ESITYS METSÄSTYSLAINSÄÄDÄNNÖN MUUTTAMISESTA VILLIKANIN OSALTA

Khs 2009-479, 2009-396

RYJ Kaupunginhallitus päättänee kehottaa

- rakennusvirastoa, kiinteistövirastoa, liikuntavirastoa, rakentamispalvelua ja ympäristökeskusta toimimaan villikanikannan torjuntatyössä tiiviissä yhteistyössä keskenään sekä kaupunkikonsernin muiden toimijoiden sekä ulkopuolisten sidosryhmien kanssa

- rakennusvirastoa yhteistyössä kiinteistöviraston, liikuntaviraston, rakentamispalvelun ja ympäristökeskuksen sekä tarvittavien muiden tahojen kanssa laatimaan käytännön työtä tukemaan kanikannan säätelyohjelman, joka otetaan huomioon ao. hallintokuntien talousarviota ja taloussuunnitelmaa talousarvion raamien puitteissa laadittaessa sekä resursseja kohdennettaessa.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee tehdä Valtioneuvostolle seuraavan esityksen metsästyslainsäädännön muuttamiseksi:

Villikani on merkittävä tuhoeläin

Villikanista on tullut Helsingin kaupungin alueella merkittävä tuhoeläin. Villikani on runsastunut 2000-luvulla erittäin nopeasti ja levinnyt lähes koko Helsingin alueelle. Leviämisalueen laajenemisesta edelleen on merkkejä lännestä Espoon kaupungin ja pohjoisesta Vantaan ja Keravan kaupungin alueilta. Villikani on Suomen luonnossa vieraslaji, jonka vaikutuksia maamme alkuperäiselle kasvi- ja eläinlajistolle on hyvin vaikea ennustaa. Villikanin suuri lisääntymispotentiaali, ravintokasvien monipuolisuus ja aktiivinen kaivutoiminta ovat ominaisuuksia, joiden voitaisiin olettaa ainakin paikallisesti vähentävän biodiversiteettiä.

Villikani aiheuttaa ravinnonkäytöllään ja kaivutoiminnallaan esiintymisalueellaan merkittäviä taloudellisia vahinkoja. Villikani käyttää ravinnokseen suurta osaa kaikista luonnonvaraisista sekä istutetuista kasveista. Villikanin ravintokasvivalikoima on huomattavasti runsaampi kuin rusakon tai metsäjäniksen. Villikanin syöntituhojen seurauksena Helsingin kaupungin hallinnoimien viheralueiden kasvillisuuden tuhoutumisesta aiheutuneet kustannukset ovat kasvaneet satoihin tuhansiin euroihin vuodessa. Kaivutoiminnallaan kani tuhoaa esimerkiksi istutuksia ja nurmialueita sekä kaivaa pesäkolojansa hautausmaihin ja penkkoihin, aiheuttaen sortumavaaroja.

Villikani on metsästyslaissa riistaeläin

Koska villikani on lisätty metsästyslakiimme riistaeläinten listalle vuoden 1993 metsästyslakiuudistuksen yhteydessä, luokitellaan villikanikannan säätely metsästykseksi. Kuten alla olevasta lainauksesta vuoden 1993 metsästyslain yksityiskohtaisista perusteluista on luettavissa, villikani lisättiin riistaeläinten listalle, jotta sen kantoja voitaisiin säädellä metsästämällä.

”Luetteloon on lisätty lajeja, joilla on tai joille on todennäköisesti tulossa elinvoimainen kanta Suomeen. Esimerkiksi kirjohyljettä tavataan jo nyt Tenojoessa, ja Etelä-Ruotsissa luonnonvaraisina esiintyvät kani ja pesukarhu saattavat laajentaa levinneisyysaluettaan myös Suomeen. Mikäli nämä lajit tulevat Suomeen, on todennäköistä, että ne menestyvät täällä. Kantojen säätelemiseksi saattaa olla välttämätöntä myös näiden lajien metsästäminen.” (HE 300/1992 Yksityiskohtaiset perustelut vp).

Villikanin esiintymisalue ja sen aiheuttamat merkittävät vahingot sijaitsevat kaupunkialueella.

Metsästyslainsäädäntömme on suunniteltu harvaan asutuilla alueilla tapahtuvan perinteisen metsästystoiminnan säätelemiseen ja ohjaamiseen. Metsästyslainsäädännössämme ei ole riittävästi huomioitu kulttuurisidonnaisten tuhoeläinkantojen rajoittamistoimia tai näiden toimien teknisiä toteuttamismahdollisuuksia. Näin ollen villikanien metsästystoimia on käytännössä mahdotonta toteuttaa vallitsevan metsästyslainsäädäntömme sallimilla tavoilla ja menetelmillä.

Metsästyslakiin ja -asetukseen tarvittavat muutokset

Helsingin kaupunki esittää, että Valtioneuvosto käynnistäisi metsästyslain ja -asetuksen muutostyön, jolla helpotettaisiin ja mahdollistettaisiin villikanikannan rajoitustoimenpiteiden tehokkaampi toteuttaminen.

Metsästyslakiin ja -asetukseen esitetään tehtäväksi seuraavanlaisia muutoksia:

Pienoiskivääri

Villikanin ampumisessa tulisi sallia riittävän tehokas pienoiskivääri (E0>100), jonka laukausääni voidaan tehokkaasti vaimentaa. Nykyisessä lainsäädännössä riittävän tehokkaan pienoiskiväärin käytön kieltää metsästysasetuksen 16 §:n 1 momentti sekä 16 §:n 2 momentin 1 kohta.

Kyseisen E0>100J teholuokan pienoiskiväärin patruunat soveltuvat villikanin ampumiseen erittäin hyvin. Ammuttaessa villikaneja kaupunkialueella ovat ampumamatkat poikkeuksetta lyhyitä, tyypillisesti alle 20 metriä.

Edelleen teholuokan E0>100J pienoiskiväärillä voidaan ampua alle äänennopeudella lentäviä luoteja, jolloin tällainen ase voidaan vaimentaa lähes äänettömäksi käyttämällä aseessa äänenvaimenninta. Laukausäänen vaimentaminen on erityisen tärkeä näkökohta, joka on pakko ottaa huomioon metsästettäessä tiheästi asutulla kaupunkialueella.

Pienikaliiperinen haulikko

Villikani olisi lisättävä listaan, jolla nimetään eläimet, joiden ampumiseen saa käyttää pienikaliiperista (20–36) haulikkoa. Nykyisessä lainsäädännössä pienikaliiperisen haulikon käytön kieltää metsästysasetuksen 17 §.

Ammuttaessa villikaneja kaupunkialueella ovat ampumamatkat poikkeuksetta lyhyitä, tyypillisesti alle 20 metriä. Nykyaikaisista komponenteista valmistetut pienikaliiperiset patruunat ovat riittävän tehokkaita villikanin ampumiseen.

Edelleen pienikaliiperisen haulikon laukausääni on tehokkaasti vaimennettavissa äänenvaimentimella. Laukausäänen tehokas vaimentaminen on yksi kaupunkiolosuhteissa toimimisen edellytyksistä.

Elävänä pyytävä loukku

Villikani olisi lisättävä listaan, jolla nimetään eläimet, joita voidaan pyydystää elävänä pyytävällä loukulla. Nykyisessä lainsäädännössämme elävänä pyytävän loukun käytön villikanin metsästämisessä kieltää metsästysasetuksen 11 §.

Villikani eroaa käyttäytymisensä puolesta metsäjäniksestä ja rusakosta muun muassa siinä, että se hakeutuu ahtaisiin koloihin ja erilaisten ihmisten rakentamien rakennusten ja rakenteiden suojaan. Villikani pesii tyypillisesti kaivamassaan kolossa tai luolastossa. Nämä seikat huomioiden ei voida olettaa, että elävänä pyytävän loukun vangitsemaksi jäänyt villikani joutuisi outoon stressiä aiheuttavaan tilanteeseen.

Villikanin pyyntiä on pystyttävä harjoittamaan myös alueilla, joilla ampuma-aseen tai jousen käyttö on turvallisuussyistä mahdotonta. Myös riittävän pyyntitehon ylläpitämiseksi olisi maastossa kyettävä pitämään elävänä pyytäviä pyyntilaitteita jatkuvasti.

Rautojen käyttö

Villikani olisi lisättävä listaan, jolla määritellään eläimet, joita voidaan pyydystää hetitappavilla raudoilla. Nykyisessä lainsäädännössä hetitappavien rautojen käytön kieltää metsästysasetuksen 10 §.

Villikanin pyyntiä on pystyttävä harjoittamaan myös alueilla, joilla ampuma-aseen tai jousen käyttö on turvallisuussyistä mahdotonta. Myös riittävän pyyntitehon ylläpitämiseksi olisi joissakin kohteissa kyettävä pitämään hetitappavia pyyntilaitteita jatkuvasti.

Keinotekoisen valonlähteen käyttö

Keinotekoisen valonlähteen käyttäminen tulisi sallia kaupunkiolosuhteissa tapahtuvassa villikanien metsästämisessä. Nykyisessä lainsäädännössä keinotekoisen valonlähteen käyttämisen villikanin metsästämisessä kieltää metsästyslain 33 §:n 1 momentin 4 kohta.

Villikanien metsästäminen on yksinomaan kannanrajoitustoimintaa, joka tapahtuu kaupunkiolosuhteissa. Tällaisilla alueilla kannanrajoitustoimet on pakko rajata vuorokauden aikaan, jolloin alueella on mahdollisimman vähän metsästyksen kannalta ulkopuolisia ihmisiä. Käytännössä tämä tarkoittaa ilta- ja yöaikaan tapahtuvaa metsästystä. Yö-aktiiviset villikanit ovat pääasiassa liikkeellä pimeän aikaan, jolloin niiden metsästäminen on ylipäätään mahdollista. Keinotekoista valonlähdettä voidaankin pitää lähes välttämättömänä, jotta villikanikannan rajoitustoimet saadaan riittävän tehokkaiksi.

Ampumisetäisyys

Metsästettäessä villikania kaupunkiolosuhteissa, tulisi luopua metsästyslain ampumista koskevasta säännöstä, joka kieltää ampumisen alle 150 metrin etäisyydellä asutusta rakennuksesta. Nykyisessä lainsäädännössä villikanin ampumisen alle 150 metrin etäisyydellä asutusta rakennuksesta kieltää metsästyslain 25 §:n 1 momentti.

Villikani on eläin, joka suosii rakennettuja alueita ja käyttää ihmisen muokkaamaa maisemaa levittäytyessään uusille alueille. Villikanin metsästystä olisi kyettävä harjoittamaan alle 150 metrin etäisyydellä asutuista rakennuksista, jotta kannanrajoitukseen tähtäävä metsästys saataisiin riittävän tehokkaaksi.

Kaupunkiolosuhteissa metsästäminen on tarkasti kontrolloitua toimintaa ja esimerkiksi Helsingissä poliisi määrittää tai hyväksyy jokaisen ampumapaikan ja ampumasektorin sekä tekee jokaiselle ampujalle henkilökohtaisen päätöksen aseenkäyttöluvasta kaupunkialueella. Taajaan rakennetulta kaupunkialueelta löytyy runsaasti turvallisia ampumakohteita, joissa ampumisen estää ainoastaan edellä mainittu alle 150 metrin etäisyys asutusta rakennuksesta. Sen sijaan soveliaita yli 150 metrin etäisyydellä asutusta rakennuksesta olevia ampumapaikkoja on erittäin vähän suhteessa koko kannanrajoitusalueeseen.

Metsästysaika

Villikanin metsästäminen tulisi sallia ympäri vuoden, taikka metsästyskautta pitäisi pidentää nykyisestä. Nykyisessä lainsäädännössä ympärivuotisen metsästämisen kieltää metsästysasetuksen 24 §:n 1 momentin 1 kohta.

Villikanin ympärivuotinen metsästys on tärkeä edellytys kannanrajoitukseen tähtäävän metsästyksen saamiseksi riittävän tehokkaaksi. Villikanin lisääntymispotentiaali on niin suuri, että nykylainsäädännön mukainen rauhoitusaika saattaa tehdä kannanrajoitukseen tähtäävät metsästystoimet turhiksi.

Poikkeusluvalla jo toimittu

Villikanikannan rajoittamista metsästyksen keinoin on kokeiltu Helsingin kaupungin alueella Maa- ja metsätalousministeriön Uudenmaan riistanhoitopiirille myöntämän poikkeusluvan (päätös nro 2761/722/2007) turvin. Tässä kokeilussa kaupunkiolosuhteissa käyttökelpoisiksi todettujen sekä villikanien kannanrajoituksen onnistumisen kannalta oleellisten menetelmien sallimiseksi metsästyslainsäädäntöömme on tehtävä edelle esitettyjä muutoksia.

