ennustettaviin hankintakustannuksiin. Hakijan esittämällä ratkaisulla lämmön hintatason jakeluverkon rajalla tulee olla alhaisempi kuin toimijoiden nykyinen tuotantohinta. Määräävässä markkina-asemassa oleva toimija ei myöskään voi estää kilpailevien toimijoiden tuloa markkinoille, joten luvan hakija tulee olemaan toimialueella yhdenvertaisessa asemassa muiden toimijoiden kanssa.

Ympäristövaikutukset

Ympäristövaikutusten arvioinnissa tulee ottaa huomioon hankkeen kaikki merkittävät vaikutukset. YVA-ohjelmassa selvitetään mitä asioita tutkitaan ja miten niitä tutkitaan. YVA-selostuksessa kerrotaan tutkimusten tulokset ja vaihtoehtojen ympäristövaikutukset.

Ydinenergia-asetuksen 161/1988 mukaan periaatepäätökseen on liitettävä mm. YVA-selostus. ”Periaatepäätöshakemuksessa esitetty hanke ei voi olla laajempi kuin mitä YVA –selostuksessa on tarkasteltu.” (Fortum Loviisa 3 PAP liite KTM 16.10.2007, s 192)

Fortumin Loviisa 3 osalta kaukolämpöä ei mainita YVA –ohjelmassa ja YVA –selostukseen kaukolämpömahdollisuus on ilmaantunut vasta yleisökommenteista ja se on kuvattu suppeasti ”mahdollisuutena”. Periaatepäätöshakemuksessa tämä vaihtoehto on jo laajemmin esillä. Ydinkaukolämpöratkaisulla on kuitenkin hyvin merkittäviä ympäristövaikutuksia niin aiotulla voimalaitosalueella, mittavan siirtoyhteyden varrella kuin koko pääkaupunkiseudun energiahuollossa. Ydinkaukolämmön siirtoyhteyden rakentamisen ja käytön ympäristövaikutukset tunnelin vaikutusalueella ovat niin merkittäviä, että ne tulisi esittää sekä YVA:ssa että sen jälkeen hakemuksessa. Kallioperän laadusta riippuen voi tunneli aiheuttaa huomattavia muutoksia pohjavesiolosuhteisiin, lähialueiden käyttöön, uusiutuvien energioiden paikalliseen käyttöön sekä liikenteeseen ja meluun.

Mereen kohdistuva lämpökuormitus

Alkuperäisessä Loviisa 3:n ympäristövaikutusten arvioinnissa ja periaatepäätöshakemuksessa on kerrottu ydinvoimalaitoksen jäähdytysvesien lämpökuorman vaikutuksen laitosalueen mereen olevan vähäisen esitettyjen purkuputkivaihtoehtojen myötä

Fortum toteaa hakemuksessaan ydinkaukolämpöratkaisussa, että ”Lisäksi lämpökuormitus mereen voimalaitospaikalla laskee merkittävästi”. Voimalaitospaikalla lämpökuormitus mereen laskee, mutta se siirtyy niille paikkakunnille, missä pääkaupunkiseudun yhteistuotantovoimalaitosten vähenevä sähköntuotanto korvataan lauhdetuotannolla, kuten esim. Inkooseen. Lämpökuormitus mereen laskee jonkin verran lämmityskaudella, eli talvella, mutta kesällä käytännössä lähes koko kuormitus kohdistuu voimalaitospaikalle.

Ilmastovaikutukset

Loviisa 3 –hakemuksessa Fortum kertoo pääkaupunkiseudun energiantuotannon hiilidioksidipäästöiksi 6 Mt ja lupaa ydinkaukolämmön vähentävän niitä 4 Mt.

Vuoden 2008 CO2 päästöt pääkaupunkiseudun energiantuotannossa olivat yhteensä alle 5 Mt.

Hakemuksessa esitetty lämmönsiirtoyhteys on ylimitoitettu pääkaupunkiseudun lämmönkäyttöön verrattuna. Näin hakemuksessa esitetyt päästövähenemät eivät tule toteutumaan.

Ilmastovaikutuksen tarkastelun lähtökohdaksi tulee ottaa Fortumin uuden ydinvoimalaitoksen käyttöönottovuoden päästöt. Tuolloin EU:n 2020 tavoitteet ovat jo vähentäneet CO2 päästöjä ja lisäksi sitä tiukempi Helsingin Energian kehittämisohjelma on tuonut lisää vesivoimaa, tuulivoimaa ja metsäperäistä biovoimaa.

Periaatepäätöksessä korostetaan siis, että ydinkaukolämpöratkaisussa CO2 –päästöt pääkaupunkiseudulla laskisivat merkittävästi. Hakemuksesta ei käy ilmi, että tällä ratkaisulla ei kuitenkaan olisi laskevaa vaikutusta EU:n CO2 –päästöihin, koska energiantuotanto kuuluu päästökaupan piiriin. Päästökaupan piiriin kuuluvien päästölähteiden kokonaispäästö ratkaistaan, kun EU:ssa päätetään päästöoikeuksien määrästä. Päästökaupan mekanismien tulisi sitten ohjata CO2 –päästöjen vähentämistoimenpiteet edullisimpiin kohteisiin.

Periaatepäätöshakemuksessa annetaan mielikuva, että mainitut CO2 –päästöjen vähenemät helpottaisivat Suomen valtion 16 prosentin vähentämisvelvoitteen toteuttamisessa. Suomen velvoite koskee päästökaupan ulkopuolisia päästöjä, eivätkä päästökaupan piirissä tehdyt toimenpiteet vaikuta niihin.

Kun pääkaupunkiseudun syrjäytyvää sähkön ja lämmön yhteistuotantoa korvataan lauhdesähkön tuotannolla, aiheuttaisi ydinkaukolämpöratkaisu ajoittain jopa Suomen CO2 –päästöjen lisääntymisen.

Vaikutus uusiutuvaan energiaan

EU on asettanut tavoitteeksi lisätä uusiutuvan energian osuuden EU:ssa 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on kullekin jäsenvaltiolle asetettu omat, jäsenvaltiokohtaiset velvoitteet uusiutuvan energian osuuden lisäämiselle. Suomen valtiolle on asetettu velvoitteeksi kasvattaa uusiutuvan energian osuus 29,5 prosentista 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.

Tehokkain tapa kasvattaa uusiutuvan energian osuutta on korvata fossiilisten polttoaineiden käyttöä biopolttoaineilla siellä missä se on mahdollista. Pääkaupunkiseudulla on mahdollista korvata osa fossiilisista polttoaineista biopolttoaineilla olemassa olevissa voimalaitoksissa. Mikäli näiden voimalaitosten kaukolämpökuorma korvataan ydinkaukolämpöratkaisulla, tämä mahdollisuus menetetään.

Yhteenveto

Työ- ja elinkeinoministeriölle on jätetty kolme ydinvoimalaitoksen periaatepäätöshakemusta. Näitä kaikkia hakemuksia tullaan arvioimiaan yhteiskunnan kokonaisedunmukaisuuden näkökulmasta. Fortum Power and Heat Oy esittää hakemuksessaan mahdollisuuden ydinkaukolämpö-vaihtoehdoksi. Jotta ydinkaukolämpövaihtoehdon hyväksikäytölle voitaisiin antaa painoarvoa hankkeen yhteiskunnan kokonaisedunmukaisuutta arvioitaessa, tulee seuraavat seikat ottaa huomioon:

- Pääkaupunkiseutua ei voi käsitellä kaukolämmön osalta yhtenä yhtenäisenä energiatoimijana, koska alueella toimii kolme itsenäistä energiayritystä, joilla kaikilla on omat hankintarakenteensa, toiminnan reunaehtonsa ja jotka tekevät päätöksensä itsenäisesti.

- Ydinkaukolämpöratkaisun toteutukseen osallistuvat tahot ja toteutuskonsepti ovat selvittämättä, eivätkä ne näin ollen sisälly Fortum Power and Heat Oy:n periaatepäätöshakemukseen.

- Ydinkaukolämpöratkaisun neljän monimutkaisen järjestelmän, kaukolämpöydinvoimalaitoksen, lämmönsiirtojärjestelmän, pääkaupunkiseudun kaukolämpöverkkojen ja pääkaupunkiseudun hajautetun yhdistetyn tuotannon yhteensovittamisen tekniset toteutusratkaisut ja -edellytykset sekä toimitusvarmuuden säilymisen edellyttämät lisäinvestoinnit ovat selvittämättä, eivätkä ne näin ollen sisälly periaatepäätöshakemukseen.

- Pääkaupunkiseudun kokonaislämmöntarve ja lämmöntarpeen vuodenaikaan liittyvä suuri vaihtelu eivät mahdollista periaatepäätöshakemuksessa esitetyn mukaista suuren mittakaavan keskitettyä hankintaa. Hakemuksessa esitetyt päästövähenemät eivät tule toteutumaan.

- Ydinkaukolämpöratkaisun teknistaloudelliset vaikutukset hankkeen mahdollisille eri osapuolille ovat erilaiset ja lopullisesta konseptista riippuvaiset. Ne ovat selvittämättä, eivätkä ne näin ollen sisälly periaatepäätöshakemukseen.

- Lämmönsiirtojärjestelmän ympäristövaikutukset ovat selvittämättä, eivätkä ne näin ollen sisälly periaatepäätöshakemukseen.

- Ydinkaukolämpöön siirtymisen myötä pääkaupunkiseudulla menetettäisiin mahdollisuus lisätä biopolttoaineiden käyttöä lämmöntuotannossa ja edistää sitä kautta Suomelle asetettua tavoitetta uusiutuvan energian osuuden kasvattamiseen.

- Ydinkaukolämpöratkaisun myötä Suomen sähköntuotanto ei merkittävästi lisäänny.

- Ydinkaukolämpöratkaisulla on sekä myönteisiä, että kielteisiä vaikutuksia paikallisiin CO2-päästöihin. Ne kohdistuvat EU:n Energy Trading Systemin mukaiseen päästökauppasektoriin, jolloin hankkeella ei ole todellisia ilmastovaikutuksia.

Ympäristökeskus ilmoittaa (30.4.2009), että koska hankkeiden YVA-menettelyt ovat päättyneet, niin ympäristökeskuksella ei ole lausuttavaa asiasta.

8.6.2009 pöydälle pantu asia

LAUSUNTO FENNOVOIMA OY:N YDINVOIMALAITOSHANKKEEN PERIAATEPÄÄTÖSHAKEMUKSESTA

Khs 2009-921

KJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Fennovoima Oy:n ydinvoimalaitoshanketta koskevasta periaatepäätöshakemuksesta työ – ja elinkeinoministeriölle (TEM) seuraavan lausunnon:

Taustaa

Helsingin kaupunginvaltuuston 30.1.2008 hyväksymien energiapoliittisten linjausten mukaisesti

- Helsinki toimii aktiivisesti ilmastonmuutoksen torjuntatyössä ja edistää päästöjen vähentämistä synnyttäviä energian tuotantoon ja kulutukseen liittyviä innovaatioita.

- Helsinki selvittää keinot vähentää Helsingin kasvihuonekaasupäästöjä EU:n tavoitteiden mukaisesti 20 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä.

- Uusiutuvien energialähteiden osuus energiantuotannossa nostetaan 20 %:iin vuoteen 2020 mennessä. Selvitetään kustannustehokkaat keinot tavoitteen saavuttamiseksi.

- Helsingin kaupunki kehittää sähkön ja lämmön yhteistuotantoa ja uusia hajautetun energiantuotannon ratkaisuja rinnakkain.

Helsingin Energian nykyinen sähkön ja lämmön tuotantokapasiteetti (lämpöteho/sähköteho, netto) on seuraava:

- Vuosaari A+B, 612 MW / 631 MW

- Hanasaari B, 400 MW / 212 MW

- Salmisaari B, 320 MW / 150 MW

- Katri Valan lämpöpumppu 90 MW

Helsingin Energialla on lisäksi huippu- ja varakapasiteettia varten lukuisia maakaasu- ja öljykäyttöisia lämpökeskuksia sekä Salmisaari A:n hiilikäyttöinen vesikattila, 170 MW.

Vuonna 2008 Helsingin Energia tuotti 93 % kaukolämmöstä ja 66 % sähköstä yhteistuotantolaitoksilla. Yhteistuotanto vähentää päästöjä ja polttoaineen kulutusta - hyötysuhde lähes 90 % - , kun se erillistuotannossa on n. 30-50 % Suurin osa Helsingin alueesta on kaukolämpöverkon piiriin kuuluvaa yhtenäistä taajamaa.

Helsingin Energia on sähkön hankinnassaan omavarainen: sähkön myynnistä hankitaan noin neljännes Helsingin ulkopuolelta, lähinnä omista voimaosuuksista (ydinvoima, uusiutuvat).

Vuonna 2008 hiilidioksidipäästöt olivat noin 3,3 milj. tonnia, kun ne suonna 1990 olivat 3,4 milj. tonnia. Samalla energian tuotanto on kasvanut 75 %, joten hiilidioksidin ominaispäästö hyötyenergiaa kohden on pienentynyt vuoden 1990 noin 400 g/kWh:sta vuoden 2008 240 g/kWh:in.

Periaatepäätöslupahakemus

TEM:lle on jätetty kolme ydinvoimalaitoksen periaatepäätöshakemusta. Näitä kaikkia hakemuksia tullaan arvioimiaan ydinenergialainsäädännön mukaisesti yhteiskunnan kokonaisedunmukaisuuden näkökulmasta.

Fennovoima Oy ilmoittaa hakemuksessaan, että sillä on kolme vaihtoehtoista sijoituspaikkaa: Pyhäjoen Hanhikivi, Ruotsinpyhtään Gäddbergsö ja Simon Karsikko. Hakija valitsee vaihtoehtoisista sijoituspaikoista yhden hankkeen toteutukseen ja rakentaa ydinvoimalaitoksen kokonaisuudessaan valittavalle sijoituspaikalle.

Hakija toteaa, että se on selvittänyt kaukolämmön tuotannon teknisiä edellytyksiä eri laitosvaihtoehdoissa ja lämmön siirtämistä sekä kaukolämmön kulutusta kaikilla sijoituspaikoilla ja että kaikki laitosvaihtoehdot voidaan rakentaa tuottamaan sähkön lisäksi kaukolämpöä. Ydinvoimalaitoksen kaukolämmöllä on mahdollista korvata päästöllistä kaukolämmön tuotantoa kohtuullisen siirtoetäisyyden päässä laitoksesta. Fennovoiman osakkaista Porvoon Energia, Vantaan Energia ja Keravan Energia ovat merkittäviä kaukolämmön tuottajia ja jakelijoita teknisesti toteuttamiskelpoisen siirtoetäisyyden päässä Ruotsinpyhtäältä.

Mikäli Fennovoiman ydinvoimalaitos rakennetaan Ruotsinpyhtäälle, yhtiö ilmoittaa olevansa valmis tarjoamaan kaukolämpöä Helsingin ja sen ympäryskuntien energiayhtiöille. Hakijan mukaan ratkaisu mahdollistaisi kasvihuonekaasupäästöjen merkittävän vähentämisen erityisesti Helsingissä.

Vasta näiden selvitysten perusteella kaupungilla on edellytykset myös erikseen arvioida voimalaitosratkaisun vaikutukset sen kokonaan omistaman Helsingin Energian nykyiseen sähkön ja kaukolämmön tuotanto – ja hankintarakenteeseen, päästöihin, toimitusvarmuuteen ja kilpailukykyyn.

Kaupunki toteaa, että mikäli hakijalla on kiinnostusta selvittää hakemuksessa esitetyn ydinkaukolämpöratkaisun energiatekninen ja – taloudellinen toteutettavuus, kaupunki on valmis selvityksen tekemiseen yhdessä hakijan ja mahdollisten muiden energiayritysten kanssa edellyttäen, että selvityksen tekemisen lähtökohdista ja muista reunaehdoista voidaan sopia.

Lopuksi kaupunki ilmoittaa, ettei Helsingin Energia anna tässä tarkoitettua erillistä lausuntoa työ – ja elinkeinoministeriölle.

Kirje työ – ja elinkeinoministeriölle sekä pöytäkirjanote Helsingin Energian johtokunnalle ja ympäristökeskukselle.

Lisätiedot:
Olli Seppo, kaupunginkamreeri, puhelin 310 36135

LIITTEET	Liite 1	Työ- ja elinkeinoministeriön lausuntopyyntö 15.4.2009
	Liite 2	Periaatepäätöslupahakemus 14.1.2009
	Liite 3	Helsingin Energian johtokunnan lausunto 19.5.2009

Kj toteaa, että TEM on pyytänyt Helsingin kaupungilta lausuntoa Fennovoima Oy:n ydinvoimalaitoshankkeen periaatepäätöshakemuksesta. Lausunnon määräaika on 15.6.2009.

TEM:n lausuntopyyntö liitteineen on nähtävillä esityslistan tämän asiakohdan valmistelijalla talous – ja suunnittelukeskuksessa ennen kaupunginhallituksen kokousta ja kaupunginhallituksen kokouksessa.

Fennovoima Oy esittää hakemuksessaan nyt kysymyksessä olevaa asiaa koskevilta osin mm. seuraavaa:

Fennovoima hakee valtioneuvostolta ydinenergialain (990/1987) 11 §:ssä tarkoitettua valtioneuvoston periaatepäätöstä uuden ydinvoimalaitoksen rakentamiseksi Suomeen.

Fennovoima Oy (jäljempänä Fennovoima tai yhtiö) on suomalainen osakeyhtiö. Yhtiön kotipaikka on Helsinki. Fennovoima toimii omakustannusperiaatteella. Yhtiön osakkeenomistajat ovat oikeutettuja ydinvoimalaitoksen tuottamaan sähköön omistusosuuksiensa suhteessa ja vastaavat kukin osaltaan tuotannosta aiheutuvista kustannuksista. Fennovoiman osakkeista 66 % omistaa Voimaosakeyhtiö SF ja 34 % E.ON Nordic AB. Voimaosakeyhtiö SF:n omistavat Suomessa toimivat teollisuuden ja kaupan alan yritykset, kuten Boliden, Kesko, Outokumpu, Ovako, Rautaruukki ja SOK, sekä paikalliset energiayhtiöt, kuten Imatran Seudun Sähkö, Jyväskylän Energia, Kuopion Energia, Lahti Energia, Turku Energia ja Vantaan Energia. E.ON Nordic AB kuuluu E.ON-konserniin, joka on yksi Euroopan johtavista ydinvoima-alan toimijoista.

Yhtiöitä, jotka ovat joko suoran tai välillisen osakeomistuksensa kautta oikeutetut Fennovoiman tuottamaan omakustannushintaiseen sähköön, on yhteensä 64 kappaletta. Hakemuksessa näitä yhtiöitä on yhdessä kutsuttu Fennovoiman osakkaiksi.

Hankkeen tarkoituksena on uuden, lämpöteholtaan 4 300–6 800 MW:n ja sähköteholtaan 1 500–2 500 MW:n ydinvoimalaitoksen rakentaminen Suomeen. Ydinvoimalaitoksen sähköntuotannon suunnitellaan alkavan vuoteen 2020 mennessä.

Ydinvoimalaitoksella on kolme vaihtoehtoista sijoituspaikkaa, jotka ovat Pyhäjoen Hanhikivi, Ruotsinpyhtään Gäddbergsö ja Simon Karsikko. Fennovoima valitsee vaihtoehtoisista sijoituspaikoista yhden hankkeen toteutukseen ja rakentaa ydinvoimalaitoksen kokonaisuudessaan valittavalle sijoituspaikalle.

Ydinvoimalaitosta käytetään energiantuotantoon. Kunkin ydinvoimalaitosyksikön suunniteltu toiminta-aika on 60 vuotta. Vähä- ja keskiaktiivisen voimalaitosjätteen loppusijoittamiseen tarkoitettua laitosta käytetään ydinvoimalaitoksen toiminnassa ja purkamisessa syntyvien vähä- ja keskiaktiivisten ydinjätteiden sijoittamiseen pysyväksi tarkoitetulla tavalla.

Kaukolämmön tuottaminen

Fennovoima on selvittänyt kaukolämmön tuotannon teknisiä edellytyksiä eri laitosvaihtoehdoissa ja lämmön siirtämistä sekä kaukolämmön kulutusta kaikilla sijoituspaikoilla.

Yhtiön kaikki laitosvaihtoehdot voidaan rakentaa tuottamaan sähkön lisäksi kaukolämpöä. Tällöin ympäristöön jäähdytysveden mukana menevän hukkalämmön määrä vähenee merkittävästi. Toisaalta kaukolämmön tuotanto pienentää ydinvoimalaitoksen sähkötehoa noin yhdellä megawatilla jokaista 4–5 kaukolämpömegawattia kohti.

Ydinvoimalaitoksen kaukolämmöllä on mahdollista korvata päästöllistä kaukolämmön tuotantoa kohtuullisen siirtoetäisyyden päässä laitoksesta. Fennovoiman osakkaista Porvoon Energia, Vantaan Energia ja Keravan Energia ovat merkittäviä kaukolämmön tuottajia ja jakelijoita teknisesti toteuttamiskelpoisen siirtoetäisyyden päässä Ruotsinpyhtäältä.

Mikäli Fennovoiman ydinvoimalaitos rakennetaan Ruotsinpyhtäälle, on yhtiö valmis tarjoamaan kaukolämpöä Helsingin ja sen ympäryskuntien energiayhtiöille. Toteutuessaan ratkaisu mahdollistaisi kasvihuonekaasupäästöjen merkittävän vähentämisen erityisesti Helsingissä.

Lausunnot Helsingin Energialta ja ympäristökeskukselta

TEM:n lausuntopyynnön johdosta asiasta on hankittu Helsingin Energian johtokunnan ja ympäristökeskuksen lausunnot.

Helsingin Energian johtokunta esittää (19.5.2009) lausuntonaan mm. seuraavaa:

Yleistä ydinvoimalaitosyksiköiden periaatepäätöshakemuksista

Suomen hallituksen marraskuussa 2008 eduskunnalle jättämän pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian tavoitteina on mm. hiilidioksidineutraalin sähköntuotannon lisääminen ja sähköenergian tuontiriippuvuuden vähentäminen. Näiden tavoitteiden saavuttamisessa yksi merkittävimpiä keinoja on ydinvoimatuotannon lisääminen.

Periaatepäätöshakemus pääkaupunkiseudun energiayritysten näkökulmasta

Fennovoima Oy:n hakemuksessa tuodaan esille yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon ydinvoimalaitos ja siihen liittyvä kaukolämpöenergian johtaminen pääkaupunkiseudulle. Tämä ydinvoimalaitoksen vaihtoehtoinen toteutusmalli edellyttää Helsingin Energian mielestä laajan selvitystyön ja osapuolten hyväksynnän, jotta kyseisen vaihtoehtoratkaisun merkitys hankkeen yhteiskunnan kokonaisedunmukaisuutta arvioitaessa voitaisiin määrittää.

Pääkaupunkiseudulla toimii kolme itsenäistä energiayritystä, joiden jokaisen tilanne kaukolämpökuormien, tuotantorakenteen, sähkömarkkina-aseman ja talouden kannalta on erilainen. Helsingin Energia suunnittelee kehittävänsä tuotantoaan nykyisen, hajautetun sähkön ja kaukolämmön yhteistuotannon pohjalta ottaen huomioon yhteiskunnan tavoitteet hiilidioksidipäästöjen rajoittamisessa ja uusiutuvan energian osuuden lisäämisessä.

