HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS

VUODEN 2009 TALOUSARVION KOHDALLE 1 39 05, YHTEISÖJEN TUKEMINEN, KHN KÄYTETTÄVÄKSI, MERKITYN AVUSTUSMÄÄRÄRAHAN JAKAMINEN

Khs 2008-1158, 2008-1177, 2008-1169, 2008-1138, 2008-1153, 2008-1161, 2008-1168, 2008-1144, 2008-1115, 2008-1050, 2008-1142, 2008-1089, 2008-1300, 2008-1155, 2008-1159, 2008-1119, 2008-1134, 2008-1152, 2008-1116

Kj toteaa, että Khs päätti 8.12.2008 hyväksyä ohjeet vuoden 2009 talousarvioon merkittyjen avustusmäärärahojen jakamisesta, maksattamisesta sekä vuoden 2010 avustusten hakumenettelystä

Vuoden 2009 talousarvioon sisältyvässä liitteessä 1 on sidottu avustukset osalle yhteisöjä. Muista avustuksista päättää Khs, asianomainen lauta- tai johtokunta.

Kvston 12.11.2008 vahvistaman vuoden 2009 talousarvion kohdalle 1 39 05 on merkitty 5 190 000 euron suuruinen avustusmääräraha Khn käytettäväksi. Määrärahasta kaupunginvaltuusto on sitonut 40 000 euroa Finland Convention Bureau ry:lle, 1 160 000 euroa Finlandia-talo Oy:lle, 1 575 000 euroa Greater Helsinki Promotion Ltd Oy:lle, 40 000 euroa Helsingin Kansainvälinen Balettikilpailu -yhdistys ry:lle, 69 000 euroa Helsingin kaupungin 450-vuotistaiteilijatalosäätiölle, 619 000 euroa Oy Gardenia-Helsinki Ab:lle, 50 000 euroa Pro Filharmonia ry:lle ja 109 000 euroa Y-Säätiölle. Näin ollen on päätettävä 1 528 000 euron suuruisen avustusmäärärahan käytöstä.

./. Esityslistan tämän asian liitteessä on esitetty avustusanomuksen jättäneiden yhdistysten sekä muiden ao. kohtaan kuuluvien avustusmäärärahojen jako vuodelta 2008, vuodelle 2009 haettu avustussumma sekä ehdotus vuoden 2009 avustukseksi.

Maksatusohjeiden mukaan avustuksia myönnetään järjestöille, jotka olivat hakeneet vuodelle 2009 avustusta 30.4.2008 mennessä.

Kaupungin henkilöstöjärjestöjen vuokra-avustukset sekä muut vuokra-avustukset ovat kiinteistöviraston ilmoittamien vuokrien suuruiset. Muihin avustuksiin on pääsääntöisesti tehty n. 2,1 %:n korotus verrattuna vuoden 2008 avustukseen.

Helsingin Kaupunginosayhdistysten Liitto ry:lle ei esitetä avustusta Safety – toimintaan, koska Helsingin poliisilaitos, hallintokeskuksen turvallisuus- ja valmiusosasto ja sosiaalivirasto ovat sopineet lähipoliisitoiminnasta ja alueilla tapahtuvasta yhteistyöstä ja näin ollen em. toiminta hoidetaan virkatyönä ja sopijaosapuolten varoilla.

Helsingin yhteisjärjestö JHL ry:lle on esitetty anottua suurempaa avustusta, koska järjestön kiinteistövirastolta vuokratun kesävirkistyspaikan vuokrat nousevat vuoden 2009 alussa. Vuokrankorotusta ei ollut anomuksessa otettu huomioon. Vuosittain yhdistykselle on myönnetty avustus vuokriin täysimääräisenä.

Koska nykyisen käytännön mukaan avustuksia yleisten saunojen toiminnan turvaamiseen, kunnallisen tiedotustoiminnan edistämiseen, opaskoulutuksen järjestämiseen, kansalaisvaikuttaminen tietoverkoissa -hankkeiden tukemiseen ja veteraanijärjestöjen tilavuokriin varatuista avustusmäärärahoista haetaan vasta vuoden 2009 aikana, olisi tarkoituksenmukaista, että nämä määrärahat osoitettaisiin kaupunginjohtajan käytettäväksi. Vuosittain näistä määrärahoista avustukset on myönnetty samoille järjestöille.

Yleisten saunojen toiminnan avustaminen perustuu Khn asettaman komitean mietinnön pohjalta tehtyyn päätökseen (Khs 15.10.1990, 2111 §). Tällä hetkellä toiminnassa on kolme yleistä saunaa, joiden toimintaa on vuosittain tuettu.

Avustus Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiölle tontinvuokriin tulisi osoittaa Kj:n käytettäväksi, koska avustuksen suuruus perustuu lainojen vuoden 2009 korkoihin ja koska avustus tulisi maksaa vasta sen jälkeen, kun valtio osaltaan on tehnyt päätöksen tontinvuokrista luopumisesta.

Pika-ajuritoimintaan varattu vuoden 2009 avustus olisi perusteltua jättää Kj:n käyttöön, koska matkailu- ja kongressitoimisto ei ole vielä määritellyt pika-ajuritoiminnan avustuksen ehdoksi asetettavia päivystys-aikoja.

Eurooppalainen Pääkaupunkiseutu ry:n ja KTN:n Helsingin paikallisyhdistys ry:n avustushakemukset ovat saapuneet hakuajan päätyttyä. Avustusohjeiden mukaan myöhästyneet avustusanomukset on esitettävä hylättäviksi, joten Eurooppalainen Pääkaupunkiseutu ry:lle ja KTN:n Helsingin paikallisyhdistys ry:lle ei esitetä avustusta.

Yhdistysten edellisten avustusten käyttöä on valvottu tilinpäätöstietojen perusteella avustusten yleisohjeiden mukaisesti. Avustukset on käytetty haettuun tarkoitukseen.

KJ Kaupunginhallitus päättänee jakaa avustuksia vuoden 2009 talousarvion kohdalta 1 39 05 yhteensä 1 528 000 euroa seuraavasti:

	Avustus 2009
	euroa

Alvar Aalto Säätiö	20 150
Kotitalon ylläpitoon	5 150
Peruskorjausavustus	15 000
Helsingin Kaupunginosayhdistysten Liitto ry	96 700
Vuotuisavustus	45 100
Kotikatutoimintaa	51 600
Safety -toimintaan	-
Helsingin kaupungin akavalaisten lomatuki ry	35 100
Vuotuisavustus	6 300
Vuokra-avustus	28 800
Helsingin liikenneturvallisuusyhdistys ry	97 600
Helsingin yhteisjärjestö JHL ry	167 290
Vuotuisavustus	9 430
Vuokra-avustus	157 860
Helsinki-Seura – Helsingfors-Samfundet ry	16 700
Hyötykasviyhdistys ry	43 220
Annalan puutarhakeskuksen vuokriin
Jyty Helsinki ry	177 690
Vuotuisavustus	9 770
Vuokra-avustus	167 920
Kansainvälisen kaupunkiyhteistyön tukeminen	8 930
Helsingin Pohjola-Norden i Helsingfors r.f.	6 760
Suomi-Venäjä-Seuran Etelä-Suomen piirijärjestö ry	2 170
Krematoriosäätiö – Krematoriestiftelsen r.s.	6 800
Pohjola-Nordenin Nuorisoliitto ry	4 000
Sibelius-Akatemia (Kirkkomusiikin osasto)	6 700
Kahden urkukonsertin järjestämiseen Finlandia-talossa
Suomen Rauhanliitto - YK-yhdistys ry	8 740
Vuokra-avustus
Suomen Retkeilymajajärjestö–SRM ry	58 866
Super Helsingin kaupungin paikallisjärjestö ry ja Tehyn Helsingin kaupungin paikallisosasto ry	53 160
Vuotuisavustus	4 410
Vuokra-avustus	48 750
Svenska Finlands folkting	2 835
Avustuksia yleisten saunojen toiminnan turvaamiseen, kaupunginjohtajan käytettäväksi	17 850
Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö, kaupunginjohtajan käytettäväksi	610 000
Kansalaisvaikuttaminen tietoverkoissa, kaupunginjohtajan käytettäväksi	29 400

	Avustus 2009
	euroa

Kunnallisen tiedotustoiminnan edistäminen, kaupunginjohtajan käytettäväksi	2 600
Opaskoulutuksen järjestäminen, kaupunginjohtajan käytettäväksi	6 600
Pika-ajuritoimintaan, kaupunginjohtajan käytettäväksi	6 870
Veteraanijärjestöjen vuokriin, kaupunginjohtajan käytettäväksi	17 850
Kj:n käyttöön	32 349
Yhteensä	1 528 000

Samalla kaupunginhallitus päättänee hylätä myöhästymisen perusteella Eurooppalainen Pääkaupunkiseutu ry:n ja KTN:n Helsingin paikallisyhdistys ry:n avustushakemukset.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee kehottaa talous- ja suunnittelukeskuksen taloussuunnitteluosastoa lähettämään kirjeen vuoden 2009 avustuksen myöntämisestä ja vuodelle 2010 mahdollisesti haettavan avustuksen hakumenettelystä päätöksessä mainituille sekä niille järjestöille, jotka on mainittu vuoden 2009 talousarvion liitteessä 1 em. talousarviotilin kohdalla.

Pöytäkirjanote hallintokeskukselle, taloushallintopalvelulle (Sirpa Enqvist), talous- ja suunnittelukeskuksen taloussuunnitteluosastolle ja tarkastusvirastolle.

Lisätiedot:
Forsblom Kaija, erityissuunnittelija, puhelin 310 36281

LIITE

Yhdistelmä vuoden 2009 talousarvion kohdalle 1 39 05, Yhteisöjen tukeminen, Khn käytettäväksi, kuuluvista avustusmäärärahoista

VUODEN 2009 TALOUSARVIOON SISÄLTYVIEN UUSIEN VIRKOJEN PERUSTAMINEN SOSIAALIVIRASTOON

Khs

Sosiaalivirasto toteaa (11.12.2008) mm., että kuntalain mukaan tehtävää, jossa käytetään julkista valtaa, hoidetaan virkasuhteessa. Kaupunginhallitus päättää muiden kuin kaupunginjohtajan, apulaiskaupunginjohtajan sekä viraston tai laitoksen päällikön viran perustamisesta ja lakkauttamisesta.

Virasto esittää, että kaupunginhallitus päättäisi perustaa 1.2.2009 lukien seuraavat, sosiaaliviraston vuoden 2009 talousarvioon sisältyvät virat:

- 10 sosiaaliohjaajan virkaa lapsiperheiden palvelujen vastuualueelle lapsiperheiden varhaiseen tukeen (perhekeskustoiminta) 2 094,08 euron tehtäväkohtaisella palkalla

- 11 sosiaalityöntekijän virkaa lapsiperheiden palvelujen vastuualueelle avohuollon vahvistamiseen (perhekeskustoiminta) 2 786,21 euron tehtäväkohtaisella palkalla

- 1 asiakasohjauksen päällikön virka lapsiperheiden palvelujen vastuualueelle 3 303,42 euron tehtäväkohtaisella palkalla

- 1 erityissosiaalityöntekijän virka lapsiperheiden palvelujen vastuualueelle lasten sijaishuoltoon 2 802,12 euron tehtäväkohtaisella palkalla

- 1 sosiaalityöntekijän virka lapsiperheiden palvelujen vastuualueelle lasten sijaishuoltoon 2 656,95 euron tehtäväkohtaisella palkalla

- 1 johtavan sosiaalityöntekijän virka aikuisten palvelujen vastuualueelle sosiaaliseen ja taloudelliseen tukeen 2 959,62 euron tehtäväkohtaisella palkalla

- 1 johtavan sosiaalityöntekijän virka aikuisten palvelujen vastuualueelle sosiaaliseen ja taloudelliseen tukeen 2 940,90 euron tehtäväkohtaisella palkalla

- 1 sosiaalityöntekijän virka aikuisten palvelujen vastuualueelle sosiaaliseen ja taloudelliseen tukeen 2 587,54 euron tehtäväkohtaisella palkalla

- 1 etuuskäsittelijän virka aikuisten palvelujen vastuualueelle sosiaaliseen ja taloudelliseen tukeen 1 888,88 euron tehtäväkohtaisella palkalla

- 1 sosiaalityöntekijän virka aikuisten palvelujen vastuualueelle sosiaaliseen kuntoutukseen 2 587,54 euron tehtäväkohtaisella palkalla

- 1 sosiaalityöntekijän virka aikuisten palvelujen vastuualueelle vammaistyöhön 2 587,54 euron tehtäväkohtaisella palkalla

- 1 sosiaaliohjaajan virka aikuisten palvelujen vastuualueelle vammaistyöhön 2 094,08 euron tehtäväkohtaisella palkalla

- 2 johtavan sosiaalityöntekijän virkaa vanhusten palvelujen vastuualueelle sosiaali- ja lähityöhön 2 828,26 euron tehtäväkohtaisella palkalla

- 1 erityissosiaalityöntekijän virka vanhusten palvelujen vastuualueelle sosiaali- ja lähityöhön 2 753,12 euron tehtäväkohtaisella palkalla

- 6 sosiaaliohjaajan virkaa vanhusten palvelujen vastuualueelle sosiaali- ja lähityöhön 2 094,08 euron tehtäväkohtaisella palkalla

- 1 päiväkodinjohtajan virka lasten päivähoidon vastuualueelle 2 531,18 euron tehtäväkohtaisella palkalla (perustettavaan päiväkoti Arabiaan).

