HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS

LÄHIÖPROJEKTIN PROJEKTISUUNNITELMA 2008 - 2011

Khs 2008-1461

./. Lähiöprojekti lähettää (10.6.2008) kaupunginhallitukselle projektisuunnitelmansa vuosiksi 2008 – 2011 todeten mm., että kaupunginhallitus päätti 21.1.2008 jatkaa lähiöprojektin toimintaa 1.1.2008 alkaen. Samalla kaupunginhallitus päätti kehottaa lähiöprojektia esittämään 31.12.2008 mennessä kaupunginhallitukselle vuoden 2011 loppuun ulottuvan projektisuunnitelman, jossa tarkennetaan lähiöprojektin tavoitteet, toimintateemat ja niiden soveltaminen alueittain. Lähiöprojekti on valmistellut yhteistyössä hallintokuntien kanssa kaupunginhallituksen päätöksen mukaisen projektisuunnitelman projektikaudelle 2008 – 2011 (liite).

Projektikauden 2008 -2011 tunnuksena on: ”Lähiöistä kaupunginosiksi, joissa tapahtuu!”. Tunnuksen mukaisesti yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi on määritelty imagon kohottaminen, johon liittyy kulttuurin, tapahtumien ja viestinnän keskeinen rooli esikaupunkialueiden tunnettuuden lisäämiseksi. Tarkoituksena on paitsi oman alueidentiteetin vahvistuminen, myös viesti koko kaupungin ja seudun mittakaavassa kaupungin halusta kehittää esikaupunkialueita kantakaupunkiin lukeutuvien kaupunginosien kanssa tasaveroisina Helsingin kaupunginosina sekä tehdä tunnetuksi alueen omia vetovoimatekijöitä yhdessä asukkaiden ja muiden toimijoiden kanssa.

Projektikauden visio on: ”Helsingin kantakaupungin ulkopuolella on viihtyisiä kaupunginosia, monimuotoisia asunto- ja työpaikka-alueita, elinvoimaista kaupunkikulttuuria ja lähipalvelut kävelyetäisyydellä”. Toiminta-ajatuksena on: ”Projekti vahvistaa ja tekee tunnetuksi kaupunginosien vetovoimatekijöitä ja vahvuuksia, edistää monipuolisten uusien asuntojen rakentamista, palvelujen pysymistä ja uusien syntymistä sekä kaupunkilaisten toimintaedellytyksiä omalla asuinalueellaan yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa”.

Imagon kohottamisen lisäksi muut projektikauden tavoitteet ovat kaupunkirakenteen tiivistäminen ja monipuolistaminen, nykyisen ympäristön laadun parantaminen ja alueellisten toimintamahdollisuuksien parantaminen sekä erityispalvelujen mallien luominen.

Projektisuunnitelmassa kuvataan toimenpiteet, joilla tavoitteita toteutetaan, ja keskeiset toimijat sekä alueellisia esimerkkikohteita.

Kaupunkirakenteen tiivistäminen ja monipuolistaminen

Yksi projektikauden tärkeistä toimenpiteistä on täydennysrakentamisen edistäminen. Projekti osallistuu mm. kaupunkisuunnitteluviraston ”Esikaupunkien renessanssi” – hankkeeseen sekä laadituttaa erilaisia täydennysrakentamista edistäviä suunnitelmia ja selvityksiä yhteistyössä hallintokuntien kanssa. Kaupunkisuunnitteluviraston ohella keskeisimpiä toimijatahoja ovat kiinteistövirasto, talous- ja suunnittelukeskus sekä rakennusvalvontavirasto.

Selvityksiä tehdään pilottialueiden avulla ja niiden tarkoitus on myös tuottaa yleisesti tietoa täydennysrakentamisen mahdollisuuksista ja edellytyksistä, joita voidaan hyödyntää jatkossa muualla kaupungissa.

Lisäksi projekti seuraa asemakaavoituskohteita ja pyrkii edistämään yhteistyöverkostojen syntyä ja toteutusedellytyksiä. Painopisteenä täydennysrakentamisen edistämisen näkökulmasta ovat raideliikenteen ja asemien ympäristöt sekä alueiden keskustat, tyypillisesti ostoskeskusten ympäristöt. Yhdyskuntataloudellisesti kestävää on rakentaa jo olevan infran, joukkoliikenteen ja palveluiden viereen.

Aluelähtöisestä näkökulmasta täydennysrakentamiseen liittyvät mm. asuntoyhtiöiden korjausrakentamisen rahoituskysymykset, asuntokannan monipuolistaminen ja palveluiden pysyvyyden turvaaminen. Projekti pyrkii mm. selvittämään millä kaupungin toimenpiteillä täydennysrakentamisesta saataisiin taloyhtiöille kannattavaa siten, että lisärakennusoikeuden turvin voitaisiin rahoittaa korjauksia yhtiöissä.

Nykyisen ympäristön laadun parantaminen

Ympäristön laatu on keskeinen tekijä muodostettaessa mielikuvia alueista asuin- ja työpaikkaympäristöinä. Lisäksi sillä on merkitystä paitsi viihtyisyyden myös turvallisuudentunteen kokemisen kannalta. Siksi on erittäin tärkeää, että esikaupunkialueiden rakennuskantaa ja julkista kaupunkiympäristöä pystytään pitämään kunnossa ja parantamaan. Erityisesti keskukset, asemien ympäristöt ja muut sisääntuloalueet toimivat kaupunginosien käyntikortteina.

Korjausrakentamista edistetään edelleen myös uudella projektikaudella. Lähiöarkkitehdit jatkavat mm. korjaustapaohjeiden laatimista taloyhtiöille kaupunginosakohtaisesti. Korjaustapaohjeiden laadinnassa tehdään tiivistä yhteistyötä myös täydennysrakentamiseen liittyen.

Julkisten kaupunkitilojen kunnostamisen osalta keskitytään asemanseutuihin ja ostoskeskusympäristöihin ja merkittäviin puistokokonaisuuksiin. Keskeisinä toimijoina ovat rakennusvirasto, liikennelaitos ja Helsingin Energia. Lisäksi pyritään panostamaan kohteisiin, joitten ympäristössä tapahtuu mittavaa uudisrakentamista tai peruskorjausta. Pääperiaatteena on, että jokin alueen osa saatetaan kerralla kuntoon.

Imagon kohottaminen

Kaupunkikeskustan ulkopuolella Helsingissä on toimivia ja viihtyisiä asuinalueita, joiden julkinen imago syystä tai toisesta ei vastaa todellisuutta. Lähiöprojekti tähtää tämän julkisuuskuvan muuttamiseen tekemällä tunnetuksi alueita sekä hyvinä ja omaleimaisina asuinympäristöinä että metropolialueen keskiössä sijaitsevina mahdollisuuksina yrityksille.

Projektikaudella kulttuurilla ja tapahtumilla on merkittävä osuus kaupunginosien imagon rakentamisessa. Aluelähtöisten tapahtumien ohella halutaan erityisesti tuoda esiin esikaupunkialueita laajempien, koko kaupungin tai seudun mittakaavassa merkittävien tapahtumien kautta. Niiden tarkoitus on houkutella ihmisiä muualta tutustumaan uusiin, ehkä ennalta tuntemattomiin kaupunginosiin.

Keskeisiä toimijoita kulttuurihankkeissa ovat mm. kulttuuriasiankeskus, talous- ja suunnittelukeskuksen tapahtumayksikkö, kaupungin taidemuseo, työväenopisto, kaupunginkirjasto, nuorisoasiainkeskus ja kaupunginorkesteri.

Yrityksillä on tärkeä rooli imagon muodostumisessa. Työpaikkarakentaminen houkuttelee lähialueille uutta asuntorakentamista ja päinvastoin sekä luo mielikuvaa kaupunginosasta, joka kehittyy ja jota kehitetään. Projekti pyrkii edistämään alueellista elinkeinotoiminnan markkinointia kaupungin elinkeinostrategian mukaisilla painopistealueilla Itäkeskus-Puotila-Myllypuro ja Herttoniemi-Roihupelto yhteistyössä talous- ja suunnittelukeskuksen elinkeinopalvelun ja kehittämisosaston, kiinteistöviraston ja kaupunkisuunnitteluviraston sekä alueiden toimijoiden kanssa.

Edellä mainittu julkisten kaupunkitilojen laatu on osa alueidentiteettiä ja siten myös julkisuuskuvaan vaikuttava asia. Laadukkaalla ympäristörakentamisella voidaan yhtäkkisesti nostaa tietyn alueen imagoa. Esimerkkinä tästä projektisuunnitelmassa on mainittu Myllypuron Alakivenpuiston maisemointi, joka toteutettuna laadittujen suunnitelmien mukaiseksi miljöötaideteokseksi voisi edesauttaa keskustapuistojen veroisen matkailu- ja tapahtumakohteen syntymistä esikaupunkiin.

Viestinnällä on tärkeä merkitys imagon kohottamisessa ja sitä tullaan tehostamaan ja laajentamaan.

Alueellisten toimintamahdollisuuksien parantaminen sekä erityispalvelujen mallien

luominen

Alueellisia toimintamahdollisuuksia parannetaan ja luodaan erityispalvelujen malleja yhteistyössä asukkaiden, kolmannen sektorin, kaupungin hallintokuntien ja muiden toimijoiden kanssa. Tarkoituksena on, että uudet mallit johtavat pysyviin toimintamuotoihin, joilla edistetään yhteisöllisyyttä, turvallisuutta, elämänhallintaa ja eri ikäryhmien harrastusmahdollisuuksia. Esimerkkinä selvityshankkeista on ohjelmaan kirjattu koillisen radanvarren tutkimus- ja kehittämishanke.

Liikkumista tuetaan osana harrastustoimintaa ja ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa. Erityisesti nuoret otetaan keskeiseksi painopistealueeksi. lasten ja nuorten toimintaan ja elämänhallintaan etsitään palvelumalleja liikunnan ja muun harrastus- ja kulttuuritoiminnan avulla. Keskeisiä toimijoita ovat mm. liikuntavirasto, kulttuuriasiainkeskus, sosiaalivirasto, nuorisoasiainkeskus ja työväenopisto.

Alueellisten toimintamahdollisuuksien parantamisen tarkoituksena on yhteisöllisyyden ja yhteisen tekemisen edistäminen, mutta myös turvallisuuden tunteen parantaminen. Toimintaa varten tarvitaan tiloja, joihin asukkailla ja yhteisöillä ei ole taloudellisia resursseja. Projekti pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan tällaisten tilojen saamiseksi käyttöön. Yksi jo toiminnassa oleva esimerkki on ns. matalan kynnyksen tilat ja toimintamallit. Alueellisilla sosiaaliasemilla on toimijoina tässä keskeinen rooli.

Lähiöprojekti seuraa tavoitteiden toteutumista. Vuosittain kaupunginhallitukselle esiteltävä toimintakertomus sisältää arvioinnin hallintokuntien toimenpiteistä eri tavoitteiden ja kehittämistoimenpiteiden suhteen. Projektin tuloksellisuus riippuu mm. siitä, miten hallintokunnat suuntaavat resurssejaan lähiöiden kehittämiseen.

Kj toteaa, että lähiöprojektin projektisuunnitelma on osaltaan merkittävä toimenpidekokonaisuus kaupungin yhteisstrategioita toteutettaessa. Tavoitteet ja toimenpiteet vahvistavat lähiöiden vetovoimaisuutta ja elinvoimaisuutta kantakaupungin ulkopuolisina kaupunginosina ja tukevat siten koko kaupungin kehitystä. Imagon kohentamisen ohella on tärkeää huolehtia myös. mm. ympäristön laadun parantamisesta, täydennysrakentamisen edistämisestä ja asukkaiden toimintamahdollisuuksista. Hallintokuntien välinen hyvä yhteistyö ja rahoituksen järjestäminen ovat olennaisia tavoitteiden toteutumisessa.

KJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä esityslistan tämän asian liitteenä olevan lähiöprojektin projektisuunnitelman 2008 – 2011.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee kehottaa hallintokuntia ottamaan vuosien 2008 – 2011 toiminnassaan huomioon lähiöprojektin tavoitteet ja kehittämisteemat sekä jatkamaan ja tehostamaan hallintokuntien välistä yhteistyötä.

Pöytäkirjanote jäljennöksin esityslistasta liitteineen kaikille lauta- ja johtokunnille sekä virastoille ja liikelaitoksille, lähiöprojektille (projektipäällikkö Marja Piimies), talous- ja suunnittelukeskuksen kehittämisosastolle sekä tarkastusvirastolle.

Lisätiedot:
Karjalainen Riikka, suunnittelija, puhelin 310 36242
Piimies Marja, projektipäällikkö, puhelin 310 37329

LIITE

Lähiöprojektiohjelma

SELITYS HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDELLE VALITUKSESTA, JOKA KOSKEE VASTUUSTON PÄÄTÖSTÄ 21.5.2008 LÄNSIMETRON RUOHOLAHTI-MATINKYLÄ HANKESUUNNITELMAN HYVÄKSYMISTÄ

Khs 2006-2154

Helsingin hallinto-oikeus pyytää (9.7.2008) kaupunginhallitusta hankkimaan valtuuston lausunnon XXXX XXXX:n valituksen johdosta. Samalla kaupunginhallitukselle varataan tilaisuus antaa selityksensä asiassa.

Vastaus pyydetään 21.8.2008 mennessä.

./. XXXX XXXX:n valituskirjelmä on liitteenä 1. Muut asiakirjat ovat nähtävänä kokouksessa ja sitä ennen valmistelijalla.

Ryj toteaa, että selityksen antamiselle on saatu lisäaikaa 26.9.2008 saakka.

Kaupunginhallituksen johtosäännön mukaan kaupunginhallitus antaa selityksen kaupunginvaltuuston päätöstä koskevan valituksen johdosta, jos kaupunginhallitus katsoo voivansa yhtyä kaupunginvaltuuston päätöksen lopputulokseen.

Hallintokeskuksen oikeuspalvelut toteaa (5.9.2008) yhteistyössä liikennelaitoksen (HKL) ja kaupunkisuunnitteluviraston kanssa valmisteltuna lausuntona valituksen johdosta seuraavaa:

Valitusoikeus ja -aika Valtuuston päätökseen haetaan muutosta kunnallisvalituksella hallinto-oikeudelta (KuntaL 90.1 § ). Valitusoikeus on asianosaisella ja kunnan jäsenellä (KuntaL 92 §).

XXXX XXXX on kunnan jäsenenä valittanut Helsingin kaupunginvaltuuston Länsimetron hankesuunnitelmaa koskevasta päätöksestä 21.5.2008, 133 §.

Kunnallisvalitus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista (KuntaL 93 §). Kunnan jäsenen katsotaan saaneen päätöksestä tiedon, kun pöytäkirja on asetettu yleisesti nähtäväksi (KuntaL 95.2 § ). Kaupunginvaltuuston pöytäkirja 21.5.2008 on asetettu yleisesti nähtäväksi 30.5.2008, joten valitus on tehty määräajassa.

Valitusperusteet Valituksen saa tehdä sillä perusteella, että

1) päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä;

2) päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa; tai

3) päätös on muuten lainvastainen (KuntaL 90.2 §).

Päätöksestä, joka koskee vain valmistelua, ei saa tehdä valitusta (KuntaL 91 §).

Kunnallisvalitusta ei voi tehdä tarkoituksenmukaisuusperusteella.

Valittajan vaatimukset Valittaja vaatii, että Helsingin kaupunginvaltuuston Länsimetron hankesuunnitelmaa koskeva päätös on kumottava ja päätöksen täytäntöönpano on kiellettävä valituksen ja mahdollisen jatkovalituksen käsittelyn ajaksi.

Valittajan pääasialliset perustelut

Päätös on valittajan mukaan kuntalain 1 §:n 3 momentin vastainen, koska hanke ei edistä Helsingin asukkaiden hyvinvointia eikä se ole kestävän kehityksen mukainen. Päätöksen perustelu sisältää valittajan mukaan useita asiavirheitä, minkä vuoksi päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä ja osoittaa, ettei kunnallinen viranhaltija ole hoitanut tehtäviään asianmukaisesti, joten päätös on myös kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain ja sen 17 §:n vastainen. Päätös on valittajan mukaan myös vastoin maankäyttö- ja rakennuslain kaavoittamisen vaiheita koskevia määräyksiä mitä tulee maankäytön suunnitteluun ja rakentamiseen (2.1 §), vuorovaikutukseen (1.2 §) ja riittäviin selvityksiin (9 §).

Valituksessa väitetään kaupunginvaltuuston päätöksen perusteluissa annetun virheellistä tietoa hankesuunnitelman investointikustannuksista, länsimetrovaihtoehdon hyöty/kustannussuhteesta, joukkoliikenteen käyttöosuuden kasvusta, hankkeen turvallisuudesta ja pelastustoimen näkökulmasta, metroliikenteen toimivuudesta ja päätetyn kustannustason riittävyydestä.

Liikennelaitoksen ja oikeuspalvelujen arvion mukaan XXXX:n valitus hankesuunnitelman hyväksymistä koskevasta päätöksestä koskee kokonaan tai lähes kokonaan sellaisia seikkoja, jotka määrittävät hankkeen tarkoituksenmukaisuutta. Kun kunnallisvalitusta ei voida tehdä tarkoituksenmukaisuusperusteella, tulee XXXX:n valitus näiltä osin jättää hallinto-oikeudessa tutkimatta.

Valittajan väitteet päätöksen perustelujen virheistä ja puutteista

Valittajan keskeinen väite on valituksessaan, että valtuuston päätös on perustunut virheelliseen ja puutteelliseen selvitykseen.