Ydinkaukolämpö

Neljän monimutkaisen teknisen järjestelmän, yhteistuotanto-ydinvoimalaitoksen, korkealämpötilaisen pitkän lämmönsiirto-järjestelmän, pääkaupunkiseudun kolmen erillisen kaukolämmön siirto- ja jakeluverkoston sekä pääkaupunkiseudun hajautetun sähkön ja kaukolämmön yhteistuotantojärjestelmän yhteensovittaminen toimintavarmasti ja luotettavasti on erittäin vaativa tekninen haaste. Näin ollen yhteistuotantovoimalaitos ja siihen liittyvä lämmönsiirtoyhteys pääkaupunkiseudulle muodostaisivat kokonaisuuden, joka tulee toteuttaa samana hankkeena. Tämä järjestelmä toimittaisi kaukolämpöä pääkaupunkiseudun kaukolämpöverkkoihin. Maailmalla on toiminnassa yli 400 ydinvoimalaitosyksikköä, mutta tähän verrattavaa ratkaisua ei ole toteutettu missään. Toteutuksen monimutkaisuudesta ja haastavuudesta johtuen tulisi ratkaisu olemaan taloudellisesti erittäin raskas. Investointina kaukolämpöydinvoimalaitos on suuruusluokaltaan 5-6 miljardia euroa, siihen kuuluva lämmönsiirtojärjestelmä noin 2 miljardia euroa, sekä pääkaupunkiseudulla tarvittava nopean varatehon lisäys ja verkostomuutokset noin 500 miljoonaa euroa.

Hakemuksessa esitetty lämmönsiirtoyhteys on ylimitoitettu pääkaupunkiseudun lämmönkulutukseen verrattuna. Lämmöntarpeen vuodenaikavaihtelu on hyvin suurta ja esitetty 1000 MW:n lämmön siirtoteho on täydessä käytössä vuosittain vain lyhyitä aikoja.

Ratkaisun taloudellisista toteutusedellytyksistä ei periaatepäätöshakemuksessa esitetä arviota.

Ydinvoimalaitoksen yhteistuotantokytkentä, mahdollistaessaan 1000 MW:n kaukolämpötehon toimituksen laitokselta, pienentäisi voimalaitoksen sähköntuotantotehoa lämmönsiirtohäviöt huomioon ottaen noin 200 - 250 MW. Kun pääkaupunkiseudun hajautetun yhteistuotannon voimalaitoksilta poistuisi lämpökuormaa 1000 MW, poistuisi samalla tuotannosta noin 700 – 800 MW yhteistuotanto-sähköä. Tämä poistunut tuotanto jouduttaisiin korkean kulutuksen aikana korvaamaan fossiilisia polttoaineita käyttävillä lauhdutus-voimalaitoksilla. Näiden hyötysuhde on alle puolet yhteistuotanto-laitosten hyötysuhteesta ja hiilidioksidipäästöt näihin nähden yli kaksinkertaiset.

Ydinkaukolämpöratkaisun toteutusedellytykset pääkaupunkiseudun energiayritysten näkökulmasta

Näin toteutuessaan ydinkaukolämpöratkaisu muuttaisi Helsingin, Espoon ja Vantaan energiayhtiöiden aseman sähkömarkkinoilla perusteellisesti siirtäessään näiden yhtiöiden yhteistuotantosähkön tuotannon Fennovoimalle. Samalla tietysti yhtiöiden talous olisi aivan uudessa tilanteessa.

Jotta konseptin tarkastelu olisi perusteltua pääkaupunkiseudun energiayrityksille, tulisi ratkaisun luonnollisesti olla yrityksille myös taloudellisesti perusteltu ja mahdollistaa yritysten sähkömarkkina-aseman säilymisen vähintään ennallaan. Fennovoiman esittämässä, pelkän kaukolämmön toimitusmallissa tämä ei ole mahdollista. Tämä tarkoittaisi, että esimerkiksi Helsingin Energian mahdollinen osallistuminen hankkeeseen edellyttäisi paitsi kaukolämmön vastaanottamista Helsingin kaukolämpöverkkoon lämmönsiirtojärjestelmän liityntäpisteissä, myös vähintään syrjäytyvää sähköntuotantokapasiteettia vastaavan sähköntuotanto-osuuden saamista uudesta ydinvoimalaitoksesta.

Ydinkaukolämmön tuottamista ja siirtämistä pääkaupunkiseudun tarpeisiin on tutkittu 1970 ja -80 luvuilla lukuisia kertoja. Vertailujen lähtökohta oli voimakas lämpöenergian ja – tehon kasvu sekä tähän perustuva uusien voimalaitosten tarve alueella. Tämän hetkinen tilanne pääkaupunkiseudulla ei edellytä uusien eikä korvaavien hankkeiden käynnistämistä pitkään aikaan, sillä kaukolämmön tehon ja energian tarve ei alueella mainittavasti kasva vuoteen 2020 mennessä. Myöskään vanhaa tuotantoa ei poistu käytöstä ainakaan Helsingissä. Tarvittavat uudishankkeet keskittyvät uusiutuvan energiaosuuden kasvattamiseen.

Lämpöenergian siirtäminen pääkaupunkiseudulle Ruotsinpyhtään ydinvoimalalta edellyttää yli 100 kilometrin pituisen tunnelisiirtojohdon ja yli 30 kilometrin pituisten suurten haarajohtojen rakentamisen voimalaitosprojektin osana.

Ydinvoimalaitoksen tuotanto voidaan viranomaismääräyksellä keskeyttää jopa kuukausien ajaksi. Tästä on viimeaikaisia käytännön kokemuksia Euroopassa. Pitkäaikaisissa keskeytyksissä ei puuttuvaa kaukolämmöntuotantoa ole mahdollista korvata huippu- ja varakattiloilla. Tällöin ydinkaukolämpö tulee voida korvata nykyisillä voimalaitoksilla. Myös tunnelijohdon tekninen vika tai toimintahäiriö voi katkaista lämmön siirron kokonaisuudessaan. Kaukolämmön toimitusvarmuuteen sisältyviä riskejä ei pääkaupunkiseudulla voida ottaa lainkaan, joten lyhytaikaisen huippu- ja varatehon polttoaine on joko pääosin mineraalipohjainen pitkäaikaiseen varastointiin sopiva öljy tai/ja maakaasu. Pitkäaikaisen toimituskeskeytyksen varapolttoaineena olisi myös kivihiili.

Tunnelin louhimiseen tarvitaan noin kolmen kilometrin välein ajoyhteys maanpinnalle, joista osa tarvitaan myös valmistumisen jälkeen huolto- ja turvallisuuskäyttöön. Lisäksi tunnelin ilmastointi ja tunneliturvallisuus edellyttävät noin 22 pystykuilua ja näihin liittyvät maanpäälliset rakenteet. Tunnelilinjaus kulkisi myös huomattavalta matkalta asuntoalueiden ali ja tunneli estää porakaivojen ja pohjavesimaa-lämmön käytön läheisyydessään.. Seikoilla on myös huomattava yhteiskunnallinen merkitys arvioitaessa hankkeen kokonaisuutta.

Siirtoputkiston ja siihen liittyvien teknisten järjestelyjen kustannuksia ei ole hakemuksessa ilmoitettu eikä ilmeisesti arvioitu.

Ympäristövaikutukset

Ydinkaukolämpöratkaisulla on hyvin merkittäviä ympäristövaikutuksia niin aiotulla voimalaitosalueella, mittavan siirtoyhteyden varrella kuin koko pääkaupunkiseudun energiahuollossa. Ydinkaukolämmön siirtoyhteyden rakentamisen ja käytön ympäristövaikutukset tunnelin vaikutusalueella ovat merkittäviä. Kallioperän laadusta riippuen voi tunneli aiheuttaa huomattavia muutoksia pohjavesiolosuhteisiin, lähialueiden käyttöön, uusiutuvien energioiden paikalliseen käyttöön sekä liikenteeseen ja meluun.

Fennovoiman Ruotsinpyhtään vaihtoehdon ympäristövaikutusten arvioinnissa ja periaatepäätöshakemuksessa on kerrottu ydinvoimalaitoksen jäähdytysvesien lämpökuorman vaikutuksen laitosalueen mereen olevan tehtyjen selvitysten perusteella ympäristöllisesti hyväksyttävä.

Fennovoima toteaa hakemuksessaan ydinkaukolämpöratkaisussa, että ”On huomattava, että mikäli ydinvoimalla tuotetulla kaukolämmöllä korvattaisiin kaukolämpöpaikkakunnilla sijaitsevien nykyisten yhteistuotantolaitosten lämmöntuotantoa, näissä laitoksissa ei enää tuotettaisi myöskään sähköä.” Yhteistuotantolaitosten tuottama sähkö pitäisi tällöin korvata muulla sähköntuotannolla. Jos tämä sähkö tuotettaisiin lauhdetuotantona, jouduttaisiin vastaava hukkalämpö ohjaamaan vesistöön. Tällöin kaukolämmön tuottaminen ydinvoimalaitoksella vain siirtäisi lämpökuorman vaikutuksia merialueelta toiselle.

Ilmastovaikutukset

Vuoden 2008 CO2 päästöt pääkaupunkiseudun energiantuotannossa olivat yhteensä alle 5 Mt.

Ilmastovaikutuksen tarkastelun lähtökohdaksi tulee ottaa Fennovoiman uuden ydinvoimalaitoksen käyttöönottovuoden päästöt. Tuolloin EU:n 2020 tavoitteet ovat jo vähentäneet CO2 päästöjä ja lisäksi sitä tiukempi Helsingin Energian kehittämisohjelma on tuonut lisää vesivoimaa, tuulivoimaa ja metsäperäistä biovoimaa.

Periaatepäätöshakemuksessa todetaan, että ydinkaukolämpö-ratkaisussa CO2 –päästöt pääkaupunkiseudulla voivat laskea merkittävästi. Tällä ratkaisulla ei kuitenkaan olisi laskevaa vaikutusta EU:n CO2 –päästöihin, koska energiantuotanto kuuluu päästökaupan piiriin. Päästökaupan piiriin kuuluvien päästölähteiden kokonaispäästö ratkaistaan, kun EU:ssa päätetään päästöoikeuksien määrästä. Päästökaupan mekanismien tulisi sitten ohjata CO2 –päästöjen vähentämistoimenpiteet edullisimpiin kohteisiin.

Mainitut CO2 –päästöjen vähenemät eivät helpota Suomen valtion 16 prosentin vähentämisvelvoitteen toteuttamisessa. Suomen velvoite koskee päästökaupan ulkopuolisia päästöjä, eivätkä päästökaupan piirissä tehdyt toimenpiteet vaikuta niihin.

Kuten Fennovoiman hakemuksessa todetaan: Kun pääkaupunkiseudun syrjäytyvää sähkön ja lämmön yhteistuotantoa korvataan sähkön erillistuotannolla, aiheuttaa ydinkaukolämpöratkaisu tietyissä tapauksissa jopa Suomen CO2 –päästöjen lisääntymisen.

Vaikutus uusiutuvaan energiaan

Yhteenveto

Työ- ja elinkeinoministeriölle on jätetty kolme ydinvoimalaitoksen periaatepäätöshakemusta. Näitä kaikkia hakemuksia tullaan arvioimaan yhteiskunnan kokonaisedunmukaisuuden näkökulmasta. Fennovoima tuo hakemuksessaan esille mahdollisuuden ydinkaukolämpövaihtoehdoksi. Jotta ydinkaukolämpövaihtoehdon hyväksikäytölle voitaisiin antaa painoarvoa hankkeen yhteiskunnan kokonaisedunmukaisuutta arvioitaessa, tulee seuraavat seikat ottaa huomioon:

- Ydinkaukolämpöratkaisun toteutukseen osallistuvat tahot ja toteutuskonsepti ovat selvittämättä, eivätkä ne näin ollen sisälly Fennovoima Oy:n periaatepäätöshakemukseen.

- Ydinkaukolämpöratkaisun taloudelliset vaikutukset ovat selvittämättä, eivätkä ne näin ollen sisälly periaatepäätöshakemukseen.

- Lämmönsiirtojärjestelmän ympäristövaikutukset ovat selvittämättä, eivätkä ne näin ollen sisälly periaatepäätöshakemukseen.

- Ydinkaukolämpöratkaisun myötä Suomen sähköntuotanto ei merkittävästi lisäänny.

- Ydinkaukolämpöratkaisulla on sekä myönteisiä, että kielteisiä vaikutuksia paikallisiin CO2-päästöihin. Nämä kohdistuvat EU:n Energy Trading Systemin mukaiseen päästökauppasektoriin, jolloin hankkeella ei ole todellisia ilmastovaikutuksia.

Ympäristökeskus ilmoittaa (30.4.2009), että koska hankkeiden YVA-menettelyt ovat päättyneet, niin ympäristökeskuksella ei ole lausuttavaa asiasta.

HELSINGIN EKOLOGISEN KESTÄVYYDEN OHJELMA (HEKO) 2005-2008 -OHJELMAN TOTEUTUMISTILANNE

Khs 2009-251

RYJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi ympäristölautakunnan 3.2.2009 Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelman 2005-2008 toteutumisesta antaman tilannekatsauksen.

Pöytäkirjanote ympäristölautakunnalle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITTEET	Liite 1	HEKO pähkinänkuoressa. Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelman kuulumiset, joulukuu 2008
	Liite 2	HEKO-uutiskirje, joulukuu 2008

Ryj toteaa, että Kvsto hyväksyi 30.3.2005 Helsingin kaupungin ympäristöpolitiikan strategiset tavoitteet vuosille 2005-2008. Khs hyväksyi puolestaan 16.5.2005 Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelmaan (HEKO) sisältyvät tavoitteet ja toimenpiteet ohjeellisina noudatettavaksi sekä kaupungin virastojen ja laitosten toiminnan suunnittelussa huomioon otettavaksi vuosina 2005-2008.

Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelman tarkoituksena on toteuttaa ja vauhdittaa ekologista ulottuvuutta koskevia tavoitteita. Ohjelma on jaettu kuuteen teemakokonaisuuteen, jotka ovat:

1 Kasvihuonekaasujen vähentäminen: kestävät energian tuotanto- ja kulutustavat,

2 Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja vaaliminen,

3 Kaupunkirakenne, liikenne ja liikkuminen,

4 Ekologisen kestävyyden parantaminen rakennustoiminnassa (EkoRak),

5 Elinkaariajattelun sisällyttäminen hankintoihin, ja

6 Ympäristöjohtamisen kehittäminen ja ympäristömyötäisten asenteiden ja toiminnan edistäminen.

Ohjelmassa esitetään yhteensä 25 osatavoitetta ja 54 toimenpidettä, joilla konkretisoidaan ekologisen kestävyyden päätavoitteita.

Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelman seuranta tapahtuu vuosittain mm. Kvstolle tapahtuvan ympäristöraportoinnin yhteydessä, HEKO-johtoryhmän arvioinneissa sekä virastojen ja laitosten HEKO-asiantuntijaverkoston kautta.

Ympäristölautakunta toteaa (3.2.2009) mm., että ympäristölautakunta on vuosittain käsitellyt HEKO-ohjelman toteutumista. Ohjelman toteutumista on seurattu kolmella tasolla:

1 Virastot ja laitokset raportoivat niitä koskevien tavoitteiden toteutumisesta ympäristöraportoinnin yhteydessä sekä toimintakertomusten yhteydessä.

2 Teemaryhmät seuraavat ja arvioivat ao. teeman toimenpiteiden toteutumista vuosittain esimerkiksi talouden ja toiminnan suunnittelun yhteydessä.

3 HEKO-johtoryhmä arvioi ohjelman toteutumista kokonaisuutena sekä seuraa vuosittain erityisesti ympäristöpolitiikan tavoitteiden toteutumista.

Koko ohjelman toteutusajalle oli laadittu seurantaa koskeva suunnitelma, seurantalomake sekä tiedotussuunnitelma. Tiedotussuunnitelman vuosikellon mukaan laadittiin vuosittain kaksi HEKO-uutiskirjettä teemaryhmien jäsenille sekä kerran vuodessa laajemmin jaettava HEKO pähkinäkuoressa -katsaus. Uutiskirjeitä tehtiin kaikkiaan 7 kertaa ja HEKO-pähkinää 4 kertaa.

Vuoden 2008 lopussa ilmestyneissä HEKO-uutisissa on teemaryhmien vetäjien tulkitsemana esitetty kaikkien 54 toimenpiteen toteutuminen. HEKO pähkinänkuoressa -esitteessä joulukuulta 2008 on esitetty yhteenvetotaulukko toteutumistilanteesta.

./. HEKO pähkinänkuoressa. Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelman kuulumiset joulukuussa 2008 (12 s., pdf 479 kt) sekä HEKO-uutiskirje, joulukuu 2008 (32 s., pdf 2 896 kt) ovat tämän asian liitteinä sähköisinä asiakirjoina. Julkaisut ovat lisäksi luettavissa internetissä osoitteessa www.hel.fi/heko.

Ympäristölautakunta toteaa, että ohjelman toimenpiteiden toteutus on edennyt hyvin: yli 94 % on käynnistynyt, osittain toteutunut tai toteutunut. Yhteenvetona voidaan todeta, että on saatu aikaan rakentajan eko-laskuri, kasvihuonekaasujen vuosiseuranta, luontotietojärjestelmä asukkaille, arvio melun vaikutuksesta, tietoa kaupunkiajon päästöistä, uusia liikkumissuunnitelmia työpaikoille, ekohankintaopas, suunnitelma ekotehokkuuskeskuksesta ja yli 350 koulutettua ekotukihenkilöä eri virastoihin. Lisäksi kaupungille on valmistunut mm. 6 uutta ohjelmaa, joita jo toteutetaan: luonnon monimuotoisuuden turvaamisohjelma, ekorakentamisen ohjelma, luonnonsuojeluohjelma, pienvesiohjelma, ilmansuojeluohjelma ja meluntorjuntaohjelma.

Osittain toteutuneita toimenpiteitä olivat myös energiansäästösuunnitelmat, uusiutuvaa energian käyttöönotto, keskitetyt lajittelupaikat ja biojätteen kompostointikoulutus. Katupölyä on saatu vähennettyä, tehty työpaikkojen liikkumissuunnitelmia sekä ruuhkamaksujen käyttöä on alettu selvittää. Kuudelle tuoteryhmälle on määritelty tarkemmat ympäristökriteerit ja YTV:n vuonna 2004 laatimaa toimistojen parhaat käytännöt mallia jätteen synnyn ehkäisystä on testattu. Paperinsäästöviikkoja on järjestetty ja hallintokunnille annettu suositus ympäristömyönteisten pesu- ja puhdistusaineiden hankinnoista. Helsingin kaupungin työntekijöille on koottu ja levitetty työpaikkojen ekologisointiin liittyvää tietoa ja materiaalia, ja ekotukihenkilöverkosto on synnytetty.

Toteutumatta jäi vain kolme toimenpidettä: viheralueiden seurantatietojen luominen, rakennusmateriaalien ekotehokkuustarkastelu ja osallistuminen Portaat luomuun -koulutusohjelmaan.

Toteutuksessa yhteistyö sujui hyvin ja toimenpiteet toteutuivat lähes kirjatussa muodossaan.

Kaupungin ympäristöpolitiikka 2005-2008 sisältää kuuden teemaryhmän ydintavoitteet. Sen lisäksi on kirjattu neljä merkittävää tavoitetta:

1 Helsingin päämääränä on toimia ekologisesti kestävällä tavalla terveellisen, viihtyisän ja monimuotoisen elinympäristön turvaamiseksi.

2 Helsinki tiedostaa globaalin vastuunsa ja pyrkii määrätietoisesti vähentämään osuuttaan ympäristön kuormituksesta.

3 Kaupunki tehostaa ympäristöhaittojen ehkäisyä ja korjaa jo syntyneet haitat.

4 Kaupungin virastot, laitokset ja tytäryhteisöt tehostavat ympäristöjohtamistaan. Lautakuntien hyväksyttäviksi laaditaan hallintokuntakohtaiset suunnitelmat toteuttamaan Helsingin kestävän kehityksen toimintaohjelmaa ja ekologisen kestävyyden ohjelmaa. Suunnittelussa sitoudutaan ympäristön tilan jatkuvaan parantamiseen.

Kaupungin ympäristöpolitiikka on näkynyt vaihtelevasti käytännössä. Esimerkiksi siinä mainittuja virastojen ympäristö- tai HEKO -ohjelmia on laadittu mm. HKR:ssa, sosiaalivirastossa, kaupunginkirjastossa, Arbiksessa ja terveyskeskuksessa. Näiden tekemistä tullaan vielä jatkamaan ja ympäristöjohtamisen asiantuntijatyöryhmä jatkaa virastojen ympäristöjohtamisen valmennuksia.

HAKEMUS ITÄNIITYN LAAKSON LUONNONSUOJELUALUEEN PERUSTAMISEKSI

Khs 2009-719

RYJ Kaupunginhallitus päättänee esittää Uudenmaan ympäristökeskukselle, että se perustaa Itäniityn laakson luonnonsuojelualueen esityslistan liitteenä olevan Helsingin kaupungin ympäristölautakunnan 17.3.2009 esityksen ja muiden liitteinä olevien asiakirjojen mukaisesti.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote ympäristölautakunnalle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITTEET	Liite 1	Ympäristölautakunnan esitys 17.3.2009
	Liite 2	Itäniityn laakson luonnonsuojelualue. Hoito- ja käyttösuunnitelma 2009-2018
	Liite 3	Seitsemän lainhuutotodistusta

Ryj toteaa, että luonnonsuojelulain (1096/1996) 24 §:n mukaan alueellinen ympäristökeskus voi maanomistajan hakemuksesta tai suostumuksella perustaa muun luonnonsuojelualueen alueelle, joka täyttää luonnonsuojelualueen perustamisen yleiset edellytykset.

Ympäristölautakunta päätti (17.3.2009) esittää kaupunginhallitukselle ja edelleen Uudenmaan ympäristökeskukselle Itäniityn laakson luonnonsuojelualueen perustamista ja hoito- ja käyttösuunnitelman vahvistamista.

Ryj toteaa, että ympäristölautakunta lähetti 11.12.2007 Itäniityn laakson luonnonsuojelualueen perustamisesityksen sekä hoito- ja käyttösuunnitelman lausunnon antoa varten kaupunkisuunnittelulautakunnalle, kiinteistölautakunnalle, liikuntalautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle, Helsingin Luonnonsuojeluyhdistykselle, Helsingin seudun lintutieteellinen yhdistys Tringa ry:lle, Laajasalo-Degerö seura ry:lle, Natur och Miljö rf:lle, Suomen Latu ry:lle sekä Suunnistava Uusimaa ry:lle.

Lausuntoja saapui seitsemältä lausunnonantajalta.

./. Tiivistelmät saaduista lausunnoista sekä niistä ympäristölautakunnan antamat vastaukset on luettavissa tämän asian liitteenä olevasta ympäristölautakunnan esityksestä. Perustamisesitystä ja hoito- ja käyttösuunnitelmaa on saatujen lausuntojen perusteella tarkistettu.

Itäniityn laakson alue

Itä-Helsingin Jollaksessa sijaitseva Itäniityn laakso on merkitty suojeluvarauksella Yleiskaavaan 2002. Alueen pinta-ala on 7,7 ha ja se sijaitsee kokonaan Helsingin kaupungin alueella ja on kaupungin omistuksessa.

Itäniityn laakson luonnonsuojelualue on merkitty asemakaavoihin SL/k merkinnöin:” Luonnon- ja maisemansuojelualue, joka on varattu kunnan tarpeisiin”. Perustettavan luonnonsuojelualueen eteläosa kuuluu Tonttuvuoren kaava-alueeseen 10750 ja luonnonsuojelualueen keski- ja pohjoisosa kuuluvat Itäniitynniemen kaava-alueeseen 11470. Molemmat asemakaavat ovat lainvoimaisia.

Itäniityn laakson merkitys luonnonsuojelualueena

Itäniityn laakson metsistä valtaosa on lehtoa tai lehtomaista kangasta. Alueella kasvaa monia Helsingissä harvinaisia tai uhanalaisia kasveja, kuten soikkokaksikko, lehtokielo, nurmitatar, metsävirna ja mustakonnanmarja. Luonnonsuojelualueen ytimen muodostaa vanha niitty, joka on metsittymässä lehdoksi. Tällä alueella kasvaa Helsingin suurin lehtokielokasvusto.

Perustettavan suojelualueen merkittäviä metsälintulajeja ovat vaarantuneeksi luokiteltu pikkutikka, lintudirektiivin laji palokärki, harmaapäätikka, lehtokurppa, uuttukyyhky, hömötiainen ja idänuunilintu. Vaarantuneisiin ja direktiivilajeihin kohdistuu luonnossa merkittävä häviämisriski. Itäniityn laakso kuuluu osana Jollaksen muita ranta-alueita Helsingin arvokkaisiin lepakkoalueisiin. Pohjanlepakko, vesisiippa ja viiksi- tai isoviiksisiippa esiintyvät alueella. Kaikki lepakkolajit kuuluvat luontodirektiivin lajeihin.

