HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS

VT MALISEN TOIVOMUSPONSI VESIVOIMAOSUUKSIEN LISÄHANKINNASTA JA VESIVOIMATUOTANNON LISÄÄMISESTÄ

Khs 2007-2626

Kj toteaa, että Kvsto hyväksyi 28.11.2007 seuraavan toivomusponnen:

” Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki ja Helsingin Energia tutkivat mahdollisuutta vesivoimaosuuksien lisähankintaan ja myös oman vesivoimatuotannon lisäämiseksi, esim. Vuosaaren lämpövoimalaitoksen lauhdevesitunnelin yhteyteen. (Jouko Malinen, äänin 60-0).”

Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

Tekninen lautakunta toteaa (22.1.2008) lausuntonaan mm. seuraavaa:

Vesivoima on alhaisten muuttuvien kustannustensa ja ympäristöimagonsa takia erittäin kilpailukykyistä. Koko Suomen vesivoimateho oli
3 000 MW vuonna 2006. Vesivoima vastasi noin 13 % Suomen kyseisen vuoden sähköntuotannosta.

Helsingin Energialla on vesivoimakapasiteettia 104 MW tytär- ja osakkuusyhtiöiden Kymijoen, Kemijoen ja Iijoen vesivoimaloissa. Lisäksi tuotetaan pienvesivoimaa Helsingissä Vanhankaupungin museovesivoimalassa. Vesivoiman osuus oli noin 5 % Helsingin Energian vuoden 2006 sähköntuotannosta.

Suomen potentiaaliset vesivoimavarat ovat pääosin joko valjastettuja tai suojeltuja. Mahdolliset uudet allashankkeet ovat aiheuttaneet poikkeuksellisen voimakkaan poliittisen debatin.

Helsingin Energia on 2000-luvulla onnistunut kasvattamaan vesivoimatehoaan jonkin verran. Vuosaaren voimalaitoksia koskeneiden osaomistusjärjestelyjen yhteydessä Kymijoessa sijaitsevat Abborforsin, Klåsarön ja Ediskosken voimalaitokset siirtyivät Helsingin Energian omistukseen. Voimalaitokset on sittemmin fuusioitu Mankala Oy:hyn.

Vesivoimaloita ei ole ollut Suomessa merkittävästi myytävinä. Lähinnä niiden omistussuhteissa on tapahtunut vaihdoksia yrityskauppojen yhteydessä. Vesivoimaloiden tehon korotuksia tehdään normaalisti laitosten modernisointien yhteydessä. Helsingin Energian uusiutuvan energian kehitysohjelmaan kuuluu selvitysten teko lisärakentamisesta ja tehonkorotuksista sekä Kymijoessa että Kemijoessa. Helsingin Energia toimii aktiivisena tarjoajaosapuolena tilanteissa, joissa sen tuotantorakenteeseen soveltuvia vesivoimaloita mahdollisesti tulee myyntiin. Myös vesivoimaosuuksia osakkuusyhtiöissä Pohjolan Voima Oy, Etelä-Pohjanmaan Voima Oy ja Kemijoki Oy pyritään mahdollisuuksien mukaan kartuttamaan

Vuosaaren A- ja B-voimalaitokset kuuluvat maailman tehokkaimpien ja puhtaimpien joukkoon. Voimalaitosten sähkön tuotantoteho on 630 MW ja kaukolämpöteho 580 MW. Voimalaitokset ovat tyypiltään ns. kombilaitoksia, joissa energiaa tuottavat kaasu- ja höyryturbiiniprosessit on yhdistetty. Kombitekniikan ansiosta voimalaitosten hyötysuhde on yli
90 %. Maakaasun energiasisältö pystytään hyödyntämään tuotannossa lähes kokonaan.

Ponnessa ehdotetaan esim. Vuosaaren B-voimalaitoksen toiminnan tehostamista lauhduttimien merivesikanavaan sijoitettavan turbiinin avulla. Asiaa on selvitelty jo v. 2006 tehdyssä opinnäytetyössä. Vesiturbiinin mahdolliseksi sähkötehoksi tutkimuksessa saatiin 0,25 MW. Tutkimustyön ja hankkeen suunnittelun yhteydessä löydettiin kuitenkin toinen tehokkaampi ja vähemmän riskejä sisältävä keino lisätä energiatehokkuutta. Investoimalla eräisiin putkistomuutoksiin ja käyttämällä hyväksi jo olemassa olevaa pumppua voidaan jäähdytysveden pumppaamiseen tarvittavaa sähkötehoa vähentää n. 0,4 MW. Prosessin muutoshanke toteuttaa osaltaan Helsingin Energian Energiatehokkuussopimuksessa tekemää sitoutumista tuotannon tehokkuuden kehittämiseen.

Ympäristölautakunta toteaa (29.1.2008) lausuntonaan mm. seuraavaa:

Helsingin Energia tuottaa sähköä viidellä vesivoimalaitoksella. Helsingin alueella sijaitsee Vanhankaupungin vesivoimalaitos, jonka maksimi teho on 200 kW. Se on tuottanut sähköä keskimäärin 500 MWh vuodessa. Neljä laitosta on Kymijoen varrella. Ne ovat Mankalan vesivoimalaitos (25 MW), Ahvenkosken voimalaitos (24 MW), Ediskosken pienvesivoimala (473 kW) ja Klåsarön voimalaitos (5 MW). Vesivoimatuotanto on muutaman prosentin Helsingin Energian myymästä sähköstä.

Pääkaupunkiseudun Vesi Oy:llä on Päijänne-tunnelissa Hausjärvellä Kalliomäen vesivoimala, jolla säädetään tunnelissa pääkaupunkiseudulle otettavan vesilaitosten raakaveden määrää. Vettä otetaan nykyisin keskimäärin 3,3 m³/s. Vesivoimala tuottaa nykyisellä vedenotolla sähköä noin 7000 MWh vuodessa.

Helsingin Vedellä on myös omaa vesivoimantuotantoa. Vanhankaupungin vedenpuhdistuslaitoksen raakavedenottoa säädellään Pitkäkoskella erillisellä vesiturbiinilla, jossa tuotetaan sähköä Helsingin Veden omaan tarpeeseen noin 1700 MWh vuodessa.

Sinänsä kasvihuonekaasupäästöjen kannalta ei ole merkitystä kuka vanhat ja hyväkuntoiset vesivoimalaitokset omistaa. Mikäli halutaan vähentää kansallisesti ja globaalisti päästöjä tulisi rakentaa uutta vesivoimaa tai korottaa vanhojen voimaloiden tehoa.

KTM:n vuonna 2005 tekemän selvityksen (Vesivoimatuotannon määrä ja lisäämismahdollisuudet suomessa) mukaan kannattavuudeltaan edullisimmat vesivoimakohteet Suomessa on jo rakennettu tai suojeltu uudelta vesivoimarakentamiselta. Selvityksen perusteella Suomessa on vesivoimapotentiaalia jäljellä 2130 MW, joka vastaa 9715 GWh vuosituotantoa. Suojelemattomien vesistöjen osuus on 663 MW ja 2352 GWh/a, joka kokoluokkiin jaoteltuina jakautuu minivesivoimaan (alle 1 MW) 144 MW / 1021 GWh/a; pienvesivoimaan (1-10 MW) 144 MW / 392 GWh/a ja yli 10 MW vesivoimaan 375 MW / 939 GWh/a. Kun suojelun ulkopuolella olevasta vesivoiman kokonaisarviosta vähennettiin korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä evätyn Vuotoksen hankkeen potentiaali ja pienimmissä koskissa kannattamattomaksi arvioitu potentiaali, saadaan toteutettavissa olevaksi tehopotentiaaliksi 580 MW ja vuosienergiaksi 986 GWh.

Ympäristölautakunta toteaa, että KTM:n selvityksen perusteella Suomessa on olemassa toteutettavissa olevaa vesivoimapotentiaalia. Kannattavimmat on kuitenkin lähes kaikki toteutettu. Päästökaupan ja sähkön hinnan kasvun myötä jatkossa hyödyntämättömien kohteiden kannattavuus paranee. Helsingin mahdollisuutena voisi olla mini- ja pienvesivoiman kehittäminen. Helsingin Energia on tehnyt vuonna 2006 selvityksen ”Vanha pienvesivoima on tulevaisuuden puhdasta energiaa.” Helsingin Energian tulisi edelleen selvittää uusia tai kunnostettavia vesivoimakohteita ja investoida niihin sekä selvittää muiden hankkeiden tiellä olevien esteiden helpottamista. Näitä esteitä ovat esimerkiksi lupakäytännöt, ekologiset vaikutukset ja omistussuhteet. Investointien edistämiseksi Helsingin tulee myös vaikuttaa valtiovaltaan tukimuotojen kehittämiseksi ja esteiden poistamiseksi. Luontevaa on, että Helsingin Energia vastaa selvityksen teosta. Ympäristökeskuksen asiantuntija voisi osallistua selvityksen ohjaukseen.

Kj toteaa, että kaupunginvaltuuston 30.1.2008 hyväksymien energiapoliittisten linjausten mukaan uusiutuvien energialähteiden osuus energian tuotannossa nostetaan 20 %:iin vuoteen 2020 mennessä ja selvitetään kustannustehokkaat keinot tavoitteen saavuttamiseksi.

Helsingin Energian suunnitelmiin kuuluu selvitysten teko lisärakentamisesta ja tehonkorotuksista sekä Kymijoessa että Kemijoessa. Helsingin Energia toimii myös aktiivisena osapuolena tilanteissa, joissa sen tuotantorakenteeseen soveltuvia vesivoimaloita mahdollisesti tulee myyntiin. Myös vesivoimaosuuksia osakkuusyhtiöissä Pohjolan Voima Oy, Etelä-Pohjanmaan Voima Oy ja Kemijoki Oy pyritään mahdollisuuksien mukaan kartuttamaan.

Silta osin kuin aloitteessa esitetään Vuosaaren B-voimalaitoksen toiminnan tehostamista merivesikanavaan sijoitettavan turbiinin avulla, Kj viittaa teknisen lautakunnan lausuntoon, jonka mukaan asiaa on selvitetty vuonna 2006. Tällöin löydettiin toinen tehokkaampi ja vähemmän riskejä sisältävä keino lisätä energiatehokkuutta. Investoimalla eräisiin putkistomuutoksiin ja käyttämällä hyväksi jo olemassa olevaa pumppua voidaan jäähdytysveden pumppaamiseen tarvittavaa sähkötehoa vähentää n. 0,4 MW.

KJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi selvityksen kaupunginvaltuuston 28.11.2007 hyväksymän toivomusponnen (Jouko Malinen) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle (Malinen) sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta liitteineen valtuutettu Jouko Maliselle ja tiedoksi muille valtuutetuille.

Lisätiedot:
Olli Seppo, kaupunginkamreeri, puhelin 310 36135

LAUSUNTO SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖLLE ELATUSTUKILAIN UUDISTAMISTA KOSKEVASTA ESITYKSESTÄ

Khs

Sosiaali- ja terveysministeriö pyytää (28.1.2008) kaupungin lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi elatustukilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain (169/2007) ja sitä koskevan hallituksen esityksen (HE 155/2006) mukaisesti elatusturvalaissa (671/1998) säädetyt kuntien tehtävät, lukuunottamatta elatusavun vahvistamista, siirretään Kansaneläkelaitokselle. Siirron on määrä tapahtua 1.4.2009. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti marraskuussa 2006 työryhmän valmistelemaan elatustuen toimeenpanon siirtoa ja sen edellyttämiä lainsäädäntömuutoksia.

Ministeriö toivoo, että lausunnoissa kiinnitetään huomiota erityisesti työryhmän pykäläehdotuksiin sekä henkilöstön asemaan siirron yhteydessä. Henkilöstön aseman järjestämisestä työryhmä on päättynyt esittämään kolmea erilaista vaihtoehtoa (esityksen sivut 9 ja 14), joista pyydetään lausujien mielipidettä.

Lausunto pyydetään viimeistään 20.2.2008 mennessä.

./. Lausuntopyyntö ja luonnos hallituksen esitykseksi elatustukilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi ovat esityslistan tämän asian liitteenä 1.

./. Talous- ja suunnittelukeskuksen (7.2.2008), sosiaaliviraston (11.2.2008) ja henkilöstökeskuksen (11.2.2008) lausunnot ovat esityslistan tämän asian liitteinä 2 – 4.

Vs. Stj toteaa, että päätösehdotus perustuu em. virastojen lausuntoihin.

VS. STJ Kaupunginhallitus päättänee antaa sosiaali- ja terveysministeriölle seuraavan lausunnon:

Kaupunginhallitus toteaa, että lakiesitys perustuu kunta- ja palvelurakenneuudistukseen ja sen tavoitteet elatustukea koskevien käytäntöjen yhtenäistämisestä, asiakkaiden yhdenvertaisesta kohtelusta, sähköisen asioinnin lisäämisestä ja perinnän tehostumisesta ovat kannatettavia.

Esitys on keskeisiltä osiltaan keskeneräinen, mikä vaikeuttaa erityisesti lain taloudellisten vaikutusten arviointia.

Henkilöstö

Elatustukitehtävissä olevaa, Kansaneläkelaitoksen palvelukseen siirtyvää henkilöstöä on Helsingin kaupungin palveluksessa noin 23 työntekijää.

Henkilöstön asemasta siirron yhteydessä kaupunginhallitus katsoo, että kyseessä on kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain 13 §:n 2 momentissa tarkoitettu toimintojen uudelleenjärjestely, joka johtaa henkilöstön työnantajan vaihtumiseen ja katsotaan liikkeenluovutukseksi.

Liikkeenluovutuksessa henkilöstö siirtyy palvelussuhteen katkeamatta uuden työnantajan palvelukseen entisin ehdoin siten, että vanhan työnantajan tilalle tulee uusi työnantaja, jolle siirtyvät palvelussuhteisiin liittyvät velvollisuudet ja oikeudet.

Koska osa Paras- lainsäädännön piirissä olevasta henkilöstöstä on tietyissä tilanteissa viiden vuoden irtisanomissuojan piirissä, kaupunginhallitus pitää kohtuullisena ja yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisena, että kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain 13 §:n 3 momentin mukainen viiden vuoden irtisanomissuoja koskisi myös elatusturvahenkilöstöä.

Kustannukset

Lakiluonnoksessa todetaan, että kunnat ovat saaneet valtionosuuksina elatustuen toimeenpanemiseksi vuosittain noin 88 milj. euroa. Sosiaali- ja terveysministeriöstä saadun tiedon mukaan valtionosuutta ei pysty kuntakohtaisesti arvioimaan, koska se sisältyy ikäryhmittäin määriteltyihin laskennallisiin kustannuksiin, joista on mahdoton erottaa elatustuen osuutta. Kuntien kannalta olisi tärkeää nähdä mitkä kustannukset on sisällytetty laskennallisiin kustannuksiin ja miten niiden poistaminen laskelmasta vaikuttaa valtionosuuteen. Yleisperusteluissa todetaan, että vuonna 2006 elatustukea on maksettu 136,5 milj. euroa. Vaikka tähän lisätään tehtäviä hoitaneiden henkilöiden palkat ja muut kulut, on epäuskottavaa, että valtionosuus olisi ollut 88 milj. euroa. Esityksen mukaan on tarkoitus kuitenkin vähentää valtionosuusmomentilta 88 milj. euroa. Kaupunginhallitus pitää välttämättömänä läpinäkyvien laskelmien sisällyttämistä hallituksen esitykseen.

Takautumissaatavat tulee korvata kunnille laskennallisesti yhtenä eränä siirron yhteydessä eikä venyttää korvausta usean vuoden ajalle, jolloin korvausten toteutumista on vaikea seurata muiden eri suuntiin vaikuttavien valtionosuusmuutosten joukossa. Saatavat tulisi korvata asukasluvun ja ikärakenteen mukaan samalla tavalla painotettuna kuin ikäryhmittäisissä laskennallisissa kustannuksissa.

Kunnille jäävät siirtymävaiheessa elatustukea koskevat asiakirjat ja tietojärjestelmissä olevat tiedot, jotka kunnat velvoitetaan säilyttämään kymmenen vuoden ajan mahdollisten tarkistamistarpeiden varalta. Tästä aiheutuu kunnille työtä ja kustannuksia, joiden korvaamisesta lakiluonnoksessa tulisi olla maininta.

Säännöskohtainen tarkastelu

Ehdotetun elatustukilain 8 §:n elatustuen saamisen rajoituksia koskevat säännökset eivät estäisi tuen maksamista kunnalle, kun lapsi on sen kustannuksella hoidettavana laitos- tai perhehoidossa, kuten voimassa olevan elatusturvalain 6 §:n 2 momentti. Lakiehdotuksen 17 §:n 3 momentin mukaan kunta voi hakea elatustuen maksamista itselleen, jos lapsi on kunnan kustantamassa ympärivuorokautisessa hoidossa kodin ulkopuolella.

Muutos on perusteltu, kun kustannusvastuu elatustukien maksamisesta siirtyy valtiolle sekä ottaen erityisesti huomioon esimerkiksi lastensuojelulaissa säädetyn laitoshuollon järjestämisestä kunnille aiheutuvat huomattavat kustannukset.

Elatustukilain 8 §: n 1 momentin 3 kohdan mukaan lapsella ei olisi oikeutta elatustukeen, jos hän kykenee elättämään itsensä. Säännöksen 2 momentin mukaisesti lapsi elättäisi itsensä, kun hänen säännölliset tulonsa olisivat vähintään 700 euroa kuukaudessa.

Säännösehdotuksen perustelujen mukaan ansiotulot olisivat säännöllisiä, jos työsuhde on jatkunut yhdenjaksoisena vähintään kuuden kuukauden ajan.

Lain soveltamisen yhdenmukaisuuden kannalta ehdotus on perusteltu ja tulorajaa voitaneen pitää kohtuullisena, koska säännöksen tarkoittamissa tilanteissa lapsi yleensä saa osan elatuksestaan toiselta vanhemmaltaan elatusapuna/elatustukena tai tosiasiallisesti kotona asuessaan.

Elatustukilain 13 §:n 1 momentin mukaa Kansaneläkelaitos voi elatusvelvollisen hakemuksesta jättää takautumissaatavan perimättä siltä osin, kuin elatusavun maksamisen laiminlyönti on johtunut elatusvelvollisen maksukyvyttömyydestä. Perimättä jättämisen peruste vastaa voimassa olevan lain 20 §:ää.

Maksukyvyttömänä elatusvelvollista pidettäisiin, jos hänen bruttotulonsa työkyvyttömyydestä, työttömyydestä tai muusta hänestä riippumattomasta syystä olisivat enintään 700 euroa kuukaudessa (13 §:n 2 mom.).

Säännöksen sisältämää tulorajaa voitaneen sinänsä pitää perusteltuna elatusvelvollisten yhdenvertaisen kohtelun kannalta ja se helpottaa luonnollisesti kaavamaisuudellaan elatustuen toimeenpanijaa.

Tuloraja ei kuitenkaan suuruudeltaan ole oikeudenmukainen. Kun ehdotetusta 700 euron tulorajasta vähennetään ennakonpidätys ja kohtuulliset asumiskustannukset esimerkiksi Helsingissä, elatusvelvolliselle ei välttämättä jää käytettäväkseen jokapäiväiseen toimeentuloonsa edes toimeentulotukilain 7 a §:ssä säädettyä perusosaa. Käytännössä ehdotettu säännös tulisi Helsingissä tarkoittamaan sitä, että jatkuvasti toimeentulotukeen oikeutetut elatusvelvolliset eivät välttämättä saisi vapautusta takautumissaatavan suorittamisesta.

Alhainen tuloraja vapautusten myöntämisessä johtanee tiukentuvaan perintään ulosoton kautta ja näin ollen myös toimeentulotuen tarpeen lisääntymiseen. Jos elatusvelvollista ei voida vapauttaa velasta alhaisen tulorajan vuoksi, Kansaneläkelaitos joutunee noudattamaan tulorajaa myös elatusavun perinnässä.

Tuloraja merkinnee vapautusmahdollisuutta vain työttömille, minimisairauspäivärahaa tai eläkettä saaville sekä erittäin pienituloisille palkansaajille.

Säännösehdotusta tulisi muuttaa siten, että menoina hyväksyttäisiin kohtuulliset asumismenot vähennettynä yleisen asumistuen määrällä ja tämän lisäksi määriteltäisiin, kuinka paljon varoja elatusvelvolliselle tulisi kohtuudella vähintään jäädä jokapäiväiseen elämiseen. Elatusvelvollisen käytettävissä olevien kuukausitulojen jäädessä alle näin määritellyn tulorajan takautumissaatava jätettäisiin perimättä.

Vapautuksen myöntäminen on nykykäytännön mukaan edellyttänyt elatusvelvollisen maksukyvyttömyyden lisäksi myös varattomuutta. Elatustukilain 13 §:n perusteluissa ei ole mainintaa elatusvelvollisen varallisuuden vaikutuksesta vapautukseen. Käytännössä esiintyy tilanteita, joissa elatusvelvollinen on tulojensa puolesta maksukyvytön, mutta hänellä on perustoimeentuloonsa kuulumatonta merkittävää realisointikelpoista varallisuutta, jolla hän pystyisi maksamaan takautumissaatavan.

Säännökseen tulisi lisätä takautumissaatavasta vapauttamisen edellytykseksi myös se, että elatusvelvollisella ei ole sellaista varallisuutta, jolla hän kykenisi suorittamaan takautumissaatavan omaa toimeentuloaan vaarantamatta.

Vapautushakemuksiin ehdotettu pääsääntöisesti sovellettava vuoden taannehtiva hakuaika ei sovellu takautumissaatavasta vapauttamiseen. Syitä sille, miksi vapautusta ei haeta, on monia. Mikäli selkeässä maksukyvyttömyystilanteessa elatusvelvollinen vapautetaan vain hakemusta edeltävän vuoden aikana kertyneestä takautumissaatavasta, se ei helpota hänen tilannettaan, mikäli vanhemmat usealta vuodelta kertyneet velat jäävät perittäväksi (13 §:n 4 mom.).

Säännös tulisi poistaa.

Lakiehdotuksen mukaan Kansaneläkelaitoksella ei olisi enää nykyistä toimielimen mahdollisuutta vapauttaa oma-aloitteisesti elatusvelvollinen takautumissaatavasta. Perusteluna ehdotuksessa todetaan vain, että Kelan muitakin etuuksia on haettava. Tätä ei tulisi asettaa edellytykseksi, jos Kansaneläkelaitoksella on tiedossaan elatusvelvollisen kyvyttömyys suorittaa takautumissaatava. Kaikki elatusvelvolliset eivät esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelmiensa johdosta kykene hakemaan vapautusta.

Helsingissä oma-aloitteista vapautusmahdollisuutta on käytetty tilanteissa, joissa elatusapu ei enää eräänny ja velallinen voidaan katsoa pysyvästi maksukyvyttömäksi. Myös elatusvelvollisen varaton kuolinpesä on vapautettu oma-aloitteisesti. Oma-aloitteinen vapauttaminen on keino poistaa perimiskelvottomia saatavia, jotka aiheuttavat työtä ja kustannuksia.

Kaupunginhallitus katsoo, että ehdotuksen 13 §:n 1 momenttiin tulisi lisätä säännös, joka velvoittaa Kansaneläkelaitoksen tai ainakin antaa sille mahdollisuuden oma-aloitteisesti jättää takautumissaatava perimättä, kun elatusvelvollisen olosuhteet sitä edellyttävät.

Sosiaalihuoltolain 27 f §:ksi ehdotetaan siirrettäväksi tällä hetkellä elatusturvalain 24 §:ään perustuva kunnan toimielimen mahdollisuus hakea oikeusteitse muutosta elatusapuun joko alentamis- tai korottamiskanteilla. Elatustuen toimeenpanon siirron jälkeen kunnilla ei ole tietoa elatusapujen määrästä ja siitä, vastaako elatusapu elatusvelvollisen maksukykyä. Elatusavun määrän kohtuuttomuus tulee esiin jatkossa nimenomaan Kelan hoitaman perinnän yhteydessä. Asianosaiset eivät aina ole halukkaita oma-aloitteisesti ryhtymään toimenpiteisiin elatusavun muuttamiseksi.

