HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS

VT JOUKO MALISEN TOIVOMUS PONSI: MAISEMALLISESTI JA KULTTUURIHISTORIALLISESTI ARVOKKAAN MAATILAKOKONAISUUDEN VARJELEMINEN

Khs 2007-2353

Ryj toteaa, että hyväksyessään Vuosaaren kortteleiden nro 54325-54330 sekä virkistys- ym. alueiden asemakaavan ja virkistys- ym. alueiden (Uutelan virkistysalue ja Aurinkolahden itäosa) asemakaavan muuttamisen Kvsto hyväksyi 24.10.2007 samalla seuraavan toivomusponnen:

”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että rakennettaessa uutta tielinjausta Skatan tilan takana olevan niittyalueen reunaan, niin pyritään minimoimaan uuden tien aiheuttamat haitat maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaalle maatilakokonaisuudelle. Tielinjan ja niittyalueen väliin istutetaan tai tehdään aita, jotta autoliikenne ei kohtuuttomasti heikennä näitä arvoja.” (Jouko Malinen, äänin 58-0)

Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

Khs kehotti kaupunkisuunnittelulautakuntaa ja yleisten töiden lautakuntaa antamaan toivomusponnesta lausuntonsa 15.1.2008 mennessä.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (10.1.2008) toivomusponnen johdosta seuraavaa:

Lausunnon tiivistelmä

Kaavan tavoitteena on ollut poistaa Skatan tilan läpi kulkeva liikenne. Kaavan valmisteluvaiheessa Skatan tilaa kiertävä uusi katuyhteys on kartoitettu paikalleen maastossa kaupunkisuunnitteluviraston ja rakennusviraston katu- ja puisto-osaston kanssa yhteistyössä. Kaavamääräyksessä ja kaupunkisuunnitteluvirastossa tehdyssä liikennesuunnitelmassa on edellytetty, että maastonmuotoja noudatetaan ja olemassa olevaa puustoa säilytetään mahdollisimman paljon. Kapealle katualueelle voidaan toteuttaa kevytrakenteinen aita tai tehdä paikoittain istutuksia. Myös piha-alueelle on mahdollista istuttaa puita ja pensaita.

Lausunto Uuden kaavan valmistelutyössä on paneuduttu Skatanniementien suunnitteluun huolellisesti. Kaavassa on muun muassa seuraavat katua koskevat määräykset: ”Jalankululle ja polkupyöräilylle varattu katu, jolla tonteille, koirapuistoon ja palstaviljelyalueelle ajo on sallittu.” ”Toteutuksessa tulee noudattaa maaston korkeusasemaa ja välttää puiden kaatamista.” Kaupunkisuunnitteluvirastossa on tehty Uutelan liikenneselvitys ja liikennesuunnitelma, sekä Uutelan liikennesuunnitelman havainnollistaminen. Selvityksessä uuden Skatanniementien toteutuksen tavoitteina ovat turvallisuus, maisemaan sopeutuvuus ja ekologisten näkökohtien huomioon otto ja vanhan kylätien ilme. Lisäksi mainitaan, että toteutuksessa tulee ottaa huomioon kaava-määräysten lisäksi seuraavat asiat:

- tie toteutetaan mahdollisimman kapeana

- ajoneuvoliikenteen nopeuksia alennetaan

- tietä ei saa rakentaa korkealle penkereelle

- tien kuivatus hoidetaan avo-ojin tai painantein

- tien pintamateriaalina on sora (eläimistön kannalta paras)

- pintamaat kootaan talteen ja käytetään tarvittaessa luiskien verhoiluun

- viimeistelyssä vältetään viherrakentamista ja lannoitusta

- valaistuksen suunnittelussa otetaan huomioon alueen lepakkolajiston vaatimukset valitsemalla matalat valaisinpylväät ja valaisimet, joista heijastuu mahdollisimman vähän hajavaloa taivaalle.

Kadun linjauksen merkintä on sitova, koska valmistelutyössä on tehty tarkkaa yhteistyötä rakennusviraston kanssa. Skatan tilaa kiertävä uusi tieosuus on linjattu kaavaan maastonmuodot huomioon ottaen niin, että olemassa olevaa puustoa on pyritty säilyttämään mahdollisimman paljon. Tielinjausta määriteltäessä on kartoitettu alueen puusto.

Liikennesuunnitelmassa on esitetty Skatanniementien poikkileikkauksiin Skatan tilan kohdalle 2,25 metrin suojakaista tien molemmille puolille. Tälle kohdalle sijoitetaan avo-ojat ja pientareet. Skatan tilan puoleiselle pientareelle on mahdollista sijoittaa kevytrakenteinen aita. Vaihtelevia istutusryhmiä, joissa on puita ja pensaita, voidaan istuttaa ja saada aita liitettyä maisemaan. Myös pihan puolelle on mahdollista tehdä istutuksia.

Yleisten töiden lautakunta toteaa (29.11.2007), että Uutelan virkistysalue palvelee Vuosaaren asukkaiden lisäksi myös muualta tulevia ulkoilijoita. Uutelan alueen tarjoamien virkistyspalveluiden tarve tulee kasvamaan entisestään Vuosaaren asukasmäärän lisääntyessä. Kaava on mahdollistanut Skatan tilan kehittämisen osana virkistysaluetta Uutelan ulkoilualueen keskellä.

Uutelan suunnittelussa ulkoilu-, retkeily- ja lähivirkistysalueeksi on liikenteen osalta kaksi vastakkaista tavoitetta. Toisaalta halutaan autoton alue, mutta toisaalta taas alueella on erilaisia toimintoja, joihin tullaan myös autolla (tilakeskus, viljelypalstat ja loma- sekä virkistyspalveluja). Tämän lisäksi Uutelan eteläosassa on tontteja, joilla asutaan ympärivuotisesti.

Uusi tielinjaus

Kaavassa on merkitty uusi katuyhteys - Skatanniementie - Itä-reimarintien eteläpäästä nykyisen koira-aitauksen luo ja siitä eteenpäin kevyenliikenteen katuna Hallkullanniementiehen asti. Kadun linjauksen merkintä on sitova.

Uuden ajoneuvoliikenteen linjauksen ansiosta Skatan tila ja siihen liittyvät niittyalueet muodostavat ehyen toiminnallisen ja maisemallisen kokonaisuuden. Huoltoajo tilalle ja viljelyspalstoille sekä ajoyhteys huviloille ohjautuu virkistyskäyttöä vähiten häiritsevästi pohjoisesta tulevaa reittiä pitkin.

Kaavassa osa Skatanniementiestä on merkitty jalankululle ja polku-pyöräilylle varatuksi kaduksi, jolta on tonteille ja palstaviljelmille ajo sallittu. Luku (4,5) osoittaa metreinä ajoradan enimmäisleveyden kohtaamispaikkoja lukuun ottamatta. Toteutuksessa tulee noudattaa maaston korkeusasemaa ja välttää puiden kaatamista.

Kaupunkisuunnitteluviraston tekemässä selvityksessä (Uutela - liikenneselvitys ja liikennesuunnitelma, 31.3.2004) uuden Skatanniementien toteutuksen tavoitteina mainitaan turvallisuus, maisemaan sopeutuvuus ja ekologisten näkökohtien huomioon otto. Lisäksi mainitaan, että toteutuksessa tulee ottaa huomioon kaava-määräysten lisäksi seuraavat eläimistöön kohdistuvien haittojen lieventämiskeinot:

- tie toteutetaan mahdollisimman kapeana

- ajoneuvoliikenteen nopeuksia alennetaan

- tietä ei saa rakentaa korkealle penkereelle

- tien kuivatus hoidetaan avo-ojin tai painantein

- tien pintamateriaalina on sora (eläimistön kannalta paras)

- pintamaat kootaan talteen ja käytetään tarvittaessa luiskien verhoiluun

- viimeistelyssä vältetään viherrakentamista ja lannoitusta

- valaistuksen suunnittelussa otetaan huomioon alueen lepakkolajiston vaatimukset valitsemalla matalat valaisinpylväät ja valaisimet, joista heijastuu mahdollisimman vähän hajavaloa taivaalle.

Skatan tilaa kiertävä uusi tieosuus on linjattu jo kaavaan maastonmuodot huomioon ottaen niin, että olemassa olevaa puustoa on pyritty säilyttämään mahdollisimman paljon. Tielinjausta määriteltäessä on kartoitettu alueen puusto.

Aidan rakentamisen tai istuttamisen mahdollisuudet

Liikennesuunnitelmassa esitettyihin teiden poikkileikkauksiin on Skatan tilan kohdalle esitetty 2,25 m suojakaista tien molemmille puolille. Tälle alalle sijoitetaan avo-ojat ja pientareet. Skatan tilan puoleiselle pientareelle on mahdollista sijoittaa kevytrakenteinen aita ja muodoltaan vaihtelevia harvoja istutusryhmiä, joissa on muutama puu ja pensas. Kasvilajit valitaan perinnemaisemaan sopivista lajeista. Katu- ja puisto-osaston mielestä viimeistelyssä on vältettävä laajempaa istutusta ja sellaisia kasveja, joita alueelta ei vielä löydy. Harvasti sijoitetuilla kasviryhmillä saadaan aita liitettyä maisemaan. Näin voidaan tukea Uutelan perinnemaiseman omailmeisyyden ja ainutlaatuisuuden säilymistä.

Koska aita on tarpeellinen lähinnä Skatan tilan kannalta, katu- ja puisto-osasto esittää, että aidan ylläpito ja rakentaminen tulee tilan vuokraajan tehtäväksi.

Kustannukset

Skatanniementien kustannuksia laskettaessa on otettu huomioon kaavan ja liikennesuunnitelman edellyttämät seikat (mm. sorapinta). Valaistus on laskettu rakennettavaksi vain parkkipaikalle asti. Skatanniementien asemakaava-alueen uuden katuyhteyden rakentamiskustannukset ovat noin 700 000 euroa. Kustannusarvio sisältää aidan ja istutukset, joiden kustannus on 52 000 euroa. Katualueiden ylläpitokustannukset kasvavat noin 6000 eurolla vuodessa.

Ryj viittaa saatuihin lausuntoihin ja toteaa, että toivomusponnessa mainitut maisemalliset ja kulttuurihistorialliset seikat on otettu huomioon. Aidan tarpeellisuuden harkinta on rakennusviraston asia.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi esityslistalta ilmenevän selvityksen kaupunginvaltuuston 24.10.2007 hyväksymän toivomusponnen (Jouko Malinen) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle (Jouko Malinen) sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Jouko Maliselle sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE KURKISUON TURVETUOTANTOHANKKEEN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUKSESTA

Khs 2007-2442

Uudenmaan ympäristökeskus on varannut mm. Helsingin kaupungille mahdollisuuden lausunnon antamiseen Kurkisuon turvetuotantohankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta 10.1.2008 mennessä.

Ryj toteaa, että lausunnon antamiselle on myönnetty lisäaikaa 8.2.2008 saakka.

Kurkisuo sijaitsee Hyvinkään kaupungin lounaisosassa. Kurkisuon turvetuotantohankkeen tarkoituksena on tuottaa kasvu-, kuivike- sekä ympäristöturvetuotteita. Tuotannon loppuvaiheessa on mahdollisuus tuottaa tarvittaessa myös energiaturvetta. Kurkisuon tuotanto korvaa Etelä-Suomessa tuotannossa poistuvia tuotantoaloja.

Tuotantokelpoisen alueen pinta-ala on 217 ha. Tuotantoalue on kokonaisuudessaan melko yhtenäinen. Alueella ei ole tehty turvetuotannon varsinaisia valmistelutöitä. Kurkisuolla hyödynnettävän turpeen kokonaismäärä on noin 7,8 milj. suo-m³ ja tuotantoajan arvioidaan olevan noin 30 vuotta.

Arvioitavina vaihtoehtoina on vaihtoehto 0, 1-vaihtoehto ja 2-vaihto-ehto. Vaihtoehdon 0 mukaan hanketta ei toteuteta. 1-vaihtoehdon mukaan koko hankealue valmistellaan ja otetaan jyrsinkasvuturvetuotannon käyttöön. Tuotannossa käytetään mekaanista HAKU-menetelmää. 2-vaihtoehdon mukaan koko tuotantoalue valmistellaan turvetuotantoon käyttäen kahdella tuotantolohkoilla blokkiturvemenetelmää ja yhdellä tuotantolohkolla mekaanista kokoojavaunumenetelmää.

Turvetuotantohankkeessa vaihtoehtoja ovat myös suolta tulevien vesien käsittelymenetelmät, jotka tässä hankkeessa ovat 1) kuivatusvesien pintavalutus sulan maan aikana ja muulloin ns. perustasolla, 2) pintavalutus ja ns. perustaso ympärivuotisesti, ja 3) kuivatusvesien kemiallinen puhdistus sulan maan aikana ja muulloin ns. perustasolla.

./. YVA-selostuksen tiivistelmä on tämän asian liitteenä. Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen asiakirjat on nähtävinä esittelijällä sekä lisäksi luettavissa internetissä osoitteessa www.vapo.fi (hakusana Kurkisuo).

Ympäristölautakunta toteaa (11.12.2007) mm. seuraavaa:

Kurkisuo sijaitsee Hyvinkään kaupungin lounaisosassa Vantaanjoen pääuoman länsipuolella Livinkylän eteläpuolella noin 7 km Hyvinkään kaupunkialueesta lounaaseen.

Kurkisuon alueella on voimassa oikeusvaikutteinen yleiskaava, jossa suo on merkitty MU-1 –alueeksi ”maa- ja metsätalousalue, jolla on ulkoilun ohjaamistarvetta ja muita ympäristöarvoja”. Alueen länsiosan halki ja edelleen Keihäsjoen vartta pohjoiseen on merkitty ohjeellisella tasolla oleva ulkoilureitti, joka toteutuessaan yhdistäisi Sääksjärven-Kiljavannummen alueen Kytäjän-Usmin alueen reitistön kautta Hyvinkään keskustaajamaan.

Hanke Tuotantokelpoinen alue on 217 ha. Tuotannon aloittaminen edellyttää suon kuivaamista eli suon vesivaraston pienentämistä ojittamalla. Tuotannon loputtua alueella tehdään tarpeelliset jälkihoitotyöt ja valmistellaan suo uuteen käyttömuotoon. Kurkisuosta muodostuu järvi, jonka syvyys on enimmillään 2,5 metriä. Tarkempia suunnitelmia ei ole tehty. Vaihtoehtoisesti alue pidetään viljelys- ym. käytössä hoitamalla kuivatus kuten turvetuotannon aikaan eli pumppaamalla.

Hankkeen toteuttamisen vaikutukset

- pohjavesivaikutukset: turvekerroksessa oleva vapaa vedenpinta laskee 3-4 m, vedenpinta voi alentua noin kymmenessä kaivossa vaikutusalueella

- vaikutukset vesistöihin ja vesistön käyttöön: kuormituksen muutokset Lepänojan alaosassa selvät, Kytäjoessa ja Vantaanjoessa vähäiset, kalastovaikutukset vähäiset

- vaikutukset suon kasvillisuuteen ja elinympäristöön alkavat heti ja ovat peruuttamattomat ja täydelliset

- suon luonnontilaisimmista osista jää tuotantoalueen alle 70%, Kurkisuon merkitys luonnon monimuotoisuudelle alueellisesti ja maakunnallisesti ilmeinen

- hanke ei vaikuta vuollejokisimpukan menestymiseen Vantaanjoessa

- päivittäiset melutasot voivat tuotantokunnostuksen aikana ylittää Suurniityn asuinalueella 55 dB(A)

- hanke vaikuttaa merkittävästi Kurkisuon ja laajemminkin kyseisen rakentamattoman alueen luonteen ja ominaisuuksien muuttumisen kautta asukkaiden viihtyvyyteen, asumisoloihin, harrastusmahdollisuuksiin ja luontosuhteeseen ja niiden summana koettuun elämänlaatuun

- suoran ja välillisen työllisyysvaikutuksen arvioidaan olevan noin 35 henkilötyövuotta

Ympäristölautakunnan lausunto

Hyvinkään Kurkisuon muuttaminen turvetuotantoalueeksi kestäisi arvion mukaan 2-5 vuotta ja tuotantokäyttö n. 30 vuotta. Ympäristövaikutukset olisivat pitkäaikaisia ja alue muuttuisi pysyvästi. Hanke hävittäisi suon luonnontilaisimpina säilyneistä osista 70 %. Merkittävät ympäristövaikutukset kohdistuisivat lähialueen asukkaiden elinoloihin ja maisemaan.

Alueen yleiskaavassa ei ole varauduttu turvetuotantoalueen perustamiseen, kun Kurkisuo lähiympäristöineen on merkitty MU1-merkinnällä maa- ja metsätalousalueeksi, jolla on ulkoilun ohjaamistarvetta ja muita ympäristöarvoja. Kurkisuo on Uudenmaan maakunnan suurimpia, vielä luonnontilaisia suokomplekseja. Alueen halki on merkitty sijainniltaan ohjeellinen ulkoilureitti. Nykyisin suo on huomattava hiljainen alue, ja turvetuotannon ympäristövaikutukset kohdistuisivat lähiasukkaiden lisäksi myös muihin ulkoilijoihin ja alueen virkistyskäyttäjiin. Arviointiselostuksessa ei kerrota, kuinka paljon aluetta käytetään.

Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa keskitytään erityisesti hankkeen vesistövaikutuksiin. Vesiensuojelusuunnitelmassa esitetään toimet, joilla vähennetään tuotantoalueelta tulevaa vesistökuormitusta. Kurkisuo kuuluu Vantaanjoen vesistöalueeseen ja ympäristölautakunta haluaa muistuttaa että soilla on merkittävä rooli Vantaanjoen tulvien ja veden virtausten tasaajina. Ympäristölautakunta kiinnittää huomiota siihen, ettei hankkeen suunnittelussa, ympäristövaikutusten arvioinnissa eikä seurannassa ole pohdittu alueen vaihtoehtoisten jälkikäyttötapojen ympäristövaikutuksia. Yhteysviranomaisena toimiva Uudenmaan ympäristökeskus on arviointiohjelmasta antamassaan lausunnossa todennut, että myös tiedot jälkihoitovaiheesta on esitettävä.

Arviointiselostuksen mukaan hankkeen ympäristölupahakemus jätettäisiin jo 31.11.2007, vaikka Kurkisuon turvetuotantohankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettely jatkuu vuoden 2008 puolelle. Ympäristölautakunta huomauttaa, että arviointimenettely jää muodolliseksi, mikäli toteutussuunnitelmaa ja lupahakemusta tehtäessä ei ole käytettävissä yhteysviranomaisen lausuntoa arviointiselostuksen riittävyydestä eikä muita selostuksesta annettuja lausuntoja.

Yhteenvetona ympäristölautakunta toteaa, että YVA-selosteessa on puutteita koskien alueen luontoselvityksiä ja vaikutuksia vesistöön.

Merkittiin, että jäsen Vierikko ehdotti jäsen Eskelisen kannattamana, että viimeiseksi kappaleeksi lisätään teksti, joka kuuluu ”Yhteenvetona ympäristölautakunta toteaa, että YVA-selosteessa on puutteita koskien alueen luontoselvityksiä ja vaikutuksia vesistöön.”

Äänestettiin siten, että Vierikon muutosehdotus voitti äänin 6–2. Vähemmistöön jäivät jäsenet Saukkonen ja Hämäläinen.

Yleisten töiden lautakunta toteaa (13.12.2007) mm., että hankkeella ei ole vaikutusta Helsingin omistamiin maa-alueisiin. Turvetuotannolla on jonkin verran vaikutusta Vantaanjoen vedenlaatuun ja tulvatilanteeseen, mikä on selkeästi kuvattuna arviointiselostuksessa. Yleisten töiden lautakunnalla ei ole huomautettavaa Kurkisuon turvetuotantohankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelystä ja -selostuksesta.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (13.12.2007) mm., että selostuksesta saatavien tietojen perusteella hankkeella ei ole vaikutusta Helsingin kaupungin maankäyttöön.

Helsingin Vesi toteaa (19.12.2007) mm., että Kurkisuon alue sijaitsee Hyvinkään kaupungin lounaisosassa Vantaanjoen pääuoman länsipuolella Livinkylän eteläpuolella noin 7 km Hyvinkään kaupunkialueelta lounaaseen. Suunnitellulta tuotantoalueelta on tarkoitus johtaa vedet yhdestä purkupisteestä Lepänojaan ja edelleen Keihäsjokeen. Keihäsjoesta vedet laskevat Kytäjoen kautta Vantaanjokeen. Kurkisuo sijaitsee Vantaan vesistöalueen Keihäsjoen vesistöalueella ja tarkemmin Keihäsjoen keskiosan alueella. Kurkisuon tuotantokelpoinen ala on 217 ha ja noin 0,1 % koko Vantaanjoen valuma-alueesta. Hankkeen toteuttaja olisi Vapo Oy.

Vantaanjoki toimii Helsingin Veden ja seudun noin miljoonan asukkaan vedentuotannon vararaakavesilähteenä. Vaikka Vantaanjoen käyttö raakavetenä tulee Päijänne-tunnelin eteläosan vuonna 2009 tehtävän saneerauksen jälkeen olemaan todennäköisesti hyvin harvinaista, Helsingin Vesi pitää tärkeänä, että Vantaanjoen tuomaa kuormitusta pyrittäisiin edelleenkin vähentämään. Vantaanjoen tuomalla ravinnekuormalla on myös huomattava merkitys Vanhankaupunginlahden ja Helsingin rantavesien rehevöitymiseen. Helsingin Vesi on pyrkinyt jo pitkään vaikuttamaan Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen kautta Vantaanjoen tilan parantamiseen. Vapo Oy:n turvetuotantohanke Hyvinkään Kurkisuolla on ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa.

Hankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa todetaan, että turvetuotantovaiheen vaikutukset Vantaanjokeen jäävät vähäiseksi. Kiintoaine-, fosfori- ja typpipitoisuuksien lisääntymisen arvioidaan jäävän muutamaan prosenttiin. Selostuksessa todetaan epämääräisesti, että sulan maan aikaisella pintavalutuksella vuosikuormitus on suurempaa esittämättä arviota määristä. Vaikutuksia happamuuteen (pH), mahdollista elohopean vapautumista tai humuspitoisuuden lisääntymistä ei ole arvioitu lainkaan.

Helsingin Vesi pitää merkittävänä puutteena, että selostuksessa ei ole arvioitu riskejä. Mm. vuoden 2004 heinä-elokuun vaiheen rankkasateiden perusteella tiedetään, että kyseiset alueet ovat erittäin tulvaherkkiä. Tulvaherkkyys alueella kasvaa edelleen, jos kyseisen suon veden pidätyskyky poistuu. Helsingin vesi pitää hyvin todennäköisenä, että kesän 2004 kaltaisilla tulvilla turvetuotantoalueen päästöt voivat nousta huomattavan suuriksi. Ilmastomuutoksen myötä sään ääri-ilmiöiden odotetaan lisääntyvän, joten on myös todennäköistä että suunnitellun 30 vuoden tuotantoaikana päästöistä aiheutuu Vantaanjoen tilalle ajoittain merkittävää vahinkoa.

Ryj viittaa saatuihin lausuntoihin ja toteaa, että YVA-selostuksessa on käsitelty kasvillisuutta, eläimistöä, suojelukohteita ja luonnon monimuotoisuutta. Lisäksi selostuksessa on lyhyesti käsitelty haittojen ehkäisyä sekä tuotantoalueen jälkikäyttöä ja hoitoa. Selostuksessa on myös huomioitu poikkeukselliset rankkasateet ja tulvien vaikutus riskien hallinnassa.

Ryj toteaa myös, että hankkeen ympäristölupahakemusta ei vielä ole jätetty alueelliselle ympäristökeskukselle tai ympäristölupavirastoon.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee lähettää Uudenmaan ympäristökeskukselle Kurkisuon turvetuotantohankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta seuraavan lausunnon:

Kaupunginhallitus toteaa, että hankkeella ei ole suoranaista vaikutusta Helsingin kaupungin maankäyttöön. Kurkisuo kuuluu kuitenkin Vantaanjoen vesistöalueeseen, ja sitä kautta hankkeen vaikutukset ulottuisivat Vanhankaupunginlahden ja Helsingin rantavesistöön.

Vantaanjoki toimii Helsingin vedentuotannon vararaakavesilähteenä. Vantaanjoen tuomalla ravinnekuormalla on myös huomattava merkitys Vanhankaupunginlahden ja Helsingin rantavesien rehevöitymiseen. Vaikka Vantaanjoen käyttö raakavetenä tulee olemaan todennäköisesti hyvin harvinaista, Helsingin kaupunki pitää tärkeänä, että Vantaanjoen tuomaa kuormitusta pyritään vähentämään. Kaupunginhallitus katsoo, että YVA-selostuksessa esitetyt turvetuotantohankkeen ympäristövaikutukset eivät vastaa tätä tavoitetta.

Hankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksen mukaan turvetuotantovaiheen vaikutukset Vantaanjokeen jäävät vähäisiksi. Kiintoaine-, fosfori- ja typpipitoisuuksien arviointi pohjautuu aiemmista turvetuotannon kuormitustarkkailuista saatuihin keskimääräisiin tuloksiin. Kaupunginhallitus katsoo, että YVA-menettelyssä olisi tullut arvioida myös vaikutukset happamuuteen (pH), mahdollinen elohopean vapautuminen sekä humuspitoisuuden lisääntyminen.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote ympäristölautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja Helsingin Vedelle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITE

YVA-selostuksen tiivistelmä

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE YTV:N JÄTEVOIMALA - YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUKSESTA

Khs 2007-572

Uudenmaan ympäristökeskus on varannut mm. Helsingin kaupungille mahdollisuuden lausunnon antamiseen YTV:n jätevoimala - ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta 28.12.2007 mennessä.

Ryj toteaa, että lausunnon antamiselle on saatu lisäaikaa 31.1.2008 asti.

./. YTV:n jätevoimalan ympäristövaikutusten arviointiselostus on tämän asian liitteenä. Se on lisäksi luettavissa internetissä YTV:n sivuilla www.ytv.fi/jatevoimala > Hankkeen materiaalit.

Ryj toteaa, että Khs on 14.5.2007 § 742 antanut lausunnon Uudenmaan ympäristökeskukselle YTV:n jätevoimalahankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta.

Jätevoimalahankkeen tarkoituksena on toteuttaa lämpöä ja sähköä tuottava jätevoimala, joka hyödyntää polttoaineenaan pääasiassa syntypaikkalajiteltua sekajätettä. Suurin osa jätteestä on peräisin YTV Jätehuollon ja Länsi-Uudenmaan jätehuollosta vastaavaan Rosk´n Roll Oy Ab:n asiakaskiinteistöiltä. Lisäksi jätevoimalassa poltetaan kaupan ja teollisuuden jätteitä sekä muita polttokelpoisia yhdyskuntajätteitä. Pääkaupunkiseudun jätteet sijoitetaan tällä hetkellä Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksessa sijaitsevalle kaatopaikalle.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä on tarkasteltu jätevoimalaa, jossa poltetaan enimmillään 320 000 tonnia jätettä vuodessa.

Arvioidut sijoituspaikkavaihtoehdot ovat Juvanmalmin teollisuusalue (Espoo), Ämmässuon jätteenkäsittelykeskus (Espoo), Kivikon jätepalvelukeskuksen alue (Helsinki) ja Långmossebergenin alue (Vantaa). Vaihtoehto 0:n mukaan jätteiden sijoittaminen kaatopaikalle jatkuu. Vaihtoehto 0+:n sijoituspaikkavaihtoehto on Lohjan Kirkniemi.

Kirkniemi-vaihtoehdossa jäte käsitellään jätevoimalassa, joka rakennetaan M-realin Kirkniemen tehdasalueelle. Tässä hankkeessa YTV ei ole hankevastaava ja YVA:ssa tarkastellaan tätä vaihtoehtoa vain liikennevaikutusten ja seudullisen jätehuollon kannalta. Muilta osin ympäristövaikutukset on selvitetty Mangsin Voima – hankkeen YVA:ssa (www.mangsinvoima.fi).

Yleisten töiden lautakunta toteaa (29.11.2007) mm., että hankkeen vaihtoehdot Juvanmalmi, Ämmässuo, Kivikko, Långmossebergen ja Kirkniemi ovat ympäristövaikutusten näkökulmasta toteuttamiskelpoisia.

Ympäristövaikutusten arviointiin liittyy aina oletuksia ja yleistyksiä. Käytettävissä olevat tekniset tiedot ovat alustavia ja tiedon puutteet voivat aiheuttaa epävarmuutta ja epätarkkuutta selvitystyössä. Suuruusluokaltaan ympäristövaikutusten merkittävyys on kuitenkin selvitetty melko huolellisesti.

Hankkeen välittömät ympäristövaikutukset on selostuksessa lueteltu kattavasti, mutta hankkeen välillisten vaikutusten arviointi on vähäistä. Keskeisimpiä välillisiä vaikutuksia ovat vaikutukset YTV-alueen jätehuoltoon eli jätevoimalahankkeen taloudelliset vaikutukset (mm. jätteiden hinnoittelu), vaikutukset syntyviin jätemääriin, jätteiden lajittelun kannattavuuteen sekä jäteasenteisiin.

Selostuksessa todetaan, että jätteen energiahyödyntäminen ei estä toteuttamasta jätteen määrän vähentämiseen liittyviä tavoitteita, mutta hankkeen vaikutuksia tämän tavoitteen toteuttamiseen ei kuitenkaan arvioida.

YVA-selostuksen laskelmat perustuvat jätemäärien jatkuvaan kasvuun ainakin vuoteen 2025 asti. Mahdolliset muutokset kierrätyksessä tai syntyvän jätteen määrän vähentyessä ihmisten asenteiden muutoksen myötä vaikuttavat myös laitoksen kokoon ja kannattavuuteen liittyviin asioihin.

Luontovaikutusten arvioinnista saa käsityksen, että kaikkia käytettävissä olleita lähtötietoja ei ole käytetty arviossa, vaikka ne olisivat olleet helposti saatavissa. Esimerkiksi Helsingin luontotietojärjestelmässä oleviin luontotietoihin ei viitata tekstissä eikä lähdeluettelossa. Selvitys jättää epävarmuuden siitä, onko käytetty riittävää asiantuntemusta ja huolellisuutta luontoarvoja selvitettäessä.

Laitoksen sijoituspaikasta päätettäessä tulee ottaa huomioon Kivikon sijainti lähellä huomattavan suurta asukasmäärää. Kaupunkirakenne Kivikon ympärillä tiivistyy kaiken aikaa ja asuntoalueita on kaavoitettu viime vuosien aikana Kivikon länsi-, itä- ja eteläpuolille. Selvityksessä ei ole otettu huomioon lisääntyvää asutusta mm. Kivikonlaidan alkupäässä ja Kehä I:n eteläpuolella Viikin pohjoisosassa. Mahdollisten tai todennäköisten häiriöiden sattuessa, esim. poikkeustilanteessa ja voimakkaan matalapaineen vallitessa, altistuisi suuri määrä ihmisiä hajuhaitoille. Jätteen lajitteluun, varastointiin ja käsittelyyn liittyvän ilman hajujen suodatusmenetelmistä ei tulisi tinkiä missään sijoitusvaihtoehdossa.

Eri sijoitusvaihtoehtojen merkitystä ekologisille yhteyksille ei selostuksessa juuri selvitetä. Koillisen vihersormen katkeaminen on heikentänyt tuntuvasti Helsingin keskeisten viheralueiden ekologista kestävyyttä. Laitos itsessään ja sen myötä lisääntyvä raskas liikenne jo valmiiksi vilkkaan Kehä I:n varrella pahentaa tilannetta entisestään ja lisää ruuhkia. Liikennemäärät pitäisi arvioida tarkemmin ottaen erityisesti huomioon sen, että laitoksen aiheuttama lisäliikenne kohdistuu nyt varsin hiljaisille asuntokaduille. Lisääntyvä liikennemäärä pitäisi arvioida jätteen todelliselle kuljetusajalle eikä koko vuorokauden ajalle. Kivikon metsäalueet ovat tärkeitä ulkoilualueita Kivikon ja Kontulan asukkaille. Ulkoilualueiden vetovoima kärsii, jos laitos tulee niiden viereen.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (29.11.2007) mm. seuraavaa:

YTV:n jätevoimalan ympäristövaikutusten arviointimenettely täyttää yva-lain tarkoituksen, mikä on tiedon tuottaminen suunnittelua, päätöksentekoa ja vuorovaikutusta varten. Arviointiselostus on laaja, kattava ja perusteellinen ja täyttää yva-asetuksen vaatimukset selostuksessa käsiteltävistä asiakokonaisuuksista. Kaupunkisuunnitteluviraston edustaja on ollut yva-menettelyn ohjausryhmässä mukana.

Arviointiselostus ei sisällä tietoja Kirkniemi-vaihtoehdossa Kivikossa siirtokuormatun jätteen purkaus- ja lastausjärjestelyistä ja -vaikutuk-sista Ilmalassa. Asuinalueiden sijoittumisesta suhteessa Kivikon jätevoimalaan ja sen vaikutusalueisiin olisi saanut paremman käsityksen, jos eri osa-alueiden tulevat asukasmäärät olisi merkitty kartoille.

Arviointimenettelyn osana suoritettua asukaskyselyä, sen analyysiä ja niitä täydentävää sanallista asiantuntija-arviointia on tämän kokoluokan ja seudullisesti tärkeän hankkeen päätöksenteon kannalta pidettävä menetelmällisesti puutteellisina. Jätevoimalan Kivikko-vaihtoehdon merkittävä asukasvastustus ja sen argumentit ovat yva-menettelyn seurauksena tulleet tietoon. Koska selvitys on puutteellinen, tulisi asukasselvityksiä ja vuorovaikutusprosessia edelleen jatkaa.