STJ Kaupunginhallitus päättänee perustaa sosiaalivirastoon 1.2.2009 lukien seuraavat virat:

Nimike	Lukumäärä	Tehtäväkohtainen palkka euroa/kk

Sosiaalityöntekijä	15	2 587,54 – 2 786,21
Sosiaaliohjaaja	17	2 094,08
Johtava sosiaalityöntekijä	4	2 828,26 – 2 959,62
Erityissosiaalityöntekijä	2	2 753,12 – 2 802,12
Asiakasohjauspäällikkö	1	3 303,42
Etuuskäsittelijä	1	1 888,88
Päiväkodinjohtaja	1	2 531,18

Pöytäkirjanote sosiaalilautakunnalle, sosiaalivirastolle, talous- ja suunnittelukeskukselle sekä henkilöstökeskukselle.

Lisätiedot:
Hari Olli, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36048

HELSINGIN LIIKUNTAPOLIITTISEN OHJELMAN SEURANTARAPORTTI VUOSILTA 2001 - 2008

Khs 2008-2503

Liikuntalautakunta toteaa (18.11.2008) mm., että liikuntapoliittisessa ohjelmassa on esitetty liikuntatoimen keskeisimmät haasteet ja kehittämistarpeet sekä niihin tarjottavat toimenpidesuositukset, jotka on jaettu koko hallinnonalaa koskeviin päätavoitteisiin sekä sektorikohtaisiin tavoitteisiin ja toimenpiteisiin.

Liikuntavirasto on toteuttanut liikuntapoliittista ohjelmaa yhdessä kaupungin muiden virastojen ja kaupunkikonsernin liikuntapalvelujen tuottajien sekä muiden yhteistyökumppaneiden kanssa.

Merkittävimpiä liikuntapoliittista ohjelmaa toteuttavia, tukevia ja täydentäviä erillisstrategioita ja –suunnitelmia ovat vuosittaiset liikuntatoimen ja kaupungin muiden virastojen talousarviot ja -suunnitelmat, Helsingin yleiskaava 2002, Helsingin viheralueohjelma 1999–2008, Pääulkoilureitistön toteuttamisohjelma, Seudullinen ulkoilureittisuunnitelma sekä Helsingin pyöräilyn kaksinkertaistamisohjelma.

Liikuntapoliittisen ohjelman toteutusta ja seurantaa on käsitelty yhteistyöseminaareissa kaupungin muiden virastojen ja kaupunki-konsernin liikuntapalvelun tuottajien kanssa. Näissä seminaareissa olivat mukana vuonna 2002 Jääkenttäsäätiö, Stadion-säätiö, Urheiluhallit Oy ja Vuosaaren Urheilutalo, vuonna 2003 kaupunkisuunnitteluvirasto, kiinteistövirasto ja rakennusvirasto, keväällä 2004 nuorisoasiainkeskus ja opetusvirasto sekä syksyllä 2004 terveyskeskus ja sosiaalivirasto.

Liikuntaviraston laajennettu johtoryhmä on seurannut vuosittain liikuntapoliittisen ohjelman kehittämishankkeiden toteutusta, viimeksi 4.11.2008.

Liikuntavirasto laati vuonna 2004 seurantaraportin liikuntapoliittisen ohjelman toteutuksesta vuosina 2001–2004. Liikuntalautakunta päätti merkitä 2.11.2004 Helsingin kaupungin liikuntapoliittisen ohjelman vuosien 2001–2004 seurantaraportin tiedoksi ja lähettää sen edelleen Khlle, joka puolestaan merkitsi 10.1.2005 sen tiedoksi.

Viimeisimmän seurantaraportin liikuntapoliittisen ohjelman toteutuksesta vuosina 2001–2006 liikuntavirasto laati vuonna 2007. Liikuntalautakunta päätti merkitä 17.4.2007 Helsingin kaupungin liikuntapoliittisen ohjelman vuosien 2001–2006 seurantaraportin tiedoksi.

Liikuntapoliittisen ohjelman keskeiset toimenpiteet ja tulokset vuosina 2001–2008

Esityslistan liitteessä olevassa seurantaraportissa esitellään lyhyesti liikuntapoliittisesta ohjelmasta johdettujen 44 kehittämishankkeen toimenpiteet ja tulokset vuosina 2001–2008 ohjelman rakenteen mukaisessa järjestyksessä. Liikuntapoliittisessa ohjelmassa esitetyt tavoitteet on korostettu lihavoidulla tekstillä ja ohjelmassa esitetyt toimenpiteet on korostettu kursivoidulla tekstillä, jonka jälkeen on kerrottu kehittämishankkeiden keskeisistä toteutuneista toimenpiteistä ja tuloksista vuosina 2001–2008. Painopiste on viimevuosina tapahtuneissa toimenpiteissä.

Monet kehittämishankkeet koskettavat useaa liikuntaviraston osastoa ja yksikköä sekä lisäksi monia liikuntaviraston ulkopuolisia tahoja. Kehittämishankkeissa on kerrottu liikuntavirastossa päävastuullisen ja hankkeen koordinoinnista vastaavan osaston tai yksikön nimi. Joissakin hankkeissa vastuuyksikkö on muuttunut liikuntaviraston organisaatiomuutosten myötä.

Liikuntapoliittinen ohjelma laadittiin olosuhteissa, jolloin ennuste kaupungin taloudellisesta tilanteesta oli toisenlainen kuin miten se on ollut ohjelmakauden aikana. Erityisesti liikuntapaikkarakentamisen määrärahat vähenivät alkuvuosien jälkeen. Tämä vaikutti olennaisesti ohjelmasta johdettujen kehittämishankkeiden tavoitteisiin ja aikatauluihin. Kaikki liikuntapoliittisen ohjelman kehittämishankkeet ovat käynnistyneet ja saavuttaneet tuloksia. Joidenkin hakkeiden osalta toimintaympäristö on muuttunut ja alkuperäisiä tavoitteita on syytä tarkistaa. Lisäksi joidenkin hakkeiden tavoitteet on määrittely hyvin yleisellä tasolla, jolloin niiden onnistumisen seuranta on vaikeaa.

Monia hankkeita, erityisesti rakentamis- ja peruskorjaushankkeita sekä liikuntapaikkojen kunnossapitoa on vaikeuttanut määrärahojen väheneminen ohjelman toteutusaikana.

Liikuntapoliittisen ohjelman keskeisen tavoitteen kattavan tekojäärataverkon rakentaminen Helsinkiin käynnistyi, kun vuonna 2003 Käpylän liikuntapuistoon valmistui kaksi tekojääkenttää ja uudella tekniikalla toteutettu siirrettävä tekojäärata otettiin käyttöön Pukinmäen liikuntapuistossa. Vuonna 2006 avattiin suuren suosion saanut Rautatientorin siirrettävä tekojäärata Jääpuisto. Laajasalon liikuntapuiston jääkiekkokentälle on asennettu tekojäärataputkisto vielä ilman koneita. Seuraavat uudet tekojääkentät ovat suunnitteilla Johanneksen kentälle ja Tapulin liikuntapuistoon.

Määrärahojen supistamisen vuoksi ohjelmassa esitettyä tekojäärata-verkkoa ei pystytä toteuttamaan suunnitellussa aikataulussa ja laajuudessa. Myös käyttömäärärahojen niukkuus on ollut este laajamittaiselle tekojäärataverkon rakentamiselle. Talviolosuhteiden niin salliessa meren jäälle on aurattu suosittuja ja kiiteltyjä retkiluisteluratoja.

Ohjelman toinen keskeinen tavoite on 490 km:n pääulkoilureitistön rakentaminen pääosin valmiiksi vuoteen 2005 mennessä ja loput reitistöstä rakennetaan valmiiksi vuoteen 2010 mennessä.

Suunnitellusta 490 km ulkoilureittiverkostosta on rakennettu noin 94 prosenttia eli n. 460 km. Puuttuvien osuuksien toteutukset liittyvät pääsääntöisesti laajempiin alue-, tie- ja katuhankkeisiin. Liikuntaviraston vastuulla olevat pääulkoilureitistön osuudet ovat valmiit. Ulkoilureittien laatua ja valaistusta on parannettu. Vuosina 2001 – 2008 liikuntavirasto on rakentanut omalta osaltaan uutta valaistusta 31 km. Ulkoilureittejä on rakennettu myös viraston hallinnoimille alueille Espoossa ja Vihdissä.

Pääkaupunkiseudun ulkoilukartta on uudistettu viimeksi 2008 ja se on nähtävissä myös internetissä. Keväällä 2007 otettiin käyttöön YTV:n johdolla kehitetty internetpohjainen pääkaupunkiseudun kevyen liikenteen reittiopas. Talvella 2005 otettiin käyttöön hiihtolatujen reaaliaikainen kunnon seuranta, josta helsinkiläiset saavat tietoja latujen kunnosta internetin kautta. Nämä kuntalaisille tarkoitetut uudet verkkopalvelut ovat saaneet runsaasti myönteistä palautetta.

Liikuntatoimi on osallistunut kaavoituksen yhteydessä liikuntapaikkojen rakentamisen edellytysten turvaamiseen sekä uusilla että vanhoilla asuinalueilla ja valmistellut hankkeiden toteutusta ja rakentamista. Yhteistyötahoina ovat olleet kaupunkisuunnitteluvirasto, rakennusvirasto, opetusvirasto, rakennusvalvontavirasto, nuorisoasiainkeskus, kiinteistövirasto, rakennusurakoitsijat, yksityiset yrittäjät ja erilaiset järjestöt sekä liikuntaseurat.

Yksityisten rakennuttajien ja seurojen kanssa on oltu yhteistyössä kaavoituksesta lähtien lukuisissa halli- ja kenttähankkeissa. Kaupungin tukimuodoilla maanvuokrassa ja lainoituksessa on mahdollistettu useita yksityisiä hankkeita täydentämään kaupungin omaa liikuntatarjontaa.

Lähiliikuntapaikkojen rakentamista on suunniteltu ja toteutettu yhdessä kaupunkisuunnitteluviraston, rakennusviraston, nuorisoasiainkeskuksen ja opetusviraston kanssa. Lauttasaareen ja Eläintarhaan on rakennettu uusia lähiliikuntapaikkoja. Koulujen pihoja kehitetään lähiliikuntapaikoiksi virastojen yhteisellä projektilla. Herttoniemen alueella käynnistyi 2008 lähiliikuntapaikkojen pilottihanke, jossa haetaan monistettavaa mallia lähiliikuntapaikkojen kehittämiseen eri kaupunginosiin.

Liikuntalaitosten laatutasoa ja viihtyisyyttä on parannettu. Sisäliikuntatilojen ja palvelujen hinnoittelua on selvitetty ja tarkennettu. Päiväkotien ja peruskoulujen maksuton sisäliikuntatilojen käyttö arkisin klo 8-14 käynnistyi vuosina 2007 ja 2008. Kokeilua jatketaan vielä vuonna 2009.

Monien talviuintipaikkojen laatua on parannettu. Uusia tiloja talviuinnin käyttöön valmistui Munkkiniemen uimarannalle ja Katajanokan vierassatamaan. Samoin Uunisaaressa on tiloja talviuinnin käyttöön. Aurinkolahden huoltorakennus on vireillä. Pikkukosken huoltorakennus toteutui erillisrahoituksella. Talviuintipaikkojen turvallisuutta seurataan vuosittain.

Katajanokan vierassatama toteutui useassa vaiheessa ja huoltorakennus valmistui vuonna 2004 palvelemaan veneilijöitä. Samalla peruskorjattiin myös Katajanokan venesataman rakenteet. Vierassatamassa palveluja tuottava yrittäjä on valittu kilpailutuksen avulla vuosina 2002 sekä 2007.

Veneiden talvisäilytysalueiden palveluita on lisätty ja alueita laajennettu. Veneiden talvisäilytysselvitys valmistui vuonna 2003. Kantvikin alueen ja siellä sijaitsevan veneiden talvisäilytysalueen asemakaavaa valmistellaan yhteistyössä Kirkkonummen kunnan sekä Helsingin kaupungin eri hallintokuntien kanssa.

Helsingin vesibussiliikenteen kehittäminen ja koordinointi keskitettiin vuoden 2008 alusta liikuntaviraston merelliselle osastolle. Liikuntavirastoon perustettiin vuonna 2008 vesiliikennepäällikön toimi.

Rastilan leirintäalue haki kolme tähteä vuonna peruskorjauksen valmistumisen jälkeen ja ne myös myönnettiin. Kaupunginhallituksen kehotuksesta liikuntalautakunta selvitti vuonna 2004 ulkopuolisen konsultin avustuksella Rastilan leirintäalueen palvelujen tuottamistapaa. Rastilan leirintäalue jatkaa edelleen liikuntatoimen alaisuudessa nettobudjetoituna yksikkönä, mutta se siirrettiin vuonna 2005 merellisen osaston alaisuuteen. Vuonna 2008 teetettiin Rastilan leirintäalueen toimintastrategia 2015.

Vuonna 2002 käynnistettiin yhteistyössä terveyskeskuksen kanssa Preventiohanke. Yhteistyön tuloksena syntyi Helsingin oma liikkumisresepti, joka ei kuitenkaan ole edennyt suunnitellulla tavalla.