Säännökseen tulisi lisätä Kansaneläkelaitokselle velvollisuus tarvittaessa tehdä kunnan toimielimelle aloite elatusavun muuttamiseksi.

Lakiesityksen siirtymäsäännöksissä asetetaan kunnalle velvoite hoitaa elatustukeen liittyviä tehtäviä senkin jälkeen, kun elatustuen toimeenpano on siirretty Kelan hoidettavaksi.

Kunnat velvoitetaan käsittelemään ja ratkaisemaan ennen lain voimaantuloa saapuneet hakemukset sekä käsittelemään elatustuen tarkistukset ja tekemään niistä johtuvat päätökset. Lisäksi kunnat velvoitetaan käsittelemään muutoksenhakuasiat, jotka ovat olleet vireillä ennen 1 päivää huhtikuuta 2009. Kunnat velvoitetaan myös säilyttämään elatustukea koskevat asiakirjat ja tietovarastot kymmenen vuoden ajan 1 päivästä huhtikuuta 2009 lukien.

Edellä mainittujen tehtävien hoitaminen vaatii ainakin vuoden 2009 ajan useiden elatusturvaa tuntevien työntekijöiden virkasuhteiden jatkumista. Lisäksi elatusturvaosaamisen säilyminen tulee taata koko sen ajan, jonka Kansaneläkelaitokselle siirtynyt velka on perimiskelpoista eli vuoden 2014 loppuun. Tästä aiheutuu kunnille kustannuksia.

Tietovarastojen ylläpitäminen ja säilyttäminen aiheuttavat kunnalle myös kustannuksia. Kuntien tulee lisäksi varautua budjetissa tilanteisiin, joissa kunta mahdollisesti joutuu jälkikäteen maksamaan elatustukea toimeenpanon siirtoa edeltävältä ajalta.

Edellä mainitut kustannukset tulisi korvata kunnille esimerkiksi samalla tavoin kuin kunnilta Kansaneläkelaitokselle siirtyvät takautumissaatavat ehdotuksen 44 §:n mukaisesti eli jättämällä niiden määrä vähentämättä kunnille maksettavasta laskennallisesta valtionosuudesta.

Kirje sosiaali- ja terveysministeriölle ja pöytäkirjanote sosiaalivirastolle, henkilöstökeskukselle sekä talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Hari Olli, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36048

LIITTEET	Liite 1	Lausuntopyyntö ja luonnos hallituksen esitykseksi elatustukilaiksi ja eräiksi siihen liityviksi laeiksi
	Liite 2	Talous- ja suunnittelukeskuksen lausunto 7.2.2008
	Liite 3	Sosiaaliviraston lausunto 11.2.2008
	Liite 4	Henkilöstökeskuksen lausunto 11.2.2008

LAUSUNTO HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDELLE KAUPUNGINVALTUUSTON PÄÄTÖKSESTÄ TEHDYISTÄ VALITUKSISTA PUNAVUOREN TONTIN 118/3 ASEMAKAAVA-ASIASSA (NRO 11435)

Khs 2003-2094

Kaj toteaa, että kaupunginvaltuusto on 10.10.2007 hyväksynyt 5. kaupunginosan (Punavuoren) korttelin nro 118 tontin nro 3 asemakaavan muutoksen kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston 24.11.2005 päivätyn piirustuksen nro 11435 mukaisena.

Asemakaavan muutoksen tarkoituksena on mahdollistaa tontin muuttaminen asuinkäyttöön.

Xxxxx Xxxxxxxx ja Asunto Oy Hietalahden Puistikko ovat tehneet asemakaavan muutosta koskevat valitukset Helsingin hallinto-oikeudelle.

./. Valitukset ovat esityslistan tämän asian liitteenä.

Helsingin hallinto-oikeus pyytää (20.11.2007) kaupunginhallitusta hankkimaan kaupunginvaltuuston lausunnon valitusten johdosta.

Hallintokeskuksen oikeuspalvelut viittaa (5.2.2008) molempien valitusten osalta Xxxx Xxxxxxxxx valituksen liitteenä oleviin kaupunginvaltuuston pöytäkirjan 10.10.2007 liitteenä oleviin päätöksen perusteluihin, kaupunkisuunnittelulautakunnan kirjeeseen 219 kaupunginhallitukselle 24.11.2005 ja kaupunkisuunnittelulautakunnan kirjeeseen 46 kaupunginhallitukselle 8.3.2007.

Oikeuspalvelut yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston kanssa laadittuna lausuntonaan kaupunginhallitukselle toteaa lisäksi muun muassa seuraavaa:

Valitukset Xxxxx Xxxxxxxx vaatii kumoamaan asemakaavan hyväksymistä koskevan kaupunginvaltuuston päätöksen lainvastaisena. Hän katsoo valituksessaan, että asemakaavan perustaksi laaditut, kaavan vaikutuksia koskevat selvitykset eivät täytä maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä asetettuja vaatimuksia. Xxxxxxxx mukaan selvitysten perusteella ei ole arvioitavissa, täyttääkö asemakaava maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentissa säädetyn vaatimuksen edellytysten luomisesta terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle ja 3 momentissa säädetyn kiellon kenenkään elinympäristön sellaisesta merkityksellisestä heikkenemisestä, joka ei ole perusteltua asemakaavan tarkoitus huomioon ottaen. Valittajan mielestä tehdyt selvitykset ovat olleet puutteellisia ja osin harhaanjohtavia eikä niitä ole tehty objektiivisesti ja tasapuolisesti.

Valituksen mukaan kaavaratkaisu ei täytä maankäyttö- ja rakennuslain 155 §:n velvoitetta järjestää asuinrakennuksen yhteyteen riittävästi ulkotilaa leikkipaikkoja ja oleskelutiloja varten. Lähiympäristössä olevat kaksi puistoa eivät sijaitse riittävän lähellä eivätkä turvallisten kulkuyhteyksien päässä eivätkä ole turvallisia eivätkä tarjoa yksityisyyttä. Vaihtoehtoisia leikki- ja oleskelutilojen sijoittamismenettelyjä ja näiden ympäristövaikutuksia ei ole tarkasteltu.

Valittaja katsoo, että kaavaratkaisussa ei ole selvitetty riittävästi ajoneuvomelun tulevaa tasoa muutoskohteen rakennukselle ja muutoksen vaikutuksia melun leviämiseen ympäristössä. Läheisille alueille kaavoitetaan lisää asuntoja ja alueiden työpaikkojen määrä kasvaa huomattavasti ja liikenne kasvaa. Valituksen mukaan näin poikkeuksellisissa olosuhteissa melulaskenta tulisi tehdä yksityiskohtaisilla alueen rakenteet mikrotasolla huomioivilla melunleviämismalleilla ja näitä tukevilla perusteellisilla mittauksilla. Tehdyt melunleviämisselvitykset ovat riittämättömät.

Valituksen mukaan kaavaratkaisu heikentää ympäristön asuinrakennusten ja näiden piha-alueiden valonsaantia tavalla, joka ei ole perusteltua asemakaavan muutoksen tarkoitus huomioon ottaen, ja sulkee voimakkaasti näkymiä. Uuteen rakennukseen voi tulla huoneistoja vain alle kymmenesosa siitä naapuritonttien huoneistomäärästä, jotka merkittävästi kärsivät varjostuksesta. Kaavamuutos mahdollistaa vain vähäisen asuntotuotannon, jonka takia 500 vanhan asukkaan elinympäristön laatua heikennetään. Uusi rakennus irtautuu naapuritontin rajasta ja pihasta vain vähän enemmän kuin nykyinen rakennus, mutta rakennuksen korkeus nousee kaksinkertaiseksi, joten varjostuma ei juuri pienene pihatasossakaan, mutta kokonaisvarjostus kaksinkertaistuu. Varjotarkastelut ovat valittujen ajankohtien osalta harhaanjohtavat ja tarkoitushakuiset. Kaikkien kolmen naapuritontin asuinrakennusten neljän ylimmän kerroksen asunnot menettävät kokonaan maisemat.

Asunto Oy Hietalahden Puistikko vaatii, että kaupunginvaltuuston päätös asemakaavan muuttamisesta kumotaan ja että asia palautetaan kaupungille uudelleen valmisteltavaksi. Yhtiö katsoo valituksessaan, että kaupunki ei ole ottanut huomioon maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n vaatimuksia asemakaavan sisällölle eikä selvittänyt asianmukaisesti, toteutuvatko maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n mukaiset asemakaavan terveellisyyttä, turvallisuutta ja viihtyisyyttä koskevat vaatimukset asemakaavan muutoksen jälkeen. Asunto-osakeyhtiön mukaan vaikutuksia ja haittoja ei ole riittävästi selvitetty.

Tontin, jota asemakaavan muutos koskee, autopaikkavelvoite on noin 34 paikkaa, jotka sijoitettaisiin pääosin naapuritontin eli Asunto Oy Hietalahden Puistikon pihan alla sijaitsevaan kellarikerrokseen. Autopaikkojen sijoittamista tai muitakaan taloyhtiön tonttiin mahdollisesti kohdistuvia rasitteita ei ole otettu huomioon kaavamuutoksen suunnittelussa ja valmistelussa. Kaavamuutoksen kohteena olevan tontin jätehuoltoratkaisuja ja niiden vaikutusta naapurikiinteistölle ei ole tuotu esiin.

Valituksen mukaan neljä taloyhtiön kerrosta, yhteensä 72 huoneistoa, menettää merinäköalan ja 110 huoneistoa menettää merkittävästi huoneistoon tulevaa valoa. Asemakaavan muutoksen mukainen rakennus varjostaisi taloyhtiön pihaa ja vähentäisi olennaisesti sen käytettävyyttä asukkaiden kannalta.

Yhtiö katsoo lisäksi, että esimerkiksi melun arviointi tulisi tehdä riittävän perusteellisten mittausten avulla, jotka asemakaavamuutoksen valmistelun yhteydessä on laiminlyöty.

Vastine Oikeuspalvelut toteaa, että kunnalla on laaja harkintavalta kaavan sisällön suhteen ja kuntalain 90 §:n mukaan kaupunginvaltuuston päätöksestä voidaan valittaa vain päätöksen lainvastaisuuden perusteella.

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.

Maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n mukaan asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle, palvelujen alueelliselle saatavuudelle ja liikenteen järjestämiselle. Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Kaavoitettavalla alueella tai sen lähiympäristössä on oltava riittävästi puistoja tai muita lähivirkistykseen soveltuvia alueita. Asemakaavalla ei saa aiheuttaa kenenkään elinympäristön laadun sellaista merkityksellistä heikkenemistä, joka ei ole perusteltua asemakaavan tarkoitus huomioon ottaen. Asemakaavalla ei myöskään saa asettaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle sellaista kohtuutonta rajoitusta tai aiheuttaa sellaista kohtuutonta haittaa, joka kaavalle asetettavia tavoitteita tai vaatimuksia syrjäyttämättä voidaan välttää.

Oikeuspalvelut toteaa, että pitkään tyhjillään olleen toimistorakennuksen korvaaminen laadukkailla asunnoilla johtaa alueen ilmeen kohentumiseen ja imagon paranemiseen. Asuinrakentaminen myös osaltaan monipuolistaa kaupungin asuntotarjontaa. Lisäksi suunniteltu asuinkerrostalo eheyttää Hietalahdenrantaa kaupunkikuvallisesti.

Xxxxxxxx on vedonnut siihen, että 1990-luvulla asemakaavamuutosehdotusasia raukesi pihan sijoittamisvaikeuden ja muille rakennuksille aiheutuvan näköestehaitan vuoksi. Oikeuspalvelut toteaa, että tilanne on sittemmin muuttunut, koska ympäristö on nykyään asuntopainotteista. Läheinen alue on kunnostettu puistoksi. Tontti on sijainniltaan ja ympäristöltään hienoa asumismiljöötä. Varjotarkastelu osoittaa, ettei naapuriyhtiön pihan tilanne merkittävästi muutu uudisrakentamisen myötä. Joillekin asunnoille tai rakennuksille aiheutuva näköeste ei ole este asemakaavan muuttamiselle eikä muodosta maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:ssä tarkoitettua kohtuutonta haittaa.

Leikki- ja oleskelutilat

Xxxxxxxxxx vetoaa valituksessaan leikki- ja oleskelutilojen riittämättömyyteen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 155 §:n mukaan asuinrakennuksen yhteyteen tulee järjestää riittävästi ulkotilaa leikkipaikkoja ja oleskelualueita varten. Ne on turvallisesti erotettava liikenteelle varatusta alueesta. Tilojen riittävyyttä arvioitaessa voidaan ottaa huomioon myös lähiympäristön tarjoamat vastaavat tilat ja alueet sekä kiinteistöjen yhteiset järjestelyt. Leikkipaikkojen ja oleskelualueiden järjestämisvelvollisuudesta voidaan sallia poikkeus vähäisen lisärakentamisen sekä rakennuksen korjaus- ja muutostyön osalta, jos se kiinteistön koon, maaston tai muun vastaavan syyn vuoksi on perusteltua.

Velvollisuus leikkipaikkojen ja oleskelutilojen järjestämiseen kuuluu rakennushankkeeseen ryhtyvälle. Mahdollisuus näiden tilojen ja alueiden asianmukaiseen järjestämiseen on otettava huomioon jo asemakaavoituksessa. Maankäyttö- ja rakennuslain esitöissä on todettu, ettei leikkipaikkojen ja oleskelualueiden tarvitsemaa tilaa tai järjestämistapaa ole tarkoitus ohjata nimenomaisin sitovin normein (hallituksen esitys 101/1998 s. 109).

Maankäyttö- ja rakennuslaissa ei ole sitovia säännöksiä leikkialueiden ja oleskelupaikkojen mitoitusperusteista eikä järjestämistavasta. Lain 155 §:ssä lausutaan, että niitä täytyy olla riittävästi ja että tätä riittävyyttä arvioitaessa voidaan ottaa huomioon myös lähiympäristön vastaavat tilat ja alueet sekä kiinteistöjen yhteiset järjestelyt. Riittävyys arvioidaan rakennusluvan myöntämisen yhteydessä. Lähiympäristö tarjoaa sadan metrin säteellä kaksi puistoa leikkipaikkoineen, joista toiseen on lisäksi suora kevyen liikenteen yhteys tontilta. Jalankulkuyhteys on esteetön.

Leikkialueita ja oleskelupaikkoja koskevaa asiaa on selvitetty riittävästi asemakaavan laatimisen yhteydessä, ja tarkemmat järjestelyt määräytyvät rakennuslupakäsittelyssä.

Liikennemelu

Xxxxxxxx ja asunto-osakeyhtiö vetoavat valituksissaan siihen, ettei liikennemelusta ole tehty riittäviä selvityksiä.

Melulaskennat on tehty vuoden 2025 ennusteliikennemäärillä ilman keskustatunnelia. Liikenne-ennusteen perustana on YTV:n seudullinen ennustemalli, johon on päivitetty Helsingin tulevat maankäytön ja liikenneverkon muutokset. Mahdollinen keskustatunnelin rakentaminen tulee vähentämään kummankin kadun liikennemääriä. Melulaskenta on lisäksi tehty liikenteellisen huipputunnin ajalta, jolloin seinärakenteiden ääneneristyksen mitoituksessa käytetty keskiäänitaso on noin 2 dB suurempi kuin melutason ohjearvoihin verrannollinen päiväajan (klo 7–22) keskiäänitaso. Katuverkon välityskyky rajoittuu käytännössä huipputunnin liikennemäärään, jolloin tätä suurempien liikennemäärien käyttö ei ole melulaskennoissa perusteltavissa.

Ennustetilanteessa vuonna 2025 pistelaskentana tehdyissä melulaskennoissa käytetyt liikennemäärät kohdealueella ovat Hietalahdenrannalla 16 100 ajoneuvoa vuorokaudessa ja Mallaskadulla 8 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Keskustatunnelin mahdollisesti valmistuessa liikennemäärät voivat alentua näistä arvoista. Raskaan liikenteen osuuden on kaikilla kaduilla arvioitu olevan 8 %. Huipputunnin liikennemäärän on arvioitu olevan 10 % vuorokauden liikennemäärästä. Melutarkasteluissa nopeusrajoitusten oletetaan molemmilla kaduilla pysyvän nykyisinä 40 km/h.

Huipputunnin mukaan laskettu ajoneuvoliikenteen keskiäänitaso lähimmillään noin 16 metrin päässä Hietalahdenrannasta olevalla julkisivulla on 69 dB(A). Kaavassa on määrätty tälle julkisivulle sekä lähimmäksi Hietalahdenrantaa tulevalle päädylle ääneneristävyys 35 dB(A). Myös Mallaskadun puoleiselle julkisivulle määrätään kaavassa ääneneristävyys 35 dB(A) katuliikenteen ruuhkatuntien mukaan arvioituna. Määräyksellä on haluttu varmistaa riittävä ääneneristävyys julkisivulla Mallaskadun tunnelin suuaukon suuntaan.

Kaavakohde ei ole katuverkon osalta mitenkään poikkeuksellinen, sillä valo-ohjattuja liittymiä on kaikkialla kantakaupungissa. Ajoneuvojen jarrutus- ja kiihdytysäänet liittymässä vaikuttavat päivän ja yön ekvivalenttimelutasoihin vain vähän.

Asemakaavan liikennemeluselvitys on tehty pistelaskentana käyttäen pohjoismaista tieliikenteen melulaskentamallia (1996). Laskentamalli antaa luotettavan kuvan melun leviämisestä ja sitä pidetään monesti parempana keinona keskiäänitason arviointiin kuin mittauksia. Laskentamallin avulla on laskettu melutasot pihoilla sekä Hietalahdenkadun ja Mallaskadun puoleisilla julkisivuilla. Laskennan tuloksena on kaavassa määrätty julkisivujen seinä- ja ikkunarakenteille 35 dB(A) ääneneristävyys. Lisäksi kaikki parvekkeet on määrätty kaavassa lasitettavaksi. Kaava luo edellytykset saavuttaa melun kannalta viihtyisät oleskelutilat myös parvekkeiden osalta.

Melumittauksia käytetään yleensä vain täydentämään tietokonepohjaisia leviämislaskentoja. Melumittaus vastaa vain mittauspisteessä mittausaikana vallinnutta melutilannetta, eikä siitä voi laskennalliseen menetelmään verrattuna vetää yhtä luotettavia johtopäätöstä edustavasta keskiäänitasosta, eikä tulevasta ennustetilanteesta, joka on pääsääntöisesti mitoittava. Mittaustulokseen vaikuttavat mittauspaikka, sääolot ynnä muut tekijät, joten luotettavien tulosten saaminen edellyttää laajaa ja pitkäkestoista mittaussarjaa.

Yleisesti melun arviointiin liittyvä epävarmuus on kaavakohteessa otettu huomioon erityisen suurella painoarvolla käyttämällä laskennassa ääneneristysvaatimukset ylimitoittavia lähtöarvoja ja edelleen tämän lisäksi kasvattamalla julkisivujen ääneneristävyysvaatimuksia. Laskennallisiin arvoihin nähden ääneneristävyysvaatimuksen korotus on ollut suurinta Mallaskadun tunnelin suuaukon suuntaan. Määräyksillä on varmistettu riittävä ääneneristävyys ja melun kannalta hyvät asuinolosuhteet suunnitellussa asuinrakennuksessa.

Mallaskadun tunnelin itäpäähän on jo aiemmin asennettu ns. melusyöppöjä. Melusyöppöjen rakentamisesta ja asentamisesta tunnelin Hietalahdenrannan puoleisiin kattorakenteisiin on neuvoteltu. Helsingin kaupungin rakennusvirastolla on suunnitelma tunnelista heijastuvan melun vaimentamiseksi. Mallaskadun tunnelin länsipäähän on tarkoitus tehdä melusyöpöt todennäköisesti jo helmikuun 2008 aikana.

Naapuritonttien valonsaanti ja näköalat

Xxxxxxxxx ja asunto-osakeyhtiö vetoavat valituksissaan siihen, että naapuritonttien valonsaanti ja näköalat heikkenevät.

Arvioitaessa maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n mukaista kieltoa heikentää elinympäristöä on otettava huomioon kunnan kaavoitukselliselta kannalta järkevän maankäyttösuunnitelman aikaansaamisen tarve.

Pelkkä asuinrakentamiseen tarkoitettujen kortteleiden lisääminen ja siitä aiheutuva näköalojen muutos ei yleensä voi merkitä elinympäristön heikkenemistä maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:ssä tarkoitetulla tavalla (KHO 22.12.2003 T 3355).

Asemakaavan muutoksen kaupunkirakenteellinen ratkaisu on voimassa olevan asemakaavan mukainen. Myös suunnitellun uudisrakennuksen räystäslinjan korkeus on voimassa olevan asemakaavan mukainen. Suunniteltu asuinrakennus on nykyistä toimistotaloa 1–2 kerrosta korkeampi ja sulkee siksi näkymiä osasta viereisten tonttien asuntoja. Suunnitellun uudisrakennuksen räystäslinjan korkeus pysyttelee nykyisenkin kaavan sallimassa korkeudessa +24.50. Rakennuksen korkeus jää pääosaltaan kaksi kerrosta matalammaksi kuin Mallaskadun toisella puolella sijaitseva Asunto Oy Helsingin Bulevardin Serenadi, jonka Hietalahdenrannan puoleisen julkisivun räystäskorkeus on pääosin tasolla +30.50. Kaupunkikuvallisen eheyden saavuttamiseksi tontille voisi rakentaa suunniteltua korkeammankin rakennuksen.

Suunniteltu rakennus sijoittuu asemakaavan muutoksen mukaan tontin kaakkoisosassa kauemmaksi Asunto Oy Hietalahden Puistikon tontin rajasta ja pihasta kuin nykyinen A-vakuutuksen rakennus, mikä osaltaan vähentää korkeuden lisäämisestä johtuvaa pihan varjostusvaikutusta.

Asemakaavaa laadittaessa pihan valaistusolosuhteista tehtiin varjotarkastelu, josta voidaan todeta, että uudisrakennuksen varjostusvaikutus eri vuorokauden- ja vuodenaikoina ei ole merkittävä. Siihen vaikuttavat muun muassa pihan suuntautuminen länteen ja uudisrakennuksen sijoittaminen osittain nykyistä toimistorakennusta etäämmälle pihan puoleisesta tontinrajasta.

Varjostusta on tutkittu joulukuussa vain kello 11 ja 14, koska tätä myöhemmin on jo niin pimeää, ettei varjoja synny. Kesä- ja maaliskuussa varjoja on tutkittu kello 11 ja 17. Kello 18:n jälkeen olemassa olevien rakennusten heittovarjot muodostuvat jo niin pitkiksi, että piha jää joka tapauksessa vähitellen täysin niiden varjoon.

Autopaikat

Asunto-osakeyhtiö viittaa valituksessaan autopaikkoihin, joita on tarkoitus sijoittaa sen pihan alla sijaitsevaan kellarikerrokseen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 156 §:n mukaan kiinteistöä varten asemakaavassa ja rakennusluvassa määrätyt autopaikat tulee järjestää rakentamisen yhteydessä. Jos asemakaavassa niin määrätään, kunta voi osoittaa ja luovuttaa kiinteistön käyttöön tarvittavat autopaikat kohtuulliselta etäisyydeltä. Tässä tapauksessa kiinteistönomistajalta peritään autopaikkojen järjestämisestä vapautumista vastaava korvaus kunnan hyväksymien maksuperusteiden mukaan. Autopaikkojen järjestämisvelvollisuus ei koske vähäistä lisärakentamista eikä rakennuksen korjaus- ja muutostyötä. Rakennuksen tai sen osan käyttötarkoitusta muutettaessa tulee kuitenkin ottaa huomioon tästä johtuva autopaikkojen tarve.

