HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS

ESITYSLISTA

35 - 2008

Kokousaika	13.10.2008 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

Asia

Sivu

KAUPUNGINJOHTAJA

1

Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen sekä pöytäkirjan tarkastajien valinta

1

2

Tämän kokouksen päätösten täytäntöönpano

2

3

Määrärahan myöntäminen kiinteistövirastolle alueiden rakentamiskelpoiseksi saattamiseen (Töölönlahti, Jätkäsaari, Viikinmäki, Suvilahti, Leppäsuo)

3

RAKENNUS- JA YMPÄRISTÖTOIMI

1

Vt Tuomas Rantasen toivomusponsi: Metroasemien kehittäminen taidemetroasemiksi

6

2

Helsingin pelastustoimen alueen öljyvahinkojen torjuntasuunnitelman käyttö- ja hankintakustannusten tarkistaminen

9

SIVISTYS- JA HENKILÖSTÖTOIMI

1

Maahanmuuttajien infopankki-verkkopalvelun uudistaminen

13

KAUPUNKISUUNNITTELU- JA KIINTEISTÖTOIMI

1

Töölönkadun ja Mannerheimintien väliin sijoittuvan maanalaisen alueen varaaminen pysäköintilaitoksen suunnittelua ja taloudellista selvitystyötä varten

18

2

Etuosto-oikeuden käyttämättä jättäminen Asunto Oy Helsingin Topaasin ja Asunto Oy Espoon Sepän välisessä kiinteistökaupassa

23

3

Ennakkolausunto kaupungin etuosto-oikeuden käyttämättä jättämisestä suunnitteilla olevassa kiinteistökaupassa (Konalan tontti 32055/4)

26

4

Lausunto ympäristöministeriölle ehdotuksesta laiksi rakennusperinnön säilyttämisestä ja eräistä siihen liittyvistä laeista

29

5

Haagan eräiden alueiden rakennuskiellon pidentäminen (nro 11825)

48

6

Lauttasaaren tontin 31099/3 rakennuskiellon pidentäminen (nro 11824)

51

7

6.10.2008 pöydälle pantu asia VT Irmeli Wallden-Pauligin toivomusponsi: Maunulan koillisosan kaavamuutosalueen liikenne Pakilantielle

53

1

KOKOUKSEN LAILLISUUDEN JA PÄÄTÖSVALTAISUUDEN TOTEAMINEN SEKÄ PÖYTÄKIRJAN TARKASTAJIEN VALINTA

KJ Kaupunginhallitus päättänee todeta kokouksen lailliseksi ja päätösvaltaiseksi sekä valita jäsenet Hakolan (varalla Urho) ja Oker-Blomin (varalla Peltokorpi) tarkastamaan tämän kokouksen pöytäkirjan.

2

TÄMÄN KOKOUKSEN PÄÄTÖSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANO

KJ Kaupunginhallitus päättänee, että tämän kokouksen päätökset voidaan panna täytäntöön ennen kuin ne ovat saaneet lainvoiman, ellei erikseen toisin ole päätetty tai myöhemmin päätetä.

3

MÄÄRÄRAHAN MYÖNTÄMINEN KIINTEISTÖVIRASTOLLE ALUEIDEN RAKENTAMISKELPOISEKSI SAATTAMISEEN (TÖÖLÖNLAHTI, JÄTKÄSAARI, VIIKINMÄKI, SUVILAHTI, LEPPÄSUO)

Khs 2008-1970

Kiinteistövirasto toteaa 22.9.2008, että tonttiosastolla on vireillä useita tonttien luovutuksia sellaisilla alueilla, joilla joudutaan puhdistamaan maaperää ennen niiden luovutuksia.

Kyseisiä töitä ovat Viikinmäen entisen ampumaradan ja Leppäsuon alueen puhdistamisen jatkaminen, Töölönlahden tanssimakasiinin rakentamiseen liittyvä maaperän kunnostus sekä Jätkäsaaren aloitusalueen ja Suvilahden pilaantuneen maaperän tutkimukset ja kunnostus-suunnittelu. Em. toimenpiteet on tehtävä ennen alueiden luovuttamista rakennettavaksi.

Kaupunginhallitus on myöntänyt 2.10.2006 (1206 §) Viikinmäen
ampumaradan kunnostukseen 1,7 milj. euroa ja 17.9.2007 (5 §)
4,0 milj. euroa. Rakennusviraston esittämä uusi kunnostuksen
kokonaiskustannusarvio on noin 12 milj. euroa.

Leppäsuon kunnostamiseen kaupunginhallitus on 4.1.2006 (1 §) puolestaan myöntänyt 443 000 euroa ja 12.6.2006 (844 §) 650 000 euroa. Kunnostuksen kokonaiskustannusarvio on noin 1,3 milj. euroa.

Eri kohteiden kustannusarviot ovat seuraavat:

– Viikinmäki, maaperän puhdistus, 3,5 milj. euroa vuonna 2008. Vuoden 2009 kustannukset ovat edellisen lisäksi noin 2,5 milj. euroa.

– Leppäsuo, maaperän puhdistus, 200 000 euroa

– Töölönlahden tanssimakasiini, maaperän puhdistaminen 250 000 euroa

– Suvilahti, maaperän tutkimukset ja kunnostussuunnittelu, 150 000 euroa, kokonaiskustannusarvio noin 3,6 milj.
euroa

– Jätkäsaaren aloitusalue, 100 000 euroa, kokonaiskustannusarvio noin 2,6 milj. euroa.

Tänä vuonna edellä mainittujen kohteiden pilaantuneiden maiden puhdistamiseen tarvittava lisämääräraha on 4,2 milj. euroa ja tulevina vuosina kyseisiin töihin tarvitaan vielä noin yhdeksän milj. euroa.

Kaikki edellä esitetyt kustannukset ovat arvonlisäverottomia (alv.)0 %) hintoja ja kustannusarviot perustuvat rakennusviraston ja konsulttien tekemiin laskelmiin.

Kiinteistövirasto esittää, että kaupunginhallitus myöntäisi kiinteistövirastolle 4,2 milj. euron määrärahan (alv.)0 %, talousarvion kohta 8 01 02, Esirakentaminen, täyttötyöt ja alueiden käyttöönoton edellyttämät toimenpiteet) käytettäväksi edellä mainittuihin tonttien rakentamis-kelpoiseksi saattamiseen.

Lisäksi kiinteistövirasto esittää kaupunginhallitukselle, että talousarvion kohdalle 8 01 02 11 (esirakentaminen, täytöt ja alueiden käyttöönoton edellyttämät toimenpiteet) myönnettäisiin 4,2 milj. euron ylitysoikeus.

Kj toteaa, että Viikinmäen ampumaradan kunnostuskustannukset ovat esityksessä lähes kaksinkertaistuneet siitä, mitä Kh:lle esitettiin 17.9.2007, jolloin kokonaiskustannuksiksi arvioitiin 6,9 milj. euroa. Tämän kustannusarvion perusteella varattiin vuoden 2008 talousarvioon 900 000 euroa ja vuosille 2009 -10 yhteensä 300 000 euroa.

Kustannusnoususta on pyydetty selvitys työn tekijältä eli rakennusvirastolta. Tässä vaiheessa tulisikin myöntää vain talousarvion 900 000 euron määräraha. Selvityksen valmistuttua tulisi käsitellä mahdollinen ylitystarve erikseen.

Töölönlahden määräraha voidaan myöntää talousarvion alakohdasta 8 01 02 08, Töölönlahden esirakentaminen, Suvilahden määräraha talousarvion alakohdasta 8 01 02 17, Sörnäistenrannan maaperän kunnostus ja Jätkäsaaren määräraha alakohdasta 8 01 02 15, Jätkäsaaren maaperän kunnostus. Leppäsuolla tarvittava määräraha voidaan myöntää talousarvion alakohdasta 8 01 02 11, alueiden käyttöönoton edellyttämät selvitykset ja toimenpiteet.

KJ Kaupunginhallitus päättänee myöntää kiinteistövirastolle vuoden 2008 talousarvion

alakohdasta 8 01 02 08, Töölönlahden esirakentaminen, 200 000 euroa (alv=0) Töölönlahden tanssimakasiiniin liittyvään maaperän puhdistukseen,

alakohdasta 8 01 02 15, Jätkäsaaren maaperän kunnostus, 100 000 euroa, Jätkäsaaren aloitusalueen pilaantuneen maaperän tutkimuksiin ja kunnostussuunnitteluun,

alakohdasta 8 01 02 16, Viikinmäen maaperän kunnostus, 900 000 euroa Viikinmäen ampumaradan puhdistuksen jatkamiseen,

alakohdasta 8 01 02 17, Sörnäistenrannan maaperän kunnostus

150 000 euroa, Suvilahden alueen pilaantuneen maaperän tutkimuksiin ja kunnostussuunnitteluun ja

alakohdasta 8 01 02 11, alueiden käyttöönoton edellyttämät selvitykset ja toimenpiteet, 200 000 euroa Leppäsuon alueen maaperän puhdistamisen jatkamiseen

Pöytäkirjanote kiinteistöviraston tonttiosastolle (Katarina Leminen), rakennusvirastolle sekä talous- ja suunnittelukeskuksen taloushallintopalveluille, kehittämisosastolle ja taloussuunnitteluosastolle.

Lisätiedot:
Sauramo Vesa, hankepäällikkö, puhelin 310 36276

1

VT TUOMAS RANTASEN TOIVOMUSPONSI: METROASEMIEN KEHITTÄMINEN TAIDEMETROASEMIKSI

Khs 2008-1313

Ryj ilmoittaa, että hyväksyessään 21.5.2008 Länsimetron hankesuunnitelman (asia 5) Kvsto hyväksyi seuraavan toivomusponnen:

"Kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään voisiko uusia metroasemia kehittää kansainvälisen esimerkin mukaan taidemetroasemiksi." (Tuomas Rantanen, äänin 53-0)

Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

Joukkoliikennelautakunta toteaa (4.9.2008), että jo nykyisin miltei kaikilla metroasemilla on pysyviä tai vaihtuvia taideteoksia. Metrotunneleihinkin on suunniteltu valoon perustuvia taideteoksia, jotka tosin toistaiseksi eivät ole toteutuneet. Taiteesta saatu palaute metrossa on ollut myönteistä.

Länsimetron hankesuunnitelman mukaan taideteosten sijoittaminen metroasemille on hyvin luontevaa ja tällä tavoin syntyy rikasta ympäristöä. Taideteosten avulla on mahdollista korostaa kunkin aseman oman ympäristön erityisluonnetta.

Automaattimetron myötä laitureille tulee matalat seinät ja laituriovet. Laituriseinien yläpuolinen tila, (joka on asemasta riippuen 3-5 m korkea ja 90 m pitkä) on varattu taiteelle.

Jotkut metrotunnelin varrella olevista kuilurakennuksista voidaan toteuttaa ympäristötaideteoksina. Myös asemien lähiympäristöön keskeiselle paikalle varaudutaan sijoittamaan taideteos.

Taideteosten sijoittaminen metroasemille tulee tarkemmin suunnitella rakennus-, arkkitehti- ja opastusjärjestelmäsuunnittelun yhteydessä. Siihen on varauduttu, mutta hankesuunnitteluvaiheeseen ei vielä kuulu metroasemien taideteosten suunnittelu. Länsimetron kustannusarviossa taiteeseen on varattu 500 000 euroa asemaa kohden.

Myös Sipoon liitosalueen metrolinjan suunnittelussa on vastaavasti tarkoituksenmukaista ottaa taide huomioon olennaisena elementtinä.

Metroasemien peruskorjausten ja uusien asemien rakentamisen yhteydessä kartoitetaan taideasemien toteuttamisen mahdollisuudet esimerkiksi yrityslahjoitusten tai opiskelijayhteistyön avulla.

Joukkoliikennelautakunta toteaa asian käsittelystä lautakunnassa seuraavaa:

Asiasta käydyn keskustelun kuluessa jäsen Haltia, esittelijän ehdotuksesta poiketen, ehdotti, että esityksen loppuun viimeiseksi kappaleeksi ennen ehdotusosaa lisätään seuraava uusi kappale:

Metroasemien peruskorjausten ja uusien asemien rakentamisen yhteydessä kartoitetaan taideasemien toteuttamisen mahdollisuudet esimerkiksi yrityslahjoitusten tai opiskelijayhteistyön avulla.

Jäsen Rissanen kannatti Haltian tekemää esitystä.

Asiassa toimitettiin äänestys.

Lautakunta päätti äänin 1 – 7, jäsen Mänttärin äänestäessä tyhjää, vähemmistössä jäsen Lehtinen, hyväksyä Haltian tekemän ehdotuksen.

Ryj toteaa, että uusille metroasemille tulee taideteoksia, joiden avulla voidaan korostaa asemien omaleimaisuutta. HKL selvittää mahdollisuuksia saada taidetta metroasemille yritysyhteistyötä hyödyntäen.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee

merkitä tiedoksi selvityksen kaupunginvaltuuston 21.5.2008 hyväksymän toivomusponnen (Tuomas Rantanen) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja

toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle sekä erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Tuomas Rantaselle ja tiedoksi muille valtuutetuille.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

2

HELSINGIN PELASTUSTOIMEN ALUEEN ÖLJYVAHINKOJEN TORJUNTASUUNNITELMAN KÄYTTÖ- JA HANKINTAKUSTANNUSTEN TARKISTAMINEN

Khs

Ryj toteaa, että Khs hyväksyi 24.1.2005 § 99 Helsingin pelastustoimen alueen öljyvahinkojen torjuntasuunnitelman ja toimitti suunnitelman pelastuslaitoksen kautta Uudenmaan ympäristökeskukselle vahvistettavaksi. Uudenmaan ympäristökeskus vahvisti suunnitelman 30.1.2006.

Suunnitelma on laadittu yleisellä tasolla ja on voimassa toistaiseksi. Suunnitelma on tarpeen uusia vain, mikäli öljyntorjunnan järjestämisvastuita tai organisaatiota yleisellä tasolla oleellisesti muutetaan. Öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmasta käyttökustannuksia ja hankintoja koskeva osa alueen pelastustoimen on tarkistettava vähintään joka neljäs vuosi. Kustannusarvio käyttömenoista ja kaluston hankintasuunnitelma hankintakustannuksineen tarkistetaan siten, että edellisen jakson viimeinen vuosi on seuraavan 5-vuotisjakson ensimmäinen vuosi.

Pelastuslautakunta päätti (17.6.2008) esittää kaupunginhallitukselle hyväksyttäväksi ja edelleen Uudenmaan ympäristökeskuksen vahvistettavaksi ehdotuksen Helsingin pelastustoimen alueen öljyvahinkojen torjuntasuunnitelman käyttö- ja hankintakustannusten tarkistamisesta vuosille 2009-2013.

