LAUSUNTO FORTUM OYJ:N JA FORTUM POWER AND HEAT OY:N UUDEN YDINVOIMALAITOSYKSIKÖN PERIAATEPÄÄTÖSHAKEMUKSESTA

Khs 2009-920

KJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Fortum Oyj:n ja Fortum Power and Heat Oy:n ydinvoimalaitosyksikön periaatepäätöshakemuksesta työ- ja elinkeinoministeriölle (TEM) seuraavan lausunnon:

Taustaa

Helsingin kaupunginvaltuuston 30.1.2008 hyväksymien energiapoliittisten linjausten mukaisesti

- Helsinki toimii aktiivisesti ilmastonmuutoksen torjuntatyössä ja edistää päästöjen vähentämistä synnyttäviä energian tuotantoon ja kulutukseen liittyviä innovaatioita.

- Helsinki selvittää keinot vähentää Helsingin kasvihuonekaasupäästöjä EU:n tavoitteiden mukaisesti 20 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä.

- Helsingin alueen energiantuotanto-, siirto- ja jakelujärjestelmää kehitetään yhtenä kokonaisuutena. Näin varmistetaan energian riittävä saatavuus ja häiriötön toimitus asiakkaille. Pääkaupunkiseudun energiaverkkoja tarkastellaan yhtenä laajana kokonaisuutena ja synnytetään yhteistyötä eri toimijoiden kesken.

- Helsingin oman energiantuotannon riippuvuutta fossiilisista tuontipolttoaineista vähennetään lisäämällä uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Kivihiilen käytön jatkaminen sähkön ja lämmön yhteistuotannossa nykyisten tuotantolaitosten teknistaloudellisen käyttöiän päätyttyä edellyttää, että uuden tekniikan käyttöönotolla saavutetaan asetetut päästöjen vähentämistavoitteet.

- Uusiutuvien energialähteiden osuus energiantuotannossa nostetaan 20 %:iin vuoteen 2020 mennessä. Selvitetään kustannustehokkaat keinot tavoitteen saavuttamiseksi.

- Helsingin kaupunki kehittää sähkön ja lämmön yhteistuotantoa ja uusia hajautetun energiantuotannon ratkaisuja rinnakkain.

Helsingin Energian nykyinen sähkön ja lämmön tuotantokapasiteetti (lämpöteho/sähköteho, netto) on seuraava:

- Vuosaari A+B, 612 MW / 631 MW

- Hanasaari B, 400 MW / 212 MW

- Salmisaari B, 320 MW / 150 MW

- Katri Valan lämpöpumppu 90 MW

Helsingin Energialla on lisäksi huippu- ja varakapasiteettia varten lukuisia maakaasu- ja öljykäyttöisiä lämpökeskuksia sekä Salmisaari A:n hiilikäyttöinen vesikattila, 170 MW.

Vuonna 2008 Helsingin Energia tuotti 93 % kaukolämmöstä ja 66 % sähköstä yhteistuotantolaitoksilla. Yhteistuotanto vähentää päästöjä ja polttoaineen kulutusta - hyötysuhde lähes 90 % -, kun se erillistuotannossa on n. 30-50 % Suurin osa Helsingin alueesta on kaukolämpöverkon piiriin kuuluvaa yhtenäistä taajamaa.

Helsingin Energia on sähkön hankinnassaan omavarainen: sähkön myynnistä hankitaan noin neljännes Helsingin ulkopuolelta, lähinnä omista voimaosuuksista (ydinvoima, uusiutuvat).

Vuonna 2008 sähkön hankinta oli noin 7900 GWh, josta uusiutuvan energian osuus oli 9 %, maakaasun 54 %, kivihiilen 19 % ja ydinvoiman 18 %. Kaukolämmön hankinta oli 6583 GWh, josta uusiutuvan energian osuus oli 3 %, maakaasun 60 %, kivihiilen 35 % ja öljyn 2 %.

Vuonna 2008 hiilidioksidipäästöt olivat noin 3,3 milj. tonnia, kun ne vuonna 1990 olivat 3,4 milj. tonnia. Samalla energian tuotanto on kasvanut 75 %, joten hiilidioksidin ominaispäästö hyötyenergiaa kohden on pienentynyt vuoden 1990 noin 400 g/kWh:sta vuoden 2008 240 g/kWh:in.

Periaatepäätöslupahakemus

Työ- ja elinkeinoministeriölle on jätetty kolme ydinvoimalaitoksen periaatepäätöshakemusta. Näitä kaikkia hakemuksia tullaan arvioimiaan ydinenergialainsäädännön mukaisesti yhteiskunnan kokonaisedunmukaisuuden näkökulmasta.

Fortum Oyj ja Fortum Power and Heat Oy esittävät hakemuksessaan mahdollisuuden ydinkaukolämpö -vaihtoehdoksi todeten, että Loviisan voimalaitoksen sijainti pääkaupunkiseudun läheisyydessä tarjoaa myös mahdollisuuden laajamittaiseen lämpöenergian hyödyntämiseen kaukolämpönä ja että voimalaitosyksikön toteuttaminen sähköä ja kaukolämpöä tuottavana ratkaisuna on teknisesti mahdollista, kuten myös kaukolämmön siirtäminen pääkaupunkiseudulle. Hakijatahon mukaan Fortumin omien asiakkaiden kaukolämmön tarve pääkaupunkiseudulla ei ole kuitenkaan riittävä siirtoyhteyden toteuttamiseksi, vaan se edellyttää yhteistyötä.

Kaupunki katsoo, että ennen kuin voidaan ottaa kantaa ydinkaukolämpöratkaisun tekniseen ja taloudelliseen toteutettavuuteen, tulisi selvittää ydinkaukolämpöratkaisun neljän monimutkaisen järjestelmän, kaukolämpöydinvoimalaitoksen, lämmönsiirtojärjestelmän, pääkaupunkiseudun kaukolämpöverkkojen ja pääkaupunkiseudun hajautetun yhdistetyn tuotannon yhteensovittamisen tekniset toteutusratkaisut ja -edellytykset sekä toimitusvarmuuden säilymisen edellyttämät lisäinvestoinnit. Myös lämmönsiirtojärjestelmän ympäristövaikutukset tulisi selvittää.

Vasta näiden selvitysten perusteella kaupungilla on edellytykset myös erikseen arvioida voimalaitosratkaisun vaikutukset sen kokonaan omistaman Helsingin Energian nykyiseen sähkön ja kaukolämmön tuotanto- ja hankintarakenteeseen, päästöihin, toimitusvarmuuteen ja kilpailukykyyn.

Kaupunki toteaa myös, ettei pääkaupunkiseutua voi käsitellä kaukolämmön osalta lähtökohtaisesti yhtenä yhtenäisenä energiatoimijana, koska alueella toimii kolme itsenäistä energiayritystä, joilla kaikilla on omat hankintarakenteensa, toiminnan reunaehtonsa ja jotka tekevät päätöksensä itsenäisesti. Ydinkaukolämpöratkaisun teknistaloudelliset vaikutukset hankkeen mahdollisille eri osapuolille ovat erilaiset ja lopullisesta konseptista riippuvaiset.

Kaupunki toteaa, että mikäli hakijataholla on kiinnostusta selvittää hakemuksessa esitetyn ydinkaukolämpöratkaisun energiatekninen ja -taloudellinen toteutettavuus, kaupunki on valmis selvityksen tekemiseen yhdessä hakijatahon ja mahdollisten muiden energiayritysten kanssa edellyttäen, että selvityksen tekemisen lähtökohdista ja muista reunaehdoista voidaan sopia.

Lopuksi kaupunki ilmoittaa, ettei Helsingin Energia anna tässä tarkoitettua erillistä lausuntoa työ- ja elinkeinoministeriölle.

Kirje työ- ja elinkeinoministeriölle sekä pöytäkirjanote Helsingin Energian johtokunnalle ja ympäristökeskukselle.

Lisätiedot:
Olli Seppo, kaupunginkamreeri, puhelin 310 36135

LIITTEET	Liite 1	Työ- ja elinkeinoministeriön lausuntopyyntö 15.4.2009
	Liite 2	Periaatepäätöslupahakemus 5.2.2009
	Liite 3	Helsingin Energian johtokunnan lausunto 19.5.2009

Kj toteaa, että TEM on pyytänyt Helsingin kaupungilta lausuntoa Fortum Oyj:n ja Fortum Power and Heat Oy:n uuden ydinvoimalaitosyksikön periaatepäätöshakemuksesta. Lausunnon määräaika on 15.6.2009.

TEM:n lausuntopyyntö liitteineen on nähtävillä esityslistan tämän asiakohdan valmistelijalla talous- ja suunnittelukeskuksessa ennen kaupunginhallituksen kokousta ja kaupunginhallituksen kokouksessa.

Hakemuksessaan hakijat esittävät nyt kysymyksessä olevaa asiaa koskevilta osin mm. seuraavaa:

Hakijat pyytävät, että valtioneuvosto tekisi ydinenergialain 11 §:ssä tarkoitetun periaatepäätöksen siitä, että Loviisan nykyisten ydinvoimalaitosyksiköiden sijaintipaikalle, Loviisan kaupungissa olevalle Hästholmenin saarelle, suunnitellun uuden ydinvoimalaitosyksikön rakentaminen on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Hakemuksessa on yksityiskohtaiset perustelut Loviisa 3 -hankkeen toteuttamiseksi.

Hakijat toteavat, että Loviisan voimalaitoksen sijainti pääkaupunkiseudun läheisyydessä tarjoaa myös mahdollisuuden laajamittaiseen lämpöenergian hyödyntämiseen kaukolämpönä. Voimalaitosyksikön toteuttaminen sähköä ja kaukolämpöä tuottavana on teknisesti mahdollista, kuten myös kaukolämmön siirtäminen pääkaupunkiseudulle. Fortumin omien asiakkaiden kaukolämmön tarve pääkaupunkiseudulla ei ole kuitenkaan riittävä siirtoyhteyden toteuttamiseksi, vaan se edellyttää yhteistyötä.

Pääkaupunkiseudun kaukolämmön kulutus on noin 11 terawattituntia (TWh) ja hiilidioksidipäästöt sähkön ja kaukolämmön tuotannosta ovat noin 6 miljoonaa tonnia vuodessa. Mikäli pääkaupunkiseudulla hyödynnetään maksimaalisesti uuden ydinvoimalaitosyksikön tarjoamaa kaukolämpöä, voidaan esimerkiksi 1000 MW:n kaukolämpöteholla välttää jopa 4 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt vuodessa. Tämän vaihtoehdon toteutuminen vähentää pääkaupunkiseudun sähkön ja kaukolämmöntuotannon hiilidioksidipäästöjä yli 60 %:lla ja Suomen hiilidioksidipäästöjä noin 6 %:lla. Hiilidioksidipäästöt vähenevät, kun maakaasun ja kivihiilen käyttöön perustuvaa yhdistettyä sähkön ja kaukolämmön tuotantoa korvataan uuden ydinvoimalaitosyksikön tuottamalla kaukolämmöllä. Loviisa 3:n ajoitus sopii hyvin pääkaupunkiseudulla 2020-luvulla ikääntyvien ja uusimispäätöksiä edellyttävien sähköä ja kaukolämpöä tuottavien kivihiili- ja maakaasuvoimalaitosten korvaamiseen.

Sähköä ja kaukolämpöä tuottava ydinvoimalaitosyksikkö tarjoaa parhaiten mahdollisuuden vähentää hiilidioksidipäästöjä. Lisäksi lämpökuormitus mereen voimalaitospaikalla laskee merkittävästi.

Mahdollisuus toteuttaa voimalaitosyksikkö sähköä ja kaukolämpöä tuottavana on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista ja edesauttaa Suomea merkittävästi hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä.

Lausunnot Helsingin Energialta ja ympäristökeskukselta

Työ- ja elinkeinoministeriön lausuntopyynnön johdosta asiasta on hankittu Helsingin Energian johtokunnan ja ympäristökeskuksen lausunnot.

Helsingin Energian johtokunta esittää (19.5.2009) lausuntonaan mm. seuraavaa:

Periaatepäätöshakemus pääkaupunkiseudun energiayritysten näkökulmasta

Fortumin hakemuksen useassa kohdassa tuodaan esille yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon ydinvoimalaitos ja siihen liittyvä kaukolämpöenergian johtaminen pääkaupunkiseudulle. Tämä ydinvoimalaitoksen vaihtoehtoinen toteutusmalli edellyttää Helsingin Energian mielestä laajan selvitystyön ja osapuolten hyväksynnän, jotta kyseisen vaihtoehtoratkaisun merkitys hankkeen yhteiskunnan kokonaisedunmukaisuutta arvioitaessa voitaisiin määrittää.

Periaatepäätöshakemus luo mielikuvan, että pääkaupunkiseutua voisi käsitellä kaukolämmön osalta yhtenä yhtenäisenä toimijana niin tekniikan, talouden kuin päätöksenteonkin näkökulmasta. Todellisuudessa pääkaupunkiseudulla toimii kolme itsenäistä energiayritystä, joiden jokaisen tilanne kaukolämpökuormien, tuotantorakenteen, sähkömarkkina-aseman ja talouden kannalta on erilainen. Hakemuksessa viitataan myös pääkaupunkiseudulta 2020 -luvulla poistuvaan yhteistuotantokapasiteettiin. Hakija viitannee omiin suunnitelmiinsa oman kapasiteettinsa osalta, esimerkiksi Helsingin Energialla ei ole tämän suuntaisia suunnitelmia. Helsingin Energia suunnittelee kehittävänsä tuotantoaan nykyisen, hajautetun sähkön ja kaukolämmön yhteistuotannon pohjalta ottaen huomioon yhteiskunnan tavoitteet hiilidioksidipäästöjen rajoittamisessa ja uusiutuvan energian osuuden lisäämisessä.

Ydinkaukolämpö

Neljän monimutkaisen teknisen järjestelmän, yhteistuotantoydinvoimalaitoksen, korkealämpötilaisen pitkän lämmönsiirtojärjestelmän, pääkaupunkiseudun kolmen erillisen kaukolämmön siirto- ja jakeluverkoston sekä pääkaupunkiseudun hajautetun sähkön ja kaukolämmön yhteistuotantojärjestelmän yhteensovittaminen toimintavarmasti ja luotettavasti on erittäin vaativa tekninen haaste. Näin ollen yhteistuotantovoimalaitos ja siihen liittyvä lämmönsiirtoyhteys pääkaupunkiseudulle muodostaisivat kokonaisuuden, joka tulee toteuttaa samana hankkeena. Tämä järjestelmä toimittaisi kaukolämpöä pääkaupunkiseudun kaukolämpöverkkoihin. Maailmalla on toiminnassa yli 400 ydinvoimalaitosta, mutta tähän verrattavaa ratkaisua ei ole toteutettu missään. Toteutuksen monimutkaisuudesta ja haastavuudesta johtuen tulisi ratkaisu olemaan taloudellisesti erittäin raskas. Investointina kaukolämpöydinvoimalaitos on hakijankin mukaan suuruusluokaltaan 5-6 miljardia euroa, siihen kuuluva lämmönsiirtojärjestelmä noin 2 miljardia euroa, sekä pääkaupunkiseudulla tarvittava nopean varatehon lisäys ja verkostomuutokset noin 500 miljoonaa euroa.

Hakemuksessa esitetty lämmönsiirtoyhteys on ylimitoitettu pääkaupunkiseudun lämmönkulutukseen verrattuna. Lämmöntarpeen vuodenaikavaihtelu on hyvin suurta ja esitetty 1 000 MW lämmön siirtoteho on täydessä käytössä vuosittain vain lyhyitä aikoja.

Ratkaisun taloudellisista toteutusedellytyksistä ei periaatepäätöshakemuksessa esitetä arviota.

Ydinvoimalaitoksen yhteistuotantokytkentä, mahdollistaessaan 1000 MW:n kaukolämpötehon toimituksen laitokselta, pienentäisi voimalaitoksen sähköntuotantotehoa lämmönsiirtohäviöt huomioon ottaen noin 200 - 250 MW. Kun pääkaupunkiseudun hajautetun yhteistuotannon voimalaitoksilta poistuisi lämpökuormaa 1000 MW, poistuisi samalla tuotannosta noin 700 – 800 MW yhteistuotantosähköä. Tämä poistunut tuotanto jouduttaisiin korkean kulutuksen aikana korvaamaan fossiilisia polttoaineita käyttävillä lauhdutusvoimalaitoksilla. Näiden hyötysuhde on alle puolet yhteistuotantolaitosten hyötysuhteesta ja hiilidioksidipäästöt näihin nähden yli kaksinkertaiset.

Ydinkaukolämpöratkaisun toteutusedellytykset pääkaupunkiseudun energiayritysten näkökulmasta

Esitetyssä ydinkaukolämpöratkaisussa pääkaupunkiseudulla jäisi vaille lämpökuormaa noin 700 – 800 MW:n sähköntuotantokapasiteettia vastaava olemassa oleva hajautettu yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotantokapasiteetti. Tämä kapasiteetti tarvitaan kuitenkin varmistamaan pääkaupunkiseudun lämmöntarve mahdollisissa pitempiaikaisissa keskitetyn ydinkaukolämmön toimituskatkoksissa, ja se jäisi näin rasittamaan energiayhtiöiden taloutta.

Näin toteutuessaan ydinkaukolämpöratkaisu muuttaisi Helsingin ja Vantaan energiayhtiöiden aseman sähkömarkkinoilla perusteellisesti siirtäessään näiden yhtiöiden yhteistuotantosähkön tuotannon Fortumille. Samalla tietysti yhtiöiden talous olisi aivan uudessa tilanteessa.

Jotta konseptin tarkastelu olisi perusteltua pääkaupunkiseudun energiayrityksille, tulisi ratkaisun luonnollisesti olla yrityksille myös taloudellisesti perusteltu ja mahdollistaa yritysten sähkömarkkina-aseman säilymisen vähintään ennallaan. Tämä tarkoittaisi, että esimerkiksi Helsingin Energian mahdollinen osallistuminen hankkeeseen edellyttäisi paitsi kaukolämmön vastaanottamista Helsingin kaukolämpöverkkoon lämmönsiirtojärjestelmän liityntäpisteissä, myös vähintään syrjäytyvää sähköntuotantokapasiteettia vastaavan sähköntuotanto-osuuden saamista uudesta ydinvoimalaitoksesta.

Ydinkaukolämmön tekniset toteutusedellytykset

Ydinkaukolämmön tuottamista ja siirtämistä pääkaupunkiseudun tarpeisiin on tutkittu 1970 ja -80 luvuilla lukuisia kertoja. 1980-luvulla vertailua tehtiin sekä länsipuolelle sijoittuvien uusien voimaloiden että nykyisen Loviisan voimalan välillä. Vertailuvaihtoehtona oli lisäksi nykyisen kaltainen hajautettu maakaasuun ja kivihiileen perustuva yhteistuotantojärjestely. Vertailujen lähtökohta oli voimakas lämpöenergian ja – tehon kasvu sekä tähän perustuva uusien voimalaitosten tarve alueella. Tämän hetkinen tilanne pääkaupunkiseudulla ei edellytä uusien eikä korvaavien hankkeiden käynnistämistä pitkään aikaan, sillä kaukolämmön tehon ja energian tarve ei alueella mainittavasti kasva vuoteen 2020 mennessä, sillä vanhoissa kiinteistöissä tehtävät energian käytön tehostamistoimenpiteet alentavat niiden energian käyttöä jo vuoteen 2020 mennessä selvästi ja tämä korvaa kasvavan tarpeen uudisrakentamisessa. Myöskään vanhaa tuotantoa ei poistu käytöstä ainakaan Helsingissä. Tarvittavat uudishankkeet keskittyvät uusiutuvan energiaosuuden kasvattamiseen.

Lämpöenergian siirtäminen pääkaupunkiseudulle Loviisan ydinvoimalalta edellyttää noin 90 kilometrin pituisen tunnelisiirtojohdon ja noin 30 kilometrin pituisten suurten haarajohtojen rakentamisen voimalaitosprojektin osana. Energian siirtoon tunnelin ja putkien lisäksi tarvitaan noin 15 pumppaamoa tunneliin ja haarajohtoihin sekä suuret lämmönsiirrinasemat pääkaupunkiseudun kohteisiin. Pääkaupunkiseudun haarajohdot rakennettaisiin sekä tunneli- että pintajohtoina. Koko tämä tarvittavan järjestelmän rakentaminen ja käyttö on osa ydinvoimalaitoskokonaisuutta. Voimalaitoksen tulee huolehtia putkiston paineen ylläpidosta, pumppauksesta, lisävedestä ja paisunnan järjestämisestä. Myös putkiston lämpöhäviöt ja pumppauksen vaatima sähköenergia ovat osa voimalaitoksen ns. omakäyttöä.

Kaikki kolme (Helsinki, Espoo ja Vantaa) pääkaupunkiseudun erillistä kaukolämmitysjärjestelmää tukeutuvat nykyisin hajautettuihin yhteistuotantovoimalaitoksiin (CHP) ja niitä täydentävään vara- ja huippulämmön tuotantoon vesikattiloilla. Lämmöntoimitusvarmuus on alueella pääkaupunkiseudun luonteen mukaisesti korkeaa tasoa. Mikäli kaukolämmityksen peruskuorma siirretään alueelle yhdellä 90 kilometrin pituisella putkiyhteydellä ja lämmitysenergia tuotetaan keskitetysti yhdellä ydinvoimalaitoksella, tulee pääkaupunkiseudulla olla äkillisen lämmöntoimituskatkon varalle vastaava välittömästi käynnistyvä varateho. Ydinvoimalaitoksen tuotanto voidaan viranomaismääräyksellä keskeyttää jopa kuukausien ajaksi. Tästä on viimeaikaisia käytännön kokemuksia Euroopassa. Pitkäaikaisissa keskeytyksissä ei puuttuvaa kaukolämmöntuotantoa ole mahdollista korvata huippu- ja varakattiloilla. Tällöin ydinkaukolämpö tulee voida korvata nykyisillä voimalaitoksilla. Myös tunnelijohdon tekninen vika tai toimintahäiriö voi katkaista lämmön siirron kokonaisuudessaan. Kaukolämmön toimitusvarmuuteen sisältyviä riskejä ei pääkaupunkiseudulla voida ottaa lainkaan, joten lyhytaikaisen huippu- ja varatehon polttoaine on joko pääosin mineraalipohjainen pitkäaikaiseen varastointiin sopiva öljy tai/ja maakaasu. Pitkäaikaisen toimituskeskeytyksen varapolttoaineena olisi myös kivihiili.

Kaukolämmön tehontarve vaihtelee ulkolämpötilan ja käyttöveden tarpeen mukaan ja suhteelliset vaihtelut vuorokauden aikana etenkin keväisin ja syksyisin ovat nopeita ja suuria. Tätä säätöä ei voida tehdä yhdeltä voimalaitokselta yli 90 kilometrin päästä, vaan se toteutettaisiin pääkaupunkialueella olevilla lämpökeskuksilla. Ydinvoimalaitos tuottaisi perustehon. Tämä perustehontarve on alle 700 MW huhtikuusta lokakuuhun (kesällä alle 500 MW) ja tästäkin tullaan tuottamaan huomattava osa jätteenpolttolaitoksella Vantaalla (yli 100 MW) ja Helsingissä Katri Valan lämpöpumppulaitoksella kaukojäähdytysprosessissa (60 MW). Vastaavasti siirtoputken kokoa ei kannata kasvattaa, jos kapasiteetin käyttöaika jää lyhyeksi talvikaudella, joten ydinvoimalalta saatava kaukolämpöenergian teho ja määrä kattaisi lopulta pääkaupunkiseudun tarpeen vain osittain. Loppuosa tarpeesta katettaisiin kasvavassa määrin lämmön erillistuotannolla huippu- ja varakattilalaitoksilla, koska jo nyt alueella olevien ja tulevien erittäin korkean hyötysuhteen yhteistuotantolaitosten käyttö vaikeutuu ja tulee teknisesti ja taloudellisesti kyseenalaiseksi. Yhteistuotantolaitosten käyttöajat lyhenevät huomattavasti samalla kun huippu- ja varakattilalaitosten käyttöajat pitenevät siinä määrin, että ne kaikki todennäköisesti tulee varustaa kokonaan uudella savukaasujenpuhdistustekniikalla.

Tunnelin louhimiseen tarvitaan noin kolmen kilometrin välein ajoyhteys maanpinnalle, joista osa tarvitaan myös valmistumisen jälkeen huolto- ja turvallisuuskäyttöön. Lisäksi tunnelin ilmastointi ja tunneliturvallisuus edellyttävät noin 20 pystykuilua ja näihin liittyvät maanpäälliset rakenteet. Tunnelilinjaus kulkisi myös huomattavalta matkalta asuntoalueiden ali ja tunneli estää porakaivojen ja pohjavesimaalämmön käytön läheisyydessään. Nämä tarpeet ja vaikeasti arvioitavat kustannukset ovat osa voimalaitosprojektia. Seikoilla on myös huomattava yhteiskunnallinen merkitys arvioitaessa hankkeen kokonaisuutta.

Siirtoputkiston ja siihen liittyvien teknisten järjestelyjen kustannuksia ei ole hakemuksessa ilmoitettu eikä ilmeisesti arvioitu. Karkea kokemusperäinen arvio ilman maasto- ja maaperätutkimuksia on noin kaksi miljardia euroa. Tässä ei ole mukana mahdollisia maanhankintakustannuksia, eikä korvauksia kiinteistöille ja maanomistajille.

Lupahakemuksessa esitetty ydinkaukolämpöratkaisu on periaatepäätöshakemuksen mukaan teknisesti toteutettavissa, mutta se edellyttää myös huomattavia lisäinvestointeja nykyisiin kaukolämmön tuotantolaitoksiin ja olemassa oleviin jakeluverkkoihin. Kaukolämmitys on määräävässä markkina-asemassa kaikilla pääkaupunkiseudun toimijoilla, joten esitetyllä ydinkaukolämmitysratkaisulla ei saa kasvattaa lämmön hankinnan eikä jakelun kustannuksia verrattuna nykyisiin ja samalla aikavälillä ennustettaviin hankintakustannuksiin. Hakijan esittämällä ratkaisulla lämmön hintatason jakeluverkon rajalla tulee olla alhaisempi kuin toimijoiden nykyinen tuotantohinta. Määräävässä markkina-asemassa oleva toimija ei myöskään voi estää kilpailevien toimijoiden tuloa markkinoille, joten luvan hakija tulee olemaan toimialueella yhdenvertaisessa asemassa muiden toimijoiden kanssa.

