HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS

 

ESITYSLISTA

 

10 - 2009

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kokousaika

9.3.2009 klo 16

Kokouspaikka

Kaupungintalo, Khn istuntosali

 

 

 

 

 

 

 

Asia

 

Sivu

 

KAUPUNGINJOHTAJA

 

1

Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen sekä pöytäkirjan tarkastajien valinta

1

 

2

Tämän kokouksen päätösten täytäntöönpano

2

 

3

Kaupunginhallituksen edustajan valinta Helsingin kaupungin taloushallintopalvelu -liikelaitoksen johtokuntaan

3

 

4

Valtuutettu Tea Vikstedtin toivomusponsi: rakentamisen tuotanto-organisaation muodostamisen valmistelu

4

 

5

Kuntarahoitus Oyj:n osakkeiden merkitseminen

6

 

6

Helsingin liittyminen DELICE -verkostoon (Network of Good Food Cities of the World)

8

 

7

Helsingin liittyminen LUCI -verkostoon (Lighting Urban Community International)

10

 

RAKENNUS- JA YMPÄRISTÖTOIMI

 

1

Valtuutettu Birgitta Dahlbergin toivomusponsi: kaivutöitä koskeva tiedotus

12

 

2

Valtuutettu Matti Enrothin toivomusponsi: liityntäliikenne Herttoniemen metroasemalle

14

 

3

Lausunto Uudenmaan ympäristökeskukselle YIT Rakennus Oy:n ympäristölupahakemuksesta

17

 

4

2.3.2009 pöydälle pantu asia
Valtuutettu Sole Molanderin toivomusponsi: Kuntopuistot lasten leikkipuistojen yhteyteen

21

 

SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMI

 

1

Sopimus Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskuksesta vuodelle 2009

26

 

SIVISTYS- JA HENKILÖSTÖTOIMI

 

1

Kaupunginhallituksen edustajan valinta Helsingin kaupungin henkilöstön kehittämispalvelut -liikelaitoksen johtokuntaan

29

 

2

Eron myöntäminen henkilöstökeskuksen henkilöstöpolitiikka-osaston osastopäällikölle Raija Peltoselle

30

 

3

2.3.2009 pöydälle pantu asia
Työllistämistoimikunnan asettaminen toimikaudeksi 2009 - 2010

31

 

KAUPUNKISUUNNITTELU- JA KIINTEISTÖTOIMI

 

1

Sitoumus lunastusoikeuden käyttämättä jättämisestä  Avara Suomi -konsernin kiinteistösijoitusomaisuutta koskevassa yritysjärjestelystä

34

 

2

Sipoon kunnan Granön kylän tilalla Tobben RN:o 1:101 sijaitsevien rakennusten ja laitteiden siirtäminen kiinteistölautakunnalta Helsingin Satamalle

36

 

3

Helsingin kaupungin asuntotuotantotoimisto Att:n poikkeamishakemus (Omenamäenkatu 5)

38

 

4

Helsingin kaupungin asuntotuotantotoimisto Att:n poikkeamishakemus (Porslahdenkuja 4)

46

 

5

Senaatti-kiinteistöjen poikkeamishakemus

54

 

6

Kiinteistö Oy Helsingin Kumpulantie 3:n poikkeamishakemus

57

 

7

Osakeyhtiö Vilholan poikkeamishakemus

60

 

8

Lausunto Uudenmaan ympäristökeskukselle Asunto Oy Norma Bostads Ab:n poikkeamishakemuksesta

66

 

9

Lausunto Uudenmaan ympäristökeskukselle Asunto Oy Laivastokatu 14:n poikkeamishakemuksesta

77

 

10

2.3.2009 pöydälle pantu asia
Ehdotukset tontinluovutusmenettelyn kehittämiseksi sekä MA-ohjelman hallintamuototavoitteiden soveltamiseksi alueittain kaupungin tontinluovutuksessa

85

 

11

2.3.2009 pöydälle pantu asia
Oy Helsingin Asuntohankinta Ab:n asema ja tehtävät sekä yhtiön asuntokannan hallinnan ja käytön kehittäminen

95

 

 

1

KOKOUKSEN LAILLISUUDEN JA PÄÄTÖSVALTAISUUDEN TOTEAMINEN SEKÄ PÖYTÄKIRJAN TARKASTAJIEN VALINTA

 

VS. KJ                               Kaupunginhallitus päättänee todeta kokouksen lailliseksi ja päätösvaltaiseksi sekä valita jäsenet Rädyn (varalla Urho) ja Pajamäen (varalla Peltokorpi) tarkastamaan tämän kokouksen pöytäkirjan.

 

 

 

 

 

 

 

2

TÄMÄN KOKOUKSEN PÄÄTÖSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANO

 

VS. KJ                               Kaupunginhallitus päättänee, että tämän kokouksen päätökset voidaan panna täytäntöön ennen kuin ne ovat saaneet lainvoiman, ellei erikseen toisin ole päätetty tai myöhemmin päätetä.

 

 

 

 

 

 

 

3

KAUPUNGINHALLITUKSEN EDUSTAJAN VALINTA HELSINGIN KAUPUNGIN TALOUSHALLINTOPALVELU -LIIKELAITOKSEN JOHTOKUNTAAN

 

Khs

 

VS. KJ                               Kaupunginhallitus päättänee nimetä edustajakseen ...................... ja varaedustajakseen ...................... Helsingin kaupungin taloushallintopalvelu -liikelaitoksen johtokuntaan.

 

Pöytäkirjanote valituille, hallintokeskukselle  ja taloushallintopalvelu ‑liikelaitokselle.

 

Lisätiedot:
Ratasvuori Eila, hallintojohtaja, puhelin 310 36060

 

 

Kj toteaa, että hallintosäännön 7 §:n mukaan kaupunginhallitus määrää toimikautensa alussa edustajakseen ja vara­edustajakseen jäsenensä tai varajäsenensä lautakuntiin ja kaupunginhallituksen alaisiin johtokuntiin.

 

Kaupunginhallitus päätti 19.1.2009 (63 §) valita jäsenet ja varajäsenet Helsingin kaupungin taloushallintopalvelu -liikelaitoksen johtokuntaan toimikaudeksi 2009–2010. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan valittu kaupunginhallituksen edustajia ko. liikelaitoksen johtokuntaan.

 

 

 

 

4

VALTUUTETTU TEA VIKSTEDTIN TOIVOMUSPONSI: RAKENTAMISEN TUOTANTO-ORGANISAATION MUODOSTAMISEN VALMISTELU

 

Khs 2008-1635

 

VS. KJ                               Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi esityslistalta ilmenevän selvityksen kaupunginvaltuuston 2008 hyväksymän toivomusponnen johdosta sekä toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle ja tiedoksi muille valtuutetuille.

 

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Tea Vikstedtille ja tiedoksi muille valtuutetuille.

 

Lisätiedot:
Paavola Vesa, organisaatiopäällikkö, puhelin 310 36570

 

 

Vs. Kj ilmoittaa, että Kvsto hyväksyi 18.6.2008 rakentamisen tuotanto-organisaation muodostamisen yhteydessä seuraavan toivomusponnen:

 

”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että organisaatiomuutosta valmistellaan tiiviissä yhteistyössä henkilöstöryhmien kanssa. ” (Tea Vikstedt, äänin 44-0).

 

Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

 

Vs. Kj toteaa asettaneensa 6.8.2008 johtajistokäsittelyssä työryhmän, jonka tehtävänä oli valmistella rakentamispalvelun perustamisen edellyttämät henkilöstösiirrot, tilakysymykset, rakentamispalvelun yksityiskohtainen organisaatiorakenne ja hallinto- ja muiden tukipalvelujen prosessien kuvaaminen. Työryhmän tuli tehdä esityksensä vuoden 2009 alussa toteutettavien muutosten osalta 30.11.2008 mennessä.

 

Työryhmään nimettiin edustajat rakennusvirastosta, kiinteistövirastosta, Helsingin Satamasta, talous- ja suunnittelukeskuksesta, hallintokeskuksesta ja henkilöstökeskuksesta. Lisäksi kaupunginjohtaja päätti pyytää henkilöstöjärjestöjä nimeämään edustajansa työryhmään. Työryhmään tuli edustus neljästä henkilöstöjärjestöstä (JHL, Juko, Jyty Helsinki ry ja KTN).

 

Työryhmä perusti avukseen kolme alatyöryhmää: henkilöstöryhmä, hallinto- ja talousryhmä sekä tilat ja kalusto – ryhmä. Myös näihin ryhmiin nimettiin vastaavalla tavalla henkilöstöjärjestöjen edustajat.

 

Työryhmä sai työnsä valmiiksi määräaikaan mennessä. Sen raportti sisältää mm. ehdotukset rakentamispalvelun alayksikköjaosta, tarvittavista henkilöstösiirroista, talous- ja hallintotehtävien järjestämisestä, toimitiloista ja kalustosiirroista. Työryhmä oli esityksissään yksimielinen.

 

Kaupunginjohtaja päätti johtajistokäsittelyssä 6.8.2008 niin ikään asettaa työryhmän, jonka tehtävänä oli valmistella HKR – Ympäristötuotannon käsityöpajan siirtoa sosiaaliviraston työhönkuntoutusyksikköön. Työryhmän tuli selvittää organisaatiomuutoksen edellyttämiä henkilöstösiirtoja, käsityöpajan organisointia sosiaalivirastoon, toimitilakysymyksiä sekä hallinto- ja muiden tukipalvelujen prosesseja. Työryhmän tuli tehdä esityksensä vuoden 2009 alussa toteutettavien muutosten osalta 30.11.2008 mennessä.

 

Työryhmään nimettiin edustajat rakennusvirastosta, sosiaalivirastosta ja talous- ja suunnittelukeskuksesta. Lisäksi työryhmään tuli edustus seuraavista henkilöstöjärjestöistä: JHL, Juko, Jyty Helsinki ry, KTN ja Tehy.

 

Työryhmä sai työnsä valmiiksi määräajassa ja teki esityksensä tarvittavista henkilöstö- ja kalustosiirroista. Työryhmä oli esityksissään yksimielinen. Sen lisäksi henkilöstön edustajat toivat kannanotossaan esiin huolensa käsityöpajan taloudellisesta suoriutumiskyvystä.

 

Rakentamispalvelu on aloittanut toimintansa 1.1.2009. Yksikössä on käynnistetty strategian laatimisprosessi, joka tähtää mm. organisaatiorakenteen jatkokehittämiseen. Prosessista on tiedotettu koko henkilöstölle ja hanketta toteutetaan yksikön johdon ja henkilöstön edustajien yhteistyönä.

 

 

 

 

5

KUNTARAHOITUS OYJ:N OSAKKEIDEN MERKITSEMINEN

 

Khs 2009-476

 

VS. KJ                               Kaupunginhallitus päättänee, että Helsingin kaupunki osallistuu Kuntarahoitus Oyj:n osakeantiin ja merkitsee 891 525 kpl yhtiön osakkeita hintaan 3,20 per osake ja valtuuttaa talous- ja suunnittelukeskuksen hoitamaan merkitsemiseen liittyvät käytännön toimenpiteet sekä käyttämään osakkeiden merkitsemiseen 2 852 880 euroa talousarvion tilillä 8 22 19 olevaa määrärahaa.

 

Pöytäkirjanote Kuntarahoitus Oyj:lle, taloushallintopalvelulle ja talous- ja suunnittelukeskukselle.

 

Lisätiedot:
Venetkoski-Kukka Eija, lainapäällikkö, puhelin 310 36329

 

 

Kuntarahoitus Oyj toteaa osakeantiesitteessään mm., että yhtiö on Suomen kuntasektorin suurin yksittäinen luotottaja, ja siten erittäin tärkeä toimija kuntatalouden hoidossa. Yhtiön erinomainen luottokelpoisuus ja aktiivinen toiminta rahoitusmarkkinoilla ovat normaalimarkkinatilanteessa taanneet kilpailun, jonka tuloksena kuntien lainoitusta on voitu hoitaa kuntien kannalta tehokkaasti.

 

Yleisen markkinatilanteen muututtua vuoden 2008 aikana Kuntarahoituksen merkitys asiakkailleen on kasvanut entisestään. Muut rahoituksen tarjoajat ovat vähentäneet merkittävästi aktiivisuuttaan kuntasektorilla, samalla kun kuntien rahoitustarpeet ovat kasvaneet. Kuntarahoituksen toiminta onkin muuttunut kilpailun ylläpitäjästä asiakkaidensa rahoitushuollon turvaajaksi.

 

Suunniteltu osakeanti mahdollistaa Kuntarahoituksen antolainakannan merkittävän kasvattamisen lähivuosina. Kuntarahoitus katsoo yhtiön pääomarakenteen vahvistamisen osakeannilla olevan tärkeää, jotta erinomainen luottokelpoisuus ja sitä kautta edullinen varainhankinta saadaan turvattua voimakkaan kasvun vaiheessa.

 

Osakeanti mahdollistaa myös Suomen valtion tulon Kuntarahoituksen merkittäväksi omistajaksi, mikä parantaa osaltaan yhtiön tulevaa asemaa kansainvälisillä varainhankintamarkkinoilla. Valtio on sitoutunut osallistumaan antiin enintään 20 miljoonalla eurolla. Tämän lisäksi yhtiön tavoitteena on saada kerättyä uutta pääomaa kuntasektorilta noin 15 miljoonaa euroa. Yhtiön hallitus suosittelee sijoittamaan vähintään 3 euroa/kuntalainen.

 

Osakkeiden merkintähinta on 3,20 euroa per osake. merkintäoikeus on kunnilla, kuntayhtymillä sekä edellä lueteltujen tahojen enemmistönä omistamilla yhteisöillä, Kuntien eläkevakuutuksella sekä lisäksi myös Kuntaliitolla ja sen omistamilla yhteisöillä ja Suomen valtiolla edellyttäen, että merkitsijä on arvopaperimarkkinalain tarkoittama kokenut sijoittaja.

 

Osakeannissa lasketaan liikkeeseen uusia lunastusehtoisia osakkeita, jotta yhtiö voi tarvittaessa lunastaa osakkeita takaisin omistajilta. Yhtiöjärjestyksen suosituslausekkeen edellytykset täyttävien tahojen omistamat uuden osakesarjan osakkeet voidaan yhtiön toimesta myöhemmin muuntaa nykyisen osakesarjan osakkeiksi.

 

Vs. Kj toteaa, että Kuntarahoitus Oyj:n osakepääoman vahvistaminen on kuntasektorin ja erityisesti asuntorakentamisen ja peruskorjaustoiminnan rahoituksen turvaamiseksi välttämätöntä. Helsingin omistusosuus on tällä hetkellä 12,06 %. Pääkaupunkiseudun kuntien kesken käydyissä neuvotteluissa on päädytty esittämään kaikkien kaupunkien osallistumista osakeantiin summalla, joka vastaa 5 euroa per asukas. Tällöin Helsingin osuudeksi tulee 2 852 880 euroa eli 891 525 osaketta. Talousarvion kohdassa 8 22 19, Arvopaperit, Khn käytettäväksi, Muut kohteet on käytettävissä 5 000 000 euron suuruinen määräraha.

 

 

 

 

6

HELSINGIN LIITTYMINEN DELICE -VERKOSTOON (NETWORK OF GOOD FOOD CITIES OF THE WORLD)

 

Khs 2009-481

 

VS. KJ                               Kaupunginhallitus päättänee, että Helsinki hakee jäsenyyttä DELICE ‑verkostossa. Verkoston jäsenmaksu, 2800 euroa/vuosi, maksetaan talousarvion kohdasta 1 39 06, jäsenmaksut, talous- ja suunnittelukeskuksen käytettäväksi.

 

Pöytäkirjanote talous- ja suunnittelukeskukselle (elinkeinopalvelu ja Ari Hietamäki), hallintokeskukselle (kansainvälinen toiminta ja Helena Puusaari), taloushallintopalvelulle (Sirpa Enqvist), Helsingin palvelukeskus Palmialle sekä Tukkutorille.

 

Lisätiedot:
Linkola Maija-Liisa, EU-vastaava, puhelin 310 36199

 

 

LIITE

DELICE:n säännöt

 

Vs. Kj ilmoittaa, että Lyonin kaupungin aloitteesta perustettu DELICE- verkosto kokoaa yhteistyöhön ja toimintaan kaupunkeja, jotka haluavat kehittää ruokakulttuuriaan ja ruokaperintöään ja samalla tehdä ruoasta osa kaupungin identiteettiä ja kansainvälistä markkinointia. Verkoston missioon kuuluu myös terveellisen ruoan ja terveellisten ruokailutapojen edistäminen. Verkoston toimintakenttä on siten varsin laaja, ulottuen gourmet-ravintoloista ja kulinarismista sairaala-, päiväkoti- ja kouluruokailuun.

 

Verkoston toimintamuotoja ovat asiantuntemuksen ja kokemusten vaihto, tutustumiset ja vierailut, yhteiset hankkeet, tapahtumat. Verkosto haluaa myös edistää alan koulutusohjelmia sekä tutkimusta ja kehitystyötä. 

 

Verkosto on muodoltaan voittoa tuottamaton yhdistys ja sen kotipaikka on Lyon. Siihen kuuluu varsinaisina jäseninä tällä hetkellä parisenkymmentä kaupunkia Euroopasta, Kiinasta, Japanista, Yhdysvalloista ja Kanadasta. Liitännäisjäseninä verkostoon voi liittyä muita alan toimijoita. Jäsenmäärä on nousussa. Verkoston puheenjohtaja on Lyon, varapuheenjohtaja on Barcelona. Käytännön toiminta perustuu vuosikokouksen hyväksymään työohjelmaan.

 

Vs. Kj toteaa, että Helsinki on hyvää vauhtia kehittymässä hyvän ruoan kaupungiksi kansainvälisessäkin mittakaavassa. Keittotaidon merkitys kaupunkikulttuurin kehittämisessä ja kaupungin kansainvälisessä markkinoinnissa ja julkisuudessa on ymmärretty ja ruokaan liittyviä kaupunkitapahtumia on järjestetty. Tukkutoria tullaan kehittämään hyvän ruoan keskukseksi. Kaupungin tarjoamasta kouluruokailusta on tullut ulkomailta suuntautuvien opintomatkojen kohde. Jäsenyys DELICE -verkostossa avaa uusia mahdollisuuksia kehittää Helsinkiä omaleimaiseksi ja kansainvälisesti kiinnostavaksi pohjoisen keittiön keskukseksi ja samalla vahvistaa kaupungin asemaa maailman mielenkiintoisten ruokakaupunkien kartalla. Jäsenyys on linjassa kaupungin strategiaohjelmaehdotukseen 2009 – 2013 sisältyvien linjausten kanssa.

 

 

 

 

7

HELSINGIN LIITTYMINEN LUCI -VERKOSTOON (LIGHTING URBAN COMMUNITY INTERNATIONAL)

 

Khs 2009-482

 

VS. KJ                                                     Kaupunginhallitus päättänee, että Helsinki liittyy varsinaiseksi jäseneksi LUCI -verkostoon. Verkoston jäsenmaksu, 5180 euroa/vuosi, maksetaan talousarvion kohdalta 1 39 06, jäsenmaksut, talous- ja suunnittelukeskuksen käytettäväksi.

 

Pöytäkirjanote talous- ja suunnittelukeskukselle (elinkeinopalvelu ja Ari Hietamäki), hallintokeskukselle (kansainvälinen toiminta ja Helena Puusaari), taloushallintopalvelu (Sirpa Enqvist), Helsingin Energialle, rakennusvirastolle, rakennusvalvontavirastolle sekä kaupunkisuunnitteluvirastolle.

 

Lisätiedot:
Linkola Maija-Liisa, EU-vastaava, puhelin 310 36199

 

 

LIITE

LUCI:n säännöt

 

Vs. Kj ilmoittaa, että LUCI -verkosto on Lyonin kaupungin aloitteesta vuonna 2002 perustettu globaali verkosto, juridiselta muodoltaan voittoa tuottamaton järjestö.  Se tuo yhteen kaupunkeja, jotka käyttävät valoa välineenä kaupungin kehittämisessä laajasti käsittäen, kattaen fyysisen ympäristön ja kaupungin identiteetin, paikallistalouden ja sosiaalisen eheyden ja ottaen huomioon ympäristökysymykset ja kestävän kehityksen.

 

Tällä hetkellä jäseniä on yli 70, joista valtaosa on varsinaisia eli kaupunkijäseniä. Suomesta jäsenenä on Jyväskylä. Liitännäisjäseninä verkostoon kuuluu alan yrityksiä ja ammattilaisia, suunnittelu- ja arkkitehtitoimistoja sekä yliopistoja. Verkosto järjestää tapahtumia, konferensseja, opintomatkoja, työpajoja, osallistuu messuille ja näyttelyihin maailmanlaajuisesti sekä kehittää jäsenten kesken projekteja. LUCI on mahdollisuus valaistusalan eri osapuolille jakaa kokemuksia, asiantuntemusta ja osaamista.

 

Verkoston rakenteisiin kuuluu vuosikokous ja hallitus. Käytännön toiminta tapahtuu paljolti verkoston alakomissioissa, joita on tällä hetkellä neljä: Kaupunkistrategiat ja valaistus, Kaupunkikulttuuri ja valaistus, Teknologiset näkymät ja trendit, Ympäristö ja valaistuksen talous.

 

Vs. Kj toteaa, että valaistus ja valon käyttö ovat Helsingissä kehittämistyön kohteena. Kaupungissa, jossa suuri osa vuodesta on pimeää aikaa, valon merkitys on suuri pelkästään jo asukkaiden arjen sujumisen, turvallisuuden ja viihtyvyyden kannalta. Helsinki on järjestänyt valoon liittyviä tapahtumia, jotka ovat tuoneet kaupunkielämään uudenlaista yhteisöllisyyden ja kauneuden kokemusta. Valon strateginen käyttö kaupunkikuvan erityispiirteiden esiintuomisessa ja kaupunkiympäristön kehittämisessä on Helsingissä hyvällä alulla. Jäsenyys LUCI -verkostossa on Helsingille erittäin hyödyllinen; se mahdollistaa sekä alan kehityksessä mukana olemisen että siihen vaikuttamisen.

 

 

 

 

1

VALTUUTETTU BIRGITTA DAHLBERGIN TOIVOMUSPONSI: KAIVUTÖITÄ KOSKEVA TIEDOTUS

 

Khs 2008-2393

 

RYJ                                    Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi selvityksen kaupunginvaltuuston 12.11.2008 hyväksymän toivomusponnen (Birgitta Dahlberg) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

 

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Birgitta Dahlbergille sekä tiedoksi muille kaupunginvaltuutetuille.

 

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

 

 

Ryj toteaa, että käsitellessään talousarviota vuodeksi 2009 ja taloussuunnitelmaa vuosiksi 2009 -2011 Kvsto samalla hyväksyi seuraavan toivomusponnen:

 

”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että osana kaivutöistä johtuvien haittojen vähentämistä koskevan tavoitteen toteuttamista annetaan säännöllisesti ja näkyvästi tietoja siitä, noudatetaanko tiukennettuja sääntöjä ja missä määrin niitä noudatetaan.” (Birgitta Dahlberg, äänin 60-0)

 

Kvston työjärjestyksen 24 §.n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen myös muille valtuutetuille.

 

Khs kehotti yleisten töiden lautakuntaa antamaan lausuntonsa toivomusponnesta 27.2.2009 mennessä.

 

Ryj viittaa yleisten töiden lautakunnan lausuntoon ja toteaa, että vuoden 2009 talousarviossa on sitovana toiminnallisena tavoitteena: ’Kaivutöistä aiheutuvia haittoja vähennetään rakennusviraston koordinoimana.’

 

Rakennusvirasto raportoi kaivutöiden koordinoinnista säännöllisesti neljännesvuosittain kaupunginjohtajalle. Raportointi sisältää tietoja mm. kaivutyölupien ehtojen toteuttamisessa tapahtuneista poikkeamista sekä reklamaatioista ja toimenpiteistä. Raportit käsitellään johtajistossa.

 

Rakennusviraston internetsivuilla on tiedot työkohteista ja tilapäisistä liikennejärjestelyistä. Lausunnossa mainittu pääkaupunkiseudun yhteinen ohjeistus löytyy rakennusviraston sivuilta kohdasta HKR > Luvat ja maanvuokraus > Työt kaduilla ja puistoissa > Kaivutyöpäätös, katso ohjeet ja hinnasto > Lupaohje.

 

Yleisten töiden lautakunta toteaa (12.2.2009) seuraavaa:

 

Yleisillä alueilla tehtäviä kaivutöitä ohjeistamaan on laadittu yleisiä ohjeita, kuten esim. Kuntaliiton julkaisu Kaduilla ja muilla yleisillä alueilla tehtävien töiden ohjaaminen (2006). Lisäksi PKS yhteistyönä on tehty ohjeistus, joka löytyy mm. rakennusviraston nettisivuilta osoitteesta: http://www.hel.fi/wps/wcm/connect/f0902f804a1725668416ec3d8d1d4668/PKS_tekninen_ohje.pdf?MOD=AJPERES&CACHEID=f0902f804a1725668416ec3d8d1d4668

 

Tapauskohtaisesti voidaan lupamenettelyn yhteydessä antaa lisäksi erityisiä työn suorittamista koskevia ohjeita tai määräyksiä. Työmaataulua koskeva määräys sisältyy joka tapauksessa lupaan. Työmaataulussa pitää mainita mm. työn suorittaja yhteystietoineen sekä työmaan kesto niin, että ohikulkijat saavat oleellisen tiedon työmaasta.

 

Katu- ja puisto-osaston palvelutoimiston lupamenettelyssä valvotaan yleisillä alueilla tapahtuvia kaivu- ja rakennustöitä. Lupamenettelyssä käytettävä atk-järjestelmä mahdollistaa myös kuntalaisille avoimen tietojen saannin käynnissä olevista tapahtumista. Järjestelmän kautta on mahdollista saada tietoja mm. työmaiden kestosta, niitä koskevista tilapäisistä liikennejärjestelyistä sekä kustakin hankkeesta vastuussa olevista tahoista. Lisäksi katu- ja puisto-osasto tiedottaa merkittävistä tilapäisistä liikennejärjestelyistä omilla nettisivuillaan, sekä lähettää niistä julkisen tiedotteen tiedotusvälineille.

 

Rakennusvirasto on raportoinut kaupunginjohtajan 29.3.2006 tekemän päätöksen 34 § mukaisesti johtajistolle neljännesvuosittain kaupungin omien virastojen ja laitosten suorittamien kaivutöiden nopeuttamisen etenemisestä. Raportointi jatkuu vuoden 2009 ajan.

 

Tonteilla tapahtuvaa rakentamista ja siihen liittyvää kaivutyötä ohjataan rakennusvalvontaviraston toimesta.

 

 

 

 

2

VALTUUTETTU MATTI ENROTHIN TOIVOMUSPONSI: LIITYNTÄLIIKENNE HERTTONIEMEN METROASEMALLE

 

Khs 2008-2431

 

RYJ                                    Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi selvityksen kaupunginvaltuuston 12.11.2008 hyväksymän toivomusponnen (Matti Enroth) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

 

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Matti Enrothille sekä tiedoksi muille kaupunginvaltuutetuille.

 

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

 

 

Ryj toteaa, että käsitellessään Laajasalon raidevaihtoehtojen järjestelmätarkastelua 12.11.2008 Kvsto samalla hyväksyi seuraavan toivomusponnen:

 

”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että myös liityntäliikenteen kehittämistä Herttoniemen metroasemalle edelleen selvitetään.” (Enroth, äänin 64-0)

 

Kvston työjärjestyksen 24 §.n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen myös muille valtuutetuille.

 

Khs kehotti kaupunkisuunnittelulautakuntaa ja HKL-liikelaitoksen johtokuntaa antamaan lausuntonsa toivomusponnesta 27.2.2009 mennessä.

 

Ryj viittaa saatuihin lausuntoihin.

 

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (26.2.2009) seuraavaa:

 

Lausunnon tiivistelmä

 

Laajasalon raidevaihtoehtojen järjestelmätarkastelun yhteydessä tehtyjen ennusteiden mukaan raitiovaihtoehdossa noin kolmasosa joukkoliikennematkoista tulee edelleen kulkemaan Laajasalon sillan kautta. Valitun raitiovaihtoehdon bussilinjastoa on suunniteltu tämän johdosta sellaiseksi, että kaikilta alueilta on myös tulevaisuudessa vaihdoton liityntäbussiyhteys Herttoniemen metroasemalle. Tätä periaatetta tullaan noudattamaan edelleenkin, kun raitiovaihtoehdon ja sitä täydentävän liityntälinjaston suunnittelua jatketaan Laajasalossa.

 

Lausunto     Nykyisin Laajasalosta ja Santahaminasta kulkee Herttoniemen metroasemalle päivisin seitsemän liityntäliikennelinjaa (84, 85, 86, 86B, 87, 88 ja 89). Lisäksi Jollaksesta keskustaan kulkee yksi aamuyönlinja (85N).