Lisäksi pelastuslautakunta päätti esittää vuoden 2009 talousarvioon ja seuraavien vuosien taloussuunnitteluun liittyen, että vuoden 2005 alusta hyväksyttyä ja käyttöönotettua pelastuslaitokselle keskitettyä raamin ylittävää erillismäärärahakäytäntöä jatketaan. Helsingin kaupungin öljyntorjunnan käyttömenojen ja öljyntorjuntakaluston investointihankintojen toteuttaminen vuosina 2009 - 2013 edellyttää, että öljyntorjunnan toiminnolle osoitetaan erillismääräraha, jonka käyttöä seurataan nettoperusteisesti pelastuslaitoksen talousarviossa omina talousarviokohtinaan.

Pelastuslautakunta toteaa mm., että pelastuslaitokselle vuoden 2005 alusta keskitetty, Helsingin kaupungin öljyvahinkojen torjunnan talouden hoito (käyttötalousosa ja öljyntorjunnan kalustoinvestoinnit) on ollut mahdollista hoitaa suunnitelman mukaisesti pelastuslaitokselle osoitetulla, sen oman talousarvioraamin ylittävällä erillismäärärahalla. Pelastuslautakunta katsoo, että erillismääräraha- ja nettoseurantakäytäntöä tulee jatkaa.

Käyttötalousosaan on budjetoitu tulopuolelle öljyvahinkojen torjunnan kustannuksista vahinkojen aiheuttajilta saadut korvaukset sekä öljyntorjunnan vuosittaisista ylläpitokustannuksista saadut käyttömenokorvaukset öljysuojarahastolta. Menopuolelle on budjetoitu koko kaupungin keskitetyn öljyntorjuntatoiminnan hoitamiseksi tarvittavien henkilöresurssien edellyttämät päällystöviran ja päätoimisen kalustomestarin viran (2 vakanssia) henkilöstömenot, öljyntorjuntakaluston korjaus- ja kunnossapitokustannukset, öljyntorjuntamateriaalien, -tarvikkeiden ja -imeytysaineiden hankintamenot, torjuntahenkilöstön koulutus- ja harjoituskustannukset (kaikkien öljyntorjuntavastuuvirastojen öljyntorjuntaan koulutettavan henkilöstön koulutus- ja harjoituskulut).

Öljyntorjuntasuunnitelman mukaiset nettoseurantaan sisältyvät Helsingin kaupungin talousarvioon ja –suunnitelmiin liittyvät erät ovat seuraavat:

Helsingin öljyntorjunnan käyttömenot 2009 -2013

vuosi	käyttömenot €	toimintatuotot €	Helsingin nettokustannus €
2009	478 000	- 330 000	148 000
2010	537 000	- 350 000	187 000
2011	537 000	- 350 000	187 000
2012	537 000	- 350 000	187 000
2013	537 000	- 350 000	187 000
2009-2013	yht. 2 626 000	- 1 730 000	896 000

Käyttötalousosan toimintamenot / toimintatuotot vaihtelevat vuosittain öljyvahinkojen määrästä ja vahinkojen laajuuksista riippuen. Nettokustannusten osuus pysynee suuruusluokaltaan samansuuruisena.

./. Tarkempi erittely on esityslistan tämän asian liitteenä (Helsingin öljyntorjunnan käyttömenobudjetti).

Helsingin öljyntorjuntakaluston investoinnit 2009 -2013

vuosi	hankinta- menot €	ÖSRA- rahoitus €	Helsingin nettokustannus €
2009	789 000	- 588 000	201 000
2010	2 763 000	- 1 963 000	800 000
2011	1 540 000	- 1 238 000	302 000
2012	2 105 000	- 1 423 000	683 000
2013	4 000 000	- 3 800 000	200 000
2009-2013	yht. 11 197 000	- 9 012 000	2 186 000

./. Tarkempi erittely on esityslistan tämän asian liitteenä (Helsingin pelastustoimen alueen öljyntorjunnan kalustoinvestoinnit).

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (9.9.2008) mm., että sillä ei ole huomautettavaa Helsingin pelastustoimen alueen öljyvahinkojen torjuntasuunnitelman käyttö- ja hankintakustannusten tarkistamisesta vuosina 2009-2013. Virasto korostaa, että öljyvahinkojen torjuntasuunnitelman käyttö- ja hankintakustannuksiin liittyvät laskelmat ovat viitteellisiä ja kyseisiin toimintoihin kunakin vuonna kohdistettavia määrärahoja tarkastellaan yksityiskohtaisemmin aina kyseisen vuoden talousarvion valmistelun yhteydessä.

Talous- ja suunnittelukeskus pitää perusteltuna, että tulevina vuosina edelleen jatketaan viime vuosina pelastuslaitoksen talousarvioiden valmistelun yhteydessä toteutettua öljyntorjuntaan liittyvien tulojen ja menojen nettopohjaista seurantakäytäntöä.

Pelastuslaitoksen talousarvioehdotuksessa vuodelle 2009 ja taloussuunnitelmaan vuosille 2009-2011 on esitetty määrärahat öljyntorjunnan käyttömenoille sekä öljyntorjunnan investoinneille.

Ryj toteaa, että em. määrärahoja on tarkasteltu vuoden 2009 talousarviokäsittelyn yhteydessä.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä esityksen Helsingin pelastustoimen alueen öljyvahinkojen torjuntasuunnitelman käyttö- ja hankintakustannusten tarkistamisesta vuosille 2009-2013 ja kehottaa pelastuslaitosta toimittamaan esityksen Uudenmaan ympäristökeskukselle vahvistettavaksi.

Pöytäkirjanote pelastuslaitokselle, rakennusvirastolle, liikuntavirastolle, ympäristökeskukselle, Helsingin Satamalle, Helsingin Energialle ja Helsingin Vedelle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITTEET	Liite 1	Helsingin pelastustoimen alueen öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma - Käyttö- ja hankintakustannukset vuosina 2009-2013
	Liite 2	Helsingin öljyntorjunnan käyttömenobudjetti
	Liite 3	Helsingin pelastustoimen alueen öljyntorjunnan kalustoinvestoinnit 2009-2013

1

MAAHANMUUTTAJIEN INFOPANKKI-VERKKOPALVELUN UUDISTAMINEN

Khs 2008-1910

Sj toteaa, että maahanmuuttajien infopankki-verkkopalvelua on ylläpitänyt ja rahoittanut pääasiassa Helsingin kaupungin kansainvälinen kulttuurikeskus Caisa kustantamalla mm. tilat ja henkilöstön (1½ henkilötyövuotta) palvelulle, sisäasiainministeriö (aiemmin työministeriö) ovat kumpikin rahoittaneet palvelua 20 000 eurolla vuosittain. Verkkopalvelun vuosibudjetti on ollut n. 140 000 euroa.

Infopankki kasvoi valtakunnalliseksi palveluksi vuonna 2005. Sen sivuilla on koko yhteiskuntaa koskevaa yleistä tietoa maahanmuuttajille ja paikallistietoa Helsingin lisäksi Kuopiosta, Rovaniemeltä, Turusta, Tampereelta sekä Kainuun maakunnasta, jotka maksavat verkkopalvelun jäsenyydestä vuosittain 1 500 – 2 000 euron suuruista jäsenmaksua. Jäsenyydestä kiinnostuneita kuntia on viime vuosina ilmoittautunut lukuisia, mutta uusia jäseniä ei ole haluttu ottaa lisää ennen kuin nykyinen, niukaksi jäänyt rahoituspohja on saatu ratkaistuksi.

Infopankki on verkkopalvelu, jossa on tietoa Suomesta ja yhteiskunnan tarjoamista palveluista viidellätoista kielellä. Palvelu tukee maahanmuuttajien kotoutumista antamalla yhdessä paikassa kaiken perustiedon, jota Suomeen muuttava henkilö tarvitsee. Maahanmuuttajien lisäksi palvelusta hyötyvät maahanmuuttajien kanssa asioivat viranomaiset ja Suomeen muuttoa suunnittelevat ulkomaalaiset. Infopankissa vierailee n. 45 000 kävijää kuukaudessa ja vuonna 2007 sivulatauksia oli 2,7miljoonaa.

Jatkossa infopankin Helsinkiä koskevaa viestinnällistä sisältöä parannetaan ja laajennetaan niin, että sinne keskitetään kaikilla infopankin 15 kielellä maahanmuuttajien kannalta olennaiset tiedot ja uutisen kaupungin palveluista. lisäksi Helsinkiä koskeva infopankin osuus on tarkoitus seudullistaa siten, että palvelussa ovat jatkossa saatavana koko Helsingin seudun (Helsingin, Espoon, Vantaa, Kauniaisten sekä muun Helsingin seudun) maahanmuuttajapalveluja koskevat tiedot.

Infopankin kehittämisessä kulttuuriasiainkeskuksen infopankin toimituksesta vastaava yksikkö toimii tiiviissä yhteistyössä hallintokeskuksen viestinnän sekä henkilöstökeskuksen maahanmuutto-osaston kanssa. Infopankin Helsingin seutua koskevaa viestintäsisältöä kehitetään yhteistyössä Espoon, Vantaa ja Kauniaisten kaupunkien kanssa.

Infopankin laatu on noteerattu myös kansainvälisesti. Verkkopalvelu valittiin vuonna 2007 ainoana suomalaisena yli kolmensadan eurooppalaisen osallistujan joukosta Euroopan komission julkisille verkkopalveluille myöntämän European eGovernment Award –palkinnon finalistien joukkoon. Finaalipaikan myötä infopankki pääsi esittäytymään syyskuussa Portugalin EU-puheenjohtajiston järjestämään julkisia verkkopalveluita käsittelevään ministerikokoukseen (4th Ministerial eGovernment Conference) Lissaboniin. Alkuvuodesta 2008 infopankille myönnettiin Euroopan komission laatuleima hyville julkisille verkkopalveluille (Good Practice Label)..

Helsingin kulttuuriasiainkeskuksessa maahanmuuttajien monikieliseen neuvontaan on panostettu vuodesta 2001, jolloin Euroopan Sosiaalirahaston ja Kulttuurikeskus Caisan projektina käynnistynyt infopankki sai alkunsa.

Kulttuuri- ja kirjastolautakunta toteaa (10.9.2008) mm., että kulttuuriasiainkeskuksen alaisuudessa toimivan kulttuurikeskus Caisan yhteydessä toimiva infopankki (www.infopankki.fi) -verkkopalvelu tukee maahanmuuttajien kotoutumista tarjoamalla tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen palveluista 15 kielellä maahanmuuttajakävijän näkökulmasta jäsenneltynä. Palvelun keskeisiä kohderyhmiä ovat Suomessa asuvat maahanmuuttajat, maahanmuuttajaviranomaiset sekä Suomeen muuttoa suunnittelevat ulkomaalaiset.

Selma on seudullinen monikulttuurinen verkkopalvelu (selma.net.fi), joka toimii projektina Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Soccassa osana pääkaupunkiseudun kaupunkiohjelmayhteistyötä. Suomi.fi puolestaan on julkishallinnon verkkopalvelujen yhteisosoite, jossa on kootusti julkishallinnon ja järjestöjen kokoamaa tietoa ja lomakkeita. Palvelu on valtiovarainministeriön tietohallintayksikön osa.

Nyt tehtävän ehdotuksen mukaisesti uudistettava infopankki aloittaisi toimintansa vuoden 2009 alusta viisivuotisena hankkeena. Hanketta varten perustettaisiin erillinen yksikkö osaksi Helsingin kulttuuriasiainkeskuksen kulttuuripalvelujen osastoa. Kulttuuriasiainkeskus vastaisi infopankki-verkkopalveluun liittyvästä hallinnosta, taloudesta ja päätöksenteosta. Soccan yhteydessä toimiva Selma-palvelu yhdistettäisiin infopankkiin. Uudistettavaa verkkopalveluhanketta varten perustettaisiin erillinen neuvoa-antava ohjausryhmä.

Uudistuksen ensisijaisena tavoitteena on kehittää maahanmuuttajille suunnattuja monikielisiä sähköisiä tietopalveluja pääkaupunkiseudun yhteistyönä sekä valtakunnallisesti. Uudistustarve on perusteltu useista syistä. Näitä ovat palvelun pitkäjänteinen kehittäminen, päällekkäisyyksien poistaminen, resurssien tehokkaampi käyttö, valtakunnallisen ja alueellisen aineiston tuottamisen kehittäminen ja nykyistä vakaampi ja laajempi rahoituspohja ja suunnitelmallisuus.

Helsingillä on hankkeeseen erityinen mielenkiinto, koska pääkaupunkiseutu on Suomen monikulttuurisin alue ja ennusteiden mukaan lähimpien vuosien aikana tämä kehitys voimistuu edelleen merkittävästi. Hanke toteuttaisi myös pääkaupunkiseudun yhteistyötavoitteita. Lisäksi tuore eurooppalainen kaupungin monikulttuurisuustoimenpiteitä käsittelevä raportti pitää Infopankkia hyvänä ja tarpeellisena hankkeena. Infopankki-palvelun kehittäminen edistäisi raportin toivomia toimenpiteitä monikulttuurisen Helsingin kehittämiseksi. Valtion puolelta on eri tavoin painotettu infopankin valtakunnallista kehittämistarvetta.

Uusi infopankkiyhteistyö tulee perustumaan sopimukseen, jolla sovitaan palvelun toimintaperiaatteet, järjestäminen ja rahoituksen periaatteet. Liitteenä oleva sopimusluonnos 1.9.2008 on asiasta käytyjen yhteisneuvottelujen tulos.

Sopimuksen pääsopijapuolina ovat kaupungeista Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen, sekä ministeriöistä opetusministeriö, sisäasiainministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö. Muilla tavoin hankkeeseen osallistuvia ovat valtiovarainministeriö sekä kansaneläkelaitos. Joukko muita kuntia on hankkeessa heti alkuvaiheesta mukana ja hanke on avoin uusille osallistuville kunnille.

Rahoituksen pääperiaatteena on, että sopijapuolet osallistuvat infopankki-verkkopalvelun rahoittamiseen siten, että valtion ja kansaneläkelaitoksen osuus muodostavat puolet ja pääkaupunkiseudun kuntien osuus toisen puolen verkkopalvelun perusrahoituksesta. Pääkaupunkiseudun kuntien väliset rahoitusosuudet määräytyvät PKS-periaatteen mukaisesti. Muiden osallistuvien kuntien rahoitusosuudet täydentävät verkkopalvelun rahoitusta ja liittyvät kokonaisuuden osina olevien paikallisten palvelujen kehittämiseen.

Sopimus ei ole osapuolia juridisesti sitova, mutta määrittelee hankkeen kokonaisbudjetin tasoksi aloitusvuonna 2009 yhteensä 546 500 euroa. Helsingin osuus kustannuksista on sovitun kustannusjaon mukaisesti tästä 133 000 euroa.

Sopimuksen seurantaa varten perustettavan ohjausryhmän tehtävänä on ohjata ja seurata infopankin toiminnan suunnittelua, talousarvion laadintaa ja hankintoja sekä käsitellä vuosittainen talousarvio ja toimintasuunnitelma ja arvioida niiden toteutumista. Ohjausryhmä määrittelee palvelun laadun ja sisällön vaatimukset ja keskeiset kehittämislinjat.