Jätevoimalan toteuttamisen Kivikko- ja Kirkniemi-vaihtoehdoissa Helsingin alueelle kohdistuvat ohjearvopohjaisesti arvioitavat terveysvaikutukset olisivat vähäisiä.

Kaupunkisuunnittelulautakunta ilmoittaa, että jätevoimalan mahdollinen sijoittaminen Kivikkoon edellyttää jäteaseman nykyisen asemakaavan muuttamista. Asemakaavaprosessi vie yhdestä neljään vuotta.

Kiinteistölautakunta toteaa (4.12.2007) seuraavaa:

Jätevoimalahanke ja voimalan ympäristövaikutukset

Kiinteistölautakunta pitää tärkeänä, että jätteet käsitellään YTV:n jätehierarkian mukaisesti siten, että ensisijaisesti jätteiden syntyä pyritään ehkäisemään ja toissijaisesti jätteet hyödynnetään materiaaleina ja energiana. Järjestys ei saa vaarantua, vaikka polttolaitoksessa voidaan polttaa myös hyötykäytettävää biojätettä ja pakkausmateriaaleja ja niiden polttaminen saattaa olla taloudellisesti kannattavampaa kuin hyötykäyttö. Myöskään jätemäärän vähentyminen esim. taloudellisen taantuman aikana ei saa vaikuttaa hyötykäytettävän jätteen polttoa lisäävästi. Jätteiden syntymisen estämisen ja hyötykäytön tulee olla suunnitelmallista ja vuosittain seurattua etenkin jätevoimalan käytön alettua. Tarvittaessa tulee asiaan puuttua esim. YTV:n jätehuoltomääräyksiä muuttamalla.

Selostuksessa esitetään laajasti jätteen polton ja savukaasujen puhdistuksen tekniikkaa, mutta poltettavan materiaalin eli erilliskerättävän jätteen koostumus ja laatuvaatimukset eivät selviä selostuksesta riittävän hyvin. Lisäksi eri vaihtoehtojen jätemateriaalivirrat YTV-alueella olisi ollut hyvä esittää perusteellisemmin esim. kartoilla. Jätteen poltossa muodostuvan tuhkan määrää on vaikea selvittää ja sen vuoksi myös todellista kaatopaikalle sijoitettavan jätteen kokonaismäärän laskua.

Jätteiden kuljetus eri vaihtoehdoissa perustuu pakkaavien jäteautojen käyttöön YTV:n alueen sisäisissä kuljetuksissa. Eri sijoituspaikkojen vertailussa olisi pitänyt tarkastella myös tarvetta uusien siirtokuormausasemien perustamiselle sekä niiden ympäristövaikutuksia.

Selostuksen puutteena on myös, että ympäristövaikutuksia arvioitaessa ei kaikkien vaihtoehtojen tarkastelussa ole kaikilta osin otettu huomioon jätevoimalan toiminta-ajan olosuhteita kuten kaavojen ja suunnitelmien toteutumista ja niiden aiheuttamia muutoksia esim. liikennemääriin ja asutuksen lisääntymiseen. Jo nyt vanhentuneet karttapohjat vaikeuttavat hankkeiden arviointia.

Savukaasupäästöjen vaikutukset olisi pitänyt arvioida myös jätteenpolttoasetuksen suurimmilla päästöarvoilla, jolloin pahin mahdollinen tilanne olisi mallinnettu. Näin asukkaiden luottamus päästöjen pienuuteen olisi ollut helpommin saavutettavissa. Mallinnuksessa käytettyjä savu-kaasupitoisuuksia olisi pitänyt perustella paremmin. Nyt selostuksessa ei edes kerrota, mistä laitoksista tiedot ovat peräisin.

Vaikka hankkeen vaikutukset kasvihuonekaasupäästöihin ovat suotuisia, olisi selostuksessa pitänyt esittää selvemmin, miten päästömäärät on arvioitu. Arvioinnissa pitäisi ottaa huomioon hankkeen koko elinkaari.

Vaikka eri vaihtoehtojen toteuttamisen kustannuksia on varmasti selvitetty, niiden vertailu ei kuulu YVA-menettelyyn. Päätöksenteko perustuu kuitenkin aina suurelta osin taloudellisiin tekijöihin.

Viikin-Kivikon kaupunkirakenne ja voimalahankkeen vaikutukset

Helsingin kaupunki on pyrkinyt kehittämään Viikin-Kivikon aluetta veto-voimaiseksi asuin- ja työpaikka-alueeksi ja monipuoliseksi Itä-Helsinkiä palvelevaksi liikunta- ja ulkoilupuistoksi. Alue sijaitsee keskeisesti olemassa olevassa kaupunkirakenteessa ja tulee lähivuosina edelleen merkittävästi kasvamaan ja kehittymään. Asunto- ja työpaikkarakentaminen on pyritty keskittämään tiiviisti hyvien julkisen liikenteen yhteyksien ulottuville ja vastaavasti jätetty tiiviiden asuinalueiden keskelle niihin rajautuva Helsingin mittava itäinen keskuspuisto mahdollisimman yhtenäiseksi ja ehjäksi kokonaisuudeksi.

Hanke koskee suoranaisesti Viikin Latokartanon ja Kivikon asunto- ja työpaikka-alueita ja niiden rajaamaa itäisen keskuspuiston osaa, Kivikon ulkoilu- ja liikuntapuistoa.

Latokartano

Latokartanon osa-alue muodostaa 2010-luvulla valmistuttuaan Viikin suurimman asuinalueen 9 000 asukkaineen. Tämä alue sijoittuu suunniteltua polttolaitosta vastapäätä heti Kehä I:n eteläpuolelle. Asuinalue liittyy välittömästi itäisen keskuspuiston virkistys- ja puistoalueisiin. Latokartanon reunalle suunniteltu noin 2 000 työntekijän työpaikka-alue sijoittuu näkyvälle paikalle Lahdenväylän ja Kehä I:n varteen.

Kivikko

Kivikon nauhamainen asuinalue sijaitsee itäisen keskuspuiston länsi-laidalla. Kivikossa on nyt noin 5 000 asukasta. Lisäksi Kehä I:n ja Kivikon liittymän ympäristöön on vireillä kaavamuutos, jolla täydennetään asuinaluetta, minkä lisäksi kehätien varteen tulee jonkin verran lisää työpaikkatontteja.

Asuinalueen eteläosassa on muutamia työpaikkatontteja ja Lahden-väylän varteen on kaavoitettu noin 140 000 k-m²:n työpaikka-alue.
Alueen kunnallistekniikan rakentaminen ja tonttien esirakentaminen on aloitettu viisi vuotta sitten. Työt, joiden kustannusarvio on noin 45 milj. euroa, on pääosin tehty. Alueelle sijoittuvien yritysten valinnassa yhtenä kriteerinä on työvoimavaltaisuus, jolloin alueelle olisi syntymässä noin 2000 uutta työpaikkaa. Ensimmäiset hankkeet on tarkoitus käynnistää vuoden 2008 alussa.

Kivikon työpaikka-alueen asemakaavassa alueelle on osoitettu pelastuslaitoksen uusi toimipiste, joka nykyisten arvioiden mukaan tullaan toteuttamaan vuosina 2011 - 2012. Kohteeseen on tarkoitus sijoittaa myös pelastuslaitoksen helikopterikenttä, joka siirtyy Malmin kentältä Kivikkoon.

Kivikon ulkoilu- ja liikuntapuisto

Asuinalueen länsipuolella on Kivikon ulkoilu- ja liikuntapuisto, joka liittyy itäiseen keskuspuistoon, yhteen kaupungin vihersormista, Vantaan rajalta Vanhankaupungin luonnonsuojelualueelle.

Ulkoilupuiston eteläosaan Kehä I:n varteen ollaan rakentamassa monipuolista Kivikon liikuntapuistoa pelikenttineen ja täyttömäkineen. Myös urheilun sisähallin rakentaminen on juuri käynnistymässä kaavaillun jätevoimalan itäpuolelle sen tuntumaan. Ulkoilupuistossa on valaistuja ulkoilureittejä ja hyvät yhteydet Kurkimäen, Kontulan ja Vesalan sekä Jakomäen suuntaan.

Uusi Porvoonväylän ylittävä kevyen liikenteen silta on valmistunut vuonna 2007 ja tarkoituksena on rakentaa myös leveä maisemasilta Kehä I:n yli Viikin suuntaan. Myös ulkoiluyhteydet Malmille paranevat Kivikon teollisuusalueen ja Malmin Tattariharjun välisen sillan toteutuessa. Näin Kivikon ulkoilu ja urheilupuisto palvelee laajasti Itä Helsingin asukkaita ja on olennainen osa lähialueiden ympäristön laatua.

Jätevoimalan sijoittumisen vaikutukset

YVA-arvioinnissa ei ole otettu riittävästi huomioon lähimpien Latokartanon ja Kivikon alueiden kasvavaa asukasmäärää eikä Kivikon urheilu- ja ulkoilupuiston keskeistä merkitystä koko Itä-Helsinkiä palvelevana virkistysalueena. Jätevoimalan sijoittaminen Kivikkoon ei olisi omiaan tukemaan Itä Helsingin kehittämistä.

Myöskään Kivikon alueen liikennejärjestelyihin tulossa olevia muutoksia ei arvioinnissa ole otettu huomioon. Edellä selostettu Kivikon ja Viikin välinen ulkoiluyhteys tulee risteämään Kivikonkaaren yli, jota pitkin koko alueen liikennöinti pääosin tapahtuu. Tulevat työpaikka-alueet tulevat ilman polttolaitoksen aiheuttamaa liikennettäkin tuottamaan huomattavan ajoneuvoliikenteen lisäyksen. Lahdentien ylittävä uusi silta ja Kivikon kohdalle tuleva Kehä I:n uusi eritasoliittymä yhdessä ohjaavat edelleen lisää poikittaisliikennettä Kivikonkaarelle.

Jätevoimalan aiheuttama raskaan liikenteen lisäys meluineen haittaisi erityisesti alueen asukkaiden ja liikuntapuiston käyttäjien liikkumista ja ulkoilu- ja urheilupuiston viihtyisyyttä.

Jätevoimalan sijoittaminen Kivikkoon vaikuttaisi kiistatta negatiivisesti alueen maisemaan ja myös mielikuvaan alueesta. Voimala sijoittuisi ensimmäisenä rakennuksena Kivikon alueen sisääntuloportille ja välittömästi liikuntapuiston reunaan. Rakennuksen massiivisuudesta ja korkeudesta johtuen hanketta ei myöskään olisi mahdollista maisemoida tyydyttävällä tavalla esitettyyn alavaan ja tasaiseen sijoituspaikkaan.

Mahdollisuus voimalan sijoittamisesta alueelle on jo nyt vaikuttanut kielteisesti viereisten asuinalueiden arvostukseen, minkä lisäksi se on jo nyt vaikuttanut kielteisesti yritysten harkitessa alueelle sijoittumista.

Jätevoimalaa vastapäätä Kehä I:n eteläpuolelle sijoittuvien Latokartanon toimitilatonttien samoin kuin Lahdenväylän varteen jätevoimalan luoteispuolelle sijoittuvan Kivikon kalliisti esirakennetun teollisuusalueen toteutuminen voivatkin hankkeen johdosta vaarantua. Hankkeen toteutuminen vaikuttaisi epäilemättä joka tapauksessa epäsuotuisasti alueelle sijoittuvien yritysten valikoitumiseen.

Hankkeen suunnittelussa olisi myös otettava huomioon alueelle sijoittuvan pelastuslaitoksen helikopterikentän samoin kuin Malmin lentokentän vielä jatkuvan lentotoiminnan turvallisuusvaatimukset.

Jätevoimalan sijoittaminen keskeisen virkistys- ja ulkoilualueen viereen uusien ja vielä kasvavien asuin- ja työpaikka-alueiden tuntumaan näyttäisi olevan toiminnallisesti ja kaupunkikuvallisesti epäonnistunutta. Tämän lisäksi hanke olisi omiaan laskemaan alueen yleistä arvostusta asuin- ja työpaikka-alueena ja aiheuttaisi näin laajemminkin haittaa
Itä-Helsingin jo nousemassa olevalle arvostukselle.

Kivikon vaihtoehdon ympäristövaikutukset

Kivikon vaihtoehdossa polttolaitos sijaitsisi 400 metrin päässä nykyisestä asutuksesta ja aivan virkistysalueen vieressä teollisuusalueella. Sijoituspaikan vieressä on varaus pelastuslaitoksen helikopterikentälle. Latokartanon rakenteilla olevalla alueella lähimmät työpaikka- ja asuin-rakennukset tulevat olemaan Kehä I:n toisella puolella vain 300 metrin päässä polttolaitoksesta.

Jätevoimalan sijoittamista Kivikkoon puoltaa alueen keskeinen sijainti lähellä jätteentuottajia, jolloin jätteiden kuljetuksen kokonaisvaikutukset ovat pienemmät kuin muissa vaihtoehdoissa. Muilta ympäristövaikutuksiltaan Kivikko on arvioitu vertailun huonoimmaksi vaihtoehdoksi. Kivikon vaihtoehdon toteuttamisen suurimmat ongelmat ovat, että alueen läheisyydessä asuu paljon ihmisiä, jätevoimalan vieressä on liikuntapuisto ja alueen läheisten katujen nykyisetkin liikennemäärät ovat erittäin suuria. Lisäksi Malmin lentokentän vuoksi piipun korkeus voi olla vain 53 metriä, jolloin ilmapäästöjen vaikutukset kohdistuvat lähemmille alueille.

Kivikon vaihtoehdon arvioinnissa ei ole otettu huomioon jätevoimalan pohjoispuolelle kaavoitetun teollisuusalueen vaikutuksia esim. alueen liikennemääriin. Noin 2 000 uutta työpaikkaa aiheuttaa merkittävän liikenteen määrän lisääntymisen niillä kaduilla, joilla jäteautot kulkevat. Samoin Lahdenväylän ylittävä liikenneyhteys Malmille lisää kyseisen alueen läpiajoa. Liikenteen lisääntyminen tulee vaikuttamaan alueen ilman laatuun, melutasoon ja turvallisuuteen joka tapauksessa, joten alueelle ei pitäisi sijoittaa enää lisää toimintoja, jotka lisäävät ympäristövaikutuksia. Liikenteen vaikutusten lisääntymistä tulee vertailla todellisilla määrillä eikä suhteellisilla osuuksilla.

Kivikon sijoitusvaihtoehdon lähistöllä asuu nykyäänkin 105 000 asukasta. Määrä tulee siitä vielä kasvamaan noin neljällä tuhannella, kun
Viikin-Latokartanon asuinalue on valmis. Mallinnusta kuvaavilla kartoilla ei ole kyseistä asuinaluetta otettu huomioon, joten ne antavat väärän mielikuvan todellisesta tilanteesta. Altistuminen jätteen poltosta syntyville yhdisteille on suurinta Kivikossa matalan piipun ja suuren asukasmäärän vuoksi. Vaikka pitoisuudet ovat pieniä, lisäykset aikaisemmasta prosentuaalisesti vähäisiä ja kaukana ohjearvoista, suuren ihmismäärän lisäaltistaminen ei ole suotavaa.

Melumittaukset Kivikossa olisi ollut syytä tehdä myös lähimmällä asuinalueella Viikki-Latokartanossa sekä aivan viereisellä virkistysalueella. Nykyistä liikenteen melua voidaan asuin- ja virkistysalueilla vähentää meluesteillä Kehä I:n parannuksen yhteydessä, siksikin on tärkeää, että jätevoimalan aiheuttama melu on selvitetty hyvin etukäteen.

M-real Oyj:n Kirkniemen vaihtoehdon ympäristövaikutukset

Kirkniemen vaihtoehdossa 70 - 85 % jätteistä kuljetettaisiin ensin Kivikon siirtokuormausasemalle ja sieltä edelleen maanteitse suoraan Lohjalle tai maanteitse Ilmalaan tai Keravalle ja sieltä edelleen rautateitä pitkin Lohjalle. Tällöin liikenteen määrä lisääntyy koko YTV-alueella pitkien etäisyyksien vuoksi.

Kirkniemen vaihtoehto on liikennevaikutusten kannalta Kivikolle lähes yhtä huono kuin jätevoimalan toteuttaminen Kivikkoon. Molemmissa tapauksissa liikenteen määrä ja ympäristövaikutukset lisääntyvät.

Selostuksessa ei esitetä, miten jätteiden lastaus Ilmalassa aiottaisiin hoitaa. Ilmalan aseman tuntumaan on voimassa olevissa maankäytön suunnitelmissa osoitettu merkittäviä määriä korkeatasoista työpaikka-rakentamista, jonka läheisyyteen on vaikea kuvitella asemaa jätteiden kuormaamiseen.