Kun metsästysasetusta viimeksi vuonna 1993 tarkasteltiin tältä osin, villikanin metsästäminen Suomessa oli lähinnä teoreettinen kysymys. Kaupunkiolosuhteissa tapahtuvan villikanien metsästyksen erityispiirteitä ja vaatimuksia ei tuolloin olisi voitu mitenkään ennakoida. Metsästyslaissa ja metsästysasetuksessa ei ole huomioitu riittävästi tilannetta, jossa uusi, omaisuudelle tuhoa aiheuttava riistalaji esiintyy Suomen tiheimmin asutulla alueella.

Villikanin luokitus riistaeläimenä

Helsingin kaupungin edellä kerrottu esitys lähtee siitä, että villikanin luokitusta riistaeläimeksi ei muuteta, vaan lainsäädäntöä muutettaisiin pyyntimenetelmien osalta. Helsingin kaupunki esittää kuitenkin lisäksi, että lainsäädännön valmistelutyössä otettaisiin esille ja tarkasteltaisiin mahdollisine vaikutuksineen ja reunaehtoineen myös vaihtoehto, että villikanin luokitus muutettaisiin riistaeläimestä rauhoittamattomaksi eläimeksi.

Kirje Valtioneuvostolle sekä pöytäkirjanote rakennusvirastolle ja ympäristökeskukselle sekä jäljennöksin Khn esityslistasta liitteineen Maija Anttilalle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

LIITTEET	Liite 1	Valtuutettu Maija Anttilan kirje 25.2.2009
	Liite 2	Yleisten töiden lautakunnan lausunto 26.3.2009
	Liite 3	Ympäristölautakunnan lausunto 28.4.2009
	Liite 4	Talous- ja suunnittelukeskuksen lausunto 30.3.2009
	Liite 5	Rakennusviraston lausunto 5.3.2008
	Liite 6	Ympäristökeskuksen lausunto 5.3.2008

Tiivistelmä

Ryj katsoo, että villikanikannan rajoittamiseksi ja villikanien aiheuttamien tuhojen torjumiseksi tarvitaan nykyistä tehokkaampia toimenpiteitä. Ryj pitää perusteltuna villikanikannan pyynnin helpottamista metsästyslainsäädäntöä muuttamalla. Ryjn esitys metsästyslainsäädännön muuttamiseen perustuu pääosin yleisten töiden lautakunnan esitykseen. Villikanikannan säätelyohjelman tekeminen on tarpeen, mutta erillistä kaniprojektia ei esitetä perustettavaksi. Sen sijaan hallintokuntien välistä yhteistyötä ja yhteistyötä sidosryhmien kanssa on syytä tehostaa.

Yleisten töiden lautakunta esittää (26.3.2009) seuraavaa:

Ehdotuksessa pyritään helpottamaan ja mahdollistamaan villikanikannan rajoitustoimenpiteiden tehokkaampi toteuttaminen ilman erikseen vuosittain anottavaa poikkeuslupaa. Metsästyslaissa ja metsästysasetuksessa ei ole huomioitu riittävästi tilannetta, jossa uusi, omaisuudelle tuhoa aiheuttava riistalaji esiintyy Suomen tiheimmin asutulla alueella.

Villikani on merkittävä tuhoeläin

Villikani on metsästyslaissa riistaeläin

Villikanin esiintymisalue ja sen aiheuttamat merkittävät vahingot sijaitsevat kaupunkialueella.

Metsästyslakiin ja -asetukseen tarvittavat muutokset

Helsingin kaupungin tulisi ehdottaa metsästyslakia (MetsästysL) ja metsästysasetusta (MetsästysA) muutettavan seuraavilta osin:

1. Pienoiskivääri

Villikanin ampumisessa tulisi sallia riittävän tehokas pienoiskivääri (E0>100), jonka laukausääni voidaan tehokkaasti vaimentaa. Nykyisessä lainsäädännössä riittävän tehokkaan pienoiskiväärin käytön kieltää MetsästysA:n 16 §:n 1 momentti sekä 16 §:n 2 momentin 1 kohta.

2. Pienikaliiperinen haulikko

Edelleen pienikaliiperisen haulikon laukausääni on tehokkaasti vaimennettavissa äänenvaimentimella. Laukausäänen tehokas vaimentaminen on yksi kaupunkiolosuhteissa toimimisen edellytyksistä.

3. Elävänä pyytävä loukku

4. Rautojen käyttö

Villikanin pyyntiä on pystyttävä harjoittamaan myös alueilla, joilla ampuma-aseen tai jousen käyttö on turvallisuussyistä mahdotonta. Myös riittävän pyyntitehon ylläpitämiseksi olisi joissakin kohteissa kyettävä pitämään hetitappavia pyyntilaitteita jatkuvasti.

5. Keinotekoisen valonlähteen käyttö

6. Ampumisetäisyys

7. Metsästysaika

Villikanin metsästäminen tulisi sallia ympäri vuoden. Nykyisessä lainsäädännössä ympärivuotisen metsästämisen kieltää MetsästysA:n 24 §:n 1 momentin 1 kohta.

Poikkeusluvalla jo toimittu

Ympäristölautakunta toteaa (28.4.2009) yleisten töiden lautakunnan esityksestä seuraavaa:

Ehdotuksella pyritään mahdollistamaan villikanikannan rajoitustoimenpiteiden tehokkaampi toteuttaminen ilman erikseen vuosittain anottavaa poikkeuslupaa. Metsästyslaissa ja metsästysasetuksessa ei ehdotuksen mukaan ole otettu riittävästi huomioon tilannetta, jossa uusi, omaisuudelle tuhoa aiheuttava riistalaji esiintyy Suomen tiheimmin asutulla alueella.

Helsingin kanikannan jo nyt aiheuttamat ja sen kasvun vuoksi odotettavissa olevat ongelmat ovat mittavia, joten ehdotus on perusteltu. Aloitteessa ei ole otettu kantaa villikanin statukseen riista- tai haittaeläimenä, vaan siihen on kerätty ne metsästyslainsäädännön kohdat, jotka nykyisellään rajoittavat pyynnin tehoa. Monista nykyisen lainsäädännön kieltämistä pyyntitavoista on v. 2008-2009 hankittu kokemusta Helsingissä maa- ja metsätalousministeriön myöntämin ja Uudenmaan riistanhoitopiirin hallinnoimin erikoisluvin. Helsingin poliisilaitos on valvonut ampumisen turvallisuutta.

Eduskunnassa on 26.2.2009 tehty lakialoite, jonka sisältönä on HKR:n aloitteesta poiketen villikanin siirtäminen riistaeläinten luettelosta rauhoittamattomien eläinten luetteloon. Aloite on maa- ja metsätalousvaliokunnan käsiteltävänä. Kanikysymys on ollut jo myös asiasta vastaavan maa- ja metsätalousministeriön valmistelussa.

Ympäristökeskukseen on 7.4.2009 tullut internetissä kerätty vetoomus kanien tuskallista lopettamista vastaan Helsingissä. Vetoomuksen mukaan kanien hävittämisessä käytetyt keinot ovat olleet epäinhimillisiä, tehottomia ja laittomia. Vetoomuksessa myös esitetään, että haittojen torjunnassa pitäydyttäisiin suojaverkkoihin, karkoteaineisiin ja valistukseen.

Aloitteen sisältö ja lautakunnan kanta

Kohdat 1-2: Pienoiskiväärin ja pienikaliiperisen haulikon käyttö villikanin metsästyksessä on syytä sallia. Lyhyeltä ampumamatkalta ei ole syytä epäillä, että nämä aseet tuottaisivat eläinsuojelullisia ongelmia

Kohta 3: Elävänä pyytävän loukun käyttö villikanin pyytämisessä tulisi sallia. Kanit on mahdollista lopettaa asianmukaisesti, ja mahdollinen joskin epätodennäköinen sivusaalis vapauttaa vahingoittumattomana.

Kohta 4: Aloitteessa esitetään hetitappavien rautojen sallimista. Näitä ei ole Helsingissä kokeiltu, ja niillä olisi suurempi merkitys villikanin mahdollisesti levittäytyessä ympäröivälle maaseudulle. Oikein toimiessaan hetitappavat raudat lopettavat saaliin nopeasti, mutta lauetessaan epänormaalisti voivat aiheuttaa eläimelle kärsimystä. Hetitappaviin rautoihin voi myös joutua rauhoitettuja eläimiä tai lemmikkieläimiä, tai kookkaat eläimet voivat jäädä niihin jalastaan kiinni, jos ne on sijoitettu huonosti. Aloitteen mukaan hetitappavat raudat tulisivat yleisesti sallituksi villikanin pyyntivälineeksi. Jos villikani siirrettäisiin rauhoittamattomaksi eläimeksi, tämä tapahtuisi ilman muita säädösmuutoksia. Ympäristölautakunnan mielestä hetitappavien rautojen käyttö yleisesti villikanin pyynnissä on eläinsuojelullisesti arveluttavaa, ja tämä menetelmä tulisi pitää luvanvaraisena ja valvottuna.

Kohta 5: Aloitteessa esitetään keinotekoisen valonlähteen sallimista villikanin pyynnissä. Metsästyslaissa (33 § 3 mom. 4 kohta) on täysin kielletty valonlähteen käyttö riistaeläinten metsästyksessä, mutta rauhoittamattomien eläinten pyynnissä se on sallittu ilman erityislupaa. Keinovalon kiellon periaatteesta ei tarvitsisi poiketa, jos villikani luokiteltaisiin rauhoittamattomiin eläimiin.

Kohta 6: Aloitteessa esitetään metsästyslain 25 § 1 momentissa säädetyn ampumisen suoja-alueen, joka kieltää ampumisen 150 metrin säteellä asutusta rakennuksesta ilman rakennuksen omistajan tai haltijan lupaa, pienentämistä villikanin pyynnin mahdollistamiseksi kaupunkioloissa. Metsästyslain 150 metrin suojaetäisyys on kuitenkin tärkeä periaatteellinen linjaus, jonka muuttaminen yhden lajin pyynnin helpottamiseksi on kyseenalaista. Muiden pyyntikeinojen kuin ampumisen osalta nykyisestä lainsäädännöstä voisi tulla sovellettavaksi metsästyslain 48 §:n 3 momentti, jonka mukaan maa- ja metsätalousministeriö voi päättää, että huomattavan omaisuutta uhkaavan vahingon torjumiseksi rauhoittamattoman eläimen saa pyydystää ilman alueen omistajan lupaa. – Villikania ei kuitenkaan tule rinnastaa haittaeläimenä jyrsijöihin, joiden pyynnissä myrkyn käyttö on sallittua, vaan pyyntikeinojen eläinsuojelullisen hyväksyttävyyden näkökulmasta riistaeläimiin.

Kohta 7: Aloitteessa esitetään villikanin metsästyksen sallimista ympäri vuoden. Lisääntymisaikainen rauhoitus on kuitenkin merkittävä periaatteellinen ja eläinsuojelukysymys. Rauhoittamattomillakin lintulajeilla on pesimäaikainen rauhoitus, kun taas rauhoittamattomilla nisäkkäillä (rotta, kotihiiri, metsähiiri ja joukko myyrälajeja) ei sitä ole. Kaikilla riistaeläimillä on joko lisääntymisaikainen täysrauhoitus tai esimerkiksi pienpetojen naarailla, joita jälkeläinen seuraa, tilannekohtainen rauhoitus. Villikanin poikaset eivät seuraa naarasta, mutta naaraiden tappaminen voi aiheuttaa niiden nääntymisen koloon tai maastoon. Ongelma on merkittävä sekä eläinsuojelun että villikanin torjunnan kannalta, koska kanin lisääntymiskausi on pitkä ja poikueita voi olla useita. Villikanin lisääminen rauhoittamattomien eläinten luetteloon ilman muita säädösten muutoksia merkitsisi ympärivuotisen pyynnin sallimista. Riistaeläimen kohdalla tällainen poikkeus tuskin tulisi kyseeseen. Eläinsuojeluongelma pysyy samana molemmissa tapauksissa. Riistanhoitopiirin luvanvarainen lisääntymisaikainen pyynti, joka keskeytetään vasta kun lisääntyminen on todellisuudessa havaittu alkaneeksi, mahdollistaisi tarkimman ajoituksen. Tätä menettelyä on käytetty harmaalokkien kaatopaikkapyynnissä, missä on käytännössä voitu kokonaan estää poikasten menehtyminen emopyynnin vuoksi. Jos villikani siirretään rauhoittamattomien eläinten luetteloon, sille tulisi jättää lisääntymisaikainen rauhoitus samaan tapaan kuin rauhoittamattomille linnuille.