Kulttuuri- ja kirjastolautakunta päätti edellyttäen, että muut sopimuspuolet hyväksyvät ja sitoutuvat sopimukseen neuvotellulla tavoin

- hyväksyä infopankin uudistamista koskevan sopimusluonnoksen 1.9.2008

- perustaa vuosille 2009 – 2113 uudistettavan infopankki-verkkopalveluhankkeen

- valtuuttaa kulttuuriasiainkeskuksen tekemään tarvittavat toimet hankkeen toimeenpanemiseksi

sekä lähettää asian Khn käsiteltäväksi.

Sj toteaa, että kulttuuri- ja kirjastolautakunta on 10.9.2008 omasta puolestaan päättänyt niistä toimista, joita infopankin uudistaminen edellyttää. Näistä toimenpiteistä yksikön perustaminen ja valmistelukehotuksen antaminen kuuluvat johtosäännön mukaan lautakunnan tehtäviin. Päätösten voimaantulo edellyttää, että sopimuksen osapuolet hyväksyvät ja sitoutuvat sopimukseen.

Sen sijaan sopimus Espoon, Vantaan, Kauniaisten, opetusministeriön, sisäasiainministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön välillä kuuluu Khn päätettäväksi.

./. Infopankin uudistamista koskeva 1.9.2008 päivätty sopimusluonnos on liitteenä.

SJ Kaupunginhallitus päättänee omalta osaltaan hyväksyä tämän asian liitteenä olevan, infopankin uudistamista koskevan 1.9.2008 päivätyn sopimusluonnoksen ja oikeuttaa sivistys- ja henkilöstötointa johtava apulaiskaupunginjohtajan allekirjoittamaan sopimuksen edellyttäen, että muut sopimuksen osapuolet hyväksyvät ja sitoutuvat sopimukseen.

Pöytäkirjanote kulttuuri- ja kirjastolautakunnalle, Kulttuurikeskus Caisalle, talous- ja suunnittelukeskukselle, Espoolle, Vantaalle ja Kauniaisille, opetusministeriölle, sisäasiainministeriölle sekä työ- ja elinkeinoministeriölle.

Lisätiedot:
Raunila Marjatta, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36683

LIITE

Luonnos Infopankki-verkkopalvelun yhteistyösopimukseksi

1

TÖÖLÖNKADUN JA MANNERHEIMINTIEN VÄLIIN SIJOITTUVAN MAANALAISEN ALUEEN VARAAMINEN PYSÄKÖINTILAITOKSEN SUUNNITTELUA JA TALOUDELLISTA SELVITYSTYÖTÄ VARTEN

Khs 2008-1963

14. kaupunginosaan (Taka-Töölö) pääosin korttelin nro 468 Töölönkadun ja Mannerheimintien välinen maanalainen alue

Kiinteistölautakunta toteaa (16.9.2008) mm. seuraavaa:

Tiivistelmä Taitokaari Oy:lle esitetään varattavaksi pääosin Taka-Töölön korttelin nro 468 alueelle Töölönkadun ja Mannerheimintien väliin sijoittuva maanalainen alue pysäköintilaitoksen suunnittelua varten. Pysäköintilaitoksen sijoittaminen Taitokaari Oy:lle aiemmin varatulle alueelle Töölöntorin alle on osoittautunut käytännössä mahdottomaksi muun muassa metro- ja ”Pisara”- rautatievarauksesta johtuen.

Pysäköintilaitoksen rakentaminen esitetylle alueelle parantaisi merkittävästi Töölön pysäköintipaikkatilannetta ja mahdollistaisi samalla alueen kehittämisen tulevaisuudessa.

Hakemus Taitokaari Oy pyytää 19.11.2007 päivätyssä hakemuksessaan, että sille tai sen määräämälle yhtiölle varattaisiin Töölönkadun ja Mannerheimintien väliin sijoittuva maanalainen alue hakemuksen liitteenä olevan piirustuksen mukaisesti pysäköintilaitoksen suunnittelua varten.

Taitokaari Oy perustelee hakemustaan varauspaikan siirtämisestä aiemmin sille varatusta Töölöntorin alapuolisesta tilasta pääosin korttelin nro 468 alueelle sillä, että maanalaisen pysäköintilaitoksen rakentamis-selvityksissä on käynyt ilmi, että pysäköintilaitoksen sijoittaminen Töölöntorin alle on käytännössä mahdotonta metrovarauksesta ja ”Pisara” ‑rautatievarauksesta johtuen.

Uutta mahdollista sijaintipaikkaa on hakijan mukaan selvitetty yhdessä kaupunkisuunnitteluviraston kanssa, jonka jälkeen on todettu, että myös väestönsuojana toimiva maanalainen pysäköintilaitos voitaisiin rakennusteknisesti sijoittaa Töölöntorin läheisyydessä olevalle alueelle Töölönkadun ja Mannerheimintien väliseen kalliotilaan.

Aiempi varaus Kaupunginhallitus päätti 15.1.2007 (66 §) varata Taitokaari Oy:lle 14. kaupunginosan (Taka-Töölö) Töölöntorin torialueen 14G100 (osoite Sandelsinkatu 1) alapuolisen alueen (noin 3 760 m²) maanalaisen pysäköintilaitoksen suunnittelua ja taloudellista selvitystyötä varten 30.6.2008 saakka.

Varausaikana alueelle ei löydetty toteutuskelpoista suunnitelmaa, joten varaus on rauennut. Töölön metron linjaus kulkee Töölöntorin alueella noin tasolla – 12. ”Pisara” -rautatielenkki kulkee viimeisten suunnitelmien mukaan Töölöntorin alapuolella noin tasolla – 28. Lisäksi Töölöntorin alle on suunniteltu yhteinen lippuhalli metrolle ja pisaralle. Po. suunnitelmien johdosta pysäköintilaitoksen rakentaminen Töölöntorin alle on käytännössä mahdotonta.

Maanomistus ja vuokraukset

Helsingin kaupunki omistaa korttelin 468 tontit 1 - 3, puistoalueen 14P3 sekä katualueet, joiden alapuolelle uuden suunnitelman mukainen pysäköintilaitos sijoittuisi.

Tontit 468/1 ja 3 on vuokrattu pitkäaikaisesti Oy Norgani 8 Ab:lle ja tontti 468/2 Dividum Oy:lle hotelli- ja liiketarkoituksiin. Tonteilla toimivat hotellit Scandic Continental ja Crowne Plaza.

Pysäköintilaitoshanke Kalliosuunnittelu Oy/Rockplan Ltd:n 15.11.2007 päivättyjen suunnitelmien mukaan pysäköintilaitos sijoittuisi pääosin Taka-Töölön korttelin nro 468 alueelle Töölönkadun ja Mannerheimintien väliin. Pysäköintilaitos toteutettaisiin kolmeen eri kerrokseen tasojen +/- 0–16 m väliin ja sen pinta-ala olisi noin 39 174 m². Suunnitellun ajoyhteyden luona maanpinta on noin tasossa + 15.

Suunnitelmien mukaan pysäköintilaitokseen olisi mahdollista toteuttaa enimmillään 904 autopaikkaa.

Pysäköintilaitokseen ajon on suunniteltu tapahtuvan Töölönkadulta. Pysäköintilaitoksesta olisi hissiyhteydet sekä Scandic-hotelliin että Crowne Plaza -hotelliin. Laitoksen poistumistiet ja jalankulkuyhteydet voitaisiin sijoittaa Pohjoiselle Hesperiankadulle, Mannerheimintien alitse Oopperatalon kohdalle, Töölöntorille sekä Kivelänkadulle.

Kaupunkisuunnitteluviraston lausunto

Kiinteistöviraston tonttiosasto on pyytänyt kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosastolta lausunnon em. varaushakemuksen johdosta. Kaupunkisuunnitteluvirasto on 16.5.2008 päivätyssä lausunnossaan todennut mm., että pysäköintilaitoksen rakentaminen alueelle edellyttää asemakaavan muuttamista. Pysäköintilaitoksen rakentaminen esitetylle alueelle parantaisi Töölön pysäköintipaikkatilannetta ja siten alueen asukkaiden pysäköintipalvelun tasoa. Pysäköintilaitoksen rakentaminen on siksi perusteltua.

Lisäksi kaupunkisuunnitteluvirasto on todennut, että laitoksen rakentaminen ei saa vaarantaa alueen hotellien toimintaa ja että laitoksen suunnittelussa tulee olla aktiivisesti yhteydessä kiinteistöjen omistajiin sekä tonteilla toimiviin hotellioperaattoreihin rakentamisen aiheuttamien haittojen ehkäisemiseksi. Pysäköintilaitoksen suunnittelussa on myös otettava huomioon alueen nykyiset kalliotilat ja suunnitelmat.

Edelleen kaupunkisuunnitteluvirasto on lausunnossaan todennut, että pysäköintilaitoksen varustamisesta väestönsuojapaikaksi on neuvoteltava pelastuslaitoksen kanssa. Suunnittelussa tulee lisäksi painottaa kaupunkikuva-, rakennettavuus-, liikenne- ja ympäristöasioita.

Varauksen esittäminen Kiinteistölautakunnan mielestä Töölönkadun ja Mannerheimintien väliin pääosin korttelin nro 468 alueelle sijoittuva maanalainen alue voitaisiin varata hakijalle 30.6.2010 saakka maanalaisen pysäköintilaitoksen suunnittelua ja hankkeen taloudellista selvitystyötä varten. Varaukselle esitetään hieman tavanomaista pidempää varausaikaa, koska kyseessä on vaativa kalliorakennushanke, jolla on normaalia pidempi suunnitteluaika ja lisäksi hankkeen edellyttämä asemakaavan muutos vie aikaa. Varattavalle alueelle ei myöskään kohdistu muita varauksia.

Toteutuessaan esitetty hanke parantaisi huomattavasti alueen auto-paikkatilannetta ja mahdollistaisi samalla alueen kehittämisen. Varausehdoissa on tarkoitus ottaa huomioon myös laitoksen vaikutusalueella olevien asukkaiden pysäköintimahdollisuuksien parantaminen.

Varauksen ehtona on, että hanketta suunnitellaan yhteistyössä kaupungin eri virastojen kanssa ja suunnittelussa otetaan huomioon jo olemassa olevat ja suunnitellut tilavaraukset. Lisäksi ehtona on, että niiden tonttien omistajilta, joiden alapuolelle hanke sijoittuu, saadaan hankkeen hyväksyntä. Hankkeen toteuttaminen ei myöskään saa vaarantaa alueen hotellien liiketoimintaa ja laitoksen suunnittelussa tulee olla aktiivisesti yhteydessä kiinteistöjen omistajiin sekä tonteilla toimiviin hotellioperaattoreihin rakentamisen aiheuttamien haittojen ehkäisemiseksi.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee varata Taitokaari Oy:lle liitekarttaan 25.8.2008/Kalliosuunnittelu Oy merkityn Helsingin kaupungin 14. kaupunginosaan Töölönkadun ja Mannerheimintien väliin pääosin korttelin nro 468 alueelle ja tasojen +/- 0–16 m väliin sijoittuvan noin 39 174 m²:n suuruisen maanalaisen alueen pysäköintilaitoksen suunnittelua ja taloudellista selvitystyötä varten 30.6.2010 saakka seuraavin ehdoin:

1 Pysäköintilaitoksen suunnittelu on tehtävä yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston, rakennusviraston, kiinteistö-viraston ja pelastuslaitoksen kanssa. Laitos on suunniteltava siten, että se voidaan toteuttaa useammassa vaiheessa.

2 Suunnittelussa tulee painottaa kaupunkikuva-, rakennettavuus-, liikenne- ja ympäristöasioita kuten ajo- ja muita kulkuyhteyksiä sekä ilmastointirakennelmia.

3 Varattavalla alueella ja sen lähiympäristössä sijaitsevat maanalaiset tilat ja tilavaraukset tulee ottaa huomioon
pysäköintilaitoksen suunnittelussa.

4 Pysäköintilaitoksen rakentaminen ei saa vaarantaa alueen hotellien liiketoimintaa ja varauksensaajan on hankittava laitoksen sijoittamiselle alueelle korttelin 468 tonttien 1 - 3 vuokralaisten hyväksyntä. Laitoksen suunnittelussa tulee myös olla aktiivisesti yhteydessä kiinteistöjen omistajiin
sekä tonteilla toimiviin hotellioperaattoreihin haittojen
ehkäisemiseksi.

5 Pysäköintilaitoksesta on tarjottava pysäköintiä yleiseen käyttöön sekä laitoksen lyhyt- ja pitkäaikaispysäköinnin käyttöasteen sallimissa rajoissa edullisilla ehdoilla liike- ja toimistoajan ulkopuolella myös lähialueen asukkaille.

Pysäköintilaitoksesta ei saa osoittaa nimikkopaikkoja. Asukaspysäköintiin osoitettavat paikat voidaan kuitenkin sijoittaa laitoksessa näille erikseen osoitettavalle alueelle.

Pysäköintilaitoksesta on osoitettava myös riittävä määrä autopaikkoja liikuntaesteisille hissiyhteyksien lähettyviltä.

6 Kaupunki ei vastaa vahingoista kuten suunnittelu- tai muista kustannuksista, joita varauksensaajalle saattaa aiheutua siitä, ettei pysäköintilaitoksen toteuttamisen edellyttämää asemakaavan muutosta saada aikaan tai ettei rakennuspaikkaa päätetä vuokrata pitkäaikaisesti varauksensaajalle.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee oikeuttaa kiinteistölautakunnan päättämään edellä mainitun alueen varausehtojen tarkennuksista, mahdollisesti tarvittavista lisäehdoista ja alueen varausajan mahdollisesta jatkamisesta enintään yhdellä vuodella.

Pöytäkirjanote Taitokaari Oy:lle ja kiinteistölautakunnalle.

Lisätiedot:
Härmälä Timo, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36028

LIITTEET	Liite 1	Liitekartta 25.8.2008/ Kalliosuunnittelu Oy
	Liite 2	Kaupunkisuunnitteluviraston lausunto

2

ETUOSTO-OIKEUDEN KÄYTTÄMÄTTÄ JÄTTÄMINEN ASUNTO OY HELSINGIN TOPAASIN JA ASUNTO OY ESPOON SEPÄN VÄLISESSÄ KIINTEISTÖKAUPASSA

Khs 2008-1960

36. kaupunginosan (Viikki, Viikinmäki) korttelin nro 36115 tontti nro 3, määräosa; Ristiretkeläistenkatu 11

Kiinteistölautakunta toteaa (16.9.2008) mm. seuraavaa:

Kiinteistövirastolle on toimitettu kauppakirjajäljennös seuraavasta kiinteistökaupasta, johon kaupungilla on etuostolain (608/77) mukaan
etuosto-oikeus:

Kiinteistö	Myyjä / Ostaja	Oik.tod.pvm. ja kauppahinta
36. kaupunginosa kortteli 36115 tontti 3 (määräosa)	Asunto Oy Helsingin Topaasi/Asunto Oy Espoon Seppä (tuleva Asunto Oy Helsingin Rubiini)	12.9.2008 1 609 298,04 euroa

Kaupan kohde Kiinteistökaupan kohteena on määräosa (2020/4090) Helsingin kaupungin 36. kaupunginosan (Viikki, Viikinmäki) korttelissa nro 36115 sijaitsevasta rakentamattomasta tontista nro 3. Voimassa olevan asema-kaavan mukaan tontti kuuluu asuinrakennusten korttelialueeseen (A).

