HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS

LAUSUNTO YMPÄRISTÖMINISTERIÖLLE ILMASTONMUUTOKSEEN SOPEUTUMISTA KÄSITTELEVÄSTÄ TYÖOHJELMALUONNOKSESTA

Khs 2007-2438

Asia tulisi käsitellä 28.1.2008

Ympäristöministeriö on pyytänyt mm. Helsingin kaupungilta lausuntoa ilmastonmuutokseen sopeutumista käsittelevästä työohjelmaluonnoksesta. Lausunnon antamiselle myönnettiin lisäaikaa 14.1.2008 saakka.

Ryj toteaa, että hallintokeskus on pyytänyt lausuntoa ympäristö-, kaupunkisuunnittelu-, pelastus-, rakennus-, kiinteistö- ja tekniseltä lautakunnalta sekä yleisten töiden lautakunnalta. Yleisten töiden lautakunta on antanut lausuntonsa 10.1.2008. Annetut lausunnot on toimitettu ympäristöministeriölle tiedoksi.

Tausta Ympäristöministeriö asetti 8.6.2006 ympäristöhallinnon ilmastonmuutokseen sopeutumista käsittelevän verkon. Verkon tavoitteena on edistää ilmastonmuutoksen sopeutumiseen liittyvien tehtävien hoitoa ympäristöhallinnossa ja tähän liittyvää yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa.

Verkon tehtäväksi annettiin

- analysoida kansallisen sopeutumisstrategian ympäristöhallinnolle asettamat haasteet, tarkentaa ympäristöhallinnolta edellytettävät toimenpiteet ja laatia työohjelma niiden toteuttamiseksi,

- edistää sopeutumiskysymysten sisällyttämistä ympäristöhallinnon toimintaan mm. tiedonvälityksen ja koulutuksen kautta,

- huolehtia sopeutumiseen liittyvien tehtävien, mukaan lukien tutkimus yhteensovittamisesta ministeriössä, ja

- edistää ilmastonmuutoksen vaikutusten ja muutokseen sopeutumisen tietoperustan vahvistamista ja kehittämistä.

Työohjelma Toimeksiantonsa mukaisesti verkko on valmistellut työohjelmaluonnoksen ympäristöhallinnolta edellytettävien toimenpiteiden toteuttamiseksi.

./. Työohjelma on tämän asian liitteenä. Se on lisäksi luettavissa internetissä www.ymparisto.fi > Ympäristönsuojelu > Ilmastonmuutoksen hillitseminen > Suomen ilmastopolitiikka > Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ympäristöhallinnossa.

Työohjelmassa määritellään lainsäädäntöön, ohjaukseen ja valvontaan, tiedontuotantoon ja viestintään sekä tutkimukseen liittyviä konkreettisia toimenpiteitä ympäristöhallintoa varten. Työohjelman toimenpiteet ovat pääosin toiminnan uudelleen suuntaamista ja osaa työohjelman toimenpide-ehdotuksista ollaan jo toteuttamassa. Lisäresursseja työohjelman perusteella tarvitaan erityisesti tutkimuksiin, selvityksiin ja niiden tulosten hyödyntämiseen.

Työohjelmassa esitettävien toimenpiteiden painopiste on ilmastonmuutoksen haitallisiin vaikutuksiin varautumisessa ja sopeutumisessa. Työohjelman ulkopuolelle on rajattu ilmastonmuutoksen hillintä ja siitä aiheutuvat välilliset vaikutukset. Työohjelma sisältää ilmastonmuutoksen kansallisen sopeutumisstrategian lyhyen esittelyn, yhteenvedon ilmastonmuutoksen ennakoiduista vaikutuksista, taustatietoa kansainvälisestä kehityksestä ja meneillään olevista tutkimushankkeista.

Työohjelma on jaoteltu ympäristöhallinnon toimialojen mukaan seuraaviin aihekokonaisuuksiin:

- luonnon monimuotoisuus ja luonnon virkistyskäyttö,

- alueiden käyttö ja yhdyskunnat,

- rakennukset ja rakentaminen sekä

- ympäristönsuojelu sekä vesivarojen käyttö ja hoito.

Työohjelma viimeistellään alkuvuodesta 2008 lausuntokierroksen jälkeen. Työohjelmaan sisältyvien toimenpiteiden toteuttaminen sisällytetään osaksi normaalia ympäristöhallinnon toiminnan ja talouden suunnittelua ja tulosohjausta.

Ympäristöhallinnon toimet

Ympäristöhallinnon toimialan kannalta keskeisimpinä ilmastonmuutoksen vaikutuksina pidetään luonnon monimuotoisuuden muutoksia, haitallisten vieraslajien lisääntymistä, tulvien ja muiden poikkeuksellisten sääilmiöiden lisääntymistä sekä muutoksia rasitus- ja vesiolosuhteissa. Työohjelmassa nostetaan esille sään ääri-ilmiöt kuten myrskyt ja tulvat, niiden runsastuminen ja voimistuminen. Ne aiheuttavat tarpeita selvittää kaavoitukseen ja rakentamiseen liittyvien säädösten, ohjeistuksen ja käytäntöjen ajantasaisuutta. Riskien hallinnan näkökulma liitetään osaksi normaalia suunnittelua ja suunnitteluperusteita niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä. Rakennuksiin kohdistuvien rasitusten tulevista muutoksista tarvitaan lisää tietoa. Rakenteiden ja pintamateriaalien käyttöikäsuunnittelussa voidaan ottaa huomioon rasitusolosuhteiden muutokset.

Luonnon monimuotoisuus ja virkistyskäyttö

Ilmastonmuutos vaikuttaa nykyisten luonnonsuojelutoimien uudelleen tarkasteluun mm. tulokaslajien ja uhanalaisten lajien osalta. Virkistys-käytön osalta kiinnitetään huomiota esim. vesistöjen muutoksiin ja talven lyhentymiseen sekä niistä aiheutuviin seurauksiin. Myös luonnon-suojelulainsäädännön toimivuus tulee arvioitavaksi.

Alueidenkäyttö ja yhdyskunnat

Alueidenkäytön kannalta tärkeimpiä ilmiöitä ovat työohjelman mukaisesti tulvavaara-alueiden ja tulvariskien lisääntyminen, myrskyjen, rankkasateiden ja muiden ääri-ilmiöiden lisääntyminen sekä mahdolliset pohjavesiolosuhteiden muutokset. Alueidenkäytölle asetetaan reunaehtoja ja alueidenkäytön suunnitteluun sisällytetään velvoitteita. Myös ohjaustoimiin kiinnitetään huomiota.

Rakennukset ja rakentaminen

Työohjelmassa käydään läpi ilmastonmuutokseen sopeutuminen rakentamisen ohjauksen, suunnittelun, rasituksien, toimintakuntoisuuden ja materiaalien kannalta. Ohjelmassa nostetaan esille paikalliset olo-suhteet ja niiden huomioon ottaminen.

Tulevissa toimenpiteissä edellytetään kuntien sisäisen sekä eri kuntien, alueellisten ympäristökeskusten ja maakuntien liittojen välisen yhteistyön lisäämistä. Myös tutkimusta ja ilmastonmuutokseen liittyvää tiedonhallintaa painotetaan.

Ympäristönsuojelu Ympäristönsuojelun yhteydessä on käsitelty ympäristöriskit ja jätehuolto, vesiensuojelu ja ympäristövaikutusten arviointi. Esille on otettu mm. sääolosuhteista aiheutuvat toimintahäiriöt kuten sähkökatkokset, valmiussuunnittelu, vahinkojen korvaaminen, jätteen loppusijoittaminen ja hyödyntäminen maarakenteissa sekä muutokset pinta- ja pohjavesissä. Ympäristövaikutusten arvioinnissa tulisi ottaa huomioon myös ilmastonmuutos ja siihen sopeutumisen vaikutukset pitkällä aikavälillä.

Vesivarojen käyttö ja hoito

Vesivarojen kohdalla pohditaan tulvariskien hallintaa, vesihuoltoon liittyviä muutoksia, säännöstelyä ja patoturvallisuutta.

Kiinteistölautakunta toteaa (4.12.2007) seuraavaa:

Työohjelmassa on tarkasteltu ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja siihen sopeutumista monien ympäristönäkökohtien osalta. Ilmastonmuutoksella ja siihen varautumisella on merkitystä myös kunnille, joille se aiheuttaa lisää tehtäviä.

Monet työohjelmassa esitetyt toimenpiteet on suunnattu ympäristöhallinnolle ja niiden tuloksena syntyvät selvitykset, ohjeet ja mahdolliset muutokset lainsäädännössä tulevat vaikuttamaan kuntien toimintaan. Siten on tärkeää, että hankkeiden etenemisestä ja etenkin konkreettisista muutoksista esimerkiksi lainsäädännön osalta tiedotetaan riittävästi. Tämä on otettu osin huomioon työohjelman jatkotoimenpiteissä, jossa tuodaan esille yhteistyön tärkeys muun muassa Kuntaliiton kanssa.

Työohjelmassa on esitetty kaavoitukseen liittyviä toimenpiteitä mm. tulvavaaran osalta. Erilaisten ilmastonmuutoksen perusteella määritettävien reunaehtojen kuten alimpien rakennuskorkeuksien asettaminen tulee jatkossa ohjaamaan kuntien maankäyttöä. Reunaehtoja asetettaessa tulisi samalla selvittää, voidaanko mahdollisia ilmastonmuutoksesta aiheutuvia riskejä pienentää myös teknisin keinoin. Erilaisille ratkaisuille olisi todennäköisimmin tarvetta erityisesti tiheissä asutuskeskittymissä.

Ilmastonmuutokset koskevat myös jo olemassa olevaa rakennuskantaa. Asiaa on sivuttu myös työohjelmassa. Erityisesti jo rakennettujen alueiden osalta pitäisi kiinnittää riittävää huomiota olosuhteiden muutoksiin, sekä muutoksista aiheutuviin riskeihin ja riittävään tiedonkulkuun kyseisten alueiden kiinteistöjen omistajille ja haltijoille.

Työohjelmassa on otettu esille tulvavahinkojen torjumiseen ja korjaamiseen liittyvät vastuun- ja kustannusjakokysymykset. Ongelma on erittäin monitahoinen eikä raportissa sen ratkaisemiseksi ole esitetty jatkotoimenpiteitä.

Ympäristönsuojelun yhteydessä on esitetty, että ”pohjavesialueilla sijaitsevien pilaantuneiden maa-alueiden kunnostuksia tulee tehdä nykyistä enemmän”. Maaperän puhdistustarpeen arviointi perustuu riskinarvioon. Arvioinnissa on otettava huomioon pohjaveden nykyinen ja suunniteltu käyttötarkoitus monien muiden tekijöiden ohella. Pohjavesi-alueella sijaitsevien pilaantuneiden alueiden kunnostuksien lisääminen pelkästään massojen sijainnin perusteella ei siten ole perusteltua vaan kunnostuksen tulee perustua laajempaan riskitarkasteluun.

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen aiheuttaa kustannusvaikutuksia, jotka saattavat olla hyvinkin merkittäviä. Tämän vuoksi onkin valitettavaa, että kustannusten vertailua ja niiden tai kustannusvastuiden selvittämistä ei ole otettu työohjelmaan mukaan.

Työohjelmaluonnoksessa kiinnitetään myös useassa kohtaa huomiota paikallisiin olosuhteisiin ja toimintaan niiden mukaisesti. Tätä voidaan pitää tärkeänä, koska ilmastomuutoksen monien vaikutusten merkittävyys vaihtelee alueittain hyvin huomattavasti.

Ympäristölautakunta päätti (11.12.2007) antaa seuraavan lausunnon:

Luonnon monimuotoisuus ja luonnon virkistyskäyttö

Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen valmistelema luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelman 2007 – 2016 luonnos on parhaillaan lausuntokierroksella. Ohjelmassa on mukana myös sopeutumiseen liittyviä toimenpiteitä ja ehdotuksia seurannaksi. Toistaiseksi käytännössä on kuitenkin tehty vielä hyvin vähän.

Valtion panostus aiheen tutkimuksiin ja seurantaan ovat tervetulleita, koska kunnilla on hyvin vähän resursseja niihin.

Tärkeä luonnon monimuotoisuuteen liittyvä linjauskysymys ovat talous- ja virkistysmetsien uudistamistavat ja puulajivalinnat, joihin on ilmastoennusteiden pohjalta esitetty melko radikaalejakin sopeuttamisehdotuksia kuten esim. puulajisuhteiden muuttaminen ja hakkuut Lapin ylänkö- ja suojametsävyöhykkeellä. Niiden mukaiset toimet saattavat mennä todellisen ilmastonmuutoksen edelle ja kiihdyttää metsälajistoon kohdistuvaa sopeutumispainetta, jota taas maltillisemmilla päätöksillä voidaan lieventää.

Varovaisuusperiaatteen mukaisesti metsänuudistamisessa tulisi käyttää eri mittakaavoissa sekä lajistollisesti että alkuperältään riittävän monimuotoista siemen- ja taimiainesta sekä edelleen myös luontaista uudistamista, jotka kaikki mahdollistavat kasvupaikalla tapahtuvan luonnonvalinnan. Huomattavaa on myös, että vaikka keskilämpötilan nousu voikin ilmaston lämmetessä lisätä puuston kasvua tulevina vuosikymmeninä, ilmastonmuutokseen liittyvä poikkeavien sääolojen yleistyminen voi johtaa vakaviin ongelmiin metsän uudistumisessa.

Valtion ympäristöhallinnon työohjelman toimenpiteissä olisi hyvä ottaa huomioon edellä olevan kaltainen metsänhoito ja metsänhoidossa tapahtuvien muutosten vaikutusten arviointi luonnon monimuotoisuuden kannalta.

Alueidenkäyttö ja yhdyskunnat

Taustakappaleeseen voisi lisätä, että myrskytuulet voivat nostattaa merenpintaa huomattavasti aiheuttaen tulvimista. Infrastruktuurin rakentamisessa tulvimisvaarassa ovat tunnelit (metro, tieliikenne) ja yleensä maanalaiset tilat. Lisäksi myrskyt aiheuttavat tuhoa sähköverkoille ja tuhoavat laajoja metsäalueita. Tällä on laajoja vaikutuksia metsäluontoon ja metsätalouteen, mikä tulisi ottaa huomioon metsien uudistamisessa.

Kunnilla on maankäyttö- ja rakennuslain perusteella suuri päätäntävalta maankäyttöön ja rakentamiseen liittyvissä kysymyksissä. Tämä korostaa kuntien vastuuta myös ilmastonmuutokseen varautumisessa.

Työohjelman luonnoksessa todetaan, että useimmat sopeutumiseen liittyvät kysymykset kuuluvat ympäristöministeriön alueidenkäytön osaston toimialaan. Ympäristölautakunta pitää erittäin kannatettavina ja kiireellisinä kaavoitukseen ja sitä koskevaan lainsäädäntöön liittyvien toimenpiteiden edistämistä. Erityisen tärkeää olisi saada aikaan opastusta ja koulutusta siitä, miten ilmastovaikutukset ja muutoksiin sopeutuminen tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa ja rakentamisessa. Koulutuksessa voitaisiin käyttää kuntien mm. Helsingin omia kaavoitusesimerkkejä. Helsingin kaupungin tulvatyöryhmä ja hulevesistrategiaa valmisteleva työryhmä ovat myös paneutuneet niihin vaatimuksiin, joita ilmastonmuutokseen sopeutuminen aiheuttaa kaupungin suunnittelulle.

Helsingin tulvatyöryhmä on kartoittanut riskialueita. Vuoden 2006 aikana laadittiin tulvariskejä varten korkeusvyöhykekartta kaupungin ranta-alueista. Operatiivinen tulvien torjunta perustuu Helsingin kaupungin pelastuspalvelujärjestelmään, jossa kaikki keskeiset virastot ja laitokset pelastuslaitoksen johdolla voidaan valjastaa tulvien torjuntaan hyödyntämällä porrastettua varoitus- ja hälytysjärjestelmää.

Tulvasuojeluhankkeiden yhtenä keskeisenä tavoitteena on myös tulvien torjunnan huomioiminen uusien asuinalueiden kaavoitusvaiheessa. Helsingin kaupunkirakentamisen painopiste tulee olemaan ranta-alueilla ja näissä rakennushankkeissa on otettava huomioon myös veden nousuun ja tulviin liittyvät riskit. Helsinki on myös laajentamassa maanalaista rakentamista, ja näiden hankkeiden yhteydessä tulvariskit on tarpeen kartoittaa hyvissä ajoin.

Rakennukset ja rakentaminen

Kohdassa rakentamisen ohjaus on käsitelty järjestelmien rakentamista (esim. vesihuolto), siten että ne toimivat erityistilanteissa. Tähän voisi lisätä, että esimerkiksi rankkasateissa jäteveden puhdistamot voivat saastuttaa vesistöt, mikäli ei ole varauduttu äkillisiin suuriin vesimääriin.

Ympäristönsuojelu Ilmanlaatu

Työohjelmassa ei ole mainittu ilmastonmuutoksen vaikutusta ilmanlaatuun. Ilmanlaatuun vaikuttavat sekä päästöt että säätila.

Talvien muuttuminen leudommiksi voi vaikuttaa liukkaudentorjunnassa käytetyn hiekoituksen ja suolan määrään. Liukkaudentorjuntatarvetta lisää lämpötilan vaihtelu nollan molemmin puolin. Vaikutukset ovat todennäköisesti erilaisia riippuen siitä, millä leveysasteella kunta sijaitsee. Lisäksi säätilan muuttuminen siten, että keväisin on pitkiä kuivia jaksoja, aiheuttaa pitkittyvää katupölyongelmaa kaupunkien keskustoissa.

Liikenteen päästöjen laimenemisen kannalta säätilalla on erityisen suuri merkitys. Tulisi pohtia, kuinka käy heikkotuulisille ja inversiotilanteille. Ilmanlaatu heikkenee kaupunkikeskustoissa erityisesti tällaisissa tilanteissa.

Kesien lämpeneminen ja erityisesti sateettomien kausien pidentyminen aiheuttaa maastopalojen lisääntymistä ja sitä kautta pienhiukkasten kulkeutumista asutuskeskuksiin.

