HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS

LAUSUNTO EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHELLE TERVEYSPALVELUJEN MAKSUJEN KOROTTAMISTA KOSKEVASTA KANTELUSTA

Khs 2009-340

STJ Kaupunginhallitus päättänee toimittaa eduskunnan oikeusasiamiehelle terveyskeskuksen, talous- ja suunnittelukeskuksen sekä hallintokeskuksen oikeuspalvelujen antamat selvitykset ja esityslistan liitteinä olevat asiakirjat terveyspalvelujen maksujen korottamista koskevan kantelun johdosta.

Kaupunginhallitus ilmoittaa omana lausuntonaan yhtyvänsä selvityksissä esitettyyn ja toteaa, että terveydenhuollon potilasmaksujen perimistä koskevat päätökset on tehty ja kaupungin toimielimet ja viranhaltijat ovat menetelleet kuntalain ja sovellettavien johtosääntöjen mukaisesti.

Terveydenhuollon palveluista potilailta perittävistä potilasmaksuista säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulaissa ja asetuksessa. Näissä säädöksissä on määrätty eräät terveyspalvelut maksuttomiksi ja myös, mistä palveluista saa periä maksuja ja lisäksi perittävien potilasmaksujen enimmäismäärä. Kunnan oma päätösvalta sisältää siitä päättämisen, peritäänkö jostakin em. palvelusta maksua vai ei ja jos peritään, peritäänkö em. säädösten mukainen enimmäismaksu vai vähemmän.

Päätöksenteko kaupunginvaltuustossa

Kaupunginvaltuuston tehtävänä on kuntalain 13 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan päättää kunnan palveluista ja muista suoritteista perittävien maksujen yleisistä perusteista. Kuntalain 14 §:n mukaan valtuusto voi johtosäännössä siirtää toimivaltaansa kunnan muille toimielimille, luottamushenkilöille ja viranhaltijoille muissa kuin niissä asioissa, joista valtuuston on kuntalaissa ja muussa laissa olevan nimenomaisen säännöksen mukaan päätettävä. Lisäksi valtuusto voi johtosäännössä antaa kunnan edellä tarkoitetulle viranomaiselle oikeuden siirtää sille siirrettyä toimivaltaa edelleen. Valtuusto voi siten siirtää toimivaltaansa maksujen yksityiskohtaisemmassa hinnoittelussa ja määräämisessä alemmille viranomaisille.

Kuntalain 16 §:n 1 momentin mukaan kunta päättää hallintonsa järjestämisestä tässä laissa säädetyllä tavalla. Hallinnon järjestämiseksi valtuusto hyväksyy tarpeelliset johtosäännöt, joissa määrätään kunnan eri viranomaisista sekä niiden toiminnasta, toimivallan jaosta ja tehtävistä.

Kaupunginvaltuusto on vuonna 1997 hyväksynyt kaupunginhallituksen johtosäännön 7 §:n 12 kohdan muutoksen, jonka mukaan valtuusto päättää mm. taloudellisesti tai periaatteellisesti merkittävän uuden terveydenhuollon potilasmaksun käyttöön ottamisesta tai tällaisen maksun käytöstä luopumisesta. Johtosäännön 7 § koskee valtuuston toimivallasta johtuvia rajoituksia kaupunginhallituksen toimialaan. Johtosääntömääräyksen mukaan valtuusto on siten pidättänyt itsellään toimivallan päättää merkittävistä uusista maksuista ja merkittävistä maksuista luopumisesta.

Kantelu on kohdistettu kaupunginhallituksen ja eräiden viranhaltijoiden menettelyyn terveydenhuollon jo käytössä olevia potilasmaksuja korotettaessa. Kantelussa tätä menettelyä on kuvattu ”uudenlaisten” maksujen käyttöönottona. Kyseessä eivät kuitenkaan ole johtosäännössä tarkoitetut uudet maksut, joten asia ei edellä todetuin perustein ole kuntalain tai johtosäännön mukaan valtuustoasia.

Siten kantelussa esitetyt epäilyt ovat perusteettomia siltä osin kuin ne koskevat valtuuston päätöksentekoa tai sitä, että kaupunginhallitus tai terveyslautakunta olisivat ylittäneet toimivaltansa.

Päätöksenteko kaupunginhallituksessa

Kaupunginvaltuuston hyväksymän terveystoimen johtosäännön 6 §:n 3 kohdan mukaan terveyslautakunta mm. päättää potilasmaksuista kau-punginhallituksen tarvittaessa erikseen antamien ohjeiden mukaisesti sekä hyväksyy perusteet, joiden mukaan viranhaltija päättää mainituista asioista.

Kaupunginhallitus on antanut edellä tarkoitettuja ohjeita terveydenhuollon potilasmaksuja koskevalla päätöksellään 14.2.2000 § 197, jossa on todettu mm. että terveydenhuollon potilasmaksut peritään edelleen säädettyjen enimmäismäärien suuruisina. Kaupunginhallituksen tätä linjausta on pidettävä toistaiseksi voimassa olevana ja kaupunginhallituksella on johtosäännön mukainen toimivalta antaa tarvittaessa myös uusia ohjeita.

Linjauspäätös ei siten sido kaupunginhallituksen myöhempää päätöksentekoa. Mahdollisten uusien ohjeiden tarpeellisuuden arviointi on kaupunginhallituksen itsensä päätettävissä eikä sitä, ettei uusia ohjeita ole annettu lainsäädännön muuttuessa, ole pidettävä lain tai johtosääntöjen vastaisena laiminlyöntinä.

Kantelussa esitetyt epäilyt ovat myös kaupunginhallituksen päätöksentekoa koskevilta osin perusteettomia.

Päätöksenteko terveyslautakunnassa

Terveyslautakunta on edellä mainittuun kaupunginhallituksen päätökseen viitaten päättänyt 7.3.2000 § 43, että terveysvirastossa peritään 1.4.2000 lukien potilasmaksut säädettyjen enimmäismäärien mukaisina. Myös tätä päätöstä on pidettävä toistaiseksi voimassa olevana. Se ei sido terveyslautakunnan myöhempää päätöksentekoa, vaan lautakunnalla on johtosäännön mukainen toimivalta päättää potilasmaksuista myös jatkossa. Toimivallan delegointi ja perusteista päättäminen on delegoivan toimielimen harkinnassa oleva asia. Se, ettei lautakunta ole katsonut perustelluksi delegoida toimivaltaansa tällaisessa asiassa, ei tietenkään ole laiminlyönti.

Siten kantelussa esitetyt epäilyt ovat myös terveyslautakunnan päätöksentekoa koskevilta osin perusteettomia.

Viranhaltijoiden menettelystä

Kunta voi päättää perimiensä maksujen perusteista ja suuruudesta esimerkiksi siten, että toimivaltainen toimielin tekee toistaiseksi voimassa olevan päätöksen sitoa maksut erityislainsäädännössä määriteltyihin enimmäismääriin, jolloin lainsäädännön muuttuessa muuttuvat myös kunnan perimät maksut. Kunnan toimielimen ei tarvitse tehdä uutta erillistä päätöstä maksujen muutoksesta aina kun lainsäädännön vastaavat säännökset muuttuvat. Myöskään indeksikorotuksen käyttöönottaminen erityislaissa ei edellytä erillistä päätöstä maksujen muutoksesta.

Sen enempää kuntalaki kuin erityislainsäädäntökään ei velvoita asioiden valmistelusta ja esittelystä vastaavia viranhaltijoita toimimaan toisin kuin kantelussa tarkoitetussa asiassa on toimittu.

Kantelussa tarkoitettujen viranhaltijoiden menettelyn ei siten voida katsoa olleen sen enempää lain kuin johtosääntöjenkään vastaista. Kantelijan menettelyyn kohdistamat moitteet hyvän hallintotavan vastaisuudesta ovat vailla perusteluja, joten niihin ei ole tarkoituksenmukaista ottaa erikseen kantaa.

Käsittelyvaiheista

Oheistetuista liitteistä (esityslistan liitteet) ilmenee, miten kantelukirjelmässä esille otettuja asioita on eri päätöksentekovaiheissa käsitelty.

Erikseen todettakoon, että kantelukirjelmässä tarkoitetussa terveyslautakunnan kokouksessa 17.6.2008 oli esillä (§ 241, ilmoitusasiat, kohta 13) kaupunginvaltuustossa välikysymykseen annettu kaupunginhallituksen vastaus. Lautakunta yleensäkin merkitsee tiedoksi erilaisia ilmoitusasioita eikä niistä ole tapana päättää muuta.

Edelleen todettakoon kantelukirjelmässä tarkoitetusta kunnan asukkaiden aloitteesta (Helsingin seudun sairaus- ja tapaturmainvalidit ry ym.), että kuntalain 28 §:n ja kaupunginvaltuuston työjärjestyksen 25 §:n mukaisesti kyseisen aloitteen johdosta tehdyt toimenpiteet esitetään kaupunginvaltuuston tietoon huhtikuussa 2009.

Yhteenveto

Lopuksi kaupunginhallitus toteaa, että terveydenhoidon potilasmaksuja koskevat toimielinten päätökset ovat voimassa toistaiseksi. Kaupunginhallitus on 9.6.2008 § 854 nimenomaisesti todennut, että muutoksista mm. terveystoimen maksujen periaatteisiin päätetään osana budjetin valmistelua ja strategiatyötä.

Koska terveydenhuollon potilasmaksujen perimistä koskevat päätökset on tehty ja kaupungin toimielimet ja viranhaltijat ovat menetelleet kuntalain ja sovellettavien johtosääntöjen mukaisesti, kaupunginhallitus esittää, että kantelu ei antaisi aihetta enempiin toimenpiteisiin.

Kirje eduskunnan oikeusasiamiehelle, jolle kanteluasiakirjat palautetaan, sekä pöytäkirjanote terveyskeskukselle, talous- ja suunnittelukeskukselle sekä hallintokeskuksen oikeuspalveluille.

Lisätiedot:
Rautanen Marja-Liisa, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36184

LIITTEET	Liite 1	Eduskunnan oikeusasiamiehen selvitys- ja lausuntopyyntö asiakirjoineen 12.2.2009
	Liite 2	Terveyskeskuksen lausunto 12.3.2009
	Liite 3	Terveyslautakunnan päätös 7.3.2000 § 43
	Liite 4	Talous- ja suunnittelukeskuksen lausunto 20.3.2009
	Liite 5	Hallintokeskuksen oikeuspalvelujen lausunto 23.3.2009
	Liite 6	Kaupunginvaltuuston työjärjestys
	Liite 7	Kaupunginhallituksen johtosääntö
	Liite 8	Terveystoimen johtosääntö
	Liite 9	Kaupunginhallituksen päätös 14.2.2000 § 197
	Liite 10	Kaupunginhallituksen päätös 18.8.2008 § 990
	Liite 11	Kaupunginhallituksen esityslista 18.8.2008 Kj/7
	Liite 12	Kaupunginhallituksen päätös 9.6.2009 § 854
	Liite 13	Oikaisuvaatimus 30.6.2009
	Liite 14	Hallintokeskuksen oikeuspalvelujen lausunto 4.7.2008
	Liite 15	Kaupunginvaltuuston päätös 18.6.2008 § 164
	Liite 16	Kaupunginvaltuuston esityslistateksti 18.6.2008, asia Kj/4
	Liite 17	Kaupunginvaltuuston päätös 26.11.2008 § 282
	Liite 18	Ote mietinnöstä, aloite 18
	Liite 19	Sosiaalilautakunnan lausunto 26.8.2008
	Liite 20	Talous- ja suunnittelukeskuksen lausunto 28.8.2008
	Liite 21	Terveyslautakunnan lausunto 9.9.2008
	Liite 22	Terveyslautakunnan päätös 17.6.2008 § 241
	Liite 23	Terveyslautakunnan esityslista 17.6.2008, ilmoitusasioita
	Liite 24	Kaupunginjohtajan päätös 13.1.2009 § 4016
	Liite 25	Helsingin Seudun sairaus- ja Tapaturmainvalidit ry:n aloite
	Liite 26	Kirje Helsingin Seudun sairaus- ja Tapaturmainvalidit ry:lle 13.1.2009

Eduskunnan oikeusasiamies toteaa selvitys- ja lausuntopyynnössään (12.2.1009), että Xxxx Xxxxxxxxx arvostelee Helsingin kaupungin menettelyä terveyspalvelujen maksujen korotusasiassa. Kantelun mukaan kaupungin menettely terveyspalvelujen maksujen määräytymisessä on ollut kuntalain ja johtosääntöjen vastaista. Edelleen kantelun mukaan kaupunginhallitus ja terveyspalvelujen maksujen korottamisesta vastaavat viranhaltijat ovat toimineet vastoin lakia, johtosääntöjä ja hyvää hallintotapaa.

Perustuslain 111 §:n 1 momenttiin viitaten oikeusasiamies pyytää Khta toimittamaan kantelun tutkimiseksi tarvittavan selvityksen ja antamaan lausuntonsa viimeistään 20.4.2009.

./. Selvitys- ja lausuntopyyntö asiakirjoineen on esityslistan liitteenä 1.

Terveyskeskus toteaa (12.3.2009) mm., että sosiaali- ja terveydenhuollon maksuasetuksen mukaiset korotukset on pantu täytäntöön ilman uusia hallinnollisia päätöksiä. Ennen täytäntöönpanoa johtavien viranhaltijoiden keskusteluissa on varmistettu, ettei maksuja ja/tai niiden korotuksia olla viemässä kaupunginhallituksen käsiteltäväksi terveyskeskukselle ja/ tai –lautakunnalle annettavaa ohjeistusta varten. Näin toimittiin myös viimeisimmän asetuksen muutoksen yhteydessä eli asetuksen mukaisia, korkeampia maksuja ryhdyttiin perimään asetusmuutoksen voimaantulopäivästä 1.8.2008 lukien. Edellisen kerran maksuja oli korotettu vuonna 2002.

Talous- ja suunnittelukeskus viittaa (20.3.2009) mm. kaupunginhallituksen 9.6.2008 antamaan välikysymystä koskevaan vastaukseen ja toteaa lisäksi, että muutoksista sosiaali- ja terveystoimen maksujen periaatteisiin voidaan päättää osana budjetin valmistelua ja strategiatyötä.

Hallintokeskuksen oikeuspalvelut toteaa (23.3.2009) mm., että kantelussa esitetyt epäilyt ovat perusteettomia siltä osin kuin ne koskevat valtuuston päätöksentekoa tai sitä, että kaupunginhallitus tai terveyslautakunta olisivat ylittäneet toimivaltansa.

Kuten oikeuspalvelut on kantelijan aiempaan oikaisuvaatimukseen liittyvässä lausunnossaan 4.7.2008 jo todennut, kunta voi päättää perimiensä maksujen perusteista ja suuruudesta esimerkiksi siten, että toimivaltainen toimielin tekee toistaiseksi voimassa olevan päätöksen sitoa maksut erityislainsäädännössä määriteltyihin enimmäismääriin, jolloin lainsäädännön muuttuessa muuttuvat myös kunnan perimät maksut. Kunnan toimielimen ei oikeuspalvelujen näkemyksen mukaan tarvitse tehdä uutta erillistä päätöstä maksujen muutoksesta aina kun lainsäädännön vastaavat säännökset muuttuvat. Myöskään indeksikorotuksen käyttöönottaminen erityislaissa ei edellytä erillistä päätöstä maksujen muutoksesta.

Oikeuspalvelut toteaa, että terveydenhoidon potilasmaksuja koskevat toimielinten päätökset ovat voimassa toistaiseksi. Kaupunginhallitus on päätöksessään 9.6.2008 § 854 nimenomaisesti todennut, että muutoksista mm. terveystoimen maksujen periaatteisiin päätetään osana budjetin valmistelua ja strategiatyötä. Jos tämän demokraattisen päätöksentekomenettelyn mukaisen valmisteluprosessin lopputuloksena on, että aiempiin ja sinänsä lain mukaisiin toimielinten päätöksiin on tarpeen tehdä muutoksia, tällaisten muutosten tekemiselle ei ole oikeudellista estettä. Toisin kuin kantelussa on kuvattu, kyse ei siten ole peruuttamattomista tai ikuisesti voimassa olevista päätöksistä.

Koska terveydenhuollon potilasmaksujen perimistä koskevat päätökset on tehty ja kaupungin toimielimet ja viranhaltijat ovat menetelleet kuntalain ja sovellettavien johtosääntöjen mukaisesti, eduskunnan oikeusasiamiehelle annettavassa selvityksessä tulisi esittää, ettei kantelu anna aihetta enempiin toimenpiteisiin.

Stj katsoo, että oikeusasiamiehelle lähetettävään lausuntoon on oheistettava esityslistan liitteinä olevat asiaa selvittävät johtosäännöt sekä otteet kantelukirjelmässä tarkoitettujen käsittelyvaiheiden päätöksenteosta.

LAUSUNTO HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDELLE KAUPUNGINVALTUUSTON PÄÄTÖKSESTÄ TEHDYISTÄ VALITUKSISTA KRUUNUVUORENRANNAN OSAYLEISKAAVA-ASIASSA (NRO 11756)

Khs 2008-1039

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa asiasta Helsingin hallinto-oikeudelle jäljempänä esityslistalta ilmenevän hallintokeskuksen oikeuspalveluiden ehdotuksen mukaisen lausunnon.

Pöytäkirjanote hallintokeskuksen oikeuspalveluille lausunnon laatimista ja antamista varten sekä kaupunkisuunnitteluvirastolle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITE

Valitukset kaupunginvaltuuston päätöksestä (Kruunuvuorenrannan osayleiskaava nro 11756)

Kaj toteaa, että kaupunginvaltuusto on 10.12.2008 (305 §) hyväksynyt 49. kaupunginosan (Laajasalon) Kruunuvuorenrannan osayleiskaavan kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston 14.2.2008 päivätyn ja 6.11.2008 muutetun piirustuksen nro 11756 mukaisena oikeusvaikutteisena osayleiskaavana.

Laajasalo-Degerö Seura ry, Xxxxx Xxxxxx ja Xxxxx Xxxxx jakamaton kuolinpesä, Laajasalon pienkiinteistöyhdistys ry, Stansvikin kyläyhdistys ry, Xxxxx-Xxxx Xxxxxxx, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry, Xxx Xxxxxx, Xxxxx Xxxxxx ja Xxxxx Xxxx, Xxxxx-Xxxx Xxxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxx ja Xxxxx Xxxxxxxxx ovat valittaneet valtuuston päätöksestä Helsingin hallinto-oikeudelle.

./. Valitukset ovat esityslistan tämän asian liitteenä.

Helsingin hallinto-oikeus pyytää (20.1.2009) kaupunginvaltuuston lausuntoa valituksen johdosta.

Hallintokeskuksen oikeuspalvelut lausuu (24.3.2009) asiassa kaupunkisuunnitteluviraston kanssa yhteistyönä valmisteltuna lausuntona mm. seuraavaa.