Ratkaisussa KHO 1996 A 12 korkein hallinto-oikeus katsoi, etteivät asemakaavaa koskevat säännökset pysäköinnin järjestämisestä aseta estettä pysäköintipaikkojen järjestämiselle myös kaava-alueen ulkopuolelle. Asemakaavan lainmukaisuutta ratkaistaessa ei voida vahvistaa mahdollisia tontin ulkopuolista pysäköintiä koskevia sopimuksia. Selvitys pysäköintipaikkojen kaavan mukaisesta toteutumisesta tulee esittää viimeistään rakennuslupavaiheessa.

Oikeuspalvelut katsoo, että tässäkin tapauksessa asemakaavan muutosta laadittaessa on riittävästi selvitetty mahdollisuudet kaavan toteuttamiseen myös autopaikkojen osalta.

Kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi 14.6.2007 asemakaavojen asuntotonttien autopaikkamäärien laskentaohjeen. Laskentaohje on tarkoitettu käytettäväksi laskettaessa asuntotontilla tarvittavien pysäköintipaikkojen määrää. Laskentaohjeen lähtökohtana ovat autotiheys ja asumisväljyys. Kantakaupungin kerrostalotonteilla tulee laskentaohjeen mukaisesti olla vähintään yksi autopaikka 125 kerrosneliömetriä kohden. Toimitilojen osalta vastaava ohje on hyväksytty kaupunkisuunnittelulautakunnassa 19.5.1994. Ohjeessa keskustan alueelle toimistojen autopaikkojen enimmäismäärä on 1 autopaikka/350 k-m² ja myymälöiden 1 autopaikka/150 k-m².

Punavuoren tontin autopaikkavelvollisuus on asunnoille vähintään 1 autopaikka/125 k-m², liiketiloille enintään 1 autopaikka/150 k-m² ja toimistoille enintään 1 autopaikka/350 k-m². Tämä tarkoittaa noin 34 autopaikkaa. Autopaikat sijoitetaan pääosin naapuritontin pihan alaiseen kellarikerrokseen, jonne on ajoyhteys Punavuorenkadulta ja Mallaskadulta. Muutama autopaikka sekä kaksi invalidipysäköintipaikkaa rakennetaan kellariin oman tontin puolelle.

Autopaikoista on olemassa Asunto Oy Hietalahden Puistikon ja Keskinäinen Vakuutusyhtiö Autoilijoiden välinen rasitesopimus (28.5.1975) 29 autopaikasta. Näiden lisäksi on suunnitelmassa esitetty talon alle rakennettavaksi 4 autopaikkaa. Tämä tekee yhteensä 33 autopaikkaa. Samassa rasitesopimuksessa on sovittu myös, että tontilla 3 on oikeus käyttää tontilla 2 sijaitsevaan autohalliin johtavia ajoväyliä, että tontilla 3 on oikeus jalankulkuteihin tontin 2 alueella sijaitseville jätesäiliöille ja väestönsuojaan ja että tonteilla on puolin ja toisin oikeus jalankulkuteihin toisen tontin alueella.

Jätehuolto

Asunto-osakeyhtiö viittaa valituksessaan jätehuollon järjestämiseen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 157 §:n mukaan rakentamisen yhteydessä tulee järjestää kiinteistön jätehuollon edellyttämät tilat ja rakennelmat. Jätehuolto tulee toteuttaa siten, ettei sen järjestäminen aiheuta haittaa terveydelle eikä ympäristölle.

Kaavamuutoksen pohjana olleessa viitesuunnitelmassa (Gullichsen Vormala Arkkitehdit Ky) tontin jätehuone on sijoitettu rakennusrungon sisään ja sinne on kulkuyhteys rakennuksen Mallaskadun puoleisesta päästä. Jätehuoltoratkaisulla ei ole vaikutusta naapuritontin olosuhteisiin ja viitesuunnitelma vahvistaa, että asemakaava mahdollistaa rakennuslupavaiheessa tarkemmin määriteltävät jätehuoltojärjestelyt.

Rasitteet

Asunto-osakeyhtiö viittaa valituksessaan rasitteisiin.

Maankäyttö- ja rakennuslain 158 §:n mukaan tonttia tai rakennuspaikkana olevaa kiinteistöä varten voidaan perustaa toista kiinteistöä rasittava pysyvä oikeus rakennuksen tai rakennelman käyttämiseen tai niihin verrattavaan toimenpiteeseen (rakennusrasite). Rasitteen perustaminen edellyttää, että asianosaiset sopivat siitä kirjallisesti. Rakennusrasite saadaan perustaa, jos sillä edistetään tarkoituksenmukaista rakentamista tai kiinteistön käyttöä, rasite on tarpeellinen rasiteoikeuden haltijalle eikä siitä aiheudu huomattavaa haittaa rasitetulle kiinteistölle. Rakennusrasitteen perustamisesta, muuttamisesta ja poistamisesta päättää kunnan rakennusvalvontaviranomainen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 160 §:n mukaan rakennusrasite voidaan muuttaa tai poistaa, jos asianosaiset siitä sopivat eikä toimenpide vaikeuta tarkoituksenmukaista rakentamista, kiinteistön asianmukaista käyttöä tai hoitoa taikka asemakaavan toteuttamista.

Kaavaa valmisteltaessa kaupungilla on ollut tieto Asunto Oy Hietalahden Puistikon ja Keskinäinen Vakuutusyhtiö Autoilijoiden välisestä rasitesopimuksesta. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 81 §:n mukaan kiinteistön omistajan vaihtuminen ei vaikuta rakennusrasitteen voimassaoloon.

Asunto Oy Hietalahden Puistikon ja Keskinäinen Vakuutusyhtiö Autoilijoiden välisessä rasitesopimuksessa (28.5.1975) on sovittu autopaikkojen lisäksi myös, että tontilla 3 on oikeus käyttää tontilla 2 sijaitsevaan autohalliin johtavia ajoväyliä, että tontilla 3 on oikeus jalankulkuteihin tontin 2 alueella sijaitseville jätesäiliöille ja väestönsuojaan ja että tonteilla on puolin ja toisin oikeus jalankulkuteihin toisen tontin alueella.

Viitesuunnitelmassa esitetyssä asuinrakennuksessa on oma väestönsuoja talon asukkaiden käyttöön. Tila sijaitsee rakennuksen pohjakerroksessa ja toimii normaaliaikana irtaimistovarastona.

Yhteenveto Oikeuspalvelut toteaa, että valituksissa ei ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden vuoksi kaavapäätös olisi kumottava. Kaavamuutos perustuu lain edellyttämiin riittäviin selvityksiin ja kaavamuutoksen vaikutukset on arvioitu maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä edellytetyllä tavalla. Asemakaava muutos täyttää myös muut lain asettamat menettely- ja sisältövaatimukset.

Päätös ei ole syntynyt kuntalain 90 §:n tarkoittamalla tavalla virheellisessä järjestyksessä, viranomainen ei ole ylittänyt toimivaltaansa eikä päätös ole muutenkaan lainvastainen. Kunnallisvalitusmenettelyssä ei voida vedota kaavaratkaisujen mahdolliseen epätarkoituksenmukaisuuteen.

Helsingin hallinto-oikeudelle annettavassa lausunnossa tulee näin ollen pyytää valitusten hylkäämistä aiheettomina ja perusteettomina.

Kaj toteaa, että kaupunginhallituksen johtosäännön 8 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan hallitus antaa selityksen kaupunginvaltuuston päätöstä koskevan valituksen johdosta, jos hallitus katsoo voivansa yhtyä valtuuston päätöksen lopputulokseen

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Helsingin hallinto-oikeudelle edellä esityslistalta ilmenevän, hallintokeskuksen oikeuspalveluiden ehdotuksen mukaisen lausunnon kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan lausumalla täydennettynä.

Pöytäkirjanote hallintokeskuksen oikeuspalveluille lausunnon laatimista ja antamista varten sekä kaupunkisuunnitteluvirastolle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITE

Valitukset kaupunginvaltuuston päätöksestä Punavuoren tontin 118/3 asemakaava-asiassa nro 11435

SÖRNÄISTEN JA HERMANNIN RANTATEIDEN LIITTYMÄN LIIKENNESUUNNITELMAN HYVÄKSYMINEN

Khs 2005-2186

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (15.9.2005) mm. seuraavaa:

Liikennehankkeen taustaa

Khs hyväksyi 10.9.1984 Sörnäisten rantatien jatkeen liikennesuunnitelman (kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluosaston piirustus nro 7-2501), jossa liikenne rantatieltä pohjoiseen suunnataan Varastokadun (nykyinen Hermannin rantatie) kautta. Tynnyrintekijänkadun jatkamisen ja Vanhan Talvitien kautta rakennettavan pääkadun vaihtoehdot hylättiin. Tuolloin todettiin, että "Varastokadun vaihtoehtoa voidaan pitkällä aikavälillä kehittää siten, että Sörnäisten rantatien liikenne ohjataan Varastokadulle tunnelissa Kulosaaresta tulevan ajoradan alitse”.

Kalasataman metroaseman ja sen ympäristön

suunnittelu- ja päätöstilanne

Kvsto hyväksyi 13.12.2000 Kalasataman metroaseman hankesuunnitelman. Suunnitelma on sivulaituriasema yhdellä aseman itäpäässä sijaitsevalla lippuhallilla. Kaupunkisuunnittelulautakunta antoi asiasta lausuntonsa 9.11.2000.

Kaupunkisuunnittelulautakunta merkitsi tiedoksi Kalasataman suunnittelutilanteen ja metroaseman lähiympäristön suuntaviivat 22.11.2001.

Khs hyväksyi 21.1.2002 Kalasataman metroaseman aikaistamista koskevan rahoitussopimuksen. Kaupungin ja Sörnäisten kiinteistönomistajien välillä neuvotellun sopimuksen mukaan asema tulisi ottaa käyttöön viimeistään 1.1.2007.

Joukkoliikennelautakunta hyväksyi 29.1.2004 Kalasataman metroaseman tarkistetun hankesuunnitelman ja rakentamisen vaiheistuksen periaatteet. Ensimmäisessä vaiheessa toteutetaan Junatien metrosillan peruskorjaus, katettu asemalaituri, läntinen sisäänkäynti ja portaat, aseman itäinen varapoistumistiejärjestely sekä radan muutostyöt. Metroaseman rakennustyöt alkoivat toukokuussa 2005. Metroaseman liikenne pyritään aloittamaan viimeistään 1.1.2007.

Metroaseman toisen rakennusvaiheen ajoitus riippuu alueen asemakaavoituksen aikataulusta ja satamatoimintojen siirtymisestä pois alueelta. Rakennusvaihe käsittää mm. aseman itäisen sisäänkäynnin eli varsinaisen lippuhallin rakentamisen.

Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti 4.3.2004 merkitä tiedoksi Sörnäisten ja Hermannin rantateiden liittymän suunnittelutilanteen.

Liikennesuunnitelman perusteluja

Sörnäisten ja Hermannin rantatiet yhdistämään suunniteltu tunneli parantaa rantateiden välisen pääkatuyhteyden liikenteen sujuvuutta ja keskustan saavutettavuutta sekä tulevan metroaseman alueen kevyen liikenteen turvallisuutta ja olosuhteita.

Kalasataman metroaseman ja ympäröivien uusien kortteleiden rakentamisen takia on tarpeellista siirtää asema-alueen läpi ajava pitkämatkainen liikenne tunneliin. Metroaseman ympäristössä ilman liikennejärjestelyjen kehittämistä ongelmana tulisivat olemaan kevyen liikenteen ja autoliikenteen risteämiset ja niistä aiheutuvat turvattomuus ja epäviihtyisyys sekä pitkämatkaisen liikenteen (Lahdenväylä–Helsingin keskusta) sekoittuminen alueen paikallisiin liikennevirtoihin.

Hermannin rantatieltä Sörnäisten rantatielle johtava ramppi sijaitsee tulevan Kalasataman metroaseman suunnitellun läntisen laiturialueen alapuolella, kohdassa johon on luontevaa järjestää metroaseman kevyen liikenteen pääyhteys länsisuunnasta.

Tunnelin eteläinen suuaukko on Itäväylän länsipäässä ja pohjoinen suuaukko Hermannin rantatiellä välillä Työpajankatu Verkkosaarenkatu.

Liikenteellisiä vaikutuksia

Toimivuus ja yhteydet

Sörnäisten tunnelin arkivuorokauden liikennemääräksi vuonna 2020 on arvioitu 18 000 ajoneuvoa/vrk (molemmat suunnat yhteensä). Tunneli on tilanpuutteen vuoksi suunniteltu yhtenä kaksisuuntaisena tunnelina (1 + 1 kaistaa). Tunnelin sujuva toimivuus taataan kuitenkin riittävän leveän poikkileikkauksen avulla siten, että ajoradan reunaan jostain syystä pysähtynyt ajoneuvo voidaan ohittaa tunnelin keskiosan kautta vastaan tulevasta liikenteestä huolimatta.

Kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluosasto on simuloinnin avulla tutkinut Sörnäisten rantatien pohjoispään alueen liikenteellistä toimivuutta huipputuntien aikana. Itäväylän, Pääskylänkadun ja Sörnäisten rantatien liikennevalo-ohjattu liittymä toimii välityskykynsä äärirajoilla varsinkin aamuhuipputunnin aikana. Liittymässä tapahtuu jonoutumista kuten muissakin sisääntuloväylien päätekohdissa. Aamuhuipputunnin liikennemäärä Itäväylältä Sörnäisten rantatielle ei ole viime vuosina lisääntynyt. Sen sijaan liikenne Itäväylältä Junatielle Teollisuuskadun suuntaan on lisääntynyt.

Liikennesuunnitelmassa on Kulosaaren suunnasta uusi yhteys Tynnyrintekijänkadulle. Näin ollen reitti Itäväylältä Hermannin rantatielle lyhenee verrattuna Junatien ja Lautatarhankadun kautta kulkevaan reittiin.

Tunnelin pohjoispään ramppi ulottuu Hermannin rantatiellä Verkkosaarenkadun pohjoispuolelle, mikä tarkoittaa sitä, että Verkkosaarenkadulta voi kääntyä Hermannin rantatielle vain oikealle. Liikenteellisesti tällä ei kuitenkaan ole kovinkaan suurta merkitystä. Vanhan talvitien pohjoispäästä voidaan järjestää uusi yhteys Hermannin rantatielle.

Kevyen liikenteen turvallisuus ja sujuvuus

Tunneliratkaisu parantaa selvästi alueensa kevyen liikenteen turvallisuutta, koska Sörnäisten ja Hermannin rantateiden välinen autoliikenne alittaa metroaseman alueen eikä siten risteä alueella kevyen liikenteen kanssa. Nykyinen vaaralliseksi koettu Kulosaaren sillan pohjoisreunan kevyen liikenteen käyttämä suojatie Hermannin rantatieltä Sörnäisten rantatielle johtavalla rampilla poistuu.

Panimokadun kohdalle suunniteltu Itäväylän alittava kevyen liikenteen alikulkukäytävä parantaa puolestaan selvästi alueen pohjois-eteläsuuntaisia kevyen liikenteen yhteyksiä.

Tunnelin rakennetekninen yleissuunnitelma

Rakennetekninen yleissuunnitelma esiteltiin kaupunkisuunnittelulautakunnalle käsiteltäessä Sörnäisten ja Hermannin rantateiden liittymän suunnittelutilannetta 4.3.2004. Yleissuunnitelman tavoitteena oli sovittaa tunneli ja sen rakenteet tiiviiseen kantakaupunkiympäristöön maa-alaa säästäen. Yleissuunnitelmassa on selvitetty tunnelin liikenteellinen toimivuus, rakennettavuus, tarvittavat tilavaraukset sekä rakennuskustannukset.

Tunnelin geometria ja mitoitus

Tunnelin kokonaispituus on 615 m, josta katetun osan pituus on 385 m. Avo-osuuden pituus eteläpäässä on 105 m ja pohjoispäässä 125 m.

Tunnelin vapaa korkeus koko tunnelin matkalla on vähintään 4,6 m ja suurin leveys ramppien päissä 12 m ja tunnelin keskivaiheilla n. 18 m. Kaistaleveydet ovat 3,5 m ja piennarleveys 1,0 m. Ajoradan kaarresäde on 130 m sekä pituuskaltevuus eteläpäässä 4,5 % ja pohjoispäässä 6 %. Tunnelin mitoitusnopeus on 50 km/h.

Rakenteet, pohjasuhteet

Tunnelin alueella on pinnassa vaihtelevia täyttöjä, joista osa on louhetta. Paikoin täytön alla on 2–5 m paksu savikerros. Kallionpinta vaihtelee alueella voimakkaasti.

Tunnelin rakentamisen kannalta keskeinen ongelma on pohjavedenhallinta. Pohjavedenpinnan vaihtelu alueella noudattaa likimain merivedenpinnan vaihtelua. Painumaerojen estämiseksi tunneli perustetaan maanvaraisilla osilla lyöntipaaluilla. Nosteen vuoksi tunneli tulee ankkuroida tai tunnelin betonirakenteet suunnitella niin järeiksi, että noste kumotaan tunnelin painolla.

Varusteet ja laitteet

Ilmanvaihtoa ja savunpoistoa varten tunneli varustetaan impulssipuhaltimilla. Paloilmoitinkeskus liitetään aluehälytyskeskukseen. Valaistuksella turvataan päivä- ja yöaikaan hyvät ajo-olosuhteet tunnelin liikenteelle. Tunnelin seinille asennetaan molemmin puolin turva- ja merkkivalaisimia.

Tunnelin suuaukoille asennetaan liikennevalot, joilla ohjataan tunnelin liikennettä. Tunneli varustetaan myös valvontakameroilla. Ohjaus ja valvonta tapahtuvat kaupungin liikenteenohjauskeskuksesta.

Tunnelin betonirakenteet ovat vesitiiviitä kehä- ja kaukalorakenteita. Ajoluiskista tunneliin tulevat sadevedet johdetaan tunnelin keskivaiheille rakennettavaan pumppaamoon, josta ne pumpataan kaupungin viemäriverkkoon. Kumpikin ajorata varustetaan kuivalla palopostilinjalla.

Taloudellisia vaikutuksia

Rakennus- ja käyttökustannukset

Tunnelin rakennuskustannukset syksyn 2005 hintatasossa ilman arvonlisäveroa olivat 17,2 milj. euroa ja arvonlisävero mukaan lukien 21,0 milj. euroa.

Tunnelin vuosittaiset käyttökustannukset oli arvioitu olevan ilman arvonlisäveroa 142 000 euroa ja ALV mukaan lukien 174 000 euroa. Käyttökustannuksiin sisältyvät teknisten järjestelmien ylläpitoon liittyvät kustannukset, kuten valaistus, ilmanvaihto, liikenteenohjaus, pumppaamo yms. sekä ajoradan päällysrakenteen uusimiset tietyin väliajoin sekä muut huolto- ja kunnossapitotyöt.

Tunnelin päihin liittyvien liikennejärjestelyjen rakennuskustannukset ovat ilman arvonlisäveroa 4,9 milj. euroa ja ALV mukaan lukien n. 6,0 milj. euroa. Näin ollen liikennesuunnitteluosaston piirustuksen nro 5038-1 mukaisten liikennejärjestelyjen kustannusennuste oli ilman arvonlisäveroa yhteensä 22,1 milj. euroa ja ALV mukaa lukien 27,0 milj. euroa.

Vaihtoehtoisia tunnelisuunnitelmia

Sörnäisten ja Hermannin rantatiet yhdistävälle tunnelille on alustavasti suunniteltu myös vaihtoehto, jossa tunneli linjattiin Agroksenmäen alitse siten, että tunnelin eteläinen suuaukko on Sörnäisten rantatiellä välillä Vilhonvuorenkatu Pääskylänkatu ja pohjoinen suuaukko on Hermannin rantatiellä sen suuntaisena välillä Agroksenkuja Haukilahdenkatu. Tunnelin kokonaispituus on 1 300 m ja siihen sisältyy 250 m avokaukaloa, 200 m betonitunnelia, 250 m betonikattoista kalliotunnelia ja 600 m kalliotunnelia.

”Agroksen” tunneli olisi Kalasataman tulevan metroaseman alitse kulkevaan tunneliin verrattuna linjaukseltaan parempi ja kallio-osuudeltaan kaksiaukkoisena myös turvallisempi. ”Agroksen” tunnelin alustavaan rakennettavuusselvitykseen perustuen tunnelivaihtoehto olisi kuitenkin kustannuksiltaan noin nelinkertainen verrattuna lyhyeen tunneliin, joten pitkän tunnelin jatkosuunnittelu ei ole perusteltua. Sen sijaan tunnelin pohjoisen suuaukon varaus Hermannin rantatiellä tulee säilyttää tulevaisuuden yhteystarpeita varten.

Jatkotoimenpiteet

Kalasataman metroaseman suunnittelussa on otettu huomioon tunnelin sijainti. Metroaseman ja sen ympäristön liikennejärjestelyjen tarkempi suunnittelu on mahdollista vasta maankäytön suunnittelun edettyä riittävän pitkälle.

Lautakunta esittää, että Sörnäisten ja Hermannin rantateiden liittymässä toteutettaisiin kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluosaston piirustuksen nro 5038-1 mukaiset liikennejärjestelyt.

Kaj toteaa, että suunnitelmaa ei aikoinaan viety Khn käsittelyyn. Kaupunkisuunnitteluvirasto on 25.9.2007 esittänyt kirjeessään Khlle Sörnäisten ja Hermannin rantateiden liikennesuunnitelman tarkistetut kustannukset.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (25.9.2007) mm., että kaupunkisuunnittelulautakunta esitti 15.9.2005 Khlle, että Sörnäisten ja Hermannin rantateiden liittymässä toteutettaisiin liikennesuunnitteluosaston piirustuksen nro 5038-1 mukaiset liikennejärjestelyt, joihin sisältyy Sörnäisten ja Hermannin rantatiet yhdistämään suunniteltu tunneli (Kalasataman tunneli).

Tunnelin kustannusennuste syksyn 2005 hintatasossa oli 17,2 milj. euroa (ALV 0). Tunnelin päihin liittyvien liikennejärjestelyjen kustannusennuste oli 4,9 milj. euroa (ALV 0). Näin ollen liikennesuunnitteluosaston suunnitelman mukaisten liikennejärjestelyjen kustannusennuste oli ilman arvonlisäveroa yhteensä 22,1 milj. euroa. Kustannusennusteen pohjana oli Kalliosuunnittelu Oy:n vuonna 2001 laatima rakennetekninen yleissuunnitelma.

Vuoden 2001 jälkeen rakennuskustannukset ovat muuttuneet niin, että pelkkä indeksikorjaus ei riitä kustannusten tarkistamiseksi. Kustannusarviosta on sen vuoksi tehty uusi laskelma kaupunkihallituksen käsittelyä varten.

Kalasataman tunnelin kustannusennuste kesän 2007 hintatasossa on 29,9 milj. euroa. Tunnelin päihin liittyvien liikennejärjestelyjen kustannusennuste on 5,5 milj. euroa. Näin ollen kaupunkisuunnittelulautakunnan esittämän, piirustuksen nro 5038-1 mukaisen, suunnitelman kustannusennuste on ilman arvonlisäveroa yhteensä 35,4 milj. euroa.

Suunnitelman pääasialliset hyödyt kohdistuvat Kalasataman metroaseman ympäristöön. Ilman eritasoista ratkaisua metroaseman ympäristössä tulisi olemaan ongelmana vilkkaan pääkatuliikenteen (Lahdenväylä - Helsingin keskusta) kulkeminen Kalasataman keskustan läpi metroaseman sisäänkäyntien editse sekoittuen alueen paikalliseen ajoneuvoliikenteeseen ja kevyeen liikenteeseen. Kevyen liikenteen ja läpikulkevan autoliikenteen risteämisistä aiheutuisi huono liikenneturvallisuustilanne. Alueen keskustasta tulisi myös epäviihtyisä.

Tunneli parantaa myös rantateiden välisen pääkatuyhteyden liikenteen sujuvuutta ja keskustan saavutettavuutta sekä helpottaa metroasemaa ympäröivien uusien kortteleiden rakentamista.