Tontin kokonaispinta-ala on 7 727 m² ja rakennusoikeus 4 090 k-m². Myyty määräosa vastaa pinta-alaa 3 816 m² ja rakennusoikeutta
2 020 k-m².

Rakennusvalvontaviraston tietorekisterin mukaan tontilla on voimassa oleva rakennuslupa asuinkerrostalon, seitsemän pientalon ja kolmen rivitalon rakentamiseen.

Kauppahinta ja muut ehdot

Kokonaiskauppahinta on 1 609 298,04 euroa, mikä vastaa yksikköhintoja noin 421,72 euroa/m² ja noin 796,68 euroa/k-m².

Kaupunki on etuostolain 2 §:n mukaisesti tiedustellut myyjältä kaupan ehtoja. Myyjän ilmoituksen mukaan kauppaan ei liity muita ehtoja kuin kauppakirjassa ilmoitetut.

Viikinmäen länsiosan tontinluovutuskilpailu

Helsingin kaupunki järjesti yhteistyössä ympäristöministeriön ja Rakennusteollisuus RT:n Betonitoimialan kanssa Viikinmäen länsiosan korttelien 36114 - 36116 tontinluovutuskilpailun. Kilpailu toteutettiin rakennusliikkeille ja rakennuttajille suunnattuna ilmoittautumiskutsukilpailuna. Arvosteluryhmä käsitteli ehdotukset ja valitsi parhaaksi Peab Seicon Oy:n ehdotuksen. Kaupunginvaltuusto päätti 31.1.2007 oikeuttaa kiinteistölautakunnan myymään em. kilpailualueen tontit Peab Seicon Oy:lle perustettujen tai perustettavien asunto-osakeyhtiöiden lukuun.

Kaupunki on myynyt tontin 36115/3 Asunto Oy Helsingin Topaasille 19.12.2007. Peab Seicon Oy omistaa sekä myyjänä että ostajana olevan asunto-osakeyhtiön.

Kiinteistölautakunnan mielestä kaupungin ei tulisi käyttää etuosto-oikeuttaan ko. kiinteistökaupassa, koska kaupan kohde tulee ostajan toimesta rakentumaan järjestetyn tontinluovutuskilpailun mukaiseen asuinkäyttöön.

Kaj toteaa, että kaupan kohteena on määräosa, jonka myyjä on saanut omistukseensa tontinluovutuskilpailun tuloksena. Sekä ostaja- että myyjäyhtiö ovat saman rakennusyhtiön omistuksessa, joten kysymys on tontin rakentamiseksi tehtävästä konsernin sisäisestä omistusjärjestelystä. Etuosto-oikeuden käyttäminen ei tässä tilanteessa edistäisi asemakaavan toteutumista eikä olisi muutenkaan tarkoituksenmukaista.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee, että kaupunki ei käytä etuosto-oikeuttaan 12.9.2008 tehdyssä kiinteistökaupassa, jossa Asunto Oy Helsingin Topaasi on myynyt määräosan (2020/4090) Helsingin kaupungin 36. kaupunginosan (Viikki, Viikinmäki) korttelissa nro 36115 sijaitsevasta rakentamattomasta tontista nro 3 Asunto Oy Espoon Sepälle (tuleva Asunto Oy Helsingin Rubiini).

Pöytäkirjanote kiinteistölautakunnalle ja Asunto Oy Espoon Sepälle.

Lisätiedot:
Härmälä Timo, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36028

LIITTEET	Liite 1	Sijaintikartta
	Liite 2	Kartta kaupan kohteesta

3

ENNAKKOLAUSUNTO KAUPUNGIN ETUOSTO-OIKEUDEN KÄYTTÄMÄTTÄ JÄTTÄMISESTÄ SUUNNITTEILLA OLEVASSA KIINTEISTÖKAUPASSA (KONALAN TONTTI 32055/4)

Khs 2008-1961

32. kaupunginosan (Konala) korttelin nro 32055 tontti nro 4;
Raappavuorentie 7

Kiinteistölautakunta toteaa (16.9.2008) seuraavaa:

MAP Suomi Oy pyytää 9.9.2008 päivätyllä kirjeellä Helsingin kaupungilta ennakkolausuntoa kaupungin mahdollisesta etuosto-oikeuden käyttämisestä. Yhtiö suunnittelee Konalassa sijaitsevan teollisuustonttinsa myynti- ja takaisinvuokrausjärjestelyä.

Ennakkolausunto ja päätöksenteon delegointi tonttiosaston osastopäällikölle

Etuostolain 8 §:n mukaan kunta voi pyynnöstä etukäteen antaa ilmoituksen, ettei se tule käyttämään etuosto-oikeuttaan, jos kiinteistön-luovutus tapahtuu kahden vuoden kuluessa kunnan päätöksestä ja luovutuksen ehdot ovat samat kuin kunnalle ilmoitetut. Kiinteistön omistajan on pyydettävä ilmoitusta kirjallisesti. Pyynnössä on selvitettävä kaupan kohde, kauppahinta ja muut kauppaehdot sekä kiinteistön omistajan osoite.

Etuostolain 21 §:n mukaan kunnalle kuuluvat tehtävät hoitaa kunnan-hallitus. Kunnanhallitus voi päätöksestään ilmenevässä laajuudessa siirtää sen ratkaisemisen, ettei kunta käytä etuosto-oikeuttaan, määräämänsä viranhaltijan tehtäväksi.

Kaupunginhallitus on 3.12.2007 (1558 §) päättänyt oikeuttaa kiinteistö-viraston tonttiosaston osastopäällikön ratkaisemaan kaupungin etuosto-oikeuden käyttämättä jättämistä koskevat asiat, mikäli kaupunginhallitus on etuostolain 8 §:n mukaisesti antanut ennakkolausunnon että kaupunki ei käytä etuosto-oikeuttaan ja kauppa myöhemmin on toteutunut ennakkolausunnon mukaisena.

Kaupan kohde ja kaavatiedot

Valmisteilla olevan kiinteistökaupan kohteena on Helsingin kaupungin 32. kaupunginosan (Konala) korttelissa nro 32055 sijaitseva tontti nro 4 rakennuksineen. Voimassa olevan asemakaavan mukaan tontti kuuluu teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueeseen (T).

Tontin pinta-ala on 23 636 m² ja rakennusoikeus 19 141 k-m².

Rakennusvalvontaviraston tietorekisterin mukaan tontilla sijaitsee vuonna 1984 valmistunut 12 539 k-m²:n suuruinen kauppavarastorakennus.

Kartat myytävästä tontista ovat liitteinä 2 ja 3.

Kauppahinta ja kaupan muut ehdot

Kokonaiskauppahinta tulee olemaan vähintään 10 500 000 euroa, mikä vastaa yksikköhintoja noin 444,24 euroa/m² ja noin 548,56 euroa/k-m² rakennuksineen.

Kauppaan liittyvät muut ehdot sovitaan osapuolten välillä tehtävässä sale and leaseback -sopimuksessa. Sopimusluonnoksen mukaan myyjä myy omistamansa kiinteistön sekä kiinteistöllä sijaitsevat omistamansa rakennukset ja rakennelmat ostajalle ja ostaja vuokraa kiinteistön ja rakennukset sekä rakennelmat myyjälle erillisen vuokrasopimuksen mukaisesti.

Koska myyjä tulee edelleen hallitsemaan kiinteistöä vuokrasopimuksen perusteella, kiinteistölautakunnan mielestä kaupungin tulisi antaa ennakkolausunto, jonka mukaan kaupunki ei tule käyttämään etuosto-oikeuttaan valmisteilla olevassa kiinteistökaupassa.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa MAP Suomi Oy:lle seuraavan etuostolain 8 §:n mukaisen ennakkolausunnon:

Helsingin kaupunki ei tule käyttämään etuosto-oikeuttaan, mikäli yhtiö tekee kahden vuoden kuluessa kaupunginhallituksen päätöksestä ennakkolausuntopyynnön mukaiset kiinteistökaupat.

Pöytäkirjanote MAP Suomi Oy:lle ja kiinteistölautakunnalle.

Lisätiedot:
Härmälä Timo, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36028

LIITTEET	Liite 1	Sijaintikartta
	Liite 2	Kartta tontista

4

LAUSUNTO YMPÄRISTÖMINISTERIÖLLE EHDOTUKSESTA LAIKSI RAKENNUSPERINNÖN SÄILYTTÄMISESTÄ JA ERÄISTÄ SIIHEN LIITTYVISTÄ LAEISTA

Khs 2008-1772

Kaj toteaa, että ympäristöministeriön asettama työryhmä on saanut valmiiksi ehdotuksensa hallituksen esitykseksi laiksi rakennusperinnön suojelemisesta sekä rikoslain 48 luvun 6 ja maankäyttö- ja rakennuslain 57 ja 166 §:n muuttamisesta. Ehdotuksen tarkoituksena on saattaa rakennusperinnön säilyttämisestä annetut säännökset ajan tasalle, sekä myös selkiyttää rakennusperinnön omistajalle suoritettavan korvauksen perusteita ja suojelupäätöksestä aiheutuvia rajoituksia. Valtionvarainministeriön edustaja jätti työryhmän ehdotukseen maankäyttö- ja rakennuslain 57 §:n muuttamisen osalta eriävän mielipiteen.

Lausunto pyydetään toimittamaan ympäristöministeriölle 30.9.2008 mennessä (lisäaika 8.10.2008 mennessä)

Työryhmän ehdotus on luettavissa ympäristöministeriön verkkosivuilla osoitteessa www.ymparisto.fi>ympäristoministerio>ajankohtaista.

Esityksen pääasiallinen sisältö

Ehdotuksen mukaan ” Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki rakennusperinnön suojelemisesta ja kumottavaksi vuoden 1985 rakennussuojelulaki siihen tehtyine muutoksineen.

Rakennusperinnön säilyttäminen ja suojeleminen on osa kulttuuriperinnön vaalimista, johon Suomen valtiota velvoittavat, paitsi perustuslain 20 pykälä, myös eräät kansainväliset sopimukset. Tavoitteena on saattaa rakennusperinnön säilyttämisestä annetut säännökset ajan tasalle ja paremmin vastaamaan alan kansainvälisiä sopimuksia sekä selkiyttää rakennusperinnön omistajalle suoritettavan korvauksen perusteita ja suojelupäätöksestä aiheutuvia rajoituksia.

Esityksen tarkoituksena on myös selkiyttää rakennusperinnön suojelemista koskevan lain käyttöä kaavoitetuilla alueilla, mutta kuitenkin säilyttää kaavoitettujen alueiden pääasiallinen suojelu tapahtuvaksi maankäyttöjä rakennuslain (132/1999) keinoin. Samalla säädetään viranomaisten velvoitteesta seurata lain toteutumista.

Vuoden 2007 alusta tuli voimaan ortodoksista kirkkoa koskeva laki (985/2006), joka säätää kirkkojen suojelusta samansuuntaisesti kuin kirkkolakikin (1054/1993), jonka vuoksi esitetään, että rakennusperinnön suojelemisesta annettua lakia ei sovelleta myöskään ortodoksisen kirkon rakennuksiin.

Rakennusperinnön säilyttäminen ja suojeleminen on ensisijaisesti yhteiskunnan hoidettava tehtävä. Koska suojelun kohteena usein on yksityisessä omistuksessa olevat rakennukset tai rakennusryhmät, esityksessä käsitellään myös omaisuuden suojaa koskevia asioita. Maankäyttö- ja rakennuslakiin ehdotetaan otettavaksi valtion korvausvelvollisuutta koskeva säännös asemakaava-alueella sijaitsevan valtakunnallisesti merkittävän rakennuksen osalta. Rikoslakiin ehdotetaan tehtäväksi esityksen vaatima tekninen tarkistus.

Lait ehdotetaan tulemaan voimaan ensi tilassa sen jälkeen kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.”

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (16.9.2008) seuraavaa:

Kaupunkisuunnittelun yhtenä tärkeänä tavoitteena on mahdollisimman kattavasti ja monipuolisesti edistää rakennettujen kulttuuriympäristöjen säilymistä, kehittämistä ja hoitoa. Kulttuurihistorialliset arvot ovat Helsingin kaupunkisuunnittelun yhtenä lähtökohtana ja kaavallisen suojelun menetelmiä on kehitetty aktiivisesti.

Likipitäen koko nykyinen Helsingin alue on asemakaavoitettu ja lausuntoa laadittaessa lakiehdotusta tarkastellaan tämän pohjalta.

Helsingissä rakennussuojelulakia on sovellettu erittäin harvoissa kohteissa – koko kaupungin alueella on suojeltu ainoastaan 17 keskenään hyvin erilaista kohdetta, Helsingissä asemakaava onkin ollut rakennussuojelun pääinstrumentti. Erityislain mukainen suojeluprosessi on lähtenyt liikkeelle sattumanvaraisesti, eivätkä erityislailla suojellut kohteet edusta välttämättä arvokkainta rakennuskantaa.

Rakennussuojelulain mukaisen suojelumenettelyn käynnistämisen syynä on ollut usein kohteen uhanalaisuus. Vaikka on hyvä, että erityislakia voidaan käyttää tapauksissa, joissa on pelko rakennuksen arvon menettämisestä tai tuhoutumisesta, olisi toivottavaa, että lainuudistus johtaisi johdonmukaisempiin menettelyihin rakennetun ympäristön arvojen vaalimisessa.

Käytännössä suojelukysymyksiä ratkaistaessa ja suojelun välinettä valittaessa on ongelmana ollut maankäyttö- ja rakennuslain ja rakennussuojelulain soveltamisalojen epäselvyys. Asemakaavalla toteutetussa suojelussa tämä tulee esille erityisesti silloin, kun on kyseessä sisätilojen suojelun ulottuvuus. Tästä syystä uudistukseen onkin kohdistunut odotuksia erityisesti näiden kysymysten ratkaisemiseksi. Näihin odotuksiin lakiehdotus ei kaikilta osin vastaa.

Lain soveltamisala Lain soveltamisala suhteessa maankäyttö- ja rakennuslakiin on lakiehdotuksen 2 §:ssä määritelty siten, että kuten aiemminkin, asemakaava-alueella ja alueella, jolla on voimassa rakennuskielto asemakaavan laatimista varten, suojelu ensi sijassa tapahtuu maankäyttö- ja rakennuslain nojalla. Suojelu rakennusperinnön suojelemista koskevan lain nojalla on lisäksi kuitenkin mahdollista silloin kun kohteella on valtakunnallista merkitystä, kohteen säilymistä ei voida turvata maankäyttö- ja rakennuslain nojalla tai kohteen suojeluun rakennusperinnön suojelemista koskevan lain nojalla on erityisiä syitä asemakaavoitustilanteen vuoksi.