Valituksen laillisuus ja valitusoikeus

Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 188 §:n mukaan valtuuston yleiskaavapäätöksestä valitetaan hallinto-oikeuteen siten kuin kuntalaissa säädetään, eli 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Asianosaiset saavat päätöksestä tiedon silloin, kun päätös asetetaan yleisesti nähtäville. Päätös on asetettu yleisesti nähtäville 19.12.2008. Valitusaika hallinto-oikeudelle on päättynyt 19.1.2009. Xxxxx Xxxxxx ja Xxxxx Xxxxxxxx jakamaton kuolinpesä ovat toimittaneet valituksen hallinto-oikeudelle 15.1.2009. Stansvikin kyläyhdistys ry, Xxxxx-Xxxx Xxxxxxxx, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry ja Xxxx Xxxxxxx ovat toimittaneet valituksen hallinto-oikeudelle 16.1.2009. Laajasalo-Degerö Seura ry, Laajasalon pienkiinteistöyhdistys ry, Xxxxx-Xxxx Xxxxxxxxx, Xxxxx Xx-xxxxxx, Xxxxx Xxxxxxx sekä Xxxxx Xxxxxx ja Xxxx Xxxxx ovat toimittaneet valituksen hallinto-oikeudelle 19.1.2009. Valitukset on siten tehty määräajassa ja oikealle viranomaiselle. Valittajilla on asiassa lain mukaan valitusoikeus.

Xxxxx-Xxxx Xxxxxxxx on toimittanut hallinto-oikeudelle valituksen täydennyksen 10.2.2009 ja Xxxxx Xxxxxxx 11.2.2009. Oikeuspalvelut toteaa, että hallinto-oikeudelle annettavassa lausunnossa tulisi pyytää valitusten täydennysten jättämistä tutkimatta, koska ne ovat saapuneet hallinto-oikeudelle valitusajan päättymisen jälkeen. Kuntalain 90 §:n mukaan valittajan tulee esittää valituksen perusteet ennen valitusajan päättymistä.

Oikeuspalvelut lisäksi toteaa, että perintökaaren 18 luvun 1 ja 2 §:n mukaan perintökaaressa mainitut mm. perilliset ja yleisjälkisäädöksen saajat ovat kuolinpesän osakkaita, jotka edustavat pesää yhdessä. Xxxxx Xxxxxxx ja Xxxxx Xxxxxx kuolinpesän valituksessa ei ole valittajina mainittu kuolinpesän osakkaita. Valitusta tulisi tältä osin täydentää.

Osayleiskaavan keskeinen sisältö

Osayleiskaavan mukaan Kruunuvuorenrantaan rakennetaan uusi kaupunginosa alueelta poistuvan öljysataman alueelle ja sen lähiympäristöön. Pääosa kaava-alueen asunnoista, palveluista ja toimitiloista sijoittuvat entisen sataman alueelle. Osayleiskaava-alueelle sijoittuu asuntorakentamista noin 375 000 k-m² (7 500 asukasta, 1 asukas/50 k-m²) ja toimitiloja noin 50 000 k-m². Kaava-alue rakennetaan kerrostalovaltaisena ja pientalovaltaisena alueena. Alue on tarkoitus yhdistää raitiotie- ja kevyen liikenteen yhteydellä suoraan keskustaan. Kaavassa kulkee Öljysataman ja Kaitalahden itäpuolella keskuspuistomainen laaja virkistysalue, johon kuuluvat Stansvikin kartanoalue, Tahvolahden itäranta huviloineen, hopeakaivoksen luonnonsuojelualue sekä Kruunuvuoren merelliset kalliot. Kaava-alueeseen kuuluvia meren rantoja pitkin kulkee kevyeen liikenteen reitti, joka yhdistää osa-alueita. Entisen öljysataman alueelle on suunniteltu alueen sisäisiä puistoja.

Valitusten pääasiallinen sisältö

Xxxxx Xxxxxxx on vaatinut osayleiskaavan kumoamista siltä osin kuin se koskee Stansvikin aluetta. Hän on lisäksi vaatinut valtuuston kaavapäätöksen täytäntöönpanon kieltämistä. Valittaja on perustellut vaatimuksiaan sillä, että kaava ei perustu riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Valituksen mukaan kaavaa laadittaessa ei ole riittävästi selvitetty alueen ympäristövaikutuksia sekä sosiaalisia ja kulttuurisia vaikutuksia. Valittaja katsoo, että luontoselvityksiä ei ole tehty kaavassa rakennettavaksi merkityltä Stansvikin Uusikylän alueelta lainkaan.

Valituksen mukaan ympäristökeskuksen lausunnon perustana ollut luontotietorekisteri on rajallinen ja sen tutkimuspiiriin eivät kuulu kallioperä eivätkä sammal- ja jäkälälajistot. Alue ei ole ollut myöskään Helsingin arvokkaita kallioalueita koskevan tutkimuksen kohteena. Alueella ei ole järjestetty maastokatselmusta, eikä aidattua öljysataman aluetta ole osin päästy tutkimaan. Alue on Helsingin yleiskaava 2002:ssa merkitty kaupunkipuistoksi ja lomakyläksi sekä maisemakulttuurin kannalta edustavaksi kohteeksi. Valittajan mukaan asiassa ei ole ollut perusteita mökkien siirtämiselle Vanhakylään. Lisäksi asukkaiden mielipiteet on asiassa jätetty huomioimatta.

Laajasalo-Degerö Seura ry on vaatinut kaavapäätöksen kumoamista ja palauttamista uudelleen valmisteluun. Valituksen mukaan osayleiskaavassa ei ole riittävästi otettu huomioon luonto- ja virkistysalueiden vaatimuksia. Valituksessa on todettu, että osayleiskaava ei ole maakuntakaavan eikä yleiskaava 2002:n mukainen. Yleiskaavassa ei ole esitetty sitovia maankäytön rajoja, minkä vuoksi osayleiskaavan tulee noudattaa maakuntakaavaa, jossa nyt rakennettavaksi suunniteltu alue on viheraluetta. Osayleiskaavassa on muutettu yleiskaava 2002:n mukaista asumisen ja virkistysalueiden suhdetta. Osayleiskaava ei noudata myöskään ympäristöministeriön vuonna 1992 yleiskaavasta tekemää päätöstä. Valituksen mukaan maankäyttösuunnitelman mukaisen alueen erottaminen osayleiskaava-alueesta osallistumis- ja arviointisuunnitelman laatimisen jälkeen on menettelyvirhe.

Valituksessa on lisäksi todettu, että rakentamisen vaikutuksia alueen elinympäristöön nykyisten ja tulevien asukkaiden kannalta ei ole arvioitu ja asiassa tehdyt luontoselvitykset ovat puutteellisia erityisesti Stansvikin länsiosan osalta. Tutkimatta on jäänyt kalliometsäalueen geologinen osuus ja valituksessa mainitut lajit ja luontokohteet. Valituksen mukaan mm. Läntisen Stansvikin rannat ja Uusikylän mökkialue tulee jättää suojavyöhykkeeksi. Rakennusten korkeus ja rakennusoikeus tulee esittää kaavassa. Rakentaminen Kruunuvuorenlammen läheisyydessä on liian korkeaa ja rakentaminen lammen valuma-alueelle on vesilain 15 §:n vastaista. Liikenteen meluhaitat erityisesti Tahvonlahden hiljaiselle virkistysalueelle ovat suuret ja niitä ei ole lainmukaisesti selvitetty.

Laajasalon pienkiinteistöyhdistys ry on vaatinut osayleiskaavan kumoamista ja asian palauttamista uuteen valmisteluun menettelytapavirheiden takia. Valittaja on perustellut vaatimuksiaan sillä, että osayleiskaavapäätös on yleiskaava 2002:n ja maakuntakaavan vastainen. Rakentamisen ja virkistysalueiden suhde sekä kerrostalojen ja pientalojen suhde ei ole yleiskaavan mukainen. Rakentamisalueiden tulee noudattaa voimassa olevan maakuntakaavan, ympäristöministeriön vuoden 1992 päätöksen sekä Uudenmaan vanhan seutukaavan rajauksia. Ranta-alueilta puuttuu maakuntakaavan edellyttämä viheryhteys. Kerrosalan suhde asukasmäärään on osayleiskaavassa ilmoitettu väärin.

Valituksen mukaan maankäyttösuunnitelman mukainen alue on erotettu kesken kaavaprosessin osayleiskaava-alueesta ja että kaavakarttaan on lisätty korkea joukkoliikennesilta osayleiskaavan nähtävillä olon jälkeen syksyllä 2008. Silta rikkoo Kruunuvuoren, uhkaa Kruunuvuorenlampea ja aiheuttaa maisemahaittaa. Kaava olisi tullut asettaa uudelleen nähtäville muutoksen jälkeen.

Lisäksi asiassa tehdyt luontoselvitykset ja meluselvitykset erityisesti hiljaisten alueiden osalta ovat puutteellisia. Eteläosiin kaava-aluetta Koirasaareen on esitetty merkittäviä meritäyttöjä ilman selvityksiä ja saaren kallioalueista ei ole kattavaa selvitystä. Luonnontilainen Huttuvati-lampi tulee myös säilyttää osana etelärannan luontotyyppiä. Kruunuvuoren laen kerrostalorakentaminen tulee poistaa vuoren historiallista arvoa ja Kruunuvuorenlammen tilaa uhkaavana.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry on vaatinut osayleiskaavan kumoamista ja sen palauttamista uudelleen valmisteltavaksi. Valituksessa on toissijaisesti esitetty poistettavaksi maakuntakaavan virkistysalueiden ja viheryhteysmerkintöjen päälle tehdyt rakentamismerkinnät. Valituksessa on perusteltu vaatimuksia sillä, että osayleiskaavassa on rikottu osin ylempiä kaavoja, maankäyttö- ja rakennuslakia sekä vesilain 15a §:ää.

Valituksessa on todettu, ettei osayleiskaavassa ole merkitty suunniteltua raitiotiesiltaa Kruununhaasta Kruunuvuorenselän yli Kruunuvuorenrantaan. Joukkoliikenteen lain mukainen järjestäminen on laiminlyöty. Sillan rakentaminen on ympäristö- ja maisemavaikutuksiltaan merkittävä, minkä vuoksi sen suunnittelu tulee osoittaa osayleiskaavassa. Raitiotieyhteyttä ei ole merkitty maakuntakaavaan eikä yleiskaava 2002:een. Osayleiskaavan hyväksyminen ennen sillan ympäristövaikutusten arviointia on menettelyvirhe.

Valituksen mukaan osayleiskaava ei noudata ylempien kaavojen rakentamiselle asetettuja rajoja virkistysalueen osalta. Rakentamismerkinnät ovat valtakunnallisten alueiden käytön tavoitteiden vastaisia. Osayleiskaavassa mahdollistetaan rakentaminen rannalle maakuntakaavan viherkäytävän päälle. Valituksessa on edelleen todettu, että Kruunuvuorenlammen valuma-alueelle rakentaminen uhkaa tehdyn luontoselvityksen mukaan lampea ja on vesilain vastaista. Lampea ja sen lähiympäristöä suunnitellaan luonnonsuojelualueeksi. Tahvonlahden harjun virkistysalue olisi pitänyt merkitä kaavassa Helsingin luonnonsuojeluohjelman mukaisesti suojelualueeksi (SL).

Xxxxx Xxxxx ja Xxxxx Xxxxxx ovat valittaneet kaavapäätöksestä sen perusteella, että kaavan valmistelussa ei ole otettu huomioon asukkaiden mielipiteitä ja että osayleiskaava on yleiskaava 2002:n ja maakuntakaavan vastainen. Valituksen mukaan alueella on voimassa maakuntakaavan asuntoalueita ja viheralueita koskevat rajaukset. Borgströminmäeksi nimitetty alue on määritelty luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaita alueita koskevassa Suomen ympäristökeskuksen selvityksessä valtakunnallisesti arvokkaaksi kallioalueeksi, minkä johdosta alue on säilytettävä virkistyskäytössä. Valituksessa on lisäksi todettu, että maankäyttösuunnitelman mukaisen alueen erottaminen osayleiskaavasta kesken kaavoitusprosessin on menettelyvirhe. Maankäyttösuunnitelma ei ole oikeusvaikutteinen käsite, minkä vuoksi kaavoittajat saavat vapaammin kaavoittaa alueella. Osayleiskaavan suunnitteluohjelma ei ole myöskään laillinen asiakirja, koska sitä ei ole hyväksytty demokraattisessa päätöksentekojärjestyksessä.

Stansvikin kyläyhdistys ry ja Xxxxx-Xxxxx Xxxxxx ovat toimittaneet hallinto-oikeudelle samansisältöiset valitukset. Valituksissa on vaadittu kaavan kumoamista siltä osin kuin se koskee Stansvikin aluetta ja erityisesti Uusikylän säilymistä. Alue on merkittävä kaavaan virkistysalueeksi. Valittajat ovat lisäksi vaatineet kaavapäätöksen täytäntöönpanon kieltämistä.

Valittajat ovat perustelleet vaatimuksiaan sillä, että osayleiskaavapäätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, koska kaavan valmistelu on ollut puutteellista. Valitusten mukaan osayleiskaava on maakuntakaavan ja yleiskaava 2002:n vastainen, koska osayleiskaava ei noudata ylempiasteisten kaavojen rakentamiselle asetettuja rajoja virkistysalueen osalta. Yleiskaavan virkistysalueen raja on MRL 33 §:n rakentamisrajoituksen mukaan sitova. Stansvikin läntinen alue on merkitty yleiskaavassa historiallisesti erityisen arvokkaaksi alueeksi ja hiljaiseksi alueeksi.

Valitusten mukaan Stansvikin läntistä osaa koskevia luonto- ja ympäristövaikutuksia sekä sosiaalisia ja kulttuurisia vaikutuksia ei ole selvitetty riittävästi. Alueelta on tehty luontoselvityksiä vain kapealta rantakaistaleelta. Tutkimatta ovat mm. geologiset alueet ja valituksissa mainitut lajit ja luontokohteet. Valittajat ovat katsoneet puutteelliseksi myös ympäristöselvitykset Stansvikin kartanoalueen ja siellä sijaitsevan Tahvonlahden harjun osalta. Kaavan valmistelussa ei ole esitetty vaihtoehtoa, jossa Uusikylä säilyisi nykyisellä paikallaan, mitä on pidettävä menettelyvirheenä. Riittävää selvitystä mökkien siirtämisestä Vanhakylän alueelle ei ole esitetty. Kysymykseen tulee vain uusien mökkien rakentaminen, mikä on omistajille kohtuuton kustannus. Mökit tulevat sijaitsemaan tulvarajan alapuolella ja lietemaalla. Tulevien tiesuunnitelmien tuomaa meluhaittaa ei ole myöskään selvitetty.

Lisäksi kaavan vuorovaikutusmenettely ei ole valittajien mukaan toteutunut lain hengen mukaisesti. Osallisille ei ole tiedotettu kaikista kaavaluonnoksen muutoksista ja osallisten mielipiteitä ei ole otettu asiassa huomioon.

Xxxxx Xxxxxxx on vaatinut osayleiskaavan kumoamista ja kaavapäätöksen täytäntöönpanon kieltämistä. Valittaja on vaatinut, että kaava-alueen rakentamista ja asukaslukua tulee vähentää, yleiskaavassa oleva hiljainen alue tulee säilyttää, Uusikylä tulee säilyttää osana Stansvikin kartanoaluetta ja rakentamisen vaikutukset tulee selvittää Stansvikin alueella.

Valittaja on perustellut vaatimuksiaan sillä, että osayleiskaava on maakuntakaavan ja yleiskaava 2002:n vastainen. Osayleiskaavan tulee noudattaa ylempiasteisten kaavojen rakentamiselle asettuja rajoja, niissä määriteltyjä viheralueita ja suojella kaavoihin merkittyä hiljaista ja kulttuurihistoriallisesti merkittävää Uusikylän aluetta. Valituksen mukaan Stansvikin ja Uusikylän osalta ympäristönvaikutusten arviointi on ollut puutteellista, koska arviointi on tehty yleiskaavassa 2002 merkityn rakentamisen rajoissa ja A-alue on lisätty osayleiskaavaan vasta luontoselvityksen jälkeen. Muuttuvien tiejärjestelyjen ja lisääntyvän vaikutus alueen luontoon ja ympäristöön on valittajan mukaan selvittämättä.

Xxxx Xxxxx on todennut, että osayleiskaavapäätös on vastoin maankäyttö- ja rakennuslakia, vesilakia, yleiskaava 2002:ta ja maakuntakaavaa. Valituksen mukaan osayleiskaavaa ei ole valmisteltu MRL:n vuorovaikutusta koskevien säännösten mukaisesti, koska osallisten mielipiteitä ei ole otettu huomioon. Kaavan valmistelussa on lisäksi pidetty asianosaisina vain lähitalojen asukkaita, eikä kaikkia laajasalolaisia. Valittajalle ei ole tullut kutsua viimeisimpiin asukastilaisuuksiin.

Valittajan mukaan asiassa ei ole tehty erityisesti Stansvikin Uusikylän osalta lain edellyttämiä kunnollisia luontoselvityksiä, osayleiskaavassa ei ole otettu huomioon luonto-, maisema- eikä kulttuuriarvoja lain edellyttämällä tavalla, virkistysalueet eivät riitä kasvavan väestön tarpeisiin ja luontoalueiden vähäisyys tulee vaarantamaan luonnonsuojelualueiden tilan. Valittaja on lisäksi todennut, että yleiskaava 2002 ja maakuntakaava eivät ulota rakentamista Stansvikin Uuteenkylään ja maankäyttösuunnitelman mukainen alue on erotettu osayleiskaava-alueesta kesken kaavoitusprosessin. Valittaja on edelleen todennut, että rakentaminen ulottuu Kruunuvuorenlammen valuma-alueelle ja että Kruunuvuorenlammen läheisyyteen on suunniteltu liian korkeaa rakentamista.

Xxxxx-Xxxx Xxxxxxxx on vaatinut osayleiskaavapäätöksen kumoamista tai vaihtoehtoisesti kaavaehdotuksen asettamista uudelleen nähtäville. Valittaja on perustellut vaatimuksiaan mm. sillä, että osayleiskaavapäätös on yleiskaava 2002:n ja maakuntakaavan vastainen, maankäyttösuunnitelman mukaisen alueen erottaminen osayleiskaava-alueesta on MRL:n sekä yleiskaava 2002:n ja maakuntakaavan vastaista ja että vuorovaikutusta ei ole tehty MRL:n mukaisesti. Valittaja on lisäksi todennut, ettei kaavan valmistelussa ole arvioitu liikenteen haittoja ja ettei osayleiskaavaselostuksessa ole kuvattu riittävästi luonnonsuojelualueita. Valittaja on edelleen todennut, että asiassa tehdyt luontoselvitykset ovat puutteellisia, ettei Koirasaarentien meluhaittoja ole selvitetty ja ettei kevyen liikenteen verkkoa ole kuvattu oikein kaavaselostuksessa.