Ympäristölautakunta puoltaa ehdotuksen keskeistä sisältöä, joka on villikanien pyynnin helpottaminen metsästyslakia ja -asetusta muuttamalla. Helsingin kaupungin erikoisluvin järjestämä pyynti on kasvillisuuden suojauksen ohella ollut välttämätöntä kanien aiheuttamien vahinkojen rajoittamiseksi.

Ympäristölautakunta ei kuitenkaan puolla ehdotuksen kohtaa 4, jonka mukaan villikania tulisi voida pyytää hetitappavilla raudoilla ilman erikoislupaa; kohtaa 6, jonka mukaan metsästyslaissa ampumiselle määriteltyä 150 metrin suojaetäisyyttä asutusta rakennuksesta tulisi muuttaa; eikä kohtaa 7, jonka mukaan villikanin metsästäminen tulisi sallia ympäri vuoden ilman erikoislupaa, koska tämä aiheuttaisi lisääntymisaikana poikasten nääntymisen pesään.

Ympäristölautakunta toteaa, että vaikka aloitteessa pyritään villikanikannan tehokkaaseen rajoittamiseen ilman erikseen vuosittain anottavaa poikkeuslupaa, myös tähänastinen lupamenettely on mahdollistanut suhteellisen tehokkaan pyynnin. Metsästyslain muutokset tulisivat koskemaan kaikkia metsästysoikeuden haltijoita, joiden mahdollisuus järjestää pyynti tehokkaasti ja eläinsuojelun kannalta hyväksyttävästi ei ole yhtä hyvä kuin Helsingin kaupungin. Toiminnan perustumista poikkeuslupiin voidaan pitää myös eläinsuojelun ja yleisen turvallisuuden kannalta tarpeellisena valvontamenettelynä, josta ei kaikin osin ole aiheellista luopua.

Lopuksi lautakunta toteaa, että tarvitaan tehokasta valistustyötä, jotta ihmiset eivät hylkäisi lemmikkikanejaan luontoon eivätkä ruokkisi villikaneja maastoon, ja että kasvien suojaaminen mekaanisesti ja mahdollisesti kemiallisesti on tehokkain keino kanivahinkojen torjunnassa.

Merkittiin, että Vierikko Pyhälahden kannattamana ehdotti, että esityslistan sivun 20 neljäs kappale kappale " Edelleen ympäristölautakunta katsoo, että pyynnin tehostamistavoitteiden saavuttamiseksi tulisi tutkia myös metsästyslain muuttamista siten, että villikani siirrettäisiin riistaeläinten luettelosta rauhoittamattomien eläinten luetteloon. Sallituista pyyntikeinoista olisi tällöinkin säädettävä yksityiskohtaisesti asetuksessa. Nykyisestä lainsäädännöstä saattaisi tulla sovellettavaksi metsästyslain 48 §:n 3 momentti, jonka mukaan maa- ja metsätalousministeriö voi päättää, että huomattavan omaisuutta uhkaavan vahingon torjumiseksi rauhoittamattoman eläimen saa pyydystää ilman alueen omistajan lupaa. Villikania ei kuitenkaan tule rinnastaa haittaeläimenä jyrsijöihin, joilla ei ole lisääntymisaikaista rauhoitusta ja joiden pyynnissä myrkyn käyttö on sallittua, vaan pyyntikeinojen eläinsuojelullisen hyväksyttävyyden näkökulmasta riistaeläimiin. Tästä syystä vapaata pyyntiä lisääntymisaikana ei tulisi sallia, vaan säilyttää menettely tältäkin osin luvanvaraisena. Jos villikani siirretään rauhoittamattomien eläinten luetteloon, sille tulisi jättää lisääntymisaikainen rauhoitus samaan tapaan kuin rauhoittamattomille linnuille." poistetaan kokonaan.

Suoritetussa äänestyksessä Vierikon ehdotus voitti äänin 7 - 2. Vähemmistöön jäivät Marttila ja Salonen.

Lisäksi merkittiin, että Alhojärvi esitti muutettavaksi lausuntoa siten, että lautakunta ei puolla pienoiskiväärin ja pienikaliiperisen haulikon käyttöä. On syytä pelätä, että kyseisten aseiden käyttöönotto heikentäisi asukkaiden turvallisuudentunnetta ja kaupunkiympäristön viihtyisyyttä. Esitystä ei kuitenkaan kannatettu.

Vielä merkittiin, että Alhojärvi jätti eriävän mielipiteen, joka kuuluu: ”Ampuma-aseet eivät kuulu kaupunkiin. Ne lisäävät kaupunkilaisten turvattomuudentunnetta. Mekaaninen suojaus toimii kaneja vastaan parhaiten.”

./. Ryj toteaa, että valtuutettu Maija Anttila on lähettänyt kaupunginhallitukselle 25.2.2009 päivätyn kirjeen villikaniongelmasta. Kirje on liitteenä 1.

./. Yleisten töiden lautakunnan (26.3.2009), ympäristölautakunnan (28.4.2009) sekä talous- ja suunnittelukeskuksen (30.3.2009) lausunnot valtuutettu Maija Anttilan kirjeeseen ovat liitteinä 2 – 4.

./. Villikaniongelmaa on käsitelty myös Kvston kyselytunnilla 18.3.2009 valtuutettu Hannele Luukkaisen tekemän valtuustokysymyksen johdosta. Rakennusviraston ja ympäristökeskuksen vastaukset kysymykseen ovat liitteinä 5 ja 6.

Ryj toteaa, että villikani on vieraslaji Suomen luonnossa. Helsingissä on arviolta noin 10 000 villikania, ja kanta on leviämässä Helsingin keskustasta Espooseen ja Vantaalle ja kauemmaksikin.

Metsästyslaissa villikani on luokiteltu riistaeläimeksi, jonka pyytäminen on metsästämistä. Lain mukaan oikeus harjoittaa metsästystä ja määrätä siitä kuuluu alueen omistajalle, jollei laissa muuta säädetä. Metsästyslaissa on määritelty metsästystavoista, ja kielletyt pyyntivälineet ja -menetelmät on lueteltu lain 33 §:ssä. Kiellettyjä ovat mm. myrkyt ja myrkytetyt tai tainnuttavaa ainetta sisältävät syötit, tainnuttavat tai tappavat sähkölaitteet, peilit ja muut häikäisylaitteet, automaattiset aseet ja sellaiset itselataavat aseet, joiden lippaaseen mahtuu enemmän kuin kolme patruunaa, raudat, jotka eivät tapa heti.

Tarkempia määräyksiä pyyntivälineiden, mm. ampuma- aseiden, ominaisuuksista ja käytöstä on annettu metsästysasetuksella.

Villikanin yleinen rauhoitusaika on 1.3. – 31.8.

Metsästyslaissa on erikseen mainittu rauhoittamattomat eläimet, joita ovat mm. isorotta, kotihiiri ja eräät myyrälajit sekä tietyt lintulajit, mm. varis, harakka, harmaalokki ja merilokki. Hallituksen esityksessä metsästyslaiksi todetaan mm., että ’Rauhoittamattomille eläimille ovat tyypillisiä vahvat ja elinvoimaiset kannat, joiden vaihtelut voivat olla suuria. Nämä eläimet aiheuttavat usein ihmiselle vahinkoja, joiden merkitys vaihtelee. Rauhoittamattomien eläinlajien kantojen muodostuminen uhanalaiseksi ei ole näköpiirissä.’

Villikanien metsästyksessä metsästyslain nojalla ilman poikkeuslupaa sallittuja pyyntikeinoja on mm. jousiaseen käyttö, varsijousta lukuun ottamatta sekä haulikon (kaliiperi 10 - 20) ja metsästykseen koulutetun eläimen, esim. kesyhillerin käyttö.

Maa- ja metsätalousministeriö voi myöntää mm. vahinkojen estämistä tai muuta hyväksyttävää tarkoitusta varten luvan kielletyin pyyntivälinein tai -menetelmin tappaa tai pyydystää riistaeläin. Samoin ministeriö voi mm. huomattavan omaisuutta uhkaavan vahingon torjumiseksi päättää, että määrättyä riistaeläintä saa metsästää tietyllä alueella määrättynä aikana ilman alueeseen kohdistuvaa metsästysoikeutta.

Rakennusvirasto on selvittänyt ja tutkinut villikanikannan säätelyä ja tuhojen torjuntaa vuodesta 2006. Rakennusvirasto on selvittänyt aluksi uuden vieraslajin ja riistaeläimen elintapoja sekä elinalueet. Rakennusvirasto ja Uudenmaan riistanhoitopiiri ovat tehneet yhteistyötä villikanikannan säätelyn kehittämisessä. Pyyntitapoja on selvitetty ja niistä on keskusteltu kaupungin omien ja ulkopuolisten sidosryhmien edustajien kanssa mm. epävirallisessa kanifoorumissa. Myös poliisi on mukana yhteistyössä, mm. kanifoorumissa. Rakennuspalvelu on palkannut projektisuunnittelijan villikanien torjuntatyötä varten.

Uudenmaan riistanhoitopiiri on anonut vuosina 2008 ja 2009 poikkeusluvan maa- ja metsätalousministeriöltä villikanien metsästämiseen. Maa- ja metsätalousministeriö on myöntänyt poikkeusluvan. Helsingin kaupungin rakennusvirasto toimii tämän poikkeusluvan mukaisesti ja noudattaa sen ehtoja.

Tällä hetkellä vielä etsitään ja kokeillaan toimivimpia menetelmiä kannansäätelyyn poikkeusluvan ehtoja noudattaen. Villikanien pyynnissä on kokeiltu erilaisia keinoja, kuten verkkoja, ansoja, kesyhillerin käyttöä sekä aseella metsästämistä. Helsingin kaupungin alueella on pyydetty tänä talvena noin 1300 villikania, joista rakennusvirasto on omilta aluiltaan pyytänyt noin 700 villikania.

Villikanien kasvillisuudelle ja rakennuksille aiheuttamien tuhojen estämiseksi voidaan käyttää mekaanisia keinoja, kuten rakennusten ja rakenteiden sekä puiden ja muun kasvillisuuden suojaamista erilaisin suojin (mm. suojaverkot, -putket, havut). Villikanien karkotukseen käytetään myös erilaisia kemiallisia karkotteita, joiden tehoa parhaillaan tutkitaan.

Rakennusvirasto on arvioinut, että villikanien aiheuttamien tuhojen kustannukset rakennusviraston hoidossa olevilla yleisillä alueilla ovat nousseet satoihin tuhansiin euroihin. Rakennusvirasto arvioi, että kustannukset voisivat olla jopa 1,0 milj. euroa vuositasolla. Rakennusvirasto tulee esittämään vuoden 2010 talousarvioesityksessään lisärahoitusta kaniongelman ratkaisemiseksi. Lisäksi rahoitustarpeen oleelliseen lisäämiseen lähivuosien aikana pitää varautua.

Ryj toteaa, että yleisten töiden lautakunnan ehdotuksella pyritään helpottamaan ja mahdollistamaan villikanikannan rajoitustoimenpiteiden tehokkaampi toteuttaminen ilman erikseen vuosittain anottavaa poikkeuslupaa. Tällöin myös muut toimijat pystyisivät lain puitteissa säätelemään villikanikantaa omilla alueillaan, kuten taloyhtiöt omilla tonteillaan.

Ryj katsoo, että kaupungin tulisi tehdä pääosin yleisten töiden lautakunnan esittämän mukainen esitys. Näin koko ongelmakenttä mukaan lukien myös ne metsästystavat, joita ympäristölautakunta ei katso voivansa puoltaa, saataisiin valmistelutyössä esille ja selvittelyn kohteeksi. On selvää, että lainsäädäntömuutoksen valmistelussa joudutaan tarkastelemaan villikaniongelmaa laajasti, koska erityisesti kaupunkimaisissa olosuhteissa on otettava huomioon monia erilaisia näkökohtia asiaan liittyvine lainsäädäntöineen (mm. ampuma-aselainsäädäntö, järjestyslaki, eläinsuojelu- ja luonnonsuojelulaki).

Kaupungin esityksessä on edellä sanotun mukaisesti hyvä esittää arvioitavaksi myös ympäristölautakunnan esittelijän ehdotuksessa ollut vaihtoehto eli villikanin statuksen muuttaminen riistaeläimestä rauhoittamattomaksi eläimeksi. Villikanin metsästyskauden pidentämistä olisi syytä harkita siinäkin tapauksessa, että ympärivuotista metsästystä ei katsottaisi perustelluksi.