Lähiöliikuntaa on toteutettu Maunula - Haaga, Pihlajamäki - Malmi, Jakomäki ja Kontula - Myllypuro alueilla. Ohjelmakauden aikana toimintaa laajennettiin Tapulikaupungin alueelle. Lähiöprojektin taloudellisen tuen vähenemisen johdosta lähiöliikuntatoiminnasta tuli osa liikuntaviraston omaa toimintaa. Syrjäytymistä ehkäisevää toimintaa on toteutettu yhteistyössä kaupungin eri hallintokuntien sekä järjestöjen kanssa. Lähiöliikunnalla on ollut lähiöiden imagoa parantava vaikutus.

Koululaisten iltapäivätoimintaa 3-9 -luokkalaisille on järjestetty vuodesta 2004 lähtien Etelä-Suomen lääninhallitukselta saadulla rahoituksella. Liikunnalliset iltapäiväkerhot järjestetään yhteistyössä liikuntaseurojen kanssa. Liikuntavirasto koordinoi toiminnan ja vastaa käytännön järjestelyistä. Liikuntakerhot järjestetään pääsääntöisesti koulujen tai liikuntaviraston liikuntatiloissa. Suositut lasten Liikuntahulinat 2-8 -vuotiaille lapsille ja heidän vanhemmilleen on järjestetty sunnuntaiaamuisin Liikuntamyllyssä.

Vuosi 2005 oli senioriliikunnan teemavuosi. Seuraavana vuonna valmistui senioriliikunnan kehittämisohjelma vuosille 2005–2010. Sen toimenpide-ehdotukset painottuvat ennaltaehkäiseviin ja kotona selviytymistä tukevaan toimintaan. Vuoden 2007 aikana palkattiin liikuntavirastoon projektityöntekijä, joka koordinoi ja toteuttaa työryhmän esittämiä toimenpide-ehdotuksia. Senioriliikunnan kehittämisprojektia toteutetaan liikuntavirastossa vuosina 2007–2010 yhteistyössä sosiaali- ja terveystoimen sekä yksityisten ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa.

Vuonna 2006 liikunnanohjauksessa painopisteenä oli vesiliikunta, jolloin kehitettiin yhteistyö alan järjestöjen kanssa. Vuosi 2007 oli liikuntaviraston, sosiaaliviraston ja terveyskeskuksen yhteinen terveyttä edistävän liikunnan teemavuosi.

Vuoden 2007 elokuussa järjestettiin naisten oma liikuntaviikko, Nice-viikko. Liikuntaviikon ohjelman toteutukseen osallistuivat liikuntaviraston lisäksi lukuisat liikuntaseurat ympäri Helsinkiä.

Liikunnanohjausosasto käynnisti liikuntaneuvonnan vuonna 2007. Liikunnanohjaajat antavat henkilökohtaista opastusta omaehtoisen liikuntaharrastuksen aloittamiseen tai sopivan liikuntaryhmän löytämiseen. Liikuntaneuvontaa toteutetaan syksyllä 2008 viidellä terveysasemalla ja kahdessa palvelukeskuksessa. Terveystoimen aloitteesta on terveysasemille ja sosiaaliviraston palvelukeskuksiin toteutettu ITE-pisteitä, joista saa tietoa kansansairauksien riskitekijöistä, ennaltaehkäisystä ja hoidosta sekä alueen liikuntamahdollisuuksista.

Viime vuosi oli kaupungin henkilöstöliikunnan Vire-X-teemavuosi.

Tänä vuonna Helsingin kaupungin henkilöstölle järjestetään noin 190 erilaista ohjattua liikuntaryhmää ja kurssia. Lisäksi liikuntakonsultit järjestävät tai ovat mukana noin 80 eri tapahtumassa vuoden aikana. Helsingin kaupungin henkilöstöliikunta liikuttaa vuodessa noin 12 000 kaupungin henkilöä.

Viraston uudet internetsivut avattiin vuonna 2005 osana Helsingin kaupungin portaaliprojektia. Liikuntaviraston verkkosivut kuuluvat Helsingin kaupungin suosituimpiin verkkosivuihin. Liikuntavirasto on osallistunut erilaisiin massatapahtumiin, joiden tarkoituksena on lisätä liikuntamyönteisyyttä. Liikuntavirasto on lisännyt näkyvyyttä tapahtuma-avustusta saavien liikuntatapahtumien markkinoinnissa.

Helsinkiläisten liikuntaharrastusta on tutkittu neljän vuoden välein osana Kansallista liikuntatutkimusta. Asiakaskyselyillä on selvitetty asiakkaiden tarpeita. Myös liikuntaseurojen tarpeita ja mielipiteitä liikuntatoimen palveluista on kartoitettu erilaisilla selvityksillä. Liikuntatoimen ja helsinkiläisten liikuntaseurojen välisen yhteistyön kehittämiseksi on valmisteltu seuraparlamentin perustamista Etelä-Suomen Liikunnan ja Urheilun ja liikuntaviraston johdolla. Pääkaupunkiseudun kuntien välillä on aloitettu lautakuntien yhteistapaamiset kuntarajat ylittävän liikuntatarjonnan edistämiseksi.

Liikuntatoimen avustusjärjestelmästä on valmistunut selvitys. Asiaa valmistelevan työryhmän raportti valmistui vuonna 2007. Liikuntatoimi on valmistellut yhdessä kulttuuriasiainkeskuksen kanssa uutta tilojen varausjärjestelmää, joka otetaan käyttöön vuonna 2009.

Sivistystoimen apulaiskaupunginjohtajan toimeksiannosta ulkopuolinen asiantuntija laati esiselvityksen Helsingin kaupungin liikuntakonsernista. Selvityksessä tarkasteltiin Helsingin liikuntakonsernia kokonaisuutena ja arvioitiin sitä toiminnallisena yksikkönä. Selvityksessä oli myös liikuntakonsernin toimintaa koskevia kehittämisehdotuksia. Liikuntalautakunta perusti keskuudestaan työryhmän, jonka työn perusteella liikuntalautakunta teki esityksen tarvittavista jatkotoimenpiteistä.

Liikuntatoimi jatkaa yhdessä muiden liikunnan toimijoiden kanssa edelleen liikuntapoliittisen ohjelman toteuttamista vuosina 2009 ja 2010 ja ottaa liikuntapoliittisen ohjelman tavoitteet huomioon laatiessaan strategioita, erillissuunnitelmia sekä vuotuisia toimintasuunnitelmia, taloussuunnitelmia ja talousarvioita.

Liikuntapoliittinen ohjelma on edistänyt liikuntatoimen yhteistyötä ja vuoropuhelua kaupunkikonsernin ja muiden liikuntapalvelujen tuottajien kanssa. Tätä yhteistyötä tulee edelleen parantaa. Liikuntapoliittinen ohjelma on hyvä strateginen työväline ja se on parantanut helsinkiläisten liikuntapalveluja.

Kvsto, Khs, liikuntatoimi ja kaupungin muut hallinnonalat ovat seuranneet sekä arvioineet liikuntapoliittisen ohjelman tavoitteiden ja toimenpiteiden toteutusta strategioiden, taloussuunnitelmien, talousarvioiden, toimintakertomusten ja tilinpäätösten laadinnan yhteydessä.

Liikuntapoliittisen ohjelman uudistaminen

Liikuntalautakunta antoi 13.2.2007 Khlle lausunnon valtuustoaloitteesta, joka koski liikuntapoliittisen ohjelman uudistamista. Lausunnossa todettiin että ohjelman uudistamisessa tulee ottaa huomioon Helsingin kaupunkikonsernin liikuntapalveluja koskeva esiselvitys.

Opetusministeriön valmistelee vuonna 2008 kansallista liikuntaohjelmaa. Asiaa valmistelevan toimikunnan väliraportti ”Liikunta valintojen virrassa” valmistui helmikuussa 2007. Ehdotus kansalliseksi liikuntaohjelmaksi ”Liikkuva ja hyvinvoiva Suomi 2010-luvulla ” julkaistiin keväällä 2008.

Nämä selvitykset antavat jatkossa pohjaa myös Helsingin kaupungin liikuntapoliittisen ohjelman uudistamiselle. Kansallinen liikuntaohjelma ja Helsingin kaupungin liikuntapoliittisen ohjelman seurantaraportti ovat pohjana Helsingin kaupungin liikuntastrategian valmistelussa.

Seuraava liikuntastrategia tulee valmistella niin, että se käsittelee laajasti kaupunkikonsernin liikuntapalveluja. Samoin ohjelma tulee valmistella mahdollisimman laajalla pohjalla eli valmistelussa tulee olla mukana kaupunkikonsernin liikuntapalveluja tuottavat tai niihin vaikuttavat tahot sekä pääkaupunkiseudun kunnat.

Sj toteaa käynnistäneensä liikuntalautakunnan lausunnossa mainitun liikuntakonsernia koskevan selvityksen pohjalta liikuntafoorumin, johon liikuntaviraston lisäksi osallistuvat muut kaupunkikonsernin liikuntapalvelujen tuottajat. Liikuntafoorumi kokoontuu Sj:n johdolla ja siinä käydään läpi keskeiset investointihankkeet ja yhteistyön kehittämiseen liittyvät asiat.

SJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi Helsingin kaupungin liikuntapoliittisen ohjelman vuosien 2001–2008 seurantaraportin.

Pöytäkirjanote liikuntalautakunnalle,

Lisätiedot:
Mickwitz Leena, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36054

LIITE

Liikuntapoliittisen ohjelman seurantaraportti 2001 - 2008

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE JUHO JA MARIA LALLUKAN TAITEILIJAKODIN SUOJELUESITYKSESTÄ

Khs 2008-2386

Uudenmaan ympäristökeskus pyytää (14.11.2008) lausuntoa

./. Töölö-Seuran tekemästä Juho ja Maria Lallukan taitelijakodin suojeluesityksestä rakennussuojelulain nojalla. Rakennus sijaitsee osoitteessa Apollonkatu 13.

Lausunto pyydetään toimittamaan Uudenmaan ympäristökeskukselle 20.12.2008 mennessä (lisäaika 10.1.2009 mennessä).

Hallintokeskuksen oikeuspalvelut toteaa (8.12.2008) mm. seuraavaa:

Töölö-Seura - Sällskapet Tölö ry on 7.11.2008 esittänyt Uudenmaan ympäristökeskukselle Helsingin Etu-Töölön kaupunginosassa sijaitsevan ns. Lallukan taitelijakodin rakennuksen suojelemista rakennussuojelulain nojalla ja rakennuksen määräämistä toimenpidekieltoon. Ympäristökeskus on 10.11.2008 määrännyt rakennuksen sisätiloineen väliaikaiseen toimenpidekieltoon.

Töölö-Seura ry:n esitys

Töölö-Seura ry on esittänyt rakennuksen suojelemista rakennussuojelulain nojalla kohteen arvojen säilymisen varmistamiseksi. Etu-Töölön kaupunginosa on kokonaisuutena valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö, jota koskee valtioneuvoston päätös 30.11.2000. Kaupunkikuvallisilla perusteilla ja asemakaavamääräyksillä ei voida riittävällä varmuudella vaalia rakennuksen ulko- ja sisäpuolisia arvoja. Rakennuksella on huomattavaa valtakunnallista ja kulttuurihistoriallista merkitystä. Vuonna 1933 valmistuneen rakennuksen omistaja ja ylläpitäjä on Juho ja Maria Lallukan Taitelijakoti-säätiö. Rakennus on lisäksi rakennustaiteellisesti merkittävä ja ainutlaatuinen.

Rakennussuojelulain soveltamisala

Rakennussuojelulain (1985/60) 3.1 §:n mukaan rakennussuojelusta asemakaava-alueella säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa (MRL). Rakennusten suojeleminen järjestetään siten asemakaava-alueella ensisijaisesti kaavoituksella. Rakennus voidaan lain 3.2 §:n mukaan suojella asemakaava-alueella myös rakennussuojelulain nojalla alueellisen ympäristökeskuksen päätöksellä, jos suojelu ei ole mahdollista tai rakennuksen säilymistä ei voida riittävästi turvata MRL:n säännösten nojalla tai rakennuksella on huomattavaa valtakunnallista merkitystä taikka siihen muutoin on erityisiä syitä.

Sisätilojen suojelu ja kaavoitustilanne

Oikeuskäytännössä korkein hallinto-oikeus on katsonut rakennussuojelulain soveltamiseen olevan erityisiä syitä silloin, kun rakennuksessa on suojeltu lain 2 §:n nojalla myös sen kiinteätä sisustusta. Rakennuksen sisätiloja koskevat suojelumääräykset ovat yleensä sisällöltään niin yksityiskohtaisia, ettei niitä voida antaa MRL 57 §:n mukaisina kaavamääräyksinä.

Ympäristöministeriö on julkaisussaan maankäyttö- ja rakennuslaki 2000 (opas nro 12) todennut, että rakennusten sisätiloja koskevat määräykset eivät yleensä kuulu asemakaavaan. Rakennuksen kiinteän sisutuksen osalta tulee yleensä harkittavaksi rakennussuojelulain soveltaminen.

Ympäristöministeriön asettama työryhmä on tehnyt 12.8.2008 ehdotuksen hallituksen esitykseksi laiksi rakennusperinnön säilyttämisestä. Lailla on tarkoitus kumota rakennussuojelulaki ja selventää sen säännöksiä. Ehdotuksessa esitetään pääosin säilytettäväksi rakennussuojelulain ja MRL:n välinen työnjako. Perusteina rakennussuojelua koskevan lain soveltamiseksi on ehdotuksessa esitetty kohteen valtakunnallista merkitystä, kaavoituksen keinojen riittämättömyyttä sekä asemakaavoitustilanteesta johtuvia erityisiä syitä. Tällaisia erityisiä syitä on mm. silloin, kun asemakaava on vanhentunut ja kaavoitus eri syistä viivästyy. Ehdotuksen mukaan rakennusten sisätiloja koskevat määräykset eivät yleensä kuulu asemakaavaan.