 

Laajasalon raidevaihtoehtojen järjestelmätarkastelun yhteydessä laadittiin vertailtaville vaihtoehdolle joukkoliikennelinjastojen periaateratkaisut. Kaikkien vaihtoehtojen linjastorakenne on Laajasalossa sellainen, että alueelta on vaihdottomat liityntäbussiyhteydet Herttoniemen metroasemalle. Linjastoratkaisut ottavat huomioon Laajasalon nykylinjaston palvelutason ja noudattavat Helsingin joukkoliikenteen suunnitteluohjeita.

 

Kaupunginvaltuuston hyväksymässä raitiovaihtoehdossa on kolme raitiolinjaa Laajasalosta Helsingin keskustaan. Raitiolinjoja täydentäisi viisi liityntäbussilinjaa Herttoniemen metroasemalle, joista yksi jatkaa edelleen Jokeri-linjalle.

 

Järjestelmätarkastelun yhteydessä tehtyjen ennusteiden mukaan raitiovaihtoehdossa noin kolmasosa joukkoliikennematkoista tulee edelleen kulkemaan Laajasalon sillan kautta. Valitun raitiovaihtoehdon bussilinjastoa suunniteltu mm. tämän johdosta sellaiseksi, että kaikilta alueilta on myös tulevaisuudessa vaihdoton liityntäbussiyhteys Herttoniemen metroasemalle. Tätä periaatetta tullaan noudattamaan edelleenkin, kun raitiovaihtoehdon ja sitä täydentävän liityntälinjaston suunnittelua jatketaan Kruunuvuorenrannassa ja koko Laajasalossa. Jatkossa selvitetään myös mahdollisuudet raitiolinjan jatkamiseksi Laajasalosta Herttoniemeen.

 

HKL -liikelaitoksen johtokunta toteaa (29.1.2009), että Laajasalon raidevaihtoehtojen järjestelmätarkastelun yhteydessä tehtiin ennusteet joukkoliikenteen matkustajamääristä ja matkojen suuntautumisesta. Sekä metro- että jatkosuunnitteluun valitussa raitiovaunuvaihtoehdossa joukkoliikenteellä tehdyistä matkoista hieman yli kolmannes kulki Laajasalon sillan kautta. Tämän vuoksi molempien raidevaihtoehtojen linjastorakenne suunniteltiin sellaiseksi, että kaikilta alueilta on vaihdoton

liityntäbussiyhteys Herttoniemen metroasemalle. Tämä periaate aiotaan myös säilyttää raitioliikenneratkaisua edelleen kehitettäessä.

 

 

 

 

3

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE YIT RAKENNUS OY:N YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUKSESTA

 

Khs 2009-220

 

RYJ                                    Kaupunginhallitus päättänee antaa Uudenmaan ympäristökeskukselle YIT Rakennus Oy:n Salmisaaren liikuntakeskuksen alueen betonimurskeen hyödyntämistä maarakennustöissä koskevasta ympäristölupahakemuksesta seuraavan lausunnon:

 

Kaupunginhallitus toteaa, että Helsingin kaupungin kiinteistövirasto on 27.3.2007 vuokrannut kohdekiinteistön Helsingin kaupungin liikuntalautakunnalle, joka on vuokrannut sen edelleen. YIT Rakennus Oy toimii kyseisen tontin rakentajana.

 

Kaupunginhallitus katsoo, että on erityisen tärkeää, että sekä alueen nykyiseltä vuokralaiselta että maanomistajalta on lupa jätteiden hyödyntämiseen alueella. Kaupunginhallitus katsookin, että purkubetonin sijoittamisen edellytyksenä on, että sijoittamiselle on olemassa kiinteistön haltijan suostumus. Jotta voitaisiin varmistaa, että tieto jätteiden sijoittamisesta kulkee myös alueen ja rakennuksen mahdolliselle tulevalle haltijalle, jätteiden sijoittamisen loppuraportti tulee toimittaa myös maanomistajalle, ja raportti tulee liittää rakennuksen huoltokirjaan.

 

Kaupunginhallitus katsoo, että ympäristöluvassa tulee asettaa betonimurskeen laadulle valtio-neuvoston asetuksessa eräiden jätteiden hyödyntämisessä maarakentamisessa (591/2006) esitetyt vaatimukset ja laadun seurantavelvoitteet. Kyseisessä asetuksessa (591/2006) esitettyjä raja-arvoja ylittäviä murskeita ei saa sijoittaa alueelle.

 

Jätteiden sijoittamisessa tulee muutoinkin huolehtia siitä, ettei sijoitettavan jätteen joukossa ole merkittävästi epäpuhtauksia. Jätteen laatua tulee seurata työn aikana vähintään aistinvaraisesti. Murskeen sijoittamisen yhteydessä on tarpeellisessa määrin huolehdittava pölyhaittojen torjunnasta vähintään Helsingin kaupungin ympäristönsuojelumääräysten vaatimuksia vastaavalla tavalla.

 

Kaupunginhallitus toteaa lisäksi, että kohdealueen pohjarakenteet on pääosin rakennettu Salmisaaren voimalaitoksen sivutuotteista kuten lentotuhkasta ja rikinpoistotuotteesta. Mikäli tuhkia joudutaan rakentamisen vuoksi poistamaan, tulee niitä käyttää ensisijaisesti alueen täytöissä ja betonimursketta vain siinä tapauksessa, että tuhkaa ei ole riittävästi.

 

Kaupunginhallitus puoltaa YIT Rakennus Oy:n ympäristölupahakemuksen hyväksymistä edellä esitetyin huomautuksin.

 

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle, kiinteistölautakunnalle, rakennusvirastolle, ympäristölautakunnalle sekä talous- ja suunnittelukeskukselle.

 

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

 

 

Uudenmaan ympäristökeskus on (2.2.2009) varannut Helsingin kaupunginhallitukselle tilaisuuden antaa lausunto YIT Rakennus Oy:n ympäristölupahakemuksesta. Mahdollinen lausunto tulisi antaa 10.3.2009 mennessä.

 

YIT Rakennus Oy on toimittanut Uudenmaan ympäristökeskukselle ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristölupahakemuksen koskien betonimurskeen hyödyntämistä maarakennustöissä.

 

Kohdekiinteistö sijaitsee Salmisaaren voimalaitoksen vieressä Salmisaaren liikuntakeskuksen alueella, osoitteessa Energiakatu 3.

 

Kiinteistölle rakennettavan urheiluhallin lattiarakenteen alapuolen täytöissä sekä piha-alueiden jakavissa kerroksissa hyödynnetään yhteensä 6 000 tonnia purkukohteista peräisin olevaa betonimursketta. Rakentamiseen käytettävä betonimurske on tehty alun perin Demo Material Oy:n vastaanottamasta eri purkukohteista peräisin olevasta betonijätteestä.

 

Työn arvioitu ajankohta on 6.4.2009 - 31.12.2010. Toimintaa harjoitetaan arkisin klo 7.00 – 15.30.

 

Toiminnasta aiheutuvaa pölyämistä estetään mm. kastelulla.

 

Ryj toteaa, että jätteen ympäristökelpoisuutta on tutkittu kesällä 2008. Yhdessä betonimurskenäytteessä kuudesta näytteen lyijypitoisuus oli yli valtioneuvoston asetuksessa eräiden jätteiden hyödyntämisessä maarakentamisessa (591/2006) annetun pitoisuusraja-arvon. Muiden aineiden pitoisuudet olivat alle raja-arvojen.

 

Syyskuussa murskeesta on tehty lisää haitta-aineanalyysejä. Niiden mukaan haitta-ainepitoisuudet eivät ylitä edellä mainitussa asetuksessa (591/2006) esitettyjä raja-arvoja. Hakijan mukaan alueelta, josta otetussa näytteessä oli raja-arvon ylittävä pitoisuus lyijyä, ei tulla ajamaan betonimursketta Salmisaareen.

 

Ryj toteaa lisäksi, että purku- ja täyttötöiden loputtua tehdään sitä koskeva loppuraportti, joka toimitetaan valvontaviranomaisille.

 

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (13.2.2009), että sillä ei ole asiaan lausuttavaa.

 

Kiinteistölautakunta toteaa (17.2.2009), että kiinteistövirasto on 27.3.2007 (501 §) vuokrannut kyseisen tontin liikuntalautakunnalle, joka on vuokrannut sen edelleen. YIT Rakennus Oy toimii kyseisen tontin rakentajana.

 

Kiinteistölautakunta puoltaa YIT Rakennus Oy:n ympäristöluvan hyväksymistä ja pitää yleisesti tärkeänä purkubetonin hyötykäyttöä maanrakentamisessa, koska siten voidaan säästää neitseellisiä kiviaineksia ja kaatopaikkatilaa.

 

Jätteiden sijoittaminen maaperään saattaa kuitenkin vaikuttaa alueen tulevaan käyttöön ja jätteiden poistamisesta voi aiheutua merkittäviä kustannuksia. Uudenmaan ympäristökeskuksen tulisikin aina käsitellessään ympäristölupia, jotka koskevat betonimurskeen tai muiden jätteiden sijoittamista maaperään, pyytää hakijaa esittämään maanomistajan hyväksyntä kyseiselle toiminnalle.

 

Tässä tapauksessa ympäristöluvan hakijana toimii alueen rakennuttaja, jolla ei ole myöhemmin vastuuta alueen käytöstä. Edellä mainitun vuoksi on erityisen tärkeää, että sekä alueen nykyiseltä vuokralaiselta että maanomistajalta on lupa jätteiden hyödyntämiseen alueella.

 

Jotta voitaisiin varmistaa, että tieto jätteiden sijoittamisesta kulkee myös alueen ja rakennuksen mahdolliselle tulevalle haltijalle, jätteiden sijoittamisen loppuraportti tulee toimittaa myös maanomistajalle ja raportti on liitettävä rakennuksen huoltokirjaan.

 

Täytöissä käytetään ympäristölupahakemuksen mukaan ainoastaan sellaisia betonimurskeita, joista liukenevien haitta-aineiden pitoisuudet alittavat valtioneuvoston asetuksessa eräiden jätteiden hyötykäytöstä (591/2006) esitetyt raja-arvot. Hakemuksen liitteenä olevassa betonin ympäristökelpoisuutta koskevassa selvityksessä kuitenkin yhden näytteen lyijypitoisuus ja yhden näytteen sulfaatin liukoisuus ylitti raja-arvon. Ympäristöluvassa tulee asettaa betonimurskeen laadulle valtio-neuvoston asetuksessa esitetyt vaatimukset ja laadun seurantavelvoitteet. Edellä mainittuja raja-arvot ylittäviä murskeita ei saa sijoittaa alueelle.

 

Asemakaava-aluetta on aikaisemmin käytetty Helsingin Energian kivi-hiilivarastona, jonka pohjarakenteet on pääosin rakennettu täyttömaan päälle voimalan sivutuotteista kuten lentotuhkasta ja rikinpoistotuotteesta. Uudenmaan ympäristökeskuksen mukaan tuhkat voidaan jättää alueelle ja niitä voidaan käyttää alueen maanrakentamisessa rakenteiden alla. Jos tuhkia kuitenkin joudutaan rakentamisen vuoksi poistamaan, tulee niitä käyttää ensisijaisesti alueen täytöissä ja betonimursketta vain siinä tapauksessa, että tuhkaa ei ole riittävästi.

 

Rakennusvirasto pitää (17.2.2009) yleisesti tärkeänä purkubetonin hyötykäyttöä maanrakentamisessa, koska siten voidaan säästää neitseellisiä kiviaineksia ja kaatopaikkatilaa.

 

Ympäristölautakunta puoltaa (24.2.2009) YIT Rakennus Oy:n purkubetonin sijoittamista koskevan ympäristölupahakemuksen hyväksymistä hakemuksen mukaisesti. Sijoittamisen edellytyksenä kuitenkin on, että sijoittamiselle on olemassa kiinteistön haltijan suostumus.

 

Toiminnassa on kyse jätteiden hyötykäytöstä eikä siitä aiheudu ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Toiminnasta ei aiheudu ylimääräistä haittaa verrattuna maarakentamiseen, jossa käytetään luonnon maa- tai kiviaineksia.

 

Ympäristölautakunta kuitenkin korostaa, että jätteiden sijoittamisessa on huolehdittava siitä, ettei sijoitettavan jätteen joukossa ole merkittävästi epäpuhtauksia. Jätteen laatua on seurattava työn aikana vähintään aistinvaraisesti. Murskeen sijoittamisen yhteydessä on tarpeellisessa määrin huolehdittava pölyhaittojen torjunnasta vähintään Helsingin kaupungin ympäristönsuojelumääräysten vaatimuksia vastaavalla tavalla. Tällöin tulee erityisesti raskaan työmaaliikenteen aiheuttamiin pölyhaittoihin.

 

 

 

 

4

2.3.2009 pöydälle pantu asia

VALTUUTETTU SOLE MOLANDERIN TOIVOMUSPONSI: KUNTOPUISTOT LASTEN LEIKKIPUISTOJEN YHTEYTEEN

 

Khs 2008-2398

 

RYJ                                    Kaupunginhallitus päättänee

 

merkitä tiedoksi selvityksen kaupunginvaltuuston 12.11.2008 hyväksymän toivomusponnen (Sole Molander) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja

 

toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle sekä erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

 

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Sole Molanderille ja tiedoksi muille valtuutetuille.

 

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

 

 

Ryj ilmoittaa, että hyväksyessään 12.11.2008 talousarvion vuodeksi 2009 ja taloussuunnitelman vuosiksi 2009 - 2011 (asia 18) Kvsto hyväksyi seuraavan toivomusponnen:

 

"Kaupunginvaltuusto edellyttää, että rakennusvirasto tutkii mahdollisuuden toteuttaa kuntopuistoja lasten leikkipuistojen yhteyteen." (Sole Molander, äänin 75-0)

 

Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

 

Ryj viittaa yleisten töiden lautakunnan lausuntoon asiassa.

 

Yleisten töiden lautakunta toteaa (5.2.2009) seuraavaa:

 

Taustaa       Kuntopuistoilla voitaneen käsittää puistoihin tai ulkoilureittien varsille asennettavia kuntoiluvälineitä, jotka houkuttelevat eri-ikäisiä asukkaita liikkumaan. Rakennusvirasto on sijoittanut leikkiin ja kuntoiluun soveltuvaa monitoimivälineistöä hallinnoimilleen viheralueille. Lisäksi rakennusvirasto on tehnyt yhteistyötä muun muassa sosiaaliviraston, nuorisoasiainkeskuksen ja liikuntaviraston kanssa eri-ikäisille soveltuvien toimintamahdollisuuksien järjestämiseksi viheralueille.

 

Rakennusvirasto huolehtii leikkipuistojen ulkoleikkialueiden suunnittelusta, rakentamisesta ja ylläpidosta. Sosiaalivirasto vastaa ohjatusta leikkitoiminnasta leikkipuistoissa. Leikkipuistojen toiminnot on suunniteltu leikki-ikäisten lasten ja heidän ulkoiluttajiensa ehdoilla ottaen huomioon sosiaaliviraston järjestämän ohjatun leikkitoiminnan tarpeet. Leikkipuistojen toiminnan kohderyhmä ovat lapset ja varhaisnuoret.  Sosiaalivirasto muutti osan leikkipuistoista muutama vuosi sitten asukaspuistoiksi. Tavoitteena oli korostaa puistojen merkitystä lapsiperheiden ja muidenkin lähiasukkaiden kohtaamispaikkana. Sittemmin asukaspuistonimikkeestä on luovuttu.

 

Vauhdikkaaseen leikkiin ja kuntoiluun innostavat monitoimivälineet soveltuvat hyvin nuorisolle suunnatuille toiminta-alueille. Nuorisolle suunnattujen puistojen suunnittelussa rakennusvirasto toimii yhdessä nuorisoasiainkeskuksen kanssa.

 

Katu- ja puisto-osasto tekee liikuntaviraston kanssa työtä eri-ikäisten asukkaiden toimintamahdollisuuksien turvaamiseksi ulkoilualueilla. Perinteisesti liikuntavirasto on järjestänyt kuntoilu- ja liikuntavälineitä Helsingissä erityisesti liikuntapaikoille ja ulkoilureittien varsille.

 

Kuntoiluvälineet palvelevat ikääntyvää väestöä ylläpitäen ja parantaen muun muassa tasapainoa ja lihaskuntoa. Ikääntyvät ovat tärkeä, kasvava viheralueiden käyttäjäryhmä, jonka tarpeita katu- ja puisto-osasto pyrkii huomioimaan kaikilla suunnitelmatasoilla.

 

Tuote- ja palvelulinjaukset

 

Katu- ja puisto-osastolla on valmisteltu vuodesta 2007 alkaen osaston tuote- ja palvelulinjauskokoelmaa. Leikkipalveluja koskeva linjaus on tarkoitus laatia vuoden 2009 aikana. Leikkipalvelujen linjauksen laatimisessa otetaan huomioon sosiaaliviraston leikkipuisto- ja päivähoitotoiminnan tarpeet. Linjauksessa on tarpeellista tarkentaa periaatteita myös kuntoiluvälineiden sijoittamisesta puistoalueille. Linjausta valmisteltaessa tarkistetaan roolijakoa liikuntaviraston ja rakennusviraston välillä kuntoiluvälineiden sijoittamisesta hallinnoimilleen alueille.

 

Aluesuunnitelmat

 

Aluesuunnitelmat ohjaavat yleisten alueiden kehittämistä ja hoitoa pitkällä aikavälillä. Suunnitelmat laaditaan vuorovaikutteisesti alueiden käyttäjien kanssa. Kaupungin eri osa-alueille laadittavissa aluesuunnitelmissa tarkastellaan katu- ja puistoalueiden nykytilaa ja parantamistarpeita eri-ikäisten käyttäjäryhmien näkökulmasta. Lähtötiedoksi suunnitelman laadintaa varten kerätään aineistoa muun muassa väestön ikärakenteesta sekä erilaisten palvelukeskusten sijoittumisesta, jolloin kuntoiluvälineiden sijoittaminen voidaan ohjata käyttäjien lähelle. Verkostollisessa tarkastelussa huomioidaan myös muiden hallintokuntien tarjoamat palvelut, joten liikuntaviraston ja rakennusviraston järjestämien kuntoilualueiden koordinointi on luonnollista tarkistaa aluesuunnitelman laadintavaiheessa.

 

Useissa aluesuunnitelmissa on jo huomattu kuntoiluvälineiden tarve ja tehty ehdotuksia sopivista paikoista. Esimerkiksi Haagan aluesuunnitelmassa vuosille 2007–2016 esitetään asukastoiveisiin perustuen ikäihmisille soveltuvien kuntoiluvälineiden sijoittamista Riistavuorenpuistoon. Vuoden 2009 alussa valmistuvassa Ala-Malmin aluesuunnitelmassa on ohjelmoitu Filpuksen puiston peruskorjauksen suunnittelu. Suunnittelu alkaa vuonna 2009. Leikkipuisto Filpuksen peruskorjauksessa on tarkoitus huomioida eri-ikäisten käyttäjäryhmien toiveet ja tarpeet lisäten muun muassa varhaisnuorten toimintamahdollisuuksia.

 

Kohdekohtainen suunnittelu

 

Leikkipuistojen tärkein kohderyhmä on leikki-ikäiset lapset hoitajineen, joten leikkipuistojen välinevalikoima tulee jatkossakin painottumaan leikki-ikäisten lasten sekä varhaisnuorten toimintamahdollisuuksien turvaamiseen. Uusien leikkipuistojen ja leikkipaikkojen toiminnot voidaan suunnitella siten, että ne sopivat lasten leikkeihin täydennettynä mahdollisuuksien mukaan liikunnallisella leikkivälineistöllä. Esimerkiksi vuonna 1997 suunniteltuun Ilveskorvenpuistoon tehtiin erillinen liikuntapainotteinen toiminta-alue. Pääsääntöisesti myös leikkipuistojen peruskorjausten suunnittelun yhteydessä tutkitaan mahdollisuudet eri käyttäjäryhmiä palvelevaan välinevalikoimaan.

 

Kalustevalmistajilla on nykyisin valikoimissaan välineitä, jotka sopivat kaikenikäisten käyttöön. Monitoimivälineitä on mahdollista sijoittaa leikkipuistoon erityisesti varhaisnuorille tarkoitettujen leikkivälineiden sekaan. Leikki- ja kuntoiluvälineet voidaan sijoitella esimerkiksi siten, että niitä voidaan käyttää kuntoratana. Leikkipuistoon aktiivisen leikin alueelle sijoitettavien monitoimivälineiden täytyy täyttää leikkipaikoille asetetut turvastandardit, jotta lasten turvallisuus voidaan taata. Kaikki laitteet, joihin lapsi pääsee kiipeämään ja mahdollisesti putoamaan yli 60 cm:n korkeudelta, vaativat turva-alustan.

 

Pelkästään aikuisväestölle tarkoitettuja kuntoiluvälineitä voi olla hankalaa ja kyseenalaista sijoittaa leikkipuistoihin. Leikkipuistossa ei ole talvikautena ylläpitoa tai liukkauden torjuntaa, joten kuntoiluvälineiden käyttö leikkipuistoalueella rajoittuisi sulan maan aikaan. Kuntoiluvälineiden sijoittaminen leikkipuistoon saattaisi olla erityisesti ikäihmisten kannalta kyseenalainen ratkaisu, sillä kesäkaudella leikkivien lasten vauhti ja talviaikaan liukkaus saattaisivat aiheuttaa hankaluuksia. Mikäli aikuisille suunnattuja kuntoiluvälineitä kuitenkin päätetään sijoittaa leikkipuiston yhteyteen, tulisi kuntoilupainotteisen paikan olla turvallisuussyistä selkeästi erotettu aktiivisen leikin alueesta. Kuntoiluvälineiden lisäksi alueille voitaisiin lisätä myös esimerkiksi pingispöytiä.

 

Kun kuntoiluvälineillä halutaan monipuolistaa ulkoilevan aikuisväestön toimintamahdollisuuksia, luonnollinen paikka välineistölle on ulkoilureittien tuntumassa. Kuntoiluvälineitä on tarkoitus kokeilla myös puistoalueilla, jotka houkuttelevat ja ovat lähellä iäkkäitä käyttäjiä. Vanhusten käyttöön tarkoitetut monitoimilaitteet soveltuvat hyvin esimerkiksi esteettömien reittien tuntumaan. Esteettömät reitit määritellään alueellisissa esteettömyyssuunnitelmissa. Esimerkiksi Oulunkylään Tulvaniityn puistoon on parhaillaan suunnitteilla kuntoilupainotteinen alue, joka soveltuu kaikenikäisille. Tulvaniitynpuiston läheisyydessä asuu vanhuksia ja puiston läpi kulkee lisäksi seudullinen ulkoilureitti.

 

Nuorisolle soveltuvia liikunnallisia välineitä on sijoitettu menestyksellisesti rakennusviraston, liikuntaviraston, nuorisoasiainkeskuksen ja useiden muiden yhteistyötahojen kanssa lähiliikuntapaikaksi toteutettuun Lauttasaaren Nuori Suomi -liikuntapuistoon. Nuori Suomi -puisto sijaitsee keskeisellä paikalla kaupunkirakenteessa ja se tarjoaa monipuolisesti mahdollisuuksia leikkiin, peliin ja kuntoiluun. Puisto avattiin vuonna 2007. Käytännössä erilliset pienimuotoiset kuntoilualueet, joita puistoihin on aikoinaan rakennettu, ovat usein olleet vähän käytettyjä ja ilkivalta-alttiita. Esimerkiksi Töyrynummen Rikunpuistosta ja Tapanilan Hiidenkivenpuistosta on poistettu rapistuvaa kuntoiluvälineistöä. Näissä kohteissa ei ole nähty tarvetta kuntoiluvälineistön uusimiseen, koska käyttö on ollut niin vähäistä.

 

Yhteenveto

 

Katu- ja puisto-osasto toteaa, että monitoimilaitteiden sijoittaminen viheralueille on kannatettavaa, mutta vaatii tapauskohtaista harkintaa ja suunnittelua. Monitoimivälineitä voidaan sijoittaa ulkoilureittien varsille ja soveltuviin toimintapuistoihin nuorison ja vanhusten tarpeita kuunnellen.

 

Pelkästään aikuisväestölle tarkoitettuja kuntoiluvälineitä voi olla hankalaa ja kyseenalaista sijoittaa leikkipuistoihin. Leikkipuistoon aktiivisen leikin alueelle sijoitettavien monitoimivälineiden täytyy täyttää leikkipaikoille asetetut turvastandardit, jotta lasten turvallisuus voidaan taata.

 

Katu- ja puisto-osasto jatkaa kuntoa ylläpitävien ja parantavien toimintamahdollisuuksien tutkimista ja parantamista hallinnoimillaan viheralueilla yhteistyössä asukkaiden ja hallintokuntien kanssa. Kuntoiluvälineiden sijoittamisen periaatteita tarkennetaan osana katu- ja puisto-osaston tuote- ja palvelulinjauskokoelmaa vuoden 2009 aikana.

 

 

 

 

1

SOPIMUS PÄÄKAUPUNKISEUDUN SOSIAALIALAN OSAAMISKESKUKSESTA VUODELLE 2009

 

Khs 2009-351

 

VS. STJ                            Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä esityslistan tämän asian liitteenä olevan sopimuksen Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskuksesta vuodelle 2009.

 

Samalla kaupunginhallitus päättänee oikeuttaa sosiaalijohtajan allekirjoittamaan em. sopimuksen.

 

Pöytäkirjanote sosiaalilautakunnalle ja sosiaalijohtajalle.

 

Lisätiedot:
Hari Olli, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36048

 

 

LIITE

Sopimus Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskuksesta vuodelle 2009

 

Sosiaalilautakunta toteaa (10.2.2009) mm., että sosiaalialan osaamiskeskusten toiminta perustuu lakiin sosiaalialan osaamiskeskustoiminnasta. Osaamiskeskukset toteuttavat alueellaan laissa säädettyjä tehtäviä turvaten mm. sosiaalialalla tarvittavan asiantuntemuksen, sosiaalialan perus-, jatko- ja täydennyskoulutuksen sekä sosiaalialan tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoiminnan toteutumisen. Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus perustettiin vuonna 2002 ja vuoden 2004 alusta sen toiminta siirrettiin pääkaupunkiseudun kuntien yhteisellä sopimuksella Helsingin sosiaaliviraston yhteyteen. Osaamiskeskus toimii valtionavustuksella ja erillisillä hankerahoilla.

 

Helsingin kaupungin sosiaalilautakunta perusti lokakuussa 2001 kaupunkisosiaalityön opetus- ja tutkimusklinikan yhteistyössä Helsingin yliopiston ja Stadia ammattikorkeakoulun kanssa. Klinikka nimettiin Heikki Waris -instituutiksi. Vuonna 2004 myös Espoo, Kauniainen ja Vantaa tulivat osittain mukaan instituutin toimintaan. Heikki Waris -instituutti toimii mukana olevien kuntien ja korkeakoulujen rahoituksella.

 

Uudistettaessa Heikki Waris -instituutin sopimusta vuosille 2007–2009 sosiaalilautakunta päätti tavoitteesta, että Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus ja Heikki Waris-instituutti yhdistyvät vuoden 2009 alusta.

 

Vuoden 2006 lokakuussa pääkaupunkiseudun kunnat päättivät perustaa yhteisen varhaiskasvatuksen kehittämisyksikön yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa. Kehittämisyksikön tavoitteena on lisätä varhaiskasvatuksen tutkimustietoa, tutkimuksen ja käytännön vuoropuhelua sekä mm. monikulttuurisen varhaiskasvatuksen tutkimusta ja osaamista. Kehittämisyksikkö toimii osittain valtionavulla ja osittain kuntien tuella.

 

Tällä hetkellä Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan kaupungeilla on voimassa oleva sopimus Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskuksen toteuttamisesta Helsingin sosiaaliviraston yhteydessä. Helsingin kaupungilla ja Helsingin yliopistolla on sopimus Heikki Waris
– instituutin toiminnasta Helsingin sosiaaliviraston yhteydessä vuosina 2006 - 2009. Lisäksi Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan kaupungeilla ja Helsingin yliopistolla on sopimus yhteisestä varhaiskasvatuksen kehittämisyksiköstä Helsingin sosiaaliviraston yhteydessä vuodesta 2007 alkaen.

 

Nyt käsiteltävänä olevan yhteistyösopimuksen tavoitteena on yhdistää yllä mainitut erilliset sopimukset vuoden 2009 ajaksi. Tällöin näiden sopimusten mukainen erillisissä yksiköissä toteutettu toiminta yhdistetään toiminnaksi yksikössä nimeltään ”Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus”. Yhdistymisessä on kyse ennen kaikkea toiminnan pienten päällekkäisyyksien poistamisesta, profiilin kirkastamisesta ja synergiasta.

 

Yhdistyminen ei aiheuta uusia kuluja Helsingin sosiaalivirastolle eikä siitä seuraa henkilöstön vähentämistä tai suuria toiminnallisia muutoksia.

 

Sosiaaliviraston hallinto- ja kehittämiskeskuksen henkilöstötoimikunta on todennut 26.1.2009, että osaamiskeskustoiminnan yhdistämistä on valmisteltu yhteistoiminnan periaatteiden ja kaupunkitason sopimuksen mukaisesti.

