Asia

7.1.2009 pöydälle pantu asia

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE JUHO JA MARIA LALLUKAN TAITEILIJAKODIN SUOJELUESITYKSESTÄ

Khs 2008-2386

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Uudenmaan ympäristökeskukselle seuraavansisältöisen lausunnon:

Taiteilijakoti Lallukka on alun perin viipurilaisen kauppaneuvos Juho Lallukan ja hänen vaimonsa Marian testamentin perusteella muodostetun säätiön omistama ja ylläpitämä. Taitelijakodin rakennuksen käyttötarkoitus oli määrätty lahjoittajapuolisoiden Juho ja Maria Lallukan vuonna 1908 allekirjoittamassa keskinäisessä testamentissa. Testamentti astui voimaan pidempään eläneen puolison Maria Lallukan kuoltua vuonna 1923. Perustajapariskunnan tarkoituksena oli luoda paikka, jossa taiteilija saattoi häiriöttä keskittyä oman taiteenalansa ja lahjojensa kehittämiseen. Päämääränä oli edistää Suomen taiteen jatkuvaa nousua.

Säätiö osti Helsingin kaupungilta rakentamattoman tontin Etu-Töölöstä. Taiteilijakodista järjestettiin yleinen arkkitehtuurikilpailu 1931 (Arkitekten 1931, ss. 58–63). Kilpailussa kolmannen palkinnon ehdotuksellaan ”Des Pudels Kern” saanut arkkitehti Gösta Juslén valittiin suunnittelijaksi. Rakennus valmistui 1933.

Funktionalistinen, pohjakaavaltaan H-kirjaimen muotoinen rakennus
sijoittui Eteläisen Hesperiankadun ja sitä 11 metriä korkeammalla
olevan Apollonkadun väliselle tontille. Kadunvarsirakennuksia yhdistävä väliosa jakoi tontin keskiosan kahteen pihaan. Rakennuksessa oli alkuaan 45 taiteilija-asuntoa, joista 20 oli erityisesti kuvataiteilijoille suunniteltuja ateljeehuoneistoja. Rakennuksessa oli myös komeita
aulatiloja ja edustavia porrashuoneita sekä yhteisiä tiloja, kuten
kokoussali.

Rakennuksen Hesperiankadun puoleinen, suhteiltaan kaunis, funktionalistinen julkisivu erottuu pitkässä asuintalojen rivistössä mm. puolipyöreiden yksityiskohdiltaan huolellisesti suunniteltujen parvekkeidensa vuoksi.

Lallukan taiteilijakodin kulttuurihistoriallinen arvo

Lallukan taiteilijakoti sijaitsee valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi luokitetulla Etu-Töölön alueella (Museovirasto ja ympäristöministeriö 1993, Rakennettu kulttuuriympäristö, valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt). Etu-Töölön kaupunginosan inventoinnissa (Kantakaupungin rakennussuojeluinventoinnin kokonaistarkistus vv. 1990-1991) rakennus on arvotettu rakennustaiteellisesti, historiallisesti ja kaupunkikuvallisesti erittäin merkittäväksi.

Juho ja Maria Lallukan taiteilijakodin kulttuurihistoriallinen arvo on merkittävä ja sillä on valtakunnallista arvoa. Lallukka on ollut Suomen eri alojen ansioituneimpien taiteilijoiden koti 75 vuoden ajan. Asukkaiksi on vuosikymmenten kuluessa valikoitunut maamme ansioituneimpia taiteilijoita. Taiteilijatalo toimii edelleen alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan suomalaistaitelijoiden asuin- ja työskentelypaikkana. Rakennustaiteellisesti rakennus on yksi maamme funktionalistisen arkkitehtuurin merkittävimmistä kohteista, jonka säilyminen myös sisätilojen osalta mahdollisimman autenttisena tulee taata.

Asemakaavatilanne Taiteilijakodin rakennuksen tontilla voimassa oleva asemakaava (nro 7457) on vahvistettu vuonna 1977. Rakennus kuuluu asuntokerrostalojen korttelialueeseen ja sitä koskee suojelumerkintä so: ”Tontti, jolla oleva rakennus on historiallisesti ja rakennustaiteellisesti arvokas. Rakennusta ei saa purkaa ilman pakottavaa syytä.”

Suojelumääräys on hyvin puutteellinen verrattuna rakennuksen kulttuurihistorialliseen merkittävyyteen. Jopa purkaminen mahdollistetaan tietyin ehdoin. Määräys ei turvaa riittävällä tavalla rakennuksen arvokkaiden ominaispiirteiden säilymistä. Arvokkaita sisätiloja ei määräyksessä mainita lainkaan. Asemakaavaa voidaan näistä syistä pitää suojelumääräyksen osalta vanhentuneena eikä se riittävästi turvaa
rakennuksen kulttuurihistoriallisten arvojen säilymistä.

Neuvottelu Lallukassa 12.8.2008

Museoviraston, Uudenmaan ympäristökeskuksen ja rakennusvalvontaviraston sekä kaupunginmuseon edustajat osallistuivat 12.8.2008 Lallukan taiteilijakodissa pidettyyn asukkaiden kutsumaan neuvotteluun, jossa keskusteltiin yhden suuren asunnon (A 48) jakamisesta kahdeksi pieneksi asunnoksi ja muista tulevista korjauksista, kuten ravintolan keittiön ja alkuperäisten ikkunoiden kunnostamisesta.

Kuluvan vuoden elokuussa asunnon A 48 tilajärjestely oli säilynyt hyvin alkuperäisessä muodossaan. Myös 1930-luvun kiinteää sisustusta oli merkittävästi jäljellä: väliovet, takka, kiinteitä kaapistoja ja listoitukset. Olohuoneessa oli jäljellä alkuperäinen punainen linoleummatto mustine reunoineen. Vain asunnon keittiö ja kosteat tilat oli uudistettu. Asunnon jakamisella oli rakennuslupa. Asiasta ei ollut pyydetty kaupunginmuseon lausuntoa. Neuvottelun jälkeen museo sai tietoonsa, että työt oli aloitettu. Kaupunginmuseo dokumentoi asuntoa valokuvaamalla.
Tässä vaiheessa alkuperäinen kiinteä sisustus oli jo osittain tuhottu.

Neuvottelussa sekä kaupunginmuseo että Museovirasto korostivat
rakennushistoriaselvityksen tekemisen tärkeyttä tulevien korjausten pohjatiedoiksi ja hyvää, kulttuurihistorialliset arvot huomioon ottavaa suunnittelua. Elokuun jälkeen rakennushistoriaselvitystä ei ole tehty
eikä tulevista korjauksista olla oltu yhteydessä kaupunginmuseoon.

Rakennuksen ja sen sisätilojen säilyneisyyttä kokonaisuutena on
vaikea tässä vaiheessa arvioida, koska rakennushistoriaselvitykseen kuuluvaa inventointia ei ole tehty.

Kannanotto suojeluesitykseen

Kaupunginhallitus viittaa opetusministeriön sisätilojen suojelua käsitelleen työryhmän muistioon vuodelta 2003. Siinä korostettiin, että rakennus on aina kokonaisuus, jonka merkitys ja arkkitehtoninen arvo muodostuu sen ulkoasusta, sisätilojen jäsentelystä sekä rakentamiskautta ja korjausvaiheita ilmentävistä yksityiskohdista ja materiaaleista. Työryhmä kiinnitti huomiota kaavoituksella tapahtuvan suojelun riittämättömiin keinoihin arvokkaiden sisätilojen turvaamisessa.

Lallukan taiteilijakodin rakennuksella on suuri merkitys rakennustaiteellisesti laadukkaana aikansa edustajana ja kaupunkikuvallisesti merkittävänä rakennuksena sekä osana valtakunnallisesti merkittävää Etu-Töölön aluetta. Tämän lisäksi sillä on suuri merkitys tärkeänä suomalaisen kulttuurin symbolina, siihen sisältyy huomattavaa kansallista henkilöhistoriaa.

Rakennus on laadukas paitsi ulkoarkkitehtuurinsa, myös yksityiskohtiaan myöten huolellisesti suunniteltujen ja edelleen pääosiltaan hyvin säilyneiden sisätilojensa osalta. Lallukan taitelijakodin rakennusta voidaan pitää rakennussuojelulain tarkoittamana kohteena, jolla on kulttuurihistoriallista merkitystä rakennustaiteen ja ympäristöarvojen, rakennuksen käytön ja siihen liittyvien tapahtumien sekä rakennuksen ainutlaatuisuuden kannalta.

Kaupunginhallitus toteaa edellä esitetyin perustein, että kysymyksessä olevassa tapauksessa täyttyvät rakennussuojelulain 3.2 §:n edellytykset rakennuksen suojelemiseksi rakennussuojelulain nojalla. Rakennuksen ja erityisesti sen sisätilojen säilymistä ei voida riittävästi turvata asemakaavoituksella. Rakennuksella on lisäksi huomattavaa valtakunnallista merkitystä. Kaupunginhallitus puoltaa Lallukan taiteilijakodin suojelemista rakennussuojelulain nojalla.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote hallintokeskuksen oikeuspalveluille, kaupunginmuseolle, kaupunkisuunnitteluvirastolle ja rakennusvalvontavirastolle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITE

Töölö-Seuran esitys 7.11.2008

Uudenmaan ympäristökeskus pyytää (14.11.2008) lausuntoa

./. Töölö-Seuran tekemästä Juho ja Maria Lallukan taitelijakodin suojeluesityksestä rakennussuojelulain nojalla. Rakennus sijaitsee osoitteessa Apollonkatu 13.

Lausunto pyydetään toimittamaan Uudenmaan ympäristökeskukselle 20.12.2008 mennessä (lisäaika 10.1.2009 mennessä).

Hallintokeskuksen oikeuspalvelut toteaa (8.12.2008) mm. seuraavaa:

Töölö-Seura - Sällskapet Tölö ry on 7.11.2008 esittänyt Uudenmaan ympäristökeskukselle Helsingin Etu-Töölön kaupunginosassa sijaitsevan ns. Lallukan taitelijakodin rakennuksen suojelemista rakennussuojelulain nojalla ja rakennuksen määräämistä toimenpidekieltoon. Ympäristökeskus on 10.11.2008 määrännyt rakennuksen sisätiloineen väliaikaiseen toimenpidekieltoon.

Töölö-Seura ry:n esitys

Töölö-Seura ry on esittänyt rakennuksen suojelemista rakennussuojelulain nojalla kohteen arvojen säilymisen varmistamiseksi. Etu-Töölön kaupunginosa on kokonaisuutena valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö, jota koskee valtioneuvoston päätös 30.11.2000. Kaupunkikuvallisilla perusteilla ja asemakaavamääräyksillä ei voida riittävällä varmuudella vaalia rakennuksen ulko- ja sisäpuolisia arvoja. Rakennuksella on huomattavaa valtakunnallista ja kulttuurihistoriallista merkitystä. Vuonna 1933 valmistuneen rakennuksen omistaja ja ylläpitäjä on Juho ja Maria Lallukan Taitelijakoti-säätiö. Rakennus on lisäksi rakennustaiteellisesti merkittävä ja ainutlaatuinen.

Rakennussuojelulain soveltamisala

Rakennussuojelulain (1985/60) 3.1 §:n mukaan rakennussuojelusta asemakaava-alueella säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa (MRL). Rakennusten suojeleminen järjestetään siten asemakaava-alueella ensisijaisesti kaavoituksella. Rakennus voidaan lain 3.2 §:n mukaan suojella asemakaava-alueella myös rakennussuojelulain nojalla alueellisen ympäristökeskuksen päätöksellä, jos suojelu ei ole mahdollista tai rakennuksen säilymistä ei voida riittävästi turvata MRL:n säännösten nojalla tai rakennuksella on huomattavaa valtakunnallista merkitystä taikka siihen muutoin on erityisiä syitä.

Sisätilojen suojelu ja kaavoitustilanne

Oikeuskäytännössä korkein hallinto-oikeus on katsonut rakennussuojelulain soveltamiseen olevan erityisiä syitä silloin, kun rakennuksessa on suojeltu lain 2 §:n nojalla myös sen kiinteätä sisustusta. Rakennuksen sisätiloja koskevat suojelumääräykset ovat yleensä sisällöltään niin yksityiskohtaisia, ettei niitä voida antaa MRL 57 §:n mukaisina kaavamääräyksinä.