Kaupungin edustajia osallistui lain valmisteluvaiheessa järjestettyyn lakiluonnoksen kommentointitilaisuuteen.

Näyttäisi siltä, että lain soveltamisalaa on supistettu kyseiseen luonnokseen (12.11.2007) verrattuna. Luonnoksen mukaan lain soveltaminen tuli kysymykseen silloin kun kohteella on valtakunnallista tai muutoin huomattavaa merkitystä. Perusteluista ei selviä, miksi soveltamisalan supistukseen on päädytty.

Lain soveltamisalan supistaminen jättämällä pois muutoin huomattavaa merkitystä omaavat kohteet ja korvausvelvollisuuden siirtyminen valtakunnallisesti arvokkaiksi luokiteltavien kohteiden osalta valtiolle tekee valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä koskevan luettelon luotettavuuden ja tasapuolisuuden entistä tärkeämmäksi, koska luettelo tulee olemaan lähtökohtana ja perusteena suojeluratkaisuista ja korvausvelvollisuudesta päätettäessä.

Helsinki on lausunnossaan Museovirastolle valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä koskevan luettelon tarkistamisesta (kaupunginhallitus 6.2.2006) kiinnittänyt huomiota siihen, että luetteloehdotus ei esitetyssä muodossa antanut oikeaa kuvaa Helsingin alueiden ja kohteiden valtakunnallisesta merkityksestä. Luettelosta oli jäänyt pois monia arvokkaita kohteita ja noussut mukaan uusia epäselviksi jäänein perustein.

Kaupunkisuunnitteluvirasto katsoo, että soveltamisalan piirissä tulisi säilyttää lakiehdotusluonnoksen mukaiset muutoin huomattavaa merkitystä omaavat kohteet.

Kaupunkisuunnitteluvirasto pitää ehdotuksen mukaista korvausvelvollisuuden siirtymistä valtiolle hyvänä ja selkeyttävänä asiana.

Maankäyttö- ja rakennuslain keinojen riittämättömyys ja erityiset syyt

Suojelu rakennusperinnön suojelemista koskevan lain nojalla tulee kysymykseen silloin, kun kohteen säilymistä ja suojelua ei voida turvata maankäyttö- ja rakennuslain nojalla tai kohteen suojeluun lain nojalla on erityisiä syitä asemakaavoitustilanteen vuoksi.

2 §:n 3 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa ei ole avattu sitä, mitä tarkoitetaan 2 kohdan kaavoituksen keinojen riittämättömyydellä suojelun tarpeeseen verrattuna. Ilmeisesti tässä on tarkoitettu perustelujen 7.2 kohdassa esimerkkeinä mainittuja sisätilojen suojelua tai muita kaavoituksen kannalta liian yksityiskohtaisia määräyksiä. Perusteluja tulisi tältä osin täydentää ja selkeyttää.

2 §:n 3 momentin 3 kohdassa suojelu erityisistä syistä on sidottu asemakaavoitustilanteeseen. Perustelujen mukaan erityislakia voitaisiin soveltaa esimerkiksi silloin, kun asian selvittäminen ja ratkaiseminen asemakaavanmuutoksella ei käynnisty tai kaavoitus viivästyy joko kunnan ottaman kannan tai kaavoituksen resurssien vuoksi niin, että rakennuksen purkaminen tai ajan kulumisesta johtuva kunnon rappeutuminen uhkaavat.

Rakennusperinnön suojelemista koskevan lain soveltamisen sitomista kunnan resursseihin ja tahtotilaan ei voida kaikilta osin pitää hyväksyttävänä. Tämä voi joissakin tapauksissa johtaa suojeluvelvoitteen välttelemiseen ja prosessien venymiseen, mikä on ollut nykyisellään hyvin ongelmallinen asia. Joissakin tapauksissa taas erityislain käyttäminen kunnan resurssitilanteen vuoksi voi olla tarkoituksenmukaista ja suotavaa. Suojelutavoitteita tulee sekä valtion että kunnan päätöksenteossa kuitenkin arvioida aina ottaen huomioon myös muut alueidenkäyttötavoitteet. Kunnan ja valtion tavoitteet voivat eri näkökulmista katsottuna poiketa huomattavastikin toisistaan, ja lisäksi valtion eri viranomaisilla on keskenään ristiriitaisia tavoitteita.

Helsingin kaupunki on muun muassa aiemmin todennut, että Museoviraston ehdotuksiin sisältyy ristiriitaisuuksia sekä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden että Helsingin omien yhdyskuntarakenteen kehittämistavoitteiden kanssa (Lausunto ympäristöministeriön luonnoksesta valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamiseksi, kaupunkisuunnittelulautakunta 24.1.2008, kaupunginhallitus 18.2.2008).

Lakiehdotus myös supistaa erityislain soveltamisalaa, ja voisi olla tarpeen säilyttää mahdollisuus suojeluun myös muista erityisistä syistä.

Sisätilojen suojelu Kuten esityksen perusteluissakin todetaan, on sisätilojen suojelu nykyisen suojelukäsityksen mukaan olennainen osa rakennuksen arvon säilyttämistä ja tarve sisätilojen suojelemiseen on huomattava myös muissa kuin valtakunnallisesti arvokkaiksi luokitelluissa kohteissa.

Lakiehdotuksesta tai sen perusteluista ei löydy selkeää vastausta epätietoisuutta herättäneeseen kysymykseen sisätilojen suojelusta eri lakien nojalla. Perusteluista on kuitenkin pääteltävissä, että sisätilojen suojelu maankäyttö- ja rakennuslain nojalla on edelleenkin mahdollista vain poikkeuksellisesti ja niiden suojelu tulisi tapahtumaan pääsääntöisesti erityislain nojalla.

Perustelujen kohdassa 7.2 on rakennuksen sisätilojen säilyttämisen ja suojelemisen tarve esitetty esimerkkinä sellaisista tilanteista, joissa kaavoituksen keinoja ei voida pitää riittävinä rakennuksen kulttuurihistoriallisen ominaisluonteen ja erityispiirteiden vuoksi. Perusteluissa todetaan edelleen, että erityistapauksissa on mahdollista, että rakennuksen julkisivu suojellaan kaavamääräyksellä, kun taas sisätilojen suojelemista koskevat määräykset annetaan erityislain nojalla.

Ei ole tarkoituksenmukaista, että saman kohteen suojeluun käytettäisiin kahta eri instrumenttia, kuten ehdotuksen perustelujen kohdassa 7.2 esitetään. Yksittäistäkin rakennusta koskevat kahden lain mukaiset suojelupäätökset ja kaksi valvontaorganisaatiota on sekava ja aikaa vievä järjestelmä. Nykyisellään rakennussuojelulain mukaiset suojeluesitykset johtavat päätöksiin, joissa alueellinen ympäristökeskus toteaa, että suojelun ensisijaisesti tulee tapahtua maankäyttö- ja rakennuslain nojalla. Kaavoitusprosessi usein kiistanalaisissa suojelutapauksissa on pitkä ja valitusherkkä eivätkä kaavoituksen keinot rakennuksen ominaispiirteiden säilyttämiseen ole aina riittäviä. Rakennusperinnön suojelemista koskevan lain mukainen suojelupäätös tulisikin myönteisissä tapauksissa tehdä heti hakemuksesta koko rakennusta koskevana silloin, kun todetaan, että esimerkiksi arvokkaat sisätilat edellyttävät rakennusperinnön suojelemista koskevan lain mukaista päätöstä asiassa.

Kun kaavasuojelun mahdollisuutta sisätilojen osalta ei lainmuutosehdotuksessa ole selkeytetty, on todennäköistä, että erityislain nojalla tehtävät esitykset sisätilojen suojelemiseksi tulisivat merkittävästi lisääntymään.

Kuten edellä on todettu, Helsingissä rakennussuojelulakia on toistaiseksi sovellettu erittäin harvoissa kohteissa. Asemakaavoitus on ollut rakennusperinnön suojelun pääinstrumentti. Myös rakennusten arvokkaita sisätiloja, muun muassa porrashuoneita, on suojeltu asemakaavalla. Kun rakennusperinnön suojelemisesta huolehdittaisiin lainmuutosesityksen mukaan asemakaava-alueella edelleenkin ensisijaisesti kaavoituksella, tulisi maankäyttö- ja rakennuslakia tässä yhteydessä muuttaa siten, että laista selkeästi ilmenisi, mitä sisätiloja sen nojalla voidaan suojella, esimerkiksi julkisluonteiset sisätilat, kuten porrashuoneet. Kaupunkisuunnitteluvirasto pitää kysymystä erittäin tärkeänä.

Korvauskynnyksen määrittely

Lakiehdotuksen 13 §:ssä korvauskynnystä koskevaa sanamuotoa on ehdotuksessa muutettu. Kun korvauskynnyksen ylittyminen aiemman lain mukaan edellytti, ettei vahinko tai haitta ole merkitykseltään vähäinen, tulee vahingon tai haitan lakiehdotuksen mukaan olla merkityksellinen, jotta korvauskynnys ylittyisi. Perusteluissa on kuitenkin todettu, ettei 13 §:n mukaista korvauskynnystä ole ollut tarkoitus muuttaa. Lain sanamuodon muuttaminen saattaa johtaa turhiin tulkintaepäselvyyksiin.

On myönteistä, että ehdotuksen perusteluissa kohdassa 2.5 on käsitelty kysymystä rakennusoikeuden supistamisesta suojelun yhteydessä ja siitä aiheutuvaa korvausvelvollisuutta, vaikkakaan sitä ei ole kirjattu itse lakeihin.

Kohteen merkittävyyden arviointi

Lakiehdotuksen 8 §:n luetteloa kohteen merkittävyyttä arvioitaessa käytettävistä kriteereistä tulisi selkeyttää ja täydentää esimerkiksi lakiehdotuksen perusteluosan 7.1 kohdassa esiin tuoduilla Euroopan neuvoston yleissopimuksen mukaisilla tekijöillä. Ehdotuksen kriteereihin tulisi lisätä esimerkiksi rakennustaiteelliset sekä kaupunkikuvalliset ja -tilalliset arvot.

Lakiehdotuksen 3 §:n 1 momentin luetteloa suojelun kohteista tulisi täsmentää siten, että puhuttaisiin rakennuksista sisä- ja ulkotiloineen. Pykälän 2 momentin luetteloa tulisi täydentää siten, että huomioiduksi tulisivat myös tilajäsentely ja huonejako sekä rakenteet. Luettelointi on myös siinä mielessä ongelmallinen, että siitä helposti jää ulkopuolelle tärkeitäkin rakennusosia. Esimerkkinä voisi mainita portaikot kaiteineen sekä ovien ja ikkunoiden helat.

Johtopäätökset Kaupunkisuunnittelun yhtenä tärkeänä tavoitteena on mahdollisimman kattavasti ja monipuolisesti edistää rakennettujen kulttuuriympäristöjen säilymistä ja kehittämistä. Suojelu ei kuitenkaan saa muodostua esteeksi kulttuuriympäristöjen tarkoituksenmukaiselle käytölle. Kaupunkisuunnittelun avulla voidaan sen sijaan luoda myös lisäarvoa kulttuurihistoriallisesti merkittäville alueille.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että rakennetun ympäristön suojelukysymykset tulevat lainuudistusehdotuksen mukaan edelleenkin ratkaistaviksi pääosin kaavoituksen keinoin. Lainuudistuksessa tulisi tämän takia huolehtia siitä, että kaavoittajalla on käytössään tässä myös riittävä keinovalikoima.

Rakennusvalvontavirasto toteaa (9.9.2008) seuraavaa:

Rakennussuojelulain kokonaisuudistus on kestänyt kauan. Uudistusta yritettiin jo edellisen hallituksen aikana. Silloin se kaatui korvaussäännöksiin.

Siihen nähden kuinka kauan uudistusta on valmisteltu on ehdotus lievä pettymys. Ehdotus ei sisällä juurikaan uusia avauksia. Lähinnä näihin voi lukea valtion rakennusten erityisaseman poistamisen sekä valtakunnallisesti merkittävän kohteen suojelusta mahdollisesti määrättävän korvausvelvollisuuden säätämisen valtiolle myös asemakaavallisessa suojelussa.

Valtion rakennusten erityisasema

Suomen valtio on ryhtynyt järjestelemään rakennusomaisuuttaan monin tavoin. Rakennukset nähdään nykyään lähinnä välikappaleina eikä itseisarvona. Suunnanmuutos on merkittävä. Suomen nuori valtio piti aikoinaan rakennusomaisuutta suuressa arvossa. Vähemmänkin merkittävät rakennukset, kuten postiasemat, sotilasrakennukset, oppilaitokset ja rautatierakennukset, koettiin symbolisesti tärkeiksi. Niiden suunnittelu annettiin maan johtavien arkkitehtien tehtäväksi. Rakennukset rakennettiin kestämään lukuisia sukupolvia. Rakennuksia myös hoidettiin hyvin.

Valtion nykypolitiikka omistamiensa rakennusten suhteen on tyystin toinen. Rakennuksissa nähdään lähinnä rahallisia ja välineellisiä arvoja. Toki poikkeuksiakin on. Kaikesta ”tarpeettomaksi” tulleesta rakennusmassasta halutaan päästä eroon. Politiikka, joka tällä hetkellä tuntuu fiskaalisesti järkevältä, voi pitemmässä perspektiivissä osoittautua lyhytnäköiseksi. Samalla kun valtio luopuu systemaattisesti kiinteästä ja rakennetusta omaisuudestansa, murentuu koko valtion fyysisen olemassaolon ydin pala palalta.

Rakennusvalvontavirasto ei ole täysin vakuuttunut, että valtion rakennusten erityisasemasta luopuminen on kaikilta osin kannatettava uudistus. Vaikka jo suojeltujen valtion rakennusten suojelu säilyy ja täsmentyykin rakennusten luovutustilanteessa, on selvää, että yksityisten tahojen intressit ja mahdollisuudet suojeluun ovat usein tyystin erilaiset kuin valtion budjettirahoituksella toimivan valtion. Entä mitä tulee aikanaan tapahtumaan niiden valtion rakennusten kohdalla, joita ei ole valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen (480/1985) nojalla suojeltu? Tätä kysymystä ei ole ehdotuksen perusteluissakaan käsitelty. Voiko luottaa, että suojelun piiriin kuulumattoman valtion rakennuksen vaihtaessa omistajaa siitä huolehditaan kuten valtion omistusaikana?

Myös symbolisella tasolla voi esittää kysymyksen, kuinka pitkälle valtion omistamien rakennusten yksityistäminen on asianmukaista.

Suojelun kohteet Kaupunkimaisessa ympäristössä on aukioilla erityinen merkitys. Ehdotuksen 3 §:ssä kyllä puhutaan ”rakennusryhmistä” ja ”muutoin rakennetuista alueista”, mutta aukioita ei erikseen mainita. Rakennusvalvontavirasto esittää, että suojelun kohteita täsmennettäisiin siten, että myös aukiot mainitaan erikseen.