Uudenmaan ympäristökeskus on järjestänyt kysymyksessä olevassa rakennuksessa katselmuksen ja neuvotellut säätiön, Museoviraston ja kaupunginmuseon edustajien kanssa rakennuksen arvosta ja rakennuksessa tehtävistä muutoksista 12.8.2008. Museovirasto, kaupunginmuseo ja ympäristökeskus ovat pitäneet tärkeänä rakennuksen sisätilojen arkkitehtonisia arvoja ja niiden turvaamista.

Kaupunginmuseon 5.12.2008 ja kaupunkisuunnitteluviraston 8.12.2008 asiassa antamien lausuntojen mukaan rakennuksen huolellisesti suunnitellut ulko- ja sisätilat ovat säilyneet pääosin alkuperäisessä asussaan. Rakennuksessa on noin viisikymmentä taiteilijoille tarkoitettua huoneistoa ja ateljeeta sekä mm. aulatiloja ja juhlasali. Ajankohtaisten asuntojen kunnostusten johdosta huoneistojen alkuperäisosia on hävinnyt ja arvokkaat osat ovat vaarassa kadota. Osa yhden asunnon kiinteää sisustusta on edellä mainitun katselmuksen jälkeen kunnostuksen seurauksena tuhottu.

Kaupunkisuunnitteluviraston lausunnon mukaan alueella on voimassa vuonna 1977 vahvistettu asemakaava, jota voidaan pitää rakennuksen suojelun osalta vanhentuneena ja puutteellisena. Kaavan mukaan rakennus kuuluu asuntokerrostalojen korttelialueeseen ja sitä koskee suojelumääräys, jonka mukaan rakennus on historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokas ja rakennusta ei saa purkaa ilman pakottavaa syytä. Määräyksessä ei mainita rakennuksen sisätiloja. Kaava mahdollistaa myös tietyin ehdoin rakennuksen purkamisen.

Valtakunnallinen merkittävyys

MRL 24 §:n mukaan valtion viranomaisten toiminnassa ja alueiden käytön suunnittelussa tulee ottaa huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja edistää niiden toteuttamista.

Valtioneuvosto on antanut 30.11.2000 valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita koskevan päätöksen, jonka kulttuuri- ja luonnonperintöä koskevissa erityistavoitteissa on todettu, että alueiden käytössä on varmistettava valtakunnallisesti merkittävien kulttuuri- ja luonnonperinnön arvojen säilyminen. Viranomaisten laatimat valtakunnalliset inventoinnit tulee ottaa huomioon alueidenkäytön suunnittelun lähtökohtina.

Museoviraston ja ympäristöministeriön laatimassa selvityksessä Rakennettu kulttuuriympäristö, Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt (Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 16, 1993) Etu-Töölön kaupunginosa, jossa kysymyksessä oleva rakennus sijaitsee, on mainittu valtakunnallisesti merkittävänä kulttuurihistoriallisena ympäristönä.

Vaikka rakennusta ei ole yksittäisenä kohteena merkitty kulttuurihistoriallisia ympäristöjä koskevaan luetteloon, rakennus on kaupunginmuseon lausunnon 5.12.2008 mukaan kaupunginosaa koskevassa inventoinnissa (Kantakaupungin rakennussuojeluinventoinnin kokonaistarkistus 1990–1991) arvotettu rakennustaiteellisesti, historiallisesti ja kaupunkikuvallisesti erittäin merkittäväksi. Rakennuksessa on asunut ja työskennellyt valtakunnallisesti merkittäviä taiteilijoita ja se on osa Suomen taitelijoiden ja taiteiden historiaa. Rakennustaiteellisesti rakennus sisätiloineen on yksi maamme funktionalistisen arkkitehtuurin merkittävimmistä kohteista.

Rakennuksen suojelu rakennussuojelulain nojalla

Oikeuspalvelut toteaa edellä esitetyin perustein, että kysymyksessä olevassa tapauksessa täyttyvät rakennussuojelulain 3.2 §:n edellytykset rakennuksen suojelemiseksi rakennussuojelulain nojalla. Rakennuksen ja erityisesti sen sisätilojen säilymistä ei voida riittävästi turvata asemakaavoituksella. Rakennuksella on lisäksi huomattavaa valtakunnallista merkitystä. Rakennuksen suojeluun rakennussuojelulain nojalla on myös sisätilojen suojeluun ja kaavatilanteeseen perustuvia erityisiä syitä.

Rakennuksen suojelun edellytykset

Rakennussuojelulain 2 §:n nojalla voidaan suojella rakennus, jolla on kulttuurihistoriallista merkitystä mm. rakennushistorian, rakennustaiteen, erityisten ympäristöarvojen, rakennuksen käytön tai siihen liittyvien tapahtumien tai rakennuksen ainutlaatuisuuden kannalta. Rakennukseen luetaan kuuluvaksi sen kiinteä sisustus.

Oikeuspalvelut toteaa, että rakennus täyttää edellä sen kulttuurihistoriallisesta merkityksestä esitetyn perusteella myös rakennussuojelulain 2 §:n suojelua koskevat edellytykset.

Kaupunginmuseo toteaa (5.12.2008) mm. seuraavaa:

Lallukan taiteilijakodin rakennutti viipurilaisen liikemiehen, kauppaneuvos Juho Lallukan ja hänen vaimonsa Marian perustama säätiö. Säätiö osti Helsingin kaupungilta rakentamattoman tontin Etu-Töölöstä. Taiteilijakodista järjestettiin yleinen arkkitehtuurikilpailu 1931 (Arkitekten 1931, ss. 58–63). Kilpailussa kolmannen palkinnon ehdotuksellaan ”Des Pudels Kern” saanut arkkitehti Gösta Juslén valittiin suunnittelijaksi. Rakennus valmistui 1933.

Funktionalistinen, pohjakaavaltaan H-kirjaimen muotoinen rakennus
sijoittui Eteläisen Hesperiankadun ja sitä 11 metriä korkeammalla
olevan Apollonkadun väliselle tontille. Kadunvarsirakennuksia yhdistävä väliosa jakoi tontin keskiosan kahteen pihaan. Rakennuksessa oli alkuaan 45 taiteilija-asuntoa, joista 20 oli erityisesti kuvataiteilijoille suunniteltuja ateljeehuoneistoja. Rakennuksessa oli myös komeita
aulatiloja ja edustavia porrashuoneita sekä yhteisiä tiloja, kuten
kokoussali.

Rakennuksen Hesperiankadun puoleinen, suhteiltaan kaunis, funktionalistinen julkisivu erottuu pitkässä asuintalojen rivistössä mm. puolipyöreiden yksityiskohdiltaan huolellisesti suunniteltujen parvekkeidensa vuoksi.

Lallukan taiteilijakodin kulttuurihistoriallinen arvo

Lallukan taiteilijakoti sijaitsee valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi luokitetulla Etu-Töölön alueella (Museovirasto ja ympäristöministeriö 1993, Rakennettu kulttuuriympäristö, valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt). Etu-Töölön kaupunginosan inventoinnissa (Kantakaupungin rakennussuojeluinventoinnin kokonaistarkistus vv. 1990-1991) rakennus on arvotettu rakennustaiteellisesti, historiallisesti ja kaupunkikuvallisesti erittäin merkittäväksi.

Lallukan rakennus on asemakaavassa (1977) suojeltu merkinnällä so: ”Tontti, jolla oleva rakennus on historiallisesti ja rakennustaiteellisesti arvokas. Rakennusta ei saa purkaa ilman pakottavaa syytä.” Asemakaavan hyväksymisen jälkeen Etu-Töölön alue on arvotettu valtakunnallisesti merkittäväksi alueeksi ja kaupunginosa on inventoitu sekä
rakennus arvotettu. Voimassa olevaa asemakaavaa voi pitää rakennussuojelun näkökulmasta vanhentuneena eikä se riittävästi turvaa
rakennuksen kulttuurihistoriallisten arvojen säilymistä.

Juho ja Maria Lallukan taiteilijakodin kulttuurihistoriallinen arvo on merkittävä ja sillä on valtakunnallista arvoa. Lallukka on ollut Suomen eri alojen ansioituneimpien taiteilijoiden koti 75 vuoden ajan. Lallukan taiteilijakoti on eittämättä osa Suomen taiteiden ja taiteilijoiden historiaa. Rakennustaiteellisesti rakennus on yksi maamme funktionalistisen
arkkitehtuurin merkittävimmistä kohteista, jonka sisätilojen säilyminen mahdollisimman autenttisena tulee taata.

Neuvottelu Lallukassa 12.8.2008

Museoviraston, Uudenmaan ympäristökeskuksen ja rakennusvalvontaviraston sekä kaupunginmuseon edustajat osallistuivat 12.8.2008 Lallukan taiteilijakodissa pidettyyn asukkaiden kutsumaan neuvotteluun, jossa keskusteltiin yhden suuren asunnon (A 48) jakamisesta kahdeksi pieneksi asunnoksi ja muista tulevista korjauksista mm. ravintolan keittiö ja alkuperäisten ikkunoiden kunnostaminen.

Kuluvan vuoden elokuussa asunnon A 48 tilajärjestely oli säilynyt hyvin alkuperäisessä muodossaan. Myös 1930-luvun kiinteää sisustusta oli merkittävästi jäljellä: väliovet, takka, kiinteitä kaapistoja ja listoitukset. Olohuoneessa oli jäljellä alkuperäinen punainen linoleummatto mustine reunoineen. Vain asunnon keittiö ja kosteat tilat oli uudistettu. Asunnon jakamisella oli rakennuslupa. Asiasta ei ollut pyydetty kaupunginmuseon lausuntoa. Neuvottelun jälkeen museo sai tietoonsa, että työt oli aloitettu. Kaupunginmuseo dokumentoi asuntoa valokuvaamalla.
Tässä vaiheessa alkuperäinen kiinteä sisustus oli jo osittain tuhottu.

Neuvottelussa sekä kaupunginmuseo että Museovirasto korostivat
rakennushistoriaselvityksen tekemisen tärkeyttä tulevien korjausten pohjatiedoiksi ja hyvää kulttuurihistorialliset arvot huomioon ottavaa suunnittelua. Elokuun jälkeen rakennushistoriaselvitystä ei ole tehty
eikä tulevista korjauksista olla oltu yhteydessä kaupunginmuseoon.

Rakennuksen ja sen sisätilojen säilyneisyyttä kokonaisuutena on
vaikea tässä vaiheessa arvioida, koska rakennushistoriaselvitykseen kuuluvaa inventointia ei ole tehty.

Kaupunginmuseo viittaa opetusministeriön sisätilojen suojelua käsitelleen työryhmän muistioon vuodelta 2003. Siinä korostettiin, että rakennus on aina kokonaisuus, jonka merkitys ja arkkitehtoninen arvo muodostuu sen ulkoasusta, sisätilojen jäsentelystä sekä rakentamiskautta ja korjausvaiheita ilmentävistä yksityiskohdista ja materiaaleista. Työryhmä kiinnitti huomiota kaavoituksella tapahtuvan suojelun riittämättömiin keinoihin arvokkaiden sisätilojen turvaamisessa.

Jotta Lallukan taiteilijakodin ainutlaatuiset interiöörit säilyvät ja niiden korjaus tehtäisiin rakennuksen huomattavia kulttuurihistoriallisia arvoja kunnioittaen, kaupunginmuseo näkee ainoaksi mahdollisuudeksi suojella rakennus rakennussuojelulain nojalla. Maankäyttö- ja rakennuslain mukainen asemakaavasuojelu ei riittävällä tavalla takaa rakennuksen ja sen sisätilojen säilymistä.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (4.12.2008) seuraavaa:

Neuvottelussaan 12.8.2008 Uudenmaan ympäristökeskus, Museovirasto ja kaupunginmuseo ovat pitäneet tärkeinä rakennuksen sisätilojen arkkitehtonisia arvoja ja niiden turvaamista.

Taiteilijakoti Lallukka on kauppaneuvos Juho Lallukan ja hänen vaimonsa Marian testamentin perusteella muodostetun säätiön omistama ja ylläpitämä. Taitelijakodin rakennuksen käyttötarkoitus oli määrätty lahjoittajapuolisoiden Juho ja Maria Lallukan vuonna 1908 allekirjoittamassa keskinäisessä testamentissa. Testamentti astui voimaan pidempään eläneen puolison Maria Lallukan kuoltua vuonna 1923. Perustajapariskunnan tarkoituksena oli luoda paikka, jossa taiteilija saattoi häiriöttä keskittyä oman taiteenalansa ja lahjojensa kehittämiseen. Päämääränä oli edistää Suomen taiteen jatkuvaa nousua. Asukkaiksi on vuosikymmenten kuluessa valikoitunut maamme ansioituneimpia taiteilijoita. Taiteilijatalo toimii edelleen alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan suomalaistaitelijoiden asuin- ja työskentelypaikkana

Taiteilijakodin rakennuksesta järjestettiin vuonna 1932 suunnittelukilpailu, jonka perusteella toteutettiin arkkitehti Gösta Juslénin ehdotus. Rakennus valmistui vuonna 1933. Se edustaa laadukkaasti ja puhtaasti aikakauden vallitsevaa suuntausta, funktionalismia. H-kirjaimen muotoinen rakennus yltää Apollonkadulta korttelin läpi Eteläiselle Hesperiankadulle. Eteläisen Hesperiankadun puoleisessa julkisivussa näkyvät ateljeetilat kertovat talon käyttötarkoituksen jo ulospäin. Rakennuksessa on viitisenkymmentä eri alojen taiteilijoille tarkoitettua huoneistoa ja kuvataiteilijoiden ateljeeta. Lisäksi siellä on puolijulkisia tiloja kuten aulatiloja ja juhlasali. Rakennus on sekä ulko- että sisätilojensa suhteen huolellisesti suunniteltu yksityiskohtiaan myöten ja pääosin säilynyt hyvin alkuperäisessä asussaan. Kuitenkin nyt ajankohtaisten asuntoremonttien myötä huoneistojen alkuperäisosia, kuten väliovia ja kaapistoja, on hävinnyt. Sisätilojen yksityiskohdat ja arvokkaat ominaispiirteet ovat siis vaarassa kadota.