Oikeuspalvelut viittaa tältä osin liikennelaitoksen lausuntoon, jossa todetaan että päätöksen perusteluihin ei sisälly valittajan väittämiä virheellisyyksiä.

Liikennelaitos painottaa lausunnossaan valittajan esittämiin väitteisiin liittyen seuraavaa:

– perusteluihin liittyvät hyötykustannusvertailut on tehty voimassa olevien käytäntöjen mukaisesti

– hankkeeseen liittyvä hankkeen perusteluissa oleva rakentamiskustannuksista annettu informaatio on oikea

Metrovaunujen hankesuunnitelman hyväksyminen, Länsimetron hankesuunnitelman hyväksyminen ja metron automatisoinnista päättäminen ovat kaikki olleet valtuuston päätettävänä lyhyen ajan kuluessa. Valmistelun kestäessä on yksityiskohtaisesti huomioitu myös hankkeiden vaikutukset toisiinsa. Myös valtuuston päätösten perusteluissa on eritelty hankkeiden vaikutuksia toisiinsa. Viime kädessä valtuusto päättää asioiden käsittelyjärjestyksestä valtuustossa. Hankkeet on normaalin päätöskäytännön mukaan päätetty erillisinä päätöskohtina. Esittelystä ei aiheudu, että asiassa olisi menetelty virheellisesti. Päinvastoin, asioiden käsitteleminen erillisinä on varmistanut, että kaikki nämä Länsimetroon liittyvät asiat on valmisteltu perusteellisesti ja että kunkin hankkeen yhteydessä on tullut esille ja käsitelty niiden yhteydet muihin vireillä oleviin Länsimetroa koskeviin asioihin.

Länsimetroon liittyvä päätöksenteko ja päätöksen teon valmistelu on ollut poikkeuksellisen perusteellista ja vienyt myös runsaasti valmisteluaikaa, kun se on myös suurelta osin koordinoitu Helsingin ja Espoon valmistelijoiden kesken.

Hankkeen hyötykustannussuhde on esitetty oikein. Valittajan väitteet ja käsitykset vaihtoehtoisten hyötykustannussuhteiden "oikeista" arvoista eivät pidä paikkaansa eikä niitä ole mitenkään perusteltu, vain esitetty valituskirjelmässä irrallisina lukuina. Valittajan tällaisiin väitteisiin ei käytännössä ole mahdollista ottaa kantaa, eikä se ole tarpeenkaan, kun oleellista on, että valituksen kohteena oleva hankepäätös on riittävästi ja oikein perusteltu myös tältä osin.

Liikennelaitos ja oikeuspalvelut toteavat asiaan liittyvästä yleisestä päätösharkinnasta, että hyötykustannussuhde ei missään olosuhteissa voi olla ainoa päätöstä ohjaava tekijä vaan asiaa ratkaistaessa joukkoliikennelautakunnan, kaupunginhallituksen ja kaupunginvaltuuston tulee ottaa laajasti huomioon myös muita näkökohtia. Tältä osin kyseessä on myös tarkoituksenmukaisuusharkinta.

Joukkoliikenteen käyttöosuuden muuttumisesta valittajalla on omia näkemyksiään, joihin ei juuri liity edes perusteluita. Oikeuspalvelut viittaa myös tältä osin liikennelaitoksen lausuntoon, jossa todetaan, että kaupunginhallituksen esityksessä on yksityiskohtaisesti selvitetty valmistelun myötä syntyneet näkemykset ja arviot joukkoliikenteen käyttöosuuksien muuttumisesta ja että hankepäätös on myös tältä osin riittävästi ja oikein perusteltu.

Turvallisuuden, pelastustoimen ja toimintavarmuuden osalta asiaa on valmisteltu yhteistyössä pelastustoimen kanssa ja pelastuslautakunta on antanut kaupunginhallitukselle asiasta lausunnon, joka sisältyy päätösmateriaaliin. Oikeuspalvelut viittaa liikennelaitoksen lausuntoon, jossa on todettu että valittajan käsitykset ko. asioista ovat virheellisiä eivätkä perustu konkreettisiin tosiseikkoihin ja että myös tältä osin hankepäätöksen perustelut ovat riittävät eikä niissä ole virheellisyyksiä. Länsimetro tullaan hankesuunnitelman mukaan toteuttamaan niin, ettei valittajan esittämiä ongelmia esiinny. Länsimetron turvallisuuden taso tulee mm. olemaan Helsingin nykyiseen metroverkkoon verrattuna parempi.

Oikeuspalvelut edelleen viittaa liikennelaitoksen valituksesta antaman lausunnon yhteenvetoon, jossa todetaan että kaupunginvaltuusto on voinut käyttää asian ratkaisemisessa sille kuuluvaa harkintavaltaa, koska valmistelu on suoritettu perusteellisesti, valmistelussa ei ole puutteita ja kaupunginhallitus on antanut valtuustolle riittävät ja oikeat tiedot asian käsittelyn perustaksi. Valtuutetuilla on näin ollen ollut käytettävissään asiasta riittävät ja oikeat tiedot, lisäksi heillä on ollut mahdollisuus pyytää lisäselvityksiä. Valtuutetuilla on päätöstä tehdessään ollut käytettävissään myös muu kaupunginhallituksen ehdotukseen sisältyvä valmisteluaineisto.

Länsimetro on yksi perusteellisimmin valmistelluista hankkeista Helsingin kunnallishallinnossa. Erityisesti yhteistyö Espoon kanssa ja hankkeen monet vaiheet ovat edellyttäneet, että hankkeeseen liittyvät esiselvitykset ovat poikkeuksellisen mittavat. Suunnittelussa on tehty mittavaa yli kuntarajojen ulottuvaa yhteistyötä eri ryhmissä kaavoittajien, liikennesuunnittelijoiden, pelastuslaitoksen, rakennusvalvonnan, ympäristökeskuksen, teknisten virastojen ja liikennelaitoksen teknisten asiantuntijoiden kesken

Valtuusto itse harkitsee lähtökohtaisesti, minkälaista selvitystä se katsoo tarvitsevansa päätöksenteon pohjaksi. Länsimetron hankepäätöksen osalta valtuustolla ei ole ollut tarvetta enää hankkia vuosia jatkuneen valmisteluvaiheen jälkeen uusia selvityksiä, kun asia tuli valtuuston päätettäväksi toukokuussa 2008. Valtuusto on näin katsonut voivansa ratkaista asian käytettävissä olevan valmisteluaineiston pohjalta.

Oikeuspalvelut viittaa kaupunkisuunnitteluviraston lausuntoon, jossa todetaan, että virasto on osallistunut kaikkiin Länsimetron suunnitteluvaiheisiin ja viimeksi hankesuunnitelman tekemiseen.

Ympäristövaikutusten arviointi on tehty YVA- lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Ympäristövaikutuksilla tarkoitetaan hankkeen ja toiminnan aiheuttamia välittömiä ja välillisiä vaikutuksia: mm. ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen, maaperään, vesiin, ilmaan ja ilmastoon, yhdyskuntarakenteeseen, rakennuksiin, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön, luonnonvarojen hyödyntämiseen ja edellä mainittujen tekijöiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin.

Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa käsiteltiin laajasti myös vaihtoehtojen liikennöintiä sekä vaikutuksia liikennejärjestelmään ja liikenteeseen. Näistä arvioinneista saatiin lähtötietoja ympäristövaikutusten arviointia varten.

Arvioinnissa hankkeen vaikutuksista liikenteeseen on tutkittu metron liikenteellisiä ominaisuuksia ja vaikutuksia, joita ovat liikennejärjestelmän toimivuus, joukkoliikenteen käyttäjämäärät, matkojen suuntautuminen, vaikutukset kulkutapoihin ja matka-aikoihin.

Käytetyt liikennemallit ja -ennustemenetelmät ovat samoja, joilla pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmän muitakin hankkeita ja suunnitelmia tutkitaan.

Liikennemallit ovat ainoa työkalu, joilla voi arvioida uusien kulkuvälineiden vaikutuksia matkustamiseen. Liikennemallit on muodostettu laajojen liikennetutkimusten aineistoista, jotka koostuvat henkilöhaastatteluista sekä matkustaja- ja ajoneuvolaskennoista.

Mallit saattavat kuitenkin aliarvostaa raideliikennejärjestelmien palvelutasotekijöitä. Todellisuudessa raiteille voi tulla ennustettua enemmän käyttäjiä.

Valmistelussa on myös arvioitu mitkä ovat hankkeesta koituvat merkittävät vaikutukset. Arvioinnin perusteella merkittäviä ovat vaikutukset liikenteeseen ja liikkumiseen, ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen sekä maisemaan ja kaupunkikuvaan. Vaihtoehtojen merkittävät vaikutukset ilmenevät lähinnä Etelä-Espoon – Helsingin kantakaupungin vyöhykkeellä.

Uudenmaan ympäristökeskus on 10.5.2006 antanut lausuntonsa Länsimetron ympäristövaikutusten arvioinnista. Lausunnossa on ilmoitettu, että arviointiselostus täyttää YVA-lain arviointiselostukselle asettamat sisältövaatimukset ja että selvitykset ovat riittävät päätöksenteon pohjaksi.

Hankkeen rakentamiskustannukset on hankesuunnittelun yhteydessä laskettu ja täydennetty vastaamaan kevään 2008 hintatasoa. Samoin on esitetty liikennöinti- ja käyttökustannusten suuruus. Rakennuskustannusten laskenta perustuu pitkälle vietyihin metron eri osa-alueiden teknisiin järjestelmäsuunnitelmiin (kallio-, geo-, arkkit.-, rakenne-, melu-, tärinä) ja niiden yhteensovittamiseen. Lisäksi hintataso on sidottu laskenta-ajan maanrakennusindeksiin siten kuin kaupunginvaltuuston päätöksestä ilmenee.

Hankkeen pohjaksi tehdyt laskennat ja ennusteet ovat huolellisesti tehtyjä arvioita. Hankkeesta on tehty selvityksiä, suunnitelmia ja riskiarviointeja. Kaupunki ja valituksen tekijä ovat päätyneet erilaisiin johtopäätöksiin painottaessaan ja arvottaessaan asioita eri tavalla. Kyse on tarkoituksenmukaisuusharkinnasta.

Väitteet maankäyttö- ja rakennuslain vastaisuudesta

Oikeuspalvelut ja kaupunkisuunnitteluvirasto toteavat, että valituksen väite, että hankesuunnitelmapäätös on maankäyttö- ja rakennuslain kaavoittamisen vaiheita koskevien määräyksien vastainen mitä tulee maankäytön suunnittelun ja rakentamiseen, vuorovaikutukseen ja riittäviin selvityksiin, on virheellinen.

Valituksen mukaan hankesuunnitelman perusteella kaupungin tarkoituksena on rakentaa Koivusaaren metroasema ilman tarvittavaa asemakaavaa. Lisäksi väitetään, että hankesuunnitelma edellyttää Koivusaaren rakentamista piittaamatta maankäyttö- ja rakennuslain säännöksistä.

Hankesuunnitelmavaiheessa on otettu huomioon voimassa olevat ja tekeillä olevat yleiskaavat ja asemakaavat ja maankäyttösuunnitelmat. Ne ovat olleet hankesuunnitelmassa lähtöaineistona asemien sijoittelussa ja suunnittelussa.

Hankesuunnitelman edetessä yksittäisiin kaava- ja hankepäätöksiin tuodaan päätöksenteon pohjaksi lisää yksityiskohtaisempaa ja tarkennettua tietoa.

Hankesuunnitelmassa olevaa Koivusaaren asemaa ei rakenneta ennen kuin tarvittava asemakaava on tehty. Hankesuunnitelmassa kaikki asemat on suunniteltu yhtenäisellä tarkkuustasolla. Hankesuunnitelmapäätöksessään kaupunginvaltuusto on oikeuttanut kaupunginhallituksen myöhemmin hyväksymään suunnitelmat Lauttasaaren ja Koivusaaren asemien toteuttamisesta hyväksytyn kokonaiskustannusarvion puitteissa. Asemakaavatyö etenee maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti vuorovaikutus- ja valituksentekomahdollisuuksineen.

Länsimetroa varten laaditaan kaupunkisuunnitteluvirastossa asemakaavaa, joka mahdollistaa metron tunnelitilan ja asemien rakentamisen maan alle. Sisäänkäynnit ulottuvat maanpintaan asti. Ajoluiskat maanalaisiin tiloihin ja ilmastointikuilut ulottuvat maanpintaa korkeammalle. Mitään ei rakenneta ilman asemakaavaa. Lisäksi tarvitaan rakennuslupia, jolloin rakennuslupaviranomainen tutkii luvan myöntämisen kaavalliset, rakennusteknilliset ja muut vaadittavat edellytykset.

Hankesuunnitelmassa Koivusaareen on suunniteltu yksi metron sisäänkäynti. Sen sijaitseminen Koivusaaren tässä nimenomaisessa paikassa oli rakennusteknisesti perusteltua, koska siinä on ainoa maan pintaan ulottuva kallioesiintymä.

Helsingin yleiskaavaan 2002 on merkitty hankesuunnitelmaan sisältyvä metrolinjaus koko pituudeltaan. Yleiskaavassa metrolinjaus on Koivusaaren kohdalla.

Koivusaari on Helsingin yleiskaavassa 2002 selvitysaluetta, jonka maankäyttö ratkaistaan yleiskaavalla tai osayleiskaavalla. Koivusaaren rakentamisesta ei ole päätetty hankesuunnitelmassa. Koivusaaren maankäytön kehittämistyö on vireillä. Tähän tähtäävä alueen osayleiskaavatyö on käynnistetty kaupunkisuunnitteluvirastossa vuoden 2008 alussa. Päätökset tuodaan aikanaan päätettäväksi siten kuin kaavat lain mukaan hyväksytään.

Koivusaaren suunnittelemiseksi ja osayleiskaavan pohjaksi on meneillään kansainvälinen ideakilpailu. Kilpailuehdotukset tullaan asettamaan julkisesti nähtäville yleisön arvioitavaksi ja keskustelua varten. Tarkoituksena on käydä laajaa vuoropuhelua asiasta kiinnostuneiden kanssa.

Metrohanketta on valmisteltu kuntalain edellyttämässä vuorovaikutuksessa. Hankkeesta on järjestetty useita yleisötilaisuuksia, sitä on esitelty eri yhteyksissä ja hankkeelle on perustettu nettisivut.

Oikeuspalvelut toteaa, että Koivusaaren kaavoittaminen etenee normaalin kaavoitusprosessin puitteissa ja tulee asianmukaisesti käsiteltäväksi ja hyväksyttäväksi siinä järjestyksessä, kun kaavat lain mukaan hyväksytään. Tällöin tehty kaavapäätös on erikseen valituskelpoinen. Siltä osin kuin valituksessa väitetään hankepäätöksen olevan kaavoituksen vaiheita koskevien maankäyttö- ja rakennuslain määräysten vastainen, päätöksessä on kyse valmistelusta ja valitus tulee jättää hallinto-oikeudessa tutkimatta.

Asukkaiden hyvinvointi ja kestävä kehitys

Kunta päättää sille kuuluvan itsehallinnon nojalla, miten asukkaiden hyvinvointia ja kestävää kehitystä kussakin yksittäistapauksessa edistetään.

Täytäntöönpanokielto

Valittaja vaatii valtuuston päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä. Hankesuunnitelma tähtää valittajan mukaan rakentamisen aloittamiseen, jolloin Helsingille syntyy velvoite rahoittaa Länsimetro Oy:n toimintaa. Valittaja toteaa, että rakentamiseen liittyvät kaupalliset sopimukset eivät ole purettavissa ilman että sopimuksista seuraa kustannuksia.

Edelleen valittaja perustaa vaatimuksensa maankäyttö- ja rakennuslakiin, jossa kielletään asemakaavan toteuttaminen ennen kaavan lainvoimaiseksi tuloa.

Oikeuspalvelut toteaa, että mitään ei rakenneta ilman asemakaavaa ja tarvittavia rakennuslupia. Rakennuslupamenettelyssä rakennuslupaviranomainen tutkii luvan myöntämisen kaavalliset, rakennusteknilliset ja muut vaadittavat edellytykset. Ottaen lisäksi huomioon sen, että päätöksellä ei ole valittajaan ulottuvia oikeudellisia vaikutuksia oikeuspalvelut katsoo, että valittaja ei siis ole esittänyt laillisia perusteita päätöksen täytäntöönpanon kieltämiseksi.

Johtopäätös Valitus tulee jättää tutkimatta siltä osin kuin se koskee valmistelua tai on tehty tarkoituksenmukaisuusperusteella.

Siltä osin kuin Helsingin kaupunginvaltuuston päätöksestä tehdyssä valituksessa on viitattu Espoon kaupunkiin ja Länsimetro Oy:hyn, valitus tulee jättää tutkimatta.

Asiassa esitetyn selvityksen nojalla oikeuspalvelut toteaa, että päätös ei ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä, kaupunginvaltuusto ei ole ylittänyt toimivaltaansa eikä päätös ole muutenkaan lainvastainen eikä hankesuunnitelmasta aiheutuvilla toimenpiteillä vaikeuteta yleiskaavan toteutumista.

Valitus tulee hylätä. Myös vaatimus täytäntöönpanon kieltämisestä tulee hylätä.

Ryj viittaa oikeuspalveluiden lausuntoon.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Helsingin hallinto-oikeudelle hallintokeskuksen oikeuspalvelujen lausunnon mukaisen selityksen.