 

Sopimusesitys on hyväksytty jo sekä Espoon ja Vantaan kaupunkien sosiaali- ja terveyslautakunnissa että Helsingin yliopistossa.

 

Vuoden 2009 aikana neuvotellaan yhteistyöstä tavoitteena saada aikaan pysyvä sopimus vuodesta 2010 alkaen. Vuoden 2009 aikana myös arvioidaan mahdollisuutta yhdistää sopimukseen pääkaupunkiseudun terveydenhuollon alan tehtäviä sekä muita korkeakouluja ja toimijoita kuten esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan järjestöjä.

 

Sosiaalilautakunta esittää, että Khs hyväksyisi Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskusta, Heikki Waris-instituuttia ja Pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksen kehittämisyksikköä koskevien sopimusten yhdistämisen ja hyväksyy Espoon, Kauniaisten ja Vantaan kaupunkien sekä Helsingin yliopiston ja Metropolia ammattikorkeakoulun kanssa tehtävän liitteenä olevan sopimuksen Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskuksesta vuodelle 2009.

 

 

 

 

1

KAUPUNGINHALLITUKSEN EDUSTAJAN VALINTA HELSINGIN KAUPUNGIN HENKILÖSTÖN KEHITTÄMISPALVELUT -LIIKELAITOKSEN JOHTOKUNTAAN

 

Khs

 

SJ                                       Kaupunginhallitus päättänee nimetä edustajakseen ...................... ja varaedustajakseen ...................... Helsingin kaupungin henkilöstön kehittämispalvelut -liikelaitoksen johtokuntaan.

 

Pöytäkirjanote valituille, hallintokeskukselle ja henkilöstön kehittämispalvelut ‑liikelaitokselle.

 

Lisätiedot:
Mickwitz Leena, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36054

 

 

Sj toteaa, että hallintosäännön 7 §:n mukaan kaupunginhallitus määrää toimikautensa alussa edustajakseen ja vara­edustajakseen jäsenensä tai varajäsenensä lautakuntiin ja kaupunginhallituksen alaisiin johtokuntiin.

 

Kaupunginhallitus päätti 26.1.2009 (114 §) valita jäsenet ja varajäsenet Helsingin kaupungin henkilöstön kehittämispalvelut -liikelaitoksen johtokuntaan toimikaudeksi 2009–2010. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan valittu kaupunginhallituksen edustajia ko. liikelaitoksen johtokuntaan.

 

 

 

 

2

ERON MYÖNTÄMINEN HENKILÖSTÖKESKUKSEN HENKILÖSTÖPOLITIIKKA-OSASTON OSASTOPÄÄLLIKÖLLE RAIJA PELTOSELLE

 

Khs 2009-493

 

SJ                                       Kaupunginhallitus päättänee myöntää eron henkilöstökeskuksen henkilöstöpolitiikka-osaston osastopäällikölle Raija Peltoselle 1.4.2009 lukien.

 

Samalla kaupunginhallitus päättänee kehottaa henkilöstökeskusta julistamaan osastopäällikön virka haettavaksi henkilöstökeskuksen johtosäännön mukaisin pätevyysvaatimuksin sekä 6 083 euron suuruisen kuukausipalkan mukaan määräytyvin palkkaeduin.

 

Vielä kaupunginhallitus päättänee määrätä henkilöstöpolitiikka-osaston osastopäällikön avoimen viran määräaikaiseksi hoitajaksi Marja-Liisa Pohjaniemen 6 083 euron kokonaiskuukausipalkalla alkaen 1.4.2009 ja päättyen 31.8.2009, kuitenkin korkeintaan niin pitkäksi aikaa, kunnes virkaan vakituisesti valittu ottaa tehtävän vastaan.

 

Pöytäkirjanote Raija Peltoselle, Marja-Liisa Pohjaniemelle sekä henkilöstökeskukselle.

 

Lisätiedot:
Mickwitz Leena, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36054

 

 

Raija Peltonen pyytää (27.2.2009) eroa henkilöstökeskuksen henkilöstöpolitiikka-osaston osastopäällikön virasta 1.4.2009 lukien.

 

 

 

 

3

2.3.2009 pöydälle pantu asia

TYÖLLISTÄMISTOIMIKUNNAN ASETTAMINEN TOIMIKAUDEKSI 2009 - 2010

 

Khs 2009-327

 

SJ                                       Kaupunginhallitus päättänee asettaa työllistämistoimikunnan toimikaudeksi 2009 – 2010. Toimikunnan tehtävät ovat

 

-          kaupungin työllisyyskehityksen ja työllisyysasioiden seuranta

-          lausunnon antaminen kaupungin työllisyysmäärärahojen talousarviosta

-          muiden kaupunginhallituksen erikseen antamien tehtävien suorittaminen.

 

Samalla kaupunginhallitus päättänee nimetä toimikunnan jäseniksi seuraavat henkilöt ja heille varajäsenet (8 + 8):

 

Ville Kopra

Hannele Lehtonen

Ville Ylikahri

Matti Pyhtilä

Lotta Kortteinen

Apollonia Kortelampi

Ville Väärälä

Liisa Halme

Harri Lindell

Katriina Sundqvist

Hanna-Kaisa Siimes

Pentti Bergius

Ella Lazareva

Timo Leskinen

-

- ,

 

joista puheenjohtajaksi

 

-

 

ja varapuheenjohtajaksi

 

- .

 

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee määrätä toimikunnan pysyviksi asiantuntijoiksi sivistys- ja henkilöstötoimen apulaiskaupunginjohtajan Tuula Haataisen, rahoitusjohtaja Tapio Korhosen, kehittämisjohtaja Paula Sermilän opetusvirastosta, aikuispalvelujohtaja Helinä Hulkkosen sosiaalivirastosta, henkilöstöjohtaja Hannu Tulensalon sekä työllisyysasioita valmistelevan kaupunginsihteerin Leena Mickwitzin.

 

Vielä kaupunginhallitus päättänee kutsua pysyviksi asiantuntijoiksi Helsingin työ- ja elinkeinotoimiston johtajan sekä Uudenmaan TE–keskuk­sen työllisyys- ja yrittäjyysvastuualueen päällikön Merja Ekqvistin.

 

Edelleen kaupunginhallitus päättänee kehottaa henkilöstökeskusta huolehtimaan työllistämistoimikunnan esittelijän ja sihteerin tehtävistä.

 

Kirje Helsingin työ- ja elinkeinotoimistolle sekä Uudenmaan TE-keskuk­selle ja pöytäkirjanote mainituille henkilöille.

 

Lisätiedot:
Mickwitz Leena, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36054

 

 

Työllistämistoimikunta toteaa (10.2.2009), että Khs asetti 29.1.2007 työllistämistoimikunnan toimikaudekseen 2007–2008.

 

Helsingin työttömyys on vähentynyt suotuisasti työllistämistoimikunnan toimikauden aikana. Vuoden 2007 alusta vuoden 2008 loppuun työttömien työnhakijoiden määrä väheni noin 8 000 henkilöllä ja työttömyysaste laski 8,9 prosentista 6,2 prosenttiin.

 

Helsingissä on kuitenkin työttömänä vielä suhteellisen paljon parhaassa työiässä olevaa väestöä. Lisäksi kaikkein vaikeimmin työllistyvien joukko on suuri. Vuoden 2008 lopussa tapahtunut käänne maailmantaloudessa näkyi jo jonkin verran joulukuun 2008 työttömyystilanteessa työttömyysprosentin nousuna ja lomautusten lisääntymisenä.

 

Suurien työllisyydenhoidon haasteiden vuoksi on perusteltua, että kaupunginhallitus asettaa työllistämistoimikunnan toimikaudelle 2009–2010. Työllistämistoimikunnan tehtävänä on jatkossakin kaupungin työllisyyskehityksen ja työllisyysasioiden seuranta, lausunnon antaminen kaupungin työllisyysmäärärahojen talousarviosta sekä muiden kaupunginhallituksen erikseen antamien tehtävien suorittaminen.

 

Työllistämistoimikunta esittää, että Khs nimeäisi toimikaudekseen vuosille 2009–2010 työllistämistoimikunnan edellä kerrotuin perustein ja määräisi toimikunnan pysyviksi asiantuntijoiksi sivistys- ja henkilöstötoimen apulaiskaupunginjohtajan, rahoitusjohtajan, opetustoimen johtajan, sosiaaliviraston aikuispalvelujohtajan, henkilöstöjohtajan ja työllisyysasioita valmistelevan kaupunginsihteerin ja kutsuisi pysyviksi asiantuntijoiksi Helsingin työ- ja elinkeinotoimiston johtajan ja Uudenmaan TE-keskuksen asettaman edustajan ja kehottaisi henkilöstökeskusta huolehtimaan työllistämistoimikunnan esittelijän ja sihteerin tehtävistä.

 

Sj toteaa, että työllistämistoimikunnan kokoonpano on toimikautena 2007 - 2008 ollut seuraava:

 

Jäsenet

Henkilökohtaiset varajäsenet

 

 

Jouko Malinen (pj.)

Raine Manninen

Pauli Leppä-aho (vpj.) ja 17.9.2007 alk. Jorma Karlstedt

Yamina Guerfi

Hermann Alatalo

Hilkka Laitinen

Helena Lauttanen

Heikki Luoma

Anita Vihervaara

Hannele Ugur

Sari Näre

Jaana Löppönen

Pekka Sormunen

Reiska Laine

Merja Lehmussaari

Reijo Kaunola

Anu Varila

Kimmo Rantanen

 

Tasa-arvolain 4 a §:n 1 momentin mukaan jäseniksi tulee valita sekä miehiä että naisia, kumpiakin vähintään 40 %, jollei erityisistä syistä muuta johdu.

 

 

 

 

1

SITOUMUS LUNASTUSOIKEUDEN KÄYTTÄMÄTTÄ JÄTTÄMISESTÄ  AVARA SUOMI -KONSERNIN KIINTEISTÖSIJOITUSOMAISUUTTA KOSKEVASSA YRITYSJÄRJESTELYSTÄ

 

Khs 2009-392

 

KAJ                                    Kaupunginhallitus päättänee, ettei kaupunki käytä aravarajoituslain
8.3 §:n ja vuokra‑asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain 14.4 §:n mukaista lunastusoikeutta Avara Suomi –kon-sernin vuoden 2009 aikana toteutettavan kiinteistösijoitusomaisuutta koskevan yritysjärjestelyn osalta, ehdolla, että tämän omaisuuden omistusoikeuden siirtymiseen on saatu Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen hyväksyntä ja omaisuus pysyy järjestelyn jälkeenkin Avara Suomi –konserniin kuuluvalla ja yleishyödylliseksi yhteisöksi nimetyllä yhtiöllä.

 

Pöytäkirjanote Avara Suomi Oy:lle, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskukselle, valtiokonttorille ja kiinteistölautakunnalle.

 

Lisätiedot:
Härmälä Timo, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36028

 

 

LIITE

Avara Suomi Oy:n ilmoitus liitteineen 10.12.2008

 

Kaj toteaa, että Avara Suomi Oy on toimittanut kaupungille ilmoituksen, jossa kertoo toteuttavansa konsernijärjestelyä, jossa yhtiön kiinteistöjen nykyisten omistajayhteisöjen sulautumisten ja kokonaisjakautumisten avulla erotellaan vapaarahoitteinen ja rajoitustenalainen vuokra‑ ja osaomistusasunto-omaisuus omiin yhtiöihinsä. Tavoitteena on paitsi selkeyttää konsernin rakennetta, jolloin rajoitustenalaisten vuokra‑asuntojen erottelu perustuu erityisesti vuokrien tasausjärjestelmää, vuokranmääritystä ja asukasdemokratiaa koskevaan yleishyödyllisyyslainsäädäntöön.

 

Kaupungilla olisi päätösehdotuksessa mainittujen lainkohtien nojalla lunastusoikeus rajoituslainsäädännön alaiseen omaisuuteen, jos se siirtyy mm. yhteisen esineen jakamisen tai oikeushenkilön lakkaamisen johdosta uudelle omistajalle. Koska kyseinen omaisuus kuitenkin järjestelyssä siirretään konsernin sisällä ja yleishyödylliseksi yhteisöksi

 

nimetylle yhtiölle tai yhtiöille, perusteita lunastusoikeuden käyttämiselle ei ole. Menettelyyn voidaan siksi antaa kaupungin ehdollinen hyväksyntä.

 

 

 

 

2

SIPOON KUNNAN GRANÖN KYLÄN TILALLA TOBBEN RN:O 1:101 SIJAITSEVIEN RAKENNUSTEN JA LAITTEIDEN SIIRTÄMINEN KIINTEISTÖLAUTAKUNNALTA HELSINGIN SATAMALLE

 

Khs 2009-311

 

KAJ                                    Kaupunginhallitus päättänee, että Sipoon kunnan Granön kylän tilalla Tobben RN:o 1:101 sijaitsevat rakennukset ja laitteet siirretään kiinteistölautakunnalta Helsingin sataman omistukseen seuraavin kirjanpitoarvoin:

 

 

- huvilarakennus

20 000 euroa

 

- saunarakennus

2 300 euroa

 

- talousrakennus

500 euroa

 

- venevaja

1 100 euroa

 

- käymälä

500 euroa

 

- huvimaja

1 000 euroa

 

- maakellari

1 000 euroa

 

- pengersilta

2 200 euroa

 

- laituri

1 500 euroa

 

- porakaivo

3 000 euroa

 

 

Yhteensä

 

33 100 euroa

 

Pöytäkirjanote Helsingin Satamalle ja kiinteistövirastolle.

 

Lisätiedot:
Härmälä Timo, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36028

 

 

LIITTEET

Liite 1

Ote kiinteistölautakunnan päätöksestä 24.6.2008

 

Liite 2

Vaihtokirja liitteineen 6.2.2009

 

Kiinteistövirasto toteaa (28.1.2009) seuraavaa:

 

Kiinteistölautakunta päätti 24.6.2008 (467 §) Helsingin Sataman pyynnöstä hankkia Suomen valtiolta aluevaihdossa Vuosaaren sataman laivaväylän läheisyydessä sijaitsevan Sipoon Granön kylän tilan Tobben RN:o 1:101 Helsingin kaupungille. Alueiden luovutusta koskeva vaihto-kirja on allekirjoitettu 6.2.2009.

 

Edellä mainittuun päätökseen viitaten kiinteistövirasto esittää kaupunginhallitukselle, että kyseisellä tilalla sijaitsevat päätösehdotuksesta ilmenevät rakennukset ja laitteet siirretään kiinteistölautakunnalta Helsingin sataman omistukseen päätöksestä ilmenevin kirjanpitoarvoin.

 

LIITE                                  Ote kiinteistölautakunnan päätöksestä ja kopio vaihtokirjasta

 

 

 

 

3

HELSINGIN KAUPUNGIN ASUNTOTUOTANTOTOIMISTO ATT:N POIKKEAMISHAKEMUS (OMENAMÄENKATU 5)

 

Khs 2006-2245

 

VS. KAJ                            Kaupunginhallitus päättänee suostua hakemukseen päätöksen nro 2006-2245/526 mukaisena ehdolla, että rakennusten kaupunkikuvallisesta korkealaatuisuudesta pidetään kiinni ja, että betonirunkoisina toteutettavat talot eivät kaupunkikuvallisesti poikkea millään tavalla jo toteutetuista puurunkoisista kohteista.

 

Pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle sekä rakennusvalvontavirastolle.

 

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

 

 

LIITTEET

Liite 1

Poikkeamispäätösluonnos (Vuosaaren tontti 54109/1)

 

Liite 2

Ympäristökartta (Vuosaaren tontti 54109/1)

 

Liite 3

Asemapiirros (Vuosaaren tontti 54109/1)

 

Helsingin kaupungin asuntotuotantotoimisto Att pyytää (13.4.2006, lisäperustelut 9.10.2008) poikkeamislupaa 54. kaupunginosan (Vuosaa­ri) korttelin nro 54109 tontille nro 1 (Omenamäenkatu 5).

 

Hakijan tarkoituksena on rakentaa asuinkerrostalo (2 850 k-m2) ja rivitalo (480 k-m2) betonirunkoisina poiketen kaavamääräyksestä, jonka mukaan asuinrakennusten korttelialueella tulee rakennusten kantava runko rakentaa puusta ja julkisivumateriaalina on käytettävä pääasiallisesti puuta.

 

Hakija on perustellut hakemustaan mm. seuraavasti:

 

Hankkeet ovat jatkoa Omenamäen ensimmäisille kerrostaloille, joissa kantavat rungot ovat puurakenteisia. Nykyisessä asuntosuunnittelussa käytetyillä jänneväleillä toteutetuista asuinkerrostalojen puisista runkorakenteista on vielä vähän käyttökokemusta. Seuraavat hankkeet on varmempi toteuttaa perinteisellä betonirunkotekniikalla. Tarjontaa puukerrostalojen teollisista osaajista ja toimittajista on vähän, normaalia hintakilpailua ei synny, ja kustannusero betoniseen rakenteeseen on huomattava. Runkomateriaali ei tuo asukkaalle visuaalista lisäarvoa. Rakennuksen ulkokuori on tarkoitus tehdä puusta, mikä mahdollistaa kaupunkikuvallisen yhtenäisyyden Omenamäen puurakentamisalueella.

 

Kaupunkisuunnitteluvirasto totesi (13.10.2006), että haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia. Kaupunkisuunnitteluvirasto lausui seuraavaa:

 

Selostus                            Alueella on voimassa 30.1.2002 hyväksytty asemakaava nro 10955. Asemakaavan mukaan kyseinen tontti 54109/1 on asuinrakennusten korttelialuetta, ja sillä on rakennusoikeutta 3 330 k-m2. Kaikissa kaava-alueen asuinkortteleissa tulee rakennusten kantava runko rakentaa puusta ja julkisivumateriaalina on käytettävä pääasiallisesti puuta.

 

Asuntotuotantotoimisto on rakentanut valmiiksi kaksi puukerrostaloa, kolmas on rakenteilla. Lisäksi alueelle on rakenteilla tai suunnitteilla puisia rivitaloja, paritaloja ja omakotitaloja. Yhteensä asukkaita tulee noin 650. Kaava-alueella on säilytetty kulttuurihistoriallisesti arvokasta Nordsjön kartanon ja Sasekan tehtaan rakennusperintöä, sekä suojeltu vanhoja kilpikaarnamäntyjen esiintymiä.

 

Vastoin asemakaavaa ja kaupunkisuunnitteluviraston lausuntoa toteutettujen rakennusten julkisivut ovat kuultavan tervamaalin sijaan peitto­maalattuja.

 

Hakijan tarkoituksena on rakentaa kahden viimeisen puukerrostalokoko­naisuuteen kuuluvan tontin rakennukset betonirunkoisina.

 

Haettu toimenpide poikkeaa asemakaavasta ja aluekokonaisuutta koskevista suunnittelutavoitteista siten, että asemakaavan mukaan rakennusten kantava runko tulee rakentaa puusta.

 

Osallisten kuuleminen   Hakemuksesta on tiedotettu naapureille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä (21.8.2006). Heille on varattu tilaisuus kirjallisen muistutuksen tekemiseen. Muistutuksia ei ole esitetty.

 

Lausunto                          Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että Omenamäki on Helsingin ainoa asemakaavalla puurakentamisalueeksi varattu asuinalue, millä on vahva merkitys alueidentiteetille. Kaavan tavoitteena on ollut myös puurakentamisen edistäminen. Puu on uusiutuva rakennusmateriaali ja mm. asuntojen sisäilmaan vaikuttava laatutekijä. Valmiit hankkeet osoittavat asemakaavan toteuttamiskelpoiseksi. Hintavertailun lisäksi muuta syytä poiketa kaavoitusperiaatteesta, tai riittävää kompensaatiota puun käytön edistämisessä ei ole osoitettu.

 

Asuntotuotantotoimisto on tehnyt ansiokasta puukerrostalorakentamisen kehitystyötä. Omenamäen kahdessa ensimmäisessä hankkeessa tutkittiin muuntojoustavuutta ja tavanomaista pidempiä jännevälejä. Koh­de sai kansainvälisen laatupalkinnon, Europehouse-sertifikaatin mm. tästä kehitystyöstä, terveellisestä sisäilmasta ja maanalaisesta pysäköintiratkaisusta. Myös asukaspalaute on ollut erittäin myönteistä. Olisi tärkeää hyödyntää saatu kokemus ja tietotaito tulevissa vastaavissa hankkeissa. Valtioneuvoston periaatepäätös puun käytön ja puurakentamisen edistämisestä velvoittaa kunnat myötävaikuttamaan puurakentamista edistävien pilottihankkeiden toteutumiseen ja huolehtimaan siitä, että hankkeiden tulokset välittyvät uusiin kohteisiin.

 

Omenamäessä tulee jatkaa asemakaavan mukaisesti puurakentamista, perusteena johdonmukainen alueen imagon rakentaminen ja vaihtoehtoisten ratkaisujen tuottaminen asuntomarkkinoille. Jos asemakaavojen periaatteista luovutaan Helsingin omissa kohteissa, on vaikeaa edellyttää muilta vaatimusten noudattamista.

 

Haettu toimenpide aiheuttaa haittaa kaavan toteuttamiselle tavoitteiden mukaisena. Poikkeamisen myöntämiselle ei ole maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämää erityistä syytä.

 

Kaupunkisuunnitteluvirasto ei puolla hakemusta.

 

Kaupunkisuunnittelulautakunta on 12.10.2006 merkinnyt tiedoksi edellä olevan lausunnon.

 

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että hakijalle varataan hallintolain 34 §:n nojalla tilaisuus antaa vastineensa tästä lausunnosta kaupungin­hallitukselle.

 

Asuntotuotantotoimisto (Att) antoi 8.11.2006 vastineensa asiassa. Att lausui seuraavaa:

 

Taustaa                             Omenamäen alueen puukerrostaloista on valmiina kaksi kerrostaloa
(I-vaihe) ja kolmas kerrostalo on rakenteilla. I-vaihe valmistui vuoden 2005 lopussa ja II-vaihe valmistuu urakkasopimuksen mukaan elokuus­sa 2007. Puukerrostalojen lisäksi Omenamäen asemakaava-alueella on rakenteilla puurunkoisia rivitaloja sekä suunnitteilla on 20 omakotitaloa ja neljä paritaloa.

 

Edellä mainitut kohteet on rakennettu ja rakennetaan asemakaavan mukaisesti siten, että kantavat seinät ja välipohjat ovat puurakenteisia kellaria lukuun ottamatta.

 

Asuntotuotantotoimisto on pyrkinyt edistämään urakoitsijoiden ja tavarantoimittajien kilpailua rakennusalalla. Riittävän laajan kilpailun varmis­tamiseksi lähetettiin joulukuussa 2002 rakennusliikkeille kysely halukkuudesta osallistua Omenamäen tonteista järjestettävään puukerros­talojen urakkakilpailuun ja/tai puurakentamisen kehittämiseen.

 

Asuntotuotantotoimiston tavoitteena oli saada useampi kuin yksi urakoitsija kehittämään puurakentamisen osaamistaan. Tämä olisi mahdollistanut sen, että jatkossa puukerrostalorakentamisesta voitaisiin järjestää urakkakilpailuja normaaliin tapaan.

 

Kiinnostus urakkakilpailuun osallistumiseen ja puurakentamisen kehittämiseen oli niin vähäistä, että kilpailua ei voitu järjestää. Asuntotuotantotoimikunta myönsi talvella 2003 asuntotuotantotoimistolle valtuudet neuvottelumenettelyn käynnistämiseksi kolmen urakoitsijan kanssa suunnitteluvaiheen yhteistyökumppanin valitsemiseksi.

 

Neuvotteluissa selvisi, että vain yksi urakoitsija oli kiinnostunut puurakennejärjestelmien kehittämisestä ja kohteen rakentamisesta neuvottelupohjaisena tavoitehintaurakkana.

 

Poikkeuslupahakemuksen perustelut

 

Asuntotuotantotoimisto on anonut poikkeamislupaa tontille 54109/2 rakennettavalle kerrostalolle. Poikkeaminen koskee asemakaavamääräystä, jonka mukaan rakennusten rungot tulee rakentaa puusta.

 

Poikkeuslupahakemuksen mukaan tontille tulevan kerrostalon runko rakennetaan teräsbetonista. Rakentamisessa ei poiketa asemakaavasta muutoin kuin piiloon jäävän kerrostalon rungon osalta. Poikkeaminen ei vaikuta kaupunkikuvaan, koska kerrostalon julkisivut ja parvekkeet sekä tontille tuleva rivitalo tehdään puurakenteisina.

 

II-vaiheesta tehdyn kustannusvertailun mukaan betonirunkoisen talon kustannukset ovat 402 euroa/asm2 halvemmat kuin puurunkoisen raken­nuksen kustannukset.

 

Betonirunkoiseen taloon verrattuna puurakentamisen kustannuksia nos­tavat välipohjat, kantavat väliseinät, välipohjarakenteesta aiheutuva suurempi kerroskorkeus sekä palomääräykset jotka edellyttävät paloilmoitinjärjestelmää ja asuntojen, yhteistilojen (saunat, pesuhuoneet) ja jopa väestönsuojan sprinklausta.

 

I- ja II-vaiheiden rakentamisen aikana aliurakoitsijoita ja tavarantoimittajia on ollut tarjolla niin vähän, että todellista kilpailutilannetta hankinnoista ei ole aina saatu aikaan. Lisäksi rakennusalan korkeasuhdanne vaikeuttaa ammattitaitoisten työntekijöiden saamista työvaltaisiin erikoiskohteisiin. I-vaiheen kohteet myöhästyivät urakkasopimuksen mukaisesta ajasta, koska käsityövaltaisten välipohjien ja -seinien rakentamiseen ei saatu riittävästi ammattitaitoisia työntekijöitä.

 

Mikäli runko rakennetaan betonista, voidaan puun käyttöä edistää mm. keittiöiden kiintokalusteissa, keveissä väliseinissä, säilytyskalusteissa, asuntojen ja yhteistilojen lattioissa, seinissä ja alakatoissa. Tällä tavalla puun luontaiset ja käsin kosketeltavat ominaisuudet tuodaan asukkaille aistittaviksi. Käyttämällä pintarakenteissa puuta voidaan lisäksi hyödyntää puun sisäilman kostettu tasaavaa ominaisuutta.

 

Asemakaavan hyväksymisen jälkeen valtakunnalliset urakoitsijat ovat luopuneet puukerrostalojen perustajaurakoinnista ja kehittämisestä, kuten Asuntotuotantotoimiston selvityskin Omenamäen I-vaiheen osalta osoittaa.

 

Puurunkoisten kerrostalojen tuotantomahdollisuudet ovat olennaisesti heikentyneet Omenamäen asemakaavan hyväksymisen jälkeen. Asuntotuotantotoimisto pitää tätä olosuhteissa tapahtunutta muutosta erityisenä syynä asemakaavasta poikkeamiselle.

 

Vs. Kaj toteaa, että poikkeuslupahakemuksen käsittelyä siirrettiin vuon­na 2007 puutalomarkkinoiden tuotantomahdollisuuksien selvittämiseksi. Hakijan arvion mukaan tuotantomahdollisuudet eivät vuonna 2007 parantuneet puurakentamista suosivammaksi.

 

Asuntotuotantotoimikunta toimitti 1.10.2008 asiaan lisäperusteluita. Asuntotuotantotoimikunta toteaa seuraavaa:

 

Asemakaavamääräys koskee 5 asuinkerrostaloa, joista kolme taloa asuntotuotantotoimisto on rakennuttanut asemakaavan mukaisesti puisella kantavalla rungolla. Toteutettujen kohteiden laajuus - 135 asuntoa, 8017 asm2, 8930 k-m2 - kattaa pääosan asemakaavamääräyksen mukaisesta 15110 k-m2:n rakennusoikeudesta. Asukkaille suunnatun palautekyselyn tulosten mukaan toteutetut kohteet ovat onnistuneita ja asukkaat tyytyväisiä asuntojensa sisäilmasto- ym. olosuhteisiin.

 

Rakennustyöt on jouduttu toteuttamaan neuvottelumenettelyllä kattohintaisina tavoitehintaurakoina, koska puurakentamisen urakkakilpailuun ei ollut löydettävissä teollisia osaajia, toimittajia ja urakoitsijoita normaalin urakkakilpailun järjestämiseksi. Julkisena hankintayksikkönä ja kaupungin oman asuntotuotannon rakennuttajana asuntotuotantotoimisto on velvollinen edistämään kilpailua ja markkinoiden toimivuutta. Puurunkoisille asuinkerrostaloille ei ole tällä hetkellä toimivia markkinoita, mikä osaltaan nostaa puurakentamisen kustannuksia. Poikkeuslupahakemuksen mukaisille tonteille on toteutettavissa betonirunkoiset asuinkerrostalot, jotka eivät kaupunkikuvallisesti poikkea millään tavalla jo toteutetuista puurunkoisista kohteista.