Taiteilijakodin rakennus sijaitsee Etu-Töölössä, joka on valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö (Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt, Museovirasto, Ympäristöministeriö, 1993).

Taiteilijakodin rakennuksen tontilla voimassa oleva asemakaava (nro 7457) on vahvistettu vuonna 1977. Rakennus kuuluu asuntokerrostalojen korttelialueeseen. Kaavassa on taitelijakodin rakennusta koskeva suojelumääräys, jonka mukaan rakennus on historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokas eikä rakennusta saa purkaa ilman pakottavaa syytä. Suojelumääräys on hyvin puutteellinen ottaen huomioon rakennuksen kulttuurihistoriallisen merkittävyyden. Jopa purkaminen mahdollistetaan tietyin ehdoin. Määräys ei turvaa riittävällä tavalla rakennuksen arvokkaiden ominaispiirteiden säilymistä. Arvokkaita sisätiloja ei määräyksessä mainita lainkaan. Asemakaavaa voidaan näistä syistä pitää suojelumääräyksen osalta vanhentuneena.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että Juho ja Maria Lallukan taiteilijakodin rakennuksella on suuri merkitys rakennustaiteellisesti laadukkaana aikansa edustajana ja kaupunkikuvallisesti merkittävänä rakennuksena sekä osana valtakunnallisesti merkittävää Etu-Töölön aluetta. Tämän lisäksi sillä on suuri merkitys tärkeänä suomalaisen kulttuurin symbolina, siihen sisältyy huomattavaa kansallista henkilöhistoriaa. Rakennus on laadukas paitsi ulkoarkkitehtuurinsa, myös yksityiskohtiaan myöten huolellisesti suunniteltujen ja edelleen pääosiltaan hyvin säilyneiden sisätilojensa osalta. Näistä syistä rakennuksen luonteeseen soveltuvin suojelutapa on rakennussuojelulaki. Juho ja Maria Lallukan taitelijakodin rakennusta voidaan pitää rakennussuojelulain tarkoittamana kohteena, jolla on kulttuurihistoriallista merkitystä rakennustaiteen ja ympäristöarvojen, rakennuksen käytön ja siihen liittyvien tapahtumien sekä rakennuksen ainutlaatuisuuden kannalta.

Kaupunkisuunnitteluviraston mielestä Juho ja Maria Lallukan taiteilijakodin rakennus on syytä suojella rakennussuojelulain nojalla. Erityislaki turvaa parhaiten rakennuksen arvokkaimpien piirteiden säilymisen. Rakennussuojelulaki suo asemakaavaa monipuolisemmat mahdollisuudet määritellä taiteilijakodin rakennuksen suojeltavat erityispiirteet, erityisesti sisätilojen yksityiskohdat, samoin kuin ohjeistaa mahdollisten tulevien korjaus- ja muutostöiden suunnittelua yksityiskohtaisesti.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Uudenmaan ympäristökeskukselle seuraavansisältöisen lausunnon:

Taiteilijakoti Lallukka on alun perin viipurilaisen kauppaneuvos Juho Lallukan ja hänen vaimonsa Marian testamentin perusteella muodostetun säätiön omistama ja ylläpitämä. Taitelijakodin rakennuksen käyttötarkoitus oli määrätty lahjoittajapuolisoiden Juho ja Maria Lallukan vuonna 1908 allekirjoittamassa keskinäisessä testamentissa. Testamentti astui voimaan pidempään eläneen puolison Maria Lallukan kuoltua vuonna 1923. Perustajapariskunnan tarkoituksena oli luoda paikka, jossa taiteilija saattoi häiriöttä keskittyä oman taiteenalansa ja lahjojensa kehittämiseen. Päämääränä oli edistää Suomen taiteen jatkuvaa nousua.

Säätiö osti Helsingin kaupungilta rakentamattoman tontin Etu-Töölöstä. Taiteilijakodista järjestettiin yleinen arkkitehtuurikilpailu 1931 (Arkitekten 1931, ss. 58–63). Kilpailussa kolmannen palkinnon ehdotuksellaan ”Des Pudels Kern” saanut arkkitehti Gösta Juslén valittiin suunnittelijaksi. Rakennus valmistui 1933.

Lallukan taiteilijakodin kulttuurihistoriallinen arvo

Juho ja Maria Lallukan taiteilijakodin kulttuurihistoriallinen arvo on merkittävä ja sillä on valtakunnallista arvoa. Lallukka on ollut Suomen eri alojen ansioituneimpien taiteilijoiden koti 75 vuoden ajan. Asukkaiksi on vuosikymmenten kuluessa valikoitunut maamme ansioituneimpia taiteilijoita. Taiteilijatalo toimii edelleen alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan suomalaistaitelijoiden asuin- ja työskentelypaikkana. Rakennustaiteellisesti rakennus on yksi maamme funktionalistisen arkkitehtuurin merkittävimmistä kohteista, jonka säilyminen myös sisätilojen osalta mahdollisimman autenttisena tulee taata.

Asemakaavatilanne Taiteilijakodin rakennuksen tontilla voimassa oleva asemakaava (nro 7457) on vahvistettu vuonna 1977. Rakennus kuuluu asuntokerrostalojen korttelialueeseen ja sitä koskee suojelumerkintä so: ”Tontti, jolla oleva rakennus on historiallisesti ja rakennustaiteellisesti arvokas. Rakennusta ei saa purkaa ilman pakottavaa syytä.”

Suojelumääräys on hyvin puutteellinen verrattuna rakennuksen kulttuurihistorialliseen merkittävyyteen. Jopa purkaminen mahdollistetaan tietyin ehdoin. Määräys ei turvaa riittävällä tavalla rakennuksen arvokkaiden ominaispiirteiden säilymistä. Arvokkaita sisätiloja ei määräyksessä mainita lainkaan. Asemakaavaa voidaan näistä syistä pitää suojelumääräyksen osalta vanhentuneena eikä se riittävästi turvaa
rakennuksen kulttuurihistoriallisten arvojen säilymistä.

Neuvottelu Lallukassa 12.8.2008

Museoviraston, Uudenmaan ympäristökeskuksen ja rakennusvalvontaviraston sekä kaupunginmuseon edustajat osallistuivat 12.8.2008 Lallukan taiteilijakodissa pidettyyn asukkaiden kutsumaan neuvotteluun, jossa keskusteltiin yhden suuren asunnon (A 48) jakamisesta kahdeksi pieneksi asunnoksi ja muista tulevista korjauksista, kuten ravintolan keittiön ja alkuperäisten ikkunoiden kunnostamisesta.

Neuvottelussa sekä kaupunginmuseo että Museovirasto korostivat
rakennushistoriaselvityksen tekemisen tärkeyttä tulevien korjausten pohjatiedoiksi ja hyvää, kulttuurihistorialliset arvot huomioon ottavaa suunnittelua. Elokuun jälkeen rakennushistoriaselvitystä ei ole tehty
eikä tulevista korjauksista olla oltu yhteydessä kaupunginmuseoon.

Rakennuksen ja sen sisätilojen säilyneisyyttä kokonaisuutena on
vaikea tässä vaiheessa arvioida, koska rakennushistoriaselvitykseen kuuluvaa inventointia ei ole tehty.

Kannanotto suojeluesitykseen

Kaupunginhallitus viittaa opetusministeriön sisätilojen suojelua käsitelleen työryhmän muistioon vuodelta 2003. Siinä korostettiin, että rakennus on aina kokonaisuus, jonka merkitys ja arkkitehtoninen arvo muodostuu sen ulkoasusta, sisätilojen jäsentelystä sekä rakentamiskautta ja korjausvaiheita ilmentävistä yksityiskohdista ja materiaaleista. Työryhmä kiinnitti huomiota kaavoituksella tapahtuvan suojelun riittämättömiin keinoihin arvokkaiden sisätilojen turvaamisessa.

Lallukan taiteilijakodin rakennuksella on suuri merkitys rakennustaiteellisesti laadukkaana aikansa edustajana ja kaupunkikuvallisesti merkittävänä rakennuksena sekä osana valtakunnallisesti merkittävää Etu-Töölön aluetta. Tämän lisäksi sillä on suuri merkitys tärkeänä suomalaisen kulttuurin symbolina, siihen sisältyy huomattavaa kansallista henkilöhistoriaa.

Rakennus on laadukas paitsi ulkoarkkitehtuurinsa, myös yksityiskohtiaan myöten huolellisesti suunniteltujen ja edelleen pääosiltaan hyvin säilyneiden sisätilojensa osalta. Lallukan taitelijakodin rakennusta voidaan pitää rakennussuojelulain tarkoittamana kohteena, jolla on kulttuurihistoriallista merkitystä rakennustaiteen ja ympäristöarvojen, rakennuksen käytön ja siihen liittyvien tapahtumien sekä rakennuksen ainutlaatuisuuden kannalta.

Kaupunginhallitus toteaa edellä esitetyin perustein, että kysymyksessä olevassa tapauksessa täyttyvät rakennussuojelulain 3.2 §:n edellytykset rakennuksen suojelemiseksi rakennussuojelulain nojalla. Rakennuksen ja erityisesti sen sisätilojen säilymistä ei voida riittävästi turvata asemakaavoituksella. Rakennuksella on lisäksi huomattavaa valtakunnallista merkitystä. Kaupunginhallitus puoltaa Lallukan taiteilijakodin suojelemista rakennussuojelulain nojalla.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote hallintokeskuksen oikeuspalveluille, kaupunginmuseolle ja kaupunkisuunnitteluvirastolle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITE

Töölö-Seuran esitys 7.11.2008

VT TIIA AARNIPUUN TOIVOMUSPONSI: YHTEISÖLLISEN VUOKRA-ASUMISEN, YHTEISÖASUMISEN JA TUETUN ASUMISEN LISÄÄMISEN JA TUKEMISEN MAHDOLLISUUDET

Khs 2008-426

Kaj ilmoittaa, että Kvsto hyväksyi 13.2.2008 maankäytön ja asumisen toteutusohjelman 2008–2017 hyväksymisen yhteydessä seuraavan toivomusponnen:

”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki selvittää mahdollisuuksia lisätä ja tukea erilaisia yhteisöllisen vuokra-asumisen, yhteisöasumisen ja tuetun asumisen muotoja.” (Tiia Aarnipuu, äänin 68–0)

Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

Ponnesta on saatu sosiaalilautakunnan (18.11.2008), kiinteistölautakunnan (18.11.2008) ja talous- ja suunnittelukeskuksen

./. (26.11.2008) lausunnot. Lausunnot ovat asian liitteinä. Yhteenvetona lausunnoista todetaan seuraavaa:

Laajasti ymmärrettynä yhteisöasuminen kattaa monia asumisen muotoja, esimerkkeinä kommuunit, suurperheet, hoitoyhteisöt ja palveluasumisyksiköt. Keskeistä lienee se, että yhteisön määrittelevät siihen kuuluvat jäsenet. Yhteisöllinen toiminta toteutuu erilaisissa verkostoissa, joiden jäsenillä on yhteisiä arvoja ja normeja. Yhteisöllä voidaan tarkoittaa myös alueellisesti rajattua asuinyhteisöä. Yleensä yhteisöasumisella tarkoitetaan eri kotitalouksista koostuvaa asukkaiden ryhmää, joilla on yhteinen vuokrasopimus.

Erityisten yhteisöille tarkoitettujen suurten asuntojen kysyntä ainakin kaupungin omassa asunnonvälityksessä on ollut melko vähäistä. Yhteisölliselle vuokra-asumiselle ei näytä olevan laajaa kysyntää erityisryhmiä lukuun ottamatta. Poikkeuksena kuitenkin viime aikoina kahden tai kolmen hengen opiskelijaryhmät tai muut nuorten ryhmät ovat hakeneet ja saaneet perheasuntoja, tavallisimmin tyyppiä 3h+k. Opiskelijoiden soluasunnot eivät ole olleet erityisen suosittuja ja soluasuntoja onkin muutettu peruskorjausten yhteydessä erillisiksi asunnoiksi tai perheasunnoiksi.

Yhteisöasumisen toteuttaminen on nykyisessä vuokra-asuntokannassa mahdollista. Valtion tuella rakennettuja vuokra-asuntoja voidaan vuokrata myös yhteisöille, jos sellainen on jo syntynyt ja siihen kuuluvat täyttävät valtion tukeman vuokra-asunnon saamisen edellytykset. Uudistuotantoa ajatellen voitaisiin tutkia, minkälaisia asuntosuunnittelun vaihtoehtoja olisi käytettävissä yhteisöasumisen edistämiseksi kaikessa asuntotuotannossa. Sen sijaan ratkaisuja, jotka soveltuvat ainoastaan yhteisöasumiseen, ei pidetä suotavina ainakaan vuokra-asuntojen suunnittelussa.