Itäniityn laakson merkitys virkistysalueena

Itäniityn laakso on sijainniltaan syrjäinen ja suojainen metsäpainanne –yksi Helsingin rauhallisimmista mannerkolkista. Itä-Jollaksen rakentaminen tuo alueelle tulevaisuudessa enemmän retkeilijöitä ja ulkoilijoita. Käyttöpaineen lisääntyessä luonnonsuojelualueen kulun ja käytön ohjeistus tulee sopivaan tarpeeseen.

Hoito- ja käyttösuunnitelma

Rauhoitusesityksen liitteenä on Helsingin kaupungin ympäristökeskuksessa laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma. Suunnitelman ohjausryhmässä on ollut edustus kaupungin rakennusvirastosta, kaupunkisuunnitteluvirastosta ja kaupunginmuseosta sekä Uudenmaan ympäristökeskuksesta. Suojelualueella ei tarvita mittavia kunnostustoimia, vaan sen annetaan kehittyä pääasiassa luonnon ehdoilla. Tärkeät hoitotoimet liittyvät reittien ja polkujen merkintään ja vahvistamiseen, alueen rajojen merkitsemiseen, maastojätteiden ja rakenteiden poistamiseen sekä opastetaulujen asentamiseen. Vanhaa niittyaluetta voidaan tarvittaessa hoitaa puoliavoimena elinympäristönä, josta osan annetaan metsittyä ja osaa hoidetaan.

Hoito- ja käyttösuunnitelmassa alueella liikkumista pyritään ohjaamaan poluille. Kulunohjaus on erityisesti tarpeen alueen lehtomaisessa keskiosassa sekä harvinaisten kasvilajien kasvupaikkojen läheisyydessä tallauksen välttämiseksi. Mikäli virkistyskäyttö osoittautuu ennakoitua paljon runsaammaksi ja aiheuttaa haittoja, määräyksiä voidaan tarkistaa seuraavassa hoito- ja käyttösuunnitelmassa muuttamatta itse rauhoituspäätöstä.

Hakemus luonnonsuojelualueen perustamiseksi

1. Suojeltavaa aluetta koskevat kiinteistötiedot ja pinta-ala

Maa-alueita Helsingin kaupungin Laajasalon kylän 412 tiloilla Stenberga 1:213, Solvik I 1:984, Vägområdet 1:985, Solvik 1:986, Jollas-Östergård 1:1035, Laajavesi 7:4, sekä kaupunginosassa 49 yleisellä alueella 49 K.

Alueen pinta-ala on 7,67 ha.

2. Rauhoituksen tarkoitus

Perustettava Itäniityn laakson luonnonsuojelualue sisältää edustavaa lehtokasvillisuutta sekä reunaosissaan kangasmetsä- ja kalliokasvillisuutta. Alueen keskellä oleva vanha niitty on viljely- ja laidunkäytön jäljiltä palautumassa luonnontilaan. Lehtokasvillisuuteen kuuluu useita vaateliaita ja Helsingissä harvinaisia lajeja. Suojelualueella on merkitystä myös muille eliöille.

Alueen eteläosa on Tonttuvuoren asemakaavassa (10750) merkitty SL/k- alueeksi ja sen pohjoisosa Itäniitynniemen asemakaavassa (11470) samoin SL/k- alueeksi. Kaavojen suojelumerkinnät kattavat nyt rauhoitettavaa laajemman alueen ja myös yksityisten omistamia maita. Tämä hakemus koskee ainoastaan Helsingin kaupungin omistamia alueita.

3. Suojeltavan alueen luonne

Pääasialliset luontotyypit ovat lehto, lehtomainen ja tuore kangasmetsä, kuiva kangasmetsä sekä tervaleppäluhta.

Lyhyt kuvaus alueesta: Itäniityn laakso on monipuolinen lehtoalue, jossa kasvaa monia Helsingissä harvinaisia kasveja. Alueella tavataan myös huomionarvoisia metsälintulajeja ja kolme luontodirektiivissä mainittua lepakkolajia. Alueen keskellä on umpeenkasvava niitty, jota voidaan jatkossa hoitaa osittain puoliavoimena elinympäristönä.

4. Alueen sijainti ja karttatiedot

Alue on merkitty liitteen olevan hoito- ja käyttösuunnitelman karttoihin.

5. Selvitys hakijan omistusoikeudesta

./. Lainhuutotodistus (7 kpl).

6. Esitys rauhoitusmääräyksiksi

6.1 Yleiset rajoitukset

Alueella on kielletty:

- rakennuksien, rakennelmien, teiden ja polkujen rakentaminen;

- maa-aineksien tai kaivoskivennäisten ottaminen ja maa- ja kallioperän vahingoittaminen ja muuttaminen;

- ojittaminen, ruoppaaminen, vesien perkaaminen, patoaminen ja muut vesirakennushankkeet;

- sienien, marjojen, puiden tai muiden kasvien ja niiden osien ottaminen ja vahingoittaminen;

- luonnonvaraisten selkärankaisten eläinten pyydystäminen, tappaminen tai häiritseminen ja niiden pesien hävittäminen sekä selkärangattomien eläinten pyydystäminen tai kerääminen;

- tulenteko, telttailu ja muu leiriytyminen;

- muut toimet, jotka vaikuttavat epäedullisesti alueen luonnonoloihin, maisemaan tai eliölajien säilymiseen.

6.2 Liikkumisrajoitukset

Edellä mainittujen toimenpiteiden lisäksi alueella on kielletty:

- liikkuminen moottoriajoneuvolla maa- ja ranta-alueilla;

- maastopyöräily polkuverkoston alueella

- koirien ja kissojen irtipitäminen;

- kalliokiipeily, maastokilpailut ym. maastotapahtumat.

6.3 Sallitut toimenpiteet

Edellä olevien määräysten estämättä alueella on sallittua:

- liikkuminen alueella jalan;

- oleskelu taukopaikalla;

- alueen läpi kulkevien teiden kunnossapito linjauksia muuttamatta ja tiealuetta merkittävästi leventämättä;

- alueen keskellä olevan vanhan niityn hoitaminen osittain puoliavoimena elinympäristönä hoito- ja käyttösuunnitelmassa tarkemmin osoitetulla tavalla.

- vaarallisiksi katsottavien puiden tapauskohtainen poistaminen kulkureittien ja teiden varsilta.

6.4 Hoito- ja käyttösuunnitelma

Luonnonsuojelualueelle on laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma, jossa esitetään tarpeelliset toimenpiteet luonnonympäristön hoitamiseksi, ennallistamiseksi ja alueen luontaisen kehityksen palauttamiseksi. Uudenmaan ympäristökeskus vahvistaa hoito- ja käyttösuunnitelman.

6.5 Rauhoitusmääräyksistä poikkeaminen

Edellä olevista määräyksistä saadaan Uudenmaan ympäristökeskuksen luvalla poiketa, jos se on luonnonsuojelualueen hoidon ja käytön tai tutkimuksen kannalta perusteltua.

7. Korvausmenettely

Hakija ei vaadi luonnonsuojelulain mukaista korvausta rauhoituksen aiheuttamasta taloudellisesta haitasta.

8. Rauhoituksen merkitseminen maastoon

Hakija merkitsee luonnonsuojelualueen rajat maastoon Uudenmaan ympäristökeskuksesta saatavilla kilvillä.

9. Hakijan ehdotus luonnonsuojelualueen nimeksi lausuntokierroksen jälkeen

Itäniityn laakson luonnonsuojelualue

Sovelletut oikeusohjeet

Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 13 §, 18 §, 19 §, 21 §, 24 §, 65 §

Hallintolaki (434/2003) 34 §, 41 §

VALTUUTETTU TUOMAS RANTASEN TOIVOMUSPONSI: KRUUNUVUORENSELÄN SILLAN SUUNNITTELU

Khs 2008-2424

RYJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi esityslistalta ilmenevän selvityksen kaupunginvaltuuston 12.11.2008 hyväksymän toivomusponnen (Tuomas Rantanen) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Tuomas Rantaselle sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

Ryj toteaa, että Laajasalon raidevaihtoehtojen järjestelmätarkastelun käsittelyn yhteydessä 12.11.2008 Kvsto samalla hyväksyi seuraavan toivomusponnen:

5 ”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että siltavaihtoehdon toteutuessa suunnittelussa ja mahdollisessa arkkitehtikilpailussa etsitään esteettisestikin toimiva ratkaisu kevyen liikenteen suojaamiseksi tuulelta.” (Tuomas Rantanen, äänin 75-0)

Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

Ryj viittaa saatuihin lausuntoihin ja toteaa, että kevyen liikenteen suojaaminen tuulelta selvitetään suunnittelun kuluessa.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (5.3.2009) seuraavaa:

Lausunnon tiivistelmä

Kruunuvuorenselän sillasta tullaan järjestämään kansainvälinen suunnittelukilpailu. Sillan suunnittelun yhteydessä selvitetään erilaisia keinoja pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden suojaamiseksi tuulelta.

Sillan suunnittelussa on kuitenkin huomioitava myös mahdollisten tuulelta suojaavien aitojen ja muiden rakennelmien vaikutukset maisemaan ja raitiovaunumatkustajien sekä jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden näkymiin sillalta.

Lausunto Laajasalon raideliikenneselvityksen yhteydessä tehtiin Korkeasaaren ja Kruunuvuorenrannan yhdistävästä raitio- ja kevytliikenteen sillasta alustava rakennetekninen yleissuunnitelma. Työssä tutkittiin kahta siltatyyppiä: vinoköysisiltaa ja betonipalkkisiltaa. Kaikissa siltavaihtoehdoissa kevytliikenteen väylä on sijoitettu sillan pohjoisreunaan.

Helsinkiä ympäröivät idässä, etelässä ja lounaassa suuret vesialueet, minkä johdosta tuulet pääsevät kaupunkiin näistä suunnista ajoittain voimakkaina. Helsingissä etelän ja lounaan puoleiset tuulet ovat vuositasolla vallitsevia. Kesä, jolloin pyöräily ja jalankulku ovat suosittuja liikkumismuotoja, on vuoden vähätuulisinta aikaa. Kovat tuulet liittyvät silloin yleensä ukkospuuskiin. Helsingin kesäaikaiseen keski-ilmastoon vaikuttaa lisäksi rannikosta johtuva vuorokautinen tuulijärjestelmä, jossa esiintyy päiväsaikaan lounainen/eteläinen/kaakkoinen merituuli ja yöaikaan pohjoinen maatuuli.

Sillan kansi on korkeimmalla kohdalla yli 20 metriä meren pinnasta. Tuulen nopeus on merialueella sillä korkeudella keskimäärin 10 % suurempi kuin 10 metrin mittauskorkeudella.

VTT on tehnyt Sörnäistenranta - Hermanninranta yleiskaavatyöhön liittyvän erillisselvityksen, joka sisältää mm. ennusteen paikallisesta ilmastonmuutoksesta ääri-ilmiöiden ja eräiden keskimääräissuureiden muutosten osalta seuraavan sadan vuoden aikana. Selvityksen mukaan tarkasteluaikana vuoden keskituulennopeus kasvaisi 2 % ja maksimituulennopeus 15 %. Maksimiarvo kuvaa keskimäärin kerran 50 vuodessa ylittyvää tuulennopeutta.

Sillan suunnittelussa on myös huomioitava mahdollisten tuulelta suojaavien aitojen ja muiden rakennelmien vaikutukset maisemaan ja raitiovaunumatkustajien sekä jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden näkymiin sillalta. Tuulelta suojaavat aidat voitaisiin ehkä rakentaa kestävästä, läpinäkyvistä materiaalista, kuten esim. akryylista tai polykarbonaatista. Tällöin ongelmaksi voivat kuitenkin muodostua ilkivalta, graffitit sekä kasvava kunnossapitotarve ja -kustannukset.

Kruunuvuorenselän siltaa voidaan verrata Tukholman pikaraitiotie Tvärbanan raitio- ja kevytliikennesiltaan (Alviksbron). Sen pituus on 430 metriä, leveys 13 metriä ja vapaa alikulkukorkeus 24 metriä. Sillan toisessa reunassa on yhdistetty kevyen liikenteen väylä. Sillalla ei kevytliikennettä ole erityisesti suojattu tuulelta, joten suoja-aidat ovat tavanomaista läpinäkyvää mallia. Sillan suunnittelussa ovat ilmeisesti korostuneet raitiovaunun matkustajien ja myös kevytliikenteen merelliset näkymät sillalta.

Lisäksi voidaan todeta, että äärimmäisissä sääolosuhteissa jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden ei ole pakko käyttää siltaa. Pyöräilijät voivat kulkea pitempää, Herttoniemen kautta kulkevaa reittiä, ja jalankulkijat voivat siirtyä raitiovaunuun.

Sillan jatkosuunnittelusta tullaan järjestämään kansainvälinen siltasuunnittelukilpailu. Sen tavoitteena on suunnitella teknistaloudellisesti sekä arkkitehtonisesti toimiva ja korkeatasoinen silta maisemallisesti erittäin vaativaan paikkaan. Sillan suunnittelun yhteydessä selvitetään erilaisia keinoja pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden suojaamiseksi tuulelta.

Yleisten töiden lautakunta toteaa (28.5.2009) seuraavaa:

Laajasalon raidevaihtoehtojen järjestelmään kuuluu Kruunuvuorenselän silta, jota käyttävän kevyen liikenteen suojaus tuulelta liittyy em. toivomusponteen.

Kruunuvuorenselän sillasta järjestetään kansainvälinen suunnittelukilpailu. Sillan suunnittelun yhteydessä voidaan selvittää erilaisia keinoja pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden suojaamiseksi tuulelta.

Sillan suunnittelussa on kuitenkin otettava huomioon myös mahdollisten tuulelta suojaavien aitojen ja muiden rakennelmien vaikutukset maisemaan ja raitiovaunumatkustajien sekä jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden näkymiin sillalta. Aitojen ja rakennelmien aiheuttamat rasitukset sillan rakenteisiin tulee myös tutkia.

Kaupunkisuunnitteluvirastossa laaditun Laajasalon raideliikenneselvityksen yhteydessä tehtiin Korkeasaaren ja Kruunuvuorenrannan yhdistävästä raitio- ja kevytliikenteen sillasta alustava rakennetekninen yleissuunnitelma. Työssä tutkittiin kahta vinoköysisiltaa ja yhtä betonipalkkisiltaa. Siltavaihtoehdoissa kevyen liikenteen väylä oli sijoitettu sillan pohjoisreunaan.

Helsinkiä ympäröivät idässä, etelässä ja lounaassa suuret vesialueet, minkä johdosta tuulet pääsevät kaupunkiin näistä suunnista ajoittain voimakkaina. Helsingissä etelän ja lounaan puoleiset tuulet ovat vallitsevia. Kesä, jolloin pyöräily ja jalankulku ovat suosittuja liikkumismuotoja, on vuoden vähätuulisinta aikaa. Kovat tuulet liittyvät silloin yleensä ukkospuuskiin. Helsingin kesäaikaiseen keski-ilmastoon vaikuttaa lisäksi rannikosta johtuva vuorokautinen tuulijärjestelmä, jossa esiintyy päiväsaikaan lounainen / eteläinen/ kaakkoinen merituuli.

Sillan kansi on korkeimmalla kohdalla yli 20 metriä meren pinnasta. Tuulen nopeus on merialueella sillä korkeudella keskimäärin 10 % suurempi kuin 10 metrin mittauskorkeudella.

VTT on tehnyt Sörnäistenranta - Hermanninranta -yleiskaavatyöhön liittyvän erillisselvityksen, joka sisältää mm. ennusteen paikallisesta ilmastonmuutoksesta ääri-ilmiöiden ja eräiden keskimääräissuureiden muutosten osalta seuraavan sadan vuoden aikana. Selvityksen mukaan tarkasteluaikana vuoden keskituulennopeus kasvaisi 2 % ja maksimituulennopeus 15 %. Maksimiarvo kuvaa keskimäärin kerran 50 vuodessa ylittyvää tuulennopeutta.

Kruunuvuorenselän siltaa voidaan verrata Tukholman pikaraitiotie Tvärbanan raitio- ja kevytliikennesiltaan (Alviksbron). Sen pituus on 430 metriä, leveys 13 metriä ja vapaa alikulkukorkeus 24 metriä. Sillan toisessa reunassa on yhdistetty kevyen liikenteen väylä. Sillalla ei kevytliikennettä ole erityisesti suojattu tuulelta, joten suojakaiteet ovat tavanomaista mallia. Sillan suunnittelussa ovat ilmeisesti korostuneet raitiovaunun matkustajien ja myös kevytliikenteen merelliset näkymät sillalta.

LAUSUNTO METSÄSTYSLAINSÄÄDÄNNÖN MUUTTAMISESTA VILLIKANIN OSALTA

Khs 2009-479, 2009-396, 2009-1257

RYJ Kaupunginhallitus päättänee kehottaa

- rakennusvirastoa, kiinteistövirastoa, liikuntavirastoa, rakentamispalvelua ja ympäristökeskusta toimimaan villikanikannan torjuntatyössä tiiviissä yhteistyössä keskenään sekä kaupunkikonsernin muiden toimijoiden sekä ulkopuolisten sidosryhmien kanssa

- rakennusvirastoa yhteistyössä kiinteistöviraston, liikuntaviraston, rakentamispalvelun ja ympäristökeskuksen sekä tarvittavien muiden tahojen kanssa laatimaan suunnitelman kanikannan vähentämisestä.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee antaa maa- ja metsätalousministeriölle seuraavan lausunnon ehdotuksesta metsästysasetuksen muuttamiseksi:

Metsästysasetuksen muutosehdotuksilla pyritään helpottamaan ja mahdollistamaan villikanikannan rajoitustoimenpiteiden tehokkaampi toteuttaminen ilman erikseen vuosittain anottavaa poikkeuslupaa. Helsingin kaupunki pitää ehdotettuja muutoksia kannatettavina.

Metsästysasetuksen muutosehdotukset tehostavat omalta osaltaan Helsingin villikanikannan säätelyä. Esitys poistaa epätarkoituksenmukaista byrokratiaa sallimalla tarkoituksenmukaisten pyyntimenetelmien käyttämisen ilman poikkeuslupamenettelyä. Esitys parantaa erityisesti yksityisten kiinteistöjen mahdollisuutta kannansäätelyyn ja taloudellisten vahinkojen torjumiseen.

Metsästysasetuksen muutosehdotus on ajateltu saatettavan voimaan nopeasti, mikä on erittäin kannatettavaa.

Helsingin kaupunki toteaa lisäksi, että jatkossa olisi hyvä tarkastella myös metsästyslain säännöksiä villikaniongelman kannalta. Tämä kuitenkin vaatinee pitempää ja perusteellisempaa valmistelua, koska erityisesti kaupunkimaisissa olosuhteissa on otettava huomioon monia erilaisia näkökohtia asiaan liittyvine lainsäädäntöineen.

Villikanien pyynnissä olisi perusteltua harkita mahdollisuutta keinotekoisen valolähteen käyttöön kaupunkimaisissa olosuhteissa (metsästyslain 33 §). Villikanien metsästäminen on yksinomaan kannanrajoitustoimintaa, joka tapahtuu kaupunkiolosuhteissa. Tällaisilla alueilla kannanrajoitustoimet on pakko rajata sellaiseen vuorokaudenaikaan, jolloin alueella on mahdollisimman vähän metsästyksen kannalta ulkopuolisia ihmisiä. Käytännössä tämä tarkoittaa ilta- ja yöaikaan tapahtuvaa metsästystä. Yöaktiiviset villikanit ovat pääasiassa liikkeellä pimeän aikaan, jolloin niiden metsästäminen on ylipäätään mahdollista. Keinotekoista valonlähdettä voidaankin pitää lähes välttämättömänä, jotta villikanikannan rajoitustoimet saadaan riittävän tehokkaiksi.

Toinen villikanien metsästyksen kannalta keskeinen säännös on metsästyslain 25 §, joka kieltää ampumisen alle 150 metrin etäisyydellä asutusta rakennuksesta. Villikani on eläin, joka suosii rakennettuja alueita ja käyttää ihmisen muokkaamaa maisemaa levittäytyessään uusille alueille. Kaupunkiolosuhteissa metsästäminen on tarkasti kontrolloitua toimintaa ja esimerkiksi Helsingissä poliisi määrittää tai hyväksyy jokaisen ampumapaikan ja ampumasektorin sekä tekee jokaiselle ampujalle henkilökohtaisen päätöksen aseenkäyttöluvasta kaupunkialueella. Taajaan rakennetulta kaupunkialueelta löytyy runsaasti turvallisia ampumakohteita, joissa ampumisen estää ainoastaan edellä mainittu alle 150 metrin etäisyys asutusta rakennuksesta. Sen sijaan soveliaita yli 150 metrin etäisyydellä asutusta rakennuksesta olevia ampumapaikkoja on erittäin vähän suhteessa koko kannanrajoitusalueeseen. Täysin vapaaseen ampumaetäisyyteen ei ole syytä mennä, mutta olisi hyvä selvittää villikanien metsästykseen kaupunkiolosuhteissa soveltuvaa, nykyistä jossain määrin lyhyempää ampumaetäisyyttä.

Kirje maa- ja metsätalousministeriölle sekä pöytäkirjanote rakennusvirastolle ja ympäristökeskukselle sekä jäljennöksin Khn esityslistasta liitteineen Maija Anttilalle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

LIITTEET	Liite 1	Maa- ja metsätalousministeriön lausuntopyyntö 26.5.2009 ja muistio 15.5.2009
	Liite 2	Yleisten töiden lautakunnan esitys 26.3.2009
	Liite 3	Ympäristölautakunnan lausunto 28.4.2009
	Liite 4	Valtuutettu Maija Anttilan kirje 25.2.2009
	Liite 5	Yleisten töiden lautakunnan lausunto 26.3.2009
	Liite 6	Ympäristölautakunnan lausunto 28.4.2009
	Liite 7	Talous- ja suunnittelukeskuksen lausunto 30.3.2009
	Liite 8	Rakennusviraston lausunto 5.3.2008
	Liite 9	Ympäristökeskuksen lausunto 5.3.2008

Tiivistelmä

Ryj pitää perusteltuna villikanikannan pyynnin helpottamista metsästyslainsäädäntöä muuttamalla. Maa- ja metsätalousministeriön ehdottamat muutokset metsästysasetukseen parantavat mahdollisuuksia villikanikannan tehokkaaseen rajoittamiseen kaupunkimaisissa olosuhteissa. Myös metsästyslain muuttamistarvetta olisi syytä tarkastella jatkossa.

Ryj katsoo, että villikanikannan rajoittamiseksi ja villikanien aiheuttamien tuhojen torjumiseksi tarvitaan nykyistä tehokkaampia toimenpiteitä kaupungin hallintokunnissa. Villikanikannan säätelyohjelman tekeminen on tarpeen, mutta erillistä kaniprojektia ei esitetä perustettavaksi. Sen sijaan hallintokuntien välistä yhteistyötä ja yhteistyötä sidosryhmien kanssa on syytä tehostaa.

Maa- ja metsätalousministeriön ehdotus ja villikaniongelma koskeva yleisten töiden lautakunnan esitys

Ryj toteaa, että villikani on vieraslaji Suomen luonnossa. Helsingissä on arviolta noin 10 000 villikania, ja kanta on leviämässä Helsingin keskustasta Espooseen ja Vantaalle ja kauemmaksikin.

Metsästyslaissa villikani on luokiteltu riistaeläimeksi, jonka pyytäminen on metsästämistä. Lain mukaan oikeus harjoittaa metsästystä ja määrätä siitä kuuluu alueen omistajalle, jollei laissa muuta säädetä. Metsästyslaissa on määritelty metsästystavoista, ja kielletyt pyyntivälineet ja -menetelmät on lueteltu lain 33 §:ssä. Kiellettyjä ovat mm. myrkyt ja myrkytetyt tai tainnuttavaa ainetta sisältävät syötit, tainnuttavat tai tappavat sähkölaitteet, peilit ja muut häikäisylaitteet, automaattiset aseet ja sellaiset itselataavat aseet, joiden lippaaseen mahtuu enemmän kuin kolme patruunaa, raudat, jotka eivät tapa heti.