 

Vuosaaren Kiinteistöt Oy/Omenamäki -hankkeen toteutuneet kustannukset hintatasossa 10/2005 olivat 2 690 e/asm2 ylittäen vastaavan betonirunkoisena arvioidun rakennuksen neliökustannukset 294 eurolla (12,5 %). Vuosaaren Kiinteistöt Oy/Keltakanelinaukio -hankkeen toteutuneet kustannukset hintatasossa 8/2007 olivat 3 039 e/ asm2 ylittäen vastaavan betonirunkoisena arvioidun rakennuksen neliökustannukset 371 eurolla (13,9 %).

 

Kalleus johtuu osittain puurakentamisen betonirakentamista monimutkaisemmista detaljeista ja rakenteista, joiden toteuttamiseen sisältyy erityisen paljon työvaltaisia ja erikoisosaamista edellyttäviä työvaiheita. Myös työvirheriskit ovat betonirakentamista suurempia ja mahdollisista vaipan ilmavuodoista sekä kosteuden tiivistymisestä rakenteisiin on puu­rakentamisessa vakavammat seuraukset kuin betonirakentamisessa. Muita suhteelliseen kalleuteen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. kilpailun puuttumisesta johtuva markkinoiden toimimattomuus, osaavien tekijöiden puute puukerrostalotuotannossa, palomääräyksistä aiheutuvat automaattinen palosammutusjärjestelmä ja julkisivujen palokatkot. Puurunkoa koskevien asemakaavamääräysten lisäksi tonteille 54109/1 ja 2 rakennettavaksi suunniteltujen talojen kustannuksia nostavat myös sijainti kriisiaikaisella pohjavedenottoalueella ja rakennusten alle toteutettava autopaikoitus.

 

Tällä hetkellä Vuosaaressa on runsaasti myymätöntä uutta asuntokantaa myös merenrantakohteissa, jotka kilpailevat ostajista Omenamäen tulevien asuntokohteiden kanssa. Asuntokaupan markkinatilanteen ja kohteiden kalleuden vuoksi asuntotuotantotoimisto ei pidä mahdollisena poikkeuslupahakemuksia koskevien tonttien rakentamista puurunkoisina lähivuosina. Toimisto pitää tärkeänä MA-ohjelman tuotantotavoitteiden toteutumista ja poikkeusluvan myöntäminen parantaisi olennaisesti kyseisten kohteiden käynnistämisedellytyksiä.

 

Rakennusvalvontavirasto (Rakvv) antoi 23.1.2009 asiassa lausunnon. Rakvv toteaa mm. seuraavaa:

 

Omenamäen ko. tonteille tuli asemakaavaan 10955 uraauurtava kaavamääräys, jonka mukaan rakennusten kantava runko tulee rakentaa puusta. Kaavamääräystä kritisoitiin, ja esitettiin näkemyksiä, ettei runkomateriaalia koskeva sitova määräys kuulu asemakaavatasolla määriteltäväksi. Maankäyttö- ja rakennuslain 55 §:n säännös kuitenkin to­teaa, että asemakaavakartalla osoitetaan tarvittaessa rakentamistapaa koskevat periaatteet (MRL 55 §:n 1 momentin 5) kohta). Asemakaava määräyksineen on juridiselta statukseltaan hallintopäätös eikä soveltavalle lupaviranomaiselle kuulu lähteä arvioimaan lainvoimaisen hallintopäätöksen lainmukaisuutta.

 

Omenamäen toteutetut kolme ensimmäistä kerrostaloa on rakennettu kantavilta rakenteiltaan puusta. Kysymys on ollut eräänlaisesta koerakentamisesta. Kohteet aiheuttivat esimerkiksi pääsuunnittelijalle ja myös lupaviranomaiselle normaalia enemmän työtä. Lopputulos onnistui. Eniten ehkä oltiin huolissaan kantavien puisten rakenteiden äänen­eristävyysominaisuuksista. Tältäkin osin kohteet onnistuivat yli odotusten.

 

Asuntojen sisällä puun rakenteellista käyttöä ei voi kovin helposti havaita. Koska aiempia toteutettuja vastaavantyyppisiä hankkeita ei Suomes­­sa ole ollut, oli odotettavissa, että rakentamiskustannukset nousivat korkeammiksi kuin totutuilla runkoratkaisuilla. Toisaalta, ilman koetunkaltaisia pioneerihankkeita ei ylipäätänsä ole mahdollista saada kokemuksia ja ”harjoitella” uudentyyppistä rakentamista.

 

Energiatehokkuuden kannalta rakennuksen vaipan ilmanpitävyydellä on suuri merkitys. Myös rakennusfysikaalisen toimivuuden kannalta vaipan rakenteiden ja niiden välisten liitosten pitää olla riittävän tiiviitä, ettei niiden kosteuspitoisuus sisäilman vesihöyryn diffuusion tai konvektion vuoksi muodostu haitalliseksi. Tampereen teknillisen yliopiston ja Teknillisen korkeakoulun vuosina 2005–2008 tekemän tutkimuksen yhteydessä mitattujen kerrostaloasuntojen ilmanpitävyys oli parempi kuin omakotitalojen. Tutkimuksen tuloksissa merkittävintä on se, että kaikilla talotyypeillä, rakentamistavoilla ja rakennevaihtoehdoilla on päästy hyvään ilmanpitävyyteen.

 

Rakennusvalvonnan kannalta kysymyksessä olevat Omenamäen kerrostalorakennukset voidaan rakentaa yhtä hyvin puurunkoisina kuin teräsbetonirunkoisina. Puurunkoisten kerrostalojen toteuttamisesta on Suomessa vielä vähän kokemuksia ja tietotaidossa on hyvinkin kehittämisen varaa. Puurunkovaihtoehdossa tulee työmaavaiheessa kovem­pia vaatimuksia kuin perinteisiä vaihtoehtoja käytettäessä. Virhetoleranssi on puuta käytettäessä pienempi. On myös epäilyjä siitä, että rakenteita joudutaan huoltamaan enemmän kuin kiviaineksista runkoa käytettäessä.

 

Rakentamisen suhdannetilanne on vaikeutunut merkittävästi. Samalla urakkahinnat ovat kuitenkin lähteneet laskuun. Siitäkin huolimatta on monia asuntokohteita Helsingissä laitettu jäihin.

 

Tässä suhdannetilanteessa voisi olla perusteltua luopua puurungon välttämättömyydestä, jos sillä arvioidaan kyseisten Omenamäen kohteiden käynnistyvän. Vastaavasti tulee kuitenkin pitää kiinni rakennusten kaupunkikuvallisesta korkealaatuisuudesta, missä puun käytöllä julkisivuissa on alueella aivan olennainen merkitys.

 

Vs. Kaj toteaa, että Asuntotuotantotoimistolla, kiinteistövirastolla ja kaupunkisuunnitteluvirastolla on MA-ohjelman mukaan velvoite yhdessä luoda toimintaedellytykset kaupungin oman asuntotuotannon nostamiseksi 1 500 asunnon vuosituotantoon vuoteen 2012 mennessä.

 

Rakentamisen suhdannetilanne on vaikeutunut merkittävästi. Puurunkoisille asuinkerrostaloille ei tällä hetkellä ole toimivia markkinoita. Vs. Kaj katsoo, että tässä suhdannetilanteessa on perusteltua luopua puurungon välttämättömyydestä, jotta hakemuksen mukaisten kohteiden toteuttaminen saadaan käynnistettyä.

 

Vs. Kaj toteaa, että rakennustyön viranomaisvalvonnan kannalta kysymyksessä olevat rakennukset voidaan rakentaa yhtä hyvin puurunkoisina kuin teräsbetonirunkoisina. Vs. Kaj katsoo kuitenkin, että rakennus­­ten kaupunkikuvallisesta korkealaatuisuudesta tulee pitää kiinni ja, että betonirunkoisina toteutettavat talot eivät saa kaupunkikuvallisesti poiketa millään tavalla jo toteutetuista puurunkoisista kohteista.

 

 

 

 

4

HELSINGIN KAUPUNGIN ASUNTOTUOTANTOTOIMISTO ATT:N POIKKEAMISHAKEMUS (PORSLAHDENKUJA 4)

 

Khs 2006-2244

 

VS. KAJ                            Kaupunginhallitus päättänee suostua hakemukseen päätöksen nro 2006-2244/526 mukaisena ehdolla, että rakennusten kaupunkikuvallisesta korkealaatuisuudesta pidetään kiinni ja, että betonirunkoisina toteutettavat talot eivät kaupunkikuvallisesti poikkea millään tavalla jo toteutetuista puurunkoisista kohteista.

 

Pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle sekä rakennusvalvontavirastolle.

 

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

 

 

LIITTEET

Liite 1

Poikkeamispäätösluonnos (Vuosaaren tontti 54109/2)

 

Liite 2

Ympäristökartta (Vuosaaren tontti 54109/2)

 

Liite 3

Asemapiirros (Vuosaaren tontti 54109/2)

 

Helsingin kaupungin asuntotuotantotoimisto Att pyytää (13.4.2006, lisäperustelut 1.10.2008) poikkeamislupaa 54. kaupunginosan (Vuosaa­ri) korttelin nro 54109 tontille nro 2 (Porslahdenkuja 4).

 

Hakijan tarkoituksena on rakentaa asuinkerrostalo (2 700 k-m2) ja rivitalo (300 k-m2) betonirunkoisina poiketen kaavamääräyksestä, jonka mukaan asuinrakennusten korttelialueella tulee rakennusten kantava runko rakentaa puusta ja julkisivumateriaalina on käytettävä pääasiallisesti puuta.

 

Hakija on perustellut hakemustaan mm. seuraavasti:

 

Hankkeet ovat jatkoa Omenamäen ensimmäisille kerrostaloille, joissa kantavat rungot ovat puurakenteisia. Nykyisessä asuntosuunnittelussa käytetyillä jänneväleillä toteutetuista asuinkerrostalojen puisista runkorakenteista on vielä vähän käyttökokemusta. Seuraavat hankkeet on varmempi toteuttaa perinteisellä betonirunkotekniikalla. Tarjontaa puukerrostalojen teollisista osaajista ja toimittajista on vähän, normaalia hintakilpailua ei synny, ja kustannusero betoniseen rakenteeseen on huomattava. Runkomateriaali ei tuo asukkaalle visuaalista lisäarvoa. Rakennuksen ulkokuori on tarkoitus tehdä puusta, mikä mahdollistaa kaupunkikuvallisen yhtenäisyyden Omenamäen puurakentamisalueella.

 

Kaupunkisuunnitteluvirasto totesi (13.10.2006), että haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia. Kaupunkisuunnitteluvirasto lausui seuraavaa:

 

Selostus                            Alueella on voimassa 30.1.2002 hyväksytty asemakaava nro 10955. Asemakaavan mukaan kyseinen tontti 54109/2 on asuinrakennusten korttelialuetta, ja sillä on rakennusoikeutta 3 000 k-m2. Kaikissa kaava-alueen asuinkortteleissa tulee rakennusten kantava runko rakentaa puusta ja julkisivumateriaalina on käytettävä pääasiallisesti puuta.

 

Asuntotuotantotoimisto on rakentanut valmiiksi kaksi puukerrostaloa, kolmas on rakenteilla. Lisäksi alueelle on rakenteilla tai suunnitteilla puisia rivitaloja, paritaloja ja omakotitaloja. Yhteensä asukkaita tulee noin 650. Kaava-alueella on säilytetty kulttuurihistoriallisesti arvokasta Nordsjön kartanon ja Sasekan tehtaan rakennusperintöä, sekä suojeltu vanhoja kilpikaarnamäntyjen esiintymiä.

 

Vastoin asemakaavaa ja kaupunkisuunnitteluviraston lausuntoa toteutettujen rakennusten julkisivut ovat kuultavan tervamaalin sijaan peitto­maalattuja.

 

Hakijan tarkoituksena on rakentaa kahden viimeisen puukerrostalokokonaisuuteen kuuluvan tontin rakennukset betonirunkoisina.

 

Haettu toimenpide poikkeaa asemakaavasta ja aluekokonaisuutta koskevista suunnittelutavoitteista siten, että asemakaavan mukaan rakennusten kantava runko tulee rakentaa puusta.

 

Osallisten kuuleminen   Hakemuksesta on tiedotettu naapureille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä (21.8.2006). Heille on varattu tilaisuus kirjallisen muistutuksen tekemiseen. Muistutuksia ei ole esitetty.

 

Lausunto                          Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että Omenamäki on Helsingin ainoa asemakaavalla puurakentamisalueeksi varattu asuinalue, millä on vahva merkitys alueidentiteetille. Kaavan tavoitteena on ollut myös puurakentamisen edistäminen. Puu on uusiutuva rakennusmateriaali ja mm. asuntojen sisäilmaan vaikuttava laatutekijä. Valmiit hankkeet osoittavat asemakaavan toteuttamiskelpoiseksi. Hintavertailun lisäksi muuta syytä poiketa kaavoitusperiaatteesta, tai riittävää kompensaatiota puun käytön edistämisessä ei ole osoitettu.

 

Asuntotuotantotoimisto on tehnyt ansiokasta puukerrostalorakentamisen kehitystyötä. Omenamäen kahdessa ensimmäisessä hankkeessa tutkittiin muuntojoustavuutta ja tavanomaista pidempiä jännevälejä. Kohde sai kansainvälisen laatupalkinnon, Europehouse-sertifikaatin mm. tästä kehitystyöstä, terveellisestä sisäilmasta ja maanalaisesta pysäköintiratkaisusta. Myös asukaspalaute on ollut erittäin myönteistä. Olisi tärkeää hyödyntää saatu kokemus ja tietotaito tulevissa vastaavissa hankkeissa. Valtioneuvoston periaatepäätös puun käytön ja puurakentamisen edistämisestä velvoittaa kunnat myötävaikuttamaan puurakentamista edistävien pilottihankkeiden toteutumiseen ja huolehtimaan siitä, että hankkeiden tulokset välittyvät uusiin kohteisiin.

 

Omenamäessä tulee jatkaa asemakaavan mukaisesti puurakentamista, perusteena johdonmukainen alueen imagon rakentaminen ja vaihtoehtoisten ratkaisujen tuottaminen asuntomarkkinoille. Jos asemakaavojen periaatteista luovutaan Helsingin omissa kohteissa, on vaikeaa edellyttää muilta vaatimusten noudattamista.

 

Haettu toimenpide aiheuttaa haittaa kaavan toteuttamiselle tavoitteiden mukaisena. Poikkeamisen myöntämiselle ei ole maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämää erityistä syytä.

 

Kaupunkisuunnitteluvirasto ei puolla hakemusta.

 

Kaupunkisuunnittelulautakunta on 12.10.2006 merkinnyt tiedoksi edellä olevan lausunnon.

 

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että hakijalle varataan hallintolain 34 §:n nojalla tilaisuus antaa vastineensa tästä lausunnosta kaupungin­hallitukselle.

 

Asuntotuotantotoimisto (Att) antoi 8.11.2006 vastineensa asiassa. Att lausui seuraavaa:

 

Taustaa                             Omenamäen alueen puukerrostaloista on valmiina kaksi kerrostaloa
(I-vaihe) ja kolmas kerrostalo on rakenteilla. I-vaihe valmistui vuoden 2005 lopussa ja II-vaihe valmistuu urakkasopimuksen mukaan elokuussa 2007. Puukerrostalojen lisäksi Omenamäen asemakaava-alueella on rakenteilla puurunkoisia rivitaloja sekä suunnitteilla on 20 omakotitaloa ja neljä paritaloa.

 

Edellä mainitut kohteet on rakennettu ja rakennetaan asemakaavan mukaisesti siten, että kantavat seinät ja välipohjat ovat puurakenteisia kellaria lukuun ottamatta.

 

Asuntotuotantotoimisto on pyrkinyt edistämään urakoitsijoiden ja tavarantoimittajien kilpailua rakennusalalla. Riittävän laajan kilpailun varmistamiseksi lähetettiin joulukuussa 2002 rakennusliikkeille kysely halukkuudesta osallistua Omenamäen tonteista järjestettävään puukerrostalojen urakkakilpailuun ja/tai puurakentamisen kehittämiseen.

 

Asuntotuotantotoimiston tavoitteena oli saada useampi kuin yksi urakoitsija kehittämään puurakentamisen osaamistaan. Tämä olisi mahdollistanut sen, että jatkossa puukerrostalorakentamisesta voitaisiin järjestää urakkakilpailuja normaaliin tapaan.

 

Kiinnostus urakkakilpailuun osallistumiseen ja puurakentamisen kehittämiseen oli niin vähäistä, että kilpailua ei voitu järjestää. Asuntotuotantotoimikunta myönsi talvella 2003 asuntotuotantotoimistolle valtuudet neuvottelumenettelyn käynnistämiseksi kolmen urakoitsijan kanssa suunnitteluvaiheen yhteistyökumppanin valitsemiseksi.

 

Neuvotteluissa selvisi, että vain yksi urakoitsija oli kiinnostunut puurakennejärjestelmien kehittämisestä ja kohteen rakentamisesta neuvottelupohjaisena tavoitehintaurakkana.

 

Poikkeuslupahakemuksen perustelut

 

Asuntotuotantotoimisto on anonut poikkeamislupaa tontille 54109/2 rakennettavalle kerrostalolle. Poikkeaminen koskee asemakaavamääräystä, jonka mukaan rakennusten rungot tulee rakentaa puusta.

 

Poikkeuslupahakemuksen mukaan tontille tulevan kerrostalon runko rakennetaan teräsbetonista. Rakentamisessa ei poiketa asemakaavasta muutoin kuin piiloon jäävän kerrostalon rungon osalta. Poikkeaminen ei vaikuta kaupunkikuvaan, koska kerrostalon julkisivut ja parvekkeet sekä tontille tuleva rivitalo tehdään puurakenteisina.

 

II-vaiheesta tehdyn kustannusvertailun mukaan betonirunkoisen talon kustannukset ovat 402 euroa/asm2 halvemmat kuin puurunkoisen rakennuksen kustannukset.

 

Betonirunkoiseen taloon verrattuna puurakentamisen kustannuksia nostavat välipohjat, kantavat väliseinät, välipohjarakenteesta aiheutuva suurempi kerroskorkeus sekä palomääräykset jotka edellyttävät paloilmoitinjärjestelmää ja asuntojen, yhteistilojen (saunat, pesuhuoneet) ja jopa väestönsuojan sprinklausta.

 

I- ja II-vaiheiden rakentamisen aikana aliurakoitsijoita ja tavarantoimittajia on ollut tarjolla niin vähän, että todellista kilpailutilannetta hankinnoista ei ole aina saatu aikaan. Lisäksi rakennusalan korkeasuhdanne vaikeuttaa ammattitaitoisten työntekijöiden saamista työvaltaisiin erikoiskohteisiin. I-vaiheen kohteet myöhästyivät urakkasopimuksen mukaisesta ajasta, koska käsityövaltaisten välipohjien ja -seinien rakenta­miseen ei saatu riittävästi ammattitaitoisia työntekijöitä.

 

Mikäli runko rakennetaan betonista, voidaan puun käyttöä edistää mm. keittiöiden kiintokalusteissa, keveissä väliseinissä, säilytyskalusteissa, asuntojen ja yhteistilojen lattioissa, seinissä ja alakatoissa. Tällä tavalla puun luontaiset ja käsin kosketeltavat ominaisuudet tuodaan asukkaille aistittaviksi. Käyttämällä pintarakenteissa puuta voidaan lisäksi hyödyntää puun sisäilman kostettu tasaavaa ominaisuutta.

 

Asemakaavan hyväksymisen jälkeen valtakunnalliset urakoitsijat ovat luopuneet puukerrostalojen perustajaurakoinnista ja kehittämisestä, kuten asuntotuotantotoimiston selvityskin Omenamäen I-vaiheen osalta osoittaa.

 

Puurunkoisten kerrostalojen tuotantomahdollisuudet ovat olennaisesti heikentyneet Omenamäen asemakaavan hyväksymisen jälkeen. Asuntotuotantotoimisto pitää tätä olosuhteissa tapahtunutta muutosta erityisenä syynä asemakaavasta poikkeamiselle.

 

Vs. Kaj toteaa, että poikkeuslupahakemuksen käsittelyä siirrettiin vuonna 2007 puutalomarkkinoiden tuotantomahdollisuuksien selvittämiseksi. Hakijan arvion mukaan tuotantomahdollisuudet eivät vuonna 2007 parantuneet puurakentamista suosivammaksi.

 

Asuntotuotantotoimikunta toimitti 1.10.2008 asiaan lisäperusteluita. Asuntotuotantotoimikunta toteaa seuraavaa:

 

Asemakaavamääräys koskee 5 asuinkerrostaloa, joista kolme taloa asuntotuotantotoimisto on rakennuttanut asemakaavan mukaisesti puisella kantavalla rungolla. Toteutettujen kohteiden laajuus - 135 asuntoa, 8017 asm2, 8930 k-m2 - kattaa pääosan asemakaavamääräyksen mukaisesta 15110 k-m2:n rakennusoikeudesta. Asukkaille suunnatun palautekyselyn tulosten mukaan toteutetut kohteet ovat onnistuneita ja asukkaat tyytyväisiä asuntojensa sisäilmasto- ym. olosuhteisiin.

 

Rakennustyöt on jouduttu toteuttamaan neuvottelumenettelyllä kattohintaisina tavoitehintaurakoina, koska puurakentamisen urakkakilpailuun ei ollut löydettävissä teollisia osaajia, toimittajia ja urakoitsijoita normaalin urakkakilpailun järjestämiseksi. Julkisena hankintayksikkönä ja kaupungin oman asuntotuotannon rakennuttajana asuntotuotantotoimisto on velvollinen edistämään kilpailua ja markkinoiden toimivuutta. Puurunkoisille asuinkerrostaloille ei ole tällä hetkellä toimivia markkinoita, mikä osaltaan nostaa puurakentamisen kustannuksia. Poikkeuslupahakemuksen mukaisille tonteille on toteutettavissa betonirunkoiset asuinkerrostalot, jotka eivät kaupunkikuvallisesti poikkea millään tavalla jo toteutetuista puurunkoisista kohteista.

 

Vuosaaren Kiinteistöt Oy/Omenamäki -hankkeen toteutuneet kustannukset hintatasossa 10/2005 olivat 2 690 e/asm2 ylittäen vastaavan betonirunkoisena arvioidun rakennuksen neliökustannukset 294 eurolla (12,5 %). Vuosaaren Kiinteistöt Oy/Keltakanelinaukio -hankkeen toteutuneet kustannukset hintatasossa 8/2007 olivat 3 039 e/asm2 ylittäen vastaavan betonirunkoisena arvioidun rakennuksen neliökustannukset 371 eurolla (13,9 %).

 

Kalleus johtuu osittain puurakentamisen betonirakentamista monimutkaisemmista detaljeista ja rakenteista, joiden toteuttamiseen sisältyy erityisen paljon työvaltaisia ja erikoisosaamista edellyttäviä työvaiheita. Myös työvirheriskit ovat betonirakentamista suurempia ja mahdollisista vaipan ilmavuodoista sekä kosteuden tiivistymisestä rakenteisiin on puurakentamisessa vakavammat seuraukset kuin betonirakentamisessa. Muita suhteelliseen kalleuteen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. kilpailun puuttumisesta johtuva markkinoiden toimimattomuus, osaavien tekijöiden puute puukerrostalotuotannossa, palomääräyksistä aiheutuvat automaattinen palosammutusjärjestelmä ja julkisivujen palokatkot. Puurunkoa koskevien asemakaavamääräysten lisäksi tonteille 54109/1 ja 2 rakennettavaksi suunniteltujen talojen kustannuksia nostavat myös sijainti kriisiaikaisella pohjavedenottoalueella ja rakennusten alle toteutettava autopaikoitus.

 

Tällä hetkellä Vuosaaressa on runsaasti myymätöntä uutta asuntokantaa myös merenrantakohteissa, jotka kilpailevat ostajista Omenamäen tulevien asuntokohteiden kanssa. Asuntokaupan markkinatilanteen ja kohteiden kalleuden vuoksi asuntotuotantotoimisto ei pidä mahdollisena poikkeuslupahakemuksia koskevien tonttien rakentamista puurunkoisina lähivuosina. Toimisto pitää tärkeänä MA-ohjelman tuotantotavoitteiden toteutumista ja poikkeusluvan myöntäminen parantaisi olennaisesti kyseisten kohteiden käynnistämisedellytyksiä.

 

Rakennusvalvontavirasto (Rakvv) antoi 23.1.2009 asiassa lausunnon. Rakvv toteaa mm. seuraavaa:

 

Omenamäen ko. tonteille tuli asemakaavaan 10955 uraauurtava kaavamääräys, jonka mukaan rakennusten kantava runko tulee rakentaa puusta. Kaavamääräystä kritisoitiin, ja esitettiin näkemyksiä, ettei runkomateriaalia koskeva sitova määräys kuulu asemakaavatasolla määriteltäväksi. Maankäyttö- ja rakennuslain 55 §:n säännös kuitenkin toteaa, että asemakaavakartalla osoitetaan tarvittaessa rakentamistapaa koskevat periaatteet (MRL 55 §:n 1 momentin 5) kohta). Asemakaava määräyksineen on juridiselta statukseltaan hallintopäätös eikä soveltavalle lupaviranomaiselle kuulu lähteä arvioimaan lainvoimaisen hallintopäätöksen lainmukaisuutta.

 

Omenamäen toteutetut kolme ensimmäistä kerrostaloa on rakennettu kantavilta rakenteiltaan puusta. Kysymys on ollut eräänlaisesta koerakentamisesta. Kohteet aiheuttivat esimerkiksi pääsuunnittelijalle ja myös lupaviranomaiselle normaalia enemmän työtä. Lopputulos onnistui. Eniten ehkä oltiin huolissaan kantavien puisten rakenteiden äänen­eristävyysominaisuuksista. Tältäkin osin kohteet onnistuivat yli odotusten.

 

Asuntojen sisällä puun rakenteellista käyttöä ei voi kovin helposti havaita. Koska aiempia toteutettuja vastaavantyyppisiä hankkeita ei Suomes­sa ole ollut, oli odotettavissa, että rakentamiskustannukset nousivat korkeammiksi kuin totutuilla runkoratkaisuilla. Toisaalta, ilman koetunkaltaisia pioneerihankkeita ei ylipäätänsä ole mahdollista saada kokemuksia ja ”harjoitella” uudentyyppistä rakentamista.

 

Energiatehokkuuden kannalta rakennuksen vaipan ilmanpitävyydellä on suuri merkitys. Myös rakennusfysikaalisen toimivuuden kannalta vaipan rakenteiden ja niiden välisten liitosten pitää olla riittävän tiiviitä, ettei niiden kosteuspitoisuus sisäilman vesihöyryn diffuusion tai konvektion vuoksi muodostu haitalliseksi. Tampereen teknillisen yliopiston ja Teknillisen korkeakoulun vuosina 2005–2008 tekemän tutkimuksen yhteydessä mitattujen kerrostaloasuntojen ilmanpitävyys oli parempi kuin omakotitalojen. Tutkimuksen tuloksissa merkittävintä on se, että kaikilla talotyypeillä, rakentamistavoilla ja rakennevaihtoehdoilla on päästy hyvään ilmanpitävyyteen.

 

Rakennusvalvonnan kannalta kysymyksessä olevat Omenamäen kerrostalorakennukset voidaan rakentaa yhtä hyvin puurunkoisina kuin teräsbetonirunkoisina. Puurunkoisten kerrostalojen toteuttamisesta on Suomessa vielä vähän kokemuksia ja tietotaidossa on hyvinkin kehittämisen varaa. Puurunkovaihtoehdossa tulee työmaavaiheessa kovem­pia vaatimuksia kuin perinteisiä vaihtoehtoja käytettäessä. Virhetoleranssi on puuta käytettäessä pienempi. On myös epäilyjä siitä, että rakenteita joudutaan huoltamaan enemmän kuin kiviaineksista runkoa käytettäessä.

 

Rakentamisen suhdannetilanne on vaikeutunut merkittävästi. Samalla urakkahinnat ovat kuitenkin lähteneet laskuun. Siitäkin huolimatta on monia asuntokohteita Helsingissä laitettu jäihin.

 

Tässä suhdannetilanteessa voisi olla perusteltua luopua puurungon välttämättömyydestä, jos sillä arvioidaan kyseisten Omenamäen kohteiden käynnistyvän. Vastaavasti tulee kuitenkin pitää kiinni rakennusten kaupunkikuvallisesta korkealaatuisuudesta, missä puun käytöllä julkisivuissa on alueella aivan olennainen merkitys.

 

Vs. Kaj toteaa, että Asuntotuotantotoimistolla, kiinteistövirastolla ja kaupunkisuunnitteluvirastolla on MA-ohjelman mukaan velvoite yhdessä luoda toimintaedellytykset kaupungin oman asuntotuotannon nostamiseksi 1 500 asunnon vuosituotantoon vuoteen 2012 mennessä.

 

Rakentamisen suhdannetilanne on vaikeutunut merkittävästi. Puurunkoisille asuinkerrostaloille ei tällä hetkellä ole toimivia markkinoita. Vs. Kaj katsoo, että tässä suhdannetilanteessa on perusteltua luopua puurungon välttämättömyydestä, jotta hakemuksen mukaisten kohteiden toteuttaminen saadaan käynnistettyä.