Ympäristöministeriö on julkaisussaan maankäyttö- ja rakennuslaki 2000 (opas nro 12) todennut, että rakennusten sisätiloja koskevat määräykset eivät yleensä kuulu asemakaavaan. Rakennuksen kiinteän sisutuksen osalta tulee yleensä harkittavaksi rakennussuojelulain soveltaminen.

Ympäristöministeriön asettama työryhmä on tehnyt 12.8.2008 ehdotuksen hallituksen esitykseksi laiksi rakennusperinnön säilyttämisestä. Lailla on tarkoitus kumota rakennussuojelulaki ja selventää sen säännöksiä. Ehdotuksessa esitetään pääosin säilytettäväksi rakennussuojelulain ja MRL:n välinen työnjako. Perusteina rakennussuojelua koskevan lain soveltamiseksi on ehdotuksessa esitetty kohteen valtakunnallista merkitystä, kaavoituksen keinojen riittämättömyyttä sekä asemakaavoitustilanteesta johtuvia erityisiä syitä. Tällaisia erityisiä syitä on mm. silloin, kun asemakaava on vanhentunut ja kaavoitus eri syistä viivästyy. Ehdotuksen mukaan rakennusten sisätiloja koskevat määräykset eivät yleensä kuulu asemakaavaan.

Uudenmaan ympäristökeskus on järjestänyt kysymyksessä olevassa rakennuksessa katselmuksen ja neuvotellut säätiön, Museoviraston ja kaupunginmuseon edustajien kanssa rakennuksen arvosta ja rakennuksessa tehtävistä muutoksista 12.8.2008. Museovirasto, kaupunginmuseo ja ympäristökeskus ovat pitäneet tärkeänä rakennuksen sisätilojen arkkitehtonisia arvoja ja niiden turvaamista.

Kaupunginmuseon 5.12.2008 ja kaupunkisuunnitteluviraston 8.12.2008 asiassa antamien lausuntojen mukaan rakennuksen huolellisesti suunnitellut ulko- ja sisätilat ovat säilyneet pääosin alkuperäisessä asussaan. Rakennuksessa on noin viisikymmentä taiteilijoille tarkoitettua huoneistoa ja ateljeeta sekä mm. aulatiloja ja juhlasali. Ajankohtaisten asuntojen kunnostusten johdosta huoneistojen alkuperäisosia on hävinnyt ja arvokkaat osat ovat vaarassa kadota. Osa yhden asunnon kiinteää sisustusta on edellä mainitun katselmuksen jälkeen kunnostuksen seurauksena tuhottu.

Kaupunkisuunnitteluviraston lausunnon mukaan alueella on voimassa vuonna 1977 vahvistettu asemakaava, jota voidaan pitää rakennuksen suojelun osalta vanhentuneena ja puutteellisena. Kaavan mukaan rakennus kuuluu asuntokerrostalojen korttelialueeseen ja sitä koskee suojelumääräys, jonka mukaan rakennus on historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokas ja rakennusta ei saa purkaa ilman pakottavaa syytä. Määräyksessä ei mainita rakennuksen sisätiloja. Kaava mahdollistaa myös tietyin ehdoin rakennuksen purkamisen.

Valtakunnallinen merkittävyys

MRL 24 §:n mukaan valtion viranomaisten toiminnassa ja alueiden käytön suunnittelussa tulee ottaa huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja edistää niiden toteuttamista.

Valtioneuvosto on antanut 30.11.2000 valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita koskevan päätöksen, jonka kulttuuri- ja luonnonperintöä koskevissa erityistavoitteissa on todettu, että alueiden käytössä on varmistettava valtakunnallisesti merkittävien kulttuuri- ja luonnonperinnön arvojen säilyminen. Viranomaisten laatimat valtakunnalliset inventoinnit tulee ottaa huomioon alueidenkäytön suunnittelun lähtökohtina.

Museoviraston ja ympäristöministeriön laatimassa selvityksessä Rakennettu kulttuuriympäristö, Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt (Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 16, 1993) Etu-Töölön kaupunginosa, jossa kysymyksessä oleva rakennus sijaitsee, on mainittu valtakunnallisesti merkittävänä kulttuurihistoriallisena ympäristönä.

Vaikka rakennusta ei ole yksittäisenä kohteena merkitty kulttuurihistoriallisia ympäristöjä koskevaan luetteloon, rakennus on kaupunginmuseon lausunnon 5.12.2008 mukaan kaupunginosaa koskevassa inventoinnissa (Kantakaupungin rakennussuojeluinventoinnin kokonaistarkistus 1990–1991) arvotettu rakennustaiteellisesti, historiallisesti ja kaupunkikuvallisesti erittäin merkittäväksi. Rakennuksessa on asunut ja työskennellyt valtakunnallisesti merkittäviä taiteilijoita ja se on osa Suomen taitelijoiden ja taiteiden historiaa. Rakennustaiteellisesti rakennus sisätiloineen on yksi maamme funktionalistisen arkkitehtuurin merkittävimmistä kohteista.

Rakennuksen suojelu rakennussuojelulain nojalla

Oikeuspalvelut toteaa edellä esitetyin perustein, että kysymyksessä olevassa tapauksessa täyttyvät rakennussuojelulain 3.2 §:n edellytykset rakennuksen suojelemiseksi rakennussuojelulain nojalla. Rakennuksen ja erityisesti sen sisätilojen säilymistä ei voida riittävästi turvata asemakaavoituksella. Rakennuksella on lisäksi huomattavaa valtakunnallista merkitystä. Rakennuksen suojeluun rakennussuojelulain nojalla on myös sisätilojen suojeluun ja kaavatilanteeseen perustuvia erityisiä syitä.

Rakennuksen suojelun edellytykset

Rakennussuojelulain 2 §:n nojalla voidaan suojella rakennus, jolla on kulttuurihistoriallista merkitystä mm. rakennushistorian, rakennustaiteen, erityisten ympäristöarvojen, rakennuksen käytön tai siihen liittyvien tapahtumien tai rakennuksen ainutlaatuisuuden kannalta. Rakennukseen luetaan kuuluvaksi sen kiinteä sisustus.

Oikeuspalvelut toteaa, että rakennus täyttää edellä sen kulttuurihistoriallisesta merkityksestä esitetyn perusteella myös rakennussuojelulain 2 §:n suojelua koskevat edellytykset.

Kaupunginmuseo toteaa (5.12.2008) mm. seuraavaa:

Lallukan taiteilijakodin rakennutti viipurilaisen liikemiehen, kauppaneuvos Juho Lallukan ja hänen vaimonsa Marian perustama säätiö. Säätiö osti Helsingin kaupungilta rakentamattoman tontin Etu-Töölöstä. Taiteilijakodista järjestettiin yleinen arkkitehtuurikilpailu 1931 (Arkitekten 1931, ss. 58–63). Kilpailussa kolmannen palkinnon ehdotuksellaan ”Des Pudels Kern” saanut arkkitehti Gösta Juslén valittiin suunnittelijaksi. Rakennus valmistui 1933.

Lallukan taiteilijakodin kulttuurihistoriallinen arvo

Lallukan rakennus on asemakaavassa (1977) suojeltu merkinnällä so: ”Tontti, jolla oleva rakennus on historiallisesti ja rakennustaiteellisesti arvokas. Rakennusta ei saa purkaa ilman pakottavaa syytä.” Asemakaavan hyväksymisen jälkeen Etu-Töölön alue on arvotettu valtakunnallisesti merkittäväksi alueeksi ja kaupunginosa on inventoitu sekä
rakennus arvotettu. Voimassa olevaa asemakaavaa voi pitää rakennussuojelun näkökulmasta vanhentuneena eikä se riittävästi turvaa
rakennuksen kulttuurihistoriallisten arvojen säilymistä.

Juho ja Maria Lallukan taiteilijakodin kulttuurihistoriallinen arvo on merkittävä ja sillä on valtakunnallista arvoa. Lallukka on ollut Suomen eri alojen ansioituneimpien taiteilijoiden koti 75 vuoden ajan. Lallukan taiteilijakoti on eittämättä osa Suomen taiteiden ja taiteilijoiden historiaa. Rakennustaiteellisesti rakennus on yksi maamme funktionalistisen
arkkitehtuurin merkittävimmistä kohteista, jonka sisätilojen säilyminen mahdollisimman autenttisena tulee taata.

Neuvottelu Lallukassa 12.8.2008

Museoviraston, Uudenmaan ympäristökeskuksen ja rakennusvalvontaviraston sekä kaupunginmuseon edustajat osallistuivat 12.8.2008 Lallukan taiteilijakodissa pidettyyn asukkaiden kutsumaan neuvotteluun, jossa keskusteltiin yhden suuren asunnon (A 48) jakamisesta kahdeksi pieneksi asunnoksi ja muista tulevista korjauksista mm. ravintolan keittiö ja alkuperäisten ikkunoiden kunnostaminen.

Neuvottelussa sekä kaupunginmuseo että Museovirasto korostivat
rakennushistoriaselvityksen tekemisen tärkeyttä tulevien korjausten pohjatiedoiksi ja hyvää kulttuurihistorialliset arvot huomioon ottavaa suunnittelua. Elokuun jälkeen rakennushistoriaselvitystä ei ole tehty
eikä tulevista korjauksista olla oltu yhteydessä kaupunginmuseoon.

Rakennuksen ja sen sisätilojen säilyneisyyttä kokonaisuutena on
vaikea tässä vaiheessa arvioida, koska rakennushistoriaselvitykseen kuuluvaa inventointia ei ole tehty.

Kaupunginmuseo viittaa opetusministeriön sisätilojen suojelua käsitelleen työryhmän muistioon vuodelta 2003. Siinä korostettiin, että rakennus on aina kokonaisuus, jonka merkitys ja arkkitehtoninen arvo muodostuu sen ulkoasusta, sisätilojen jäsentelystä sekä rakentamiskautta ja korjausvaiheita ilmentävistä yksityiskohdista ja materiaaleista. Työryhmä kiinnitti huomiota kaavoituksella tapahtuvan suojelun riittämättömiin keinoihin arvokkaiden sisätilojen turvaamisessa.

Jotta Lallukan taiteilijakodin ainutlaatuiset interiöörit säilyvät ja niiden korjaus tehtäisiin rakennuksen huomattavia kulttuurihistoriallisia arvoja kunnioittaen, kaupunginmuseo näkee ainoaksi mahdollisuudeksi suojella rakennus rakennussuojelulain nojalla. Maankäyttö- ja rakennuslain mukainen asemakaavasuojelu ei riittävällä tavalla takaa rakennuksen ja sen sisätilojen säilymistä.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (4.12.2008) seuraavaa:

Neuvottelussaan 12.8.2008 Uudenmaan ympäristökeskus, Museovirasto ja kaupunginmuseo ovat pitäneet tärkeinä rakennuksen sisätilojen arkkitehtonisia arvoja ja niiden turvaamista.

Taiteilijakoti Lallukka on kauppaneuvos Juho Lallukan ja hänen vaimonsa Marian testamentin perusteella muodostetun säätiön omistama ja ylläpitämä. Taitelijakodin rakennuksen käyttötarkoitus oli määrätty lahjoittajapuolisoiden Juho ja Maria Lallukan vuonna 1908 allekirjoittamassa keskinäisessä testamentissa. Testamentti astui voimaan pidempään eläneen puolison Maria Lallukan kuoltua vuonna 1923. Perustajapariskunnan tarkoituksena oli luoda paikka, jossa taiteilija saattoi häiriöttä keskittyä oman taiteenalansa ja lahjojensa kehittämiseen. Päämääränä oli edistää Suomen taiteen jatkuvaa nousua. Asukkaiksi on vuosikymmenten kuluessa valikoitunut maamme ansioituneimpia taiteilijoita. Taiteilijatalo toimii edelleen alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan suomalaistaitelijoiden asuin- ja työskentelypaikkana

Taiteilijakodin rakennuksesta järjestettiin vuonna 1932 suunnittelukilpailu, jonka perusteella toteutettiin arkkitehti Gösta Juslénin ehdotus. Rakennus valmistui vuonna 1933. Se edustaa laadukkaasti ja puhtaasti aikakauden vallitsevaa suuntausta, funktionalismia. H-kirjaimen muotoinen rakennus yltää Apollonkadulta korttelin läpi Eteläiselle Hesperiankadulle. Eteläisen Hesperiankadun puoleisessa julkisivussa näkyvät ateljeetilat kertovat talon käyttötarkoituksen jo ulospäin. Rakennuksessa on viitisenkymmentä eri alojen taiteilijoille tarkoitettua huoneistoa ja kuvataiteilijoiden ateljeeta. Lisäksi siellä on puolijulkisia tiloja kuten aulatiloja ja juhlasali. Rakennus on sekä ulko- että sisätilojensa suhteen huolellisesti suunniteltu yksityiskohtiaan myöten ja pääosin säilynyt hyvin alkuperäisessä asussaan. Kuitenkin nyt ajankohtaisten asuntoremonttien myötä huoneistojen alkuperäisosia, kuten väliovia ja kaapistoja, on hävinnyt. Sisätilojen yksityiskohdat ja arvokkaat ominaispiirteet ovat siis vaarassa kadota.