Ehdotuksen perusteluissa todetaan, että tietyissä tilanteissa voidaan myös perinteisesti irtaimeksi omaisuudeksi katsottavia esineitä sisällyttää suojelun piiriin. Kuitenkin 3 §:n 2 momentissa käytetään yksinomaan ilmaisua ”kiinteä sisustus”. Virasto esittää, että ristiriita perustelujen ja säännösmuotoilun välillä poistetaan niin, että säännöksessä selvästi tuodaan esiin mahdollisuus erityistilanteissa suojella myös esimerkiksi valaisimia ja kaappeja.

Vielä virasto kiinnittää huomiota rakennukseen alun perin sijoitettujen taideteosten asemaan. Taideteokset, olkoonkin irrotettavia, voivat muodostaa olennaisen osan arvokkaasta sisätilakokonaisuudesta ja myös niitä pitää tarvittaessa voida sisällyttää suojelun piiriin.

Ehdotukseen ei ole otettu voimassa olevan rakennussuojelulain 22 §:n kaltaista säännöstä. Säännös asettaa ehdottoman, suoraan lain perusteella määräytyvän purkamis-ja muuttamiskiellon, joka koskee kiinteässä sisustuksessa olevia vanhoja maalauksia jne. ennen kuin aiotusta toimesta on ilmoitettu Museovirastolle. Pintaremontit voidaan hyvin pitkälle toteuttaa ilman julkisen viranomaisen lupamenettelyä. Jos nykyisen lain tarkoittama kielto, joka koskee myös ei-suojeltuja kohteita, poistuu, ei ole mitään takeita, etteikö arvokkaita vanhoja maalauksia ja kirjoituksia voitaisi peittää ja jopa poistaa ilman yhteydenottoa rakennussuojeluviranomaisiin. Viraston mielestä rakennussuojelulain 22 §:n kaltaisesta sääntelystä ei pidä luopua.

Suojelun edellytykset ja suojelumääräysten sisältö

Ehdotuksen yleisperusteluissa käsitellään kysymystä rakennuksen taiteellisista ja visuaalisista arvoista. Suojelun edellytyksiä koskevassa ehdotuksen 8 §:ssä ei rakennustaidetta kuitenkaan mainita kriteerinä arvioitaessa kohteen merkittävyyttä. Rakennustaiteellinen arvo tulee ehdottomasti ottaa mukaan kriteeristöön.

Suojelumääräysten sisältöä koskevaa 10 §:ää tulee täydentää ottamalla suojelumääräyksiin mukaan maininta suojelukohteen hoitamistavasta. Hoitamistapa on hiukan eri asia kuin ehdotuksessa mainittu ”säilyttäminen”.

Korvaussäännökset Valtion korvausvelvollisuuden laajeneminen ja ulottuminen koskemaan valtakunnallisesti merkittäviä kohteita myös kaavallisessa suojelussa on kannatettava uudistus. Lähinnä jää kysymään, miten menetellään aiempien tapausten kohdalla. Asemakaavoissa ei tällä hetkellä ole juurikaan merkintöjä kohteiden valtakunnallisesta merkittävyydestä. Tulisiko valtion laajempi korvausvelvoite koskemaan myös näitä vanhempia asemakaavoja?

Lopuksi Rakennussuojelukysymykset ovat Suomessa usein jääneet toisarvoiseen rooliin verrattuna esimerkiksi luonnonympäristön suojeluun. Erityisesti tämä on näkynyt siinä, ettei julkisin varoin ole juurikaan rakennussuojelua tuettu. Rakennusperinnön hoitoon varatut valtion määrärahat ovat olleet niukat.

Ehdotettu laki lisännee julkisen tuen määrää rakennussuojelukysymyksiin. Kehityssuunta on tältä osin myönteinen. On maita, joissa rakennussuojelua tuetaan välillisesti esimerkiksi antamalla kiinteistöverosta helpotuksia. Jatkossa tulisi myös Suomessa tämäntapaista välillistä tukimuotoa harkita.

Suuri huoli liittyy valtion suojeluviranomaisten ja paikallisten museotoimijoiden voimavarojen riittävyyteen. Ehdotuksen perusteluissa todetaan, että Museoviraston ja alueellisten ympäristökeskusten työmäärä lisääntyy. Myös kuntatasolle kohdistuu lisääntyviä paineita muun muassa rakennusinventointien laatimisen kautta.

Valtiovallan tulee hyväksyä lisävoimavarojen tarve. Muutoin esimerkiksi perusteluissa korostettu tiedottamisen lisääminen ei onnistu.

Kaupunginmuseo toteaa (16.9.2008) seuraavaa:

Kaupunginmuseo on tutustunut ehdotukseen laiksi rakennusperinnön suojelemisesta ja eräiksi siihen liittyvistä laeista (12.8.2008) ja se esittää pyydettynä seuraavaa. Helsingin kaupunginmuseo toimii Keski-Uudenmaan maakuntamuseona ja sillä on yhteistyösopimus Museoviraston kanssa kulttuuriympäristön vaalimistyöstä. Maakuntamuseon ominaisuudessa kaupunginmuseo tulee antamaan myös suoraan ympäristöministeriölle alla olevan kanssa samansisältöisen lausunnon.

Kaupunginmuseo pitää hyvänä, että rakennusperinnön säilyttämisestä annettavan lain nojalla voidaan aikaisempaa paremmin taata arvokkaiden sisätilojen ja niiden kiinteän sisustuksen säilyminen myös asemakaavoitetuilla alueilla. Kuitenkin 3 §:n säännöstekstissä ei riittävällä selvyydellä ilmene, että myös irtain kalustus on mahdollista suojella lain nojalla. Tämä on ristiriidassa perustelutekstin kanssa (sivut 16 ja 23). Rakennus voi olla suunniteltu kokonaistaideteokseksi, jossa sekä kiinteä että irtain sisustus on intentionaalisesti suunniteltu osaksi kokonaisuutta. Irtokalusteiden säilyttäminen ei ole kuulunut lainsäädännön piiriin. Arvorakennuksia myydään kiinteistösijoittajille, joilla on harvoin kulttuuritahtoa vapaaehtoisesti säilyttää kulttuuriperintöämme.

Kaupunginmuseo haluaa kiinnittää huomiota myös taideteosten säilymiseen osana arvokasta sisustusta. Lakiehdotustekstissä ei mainita taideteoksia. Sisätiloissa tai rakennuksen ulkopuolella voi olla taideteoksia, jotka oleellisesti liittyvät rakennukseen ilmentäen sen käyttötarkoitusta ja merkitystä. Esimerkkinä voi mainita pankkien pääkonttorit. Niissä saattaa olla rakennuksen funktiota symbolisoivia veistoksia ja maalauksia. Käyttötarkoituksen muuttuessa taideteosten säilymistä alkuperäisellä paikallaan ei rakennussuojelulaki tai muukaan lainsäädäntö turvaa. Taideteokset pitäisikin voida sisällyttää suojelun piiriin.

Sisätilojen säilyttämiseen olennaisena osana kuuluvat pintakäsittelyt. Lakiehdotuksesta on poistettu voimassa olevan rakennussuojelulain
22 §, joka koskee kiinteässä sisustuksessa olevia vanhoja maalauksia ja niiden purkamis- ja muuttamiskieltoa, ennen kuin aiotusta toimesta on ilmoitettu Museovirastolle. Kaupunginmuseo on tämän säännöksen nojalla voinut velvoittaa vähintäänkin dokumentoimaan pintakerrokset, esimerkiksi hankkeissa, joissa porrashuoneen ylimmän tason kattoon puhkaistaan aukko uutta hissiä varten. Tätä säännöstä on voitu käyttää myös ei-suojelluissa rakennuksissa. Jos nykyisen lain tarkoittama kielto poistuu, voidaan arvokkaita maalauksia tuhota ilman yhteydenottoa museo- ja rakennuslupaviranomaisiin, varsinkin kun pintaremontit eivät ole rakennusluvan alaisia toimenpiteitä. Kaupunginmuseon näkemyksen mukaan nykyisen rakennussuojelulain 22 § ei pidä luopua.

Avustusten myöntäminen 16 §

Jotta rakennusperintöämme voitaisiin nykyistä paremmin vaalia, tulisi huolehtia rakennusperinnön hoitoon suunnattujen määrärahojen riittävyydestä nykyistä paremmin.

Maankäyttö- ja rakennuslakiin ehdotettu 57 § 3 momentin muutos valtion korvausvelvollisuuden laajenemisesta ja ulottamisesta koskemaan valtakunnallisesti merkittäviä kohteita myös kaavallisessa suojelussa on hyvä uudistus.

Lakiehdotuksen perusteluissa todetaan, että Museoviraston ja alueellisten ympäristökeskusten työmäärä lisääntyy. Helsingin kaupunginmuseo / Keski-Uudenmaan maakuntamuseo on huolissaan myös resurssiensa riittävyydestä inventointi- ja valvontatarpeiden lisääntyessä.

Hallintokeskuksen oikeuspalvelut toteaa (17.9.2008) seuraavaa:

Oikeuspalvelut pitää ehdotuksessa esitettyjä muutoksia rakennusperinnön suojelemista koskevien säännösten saattamisesta ajantasaisiksi ja selkeämmiksi pääosin perusteltuina.

Suojelun kohde Ehdotuksen 3 §:n 1 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa on mainittu, että suojelun kohteena todetaan rakennusten ja rakennelmien ohella myös niiden välitön ympäristö, kuten piha, puisto tai puutarha. Momentissa ei ole kuitenkaan mainittu rakennusten välitöntä ympäristöä, vaan siinä on suojelukohteena mainittu mm. ”muutoin rakennettu alue”. Pykälän 2 momentissa on sen sijaan todettu, että suojelu voi koskea ”muuta rakentamalla tai istuttamalla muodostettua aluetta”.

Oikeuspalvelut toteaa, että kysymyksessä olevassa pykälässä ja sen perusteluissa tulisi selvemmin mainita, onko tarkoitus lain nojalla suojella rakennusten ja rakennelmien lisäksi niiden välittömiä ympäristöjä, vai myös esimerkiksi erillisiä laajojakin puistoja, joissa ei ole suojelukohteiksi katsottavia rakennelmia.

Ehdotuksen 3 §:n 2 momentissa on mainittu suojelun kohteena kiinteä sisustus. Momentin mukaan kiinteällä sisustuksella tarkoitetaan lainkohdassa lueteltuja esineitä ja ”muuta näihin verrattavaa sisustusta”. Pykälän yksityiskohtaisten perustelujen mukaan lainkohdan nojalla on tarkoitus tehdä mahdolliseksi suojella kiinteänä sisustuksena myös sellaisia kalustuksen osia, joita ei tavanomaisesti lueta kuuluvaksi kiinteään sisustukseen. Esityksen yleisperusteluissa (keskeiset ehdotukset, kohta 7) on lisäksi todettu, että uuden lain nojalla voidaan suojella myös muita, perinteisesti irtaimeksi omaisuudeksi katsottavia esineitä. Lainkohdassa ei ole kuitenkaan mainintaa irtaimesta omaisuudesta.

Oikeuspalvelut toteaa, että kysymyksessä olevassa lainkohdassa tulisi selvemmin ja täsmällisemmin mainita, minkälaiset irtaimena omaisuutena pidettävät esineet ovat suojelukohteita. Lainkohdan sanamuotoa voidaan tulkita tyhjentävästi siten, että muita kuin luettelossa mainittuja esineitä, jotka eivät ole luettelossa mainittuihin verrattavissa, ei voida suojella lain nojalla. Yksittäisessä lainsoveltamistilanteessa voi muodostua ongelmalliseksi, jos yksittäistä irtainta esinettä, jonka suojelun edellytykset muuten täyttyvät, ei voida sijoittaa lainkohdan määritelmään.

Oikeuspalvelut lisäksi toteaa, että osasto ei ota kantaa ehdotettujen säännösten tarkoituksenmukaisuuteen, kuten valtion suojelukohteita koskevaan korvausvelvollisuuteen.

Talous- ja suunnittelukeskus (25.9.2008) toteaa, että Helsingissä asemakaava on ollut rakennussuojelun pääasiallinen työkalu, ei rakennussuojelulaki. Rakennussuojelulailla on suojeltu yhteensä vain 17 kohdetta, jotka kaupunkisuunnitteluviraston mukaan eivät välttämättä edusta arvokkainta rakennuskantaa.

Valtion korvausvelvollisuuden ulottuminen koskemaan valtakunnallisesti merkittäviä kohteita myös kaavallisessa suojelussa on oikeansuuntainen ja kannatettava muutos. Valtion tulisi kuitenkin huolehtia rakennusperinnön hoitoon suunnattujen määrärahojen riittävyydestä nykyistä paremmin. Valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä koskevan luettelon luotettavuus ja tasapuolisuus tulee lainmuutoksen myötä entistä tärkeämmäksi. Helsingin kaupunki on jo aiemmin ilmaissut tyytymättömyytensä tähän luetteloon.

Kaupunginmuseo on lausunnossaan todennut, että lainmuutoksella voidaan aikaisempaa paremmin taata arvokkaiden sisätilojen säilyminen myös asemakaavoitetulla alueella. Tämä tullee vaikeuttamaan mm. koulukäytöstä poistuvien kaupungin rakennusten muuttamista uuteen käyttötarkoitukseen.

Talous- ja suunnittelukeskus on yleensäkin sitä mieltä, ettei suojelu saa estää suojeltujen rakennusten ja kulttuuriympäristöjen tarkoituksenmukaista käyttöä ja kehittämistä kaupungin tilatarpeiden aikaa myöten muuttuessa. Suojeluvaatimukset on koettu kohtuuttomiksi mm. kaupungintalokorttelien elävöittämistyön joissakin kohteissa.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa ympäristöministeriölle seuraavan sisältöisen lausunnon:

Rakennussuojelulain muuttaminen on ollut vireillä pitkään. Monilta osin lakiehdotus on selkeyttävä ja uudistaa lainsäädäntöä oikeaan suuntaan mutta joiltakin osin se vaatii vielä tarkistamista.

Kaupunkisuunnittelun yhtenä tärkeänä tavoitteena on mahdollisimman kattavasti ja monipuolisesti edistää rakennettujen kulttuuriympäristöjen säilymistä, kehittämistä ja hoitoa. Kulttuurihistorialliset arvot ovat Helsingin kaupunkisuunnittelun yhtenä lähtökohtana ja kaavallisen suojelun menetelmiä on kehitetty aktiivisesti. Likipitäen koko nykyinen Helsingin alue on asemakaavoitettu ja lausuntoa laadittaessa lakiehdotusta tarkastellaan tämän lähtökohdan pohjalta.

Helsingissä asemakaava on ollut rakennussuojelun pääinstrumentti. Helsingissä rakennussuojelulakia on sovellettu erittäin harvoissa kohteissa – koko kaupungin alueella on suojeltu ainoastaan 17 keskenään hyvin erilaista kohdetta. Erityislain mukainen suojeluprosessi on joissain tapauksissa saattanut lähteä liikkeelle sattumanvaraisesti, esimerkiksi kohteen ollessa uhattuna, eivätkä erityislailla suojellut kohteet siten välttämättä edusta kaikkein arvokkainta rakennuskantaa. Olisi toivottavaa, että lainuudistus johtaisi johdonmukaisempiin menettelyihin rakennetun ympäristön arvojen vaalimisessa.