Jos M-real Oyj:n vaihtoehto valitaan, tulee perustaa toinen siirtokuormausasema esim. Ämmässuolle, jolloin kuljetusmatkat lyhenevät jätteenkeräysalueen länsiosassa ja liikenteen haitat tasoittuvat molempien siirtokuormausasemien kesken.

Vaihtoehtoisten sijoituspaikkojen vertailu

YVA-selostuksessa esitetään, että kaikki vaihtoehdot ovat toteuttamis-kelpoisia ja niiden välillä ei ole merkittäviä eroja.

Kivikon vaihtoehdossa ympäristövaikutukset ovat lähes kaikilta arvioiduilta osilta epäsuotuisimmat. Vaikutuksia alueen suunniteltuun ja kaupunkirakenteen kannalta erittäin perusteltuun maankäyttöön on pidettävä erittäin kielteisinä. Myös asukkaiden vastustus on laajinta. Vertailuissa ei ole Kivikon osalta otettu huomioon kaikkia jätevoimalan toiminta-aikaan mennessä toteutuvia muutoksia maankäytössä ja liikenteessä.

Todettakoon, että alkuperäisistä valintaperusteista sijainti hyvien liikenneyhteyksien varrella ja sijainti kaukolämpöverkon läheisyydessä toteutuisivat kovin huonosti M-real Oyj:n vaihtoehdossa, kun kysymys on pääkaupunkiseudun jätehuollosta. Kirkniemi on kaukana jätteen tuottajista ja siten epäedullinen sijoituspaikka. Vaihtoehdossa siirtokuormauksesta aiheutuvat vaikutukset Kivikossa olisivat lähes yhtä merkittävät kuin sijoitettaessa voimala Kivikkoon.

Edellä mainitun perusteella Kivikon vaihtoehto on huonoin ja siten sen toteuttaminen ei ole perusteltua. Jos jätevoimalan sijoituspaikaksi valitaan M-real Oyj:n Kirkniemi, tulee perustaa toinen siirtokuormausasema jätteenkeräysalueen länsiosaan, jotta liikenteen vaikutukset koko YTV-alueella ja etenkin Kivikossa olisivat mahdollisimman vähäisiä.

Koska kaikki vaihtoehdot on todettu YVA-menettelyssä toteuttamiskelpoiseksi, vaihtoehdon valintaan vaikuttanevat suurimmalta osin taloudelliset tekijät, joita ei ole esitetty tässä selostuksessa.

Ympäristölautakunta päätti (11.12.2007) antaa seuraavan lausunnon:

YTV:n jätevoimalan ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa tarkastellaan neljää vaihtoehtoa, 0-vaihtoehtona jätteiden kaatopaikkasijoittamisen jatkamista sekä 0+ -vaihtoehtona polttokelpoisten jätteiden käsittelyä M-realin Kirkniemen tehdasalueelle suunnitellussa jätevoimalassa. Selostuksessa päädytään siihen, että kaikki vaihtoehdot (Juvanmalmi, Ämmässuo, Kivikko, Långmossabergen ja Kirkniemi) ovat ympäristövaikutusten kannalta toteuttamiskelpoisia. Laitoksessa käsiteltäisiin mahdollisesti myös Länsi-Uudenmaan polttokelpoiset jätteet.

Ympäristölautakunta on arviointiohjelmasta 27.3.2007 antamassaan lausunnossa todennut, että YTV:n jätevoimalan YVA -menettelyssä tulisi arvioida myös vaihtoehtoa, jonka kapasiteetti vastaa vain YTV:n oman alueen tarvetta. Tällaista vaihtoehtoa ei kuitenkaan ole tarkasteltu.

Arvioinnissa asetetaan pääkaupunkiseudun sijoitusvaihtoehdot samanarvoiseen asemaan. Suorien ympäristövaikutusten kuten melun ja ilmanlaadun kannalta sijoituspaikoilla ei ole merkittäviä eroja. Jätevoimalan vaikutuksia energiahuoltoon ja kasvihuonekaasupäästöihin on arvioitu varsin suppeasti. Kasvihuonekaasupäästöjen kannalta sijoituspaikalla voi olla merkitystä riippuen siitä, kuinka paljon voidaan korvata fossiilisilla polttoaineilla tuotettua kaukolämpöä.

Arviointiselostuksessa ei myöskään ole arvioitu jätemateriaalien hyötykäytön kasvun ja mahdollisen hyödyntämisen liikennepolttoaineiden tuotannossa vaikutusta polttoon päätyvän jätteen määrään. Viime kädessä tällä on merkitystä päätettäessä lopullisesti polttolaitoksen koosta. YTV:n selvitysten mukaan sekä kotitalouksien että työpaikkojen sekajätteen seassa on paljon hyödyntämiskelpoista jätettä ja jätelajittelussa olisi paljon tehostamisen varaa. Kotitalouksien sekajätteessä esimerkiksi biojätteen osuus oli 38 painoprosenttia sekä paperin, pahvin ja kartongin osuus oli yhteensä 20 prosenttia.

Erilaiset vaikutusalueet

Arviointiselostuksessa on hyvin esitetty arvioitavien vaihtoehtojen (Juvanmalmi, Ämmässuo, Kivikko, Långmossabergen ja Kirkniemi) merkittävimmät vaikutukset suhteessa nykytilanteeseen ja nykytilannetta edustavaan 0-vaihtoehtoon. Sijaintivaihtoehdot ovat keskenään hyvin erilaisessa ympäristössä, ja eri vaihtoehdoissa painottuvat erilaiset vaikutukset.

Ympäristölautakunta huomauttaa, että laitoksen sijaintipaikkaa ratkaistaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota ihmisten elinoloihin, viihtyvyyteen ja terveyteen kohdistuviin vaikutuksiin. Vaikutusalueiden maankäyttö eroaa suuresti toisistaan. Esimerkiksi Ämmässuon sijoituspaikan lähialueilla asuu noin 600 asukasta mutta Kivikon sijoituspaikan lähiympäristössä jo nykyisin 105 000 asukasta. Voimalan rakenteet ja rakennukset tulisivat näkymään Kivikon ja Latokartanon lähimmistä asuintaloista, ja laitoksen haju- ym. haitat erityisesti poikkeustilanteissa kohdistuisivat huomattavan suureen asukasmäärään.

Juvanmalmin, Ämmässuon, Långmossabergenin ja Kirkniemen vaihtoehdot sijoittuvat teollisuus-, jätehuolto- tai energiantuotantoalueille. Kivikon vaihtoehto on keskellä Viikki-Kivikko –virkistysaluetta, joka on yksi Helsingin ”vihersormista”. Helsingin maankäyttöperiaatteisiin on vuosikymmeniä kuulunut näiden tärkeimpien virkistysalueiden säilyttäminen tiivistettävän kaupunkirakenteen sisällä. Jätteenpolttolaitoksen ja sen aiheuttaman raskaan liikenteen tuominen virkistysalueen sisälle olisi vastoin Helsingin maankäyttöperiaatteita, mitä arviointiselostuksessa ei ole tuotu esille.

Vaikutusten seuranta ja jätehuollon kehittäminen

Seurantaa koskevat velvoitteet tullaan aikanaan antamaan hankkeen ympäristöluvan ehdoissa. Ympäristölautakunta toteaa, että näiden lisäksi tulisi seurata myös hankkeen vaikutuksia YTV:n jätehuoltostrategian osana. Jätehuollon kehittämistä varten tarvitaan tietoa jätteiden energiahyödyntämisen vaikutuksista jätteen synnyn ehkäisylle ja jätteiden materiaalihyödyntämiselle, jotka ovat ensisijaisia keinoja.

Merkittiin, että jäsen Vierikko ehdotti jäsen Iso-Markun kannattamana, että esityslistan sivulle 35 päätösosion, joka alkaa sanalla ”EHDOTUS” toisen ja kolmannen kappaleen väliin lisätään kappale, joka kuuluu ”Selostuksessa todetaan yksioikoisesti että ”…jätteenpolttolaitos vähentää merkittävästi kasvihuonekaasuja”. Lautakunnan mielestä nykyisten arviointien perusteella ei voida tehdä tämänkaltaista yksioikoista johtopäätöstä päästöjen vähentämisestä vaan se vaatisi tarkempaa vertailua muihin jätedirektiivin mukaisiin toimenpiteisiin (jätteiden ennaltaehkäisyyn, jätteiden kierrätykseen). ”

Äänestettiin siten, että esityslistan pohjaehdotus voitti äänin 6–2. Merkittiin, että vähemmistöön jäivät jäsenet Vierikko ja Iso-Markku.

Lisäksi merkittiin, että jäsen Vierikko ehdotti Eskelisen ja Iso-Markun kannattamana, että esityslistan sivulle 35 päätösosion kolmanteen kappaleseen lisätään (lisäys lihavoituna) ” …..Jätevoimalan vaikutuksia energiahuoltoon ja kasvihuonekaasupäästöihin on arvioitu varsin suppeasti. Selostuksessa olisi tuotava selkeämmin esille mitä sähkön ja lämmön yhteistuotantoa jätteidenpoltolla aiotaan”

Äänestettiin siten, että esityslistan pohjaehdotus voitti äänin 4–4, puheenjohtajan äänen ratkaistessa. Vähemmistöön jäivät jäsenet Eskelinen, Niemi, Vierikko ja Iso-Markku.

Tekninen lautakunta toteaa (18.12.2007) mm. seuraavaa:

Arviointiselostuksen johtopäätöksissä todetaan, että kaikki sijoituspaikkavaihtoehdot ovat ympäristövaikutusten kannalta toteuttamiskelpoisia. Liikenteestä aiheutuvat merkittävimmät ympäristövaikutukset kaikissa sijoituspaikkavaihtoehdoissa. Leviämismallien mukaan jätevoimalan ja jätekuljetusten päästöjen epäpuhtauspitoisuudet ja laskeumat ovat hyvin pieniä, eivätkä aiheuta haittaa ihmisille tai ympäristölle.

Helsingin Vesi toteaa asiasta lausuntonaan seuraavaa:

Tekninen lautakunta on aiemmin 17.4.2007 antanut lausuntonsa kyseisen hankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta. Lausunnossa esitettyä Helsingin Veden näkemystä ei ole hankkeen jatkosuunnittelussa otettu huomioon, joten Helsingin Vesi toistaa aiemmin esittämänsä:

Helsingin Vesi pitää tärkeänä, että pääkaupunkiseudun jätteenkäsittelyvaihtoehtoja täydennetään rakentamalla alueelle jätevoimala.

Jätevoimala on YTV:n hallituksen maaliskuussa 2006 tekemän päätöksen mukaan suunniteltu ensisijaisesti pääkaupunkiseudulta kerättävän syntypaikkalajitellun sekajätteen polttoon. Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa olisi Helsingin Veden käsityksen mukaan pitänyt silti käsitellä myös mahdollisuutta polttaa laitoksessa sekajätteen mukana jätevedenpuhdistamoilta poistettua ja termisesti kuivattua lietettä, jonka polttoarvo vastaa turpeen polttoarvoa. Euroopassa termisesti kuivatun lietteen poltto yhdessä sekajätteen kanssa on melko yleisesti käytetty menetelmä. Ympäristövaikutusten arviointiselostusta tulisikin täydentää sekajätteen ja lietteiden rinnakkaispolttoa käsittelevällä osiolla.

Jätevoimalasta mahdollisesti Helsingin Veden viemäriverkostoon johdettavien jätevesien edellyttämien liittymissopimusten ja tarkkailuvelvoitteiden osalta laitoksella ei ole huomautettavaa arviointiselostuksessa esitettyihin käytäntöihin.

Helsingin Energia esittää asiasta lausuntonaan seuraavaa:

Jätevoimalan ympäristövaikutusten arviointiselostus on riittävän laaja ja se täyttää ympäristövaikutusten arvioinnin vaatimukset. Helsingin Energialla ei ole arviointiselostukseen huomautettavaa.

Ryj viittaa saatuihin lausuntoihin.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee lähettää Uudenmaan ympäristökeskukselle YTV:n jätevoimala - ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta seuraavan lausunnon:

Kaupunginhallitus katsoo, että YTV:n jätevoimalan ympäristövaikutusten arviointi täyttää YVA-lain ja -asetuksen tarkoituksen.

YTV:n jätevoimalan ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa esitetään tiedot hankkeesta ja sen vaihtoehdoista sekä yhtenäinen arvio niiden ympäristövaikutuksista. Arviointiselostus on laaja ja ympäristövaikutusten merkittävyys on selvitetty melko huolellisesti. Arviointiselostus täyttää YVA-asetuksen vaatimukset selostuksessa käsiteltävistä asiakokonaisuuksista.

YVA-selostuksen johtopäätöksenä esitetään, että kaikki hankkeen vaihtoehdot ovat ympäristövaikutusten kannalta toteuttamiskelpoisia. Helsingin kannalta merkittävin on vaihtoehto 3, jätevoimalan sijoittaminen Kivikon jätepalvelukeskuksen alueelle Helsinkiin.

Kaupunginhallitus toteaa hankkeen ympäristövaikutuksista Kivikon osalta seuraavaa:

Vaikutukset liikennemääriin ja –turvallisuuteen

YVA-selostuksessa on esitetty Kivikon suunnitellulle sijoituspaikalle johtavien teiden nykyiset liikennemäärät sekä jätevoimalan kuljetukset sisältävät liikennemäärät. Kaupunginhallitus katsoo, että ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä ei ole riittävästi tarkasteltu kaavojen ja suunnitelmien toteutumista ja niiden aiheuttamia muutoksia esim. liikennemääriin ja –järjestelyihin sekä asutuksen lisääntymiseen.

Kivikon vaihtoehdossa polttolaitos sijaitsisi 400 metrin päässä nykyisestä asutuksesta ja aivan virkistysalueen vieressä teollisuusalueella. Kivikon työpaikka-alueen asemakaavassa alueelle on osoitettu pelastuslaitoksen uusi toimipiste, joka nykyisten arvioiden mukaan tullaan toteuttamaan vuosina 2011 - 2012. Sijoituspaikan vieressä on myös varaus pelastuslaitoksen helikopterikentälle. Latokartanon rakenteilla olevalla alueella lähimmät työpaikka- ja asuin-rakennukset tulevat olemaan Kehä I:n toisella puolella vain 300 metrin päässä jätevoimalasta.

Kaupunginhallitus katsoo, että Kivikon vaihtoehdon arvioinnissa tulisi ottaa huomioon jätevoimalan pohjoispuolelle kaavoitetun teollisuusalueen vaikutukset alueen liikennemääriin. Noin 2 000 uutta työpaikkaa aiheuttaa merkittävän liikenteen määrän lisääntymisen niillä kaduilla, joilla jäteautot kulkevat. Lisäksi Lahdentien ylittävä uusi risteyssilta ja Kivikon kohdalle tuleva Kehä I:n uusi eritasoliittymä yhdessä ohjaavat edelleen lisää poikittaisliikennettä Kivikonkaarelle. Tulevat työpaikka-alueet tulevat ilman jätelaitoksen aiheuttamaa liikennettäkin tuottamaan huomattavan ajoneuvoliikenteen lisäyksen.

Liikennemäärät tulisi arvioida tarkemmin ottaen erityisesti huomioon sen, että laitoksen aiheuttama lisäliikenne kohdistuu nyt varsin hiljaisille asuntokaduille. Lisääntyvä liikennemäärä tulisi arvioida jätteen todelliselle kuljetusajalle eikä koko vuorokauden ajalle. Lisäksi liikenteen vaikutusten lisääntymistä tulee vertailla todellisilla määrillä eikä suhteellisilla osuuksilla.

Liikenteen lisääntyminen tulee vaikuttamaan alueen ilman laatuun, melutasoon ja turvallisuuteen. Huomioon tulee ottaa myös alueelle sijoittuvan pelastuslaitoksen helikopterikentän samoin kuin Malmin lentokentän vielä jatkuvan lentotoiminnan turvallisuusvaatimukset. Kaupunginhallitus katsookin, että alueelle ei tulisi sijoittaa enää lisää toimintoja, jotka lisäävät ympäristövaikutuksia.

Vaihtoehdossa 0+ 70 - 85 % jätteistä kuljetettaisiin ensin Kivikon siirtokuormausasemalle ja sieltä edelleen maanteitse suoraan Lohjalle tai maanteitse Ilmalaan tai Keravalle ja sieltä edelleen rautateitä pitkin Lohjalle. Tällöin liikenteen määrä lisääntyy koko YTV-alueella pitkien etäisyyksien vuoksi. Kaupunginhallitus katsoo, että Kirkniemen vaihtoehto on liikennevaikutusten kannalta Kivikolle lähes yhtä huono kuin jätevoimalan toteuttaminen Kivikkoon. Molemmissa tapauksissa liikenteen määrä ja ympäristövaikutukset lisääntyvät.