Pöytäkirjanote hallintokeskuksen oikeuspalveluille selityksen laatimista varten ja liikennelaitokselle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

LIITTEET	Liite 1	XXXX XXXX:n valituskirjelmä
	Liite 2	Liikennelaitoksen lausunto
	Liite 3	Kaupunkisuunnitteluviraston lausunto

SELITYS HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDELLE VALITUKSESTA, JOKA KOSKEE VALTUUSTON PÄÄTÖSTÄ 21.5.2008 LÄNSIMETRON RUOHOLAHTI-MATINKYLÄ HANKESUUNNITELMAN HYVÄKSYMISTÄ

Khs 2006-2154

Helsingin hallinto-oikeus pyytää (9.7.2008) kaupunginhallitusta hankkimaan valtuuston lausunnon Lauttasaari-Seura r.y:n valituksen johdosta. Samalla kaupunginhallitukselle varataan tilaisuus antaa selityksensä asiassa.

Vastaus pyydetään 21.8.2008 mennessä.

./. Lauttasaari-Seura r.y:n valituskirjelmä on liitteenä 1. Muut asiakirjat ovat nähtävänä kokouksessa ja sitä ennen valmistelijalla.

Ryj toteaa, että selityksen antamiselle on saatu lisäaikaa 26.9.2008 saakka.

Hallintokeskuksen oikeuspalvelut toteaa (5.9.2008) yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston kanssa valmisteltuna lausuntona valituksen johdosta seuraavaa:

Valitusoikeus ja -aika Valtuuston päätökseen haetaan muutosta kunnallisvalituksella hallinto-oikeudelta (KuntaL 90.1 §). Valitusoikeus on asianosaisella ja kunnan jäsenellä (KuntaL 92 §).

Lauttasaari - Seura r.y. on valittanut Helsingin kaupunginvaltuuston Länsimetron hankesuunnitelmaa koskevasta päätöksestä 21.5.2008, 133 §. Valitus on jätetty hallinto-oikeuteen 18.6.2008. Valituksessaan seura katsoo olevansa asianosainen asiassa. Seura toteaa, että seuran kirjelmän ottaminen valtuuston esityslistan liitteeksi osoittaa, että seura on tunnustettu asianosaiseksi myös hankesuunnitelmaa käsiteltäessä.

Hallintolain 11 §:n mukaan hallintoasioissa asianosainen on se, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee. Yksinomaan asiaan liittyvät tosiasialliset intressit ja huomattavatkin vaikutukset henkilöiden asumiseen ja muihin oloihin eivät riitä tuottamaan asianosaisasemaa, vaan päätöksen vaikutusten asianosaiseen tulee olla oikeudellisia (hallituksen esitys hallintolaiksi HE 72/2002).

Päätös ei koske yhdistyksen oikeutta sillä tavalla, että yhdistyksellä olisi asiassa asianosaisen asema, vaan yhdistyksen valitusoikeus perustuu kunnan jäsenyyteen.

Kunnallisvalitus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista (KuntaL 93 §). Kunnan jäsenen katsotaan saaneen päätöksestä tiedon, kun pöytäkirja on asetettu yleisesti nähtäväksi (KuntaL 95.2 §). Kaupunginvaltuuston pöytäkirja 21.5.2008 on asetettu yleisesti nähtäväksi 30.5.2008, joten valitus on tehty määräajassa.

Valitusperusteet Valituksen saa tehdä sillä perusteella, että

1) päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä;

2) päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa; tai

3) päätös on muuten lainvastainen (KuntaL 90.2 ).

Päätöksestä, joka koskee vain valmistelua, ei saa tehdä valitusta

(KuntaL 91 §).

Kunnallisvalitusta ei voi tehdä tarkoituksenmukaisuusperusteella.

Valituksen pääasiallinen sisältö

Valituksessa on vaadittu kaupunginvaltuuston päätöksen kumoamista Koivusaaren aseman osalta maankäyttö- ja rakennuslain sekä vahvistetun yleiskaavan vastaisena. Lisäksi on vaadittu, että Koivusaaren asema muutetaan hankesuunnitelmassa varaukseksi.

Vaatimusta on perusteltu sillä, että hankesuunnitelmassa päätös Koivusaaren aseman toteuttamisesta on vastoin maankäyttö- ja rakennuslain soveltamisalaa, vuorovaikutusta ja riittäviä selvityksiä koskevia lain kohtia. Valituksen mukaan Koivusaaren asema olisi tullut hankesuunnitelmassa merkitä pelkäksi varaukseksi siihen saakka että alueen tuleva osayleiskaava on saanut lainvoiman. Valituksen mukaan valtuusto on tietoisesti sivuuttanut maankäyttö- ja rakennuslain halutessaan hankesuunnitelmapäätöksessä ratkaista Koivusaaren metroaseman ennen osayleiskaavaa.

Valitus perustuu virheelliseen käsitykseen hankesuunnitelmapäätöksen oikeudellisesta luonteesta. Valituksessa katsotaan, että kaupunginvaltuuston kyseinen päätös Koivusaaren metroaseman osalta on sellainen kaupungin maankäyttöön vaikuttava päätös, joka olisi tullut tehdä maankäyttö- ja rakennuslain kaavoitusprosessia koskevien säännösten mukaisesti.

Tosiasiassa hankesuunnitelma on tehty palvelemaan hankkeen toteuttamisen päätöksentekoa. Kaupunginvaltuuston päätöksessä kaupunki on sitoutunut Länsimetron rakentamiseen siten, että valmistelua viedään eteenpäin suunnitelmaan kirjattujen linjausten mukaisesti. Hankesuunnitelma on lähtökohta, jonka perusteella tullaan tekemään varsinaiset toteutussuunnitelmat. Nämä suunnitelmat tuodaan niiden valmistuttua päätettäväksi siten kuin lait ja kaupungin päätöksentekojärjestelmä edellyttävät.

Suuret maankäytölliset ratkaisut edellyttävät kaavapäätöksen tueksi ennakolta kaupungin tahdonilmaisua taloudellisesta sitoutumisesta jotta kaavavalmistelua voidaan viedä eteenpäin. Tässä tulee ottaa huomioon myös se, että Länsimetro on hyväksytty yleiskaavassa ja se kulkee yleiskaavassa selvitysalueeksi rajatun Koivusaaren läpi.

Hankesuunnitelman luonnetta valmistelevana päätöksenä kuvataan esimerkiksi hankesuunnitelman taustaa ja tavoitteita koskevassa kohdassa 1.1. sivu 9, jossa todetaan, että ”Hankesuunnitelman perusteella tulee voida laatia toteutussuunnitelmat ja toteuttaa hanke niin, että se kaikilta osiltaan täyttää lakien, asetusten ja, rakentamismääräysten ja muiden asiaan kuuluvien määräysten ja normien vaatimukset.”

Hankesuunnitelmassa olevaa Koivusaaren asemaa ei rakenneta ennen kuin tarvittava asemakaava on tehty. Kaavan tekeminen etenee maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti vuorovaikutus- ja valituksentekomahdollisuuksineen. Hankesuunnitelmassa on otettu huomioon vahvistuneet ja tekeillä olevat asemakaavat ja maankäyttösuunnitelmat. Ne ovat olleet lähtöaineistona asemien sijoittelussa ja suunnittelussa.

Vaikka hankesuunnitelmassa on melko yksityiskohtaisella tasolla määritelty metroasemien sijainnit, ei suunnitelman hyväksymisellä ole päätetty hankkeen asemakaavan mukaisuudesta eikä asemakaavan sisällöstä.

Länsimetroa varten laaditaan kaupunkisuunnitteluvirastossa asemakaavaa, joka mahdollistaa metron tunnelitilan ja asemien rakentamisen maan alle. Tämän hetkisissä suunnitelmissa sisäänkäynnit ulottuvat maanpintaan asti. Ajoluiskat maanalaisiin tiloihin ja ilmastointikuilut ulottuvat maanpintaa korkeammalle. Mitään ei rakenneta ilman asemakaavaa. Lisäksi tarvitaan rakennuslupia, jolloin rakennuslupaviranomainen tutkii luvan myöntämisen kaavalliset, rakennusteknilliset ja muut vaadittavat edellytykset.

Väite siitä, että kaupunginvaltuusto olisi tehnyt päätöksen ilman riittäviä selvityksiä maankäytön ratkaisuja varten, ei pidä paikkaansa. Kaupunkisuunnitteluvirasto on osallistunut kaikkiin Länsimetron suunnitteluvaiheisiin ja viimeksi hankesuunnitelman tekemiseen. Suunnittelussa on tehty mittavaa yli kuntarajojen ulottuvaa yhteistyötä eri ryhmissä kaavoittajien, liikennesuunnittelijoiden, pelastuslaitoksen, rakennusvalvonnan, ympäristökeskuksen, teknisten virastojen ja liikennelaitoksen teknisten asiantuntijoiden kesken. Hankkeesta on tehty selvityksiä, suunnitelmia ja riskiarviointeja.

Uudenmaan ympäristökeskus on 10.5.2006 antanut Länsimetron ympäristövaikutusten arvioinnista lausunnon. Lausunnossa on ilmoitettu, että arviointiselostus täyttää YVA-lain arviointiselostukselle asettamat sisältövaatimukset ja että selvitykset ovat riittävät päätöksenteon pohjaksi.

Hankesuunnitelma on tehty erityisen perusteellisesti ja se pohjautuu laajoihin selvityksiin. Kaupunginvaltuustolla on ollut riittävät ja oikeat tiedot asian käsittelemiseksi jotta se on voinut käyttää sille kuuluvaa harkintavaltaa.

Hankesuunnitelman edetessä yksittäisiin kaava- ja hankepäätöksiin tuodaan päätöksenteon pohjaksi lisää yksityiskohtaista ja tarkennettua tietoa.

Hankesuunnitelman yleiskaavan vastaisuuden osalta kaupunkisuunnitteluvirasto ja oikeuspalvelut toteavat, että väite ei pidä paikkaansa. Helsingin yleiskaavaan 2002 on merkitty hankesuunnitelmaan sisältyvä metrolinjaus koko pituudeltaan. Yleiskaavassa metro kulkee Koivusaaren kohdalla.

Hankesuunnitelmassa Koivusaareen on suunniteltu yksi metron sisäänkäynti. Sen sijaitseminen Koivusaaren tässä nimenomaisessa paikassa on hankesuunnitelmassa arvioitu olleen rakennusteknisesti perusteltua, koska siinä on ainoa maan pintaan ulottuva kallioesiintymä. Vaatimukset Koivusaaren metroaseman osalta tulisi jättää tutkimatta, koska hankesuunnitelmapäätöksessä Koivusaaren asemaa koskeva osa on asian valmistelua. Kaupunki on osoittanut päätöksellään tahdon Koivusaaren aseman ratkaisemisessa, varautunut siihen ja edellyttänyt virastojen ja laitosten edistävän päätöksen toteutumista.

Valituksenalainen päätös ei ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä, kaupunginvaltuusto ei ole ylittänyt toimivaltaansa eikä päätös ole muutenkaan lainvastainen.

Oikeuspalvelut toteaa, että valitus tulee jättää valmistelua koskevana tutkimatta siltä osin kuin se koskee hankepäätöksen kumoamista Koivusaaren metroaseman osalta maankäyttö- ja rakennuslain vastaisena ja muilta osin hylätä.

./. Ryj ilmoittaa, että kaupunkisuunnitteluviraston lausunto on liitteenä 2.

Ryj viittaa oikeuspalveluiden lausuntoon.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Helsingin hallinto-oikeudelle hallintokeskuksen oikeuspalvelujen lausunnon mukaisen selityksen.

Pöytäkirjanote hallintokeskuksen oikeuspalveluille selityksen laatimista varten ja liikennelaitokselle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

LIITTEET	Liite 1	Lauttasaari-Seura r.y:n valituskirjelmä
	Liite 2	Kaupunkisuunnitteluviraston lausunto

SELITYS HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDELLE VALITUKSEEN, JOKA KOSKEE VALTUUSTON PÄÄTÖSTÄ 21.5.2008 UUDEN METROVAUNUJEN HANKESUUNNITELMAN HYVÄKSYMISESTÄ

Khs 2007-2038

Vastaus pyydetään 21.8.2008 mennessä.

./. XXXX XXXX:n valituskirjelmä on liitteenä 1. Muut asiakirjat ovat nähtävänä kokouksessa ja sitä ennen valmistelijalla.

Ryj toteaa, että selityksen antamiselle on saatu lisäaikaa 26.9.2008 saakka.

Hallintokeskuksen oikeuspalvelut toteaa (5.9.2008) yhteistyössä liikennelaitoksen (HKL) kanssa valmisteltuna lausuntona seuraavaa:

Valitusoikeus Valtuuston päätökseen haetaan muutosta kunnallisvalituksella hallinto-oikeudelta (KuntaL 90.1 §). Valitusoikeus on asianosaisella ja kunnan jäsenellä (KuntaL 92 §).

XXXX XXXX on kunnan jäsenenä valittanut Helsingin hallinto-oikeudelle valtuuston uusien metrovaunujen hankesuunnitelman hyväksymistä koskevasta päätöksestä 21.5.2008, 134 §.

Valtuuston pöytäkirja 21.5.2008 on pidetty yleisesti nähtävänä 30.5.2008, joten valitus on tehty määräajassa.

Valitusperusteet Valituksen saa tehdä sillä perusteella, että

1) päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä;

2) päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa; tai

3) päätös on muuten lainvastainen (KuntaL 90.2 §).

Valittajan vaatimukset Valittaja vaatii, että päätös on kumottava ja kiellettävä päätöksen täytäntöönpano ennen päätöksen tulemista lainvoimaiseksi.

Päätös perustuu valittajan mukaan virheelliseen päätöksentekojärjestykseen (kaupungin hankintasäännön vastainen menettely), toimivallan ylittämiseen (päätös koskee Espoon kaupungin toimintaa) ja on lainvastainen (päätös rikkoo sekä hankintalakia että kuntalakia).

Asian valmistelusta ja päätöksenteosta

Valittajan mielestä kaupungin etua tarkoituksenmukaisena kokonaisuutena ei ole otettu huomioon, kun metrovaunujen ja länsimetron hankesuunnitelmaa sekä kulunvalvontalaitteistoa koskevia asioita ei ole käsitelty yhdellä kertaa. Päätöksiä on pyritty tekemään liian aikaisin ja puutteellisen valmistelun perusteella.

Oikeuspalvelut toteaa, että kuntalain 53.1 §:n mukaan kunnanhallituksen on valmisteltava valtuustossa käsiteltävät asiat. Kuntalakiin ei sisälly edellä esitettyä tarkempia säännöksiä asian valmistelusta valtuustoa varten. Asian valmistelussa on kysymys hallintomenettelyyn kuuluvasta asian selvittämisestä sen varmistamiseksi, että valtuutetuilla on riittävästi tietoa ratkaistavasta asiasta.

Valtuuston päätös perustuu kaupunginhallituksen esitykseen, jossa asia on yksityiskohtaisesti perusteltu. Valtuutetuilla on ollut käytössään joukkoliikennelautakunnan ja talous- ja suunnittelukeskuksen lausunnot. Kaupunginhallituksen esitys on valtuuston päätöksen perusteluna. Valtuustolla on halutessaan ollut mahdollisuus pyytää asiassa lisäselvityksiä mm. kaupunginhallitukselta tai liikennelaitokselta.

Lähtökohtaisesti valtuusto itse harkitsee, minkälaista selvitystä se katsoo tarvitsevansa päätöksenteon pohjaksi. Valtuusto on katsonut voivansa ratkaista valituksenalaisen asian käytettävissään olleen valmisteluaineiston pohjalta.

Metrovaunujen hankesuunnitelman hyväksyminen, länsimetron hankesuunnitelmasta ja metron automatisoinnista päättäminen ovat kaikki olleet valtuuston päätettävänä lyhyen ajan kuluessa. Näiden asioiden valmistelussa on yksityiskohtaisesti otettu huomioon niiden vaikutukset toisiinsa. Myös valtuuston päätösten perusteluissa on eritelty hankkeiden vaikutuksia toisiinsa.

Viime kädessä valtuusto itse päättää asioiden käsittelyjärjestyksestä. Hankkeet on normaalin päätöskäytännön mukaisesti päätetty erillisinä päätöskohteina. Hankkeita käsiteltäessä on otettu huomioon kunkin kohteen yhteydet muihin vireillä oleviin länsimetroa koskeviin asioihin.

Länsimetroon liittyvä päätöksenteko ja päätöksenteon valmistelu on ollut perusteellista ja vienyt myös liikennelaitoksen lausunnon mukaan runsaasti valmisteluaikaa, kun se on myös suurelta osin koordinoitu Helsingin ja Espoon valmistelijoiden kesken.

Metrovaunujen hankesuunnitelma on kustannuksiltaan sellainen hanke, josta päättäminen kuuluu valtuustolle.

Mitä tulee kalustohankintojen kustannuksiin, voidaan todeta, että rahoituskustannusten lopullisesta jakamisesta käytön mukaan todetaan valtuuston päätöksen perusteluissa seuraavaa:

”HKL-Metroliikenne saa metrojunilla liikennöinnistä liikennöintikorvausta, jolla pitkällä aikavälillä rahoitetaan metrojunien investointi- ja käyttökustannukset. Jatkossa läpinäkyvyys- ja kustannusvastaavuus edellyttää, että liikennöintikorvauksiin sisältyvät myös kalustohankintojen rahoituskustannukset. Maksetut liikennöintikorvaukset jakaantuvat YTV:n kuntien maksettavaksi samassa suhteessa, kun kunkin kunnan asukkaat metroliikennettä käyttävät.”