Kasvihuonekaasupäästöt

Työohjelmasta puuttuu sopeuttamistoimien vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin. Esimerkiksi leudontuneiden talvien vuoksi talviurheilutiloja rakennetaan sisätiloihin, mikä aiheuttaa lisää kasvihuonekaasupäästöjä ja kiihdyttää itse kasvihuoneilmiötä.

Itämeren tila

Toimenpiteissä tulisi painottaa enemmän Itämeren tilaa, joka on jo nyt huono. Toimenpiteisiin tulisi lisätä yhteistyö Itämeren rannikkomaiden kanssa.

Ilmastonmuutoksen myötä kesät muuttuvat kuivemmiksi, mutta talvinen sadanta ja jokivalunta Itämereen kasvavat. Sadannan muutos ja jokivirtaamien kasvu laimentavat Itämeren pintavettä. Tämä kasvattaa pinnan ja syvänveden välistä suolaisuuseroa sekä voimistaa veden kerrostuneisuutta. Itämeren suolapitoisuus laskee, mikä tulee vaikuttamaan koko Itämeren eliöstöön. Itämeressä tasapainottelevat sekä makean että suolaisen veden lajit ääriolosuhteissa.

Sadannan aiheuttama valunnan kasvu sekä tulvat lisäävät maalta tulevaa kiintoaine- ja ravinnekuormitusta. Voimistuva veden kerrostuneisuus heikentää syvänteiden happioloja, ja ravinteiden vapautuminen pohjasedimenteistä pahentaa rehevöitymisongelmaa.

Ilmastonmuutos vaikuttaa Tanskan salmien kautta tapahtuvaan veden vaihtoon Pohjanmeren ja Itämeren välillä. Makean veden pintavirtauksen lisääntyminen vaikeuttaa Tanskan salmien kautta tulevan suolaisen veden sisään virtausta, jonka määrä on vähentynyt 1980-luvulta lähtien. Pitkään jatkuvissa vähähappisissa oloissa pohjista vapautuu sinne sitoutuneita ravinteita kuten fosforia ja typpeä. Sisäinen kuormitus tarkoittaa etenkin sedimenttiin sitoutuneen fosforin vapautumista pohjasedimentistä hapettomissa olosuhteissa. Voimakas suolaisen veden sisään virtaus voi nostaa ravinteita ylempiin vesikerroksiin levien käytettäväksi ja lisätä leväkukintoja sekä rehevöitymistä.

Muista planktonlevistä poiketen sinilevät eivät ole riippuvaisia typen saannista. Ne kykenevät hyödyntämään typpeä suoraan ilmasta veteen liuenneessa muodossa. Sinilevien määrää rajoittaa vedessä olevan fosfaatin määrä, joten sinileväkukinnat runsastuvat sisäisen kuormituksen kasvaessa. Sinilevät hyötyvät mahdollisesta lämpötilannoususta, sillä ne menestyvät parhaiten yli 15-asteisessa vedessä. Ilmastonmuutoksen seurauksena levien kasvukausi pitenee, ja sekä ulkoisen että sisäisen kuormituksen kiihtyminen voi lisätä sinileväkukintoja.

Itämeren rehevöityminen aiheuttaa veden samentumista, kun planktonlevät lisääntyvät paremman ravinnetilanteen seurauksena. Samentuminen tappaa rakkoleviä ja haittaa kaloja, jolloin koko rantavyöhykkeen ekosysteemi köyhtyy.

Toteuttaminen, seuranta ja yhteistyö

Ympäristölautakunta toteaa lopuksi, että valtion ympäristöhallinnon laatima sopeutumisen työohjelma omalle toimialalleen on hyvin kattava ja sisältää paljon myös kuntia koskettavia toimenpiteitä. Työohjelmassa tulisi tuoda vielä painokkaammin esille se tosiasia, että valtaosa käytännön sopeutumistoimista tehdään kunnissa. Kunnat tarvitsevat sopeutumiseen valmistautumisessa yhteisiä ohjeita ja koulutusta. Myös sekä kuntien keskinäistä että kuntien ja valtion ympäristöhallinnon yhteistyötä tulee tiivistää yhteisten haasteiden edessä.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (13.12.2007) seuraavaa:

Ilmastomuutoksen hillitseminen ja muutokseen sopeutuminen on tulevaisuuden suuri haaste, joka koskettaa kaikkia toimijoita ja hallinnonaloja. On hyvä, että valtion ympäristöhallinto, jonka hallinnonalaan maankäytön suunnittelu monin tavoin kytkeytyy, on laatinut omaa toimintaansa koskevan ohjelman.

Melko pitkälle ja tehokkaasti rakentuneena merenrantakaupunkina ilmastomuutoksen huomioon ottaminen on Helsingissä koettu hyvin tärkeäksi. Kaupunki on parhaillaan valmistelemassa mm. pääkaupunkiseudun ilmastostrategiaa sekä Helsingin tulvastrategiaa ja hulevesistrategiaa.

Kaupunkisuunnitteluvirasto on Yleiskaava 2002:n laadinnan yhteydessä suorittanut ilmastovaikutusten arviointia. Uusien alueiden suunnittelun yhteydessä arvioidaan ilmastomuutoksen vaikutukset erityisesti merenpinnan korkeuden, aaltoilun ja tuulisuuden osalta.

Ympäristöhallinnon työohjelman jatkotyöstämisen tuloksena syntyvistä ehdotuksista maankäyttö- ja rakennuslain muuttamiseksi halutaan myöhemmin antaa lausunto.

Pelastuslautakunta päätti (18.12.2007) todeta, että laadittu luonnosasiakirja käsittelee laajasti ilmastomuutoksen mahdollisesti aiheuttamia muutostekijöitä, osin jopa varsin yksityiskohtaisestikin. Pelastustoimen osuutta tuodaan muutamin kohdin esiin lähinnä tarpeellisuutena yhteistyön tekemiseksi. Tältä osin luonnoksessa ei ole esitetty juuri mitään konkreettisia mallituksia suhteessa muihin varsin yksityiskohtaisestikin huomioituihin asioihin.

Työryhmään tulisikin näin ollen kutsua asiatuntijajäseninä edustusta pelastustoimen piiristä siten, että samalla huomioidaan maamme laajuudesta johtuvat alueelliset eroavuudet (maaseutu, suurkaupungit).

Vaikka edellä mainittu pelastustoimen edustuksellisuus olisi mahdollisesti ajateltu hoidettavan paikallistasoisesti ohjelman valmistuttua, sisältää työohjelma kuitenkin sellaisia elementtejä, joita olisi hyvä tarkastella ylätasolla. Tällainen on mm. mahdollinen lakimuutosesitysten huomioiminen esim. viranomaisyhteistyön lisäämiseksi haittailmiöiden vaikutusten minimointiin jo ennakolta. Pelastustoimintojen hoitamisen osalta nykyinen lainsäädäntö antaa sellaisenaan jo varsin riittävät mahdollisuudet.

Lainsäädäntömuutokset eivät aina ole välttämättömiä hyvän yhteistyön aikaansaamisessa. Työohjelman sisällössä tulisi kuitenkin pontevammin korostaa useamman tahon yhteistyötarvetta ja muotoja, jotta ilmastonmuutoksen haittailmiöiden vaikutuksia saataisiin seikkaperäisemmin esille. Jatkotyövaiheissa korostuu mitä ilmeisimmin paikallistasojen yhteistyötarve.

Nyt antamassamme lausunnossa emme ole katsoneet tarpeelliseksi eritellä niitä monia yksityiskohtaisia ilmastonmuutoksen haittailmiöitä, jotka pelastustoimen näkökulmasta ovat mahdollisia. Nykyinen pelastustoimi ei nojaudu pelkästään onnettomuustilanteiden hoitamiseen, vaan se pyrkii vaikuttamaan kaikkiin niihin tekijöihin, joilla onnettomuus ja nyt puheena olevan asian osalta useimmiten haittojen syntymisiä voitaisiin ehkäistä. Näin ollen lausuntoon kirjoitettuna yksittäiset asiat jäisivät helposti liian kapea-alaisiksi.

Tekninen lautakunta antoi (18.12.2007) seuraavan lausunnon:

Helsingin Vesi esittää asiasta lausuntonaan seuraavaa:

Ympäristöministeriön laatimassa ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevassa työohjelmaluonnoksessa on käsitelty hyvin laajasti ilmastonmuutoksen kansallisen sopeutumisstrategian ympäristöhallinnon eri toimialoille asettamia haasteita.

Helsingin Vesi pitää tärkeänä, että ilmastonmuutoksen vaikutusten yksityiskohtaisia arviointeja ei ympäristöhallinnon eri toimialoilla käsitellä erillisinä tehtävinä, vaan että arvioinnit ja sopeutumistoimenpiteiden määrittäminen liitetään eri toimialoilla osaksi jokapäiväistä tavanomaista suunnittelua, toimeenpanoa ja seurantaa.

Pääkaupunkiseudun vesihuollon kannalta on erityisen tärkeää kehittää suurten keskusjärvien, kuten Päijänteen, hydrologista seurantaa ja vesistömalleja tulvien ja poikkeuksellisten kuivuustilanteiden ennustamiseen ja niistä varoittamiseen. Samoin on tärkeää tehostaa maa- ja metsätalouden vesiensuojelutoimia, jotta ravinteiden huuhtoutumista ja eroosiota voidaan vähentää erityisesti lumettomien talvien aikana. Myös merenpinnan äkillisen nousun ennustamis- ja tiedotusjärjestelmiä tulisi kehittää.

Rakentamista ohjaavaa lainsäädäntöä ja säädöksiä tulee kehittää siten, että tulvariskien hallinnan näkökulma liitetään osaksi normaalia suunnittelua ja suunnitteluperusteita. Tässä yhteydessä tulisi myös selvittää erityyppisten tulvatilanteiden vastuukysymykset.

Todettakoon, että vuonna 2005 valmistui Helsingin tulvantorjuntatyöryhmän loppuraportti, jossa on esitetty keskeiset tulvantorjuntaan liittyvät toimenpiteet sekä eri toimintojen vastuutahot. Tällä hetkellä Helsingissä on käynnissä hulevesistrategian laatiminen ja sen on määrä valmistua vuoden 2007 loppuun mennessä. Hulevesistrategia tulee olemaan osa Helsingin tulvantorjuntastrategiaa, joka on tarkoitus laatia vuoden 2008 aikana. Lisäksi rakennusvirasto on yhdessä muiden hallintokuntien kanssa teettänyt vuonna 2007 esiselvityksen keskeistä tulvariskikohteista. Kaikissa näissä selvityksissä ja strategioissa ilmastomuutoksen vaikutukset on otettu tai tullaan ottamaan huomioon.

Helsingin Energia esittää asiasta lausuntonaan seuraavaa:

Työohjelmaluonnoksen mukaan keskeisimmät ilmastomuutoksen vaikutukset, jotka vaativat sopeutumistoimenpiteitä ympäristöhallinnon toimialalla ovat luonnon monimuotoisuuden muutokset sekä haitallisten vieraslajien lisääntyminen, tulvien ja muiden poikkeuksellisten sääilmiöiden lisääntyminen sekä muutokset rasitus- ja vesiolosuhteissa. Näistä viimeksi mainittu eli sään ääri-ilmiöiden kuten myrskyjen, rankkasateiden ja tulvien runsastuminen ja voimistuminen edellyttävät aikaisempaa parempaa ennakointia ja varautumista myös energian-tuotannolta ja -jakelulta.

Helsingin Energia pitää tärkeänä, että työohjelmaluonnoksessa mainittu vesistöjen säännöstelyn sopeuttaminen sekä pato- ja muihin vesirakenteisiin liittyvän mitoituksen tarkistamiset tehdään yhteistyössä vesivoimatuottajien kanssa, jotta energia-, tulvasuojelu- ja ympäristönäkökohdat tulevat tasapuolisesti huomioitua, ja näin varmistetaan yhteiskunnan kokonaisedun kannalta järkevien vesivoimahankkeiden toteuttaminen myös jatkossa.

Helsingin Energialla on vastuullaan huomattava määrä maanalaisia kalliotiloja ja tunneleita, joiden kannalta tulvariskien hallinta on olennaista, joten merenpinnan äkillisten nousujen keskitettyä ennustamis- ja tiedotusjärjestelmää tulisi kehittää. Helsingin kaupunki on selvittänyt keskitetysti omalta osaltaan tulvan torjuntaan liittyvät toimenpiteet ja eri vastuutahot.

Rakennuslautakunta toteaa (18.12.2007) seuraavaa:

Koska alue- ja yhdyskuntarakennetta (kohta 3.3) sekä rakennuksia ja rakentamista (kohta 3.4) koskevat paljolti samat ilmastonmuutokseen liittyvät tekijät, rakennuslautakunta lausuu työohjelmaluonnoksen näissä kohdissa esitetyistä toimenpiteistä samanaikaisesti.

Työohjelmaluonnoksessa on esitetty ennusteita tulevista ilmastonmuutoksista ja niiden aiheuttamista rasituksista ympäristöön, maaperään, olemassa oleviin rakennuksiin ja tulevaan rakentamiseen:

1. Vuotuiset sademäärät lisääntyvät, erityisesti talvisateet yleistyvät, kun taas kesäisin voi olla pitkiäkin kuivia jaksoja. Sateille on myös luonteenomaista äkillisyys ja voimakkuus.

• Äkilliset ja voimakkaat rankkasateet aiheuttavat taajamatulvia, joista voi olla seurauksena viemäriverkoston tulviminen ja vesien kulkeutuminen rakennusten alapohja- ja kellaritiloihin, kuten kävi kesällä 2007 Porissa.

• Maaperän vesipitoisuuden lisääntyminen ja veden virtaukset saattavat heikentää maaperän kantavuutta.

• Savipitoisilla alueilla pitkän kuivuusjakson seurauksena voi aiheutua maapohjan painumista ja samalla maanvaraisesti perustettujen rakenteiden ja rakennusten painumista. Vastaavasti puupaalujen varaan perustettujen rakennusten paalut altistuvat lahoamiselle.

2. Tuulisuus ja tuulien voimakkuus lisääntyvät erityisesti merialueilla ja rannikkoseutujen maa-alueilla. Myrskyt ajoittuvat talviaikaan. Keskilämpötilan ennakoidaan nousevan Suomessa vuoteen 2080 mennessä enimmillään 4 - 6˚C.

• Tuulennopeuksien kasvu lisää rakennusten kantavien ja jäykistävien rakenteiden rasituksia. Rakennusten ulkovaipan keveät rakennusosat on kiinnitettävä runkoon vahvemmin kiinnikkein. Esimerkiksi Vuosaaren 26-kerroksisen asuinkerrostalon jäykistävä runko mitoitettiin vapaaehtoisesti määräysten (Suomen rakentamismääräyskokoelman osa B1: Rakenteiden varmuus ja kuormitukset, määräykset 1998) edellyttämää tuulikuormaa 10 % suuremmalle tuulikuormalle. Rakennuksen käyttöikä on 100 vuotta ja ilmatieteenlaitos suositteli tekemiensä ilmastomallien perusteella tuulikuorman korottamista 20 %:lla.

• Rakennusten ulkopintojen kosteusrasitus lisääntyy voimistuvien viistosateiden takia. Pintamateriaaleihin kohdistuva rasitus lisääntyy ulkoilman lämpötilan kohotessa 0˚C vaiheille, jolloin jäätymissyklien määrä kasvaa oleellisesti. Materiaalin huokosiin ja mikrohalkeamiin tunkeutunut vesi laajenee jäätyessään aiheuttaen toistuessaan materiaalin rapautumista.

3. Merenpinnan nousu yhdessä tuulisuuden lisääntymisen kanssa altistavat suurien vesistöjen ja merenrantojen varsilla rantarakenteita ja rakennuksia vaurioille.

Miten Helsinki on varautunut ilmastonmuutoksen sopeutumiseen

Helsingin kaupunkia koskeva tulvantorjuntasuunnitelma valmistui 31.12.2005. Suunnitelmassa on käsitelty meriveden pinnan äkillistä nousua, Vantaanjoen vesistön pinnan nousua, rankkasadetulvia, putkirikoista johtuvia tulvia ja Silvolan tekoaltaan patomurtumaa. Raportissa käsitellään tulvien torjuntaa operatiiviselta kannalta, esitetään toimenpiteet, joilla ennalta varaudutaan tulvavahinkojen estämiseen ja tuodaan esiin kaupungin tulvantorjuntastrategiaan liittyviä asioita. Raportissa ei käsitellä tulvavahinkoihin liittyviä korvausasioita.

Helsingin hulevesistrategian laatiminen valmistuu vuoden 2007 loppuun mennessä. Strategian yhtenä kohtana on ”Hulevesien hallintaan vaikuttavat muutostekijät tulevaisuudessa”.

Edellä mainitun Tulvantorjuntasuunnitelman 31.12.2005 pohjalta on jatkettu tulvantorjuntastrategian valmistelua rinnan hulevesistrategian kanssa. Tulvantorjuntastrategian valmistumisen määräaikaa on kerran jatkettu 30.6.2008 saakka. Strategiseen toimenpidesuunnitelmaan liittyviä asioita ovat:

• Uusien rakentamisalueiden ja olemassa olevien rakennettujen alueiden kartoittaminen, joilla tarvitaan toimenpiteitä tulvien torjumiseksi. Tähän liittyvänä osatyönä voidaan mainita kiinteistöviraston kaupunkimittausosaston suorittama laserkeilausmittaus Helsingin maa-alueen korkeusprofiilista merenpinnan korkeuteen nähden. Mittauksen tuloksena laadituista kartoista nähdään maa-alueen jääminen merivedenpinnan alapuolelle eri merivedenkorkeustasoilla.

• Liikenne-, pysäköinti-, varikko-, teknisen huollon yms. hankkeiden ja olemassa olevien tilojen kartoitus, joissa tarvitaan tulvantorjuntatoimenpiteitä.

• Muiden tulvantorjuntaa tarvitsevien alueiden ja hankkeiden, esim. virkistysalueet ja virkistysrakentaminen, kartoitus.