Taiteilijakodin rakennus sijaitsee Etu-Töölössä, joka on valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö (Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt, Museovirasto, Ympäristöministeriö, 1993).

Taiteilijakodin rakennuksen tontilla voimassa oleva asemakaava (nro 7457) on vahvistettu vuonna 1977. Rakennus kuuluu asuntokerrostalojen korttelialueeseen. Kaavassa on taitelijakodin rakennusta koskeva suojelumääräys, jonka mukaan rakennus on historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokas eikä rakennusta saa purkaa ilman pakottavaa syytä. Suojelumääräys on hyvin puutteellinen ottaen huomioon rakennuksen kulttuurihistoriallisen merkittävyyden. Jopa purkaminen mahdollistetaan tietyin ehdoin. Määräys ei turvaa riittävällä tavalla rakennuksen arvokkaiden ominaispiirteiden säilymistä. Arvokkaita sisätiloja ei määräyksessä mainita lainkaan. Asemakaavaa voidaan näistä syistä pitää suojelumääräyksen osalta vanhentuneena.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että Juho ja Maria Lallukan taiteilijakodin rakennuksella on suuri merkitys rakennustaiteellisesti laadukkaana aikansa edustajana ja kaupunkikuvallisesti merkittävänä rakennuksena sekä osana valtakunnallisesti merkittävää Etu-Töölön aluetta. Tämän lisäksi sillä on suuri merkitys tärkeänä suomalaisen kulttuurin symbolina, siihen sisältyy huomattavaa kansallista henkilöhistoriaa. Rakennus on laadukas paitsi ulkoarkkitehtuurinsa, myös yksityiskohtiaan myöten huolellisesti suunniteltujen ja edelleen pääosiltaan hyvin säilyneiden sisätilojensa osalta. Näistä syistä rakennuksen luonteeseen soveltuvin suojelutapa on rakennussuojelulaki. Juho ja Maria Lallukan taitelijakodin rakennusta voidaan pitää rakennussuojelulain tarkoittamana kohteena, jolla on kulttuurihistoriallista merkitystä rakennustaiteen ja ympäristöarvojen, rakennuksen käytön ja siihen liittyvien tapahtumien sekä rakennuksen ainutlaatuisuuden kannalta.

Kaupunkisuunnitteluviraston mielestä Juho ja Maria Lallukan taiteilijakodin rakennus on syytä suojella rakennussuojelulain nojalla. Erityislaki turvaa parhaiten rakennuksen arvokkaimpien piirteiden säilymisen. Rakennussuojelulaki suo asemakaavaa monipuolisemmat mahdollisuudet määritellä taiteilijakodin rakennuksen suojeltavat erityispiirteet, erityisesti sisätilojen yksityiskohdat, samoin kuin ohjeistaa mahdollisten tulevien korjaus- ja muutostöiden suunnittelua yksityiskohtaisesti.

VALITUS KORKEIMMALLE HALLINTO-OIKEUDELLE HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖKSESTÄ KOSKIEN PUNAVUOREN TONTIN 118/3 ASEMAKAAVAN MUUTOSTA NRO 11435

Khs 2003-2094

KAJ Kaupunginhallitus päättänee tehdä korkeimmalle hallinto-oikeudelle jäljempänä esityslistalta ilmenevän, hallintokeskuksen oikeuspalveluiden lausunnon mukaisen valituksen.

Pöytäkirjanote hallintokeskuksen oikeuspalveluille valituksen laatimista varten sekä kaupunkisuunnitteluvirastolle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITTEET	Liite 1	Kaupunginhallituksen selitys 27.2.2008 valituksista Helsingin hallinto-oikeudelle Punavuoren tontin 118/3 asemakaava-asiassa (nro 11435)
	Liite 2	Helsingin hallinto-oikeuden päätös 18.12.2008 Punavuoren tontin 118/3 asemakaava-asiassa (nro 11435)

Hallintokeskuksen oikeuspalvelut toteaa (7.1.2009), että kaupunginvaltuusto on 10.10.2007 hyväksynyt 5. kaupunginosan (Punavuori) korttelin nro 118 tontille nro 3 asemakaavan muutoksen kaupunkisuunnitteluviraston 24.11.2005 päivätyn piirustuksen 11435 mukaisena.

Xxxxx Xxxxxxxxxx ja Asunto Oy Hietalahden Puistikko ovat valittaneet päätöksestä Helsingin hallinto-oikeudelle.

Hallinto-oikeus on 18.12.2008 antamallaan päätöksellä kumonnut valtuuston päätöksen Xxxxxxxxx valituksen johdosta. Oikeuspalvelut toteaa hallinto-oikeuden päätöksen johdosta yhteystyössä kaupunkisuunnitteluviraston kanssa laadittuna lausuntona seuraavaa.

Hallinto-oikeuden päätös

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan asemakaavan muutos on maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 155 §:n vastainen, koska asemakaavassa ei ole otettu huomioon leikkipaikkojen ja oleskelualueiden järjestämistä kyseisen asuinrakennuksen yhteyteen. Kaava ei hallinto-oikeuden mukaan luo lain 54 §:ssä tarkoitetulla tavalla edellytyksiä terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle.

Oikeuspalvelut toteaa, että hallinto-oikeuden asiassa antama päätös on virheellinen. Päätökseen tulisi siten hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen 30 päivän kuluessa päätöksen antopäivästä 18.12.2008, eli 19.1.2009 mennessä. Valituksessa tulisi pyytää hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista jäljempänä mainituin perustein.

Lainsäännökset ja niiden tulkinta

Asemakaavan sisältövaatimuksia koskevan MRL 54 §:n mukaan asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle, palvelujen alueelliselle saatavuudelle ja liikenteen järjestämiselle. Edelleen lainkohdan mukaan kaavoitettavalla alueella tai sen lähiympäristössä on oltava riittävästi puistoja ja muita lähivirkistykseen soveltuvia alueita.

MRL 155 §, johon hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa viitataan, kuuluu MRL:n rakentamiseen liittyviä järjestelyjä koskevaan 21 lukuun. Lainkohdan mukaan asuinrakennuksen yhteyteen tulee järjestää riittävästi ulkotilaa leikkipaikkoja ja oleskelualueita varten. Ne on turvallisesti erotettava liikenteelle varatusta alueesta. Tilojen riittävyyttä arvioitaessa voidaan lain kohdan mukaan ottaa huomioon myös lähiympäristön tarjoamat vastaavat tilat ja alueet sekä kiinteistöjen yhteiset järjestelyt.

Velvollisuus leikkipaikkojen ja oleskelutilojen järjestämiseen kuuluu MRL 155 §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan rakennushankkeeseen ryhtyvälle. Mahdollisuus tilojen järjestämiseen on otettava huomioon asemakaavoituksessa. Leikki- ja oleskelualueiden tarvitsemaa tilaa tai järjestämistapaa ei ole kuitenkaan esitöiden mukaan tarkoitus ohjata nimenomaisin sitovin normein (hallituksen esitys 101/1998 s. 109).

Ympäristöministeriön oppaassa Asemakaavamerkinnät ja -määräykset (opas 12, Maankäyttö- ja rakennuslaki 2000-sarja) on lisäksi todettu, että leikki- ja oleskelualueita koskevia määräyksiä voidaan rakennusluvan lisäksi ottaa tarpeen mukaan myös asemakaavaan. Ne saattavat olla tarpeen varsinkin silloin, kun erityisen tehokkaan maankäytön, väestörakenteen, kortteli- tai asuinaluekohtaisten leikki- ja oleskelualueiden vähäisyyden tai muun vastaavan syyn takia tonttikohtaisten leikki- ja oleskelualueiden tarve on erityisen suuri tai niiden sijoittaminen turvallisuuden, terveellisyyden ja viihtyisyyden vaatimukset täyttävällä tavalla on vaikeaa (opas s. 134–135).

Oikeuspalvelut toteaa, että edellä mainituista MRL 54 ja 155 §:n säännöksistä johtuu, että asemakaavalla tulee luoda sellaiset puitteet, että rakennussuunnittelun ja rakennusluvan myöntämisen yhteydessä on edellytykset järjestää asuinrakennuksen yhteyteen riittävästi ulkotilaa leikkipaikkoja ja oleskelualueita varten. Tällöin tilojen riittävyyttä arvioitaessa voidaan ottaa MRL 155 §:n mukaan huomioon myös lähiympäristön tarjoamat vastaavat tilat ja alueet sekä kiinteistöjen yhteiset järjestelyt.

MRL:ssa ei ole säännöksiä leikki- ja oleskelualueiden järjestämistavasta tai mitoitusperusteista. Laki ei myöskään edellytä alueiden merkitsemistä asemakaavaan tai alueita koskevia asemakaavamääräyksiä.

Leikkipaikan- ja oleskelualueen järjestäminen tontille

Hallinto-oikeus on virheellisesti katsonut, että kaavassa ei ole ollut tarkoitus lainkaan järjestää leikki- ja oleskelukäyttöön ulkotilaa asuinrakennuksen välittömään yhteyteen. Hallinto-oikeuden mukaan kaavakartasta ilmenevään rakennusalaan ei jäisi sellaista turvallisesti liikenteelle varatusta alueesta erotettavissa olevaa aluetta, jolle leikki- ja oleskelupaikat voitaisiin sijoittaa.

Oikeuspalvelut toteaa, että MRL:ssa ei edellytetä leikkipaikan merkitsemistä asemakaavaan, eikä sitä ole kaavassa tontin alueelle erikseen merkitty. Tontin pihan puolella oleva 5 metriä leveä pihakansi on tontin meluttomin osa. Tontin rakennusalaa ei ole voitu kaavassa piha-alueen kasvattamiseksi sijoittaa lähemmäksi Hietalahdenrantaa melun ja mahdollisten tulevaisuuden liikennejärjestelyjen asettamien rajoitusten vuoksi. Kaavaa laadittaessa tarkoituksena on kuitenkin ollut, että tästä pihanpuoleisesta alueesta tehdään pieni, viihtyisä, meluton alue asukkaille.

Vaikka piha-alue on kapea, sille on rakennuslupamenettelyn yhteydessä mahdollista edellyttää järjestettäväksi myös pienimuotoinen leikkipaikka.

Kyseistä tontinosaa koskee kaavamääräys, jonka mukaan pihakansi tulee suunnitella viihtyisäksi luonnonmateriaalein ja istutuksin. Maantasolla ja pihakannella ensimmäisen kerroksen pääasiallisen julkisivumateriaalin tulee olla luonnonkivi. Kaavassa on myös määräys, jonka mukaan pihakannelle tai pihalle ei saa sijoittaa autopaikkoja tai jätehuollon tiloja. Jätehuolto tulee sijoittaa rakennukseen tai maanalaisiin tiloihin.

Rakennussuunnittelun yhteydessä on myös mahdollista tutkia kattoterassin rakentamista rakennukseen. Terassille voidaan sijoittaa leikki- ja oleskelutiloja. Olosuhteet tähän olisivat erinomaiset, terassilta avautuisi merinäköala parhaaseen ilmansuuntaan.

Asemakaava mahdollistaa siten MRL 155 §:n tarkoittamalla tavalla leikki- ja oleskelutilojen järjestämisen tontille rakentamisen yhteydessä.