Lisäksi perusteluissa on todettu, että hankinnassa otetaan huomioon Länsimetron suurempi liikennetarjonta osuudella Lauttasaari -Tapiola, mikä liikennelaitoksen on otettava huomioon kuntaosuuksia määritettäessä liikennöintikustannusten jakamisessa.

Kaupunginhallitus on 26.5.2008, 774 § tekemällään valituksenalaisen valtuuston päätöksen täytäntöönpanopäätöksellä erikseen kehottanut liikennelaitosta huolehtimaan siitä, että investoinnin kustannukset tulevat kokonaisuudessaan sisällytetyksi liikennöintikorvauksiin, joiden perusteella kuntien maksuosuudet määräytyvät. Varauma tähän kehotukseen sisältyi jo valtuuston päätöksen perusteluihin.

Oikeuspalvelut toteaa, että asia on valmisteltu ja siitä on päätetty normaalin käytännön mukaisesti. Valtuusto on voinut käyttää asian ratkaisemisessa sille kuuluvaa harkintavaltaa. Valittajan käsitys siitä, että kaupungin etua tarkoituksenmukaisena kokonaisuutena ei olisi otettu huomioon, on virheellinen. Uusien metrovaunujen hankesuunnitelman hyväksyessään valtuusto ei ole päättänyt Espoon kaupungin toimintaa koskevasta asiasta eikä siten ylittänyt toimivaltaansa.

Hankintasäännösten soveltaminen

Oikeuspalvelut toteaa, että valituksenalaisessa päätöksessä ei ole kyse hankintaa koskevasta päätöksestä vaan vasta hankesuunnitelman hyväksymisestä. Hankesuunnitelmasta päättäminen ei kuulu hankintasäännösten soveltamisalaan.

Valituksenalaisella hankesuunnitelman hyväksymispäätöksellä kaupunki ei ole vielä sitoutunut hankkimaan metrovaunuja.

Metrovaunujen hankintaa koskeva hankintapäätös tulee aikanaan kilpailuttamisen myötä joukkoliikennelautakunnan päätettäväksi. Hankintaan sovelletaan vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista annettua ns. erityisalojen hankintalakia.

Oikeuspalvelut toteaa selvyyden vuoksi vielä, että vastoin valittajan käsitystä automaattijärjestelmällä varusteltuja junia ei tulla hankkimaan, jos automaattimetrojärjestelmää ei jostain syystä voitaisikaan toteuttaa.

Edellä olevan perusteella valittajan väite siitä, että valtuuston päätös on hankintalain ja kaupungin oman hankintasäännön vastainen, on lakiin perustumaton.

Täytäntöönpanokielto Valittaja on vaatinut valituksenalaisen päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä. Perusteluinaan valittaja viittaa siihen virheelliseen käsitykseen, että kyseessä jo olisi metrovaunujen hankintapäätös.

Oikeuspalvelut toteaa, että kyseessä ei vielä ole hankintasäännösten edellyttämä hankintapäätös. Liikennelaitoksen tehtävänä on kilpailuttaa uusien metrovaunujen hankinta joukkoliikennelautakunnan ratkaistavaksi.

Valittaja ei ole esittänyt laillisia perusteita päätöksen täytäntöönpanon kieltämiseksi.

Johtopäätös Asiassa esitetyn selvityksen nojalla oikeuspalvelut toteaa, että valtuuston päätös ei ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä, valtuusto ei ole ylittänyt toimivaltaansa eikä päätös ole muutenkaan lainvastainen.

Oikeuspalvelut toteaa vielä, että kunnallisvalitusta ei voi tehdä tarkoituksenmukaisuusperusteella.

Valitus tulee jättää tutkimatta siltä osin kuin se koskee päätöksen tarkoituksenmukaisuutta ja muilta osin valitus tulee hylätä.

./. Ryj ilmoittaa, että liikennelaitoksen lausunto on liitteenä 2.

Ryj viittaa oikeuspalveluiden lausuntoon.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Helsingin hallinto-oikeudelle hallintokeskuksen oikeuspalveluiden lausunnon mukaisen selityksen.

Pöytäkirjanote hallintokeskuksen oikeuspalveluille selityksen laatimista varten.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

LIITTEET	Liite 1	XXXX XXXX:n valituskirjelmä
	Liite 2	Liikennelaitoksen lausunto

SELITYS HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDELLE VALITUKSESTA, JOKA KOSKEE VALTUUSTON PÄÄTÖSTÄ 21.5.2008 METRON KULUNVALVONTATEKNIIKAN UUSIMISTA KOSKEVAN ENIMMÄINHINNAN TARKISTAMISTA

Khs 2005-1209

Helsingin hallinto-oikeus pyytää (29.7.2008) kaupunginhallitusta hankkimaan valtuuston lausunnon XXXX XXXX:n valituksen johdosta. Samalla kaupunginhallitukselle varataan tilaisuus antaa selityksensä asiassa.

Vastaus pyydetään 29.8.2008 mennessä.

./. XXXX XXXX:n valituskirjelmä on liitteenä 1. Muut asiakirjat ovat nähtävänä kokouksessa ja sitä ennen valmistelijalla.

Ryj toteaa, että selityksen antamiselle on saatu lisäaikaa 26.9.2008 saakka.

Hallintokeskuksen oikeuspalvelut toteaa (5.9.2008) yhteistyössä liikennelaitoksen (HKL) kanssa valmisteltuna lausuntona valituksen johdosta seuraavaa:

Valitusoikeus ja -aika Valtuuston päätökseen haetaan muutosta kunnallisvalituksella hallinto-oikeudelta (KuntaL 90.1 §). Valitusoikeus on asianosaisella ja kunnan jäsenellä (KuntaL 92 §).

XXXX XXXX on kunnan jäsenenä valittanut Helsingin kaupunginvaltuuston metron kulunvalvontatekniikan uusimista koskevan hankesuunnitelman enimmäishinnan tarkistamista koskevasta päätöksestä 18.6.2008, 171 §.

Kunnallisvalitus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista (KuntaL 93 §). Kunnan jäsenen katsotaan saaneen päätöksestä tiedon, kun pöytäkirja on asetettu yleisesti nähtäväksi (KuntaL 95.2 §). Kaupunginvaltuuston pöytäkirja 18.6.2008 on asetettu yleisesti nähtäväksi 27.6.2008, joten valitus on tehty määräajassa.

Valitusperusteet Valituksen saa tehdä sillä perusteella, että

4) päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä;

5) päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa; tai

6) päätös on muuten lainvastainen (KuntaL 90.2 §).

Kaupunginvaltuuston päätös 17.5.2006, 151 §

Kaupunginvaltuusto hyväksyi metron kulunvalvontatekniikan uusimisen hankesuunnitelman 17.5.2006, josta päätöksestä XXXX valitti Helsingin hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi XXXX valituksen 26.6.2007. XXXX on tehnyt jatkovalituksen korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jossa valitus on edelleen vireillä.

Valittajan vaatimukset ja perustelut

XXXX XXXX vaatii, että kaupunginvaltuuston tekemä metron kulunvalvontatekniikan uusimista koskevan hankesuunnitelman enimmäishinnan tarkistamista koskeva päätös 18.6.2008 on kumottava ja päätöksen täytäntöönpano on kiellettävä valituksen ja mahdollisen jatkovalituksen käsittelyn ajaksi.

Päätös on valittajan mukaan kuntalain 1.3 §:n vastainen, koska päätös ei edistä asukkaiden hyvinvointia eikä kestävää kehitystä ja on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, koska päätöksen perustelu sisältää useita asiavirheitä ja metromatkustajien turvallisuuteen keskeisesti vaikuttavasta asiasta ei ole pelastuslautakunnan lausuntoa. Väitettyjen asiavirheiden vuoksi päätös on XXXX:n käsityksen mukaan myös kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain vastainen, koska kunnallinen viranhaltija ei ole hoitanut tehtäviään asianmukaisesti.

Valittajan perustelut valitukselleen ovat asiallisesti lähes samansisältöiset kuin siinä valituksessa, jonka Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi edellä mainitulla päätöksellään 26.6.2007. Valittaja näyttää esittävän lisäperusteluja ja -väitteitä, jotka näyttävät kohdistuvan hallinto-oikeuden jo kertaalleen ratkaisemaa asiaa.

XXXX:n valitus koskien hankesuunnitelman enimmäishinnan tarkistamista koskee kokonaan tai pääosin metron kulunvalvontatekniikan uusimista koskevan hankesuunnitelman tarkoituksenmukaisuutta. Kunnallisvalitusta ei voi tehdä tarkoituksenmukaisuusperusteella. XXXX:n valitus tulee näiltä osin jättää hallinto-oikeudessa tutkimatta.

Liikennelaitos ja oikeuspalvelut painottavat, että kuntalain 53.1 §:n mukaan kunnanhallituksen on valmisteltava valtuustossa käsiteltävät asiat. Kuntalakiin ei sisälly edellä esitettyä tarkempia säännöksiä asian valmistelusta valtuustoa varten. Asian valmistelussa on kysymys hallintomenettelyyn kuuluvasta asian selvittämisestä sen varmistamiseksi, että valtuutetuilla on riittävästi tietoa ratkaistavasta asiasta.

Valituksen kohteena oleva päätös koskee Helsingin metron kulunvalvontatekniikan uusimista koskevan hankesuunnitelman enimmäishinnan tarkistamista. Hankesuunnitelma on hyväksytty valtuustossa jo aikaisemmin 17.5.2006. Tällä kaupunginvaltuuston päätöksellä on todettu järjestelmän tarpeellisuus ja tarkoituksenmukaisuus. Nyt tehty enimmäishinnan tarkistamista koskeva valtuuston päätös perustuu kaikkeen siihen tietoon, joka on ollut käytettävissä järjestelmää koskevan tarjouskilpailun perusteella. Esimerkiksi hintatiedot ovat tässä tapauksessa poikkeuksellisen tarkat ja yksityiskohtaiset, kun hankesuunnitelman enimmäishinnan tarkistamista koskevan päätöksen valmistelussa on ollut käytettävissä tarjoajien antamat tarjoukset. Lisäksi metron kulunvalvontatekniikan uusimista koskevasta asiasta on tarjouskilpailuvaiheessa saatu paljon uutta selvitystä, joka on ollut päätöksen pohjana. Edellä olevan perusteella on ilmeistä, että valtuutetuilla on enimmäishinnan tarkistamista koskevaa päätöstä tehtäessä ollut käytettävissä riittävät ja oikeat tiedot.

Valtuuston päätöksen perusteluina olleissa kaupunginhallituksen esityksissä on yksityiskohtaisesti perustellen esitetty asian päättämiseksi riittävä selvitys. Valtuustolla on lisäksi ollut mahdollisuus pyytää kaupunginhallituksen tai liikennelaitoksen asiantuntijoilta lisäselvityksiä. Valtuusto harkitsee aina itse lähtökohtaisesti ja tapauskohtaisesti, minkälaista selvitystä se katsoo tarvitsevansa päätöksenteon pohjaksi. Valtuusto on katsonut voivansa ratkaista asian käytettävissään olevan valmisteluaineiston pohjalta.

Metrovaunujen hankesuunnitelman hyväksyminen, länsimetron hankesuunnitelman hyväksyminen ja metron automatisoinnista päättäminen ovat kaikki olleet valtuuston päätettävänä lyhyen ajan kuluessa. Valmistelun kestäessä on yksityiskohtaisesti huomioitu myös hankkeiden vaikutukset toisiinsa. Myös valtuuston päätösten perusteluissa on eritelty hankkeiden vaikutuksia toisiinsa. Viime kädessä valtuusto päättää asioiden käsittelyjärjestyksestä valtuustossa. Hankkeet on normaalin päätöskäytännön mukaan päätetty erillisinä päätöskohtina. Tästä menettelystä ei aiheudu, että asiassa olisi menetelty virheellisesti. Päinvastoin, asioitten käsitteleminen erillisinä on varmistanut, että kaikki nämä asiat on valmisteltu perusteellisesti ja että kunkin hankkeen yhteydessä on tullut esille sen yhteydet muihin vireillä oleviin länsimetroa koskeviin asioihin. Länsimetroon liittyvä päätöksenteko ja päätöksenteon valmistelu on ollut poikkeuksellisen perusteellista ja vienyt myös runsaasti valmisteluaikaa, kun se suurelta osin on myös koordinoitu Helsingin ja Espoon valmistelijoiden kesken.

Hankkeen kustannukset ja toteutusvaihtoehdot on esitelty hankesuunnitelmassa ja nyt kun enimmäismäärää korotettiin, oli käytettävissä, niin kuin edellä on selvitetty, yksityiskohtaiset tiedot tarjouskilpailun perusteella selvitetyistä hinnoista. Valtuustolla on näin ollut käytettävissään kaikki päätöksen tekemiseksi tarpeellinen tieto.

Yhteenveto Valittajan käsitys hankkeen toteuttamisesta, toimivuudesta ja turvallisuudesta poikkeaa valmistelun yhteydessä esiin tulleesta ja valtuuston päätöksen perusteluista. Tässä yhteydessä merkityksellistä on se, ovatko valtuutetut voineet toimitetun valmistelun pohjalta asianmukaisesti käyttää heille asiassa kuuluvaa harkintavaltaa.

Valittaja vetoaa valituksessaan pääosin seikkoihin, jotka on jo käsitelty hallinto-oikeudessa ja jotka hallinto-oikeus on hylännyt. Valittaja on esittänyt myös lisäväitteitä ja -selvityksiä ko. asioista. Koska hallinto-oikeuden päätös ei ole saavuttanut lainvoimaa, saattaa olla perusteltua harkita, tulisiko nyt käsiteltävä valitus jättää hallinto-oikeudessa odottamaan korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä alkuperäisestä hankepäätöksestä.

Kuntalain 91 §:n mukaan valitusta ei saa tehdä päätöksistä, jotka koskevat valmistelua tai täytäntöönpanoa.

Kunnallisvalitusta ei voi tehdä tarkoituksenmukaisuusperusteilla.

Oikeuspalvelut toteaa, että kuntalain 1 §:n 3 momentin mukaan kunnan on edistettävä alueellaan asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä. Säännös kuvaa kunnan tavoitteita yleisellä tasolla ja ohjaa kunnan päätöksentekoa. Kunta päättää sille kuuluvan itsehallinnon nojalla, miten asukkaiden hyvinvointia ja kestävää kehitystä kussakin yksittäistapauksessa edistetään.

Johtopäätös Asiassa esitetyn selvityksen perusteella oikeuspalvelut toteaa, että valituksenalainen päätös ei ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä, kaupunginvaltuusto ei ole ylittänyt toimivaltaansa eikä päätös ole muutenkaan lainvastainen.

Valitus tulee hylätä. Myös vaatimus täytäntöönpanon kieltämisestä tulee hylätä.

./. Liikennelaitoksen lausunto 15.8.2008 on liitteenä 2.

Ryj viittaa oikeuspalveluiden lausuntoon.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Helsingin hallinto-oikeudelle hallintokeskuksen oikeuspalvelujen lausunnon mukaisen selityksen.

Pöytäkirjanote hallintokeskuksen oikeuspalveluille selityksen laatimista varten ja liikennelaitokselle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

LIITTEET	Liite 1	XXXX XXXX:n valituskirjelmä
	Liite 2	Liikennelaitoksen lausunto

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE HELSINGIN ENERGIAN YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUKSESTA

Khs 2008-1677

Uudenmaan ympäristökeskus on varannut Helsingin kaupunginhallitukselle tilaisuuden antaa lausunto Helsingin Energian ympäristölupahakemuksesta. Mahdollinen lausunto tulisi antaa 19.9.2008 mennessä.

Helsingin Energia on jättänyt ympäristölupahakemuksen, joka koskee Vuosaaressa sijaitsevan pohjatuhkan välivaraston kapasiteetin laajennusta 50 000 tonnista 80 000 tonniin (kuiva-ainetta).

Toimintaa koskee kaksi aiempaa ympäristölupaa. Uudenmaan ympäristökeskus on päätöksellään 18.8.1998, No YS 518, myöntänyt Helsingin Energialle ympäristöluvan välivaraston pohjan rakentamiseksi. Lisäksi Uudenmaan ympäristökeskus on päätöksellään 10.12.2001, No YS 1434, myöntänyt Helsingin Energialle ympäristöluvan tuhkan välivarastoimiseksi alueella. Tuhkan varastointi on aloitettu alueella 2003.

Ympäristölautakunta päätti (2.9.2008) antaa seuraavan lausunnon:

Laitoksen sijainti ja alueen kaavoitustilanne

Varastoalue sijaitsee Vuosaaressa Helsingin Energian voimalaitosalueen pohjoispuolella olevan kivihiilen varmuusvaraston länsipuolella. Varastokenttä rajoittuu varmuusvarastoon. Alue on yleiskaavassa yhdyskuntateknistä huoltoa palvelevaa aluetta (ET). Lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat noin kilometrin päässä varastoalueesta. Varastokentän pohjoispuolella on entinen kaatopaikka-alue ja täyttömäki, jota maisemoidaan virkistyskäyttöön. Alueelle rakennetaan Vuosaaren tavarasatamaa ja yritysaluetta.

Häiriintyvät kohteet Varastoalue rajoittuu virkistysalueeseen, tuotanto- ja varastotoimintojen alueeseen sekä liikennealueeseen. Alueen naapuritilat ovat Helsingin kaupungin hallinnassa. Alue ei sijaitse tärkeällä pohjavesialueella. Lähimmän tärkeän pohjavesialueen kaukosuojavyöhykkeen raja on noin kilometrin päässä varastoalueesta. Natura-alue Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet on lähimmillään yli kilometrin päässä varastokentästä.