Tarkempia määräyksiä pyyntivälineiden, mm. ampuma- aseiden, ominaisuuksista ja käytöstä on annettu metsästysasetuksella.

Villikanin yleinen rauhoitusaika on 1.3. – 31.8.

Metsästyslaissa on erikseen mainittu rauhoittamattomat eläimet, joita ovat mm. isorotta, kotihiiri ja eräät myyrälajit sekä tietyt lintulajit, mm. varis, harakka, harmaalokki ja merilokki. Hallituksen esityksessä metsästyslaiksi todetaan mm., että ’Rauhoittamattomille eläimille ovat tyypillisiä vahvat ja elinvoimaiset kannat, joiden vaihtelut voivat olla suuria. Nämä eläimet aiheuttavat usein ihmiselle vahinkoja, joiden merkitys vaihtelee. Rauhoittamattomien eläinlajien kantojen muodostuminen uhanalaiseksi ei ole näköpiirissä.’

Villikanien metsästyksessä metsästyslain nojalla ilman poikkeuslupaa sallittuja pyyntikeinoja on mm. jousiaseen käyttö, varsijousta lukuun ottamatta sekä haulikon (kaliiperi 10 - 20) ja metsästykseen koulutetun eläimen, esim. kesyhillerin käyttö.

Maa- ja metsätalousministeriö voi myöntää mm. vahinkojen estämistä tai muuta hyväksyttävää tarkoitusta varten luvan kielletyin pyyntivälinein tai -menetelmin tappaa tai pyydystää riistaeläin. Samoin ministeriö voi mm. huomattavan omaisuutta uhkaavan vahingon torjumiseksi päättää, että määrättyä riistaeläintä saa metsästää tietyllä alueella määrättynä aikana ilman alueeseen kohdistuvaa metsästysoikeutta.

Maa- ja metsätalousministeriö on valmistellut virkatyönä yhteistyössä Uudenmaan riistanhoitopiirin kanssa ehdotuksen muutoksiksi metsästysasetukseen. Näiden muutosten tarkoituksena on edesauttaa villikanien aiheuttamien ongelmien hallintaa asutuilla alueilla.

./. Maa- ja metsätalousministeriö pyytää 26.5.2009 päivätyllä ja 28.5.2009 lausunnolle saapuneella kirjeellä lausuntoa asetusmuutosehdotuksesta 25.6.2009 mennessä. Ministeriön muistio liitteineen on liitteenä 1.

Rakennusvirasto toteaa (4.6.2009) maa- ja metsätalousministeriön ehdotuksesta seuraavaa:

Metsästysasetuksen muutosehdotuksessa villikania esitetään lisättäväksi luetteloon, jossa säädetään niistä riistalajeista, joita voidaan pyydystää elävänä pyytävillä loukuilla (MA 11§). Esityksessä esitetään sallittavaksi nykyistä alhaisemman teholuokan pienoiskivääreitä (MA 16§) ja nykyistä alhaisemman teholuokan haulikoita (MA17§). Villikanin rauhoitusaikaa esitetään myös lyhennettäväksi (MA 24§).

Helsingin kaupungin yleisten töiden lautakunta on tehnyt 26.3.2009 lainmuutosehdotuksen, joka koskee metsästyslakia ja -asetusta (HKR- 2009 - 258). Ehdotuksen tavoitteet ovat olleet samat kuin ministeriön muutosehdotuksessa.

Maa- ja metsätalousministeriön muutosehdotus on kannansäätelymenetelmien osalta yhdenmukainen yleisten töiden lautakunnan muutosehdotuksen kanssa.

Maa- ja metsätalousministeriön muutosehdotuksessa villikanin rauhoitusaikaa esitettään muutettavaksi niin, että rauhoitus alkaisi 1.5. ja loppuisi 31.8. Yleisten töiden lautakunnan lainmuutosehdotuksessa esitetään, että villikanien metsästäminen tulisi sallia ympärivuotisesti.

Rakennusvirasto esittää, että Maa- ja metsätalousministeriön muutosehdotuksessa tarkasteltaisiin myös heti tappavien rautojen käytön mahdollistamista (MA 10§).

Rakennusvirasto toteaa, että metsästysasetuksen lisäksi tulisi maa- ja metsätalousministeriössä tarkastella myös metsästyslain muuttamista. Yleisten töiden lautakunnan lainmuutosehdotuksessa todetaan, että keinotekoisen valonlähteen käyttäminen tulisi sallia kaupunkiolosuhteissa tapahtuvassa villikanien metsästämisessä (ML 33§). Metsästyslain kohdasta, joka kieltää ampumisen alle 150 metrin etäisyydellä asutusta rakennuksesta, tulisi myös luopua kaupunkialueella (ML 25§).

Rakennusvirasto toteaa, että maa- ja metsätalousministeriön metsästysasetuksen muutosehdotukset ovat tarpeellisia ja omalta osaltaan tehostavat Helsingin villikanikannan säätelyä. Esitys poistaa epätarkoituksenmukaista byrokratiaa sallimalla tarkoituksenmukaisten pyyntimenetelmien käyttämisen ilman poikkeuslupamenettelyä. Esitys parantaa erityisesti yksityisten kiinteistöjen mahdollisuutta kannansäätelyyn ja taloudellisten vahinkojen torjumiseen

Ympäristökeskus toteaa (3.6.2009) maa- ja metsätalousministeriön ehdotuksesta seuraavaa:

Helsingin kaupungin rakennusviraston osittain samansisältöinen aloite metsästyslain ja metsästysasetuksen muuttamiseksi villikanien pyynnin helpottamiseksi oli lausunnolla ympäristölautakunnassa 28.4.2009 (liite). Ympäristölautakunta puoltaa maa- ja metsätalousministeriön esityksen kohtia, jotka liittyvät metsästysasetuksen 11 §:ään (elävänä pyytävien loukkujen salliminen), 16 §:ään (alhaisen teholuokan pienoiskiväärin salliminen) ja 17 §:ään (alhaisen teholuokan haulikon salliminen).

Ympäristölautakunta suhtautui kielteisesti HKR:n aloitteessa mainittuun ympärivuotiseen metsästysaikaan, koska se aiheuttaisi poikasten nääntymistä pesään. Tämä olisi ristiriidassa riistaeläinten pyyntiä koskevan yleisen periaatteen kanssa.

Ympäristölautakunnan lausunnossa ei otettu kantaa rauhoitusajan lyhentämiseen. Nykyisessä metsästysasetuksessa villikanin rauhoitusaika on sama kuin metsäjäniksen ja rusakon: 1.3.-31.8. MMM:n esityksessä rauhoitusaika lyhenisi kahdella kuukaudella ajanjaksoksi 1.5.-31.8. (muutos metsästysasetuksen 24 §:ään).

Tehokkaan vahinkojen torjunnan kannalta on tärkeää, että pyyntikautta voidaan jatkaa aivan lisääntymisajan alkuun asti. Normaalitalvena ensimmäiset kaninaaraat synnyttävät huhtikuun lopulla, pääosa kannasta vasta myöhemmin. Erityisen leutona keväänä lisääntyminen voi alkaa aikaisemmin. Tällöin jäisi kaninpyynnistä vastaavien omaan harkintaan, tulisiko pyynti keskeyttää ennen virallisen rauhoituksen alkamista.

Rauhoitusajan määrittäminen asetuksessa ei ole ongelmatonta, koska lisääntymisajassa sekä vuosien välinen vaihtelu että yksilöiden välinen vaihtelu on merkittävää useillakin riistaeläimillä, ja villikanilla erityisen suurta. Villikanin tapauksessa täydellinen lisääntymisrauha vaatisi lähes ympärivuotista rauhoitusta, koska poikkeuksellisen leutona talvena lisääntymistä on todettu jo helmikuussa. Rauhoitusajan aloittaminen toukokuun alussa on hyväksyttävä kompromissi lisääntymisrauhan ja tehokkaan pyynnin mahdollistamisen välillä. Tästä syystä ympäristökeskus puoltaa esitettyä rauhoitusajan lyhentämistä.

Ympäristökeskus pitää myönteisenä, että maa- ja metsätalousministeriö on valmistellut nopeasti tarpeellisen metsästysasetuksen muutosehdotuksen, jonka voimaantulo on mahdollista jo ennen ensi talvea. Tällöin kanien aiheuttamien vahinkojen torjuminen entistä tehokkaammin mutta edelleen eläinsuojelun kannalta hyväksyttävällä tavalla käy mahdolliseksi. Ympäristökeskus puoltaa esitettyä asetuksenmuutosta kokonaisuudessaan.

./. Ryj toteaa, että yleisten töiden lautakunta on 26.3.2009 tehnyt esityksen kaupunginhallitukselle metsästyslainsäädännön muuttamisesta villikanin osalta. Lautakunnan esitys on liitteenä 2.

Yleisten töiden lautakunta esittää muutoksia villikanin pyynnissä sallittaviin pyyntimenetelmiin. Tällaisia muutoksia olisivat pienoiskiväärin, pienikaliiperisen haulikon sekä elävänä pyytävän loukun käyttö, jotka on mainittu myös ministeriön ehdotuksessa. Lisäksi lautakunta esittää hetitappavien rautojen ja keinotekoisen valolähteen käytön sallimista sekä villikanin ampumisen sallimista alle 150 metrin etäisyydeltä. Villikanin metsästysaikaa esitetään muutettavaksi ympärivuotiseksi.

./. Yleisten töiden lautakunnan 28.3.2009 tekemästä esityksestä on saatu ympäristölautakunnan (28.4.2009) lausunto, joka on liitteenä 3.

Ympäristölautakunta kannattaa lausunnossaan pienoiskivääriä, pienikaliiperista haulikkoa sekä elävänä pyytävän loukun käyttöä koskevia ehdotuksia, mutta suhtautuu kielteisesti hetitappavien rautojen sallimiseen ja ampumisetäisyyden ja rauhoitusajan muuttamiseen. Ympäristölautakunnan lausunnossa on myös villikanin riistaeläinstatusta ja rauhoittamattomia eläimiä koskevia huomiota.

Ryj toteaa, että maa- ja metsätalousministeriön ehdotus sisältää ne keskeiset keinot, joista yleisten töiden lautakunnan esityksessä on mainittu, ja joita myös ympäristölautakunta on kannattanut. Ehdotuksella pyritään helpottamaan ja mahdollistamaan villikanikannan rajoitustoimenpiteiden tehokkaampi toteuttaminen ilman erikseen vuosittain anottavaa poikkeuslupaa. Ryj pitää ehdotettuja muutoksia kannatettavina. Niiden avulla voidaan ryhtyä nykyistä paremmin kanikannan säätelytoimenpiteisiin kaupunkimaisissa olosuhteissa.

Metsästysasetuksen muutosehdotus on ajateltu saatettavan voimaan nopeasti eli jo 1.8.2009, mikä on erittäin kannatettavaa.

Ryj:n mielestä olisi jatkossa, kuten yleisten töiden lautakuntakin toteaa, hyvä tarkastella myös metsästyslain säännöksiä villikaniongelman kannalta. Tämä kuitenkin vaatii pitempää ja perusteellisempaa valmistelua. On selvää, että lainsäädäntömuutoksen valmistelussa jouduttaisiin tarkastelemaan villikaniongelmaa laajasti, koska erityisesti kaupunkimaisissa olosuhteissa on otettava huomioon monia erilaisia näkökohtia ja intressejä asiaan liittyvine lainsäädäntöineen (mm. ampuma-aselainsäädäntö, järjestyslaki, eläinsuojelu- ja luonnonsuojelulaki).

Metsästyslain osalta olisi perusteltua harkita mahdollisuutta keinotekoisen valolähteen käyttöön kaupunkimaisissa olosuhteissa. Samoin voisi ottaa selvittelyn kohteeksi sen, onko ampumisetäisyydelle asetettua 150 metrin rajaa mahdollista tai tarkoituksenmukaista lieventää jollain tavoin.

Villikaniongelmaa koskevista aloitteista

./. Ryj toteaa, että valtuutettu Maija Anttila on lähettänyt kaupunginhallitukselle 25.2.2009 päivätyn kirjeen villikaniongelmasta. Kirje on liitteenä 4.

./. Yleisten töiden lautakunnan (26.3.2009), ympäristölautakunnan (28.4.2009) sekä talous- ja suunnittelukeskuksen (30.3.2009) lausunnot valtuutettu Maija Anttilan kirjeeseen ovat liitteinä 5 – 7.

./. Villikaniongelmaa on käsitelty myös Kvston kyselytunnilla 18.3.2009 valtuutettu Hannele Luukkaisen tekemän valtuustokysymyksen johdosta. Rakennusviraston (11.3.2009) ja ympäristökeskuksen (12.3.2009) vastaukset kysymykseen ovat liitteinä 8 ja 9.

Ryj toteaa, että rakennusvirasto on selvittänyt ja tutkinut villikanikannan säätelyä ja tuhojen torjuntaa vuodesta 2006. Rakennusvirasto on selvittänyt aluksi uuden vieraslajin ja riistaeläimen elintapoja sekä elinalueet. Rakennusvirasto ja Uudenmaan riistanhoitopiiri ovat tehneet yhteistyötä villikanikannan säätelyn kehittämisessä. Pyyntitapoja on selvitetty ja niistä on keskusteltu kaupungin omien ja ulkopuolisten sidosryhmien edustajien kanssa mm. epävirallisessa kanifoorumissa. Myös poliisi on mukana yhteistyössä, mm. kanifoorumissa. Rakennuspalvelu on palkannut projektisuunnittelijan villikanien torjuntatyötä varten.

Uudenmaan riistanhoitopiiri on anonut vuosina 2008 ja 2009 poikkeusluvan maa- ja metsätalousministeriöltä villikanien metsästämiseen. Maa- ja metsätalousministeriö on myöntänyt poikkeusluvan. Helsingin kaupungin rakennusvirasto toimii tämän poikkeusluvan mukaisesti ja noudattaa sen ehtoja.

Tällä hetkellä vielä etsitään ja kokeillaan toimivimpia menetelmiä kannansäätelyyn poikkeusluvan ehtoja noudattaen. Villikanien pyynnissä on kokeiltu erilaisia keinoja, kuten verkkoja, ansoja, kesyhillerin käyttöä sekä aseella metsästämistä. Helsingin kaupungin alueella on pyydetty tänä talvena noin 1300 villikania, joista rakennusvirasto on omilta aluiltaan pyytänyt noin 700 villikania.

Villikanien kasvillisuudelle ja rakennuksille aiheuttamien tuhojen estämiseksi voidaan käyttää mekaanisia keinoja, kuten rakennusten ja rakenteiden sekä puiden ja muun kasvillisuuden suojaamista erilaisin suojin (mm. suojaverkot, -putket, havut). Villikanien karkotukseen käytetään myös erilaisia kemiallisia karkotteita, joiden tehoa parhaillaan tutkitaan.

Rakennusvirasto on arvioinut, että villikanien aiheuttamien tuhojen kustannukset rakennusviraston hoidossa olevilla yleisillä alueilla ovat nousseet satoihin tuhansiin euroihin. Rakennusvirasto arvioi, että kustannukset voisivat olla jopa 1,0 milj. euroa vuositasolla. Rakennusvirasto tulee esittämään vuoden 2010 talousarvioesityksessään lisärahoitusta kaniongelman ratkaisemiseksi. Lisäksi rahoitustarpeen oleelliseen lisäämiseen lähivuosien aikana pitää varautua.

Maija Anttilan kirjeestä Ryj toteaa, että siinä esitettyjä villikanikannan torjumistyön tehostamista koskevia asioita on jo pitkälti otettu huomioon käytännön työssä. Ryj ei pidä tarpeellisena erillisen projektin perustamista kaniongelmaa varten. Sen sijaan hallintokuntien välistä yhteistyötä on hyvä tehostaa.

Khn tulisikin kehottaa rakennusvirastoa, kiinteistövirastoa, liikuntavirastoa ja ympäristökeskusta ja rakentamispalvelua toimimaan villikanikannan torjuntatyössä tiiviissä yhteistyössä keskenään sekä kaupunkikonsernin muiden toimijoiden sekä ulkopuolisten sidosryhmien kanssa.

Villikaniongelma tulee olemaan pitkäaikainen, tavoitteellista ja jatkuvaa työtä sekä seurantaa vaativa ongelma. Pitkäjänteisen toiminnan ja resurssien varmistamiseksi Ryj pitää hyvänä kanikannan säätelyohjelman tekemistä. Konkreettisten pyyntimäärätavoitteiden asettaminen saattaa olla hankalaa, kun tavoitteena on kannan säätely monin eri keinoin ja kanien aiheuttamien tuhojen vähentäminen.

Khn tulisi kehottaa rakennusvirastoa yhteistyössä kiinteistöviraston, liikuntaviraston, rakentamispalvelun ja ympäristökeskuksen sekä tarvittavien muiden tahojen kanssa laatimaan käytännön työtä tukemaan kanikannan säätelyohjelma, joka otetaan huomioon ao. hallintokuntien talousarviota ja taloussuunnitelmaa talousarvion raamien puitteissa laadittaessa sekä resursseja kohdennettaessa.

8.6.2009 pöydälle pantu asia

TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖN JA HELSINGIN KAUPUNGIN VÄLISEN ENERGIATEHOKKUUSSOPIMUKSEN TOIMINTASUUNNITELMA VUOSILLE 2008-2016

Khs 2009-507

VS. RYJ Kaupunginhallitus päättänee

- hyväksyä työ- ja elinkeinoministeriön sekä Helsingin kaupungin välisen energiatehokkuussopimuksen pohjalta laaditun tarkistetun toimintasuunnitelman vuosille 2008 - 2016 sellaisin tarkistuksin, että tietotekniikkaympäristön energianhallinnan osalta kaupungin virastot ja laitokset noudattavat talous- ja suunnittelukeskuksen tietotekniikkaosaston 15.4.2009 antamaa ohjetta ’Energiaa säästävät toimenpiteet työasemassa’

- oikeuttaa HKR-Rakennuttajan ja tietotekniikan energiansäästötoimien osalta talous- ja suunnittelukeskuksen tietotekniikkaosaston toimimaan sopimuksen mukaisten toimien käytännön toteuttajana yhdessä kaupungin eri hallintokuntien kanssa sekä kehottaa energiansäästöneuvottelukuntaa valvomaan toteutustyötä

- kehottaa energiansäästöneuvottelukuntaa raportoimaan suunnitelman toteutumisesta vuosittain kaupunginhallitukselle

- täydentää energiansäästöneuvottelukunnan kokoonpanoa siten, että talous- ja suunnittelukeskuksen toimialaa edustavana jäsenenä neuvottelukunnassa on controller Matti Malinen.

Kirje työ- ja elinkeinoministeriölle ja pöytäkirjanote jäljennöksin esityslistatekstistä energiansäästöneuvottelukunnalle sekä virastoille ja laitoksille.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

LIITTEET	Liite 1	Työ- ja elinkeinoministeriön sekä Helsingin kaupungin välisen energiatehokkuussopimuksen toimintasuunnitelma vuosille 2008-2016
	Liite 2	Energiaa säästävät toimenpiteet työasemissa

Energiansäästöneuvottelukunta esittää (2.3.2009) seuraavaa:

Helsingin kaupungin ja kauppa- ja teollisuusministeriön (nykyinen TEM) välinen energiatehokkuussopimus allekirjoitettiin 4.12.2007. Energiatehokkuussopimuksella toimeenpannaan energiapalveludirektiivin vaatimukset.

Energiatehokkuussopimuksessa edellytetään, että Helsingin kaupunki laatii energiatehokkuutta koskevan toimintasuunnitelman (sopimusjaksolle 2008 -2 016) 31.12.2008 mennessä. Toimintasuunnitelman keskeinen sisältö on kartoittaa kaupungin energiansäästöpotentiaalit ja kuvata, mitä kaupunki tulee tekemään saavuttaakseen ohjeellisen yhdeksän prosentin energiansäästötavoitteen ko. sopimusjaksolla 2008 - 2016.

Keskeiset toimet kaupungin 9 %:n energiansäästötavoitteen saavuttamiseksi ovat matalaenergiarakentamisen nopea edistäminen erityisesti kaupungin uudisrakennushankkeissa sekä olemassa olevan kannan energiatehokkuuden parantaminen jatkuvan energiakatselmustyön perusteella löytyvien säästötoimenpiteiden ohjelmallisella toteuttamisella.

Toimintasuunnitelman perusteella laaditaan tarkemmat toteuttamisohjelmat suunnitelmassa kuvatun mukaisesti. Ohjelmat toteutetaan yhteistyössä Helsingin kaupungin eri hallintokuntien kanssa huomioiden kaupungin muut sitoumukset.

Työ- ja elinkeinoministeriön sekä Helsingin kaupungin välisen energiatehokkuussopimuksen pohjalta laaditussa toimintasuunnitelmassa (vuosille 2008 - 2016) tarkastellaan myös, millaisin keinoin EU:ssa ja Helsingin kaupungin energiapoliittisissa linjauksissa sekä 7.1.2009 allekirjoitetussa kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksessa (Covenant of Mayors) asetettua 20 %:n kasvihuonekaasujen päästövähenemätavoitetta voidaan näillä toimin saavuttaa.

Toimintasuunnitelman laadinnasta on vastannut HKR-Rakennuttaja. Energiatehokkuussopimuksen pohjalta laaditun toimintasuunnitelman edistymistä on käsitelty kaupunginhallituksen asettaman Energiansäästöneuvottelukunnan (ESNK) istunnoissa 12.11.2008, 10.12.2008 ja 28.1.2009.

Istuntokäsittelyjen lisäksi Energiansäästöneuvottelukunnan jäsenille on annettu mahdollisuus esittää toimintasuunnitelmaa koskevia kommentteja sähköpostitse. Saatujen kommenttien perusteella on viimeistelty nyt hyväksyttävänä oleva suunnitelmaversio.

Työ- ja elinkeinoministeriön sekä Helsingin kaupungin välisen energiatehokkuussopimuksen mukaisesti edellytetään, että toimintasuunnitelma kaupungin energiankäytön tehostamiseksi laaditaan 31.12.2008 mennessä.

Toimintasuunnitelman laatiminen Helsingin kokoiselle kaupungille on ollut mittava työ edellyttäen erillisten lisäselvitysten tekemistä ja teettämistä. Ulkopuolisilla tahoilla teetetyt lisäselvitykset eivät ole valmistuneet tavoiteaikataulunsa mukaisesti, mikä on osaltaan tuonut viivytystä laadintatyöhön.

EU:n taholta työ- ja elinkeinoministeriölle luvatut ohjeet energiatehokkuutta koskevan toimintasuunnitelman laadintaa sekä kaupungin energiansäästöjen varhaistoimien laskentaa varten viivästyivät aikataulustaan jääden käytännössä lähes kokonaan puuttumaan. Työn puitteet oli siten suunniteltava omatoimisesti käyttäen parasta harkintaa kulloinkin esille tulleissa erityiskysymyksissä.

Energiansäästöneuvottelukunta esittää, että kaupunginhallitus päättäisi

- hyväksyä työ- ja elinkeinoministeriön sekä Helsingin kaupungin välisen energiatehokkuussopimuksen pohjalta laaditun toimintasuunnitelman (vuosille 2008 - 2016).

- oikeuttaa HKR-Rakennuttajan toimimaan sopimuksen mukaisten toimien käytännön toteuttajana yhteistyössä kaupungin eri hallintokuntien kanssa sekä ESNK:n valvomaan toteutustyötä.

- edellyttää ESNK:aa raportoimaan suunnitelman toteutumisesta vuosittain kaupunginhallitukselle.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (27.3.2009), että esitetyillä toimenpiteillä on suunnitelman mukaan mahdollista saavuttaa työ- ja elinkeinoministeriön ja kaupungin välisen energiatehokkuussopimuksen tavoitteet. Toimenpiteet toteuttavat osaltaan kaupunginvaltuuston 30.1.2008 hyväksymiä energiapoliittisia linjauksia.