Käytännössä suojelukysymyksiä ratkaistaessa ja suojelun välinettä valittaessa on ongelmana ollut maankäyttö- ja rakennuslain ja rakennussuojelulain soveltamisalojen epäselvyys. Asemakaavalla toteutetussa suojelussa tämä tulee esille erityisesti silloin, kun on kyseessä sisätilojen suojelun ulottuvuus. Tästä syystä uudistukseen onkin kohdistunut odotuksia erityisesti näiden kysymysten ratkaisemiseksi. Näihin odotuksiin lakiehdotus ei kaikilta osin vastaa.

Lain soveltamisala Lain soveltamisala suhteessa maankäyttö- ja rakennuslakiin on lakiehdotuksen 2 §:ssä määritelty siten, että kuten aiemminkin, asemakaava-alueella ja alueella, jolla on voimassa rakennuskielto asemakaavan laatimista varten, suojelu ensi sijassa tapahtuu maankäyttö- ja rakennuslain nojalla. Suojelu rakennusperinnön suojelemista koskevan lain nojalla on lisäksi kuitenkin mahdollista silloin kun kohteella on valtakunnallista merkitystä, kohteen säilymistä ei voida turvata maankäyttö- ja rakennuslain nojalla tai kohteen suojeluun rakennusperinnön suojelemista koskevan lain nojalla on erityisiä syitä asemakaavoitustilanteen vuoksi.

Näyttäisi siltä, että lain soveltamisalaa on supistettu 12.11.2007 laista järjestetyn kuulemistilaisuuden jälkeen. Tuolloin esitellyn luonnoksen mukaan lain soveltaminen tuli kysymykseen silloin kun kohteella on valtakunnallista tai muutoin huomattavaa merkitystä. Perusteluista ei selviä, miksi soveltamisalan supistukseen on päädytty.

Lain soveltamisalan supistaminen jättämällä pois ”muutoin huomattavaa merkitystä omaavat kohteet” ja korvausvelvollisuuden siirtyminen valtakunnallisesti arvokkaiksi luokiteltavien kohteiden osalta valtiolle, tekee valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä koskevan luettelon luotettavuuden ja tasapuolisuuden entistä tärkeämmäksi, koska luettelo tulee olemaan lähtökohtana ja perusteena suojeluratkaisuista ja korvausvelvollisuudesta päätettäessä.

Helsinki onkin lausunnossaan Museovirastolle valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä koskevan luettelon tarkistamisesta (kaupunginhallitus 6.2.2006) kiinnittänyt huomiota siihen, että luetteloehdotus ei esitetyssä muodossa antanut oikeaa kuvaa Helsingin alueiden ja kohteiden valtakunnallisesta merkityksestä. Luettelosta oli jäänyt pois monia arvokkaita kohteita ja noussut mukaan uusia epäselviksi jäänein perustein.

Sinänsä kaupunginhallitus pitää ehdotuksen mukaista, suojelusta aiheutuvan korvausvelvollisuuden siirtymistä valtakunnallista merkitystä omaavissa kohteissa valtiolle erittäin hyvänä ja selkeyttävänä muutoksena. Lain soveltamisalan piirissä tulisi kuitenkin säilyttää myös lakiehdotusluonnoksen mukaiset ”muutoin huomattavaa merkitystä” omaavat kohteet.

Maankäyttö- ja rakennuslain keinojen riittämättömyys ja erityiset syyt

Suojelu rakennusperinnön suojelemista koskevan lain nojalla tulee kysymykseen silloin, kun kohteen säilymistä ja suojelua ei voida turvata maankäyttö- ja rakennuslain nojalla tai kohteen suojeluun lain nojalla on erityisiä syitä asemakaavoitustilanteen vuoksi.

2 §:n 3 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa ei ole avattu sitä, mitä tarkoitetaan 2 kohdan kaavoituksen keinojen riittämättömyydellä suojelun tarpeeseen verrattuna. Ilmeisesti tässä on tarkoitettu perustelujen 7.2 kohdassa esimerkkeinä mainittuja sisätilojen suojelua tai muita kaavoituksen kannalta liian yksityiskohtaisia määräyksiä. Perusteluja tulisi tältä osin vieläkin täydentää ja selkeyttää.

2 §:n 3 momentin 3 kohdassa suojelu erityisistä syistä on sidottu asemakaavoitustilanteeseen. Perustelujen mukaan erityislakia voitaisiin soveltaa esimerkiksi silloin, kun asian selvittäminen ja ratkaiseminen asemakaavanmuutoksella ei käynnisty tai kaavoitus viivästyy joko kunnan ottaman kannan tai kaavoituksen resurssien vuoksi niin, että rakennuksen purkaminen tai ajan kulumisesta johtuva kunnon rappeutuminen uhkaavat.

Rakennusperinnön suojelemista koskevan lain soveltamisen sitomista kunnan resursseihin ja tahtotilaan ei voida kaikilta osin pitää hyväksyttävänä. Tämä voi joissakin tapauksissa johtaa suojeluvelvoitteen välttelemiseen ja prosessien venymiseen, mikä on ollut nykyisellään hyvin ongelmallinen asia. Joissakin tapauksissa taas erityislain käyttäminen kunnan resurssitilanteen vuoksi voi olla tarkoituksenmukaista ja suotavaa.

Suojelutavoitteita tulee sekä valtion että kunnan päätöksenteossa kuitenkin arvioida aina ottaen huomioon myös muut alueidenkäyttötavoitteet. Kunnan ja valtion tavoitteet voivat eri näkökulmista katsottuna poiketa huomattavastikin toisistaan, ja lisäksi valtion eri viranomaisilla on keskenään ristiriitaisia tavoitteita.

Valtion rakennusten erityisasema

Suomen valtio on ryhtynyt järjestelemään rakennusomaisuuttaan monin tavoin. Suomen nuori valtio piti aikoinaan rakennusomaisuutta suuressa arvossa. Vähemmänkin merkittävät rakennukset, kuten postiasemat, sotilasrakennukset, oppilaitokset ja rautatierakennukset, koettiin symbolisesti tärkeiksi. Niiden suunnittelu annettiin maan johtavien arkkitehtien tehtäväksi. Rakennukset rakennettiin kestämään lukuisia sukupolvia. Rakennuksia myös hoidettiin hyvin.

Valtion nykykäytäntö omistamiensa rakennusten suhteen on toisenlainen ja tavoitteena on päästä eroon ”tarpeettomaksi” tulleesta rakennusmassasta. Politiikka, joka tällä hetkellä voi tuntua fiskaalisesti järkevältä, voi pitemmässä perspektiivissä osoittautua lyhytnäköiseksi. Samalla, kun valtio luopuu systemaattisesti kiinteästä ja rakennetusta omaisuudestaan, murentuvat valtion fyysisen olemassaolon ydin ja sen rakennetut symbolitkin pala palalta.

Kaupunginhallitus ei ole täysin vakuuttunut, että valtion rakennusten erityisasemasta luopuminen lainsäädännössä on kaikilta osin kannatettava uudistus. Vaikka jo suojeltujen valtion rakennusten suojelu säilyy ja täsmentyykin rakennusten luovutustilanteessa, on selvää, että yksityisten tahojen intressit ja mahdollisuudet suojeluun ovat usein tyystin erilaiset kuin budjettirahoituksella toimivan valtion. Entä mitä tulee aikanaan tapahtumaan niiden valtion rakennusten kohdalla, joita ei ole valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen (480/1985) nojalla suojeltu? Tätä kysymystä ei ole ehdotuksen perusteluissakaan käsitelty. Voiko luottaa siihen, että suojelun piiriin kuulumattoman valtion rakennuksen vaihtaessa omistajaa siitä huolehditaan kuten valtion omistusaikana?

Suojelun kohteet Kaupunginhallitus pitää hyvänä, että rakennusperinnön säilyttämisestä annettavan lain nojalla voidaan aikaisempaa paremmin taata arvokkaiden sisätilojen ja niiden kiinteän sisustuksen säilyminen myös asemakaavoitetuilla alueilla.

Pykälän 2 momentin luetteloa tulisi kuitenkin täydentää siten, että huomioiduksi tulisivat myös tilajäsentely ja huonejako sekä rakenteet. Luettelointi on myös siinä mielessä ongelmallinen, että siitä helposti jää ulkopuolelle tärkeitäkin rakennusosia. Esimerkkinä voisi mainita portaikot kaiteineen sekä ovien ja ikkunoiden helat.

Samoin, 3 §:n säännöstekstistä ei riittävällä selvyydellä ilmene, että myös arvokas, nk. irtain sisustus on mahdollista suojella lain nojalla. Tämä on ristiriidassa perustelutekstin kanssa (sivut 16 ja 23). Esimerkiksi valaisimet, tietyt irtokalusteet tai rakennukseen liittyvät taideteokset voivat olla olennaisia ja arvokkaita rakennuksen osatekijöitä silloin, kun rakennus on suunniteltu kokonaistaideteokseksi, jossa kiinteä ja irtain sisustus on tarkoituksellisesti suunniteltu osaksi kokonaisuutta.

Kaupunkimaisessa ympäristössä myös aukioilla on erityinen merkitys. Ehdotuksen 3 §:ssä puhutaan ”rakennusryhmistä” ja ”muutoin rakennetuista alueista”, mutta aukioita ei erikseen mainita.

Lakiehdotuksen 3 §:n 1 momentin luetteloa suojelun kohteista tulisikin täsmentää siten, että puhuttaisiin rakennuksista sisä- ja ulkotiloineen ja että luetteloon lisättäisiin tilajärjestely ja huonejako, edellä kuvatut irtaimen sisustuksen olennaiset osatekijät ja nimettäisiin suojelukohteeksi erikseen myös aukiot.

Lakiehdotuksen 8 §:n luetteloa kohteen merkittävyyttä arvioitaessa käytettävistä kriteereistä tulisi samoin selkeyttää ja täydentää esimerkiksi lakiehdotuksen perusteluosan 7.1 kohdassa esiin tuoduilla Euroopan neuvoston yleissopimuksen mukaisilla tekijöillä. Ehdotuksen kriteereihin tulisi lisätä esimerkiksi rakennustaiteelliset sekä kaupunkikuvalliset ja -tilalliset arvot.

Sisätilojen suojelu Kuten esityksen perusteluissakin todetaan, on sisätilojen suojelu nykyisen suojelukäsityksen mukaan olennainen osa rakennuksen arvon säilyttämistä ja tarve sisätilojen suojelemiseen on huomattava myös muissa kuin valtakunnallisesti arvokkaiksi luokitelluissa kohteissa.

Lakiehdotuksesta tai sen perusteluista ei löydy selkeää vastausta epätietoisuutta herättäneeseen kysymykseen sisätilojen suojelusta eri lakien nojalla. Perusteluista on kuitenkin pääteltävissä, että sisätilojen suojelu maankäyttö- ja rakennuslain nojalla on edelleenkin mahdollista vain poikkeuksellisesti ja niiden suojelu tulisi tapahtumaan pääsääntöisesti erityislain nojalla.

Perustelujen kohdassa 7.2 on rakennuksen sisätilojen säilyttämisen ja suojelemisen tarve esitetty esimerkkinä sellaisista tilanteista, joissa kaavoituksen keinoja ei voida pitää riittävinä rakennuksen kulttuurihistoriallisen ominaisluonteen ja erityispiirteiden vuoksi. Perusteluissa todetaan edelleen, että erityistapauksissa on mahdollista, että rakennuksen julkisivu suojellaan kaavamääräyksellä, kun taas sisätilojen suojelemista koskevat määräykset annetaan erityislain nojalla.

Kaupunginhallituksen mielestä ei ole tarkoituksenmukaista, että saman kohteen suojeluun käytettäisiin kahta eri instrumenttia, kuten ehdotuksen perustelujen kohdassa 7.2 esitetään. Yksittäistäkin rakennusta koskevat kahden lain mukaiset suojelupäätökset ja kaksi valvontaorganisaatiota on sekava ja aikaa vievä järjestelmä. Nykyisellään rakennussuojelulain mukaiset suojeluesitykset johtavat päätöksiin, joissa alueellinen ympäristökeskus toteaa, että suojelun ensisijaisesti tulee tapahtua maankäyttö- ja rakennuslain nojalla. Kaavoitusprosessi usein kiistanalaisissa suojelutapauksissa on pitkä ja valitusherkkä eivätkä kaavoituksen keinot rakennuksen ominaispiirteiden säilyttämiseen ole aina riittäviä.

Rakennusperinnön suojelemista koskevan lain mukainen suojelupäätös tulisikin myönteisissä tapauksissa tehdä heti hakemuksesta koko rakennusta koskevana silloin, kun todetaan, että esimerkiksi arvokkaat sisätilat edellyttävät rakennusperinnön suojelemista koskevan lain mukaista päätöstä asiassa.

Kun kaavasuojelun mahdollisuutta sisätilojen osalta ei lainmuutosehdotuksessa ole selkeytetty, on todennäköistä, että erityislain nojalla tehtävät esitykset sisätilojen suojelemiseksi tulisivat merkittävästi lisääntymään.

Kuten edellä on todettu, Helsingissä rakennussuojelulakia on toistaiseksi sovellettu erittäin harvoissa kohteissa. Asemakaavoitus on ollut rakennusperinnön suojelun pääinstrumentti. Myös rakennusten arvokkaita sisätiloja, muun muassa porrashuoneita, on suojeltu asemakaavalla. Kun rakennusperinnön suojelemisesta huolehdittaisiin lainmuutosesityksen mukaan asemakaava-alueella edelleenkin kaavoituksella, olisi selkeintä, että maankäyttö- ja rakennuslakiin tulisi maininta siitä, millaisia sisätiloja (esimerkiksi juuri puolijulkisiksi katsottavia porrashuoneita) kaavasuojelu voisi koskea. Nykylainsäädännön voimassa ollessa tilanteet on testattu valitusmenettelyjen ja sitä kautta saadun oikeuskäytännön kautta. Tilanteet vaihtelevat kaupunkiympäristössä suojelun tarpeen suhteen suuresti. Lakien tulisi mahdollistaa tarpeellisen ja tarkoituksenmukaisen suojelukokonaisuuden syntyminen pääasiallisesti yhden lain perusteella.

Korvauskynnyksen määrittely

Lakiehdotuksen 13 §:ssä korvauskynnystä koskevaa sanamuotoa on ehdotuksessa muutettu. Kun korvauskynnyksen ylittyminen aiemman lain mukaan edellytti, ettei vahinko tai haitta ole merkitykseltään vähäinen, tulee vahingon tai haitan lakiehdotuksen mukaan olla merkityksellinen, jotta korvauskynnys ylittyisi. Perusteluissa on kuitenkin todettu, ettei 13 §:n mukaista korvauskynnystä ole ollut tarkoitus muuttaa. Lain sanamuodon muuttaminen saattaa johtaa turhiin tulkintaepäselvyyksiin.