Xxxxx Xxxxxx ja Xxxxx Xxxxxxx jakamaton kuolinpesä ovat vaatineet osayleiskaavapäätöksen kumoamista ja palauttamista uudelleen valmisteltavaksi niin, että kaava-alueen maanomistajien yhdenvertainen kohtelu varmistetaan siten, että myös muutoksenhakijoiden omistamille maa-alueille osoitetaan rakennusoikeutta kaava-alueen keskimääräisen rakennustehokkuuden mukaisesti.

Valittajat ovat perustelleet vaatimuksiaan sillä, että Kruunuvuoren alueen osayleiskaava poikkeaa olennaisesti ilman maankäytöllisiä perusteita yleiskaavasta 2002, osayleiskaavapäätös loukkaa ilman asianmukaisia perusteita kaava-alueen kiinteistönomistajien perustuslaillista yhdenvertaisuutta sekä päätös on maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n, kuntalain 90 §:n ja perustuslain 6 §:n vastainen.

Valituksessa on todettu, ettei asiassa ole ollut perusteita rakennusoikeuden poistamiseen muutoksenhakijoiden omistamilta alueilta ja alueiden osoittamiseen virkistyskäyttöön saamaan aikaan kun muiden maanomistajien alueilla rakentamista on tehostettu. Virkistysalueiden määrä ylittää muiden kaupunginosien virkistysalueiden määrän ja alueiden perustamista ei voida perustella luonto- ja ympäristöarvoilla. Selvityksissä ei ole osoitettu valittajien omistamalta alueelta kasvillisuutta, joka edellyttäisi suojelua tai linnustoa, joka edellyttäisi laajojen alueiden varaamista virkistyskäyttöön. Asiassa ei ole esitetty perusteita Kruunuvuoren kaakkoisrinteeseen sijoitetun asuinkerrostalokorttelin ja huvilatyyppisen alueen poistamiseen kaavaluonnoksesta. Huvilarakennusten alueen osalta on sivuutettu alueen kulttuurihistorialliset arvot. Kruunuvuorenlammen luonnonsuojelualueen rajaus on laajempi kuin aiemmissa esityksissä ja alueeseen on ilman perusteluita liitetty suojavyöhykkeeksi koko lammen valuma-alue.

Valituksen mukaan kaava-alueelle sijoitettu rakennusoikeus on osoitettu pääosin Helsingin kaupungin omistamille alueille ja asetettu siten kaupunki eriarvoiseen asemaan yksityisiin maanomistajiin nähden. Myös yksityiset maanomistajat on asetettu keskenään eriarvoiseen asemaan, koska muiden yksityisten maanomistajien alueiden rakennustehokkuus on huomattavasti suurempi kuin valittajien. MRL 39 §:n mukaan kaava ei saa aiheuttaa maanomistajille kohtuutonta haittaa.

Lausunto valitusten johdosta

Oikeuspalvelut lausuu edellä esitettyjen valitusten johdosta asiakohdittain seuraavaa.

Osayleiskaavan tarkoitus ja tehtävä

Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 35 §:n mukaan yleiskaavan tarkoituksena on kunnan tai sen osan yhdyskuntarakenteen ja maankäytön yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteen sovittaminen. Yleiskaavassa esitetään tavoitellun kehityksen periaatteet ja osoitetaan tarpeelliset alueet yksityiskohtaisen kaavoituksen ja muun maankäytön perustaksi. Yleiskaava voidaan laatia myös vaiheittain tai osa-alueittain.

MRL 41 §:n mukaan yleiskaavassa voidaan antaa määräyksiä, joita tarvitaan kaava-aluetta suunniteltaessa tai rakennettaessa. Määräykset voivat koskea mm. maankäytön ja rakentamisen erityistä ohjausta tietyllä alueella sekä haitallisten ympäristövaikutusten rajoittamista. Jos jotakin aluetta tai rakennusta on erityisten ympäristöarvojen vuoksi suojeltava, yleiskaavassa voidaan antaa sitä koskevia tarpeellisia määräyksiä.

Yleiskaava on MRL 42 §:n mukaan ohjeena laadittaessa ja muutettaessa asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi. Yleiskaava korvaa samaa aluetta koskevan aikaisemmin hyväksytyn yleiskaavan, jollei kaavassa toisin määrätä. Yleiskaava ei ole asemakaava-alueella voimassa muutoin kuin 1 momentissa tarkoitetun asemakaavan muuttamista koskevan vaikutuksen osalta.

Vuorovaikutus- ja osallistumismenettely

MRL 62 §:n mukaan kaavoitusmenettely tulee järjestää ja suunnittelun lähtökohdista, tavoitteista ja mahdollisista vaihtoehdoista kaavaa valmisteltaessa tiedottaa niin, että alueen maanomistajilla ja niillä, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa, sekä viranomaisilla ja yhteisöillä, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään (osallinen) on mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun, arvioida kaavoituksen vaikutuksia ja lausua mielipiteensä asiasta.

MRL 63 §:n mukaan kaavaa laadittaessa tulee riittävän aikaisessa vaiheessa laatia kaavan tarkoitukseen ja merkitykseen nähden tarpeellinen suunnitelma osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelystä sekä kaavan vaikutusten arvioinnista. Kaavoituksen vireille tulosta tulee ilmoittaa sillä tavoin, että osallisilla on mahdollisuus saada tietoja kaavoituksen lähtökohdista, suunnitellusta aikataulusta sekä menettelystä. Ilmoittaminen voi tapahtua myös kaavoituskatsauksesta tiedottamisen yhteydessä.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen (MRA) 30 §:n mukaan MRL:n 62 §:ssä tarkoitettu tilaisuuden varaaminen osallisille mielipiteensä esittämiseen kaavaa valmisteltaessa voidaan tehdä asettamalla valmisteluaineisto nähtäville ja varaamalla tilaisuus esittää mielipide määräajassa kirjallisesti tai suullisesti tai erityisessä kaavaa koskevassa tilaisuudessa tai muulla sopivaksi katsottavalla tavalla.

MRL 65 §:n mukaan kaavaehdotus on asetettava julkisesti nähtäville, mistä on ilmoitettava kaavan tarkoituksen ja merkityksen kannalta sopivalla tavalla. Kunnan jäsenille ja osallisille on varattava tilaisuus esittää mielipiteensä asiasta (muistutus).

Oikeuspalvelut toteaa, että kuten kaavaselostuksesta ja kaavapäätöksen perusteluista ilmenee, kaavan valmistelusta tiedottaminen ja mahdollisuuden varaaminen siihen osallistumiseen on ollut asiassa laajaa.

Kaavoituksen vireille tulosta on ilmoitettu osallisille kirjeellä, jonka mukana on lähetetty 4.6.2003 päivätty osallistumis- ja arviointisuunnitelma. Asiasta on ilmoitettu myös sanomalehdissä ja vuoden 2003 kaavoituskatsauksessa.

Kaavaa valmisteltaessa on suunnitelmia ja työn etenemistä esitelty osallisille kaikissa suunnitteluvaiheissa ja kulloinkin esitellyistä suunnitelmista on ollut mahdollisuus antaa palautetta, jota on hyödynnetty suunnittelussa. Yleisötilaisuuksissa on ollut osallistujia runsaasti, noin 60–120 henkeä tilaisuutta kohden. Suunnitelmat on esitelty aina ensin osallisille ja vasta tämän jälkeen saadun palautteen kanssa kaupunkisuunnittelulautakunnalle. Tilaisuuksien järjestämisestä on tiedotettu etukäteen myös kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenille. Saadut kirjalliset mielipiteet on esitetty lautakunnalle esityslistatekstillä ja kopiot alkuperäisistä mielipiteistä ovat olleet listatekstien liitteinä.

Osayleiskaavatyön ohjelmavaiheessa syksyllä 2004 on järjestetty kaikille avoin yleisötilaisuus sekä Kaitalahden aluetta käsittelevä työpaja. Laajasalo-Seuran edustajille sekä alueen mökkikylien edustajille on järjestetty myös tilaisuudet, joissa on esitelty suunnittelutilannetta. Suunnittelua on esitelty myös Laajasalo-Seuran ja Stansvikin mökkiläisten järjestämissä tilaisuuksissa loppuvuodesta 2004 sekä syyskuussa 2005. Koirasaarentien varsien maankäyttösuunnitelman sisällöstä on järjestetty oma asukasilta syksyllä 2005.

Alustavaa osayleiskaavaluonnosta on esitelty Laajasalo-Seuran edustajille alkuvuodesta 2006. Varsinainen osayleiskaavaluonnos valmisteluaineistoineen on esitelty mökkiläisten edustajille järjestetyssä palaverissa sekä yleisötilaisuudessa toukokuussa 2006. Kaavan laatijat ovat olleet myös tavattavissa Laajasalon kirjastossa kahtena päivänä kaavaluonnoksen nähtävillä oloaikana. Osayleiskaavaluonnosta ja suunnitelia Kruunuvuorenrannan joukkoliikenneyhteyksiksi on esitelty uudestaan yleisötilaisuudessa tammikuussa 2007.

Työn edistymisestä on tiedotettu osallistumis- ja arviointisuunnitelman mukaisesti päivälehdissä sekä kirjeitse alueen maanomistajille, alueella toimiville yrityksille, asukkaita edustaville yhdistyksille, muille seuroille ja yhdistyksille sekä suunnittelualueeseen kuuluville tai siihen rajautuvien kortteleiden asuinkiinteistöille ja -osakeyhtiöille. Lisäksi Laajasalon ja Herttoniemen kirjastoissa on ollut nähtävillä kunkin vaiheen aineistoa. Koirasaarentien maankäyttösuunnitelmaa käsitelleestä tilaisuudesta ja kaavaluonnosta käsittelevästä tilaisuudesta on tiedotettu lehti-ilmoitusten lisäksi suorajakelukutsuin 3 500 laajasalolaiseen kotitalouteen.

Suunnitteluun liittyvät viralliset dokumentit, selvitykset, raportit ja muuta aineistoa on ollut vapaasti saatavilla kaupunkisuunnitteluviraston Suunnitelmat kartalla -nettipalvelusta sekä Kruunuvuoriprojektin nettisivuilla.

Kaupunkisuunnittelu-lehden Kruunuvuori-teemanumerossa 2/2008 on esitelty osayleiskaavaa ja joukkoliikenneyhteyttä ja samaan aikaan on avattu asiasta omat nettisivut ja keskustelupalsta palautteen saamiseksi. Lehden painos on ollut 17 000 kpl ja se on jaettu julkisena tiedotteena Laajasalon, Jollaksen ja Herttoniemen kotitalouksiin. Lisäksi lehti on ollut jaossa Laajasalon, Herttoniemen ja Kulosaaren kirjastoissa sekä Helsinki tiedotuksen Jugendsalissa.

Osayleiskaavaluonnos ja maankäyttöluonnos ovat olleet nähtävillä mielipiteiden esittämistä varten 2.–19.5.2006. Saadut mielipiteet ja niihin laaditut vastineet on esitelty kaupunkisuunnittelulautakunnalle kaavaluonnoksen käsittelyn yhteydessä 20.6.2006. Kaava- ja maankäyttöluonnos ja niihin liittyvät joukkoliikennevaihtoehdot ovat olleet nähtävillä 23.1.–7.2.2007. Saadut mielipiteet ja niiden vastineet on esitelty lautakunnalle luonnoksen käsittelyn yhteydessä 10.5.2007. Kaavaluonnoksesta pyydetyt ja annetut lausunnot, osayleiskaava- ja maankäyttösuunnitelmaehdotukset ovat olleet nähtävillä 2.–23.1.2008. Lausunnot, mielipiteet ja niiden vastineet on esitelty lautakunnalle ehdotuksen käsittelyn yhteydessä 14.2.2008.

Kaavoitusprosessi tapahtuu MRL:n mukaan vuorovaikutuksessa osallisten kanssa. Kaavan laadinta on kuitenkin erilaisten etujen ja näkemysten yhteensovittamista kaavan tavoitteen ja lain mukaisten kaavan sisältövaatimusten huomioon ottavalla tavalla. Tämän vuoksi kaavoitusmenettelyssä ei voi ottaa kaikkia asiassa esitettyjä mielipiteitä huomioon. Valittajille ja muille osallisille on varattu MRL 62 §:n edellyttämällä tavalla mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun, arvioida kaavoituksen vaikutuksia ja lausua mielipiteensä asiasta.

Osayleiskaavan vuorovaikutus- ja osallistumismenettely on siten järjestetty asiassa MRL:n ja MRA:n mukaisesti.

Maankäyttösuunnitelma-alueen erottaminen osayleiskaava-alueesta

MRL 63 §:n mukainen osallistumis- ja arviointisuunnitelma on suunnitelma noudatettavista osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelystä ja kaavan vaikutusten arvioinnista. Lain hallituksen esityksen (HE 101/1998) mukaan laaja-alaisissa kaavoitushankkeissa määritellään myös suunnittelun kohde, suunnittelussa käsiteltävät keskeiset asiat ja ne osalliset, joita suunnittelu koskee. Osayleiskaavaa koskeva osallistumis- ja arviointisuunnitelma täyttää lainkohdassa asetetut vaatimukset.

Kaavoitusprosessin tulee tapahtua vuorovaikutuksessa osallisten kanssa. Kaavoitusmenettelyn luonteeseen kuuluu, että osallistumis- ja arviointisuunnitelmaan kirjattuihin näkökohtiin ja menettelyihin tulee muutoksia tehtävien selvitysten ja vuorovaikutuksen vuoksi. Laki ei edellytä, että osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa tällöin muutettaisiin tai päivitettäisiin valituksissa esitetyllä tavalla.

Osayleiskaava-alueen rajauksen muuttaminen ja Koirasaarentien varren erottaminen maankäyttösuunnitelma-alueeksi on esitetty kaupunkisuunnittelulautakunnalle 2.6.2006 käsiteltäessä osayleiskaavan suunnitteluohjelmaa. Suunnitteluohjelmassa on todettu: ”Maankäyttösuunnitelman alue käsittää Koirasaarentien molemmin puolin sijaitsevat alueet, joiden rakentamisaikatauluun öljysataman alasajo ei vaikuta. Näille alueille voidaan laatia asemakaavat suoraan yleiskaava 2002:n ja maankäyttösuunnitelman pohjalta.” Lautakunta merkitsi suunnitteluohjelman tiedoksi ja päätti jatkosuunnitteluperiaatteista.

Oikeuspalvelut toteaa, ettei laissa ole säännöksiä kaava-alueen määrittämisestä ja rajaamisesta, minkä vuoksi kaava-alueen rajaaminen kuuluu kaavoittajan harkintavaltaan. Osayleiskaava-alue muodostaa tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden, jonka puitteissa voidaan arvioida mm. MRL:n mukaisten kaavan sisältövaatimusten täyttymistä.

Hallinto-oikeuden toimivaltaan ei kuulu tutkia valituksia siltä osin kuin ne koskevat maankäyttösuunnitelman hyväksymistä osayleiskaavan ulkopuoliselle alueelle ja suunnitelman sisältöä. Maankäyttösuunnitelma on oikeudelliselta merkitykseltään vain kaava-asian valmistelua, josta ei voida kuntalain 91 §:n mukaan erikseen valittaa. Maankäyttösuunnitelmasta ja asemakaavan valmistelusta voidaan valittaa mahdollisen valtuuston asemakaavapäätöstä koskevan muutoksenhaun yhteydessä.

Oikeuspalvelut kuitenkin toteaa, että MRL ei edellytä osayleiskaavan hyväksymistä ennen asemakaavan laatimista alueelle, jolle on hyväksytty koko kuntaa koskeva oikeusvaikutteinen yleiskaava, vaan asemakaava voidaan laatia yleiskaavan pohjalta.

Lisäksi maankäyttösuunnitelma-alueen sisältäneestä suunnitteluohjelmasta on tiedotettu osallisille. Ohjelmaluonnos on ollut nähtävillä 25.10.–10.11.2004, jolloin siitä on ollut mahdollisuus lausua mielipiteensä. Suunnitteluohjelmaa koskeva esittely- ja keskustelutilaisuus on pidetty 25.10.2004 kaupunkisuunnitteluvirastossa.

Suunnittelualuetta (osayleiskaava- ja maakäyttösuunnitelma-alue) on koko ajan suunniteltu yhtenä kokonaisuutena ja suunnitelma on myös esitelty kokonaisuutena kaupunkisuunnittelulautakunnalle osallistumis- ja arviointimenettely-, osayleiskaavaluonnos- ja ehdotusvaiheessa. Lautakunta on päättänyt suunnitelmista yhtäaikaisesti. Myös vaikutusarviot on laadittu koko suunnittelualueesta. Suunnitelmat ovat olleet myös samanaikaisesti nähtävillä kaikissa suunnitteluvaiheissa siihen saakka, kun lautakunta on hyväksynyt maankäyttösuunnitelman ja lähettänyt osayleiskaavaehdotuksen kaupunginhallitukselle 14.2.2008.

Kaavaehdotuksen asettaminen uudelleen nähtäville

Osassa valituksia on todettu, että kaavaehdotus olisi tullut asettaa uudelleen nähtäville. Oikeuspalvelut toteaa, että MRA 32 §:n mukaan kaavaehdotus on asetettava uudelleen nähtäville, jos sitä on olennaisesti muutettu sen jälkeen, kun se on asetettu julkisesti nähtäville. Kaavaehdotusta ei ole muutettu asiassa laissa mainitulla tavalla, joten sitä ei ole tullut asettaa uudelleen nähtäville.

Yleiskaavan sisältövaatimukset ja vaikutusten selvittämistä ja arviointia

koskevat säännökset

MRL 39.1 ja 32 §:n mukaan maakuntakaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa. Maakuntakaava ei ole oikeusvaikutteisen yleiskaavan alueella voimassa muutoin kuin tässä tarkoitetun kaavojen muuttamista koskevan vaikutuksen osalta.

MRL 39.2 §:n mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys, olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö, asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus, mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla, mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön, kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset, ympäristöhaittojen vähentäminen, rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen sekä virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.

Edellä esitetyt seikat on MRL 39.3 §:n mukaan selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät.

MRL 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.

Yleiskaava ei saa MRL 39.4 §:n mukaan aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa.

Maakuntakaavan ja yleiskaavojen huomioon ottaminen

Kruunuvuorenrannan alueella on voimassa oikeusvaikutteinen, kaupunginvaltuuston 26.11.2003 hyväksymä Helsingin yleiskaava 2002. Kaupunginvaltuuston hyväksymispäätöksestä ei ole tämän alueen osalta valitettu. Yleiskaava 2002 on korvannut Helsingissä MRL 42.3 §:n mukaisesti Yleiskaava 1992:n.

MRL 32 §:n mukaan maakuntakaava ei ole voimassa oikeusvaikutteisen yleiskaavan alueella. Maakuntakaava on kuitenkin ohjeena yleiskaavaa muutettaessa. Ko. lainkohta ei merkitse sitä, että maakuntakaavaa olisi välttämätöntä noudattaa sellaisenaan. Lain esitöiden mukaan maakuntakaavan yleispiirteinen luonne ja tarkoitus on otettava huomioon kaavan ohjausvaikutusta koskevan säännöksen soveltamisessa (hallituksen esitys 101/1998). Maakuntakaavassa esitetyt maakunnallisista lähtökohdista määritellyt alueiden käytön periaatteet ja aluevaraukset täsmentyvät kunnan alueiden käytön suunnittelussa.