Lähiympäristön leikki- ja oleskelualueet

Hallinto-oikeus on katsonut, että asuinrakennuksen yhteyteen tarkoitettuja leikkipaikkoja ja oleskelualueita ei voida jättää kaavassa toteuttamatta sillä perusteella, että lähiympäristössä on puistoja leikkipaikkoineen. Hallinto-oikeuden laintulkinta ei vaikuta täysin perustellulta. Tulkintaa ei ole mainittu MRL:n esitöissä eikä ympäristöministeriön lain soveltamista koskevassa oppaassa.

Kantakaupungin alueella voidaan vain harvoin osoittaa pieniltä kortteli- ja tonttipihoilta tyydyttäviä tai hyviä oleskelu- tai leikkialueita. Kantakaupungin olosuhteissa yleiset puistot tarjoavat luontevan mahdollisuuden ulko-oleskeluun ja leikkiin.

Asemakaavaa laadittaessa on otettu huomioon, että vajaan sadan metrin turvallisen kävelymatkan päässä tontilta sijaitsee 3 hehtaarin kokoinen, historiallinen Sinebrychoffin puisto, joka on yksi kantakaupungin suosituimmista oleskelu- ja virkistysalueista. Lisäksi Punavuorenkadun toisella puolella tonttia vastapäätä on Telakanpuistikko-niminen hyvin varusteltu leikkipuisto.

Kaavamääräyksen mukaan tontilta on järjestettävä jalankulkuyhteys edellä mainitulle Sinebrychoffin puistoalueelle, jossa on myös lasten leikkipaikka. Puistoon voidaan kulkea katuja ylittämättä. Puisto muodostaa näin erinomaisella tavalla MRL 155 §:ssä tarkoitetun ”lähiympäristön tarjoaman vastaavan tilan tai alueen”. Tämä on otettu huomioon asemakaavaa laadittaessa.

Kulkuyhteys puistoon on jo nyt olemassa ja Mallaskadun kansiosuus on kunnostettu puistoksi, kuten asemakaavaa koskevista asiakirjoistakin ilmenee.

Ottamalla siten huomioon myös lähiympäristön leikki- ja oleskelualueet, asemakaava luo riittävät edellytykset mainittujen tilojen järjestämiseen rakentamisen yhteydessä.

Kiinteistöjen yhteinen järjestely

Mikäli rakennuslupamenettelyssä katsotaan, etteivät rakentajan järjestämät tonttikohtaiset ja lähiympäristön tarjoamat oleskelu- ja leikkipaikat yhdessä täytä MRL 155 §:n edellytyksiä, voidaan mainitut tilat toteuttaa myös sopimalla niiden järjestämisestä naapuritontin omistajan kanssa 155 §:ssä mainittuna kiinteistöjen yhteisenä järjestelynä. Naapuritontin piha-alue on huomattavasti kysymyksessä olevan tontin piha-aluetta suurempi. Se on kantakaupungin oloissa iso ja vehreä korttelipiha, jossa sijaitsee jo ympäröivien talojen leikkipaikkoja.

Kestävä kehitys Kaupunkien keskusta-alueiden monipuolisuus ja asuminen lähellä työpaikkoja ovat yksi MRL:n mukaisen kestävän kehityksen tavoitteista. Tätä tukee asumisen säilyttäminen ja lisääminen kantakaupungissa.

Kantakaupungin asunnot ovat tällä hetkellä myös hyvin haluttuja. Helsingin kaupungissa on vireillä runsaasti hankkeita, joissa alun perin asunnoksi rakennetut, sittemmin toimitilakäyttöön muutetut rakennukset ja myös alun perin toimitilakäyttöön rakennetut rakennukset halutaan muuttaa asunnoiksi. Kaupunki tukee tätä kehitystä, koska näin on mahdollista säilyttää myös keskusta-alueet kaupunkirakenteellisesti monipuolisina ja elävinä.

Olosuhteet kantakaupungissa asettavat erityisesti asuinrakentamiselle runsaasti rajoituksia. Kuten kaava-asiakirjoista ilmenee, on asemakaavan muutoksessa jouduttu ja onnistuttu ratkaisemaan vaikeita liikenteen meluun ja muihin ympäristötekijöihin liittyviä ongelmia lain edellyttämällä tavalla.

Yhteenveto Asemakaava täyttää MRL 54 §:ssä asetetut edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle. Asemakaava mahdollistaa MRL 155 §:n tarkoittamalla tavalla riittävän ulkotilan järjestämisen rakentamisen yhteydessä leikkipaikkoja ja oleskelualueita varten.

Korkeimmalta hallinto-oikeudelta tulisi siten pyytää hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista edellä todetuin perustein. Korkeimmalta hallinto-oikeudelta tulisi lisäksi pyytää katselmuksen järjestämistä alueella asian selvittämistä varten.

VS. KJ:N 29.12.2008 OTTAMA ASIA: VALLILANLAAKSON JOUKKOLIIKENNEKATUA KOSKEVA ASEMAKAAVA- JA ASEMAKAAVAN MUUTOSEHDOTUS (NRO 11822)

Khs 2008-2724

KAJ Kaupunginhallitus päättänee kumota kaupunkisuunnittelulautakunnan päätöksen 18.12.2008 § 634.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee hyväksyä 11.12.2008 päivätyn

asemakaava- ja asemakaavan muutosehdotuksen nro 11822 asetettavaksi julkisesti nähtäville ja hankkia ehdotuksesta tarvittavat lausunnot.

Ote kaupunkisuunnittelulautakunnalle sekä ote ja jäljennös esityslistatekstistä niille mielipiteensä esittäneille, jotka ovat ilmoittaneet osoitteensa.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITTEET	Liite 1	Asemakaavakartta nro 11822 (Vallilanlaakson joukkoliikennekatu)
	Liite 2	Ilmakuva asemakaavan muutosalueesta (Vallilanlaakson joukkoliikennekatu)

22. kaupunginosan (Vallila) katu-, puisto- ja suojaviheralueiden asemakaavaehdotus sekä 21. kaupunginosan (Hermanni) katu-, puisto- ja rautatiealueiden, 22. kaupunginosan (Vallila) puisto-, katu- ja liikennealueiden sekä 24. kaupunginosan (Kumpula) korttelin nro 24973 tontin nro 5 ja puistoalueiden asemakaavan muutosehdotus.

Kaj ilmoittaa, että kaupunkisuunnittelulautakunta päätti 18.12.2008 yksimielisesti ilman äänestystä jäsen Palmroth-Leinon tekemästä ja jäsen Puoskarin kannattamasta ehdotuksesta palauttaa edellä mainitun Vallilanlaakson joukkoliikennekatua koskevan asemakaava- ja asemakaavan muutosehdotuksen uudelleen valmisteltavaksi seuraavasti: ”Tiedelinjan liikennöintiä nopeutetaan kaikin keinoin olemassa olevia teitä pitkin esimerkiksi pysäkkejä karsimalla, teitä lämmittämällä ja uusia reittejä etsimällä. Satamaradan alueelle tehdään varaus raitiovaunuliikennettä varten. Lisäksi parannetaan kevyen liikenteen yhteyksiä mäelle.”

Kaj toteaa, että kysymys pääkaupunkiseudun yliopistokampuksia yhdistävän joukkoliikenneyhteyden, nk. tiedelinjan, linjauksesta Kumpulan kampuksen ympäristössä on ollut vireillä pitkään. Kaupunkisuunnittelulautakunta on käsitellyt voimassa olevan asemakaavan mukaista joukkoliikennekadun liikennesuunnitelmaa (nk. Pietari Kalminkadun jatkeeseen perustuva vaihtoehto) 13.10.2005, 15.12.2005 ja 12.1.2006. Koska tätä vaihtoehtoa oli vastustettu, viimeksi mainitussa kokouksessaan lautakunta hyväksyi jatkovalmistelun pohjaksi kaksi erilaista vaihtoehtoa ja päätti kehottaa kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosastoa ryhtymään toimenpiteisiin Vallilanlaakson joukkoliikennekadun edellyttämien asemakaavojen muuttamiseksi. Tämän päätöksen pohjalta on valmisteltu asemakaavan muutos nro 11822.

Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti jälleen palauttaa asian uudelleen valmisteltavaksi 18.12.2008 vastoin esittelijän ehdotusta. Kaj:n käsityksen mukaan palautuspäätöksessä esitetyt parannusehdotukset tiedelinjan sujuvoittamiseksi eivät ole riittäviä, minkä vuoksi asemakaavan muutosehdotuksen käsittelyä tulisi jatkaa. Asiassa on päätetty käyttää otto-oikeutta, kaupunginjohtajan päätösluettelo 29.12.2008 § 4327.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan esityslistassa todetaan mm. seuraavaa:

Alueen sijainti Aluetta rajaavat Mäkelänrinteen uintikeskus, Vallilan siirtolapuutarha, Haukilahdenkatu, Nylanderinpuisto, Ernst Lindelöfin katu, Isonniitynkatu ja Kumpulan kasvitieteellinen puutarha.

Tiivistelmä Asemakaava ja asemakaavan muutos mahdollistaa joukkoliikennekadun rakentamisen Vallilanlaaksoon halki Mäkelänkadulta Pietari Kalmin kadulle Kumpulanmäellä. Katu kulkee Vallilan siirtolapuutarhan pohjoispuolella poistuvan junaradan paikalla. Varaus joukkoliikennekadulle Kumpulanmäeltä Kumpulanlaakson halki Isonniitynkadulle poistetaan.

Joukkoliikenneyhteyden rakentamista puistoalueen halki on vastustettu laajasti ja esitetty Tiedelinjan reititystä ja nopeuttamista olemassa olevaa katuverkkoa hyödyntäen.

Aloite Kaavoitustyö on käynnistetty kaupungin aloitteesta.

Aiemmat päätökset Kumpulan ja Kumpulan yliopistoalueen 1980-luvulla tehdyissä asemakaavoissa on varauduttu sekä Kumpulan että Toukolan ja Pasilan aseman välisten joukkoliikenneyhteyksien parantamiseen Pietari Kalmin kadun jatkeen joukkoliikennekadulla KumpuIanmäeltä Isonniitynkadulle Kätilöopiston edustalle. Kaupunkisuunnittelulautakunta käsitteli 13.10.2005 voimassa olevan asemakaavan mukaista liikennesuunnitelmaa ja palautti asian sekä velvoitti kaupunkisuunnitteluvirastoa tutkimaan poistuvan satamaradan paikan tai mahdollisesti muiden vaihtoehtojen mahdollisuudet joukkoliikennekaduksi. Tässä vaiheessa Pietari Kalmin kadun jatkeen joukkoliikennekatua vastustivat Kumpulaseura ry, Kanta-Helsingin omakotiyhdistys ry ja 1 012 adressin allekirjoittajaa sekä kahdeksan muuta asukasta tai asuinyhteisöä. Kaupunkisuunnittelulautakunta käsitteli asiaa uudelleen 15.12.2005 ja jätti sen pöydälle.

Seuraavan kerran kaupunkisuunnittelulautakunta käsitteli asiaa 12.1.2006, jolloin se hyväksyi Vallilanlaakson joukkoliikennekadun yleissuunnitelman kaksi vaihtoehtoa jatkosuunnittelun pohjaksi. Kummassakin vaihtoehdossa pääosa kadusta sijoittuu käytöstä poistuvan satamaradan paikalle, josta se kääntyy Mäkelänkadulle Vallilanlaakson puistoalueen eteläreunassa. Vaihtoehdossa 1 katu liittyy Hämeentiehen ilman yhteyttä Kumpulanmäelle. Vaihtoehdossa 2 katu on johdettu Jyrängöntien ja Nylanderinpuiston kautta Kumpulanmäelle Pietari Kalmin kadun päähän. Samalla lautakunta päätti kehottaa asemakaavaosastoa ryhtymään toimenpiteisiin Vallilanlaakson joukkoliikennekadun edellyttämien asemakaavojen muuttamiseksi. Asemakaavan ja asemakaavan muutoksen laatiminen käynnistyi osallistumis- ja arviointisuunnitelmalla, joka lähetettiin osallisille 7.3.2007.