Päästöt ilmaan ja niiden vaikutus ilmanlaatuun

Jätevoimalan ja jätekuljetusten päästöjen epäpuhtauspitoisuudet ja laskeumat on YVA-selostuksen mallinnuksessa arvioitu hyvin pieniksi, eivätkä ne aiheuta pääkaupunkiseudulle merkittäviä ilmanlaatuvaikutuksia eivätkä terveydellistä haittaa.

YVA-selostuksessa esitetään laajasti jätteen polton ja savukaasujen puhdistuksen tekniikkaa. Kaupunginhallitus toteaa, että savukaasupäästöjen mallinnuksessa olisi ollut hyvä arvioida savukaasupäästöjen vaikutuksia myös jätteenpolttoasetuksen (362/2003) suurimmilla päästöarvoilla, jolloin pahin mahdollinen tilanne olisi mallinnettu.

Tieliikenne on suurin typpioksidin päästölähde taajama-alueilla. Jätevoimalaan liittyvien kuljetusten aiheuttama typpioksidille altistuminen on suurinta Kivikon sijoitusalueen läheisyydessä, jossa asutus on tiheää.

Kaupunginhallitus katsoo, että jätevoimalan ympäristövaikutusten arvioinnissa ei ole riittävästi otettu huomioon Kivikon alueen liikennejärjestelyihin tulossa olevia muutoksia. Liikennemäärät ja liikenteen päästöt tulisi arvioida tarkemmin ottaen erityisesti huomioon sen, että jätevoimalan aiheuttama lisäliikenne kohdistuisi nykyään hiljaisille asuntokaduille.

Vaikutukset kasvihuonekaasumääriin

YVA-selostuksen mukaan jätevoimalan aiheuttamilla kasvihuonekaasumäärillä ei ole suoria paikallisia tai alueellisia vaikutuksia. Hankkeen vaikutukset kasvihuonekaasupäästöihin on arvioitu suotuisiksi. Kaupunginhallitus katsoo, että vaikutuksia energiahuoltoon ja kasvihuonekaasupäästöihin on arvioitu kuitenkin melko suppeasti. Kaupunginhallitus toteaa, että kasvihuonekaasupäästöjen kannalta sijoituspaikalla voi olla merkitystä riippuen siitä, kuinka paljon voidaan korvata fossiilisilla polttoaineilla tuotettua kaukolämpöä.

Energiantuotannon korvaamisen vaikutusta on selostuksessa tarkasteltu olettamalla, että jätevoimalan tuotantoa vastaava energia tuotettaisiin joko maakaasu- tai hiilivoimalaitoksessa. Kaupunginhallitus katsoo, että selostuksessa olisi tullut esittää selvemmin, miten päästömäärät on arvioitu. Kaupunginhallitus katsoo lisäksi, että arvioinnissa tulisi ottaa huomioon hankkeen koko elinkaari.

Tuhkan ja sen käsittelyn vaikutukset

YVA-selostuksessa on kuvattu jätevoimalassa syntyvän tuhkan ja muiden jätteiden määrät, laatu ja käsittely sekä loppusijoitus. Kaupunginhallitus katsoo, että poltettavan materiaalin eli erilliskerättävän jätteen koostumus ja laatuvaatimukset eivät kuitenkaan selviä selostuksesta riittävän hyvin. Tämän vuoksi jätteen poltossa muodostuvan tuhkan määrää onkin vaikea selvittää.

Ihmisiin ja yhteiskuntaan kohdistuvat vaikutukset

Jätevoimalan ympäristövaikutusten arvioinnissa asetetaan pääkaupunkiseudun sijoitusvaihtoehdot samanarvoiseen asemaan. Suorien ympäristövaikutusten kuten melun ja ilmanlaadun kannalta sijoituspaikoilla ei ole merkittäviä eroja.

Kaupunginhallitus katsoo, että jätevoimalan sijaintipaikkaa ratkaistaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota ihmisten elinoloihin, viihtyvyyteen ja terveyteen kohdistuviin vaikutuksiin.

Jätevoimalan vaihtoehtoisista sijoituspaikoista Kivikon läheisyydessä on eniten asukkaita. Noin kolmen kilometrin säteellä alueella on noin 105 000 asukasta. Määrä tulee kasvamaan vielä noin 4 000 asukkaalla, kun läheinen Viikin-Latokartanon asuinalue valmistuu. Jätevoimalahanke koskee suoranaisesti Viikin Latokartanon ja Kivikon asunto- ja työpaikka-alueita ja niiden rajaamaa itäisen keskuspuiston osaa, Kivikon ulkoilu- ja liikuntapuistoa.

Viikin-Kivikon alue tulee lähivuosina edelleen kasvamaan ja kehittymään. Latokartanon osa-alue tulee valmistuttuaan muodostamaan Viikin suurimman asuinalueen 9 000 asukkaineen. Tämä alue sijoittuu suunniteltua jätevoimalaa vastapäätä. Latokartanon reunalle suunniteltu noin 2 000 työntekijän työpaikka-alue sijoittuu Lahdenväylän ja Kehä I:n varteen.

Kivikossa on nyt noin 5 000 asukasta. Lisäksi Kehä I:n ja Kivikon liittymän ympäristöön on vireillä kaavamuutos, jolla täydennetään asuinaluetta, minkä lisäksi kehätien varteen tulee jonkin verran lisää työpaikkatontteja. Suunnitelmien mukaan alueelle syntyisi noin 2000 uutta työpaikkaa.

Asuinalueen länsipuolella on Kivikon ulkoilu- ja liikuntapuisto. Jätevoimalan aiheuttama raskaan liikenteen lisäys meluineen haittaisi erityisesti alueen asukkaiden ja liikuntapuiston käyttäjien liikkumista ja ulkoilu- ja urheilupuiston viihtyisyyttä. YVA-selostuksen melumallinnus perustuu nykyisiin liikennereitteihin sekä tieliikennelaskentatuloksiin. Kaupunginhallitus toteaa, että melumittaukset Kivikossa tulisi tehdä myös lähimmillä asuinalueella Viikki-Latokartanossa sekä aivan viereisellä virkistysalueella.

Kaupunginhallitus katsoo, että jätevoimalan ympäristövaikutusten arvioinnissa tulee edelleen ottaa huomioon lisääntyvä asutus mm. Kivikonlaidan alkupäässä ja Kehä I:n eteläpuolella Viikin pohjoisosassa sekä Kivikon länsi-, itä- ja eteläpuolille kaavoitetuilla asuntoalueilla. Laitoksen sijoituspaikasta päätettäessä tulee ottaa huomioon Kivikon sijainti lähellä huomattavan suurta asukasmäärää.

Asukaskyselyn tulokset

Jätevoimalahankkeen vaikutuksia lähialueiden asukkaiden elinoloihin ja viihtyvyyteen selvitettiin asukaskyselyllä, joka lähetettiin 2 000 kotitalouteen. Vastausprosentti jäi vain 18 %:iin. Yli puolet lähetetyistä vastauksista tuli Kivikon sijoituspaikkavaihtoehdon lähistöltä. Kivikon jäteaseman ympäristön asukkaat vastustavat selkeästi jätevoimalan sijoittamista Kivikkoon. Asukkaat kokevat, että polttolaitos heikentää heidän asuinalueidensa statusta ja asuntojen arvoa sekä asuinympäristön viihtyisyyttä.

Kaupunginhallitus katsoo, että asukaskyselyä, sen analyysiä ja niitä täydentävää sanallista asiantuntija-arviointia on hankkeen kokoluokka ja sen seudullisesti tärkeän aseman kannalta pidettävä menetelmällisesti puutteellisina. Kaupunginhallitus katsoo, että asukasselvityksiä ja vuorovaikutusprosessia tulisi edelleen jatkaa.

Maankäyttöön ja yhdyskuntaan kohdistuvat vaikutukset

Jätevoimalahanke koskee suoranaisesti Viikin Latokartanon ja Kivikon asunto- ja työpaikka-alueita ja niiden rajaamaa itäisen keskuspuiston osaa, Kivikon ulkoilu- ja liikuntapuistoa.

Helsingin kaupunki on pyrkinyt kehittämään Viikin-Kivikon aluetta vetovoimaiseksi asuin- ja työpaikka-alueeksi ja monipuoliseksi Itä-Helsinkiä palvelevaksi liikunta- ja ulkoilupuistoksi. Alue sijaitsee keskeisesti olemassa olevassa kaupunkirakenteessa ja tulee lähivuosina edelleen merkittävästi kasvamaan ja kehittymään. Asunto- ja työpaikkarakentaminen on pyritty keskittämään tiiviisti hyvien julkisen liikenteen yhteyksien ulottuville, ja vastaavasti niihin rajautuva Helsingin itäinen keskuspuisto on jätetty tiiviiden asuinalueiden keskelle mahdollisimman yhtenäiseksi ja ehjäksi kokonaisuudeksi.

Latokartanon osa-alue muodostaa Viikin suurimman asuinalueen. Koko Viikin-Latokartanon alueen valmistuttua 2010-luvulla alueen väkiluku on noin 9 000. Latokartanon Asuinalue liittyy välittömästi itäisen keskuspuiston virkistys- ja puistoalueisiin. Latokartanon reunalle suunniteltu noin 2 000 työntekijän työpaikka-alue sijoittuu Lahdenväylän ja Kehä I:n varteen.

Kivikon asuinalue sijaitsee itäisen keskuspuiston länsilaidalla. Kivikossa on nyt noin 5 000 asukasta. Lisäksi vireillä olevalla kaavamuutoksella asuinaluetta täydennetään Kehä I:n ja Kivikon liittymän ympäristöön.

Asuinalueen länsipuolella on itäiseen keskuspuistoon liittyvä Kivikon ulkoilupuisto, jonka eteläosaan Kehä I:n varteen ollaan rakentamassa Kivikon liikuntapuistoa. Lisäksi jätevoimalan itäpuolelle ollaan rakentamassa urheilun sisähalli.

Kehä I:n yli Viikin suuntaan suunnitellaan rakennettavaksi leveä maisemasilta. Kivikon teollisuusalueen ja Malmin Tattariharjun välisen sillan toteutuessa paranevat ulkoiluyhteydet Malmin suuntaan. Kivikon ulkoilumahdollisuudet ja urheilupuisto ovat olennainen osa lähialueiden ympäristön laatua.

Asuinalueen eteläosassa on joitakin työpaikkatontteja ja Lahdenväylän varteen on kaavoitettu noin 140 000 k-m²:n työpaikka-alue. Lisäksi kehätien varteen tulee jonkin verran lisää työpaikkatontteja. Alueelle olisi syntymässä noin 2000 uutta työpaikkaa. Ensimmäiset hankkeet on tarkoitus käynnistää vuoden 2008 alussa.

Alueen kunnallistekniikan rakentaminen ja tonttien esirakentaminen on aloitettu viisi vuotta sitten, ja työt on pääosin tehty.

Maankäyttöön ja yhdyskuntarakenteisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnista kaupunginhallitus toteaa, että Kivikon sijoituspaikkavaihtoehto on alue- ja yhdyskuntarakenteen kannalta epäsuotuisa. Lisäksi Kivikossa jätevoimala huonontaa lähimaisemaa sekä näkyy tulevaan ulkoilupuistoon. Hanke heikentää Kivikon liikuntapuiston vetovoimaisuutta.

Kasvillisuuteen, eläimiin ja suojelukohteisiin kohdistuvat vaikutukset

Helsingin kaupungilla on internetissä toimiva Helsingin luontotietojärjestelmä -palvelu, jossa voi tarkastella Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen karttapohjaisia luontotietoja, mm. luonnonsuojelualueita ja arvokkaita kasvikohteita. Useimpiin kohteisiin liittyy myös tietoa lajistosta. Järjestelmä tarjoaa yleiskuvan Helsingin luonnosta sekä antaa asukkaille tietoa omasta lähiluonnosta ja luonnon monimuotoisuudesta.

Kaupunginhallitus toteaa, että ympäristövaikutusten arvioinnissa kyseinen palvelu olisi toiminut apuna luontoarvoja selvitettäessä.

Onnettomuus- ja häiriötilanteiden vaikutukset

Kaupunginhallitus katsoo, että hankkeen suunnittelussa tulisi ottaa huomioon myös alueelle sijoittuvan pelastuslaitoksen helikopterikentän ja Malmin lentokentän vielä jatkuvan lentotoiminnan turvallisuusvaatimukset.

Lopuksi Kaupunginhallitus toteaa lopuksi, että jätevoimalahankkeen välittömät ympäristövaikutukset on arviointiselostuksessa lueteltu kattavasti, mutta hankkeen välillisten vaikutusten arviointi on vähäistä. Keskeisimpiä välillisiä vaikutuksia ovat vaikutukset YTV-alueen jätehuoltoon eli jätevoimalahankkeen taloudelliset vaikutukset (mm. jätteiden hinnoittelu), vaikutukset syntyviin jätemääriin, jätteiden lajittelun kannattavuuteen sekä jäteasenteisiin.

YVA-selostuksen laskelmat perustuvat jätemäärien jatkuvaan kasvuun ainakin vuoteen 2025 asti. Kaupunginhallitus toteaa, että jätevoimalan kokoa ja kannattavuutta selvitettäessä tulisi huomioida myös mahdolliset muutokset kierrätyksessä, ihmisten asenteiden muutos, jätemateriaalin hyötykäytön kasvu ja syntyvän jätteen määrän mahdollinen väheneminen.

Kaupunginhallitus viittaa edellä lausumaansa ja katsoo, että arviointiselostusta kaupunginhallituksen lausunnot huomioiden voidaan käyttää hankkeesta päättämisen ja ympäristölupaharkinnan perusteena.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote ympäristölautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle, kiinteistölautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle ja tekniselle lautakunnalle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITE

YTV:n jätevoimalan ympäristövaikutusten arviointiselostus

KOLMEN TONTIN VARAAMINEN RINNEKOTI-SÄÄTIÖN AUTETUN ASUMISEN YKSIKÖILLE

Khs 2007-2687

40. kaupunginosan (Suutarila) korttelin nro 40180 tontti nro 13, 49. kaupunginosan (Laajasalo) korttelin nro 49066 tontti nro 1 ja 54. kaupunginosan (Vuosaari) korttelin nro 54067 tontti nro 1;
Yläkaskenkuja 22, Svanströmintie 9, Koukkusaarentie 20

Kiinteistölautakunta toteaa (4.12.2007) mm. seuraavaa:

Tiivistelmä Rinnekoti-Säätiö on hakenut kolmen tontin varaamista kehitysvammaisten autetun asumisen yksiköille. Sosiaalivirasto puoltaa tonttien varaamista ja tulee varautumaan budjeteissaan tarvittaviin ostopalvelumäärärahoihin. Kiinteistölautakunta esittää Khlle tonttien varaamista Suutarilasta osoitteesta Yläkaskenkuja 22, Laajasalosta osoitteesta Svanströmintie 9 sekä Vuosaaresta osoitteesta Koukkusaarentie 20. Kullekin tontille tulisi kahdeksantoista kehitysvammaisen autetun asumisen yksikkö.

Hakemus Rinnekoti-Säätiö lähetti kiinteistöviraston tonttiosastolle 23.3.2007

./. esityslistan tämän asian liitteenä nro 1 olevan kirjeen, jossa säätiö haki kolmea rakennuspaikkaa kehitysvammaisten autetun asumisen yksiköille. Kuhunkin yksikköön tulisi asukkaita 18 ja rakentaminen tapahtuisi vuosina 2008 - 2010.

Laaja kirjeenvaihto hankkeen kehittelyssä

Tonttiosasto pyysi 29.3.2007 sosiaalivirastolta lausuntoa hakemuksesta.

Sosiaalivirasto totesi 25.5.2007 antamassaan lausunnossa, että kehitysvammaisten henkilöiden asumiseen soveltuvien asuntojen rakentaminen on tarkoituksenmukaista ja puolsi säätiön tonttihakemusta edellyttäen, että uusiin asumisyksiköihin muuttaa laitoksissa asuvia helsinkiläisiä kehitysvammaisia henkilöitä ja että asumishankkeiden kustannukset sisältyvät olemassa olevaan ostopalvelusopimukseen. Sopivien kohteiden löydyttyä sosiaalivirasto toivoi voivansa antaa niistä kustakin lausunnon etukäteen.

Tonttiosasto kartoitti hankkeille sopivia tontteja ja ilmoitti säätiölle kolmesta mahdollisesti sopivasta tontista. Lisäksi tonttiosasto kertoi säätiölle S-Asunnot Oy:n hankkeesta Suurmetsän Alppikylässä. Tuohon hankkeeseen voidaan sijoittaa yksi kehitysvammaisten asuntoyksikkö.

Vastauksessaan 18.9.2007 säätiö ilmoitti olevansa halukas varaamaan kaikki kolme tonttia ja ilmoitti myös yhteistyön S-Asuntojen kanssa toteutuvan, mikäli Alppikylän tonttien varaaminen varmistuu.