Maija Anttilan kirjeestä Ryj toteaa, että siinä esitettyjä villikanikannan torjumistyön tehostamista koskevia asioita on jo pitkälti otettu huomioon käytännön työssä. Ryj ei pidä tarpeellisena erillisen projektin perustamista kaniongelmaa varten. Sen sijaan hallintokuntien välistä yhteistyötä on hyvä tehostaa.

Khn tulisikin kehottaa rakennusvirastoa, kiinteistövirastoa, liikuntavirastoa ja ympäristökeskusta ja rakentamispalvelua toimimaan villikanikannan torjuntatyössä tiiviissä yhteistyössä keskenään sekä kaupunkikonsernin muiden toimijoiden sekä ulkopuolisten sidosryhmien kanssa.

Villikaniongelma tulee olemaan pitkäaikainen, tavoitteellista ja jatkuvaa työtä sekä seurantaa vaativa ongelma. Pitkäjänteisen toiminnan ja resurssien varmistamiseksi Ryj pitää hyvänä kanikannan säätelyohjelman tekemistä. Konkreettisten pyyntimäärätavoitteiden asettaminen saattaa olla hankalaa, kun tavoitteena on kannan säätely monin eri keinoin ja kanien aiheuttamien tuhojen vähentäminen.

Khn tulisi kehottaa rakennusvirastoa yhteistyössä kiinteistöviraston, liikuntaviraston, rakentamispalvelun ja ympäristökeskuksen sekä tarvittavien muiden tahojen kanssa laatimaan käytännön työtä tukemaan kanikannan säätelyohjelma, joka otetaan huomioon ao. hallintokuntien talousarviota ja taloussuunnitelmaa talousarvion raamien puitteissa laadittaessa sekä resursseja kohdennettaessa.

LAUSUNTO LUONNOKSESTA SEUDUN JOUKKOLIIKENNESUUNNITELMAKSI 2010-2014

Khs 2009-499

RYJ Kaupunginhallitus päättänee antaa luonnoksesta seudun joukkoliikennesuunnitelmaksi 2010 – 2014 YTV:lle seuraavan lausunnon:

Luonnoksessa seudun joukkoliikennesuunnitelmaksi 2010 – 2014 esitetään vuodelle 2010 Jokerilinjalle 550 ruuhka-ajan apulinja 550B välille Itäkeskus – Leppävaara ja Helsingin sisäisen linjan 54, Itäkeskus – Malmi – Pitäjänmäki, viikonloppuliikenteen, linja 54B, päätepysäkin siirtämistä Valimosta Leppävaaraan. Muutoksilla tehostetaan seudullista poikittaisliikennettä. Linjalla 550B saadaan tarjonnanlisäystä Jokerilinjan ruuhkaisimmalle reittiosalle ja linjan 54B muutoksella mahdollistetaan akselilla (Itäkeskus –) Malmi – Leppävaara arjen lisäksi viikonloppuliikenne.

Luoteis-Helsingissä esitetään myös Helsingin suunnitelmissa olevan Jokeri 2:n (suunnitelmassa linja 570) toteuttaminen vuonna 2012, Helsingin sisäisen linjan 45, Kamppi – Malminkartano, jatkaminen Honkasuon kautta Myyrmäkeen linjana 309 sekä Helsingin sisäisten linjojen 43, Elielinaukio – Kannelmäki – Hakuninmaa, ja 47, Kamppi – Hakuninmaa, jatkaminen Kuninkaantammen kautta Vantaalle Silvolaan. Muutokset ovat perusteltuja parantaessaan raja-alueiden yhteyksiä Myyrmäkeen ja turvatessaan uusien alueiden joukkoliikenneyhteydet.

Linjasta 309 (nykyinen Helsingin sisäinen linja 45) tulee esitetyssä muodossaan kuitenkin hyvin pitkä ja mutkikas. Tämän välttämiseksi tulisi harkita linjan 45 säilyttämistä nykyisellään ja Honkasuon alueen liikenteen hoitamista jonkun Myyrmäkeen päättyvän Vantaan liityntälinjan jatkamista Myyrmäestä Honkasuolle. Muutoksella vapautettaisiin sekä Myyrmäen aseman laiturikapasiteettia että yleisimminkin Myyrmäen laiturikapasiteettia esimerkiksi seudullisena runkolinjana toimivan Jokeri 2 -linjan palvelemiseksi.

Pohjois-Helsingissä esitetään Helsingin sisäisen linjan 77A, Jakomäki – Malmi – Siltamäki, jatkamista linjana 577 Tikkurilaan ja linjan 74, Hakaniemi – Sepänmäki – Tapanila – Puistola, jatkamista linjan 714 Porttipuiston työpaikka-alueelle. Linjan 577 mukanaan tuoma yhteys Tikkurilaan on paljon toivottu ja sisältyy myös Helsingin poikittaisen joukkoliikenteen kehittämissuunnitelmaan. Yhteys on perusteltu. Jatkossa tulee kuitenkin harkita linjan päättämistä Malmille. Malmi on tärkeä vaihto- ja työpaikka-alue, jonne päättäminen parantaisi myös linjan luotettavuutta aikataulujen suhteen. Linjan 74 jatkamisella saataneen linjalle uusia matkustajia, jotka puolestaan sitten mahdollistaisivat nykyisten suhteellisen pitkien vuorovälien (ruuhka 20 min ja päivä 30 min) lyhentämisen.

Suunnitelman mukaan tullaan em. seutulinjan 714, Hakaniemi – Sepänmäki – Tapanila – Puistola – Porttipuisto, seutulinjan 731, Helsinki – Kulomäki, ja seutulinjan 738, Helsinki – Ahjo – Kerava – Mattilanpuisto, päätepysäkit Helsingissä siirtämään Kalasataman metroasemalle. Tällä tavoin tullaan välttämään osin rinnakkaista palvelua junaliikenteen kanssa, parantamaan vaihtoyhteyksiä metroon ja helpottamaan Rautatientorin terminaalin ruuhkia erityisesti linjojen 731 ja 738 osalta. Esitetyn muutoksen jälkeenkin jää Kalasataman metroasemalle laituritilaa Helsingin sisäiselle liikenteelle, kuten poikittaislinjalle 56, Kalasatama – Metsälä – Kannelmäki, ja muulle seudulliselle tai Helsingin sisäiselle liikenteelle. Jatkossa tuleekin tutkia mahdollisuuksia päättää yhä useampi seudullinen linja Kalasataman metroasemalle.

Vuosaaren sataman kasvavaa liikennetarvetta varten esitetään suunnitelmassa uutta linjaa 562, Vuosaaren satama – Mellunmäki – Tikkurila, joka muodostettaisiin jatkamalla Vantaan sisäinen linja 62, Mellunmäki – Tikkurila, Mellunmäestä Vuosaaren satamaan. Tämä, yhdessä Helsingin sisäisten linjojen 90A, Rautatientori – Vuosaaren satama, ja 90B, Vuosaari (M) – Vuosaaren satama, kanssa parantaa Vuosaaren sataman saavutettavuutta eri puolilta seutua, samoin seutulinjan 519, Itäkeskus – Malmi – Lentoasema, joidenkin lähtöjen ulottaminen (jo kesällä 2009) Vuosaaren satamaan.

Joukkoliikennesuunnitelmassa esitettyjen muutosten arviointi ja tarkempi suunnittelu tehdään vuosittaisten liikennöintisuunnitelmien laadinnan yhteydessä. Lausunnolla oleva joukkoliikennesuunnitelma on tehty taloudellisesti hyvänä aikana. Asioita joudutaan nyt arvioimaan mahdollisesti uudelleen erityisesti suunnitelman ensimmäisten vuosien 2010 ja 2011 osalta. Uudelleenarvioinnissa tulee kuitenkin ottaa huomioon myös pidemmän aikavälin tarkastelu niin, että ei tarpeettomasti heikennetä joukkoliikenteen asemaa pidemmällä tähtäimellä.

HKL:n ja YTV:n joukkoliikennetoimintojen vuoden 2010 alusta tapahtuvan yhdistymisen jälkeen tullaan myös tarkastelemaan perusteellisemmin Helsingin sisäisen liikenteen ja muun seudun joukkoliikenteen integrointimahdollisuuksia.

Kirje YTV:lle ja pöytäkirjanote HKL -liikelaitokselle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

LIITTEET	Liite 1	YTV:n lausuntopyyntö 27.2.2009
	Liite 2	Tiivistelmä suunnitelmaluonnoksesta

Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV pyytää (27.2.2009) lausuntoa luonnoksesta seudun joukkoliikennesuunnitelmaksi 2010 – 2014. lausuntoa pyydetään 12.6.2009 mennessä.

./. YTV:n lausuntopyyntö on liitteenä 1 ja tiivistelmä suunnitelmaluonnoksesta on liitteenä 2. Suunnitelmaluonnos on luettavissa internetissä osoitteessa www.ytv.fi/seudunjoukkoliikenne. Sivustolta löytyy myös suunnitelmaluonnosta esittelevä kalvosarja ja suunnitelmasta tehdyn Hyppää kyytiin –lehden sähköinen versio.

Ryj viittaa saatuihin lausuntoihin.

HKL -liikelaitoksen johtokunta toteaa (16.4.2009) seuraavaa:

Seudun joukkoliikennesuunnitelma 2010 – 2014 keskittyy ennen muuta Espoon, Kauniaisten ja Keravan linjastosuunnitteluun sekä Vantaan poikittaislinjojen käsittelyyn. Helsingin sisäistä liikennettä käsitellään suunnitelmassa kaupunkien, lähinnä Vantaan suunnan raja-alueiden osalta. Helsingin sisäisen liikenteen ja muun seudun joukkoliikenteen nykyistä laajempia integrointimahdollisuuksia tullaan tarkastelemaan perusteellisemmin HKL:n ja YTV:n joukkoliikennetoimintojen yhdistymisen jälkeen vuonna 2010.

Johtokunnan lausunnossa keskitytään Helsingin sisäistä linjastoa ja Helsinkiä koskeviin esityksiin. Lausunnossa ei ole käsitelty lainkaan päivitettyä suunnitteluohjetta, koska toimintojen yhdistymisen jälkeen tullaan sen ja HKL:n suunnitteluohjeen (Joukkoliikenteen suunnitteluohje Helsingissä) pohjalta tekemään koko seutua koskeva suunnitteluohje.

Vuodelle 2010 esitetään Jokerilinjalle 550 ruuhka-ajan apulinja 550B välille Itäkeskus – Leppävaara ja Helsingin sisäisen linjan 54, Itäkeskus – Malmi – Pitäjänmäki, viikonloppuliikenteen, linja 54B, päätepysäkin siirtämistä Valimosta Leppävaaraan. Muutoksilla tehostetaan seudullista poikittaisliikennettä. Linjalla 550B saadaan tarjonnanlisäystä Jokerilinjan ruuhkaisimmalle reittiosalle ja linjan 54B muutoksella mahdollistetaan akselilla (Itäkeskus –) Malmi – Leppävaara arjen lisäksi viikonloppuliikenne.

Vuosaaren sataman kasvavaa liikennetarvetta varten esitetään suunnitelmassa uutta linjaa 562, Vuosaaren satama – Mellunmäki – Tikkurila, joka muodostettaisiin jatkamalla Vantaan sisäinen linja 62, Mellunmäki – Tikkurila, Mellunmäestä Vuosaaren satamaan. Tämä, yhdessä Helsingin sisäisten linjojen 90A, Rautatientori – Vuosaaren satama, ja 90B, Vuosaari (M) – Vuosaaren satama, sekä osan seutulinjan 519, Itäkeskus – Malmi – Lentoasema, lähdöistä ulottaminen (jo kesällä 2009) Vuosaaren satamaan, parantaa Vuosaaren sataman saavutettavuutta eri puolilta seutua.

Joukkoliikennesuunnitelmassa esitettyjen muutosten arviointi ja tarkempi suunnittelu tehdään vuosittaisten liikennöintisuunnitelmien laadinnan yhteydessä. Lausunnolla oleva joukkoliikennesuunnitelma on tehty taloudellisesti hyvänä aikana. Asioita joudutaan nyt arvioimaan mahdollisesti uudelleen erityisesti ensimmäisten vuosien (2010 ja 2011) osalta. Uudelleenarvioinnissa tulee kuitenkin ottaa huomioon myös pidemmän aikavälin tarkastelu niin, että ei tarpeettomasti heikennetä joukkoliikenteen asemaa pidemmällä tähtäimellä.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (5.5.2009) seuraavaa:

Seudun joukkoliikennesuunnitelman tavoitteena on hyvin palveleva, yhtenäinen ja tehokas joukkoliikennejärjestelmä pääkaupunkiseudulla ennen Länsimetron, Kehäradan ja Espoon kaupunkiradan jatkeen toteuttamista. Seudullisia ja kuntien sisäisiä poikittaisyhteyksiä kehitetään ja parannetaan joukkoliikenneyhteyksiä kasvavilla ja kehittyvillä asuin- ja työpaikka-alueilla.