Talous- ja suunnittelukeskuksella ei ole toimintasuunnitelmasta huomautettavaa.

./. Vs. Ryj toteaa, että suunnitelma on liitteenä 1.

Toimintasuunnitelman sisällöstä

Toimintasuunnitelmassa on kartoitettu kaupungin energiansäästöpotentiaalit ja kuvattu toimenpiteet ohjeellisen yhdeksän prosentin energiansäästötavoitteen saavuttamiseksi. Toimenpiteet koskevat laajasti kaupungin eri hallintokuntia lukuun ottamatta Helsingin Energia -liikelaitosta ja HKL -liikelaitosta, joilla on omat energiansäästösopimukset.

Kuntasektorin energiansäästösopimuksen kiinteä säästötavoite 133 GWh sisältää myös asuinrakennusten säästötavoitteen työ- ja elinkeinoministeriön ohjeiden mukaisesti. Tämän vuoksi toimintasuunnitelmassa on huomioitu myös asuinrakennuskannan säästöpotentiaali kokonaisuuden hahmottamiseksi. Suunnitelma sisältää näin ollen myös erillisen asuinkiinteistöalan energiansäästösopimuksen (AESS) piirissä olevat kiinteistöt.

Asuinkiinteistökannan energiansäästösopimus (AESS) on solmittu 6.11.2002 ympäristöministeriön, kauppa- ja teollisuusministeriön sekä Asuntokiinteistö- ja rakennuttajaliitto ASRA:n (nyk. Asunto-, toimitila ja rakennuttajaliitto RAKLI ry) välillä. Sopimus on voimassa 31.12.2012 saakka. Sopimuksen piirissä ovat kaupungin kiinteistöyhtiöt, korkotukiasunnot ja palveluasunnot.

Erityisesti asuinkiinteistökannan osalta tarvitaan tehokkaita toimia energiatehokkuuden lisäämiseksi. Asuinkiinteistökannan katselmustoiminnassa on jääty AESS:n tavoitteista. Kannasta on vuoden 2008 loppuun mennessä katselmoitu 23%, kun tavoitteena oli vuoden 2006 lopussa 50% ja vuoden 2010 loppuun mennessä 80%. Asuinkiinteistökannan energiansäästötoimenpiteiden toteuttamiseen onkin kiinnitetty huomiota osana kaupungin konserniohjausta. Kaupunginhallituksen konsernijaosto päätti 30.3.2009 antaa (kaupungin omistamien aravakiinteistöjen varsinaisia yhtiökokouksia koskevan päätöksen yhteydessä) kaupungin omistamille kiinteistöyhtiöille toimintaohjeena mm. kehotuksen varmistaa rakennusten energiakatselmusten toteuttamisen, heti toteutettavissa olevien energiasäästötoimenpiteiden suorittamisen sekä energiankulutuksen kokonaistilanteen seuraamisen. Lisäksi kiinteistöyhtiöitä kehotettiin ottamaan huomioon laajojen rakentamis- tai korjaustoimenpiteitä edellyttävien energiansäästötoimenpiteiden suunnittelussa hankkeen kokonaistaloudellisuus ja kustannusten takaisinmaksuaika.

Toimintasuunnitelman energiansäästötavoitteet kiristävät voimassa olevan asuinkiinteistökannan energiansäästösopimuksen tavoitteita ja ohjaavat siten toimintaa Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030 tavoitteiden mukaisesti tiukkenevaan suuntaan.

Suomessa energiapalveludirektiivin ensisijaiseksi toimeenpanovälineeksi on otettu energiatehokkuussopimukset. Tämän vuoksi ympäristöministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, RAKLI, VVO ja suurimmat asuinkiinteistökannan omistajat ovat ryhtyneet laatimaan asuntosektorille uutta energiatehokkuussopimusta, joka on samanmuotoinen kuntien energiatehokkuussopimuksen kanssa. Säästötavoite tulee olemaan sopusoinnussa kuntasopimuksen 9 % kanssa. Samassa yhteydessä päätetään energiatehokkuussuunnitelmasta ja raportoinnista.

Kaupungin tietotekniikkaympäristön energiansäästömahdollisuuksia koskevan osion osalta Vs. Ryj toteaa, että talous- ja suunnittelukeskuksen mukaan työasemien hallintamenetelmissä on tapahtunut kehitystä, joka mahdollistaa uusia tapoja toteuttaa työasemien virranhallinta keskitetyin menetelmin. Näitä käyttämällä pystytään säilyttämään korkea tietoturvataso ja käytettävyys sekä saavuttamaan sama energiansäästötaso kuin työasemat virtakatkaisijasta sulkemalla.

./. Liitteenä 2 on talous- ja suunnittelukeskuksen tietotekniikkaosaston muistio asiasta. Rakennusvirasto on em. muistion johdosta tarkistanut toimintasuunnitelmaa siten, että säästötoimina voidaan työasemien sammuttamisen sijaan tehdä myös muita vastaavanlaisen yöaikaisen säästön toteuttavia toimia. Tietotekniikkaympäristön energiansäästön osalta noudatetaan talous- ja suunnittelukeskuksen tietotekniikkaosaston antamaa ohjetta ’Energiaa säästävät toimenpiteet työasemassa’.

Vs. Ryj toteaa, että toimintasuunnitelma on kaupungin hyväksymien energiapoliittisten linjausten mukainen.

Toimintasuunnitelman toteutus

Toimintasuunnitelman mukaiset toimenpiteet toteutetaan laadittavien tarkempien toimintaohjelmien mukaan. Hallintokunnat huolehtivat yhdessä HKR-Rakennuttajan kanssa käytännön toteutustyöstä. HKR-Rakennuttaja vastaa energiansäästöneuvottelukunnan asettamispäätöksessä päätetyn mukaisesti energiansäästön käytännön työn koordinoinnista ja toteuttamisesta koko kaupungissa kuitenkin niin, että tietotekniikkaympäristön energiansäästötoimista huolehtii talous- ja suunnittelukeskuksen tietotekniikkaosasto. Energiansäästöneuvottelukunta koordinoi ja valvoo energiatehokkuussopimuksen mukaista toimintaa.

Asuntorakentamiseen liittyy palvelu- ja toimitilarakentamisesta poikkeavia reunaehtoja, ja asuinkiinteistökannassa toteutettavat energiansäästötoimenpiteet ovat jossain määrin erilaisia kuin palvelu- ja toimitilakiinteistöissä. Asuinrakentamiskannan energiatehokkuutta ohjaavien toimenpiteiden toteutuksessa mahdollisesti tarvittavia ohjaustapoja - energiansäästöneuvottelukunnan työtä tukemaan - on tarkoituksenmukaista tarkastella asuntosektorin uuden sopimuksen ja sen edellyttämän toimintasuunnitelman myötä.

Koska energiansäästöneuvottelukunnassa ei nykyisin ole talous- ja suunnittelukeskuksen edustajaa, pitää Vs. Ryj tarpeellisena toimikunnan kokoonpanon täydentämistä viraston edustajalla. Tällöin mm. kaupungin tietotekniikkakysymyksiin liittyvät asiat sekä taloussuunnittelun näkökulma energiansäästöasioihin tulevat entistä paremmin esille energiansäästöneuvottelukunnan työssä.

Raportointi

Energiansäästöneuvottelukunta raportoi energiatehokkuussopimuksen mukaisten toimenpiteiden toteutumisesta vuosittain kaupunginhallitukselle ja Motiva Oy:lle. Nykyistä raportointitapaa (toimintakertomus ja energiankäyttöraportti) tullaan uusimaan toimintasuunnitelma hyväksymisen jälkeen ja sen lähtökohtana on toimintasuunnitelma.

KOTIHOITOKOKEILUN ARVIOINTIRAPORTTI

Khs 2004-2231

STJ Kaupunginhallitus päättänee lähettää sosiaali- ja terveysministeriölle kotipalvelun ja kotisairaanhoidon yhdistämiskokeilua (kotihoitokokeilua) koskevan arviointiraportin ilmoittaen yhtyvänsä raportissa esitettyihin arvioihin toiminnan tuloksista.

Samalla kaupunginhallitus päättänee kiirehtiä sosiaali- ja terveysministeriölle 17.12.2007 tekemänsä esityksen käsittelyä, jonka mukaan kokeilua varten määräaikaisesti muutetut lainsäännökset muutetaan pysyvästi mahdollistamaan kotipalvelun ja kotisairaanhoidon yhdistäminen terveyskeskuksen tehtäväksi.

Kirje sosiaali- ja terveysministeriölle sekä pöytäkirjanote terveyslautakunnalle ja sosiaalilautakunnalle.

Lisätiedot:
Rautanen Marja-Liisa, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36184

LIITE

Helsingin kaupungin kotihoitokokeilun loppuarviointi 30.3.2009

./. Terveyslautakunta ( 21.4.2009) ja sosiaalilautakunta (2.6.2009) ovat merkinneet yhdistetyn kotihoitokokeilun esityslistan liitteenä olevan arviointiraportin tiedoksi yhtyen raportissa esitettyihin arvioihin toiminnan tuloksista. Lautakunnat ovat todenneet seuraavaa:

Kokeilun tausta ja lähtökohdat

Helsingin kaupungin yhdistetty kotihoito käynnistyi 1.1.2005, jolloin aiemmin erillisinä toimineet sosiaaliviraston kotipalvelu ja terveyskeskuksen kotisairaanhoito yhdistettiin kotihoito-osastoksi terveyskeskukseen. Kotihoito-osaston toiminta perustuu määräaikaisiin lakimuutoksiin sekä niihin perustuvaan sosiaali- ja terveysminiteriön (STM) päätökseen. Kokeiluaika oli 1.1.2005–31.12.2008. Kokeilua varten STM:ltä saatiin erillinen lupa, jonka ehtona oli, että kokeilusta tehdään väliarviointi 31.12.2007 mennessä ja loppuarviointi 30.6.2009 mennessä. STM edellytti, että väliarvioinnissa yhdistyneen kotihoidon toimintaa arvioidaan seuraavista näkökulmista: 1) asiakkaan kokema palvelujen laatu, 2) ammatillisen työn laatu, 3) johtamisen laatu, 4) sosiaali- ja terveystoimen välinen yhteistyö, 5) palveluketjujen saumattomuus, mukaan lukien tietosuoja sekä 6) toiminnan vaikuttavuus ja taloudellisuus. Kokeilun väliraportti hyväksyttiin terveyslautakunnassa 6.11.2007 (329 §) ja sosiaalilautakunnassa 13.11.2007 (398 §). Terveyslautakunta lähetti 6.11.2007 väliraportin kaupunginhallitukselle todeten toiminnasta saatujen tulosten perusteella pitävänsä omalta osaltaan perusteltuna kotipalvelun ja kotisairaanhoidon yhdistämistä pysyvästi terveyskeskuksen alaisuuteen. Kaupunginhallitus päätti 17.12.2007 (1622 §) lähettää STM:lle yhdistämiskokeilua koskevan väliraportin ilmoittaen samalla yhtyvänsä raportissa esitettyihin arvioihin toiminnan tuloksista. Samalla kaupunginhallitus esitti STM:lle, että kokeilua varten määräaikaisesti muutetut lainsäännökset muutetaan pysyvästi mahdollistamaan kotipalvelun ja kotisairaanhoidon yhdistäminen terveyskeskuksen tehtäväksi.

Kaupunginvaltuusto on 26.11.2008 hyväksynyt kotihoidon terveyskeskukseen yhdistämisestä johtuvat muutokset terveystoimen johtosääntöön pysyvästi voimassa olevina.

Arvioitsijoiden valinta

Nyt käsiteltävänä on raportti kotihoitokokeilun loppuarvioinnista. Arvioinnin on tehnyt ulkopuolinen tutkimuslaitos. Loppuarvioinnista pyydettiin suunnitelma ja kustannusarvio yhdeksältä tutkimus- ja konsulttitoimistolta. Määräaikaan mennessä saatiin neljä tarjousta. Verve Consultingin tarjous hyväksyttiin aineistonkeruun monipuolisuuden, tutkijoiden tason ja arvioinnin hinnan perusteella.

Arvioinnin tavoitteet ja aineisto

Kotihoitokokeilun loppuarvioinnin tarkoituksena on selvittää kotihoitokokeilun tuloksia ja seuraamuksia, erilaisten tilastollisten tunnuslukujen, kokemusten ja arvioiden avulla. Kotihoidon toimintaa ja suoritteita kuvaavat tunnusluvut muodostavat keskenään vertailtavissa olevia sarjoja eri vuosien välillä. Asiakkaiden, omaisten, työntekijöiden, johdon ja erilaisten yhteistyökumppanien kokemukset ja arviot ovat kuvauksia muutoksesta, sen arvioiduista vaikutuksista ja kokeilulla saavutetun työtavan toimivuudesta. Arviointi tuottaa kuvauksen siitä, miten yhdistetty kotihoito on kyennyt vastaamaan asiakkaiden palvelutarpeisiin ja toimintaympäristön muutoksiin. Arvioinnilla selvitettiin myös, miten toteutettu kokeilu on kyennyt tarttumaan meneillään oleviin kehityshaasteisiin ja mitä uusia, kotihoitotoiminnan jatkokehittämisen kannalta tärkeitä haasteita kokeilun aikana on syntynyt. Arvioinnissa kiinnitettiin huomiota erityisesti niihin arviointikohteisiin, jotka STM määritteli lupapäätöksessään. Arvioinnin lopussa tuodaan esiin myös kaupunginhallituksen asettaman organisaatiokomitean kotihoidon yhdistämiselle ja terveysviraston alaisuuteen sijoittumiselle asetetut tavoitteet ja niiden toteutuminen.

Loppuarviointia varten kerättiin seuraava aineisto:

1. kotihoidon toimintaa kuvaavat tilastot ja dokumentit vuosilta 2005–2008

2. avainhenkilöiden haastattelut (12 kpl)

3. kotihoidon asiakkaiden ja omaisten haastattelut (25 kpl)

4. kotihoidon työntekijän työpäivän havainnointi (5 kpl)

5. kotihoidon työntekijöille suunnattu Digium-kysely

6. kotihoitopäälliköiden, kotihoidon lääkärien ja palvelualuekohtaisesti toteutetut työntekijöiden arviointipaneelit (7 kpl).

Arviointiraportti muodostuu viidestä luvusta. Johdantoluvussa esitetään kotihoitokokeilun taustaa ja arvioinnissa käytetyt tiedonhankintamenetelmät. Luvussa kaksi kuvataan yhdistetyn kotihoidon kehitystä vuosina 2005–2008. STM:n pyytämä arviointi esitetään luvussa kolme. Luvussa neljä nostetaan esiin kotihoidon kehittämiskohteet ja luvussa viisi ovat johtopäätökset.

Arvioinnin tulokset

Tutkijoiden mukaan kotihoidon yhdistäminen näyttää loppuarvioinnin perusteella onnistuneelta ratkaisulta. Erillisten palvelujen päällekkäisyyksistä on päästy eroon ja yhä huonokuntoisempien asiakkaiden hoito onnistuu yhdistetyssä kotihoidossa yhteen sovittamalla erilaista ammatillista osaamista.

Kotihoidon sijoittaminen terveyskeskukseen on ollut perusteltua, sillä asiakkaiden hoidossa korostuu sairaanhoidollisen osaamisen ja hoidon pitkäjänteisyyden tarve. Yhteistyö avohoidon ja sairaaloiden välillä on helpottunut yhden organisaation sisällä.

Tutkijoiden mukaan uudistus ei ole jäänyt vain hallinnolliseksi organisaatiomuutokseksi, jonka sisällä vanha toiminta jatkuu ennallaan, vaan on saatu kehitettyä yksi ja yhdenmukainen kotihoito. Kotihoidon toiminta on taloudellisesti tehostunut yhdistetyn kotihoidon aikana ja työn tuottavuus on nousut seurantajaksolla. Samaan aikaan kun yksikkökustannus on saatu laskemaan, kotihoidon palvelutarjontaa on kyetty laajentamaan ja monipuolistamaan.

Kotihoidon asiakaskunta on muuttunut aiempaa vaativammaksi. Asiakaskäyntien määrät ovat kasvaneet yli 20 % ja asiakaskyselyissä tyytyväisyys on säilynyt ennallaan (8,2 -8,3). Kotihoidon omat lääkärit ovat osoittautuneet erittäin onnistuneeksi ratkaisuksi. Lääkäripalveluja on saatu systematisoitua ja hoidon piiriin saatu asiakkaita, joiden hoito oli aiemmin puutteellista.

Haastateltujen asiakkaiden tyytymättömyys on kohdistunut muun muassa työntekijöiden vaihtuvuuteen, tukipalveluihin liittyviin ongelmiin, palvelun pinnallisuuteen ja kiireisyyteen sekä tiedonkulun ongelmiin.

Ammatillisen työn laadun arvioinnissa moniammatilliset tiimit ja vastuuhoitajuus ovat työn kivijalkoja. Henkilöstömäärä on kasvanut ja terveydenhuollon osaamista on lisätty. Toiminnan kehittäminen on ollut yhdistetyssä kotihoidossa erittäin aktiivista. Haasteena on ollut henkilöstövaje ja vaihtuvuus sekä työvoiman vaikea saatavuus. Työhyvinvoinnissa ei ole kyselyjen perusteella tapahtunut muutoksia. Sairauspoissaoloja on runsaasti, mutta niiden määrässä on nähtävissä hienoista vähenemistä. Työntekijät toivat haastatteluissa esiin huolensa kotihoidon palvelujen laadun säilymisestä ja omasta jaksamisestaan.

Sosiaali- ja terveystoimen välisten raja-aitojen madaltuminen on johtanut hedelmälliseen yhteistyöhön kaupungin useilla alueilla, mutta alueellista vaihtelua yhteistyön toteutumisessa on edelleen. Sosiaalityöntekijöiden määrä on niin pieni, että kotihoidon on vaikea saada riittävästi heidän palvelujaan. Sosiaalityön osaamiselle on tarvetta myös kotihoidon sisällä.

Sairaan potilaan hoitoketju toimii aiempaa sujuvammin yhdistetyssä kotihoidossa, mutta yhteistyötä on kehitettävä erityisesti erikoissairaanhoidon kanssa. Kotihoidon palveluketjujen olennainen osa ovat erilaiset tukipalvelut. Niiden organisointi ja koordinointi ovat tänä päivänä merkittävä osa kotihoidon työtä. Kotihoidon yhdistämisen edellyttämän yhteisen asiakasrekisterin käytössä ei tullut esiin viitteitä asiakkaan tietosuojaa uhkaavista ongelmista. Sen sijaan työnteon sujuvuutta haittaavat sosiaaliviraston ja terveyskeskuksen eri tietojärjestelmät.

Kotihoito on arvioinnin perusteella muutoksen vakiinnuttamisen vaiheessa. Uusi organisaatio ja uusien toimintatapojen perusteet on luotu ja nyt ollaan toimintakäytäntöjen jatkojalostamisen vaiheessa.

Arvioinnin perusteella kotihoidon keskeisimmät kehittämiskohteet tulevaisuudessa liittyvät tiimityöskentelyyn, lähiesimiestyöhön, toimintatapojen yhtenäistämiseen, palvelu- ja hoitosuunnitelmiin toimintaa ohjaavina välineinä, tukipalvelujen kehittämiseen sekä asiakkaiden toimintakyvyn ja toimintamahdollisuuksien ylläpitoon ja edistämiseen.

Loppuarvioinnin perusteella kotisairaanhoidon ja kotipalvelun yhdistäminen terveyskeskuksen alaisuudessa toimivaksi kotihoidoksi on perusteltua. Myös kotihoidon sijoittaminen hallinnollisesti terveyskeskuksen alaisuuteen on perusteltua.

Khn vuonna 2003 asettama organisaatiokomitea kirjasi kotipalvelun ja kotisairaanhoidon yhdistämisellä saatavia etuja. Seuraavassa tarkastellaan yhteenvedonomaisesti organisaatiokomitean kirjaamien etujen toteutumista.

1. Kotisairaanhoidon ja kotipalvelun välisen koordinoinnin oleellinen tehostuminen, mikä näkyisi erityisesti samaan asiakkaaseen kohdistuvien toimenpiteiden ja kotikäyntien parempana yhteensovittamisena.

Yhdistetyssä kotihoidossa moniammatillinen tiimi vastaa asiakkaaseen kohdistuvien toimenpiteiden ja käyntien yhteensovittamisesta asiakkaan hoitotyön suunnitelmaa seuraten. Arvioinnin mukaan yhteensovittaminen onnistuu järjestelmätasolla hyvin, sillä aiemman järjestelmän päällekkäisyyksistä on päästy käytännöllisesti katsoen kokonaan eroon. Asiakkaan hoidon järjestäminen on kuitenkin käytännössä vaativaa päivittäistä ja viikoittaista yhteensovittamista ja koordinointia, jotta asiakkaan tarkoituksenmukaisen hoidon kannalta juuri oikean ammattiryhmän edustajat käyvät hänen luonaan sopivalla rytmillä. Tiimien ja heidän esimiestensä osaaminen vaikuttaa pitkälti siihen miten hyvin käyntien ja toimenpiteiden yhteensovittaminen toteutuu.

2. Suuremmasta yksikkökoosta seuraava taloudellisuuden lisääntyminen; tämä näkyisi esimerkiksi työaikajärjestelyissä, sijaisuuksien hoidossa ja henkilöstön hankinnassa.

Vertailua kotihoitoa edeltävään tilanteeseen ei ole mahdollista tehdä, mutta kotihoidon toiminta on tehostunut taloudellisesti yhdistetyn kotihoidon aikana. Työn tuottavuus on jatkuvasti noussut seuranta-ajanjaksolla.

3. Resurssien joustavampi käyttö; mahdollisuus siirtää resursseja tehokkaasti alueelta toiselle ja reagoida nopeasti muuttuviin tarpeisiin.

Resurssien siirto alueelta toiselle on tarvittaessa toteutettu osaston sisällä siirtämällä avoimia vakansseja alueelta toiselle. Resurssien joustava käyttö on toteutunut myös pyrkimyksenä reagoida nopeasti toimintaympäristön muutoksiin ja asiakkaiden tarpeisiin. Henkilöstön saatavuusongelmia on ratkottu käyttämällä vuokratyövoimaa ja ostopalveluja tarvittavan käyntimäärän turvaamiseksi. Muistikoordinaattorit, mielenterveystiimit ja palvelusetelit ovat esimerkkejä uusista palvelumuodoista, joilla kotihoitoa on laajennettu asiakaskunnan tarpeiden mukaan.

4. Yhteisen johdon alaisuudessa kotihoitopalvelujen alueellista toimipisteverkkoa ja sisäistä työnjakoa voitaisiin kehittää toiminnan oman logiikan ja vaatimusten mukaisesti mahdollisimman tehokkaaksi.

Kotihoitoyksiköitä ja lähipalvelualueita koskevia muutoksia on mahdollista tehdä kotihoito-osaston sisällä. Moniammatillisten tiimien sisäinen yhteistyö, vastuuhoitajan rooli sekä kotihoidon lääkärien ja tiimien välinen yhteistyö ovat esimerkkejä kotihoidon omasta toimintalogiikasta lähtevästä kehittämistyöstä. Tätä työtä on tehty kotihoidon yhdistämisestä alkaen ja tarvetta kehittämisen jatkamiseen on edelleen.

5. Kotihoitopalvelut muodostavat sosiaali- ja terveystoimen sisällä oman osaamisen alueensa; tämän ansiosta henkilöstön ja menetelmien kehittämistä voitaisiin tehostaa.

Kotihoito muodostaa oman osaamisalueensa, jolle on tunnusomaista avopalveluna annettava hoito, joka toimenpiteiltään vastaa monesti sairaalahoitoa. Kotihoidossa korostuu sairaanhoidollisen osaamisen lisäksi asiakasta, hänen elämäntilannettaan, toimintakykyään ja toimintaympäristöään koskeva osaaminen. Kotihoidossa on koulutettu työntekijöitä, jotta heidän ammatillista osaamistaan saadaan laajennettua asiakkaiden moninaisten tarpeiden mukaisesti. Kotihoito-osastolla on myös tehty erittäin aktiivista kehittämistyötä yli 40 kehittämishankkeen muodossa. Nämä hankkeet ja kokeilut sisältävät useita kotihoidon laadun ja vaikuttavuuden kannalta tärkeitä kehittämiskohteita.