Selvitysten mukaan alueen pohjaveden laatu on muuttunut. Pohjaveden kloridi- ja sulfaattipitoisuudet ovat oleellisesti suuremmat kuin muualla yhteistarkkailualueella. Pohjaveden suolaantumisen on arvioitu tapahtuneen varastoalueen pohjarakenteen rakentamisen aikana ennen tuhkavarastoinnin aloittamista. Kivihiilivaraston pohjarakenteisiin on käytetty noin 150 000 tonnia tuhkia ja rikinpoistotuotetta. Tuhkavaraston pohjarakenteisiin on käytetty noin 50 000 tonnia tuhkia.

Pohjatuhkan varastointi

Pohjatuhkaa voidaan käyttää hyödyksi maarakentamisessa. Helsingin Energian tuotantolaitoksilla syntyy pohjatuhkaa vuosittain noin 27 000 tonnia. Tuhkan tuotanto tapahtuu pääosin lämmityskauden aikana ja hyötykäyttö sulan maan aikana. Kysynnän ja tarjonnan eriaikaisuuden vuoksi tarvitaan puskurivarastoa.

Pohjatuhka kuljetetaan alueelle kuorma-autolla. Tuotannosta riippuen alueella käy päivittäin 1-4 kuorma-autoa. Tuotaessa tuhkan kosteuspitoisuus on 30 % eikä se hakemuksen mukaan pölyä kuljetuksen aikana. Pohjatuhka varastoidaan yhdessä tai useammassa aumanmuotoisessa kasassa eikä tuhkaa käsitellä varastoalueella. Kuorma-autojen lastauksessa käytetään kauhakuormaajaa.

Kerralla varastoidun pohjatuhkan määrä on enintään 80 000 tonnia (kuiva-ainetta). Maarakennuksessa tai muuten hyödynnetyn tuhkan määrä vaihtelee vuosittain hyvin paljon. Hakemuksen liitteenä olevan kirjanpidon (vuodet 2003 - 2006) mukaan yhtenä vuonna alueelta ei viety pois yhtään tuhkaa. Parhaimpana vuonna alueelta vietiin pois tuhkaa lähes 61 000 tonnia. Enin osa vietiin ilmeisesti läheiselle Vuosaaren satamatyömaalle. Tuhkan kysynnän voimakkaiden vaihteluiden vuoksi varaston nykyinen kapasiteetti on riittämätön.

Laajennus toteutetaan ottamalla kivihiilen varmuusvaraston ja tuhkavaraston välinen tiealue osittain käyttöön ja kaventamalla kentän länsireunalla oleva suoja-alue 2 metrin levyiseksi. Hakemuksessa on selvitetty tien soveltuvuutta tuhkan varastointiin. Selvityksen mukaan tien rakenteet vastaavat ympäristöluvassa (18.8.1998 No Ys 5118) tuhkan varastokentälle asetettuja vedenläpäistyvaatimuksia. Varastokenttä on rakennettu siten, että se liittyy tiiviisti tien tuhkarakenteisiin. Tien ja tuhkakentän välinen avo-oja korvataan salaojalla.

Laajentamalla varastokenttää voidaan pitää varastokasat matalampina ja paremmin muotoiltuna. Näin vähennetään myös kasojen pölyämistä.

Kentältä tulevat sade ja sulamisvedet ohjataan avo-ojia ja salaojaa pitkin kentän pohjoisosaan rakennettavaan kaivoon ja sieltä edelleen hiilivarastoa ympäröivään avo-ojaan ja lopulta hiilivaraston itäpuolella olevaan saostusaltaaseen. Vuorokaudessa varastokentältä muodostuu valumavesiä keskimäärin noin 7 m³.

Ympäristökuormitus ja sen rajoittaminen

Kuorma-autoliikenne ja kauhakuormaaja aiheuttavat melua, mutta se ei hakemuksen mukaan leviä millekään herkälle alueelle. Pohjatuhka ei ole hakemuksen mukaan herkkää pölyämään. Laajennuksen ansiosta kasa olisi mahdollista pitää matalampana, mikä ehkäisee osaltaan pölyämistä. Liikenne alueelle tapahtuu Laivanrakentajantien (tulevan Satamakaaren) kautta.

Tuhkavaraston pohja rakennetaan siten, että valumavedet ohjataan kivihiilivaraston saostusaltaaseen. Selkeytysaltaasta ei ole hakemuksen mukaan ollut juurikaan ylivuotoa mereen. Ympärysojat puhdistetaan säännöllisesti tuhkasta. Kerätty tuhka läjitetään kentälle.

Pohjatuhkan välivarastokentän alue on mukana Vuosaaren suoto-, pohja- ja pintavesien yhteistarkkailuohjelmassa.

Alueella ei varastoida polttoaineita.

Ympäristölautakunnan lausunto

Ympäristölautakunta puoltaa Helsingin Energian pohjatuhkan välivarastointikentän kapasiteetin nostamista Vuosaaressa koskevan ympäristölupahakemuksen hyväksymistä siten, että voimassa olevan ympäristöluvan lupamääräyksiä muutoin kuin kapasiteettia koskevin osin noudatetaan.

Yleisten töiden lautakunta toteaa (21.8.2008), että sillä ei ole huomauttamista Helsingin Energian lupahakemuksesta.

Kiinteistölautakunta toteaa (2.9.2008), että alue Vuosaaressa, jolla pohjatuhkan välivarastointikenttä sijaitsee, on vuokrattu Helsingin Energialle sisäisenä vuokrauksena. Helsingin Energian suunnitelma välivarastointikentän laajentamiseksi on vuokrasopimusehtojen mukainen, eikä vuokrasopimusta ole tarpeen muuttaa. Suunniteltu kentän laajentaminen ei vaikeuta naapurikiinteistöjen käyttöä. Pohjatuhkan välivarastointikapasiteetin lisääminen alueella ei aiheuta merkittävää lisähaittaa ympäristölle, mutta parantaa pohjatuhkan hyötykäyttömahdollisuuksia. Lautakunnalla ei ole huomautettavaa Helsingin Energian lupahakemuksesta.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (4.9.2008), että Vuosaaressa sijaitseva pohjatuhkan välivarastointikenttä ja sen laajentaminen ei aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle, mikäli lupa myönnetään.

Kaupunkisuunnittelulautakunta katsoo, että pohjatuhkan välivarastointikentälle ja sen laajentamiselle voidaan hakemuksen perusteella myöntää ympäristölupa.

Satamalautakunta toteaa (9.9.2008) mm. seuraavaa:

Satamalautakunnalla ei ole huomautettavaa ympäristölupahakemuksen johdosta, mutta lautakunta on kuitenkin sitä mieltä, ettei pohjatuhkaa voida pysyvästi välivarastoida Vuosaaren sataman vieressä. Alueen ulkopuolelta tuotavien jätteeksi luokiteltavien pölyävien massojen tuominen alueelle välivarastoitavaksi ei ole tarkoituksenmukaista maankäyttöä. Pohjatuhka tulisi toimittaa asianmukaiselle jätealueelle, esimerkiksi Ämmässuolle, josta sitä voidaan toimittaa edelleen.

Vuosaaren sataman ja yritysalueen muodostaman satamakeskuksen suunnittelussa ja rakentamisessa pyritään mahdollisimman tehokkaaseen ja tarkoituksenmukaiseen maankäyttöön. Välivarastoitava pohjatuhka tuodaan Vuosaareen Hanasaaren ja Salmisaaren voimalaitoksilta. Vuosaaren satamakeskuksessa sijaitsevat Helsingin Energian voimalaitosten voimanlähteenä on maakaasu. Tästä prosessista ei synny pohjatuhkaa. Pohjatuhkan välivarastointi ei siis liity millään tavalla Vuosaaren voimalaitosten tai Vuosaaren satamakeskuksen toimintoihin.

Satamakeskuksen suunnittelussa ja rakentamisessa on pyritty korkeatasoiseen ja viimeisteltyyn satama- ja teollisuusympäristöön. Satamakeskuksen ympäristöstä on myös muotoutumassa korkeatasoinen luonto- ja virkistysaluekokonaisuus. Esimerkiksi välivarastointialueen pohjoispuolella on palkittu Vuosaaren huipun alue. Pölyävän pohjatuhkan välivarastointialue on räikeä poikkeus viimeistellyssä kaupunkiympäristössä.

Pohjatuhkan välivarastointi Vuosaaren satamakeskuksessa edustaa tehotonta maankäyttöä suhteessa Vuosaaren sataman ja satamakeskuksen maankäyttöön ja toimintoihin. Tulevaisuudessa keskeisellä paikalla sijaitsevaa pohjatuhkan välivarastokenttää voitaisiin hyödyntää tehokkaammin Vuosaaren satamakeskuksen toimintaa ja kehittämistä tukevassa käytössä.

Satamalautakunta katsoo, että pohjatuhkan välivaraston vaihtoehtoista sijaintipaikkaa koskeva selvitystyö tulee käynnistää ensitilassa ja että pohjatuhkan välivarasto tulisi mahdollisimman pian siirtää toisaalle Vuosaaren satamakeskuksen tulevien toimintaedellytysten ja kehittämistarpeiden parantamiseksi.

Ryj viittaa saatuihin lausuntoihin ja luvan hakijan arvioon toiminnan eri vaikutuksista ympäristöön sekä rakennettuun ympäristöön. Luvan hakija esittää, että pohjatuhkan välivarastointikentän toiminnalla ei ole negatiivisia vaikutuksia yleiseen viihtyisyyteen, ihmisten terveyteen tai luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin.

Ryj toteaa lopuksi, että maankäytön suunnittelu ei kuulu ympäristölupaharkintaan.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Uudenmaan ympäristökeskukselle Helsingin Energian ympäristölupahakemuksesta seuraavan lausunnon:

Kaupunginhallitus puoltaa Helsingin Energian Vuosaaressa sijaitsevan pohjatuhkan välivarastointikentän kapasiteetin nostamista koskevan ympäristölupahakemuksen hyväksymistä.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote ympäristölautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle, kiinteistölautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja satamalautakunnalle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

8.9.2008 pöydälle pantu asia

TYÖTERVEYSHUOLLON TOIMINTAPERIAATTEIDEN UUDISTUS

Khs 2008-400

Asiantuntija: kehittämispäällikkö Tiina Pohjonen

Työterveyskeskus esittää (8.8.2008), että Khs käsittelisi ja hyväksyisi työterveyskeskuksen uudet toimintaperiaatteet. Samalla kumottaisiin vuoden 1994 toimintaperiaatteet.

Toimintaperiaatteiden uudistuksen perusteena ovat:

- työterveyshuoltolaki (1383/2001)

- työterveyskeskuksen toiminnan laajentaminen 2003

- toiminnan sisällön uudistaminen

- palveluiden rajauksen tarkistaminen

Uudet toimintaperiaatteet otetaan käyttöön työterveyskeskuksessa niiden tultua hyväksytyksi. Toimintaperiaatteiden toteutumista seuraa kaupunginhallitus (Sj) osana henkilöstöstrategian toteutumista.

Sj toteaa, että hyvin toimiva työterveyshuolto on tärkeä sekä yksittäisten työntekijöiden, kaupungin virastojen ja laitosten kuin myös kaupungin työnantajakuvan kannalta. Työterveyshuollossa onkin sen vuoksi tehty jatkuvaa kehittämistyötä palvelutason parantamiseksi ja prosessien sujuvuuden edistämiseksi. Kaupungin henkilökunnan ikääntyminen tuo työterveyshuollolle erityiset haasteensa. Näihin kehittämistarpeisiin on vastattu myös työterveyskeskuksen toimintamäärärahoja korottamalla.

Työterveyskeskuksen laatimassa taustamuistiossa Työterveyskeskuksen toimintaperiaatteet on kuvattu työterveyshuollon roolia kaupungin yhteisstrategioiden ja henkilöstöstrategian toteuttamisessa. Kuten muistiossa todetaan, henkilöstön suorituskyky ja hyvinvointi ovat kunta-alalla palvelutuotannon kannalta oleellinen menestystekijä. Työyhteisöjen hyvinvointi ja esimiestyön tukeminen ovat viime vuosina nousseet merkittäviksi asiakaskokonaisuuksiksi yksilöasiakkaiden rinnalle. Työntekijän työkykyä tuetaan rakentamalla pitkäjänteistä yhteistyötä esimiesten ja johdon kanssa. Käytössä olevista työterveyshuollon resursseista valtaosa kohdistuu kuitenkin edelleen yksilöasiakkaisiin ja näin tulee olemaan jatkossakin.

Työterveyskeskuksen palvelut perustuvat kolmeen strategiseen tavoitteeseen:

1. Tehokas työterveysasema

2. Vaikuttava ennaltaehkäisevä työterveyshuolto

3. Kumppanuus asiakasorganisaatioiden kanssa

Sj toteaa vielä, että uudistusehdotuksessa on pitkälti säilytetty vuoden 1994 työterveysterveyskeskuksen toimintaperiaatteiden rakenne. Säännöksiin on tehty täsmennyksiä ja tarkistuksia mm. muuttuneen lainsäädännön vuoksi. Tarjottavien työterveyspalvelujen täsmentäminen ja niihin sisältyvän palvelulupauksen terävöittäminen ovat keskeisiä sisällöllisiä uudistusehdotuksia, joihin työterveyshuollon resurssit antavat nyt mahdollisuuden. Uudistusehdotuksessa on rajattu työterveyspalveluiden käyttöoikeutta niin, että rajaus vastaa muiden henkilöstöetujen myöntämisessä noudatettavia rajauksia. Pitkään työstä poissa olleiden henkilöiden sairaanhoitopalveluita ei enää järjestettäisi työterveyskeskuksessa.

./. Muistio työterveyskeskuksen toimintaperiaatteista, esitys 2008 - työterveyskeskuksen toimintaperiaatteet ja pykälä pykälältä -perustelumuistio liitteinä 1 – 3.

Henkilöstötoimikunta on (26.8.2008) käsitellyt asian eikä sillä ole huomautettavaa toimintaperiaatteisiin.

SJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä työterveyskeskuksen uudet toimintaperiaatteet seuraavasti:

Soveltamisala Helsingin kaupungin henkilöstölle järjestetään työterveyspalvelut työterveyshuoltolain, hyvän työterveyshuoltokäytännön ja näiden toimintaperiaatteiden mukaisesti.

Työterveyshuollon tehtävät

Työterveyshuollon tehtävänä on yhteistyössä johdon, henkilöstöhallinnon, työsuojelun ja henkilöstön edustajien kanssa arvioida työoloja, työhyvinvointia ja henkilöstön terveystarpeita sekä järjestää arviointiin perustuvat tarpeelliset, tehokkaat ja vaikuttavat työterveyspalvelut.

Työterveyspalvelujen tulee edistää

1) työhön liittyvien sairauksien ja tapaturmien ehkäisyä

2) työn ja työympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta

3) työntekijöiden terveyttä sekä työ- ja toimintakykyä työuran eri vaiheissa sekä

4) työyhteisöjen toimintaa.

Työterveyshuollon järjestämän sairaanhoidon tulee edistää ja tukea henkilöstön terveyttä ja työkykyä sekä arvioida hoidon ja kuntoutuksen tarvetta ja edellytyksiä tarpeellisten tutkimusten ja selvitysten keinoin.

Työterveyshuollon järjestämistapa

Henkilökunnan työterveyspalvelujen järjestämisestä huolehtii Helsingin kaupungin työterveyskeskus. Palvelujen sisältö perustuu työterveyskeskuksen ja asiakasviraston tai -liikelaitoksen kanssa tehtävään palvelusopimukseen ja työterveyshuollon toimintasuunnitelmaan.

Työterveyspalvelujen sisältö

Työterveyspalveluja ovat:

- johtoa ja henkilöstöhallintoa tukevat palvelut, kuten työhöntulotarkastukset henkilöstöä palkattaessa, terveystiedot ja -raportit henkilöstön työkyvyn ylläpidossa sekä tilastot ja selvitykset sairauspoissaolojen hallinnassa

- työhyvinvointia ja työturvallisuutta edistävät työpaikkaselvitykset ja – käynnit

- työyhteisöjen toimintaa ja työkykyä tukevat esimies- ja työyhteisökonsultaatiot

- työntekijöiden terveyttä ja toimintakykyä edistävät terveystarkastukset

- työkykyä tukeva ajanvarausvastaanotto sekä siihen liittyvät tarpeelliset erikoislääkärin tutkimukset ja muut selvitykset

- äkillisissä työkykyä uhkaavissa sairauksissa tarpeen mukainen nopea ja tehokas yleislääkäritasoinen sairaanhoito

Työterveyspalvelujen käyttöoikeus

Työterveyspalvelujen käyttöoikeus on sellaisella kaupungin palveluksessa olevalla henkilöllä, joka saa kaupungilta palkkaetuja, lukuun ottamatta kaupungin palvelukseen työllisyysmäärärahoin otettuja työntekijöitä.

Jos henkilölle ei makseta palkkaetuja, mutta hän on määräaikaisella kuntoutustuella tai sairaslomalla pitkään kestäneen sairauden tai työtapaturman vuoksi, hänellä on kuitenkin oikeus saada työterveyspalveluja siihen saakka, kunnes 180 päivää on kulunut hänen 12 kuukauden sairauslomajaksonsa täyttymisestä. Sen jälkeen henkilöllä on kuitenkin oikeus saada työhön kuntouttavia ja palauttavia työterveyspalveluja.