Joukkoliikennesuunnitelmakaudella 2010–2014 parannetaan seudullisia poikittaisyhteyksiä. Joukkoliikennekaudeksi esitetään myös muutoksia hiljaisen ajan liikennöintiperiaatteisiin. Muutosten myötä hiljaisen ajan liikennöintiaika olisi nykyistä laajempi ja linjat palvelisivat normaaleja päiväreittejä laajempia alueita.

Talous- ja suunnittelukeskus katsoo HKL-liikelaitoksen johtokunnan lausuntoon viitaten, että joukkoliikennesuunnitelmassa kaavaillut muutokset on laadittu taloudellisesti hyvänä aikana ennen vuoden 2008 loppupuolella tulleita talousuutisia. Joukkoliikennesuunnitelmaluonnoksessa esitettyjä muutoksia joudutaan mahdollisesti arvioimaan uudelleen erityisesti suunnitelman ensimmäisten vuosien osalta. Tässä uudelleenarvioinnissa on huomioitava myös pidemmän aikavälin kehitys, ettei joukkoliikenteen asemaa heikennettä nyt tehtävillä ratkaisuilla. HKL:n ja YTV:n joukkoliikennetoimintojen vuoden 2010 alusta tapahtuvan yhdistymisen jälkeen tullaan myös tarkastelemaan perusteellisemmin Helsingin sisäisen liikenteen ja muun seudun joukkoliikenteen integrointimahdollisuuksia.

Ryj toteaa, että seudun joukkoliikennesuunnitelma on YTV-lakiin ja YTV:n ja pääkaupunkiseudun kuntien väliseen joukkoliikenteen yhteistyösopimukseen perustuva useamman vuoden ajanjaksolle laadittava joukkoliikenteen palvelutasoa koskeva suunnitelma. Luonnos seudun joukkoliikennesuunnitelmaksi 2010 – 2014 sisältää seudun bussi- ja junaliikenteen linjasto- ja palvelutasosuunnitelmat Espoon, Kauniaisten ja Keravan alueilla vuosina 2010 – 2014. Helsingin sisäistä liikennettä käsitellään suunnitelmassa kaupunkien raja-alueiden osalta. Vantaan osalta suunnitelma sisältää ehdotuksia poikittaisyhteyksien kehittämiseksi. Ajallisesti suunnitelma ulottuu Länsimetron ja Kehäradan valmistumiseen.

Linjastosuunnitelmien lisäksi raportti sisältää päivitetyn joukkoliikenteen suunnitteluohjeen. Suunnitteluohjeessa määritetään erityyppisillä yhteysväleillä vaadittava joukkoliikenteen palvelutaso. Keskeisimmät ohjeessa määritetyt palvelutason osatekijät ovat liikennöintiaika, vuoroväli ja kävelyetäisyys.

Suunnitelma on tehty yhteistyössä YTV:n sekä Espoon, Helsingin, Kauniaisten, Vantaan ja Keravan kaupunkien kanssa.

Suunnitelma viimeistellään lausuntojen ja palautteiden perusteella ja viimeistelty suunnitelma hyväksytään YTV:n hallituksessa syksyllä 2009.

SVENSKA NORMALLYCEUMIN KELLARIN PERUSPARANNUKSEN HANKESUUNNITELMA

Khs 2008-2317

KAJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä 16.3.2009 päivätyn Svenska normallyceumin kellarin perusparannuksen hankesuunnitelman siten, että hanke toteutetaan vuonna 2009, sen enimmäislaajuus on 1 770 brm² ja enimmäishinta arvonlisäverottomana 1 600 000 euroa (12/2008, RI 127,0, THI 152,3).

Pöytäkirjanote kiinteistölautakunnalle, opetuslautakunnalle ja talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Härmälä Timo, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36028

LIITTEET	Liite 1	Hankesuunnitelma 16.3.2009
	Liite 2	Urakkavaiheen kustannusarvio 11.3.2009
	Liite 3	HKR-Rakennuttajan tarjous 20.3.2009

Kaj toteaa, että Svenska normallyceumin vuonna 1880 valmistuneen koulurakennuksen kellarikerroksen kosteusvauriokorjaustyöt on toteutettu hätätyönä kesäkuusta 2008 helmikuuhun 2009. Kaupunginhallitus hyväksyi 15.12.2008 hankkeen hankesuunnitelman. Tuolloin hyväksytyssä kosteusvauriokorjauksessa uusittiin alapohjarakenteet koko kellarikerroksessa ja saatettiin koulun ruokasalin osuus käyttökuntoon.

Loput kellarin tiloista on sisällytetty LVIS- tekniseen perusparannushankkeeseen osana koko rakennuksen peruskorjausta koskevaa hankesuunnittelutyötä. Se kattaa mm. koko rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmän, paloturvallisuuden ja esteettömyyden parannukset.

Hankesuunnitelman ensimmäisenä vaiheena on nyt tarkoitus korjata käyttökuntoon kellaritilat, joiden tulisi valmistua elokuussa 2009. Kellarin perusparannushankkeessa rakennetaan uudelleen entisille paikoilleen teknisen käsityön tilat, oppilashuollon tilat, poikien liikuntasali ja sen puku- ja pesutilat, osa ruokasalista sekä oppilas-WC:t. Teknisiä tiloja järjestetään uudelleen, kerhotilaa rakennetaan opetustilaksi, henkilökunnan sosiaalitiloja rakennetaan lisää, rakennetaan liikuntaesteisten WC-tilat sekä tilavaraus hissin ulottamiseksi kellarikerrokseen saakka. Hankkeen bruttoala on 1 770 brm², huoneistoala 1 147 htm² ja hyötyala 966 hym².

Kellarin perusparannushanke kuuluu Etelä-Suomen lääninhallituksen valtionosuuden myöntösuunnitelmaan vuodelle 2009 aikaistettuna home- ja kosteusongelmaisena hankkeena. Etelä-Suomen lääninhallitus on myöntänyt hankkeelle jälkirahoitteisena maksettavan 25 %:n valtionosuuden hyväksymiinsä kustannuksiin.

Kiinteistölautakunta toteaa (31.3.2009) mm. seuraavaa:

Tiivistelmä Svenska normallyceumin vuonna 1880 valmistuneen koulurakennuksen kellarikerroksessa todettujen kohonneiden kosteusarvojen ja mikrobikasvuston johdosta kellarin lattian kosteusvauriokorjaustyöt on toteutettu hätätyönä kesäkuusta 2008 helmikuuhun 2009. Kaupunginhallitus hyväksyi 15.12.2008 hankkeen hankesuunnitelman.

Samanaikaisesti ryhdyttiin laatimaan koko rakennuksen LVIS-teknisen perusparantamisen hankesuunnitelmaa, joka valmistuu huhtikuussa 2009.

Koska kellari on rakennettava valmiiksi siten, että se on käytettävissä elokuussa 2009 koulun lukuvuoden alkaessa, päädyttiin hankkeen kiireellisyyden vuoksi laatimaan kellarin uudelleenrakentamisesta oma erillinen hankesuunnitelma.

Kellarin perusparannushankkeessa rakennetaan uudelleen entisille paikoilleen teknisen käsityön tilat, oppilashuollon tilat, poikien liikuntasali ja sen puku- ja pesutilat, osa ruokasalista sekä oppilas-WC:t. Teknisiä tiloja järjestetään uudelleen, kerhotilaa rakennetaan opetustilaksi, henkilökunnan sosiaalitiloja rakennetaan lisää, rakennetaan liikuntaesteisten WC-tilat sekä tilavaraus hissin ulottamiseksi kellarikerrokseen saakka.

Hankkeen bruttoala on 1 770 brm², huoneistoala 1 147 htm² ja hyötyala 966 hym².

Kellarin perusparannushanke kuuluu Etelä-Suomen lääninhallituksen valtionosuuden myöntösuunnitelmaan vuodelle 2009 aikaistettuna home- ja kosteusongelmaisena hankkeena.

Kellarin lattian hätätyönä tehty kosteusvauriokorjaus on valmistunut 3.3.2009. Hankkeessa on purettu lattiat, kevyet väliseinät, kalusteet ja varusteet ja rakennettu lattiat uudelleen raakabetonipintaan saakka entistä alempaan tasoon. Hankkeessa ei ole rakennettu väliseiniä, pinnoitteita eikä talotekniikkaa.

Kiinteistölautakunta on 28.10.2008 päättänyt oikeuttaa tilakeskuksen jatkamaan LVIS-perusparannuksen kellarin osuuden toteutuksen suunnittelua.

Hankesuunnitelma Kellarin perusparannushankkeessa on suunniteltu kellarissa aiemmin sijainneiden tilojen uudelleenrakentaminen. Entisille paikoilleen sijoittuvat teknisen käsityön tilat, oppilashuollon tilat, poikien liikuntasali ja sen puku- ja pesutilat, osa ruokasalista sekä oppilas-WC:t.

Teknisiä tiloja järjestetään uudelleen, entisestä kerhotilasta ja osasta teknistä tilaa saadaan uudelleenjärjestelyin ATK-opetustilaa. Henkilökunnan sosiaalitiloja rakennetaan lisää entiseen kellarikäytävään, johon sijoittuvat myös liikuntaesteisten WC-tilat. Seuraavassa perusparannusvaiheessa uusitaan 1. - 4. kerroksen välillä kulkeva hissi liikuntaesteisille sopivaksi. Tässä hankkeessa kellarista varataan tila hissin ulottamiseksi kellarikerrokseen saakka.

Kellariin rakennetaan koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto ja lähes kaikki muutkin talotekniset järjestelmät uusitaan. Tulevan sprinklerijärjestelmän keskushuone rakennetaan kellariin tässä hankkeessa.

./. Hankesuunnitelma on liitteenä 1.

Kustannukset Hankkeen kustannukset on laskettu urakkatarjousten perusteella.

Kokonaiskustannukset kellarin osalta ovat arvonlisäverottomana 1 591 000 euroa, arvonlisäverollisena 1 900 000 euroa, kausi 12/2008, RI 127,0, THI 152,3. Kustannukset ovat arvonlisäverottomana 994 euroa/brm².

./. Urakkavaiheen kustannusarvio UKA 11.3.2009 on liitteenä 2.

Rahoitus Hanke on esitetty kiinteistöviraston talonrakennushankkeiden rakentamisohjelmaan vuodelle 2009.

Hanke kuuluu sisäilmayöryhmän ehdottamiin talous- ja suunnittelukeskuksen aikaistamiin korjaushankkeisiin. Koko rakennuksen perusparannushankkeen rahoitus on kiinteistöviraston investointiohjelmaehdotuksessa vuosille 2010 - 2014.

Aikataulu Rakentaminen aloitetaan toukokuussa 2009 ja kellarin korjaustyö on valmis elokuussa 2009.

Opetuslautakunta päätti (7.4.2009) antaa puoltavan lausunnon Högstadieskolan ja Gymnasium Svenska normallyceumin kellarikerroksen perusparannuksen hankesuunnitelmasta.

Talous- ja suunnittelukeskus puoltaa (15.5.2009) hankesuunnitelman hyväksymistä niin, että perusparannus toteutetaan vuoden 2009 aikana ja sen enimmäishinta arvonlisäverottomana on 1,6 milj. euroa hintatasossa 12/2008.

Svenska normallyceumin kellaritilojen perusparannushanke kuuluu

sisäilmatyöryhmän ehdottamiin aikaistettaviin korjaushankkeisiin.

Hanke kuuluu myös Etelä-Suomen lääninhallituksen valtionosuuden myöntösuunnitelmaan vuodelle 2009 aikaistettuna home- ja kosteusongelmaisena hankkeena.

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE ASUNTO OY KALEVANKATU 21:N POIKKEAMISHAKEMUKSESTA

Khs 2009-380

KAJ Kaupunginhallitus päättänee, ettei se puolla Uudenmaan ympäristökeskukselle annettavassa lausunnossaan poikkeamisen myöntämistä Asunto Oy Kalevankatu 21:lle haettuun toimenpiteeseen 4. kaupunginosan korttelin nro 69 tontille nro 10.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle ja rakennusvalvontavirastolle.