Hyvin suunniteltu lähiympäristö tukee asukkaiden yhteisöllisyyttä. Monipuolinen julkinen ja kaupallinen palvelurakenne asuinalueella mahdollistaa lähipalvelujen käytön ja alueen identiteetin muodostumisen. Asuinalueella yhteisöllistä asumista tuetaan lähiöprojektin ja vastaavien toimin. Leikkipuistot, asukastilat, lähiö- ja kumppanuustilat ovat luontevia yhdessä toimimisen paikkoja.

Kerrostaloihin on pyritty luomaan edellytyksiä yhteisöllisyydelle rakentamalla yhteiseen toimintaan soveltuvia tiloja. Yhteistilojen kustannukset ovat mukana asumismenoissa, joten erilaisissa taloudellisissa suhdannetilanteissa yhteistiloja on toteutettu eri tavoin. 1990-luvulta lähtien aluerakennusprojektien alueilla, esimerkiksi Pikku-Huopalahdessa, Ruoholahdessa, Viikissä ja Arabianrannassa, yhteistiloista puolet on toteutettu asuntoyhtiökohtaisesti ja toinen puoli keskitetysti esimerkiksi alueellisen pysäköintiyhtiön toimesta asukastaloina. Näin on saatu aikaan suurempia ja monikäyttöisempiä tiloja, jotka palvelevat laajemman alueen yhteisöllisyyttä.

Sosiaalilautakunta toteaa lausunnossaan, että sosiaaliviraston toiminnassa korostuu jokaisen oikeus omaan asuntoon perusoikeutena. Lautakunta toteaa kuitenkin, että yhteisöllisyys ja yhteisöllinen asuminen ovat keskeisiä voimavaroja paikallisyhteisöjen luomiseksi ja yksilöiden elämän helpottamiseksi. Jos riittävän suurella asunnontarvitsijaryhmällä on asumiseen ja yhteisön tukeen liittyviä yhteisiä tarpeita, ne on syytä ottaa huomioon jo talosuunnittelussa. Tyypillisesti tällaista tukea tarvitseva ryhmä on ollut vanhukset. Rakentamisen tuet sekä tonttitarjonta antavat jo nykyisin hyvän mahdollisuuden toteuttaa tällaisia kohteita.

Hyvänä esimerkkinä yhteisöllisestä asumisesta on Aktiiviset seniorit ry:n hanke Arabianrannassa. Asunto-osakeyhtiö Loppukiri on rakennettu kaupungin luovuttamalle tontille ja siinä sovelletaan hitas-ehtoja. Talossa on runsaasti yhteistiloja, muun muassa suuri keittiö, ruokasali/kokoushuone, kuntosali, saunat ja vierashuone. Toiminta perustuu kunkin asukkaan työpanokseen omalla vuorollaan sekä naapuriapuun. Myös yhteinen harrastustoiminta on yhtiössä ja yhdistyksessä varsin vilkasta. Loppukiri II:sta on jätetty tonttivaraus Helsingin kaupungille Kalasataman alueelta ja rakentaminen voisi näillä tiedoilla alkaa vuonna 2012.

Sosiaaliviraston toiminnoissa yhteisöasumista toteutetaan muun muassa hoitolaitoksissa, tuetussa asumisessa, perhekodeissa ja palvelu-asumisessa. Tuetussa asumisessa on kysymys sosiaalihuoltolaissa ja muussa erityislainsäädännössä määriteltyjen, asumisessaan erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden asumisen järjestämisestä. Tuettu asuminen edellyttää aina sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä asukkaalle. Kaupunki on omistamastaan asuntokannasta varannut erityisryhmille asuntoja ja lisäksi tuettua asumista järjestää kolmannen sektorin toimijat.

Sosiaalivirasto on purkamassa nykyistä laitosrakennetta ja edistää yksilöllisiä asumisratkaisuja mm. lisäämällä tuetun asumisen ja palveluasumisen muotoja. Esimerkkeinä ovat muun muassa vanhus- ja vammaispalvelut, joissa kummassakin ollaan siirtymässä laitospalveluista tuetun asumisen sekä palveluasumisen yksiköihin. Helsingin kaupungin ja valtion välinen aiesopimus vuosille 2008–2011 pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämiseksi lisää merkittävästi pitkäaikaisasunnottomille kohdennettuja tukiasuntoja.

Kaj yhtyy lausunnoissa mainittuun.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi esityslistalta ilmenevän selvityksen kaupunginvaltuuston 13.2.2008 hyväksymän toivomusponnen johdosta sekä toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle (Aarnipuu) ja tiedoksi muille valtuutetuille.

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Tiia Aarnipuulle ja tiedoksi muille valtuutetuille.

Lisätiedot:
Ryöti Miliza, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 25407

LIITTEET	Liite 1	Sosiaalilautakunnan lausunto 18.11.2008
	Liite 2	Kiinteistöviraston lausunto 18.11.2008
	Liite 3	Talous- ja suunnittelukeskuksen lausunto 26.11.2008

VT ELINA MOISION TOIVOMUSPONSI: VALMISTEILLA OLEVIEN UUSIEN SUURALUEIDEN ASEMAKAAVOJEN TEHOKKUUKSIEN LISÄÄMISEN MAHDOLLISUUKSIEN KARTOITTAMINEN

Khs 2008-378

Kaj ilmoittaa, että Kvsto hyväksyi 13.2.2008 maankäytön ja asumisen toteutusohjelman 2008–2017 hyväksymisen yhteydessä seuraavan toivomusponnen:

”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että valmisteilla olevien uusien suuralueiden asemakaavojen tehokkuuksien lisäämisen mahdollisuudet kartoitetaan.” (Elina Moisio, äänin 78–1)

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (27.11.2008) vastauksenaan seuraavaa:

Suuralueiden, esimerkiksi Jätkäsaaren, Kalasataman, Kruunuvuorenrannan ja Keski-Pasilan rakennusoikeudet perustuvat Yleiskaava 2002:n yhteydessä tehtyihin mitoitusarvioihin. Yleiskaavan mitoitusarviot edellyttävät tehokasta rakentamista. Ranta-alueiden osayleiskaavoissa asuinkortteleissa tavoitteeksi on asetettu kerrostalojen ohella myös kaupunkimaisten pientalojen rakentaminen osalle aluetta, mikä laskee jonkin verran rakennusoikeuden määrää. Kerrostalokortteleiden laskennalliset tehokkuudet osayleiskaavoissa ovat molemmin puolin tehokkuutta e = 2.0, Jätkäsaaressa jopa keskimäärin e = 2.5, pientalokorttelissa tehokkuudet ovat lähellä tehokkuutta e = 1.0. Jätkäsaaren ensimmäisessä asemakaavassa korttelitehokkuudet ovat keskimäärin e = 2.5 ja Kalasataman ensimmäisissä asemakaavoissa e = 2.0–2.4.

Helsingissä asuinkortteleiden tehokkuudet esikaupungeissa ovat vuosina 1950–2000 rakennetuissa kortteleissa vaihdelleet keskimäärin välillä e = 0.6–1.4 ja kantakaupungissa välillä e =1.5–2.0. Suurin tehokkuus on Merihaassa e = 2.72. Kantakaupungin vanhassa ruutukorttelistossa keskimääräinen rakennettu tonttitehokkuus vaihtelee välillä noin e = 1.8–2.4.

Mikäli tehokkuutta (rakennusoikeutta) halutaan nostaa suuralueilla, yksi keino olisi luopua kaupunkipientalojen rakentamisesta ja tehdä pelkästään kerrostalotuotantoa. Kaupunkimaisten pientalojen kehittäminen on kuitenkin yksi kaupunginvaltuuston hyväksymän MA-ohjelman tavoitteista. Ns. kaupunkipientalot tarjoavat uuden maanläheisen asumistavan, joka saattaa kiinnostaa esim. lapsiperheitä. Niillä voidaan myös luoda melko tehokasta, intiimiä ja identiteetiltään vahvaa kaupunkiympäristöä.

Kerrostalokortteleissa tehokkuuden nostaminen on periaatteessa mahdollista nostamalla rakennusten korkeuksia ja sijoittamalla autopaikat useampaan tasoon maan alle tai suuriin monikerroksisiin pysäköintilaitoksiin ja -luoliin.

Helsingin yksi merkittävä identiteettitekijä on hillitty ja tasainen korkeusmittakaava, kantakaupungissa noin kuudesta kahdeksaan kerrosta. Asuinkortteleiden yläpuolelle nousevat kirkkojen ja joidenkin muiden merkittävien rakennusten tornit. Tämän korkuiset rakennukset ovat sopineet hyvin rajaamaan Helsingille tyypillisiä suljettuja katutiloja ja pihoja. Esikaupungeissa kerrostalojen korkeudet ovat vaihdelleet pääsään-töisesti neljästä kuuteen kerrokseen. Niin sanottua ylikorkeaa rakentamista on katsottu tarkoituksenmukaiseksi sijoittaa eräänlaisiksi maamerkeiksi tarkoin harkituille paikoille. Esimerkiksi Keski-Pasilaa on pidetty alueena, jossa rakennukset voisivat olla tavanomaista korkeampia. Myös muille suuralueille on suunnitteilla joitakin tavanomaista korkeampia maamerkkirakennuksia.

Rakennusten korkeuden kasvattaminen muuttaa kaupunkiympäristön mittakaavaa paitsi vertikaalisti myös horisontaalisti. Korkeammat rakennukset edellyttävät viereensä leveämpiä katuja ja suurempia pihoja, jotta pohjakerrosten asuntojen ja pihojen valaistusolosuhteet pysyvät tyydyttävinä. Korkeuden edelleen noustessa valaistusolosuhteiden vuoksi päädytään yleensä avoimeen rakenteeseen, jossa korkeat rakennukset seisovat toisistaan irrallaan riittävän kaukana toisistaan. Näin on saavutettu esimerkiksi Merihaan suuri tehokkuus. Tällainen rakentamistapa etääntyy eurooppalaisesta kaupunkirakentamisperinteestä. Asuinalueilla suuret rakennusyksiköt tuovat mukanaan myös suuria toiminnallisia ja sosiaalisia yksiköitä.

Asuinrakennuksen korkeuden nostaminen yli kahdeksan kerroksen tuo mukaan erityisiä, hintaa nostavia rakentamismääräyksiä. Muun muassa paloturvallisuus edellyttää useita poistumisteitä. Merkittävämpää on kuitenkin tehokkuuden vaikutus pysäköintiratkaisuun ja -kustannuksiin. Tehokkuuden noustessa lähelle e = 2.0 pysäköinti on mahdollista järjestää joko kannen alle korttelikohtaisesti tai keskitetysti luolaan tai monikerroksiseen pysäköintilaitokseen. Pihakannen alla sijaitsevassa yksitasoisessa laitoksessa pysäköintipaikka maksaa noin 30 000–33 000 euroa, noin 300–400 euroa/as-m². Tehokkuuden noustessa voidaan kaivaa useampia päällekkäisiä pysäköintikellareita, mikä edelleen nostaa kustannuksia. Alavalla rannalla, esim. Kalasatamassa jouduttaisiin tällöin rakentamaan pysäköintitasoja merenpinnan alapuolelle, mikä aiheuttaisi niin suuria kustannuksia, ettei se ole taloudellisesti mahdollista. Keskitetty pysäköinti luolassa on kustannuksiltaan vielä kalliimpaa kuin kannenalainen pysäköinti. Suuret monikerroksiset pysäköintitalot ovat käytettävyydeltään ja kaupunkikuvallisesti ongelmallisia.

Uusien projektialueiden osayleiskaavojen mukaiset asuinkortteleiden tehokkuudet vastaavat keskimäärin suurimpia kantakaupungissa käytettyjä asuinkortteleiden tehokkuuksia. Keskimääräinen tehokkuus
e = 2.0 tarjoaa vielä mahdollisuuksia erilaisiin suunnitteluratkaisuihin sekä tehokkuuden nostamiseen joissakin kortteleissa ja laskemiseen vastaavasti toisissa ratkaisujen edellyttämällä tavalla. Tehokkuuksien selvä nostaminen aiheuttaisi sellaisia muutoksia kaupunkikuvaan ja asumisympäristöön, joita tuskin koettaisiin positiivisiksi, sekä ongelmia asuntotuotannon toteuttamiselle kalliiden pysäköintiratkaisujen muodossa.

Työpaikkakortteleita voidaan rakentaa haluttaessa huomattavasti tehokkaammin kuin asuinkortteleita, koska piha- ja sisätilojen valaistus-olosuhteet ja muut vastaavat vaatimukset eivät aseta samanlaisia esteitä kuin asuinkortteleissa. Esimerkiksi Kalasataman metroaseman ympäristön liikekortteleissa, joissa periaatteessa koko korttelin pinta-ala on rakennettu, tehokkuudet nousevat jopa yli e = 6 tehokkuuden.
Länsi-Pasilan keskeisissä liikekortteleissa laskennallinen tehokkuus on noin e = 3.5. Liikekortteleiden tehokkuuden nostamisen vaikutuksiin kaupunkikuvallisiin tekijöihin pätevät samat huomiot, kuin edellä asuinkortteleiden yhteydessä on esitetty.

Kaj yhtyy kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunnossa mainittuun.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee

- merkitä tiedoksi esityslistalta ilmenevän selvityksen kaupunginvaltuuston 13.2.2008 hyväksymän toivomusponnen johdosta sekä

- toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle (Moisio) ja tiedoksi muille valtuutetuille.