Ympäristövaikutukset

Ympäristövaikutusten arvioinnissa tulee ottaa huomioon hankkeen kaikki merkittävät vaikutukset. YVA-ohjelmassa selvitetään mitä asioita tutkitaan ja miten niitä tutkitaan. YVA-selostuksessa kerrotaan tutkimusten tulokset ja vaihtoehtojen ympäristövaikutukset.

Ydinenergia-asetuksen 161/1988 mukaan periaatepäätökseen on liitettävä mm. YVA-selostus. ”Periaatepäätöshakemuksessa esitetty hanke ei voi olla laajempi kuin mitä YVA –selostuksessa on tarkasteltu.” (Fortum Loviisa 3 PAP liite KTM 16.10.2007, s 192)

Fortumin Loviisa 3 osalta kaukolämpöä ei mainita YVA –ohjelmassa ja YVA –selostukseen kaukolämpömahdollisuus on ilmaantunut vasta yleisökommenteista ja se on kuvattu suppeasti ”mahdollisuutena”. Periaatepäätöshakemuksessa tämä vaihtoehto on jo laajemmin esillä. Ydinkaukolämpöratkaisulla on kuitenkin hyvin merkittäviä ympäristövaikutuksia niin aiotulla voimalaitosalueella, mittavan siirtoyhteyden varrella kuin koko pääkaupunkiseudun energiahuollossa. Ydinkaukolämmön siirtoyhteyden rakentamisen ja käytön ympäristövaikutukset tunnelin vaikutusalueella ovat niin merkittäviä, että ne tulisi esittää sekä YVA:ssa että sen jälkeen hakemuksessa. Kallioperän laadusta riippuen voi tunneli aiheuttaa huomattavia muutoksia pohjavesiolosuhteisiin, lähialueiden käyttöön, uusiutuvien energioiden paikalliseen käyttöön sekä liikenteeseen ja meluun.

Mereen kohdistuva lämpökuormitus

Alkuperäisessä Loviisa 3:n ympäristövaikutusten arvioinnissa ja periaatepäätöshakemuksessa on kerrottu ydinvoimalaitoksen jäähdytysvesien lämpökuorman vaikutuksen laitosalueen mereen olevan vähäisen esitettyjen purkuputkivaihtoehtojen myötä

Fortum toteaa hakemuksessaan ydinkaukolämpöratkaisussa, että ”Lisäksi lämpökuormitus mereen voimalaitospaikalla laskee merkittävästi”. Voimalaitospaikalla lämpökuormitus mereen laskee, mutta se siirtyy niille paikkakunnille, missä pääkaupunkiseudun yhteistuotantovoimalaitosten vähenevä sähköntuotanto korvataan lauhdetuotannolla, kuten esim. Inkooseen. Lämpökuormitus mereen laskee jonkin verran lämmityskaudella, eli talvella, mutta kesällä käytännössä lähes koko kuormitus kohdistuu voimalaitospaikalle.

Ilmastovaikutukset

Loviisa 3 –hakemuksessa Fortum kertoo pääkaupunkiseudun energiantuotannon hiilidioksidipäästöiksi 6 Mt ja lupaa ydinkaukolämmön vähentävän niitä 4 Mt.

Vuoden 2008 CO2 päästöt pääkaupunkiseudun energiantuotannossa olivat yhteensä alle 5 Mt.

Hakemuksessa esitetty lämmönsiirtoyhteys on ylimitoitettu pääkaupunkiseudun lämmönkäyttöön verrattuna. Näin hakemuksessa esitetyt päästövähenemät eivät tule toteutumaan.

Ilmastovaikutuksen tarkastelun lähtökohdaksi tulee ottaa Fortumin uuden ydinvoimalaitoksen käyttöönottovuoden päästöt. Tuolloin EU:n 2020 tavoitteet ovat jo vähentäneet CO2 päästöjä ja lisäksi sitä tiukempi Helsingin Energian kehittämisohjelma on tuonut lisää vesivoimaa, tuulivoimaa ja metsäperäistä biovoimaa.

Periaatepäätöksessä korostetaan siis, että ydinkaukolämpöratkaisussa CO2 –päästöt pääkaupunkiseudulla laskisivat merkittävästi. Hakemuksesta ei käy ilmi, että tällä ratkaisulla ei kuitenkaan olisi laskevaa vaikutusta EU:n CO2 –päästöihin, koska energiantuotanto kuuluu päästökaupan piiriin. Päästökaupan piiriin kuuluvien päästölähteiden kokonaispäästö ratkaistaan, kun EU:ssa päätetään päästöoikeuksien määrästä. Päästökaupan mekanismien tulisi sitten ohjata CO2 –päästöjen vähentämistoimenpiteet edullisimpiin kohteisiin.

Periaatepäätöshakemuksessa annetaan mielikuva, että mainitut CO2 –päästöjen vähenemät helpottaisivat Suomen valtion 16 prosentin vähentämisvelvoitteen toteuttamisessa. Suomen velvoite koskee päästökaupan ulkopuolisia päästöjä, eivätkä päästökaupan piirissä tehdyt toimenpiteet vaikuta niihin.

Kun pääkaupunkiseudun syrjäytyvää sähkön ja lämmön yhteistuotantoa korvataan lauhdesähkön tuotannolla, aiheuttaisi ydinkaukolämpöratkaisu ajoittain jopa Suomen CO2 –päästöjen lisääntymisen.

Vaikutus uusiutuvaan energiaan

EU on asettanut tavoitteeksi lisätä uusiutuvan energian osuuden EU:ssa 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on kullekin jäsenvaltiolle asetettu omat, jäsenvaltiokohtaiset velvoitteet uusiutuvan energian osuuden lisäämiselle. Suomen valtiolle on asetettu velvoitteeksi kasvattaa uusiutuvan energian osuus 29,5 prosentista 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.

Tehokkain tapa kasvattaa uusiutuvan energian osuutta on korvata fossiilisten polttoaineiden käyttöä biopolttoaineilla siellä missä se on mahdollista. Pääkaupunkiseudulla on mahdollista korvata osa fossiilisista polttoaineista biopolttoaineilla olemassa olevissa voimalaitoksissa. Mikäli näiden voimalaitosten kaukolämpökuorma korvataan ydinkaukolämpöratkaisulla, tämä mahdollisuus menetetään.

Yhteenveto

Työ- ja elinkeinoministeriölle on jätetty kolme ydinvoimalaitoksen periaatepäätöshakemusta. Näitä kaikkia hakemuksia tullaan arvioimiaan yhteiskunnan kokonaisedunmukaisuuden näkökulmasta. Fortum Power and Heat Oy esittää hakemuksessaan mahdollisuuden ydinkaukolämpö-vaihtoehdoksi. Jotta ydinkaukolämpövaihtoehdon hyväksikäytölle voitaisiin antaa painoarvoa hankkeen yhteiskunnan kokonaisedunmukaisuutta arvioitaessa, tulee seuraavat seikat ottaa huomioon:

- Pääkaupunkiseutua ei voi käsitellä kaukolämmön osalta yhtenä yhtenäisenä energiatoimijana, koska alueella toimii kolme itsenäistä energiayritystä, joilla kaikilla on omat hankintarakenteensa, toiminnan reunaehtonsa ja jotka tekevät päätöksensä itsenäisesti.

- Ydinkaukolämpöratkaisun toteutukseen osallistuvat tahot ja toteutuskonsepti ovat selvittämättä, eivätkä ne näin ollen sisälly Fortum Power and Heat Oy:n periaatepäätöshakemukseen.

- Ydinkaukolämpöratkaisun neljän monimutkaisen järjestelmän, kaukolämpöydinvoimalaitoksen, lämmönsiirtojärjestelmän, pääkaupunkiseudun kaukolämpöverkkojen ja pääkaupunkiseudun hajautetun yhdistetyn tuotannon yhteensovittamisen tekniset toteutusratkaisut ja -edellytykset sekä toimitusvarmuuden säilymisen edellyttämät lisäinvestoinnit ovat selvittämättä, eivätkä ne näin ollen sisälly periaatepäätöshakemukseen.

- Pääkaupunkiseudun kokonaislämmöntarve ja lämmöntarpeen vuodenaikaan liittyvä suuri vaihtelu eivät mahdollista periaatepäätöshakemuksessa esitetyn mukaista suuren mittakaavan keskitettyä hankintaa. Hakemuksessa esitetyt päästövähenemät eivät tule toteutumaan.

- Ydinkaukolämpöratkaisun teknistaloudelliset vaikutukset hankkeen mahdollisille eri osapuolille ovat erilaiset ja lopullisesta konseptista riippuvaiset. Ne ovat selvittämättä, eivätkä ne näin ollen sisälly periaatepäätöshakemukseen.

- Lämmönsiirtojärjestelmän ympäristövaikutukset ovat selvittämättä, eivätkä ne näin ollen sisälly periaatepäätöshakemukseen.

- Ydinkaukolämpöön siirtymisen myötä pääkaupunkiseudulla menetettäisiin mahdollisuus lisätä biopolttoaineiden käyttöä lämmöntuotannossa ja edistää sitä kautta Suomelle asetettua tavoitetta uusiutuvan energian osuuden kasvattamiseen.

- Ydinkaukolämpöratkaisun myötä Suomen sähköntuotanto ei merkittävästi lisäänny.

- Ydinkaukolämpöratkaisulla on sekä myönteisiä, että kielteisiä vaikutuksia paikallisiin CO2-päästöihin. Ne kohdistuvat EU:n Energy Trading Systemin mukaiseen päästökauppasektoriin, jolloin hankkeella ei ole todellisia ilmastovaikutuksia.

Ympäristökeskus ilmoittaa (30.4.2009), että koska hankkeiden YVA-menettelyt ovat päättyneet, niin ympäristökeskuksella ei ole lausuttavaa asiasta.

LAUSUNTO FENNOVOIMA OY:N YDINVOIMALAITOSHANKKEEN PERIAATEPÄÄTÖSHAKEMUKSESTA

Khs 2009-921

KJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Fennovoima Oy:n ydinvoimalaitoshanketta koskevasta periaatepäätöshakemuksesta työ – ja elinkeinoministeriölle (TEM) seuraavan lausunnon:

Taustaa

Helsingin kaupunginvaltuuston 30.1.2008 hyväksymien energiapoliittisten linjausten mukaisesti

- Helsinki toimii aktiivisesti ilmastonmuutoksen torjuntatyössä ja edistää päästöjen vähentämistä synnyttäviä energian tuotantoon ja kulutukseen liittyviä innovaatioita.

- Helsinki selvittää keinot vähentää Helsingin kasvihuonekaasupäästöjä EU:n tavoitteiden mukaisesti 20 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä.

- Uusiutuvien energialähteiden osuus energiantuotannossa nostetaan 20 %:iin vuoteen 2020 mennessä. Selvitetään kustannustehokkaat keinot tavoitteen saavuttamiseksi.

- Helsingin kaupunki kehittää sähkön ja lämmön yhteistuotantoa ja uusia hajautetun energiantuotannon ratkaisuja rinnakkain.

Helsingin Energian nykyinen sähkön ja lämmön tuotantokapasiteetti (lämpöteho/sähköteho, netto) on seuraava:

- Vuosaari A+B, 612 MW / 631 MW

- Hanasaari B, 400 MW / 212 MW

- Salmisaari B, 320 MW / 150 MW

- Katri Valan lämpöpumppu 90 MW

Helsingin Energialla on lisäksi huippu- ja varakapasiteettia varten lukuisia maakaasu- ja öljykäyttöisia lämpökeskuksia sekä Salmisaari A:n hiilikäyttöinen vesikattila, 170 MW.

Vuonna 2008 Helsingin Energia tuotti 93 % kaukolämmöstä ja 66 % sähköstä yhteistuotantolaitoksilla. Yhteistuotanto vähentää päästöjä ja polttoaineen kulutusta - hyötysuhde lähes 90 % - , kun se erillistuotannossa on n. 30-50 % Suurin osa Helsingin alueesta on kaukolämpöverkon piiriin kuuluvaa yhtenäistä taajamaa.

Helsingin Energia on sähkön hankinnassaan omavarainen: sähkön myynnistä hankitaan noin neljännes Helsingin ulkopuolelta, lähinnä omista voimaosuuksista (ydinvoima, uusiutuvat).

Vuonna 2008 hiilidioksidipäästöt olivat noin 3,3 milj. tonnia, kun ne suonna 1990 olivat 3,4 milj. tonnia. Samalla energian tuotanto on kasvanut 75 %, joten hiilidioksidin ominaispäästö hyötyenergiaa kohden on pienentynyt vuoden 1990 noin 400 g/kWh:sta vuoden 2008 240 g/kWh:in.

Periaatepäätöslupahakemus

TEM:lle on jätetty kolme ydinvoimalaitoksen periaatepäätöshakemusta. Näitä kaikkia hakemuksia tullaan arvioimiaan ydinenergialainsäädännön mukaisesti yhteiskunnan kokonaisedunmukaisuuden näkökulmasta.

Fennovoima Oy ilmoittaa hakemuksessaan, että sillä on kolme vaihtoehtoista sijoituspaikkaa: Pyhäjoen Hanhikivi, Ruotsinpyhtään Gäddbergsö ja Simon Karsikko. Hakija valitsee vaihtoehtoisista sijoituspaikoista yhden hankkeen toteutukseen ja rakentaa ydinvoimalaitoksen kokonaisuudessaan valittavalle sijoituspaikalle.

Hakija toteaa, että se on selvittänyt kaukolämmön tuotannon teknisiä edellytyksiä eri laitosvaihtoehdoissa ja lämmön siirtämistä sekä kaukolämmön kulutusta kaikilla sijoituspaikoilla ja että kaikki laitosvaihtoehdot voidaan rakentaa tuottamaan sähkön lisäksi kaukolämpöä. Ydinvoimalaitoksen kaukolämmöllä on mahdollista korvata päästöllistä kaukolämmön tuotantoa kohtuullisen siirtoetäisyyden päässä laitoksesta. Fennovoiman osakkaista Porvoon Energia, Vantaan Energia ja Keravan Energia ovat merkittäviä kaukolämmön tuottajia ja jakelijoita teknisesti toteuttamiskelpoisen siirtoetäisyyden päässä Ruotsinpyhtäältä.

Mikäli Fennovoiman ydinvoimalaitos rakennetaan Ruotsinpyhtäälle, yhtiö ilmoittaa olevansa valmis tarjoamaan kaukolämpöä Helsingin ja sen ympäryskuntien energiayhtiöille. Hakijan mukaan ratkaisu mahdollistaisi kasvihuonekaasupäästöjen merkittävän vähentämisen erityisesti Helsingissä.

Vasta näiden selvitysten perusteella kaupungilla on edellytykset myös erikseen arvioida voimalaitosratkaisun vaikutukset sen kokonaan omistaman Helsingin Energian nykyiseen sähkön ja kaukolämmön tuotanto – ja hankintarakenteeseen, päästöihin, toimitusvarmuuteen ja kilpailukykyyn.

Kaupunki toteaa, että mikäli hakijalla on kiinnostusta selvittää hakemuksessa esitetyn ydinkaukolämpöratkaisun energiatekninen ja – taloudellinen toteutettavuus, kaupunki on valmis selvityksen tekemiseen yhdessä hakijan ja mahdollisten muiden energiayritysten kanssa edellyttäen, että selvityksen tekemisen lähtökohdista ja muista reunaehdoista voidaan sopia.

Lopuksi kaupunki ilmoittaa, ettei Helsingin Energia anna tässä tarkoitettua erillistä lausuntoa työ – ja elinkeinoministeriölle.

Kirje työ – ja elinkeinoministeriölle sekä pöytäkirjanote Helsingin Energian johtokunnalle ja ympäristökeskukselle.

Lisätiedot:
Olli Seppo, kaupunginkamreeri, puhelin 310 36135

LIITTEET	Liite 1	Työ- ja elinkeinoministeriön lausuntopyyntö 15.4.2009
	Liite 2	Periaatepäätöslupahakemus 14.1.2009
	Liite 3	Helsingin Energian johtokunnan lausunto 19.5.2009

Kj toteaa, että TEM on pyytänyt Helsingin kaupungilta lausuntoa Fennovoima Oy:n ydinvoimalaitoshankkeen periaatepäätöshakemuksesta. Lausunnon määräaika on 15.6.2009.

TEM:n lausuntopyyntö liitteineen on nähtävillä esityslistan tämän asiakohdan valmistelijalla talous – ja suunnittelukeskuksessa ennen kaupunginhallituksen kokousta ja kaupunginhallituksen kokouksessa.

Fennovoima Oy esittää hakemuksessaan nyt kysymyksessä olevaa asiaa koskevilta osin mm. seuraavaa:

Fennovoima hakee valtioneuvostolta ydinenergialain (990/1987) 11 §:ssä tarkoitettua valtioneuvoston periaatepäätöstä uuden ydinvoimalaitoksen rakentamiseksi Suomeen.

Fennovoima Oy (jäljempänä Fennovoima tai yhtiö) on suomalainen osakeyhtiö. Yhtiön kotipaikka on Helsinki. Fennovoima toimii omakustannusperiaatteella. Yhtiön osakkeenomistajat ovat oikeutettuja ydinvoimalaitoksen tuottamaan sähköön omistusosuuksiensa suhteessa ja vastaavat kukin osaltaan tuotannosta aiheutuvista kustannuksista. Fennovoiman osakkeista 66 % omistaa Voimaosakeyhtiö SF ja 34 % E.ON Nordic AB. Voimaosakeyhtiö SF:n omistavat Suomessa toimivat teollisuuden ja kaupan alan yritykset, kuten Boliden, Kesko, Outokumpu, Ovako, Rautaruukki ja SOK, sekä paikalliset energiayhtiöt, kuten Imatran Seudun Sähkö, Jyväskylän Energia, Kuopion Energia, Lahti Energia, Turku Energia ja Vantaan Energia. E.ON Nordic AB kuuluu E.ON-konserniin, joka on yksi Euroopan johtavista ydinvoima-alan toimijoista.

Yhtiöitä, jotka ovat joko suoran tai välillisen osakeomistuksensa kautta oikeutetut Fennovoiman tuottamaan omakustannushintaiseen sähköön, on yhteensä 64 kappaletta. Hakemuksessa näitä yhtiöitä on yhdessä kutsuttu Fennovoiman osakkaiksi.

Hankkeen tarkoituksena on uuden, lämpöteholtaan 4 300–6 800 MW:n ja sähköteholtaan 1 500–2 500 MW:n ydinvoimalaitoksen rakentaminen Suomeen. Ydinvoimalaitoksen sähköntuotannon suunnitellaan alkavan vuoteen 2020 mennessä.

Ydinvoimalaitoksella on kolme vaihtoehtoista sijoituspaikkaa, jotka ovat Pyhäjoen Hanhikivi, Ruotsinpyhtään Gäddbergsö ja Simon Karsikko. Fennovoima valitsee vaihtoehtoisista sijoituspaikoista yhden hankkeen toteutukseen ja rakentaa ydinvoimalaitoksen kokonaisuudessaan valittavalle sijoituspaikalle.

Ydinvoimalaitosta käytetään energiantuotantoon. Kunkin ydinvoimalaitosyksikön suunniteltu toiminta-aika on 60 vuotta. Vähä- ja keskiaktiivisen voimalaitosjätteen loppusijoittamiseen tarkoitettua laitosta käytetään ydinvoimalaitoksen toiminnassa ja purkamisessa syntyvien vähä- ja keskiaktiivisten ydinjätteiden sijoittamiseen pysyväksi tarkoitetulla tavalla.

Kaukolämmön tuottaminen

Fennovoima on selvittänyt kaukolämmön tuotannon teknisiä edellytyksiä eri laitosvaihtoehdoissa ja lämmön siirtämistä sekä kaukolämmön kulutusta kaikilla sijoituspaikoilla.

Yhtiön kaikki laitosvaihtoehdot voidaan rakentaa tuottamaan sähkön lisäksi kaukolämpöä. Tällöin ympäristöön jäähdytysveden mukana menevän hukkalämmön määrä vähenee merkittävästi. Toisaalta kaukolämmön tuotanto pienentää ydinvoimalaitoksen sähkötehoa noin yhdellä megawatilla jokaista 4–5 kaukolämpömegawattia kohti.

Ydinvoimalaitoksen kaukolämmöllä on mahdollista korvata päästöllistä kaukolämmön tuotantoa kohtuullisen siirtoetäisyyden päässä laitoksesta. Fennovoiman osakkaista Porvoon Energia, Vantaan Energia ja Keravan Energia ovat merkittäviä kaukolämmön tuottajia ja jakelijoita teknisesti toteuttamiskelpoisen siirtoetäisyyden päässä Ruotsinpyhtäältä.

Mikäli Fennovoiman ydinvoimalaitos rakennetaan Ruotsinpyhtäälle, on yhtiö valmis tarjoamaan kaukolämpöä Helsingin ja sen ympäryskuntien energiayhtiöille. Toteutuessaan ratkaisu mahdollistaisi kasvihuonekaasupäästöjen merkittävän vähentämisen erityisesti Helsingissä.

Lausunnot Helsingin Energialta ja ympäristökeskukselta

TEM:n lausuntopyynnön johdosta asiasta on hankittu Helsingin Energian johtokunnan ja ympäristökeskuksen lausunnot.

Helsingin Energian johtokunta esittää (19.5.2009) lausuntonaan mm. seuraavaa:

Yleistä ydinvoimalaitosyksiköiden periaatepäätöshakemuksista

Suomen hallituksen marraskuussa 2008 eduskunnalle jättämän pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian tavoitteina on mm. hiilidioksidineutraalin sähköntuotannon lisääminen ja sähköenergian tuontiriippuvuuden vähentäminen. Näiden tavoitteiden saavuttamisessa yksi merkittävimpiä keinoja on ydinvoimatuotannon lisääminen.

Periaatepäätöshakemus pääkaupunkiseudun energiayritysten näkökulmasta

Fennovoima Oy:n hakemuksessa tuodaan esille yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon ydinvoimalaitos ja siihen liittyvä kaukolämpöenergian johtaminen pääkaupunkiseudulle. Tämä ydinvoimalaitoksen vaihtoehtoinen toteutusmalli edellyttää Helsingin Energian mielestä laajan selvitystyön ja osapuolten hyväksynnän, jotta kyseisen vaihtoehtoratkaisun merkitys hankkeen yhteiskunnan kokonaisedunmukaisuutta arvioitaessa voitaisiin määrittää.

Pääkaupunkiseudulla toimii kolme itsenäistä energiayritystä, joiden jokaisen tilanne kaukolämpökuormien, tuotantorakenteen, sähkömarkkina-aseman ja talouden kannalta on erilainen. Helsingin Energia suunnittelee kehittävänsä tuotantoaan nykyisen, hajautetun sähkön ja kaukolämmön yhteistuotannon pohjalta ottaen huomioon yhteiskunnan tavoitteet hiilidioksidipäästöjen rajoittamisessa ja uusiutuvan energian osuuden lisäämisessä.

Ydinkaukolämpö

Neljän monimutkaisen teknisen järjestelmän, yhteistuotanto-ydinvoimalaitoksen, korkealämpötilaisen pitkän lämmönsiirto-järjestelmän, pääkaupunkiseudun kolmen erillisen kaukolämmön siirto- ja jakeluverkoston sekä pääkaupunkiseudun hajautetun sähkön ja kaukolämmön yhteistuotantojärjestelmän yhteensovittaminen toimintavarmasti ja luotettavasti on erittäin vaativa tekninen haaste. Näin ollen yhteistuotantovoimalaitos ja siihen liittyvä lämmönsiirtoyhteys pääkaupunkiseudulle muodostaisivat kokonaisuuden, joka tulee toteuttaa samana hankkeena. Tämä järjestelmä toimittaisi kaukolämpöä pääkaupunkiseudun kaukolämpöverkkoihin. Maailmalla on toiminnassa yli 400 ydinvoimalaitosyksikköä, mutta tähän verrattavaa ratkaisua ei ole toteutettu missään. Toteutuksen monimutkaisuudesta ja haastavuudesta johtuen tulisi ratkaisu olemaan taloudellisesti erittäin raskas. Investointina kaukolämpöydinvoimalaitos on suuruusluokaltaan 5-6 miljardia euroa, siihen kuuluva lämmönsiirtojärjestelmä noin 2 miljardia euroa, sekä pääkaupunkiseudulla tarvittava nopean varatehon lisäys ja verkostomuutokset noin 500 miljoonaa euroa.

Hakemuksessa esitetty lämmönsiirtoyhteys on ylimitoitettu pääkaupunkiseudun lämmönkulutukseen verrattuna. Lämmöntarpeen vuodenaikavaihtelu on hyvin suurta ja esitetty 1000 MW:n lämmön siirtoteho on täydessä käytössä vuosittain vain lyhyitä aikoja.

Ratkaisun taloudellisista toteutusedellytyksistä ei periaatepäätöshakemuksessa esitetä arviota.

Ydinvoimalaitoksen yhteistuotantokytkentä, mahdollistaessaan 1000 MW:n kaukolämpötehon toimituksen laitokselta, pienentäisi voimalaitoksen sähköntuotantotehoa lämmönsiirtohäviöt huomioon ottaen noin 200 - 250 MW. Kun pääkaupunkiseudun hajautetun yhteistuotannon voimalaitoksilta poistuisi lämpökuormaa 1000 MW, poistuisi samalla tuotannosta noin 700 – 800 MW yhteistuotanto-sähköä. Tämä poistunut tuotanto jouduttaisiin korkean kulutuksen aikana korvaamaan fossiilisia polttoaineita käyttävillä lauhdutus-voimalaitoksilla. Näiden hyötysuhde on alle puolet yhteistuotanto-laitosten hyötysuhteesta ja hiilidioksidipäästöt näihin nähden yli kaksinkertaiset.

Ydinkaukolämpöratkaisun toteutusedellytykset pääkaupunkiseudun energiayritysten näkökulmasta

Näin toteutuessaan ydinkaukolämpöratkaisu muuttaisi Helsingin, Espoon ja Vantaan energiayhtiöiden aseman sähkömarkkinoilla perusteellisesti siirtäessään näiden yhtiöiden yhteistuotantosähkön tuotannon Fennovoimalle. Samalla tietysti yhtiöiden talous olisi aivan uudessa tilanteessa.