• Alueita ja hankkeita koskevien rakenteellisten ym. toimenpiteiden määrittely otettavaksi huomioon edellä mainituilla alueilla ja hankkeissa asemakaavoituksen, muun yksityiskohtaisen suunnittelun ja rakentamisen yhteydessä.

• Selvitetään menettelytapa kiinteistöjen peruskorjausten yhteydessä tehtäville tulvavaarakartoituksille.

• Alustava kustannustarkastelu ja –arvio tarvittavista toimenpiteistä alue- ja hankekohtaisesti.

Vuosaaren sataman valmistuminen ja mm. satamatoiminnoilta vapautuvien uusien alueiden suunnittelu asuin- ja toimitilarakentamiseen

Helsingin merenranta-alueille rakennetaan lähiaikoina huomattava määrä uusia rakennuksia, jotka esimerkiksi Töölönlahden alueella edustavat monumentaalirakentamista yli 200 vuoden käyttöikineen.

Ympäristöopas nro 52, Ylimmät vedenkorkeudet ja sortumariskit ranta-alueille rakennettaessa on ilmestynyt vuonna 1999. Merivedenpinnan tulevaisuuden kehittymistä on arvioitu oppaan ilmestymisen jälkeen edelleen. Eiranrannan suunnittelun yhteydessä teetettiin asiantuntija-arvio aaltoisuudesta ja tuulisuudesta ja Kruunuvuorenrannan suunnittelun avuksi asiantuntija-arvio vedenkorkeudesta ja aallokosta.

Kaupunkisuunnitteluviraston, kiinteistöviraston ja rakennusvalvontaviraston yhteiskokouksessa 26.9.2007 todettiin aaltoiluvaran määrittämisen eri ranta-alueille olevan asiantuntijatyötä ja todettiin tarpeelliseksi pyytää merentutkimuslaitosta ja ilmatieteenlaitosta laatimaan uusi merivedenpinnan korkeuden ennuste Helsingin olosuhteisiin ja ohje aaltoiluvaran huomioon ottamisesta eri suunnittelualueilla. Sovittiin myös, että vastuu työn käynnistämisestä ja ohjaamisesta kuuluu kaupunkisuunnitteluvirastolle.

Mahdollisuudet hidastaa ilmastonmuutosta

Vaikka lausunnolla oleva työohjelma keskittyy ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, voinee hiukan kosketella myös mahdollisuuksia hidastaa ilmastonmuutosta.

Tunnettua on, että suurimmat yksittäiset ilmastonmuutosta nopeuttavat tekijät liittyvät liikenteeseen sekä rakennusten käyttöön.

Liikenteen kasvun rajoittaminen on ehkä keskeisin kuntien toimenpitein vaikutettavissa oleva seikka. Helsingin maankäytön suunnittelu perustuu olemassa olevan kaupunkirakenteen tiivistämiseen. Tämä on kestävän kehityksen mukaista politiikkaa, jota pitäisi kaikin tavoin tukea ja edistää. Tiivis kaupunkirakenne vähentää yksityisautoilun tarvetta, on infrastruktuurin rakentamisen kannalta taloudellinen ratkaisu ja säästää maata virkistyskäyttöön.

Parantamalla julkisen liikenteen toiminta- ja käyttöedellytyksiä voidaan vaikuttaa huomattavasti yksityisautoilun tarpeen vähenemiseen. Huolimatta raideliikenteen kalliista perustamiskustannuksista erityisen suositeltavana voi pitää raideliikenteen, mukaan lukien raitiotiet, laajentamista. Valtiovallan tulisi suosia raideliikenteen kehittämistä.

Kevyen liikenteen edellytykset pikemminkin paranevat kuin heikkenevät ilmaston lämmetessä. Erityisesti tämä koskee polkupyöräilyä. Helsingissä on jo pitkään toiminut projekti pyöräilyn suosion kasvattamiseksi. Viime aikoina on rakennuslautakunnassa kiinnitetty tehostetusti huomiota siihen, että liike-, työpaikka- ja palvelurakennusten yhteyteen tulee riittävästi polkupyöräpaikkoja.

Rakennusten energiatehokkuuden parantaminen on keskeisiä keinoja hillittäessä kasvihuonekaasupäästöjä. Vuoden 2008 alusta voimaan tuleva lainsäädäntö rakennusten energiatodistuksista asettaa uusille rakennuksille energiansäästöön kannustavia vaatimuksia. Ympäristöministeriö on ilmoittanut, että vuonna 2010 tulee voimaan uusia n. 30 % tiukempia asuntorakentamisen energiansäästömääräyksiä. Suurin säästöpotentiaali on kuitenkin olemassa olevassa vanhassa rakennuskannassa. Niiden energiatehokkuuden parantaminen tulee edellyttämään mahdollisten pakottavien määräysten lisäksi ennen kaikkea houkuttimia. Suomen Kuntaliitto on esittänyt lain muutosta, jonka avulla kunnat voisivat velvoittaa kiinteistöjä liittymään olemassa olevaan kaukolämpöverkostoon. Jos muutos toteutuu, ei sen tule kuitenkaan johtaa monopolimaiseen hinnoitteluun.

Useimmat lähivuosikymmenten suuret asuinrakentamisen alueet toteutetaan Helsingissä kaupungin maalle. Kaupungilla on mahdollisuus kaavoituksen ja tontin luovutuksen kautta edistää, ellei suorastaan vaatia, ekologisen rakentamisen periaatteiden noudattamista. Eko-Viikki on saanut kansainvälistä tunnustusta monista ekologisen rakentamisen innovaatioistansa. Kaupungin tulee myös jatkossa toimia suunnannäyttäjänä ja hyvänä esimerkkinä kestävää kehitystä edistävästä rakentamisesta.

Yhdyskuntien jätehuollon kehittäminen on paljolti jäänyt puolitiehen. Jatkossa pitäisi ainakin suuria uusia alueita rakennettaessa luoda alueellinen imukeräysmenetelmään perustuva jätehuolto. Tällöin vältytään jatkuvilta jäteautojen liikkumiselta, joka paitsi on energiaa tuhlaavaa, aiheuttaa ongelmia ja kustannuksia jätetilojen sijoittelussa.

Tutkimustoiminta Lausunnolla olevassa työohjelmaluonnoksessa korostetaan ilmastonmuutokseen ja sään ääri-ilmiöihin liittyvän tutkimustoiminnan merkitystä. Tulosten perusteella voidaan tarkastella edellyttävätkö muutokset suunnitteluperiaatteiden ja norminannon tarkistamista uudisrakentamisessa tai toimenpiteitä olemassa olevassa rakennuskannassa.

Helsingin kaupungilla ja Teknillisellä korkeakoululla on yhteinen ”Innovatiivinen kaupunki” –yhteistyöohjelma. Ohjelman puitteissa on toteutettu mm. hanke ”Korjaustoimenpiteiden vaikutus betonijulkisivujen käyttöikään”, johon saatiin merkittävä rahoitus Tekesiltä. Huonommin kävi tutkimushankkeelle, jolla oli tarkoitus selvittää toimivia ja kestäviä julkisivuratkaisuja Helsingin laajoilla merenranta-alueilla käynnistyville uusille asuin- ja toimitilarakennuksille. Rahoitus ei onnistunut ja tutkimushanketta ei ole voitu käynnistää.

Yhteenveto Rakennuslautakunta viestittää lausunnollaan, että Helsingin kaupunki on esimerkillisellä tavalla edistänyt ilmastonmuutokseen sopeutumista lausunnolla olevassa työohjelmaluonnoksessa esitettyjen alue- ja yhdyskuntarakennetta sekä rakennuksia ja rakentamista koskevien linjausten osalta käytännön tasolla.

Rakennuslautakunta näkee välttämättömänä, että valtio suhtautuu myötämielisesti esitettävien ilmastonmuutoksen sopeutumiseen liittyvien tutkimushankkeiden rahoitukseen, koska esimerkiksi edellä esitetyn tutkimushankkeen tulokset auttaisivat kaikkia Suomen rannikkoalueiden kaupunkeja ohjaamaan rakentamista kestävämpään suuntaan.

Valtiovallan tulee myös olla valmis tukemaan kestävän kehityksen mukaisia liikenteen ratkaisuja.

Yleisten töiden lautakunta toteaa (10.1.2008) seuraavaa:

Ympäristöhallinnon työohjelmaluonnos ilmastomuutoksen sopeutumiseen on perusteellinen ja ympäristöhallinnon eri näkökulmia huomioon ottava. Tehtävä on kuitenkin laaja, ja ehdotetut toimenpiteet ovat vaarassa hukkua perustelutekstiin. Esitystapaa tulee selkeyttää ja terävöittää.

Eri toimijoiden suhteessa ilmastonmuutoksen on olennaista toisaalta muutoksen etenemisen hillitseminen ja toisaalta muutokseen sopeutuminen. Työohjelman rajaus tältä osin tulee tuoda selkeästi esille. Työohjelmaluonnoksen sisällön jäsennys viiteen aihekokonaisuuteen on tarkoituksenmukainen ja vastaa kansallisen sopeutumisstrategian sisällön jakoa.

Ohjelma havainnollistaa selkeästi, kuinka laajasta eri toimijoiden uudelleen orientoitumisen tarpeesta ilmaston muutokseen sopeutumisessa on kysymys. Monet ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvät toimenpiteet koskevat kuntien toimintaa. Kunnat ovatkin melko hyvin alkaneet ennakoida toimenpidetarpeita ja Helsingissäkin on sopeutumisessa keskeisiin hulevesien ja tulvien hallintaan, luonnon monimuotoisuuteen ja turvallisuuteen liittyviä strategioita ja toimintaohjelmia valmisteilla. Myös erilaisten toimintamallien luominen kuntien yhteistyölle on tarpeen, sillä ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat usein ylikunnallisia kysymyksiä.

On haasteellinen tehtävä ottaa kantaa työohjelmaluonnoksessa esitettyjen toimenpiteiden kattavuuteen ja kiireellisyyteen. Vaikutuksiltaan erittäin laajaan muutosvoimaan sopeutumisessa on painotettava kuitenkin erityisesti laajapohjaisen tutkimustiedon tärkeyttä ja kaikkien toimijoiden tiedon tason lisäämistä. Myös hyvien sopeutumisen käytäntöjen ja teknisten ratkaisujen löytäminen sekä niistä tiedottaminen on tärkeää. Vaihtoehtoisten toimenpiteiden kustannustarkastelut ja -vertailut sekä hyöty/kustannustarkastelut ovat myös tärkeitä, kun otetaan kantaa toimenpiteiden toteutusjärjestykseen.

Rakennusviraston näkökulmasta sadannan lisääntymisen vaikutus pohjaveden pintaan, hetkellisiin pintavalunnan huippuarvoihin ja maan lujuuteen on tärkeä tunnettava tekijä. Kuivuus, keskilämpötilan nousu ja myrskyt muodostavat selkeän riskin kaupunkimetsille, joiden heikentymisestä, tuhoalttiudesta (tuhohyönteiskantojen muutokset) ja tuhojen ennaltaehkäisystä tutkimustieto on tarpeen. Kuivuus on riski myös mm. katupuille, jotka ovat merkittävä investointi.

Rakennusviraston katu- ja puisto-osastolla valmistumassa olevan selvityksen perusteella Helsingin tulvasuojaus merenpinnan nousun varalta on toteutettavissa melko yksinkertaisin maarakentein. Tutkimus- ja kehitystyö innovatiivisista tulvasuojarakenteista on kuitenkin tarpeen pitkän tähtäyksen varautumista ajatellen.

Ohjelman toimeenpanon kannalta tärkeitä ovat eri toimijoita ohjaavien ja velvoittavien päätösten aikaansaaminen sekä ohjelmoitujen toimenpiteiden toteutumisen seuranta.

Ilmaston muutoksen vaikutukset tuottavat usein aineellisia vahinkoja, joiden arvo voi nousta korkeaksi. Tällöin eri toimijoiden vastuiden selkeän määrittelyn tarve korostuu. Myös vakuutuksia koskevat kysymykset tulee arvioida ja määritellä uudelleen muuttuvaan tilanteeseen sopivan, tarkoituksenmukaisen vakuutustoiminnan edellytysten varmistamiseksi.

Pääkaupunkiseudun kuntien kaupunkisuunnitteluorganisaatiot vastaavat maankäytön ratkaisuista ja kaupunkirakenteen kehittämisestä. Ehdotus kaavoitusprosessiin liitettävistä lisäselvitysvaatimuksista haavoittuvilla alueilla on kannatettava. Nämä asiat tulee selvittää kaavoitusvaiheessa hyvin tarkkaan koskien erityisesti tulvaherkkiä alueita ja alueita, joilla on vaikutusta tulviin.

Työohjelmaluonnoksen toimenpiteistä monilla on yhtymäkohtia rakennusviraston toimialaan. Rakennusviraston eri yksiköillä on monia mahdollisuuksia vaikuttaa esitettyjen toimenpiteiden toteutumiseen ja se pyrkiikin kehittämään toimintaansa myös ilmastonmuutokseen sopeutumisen näkökulmasta.

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen Helsingissä yleisten alueiden hallinnon näkökulmasta

Ilmastonmuutoksen seurauksena Helsingin lämpötilan ennustetaan nousevan ja sateisuuden lisääntyvän etenkin talvella. Sääilmiöt äärevöityvät, joten sekä kuivien kausien että rankkasateiden arvioidaan lisääntyvän. Rankkasateet aiheuttavat helposti rakennetussa ympäristössä hulevesien tulvimista eli ns. kaupunkitulvia. Merenpinnan tulvimisen riski lisääntyy etenkin talviaikaan. Lisääntyvä tuulisuus vahvistaa aallokon voimaa rannoilla.

Helsingin kaupunki on hyvissä ajoin nostanut vaatimuksia uusien rakennettujen alueiden maanpinnan tason ja rakennusten maantasokerroksen alimmista sallituista korkeusasemista ja käynnistänyt tulvariskialueiden kartoituksen. Tuoreet laserskannaukseen perustuvat kartoitustulokset ovat eri virastojen käytössä.

Helsingillä on jo olemassa merenpinnan tason ennakointi- ja varoitusjärjestelmä, josta vastaa pelastuslaitos. Rakennusvirastolla on keskeinen rooli kaupungin valmiustoiminnassa ja se saa hälytyksen meren pinnan tason noustessa tiettyyn lukemaan.

Rakennusvirasto vastaa katu- ja viheralueiden suunnittelusta, rakentamisesta ja ylläpidosta Helsingissä, sekä Helsingin kaupungin omistamien alueiden luonnonhoidosta myös muiden kuntien alueilla. Ilmastonmuutoksen todennäköiset vaikutukset toimialueeseen on tunnistettu, ja varautuminen pyritään tekemään normaalin toiminnan ohjauksen yhteydessä. Vaikutusten analysointia ja sopeutumiskeinojen kehittämistä tulee kuitenkin jatkaa edelleen.

Syyskuussa 2007 yleisten töiden lautakunnan hyväksymässä Helsingin kaupungin luonnonhoidon linjauksessa, joka ohjaa metsä-, niitty- ja peltoalueiden hoitoa pitkällä tähtäyksellä, ilmastonmuutoksen vaikutukset huomioitiin toimintalinjauksia laadittaessa ja toimenpiteitä ohjelmoitaessa. Ilmastonmuutosta huomioivaa linjausta olevien rakenteiden tarkistamisesta ei ole rakennusvirastossa erikseen laadittu. Kun katuja, penkereitä ja siltoja uusitaan, otetaan huomioon myös tulvakysymykset. Silloin tulvasuojaus on usein edullisinta toteuttaa tai sen tasoa parantaa. Rakennusviraston toimintasuunnitelmaan vuodelle 2008 on tulossa toimenpide, joka on lähtöisin yleisten töiden lautakunnan aloitteesta. Sen mukaan: ”Selvitetään keinoja, joilla yleisten alueiden hoidossa tulee varautua ilmastonmuutokseen”. Toimenpiteen toteuttamisessa rakennusvirasto tekee yhteistyötä osastojen välillä ja myös ympäristöhallinnon kanssa.

Ylläpidon näkökulma ilmastonmuutoksen vaikutuksiin

Helsingin oloissa ilmaston muutos tuo yleisten alueiden hallinnolle sekä kustannuksia (kasvillisuuden kuivuustuhojen hoito, kastelutarve, tulvien ennaltaehkäisy, jokiuomien rantaeroosio) että säästöjä (vähentynyt talvikunnossapidon tarve). Tulvatilanteiden yksityisille kiinteistöille aiheuttamat vahingot saattavat pyrkiä nostamaan kaupungille lankeavien vahingonkorvausten määrää. Riskikohtien tunnistaminen ja rakenteellinen muuttaminen on tarpeen.

Lisääntyvät sateet vaativat katujen ja puistojen kuivatusjärjestelmien kehittämistä: tarvetta lisätä kaivoja ja niiden vedenvälityskykyä (ritilä-kita) tai vaihtoehtoisesti pumpata vettä. Katujen puhtaanapidossa tulee entistä enemmän huolehtia siitä, että sadevesikaivojen ritiläkansistot pysyvät auki.

Erityisesti talviaikaan lämpötilan vaihtelu nollan tuntumassa sekä runsastuvat sateet lisäävät liukkautta ja turvallisuusriskejä teillä ja reiteillä, mikä lisännee tarvetta liukkaudentorjuntaan (hiekoitus). Tämä puolestaan vaatii entistä enemmän toimenpiteitä keväisten katupölyongelmien estämiseksi. Hoito-ohjelma on tarkennettava erityisesti katupölyn liukkauden vähentämiseksi ottaen huomioon myös väestön ikääntymisen. Oletettavien rankkojen lumisateiden lisääntyminen merkitsee enemmän hetkittäisiä lumenajotarpeita, täten lumenvastaanottopaikkojen riittävyydestä ja kattavuudesta tulee huolehtia. Kaavoituksessa tulee huomioida lumitilatarpeet myös yleisillä alueilla, varsinkin kaduilla.

Pintavesien johtaminen

Helsingin kaupunki on parhaillaan laatimassa hulevesistrategiaa. Rakennusvirasto osallistuu strategian laadintaan. Hulevesistrategiassa tultaneen määrittelemään tavoitteet ja yleiset periaatteet hulevesien hallintaa koskevissa kysymyksissä.