Lisäksi työterveyspalveluiden käyttöoikeuden ehtona on, että henkilön säännöllinen keskimääräinen viikkotyöaika on vähintään 14 tuntia ja opettajilla 10 tuntia.

Lakisääteisessä ja työnantajan määräykseen tai lähetteeseen perustuvassa työterveyspalvelujen käytössä ei edellä mainittuja työaikarajoituksia ole.

Samalla kaupunginhallitus päättänee kumota aikaisemmat, 21.2.1994 hyväksytyt työterveyshuollon toimintaperiaatteet.

Lisätiedot:
Mickwitz Leena, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36054

LIITTEET	Liite 1	Muistio työterveyskeskuksen toimintaperiaatteista
	Liite 2	Esitys 2008 - työterveyskeskuksen toimintaperiaatteet
	Liite 3	Pykälä pykälältä -perustelumuistio
	Liite 4	Vuoden 1994 työterveyskeskuksen toimintaperiaatteet

LAUSUNTO OIKEUSMINISTERIÖLLE KUNTIEN OSALLISTUMISTA AUTOMAATTISEEN LIIKENNEVALVONTAAN KÄSITELLEEN TYÖRYHMÄN MIETINNÖSTÄ

Khs 2008-1592

Kaj toteaa, että oikeusministeriö pyytää lausuntoa (16.6.2008) kuntien osallistumista automaattiseen liikennevalvontaan käsitelleen työryhmän mietinnöstä 15.9.2008 mennessä. Mietintö löytyy oikeusministeriön verkkosivulta osoitteesta www.om.fi/Etusivu/Julkaisut/Työryhmamietintoja

Mietinnön keskeinen sisältö

Oikeusministeriö asetti 30.10.2007 työryhmän, jonka tehtäväksi annettiin laatia ehdotukset siitä, miten voitaisiin lisätä poliisin ja kuntien yhteistyötä automaattisessa liikennevalvonnassa. Mietinnössä ehdotetaan säädettäväksi laki poliisin ja kuntien välisestä yhteistoiminnasta automaattisessa liikennevalvonnassa. Laki sisältäisi yleiset, laaja-alaiset puitteet yhteistyölle ja mahdollistaisi kunnan osallistumisen liikennevalvontaan. Lailla ei ole tarkoitus muuttaa voimassaolevaa järjestelmää viranomaisten vastuunjakoa koskevilta osin, vaan lähtökohtana edelleen olisi se, että liikennevalvonnasta vastaavana viranomaisena toimii poliisi. Kunnan osallistuminen liikennevalvontaan perustuisi vapaaehtoisuuteen ja se edellyttäisi kihlakunnan poliisilaitoksen poliisipäällikön suostumusta. Osallistuminen tapahtuisi muutenkin poliisin ohjauksessa ja valvonnassa. Yhteistyö voisi käsittää tietojenvaihtoa, poliisin avustamista valvontakohteiden valintaa, valvonnan teknistä toteuttamista sekä valvonnassa kertyneen materiaalin purkamista ja muuta toimistotyötä. Laissa olisi myös säännös siitä, että valvontaan osallistuvalla kunnalla olisi oikeus saada valtion varoista korvaus valvontaan käyttämistään tarpeellisista kuluista.

Vuonna 2006 tuli voimaan niin sanottu kevennetty rikesakkomenettely, joka mahdollistaa automaattisessa liikennevalvonnassa paljastuneesta ylinopeudesta ja joukkoliikennekaistalla ajosta määrättävän rikesakon lähettämisen auton kuljettajaa selvittämättä suoraan auton haltijalle. Mietinnössä ehdotetaan otettavaksi lakiin mainittuun menettelyyn rajautuva säännös, jonka mukaan myös poliisin toimistohenkilöstöön kuuluvalla tai valvontaan osallistuvan kunnan virkamiehellä olisi toimivalta rikesakon määräämiseen. Edellytyksenä olisi, että kihlakunnan poliisilaitoksen poliisipäällikkö on tehnyt asiasta päätöksen ja todennut, että virkamiehellä on tehtävän edellyttämä koulutus ja taito.

./. Lausuntopyyntö ja säädösehdotukset ovat tämän asian esityslistan liitteenä.

Mietinnöstä on saatu kaupunkisuunnitteluviraston, rakennusviraston ja talous- ja suunnittelukeskuksen lausunnot.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (21.8.2008) seuraavaa:

Mietinnön ehdotukset ovat oikean suuntaisia ja ne tulisi toteuttaa mahdollisimman pian. Nykyinen rikesakkolaki ei mahdollista kiinnijäämisriskin kohottamista ennalta ehkäisevän korkealle tasolle laajoilla alueilla varsinkaan kaupunkiliikenteessä. Kyse ei niinkään ole rikkeiden havaitsemisen vaikeudesta tai kustannuksista, vaan havaittujen rikkeiden käsittelyyn käytettävissä olevien resurssien riittämättömyydestä.

Helsingin kaupunki on asentanut Kaivokadulle laitteiston, joka kuvaa ylinopeutta ja punaista päin ajaneiden ajoneuvojen rekisteritunnuksen ja kuljettajan sekä lähettää tiedot automaattisesti poliisin liikenneturvallisuuskeskukseen Pasilaan. Helsingin poliisilla on lisäksi neljä vapaasti siirrettävää kamerayksikköä. Pelkästään näillä laitteilla voitaisiin periaatteessa saavuttaa koko kaupungin alueella liikenneturvallisuutta merkittävästi parantava, nykyiseen verrattuna moninkertainen kiinnijäämisriski. Poliisin henkilöresurssit eivät kuitenkaan riitä siirrettävien laitteiden kokopäiväiseen kierrättämiseen eivätkä edes Kaivokadun yhden kiinteän laitteiston ympärivuorokautisesta toiminnasta kertyvien tapausten hallinnolliseen käsittelyyn.

Kiinteillä kameralaitteilla on nopeuksia ja punaista päin ajoa vähentävä pelotevaikutus, vaikka ne eivät olisikaan jatkuvasti toiminnassa. Kaupunki hankkinee lisää kiinteitä laitteistoja poliisin käyttöön. Tällä tavoin ei kuitenkaan voida vaikuttaa ajokäyttäytymiseen Helsingin tuhansilla kaduilla. Se voidaan saada aikaan ainoastaan siirrettävillä laitteilla ennalta arvaamattomissa kohteissa.

Mietinnössä ehdotetun lain tärkein liikenneturvallisuusvaikutus syntyisi siitä, että siirrettävien laitteiden käyttöä voitaisiin tehostaa huomattavasti. Helsingissä voitaisiin jättää koko kameravalvonnalla tapahtuva rikkeiden havaitseminen ja rikesakkojen postitus kunnallisen organisaation hoidettavaksi poliisin johdolla ja valvonnassa. Poliiseja vapautuisi erityiskoulutusta ja –valtuuksia edellyttäviin tehtäviin.

Poliisi joutuisi jatkossakin käsittelemään ne tapaukset, joissa tarvitaan kuljettajan tunnistaminen. Näitä ovat kaikki liikennevalorikkomukset, nopeusrajoituksen ylitykset yli 20 km/h:lla, ehdollista rikesakkoa vastustavat henkilöt sekä ne yritysautot, joiden haltijaksi ei ajoneuvorekisteriin ole merkitty luonnollista henkilöä.

Kunnallinen organisaatio ei voi havaita rikkeitä sen tiheämmin kuin poliisi ehtii käsitellä niihin sisältyviä, kuljettajan tunnistuksen edellyttäviä rikkomuksia. Automaattivalvonnasta Helsingissä saatujen tähänastisten kokemusten perusteella on ilmeistä, että mietinnön ehdotusten toteutuminenkaan ei vielä mahdollista kiinnijäämisriskin nostamista liikenneturvallisuuden kannalta tavoiteltavalle tasolle poliisin käsittelyä edellyttävien rikkomusten lukuisuudesta ja poliisin resurssien rajoituksista johtuen.

Liikennevalorikokset Oikeusministeriön työryhmä on pohtinut myös liikennevalovalvonnan tehostamisen keinoja. Muistiossa ei kuitenkaan ehdoteta liikennevalorikosten lieventämistä rikesakkorikkomuksiksi.

Liikennevalorikoksista ei ole säädetty päiväsakkorangaistusta lievempää seuraamusta eli ajoneuvon kuljettaja on aina tunnistettava. Mietinnössä todetaan virheellisesti (s. 18), että pelkkä kevennetyn rikesakkomenettelyn käyttöönotto ei lisäisi kiinnijäämisriskiä, koska riski on riippuvainen myös valvonnan määrästä. Kiinteitä valvontakameroita voidaan kuitenkin pitää toiminnassa sitä kauemmin, mitä harvemmin on tarvetta kuljettajan työlääseen tunnistamiseen.

Mietinnössä todetaan myös, että mikäli liikennevalorikokset muutettaisiin vain rikesakolla rangaistaviksi, seurauksena saattaisi olla, että ihmiset eivät enää pitäisi punaista liikennevaloa päin ajamista yhtä paheksuttavana ja vakavana tekona kuin aiemmin. Tähän on vaikea yhtyä ja kiinnijäämisriskin lisäämisellä on aivan ilmeisesti paljon suurempi ennalta ehkäisevä vaikutus kuin rangaistuksen juridisella muodolla tai edes rangaistuksen euromäärällä.

Mietinnössä (s. 19) todetaan aivan oikein, että rajanveto vähäisen ja vakavamman liikennevalorikkeen välillä on vaikeaa. Esimerkiksi punaisen valon palamisaika ennen sitä vasten ajamista ei kerro paljoakaan rikkeen vaarallisuudesta. Nykyaikaisella valvontakameralla saadaan kuitenkin punaista päin ajaneista lyhyt videofilmi. Sen perusteella on poliisin mahdollista arvioida rikkeen törkeyttä. Jos tällaista mahdollisuutta ei ole, on silti parempi että rikkeestä seuraa jokin rangaistus kuin ei lainkaan rangaistusta. Esimerkiksi Helsingissä saa keskimääräinen autoilija nykyisin sakon punaista päin ajamisesta keskimäärin kerran sadassa vuodessa.

Lakiin rikesakkomenettelystä (13 a §) tulisikin lisätä liikennevalorikkomukset.

Todellinen haltijavastuu

Helsingin kaupunki on monessa yhteydessä esittänyt, että pysäköintivirhemaksun kaltainen todelliseen haltijavastuuseen perustuva liikennevirhemaksu olisi sekä liikenneturvallisuuden, joukkoliikenteen sujuvuuden, että poliisin resurssienkäytön kannalta paras ratkaisu. Jos tällaiseen ei ole valtakunnallisia valmiuksia, on kaupunki ehdottanut aluettaan koskevaa kolmivuotista lainsäädäntökokeilua. Kaupunki on lisäksi laatinut luonnoksen tarvittavan lain sisällöksi.

Helsingin kaupungin ja Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen johto on selkeästi asian takana ja kaupungilla on valvontaan hyvät organisatoriset valmiudet. Yritysautojen suuri osuus, joukkoliikennekaistojen toimivuusongelmat sekä jalankulkijaonnettomuuksien suuri määrä kaupungin keskustassa ovat nimenomaan Helsingin liikenteen erityispiirteitä.

Kiireellisintä olisi selvittää, voitaisiinko laki liikennevirhemaksusta käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Todettakoon, että niin sanotun TEHY-lain käsittelyssä perustuslakivaliokunta päätyi siihen, että kansalaisten hengen ja terveyden turvaava perusoikeus ohittaa sen kanssa mahdollisesti ristiriidassa olevan muun perusoikeuden.

Bussikaistat Helsingin kaupungilla ja oikeusministeriöllä on ollut toisistaan poikkeavat näkemykset autoilijoiden oikeusturvan, liikenneturvallisuuden, rikkomuksen vakavuuden, rangaistuksen juridisen muodon, ajokorttiseuraamuksen ja kiinnijäämisriskin välisistä painoarvoista. Ministeriön työryhmä on päätynyt yksimielisesti käsillä olevaan muistioon. Kaupunki tavoittelee edelleen todelliseen haltijavastuuseen perustuvaa järjestelmää.

Liikennemerkkien vastainen ajo bussi- ja raitiovaunukaistalla on rike, josta ei ole ajokorttiseuraamuksia ja jossa rangaistuksen suuruus ei riipu rikkeen vakavuusasteesta. Joukkoliikenteen kilpailukyvyn turvaaminen ja parantaminen on tärkeä osa ilmastonmuutoksen torjuntaa. Sen vuoksi tulisi ensi tilassa säätää laki liikennevirhemaksusta, joka koskisi luvatonta ajoa joukkoliikennekaistalla. Tämän lain toimeenpanosta saataisiin myös yleisempiä kokemuksia kunnallisesta liikenteen kameravalvonnasta siltä varalta, että nyt käsillä oleva ehdotus myöhemmin osoittautuu – kuten kaupunkisuunnitteluviraston käsityksen mukaan tulee tapahtumaan – liikenneturvallisuuden kannalta riittämättömäksi.

Pienet paikkakunnat Mietinnöstäkin käy ilmi, että suuret kaupungit ovat olleet kiinnostuneita ylinopeuksien kunnallisesta kameravalvonnasta. Piittaamattomuus nopeusrajoituksista on kuitenkin liikenneturvallisuusongelma jokaisessa Suomen yli neljässäsadassa kunnassa.

Ulkomaisiin kokemuksiin perustuen on arvioitu, että koko maassa saavutettaisiin ennaltaehkäisevyyden kannalta riittävän korkea kiinnijäämisriski vain noin 50 siirrettävällä kameravalvontayksiköllä, jos ne olisivat tehokkaassa käytössä. Kaikki kunnat eivät siis tarvitsisi omaa laitteistoa tai henkilökuntaa, vaan valvonta voitaisiin järjestää kuntayhtymien avulla. Lakiehdotukseen tulisikin lisätä tarpeelliset maininnat kuntayhtymistä.

Rakennusvirasto toteaa (21.8.2008) seuraavaa:

Yleistä Tehokas liikenteen valvonta on liikenneturvallisuuden kannalta erittäin tärkeää. Helsingin kaupungin tavoitteena on pitkään ollut ylinopeuksien kunnallisen kameravalvonnan mahdollistava lainsäädäntö (esimerkiksi Kvston 14.7.2007 hyväksymä toivomusponsi, Khs 2007-2521, 11.8.2008).

Helsingin kaupunki on hankkinut Kaivokadulle uusinta tekniikkaa olevan kameravalvontalaitteiston, joka toimittaa ylinopeutta ja punaista päin ajaneiden ajoneuvojen tunnistetiedot poliisin liikenneturvallisuuskeskukseen Pasilaan. Kaivokadun kiinteä kameravalvontalaitteisto on paikallinen liikenneturvallisuustoimenpide Suomen vaarallisimmalla katuosuudella. Koko kaupungin kattavia vaikutuksia voitaisiin saavuttaa siirrettävillä kameroilla eri kohteissa. Oikeusministeriön mietinnössä esitetyt uudistukset mahdollistaisivat tällaisten valvontakameroiden tehokkaan ja joustavan käytön.

Rakennusviraston katu- ja puisto-osaston toimintasuunnitelmassa vuodelle 2008 on varattu ajoneuvojen nopeusnäyttöihin 100 000 euroa ja turvakameroihin 250 000 euroa.

Rakennusvirasto pitää hyvänä ehdotettua yhteistoimintalakia, jossa automaattiseen liikennevalvontaan osallistuvalle kunnan virkamiehelle annettaisiin oikeus antaa rikesakkomääräys valvonnassa paljastuneesta ylinopeusrikkomuksesta tai liikennemerkkien vastaisesta ajosta linja-auto- tai raitiovaunukaistalla siten kuin rikesakkomenettelystä annetun lain13 a §:ssä säädetään.

Vaikka punaista päin ajaminen ei kuulu esitetyn kevennetyn rikesakkomenettelyn piiriin, niin kunnan viranomainen voisi aina siirtää valvonnassa paljastuneet tapaukset poliisin tutkittavaksi. Näin punaista päin ajamisen valvonta myös tehostuisi edellyttäen, että poliisilla on näiden tutkimiseen riittävät resurssit.

Vaihtoehtona on liikennevalorikosten muuttaminen rikesakolla rangaistavaksi. Mietinnössä tätä ei pidetä mahdollisena. Kuitenkin kunnallisen valvonnan mahdollistama kiinnijäämisriskin merkittävä kasvu ehkäisisi ennalta näitä rikoksia paremmin kuin rangaistuksen määrä.

Nyt esitettävät uudistukset ovat toivottavasti yksi askel kohti niin sanottua todellista haltijavastuuta, jonka toteuttamista kaupunki on aiemmin eri yhteyksissä esittänyt.

Yhteistoiminnan toteutuksesta

Yleiset edellytykset

Helsingissä osalta valvonnan järjestämistä on liikenneturvallisuuden edistämiseksi pidettävä tarpeellisena, kuten yhteistoimintalain 2 §:ssä edellytetään. Tarveharkinnassa huomioitavia seikkoja Helsingin osalta ovat ainakin asukasmäärä, liikenteen vilkkaus, liikenneonnettomuuksien määrä ja poliisin resurssit suorittaan automaattista liikennevalvontaa. Osallistuessaan liikennevalvontaan kunta toimii poliisin valvonnassa ja ohjauksessa.

Yhteistoiminnasta sopiminen

Yhteistoimintalain 4 §:n mukaan yhteistoiminnasta tehdään sopimus kihlakunnan poliisilaitoksen poliisipäällikön ja valvontaan osallistuvan kunnan välillä.