Vallilan siirtolapuutarhayhdistys ry, Hermanni-Vallila seura ry ja Vallilan asukasyhdistys ry tekivät 11.9.2006 aloitteen Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnalle sen 12.1.2006 pidetyssä kokouksessa tehdyn päätöksen kumoamiseksi. Aloitteessa esitetään satamaradalta vapautuvan alueen asemakaavoittamista puistoksi sekä Tiedelinjan reititystä olemassa olevaa katuverkostoa pitkin tai uuden joukkoliikennekadun rakentamista voimassa olevan asemakaavan mukaan. Yhdistykset lähettivät 13.9.2007 kaupunginhallitukselle kirjeen, jossa esitettiin, että kaupunginhallitus ottaisi satamaradan käyttöasian käsiteltäväkseen yhdistysten aikaisemman aloitteen pohjalta.

Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV (26.1.2007) esitti kaupungille Tiedelinjan reitin nopeuttamisen kiirehtimistä Pasilan ja Kumpulan välillä. Kaupunginhallitus päätti 25.6.2007 kehottaa rakennusvirastoa ja kaupunkisuunnitteluvirastoa ryhtymään kiireellisesti tarvittaviin toimenpiteisiin Kumpulan kampuksen liittämiseksi osaksi Tiedelinjan reittiä nykyistä katuverkkoa Kumpulassa hyödyntäen. Tämä reitti ei kuitenkaan vastaa tavoitetta Tiedelinjan matka-ajan nopeuttamisesta Kumpulan ja Pasilan välillä, sillä se kiertää kampukselta Väinö Auerin kadun, Intiankadun, Koskelantien ja Ratapihantien kautta Pasilan asemalle. Uuden joukkoliikennekadun arvioidaan nopeuttavan matka-aikaa Kumpulan kampukselta Pasilaan noin 5 minuuttia.

Lähtökohdat

Yleiskaava

Helsingin yleiskaava 2002:ssa (kaupunginvaltuusto 26.11.2003, tullut kaava-alueella voimaan 23.12.2004) alue on kaupunkipuistoaluetta, jota kehitetään monipuolisena toiminta-, kohtaamis- ja luontoympäristönä. Alueelle saa rakentaa tarpeellisia yhdyskuntateknisen huollon tiloja ja liikenneväyliä. Alue on kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittävää aluetta, jota kehitetään siten, että alueen arvot ja ominaisuudet säilyvät.

Asemakaavat

Pääosalla aluetta on voimassa 30.10.1987 vahvistettu asemakaava nro 9010. Kaavan mukaan alue on joukkoliikennekatua, katu- ja puistoaluetta.

Asemakaavoittamatonta aluetta ovat junarata sekä Hämeentien ja Vallilan siirtolapuutarhan välinen alue.

Lisäksi alueella ovat voimassa seuraavat asemakaavat:

22.9.1950 vahvistettu asemakaava nro 2952. Kaavan mukaan Hermannin rantatien ja Nylanderinpuiston välissä on katualuetta.

22.7.1963 vahvistettu asemakaava nro 5340. Kaavan mukaan Hermannin rantatien ja Nylanderinpuiston välissä on rautatiealuetta.

5.1.1979 vahvistettu asemakaava nro 7931. Kaavan mukaan Hämeentie Jyrängöntien kohdalla on katualuetta.

16.7.1985 vahvistettu asemakaava nro 8930. Kaavan mukaan Pietari Kalmin kadun läntinen pää on joukkoliikennekatua, jonka vieressä on puistoaluetta. Lisäksi puistoaluetta on Mäkelänkadun varrella.

23.12.1987 vahvistettu asemakaava nro 9344. Kaavan mukaan Hämeentien itäpuolella on katualuetta.

30.10.1992 vahvistettu asemakaava nro 9945. Kaavan mukaan Hämeentien sillan itäpuolella on yleistä pysäköintialuetta ja puistoaluetta.

19.12.1997 vahvistettu asemakaava nro 10495. Kaavan mukaan Mäkelänrinteen uintikeskuksen vieressä on puistoaluetta.

23.8.2004 lainvoiman saanut asemakaava nro 11303. Kaavan mukaan Ernst Lindelöfin kadun varressa on hallinto- ja tutkimuslaitosrakennusten korttelialuetta (kortteli 24973).

Maanomistus

Alue on pääasiassa kaupungin omistuksessa. Kortteli 24973 on valtion omistuksessa.

Alueen yleiskuvaus

Alue on pääosin virkistysaluetta, jossa on runsaasti rakennettua puistoa sekä niittymäinen alue Nylanderinpuistossa. Kaava-alueen itäreunalla kulkee Hämeentie.

Kaava-alueella on Dynamicum-niminen rakennus, jossa toimivat Ilmatieteen laitos ja Merentutkimuslaitos. Alueen välittömässä läheisyydessä sijaitsevat Kumpulan kasvitieteellinen puutarha, Kumpulan kartano, Vallilan siirtolapuutarha sekä yliopiston kampusalue, jossa on mm. tiedekirjasto ja liikuntakeskus.

Suojelukohteet

Alueella ei ole suojelukohteita. Alueen välittömässä läheisyydessä on suojeltu Kumpulan kartano. Vallilan siirtolapuutarhan suojelua selvitetään parhaillaan käynnissä olevan kaavoituksen yhteydessä.

Yhdyskuntatekninen huolto

Kaava-alueella on runsaasti rakennettuja teknisen huollon johtoja. Ratapenkereen läheisyydessä ja osittain myös penkereen alla on vesi-, merivesi-, kaasu- ja sähköjohdot. Jyrängöntiellä on kaasu-, lämpö- ja tietoliikennejohtoja.

Maaperä Maanpinnan korkeus vaihtelee +2.0 ja +24.0 välillä. Kaava-alueen eteläosa on savialuetta, jossa saven paksuus on enimmillään n.16 metriä. Pohjoisessa on muutamia kalliopaljastumia ja muu osa on kitkamaata.

Ympäristöhäiriöt

Hämeentien ja Mäkelänkadun liikenteestä kantautuu alueelle melua. Hämeentien liikennemelu leviää meluselvitysten perusteella Vallilan siirtolapuutarhan suuntaan siten, että päiväajan 55 dB:n ulko-ohjearvo ylittyy vielä noin 200 metrin päässä Hämeentiestä.

Kaava-alueen itäosassa, Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan itäpuolella, joukkoliikennekadun linjaus kulkee Nylanderinpuiston vieritse Jyrängöntietä Pietari Kalmin kadulle. Rakennusvirasto on tutkinut maaperän pilaantuneisuutta Nylanderinpuistossa aiemmin sijainneen kauppapuutarhan kohdalla. Tutkimuksissa alueen maaperän on todettu olevan pilaantunut metalleilla, polyaromaattisilla yhdisteillä sekä torjunta-aineilla. Rakennusvirasto on aloittanut puiston kunnostamisen, jonka yhteydessä myös alueen pilaantunut maaperä kunnostetaan.

Tavoitteet Asemakaava- ja asemakaavan muutosehdotuksen tavoitteena on linjata joukkoliikennekatu kulkemaan Kumpulanmäen lounaisrinteen ja Vallilanlaakson halki siten, että sen aiheuttamat meluhaitat ja maisemalliset vauriot minimoidaan.

Asemakaava- ja asemakaavan muutosehdotus

Yleisperustelu ja -kuvaus

Voimassa olevassa asemakaavassa joukkoliikenteelle eli busseille on varattu katu, joka sijaitsee Pietari Kalmin kadun jatkeena Kumpulanmäeltä Isonniitynkadulle. Sille on suunniteltu Tiedelinjan johtamista. Tiedelinja on oppilaitoksia yhdistävä seutulinja, joka kulkee Viikistä Pohjois-Tapiolaan.

Nykyisin Tiedelinja ei käy Kumpulan kampuksella, vaan kulkee Väinö Auerin kadun, Intiankadun, Koskelantien ja Ratapihantien kautta Pasilan asemalle. Pietari Kalmin ja Väinö Auerin kadun varustaminen lämmityksellä mahdollistaisi Tiedelinjan tuomisen kampukselle.

Kun Sörnäisten sataman toiminnot siirtyivät Vuosaareen, loppui myös junaliikenne satamaradalla. Näin vapautunut tila voidaan hyödyntää joukkoliikenteelle ja Tiedelinja siirtää sinne.

Asemakaavan muutoksella poistetaan Kumpulanmäeltä Isonniitynkadulle suunniteltu 340 metriä pitkä joukkoliikennekatu, jolla myös huoltoajo on sallittu. Vastaava yhteys on suunniteltu Vallilanlaaksoon johtamalla joukkoliikenteelle varattu katu kulkemaan Pietari Kalmin kadulta Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan pääsisäänkäynnin kohdalle ja siitä edelleen Jyrängöntielle ja alas rautatien paikalle. Vähän ennen rautatien tunnelin suuaukkoa Mäkelänrinteen kohdalla joukkoliikenteelle varattu katu kaartuu kohti Mäkelänkatua ja johdetaan tunnelissa Mäkelänrinteen uintikeskuksen alapuolella olevassa rinteessä. Näin vähennetään uuden väylän maisemalle aiheuttamaa vauriota ja tärkeä kevyen liikenteen yhteys Vallilanlaaksossa voidaan edelleen johtaa turvallisesti eri tasossa joukkoliikennekadun kanssa. Uusi katu päättyy Mäkelänkadulle, josta Tiedelinja jatkaa edelleen Pasilan, Meilahden ja Otaniemen kautta Pohjois-Tapiolaan. Uuden joukkoliikennekadun pituus on noin 1,5 km.

Mitoitus Asemakaava-alueen pinta-ala on yhteensä 10 ha. Katualuetta on 3,2 ha, puistoa on 3,5 ha, hallinto- ja tutkimuslaitosten korttelialuetta on 2,1 ha, suojaviheraluetta 1,1 ha ja yleistä pysäköintialuetta on 0,2 ha.

Hallinto- ja tutkimuslaitosten korttelialue (YHT)

Joukkoliikenneyhteys on suunniteltu kulkemaan korttelialueen halki siten, että voimassa olevan asemakaavan istutettava tontin osa ja vähäiseltä osin rakennusala muuttuu joukkoliikenteelle varatuksi kaduksi. Järjestelyyn on varauduttu alueen rakennussuunnittelussa, eikä sillä ole vaikutusta kerrosalan määrään.

Virkistysalueet (VP)

Puistoalueet muuttuvat siten, että puistoalue Kumpulanlaaksossa suurenee ja Nylanderinpuisto sekä puistoalue Vallilanlaaksossa pienenevät.

Kumpulanlaaksossa puistoon on varattu osat yleiselle jalankululle ja polkupyöräilylle niissä kohdin, joissa ne joko ovat olemassa tai missä niitä tarvitaan kevyen liikenteen verkoston täydennyksenä. Jotkut kevyen liikenteen väylät kuitenkin risteävät uuden joukkoliikennekadun kanssa.

Katu- ja liikennealueet

Joukkoliikenteelle varattu katu on johdettu kaartaen Kumpulanmäeltä Nylanderinpuiston halki Vallilanlaaksoon. Lisäksi Hämeentieltä on johdettu joukkoliikenteelle varatut kadut, joilla huoltoliikenne on sallittu sekä Nylanderinpuiston että Vallilanlaakson puiston puolella. Järjestely on tarpeen Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan huoltoa varten.

Yleinen pysäköintialue (LP)

Kasvitieteellisen puutarhan kävijöitä sekä Hämeentien varrella olevan liikekorttelin asiakkaita varten on varattu yleiset pysäköintialueet Hämeentien sillan alle ja sen itäpuolelle. Niille on johdettu ajoyhteydet viereisiltä katualueilta. Järjestelyt on jo toteutettu. Hämeentien varrella oleva LP-alue on siirretty kadun itäpuolelle, jotta tulevaisuudessa mahdollisesti rakennettava raitiotie voi jatkua suoraan.

Kasvitieteellisen puutarhan pääsisäänkäynnin tuntumaan on rakennettu LP-alue neljää bussia varten. Se palvelee puutarhan vierailijoita.

Suojaviheralue (EV)

Ne viheralueet, jotka ovat Hämeentien välittömässä läheisyydessä ja joiden käyttö virkistykseen ei ole luontevaa, on merkitty suojaviheralueiksi.