Strategian luonnoksessa luonnonmukaisen ja ekologisen, hidastavan ja avoimen hulevesien käsittelyn edistämistä korostetaan suunnittelu- ja rakentamisperiaatteena. Tulvimisen ehkäisemiseksi on ehdotettu jo kaavoitusvaiheessa tapahtuvaa hulevesitarkastelua. Hulevesitarkastelussa huomioidaan valuma-alueet kokonaisuutena ja hulevesien määrää vähennetään esimerkiksi paikallisilla käsittelyillä, kuten imeyttämällä. Hulevesien virtaamia pyritään myös mahdollisuuksien mukaan hidastamaan, viivyttämään ja tasaamaan. Nämä ratkaisut vaativat tilaa, joten ne on hyvä huomioida jo kaavoitusvaiheessa.

Hulevesien johtamista pyritään edistämään säilyttämällä nykyiset avo-ojat. Ojia voidaan muotoilla, jolloin niiden hulevesien viivyttävää ja hidastavaa vaikutusta voidaan parantaa. Rakennetuilla alueilla tulvareittien määrittämisellä hallitaan hulevesien tulvimista, jolloin tulvimisesta aiheutuvat vahingot jäävät mahdollisimman pieniksi. Hulevesien keräilyä ja ohjausta suoritetaan puistoalueilla myös puistotaiteellisin ja ekologisin perustein.

Tulvariskien hallinta

Tulvariskien konkretisoitumisen takia Helsingin kaupunginjohtaja asetti syyskuussa 2005 työryhmän laatimaan Helsingin tulvantorjuntasuunnitelmaa. Työryhmän loppuraportissa (31.12.2005) käsitellään tulvien torjuntaa operatiiviselta kannalta, mutta siinä esitetään myös ne toimenpiteet, joilla ennalta varaudutaan tulvavahinkojen estämiseen. Tulvantorjunnan toimenpiteitä on esitetty pelastuslaitokselle, kiinteistövirastolle, Helsingin Energialle, Helsingin Satamalle, Helsingin Vedelle, rakennusvirastolle, liikuntavirastolle sekä ympäristökeskukselle. Vuoden 2006 aikana kiinteistövirasto laati tulvariskien hallintaa varten korkeusvyöhykekartan kaupungin ranta-alueista.

Helsingissä eri hallintokuntien välinen työnjako tulvantorjunnassa on esitetty em. raportissa ja hallintokunnat ovat näiltä osin ryhtyneet omalla vastuualueellaan tarvittaviin toimenpiteisiin. Tulvantorjuntatyöryhmän käsityksen mukaan tulvantorjuntaan liittyvä hallintokuntien välinen yhteistyö on jatkossa tarkoituksenmukaisinta hoitaa normaalina viranomaisyhteistyönä. Kaupunkisuunnitteluviraston johdolla tehtävä tulvantorjuntastrategia valmistuu 30.6.2008. Erityisesti lisääntyvät tulvariskit on huomioitava, kun tehdään suunnitelmia merenrantatäytöistä ja mm. kelluvista asunnoista.

Rakennusviraston katu- ja puisto-osasto käynnisti selvitystyön merenpinnan noususta aiheutuvien tulvakohteiden määrittelyn keväällä 2007 kiinteistöviraston ajantasaisiin maastomalleihin tukeutuen. Selvityksessä on inventoitu ranta-alueet, joilla meriveden korkeuden äkillisestä noususta (tulvimisesta) voi aiheutua rakennuksille ja muille ranta-alueella sijaitseville rakenteille haittaa tai vahinkoa. Myös muuntajat ja tunneleiden suuaukot on kartoitettu. Selvityksessä on esitetty tarvittavat tulvasuojelutoimenpiteet kuten kiinteiden tulvapenkereiden rakentamiskohteet ja tilapäisen tulvasuojauksen kohteet sekä priorisoitu kiinteiden tulvapenkereiden toteutusjärjestys. Selvitys valmistui joulukuussa 2007.

Katu- ja puisto-osasto on käynnistänyt kahden kiireellisimmäksi priorisoidun kohteen tarkemman suunnittelun Sarvastonkaaren alueella Laajasalossa ja Niittyrannan alueella Marjaniemessä. Lisäksi katu- ja puisto-osasto on laatimassa selvitystä Oulunkylän tulvasuojelun toteuttamismahdollisuuksista yhteistyössä Uudenmaan ympäristökeskuksen kanssa. Siinä tutkitaan Savelan asuinalueen ja Oulunkylän siirtolapuutarhan tulvasuojausta Vantaanjoen tulvahaittojen ehkäisemiseksi. Selvitys on viimeistelyvaiheessa. Kaikkien selvityksessä esitettyjen kohteiden toteuttamisen arvioidaan tapahtuvan 10 vuoden aikana.

Rakennusvirastolla oli vuonna 2007 ensi kertaa käytettävissä erillinen määräraha tulvasuojausten rakentamiseen. Käytettävissä oleva summa on pienehkö (n. 500 000 euroa/vuosi).

Ryj viittaa saatuihin lausuntoihin ja toteaa, että YTV Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta on yhteistyössä Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten asiantuntijoiden kanssa laatinut Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian 2030, jonka tavoitteina ja päämäärinä on mm. löytää käytännön keinoja, joilla kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisvelvoitteet voidaan saavuttaa. Strategiassa tarkastellaan myös yleisesti ilmastonmuutokseen vaikuttavia tekijöitä ja sopimuksia. YTV:n hallitus on 14.12.2007 hyväksynyt omalta osaltaan Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian 2030. Samalla YTV:n hallitus on kehottanut yhteistyöjohtajaa yhdessä jäsenkaupunkien kanssa valmistelemaan Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian aiesopimuksen valtion ja YTV-kaupunkien kesken.

Ryj toteaa lisäksi, että hulevesistrategian johtoryhmä on 28.12.2007 toimittanut hallintokeskukseen hulevesistrategian, jossa esitetään hulevesiin liittyvät yleiset periaatteet, joita suunnittelussa, rakentamisessa ja vesihuollossa Helsingissä on tarkoitus noudattaa.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee lähettää ympäristöministeriölle ilmastonmuutokseen sopeutumista käsittelevästä työohjelmaluonnoksesta seuraavan lausunnon:

Ympäristöhallinnon työohjelmaluonnos ilmastomuutoksen sopeutumiseen on hyvin kattava ja ympäristöhallinnon eri näkökulmia huomioon ottava. Työohjelmaluonnoksen sisällön jäsennys viiteen aihekokonaisuuteen on tarkoituksenmukainen ja vastaa kansallisen sopeutumisstrategian sisällön jakoa. Esitystapaa ja esityksen rakennetta olisi kuitenkin hyvä selkeyttää siten, että työohjelmaluonnoksessa esitetyt toimenpiteet erottuisivat selkeämmin perusteluista ja muusta tausta-aineistosta. Myös työohjelman rajaus muutoksen etenemisen hillitsemisen ja toisaalta muutokseen sopeutumisen osalta tulisi tuoda selkeästi esille.

Kaupunginhallitus katsoo, että on melko haasteellinen tehtävä ottaa kantaa työohjelmaluonnoksessa esitettyjen toimenpiteiden kattavuuteen ja kiireellisyyteen. Vaikutuksiltaan erittäin laajaan muutosvoimaan sopeutumisessa on kuitenkin painotettava erityisesti laajapohjaisen tutkimustiedon tärkeyttä ja kaikkien toimijoiden tiedon tason lisäämistä. Myös hyvien käytäntöjen ja teknisten ratkaisujen löytäminen sekä niistä tiedottaminen on tärkeää.

Kaupunginhallitus toteaa, että kaupunkiseutujen vastuu ilmastonmuutoksen torjunnassa nähdään keskeisenä osana Helsingin kaupungin suunnittelua ja päätöksentekoa. Helsingissä onkin valmistunut tai on valmisteilla hulevesien ja tulvien hallintaan, luonnon monimuotoisuuteen ja turvallisuuteen liittyviä strategioita ja toimintaohjelmia. Lisäksi Helsingin kaupunki on yhteistyössä YTV:n, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten asiantuntijoiden kanssa laatinut Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian 2030, jossa tarkastellaan myös yleisesti ilmastonmuutokseen vaikuttavia tekijöitä ja sopimuksia. Kaupunki on myös mukana Kuntaliiton koordinoimassa kansainvälisessä ilmastonsuojelukampanjassa Cities for Climate Protection (CCP).

Ympäristöhallinnon toimialojen mukaisista aihekokonaisuuksista kaupunginhallitus toteaa seuraavaa:

Luonnon monimuotoisuus ja virkistyskäyttö

Ilmastonmuutoksen vaikutusten merkittävyys vaihtelee alueittain huomattavasti, ja vaikutukset Suomen luonnon monimuotoisuuteen ovat vaikeasti ennustettavia. Ilmastonmuutokseen sopeutumista rajoittaa tiedon puute. Konkreettisten toimenpiteiden määrittely ja toteuttaminen on mahdollista, kun ilmastonmuutoksen vaikutuksista on enemmän tutkimustietoa ja seurantahavaintoja.

Kaupunginhallitus toteaa, että Helsingin ympäristökeskus on valmistellut toimintaohjelmaluonnoksen Helsingin luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi 2008-2017. Toimintaohjelmassa tarkastellaan keinoja, joilla kaupunki voi ottaa toiminnassaan huomioon luonnon monimuotoisuuden ja turvata sen säilymisen edistääkseen samalla terveellisen, viihtyisän ja monipuolisen elinympäristön ylläpitämistä. Ohjelmassa on mukana myös sopeutumiseen liittyviä toimenpiteitä ja ehdotuksia seurannaksi.

Helsingin kaupungin näkökulmasta sadannan lisääntymisen vaikutus pohjaveden pintaan, hetkellisiin pintavalunnan huippuarvoihin ja maan lujuuteen on tärkeä tunnettava tekijä. Kuivuus, keskilämpötilan nousu ja myrskyt muodostavat selkeän riskin kaupunkimetsille, joiden heikentymisestä, tuhoalttiudesta (tuhohyönteiskantojen muutokset) ja tuhojen ennaltaehkäisystä tutkimustieto on tarpeen. Kuivuus on riski myös mm. katupuille, jotka ovat merkittävä investointi.

Ympäristöhallinnon työohjelmassa on käsitelty talous- ja virkistysmetsien uudistamistapoja ja puulajivalintoja. Kaupunginhallitus toteaa, että ympäristöhallinnon työohjelman toimenpiteissä tulisi tarkastella laajemminkin talous- ja virkistysmetsien metsänhoitoa ja metsänhoidossa tapahtuvien muutosten vaikutusten arviointia luonnon monimuotoisuuden kannalta.

Alueidenkäyttö ja yhdyskunnat

Ilmaston muuttumisen seurauksista alueiden käyttöön vaikuttavat erityisesti tulvariskien ja tulvavaara-alueiden lisääntyminen, myrskyjen ja muiden sään ääri-ilmiöiden voimistuminen ja pohjavesiolosuhteiden muutokset. Myrskytuulet voivat nostattaa merenpintaa huomattavasti aiheuttaen tulvimista. Infrastruktuurissa tulvimisvaarassa ovat tunnelit (metro, tieliikenne) ja yleensä maanalaiset tilat. Lisäksi myrskyt aiheuttavat tuhoa sähköverkoille ja tuhoavat laajoja metsäalueita. Tarvittavia sopeutumistoimia ovat mm. tulvariskien hallinta maankäytön suunnittelussa, sään ääri-ilmiöihin varautuminen rakentamisen sijoittamisessa ja tehostettu hulevesien hallinta.

Suunnitellut alueiden käytölle asetettavat reunaehdot tulva-alueilla auttavat myös kuntia ottamaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia huomioon omassa maankäytön suunnittelussaan. Työohjelman ehdotus kaavoitusprosessiin liitettävistä lisäselvitysvaatimuksista haavoittuvilla alueilla onkin kannatettava.

Kaupunginhallitus pitää erittäin kannatettavina ja kiireellisinä kaavoitukseen ja sitä koskevaan lainsäädäntöön liittyvien toimenpiteiden edistämistä. Helsingin kaupunkirakentamisen painopiste tulee olemaan ranta-alueilla, ja näissä rakennushankkeissa on otettava huomioon myös veden nousuun ja tulviin liittyvät riskit. Helsinki on myös laajentamassa maanalaista rakentamista, ja näiden hankkeiden yhteydessä tulvariskit on tarpeen kartoittaa hyvissä ajoin. Erityisen tärkeää olisi saada aikaan opastusta ja koulutusta siitä, miten ilmastovaikutukset ja muutoksiin sopeutuminen tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa ja rakentamisessa.

Kaupunginhallitus toteaa, että Helsingin kaupunki on Yleiskaava 2002:n laadinnan yhteydessä suorittanut ilmastovaikutusten arviointia. Uusien alueiden suunnittelun yhteydessä arvioidaan ilmastonmuutoksen vaikutukset erityisesti merenpinnan korkeuden, aaltoilun ja tuulisuuden osalta. Lisäksi kaupunginhallitus toteaa, että Helsingin kaupunki on nostanut vaatimuksia uusien rakennettujen alueiden maanpinnan tason ja rakennusten maantasokerroksen alimmista sallituista korkeusasemista ja käynnistänyt tulvariskialueiden kartoituksen.

Rakennukset ja rakentaminen

Alue- ja yhdyskuntarakennetta sekä rakennuksia ja rakentamista koskevat paljolti samat ilmastonmuutokseen liittyvät tekijät. Ilmaston muuttumiseen sopeutuminen edellyttää rakentamiselta parempaa varautumista ja ennakointia. Kaupunginhallitus katsoo, että rakennusten pitkästä elinkaaresta johtuen tarvittavien sopeutumistoimien määrittely mm. tulvariskien hallinnan näkökulmasta tulee aloittaa mahdollisimman nopeasti.

Työohjelmaluonnoksessa korostetaan ilmastonmuutokseen ja sään ääri-ilmiöihin liittyvän tutkimustoiminnan merkitystä. Tulosten perusteella voidaan arvioida, edellyttävätkö muutokset suunnitteluperiaatteiden ja norminannon tarkistamista uudisrakentamisessa tai toimenpiteitä olemassa olevassa rakennuskannassa.

Kaupunginhallitus toteaa, että Helsingin kaupungilla ja Teknillisellä korkeakoululla on yhteinen ”Innovatiivinen kaupunki” –yhteistyöohjelma. Ohjelman puitteissa on toteutettu mm. hanke ”Korjaustoimenpiteiden vaikutus betonijulkisivujen käyttöikään”. Merenpinnan tulevaisuuden kehittymistä on onnistuneesti arvioitu Eiranrannan suunnittelun yhteydessä, jolloin teetettiin asiantuntija-arvio aaltoisuudesta ja tuulisuudesta, sekä Kruunuvuorenrannan suunnittelun yhteydessä, jolloin teetettiin asiantuntija-arvio vedenkorkeudesta ja aallokosta.

Ympäristönsuojelu Voimistuvat ja lisääntyvät myrskyt lisäävät todennäköisyyttä onnettomuuksiin merellä. Tarve parantaa öljyn ja muiden haitallisten aineiden torjuntakapasiteettia Suomenlahdella on tullut ajankohtaiseksi.

Helsingin kaupunginhallitus on 24.1.2005 hyväksynyt Helsingin pelastustoimen alueen öljyvahinkojen torjuntasuunnitelman, joka on voimassa toistaiseksi. Torjuntasuunnitelmassa on otettu huomioon, että alueen pelastustoimi kuuluu alusöljyvahinkojen torjunnan piiriin.

Työohjelman mukaan arviota ilmastonmuutoksen vaikutuksista veden laatuun ja vesien tilaan tarkennetaan. Kaupunginhallitus katsoo, että työohjelmassa tulisi huomioida painavammin Itämeren huono tila. Toimenpiteeksi tulisi kirjata yhteistyön lisääminen Itämeren rannikkomaiden ja -kaupunkien kanssa.

Kaupunginhallitus toteaa, että Helsingin ja Turun kaupungit ovat loppuvuodesta 2007 allekirjoittaneet sitoumuksen Itämeren tilan parantamiseksi. Sitoumuksella kaupungit päättivät toteuttaa toimenpiteitä, joilla Helsingin ja Turun kaupungit voivat vaikuttaa vesien tilaan paikallisesti ja koko Itämeren piirissä. Kaupunkien toimenpiteet koskevat pistekuormitusta, kaupunkien viemäriverkoston kehittämistä, haja-asutusalueen kuormitusta, kaupunkien harjoittamaa maataloutta, laivaliikenteen ja veneilyn jätevesien käsittelyä sekä satamien tekemiä ruoppauksia. Konkreettisten vesiensuojelutoimenpiteiden lisäksi kaupungit sitoutuivat myös osaltaan panostamaan kansainväliseen ympäristöyhteistyöhön, vesiensuojelun tutkimukseen sekä yleisen valistuksen antamiseen.

Kaupunginhallitus katsoo, että työohjelmassa tulisi tarkastella myös ilmastonmuutoksen vaikutusta ilmanlaatuun ja kasvihuonekaasupäästöihin. Talvien muuttuminen leudommiksi, kesien lämpeneminen ja sateettomien kausien pidentyminen saattavat vaikuttaa ilman epäpuhtauspitoisuuksien kohoamiseen.

Kaupunginhallitus on 24.9.2007 hyväksynyt Helsingin kaupungin varautumissuunnitelman ilman epäpuhtauspitoisuuksien äkilliseen kohoamiseen. Suunnitelman tavoitteena on alentaa väestön altistumista korkeille epäpuhtauspitoisuuksille tilanteessa, jossa katupölypitoisuus on kohonnut, typpioksidipitoisuus on kohonnut liikenteen päästöjen seurauksena, tai voimakkaista maaston tai rakennusten paloista syntynyttä savua on kulkeutunut kaupungin alueelle.