Lisätiedot:
Tähtinen Kaisu, johtava kaupunginasiamies, puhelin 310 36555

LIITTEET	Liite 1	Ympäristökartta (Kampin tontti 4/69/10)
	Liite 2	Asemapiirros (Kampin tontti 4/69/10)
	Liite 3	Hakijan vastine 9.3.2009

Asunto Oy Kalevankatu 21 pyytää (21.5.2008) poikkeamislupaa
4. kaupunginosan (Kamppi) korttelin nro 69 tontille nro 10 (Kalevankatu 21).

Hakijan tarkoituksena on uuden kerroksen (110 k-m²) rakentaminen pihasiiven päälle niin, että poiketaan vähäistä suuremmin asemakaavassa osoitetusta rakennusoikeudesta. Pihasiipi sijaitsee rakennusalan ulkopuolella.

Hakija perustelee hakemustaan sillä, että hankkeessa pihasiiven harjakorkeus nostetaan samalle tasolle kuin kadunvierirakennuksen harjakorkeus, ja pihasiiven harjakorkeuden nostaminen esitetyllä tavalla muuttaa ympäristöä hyvin vähän. Taloyhtiöllä on pyrkimys rakentaa pihasiipeen ullakkoasunto. Jos lupa hankkeelle myönnetään, taloyhtiö tekisi asumisviihtyvyyden parantamiseen liittyviä toimenpiteitä piha-alueelle sekä asukkaiden yhteistiloja koskevia toimenpiteitä. Piha-alueen parantamiseksi sadevesiviemäröinti ja rapautuneet pintarakenteet uusittaisiin, pihalle tehtäisiin leikkipaikka ja oleskelutila, istutuksia kunnostettaisiin ja kasvillisuutta lisättäisiin. Asukkaiden yhteistiloja koskevia toimenpiteitä olisivat piharakennukseen tehtävät saunatilat, talopesula, yhteistila sekä huoltotilat, irtaimistovarasto kellariin ja uusi jätekatos ja pyörien säilytystilan tekeminen sisääntulopihan yhteyteen.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (16.2.2009), että haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

Alueella on voimassa 8.1.1981 vahvistettu asemakaava nro 7961. Asemakaavan mukaan tontti 4/69/10 kuuluu asuinkerrostalojen korttelialueeseen (AK). Kaavassa on osoitettu kadun varrelle rakennusala
5-kerroksiselle rakennukselle. Rakennusoikeus on 1740 k-m² ja kerrosten määrä viisi. Asemakaavassa on rakennusoikeudesta ns. kaksitasomääräys eli rakennuksessa saadaan suorittaa korjaaminen uudisrakentamiseen verrattavalla tavalla sen estämättä, mitä kaavassa on määrätty tontin enimmäiskerrosalasta, silloin kun olemassa olevan rakennuksen kerrosala ylittää tontille rakennettavaksi sallitun kerrosalan tai mitä on määrätty tontin rakennusalasta silloin, kun olemassa oleva rakennus sijaitsee sen alueen ulkopuolella, joka on kaavassa merkitty rakennusalaksi. Tontin autopaikkamäärä on 1/120 m² asuntokerrosalaa.

Tontilla kadun varrella sijaitsee Einar Finckenbergin vuonna 1890 suunnittelema rakennus. Rakennus on 5-kerroksinen, jonka katutasossa on liiketilaa. Pihasiipi on niin ikään myös 5-kerroksinen. Sen pihatasossa on asukastila sekä irtaimisto- ja ulkovarasto. Kiinteistön kokonaiskerrosala on 2853 k-m² jakokonaispinta-ala on 3162 m².

Kiinteistön kadun varrella sijaitsevaan osaan myönnettiin rakennuslupa neljälle ullakkoasunnolle 25.5.1984. Ullakkoasuntojen kokonaiskerrosala on 284 k-m². Asuntoihin on kulku sekä porrastasanteelta että A-portaan hissillä. Kadun puolella on 9 vesikatolla olevaa ikkunalyhtyä.

Hakijan tarkoituksena on rakentaa 110 m²kokoinen asunto ullakkokerrokseen. Asuntoon liittyy luoteeseen suuntaava parveke. Nykyinen ullakko on kylmää tilaa, jonka lattiapinnan ja katon harjan korkeimman kohdan etäisyys on 2,6 m.

Haettu toimenpide poikkeaa asemakaavasta siten, että rakennusoikeus ylittyy ja pihasiivestä tulisi 6-kerroksinen.

Saadut lausunnot ja viranomaisneuvottelut

Hakijan mukaan rakennusvalvontavirastossa 25.7.2006 käydyssä neuvottelussa Marjut Kauppisen kanssa todettiin, että ullakkoasunnon rakentaminen edellyttää kohdekohtaisen poikkeamisluvan hakemista, koska tarkoituksena on nostaa pihasiiven harjakorkeutta. Neuvottelussa todettiin myös, että rakennuslupaa haettaessa tulee selvittää lisäksi mm. huoneistokohtaisten irtaimistovarastojen normien mukainen riittävyys ja piha-alueen käyttömahdollisuudet pyrittäessä lisäämää asukkaiden viihtyvyyttä.

Osallisten kuuleminen Hakemuksesta on tiedotettu naapureille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä (1.10.2008). Heille on varattu tilaisuus kirjallisen muistutuksen tekemiseen. Muistutuksia ei ole esitetty. Laajempi kuuleminen ei ole tarpeen, koska poikkeamisella ei ole vaikutuksia laajemmalle.

Lausunto Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että ullakkorakentaminen Helsingissä tapahtuu Uudenmaan ympäristökeskuksen myöntämän alueellisen poikkeamispäätöksen ehtojen nojalla. Uudenmaan ympäristökeskus on ullakkorakentamista koskevan alueellisen poikkeamispäätöksen myöntäessään edellyttänyt, että rakentaminen tapahtuu tiettyjen ehtojen puitteissa, jotka suunnitelman on täytettävä, jotta rakennuslupa ullakkorakentamiselle voitaisiin myöntää. Lisäksi kaupunginhallitus on antanut lisäohjeita, joiden puitteissa rakentamisen on tapahduttava. Alueellinen poikkeamispäätös edellyttää, että rakentaminen tapahtuu pääasiallisesti olemassa olevan katon sisäpuolella. Olemassa olevan ullakon tulee olla riittävän korkea asuntojen rakentamiseen. Ullakolle tehtävät järjestelyt edellyttävät ullakon sisätilalta riittävää vähimmäiskorkeutta, yleensä vähintään 3,5 m. Katon lappeen nosto voidaan sallia yksittäistapauksissa vain erittäin painavilla perusteilla.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että hankkeessa ei ole kyse katon lappeen nostamisesta, eikä rakentaminen tapahdu pääasiallisesti olemassa olevan katon sisäpuolella. Hankkeessa on kyse kokonaisen uuden kerroksen rakentamisesta, jonka osalta hanke ei noudata ullakkorakentamisessa edellytettyjä ehtoja. Hankkeen toteuttaminen myös heikentäisi ahtaan pihan valaistusolosuhteita. Taloyhtiöiden tasapuolisen kohtelun takia ullakkorakentamisen tulee noudattaa Uudenmaan ympäristökeskuksen myöntämän alueellisen poikkeusluvan ehtoja. Nyt esillä olevan kaltaisia hankkeita ei voida toteuttaa kohdekohtaisella

poikkeusluvalla. Asemakaavaa muuttamalla se voidaan tehdä, mutta se edellyttää laajempaa tarkastelua. Kaavapäätös voidaan tehdä vasta tämän jälkeen. Kaupunkisuunnitteluvirasto ei puolla hakemusta.

Kaupunkisuunnittelulautakunta on 12.2.2009 merkinnyt tiedoksi edellä olevan lausunnon.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että hakijalle on varattu hallintolain 34 §:n nojalla tilaisuus antaa vastineensa tästä lausunnosta kaupunginhallitukselle 11.3.2009 mennessä.

Hakijan kuuleminen Asunto Oy Kalevankatu 21 on 9.3.2009 päivätyssä kaupunginhallitukselle antamassaan vastineessa todennut, että asiassa on täysin perusteltua myöntää haettu poikkeamislupa. Ullakkorakentaminen mahdollistaisi piha-alueiden kunnostamisen ja asukkaiden yhteistilojen rakentamisen. Helsingin kaupungilla on myös tarkoitus edistää asuntojen rakentamista ullakoille kaupungin alueella. Hakija pitää lisäksi teoreettisena väittämää, jonka mukaan rakennettaessa olemassa olevalle ullakolle asunto ja nostamalla vesikaton pintaa noin 0,5 metriä, rakennukseen tehtäisiin uusi kerros. Pihan valaistusolosuhteiden heikentymistä koskeva lausuma vaikuttaa myös perustelemattomalta.

Hakijan mukaan lupahakemuksen liitteessä oleva esimerkki osoittaa, että paljon suurempiakin poikkeamia on sallittu ympäristökeskuksen alueelliseen poikkeamispäätökseen sisältyvistä ehdoista. Hakija viittaa edelleen hakemuksen tueksi lausuntoprosessin pitkään kestoon.

Kaj toteaa, että asiassa ei ole tullut esiin sellaisia seikkoja, joiden perusteella poikkeus voitaisiin maankäyttö- ja rakennuslain nojalla myöntää.

Kysymys ei ole hakijan väittämällä tavalla ullakkoasunnon rakentamisesta. Kaupunkisuunnitteluvirastosta saadun tiedon mukaan hakemuksen mukainen korotus koskee koko katon nostamista. Räystäslinja nousee kolme metriä ja harja 1,5 metriä, minkä vuoksi hakijan esittämä vesikaton nostaminen 0,5 metrillä ei pidä paikkaansa. Kattopinnan korottaminen hakijan esittämällä tavalla huonontaa myös tontin valaistusolosuhteita. Kysymyksessä on hyvin täyteen rakennettu tontti.

Lupahakemukseen liitetty esimerkki tarkoittaa vain kadunpuolen lappeen korottamista. Korotus on harjalla noin 80 cm ja vain osalla lapetta. Kysymyksessä olevia tapauksia ei voida siten verrata keskenään.

Perustuslain 6 §:stä ja hallintolain 6 §:stä ilmenevän tasapuolisuusperiaatteen mukaan samanlaisia tapauksia on kohdeltava samalla tavoin ja noudatettava johdonmukaista ratkaisukäytäntöä, jollei erilaiseen kohteluun ole perusteltua syytä. Asiassa ei ole ilmennyt perusteltua syytä poiketa poikkeusluvan hakijoiden tasapuolisesta kohtelusta.

Lisäksi lausuntoprosessin kesto aiheutuu hankkeen luonteesta. Hakijan suunnittelijalle on kaupunkisuunnitteluvirastosta 29.8.2008 ilmoitettu, että virasto ei puolla suunnitelmaa, koska kysymys ei ole ullakkorakentamisesta. Samalla on tiedusteltu, haluaako yhtiö luopua hakemuksesta. Yhtiön edustaja on ilmoittanut, että yhtiö jatkaa hakuprosessia ja asiassa toimitetaan lisäselvitystä. Samaan aikaan virasto on kuullut naapureita. Hakija on toimittanut lisäselvityksen 22.10.2008. Tämän jälkeen asiasta on neuvoteltu viraston sisällä. Kielteinen lausunto on esitelty kaupunkisuunnittelulautakunnalle 22.1.2009. Lautakunta on päättänyt lausunnon antamisesta 12.2.2009.