Hermannin rantatieltä Sörnäisten rantatielle johtava nykyinen ramppi sijaitsee metroaseman läntisen laiturialueen alapuolella, kohdassa johon on luontevaa järjestää metroaseman kevyen liikenteen pääyhteys länsisuunnasta. Tunneliratkaisun ansiosta nykyinen vaaralliseksi koettu Kulosaaren sillan pohjoisreunan kevyen liikenteen käyttämä suojatie Hermannin rantatieltä Sörnäisten rantatielle johtavalla rampilla poistuu.

Panimokadun kohdalle suunniteltu Itäväylän alittava kevyen liikenteen alikulkukäytävä parantaa puolestaan selvästi alueen pohjois-eteläsuuntaisia kevyen liikenteen yhteyksiä.

Liikennesuunnitelmassa on Kulosaaren suunnasta uusi yhteys Tynnyrintekijänkadulle. Näin ollen alueen saavutettavuus idästä paranee ja reitti Itäväylältä Hermannin rantatielle lyhenee verrattuna Junatien ja Lautatarhankadun kautta kulkevaan reittiin.

Kaupunkisuunnitteluvirasto pitää tunnelin ja siihen liittyvien liikennejärjestelyjen toteuttamista edelleen tärkeänä, vaikka niiden kustannusennuste on noussut.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (7.1.2008) mm. seuraavaa:

Koska edellä mainittu suunnitelma perustui jo vuonna 2001 laadittuun rakennetekniseen suunnitelmaan, on nyt katsottu tarkoituksenmukaiseksi selvittää kustannukset tarkemmin vuoden 2007 hintatietoja käyttäen.

Tarkistettu kustannusennuste on ilman arvonlisäveroa 35,4 milj. euroa.

Hankkeelle on varattu vuosien 2008–2011 taloussuunnitelmassa yhteensä 26,3 milj. euroa (alv = 0) nimellä Kalasataman tunneli. Kustannusennusteen nousu aiheuttaa nyt 9,1 milj. euron lisärahoitustarpeen vuosille 2010–2011.

Kalasataman metrokorttelin rakentaminen ei välttämättä edellytä tunnelin rakentamista. Järjestely parantaisi kuitenkin Kalasataman metroaseman ympäristön liikenneturvallisuutta ja viihtyvyyttä. Tunneliyhteyden rakentamiseen on joka tapauksessa välttämätöntä varautua liikennemäärien kasvaessa ja metrokorttelin rakentuessa.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä Sörnäisten ja Hermannin rantateiden liittymässä kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluosaston piirustuksen nro 5038-1 mukaiset liikennejärjestelyt, joiden kustannusennuste on 35,4 miljoonaa euroa.

Pöytäkirjanote kaupunkisuunnittelulautakunnalle, kaupunkisuunnitteluvirastolle ja talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Pakarinen-Hellsten Päivi, va. apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 40350

LIITE

Piirustus 5038-1 (Sörnäisten ja Hermannin rantateiden liittymä)

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE URSULA OY:N POIKKEAMISHAKEMUKSESTA

Khs 2008-113

Oy Ursula pyytää (20.6.2007) poikkeamislupaa 11. kaupunginosan (Kallio) puistoalueelle P110 (Tokoinrannan puisto, Eläintarhantie 12)

290 k-m²:n laajennuksen rakentamiseen nykyiseen 210 k-m²:n kahvilaan niin, että poiketaan asemakaavan käyttötarkoituksesta ja vähäistä suuremmin asemakaavan määräyksistä. Asemakaavan mukaan rakennuspaikka on puistoa eikä sillä ole rakennusalaa eikä rakennusoikeutta. Rakennus on laajennuksen jälkeen 500 k-m².

Hakija perustelee hakemustaan sillä, että rakennuksen laajennus ja muutos ympärivuotiseen käyttöön parantaa alueen palvelutasoa sekä rikastuttaa kaupunkikuvaa ja rantamaisemaa.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (14.1.2008), että haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

Hakemus koskee aluetta, jolle asemakaavan muuttaminen tai laatiminen on vireillä, ja jolla on voimassa maankäyttö- ja rakennuslain 53 §:n 1 momentin mukainen rakennuskielto.

Selostus Alueella on voimassa 19.8.1969 vahvistettu asemakaava nro 5958. Asemakaavan mukaan hakemuksen mukainen paikka on puistoaluetta eikä siinä ole osoitettu rakennusalaa kahvilalle.

Nykytilanteessa paikalla on Irmeli ja Markus Visannin suunnittelema vuonna 1976 rakennettu yksikerroksinen kesäkahvila, joka on kerrosalaltaan 210 m². Rakennuksen avoimessa keskitilassa (145 m²) ja rannan puolella (100 m²) on ollut tarjoiluterassi. Rakennuksessa on toiminut kahvila Piritta. Rakennus on ollut viime vuoden tyhjillään.

Kiinteistövirasto on tehnyt vuokrasopimuksen noin 600 m²:n puistoalueen vuokraamisesta Ursula Oy:lle.

Hakijan tarkoituksena on laajentaa ja kunnostaa nykyinen Pirittan kahvilarakennus sekä muuttaa se ympärivuotiseen kahvila-ravintola-käyttöön. Hakija on nimennyt hankkeen ”Tokoin majakaksi”.

Hakemus koskee Tokoinrannan puistossa vuokra-alueella sijaitsevan entisen 210 k-m²:n kesäkahvilan kunnostamista ja laajentamista 290 m²:llä siten, että rakennus on laajennuksen jälkeen 500 k-m². Lisärakentaminen sijoittuu pääosin rakennuksen keskiosaan nykyisen atriumpihan paikalle. Uusi keskiosa on noin 1,5 metriä nykyistä rakennusta korkeampi. Hakemuksen mukaan rakennuksen meren puolelle tulee noin 290 k-m²:n tarjoiluterassi. Rakennuksen länsireunaan esitetään huoltotilat erillisen huoltopihan yhteyteen. Rakennus on tarkoitus muuttaa ympärivuotiseksi. Asiakaspaikkoja olisi laajennuksen jälkeen sisällä 130–140 ja ulkona 150–160.

Asemakaavan mukaan alue on puistoa eikä sillä rakennusalaa eikä rakennusoikeutta kahvila-ravintolalle.

Saadut lausunnot Rakennusvalvontaviraston kaupunkikuvaneuvottelukunta totesi (9.5.2007), että kahvilan ja sen lähiympäristön kunnostamishanke on erittäin kannatettava. Rakennusmassaa tulee kehittää paviljonkimaisemmaksi korostamalla keskiosan lennokkaan katon ja lasisen osan keveyttä. Alkuperäisten reikämäisten ikkunoiden lisäämistä ja käyttämistä osana uutta kokonaisuutta tulee rajoittaa. Uuden katon reunat voisivat kaventua joka suuntaan ulkoreunoja kohden keveyden mielikuvan lisäämiseksi. Ilmanvaihtolaitteet tulee suunnitella viimeistellyiksi osiksi kokonaisuutta.

Esitetty sommitelma on symmetrinen, jota tulisi rikkoa liiallisen mausoleumimaisuuden välttämiseksi ja läpihengitettävyyden lisäämiseksi. Erityistä huomiota tulee kiinnittää mittasuhteisiin ja korkeuteen. Sisäänkäynti mantereen puolelta tulee suunnitella siten, että näkymä merelle säilyy ja kulku on esteetön. Terassointi vaikuttaa paikkaan nähden turhan raskaalta eikä luontevasti liity rantaraitin maisemaan. Kulku terassille tulisi suunnitella epäkeskeisesti. Esteettömien käyntien ratkaisut olivat kömpelöt ja vaativat kehittämistä.

Esitetty valaistussuunnitelma oli vielä luonnosmainen. Julkisivujen laajamittaista valaisemista tulee välttää ja keskittyä lasisen keskitilan valaistuksen huolelliseen suunnitteluun siten, että se hahmottuu valoisimpana osana kahvilamassaa. Terassille esitettyä kulkupinnan ja pöytien valaisua pidettiin onnistuneena.

Kahvilan ympäristöstä tulee yhdessä kaupunkisuunnitteluviraston ja rakennusviraston kanssa laatia ympäristösuunnitelma, jossa osoitetaan mm. kahvilan huoltoreitti. Puistoon ei tule osoittaa pysäköintipaikkoja. Neuvottelukunta ei puoltanut esitettyä irrallista suihkupaikkaa ja totesi, että huoltopihan järjestelyt ovat keskeneräiset.

Lausuntonaan neuvottelukunta päätti puoltaa suunnitelmaa em. huomautuksin.

Rakennusviraston katu- ja puisto-osasto kannattaa (25.10.2007) kahvilarakennuksen laajentamis- ja käyttöönottohanketta. Osasto huomauttaa, että kahvilan jätehuollolle, huoltoliikenteelle ja tarvittavalle asiakkaiden autojen ja polkupyörien pysäköinnille tulee järjestää toimivat ja kaupunkikuvallisesti korkeatasoiset puitteet ennen kahvilatoiminnan aloittamista. Kahvilaan liittyvää moottoriliikennettä ei saa ohjautua rantaraitille eikä puistokäytäville. Osasto painottaa, että puuttumisesta nykyiseen puistokasvillisuuteen ja kalustukseen tulee sopia katu- ja puisto-osaston kanssa. Lisäksi säilytettävä kasvillisuus on suojattava riittävästi rakennustyön ajaksi.

Hakemuksessa esitetty vuokra-alue rajautuu rantaraittiin ja puistokäytäviin sisältäen muun muassa rantaraitin varrella kasvavan hevoskastanjarivin. Vuokraaja vastaa koko vuokra- alueen ylläpidosta. Tästä syystä olisi tarkoituksenmukaista pienentää vuokra-aluetta siten, että se sisältäisi vain kahvilan välittömän lähiympäristön ja toiminnan edellyttämät uudet puistokäytävät. Ainakin rantaraitin varrella kasvavan hevoskastanjarivin tulisi jäädä vuokra-alueen ulkopuolelle.

Osallisten kuuleminen Hakemuksesta on tiedotettu naapureille ja muille, joiden oloihin hanke saattaa huomattavasti vaikuttaa, kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä 28.9.2007 sekä kuulutuksella Helsingin Sanomissa, Hufvudstadsbladetissa ja 100-lehdessä 10.10.2007. Osallisille on varattu tilaisuus kirjallisen muistutuksen tekemiseen. Muistutuksia jätettiin kaksi.

Siltasaariseura ry toteaa (14.10.2007) seuraavaa:

Alueen asukasyhdistyksenä ja asukkaiden näkemysten välittäjänä seuramme lausunnoissaan kaupunkisuunnitteluvirastolle ja muissa yhteyksissä mm julkisessa sanassa esittänyt kahvila Pirittan toiminnan elvyttämistä ja rakennuksen kunnostamista, mikä koko alueen viihtyisyyden kannalta on oleellista. Ursula Oy:n hanke onkin tervetullut.

Suunniteltu laajentaminen on esitetyissä luonnoksissa toteutettu ansiokkaasti nykyistä rakennusrunkoa hyväksikäyttäen. Ratkaisussa on otettu huomioon näköala etelään – Eläintarhanlahdelle ja Helsingin keskustan vanhaan säilyneeseen kaupunkimaisemaan. Arkkitehtoninen ilme on luotu keveäksi, paviljonkimaiseksi nykyisen rakennuksen sulkeutuneen ilmeen sijaan. Ympäristössä on arvokasta puustoa, mikä osin tulee säilymään. Laajentaminen edellyttää kuitenkin joidenkin kaatamista. Tämä koskee myös rakennuksen lounaiskulmassa olevaa suurikokoista, komeaa koivua, mikä kuitenkin sallii terassiosan laajentamisen symmetrisesti ja poikkeuksellisen panoraamanäkymän avautumisen.

Kahvilapaviljonki sijaitsee Huvila-teltan vieressä. Mikäli teltan toiminta jatkuu, voisi tutkia tarvittavien huolto- yms tilojen sijoittamista paviljongin yhteyteen nykyisten irrallisten, provisoristen rakenteiden sijaan.

Rakennuksen laajentaminen koskee myös kaikkien julkisivujen muutoksia. Sisäänkäynti siirtyy pohjoissivulta eteläsivulle. Huoltotoiminnot säilyvät länsisivulla, jolla ympäröivän jalankulkuliikenteen johdosta on kuitenkin merkitystä. Nykyinen ehdotus tätä osin tulisi tutkia uudestaan – visuaalisesti houkuttelevammaksi ja – paviljongin muuten ansiokkaaseen yleisilmeeseen sopivammaksi.

Xxxxx-Xxxxx Xxxxxx toteaa (24.10.2007) seuraavaa:

Tokoinrannan aktiivisena käyttäjänä olen sitä mieltä, että Cafe Pirittan poikkeuslupahakemus pitäisi evätä, koska rakennuksen alkuperäinen 1970-lukulainen funkkis-asu ansaitsee arvostusta (jota tullaan yleisesti antamaan vasta 10 v päästä) ja peruskorjausta kesäravintolakäyttöön. Lisäksi Pirittan viereinen kaupunginteatteri ja kirjailijatalo yhdessä luovat keskustan kaupunkikuvaan rauhallisen nurkkauksen, jossa voi viivähtää nostalgisissa tunnelmissa.

Kaupunkisuunnitteluviraston nyt esittämät laajennussuunnitelmat tuhoavat/modernisoivat rakennuksen hengen ja tekevät siitä tuottoisamman/ympärivuotisen, mutta jos Ursula Oy:n omistajina on 6 yleishyödyllistä yhdistystä (Pienperheyhdistys ry, Käpyrinne ry, Helsingin ensikoti ry, Kansan Sivistysrahasto, Lomakoti Kotoranta ry ja Kesäkoti Kallioniemi ry), eikö yleishyödyllisyys voitaisi ulottaa käsittämään myös kaupunkikulttuurisia arvoja?

Lausunto Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa kahvilan kunnostamista, laajentamista ja muuttamista ympärivuotiseksi. Tulevassa asemakaavan muutoksessa on tarkoitus määritellä paikalle kahvilan rakennusala puistossa. Kaupunkisuunnitteluvirasto yhtyy rakennusviraston kantaan koskien vuokra-alueen minimoimista, jotta muille puistotoiminnoille jää riittävästi tilaa.

Kaupunkisuunnitteluvirasto yhtyy kaupunkikuvaneuvottelukunnan kantaan koskien rakennuksen kaupunkikuvallista ilmettä ja jatkosuunnittelua. Hakija ei vielä tässä vaiheessa ole tarkistanut suunnitelmia kaupunkikuvaneuvottelukunnan esityksen mukaiseksi. Tästä syystä kaupunkisuunnitteluvirasto vastustaa hakemuksen liitteenä olevien suunnitelmakuvien mukaista laajennusta.

Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa poikkeusluvan myöntämistä kesäkahvilan laajentamiseksi 290 k-m²:llä ja kunnostamiseksi yhteensä 500 k-m²:n ympärivuotiseksi kahvilaksi sekä terassialueen rakentamista seuraavilla ehdoilla:

1. Rakennus ja siihen liittyvät rakenteet suunnitellaan uudestaan siten, että se soveltuu Linnunlaulun suojeltuun huvilamiljööseen ja Tokoinrannan puistoympäristöön sekä pitkiin näkymiin Eläintarhanlahdelta ja Kaisaniemen puistosta.

2. Rakennuksen ympäristön puistoalueesta laaditaan ympäristön kokonaissuunnitelma yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston ja rakennusviraston kanssa.

3. Rakennuksen vuokra-alue määritellään yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston, rakennusviraston ja kiinteistöviraston kanssa siten, että alue sisältää ainoastaan rakennuksen, terassin ja rakenteiden vaatiman tilan.

4. Puistoon ei sijoiteta yhtään henkilökunnan eikä asiakkaiden autopaikkaa ja estetään muun ajoneuvoliikenteen kuin välttämättömän rakennuksen huoltoliikenteen liikkuminen puistossa. Huolto toteutetaan rakennuksen yhteyteen siten, että siitä ei aiheudu visuaalista eikä toiminnallista haittaa puistolle.

5. Lisärakentaminen suunnitellaan paviljonkimaisena ja siten, että näkymä rakennuksen läpi merelle säilyy. Rakennuksen keskiosaa madalletaan siten, että lisärakentaminen soveltuu nykyisen kahvilarakennuksen ja sitä ympäröivien huviloiden mittakaavaan.

6. Rakennuksesta tehdään kaupunkikuvallisesti ja arkkitehtonisesti korkeatasoinen. Rakennuksen terassi-, huoltotila- ja muut ympäristöjärjestelyt suunnitellaan laadukkaiksi ja esteettömäksi.

7. Jatkosuunnittelussa otetaan huomioon kaupunkikuvaneuvottelukunnan lausunnossa esitetyt näkökohdat.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että yllä olevien ehtojen mukainen hanke elävöittää Tokoinrannan puistoa ja tuo lisäpalvelun puiston käyttäjille sekä kohentaa rakennuksen ja sen ympäristön ilmettä.

Haettu toimenpide ei aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle taikka alueiden käytön muulle järjestämiselle, eikä vaikeuta luonnonsuojelun taikka rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista, mikäli hanke toteutetaan yllä olevien ehtojen mukaisena. Haettu toimenpide ei myöskään johda vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen eikä muutoin aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia.

Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa hakemusta edellä olevilla kohtien 1.–7. jatkosuunnittelua koskevilla ehdoilla.

Kaj toteaa, että kiinteistölautakunta on 13.12.2005 jatkanut puistoalueen 11 P 110 noin 600 m²:n suuruisen vuokra-alueen vuokrasopimusta mm. ehdoin, että vuokra-aika on 1.1.2006–31.12.2008. Sopimuksen mukaan alueesta tehdään pitkäaikainen maanvuokrasopimus, kun kaupungin hyväksymien suunnitelmien mukainen peruskorjaus on toteutettu. Kaj toteaa, että uuden vuokrasopimuksen solmimisen yhteydessä vuokra-alue voidaan tarkistaa ja tarvittaessa määritellä yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston, rakennusviraston ja kiinteistöviraston kanssa se siten, että alue sisältää ainoastaan rakennuksen, terassin ja rakenteiden vaatiman tilan.

Kaj toteaa lisäksi, että myös rakennuksen ympäristön puistoalueesta laadittava ympäristön kokonaissuunnitelma käsitellään poikkeamisasiasta erillisenä asiana. Puistosuunnitelman yhteydessä voidaan tutkia keinot, joilla muun kuin rakennuksen välttämättömän huoltoliikenteen liikkuminen puistossa estetään.

Kaj toteaa lopuksi, että rakennusvalvontaviraston kaupunkikuvaneuvottelukunnan esittämät näkökohdat huomioidaan hankkeen rakennuslupavaiheessa.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee puoltaa Uudenmaan ympäristökeskukselle annettavassa lausunnossaan poikkeamisen myöntämistä Ursula Oy:lle haettuun toimenpiteeseen 11. kaupunginosan puistoalueelle P110 ehdolla, että hankkeen jatkosuunnittelussa otetaan huomioon seuraavat seikat:

- Rakennus ja siihen liittyvät rakenteet suunnitellaan uudestaan siten, että se soveltuu Linnunlaulun suojeltuun huvilamiljööseen ja Tokoinrannan puistoympäristöön sekä pitkiin näkymiin Eläintarhanlahdelta ja Kaisaniemen puistosta.

- Puistoon ei sijoiteta yhtään henkilökunnan eikä asiakkaiden autopaikkaa. Huolto toteutetaan rakennuksen yhteyteen siten, että siitä ei aiheudu visuaalista eikä toiminnallista haittaa puistolle.

- Lisärakentaminen suunnitellaan paviljonkimaisena ja siten, että näkymä rakennuksen läpi merelle säilyy. Rakennuksen keskiosaa madalletaan siten, että lisärakentaminen soveltuu nykyisen kahvilarakennuksen ja sitä ympäröivien huviloiden mittakaavaan.

- Rakennuksesta tehdään kaupunkikuvallisesti ja arkkitehtonisesti korkeatasoinen. Rakennuksen terassi-, huoltotila- ja muut ympäristöjärjestelyt suunnitellaan laadukkaiksi ja esteettömäksi.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle sekä pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle, rakennusvalvontavirastolle, rakennusvirastolle, kiinteistövirastolle, Siltasaariseura ry:lle ja Jukka-Pekka Nymanille.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITTEET	Liite 1	Ympäristökartta (Kallion puistoalue P110)
	Liite 2	Asemapiirros (Kallion puistoalue P110)
	Liite 3	Havainnekuva
	Liite 4	Pöytäkirjanote 9.5.2007, Kaupunkikuvaneuvottelukunta

LAUSUNTO HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDELLE KAUPUNGINVALTUUSTON PÄÄTÖKSESTÄ TEHDYSTÄ VALITUKSESTA UUTELAN VIRKISTYSALUEEN ASEMAKAAVA-ASIASSA (NRO 11510)

Khs 2006-1395

Kaj toteaa, että kaupunginvaltuusto on 24.10.2007 hyväksynyt 54. kaupunginosan (Vuosaari, Uutela, Aurinkolahti, Nordsjön kartano) kortteleiden nro 54325–54330, virkistys- ja palstaviljelyalueiden, venesatamien, luonnonsuojelualueiden, maisemallisesti arvokkaiden alueiden sekä vesi- ja katualueiden asemakaavan ja Aurinkolahden itäosan virkistys-, venesatama-, vesi- ja katualueiden asemakaavan muutoksen kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston 2.3.2006 päivätyn ja 26.4.2007 muutetun piirustuksen 11510 mukaisena.

Xxxx Xx kunnan jäsenenä ja Osakeyhtiö Ranta-Ali maanomistajana ovat tehneet asemakaavaa koskevan valituksen Helsingin hallinto-oikeudelle.

./. Valitus on esityslistan tämän asian liitteenä.

Helsingin hallinto-oikeus pyytää (10.12.2007) kaupunginhallitusta hankkimaan kaupunginvaltuuston lausunnon valituksen johdosta.

Hallintokesuksen oikeuspalvelut toteaa (8.5.2008) mm., että valittajat katsovat, että kaupunginvaltuuston päätös on lainvastainen, koska Suomen perustuslain mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla. Valittajat vetoavat siihen, että maankäyttö- ja rakennuslaki on säädetty tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä, ei perustuslainsäätämisjärjestyksessä.

Valittajayhtiön omistaman kiinteistön alue Uutelassa on merkitty retkeily- ja ulkoilualueeksi ja kaupungin tarpeisiin. Valittajat eivät katso kysymyksessä olevan niin voimakas ja pakottava yleinen etu, että voitaisiin puuttua omistajan oikeuteen ankarimmalla mahdollisella tavalla. Asemakaavan tavoitteet voidaan saavuttaa myös loukkaamatta yhtiön oikeuksia. Valituksen mukaan kaavan hyväksymispäätös loukkaa yhtiön ja sen osakkaiden oikeutta omaisuutensa normaaliin, kohtuulliseen ja järkevään käyttämiseen.

Oikeuspalvelut viittaa kaupunginvaltuuston pöytäkirjan 24.10.2007 liitteenä oleviin päätöksen perusteluihin, kaupunkisuunnittelulautakunnan

esityksessä 9.3.2006 kaupunginhallitukselle oleviin päätöksen perusteluihin ja kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunnossa 26.4.2007 kaupunginhallitukselle oleviin päätöksen perusteluihin.

Oikeuspalvelut yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston kanssa laadittuna lausuntona toteaa valituksen johdosta lisäksi seuraavaa:

Maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n mukaan asemakaavaa laadittaessa on maakuntakaava ja oikeusvaikutteinen yleiskaava otettava huomioon siten kuin siitä säädetään. Asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle, palvelujen alueelliselle saatavuudelle ja liikenteen järjestämiselle. Rakennettua ympäristöä ja kulttuuriympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Kaavoitettavalla alueella tai sen lähiympäristössä on oltava riittävästi puistoja tai muita lähivirkistykseen soveltuvia alueita. Asemakaavalla ei saa aiheuttaa kenenkään elinympäristön laadun sellaista merkityksellistä heikkenemistä, joka ei ole perusteltua asemakaavan tarkoitus huomioon ottaen. Asemakaavalla ei myöskään saa asettaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle sellaista kohtuutonta rajoitusta tai aiheuttaa sellaista kohtuutonta haittaa, joka kaavalle asetettavia tavoitteita tai vaatimuksia syrjäyttämättä voidaan välttää.