Tonttiosasto esitti seuraavia tontteja, jotka voisivat tulla kyseeseen:

1 Suutarilassa, osoitteessa Yläkaskenkuja 22 sijaitseva tontti (40180/13), joka on julkisten lähipalvelurakennusten korttelialuetta. Tontin pinta-ala on 4 573 m² ja rakennusoikeus 1 200 k-m².

2 Laajasalossa, osoitteessa Svanströmintie 9 sijaitseva tontti (49066/1), joka on sosiaalista toimintaa palvelevien rakennusten korttelialuetta. Tontin pinta-ala on 4 445 m² ja rakennusoikeus 1 200 k-m².

3 Keski-Vuosaaressa, osoitteessa Koukkusaarentie 20 sijaitseva tontti (54067/1), joka on yleisten rakennusten korttelialuetta. Tontin pinta-ala on 1 855 m² ja rakennusoikeus 1 113 k-m².

Kiinteistövirasto pyysi sosiaalivirastolta lausuntoa Rinnekoti-Säätiön kohdennetusta tonttihakemuksesta.

Sosiaalivirasto puoltaa varauksia

Sosiaalivirasto antoi 14.11.2007 kiinteistövirastolle varauksia puoltavan lausunnon, jossa todetaan mm. seuraavaa:

”Tällä hetkellä sosiaalivirasto ostaa Rinnekodista palvelut 100 helsinkiläiselle kehitysvammaiselle. Asumisyksiköiden myötä (ottaen huomioon myös S-Asuntojen hankkeen) sosiaalivirasto voisi laitospaikkojen sijaan ostaa asumispalvelut noin 70 helsinkiläiselle kehitysvammaiselle henkilölle.

Tonttiosaston tarjoamien tonttien asemakaavat ovat olleet jo kauan voimassa. Alun perin tonteille on suunniteltu sijoitettavan esim. lasten päiväkoteja. Sosiaalivirasto toteuttaa kuitenkin uusia lasten päiväkoteja vain uusille isoille täydennysrakennusalueille, joten tarjotut tontit on mahdollista antaa muuhun käyttöön.

On tärkeää, että kehitysvammaisille tarkoitetut asumisyksiköt sijoittuvat normaaliin kaupunkirakenteeseen eri puolelle kaupunkia. On myös tärkeää, että niitä toteutetaan sekä osana isompaa asuinkerrostalokohdetta että erillisinä pientaloina.

Rinnekoti-Säätiön suunnitelmana on toteuttaa tonteille 18 asukkaan asumisyksiköitä. Sosiaalivirasto on tutustunut säätiön Tuusulaan toteuttaman vastaavanlaisen hankkeen suunnitelmiin ja tilaohjelmaan. Ne vastaavat sitä tasoa, jota sosiaalivirastokin toteuttaa omissa vastaavissa asumishankkeissa.

Tarjotut tontit sijaitsevat eri puolilla kaupunkia. Keski-Vuosaaren tontille rakennettava yksikkö tulee luultavasti olemaan kaksikerroksinen. On tärkeää, että se suunnitellaan esteettömäksi, jolloin siihen tulee mm. hissi.

Sosiaalivirasto puoltaa kaikkien kolmen tontin luovuttamista Rinnekoti-Säätiölle. Sosiaalivirasto edellyttää kuitenkin että

- näille tonteille toteutettaviin asumisyksiköihin sijoitetaan helsinkiläisiä kehitysvammaisia autetun asumisen tarpeessa olevia henkilöitä

- rakennukset pyritään toteuttamaan Valtion Asuntorahaston korkotukilainan ja erityisavustuksen turvin

- mahdollinen asukkaiden päivätoiminta tulee toteuttaa joko yksikössä tai mahdollisimman lähellä yksikköä, jotta kuljetuskustannukset säilyvät kohtuullisina

Sosiaalivirasto tulee varautumaan budjeteissaan tarvittaviin ostopalvelumäärärahoihin, kunhan hankkeiden valmistumisaikataulut selviävät.”

Varaukset ovat perusteltuja

Esitettyjen kolmen tontin varaaminen Rinnekoti-Säätiölle kehitysvammaisten autetun asumisen yksiköille on perusteltua, koska tontteja ei tarvita kaupungin muuhun palvelutuotantoon ja sosiaalivirasto puoltaa tonttien varaamista esitettyyn käyttöön sekä on valmis varautumaan budjetissaan tarvittaviin ostopalvelumäärärahoihin.

Laajasalon tontti 49066/1 oli aiemmin varattuna Vaihtoehtoisen ammattikoulun ja Sovinto ry:n oppilasasuntolaa varten. Varaus kuitenkin raukesi ja oppilasasuntola toteutettiin muualle. Tämäkin tontti on siis vapaa muuhun käyttöön.

Asukasyhdistyksiä informoidaan

Kehitysvammaisten asuntohankkeet ovat joskus herättäneet naapuriasukkaiden vastustusta, joten tonttiosasto tulee informoimaan alueiden asukasyhdistyksiä vireillä olevista varausesityksistä välittömästi lautakunnan käsittelyn jälkeen.

Kun tällaiseen etukäteisinformointiin Marjaniemen kokemusten jälkeen ryhdyttiin, on menettelystä saatu positiivisia kokemuksia. Esim. kehitysvammayhdistys Lyhdyn hankkeen Konalan asukasyhdistys toivotti lämpimästi tervetulleeksi. Samalla tavoin Kontulan asukasyhdistys suhtautui myönteisesti alueelleen tulossa olleeseen naisten turvakotiin. Molemmat kohteet saatiin toteutettua ilman valituksia.

Esitys kaupunginhallitukselle

Kiinteistölautakunta pitää tonttien varaamista perusteluna, koska kysymyksessä on kehitysvammaisten asumistason parantaminen ja laitoshoidon vähentäminen.

Varausaika ja varausehdot

Rinnekoti-Säätiö ilmoittaa kirjeissään, että kohteet rakennettaisiin vuosina 2008 - 2010. Varausaikaa tulisi siis olla 31.12.2010 saakka. Koska tällaiset hankkeet voivat viivästyä esim. valitusten takia, olisi lauta-kunnalle syytä antaa oikeus jatkaa varausaikaa vuodella, mikäli jatkotarve johtuu varauksensaajasta riippumattomasta syystä.

Varauksen ehtoihin on syytä sisällyttää sosiaaliviraston lausunnossa esitetyt ehdot. Lisäksi hankkeiden suunnittelun tulisi tapahtua yhteis-työssä sosiaaliviraston kanssa.

Lautakunta on lisäksi esittänyt, että lautakunta oikeutettaisiin jatkamaan varausaikaa vuodella, mikäli jatkotarve johtuu varauksensaajasta riippumattomasta syystä.

Kaj toteaa, että Khn 12.2.2007 (§ 183) tekemän päätöksen perusteella kiinteistölautakunnalla on oikeus jatkaa Khn päättämiä varauksia enintään yhdellä vuodella silloin kun jatkoajalle on perusteltu syy, joka ei johdu varauksensaajasta itsestään.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee varata 40. kaupunginosan korttelin nro 40180 tontin nro 13, 49. kaupunginosan korttelin nro 49066 tontin nro 1 ja 54. kaupunginosan korttelin nro 54067 tontin nro 1 Rinnekoti-Säätiölle 31.12.2010 saakka kehitysvammaisten autetun asumisen yksikköjen rakennuttamista varten seuraavin ehdoin:

- Tonteille toteutettaviin asumisyksiköihin sijoitetaan helsinkiläisiä kehitysvammaisia autetun asumisen tarpeessa olevia henkilöitä.

- Tonteille rakennettavat rakennukset pyritään toteuttamaan Valtion Asuntorahaston korkotukilainan ja erityisavustuksen turvin.

- Tonteille rakennettavissa rakennuksissa harjoitettava asukkaiden päivätoiminta tulee toteuttaa joko yksikössä tai mahdollisimman lähellä yksikköä, jotta kuljetuskustannukset säilyvät kohtuullisina.

- Varattavat tontit ja niille tulevat rakennukset tulee suunnitella yhteistyössä sosiaaliviraston kanssa.

Pöytäkirjanote kiinteistölautakunnalle, Rinnekoti-Säätiölle ja sosiaalivirastolle.

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36028

LIITTEET	Liite 1	Rinnekoti-Säätiön kirje tonttiosastolle 23.3.2007
	Liite 2	Kartat ja tiedot varattavista tonteista
	Liite 3	Sijaintikartat

28.1.2008 pöydälle pantu asia

LAUSUNTO HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDELLE KAUPUNGINVALTUUSTON PÄÄTÖKSESTÄ TEHDYISTÄ VALITUKSISTA PIHLAJAMÄEN ASEMAKAAVA-ASIASSA (NRO 11520)

Khs 2006-1400

Kaj toteaa, että kaupunginvaltuusto on 26.9.2007 hyväksynyt 38. kaupunginosan (Malmi, Pihlajamäki) kortteleiden nro 38001–38005, korttelin nro 38006 tontin nro 3, kortteleiden nro 38007, 38011, 38012 ja 38014, korttelin nro 38015 tonttien nro 1–3 ja 6–10, korttelin nro 38016 tonttien nro 8 ja 9, korttelin nro 38017 tontin nro 3, kortteleiden nro 38019–38022, 38024, 38025 ja 38027 sekä katu-, puisto-, lähivirkistys- ja urheilualueiden asemakaavan muutoksen kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston 27.4.2006 päivätyn ja 12.4.2007 muutetun piirustuksen nro 11520 mukaisena.

Asemakaavan muutoksen tarkoituksena on suojella Pihlajamäen muodostaman aluekokonaisuuden maiseman ja rakennuskannan arvot. Näitä ovat vielä hahmotettavissa oleva solukaava-ajatus, veistoksellinen vastakohta rakennetun alueen ja maiseman välillä sekä aikanaan uutta ja edistyksellistä suunnittelua edustanut rakennuskanta. Suojelun ohella tavoitteena on ollut löytää ratkaisu alueen kaupunkikuvallisiin ongelmiin alueen historiaa ja 1960-lukulaista luonnetta kunnioittavalla tavalla. Asemakaavan muutoksen tueksi tehtyjen korjaustapaohjeiden tavoitteena on ohjata alueella tapahtuvien betonijulkisivujen korjausta suojelua tukevaan suuntaan.

Kynnys ry ja Asunto Oy Rapakivenkuja 2 ovat tehneet asemakaavan muutosta koskevat valitukset Helsingin hallinto-oikeudelle.

./. Valitukset ovat esityslistan tämän asian liitteenä.

Helsingin hallinto-oikeus pyytää (6.11. ja 18.12.2007) kaupunginhallitusta hankkimaan kaupunginvaltuuston lausunnon valitusten johdosta.

Hallintokeskuksen oikeuspalvelut viittaa (11.1.2008) molempien valitusten osalta kaupunginvaltuuston pöytäkirjan 26.9.2007 liitteenä oleviin päätöksen perusteluihin, kaupunkisuunnittelulautakunnan esityslistatekstiin 4.5.2006 ja kaupunkisuunnittelulautakunnan esityslistatekstiin 12.4.2007. Oikeuspalvelut esittää yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston kanssa laadittuna lausuntonaan kaupunginhallitukselle mm. seuraavaa:

Kynnys ry:n valitus Kynnys ry vaatii Helsingin hallinto-oikeutta kumoamaan Helsingin kaupunginvaltuuston 26.9.2007 tekemän päätöksen, joka koskee Malmin kortteleiden ja alueiden (Pihlajamäki) asemakaavan muuttamista (nro 11520), sillä se on lainvastainen. Asemakaavan muuttamista koskeva asia tulee palauttaa Helsingin kaupunginhallitukselle uudelleen valmisteltavaksi siten, että asemakaavaan otetaan säännös, joka velvoittaa suunnittelemaan jälkiasennushissit rakennusten arkkitehtuuri ja karaktääri huomioon ottaen käyttäen parasta mahdollista saatavilla olevaa suunnittelijavoimaa.

Perusteluina valittaja esittää seuraavaa:

Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Hyväksymällä asemakaavan muutoksen (nro 11520) Helsingin kaupunginvaltuusto asettaa liikunta- ja toimintarajoitteiset ihmiset eriarvoiseen asemaan muihin kuntalaisiin nähden. Kynnys ry esittää valituksen perusteluina, että asemakaavamerkintöjen mukaan osaan Pihlajamäessä kunnostettavista rakennuksista ei saa rakentaa jälkiasennushissejä.

Kynnys ry. on toimittanut hallinto-oikeudelle valitusajan päättymisen jälkeen 5.11.2007 valituksen täydennyksen, jossa se on esittänyt uusia vaatimuksia. Kynnys ry vaatii, että asemakaavan muuttamista koskeva asia tulee palauttaa Helsingin kaupunginhallitukselle uudelleen valmisteltavaksi siten, että tonttien 38001/3, 38003/5, 38004/2, 4 ja 8, 38024/1 ja 5 sekä 38025/1, 2 ja 4 osalta tehdään perusteellinen selvitys kaavaehdotuksen vaikutuksista liikkumis- ja toimintarajoitteisten ihmisten elinoloihin kaavan vaikutusalueella.

Valituksen täydennyksessä vaaditaan myös, että asemakaavamääräystä, joka kieltää tonteilla 38001/3, 38003/5, 38004/2, 4 ja 8, 38007/1 ja 2, 38024/1 ja 5 sekä 38025/1, 2 ja 4 jälkiasennushissien, porrastornien ja katosten rakentamisen rakennusalan osoittaman alueen ulkopuolella, lievennetään ja asemakaavaan otetaan säännös, joka velvoittaa suunnittelemaan mahdolliset jälkiasennushissit rakennusten arkkitehtuuri ja karaktääri huomioon ottaen käyttäen parasta mahdollista suunnittelijavoimaa.

Kynnys ry on valituksen täydennyksessä esittänyt myös uusia perusteluja kaavapäätöksen kumoamiselle. Kynnys ry katsoo, että kaava ei perustu riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin, kuten maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 9 § edellyttää. Kaava ei täytä myöskään maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:n vaatimuksia, koska laadittujen selvitysten perusteella ei voida arvioida kaavan välittömiä ja välillisiä vaikutuksia liikunta- ja toimintarajoitteisten ihmisten elinoloihin.

Oikeuspalvelut toteaa seuraavaa:

Yhdenvertaisuus

Perustuslain 6 §:n 2 momentissa säädettyä syrjintäkieltoa tulee oikeuskirjallisuuden ja perustuslakivaliokunnan kannanottojen valossa tulkita siten, että erilainen kohtelu on sallittua, mikäli siihen on hyväksyttävä syy. Tässä tapauksessa syrjivänä kohteluna pidetään jälkiasennushissien rakentamisen kieltävän kaavamääräyksen hyväksymistä. Valituksessa ei ole lainkaan perusteltu sitä, miten kaavamääräys on syrjivä, vaikka siinä kielletään ainoastaan jälkiasennushissien rakentaminen rakennusten ulkopuolelle ja vaikka jälkiasennushissit eivät ole paras vaihtoehto esteettömyyden kannalta, kuten jäljempänä esitetään.

Perustuslain 6 §:stä ilmenevää yhdenvertaisuusperiaatetta on sovellettava maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa kaavoituksessa ja soveltamisesta on muodostunut oikeuskäytäntöä. Korkein hallinto-oikeus on todennut päätöksessään KHO:2006:6, että esimerkiksi alueiden omistajia ei saa kaavoitusmenettelyssä asettaa toisistaan poikkeavaan asemaan, ellei siihen kaavan sisältöä koskevat säännökset huomioon ottaen ole maankäytöllisiä perusteita. Kaavoittamisessa yhdenvertaisesta kohtelusta voidaan siten poiketa, mikäli siihen on maankäytöllisiä perusteita. Tässä tapauksessa maankäytöllisenä perusteena on pidettävä kaava-alueella olevien rakennusten suojelutarvetta.

Esteettömyys ja jälkiasennushissit

MRL 54 §:n mukaan asemakaavaa laadittaessa on maakuntakaava ja oikeusvaikutteinen yleiskaava otettava huomioon siten kuin siitä säädetään. Asemakaava on laadittava siten, että muun muassa luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle. Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Asemakaavalla ei saa aiheuttaa kenenkään elinympäristön laadun sellaista merkityksellistä heikkenemistä, joka ei ole perusteltua asemakaavan tarkoitus huomioon ottaen. Asemakaavalla ei myöskään saa asettaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle sellaista kohtuutonta rajoitusta tai aiheuttaa sellaista kohtuutonta haittaa, joka kaavalle asetettavia tavoitteita tai vaatimuksia syrjäyttämättä voidaan välttää.

MRL 117 §:n 3 momentin mukaan rakennuksen tulee muun muassa, sen mukaan kuin rakennuksen käyttö edellyttää, soveltua myös sellaisten henkilöiden käyttöön, joiden kyky liikkua tai toimia on rajoittunut.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 53 §:n 2 momentin mukaan asuinrakennuksen ja asumiseen liittyvien tilojen tulee rakennuksen suunniteltu käyttäjämäärä ja kerrosluku sekä muut olosuhteet huomioon ottaen täyttää liikkumisesteettömälle rakentamiselle asetetut vaatimukset. Pykälän 4 momentin mukaan liikkumisesteettömästä rakentamisesta annetaan tarkempia säännöksiä Suomen rakentamismääräyskokoelmassa.