Liikenne Kumpulanmäeltä Vallilanlaakson kautta Mäkelänkadulle kulkeva linjaus on tarkoitettu palvelemaan Tiedelinjaa. Tiedelinjan reitti jatkuu Mäkelänkadulta Pasilan, Meilahden ja Otaniemen kautta Pohjois-Tapiolaan. Kumpulanmäeltä reitti kulkee Arabianrannan kautta Viikkiin.

Yhteydet joukkoliikennekadulta Hämeentielle parantavat Kumpulasta ja Arabianrannasta Pasilan kautta Töölön suuntaan kulkevien reittien järjestelymahdollisuuksia. Lisäksi joukkoliikennekatu luo edellytykset raitiolinjan perustamiselle Pasilasta Hermanniin.

Yhdyskuntatekninen huolto

Joukkoliikennekadun kuivatusta varten on rakennettava sadevesiviemäreitä, jotka johdetaan rakennettuun järjestelmään. Alueen länsipäässä oleva avo-oja on putkitettava. Ratapenkereen alla olevien johtojen kuormituskestävyys on selvitettävä, kun ratapenger muutetaan joukkoliikennekaduksi.

Maaperän rakennettavuus ja puhtaus

Nykyinen ratapenger on savialueella. Radan perustamistavasta ei ole tarkkaa tietoa. Joukkoliikenneyhteyttä varten ratapengertä levennetään, jolloin joudutaan tekemään pohjanvahvistustoimenpiteitä. Muilta osin perustamistavat ovat normaaleja.

Rakennettaessa katua Nylanderinpuiston pilaantuneeksi todetun alueen läheisyyteen tulee rakentamisessa huomioida mahdolliset pilaantuneet maa-ainekset.

Rakennettaessa katua satamaradan alueelle tulee ratarakenteen maa-ainesten soveltuvuus suunniteltuun käyttöön arvioida pilaantuneisuuden osalta erikseen, jos radan maa-aineksia aiotaan hyödyntää kadun rakentamisessa.

Kaavoituksen yhteydessä on arvioitu, ettei maaperän mahdollinen pilaantuneisuus estä alueen ottamista suunniteltuun käyttöön.

Ympäristöhäiriöt

Joukkoliikenneyhteydestä aiheutuu melu-, päästö- ja muita haittoja. Meluhaittojen lieventämiseksi rakennetaan 2,5 metriä korkea aita, joka sijaitsee siirtolapuutarhan pohjoisreunassa ja ulottuu 100 metriä sen ohi Mäkelänrinteen suuntaan.

Joukkoliikennekadun liikennemäärän on arvioitu olevan korkeintaan noin 300 bussia vuorokaudessa, jolloin liikenteestä aiheutuva päiväajan keskiäänitaso jää siirtolapuutarha-alueella alle 55 dB:n ohjearvon. Joukkoliikennekadun ja siirtolapuutarhan väliin määrätään kaavassa kuitenkin rakennettavaksi umpinainen aita, joka voi osaltaan toimia myös meluesteenä linja-autoliikenteen aiheuttamia yksittäisiä melutapahtumia vastaan.

Meluntorjunnan toimintasuunnitelman luonnoksessa (17.7.2008) on esitetty Hämeentien varteen rakennettavaksi meluesteet, joiden vaikutuksesta myös siirtolapuutarha-alueen itäosassa alitettaisiin 55 dB:n ohjearvo. Kaavassa on määrätty meluntorjunnan toimintasuunnitelman mukaisten meluesteiden rakentamisesta Hämeentien varteen.

Nimistö Nimistötoimikunta päätti 7.5.2008 esittää joukkoliikennekadun nimeksi Vallilanlaaksontie–Vallgårdsdalsvägen.

Asemakaava- ja asemakaavan muutosehdotuksen toteuttamisen vaikutukset

Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ja rakennettuun ympäristöön

Asemakaavan ja asemakaavan muutoksen tarkoituksena on mahdollistaa nykyistä joustavampi joukkoliikenne Viikin, Arabianrannan, Kumpulan ja Otaniemen kampusten välillä. Järjestely tarjoaa myös mahdollisuuden raitiovaunuliikenteen poikittaisyhteyden järjestämiselle kantakaupungin pohjoisosassa Pasilan ja Hämeentien välillä.

Vaikutukset kulttuurimaisemaan

Joukkoliikennekadun kulku puistoalueen keskellä saattaa kaupunginmuseon johtokunnan mielestä vaarantaa koko miljöön ja sen kulttuurihistorialliseen säilyttämiseen tähtäävät pyrkimykset. Kumpulan kartanon visuaalisesti hallitseva asema maisematilassa heikkenee. On kuitenkin muistettava, että Hämeentien sillan rakentaminen katkaisi aikanaan kartanon suhteen Vanhankaupunginselälle ja siihen verrattuna joukkoliikennekadun kielteinen vaikutus on vähäinen. Kiertoliittymän rakentaminen kartanon pääakselissa on haasteellinen tehtävä.

Joukkoliikennekadun kielteisiä vaikutuksia on pyritty lieventämään johtamalla katu tunneliin Mäkelänrinteen kohdalla. Tunnelin suuaukot ja väylän kaivannot tunneliin johtavien ramppien kohdalla muodostavat maisemallisen haitan, jota voidaan lieventää peittämällä turhaksi jäävä rautatietunnelin aukko ja täyttämällä ratakuilu puistoksi.

Kasvitieteellisen puutarhan ja Kumpulanmäen välillä joukkoliikennekatu kaartaa avoimessa maisematilassa avaran lounaisrinteen halki. Tältä osin katu ei voi turvautua metsänreunaan, johon se maisemallisesti sulautuisi paremmin.

Aidan rakentaminen kasvitieteellisen puutarhan eteläpuolelle tuo maiseman kasvitieteellisen puutarhan rinteen alareunalle 460 metriä pitkän maisemallisen esteen. Se heikentää osin näkymiä kevyen liikenteen pääreitiltä etelään laakson pohjalla.

Uusi joukkoliikennekatu ja aita ovat myös haitallisia kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti arvokkaan Vallilan siirtolapuutarhan kannalta.

Vaikutukset asukkaiden lähiympäristöön ja virkistysmahdollisuuksiin

Joukkoliikennekadun haitalliset vaikutukset kohdistuvat erityisesti Vallilan, mutta osin myös Kumpulan ja Pasilan asukkaiden lähiympäristöön. Lisäksi haittaa aiheutuu myös muille alueen käyttäjille kuten Hermannin ja Arabianrannan asukkaille. Asukkaat ovat todenneet, että alue ei tarjoa enää samanlaisia mahdollisuuksia ulkoiluun, lasten leikkeihin, leijojen lennättämiseen ja muuhun virkistykseen. Joukkoliikennekatu aitoineen rikkoo viher- ja virkistysalueen yhtenäisyyttä.

Radan vieressä kulkevan kevyen liikenteen reitin luonne muuttuu jalkakäytävämäiseksi, mikä heikentää sen virkistysarvoa. Kevyen liikenteen reittejä ei voida rakentaa Vallilanlaaksossa ilman, että ne risteäisivät joukkoliikennekadun kanssa. Nykyiset reitit risteävät kahdessa kohdassa Vallilanlaaksossa sekä Jyrängöntiellä kasvitieteellisen puutarhan sisäänkäynnin lähellä ja kiertoliittymän kohdalla.

Kasvitieteellisen puutarhan pääsisäänkäynnin kohdalle rakennettava pysäkki parantaa pääsyä tähän valtakunnallisesti merkittävään puutarhaan.

Joukkoliikennekadun melu- ja päästöhaitat eivät ole merkittäviä, eikä 55 db:n melutaso ylity. Sen sijaan kaavaehdotukseen sisältyy meluesteen rakentaminen vilkasliikenteisen Hämeentien reunalle Vallilan siirtolapuutarhan itäpuolelle. Melueste vähentää olennaisesti meluhaittoja Vallilan siirtolapuutarhassa ja Vallilanlaaksossa.

Liikenteelliset vaikutukset

Joukkoliikennekatu parantaa joukkoliikenteen poikittaisreittejä ja niiden järjestelymahdollisuuksia. Kadun ansiosta voidaan perustaa uusia poikittaislinjoja ja siirtää joitakin Kumpulan tai Arabianrannan kautta kulkevia bussilinjoja Pasilan kautta Töölön suuntaan.

Tiedelinjan matka-aika Kumpulasta Pasilaan lyhenee noin viisi minuuttia.

Joukkoliikennekatu luo edellytykset raitiolinjan perustamiselle Pasilasta Hermanniin. Tätä raitiotietä voidaan myöhemmin jatkaa Kalasatamaan.

Yliopiston ja sen kasvitieteellisen puutarhan huoltoyhteyksiä parantavat Kumpulanmäeltä Jyrängöntielle rakennettava joukkoliikennekatu sekä Hämeentien ja Haukilahdenkadun liittymästä Jyrängöntielle rakennettavat nykyistä suoremmat yhteydet.

Joukkoliikennekatu risteää kevyen liikenteen reittien kanssa Kumpulanpuron kummallakin puolella, Jyrängöntiellä sekä kiertoliittymän kohdalla, mikä heikentää turvallista liikkumista.

Yhdyskuntataloudelliset vaikutukset

Asemakaavan toteuttamisesta aiheutuu kaupungille noin 9,7 milj. euron kustannukset (alv 0 %), josta katutyöt ovat 2,7 milj. euroa, tunneli 5 milj. euroa, raitit 0,3 milj. euroa, vesihuolto 0,5 milj. euroa, siirtolapuutarhan ja joukkoliikennekadun väliin rakennettava aita 0,8 milj. euroa ja Hämeentien melueste 0,4 milj. euroa.

Kustannuksissa ei ole esitetty maaperän mahdollisen pilaantuneisuuden kunnostamisesta johtuvia lisäkustannuksia.

Suunnittelun vaiheet

Vireilletulo, osallistumis- ja arviointisuunnitelma ja vuorovaikutus

Kaavoitustyö on tullut vireille kaupunkisuunnitteluviraston ja kaupunkisuunnittelulautakunnan aloitteesta.

Vireilletulosta on ilmoitettu osalliselle kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä, jonka mukana lähetettiin osallistumis- ja arviointisuunnitelma (7.3.2007). Päivitetty osallistumis- ja arviointisuunnitelma lähetettiin osallisille kaavaluonnoksen kanssa (kirje päivätty 6.10.2008).

Päivitetty osallistumis- ja arviointisuunnitelma, kaavaluonnos ja selostusluonnos ovat olleet nähtävillä 13.–31.10.2008 Arabianrannan, Pasilan ja Vallilan kirjastossa sekä kaupunkisuunnitteluvirastossa.

Keskustelutilaisuus järjestettiin 29.10.2008 kaupunkisuunnitteluviraston auditoriossa.

Viranomaisyhteistyö

Asemakaavan ja asemakaavan muutoksen valmistelun yhteydessä on tehty yhteistyötä liikennelaitoksen ja rakennusviraston kanssa.

Esitetyt mielipiteet ja lausunnot

Kaupunkisuunnittelulautakunta palautti 13.10.2005 voimassa olevan asemakaavan mukaisen liikennesuunnitelman Pietari Kalmin kadun jatkamisesta joukkoliikennekatuna Isonniitynkadulle ja velvoitti tutkimaan poistuvan satamaradan paikan tai mahdollisesti muiden vaihtoehtojen mahdollisuudet joukkoliikennekaduksi. Tässä vaiheessa Pietari Kalmin kadun jatkeen joukkoliikennekatua vastustivat Kumpula-Seura ry (16.6.2005 ja 12.9.2005), Kanta-Helsingin omakotiyhdistys ry (27.9.2005) ja 1 012 adressin allekirjoittajaa sekä kahdeksan asukasta ja asunto-osayhtiötä. Helsingin yliopisto, Ilmatieteen laitos ja Merentutkimuslaitos (4.8.2005 ja 14.9.2005) puolsivat kadun rakentamista. Vallilan siirtolapuutarhayhdistys ry (20.9.2005) ja myöhemmin kaksi asukasta vastustivat Kumpula-seuran esittämää vaihtoehtoa joukkoliikennekadun rakentamisesta satamaradan paikalle Vallilanlaaksoon.