Vesivarojen käyttö ja hoito

Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät suoraan vesivarojen määrässä ja ajallisissa vaihteluissa. Tulvien arvioidaan yleistyvän sademäärän kasvun sekä lisääntyvien rankkasateiden myötä. Pääkaupunkiseudun vesihuollon kannalta on erityisen tärkeää kehittää suurten keskusjärvien, kuten Päijänteen, hydrologista seurantaa ja vesistömalleja tulvien ja poikkeuksellisten kuivuustilanteiden ennustamiseen ja niistä varoittamiseen. Samoin on tärkeää tehostaa maa- ja metsätalouden vesiensuojelutoimia, jotta ravinteiden huuhtoutumista ja eroosiota voidaan vähentää erityisesti lumettomien talvien aikana.

Helsingillä on jo olemassa merenpinnan tason ennakointi- ja varoitusjärjestelmä. Kaupunginhallitus katsoo, että myös keskitettyä ennustamis- ja tiedotusjärjestelmää merenpinnan äkillisten nousujen varalta tulisi kehittää.

Tulvariskien konkretisoitumisen takia Helsingissä laadittiin vuonna 2005 Helsingin kaupunkia koskeva suunnitelma tulviin varautumista ja tulvantorjuntaa varten. Suunnitelmassa on esitetty keskitetysti ne toimenpiteet, joilla kaupungin organisaatiossa varaudutaan tulviin, niiden torjuntaan ja tulvavahinkojen estämiseen. Suunnitelmassa on paneuduttu niihin vaatimuksiin, joita ilmastonmuutokseen sopeutuminen aiheuttaa mm. kaupungin suunnittelulle. Tulvasuojeluhankkeiden yhtenä keskeisenä tavoitteena on tulvien torjunnan huomioiminen uusien asuinalueiden ja maanalaisen rakentamisen kaavoitusvaiheessa. Lisäksi tulvantorjuntatyöryhmä on kartoittanut riskialueita. Vuoden 2006 aikana laadittiin tulvariskejä varten korkeusvyöhykekartta kaupungin ranta-alueista. Tulvantorjuntaa koskeva strategia valmistuu vuonna 2008.

Helsingissä on viime vuosina havaittu hulevesien aiheuttaneen hallitsematonta tulvimista ja kuivatusongelmia rakenteeltaan tiivistyneessä kaupunkiympäristössä. Haittojen vähentämiseksi ja ehkäisemiseksi on laadittu joulukuussa 2007 valmistunut Helsingin kaupunkia koskeva hulevesistrategia, joka kytkeytyy samalla kaupungin tulvantorjuntasuunnitelmaan, vesihuollon kehittämissuunnitelmaan, pienvesiohjelmaan, Helsingin kannalta tärkeiden pohjavesialueiden suojelusuunnitelmaan sekä Helsingin luonnon monimuotoisuuden toimintaohjelmaan. Hulevesistrategia koskee Helsingin kaupungin omia toimenpiteitä hulevesistä johtuvien haittojen poistamiseksi ja hulevesien hallinnan edistämiseksi.

Kaupunginhallitus katsoo, että työohjelmaluonnoksessa mainittu vesistöjen säännöstelyn sopeuttaminen sekä pato- ja muihin vesirakenteisiin liittyvän mitoituksen tarkistamiset tulisi tehdä yhteistyössä vesivoimatuottajien kanssa, jotta energia-, tulvasuojelu- ja ympäristönäkökohdat tulevat tasapuolisesti huomioitua. Näin voidaan varmistaa yhteiskunnan kokonaisedun kannalta järkevien vesivoimahankkeiden toteuttaminen myös jatkossa.

Jatkotoimet Monet ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvät toimenpiteet koskevat kuntien toimintaa. Kaupunginhallitus katsoo, että työohjelmassa tulisi painokkaammin huomioida tosiasia, että valtaosa käytännön sopeutumistoimista tehdään kunnissa. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen aiheuttaa kunnille merkittäviäkin kustannusvaikutuksia. Kaupunginhallitus pitää välttämättömänä, että valtio varaa työohjelmassa esitettyihin toimenpiteisiin riittävästi varoja, välineitä ja muita resursseja.

Kunnat tarvitsevat sopeutumiseen valmistautumisessa yhteisiä ohjeita ja koulutusta. Kuntien keskinäisen sekä kuntien ja valtion välisen yhteistyön sujuvuus tulee varmistaa ja sitä tulee tiivistää.

Kirje ympäristöministeriölle ja pöytäkirjanote ympäristölautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle, pelastuslautakunnalle, rakennuslau-

takunnalle, tekniselle lautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle sekä kiinteistölautakunnalle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITE

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ympäristöhallinnon toimialalla

KANNANOTTO XXXX XXXXXXX JA VÄHÄ-MEILAHTI SEURA RY:N MUISTUTUKSIIN MEILAHDEN LÄHIVIRKISTYSALUEEN YM. ALUEIDEN (BIOMEDICUM) ASEMAKAAVA-ASIASSA (NRO 11642)

Khs 2007-212

Kaj toteaa, että maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 65 §:n mukaan niille muistutuksen tekijöille, jotka kaavan julkisen nähtävillä pidon aikana ovat sitä kirjallisesti pyytäneet ja samalla ilmoittaneet osoitteensa, tulee antaa kunnan perusteltu kannanotto esitettyyn mielipiteeseen.

Otsikossa mainitun kaavan muistutuksen tekijöistä Xxxx Xxxxxx ja Vähä-Meilahti seura ry ovat pyytäneet kaupungin perusteltua kannanottoa muistutukseensa.

Helsingissä ei ole delegoitu oikeutta perustellun kannanoton antamiseen, joten toimivalta asiassa on Khlla. Tosiasiallisesti Khn kannanotto asemakaavaan liittyviin muistutuksiin syntyy sen tehdessä Kvstolle päätösehdotuksensa kaava-asiassa, mutta tästä valmisteluun kuuluvasta vaiheesta ei ilman erillistä päätöstä synny pöytäkirjattua asiakohtaa, joka voitaisiin otteen muodossa lähettää kunnan perusteltua kannanottoa pyytäneille. Tämän vuoksi perusteltua kannanottoa pyytäneiden muistutukset käsitellään erillisinä Khssa. Erillisestä käsittelystä huolimatta edelleen on kysymys asian valmistelusta.

Kaavan sisältö pääpiirteissään

Asemakaavan muutosehdotuksessa on Paciuksenkadun varteen Iho- ja allergiasairaalan itäpuolelle muodostettu toimitilarakennusten korttelialue (KTY), kortteli nro 15643. Sairaalan itärinne ja Paciuksenkadun varren uudet rakennukset reunustavat liikuntapuistosta Meilahdentielle ulottuvaa laaksoa. Kaikki rakentaminen on pyritty sijoittamaan sairaalan itärinnettä ja sen puustoa mahdollisimman paljon säilyttäen. Pääosa rakentamisesta sijoittuu voimassa olevan asemakaavan mukaiselle pysäköimispaikalle.

Tontille saa rakentaa toimitilaa, joka palvelee tutkimus- ja opetustoimintaa tai sitä tukevaa toimintaa sekä toimistoja (tutkimus- ja opetuskeskus Biomedicumin kolmas vaihe). Rakennusten enimmäiskorkeudet ovat +34,0 ja +30,0. Kerroskorkeuden estämättä saa rakentaa teknisiä tiloja ja enintään 200 k-m² saunatiloja, jotka saavat ulottua enintään 3,5 m enimmäiskorkeuden yläpuolelle. Tilojen on sovittava rakennuksen arkkitehtuuriin ja oltava vähintään 2 m Paciuksenkadun puoleista julkisivua sisempänä. Tontin autopaikat ovat rakennuksen alla.

Rakennusaloja on kolme ja ne saa liittää toisiinsa matalin lasikäytävin. Käytävien enimmäiskorkeusasema on +22,0. Rakennukset on pääosin rapattava. Steinheilinkadun puolella vähintään kahden alimman kerroksen julkisivussa on käytettävä puuta ja luonnonkiveä. Puuverhous yhdistää uudet rakennukset viereen suunniteltuun puulla verhottavaan urheiluhalliin. Rakennukset on suunniteltava erilaisia arkkitehtonisia aiheita käyttäen ja niissä on käytettävä lämpimiä, keskenään erilaisia värisävyjä.

Rakennusten välisten syvennysten kadun puoleinen osa, kansipihat, kevyen liikenteen reitti tontin luoteisosassa ja tontin kaakkoisosan portaikko levähdyspaikkoineen, on rakennettava luonnonkivirakentein ja ‑pinnoin, istutuksin, valaistuksen ja ympäristötaiteen keinoin miellyttäviksi paikoiksi jalankulkijoille ja rakennuksen käyttäjille.

Korttelin, LP-alueen ja katualueen kohdalle on merkitty alueen osa, jolle HUSin ja Iho- ja allergiasairaalan välinen maanalainen huolto- ja pysäköintiliikennetunneli suoja-alueineen saa ulottua. Tunnelia koskeva selvitystyö on kesken. Työn valmistuttua tehdään alueen kolmas kaavamuutos, johon tunneli kokonaisuudessaan merkitään.

Zaidankadun varteen on merkitty Meilahden liikuntapuistoa ja muita alueen käyttäjiä palveleva 70 paikan yleinen pysäköintialue (LP), joka rakennetaan osittain rinteeseen. Kaavaehdotuksessa on määräys maaston mukaan polveilevasta luonnonkivitukimuurista, jonka avulla pysäköintialue saadaan istutettua Iho- ja allergiasairaalan itärinteen alareunaan. Nykyinen pysäköintialue muuttuu pääosaltaan korttelialueeksi.

Uusi katuyhteys palvelee uusien toimistorakennusten liikenteen lisäksi urheilupuiston liikennettä. Kadun alkupäässä tulee olemaan myös Meilahden sairaalan huoltotunnelin liikennettä, jolloin sen liikennemäärän ennustetaan olevan n. 1 500–2 000 autoa vuorokaudessa.

Alueen pinta-ala on 29 190 m², josta toimitilarakennusten korttelialuetta (KTY) on 7 271 m², yleistä pysäköintialuetta (LP) 2 100 m²ja katualuetta 19 819 m². Kerrosalaa on 21 000 m².

Muistutusten keskeinen sisältö ja kaupunkisuunnittelulautakunnan

vastineet

Xxxx Xxxxxx katsoo (9.3.2007), että Biomedicum 3:n rakennuskompleksi tuhoaisi Meilahden rakennetulle ympäristölle ominaiset erityispiirteet ja haittaisi asiakkaiden kulkua uuteen tennishalliin ja urheilupuistoon. Ehdotetut 3 kaksiosaista lähes 40 m korkeaa rakennusta 22 m korkeine yhdistävine lasikäytävineen eivät arkkitehtuuriltaan sulautuisi nykyiseen rakennuskantaan. Nykyisen pysäköintialueen jäädessä rakennusten alle joudutaan kaupunkikuvaan vaikuttavaa puistomaista, vanhaa, jylhää havumetsää kaatamaan useita metrejä ja kalliota louhimaan, jotta saadaan uusi pysäköintialue ja uusi katu. Hän vastustaa kyseisen metsän kaatamista muista kuin metsänhoidollisista syistä.

Xxxxxxx mielestä ikkunanäkymien oleellinen muuttuminen on haitta ja heikentää elinolosuhteita rakennushankkeen toteutuessa. Parannusehdotuksessa rakennusten väliin on jätetty aukkoja, mutta ne ovat liian kapeita ja väärässä kulmassa Mäntytien taloihin nähden ja niiden lasikäytävät ovat liian korkeita, jotta tavoiteltu hyöty saavutettaisiin.

Xxxxxx pitää oikeustajunsa vastaisena tämänkaltaista asemakaavan muutosta ja massiivista rakennushanketta, kun alue on merkitty asemakaavaan puisto- ja virkistysalueeksi, urheilukentiksi, urheilupuistoksi ja muutenkin selkeästi kaikkien kaupunkilaisten yhteiseksi oleskelualueeksi.

Kaupunkisuunnitteluvirastossa (Helsingin Sanomat 7.1.2007) on tekeillä tutkimus yhteistyössä Museoviraston kanssa Helsingin kaupunginosien rakennettujen alueiden ominaispiirteistä ja mahdollisista suojelupäätöksen saavista alueista. Meilahden piti olla vuorossa tänä vuonna, mutta onkin siirretty tulevaisuuteen. Meilahti tulisi lisätä selvityslistalle heti, ennen kuin peruuttamattomalla hankkeella pilataan ympäristö ikuisiksi ajoiksi.

Paciuksenkadun toisessa päässä ovat kolossaaliset toimitilat jo osaltaan tuhonneet Meilahdelle ominaista kaupunkikuvaa. Toteutuessaan Biomedicumin rumat konttivarastot jatkaisivat Paciuksenkadun toisella puolen samaa lohdutonta näkymää.

Xxxxxxx mielestä autoilu tulee jatkuvasti lisääntymään. Liikenne aiheuttaa päästöjä, melua ja muita vastaavia haittoja runsaasti. Metsään avautuva esteetön näkymä hyvittää Mäntytien varren asukkaille alueen läpikulkuliikenteestä johtuvaa mielipahaa. Suunnitteilla oleva moottoriliikennetunneli entisestään haittaisi asumisviihtyisyyttä.

Asukkaiden ja yhteisöjen tekemiin valituksiin on Xxxxxxx mielestä vastattu kiitettävillä muutosyrityksillä ja suunnitelmilla. Rakennusten lopullinen muoto ei kuitenkaan ole vielä aivan selvillä, minkä vuoksi hän toistaiseksi vastustaa hankkeen eteenpäin viemistä. Kiinteistö Oy Helsingin Biomedicum tarvitsee paljon suuremman tontin kuin Paciuksenkadun varren pieni kenttä. Järkevämpi ratkaisu olisi, että kaupunki osoittaisi tilat jostakin muualta.

Xxxxxx ehdottaa seuraavaa, jos rakennushanketta ei saa estettyä:

1 Kuilumaisen vaikutelman välttämiseksi rakennusten pitää olla niin matalia, että niiden kattojen yli näkee metsään Mäntytieltä, ne tulee sijoittaa siten, että niiden väliin jää runsaasti tyhjää tilaa, niiden tulee väritykseltään ja arkkitehtuuriltaan sointua Iho- ja allergiasairaalan hienostuneeseen tyyliin.

2 Kevyen liikenteen väylä ja sen varteen istutettavat runkopaksuudeltaan 30 cm leveät puut tulee heti alusta alkaen sijoittaa kuten kaupunkisuunnittelulautakunta vastineessaan ehdotti.

3 Taloissa ei saa olla yhdistäviä lasikäytäviä, sisäkulkuyhteys rakennusten välillä voidaan toteuttaa kellarikerrosten kautta, muuten normaalisti ulkokautta.

4 Alueen luonne rakennettunakin tulee säilyttää sellaisena, että siellä voi oikaista mistä haluaa kuten seudulla nykyisinkin on tapana. Asukkaat pelkäävät, että Biomedicum 3 aitaa alueensa ja estää ihmisten vapaan liikkumisen ympäristössä.

5 Kattosaunahankkeesta on ehdottomasti luovuttava.

6 Talojen kattojen tulee olla tasaiset ja yhdenmukaiset alueella jo ennestään olevan Iho- ja allergiasairaalan tyylin kanssa. Konehuoneet voidaan nykytekniikan avulla sijoittaa maan alle.

Xxxxxx vaatii, että Meilahden urheilupuiston ja lähivirkistysalueen asemakaavan muutoksesta luovutaan toimitilarakentamisen osalta. Alueen vetovoimaisuutta tulee kehittää liikunta- ja ulkoilumahdollisuuksien kannalta.

Xxxxxx pyytää kaupungin kannanottoa esitettyihin näkemyksiinsä.

Vähä-Meilahti seura ry huomauttaa (10.3.2007) asemakaavan muutoksen laatimistavasta, jossa on kavennettu kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia asemakaavan valmistelussa ja toisaalta kaavoitustyössä on jätetty selvittämättä asemakaavaehdotuksen todelliset vaikutukset.

1 Meilahden urheilupuistoon ja Paciuksenkadun varteen laadittujen kaavamuutosten pilkkominen erillisiksi hankkeiksi on merkki alueen maankäytön suunnittelun kiirehtimisestä. Tämän vuoksi myös todellisten vaihtoehtojen pohtiminen ja kaavojen yhteisvaikutus alueen läpiajoliikenteeseen, pysäköintipaikkojen tarpeeseen ja ympäristöön on jäänyt selvittämättä.

2 Kaupunkisuunnittelulautakunnan 21.12.2006 päivätyssä kokouspöytäkirjassa todetaan hankkeen vaikutuksesta lähialueen liikennemääriin seuraavaa: "Meilahdentien (tonttikatu) liikennemäärä on noin 6 700 ajoneuvoa vuorokaudessa" ja toisaalta "uusien toimistorakennusten aiheuttama lisäys liikennemääriin ei ole niin merkittävä, että sen vaikutukset näkyisivät pääkadun liikenteessä." Kuinka paljon liikennettä voidaan sallia tonttikadulle? Hankkeen vaikutusta Meilahdentien liikennemäärään ei ole arvioitu lainkaan, eikä etenkään tulevan uuden urheilupuiston liikennemäärän lisäyksen kanssa.

3 Kaupunkisuunnittelulautakunta lausuu kokouspöytäkirjassa, että ympäristövaikutusten arvioinnit tehdään yhteistyössä eri asiantuntijaviranomaisten kanssa ja että arvioinnissa otetaan huomioon asukkaiden esiin tuomat näkökohdat. Kansalaisvaikuttamisen näkökulmasta tällaista yhteistyötä ei ole ollut, ei myöskään paikallisten asukkaiden eikä asukasyhdistysten mielipiteillä ole ollut maankäyttö- ja rakennuslain mukaista painoarvoa.

Asukasyhdistys ehdottaa kaavaluonnoksen palauttamista kaupunkisuunnitteluvirastoon, jotta ehdotuksessa huomioidaan aidosti maankäyttö- ja rakennuslain 9 § ja -asetuksen 1 §, eli arvioidaan laajasti suunnittelualueen ja lähialueelle tehtyjen ja suunniteltujen kaavahankkeiden yhteisvaikutukset.

Seura pyytää maankäyttö- ja rakennuslain 65 §:n mukaista perusteltua kannanottoa tähän muistutukseen.