Jotta konseptin tarkastelu olisi perusteltua pääkaupunkiseudun energiayrityksille, tulisi ratkaisun luonnollisesti olla yrityksille myös taloudellisesti perusteltu ja mahdollistaa yritysten sähkömarkkina-aseman säilymisen vähintään ennallaan. Fennovoiman esittämässä, pelkän kaukolämmön toimitusmallissa tämä ei ole mahdollista. Tämä tarkoittaisi, että esimerkiksi Helsingin Energian mahdollinen osallistuminen hankkeeseen edellyttäisi paitsi kaukolämmön vastaanottamista Helsingin kaukolämpöverkkoon lämmönsiirtojärjestelmän liityntäpisteissä, myös vähintään syrjäytyvää sähköntuotantokapasiteettia vastaavan sähköntuotanto-osuuden saamista uudesta ydinvoimalaitoksesta.

Ydinkaukolämmön tuottamista ja siirtämistä pääkaupunkiseudun tarpeisiin on tutkittu 1970 ja -80 luvuilla lukuisia kertoja. Vertailujen lähtökohta oli voimakas lämpöenergian ja – tehon kasvu sekä tähän perustuva uusien voimalaitosten tarve alueella. Tämän hetkinen tilanne pääkaupunkiseudulla ei edellytä uusien eikä korvaavien hankkeiden käynnistämistä pitkään aikaan, sillä kaukolämmön tehon ja energian tarve ei alueella mainittavasti kasva vuoteen 2020 mennessä. Myöskään vanhaa tuotantoa ei poistu käytöstä ainakaan Helsingissä. Tarvittavat uudishankkeet keskittyvät uusiutuvan energiaosuuden kasvattamiseen.

Lämpöenergian siirtäminen pääkaupunkiseudulle Ruotsinpyhtään ydinvoimalalta edellyttää yli 100 kilometrin pituisen tunnelisiirtojohdon ja yli 30 kilometrin pituisten suurten haarajohtojen rakentamisen voimalaitosprojektin osana.

Ydinvoimalaitoksen tuotanto voidaan viranomaismääräyksellä keskeyttää jopa kuukausien ajaksi. Tästä on viimeaikaisia käytännön kokemuksia Euroopassa. Pitkäaikaisissa keskeytyksissä ei puuttuvaa kaukolämmöntuotantoa ole mahdollista korvata huippu- ja varakattiloilla. Tällöin ydinkaukolämpö tulee voida korvata nykyisillä voimalaitoksilla. Myös tunnelijohdon tekninen vika tai toimintahäiriö voi katkaista lämmön siirron kokonaisuudessaan. Kaukolämmön toimitusvarmuuteen sisältyviä riskejä ei pääkaupunkiseudulla voida ottaa lainkaan, joten lyhytaikaisen huippu- ja varatehon polttoaine on joko pääosin mineraalipohjainen pitkäaikaiseen varastointiin sopiva öljy tai/ja maakaasu. Pitkäaikaisen toimituskeskeytyksen varapolttoaineena olisi myös kivihiili.

Tunnelin louhimiseen tarvitaan noin kolmen kilometrin välein ajoyhteys maanpinnalle, joista osa tarvitaan myös valmistumisen jälkeen huolto- ja turvallisuuskäyttöön. Lisäksi tunnelin ilmastointi ja tunneliturvallisuus edellyttävät noin 22 pystykuilua ja näihin liittyvät maanpäälliset rakenteet. Tunnelilinjaus kulkisi myös huomattavalta matkalta asuntoalueiden ali ja tunneli estää porakaivojen ja pohjavesimaa-lämmön käytön läheisyydessään.. Seikoilla on myös huomattava yhteiskunnallinen merkitys arvioitaessa hankkeen kokonaisuutta.

Siirtoputkiston ja siihen liittyvien teknisten järjestelyjen kustannuksia ei ole hakemuksessa ilmoitettu eikä ilmeisesti arvioitu.

Ympäristövaikutukset

Ydinkaukolämpöratkaisulla on hyvin merkittäviä ympäristövaikutuksia niin aiotulla voimalaitosalueella, mittavan siirtoyhteyden varrella kuin koko pääkaupunkiseudun energiahuollossa. Ydinkaukolämmön siirtoyhteyden rakentamisen ja käytön ympäristövaikutukset tunnelin vaikutusalueella ovat merkittäviä. Kallioperän laadusta riippuen voi tunneli aiheuttaa huomattavia muutoksia pohjavesiolosuhteisiin, lähialueiden käyttöön, uusiutuvien energioiden paikalliseen käyttöön sekä liikenteeseen ja meluun.

Fennovoiman Ruotsinpyhtään vaihtoehdon ympäristövaikutusten arvioinnissa ja periaatepäätöshakemuksessa on kerrottu ydinvoimalaitoksen jäähdytysvesien lämpökuorman vaikutuksen laitosalueen mereen olevan tehtyjen selvitysten perusteella ympäristöllisesti hyväksyttävä.

Fennovoima toteaa hakemuksessaan ydinkaukolämpöratkaisussa, että ”On huomattava, että mikäli ydinvoimalla tuotetulla kaukolämmöllä korvattaisiin kaukolämpöpaikkakunnilla sijaitsevien nykyisten yhteistuotantolaitosten lämmöntuotantoa, näissä laitoksissa ei enää tuotettaisi myöskään sähköä.” Yhteistuotantolaitosten tuottama sähkö pitäisi tällöin korvata muulla sähköntuotannolla. Jos tämä sähkö tuotettaisiin lauhdetuotantona, jouduttaisiin vastaava hukkalämpö ohjaamaan vesistöön. Tällöin kaukolämmön tuottaminen ydinvoimalaitoksella vain siirtäisi lämpökuorman vaikutuksia merialueelta toiselle.

Ilmastovaikutukset

Vuoden 2008 CO2 päästöt pääkaupunkiseudun energiantuotannossa olivat yhteensä alle 5 Mt.

Ilmastovaikutuksen tarkastelun lähtökohdaksi tulee ottaa Fennovoiman uuden ydinvoimalaitoksen käyttöönottovuoden päästöt. Tuolloin EU:n 2020 tavoitteet ovat jo vähentäneet CO2 päästöjä ja lisäksi sitä tiukempi Helsingin Energian kehittämisohjelma on tuonut lisää vesivoimaa, tuulivoimaa ja metsäperäistä biovoimaa.

Periaatepäätöshakemuksessa todetaan, että ydinkaukolämpö-ratkaisussa CO2 –päästöt pääkaupunkiseudulla voivat laskea merkittävästi. Tällä ratkaisulla ei kuitenkaan olisi laskevaa vaikutusta EU:n CO2 –päästöihin, koska energiantuotanto kuuluu päästökaupan piiriin. Päästökaupan piiriin kuuluvien päästölähteiden kokonaispäästö ratkaistaan, kun EU:ssa päätetään päästöoikeuksien määrästä. Päästökaupan mekanismien tulisi sitten ohjata CO2 –päästöjen vähentämistoimenpiteet edullisimpiin kohteisiin.

Mainitut CO2 –päästöjen vähenemät eivät helpota Suomen valtion 16 prosentin vähentämisvelvoitteen toteuttamisessa. Suomen velvoite koskee päästökaupan ulkopuolisia päästöjä, eivätkä päästökaupan piirissä tehdyt toimenpiteet vaikuta niihin.

Kuten Fennovoiman hakemuksessa todetaan: Kun pääkaupunkiseudun syrjäytyvää sähkön ja lämmön yhteistuotantoa korvataan sähkön erillistuotannolla, aiheuttaa ydinkaukolämpöratkaisu tietyissä tapauksissa jopa Suomen CO2 –päästöjen lisääntymisen.

Vaikutus uusiutuvaan energiaan

Yhteenveto

Työ- ja elinkeinoministeriölle on jätetty kolme ydinvoimalaitoksen periaatepäätöshakemusta. Näitä kaikkia hakemuksia tullaan arvioimaan yhteiskunnan kokonaisedunmukaisuuden näkökulmasta. Fennovoima tuo hakemuksessaan esille mahdollisuuden ydinkaukolämpövaihtoehdoksi. Jotta ydinkaukolämpövaihtoehdon hyväksikäytölle voitaisiin antaa painoarvoa hankkeen yhteiskunnan kokonaisedunmukaisuutta arvioitaessa, tulee seuraavat seikat ottaa huomioon:

- Ydinkaukolämpöratkaisun toteutukseen osallistuvat tahot ja toteutuskonsepti ovat selvittämättä, eivätkä ne näin ollen sisälly Fennovoima Oy:n periaatepäätöshakemukseen.

- Ydinkaukolämpöratkaisun taloudelliset vaikutukset ovat selvittämättä, eivätkä ne näin ollen sisälly periaatepäätöshakemukseen.

- Lämmönsiirtojärjestelmän ympäristövaikutukset ovat selvittämättä, eivätkä ne näin ollen sisälly periaatepäätöshakemukseen.

- Ydinkaukolämpöratkaisun myötä Suomen sähköntuotanto ei merkittävästi lisäänny.

- Ydinkaukolämpöratkaisulla on sekä myönteisiä, että kielteisiä vaikutuksia paikallisiin CO2-päästöihin. Nämä kohdistuvat EU:n Energy Trading Systemin mukaiseen päästökauppasektoriin, jolloin hankkeella ei ole todellisia ilmastovaikutuksia.

Ympäristökeskus ilmoittaa (30.4.2009), että koska hankkeiden YVA-menettelyt ovat päättyneet, niin ympäristökeskuksella ei ole lausuttavaa asiasta.

LAUSUNTO UUDENMAAN TIEPIIRIN TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMASTA 2010-2013 SEKÄ HOITO- JA YLLÄPITOSUUNNITELMASTA 2009-2013

Khs 2009-884

VS. RYJ Kaupunginhallitus päättänee lähettää vastauksenaan Uudenmaan tiepiirille seuraavan lausunnon:

Tiepiirin toiminta- ja taloussuunnitelmassa 2010 - 2013 esitetyt tienpidon keskeiset näkökohdat ja linjaukset ovat oikeansuuntaiset. Pääpaino on rakennetun tiestön hoidossa ja ylläpidossa tienkäyttäjien kulkuedellytysten ja turvallisuuden varmistamiseksi. Kestävän liikkumisen näkökulman korostaminen on välttämätöntä pyrittäessä kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen edistämiseen.

Ongelmaksi hyvien tavoitteiden saavuttamiselle muodostuu tienpidon rahoitustaso. Tienpitoon osoitettavien varojen niukkuus ei vastaa pääkaupunkiseudun tienpidon tarpeita. Pääkaupunkiseudun osuutta koko maan tieverkon rahoituksesta tulee lisätä, jotta seudun hankkeita voidaan ottaa lisää tuleviin toiminta- ja taloussuunnitelmiin. Tavoiteasettelun perusteella erityisesti kevyen liikenteen, joukkoliikenteen ja liikenneympäristön parantamisen resursseja tulee lisätä nykyisestä tasosta. Vallitsevassa tilanteessa tiepiirin rahoituksen niukkuutta paikataan kuntien lainarahalla ja kasvavalla rahoitusosuudella tiehankkeissa. Se sekoittaa sovittuja kunnan ja valtion kustannusvastuun periaatteita yleisessä tienpidossa.

Suurin osa toiminta- ja taloussuunnitelmaan sisältyvistä hankkeista Helsingissä on Tiehallinnon ja kaupungin yhteishankkeita, joiden kustannusjaosta sovitaan hankekohtaisesti voimassa olevan Tiehallinnon ja kuntien kesken sovitun kustannusjakomenettelyn periaatteiden pohjalta. Kaupunki varautuu osaltaan talousarviossaan yhteishankkeisiin sovittavan kustannusjaon mukaisesti.

Helsingin kannalta vireillä olevista hankkeista kiireisimpiä ovat:

- Hämeenlinnanväylän (Vt 3) bussikaistojen, meluesteiden ja kevyen liikenteen teiden rakentaminen välillä Kannelmäki – Kaivoksela. Vt 3 Hämeenlinnanväylä välillä Kannelmäki – Kaivoksela on kaupungin investointiohjelmaehdotuksessa ajoitettu vuosille 2010–2011.

- Vihdintien (Mt 120) bussikaista- ja kevyen liikenteen järjestelyt Pitäjänmäeltä pohjoiseen. Kaupungin suunnitelmissa Mt 120 Vihdintie välillä Haaga – Kehä III on ajoitettu vuosille 2011–2012.

- Kehä I:n (Mt 101) pullonkaulojen poisto Helsingissä ja Espoossa, Kivikontien eritasoliittymä ja Itäväylän eritasoliittymä. Kaupunki on varautunut kahden parannuksen rakentamiseen: Kehä I / Kivikonlaidan eritasoliittymä 2011–2013 ja Kehä I / Itäväylän eritasoliittymä vuodesta 2013 alkaen.

- Kehä I:n järjestelyt välillä Espoon raja - Vihdintie ja Hämeenlinnanväylän eritasoliittymän kohdalla

- Tie- ja raideliikenteen meluntorjunnan teemapaketin 2008 - 2012 toteuttaminen. Meluntorjunnan teemapaketin hankkeita tulisi toteuttaa mahdollisimman paljon seuraavalla suunnitelmakaudella.

Näiden hankkeiden toteutus tulisi välttämättä saada liikkeelle lähivuosina ja ajoittaa täsmällisemmin seuraavassa tiepiirin toiminta- ja taloussuunnitelmassa vuosille 2010 - 2014. Helsinki osaltaan varautuu hankkeiden toteutukseen tai käynnistämiseen vuosina 2010 - 2014.

Raittisilta Kehä I:llä Kontulantien liittymän eteläpuolella on merkitty sidosryhmien rahoittamiin hankkeisiin. Kustannukset tulee jakaa kaupungin ja Tiehallinnon välillä puoliksi, koska kyse on etupäässä olemassa olevien yhteyksien parantamisesta.

Toiminta- ja taloussuunnitelmasta puuttuvat edelleen Itäväylän kehittämisselvityksen lyhyen aikavälin toimenpiteet. Ne tulee sisällyttää seuraavaan toiminta- ja taloussuunnitelmaan. Kaupunki on investointiohjelmaehdotuksessaan varautunut yhteensä noin puolen miljoonan kustannuksiin vuosina 2011 ja 2012.

Uus- ja laajennusinvestointeihin on käytettävissä niukasti resursseja. Sen vuoksi liikenteen hallinta on entistä tärkeämpi keino olemassa olevan liikenneverkon käytön tehostamiseksi ja turvallisuuden parantamiseksi. Teemapaketti tulee käynnistää ja sille on järjestettävä riittävä rahoitus.

Tiepiirin hoito- ja ylläpitosuunnitelman 2009 - 2013 tavoite varmistaa liikenteen sujuvuus pääteillä kaikissa olosuhteissa ja kaikkina vuorokauden aikoina on tärkeä pääkaupunkiseudun toiminnalle ja panostus siihen on perusteltua. Vilkasliikenteisten teiden priorisointi hoidossa ja ylläpidossa on tarkoituksenmukaista niukkoja resursseja kohdistettaessa.

Uudet linjaukset, joilla korostetaan kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen sekä tieympäristöstä huolehtimisen keskeistä asemaa tienpidon tehtävissä ohjaavat tiestön hoitoa ja ylläpitoa kestävämpään suuntaan.

Käytettävissä olevan rahoituksen riittämättömyys vaikeuttaa asetettujen tavoitteiden saavuttamista ja tulee saada alueen tieverkon ja liikennesuoritteen vaatimalle tasolle. Nykyisen kehityksen vallitessa tarvittavan hoito- ja ylläpitorahoituksen osoittaminen joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen erityistarpeisiin kärsii myös pääväylien yhteydessä. Rahoituksen riittämättömyys huomioon ottaen pitää toimenpiteissä ottaa esiin myös mahdollisuudet nastarenkaiden käytön rajoittamiseen tai niiden aiheuttamien ongelmien vähentämiseen.

Tieverkon säteittäiset pääväylät ja Kehä I sekä syksystä 2009 alkaen Hakamäentie ovat varsin tiiviissä kaupunkirakenteessa sijaitsevia, raskaasti liikennöityjä maanteitä. Niiden hoitoon ja ylläpitoon tulee varautua erityisesti myös ympäristöhaittojen torjunnan kannalta. Meluhaittojen torjunnan periaatteet ovat käytännössä tiedossa ja sisältyvät meluntorjunnan suunnitelmiin ja toteutusohjelmiin. Hiukkas- ja pölyhaitat ovat toinen merkittävä liikenteen synnyttämä ympäristöhaitta, jonka torjumiseen ei vielä ole panostettu riittävästi. Hiukkas- ja pölyhaittojen torjumiseksi tiepiirin ja kaupungin tulee toimia sekä tahoillaan että yhteistyössä aktiivisesti niin, että tämä kansalaisten terveyttä ja viihtyisyyttä voimakkaasti kuormittava rasite saadaan minimoiduksi.

Tietyömaista tiedottamiseen tulee jatkossa panostaa yhä enemmän.

Tienkäyttäjätutkimuksessa toivottuja liityntäpysäköintipaikkoja on lisättävä tiepiirin toimin.

Kirje Tiehallinnon Uudenmaan tiepiirille sekä pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle ja rakennusvirastolle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

LIITTEET	Liite 1	Uudenmaan tiepiirin toiminta- ja taloussuunnitelma 2010-2013
	Liite 2	Uudenmaan tiepiirin ylläpitosuunnitelma 2009-2013

Tiehallinnon Uudenmaan tiepiiri pyytää (24.3.2009) lausuntoa Uudenmaan tiepiirin toiminta- ja taloussuunnitelmasta 2010 – 2013 ja hoito- ja ylläpitosuunnitelmasta 2009 – 2013. lausuntoa pyydetään 30.6.2009 mennessä.

./. Suunnitelmat ovat liitteinä 1 ja 2. Suunnitelmat löytyvät myös internetistä osoitteesta: http://www.tiehallinto.fi/upiiri

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (14.5.2009) seuraavaa:

Lausunnon tiivistelmä

Pyöräily ja jalankulku sekä joukkoliikenne ovat tienpidon painopisteinä kestävän kehityksen mukaisia ja oikean suuntaisia.

Tienpidon rahoitus pääkaupunkisedulla tulee nostaa riittävälle tasolle.

Valtion tulee kiireellisesti järjestää rahoitus joukkoliikenteen teemapaketin kaikille hankkeille.

Seuraavaan toiminta- ja taloussuunnitelmaan tulee sisällyttää Itäväylän kehittämisselvityksen lyhyen aikavälin toimenpiteet.

Liikenteen hallinta pääkaupunkiseudulla -teeman hankkeille tulee järjestää riittävä rahoitus olemassa olevan liikenneverkon käytön tehostamiseksi ja liikenneturvallisuuden parantamiseksi.

Meluntorjunnan teemapaketin hankkeita tulisi toteuttaa mahdollisimman paljon seuraavalla suunnitelmakaudella.

Vilkasliikenteisten teiden priorisointi hoidossa ja ylläpidossa on tarkoituksenmukaista.

Lausunto

Toiminnan painopisteet

Pyöräily ja jalankulku sekä joukkoliikenne ovat tienpidon painopisteinä kestävän kehityksen mukaisia ja oikean suuntaisia. Toisaalta autoliikenteen ongelmakohtien hidas korjaaminen vaikuttaa kasvavien alueiden elin- ja vetovoimaisuuteen.

Uus- ja laajennusinvestoinnit

Tieinfrastruktuurilla on merkittävä vaikutus yksityisen sektorin tuottavuuteen (Liikenteen kansantaloudelliset vaikutukset, liikenne- ja viestintäministeriön julkaisu 25/2008). Tämän vuoksi sekä liikenneturvallisuuden parantamiseksi tienpidon rahoitus pääkaupunkisedulla tulee nostaa riittävälle tasolle. Vallitsevassa tilanteessa tiepiirin rahoituksen niukkuutta paikataan kuntien lainarahalla ja kasvavalla rahoitusosuudella tiehankkeissa. Se sekoittaa sovittuja kunnan ja valtion kustannusvastuun periaatteita yleisessä tienpidossa.

Hankkeen Kehä I pullonkaulojen poisto (1. vaihe, 140 milj. €) tiimoilta kaupunki on varautunut kahden parannuksen rakentamiseen: Kehä I / Kivikonlaidan eritasoliittymä 2011–2013 ja Kehä I / Itäväylän eritasoliittymä vuodesta 2013 alkaen.

Teemahankkeet

Helsingin kaupunki on jo varautunut osuudellaan Joukkoliikenteen teemapaketin rahoitukseen. Tärkein hanke, Vt 3 Hämeenlinnanväylä välillä Kannelmäki – Kaivoksela, on kaupungin investointiohjelmaehdotuksessa ajoitettu vuosille 2010–2011. Mt 120 Vihdintie välillä Haaga – Kehä III, on ajoitettu vuosille 2011–2012. Myös valtion tulee kiireellisesti järjestää rahoitus tämän teemapaketin kaikille hankkeille.

Meluntorjunnan teemapaketin hankkeita tulisi toteuttaa mahdollisimman paljon seuraavalla suunnitelmakaudella. Maanteiden melualueilla asuu suuri määrä helsinkiläisiä. Kaupunki on varautunut teemapaketin hankkeiden toteuttamiseen investointiohjelmaehdotuksessaan.

Teiden hoito ja ylläpito

Vilkasliikenteisten teiden priorisointi hoidossa ja ylläpidossa on tarkoituksenmukaista niukkoja resursseja kohdistettaessa.

Tietyömaista tiedottamiseen tulee jatkossa panostaa yhä enemmän.

Yleisten töiden lautakunta toteaa (7.5.2009) seuraavaa:

Suurin osa toiminta- ja taloussuunnitelmaan sisältyvistä hankkeista Helsingissä on Tiehallinnon ja kaupungin yhteishankkeita, joiden kustannusjaosta sovitaan hankekohtaisesti voimassa olevan Tiehallinnon ja kuntien kesken sovitun kustannusjakomenettelyn periaatteiden pohjalta. Kaupunki osaltaan varautuu talousarviossaan yhteishankkeisiin sovittavan kustannusjaon mukaisesti.

Hankkeiden toteutus on riippuvainen valtion budjettirahoituksesta, joten hankkeiden täsmällinen ajoitus on käytännössä mahdotonta. Helsingin kannalta vireillä olevista hankkeista kiireisimpiä ovat:

- Hämeenlinnanväylän (Vt 3) bussikaistojen, meluesteiden ja kevyen liikenteen teiden rakentaminen välillä Kannelmäki - Kaivoksela

- Vihdintien (Mt 120) bussikaista- ja kevyen liikenteen järjestelyt Pitäjänmäeltä pohjoiseen

- Kehä I:n (Mt 101) pullonkaulojen poisto Helsingissä ja Espoossa, Kivikontien eritasoliittymä ja Itäväylän eritasoliittymä

- Kehä I:n järjestelyt välillä Espoon raja - Vihdintie ja Hämeenlinnanväylän eritasoliittymän kohdalla

- Tie- ja raideliikenteen meluntorjunnan teemapaketin 2008 - 2012 toteuttaminen.

Tiepiirin hoito- ja ylläpitosuunnitelman 2009 - 2013 tavoite varmistaa liikenteen sujuvuus pääteillä kaikissa olosuhteissa ja kaikkina vuorokauden aikoina on tärkeä pääkaupunkiseudun toiminnalle ja panostus siihen on perusteltua. Samoin uudet linjaukset, joilla korostetaan kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen sekä tieympäristöstä huolehtimisen keskeistä asemaa tienpidon tehtävissä, ohjaavat tiestön hoitoa ja ylläpitoa kestävämpään suuntaan.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (20.5.2009) seuraavaa:

Uudenmaan tiepiirin pyrkimys ilmastonmuutoksen hillitsemiseen on Helsingin kaupungin strategisen tavoitteen mukainen.

Talous- ja suunnittelukeskuksen mielestä kaikki tiepiirin hankkeet eivät tue hallituksen liikennepoliittisen selonteon kantaa, jonka mukaan kuntien maankäyttöratkaisujen on oltava ilmastopolitiikan kannalta kestäviä ja vähennettävä henkilöautoliikennettä. Esimerkkinä ovat kasvavien alueiden kehityksen tukemiseen tarkoitetut hankkeet uudenmaan pienissä kunnissa.

Talous- ja suunnittelukeskus on huolissaan perustienpidossa syntyvästä kunnossapitovelasta. Tienpitoon osoitettavien varojen niukkuus ei vastaa pääkaupunkiseudun tienpidon tarpeita. Investointien rahoitustaso olisi nostettava tasolle, joka riittäisi tiestön toimivuuden ja turvallisuuden takaamiseen. Pääkaupunkiseudun osuutta koko maan tieverkon rahoituksesta tulee lisätä, jotta seudun hankkeita voidaan ottaa lisää tuleviin toiminta- ja taloussuunnitelmiin. Helsingin kaupunki osaltaan pyrkii varautumaan talousarviossaan yhteishankkeisiin sovittavan kustannusjaon mukaisesti. Kuntien rahoituksen varaan ei hankkeita saa ohjelmoida.

Talous- ja suunnittelukeskuksen mielestä Uudenmaan tiepiirin viittaamassa tienkäyttäjätyytyväisyystutkimuksessa toivottuja liityntäpysäköintipaikkoja on lisättävä tiepiirin toimesta.

Talous- ja suunnittelukeskus pitää tärkeänä tiivistä yhteistyötä jatkossa Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa.

Vs. Ryj viittaa saatuihin lausuntoihin.

TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖN JA HELSINGIN KAUPUNGIN VÄLISEN ENERGIATEHOKKUUSSOPIMUKSEN TOIMINTASUUNNITELMA VUOSILLE 2008-2016

Khs 2009-507

VS. RYJ Kaupunginhallitus päättänee

- hyväksyä työ- ja elinkeinoministeriön sekä Helsingin kaupungin välisen energiatehokkuussopimuksen pohjalta laaditun tarkistetun toimintasuunnitelman vuosille 2008 - 2016 sellaisin tarkistuksin, että tietotekniikkaympäristön energianhallinnan osalta kaupungin virastot ja laitokset noudattavat talous- ja suunnittelukeskuksen tietotekniikkaosaston 15.4.2009 antamaa ohjetta ’Energiaa säästävät toimenpiteet työasemassa’

- oikeuttaa HKR-Rakennuttajan ja tietotekniikan energiansäästötoimien osalta talous- ja suunnittelukeskuksen tietotekniikkaosaston toimimaan sopimuksen mukaisten toimien käytännön toteuttajana yhdessä kaupungin eri hallintokuntien kanssa sekä kehottaa energiansäästöneuvottelukuntaa valvomaan toteutustyötä

- kehottaa energiansäästöneuvottelukuntaa raportoimaan suunnitelman toteutumisesta vuosittain kaupunginhallitukselle

- täydentää energiansäästöneuvottelukunnan kokoonpanoa siten, että talous- ja suunnittelukeskuksen toimialaa edustavana jäsenenä neuvottelukunnassa on controller Matti Malinen.