Sopimuksessa määriteltäisiin tarkemmin miten 3 §:ssä tarkoitetut tehtävät jaetaan liikennevalvontaan osallistuvan kunnan ja poliisin välillä. Näitä yhteistoimintaan liittyviä tehtäviä olisivat muun muassa liikenneturvallisuuden edistämiseksi tarpeellisten tietojen vaihtaminen, valvontakohteiden valinta, valvonnan tekninen toteuttaminen sekä valvonnassa kertyneen materiaalin purkaminen ja muu toimistotyö.

Kunnan virkamiehen toimivalta antaa rikesakkomääräys edellyttää, että kihlakunnan poliisilaitoksen poliisipäällikkö on tehnyt asiassa päätöksen ja todennut, että virkamiehellä on tehtävään tarvittava koulutus ja taito (rikesakkolain 13 c §:n 2 momentin lisäys).

Valvonnan vaatimat järjestelyt kunnassa

Mietinnön mukaan automaattinen nopeusvalvonta toteutettaisiin poliisin toimintajärjestelmän puitteissa ilman, että kuntaan perustettaisiin rinnakkaista järjestelmää.

Yksi ensimmäisiä selvitettäviä asioita on, miten liikennevalvontaan osallistuva kaupungin henkilöstö voi tietoturvallisella ja tehokkaalla tavalla käyttää poliisin järjestelmää.

Helsingin kaupungin pysäköinninvalvonnalla on kokemusta massarikkomusten, pysäköintivirhemaksujen, käsittelystä vuodesta 1971 alkaen. Esimerkiksi vuonna 2007 annettiin 194 766 maksukehotusta, maksumääräyksiä 56 998 ja ulosottoperintään lähetettiin 26 543 maksumääräystä. Pysäköinninvalvonnalla on ollut pitkäaikaista yhteistyötä poliisin kanssa pysäköinninvalvontaan ja ajoneuvojen siirtotoimintaan liittyvissä asioissa sekä kokemusta ajoneuvoliikennerekisterin käytöstä.

Helsingissä kunnan valvontaviranomaiseksi valittava ja hyväksyttävä henkilö yhdessä muun valvontaan osallistuvan henkilöstön kanssa sijoittuu luontevasti rakennusvirastoon, sen katu- ja puisto-osaston palvelutoimistoon, missä on tällä hetkellä myös kunnallinen pysäköinninvalvonta.

Kustannusten korvaaminen

Yhteistoimintalain 5 §:n mukaan automaattiseen liikennevalvontaan osallistuvalla kunnalla olisi oikeus saada valtion varoista korvaus valvontaan käyttämistään tarpeellisista kuluista. Tarkemmat määräykset kustannusten määräytymisestä annettaisiin asetuksella.

Vaihtoehtona voisi olla myös järjestely, jossa kunta saisi kunnan viranomaisen määräämät rikesakot. Tällöin valtion ei tarvitsisi erikseen korvata kunnalle kustannuksia automaattiseen kameravalvontaan osallistumisesta.

Ottaen huomioon, että kunta toimii liikennevalvontaan osallistuessaan poliisin valvonnassa ja ohjauksessa ei kunta voisi käyttää valvontaa rahastukseen, kuten mietinnössä epäillään.

Voimaantulosta

Kaupungin osallistuminen automaattiseen liikennevalvontaan on rakennusviraston mielestä tärkeää käynnistää mahdollisimman pian. Realistinen tavoite on aloittaa toiminta 2010 alusta edellyttäen, että tarvittava valmistelu ja tarvittavat päätökset tehdään ajoissa.

Rakennusvirasto on heti valmis käynnistämään neuvottelut kihlakunnan poliisilaitoksen kanssa yhteistyösopimuksesta ja siihen liittyvistä käytännön järjestelyistä ja esittämään vuoden 2010 talousarvioon valvonnan aloittamiseksi tarvittavaa määrärahaa ja tarvittavien vakanssien perustamista.

Rakennusviraston mielestä tavoitteena tulisi olla, että yhteistyösopimus hyväksytään ja kunnallista liikennevalvontaa koskeva lisäys tehdään rakennustoimen johtosääntöön viimeistään keväällä 2009.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (22.8.2008) seuraavaa:

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa että, lakiesityksen tavoitteena on parantaa liikenneturvallisuutta edistämällä kuntien osallistumista automaattiseen liikennevalvontaan. Esitys on Helsingin kaupungin tavoitteiden suuntainen.

Talous- ja suunnittelukeskus pitää erinomaisena asiana sitä, ehdotetulla lainsäädännöllä kunnille ei asetettasi uusia velvoitteita, vaan kyse olisi vapaaehtoisuuteen perustuvasta yhteistyöstä kunnan ja poliisin kesken.

Jos kunta päättää osallistua liikennevalvontaan ehdotetun lain mahdollistamalla tavalla, on sillä lakiehdotuksen mukaan oikeus saada liikennevalvonnasta aiheutuneet kustannuksensa katetuiksi valtion varoista. Yhteistoiminnan yksityiskohdista sovittaisiin poliisin ja kunnan välisellä sopimuksella. Lähtökohtana tulee olla, että valtio korvaa täysimääräisesti kunnan em. sopimuksen perusteella vastuulleen ottamista tehtävistä aiheutuvat kustannukset, ilman erikseen määriteltyjä enimmäismääriä. Uudistukselle asetettujen tavoitteiden toteutuminen edellyttää poliisin toimintamäärärahojen mitoittamista niin, että ne riittävät valvonnasta kunnille aiheutuvien kustannusten kattamiseen.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa oikeusministeriölle seuraavan sisältöisen lausunnon:

Tehokas liikenteen valvonta on kaupunkilaisten turvallisuuden kannalta elintärkeää. Helsingin kaupungin tavoitteena on pitkään ollut ylinopeuksien kunnallisen kameravalvonnan mahdollistava lainsäädäntö ja sitä kautta kiinnijäämisriskin merkittävä kohottaminen. Kaupunki on tehnyt asiasta valtion suuntaan useita aloitteita.

Nyt valmistuneen mietinnön ehdotukset ovat oikeansuuntaisia ja ne tulisi toteuttaa mahdollisimman pian. Nykyinen rikesakkolaki ei mahdollista kiinnijäämisriskin kohottamista ennalta ehkäisevän korkealle tasolle laajoilla alueilla varsinkaan kaupunkiliikenteessä. Kyse ei niinkään ole rikkeiden havaitsemisen vaikeudesta tai kustannuksista, vaan havaittujen rikkeiden käsittelyyn käytettävissä olevien resurssien riittämättömyydestä.

Kunnallisen organisaation ei ole mielekästä taltioida rikkeitä sen tiheämmin kuin poliisi ehtii käsitellä niihin sisältyviä, kuljettajan tunnistuksen edellyttäviä rikkomuksia. Automaattivalvonnasta Helsingissä saatujen tähänastisten kokemusten perusteella on ilmeistä, että mietinnön ehdotusten toteutuminenkaan ei vielä mahdollista kiinnijäämisriskin nostamista liikenneturvallisuuden kannalta tavoiteltavalle tasolle poliisin käsittelyä edellyttävien rikkomusten lukuisuudesta ja poliisin resurssien rajoituksista johtuen.

Mietinnössä (s. 19) todetaan aivan oikein, että rajanveto vähäisen ja vakavamman liikennevalorikkeen välillä on vaikeaa. Esimerkiksi punaisen valon palamisaika ennen sitä vasten ajamista ei kerro paljoakaan rikkeen vaarallisuudesta. Nykyaikaisella valvontakameralla saadaan kuitenkin punaista päin ajaneista lyhyt videofilmi. Sen perusteella on poliisin mahdollista arvioida rikkeen törkeyttä. Jos tällaista mahdollisuutta ei ole, on silti parempi, että rikkeestä seuraa jokin rangaistus kuin ei lainkaan rangaistusta. Esimerkiksi Helsingissä saa keskimääräinen autoilija nykyisin sakon punaista päin ajamisesta keskimäärin kerran sadassa vuodessa.

Lakiin rikesakkomenettelystä (13 a §) tulisikin lisätä liikennevalorikkomukset.

Todellinen haltijavastuu

Yhteistoiminnan toteutuksesta

Yleiset edellytykset

Helsingissä osalta valvonnan järjestämistä on liikenneturvallisuuden edistämiseksi pidettävä tarpeellisena, kuten yhteistoimintalain 2 §:ssä edellytetään. Tarveharkinnassa huomioitavia seikkoja Helsingin osalta ovat ainakin asukasmäärä, liikenteen vilkkaus, liikenneonnettomuuksien määrä ja poliisin resurssit suorittaa automaattista liikennevalvontaa. Osallistuessaan liikennevalvontaan kunta toimii poliisin valvonnassa ja ohjauksessa.

Valvonnan vaatimat järjestelyt kunnassa

Mietinnön mukaan automaattinen nopeusvalvonta toteutettaisiin poliisin toimintajärjestelmän puitteissa ilman, että kuntaan perustettaisiin rinnakkaista järjestelmää. Yksi ensimmäisiä selvitettäviä asioita on, miten liikennevalvontaan osallistuva kaupungin henkilöstö voisi tietoturvallisella ja tehokkaalla tavalla käyttää poliisin järjestelmää.

Helsingissä kunnan valvontaviranomaiseksi valittava ja hyväksyttävä henkilö yhdessä muun valvontaan osallistuvan henkilöstön kanssa sijoittuisi luontevasti rakennusvirastoon, missä jo tällä hetkellä on kunnallinen pysäköinninvalvonta.

Kustannusten korvaaminen

Kaupunginhallitus edellyttää, että aiheutuvat kustannukset korvataan täysimääräisesti ja että valtio varautuu riittävin määrärahoin järjestelmän käyttöönottoon.

Vaihtoehtona voisi olla myös järjestely, jossa kunta saisi kunnan viranomaisen määräämät rikesakot. Toiminta tapahtuisi poliisin valvonnassa ja ohjauksessa. Tällöin valtion ei tarvitsisi erikseen korvata kunnalle kustannuksia automaattiseen kameravalvontaan osallistumisesta.

Lopuksi Kaupunginhallitus katsoo, että lakiesityksessä tulisi ottaa huomioon edellä esitetyt näkökohdat ja erityisesti niin, että se sisältäisi myös liikennevalorikkomukset ja joukkoliikennekaistalla ajorikkomukset sekä perustuisi nk. todelliseen haltijavastuuseen.

Tärkeää on myös, että laki saatetaan voimaan mahdollisimman pikaisesti, jotta sen täytäntöönpanotoimille jäisi riittävästi aikaa. Realistinen tavoite on aloittaa toiminta 2010 alusta edellyttäen, että tarvittava valmistelu ja tarvittavat päätökset tehdään ajoissa.

Kirje oikeusministeriölle, pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle, rakennusvirastolle ja talous- ja suunnittelukeskukselle sekä hallintokeskuksen turvallisuus- ja valmiusosastolle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITE

Lausuntopyyntö ja säädösehdotukset

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE ASUNTO-OSAKEYHTIÖ KONNUN POIKKEAMISHAKEMUKSESTA

Khs 2008-1590

Asunto-Osakeyhtiö Kontu pyytää (12.3.2008) poikkeamislupaa
7. kaupunginosan (Ullanlinna) korttelin nro 128 tontille nro 22 (Tehtaankatu 22). Hakijan tarkoituksena on muuttaa piharakennuksen pohjakerroksen työ- ja varastotilat (58,5 m²) asuinkäyttöön osaksi kahta piharakennuksen pohjakerroksessa jo olemassa olevaa asuntoa niin, että poiketaan vähäistä suuremmin asemakaavassa osoitetusta rakennusoikeudesta. Lisäksi asemakaavasta poiketaan siten, että pihajärjestelyjen yhteydessä tontille jätettäisiin 12 autopaikkaa.

Hakija perustelee hakemustaan sillä, että muutostyö on vähäinen, pihasiiven asunnot ovat nyt heikkotasoiset ja pihan asemakaavan mukainen ratkaisu on asunto-osakeyhtiön kannalta vaikeasti toteutettava.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (23.6.2008), että haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

Selostus Alueella on voimassa 28.10.1981 vahvistettu asemakaava nro 7775. Asemakaavan mukaan tontti kuuluu asuntokerrostalojen korttelialueeseen. Tontin sallittu kerrosala on 4680 k-m². Rakennuksen kerrosluvuksi on määrätty viisi. Tontin kadunvarsirakennus on määrätty kaupunkikuvallisesti arvokkaana suojeltavaksi (So), ja rakennusta tai sen osaa ei saa purkaa ilman pakottavaa syytä. Tontin rakennusalaa koskee määräys (e), jonka mukaan sillä saa olla liike-, toimisto-, sosiaalisia palvelu- tai näihin verrattavia tiloja kadunvarsirakennuksen ensimmäisessä maanpäällisessä kerroksessa, mikäli yhteys kuhunkin tällaiseen huoneistoon järjestetään suoraan kadulta. Asemakaavassa on rakennusoikeudesta nk. kaksitasomääräys eli "rakennuksessa saadaan suorittaa korjaaminen uudisrakentamiseen verrattavalla tavalla sen estämättä mitä kaavassa on määrätty tontin enimmäiskerrosalasta, silloin kun olemassa olevan rakennuksen kerrosala ylittää tontille rakennettavaksi sallitun kerrosalan". Tontille on sijoitettava vähintään ja saadaan sijoittaa enintään 1 autopaikka/120 m² asuntokerrosalaa. Tontilla saa pihamaalle sijoittaa ainoastaan yhden huoltoajoneuvoa varten varattavan autopaikan. Muut autonsäilytyspaikat on sijoitettava kullekin tontille maanalaisiin tiloihin.

Tontilla on kadunvarressa viisikerroksinen asuinrakennus ja pihalla kolmikerroksinen asuinrakennus sekä varastorakennus. Rakennukset ovat vuodelta 1907 (rak.toim. Hj. Lindroos & V. Jaakkola) ja ne ovat tyypillisiä esimerkkejä kantakaupungin rakennusmestariarkkitehtuurista. Tontilla käytetty kerrosala on rekisteritietojen mukaan 5626 k-m². Pihan varastorakennuksessa on pyörävarasto ja jätehuone. Irtaimistovarastot ovat kellareissa.

Hakijan tarkoituksena on piharakennuksen pohjakerroksen työ- ja varastotilojen muuttaminen asuinkäyttöön, osaksi kahta piharakennuksen pohjakerroksessa jo olemassa olevaa asuntoa. Laajennuksien pinta-ala on yhteensä 58,5 m². Lisäksi tontilla on tarkoitus tehdä pihajärjestelyjä: autopaikat pihasiiven edustalta poistuvat ja pihalla olevat 12 autopaikkaa jäsennetään riviin kadunvarsirakennusta vasten. Kyseisen asuinrakennuksen ensimmäisen kerroksen ikkunat ovat noin 2,5 metrin korkeudella. Pihajärjestelyinä pihan seinustoille sijoitetaan penkit, köynnösistutukset, saarni, pihan pintaa jäsennetään ja pihavalaistus uusitaan.

Haettu toimenpide poikkeaa asemakaavasta siten, että tontilla ei ole käyttämätöntä rakennusoikeutta. Asemakaavan mukaan pihalla voi olla vain yksi autopaikka huoltoajoneuvoa varten. Piharakennus, jota muutostyöt koskevat, sijaitsee rakennusalan ulkopuolella.

Osallisten kuuleminen Hakemuksesta on tiedotettu naapureille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä (12.5.2008). Heille on varattu tilaisuus kirjallisen muistutuksen tekemiseen. Muistutuksia ei ole esitetty. Laajempi kuuleminen ei ole tarpeen, koska poikkeamisella ei ole vaikutuksia laajemmalle.

Lausunto Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että pohjakerroksen työ- ja varastotilojen (58,5 m²) muuttaminen asuinkäyttöön on perusteltua. Rakentaminen tapahtuu olemassa olevan rakennuksen sisällä ja toimenpiteet ovat tontin rakennuksen käyttöön liittyviä toiminnallisia parannuksia. Kaupunkisuunnitteluvirasto katsoo, että esitetty pohjaratkaisu tuottaa toiseen asunnoista heikot valaistusolosuhteet, mutta suunnitelma on muokattavissa siten, että esimerkiksi tiloihin tehdään vain yksi asunto.

Haettu toimenpide merkitsee 58,5 k-m²lisäystä tontin rakennettuun kerrosalaan, mikä aiheuttaa rakennusoikeuden ylityksen eli 1,3 %. Asemakaava on laadittu 1970-luvulla kantakaupungin uudelleen kaavoituksessa sovellettujen periaatteiden mukaisesti, jolloin asemakaavaan merkittiin rakennusoikeus, joka oli pääsääntöisesti pienempi kuin tontilla jo käytetty kerrosala ja joka useimmiten riitti vain kadunvarsirakennukseen kuten myös tässä tapauksessa. Tontilla käytetty kerrosala (5626 k-m²) on jo ennen asemakaavan laatimista ollut suurempi kuin asemakaavaan merkitty rakennusoikeus (4680 k-m²). Rakennusoikeuden ylitystä kokonaisuudessaan (1004,5 k-m² eli 21,5 %) ei voida pitää vähäisenä. Tontin rakennetuksi kerrosalaksi tulee 5684,5 k-m².

Kaupunkisuunnitteluvirasto katsoo, että pihan osalta voidaan vähäisesti poiketa asemakaavan määräyksistä, koska esitetty hanke on kooltaan vähäinen. Pihatilan viihtyisyyttä tulee kuitenkin lisätä mm. autopaikkoja vähentämällä. Autopaikkojen etäisyyden asuntojen ikkunoista tulee olla vähintään 8 metriä. Hakijan tulee hyväksyttää pihasuunnitelma kaupunkikuvaneuvottelukunnassa.