Asemakaava on laadittu valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden ja yleiskaavan mukaisesti. Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa asemakaavaa koskevat seuraavat erityistavoitteet: ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävien yhtenäisten alueiden huomioon ottaminen, riittävän laajojen ja vetovoimaisten vapaa-ajan alueiden turvaaminen sekä jalankulun ja pyöräilyn verkostojen jatkuvuuden edistäminen.

Lisäksi Helsingin seudun erityiskysymyksiin sisältyvät seuraavat erityistavoitteet:

– väestön tarpeiden edellyttämien ylikunnalliseen virkistyskäyttöön soveltuvien riittävän laajojen ja vetovoimaisten vapaa-ajan alueiden turvaaminen

– vapaa-ajan alueita yhdistävän viheralueverkoston jatkuvuuden turvaaminen ja yhtenäisen kokonaisuuden muodostaminen vapaa-ajan alueista

– varautuminen Vuosaaren satamaan siten, että otetaan huomioon ympäröivä maankäyttö ja lähiympäristö, erityisesti asutus, arvokkaat luonto- ja kulttuurikohteet ja ‑alueet sekä maiseman erityispiirteet.

Asemakaava ja asemakaavan muutos ovat valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaiset ja niiden edellyttämät.

Asemakaavaratkaisu perustuu oikeusvaikutteiseen Yleiskaava 2002:een, jossa alue on osoitettu virkistysalueeksi. Särkkäniemessä sijaitsevalla tilalla RN:o 5:57 ei ole rakennuksia. Metsäinen alue sijaitsee kaupungin omistaman virkistysalueen keskellä ja lähellä Särkkäniemen luonnonsuojelualuetta, minkä takia alueen kaavoittaminen virkistysalueeksi on perusteltua. Asemakaavassa alue on merkitty retkeily- ja ulkoilualueeksi, joka on varattu kaupungin tarpeisiin (VR/k). Kaavaratkaisu liittyy osaltaan myös lahden toisella rannalla sijaitsevan Vuosaaren sataman toimintaedellytysten turvaamiseen.

Kaavaratkaisu perustuu yleiskaavan virkistysaluemerkintään. Virkistysaluemerkintä on perusteltu sen keskeisellä sijainnilla virkistysalueen kannalta, onhan se keskellä virkistysaluetta ja luonnonsuojelualueen läheisyydessä. Koska kiinteistö ei ole rakennettu, ei ole myöskään perusteltua varata aluetta esimerkiksi loma-asuntotontiksi sen sijainnin takia. Uutelan asemakaavassa rakennuskannaltaan arvokkaat huvilaympäristöt on suojeltu, ja ne osoitettu yleiseen virkistyskäyttöön. Yksityisiä lomatontteja ei ole kaavoitettu yleiskaavassa virkistysalueeksi osoitetulle alueelle.

Yleiskaavan mukaisella virkistysalueella kaikki yksityisten omistamat maat on merkitty asemakaavassakin virkistysalueeksi samalla alueella. Asemakaava-alueen eri osia koskevat eri yleiskaavamerkinnät.

Oikeuspalvelut viittaa Helsingin hallinto-oikeuden päätökseen 30.5.2005 yleiskaavan hyväksymistä koskevista valituksista. Päätöksessä hallinto-oikeus katsoi kaupunginvaltuuston toimineen sille kuuluvan harkintavallan puitteissa hyväksyessään yleiskaavan siten, että eräät valittajan kiinteistön lähistöllä sijaitsevat kiinteistöt on merkitty virkistysalueeksi (hallinto-oikeuden päätöksen sivut 58–59). Hallinto-oikeus hylkäsi yleiskaavasta tehdyn Uutelaa koskevan valituksen, eikä hallinto-oikeuden päätöksestä ole valitettu.

Virkistysaluetarpeet

Asemakaavassa Uutelan alue varataan yleiskaavan mukaisesti pääosin virkistysalueeksi itäisen Helsingin kasvavan virkistysaluetarpeen takia. Uutelan virkistysalueella on seudullista ja paikallista merkitystä.

Itäisen Helsingin asukasmäärä kasvaa ja Vuosaaren asukasmäärä lisääntyy nykyisestä 32 000 asukkaasta 40 000 asukkaaseen vuoteen 2010 mennessä. Uutela on jatkossa Aurinkolahden itäosan rakentamisalueen noin 7 000 asukkaan lähivirkistysalue. Alue on omaleimainen osa Uutelasta Talosaareen ulottuvaa seudullista virkistys- ja ulkoiluvyöhykettä. Suuri osa alueesta on ulkoilumetsää, jonka reitistöä parannetaan rakentamalla uusia ulkoiluteitä ja -polkuja. Yleisiä virkistysmahdollisuuksia lisätään osoittamalla yksityisten kiinteistöjen ranta-alueita virkistysalueeksi.

Luonto- ja kulttuurihistoriallisesti arvokas kokonaisuus säilytetään. Maisemallisesti, rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti sekä luontoarvoiltaan arvokkaat kohteet suojellaan. Kaava mahdollistaa Skatan tilan säilyttämisen ja kehittämisen virkistysalueen keskukseksi. Alueelle on suunniteltu perinnemaatilaa, joka voi toimia esimerkiksi luontokouluna ja tarjota elämyspalveluita kaikille ikäryhmille.

Kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta arvokkaat huvilaympäristöt on osoitettu korttelialueiksi, jotka varataan yleiseen virkistyskäyttöön. Korttelialueiden rakennusoikeutta ei lisätä. On katsottu, että huvila-alueiden merkitseminen korttelialueiksi turvaa rakennuskannan ja ympäristön säilyttämisen paremmin kuin yleiskaavan mukainen virkistysaluemerkintä. Kaupungin omistamat suojeltavat huvilat, Meriharju ja Vuosanta, varataan yleiseen virkistyskäyttöön.

Skatan tilan itäpuolella oleva valittajan rakentamaton yksityinen tila on osoitettu virkistysalueeksi osana laajempaa virkistysaluekokonaisuutta.

Vuosaarenlahden huvila-alueen rantavyöhyke on merkitty virkistysalueeksi, jonne on osoitettu ulkoilutie. Suojeltavat huvilat pihapiireineen on osoitettu yleisten rakennusten korttelialueeksi, joka varataan kaupungin tarpeisiin. Alueen rakennusoikeutta ei lisätä, ja huvilaympäristön ominaispiirteet on säilytettävä. Ratkaisulla luodaan edellytykset alueen kehittämiselle venesatamaan ja golfkenttään tukeutuvana virkistyspalvelukokonaisuutena.

Sataman toimintaedellytykset

Vuosaaren sataman toimintaedellytysten kannalta on tärkeää, että Vuosaaren sataman ja asuntoalueiden välissä on suojavyöhyke.

Uutelan alueen kaavaratkaisu on perusteltu ja aivan välttämätön Vuosaaren sataman toimintaedellytysten turvaamisen kannalta. Sataman ja asuntoalueiden väliin on suunniteltu virkistysalueet, jotka suojaavat asutusta sataman mahdollisilta häiriöiltä. Sataman ja asuntoalueiden välinen suojavyöhyke on myös sataman toimintaedellytysten kannalta tärkeä. Kaavoituksella ei saa luoda ratkaisuja, jotka asettaisivat rajoituksia sataman toiminnalle. Sataman suunnitteluperiaatteiden mukaan lähin asutus sijaitsee noin kahden kilometrin päässä satamasta. Helsingin Satama on katsonut, että VR-merkintä tulee varustaa k-lisämerkinnällä. Tällä varmistetaan yksityisen alueen varaaminen kaupungin tarpeisiin ja myös sen saaminen kaupungin omistukseen.

Koska Helsingin satama on pääkaupunkiseudun kannalta ja myös valtakunnallisesti tärkeä hanke, ympäröivien alueiden kaavoituksen tulee tukea hanketta. Sataman ympäristölupa on myönnetty sataman ensimmäiselle ja toiselle vaiheelle, mutta ympäristönsuojelulain 58 §:n mukaan sataman ympäristölupaa voidaan joutua muuttamaan. Yksi tällainen syy voi olla olosuhteiden muuttuminen, joka on tyypillisesti laitoksen ympäristössä tapahtunut maankäytöllinen muutos.

Vuosaaren sataman toiminnallisten edellytysten turvaaminen on ollut Uutelan alueen suunnittelussa yhtenä lähtökohtana ja sen merkitys on suunnitteluprosessin aikana korostunut.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksessään 7.4.2004 Helsingin Sataman ympäristölupaa koskevista valituksista tiukentanut melua koskevaa lupamääräystä seuraavasti: "Helsingin Sataman on kertaluonteisesti mittautettava toiminnasta aiheutuva melutaso lähimmissä häiriintyvissä kohteissa satamatoiminnan ollessa käynnissä ja vilkkaimmillaan. Mittaustulokset on toimitettava Uudenmaan ympäristökeskukselle ja Helsingin kaupungin ympäristölautakunnalle samalla kuin lupamääräyksen 14 mukainen tarkkailusuunnitelma melun tarkkailusta. Suunnitelma satamatoimintojen ja melupäästöjen pienentämiseksi ja selvitys siitä, miten hankkeen vaikutusalueella voidaan päästä valtioneuvoston melutason ohjearvoista antaman päätöksen (993/1992) mukaisiin ohjearvoihin myös loma-asumiseen käytettävillä alueilla, taajamien ulkopuolella olevilla virkistysalueilla ja luonnonsuojelualueilla, on esitettävä hyvissä ajoin ennen sataman toisen vaiheen käyttöönottoa, kuitenkin viimeistään vuoden 2012 loppuun mennessä. Selvitykseen tulee liittää arviointi satamatoimintojen mahdollisesti aiheuttamasta impulssimaisesta melusta."

Todelliset melutasot selviävät vasta, kun satama on toiminnassa. Kaupungin on tullut asemakaavamerkintöjä laadittaessa varautua satamatoiminnan kehittämis- ja muutostarpeitten mahdollisiin seurausvaikutuksiin ja toimintaedellytysten varmistamiseen.

Maanomistajan oikeudet

Suomen perustuslain 15 §:n mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla.

Maankäyttö- ja rakennuslain 96 §:n mukaan kunta saa asemakaava-alueella ilman erityistä lupaa lunastaa sellaisen yleisen alueen sekä sellaisen yleisen rakennuksen asemakaavan mukaisen tontin, joka asemakaavassa on tarkoitettu kunnan laitokselle tai kunnan muihin tarpeisiin. Tässä pykälässä tarkoitettu lunastusoikeus on käytännössä koskenut esimerkiksi virkistysalueita.

Maankäyttö- ja rakennuslain 101 §:n mukaan kunta on velvollinen lunastamaan alueen tai suorittamaan haitasta korvauksen, jos maa asemakaavassa on osoitettu käytettäväksi muuhun tarkoitukseen kuin yksityiseen rakennustoimintaan eikä maanomistaja sen vuoksi voi kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla käyttää hyväkseen aluettaan.

Lunastusmenettelystä ja lunastuskorvauksesta on säädetty laissa kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta. Lain säännökset vastaavat täyden korvauksen periaatetta.

Lunastusmenettelyä koskevat säännökset turvaavat maanomistajan oikeudet silloin, kun kaavoituksella huononnetaan maanomistajan asemaa. Perustuslakivaliokunta on maankäyttö- ja rakennuslakiehdotusta koskevassa lausunnossaan (38/1998) katsonut, että maankäyttö- ja rakennuslaki täyttää perustuslain (ent. hallitusmuodon) omaisuudensuojaa koskevat vaatimukset ja että laki voidaan säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Kaavoittajan harkintavaltaa määrittävät tarkoituksenmukaisen maankäytön vaatimukset. Tässä tapauksessa ei ole maankäytöllisesti perusteltua jättää valittajan omistaman kiinteistön aluetta sen virkistysalueen ulkopuolelle, joka ympäröi kiinteistöä joka puolelta. Laajan ja moni-ilmeisen Uutelan alueen eri piirteet ja ominaisuudet on asemakaavan valmistelussa pyritty hyödyntämään mahdollisimman monipuolisesti erilaisten käyttäjäryhmien, harrastusten ja toimintojen tarpeisiin soveliaiksi. Osa-alueiden käyttötarkoitusten määrittelyt ja maanomistajien asema eroavat tästä syystä toisistaan jossain määrin alueen eri osissa.

Asemakaavaa laadittaessa lähtökohtana ei ole tämänhetkinen tilanne, vaan kaavoituksella luodaan Uutelan lähes luonnontilassa säilyneellä rauhallisella alueella mahdollisuuksia ja edellytyksiä tulevaisuuden tarpeille sataman ja sen työpaikka-alueen, merkittävän uuden asuntorakentamisen ja ympäristöä muokkaavien virkistyspalveluiden välittömässä läheisyydessä. Kaupunki on käyttänyt lain suomaa harkintavaltaa saavuttaakseen maankäytöllisesti tarkoituksenmukaisen lopputuloksen.

Asemakaavamerkintä VR/k merkitsee sitä, että kaupungilla on kaavamerkintään perustuva lunastusoikeus, mutta merkintä velvoittaa myös kaupunkia lunastamaan alueen maanomistajan niin halutessa. Asemakaava ei määrittele alueen luovutuksen ajankohtaa eikä pakota valittajaa luopumaan alueesta.

Yksityisellä maanomistajalla ei ole laillista oikeutta aina saada maalleen rakennusoikeutta. Asemakaavan vaikutuksia yksityisiin maanomistajiin on tutkittu kaavatyön yhteydessä. Kun kaavoitetaan useiden yksityisten omistuksessa olevaa maata, maanomistajat eivät aina pääse asemakaavan perusteella taloudellisesti samaan asemaan. Korvaus maanomistajalle riippuu luonnollisesti kaavan osoittamasta käyttötarkoituksesta, mutta laki turvaa kuitenkin omistajille nykykäyttöön perustuvan oikean korvauksen.

Kaupunki neuvottelee mahdollisuuksien mukaan tilojen hankkimisesta kaupungille, joko ostamalla tai vaihtamalla. Maanomistajien kanssa pyritään vapaaehtoiseen kauppaan alueen nykyistä käyttöä vastaavasta käyvästä hinnasta. Kaupunki on 21.6.2004 jättänyt ostotarjouksen valittajan tilasta.

Lähialueiden kasvava asukasmäärä ja sen myötä lisääntyvä virkistyskäyttö vähentävät Uutelan alueen yksityisyyttä. Lisääntynyt virkistyskäyttö on ilmennyt tarpeena aidata yksityisten huviloiden pihoja, palstaviljelyalueita ja peltoja. Maanomistajien asema ja mahdollisuudet käyttää kiinteistöjään tulevat ympäristön muutosten vuoksi muuttumaan oleellisesti.

Yhteenveto Oikeuspalvelut toteaa, että valituksessa ei ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden vuoksi kaavapäätös olisi kumottava. Kaavamuutos perustuu lain edellyttämiin riittäviin selvityksiin ja vaikutusten arviointiin sekä täyttää muutkin lain asettamat menettely- ja sisältövaatimukset.

Helsingin hallinto-oikeudelle annettavassa lausunnossa tulee näin ollen pyytää valituksen hylkäämistä aiheettomana ja perusteettomana.

Kaupunginhallituksen johtosäännön 8 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan hallitus antaa selityksen kaupunginvaltuuston päätöstä koskevan valituksen johdosta, jos kaupunginhallitus katsoo voivansa yhtyä valtuuston päätöksen lopputulokseen

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Helsingin hallinto-oikeudelle edellä esityslistalta ilmenevän, hallintokeskuksen oikeuspalveluiden ehdotuksen mukaisen lausunnon.

Pöytäkirjanote hallintokeskuksen oikeuspalveluille lausunnon laatimista ja antamista varten sekä kaupunkisuunnitteluvirastolle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITE

Valitus kaupunginvaltuuston päätöksestä Uutelan virkistysalueen asemakaava-asiassa nro 11510

LAUSUNTO VALTAKUNNALLISTEN ALUEIDENKÄYTTÖTAVOITTEIDEN TARKISTAMISTA KOSKEVASTA LUONNOKSESTA

Khs 2007-2775

Kaj toteaa, että lausuntopyynnön mukaan ympäristöministeriö on yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa eri tahojen kanssa valmistellut luonnoksen valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamiseksi.

Tarkistettavana ovat valtioneuvoston 30.11.2000 päättämät valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, jotka ovat osa maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tehtävänä on varmistaa valtakunnallisesti merkittävien asioiden huomioon ottaminen maakuntien ja kuntien kaavoituksessa sekä valtion viranomaisten toiminnassa.

Tarkistamisen valmistelu tähtää siihen, että valtioneuvosto voisi päättää asiasta alkuvuodesta 2008. Ympäristöministeriö pyytää lausuntoa luonnoksesta lisäajan antamisen jälkeen 18.2.2008 mennessä.

Kaj toteaa lisäksi, että asian valmistelussa on ministeriön kutsumana työskennellyt erillinen työryhmä, joka on tarkastellut erityisesti osiota Helsingin seudun erityiskysymykset. Ryhmässä on ollut mm. pääkaupunkiseudun kaupunkien, Uudenmaan- ja Itä-Uudenmaan liiton, Uudenmaan ympäristökeskuksen sekä Kuuma- kuntien ja kuntaryhmä Nelosten edustajat.

Vielä Kaj toteaa, että seudullisessa maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteistyössä valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet muodostavat yhden tärkeän osan siinä kokonaisuudessa, jonka muita osia ovat mm. selvityshenkilö Lauri Tarastin ehdotukset kaavoituksen ja tonttitarjonnan nopeuttamisen lainsäädännöllisistä edellytyksistä ja valtion ja seudun kuntien yhteinen aiesopimus ajanjaksolle 2008–2011, joilla kaikilla tähdätään asuntotuotannon nopeuttamiseen ja lisäämiseen seudulla. Tämän lisäksi muita asiaan liittyviä suunnitelmia ovat seudulliset liikennejärjestelmäsuunnitelmat (mm. PLJ 2007) ja Helsingin seudun maankäytön, asumisen ja liikenteen MAL-2017 toteutusohjelma. Helsingin kaupunki pyrkii omalta osaltaan vastaamaan tähän haasteeseen Helsingin maankäytön ja asumisen toteutusohjelmalla 2008–2017, joka hyväksyttiin valtuustossa 13.2.2007.

Kaj toteaa vielä, että Helsingin seudun yhteistyökokous hyväksyi 3.6.2006 yhteistyön eräiksi lähtökohdiksi 13 nk. VAT-kärkihanketta, jossa sana VAT tarkoittaa valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita. Tavoitteena oli nimetä ne asuntotuotannon ja työpaikkarakentamisen kehittämisvyöhykkeet ja muut alueet, joiden rakentamisen kehittämispotentiaali seudulla on suurin. Monet näistä kärkihankkeista edellyttävät tai ovat liitoksissa seudun merkittäviin tuleviin liikenneinvestointeihin ja sen vuoksi ne ovat olleet tavalla tai toisella esillä kaikessa kuntien keskinäisessä ja kuntien ja valtion välisessä yhteisyössä parin viime vuoden aikana. Viimeksi 18.1.2008 Helsingin seudun MAL-neuvottelukunta painotti sitä, että seudun VAT-kärkihankelistan huomioon ottamista valtakunnallisten alueidenkäytön tavoitteiden valmistelussa tulisi edelleen korostaa kuntien ympäristöministeriölle antamissa lausunnoissa.

Ympäristöministeriön luonnoksen mukaan Helsingin seudun erityiskysymykset sisältävät seuraavat tavoitteet:

– Helsingin seutua kehitetään kansainvälisesti kilpailukykyisenä valtakunnallisena pääkeskuksena luomalla edellytykset riittävälle ja monipuoliselle asunto- ja työpaikkarakentamiselle, toimivalle liikennejärjestelmälle sekä hyväile elinympäristölle.

– Helsingin seudulla edistetään joukkoliikenteeseen, erityisesti raideliikenteeseen tukeutuvaa ja eheytyvää yhdyskuntarakennetta. Seudun keskuksia vahvistetaan asunto-, työpaikka- ja palvelukeskuksina.

– Riittävän asuntotuotannon turvaamiseksi on alueidenkäytössä varmistettava tonttimaan riittävyys.

– Alueidenkäytön suunnittelussa rakentaminen tulee sijoittaa ensisijaisesti joukkoliikenteen, erityisesti raide-liikenteen palvelualueelle.

– Alueidenkäytön mitoituksella tulee parantaa joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä ja hyödyntämismahdollisuuksia.

– Alueidenkäytössä tulee ehkäistä olemassa olevasta yhdyskuntarakenteesta irrallista hajarakentamista.

– Uusien asuin-, työpaikka- ja palvelutoimintojen alueiden käyttöönotto ja jo olevien alueiden huomattava täydennysrakentaminen tulee ajoittaa siten, että mahdollisuudet joukkoliikenteen hyödyntämiseen varmistetaan.

– Helsingin seudulle tulee laatia liikennejärjestelmäsuunnitelma. Liikennejärjestelmää tulee kehittää siten, että se hillitsee ilmastonmuutosta sekä tukee yhdyskuntarakenteen eheyttämistä ja riittävän asunto-tuotannon järjestämistä.

– Alueidenkäytössä on turvattava edellytykset metroverkoston laajentumiselle länteen ja itään.

– Alueidenkäytön suunnittelussa tulee varautua raideliikenteen laajentamiseen yhdyskuntarakentamisen ja asuntotuotannon niin edellyttäessä.

– Alueidenkäytössä on turvattava Helsinki-Vantaan lentoaseman kytkeminen osaksi raideliikenneverkostoa.

– Raideliikenneverkostoa laajennettaessa on otettava huomioon ympäröivä alueidenkäyttö ja lähiympäristö, erityisesti asutus, arvokkaat luonto- ja kulttuurikohteet sekä maiseman erityispiirteet.

– Alueidenkäytössä tulee varautua Malmin lentoaseman toimintojen siirtämiseen nykyiseltä kentältä.

Valtaosaa tavoitteista on muutettu. Suurin osa tavoitteista on nyt yleistavoitteiden sijaan erityistavoitteita ja tavoitteiden sanamuotoja on tarkennettu.

./. Ympäristöministeriön lausuntopyyntö sekä luonnos valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamiseksi ovat esityslistan tämän asian liitteinä nro 1 ja 2. Helsingin seudun VAT- kärkihankkeet -lista on liitteenä nro 3.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (24.1.2008) lausuntoluonnoksesta mm. seuraavaa:

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) ovat osa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää. Alueidenkäyttötavoitteiden tehtävänä on varmistaa valtakunnallisesti merkittävien asioiden huomioon ottaminen kaavoituksessa sekä valtion viranomaisten toiminnassa. Maankäyttö- ja rakennuslain perusteella valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet tulee ottaa huomioon ja niiden toteuttamista on edistettävä maakunnan suunnittelussa, kuntien kaavoituksessa sekä valtion viranomaisten toiminnassa. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet konkretisoidaan alueiden käytön ratkaisuiksi lähinnä maakuntakaavassa.

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on ryhmitelty kuudeksi asiakokonaisuudeksi, joita ovat 1) toimiva aluerakenne, 2) eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu, 3) kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat, 4) toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto, 5) Helsingin seudun erityiskysymykset ja 6) luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet. Tavoitteet on lisäksi jaettu yleis- ja erityistavoitteisiin, jotka poikkeavat oikeusvaikutuksiltaan. Yleistavoitteet ovat luonteeltaan periaatteellisia linjauksia ja ne tulee ottaa huomioon viranomaistoiminnassa sekä yleispiirteisessä kaavoituksessa. Erityistavoitteet ovat alueidenkäyttöä koskevia velvoitteita, jotka sitovat myös asemakaavoitusta, ellei niitä ole erikseen kohdennettu koskemaan vain yleis- tai maakuntakaavaa.