MRL 13 §:n 3 momentin mukaan rakentamismääräyskokoelman määräykset koskevat uuden rakennuksen rakentamista. Rakennuksen korjaus- ja muutostyössä määräyksiä sovelletaan, jollei määräyksissä nimenomaisesti määrätä toisin, vain siltä osin kuin toimenpiteen laatu ja laajuus sekä rakennuksen tai sen osan mahdollisesti muutettava käyttötapa edellyttävät.

Tässä tapauksessa ei ole kysymys uuden rakennuksen rakentamisesta, joten rakentamismääräyskokoelman määräykset esteettömästä rakennuksesta eivät tule sovellettaviksi.

Helsingin yleiskaava 2002:ssa (kaupunginvaltuusto 26.11.2003, tullut kaava-alueella voimaan 23.12.2004) alue on kerrostalovaltaista aluetta (asuminen/toimitila/virkistysalue), joka on osoitettu kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta arvokkaaksi alueeksi. Aluetta tulee yleiskaavan mukaan kehittää siten, että alueen ominaispiirteet säilyvät.

Pihlajamäki on Suomen modernin arkkitehtuurin kiistaton merkkikohde. Pihlajamäki sisältyy Museoviraston valmisteilla olevaan luetteloon ”Rakennettu kulttuuriympäristö, valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöt” (Lausunto Museovirastolle valtakunnallisesti merkittäviä kulttuuriympäristöjä koskevan luettelon tarkistamisesta, kaupunginhallitus 6.2.2006).

Pihlajamäki on yksi neljästä nk. DoCoMoMo-aluekokonaisuudesta Helsingissä Maunulan Sahanmäen, Olympiakylän ja Taka-Töölön ohella ja valikoiman ainoa 1960-luvun rakentamista edustava aluekokonaisuus.

Alueella 1970-luvulla ja sen jälkeen tapahtuneesta täydennysrakentamisesta huolimatta alkuperäinen 1960-luvun Pihlajamäki on vielä selkeästi hahmotettavissa ja sen asemakaavallinen perusasetelma hyvin säilynyt. Tämän asetelman säilyttäminen ja vaaliminen tuleville sukupolville on yksi asemakaavan muutoksen keskeisiä tavoitteita. Rakennuskannan ohella tärkeä suojelukohde alueella on rakennettu maisema. Suojelu koskee sekä rakennusten välissä olevaa tilaa että alueen silhuettia suurmaisemana.

Pihlajamäen suojeltuun 1960-luvun kokonaisuuteen kuuluu kaikkiaan 38 asuinrakennusta, joista puolessa on jo olemassa hissi ja/tai hissille varaus. Alueen viiteentoista tornitaloon on tehty hissi jo rakentamisaikana. Lisäksi Hakan alueen korkeista lamellitaloista toisessa on hissit kaikissa porrashuoneissa. Toisessa on hissi ainoastaan rakennuksen korkean pään porrashuoneissa. Matalan osan porrashuoneissa on kuitenkin varaus hissiä varten. Kahteen Saton alueen pitkään lamellitaloon on rakennettu jälkiasennushissit 2000-luvun alussa. Pihlajamäen rakentaminen jaettiin aikanaan kahden rakennuttajaorganisaation kesken. Haka sai rakennettavakseen alueen koillisosan ja Sato alueen lounaisosan.

Asemakaavan mukaan Hakan neljässä U:n muotoisessa kaitiotalossa on mahdollista rakentaa normaalilevyinen jälkiasennushissi rungon ulkopuolelle asuntojen parvekkeen yhteyteen. Ratkaisulla ei kuitenkaan päästä täyteen esteettömyyteen, vaan se edellyttää puolen kerroksen porrasnousua.

Asemakaavassa ei ole kielletty hissin rakentamista kokonaan missään osassa aluetta.

Jälkiasennushissin rakentamista rungon ulkopuolelle on kaavassa rajoitettu rakennustaiteellisin perusteluin yhteensä 12 tontilla: AK-korttelialueilla tonteilla 38001/3, 38003/2, 38004/4, 8 ja 9, 38007/1 ja 2, 38024/1 ja 5 sekä 38025/1, 2 ja 4 (yhteensä 14 rakennusta). Näillä tonteilla ei rakennusalan osoittaman alueen ulkopuolelle saa rakentaa hissejä tai porrastorneja. Näilläkin tonteilla on kuitenkin mahdollista rakentaa täysimittainen jälkiasennushissi porrashuoneen sisälle yhteensä seitsemässä Saton alueen pitkässä lamellitalossa.

Sen sijaan Pihlajamäen pohjoisosan kahdeksassa kolmikerroksisessa rakennuksessa ei ole mahdollista rakentaa normaalilevyistä jälkiasennushissiä porrashuoneeseen ahtauden vuoksi. Vaikka kaava-aineistossa jossakin yhteydessä asia on ilmaistu niin, ettei hissiä olisi mahdollista ottaa asuntojen yhteydestä, tämä on teknisesti mahdollista. Rakennusten pohjaratkaisu ei aseta ehdotonta teknistä estettä sille, että tila hissiä varten otettaisiin asuntojen yhteydestä. Asuntoyhtiön on halutessaan mahdollista järjestää hissi tällä keinoin, jos se haluaa toteuttaa esteettömän asumisen periaatetta.

Asemakaavassa jälkiasennushissejä koskeva ratkaisu on tehty rakennussuojelun ja esteettömän rakentamisen tavoitteiden välillä, niiden ristiriita tiedostaen. Alueen suojelutavoitteesta huolimatta huomattavalle osalle suojeltua asuntokantaa on pystytty turvaamaan normaalilevyinen jälkiasennushissi. Jo tehdyt, rungon ulkopuoliset jälkiasennushissit osoittavat, että rakennusten rungon ulkopuolelle ei voi tehdä ulokkeita turmelematta samalla rakennusten puhdaslinjaista arkkitehtuuria eli sitä, miksi ne on kaavalla suojeltu. Kaavaselostuksessa (s. 17) on todettu jälkiasennushissien vaikutuksesta rakennusten arkkitehtuuriin seuraavaa: ”Julkisivuun tehdyt lisäykset katkaisevat rakennuksen pitkän linjan voimakkaasti, toinen vanhoista porrassyöksyistä on jouduttu purkamaan ja porrashuone ja nauhajulkisivu on menettänyt alkuperäisen luonteensa. Alueelle toteutetun toisen hissiratkaisun pyöreä sylinterimuoto on alueen arkkitehtuurille vieras”. Jälkiasennushissien sopimattomuus rakennusten arkkitehtuuriin käy ilmi liitteenä olevista valokuvista.

Pihlajamäen pohjoisosan hissittömät rakennukset ovat kaikki kolmikerroksisia. Porrashuoneen rakentaminen rungon ulkopuolelle muodostuu jo nelikerroksistenkin rakennusten osalta usein asuntoa kohden kohtuuttoman kalliiksi.

Hissittömiin rakennuksiin voi tarpeen vaatiessa asentaa porrashissin henkilön nostamiseen tai porraskiipijän, joka nostaa myös pyörätuolin. Porrashissiä voidaan käyttää myös puolen kerroksen nousuun niissä rakennuksissa, joissa jälkiasennushissi rungon ulkopuolelle ei takaa täydellistä esteettömyyttä. Tällaisella porrashissillä voidaan korvata tavallinen hissi jopa nelikerroksisessa rakennuksessa, mikä riittää kyseisellä alueella. Porrashissi on toteutettu useissa kohteissa Helsingissä, myös asuinrakennuksessa. Porrashissillä voi kuljettaa henkilön pyörätuoleineen ja siihen voidaan asentaa rollaattoria varten myös istuinlevy ja kaide. Porrashissin toteuttaminen ei aiheuta kohtuuttomia kustannuksia ja kustannukset ovat vähäisemmät kuin jälkiasennushissin rakentamisessa. Liitteenä on kuvia porrashissistä.

Valittaja on esittänyt valituksen täydennyksessä, ettei kaavaa valmisteltaessa ole esitetty luotettavaa selvitystä siitä, kuinka toiminta- ja liikuntarajoitteisten asuminen ja liikkuminen tullaan järjestämään. Väite ei pidä paikkaansa, sillä kaavan vaikutus esteettömyyteen on otettu huomioon kaavaa valmisteltaessa yksityiskohtaisesti ja kunkin talon osalta erikseen. Kaavaa laadittaessa teetettiin Saton lamellitalojen osalta erillinen hissisuunnitelma, johon asemakaavan hissejä koskevat määräykset osittain perustuvat. Hissisuunnitelmassa on arvioitu eri hissivaihtoehtoja perusteellisesti myös esteettömyyden kannalta. Asemakaavaa laadittaessa ei ole ollut syytä kiinnittää huomiota EY:n hissidirektiiviin ja rakennustuotteita koskeviin vaatimuksiin, kuten valittaja väittää, koska ne otetaan huomioon vasta rakennuslupavaiheessa.

Laaditun selvityksen perusteella asemakaavassa kiellettiin jälkisasennushissien rakentaminen Saton taloihin rakennuksen rungon ulkopuolelle. On kuitenkin huomattava, että asemakaava sallii sekä porrashissien asentamisen porrashuoneeseen että hissin asentamisen, mikäli tarvittava tilaa saadaan käyttöön asunnoista. Kaikissa muissa taloissa rungon ulkopuolisen hissin saa kaavamääräysten mukaan rakentaa. Asemakaava mahdollistaa näin ollen esteettömyyden toteuttamisen kaikissa kyseisissä taloissa.

Lisäksi on huomattava, että pelkästään hissien rakentamismahdollisuuksien kartoittaminen on edistänyt esteettömyyden toteutumista, koska selvitystyö olisi muutoin jäänyt taloyhtiöiden tehtäväksi.

Valitusajan jälkeen esitetyt vaatimukset

Valittaja on esittänyt valitusajan päättymisen jälkeen uusia vaatimuksia. Hallintolainkäyttölain 27 §:n mukaan tällaisia uusia vaatimuksia saa esittää vain jos ne perustuvat olosuhteiden muutokseen tai vasta valitusajan jälkeen tietoon tulleeseen seikkaan. Valittajan esittämät vaatimukset ovat luonteeltaan sellaisia, että ne olisi tullut esittää valitusajan puitteissa. Näin ollen uudet vaatimukset tulee jättää tutkimatta.

Asunto Oy Rapakivenkuja 2:n valitus

Asunto Oy Rapakivenkuja 2 vaatii, että Helsingin hallinto-oikeus

1 ensisijaisesti kumoaa ja palauttaa Helsingin kaupunginvaltuuston hyväksymän Pihlajamäen suojelukaavan siltä osin kuin se koskee kortteleita 38024 ja 38025,

2 toissijaisesti kumoaa ja palauttaa Helsingin kaupunginvaltuuston hyväksymän Pihlajamäen suojelukaavan silta osin kuin se koskee Asunto Oy Rapakivenkuja 2:ta

3 mikäli Pihlajamäen suojelukaavaa ei kumota 1 tai 2 kohdan mukaisesti, kaavan sr-2 -määräys tulee merkitä Asunto Oy Rapakivenkuja 2 osalle suojelukaavaan seuraavasti:

"Rakennuksien tulee sopeutua ulkoasultaan, materiaaleiltaan ja väriltään rakennettuun ympäristöön".

4 mikäli kaavaan ei tehdä jotain edellä mainituista muutosvaatimuksista, Helsingin kaupunki tulee velvoittaa korvaamaan Asunto Oy Rapakivenkuja 2:lle kaavan toteuttamisesta aiheutuva vahinko täysimääräisesti.

5 velvoittaa Helsingin kaupungin korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen lukien kuukausi hallinto-oikeuden ratkaisusta.

Perusteluina valittaja esittää mm. seuraavaa:

Helsingin kaupunginvaltuusto on 26.9.2007 hyväksynyt asemakaavan muutoksen koskien muun ohella valittajan omistamaa kiinteistöä. Valittajan osalta kaavamuutoksessa on oleellista sr-2 -määräys, jossa todetaan muun ohella, että rakennuksessa tehtävät korjaustyöt on tehtävä ensisijaisesti säilyneet, alkuperäistoteutuksen mukaiset rakennusosat korjaten. Käytännössä kaavamääräyksen perimmäinen tarkoitus on palauttaa alueen rakennuskanta alkuperäiseen, 1960-luvun ulkoasuun. Asunto Oy Rapakivenkuja 2 osalta kaavamääräyksen noudattaminen johtaisi taloudellisesti ja korjausteknisesti kestämättömiin lopputuloksiin.

Valituksen kohteena oleva asemakaavan muutos koskee Pihlajamäen aluetta. Maantieteellisesti aluetta halkoo Rapakiventien ja Rapakivenkujan välissä metsikkö/puistoalue. Tarkoituksenmukaista ja järkevää olisi jättää kaavan ulkopuolelle metsikkö-/puisto-alueen pohjoispuoli eli korttelit 38024 ja 38025. Tämä rajaus ei syrjäyttäisi kaavan tavoitteita tai vaatimuksia. Näin erityisesti koska poisrajattavaksi vaaditun alueen rakennukset ovat ulkoasultaan ja julkisivutoteutukseltaan merkittävästi erinäköisiä ja erilaisia kuin alkuperäisessä ulkoasussaan vielä olevat rakennukset.

Toisaalta mikään ei estä rajaamasta kaavasta pois valittajan eli Asunto Oy Rapakivenkuja 2:n rakennuksia. Yhtiöllä on kaksi rakennusta, jotka sijaitsevat aivan valituksen kohteena olevan kaavan pohjoisosassa ja aivan äärimmäisessä nurkassa. Kaavassa on jo valmiiksi rajattu ulkopuolelle eräitä rakennuksia, joten Asunto Oy Rapakivenkuja 2:n rakennusten poisrajaaminen ei miltään osin syrjäyttäisi kaavan tavoitteita tai vaatimuksia.

Näin erityisesti, kun otetaan huomioon edellä käsitelty Asunto Oy Rapakivenkuja 2:ssa 1990-luvulla toteutettu julkisivun peruskorjaus, minkä seurauksena yhtiön rakennusten julkisivu ei enää vastaa alkuperäistä ulkoasua.

Valittaja on oheistanut valitukseen alueen havainnekuvan (liite 5), josta ilmenee selvästi Rapakiventien ja Rapakivenkujan välinen metsikkö‑/puistoalue, jonka pohjoispuoli on vaadittu valituksen 1 kohdan mukaisesti rajattavaksi pois kaavasta. Edelleen kuvaan on merkitty kaksi Asunto Oy Rapakivenkuja 2:n asuinkerrostaloa. Näiden poisrajaaminen kaavasta ei tekisi kaavaan mitään merkittävää muutosta.

Valittaja on oheistanut vielä kaksi valokuvaliitettä Rapakiventien ja Rapakivenkujan välisestä metsikkö-/puistoalueesta (liitteet 6 ja 7), jotka osoittavat alueen maantieteellistä eristyneisyyttä varsinaisesta Pihlajamäen alueesta, samoin kuin valokuvia yhtiön kahden asuinkerrostalorakennuksen julkisivuista (liitteet 8 ja 9), kaksi valokuvaliitettä Rapakivenkujan kahdesta muusta yhtiöstä (liitteet 10 ja 11) sekä valokuvia (liitteet 12–19), jotka osoittavat, että metsikkö-/puistoalueen pohjoispuolen eli Rapakivenkujan talot ja erityisesti Rapakivenkuja 2:n rakennukset poikkeavat ulkoasultaan täysin alkuperäisistä elementtitaloista. Asunto Oy Rapakivenkuja 2:n rakennukset eivät peruskorjauksen jälkeen enää ole ns. elementtitaloja, joten niiden sisällyttäminen suojelukaavaan on tarpeetonta ja yhtiön osakkaiden taloudellisten perusoikeuksien kannalta järjetöntä.

Valittaja vaatii ensisijaisesti alueen rajaamista ja ainakin omistamiensa rakennusten rajaamista pois kaavasta. Mikäli tämä ei syystä tai toisesta ole mahdollista, tulee kaavan sr-2 ‑määräys merkitä Asunto Oy Rapakivenkujan 2:n osalle suojelukaavaan seuraavasti: "Rakennuksien tulee sopeutua ulkoasultaan, materiaaliltaan ja väriltään rakennettuun ympäristöön".

Asemakaavamääräyksissä vaaditaan rakennuksessa tehtävät korjaustyöt tehtävän ensisijaisesti säilyneet, alkuperäistoteutuksen mukaiset rakennusosat korjaten. Asunto Oy Rapakivenkuja 2:n rakennuksissa tämä on taloudellisesti käytännössä mahdotonta toteuttaa. Edelleen korostetaan sitä tosiseikkaa, että yhtiön rakennukset eivät enää ole alkuperäistoteutuksen mukaisia.