Helsingin yliopisto, Ilmatieteen laitos ja Merentutkimuslaitos lähettivät 24.11.2005 kirjeen kaupunkisuunnitteluvirastolle, jossa ne totesivat pitävänsä edelleen tärkeänä Pietari Kalmin kadun jatkeen toteuttamista Isonniitynkadulle. Mutta ennen kadun toteutumista liikennöinti voitaisiin niiden mukaan käynnistää käyttämällä satamarataa hyväksi samalla tavalla kuin esimerkiksi Viikissä Jokerilinjalla.

Kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi 12.1.2006 Vallilanlaakson joukkoliikennekadun yleissuunnitelman kaksi vaihtoehtoa jatkosuunnittelun pohjaksi. Kummassakin vaihtoehdossa pääosa kadusta sijoittuu käytöstä poistuvan satamaradan paikalle, josta se kääntyy Mäkelänkadulle Vallilanlaakson puistoalueen eteläreunassa. Vaihtoehdossa 1 katu liittyy Hämeentiehen ilman yhteyttä Kumpulanmäelle. Vaihtoehdossa 2 katu on johdettu Jyrängöntien ja Nylanderinpuiston kautta Kumpulanmäelle Pietari Kalmin kadun päähän.

Vallilan siirtolapuutarhayhdistys ry, Hermanni–Vallila Seura ry ja Vallilan asukasyhdistys (11.9.2006) tekivät aloitteen kaupunkisuunnittelulautakunnalle sen 12.1.2006 pidetyssä kokouksessa tehdyn päätöksen kumoamiseksi ja Tiedelinjan reitityksen muuttamiseksi. Aloitteessa esitetään satamaradalta vapautuvan alueen asemakaavoittamista puistoksi ja Tiedelinja reitittämistä ensisijaisesti nykyisiä katuja pitkin esimerkiksi Hämeentieltä Sturenkadun ja Teollisuuskadun tai Aleksis Kiven kadun kautta Pasilan asemalle tai Tiedelinjaa palvelevan joukkoliikennekadun rakentamista voimassa olevan asemakaavan mukaisesti Pietari Kalmin kadun jatkeena Isonniitynkadulle. Kumpula-Seura ry yhtyi tähän, mutta ei hyväksynyt Pietari Kalmin kadun jatketta. Aloitteen liitteenä oli 3 730 henkilön allekirjoittama kansalaisadressi. Aloite on lähetetty myös kaupunginhallitukselle 31.1.2007.

Vallilan siirtolapuutarhayhdistys ry, Vallilan asukasyhdistys ry ja Hermanni–Vallila Seura ry (13.9.2007) lähettivät kaupunginhallitukselle kirjeen, jossa ne esittävät, että kaupunginhallitus ottaisi asian käsiteltäväksi. Kaupunginhallitus pyysi lausunnot kaupunkisuunnittelulautakunnalta, yleisten töiden lautakunnalta ja kaupunginmuseon johtokunnalta.

Yleisten töiden lautakunta (25.10.2007) toteaa edellä olevasta yhdistysten kirjeestä kaupunginhallitukselle annettavassa lausunnossaan, että Hermannin rantatien jatkeena linjattu satamarata luo hyvät edellytykset täydentää itäisen kantakaupungin liikenneverkkoa. Se ottaa huomioon myös kevyen liikenteen tarpeet. Joukkoliikennekadun rakentamiseen on varauduttu vuosina 2011–2012 rakennusviraston talousarvio- ja taloussuunnitelmaehdotuksessa vuosille 2008–2012. Mikäli voimassa olevan asemakaavan mukainen vaihtoehto tulee uudelleen ajankohtaiseksi, tulisi lautakunnan mielestä kadun linjausta ja tilavarausta arvioida uudelleen ennen katusuunnitelman laatimista.

Toisaalta lautakunnan mielestä sekä nykyisen asemakaavan mukainen Pietari Kalmin kadun jatke että Vallilanlaaksoon sijoittuva joukkoliikennekatu heikentävät Kumpulan- ja Vallilanlaakson yhtenäisen puistokokonaisuuden maisemallisia, kulttuurihistoriallisia, virkistyksellisiä ja ekologisia arvoja. Puiston kannalta optimaalisin ratkaisu olisi nykyisen katuverkon käyttö tai tunnelin rakentaminen joukkoliikenteelle. Satamaradan paikan kaavoittaminen puistoksi parantaisi kiistatta viheralueen toimivuutta, reittien jatkuvuutta ja viihtyisyyttä.

Kaupunginmuseon johtokunta (19.3.2008) toteaa edellä olevasta yhdistysten kirjeestä kaupunginhallitukselle antamassaan lausunnossaan, että kaikki Helsingin siirtolapuutarhat on arvotettu maakunnallisesti merkittäviksi kulttuurihistoriallisiksi ympäristöiksi. Yleiskaavassa 2002:ssa siirtolapuutarha-alueet ovat myös osa Helsingin viheraluerakennetta. Siten siirtolapuutarhojen kulttuurihistoriallinen arvo ja merkittävyys viherympäristöinä on kiistaton. Yliopiston kasvitieteellisen puutarhan tulo Kumpulan kartanon ympärille on entisestään vahvistanut koko Vallilanlaakson viherluonnetta. Johtokunnan mielestä kaavoituksen lähtökohtana tulisi olla koko tämän historiallisesti merkittävän ja moni-ilmeisen viherkokonaisuuden säilyttäminen, ei hajottaminen. Johtokunnan mielestä joukkoliikennekatu saattaisi vaarantaa koko miljöön ja sen kulttuurihistoriallisten arvojen säilyttämiseen tähtäävät pyrkimykset. Sen sijaan raitiotie satamaradan paikalla voisi olla luonteva ratkaisu, jos joukkoliikenneyhteyttä tulevaisuudessa tarvitaan.

Esittelijä

Edellä olevat lausunnot on annettu kaupunginhallitukselle, joka on pyytänyt myös kaupunkisuunnittelulautakunnan lausuntoa. Vastauksena siihen on tämä asemakaava- ja asemakaavan muutosehdotus selostuksineen.

Osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta saapuneet mielipiteet

Osallistumis- ja arviointisuunnitelma lähetettiin osallisille 7.3.2007 ja asemakaavaosastolle saapui siitä 16 mielipidettä.

Asuntoyhtiöiltä ja yksittäisiltä asukkailta tuli yhteensä 11 kannanottoa, joissa kaikissa vastustetaan joukkoliikennekadun rakentamista Vallilanlaakson. Viidessä mielipiteessä esitetään nykyisen katuverkon hyödyntämistä tai raitioliikenteen kehittämistä ja kolmessa puolletaan Pietari Kalmin kadun jatkeen rakentamista voimassa olevan asemakaavan mukaisesti.

Kaupunginmuseo (2.4.2007) toteaa, ettei ratakuilun käyttö saa vaarantaa alueen suojeluarvoja ja pitää Kumpulan kartanon ja Vallilan siirtolapuutarhan kannalta luontevampana ratakuilun alueen varaamista pelkästään kevyelle liikenteelle.

Helsingin yliopisto (30.3.2007) korostaa tärkeyttä saada joukkoliikenteen reittejä kulkemaan kampuksen kautta ja yhteyksien saamista kampukselta ja muualta kaupungista kasvitieteelliseen puutarhaan. Voimassa olevan asemakaavan mukainen ratkaisu palvelee näitä yliopiston liikennetarpeita paremmin kuin satamaraiteen paikalle ajateltu väylä.

Helsingin yliopisto, Ilmatieteen laitos ja Merentutkimuslaitos ovat kirjeessään (18.12.2007) kaupunkisuunnittelulautakunnalle ilmaisseet kantanaan, että voimassa olevan asemakaavan mukainen joukkoliikennekatu Pietari Kalmin kadun jatkeena palvelee aluetta sekä joukkoliikenteen että kevyen liikenteen yhteytenä paremmin kuin Vallilanlaaksoon ajateltu yhteys.

Vallilan siirtolapuutarhayhdistys ry, Vallilan asukasyhdistys ry ja Hermanni–Vallila Seura ry (27.3.2007) vastustavat joukkoliikennekadun rakentamista Vallilanlaaksoon ja toteavat, että ne ovat 11.9.2006 jättäneet 3 730 asukkaan allekirjoittaman aloitteen kaupunkisuunnittelulautakunnan 12.1.2006 tekemän päätöksen joukkoliikennekadun siirtämisestä Vallilanlaaksoon kumoamiseksi.

Vallilan siirtolapuutarhayhdistys ry on 31.10.2007 lähettänyt kirjeen kaupunginhallitukselle, jossa viitataan heidän tietoonsa tulleeseen Helsingin yliopiston Kumpulan kampusneuvottelukunnan tiedotteeseen ja pyydetään joukkoliikennekadusta päätettäessä ottamaan huomioon tiedotteessa esitetty kanta, että kampusaluetta parhaiten palveleva vaihtoehto on jo kaavassa olevan Pietari Kalmin kadun jatkeen rakentaminen

Esittelijä

Yllä oleviin mielipiteisiin ja kannanottoihin annetaan yhteinen vastine, joka esitetään kaavaluonnoksesta saapuneiden mielipiteiden jälkeen.

Ympäristökeskuksen (27.3.2007) mielestä kaavan valmistelussa on erityisen huolellisesti selvitettävä kadun vaikutukset paljon käytettyjen kevyen liikenteen yhteyksien, Vallilan siirtolapuutarhan, läheisen asuinalueen ja Vallilanlaakson virkistysalueiden olosuhteisiin mm. ilmanlaatu- ja melutilanteeseen. Myös radan ja sen lähiympäristön maaperän pilaantuneisuus ja kunnostustarve tulee tutkia.

Esittelijä

Rautatien maaperää ei ole tutkittu ja tiedetään ainoastaan ratapölkkyjen sisältävän kreosiittia. Nylanderinpuisto on tutkittu ja sille on laadittu kunnostussuunnitelma. Jatkosuunnittelussa maaperä tutkitaan tarkemmin kuten asemakaavaehdotuksessakin edellytetään.

Kaavaluonnoksesta saapuneet mielipiteet

Päivitetty osallistumis- ja arviointisuunnitelma ja kaavaluonnos lähetettiin osallisille 6.10.2008 ja siitä saapui asemakaavaosastolle 25 mielipidettä. Mielipiteistä 15 tuli asukkailta ja 1 asunto-osayhtiöltä. Kaikki asukkaat vastustavat suunnitelmaa, ja asunto-osakeyhtiö toteaa uuden linjauksen olevan parempi kuin voimassa olevan asemakaavan mukainen linjaus. Helsingin kaupungin liikennelaitos, Vanhankaupungin yrittäjät ry, Helsingin yliopiston seismologian laitos kannattavat joukkoliikennekadun rakentamista Vallilanlaaksoon. Helsingin yliopisto, Ilmatieteen laitos ja Merentutkimuslaitos toteavat lausunnossaan, että yhteys palvelee heidän tavoitteitaan, mutta voimassa olevan asemakaavan mukainen reitti olisi niiden kannaltaan parempi. Mäkelänrinteen Uintikeskus puolestaan toteaa, ettei Tiedelinja saisi estää uimahallin mahdollista laajentamista. Hermanni-Vallila seura ry, Vallilan asukasyhdistys ry ja Vallilan siirtolapuutarhayhdistys ry, Kumpula-Seura, Kaupunginmuseo ja Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö ry vastustavat kadun rakentamista.