./. Muistutukset ovat kokonaisuudessaan esityslistan tämän asian liitteenä.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (11.10.2007) muistutusten johdosta aihepiireittäin seuraavaa:

Maakuntakaava ja yleiskaava

Kaavamuutos on maakuntakaavan ja Yleiskaava 2002:n mukainen. Niissä suunnittelualue on taajamatoimintojen sekä hallinnon ja julkisten palvelujen aluetta.

Kaupunkisuunnitteluvirasto laatii asemakaavan muutoksia Helsingin yleiskaava 2002:ssa rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi määritellyille alueille. Asemakaavojen lisäksi laaditaan rakentamistapaohjeita, joiden avulla pyritään turvaamaan alueiden keskeisiä arvoja. Myös Meilahden 1950-luvun asuntoalueelle on tarkoitus laatia tällaiset rakentamistapaohjeet. Ohjeita tehdään käytettävissä olevien resurssien mukaan.

Paciuksenkadun rakentaminen liittyy Meilahden sairaala-alueeseen kehittämiseen. Kiinteistölautakunta toteaa lausunnossaan, että Meilahden alueella toimii Suomen merkittävin erikoissairaanhoidon ja tutkimustoiminnan keskittymä. Kaupungin elinkeinopoliittisena tavoitteena on edistää sen kehittämistä ja alan yritysten sijoittumista Meilahteen ja sen läheisyyteen.

Kaavatyön eteneminen

Vuonna 2004 laadittiin kaavaluonnos Meilahden liikuntapuiston ja Meilahdenpuiston alueelle. Tennishallin kiireellisyyden takia oli tarkoituksenmukaista tehdä kaavamuutos ensin liikuntapuiston osalta. Alueelle on tarkoitus laatia lähiaikoina kolmas kaavamuutos maanalaisen yhteyden järjestämiseksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) sairaala-alueen ja Iho- ja allergiasairaalan välille. Hankkeitten toteuttamisen eri vaikutuksia on tarkasteltu koko alueen kannalta.

Alustavassa luonnosvaiheessa (syksyllä 2005) uudet rakennukset oli sijoitettu kulmittain katuun nähden eivätkä rakennukset olleet kiinni toisissaan Paciuksenkadun yläpuolella. Rakennusoikeutta oli tontille merkitty tuolloin 19 000 k-m².

Suunnittelun edetessä tilantarve kasvoi ja tontti pieneni, koska Paciuksenkadun varteen tarvittiin Yleiskaava 2002:n mukainen tilavaraus maanalaisen ajotunnelin suuaukoille. Lisäksi todettiin, että käyttötarkoituksen mukainen tutkimustoiminta vaatii hyvin toimiakseen rakennusten yhdistämistä toisiinsa. Keväällä 2006 nähtävillä olleessa luonnoksessa rakennusoikeutta oli 24 000 k-m², rakennukset kadun suuntaisia ja yhdistetty toisiinsa korkein lasikäytävin. Rakennuskorkeudet vastasivat ensimmäisen luonnosvaiheen rakennusten korkeuksia.

Suunnitelmaa kehitettiin saatujen mielipiteiden pohjalta. Ehdotuksessa tonttia ja rakennusalaa luonnokseen nähden kavennettiin, jotta Paciuksenkadun varteen saataisiin kaupunkimainen, kadun käyttäjien ja vastapäisten asukkaiden viihtyisyyttä lisäävä puurivi. Rakennusten muurimaisuutta vähennettiin madaltamalla rakennuksia 1,5 m ja rakennuksia yhdistäviä lasikäytäviä 8 m. Rakennusten väliset etäisyydet ovat 16 m. Rakennusoikeus on vähentynyt 24 000 k-m²:stä 21 000 k-m²:iin.

Rakentaminen

Kaupungin kasvaessa ja toimintojen monipuolistuessa myös kaupunkirakenne tiivistyy. On perusteltua rakentaa hyvien julkisten liikenneyhteyksien äärellä olevia virkistysarvoiltaan vähäisiä alueita.

Uusi rakentaminen ei sijoitu olemassa oleville liikunta-alueille vaan nykyiselle liikuntapuiston pysäköintialueelle ja Paciuksenkadun viereiseen penkereeseen. Näiden alueiden virkistysarvo puiston käyttäjien kannalta on vähäinen. Paciuksenkadun varren rakentaminen suojaa puistoa melulta, jolloin siellä oleskelu on nykyistä miellyttävämpää. Liikuntapuiston uudessa asemakaavassa on pallokentän rakennusala Mississipinraitin varressa. Lisäksi rinteeseen rakennettava liikuntahalli monipuolistaa alueen sisäliikuntamahdollisuuksia.

Ikkunanäkymät muuttuvat suunnitelman toteutuessa. Kaavassa on kuitenkin useita rakentamista ja istutuksia koskevia määräyksiä, joilla pyritään korkealaatuiseen ympäristöön kaupunkirakenteen tiivistyessä myös asunnoista katsottuna. Rakennusten julkisivut on suunniteltava arkkitehtonisilta aiheiltaan keskenään erilaisiksi, muurattava, rapattava sekä maalattava keskenään erivärisiksi lämpimillä sävyillä. Paciuksenkadun varteen on istutettava puurivi ja rakennusten väleihin on rakennettava korkealaatuisin materiaalein ja istutuksin kaupunkimaiset "taskupuistot". Kaavan määräyksillä pyritään myös sopeuttamaan uudet rakennukset Mäntytien 1950-luvun hienojen rakennusten läheisyyteen. Havainnekuvin voidaan kertoa vain tulevien rakennusten muodosta, koosta, väristä ja materiaalista. Rakennusten lopullinen ulkonäkö suunnitellaan kaavan määräämissä puitteissa rakennussuunnitteluvaiheessa.

Uudet rakennukset ovat korkeudeltaan enintään 15–18 m Paciuksenkadusta ja niiden väliset lasikäytävät 5,5 ja 8 m. Teija Siltalan muistutuksessa rakennusten korkeudeksi mainittiin virheellisesti 40 m ja lasikäytävien korkeudeksi 22 m. Rakennuksen käytön kannalta kerrosten väliset kulkuyhteydet ovat tärkeitä.

Konehuoneiden rakentaminen ylimmän kerroksen yläpuolelle on rakennuksen toiminnan kannalta tarkoituksenmukaista. Konehuoneiden ja saunatilojen rakentaminen ei heikennä kaupunkikuvaa eikä oleellisesti lisää ympäristöhäiriöitä alueella.

Ympäristö

Maisemallisesti tärkeä rinne Iho- ja allergiasairaalan itäpuolella säilyy pääosin koskemattomana. Uusi katu ja pysäköintialue on sijoitettu puustorajan itäpuolelle niin, ettei merkittävää louhintaa tai puuston kaatoa käytettävissä olevien tietojen mukaan tarvita. Jos louhintaa pysäköintipaikan kohdalla joudutaan tekemään, on tarvittava matala tukimuuri rakennettava luonnonkivestä.

Rakennusviraston mukaan keskusta-alueella, myös tässä tapauksessa, kadunvarsille istutettavien puiden ympärysmitta on 30 cm.

Liikenne

Vuonna 2007 tehdyssä liikennelaskennassa Meilahdentien keskiarkivuorokausiliikenne oli 5 912 autoa. Zaidankadun liikennemääräksi on ennustettu 1 500–2 000 autoa vuorokaudessa. Osa lännen suunnasta Zaidankadulle tulevasta liikenteestä tullee Meilahdentietä. Meilahdentien liikennemäärä tulee lisääntymään enintään 500 autoa vuorokaudessa. Meilahdentien läpiajoliikenteen haittoja on pyritty pienentämään 30 km/h nopeusrajoituksin ja hidastein. Mikäli lisääntyvästä liikenteestä syntyy haittoja, voidaan hidasteiden määrää tarvittaessa lisätä.

Yleiskaava 2002:een merkityn autoliikenteen tunneliyhteyden Paciuksenkadulta Nordenskiöldinkadulle tarkoituksena on parantaa pääkatujen liikenteen sujuvuutta. Vuodelle 2025 laaditussa yleiskaavan mukaisen katuverkon liikenne-ennusteessa Paciuksenkadun liikenne vähenee. Asemakaavan toteuttamisen ei arvioida oleellisesti vaikuttavan ympäristön asumisolosuhteisiin.

Nykyisellä urheilupuiston pysäköintialueella on 152 autopaikkaa, joista 74 on 24 h:n aikarajoituksella (liityntäpysäköinti), 64 paikkaa 4 h:n aikarajoituksella ja 14 paikkaa 2 h:n aikarajoituksella. Uudelle pysäköintialueelle mahtuu 70 autoa ja Zaidankadulle voidaan merkitä n. 30 autopaikkaa. Pysäköintipaikkojen määrä vähenee n. 50:llä. Mikäli pysäköintiä siirtyy lähialueen kaduille, sitä tullaan rajoittamaan pysäköintirajoituksin.

Kaava-alueen etelä- ja pohjoisosiin on merkitty kevyen liikenteen yhteydet, jotka vievät suoraan puiston kevyen liikenteen reiteille. Toinen yhteyksistä on portaikko. Muutos ei vähennä yhteyksien määrää. Kadun vartta ei saa kaavan mukaan aidata.

Ympäristöhäiriöt

Tehdyn melumallinnuksen mukaan liikenteen aiheuttama mitoittava päiväajan keskiäänitaso Paciuksenkadun varressa olevien asuinrakennusten julkisivuilla on nykytilanteessa n. 70 dB. Keskiäänitaso on vakiintunut vaihtelevan melun voimakkuuden arviointitavaksi. Keskiäänitason määritelmän mukaan suurimmat hetkelliset äänipaineen arvot saavat eniten painoa lopputuloksessa. Paciuksenkadun suunnittelualueella melu on luonteeltaan tavanomaista liikennemelua, johon ei ole syytä epäillä sisältyvän oleellisia erityisen häiritseviä komponentteja.

Melumallinnuksen avulla tehdyn arvioinnin perusteella uuden toimitilarakentamisen jälkeen suurin keskiäänitaso voi kohota toimitilaa vastapäätä olevien rakennusten julkisivuilla heijastuksen vuoksi suurimmillaan n. 1–2 dB. Paciuksenkadun varressa kohoamista on arvioitu tapahtuvan kuitenkin vain hieman alle desibelin verran, jolloin alueella suurin keskiäänitaso asuinrakennusten julkisivulla olisi päiväaikana n. 71 dB. Ihminen havaitsee n. 3 dB:n muutoksen melutasossa, minkä johdosta arvioitua melutason nousua voidaan pitää melko vähäisenä. Lisäksi Paciuksenkatua lähimpänä olevien asuinrakennusten julkisivuille voimassa olevassa asemakaavassa nro 9318 (vahvistettu 26.1.1988) annettua 38 dB:n ääneneristävyysvaatimusta voidaan pitää melutason ohjearvoihin nähden riittävänä.

Kaavan toteuttamisen mahdollista vaikutusta ilmanlaatuun on arvioitu mm. liikennemäärätietojen sekä katualueen ja rakennetun ympäristön profiilin perusteella. Arviointia on tehty yhdessä mm. ympäristökeskuksen asiantuntijoiden kanssa. Tulevan toimitilarakentamisen ei arvioida muodostavan ilmanlaadun kannalta haitallista kuilumaista ympäristöä, missä ilmanlaatu huononisi nykyisestä. Leveä katutila (60 m) ja matalilla lasikäytävillä yhdistetyt rakennusmassat mahdollistavat alueen tuulettumisen jatkossakin.

Asemakaavan toteuttaminen ei uhkaa asukkaiden ympäristöterveyttä tai viihtyisyyttä eikä aiheuta elinympäristön laadun merkityksellistä heikkenemistä tai kohtuutonta haittaa asukkaille.

Kaj:lla ei ole lisättävää kaupunkisuunnittelulautakunnan vastineeseen muistutusten johdosta.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa edellä esityslistalta ilmenevän, kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunnon mukaisen kannanoton kaupungin perusteltuna kannanottona muistutuksiin.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee tarkastaa pöytäkirjan tämän asian osalta heti.

Pöytäkirjanote jäljennöksin esityslistatekstistä Teija Siltalalle ja Vähä-Meilahti seura ry:lle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITE

Muistutukset (Paciuksenkadun viereisen alueen asemakaavan muutosehdotus nro 11642)

LAUSUNTO HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDELLE KAUPUNGINVALTUUSTON PÄÄTÖKSESTÄ TEHDYISTÄ VALITUKSISTA PIHLAJAMÄEN ASEMAKAAVA-ASIASSA (NRO 11520)

Khs 2006-1400

Kaj toteaa, että kaupunginvaltuusto on 26.9.2007 hyväksynyt 38. kaupunginosan (Malmi, Pihlajamäki) kortteleiden nro 38001–38005, korttelin nro 38006 tontin nro 3, kortteleiden nro 38007, 38011, 38012 ja 38014, korttelin nro 38015 tonttien nro 1–3 ja 6–10, korttelin nro 38016 tonttien nro 8 ja 9, korttelin nro 38017 tontin nro 3, kortteleiden nro 38019–38022, 38024, 38025 ja 38027 sekä katu-, puisto-, lähivirkistys- ja urheilualueiden asemakaavan muutoksen kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston 27.4.2006 päivätyn ja 12.4.2007 muutetun piirustuksen nro 11520 mukaisena.

Asemakaavan muutoksen tarkoituksena on suojella Pihlajamäen muodostaman aluekokonaisuuden maiseman ja rakennuskannan arvot. Näitä ovat vielä hahmotettavissa oleva solukaava-ajatus, veistoksellinen vastakohta rakennetun alueen ja maiseman välillä sekä aikanaan uutta ja edistyksellistä suunnittelua edustanut rakennuskanta. Suojelun ohella tavoitteena on ollut löytää ratkaisu alueen kaupunkikuvallisiin ongelmiin alueen historiaa ja 1960-lukulaista luonnetta kunnioittavalla tavalla. Asemakaavan muutoksen tueksi tehtyjen korjaustapaohjeiden tavoitteena on ohjata alueella tapahtuvien betonijulkisivujen korjausta suojelua tukevaan suuntaan.

Kynnys ry ja Asunto Oy Rapakivenkuja 2 ovat tehneet asemakaavan muutosta koskevat valitukset Helsingin hallinto-oikeudelle.

./. Valitukset ovat esityslistan tämän asian liitteenä.

Helsingin hallinto-oikeus pyytää (6.11. ja 18.12.2007) kaupunginhallitusta hankkimaan kaupunginvaltuuston lausunnon valitusten johdosta.

Hallintokeskuksen oikeuspalvelut viittaa (11.1.2008) molempien valitusten osalta kaupunginvaltuuston pöytäkirjan 26.9.2007 liitteenä oleviin päätöksen perusteluihin, kaupunkisuunnittelulautakunnan esityslistatekstiin 4.5.2006 ja kaupunkisuunnittelulautakunnan esityslistatekstiin 12.4.2007. Oikeuspalvelut esittää yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston kanssa laadittuna lausuntonaan kaupunginhallitukselle mm. seuraavaa:

Kynnys ry:n valitus Kynnys ry vaatii Helsingin hallinto-oikeutta kumoamaan Helsingin kaupunginvaltuuston 26.9.2007 tekemän päätöksen, joka koskee Malmin kortteleiden ja alueiden (Pihlajamäki) asemakaavan muuttamista (nro 11520), sillä se on lainvastainen. Asemakaavan muuttamista koskeva asia tulee palauttaa Helsingin kaupunginhallitukselle uudelleen valmisteltavaksi siten, että asemakaavaan otetaan säännös, joka velvoittaa suunnittelemaan jälkiasennushissit rakennusten arkkitehtuuri ja karaktääri huomioon ottaen käyttäen parasta mahdollista saatavilla olevaa suunnittelijavoimaa.

Perusteluina valittaja esittää seuraavaa:

Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Hyväksymällä asemakaavan muutoksen (nro 11520) Helsingin kaupunginvaltuusto asettaa liikunta- ja toimintarajoitteiset ihmiset eriarvoiseen asemaan muihin kuntalaisiin nähden. Kynnys ry esittää valituksen perusteluina, että asemakaavamerkintöjen mukaan osaan Pihlajamäessä kunnostettavista rakennuksista ei saa rakentaa jälkiasennushissejä.

Kynnys ry. on toimittanut hallinto-oikeudelle valitusajan päättymisen jälkeen 5.11.2007 valituksen täydennyksen, jossa se on esittänyt uusia vaatimuksia. Kynnys ry vaatii, että asemakaavan muuttamista koskeva asia tulee palauttaa Helsingin kaupunginhallitukselle uudelleen valmisteltavaksi siten, että tonttien 38001/3, 38003/5, 38004/2, 4 ja 8, 38024/1 ja 5 sekä 38025/1, 2 ja 4 osalta tehdään perusteellinen selvitys kaavaehdotuksen vaikutuksista liikkumis- ja toimintarajoitteisten ihmisten elinoloihin kaavan vaikutusalueella.

Valituksen täydennyksessä vaaditaan myös, että asemakaavamääräystä, joka kieltää tonteilla 38001/3, 38003/5, 38004/2, 4 ja 8, 38007/1 ja 2, 38024/1 ja 5 sekä 38025/1, 2 ja 4 jälkiasennushissien, porrastornien ja katosten rakentamisen rakennusalan osoittaman alueen ulkopuolella, lievennetään ja asemakaavaan otetaan säännös, joka velvoittaa suunnittelemaan mahdolliset jälkiasennushissit rakennusten arkkitehtuuri ja karaktääri huomioon ottaen käyttäen parasta mahdollista suunnittelijavoimaa.

Kynnys ry on valituksen täydennyksessä esittänyt myös uusia perusteluja kaavapäätöksen kumoamiselle. Kynnys ry katsoo, että kaava ei perustu riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin, kuten maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 9 § edellyttää. Kaava ei täytä myöskään maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:n vaatimuksia, koska laadittujen selvitysten perusteella ei voida arvioida kaavan välittömiä ja välillisiä vaikutuksia liikunta- ja toimintarajoitteisten ihmisten elinoloihin.