6. Kotihoitopalvelujen oma ja nykyistä itsenäisempi vastuualue olisi myös omiaan vahvistamaan henkilöstön palveluidentiteettiä ja työn arvostusta sekä parantamaan työvoiman saatavuutta.

Arviointi tuotti tietoa, jonka mukaan kotihoidon nykyiset työntekijät kokevat olevansa ennen muuta kotihoidon työntekijöitä, eivät kotipalvelun tai kotisairaanhoidon edustajia. Ylipäätään kotipalvelu ja kotisairaanhoito tuntuvat käsitteinäkin jo kadonneen. Kotihoito toimii varsin vaikeassa toimintaympäristössä tuottaessaan palvelut asiakkaan kodissa. Sekä asiakkailla että heidän omaisillaan voi olla ajoittain suuria vaatimuksia kotihoidolle. Toisaalta kotihoito on erittäin merkittävässä asemassa mahdollistaessaan asiakkaan asumisen omassa kodissaan ja pyrkiessään ylläpitämään kotona elämisen toimintaedellytyksiä. Kotihoito toimii vaikeassa toimintaympäristössä myös työn arvostuksen ja työvoiman saatavuuden suhteen. Kotihoidossa tehtävää sairaanhoidollista työtä ei välttämättä arvosteta yhtä paljon kuin laitoksissa tehtävää. Toisaalta kotihoitoon voi liittyä myös kotityön aliarvostus. Kotihoitokokeilun aikaa on leimannut myös yleinen hoitohenkilökunnan vaikea saatavuus. Tässä tilanteessa organisaatiokomitean oletukset työn arvostuksesta ja työvoiman saatavuuden paranemisesta eivät ole toteutuneet.

Organisaatiokomitean mietinnön mukaan kotihoidon sijoittumisessa terveysvirastoon olisi seuraavat edut:

1. Kotihoidon kuuluminen samaan virastoon sairaalatoiminnan kanssa vahvistaisi toimintojen välistä koordinointia, mikä edistäisi potilaiden sijoittumista sairaalasta koteihinsa.

Kotihoidon asiakkaiden hoitoketjua sairaalasta kotiin on pystytty kehittämään. Kotiutusten sujuvuus on parantunut jatkuvasti ja kotiutukset sujuvat tällä hetkellä varsin hyvin. Kotiutuksissa nähdään kuitenkin alueellisia eroja; samoin työntekijät raportoivat ajoittaisista yhteydenpidon ongelmista sairaaloiden ja kotihoidon välillä.

2. Vaihtoehto mahdollistaisi lääkärien yhteiskäytön terveyskeskussairaaloissa ja kotihoidossa, mikä myös edistäisi lääkärityövoiman saantia.

Kotihoidon lääkärit kuuluvat akuuttisairaalan lääkärikuntaan ja virat on pystytty pitämään täynnä. Kotihoidossa on tällä hetkellä erittäin korkeaa geriatrista ja yleislääketieteellistä osaamista omaava lääkärikunta.

3. Terveysvirastossa toiminta ei olisi osa vanhustenhoito-organisaatiota, jolloin työikäisten, nuorten ja lapsipotilaiden hoito ei aiheuttaisi erityisjärjestelyjä.

Kotihoidon tehtävänä on vanhusten, yli 18-vuotiaiden vammaisten, toipilaiden ja pitkäaikaissairaiden hoito ja palvelut niin, että eläminen kotona on turvallisesti mahdollista myös toimintakyvyn heikentyessä. Organisaatiokomitean tavoite on toteutunut.

4. Sairaus on entistä useammin kotihoidon tarpeen syynä.

Suurimmalla osalla kotihoidon asiakkaista on yksi tai useampi hoitoa vaativa sairaus. Niiden hoito toteutuu hyvin terveyskeskuksen alaisuudessa. Samoin yhteistyö avohoidon ja laitoshoidon välillä on helpompaa ja potilaan hoitoketjut sujuvampia yhden organisaation sisällä.

Loppuarvioinnin perusteella kotisairaanhoidon ja kotipalvelun yhdistäminen terveyskeskuksen alaisuudessa toimivaksi kotihoidoksi on perusteltua.

Sosiaalilautakunta päätti lisäksi edellyttää, että vaikka kotipalvelu on yhdistynyt terveyskeskuksen alaiseksi kotihoidoksi, alkuperäisen kotihoidon peruspalveluita ei organisaatiomuutoksen takia hukata. Vanhuksen elinympäristöllä, kodin siisteydellä ja arjen rutiinien hoitamisella on merkittävä rooli ikäihmisten hyvinvoinnille.

Sosiaalilautakunta on erittäin huolissaan henkilöstövajeesta ja työvoiman vaihtuvuudesta kotihoidossa, mikä osin on johtanut runsaisiin sairauspoissaoloihin. Sosiaalilautakunta edellyttää ruotsinkielisten, syrjäytymisvaarassa olevien, vammaisten, asunnottomien ja mielenterveysasiakkaiden palveluiden entistä paremman huomioimisen kotihoidossa.

Kotipalvelun tulee joustavasti tukea myös vanhusten ja vammaisten kotona asumisen mahdollistavaa omaishoitoa.

Stj toteaa, että terveyskeskuksesta saadun tiedon mukaan terveyskeskuksen henkilöstötoimikunta päätti kokouksessaan 20.4.2009, ettei se anna lausuntoa loppuarvioinnista. Sosiaaliviraston henkilöstötoimikunta käsitteli loppuarviointia ja merkitsi sen tiedoksi 27.4.2009.

Laeilla 30.12.2008/1105 ja 1106 sosiaalihuoltolain ja kansanterveyslain väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen muuttamisesta kotihoitokokeilua on päätetty jatkaa määräaikaisesti 1.1.2009 – 31.12.2010. Ministeriöstä saadun tiedon mukaan kokeilua on päätetty jatkaa määräaikaisesti ministeriön työtilanteeseen vedoten. Lainsäädännön koordinaatiotyöhön ei ole ministeriön mukaan ollut osoittaa voimavaroja. Tämän vuoksi Stj katsoo, että Khn 17.12.2007 tekemää pysyvää lainsäädäntöä edellyttävää esitystä on syytä kiirehtiä päätösehdotuksen mukaisesti.

SELVITYS SOSIAALIASIAMIESTEN TOIMINNASTA VUODELTA 2008

Khs 2009-829

STJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi Helsingin sosiaaliasiamiesten selvityksen toiminnastaan vuonna 2008.

Pöytäkirjanote sosiaalilautakunnalle, sosiaalivirastolle ja sosiaaliasiamiehille.

Lisätiedot:
Hari Olli, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36048

LIITTEET	Liite 1	Helsingin sosiaaliasiamiesten selvitys vuodelta 2008
	Liite 2	Sosiaalilautakunnan lausunto 26.5.2009

Stj toteaa, että sosiaaliasiamiesten selvityksessä esitetään selvityksen käsittelyä ensin kaupunginhallituksessa ja lähettämistä vasta kaupunginhallituksen käsittelyn jälkeen tiedoksi ja toimenpiteitä varten sosiaalilautakunnalle. Stj katsoo, että kunnollinen valmistelu ja Helsingin kaupungin noudattama käytäntö edellyttävät ao. lautakunnan lausuntoa ennen asian käsittelyä kaupunginhallituksessa.

./. Sosiaaliasiamiesten selvitys toiminnastaan vuonna 2008 on saapunut hallintokeskukseen 3.4.2009 sosiaaliasiamies Lilli Autin allekirjoittamana. Selvitys on esityslistan tämän asian liitteenä 1.

Selvityksen johdanto-osassa todetaan mm. seuraavaa:

Kahdeksan toimintavuoden ja seitsemän kaupunginhallitukselle annetun vuosittaisen selvityksen jälkeen, vuotta 2008 koskevaan selvitykseen on koottu lyhyesti asiakkaiden yhteydenotoista kertynyt informaatio sekä toimenpide-ehdotukset vastuualueittain. Sosiaaliasiamiehiin otettiin yhteyttä vuonna 2008 yhteensä 1257 kertaa. Suurin osa yhteydenotoista koski aiempien vuosien tapaan toimeentulotukea ja ihmisten taloudellista ja muuta avun tarvetta vaikeissa elämäntilanteissa. Asiakkaiden aseman vahvistamiseksi ja heidän kanssaan tehtävän työn kehittämiseksi on olemassa paljon konkreettista tietoa siitä, mihin korjauksia tarvitaan.

Vuoden 2008 alusta toimeentulotukilakiin kirjattiin määräajat toimeentulotukiasioiden käsittelylle. Määräaikojen kirjaaminen lakiin on merkittävä, toimeentulotukea hakevan asiakkaan asemaan liittyvä parannus. Lain muutoksella haluttiin turvata viimesijaisen toimeentulon nopea käsittely ja maksuunpano sekä asiakkaan oikeus päästä keskustelemaan henkilökohtaisesti sosiaalityöntekijän tai sosiaaliohjaajan kanssa. Sosiaaliasiamiehille tuli vuoden 2008 aikana yhteydenottoja toimeentulotukihakemusten pitkistä käsittelyajoista aiempaa vähemmän. Asiakkaat toivat kuitenkin edelleen esille, että heiltä oli pyydetty toimittamaan uudelleen jo aiemmin esitetyt liitteet tai heidän toimittamansa liitteet olivat kadonneet. Asiakkaat kysyivät sosiaaliasiamiehiltä myös siitä, milloin heille myönnetty etuus olisi maksussa ja heidän käytettävissään.

Sosiaaliasiamiehille tuli eteen tilanteita, joissa ei riittävästi tunnistettu kiireellistä toimeentulotuen tarvetta (samana tai viimeistään seuraavana arkipäivänä) tai käytettävissä ei ollut menettelytapoja, joilla kirjallisista hakemuksista olisi pystytty erottamaan nopeaa päätöksentekoa tarvitsevat tilanteet. Useissa ns. peruspäätöksissä, joilla asiakkaalle tai perheelle oli myönnetty toimeentulotuen laskennallinen osuus, ilmoitettiin, että täydentävän tai ehkäisevän toimeentulotuen päätös tehdään myöhemmin. Eduskunnan oikeusasiamies on 10.2.2009 Helsinkiä koskevassa päätöksessään korostanut, että myös täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea koskevat hakemukset on käsiteltävä toimeentulotukilaissa säädetyissä määräajoissa.

Vuoden 2008 aikana työntekijöiden vaihtuvuus tai siirtyminen toimipaikasta toiseen jatkui edelleen. Kesän 2008 aikana osa vuosi-lomien sijaisuusketjuista ei toiminut, kun työntekijät olivat osan ajasta samaan aikaan poissa. Tämä näkyi asiakkaiden yhteydenotoissa ja asioiden viivästymisenä. Eduskunnan oikeusasiamies toteaa samassa 10.2.2009 antamassaan päätöksessään, etteivät henkilöstön vuosi- tai muut lomat ole hyväksyttävä peruste hakemusten käsittelyn viipymiseen. Hänen mukaansa kunnan on varauduttava henkilöstön vuosilomiin sekä yllättäviin tilanteisiin riittävillä sijais- ja muilla järjestelyillä.

Sosiaaliasiamiehet näkevät työssään myös paljon hyvin tehtyjä päätöksiä ja hyvää, asiakkaiden tilanteeseen paneutuvaa sosiaalityötä. Tämä ei kuitenkaan saisi olla riippuvainen siitä kenen luona tai missä toimistossa asiakas asioi. Jokaisella asiakkaalla on oltava yhdenvertainen oikeus hyvään palveluun ja kohteluun hänen asioidessaan ja hakiessaan apua sosiaalihuollosta. Sosiaalihuollon asiakkaiden aseman vahvistamiseksi on tärkeää, että yksittäisille asiakkaille tehtyjä päätöksiä ja heidän kanssaan tehtyä konkreettista sosiaalityötä arvioidaan. Tärkeintä sosiaalihuollon asiakkaiden aseman ja oikeuksien kannalta olisikin tunnistaa se, missä tilanteissa asiakkaat jäävät liian vähälle huomiolle asiointinsa tai elämätilanteidensa kanssa tai milloin he putoavat riittävästä avusta kohtuuttomiin tilanteisiin. Asiakkaiden oikeuksien toteutumisen uhkana ovat sosiaalihuoltoon myönnetyt liian pienet määrärahat, jotka vuosittain ovat vaikeuttaneet sosiaalihuollon perustehtävää, ihmisten auttamista ja hyvinvoinnin parantamista.

Sosiaalilautakunta toteaa (26.5.2009) mm. seuraavaa:

Sosiaaliasiamiehen tehtävät ja asiakaslaki

Asiakkaiden yhteydenotot sosiaaliasiamiehiin ovat tärkeä osa asiakaslain toteuttamista ja asiakkaiden aseman vahvistamista. Samalla asiakkaiden yhteydenotoista kertyvä tieto asiakkaan asemasta ja palvelujen sujuvuudesta on tärkeää palautetietoa sosiaalivirastolle toiminnan jatkuvan kehittämisen kannalta. Vuotta 2008 koskevassa selvityksessä asiat on ryhmitelty aiempia vuosia selkeämmin vastuualueittain ja toimistoittain, mikä parantaa selvityksen hyödyntämismahdollisuuksia.

Sosiaalinen ja taloudellinen tuki

Sosiaaliasemilla laadittiin vuoden 2008 lopulla koko henkilöstöä koskeva toimintakulttuurianalyysi, jossa käsiteltiin palvelutoiminnan ohjausta, johtamista, työn hallintaa, työtilannetta ammattiryhmittäin, moniammatillisten tiimien toimintaa sekä esitettiin niitä koskevat johtopäätökset ja suositukset.

Toimeentulotuen päätöksenteon laadun parantamiseksi on keväästä 2008 lähtien järjestetty henkilöstölle säännöllisin väliajoin koulutusta, jossa käsitellään sekä toimeentulotukilain soveltamista että hallinnollisia menettelyjä. Laadun parantamiseen tähtää myös jaostotyöskentelyprosessi, jossa käydään jatkuvaa vuoropuhelua jaoston jäsenten, esittelijän, lakimiesten ja jaostovalmistelijoiden kesken.

Toimeentulotukilaki sisältää käsitteen täydentävä toimeentulotuki, jonka myöntämisellä voidaan huomioida asiakkaan yksilölliset olosuhteet ja tarpeet. Täydentävän toimeentulotuen myöntämiseen liittyy yleensä myös sosiaalityö. Käytännössä ehkäisevää ja täydentävää toimeentulotukea on mahdollista myöntää samankaltaisissa tilanteissa. Vuonna 2008 täydentävän toimeentulotuen osuus toimeentulotuen kokonaismäärästä oli 6,2 milj. euroa (6,4 %), kun ehkäisevä toimeentulotuki oli 1,8 milj. euroa. Molemmat ovat nousseet vuoden 2007 tasosta, jolloin ehkäisevän toimeentulotuen osuus oli 1,7 % (1,5 milj. euroa) ja täydentävän tuen osuus oli 6,2 % (5,4 milj. euroa).

Toimeentulotuen asiakaskysely toteutetaan kahden vuoden välein. Vuoden 2008 tulosten pohjalta on määritelty kehittämiskohteet, joita käsitellään sosiaaliasemakohtaisesti kevään 2009 aikana. Merkille pantavaa on kuitenkin se, että vuoden 2008 asiakaskyselyn vertailutiedot kertovat positiivisesta muutoksesta, eli tietyistä epäkohdista huolimatta asiakkaiden tyytyväisyys toimeentulotuen hakuprosesseihin on lisääntynyt suhteessa edelliseen kyselyyn.

Vammaispalvelu

Vammaisten sosiaalityön painopistealueena on asiakkaan tapaaminen ja palvelutarpeen arvioinnin tekeminen nimenomaan asiakkaan luona kotikäynnillä. Kuljetuspalveluissa saattaa asiakkaan toimittamasta hakemuksesta ja lääkärinlausunnoista käydä ilmi, että palvelun myöntäminen on kiistatonta eikä vaadi erillistä tapaamista tai arviota. Tämä on kuitenkin harvinaista eikä pyydettyä kotikäyntiä evätä.

Vaikeavammaisten asumispalvelut tuotetaan pääsääntöisesti monimuotoisina ostopalveluina. Palvelujen laadusta käydään keskusteluja säännöllisesti mm. ostopalveluneuvottelujen yhteydessä. Jokaisella palvelutalossa asuvalla vaikeavammaisella henkilöllä on nimetty sosiaalityöntekijä, jonka kautta saadaan tietoa asiakkaiden tilanteesta.

Sosiaalinen kuntoutus

Asumispalveluyksiköissä ja tukiasunnoissa asuvien asiakkaiden palvelutarve tarkistetaan pääsääntöisesti vähintään kerran vuodessa ja tarvittaessa useamminkin. Palvelutarpeen arviossa laaditaan palvelusuunnitelma sosiaalityöntekijän/-ohjaajan ja asiakkaan sekä asumispalveluyksikön henkilökunnan yhteistyönä. Tukiasunnoissa asuvia asiakkaita sosiaalityöntekijä/-ohjaaja näkee sovituin väliajoin.

Kulosaaren tukikodin asukkaiden muuttoprosessia Suutarikotiin ei voida sosiaalilautakunnan mielestä tulkita sosiaaliasiamiehen tavoin niin, että heikoimmassa asemassa olevien asiakkaiden oikeudet päätöksenteossa, tiedottamisessa, kuulemisessa ja muutoksen vaatimassa sopeutumisajassa laiminlyötiin. Tukikodin asukkaita tuettiin ja rohkaistiin muuttoon, koska lyhyellä aikavälillä asiakkaiden fyysisen ja psyykkisen kunnon sekä omatoimisuuden nähtiin heikkenevän niin, että asukkaiden pärjääminen tukikodissa vaarantuisi rakennuksen soveltumattomuuden ja vähäisen tukihenkilöstön vuoksi. Suutarikodin avaaminen oli ainutlaatuinen mahdollisuus tarjota asukkaille tasokkaampaa palvelua.

Lapsiperheiden palvelut

Lapsen huostaanottoa edeltää pääsääntöisesti pitkä työskentely ja yhteistyö lapsen vanhempien kanssa. Myös huostaanottoprosessin ja päätöksenteon valmistelun aikana sosiaalityöntekijä keskustelee useaan otteeseen vanhempien kanssa huostaanoton merkityksestä ja juridisista vaikutuksista vanhempien asemaan. Lisäksi huostaanoton kuulemistilaisuudessa käydään läpi huostaanoton vaikutukset vanhempien asemaan ja oikeuksiin lapsen asioissa. Huostaanotto on aina vaikea kriisi niin lapselle kuin vanhemmille, siksi vanhempien saattaa olla vaikea vastaanottaa tietoa sosiaalityöntekijältä. Vanhempien kokemus riittävän konkreettisen ja selkeän tiedon puuttumisesta vahvistaa sen, että vuorovaikutus, selkeä ja välitön informointi sekä asiakaspalautteet ovat lastensuojelun asiakastyössä tärkeitä.

Vanhusten palvelut

Omaisten palautteissa heijastuu tällä hetkellä nähtävissä oleva odotusten ristiriita: yleisesti vallitsevat melko vahvasti laitoshoitoa painottavat asenteet, vaikka kotona mahdollisimman pitkään asuminen on useimmiten vanhuksen oma toive. Palveluasumisen ja vanhainkotipaikkojen tarpeenmukaisuutta on jo lisätty muuntamalla fyysisesti toimintarajoitteisille tarkoitettua palveluasumista muistisairaille soveltuvaksi ostopalveluissa. Vastaavaa muuntoa tullaan tekemään kaupungin omissa palvelutaloissa peruskorjausten myötä. Kokonaispaikkamäärän lisäämistä tuskin tarvitaan, koska sosiaali- ja terveysministeriön Ikäihmisten palvelujen laatusuositusten (STM:n julkaisuja 2008:3) tavoitteet palvelujen määrän suhteen ylittyvät Helsingissä.

Palvelutalo- tai vanhainkotipaikkaa jonottavien määrän sijasta tulisi tarkastella läpimenoaikoja. Jonottajista vähintään joka kolmas ja yleensä useampikin saa kuukausittain paikan. Omasta kodista sijoitettiin vuonna 2008 palveluasumiseen 177 ja vanhainkotiin 145 vanhusta eli 322 henkeä, mikä on 37 % kaikista koko vuoden aikana SAS-sijoitetuista asiakkaista. Kiireelliset paikan tarvitsijat pyritään sijoittamaan kuukauden sisällä jonoon tulosta ja kriisitilanteessa sijoitus tehdään välittömästi.

Lasten päivähoito

Selvityksessä todetaan, että päivähoitoon liittyvien asiakasyhteydenottojen määrä oli vähäinen. Yhteydenotot liittyivät yleisiin neuvontatilanteisiin tai päiväkodissa olleisiin vuorovaikutustilanteisiin ja hoitopaikkaa koskeviin ongelmiin. Päivähoitoon liittyvissä yhteydenotoissa asiakasta ohjataan tekemään muistutus.

Päivähoidon vastuualueella on panostettu asiakasohjaukseen muutaman viimeisen vuoden ajan ja asiakasohjauksen ohjeita täsmennetään säännöllisesti. Vastuualueelle tulevat asiakaspuhelut ohjataan asiantuntijalle, joka perehtyy asiakastilanteeseen ja auttaa asian hoitamisessa. Kirjallisiin palautteisiin vastataan viikon sisällä ja pitemmästä valmisteluajasta tiedotetaan asiakkaille. Asiakaspalautteet käsitellään vuosittain johtoryhmässä ja muistioon kuvataan palautteiden perusteella tehdyt toimenpiteet ja kehittämishaasteet.

Sosiaaliasiamiesten toiminta

Päätoimisia sosiaaliasiamiehiä on kolme, joista yksi on osa-aikainen. 1.1.2009 käyttöön otettua kolmatta vakanssia hoitamaan valittiin myös lainopillista koulutusta omaava henkilö. Tällä haluttiin parantaa kuntalaisten mahdollisuuksia saada sosiaaliasiamiespalveluja sekä monipuolistaa sosiaaliasiamiesten osaamista. Kolmannen sosiaaliasiamiehen palkkaaminen vähentää työn kuormittavuutta sekä mahdollistaa toiminnan entistä paremman suunnittelun ja sen suuntaamisen aidosti keskeisille painopistealueille.

./. Sosiaalilautakunnan lausunto on esityslistan tämän asian liitteenä 2.

SELITYS KORKEIMMALLE HALLINTO-OIKEUDELLE HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖKSESTÄ TEHDYSTÄ VALITUKSESTA TAPANINKYLÄN KOTINUMMENTIEN POHJOISPÄÄN ASEMAKAAVA-ASIASSA (NRO 11687)

Khs 2007-1613

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa asiasta korkeimmalle hallinto-oikeudelle jäljempänä esityslistalta ilmenevän, hallintokeskuksen oikeuspalveluiden lausunnon mukaisen selityksen.

Pöytäkirjanote hallintokeskuksen oikeuspalveluille selityksen laatimista ja antamista varten sekä kaupunkisuunnitteluvirastolle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITTEET	Liite 1	Valitus korkeimmalle hallinto-oikeudelle (Kotinummentien pohjoispään kaava-alue)
	Liite 2	Kaupunginhallituksen lausunto 30.9.2008 Helsingin hallinto-oikeudelle (Kotinummentien pohjoispään kaava-alue)
	Liite 3	Helsingin hallinto-oikeuden päätös 31.3.2009 (Kotinummentien pohjoispään kaava-alue)

Kaj toteaa, että kaupunginvaltuusto on 4.6.2008 hyväksynyt 39. kaupunginosan (Tapaninkylä, Tapaninvainio) korttelin nro 39139 tonttien nro 21, 22 ja 30, korttelin nro 39140 tontin nro 6, korttelin nro 39143 tontin nro 4, korttelin nro 39243 tontin nro 16 ja korttelin nro 39353 tonttien nro 11 ja 12 sekä katu-, virkistys- ja erityisalueiden (muodostuvat uudet korttelit nro 39145–39147) asemakaavan muutoksen piirustuksen nro 11687/31.5.2007, 27.3.2008 mukaisena.