 

Vs. Kaj toteaa, että rakennustyön viranomaisvalvonnan kannalta kysymyksessä olevat rakennukset voidaan rakentaa yhtä hyvin puurunkoisina kuin teräsbetonirunkoisina. Vs. Kaj katsoo kuitenkin, että rakennusten kaupunkikuvallisesta korkealaatuisuudesta tulee pitää kiinni ja, että betonirunkoisina toteutettavat talot eivät saa kaupunkikuvallisesti poiketa millään tavalla jo toteutetuista puurunkoisista kohteista.

 

 

 

 

5

SENAATTI-KIINTEISTÖJEN POIKKEAMISHAKEMUS

 

Khs 2008-1882

 

KAJ                                    Kaupunginhallitus päättänee suostua hakemukseen päätöksen nro 2008-1882/526 mukaisena edellyttäen, että ennen rakennusluvan myöntämistä hakija esittää Museovirastolle selvityksen kyseessä olevien sisätilojen säilyneisyydestä sekä sisätiloihin ja julkisivuihin kohdistuvista toimenpiteistä, ja Museovirastolta pyydetään lausunto. Liiketilat tulee valaista osittain luonnonvalolla.

 

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

 

 

LIITTEET

Liite 1

Poikkeamispäätösluonnos (Ullanlinnan tontti 104/19)

 

Liite 2

Ympäristökartta (Ullanlinnan tontti 104/19)

 

Liite 3

Asemapiirros (Ullanlinnan tontti 104/19)

 

Liite 4

Valokuva julkisivusta 18.3.2008

 

Senaatti-kiinteistöt pyytää (2.4.2008) poikkeamislupaa 7. kaupunginosan (Ullanlinna) korttelin nro 104 tontille nro 19 (Korkeavuorenkatu 21).

 

Hakijan tarkoituksena on muuttaa kadunvarsirakennuksen pohjakerroksen toimistotilat (570 k-m2) pysyvästi liiketiloiksi. Haettu toimenpide poikkeaa asemakaavasta kyseisten tilojen käyttötarkoituksen osalta.

 

Hakija perustelee hakemustaan sillä, että pohjakerroksen tilat eivät enää sovellu nykyaikaiseen hallinto- ja virastokäyttöön, ja että ennen virastokäyttöä, 1900-luvun alkupuolella, rakennuksen pohjakerroksessa on ollut verstas- ja myymälätiloja.

 

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (4.9.2008), että haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

 

Selostus                            Alueella on voimassa 7.1.1987 vahvistettu asemakaava nro 9147. Ase­makaavan mukaan tontti on hallinto- ja virastorakennusten korttelialuetta (YH). Asemakaavan mukaan kadunvarsirakennuksen rakennusoikeus on 5 920 k-m2. Kadunvarsirakennuksen suurin sallittu kerrosluku on kuusi. Kadunvarsirakennus on suojeltu merkinnällä sr–1, jonka mukaan rakennusta ei saa purkaa eikä siinä saa suorittaa sellaisia lisärakentamis- tai muutostöitä, jotka tärvelevät julkisivujen tyyliä tai vesikaton perusmuotoa. Kadunvarsirakennusta koskee merkintä r1: rakennusala, jolla sijaitseviin osittain maanpinnan alapuolella oleviin tiloihin saa sijoittaa työ- yms. tiloja, jotka on osittain valaistava luonnonvalolla, kuitenkin enintään 480 m2.

 

Tontille on merkitty rakennusala myös kuusikerroksiselle piharakennuk­selle, jonka rakennusoikeus on 1 450 k-m2. Tontille on sijoitettava vähintään ja saadaan sijoittaa enintään 8 autopaikkaa. Autopaikat saa sijoittaa pihamaalle. Tontille on merkitty maanalainen tila.

 

Tontilla on kaksi toimistorakennusta. Kadunvarsirakennus on nk. uusrenessanssityylinen alun perin liike- ja asuinkerrostalo vuodelta 1912 (rkm Axel Högberg). Rakennus on peruskorjattu vuonna 1987, jolloin sen pihasiipi purettiin ja rakennettiin uusi piharakennus (arkkitehtitoimis­to Ilonen). Tontilla käytetty kerrosala on rekisteritietojen mukaan 10 437 k-m2.

 

Hakijan tarkoituksena on muuttaa kadunvarsirakennuksen pohjakerroksen toimistotilat (570 k-m2) liiketiloiksi.

 

Haettu toimenpide poikkeaa asemakaavasta kyseisten tilojen käyttötarkoituksen osalta.

 

Viranomaisneuvottelut   Toimenpiteestä on keskusteltu museoviraston kanssa (Sakari Mentu 28.8.2008). Museovirasto edellyttää, että hakija teettää selvityksen sisätilojen säilyneisyydestä, ja että ennen rakennusluvan myöntämistä museovirastolta pyydetään lausunto sisätiloihin ja julkisivuihin kohdistuvista toimenpiteistä.

 

Osallisten kuuleminen   Hakemuksesta on tiedotettu naapureille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä (19.6.2008). Heille on varattu tilaisuus kirjallisen muistutuksen tekemiseen. Muistutuksia ei ole esitetty. Laajempi kuuleminen ei ole tarpeen, koska poikkeamisella ei ole vaikutuksia laajemmalle.

 

Lausunto                          Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että Korkeavuorenkadulla on useita liiketiloja. Kyseiset, kadunkulmauksessa sijaitsevat tilat soveltuvat sijain­niltaan liiketiloiksi ja niihin on käynti suoraan kadulta. Kaupunkisuun­nitteluvirasto toteaa kuitenkin, että kyseessä on suojeltu arvoraken­nus, jonka muutostöissä on huolehdittava, ettei julkisivujen tyyliä tai mahdollisesti säilyneitä sisätiloja tärvellä. Liiketilat tulee valaista osittain luonnonvalolla asemakaavan mukaisesti.

 

Poikkeamisen erityinen syy on alueelle tarpeellisen palvelutason parantaminen.

 

Haettu toimenpide ei aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle taikka alueiden käytön muulle järjestämiselle, eikä vaikeuta luonnonsuojelun taikka rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Haettu toimenpide ei myöskään johda vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen eikä muutoin aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia.

 

Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa hakemusta ehdolla, että ennen rakennusluvan myöntämistä hakija esittää Museovirastolle selvityksen kyseessä olevien sisätilojen säilyneisyydestä sekä sisätiloihin ja julkisivuihin kohdistuvista toimenpiteistä, ja Museovirastolta pyydetään lausunto. Liiketilat tulee valaista osittain luonnonvalolla.

 

 

 

 

6

KIINTEISTÖ OY HELSINGIN KUMPULANTIE 3:N POIKKEAMISHAKEMUS

 

Khs 2008-2101

 

KAJ                                    Kaupunginhallitus päättänee suostua hakemukseen päätöksen nro 2008-2101/526 mukaisena 30.4.2013 asti.

 

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

 

 

LIITTEET

Liite 1

Poikkeamispäätösluonnos (Vallilan tontti 22369/2)

 

Liite 2

Ympäristökartta (Vallilan tontti 22369/2)

 

Liite 3

Asemapiirros (Vallilan tontti 22369/2)

 

Liite 4

Julkisivu Kumpulantielle

 

Kiinteistö Oy Helsingin Kumpulantie 3 pyytää (18.4.2008) poikkea­mislupaa 22. kaupunginosan (Vallila) korttelin nro 691 tontille nro 19 (Kumpulantie 3, Kuortaneenkatu 11). Kyseessä on kaupunginhallituksen 21.4.1998 myöntämän ja 30.4.2008 päättyneen määräaikaisen poikkeusluvan jatkaminen.

 

Hakijan tarkoituksena on pitää edelleen, mutta enintään viisi vuotta, toimistokäytössä olevaa teollisuusrakennusta toimistokäytössä, mikä käyttötarkoitus on vastoin asemakaavassa määrättyä ympäristöä häiritsemätöntä teollisuuskäyttöä.

 

Lisäksi haettu toimenpide poikkeaa tontilla voimassa olevasta asemakaavasta suurimman sallitun kerrosalan ja toimistojen enimmäismäärän sekä rakennusalojen ylityksen osalta.

 

Hakija perustelee hakemusta kiinteistön nykyisen käytön turvaamisella. Kaavoituksen keskeneräisyyden vuoksi pysyvää lupaa toimistokäyttöön ei voida hakea.

 

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (26.9.2008), että haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

 

Hakemus koskee aluetta, jolle asemakaavan muuttaminen tai laatiminen on vireillä, ja jolla on voimassa maankäyttö- ja rakennuslain 53 §:n 1 momentin mukainen rakennuskielto.

 

Selostus                            Tontti on 24.5.1995 vahvistetussa asemakaavassa nro 9982 ympäristöhäiriöitä aiheuttamattomien teollisuusrakennusten korttelialuetta (TY), jonka rakennusoikeus on 9 770 kerrosalaneliömetriä. Rakennetusta kerrosalasta saa olla toimistoja enintään 35 %, opetus- ja tutkimustiloja enintään 10 % ja myymälätiloja 950 kerrosalaneliömetriä. Autopaikkamääräys on vähintään ja enintään yksi autopaikka teollisuustilojen 120–140, toimistotilojen 220–280 ja myymälätilojen 80–110 kerrosneliömetriä kohden.

 

Tontti on rakennuskiellossa asemakaavan muuttamista varten 1.9.2009 saakka. Laadittavana olevassa asemakaavan muutoksessa tonttia suunnitellaan toimitilarakennusten korttelialueena (KTY), jolle saa sijoittaa julkisia palvelutiloja, liike-, toimisto- ja ympäristöhäiriöitä aiheuttamattomia teollisuus- ja varastotiloja, opetus-, tutkimus- ja kokoontumistiloja sekä ensimmäiseen kerrokseen rakennuksen kadunpuoleisille rakennusosille liike- ja myymälätiloja.

 

Helsingin yleiskaavassa 2002 (kaupunginvaltuusto 26.11.2003) tontti on työpaikka-aluetta. Maakuntakaavassa tontti kuuluu taajamatoimintojen alueeseen.

 

Kumpulantien puoleinen, arkkitehti Bertel Liljequistin suunnittelema 1952 valmistunut tehdasrakennus on Vallilan teollisuusalueen suojelutavoiteselvityksessä merkitty suojeltavaksi rakennukseksi (Helsingin kaupunginmuseon tutkimuksia ja raportteja 1/2000).

 

Kiinteistön kerrosala on rekisteritietojen mukaan yhteensä 12 284 k-m2. Tontilla on 56 autopaikkaa.

 

Haettu toimenpide poikkeaa tontilla voimassa olevasta asemakaavasta suurimman sallitun kerrosalan ja toimistojen enimmäismäärän sekä rakennusalojen ylityksen osalta.

 

Haettu toimenpide ei lisää kerrosalaa tontilla nykyisestä.

 

Osallisten kuuleminen   Naapureita on kuultu kaupunkisuunnitteluviraston kirjeellä 25.6.2008. Muistutuksia ei ole esitetty. Laajempi kuuleminen ei ole tarpeen koska käyttötarkoituksen muutokseen tähtäävästä asemakaavan muuttamisesta on tiedotettu alueen kiinteistöille.

 

Lausunto                          Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että hakemus on tekeillä olevan asemakaavan käyttötarkoituksen ja rakennussuojelumääräyksen mukainen.

 

Haettu toimenpide ei aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle taikka alueiden käytön muulle järjestämiselle, eikä vaikeuta luonnonsuojelun taikka rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista, ehdolla että lupa myönnetään määräaikaisena enintään viideksi vuodeksi. Haettu toimenpide ei myöskään johda vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen eikä muutoin aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia.

 

Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa hakemusta määräaikaisena enintään 30.4.2013 saakka.

 

 

 

 

7

OSAKEYHTIÖ VILHOLAN POIKKEAMISHAKEMUS

 

Khs 2008-2447

 

KAJ                                    Kaupunginhallitus päättänee suostua hakemukseen päätöksen nro 2008-2447/526 mukaisena edellyttäen, että hankkeiden toteutuksessa noudatetaan seuraavia ehtoja:

 

A-portaaseen sijoitettava hissi:

 

-                     Hissin ovi on sovitettava porrashuoneen arkkitehtuuriin sekä materiaaliltaan, väritykseltään että yksityiskohdiltaan.

 

-                     Porrasaskelmia ei saa leikata.

 

D-portaiseen sijoitettava hissi:

 

-                     D-porrashuone uusine hisseineen suunnitellaan kokonaisuutena. Yksityiskohdat vanhan ja uuden liittymäkohdissa suunnitellaan ja rakennetaan erityisen huolellisesti.

 

-                     Porrashuoneen tilallisesta ilmeestä ja yksityiskohdista tulee yhtä harkittuja kuin alkuperäinen.

 

-                     Porrassyöksyjen keskelle valitaan niin pieni hissi, ettei portaita tarvitsisi leikata yläkerroksissa (kuilun leveys n. 75 cm).

 

-                     Hissi ja sen rakenteet on sovitettava materiaaleiltaan, väritykseltään ja yksityiskohdiltaan porrashuoneen arkkitehtuuriin.

 

Rakennusvalvontavirasto ja tarvittaessa kaupunginmuseo ohjaavat hissin ja porrashuoneen suunnittelua siten, että edellä mainitut ehdot täyttyvät.

 

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

 

 

LIITTEET

Liite 1

Poikkeamispäätösluonnos (Kluuvin tontti 2003/6)

 

Liite 2

Ympäristökartta (Kluuvin tontti 2003/6)

 

Liite 3

Asemapiirustus (Kluuvin tontti 2003/6)

 

Liite 4

Pohjapiirros

 

Liite 5

Valokuva - porras A

 

Liite 6

Valokuva - porras D

 

Liite 7

Uuden hissin periaate - porras D

 

Osakeyhtiö Vilhola pyytää (4.1.2008) poikkeamislupaa 2. kaupunginosan (Kluuvi) korttelin nro 2003 tontille nro 6 (Vilhonkatu 9) kahden uuden hissin rakentamiseksi suojeltaviin porrashuoneisiin A ja D. A-portaassa hissi sijoitetaan asuinhuoneista lohkaistavaan tilaan, D-portaaseen hissi on esitetty sijoitettavaksi keskelle porrassyöksyjä.

 

Hakija perustelee hakemustaan sillä, että hissit parantavat asumisolosuhteita kiinteistössä niin, että kaikkiin huoneistoihin on hissiyhteys.

 

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (11.11.2008), että hakemus koskee aluetta, jolle asemakaavan muuttaminen on vireillä, ja jolla on voimassa maankäyttö- ja rakennuslain 53 §:n 2 momentin mukainen rakennuskielto 11.10.2010 asti asemakaavan muuttamista varten. Rakennuskielto liittyy kaupunginvaltuuston vuonna 1961 päättämään kantakaupungin alueelliseen rakennuskieltoon.

 

Selostus                            Tontilla 2003/6 sijaitseva rakennus (Vilhola) sijaitsee keskeisellä paikalla Rautatientorin laidalla, Kansallisteatterin vieressä ja Ateneumia vastapäätä. Tontilla sijaitseva rakennus on vuodelta 1906 ja arkkitehti Usko Nyströmin suunnittelema. Arkkitehtuuriltaan rakennus edustaa wieniläisjugendia.

 

Tontilla on voimassa asemakaava nro 1397 vuodelta 1937. Kaavaan on merkitty vain korttelin ja tontin rajat. Tontin rakennettu kerrosala on 4 336 m2 (e=3,9). Rakennuksessa on liike- ja toimistotilaa sekä asuntoja, joiden osuus huoneistoalasta on 50 %. Rakennuksessa ei ole yhtään hissiä.

 

Kaupunginhallituksen 24.8.1987 hyväksymien liikekeskustan kaavoitus- ja kehittämisperiaatteiden mukaan tontti on merkitty liike- ja asuinrakennusten korttelialueeksi (KA, e=4,0). Ullakkoasuminen sallitaan myös liiketontilla, mikäli asumisedellytykset ovat hyvät ja rakennussuojeluun ja kaupunkikuvaan liittyvät tavoitteet voidaan turvata. Rakennussuojelun ohjeet ja suositukset -liitekartassa rakennus on suojeltava rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaana sr-1. Merkinnän tarkempi muotoilu päätetään kun kaavoitus on ajankohtainen.

 

Kaupunginvaltuusto käynnisti vuonna 2000 Helsingin kaupungin hissiprojektin ja kaupunginhallitus hyväksyi 14.11.2005 rakennusviraston Helsinki kaikille -projektin laatiman esteettömyyssuunnitelman ajalle 2005–2010. Liikekeskustan alue, jossa rakennus sijaitsee, kuuluu myös yleiskaava 2002 kävelykeskustan alueelle ja esteettömyysohjelman pilottikohteisiin.

 

-                     As. Oy Vilhola on hakenut hisseille rakennuslupaa porrashuoneisiin A, B, ja D portaiden keskelle ja porrashuoneeseen C liike- ja asuintiloista lohkaistavaan tilaan vuonna 2000. (Rakvv 2-2649-00-C). Lupa on myönnetty C-portaan hissille 19.9.2000. Lupaan ei liittynyt ullakkoasumista.

 

-                     As. Oy Vilhola on hakenut portaisiin A, B ja D uudestaan rakennuslupaa hissien rakentamiseksi portaiden keskelle 23.11.2000.

 

-                     Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto on antanut 24.11.2000 ennakkolausunnon (Kslk 2000-2011, Rakvv 2-3801-00-E 9.10.2000), jossa todetaan, että rakennuksen varustaminen hisseillä edistää rakennuksen käytettävyyttä ja että arvokkaassa porrashuoneessa hissin ensisijainen sijoituspaikka on porrashuoneen ulkopuolella.

 

-                     Rakennuslautakunta on evännyt luvan hissien rakentamiseen porrashuoneisiin A, B ja D 10.4.2001.

 

-                     Asunto-osakeyhtiö valitti luvan epäämisestä hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valituksen 1.7.2002 sillä perusteella, että alueella on voimassa rakennuskielto, ja lupa rakentamiseen vaatii poikkeusluvan. Se ei ottanut kantaa siihen, ovatko tarvittavan luvan edellytykset muutoin olemassa.

 

-                     Hissiä C-portaaseen ei vielä tuolloin rakennettu. Asunto-osakeyhtiö teetti uusia suunnitelmia, joihin liittyi ullakkoasuntojen ja yhteisen saunaosaston rakentamista tulevan hissillisen C-portaan yhteyteen.

 

Rakennuspaikalla on rakennuslupa 2-1012-04-B, jonka mukaan voidaan C-portaan yhteyteen rakentaa uusi hissi ja ullakkokerrokseen kaksi uutta asuntoa (huoneistoala yhteensä 395 m2).

 

Nyt käsillä olevassa poikkeamishakemuksessa esitetään, että luvanmukaiset kaksi ylisuurta ullakkoasuntoa on tarkoitus muuttaa jatkossa kolmeksi tilavaksi kolmioksi ja yhdeksi kaksioksi. Samalla taloyhtiön saunaosastoa on tarkoitus laajentaa ja sen paikkaa muuttaa A-portaan yhteyteen. B- ja E-portaisiin ei tulisi hissejä lainkaan.

 

A-portaaseen sijoitettava hissi on tarkoitus rakentaa huoneistosta erotettavaan tilaan, entisen keittiön sisäänkäynnin kohdalle. Portaan interiööri voidaan säilyttää ennallaan lukuun ottamatta uutta hissinovea sekä katutasokerroksessa alimman portaan leikkausta ja uudelleen muotoilua.

 

D-porrashuoneen hissi on tarkoitus sijoittaa kaksivartisen portaan keskelle teräsprofiilirunkoiseen verkkokuiluun. Kuilu ulottuisi alimmasta kerroksesta ullakolle. Toista porrassyöksyä jouduttaisiin leikkaamaan siten, että se kaventuisi minimissään 900 mm:iin. Vanhat kaiteet on tarkoitus säilyttää ja siirtää.

 

Saadut lausunnot           Kaupunginmuseo on antanut neljä lausuntoa Oy Vilholan hissisuunnitelmista (15.11.1999, 11.8.2000, 26.2.2001 ja 9.10.2003). Lausunnoissa todetaan, että uudessa asemakaavassa rakennus tulisi suojella sr-1 -merkinnällä ja suojelun piiriin tulisi ulottaa myös arvokkaat porrashuoneet. Vilholan porrashuoneet ovat arkkitehtonisesti ja historiallisesti niin merkittäviä, ettei niihin tule rakentaa hissejä leikkaamalla porrassyöksyjä kapeammiksi, tai rakennusrungon ulkopuolelle. Näin tekemällä menetettäisiin harkitut porrashuonetila ja yksityiskohdat, osa arkkitehtuurin olennaisista piirteistä. Myöskään rakennusrungon ulkopuoliset hissit eivät ole mahdollisia pihajulkisivujen monimuotoisuuden vuoksi.

 

Osallisten kuuleminen   Hakemuksesta on tiedotettu naapureille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä (13.5.2008). Heille on varattu tilaisuus kirjallisen muistutuksen tekemiseen. Muistutuksia ei ole esitetty. Laajempi kuuleminen ei ole tarpeen, koska poikkeamisella ei ole vaikutuksia laajemmalle.

 

Lausunto                          Vuodesta 2000 Helsinki on tukenut hissien rakentamista sekä yksityisten että kaupungin omistamiin asuintaloihin. Kaupungin esteettömyyssuunnitelmassa 2005–2010 Helsingin liikekeskusta on priorisoitu Helsingin tärkeimmäksi kehittämisalueeksi. Hissien rakentaminen korjaus- ja saneerauskohteisiin on nykyisten tavoitteiden mukaista.

 

Liikekeskustan kaavoitus- ja kehittämisperiaatteissa vuodelta 1987 ei ole juurikaan huomioitu esteettömyysasioita, joten niitä ei tuolloin ole voitu arvioida yhdessä rakennussuojelukysymysten kanssa eivätkä keskustan asemakaavojen rakennussuojelumääräykset yleensä ole niin yksityiskohtaisia, että niissä käsiteltäisiin hissien sijoittamista porrashuoneisiin.

 

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että hakemuksen mukainen toimenpide voidaan toteuttaa A-portaan osalta, koska A-portaan hissi sijoitetaan huoneistosta erotettavaan tilaan siten, että hissi ei muuta porrashuoneen tilallisuutta. Hissin oven yksityiskohdat, materiaalit ja väritys tulee suunnitella porrashuoneen arkkitehtuuriin sopiviksi. Hissi tulee kuitenkin sijoittaa siten, ettei kahta alinta porrasaskelmaa tarvitse leikata.

 

Haettu toimenpide D-portaan kohdalla muuttaa alkuperäisessä asussaan säilyneen porrashuoneen arkkitehtuuria ja tilallisuutta. Ensisijainen sijoituspaikka jälkiasennushissille historiallisesti ja rakennustaiteellisesti arvokkaassa rakennuksessa on porrashuoneen ulkopuolella asunnoista lohkaistavassa tilassa, tai rakennusrungon ulkopuolella. Mikäli joudutaan harkitsemaan hissin sijoittamista porrassyöksyjen keskelle, on se tehtävä harkiten ja erityisen hyvää rakentamistapaa noudattaen.

 

Hyvä rakentamistapa korjaus- ja saneerausrakentamisessa tarkoittaa sitä, että korjaus- ja muutostyöt tehdään niin, että uudesta lisäyksestä vanhaan rakennukseen tulee arkkitehtonisesti korkeatasoinen kerrostuma rakennuksen historiaan. Tällöin suojellun rakennuksen rakennustaiteellinen taikka historialliset arvot eivät katoa, vaan täydentyvät. Tämä edellyttää hissien rakennuttajalta, suunnittelijalta ja tekijöiltä paneutumista hissin ja porrashuoneen tilallisuuden ja yksityiskohtien suunnitteluun kokonaisuutena. Valmiit hissistandardiratkaisut eivät sellaisenaan sovellu yli sata vuotta vanhaan rakennukseen. Nykyisiä rakenteita ei saa rikkoa tarpeettomasti ja porrassyöksyt on säilytettävä väljinä.

 

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että D-portaassa jälkiasennushissi voidaan sijoittaa porrassyöksyjen keskelle edellä selostettuja tavoitteita noudattaen, mikäli porrashuoneen ulkopuolelle sijoittaminen ei ole mahdollista.

 

Rakennuksen A-, B, C ja E-porrashuoneet säilyvät alkuperäisinä ja niiden mahdolliset hissit sijoitetaan asuin- ja liiketiloista lohkaistavaan tilaan.

 

Poikkeamisen erityinen syy on olemassa olevan rakennuskannan tarkoituksenmukainen käyttö ja kehittäminen sekä keskustan elinvoimaisuuden ja asumisen tukeminen kaikkien käyttäjien kannalta.

 

Haettu toimenpide ei aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle taikka alueiden käytön muulle järjestämiselle, eikä vaikeuta luonnonsuojelun taikka rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista, mikäli rakentamisessa noudatetaan edellä olevia ehtoja. Haettu toimenpide ei myöskään johda vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen eikä muutoin aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia.

 

Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa hakemusta hissin sijoittamiseksi
A-portaaseen sen sijoittelun yksityiskohtia ja ulkoasua koskevilla ehdoilla:

 

-                     Hissin ovi on sovitettava porrashuoneen arkkitehtuuriin sekä materiaaliltaan, väritykseltään että yksityiskohdiltaan.

 

-                     Porrasaskelmia ei saa leikata.

 

Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa hakemusta hissien sijoittamiseksi D-portaiseen seuraavilla ehdoilla:

 

-                     D-porrashuone uusine hisseineen suunnitellaan kokonaisuutena. Yksityiskohdat vanhan ja uuden liittymäkohdissa suunnitellaan ja rakennetaan erityisen huolellisesti.

 

-                     Porrashuoneen tilallisesta ilmeestä ja yksityiskohdista tulee yhtä harkittuja kuin alkuperäinen.

 

-                     Porrassyöksyjen keskelle valitaan niin pieni hissi, ettei portaita tarvitsisi leikata yläkerroksissa (kuilun leveys n. 75 cm).

 

-                     Hissi ja sen rakenteet on sovitettava materiaaleiltaan, väritykseltään ja yksityiskohdiltaan porrashuoneen arkkitehtuuriin.

 

Rakennusvalvontavirasto ja tarvittaessa kaupunginmuseo ohjaavat hissin ja porrashuoneen suunnittelua siten, että edellä mainitut ehdot täyttyvät.

 

 

 

 

8

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE ASUNTO OY NORMA BOSTADS AB:N POIKKEAMISHAKEMUKSESTA

 

Khs 2008-988

 

KAJ                                    Kaupunginhallitus päättänee puoltaa Uudenmaan ympäristökeskukselle annettavassa lausunnossaan poikkeamisen myöntämistä Asunto Oy Norma Bostads Ab:lle haettuun toimenpiteeseen 8. kaupunginosan korttelin nro 149 tontille nro 10 ehdolla, että hissien rakentamismahdollisuus tutkitaan siten, että porrashuoneiden arkkitehtonisia ja historiallisia arvoja ei turmella, esimerkiksi sijoittamalla hissit rakennuksen rungon ulkopuolelle pihanpuoleiselle julkisivulle.

 

Mikäli jälkiasennushissit sijoitetaan porrashuoneisiin, jälkiasennushissien suunnittelua tulee jatkaa ottaen huomioon seuraavat ehdot:

 

-                     Hissit tulee sijoittaa porrashuoneisiin harkiten ja erityisen hyvää rakentamistapaa noudattaen. Korjaus- ja muutostyöt tulee tehdä niin, että uusista lisäyksistä vanhaan rakennukseen tulee arkkitehtonisesti korkeatasoinen kerrostuma rakennuksen historiaan.

 

-                     Ratkaisujen tulee olla laadukkaita ja niiden tulee soveltua rakennuksen arkkitehtuuriin. Ratkaisut eivät saa muuttaa porrashuoneen tilallisuutta eivätkä turmella porrashuoneiden tai rakennuksen arkkitehtonisia ja historiallisia arvoja. Ratkaisujen tulee olla realistisesti toteutettavissa.

 

-                     Hissikokonaisuuksien yksityiskohdat, materiaalit ja väritys tulee suunnitella porrashuoneen arkkitehtuuriin sopiviksi.

 

Rakennusvalvontavirasto ja tarvittaessa kaupunginmuseo ohjaa hissien ja porrashuoneiden suunnittelua siten, että edellä mainitut ehdot täyttyvät.

 

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle, rakennusvalvontavirastolle ja kaupunginmuseolle.