Ympäristöministeriön lain soveltamista koskevan oppaan mukaan lähtökohtana maakuntakaavan tulkinnassa on yleispiirteisyys. Maakuntakaava sallii yleensä tietyn liikkumavaran yksityiskohtaisessa kaavoituksessa. Maakuntakaavassa esitettyjen aluevarausten laajuutta ja sijaintia voidaan yksityiskohtaisemmassa kaavassa muuttaa tai aluevarauksesta voidaan luopua edellyttäen, että maakuntakaavan keskeiset ratkaisut ja tavoitteet eivät vaarannu. Maakuntakaavassa esitetyn käyttötarkoituksen muuttaminen on mahdollista edellyttäen, että uusi käyttötarkoitus toteuttaa maakuntakaavan tavoitteita (Maankäyttö- ja rakennuslaki 2000-julkaisusarjan opas 7 ”Maakuntakaavan oikeusvaikutukset” s. 34–40).

Oikeuskirjallisuuden mukaan kunnan kaavallinen harkintavalta antaa mahdollisuuden hyvin pitkällekin menevään poikkeamiseen maakuntakaavasta, jos poikkeaminen voidaan perustella eikä se johda maakuntakaavan perusteena olevien seudullisten tavoitteiden heikentymiseen. Yksityiskohtaisemmat kaavat perustuvat aina tarkempaan tutkimukseen ja suunnitteluun (Hallberg, Haapanala, Koljonen, Ranta: maankäyttö ja rakennuslaki 2006 s. 160).

Kruunuvuorenrannan osayleiskaavan on todettu olevan Uudenmaan maakuntakaavan mukainen mm. Uudenmaan liiton osayleiskaavaehdotuksesta 28.6.2008 antamassa lausunnossa. Lausunnon mukaan osayleiskaavaehdotuksen tavoite suunnitella Kruunuvuorenranta merelliseksi kaupunginosaksi on maakuntakaavan tavoitteiden mukainen. Osayleiskaavaehdotuksen maankäyttöratkaisu turvaa lausunnon mukaan maakuntakaavan seudullisen virkistysalueen ja viheryhteyden sekä kulttuurihistoriallisten ja geologisten arvojen toteutumista alueella. Osayleiskaava ei siten vaaranna maakuntakaavan seudullisia ratkaisuja ja tavoitteita.

MRL ei nimenomaisesti edellytä, että koko kuntaa koskeva oikeusvaikutteinen yleiskaava olisi ohjeena laadittaessa osayleiskaavaa, vaan MRL:n mukaan maakuntakaava on ohjeena laadittaessa osayleiskaavaa. Yleiskaavan oikeusvaikutuksiin kuuluu, että yleiskaava on MRL 42 §:n mukaan ohjeena laadittaessa asemakaavaa. Maankäytön suunnittelussa on kuitenkin periaatteena, että yleispiirteinen kaava ohjaa yksityiskohtaisempaa kaavoitusta. Ympäristöministeriön oppaan ”Yleiskaavan sisältö ja esitystapa” mukaan eri vaiheessa laaditut ja eritasoiset yleiskaavat eivät saisi olla asemakaavoitusta ohjaavassa tehtävässä ristiriidassa keskenään (Maankäyttö- ja rakennuslaki 2000, opas nro 13 s. 21–24).

Kruunuvuoren osayleiskaava noudattaa pääosin yleiskaava 2002:n maankäytön rajauksia. Yleiskaavassa on Kruunuvuorenrantaa koskeva merkintä: Yleiskaava osoittaa suunnittelualueen maankäyttömuodot ja niiden väliset suhteet. Niiden sijainti ja rajaukset ratkaistaan yksityiskohtaisella kaavoituksella. Mainittu merkintä mahdollistaa siten aluerajausten tarkistukset osayleiskaavassa.

Kerrostalojen ja pientalojen suhde

Yleiskaava 2002:ssa puolet öljysataman alueesta on merkitty kerrostalovaltaiseksi ja puolet pientalovaltaiseksi alueeksi. Yleiskaavamerkinnän mukaisella kerrostalovaltaisella alueella voi olla myös pientaloja ja pientalovaltaisella alueella vastaavasti kerrostaloja, kunhan pääosa alueesta on kaavoitettu merkinnän mukaisille rakennustyypeille. Osayleiskaavassa on öljysatama-alueen asuntoalueista merkitty kerrostalovaltaisiksi alueiksi (AK) noin 40 % ja loput on merkitty pientalovaltaiseksi asuinalueeksi (AP) tai asuinalueeksi (A), joka sallii sekä pientalo- että kerrostalovaltaisen rakentamisen. Käyttämällä A-merkintää osayleiskaavassa voidaan toteuttaa yleiskaavan tavoitetta ja samalla varata mahdollisuudet jatkosuunnittelussa erilaisiin osa-alueiden sisäisiin ratkaisuihin kerros- ja pientalojen sijoittumisen suhteen.

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet tulevat osayleiskaavassa otettavaksi huomioon maakuntakaavan kautta. Valtioneuvoston 30.11.2000 päättämien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden erityistavoitteiden mukaan alueiden käytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuri- ja luonnonperinnön arvot säilyvät.

Osayleiskaava on mainittujen tavoitteiden mukainen. Stansvikin kartanoalue, joka on kehittynyt 1700-luvulta nykypäivään, säilytetään ja suojellaan asianomaisin merkinnöin. Tahvonlahdenniemen harjualue liittyy kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen maisemapuistokokonaisuuteen ja harjun luonnonperinnön arvot (geologia ja luontoarvot) sekä maisema on turvattu osayleiskaavassa ja jatkossa tullaan turvaamaan asemakaavalla. Uusikylää, joka joutuu rakentamisen alle, on alettu rakentaa vuonna 1957 kartanopuiston idänpuoleiseen metsään, eikä sen voida katsoa kuuluvan kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen maisemapuistokokonaisuuteen.

Kaavan muut sisältövaatimukset ja ympäristövaikutusten selvittäminen

ja arviointi

Rakentamisen vaikutusten arviointi

Osayleiskaavan rakentamisen vaikutusarviot on esitetty osayleiskaavaehdotuksen selostuksen luvussa 6: Osayleiskaavan toteuttamisen vaikutukset. Suunnitteluprosessin kuluessa on arvioitu yhteistyössä asianomaisten kaupungin virastojen kanssa alueen luontoarvot, maisema-arvot sekä kulttuuriarvot sekä rakentamisen vaikutus niihin. Selvitykset vaikutuksista virkistysalueisiin ja luonnonympäristöön sekä vaikutuksista maisemaan, rakennettuun ympäristöön, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön on koottu osayleiskaavan liiteraporteiksi, kuten selvitykseen Kruunuvuorenranta, osayleiskaavaehdotus: Vaikutukset maisemaan, rakennettuun ympäristöön, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön sekä selvitykseen Kruunuvuorenranta, osayleiskaavaehdotus ja maankäyttösuunnitelmaehdotus: Vaikutukset virkistysalueisiin ja luonnonympäristöön.

Vaikutusarvioita täydennetään edelleen asemakaavoitusvaiheessa.

Luonto- ja kulttuurilliset selvitykset

Helsingin kaupungin ympäristökeskus on pitänyt alueella tehtyjä luontoselvityksiä ja ympäristövaikutusarvioita riittävinä. Ympäristökeskus on aiemmin inventoinut koko suunnittelualueen ja päivittänyt alueen luontotiedot vuonna 2004. Kaupunkisuunnitteluviraston ja ympäristökeskuksen tilaamalla konsulttityöllä (Kruunuvuorenrannan osayleiskaava-alueen luontoselvitys ja maankäytön luontovaikutusten arviointi, Enviro 2005) alueen luontotietoja on täydennetty osayleiskaavan laatimisen yhteydessä niiltä osin, kun ympäristökeskus on katsonut tarpeelliseksi.

Osayleiskaavan liiteraportissa vaikutukset virkistysalueisiin ja luonnonympäristöön on esitetty yksityiskohtaiset kuvaukset osayleiskaavaan merkityistä luonnonsuojelualueista ja niiden arvosta. Jo aiemmin lailla suojellut alueet on merkitty asianmukaisesti kaavakarttaan luonnonsuojelualueiksi. Osayleiskaavaan on merkitty kolme luonnonsuojelualuetta. Lehmusmetsikkö on luonnonsuojelulain nojalla suojeltu luontotyyppi, jonka ominaisuudet on lain mukaan turvattava. Koirasaarentien pohjoispuolella sijaitseva kallioalue, lehto ja tervaleppäkorpi Stansvikin luonnonsuojelualue, on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla.

Perusteet Kruunuvuorenlammen merkitsemiseksi luonnonsuojelualueeksi käyvät ilmi edellä mainitusta osayleiskaavan liiteraportista. Selvityksessä on lisäksi todettu, että lampi on luokiteltu Helsingissä arvokkaaksi kasvillisuus- ja kasvistokohteeksi ja varattu Helsingin yleiskaava 2002:ssa luonnonsuojelualueeksi. Kaavaselostuksen mukaan Kruunuvuorenlampi rantavyöhykkeineen on todettu suojelun arvoiseksi, mutta sitä ei ole yksityisen omistamana rauhoitettu.

Toisin kuin valituksissa on esitetty, kaavan valmistelussa on selvitetty lain edellyttämät ympäristövaikutukset koko Stansvikin ja Uusikylän alueelta. Vaikutusarviointia tullaan tarkentamaan asemakaavoitusvaiheessa.

Stansvikin kartanoalueen suunnittelun pohjaksi on laadittu vuonna 2003 Stansvikin kartanoalueen ympäristöhistoriallinen selvitys, joka käsittelee paitsi alueen historiallista taustaa myös sen luonnonolosuhteita ja rakennettua ympäristöä. Selvityksen pohjalta on laadittu alueen hoito- ja kehittämisperiaatteet sekä suositukset jatkosuunnittelulle.

Stansvikin alueen historia kartanona ulottuu 1700-luvulle. Vuodelta 1946 peräisin olevassa kartassa kartanopuisto sijoittuu kokonaisuudessaan alueelle nykyisinkin johtavan tien itäpuolelle. Mökkikylistä Vanhakylää alettiin rakentaa vuonna 1953 entiselle Stansvikin saarelle ja Uusikylää vuonna 1957 kallioalueelle Stansvikin kartanoalueen itäpuolelle.

Kulttuurihistoriallisen arvon edellyttämistä määräyksistä on neuvoteltu Museoviraston kanssa. Stansvikin kartanoalue on osayleiskaavassa merkitty virkistysalueeksi, jonka kulttuurihistoriallinen arvo tulee säilyttää ja Stansvikin niemi ja siihen sisältyvä Tahvolahden harju on osayleiskaavassa merkitty virkistysalueeksi, jonka kulttuurihistoriallinen sekä geologiset ja muut luonnonarvot tulee säilyttää.

Helsingin kaupungin ympäristökeskus ja kaupunkisuunnitteluvirasto ovat teettäneet vuonna 2005 konsulttityön, jossa on arvioitu rakentamisen vaikutuksia Tahvonlahden harjuun ja Stansvikin kartanoympäristöön. Arvioinnissa ei ilmennyt sellaisia luontoarvoja, jotka olisivat perustelleet Tahvonlahden harjun ja Stansvikin kartanoympäristön muuttamista luonnonsuojelualueeksi.

Kaupunkisuunnittelulautakunta on antanut tammikuussa 2008 Tahvonlahden harjun liittämisestä Helsingin luonnonsuojeluohjelmaan kielteisen lausunnon. Perusteluina on ollut, että aluetta ei ole merkitty yleiskaava 2002:een luonnonsuojelualueeksi. Tahvonlahden harjun ja Stansvikin kartanoympäristön rauhoitus olisi vastoin yleiskaavassa 2002 ja Stansvikin yleissuunnitelmassa alueelle osoitettua virkistyskäyttötarkoitusta. Tahvonlahden harjun suojeluarvon säilyttäminen on mahdollista taata suunnittelun keinoin ja kaavamääräyksin.

Ympäristölautakunta on hyväksynyt 12.8.2008 Tahvonlahden harjun luonnonsuojeluohjelman. Rauhoituksen tarkoituksena on suojella Helsingin ainoa hyvin säilynyt ja maisemallisesti eheä soraharju sekä lepakoiden tärkeä esiintymisalue.

Luontotietojärjestelmä ja suoritetut maastokatselmukset

Valituksissa on viitattu mm. luontorekisterin tietojen rajallisuuteen mm. Stansvikin alueen kallioperän ja valituksissa mainittujen lajien ja luontokohteiden osalta sekä mm. siihen, ettei Stansvikin ja Uusikylän alue ole ollut Helsingin arvokkaita kallioalueita koskevan tutkimuksen eikä maastokatselmusten kohteena.

Oikeuspalvelut toteaa, että Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen ylläpitämään luontotietorekisteriin sisältyvät arvokkaat kohteet on selvitetty valituksissa viitatuilta koko rakennettavaksi merkityiltä Stansvikin ja Uusikylän alueilta. Ympäristökeskuksen mukaan lisäselvityksiä ei ole ollut tarpeen tehdä.

Luontotietojärjestelmä ei ole vain rekisteri, johon tallennetaan muiden toimijoiden keräämää tietoa, vaan ympäristökeskus täydentää vuosittain aineistoja aktiivisesti. Järjestelmän tietosisältö on Suomen oloissa poikkeuksellisen laaja ja monipuolinen. Järjestelmän ensisijaisia käyttötarkoituksia on tarjota riittävät pohjatiedot kaavoitukselle ja luonnonhoidolle. Tämä vähentää hankekohtaisten perusselvitysten tarvetta ja mahdollistaa selvitysten ohjaamisen kunkin alueen luonteen edellyttämiin erityiskysymyksiin.

Luontotietojärjestelmän tiedon taso vaihtelee eliöryhmittäin, mutta se vastaa hyvää yleiskaavatasoa ja monilta osin myös asemakaavatason luontoselvityksiä. Täydentävien kaavaselvitysten tarvetta arvioidaan kaavakohtaisesti kaupunkisuunnitteluviraston ja ympäristökeskuksen yhteistyönä. Kruunuvuorenrannan tapauksessa alueen huomattavat luontoarvot ovat puoltaneet tarkentavien kaavaselvitysten tekemistä tietyillä kaavan osa-alueilla. Muilla alueilla ei ole tehty täydentäviä selvityksiä, mutta alueet on käyty läpi aiempien selvitysten yhteydessä.

Luontotietojärjestelmässä on vakiintuneen käytännön mukaan rajattu vain arvokkaat alueet. Järjestelmä ei sisällä luonnoltaan tavanomaisten alueiden tietoja, mutta myös niiden ominaispiirteet on riittävällä tarkkuudella toisaalta tutkittu järjestelmäinventointien yhteydessä ja toisaalta kuvattu kaavaselvityksissä. Helsingin kaupungin rakennusviraston ylläpitämä metsärekisteri kattaa koko metsäpinta-alan.

Esimerkiksi Helsingin arvokkaita kallioalueita koskeva luontokohdeselvitys (Salla 2004) sisältää koko Laajasalon öljysataman aluetta lukuun ottamatta. Stansvikin alueella arvokkaiksi Helsingin kohteiksi ovat inventointien jälkeen valikoituneet Tahvonlahdenharju ja Tahvonlahden liejukerrostuma. Myös Uusikylän pohjoispuoliselle kallioalueelle on tehty maastokäyntejä, mutta aluetta ei ole arvioitu poikkeukselliseksi Helsingin mittakaavassa.

Laajasalo on ollut kesken jääneen biotooppikartoituksen pilottikohteena 1990-luvulla, jolloin myös öljysataman alue on kartoitettu. Öljysataman alue sisältyy myös rakennusviraston metsätietojärjestelmään. Luontotietojärjestelmän kohteita öljysataman alueella ei sen luonteen vuoksi ole. Kaupungin viranomaiset pääsevät öljysatama-alueelle aina halutessaan sopimalla pääsystä öljy-yhtiöiden kanssa. Kruunuvuorenrannan suunnittelijat ovat, toisin kuin valituksissa on väitetty, tutkineet koko aluetta lukuisia kertoja osayleiskaavan laatimisen yhteydessä. Öljysatama-alue on inventoitu vastaavalla tarkkuudella kuin ympäröivät alueet.

Luontotietojärjestelmä sisältää 1990-luvulta alkaen koottuja tietoja sellaisista eliöryhmistä, joiden inventointeihin on ollut mahdollisuuksia ja jotka hyvin tunnettuina indikoivat parhaiten alueiden ekologista arvoa. Myös Helsingin alueen geologisesti arvokkaat kohteet sisältyvät järjestelmään, mutta esimerkiksi sammalet ja jäkälät eivät. Uhanalaisten sammal- ja jäkälälajien tiedossa olevat kasvupaikat on kuitenkin rekisteröity ympäristöhallinnon Oiva (ent. Hertta-)järjestelmään. Tällaisia lajeja ei ole havaittu eikä pidetty todennäköisinä löytää kaava-alueelta mm. kallioperän ominaisuuksien vuoksi.

Kaupunkisuunnitteluvirasto on neuvotellut MRL:n edellyttämistä riittävistä selvityksistä ympäristökeskuksen kanssa ja noudattanut siltä saamiaan suosituksia. Ympäristökeskuksen suositukset perustuvat kaavoituksessa tavanomaiseen käytäntöön sekä Helsingin luonnon paikallistuntemukseen. Ympäristökeskus on noudattanut Suomen ympäristökeskuksen julkaisemaa ohjetta selvitysten laatimisesta (Tarja Söderman: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi, Ympäristöopas 109).

Ohjeen mukaan esimerkiksi kääpäselvityksellä saadaan kustannustehokkaasti arvioitua metsäalueiden potentiaalinen arvo vaateliaiden ja uhanalaisten lahopuulajien osalta. Käävät toimivat hyvin sateenvarjo- ja indikaattorilajeina, koska lajiryhmä on suhteellisen pieni. Lisäksi valtaosa uhanalaisista ja vaateliaista lajeista on mahdollista tunnistaa jo maastossa. Niin ikään lajien ekologia ja levinneisyys tunnetaan hyvin. Tällöin niiden perusteella voidaan kohtuullisen luotettavasti arvioida alueen potentiaalista merkitystä esimerkiksi vaateliaille kovakuoriaisille, joiden selvitys vaatii moninkertaiset resurssit. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen suosituksesta kaava-alueella on inventoitu käävät niiltä osa-alueilta, jotka ovat olleet metsän ikärakenteen puolesta siihen sopivimmat.

Luonnoltaan arvokkaiden alueiden inventointi ei perustu maastokatselmuksiin, vaan asiantuntijoiden laajempiin maastotyökokonaisuuksiin. Maastokatselmusta käytetään menettelynä mm. MRL 128 §:n mukaisen maisematyöluvan tarpeen arviointia varten metsänhoidon yhteydessä, ei kaavoitusvaiheessa.