18.5.2009 pöydälle pantu asia

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE LAAJASALON RAIDEVAIHTOEHTOJEN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELYN (YVA) TARPEELLISUUDESTA (ASIANOSAISEN KUULEMINEN)

Khs 2008-1648

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Uudenmaan ympäristökeskukselle jäljempänä esityslistalta ilmenevän, kaupunkisuunnitteluviraston lausunnon mukaisen ja kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan lausunnonantamisvaltuutta koskevalla lausumalla täydennetyn lausunnon.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle liittein 2–7 ja pöytäkirjanote jäljennöksin esityslistatekstistä kaupunkisuunnitteluvirastolle, kaupunginmuseolle, Helsingin Satamalle ja ympäristökeskukselle

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITTEET	Liite 1	Uudenmaan ympäristökeskuksen lausuntopyyntö 6.4.2009 liitteineen
	Liite 2	Kuva siltavaihtoehdoista Kruununhaasta Laajasaloon
	Liite 3	Luettelo tehdyistä selvityksistä ja suunnitelmista
	Liite 4	Laajasalon raidevaihtoehtojen järjestelmätarkastelu -raportti (Internet-linkki http://www.hel2.fi/ksv/julkaisut/julk_2008-10.pdf)
	Liite 5	Laajasalon joukkoliikenneyhteyden viestintä ja vuorovaikutus 18.11.2008 KSV/A Juha-Pekka Turunen
	Liite 6	Lähdemuistio 1 Kruunuvuorenselän siltayhteys yleiskaava 2002:ssa 15.12.2008 KSV MLa KME
	Liite 7	Lähdemuistio 2 Siltayhteys Laajasaloon raitio- ja kevyen liikenteen yhteyden toteuttamiseksi. Jatkotyön ohjelmointi. KSV/LJJ 25.11.2008 P. Vuonokari

Kaj toteaa, että Uudenmaan ympäristökeskus ilmoittaa 6.4.2009 päivätyssä lausuntopyynnössään, että se on 6.2.2009 ottanut omasta aloitteestaan harkittavakseen Laajasalon raidevaihtoehtojen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarpeen. Lausuntopyynnön mukaan hankkeella voi olla sellaisia yhteisvaikutuksia, jotka saattavat edellyttää ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) mukaista tapauskohtaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä.

YVA-lain 6 §:n 1.9.2006 voimaan tulleen muutoksen mukaan alueellinen ympäristökeskus tekee asiassa päätöksen viipymättä, kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun ympäristökeskus on saanut riittävät tiedot. Ennen päätöstä on käytävä riittävät neuvottelut viranomaisten kesken ja hankkeesta vastaavalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi (asianosaisen kuuleminen).

Uudenmaan ympäristökeskus toteaa edelleen, että YVA-menettelyn tarpeesta ovat antaneet lausuntonsa Helsingin kaupunginmuseo, Helsingin Satama, Helsingin kaupungin ympäristökeskus, Merenkulkulaitos, Museovirasto ja Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV. Samalla Uudenmaan ympäristökeskus toteaa, että Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastolle varataan näin tilaisuus tulla kuulluksi asiassa 8.5.2009 mennessä (lisäaika 25.5.2009 mennessä.)

Kaj toteaa, että Laajasalon raidevaihtoehtojen hankkeesta vastaava viranomainen on Helsingin kaupunki eikä tätä tehtävää ole osoitettu millekään kaupungin virastolle. Kaupunginhallituksen johtosäännön 14 §:n mukaan kaupunginjohtaja ja apulaiskaupunginjohtaja antavat kaupunginhallitukselta pyydettyjä lausuntoja, jollei asiaa sen periaatteellisen tai taloudellisen merkityksen vuoksi ole saatettava kaupunginhallituksen käsiteltäväksi. Kaj katsoo, että Helsingin historiallisen kaupunkikeskustan ja uuden Kruunuvuorenrannan kaupunginosan raideliikenneratkaisun suunnitteluprosessiin liittyvät keskeiset menettelyt ovat sellainen asia, joka tulee saattaa kaupunginhallituksen käsiteltäväksi. Niin ollen lausuntoa hankkeesta vastaavan kuulemiseksi olisi tullut pyytää kaupunginhallitukselta ja kaupungin eri virastojen olisi tullut pidättäytyä antamasta lausuntoja asiassa suoraan Uudenmaan ympäristökeskukselle. Näin ollen kaupungin eri virastojen suoraan antamia lausuntoja ei tule ottaa huomioon kaupungin kantana YVA-menettelyn tarpeellisuuteen siltä osin kuin ne poikkeavat kaupunginhallituksen lausunnosta.

Kaj katsoo, että edellä oleva kappale, joka sisältää lausuman kaupungin lausunnonantovaltuuksista tulisi liittää kaupunginhallituksen lausuntoon Uudenmaan ympäristökeskukselle. Muilta osin Kaj:lla ei ole lisättävää kaupunkisuunnitteluviraston kaupunginhallitukselle antamaan lausuntoon.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (8.5.2009) lausuntonaan kaupunginhallitukselle seuraavaa:

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan YVA-lain 4 §:n 1 momentin ja vastaavan asetuksen 6 §:n mukaisesti säännöskohdan hankeluettelossa lueteltuihin hankkeisiin, joista Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen täytäntöön paneminen edellyttää arviointia taikka joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia Suomen luonnon ja muun ympäristön erityispiirteiden vuoksi.

Arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi YVA-lain 4 §:n 2 momentin mukaisesti sellaiseen hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen muuhunkin kuin 4 §:n momentissa tarkoitettuun olennaiseen muutokseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia vaikutuksia.

YVA-lain 4 §:n 3 momentin mukaan harkittaessa vaikutusten merkittävyyttä yksittäistapauksessa on sen lisäksi mitä 4 §:n 2 momentissa säädetään, otettava huomioon hankkeen ominaisuudet ja sijainti sekä vaikutusten luonne.

Harkintaperusteista on säädetty tarkemmin YVA-asetuksen 7 §:ssä.

YVA-lain 3 §:n mukaan lakia sovellettaessa tulee ottaa huomioon mitä hankkeesta ja sen ympäristövaikutuksista on muussa yhteydessä selvitetty, sekä sovelletaan yhteen mahdollisuuksien mukaan YVA-laissa ja muussa lainsäädännössä edellytetyt selvitykset.

YVA-lain 5 §:ssä todetaan, että harkinnanvaraista arviointimenettelyä ei sovelleta, jos vaikutukset on selvitetty muun lain mukaisessa menettelyssä.

Tarkasteltaessa Laajasalon raidevaihtoehtojen YVA- tarvetta, voidaan todeta, että asetuksen 6 §:n 9 kohdan YVA-arviointia edellyttävien hankkeiden liikennettä koskevassa luettelossa raideliikennettä koskeva ksi hankkeeksi on nimetty kaukoliikenteen rautateiden rakentaminen (d- kohta).

Muita YVA -arviointia edellyttäviä liikennehankkeita ovat 9-kohdan mukaan esimerkiksi moottoriliikenne- tai moottoriteiden rakentaminen, neli- tai useampikaistaisen, vähintään 10 kilometriä pitkän yhtäjaksoisen tien rakentaminen, lentokenttien rakentaminen kun pääkiitorata on vähintään 2100 metriä pitkä.

Verrattaessa Laajasalon raidejärjestelyä asetuksessa lueteltuihin hankkeisiin se on koko- ja mittaluokaltaan sekä ympäristövaikutuksiltaan vähäinen. Kysymyksessä on noin kolmen kilometrin pituinen raitiotie- ja kevyen liikenteen yhteys kantakaupungista Kruunuvuorenrannan uuteen kaupunginosaan, josta Palosaari–Kruunuvuorenranta sillan osuus on noin yksi kilometri.

Arvioitaessa, tuleeko hankkeesta tehdä harkinnanvarainen YVA-arvio, tulee asetuksen 7 §:n luetelluista ominaisuuksista lähinnä tarkasteltavaksi hankkeen koko, sijainti, (nykyinen maankäyttö), ja suhde luonnon- ja maisemansuojelualueisiin sekä historiallisesti, kulttuurisesti ja arkeologisesti merkittäviin alueisiin sekä vaikutusten pysyvyys.

Kruunuvuorenrannan siltayhteys tulisi rakennettavaksi paikalle, joka visuaalisesti liittyy valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltuun maisema- ja kulttuuriympäristöön. Tällöin on ensisijaisesti kysymys silta osuuden arvo- ja esteettisyysnäkemyksistä, mikä on tullut esiin myös vuorovaikutuksessa ja asian johdosta aiemmin annetuissa lausunnoissa.

Uudenmaan ympäristökeskus on aiemmin esittänyt Laajasalon raidevaihtoehtojen YVA-tarvetta koskeneessa kokouksessa näkemyksenään (muistio 24.11.2008), että maisemavaikutukset eivät voisi olla ainoa syy YVA- prosessiin.

Joukkoliikenneyhteyden maisemassa näkyvimmästä osuudesta Korkeasaari-Kruunuvuorenranta, joka käsittää mm. noin kilometrin pituisen sillan on laadittu maisema- ja kaupunkikuvallinen vaikutusarvio. Vastaavaa vaikutusarviota joukkoliikenneyhteyden osuudesta välillä Kruununhaka–Tervasaari–Sompasaari–Korkeasaari ei ole tehty. Tämä vaikutusarvio tullaan laatimaan ja samalla tarkentamaan vaikutusarvio ratkaisusta riippuen Korkeasaaren–Palosaaren tarvittavien rakenteiden osalta.

Kun kyse on valtakunnallisesti arvokkaasta kulttuuriympäristöstä, on hankkeenkin edun mukaista, että nämä tarpeelliset vaikutusarviot laaditaan ja ne tullaan joka tapauksessa tekemään kaavoituksen yhteydessä. Oikean maisema- ja kaupunkikuvallisen arvion tekeminen on kuitenkin mahdollista vasta kun hankkeesta on käytettävissä järjestettävän siltahankkeen konkreettisen visuaalisen hahmon tuottaman kansainvälisen suunnittelukilpailun tulokset.

YVA -lain 25 §:n mukaan muusta kuin 4 §:ssä tarkoitetusta hankkeesta vastaavan on sen lisäksi, mitä erikseen säädetään, oltava riittävästi selvillä hankkeen ympäristövaikutuksista siinä laajuudessa kuin kohtuudella voidaan edellyttää. Lain edellyttämät tiedot ympäristövaikutuksista ovat keskeisiltä osin nyt jo tiedossa siinä laajuudessa kuin tässä vaiheessa kohtuudella voidaan edellyttää.

YVA-prosessiin saattaa olla tarve myös vuorovaikutuksen ja osallisuuden takia. Kuten jäljempänä olevasta selvityksestä ilmenee, ei YVA-prosessiin tässä tarkoituksessa ole tarvetta.

Hankkeessa on myös tehty vaihtoehtojen vertailua, eikä YVA-prosessi tässä mielessä tarjoa lisäarvoa.

Sosiaaliset ja kulttuuriset sekä maisemaa koskevat vaikutukset eivät merkittävyydeltään edellytä kaavoituksen lisäksi muuta tarkastelua.

Hanketta koskevat päätökset

Kaupunginvaltuusto käsitteli asiaa 12.11.2008 ja päätti merkitä tiedoksi Laajasalon raidevaihtoehtojen tarkastelu 2008-raportin ja hyväksyä Laajasalon joukkoliikenteen raideratkaisun jatkovalmistelun pohjaksi raitiotie- ja siltavaihtoehdon välillä Laajasalo–Korkeasaari–Sompasaari–Kruununhaka. Samalla kaupunginvaltuusto päätti, että Laajasalon suunnittelussa varaudutaan siihen, että tulevat maankäyttötarpeet perustuvat joukkoliikenteen osalta tehostettuun raitiotieratkaisuun.

Valtuuston käsittelyn yhteydessä tehtiin lisäksi kymmenen toivomuspontta.

Kaupunginhallitus on täytäntöönpanopäätöksessään 17.11.2008 hyväksynyt seuraavan tarkennetun esityksen: Kaupunginhallitus päätti kehottaa joukkoliikennelautakuntaa ja kaupunkisuunnittelulautakuntaa laatimaan hankesuunnitelman ja tarpeelliset kaavat raitiotielle siltayhteyksineen välillä Laajasalo–Korkeasaari–Sompasaari–Kruununhaka, tavoitteena se, että raitioyhteys voidaan toteuttaa Kruunuvuorenrannan rakentamisen alkuvuosina."

Kaupunginvaltuuston 12.11.2008 tekemä päätös oli luonteeltaan asian valmistelua ja varsinaiset hankesuunnitelmaa ja tarvittavia kaavoja koskevat päätökset valmistellaan erikseen kaupunginvaltuuston päätettäväksi kaupungin johtosääntöjen ja maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa järjestyksessä.

Laajasalon raideliikenneyhteyden suunnittelutausta

Laajasalon raide- ja kevytliikenneyhteyden suunnittelusta tehtyjen päätösten taustalla on pitkä suunnittelu- ja vuorovaikutusprosessi, joka alkoi vuonna 1999 yleiskaava 2002:n valmistelulla ja jatkui sen hyväksymisen jälkeen vuonna 2003 sen pohjalta. Suunnittelun yhteydessä tehdyt tärkeimmät selvitykset ilmenevät lausunnon liitteistä.

Tehdyt suunnitelmat ja päätökset noudattavat yleiskaava 2002:n periaatteita.

Koko suunnitteluprosessin ajan on noudatettu periaatetta, joka on todettu yleiskaavan selostuksessa: avata Kruunuvuorenrannan ja Helsingin niemen välille maankäytön kehittämisen edellyttämässä aikataulussa 2010-luvun alussa uuden kaupunginosan edellyttämä kiinteä yhteys, joka toimii bussi- tai raitiolinjojen reittinä keskustaan.