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Elina Moisiolle ja tiedoksi muille valtuutetuille.

Lisätiedot:
Ryöti Miliza, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 25407

VT LAURA KOLBEN TOIVOMUSPONSI: LOUNAIS-SIPOON SUUNNITTELUJÄRJESTELMIEN JA MAANKÄYTÖN RATKAISUJEN MONIPUOLISTAMINEN

Khs 2008-416

Kaj ilmoittaa, että Kvsto hyväksyi 13.2.2008 maankäytön ja asumisen toteutusohjelman 2008–2017 hyväksymisen yhteydessä seuraavan toivomusponnen:

”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsinki ryhtyy selvittämään keinoja, joilla voidaan monipuolistaa Lounais-Sipoon suunnittelujärjestelmiä ja maankäytön ratkaisuja esim. ideakilpailujen muodossa.” (Laura Kolbe, äänin 45-1)

Talous- ja suunnittelukeskus (28.11.2008) toteaa vastauksenaan mm. seuraavaa:

Sipoon lounaisosa ja Vantaan kaakkoiskulma liitetään osaksi Helsinkiä vuoden 2009 alussa. Liitosalueen koko on 29,1 km². Asukkaita alueella on tällä hetkellä noin 2 000. Liitosalueen maankäytön suunnittelutyö on aloitettu kaupunkisuunnitteluvirastossa, jonne on perustettu suunnitteluprojekti. Alueen toteutusprojekti käynnistyy talous- ja suunnittelukeskuksessa vuoden 2009 alussa. Suunnittelun lähtökohtana on, että väestötiheys alueella jää noin puoleen Helsingin keskimääräisestä väestötiheydestä. Uusia asukkaita alueelle tulee vähintään 30 000. Alue tulee olemaan pientalovaltainen ja tukeutumaan raideliikenteeseen. Liitosalueen suunnittelun käynnistäminen esitellään ensimmäisen kerran kaupunkisuunnittelulautakunnalle 4.12.2008.

Kaupunki on kiinnittänyt huomiota alueiden suunnittelun ja toteutuksen monipuolistamiseen. Maankäytön ja asumisen toteutusohjelman tavoitteena on, että asuinalueiden omaleimaisuutta kehitetään uusilla rakentamisalueilla. Kaupunginosien toiminnallinen rakenne, ympäristön laatu, asuntotarjonta ja palvelut luodaan vaalien alueiden luonnon- ja kulttuuriympäristön ominaispiirteitä ja korostaen alueiden keskinäistä erilaisuutta. Kaupungin käyttämien perinteisten toteutustapojen rinnalla kehitetään uusien alueiden toteuttamiseen soveltuvia uusia menettely-

tapoja yhdessä yksityisten toimijoiden ja kolmannen sektorin kanssa. Uusia menettelytapoja voivat olla esimerkiksi erilaiset kumppanuus-hankkeet ja kilpailuttamismenettelyjen monipuolinen sekä entistä laajempi hyödyntäminen. Kaavoitus- ja tontinluovutusmenettelyjä kehittämään on perustettu työryhmä, jonka määräaika on 31.12.2008. Myös tontinluovutuskilpailuja kehitetään vastaamaan edellä mainittuihin asuntorakentamisen kehityshaasteisiin.

Kiinteistölautakunta (18.11.2008) toteaa vastauksenaan mm. seuraavaa:

Ideakilpailun järjestäminen nykyisessä suunnittelun alkuvaiheessa vaikuttaa hieman ennenaikaiselta. Kiinteistölautakunnan käsityksen mukaan ensin tulisi ratkaista kaupunkirakenteeseen liittyvät peruskysymykset tutkimalla eri vaihtoehtoja esim. raideliikenteen järjestämiselle, linjauksille sekä kaupunkirakenteelle. Eri vaihtoehtojen vertailussa tärkeällä sijalla tulisi olla kaava- ja kuntatalouden kustannukset sekä toisaalta tuotot tonttien myymisestä, vuokraamisesta sekä kiinteistö- ja kunnallisveroista.

Kilpailuja voitaisiin käyttää myöhemmissä suunnittelu- ja toteutusvaiheissa. Kaupunki onkin käyttänyt erilaisia kilpailuja varsin laajasti: kilpailuja on järjestetty muun muassa asemakaavaratkaisuista sekä laatukilpailujen ja tontinluovutuksien yhteydessä. Ideakilpailuita voitaneen järjestää mahdollisten uusien innovaatioiden aikaansaamiseksi tai laajahkojen alueiden toteuttajia etsittäessä. Kilpailuissa tulisi kuitenkin olla vahva kytkentä toteutukseen. Muutoin voi syntyä hienoja ehdotuksia, joiden toteuttaminen on taloudellisesti mahdotonta.

Kaupungilla on jo pitkältä ajalta hyviä kokemuksia tontinluovutuksen yhteydessä järjestetyistä laatukilpailuista sekä kerrostalo- että pientalo-kohteissa. Näitä voitaneen pitää eräänlaisina ideakilpailuina etenkin, jos asemakaava ei ole liian tiukka, vaan antaa tilaa innovaatioille. Kilpailun kohteena voi olla yksittäinen tontti tai kokonainen alue. Kilpailuun osallistuvat rakentajat, rakennuttajat sekä muut tahot palkkaavat suunnittelijat ja laativat heidän kanssaan yhdessä ehdotukset toteutuksesta. Näin toteuttaja ja suunnittelija tekevät tiivistä yhteistyötä ja toteutus- ja kustannusnäkökohdat voidaan ottaa huomioon.

Pienehköihin kohteisiin voivat osallistua myös pienet yritykset sekä asukkaiden kokoamat omatoimiset ryhmät. Myös tästä on viimeaikoina saatu hyviä kokemuksia. Aktiivisuus omatoimiseen ryhmärakentamiseen sekä esim. ekologiseen rakentamiseen on viime aikoina virinnyt. Lounais-Sipoo antaisi tällaisillekin hankkeille hyviä edellytyksiä.

./. Lausunnot ovat asian liitteinä.

Kaj yhtyy lausunnoissa mainittuun.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee

- merkitä tiedoksi esityslistalta ilmenevän selvityksen kaupunginvaltuuston 13.2.2008 hyväksymän toivomusponnen johdosta sekä

- toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle (Kolbe) ja tiedoksi muille valtuutetuille.

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Laura Kolbelle ja tiedoksi muille valtuutetuille.

Lisätiedot:
Ryöti Miliza, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 25407

LIITTEET	Liite 1	Talous- ja suunnittelukeskuksen lausunto 28.11.2008
	Liite 2	Kiinteistölautakunnan lausunto 18.11.2008

VT LAURA KOLBEN TOIVOMUSPONSI: LÄHIKAUPPOJEN, PIENTEN KAHVILOIDEN JA RAVINTOLOIDEN TOIMINTAEDELLYTYSTEN PARANTAMINEN

Khs 2008-387

Kaj ilmoittaa, että Kvsto hyväksyi 13.2.2008 maankäytön ja asumisen toteutusohjelman 2008–2017 hyväksymisen yhteydessä seuraavan toivomusponnen:

”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsinki ryhtyy selvittämään keinoja, joilla voidaan luoda paremmat edellytykset lähikauppojen, pienten kahviloiden ja ravintoloiden elinvoimaiselle toiminnalle.” (Laura Kolbe, äänin 81–0)

Kaupunkisuunnittelulautakunta (20.11.2008) toteaa vastauksenaan mm. seuraavaa:

Toiminnallinen monipuolisuus ja kaupunkikuvan vilkkaus ovat urbaanin ympäristön tunnusmerkkejä. Lähikaupat, pienet kahvilat ja ravintolat ovat tärkeä osa kaupunkiympäristöä ja kaupunkisuunnitteluvirastossa halutaan edistää ja mahdollistaa niiden elinvoimaista toimintaa. Kaavoituksen keinoja ovat toimintojen järkevä sijoittaminen, kauppaverkon suunnittelu, täydennyskaavoitus sekä uudenlaiset julkisen ja yksityisen yhteistyömallit toimivien kadunvarsiliiketilojen synnyttämiseksi. Myös asemakaavamääräyksin voidaan luoda paremmat edellytykset toimivien liiketilojen toteutumiselle.

Lähikauppojen, pienten kahviloiden ja ravintoloiden elinvoimaisen toiminnan kannalta oleellista ovat riittävät asiakasvirrat. Tätä tukevat sekoittuneet toiminnot eli asuntojen, työpaikkojen, palvelujen ja kauppojen sijoittuminen samalle alueelle. Pienet toimitilat tulisi myös keskittää toistensa läheisyyteen. Näin ne hyötyvät toisten yritysten asiakasvirroista ja alueesta muodostuu elinvoimaisempi. Myös saavutettavuus vaikuttaa asiakasvirtoihin. Asemanseudut ovat liikenteen ja asioinnin solmukohtia, joiden kehittymistä kaupunkisuunnitteluvirastossa pyritään edistämään. Myös täydennysrakentaminen on lähipalvelujen säilymisen kannalta oleellista. Kun vanhoilta asuinalueilta väestö yleisesti vähenee, on näillä alueilla samalla riskinä palvelujen väheneminen. Täydennysrakentaminen tuo tällaisille alueille lisää väestöä ja asiakkaita.

Uusien kaupan suuryksiköiden sekä kauppakeskusten vaikutukset lähipalveluihin ja pienempiin toimijoihin voivat olla paikoitellen hyvinkin merkittäviä. Kauppaverkon kehittämisen tavoitteena on luoda parhaat mahdollisuudet lähipalvelujen säilymiselle ja kehittymiselle ja tämä on arvioitava aina uusien kaupan hankkeiden kaavoituksen yhteydessä.

Pienet ravintolat ja kahvilat ovat nykyisin tyypillisesti sijoittuneet kauppakeskuksiin. Jos niihin ei ole suoraa katuyhteyttä, ne ovat riippuvaisia kauppakeskuksen asiakasvirroista ja aukioloajoista. Kauppakeskuksissa sijaitsevien kahviloiden ja ravintoloiden sijoittuminen katutasoon soisi niille suoran yhteyden kadulle. Tämä mahdollistaisi kahvila- ja ravintolapalvelujen suuremman itsenäisyyden. Palvelut olisivat myös luomassa katutilaa ja kauppakeskuksen yhteys ympäristöön olisi avoimempi.

Kadunvarsiliiketilojen rakentamiseen sisältyy usein taloudellisia riskejä eikä liiketilojen rakentaminen asuintaloihin ole välttämättä houkuttelevaa. Mikäli sijainti on hyvä, liiketilat voivat tukea taloyhtiön taloutta. Kadunvarsiliiketilojen rakentamisen ongelmien ja riskien vähentämiseksi joissakin kaupungeissa on kehitetty uusia toimintamalleja, joissa asuinkerrostalojen alakerrassa olevia kadunvarsiliiketiloja hallinnoi erillinen yhtiö. Tällöin niiden mahdolliset ongelmat eivät heijastu suoraan asunto-osakeyhtiöihin ja aluetta voidaan markkinoida ja myös kehittää yhtenäisenä liiketoiminnan alueena.

Helsingin asemakaavoituksessa Pikku-Huopalahden ja Herttoniemenrannan projektialueilla pyrittiin aktiivisesti integroimaan pieniä toimitilayksiköitä asuinrakennusten pohjakerrokseen. Arabianrannassa puolestaan tarjottiin erittelemättömästi tiloja pienliikkeiden ja työhuoneiden sijoittumiselle pohjakerrokseen ilman yksityiskohtaisia asemakaavamääräyksiä. Saatujen kokemusten valossa näyttää ilmeiseltä, että asemakaavamääräysten aktiivinen käyttö johtaa pitkällä aikavälillä parhaaseen tulokseen. Asemakaavan pitkäaikainen oikeudellinen vaikutus edellyttää kuitenkin tiettyä yleispiirteisyyttä velvoittavien määräysten käytössä.

./. Kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunto on asian liitteenä.

Talous- ja suunnittelukeskus (10.11.2008) toteaa vastauksenaan seuraavaa:

Talous- ja suunnittelukeskuksen elinkeinopalvelu toteaa, että menestyvän liiketoiminnan lähtökohtia ovat palveluiden tai tuotteiden kysyntä sekä yritystoiminnan kannattavuus. Helsingin kaupunki tarjoaa aloittaville yrityksille perustamisneuvontaa YritysHelsinki -palvelupisteessä, jossa yrittäjät saavat yksityiskohtaisia neuvoja mm. liiketoimintasuunnitelmien ja kannattavuuslaskelmien tekemiseksi. YritysHelsingin asiakkaiden joukossa on myös monia yrittäjiä, jotka ovat perustamassa kauppoja, kahviloita ja ravintoloita.

Arviolta 4000:sta vuosittain Helsingissä perustetusta yrityksestä noin 800 on ollut kaupungin yritysneuvonnan asiakkaana. Yritysneuvonnan palveluita käyttäneiden yritysten elinvoimaisuus eli niin sanottu eloonjäämisprosentti on ollut mittauksissa huomattavasti korkeampi kuin muilla yrityksillä keskimäärin.