Kirje työ- ja elinkeinoministeriölle ja pöytäkirjanote jäljennöksin esityslistatekstistä energiansäästöneuvottelukunnalle sekä virastoille ja laitoksille.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

LIITTEET	Liite 1	Työ- ja elinkeinoministeriön sekä Helsingin kaupungin välisen energiatehokkuussopimuksen toimintasuunnitelma vuosille 2008-2016
	Liite 2	Energiaa säästävät toimenpiteet työasemissa

Energiansäästöneuvottelukunta esittää (2.3.2009) seuraavaa:

Helsingin kaupungin ja kauppa- ja teollisuusministeriön (nykyinen TEM) välinen energiatehokkuussopimus allekirjoitettiin 4.12.2007. Energiatehokkuussopimuksella toimeenpannaan energiapalveludirektiivin vaatimukset.

Energiatehokkuussopimuksessa edellytetään, että Helsingin kaupunki laatii energiatehokkuutta koskevan toimintasuunnitelman (sopimusjaksolle 2008 -2 016) 31.12.2008 mennessä. Toimintasuunnitelman keskeinen sisältö on kartoittaa kaupungin energiansäästöpotentiaalit ja kuvata, mitä kaupunki tulee tekemään saavuttaakseen ohjeellisen yhdeksän prosentin energiansäästötavoitteen ko. sopimusjaksolla 2008 - 2016.

Keskeiset toimet kaupungin 9 %:n energiansäästötavoitteen saavuttamiseksi ovat matalaenergiarakentamisen nopea edistäminen erityisesti kaupungin uudisrakennushankkeissa sekä olemassa olevan kannan energiatehokkuuden parantaminen jatkuvan energiakatselmustyön perusteella löytyvien säästötoimenpiteiden ohjelmallisella toteuttamisella.

Toimintasuunnitelman perusteella laaditaan tarkemmat toteuttamisohjelmat suunnitelmassa kuvatun mukaisesti. Ohjelmat toteutetaan yhteistyössä Helsingin kaupungin eri hallintokuntien kanssa huomioiden kaupungin muut sitoumukset.

Työ- ja elinkeinoministeriön sekä Helsingin kaupungin välisen energiatehokkuussopimuksen pohjalta laaditussa toimintasuunnitelmassa (vuosille 2008 - 2016) tarkastellaan myös, millaisin keinoin EU:ssa ja Helsingin kaupungin energiapoliittisissa linjauksissa sekä 7.1.2009 allekirjoitetussa kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksessa (Covenant of Mayors) asetettua 20 %:n kasvihuonekaasujen päästövähenemätavoitetta voidaan näillä toimin saavuttaa.

Toimintasuunnitelman laadinnasta on vastannut HKR-Rakennuttaja. Energiatehokkuussopimuksen pohjalta laaditun toimintasuunnitelman edistymistä on käsitelty kaupunginhallituksen asettaman Energiansäästöneuvottelukunnan (ESNK) istunnoissa 12.11.2008, 10.12.2008 ja 28.1.2009.

Istuntokäsittelyjen lisäksi Energiansäästöneuvottelukunnan jäsenille on annettu mahdollisuus esittää toimintasuunnitelmaa koskevia kommentteja sähköpostitse. Saatujen kommenttien perusteella on viimeistelty nyt hyväksyttävänä oleva suunnitelmaversio.

Työ- ja elinkeinoministeriön sekä Helsingin kaupungin välisen energiatehokkuussopimuksen mukaisesti edellytetään, että toimintasuunnitelma kaupungin energiankäytön tehostamiseksi laaditaan 31.12.2008 mennessä.

Toimintasuunnitelman laatiminen Helsingin kokoiselle kaupungille on ollut mittava työ edellyttäen erillisten lisäselvitysten tekemistä ja teettämistä. Ulkopuolisilla tahoilla teetetyt lisäselvitykset eivät ole valmistuneet tavoiteaikataulunsa mukaisesti, mikä on osaltaan tuonut viivytystä laadintatyöhön.

EU:n taholta työ- ja elinkeinoministeriölle luvatut ohjeet energiatehokkuutta koskevan toimintasuunnitelman laadintaa sekä kaupungin energiansäästöjen varhaistoimien laskentaa varten viivästyivät aikataulustaan jääden käytännössä lähes kokonaan puuttumaan. Työn puitteet oli siten suunniteltava omatoimisesti käyttäen parasta harkintaa kulloinkin esille tulleissa erityiskysymyksissä.

Energiansäästöneuvottelukunta esittää, että kaupunginhallitus päättäisi

- hyväksyä työ- ja elinkeinoministeriön sekä Helsingin kaupungin välisen energiatehokkuussopimuksen pohjalta laaditun toimintasuunnitelman (vuosille 2008 - 2016).

- oikeuttaa HKR-Rakennuttajan toimimaan sopimuksen mukaisten toimien käytännön toteuttajana yhteistyössä kaupungin eri hallintokuntien kanssa sekä ESNK:n valvomaan toteutustyötä.

- edellyttää ESNK:aa raportoimaan suunnitelman toteutumisesta vuosittain kaupunginhallitukselle.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (27.3.2009), että esitetyillä toimenpiteillä on suunnitelman mukaan mahdollista saavuttaa työ- ja elinkeinoministeriön ja kaupungin välisen energiatehokkuussopimuksen tavoitteet. Toimenpiteet toteuttavat osaltaan kaupunginvaltuuston 30.1.2008 hyväksymiä energiapoliittisia linjauksia.

Talous- ja suunnittelukeskuksella ei ole toimintasuunnitelmasta huomautettavaa.

./. Vs. Ryj toteaa, että suunnitelma on liitteenä 1.

Toimintasuunnitelman sisällöstä

Toimintasuunnitelmassa on kartoitettu kaupungin energiansäästöpotentiaalit ja kuvattu toimenpiteet ohjeellisen yhdeksän prosentin energiansäästötavoitteen saavuttamiseksi. Toimenpiteet koskevat laajasti kaupungin eri hallintokuntia lukuun ottamatta Helsingin Energia -liikelaitosta ja HKL -liikelaitosta, joilla on omat energiansäästösopimukset.

Kuntasektorin energiansäästösopimuksen kiinteä säästötavoite 133 GWh sisältää myös asuinrakennusten säästötavoitteen työ- ja elinkeinoministeriön ohjeiden mukaisesti. Tämän vuoksi toimintasuunnitelmassa on huomioitu myös asuinrakennuskannan säästöpotentiaali kokonaisuuden hahmottamiseksi. Suunnitelma sisältää näin ollen myös erillisen asuinkiinteistöalan energiansäästösopimuksen (AESS) piirissä olevat kiinteistöt.

Asuinkiinteistökannan energiansäästösopimus (AESS) on solmittu 6.11.2002 ympäristöministeriön, kauppa- ja teollisuusministeriön sekä Asuntokiinteistö- ja rakennuttajaliitto ASRA:n (nyk. Asunto-, toimitila ja rakennuttajaliitto RAKLI ry) välillä. Sopimus on voimassa 31.12.2012 saakka. Sopimuksen piirissä ovat kaupungin kiinteistöyhtiöt, korkotukiasunnot ja palveluasunnot.

Erityisesti asuinkiinteistökannan osalta tarvitaan tehokkaita toimia energiatehokkuuden lisäämiseksi. Asuinkiinteistökannan katselmustoiminnassa on jääty AESS:n tavoitteista. Kannasta on vuoden 2008 loppuun mennessä katselmoitu 23%, kun tavoitteena oli vuoden 2006 lopussa 50% ja vuoden 2010 loppuun mennessä 80%. Asuinkiinteistökannan energiansäästötoimenpiteiden toteuttamiseen onkin kiinnitetty huomiota osana kaupungin konserniohjausta. Kaupunginhallituksen konsernijaosto päätti 30.3.2009 antaa (kaupungin omistamien aravakiinteistöjen varsinaisia yhtiökokouksia koskevan päätöksen yhteydessä) kaupungin omistamille kiinteistöyhtiöille toimintaohjeena mm. kehotuksen varmistaa rakennusten energiakatselmusten toteuttamisen, heti toteutettavissa olevien energiasäästötoimenpiteiden suorittamisen sekä energiankulutuksen kokonaistilanteen seuraamisen. Lisäksi kiinteistöyhtiöitä kehotettiin ottamaan huomioon laajojen rakentamis- tai korjaustoimenpiteitä edellyttävien energiansäästötoimenpiteiden suunnittelussa hankkeen kokonaistaloudellisuus ja kustannusten takaisinmaksuaika.

Toimintasuunnitelman energiansäästötavoitteet kiristävät voimassa olevan asuinkiinteistökannan energiansäästösopimuksen tavoitteita ja ohjaavat siten toimintaa Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030 tavoitteiden mukaisesti tiukkenevaan suuntaan.

Suomessa energiapalveludirektiivin ensisijaiseksi toimeenpanovälineeksi on otettu energiatehokkuussopimukset. Tämän vuoksi ympäristöministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, RAKLI, VVO ja suurimmat asuinkiinteistökannan omistajat ovat ryhtyneet laatimaan asuntosektorille uutta energiatehokkuussopimusta, joka on samanmuotoinen kuntien energiatehokkuussopimuksen kanssa. Säästötavoite tulee olemaan sopusoinnussa kuntasopimuksen 9 % kanssa. Samassa yhteydessä päätetään energiatehokkuussuunnitelmasta ja raportoinnista.

Kaupungin tietotekniikkaympäristön energiansäästömahdollisuuksia koskevan osion osalta Vs. Ryj toteaa, että talous- ja suunnittelukeskuksen mukaan työasemien hallintamenetelmissä on tapahtunut kehitystä, joka mahdollistaa uusia tapoja toteuttaa työasemien virranhallinta keskitetyin menetelmin. Näitä käyttämällä pystytään säilyttämään korkea tietoturvataso ja käytettävyys sekä saavuttamaan sama energiansäästötaso kuin työasemat virtakatkaisijasta sulkemalla.

./. Liitteenä 2 on talous- ja suunnittelukeskuksen tietotekniikkaosaston muistio asiasta. Rakennusvirasto on em. muistion johdosta tarkistanut toimintasuunnitelmaa siten, että säästötoimina voidaan työasemien sammuttamisen sijaan tehdä myös muita vastaavanlaisen yöaikaisen säästön toteuttavia toimia. Tietotekniikkaympäristön energiansäästön osalta noudatetaan talous- ja suunnittelukeskuksen tietotekniikkaosaston antamaa ohjetta ’Energiaa säästävät toimenpiteet työasemassa’.

Vs. Ryj toteaa, että toimintasuunnitelma on kaupungin hyväksymien energiapoliittisten linjausten mukainen.

Toimintasuunnitelman toteutus

Toimintasuunnitelman mukaiset toimenpiteet toteutetaan laadittavien tarkempien toimintaohjelmien mukaan. Hallintokunnat huolehtivat yhdessä HKR-Rakennuttajan kanssa käytännön toteutustyöstä. HKR-Rakennuttaja vastaa energiansäästöneuvottelukunnan asettamispäätöksessä päätetyn mukaisesti energiansäästön käytännön työn koordinoinnista ja toteuttamisesta koko kaupungissa kuitenkin niin, että tietotekniikkaympäristön energiansäästötoimista huolehtii talous- ja suunnittelukeskuksen tietotekniikkaosasto. Energiansäästöneuvottelukunta koordinoi ja valvoo energiatehokkuussopimuksen mukaista toimintaa.

Asuntorakentamiseen liittyy palvelu- ja toimitilarakentamisesta poikkeavia reunaehtoja, ja asuinkiinteistökannassa toteutettavat energiansäästötoimenpiteet ovat jossain määrin erilaisia kuin palvelu- ja toimitilakiinteistöissä. Asuinrakentamiskannan energiatehokkuutta ohjaavien toimenpiteiden toteutuksessa mahdollisesti tarvittavia ohjaustapoja - energiansäästöneuvottelukunnan työtä tukemaan - on tarkoituksenmukaista tarkastella asuntosektorin uuden sopimuksen ja sen edellyttämän toimintasuunnitelman myötä.

Koska energiansäästöneuvottelukunnassa ei nykyisin ole talous- ja suunnittelukeskuksen edustajaa, pitää Vs. Ryj tarpeellisena toimikunnan kokoonpanon täydentämistä viraston edustajalla. Tällöin mm. kaupungin tietotekniikkakysymyksiin liittyvät asiat sekä taloussuunnittelun näkökulma energiansäästöasioihin tulevat entistä paremmin esille energiansäästöneuvottelukunnan työssä.

Raportointi

Energiansäästöneuvottelukunta raportoi energiatehokkuussopimuksen mukaisten toimenpiteiden toteutumisesta vuosittain kaupunginhallitukselle ja Motiva Oy:lle. Nykyistä raportointitapaa (toimintakertomus ja energiankäyttöraportti) tullaan uusimaan toimintasuunnitelma hyväksymisen jälkeen ja sen lähtökohtana on toimintasuunnitelma.

VASTINE ETELÄ-SUOMEN LÄÄNINHALLITUKSELLE TEHTYYN KANTELUUN

Khs 2009-1138

VS. RYJ Kaupunginhallitus päättänee antaa asiasta Etelä-Suomen lääninhallitukselle HKL -liikelaitoksen ja hallintokeskuksen oikeuspalvelujen lausuntojen sekä esityslistalla esitetyn mukaisen vastineen ja siinä todeta, että kantelu ei anna aihetta toimenpiteisiin.

Pöytäkirjanote asiakirjoineen jäljennöksin esityslistatekstistä hallintokeskuksen oikeuspalveluille vastineen laatimista ja antamista varten sekä pöytäkirjanote HKL -liikelaitokselle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

LIITTEET	Liite 1	XXXX XXXX:n kirjelmä
	Liite 2	Kielitaitosääntöä ja hallintosäännön 24 §:ää koskevat täydentävät ohjeet

Vs. Ryj toteaa, että XXXX XXXX on lähettänyt Etelä-Suomen lääninhallitukselle 29.4.2009 päivätyn kirjelmän, jossa hän pyytää lääninhallitusta ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin Helsingin kaupungin viranomaistiedotteiden antamiseksi myös ruotsin kielellä.

./. XXXX XXXX:n kirjelmä on liitteenä 1.

Etelä-Suomen lääninhallitus pyytää (11.5.2009) kaupunkia antamaan vastineensa ja mahdollisen muun selvityksen 12.6.2009 mennessä.

HKL -liikelaitos toteaa (26.5.2009) seuraavaa:

HKL painottaa, että se tarjoaa kaikkia palveluita sekä suomeksi että ruotsiksi. Pääsääntöisesti kaikki HKL:n informaatio on saatavissa molemmilla kielillä. Kaikki HKL:n ennakkotiedotteet laaditaan sekä suomen- että ruotsinkielisinä. Poikkeusliikennetiedottamisessa voi kuitenkin aika ajoin sattua tilanteita, joissa poikkeusliikennetiedote on voitu antaa vain suomeksi tai ruotsinkielinen tiedote on lähetetty viiveellä. HKL painottaa, että tällaiset vähäiset puutteet tai viiveet ruotsinkielisessä tiedottamisessa eivät ole lain tarkoittamia poikkeamia kielilaissa edellytetystä kielellisten oikeuksien toteuttamisvelvoitteesta.

HKL:n poikkeusliikennetiedotus antaa jatkuvasti tietoa joukkoliikenteen äkillisistä reitti- ja aikataulumuutoksista. Palvelu on integroitu lähes aukottomasti näyttölaitteisiin ja sähköisiin informaatiopalveluihin pääkaupunkiseudun joukkoliikenteessä. Poikkeusliikennetiedottaminen tulee laajenemaan tänä ja ensi vuonna, kun myös raitio- ja metroliikennejuniin tulevissa näytöissä on jatkossa poikkeusliikennetiedotteita.

HKL:n poikkeusliikennetiedotteet koskevat kaikkia liikennemuotoja: raitiovaunuja, metroa, busseja, lähijunia sekä Suomenlinnan lauttaa. Poikkeusliikennetiedotteiden tekeminen on automatisoitu niin pitkälle kuin mahdollista, jotta tehtävä voidaan hoitaa käytännössä on line –periaatteella. Kääntäjän käyttäminen ei toimintatavasta johtuen ole edes mahdollista.

Poikkeusliikennetiedotteet tehdään käytännössä ns. Poikkeusinfo-työkalulla, jonka työkaluvalikosta valitaan liikenneväline ja linja, syy poikkeusliikenteelle (esimerkiksi tekninen vika, onnettomuus, yleisötilaisuus, väärin pysäköity auto) sekä häiriön vaikutus (esimerkiksi poikkeusreitti, myöhässä, harvennetut vuorovälit, peruttu). Lisäksi Poikkeusinfo-työkalulla täydennetään paikka, jota poikkeusreitti koskee, kellonaika sekä poikkeusliikenteen arvioitu kestoaika. Tämän jälkeen ohjelmistotyökalu muodostaa annetuista tiedoista automaattisesti poikkeusliikennetiedotteen virkkeenä suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Poikkeusinfotyökalun ohjelmistovalikoissa on kattava valikoima erilaisia syitä poikkeusliikenteelle, mutta on mahdollista, että jossakin tapauksissa työkalusta ei löydy sopivaa, etukäteen määriteltyä syytä poikkeusliikenteeseen. Tällaisissa hyvin harvinaisissa tilanteissa tiedotetta koostavan henkilön on syötettävä teksti manuaalisesti vapaaseen tekstikenttään, jolloin tiedotteen sisältö on riippuvainen ohjelmiston käyttäjän kielitaidosta. Tällaisia tilanteita varten HKL:llä on aiemmin saadun palautteen johdosta lisätty, täsmennetty ja päivitetty ohjeistusta sekä ruotsin- ja englanninkielisiä esimerkkilauseita.

HKL painottaa, että luonteeltaan erilaisissa näyttölaitteissa ja sähköisissä informaatiopalveluissa (esimerkiksi tekstiviesti) ilmoitettavat poikkeusliikennetiedotteet ovat rinnastettavissa kuljettajan antamiin kuulutuksiin sekä suulliseen tiedottamiseen liikennevälineessä.

Joukkoliikenteen kuljettajilta edellytetään suomenkielen taitoa. Kuljettajien osalta kielitaitovaatimus on pysynyt samana jo vuosikymmeniä. HKL kannustaa kuljettajia hankkimaan lisää kielitaitoa. Ruotsin kielen käyttöön kannustetaan mm. suorittamalla palkanlisää ruotsin kielen osaamisesta esitettävän todistuksen perusteella. Eduskunnan oikeusasiamiehelle vuonna 2006 raitiovaunukuljettajan suomen kielellä antamasta kuulutuksesta tehty kantelu ei, aivan oikein, johtanut toimenpiteisiin (ks. tästä tarkemmin eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätös 20.6.2007, Dnro 544/4/06). Edellä esitetyn mukaisesti HKL rinnastaa poikkeusliikennetiedotteiden manuaalisen koostamisen kuljettajien antamaan tiedotukseen. Tämän vuoksi ei ole kohtuutonta, että joissakin yksittäisissä erityistapauksissa tieto on esitetty vain suomeksi. HKL painottaa, että tällaisia tapauksia on harvoin ja HKL pyrkii jatkuvasti vähentämään niiden määrää kehittämällä poikkeusliikennetiedottamiseen liittyviä ohjelmistotyökaluja.

Hallintokeskuksen oikeuspalvelut toteaa (22.5.2009) seuraavaa:

Oikeuspalvelut toteaa, että koska Helsinki on kaksikielinen kunta, liikennelaitoksen ilmoitukset tulisi antaa sekä suomen että ruotsin kielellä kielilain 23 §:n ja 32 §:n 1-2 momentin sekä virka- ja itsehallintoalueiden kielellisestä jaotuksesta vuosina 2003 – 2012 annetun asetuksen (1174/2002) 3 §:n 1a kohdan säännösten nojalla. Kaupungin virastoille ja laitoksille tulisi korostaa em. säännösten noudattamisen merkitystä myös tiedotuksissaan yleisölle.

Liikennelaitokselta saadun puhelintiedon mukaan heillä on kokeilukäytössä tiedotusjärjestelmä, jonka mukaan yleisö saa HKL:n tiedotukset pääasiassa sekä suomeksi että ruotsiksi. Vain poikkeustapauksissa, jos yksittäinen työntekijä ei osaa ruotsia, poikkeusliikennetiedotetta laativa antaa tiedotteen vain suomeksi. Oikeuspalveluiden arvion mukaan tällainen järjestely ei ole kielilainsäädännön velvoitteiden vastainen.

Vs. Ryj toteaa, että kielilain 23 §:n mukaan viranomaisen tulee toiminnassaan oma-aloitteisesti huolehtia siitä, että yksityishenkilön kielelliset oikeudet toteutuvat käytännössä. Kaksikielisen viranomaisen tulee palvella yleisöä suomeksi ja ruotsiksi. Viranomaisen tulee sekä palvelussaan että muussa toiminnassaan osoittaa yleisölle käyttävänsä molempia kieliä.

Kielilain 32 §:n mukaan valtion ja kunnallisen viranomaisen yleisölle suunnatussa tiedottamisessa on kaksikielisessä kunnassa käytettävä suomen ja ruotsin kieltä. Asianomaisen ministeriön on huolehdittava siitä, että yksilön hengen, terveyden ja turvallisuuden sekä omaisuuden ja ympäristön kannalta oleellinen tieto annetaan koko maassa molemmilla kansalliskielillä. Kaksikielisen viranomaisen ilmoitukset, kuulutukset ja julkipanot sekä muut yleisölle annettavat tiedotteet tulee antaa suomen ja ruotsin kielellä. Viranomaisten laatimien selvitysten, päätösten tai muiden vastaavien tekstien julkaiseminen ei velvoita kääntämään niitä sellaisinaan. Viranomaisen tulee kuitenkin huolehtia sekä suomen- että ruotsinkielisen väestön tiedonsaantitarpeista.

Helsingin kaupungin hallintosäännön 24 §:ssä todetaan mm., että Helsingin kaupunki on kaksikielinen kunta, jonka hallinnon ja toiminnan järjestämisessä sekä tiedottamisessa on otettava huomioon suomen- ja ruotsinkielisten kieliryhmien tarpeet. Kaupungin palvelut on järjestettävä niin, että asukkaita voidaan palvella kaksikielisesti kaikilla kaupungin tehtäväalueilla. Virastojen ja laitosten on osoitettava riittävä määrä suomen ja ruotsin kieltä taitavia henkilöitä kielilaissa tarkoitetun kielellisen palvelutason ylläpitämiseksi. Virastojen ja laitosten on varmistettava koulutusta järjestämällä, opintoja tukemalla ja palvelukseen otettavien kielitaitoon huomiota kiinnittämällä, että henkilöstöllä on lain edellyttämä kielitaito.

Kaupungin viestinnän ohjeissa, jotka Khs on hyväksynyt 5.112001, todetaan kohdassa ’2.3.2. Käytettävät kielet’, että kaupungin ulospäin suuntautuvassa viestinnässä otetaan tasapuolisesti huomioon suomen- ja ruotsinkielisen väestön tarpeet. Kaikki merkittävät julkaisut, muistiot ja esitteet on julkaistava molemmilla virallisilla kielillä. Kuitenkin erityisen kiireisessä tiedotustilanteessa voidaan turvautua vain toiseen kotimaiseen kieleen.

./. Kaupunki on 31.1.2005 antanut kielitaitosääntöä ja hallintosäännön 24 §:ää koskevat täydentävät ohjeet. Ohje on liitteenä 2.

Helsingin kaupungin hallintosäännössä ja viestintää koskevissa ohjeissa, joita virastojen ja liikelaitosten on noudatettava, on otettu huomioon kielilain vaatimukset ruotsin kielen käytöstä. Kielilaki ei edellytä, että esim. tiedottamisessa suomen- ja ruotsinkielisten versioiden olisi aina oltava täysin samanmuotoisia ja -laajuisia.

Vs. Ryj viittaa saatuihin lausuntoihin ja toteaa, että HKL:n informaatio on pääsääntöisesti sekä suomen- että ruotsinkielistä. Vain joissakin yksittäistapauksissa tieto on esitetty vain suomeksi. Vs. Ryj katsoo, että HKL:n osalta tiedotuskäytäntö vastaa kielilain vaatimuksia.

Vs. Ryj esittää, että Etelä-Suomen lääninhallitukselle tulisi antaa hallintokeskuksen oikeuspalvelujen ja HKL -liikelaitoksen lausuntojen sekä esityslistalla esitetyn mukainen vastine.

SIIRTOLAPUUTARHA- JA KESÄMAJATYÖRYHMÄN RAPORTTI JA JATKOTOIMENPITEET

Khs 2008-1795

KAJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi siirtolapuutarha- ja kesämajatyöryhmän 10.2.2009 päivätyn raportin.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee:

- kehottaa yleisten töiden lautakuntaa neuvottelemaan Marjaniemen siirtolapuutarhayhdistyksen kanssa Puotilan siirtolapuutarhapalstojen liittämisestä Marjaniemen yhdistykseen ja selvittämään tämän, noin uutta 18 palstaa sisältävän siirtolapuutarha-alueen toteuttamismahdollisuudet pikaisesti.

- kehottaa kaupunkisuunnittelulautakuntaa ottamaan huomioon Pakilan siirtolapuutarhan laajentamismahdollisuuden käynnistymässä olevassa kaavoituksessa ja tutkimaan samassa kaavaprosessissa Ärtin koulukasvitarha-alueen muuttamisen siirtolapuutarhaksi. Samalla yleisten töiden lautakuntaa kehotetaan käynnistämään neuvottelut Klaukkalanpuiston siirtolapuutarhayhdistyksen kanssa Ärtin koulukasvitarhan liittämiseksi samaan yhdistykseen. Lisäksi yleisten töiden lautakuntaa pyydetään selvittämää laajennuksen toteuttamismahdollisuudet huomioiden kaavoituksen valmistumisaikataulu ja todennettu kysyntä.