 

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

 

 

LIITTEET

Liite 1

Ympäristökartta (Katajanokan tontti 149/10)

 

Liite 2

Asemapiirustus (Katajanokan tontti 149/10)

 

Liite 3

Valokuva: B-portaan sisääntulotaso

 

Liite 4

Valokuva: B-portaan vakiokerros ja ylin taso

 

Liite 5

Havainnekuva: B-porrashuone, verkkokuilu

 

Liite 6

Havainnekuva: B-porrashuone, lasikuilu

 

Liite 7

Valokuva: C-portaan sisääntulotaso ja vakiokerros

 

Liite 8

Valokuva: C-portaan vakiokerros ja ylin taso

 

Liite 9

Havainnekuva: C-porrashuone

 

Liite 10

Asunto Oy Norma Bostads Ab:n lausunto 28.4.2008

 

Asunto Oy Norma Bostads Ab pyytää (24.10.2007) poikkeamislupaa 8. kaupunginosan (Katajanokka) korttelin nro 149 tontille nro 10 (Katajanokankatu 3 - Luotsikatu 10) kahden jälkiasennushissin rakentamiseksi poiketen rakennuksen suojelua koskevasta kaavamääräyksestä.

 

Hakija perustelee hakemustaan sillä, että yhtiön asukkaat ovat poikkeuksellisen yksimielisesti esittäneet tahtonsa B- ja C-portaiden hissien rakentamiseen, jotta kaikkiin asuinhuoneistoihin tulisi esteetön pääsy katu- tai pihatasolta hissillä, johon mahtuvat lastenvaunut tai pyörätuoli.

 

Kaj toteaa, että yhtiö haki aiemmin vuonna 2005 lupaa kahden hissin rakentamiseksi. Helsingin rakennuslautakunta myönsi 27.5.2005 Asunto Oy Norma Bostads Ab:lle rakennusluvan hissien rakentamiseen porrashuoneisiin B ja C. Uudenmaan ympäristökeskus valitti päätöksestä Helsingin hallinto-oikeudelle ja vaati, että rakennuslautakunnan päätös kumotaan. Uudenmaan ympäristökeskus katsoi, että hissihanke tarkoittaa sellaisia muutostöitä porrashuoneissa, että ne edellyttävät erillistä poikkeamispäätöstä rakennuksen suojelua koskevasta kaavamääräyksestä. Helsingin hallinto-oikeus kumosi ja poisti 26.6.2006 Helsingin rakennuslautakunnan päätöksen. Asunto Oy Norma Bostads Ab valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä, mutta korkein hallinto-oikeus hylkäsi 30.8.2007 asunto-osakeyhtiön valituksen. Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että hissien rakentamiseen ei voitu myöntää rakennuslupaa ilman, että Uudenmaan ympäristökeskus on ensin myöntänyt maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:ssä tarkoitetun poikkeamisluvan rakennuksen suojelua koskevasta kaavamääräyksestä.

 

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (7.4.2008) mm., että haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

 

Selostus                            Asunto Oy Norma Bostads Ab sijaitsee valtakunnallisesti arvokkaassa (Museovirasto, Rakennettu kulttuuriympäristö, 1993) hyvin säilyneessä 1800- ja 1900-luvun vaihteen rakennuskannasta koostuvassa Katajanokan kaupunginosassa.

 

Alueella on voimassa 18.6.1984 vahvistettu asemakaava nro 8340. Tontti 8/149/10 on asemakaavan mukaan asuinkerrostalojen korttelialuetta ja rakennus on merkitty suojeltavaksi merkinnällä sr-2: ”Rakennusala tai sen osa, jolla sijaitsee rakennustaiteellisesti, kaupunkikuvan kannalta tai muusta niihin verrattavasta syystä arvokas rakennus. Rakennusta tai sen osaa ei saa ilman pakottavaa syytä hävittää eikä rakennuksessa saa suorittaa sellaisia purkamis- ja muutostöitä, jotka turmelevat kadunpuoleista julkisivua, julkisivun osan muodostavaa vesikattoa tai porrashuoneiden rakennustaiteellista arvoa. Rakennuksessa suoritettavia korjaus- ja muutostöitä tehtäessä on rakennuslupaviranomaisen erityisesti katsottava, että rakennuksen arvo säilyy.”

 

Arkkitehtitoimisto von Essen, Kallio & Ikäläinen on suunnitellut tontille viisikerroksisen asuinkerrostalon, joka valmistui 1904. Rakennus on Luotsikadun puolelta neljäkerroksinen ja Katajanokankadun puolelta viisikerroksinen. Vuonna 1979 rakennettiin lisäksi pihan puolelle neljä ullakkoasuntoa. Rakennuksen A-portaaseen on rakennettu hissi 1930-luvulla. A-porrashuone on B- ja C-porrashuoneita huomattavasti tilavampi, joten hissin rakentamiselle oli olemassa paremmat edellytykset. Pyöreä hissikuilu on sijoitettu pyöreän porrashuoneen keskellä valmiiksi olevaan tyhjään tilaan leikkaamatta porrassyöksyjä ja rakenteisiin puuttumatta. A-portaasta ei pääse ullakkoasuntoihin.

 

Hakijan tarkoituksena on kahden jälkiasennushissin rakentaminen B- ja C-porrashuoneiden kaksivartisten portaiden väliin leikkaamalla porrassyöksyistä tila hissikuiluille. Hissikuilut olisi tarkoitus tehdä teräsprofiilirunkoisina verkkokuiluina. Hissikuilut ulottuisivat alimmasta kerroksesta ullakkokerrokseen. Porrassyöksyt kaventuisivat hissikuilujen kohdalta noin 935 mm:iin täyttäen siten Helsingin pelastuslaitoksen edellyttämän vähimmäisleveyden 900 mm. Vanha kaide ja käsijohde siirrettäisiin hissikuilujen sivuille.

 

Hissittömiin rakennuksiin voi tarpeen vaatiessa asentaa porrasnostimen. Porrasnostimella voi kuljettaa henkilön pyörätuoleineen ja siihen voidaan asentaa rollaattoria varten myös istuinlevy ja kaide. Porrasnostin on toteutettu useissa kohteissa Helsingissä, myös asuinrakennuksessa. Porrasnostimen toteuttaminen ei aiheuta kohtuuttomia kustannuksia ja kustannukset ovat vähäisemmät kuin jälkiasennushissin rakentamisessa.

 

Haettu toimenpide on asemakaavan suojelumääräysten vastainen. Hissien rakentaminen porrassyöksyjen väliin heikentää porrashuoneiden rakennustaiteellista ja kulttuurihistoriallista arvoa, muuttaa oleellisesti niiden alkuperäistä luonnetta ja turmelee arvokkaan ja hyvin alkuperäisessä asussa säilyneen sisätilan.

 

Kaupunkisuunnitteluvirastolta ei ole aiemmin pyydetty asiasta virallista lausuntoa.

 

Saadut lausunnot           Kaupunginmuseo totesi lausunnossaan (23.2.2005), että Asunto-osakeyhtiö Norman B- ja C-porrashuoneet ovat aikakautensa korkeatasoista suunnittelua edustavina ja hyvin alkuperäisasussaan säilyneinä vaalittavia 1900-luvun alun asuinkerrostalon porrashuoneita. Erityisesti porrashuoneiden hienostuneet tilalliset ratkaisut nostavat niiden arvoa. Uusi hissi muuttaisi ratkaisevasti juuri porrashuoneiden tilasarjoja ja hieman hämyisten porrashuoneiden valaistusolosuhteita. Lisäksi tilojen alkuperäisyys heikkenisi olennaisesti porrassyöksyjen leikkaamisen ja kaiteen katkaisemisen myötä.

 

Kaupunginmuseo korosti edelleen Asunto-osakeyhtiö Norman merkitystä osana Katajanokan valtakunnallisesti ja kansainvälisestikin merkittävää art nouveau -aluetta. Katajanokan erityisyys piilee yksilöllisten rakennusten muodostamassa elävässä kokonaisuudessa. Yksittäisten rakennusten arkkitehtuurille luonteenomaista on taidokkaan suunnittelun ja toteutuksen ulottuminen julkisivujen massoittelusta ja koristeaiheiden sommittelusta ikkunoiden ja ovien kautta sisätilojen ornamentteihin ja porraskaiteisiin. Alueella jo tapahtuneista muutoksista johtuen kaupunginmuseo pitikin erityisen tärkeänä, että alkuperäisasussaan hyvin säilyneitä kohteita vaalittaisiin niiden ominaisluonteen mukaisesti ulko- ja sisätilojen muodostamina kokonaisuuksina. Asunto-osakeyhtiö Norman kohdalla tämä on mahdollistettu suojelemalla se asemakaavassa merkinnällä sr-2.

 

Kaupunginmuseo katsoi, että hissien rakentaminen Asunto-osakeyhtiö Norman B- ja C-porrashuoneiden porrassyöksyjen väliin vähentäisi rakennuksen rakennustaiteellista ja kulttuurihistoriallista arvoa ja olisi siten asemakaavan suojelumääräyksen vastainen. Kaupunginmuseo ei puoltanut suunnitelmien hyväksymistä.

 

Rakennusvalvontaviraston kaupunkikuvaneuvottelukunta totesi lausunnossaan (9.3.2005), että yhtiön tulisi tutkia muita mahdollisuuksia, esimerkiksi lohkaisemalla hissikuiluille tarvittava tila asunnoista. Neuvottelukunta ei puoltanut hanketta esitetyssä muodossa.

 

Kaj toteaa, että Pelastuslaitos puolsi (17.3.2005) hissien rakentamista, jos tiettyjä paloturvallisuutta parantavia toimenpiteitä toteutetaan.

 

Osallisten kuuleminen   Selvitys naapureiden kuulemisesta sekä naapureiden suostumukset on liitetty hakemusasiakirjoihin. Laajempi kuuleminen ei ole tarpeen, koska poikkeamisella ei ole vaikutuksia laajemmalle.

 

Lausunto                          Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että voimassa olevassa Katajanokan kaupunginosaa koskevassa asemakaavassa suojeltiin porrashuoneet tavoitteena niiden rakennustaiteellisen arvon säilyminen. Kysymyksessä on määrätietoinen ja nykyisin museoviranomaisten entistä keskeisempänä pitämä tavoite arvokkaiden sisätilojen suojelemiseksi. Tästä syystä sisätiloja koskevia suojelumääräyksiä sisällytetään kaavoihin aikaisempaa enemmän. Esimerkiksi Kruunuhaan tontit, joilla on arvokkaita porrashuoneita, on asetettu rakennuskieltoon suojelukaavojen tekemistä varten.

 

Rakennustaiteellisesti merkittävissä sisätiloissa tulee kaikki korjaus- ja muutostyöt suorittaa niiden arvon edellyttämällä tavalla. Kaupunkisuunnitteluvirasto katsoo, että hissien rakentaminen Asunto Oy Norma Bostads Ab:n porrassyöksyjen väliin heikentää B- ja C-porrashuoneiden arkkitehtonisia ja tilallisia ominaisuuksia sekä niiden valaistusolosuhteita ja merkitsee portaikon rakenteiden ja yksityiskohtien rikkomista. Siten hissien rakentaminen esitetyllä tavalla heikentää porrashuoneiden rakennustaiteellista ja kulttuurihistoriallista arvoa, muuttaa oleellisesti niiden alkuperäistä luonnetta ja turmelee arvokkaan ja hyvin alkuperäisessä asussa säilyneen sisätilan. Näin ollen haettu toimenpide vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Kaupunkisuunnitteluvirasto pitää hanketta asemakaavan vastaisena ja siten poikkeamisena kaavasta.

 

Poikkeamisen myöntämiselle ei ole maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämää erityistä syytä. Kaupunkisuunnitteluvirasto ei puolla hakemusta.

 

Kaupunkisuunnittelulautakunta on 3.4.2008 merkinnyt tiedoksi edellä olevan lausunnon.

 

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että hakijalle varataan hallintolain 34 §:n nojalla tilaisuus antaa vastineensa tästä lausunnosta kaupunginhallitukselle 30.4.2008 mennessä.

 

./.                   Asunto Oy Norma Bostads Ab on 30.4.2008 toimittanut 28.4.2008 päivätyn lausunnon asiassa. Asunto Oy Norma Bostads Ab toteaa lausunnossaan mm. seuraavaa:

 

Yhtiö katsoo ensisijaisesti, että haettu toimenpide ei ole asemakaavan suojelumääräysten vastainen eikä heikennä porrashuoneena rakennustaiteellista ja kulttuurihistoriallista arvoa. Toissijaisesti yhtiö katsoo, että joka tapauksessa on olemassa erityisiä syitä poikkeamisluvan myöntämiselle siinäkin tapauksessa, että vastoin asunto-osakeyhtiön kantaa hanke katsottaisiin kaavamääräysten vastaiseksi.

 

Hanke on kaavamääräysten mukainen

 

Kysymyksessä oleva asemakaava on vahvistettu vuonna 1982. Ko. rakennus on varustettu suojelumerkinnällä SR-2. Sen mukaan mm. rakennuksessa ei saa suorittaa sellaisia purkamis- tai muutostöitä, jotka turmelevat porrashuoneiden rakennustaiteellista arvoa. Asunto Oy Norma Bostads Ab katsoo, että tällaista turmeltumista ei nyt kysymyksessä olevan hankkeen osalta ole tapahtumassa. Pelkästään se seikka, että kaavassa suojeltavaksi merkityissä rakenteissa tehdään muutoksia, ei merkitse poikkeamista kaavamääräyksistä.

 

Maankäyttö- ja rakennuslain 117 §:n mukaan keskeisenä seikkana rakentamisessa on rakennuksen soveltuvuus aiottuun käyttöön. Nyt kysymyksessä on asuinrakennus. Huoneistoon pääseminen myös liikuntarajoitteiselle on keskeinen edellytys rakennuksen käytölle. Hissin jälkikäteisen rakentamisen vaikeuttaminen merkitsisi sitä, että vanhassa rakennuksessa osakkeenomistajan mahdollisuus päästä huoneistoon olisi olennaisesti huonompaa kuin uusissa rakennuksissa, joissa hissin rakentaminen on nykymääräysten mukaan jopa pakollista yli 3-kerroksisissa tai sitä korkeammissa rakennuksissa.

 

Hanke lienee riidattomasti sekä tavanmukainen että osakkeenomistajien liikkuvuuden ja yhteiskunnan kannalta tarpeellinen. Näin ollen tällaista muutoshanketta tulkittaessa rakentamista rajoittavan kaavamääräyksen tulkinnan tulisi olla suppea.

 

Kaavamääräys ei siis estä muutosten tekemistä porrashuoneisiin sinänsä, ainoastaan sellaisten muutosten tekemistä, jotka turmelevat porrashuoneiden rakennustaiteellista arvoa. Nyt kysymyksessä oleva hanke on suunniteltu toteutettavaksi niin, että rakennustaiteellinen arvo pysyy muuttumattomana.

 

Porrashuoneiden rakennustaiteellista arvoa arvioitaessa on huomattava, että se muodostuu usean eri tekijän yhteisvaikutuksesta. Keskeistä rakennustaiteellisen arvon kannalta ovat ainakin sisääntuloaulan muodostama kokonaisuus, porrashuoneen seinien ja kattojen väritys ja maalaukset, porrasaskelmien materiaali, porraskaiteet ja rakennuksen sekä huoneiston ulko-ovet. Kaikki nämä kohdat porrashuoneessa säilyisivät hissien rakentamisesta huolimatta ennallaan. Ainoa tekninen muutos olisi siis se, että portaikon keskelle rakennettaisiin verkkoseinä ja sen keskelle hissikuilu. Koska toteutus perustuisi vanhoissa rakennuksissa tavanomaiseen verkkoratkaisuun, muutos ei olennaisesti vaikuttaisi porrashuoneiden valoisuuteen. Vanhat porraskaiteet on tarkoitus säilyttäen siirtää paikalleen. Niidenkään osalta ei siis tapahtuisi muutosta. Näkyvin muutos olisi hissien ovien rakentaminen. Ovet on tarkoitus toteuttaa niin, että ne rakennustaiteellisesti soveltuvat hyvin ympäristöönsä. Mikään edellä mainituista yksityiskohdista ei ole sellainen, että se muuttaisi porraskäytävän yleistä rakennustaiteellista arvoa, ei ainakaan turmelevalla tavalla.

 

Saaduissa lausunnoissa esitetyistä perusteluista

 

Asunto-osakeyhtiö katsoo, että kaupunginmuseon arvio porrashuoneiden arvon vähentymisestä on liioiteltu ja virheellinen. Koko toteutus on tarkoitus tehdä niin, että rakennustaiteellinen arvo säilyy ennallaan.

 

Kaupunkikuvaneuvottelukunnan lausunnossa esitetään tutkittavaksi ”muita mahdollisuuksia, esimerkiksi lohkaisemalla hissikuilulle tarvittava tila asunnoista.” Tämä vaihtoehto on täysin epärealistinen. Se tarkoittaisi, että olemassa olevista osakashallinnassa olevista tiloista lohkaistaisiin hissikuilu. Tällainen muutos ei ole käytännössä teknisesti mahdollinen eikä taloudellisesti järkevä. Taloyhtiössä on tutkittu mahdollisuudet hissien vaatiman tilan lohkaisemiseen asunnoista, mutta se ei ole realistinen vaihtoehto käytännön syistä, koska siten toteutettuna hissi nimenomaan turmelisi porraskäytävän merkittävän osan eli porrasaulan.

 

Erityiset syyt

 

Siinäkin tapauksessa, että vastoin hakijan kantaa muutos olisi kaavan vastainen, on olemassa erityisiä syitä poikkeamiseen. Hakija viittaa erityisesti siihen edellä todettuun lähtökohtaan, että hissi merkitsee etenkin liikuntarajoitteisille vanhoille ihmisille ainoaa mahdollisuutta päästä omistamiinsa huoneistoihin.

 

Hakija kiinnittää huomiota siihen, että sekä valtiovallan että myös Helsingin kaupungin puolelta on voimakkaasti pyritty tukemaan hissien rakentamista mm. kaupungin hissiprojektin avulla. Tällainen tarkemmin perustelematon suojelumääräyksiin perustuva hissin rakentamisen estäminen on olennaisessa ristiriidassa näiden tavoitteiden kanssa.

 

Nyt kysymys on merkittävän liikuntaesteen poistamisesta, minkä täytyy olla laissa tarkoitettu erityinen syy kaavamääräyksistä poikkeamiseen.

 

Poikkeamisluvan epääminen on perustuslain vastaista

 

Hissien rakentamisluvan epääminen olisi asukkaiden kannalta kohtuutonta. Se asettaisi asukkaat uudisrakennusten ja hissillisten vanhojen rakennusten asukkaisiin nähden eriarvoiseen asemaan ja vaikeuttaisi olennaisesti kiinteistön käyttöä verrattuna siihen, että porraskäytäviin saataisiin rakennettua nykyisen asumistason ja -tavan edellyttämät hissit.

 

Koska asemakaavan vahvistamisen aikaan 1982 suojelumääräys ei saanut olla kohtuuton, merkitsisi tämä kohtuuttoman määräyksen hyväksyminen jälkikäteen sitä, että kaava saisi taannehtivia vaikutuksia. Tällainen tulkinta olisi omaisuuden perustuslain suojaa koskevan perustuslain 15 §:n vastainen.

 

Koska hissien rakentaminen vastaaviin rakennuksiin uusissa rakennuksissa on pakollista ja vanhojenkin rakennusten osalta tavanmukaista, merkitsisi rakennusoikeuden epääminen sitä, että Asunto Oy Norma Bostads Ab ja sen osakkaat asetettaisiin perusteettomasti toiseen asemaan kuin muiden vastaavien rakennuksien omistajat. Päätös olisi siten perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen.

 

Erityisesti yhdenvertaisuutta loukkaa se, että saman asemakaavamääräyksen voimassaolosta huolimatta ainakin kahdessa lähistöllä olevassa rakennuksessa on sallittu hissien rakentaminen. Näitä ovat Asunto Oy Satamakatu 5 ja Asunto Oy Laivastokatu 8-10.

 

Rakentamisoikeuden epääminen merkitsisi käytännössä Asunto Oy Norma Bostads Ab:n osakkeiden omaisuuden arvon alentumista, koska hissittömyys taloissa alentaa osakkeiden arvoa. Näin ollen epäämispäätös olisi myös tällä perusteella perustuslain 15 §:n omaisuudensuojasäännöksen vastainen.

 

Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien toteutumien. Koska hissin rakentamisen epääminen olisi em. syistä perusoikeuksien vastaista, lupa tulee myöntää.

 

 

Kaj toteaa, että maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävä kehitys liittyy muun muassa hyvän ja eri väestöryhmien tarpeet tyydyttävän elinympäristön toteutumiseen rakentamisessa.

 

MRL asettaa vaatimuksia rakentamiselle ja rakennuksen käyttökelpoisuudelle. MRL 117 §:n mukaan rakennuksen tulee mm. olla tarkoitustaan vastaava ja muunneltavissa sekä, sen mukaan kuin rakennuksen käyttö edellyttää, soveltua myös sellaisten henkilöiden käyttöön, joiden kyky liikkua tai toimia on rajoittunut. Korjaus- ja muutostyössä tulee ottaa huomioon rakennuksen ominaisuudet ja erityispiirteet sekä rakennuksen soveltuvuus aiottuun käyttöön. Rakentamisessa tulee lisäksi muutoinkin noudattaa hyvää rakennustapaa.

 

Rakennuksen korjaus- ja muutostyössä ja muita toimenpiteitä suoritettaessa on puolestaan MRL 118 §:n mukaan huolehdittava siitä, ettei historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaita rakennuksia tai kaupunkikuvaa turmella.

 

Kaj toteaa, että Helsingin kaupunki myötävaikuttaa MRL:n tavoitteiden toteuttamiseen mm. hissiprojektin kautta. Kaupunginvaltuuston vuonna 2000 käynnistämän hissiprojektin tavoitteena on edistää hissien rakentamista sekä yksityisten että kaupungin omistamiin asuintaloihin.

 

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto teetätti selvityksen hissien sijoittamisesta eräisiin rakennustaiteellisesti ja historiallisesti arvokkaisiin asuinkerrostalojen porrashuoneisiin. Kyseinen viranomaiskäyttöön tarkoitettu selvitys valmistui loppuvuonna 2008. Selvityksen mukaan porrashuoneita parhaiten säästävä ratkaisumalli on se, että uudet hissikuilut sijoitetaan porrashuoneiden ulkopuolelle esimerkiksi varaamalla kuilupaikat asuntojen aputiloista. Hissitilojen lohkaiseminen asunnoista todettiin tuottavan vaikeuksia taloyhtiöissä. Eräissä tapauksissa on luontevinta sijoittaa hissi rakennuksen rungon ulkopuolelle, esimerkiksi pihasivulle. Mikäli jälkiasennushissi sijoitettaisiin lohkaisemalla tila itse porrashuoneesta, ratkaisu edellyttäisi huomattavan taitavaa, huolellista ja yksityiskohtiin paneutuvaa suunnittelua. Selvityksen tekijät suosittelivat, että kaupunginmuseo voisi osallistua vaativien kohteiden yksityiskohtien suunnitteluun.

 

Selvityksessä todettiin myös se seikka, että porrashuoneiden säilymisellä on myös oma merkityksensä kiinteistöjen arvon kannalta, ja että tämän seikan vaikutus on ajan mittaan vain korostumassa.

 

Kaj katsoo, että asemakaavamääräyksen sr-2 velvoittamana nyt käsiteltävänä olevan hakemuksen mukaiset hissit tulisi rakentaa siten, että porrashuoneiden rakennustaiteellinen arvo voitaisiin säilyttää ennallaan. Arvokkaassa porrashuoneessa hissin ensisijainen sijoituspaikka on porrashuoneen ulkopuolella. Hakija on todennut vaihtoehdon, jonka mukaan hissikuilulle lohkaistaisiin tarvittava tila asunnoista, olevan täysin epärealistinen. Kaj katsoo kuitenkin, että myös muut toteutusvaihtoehdot, kuten hissien sijoittaminen rakennuksen rungon ulkopuolelle pihanpuoleiselle julkisivulle, tulisi tutkia.

 

Kaj viittaa edellä esitettyyn ja katsoo, että nyt haettua toimenpidettä voitaisiin puoltaa ehdolla, että hissien rakentamismahdollisuus tutkitaan siten, että porrashuoneiden arkkitehtonisia ja historiallisia arvoja ei turmella, esimerkiksi sijoittamalla hissit rakennuksen rungon ulkopuolelle pihanpuoleiselle julkisivulle.

 

Mikäli jälkiasennushissit sijoitetaan porrashuoneisiin, jälkiasennushissien suunnittelua tulee jatkaa ottaen huomioon seuraavat ehdot:

 

-                     Hissit tulee sijoittaa porrashuoneisiin harkiten ja erityisen hyvää rakentamistapaa noudattaen. Korjaus- ja muutostyöt tulee tehdä niin, että uusista lisäyksistä vanhaan rakennukseen tulee arkkitehtonisesti korkeatasoinen kerrostuma rakennuksen historiaan.

 

-                     Ratkaisujen tulee olla laadukkaita ja niiden tulee soveltua rakennuksen arkkitehtuuriin. Ratkaisut eivät saa muuttaa porrashuoneiden tilallisuutta eivätkä turmella porrashuoneiden tai rakennuksen arkkitehtonisia ja historiallisia arvoja. Ratkaisujen tulee olla realistisesti toteutettavissa.

 

-                     Hissikokonaisuuksien yksityiskohdat, materiaalit ja väritys tulee suunnitella porrashuoneiden arkkitehtuuriin sopiviksi.

 

Ehtojen toteuttaminen edellyttää hissien rakennuttajalta, suunnittelijalta ja tekijöiltä paneutumista hissien ja porrashuoneiden tilallisuuden ja yksityiskohtien suunnitteluun kokonaisuutena. Kaj katsoo, että rakennusvalvontaviraston ja tarvittaessa kaupunginmuseon tulee ohjata hissien ja porrashuoneiden suunnittelua siten, että edellä mainitut ehdot täyttyvät.

 

Kaj toteaa lopuksi, että hakijan asiamiehen viittaamalle Asunto Oy Laivastokatu 8-10:lle rakennuslautakunta on vuonna 2003 myöntänyt luvan hissin rakentamiseksi suojeltuun porrashuoneeseen. Luvan mukaan hissityypiksi on tullut valita pienin mahdollinen liikuntaesteisille soveltuva hissi. Alkuperäinen porraskaide on tullut säilyttää ja siirtää hissikuilun viereen.

 

Lupahakemusta hissin rakentamiseksi Asunto Oy Satamakatu 5:een ei asiaa selvitettäessä löytynyt.

 

 

 

 

9

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE ASUNTO OY LAIVASTOKATU 14:N POIKKEAMISHAKEMUKSESTA

 

Khs 2008-1474

 

KAJ                                    Kaupunginhallitus päättänee puoltaa Uudenmaan ympäristökeskukselle annettavassa lausunnossaan poikkeamisen myöntämistä Asunto Oy Laivastokatu 14:lle haettuun toimenpiteeseen 8. kaupunginosan korttelin nro 146 tontille nro 14 ehdolla, että hissin rakentamismahdollisuus tutkitaan siten, että porrashuoneen arkkitehtonisia ja historiallisia arvoja ei turmella, esimerkiksi sijoittamalla hissi rakennuksen rungon ulkopuolelle pihanpuoleiselle julkisivulle.

 

Mikäli jälkiasennushissi sijoitetaan porrashuoneeseen, jälkiasennushissin suunnittelua tulee jatkaa ottaen huomioon seuraavat ehdot:

 

-                     Hissi tulee sijoittaa porrashuoneiseen harkiten ja erityisen hyvää rakentamistapaa noudattaen. Korjaus- ja muutostyöt tulee tehdä niin, että uusista lisäyksistä vanhaan rakennukseen tulee arkkitehtonisesti korkeatasoinen kerrostuma rakennuksen historiaan.

 

-                     Ratkaisun tulee olla laadukas ja sen tulee soveltua rakennuksen arkkitehtuuriin. Ratkaisu ei saa muuttaa porrashuoneen tilallisuutta eikä turmella porrashuoneen tai rakennuksen arkkitehtonisia ja historiallisia arvoja. Ratkaisun tulee olla realistisesti toteutettavissa.

 

-                     Hissikokonaisuuden yksityiskohdat, materiaalit ja väritys tulee suunnitella porrashuoneen arkkitehtuuriin sopiviksi.

 

Rakennusvalvontavirasto ja tarvittaessa kaupunginmuseo ohjaa hissin ja porrashuoneen suunnittelua siten, että edellä mainitut ehdot täyttyvät.

 

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle, rakennusvalvontavirastolle ja kaupunginmuseolle.

 

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

 

 

LIITTEET

Liite 1

Ympäristökartta (Katajanokan tontti 146/14)

 

Liite 2

Asemapiirros (Katajanokan tontti 146/14)

 

Liite 3

Havainnekuvat: Hissin sijoitus C-portaaseen

 

Liite 4

Asunto Oy Laivastokatu 14:n lausunto 26.6.2008

 

Liite 5

Xxxxx Xxxxx kirje 14.1.1009

 

Asunto Oy Laivastokatu 14 pyytää (15.2.2008) poikkeamislupaa 8. kaupunginosan (Katajanokka) korttelin nro 146 tontille nro 14 (Laivastokatu 14) jälkiasennushissin rakentamiseksi C-porrashuoneeseen poiketen rakennuksen suojelua koskevasta kaavamääräyksestä.