Asuntorakentaminen Stansvikin länsipuolella ja Uusikylä

Kruunuvuorenrannan asuntorakentaminen Stansvikin länsipuolella tulee olemaan pientalovaltaista rakentamista (merkintä A). Lähimmät rakennukset sijoittuvat viereisen mäen harjanteelle siten, että metsäinen rinne erottaa ne Stansvikin kartanopuistosta. Tavoitteena on, että rakentaminen ei näy kartanopuiston keskeiselle alueelle. Rakentamisen vaikutuksia näkymiin kartanoalueelle on arvioitu osayleiskaavaa laadittaessa (Loci maisema-arkkitehdit, Kruunuvuorenranta – julkisten tilojen ideasuunnitelma 31.1.2007). Vaikutusten arviointia jatketaan asemakaavoituksen yhteydessä, jolloin määritellään lopullisesti rakentamisen raja.

Uusikylän mökkien säilyttäminen ja niiden suoja-alueen jättäminen rakentamattomaksi pienentäisi rakentamiseen varattavaa aluetta niin, että yleiskaavan määrittämän rakentamistavoitteen saavuttaminen vaarantuisi. Helsingissä on suuri tarve asunnoista. Kruunuvuorenrantaan yleiskaavassa esitetty kerrosalatavoite edellyttää kauttaaltaan tehokasta rakentamista. Uusikylän säilyttäminen edellyttäisi suoja-alueineen noin 2 ha:n alueen rakentamatta jättämistä, jolloin menetettäisiin noin 10 000–20 000 k-m² (e = 0.5–1.0). Mökkien säilyttäminen edellyttäisi myös Uusikylän eteläpuolella olevan suunnitellun uimaranta-alueen supistamista. Uimaranta-alue on ainoa Kruunuvuorenrannan uimarannaksi soveltuva alue suunnittelualueella.

Noin 10 000 asukkaan lisäys välittömästi Uusikylän viereen on suuri muutos nykyiseen tilanteeseen. Nykyisen kaltaiselle häiriöttömälle kesänvietolle ei rakentamisen jälkeen enää ole edellytyksiä Uusikylässä. Kesämaja-alueet ovat Helsingissä aitaamattomia alueita ilman omia pihoja ja uusi asutus toisi väistämättä jalankulkijoita aivan Uusikylän vieritse ja kautta. Tarjoamalla korvaavat paikat Stansvikin alueeseen kuuluvalle entiselle saarelle vuonna 1953 rakennetusta laajan virkistysalueen keskellä sijaitsevasta Vanhakylästä, uusikyläläisille on annettu mahdollisuus pysyä Stansvikin alueella ja sen sosiaalisessa ympäristössä. Alueelle on laadittu yleissuunnitelma 23.1.2008, jossa on osoitettu paikat Vanhakylästä uusille mökeille. Ne mökkien omistajat ja haltijat, jotka eivät halua siirtyä Vanhakylään, voivat myydä option mökistä Vanhakylässä.

Kaavoitusohjelmassa Stansvikinnummi, jossa Uusikylä sijaitsee, on Kruunuvuorenrannan viimeisenä, vuonna 2016, asemakaavoitettava alue. Uusikylän vuokrasopimuksia voidaan jatkaa niin kauan, kun alueen rakentaminen antaa siihen edellytykset ja siirtyminen Vanhakylään voi tapahtua mökkiläisten valitsemassa yksilöllisessä aikataulussa.

Valituksissa on todettu, ettei asiassa ole esitetty päättäjille vaihtoehtoa, jossa Uusikylä säilyisi nykyisellä paikallaan eikä selvitystä mökkien siirtämisestä Vanhakylään.

Oikeuspalvelut toteaa, että osayleiskaavaa laadittaessa on tutkittu erilaisia vaihtoehtoja. Uusikylän säilyttäminen on ollut esillä kaikissa osayleiskaavan käsittelyvaiheissa kaupunkisuunnittelulautakunnassa esitettyjen mielipiteiden johdosta. Lautakunnalle on esitetty lautakuntakäsittelyssä, mihin Uusikylän säilyttäminen johtaisi ja miksi Uusikylää ei ole katsottu voitavan säilyttää. Osayleiskaavan luonnosvaiheessa 15.6.2006 kaupunkisuunnittelulautakunta on tehnyt myös maastokäynnin Kruunuvuorenrannan alueelle. Yksi kolmesta lautakunnan kohteesta on ollut juuri Stansvikin alue, Uusikylän säilyttämiskysymyksen vuoksi.

Vanhakylään on Stansvikin alueen asemakaavaluonnoksessa osoitettu 31 uutta majojen rakentamisaluetta, joista 30 on korvaavia paikkoja Uusikylästä kesämajan menettäneille ja yksi korvaava paikka majalle, joka sijaitsee Vanhakylässä liian matalalla. Vanhakylä tulee tiivistymään nykyisestä 23 kesämajasta 53 kesämajaan. Muutos on huomattava, mutta ei poikkea muista Helsingissä sijaitsevien kesämaja-alueiden tiiviydestä.

Vanhakylän uusien kesämajojen sijoittelun pohjana on ollut olemassa oleva puusto, joka on maastossa mitattu ja kartoitettu. Majoja on sijoitettu pääasiassa nykyisten kesämajojen ulkopuolelle, alueen pohjois-, itä-, etelä- ja länsirinteille siten, että ne sijoittuvat lomittain ja jokaisesta majasta on vapaa näköala ja jokaisella on oma pihapiiri. Uudet kesämajojen rakennusalat eivät ole tulva-alueella, eivätkä ne sijaitse vesijättömaalla, vaan valoisassa harvassa mäntymetsässä, jossa osa männyistä on huomattavan kookkaita ns. kilpikaarnamäntyjä.

Vanhakylä tulee muodostamaan oman yhteisön. Kesämaja-alueelle on mahdollisuus rakentaa rantasauna sekä huoltotilat ja vapaata ulkotilaa jää vielä esimerkiksi juhlakenttää varten. Huolto- ja pelastusajo on linjattu pohjoisen kautta, itärantaa pitkin. Uusi liikennesuunnitelma mahdollistaa Stansvikin kartanopuiston rauhoittamisen ajoneuvoliikenteeltä ja pysäköinniltä. Kesämaja-aluetta ympäröivät laajat virkistysalueet, kartanopuisto ja meri.

Selvitys muista kallioalueista ja Koirasaaren täytöistä

Osayleiskaava-alueen kallioalueet on selvitetty osayleiskaavatarkkuudella.

Valituksessa viitatun Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) raportin ”Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Uudellamaalla” mukaan valtakunnallisesti arvokkaita kallioalueita on Uudellamaalla 161, joista 4 Helsingin alueella. Raportissa kallioalueet on luokiteltu 7-luokkaisen arvoluokituksen mukaan (arvoluokka 1 on arvokkain). Kaitalahti on merkitty arvoluokkaan 4, ”arvokas kallioalue”. Selvitys on laadittu ensisijaisesti maa-aineslain tarpeisiin, mutta myös maankäytön suunnittelu mainitaan. Mainittu selvitys ei ole suojeluohjelma eikä sillä ole lakiin perustuvia oikeudellisia vaikutuksia.

Valituksessa viitattu Borgströminmäen kallioalue sijoittuu Koirasaarentien pohjoispuolelle osittain osayleiskaava- osittain maankäyttösuunnitelman alueelle. Pääosa kallioalueesta ja koko osayleiskaava-alueen osuus jää virkistysalueeksi. Rakentamista sijoittuu Helsingin yleiskaava 2002:n mukaisesti maankäyttösuunnitelman alueelle Koirasaarentien varteen.

Koirasaari on ollut ennen täyttöjä pieni kallioinen merenrantasaari, jonka laki nousee tasolle noin + 5.00. Kallio on kallion laadun osalta tavanomaista eikä sillä ole erityistä geologista, geomorfologista, biologista tai maisemallista merkitystä, joka vaatisi erillisselvityksiä.

Pääosa nykyisestä Koirasaaren alueesta, sen kallioinen merelle näkyvä länsiranta jää puistoksi. Rakentamista sijoittuu pääosin itärannalle ja siihen liittyviin täyttöihin.

Koirasaareen liittyvien täyttöjen suunnittelussa otetaan huomioon ennakoitu merenpinnan nousu. Geologisesti merenpohja edustaa alueella tavanomaista merenpohjaa, ei ole oletettavaa, että pohjaan liittyisi erityisiä luontoarvoja.

Kruunuvuorenrannan merialueen pohjasedimenttejä on tutkittu. Merkittävimmät täytöt on osayleiskaavassa merkitty Koirasaaren itäpuolelle. Täyttöalueen pintasedimentissä on todettu haitta-aineiden pitoisuuksia siten, että täytettävien merialueiden jatkosuunnittelussa on tarpeen varautua ruoppausmassojen sijoittamiseen muualle kuin meriläjitysalueille. Tietoja sedimenttien pilaantuneisuudesta ja massoista tarkennetaan asemakaavoituksen ja muun jatkosuunnittelun yhteydessä.

Rakentaminen Kruunuvuorelle ja Kruunuvuorenlammen valuma-alueelle

Osayleiskaavassa Kruunuvuori on merkitty virkistysalueeksi lukuun ottamatta eteläisintä osaa. Kruunuvuoren eteläosan asuntorakentamisen (A-alue) ulottuu vähäisessä määrin lammen valuma-alueelle. Valuma-alueen koko on noin 6,2 ha ja A-alue ulottuu valuma-alueelle noin 0,5 ha. Rakentamisalueen raja on osayleiskaavatasoisessa suunnitelmassa yleispiirteinen ja tarkentuu asemakaavatasoisessa suunnittelussa. Luontoselvityksessä on todettu, että vähäinen rakentaminen suojavyöhykkeelle on mahdollista, jos suojelutavoitteet otetaan huomioon.

Kruunuvuoren pohjoisosa on korkealle nousevaa kallioaluetta. Osayleiskaavassa Kruunuvuoren pohjoisosan rakennusten korkeuden laskennallisena maksimina on pidetty 8–9 kerrosta. Tällöin rakennukset näkyvät sekä luonnonsuojelualueelle että merialueille. Niiden korkeus ei kuitenkaan ylitä kalliolla sijaitsevan säilytettävän öljysäiliön korkeutta. Rakennusten lopullinen korkeus selviää vasta asemakaavatasoisessa suunnittelussa. Asemakaavaa laadittaessa jatketaan tarkastelua rakennusten vaikutuksista näkymiin luonnonsuojelualueelta ja merialueelta.

Vesilain mukaiset elinympäristöt on otettu kaavoituksessa huomioon yleiskaavan sisältövaatimusten edellyttämällä tavalla. Hallinto-oikeus ei kaavavalitusmenettelyssä tutki tarkemmin kaavan vesilain mukaisuutta. Rakentamisen vesilain mukaisuus arvioidaan tarkemmin mahdollisessa kaavamenettelystä erillisessä vesilain mukaisessa lupamenettelyssä. Oikeuspalvelut kuitenkin toteaa, ettei kaava ole valituksissa esitetyin tavoin vesilain säännösten vastainen.

Huttuvati-lampi

Valituksissa viitattu nykyinen Huttuvati ei ole luonnontilainen lampi. Huttuvatia on muokattu ja laajennettu öljyhuoltoalueen valumavesien puhdistusaltaaksi. Huttuvadin pohjaan on toiminnan aikana kertynyt paksulti öljyistä lietettä.

Virkistysalueiden riittävyys

Osayleiskaava- ja maankäyttösuunnitelma-alue käsittävät noin 200 ha:n maa-alueen. Siitä noin puolet, noin 100 ha, on suunnitelmissa esitetty virkistysalueiksi.

Jättämällä Kruunuvuorenrannan ja Koirasaarentien alueen väliseen laajaan, keskuspuistonomaiseen, maastoltaan hyvin vaihtelevaan metsäalueeseen välittömästi liittyvät osa-alueet rakentamisen ulkopuolelle on aikaansaatu yhtenäinen ja laaja virkistysalue, jossa on mahdollisimman paljon erilaisia luonnonalueita. Kruunuvuorenrannan rakentamisen jälkeen Laajasalon virkistysalueiden määrä asukasta kohtaan on keskimääräistä esikaupunkialueen luokkaa. Laskuperusteena on käytetty viheraluepinta-aloja ja asukaslukuja Kruunuvuorenrannan osayleiskaavan toteuttamisen jälkeen ja tarkastelualueena on ollut koko Laajasalo. Kruunuvuorenrannan sisäiset puistot kasvattavat virkistysalueiden määrää, tuovat alueelle monipuolisia toimintapuistoja ja suuntaavat käyttöä.

Rakennusten korkeus, rakennusoikeus ja asukasmäärä

Osayleiskaavan selostuksessa on esitetty osayleiskaava-alueelle sijoittuva rakennusoikeus sekä arvio rakentamisen korkeudesta yleispiirteisesti. Osayleiskaavakartassa ei esitetä osayleiskaavan tarkoituksen mukaisesti osa-alueiden rakennusoikeuksia tai rakentamisen korkeuksia. Yleiskaavan suunnittelutarkkuus ei anna tähän edellytyksiä, mainitut tekijät määritellään tarkasti vasta asemakaavoissa.

Koko Kruunuvuorenrannan alueen mitoituksen lähtökohtana on yleiskaava 2002:n alueelle arvioitu mitoitus 500 000 k-m² asuntotuotantoa ja 50 000 k-m² toimitiloja. Asukasmääräksi on tältä pohjalta arvioitu 10 000 asukasta (1 asukas/50 k-m²). Samaa mitoitusta on käytetty myös muissa uusissa osayleiskaavoissa esimerkiksi Kalasataman ja Jätkäsaaren osayleiskaavoissa. Mitoitus perustuu Helsingissä tapahtuvaan ennakoituun väljyyskasvuun. Osayleiskaavan alueelle tästä rakennusoikeudesta arvioidaan sijoittuvan 375 000 k-m² asuinrakentamista ja 50 000 k-m² toimitilaa.

Liikenteen meluhaitat

Liikenteen meluhaittojen selvittäminen on esitetty osayleiskaavan selostuksen kohdassa 4.15. Vuonna 2003 valmistuneeseen Helsingin katuverkon meluntorjuntaselvitykseen on sisältynyt mm. Laajasalontie.

Kruunuvuorenrannan ajoneuvoliikenne Laajasalosta kulkee pääosin nykyistä Koirasaarentietä pitkin. Koirasaarentietä levennetään siten, että uudessa poikkileikkauksessa on keskellä joukkoliikenteen kaista raitiotielle ja busseille, sen molemmin puolin istutuskaistat puukujanteineen sekä yksi ajoneuvoliikenteen kaista ja kevyen liikenteen väylät kumpaankin suuntaan.

Koirasaarentien linjausta on tarkistettu siten, että nykyistä leveämpi katu asettuu mahdollisimman luontevasti kallioiseen maastoon. Tahvonlahden pohjukan kohdalla nykyinen Koirasaarentie kulkee kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden suojeltujen rakennusten 1700-luvulta peräisin olevan ns. Kaivoshuvilan sekä 1800-luvun loppupuolen Schaumannin huvilan ja Alppimajan välistä. Levennetty poikkileikkaus ei mahdu kulkemaan entistä linjausta pitkin. Siirtämällä katu Kaivoshuvilan Tahvonlahden puolelle on voitu samalla yhdistää arvokkaat huvilat samaan pihapiiriin.

Koirasaarentien liikennemäärä Tahvonlahden kohdalla tulee Kruunuvuoren rakentamisen jälkeen olemaan noin 10 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Kadulle tulee 40 km/h:n nopeusrajoitus. Liikenteen tuottaman, päivän keskiäänitason ohjearvon 55 dB ylittävän melualueen laajuus on noin 50 metriä kadun molemmin puolin. Koirasaarentien suunnittelun ja rakentamisen yhteydessä arvioidaan keinot vähentää melun leviämistä lähistöllä oleville virkistysalueille. Yksi vaihtoehto on kadun päällystäminen nk. hiljaisella asfaltilla. Hiljainen asfaltti vähentäisi melua ainakin 3 dB, joka vastaa liikennemäärän puolittumista kadulla. Toinen keino on rakentaa matala melukaide kadun eteläreunaan. Korkeiden meluesteiden rakentaminen kadun varteen ei ole todennäköistä.

Helsingin kaupunginhallituksen 17.11.2008 hyväksymään Helsingin kaupungin meluntorjuntasuunnitelmaan sisältyvän alustavan arvion mukaan hiljaisia alueita esiintyy pääsääntöisesti suurehkoilla virkistysalueilla, jotka sijaitsevat kauempana melulähteistä, kuten teistä ja vilkasliikenteisistä kaduista. Laajasalon virkistysalueilla, mukaan lukien Tahvonlahden alue, hiljaisten alueiden säilyttäminen on mahdollista kaavoituksen yhteydessä.

Kruunuvuorenrannan suunnittelussa raitiotien ja muun katuliikenteen aiheuttama melu otetaan tarkemmin huomioon asemakaavoitusvaiheessa.

Joukkoliikennesiltaa koskevan merkinnän puuttuminen kaavasta

Keskustasta Laajasaloon johtavan joukkoliikenneyhteyden suunnittelu on edennyt rinnan osayleiskaavan laatimisen kanssa. Nähtävillä olleessa osayleiskaavaehdotuksessa tammikuussa 2008 varauduttiin sekä metroon että raitiotiehen joko sillalla tai tunnelissa välillä Korkeasaari-Kruunuvuorenranta. Kaavaehdotukseen oli merkitty myös ohjeellinen metrorata, joka kulkee Kruunuvuorenrannan kautta Laajasalon suuntaan. Joukkoliikennevaihtoehdot oli kuvattu osayleiskaavaselostuksessa. Kaupunkisuunnittelu-lehden Kruunuvuori-teemanumerossa 2/2008 esiteltiin osayleiskaavaa ja joukkoliikenneyhteyttä ja samaan aikaan avattiin asiasta omat nettisivut ja keskustelupalsta palautteen saamiseksi.

Joukkoliikenneyhteyden vaihtoehdoista laaditut yleissuunnitelmat ja alustavat kustannusarviot valmistuivat osayleiskaavaehdotuksen lautakuntakäsittelyn jälkeen. Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti 17.6.2008 esittää kaupunginhallitukselle, että Laajasalon ensimmäisen vaiheen raideyhteydeksi varattaisiin raitiotie siltayhteyksin Laajasalosta Korkeasaaren, Sompasaaren ja Kruununhaan kautta keskustaan siten, että raitiotie toteutettaisiin Kruunuvuorenrannan rakentamisen alkuvuosina. Lausuntokierroksen ja nähtävillä olon jälkeen osayleiskaavaehdotusta tarkistettiin siten, että ohjeellinen metrorata poistettiin ja esitettiin varaus raitiotielle. Kaupunginvaltuusto päätti joulukuussa 2008, että joukkoliikenneyhteyden suunnittelua jatketaan lautakunnan esityksen pohjalta.

Kaavaehdotusta ei ole siten muutettu valituksissa esitetyin tavoin ja MRA 32 §:n tarkoittamalla tavalla olennaisesti kaavaehdotuksen nähtävillä olon jälkeen.