Oikeuspalvelut toteaa seuraavaa:

Yhdenvertaisuus

Perustuslain 6 §:n 2 momentissa säädettyä syrjintäkieltoa tulee oikeuskirjallisuuden ja perustuslakivaliokunnan kannanottojen valossa tulkita siten, että erilainen kohtelu on sallittua, mikäli siihen on hyväksyttävä syy. Tässä tapauksessa syrjivänä kohteluna pidetään jälkiasennushissien rakentamisen kieltävän kaavamääräyksen hyväksymistä. Valituksessa ei ole lainkaan perusteltu sitä, miten kaavamääräys on syrjivä, vaikka siinä kielletään ainoastaan jälkiasennushissien rakentaminen rakennusten ulkopuolelle ja vaikka jälkiasennushissit eivät ole paras vaihtoehto esteettömyyden kannalta, kuten jäljempänä esitetään.

Perustuslain 6 §:stä ilmenevää yhdenvertaisuusperiaatetta on sovellettava maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa kaavoituksessa ja soveltamisesta on muodostunut oikeuskäytäntöä. Korkein hallinto-oikeus on todennut päätöksessään KHO:2006:6, että esimerkiksi alueiden omistajia ei saa kaavoitusmenettelyssä asettaa toisistaan poikkeavaan asemaan, ellei siihen kaavan sisältöä koskevat säännökset huomioon ottaen ole maankäytöllisiä perusteita. Kaavoittamisessa yhdenvertaisesta kohtelusta voidaan siten poiketa, mikäli siihen on maankäytöllisiä perusteita. Tässä tapauksessa maankäytöllisenä perusteena on pidettävä kaava-alueella olevien rakennusten suojelutarvetta.

Esteettömyys ja jälkiasennushissit

MRL 54 §:n mukaan asemakaavaa laadittaessa on maakuntakaava ja oikeusvaikutteinen yleiskaava otettava huomioon siten kuin siitä säädetään. Asemakaava on laadittava siten, että muun muassa luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle. Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Asemakaavalla ei saa aiheuttaa kenenkään elinympäristön laadun sellaista merkityksellistä heikkenemistä, joka ei ole perusteltua asemakaavan tarkoitus huomioon ottaen. Asemakaavalla ei myöskään saa asettaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle sellaista kohtuutonta rajoitusta tai aiheuttaa sellaista kohtuutonta haittaa, joka kaavalle asetettavia tavoitteita tai vaatimuksia syrjäyttämättä voidaan välttää.

MRL 117 §:n 3 momentin mukaan rakennuksen tulee muun muassa, sen mukaan kuin rakennuksen käyttö edellyttää, soveltua myös sellaisten henkilöiden käyttöön, joiden kyky liikkua tai toimia on rajoittunut.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 53 §:n 2 momentin mukaan asuinrakennuksen ja asumiseen liittyvien tilojen tulee rakennuksen suunniteltu käyttäjämäärä ja kerrosluku sekä muut olosuhteet huomioon ottaen täyttää liikkumisesteettömälle rakentamiselle asetetut vaatimukset. Pykälän 4 momentin mukaan liikkumisesteettömästä rakentamisesta annetaan tarkempia säännöksiä Suomen rakentamismääräyskokoelmassa.

MRL 13 §:n 3 momentin mukaan rakentamismääräyskokoelman määräykset koskevat uuden rakennuksen rakentamista. Rakennuksen korjaus- ja muutostyössä määräyksiä sovelletaan, jollei määräyksissä nimenomaisesti määrätä toisin, vain siltä osin kuin toimenpiteen laatu ja laajuus sekä rakennuksen tai sen osan mahdollisesti muutettava käyttötapa edellyttävät.

Tässä tapauksessa ei ole kysymys uuden rakennuksen rakentamisesta, joten rakentamismääräyskokoelman määräykset esteettömästä rakennuksesta eivät tule sovellettaviksi.

Helsingin yleiskaava 2002:ssa (kaupunginvaltuusto 26.11.2003, tullut kaava-alueella voimaan 23.12.2004) alue on kerrostalovaltaista aluetta (asuminen/toimitila/virkistysalue), joka on osoitettu kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta arvokkaaksi alueeksi. Aluetta tulee yleiskaavan mukaan kehittää siten, että alueen ominaispiirteet säilyvät.

Pihlajamäki on Suomen modernin arkkitehtuurin kiistaton merkkikohde. Pihlajamäki sisältyy Museoviraston valmisteilla olevaan luetteloon ”Rakennettu kulttuuriympäristö, valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöt” (Lausunto Museovirastolle valtakunnallisesti merkittäviä kulttuuriympäristöjä koskevan luettelon tarkistamisesta, kaupunginhallitus 6.2.2006).

Pihlajamäki on yksi neljästä nk. DoCoMoMo-aluekokonaisuudesta Helsingissä Maunulan Sahanmäen, Olympiakylän ja Taka-Töölön ohella ja valikoiman ainoa 1960-luvun rakentamista edustava aluekokonaisuus.

Alueella 1970-luvulla ja sen jälkeen tapahtuneesta täydennysrakentamisesta huolimatta alkuperäinen 1960-luvun Pihlajamäki on vielä selkeästi hahmotettavissa ja sen asemakaavallinen perusasetelma hyvin säilynyt. Tämän asetelman säilyttäminen ja vaaliminen tuleville sukupolville on yksi asemakaavan muutoksen keskeisiä tavoitteita. Rakennuskannan ohella tärkeä suojelukohde alueella on rakennettu maisema. Suojelu koskee sekä rakennusten välissä olevaa tilaa että alueen silhuettia suurmaisemana.

Pihlajamäen suojeltuun 1960-luvun kokonaisuuteen kuuluu kaikkiaan 38 asuinrakennusta, joista puolessa on jo olemassa hissi ja/tai hissille varaus. Alueen viiteentoista tornitaloon on tehty hissi jo rakentamisaikana. Lisäksi Hakan alueen korkeista lamellitaloista toisessa on hissit kaikissa porrashuoneissa. Toisessa on hissi ainoastaan rakennuksen korkean pään porrashuoneissa. Matalan osan porrashuoneissa on kuitenkin varaus hissiä varten. Kahteen Saton alueen pitkään lamellitaloon on rakennettu jälkiasennushissit 2000-luvun alussa. Pihlajamäen rakentaminen jaettiin aikanaan kahden rakennuttajaorganisaation kesken. Haka sai rakennettavakseen alueen koillisosan ja Sato alueen lounaisosan.

Asemakaavan mukaan Hakan neljässä U:n muotoisessa kaitiotalossa on mahdollista rakentaa normaalilevyinen jälkiasennushissi rungon ulkopuolelle asuntojen parvekkeen yhteyteen. Ratkaisulla ei kuitenkaan päästä täyteen esteettömyyteen, vaan se edellyttää puolen kerroksen porrasnousua.

Asemakaavassa ei ole kielletty hissin rakentamista kokonaan missään osassa aluetta.

Jälkiasennushissin rakentamista rungon ulkopuolelle on kaavassa rajoitettu rakennustaiteellisin perusteluin yhteensä 12 tontilla: AK-korttelialueilla tonteilla 38001/3, 38003/2, 38004/4, 8 ja 9, 38007/1 ja 2, 38024/1 ja 5 sekä 38025/1, 2 ja 4 (yhteensä 14 rakennusta). Näillä tonteilla ei rakennusalan osoittaman alueen ulkopuolelle saa rakentaa hissejä tai porrastorneja. Näilläkin tonteilla on kuitenkin mahdollista rakentaa täysimittainen jälkiasennushissi porrashuoneen sisälle yhteensä seitsemässä Saton alueen pitkässä lamellitalossa.

Sen sijaan Pihlajamäen pohjoisosan kahdeksassa kolmikerroksisessa rakennuksessa ei ole mahdollista rakentaa normaalilevyistä jälkiasennushissiä porrashuoneeseen ahtauden vuoksi. Vaikka kaava-aineistossa jossakin yhteydessä asia on ilmaistu niin, ettei hissiä olisi mahdollista ottaa asuntojen yhteydestä, tämä on teknisesti mahdollista. Rakennusten pohjaratkaisu ei aseta ehdotonta teknistä estettä sille, että tila hissiä varten otettaisiin asuntojen yhteydestä. Asuntoyhtiön on halutessaan mahdollista järjestää hissi tällä keinoin, jos se haluaa toteuttaa esteettömän asumisen periaatetta.

Asemakaavassa jälkiasennushissejä koskeva ratkaisu on tehty rakennussuojelun ja esteettömän rakentamisen tavoitteiden välillä, niiden ristiriita tiedostaen. Alueen suojelutavoitteesta huolimatta huomattavalle osalle suojeltua asuntokantaa on pystytty turvaamaan normaalilevyinen jälkiasennushissi. Jo tehdyt, rungon ulkopuoliset jälkiasennushissit osoittavat, että rakennusten rungon ulkopuolelle ei voi tehdä ulokkeita turmelematta samalla rakennusten puhdaslinjaista arkkitehtuuria eli sitä, miksi ne on kaavalla suojeltu. Kaavaselostuksessa (s. 17) on todettu jälkiasennushissien vaikutuksesta rakennusten arkkitehtuuriin seuraavaa: ”Julkisivuun tehdyt lisäykset katkaisevat rakennuksen pitkän linjan voimakkaasti, toinen vanhoista porrassyöksyistä on jouduttu purkamaan ja porrashuone ja nauhajulkisivu on menettänyt alkuperäisen luonteensa. Alueelle toteutetun toisen hissiratkaisun pyöreä sylinterimuoto on alueen arkkitehtuurille vieras”. Jälkiasennushissien sopimattomuus rakennusten arkkitehtuuriin käy ilmi liitteenä olevista valokuvista.

Pihlajamäen pohjoisosan hissittömät rakennukset ovat kaikki kolmikerroksisia. Porrashuoneen rakentaminen rungon ulkopuolelle muodostuu jo nelikerroksistenkin rakennusten osalta usein asuntoa kohden kohtuuttoman kalliiksi.

Hissittömiin rakennuksiin voi tarpeen vaatiessa asentaa porrashissin henkilön nostamiseen tai porraskiipijän, joka nostaa myös pyörätuolin. Porrashissiä voidaan käyttää myös puolen kerroksen nousuun niissä rakennuksissa, joissa jälkiasennushissi rungon ulkopuolelle ei takaa täydellistä esteettömyyttä. Tällaisella porrashissillä voidaan korvata tavallinen hissi jopa nelikerroksisessa rakennuksessa, mikä riittää kyseisellä alueella. Porrashissi on toteutettu useissa kohteissa Helsingissä, myös asuinrakennuksessa. Porrashissillä voi kuljettaa henkilön pyörätuoleineen ja siihen voidaan asentaa rollaattoria varten myös istuinlevy ja kaide. Porrashissin toteuttaminen ei aiheuta kohtuuttomia kustannuksia ja kustannukset ovat vähäisemmät kuin jälkiasennushissin rakentamisessa. Liitteenä on kuvia porrashissistä.

Valittaja on esittänyt valituksen täydennyksessä, ettei kaavaa valmisteltaessa ole esitetty luotettavaa selvitystä siitä, kuinka toiminta- ja liikuntarajoitteisten asuminen ja liikkuminen tullaan järjestämään. Väite ei pidä paikkaansa, sillä kaavan vaikutus esteettömyyteen on otettu huomioon kaavaa valmisteltaessa yksityiskohtaisesti ja kunkin talon osalta erikseen. Kaavaa laadittaessa teetettiin Saton lamellitalojen osalta erillinen hissisuunnitelma, johon asemakaavan hissejä koskevat määräykset osittain perustuvat. Hissisuunnitelmassa on arvioitu eri hissivaihtoehtoja perusteellisesti myös esteettömyyden kannalta. Asemakaavaa laadittaessa ei ole ollut syytä kiinnittää huomiota EY:n hissidirektiiviin ja rakennustuotteita koskeviin vaatimuksiin, kuten valittaja väittää, koska ne otetaan huomioon vasta rakennuslupavaiheessa.

Laaditun selvityksen perusteella asemakaavassa kiellettiin jälkisasennushissien rakentaminen Saton taloihin rakennuksen rungon ulkopuolelle. On kuitenkin huomattava, että asemakaava sallii sekä porrashissien asentamisen porrashuoneeseen että hissin asentamisen, mikäli tarvittava tilaa saadaan käyttöön asunnoista. Kaikissa muissa taloissa rungon ulkopuolisen hissin saa kaavamääräysten mukaan rakentaa. Asemakaava mahdollistaa näin ollen esteettömyyden toteuttamisen kaikissa kyseisissä taloissa.

Lisäksi on huomattava, että pelkästään hissien rakentamismahdollisuuksien kartoittaminen on edistänyt esteettömyyden toteutumista, koska selvitystyö olisi muutoin jäänyt taloyhtiöiden tehtäväksi.

Valitusajan jälkeen esitetyt vaatimukset

Valittaja on esittänyt valitusajan päättymisen jälkeen uusia vaatimuksia. Hallintolainkäyttölain 27 §:n mukaan tällaisia uusia vaatimuksia saa esittää vain jos ne perustuvat olosuhteiden muutokseen tai vasta valitusajan jälkeen tietoon tulleeseen seikkaan. Valittajan esittämät vaatimukset ovat luonteeltaan sellaisia, että ne olisi tullut esittää valitusajan puitteissa. Näin ollen uudet vaatimukset tulee jättää tutkimatta.

Asunto Oy Rapakivenkuja 2:n valitus

Asunto Oy Rapakivenkuja 2 vaatii, että Helsingin hallinto-oikeus

1 ensisijaisesti kumoaa ja palauttaa Helsingin kaupunginvaltuuston hyväksymän Pihlajamäen suojelukaavan siltä osin kuin se koskee kortteleita 38024 ja 38025,

2 toissijaisesti kumoaa ja palauttaa Helsingin kaupunginvaltuuston hyväksymän Pihlajamäen suojelukaavan silta osin kuin se koskee Asunto Oy Rapakivenkuja 2:ta

3 mikäli Pihlajamäen suojelukaavaa ei kumota 1 tai 2 kohdan mukaisesti, kaavan sr-2 -määräys tulee merkitä Asunto Oy Rapakivenkuja 2 osalle suojelukaavaan seuraavasti:

"Rakennuksien tulee sopeutua ulkoasultaan, materiaaleiltaan ja väriltään rakennettuun ympäristöön".

4 mikäli kaavaan ei tehdä jotain edellä mainituista muutosvaatimuksista, Helsingin kaupunki tulee velvoittaa korvaamaan Asunto Oy Rapakivenkuja 2:lle kaavan toteuttamisesta aiheutuva vahinko täysimääräisesti.

5 velvoittaa Helsingin kaupungin korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen lukien kuukausi hallinto-oikeuden ratkaisusta.

Perusteluina valittaja esittää mm. seuraavaa:

Helsingin kaupunginvaltuusto on 26.9.2007 hyväksynyt asemakaavan muutoksen koskien muun ohella valittajan omistamaa kiinteistöä. Valittajan osalta kaavamuutoksessa on oleellista sr-2 -määräys, jossa todetaan muun ohella, että rakennuksessa tehtävät korjaustyöt on tehtävä ensisijaisesti säilyneet, alkuperäistoteutuksen mukaiset rakennusosat korjaten. Käytännössä kaavamääräyksen perimmäinen tarkoitus on palauttaa alueen rakennuskanta alkuperäiseen, 1960-luvun ulkoasuun. Asunto Oy Rapakivenkuja 2 osalta kaavamääräyksen noudattaminen johtaisi taloudellisesti ja korjausteknisesti kestämättömiin lopputuloksiin.

Valituksen kohteena oleva asemakaavan muutos koskee Pihlajamäen aluetta. Maantieteellisesti aluetta halkoo Rapakiventien ja Rapakivenkujan välissä metsikkö/puistoalue. Tarkoituksenmukaista ja järkevää olisi jättää kaavan ulkopuolelle metsikkö-/puisto-alueen pohjoispuoli eli korttelit 38024 ja 38025. Tämä rajaus ei syrjäyttäisi kaavan tavoitteita tai vaatimuksia. Näin erityisesti koska poisrajattavaksi vaaditun alueen rakennukset ovat ulkoasultaan ja julkisivutoteutukseltaan merkittävästi erinäköisiä ja erilaisia kuin alkuperäisessä ulkoasussaan vielä olevat rakennukset.

Toisaalta mikään ei estä rajaamasta kaavasta pois valittajan eli Asunto Oy Rapakivenkuja 2:n rakennuksia. Yhtiöllä on kaksi rakennusta, jotka sijaitsevat aivan valituksen kohteena olevan kaavan pohjoisosassa ja aivan äärimmäisessä nurkassa. Kaavassa on jo valmiiksi rajattu ulkopuolelle eräitä rakennuksia, joten Asunto Oy Rapakivenkuja 2:n rakennusten poisrajaaminen ei miltään osin syrjäyttäisi kaavan tavoitteita tai vaatimuksia.

Näin erityisesti, kun otetaan huomioon edellä käsitelty Asunto Oy Rapakivenkuja 2:ssa 1990-luvulla toteutettu julkisivun peruskorjaus, minkä seurauksena yhtiön rakennusten julkisivu ei enää vastaa alkuperäistä ulkoasua.

Valittaja on oheistanut valitukseen alueen havainnekuvan (liite 5), josta ilmenee selvästi Rapakiventien ja Rapakivenkujan välinen metsikkö‑/puistoalue, jonka pohjoispuoli on vaadittu valituksen 1 kohdan mukaisesti rajattavaksi pois kaavasta. Edelleen kuvaan on merkitty kaksi Asunto Oy Rapakivenkuja 2:n asuinkerrostaloa. Näiden poisrajaaminen kaavasta ei tekisi kaavaan mitään merkittävää muutosta.