Joka tapauksessa rakennuksien seinistä olisi purettava pois steni-levytys, vuorivillaeristeet, puukoolaukset (n. 6,5 km), kiinnityspultit ja kiinnitysankkurit (n. 3 000 kpl), parvekelasitus, parvekkeiden ylä- ja alareunat, räystäät, puu/alumiini-ikkunat reunoineen, metalliset ulko-ovet ja sisäänkäyntikatokset. Kaikki nämä rakenteet on tehty aikanaan lääninoikeuden ratkaisulla. Yksityiskohtaisilla kaavamääräyksillä aiotaan sitoa Asunto Oy Rapakivenkuja 2:ta koskevat korjaustapaohjeet sitoviksi, kun ne myöhemmin esitetään rakennuslautakunnan vahvistettavaksi.

Kaupunginsuunnitteluvirasto on antanut ohjeen Asunto Oy Rapakivenkuja 2:n seinärakenteiden korjaamiseksi seuraavan julkisivukorjauksen yhteydessä. Ohjeen ensisijaisena vaihtoehtona palautetaan alkuperäistoteutuksen mukainen betonijulkisivu. Tämä vaihtoehto on valittajan mielestä täysin poissuljettu. Tämä kaupunginsuunnitteluviraston ensisijainen vaihtoehto merkitsisi valittajalle sitä, että jo kertaalleen viranomaisten hyväksymänä tehty julkisivu palautettaisiin takaisin alkuperäiseen muotoon. Vaihtoehto olisi äärimmäisen kallis toteuttaa.

Oikeuspalvelut toteaa seuraavaa:

Pihlajamäen arvo suojelukohteena

Pihlajamäki on ainoa Helsingin esikaupunkien 1960-luvun lähiöistä, joka on saanut aikalaistunnustuksen. Aluetta ja sen suunnittelua esiteltiin aikoinaan näyttävästi Arkkitehti-lehdessä ja alue oli esillä suomalaista arkkitehtuuria ulkomailla esittelevissä kiertonäyttelyissä. Pihlajamäen arvo on nykyään tunnustettu myös kansainvälisesti. Asuntoalue on hyväksytty kansainvälisen, modernismin perintöä vaalivan, DoCoMoMo-järjestön Suomen valikoimaan ainoana 1960‑luvun lähiönä ja yhtenä suomalaisen modernin asuntorakentamisen valiokohteena Helsingistä yhdessä Taka-Töölön, Maunulan Sahanmäen alueen ja Olympiakylän kanssa.

Pihlajamäki sisältyy uutena alueena myös Museovirastossa tarkistettavana olevaan valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon. Helsingin yleiskaava 2002:ssa Pihlajamäki on merkitty kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi alueeksi. Yleiskaavan mukaan aluetta tulee kehittää siten, että alueen arvot ja ominaispiirteet säilyvät. Alueen arvot turvaava asemakaavan muutos on Helsingissä ensimmäinen, joka on laadittu 1960-lukua edustavalle lähiölle.

Asemakaavan yhtenä keskeisenä tavoitteena on ollut turvata Pihlajamäen muodostaman 1960-luvun aluekokonaisuuden arvot. Asemakaavan suojelumääräyksiä täydentää korjaustapaohje.

Asemakaavan ja korjaustapaohjeen sisältö

Pihlajamäen 1960-luvun asuinrakennuksia koskeva sr-2-suojelumerkintä kuuluu kokonaisuudessaan:

"Rakennustaiteellisesti, kaupunkikuvallisesti ja asemakaavahistoriallisesti arvokas rakennus, jota ei saa purkaa. Rakennuksessa tehtävät korjaustyöt on tehtävä ensisijaisesti säilyneet, alkuperäistoteutuksen mukaiset rakennusosat korjaten. Julkisivuissa on sallittu ainoastaan betoni- ja sileät rappauspinnat. Päätyseinissä sallitaan myös muurattu tiilipinta. Julkisivujen muutostyöt on tehtävä siten, että ikkuna-aukotuksen ja parvekekaiteiden asema suhteessa julkisivupintaan säilyy alkuperäisinä tai alkuperäisen kaltaisena."

Lisäksi sr-2 määräykseen on sidottu korjaustapaohje seuraavalla tavalla:

”Tämän asemakaavan soveltamisen tueksi rakennuslautakunta tulee antamaan Helsingin kaupungin rakennusjärjestyksen 2 §:n mukaisen korjaustapaohjeen”

Korjaustapaohjeissa, jotka Helsingin kaupungin rakennuslautakunta on hyväksynyt 19.10.2007, Asunto Oy Rapakivenkuja 2:lle esitettyjä betonijulkisivujen korjausvaihtoehtoja on kolme:

– yhtiön mainitsema vanhan ulkokuoren purkaminen ja korvaaminen uudella betonikuorella (VE1)

– vanhan ulkokuorirakenteen päälle tehtävä eristerappauskorjaus (VE2)

– vanha ulkokuoren purkaminen ja uusi eristerappauskorjaus vanhan sisäkuoren päälle (VE3).

Toisin kuin valitutuksessa väitetään, kaavamääräys ja sen soveltamista ohjaavan korjaustapaohjeen vaihtoehtoiset ratkaisut eivät johda taloudellisesti tai korjausteknisesti kestämättömään lopputulokseen.

Valituksen kohdat 1 ja 2

Korttelit 38024 ja 38025, joihin Asunto Oy Rapakivenkuja 2:n rakennukset (2 kpl) kuuluvat, ovat osa Pihlajamäen alkuperäistä 1960-luvun aluekokonaisuutta. Näissä kortteleissa on sekä Hakan että Saton rakennuttamia taloja. Rapakivenkuja 2:n talotyyppi on sama kuin muuallakin Pihlajamäen Saton alueella esiintyvä. Kortteleiden Hakan talojenHakan taloja suunnittelija on arkkitehti Esko Korhonen, joka suunnitteli myös muut Pihlajamäen Hakan talot. Talotyyppi tällä alueella poikkeaa hieman Pihlajamäen muista Hakan taloista.

Korttelit 39024 ja 39025 on sisällytetty suojeltuun alueeseen Pihlajamäen alkuperäisen 1960-luvun säilyneen, alkuperäisen aluekokonaisuuden osana. Valittajan perusteluna viittaamat asemakaavasta ulosrajatut rakennukset ovat 1970-luvulla tai myöhemmin alueelle rakennettuja rakennuksia, jotka eivät kuulu Pihlajamäen alkuperäiseen, 1960-luvun kokonaisuuteen.

Toisena perusteluna valittaja viittaa kyseisten kortteleiden maantieteelliseen eristyneisyyteen muusta Pihlajamäestä. Pihlajamäen pohjoisosan korttelit on alun perin rakennettu alavaan peltomaisemaan ja ne poikkeavat siten maisemaltaan kallioiselle mäelle rakennetuista Hakan ja Saton alueista. Tämä maisemallinen erityispiirre tai sijainti ei ole kuitenkaan syy rajata kortteleita pois asemakaavan muutoksen alueesta.

Vielä perusteluna Rapakivenkuja 2 yhtiön kahden rakennuksen rajaamiseksi pois asemakaavasta valituksessa vedotaan erityisesti sr-2 - määräykseen. Yhtiön mukaan kaavamääräyksen noudattaminen johtaisi taloudellisesti ja korjausteknisesti kestämättömiin lopputuloksiin. Valituksessa vedotaan mm. siihen, että Asunto Oy Rapakivenkuja 2:n rakennukset on jo korjattu ja ne ovat ulkoasultaan siten jo muuttuneet.

Tältä osin voidaan todeta, että Pihlajamäen asemakaavan muutoksen yhtenä keskeisenä peruslähtökohtana ja tavoitteena on ollut suojella kaikki alueen 1960-luvun asuinrakennukset yhtenäisillä suojelumääräyksillä alueen arvojen kannalta tärkeän alueellisen yhtenäisyyden turvaamiseksi ja saavuttamiseksi. Suojelumääräyksen osa, jonka mukaan rakennuksessa tehtävät korjaustyöt on tehtävä ensisijaisesti säilyneet, alkuperäistoteutuksen mukaiset rakennusosat korjaten, tähtää vielä hyväkuntoisten rakennusosien kuten alueen puuovien säilyttämiseen korjaamalla.

Betonijulkisivujen osalta kaavan tavoitteena on alkuperäisen ulkoasun säilyttäminen tai - jo muutettujen julkisivujen osalta - sen palauttaminen. Asemakaava ei kuitenkaan edellytä alkuperäisten betonirakenteiden palauttamista. Pihlajamäen betonijulkisivujen suojelu poikkeaa tässä suhteessa huomattavasti nk. perinteisten rakenteiden suojelusta. Asemakaava ei voimaan tullessaan velvoita yhtiötä toimenpiteisiin. Rapakivenkuja 2:n julkisivuihin tehdyt steni-levytykset voivat olla rakennuksissa elinkaarensa loppuun eli näillä näkymin pitkälle tulevaisuuteen. Sen sijaan jos rakennuksia joudutaan tulevaisuudessa joskus korjaamaan uudelleen, tulee noudattaa uuden asemakaavan määräyksiä. Levytyskorjaus ei ole tällöin enää mahdollinen.

Korjaustapaohjeissa korostetaan, että korjaaminen ei saa muodostua taloyhtiöille kohtuuttoman kalliiksi, minkä vuoksi yhtiöille esitetään aina useampia betonijulkisivujen korjausvaihtoehtoja. Taloudellisuus- ja kohtuullisuussyistä Pihlajamäessä on kaikissa pitkien julkisivujen korjausvaihtoehdoissa yhtenä korjausvaihtoehtona esitetty nk. eristerappaus-korjausvaihtoehto (kolmikerrosrappaus). Menetelmä ei ole rakennussuojelun näkökulmasta ihanteellinen, mutta säilyttää tietyin edellytyksin rakennusten alkuperäisen arkkitehtonisen ilmeen. Menetelmä on tällä hetkellä laajalti käytössä ja on kustannuksiltaan kilpailukykyinen nk. levytyskorjauksen kanssa.

Korjaustapaohjeissa ensimmäisenä vaihtoehtona esitetty vanhan ulkokuoren purkaminen ja korvaaminen uudella betonikuorella on suositeltavin vaihtoehto rakennussuojelun näkökulmasta, mutta yhtiöitä ei sidota, kuten valituksessa virheellisesti esitetään, tämän vaihtoehdon toteuttamiseen. Asemakaavamääräys sr-2 edellyttää ainoastaan, että julkisivupintana on betoni tai sileä rappauspinta.

Valittajan aikaisemmin asemakaavan muutoksesta tekemän muistutuksen johdosta korjaustapaohjeeseen on tämän yhtiön osalta lisätty lause, jonka mukaan ennen seuraavaa korjausta on tutkittava koolauksen purkamisen vaikutukset. Jos koolausta ei ole mielekästä purkaa, taloyhtiön muistutuksessaan esittämä korjausvaihtoehto (yksikerrosrappaus) on mainittu käyttökelpoisena vaihtoehtona. Korjaustapaohjeiden yleisessä osassa on lisäksi mainittu, että kolmikerrosrappauksen vaihtoehtona tulee tapauskohtaisesti kysymykseen myös yksikerros- tai kaksikerrosrappaus. Korjaustapaohjeen laadinnassa mukana olleiden teknisten asiantuntijoiden mukaan kolmikerrosrappaus on kuitenkin suositeltavin vaihtoehto.

Rapakivenkuja 2:n julkisivujen levytyskorjaus ei ole muuttanut rakennusten asemaa suhteessa muihin Pihlajamäen suojeltuihin asuinrakennuksiin. Rakennuksia tulee sen vuoksi kohdella, kuten muitakin Pihlajamäessä jo korjattuja rakennuksia, suojelumääräyksen suhteen yhtenäisellä tavalla. Väite siitä, että kaavamääräyksen noudattaminen johtaisi taloyhtiön osalta taloudellisesti ja korjausteknisesti kestämättömiin lopputuloksiin, ei ole perusteltu. Asemakaavan muutoksessa ei esitetä mitään sellaista mikä asettaisi yhtiön muihin Pihlajamäen suojeltuihin taloyhtiöihin nähden kohtuuttomaan tai eriarvoiseen asemaan, mutta sen poissulkeminen suojelualueesta ei olisi suojeluperiaatteiden mukaista eikä myöskään maanomistajia kohdeltaisi tällöin yhdenvertaisesti. Suojelumääräykset pohjautuvat rakennusten arkkitehtoniseen arvoon.

Oikeuspalvelut esittää, että asemakaava tulisi muutoksenhausta huolimatta saattaa voimaan muilta osin paitsi valituksen kohteena olevien kortteleiden 38024 ja 38025 osalta.

Valituksen kohta 3

MRL 203 §:n mukaan muutoksenhakuviranomainen voi tehdä kaavaan ja rakennusjärjestykseen oikaisunluonteisia korjauksia.

Valituksessa esitetty asemakaavamääräyksen muutos ei olisi luonteeltaan MRL:n 203 §:ssä tarkoitettu oikaisunluonteinen korjaus vaan merkitsisi asemakaavan keskeisen suojelutavoitteesta luopumista. Vaatimus asemakaavan muuttamisesta tulee sen vuoksi hylätä.

Valituksen kohta 4

Vahingonkorvausta koskeva vaatimuksen tutkiminen ei kuulu hallinto-oikeuden toimivaltaan ja näin ollen sitä koskeva vaatimus tulee jättää tutkimatta.

Valituksen kohta 5

Hallintolainkäyttölain 74 §:n mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen.

Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Valituksessa ei ole tuotu esiin mitään sellaisia hallintolainkäyttölain 74 §:ssä tarkoitettuja perusteita, joiden nojalla Helsingin kaupunki tulisi velvoittaa korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut. Tämän vuoksi vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta tulee hylätä.

Yhteenveto Oikeuspalvelut yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston kanssa laadittuna lausuntonaan toteaa, että valituksissa ei ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden vuoksi kaavapäätös olisi kumottava tai sitä tulisi muuttaa. Kaavamuutoksella on suojeltu yhtenäisin perustein arkkitehtonisesti korkeatasoinen asuinalue ja se täyttää maankäyttö- ja rakennuslain sisältövaatimukset. Kaavamuutoksessa on otettu huomioon kiinteistönomistajien tasapuolinen kohtelu ja asemakaavamääräykset ovat maanomistajille 57 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla kohtuullisia.

Kaavapäätös ei ole siten syntynyt kuntalain 90 §:n tarkoittamalla tavalla virheellisessä järjestyksessä, viranomainen ei ole ylittänyt toimivaltaansa eikä päätös ole muutenkaan lainvastainen.

Hallinto-oikeudelle annettavassa lausunnossa tulisi näin ollen pyytää valitusten hylkäämistä aiheettomina ja perusteettomina. Kynnys ry:n valitusajan päättymisen jälkeen esittämien vaatimusten osalta tulisi esittää, että ne jätetään tutkimatta. Asunto Oy Rapakivenkuja 2:n osalta tulisi lisäksi esittää, että vaatimus vahingonkorvauksen tuomitsemisesta jätetään tutkimatta.

Kaupunginhallitus tulee harkitsemaan asemakaavan saattamista MRL:n 201 §:n mukaisesti voimaan muutoksenhausta huolimatta muilta osin paitsi valituksen kohteena olevien kortteleiden 38024 ja 38025 osalta.

Kaj toteaa, että kaupunginhallituksen johtosäännön 8 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan hallitus antaa selityksen kaupunginvaltuuston päätöstä koskevan valituksen johdosta, jos hallitus katsoo voivansa yhtyä valtuuston päätöksen lopputulokseen.

Kaj toteaa vielä, että valitusasiakirjat ovat nähtävänä asian esittelijällä ja Khn kokouksessa.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa asiasta Helsingin hallinto-oikeudelle edellä esityslistalta ilmenevän hallintokeskuksen oikeuspalveluiden ehdotukseen perustuvan lausunnon.

Pöytäkirjanote hallintokeskuksen oikeuspalveluille lausunnon laatimista ja antamista varten sekä kaupunkisuunnitteluvirastolle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITE

Valitukset kaupunginvaltuuston päätöksestä Pihlajamäen asemakaava-asiassa nro 11520



Kokousaika	4.2.2008 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

LIITTEET	Liite 1	Sijaintikartta (Suutarilan tontti 40199/5)
	Liite 2	Kartta kaupan kohteesta (Suutarilan tontti 40199/5)
	Liite 3	Kiinteistönluovutusilmoitus

LIITTEET	Liite 1	Sijaintikartta (Kumpulan kylän tila RN:o 5:0)
	Liite 2	Kartta kaupan kohteesta
	Liite 3	Kiinteistönluovutusilmoitus

LIITTEET	Liite 1	Ympäristökartta (Laajasalon tontti 49178/18)
	Liite 2	Asemapiirros