Kruunuvuorenrannan suunnittelu ja rakentaminen ei ole riippuvainen suorasta joukkoliikenneyhteydestä keskustaan. Alueen joukkoliikenne voidaan hoitaa syöttöliikenteenä Herttoniemen metroasemalle, jota täydentää suora vesiliikenneyhteys keskustaan. Raitiotiesiltaa ei myöskään voi rakentaa Kruunuvuorenrannan osayleiskaavan pohjalta. Joukkoliikenneyhteydelle laaditaan oma asemakaava, jonka laatimiseen liittyy MRL:n mukainen vuorovaikutus osallisten kanssa sekä jo laadittujen vaikutusarvioiden täydentäminen. On myös harkittavana, edellyttääkö joukkoliikenneyhteyden rakentaminen yleiskaava 2002:n tarkistamista.

Joukkoliikenneyhteyden vaikutuksia mm. kaupunkirakenteeseen, maisemaan, kaupunkikuvaan, kulttuurihistoriaan, vesiliikenteeseen, Helsinkipuistoon, virkistykseen, Kruunuvuorenrannan maankäyttöön, maanarvoon sekä liikennekäyttäytymiseen on alustavasti arvioitu. Vaikutusarvioita täydennetään jatkossa. Ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain mukaisten vaikutusten arvioinnin tarpeellisuudesta on neuvoteltu Uudenmaan ympäristökeskuksen kanssa. Uudenmaan ympäristökeskus ei ole vielä määritellyt kantaansa.

Kruunuvuoren puhkaisevalla raitiotietunnelilla ei ole vaikutuksia Kruunuvuorenlampeen.

Kevyt liikenne

Kruunuvuorenrannan osayleiskaavatasoisen liikennesuunnitelman yhtenä lähtökohtana on nimenomaan ollut tukea kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä ja käyttömahdollisuuksia. Osayleiskaavakartassa on ulkoilureitti-merkinnällä osoitettu ulkoilureittien sijainti virkistysalueilla ja sellaisella alueella, jolla on ulkoilun ohjaustarvetta. Osayleiskaavan valmistelun yhteydessä alueelle on suunniteltu eri hallintokuntien yhteistyössä kattava kevyen liikenteen verkosto, joka käsittää kaavakarttaan merkittyjen ulkoilureittien lisäksi erityisesti pyöräilyyn tarkoitetut pääraitit, pääulkoilureitistöä täydentävät alueverkkotasoiset reitit sekä kapeammat polkumaiset reitit. Lisäksi suunnitelmaan on merkitty kaikki uudet kevyen liikenteen alikulut ja sillat sekä alueelle suunniteltu latuverkko. Tämä suunnitelma on asemakaavatasoisen suunnittelun pohjana ja verkosto tulee tarkentumaan ja myös tihentymään yksityiskohtaisemman suunnittelun myötä. Keskustaan suuntautuvan suoran raitiotiesiltayhteyden suunnittelussa kevyt liikenne on ehdottomasti mukana.

Kaavaehdotuksesta annetuista lausunnoista

Kaavaehdotuksesta annetut lausunnot ilmenevät kaavaselostuksesta ja kaupunkisuunnittelulautakunnan päätöksestä 6.11.2008.

Muun muassa Uudenmaan ympäristökeskus on kaavaehdotuksesta 28.8.2008 antamassaan lausunnossa todennut, että kaavaehdotus on kehittynyt erittäin hyvään suuntaan. Ympäristökeskus on esittänyt joitain muutoksia ehdotukseen mm. öljysataman pohjoispuolelle ulottuvan Kruunuvuoren A-korttelialueen pienentämistä, Tahvonlahden lomamajojen säilyttämistä ja Stansvikin kartanoalueen viereisen A-alueen supistamista.

Ympäristökeskus ei ole käyttänyt asiassa MRL 191 §:n mukaista valitusoikeuttaan eikä MRL 195 §:n mukaista oikeuttaan tehdä kunnalle oikaisukehotus mahdollisesta lain ja yleisen edun vastaisesta yleiskaavasta.

Museovirasto on 29.8.2008 kaavaehdotuksesta antamassaan lausunnossa pitänyt kaavan suojelutavoitteita myönteisinä ja todennut, että luonnonsuojelulliset ja kulttuuriarvot on otettu kaavassa huomioon.

Oikeuspalvelut toteaa kokoavasti, että osayleiskaava on laadittu Uudenmaan maakuntakaavan ja Helsingin yleiskaava 2002:n tavoitteiden ja periaatteiden mukaisesti. Kaavan laadinnassa on selvitetty ja otettu huomioon yleiskaavan ohjaustavoitteen ja tarkkuuden edellyttämällä tavalla mm. yhdyskuntarakenteen toimivuus ja ekologinen kestävyys, asumisen tarpeet, mahdollisuudet turvalliseen ja terveelliseen elinympäristöön, rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen, ympäristöhaittojen vähentäminen, virkistysalueiden riittävyys sekä mahdollisuudet liikenteen tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen.

Toisin kuin valituksissa on esitetty, kaavan valmistelussa on selvitetty lain edellyttämät ympäristövaikutukset koko Stansvikin alueelta. Vaikutusarviointia tullaan tarkentamaan ja syventämään asemakaavoitusvaiheessa.

Osayleiskaava täyttää siten näiltä osin MRL 39 §:ssä säädetyt yleiskaavan sisältövaatimukset.

Maanomistajien tasapuolinen kohtelu

Maankäytölliset perusteet osayleiskaavalle ja väitetty haitta

maanomistajalle

Xxxxx Xxxxxxx ja Xxxxx Xxxxxxx jakamaton kuolinpesä omistavat Kruunuvuoressa noin 16,6 ha maa- ja vesialuetta. Valittajien omistuksessa oleva alue on merkitty osayleiskaavaan virkistysalueeksi lukuun ottamatta öljysataman puolelta alueen eteläosaan ulottuvaa A-alueen osaa, noin 0,61 ha.

Valittajien omistuksessa oleva alue on yleiskaava 2002:ssa merkitty pääosin virkistysalueeksi. Virkistysalueen pohjois- ja länsiosaa kattaa yleiskaavassa merkintä ”kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittävä alue”. Alueen keskellä oleva suolampi sekä pääosin alueella sijaitseva metsälehmusmetsikkö on merkitty luonnonsuojelualueeksi. Kaitalahden nykyisen pientaloalueen kohdalla oleva yleiskaavan merkintä ”pientalovaltainen alue, asuminen” ulottuu osalle valittajien maata.

Koko osayleiskaava-alueen ympärillä on yleiskaavassa merkintä, jonka mukaan yleiskaava osoittaa maankäyttömuodot ja niiden väliset suhteet. Niiden sijainti ja rajaukset ratkaistaan yksityiskohtaisella kaavoituksella.

Osayleiskaava on yleiskaava 2002:n mukainen. Merkintä pientalovaltainen alue, asuminen on osayleiskaavassa rajattu koskemaan vain Kaitalahtea. Osayleiskaavaa laadittaessa ei osoittautunut tarkoituksenmukaiseksi sijoittaa rakentamista suoraan nykyisten tonttien yläpuolelle jyrkkään kallioiseen itärinteeseen. Mm. ajoyhteyksien johtaminen alueelle olisi erittäin hankalaa. Sen sijaan osayleiskaavaluonnosvaiheessa selvitettiin mahdollisuuksia sijoittaa AK-korttelialue kallion lakialueelle sekä huvilatyyppistä asumista Kruunuvuoren vanhojen huviloiden yhteyteen.

Sekä huvilatyyppinen asutus että kerrostalojen rakentaminen välittömästi omakotitonttien yläpuolelle aiheutti asukkaissa laajaa vastustusta. Kaupunkisuunnittelulautakunnan jatkosuunnitteluohjeissa 31.5.2007 edellytettiin Kaitalahden viereiselle kalliolle esitetyn kerrostalokorttelin sekä huvilatyyppisen asutuksen poistamista Kruunuvuoresta. Jatkosuunnitteluohjeissa edellytettiin, että poistuva rakennusoikeus tuli pyrkiä sijoittamaan mahdollisuuksien mukaan öljysatama-alueeseen liittyvän A-alueen tehostamiseen.

Suunnitteluohjeissa myös todettiin, että ”Kruunuvuoren pohjoisosan huvilatyyppisestä asumisesta luovuttaisiin laajalla alueella ja rakentamisessa keskityttäisiin reuna-alueille. Olemassa olevat rakennukset ovat huonokuntoisia ja niiden säilyttämistä tulee harkita uudestaan. Virkistysreittien, huvimajojen ja näköalapaikkojen suunnittelua jatketaan”.

Kaupunkisuunnitteluvirasto selvitti rakentamisen tehostamismahdollisuuksia ja päätyi pysymään yleiskaavaluonnoksen mukaisessa ratkaisussa. A-alueen laajentaminen olisi tarkoittanut rakentamisen viemistä yhä enemmän luonnonsuojelualueiden suoja-alueille.

Suolammen ja sen ympäristön luonnonsuojelualueen rajausta selvitettiin konsulttityössä, jonka kaupunkisuunnitteluvirasto tilasi ja valvoi yhdessä ympäristökeskuksen kanssa. Osayleiskaavan liiteraportissa ”Vaikutukset virkistysalueisiin ja luonnonympäristöön” on analyysi luonnonsuojelualueesta ja perustelut sen rajaukselle. Luonnonsuojelualue on selvityksen mukaisena, 2,2 ha, merkitty osayleiskaavakarttaan. Lammen valuma-aluetta ei ole esitetty osayleiskaavassa. Laaditussa selvityksessä todetaan valuma-alueesta mm. seuraavaa: ”Lammella on pieni valuma-alue. Pienen valuma-alueen omaava suorantainen lampi kärsii herkästi valuman vähenemisestä. Kaikki maankäytön muutokset lammen valuma-alueella voivat vaikuttaa vesitalouteen ja olla haitaksi suojelutavoitteille. Luonnonsuojelualueella tulee tämän vuoksi olla suojavyöhyke, jonka maankäyttö suunnitellaan siten, että luontainen valunta ei muutu. Suojavyöhykkeeksi sopii koko lammen valuma-alue, jonka pinta-ala on noin 6,2 ha. Vähäinen rakentaminen suojavyöhykkeellä on mahdollista, jos suojelutavoitteet otetaan huomioon.” Suojavyöhyke on pyritty selvityksen ohjeiden mukaisesti pitämään rakentamattomana. A‑alue ulottuu kuitenkin vähäisessä määrin, noin 1 000 m² valuma-alueelle.

Valittajien maalla sijaitsee pääosa toisesta luonnonsuojelualueesta, lehmusesiintymä 0,62 ha, joka on suojeltu luonnonsuojelulain mukaisena luontotyyppinä ja merkitty luonnonsuojelualueena osayleiskaavakarttaan. Lehmusmetsikön lähiympäristö on tuoretta ja kosteaa lehtoa 0,8 ha, jolla on huomattavia luontoarvoja. Selvityksessä todetaan mm. seuraavaa: ”Lehmusmetsikön ja sitä ympäröivän lehdon säilyminen on turvattavissa jättämällä alue luonnontilaiseksi.” Osayleiskaavan mukainen A-alue ulottuu noin 1 000 m² lehtokasvillisuuden esiintymisalueelle.

Valittajien alueella on lisäksi linnustollisesti arvokas kohde (III:n arvoluokan kohde, Helsingin ympäristökeskus 2005). Alueeseen kuuluu suolammen lisäksi sen kaakkoispuolella sijaitsevat kuusivaltaiset metsät ja lehdot 4,23 ha. A-alue ulottuu vähäisessä määrin linnustollisesti arvokkaalle alueelle.

Muun muassa Uudenmaan ympäristökeskus on kaavaehdotuksesta 28.8.2008 antamassaan lausunnossa esittänyt, että mm. Kruunuvuoren A-korttelialuetta, joka ulottuu nykyisen öljysataman pohjoispuolelle, tulee pienentää siten, että suojellun lehmusmetsikön ja sitä ympäröivän lehdon säilyminen sekä linnustollisesti arvokkaan alueen säilyminen on turvattavissa.

Myös Museovirasto on 29.8.2008 antamassaan lausunnossaan pitänyt myönteisenä, että Kruunuvuoren huvila-alueen itäpuolelle kaavaluonnoksessa osoitettu kerrostaloalue (AK-alue) on poistettu kaavaehdotuksesta, ja esittänyt, että Kruunuvuoren alueen eteläpuolella sijaitsevaa A-aluetta tulee pienentää siten, että kallioiden laet jäävät osaksi viher- ja virkistysaluetta. A-alueiden kerroskorkeudet eivät saa nousta liian korkeiksi suhteessa luonnonmaisemaan ja Kruunuvuoreen.

Rakentamisen edelleen tehostaminen on kaupunkikuvallisesti ongelmallista. Valittajien maa, jolle rakentamista osoitetaan, sijaitsee korkealla Kruunuvuoren kalliolla. Osayleiskaavaehdotuksessa rakennusten korkeuden laskennallisena maksimina on pidetty 8–9 kerrosta. Tällöinkin rakennukset näkyvät laajalti sekä luonnonsuojelualueelle että merialueille, mutta niiden korkeus ei ylitä kalliolla sijaitsevan säilytettävä öljysäiliön korkeutta. Paikka on kaupunkikuvallisesti tärkeä ja lopullisen rakennusoikeuden määrittäminen edellyttää asemakaavatasoista suunnittelua. Alueelle on arvioitu osayleiskaavatasoisessa suunnittelussa voitavan osoittaa rakennusoikeutta enintään 9 000 k-m².

Osayleiskaava-alue on pääosin kaupungin omistuksessa. Xxxxx Xxxxxx ja Xxxxx Xxxxxxx jakamattoman kuolinpesän lisäksi Oy Shell Ab ja St1 Oy omistavat maata alueella. Karkeiden osayleiskaavatasoisten laskelmien perusteella Oy Shell Ab:n ja St1 Oy:n alueelle on osoitettu rakennusoikeutta tehokkuudella noin e = 0.45–0.5, kun Xxxxx Xxxxxxx ja Xxxxx Xxxxxxxx jakamattoman kuolinpesän maalla tehokkuus jää noin e = 0.05:en. Kaupungin omistamalla maalla tehokkuus koko Kruunuvuorenrannan alueella (osayleiskaava ja maankäyttösuunnitelma) on e = 0.27.

Oikeuspalvelut toteaa, että MRL 39 §:ssä määritellään yleiskaavan sisältövaatimukset, jotka tulee ottaa huomioon siinä määrin, kuin kaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät. MRL:n 39.4 §:n mukaan yleiskaava ei saa lisäksi aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeudenhaltijalle kohtuutonta haittaa.

Kohtuullisuusharkinnassa tulee ottaa huomioon yleiskaavan aluevarausten ja kaavamääräysten muodostama kokonaisuus maanomistajan kannalta (hallituksen esitys 101/1998). Myös oikeuskirjallisuuden mukaan maanomistajalle aiheutuvaa haittaa peilataan suunnitelmaan kokonaisuudessaan. Huomioon otetaan paitsi maanomistajalle yleiskaavasta tuleva hyöty, myös alueen sijainti, muiden kilpailevien maankäyttötarpeiden painavuus ja muiden maanomistajien kohtelu kaavoituksessa (Hallberg ym., Maankäyttö- ja rakennuslaki s. 202).

Yleiskaavan laatiminen on erilaisten intressien yhteensovittamista ja eri arvojen painotuksen harkitsemista siten, että vastakkaisia intressejä edustavat varaukset sijoitetaan toisiinsa nähden tarkoituksenmukaisella tavalla. Kaavan ns. sosiaalifunktio on ensisijainen punnittaessa yleistä etua ja yksityistä intressiä. MRL ei myöskään edellytä vallitsevien maanomistusolojen ottamista huomioon yleiskaavaa laadittaessa. Tämä ei merkitse, ettei niitä mahdollisuuksien mukaan oteta huomioon MRL:n mukaisia ratkaisuja tehtäessä muiden kaavan sisältövaatimusten ja tavoitteiden rinnalla.

Maanomistajan oikeudet silloin, kun kaavoituksella syrjäytetään hänen etunsa tai huononnetaan hänen asemaansa, turvataan lunastusmenettelyä koskevilla säännöksillä.

Kruunuvuorenrannan osayleiskaava on yleispiirteinen. Se osoittaa kaupunkirakenteen ja alueiden pääkäyttötarkoitukset. Esimerkiksi kaavaan merkityt rakennusoikeudet ovat arvioita. Kaavan maanomistajille aiheuttamaa haittaakin voidaan siten arvioida vasta yleiskaavatasoisesti.

Osayleiskaava on laadittu suunnittelullisista lähtökohdista. Alueen luonne kauas merialueelle näkyvänä, kallioisena kulttuurihistoriallisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittävänä alueena sekä alueelle osoitetut kaksi luonnonsuojelualuetta suoja-alueineen ovat ristiriidassa maanomistajan rakentamistavoitteiden kanssa. Asemakaavoitusvaiheessa kaupunki tulee neuvottelemaan maanomistajien kanssa aluetta koskevista maakäyttösopimuksista. Tässä vaiheessa tullaan päättämään myös suojelualueiden toteuttamistavasta.

Valittajien omistaman alueen osalta on ollut MRL:n 39 §:stä johdetut maankäytölliset perusteet asettaa maiseman sekä luonnon- ja kulttuurihistoriallisiin arvojen vaalimiseen sekä virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyteen liittyvä yleinen etu maanomistajan edun edelle. Kaava ei aiheuta, ottaen myös huomioon kaavasta tuleva hyöty valittajille, MRL 39 §:ssä tarkoitetulla tavalla kokonaisuutena arvioiden maanomistajalle kohtuutonta haittaa.

Maanomistajien tasapuolinen kohtelu

Perustuslain 6 §:stä ilmenevä yhdenvertaisuusperiaate edellyttää, että maanomistajia tulee kohdella tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti. Maankäytön suunnittelussa tämä merkitsee sitä, että maanomistajia tulee kohdella samalla tavalla samanlaisissa tilanteissa. Vaatimus ei tarkoita, että saman kaava-alueen sisällä ratkaisujen tulisi olla yhdenmukaiset, vaan perusteen maanomistajan erilaiselle kohtelulle tulee löytyä MRL:n aineellisoikeudellisista säännöksistä. Oikeuskäytännön mukaan maanomistajat voidaan asettaa toisistaan poikkeavaan asemaan, jos siihen on kaavan sisältöä koskevat säännökset huomioon ottaen hyväksyttävät maankäytölliset perusteet (mm. KHO 2005:5, KHO 2006:6).

Kruunuvuoren rinne ja laki, jonne Aarnioiden maanomistus sijoittuu, on ainutlaatuinen alue, jonka maankäyttötarkoituksia osayleiskaavassa ei olisi voitu korvata muulla, esimerkiksi kaupungin omistamalla maalla. Alueen luonne kauas merelle näkyvänä, kallioisena kulttuurihistoriallisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittävänä alueena sekä alueelle osoitetut kaksi luonnonsuojelualuetta suoja-alueineen ovat edellä todetuin tavoin määränneet sen, että kaavassa asuntorakentamista on sijoitettu Kruunuvuoressa vain sen eteläosaan. Kaavan vuorovaikutusmenettelyssä ovat asukkaiden mielipiteet Kruunuvuoren säilymisenä virkistyskäytössä tulleet myös voimakkaasti esille.