- kehottaa kaupunkisuunnittelulautakuntaa ottamaan kaavoitusohjelmaansa Oulunkylän siirtolapuutarhan laajentamisen nykyisten viljelypalstojen alueelle ja viljelypalstojen siirron esimerkiksi Vantaanjoen itäpuoleiselle Savelanniitylle, jonne on suora siltayhteys. Samalla yleisten töiden lautakuntaa kehotetaan käynnistämään neuvottelut Oulunkylän siirtolapuutarhayhdistyksen kanssa laajennusalueen liittämiseksi samaan yhdistykseen. Lisäksi yleisten töiden lautakuntaa pyydetään selvittämää laajennuksen toteuttamismahdollisuudet huomioiden kaavoituksen valmistumisaikataulu ja todennettu kysyntä.

- kehottaa kaupunkisuunnittelulautakuntaa tekemään 30.3.2010 mennessä kaupunginhallitukselle ehdotuksen siitä, mille kahdelle Helsingissä sijaitsevalle, luvussa 5 luetellulle alueelle (Siltamäki, Torpparinmäki, Tuomarinkartano, Mellunkylä, Longinoja, Savelanpuisto, Malminkartano) voitaisiin sijoittaa uudet siirtolapuutarhat. Selvityksen käsittelyn yhteydessä jälkeen on mahdollista määrittää uusien alueiden kaavoitus- ja toteuttamisaikataulua.

- kehottaa kiinteistövirastoa ja rakennusvirastoa laatimaan päivitetyn yleissuunnitelman vuoden 2010 aikana uuden, esimerkiksi kiinteistöyhtiömallilla perustettavan siirtolapuutarhan rakentamiseksi Vihdin Eerolan tilalle.

- kehottaa kaupunkisuunnittelulautakuntaa ja kiinteistölautakuntaa selvittämään siirtolapuutarhan tai kesämaja-alueen perustamismahdollisuudet seudullisena yhteistyökohteena Sipoon kunnassa liitosalueen eteläpuolella sijaitsevaan Granön saareen.

- kehottaa kaupunkisuunnittelulautakuntaa vuoden 2009 alusta alkaneen osayleiskaavoituksen yhteydessä selvittämään mahdollisuudet retkeilyä ja matkailijoita palvelevan, Sipoonkorven virkistysmahdollisuuksiin tukeutuvan kesämaja- ja leirintäaluekokonaisuuden rakentamiseksi Sipoonkorven vaihettumisvyöhykkeelle.

- kehottaa liikuntalautakuntaa laatimaan tarkennetut suunnitelmat, joiden mukaan lähikunnissa sijaitseviin Elisaareen, Lähteelään ja Kaunissaareen voitaisiin osoittaa uusia lyhytaikaiseen vuokraukseen perustuvia virkistysmökkejä ja pyrkimään siihen, että yksi näistä voitaisiin toteuttaa vuosina 2010−2012.

- kehottaa liikuntalautakuntaa laatimaan vuoden 2010 aikana selvityksen lähikunnissa sijaitsevien Luukin ja Salmen ulkoilu- ja virkistysalueiden mahdollisesta käytöstä osin myös kesämaja- tai vuokramökkialueina.

- että kokonaan uusien siirtolapuutarhojen tulisi rakentua ja olla ylläpidettävissä kokonaisuudessaan yhdistyksen tai sitä varten perustettavan yhtiön jäsenten omakustannusperiaatteella. Kaupunki voisi osallistua hankkeisiin vuokraamalla maapohjan kyseiseen tarkoitukseen ja olemalla alkuvaiheessa apuna yhdistystä tai yhtiötä perustettaessa. Samoin kaupunki voisi osallistua kustannuksiin, mikäli alueelle osoitetaan palsta, mökki tai muita alueita kaupunkilaisten yleiseen käyttöön.

- että uusia alueita perustettaessa selvitetään myös mahdollisuudet idea- ja suunnittelukilpailun järjestämiseen uusien mökkityyppien tai aluekonseptien kehittämiseksi.

- kehottaa yleisten töiden lautakuntaa sisällyttämään uusiin ja uudistettaviin vuokrasopimuksiin siirtolapuutarha- ja kesämajayhdistysten ja kaupungin kesken neuvotellut ehdot siitä, millä tavoin alueita voidaan avata yleisölle tai niiden joitakin rakennuksia käyttää myös lähialueen asukkaiden, kuten päiväkoti- eläkeläis- tai koululaisryhmien retkien tai puutarha- ja ympäristökasvatuksen tukikohtina.

- kehottaa yleisten töiden lautakuntaa sisällyttämään uusiin ja uudistettaviin vuokrasopimuksiin siirtolapuutarha- ja kesämajayhdistysten kanssa ehdot, jotka varmistavat jätehuollon ja jätevesien asianmukaisesta hoidosta aiheutuvien velvoitteiden toteuttamisen.

Pöytäkirjanote jäljennöksin esityslistasta liitteineen kaupunginmuseon johtokunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle, kiinteistölautakunnalle, liikuntalautakunnalle, rakennuslautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle, ympäristölautakunnalle sekä talous- ja suunnittelukeskukselle. Pöytäkirjanote jäljennöksin esityslistasta Helsingin siirtolapuutarhojen aluejärjestölle sekä Siltamäki-Suutarila-Seura ry:lle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024
Ryöti Miliza, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 25407

LIITTEET	Liite 1	Siirtolapuutarha- ja kesämajatyöryhmän raportti 10.2.2009
	Liite 2	Siltamäki-Suutarila-Seura ry:n kannanotto 8.4.2009

Kaj toteaa, että kaupunginvaltuusto kehotti 4.6.2008 eräiden valtuustoaloitteiden käsittelyn yhteydessä kaupunginhallitusta huolehtimaan siitä, että Helsinkiin kaavoitetaan lisää siirtolapuutarha- ja kesämaja-alueita.

Kaupunginjohtaja asetti elokuussa 2008 työryhmän kartoittamaan siirtolapuutarha- ja kesämajakäyttöön soveltuvia alueita Helsingissä ja kaupungin muissa kunnissa omistamilla mailla sekä tekemään ehdotuksen ko. käyttöön varattavista alueista, niille soveltuvista toteuttamismalleista sekä toteutusaikatauluista.

Työryhmän ehdotukseen sisältyy seitsemän aluetta Helsingissä ja yksi alue Vihdissä Helsingin kaupungin omistamalla maalla, joille nyt tehdyn arvion perusteella voitaisiin tutkia uuden siirtolapuutarhan kaavoittamista. Ehdotukseen sisältyy myös neljän nykyisen siirtolapuutarha-alueen laajentamismahdollisuus sekä kolme mahdollisuutta uusille kesämaja-alueille. Lisäksi ehdotukseen sisältyy erilaisia, pääasiassa saaria ja ulkoilualueita Helsingissä ja lähikunnissa, joille voidaan kehittää uudenlaisia lyhytaikaiseen vuokramökkeilyyn perustuvia vapaa-ajan ja virkistyksen toimintoja.

Kaj viittaa työryhmän raporttiin sekä saatuihin lausuntoihin ja esittää, että kaupunginhallitus hyväksyisi päätösehdotukseen sisältyvät linjaukset olemassa olevien siirtolapuutarha-alueiden laajennuksista. Kaj yhtyy työryhmän ehdotuksiin muilta osin, mutta katsoo, että Vartiosaaren osalta ei vielä tässä vaiheessa ole perusteita ottaa kantaa mahdollisen kesämaja-asumisen sijoituspaikkana.

Kaj esittää, että kaupunginhallitus tekisi periaatepäätöksen kahden uuden siirtolapuutarha-alueen perustamisesta Helsinkiin sekä siirtolapuutarhan perustamisesta Vihdin Eerolaan. Kaj korostaa, että työryhmällä ei raportin laatimisen yhteydessä ollut edellytyksiä toteuttaa perusteellisia selvityksiä uusien siirtolapuutarha-alueiden toteutusedellytysten varmistamiseksi, joten tarkempi selvittely perustettavien kahden alueen osalta tulisi jättää kaupunkisuunnitteluviraston ja lautakunnan tehtäväksi. Näin varmistettaisiin mm. luonto-, maisema- ja kulttuurihistoriallisten arvojen huomioon ottaminen, maaperän soveltuvuus kyseiseen rakentamiseen, tulvaolosuhteiden, liikkumisen ja pysäköinnin edellyttämien järjestelyjen arvioiminen sekä yleiseen virkistykseen tai pysyvään asumiseen kyseisissä kaupunginosissa tarvittavien alueiden riittävyyteen liittyvät näkökohdat. Yhtä tärkeänä seikkana tulevat huomioon otettaviksi paikallisen vuorovaikutuksen toteuttaminen ja lähialueen asukkaiden kannanottojen kuuleminen.

Vielä Kaj esittää, että kaupunginhallitus päättäisi selvityttää siirtolapuutarhan tai kesämaja-alueen perustamismahdollisuudet seudullisena yhteishankkeena Granön saareen Sipoossa, kesämaja ja leirintäaluekokonaisuuden perustamismahdollisuudet Sipoonkorven reuna-alueelle ja mahdollisuudet sijoittaa kesämajoja tai vuokramökkejä Luukin (Espoo) ja Salmen (Vihti) ulkoilu- ja virkistysalueiden yhteyteen. Samalla tulisi kehottaa liikuntalautakuntaa laatimaan suunnitelman uusien vuokrattavien mökkien sijoittamisesta Elisaareen (Inkoo), Lähteelään (Kirkkonummi) ja Kaunissaareen (Sipoo).

Siirtolapuutarha- ja kesämajatyöryhmän ehdotukset

Siirtolapuutarha- ja kesämajatyöryhmä on saanut raporttinsa valmiiksi 10.2.2009. Raportti sisältää inventointi- ja suunnitteluaineiston nykyisistä siirtolapuutarha- ja kesämaja-alueista ja niiden laajentamismahdollisuuksista sekä kartoituksen ko. käyttöön soveltuvista uusista alueista. Lisäksi raportissa käsitellään siirtolapuutarha- ja kesämaja-alueiden hallinto- ja toteutusmallien kehittämismahdollisuuksia.

Työryhmän ehdotukseen sisältyy seitsemän aluetta Helsingissä (Siltamäki, Torpparinmäki, Tuomarinkartano, Mellunkylä, Longinoja, Savelanpuisto, Malminkartano) ja yksi alue Vihdissä (Eerola) Helsingin kaupungin omistamalla maalla, joille nyt tehdyn arvion perusteella voitaisiin tutkia uuden siirtolapuutarhan kaavoittamista. Lisäksi ehdotukseen sisältyy kolme mahdollisuutta uusille kesämaja-alueille (Vartiosaari, Sipoonkorven reuna-alue, Ruskeasuo). Työryhmä korostaa, että raporttiin sisällytetyt ehdotukset uusiksi alueiksi ovat keskenään vaihtoehtoisia eikä esitä niiden kaikkien toteuttamista. Laajennusmahdollisuuksia työryhmä toteaa nyt tehdyn tarkastelun perusteella olevan neljällä nykyisellä siirtolapuutarha-alueella (Marjaniemi-Puotila, Klaukkalanpuisto, Pakila, Oulunkylä).

Työryhmä ehdottaa, että toteuttamiskelpoisimpina pidetyt alueet tulisi jatkossa ottaa kaupunkisuunnitteluviraston kaavoitusohjelmaan. Kaavoituksen yhteydessä selvitetään niiden toteutusedellytykset perusteellisesti. Inventointi- ja suunnitteluaineistossa esiin tuodut epävarmuustekijät (esimerkiksi luonto- ja maisema-arvot, lähialueiden täydennysrakentamispotentiaali jne.) sekä arvioidut laskelmat kunkin alueen mahdollisesta toteuttamislaajuudesta tarkennetaan kaavoitusvaiheessa.

Kaavoituksen lisäksi toteuttaminen edellyttää tarkoituksenmukaisen hallintamuodon ratkaisemista. Työryhmä katsoo, että kokonaan uusien siirtolapuutarhojen tulisi rakentua ja olla ylläpidettävissä kokonaisuudessaan yhdistyksen tai sitä varten perustettavan yhtiön jäsenten omakustannusperiaatteella. Kaupunki osallistuisi vuokraamalla maapohjan kyseiseen tarkoitukseen ja olemalla alkuvaiheessa apuna yhdistystä tai yhtiötä perustettaessa. Samoin kaupunki osallistuisi kustannuksiin, mikäli alueelle osoitettaisiin palsta, mökki tai muita alueita kaupunkilaisten yleiseen käyttöön. Työryhmä ei pidä suotavana siirtolapuutarha- ja kesämaja-alueiden toteuttamista yleiseen puistorakentamiseen varatuilla, suhteellisen niukoilla määrärahoilla vaan katsoo, että ne tulisi ottaa taloussuunnitelmissa huomioon erillisinä määrärahoina.

Lisäksi työryhmä toteaa, että uusia alueita luotaessa olisi hyvä tilaisuus etsiä idea- ja suunnittelukilpailuin uusia mökkityyppejä. Mökkien varustelu ja alueiden kunnallistekniikka tulisi uusillakin alueilla pitää vaatimattomana, jotta mökkien hinnat eivät ainakaan kilpavarustelun vuoksi nousisi entisestään ja jotta alueet olisivat mahdollisimman ekologisia. Uusien palstojen kooksi työryhmä suosittaa noin 250−400 m².

Työryhmän ehdotukseen sisältyy lisäksi alueita, joille voidaan kehittää uudenlaisia vapaa-ajan ja virkistyksen alueita. Tällöin ajatellaan lähinnä lyhytaikaiseen vuokraukseen perustuvia mökkejä, joiden rakentamisesta ja ylläpidosta vastaisi jokin yhteisö tai yhtiö. Osa alueista sijaitsee Helsingissä ja osa lähikunnissa. Osassa alueista mainittua toimintaa on jo jossain muodossa, joten sen kehittämiselle on hyvät lähtökohdat. Lähikunnissa sijaitsevilla kaupungin mailla suunnitelmat joudutaan sopeuttamaan kunkin kunnan omiin maankäyttötavoitteisiin ja kaavoitusohjelmien aikatauluihin. Työryhmän ehdottamien alueiden osalta kuntien kaavoittajat eivät ainakaan alustavasti nähneet esteitä ehdotetulle käytölle. Uudenlaisten vapaa-ajan ja virkistyksen alueiden osalta edellytyksenä on liikuntaviraston ja rakennusviraston riittävät resurssit sekä toimijoiden löytäminen kilpailutuksella.

Työryhmän ehdotuksesta saadut lausunnot

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa lausuntonaan (26.3.2009) seuraavaa:

Kaupunkisuunnitteluvirasto katsoo, että siirtolapuutarha- ja kesämajatyöryhmän raportissa esitetyt ehdotukset vastaavat monipuolisesti ryhmälle asetettuihin tavoitteisiin. Työryhmän ehdotuksissa on esitetty selkeitä vaihtoehtoja Helsingin nykyisten siirtolapuutarhojen laajentamiseksi ja mahdollisten uusien perustettavien alueiden sijaintipaikoiksi sekä Helsingissä että kaupungin muissa kunnissa omistamilla mailla. Työryhmän raportissa on pohdittu uusien siirtolapuutarha- ja kesämaja-alueiden perustamista laaja-alaisesti, ottaen kantaa myös mm. uusien alueiden perustamistapaan ja kustannuksiin sekä hallintamuotoon liittyviin kysymyksiin. Raportissa on käsitelty myös alueiden kunnallistekniikkaa, palstakokoja ja mökkityyppejä.

Kaupunkisuunnitteluvirasto katsoo, että esitetyt nykyisten siirtolapuutarhojen laajentamisvaihtoehdot on mahdollista ottaa huomioon tulevissa asemakaavaprosesseissa. Jatkosuunnittelun pohjaksi tarvitaan tarkempia kaavallisia selvityksiä (mitoitus, maisemalliset ja toiminnalliset lähtökohdat, liikenneratkaisut, pysäköintitarve, suojeluarvot). Jatkosuunnittelussa olisi myös harkittava viljelypalstojen ja siirtolapuutarhojen määrän välistä suhdetta. Siirtolapuutarhojen luonteen kehittäminen aiempaa enemmän viljelypalstojen ja julkisen virkistysalueen suuntaan helpottaisi niille soveltuvien alueiden löytämistä kaupunkirakenteen sisältä.

Esitetyt alueet

Pakilan siirtolapuutarhan laajentamismahdollisuus on mahdollista tutkia käynnistymässä olevassa kaavoituksessa. Samassa kaavaprosessissa on mahdollista tutkia lähivuosina Ärtin koulukasvitarhan muuttaminen siirtolapuutarhaksi. Myös Oulunkylän siirtolapuutarhan laajentaminen nykyisten viljelypalstojen alueelle on mahdollista ottaa kaavoitusohjelmaan, ja samassa yhteydessä olisi järkevää selvittää myös viljelypalstojen siirto esimerkiksi Vantaanjoen itäpuoleiselle Savelanniitylle.

Kaupunkisuunnitteluvirasto pitää myös mahdollisena selvittää tarkemmin, mille kahdelle luvussa 5 mainitulle alueelle (Siltamäki, Torpparinmäki, Tuomarinkartano, Mellunkylä, Longinoja, Savelanpuisto, Malminkartano) olisi parhaimmat edellytykset sijoittaa uudet siirtolapuutarhat.

Torpparinmäen asuinalueen reunaan ehdotettu alue sijoittuu Vantaanjokilaakson valtakunnallisesti arvokkaalle maisema-alueelle (Valtioneuvoston periaatepäätös 1995). Vantaanjoen historiallisten peltoaukeiden ominaispiirre on avoin viljelymaisema. Maisemallisesti luonteva olisi kapea siirtolapuutarhapalstojen rivi asutuksen reunassa. Tuomarinkartanon alueelle tutkitaan ratsastuskeskuksen sijoittamista. Longinojan aluetta tulee tarkastella kokonaisuutena myös täydennysrakentamisen näkökulmasta.

Tulevissa osayleiskaavaprosesseissa on mahdollista tarkastella myös Vartiosaareen esitetyn kesämaja-alueen ja Sipoonkorven vaihettumisvyöhykkeelle esitetyn kesämaja- ja leirintäaluealuekokonaisuuden sijoittamismahdollisuuksia.

Kaupunginmuseo toteaa lausuntonaan (7.4.2009) seuraavaa:

Useisiin esitettyihin uusiin alueisiin liittyy merkittäviä kulttuurihistoriallisia arvoja. Alueilla on myös muinaismuistoja. Museo korostaa, että kyseisten arvojen säilyttäminen voi myös sulkea pois joitakin kohteita uusina siirtolapuutarha- tai kesämaja-alueena. Jatkossa on selvitettävä alueiden mahdolliset muinaisjäännökset, sijaitseeko alueilla vanhoja kyläpaikkoja tai ensimmäisen maailmansodan linnoituslaitteita ja mikä on suunniteltujen alueiden suhde kulttuurimaisemaan. Esimerkiksi esitetty alue Tuomarinkylässä on osa valtakunnallisesti merkittävää kartanoympäristöä, eikä se sovellu siirtolapuutarhaksi. Samoin kesämajojen sijoittaminen kulttuurihistoriallisesti arvokkaan Vartiosaaren keskiosaan ei ole saaren ominaisluonteen kannalta sille sopivin käyttö. Malminkartanon alueella sijaitsee kivikautinen asuinpaikka ja Ruskeasuolla on ensimmäisen maailmansodan aikainen linnoituslaite.

Rakennusvalvontavirasto toteaa lausuntonaan (8.4.2009) seuraavaa:

Työryhmän raportti käsittelee kaupungissa asuvien hyvinvoinnin, ympäristön monimuotoisuuden ja ekologian kannalta tärkeätä asiaa. Vanhojen siirtolapuutarha-alueiden asema Helsingissä on vakiintunut ja niiden tarpeellisuudesta kertoo valtava uusista palstoista kiinnostuneiden hakijoiden määrä. Esimerkkinä toimii Marjaniemen siirtolapuutarha, jonne perustettuja 15 uutta palstaa haki lähes 2 300 kaupunkilaista. Palstoja on tähän asti ollut tarjolla rajoitetusti, mikä on johtanut mökkien korkeaan hintaan. Siirtolapuutarhapalstojen keskittyminen suhteellisen pienelle väestönosalle on ollut omiaan herättämään negatiivisia tunteita niiden keskuudessa, joilla ei koskaan ole ollut mahdollisuutta omistaa ’kesämökkiä’ Helsingissä. Tämä saattanee myös olla yksi syy siihen, että siirtolapuutarhat nousevat säännöllisin väliajoin esiin potentiaalisina rakennettavina alueina.

Raportissa todetaan, että mutkattomin tapa uusien siirtolapuutarhapalstojen aikaansaamiseksi on laajentaa jo olemassa olevia alueita. Kokonaan uusia palsta- ja kesämaja-alueita suunniteltaessa tulee painottaa niitä alueita, joilla on tai joille on suunnitteilla hyvät julkisen liikenteen yhteydet. Ilmaston kannalta on olennaisinta, että alueille suuntautuva joukkoliikenne on mahdollisimman vähäpäästöistä. Uusien siirtolapuutarha-alueiden perustamisvaiheessa on tärkeätä ottaa selvä kanta mökkien varustelutasoon ja kysymykseen ympärivuotisesta asumisesta. Tarvitaan poliittisen tason linjaukset, halutaanko alueiden kehittyvän kohti omakotimaista asumista.

Uusien siirtolapuutarhojen ja kesämaja-alueiden perustaminen on tarpeellista. Toimenpiteellä mahdollistetaan yhä useamman asukkaan kosketus luontoon ja virkistäytyminen lähellä kotia. Pyrkimys pitkien autolla tehtävien mökkimatkojen vähentämiseen tukee myös ilmastopoliittisia tavoitteita. Lähellä kotia sijaitseva vapaa-ajan viettopaikka laajentaa sosiaalista toimintaympäristöä ja lisää näin kaupungissa asumisen mielekkyyttä. Samalla kaupunkiympäristön monimuotoisuus lisääntyy. Siirtolapuutarhapalstojen määrää lisäämällä voitaneen myös jonkin verran hillitä mökkien hintojen nousua. Varsinaisten siirtolapuutarha-alueiden laajentamisen lisäksi tulisi pohtia myös vuokrattavien viljelypalstojen lisäämistä. Myös niiden kysyntä on huomattavaa. Viljelypalsta on monelle siirtolapuutarhapalstaa helpommin saavutettavissa oleva vaihtoehto.

Rakennusvalvontavirasto painottaa sitä että siirtolapuutarhojen merkitys kaupunkiympäristössä on moniulotteinen. Sen lisäksi että palsta-alueet ovat kaupunkikuvaa rikastuttava tekijä, ne toimivat myös merkittävinä kasvilajipankkeina. Palstoilta on löydettävissä kasvilajeja, jotka saattaisivat olla arvokkaita myös kaupungin yleisten viheralueiden lajirikkauden kannalta. Siirtolapuutarhat ovat sisällöltään mielenkiintoisia alueita, joilla pienimittakaavainen puutarhataide pääsee kukoistamaan.

Palsta-alueiden lisääminen, uusien omistusmuotojen kehittäminen sekä siirtolapuutarha-alueiden liittäminen paremmin osaksi kaikille avointa julkista viheraluejärjestelmää on perusteltua. Alueiden kaavoitus- ja perustamisvaiheessa on tärkeätä pohtia aluekohtaisia tavoitteita sekä kehittää uusia toiminta- ja mökkimalleja. Myös naapuruston integrointi sekä lähialueiden koulujen ja päiväkotien mahdollisuus käyttää puutarhoja esimerkiksi ympäristökasvatuksen tukikohtana on varteenotettava ja toivottava kehityssuunta.

Rakennusvalvontavirasto puoltaa siirtolapuutarha- ja kesämajatyöryhmän esitystä.

Rakennusvirasto toteaa lausuntonaan (8.4.2009) seuraavaa:

Rakennusvirasto pitää työryhmän raporttia hyvänä. Se on perusteellinen yhteenveto ja kartoitus nykyisestä tarjonnasta ja uusien alueiden mahdollisista avaamisista. Kiinnostusta siirtolapuutarhatoimintaan on yhä. Marjaniemeen perustettuja 15 uutta palstaa haki 2 283 hakijaa.

Uusien alueiden sijoittuminen ja jatkosuunnittelun tarve

Puistojen ja lähivirkistysalueiden merkitys tiivistyvässä kaupunkirakenteessa on turvattava. Kuten työryhmä toteaa raportissaan, siirtolapuutarhat ja kesämaja-alueet ovat osa virkistysaluetarjontaa, mutta usein varsin suljettuja yhteisöjä. Tästä syystä työryhmän lähtökohta, jossa siirtolapuutarhojen ja kesämaja-alueiden aluevarauksia tutkitaan osana laajempia virkistysaluekokonaisuuksia, on kannatettava.

Työryhmän raportissa esitetään keskenään vaihtoehtoisia uusia alueita siirtolapuutarha- ja kesämajatoimintaan. Uusien alueiden perustaminen edellyttää asemakaavallista tarkastelua. Tässä tarkastelussa tulee kaupunkisuunnitteluviraston yhteistyössä rakennusviraston kanssa huomioida tarkemmin toiminnan soveltuminen ehdotettuihin paikkoihin.

Raportissa on esitetty kokonaan uusien alueiden avaamista ja toisaalta olemassa olevien alueiden laajentamista. Useissa työryhmän ehdottamissa paikoissa on joko jo olemassa olevaa toimintaa, tulvariskejä, valtakunnalliseen maisemansuojeluun tai luonnonsuojeluun liittyviä tekijöitä, joiden yhteensovittaminen esitetyn uuden toiminnan kanssa tarkoituksenmukaisesti voi muodostua haasteelliseksi. Lisäksi uusien alueiden suunnittelussa on huomioitava myös ehdotetun alueen maaperätekninen ja –hygieeninen soveltuvuus kyseiseen toimintaan.

Suunnittelussa on huomioitava myös uusien alueiden logistiset järjestelyt osana kokonaisuutta. Useiden nykyisten alueiden kohdalla kulkuyhteys alueelle on järjestetty puistokäytäviä pitkin, eikä pysäköintialueita ole osoitettu tarvittavaa määrää. Tästä aiheutuu muille virkistysalueiden käyttäjille tarpeettomia vaaratekijöitä ja rakennusvirastolle jatkuvaa rakenteellisen kunnossapidon tarvetta. Erityisesti tämä on huomioitava, mikäli uusia palstoja avataan olemassa olevien, liikenteellisesti ongelmallisten alueiden yhteyteen.