Luonnos valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamiseksi

Ympäristöministeriö on vuoden 2007 aikana valmistellut luonnoksen valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamiseksi. Valmistelu on tapahtunut yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa eri tahojen kanssa, myös Helsinki ja Helsingin seutu ovat osallistuneet valmistelutyöhön. Tarkistusluonnoksessa Helsingin seudun tavoitteita esitetään uudistettavaksi siten, että alueidenkäytössä turvataan riittävän asuntotuotannon tarvitsema tonttimaa, ehkäistään yhdyskuntarakenteen hajautuminen ja sijoitetaan rakentaminen erityisesti raideliikenteen palvelualueelle. Metron laajentamismahdollisuus itään on turvattava ja alueidenkäytössä on varauduttava Malmin lentoaseman toimintojen siirtämiseen nykyiseltä kentältä. Maininnat Vuosaaren satamaan ja Laajasalon öljysataman siirtoon liittyvistä kysymyksistä on jo ratkaisunsa saaneina poistettu tavoitteistosta. Lisäksi tarkistusluonnoksessa korostuvat erityisesti ilmastonmuutoksen hillinnän ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen haasteet.

Kaupunkisuunnittelulautakunta

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistustyössä on säilytetty valtioneuvoston 30.11.2000 päätöksen mukainen rakenne, johon on tehty eräitä sisällöllisiä täsmennyksiä ja tarkistuksia. Merkittävimmät muutokset kohdistuvat ilmastonmuutoksen torjunnan ja ilmastonmuutokseen varautumisen tematiikkaan, valtakunnallisesti merkittäviin liikenneverkkoihin sekä Helsingin seudun erityiskysymyksiin. Toimivaa aluerakennetta koskevassa osassa 4.2 on pääkaupunkiseutu korvattu Helsingin seudulla ja osassa 4.7 Luonto- ja kulttuuriympäristönä erityiset aluekokonaisuudet on Saaristomeri korvattu rannikkoalueella. Lisäksi tavoitteissa on korostettu haitallisten terveysvaikutusten ja onnettomuusriskien torjuntaa sekä tuotu esiin hiljaisten alueiden säilymisen edistäminen virkistyksen ja matkailun tarpeisiin.

Ilmastonmuutoksen hillintään sekä ilmastonmuutokseen varautumiseen liittyvät uudet tavoitteet vastaavat Helsingin oman suunnittelun tavoitteita. Helsinki on jo omaa maankäytön suunnittelua kehittäessään ottanut käytäntöön toimenpiteitä, joilla edistetään tavoitteiden toteutumista.

Helsingin seudun erityiskysymyksiä käsittelevät tavoitteet ovat yhdenmukaisia Helsingin kaupungin ja Helsingin seudun alueidenkäyttötavoitteiden kanssa. Malmin lentoaseman toimintojen siirtämistä koskevaan tavoitteeseen olisi kuitenkin tarkoituksenmukaista lisätä maininta kenttäalueen varaamisesta asuntorakentamiseen. Lisäksi Helsingin seudun erityiskysymyksiin tulisi lisätä tavoite yhdyskuntarakenteen tasapainoisesta kehittämisestä seudun pääkeskuksen suhteen. Helsingin ja pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakenteen tasapainoinen kehitys on välttämätöntä alueen ja koko maan kehityksen kannalta.

Vaikka Helsingin seudun erityiskysymyksiin liittyvät valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat Helsingin ja seudun omien tavoitteiden mukaisia, ne ovat valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden muodostamassa kokonaisuudessa riittämättömiä ottaen huomioon seudun erityisasema valtakunnan pääkeskuksena ja voimakkaasti kasvavana alueena. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden voimassaoloaikana saadut kokemukset tavoitteiden soveltamisesta maankäytön ohjausvälineenä nopeasti kehittyvällä ja toiminnalliselta intensiteetiltään suurella Helsingin seudulla ovat osoittaneet, että kasvuseudulla vastakkaisiin suuntiin vaikuttavien tavoitteiden ristiriidat korostuvat ja niiden yhteensovittaminen ilman selkeää tavoitteisiin itseensä sisällytettyä priorisointia on varsin ongelmallista. Tämän vuoksi tavoitteita on tarpeen tässä yhteydessä arvioida ja tarkistaa uudelleen siten, että Helsingin seudun erityisasema huomioitaisiin tavoitteiden alueellisilla painotuksilla sekä erottamalla tavoitteet esimerkiksi selkeästi alueellisesti omiksi osioikseen.

Toimivia yhteysverkkoja ja energiahuoltoa koskevassa erityistavoitteessa 49. todetaan, että alueidenkäytön suunnittelussa on osoitettava sijaintipaikka Helsingin seudun lentokentälle tätä koskeviin selvityksiin ja vaikutusarviointeihin perustuen. Helsingin seudulla on tällä hetkellä toiminnassa useita eritasoisia lentokenttiä. Tavoitteessa käytetty ilmaisu on epätarkka ja jättää tulkintojen varaan sen, onko kyseessä nyt toiminnassa olevia kenttiä korvaava, niitä osittain korvaava ja niiden toimintoja täydentävä vai mahdollisesti kokonaan uusi kenttä.

Lukuun 4.4 Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat sisältyy tavoite 35 ”Alueidenkäytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvot säilyvät. Viranomaisten laatimat valtakunnalliset inventoinnit otetaan huomioon alueidenkäytön suunnittelun lähtökohtina. Maakuntakaavoituksessa on osoitettava valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöt ja maisemat. Näillä alueilla alueidenkäytön on sovelluttava niiden historialliseen kehitykseen.” Inventoinnit -sanaan liittyvässä viittauksessa todetaan seuraavaa: ”Näillä tarkoitetaan kulttuuriympäristöä ja luonnonperintöä koskevia asiantuntijaviranomaisten laatimia valtakunnallisia inventointeja, jotka perustuvat riittävän laaja-alaiseen valmisteluun. Tätä päätöstä tehtäessä ovat olemassa seuraavat inventoinnit: Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet (Ympäristöministeriö, ympäristönsuojeluosasto, mietintö 66/1992) ja Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt (Museovirasto, rakennushistorianosasto, julkaisu 16, 1993) ja Valtakunnallisesti merkittävät esihistorialliset suojelualuekokonaisuudet (Sisäasiainministeriö, kaavoitus ja rakennusosasto, tiedotuksia 3/1983).”

Tavoitteessa 35 viitataan siis toisaalta inventointeihin, jotka on laadittu ennen maankäyttö- ja rakennuslain ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden voimaantuloa toisenlaiseen toimintaympäristöön, ja toisaalta mahdollisesti tuleviin inventointeihin. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden välityksellä näille inventoinneille annetaan oikeusvaikutuksia suunnittelussa ilman, että niiden osalta olisi toteutettu muulle suunnittelulle asetettuja velvoitteita laajasta vuorovaikutuksesta ja vaikutusten arvioinnista. Tavoitteeseen kulttuuriympäristöjen ja luonnonarvojen säilymisestä ei sinänsä ole huomautettavaa. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden perusteella huomioon otettavien inventointien osalta tulee kuitenkin edellyttää, että ne laaditaan paitsi laaja-alaisina myös laajassa vuorovaikutuksessa. Inventointeihin tulee sisällyttää myös vaikutusten arviointi, jossa vaikutukset arvioidaan kohdekohtaisesti myös suhteessa muihin alueidenkäyttötavoitteisiin. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamiksi inventoinneiksi tulee hyväksyä vain tulevien tarkistusten yhteydessä liiteasiakirjoina käsiteltyjä inventointeja. Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa tulee viitata sitovina vain sellaisiin ohjaaviin liiteasiakirjoihin, jotka on laadittu uuden maankäyttö- ja rakennuslain voimaantulon jälkeen osana valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistukseen liittyvää prosessia eikä missään tapauksessa tuleviin muissa yhteyksissä laadittaviin asiakirjoihin.

On tärkeää, että kaikki mahdolliset inventoinnit valmistellaan avoimessa yhteistyössä ja että ennen valtioneuvoston päätöstä ja mahdollisten uusien tulkintaohjeiden valmistumista Helsingin kaupunkia kuullaan ja kaupungin perustellut näkökannat otetaan huomioon. Kaikkien inventointien kohdekuvauksissa, perusteluissa ja tulkintaohjeissa tulisi kiinnittää huomiota myös siihen, miten alueiden kehittäminen ja inventoinneissa todetut arvot voidaan suunnittelussa ja hoitotoimenpitein yhteen sovittaa niin, että kaupunki voi kehittyä ja vastata kasvun haasteisiin. Erityisesti mainittakoon Museoviraston vireillä oleva valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä koskevan luettelon tarkistaminen, johon sisältyy ristitiistaisuuksia sekä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden että Helsingin omien yhdyskuntarakenteen kehittämistavoitteiden kanssa. Museovirasto on esittänyt luetteloon lukuisia uusia kohteita tai alueiden laajennuksia, joita Helsingin kaupunginhallitus 6.2.2006 asiasta antamassaan lausunnossa ei pitänyt perusteltuina. Yhdyskuntarakenteen tarkoituksenmukaisen kehittämisen kannalta laaja-alaisimpia ja keskeisimpiä näistä ovat Santahamina, Malmin lentokenttä ja Vartiosaari.

Kiinteistövirasto toteaa (29.1.2008) seuraavaa:

Palauttaen lausuntoasiakirjat kiinteistövirasto toteaa otsikossa mainitusta asiasta mm. seuraavaa:

Virastolla ei ole juurikaan huomauttamista valtakunnallisten alueiden-käyttötavoitteiden tarkistamiseen.

Tavoitteet vaikuttavat yleisesti varsin hyviltä ja kannatettavilta. Tarkistuksissa on painotettu ajankohtaisia ilmaston muutokseen liittyviä asioita sekä ekologista, taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä. Edelleen on kiinnitetty huomiota energian säästämiseen, uusiutuvien energialähteiden ja kaukolämmön käyttöedellytysten lisäämiseen sekä myös Helsingin seudun erityiskysymyksiin.

Tavoitteet on ilmaistu niin yleisellä tasolla, että niiden vaikutuksia ja erityisesti eri tavoitteiden mahdollisia ristiriitoja on vaikea arvioida. Tavoitteissa tulisi korostaa myös suunnittelun kokonaisvaltaisuutta, eri tavoitteiden yhteen sovittamista sekä hyötyjen ja haittojen arviointia.

Tavoitteiden mukaan mm. kulttuuriympäristön ja luonnonperinnön arvojen säilyminen on varmistettava. Tällä kohdin voidaan joutua ristiriitaan Helsingin seudun erillistavoitteiden toteuttamisen kanssa. Seudun kehityksessä tulee tavoitteiden mukaan varmistaa asuntotuotannon turvaamiseksi tonttimaan riittävyys ja mm. varautua Malmin lentoaseman toimintojen siirtämiseen nykyiseltä kentältä.

Museovirasto valmistelee valtakunnallisesti merkittävien kulttuurihistoriallisten kohteiden luettelon tarkistamisesta, jollaisiin selvityksiin viitataan eritystavoitteiden kohdassa 35. Museovirasto pyrkii mm. vastoin valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita voimakkaasti säilyttämään Malmin lentokentän nykyisine toimintoineen. Vastaavanlaisia ristiriitoja tultaneen tulevaisuudessa näkemään muillakin seudun asuntotuotannon kannalta tärkeissä kohteissa. Tämä tavoitekohta ikään kuin antaa näille osasektoreille avoimen valtakirjan viitatessaan valtakunnallisiin inventointeihin, jotka ovat osin jo vanhentuneita.

Myös kohdassa 24 mainitun onnettomuusriskien ja kohdassa 26 mainitun liikenteen aiheuttaman tärinän, melun ja hiukkaspäästöjen tehokas torjunta voi estää ja on estänyt asunto- ja toimitilarakentamisen siihen parhaiten soveltuvilla hyvin saavutettavilla paikoilla, ja hajauttaa asuntorakentamista keskimäärin selvästi kauemmaksi, mikä voi aiheuttaa huomattavaa liikenteen ja sen haittojen lisääntymistä ja leviämistä muutoin hiljaisille alueille.

Helsingin seudun erityistavoitteissa kohdassa 65 korostetaan raideliikenteen laajentamista. Tässä kohdassa mainitaan metro- ja rautatie-verkosta. Lisäksi olisi syytä mainita myös raideliikenteen kevyemmät vaihtoehdot, jotta niitä ei luettaisi pois tavoitteista.

Virasto haluaa vielä korostaa Helsingin seudun tavoitteiden toteuttamisessa valtion omaa osuutta sekä siinä erityisesti valtion maapolitiikkaa, joka ei ole juurikaan edistänyt kohtuuhintaista asuntotuotantoa seudulla.

Ympäristökeskus toteaa (4.2.2008) seuraavaa:

Ympäristökeskuksen mielestä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamisen pääperiaatteet 1. uusien asioiden lisääminen tavoitteisiin, 2. tavoitteiden täsmentäminen ja tulkintaongelmien vähentäminen ja 3. tavoitteiden muotoileminen velvoittavammiksi ovat erittäin kannatettavia.

Tavoitteiden lisäykset ja täsmennykset parantavat erityisesti ympäristönäkökohtien huomioon ottamista alueidenkäytön ja liikenteen suunnittelussa. Tarve ilmastonmuutoksen hillintään ja muutoksiin sopeutumiseen on haluttu nostaa vahvasti esiin. Tavoitteissa voitaisiin vielä selvemmin korostaa alueidenkäytön roolia ilmastonmuutoksen hillinnässä, vaikka monet tavoitteiden tarkennuksista siihen tähtäävätkin. Kaavojen vaikutusten arviointiin tulisi myös ottaa mukaan ilmastovaikutusten arviointi.

Pääkaupunkiseutu -käsitteen korvaaminen laajempaa aluetta tarkoittavalla Helsingin seudulla on tarkoituksenmukaista. Erityistavoitteen 63. ”Uusien asuin-, työpaikka- ja palvelutoimintojen käyttöönotto ja jo olevien alueiden huomattava täydennysrakentaminen tulee ajoittaa siten, että mahdollisuudet joukkoliikenteen hyödyntämiseen varmistetaan.” tulee koskea koko Helsingin seutua. Henkilöautoriippuvuuden vähentäminen on koko seudun suurimpia ja vaikeimpia haasteita. Liikennejärjestelmän ja alueidenkäytön suunnittelun yhteensovittamista on tehostettava, mihin yleistavoitteessa 45. tähdätäänkin.

Erityistavoitteen 64. mukaan Helsingin seudulle tulee laatia liikennejärjestelmäsuunnitelma ja järjestelmää kehittää niin, että se hillitsee ilmastonmuutosta sekä tukee yhdyskuntarakenteen eheyttämistä ja riittävän asuntotuotannon järjestämistä. Seuraava PLJ-suunnitelma onkin tarkoitus tehdä koko seudun kuntien yhteistyönä.

Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa mainitaan johdonmukaisesti hyvän joukkoliikenteen ja erityisesti raideliikenteen merkitys kestävän kehityksen mukaiselle ja toimivalle maankäyttö- ja liikennejärjestelmälle. Ympäristökeskus toteaa, että Helsingin seudun joukkoliikenteen kehittäminen edellyttää myös riittävää valtion tukea.

Ympäristökeskus ehdottaa vielä tarkennettavaksi pilaantuneita maita koskevaa erityistavoitetta 25. Pilaantuneisuuden ja kunnostustarpeen alustavan suunnittelun tulisi kuulua kaavoituksen aikaisiin selvityksiin. Tutkiminen ja kunnostus ovat usein aikaavieviä ja kalliita. Kaavan toteuttamisen kannalta on tärkeää, että niihin ja viranomaiskäsittelyihin osataan varautua.

Kaupunginmuseo toteaa (5.2.2008) mm. seuraavaa:

Kaupunginmuseo tarkastelee luonnosta Helsingin ja Keski-Uudenmaan maakuntamuseon toimialueen kulttuuriympäristön vaalimisen ja suojelun näkökulmasta ja esittää pyydettynä seuraavaa.

Uutena tavoitteena mukaan on otettu Helsingin seudun erityiskysymykset. Yhdyskuntarakenteen eheyttämiseen ja hajautumisen ehkäisemiseen sekä olemassa olevan rakennuskannan hyödyntämiseen liittyvät tarkistukset vaikuttavat kulttuuriympäristön vaalimiseen ja suojeluun, näihin kaupunginmuseo ottaakin kantaa. Merkittävä vaikutus kulttuuriympäristöön on yhdyskuntarakenteen eheyttäminen ja täydennysrakentaminen – tiivistäminen. Taajamien ja kaupunkiseutujen kehittämisessä ja olemassa olevan rakennuskannan hyödyntämisessä on otettava huomioon kulttuuriympäristön vaaliminen ja rakennusperinnön ominaispiirteiden säilyttäminen. Tämä tulee lisätä luvun 4.3. erityistavoitteisiin.

Kulttuuri- ja luonnonperintöä koskevia tavoitteita on tarkistuksessa selkeytetty. Tavoitteisiin on lisätty hiljaisten alueiden säilyttämistä koskeva osa, mikä tukee alueilla sijaitsevien kulttuuri- ja maisema-alueiden säilymistä. Luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityisenä aluekokonaisuutena rannikkoalueet on lisätty, mitä kaupunginmuseo pitää tarpeellisena lisäyksenä niin Helsingin kuin maakuntamuseon toimialueen näkökulmasta.

Rakennusvirasto toteaa (31.1.2008) mm. seuraavaa:

Monet tarkistuksista edistävät elinkeinojen kehittämisedellytyksiä ja työllisyyttä erityisesti keskuksissa. Vaikutus kohdistuu voimakkaimmin Helsingin seudun ja muun eteläisen Suomen keskuksiin. Helsingin seudulla riittävän asuntotuotannon mahdollisuudet paranevat.

Tarkistusten toteuttamiseen liittyy kustannuksia. Niitä aiheuttavat esimerkiksi tulviin ja sään ääri-ilmiöihin varautuminen, tärinästä ja ilman epäpuhtauksista aiheutuvien haittojen ehkäiseminen ja vähentäminen sekä energian säästäminen. Haittojen ennaltaehkäisy on kuitenkin yleensä edullisempaa kuin haittojen korjaaminen jälkikäteen.

Tavoitteiden täsmentäminen ja muotoilu velvoittavammaksi tukee tavoitteiden huomioon ottamista sekä vähentää tulkinnanvaraisuutta. Etenkin ylikunnallisen ja ylimaakunnallisen yhteistyön sekä myös viranomaisten ja kaavoittajien välisen yhteistyön tarve lisääntyy. Osaan tavoitteiden tarkistuksista liittyy selvitystarpeita. Tavoitteiden tarkistuksia toteutettaessa saattaa ilmetä eri maankäyttömuotojen yhteensovittamisessa ongelmia ja niihin liittyviä ristiriitatilanteita.

Rakennusviraston mielestä muuttuneet valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet tukevat Helsingin seutua valtakunnallisena pääkeskuksena ja parantavat mahdollisuuksia rakentaa kaupunkia kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.

Helsingin sijainti tavoitteiden mukaisten valtakunnallisten merkittävien liikenteen runkoverkkojen yhteisessä solmukohdassa lisää rakennusviraston työn laadullista ja määrällistä vastuuta. Tämä on välttämätöntä ottaa huomioon tulevien vuosia resursseja määriteltäessä. Sama resurssien lisäysvaatimus liittyy tavoitteissa mainittuun varautumiseen myrskyihin, rankkasateisiin ja taajama-tulviin ja ilman epäpuhtauksien torjuntatyöhön sekä muuhun aikaisemmin alueidenkäyttötavoitteissa pienemmän painon saaneeseen kuntatekniikan rakennustyöhön.

Rakennusvirasto korostaa talouden huomioimista alueidenkäyttötavoitteissa. Rakennusviraston mielestä valtakunnallisten alueidenkäytön periaatteita tarkistava esitys on muutoin sisällöltään kannatettava

Helsingin Satama toteaa (30.1.2008) seuraavaa:

Helsingin seudun sekä maankäytön että ympäristöasioiden suhteen merkittävin tapahtuma on Vuosaaren sataman valmistuminen tänä vuonna.

Merkittävimmät muutokset kohdistuvat ilmastonmuutoksen hillintään ja ilmastonmuutokseen varautumiseen, valtakunnallisesti merkittäviin liikenneverkkoihin sekä Helsingin seudun erityiskysymyksiin.

On hyvä, että Helsingin seutu on korostetusti tuotu esille tavoitteissa. Helsingin seudun kehittäminen kansainvälisesti kilpailukykyisenä valtakunnallisena pääkeskuksena edellyttää - kuten selvityksessäkin todetaan - muun muassa hyvin toimivaa liikennejärjestelmää. Ulkomaanliikennettä palvelevien Vuosaaren sataman ja Helsinki-Vantaan lentokentän toiminnan kannalta on erityisen tärkeätä Kehä III:n liikenteenvälityskyvyn parantaminen. Kehä III:n ruuhkien poistaminen on perusteltua myös ympäristösyistä.

Helsingin Energia toteaa (4.1.2008) mm. seuraavaa:

Olemme tarkistaneet otsikossa mainitun luonnoksen. Luonnoksen mukaan tavoitteilla tuetaan yhdyskuntarakenteen eheytymistä. Tavoite ohjaa tehostuvaan energiankäyttöön ja edistää ylivoimaisesti tehokkaimman energiantuotantotavan, sähkön ja kaukolämmön yhteistuotantoa. Luonnokseen on lisäyksinä kirjattu kohtina 27 ja 28 energiahuollon kannalta tärkeät tavoitteet: riittävien aluevarausten osoittaminen maakuntakaavoituksessa jätteenkäsittelylle ja hyödyntämiselle. Alueiden käytön tavoitteena on edistää energian säästämistä, kaukolämmön ja uusiutuvien polttoaineiden käyttöä.

Yhteistuotantolaitokset pääkaupunkiseudulla tuottavat merkittävät määrät tuhkia ja rikkikipsiä, jotka ovat monipuolisesti hyötykäytettäviä jätteitä. Hyötykäytön laajentaminen nykyiseltä sinänsä merkittävältä tasolta edellyttää riittävän hyötykäyttö jalostuksen ja materiaalien varastoinnin aluetta, joka edelleenkin on pääkaupunkiseudun käyttöön maakuntatasolla osoittamatta.

Kohdassa 54 on lisäyksenä tavoite varautua alueiden käytössä uusiutuvia ja jäteperäisiä polttoaineita käyttävien voimalaitosten ja niiden logististen ratkaisujen tarpeisiin. Tavoite on edellytys mainittujen energialähteiden merkittävälle lisäämiselle tiheästi asutulla pääkaupunkiseudulla. Helsingissä käytettävien polttoainemäärien vuoksi suuret lisäykset uusiutuvien polttoaineiden käytössä edellyttävät laivakuljetuksia pääratkaisuna.

Nykyisten voimalaitosalueiden osalta ainoastaan Hanasaaressa on mahdollista lisätä uusiutuvien polttoaineiden käyttöä ilman suuria muutoksia nykyiseen maankäyttöön. Hanasaaressakin mahdollisuuksia rajaa selkeästi juuri hyväksytyn osayleiskaavan uudet aluerajaukset

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa ympäristöministeriölle valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamista koskevasta luonnoksesta seuraavan sisältöisen lausunnon:

Ympäristöministeriö on valmistellut luonnoksen valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamiseksi. Valmistelu on tapahtunut yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa eri tahojen kanssa, myös Helsingillä ja pääkaupunkiseudun muilla kunnilla sekä Helsingin seudun kuntaryhmillä (nk. KUUMA, Neloset) on ollut edustus valmistelutyössä.

Luonnoksen ilmastonmuutoksen hillintään sekä ilmastonmuutokseen varautumiseen liittyvät uudet tavoitteet vastaavat Helsingin oman suunnittelun tavoitteita. Helsinki on myös omaa maankäytön suunnitteluaan kehittäessään ottanut käyttöön toimenpiteitä, joilla edistetään tavoitteiden toteutumista.

Tarkistusluonnoksessa yhden erillisen kokonaisuuden muodostavat Helsingin seudun erityiskysymykset. Helsingin seudun tavoitteita esitetään uudistettavaksi mm. siten, että alueidenkäytössä turvataan riittävä asuntotuotannon tarvitsema tonttimaa, ehkäistään yhdyskuntarakenteen hajautuminen ja sijoitetaan rakentaminen erityisesti raideliikenteen palvelualueelle. Metron laajentamismahdollisuus länteen ja itään on turvattava. Helsingin seudun erityiskysymyksiä käsittelevät tavoitteet ovat pääosin yhdenmukaisia Helsingin kaupungin alueidenkäyttötavoitteiden kanssa.