On myönteistä, että ehdotuksen perusteluissa kohdassa 2.5 on käsitelty kysymystä rakennusoikeuden supistamisesta suojelun yhteydessä ja siitä aiheutuvaa korvausvelvollisuutta, vaikkakaan sitä ei ole kirjattu itse lakeihin. Korvauksen perusteena on se haitta tai vahinko, mikä aiheutuu rakennukselle annetuista suojelumääräyksistä, mutta ei esimerkiksi rakennussuojelun johdosta tapahtuva rakennusoikeuden supistuminen, jos kaava muutoin täyttää lain sisältövaatimukset.

Suojelun resurssit Suuri huoli liittyy valtion suojeluviranomaisten ja paikallisten museotoimijoiden voimavarojen riittävyyteen. Ehdotuksen perusteluissa todetaan, että Museoviraston ja alueellisten ympäristökeskusten työmäärä lisääntyy. Myös kuntatasolle kohdistuu lisääntyviä paineita muun muassa rakennusinventointien laatimisen kautta.

Valtiovallan tulee hyväksyä lisävoimavarojen tarve. Muutoin esimerkiksi perusteluissa korostettu tiedottamisen lisääminen ei onnistu.

Kaupunkisuunnittelun yhtenä tärkeänä tavoitteena on mahdollisimman kattavasti ja monipuolisesti edistää rakennettujen kulttuuriympäristöjen säilymistä ja kehittämistä. Suojelu ei kuitenkaan saa muodostua esteeksi kulttuuriympäristöjen tarkoituksenmukaiselle käytölle, sillä vain elävä ja ajassa eri käyttötarkoituksiin muuntuva rakennuskanta voi pitkällä aikavälillä säilyä. Kaupunkisuunnittelun avulla voidaan myös luoda kestävää lisäarvoa ja käytettävyyttä kulttuurihistoriallisesti merkittäville alueille. Siksi rakennetun ympäristön suojelu ei voi perustua pelkästään museoivaan näkökulmaan.

Rakennetun ympäristön suojelukysymykset tulevat lainuudistusehdotuksen mukaan edelleenkin ratkaistaviksi pääosin kaavoituksen keinoin. Lainuudistuksen toimeenpanossa tulisi tämän takia huolehtia siitä, että eri toimijoilla on siihen riittävät resurssit ja kaavoittajalla käytössään myös riittävä keinovalikoima.

Kirje ympäristöministeriölle sekä pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle, rakennusvalvontavirastolle, kaupunginmuseolle, hallintokeskuksen oikeuspalveluille ja talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITE

Lain yleisperustelut ja lakiehdotukset

5

HAAGAN ERÄIDEN ALUEIDEN RAKENNUSKIELLON PIDENTÄMINEN (NRO 11825)

Khs 2008-2019

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (18.9.2008) mm., että alue käsittää Etelä-Haagan osa-alueen Vihdintien, Metsäläntien ja Hämeenlinnanväylän rajaamalta osalta ja Pohjois-Haagan osa-alueen Eliel Saarisen tien, Metsäläntien ja Nuijamiestentien väliseltä osalta sekä Kivihaan alueen rakennetun osan. Alue on esitetty asemakaavaosaston piirustuksessa nro 11825.

Taustaa Kvsto päätti 13.11.1996, että kaupunkisuunnitteluviraston kaavoitusosaston piirustuksesta nro 10411/3.10.1996 ilmenevillä 29. kaupunginosan eräillä alueilla asemakaavaa muutetaan. Samalla kaupunginvaltuusto päätti määrätä kyseisestä piirustuksesta ilmenevät alueet rakennuskieltoon. Kaupunginhallitus on jatkanut rakennuskieltoa, viimeksi 23.10.2006 tekemällään päätöksellä 13.11.2008 saakka.

Asemakaavan muutosten laatimisen pohjaksi on kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksynyt 16.4.1998 Etelä-Haagan kaavoitusperiaatteet ohjeellisena noudatettavaksi alueen asemakaavan muutosehdotuksia laadittaessa.

Suunnittelutilanne Rakennuskieltoon asettamisen jälkeen on rakennuskieltoalueelle vahvistettu tai hyväksytty seuraavat 11 asemakaavan muutosta:

- nro 10462 koskien korttelia 29012 lähiympäristöineen 11.3.1998

- nro 10505 koskien Kivihaanpuistoa 29.3.1999

- nro 10508 koskien tonttia 29099/9 22.10.1997

- nro 10532 koskien tontteja 29022/2–3 sekä 29025/2 ja 7–8 17.6.1998

- nro 10588 koskien Haaga-Instituutin tonttia 29036/15 lähiympäristöineen 30.9.1999

- nro 10697 koskien tontteja 29042/1, 3 ja 9 sekä puisto- ja katualuetta Oskelanaukion varrella 9.6.2000

- nro 10785 koskien ns. Haagan tiili-Elannon tonttia 29085/1 3.5.2000

- nro 10799 koskien Kivihaan korttelia 29204, tonttia 29205/1 sekä katu-, puisto- ja retkeilyalueita 7.6.2000

- nro 10808 koskien Haagan puistoaluetta 30.8.2000

- nro 10949 koskien kortteleita 29053 ja 29108 sekä katu-, puisto-, urheilu- ja vaara-alueita 3.4.2002 sekä

- nro 11143 koskien korttelin 29049 tontteja 1 ja 2 sekä katu- ja puistoalueita 10.9.2003.

Osalle aluetta (ns. Isonnevan alue) on tekeillä asemakaavan muutos, joka tulee luonnoksena kaupunkisuunnittelulautakunnan käsittelyyn marraskuussa 2008.

Rakennuskieltoalueesta on poistettu seuraavat tontit ja alueet, joilla ei ole suojelukohteita, ja joilla ei ole tarvetta asemakaavan muuttamiseen:

- korttelin 29017 tontti 1, korttelin 29019 tontit 1 ja 2, korttelin 29020 tontti 1, korttelin 29021 tontit 1 ja 5–8, korttelin 29092 tontit 1–4, korttelin 29099 tontit 4–8 sekä katu-, puisto- ja hautausmaa-alue

- korttelin 29039 tontit 2 ja 12, korttelin 29042 tontit 7 ja 8, korttelin 29055 tontti 15, korttelin 29080 tontit 1 ja 2, korttelin 29077 tontti 4, korttelin 29088 tontti 4, korttelin 29205 tontit 1–2.

Rakennuskiellon jatkaminen

Asemakaavojen muuttamiseksi, suojeltavien rakennusten ja ympäristöjen säilymiseksi sekä täydennysrakentamisen mahdollistamiseksi tulisi rakennuskieltoa jatkaa kahdella vuodella maankäyttö- ja rakennuslain 53 §:n 2 momentin perusteella niillä alueen osilla, joille ei vielä ole hyväksytty asemakaavan muutoksia.

Asemakaavaosasto on laatinut rakennuskieltoalueesta 18.9.2008 päivätyn piirustuksen nro 11825.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee pidentää kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston piirustuksesta nro 11825/18.9.2008 ilmenevien 29. kaupunginosan eräiden alueiden rakennuskieltoaikaa 13.11.2010 saakka.

Maankäyttö- ja rakennuslain 202 §:n ja tämän esityslistan Kj/2 kohdassa päätetyn perusteella tämä päätös tulee voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman.

Kuulutettava sekä pöytäkirjanote karttaliitteineen Uudenmaan ympäristökeskukselle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja rakennuslautakunnalle

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITE

Rakennuskieltokartta nro 11825

6

LAUTTASAAREN TONTIN 31099/3 RAKENNUSKIELLON PIDENTÄMINEN (NRO 11824)

Khs 2008-2018

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (18.9.2008) mm., että tontti 31099/3 (muodostuu tiloista 414–1–224 ja 414–1–296) sijaitsee 31. kaupunginosassa (Lauttasaari) osoitteessa Tiirasaarentie 32. Alue on esitetty asemakaavaosaston piirustuksessa nro 11824.

Esityksen taustaa Kvsto päätti 18.11.2002 asettaa tontin 31099/3 rakennuskieltoon kahdeksi vuodeksi asemakaavan muuttamista varten. Rakennuskieltoa on jatkettu kahdella vuodella kaupunginhallituksen päätöksellä viimeksi 23.10.2006.

Alueella on voimassa 9.1.1951 vahvistettu asemakaava nro 2948. Asemakaavan mukaan tontti on kaksikerroksisten asuinrakennusten korttelialuetta.

Kaavamääräykset ja -merkinnät eivät nykyisten tulkintojen ja tarpeiden johdosta sekä muuttuneiden muiden säännösten vuoksi vastaa tarkoitustaan. Rakennusoikeus on ilmaistu tavalla, mikä aiheuttaa tulkintavaikeuksia. Täydennysrakentaminen vajaasti rakennetulla tontilla on muidenkin määräysten johdosta hankalaa ja saattaa johtaa käyttökelpoisen rakennuskannan purkamisen. Tontilla on vuonna 1940 rakennettu omakotitalo. Rakennusoikeudesta on käytetty noin 25 %. Voimassa oleva kaava ei sisällä rakennusten suojeluun tähtääviä määräyksiä. Alkuperäinen asemakaava on suurelta osin vanhentunut.

Kaupunginmuseon tekemän raportin 2/2003 Helsingin rakennuskulttuurista, Lauttasaaren rakennusinventoinnin mukaan rakennuksen arkkitehtuuri on harkittua ja viimeisteltyä. Rakennukseen liittyy merkittäviä paikallishistoriallisia arvoja. Rakennus on säilynyt hyvin alkuperäisessä asussaan tai tehdyt muutokset ovat onnistuneesti sopeutettu olemassa olevaan rakennukseen.

Tontti 31099/3 sijaitsee keskellä rakennuskiellossa olevaa pientaloaluetta ja oli epähuomiossa jäänyt pois suuremmasta vireillä olevasta kaavoituskokonaisuudesta. Pientaloalueen vanhentuneet asemakaavat uusitaan kiireellisyysjärjestyksessä, kun alueella ilmaantuu rakennushankkeita. Pientaloalueen osa-alue 1 asemakaavan muutosehdotus tultaneen esittelemään kaupunkisuunnittelulautakunnalle tulevan talven aikana. Ko. tontti ei kuitenkaan sisälly vielä tähän muutosehdotukseen.

Tontti 31099/3 on yksityisessä omistuksessa.

Rakennuskiellon jatkaminen

Kaavoituksen keskeneräisyyden vuoksi tulisi rakennuskieltoa jatkaa tontilla 31099/3 kahdella vuodella maankäyttö- ja rakennuslain 53 §:n 2 momentin perusteella.

Asemakaavaosasto on laatinut rakennuskieltoalueesta 18.9.2008 päivätyn piirustuksen nro 11824.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee pidentää 31. kaupunginosan korttelin nro 31099 tontin nro 3 rakennuskieltoaikaa 18.11.2010 saakka.

Maankäyttö- ja rakennuslain 202 §:n ja tämän esityslistan Kj/2 kohdassa päätetyn perusteella tämä päätös tulee voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman.

Kuulutettava sekä pöytäkirjanote karttaliitteineen Uudenmaan ympäristökeskukselle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja rakennuslautakunnalle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITE

Rakennuskieltokartta nro 11824

7

6.10.2008 pöydälle pantu asia

VT IRMELI WALLDEN-PAULIGIN TOIVOMUSPONSI: MAUNULAN KOILLISOSAN KAAVAMUUTOSALUEEN LIIKENNE PAKILANTIELLE

Khs 2007-2351

Kaj ilmoittaa, että Kvsto hyväksyi 24.10.2007 Maunulan koillisosan asemakaavan hyväksymisen ja asemakaavan muuttamisen (nro 11570) yhteydessä seuraavan toivomusponnen:

”Kaupunginvaltuusto edellyttää kaupunginhallituksen huolehtivan siitä, että kaavan jatkokäsittelyssä kiinnitetään erityistä huomiota Pakilantielle suuntautuvan liikenteen toimivuuteen ja turvallisuuteen.” (Irmeli Wallden-Paulig, äänin 65–0)

Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

Kaupunkisuunnittelulautakunta (5.6.2008) toteaa vastauksenaan seuraavaa:

Maunulan koillisosan kaavoituksessa otettiin lähtökohdaksi liikenteen ohjaaminen mahdollisimman suurelta osin nykyiseen katuverkkoon. Maunulan puoleiselta alueelta moottoriajoneuvoliikenne ohjataan Suursuontien ja Suursuonlaidan liittymän kohdalta Suursuontien, Suursuon-laidan ja Suonotkonkujan kautta Pakilantielle. Suursuonlaidalle on hyväksytty liikenteen ohjaussuunnitelma, jossa kadun suojateille on esitetty rakennettavaksi suojatien keskikorokkeet. Maunulan koillisosan uudet kadut ovat katusuunnitelmavaiheessa. Kaduille on asemaakaavavaiheessa suunniteltu erityiskohtiin kadun sivuttaissiirtymiä ja mahdollisimman lyhyitä suoria osuuksia, joilla pyritään aikaansaamaan luontaisesti alhaiset liikennenopeudet. Lisäksi kaduille rakennetaan jalkakäytävät.

Maunulan keskustan liikennesuunnitelmaa on valmisteltu tehdyn liikennesimuloinnin perusteella. Simuloinnin lähtötiedot perustuvat tehtyihin liikennelaskentoihin. Myös tulevan maankäytön (Maunulan koillisosa ja Maunulan keskustasuunnitelma) aiheuttama liikenteen lisäys on otettu huomioon. Pakilantien liikennesuunnitelma Pirjontien ja Tuusulan-väylän välillä tullaan viemään kaupunkisuunnittelulautakunnan käsiteltäväksi heti, kun asemakaavasta tehty valitus on käsitelty hallinto-oikeudessa. Suunnitelmassa tultaneen esittämään kiertoliittymää Pakilantien ja Pirjontien risteykseen sekä Pakilantien uloimpien kaistojen merkitsemistä joukkoliikennekaistoiksi Tammiontien ja Tuusulanväylän välillä siten, kun kaupunkisuunnittelulautakunnan 13.12.2008 hyväksymässä alustavassa liikenteen ohjaussuunnitelmassa on esitetty. Maunulan keskustan asemakaavassa nykyinen Suonotkontie on siirretty hieman pohjoisen suuntaan, jolloin on saatu korvattua nykyinen neli-haaraliittymä kahdella T-liittymällä. Tällä toimenpiteellä on pyritty lisäämään etenkin turvallisuutta risteyksissä. Pakilantien ja Metsäpurontien (nykytilanteessa Rajametsäntien) risteykseen rakennetaan liikennevalot. Liikennesuunnitelmassa varaudutaan lisäksi Raide-Jokerin toteutumiseen.

Kaj yhtyy kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunnossa mainittuun.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi selvityksen kaupunginvaltuuston 24.10.2007 hyväksymän toivomusponnen (Wallden-Paulig) johdosta tehdyistä toimenpiteistä sekä toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle ja tiedoksi muille valtuutetuille.

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta liitteineen valtuutettu Irmeli Wallden-Pauligille ja tiedoksi muille valtuutetuille.

Lisätiedot:
Ryöti Miliza, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 25407