Uusien alueiden toteutuksen rahoitus ja hallinto

Rakennusvirasto pitää hyvänä esitettyjä uusia hallintomalleja. Olemassa olevien alueiden laajennusten hallinto on mahdollista toteuttaa liittämällä ne olemassa olevien yhdistysten sopimuksiin.

Osana toteutusvaihtoehtojen vertailua tulee suorittaa myös kriittistä kustannustarkastelua. Raportissa esitetyille vaihtoehdoille on mahdollista antaa tarkempaa yksikköhintatietoa vasta suunnittelun tarkennuttua ja kaikkien toteutukseen suoranaisesti tai välillisesti liittyvien kustannusten ollessa tiedossa.

Rakennusvirasto pitää hyvänä raportissa luonnosteltuja uusia rahoitusmalleja ja mahdollisten uusien alueiden rahoittamista jatkossa kokonaan kaupungin ulkopuolisin varoin. Nykyisten alueiden mahdollisten laajennusten perustamiskustannukset on tarkoituksenmukaista rahoittaa kaupungin varoin mutta niin, että ne eivät vähennä puistorakentamisen määrärahoja.

Mökkityypit ja varustelu uusilla alueilla

Työryhmän esitykset ekologisista ratkaisuista ja vaatimattomasta varustelutasosta ovat sinänsä kannatettavia ja tukevat osaltaan erityisesti siirtolapuutarhaideologiaa ja erottavat ne tavallisista omakoti-alueista. Toisaalta sääntöjen noudattamisen valvominen edellyttää usean viranomaisen yhteistyötä ja on käytännössä osoittautunut varsin työlääksi.

Ympäristökeskus toteaa lausuntonaan (9.4.2009) seuraavaa:

Siirtolapuutarha- ja kesämaja-alueet ovat perinteinen osa Helsingin virkistysalueita. Kaupungin rajojen sisäpuolella olevat siirtolapuutarha-alueet on merkitty yleiskaavassa kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäviksi viheralueiksi. Ympäristökeskuksen mielestä on tärkeää, että alueet ja niiden arvot säilytetään.

Siirtolapuutarha- ja kesämaja-alueita voidaan pitää ekologisena vaihtoehtona verrattuna pitkiin kesämökkimatkoihin, kuten raportissa todetaan. Samalla kuitenkin kaupungin sisällä sijaitsevia mökkejä voidaan pitää tavallaan kakkosasuntoina.

Uusien mökkialueiden perustaminen kilpailee maankäyttömuotona alueiden yleisen virkistyskäytön kanssa. Ympäristökeskus huomauttaa, että kaupunkirakennetta tiivistettäessä on jo monin paikoin jouduttu ottamaan asunto- ja toimitilarakentamiseen pieniä, aiemmin puistokäyttöön asemakaavoitettuja alueita.

Kuten työryhmän raportissa todetaan, kaupunkirakenteen tiivistyminen ja väestön kasvu merkitsevät entistä suurempaa käyttäjäkuntaa myös virkistysalueille. Lauttasaaressa on jo jouduttu vähentämään kesämaja-alueen mökkejä.

Olemassa olevien mökkialueiden vähäinen laajentaminen ja uudelleen järjestely voidaan hyvin selvittää asemakaavoituksessa. Ympäristökeskuksen mielestä uusien siirtolapuutarhojen ja kesämaja-alueiden sijoittamismahdollisuudet Helsinkiin tulisi kuitenkin tutkia seuraavan koko kaupunkia koskevan yleiskaavan yhteydessä. Lounais-Sipoota koskevat siirtolapuutarha-alueiden perustamismahdollisuudet tutkittaneen alueelle valmisteltavassa osayleiskaavassa. Yleiskaavatasoisessa vaikutusten arvioinnissa kuuluu selvittää mm. uusien alueiden suhde ja vaikutukset Helsingin virkistysalueverkostoon ja –yhteyksiin, muiden vapaa-ajanviettomahdollisuuksien kehittämiseen sekä vaikutukset arvokkaille luontoalueille.

Ympäristökeskuksen mielestä on erityisen tärkeää, että sekä nykyisillä että uusilla mökkialueilla hoidetaan jätehuolto ja jätevesien käsittely hyvin. Työryhmä toteaa alueiden riittävän kunnallistekniikan tarpeen, mutta ei ole ottanut aihetta mukaan jatkotoimenpiteitä koskeviin ehdotuksiin. Uusittaessa nykyisten siirtolapuutarhojen ja mökkikylien vuokrasopimuksia tulee vuokrasopimusehdoissa asettaa velvoitteet jätehuollon ja jätevesien asianmukaisesta hoidosta.

Liikuntavirasto toteaa lausuntonaan (27.4.2009) seuraavaa:

Siirtolapuutarhat ja kesämaja-alueet ovat nykyisin entistä selkeämmin vaihtoehto kesämökille tai muulle vapaa-ajanasunnolle. Lähellä vakituista asuinpaikkaa, lähimmillään jopa kävelymatkan päässä, sijaitsevina ne ovat ympäristöystävällinen vaihtoehto jopa useiden satojen kilo-metrien automatkoille.

Ensisijaisina uusien siirtolapuutarha- ja kesämaja-alueiden sijoituskohteina tulisi tutkia ja toteuttaa mahdolliset olemassa olevien alueiden laajennusalueet, jolloin uudet alueet saadaan toteutukseen nopeasti ja ne voivat tukeutua oleviin alueisiin ja niiden yhteisöihin. Myös Eerolan alueen toteutus olisi mahdollista aloittaa nopeasti, joten hankkeen käynnistäminen on kannatettavaa, mikäli alueen toteutukseen on riittävästi kysyntää.

Ehdotetut uudet kesämaja-alueet ovat ehdotuksina kannatettavia ja hyvin perusteltuja ja näiden alueiden ripeä jatkosuunnittelu on kannatettavaa. Uusista ehdotetuista siirtolapuutarha-alueista parhaita ja nopeimmin toteutukseen saatavia vaihtoehtoja ovat riittävän suuret yhtenäiset kokonaisuudet, jotka voidaan toteuttaa ilman suurta ristiriitaa alueiden suunnitellun maankäytön ja kehittämistavoitteiden kanssa. Tällaisia alueita olisivat esimerkiksi Savelanpuisto ja Nybondaksen tilan alue Mellunkylässä.

Vanhojen siirtolapuutarha- ja kesämaja-alueiden laajennusten osalta toteutus- ja hallintomallina tulisi käyttää koeteltuja malleja, kaupungin osallistumista toteutukseen ja olevaa yhdistyspohjaista hallintoa. Uusien alueiden osalta sen sijaan olisi syytä kokeilla uusia toteutus- ja hallinnointimalleja, kuten kiinteistöyhtiö tai lomaosakemallia.

Lyhytaikaiseen vuokraukseen soveltuvien virkistys-, matkailu- ja retkeilymökkien sijoitusvaihtoehtoina ehdotetuista alueista tulisi pikaisesti ryhtyä viemään eteenpäin Vasikkasaaren toteutusta. Saari sijaitsee keskeisellä paikalla lähellä Helsingin keskustaa ja siellä on voimassa oleva asemakaava, joka mahdollistaa alueen nopean ja monipuolisen kehittämisen.

Raportissa esitettyjen, liikuntaviraston hallinnassa olevien ulkoilualueiden ja ulkoilusaarten osalta mahdollisuuksia virkistys-, matkailu- ja retkeilymökkien sijoittamiseen on jo osassa alueista huomioitu näiden alueiden yleissuunnitelmissa. Tällaiseen lyhytaikaiseen vuokraukseen ja matkailutoimintaan käytettävissä olevien mökkien kysyntä pääkaupunkiseudulla ja sen ympäristön alueella on selvästi kasvamassa ja niiden sijoittaminen osaan ehdotetuista ulkoilualueista tukee ja vahvistaa alueiden palvelutarjontaa. Mökkienalueiden sijoittaminen on liikuntaviraston ulkoilualueiden ja -saarien kehittämistavoitteiden mukaista ja tullaan huomioimaan niiden suunnittelussa ja toteutuksessa käytettävissä olevien resurssien sekä totutusmahdollisuuksien puitteissa.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa lausuntonaan (27.4.2009) seuraavaa:

Strategiaohjelman 2009–2012 mukaan Helsingin tavoitteena on toteuttaa mielenkiintoisia, kauniita ja toimivia urbaaneja asuinalueita ja ympäristöjä. Näistä siirtolapuutarha-alueet ovat mitä parhain esimerkki. Toisaalta kaupungilla on tavoitteena turvata asumisen määrä ja laatu sekä eheyttää kaupunkirakennetta raideliikenneverkkoon tukeutuen. Siirtola-puutarha-alueiden laajentaminen tai lisääminen on itse toiminnan kannalta perusteltua, mutta merkitsisi täydennysrakentamisen rajoittamista. Alueet ovat käytännössä käytössäkin vain pienen osan vuodesta ja niistä monet sijaitsevat raideliikenneverkon läheisyydessä.

Alueiden käyttö on myös rajattu melko suppealle osalle kaupunkilaisia. Kuten raportissa sanotaan, siirtolapuutarha-alueiden aitaamisen ja yhteisön kontrollin takia alueet eivät toimi vapaina virkistysalueina kaupunkilaisille. Siirtolapuutarha-alueiden käyttöä tulisi kehittää avoimempaan ja vierailijat sallivampaan suuntaan tai vaihtoehtoisesti korottaa maanvuokrat markkinahintaisiksi (myös ns. yleisillä alueilla). Kaupungin tarjoamat palvelut tulisi tällöin saattaa myös alueiden käyttäjien maksettaviksi.

Mikäli siirtolapuutarhapinta-alaa halutaan kaupungissa lisätä, on se tehtävä vain sellaisilla alueilla, joille asuntorakentaminen ei jostain syystä tulisi kyseeseen ja virkistysalueita on riittävästi.

Kesämajojen rakentaminen saaristoon vahvistaisi kaupungin tavoitteen mukaisesti merellisiä matkailupalveluja. Matkailutarjonnan parantaminen tulisi ottaa näkökannaksi hallintavaihtoehdoista päätettäessä.

Vaikka kesämajatkin ovat käytössä vain osan aikaa vuodesta, saattaa niiden käyttö tehostaa virkistysalueiden käyttöä toisin kuin siirtolapuu-tarha-alueiden käyttö. Kesämajojen ympäristössä tulee olla esteetön liikkumismahdollisuus kaikilla helsinkiläisillä. Majojen käyttöön liittyvien sääntöjen noudattamisen valvontaa tulee tehostaa.

Raportissa on jätetty selvittämättä kustannukset ja vastaavasti tuotot, jotka koituisivat erilaisten hallintamallien käytöstä. Myös sekä siirtola-puutarhapalstojen ja kesämajojen kysyntää ja asiakkaiden maksuhalukkuutta tulisi selvittää.

On oletettavaa, että siirtolapuutarhapalstoja lisäämällä esityksen mukaisesti, niiden kysyntään ei kuitenkaan pystyttäisi vastaamaan. Kaupunkilaiset asettuisivat epätasa-arvoiseen tilanteeseen vain pienen vähemmistön päästessä nauttimaan tästä edusta. Myös kesämajojen käytön suhteen eriarvoistumista voi tapahtua. Vaikka majoista tulisikin vuokrattavia, ei kaupunki pysty järjestämään niille kaikille joukkoliikenneyhteyksiä ja autottomien tai veneettömien helsinkiläisten on vaikeampi käyttää majoja.

Talous- ja suunnittelukeskus pitää hyvänä vaihtoehtoa, että siirtolapuu-tarha- ja kesämaja-alueiden lisärakentaminen hoidettaisiin kokonaan kaupungin ulkopuolisin varoin. Siirtolapuutarha- ja kesämaja-alueiden kehittäminen, rakentaminen tai hoitaminen on sinänsä tärkeätä, vaikkei se kuulukaan kaupungin ydinpalveluihin.

Muut kannanotot Esityslistan liitteenä on Siltamäki-Suutarila-Seura ry:n kannanotto siirtolapuutarha- ja kesämajatyöryhmän ehdotuksiin.

VT BIRGITTA DAHLBERGIN TOIVOMUSPONSI: KOSTEUS- JA HOMEVAURIOITUNEIDEN PÄIVÄKOTI- JA KOULURAKENNUSTEN PERUSKORJAAMISTEN KIIREHTIMINEN

Khs 2008-1631

KAJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi esityslistalta ilmenevän selvityksen kaupunginvaltuuston 18.6.2008 hyväksymän toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä sekä toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle (Dahlberg) ja tiedoksi muille valtuutetuille.

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Birgitta Dahlbergille ja tiedoksi muille valtuutetuille.

Lisätiedot:
Ryöti Miliza, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 25407

LIITTEET	Liite 1	Kiinteistölautakunnan lausunto 14.10.2008
	Liite 2	Sosiaalilautakunnan lausunto 7.10.2008
	Liite 3	Opetuslautakunnan lausunto 23.9.2008

Kaj ilmoittaa, että Kvsto hyväksyi 18.6.2008 vuoden 2007 tilinpäätöksen hyväksymisen yhteydessä seuraavan toivomusponnen:

”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että tilakeskus kiirehtii terveydelle haitallisten kosteus- ja homevaurioituneiden päiväkoti- ja koulurakennusten peruskorjaamisia.” (Birgitta Dahlberg, äänin 81–0)

Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

Kaj toteaa, että vuoden 2008 alusta toiminut sisäilmatyöryhmä on tilakeskuksen johdolla pyrkinyt selkeyttämään toimintatapoja sisäilmaongelmien ratkaisemiseksi. Työryhmän käsittelemiä asioita ovat olleet mm. tutkimusmenetelmät, ongelmista tiedottaminen ja korjaushankkeiden priorisoinnin periaatteet sekä kosteusongelmien ennalta ehkäisy. Työryhmän väliraportti on valmistunut 17.11.2008 ja kaupunginhallitus on merkinnyt sen tiedoksi 7.1.2009.

Tilakeskuksen talonrakennushankkeiden rakentamisohjelmaan vuosiksi 2009–2013 sisältyy kaikkiaan 51 koulun ja kaikkiaan 19 päiväkodin korjaus- ja peruskorjaushankkeita. Tilakeskus on rakentamisohjelmassa aientanut sellaisten rakennusten peruskorjauksia, joissa on todettu sisäilmaongelmia.

Talousarvioon 2009 sisältyi 5 miljoonan euron määräraha palvelutilojen korjaushankkeisiin. Erillisraha on tarkoitettu kiireellisiin hankkeisiin, jotka talousarviota valmisteltaessa ovat vielä selvitysvaiheessa. Kaupunginhallitus päätti 7.1.2009 erillisrahan myöntämisestä tilakeskukselle kiinteistölautakunnan esityksen mukaisiin hankkeisiin. Mainitun kaupunginhallituksen erillisrahan varaus taloussuunnitelmavuosille 2010–2011 on 10 miljoonaa euroa vuodessa.

Tilakeskus on hakenut valtionavustuksia sivistystoimen, yleissivistävien oppilaitosten ja sosiaali- ja terveydenhuollon hankkeiden sisäilma-, kosteusvaurio- ja peruskorjauksiin sekä sivistystoimeen yhdelle uudisrakennukselle. Valtio on keväällä 2009 myöntänyt yleissivistävien oppilaitosten kahdelle korjaushankkeelle valtion rahoitusta verottomana yhteensä 2,95 miljoonaa euroa. Hankkeet ovat Svenska normallyceumin ensimmäinen peruskorjausvaihe, jonka rakentaminen ajoittuu vuodelle 2009, ja Käpylän peruskoulu, jonka korjaustyöt ajoittuvat vuosille 2010–2011.

Lisäksi valtio on myöntänyt sosiaali- ja terveydenhuollon hankeavustusta vuonna 2009 aloitettaviin päiväkotien ja vanhainkotien peruskorjauksiin, joiden kustannukset ylittävät 300 000 euroa. Valtion hankeavustuksen suuruus on 25 % valtion hyväksymästä hankekustannuksesta. Tilakeskus anoi valtionavustusta kahdeksalle hankkeelle, joista seitsemän oli lasten päiväkoteja. Avustusta myönnettiin seitsemälle hankkeelle, verottomana yhteensä 1,012 miljoona euroa.

Kiinteistölautakunta toteaa (14.10.2008) vastauksenaan mm. seuraavaa:

Kaupunginjohtajan joulukuussa 2007 asettaman sisäilmaryhmän työn yhteydessä on tehty laaja sisäilmakysely kohderyhminä tilakeskuksen isännöitsijät, rakennusviraston sisäilma-asiantuntijat, ympäristökeskus, työsuojelu, kiinteistönhuoltohenkilöstö, virastojen tilahallinnot sekä eri toimipisteet. Kyselyn tulosten perusteella valittiin runsaat 70 kohdetta, joiden kohdalla näytti olevan tarvetta joko uusien korjaushankkeiden lisäämiseen rakentamisohjelmaan, jo olemassa olevien hankkeiden aikaistamiseen tai lisätutkimuksiin. Näiden kohteiden selvittelyn pohjalta keskushallinto teki korjauksia vuoden 2009 talousarvion rakentamisohjelmaan, johon jo muutoinkin on sisältynyt huomattavasti varoja sisäilmaongelmaisten rakennusten korjaamiseen. Esimerkkinä koulurakennukset, joista 32:ssa esitettiin home-epäily. Näistä suurin osa on ollut jo ennestään rakentamisohjelmassa ja loput ovat nyt jatkoselvittelyissä.

Asian vakavuuden ja laajuuden parempi tunnistaminen on myös näkynyt siinä, että korjaushankkeiden käynnistäminen on nopeutunut. Erityisesti tämä on näkynyt sellaisissa tapauksissa, joissa ongelma on akuutisti pahentunut. Erittäin tärkeätä on myös ollut se, että sisäilmakysymyksissä eri tahojen yhteistyö on tiivistynyt. Tilakeskuksen, käyttäjä-hallintokuntien, ympäristökeskuksen, rakennusviraston, työsuojelun ja työterveyden koko asiantuntemuksen käyttö on antanut entistä paremman pohjan ongelmien ratkaisemiselle.

Homeongelmien ehkäisyssä on tärkeää, että estetään kosteuden jäämistä rakenteisiin. Hyvää ennaltaehkäisevää työtä on pitää rakennusten ulkovaippa, eli perustukset, katto ja julkisivut, kunnossa. Oleellista on myös kaikkien korjaustöiden toteuttaminen siten, että kosteus- ja homevaurioiden syntyminen voidaan estää. Työkaluja virheellisten rakenneratkaisujen ja toimintatapojen välttämiseksi on luotu sisäilmaryhmän asiantuntijoiden yhteistyönä.

Tärkeätä on myös, että rakennusten lämpö-, vesi- ja ilmastointijärjestelmät toimivat tarkoitetulla tavalla, että niitä uudistetaan nykyajan vaatimuksia vastaaviksi ja että niissä esiintyvät pienemmätkin ongelmat korjataan viipymättä. Tiivis yhteistyö isännöinnin ja kiinteistönhuollon välillä ja siihen liittyvä auditointi varmistavat teknisten järjestelmien toimivuuden.

Sosiaalilautakunta toteaa (7.10.2008) vastauksenaan mm. seuraavaa:

Rakennusten hyvä perushuolto ehkäisee sisäilmaongelmia. Tilakeskuksessa ollaan ottamassa vaiheittain käyttöön sähköinen huoltokirja Pakki, jonka avulla yksikön esimies voi tehdä huolto- ja korjauspyyntöjä isännöitsijöille. Pakissa on näkyvillä koko rakennuksen huolto- ja korjaushistoria.

Tilakeskuksessa on tehty systemaattista työtä sekä sisäilmaongelmien selvittämisessä että ongelmatietojen ja tehtyjä toimenpiteitä koskevien tietojen taltioimisessa ns. TETI-tiedostoon, jota ylläpitää rakennusvirasto. Selvityksissä ja tutkimuksissa löytyneiden ongelmien korjaamisesta vastaavat tilakeskuksen kiinteistöpalvelun isännöitsijät. Jos ongelmat ovat niin suuria, että vaaditaan joko peruskorjaus tai korvaava tila, toimenpiteistä vastaa tilakeskuksen hankepalvelu.

Suurin osa sisäilmaongelmista on sen luontoisia, että ne korjataan pieninä kunnostustöinä. Osa kohteista vaatii kuitenkin perusteellisemman korjauksen tai rakennuksen purkamisen. Noin 80 % sisäilmaongelmista hoidetaan pieninä kunnossapitokorjauksina ja loput 20 % vaativat peruskorjauksen tai uudelleen rakentamisen. Isot korjaukset vievät korjausmäärärahoista noin 80 %.

Sosiaaliviraston näkökulmasta sisäilma-asioiden hoitaminen tilakeskuksen kanssa on tehostunut parin viime vuoden aikana. Sosiaalivirastossa ammattitautitapauksia on melko paljon ja ammattitautien aiheuttamat kustannukset ovat joissakin tapauksissa todennäköisesti suuremmat kuin rakennuksen korjauskustannukset.

Opetuslautakunta toteaa (23.9.2008) mm. korostaneensa koulujen ja oppilaitosten sisäilmaongelmien ja niistä johtuvien korjaustarpeiden selvittämistä sekä tarvittavien korjaustoimenpiteiden kiirehtimistä. Lautakunta toteaa tuoneensa esille, että opetuslautakunnan ehdottamille rakentamishankkeiden investoinneille tulisi varata riittävä rahoitus ja että kaupunginhallituksen tulisi erityisesti varmistaa, että koulujen kosteus- ja homevaurioiden korjaamiseen voidaan ryhtyä, vaikka ne eivät sisältyisi investointiohjelmaan.

VT KAUKO KOSKISEN TOIVOMUSPONSI: ASUNTORAKENTAMISEEN SUUNNITELTUJEN MAIDEN PILAANTUNEISUUDEN JA NIIDEN PUHDISTAMISEN KUSTANNUSVAIKUTUSTEN KOKONAISVALTAINEN SELVITTÄMINEN

Khs 2008-1632

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Kauko Koskiselle ja tiedoksi muille valtuutetuille.

Lisätiedot:
Ryöti Miliza, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 25407

LIITTEET	Liite 1	Ympäristölautakunnan lausunto 7.10.2008
	Liite 2	Kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunto 23.10.2008
	Liite 3	Kiinteistölautakunnan lausunto 28.10.2008
	Liite 4	Yleisten töiden lautakunnan lausunto 30.10.2008
	Liite 5	Talous- ja suunnittelukeskuksen lausunto 31.10.2008

Kaj ilmoittaa, että Kvsto hyväksyi 18.6.2008 vuoden 2007 tilinpäätöksen hyväksymisen yhteydessä seuraavan toivomusponnen:

”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että tehdään kokonaisvaltainen selvitys asuntorakentamiseen suunniteltujen maiden pilaantuneisuudesta ja niiden puhdistamisen kustannus- ym. vaikutuksista.” (Kauko Koskinen, äänin 76–0)

Kaj viittaa saatuihin lausuntoihin ja yhtyy niissä mainittuun.

Toivomusponnesta on saatu ympäristölautakunnan (7.10.2008), kaupunkisuunnittelulautakunnan (23.10.2008), kiinteistölautakunnan (28.10.2008), yleisten töiden lautakunnan (30.10.2008) ja talous- ja suunnittelukeskuksen (31.10.2008) lausunnot, joista yhteenvetona todetaan seuraavaa:

Kaupunkisuunnitteluvirasto aloitti kaupungin omistamien merkittävien maankäytön muutosalueiden maaperän pilaantuneisuuden järjestelmälliset tutkimukset 1990-luvulla. Alueiden pilaantuneisuutta on selvitetty vuosien ajan tarkentamalla tutkimuksia havaintojen ja täsmentyvien suunnitelmien mukaan. Pilaantuneisuustietoja raportoidaan muun muassa kaavaselostuksissa ja kaavaan liittyvissä muissa asiakirjoissa sekä erillisinä konsulttitöinä.

Helsingin kaupungin ympäristökeskus aloitti vuonna 1997 koko kaupungin kaikkien mahdollisesti pilaantuneiden maa-alueiden kartoittamisen yhteistyössä muiden virastojen kanssa. Selvitys mahdollisesti saastuneista maa-alueista julkaistiin vuonna 2001. Kaupunkisuunnitteluvirasto tarkensi kartoitustietoja Yleiskaava 2002:ta varten ja arvioi yhdessä ympäristökeskuksen kanssa maankäytön muutosalueiden pilaantuneisuuden ja alustavan tutkimus- ja puhdistustarpeen.

Kaupungin virastojen yhteistyötä varten on perustettu likaantuneet maat -työryhmä. Työryhmä kokoontuu kaupunkisuunnitteluviraston teknistaloudellisen toimiston päällikön johdolla ja siinä on edustettuina laajasti kaupungin eri hallintokunnat ja niiden lisäksi YTV. Työryhmä on viimeksi vuonna 2003 teettänyt historiatietojen ja käytettävissä olevien selvitysten ja tutkimusten perusteella selvityksen Helsingin pilaantuneiden maiden määrästä, laadusta ja kunnostustarpeesta. Selvityksessä on arvioitu myös kustannuksia. Työryhmä on päättänyt päivittää selvityksen vuonna 2009.

Valtion ympäristöhallinto on julkaissut kesällä 2008 maaperän tilan tietojärjestelmän, jossa esitetään pilaantuneeksi epäiltyjen, pilaantuneeksi todettujen tai kunnostettujen alueiden maaperätiedot. Helsingin maaperän tilan tietojen päivitystyö ympäristöministeriön valtakunnalliseen tietokantaan on käynnissä.

Helsingin uusien alueiden rakentaminen on jo pitkään perustunut maankäytön muutokseen. Vanhan toiminnan jäljiltä maaperää on yleensä jouduttu puhdistamaan. Asuinalueiden maaperän pilaantuneisuutta ei käytännössä eroteta muusta rakentamisesta, koska samalla alueella on rinnakkain asunto-, toimitila- ja palvelurakentamista. Alueet suunnitellaan ja puhdistetaan kokonaisuuksina.

Maaperän puhdistamiseen ryhtymisestä vastaa maa-alueen omistaja tai haltija. Kaupunkisuunnitteluvirasto laatii alustavia kunnostussuunnitelmia kaavoituksen yhteydessä. Kun asemakaava on laadittu ja siirrytään kaavan toteuttamiseen, kiinteistövirasto teettää alueille tarkentavat tutkimukset ja kunnostussuunnitelman sekä hakee kunnostukselle ympäristöluvan tai tekee ilmoituksen maaperän puhdistamisesta. Samalla laaditaan lupahakemuksessa esitettyyn kunnostusmenetelmään perustuva kustannusarvio.