Asukkaat vastustavat jyrkästi joukkoliikennekadun rakentamista, koska se rikkoisi yhtenäisen, alueellisesti merkittävän puisto- ja virkistysalueen ja toisi sinne melua, saasteita ja turvattomuutta etenkin vanhusten ja lasten liikkumiseen sekä katkaisisi kevyen liikenteen yhteyksiä. Samalla Vallilan siirtolapuutarhan ja Kumpulan kartanon muodostama kulttuurimaisema tuhottaisiin peruuttamattomasti ja menetettäisiin mahdollisuudet kehittää aluetta puutarhakulttuurin ja virkistyksen vehreänä keskuksena. Vallilanlaakson ja Kumpulanlaakson käyttäjiä todettiin olevan vallilalaisten, hermannilaisten, pasilalaisten lisäksi Arabianrannan ja Käpylän asukkaat. Joukkoliikenteen kehittämistä kannatettiin, mutta tässä tapauksessa kustannusten ja kielteisten ympäristö- ja maisemavaikutusten todettiin olevan liian suuret saavutettavaan hyötyyn verrattuna. Tiedelinjan reitin säilyttäminen ja nopeuttaminen olemassa olevassa katuverkostossa sai laajaa kannatusta. Kumpulan kampuksen saavutettavuuden todettiin parantuvan kunnostamalla sinne johtavia kevyen liikenteen väyliä. Tutkittavaksi ehdotettiin satamaradan paikan käyttöä raitiotielinjana ja tunneliratkaisua Isonniitynkadun suunnasta Kumpulan kampuksen alta Kustaa Vaasan tielle tai Hämeentielle. Lisäksi todettiin, että huomioitava olisi myös metroratkaisut, jotka mahdollisesti tulevaisuudessa yhdistävät Pasilan Kumpulaan kampukseen.

Helsingin kaupungin liikennelaitos (10.11.2008) esittää uudistetussa kannanotossaan, että Kumpulan alueen kautta kulkevaa poikittaista katuyhteyttä tarvitaan nykytilanteessa tiedelinjan nopeuttamiseksi matkalla Pasilaan ja linjaus tulee olla Kumpulanmäen yliopistoalueen kautta. Tavoite raitioliikenteen (ja bussiliikenteen) aloittamisajankohdalle, satamaradan paikalle sijoittuvaa yhteyttä hyödyntäen, voisi liikennelaitoksen näkökulmasta olla noin vuosi 2015. Liikennelaitos ja kaupunkisuunnitteluvirasto ovat kaupunginjohtajalle kesäkuussa 2008 antamassaan hankeluettelossa esittäneet hankkeen ajoittuvan vuosille 2016–2017.

Helsingin yliopiston seismologian laitoksen (30.10.2008) kannanotossa todetaan, että kadun keskelle toivotaan raitiotieraiteita ja voimassa olevan kaavan mukainen Pietari Kalmin kadun jatke pitäisi myös toteuttaa.

Helsingin yliopisto, Ilmatieteen laitos ja Merentutkimuslaitos (31.10.2008) toteavat mielipiteessään, että voimassa olevan asemakaavan mukainen ratkaisu eli Pietari Kalmin kadun jatkeeksi suunniteltu joukkoliikennekatu palvelisi yliopiston joukkoliikenteen kehittämistavoitteita hyvin ja yhteys Pasilan suuntaan olisi erittäin sujuva. Nyt esillä oleva asemakaavaehdotus toteuttaa yliopiston päätavoitteen saada joukkoliikenneyhteys ylös kampukselle, mutta reittinä se ei ole yhtä sujuva.

Kaupunginmuseo (28.10.2008) ei puolla asemakaavaluonnosta. Se toteaa, että Helsingin siirtolapuutarhojen kulttuurihistoriallinen arvo ja merkittävyys viherympäristöinä on kiistaton ja satamaradan linjan muuttaminen joukkoliikennekaduksi ja autoliikenteen tuominen Kumpulan kartanon ja Vallilan siirtolapuutarhan väliselle vyöhykkeelle saattaisi vaarantaa koko miljöön ja sen kulttuurihistoriallisten arvojen säilyttämiseen tähtäävät pyrkimykset. Luonteva ratkaisu, mikäli liikenteellistä tarvetta tulevaisuudessa ilmenee, voisi olla Arabianrannan ja Pasilan välille toteutettava raitiotieyhteys, joka käyttäisi hyväksi käytöstä vapautuvaa vanhaa satamaradan pohjaa. Sen sijaan bussikalustolla toteutettava Tiedelinjan 506 liikenne tuli linjata kulkemaan siirtolapuutarha-alue kiertäen esimerkiksi Teollisuuskadun / Aleksis Kiven kadun ja Sturenkadun kautta.

Hermanni-Vallila seura ry, Vallilan asukasyhdistys ry ja Vallilan siirtolapuutarhayhdistys ry (29.10.2008) vastustavat joukkoliikennekadun rakentamista Vallilanlaaksoon ja viittaavat aiempiin kannanottoihinsa, joihin kuuluu myös 3 730 nimeä sisältävä rakentamista vastustava kansalaisadressi. Perusteluissa todetaan mm., että joukkoliikennekatu tuhoaa virkistysalueen ja uhkaa Vallilanlaakson kulttuurimaisemaa. Mielipiteessä esitetään myös yksityiskohtaisia kommentteja selostusluonnokseen, joka on ollut nähtävillä kaavaluonnoksen yhteydessä.

Kumpula-Seura ry (31.10.2008) toteaa tyytyväisyytensä, että varaus joukkoliikennekadulle Kumpulanmäeltä Kumpulanlaakson puistoalueen halki Isonniitynkadulle poistetaan. Sen mielestä on tärkeää, että joukkoliikenneyhteyttä tarkastellaan yhdessä alueen liikennesuunnitelman kanssa ja tarkastelu ulotetaan Vallilanlaakson ja Kumpulanmäen ulkopuolelle. Tiedelinjan nykyinen reitti palvelee yliopistokampusten lisäksi kaikkia niitä kaupunginosia, joiden kautta se kulkee, kun taas Vallilanlaaksosta ei ole juurikaan tulossa uusia reitin käyttäjiä. Reittiä voidaan nopeuttaa esimerkiksi kaistajärjestelyillä ja liikennevaloetuisuuksilla. Kaavaluonnoksessa esitetty linjaus on monimutkainen, kallis ja sen Tiedelinjan ajoaikaa vähentävä merkitys on mitättömän pieni haittoihin verrattuna. Jos satamaradan käytön suunnittelua kuitenkin jatketaan, olisi harkittava vaihtoehtoa, jossa rata muutettaisiin raitiovaunuradaksi.

Enemmistö ry (31.10.2008) toteaa, että Vallilanlaaksoon ei tule avata uutta tietä joukkoliikennettä varten, koska se raiskaa virkistys-, kuntoilu- ja viljelykäytössä olevan viheralueen. Vallilanlaakso ja Kumpulanmäki muodostavat kantakaupungin pohjoispuolella arvokkaan alueen, joka on verrattavissa kantakaupungin eteläpuolella olevaan Kaivopuistoon, jossa voi virkistyä kuulematta liikenteen melua ja kohtaamatta autoliikennettä.

Esittelijä

Puistoalueen halki kulkeva joukkoliikenneyhteys Kumpulanmäeltä Pasilaan aiheuttaa maisemallisia ja toiminnallisia ongelmia ja haittoja puiston käyttäjille. Radan muuttaminen raitiovaunuyhteydeksi olisi melko vaivatonta ja maisemallisesti tällainen muutos olisi vähiten haitallinen. Raitiovaunuyhteyttä ei kuitenkaan voida johtaa Kumpulanmäelle, joten yhteys kulkisi kampuksen vierestä kuten nykyisinkin.

Bussiyhteyden rakentaminen avaraan maisematilaan aiheuttaa kielteisiä maisemallisia vaikutuksia riippumatta siitä, mistä yhteys johdetaan. Vallilanlaakson puiston rauha häiriintyy osin sen maisemallisesti herkimmässä kohdassa, Kumpulanpuron vesiaiheen ympäristössä. Radan vieressä kulkevan kevyen liikenteen reitin luonne muuttuu jalkakäytävämäiseksi, mikä heikentää sen virkistysarvoa. Melu- ja päästöhaitat lisääntyvät vähäisessä määrin, mutta toisaalta melu vähenee Hämeentien sillan meluesteen ansiosta. Nyt esitetty melko pitkä yhteys on toteutettavissa niin, että kevyen liikenteen haitat rajoittuvat Nylanderinpuiston alimmassa kohdassa olevan kiertoliittymän tuntumaan ja kohtaan, jossa Kumpulanpuron vieressä kulkeva kevyen liikenteen pääreitti risteää joukkoliikennekadun kanssa. Näissä paikoissa kevyen liikenteen määrä on kuitenkin selvästi pienempi kuin Kumpulanlaakson ja Pasilan välinen liikenne, joka saadaan tunnelin ansiosta kulkemaan ilman joukkoliikenteen katkaisevaa vaikutusta.

Joukkoliikenneyhteyden johtaminen kokonaisuudessaan tunneliin Isonniitynkadulta Kustaa Vaasan tielle tai Hämeentielle olisi teknisesti mahdollinen, mutta taloudellisesti toteuttamiskelvoton vaihtoehto.

Mäkelänrinteen Uintikeskus (18.11.2008) peruuttaa 28.3.2007 ja 27.10.2008 lähettämänsä lausunnot ja esittää, että Tiedelinja pyrittäisiin toteuttamaan siten, ettei se ei estäisi uintikeskuksen mahdollista laajentamista.

Esittelijä

Mäkelänrinteen uintikeskuksen mahdollinen laajentaminen on tehtävissä tontille siten, että laajennusosa ulottuu pohjoiseen osin tai kokonaan nykyisen pysäköintialueen päälle. Tällöin autopaikat rakennetaan osin tai kokonaan laajennuksen alle. Puistoalueella ei lisärakentamista tulisi tehdä.

Vanhankaupungin yrittäjät ry:n (22.10.2008) mielestä suunnitteilla olevalle kadulle Kumpulanmäeltä Mäkelänkadulle tulisi sallia myös henkilö- ja jakeluautoliikenne.

Esittelijä

Uusi katuyhteys suunnitellaan vain joukkoliikenteelle eikä sillä sallita mitään muuta ajoneuvoliikennettä. On erittäin tärkeää, että Kalasatamasta Mäkelänkadun suuntaan kulkeva liikenne ei sijoitu joukkoliikennekadulle.

Tilastotiedot

	Asemakaavoittamaton alue
				Pinta-ala ha

				3,5

	Voimassa oleva asemakaava

			Käyttötarkoitus	Pinta-ala	Kerrosala
				ha	k-m²
			Yleisten rakennusten korttelialue(YHT)	2,16	28 000
			Puisto (VP)	3,56
			Kadut	0,55
			Yleinen pysäköintialue (LP)	0,14
			Rautatiealue (LR)	0,02
			Kevyen liikenteen kadut	0,12

			Yhteensä	6,6	28 000

	Asemakaava- ja asemakaavan muutosehdotus

		Käyttötarkoitus		Pinta-ala	Kerrosala
				ha	k-m²
		Yleisten rakennusten korttelialue(YHT)		2,12	28 000
		Puisto (VP)		3,46
		Kadut		3,24
		Yleinen pysäköintialue (LP)		0,21
		Suojaviheralue (EV)		1,08

		Yhteensä		10,1	28 000

Jatkotoimenpiteet Ehdotus koskee valtion ylläpitämään kiinteistörekisteriin kuuluvaa aluetta.

Ehdotus asetetaan nähtäville 30 päivän ajaksi.

Ehdotuksesta pyydetään Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunto.

Asemakaavan muutosehdotuksen hyväksymisestä päättää kaupunginvaltuusto.

Kaj toteaa edellä esitettyyn viitaten, että kaupunkisuunnittelulautakunnan palautuspäätös 18.12.2008 tulisi kumota ja jatkaa asemakaava- ja asemakaavan muutosehdotuksen nro 11882 käsittelyä.

edustaja	varaedustaja

Jouko Malinen	Tiina Hiltunen

Tarja Tenkula	Risto Meriläinen

Risto Rautava	Timo Jaatinen

Tuomo Valve	Aki Ahonen

Laura Räty	Paula Kylä-Harakka

Ulla-Marja Urho	Pirjo Tolvanen


_________________________	__________________________

_________________________	_________________________


_________________________	_________________________


_________________________	_________________________


_________________________	_________________________

edustaja	varaedustaja

Pia Pakarinen	Pirjo Tolvanen
Esko Riihelä	Tuomo Valve
Juha Hakola	Risto Rautava
Hannele Luukkainen	Paula Kylä-Harakka
Jouko Malinen	Satu Pikkarainen
Tarja Tenkula	Anna Kirstinä
Tero Tuomisto	Pentti Helo
Tapio Laakso	Kimmo Helistö
Maaria Haikarainen	Sanna Hellström
Pekka Saarnio	Hanna-Kaisa Siimes
Georg Henrik Wrede	Björn Fant