Kaupunginhallitus korostaa kuitenkin, että valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden soveltamisessa on monessa kohdin otettava huomioon Helsingin ja sitä ympäröivän seudun erityisasema valtakunnan pääkeskuksena ja voimakkaasti kasvavana alueena. Vaikka tavoitteet on tarkoitettu valtakunnallisiksi suuntaviivoiksi, eikä tavoitteita ole priorisoitu tiettyyn järjestykseen alueellisesti, niiden soveltamisessa tavoitteet tulee kuitenkin priorisoida niin, että valtakunnan pääkeskuksen elinvoima säilyy ja kehittämispotentiaali turvataan. Seudun tulee pystyä kasvamaan sekä tiivistyen sisäänpäin että tasapainoisena yhdyskuntarakenteena ulospäin, tulevan vuosikymmenen aikana erityisesti itäsuunnassa.

Tavoitteita sovellettaessa on ennakoitavissa, että vaativaan intressien yhteensovittamiseen joudutaan mm. sellaisissa tilanteissa, joissa tiivistyvä yhdyskuntarakenne edellyttää osin melualueille rakentamista tai yhdyskuntarakenne laajenee valtakunnallisesti arvokkaiden luonto- ja kulttuuriympäristöjen läheisyyteen. Vaikutusten arviointiin ja haittojen minimoimiseen on tällöin kiinnitettävä erityistä huomiota.

Luvun 4.4 Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat erityistavoitteen 35 mukaan ”Alueidenkäytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvot säilyvät. Viranomaisten laatimat valtakunnalliset inventoinnit otetaan huomioon alueidenkäytön suunnittelun lähtökohtina. Maakuntakaavoituksessa on osoitettava valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöt ja maisemat. Näillä alueilla alueidenkäytön on sovelluttava niiden historialliseen kehitykseen.”

Tavoitteessa 35 viitataan toisaalta inventointeihin, jotka on laadittu ennen maankäyttö- ja rakennuslain ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden voimaantuloa toisenlaiseen toimintaympäristöön, ja toisaalta mahdollisesti tuleviin inventointeihin. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden välityksellä näille inventoinneille annetaan oikeusvaikutuksia suunnittelussa ilman, että niiden osalta olisi toteutettu muulle suunnittelulle asetettuja velvoitteita laajasta vuorovaikutuksesta ja vaikutusten arvioinnista.

Yksi tällainen kohde on Helsingille erittäin tärkeä kysymys Malmin lentokentän toimintojen siirtämisestä korvaavaan paikkaan. Se on näiltä osin ristiriidassa Museoviraston kaksi vuotta sitten käynnistämään valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä koskevan luettelon tarkistamisen kanssa, sillä luettelon tarkistusluonnoksessa kentän kulttuurihistorialliset arvot on uudella tavalla ulotettu rakennetun ympäristön lisäksi koskemaan kentän toiminnallista kokonaisuutta eli lentotoiminnan jatkuvuutta. Kaupunginhallitus on antanut asiasta lausunnon 6.2.2006.

Vaikka tätä uutta luetteloa on valmisteltu maankäyttö- ja rakennuslain jo voimassa ollessa, sitä ei tultane saamaan valmiiksi vielä kevään 2008 kuluessa niin, että se voitaisiin käsitellä samassa yhteydessä kuin nyt lausunnolla oleva valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamispäätös. Sen vuoksi päätöksessä tulisi tarkentaa inventointien asema alueidenkäytön suunnittelussa ja tulkintaohjeissa ottaa huomioon edellä esitetyt näkökohdat. Tässä suhteessa eri asiantuntijaviranomaisten laatimien, jo paljon ennen maankäyttö- ja rakennuslain voimaan tuloa valmistuneiden inventointien käyttäminen suoraan osana valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita ilman lain vaatimaa laajaa vuorovaikutusta, on jokseenkin ongelmallista.

Kaupunginhallitus katsoo, että inventoinnit voivat parhaimmillaankin toimia vain tietopohjana, jonka perusteella kunkin kohteen tai alueen kaavoitus tapahtuu. Inventointi sellaisenaan ei voi olla yksi yhteen saman alueen asemakaava, vaan se on sovitettava maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa vuorovaikutteisessa prosessissa yhteen muiden tärkeiden valtakunnallisten ja paikallisten alueidenkäyttötavoitteiden kanssa. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden ohjeistuksessa tämä peruslähtökohta tulisi selkeämmin ottaa esille.

Kaupunginhallitus toteaa omana kantanaan, että Malmin lentoaseman toimintojen siirtämistä koskevaan valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden erityistavoitteeseen (4.6. kohta 66) olisi selkeintä lisätä maininta kenttäalueen varaamisesta asuntorakentamiseen lentotoiminnan päätyttyä.

Yhteenveto Kaupunginhallitus pitää valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamista tarpeellisena. Erityisesti ilmaston muutoksen torjuntaan ja sopeutumiseen sekä Helsingin seudun erityiskysymyksiin kohdistuvat muutokset ovat pääosin perusteltuja ja kannatettavia.

Malmin lentokenttää koskevaan kohtaan 4.6 erityistavoite 66 tulisi kuitenkin lisätä sen tuleva käyttö asumiseen ja kohdassa 4.3 erityistavoite 49. täsmentää millaista ja minkä tasoista kenttää oikeastaan tarkoitetaan, kun puhutaan Helsingin seudun lentokentästä.

Lisäksi tulisi selkeämmin painottaa Helsingin seudun asemaa ja alueen tasapainoisen kehityksen merkitystä koko valtakunnan menestystekijänä ja tavoitteiden soveltamisen ja priorisoinnin alueellista ulottuvuutta.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden rinnalla valmisteltavien inventointien asemaa kaavoituksen ja muun alueidenkäytön suunnittelun lähtökohtina tulisi päätöksessä selkeyttää ja niiden sekä niihin liittyvän ohjeistuksen valmistelussa kiinnittää huomiota maankäyttö- ja rakennuslain vaatimuksiin osallistumisesta ja vuorovaikutuksesta sekä vaikutusten arvioinnista. (Kohta 4.4. tavoite 35).

Maakuntakaavoituksen yhteydessä tulisi selvittää uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämisen edellytykset ja tarvittavat aluevaraukset mm. polttoaineiden varastoinnin osalta sekä varautuminen toiminnan edellyttämään liikenteeseen ja tarkoituksenmukaiseen kuljetusten logistiikkaan.

Etenkin laaja-alaisten kaavojen ja muiden maankäytön suunnitelmien vaikutusten arviointiin tulisi liittää mukaan ilmastovaikutusten arviointivelvoite. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteuttamisen vaikutuksia tulisi tarkastella myös valtion ja kuntatalouden näkökulmasta.

Kaupunginhallitus toteaa lopuksi, että Helsingin seudun maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteistyön perustana olevat nk. VAT-kärkihankkeet (liitteenä) eli alueet ja kehittämisvyöhykkeet, joilla kunnat arvioivat olevan asuntotuotannon ja työpaikkarakentamisen suhteen suurin rakentamisen kehittämispotentiaali seudulla, tulisi kokonaisuudessaan ottaa painokkaammin huomioon valtakunnallisten alueidenkäytön tavoitteiden jatkovalmistelussa ja soveltamisohjeissa. Ilman valtion viranomaisten sitoutumista niiden edistämiseen seudun kehittämisen edellytykset heikkenevät merkittävästi. Tärkeää on myös se, millä tavoin valtio huolehtii omien maidensa luovuttamisesta kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon.

Kirje ympäristöministeriölle ja pöytäkirjanote kiinteistölautakunnalle, kiinteistövirastolle, ympäristökeskukselle, kaupunginmuseolle, rakennusvirastolle, Helsingin Satamalle ja Helsingin Energialle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITTEET	Liite 1	Ympäristöministeriön lausuntopyyntö 19.12.2007
	Liite 2	Luonnos valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamiseksi, 19.12.2007
	Liite 3	Helsingin seudun VAT-kärkihankkeet

LAUSUNTO HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDELLE KAUPUNGINVALTUUSTON PÄÄTÖKSESTÄ TEHDYSTÄ VALITUKSESTA MAUNULAN KOILLISOSAN ASEMAKAAVA-ASIASSA (NRO 11570)

Khs 2006-1708

Kaj toteaa, että kaupunginvaltuusto on 24.10.2007 hyväksynyt 28. kaupunginosan (Oulunkylän) kortteleiden nro 28317, 28318 ja 28324 osien, kortteleiden nro 28325–28329 sekä katu-, virkistys-, erityis- ja liikennealueiden ja 34. kaupunginosan (Pakilan) korttelin nro 34068 osan, kortteleiden nro 34174–34177 sekä katu- ja virkistysalueiden asemakaavan ja 28. kaupunginosan puistoalueiden ja 34. kaupunginosan kortteleiden nro 34068 ja 34069 sekä katu- ja puistoalueiden ja kaupunginosan rajan asemakaavan muutoksen (muodostuvat uudet korttelit 28325–28329 ja 34174–34177 sekä uudet osat kortteleihin 28317, 28318, 28324 ja 34068) kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston 1.6.2007 päivätyn ja 29.3.2007 ja 25.5.2007 muutetun piirustuksen nro 11570 mukaisena.

Xxxxx ja Xxxxx Xxxxxxxx ovat tehneet asemakaavaa ja asemakaavan muutosta koskevan valituksen Helsingin hallinto-oikeudelle.

./. Valitus on esityslistan tämän asian liitteenä.

Helsingin hallinto-oikeus pyytää (4.12.2007) kaupunginhallitusta hankkimaan kaupunginvaltuuston lausunnon valituksen johdosta.

Hallintokeskuksen oikeuspalvelut toteaa (5.2.2008) mm., että muutoksenhakijat vaativat päätöksen kumoamista ja kaavan palauttamista uudelleen valmisteltavaksi siten, etteivät voimassa olevan rasitesopimuksen mukainen tierasite ja muut rasitteet muutu. Toisena vaihtoehtona tie ja kaikki muutkin rasitesopimuksen mukaiset rasitteet tontille 18 (nykyiselle tontille 17) tulee järjestää kaupungin omistaman alueen kautta, koska tontille 18 ei ole voimassa olevaa tierasitetta eikä muitakaan rasitteita ja koska kaava valmisteltaessa muutoksenhakijaa ei ole lainmukaisesti kuultu.

Muutoksenhakijat ovat asukkaille järjestetyn keskusteluillan jälkeen jääneet sellainen käsitykseen, ettei heidän asuinkorttelinsa nro 34069 tontteihin esitetä asemakaavan muutoksessa lisäaluetta. Valituksessa todetaan edelleen muun muassa, että, alueen suunnittelija on jälkikäteen lisännyt ”tasa-arvon” vuoksi lisämaakaistaleen jokaiseen rajatonttiin, heidän asuinkorttelissaan kuitenkin edellytyksin, että kolme vierekkäistä tonttia ostaa lisämaakaistaleen.

Muutoksenhakijoiden viereinen tontti (nykyinen tontti 17) on halunnut lisäalueen ja se on merkitty kaavamuutokseen. Toisen lisäalueen ostajan tontti 19 rajoittuu Saarnaajantiehen, eikä tarvetta kulkuyhteyden järjestämiseen ole, kuten on muutoksenhakijoiden eteläisen naapuritontin osalta laita. Kulkuyhteyden tulee järjestyä heidän omistamansa tontin kautta.

Valitusperusteiden osalta oikeuspalvelut yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston kanssa laadittuna lausuntona toteaa seuraavaa:

Tierasite Kuten valituksessakin todetaan, valittajan ja naapuritontin välillä olevan tontin kesken on tehty vuonna 1995 tietä ja eräiden johtojen sijoittamista koskeva rasitesopimus, joka on merkitty kiinteistörekisteriin.

Naapuritontin rakennusoikeus on kaavamuutoksella lisääntynyt niin, että kun se aiemmin oli 150 k-m², se kaavamuutoksen jälkeen on 200 k‑m². Tontin pinta-ala on lisääntynyt 200 m², millä on pyritty väljyyden lisäämiseen alueella. Rakennusoikeus on mahdollista käyttää yhteen tai kahteen asuinrakennukseen: rakentamalla yhdelle tontille kaksi asuinrakennusta tai jakamalla tontti ja rakentamalla asuinrakennus kummallekin tontille. Tontin rakennusoikeus ei ole kovin suuri käytettäväksi kahteen asuinrakennukseen ja sellainen ratkaisu johtaisi nykyvaatimusten valossa verrattain pieniin huoneistoihin. Edellä kuvatut rakentamisvaihtoehdot ovat olleet mahdollisia jo aiemmankin asemakaavan voimassa ollessa. On tontinomistajan harkinnassa, kuinka paljon ja miten hän rakennusoikeutta asemakaavan puitteissa käyttää.

Rasiteoikeus ei, toisin kuin valituksessa väitetään, lakkaa kaavamuutoksen johdosta. Kiinteistönmuodostamislain 159 §:n mukaisesti toimituksessa, jossa kiinteistöön liitetään lisäalue, käsitellään myös aikaisemmin perustettuja rasiteoikeuksia koskevat kysymykset kuten rasitteen kohtuullisuus. Asia ei kuulu asemakaavan laatimisen yhteydessä ratkaistavaksi, joskin tuolloin luonnollisesti tarkastellaan asemakaavan edellytyksiä myös kulkuyhteyksien järjestämisen ym. perusedellytysten kannalta. Näiden edellytysten on arvioitu olevan olemassa myös uuden asemakaavan mukaisessa tilanteessa.

Asemakaavan muutos ei tierasitteen osalta ole maankäyttö- ja rakennuslain vastainen ja asemakaavan muutoksen edellyttämät mahdolliset tarkistukset ja muutokset tehdään tulevassa tontinmittauksessa.

Vuorovaikutuksesta kaavan valmistelun aikana

Vireille tulosta ilmoitettiin osallisille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä, jonka mukana lähetettiin osallistumis- ja arviointisuunnitelma (päivätty 10.2.2005). Vireille tulosta ilmoitettiin myös vuosien 2004–2006 kaavoituskatsauksessa.

Osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa sekä kaavan lähtökohtia ja tavoitteita esiteltiin yleisötilaisuudessa 8.3.2005. Tilaisuudessa asukkaille tarjottiin mahdollisuutta osallistua suunnittelun ohjausryhmään. Ryhmään osallistui noin kaksikymmentä asukasta ja kokoontumisia oli kolme kevään ja syksyn 2005 aikana. Tilaisuudet olivat vapaamuotoisia eikä niissä pidetty pöytäkirjaa.

Ohjausryhmän keskusteluissa tuli vahvasti esille, että Pakilan asukkaat toivoivat vihervyöhykettä uuden ja vanhan alueen väliin. Hankalahoitoista ja virkistysarvoltaan vähäistä "narupuistoa" alueiden väliin ei voitu jättää, joten kaavoittaja ehdotti maapalan ostomahdollisuutta puiston puoleisten tonttien omistajille: näin asukkaat saisivat toivomaansa etäisyyttä uusiin naapureihin. Ehdotusta kiiteltiin. Maakaistaleen liittämismahdollisuus haluttiin antaa tasavertaisuuden takia myös korttelin 34069 puiston puoleisille tontinomistajille, vaikka uutta rakentamista ei sen korttelin puiston puolelle enää ollut suunnitteilla.

Kaavamuutokseen liittyen oltiin yhteistyössä kiinteistöviraston kanssa erikseen yhteydessä niihin tontinomistajiin, joiden tontteihin kaavamuutosluonnoksen mukaan tulisi liitettäväksi lisäalue. Jo syksyllä 2005 lähetettiin Saarnaajantien puiston puoleisille tontinomistajille kirje, jossa kerrottiin, että heillä on mahdollisuus ostaa lisäalue tontteihinsa. Kirjeessä kerrottiin, että maaliitos tehdään vain, jos kaikki korttelin 34069 puiston puoleiset tontinomistajat toivovat liitosta.

Asemakaavan muutosluonnos ja selostusluonnos olivat nähtävänä kaupunkisuunnitteluvirastossa ja Maunulan kirjastossa 7.12.2005–13.1.2006. Luonnosta koskeva yleisötilaisuus pidettiin 8.12.2005. Nähtävänä olosta ilmoitettiin osallisille, näiden joukossa myös valituksen tekijälle, kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä (päivätty 21.11.2005). Nähtävänä olleeseen kaavaluonnokseen maaliitos oli merkitty kaikkiin tontteihin, koska tontinomistajilta ei vielä tässä vaiheessa haluttu edellyttää lopullista päätöstä. Tontinomistajille haluttiin jättää mahdollisimman lyhyt aika lopullisen päätöksen ja maan ostamisen (kaavan vahvistumisen) välille, koska maan tulevaa hinta määräytyy ostoajankohdan mukaan. Epätietoisuus lopullisesta hinnasta oli ymmärrettävästi tontinomistajien suurin huolenaihe. Valittajat eivät jättäneet mielipidettään luonnokseen merkityistä maaliitoksista. Xxxxx Xxxxxxxxxx jätti kuitenkin mielipiteen alueen suunnitelmasta, jossa toivotaan etäisyyden jättämistä uuden ja vanhan rakentamisen väliin.

Kaupunkisuunnittelulautakunta puolsi 8.6.2006 asemakaava- ja asemakaavan muutosehdotuksen hyväksymistä. Ehdotuksessa maaliitos oli merkitty kaikkiin korttelin 34069 tontteihin nähtävillä olleen suunnitelman mukaisesti.

Asemakaava- ja asemakaavan muutosehdotus olivat julkisesti nähtävillä 25.8.–25.9.2006. Valittajat eivät muistuttaneet ehdotuksesta.

Kesällä 2006 lähetettiin jälleen kirje Saarnaajantien puiston puoleisille tontinomistajille. Kirjeessä kerrottiin, että korttelissa 34069 vähintään kolmen vierekkäisen tontinomistajan on toivottava maaliitosta, jotta se voidaan toteuttaa. Ajatuksena oli välttää puiston ja korttelin väliselle rajalle mahdollisesti muodostuva sahalaitareuna, joka hankaloittaisi paikalla olevan metsän hoitoa. Aikaisempaa tiukempaa linjausta (kaikkien haluttava liitosta) oli lievennetty tontinomistajien kanssa käydyn keskustelun jälkeen. Sitovaa päätöstä maaliitoksesta edellytettiin viimeistään 30.10.2006.

Kuten valituksessa todetaan, muutoksenhakijat eivät saaneet puiston puoleisille tontinomistajille lähetettyjä kirjeitä, koska heille ei tarjottu lisämaata ostettavaksi.

Korttelin 34069 puiston puoleisella reunalla maaliitosta halusi seitsemästä tontinomistajasta ainoastaan kaksi vierekkäistä. Koska ainoat halukkaat olivat vierekkäin, päädyttiin harkinnan jälkeen maaliitoksen mahdollistavaan asemakaavan muutokseen, koska metsänhoitoa hankaloittavaa sahalaitareunaa puiston ja korttelin välille ei tässä tilanteessa syntynyt. Juuri tällaiseen tilanteeseen ei valmistelussa oltu osattu erikseen varautua.

29.3.2007 lautakunnalle esiteltiin lopullinen muutosehdotus, jossa kaavakarttaan oli korttelin 34069 puiston puoleista rajaa tarkistettu tontinomistajien esittämien toivomusten mukaisesti. Tontteihin liitettäväksi esitetyt maakaistaleet oli poistettu, jos tontinomistaja ei liitosta halunnut. Muutos koski seitsemää tonttia.

Tuossa vaiheessa katsottiin, että koska muutos aiemmin nähtävillä olleeseen asemakaavan muutokseen verrattuna oli vähäinen, ei uudelleen kuuleminen valittajien osalta ollut tarpeen. Valittajien ja heidän naapuritonttinsa osalta tilanne säilyi aiemmin nähtävänä olleeseen kaavaluonnokseen ja kaavaehdotukseen verrattuna ennallaan. Kuten he itsekin valituksessaan toteavat, eivät he ole aiemmin edes nähneet tontinomistajille postitettua kirjettä. Asemakaavaa ei valittajien osalta tai muutoinkaan harkittu muutetun maankäyttö- ja rakennusasetuksen 32 §:ssä tarkoitetulla tavalla olennaisesti sen jälkeen, kun se oli ollut nähtävillä.

Asiaa jälkikäteen tarkasteltaessa voidaan todeta, että mahdollisten väärinkäsitysten välttämiseksi olisi voitu kiinnittää huomiota kaavan käsittelyyn liittyneeseen, lisämaan ostotarjousta koskeneeseen kirjeenvaihtoon. Kuitenkin sekä nähtävillä olleessa kaavaluonnoksessa että asemakaavan muutosehdotuksessa lisämaa oli merkitty kaikkiin tontteihin.

Muutoksenhakijoita on näin ollen kuultu maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla.

Helsingin hallinto-oikeudelle annettavassa lausunnossa tulee näin ollen pyytää valituksen hylkäämistä aiheettomana ja perusteettomana.

Kaj toteaa, että asemakaavaa on maankäyttö- ja rakennuslain 188 §:n mukaisesti pidettävä asuntorakentamisen kannalta merkittävänä. Lausunnossa tulee siten pyytää sen käsittelemistä kiireellisenä ja hallinto-oikeutta pyydettävä antamaan arvio siitä, milloin kaavaa koskeva päätös annetaan.

Pöytäkirjanote hallintokeskuksen oikeuspalveluille lausunnon laatimista ja antamista varten sekä kaupunkisuunnitteluvirastolle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITE

Valitus kaupunginvaltuuston päätöksestä Maunulan koillisosan asemakaava-asiassa nro 11570

14.1.2008 pöydälle pantu asia

RAKENNUSTEOLLISUUS RT RY:N KIRJE TONTINVARAUKSISTA ASUNTOTUOTANTOTOIMISTOLLE

Khs 2007-1101

Kaj toteaa, että Rakennusteollisuus RT ry (jatkossa Rakennusteollisuus) lähetti Khlle 11.5.2007 kirjeen, joka liittyi Khssa 11.6.2007 käsiteltävänä olleeseen kiinteistölautakunnan esitykseen asuntotuotantoon tehtävistä tonttivarauksista ja Helsingin Asuntotuotantotoimisto ATT:lle (jatkossa ATT) varattaviin tontteihin. Rakennusteollisuus vaati kirjeessään, että

1. ATT:lle ei varata tontteja ”sen päättämiin rahoitus- ja hallintamuotoihin” kuten kiinteistölautakunta oli esittänyt,

2. ATT:lle luovutettavien tonttien käyttötarkoituksesta rajataan pois vapaarahoitteinen myytävä asuntotuotanto

3. ATT:lle luovutettavaksi päätetyt varaukset, jotka ovat vielä toteutumatta, ohjataan vuokra- tai asumisoikeusasuntotuotantoon.

Khs päätti 11.6.2007 (880 §) asuntotuotannon lisävarauksista ja muutti kiinteistölautakunnan esitystä siten, että ATT:lle ei luovuteta tontteja sen päättämiin rahoitus- ja hallintamuotoihin, vaan näiden varausten osalta täsmällisesti ilmoitetaan mihin rahoitus- ja hallintamuotoon ne tulevat. Rakennusteollisuuden kirjeen 1. kohdassa vaatima täsmennys ATT:n varauksiin on näin ollen toteutunut.

Rakennusteollisuuden kirjeen 2 ja 3 kohtien vaatimukset siitä, että ATT:lle ei ylipäätään tule osoittaa tontteja vapaarahoitteiseen omistusasuntotuotantoon liittyy asiallisesti kaupungin MA-ohjelmaan. On tarkoituksenmukaista, että em. asia käsitellään nyt päätettävänä olevan MA‑ohjelman yhteydessä.

Rakennusteollisuus on perustellut vaatimuksiaan sillä, että vapaarahoitteinen myytävä asuntotuotanto ei kuulu kunnan toimialaan ja toiminnasta tulee pidättyä myös siksi, että kunta saa epäoikeutettua kilpailuetua suhteessa yksityisiin toimijoihin.