XXXX ja XXXX XXXX yhdessä sekä XXXX XXXX erikseen valittivat valtuuston päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen. Kaupunginhallitus antoi 30.9.2008 lausunnon valitusten johdosta hallinto-oikeudelle, joka päätti 31.3.2009 hylätä valitukset.

Kaupunginhallitus määräsi 29.9.2008 asemakaavan osittain voimaan ennen lainvoimaisuutta niiltä osin, joita valitukset eivät koskeneet, mistä on kuulutettu 27.10.2008.

XXXX ja XXXX XXXX ovat valittaneet Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Korkein hallinto-oikeus pyytää (4.5.2009) kaupunginhallituksen selitystä valituksen johdosta.

Hallintokeskuksen oikeuspalvelut lausuu (29.5.2009) asiassa kaupunkisuunnitteluviraston kanssa yhteistyönä valmisteltuna lausuntona seuraavaa.

Valituksen pääasiallinen sisältö

Valittajat ovat hakeneet muutosta hallinto-oikeuden päätökseen mm. sillä perusteella, että alueella olevalle voimalinjalle määritelty suojaetäisyys suunniteltuun rakentamiseen ei täyty. Valituksen mukaan kaavasta poistettu kääntöpaikka on täysin toimiva, jos sille annetaan valituksessa mainitut edellytykset. Kulkuyhteys Sidetien kautta voidaan myös järjestää, koska tie on valmiiksi rakennettu eikä alueella oleva puro kaupungin ilmoittamalla tavalla kärsi. Valituksessa on lisäksi pyydetty, että oikeuskäsittelykustannukset osoitetaan kaupungille.

Valituksen laillisuus ja valitusoikeus

Kuntalain mukaan hallinto-oikeuden päätöksestä valitetaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Päätöksen katsotaan tulleen asianosaisten tietoon silloin, kun se on annettu 31.3.2009. Valitus on saapunut KHO:lle 21.4.2009, eli lain mukaisessa määräajassa. Valittajilla, jotka ovat hakeneet muutosta

valtuuston päätökseen hallinto-oikeudelta, on asiassa lain mukaan valitusoikeus.

Lausunto valituksen johdosta

Oikeuspalvelut yhtyy hallinto-oikeuden asiassa antamaan päätökseen ja sen perusteluihin. Hallinto-oikeus on tutkinut valtuuston päätöksen lainmukaisuuden oikein ja antanut asiassa perustellun ratkaisun. Korkeimmalle hallinto-oikeudelle annettavassa selityksessä tulisi pyytää valituksen ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksen hylkäämistä perusteettomina.

Oikeuspalvelut viittaa asiassa kaupunginvaltuuston kaavapäätöksessä ja kaupunginhallituksen hallinto-oikeudelle antamassa lausunnossa 30.9.2008 lausuttuun ja toteaa lisäksi asiassa seuraavaa.

Voimalinja Tapanilan sähköasemalle menevä 110 kV:n voimalinja kulkee Tapaninkyläntien toisella puolella. Sen etäisyys esitettyyn uudisrakentamiseen on vähintään 30 metriä, mikä on suoja-alueena riittävä. Voimassa olevien ohjeiden mukaan kysymyksessä olevan kokoisen voimalinjan suojaetäisyydeksi on määritelty 15 metriä. Myös hallinto-oikeus on päätöksessään todennut, että voimalinjalla ei ole vaikutusta korttelin 39145 rakentamiselle tai muulle maankäytölle. Asemakaava luo MRL 54 §:n mukaisesti edellytykset terveelliselle ja turvalliselle elinympäristölle.

Kääntöpaikka ja kulkuyhteys Sidetien kautta

Kuten hallinto-oikeus on katsonut, kaavan sisältämille katualue- ja kulkuyhteysmuutoksille on hyväksyttävät liikenteelliset ja maankäytölliset perusteet.

Talitiaistien kääntöpaikka on todettu huonosti toimivaksi ja se on nykyisiin katualueen mitoituskäytäntöihin verrattuna liian pieni. Tämän vuoksi kääntöpaikka on poistettu kaavasta ja katualueet on liitetty nykyisiin asuntotontteihin 39139/21 ja 30. Talitiaistietä on jatkettu siten, että ajoyhteys nykyisille tonteille 39139/21, 39140/5 ja tulevalle tontille 39145/1 nykyisen puistoalueen kautta muuttuu katuyhteydeksi. Korvaava kääntöpaikka on suunniteltu nykyiselle puistoalueelle lähelle Tapaninkyläntietä. Asemakaava antaa mahdollisuuden kääntöpaikan hyvään toteuttamiseen, mutta yksityiskohdat tarkentuvat yksityiskohtaisemman suunnittelun yhteydessä.

Katuyhteyden osoittaminen Sidetien kautta ei ole tarkoituksenmukaista, koska kaavan mukainen katuyhteys on lyhyempi ja sitä käytetään nykyisinkin ajoreittinä. Ehdotettu reitti tuhoaisi puron, jonka säilyttäminen on erityisesti tulvavesien hallinnan kannalta katsottu alueelle tarpeelliseksi. Valittaja on myös itse vaatinut puroa säilytettäväksi.

Kaava luo edellä esitetyn perusteella MRL 54 §:n mukaisesti edellytykset liikenteen järjestämiselle.

Hallinto-oikeus on oikein todennut, että kaavamuutosten tekemiseen on kaavan tarkoitus huomioon ottaen lailliset perusteet eivätkä muutokset ole maanomistajille kohtuuttomia. Asemakaavan hyväksymistä koskevassa kunnallisvalitusmenettelyssä ei voida lisäksi vedota kaavaratkaisujen epätarkoituksenmukaisuuteen.

Yhteenveto Oikeuspalvelut toteaa, että hallinto-oikeus on arvioinut valtuuston päätöksen laillisuuden oikein ja antanut asiassa perustellun ratkaisun. Valituksessa ei ole esitetty sellaisia seikkoja, joilla olisi merkitystä asiaa ratkaistaessa. Kaava on maankäyttö- ja rakennuslain mukainen.

Korkeimmalle hallinto-oikeudelle annettavassa selityksessä tulisi siten yhtyä hallinto-oikeuden päätökseen sekä pyytää valituksen ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksen hylkäämistä perusteettomina.

Kaupunginhallituksen johtosäännön 8 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan kaupunginhallitus antaa selityksen valtuuston päätöstä koskevan valituksen johdosta, jos kaupunginhallitus yhtyy valtuuston päätöksen lopputulokseen.

8.6.2009 pöydälle pantu asia

SIIRTOLAPUUTARHA- JA KESÄMAJATYÖRYHMÄN RAPORTTI JA JATKOTOIMENPITEET

Khs 2008-1795

KAJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi siirtolapuutarha- ja kesämajatyöryhmän 10.2.2009 päivätyn raportin.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee:

- kehottaa yleisten töiden lautakuntaa neuvottelemaan Marjaniemen siirtolapuutarhayhdistyksen kanssa Puotilan siirtolapuutarhapalstojen liittämisestä Marjaniemen yhdistykseen ja selvittämään tämän, 18 uutta palstaa sisältävän siirtolapuutarha-alueen toteuttamismahdollisuudet pikaisesti.

- kehottaa kaupunkisuunnittelulautakuntaa ottamaan huomioon Pakilan siirtolapuutarhan laajentamismahdollisuuden käynnistymässä olevassa kaavoituksessa ja tutkimaan samassa kaavaprosessissa Ärtin koulukasvitarha-alueen muuttamisen siirtolapuutarhaksi. Samalla yleisten töiden lautakuntaa kehotetaan käynnistämään neuvottelut Klaukkalanpuiston siirtolapuutarhayhdistyksen kanssa Ärtin koulukasvitarhan liittämiseksi samaan yhdistykseen. Lisäksi yleisten töiden lautakuntaa pyydetään selvittämään laajennuksen toteuttamismahdollisuudet huomioiden kaavoituksen valmistumisaikataulu ja todennettu kysyntä.

- kehottaa kaupunkisuunnittelulautakuntaa ottamaan kaavoitusohjelmaansa Oulunkylän siirtolapuutarhan laajentamisen nykyisten viljelypalstojen alueelle ja viljelypalstojen siirron esimerkiksi Vantaanjoen itäpuoleiselle Savelanniitylle, jonne on suora siltayhteys. Samalla yleisten töiden lautakuntaa kehotetaan käynnistämään neuvottelut Oulunkylän siirtolapuutarhayhdistyksen kanssa laajennusalueen liittämiseksi samaan yhdistykseen. Lisäksi yleisten töiden lautakuntaa pyydetään selvittämään laajennuksen toteuttamismahdollisuudet huomioiden kaavoituksen valmistumisaikataulu ja todennettu kysyntä.

- kehottaa kaupunkisuunnittelulautakuntaa tekemään 30.3.2010 mennessä kaupunginhallitukselle ehdotuksen siitä, mille kahdelle Helsingissä sijaitsevalle, luvussa 5 luetellulle alueelle (Siltamäki, Torpparinmäki, Tuomarinkartano, Mellunkylä, Longinoja, Savelanpuisto, Malminkartano) voitaisiin sijoittaa uudet siirtolapuutarhat. Selvityksen käsittelyn yhteydessä on mahdollista määrittää uusien alueiden kaavoitus- ja toteuttamisaikataulua.

- kehottaa kiinteistövirastoa ja rakennusvirastoa laatimaan päivitetyn yleissuunnitelman vuoden 2010 aikana uuden, esimerkiksi kiinteistöyhtiömallilla perustettavan siirtolapuutarhan rakentamiseksi Vihdin Eerolan tilalle.

- kehottaa kaupunkisuunnittelulautakuntaa ja kiinteistölautakuntaa selvittämään siirtolapuutarhan tai kesämaja-alueen perustamismahdollisuudet seudullisena yhteistyökohteena Sipoon kunnassa liitosalueen eteläpuolella sijaitsevaan Granön saareen.

- kehottaa kaupunkisuunnittelulautakuntaa vuoden 2009 alusta alkaneen osayleiskaavoituksen yhteydessä selvittämään mahdollisuudet retkeilyä ja matkailijoita palvelevan, Sipoonkorven virkistysmahdollisuuksiin tukeutuvan kesämaja- ja leirintäaluekokonaisuuden rakentamiseksi Sipoonkorven vaihettumisvyöhykkeelle.

- kehottaa liikuntalautakuntaa laatimaan tarkennetut suunnitelmat, joiden mukaan lähikunnissa sijaitseviin Elisaareen, Lähteelään ja Kaunissaareen voitaisiin osoittaa uusia lyhytaikaiseen vuokraukseen perustuvia virkistysmökkejä ja pyrkimään siihen, että yksi näistä voitaisiin toteuttaa vuosina 2010−2012.

- kehottaa liikuntalautakuntaa laatimaan vuoden 2010 aikana selvityksen lähikunnissa sijaitsevien Luukin ja Salmen ulkoilu- ja virkistysalueiden mahdollisesta käytöstä osin myös kesämaja- tai vuokramökkialueina.

- että kokonaan uusien siirtolapuutarhojen tulisi rakentua ja olla ylläpidettävissä kokonaisuudessaan yhdistyksen tai sitä varten perustettavan yhtiön jäsenten omakustannusperiaatteella. Kaupunki voisi osallistua hankkeisiin vuokraamalla maapohjan kyseiseen tarkoitukseen ja olemalla alkuvaiheessa apuna yhdistystä tai yhtiötä perustettaessa. Samoin kaupunki voisi osallistua kustannuksiin, mikäli alueelle osoitetaan palsta, mökki tai muita alueita kaupunkilaisten yleiseen käyttöön.

- että uusia alueita perustettaessa selvitetään myös mahdollisuudet idea- ja suunnittelukilpailun järjestämiseen uusien mökkityyppien tai aluekonseptien kehittämiseksi.

- kehottaa yleisten töiden lautakuntaa sisällyttämään uusiin ja uudistettaviin vuokrasopimuksiin siirtolapuutarha- ja kesämajayhdistysten ja kaupungin kesken neuvotellut ehdot siitä, millä tavoin alueita voidaan avata yleisölle tai niiden joitakin rakennuksia käyttää myös lähialueen asukkaiden, kuten päiväkoti- eläkeläis- tai koululaisryhmien retkien tai puutarha- ja ympäristökasvatuksen tukikohtina.

- kehottaa yleisten töiden lautakuntaa sisällyttämään uusiin ja uudistettaviin vuokrasopimuksiin siirtolapuutarha- ja kesämajayhdistysten kanssa ehdot, jotka varmistavat jätehuollon ja jätevesien asianmukaisesta hoidosta aiheutuvien velvoitteiden toteuttamisen.

Pöytäkirjanote jäljennöksin esityslistasta liitteineen kaupunginmuseon johtokunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle, kiinteistölautakunnalle, liikuntalautakunnalle, rakennuslautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle, ympäristölautakunnalle sekä talous- ja suunnittelukeskukselle. Pöytäkirjanote jäljennöksin esityslistasta Helsingin siirtolapuutarhojen aluejärjestölle sekä Siltamäki-Suutarila-Seura ry:lle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024
Ryöti Miliza, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 25407

LIITTEET	Liite 1	Siirtolapuutarha- ja kesämajatyöryhmän raportti 10.2.2009
	Liite 2	Siltamäki-Suutarila-Seura ry:n kannanotto 8.4.2009

Kaj toteaa, että kaupunginvaltuusto kehotti 4.6.2008 eräiden valtuustoaloitteiden käsittelyn yhteydessä kaupunginhallitusta huolehtimaan siitä, että Helsinkiin kaavoitetaan lisää siirtolapuutarha- ja kesämaja-alueita.

Kaupunginjohtaja asetti elokuussa 2008 työryhmän kartoittamaan siirtolapuutarha- ja kesämajakäyttöön soveltuvia alueita Helsingissä ja kaupungin muissa kunnissa omistamilla mailla sekä tekemään ehdotuksen ko. käyttöön varattavista alueista, niille soveltuvista toteuttamismalleista sekä toteutusaikatauluista.

Työryhmän ehdotukseen sisältyy seitsemän aluetta Helsingissä ja yksi alue Vihdissä Helsingin kaupungin omistamalla maalla, joille nyt tehdyn arvion perusteella voitaisiin tutkia uuden siirtolapuutarhan kaavoittamista. Ehdotukseen sisältyy myös neljän nykyisen siirtolapuutarha-alueen laajentamismahdollisuus sekä kolme mahdollisuutta uusille kesämaja-alueille. Lisäksi ehdotukseen sisältyy erilaisia, pääasiassa saaria ja ulkoilualueita Helsingissä ja lähikunnissa, joille voidaan kehittää uudenlaisia lyhytaikaiseen vuokramökkeilyyn perustuvia vapaa-ajan ja virkistyksen toimintoja.

Kaj viittaa työryhmän raporttiin sekä saatuihin lausuntoihin ja esittää, että kaupunginhallitus hyväksyisi päätösehdotukseen sisältyvät linjaukset olemassa olevien siirtolapuutarha-alueiden laajennuksista. Kaj yhtyy työryhmän ehdotuksiin muilta osin, mutta katsoo, että Vartiosaaren osalta ei vielä tässä vaiheessa ole perusteita ottaa kantaa mahdollisen kesämaja-asumisen sijoituspaikkana.

Kaj esittää, että kaupunginhallitus tekisi periaatepäätöksen kahden uuden siirtolapuutarha-alueen perustamisesta Helsinkiin sekä siirtolapuutarhan perustamisesta Vihdin Eerolaan. Kaj korostaa, että työryhmällä ei raportin laatimisen yhteydessä ollut edellytyksiä toteuttaa perusteellisia selvityksiä uusien siirtolapuutarha-alueiden toteutusedellytysten varmistamiseksi, joten tarkempi selvittely perustettavien kahden alueen osalta tulisi jättää kaupunkisuunnitteluviraston ja lautakunnan tehtäväksi. Näin varmistettaisiin mm. luonto-, maisema- ja kulttuurihistoriallisten arvojen huomioon ottaminen, maaperän soveltuvuus kyseiseen rakentamiseen, tulvaolosuhteiden, liikkumisen ja pysäköinnin edellyttämien järjestelyjen arvioiminen sekä yleiseen virkistykseen tai pysyvään asumiseen kyseisissä kaupunginosissa tarvittavien alueiden riittävyyteen liittyvät näkökohdat. Yhtä tärkeänä seikkana tulevat huomioon otettaviksi paikallisen vuorovaikutuksen toteuttaminen ja lähialueen asukkaiden kannanottojen kuuleminen.

Vielä Kaj esittää, että kaupunginhallitus päättäisi selvityttää siirtolapuutarhan tai kesämaja-alueen perustamismahdollisuudet seudullisena yhteishankkeena Granön saareen Sipoossa, kesämaja ja leirintäaluekokonaisuuden perustamismahdollisuudet Sipoonkorven reuna-alueelle ja mahdollisuudet sijoittaa kesämajoja tai vuokramökkejä Luukin (Espoo) ja Salmen (Vihti) ulkoilu- ja virkistysalueiden yhteyteen. Samalla tulisi kehottaa liikuntalautakuntaa laatimaan suunnitelman uusien vuokrattavien mökkien sijoittamisesta Elisaareen (Inkoo), Lähteelään (Kirkkonummi) ja Kaunissaareen (Sipoo).

Siirtolapuutarha- ja kesämajatyöryhmän ehdotukset

Siirtolapuutarha- ja kesämajatyöryhmä on saanut raporttinsa valmiiksi 10.2.2009. Raportti sisältää inventointi- ja suunnitteluaineiston nykyisistä siirtolapuutarha- ja kesämaja-alueista ja niiden laajentamismahdollisuuksista sekä kartoituksen ko. käyttöön soveltuvista uusista alueista. Lisäksi raportissa käsitellään siirtolapuutarha- ja kesämaja-alueiden hallinto- ja toteutusmallien kehittämismahdollisuuksia.

Työryhmän ehdotukseen sisältyy seitsemän aluetta Helsingissä (Siltamäki, Torpparinmäki, Tuomarinkartano, Mellunkylä, Longinoja, Savelanpuisto, Malminkartano) ja yksi alue Vihdissä (Eerola) Helsingin kaupungin omistamalla maalla, joille nyt tehdyn arvion perusteella voitaisiin tutkia uuden siirtolapuutarhan kaavoittamista. Lisäksi ehdotukseen sisältyy kolme mahdollisuutta uusille kesämaja-alueille (Vartiosaari, Sipoonkorven reuna-alue, Ruskeasuo). Työryhmä korostaa, että raporttiin sisällytetyt ehdotukset uusiksi alueiksi ovat keskenään vaihtoehtoisia eikä esitä niiden kaikkien toteuttamista. Laajennusmahdollisuuksia työryhmä toteaa nyt tehdyn tarkastelun perusteella olevan neljällä nykyisellä siirtolapuutarha-alueella (Marjaniemi-Puotila, Klaukkalanpuisto, Pakila, Oulunkylä).

Työryhmä ehdottaa, että toteuttamiskelpoisimpina pidetyt alueet tulisi jatkossa ottaa kaupunkisuunnitteluviraston kaavoitusohjelmaan. Kaavoituksen yhteydessä selvitetään niiden toteutusedellytykset perusteellisesti. Inventointi- ja suunnitteluaineistossa esiin tuodut epävarmuustekijät (esimerkiksi luonto- ja maisema-arvot, lähialueiden täydennysrakentamispotentiaali jne.) sekä arvioidut laskelmat kunkin alueen mahdollisesta toteuttamislaajuudesta tarkennetaan kaavoitusvaiheessa.

Kaavoituksen lisäksi toteuttaminen edellyttää tarkoituksenmukaisen hallintamuodon ratkaisemista. Työryhmä katsoo, että kokonaan uusien siirtolapuutarhojen tulisi rakentua ja olla ylläpidettävissä kokonaisuudessaan yhdistyksen tai sitä varten perustettavan yhtiön jäsenten omakustannusperiaatteella. Kaupunki osallistuisi vuokraamalla maapohjan kyseiseen tarkoitukseen ja olemalla alkuvaiheessa apuna yhdistystä tai yhtiötä perustettaessa. Samoin kaupunki osallistuisi kustannuksiin, mikäli alueelle osoitettaisiin palsta, mökki tai muita alueita kaupunkilaisten yleiseen käyttöön. Työryhmä ei pidä suotavana siirtolapuutarha- ja kesämaja-alueiden toteuttamista yleiseen puistorakentamiseen varatuilla, suhteellisen niukoilla määrärahoilla vaan katsoo, että ne tulisi ottaa taloussuunnitelmissa huomioon erillisinä määrärahoina.

Lisäksi työryhmä toteaa, että uusia alueita luotaessa olisi hyvä tilaisuus etsiä idea- ja suunnittelukilpailuin uusia mökkityyppejä. Mökkien varustelu ja alueiden kunnallistekniikka tulisi uusillakin alueilla pitää vaatimattomana, jotta mökkien hinnat eivät ainakaan kilpavarustelun vuoksi nousisi entisestään ja jotta alueet olisivat mahdollisimman ekologisia. Uusien palstojen kooksi työryhmä suosittaa noin 250−400 m².

Työryhmän ehdotukseen sisältyy lisäksi alueita, joille voidaan kehittää uudenlaisia vapaa-ajan ja virkistyksen alueita. Tällöin ajatellaan lähinnä lyhytaikaiseen vuokraukseen perustuvia mökkejä, joiden rakentamisesta ja ylläpidosta vastaisi jokin yhteisö tai yhtiö. Osa alueista sijaitsee Helsingissä ja osa lähikunnissa. Osassa alueista mainittua toimintaa on jo jossain muodossa, joten sen kehittämiselle on hyvät lähtökohdat. Lähikunnissa sijaitsevilla kaupungin mailla suunnitelmat joudutaan sopeuttamaan kunkin kunnan omiin maankäyttötavoitteisiin ja kaavoitusohjelmien aikatauluihin. Työryhmän ehdottamien alueiden osalta kuntien kaavoittajat eivät ainakaan alustavasti nähneet esteitä ehdotetulle käytölle. Uudenlaisten vapaa-ajan ja virkistyksen alueiden osalta edellytyksenä on liikuntaviraston ja rakennusviraston riittävät resurssit sekä toimijoiden löytäminen kilpailutuksella.

Työryhmän ehdotuksesta saadut lausunnot

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa lausuntonaan (26.3.2009) seuraavaa:

Kaupunkisuunnitteluvirasto katsoo, että siirtolapuutarha- ja kesämajatyöryhmän raportissa esitetyt ehdotukset vastaavat monipuolisesti ryhmälle asetettuihin tavoitteisiin. Työryhmän ehdotuksissa on esitetty selkeitä vaihtoehtoja Helsingin nykyisten siirtolapuutarhojen laajentamiseksi ja mahdollisten uusien perustettavien alueiden sijaintipaikoiksi sekä Helsingissä että kaupungin muissa kunnissa omistamilla mailla. Työryhmän raportissa on pohdittu uusien siirtolapuutarha- ja kesämaja-alueiden perustamista laaja-alaisesti, ottaen kantaa myös mm. uusien alueiden perustamistapaan ja kustannuksiin sekä hallintamuotoon liittyviin kysymyksiin. Raportissa on käsitelty myös alueiden kunnallistekniikkaa, palstakokoja ja mökkityyppejä.

Kaupunkisuunnitteluvirasto katsoo, että esitetyt nykyisten siirtolapuutarhojen laajentamisvaihtoehdot on mahdollista ottaa huomioon tulevissa asemakaavaprosesseissa. Jatkosuunnittelun pohjaksi tarvitaan tarkempia kaavallisia selvityksiä (mitoitus, maisemalliset ja toiminnalliset lähtökohdat, liikenneratkaisut, pysäköintitarve, suojeluarvot). Jatkosuunnittelussa olisi myös harkittava viljelypalstojen ja siirtolapuutarhojen määrän välistä suhdetta. Siirtolapuutarhojen luonteen kehittäminen aiempaa enemmän viljelypalstojen ja julkisen virkistysalueen suuntaan helpottaisi niille soveltuvien alueiden löytämistä kaupunkirakenteen sisältä.