Perustamisneuvonnan lisäksi Helsingin kaupungin elinkeinopalvelu on ollut mukana kehittämässä yritysten toimintaedellytyksiä eri kaupungin-osissa. Tällöin lähtökohtana on aina yritysten oma aloitteellisuus toteuttaa kehittämistoimenpiteitä. Esimerkiksi Kruununhaan kivijalkayrittäjien keskuudessa on parhaillaan käynnissä hanke, jossa Työelämän kehittämisohjelman (Tykes) tuella alueen yrittäjät ovat verkostoituneet kehittääkseen osaamistaan ja yhteismarkkinointia ulkopuolisten konsulttien avustuksella. Elinkeinopalvelu on yhteistyössä yritysten ja konsulttien kanssa selvittänyt mm. tapoja keskustan matkailijavirtojen ohjaamiseksi myös Kruununhaan alueelle sekä verkottanut toimijoita Helsingin Leijona Oy:n kanssa. Alueen liikenneyhteyksiä on parannettu yhdessä kaupunkisuunnitteluviraston kanssa. Vastaavia alueellisia kehittämistoimenpiteitä on käynnistetty mm. Bulevardin ja Fredrikinkadun yritysten aloitteesta.

Helsingin elinkeinostrategiassa todetaan, että pienten yritysten on joskus vaikea löytää sopivan kokoisia toimitiloja. Yritykset sijoittuvat nykyisin mieluummin vuokralle kuin ostavat toimitilat. Tästä syystä etenkin esikaupunkialueilla on ollut vaikeuksia saada yrityksiä sijoittumaan kivi-jalkaliiketiloihin. Talous- ja suunnittelukeskus onkin käynnistämässä toimenpiteitä selvittääkseen, miten vastaavilta ongelmilta vältyttäisiin erityisesti satamalta vapautuvilla rakentamisalueilla.

Kaj yhtyy lausunnoissa mainittuun.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee

- merkitä tiedoksi esityslistalta ilmenevän selvityksen kaupunginvaltuuston 13.2.2008 hyväksymän toivomusponnen johdosta sekä

- toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle (Kolbe) ja tiedoksi muille valtuutetuille.

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Laura Kolbelle ja tiedoksi muille valtuutetuille.

Lisätiedot:
Ryöti Miliza, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 25407

LIITE

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunto 20.11.2008

VUOSAAREN TONTIN 54263/3 JA LÄHIVIRKISTYSALUEEN ASEMAKAAVAN MUUTTAMINEN (NRO 11831)

Khs 2008-2365

54. kaupunginosan (Vuosaari) korttelin nro 54263 tontin nro 3 ja lähivirkistysalueen asemakaavan muutosehdotus.

Tähtisilmänkuja 2

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (23.10.2008) mm., että tontin 54263/3 vuokralaiset ovat hakeneet asemakaavan muutosta kiinteistöviraston tonttiosastolle osoittamassaan kirjeessä 13.6.2002. Hakija esittää tontin laajentamista lähivirkistysalueelle ja rakennusoikeuden lisäämistä vastaavasti tehokkuusluvun säilyessä ennallaan. Hakijan tarkoituksena on käyttää rakennusoikeutta terassien kattamiseen.

Tonttiosasto on siirtänyt hakemuksen kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosastolle 14.6.2002 päivätyllä kirjeellä puoltaen asemakaavan muuttamista.

Asemakaavatilanne Tontilla voimassa oleva asemakaava on vahvistettu vuonna 1998. Kaavan mukaan tontti on asuinpientalojen korttelialuetta (AP). Tontin pinta-ala on 700 m² ja tehokkuusluvulla e = 0.30 määritelty rakennusoikeus 210 k-m². Tontille saa rakentaa asemakaavakarttaan merkityn kerrosalan lisäksi enintään 10 % tontin kerrosalasta varasto-, kasvihuone-, lasiveranta- tai vastaavaa tilaa, joka tulee kytkeä asuinrakennukseen aidalla, pergolalla tai muulla rakenteella. Edelleen kerrosalan lisäksi tontille saa rakentaa enintään 15 % tontin kerrosalasta autotalleja tai katoksia.

Tonttiin liitettäväksi esitetyllä alueella voimassa oleva asemakaava on vahvistettu 1997. Kaavan mukaan alue on Porslahdenpuiston lähivirkistysaluetta (VL).

Maanomistus Alueen omistaa kaupunki. Tontti on vuokrattu hakijalle 31.12.2060 saakka.

Nykytilanne Hakija on rakentanut tontille omakotitalon. Rakennusoikeus on käytetty kokonaan, mukaan lukien varastoille, lasiverannoille ja autosuojalle sallittu rakennusoikeus. Lähivirkistysalue on niittyä. Noin 7 m:n etäisyydellä tontin rajasta on puistopolku ja puistopolun toisella puolen on viljelypalstoja.

Asemakaavan muutosehdotus

Asuinpientalojen tonttia laajennetaan 5 m lähivirkistysalueelle, jolloin tontin pinta-ala kasvaa 175 m² ja uuden tontin pinta-alaksi muodostuu 875 m². Tehokkuusluku säilyy ennallaan, joten rakennusoikeus kasvaa pinta-alaa vastaavasti n. 53 k-m² ja uudeksi rakennusoikeudeksi muodostuu n. 263 k-m². Rakennusalaa on levennetty 4 m itään. Rakennusalan laajennusosalla rakennuksen tulee olla muuta rakennusta matalampi. Muilta osin kaavamääräykset on säilytetty ennallaan. Lisärakennusoikeutta voidaan käyttää myös nykyisten terassien kattamiseen ja lasittamiseen.

Kyseinen tontti poikkeaa alueen muista omakotitonteista, koska se sijaitsee kahden erisuuntaisen talorivin kulmassa. Vastaavaa asemakaavan muutosta ei voida laatia alueen muille tonteille.

Asemakaavan toteuttamisen vaikutukset

Asemakaavan muutoksella ei ole merkittävää vaikutusta naapureiden tai ympäristön kannalta. Syntyvä lisärakennusoikeus ei johda sellaiseen rakentamiseen, joka vaikuttaisi naapureiden valaistusolosuhteisiin tai merkittävällä tavalla näkymiin. Tonttiin liitettävä lähivirkistysalueen osa ei ole aktiivisessa käytössä. Muutoksella ei ole toiminnallista vaikutusta virkistys- ja palstaviljelyalueeseen ja muutoksen visuaaliset vaikutukset ovat vähäiset. Tontin asukkaan kannalta tontin käyttömahdollisuudet paranevat, ja lisärakennusoikeus antaa mahdollisuuden asunnon tilojen laajentamiseen.

Suunnittelun vaiheet

Vireilletulo, osallistumis- ja arviointisuunnitelma ja vuorovaikutus

Vireilletulosta on ilmoitettu osallisille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä, jonka mukana lähetettiin osallistumis- ja arviointisuunnitelma ja kaavaluonnos (päivätty 30.3.2005). Osallistuminen ja vuorovaikutus on järjestetty osallistumis- ja arviointisuunnitelman mukaisesti.

Kaavaluonnoksen valmistumisen jälkeen kaavamuutoksen valmistelu viivästyi hakijan kanssa käytyjen neuvottelujen vuoksi. Hakijan kanssa on sittemmin päädytty siihen, että kaavamuutos voidaan laatia kaavaluonnoksessa esitetyssä muodossa.

Viranomaisyhteistyö

Kiinteistöviraston tonttiosasto on siirtänyt asemakaavan muutoshakemuksen kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosastolle 14.6.2002 päivätyllä kirjeellä puoltaen asemakaavan muuttamista. Samalla tonttiosasto on todennut mm. seuraavaa:

Mikäli asemakaavan muutos tulee voimaan, maanvuokra korotetaan vastaamaan tontin uutta rakennusoikeutta. Tonttiosasto ei vastaa asemakaavan muutoksesta aiheutuvista kustannuksista. Mikäli asemakaavan muutos muuttaa tontin pinta-alaa, uusi tontti on ennen maanvuokrasopimuksen muuttamista merkittävä vuokralaisen kustannuksella kiinteistörekisteriin.

Asianomaisille viranomaisille on ilmoitettu muutoksen valmistelusta osallistumis- ja arviointisuunnitelman yhteydessä. Kaavoittaja on neuvotellut rakennusviraston kanssa lähivirkistysalueen osan liittämisestä tonttiin ja rakennusvalvontaviraston kanssa lisärakennusoikeuden käyttömahdollisuuksista.

Esitetyt mielipiteet

Kaavamuutoksen valmisteluun liittyen on asemakaavaosastolle saapunut 2 mielipidekirjettä, joista toinen puoltaa ja toinen vastustaa asemakaavan muutosluonnosta.

Kari Heinonen kannattaa asemakaavan muutosta seuraavista syistä:

Tontin laajennuksesta ei ole kenellekään haittaa, puiston reunalla oleva joutomaa tulee paremmin hoidetuksi tontin osana ja laajennusosa keventää rakennuksen puiston puoleisen julkisivun muurimaista ilmettä.

Ahti Rantonen kritisoi asemakaavan muutosta seuraavin perustein:

Tontilla on jo nykyisin suurempi rakennusoikeus kuin naapureilla, nykyiselle rakennukselle on jo myönnetty poikkeus rakennusalojen ylittämiselle, lisärakennusoikeus lisää rakennuksen massiivista olemusta entisestään, keskeneräinen betonimöhkäle ei vastaa alueen muuta tasoa, ja tontin pintavesijärjestelyjen puuttuminen aiheuttaa haittaa puiston ja kadun käyttäjille ja myös muilla tonteilla tulisi olla yhtäläinen oikeus laajentaa tonttia.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa, että kyseisen tontin suurempi rakennusoikeus johtuu siitä, että alueen tonteilla on sama tehokkuusluku ja kyseinen tontti on jo nykyisin 2 m leveämpi ja siten pinta-alaltaan suurempi kuin alueen muut omakotitontit.

Tontille rakennettu autotalli- ja varastorakennus ylittää rakennusalan rajan. Ylitys on perusteltu, koska sillä ei ole merkittävää vaikutusta naapureiden olosuhteisiin, ja koska nykyisen asemakaavan rakennusaloja määriteltäessä ei ole otettu huomioon sitä, että kyseisellä tontilla on muita suurempi rakennusoikeus.

Lisärakennusoikeus ei lisää rakennuksen massiivisuutta, vaan antaa mahdollisuuden kohentaa rakennuksen ilmettä Porslahdenpuistoon päin. Laajennusosan tulee olla muuta rakennusta matalampi, joten se jakaa muurimaisen julkisivun pienempiin osiin.

Rakennuksen keskeneräisyys ja pintavesijärjestelyt kuuluvat rakennusvalvonnan toimialaan.

Tontti poikkeaa alueen muista omakotitonteista, koska se sijaitsee kahden erisuuntaisen talorivin kulmassa ja sillä on muista Adalmiinankadun ja Tähtisilmänkujan tonteista poiketen pitkä julkisivu puistoon päin. Vastaavaa asemakaavan muutosta ei voida laatia alueen muille tonteille.

Kiinteistöviraston tonttiosasto edellyttää, että uusi tontti on ennen maanvuokrasopimuksen muuttamista merkittävä vuokralaisen kustannuksella kiinteistörekisteriin.

Kaj ilmoittaa, että ehdotus on ollut julkisesti nähtävänä 21.11.–5.12.2008, mistä on ilmoitettu maankäyttö- ja rakennusasetuksessa säädetyllä tavalla. Ehdotusta vastaan ei ole tehty muistutuksia.

Kaj toteaa lisäksi, että Khs hyväksyy asemakaavan muutoksen Khn johtosäännön 8 §:n 6 kohdan 3, 6 ja 7 kohtien mukaan, milloin

3 muutetaan julkisivuja, rakennusmateriaaleja, rakentamistapaa, rakennusaloja, asuntojen enimmäismäärää tai keskipinta-alaa, autopaikkamäärää tai autopaikkojen sijoitusta, ajoyhteyttä, istutuksia tai viemärin taikka muun johdon sijoittamista koskevia asemakaavamerkintöjä tai ‑määräyksiä

6 muutetaan alueen käyttötarkoitusta vähäisessä määrin

7 tehdään kaavaan edellä mainittuihin muutoksiin verrattavissa oleva tarkistus.

Muutosta ei ole pidettävä vähäisenä, jos se merkitsisi alueen maankäytön yleisen luonteen muuttumista kaavassa osoitetusta tai poikkeamista kaavaa laadittaessa omaksutuista periaatteista, alueella vallitsevan yhtenäisen rakennustavan muuttamista taikka ympäristölliseltä kannalta merkittävien arvojen säilymisen vaarantumista.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä 54. kaupunginosan korttelin nro 54263 tontin nro 3 ja lähivirkistysalueen asemakaavan muutoksen kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston 23.10.2008 päivätyn piirustuksen nro 11831 mukaisena.

Pöytäkirjanote Uudenmaan ympäristökeskukselle, rakennuslautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja kiinteistölautakunnalle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITTEET	Liite 1	Asemakaavakartta nro 11831 (Vuosaaren tontti 54263/3)
	Liite 2	Havainnekuva (Vuosaaren tontti 54263/3)



Kokousaika	7.1.2009 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

LIITTEET	Liite 1	Sisäilmatyöryhmän väliraportti 17.11.2008
	Liite 2	Määrärahan käyttöesitys 10.12.2008

LIITTEET	Liite 1	Kaupunginjohtajien ilmasto- ja energiasopimus (Covenant of Mayors) englanniksi
	Liite 2	Kaupunginjohtajien ilmasto- ja energiasopimus (Covenant of Mayors) suomeksi

LIITTEET	Liite 1	Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 21.11.2007
	Liite 2	Veikko Raiskilan mielipide ja selitys 29.1.2008
	Liite 3	Kuulemiskirjeen liitteenä ollut aineisto