Rakennusteollisuus lähetti aiemmin 27.1.2004 Khlle samoja asioita käsittelevän kirjeen. Khs vastasi siihen kirjeellä 5.4.2004.

Rakennusteollisuus on esittänyt vaatimustensa taustaksi ja perusteluksi seuraavaa:

Kunnan toimialan vastaisuus

Rakennusteollisuus RT ry katsoo, ettei vapaarahoitteinen myytävä asuntotuotanto kuulu kunnan toimialaan. Kunnan tulee pidättäytyä ko. toiminnasta myös siksi, että se saa epäoikeutettua kilpailuetua suhteessa yksityisiin toimijoihin.

KHO:n päätös 2006

Näkemystämme tukee Korkeimman hallinto-oikeuden 26.7.2006 antama päätös (liite), jossa se katsoi, ettei kahden omakotitalon rakennuttaminen kuulunut Hämeenkosken kunnan toimialaan ja että kunnanvaltuusto oli ylittänyt toimivaltansa päättäessään varata määrärahan omakotitalojen rakennuttamiseen. Ratkaisuaan KHO perusteli mm. sillä, että omakotitalojen rakennuttaminen myyntiä varten on elinkeinotoimintaa, joka kilpailee yksityisten elinkeinonharjoittajien kanssa. Toimintaan liittyy myös taloudellisia riskejä.

Kuntaliiton lausunto

Vetoamme myös lausuntoon (liite), jonka Kuntaliitto antoi Hämeenkosken kunnan tapauksessa. Vaikka Kuntaliitto lausunnon lopputuloksena (lähinnä sillä perusteella, että myytäviä taloja oli vain kaksi) päätyikin tukemaan Hämeenkosken kunnan rakennuttamista, tukevat lausunnon perustelut kategorisesti sitä, ettei myytävän asuntotuotannon rakennuttaminen kuulu kunnan toimialaan.

ATT:n asuntotuotannon määrä ja kohdentaminen

Helsingin kaupungin ATT:n harjoittama omistusasuntotuotanto on jo asunto-ohjelman mukaan 100-kertainen esimerkiksi verrattuna em. KHO:n päätöksessä käsiteltyyn Hämeenkosken kuntaan nähden. Esimerkiksi vuoden 2005 aikana valmistui ATT:n toimesta 158 omistusasuntoa, joista sääntelemättömiä omistusasuntoja oli peräti 125 eli 25 % enemmän kuin asunto-ohjelmankin mukaan olisi tullut rakentaa.

Kaupunkia tarvitaan esimerkiksi vuokra- ja asumisoikeusasuntotuotannossa. ATT:n toiminnan tulisi asunto-ohjelmankin mukaan keskittyä vuokra-asuntotuotantoon. Kuitenkin ATT on reilusti jäljessä näiden tavoitteiden toteuttamisesta, sillä asunto-ohjelman mukaan sen tulisi tuottaa 930 vuokra- ja asumisoikeusasuntoa vuodessa, kun niitä esim. vuonna 2005 valmistui vain 260 sisältäen myös vapaarahoitteiset vuokra-asunnot.

Myös asumisoikeusasunnoille näyttäisi olevan nykyistä enemmän tarvetta. Helsingin kaupungin Internet-sivujen mukaan rekistereissä on asiakkaita jonossa noin 4.065 (02/2006).

Tonttien luovutushinta

RT:n näkemyksen mukaan Helsingin ATT saa tontteja merkittävästi halvemmalla hinnalla, mitä yksityiset toimijat tontinluovutuskilpailujen kautta maksavat eli markkinahintaa alemmalla tasolla. On ollut nähtävissä, että esim. Aurinkolahdessa, jossa ATT on toiminut, yksityisillä toimijoilla on myymättömiä asuntoja normaalia enemmän muutoin hyvästä asuntojen markkinatilanteesta riippumatta. Helsingin ATT:n ja yksityisten yritysten maksamista tonttihinnoista on oheisena liite, josta ilmenee, että erot ovat voineet olla jopa yli 50 % (liite).

ATT:n tutkimus- ja kehitystoiminta

Helsingin kaupunki on perustellut myytävää asuntotuotantoaan mm. tekemällään tutkimus- ja kehitystyöllä. ATT:n Internet-sivujen (tilanne 11.10.2006) mukaan ATT on osallistunut yhtenä toimijoista viime vuosien aikana useisiin yhteistyöhankkeisiin. ATT:lla on varmasti ollut omiakin kehityshankkeita. Internet-sivujen perusteella näyttää kuitenkin siltä, että merkittävä osa hankkeista on ollut mm. VTT:n, Teknillisen korkeakoulun ja puutaloteollisuuden vetämiä hankkeita, joiden kaltaisiin osallistuminen on tyypillistä erilaisille järjestöille ja yrityksille. Em. tutkimus- ja kehitystoimintaa kuvaavien tietojen perusteella ei voi päätellä, että ATT:n myytävä asuntotuotanto olisi niin edistyksellistä ja alan kehitystä poikkeuksellisesti eteenpäin vievää, että se olisi perusteltavissa tutkimus- ja kehityshankkeilla.

ATT:n toiminta samoilla markkinoilla yksityisten tuottajien kanssa

Helsingin kaupunki on perustellut myytävien asuntojen tuotantoaan mm. väitteellä, että kaupunki rakentaisi paikoille, jotka jäisivät muilta rakentamatta. Pidämme perustelua erikoisena, sillä ei liene kaupunginkaan etu ottaa viime kädessä kuntalaisille jääviä riskejä ”huonojen” alueiden rakentamisesta.

Väite huonoista alueista ei joka tapauksessa näytä pitävän paikkaansa. Myös yksityiset yritykset olisivat olleet halukkaita rakentamaan ATT:lle luovutettuja tontteja ja kaupunki olisi voinut saada niistä korkeamman hinnan kilpailutuksen kautta.

Myös seuraavat ATT:n omilta Internet-sivuilta (tuloste 11.10.2006) löydetyt lausekkeet kertovat omalta osaltaan sen, että ATT kilpailee samoilla markkinoilla yksityisten tuottajien kanssa.

- Otsikon ”uudisrakentamisen määrä” alla kerrotaan, että vuokra-asuntojen ja vapaarahoitteisten sääntelemättömien asuntojen tuotantomäärissä jäätiin vuonna 2005 jälkeen tavoitteista, koska rakentamiskelpoisia tontteja ei ollut tarpeeksi.

- Otsikon ”omistusasunnot” alla kerrotaan, että vuoden 2005 aikana toimisto teki aloituspäätöksen kahdeksan omistusasuntokohteen käynnistämisestä toimintavuoden aikana. Kohteet sijaitsivat Hermannissa, Viikissä ja Vuosaaressa ja niihin tuli 168 asuntoa. Kaikki mainitut alueet ovat erittäin tavoiteltuja myös yksityisten tuottajien toimesta. ATT:n omilla nettisivuillakin todetaan mm. Hermannin osalta, että ”hyvällä paikalla sijaitsevien kohteiden kysyntä oli ennakkoarvioiden mukaisesti suurta”.

- Em. otsikon alla todetaan, että vuonna 2005 valmistui omistusasuntoja yhteensä 158 kappaletta. Asunnot valmistuivat Kivikkoon, Puotilaan, Kumpulaan ja Arabianrantaan. ATT:n Internet-sivujen mukaan vain Kivikon Asunto Oy Metsätähdessä oli myymättömiä asuntoja valmistumisvaiheessa. Nämä yhdeksän asuntoa myytiin kuukauden sisällä kohteen valmistumisesta.

Rakennusteollisuus RT ry:n aiemmat yhteydenotot asiassa ja nykytilanne

Rakennusteollisuus RT ry on useissa yhteyksissä tuonut sekä ATT:lle että Helsingin kaupungin johdolle esiin näkemyksensä siitä, ettei myytävä vapaarahoitteinen asuntotuotanto kuulu kunnan toimialaan. Helsingin kaupunki on kiistänyt RT:n näkemykset eikä ole ollut valmis luopumaan harjoittamastaan vapaarahoitteisesta omistusasuntotuotannosta.

./. Rakennusteollisuuden kirjeestä on pyydetty lausunnot hallintokeskuksen oikeuspalveluilta, kiinteistölautakunnalta ja asuntotuotantotoimikunnalta. Ne ovat esityslistan tämän asian liitteinä nro 1–3.

Hallintokeskuksen oikeuspalvelut toteaa (30.8.2007) lausunnossaan mm., että Khs on kokouksessaan 5.4.2004 ottanut jo kertaalleen kantaa Rakennusteollisuuden esittämiin samoihin vaatimuksiin sekä niiden perusteisiin. Khs totesi, että Kvsto hyväksyi vuosille 2004–2008 laaditun asunto-ohjelman 10.12.2003 ja Khs päätti 26.1.2004 panna asunto-ohjelman täytäntöön.

Khs katsoi, että myös sääntelemättömän omistustuotannon perustajarakennuttaminen voi kuulua kunnan toimialaan eikä kaupungin osallistuminen tällaiseen rakennuttamiseen ole kilpailunrajoituksista annetun lain vastaista. Oikeuspalvelut toteaa, että kaupunki toteuttaa edelleen asunto-ohjelman mukaista asuntotuotantoa ja Khn kannanoton perusteet ovat edelleen päteviä.

Kunnan toimiala ja vapaarahoitteinen myytävä asuntotuotanto

Kuntalain 2 §:n1 momentin mukaan kunta hoitaa itsehallinnon nojalla itselleen ottamansa ja sille laissa säädetyt tehtävät. Kunnan itselleen ottamat tehtävät kuuluvat kunnan yleiseen toimialaan.

Rakennusteollisuus katsoo kirjeessään, että kunnan yleiseen toimialaan ei kuulu vapaarahoitteinen myytävä asuntotuotanto ja perustelee väitettään KHO:n 26.7.2006 antamalla päätöksellä, jossa KHO katsoi, että Hämeenkosken kunnan toimialaan ei kuulunut kahden omakotitalon rakennuttaminen. Rakennusteollisuuden mukaan KHO perusteli ratkaisuaan mm. sillä, että omakotitalojen rakennuttaminen myyntiä varten on elinkeinotoimintaa, joka kilpailee yksityisten elinkeinonharjoittajien kanssa. Toimintaan liittyy myös taloudellisia riskejä.

Rakennusteollisuus on jättänyt kirjeessään mainitsematta, että KHO:n ratkaisun perustelut jatkuvat seuraavasti: ”Kun otetaan lisäksi huomioon Hämeenkosken kunnan koko ja taloudelliset voimavarat, kunta ei ole esittänyt sellaisia työllisyyden hoitoon liittyviä taikka elinkeinopoliittisia tai muita erityisiä syitä, joiden perusteella puheena olevien kahden omakotitalon rakennuttamisen voitaisiin katsoa kuuluvan kunnan yleiseen toimialaan”.

Oikeuspalvelut katsoo, että KHO:n 26.7.2006 antaman ratkaisun perustelut sisältävät toteamuksen, että asuntojen tuottaminen myyntiin voi kuulua kunnan toimialaan, kunhan kunta perustelee toimintaansa yleiseen toimialaansa kuuluvilla elinkeinopoliittisilla, työllisyyspoliittisilla tai muilla erityisillä syillä, eikä kunta vaaranna taloudellisia voimavarojaan ja riskinottokykyään.

Rakennusteollisuus viittaa kirjeessään myös Kuntaliiton 16.2.2004 antamaan lausuntoon, jonka se antoi Hämeenkosken tapauksessa. Kuntaliitto katsoi lausunnossaan, että asuntojen rakennuttaminen voi kuulua kunnan toimialaan. Rakennusteollisuuden mukaan lausunnon perustelut tukevat kuitenkin sitä käsitystä, että myytävän asuntotuotannon rakennuttaminen ei kuulu kunnan toimialaan.

Oikeuspalvelut katsoo, että Rakennusteollisuus tulkitsee kuntaliiton lausuntoa virheellisesti. Se jättää huomioimatta lausunnon kannanoton, jonka mukaan elinkeinotoiminnan harjoittaminen voi kuulua kunnan toimialaan tapauskohtaisesti, jos toiminnalle on perusteita.

Kuntalain 2 §:n 1 momentin mukaista kunnan toimialaa koskevaa säännöstä voidaan soveltaa joustavasti eri kunnissa ja toimiala voi muuttua eri aikoina. Hämeenkosken kunnan ja Helsingin kaupungin toimialoja ei voida oikeuspalvelujen näkemyksen mukaan verrata. Helsingin kaupungin ja Hämeenkosken kunnan taloudellisten voimavarojen ja riskinottokyvyn vertaaminen ei ole myöskään perusteltua.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että yleishyödyllisen asuntorakentamistoiminnan tukeminen (KHO 1983-A-II) kuului sellaisenaan kunnan toimialaan. Kunnanvaltuuston päätös luovuttaa tontti sahalaitoksen työsuhdeasunnoiksi tulevaa rivitaloa varten katsottiin kunnan toimialaan kuuluvaksi mm. perustelemalla päätöstä asuntotuotannon edistämisellä (KHO 25.6.1981/2857).

Rakennusteollisuuden tulkintaa KHO:n 26.7.2006 antaman päätöksen perusteista ja Kuntaliiton 16.2.2004 lausunnosta on pidettävä virheellisenä.

Kunnan kilpailuetu asuntotuotannossa

Rakennusteollisuus katsoo kirjeessään, että kunta saa epäoikeutettua kilpailuetua suhteessa yksityisiin toimijoihin koska ATT saa tontteja merkittävästi halvemmalla kuin yksityiset toimijat. Rakennusteollisuus on liittänyt kirjeeseensä Aurinkolahden ja Pomeranssin alueen tonttiluovutuksia koskevan taulukon, jossa vertaillaan ATT:n ja yksityisten yritysten maksamia tonttihintoja.

Kvston vuosille 2004–2008 hyväksymän asunto-ohjelman mukaan kaupungin omaan asuntotuotantoon osoitettavat tontit luovutetaan varausmenettelyllä lukuun ottamatta sääntelemättömän omistusasuntotuotannon tontteja. Aluekokonaisuuksia luovutettaessa kaupungin omana tuotantona toteutettavaksi, voidaan omistustontit myydä tai vuokrata ilman kilpailumenettelyä, jos sillä saavutetaan asunto-ohjelman tavoitteiden mukainen aluerakenne.

Kiinteistölautakunta päätti varata 10.6.2003 asuntotuotantotoimikunnalle Pomeranssin alueen tontit asunto-ohjelman tavoitteiden mukaiseen asuntotuotantoon ehdolla, että varaaja esittää lautakunnan hyväksyttäväksi alueen toteutusohjelman. Kiinteistölautakunta päätti 11.11.2003 hyväksyä asuntotuotantotoimikunnan esittämän ohjelman, joka sisälsi asuntojen rahoitus- ja hallintamuotojakauman sekä tonttien luovutusehdot.

Kiinteistölautakunta esitti 14.9.2004 Khlle Pomeranssin alueen omistustuotantoon varatut tontit myytäväksi 500–550 euron kerrosneliömetrihintaan. Hinta perustui aikaisemmin myytyjen tonttien käypien hintojen perusteella. Khs päätti asiasta 27.10.2004. Hintataso on määräytynyt vuoden 2004 hintatason perusteella ja siihen on vaikuttanut Pomeranssin alueen sijainti.

Rakennusteollisuuden kirjeen liitteenä olevassa taulukossa yksityisille tuottajille myytyjen tonttien hinnat ovat perustuneet Aurinkolahden alueella järjestettyihin myöhempiin tarjouskilpailuihin. Aurinkolahden tonttien hinnat ovat nousseet viime vuosina merkittävästi. Hintavertailussa Pomeranssin alueen tontteihin on otettava huomioon myös tonttien sijainti. Pomeranssin alueen tontit sijaitsevat kauempana merenrannasta ja Uutelan kanavasta kuin yksikään Rakennusteollisuuden taulukossa esitetty muu kohde.

Oikeuspalvelut katsoo, että Rakennusteollisuuden näkemys kunnan saamasta kilpailuedusta hintavertailun perusteella on virheellinen, joten kaupunki on toiminut kilpailulainsäädännön edellyttämällä tavalla.

Edellä mainituilla perusteilla ei ole myöskään syytä muuttaa jo päätettyjä varauksia.

Yhteenveto Edellä esitetyillä perusteilla oikeuspalvelut katsoo, että Helsingin kaupungin toimialaan voi kuulua vapaarahoitteisen myytävän asuntotuotannon toteuttaminen. Kaupunginvaltuuston hyväksymän asunto-ohjelman toteuttaminen ei ole ollut myöskään kilpailunrajoituksista annetun lain vastaista.

Kiinteistölautakunta on (4.9.2007) mm. todennut, että lautakunnan mielestä kirjeessä ei ole esitetty sellaisia uusia perusteita, joiden nojalla tähän saakka noudatettuja käytäntöjä olisi tarpeen muuttaa. Tällaiseen ei anna aihetta myöskään kirjeessä mainittu KHO:n 26.7.2006 antama päätös, jossa se katsoi, ettei kahden omakotitalon rakennuttaminen myytäväksi kuulunut Hämeenkosken kunnan toimialaan.

Näin ollen myöskään ATT:lle tehtyjen aiempien varausten hallintamuotoja ei ole tässä vaiheessa tarpeen tarkistaa. Uusien asuntojen markkina-tilanne pääkaupunkiseudulla on joka tapauksessa tällä hetkellä niin vaikea, että jo päätettyjä hallintamuotoja voitaneen joutua tarkistamaan jatkossa sen johdosta muutenkin.

Mikäli ATT:n toimintaa säätelemättömien omistusasuntojen tuottajana halutaan nykyisestä rajoittaa tai tuotanto halutaan kokonaan lopettaa, siitä pitäisi päättää valtuustossa mieluiten valmisteltavana olevan MA‑ohjelman yhteydessä. Asuntokohteiden suunnitteluun ja toteutukseen sekä tuotannon markkinointiin ja asuntomarkkinoiden yleiseen toimivuuteen liittyy kuitenkin Helsingissä hyvin monia vain pääkaupunkiseudulle ominaisia erityispiirteitä, jonka vuoksi kaupungilla pitäisi olla jatkossakin valmiudet myös aktiiviseen toimintaan asuntotuotannon kaikilla osamarkkinoilla.

Lautakunnan päätös tehtiin äänestyksen jälkeen äänin 5–4 vähemmistön (Hagelberg, Pätiälä, Liemola ja Suomalainen) oltua sitä mieltä että edellä olevasta 1. kappale (...lautakunnan mielestä...) poistetaan tekstistä ja kolmas kappale (Mikäli ATT:n toimintaa…) korvataan seuraavalla kappaleella:

Lähtökohtaisesti myytävän omistusasuntotuotannon rakennuttaminen ei kuitenkaan kuulu kunnan toimialaan. Näin ollen ATT:n toiminta sääntelemättömien omistusasuntojen tuottajana tulisi kokonaan lopettaa. Asiasta tulee päättää valmisteltavana oleva MA- ohjelman yhteydessä.

Asuntotuotantotoimikunta on (22.8.2007) on lausuntonsa yhteenvedossa todennut seuraavaa:

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös kunnan toimialasta on Hämeenkosken kuntaa koskeva yksittäistapaus, eikä sovellu Helsingin kaupungin tilanteeseen. Helsingin kaupungin kohdalla on olemassa ne erityiset syyt, jotka puoltavat omistusasuntotuotannon kuulumista kunnan tehtäviin. Tällaisia ovat mm. työvoiman saantiin ja elinkeino- ja asuntopolitiikkaan liittyvät syyt. Kaupunki on onnistunut vaikuttamaan toiminnallaan myös myönteisesti asuntomarkkinoiden kehittymiseen toteuttamalla tasapainoisia aluekokonaisuuksia ja ehkäisemällä segregaatiota.

Helsingin kaupunki on varautunut asianmukaisesti asuntotuotannon rakennuttamisesta mahdollisesti aiheutuviin riskeihin. Kaupungin omistusasuntotuotantoa voidaan pitää myös pienimuotoisena ottaen huomioon kaupungin koko ja kaupungin alueella tapahtuva kokonaisasuntotuotanto.

Rakennusteollisuuden väite siitä, että ATT saisi epäoikeutettua etua alhaisempien tonttihintojen muodossa ei pidä paikkaansa. Rakennusteollisuus on vertaillut harhaanjohtavasti eri alueilla sijaitsevien tonttien hintoja. ATT:lla ei ole etuoikeutettua asemaa tonttijaossa, ja viime vuosina se ei ole saanut edes asunto-ohjelman tavoitteita vastaavaa määrää tontteja, josta johtuen asunto-ohjelman tuotantotavoitteista on jääty jälkeen huomattavasti useana vuotena.

Kaj toteaa, että Kvsto on 13.2.2008 päättänyt MA-ohjelmassa 2008–2017, että kaupungin oma asuntotuotantotavoite on 1 500 asuntoa/vuosi. Tästä määrästä korkeintaan 10 %, eli 150 asuntoa voi olla sääntelemättömiä vapaarahoitteisia omistusasuntoja. MA-ohjelman mukaan tällaisten asuntojen toteuttaminen kaupungin omana tuotantona on perusteltua esimerkiksi silloin, kun toteutettavana on aluekokonaisuus, jonka hallintamuotojakauma muutoin painottuisi liikaa vuokra-asuntoihin. Kaupungin kokonaistuotantotavoite on 5 000 asuntoa vuosittain. Kaupungin vapaarahoitteiseen omistustuotantoon kaavailtu enintään 150 asuntoa vuosittain on vähäinen määrä kokonaisuuden kannalta.

Kaj:n mielestä Rakennusteollisuudelle tulisi ilmoittaa, että kaupungin tarkoituksena on jatkossakin toteuttaa pieni määrä vapaarahoitteisia omistusasuntoja silloin kun tällaiseen tuotantoon on olemassa erityiset syyt. Vastauksessa on tarpeen viitata Khn 5.4.2004 Rakennusteollisuudelle lähettämään kirjeeseen sekä laittaa liitteeksi oikeuspalveluiden antama lausunto.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee ilmoittaa Rakennusteollisuus RT ry:lle
että kaupungin tarkoituksena on toteuttaa vuosittain pieni määrä vapaarahoitteisia myytäviä asuntoja, jonka määräksi kaupunginvaltuusto on 13.2.2008 päättänyt Helsingin maankäytön ja asumisen toteutusohjelmassa 2008–2017 enintään 150 asuntoa/vuosi, silloin kun tällaiseen tuotantoon on olemassa erityiset syyt.

Kirje ja jäljennös hallintokeskuksen oikeuspalveluiden lausunnosta Rakennusteollisuus RT ry:lle, pöytäkirjanote kiinteistölautakunnalle, asuntotuotantotoimikunnalle, hallintokeskuksen oikeuspalveluille ja talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36028

LIITTEET	Liite 1	Hallintokeskuksen oikeuspalveluiden lausunto 30.8.2007
	Liite 2	Kiinteistölautakunnan lausunto 4.9.2007
	Liite 3	Asuntotuotantotoimikunnan lausunto 22.8.2007
	Liite 4	Rakennusteollisuus RT ry:n kirje 11.5.2007 liitteineen



Kokousaika	18.2.2008 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

LIITTEET	Liite 1	Kuuden suurimman kaupungin luottamushenkilöjohdon tapaaminen Tampereella 15.-16.4.2008
	Liite 2	Kuuden suurimman kaupungin luottamushenkilöjohdon tapaaminen Tampereella 15.-16.4.2008, ohjelma

LIITTEET	Liite 1	Valitus korkeimmalle hallinto-oikeudelle Pasilan konepaja-alueen (osa-alue 3) asemakaava-asiassa 11505
	Liite 2	Kaupunginhallituksen lausunto 21.3.2007 Helsingin hallinto-oikeudelle Pasilan konepaja-alueen (osa-alue 3) asemakaava-asiassa 11505
	Liite 3	Helsingin hallinto-oikeuden päätös 30.11.2007 Pasilan konepaja-alueen (osa-alue 3) asemakaava-asiassa nro 11505