 

Hakija perustelee hakemustaan sillä, että asunto-osakeyhtiön kahteen pääporrashuoneeseen on 1960-luvulla rakennettu jälkiasennushissit sekä sillä, että porrashuone ei ole enää alkuperäinen ja aito kokonaisuus.

 

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (9.6.2008), että haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

 

Selostus                            Asunto Oy Laivastokatu 14 sijaitsee valtakunnallisesti arvokkaassa (Museovirasto, Rakennettu kulttuuriympäristö, 1993) hyvin säilyneessä 1800- ja 1900-luvun vaihteen rakennuskannasta koostuvassa Katajanokan kaupunginosassa.

 

Alueella on voimassa 18.6.1984 vahvistettu asemakaava nro 8340. Tontti 8/146/14 on asemakaavan mukaan asuinkerrostalojen korttelialuetta ja rakennus on merkitty suojeltavaksi merkinnällä sr-2: ”Rakennusala tai sen osa, jolla sijaitsee rakennustaiteellisesti, kaupunkikuvan kannalta tai muusta niihin verrattavasta syystä arvokas rakennus. Rakennusta tai sen osaa ei saa ilman pakottavaa syytä hävittää eikä rakennuksessa saa suorittaa sellaisia purkamis- ja muutostöitä, jotka turmelevat kadunpuoleista julkisivua, julkisivun osan muodostavaa vesikattoa tai porrashuoneiden rakennustaiteellista arvoa. Rakennuksessa suoritettavia korjaus- ja muutostöitä tehtäessä on rakennuslupaviranomaisen erityisesti katsottava, että rakennuksen arvo säilyy.”

 

Rakennusmestari Juho Rinne on suunnitellut tontille viisikerroksisen asuin- ja liikerakennuksen, joka valmistui vuonna 1912. Rakennuksen kadunvarressa sijaitseviin A- ja B-porrashuoneiseen on rakennettu hissit 1960-luvulla ennen nykyistä lainvoimaista suojelevaa asemakaavaa. A- ja B-porrashuoneet ovat lisäksi pihasiivessä sijaitsevaa C-porrashuonetta tilavampia, joten hissien rakentamiselle oli olemassa 1960-luvulla paremmat edellytykset.

 

Hakijan tarkoituksena on jälkiasennushissin rakentaminen C-porrashuoneen kaksivartisten portaiden väliin leikkaamalla porrassyöksyistä tila hissikuilulle. Hissikuilu olisi tarkoitus tehdä teräsprofiilirunkoisena verkkokuiluna. Hissikuilu ulottuisi alimmasta kerroksesta ullakkokerrokseen. Porrassyöksyt kaventuisivat hissikuilujen kohdalta noin 950 mm:iin täyttäen siten Helsingin pelastuslaitoksen edellyttämän vähimmäisleveyden 900 mm. Hissin ulottuessa ullakkokerrokseen asti, joudutaan vesikattoa purkamaan ja korottamaan hissin kohdalta.

 

Hissittömiin rakennuksiin voi tarpeen vaatiessa tutkia rungon ulkopuolisen hissin tai porrasnostimen asentamista. Porrasnostimella voi kuljettaa henkilön pyörätuoleineen ja siihen voidaan asentaa rollaattoria varten myös istuinlevy ja kaide. Porrasnostin on toteutettu useissa kohteissa Helsingissä, myös asuinrakennuksessa. Porrasnostimen toteuttaminen ei aiheuta kohtuuttomia kustannuksia ja kustannukset ovat vähäisemmät kuin jälkiasennushissin rakentamisessa.

 

Haettu toimenpide on asemakaavan suojelumääräysten vastainen. Hissien rakentaminen porrassyöksyjen väliin heikentää porrashuoneiden rakennustaiteellista ja kulttuurihistoriallista arvoa, muuttaa oleellisesti niiden alkuperäistä luonnetta ja turmelee arvokkaan ja hyvin alkuperäisessä asussa säilyneen sisätilan.

 

Saadut lausunnot           Kaupunginmuseo toteaa lausunnossaan (14.8.2007), että asunto-osakeyhtiön kahteen muuhun porrashuoneeseen on 1960-luvulla lisätty pienet hissit. C-portaaseen ei tällöin rakennettu hissiä, joten se on ainoa lähes alkuperäisessä asussa säilynyt yhtiön porrashuoneista. Kaikkien porrashuoneiden asuntojen ovet on uusittu umpioviksi 1960-luvun lopulla, jolloin on menetetty merkittävä porrashuoneiden arkkitehtoninen elementti.

 

Uuden hissin vaatiman tilan leikkaaminen porrassyöksyjen väliin tuhoaa alkuperäisiä rakenteita, tekee portaasta ahtaan ja nykyistä pimeämmän. Jälkiasennushissin rakentaminen eittämättä turmelee portaan tilallisen ilmeen ja siten alentaa porrashuoneen kulttuurihistoriallista arvoa.

 

Jos hissi kuitenkin päätetään rakentaa, niin kaupunginmuseo esittää, ettei hissikuilua ovineen maalata suunnitelmissa esitetyksi punaiseksi, vaan korin värisävy tulee valita esimerkiksi kaiteen rautaosien kanssa samaksi, vihertävän harmaaksi.

 

Osallisten kuuleminen   Hakemuksesta on tiedotettu naapureille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä (23.4.2008). Heille on varattu tilaisuus kirjallisen muistutuksen tekemiseen. Muistutuksia ei ole esitetty. Laajempi kuuleminen ei ole tarpeen, koska poikkeamisella ei ole vaikutuksia laajemmalle.

 

Lausunto                          Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että voimassa olevassa Katajanokan kaupunginosaa koskevassa asemakaavassa huomioitiin porrashuoneet erityisesti tavoitteena niiden rakennustaiteellisen arvon säilyminen. Kysymyksessä on määrätietoinen, nykyisin aikaisempaa keskeisempänä pidettävä tavoite arvokkaiden sisätilojen suojelemiseksi. Sisätiloja koskevia suojelumääräyksiä sisällytetäänkin kaavoihin yhä useammin. Tästä syystä esimerkiksi Katajanokan rakennuskantaan rinnastuvan Kruununhaan arvokkaimmat porrashuoneet on asetettu rakennuskieltoon suojelukaavojen tekemistä varten.

 

Hissin rakentamista sellaisissa rakennuksissa, joiden porrashuone on suojeltu, on kussakin yksittäistapauksessa syytä tutkia rakennusrungon huoneistovyöhykkeelle tai rungon ulkopuolelle esimerkiksi tuuletusparvekkeiden paikalle.

 

Rakennustaiteellisesti merkittävissä sisätiloissa tulee kaikki korjaus- ja muutostyöt suorittaa niiden arvon edellyttämällä tavalla. Kaupunkisuunnitteluvirasto katsoo, että hissien rakentaminen Asunto Oy Laivastokatu 14:n porrassyöksyn väliin heikentää C-porrashuoneen arkkitehtonista ja tilallista ominaisuutta sekä valaistusolosuhteita ja merkitsee portaikon rakenteiden ja yksityiskohtien rikkomista. Siten hissin rakentaminen esitetyllä tavalla heikentää porrashuoneen rakennustaiteellista ja kulttuurihistoriallista arvoa, muuttaa oleellisesti sen alkuperäistä luonnetta ja turmelee arvokkaan ja hyvin alkuperäisessä asussa säilyneen sisätilan. Näin ollen haettu toimenpide vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Kaupunkisuunnitteluvirasto pitää hanketta asemakaavan vastaisena ja siten poikkeamisena kaavasta.

 

Poikkeamisen myöntämiselle ei ole maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämää erityistä syytä. Kaupunkisuunnitteluvirasto ei puolla hakemusta.

 

Kaupunkisuunnittelulautakunta on 5.6.2008 merkinnyt tiedoksi edellä olevan lausunnon.

 

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että hakijalle on varattu hallintolain 34 §:n nojalla tilaisuus antaa vastineensa tästä lausunnosta kaupunginhallitukselle 4.7.2008 mennessä.

 

./.                   Asunto Oy Laivastokatu 14 on 26.6.2008 antanut lausunnon asiassa. Asunto Oy Laivastokatu 14 toteaa lausunnossaan mm. seuraavaa:

 

Kaupunkisuunnitteluvirasto näyttää pitävän rakennuksen C-porrashuoneen tilallista ominaisuutta erityisenä ja korostaa porrashuoneen arvokasta ja hyvin alkuperäisessä asussa säilynyttä sisätilaa. Porrashuoneen alkuperäisyydestä asunto-osakeyhtiö on täysin toista mieltä.

 

Porrashuone ei ole enää alkuperäinen ja aito kokonaisuus. Vuosisadan alusta on aitona jäljellä vain portaat ja portaiden keskikaide. Portaiden keskikaide on sekin useaan kertaan maalattu ja huonokuntoinen. Porrasaskelmat ovat varsin kuluneet ja vaaralliset epäsäännöllisten porrasnousujen ja -etenemien vuoksi.

 

Asuntojen porrashuoneeseen aukeavat ovet on uusittu 1960-luvun lopulla peilittömiksi laakaoviksi. Ulko-ovet ovat ns. uusvanhoja. Porrashuoneiden ikkunat karmeineen ja parvekeovet ovat uusia. Porrashuoneen seinät on maalattu vuosien kuluessa useampaan kertaan eri väreihin, ja seinänpuoleiset kaiteet ja portaan valaisimet ovat 1990-luvulta.

 

Porrashuoneen tilallisen ominaisuuden asunto-osakeyhtiö on ottanut ja ottaa suunnittelussa huomioon siten, että porrashuoneen tilallinen ilme ja valoisuus pyritään säilyttämään mm. rakenne-, materiaali- ja väriratkaisuilla. Porrassyöksyihin ja rakenteisiin kajotaan vain välttämättömin osin.

 

Asunto-osakeyhtiö katsoo, ettei hissin rakentaminen vaikeuta rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista.

 

Rakennuksen käyttöarvojen parantaminen kuuluu osana kulttuurihistoriallisten ja rakennustaiteellisten arvojen vaalimiseen ja tukee omalta osaltaan rakennetun ympäristön suojelua.

 

Lisäksi asunto-osakeyhtiö toteaa, että asunto-osakeyhtiön tehtävänä on turvata yhdenvertaisesti asianmukaiset ja turvalliset olot asukkaille eri ikäkausina ja perheen rakenteesta riippumatta. Liikuntarajoitteisten ja vanhojen asukkaiden on lähes mahdotonta liikkua rakennuksen C-porrashuoneessa ilman hissiä. Päivittäisten asioiden hoitaminen on vaikeaa.

 

Asunto-osakeyhtiön on kohdeltava asukkaitaan tasapuolisesti. Tämän vuoksi yhtiön tulee järjestää C-porrashuoneen asukkaille päivittäinen esteetön ja turvallinen kulku asuntoonsa. Hissin rakentaminen edistää myös vanhusten kotona asumista. Tämä on sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti tärkeää, koska se edistää vanhusten hyvinvointia ja vähentää mm. laitospaikkatarvetta ja yhteiskunnalle tästä koituvia kustannuksia.

 

Kaiken edellä esittämänsä perusteella asunto-osakeyhtiö katsoo, että hissin rakentaminen rakennuksen C-portaaseen esitettyjen suunnitelmien mukaan edistää yhtiön ja alueen sosiaalista toimivuutta ja yhteisöllisyyttä, ja näin ollen tukee rakennuksen ja rakennetun ympäristön suojelua asumisympäristön paranemisen kautta.

 

Asunto-osakeyhtiö katsoo, että yhtiön hakeman poikkeamisen myöntämiselle on myös maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämä erityinen syy.

 

Xxxxx Xxxx toteaa (14.1.2009), että hän omistaa Laivastokatu 14 C-portaassa asunnon. Xxxx toteaa, että hissin rakentamisesta C-porraskäytävään on kysytty mielipidettä asuntojen omistajilta, mutta kaikki eivät ole antaneet suostumustaan. Taloyhtiön hallitus päätti erikoisehdoin rakentaa hissin siten, että kustannukset kohdistuisivat ainoastaan hissin käyttäjille, joita tiettävästi on vain muutamia 4. ja 5. kerroksessa.

 

Rappu on, niin kuin Museovirastokin tietää, arvokas ja ainutlaatuinen, eikä sitä ole vielä pilattu hissillä. Jos hissi rakennettaisiin, jäisi portaille tilaa vain alle metri. Rappu olisi liian ahdas ja myös epäkäytännöllinen. Kaunis, valoisa ja historiallisesti arvokas rappukäytävä olisi tuhottu lopullisesti.

 

Xxxx pyytää, että hissin rakentamissuunnitelma Laivastokatu 14 C:hen hylätään.

 

Xxxx toivoo myös, että Helsingin kaupunginhallitus suhtautuu kriittisesti muihinkin vanhojen arvotalojen hissisuunnitelmiin, ettei tapahdu korvaamatonta vahinkoa. Olisi korkea aika herätä suojelemaan niitä harvoja vanhoja arvokkaita rakennuksia, joita vielä löytyy Helsingissä.

 

Kaj toteaa, että maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävä kehitys liittyy muun muassa hyvän ja eri väestöryhmien tarpeet tyydyttävän elinympäristön toteutumiseen rakentamisessa.

 

MRL asettaa vaatimuksia rakentamiselle ja rakennuksen käyttökelpoisuudelle. MRL 117 §:n mukaan rakennuksen tulee mm. olla tarkoitustaan vastaava ja muunneltavissa sekä, sen mukaan kuin rakennuksen käyttö edellyttää, soveltua myös sellaisten henkilöiden käyttöön, joiden kyky liikkua tai toimia on rajoittunut. Korjaus- ja muutostyössä tulee ottaa huomioon rakennuksen ominaisuudet ja erityispiirteet sekä rakennuksen soveltuvuus aiottuun käyttöön. Rakentamisessa tulee lisäksi muutoinkin noudattaa hyvää rakennustapaa.

 

Rakennuksen korjaus- ja muutostyössä ja muita toimenpiteitä suoritettaessa on puolestaan MRL 118 §:n mukaan huolehdittava siitä, ettei historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaita rakennuksia tai kaupunkikuvaa turmella.

 

Kaj toteaa, että Helsingin kaupunki myötävaikuttaa MRL:n tavoitteiden toteuttamiseen mm. hissiprojektin kautta. Kaupunginvaltuuston vuonna 2000 käynnistämän hissiprojektin tavoitteena on edistää hissien rakentamista sekä yksityisten että kaupungin omistamiin asuintaloihin.

 

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto teetätti selvityksen hissien sijoittamisesta eräisiin rakennustaiteellisesti ja historiallisesti arvokkaisiin asuinkerrostalojen porrashuoneisiin. Kyseinen viranomaiskäyttöön tarkoitettu selvitys valmistui loppuvuonna 2008. Selvityksen mukaan porrashuoneita parhaiten säästävä ratkaisumalli on se, että uudet hissikuilut sijoitetaan porrashuoneiden ulkopuolelle esimerkiksi varaamalla kuilupaikat asuntojen aputiloista. Hissitilojen lohkaiseminen asunnoista todettiin tuottavan vaikeuksia taloyhtiöissä. Eräissä tapauksissa on luontevinta sijoittaa hissi rakennuksen rungon ulkopuolelle, esimerkiksi pihasivulle. Mikäli jälkiasennushissi sijoitettaisiin lohkaisemalla tila itse porrashuoneesta, ratkaisu edellyttäisi huomattavan taitavaa, huolellista ja yksityiskohtiin paneutuvaa suunnittelua. Selvityksen tekijät suosittelivat, että kaupunginmuseo voisi osallistua vaativien kohteiden yksityiskohtien suunnitteluun.

 

Selvityksessä todettiin myös se seikka, että porrashuoneiden säilymisellä on myös oma merkityksensä kiinteistöjen arvon kannalta, ja että tämän seikan vaikutus on ajan mittaan vain korostumassa.

 

Kaj katsoo, että asemakaavamääräyksen sr-2 velvoittamana nyt käsiteltävänä olevan hakemuksen mukainen hissi tulisi rakentaa siten, että porrashuoneen rakennustaiteellinen arvo voitaisiin säilyttää ennallaan. Arvokkaassa porrashuoneessa hissin ensisijainen sijoituspaikka on porrashuoneen ulkopuolella. Kaj katsookin, että myös muut toteutusvaihtoehdot, kuten hissin sijoittaminen rakennuksen rungon ulkopuolelle pihanpuoleiselle julkisivulle, tulisi tutkia.

 

Kaj viittaa edellä esitettyyn ja katsoo, että nyt haettua toimenpidettä voitaisiin puoltaa ehdolla, että hissin rakentamismahdollisuus tutkitaan siten, että porrashuoneiden arkkitehtonisia ja historiallisia arvoja ei turmella, esimerkiksi sijoittamalla hissi rakennuksen rungon ulkopuolelle pihan puoleiselle julkisivulle.

 

Mikäli jälkiasennushissi sijoitetaan porrashuoneeseen, jälkiasennushissin suunnittelua tulee jatkaa ottaen huomioon seuraavat ehdot:

 

-                     Hissi tulee sijoittaa porrashuoneeseen harkiten ja erityisen hyvää rakentamistapaa noudattaen. Korjaus- ja muutostyöt tulee tehdä niin, että uusista lisäyksistä vanhaan rakennukseen tulee arkkitehtonisesti korkeatasoinen kerrostuma rakennuksen historiaan.

 

-                     Ratkaisun tulee olla laadukas ja sen tulee soveltua rakennuksen arkkitehtuuriin. Ratkaisu ei saa muuttaa porrashuoneen tilallisuutta eikä turmella porrashuoneen tai rakennuksen arkkitehtonisia ja historiallisia arvoja. Ratkaisun tulee olla realistisesti toteutettavissa.

 

-                     Hissikokonaisuuden yksityiskohdat, materiaalit ja väritys tulee suunnitella porrashuoneen arkkitehtuuriin sopiviksi.

 

Ehtojen toteuttaminen edellyttää hissin rakennuttajalta, suunnittelijalta ja tekijöiltä paneutumista hissin ja porrashuoneen tilallisuuden ja yksityiskohtien suunnitteluun kokonaisuutena. Kaj katsoo, että rakennusvalvontaviraston ja tarvittaessa kaupunginmuseon tulee ohjata hissin ja porrashuoneen suunnittelua siten, että edellä mainitut ehdot täyttyvät.

 

 

 

 

10

2.3.2009 pöydälle pantu asia

EHDOTUKSET TONTINLUOVUTUSMENETTELYN KEHITTÄMISEKSI SEKÄ MA-OHJELMAN HALLINTAMUOTOTAVOITTEIDEN SOVELTAMISEKSI ALUEITTAIN KAUPUNGIN TONTINLUOVUTUKSESSA

 

Khs 2008-1397, 2007-1096

 

KAJ                                    Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi maankäytön ja asumisen toteutusohjelmaan 2008–2017 liittyvät työryhmäraportit Tontinluovutus­menettelyä kehittävän työryhmän ehdotukset (28.1.2009) sekä Ehdotus toimenpiteiksi maankäytön ja asumisen toteutusohjelman 2008–2017 mukaisten hallintamuototavoitteiden soveltamisesta alueittain (30.9.2008).

 

Samalla kaupunginhallitus päättänee hyväksyä seuraavat kumppa­nuus­kaavoitusta, tontinluovutusta ja prosessien kehittämistä koskevat periaatteet ja toimenpiteet:

 

–                    Kumppanuuskaavoitusmenettelyä kokeillaan Kruunuvuoren ja Kuninkaantammen alueella, joissa kummassakin kokeilukortteleiden rakennusoikeus on noin 45 000 k-m2.

Erikseen päätettävillä projektialueilla siirrytään menettelyyn, jossa hankkeille valitaan toteuttaja jo ennen asemakaavaehdotuksen valmistelua, jolloin kaavaehdotus valmistellaan yhteistyössä ja samanaikaisesti toteuttajan talosuun­nittelun kanssa.

–                    Asuntotontit varataan voimassa olevan MA-ohjelman 2008–2017 mukaisesti ottaen lisäksi huomioon pääkaupunkiseudun kuntien välinen aiesopimus. Tavoitteena on MA-ohjelman mukainen hallintamuotojakauma. Alueittainen hallintamuotojakauma määritellään talous- ja suunnittelukeskuksen aluerakentamisprojektien johdolla yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston, kiinteistöviraston, sosiaaliviraston ja asuntotuotantotoimiston kanssa muita hallintokuntia kuullen. Alueittaisen jakauman päättää aluerakentamisprojektien johtoryhmä. Talous- ja suunnittelukeskus koordinoi toteutusta sekä raportoi vuosittain MA-ohjel­man seurannan yhteydessä ja tarpeen mukaan uusien tontinluovutusten yhteydessä.

 

–                    Täydennysrakentamiskohteissa hallintamuotojakauma ja mahdolliset keskipinta-alatavoitteet määritellään tontinluo­vutuksen yhteydessä siten, että pyritään alueelliseen monipuolisuuteen.

 

–                    Tontinluovutuksessa kokeillaan suunnittelumenettelyä, jossa hankkeen toteuttaja tilaa viitesuunnitelman useammalta eri suunnittelijalta ja hankkeen suunnittelutehtävä annetaan parhaaksi arvioidun suunnitelman tekijälle.

 

–                    Uusina varausmuotoina otetaan käyttöön muun muassa kehittämisvaraus asumisratkaisujen kehittämiseksi ja aluevaraus aluekehittämiseen ja kaavatalouden hallintaan. Kumppanuusjärjestelyjen avulla pyritään nykyistä paremmin hyödyntämään yksityisen osapuolen asiantuntemus ja tuotekehityksen resurssit.

 

–                    Erikseen päätettävässä suuremmassa aluekohteessa kokeillaan menettelyä, jossa kohteen toteuttaja vastaa myös kohdetta palvelevan kunnallistekniikan ja katujen rakentamisesta.

 

Kaupunginhallitus päättänee kehottaa päätöksessä mainittuja hallintokuntia toimimaan tämän päätöksen mukaisesti.

 

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee kehottaa talous- ja suunnittelukeskusta laatimaan ehdotuksen uusien nimetyille ryhmille (sosiaalihuoltolaissa ja muussa erityislainsäädännössä määritellyt asumisessaan tukea tarvitsevat erityisryhmät sekä opiskelijat, itsenäistyvät nuoret ja seniorit) kohdennettavien asuntojen tarkoituksenmukaisen sijoittamisen periaatteiksi. Ehdotukseen tulee sisältyä selvitys nimetyille ryhmille koh­dennettujen asuntojen sijainnista tällä hetkellä. Ehdotuksen valmistelu tulee tehdä yhteistyössä sosiaaliviraston, kiinteistöviraston ja kaupunkisuunnitteluviraston kanssa, muita hallintokuntia ja järjestöjä tarpeen mukaan kuullen. Selvityksen tulee valmistua 31.12.2009 mennes­sä.

 

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta liitteineen asuntolautakunnalle, asuntotuotantotoimikunnalle, kaupunkisuun­nittelulautakunnalle, kiinteistölautakunnalle, liikuntalautakunnalle, nuorisolautakunnalle, opetuslautakunnalle, rakennuslautakunnalle, sosiaalilautakunnalle, terveyslautakunnalle ja yleisten töiden lautakunnalle

sekä niiden alaisille virastoille, Kiinteistö Oy Auroranlinnalle, hallintokes­kukselle, talous- ja suunnittelukeskukselle ja tarkastusvirastolle.

 

Lisätiedot:
Ryöti Miliza, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 25407

 

 

LIITTEET

Liite 1

Tontinluovutustyöryhmän raportti

 

Liite 2

Hallintamuototyöryhmän raportti

 

Liite 3

Kaupunkisuunnitteluviraston lausunto 24.10.2008

 

Liite 4

Kiinteistöviraston lausunto 6.11.2008

 

Liite 5

Asuntotuotantotoimiston lausunto 31.10.2008

 

Liite 6

Kiinteistö Oy Auroranlinnan lausunto 15.10.2008

 

Liite 7

Sosiaaliviraston lausunto 28.10.2008

 

Liite 8

Terveyskeskuksen lausunto 5.11.2008

 

Liite 9

Nuorisoasiainkeskuksen lausunto 31.10.2008

 

Liite 10

Liikuntaviraston lausunto 10.11.2008

 

Liite 11

Opetusviraston lausunto 29.12.2008

 

Kaj ilmoittaa, että Khs päätti 14.4.2008 maankäytön ja asumisen toteutusohjelman 2008–2017 (jäljempänä MA-ohjelma) täytäntöönpanopäätöksen yhteydessä kehottaa talous- ja suunnittelukeskusta valmistelemaan yhteistyössä kiinteistöviraston ja kaupunkisuunnitteluviraston kanssa ehdotuksen uusien hallintamuototavoitteiden soveltamisesta alueittain kaupungin tontinluovutuksessa. Samalla Khs päätti kehottaa kaupunginjohtajaa asettamaan työryhmän selvittämään kaavoituksen ja tontinluovutuksen kehittämismahdollisuuksia.

 

Kaupunginjohtaja asetti ns. tontinluovutustyöryhmän 14.5.2008 ja ns. hallintamuototyöryhmän 28.5.2009. Hallintamuototyöryhmä on saanut raporttinsa valmiiksi 30.9.2008 ja tontinluovutustyöryhmä 28.1.2009.

./.                   Raportit ovat tämän asian liitteinä.

 

Ehdotus tontinluovutusmenettelyn kehittämiseksi

 

Tontinluovutustyöryhmän ehdotus sisältää sekä kaavoitusvaiheeseen että tontinluovutukseen liittyviä kehittämisehdotuksia, joiden pääasiallisena tavoitteena on nopeuttaa ja sujuvoittaa hankkeiden etenemistä suunnittelusta toteuttamiseen.

 

Työryhmä esittää kumppanuuskaavoituksen käynnistämistä seuraavin periaattein:

 

–                    Menettelyä kokeillaan ensin Kruunuvuoren ja Kuninkaantammen alueella, joissa kummassakin kokeilukortteleiden rakennusoikeus on noin 45 000 k-m2.

 

–                    Alueet jaetaan laatukilpailun perusteella useammalle toteuttajalle sen jälkeen, kun asemakaavaluonnos on hyväksytty.

 

–                    Erikseen päätettävillä projektialueilla siirrytään menettelyyn, jossa hankkeille valitaan toteuttaja jo ennen asemakaavaehdotuksen valmistelua, jolloin kaavaehdotus valmistellaan yhteistyössä ja samanaikaisesti toteuttajan talosuunnittelun kanssa.

Lisäksi työryhmä esittää tontinluovutuksessa noudatettavaksi seuraavia periaatteita:

 

–                    Asuntotontit varataan voimassa olevan MA-ohjelman 2008–2017 mukaisesti ottaen lisäksi huomioon pääkaupunkiseudun kuntien välinen aiesopimus. Tavoitteena on MA-ohjelman mukainen hallintamuotojakauma. Alueittaisen jakauman päättää aluerakentamisprojektien johtoryhmä hallinta- ja rahoitusmuotoja selvittävän työryhmän valmisteleman esityksen perusteella.

 

–                    Varaukset tehdään pääsääntöisesti joko ilmoittautumismenettelyn tai erilaisten tontinluovutuskilpailujen perusteella.

 

–                    Tontinluovutuksen kilpailumenettelyjä kehitetään siten, että kilpailutulosten toteutuskelpoisuus voidaan jo kilpailuvaiheessa varmistaa nykyistä paremmin.

 

–                    Kokeillaan suunnittelumenettelyä, jossa hankkeen toteuttaja tilaa viitesuunnitelman useammalta eri suunnittelijalta ja hankkeen suunnittelutehtävä annetaan parhaaksi arvioidun suunnitelman tekijälle.

 

–                    Uusina varausmuotoina otetaan käyttöön muun muassa kehittämisvaraus asumisratkaisujen kehittämiseksi ja aluevaraus aluekehittämiseen ja kaavatalouden hallintaan. Kumppanuusjärjestelyjen avulla pyritään nykyistä paremmin hyödyntämään yksityisen osapuolen asiantuntemus ja tuotekehityksen resurssit.

 

–                    Varaukset pyritään tekemään suunnitteluyhteistyön ja uusien toteutusmuotojen kannalta riittävän ajoissa ottaen kuitenkin huomioon kohteiden toteutuksen varmistaminen. Menettely edellyttää nykyistä tiiviimpää yhteistyötä varauksensaajan ja kaupungin eri toimijoiden kesken.

 

–                    Suurempien aluekokonaisuuksien toteutuminen varmistetaan siten, että myytävät tontit tarvittaessa ensin vuokrataan ja myydään vasta sitten, kun rakennustyöt ovat käynnistyneet.

 

–                    Kohteiden toteutuminen varmistetaan tekemällä kohteista varaussopimukset ja sisällyttämällä kohteiden toteutusta ja luovutusta koskeviin sopimuksiin muun muassa toteutusjärjestystä, sakollisia välitavoitteita ja sopimussakkoa koskevia ehtoja.

 

Työryhmä ehdottaa vielä seuraavia jatkotoimeksiantoja:

 

–                    Parannetaan asemakaavojen toteutuskelpoisuutta kaupun­gin sisäistä vuorovaikutusta ja kaavasuunnittelun kustannustietoisuutta lisäämällä.