Esitetyt alueet

Pakilan siirtolapuutarhan laajentamismahdollisuus on mahdollista tutkia käynnistymässä olevassa kaavoituksessa. Samassa kaavaprosessissa on mahdollista tutkia lähivuosina Ärtin koulukasvitarhan muuttaminen siirtolapuutarhaksi. Myös Oulunkylän siirtolapuutarhan laajentaminen nykyisten viljelypalstojen alueelle on mahdollista ottaa kaavoitusohjelmaan, ja samassa yhteydessä olisi järkevää selvittää myös viljelypalstojen siirto esimerkiksi Vantaanjoen itäpuoleiselle Savelanniitylle.

Kaupunkisuunnitteluvirasto pitää myös mahdollisena selvittää tarkemmin, mille kahdelle luvussa 5 mainitulle alueelle (Siltamäki, Torpparinmäki, Tuomarinkartano, Mellunkylä, Longinoja, Savelanpuisto, Malminkartano) olisi parhaimmat edellytykset sijoittaa uudet siirtolapuutarhat.

Torpparinmäen asuinalueen reunaan ehdotettu alue sijoittuu Vantaanjokilaakson valtakunnallisesti arvokkaalle maisema-alueelle (Valtioneuvoston periaatepäätös 1995). Vantaanjoen historiallisten peltoaukeiden ominaispiirre on avoin viljelymaisema. Maisemallisesti luonteva olisi kapea siirtolapuutarhapalstojen rivi asutuksen reunassa. Tuomarinkartanon alueelle tutkitaan ratsastuskeskuksen sijoittamista. Longinojan aluetta tulee tarkastella kokonaisuutena myös täydennysrakentamisen näkökulmasta.

Tulevissa osayleiskaavaprosesseissa on mahdollista tarkastella myös Vartiosaareen esitetyn kesämaja-alueen ja Sipoonkorven vaihettumisvyöhykkeelle esitetyn kesämaja- ja leirintäaluealuekokonaisuuden sijoittamismahdollisuuksia.

Kaupunginmuseo toteaa lausuntonaan (7.4.2009) seuraavaa:

Useisiin esitettyihin uusiin alueisiin liittyy merkittäviä kulttuurihistoriallisia arvoja. Alueilla on myös muinaismuistoja. Museo korostaa, että kyseisten arvojen säilyttäminen voi myös sulkea pois joitakin kohteita uusina siirtolapuutarha- tai kesämaja-alueena. Jatkossa on selvitettävä alueiden mahdolliset muinaisjäännökset, sijaitseeko alueilla vanhoja kyläpaikkoja tai ensimmäisen maailmansodan linnoituslaitteita ja mikä on suunniteltujen alueiden suhde kulttuurimaisemaan. Esimerkiksi esitetty alue Tuomarinkylässä on osa valtakunnallisesti merkittävää kartanoympäristöä, eikä se sovellu siirtolapuutarhaksi. Samoin kesämajojen sijoittaminen kulttuurihistoriallisesti arvokkaan Vartiosaaren keskiosaan ei ole saaren ominaisluonteen kannalta sille sopivin käyttö. Malminkartanon alueella sijaitsee kivikautinen asuinpaikka ja Ruskeasuolla on ensimmäisen maailmansodan aikainen linnoituslaite.

Rakennusvalvontavirasto toteaa lausuntonaan (8.4.2009) seuraavaa:

Työryhmän raportti käsittelee kaupungissa asuvien hyvinvoinnin, ympäristön monimuotoisuuden ja ekologian kannalta tärkeätä asiaa. Vanhojen siirtolapuutarha-alueiden asema Helsingissä on vakiintunut ja niiden tarpeellisuudesta kertoo valtava uusista palstoista kiinnostuneiden hakijoiden määrä. Esimerkkinä toimii Marjaniemen siirtolapuutarha, jonne perustettuja 15 uutta palstaa haki lähes 2 300 kaupunkilaista. Palstoja on tähän asti ollut tarjolla rajoitetusti, mikä on johtanut mökkien korkeaan hintaan. Siirtolapuutarhapalstojen keskittyminen suhteellisen pienelle väestönosalle on ollut omiaan herättämään negatiivisia tunteita niiden keskuudessa, joilla ei koskaan ole ollut mahdollisuutta omistaa ’kesämökkiä’ Helsingissä. Tämä saattanee myös olla yksi syy siihen, että siirtolapuutarhat nousevat säännöllisin väliajoin esiin potentiaalisina rakennettavina alueina.

Raportissa todetaan, että mutkattomin tapa uusien siirtolapuutarhapalstojen aikaansaamiseksi on laajentaa jo olemassa olevia alueita. Kokonaan uusia palsta- ja kesämaja-alueita suunniteltaessa tulee painottaa niitä alueita, joilla on tai joille on suunnitteilla hyvät julkisen liikenteen yhteydet. Ilmaston kannalta on olennaisinta, että alueille suuntautuva joukkoliikenne on mahdollisimman vähäpäästöistä. Uusien siirtolapuutarha-alueiden perustamisvaiheessa on tärkeätä ottaa selvä kanta mökkien varustelutasoon ja kysymykseen ympärivuotisesta asumisesta. Tarvitaan poliittisen tason linjaukset, halutaanko alueiden kehittyvän kohti omakotimaista asumista.

Uusien siirtolapuutarhojen ja kesämaja-alueiden perustaminen on tarpeellista. Toimenpiteellä mahdollistetaan yhä useamman asukkaan kosketus luontoon ja virkistäytyminen lähellä kotia. Pyrkimys pitkien autolla tehtävien mökkimatkojen vähentämiseen tukee myös ilmastopoliittisia tavoitteita. Lähellä kotia sijaitseva vapaa-ajan viettopaikka laajentaa sosiaalista toimintaympäristöä ja lisää näin kaupungissa asumisen mielekkyyttä. Samalla kaupunkiympäristön monimuotoisuus lisääntyy. Siirtolapuutarhapalstojen määrää lisäämällä voitaneen myös jonkin verran hillitä mökkien hintojen nousua. Varsinaisten siirtolapuutarha-alueiden laajentamisen lisäksi tulisi pohtia myös vuokrattavien viljelypalstojen lisäämistä. Myös niiden kysyntä on huomattavaa. Viljelypalsta on monelle siirtolapuutarhapalstaa helpommin saavutettavissa oleva vaihtoehto.

Rakennusvalvontavirasto painottaa sitä että siirtolapuutarhojen merkitys kaupunkiympäristössä on moniulotteinen. Sen lisäksi että palsta-alueet ovat kaupunkikuvaa rikastuttava tekijä, ne toimivat myös merkittävinä kasvilajipankkeina. Palstoilta on löydettävissä kasvilajeja, jotka saattaisivat olla arvokkaita myös kaupungin yleisten viheralueiden lajirikkauden kannalta. Siirtolapuutarhat ovat sisällöltään mielenkiintoisia alueita, joilla pienimittakaavainen puutarhataide pääsee kukoistamaan.

Palsta-alueiden lisääminen, uusien omistusmuotojen kehittäminen sekä siirtolapuutarha-alueiden liittäminen paremmin osaksi kaikille avointa julkista viheraluejärjestelmää on perusteltua. Alueiden kaavoitus- ja perustamisvaiheessa on tärkeätä pohtia aluekohtaisia tavoitteita sekä kehittää uusia toiminta- ja mökkimalleja. Myös naapuruston integrointi sekä lähialueiden koulujen ja päiväkotien mahdollisuus käyttää puutarhoja esimerkiksi ympäristökasvatuksen tukikohtana on varteenotettava ja toivottava kehityssuunta.

Rakennusvalvontavirasto puoltaa siirtolapuutarha- ja kesämajatyöryhmän esitystä.

Rakennusvirasto toteaa lausuntonaan (8.4.2009) seuraavaa:

Rakennusvirasto pitää työryhmän raporttia hyvänä. Se on perusteellinen yhteenveto ja kartoitus nykyisestä tarjonnasta ja uusien alueiden mahdollisista avaamisista. Kiinnostusta siirtolapuutarhatoimintaan on yhä. Marjaniemeen perustettuja 15 uutta palstaa haki 2 283 hakijaa.

Uusien alueiden sijoittuminen ja jatkosuunnittelun tarve

Puistojen ja lähivirkistysalueiden merkitys tiivistyvässä kaupunkirakenteessa on turvattava. Kuten työryhmä toteaa raportissaan, siirtolapuutarhat ja kesämaja-alueet ovat osa virkistysaluetarjontaa, mutta usein varsin suljettuja yhteisöjä. Tästä syystä työryhmän lähtökohta, jossa siirtolapuutarhojen ja kesämaja-alueiden aluevarauksia tutkitaan osana laajempia virkistysaluekokonaisuuksia, on kannatettava.

Työryhmän raportissa esitetään keskenään vaihtoehtoisia uusia alueita siirtolapuutarha- ja kesämajatoimintaan. Uusien alueiden perustaminen edellyttää asemakaavallista tarkastelua. Tässä tarkastelussa tulee kaupunkisuunnitteluviraston yhteistyössä rakennusviraston kanssa huomioida tarkemmin toiminnan soveltuminen ehdotettuihin paikkoihin.

Raportissa on esitetty kokonaan uusien alueiden avaamista ja toisaalta olemassa olevien alueiden laajentamista. Useissa työryhmän ehdottamissa paikoissa on joko jo olemassa olevaa toimintaa, tulvariskejä, valtakunnalliseen maisemansuojeluun tai luonnonsuojeluun liittyviä tekijöitä, joiden yhteensovittaminen esitetyn uuden toiminnan kanssa tarkoituksenmukaisesti voi muodostua haasteelliseksi. Lisäksi uusien alueiden suunnittelussa on huomioitava myös ehdotetun alueen maaperätekninen ja –hygieeninen soveltuvuus kyseiseen toimintaan.

Suunnittelussa on huomioitava myös uusien alueiden logistiset järjestelyt osana kokonaisuutta. Useiden nykyisten alueiden kohdalla kulkuyhteys alueelle on järjestetty puistokäytäviä pitkin, eikä pysäköintialueita ole osoitettu tarvittavaa määrää. Tästä aiheutuu muille virkistysalueiden käyttäjille tarpeettomia vaaratekijöitä ja rakennusvirastolle jatkuvaa rakenteellisen kunnossapidon tarvetta. Erityisesti tämä on huomioitava, mikäli uusia palstoja avataan olemassa olevien, liikenteellisesti ongelmallisten alueiden yhteyteen.

Uusien alueiden toteutuksen rahoitus ja hallinto

Rakennusvirasto pitää hyvänä esitettyjä uusia hallintomalleja. Olemassa olevien alueiden laajennusten hallinto on mahdollista toteuttaa liittämällä ne olemassa olevien yhdistysten sopimuksiin.

Osana toteutusvaihtoehtojen vertailua tulee suorittaa myös kriittistä kustannustarkastelua. Raportissa esitetyille vaihtoehdoille on mahdollista antaa tarkempaa yksikköhintatietoa vasta suunnittelun tarkennuttua ja kaikkien toteutukseen suoranaisesti tai välillisesti liittyvien kustannusten ollessa tiedossa.

Rakennusvirasto pitää hyvänä raportissa luonnosteltuja uusia rahoitusmalleja ja mahdollisten uusien alueiden rahoittamista jatkossa kokonaan kaupungin ulkopuolisin varoin. Nykyisten alueiden mahdollisten laajennusten perustamiskustannukset on tarkoituksenmukaista rahoittaa kaupungin varoin mutta niin, että ne eivät vähennä puistorakentamisen määrärahoja.

Mökkityypit ja varustelu uusilla alueilla

Työryhmän esitykset ekologisista ratkaisuista ja vaatimattomasta varustelutasosta ovat sinänsä kannatettavia ja tukevat osaltaan erityisesti siirtolapuutarhaideologiaa ja erottavat ne tavallisista omakoti-alueista. Toisaalta sääntöjen noudattamisen valvominen edellyttää usean viranomaisen yhteistyötä ja on käytännössä osoittautunut varsin työlääksi.

Ympäristökeskus toteaa lausuntonaan (9.4.2009) seuraavaa:

Siirtolapuutarha- ja kesämaja-alueet ovat perinteinen osa Helsingin virkistysalueita. Kaupungin rajojen sisäpuolella olevat siirtolapuutarha-alueet on merkitty yleiskaavassa kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäviksi viheralueiksi. Ympäristökeskuksen mielestä on tärkeää, että alueet ja niiden arvot säilytetään.

Siirtolapuutarha- ja kesämaja-alueita voidaan pitää ekologisena vaihtoehtona verrattuna pitkiin kesämökkimatkoihin, kuten raportissa todetaan. Samalla kuitenkin kaupungin sisällä sijaitsevia mökkejä voidaan pitää tavallaan kakkosasuntoina.

Uusien mökkialueiden perustaminen kilpailee maankäyttömuotona alueiden yleisen virkistyskäytön kanssa. Ympäristökeskus huomauttaa, että kaupunkirakennetta tiivistettäessä on jo monin paikoin jouduttu ottamaan asunto- ja toimitilarakentamiseen pieniä, aiemmin puistokäyttöön asemakaavoitettuja alueita.

Kuten työryhmän raportissa todetaan, kaupunkirakenteen tiivistyminen ja väestön kasvu merkitsevät entistä suurempaa käyttäjäkuntaa myös virkistysalueille. Lauttasaaressa on jo jouduttu vähentämään kesämaja-alueen mökkejä.

Olemassa olevien mökkialueiden vähäinen laajentaminen ja uudelleen järjestely voidaan hyvin selvittää asemakaavoituksessa. Ympäristökeskuksen mielestä uusien siirtolapuutarhojen ja kesämaja-alueiden sijoittamismahdollisuudet Helsinkiin tulisi kuitenkin tutkia seuraavan koko kaupunkia koskevan yleiskaavan yhteydessä. Lounais-Sipoota koskevat siirtolapuutarha-alueiden perustamismahdollisuudet tutkittaneen alueelle valmisteltavassa osayleiskaavassa. Yleiskaavatasoisessa vaikutusten arvioinnissa kuuluu selvittää mm. uusien alueiden suhde ja vaikutukset Helsingin virkistysalueverkostoon ja –yhteyksiin, muiden vapaa-ajanviettomahdollisuuksien kehittämiseen sekä vaikutukset arvokkaille luontoalueille.

Ympäristökeskuksen mielestä on erityisen tärkeää, että sekä nykyisillä että uusilla mökkialueilla hoidetaan jätehuolto ja jätevesien käsittely hyvin. Työryhmä toteaa alueiden riittävän kunnallistekniikan tarpeen, mutta ei ole ottanut aihetta mukaan jatkotoimenpiteitä koskeviin ehdotuksiin. Uusittaessa nykyisten siirtolapuutarhojen ja mökkikylien vuokrasopimuksia tulee vuokrasopimusehdoissa asettaa velvoitteet jätehuollon ja jätevesien asianmukaisesta hoidosta.

Liikuntavirasto toteaa lausuntonaan (27.4.2009) seuraavaa:

Siirtolapuutarhat ja kesämaja-alueet ovat nykyisin entistä selkeämmin vaihtoehto kesämökille tai muulle vapaa-ajanasunnolle. Lähellä vakituista asuinpaikkaa, lähimmillään jopa kävelymatkan päässä, sijaitsevina ne ovat ympäristöystävällinen vaihtoehto jopa useiden satojen kilo-metrien automatkoille.

Ensisijaisina uusien siirtolapuutarha- ja kesämaja-alueiden sijoituskohteina tulisi tutkia ja toteuttaa mahdolliset olemassa olevien alueiden laajennusalueet, jolloin uudet alueet saadaan toteutukseen nopeasti ja ne voivat tukeutua oleviin alueisiin ja niiden yhteisöihin. Myös Eerolan alueen toteutus olisi mahdollista aloittaa nopeasti, joten hankkeen käynnistäminen on kannatettavaa, mikäli alueen toteutukseen on riittävästi kysyntää.

Ehdotetut uudet kesämaja-alueet ovat ehdotuksina kannatettavia ja hyvin perusteltuja ja näiden alueiden ripeä jatkosuunnittelu on kannatettavaa. Uusista ehdotetuista siirtolapuutarha-alueista parhaita ja nopeimmin toteutukseen saatavia vaihtoehtoja ovat riittävän suuret yhtenäiset kokonaisuudet, jotka voidaan toteuttaa ilman suurta ristiriitaa alueiden suunnitellun maankäytön ja kehittämistavoitteiden kanssa. Tällaisia alueita olisivat esimerkiksi Savelanpuisto ja Nybondaksen tilan alue Mellunkylässä.

Vanhojen siirtolapuutarha- ja kesämaja-alueiden laajennusten osalta toteutus- ja hallintomallina tulisi käyttää koeteltuja malleja, kaupungin osallistumista toteutukseen ja olevaa yhdistyspohjaista hallintoa. Uusien alueiden osalta sen sijaan olisi syytä kokeilla uusia toteutus- ja hallinnointimalleja, kuten kiinteistöyhtiö tai lomaosakemallia.

Lyhytaikaiseen vuokraukseen soveltuvien virkistys-, matkailu- ja retkeilymökkien sijoitusvaihtoehtoina ehdotetuista alueista tulisi pikaisesti ryhtyä viemään eteenpäin Vasikkasaaren toteutusta. Saari sijaitsee keskeisellä paikalla lähellä Helsingin keskustaa ja siellä on voimassa oleva asemakaava, joka mahdollistaa alueen nopean ja monipuolisen kehittämisen.

Raportissa esitettyjen, liikuntaviraston hallinnassa olevien ulkoilualueiden ja ulkoilusaarten osalta mahdollisuuksia virkistys-, matkailu- ja retkeilymökkien sijoittamiseen on jo osassa alueista huomioitu näiden alueiden yleissuunnitelmissa. Tällaiseen lyhytaikaiseen vuokraukseen ja matkailutoimintaan käytettävissä olevien mökkien kysyntä pääkaupunkiseudulla ja sen ympäristön alueella on selvästi kasvamassa ja niiden sijoittaminen osaan ehdotetuista ulkoilualueista tukee ja vahvistaa alueiden palvelutarjontaa. Mökkienalueiden sijoittaminen on liikuntaviraston ulkoilualueiden ja -saarien kehittämistavoitteiden mukaista ja tullaan huomioimaan niiden suunnittelussa ja toteutuksessa käytettävissä olevien resurssien sekä totutusmahdollisuuksien puitteissa.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa lausuntonaan (27.4.2009) seuraavaa:

Strategiaohjelman 2009–2012 mukaan Helsingin tavoitteena on toteuttaa mielenkiintoisia, kauniita ja toimivia urbaaneja asuinalueita ja ympäristöjä. Näistä siirtolapuutarha-alueet ovat mitä parhain esimerkki. Toisaalta kaupungilla on tavoitteena turvata asumisen määrä ja laatu sekä eheyttää kaupunkirakennetta raideliikenneverkkoon tukeutuen. Siirtola-puutarha-alueiden laajentaminen tai lisääminen on itse toiminnan kannalta perusteltua, mutta merkitsisi täydennysrakentamisen rajoittamista. Alueet ovat käytännössä käytössäkin vain pienen osan vuodesta ja niistä monet sijaitsevat raideliikenneverkon läheisyydessä.

Alueiden käyttö on myös rajattu melko suppealle osalle kaupunkilaisia. Kuten raportissa sanotaan, siirtolapuutarha-alueiden aitaamisen ja yhteisön kontrollin takia alueet eivät toimi vapaina virkistysalueina kaupunkilaisille. Siirtolapuutarha-alueiden käyttöä tulisi kehittää avoimempaan ja vierailijat sallivampaan suuntaan tai vaihtoehtoisesti korottaa maanvuokrat markkinahintaisiksi (myös ns. yleisillä alueilla). Kaupungin tarjoamat palvelut tulisi tällöin saattaa myös alueiden käyttäjien maksettaviksi.

Mikäli siirtolapuutarhapinta-alaa halutaan kaupungissa lisätä, on se tehtävä vain sellaisilla alueilla, joille asuntorakentaminen ei jostain syystä tulisi kyseeseen ja virkistysalueita on riittävästi.

Kesämajojen rakentaminen saaristoon vahvistaisi kaupungin tavoitteen mukaisesti merellisiä matkailupalveluja. Matkailutarjonnan parantaminen tulisi ottaa näkökannaksi hallintavaihtoehdoista päätettäessä.

Vaikka kesämajatkin ovat käytössä vain osan aikaa vuodesta, saattaa niiden käyttö tehostaa virkistysalueiden käyttöä toisin kuin siirtolapuu-tarha-alueiden käyttö. Kesämajojen ympäristössä tulee olla esteetön liikkumismahdollisuus kaikilla helsinkiläisillä. Majojen käyttöön liittyvien sääntöjen noudattamisen valvontaa tulee tehostaa.

Raportissa on jätetty selvittämättä kustannukset ja vastaavasti tuotot, jotka koituisivat erilaisten hallintamallien käytöstä. Myös sekä siirtola-puutarhapalstojen ja kesämajojen kysyntää ja asiakkaiden maksuhalukkuutta tulisi selvittää.

On oletettavaa, että siirtolapuutarhapalstoja lisäämällä esityksen mukaisesti, niiden kysyntään ei kuitenkaan pystyttäisi vastaamaan. Kaupunkilaiset asettuisivat epätasa-arvoiseen tilanteeseen vain pienen vähemmistön päästessä nauttimaan tästä edusta. Myös kesämajojen käytön suhteen eriarvoistumista voi tapahtua. Vaikka majoista tulisikin vuokrattavia, ei kaupunki pysty järjestämään niille kaikille joukkoliikenneyhteyksiä ja autottomien tai veneettömien helsinkiläisten on vaikeampi käyttää majoja.

Talous- ja suunnittelukeskus pitää hyvänä vaihtoehtoa, että siirtolapuu-tarha- ja kesämaja-alueiden lisärakentaminen hoidettaisiin kokonaan kaupungin ulkopuolisin varoin. Siirtolapuutarha- ja kesämaja-alueiden kehittäminen, rakentaminen tai hoitaminen on sinänsä tärkeätä, vaikkei se kuulukaan kaupungin ydinpalveluihin.

Muut kannanotot Esityslistan liitteenä on Siltamäki-Suutarila-Seura ry:n kannanotto siirtolapuutarha- ja kesämajatyöryhmän ehdotuksiin.



Kokousaika	15.6.2009 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

LIITTEET	Liite 1	Yleisten töiden lautakunnan esitys 17.4.2008
	Liite 2	Kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunto 29.5.2009
	Liite 3	Kiinteistölautakunnan lausunto 5.8.2009
	Liite 4	Liikepalvelulautakunnan lausunto 20.5.2008
	Liite 5	Opetuslautakunnan lausunto 23.9.2008
	Liite 6	Rakennuslautakunnan lausunto 27.5.2008
	Liite 7	Teknisen lautakunnan lausunto 27.5.2008
	Liite 8	Ympäristölautakunnan lausunto 17.6.2008
	Liite 9	Talous- ja suunnittelukeskuksen lausunto 29.4.2009
	Liite 10	Yleisten töiden lautakunnan lausunto 4.12.2008
	Liite 11	Helsingin ekologisesti kestävän rakentamisen ohjelma, A Julkiset palvelurakennukset

LIITTEET	Liite 1	Poikkeamispäätösluonnos (Konalan tontti 32013/16)
	Liite 2	Ympäristökartta (Konalan tontti 32013/16)
	Liite 3	Asemapiirustus (Konalan tontti 32013/16)

LIITTEET	Liite 1	Ympäristökartta (Suomenlinnan Töölön kylän tilasta 6:3)
	Liite 2	Kantakarttaote (Suomenlinnan Töölön kylän tilasta 6:3)
	Liite 3	Ote yleiskaava 2002:sta

LIITTEET	Liite 1	Ympäristökartta (Viikin tontti 36065/4)
	Liite 2	Asemapiirros (Viikin tontti 36065/4)