Valittaja on oheistanut vielä kaksi valokuvaliitettä Rapakiventien ja Rapakivenkujan välisestä metsikkö-/puistoalueesta (liitteet 6 ja 7), jotka osoittavat alueen maantieteellistä eristyneisyyttä varsinaisesta Pihlajamäen alueesta, samoin kuin valokuvia yhtiön kahden asuinkerrostalorakennuksen julkisivuista (liitteet 8 ja 9), kaksi valokuvaliitettä Rapakivenkujan kahdesta muusta yhtiöstä (liitteet 10 ja 11) sekä valokuvia (liitteet 12–19), jotka osoittavat, että metsikkö-/puistoalueen pohjoispuolen eli Rapakivenkujan talot ja erityisesti Rapakivenkuja 2:n rakennukset poikkeavat ulkoasultaan täysin alkuperäisistä elementtitaloista. Asunto Oy Rapakivenkuja 2:n rakennukset eivät peruskorjauksen jälkeen enää ole ns. elementtitaloja, joten niiden sisällyttäminen suojelukaavaan on tarpeetonta ja yhtiön osakkaiden taloudellisten perusoikeuksien kannalta järjetöntä.

Valittaja vaatii ensisijaisesti alueen rajaamista ja ainakin omistamiensa rakennusten rajaamista pois kaavasta. Mikäli tämä ei syystä tai toisesta ole mahdollista, tulee kaavan sr-2 ‑määräys merkitä Asunto Oy Rapakivenkujan 2:n osalle suojelukaavaan seuraavasti: "Rakennuksien tulee sopeutua ulkoasultaan, materiaaliltaan ja väriltään rakennettuun ympäristöön".

Asemakaavamääräyksissä vaaditaan rakennuksessa tehtävät korjaustyöt tehtävän ensisijaisesti säilyneet, alkuperäistoteutuksen mukaiset rakennusosat korjaten. Asunto Oy Rapakivenkuja 2:n rakennuksissa tämä on taloudellisesti käytännössä mahdotonta toteuttaa. Edelleen korostetaan sitä tosiseikkaa, että yhtiön rakennukset eivät enää ole alkuperäistoteutuksen mukaisia.

Joka tapauksessa rakennuksien seinistä olisi purettava pois steni-levytys, vuorivillaeristeet, puukoolaukset (n. 6,5 km), kiinnityspultit ja kiinnitysankkurit (n. 3 000 kpl), parvekelasitus, parvekkeiden ylä- ja alareunat, räystäät, puu/alumiini-ikkunat reunoineen, metalliset ulko-ovet ja sisäänkäyntikatokset. Kaikki nämä rakenteet on tehty aikanaan lääninoikeuden ratkaisulla. Yksityiskohtaisilla kaavamääräyksillä aiotaan sitoa Asunto Oy Rapakivenkuja 2:ta koskevat korjaustapaohjeet sitoviksi, kun ne myöhemmin esitetään rakennuslautakunnan vahvistettavaksi.

Kaupunginsuunnitteluvirasto on antanut ohjeen Asunto Oy Rapakivenkuja 2:n seinärakenteiden korjaamiseksi seuraavan julkisivukorjauksen yhteydessä. Ohjeen ensisijaisena vaihtoehtona palautetaan alkuperäistoteutuksen mukainen betonijulkisivu. Tämä vaihtoehto on valittajan mielestä täysin poissuljettu. Tämä kaupunginsuunnitteluviraston ensisijainen vaihtoehto merkitsisi valittajalle sitä, että jo kertaalleen viranomaisten hyväksymänä tehty julkisivu palautettaisiin takaisin alkuperäiseen muotoon. Vaihtoehto olisi äärimmäisen kallis toteuttaa.

Oikeuspalvelut toteaa seuraavaa:

Pihlajamäen arvo suojelukohteena

Pihlajamäki on ainoa Helsingin esikaupunkien 1960-luvun lähiöistä, joka on saanut aikalaistunnustuksen. Aluetta ja sen suunnittelua esiteltiin aikoinaan näyttävästi Arkkitehti-lehdessä ja alue oli esillä suomalaista arkkitehtuuria ulkomailla esittelevissä kiertonäyttelyissä. Pihlajamäen arvo on nykyään tunnustettu myös kansainvälisesti. Asuntoalue on hyväksytty kansainvälisen, modernismin perintöä vaalivan, DoCoMoMo-järjestön Suomen valikoimaan ainoana 1960‑luvun lähiönä ja yhtenä suomalaisen modernin asuntorakentamisen valiokohteena Helsingistä yhdessä Taka-Töölön, Maunulan Sahanmäen alueen ja Olympiakylän kanssa.

Pihlajamäki sisältyy uutena alueena myös Museovirastossa tarkistettavana olevaan valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon. Helsingin yleiskaava 2002:ssa Pihlajamäki on merkitty kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi alueeksi. Yleiskaavan mukaan aluetta tulee kehittää siten, että alueen arvot ja ominaispiirteet säilyvät. Alueen arvot turvaava asemakaavan muutos on Helsingissä ensimmäinen, joka on laadittu 1960-lukua edustavalle lähiölle.

Asemakaavan yhtenä keskeisenä tavoitteena on ollut turvata Pihlajamäen muodostaman 1960-luvun aluekokonaisuuden arvot. Asemakaavan suojelumääräyksiä täydentää korjaustapaohje.

Asemakaavan ja korjaustapaohjeen sisältö

Pihlajamäen 1960-luvun asuinrakennuksia koskeva sr-2-suojelumerkintä kuuluu kokonaisuudessaan:

"Rakennustaiteellisesti, kaupunkikuvallisesti ja asemakaavahistoriallisesti arvokas rakennus, jota ei saa purkaa. Rakennuksessa tehtävät korjaustyöt on tehtävä ensisijaisesti säilyneet, alkuperäistoteutuksen mukaiset rakennusosat korjaten. Julkisivuissa on sallittu ainoastaan betoni- ja sileät rappauspinnat. Päätyseinissä sallitaan myös muurattu tiilipinta. Julkisivujen muutostyöt on tehtävä siten, että ikkuna-aukotuksen ja parvekekaiteiden asema suhteessa julkisivupintaan säilyy alkuperäisinä tai alkuperäisen kaltaisena."

Lisäksi sr-2 määräykseen on sidottu korjaustapaohje seuraavalla tavalla:

”Tämän asemakaavan soveltamisen tueksi rakennuslautakunta tulee antamaan Helsingin kaupungin rakennusjärjestyksen 2 §:n mukaisen korjaustapaohjeen”

Korjaustapaohjeissa, jotka Helsingin kaupungin rakennuslautakunta on hyväksynyt 19.10.2007, Asunto Oy Rapakivenkuja 2:lle esitettyjä betonijulkisivujen korjausvaihtoehtoja on kolme:

– yhtiön mainitsema vanhan ulkokuoren purkaminen ja korvaaminen uudella betonikuorella (VE1)

– vanhan ulkokuorirakenteen päälle tehtävä eristerappauskorjaus (VE2)

– vanha ulkokuoren purkaminen ja uusi eristerappauskorjaus vanhan sisäkuoren päälle (VE3).

Toisin kuin valitutuksessa väitetään, kaavamääräys ja sen soveltamista ohjaavan korjaustapaohjeen vaihtoehtoiset ratkaisut eivät johda taloudellisesti tai korjausteknisesti kestämättömään lopputulokseen.

Valituksen kohdat 1 ja 2

Korttelit 38024 ja 38025, joihin Asunto Oy Rapakivenkuja 2:n rakennukset (2 kpl) kuuluvat, ovat osa Pihlajamäen alkuperäistä 1960-luvun aluekokonaisuutta. Näissä kortteleissa on sekä Hakan että Saton rakennuttamia taloja. Rapakivenkuja 2:n talotyyppi on sama kuin muuallakin Pihlajamäen Saton alueella esiintyvä. Kortteleiden Hakan talojenHakan taloja suunnittelija on arkkitehti Esko Korhonen, joka suunnitteli myös muut Pihlajamäen Hakan talot. Talotyyppi tällä alueella poikkeaa hieman Pihlajamäen muista Hakan taloista.

Korttelit 39024 ja 39025 on sisällytetty suojeltuun alueeseen Pihlajamäen alkuperäisen 1960-luvun säilyneen, alkuperäisen aluekokonaisuuden osana. Valittajan perusteluna viittaamat asemakaavasta ulosrajatut rakennukset ovat 1970-luvulla tai myöhemmin alueelle rakennettuja rakennuksia, jotka eivät kuulu Pihlajamäen alkuperäiseen, 1960-luvun kokonaisuuteen.

Toisena perusteluna valittaja viittaa kyseisten kortteleiden maantieteelliseen eristyneisyyteen muusta Pihlajamäestä. Pihlajamäen pohjoisosan korttelit on alun perin rakennettu alavaan peltomaisemaan ja ne poikkeavat siten maisemaltaan kallioiselle mäelle rakennetuista Hakan ja Saton alueista. Tämä maisemallinen erityispiirre tai sijainti ei ole kuitenkaan syy rajata kortteleita pois asemakaavan muutoksen alueesta.

Vielä perusteluna Rapakivenkuja 2 yhtiön kahden rakennuksen rajaamiseksi pois asemakaavasta valituksessa vedotaan erityisesti sr-2 - määräykseen. Yhtiön mukaan kaavamääräyksen noudattaminen johtaisi taloudellisesti ja korjausteknisesti kestämättömiin lopputuloksiin. Valituksessa vedotaan mm. siihen, että Asunto Oy Rapakivenkuja 2:n rakennukset on jo korjattu ja ne ovat ulkoasultaan siten jo muuttuneet.

Tältä osin voidaan todeta, että Pihlajamäen asemakaavan muutoksen yhtenä keskeisenä peruslähtökohtana ja tavoitteena on ollut suojella kaikki alueen 1960-luvun asuinrakennukset yhtenäisillä suojelumääräyksillä alueen arvojen kannalta tärkeän alueellisen yhtenäisyyden turvaamiseksi ja saavuttamiseksi. Suojelumääräyksen osa, jonka mukaan rakennuksessa tehtävät korjaustyöt on tehtävä ensisijaisesti säilyneet, alkuperäistoteutuksen mukaiset rakennusosat korjaten, tähtää vielä hyväkuntoisten rakennusosien kuten alueen puuovien säilyttämiseen korjaamalla.

Betonijulkisivujen osalta kaavan tavoitteena on alkuperäisen ulkoasun säilyttäminen tai - jo muutettujen julkisivujen osalta - sen palauttaminen. Asemakaava ei kuitenkaan edellytä alkuperäisten betonirakenteiden palauttamista. Pihlajamäen betonijulkisivujen suojelu poikkeaa tässä suhteessa huomattavasti nk. perinteisten rakenteiden suojelusta. Asemakaava ei voimaan tullessaan velvoita yhtiötä toimenpiteisiin. Rapakivenkuja 2:n julkisivuihin tehdyt steni-levytykset voivat olla rakennuksissa elinkaarensa loppuun eli näillä näkymin pitkälle tulevaisuuteen. Sen sijaan jos rakennuksia joudutaan tulevaisuudessa joskus korjaamaan uudelleen, tulee noudattaa uuden asemakaavan määräyksiä. Levytyskorjaus ei ole tällöin enää mahdollinen.

Korjaustapaohjeissa korostetaan, että korjaaminen ei saa muodostua taloyhtiöille kohtuuttoman kalliiksi, minkä vuoksi yhtiöille esitetään aina useampia betonijulkisivujen korjausvaihtoehtoja. Taloudellisuus- ja kohtuullisuussyistä Pihlajamäessä on kaikissa pitkien julkisivujen korjausvaihtoehdoissa yhtenä korjausvaihtoehtona esitetty nk. eristerappaus-korjausvaihtoehto (kolmikerrosrappaus). Menetelmä ei ole rakennussuojelun näkökulmasta ihanteellinen, mutta säilyttää tietyin edellytyksin rakennusten alkuperäisen arkkitehtonisen ilmeen. Menetelmä on tällä hetkellä laajalti käytössä ja on kustannuksiltaan kilpailukykyinen nk. levytyskorjauksen kanssa.

Korjaustapaohjeissa ensimmäisenä vaihtoehtona esitetty vanhan ulkokuoren purkaminen ja korvaaminen uudella betonikuorella on suositeltavin vaihtoehto rakennussuojelun näkökulmasta, mutta yhtiöitä ei sidota, kuten valituksessa virheellisesti esitetään, tämän vaihtoehdon toteuttamiseen. Asemakaavamääräys sr-2 edellyttää ainoastaan, että julkisivupintana on betoni tai sileä rappauspinta.

Valittajan aikaisemmin asemakaavan muutoksesta tekemän muistutuksen johdosta korjaustapaohjeeseen on tämän yhtiön osalta lisätty lause, jonka mukaan ennen seuraavaa korjausta on tutkittava koolauksen purkamisen vaikutukset. Jos koolausta ei ole mielekästä purkaa, taloyhtiön muistutuksessaan esittämä korjausvaihtoehto (yksikerrosrappaus) on mainittu käyttökelpoisena vaihtoehtona. Korjaustapaohjeiden yleisessä osassa on lisäksi mainittu, että kolmikerrosrappauksen vaihtoehtona tulee tapauskohtaisesti kysymykseen myös yksikerros- tai kaksikerrosrappaus. Korjaustapaohjeen laadinnassa mukana olleiden teknisten asiantuntijoiden mukaan kolmikerrosrappaus on kuitenkin suositeltavin vaihtoehto.

Rapakivenkuja 2:n julkisivujen levytyskorjaus ei ole muuttanut rakennusten asemaa suhteessa muihin Pihlajamäen suojeltuihin asuinrakennuksiin. Rakennuksia tulee sen vuoksi kohdella, kuten muitakin Pihlajamäessä jo korjattuja rakennuksia, suojelumääräyksen suhteen yhtenäisellä tavalla. Väite siitä, että kaavamääräyksen noudattaminen johtaisi taloyhtiön osalta taloudellisesti ja korjausteknisesti kestämättömiin lopputuloksiin, ei ole perusteltu. Asemakaavan muutoksessa ei esitetä mitään sellaista mikä asettaisi yhtiön muihin Pihlajamäen suojeltuihin taloyhtiöihin nähden kohtuuttomaan tai eriarvoiseen asemaan, mutta sen poissulkeminen suojelualueesta ei olisi suojeluperiaatteiden mukaista eikä myöskään maanomistajia kohdeltaisi tällöin yhdenvertaisesti. Suojelumääräykset pohjautuvat rakennusten arkkitehtoniseen arvoon.

Oikeuspalvelut esittää, että asemakaava tulisi muutoksenhausta huolimatta saattaa voimaan muilta osin paitsi valituksen kohteena olevien kortteleiden 38024 ja 38025 osalta.

Valituksen kohta 3

MRL 203 §:n mukaan muutoksenhakuviranomainen voi tehdä kaavaan ja rakennusjärjestykseen oikaisunluonteisia korjauksia.

Valituksessa esitetty asemakaavamääräyksen muutos ei olisi luonteeltaan MRL:n 203 §:ssä tarkoitettu oikaisunluonteinen korjaus vaan merkitsisi asemakaavan keskeisen suojelutavoitteesta luopumista. Vaatimus asemakaavan muuttamisesta tulee sen vuoksi hylätä.

Valituksen kohta 4

Vahingonkorvausta koskeva vaatimuksen tutkiminen ei kuulu hallinto-oikeuden toimivaltaan ja näin ollen sitä koskeva vaatimus tulee jättää tutkimatta.

Valituksen kohta 5

Hallintolainkäyttölain 74 §:n mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen.

Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Valituksessa ei ole tuotu esiin mitään sellaisia hallintolainkäyttölain 74 §:ssä tarkoitettuja perusteita, joiden nojalla Helsingin kaupunki tulisi velvoittaa korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut. Tämän vuoksi vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta tulee hylätä.

Yhteenveto Oikeuspalvelut yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston kanssa laadittuna lausuntonaan toteaa, että valituksissa ei ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden vuoksi kaavapäätös olisi kumottava tai sitä tulisi muuttaa. Kaavamuutoksella on suojeltu yhtenäisin perustein arkkitehtonisesti korkeatasoinen asuinalue ja se täyttää maankäyttö- ja rakennuslain sisältövaatimukset. Kaavamuutoksessa on otettu huomioon kiinteistönomistajien tasapuolinen kohtelu ja asemakaavamääräykset ovat maanomistajille 57 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla kohtuullisia.

Kaavapäätös ei ole siten syntynyt kuntalain 90 §:n tarkoittamalla tavalla virheellisessä järjestyksessä, viranomainen ei ole ylittänyt toimivaltaansa eikä päätös ole muutenkaan lainvastainen.

Hallinto-oikeudelle annettavassa lausunnossa tulisi näin ollen pyytää valitusten hylkäämistä aiheettomina ja perusteettomina. Kynnys ry:n valitusajan päättymisen jälkeen esittämien vaatimusten osalta tulisi esittää, että ne jätetään tutkimatta. Asunto Oy Rapakivenkuja 2:n osalta tulisi lisäksi esittää, että vaatimus vahingonkorvauksen tuomitsemisesta jätetään tutkimatta.

Kaupunginhallitus tulee harkitsemaan asemakaavan saattamista MRL:n 201 §:n mukaisesti voimaan muutoksenhausta huolimatta muilta osin paitsi valituksen kohteena olevien kortteleiden 38024 ja 38025 osalta.

Kaj toteaa, että kaupunginhallituksen johtosäännön 8 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan hallitus antaa selityksen kaupunginvaltuuston päätöstä koskevan valituksen johdosta, jos hallitus katsoo voivansa yhtyä valtuuston päätöksen lopputulokseen.

Kaj toteaa vielä, että valitusasiakirjat ovat nähtävänä asian esittelijällä ja Khn kokouksessa.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa asiasta Helsingin hallinto-oikeudelle edellä esityslistalta ilmenevän hallintokeskuksen oikeuspalveluiden ehdotukseen perustuvan lausunnon.

Pöytäkirjanote hallintokeskuksen oikeuspalveluille lausunnon laatimista ja antamista varten sekä kaupunkisuunnitteluvirastolle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITE

Valitukset kaupunginvaltuuston päätöksestä Pihlajamäen asemakaava-asiassa nro 11520



Kokousaika	28.1.2008 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

LIITTEET	Liite 1	Sosiaali- ja terveysministeriön lausuntopyyntö 10.1.2008
	Liite 2	Selvityshenkilöiden raportti 2007:66
	Liite 3	Terveyskeskuksen ja sosiaaliviraston yhteinen lausunto 15.1.2008