 

–                    Vähennetään kaavaprosessin, kunnallisteknisen ja esirakentamisen suunnitteluprosessin sekä rakennuslupaprosessin yhteisten rajapintojen vaikutusta ja sovitaan suunnittelu- ja hankeyhteistyössä noudatettavista menettelytavoista.

 

–                    Valmistellaan kaupungin aluerakentamisprojekteille kirjallinen tehtäväkuvaus, prosessikuvaus ja prosessiohjeistus.

 

–                    Kehitetään kaavoituksen, tontinvarauksen ja tontinluovutuksen yhteistyötä ja menettelytapoja siten, että jo varausvaiheessa voidaan kohtuudella varmistaa varattavan rakennuspaikan soveltuvuus tarkoitettuun hallintamuotoon.

 

–                    Täydennetään voimassa oleva kunnallistekniikan toteuttamista koskeva sopimusjärjestely (”yhteinen kunnallistekninen työmaa”) siten, että siinä otetaan huomioon talous- ja suunnittelukeskuksen aluerakentamisprojektien toiminta projektien kokonaisaikataulutuksen ja toteutuksen vaiheistuksen tavoiteasettelun sekä siihen perustuvan talousarviorahoituksen määrittelijänä.

 

–                    Erikseen päätettävässä suuremmassa aluekohteessa kokeillaan menettelyä, jossa kohteen toteuttaja vastaa myös kohdetta palvelevan kunnallistekniikan ja katujen rakentamisesta.

 

Ehdotus hallintamuototavoitteiden alueittaiseksi soveltamiseksi

 

Hallintamuototyöryhmän ehdotus sisältää katsauksen MA-ohjelman tavoitteiden toteutusmahdollisuuksiin syksyn 2008 asuntomarkkinatilanteessa, tiivistelmän kaupunkisuunnitteluvirastossa laadituista hallintamuotojakaumaa koskevista taustaselvityksistä, kuvauksen alueellisten hallintamuotojakaumien määrittelyssä huomioitavista seikoista sekä työryhmän ehdotuksen hallintamuototavoitteiden alueittaisen soveltamisen periaatteiksi.

 

Työryhmä esittää hallintamuototavoitteiden alueittaiseksi soveltamiseksi seuraavia periaatteita:

 

–                    Projektialueille luodaan yleissuunnitelmat, joissa määritellään hallintamuotojakaumat ja keskipinta-alasuositukset

Aluerakentamisprojekteissa hallintamuotojakauma ja keskipinta-alasuositus määritellään koko alueelle yleispiirteisen suunnitelman pohjalta talous- ja suunnittelukeskuksen projektinjohtajan johdolla yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston, kiinteistöviraston ja muiden tarvittavien osapuolien kanssa. Laadittu hallintamuotojakauman yleissuunnitelma käsitellään aluerakentamisprojektien johtoryhmässä ja hyväksytään kaupunginhallituksessa. Yleissuunnitelma osoittaa tavoitellun lopputilanteen.

Kaupunkisuunnitteluvirasto yhteistyössä kiinteistöviraston ja talous- ja suunnittelukeskuksen kanssa määrittelee projektialueiden osa-aluekohtaiset hallintamuotojakaumat ja keskipinta-alasuositukset sekä muut mahdolliset asuntopoliittiset suositukset. Suositukset perustuvat alueiden ominaisuuksiin, niiden vetovoimaisuuteen ja mahdollisiin sosiaaliseen rakenteeseen ja kustannuksiin liittyviin riskeihin. Osa-aluekohtaiset suositukset viedään tiedoksi aluerakentamisprojektin johtoryhmään yleissuunnitelman käsittelyn yhteydessä. Osa-aluekohtaisia hallintamuotojakaumatavoitteita tarkennetaan päätettäessä tonttien varauksista.

 

–                    Täydennysrakentamiskohteissa tulee tontinluovutusten yhteydessä perustella esitetty hallintamuotojakauma ja asuntojen keskipinta-alat

Perustelut pohjautuvat alueen olemassa olevaan asuntojen kokojakaumaan ja täydennysrakentamisen alueellisiin suosituksiin.

 

–                    Keskipinta-alatavoite määritellään tontinluovutusten yhteydessä

Kiinteistövirasto määrittelee yhteistyössä talous- ja suunnittelukeskuksen ja kaupunkisuunnitteluviraston kanssa tontinluovutusten yhteydessä sovellettavan keskipinta-alata­voit­teen MA-ohjelman tavoitteiden mukaisesti.

Keskipinta-alamääräys voidaan perustelluissa tapauksissa määritellä myös kaavoituksen yhteydessä. Tämän määräyksen käytöstä päättää kaupunkisuunnittelulautakunta käsitellessään ko. kaavan kaavoitusperiaatteita.

 

–                    Nimetyille ryhmille kohdennettujen asuntojen sijoittamisesta tehdään selvitys

Talous- ja suunnittelukeskus tekee selvityksen yhteistyössä muiden hallintokuntien kanssa. Nimettyjen ryhmien (sosiaalihuoltolaissa ja muussa erityislainsäädännössä määritellyt asumisessaan tukea tarvitsevat erityisryhmät sekä opis­kelijat, itsenäistyvät nuoret ja seniorit) sijoittuminen kau­punkirakenteessa määritellään selvityksen pohjalta. Selvitys palvelee lähinnä täydennysrakentamisen ohjausta. Kaikilla uusilla alueilla tulee pyrkiä MA-ohjelman mukaisiin tavoitteisiin.

 

–                    Suuria aluekokonaisuuksia luovutettaessa tulee noudattaa monipuolista hallintamuotojakaumaa

Luovutettaessa suurempaa aluekokonaisuutta yhdelle toteuttajataholle, tulee kaupungin tavoittelema jakauma sisällyttää tontinluovutusehtoihin.

 

–                    Kaupungin oman asuntotuotannon käyttö markkinoiden tasapainottamiseksi

Kaupunki pyrkii vastaamaan vapaarahoitteisen asuntotuotannon vähenemiseen lisäämällä omaa välimallin omistus­asuntotuotantoaan (Hitas-asuntoja). Mikäli Hitas-asun­to­tuotannon lisääminen johtaa kasvavaan myymättömien asuntojen määrään, kaupungin vapaarahoitteinen vuokra-asuntojen omistajayhtiö Kiinteistö Oy Auroranlinna voisi ostaa ne käytettäväksi vapaarahoitteisina vuokra-asun­toi­na tai työsuhdeasuntoina.

 

–                    Seuranta

Talous- ja suunnittelukeskuksen kehittämisosasto seuraa projektialueiden ja täydennysrakentamiskohteiden hallintamuotojakauman ja keskipinta-alojen toteutumista sekä tekee esitykset aluerakentamisprojektien johtoryhmälle tarvittavista muutoksista.

 

Hallintamuototyöryhmän ehdotuksesta saadut lausunnot

 

Hallintamuototyöryhmän ehdotukseen saatiin lausunnot kaupunkisuunnitteluvirastolta (24.10.2008), kiinteistövirastolta (6.11.2008), asuntotuotantotoimistolta (31.10.2008), Kiinteistö Oy Auroranlinnalta (15.10.2008), sosiaalivirastolta (28.10.2008), terveyskeskukselta (5.11.2008), nuorisoasiainkeskukselta (31.10.2008), liikuntavirastolta (12.11.2008) sekä opetusvirastolta (29.12.2008). Lausunnot

./.                   ovat asian liitteinä.

 

Yhteenvetona lausunnoista todetaan, että alueellisten hallintamuototavoitteiden määrittelyä pidettiin hyvänä mm. siksi, että se antaa edellytykset tasapainoisen hallintamuotojakauman muodostamiselle ja tarkoituksenmukaisen kokoisten asuntojen rakentamiselle kullekin alueelle. Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa menettelyn parantavan asuntokaavojen toteutuskelpoisuutta, kun eri hallintamuodoille voidaan riittävän varhaisessa vaiheessa osoittaa markkinoitavuuden, kustannusten ja muiden tekijöiden kannalta oikeat tontit.

 

Ns. nimettyjen ryhmien asumisen sijoittumisesta tehtävää selvitystä pidettiin lausunnoissa tarpeellisena. Selvityksen pohjalta voitaisiin jatkossa määritellä em. ryhmien sijoittuminen kaupunkirakenteessa ja välttää samankaltaisten asumispalvelujen sattumanvarainen keskittyminen liiaksi samoille alueille tai jopa samoihin taloihin.

 

Lausunnoissa korostettiin, että myös täydennysrakentamisessa olisi tärkeää pyrkiä monipuolistamaan asuntokantaa määrittelemällä kohteisiin sopivat hallintamuotojakaumat ja keskipinta-alatavoitteet riittävän varhaisessa vaiheessa ottaen huomioon mahdolliset alueelliset vinoumat. Toisaalta todettiin, että edelleen tulisi suhtautua myönteisesti kaupungin kiinteistöyhtiöiden lisärakentamiseen tonteillaan, sillä lisärakentamisella ja sen yhteydessä usein tehtävillä peruskorjauksilla voidaan lisätä vuokra-asuntokohteiden houkuttelevuutta ja parantaa samalla koko asuinympäristön olosuhteita.

 

Lisäksi lausunnoissa otettiin kantaa valmistelun tarkoituksenmukaiseen organisointiin, eri hallintokuntien edustuksen riittävyyteen, koordinoinnin tarpeeseen sekä seurannan järjestämiseen.

 

Kaj toteaa, että hallintamuotojakaumaa koskevien yleissuunnitelmien valmistelu, toteutuksen koordinointi ja seuranta on järkevää tehdä ta­lous- ja suunnittelukeskuksen aluerakentamisprojektien johdolla projektien valmiita yhteistyöverkostoja hyödyntäen ja tarpeen mukaan täyden­täen. MA-ohjelman seurantaprosessin myötä myös hallintamuotojakauman toteutumisen seuranta on tarkoituksenmukaista tehdä talous- ja suunnittelukeskuksen toimesta.

 

Projektialueiden yleissuunnitelmissa määritellään alueelliset hallintamuotojakaumat ja muut mahdolliset asuntopoliittiset suositukset. Jakaumat ja suositukset perustuvat alueiden ominaisuuksiin, niiden vetovoimaisuuteen sekä mahdollisiin sosiaaliseen rakenteeseen ja kustannuksiin liittyviin riskeihin. Yleissuunnitelma osoittaa tavoitellun lopputilanteen. Yleissuunnitelmaan sisältyvä projektialueen investointisuunnitelma toimii tulevan taloussuunnittelun pohjana.

 

Yleissuunnitelmat voidaan käsitellä aluerakentamisprojektien johtoryhmässä, jossa on nykyisellään edustajat talous- ja suunnittelukeskuksesta, hallintokeskuksesta, kaupunkisuunnitteluvirastosta, kiinteistövirastosta sekä rakennusvirastosta. Kaj toteaa, että työryhmän ehdotuksesta poiketen yleissuunnitelmista ei ole tarpeen tehdä erillisiä päätöksiä kaupunginhallituksessa, sillä niiden laadinnassa noudatetaan kaupunginvaltuuston hyväksymiä maankäytön ja asumisen toteutusohjelman hallintamuototavoitteita.

 

Tontinluovutusten valmistelu kuuluu kiinteistötoimen toimialaan. Tässä ehdotuksessa linjatut tontinluovutuksen kehittämisen periaatteet lisäävät osin aluerakentamisprojektien koordinointivastuun merkitystä ja toisaalta tarvetta nykyistä tiiviimpään yhteistyöhön kaupungin eri toimijoiden kesken. Kaj toteaa, että tontinluovutusmenettelyn kehittämistoimenpiteiden ohjaamiseksi ja tontinvarausten valmisteluun liittyvän yhteistyön syventämiseksi tulee asettaa hallintokeskuksen johdolla toimiva tontinluovutuksen ohjausryhmä, johon nimetään edustajat talous- ja suunnittelukeskuksesta, kaupunkisuunnitteluvirastosta ja kiinteistövirastosta. Voimassa olevan johtosäännön mukaisesti kaupunginhallitus päättää edelleen merkittävistä tontinvarauksista.

 

 

 

 

11

2.3.2009 pöydälle pantu asia

OY HELSINGIN ASUNTOHANKINTA AB:N ASEMA JA TEHTÄVÄT SEKÄ YHTIÖN ASUNTOKANNAN HALLINNAN JA KÄYTÖN KEHITTÄMINEN

 

Khs 2008-1346, 2007-1096

 

KAJ                                    Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi Asuntohankintatyöryhmän 3.2.2009 päivätyn raportin.

 

Pöytäkirjanote Oy Helsingin Asuntohankinta Ab:lle, Kiinteistö Oy Auroranlinnalle, talous- ja suunnittelukeskukselle, kiinteistövirastolle, asuntohankintatyöryhmän jäsenille sekä tarkastusvirastolle.

 

Lisätiedot:
Ryöti Miliza, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 25407

 

 

LIITE

Asuntohankintatyöryhmän raportti 3.2.2009

 

Kaj ilmoittaa, että Khs päätti 14.4.2008 maankäytön ja asumisen toteutusohjelman 2008–2017 täytäntöönpanopäätöksen yhteydessä kehottaa kaupunginjohtajaa asettamaan työryhmän selvittämään kaupungin asuntohankintayhtiön asemaa, tehtäviä, uusien hankintojen tarpeellisuutta sekä yhtiön hallussa olevan asuntokannan hallinnan ja tarkoituksenmukaisen käytön kehittämismahdollisuuksia.

 

Kaupunginjohtaja asetti mainitun työryhmän 14.5.2008. Työryhmän puheenjohtajaksi nimettiin rahoitusjohtaja Tapio Korhonen talous- ja suun­nittelukeskuksesta sekä jäseniksi toimitusjohtaja Matti Kuikka Oy Helsingin Asuntohankinta Ab:stä, apulaiskaupunginsihteeri Miliza Ryöti hallintokeskuksesta, työmarkkinalakimies Leena Mattheiszen henkilöstökeskuksesta, kiinteistöjen kehittämispäällikkö Harri Kauppinen ja vuok­rauspäällikkö Laura Hassi kiinteistövirastosta sekä kehittämispäällikkö Markus Härkäpää ja lainapäällikkö Eija Venetkoski-Kukka talous- ja suunnittelukeskuksesta. Työryhmän määräajaksi asetettiin 31.1.2009.

 

Työryhmä on jättänyt raporttinsa 3.2.2009. Raportti sisältää kuvauksen Oy Helsingin Asuntohankinta Ab:n asemasta ja tehtävästä Helsingin kaupungin omistamana toimijana asuntomarkkinoilla, selvityksen ja ennusteen yhtiön taloudellisesta tilanteesta, selvityksen lähivuosien pienasuntojen hankintatarpeesta sekä ehdotukset yhtiön asuntokannan hallinnan ja käytön kehittämisestä. Raporttiin sisältyy toimitusjohtaja Matti Kuikan eriävä mielipide.

 

./.                   Raportti on asian liitteenä. Yhteenvetona työryhmän raportista todetaan seuraavaa:

 

Hankintayhtiön asema ja tehtävät

 

Oy Helsingin Asuntohankinta Ab on kaupungin kokonaan omistama yhtiö, jonka tehtävä on omistaa asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöiden osakkeita ja vuokrata niiden perusteella hallitsemiaan huoneistoja kaupungin osoittamaan käyttöön. Yhtiö perustettiin vuonna 1983 ja se hankki ensimmäiset asuntonsa vuonna 1985. Tällä hetkellä yhtiö omistaa noin 3 500 pienasuntoa, joista 48 % on valtion arava- tai korkotukilainalla rahoitettuja ns. ARA-vuokra-asuntoja ja 52 % vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja. Asuntohankintayhtiön omistuksessa on 6,5 % kaupungin omis­tamasta vuokra-asuntokannasta. Hankintayhtiön omistamia asuntoja on välivuokrattu kaupungin virastoille palvelussuhdeasunnoiksi sekä sosiaalivirastolle ja Niemikotisäätiölle erityisryhmien asunnoiksi. Kos­ka palvelussuhdeasuntojen ja erityisryhmäasuntojen tarve on eri aikoina vaihdellut, asuntoja on lisäksi vuokrattu kiinteistöviraston asuntoasiainosaston asunnonvälityksen kautta sekä suoraan vapaille asuntomarkkinoille.

 

Hankintayhtiön taloudellinen tilanne

 

Vuonna 2004 selvitettiin kaupunginhallituksen kehotuksesta yhtiön kokonaistaloudellista tilannetta sekä mahdollisuuksia yhtiön itsensä ehdottamaan asuntojen hankintaan yhtiön järjestämällä ulkopuolisella rahoituksella. Tuolloin kaupunginhallitus päätti (Kj 21.6.2004 / 873 §) asun­tohankintayhtiön lainojen uudelleen järjestelystä. Lainajärjestelyllä tavoiteltiin Oy Helsingin Asuntohankinta Ab:lle taloudellista vakautta ja vuosittaista ylijäämää alkaen vuodesta 2005.

 

Lainajärjestelystä huolimatta taloudellista vakautta ei saavutettu. Oletuksena oli tuolloin asunto-ohjelman 2004–2008 tavoitteen mukainen asuntojen hankinta, mikä ei markkinatilanteen kehityksen vuoksi toteutunut. Toisaalta menot ovat kasvaneet arvioitua enemmän, pääosin yhtiövastikkeiden ja korjauskustannusten kasvun vuoksi. Ylijäämää on kertynyt vain vuodelta 2007, eikä sitä vuon­­na 2008 tehdyn kassavirtaennusteen mukaan kerry vuosilta 2008–2009. Ennusteen mukaan kassavirran negatiivisuus alkaa huhtikuussa 2009 ja loppuu huhtikuussa 2018. Talouden tervehdyttäminen edellyttää toimenpiteitä viimeistään vuonna 2010, jolloin kassavirran negatiivisuuden arvioidaan olevan 2,2 miljoonaa euroa.

 

Arvio uusien hankintojen tarpeellisuudesta

 

Maankäytön ja asumisen toteutusohjelman 2008–2017 täytäntöönpa­nopäätöksen perusteluissa todetaan, että Helsingin asuntohankinnan omistamat noin 3 500 asuntoa voidaan nykytilanteessa katsoa riittäväksi määräksi pieniä vuokra-asuntoja ja että ohjelmakauden alussa tulisi harkita asuntojen hankintatoiminnan lopettamista toistaiseksi.

 

Asuntohankintayhtiön asunnoista noin 36 % (1 706 asuntoa) on välivuokrattu tilakeskukselle ja Niemikotisäätiölle erityisryhmien asunnoiksi. Erityisryhmien käytössä on lisäksi asuntoja kaupungin ARA-vuokra-asuntokannasta, kaupungin omistamia Hitas-osakkeita ja muita tilakeskuksen omistamia asuntoja, vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja omistavan Kiinteistö Oy Auroranlinnan asuntoja, Helsingin Palveluasun­tojen asuntoja sekä Y-säätiön asuntoja, yhteensä lähes 4 800 asuntoa. Sosiaaliviraston toukokuussa 2008 tekemän asumispalvelusuunnitelman mukaan erityisryhmille varattavien pienasuntojen lisätarve on lähivuosina noin 35 asuntoa vuodessa.

 

Kaupungilla on yhteensä 3 599 palvelussuhdeasuntoa, joissa asuu
9,3 % palveluksessa olevista. Palvelussuhdeasuntokannassa tapahtuvaa vaihtuvuutta käytetään rekrytointitarpeeseen ja lisäksi arvioidaan, että uusia palvelussuhdeasuntoja tarvitaan rekrytointia varten noin 50 kappaletta vuodessa.

 

Asuntohankintayh­tiön ja Auroranlinnan vapaille markkinoille ja asuntoasiainosaston asunnonvälityksen kautta vuokrattuja asuntoja vapautuu vuodessa arviolta 200 asuntoa. Niistä suurin osa, noin 75 %, on vapaarahoitteisia. Vapautuvat asunnot voidaan osoittaa tarpeen mukaan joko palvelussuhdeasunnoiksi tai erityisryhmien asunnoiksi ja ne riittävät kattamaan lähivuosien tarpeen. Näiden asuntojen lisäksi muita kaupun­gin vuokra-asuntoja on mahdollista käyttää sekä palvelussuhdeasuntoina että erityisryhmien asuntoina. Kaupungin ARA-vuokra-asuntoja vapautuu vuosittain noin 3 000 ja niistä noin 2 000 on pienasuntoja (1–2 h + k/kk).

 

Työryhmän kanta on, että asuntohankintayhtiön tulisi toistaiseksi lopettaa uusien asuntojen hankkiminen. Työryhmä toteaa lisäksi, että hintatason alueellisten erojen takia niin Helsingin asuntohankinnan kuin esi­merkiksi Y-säätiönkin hankintatoiminta on suuntautunut samoille alueille. Osa näistä alueista on sellaisia, joilla muutoinkin on keskimääräistä suurempi valtion tukema vuokra-asuntokan­ta. Kaupungin asuntohankintayhtiö perustettiin aikanaan muun muassa siksi, että sen avulla voitaisiin torjua sosiaalista segregaatiota. Nykytilanteessa tavoite ei toteudu vaan päinvastoin jatkuvalla asuntojen hankinnalla samoilta alueilta saattaa olla eriytymiskehitystä vahvistavia seurauksia.

 

Asuntojen hallinnan ja tarkoituksenmukaisen käytön kehittäminen

 

Kaupungin omistamien asuntojen hallintoa ja hoitoa on eri tavoin yhtenäistetty, yhdistetty ja rationalisoitu. Viimeksi Kiinteistö Oy Auroranlinnan ja Kiinteistö Oy Helsingin korkotukiasuntojen toiminnat yhdistettiin siten, että korkotukiasuntoyhtiö ostaa toimintansa edellyttämät palvelut Auroranlinnalta. Joustavuuden ja taloudellisuuden lisäämiseksi sekä yhdenmukaisten toimintatapojen saavuttamiseksi myös asuntohankintayhtiön toiminnot tulisi yhdistää Auroranlinnaan siten, että asuntohankintayhtiön henkilöstö siirrettäisiin Auroranlinnaan ja asuntohankintayhtiö ostaisi toiminnan vaatimat palvelut Auroranlinnalta. Samassa yhteydessä tulisi huolehtia asuntohankintayhtiön talouden vakauttamisesta.

 

Selvitystensä perusteella työryhmä ehdottaa seuraavia linjauksia ja toimenpiteitä:

 

1                    Oy Helsingin Asuntohankinta Ab lopettaa toistaiseksi uusien asuntojen hankinnan.

 

2                    Oy Helsingin Asuntohankinta Ab mukauttaa toimintatapansa asuntojen vuokrauksessa vapaille markkinoille sekä kor­jaustoiminnassa vastaamaan samassa käytössä olevas­­sa, kaupungin omistamassa asuntokannassa noudatettavia menettelytapoja:

Vapaille asuntomarkkinoille suoraan vuokrattaviin asuntoihin tehdään viiden vuoden määräaikaiset vuokrasopimukset, jotta asunnot on tarvittaessa määräajan kuluttua mahdollista vuokrata ao. hallintokunnille käytettäväksi erityisryhmien asuntoina tai palvelussuhdeasuntoina.

Vapaille asuntomarkkinoille suoraan vuokrattavan asunnon vapautuessa Oy Helsingin Asuntohankinta Ab:n tulee tiedottaa vapautumisesta kiinteistöviraston tilakeskuksen asuntovuokrausyksikölle, joka tarkistaa tarvitaanko asuntoa palvelussuhdeasunnoksi tai erityisryhmien käyttöön.

Oy Helsingin Asuntohankinta Ab:n asuntojen korjaukset tehdään yhteistyössä kiinteistöviraston tilakeskuksen asuntovuokrausyksikön kanssa noudattaen samaa menettelyä kuin Kiinteistö Oy Auroranlinnan korjauksissa.

 

3                    Kaupungin omistamien asuntojen hallinnassa ja käytössä noudatettavien toimintatapojen yhtenäiseksi ja sujuvoittamiseksi sekä toimin­nan joustavuuden ja taloudellisuuden lisäämiseksi Oy Helsingin Asuntohankinta Ab:n henkilöstö siirretään vuoden 2010 alusta Kiinteistö Oy Auroranlinnaan. Asuntohankintayhtiön hallitus ostaa toiminnan vaatimat palvelut Auroranlinnalta.

 

4                    Huolehditaan yhtiön talouden vakauttamisesta ensi vaiheessa, mm. tämän vuoden aikana, ja myöhemmin tasoittamaan poikkeuksellisia lyhytaikaisia kassavarojen tarpeen huippuja myöntämällä konsernitililimiitti. Pidempiaikainen vajaus katettaisiin myöntämällä yhtiölle korollista pääomalainaa. Pääomalainan myöntäminen otettaisiin huomioon vuoden 2010 talousarviota ja taloussuunnitelmaa vuosille 2011–2012 laadittaessa. Tarvittavat määrät tarkentuvat, kun ennusteet voidaan tehdä tarkemmalla tasolla, mutta käytettävissä olevin tiedoin vuodelle 2010 tarvittava määräraha olisi n. 3 miljoonan euron suuruinen ja yhteensä enintään 7 miljoonaa euroa.

 

Kaj toteaa, että kaupungin omistamassa asuntokannassa Oy Helsingin Asuntohankinta Ab:n ja Kiinteistö Oy Auroranlinnan toimintaa voidaan tarkastella rinnakkain, sillä kumpikin omistaa vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja ja vuokraa niitä palvelussuhdeasunnoiksi, erityisryhmien käyttöön ja vapaille markkinoille. Lainsäädännöllisistä, mm. asuntohankintayhtiön verovapauteen liittyvistä syistä mainittujen yhtiöiden fuusioiminen ei ole tarkoituksenmukaista. Toiminnot voidaan kuitenkin yhdistää työryhmän raportissa kuvatulla tavalla. Yhdistämisellä saavutettavien toiminnallisten hyötyjen lisäksi yhdistäminen selkeyttäisi asuntovuok­rauksen kokonaisuutta asuntoja vuokraavien tai välivuokraavien asukkaiden näkökulmasta. Helsingin kaupunki on merkittävä toimija myös vapaarahoitteisilla vuokra-asuntomarkkinoilla ja vapaarahoitteisen asuntokannan linjakas hallinta edesauttaa mahdollisuuksia suunnata asuntoja joustavasti kulloisenkin tarpeen mukaan.

 

Yhtiön taloudellisen vakauttamisen vuoksi uusien asuntojen hankinta on syytä lopettaa toistaiseksi. Työryhmän raportissa esitetään taloudellisen vakauttamisen edellyttämät toimenpiteet.

 

Kaj toteaa, että päättäessään tämän päätösesityksen mukaisesti kaupunginhallitus merkitsee tiedoksi työryhmän raportin. Päätös työryhmän ehdotuksista kuuluu konsernijaoston toimivaltaan. Kaj toteaa, että konsernijaostolle valmisteltava päätösehdotus tulee kuulumaan seuraavasti:

 

–                    Helsingin Asuntohankinta Ab lopettaa toistaiseksi uusien asuntojen hankinnan.

–                    Helsingin Asuntohankinta Ab mukauttaa toimintatapansa asuntojen vuokrauksessa vapaille markkinoille sekä korjaustoiminnassa vastaamaan muussa kaupungin omistamassa, samassa käytössä olevassa asuntokannassa noudatettavia menettelytapoja.

–                    Kaupungin omistaman asuntokannan hallinnassa noudatettavien toimintatapojen yhtenäistämiseksi sekä joustavuuden ja taloudellisuuden lisäämiseksi Oy Helsingin Asun­tohankinta Ab:n henkilöstö siirretään vuoden 2010 alusta Kiinteistö Oy Auroranlinnaan. Hankintayhtiön hallitus ostaa toiminnan vaatimat palvelut Auroranlinnalta.

Konsernijaosto päättänee kehottaa Oy Helsingin Asuntohankinta Ab:n ja Kiinteistö Oy Auroranlinnan vuoden 2009 yhtiöko­kouk­sissa valittavia hallituksia ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin Oy Helsingin Asuntohankinta Ab:n henkilöstön siirtämiseksi Kiinteistö Oy Auroranlinnan palvelukseen vuoden 2010 alusta lukien.

 

–                    Oy Helsingin Asuntohankinta Ab:n talouden vakauttamisesta huolehditaan ensi vaiheessa myöntämällä konsernitililimiitti vuoden 2009 aikana sekä myöhemmin tasoittamaan poikkeuksellisia, lyhytaikaisia kassavarojen tarpeen huippuja. Pidempiaikainen vajaus katetaan esimerkiksi myöntämällä hankintayhtiölle korollista pääomalainaa kaikkiaan enintään seitsemän miljoonaa euroa.

Konsernijaosto päättänee kehottaa talous- ja suunnittelukeskusta ryhtymään tarvittaviin järjestelyihin Oy Helsingin Asuntohankinta Ab:n talouden vakauttamiseksi tässä päätöksessä kuvatulla tavalla.

 

Kaj toteaa, että asuntohankintayhtiön hallituksen nimeämistä ja yhtiökokousta koskevat päätökset valmistellaan konsernijaoston päätettäviksi samassa yhteydessä.