Ympäristölautakunta ja sen alainen ympäristökeskus käyttää ympäristönsuojeluviranomaisen toimivaltaa arvioidessaan maaperän puhdistamistarpeen ja päättäessään pilaantuneen maaperän puhdistamisen luvista Helsingissä. Ympäristöluvalla tai ilmoituspäätöksellä säädellään puhdistamistavoitteita, puhdistamismenetelmää, työstä aiheutuvien haittojen torjuntaa, raportointia ja mahdollista seurantaa. Lainvoimainen lupapäätös antaa sitovat reunaehdot puhdistamiselle. Kun ympäristöviranomaisen päätös puhdistamisesta on saatu, voidaan laatia lopullinen kustannusarvio, kun päätöksessä esitetyt määräykset ovat tiedossa.

Pilaantuneiden maiden aiheuttamiin kustannuksiin varaudutaan ennakolta. Kiinteistövirasto ylläpitää kaupungin kustannettaviksi tulevien puhdistettavien kohteiden kustannusarviota, joka käsittää viiden seuraavan vuoden rahoitustarpeet. Suunnitelmaa päivitetään vuosittain kaupungin hallintokuntien yhteistyönä. Kustannusarviot esitetään kaupungin talousarvioehdotuksissa alueiden käyttöönoton edellyttämien selvitysten ja toimenpiteiden määrärahassa.

Pilaantuneiden alueiden kunnostus on osa esirakentamista. Kunnostukset rahoitetaan esirakentamiseen, täyttötöihin ja alueiden käyttöönoton edellyttämiin toimenpiteisiin osoitetusta määrärahasta. Vuosina 2002–2008 maan puhdistamiseen ja muuhun esirakentamiseen on käytetty keskimäärin 36,3 miljoonaa euroa vuodessa. Pilaantuneiden maiden puhdistamisen osuus kustannuksista on ajanjakson kuluessa noussut ja sen osuus lähitulevaisuudessa tulee edelleen nousemaan nykyisestä.

Kunnostuskustannusten arviointi täsmällisesti hyvin varhaisessa vaiheessa ei ole mahdollista. Alustavien kunnostusarvioiden ja kunnostuksen toteuttamisen väli voi olla vuosia, minä aikana alan kehittyessä kunnostusmenetelmät tehostuvat ja varsinkin suhdanteista riippuvat kunnostuskustannukset voivat muuttua.

Talous- ja suunnittelukeskuksen johtamissa aluerakentamisprojekteissa koordinoidaan alueiden rakentamisen suunnittelua, aikataulutusta ja taloudellista varautumistarvetta. Pilaantuneiden maiden puhdistaminen on vakiintunut osa tätä monista osakokonaisuuksista koostuvaa prosessia. Tavoitteena on tehdä tutkimukset, suunnittelu ja puhdistus rakentamiseen nähden oikeassa aikataulussa sekä varata kaupungin talousarvioon ja taloussuunnitelmaan riittävät määrärahat asian hoitamiseksi.

Maaperän pilaantuneisuus ja puhdistamistarve otetaan Helsingissä huomioon vakiintuneena osana suunnittelua ja toteutusta. Aluekohtaisia tietoja pilaantuneisuudesta on kertynyt runsaasti, mikä mahdollistaa riittävän ja oikea-aikaisen varautumisen maaperän puhdistamiseen. Maaperän puhdistamisen toteutushankkeista on kaupungilla niin ikään jo paljon kokemusta. Kaupungin palveluksessa on tällä hetkellä yli kymmenen asiantuntijaa, jotka ainakin osapäiväisesti työskentelevät pilaantuneita maita koskevien asioiden parissa. Työnjako eri virastojen välillä on muutamassa vuosikymmenessä muotoutunut erittäin toimivaksi.

TONTTIEN VARAAMINEN KUMPPANUUSKAAVOITUSTA VARTEN KRUUNUVUORENRANNAN BORGSTRÖMINMÄEN ALUEELTA

Khs 2009-976

KAJ Kaupunginhallitus päättänee

- varata Kruunuvuorenrannan Borgströminmäen suunnitellut korttelit nro 49040 - 49045 ja 49093, joiden suunniteltu rakennusoikeus on noin 50 700 k-m², kumppanuuskaavoitushanketta varten,

- vahvistaa alueen rahoitus- ja hallintasuhdejakauman likimäärin seuraavaksi:

- valtion tukemaa vuokra-asuntotuotantoa 15 800 k-m²

- välimuotojen eli hitas-omistusasuntojen, asumisoikeus-asuntojen ja osaomistusasuntojen tuotantoa 9 600 k-m²

- vapaarahoitteista omistus- ja vuokra-asuntotuotantoa ilman hitas-ehtoja 25 300 k‑m²,

- oikeuttaa kiinteistölautakunnan järjestämään tontinvarauskilpailun suunnitelluilla tonteilla 49040/1, 49045/2 ja 3 ja 49093/1, joiden rakennusoikeus on yhteensä 20 300 k-m², sekä valitsemaan kilpailun perusteella kaavoituskumppanit ja hankkeiden toteuttajat koko 50 700 k-m² alueelle.

Pöytäkirjanote kiinteistölautakunnalle.

Lisätiedot:
Härmälä Timo, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36028

LIITTEET	Liite 1	Sijaintikartta
	Liite 2	Asemakaavaluonnos
	Liite 3	Havainnekuva
	Liite 4	Kartta rahoitus- ja hallintamuotojakaumasta
	Liite 5	Hallintamuotojen erittely

49. kaupunginosan (Laajasalo) korttelit nro 49040 – 49045 ja 49093; Koirasaarentie 13 - 23.

Kaj toteaa, että Khs päätti 9.3.2009 maankäytön ja asumisen toteutusohjelmaan 2008 - 2017 liittyviä työryhmäraportteja käsitellessään mm., että kumppanuuskaavoitusmenettelyä kokeillaan Kruunuvuoren ja Kuninkaantammen alueella, joissa kummassakin kokeilukortteleiden rakennusoikeus on noin 45 000 k-m². Samoin päätettiin, että erikseen päätettävillä projektialueilla siirrytään menettelyyn, jossa hankkeille valitaan toteuttaja jo ennen asemakaavaehdotuksen valmistelua, jolloin kaavaehdotus valmistellaan yhteistyössä ja samanaikaisesti toteuttajan talosuunnittelun kanssa.

Kruunuvuorenrannan Borgströminmäen alueelle on laadittu asemakaavan muutoksen luonnos. Alueen kymmenen kerrostalotontin rakennusoikeus on yhteensä noin 50 000 k-m² eli noin 500 asuntoa. Alueelle rakennetaan vuokra- ja omistusasuntoja.

Alue on tarkoitus kilpailuttaa osallistujien esittämien suunnitelmien perusteella siten, että kilpailualueena on ensin alueen kymmenestä tontista neljä, joiden rakennus-oikeus on yhteensä 20 300 k-m². Näistä kahdelle on suunniteltu valtion tukemaa vuokra-asuntotuotantoa, yhdelle ns. välimuodon tuotantoa eli asumisoikeus-asuntoja tai omistusasuntoja hitas-ehdoin sekä yhdelle vapaarahoitteisia omistus- tai vuokra-asuntoja ilman hitas-ehtoja. Nämä neljä tonttia edustavat koko alueelle kaavailtuja eri talotyyppejä, jolloin niistä esitettävät suunnitelmat antavat hyvän käsityksen siitä, miten koko alueen voisi suunnitella.

Kilpailuun on tarkoitus kutsua kaikki rakennuttajaorganisaatiot ja urakoitsijat, joiden arvioidaan kykenevän toteuttamaan hankkeen osia. Kutsuttujen lisäksi kilpailuun voivat osallistua myös kilpailun julkistamisen jälkeen siihen ilmoittautuneet.

Koko alueen tontit on sitten tarkoitus varata kilpailussa parhaat ehdotukset esittäneille arviolta 3 - 6 osallistujalle, jolloin asemakaavan muutosehdotus laaditaan yhteistyössä näiden alueen tulevien rakennuttajien kanssa.

Koko alueen suunniteltu rahoitus- ja hallintasuhdejakauma on olisi asema-kaavaluonnoksen mukaisesti seuraava:

- valtion tukemaa vuokra-asuntotuotantoa 31 %,

- välimuotojen eli hitas-omistusasuntojen, asumisoikeus-asuntojen ja osaomistusasuntojen tuotantoa 19 %, ja

- vapaarahoitteista omistus- ja vuokra-asuntotuotantoa
ilman hitas-ehtoja 50 %.

Jakauma vastaa MA-ohjelman mukaista.

Huoneistojen keskipinta‑alaa koskeva määräys esitetään kilpailuohjelmassa asetettavaksi siten, että likimäärin 75 huoneistoneliömetrin tavoite saavutetaan kaupunginosatasolla. Määräys on Kvston MA‑ohjelman seurantaraportin yhteydessä tekemän huoneistojen keskipinta‑alaa koskevan päätöksen mukainen.

Tavoitteena on, että kilpailu ratkaistaan ja varauksensaajat valitaan tammikuussa 2010 ja alue päästään rakentamaan vuosina 2011 - 2015.

Kiinteistölautakunta toteaa (15.4.2009) mm. seuraavaa:

Tiivistelmä Kruunuvuorenrannan Borgströminmäen alueelle on laadittu asemakaavan muutoksen luonnos. Suunnittelua on tarkoitus jatkaa niin, että asemakaavan muutosehdotus laaditaan ns. kumppanuuskaavoituksella, jossa tonttien tulevat rakennuttajat ovat mukana laatimassa asema-kaavaa. Alueen kymmenen kerrostalotontin rakennusoikeus on yhteensä noin 50 000 k-m² eli noin 500 asuntoa. Alueelle rakennetaan vuokra- ja omistusasuntoja.

Neljällä tonteista on tarkoitus pitää tontinvarauskilpailu. Koko alueen tontit on tarkoitus varata kilpailussa parhaat ehdotukset esittäneille arviolta 3 - 6 osallistujalle. Kiinteistölautakunta päättää kilpailuohjelmasta ja järjestää kilpailun, ratkaisee sen ja valitsee tonttien varaajat edellyttäen, että kaupunginhallitus hyväksyy varausesityksen. Tavoitteena on, että kilpailu ratkaistaan ja varauksensaajat valitaan tammikuussa 2010 ja alue päästään rakentamaan vuosina 2011 - 2015.

Kaupunginhallituksen päätös kumppanuuskaavoituksesta

Kaupunginhallitus merkitsi 9.3.2009 tiedoksi maankäytön ja asumisen toteutusohjelmaan 2008 - 2017 liittyvät työryhmäraportit ”Tontinluovutusmenettelyä kehittävän työryhmän ehdotukset” (28.1.2009) sekä ”Ehdotus toimenpiteiksi maankäytön ja asumisen toteutusohjelman 2008 - 2017 mukaisten hallintamuototavoitteiden soveltamisesta alueittain” (30.9.2008).

Samalla kaupunginhallitus päätti mm. hyväksyä seuraavat kumppanuuskaavoitusta, tontinluovutusta ja prosessien kehittämistä koskevat periaatteet ja toimenpiteet:

”Kumppanuuskaavoitusmenettelyä kokeillaan Kruunuvuoren ja Kuninkaantammen alueella, joissa kummassakin kokeilukortteleiden rakennusoikeus on noin 45 000 k-m².

Erikseen päätettävillä projektialueilla siirrytään menettelyyn, jossa hankkeille valitaan toteuttaja jo ennen asemakaavaehdotuksen valmistelua, jolloin kaavaehdotus valmistellaan yhteistyössä ja samanaikaisesti toteuttajan talosuunnittelun kanssa.”

Nyt esillä oleva esitys toteuttaa kaupunginhallituksen päätöstä Kruunu-vuorenrannan osalta.

Varausesitys Kaupunginhallitukselle on nyt tarpeen tehdä esitys Kruunuvuorenrannan Borgströminmäen alueen tonttien varaamisesta kumppanuuskaavoitushanketta varten. Alueen kymmenen kerrostalotontin rakennusoikeus on yhteensä 50 700 k-m². Tarkoitus on varata alueen kaikki tontit arviolta 3 - 6 toteuttajalle järjestämällä alueen neljästä tontista laatukilpailun.

Kilpailuohjelma Tontinvarauskilpailua varten laaditaan kaupunkisuunnitteluviraston ase-makaavaosaston, talous- ja suunnittelukeskuksen kehittämisosaston ja kiinteistöviraston tonttiosaston edustajien yhteistyönä kilpailuohjelma, joka tuodaan lautakunnan käsittelyyn myöhemmin.

Kysymyksessä on kutsukilpailu

Kysymyksessä olisi kutsukilpailu eikä täysin avoin kilpailumenettely. Tämä on todettu selkeimmäksi menettelyksi tällaisissa laatukilpailuissa. Kilpailuun on kuitenkin tarkoitus kutsua kaikki rakennuttajaorganisaatiot ja urakoitsijat, joiden arvioidaan kykenevän toteuttamaan hankkeen osia.

Koska kilpailun julkistamisen jälkeen tulee ehkä esille muitakin organisaatioita tai tahoja, jotka haluavat ottaa osaa kilpailuun, ja joiden arvioidaan voivan toteuttaa hankkeen osia, kutsutaan ne myös kilpailuun. Kilpailuun kutsuttavista voisi tonttiosaston päällikkö tehdä päätökset.

Kilpailualue Kilpailualueena on alueen kymmenestä tontista neljä, joiden rakennus-oikeus on yhteensä 20 300 k-m². Tonteille 49045/2 ja 49093/2 ja on suunniteltu valtion tukemaa vuokra-asuntotuotantoa (10 700 k-m²), tontille 49045/3 (4 500 k-m²) ns. välimuodon tuotantoa eli asumisoikeus-asuntoja tai omistusasuntoja hitas-ehdoin sekä tontille 49040/1
(5 100 k-m²) vapaarahoitteisia omistus- tai vuokra-asuntoja ilman
hitas-ehtoja.

Tontit edustavat alueen kahta eri tonttityppiä eli lamellitaloja Koirasaarentien varressa sekä pihan ympärille sijoittuvien neljän rakennuksen tyyppiä. Näistä kohteista uskotaan saatavan hyviä malleja alueen muiden tonttien toteuttamiseen.

Kilpailuehdotukset Kilpailuun osallistujat voivat tehdä ehdotuksensa valitsemilleen kilpailu-alueen tonteille, jolloin myös kohteiden rahoitus- ja hallintamuoto tulee määritellyksi edellä olevan mukaisesti. Kilpailijoiden tulee tehdä ehdotukset kaikista rahoitus- ja hallintamuodoista, joita on kiinnostunut rakennuttamaan mahdollisesti myös alueen muille tonteille.

Muun alueen varaukset

Kilpailun tarkoituksena on valita varaajat ja toteuttajat myös alueen muille tonteille. Koko alueen suunniteltu rahoitus- ja hallintasuhdeja-kauma on esitetty liitteissä 4 - 5 olevissa kartoissa.

Alueen 50 700 k-m²:n rahoitus- ja hallintasuhdejakauma olisi asema-kaavaluonnoksen ja liitekartan nro 4 mukaisesti seuraava:

- Valtion tukemaa vuokra-asuntotuotantoa 15 800 k-m²

- Välimuotojen eli hitas-omistusasuntojen, asumisoikeus-asuntojen ja osaomistusasuntojen tuotantoa 9 600 k-m²

- Vapaarahoitteista omistus- ja vuokra-asuntotuotantoa
ilman hitas-ehtoja 25 300 k-m².

Alueen asuntojen vähimmäiskeskipinta-ala

MA-ohjelman mukaan asuntotuotannossa tulee asuntojen keskipinta-alan olla vähintään 75 huoneistoneliömetriä. Tämä ei koske vuokra-asuntotuotantoa.

MA-ohjelman seurantaa koskevassa kaupunginhallituksen esityksessä keskipinta-ala määrittelyä on tarkennettu seuraavasti:

”Samalla kaupunginvaltuusto päättänee täsmentää maankäytön ja asumisen toteutusohjelman tavoitekohtaa 5, Uustuotannon keskikoko-tavoitteet, seuraavasti:

- Asuntojen kokojakauman tulee vastata kysyntää.

- Omistusasuntotuotannossa ja osaomistusasuntotuotannossa tavoitteena on keskimäärin 75 huoneistoneliömetrin keskipinta-ala kaupunginosatasolla. Keskipinta-alatavoi-tetta ei sovelleta vuokra-asuntotuotannossa eikä asumisoikeusasuntotuotannossa.

- Keskipinta-alatavoitetta ohjataan tontinluovutuksella ottaen huomioon kulloinenkin huoneistotyyppikysyntä ja toteuttamisedellytykset. Vastaavan kaavamerkinnän käytöstä luovutaan.

- Voimassa olevissa asemakaavoissa esitetyistä asuntojen keskikokoa ohjaavista määräyksistä voidaan myöntää poikkeamislupa kaupunginhallituksen päätöksellä.”

Kruunuvuorenrannassa tullee rantakortteleissa ja alueen pientalokortteleissa olemaan selvästi suurempi keskipinta-ala kuin 75 huoneistoneliö-metriä. Tämä antaisi mahdollisuuden käyttää nyt kyseessä olevissa kortteleissa hieman pienempää vähimmäiskeskipinta-alaa kuten esim. 65 huoneistoneliömetriä. Lautakunnalle voitaisiin esittää oikeutta päättää nyt varattavaksi esitetyn alueen asuntojen vähimmäiskeskipinta-lasta kilpailuohjelman käsittelyn yhteydessä ottaen huomioon tavoitteen saavuttaminen kaupunginosatasolla.

Kilpailun ratkaisu tehdään joulukuussa

Suunnitellun aikataulun mukaan kilpailuehdotukset tulee jättää kiinteistövirastoon viimeistään 30.10.2009. Kilpailun arvostelu pyritään tekemään tästä kahden kuukauden kuluessa. Arvosteluryhmä tekee tuolloin kiinteistövirastolle esityksensä kilpailun ratkaisuksi. Lautakunnassa asia on tarkoitus käsitellä tammikuussa 2010. Aluetta rakennetaan vuosina 2011 - 2015.

ALUEIDEN VARAAMINEN VERKKOSAAREN VESI- JA RANTA-ALUEILTA KELLUVIEN ASUNTOJEN SUUNNITTELUA JA TOTEUTUSEDELLYTYSTEN SELVITTÄMISTÄ VARTEN

Khs 2008-1214

KAJ Kaupunginhallitus päättänee

A varata Marina Housing Oy:lle perustettavan yhtiön/perustettavien yhti-

./. öiden lukuun karttaliitteen 1 mukaisen noin 63 000 m²:n suuruisen määräalan A kelluvien asuntojen suunnittelua ja toteutusedellytysten selvittämistä varten 31.12.2011 saakka seuraavin ehdoin:

1 Varauksensaajalla tarkoitetaan jäljempänä myös hankkeen toteuttamista ja/tai tonttien luovuttamista varten perustettavaa yhtiötä/perustettavia yhtiöitä.

Varauksen kohteella tarkoitetaan jäljempänä varauksen-saajalle varattua aluetta tai siitä muodostettavaa tonttia/ muodostettavia tontteja sekä alueita, joille kelluvia asuntoja palvelevat tilat, alueet ja toiminnot sijoittuvat ja toteutetaan.

Kelluvia asuntoja palvelevilla tiloilla, alueilla ja toiminnoilla tarkoitetaan esimerkiksi käyntisiltoja, laiturialueita, kunnallistekniikkaa, aallonmurtajia, autopaikkoja, leikki- ja oleskelualueita sekä varasto- ja väestönsuojatiloja.

2 Varaus on voimassa ehdolla, että kelluvien asuntojen toteuttamista varten laadittava asemakaavan muutos tulee lainvoimaiseksi.

3 Asemakaavan muutos laaditaan kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston toimesta yhteistyössä varauksen-saajan kanssa (kehittämisvaraus).

Tällöin ratkaistaan muun muassa asuntotonttien ja asuin-kerrosalan määrä sekä muut kelluvia asuntoja palvelevat alueet, tilat ja toiminnot.

4 Varauksensaaja on velvollinen kustannuksellaan suunnittelemaan ja rakentamaan varauksen kohteeseen korkeatasoisia vapaarahoitteisia kelluvia omistusasuntoja sekä niitä palvelevat tilat, alueet ja toiminnot valmisteltavan asema-kaavan muutoksen, kaupunginhallituksen varauspäätöksen ja varauksen kohteen luovutusasiakirjojen ehtoja noudattaen täysin valmiiksi.

5 Hanke on suunniteltava yhteistyössä talous- ja suunnittelukeskuksen kehittämisosaston, kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston, rakennusviraston, liikuntaviraston ja kiinteistöviraston kanssa.

6 Suunnittelussa ja rakentamisessa käytettävien ratkaisujen, rakenteiden ja materiaalien on oltava kaupunkikuvallisesti, arkkitehtonisesti, toiminnallisesti ja teknisesti hyvin suunniteltuja, korkeatasoisia, kestäviä ja turvallisia.

Tällöin on erityisesti otettava huomioon meriveden pinnan vaihtelut ja jatkuva liike sekä jään, tuulen ja aallokon aiheuttamat paineet ja mahdollisen jäätymisen estäminen.

Ponttoni-, talo- ja laiturirakenteet sekä niitä palveleva tekniikka on valittava siten, että ne kestävät kaikkien kuormien yhteisvaikutukset ja täyttävät edellytetyt normit sekä kiinnitettävä siten, että ne pysyvät paikoillaan kaikissa olosuhteissa.

Lisäksi suunnittelussa ja rakentamisessa on painotettava liikenne- ja ympäristöasioita sekä noudatettava myös alueellisia lähiympäristön suunnittelu- tai rakentamistapaohjeita.

7 Varauksensaaja on velvollinen perustamaan varauksen kohteeseen asunto-osakeyhtiön/asunto-osakeyhtiöitä, ellei kaupungin kanssa erikseen toisin sovita.

./. 8 Varauksensaaja on velvollinen noudattamaan liitteenä 2 olevia Kalasataman Verkkosaaren kelluvia asuntoja koskevia lisäehtoja.

./. 9 Varauksensaaja on velvollinen noudattamaan liitteenä 3 olevaa kiinteistöviraston tonttiosaston toimintaohjetta 1.10.2004 (päivitetty 18.1.2008) ”Kaivettavat ja louhittavat massat sekä kaadettavat puut”.

10 Kaupunki ei vastaa vahingoista, kuten suunnittelu- ja muista kuluista, jotka varauksensaajalle saattavat aiheutua esimerkiksi siitä, ettei varauksen kohteeseen saada voi-maan kelluvien asuntojen toteuttamisen mahdollistavaa asemakaavan muutosta tai ettei kaupunginvaltuusto aikanaan päätä varauksen kohteen luovuttamisesta varauksensaajalle tai mikäli kaupunki tämän varauspäätöksen
ehtojen mukaisesti määrää varauksen kesken varausajan raukeamaan.

11 Varauspäätökseen ja tonttien luovutussopimuksiin sovelletaan Suomen lainsäädäntöä.

B varata JMV-Research Oy:lle perustettavan yhtiön/perustettavien yhtiöi-

./. den lukuun karttaliitteen 4 mukaisen noin 63 000 m²:n suuruisen määräalan B kelluvien asuntojen suunnittelua ja toteutusedellytysten selvittämistä varten 31.12.2011 saakka seuraavin ehdoin:

1 Hanke on toteutettava yhteistyössä AS Ehitusfirma Rand & Tuulbergin, Osaühing Pakri Investin, MEC Insenerilahen-dused OÜ:n ja Resultat Resurs Veideman Ab:n kanssa.

2 - 12 Kuten ehdotuksessa A kohdat 1 - 11.

C että varaukset tulevat voimaan vasta, kun varauksensaaja on allekirjoittanut varausehtojen noudattamista koskevan sitoumuksen ja toimittanut sen kiinteistöviraston tonttiosastolle.

D oikeuttaa kiinteistölautakunnan päättämään kohdissa A ja B tarkoitettujen varausten ehtojen tarkennuksista, mahdollisesti tarvittavista lisäehdoista ja varausaikojen mahdollisesta jatkamisesta enintään vuodella.

E etteivät muut alueisiin kohdistuvat hakemukset anna tässä vaiheessa aihetta enempiin toimenpiteisiin.

Pöytäkirjanote Marina Housing Oy:lle, JMV-Research Oy:lle, muille hakijoille ja kiinteistölautakunnalle.

Lisätiedot:
Härmälä Timo, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36028

LIITTEET	Liite 1	Varausalueen kartta (KSV 21.4.2009/ALUE A)
	Liite 2	Tonttiosaston toimintaohje 1.10.2004 (päivitetty 18.1.2008)
	Liite 3	Kalasataman Verkkosaaren kelluvia asuntoja koskevat lisäehdot
	Liite 4	Varausalueen kartta (KSV 21.4.2009/ALUE B)
	Liite 5	Sijaintikartta
	Liite 6	Hakuilmoitus (kuulutus) ja lisätiedot
	Liite 7	Yhteenveto varauksensaajista ja kelluvia asuntoja koskevista tuotekuvauksista

10. kaupunginosan (Sörnäinen) Verkkosaaren venesatama, Kalasatama, Verkkosaaren ranta

Kaj toteaa, että Sörnäistenrannan ja Hermanninrannan osayleiskaavan valmistelun yhteydessä selvitettiin mahdollisuutta sijoittaa kelluvia asuntoja alueelle. Tehdyn selvityksen mukaan kelluvat asunnot ovat Suomessa teknisesti toteutettavissa sellaisin kustannuksin, että niille on kysyntää. Kaupunkisuunnitteluviraston laatimien alustavien suunnitelmien mukaan osayleiskaava‑alueelle Kulosaaren sillan pohjoispuoliselle alueelle olisi sijoitettavissa noin 7 200 k-m² asuntokerrosalaa eli yhteensä noin 60 kelluvaa asuntoa.

Asiassa päädyttiin järjestämään avoin hakumenettely kelluvien asuntoalueiden toteuttamiseksi, ja sen tuloksena esitetään nyt varauksen tekemistä kilpailussa menestyneille yhtiöille. Varausesitys on valmisteltu yhteistyössä Kalasataman aluerakentamisprojektin ja kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kanssa.