Kuten edellä on todettu, rakentamisen tehostaminen valittajien omistuksessa olevalla asuntorakentamiseen osoitetulla korkealla Kruunuvuoren kallioalueella on kaupunkikuvallisesti ongelmallista. Muiden maanomistajien maat sijaitsevat kaavan alueilla, joille voidaan osoittaa maankäytön kannalta tarkoituksenmukaisemmin ja ongelmitta tehokkaampaa rakentamista. Rakennusoikeuden lopullinen määrä tarkentuu asemakaavoituksessa.

Asiassa on ollut siten MRL 39 §:n sisältövaatimuksiin perustuvat hyväksyttävät maankäytölliset perusteet osoittaa osayleiskaavassa Aarnioiden omistamalle maalle pääosin virkistysaluetta ja asuntorakentamista vain Kruunuvuoren eteläosaan arvioidun rakennustehokkuuden mukaisesti. Kaava ei loukkaa siten maanomistajien tasapuolista kohtelua.

Valituksessa on esitetty, että maanomistajat on saatettu menettelyllisesti eriarvoiseen asemaan, koska valittajien oikeuksien toteutuminen on jätetty mahdollisten jatkoneuvottelujen varaan. Tätä tukee valituksen mukaan kaupunkisuunnittelulautakunnan kokouspöytäkirjan 6.11.2008 maininta: ”Kiinteistövirasto neuvottelee jatkossa maanomistajan kanssa maapoliittisen ratkaisun.”

Oikeuspalvelut toteaa, että lautakunnan edellä mainittu pöytäkirjamerkintä tarkoittaa käytännössä, että asemakaavoitusvaiheessa kaupunki neuvottelee maanomistajien kanssa maankäyttösopimukset. Maankäyttösopimusten tekeminen on MRL 91 b:n mukainen menettely, jossa kunta voi tehdä kaavoitukseen ja kaavojen toteuttamiseen liittyviä sopimuksia. Maankäyttösopimuksesta on lain mukaan tiedotettava kaavan laatimisen yhteydessä.

Valituksessa on lisäksi katsottu, että kaupunkisuunnittelulautakunta on tietoisesti siirtänyt maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun harkinnan kaupunginhallitukselle, koska lautakunnan pöytäkirjaan on kirjattu lause: ”kaupunginhallituksen tulee jatkossa huolehtia maanomistajien tasapuolisesta kohtelusta”.

Oikeuspalvelut toteaa, että maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun periaatteen huomioon ottaminen on ollut osayleiskaavan valmistelussa mukana alusta lähtien. Se, että osayleiskaava-alueen eri osiin kohdistuu erilaisia kaavallisia käyttötarkoituksia, johtuu maankäytön suunnittelullisista syistä. Syyt ovat osayleiskaavan kokonaisuutta ajatellen perusteltuja. Lautakunnan pöytäkirjan edellä mainittu lause ei merkitse sitä, ettei tasapuolisuolisen kohtelun periaatetta olisi noudatettu koko kaavan valmistelun ajan.

Tarkoituksenmukaisuusharkinta ja hallinto-oikeuden toimivalta

Kaavaa koskevassa valitusmenettelyssä ei voi kuntalain 90 §:n mukaan vedota kaavoittajan tarkoituksenmukaisuusharkintaan kuuluviin seikkoihin, kuten kaavaratkaisujen mahdolliseen epätarkoituksenmukaisuuteen. Hallinto-oikeudella on toimivalta tutkia vain kaavapäätöksen lainmukaisuus.

Hallinto-oikeudella ei ole myöskään toimivaltaa muuttaa osayleiskaavan sisältöä valitusten johdosta. MRL 203 §:n mukaan muutoksenhakuviranomainen voi tehdä kaavaan vain oikaisunluonteisia korjauksia ja kunnan suostumuksella vähäisiä tarkistuksia, joilla ei ole vaikutusta muiden etuun tai oikeuteen. Jos hallinto-oikeus katsoisi kaavan olevan lainvastainen, se voisi vain kumota kaavapäätöksen ja palauttaa sen uudelleen valmisteltavaksi.

Oikeuspalvelut toteaa edellä lausuttuun viitaten, ettei valituksessa ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden vuoksi kaavapäätös olisi kumottava.

Yhteenveto Osayleiskaava täyttää MRL 62 §:ssä säädetyn vaatimuksen vuorovaikutuksen järjestämisestä kaavoituksessa sekä MRL 39 §:ssä säädetyt kaavan sisältövaatimukset. Kaava on Uudenmaan maakuntakaavan mukainen. Kaavan laadinnassa on otettu huomioon kaavan ohjaustavoitteen ja tarkkuuden edellyttämässä laajuudessa mm. yhdyskuntarakenteen toimivuus ja ekologinen kestävyys, asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus, mahdollisuudet turvalliseen ja terveelliseen elinympäristöön, rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen, ympäristöhaittojen vähentäminen, virkistysalueiden riittävyys sekä mahdollisuudet liikenteen tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen.

Kaava ei aiheuta maanomistajille tai -haltijoille kohtuutonta haittaa eikä ole maanomistajien tasapuolisen kohtelun periaatteen vastainen.

Kaavapäätös ei ole syntynyt kuntalain 90 §:n tarkoittamalla tavalla virheellisessä järjestyksessä, viranomainen ei ole ylittänyt toimivaltaansa eikä päätös ole muutenkaan lainvastainen.

Hallinto-oikeudelle annettavassa selityksessä tulisi siten pyytää valituksen hylkäämistä perusteettomana.

Kaupunginhallituksen johtosäännön 8 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan kaupunginhallitus antaa selityksen kaupunginvaltuuston päätöstä koskevan valituksen johdosta, jos kaupunginhallitus katsoo voivansa yhtyä valtuuston päätöksen lopputulokseen.

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE SENAATTI-KIINTEISTÖJEN POIKKEAMISHAKEMUKSESTA

Khs 2009-485

KAJ Kaupunginhallitus päättänee puoltaa Uudenmaan ympäristökeskukselle annettavassa lausunnossaan poikkeamisen myöntämistä Senaatti kiinteistöille haettuun toimenpiteeseen 12. kaupunginosan korttelin nro 357 tonteille nro 6 ja 7 sekä vähäisiltä osin tontille nro 10 ehdolla, että rakentamisessa noudatetaan Arkkitehdit NRT Oy:n 31.10.2008 päivättyä ja 12.2.2009 täydennettyä suunnitelmaa ja ennen rakennusluvan myöntämistä varmistetaan, ettei rakentaminen tuota haittaa tontilla 357/10 asemakaavassa osoitetun maanalaisen pysäköintilaitoksen tai huvipuiston ja Kulttuuritalon välisen aidan rakentamiselle.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle ja rakennusvalvontavirastolle.

Lisätiedot:
Tähtinen Kaisu, johtava kaupunginasiamies, puhelin 310 36555

LIITTEET	Liite 1	Ympäristökartta (Alppiharjun tontit 357/6 ja 7)
	Liite 2	Asemapiirros (Alppiharjun tontit 357/6 ja 7)

Senaatti-kiinteistöt pyytää (5.12.2008, 12.2.2009) poikkeamislupaa 12. kaupunginosan (Alppiharju) korttelin nro 357 tonteille nro 6 ja 7 (Sturenkatu 2a ja 4) sekä vähäisiltä osin tontille nro 10.

Museoviraston Helsingin toimitilojen sijoittaminen entiseen Kotitalousopettajaopistoon (Sturenkatu 2a) ja Kulttuuritaloon (Sturenkatu 4). Rakennusten väliin maan alle uudisrakennuksen rakentaminen arkisto- ja kokoelmatiloille. Rakennusten välille yhdyskäytävän rakentaminen henkilöliikennettä ja esineiden kuljetusta varten.

Poikkeamista haetaan:

1 asemakaavaan merkityn käyttötarkoituksen muutokselle tontilla 357/6 (oppilaitoksesta toimitilaksi)

2 uudisrakennuksen (kokonaiskerrosala 278 m²) sijoittamiselle asemakaavasta poiketen rakennusalan ulkopuolelle ja osittain naapurin omistamalle tontille 357/10

3 uudisrakennuksen (kokonaiskerrosala 2117 m²) sijoittamiselle kolmeen maanalaiseen kerrokseen tonteilla 357/6 ja 357/7 rakennusoikeus ylittäen

Hakija perustelee hakemustaan sillä, että toimenpiteet ovat välttämättömiä, jotta Museoviraston toimitilakokonaisuuden sijoittaminen arkisto- ja kokoelmatiloineen rakennuksiin olisi mahdollista ja jotta arkkitehtonisesti arvokkaiden kiinteistöjen jatkuva käyttökelpoisuus voidaan varmistaa muun muassa niiden talotekniikkaa nykyaikaistamalla.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (24.2.2009), että haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

Selostus Entisen Kotitalousopettajaopiston tontilla 357/6 on voimassa 1.2.1954 vahvistettu asemakaava nro 3474. Asemakaavan mukaan alue on yleisten rakennusten korttelialuetta koulurakennuksia varten, jonne saa sijoittaa asuinhuoneistoja vain kiinteistön hoitohenkilökuntaa varten. Kaavassa on määritelty rakennusmassojen harjojen enimmäiskorkeudet (+37.00 ja +41.00). Rakennusala ja korkeus määrittävät rakennusoikeuden. Rekisterin mukaan rakennusoikeudeksi on tulkittu 5512 kerrosalaneliömetriä, josta on toteutettu 4502 m². Tontti on rakennuskiellossa asemakaavan muuttamista varten. Asemakaavan muuttaminen on vireillä.

Kulttuuritalon tontilla 357/7 on voimassa 17.10.1995 vahvistettu asemakaava nro 9897. Asemakaavan mukaan alue on kulttuuritoimintaa palvelevien rakennusten korttelialuetta (YY), jonne saa sijoittaa myös järjestötoimintaa palvelevia tiloja. Korttelin rakennusoikeus on 10000 kerrosalaneliömetriä, josta on toteutettu 9347 m2. Rakennus on rakennussuojelulain nojalla suojeltu. Korttelialueella on autopaikkavaatimus 1 autopaikka / 200 kerrosalaneliömetriä. Autopaikat saa sijoittaa maanalaiseen pysäköintilaitokseen vuorottaiskäyttöä hyödyntäen.

Linnanmäen tontilla 357/10 on voimassa 17.10.1995 vahvistettu asemakaava nro 9897. Alue on huvi- ja viihdetoimintaa palvelevien rakennusten korttelialuetta (YV). Alueelle saa maan päälle rakentaa enintään kaksikerroksisia 7,5 metriä korkeita rakennuksia, mikäli kaavassa ei ole erikseen määrätty korkeutta. Huvipuistossa sijaitsevien vesilinnojen käyttötarkoitus tullaan jatkossa muuttamaan, jota varten laaditaan kaavamuutos lähivuosina. Kulttuuritalon tonttia vasten on asemakaavassa määrätty puistomaisesti käsiteltävä alue, jolle saa sijoittaa maisemaan sopeutuvia huvipuistoa palvelevia rakennelmia, laitteita ja kioskeja. Asemakaavassa alueelle on osoitettu tila maanalaiselle pysäköintilaitokselle.

Kotitalousopettajaopisto

Helsingin Kotitalousopettajaopiston rakennuksen suunnittelivat arkkitehdit Elma ja Erik Lindroos. Vuonna 1956 valmistunut opistorakennus on palvellut alkuperäisessä asussaan yhtäjaksoisesti vuoteen 2003 asti. Tämän jälkeen rakennus on ollut tilapäiskäytössä (Taideteollinen korkeakoulu) ja nyt jo useita vuosia tyhjillään. Helsingin Kotitalousopettajaopiston rakennushistoriaselvitys (Arkkitehdit Mustonen Oy, 29.6.2008) osoittaa, että rakennuksessa ei ole tehty laajoja korjaus- tai muutostöitä. Rakennus on aikansa laadukkaan kouluarkkitehtuurin poikkeuksellisen hyvin säilynyt edustaja erityisine tilaratkaisuineen ja näyttävine opetuspihoineen. Rakennuksen suojelu valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen nojalla on valmisteltavana. Kotitalousopettajaopiston suojelun sisältävä asemakaavan muutos on myös vireillä.

Kulttuuritalo

Alvar Aallon suunnittelema ja vuonna 1958 valmistunut Kulttuuritalo on yksi pääkaupungin ja valtakunnan merkittävimpiä 1950-luvun monumentaaliarkkitehtuurin saavutuksia ja kansainvälisesti Aallon tunnetuimpia töitä. Kulttuuritalo on valtioneuvoston päätöksellä 29.6.1989 suojeltu rakennussuojelulain nojalla. Suojelupäätökseen sisältyy yleisiä ja tilakohtaisia suojelumääräyksiä. Kulttuuritalon rakennushistoriaselvitys (Kati Salonen ja Mona Schalin Arkkitehdit Oy 30.6.2008) osoittaa, että rakennus on säilyttänyt arkkitehtonisia, aineellisia ja toiminnallisia piirteitään monitasoisesti, yksityiskohtien tasolle ulottuen. Rakennuksen käyttö ja ylläpito on ollut rakennuksen ominaislaadun säilymiseen tähtäävää. Suojelupäätöksessä useimmat korkeimman suojeluluokituksen saaneet tilat ovat alkuperäisen toteutuksen mukaisessa tilassa. Rakennuksessa toteutetut tilallisetkin muutokset noudattavat rakennukseen alun perin tieten toteutettuja muuntelumahdollisuuksia, jolloin muuttunut tilajako ei välttämättä ole vähentänyt tilojen merkitystä osana rakennustaiteellista kokonaisuutta.

Kulttuuritalo ja entinen Kotitalousopettajaopisto muodostavat yhdessä hienon Suomen 1950-luvun arkkitehtuurin moninaisuudesta kertovan kokonaisuuden, jossa Kulttuuritalon juhlasaliosalla on pääosa ja muut rakennukset tukevat sen vahvaa arkkitehtuuria.

Museovirasto ja Senaatti-kiinteistöt ovat solmineet alustavan vuokrasopimuksen Museoviraston Helsingin tilojen sijoittamisesta Sturenkatu 2a entiseen Kotitalousopettajaopistoon ja Sturenkatu 4 Kulttuuritaloon. Museoviraston toiminnan kehittämisen yhteydessä työskentelytilat erotetaan olosuhdevaatimukset täyttävistä arkisto- ja kokoelmatiloista. Tämä asettaa vaatimuksia tilojen saavutettavuudelle ja yhteyksille.

Arkkitehdit NRT Oy:n suunnitelmassa (31.10.2008, täyd.12.2.2009) esitetään Kotitalousopettajaopiston ja Kulttuuritalon tilojen yhdistämistä yhdyskäytävällä ja laajentamista pääosin maanalaisella uudisrakennuksella. Suunnitellut Museoviraston tilat käsittäisivät Kotitalousopettajaopiston rakennuksen tilat kokonaisuudessaan, maanalaisen uudisosan sekä suuren osan Kulttuuritalosta. Museoviraston tilakokonaisuuden ulkopuolelle jää Kulttuuritalon konserttisaliosa joka tarvittavine tukitiloineen säilyy konsertti- ja tapahtumakäytössä. Suunnitelma määrittelee molemmille rakennuksille kattavan peruskorjauksen ja esittää talotekniikan uusimista. Esitettyihin rakennussuojelumääräyksiin nähden huomattavimmat muutoksia aiheuttavat suunnitteluratkaisut liittyvät uusiin ilmanvaihto- ja jäähdytysjärjestelmiin sekä uuteen tavarahissiin. Kulttuuritalon kellariin johtava ajoramppi ja tukimuuri on esitetty rakennustyön vuoksi poistettavaksi ja myöhemmin uudelleen rakennettavaksi. Myös ulkokatoksen Alppisalin sisäänkäynnin kohdalla oleva pääty poistetaan tilapäisesti, jotta Kulttuuritalon toiminta rakennustyön aikana olisi mahdollista. Edellä mainittuun kohtaan jätetään Kulttuuritalon seinustaa kiertävä noin 1,5–2 metriä leveä huoltoreitti, joka samalla toimii saliosan katsomon poistumistienä. Katos palautetaan kunnostettuna takaisin paikalleen myöhemmin samassa yhteydessä koko muun katoksen peruskorjauksen valmistuttua.

Haettu toimenpide poikkeaa asemakaavasta:

Tontti 357/6 entinen Kotitalousopettajaopisto

- käyttötarkoituksen vastainen toiminta (Museoviraston toimitila oppilaitoksen sijaan)

- rakennusoikeus ylittyy 191 m² maanalaisen lisärakennuksen (ko. tontilla1133 m²) ja tontteja 6 ja 7 palvelevan yhdyskäytävän (ko. tontilla 68 m²) rakentamiseksi

Tontti 357/7 Kulttuuritalo

- rakennusoikeus ylittyy 422 m² maanalaisen lisärakennuksen (ko. tontilla 984 m²) ja tontteja 6 ja 7 palvelevan yhdyskäytävän (ko. tontilla 91 m²) rakentamiseksi

Tontti 357/10 Linnanmäen huvipuisto

- rakennusoikeus ylittyy tontteja 6 ja 7 palvelevan yhdyskäytävän (ko. tontilla 119 m²) rakentamiseksi

- pääosin naapuritonteilla 6 ja 7 sijaitsevan yhdyskäytävän rakentaminen vähäisiltä osin rakennusalalle, joka on merkitty maanalaista pysäköintilaitosta varten sekä rakentaminen puistomaisesti käsiteltävälle alueelle, jolle saa sijoittaa maisemaan sopeutuvia huvipuistoa palvelevia rakennelmia, laitteita ja kioskeja.

Saadut lausunnot Museovirasto on lausunut ympäristöministeriölle (21.8.2008) Sturenkatu 2a, entisen Helsingin Kotitalousopettajaopiston rakennussuojeluesityksestä, että opistorakennuksella on huomattavaa kulttuurihistoriallista merkitystä rakennustaiteen, asemakaavahistorian ja kaupunkikuvan kannalta. Se on säilynyt harvinaisen hyvin sekä ulko- että sisätiloiltaan. Sitä ei ole suojeltu. Rakennusta on pidettävä rakennussuojelulainsäädännön tarkoittamana suojelukohteena, ja koska kysymyksessä on valtion omistama rakennus, tulee sovellettavaksi asetus valtion omistamien rakennusten suojelusta (480/1985). Museovirasto puolsi suojelua asetuksen nojalla ja teki esityksen suojelun perusteiksi ja suojelumääräyksiksi.