Yleiskaava 2002 ei ottanut tarkemmin kantaa raitiolinjastoon eikä sen edellyttämän kiinteän yhteyden linjaukseen ja tekniseen ratkaisuun. Suunnitteluprosessin aikana tehdyt vaihtoehtojen vertailut, hyötykustannustarkastelut, ympäristövaikutusten arvioinnit ja rahassa mitattavien ominaisuuksien ja erilaisten arvojen keskinäinen painottaminen ovat johtaneet nyt valittuun ratkaisuun.

Yleiskaava 2002 varautui Santahaminan rakentamiseen asunto- ja virkistysalueeksi, jos nykyinen toiminta siirtyy pois alueelta. Alueelle varauduttiin toteuttamaan tällöin metromainen raideyhteys Helsingin keskustasta Katajanokan, Kruunuvuorenrannan ja ”vanhan” Laajasalon kautta. Tältäkään osin ei sitouduttu tiettyyn linjaukseen tai tekniseen ratkaisuun Kruunuvuorenselällä. Nyt tehdyn päätöksen mukaan Laajasalon suunnittelussa varaudutaan siihen, että tulevat maankäyttötarpeet perustuvat joukkoliikenteen osalta tehostettuun raitiotieratkaisuun. Se merkitsee varautumista metromaiseen ratkaisuun yleiskaava 2002 periaateratkaisua noudattaen.

Metrovaraus osuudella Laajasalo–Kruunuvuorenranta–Katajanokka on korvattu ”Laajasalon raidevaihtoehtojen tarkastelu 2008”-raportissa nopealla pikaraitiotiellä. Tällainen metromainen ratkaisu hyödyntää ensi vaiheen raitio- ja siltayhteyden investoinnit, säästää 200–250 milj. euroa metroratkaisuun verrattuna, on palvelutasoltaan tasavertainen vaihtoehto metrolle ja Kruunuvuorenrannassa varauksena ongelmattomampi kuin metro. Raide-Jokerin myötä pääkaupunkiseudulle on myös tulossa uusi pikaraitiojärjestelmä, jonka rata- ja kalustoteknisiä ratkaisuja voidaan hyödyntää tässä yhteydessä.

Kruunuvuorenrannan osayleiskaavaehdotus on myös laadittu tältä pohjalta. Kruunuvuorenselän siltayhteyttä yleiskaavassa on käsitelty tarkemmin lähdemuistiossa 1.

Liikennejärjestelmien vertailu

Raidehankkeen valmisteluun on liittynyt laaja ja perusteellinen liikennejärjestelmätarkastelu. Järjestelmävertailussa vaihtoehtoina ovat olleet Herttoniemen metroasemalle suuntautuva liityntäbussijärjestelmä (VE 0+), raitioliikennevaihtoehto Kruunuvuorenrannasta Korkeasaaren ja Sompasaaren kautta keskustaan sekä supistettu metrovaihtoehto Kruunuvuorenrannasta Katajanokan kautta Kamppiin.

./. Laajasalon raidevaihtoehtojen järjestelmätarkastelu-raportti on (Internet linkki) on liitteenä 4.

Hankkeen ympäristövaikutusten selvittämisestä

Hankkeen ympäristövaikutusten arviointi on ollut laajaa pitkän suunnitteluprosessin aikana. Yleiskaava 2002 prosessin jälkeen vaikutusten arviointia on tehty sekä Kruunuvuorenrannan suunnitteluun ja kaavoitukseen välittömästi liittyen että sen rinnalla.

Erityisen laajan selvittelyn ja vilkkaan keskustelun kohteena on ollut Kruunuvuorenselän silta. Myös sillan vaikutuksia kaupunkikuvaan, maisemaan ja kulttuuriympäristöön on jossain määrin selvitetty.

./. Lausunnon liitteenä 3 on luettelo, josta ilmenee selvityksiä, joihin liittyy merkittävästi ympäristövaikutuksia koskevia tarkasteluja. Ympäristövaikutusten arviointia on käsitelty myös lähdemuistiossa 2.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa vielä, että hankkeesta tehtyjen päätösten jälkeen on lisäksi mm. tehty täydentäviä pohjatutkimuksia siltayhteyden linjalla, otettu sedimenttinäytteitä ja teetetty niiden laboratorioanalyysit, teetetty Pohjoisranta–Sompasaari -väliseen läppäsiltaan liittyvät Hanasaari B:n laivaliikenteen simuloinnit ja tehty raitioliikenteen poikkeusjärjestelyihin liittyviä suunnitelmia. Laajasalossa on tehty raitiorataan liittyviä suunnitelmia ja asemakaavoja.

Ajankohtaisia suunnittelukohteita ovat muun muassa läppäsiltaan liittyvät venesatamien uudelleen järjestelyt erityisesti Tervasaarenkannaksen ympäristössä, Liisankadun raitiotiesuunnitelma, siltojen suunnitteluun liittyvät siltakilpailut ja raitioyhteyden suunnittelu Korkeasaaressa liittyen saaren kehittämisestä pidettyyn kansainväliseen ideakilpailuun. Täydentäviä suunnitelmia ja selvityksiä on käsitelty alustavasti myös lähdemuistiossa 2.

Hankkeeseen liittyvä viestintä ja vuorovaikutus

Laajasalon joukkoliikenneyhteyden suunnitteluun on liittynyt laaja viestintä- ja vuorovaikutusprosessi alkaen yleiskaava 2002 suunnitteluprosessista.

Vuorovaikutus on jatkunut Kruunuvuorenrannan osayleiskaavan laatimisen yhteydessä, koska joukkoliikenneyhteys on osa alueen kaupunkirakenneratkaisua. Vuosina 2006–2008 aiheesta on järjestetty useita asukastilaisuuksia. Asiasta on myös tiedotettu vuosien 2007 ja 2008 kaavoituskatsauksessa ja Kaupunkisuunnittelu-lehden numerossa 2/2008. Aiheeseen liittyvää aineistoa on ollut kaupunkisuunnitteluviraston ”Suunnitelmat kartalla”-nettipalvelussa sekä Kruunuvuorenranta-projektin kotisivuilla.

./. Laajasalon joukkoliikenneyhteyden viestintää ja vuorovaikutusta on tarkemmin käsitelty liitteessä 5.

Viestintä ja vuorovaikutus jatkuvat edelleen normaalisti raitio- ja siltayhteyden jatkosuunnittelussa ja suunnitelmiin liittyvien tarvittavien asemakaavojen laadinnan yhteydessä.

Kaavoitus ja hankesuunnitelman laatiminen

Kaupunginhallituksen toimeenpanopäätökseen liittyy kehotus hankesuunnitelman ja tarpeellisten kaavojen laatimiseksi siten, että raitioyhteys voidaan toteuttaa Kruunuvuorenrannan rakentamisen alkuvuosina.

Suunnittelu jatkuu tämän päätöksen pohjalta. Raitiotie- ja siltayhteyden hankesuunnitelma on tarkoituksenmukaista viedä kaupunginvaltuustoon, kun suunnittelu on edennyt nykyisestä päätöksentekotilanteesta yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa riittävän pitkälle. Tällainen ajankohta voisi olla vuoden 2010 keväällä tai myöhemmin. Oleellista on suunnittelu- ja kaavoitustyön ripeä eteneminen niin, että asetettu tavoite raitioyhteyden toteuttamiseksi Kruunuvuorenrannan rakentamisen alkuvuosina voi toteutua.

Hankesuunnitelman laatimisen yhteydessä on myös syytä pohtia seuraavan, rakentamissuunnitelmiin tähtäävän suunnittelukierroksen ohjelmointia niin, että se ottaa huomioon rakentamisen tarkoituksenmukaisen järjestyksen sekä rakentamisen että raitio- ja siltayhteyden vaiheittainen käyttöönoton kannalta.

Hankesuunnitelman laatimista on käsitelty tarkemmin lähdemuistiossa 2. Samassa muistiossa on myös pohdittu hankesuunnitelman suhdetta ympäristövaikutusten arviointiin.

Yhteenveto Kaupunkisuunnitteluviraston mielestä Laajasalon raidevaihtoehtojen ympäristövaikutuksia ei ole tarpeen arvioida YVA-lain 4 §:n 2 momentin mukaisesti, koska kyseessä ei ole sellainen hanke, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia vaikutuksia.

Hankekohtaista ympäristövaikutusten arviointia ei ole tarpeen tehdä siksikään, että hankkeesta on tehty

- runsaasti vaihtoehtojen vertailuja,

- suunnittelun aikana tehtyjen pohjatutkimusten ansiosta on tähän suunnitteluvaiheeseen riittävästi tietoa pohjasedimenttien tilasta,

- raideyhteyden toteuttamisvaihtoehdoista on tehty riittävästi teknisiä selvityksiä,

- liikennejärjestelmätason vaihtoehtojen vertailu on ollut perusteellista,

- tiedottaminen ja vuorovaikutus on ollut hankkeen yhteydessä laajaa. Se on alkanut jo yleiskaava 2002 laadinnan yhteydessä ja jatkunut Kruunuvuorenrannan osayleiskaavaprosessin sekä raidevaihtoehtojen suunnittelun yhteydessä ja

- maisema- ja kaupunkikuvallisia selvityksiä eri vaihtoehdoista on tehty, selvityksiä tehdään lisää.

YVA -lain 25 §:n mukaan muusta kuin 4 §:ssä tarkoitetusta hankkeesta vastaavan on sen lisäksi, mitä erikseen säädetään, oltava riittävästi selvillä hankkeen ympäristövaikutuksista siinä laajuudessa kuin kohtuudella voidaan edellyttää. Lain edellyttämät tiedot ympäristövaikutuksista ovat keskeisiltä osin jo tiedossa siinä laajuudessa kuin tässä vaiheessa kohtuudella voidaan edellyttää.

YVA-prosessi on tärkeä vuorovaikutuksen ja osallisuuden takia. Hankkeessa on tehty runsaasti vaihtoehtojen vertailua, eikä YVA-prosessi tässä mielessä todennäköisesti toisi periaatteellisesti merkittäviä uusia vaihtoehtoja esiin.

Pelkästään maisemavaikutusten takia ei ole perusteltua ryhtyä YVA-menettelyyn, eikä sen voida arvioida myöskään tuovan lisäarvoa tarkasteluun. Tässä on ensisijaisesti kysymys arvo- ja esteettisyysnäkemyksistä, mikä on tullut myös esiin vuorovaikutuksessa ja asian johdosta annetuissa lausunnoissa. Sosiaaliset ja kulttuuriset vaikutukset eivät merkittävyydeltään edellytä kaavoituksen lisäksi muuta tarkastelua.

Kruunuvuorenrannan siltayhteys rakennettaisiin näkymäetäisyydelle valtakunnallisesti arvokkaaseen kulttuuriympäristöön. On esitetty näkemyksiä, että hanke tällä perusteella mahdollisesti kuuluisi asetuksen soveltamisen piiriin.

Joukkoliikenneyhteyden maisemassa näkyvimmästä osuudesta Korkeasaari-Kruunuvuorenranta, joka käsittää mm. noin kilometrin pituisen sillan, on laadittu maisema- ja kaupunkikuvallinen vaikutusarvio. Vastaavaa vaikutusarviota joukkoliikenneyhteydestä välillä Kruununhaka–Tervasaari–Sompasaari–Korkeasaari ei ole tehty. Tämä vaikutusarvio laaditaan ja samalla tarkennetaan ratkaisusta riippuen vaikutusarvio Korkeasaaren–Palosaaren tarvittavien rakenteiden osalta.

Kun on kyse valtakunnallisesti arvokkaasta kulttuuriympäristöstä, on hankkeenkin edun mukaista, että vielä tarpeelliset vaikutusarviot laaditaan ja ne tullaan joka tapauksessa tekemään kaavoituksen yhteydessä. Maisema- ja kaupunkikuvallisen arvion tekeminen on mahdollista vasta kun hankkeesta on käytettävissä järjestettävän kansainvälisen suunnittelukilpailun tulokset.



Kokousaika	25.5.2009 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

LIITTEET	Liite 1	Poikkeamispäätösluonnos (Haagan tontti 29180/2)
	Liite 2	Ympäristökartta (Haagan tontti 29180/2)
	Liite 3	Asemapiirustus (Haagan tontti 29180/2)
	Liite 4	Pohjapiirustus leikkaus A-A, 6.2.2009
	Liite 5	Päätysivu koilliseen, 6.2.2009