Talvella 2009 järjestetyn kaikille avoimen hakumenettelyn perusteella esitetään liitekartassa osoitetulta alueelta varattavaksi Marina Housing Oy:lle ja JMV-Research Oy:lle perustettavien yhtiöiden lukuun alueet vapaarahoitteisten korkeatasoisten kelluvien omistusasuntojen suunnittelua ja toteutusedellytysten varmistamista varten 31.12.2011 saakka. Mainituilla hakijoilla ja/tai niiden hankkeeseen osallistuvilla yhteistyö-kumppaneilla on kilpailutuksessa edellytettyä aikaisempaa kokemusta kelluvien asuntojen rakentamisesta.

Kelluvat asunnot monipuolistavat osaltaan asumismuotoja Helsingissä sekä elävöittävät julkista kaupunkiympäristöä ja rantoja, joskaan niillä ei vähäisestä määrästään johtuen ole asuntopoliittista merkitystä.

Kiinteistölautakunta toteaa (28.4.2009) mm. seuraavaa:

Asian tausta Kysymys on Helsingin ensimmäisestä kelluvaa asuntoaluetta koskevasta varausesityksestä. Kalasataman Verkkosaaren venesatama-alueelle on tarkoitus laatia kelluvan asuntoalueen toteuttamista varten asemakaavan muutosehdotus, joka valmistellaan kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston toimesta yhteistyössä varauksensaajien kanssa (ns. kehittämisvaraus).

Vesialueelle muodostetaan kiinteistötoimen ja maanvuokralain linjausten mukaisesti asuntotontit, koska tämä mahdollistaa tavoitteena olevan pysyvän asumisen alueella. Alustavien suunnitelmien mukaan alueelle voidaan toteuttaa asuntokerrosalaa noin 7 200 k-m² eli yhteensä noin 60 kelluvaa asuntoa. Asuntotonttien ja asuinkerrosalan määrä sekä muut kelluvia asuntoja palvelevat alueet, tilat ja toiminnot tarkentuvat kuitenkin kaavamuutoksen laatimisen yhteydessä.

Talvella 2009 järjestetyn kaikille avoimen hakumenettelyn perusteella esitetään mainitulta alueelta varattavaksi Marina Housing Oy:lle ja JMV-Research Oy:lle perustettavien yhtiöiden lukuun omat alueet vapaarahoitteisten korkeatasoisten kelluvien omistusasuntojen suunnittelua ja toteutusedellytysten varmistamista varten 31.12.2011 saakka. Mainituilla hakijoilla ja/tai niiden hankkeeseen osallistuvilla yhteistyö-kumppaneilla on alueen varaamisen kilpailutuksessa edellytettyä aikaisempaa kokemusta kelluvien asuntojen rakentamisesta.

Varausesitys on valmisteltu yhteistyössä Kalasataman aluerakentamis-projektin ja kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kanssa.

Kelluvat asunnot monipuolistavat osaltaan asumismuotoja Helsingissä sekä elävöittävät julkista kaupunkiympäristöä ja rantoja, mutta niillä ei voida ratkaista Helsingissä asumisen ongelmia niiden vähäisen määrän vuoksi.

./. Sijaintikartta on liitteenä 5.

Kaavatiedot Kaupunginvaltuuston 13.9.1995 hyväksymän ja ympäristöministeriön 7.3.1996 vahvistaman asemakaavan nro 10020 mukaan varattavaksi esitettävä alue A on venesatama (LV)- ja vesialuetta (W) sekä varattavaksi esitettävä alue B kalasatama (LVK)-, venesatama (LV)- ja vesi-aluetta (W).

Kaupunginvaltuuston 30.1.2008 hyväksymän ja 14.3.2008 voimaan tulleen Sörnäistenrannan ja Hermanninrannan oikeusvaikutteisen osa-yleiskaavan nro 11650 mukaan alueet A ja B ovat venesatama (W/LV)- ja vesialuetta (W).

Osayleiskaavan mukaan kaavoituksessa, muussa suunnittelussa ja rakentamisessa tulee ottaa huomioon valtioneuvoston asettamat melutason ohjearvot. Pilaantuneet maa-alueet on kaavoituksen yhteydessä selvitettävä ja ennen rakentamiseen ryhtymistä kunnostettava. Pohjasedimentin pilaantuneisuus on selvitettävä alueilla, joilla on kaavan mukaisesta rakentamisesta johtuva merkittävä ruoppaustarve.

Maanomistus Kaupunki omistaa varattavaksi ehdotetun alueen.

Alueen varaamisen kilpailuttaminen (hakumenettely)

Kalasataman Verkkosaaren kelluvia asuntoja koskevan asemakaavan muutosalueen varaaminen kilpailutettiin kaikille avoimen hakumenettelyn perusteella 25.1. - 16.2.2009. Hakuilmoitus (kuulutus) julkaistiin Helsingin Sanomissa ja Hufvudstadsbladetissa sekä lisätiedot ja havainnekuva kiinteistöviraston internetsivuilla.

./. Hakuilmoitus (kuulutus) ja lisätiedot ovat liitteenä 6.

Hakemukset ja esitys alueen varaamiseksi

Määräaikaan 16.2.2009 klo 16.00 mennessä saapui yhteensä viisi hakemusta.

Hakemuksen jättivät perustettavan yhtiön lukuun:

1) Marina Housing Oy,

2) JMV-Research Oy (AS Ehitusfirma Rand & Tuulberg,Viro, Osaühing Pakri Invest, Viro, MEC Insenerilahendused OÜ, Viro ja Resultat Resurs Veideman Ab, Ruotsi),

3) Saaristomaailma Oy,

4) Juha Reima, Guy Lönngren ja Matts Lönngren,

5) Aaro Kohonen Oy (KVA Arkkitehdit, Rautaruukki Oyj, Contesta Oy, Ebab Ab, Ruotsi, Airix Ympäristö Oy ja Demaco Oy).

Hakumenettelyn ehtojen mukaan kaupungille aikaisemmin toimitetut hakemukset otetaan varausesityksen valmistelussa huomioon. Marina Housing Oy oli jättänyt kelluvia asuntoja ja Verkkosaaren pienvenesatama-aluetta koskevan varausesityksen jo aikaisemmin, mutta alueen varaaminen päätettiin tämän jälkeen kilpailuttaa ottaen huomioon EU:n oikeusperiaatteet, jotka edellyttävät muun muassa avoimuutta ja yhdenvertaisuutta.

Alueen varaamisen kilpailutuksessa edellytettiin asuntojen korkeatasoisen suunnittelun ja rakentamisen varmistamiseksi, että kullakin hakijalla on kohteen rakentamisen edellyttämä tekninen taito, kokemus sekä taloudelliset ja muut rakentamisen edellytykset. Hakijan yleinen kelpoisuus arvioidaan hakemusajan päättymishetkellä vallitsevan tilanteen mukaan. Hakumenettelyn perusteella kaupungilla on oikeus jättää hakemus huomioimatta yleisen kelpoisuuden puuttumisen perusteella. Muiden edellytysten täyttyessä tärkein valintaperuste on aikaisempi kokemus kelluvien asuntojen toteuttamisesta Suomessa tai vastaavissa olosuhteissa sekä niistä suoriutumisen laatu.

Hakijoista voitaneen katsoa parhaiten täyttävän yleiset kelpoisuusedellytykset kilpailun päättyessä edellä ensimmäisenä, toisena ja viidentenä mainittujen hakijoiden (järjestys ei kuvaa paremmuutta). Kahdella ensin mainitulla hakijalla oli kuitenkin yleisten kelpoisuusedellytysten täyttymisen lisäksi myös tämän hakumenettelyn ehtojen mukaan ratkaisevana pidettävää aikaisempaa kokemusta kelluvien asuntojen rakentamisesta Suomessa tai vastaavissa olosuhteissa. Lisäksi kummankaan varauksensaajiksi esitettävien hakijoiden ja/tai yhteenliittymien taustatiedoissa sekä yhteiskunnallisten vero- ym. velvoitteiden suorittamisessa ei ole havaittu puutteita.

Tämän vuoksi kaavamuutosalue esitetään varattavaksi Marina Housing Oy:lle sekä JMV-Research Oy:lle perustettavan yhtiön/perustettavien yhtiöiden lukuun kelluvien asuntojen suunnittelua ja toteuttamisedellytysten tutkimista varten 31.12.2011 saakka.

Muiden hakemusten osalta esitetään, etteivät ne anna tässä vaiheessa aihetta enempiin toimenpiteisiin.

Yhteenveto varauksensaajista ja kelluvia asuntoja koskevista tuotekuvauksista

Yhteenveto varauksensaajista Marina Housing Oy ja JMV-Research Oy (AS Ehitusfirma Rand & Tuulberg), Osaühing Pakri Invest, MEC In-senerilahendused OÜ ja Resultat Resurs Veideman Ab sekä kelluvia

./. asuntoja koskevista tuotekuvauksista on liitteenä 7.

Marina Housing Oy:n taustavoimia ovat Suomen suurimpiin suunnittelu- ja konsulttiyrityksiin kuuluva Sito-yhtiöt sekä Euroopan suurin laituriponttonien valmistaja ja venesatamien urakoitsija Marinetek Group. Mainitut yhtiöt omistavat Marina Housing Oy:stä yhteensä 90 %. Yritysten palveluksessa työskentelee yhteensä yli 500 henkilöä.

JMV-Research Oy:n kokoamaan yhteenliittymään ja perustettavaan toteutusyhtiöön tulee osakkaaksi myös AS Ehitusfirma Rand & Tuulberg joka on virolainen rakennusalan konserni, ja jonka yhtenä osana on muun muassa oma betonitehdas. Yhtiön liikevaihto vuonna 2008 oli 64 milj. euroa eli suomalaisen kustannustason mukaan arviolta noin 80 -
90 milj. euroa. Yhtiö lukeutuu Viron neljän suurimman rakennusliikkeen joukkoon, joten yhtiöllä on laajat referenssit aikaisemmista rakennuskohteista. Satamarakentamisessa Hiidenmaan sataman uudistus on yksi sen kohteista. AS Ehitusfirma Rand & Tuulberg on toimittanut erillisen vakuutuksen, jonka mukaan yhtiö haluaa osallistua Kalasataman kelluvien asuntojen toteuttamiseen ja että yhtiöllä on riittävä finanssi- ja tuotantokyky osallistuakseen hankkeeseen.

Molemmat hakijat suunnittelevat ja toteuttavat kelluvat asunnot teräs-betonisiin ponttonimoduuleihin perustuen. Asunnot on mahdollista kuljettaa paikalle meri- tai maanteitse tai koota paikalla.

Vuokrausperusteet Kaupunginvaltuusto päättää myöhemmin erikseen valmisteltavasta esityksestä suunniteltavien tonttien vuokrausperusteista. Tontit esitetään vuokrattavaksi noin 60 vuodeksi, ja tonttien vuokraksi esitetään vähintään alueen asuntotonttien vuokratasoa.

Hitas-ehdot ja keskipinta-alavaatimus

Kelluvien asuntojen osalta ei esitetä noudatettavaksi hitas-sääntelyä, eikä asuntojen keskipinta-alavaatimusta, koska kysymys on erityis- ja koerakentamistoiminnasta. Asuntojen (asunto-osakkeiden) hintojen vertaaminen tai niiden laskennallinen toteaminen olisi haasteellista, koska vastaavasta asuntotuotannosta ei ole Helsingissä aikaisempaa kokemusta. Kelluvilla asunnoilla ei liene myöskään niiden suhteellisen vähäisen määrän perusteella laajempaa asuntopoliittista merkitystä.

Keskipinta-alavaatimus lienee tarpeeton myös sen vuoksi, että kysymys on meren rannalle toteutettavista korkeatasoisista vapaarahoitteisista omistusasunnoista, joten on oletettavaa, että asuntojen keskipinta-ala muodostuu joka tapauksessa varsin suureksi.

Esirakentaminen ja rakentamiskelpoiseksi saattaminen

Kelluvia asuntoja varten varattujen alueiden mahdollisista ruoppauksista, puhdistamisista ja rantarakentamisesta, kuten rantamuurista, tulisi huolehtia tonttien esirakentamiseen ja rakentamiskelpoiseksi saattamiseen liittyvänä asiana kaupungin maanluovutuksissa tavanomaisesti noudatetuin ehdoin. Kalasataman ranta-alueille muodostetaan yleiseen käyttöön tarkoitetut reitit.

Varausehtojen mukaan kaupungilla olisi kuitenkin oikeus varausaikana seuraamuksitta muuttaa varauksen kohteen sijaintia esimerkiksi silloin, kun hankkeen toteuttamisen edellyttämä ruoppaus saattaa vaarantaa alueen stabiliteetin tai kun hankkeen toteuttamisen edellyttämä ruoppaus tai alueen puhdistaminen saattavat johtaa poikkeuksellisen korkeisiin kustannuksiin.

Kaavoituksen yhteydessä on tarkoitus tutkia tarkemmin alueen mahdollinen pilaantuneisuus sekä ruoppaukseen ja muuhun toteutukseen liittyvät kysymykset.

Erityisehdot Kelluvien asuntojen osalta käytettävien suunnittelu- ja toteutusratkaisujen, rakenteiden ja materiaalien tulee olla muun muassa meriveden pinnan vaihtelujen ja jatkuvan liikkeen sekä jään, tuulen ja aallokon aiheuttamien paineiden ja mahdollisen jäätymisen osalta hyvin suunniteltuja, korkeatasoisia, kestäviä ja turvallisia.

Varauksensaaja on velvollinen noudattamaan lisäksi Kalasataman Verkkosaaren kelluvia asuntoja koskevia lisäehtoja. Niiden mukaan varauksensaaja on muun muassa velvollinen kaupungin niin vaatiessa liittymään alueelliseen palveluyhtiöön, jätteiden putkikeräysjärjestelmään ja rakentamisen logistiseen ohjaukseen.

Varausaikana tutkitaan tarkemmin tonttien luovutusasiakirjoihin sisällytettävät kelluvia asuntoja koskevat tarkemmat erityisehdot.

Varauksen perustelut Kysymys on Helsingin ensimmäisestä kelluvaa asuntoaluetta koskevasta varausesityksestä.

Kelluvia asuntoja on aikaisemmin toteutettu esimerkiksi Hollannissa, Tanskassa, Iso-Britanniassa ja Ruotsissa. Varsinkin Alankomaissa on paljon kokemusta veden äärelle rakennettavista asunnoista ja niiden suunnittelusta. Suomessa on Porin Reposaareen toteutettu loma-asuntomessuille kelluvia asuntoja kesällä 2008, mutta tuolloin Porin kaupunki myi alueen Marina Housing Oy:lle perustettavien yhtiöiden
lukuun.

Kelluvien asuntojen toteuttamiseen on ilmennyt viime vuosina lisääntyvää kiinnostusta myös Helsingissä. Tämän vuoksi kaavoittaja on Sörnäistenrannan ja Hermanninrannan osayleiskaavan nro 11650 laatimisen yhteydessä tehnyt vuonna 2006 kelluvien asuntojen toteuttamista koskevan selvityksen. Sen mukaan kelluvat asunnot ovat Suomessa teknisesti täysin toteutettavissa sellaisin kustannuksin, että niille on kysyntää.

Verkkosaaren asemakaavan muutosalueen varaaminen on kilpailutettu kaikille avoimen hakumenettelyn perusteella. Varauksensaajiksi esitettävillä oli yleisten kelpoisuusedellytysten täyttymisen lisäksi myös tämän hakumenettelyn ehtojen mukaan ratkaisevana pidettävää aikaisempaa kokemusta kelluvien asuntojen rakentamisesta Suomessa tai vastaavissa olosuhteissa. Koska hankkeen toteuttamiseen osallistuu myös virolaisia ja ruotsalaisia yhtiöitä, asiassa lienee mahdollista hyödyntää myös uusia ideoita ja näkemyksiä.

Samaan aikaan kaavoituksen laatimisen yhteydessä on tarkoitus valmistella myös kelluvien asuntojen suunnitelmat. Kaavamuutoksen valmistuttua päästäneen vasta hakemaan rakentamisen edellyttämiä lupia vesi- ja muille alueille, mikä on otettava myös huomioon varausajan pituutta harkitessa.

Varattavaksi esitettävä alue on osittain liikuntalautakunnan hallinnassa, mutta se siirretään kokonaisuudessaan kiinteistölautakunnan hallintaan asemakaavan muutoksen vahvistumisen jälkeen. Varausesityksestä on tiedotettu ja keskustelu liikuntaviraston merellisen osaston kanssa. Lii-kuntalautakunnalle vuokrattu alue on venesatamakäytössä. Liikuntaviraston mukaan nykyiselle toiminnalle on pyrittävä osoittamaan korvaava sijoituspaikka.

Kelluvat asunnot monipuolistavat asumismuotoja Helsingissä sekä elävöittävät osaltaan julkista kaupunkiympäristöä ja rantoja, mutta niillä ei voida kuitenkaan ratkaista Helsingissä asumisen ongelmia niiden vähäisen määrän vuoksi. Ne tuovat kuitenkin uuden meillä aiemmin hyvin vähän tunnetun asumisvaihtoehdon markkinoille.

Edellä mainituilla perusteilla kiinteistölautakunta pitää kelluvia asuntoja koskevan asemakaavan muutosalueen varaamista kaupungin omistamalta Verkkosaaren kalasatama-, venesatama- ja vesialueilta esityksestä ilmeneville hakijoille kelluvien asuntojen suunnittelua sekä siihen liittyvää toimintaedellytysten varmistamista varten 31.12.2011 saakka perusteltuna.

TILAKESKUKSEN PÄÄLLIKÖN VIRAN TÄYTTÄMINEN

Khs 2009-1295

KAJ Kaupunginhallitus päättänee ottaa diplomi-insinööri Arto Hiltusen kiinteistöviraston tilakeskuksen päällikön virkaan (vak.nro 061827) 1.1.2010 alkaen 6 134,17 euron suuruisen kokonaiskuukausipalkan mukaan määräytyvin palkkaeduin.

Samalla kaupunginhallitus päättänee, että Arto Hiltusen valinta on ehdollinen siihen saakka, kunnes Hiltunen on esittänyt hyväksytyn lausunnon terveydentilastaan ja kiinteistötoimen apulaiskaupunginjohtaja on virkaan valinnan tällä perusteella vahvistanut.

Lausunto terveydentilasta on esitettävä 30 päivän kuluessa virkaan ottamista koskevan päätöksen tiedoksisaannista lukien.

Pöytäkirjanote valituksi tulleelle, muille hakijoille oikaisuvaatimusohjein, kiinteistölautakunnalle, talous- ja suunnittelukeskukselle sekä henkilöstökeskukselle.

Lisätiedot:
Härmälä Timo, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36028
Ryöti Miliza, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 25407

LIITE

Yhteenveto hakijoista

Kaj toteaa, että tilakeskuksen nykyinen päällikkö jää eläkkeelle kuluvan vuoden lopussa, joten on tarpeen valita tehtävään seuraaja.

Kiinteistöviraston tilakeskus vuokraa toimitiloja kaupungin omille hallintokunnille, yrityksille ja yhteisöille sekä välittää kaupungin tori- ja kauppahallipaikat. Tilakeskus vastaa kaupungin palvelutilojen rakentamisesta ja peruskorjaamisesta sekä huolehtii kiinteistöjen isännöinnistä ja kunnossapidosta. Lisäksi tilakeskus myy kaupungille tarpeettomaksi käyneitä rakennuksia ja tarvittaessa ostaa ja vuokraa toimitiloja kaupungin käyttöön. Nettobudjetoidun tilakeskuksen vakinaisen henkilöstön määrä on 210 henkilöä, budjetin loppusumma n. 340 milj. euroa ja investointitaso n. 165 milj. euroa vuodessa.

Hakuajan kuluessa tilakeskuksen päällikön virkaa haki 30 henkilöä, joista yksi perui hakemuksensa. Virkaa täytettäessä tulee erityisesti ottaa huomioon hakijoiden perehtyneisyys tilakeskuksen toimialaan. Valittavalla henkilöllä tulee myös olla hyvät johtamis-, neuvottelu- ja vuorovaikutustaidot sekä organisointikykyä.

Viranhakuasiakirjojen perusteella hakijoista valittiin haastatteluun viisi ansioituneimpana pidettyä hakijaa, joista virkaan esitetään valittavaksi diplomi-insinööri Arto Hiltunen. Hänellä katsotaan olevan parhaat edellytykset tilakeskuksen päällikön viran menestykselliseen hoitamiseen. Arto Hiltusella on pitkäaikaista johtamiskokemusta sekä vahvaa rahoitus- ja rakentamisosaamista ja hän on henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sopiva tehtävään.

Vakituisen viran hoitaminen alkaa 1.1.2009 edeltäjän jäätyä eläkkeelle. Mikäli Arto Hiltunen tulee valituksi tilakeskuksen päällikön vakinaiseen virkaan, kiinteistöviraston virastopäällikkö ottaa hänet vakinaiseen työsuhteeseen Helsingin kaupungin henkilöstökeskuksen seuraajamallin mukaisesti 1.9.2009 lukien.

Kiinteistölautakunta (26.5.2009) päätti yksimielisesti esittää DI Arto Hiltusen ottamista kiinteistöviraston tilakeskuksen päällikön virkaan.

Lisäksi lautakunta toteaa mm. seuraavaa:

Lautakunta toteaa, että kiinteistöviraston tilakeskuksen päällikön virka tulee avoimeksi 1.1.2010 lukien Hannu Määttäsen pyydettyä eron osastopäällikön virasta samasta ajankohdasta lukien. Kaupunginhallitus päätti 30.3.2009 (467 §) kehottaa kiinteistövirastoa käynnistämään viran täyttöön liittyvän julkisen hakumenettelyn.

Virka on ollut julkisesti haettavana kaupungin ilmoituslehdissä ja kaupungin sähköisillä ilmoitussivuilla ajalla 4.4. - 22.4.2009. Kiinteistöviraston johtosäännön mukaan viran kelpoisuusvaatimuksena on soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, minkä lisäksi hakijalla tulee olla tehtävän edellyttämä käytännön kokemus ja kokemusta johtamistehtävistä. Kielitaitovaatimuksena on suomen kielen erinomainen taito sekä ruotsin kielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito.

Osastopäällikön virkaa haki 22.4.2009 mennessä 30 henkilöä, joista yksi perui hakemuksensa.

Hakijoista kolmelta puuttuu vaadittu ylempi korkeakoulututkinto tai kokemusta tilakeskuksen toimialalta, joten he eivät täytä viralle asetettua kelpoisuusvaatimusta. Muut hakijat täyttävät kelpoisuusvaatimukset sekä koulutuksen että kokemuksen perusteella. Hakijoista ja heidän ansioistaan laadittu yhdistelmä on esityslistan liitteenä. Hakijoiden hakemusasiakirjat ovat nähtävissä kiinteistölautakunnan kokouksessa.

Lautakunta toteaa, että tilakeskuksen päällikön virkaa täytettäessä tulee erityisesti ottaa huomioon hakijoiden perehtyneisyys tilakeskuksen toimialaan. Valittavalla henkilöllä tulee myös olla hyvät johtamis-, neuvottelu- ja vuorovaikutustaidot sekä organisointikykyä.

Viranhakuasiakirjojen perusteella hakijoista valittiin haastatteluun kysymyksessä olevaan virkaan ansioituneimmat hakijat: XXXX XXXX, Arto Hiltunen, XXXX XXXX, XXXX XXXX ja XXXX XXXX.

[YHDEN HAKIJAN HENKILÖTUNNISTETIEDOT POISTETTU]

Diplomi-insinööri Arto Hiltunen on valmistunut Tampereen Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1983. Hän on toiminut VVO-konsernin asuntorakentamisen liiketoiminta-alueen liiketoimintajohtajana ja konsernin johtoryhmän jäsenenä vuosina 2001 - 2009 ja hankejohtajana vuosina 1997 - 2001. Hiltunen toimi VVO:n palveluksessa projektipäällikkönä vuosina 1994 - 1996. Tätä ennen hän toimi Haka Oy:ssä projektipäällikkönä vuosien 1991 - 1994 aikana ja asuntosareenausten työpäällikkönä vuosina 1987 - 1991. Hän on työskennellyt myös KS-Sisärakenne Oy:n aluepäällikkönä vuosina 1986 - 1987 ja Rakennus Ruola Oy:ssä työnjohtajana vuosina 1981 - 1986.

[NELJÄN HAKIJAN HENKILÖTUNNISTETIEDOT POISTETTU]

Esitettyjen ansioiden ja haastattelussa esiin tulleiden seikkojen perusteella lautakunta katsoo, että Arto Hiltusella on parhaat edellytykset tilakeskuksen päällikön viran menestykselliseen hoitamiseen. Arto Hiltusella on pitkäaikaista johtamiskokemusta sekä vahvaa rahoitus- ja rakentamisosaamista ja hän on henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sopiva tehtävään.

Lautakunnan mielestä Arto Hiltunen tulisi valita edellä olevin perustein tilakeskuksen päällikön virkaan 1.1.2010 alkaen ja hänen palkkansa tulisi olla sama kuin eronneelle päällikölle on maksettu.

Samalla lautakunta toteaa, että mikäli Arto Hiltunen tulee valituksi tilakeskuksen päällikön vakinaiseen virkaan, ottaa kiinteistöviraston virastopäällikkö hänet vakinaiseen työsuhteeseen Helsingin kaupungin henkilöstökeskuksen seuraajamallin mukaisesti 1.9.2009 lukien.

Esitetyn henkilön tulee esittää kaupungin virkaan tullessaan hyväksytyn työhöntulolausunnon.

Jos virkaan otetaan henkilö, joka ei ole kaupungin palveluksessa eikä terveydellisiä tietoja ole käytettävissä virkaan otettaessa, on samalla päätettävä, että ottaminen on ehdollinen, kunnes henkilön terveydentilasta saadun selvityksen perusteella on vahvistettu virkaan ottaminen. Selvitys on esitettävä 30 päivän kuluessa virkaan ottamista koskevan päätöksen tiedoksisaannista lukien.



Kokousaika	8.6.2009 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

LIITTEET	Liite 1	Lausunto FM XXXX XXXX:n oikaisuvaatimuksesta
	Liite 2	Oikaisuvaatimus 300409

LIITTEET	Liite 1	Lausuntopyyntö 20.5.2009
	Liite 2	Valtion kielipalvelukeskuksen sijoittamisselvitys
	Liite 3	Talous- ja suunnittelukeskuksen lausunto 2.6.2009