Museovirasto on antanut (11.9.2008) lausunnon Senaatti-kiinteistöille koskien Museoviraston toimitilahankkeen hankesuunnitelmaa entiseen Kotitalousopettajaopistoon ja Kulttuuritaloon. Lausunto on annettu Kulttuuritalon osalta rakennussuojelulain nojalla tehdyn suojelupäätöksen mukaisesti ja Kotitalousopettajaopiston osalta keskeneräisen asetussuojeluprosessin lausunnonantajana ja suojelua valvovana viranomaisena. Normaalin käytännön mukaisesti asetussuojeluprosessin ollessa kesken kohteessa noudatetaan Museoviraston esittämiä suojelumääräyksiä.

Hankesuunnitelma määrittelee molemmille rakennuksille kattavan peruskorjauksen ja esittää käytännössä lähes kaiken ns. talotekniikan uusimista. Tekniset järjestelmät ovat kohderakennuksissa arkkitehtuurin elimellinen osa ja olennainen rakennussuojelun kysymys. Olemassa olevien järjestelmien toteutuksesta, kunnosta ja toimivuudesta tulee olla hyvä käsitys, ennen kuin voidaan tehdä perusteltuja ratkaisuja järjestelmien korjaamisesta, uusimisesta, täydentämisestä tai korvaamisesta.

Museovirasto toteaa, että kokoelma- ja arkistotiloille asetetaan merkittäviä rakenteellisia vaatimuksia. Muutettaessa olemassa olevia tiloja tämän tyyppiseen käyttötarkoitukseen on varmistettava, että rakenne- ja olosuhdevaatimusten täyttäminen on sopusoinnussa suojelun tavoitteiden kanssa. Hanke koskee kahta erillistä rakennusta, joten hankesuunnitelman ja suojelutavoitteiden välistä suhdetta on syytä tarkastella myös rakennuskohtaisesti. Vaikka suunniteltava viraston tilakokonaisuus yhdistää kaksi rakennusta, niiden on säilyttävä luonteiltaan erillisinä, omien sisäänkäyntipihojensa ympärille jäsentyvinä rakennuksina.

Kulttuuritalon käyttötarkoituksiin tai -tapoihin ei ole suunnitteilla laajoja muutoksia, joten suojellussa rakennuksessa toimenpiteiden tulee olla etupäässä perusteltuja ja rajattuja korjauksia. Kotitalousopettajaopistossa tilojen käyttötarkoitus muuttuu, mutta olosuhdevaatimuksiltaan uudet käytöt muistuttavat entisiä, eivätkä merkitse esimerkiksi henkilömäärien lisäystä. Rakennussuojelun kannalta olennaista on uusien käyttöjen suhde arkkitehtuurin ominaispiirteisiin.

Museovirasto katsoo, että rakennusten väliin pääosin maan alle suunniteltava uudisrakennus on toteutettava niin, ettei se hämärrä rakennusten sisäänkäyntipihojen asemaa rakennustensa päälähestymissuuntana. Rakennusten väliin ei voi rakentaa hissitornia yhdistämään maanalaiset tilat Kotitalousopettajaopiston maanpäällisiin kerroksiin.

Toimitilahankkeen rakennuslupa-asiasta Museovirasto toteaa Senaatti-kiinteistöille (10.11.2008), että Museoviraston rakennushistorian osasto on seurannut luonnossuunnittelua, jossa hankesuunnitelman rakennussuojelullisia ongelmia ja puutteita on korjattu. Nyt valmistunut niin sanottu L2-vaiheen suunnitelma kattaa entisen Kotitalousopettajaopiston rakennuksen kokonaan, Kulttuuritalosta karkeasti ottaen ne osat, joihin Museoviraston tilat tulevat sijoittumaan sekä rakennusten väliin pääosin maan alle suunnitellun uudisrakentamisen. Ulkopuolelle jäävät Kulttuuritalon saliosa (C-siipi) ja sen viereinen, auditorion ja keittiön sisältävä, pohjaltaan kolmion muotoinen osa B-siipeä. Rakennuslupa tullaan hakemaan ensimmäisessä vaiheessa Sturenkatu 2a:lle ja uudisosalle, joita lausunto koskee. Kulttuuritalon sisäosien osalta Museovirasto lausuu erikseen koko rakennuksen luonnossuunnitelmien valmistuttua.

Hankkeen suunnittelun alkaessa vireillä ollut esitys Sturenkatu 2a:n suojelemiseksi asetuksella valtion omistamien rakennusten suojelusta on siirretty Uudenmaan ympäristökeskuksen arvioitavaksi rakennussuojelulakiasiana. Museoviraston lausunnossa (21.8.2008) esittämät rakennusta koskevat suojelumääräykset ovat yhä voimassa ja niitä sovelletaan suojeluprosessin ollessa kesken.

Museovirasto toteaa, että Kulttuuritalo ja Sturenkatu 2a säilyttävät suunnitelmissa omat arkkitehtoniset identiteettinsä. Suunniteltu lisärakentaminen (yhdyskäytävä ja laajennusosa) ei olennaisesti muuta rakennusten rakennustaiteellista ilmettä tai kaupunkikuvaa. Rakennusten välinen piha, jonka alle valtaosa uudisrakentamisesta sijoittuu, säilyttää luonteensa liikenteellisesti toisarvoisena rakennusten taustapuoliin liittyvänä pihana. Julkisivut eivät suunnitelmien mukaan olennaisesti muutu. Kulttuuritalon kellariin johtava ajoramppi on esitetty levennettäväksi. Purettavan tukimuurin tiilipinnan jäljentäminen uudisrakenteeseen ei Museoviraston kannan mukaan ole tarpeen eikä turvakaiteen rakentamiselle ole esteitä.

Museoviraston mielestä entisen Kotitalousopettajaopiston, Sturenkatu 2a:n osalla luonnoksessa esitetyt tilaratkaisut poikkeavat hankesuunnitelmasta – rakennussuojelun kannalta olennaisesti parempaan suuntaan. Opistorakennukselle ominaisia tilallisia piirteitä on hyödynnetty enemmän. Esitettyihin rakennussuojelumääräyksiin nähden huomattavimmat muutoksia aiheuttavat suunnitteluratkaisut liittyvät uusiin ilmanvaihto- ja jäähdytysjärjestelmiin, uuteen tavarahissiin ja Sturenkadun päädyn vanhan myymälän sisäänkäynnin varaamiseen maanalaisen osan poistumistielle. Myymälän vanhan sisäportaan säilyminen tulee tutkia esitetyn poistumistieratkaisun puitteissa.

Museovirasto puoltaa rakennusluvan myöntämistä Sturenkatu 2a:n ja uudisrakennuksen käsittävälle osalle suunnitelmasta (Museoviraston toimitilahanke Sturenkatu 2a ja Kulttuuritalo, L2-suunnitelma. Arkkitehdit NRT Oy 31.10.2008).

Kaupunginmuseo toteaa (3.12.2008) lausunnossaan rakennusvalvontavirastolle, että uudisrakentaminen keskittyy kahden kulttuurihistoriallisesti merkittävän rakennuksen väliin louhittaviin tiloihin ja rakennuksen taakse sijoitettavaan pitkään yhdyskäytävään. Hankkeen vaikutus kaupunkikuvaan on hyvin vähäinen. Molemmista rakennuksista on tehty rakennushistoriaselvitykset, jotka antavat hyvän lähtökohdan korjaussuunnittelulle.

Kotitalousopettajaopiston rakennushistoriaselvityksessä (Arkkitehdit Mustonen Oy 29.6.2008) on mukana rakennuksen ja tilojen arvotus. Arvokkaimpiin tiloihin ei kohdistu suunnitelmassa raskaita muutospaineita lukuun ottamatta pohjakerroksen kahvila-myymälää. Kahvila-myymälän alkuperäisen portaan säilyttämistä tulisikin vielä tutkia.

Kaupunginmuseo korostaa, että erittäin hyvin alkuperäisyytensä säilyttäneen rakennuksen ulkoasun ja sisätilojen, rakenteiden, yksityiskohtien, materiaalien ja kiinteän sisustuksen vaaliminen koulurakennusta uuteen käyttöön suunniteltaessa on ensiarvoisen tärkeää. Korjaussuunnittelun yhteydessä tulisi myös entisen Kotitalousopiston puutarhaa kunnostaa entistäen. Sekä entisen Kotitalousopettajaopiston että Kulttuuritalon taloteknisten järjestelmien korjaus ja uusiminen tulee tapahtua rakennusten ehdoilla siten, ettei niiden ominaispiirteitä ja yksityiskohtiin ulottuvia arvoja menetetä.

Kaupunginmuseo ei ota tässä vaiheessa kantaa rakennussuojelulain nojalla suojellun Kulttuuritalon korjaukseen.

Kaupunkikuvaneuvottelukunta totesi (3.12.2008) keskusteluissaan, ettei se näe Kulttuuritalon ja Kotitalousopettajaopiston yhdyskäytävän ja maanalaisen varaston rakentamiselle kaupunkikuvallista estettä. Kaupunkikuvaneuvottelukunta edellyttää kuitenkin, että neuvottelukunta varaa itselleen vielä mahdollisuuden tarkastella lähemmin Kulttuuritalon ja Kotitalousopettajaopiston luonnossuunnitelmia tilamuutosten osalta.

Kaupunkikuvaneuvottelukunta korostaa, että hankkeen jatkosuunnittelussa tulee kiinnittää erityistä huomiota sisäpihan ja pääsisäänkäynnin katoksen edustan järjestelyihin, jotka tulee ratkaista siten, ettei sinne sijoiteta lainkaan varsinaisia pysäköinti- tai pyöräpaikkoja, saattoliikennettä lukuun ottamatta. Ennen rakennuslupahakemusta koskevan lausunnon antamista neuvottelukunta edellyttää, että hakemussuunnitelmista erikseen pyydetään sekä Alvar Aalto Säätiön asiantuntijalausunto että kaupunginmuseon lausunto.

Kiinteistövirasto ilmoittaa lausunnossaan Arkkitehdit NRT Oy:lle (5.12.2008), ettei sillä ole maanomistajana huomauttamista liitekartan 1.12.2008/Arkkitehdit NRT Oy ilmenevän hankkeen sijoittumisesta osittain kaupungin omistamalle tontille 12/357/10, mikäli tontin vuokralainen Lasten Päivän Säätiö antaa hankkeelle suostumuksensa. Jatkossa hankkeen toteuttamisen edellytyksenä on liitekarttaan merkityn, tontille 12/357/10 sijoittuvan maa-alueen vuokraaminen ja myöhemmin mahdollisen asemakaavan muutoksen myötä alueen myyminen po. tontin haltijalle.

Lasten Päivän Säätiö hyväksyy lausunnossaan Senaatti-kiinteistöille (13.11.2008) esitetyn suunnitelman tontin 357/10 puolelle ulottuvan yhteyskäytävän ja teknisten installaatioiden rakentamiseksi sillä ehdolla, että ko. toimenpide ei tule vaikuttamaan tontin 357/10 asemakaavan mukaiseen rakennusoikeuteen pienentävästi ja että ko. kohteen rakennuttaja Senaatti-kiinteistöt ottaa vastatakseen ko. rakennustoimenpiteestä myös tontin 357/10 puolella aiheutuvista kustannuksista. Suunnitelmaa tulee edistää kaikkien osapuolien yhteistyönä niin, että uudisrakentaminen tontin 357/10 puolella mahdollistaa myös huvipuiston Kulttuuritalon puoleisen aidan rakentamisen perustuksineen.

Alvar Aalto Säätiö haluaa painottaa lausunnossaan Senaatti-kiinteistöille (8.12.2008) Kulttuuritalon varsin keskeistä merkitystä Alvar Aallon 1950-luvun arkkitehtuurissa. Aallon koko laajassa tuotannossa Kulttuuritalo kuuluu kymmenen tärkeimmän rakennuksen joukkoon. Alvar Aalto Säätiö toivoo, että peruskorjauksessa otettaisiin riittävästi huomioon myös rakennuksen varsin autenttisina säilyneet sisätilat ja esimerkiksi talotekniset ratkaisut toteutettaisiin alkuperäisten huonetilojen luonnetta kunnioittaen.

Uudenmaan ympäristökeskus on 18.12.2008 kaupunkisuunnitteluviraston kanssa käymässä neuvottelussa ilmoittanut, että Museoviraston toimitilahankkeen poikkeamishakemus on heidän toimivallassaan, koska Museovirasto on antanut omasta hankkeestaan lausunnon.

Osallisten kuuleminen Hakemuksesta on tiedotettu naapureille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä (14.1.2009). Heille on varattu tilaisuus kirjallisen muistutuksen tekemiseen. Muistutuksia ei esitetty. Laajempi kuuleminen ei ole tarpeen, koska poikkeamisella ei ole vaikutuksia laajemmalle.

Lausunto Kaupunginhallitus on aiemmin ilmoittanut lausunnossaan 20.8.2008 ympäristöministeriölle (kaupunkisuunnitteluviraston 15.8.2008 antaman lausunnon mukaisesti) puoltavansa entisen Kotitalousopettajaopiston suojelemista valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen nojalla. Esitys on siirretty Uudenmaan ympäristökeskuksen käsiteltäväksi rakennussuojelulain nojalla määrättävästä suojelusta.

Suojelu rakennussuojelulain nojalla takaa asemakaavan suojelumerkintää varmemmin rakennuksen kulttuurihistoriallisesti merkittävien, hyvin alkuperäisyytensä säilyttäneiden ulkoasun ja sisätilojen, rakenteiden, yksityiskohtien, materiaalien ja kiinteän sisustuksen säilymisen.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että Kulttuuritalo ja Sturenkatu 2a, entinen Kotitalousopettajaopisto säilyttävät suunnitelmissa omat arkkitehtoniset identiteettinsä. Suunniteltu lisärakentaminen (yhdyskäytävä ja laajennusosa) ei olennaisesti muuta rakennusten rakennustaiteellista ilmettä tai kaupunkikuvaa. Rakennusten välinen piha, jonka alle valtaosa uudisrakentamisesta sijoittuu, säilyttää luonteensa toisarvoisena rakennusten taustapuoliin liittyvänä pihana. Jäte- ja keittiöhuolto kehittyvät olennaisesti, kun lastaus ja säilytys siirretään maanalaisiin tiloihin. Julkisivut eivät suunnitelmien mukaan olennaisesti muutu.

Entisen Kotitalousopettajaopiston käyttötarkoituksen muutoksella ei ole oleellista vaikutusta ympäristöön. Kulttuuritalon asemakaavan mukaisesta käyttötarkoituksesta ei poiketa, koska rakennuksen sali- ja kokoustilat ovat suunnitelman toteutuksen jälkeenkin edelleen julkisena kulttuuritoiminnan tiloina. Pihatason alle ehdotetuilla arkisto- ja kokoelmatiloilla ei ole näkyvää vaikutusta olemassa oleviin rakennuksiin.

Uusi yhdyskäytävä ei aiheuta merkittävää haittaa naapurikiinteistön (357/10, Linnanmäen huvipuisto) rakentamiselle eikä toiminnalle, sillä se sijaitsee naapuritontin käyttämättömällä ja aidatulla reuna-alueella, osittain sitä alempana. Yhdyskäytävä eheyttää rakennusten välistä näkymää ja muodostaa luontevan taustaseinän piha-alueelle ja rajauksen naapurissa olevaan huvipuistoalueeseen. Ennen rakennusluvan myöntämistä on varmistettava, ettei rakentaminen tuota haittaa asemakaavassa osoitetun maanalaisen pysäköintilaitoksen rakentamiselle.

Rakennusoikeuden ylitykset tonteilla ovat hankekokonaisuuteen nähden vähäisiä.

Poikkeamisen erityinen syy on edistää rakennusten tarkoituksenmukaista ja jatkuvaa käyttöä. Poikkeamispäätöksessä esitetyt toimenpiteet ovat välttämättömiä, jotta tavoitteena oleva Museoviraston toimitilakokonaisuus olisi mahdollinen ja jotta arkkitehtonisesti arvokkaiden kiinteistöjen jatkuva käyttökelpoisuus voidaan varmistaa.

Kaupunkisuunnitteluvirasto tulee laatimaan vuosina 2009–2010 entisen Kotitalousopettajaopiston tontille (357/6) asemakaavan muutoksen, jossa tarkistetaan muun muassa käyttötarkoitus sekä lisätään suojelumääräykset. Linnanmäen huvipuiston osalta asemakaavan muutos on vireillä.

Haettu toimenpide ei aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle taikka alueiden käytön muulle järjestämiselle, eikä vaikeuta luonnonsuojelun taikka rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Haettu toimenpide ei myöskään johda vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen eikä muutoin aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia. Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa hakemusta edellyttäen että rakentamisessa noudatetaan Arkkitehdit NRT Oy:n 31.10.2008 päivättyä ja 12.2.2009 täydennettyä suunnitelmaa ja ennen rakennusluvan myöntämistä varmistetaan, ettei rakentaminen tuota haittaa tontilla 357/10 asemakaavassa osoitetun maanalaisen pysäköintilaitoksen tai huvipuiston ja Kulttuuritalon välisen aidan rakentamiselle.



Kokousaika	6.4.2009 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

	Jäsenet	Henkilökohtaiset varajäsenet
Puheenjohtaja	Heta Välimäki	Harri Pirhonen
Varapuheenjohtaja	Heikki Karu	Maj Bergroth
Jäsen	Juso Marno	Anu Koskela
Jäsen	Arto Välikangas	Leila Kujanpää-Kyyhkynen
Jäsen	Seppo Lampela	Anna-Mili Tölkkö
Liikuntavirasto	Tarja Loikkanen-Jormakka	Anssi Rauramo
Hallintokeskus	Tarja Raivio	Leena Mickwitz
Helsingin urheilutoimittajat ry	Riitta Närhi	Ahti Pohjalainen
Etelä-Suomen Liikunta ja Urheilu ry	Helena Tikkanen	Esko Viljanen
Suomen Työväen Urheiluliitto / Suur-Helsingin piiri ry	Tea Vikstedt	Heikki Virkkunen
Suomen Palloliitto ry:n Helsingin piiri ry	Markku Peltoniemi	Auli Vanhoja
Helsingfors Krets inom NÅID / Finlands Svenska Idrott rf	Björn Federley
Suomen Paralympiakomitea ry	Antti Heikkinen	Sari Ollila

LIITTEET	Liite 1	Kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunto 19.2.2006
	Liite 2	Liikuntalautakunnan lausunto 10.3.2009

LIITTEET	Liite 1	Poikkeamispäätösluonnos (Xxx Xxxxx)
	Liite 2	Poikkeamispäätösluonnos (Ajanta Oy)
	Liite 3	Poikkeamispäätösluonnos (Xxxx Xxxxxx)
	Liite 4	Ympäristökartta (Kruununhaan tontti 1/8/9)
	Liite 5	Asemapiirros (Kruununhaan tontti 1/8/9)

LIITTEET	Liite 1	Ympäristökartta (Kampin tontti 4/70/8)
	Liite 2	Asemapiirros (Kampin tontti 4/70/8)

LIITTEET	Liite 1	Poikkeamispäätösluonnos (Herttoniemen tontti 43141/2)
	Liite 2	Ympäristökartta (Herttoniemen tontti 43141/2)
	Liite 3	Asemapiirros (Herttoniemen tontti 43141/2)