Poikkeamisen erityinen syy on olemassa olevan rakennuksen tarkoituksenmukainen hyödyntäminen.

Haettu toimenpide ei aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle taikka alueiden käytön muulle järjestämiselle, eikä vaikeuta luonnonsuojelun taikka rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa hakemusta edellyttäen, että

- pihatilan viihtyisyyttä lisätään mm. autopaikkoja vähentämällä, ja hakija hyväksyttää pihasuunnitelman kaupunkikuvaneuvottelukunnassa

- suunniteltujen asuintilojen valaistusolosuhteita parannetaan muokkaamalla pohjaratkaisua.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee puoltaa Uudenmaan ympäristökeskukselle annettavassa lausunnossaan poikkeamisen myöntämistä Asunto-Osakeyhtiö Konnulle haettuun toimenpiteeseen 7. kaupunginosa korttelin nro 128 tontille nro 22 ehdolla, että

- pihatilan viihtyisyyttä lisätään mm. autopaikkoja vähentämällä, ja hakija hyväksyttää pihasuunnitelman kaupunkikuvaneuvottelukunnassa,

- suunniteltujen asuintilojen valaistusolosuhteita parannetaan muokkaamalla pohjaratkaisua.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle ja rakennusvalvontavirastolle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITTEET	Liite 1	Ympäristökartta (Ullanlinnan tontti 128/22)
	Liite 2	Asemapiirros (Ullanlinnan tontista 128/22)

SELITYS KORKEIMMALLE HALLINTO-OIKEUDELLE HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖKSESTÄ TEHDYISTÄ VALITUKSISTA MAUNULAN KESKUSTAN ASEMAKAAVA-ASIASSA (NRO 11326)

Khs 2004-1897

Kaj toteaa, että kaupunginvaltuusto on 25.4.2007 hyväksynyt 28. kaupunginosan (Oulunkylän) korttelin nro 28211, korttelin nro 28238 tontin nro 4, korttelin nro 28319 tontin nro 5 ja korttelin nro 28320 tontin nro 11 sekä puisto-, katu- ja pysäköintialueiden asemakaavan muutoksen kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston 19.8.2004 päivätyn ja 12.5.2005 ja 20.6.2005 muutetun piirustuksen nro 11326 mukaisena.

Muun muassa Pakila-Seura ry, Pro Maunula ry ja Suursuon Ostoskeskus Oy valittivat kaupunginvaltuuston päätöksestä Helsingin hallinto-oikeudelle, joka jätti Suursuon Ostoskeskus Oy:n valituksen osittain tutkimatta ja hylkäsi yhtiön vaatimuksen suullisen käsittelyn järjestämisestä sekä hylkäsi 19.6.2008 valitukset muutoin. Kaupunginhallitus antoi 30.10.2007 hallinto-oikeudelle lausunnon valitusten johdosta.

Pakila-Seura ry, Suursuon Ostoskeskus Oy ja Pro Maunula ry kukin erikseen ovat hakeneet muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä 19.6.2008.

Korkein hallinto-oikeus pyytää (22.7.2008) kaupunginhallituksen selitystä valitusten johdosta.

Hallintokeskuksen oikeuspalvelut lausuu (4.9.2008) asiassa kaupunkisuunnitteluviraston kanssa yhteistyönä valmisteltuna lausuntona mm. seuraavaa.

Lausunto valitusten johdosta

Oikeuspalvelut yhtyy hallinto-oikeuden asiassa antamaan päätökseen ja sen perusteluihin. Hallinto-oikeus on tutkinut valtuuston päätöksen lainmukaisuuden oikein ja antanut asiassa perustellun ratkaisun. Korkeimmalle hallinto-oikeudelle annettavassa selityksessä tulee pyytää valitusten hylkäämistä perusteettomina ja valitusperusteiden jättämistä tutkimatta jäljempänä mainituilta osin.

Oikeuspalvelut viittaa asiassa kaupunginvaltuuston kaavapäätöksessä 25.4.2007 ja kaupunginhallituksen hallinto-oikeudelle antamassa lausunnossa 30.10.2007 lausuttuun ja toteaa lisäksi asiassa seuraavaa.

Valitusten laillisuus ja valitusoikeus

Kuntalain mukaan hallinto-oikeuden päätöksestä valitetaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Päätöksen katsotaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 198 §:n mukaan valittajien tietoon silloin, kun se on annettu. Päätös on annettu 19.6.2008. Pakila- Seura ry:n valitus on saapunut korkeimmalle hallinto-oikeudelle (KHO) 18.7.2008, Suursuon Ostoskeskuksen Oy:n valitus 21.7.2008 ja Pro Maunula ry:n valitus 21.7.2008. Valitukset ovat saapuneet KHO:lle lain mukaisessa määräajassa. Valittajilla, jotka ovat hakeneet muutosta valtuuston päätökseen hallinto-oikeudelta, on asiassa lain mukaan valitusoikeus.

Pakila-Seura ry:n valitus

Pakila-Seura ry on uudistanut hallinto-oikeudelle lausumansa ja vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista. Valituksen mukaan kaavaprosessissa ei ole kuultu yhdistystä asianosaisena, vaikka kaavan mukaiset liikennejärjestelyt haittaavat oleellisesti liikennöintiä Pakilasta ja Paloheinästä. Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) perusteluissa tarkoitetulla kotiseutuyhdistyksellä tarkoitetaan myös Pakila-Seura ry:n kaltaista yhdistystä. Vakiintuneen käytännön mukaan Helsingin kaupunki on kuullut yhdistystä erilaisissa aluetta ja lähialueita koskevissa kaava-asioissa.

Lisäksi kaavamuutos pahentaa Pakilantien ruuhkautumista ajokaistojen määrän vähentyessä ja kaavan liikennejärjestelyt perustuvat virheellisiin tietoihin. Liikennesuunnitelma katualueen kaistajärjestelyistä laaditaan asemakaavan perusteella.

Vuorovaikutus

Oikeuspalvelut toteaa, että asemakaavaa laadittaessa MRL 62 §:n mukainen vuorovaikutus on järjestetty niin, että alueen maanomistajilla ja niillä, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa, sekä viranomaisilla ja yhteisöillä, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään (osallinen), on ollut mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun, arvioida kaavoituksen vaikutuksia ja lausua kirjallisesti tai suullisesti mielipiteensä asiasta.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen (MRA) 28 §:n mukaan asemakaavaehdotuksesta on pyydettävä tarpeen mukaan lausunto asemakaavan kannalta keskeisiltä yhteisöiltä. Asemakaavan muutoksesta ei ole pyydetty lausuntoa Pakila-Seuralta, kuten ei varsinaisen kaava-alueenkaan asukasjärjestöiltä. Asukasjärjestöt eivät pääsääntöisesti ole MRA 28 §:ssä tarkoitettuja yhteisöjä.

Myös hallinto-oikeus on päätöksessään todennut, että Pakila-Seura ry:tä ei ole valituksessa esitetyllä liikennettä koskevalla perusteella pidettävä asemakaavan kannalta keskeisenä yhteisönä, jolta olisi tullut pyytää asiassa lausunto. Yhdistys ei ole myöskään asianosainen, joten sitä ei ole ollut tarpeen pitää osallisena laaditussa osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa.

Kuten kaavaselostuksesta ja kaavapäätöksen perusteluista ilmenee, on kaavamuutoksesta tiedottaminen ollut laajaa. Siitä on tiedotettu paikallislehdissä ja kaavamuutoksesta on keskusteltu myös Pakila-Seuran tilaisuuksissa. Kaavamuutos on sisältynyt vuosien 2001–2002 kaavoituskatsauksiin ja se on ollut esillä Maunulan kirjastossa. Asemakaavaluonnos ja ‑ehdotus ovat olleet lain mukaisesti nähtävillä. Kaavasta on tiedotettu myös internetissä. Tiedottamisen perusteella Pakila-Seura ry:llä on ollut mahdollisuus mielipiteensä esittämiseen. Pakila-Seura ei ole esittänyt kaavoitusvaiheessa kirjallista mielipidettä tai jättänyt muistutusta kaavaehdotukseen.

Vuorovaikutusmenettely on siten järjestetty maankäyttö- ja rakennuslain ja maankäyttö- ja rakennusasetuksen mukaisesti.

Liikenne Oikeuspalvelut toteaa, että Pakilantien liikennemäärä Suursuon kohdalla on viime vuosina vakiintunut noin 12 000 ajoneuvoon vuorokaudessa. Nykytilanteessa pahimmat liikenneongelmat Pakilantiellä ovat Kehä I:n ja Pirjontien välillä. Ruuhkahuiput ovat kestoltaan melko lyhyitä. Liikenneongelmat johtuvat siitä, että Kehä I:ltä idästä tultaessa oikaistaan Pakilantien kautta edelleen Pirjontietä ja Pirkkolantietä Haagan suuntaan. Ongelmaa pyritään vähentämään pääteiden kehittämishankkeilla. Myös Tuusulanväylän jatkokehittäminen tulee vähentämään tarvetta käyttää Pakilantietä pitkämatkaisen liikenteen yhteytenä.

Valituksen kohteena olevalla kaavamuutoksella ei ole merkittävää vaikutusta Pakilantien liikenteeseen. Kaava-alue ei ulotu niille kohdille, joista pahimmat liikenneongelmat johtuvat eikä kaavan tarkoituksena ole ollut ratkaista näitä ongelmia.

Asemakaavakartassa esitetyt kaistajärjestelyt on merkitty katualueelle ohjeellisina. Ne eivät ole siten katusuunnittelussa sitovia, kuten ei myöskään havainnekuvana esitetty illustraatio. Kaavassa ei myöskään ole supistettu Pakilantien katualuetta niin, että se estäisi nykyisten kaistajärjestelyiden kaltaisen tilanteen myös jatkossa. Kaavan perusteella tulee vielä erikseen tehtäväksi MRL 85 §:n mukainen katusuunnitelma, jossa kadun liikennejärjestelyjen yksityiskohdat, kuten ajokaistojen määrä, ratkaistaan.

MRL 85 §:n mukaan katu on suunniteltava siten, että se täyttää muun muassa toimivuuden ja turvallisuuden vaatimukset. Hallinto-oikeus on päätöksessään oikein katsonut, että asemakaava ei rajaa mahdollisuuksia suunnitella alueen liikennettä turvalliseksi ja toimivaksi.

Pakilantien liikennesuunnitelmaa ei ole vielä hyväksytty asemakaavasta tehtyjen valitusten takia. Pakilantie 9:n kohdalle jäänee nykytilannetta vastaavat kolme kaistaa, joista yksi on kääntymiskaista Metsäpurontielle. Asemakaavaehdotuksen havainnekuvassa esitetty mahdollisuus kaventaa Pakilantie 1 + 1-kaistaiseksi perustui valmisteluvaiheessa tilanteeseen, jossa Pakilantien suunnitelmissa ei vielä ollut mahdollisen Raide-Jokerin tilavarauksia.

Siltä osin kuin valituksessa on kysymys vaikutusten arvioinnin riittävyydestä oikeuspalvelut toteaa, että Pakilantiestä Suursuon kohdalla on tehty liikennesimulointi, jossa on otettu huomioon liikenteen tuleva kasvu, jonka ei ennusteiden mukaan odoteta olevan suurta. Liikennesimuloinnin mukaan Suursuon kohdalle ei muodostu ongelmia. Sujuvuus paranee nykyisestään nykyisen nelihaaraisen liittymän muuttuessa kolmihaaraiseksi.

Oikeuspalvelut toteaa, että asemakaava luo MRL 54.2 §:n mukaisesti edellytykset liikenteen järjestämiselle. Valituksessa viitattu MRL 5 § on vain tavoitesäännös, eikä siihen voi vedota yksittäistä kaavaa koskevan muutoksenhaun perusteena.

Suursuon Ostoskeskuksen ja Pro Maunula ry:n valitukset

Suursuon Ostoskeskus Oy ja Pro Maunula ry ovat vaatineet hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi. Suursuon Ostoskeskus Oy on vaatinut oikeudenkäyntikulujen korvaamista. Valittajat ovat esittäneet osittain yhteneväiset valitukset.

Valittajat ovat uudistaneet hallinto-oikeudessa lausumansa ja katsoneet, että Maunulan keskus ei kehity vetovoimaiseksi ja kaupunkikuvallisesti korkeatasoiseksi palvelukeskukseksi. Liiketilojen mitoitus on riittämätön ja kaavamuutos vähentää ja yksipuolistaa palvelutarjontaa alueella. Yrittäjien yhdenvertaisuutta on rikottu ja yksittäistä kauppaketjua, HOK-Elantoa, on suosittu asemakaavan tavoitteiden vastaisesti. Kauppaketjulle muodostuu määräävä markkina-asema. Pienliiketilojen määrä supistuu liiallisen päivittäistavarakaupan vuoksi. Liikekeskus ei palvele Maunulan lisäksi Pakilan ja Paloheinän asukkaita eikä alueen iäkästä väestöä.

Valittajien mukaan kaavamuutoksessa ei ole otettu huomioon Maunulan korkealuokkaista arkkitehtuuriperintöä. Liikennejärjestelyt, muun muassa ajokaistojen vähentyminen, aiheuttavat lisäksi ongelmia.

Valittajat ovat edelleen katsoneet, että asemakaava-asian käsittelyyn ovat osallistuneet yhteisöjäävit henkilöt. Muun muassa kaupunginvaltuuston päätöksentekoon ovat osallistuneet HOK-Elannon edustajiston ja hallintoneuvoston jäsenet, jotka ovat olleet esteellisiä päättämään asiasta. Vuorovaikutteisuus ei ole myöskään toteutunut asemakaavasuunnittelussa.

Suursuon Ostoskeskus Oy on lisäksi katsonut, että hallinto-oikeuden olisi tullut tutkia yhtiön valitus myös kuulemista ja ostoskeskuksen suojelutarpeen selvittämistä koskevien yhtiön väitteiden osalta sekä toimittaa asiassa suullinen käsittely.

Pro Maunula ry on puolestaan todennut, ettei muun muassa alueen vanhusväestöä ja Suursuon ostoskeskuksen yrittäjiä ole kuultu asiassa. Maunula-Seuran kotisivut ovat antaneet kaavahankkeesta virheellistä tietoa.

Pro Maunula ry:n mukaan kaavamuutoksen ja siihen liittyvien liikennejärjestelyjen ympäristövaikutuksista ei ole tehty selvitystä ympäristövaikutusten arviointilain mukaisesti. Lisäksi Suursuon ostoskeskuksella on kulttuurihistoriallista merkitystä, minkä johdosta sen suojeleminen rakennussuojelulain perusteella on tarpeen.

Vuorovaikutus

Oikeuspalvelut toteaa, että hallinto-oikeus on asianmukaisesti jättänyt kuntalain 90.3 §:n nojalla tutkimatta Suursuon Ostoskeskus Oy:n esittämän väitteen siitä, että yhtiötä ei ole kuultu kaava-asiassa. Yhtiö on esittänyt valitusperusteen vasta valitusajan päättymisen jälkeen. Valittajan väittämää perustetta ei ole valituksessa riittävästi yksilöity. Kuulematta jättämiseen on viitattu vain valituksen liitteissä.

Pro Maunula ry:n valituksessa korkeimmalle hallinto-oikeudelle on esitetty, ettei Suursuon ostoskeskuksen yrittäjiä ole kuultu asiassa ja ettei kaupungin järjestämiin sidosryhmäkokouksiin ole kutsuttu Suursuon Ostoskeskus Oy:n edustajaa. Valituksessa on lisäksi todettu, ettei kaupunki ole käsitellyt Suursuon ostoskeskukselta edellyttämäänsä kehittämissuunnitelmaa, vaan kaupunki on tämän sijaan kaavapäätöksessä todennut, etteivät ostoskeskuksen yrittäjät ole olleet prosessin aikana valmiita mihinkään investointeihin. Oikeuspalvelut toteaa, että mainitut väitteet tulee jättää tutkimatta, koska valittaja on vedonnut niihin vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Vuorovaikutteisuuden osalta oikeuspalvelut toteaa edellä Pakila-Seura ry:n valituksen kohdalla lausuttuun viitaten, että kaavamuutoksesta tiedottaminen on ollut asiassa laajaa. Tiedottamisen perusteella kaikilla, myös vanhusväestöllä ja alueen yrittäjillä, on ollut lain edellyttämä mahdollisuus mielipiteiden esittämiseen.

Lisäksi oikeuspalvelut toteaa, että Suursuon Ostoskeskus Oy on luettu MRL 62 §:n mukaisten osallisten joukkoon ja ilmoitus yhtiölle kaavaluonnoksen nähtävillä olosta on lähetetty osoitteeseen, joka on yhtiön hallinto-oikeudelle osoittamaan valitukseen liitetyssä kaupparekisteriotteessa. Yhtiö on myös lähettänyt kaavaehdotuksesta kaupungille mielipiteen ja muistutusvaiheessa ennen muistutusaikaa kirjeen, joka on käsitelty kaavaa valmisteltaessa. Yhtiötä on siten kuultu ja sitä on pidetty osallisena kaavaa valmisteltaessa ja se on esittänyt näkemyksensä asiassa kaupungille.

Siltä osin kuin valituksessa on esitetty väitteitä Maunula-Seuran kotisivujen virheellisyydestä, oikeuspalvelut toteaa, ettei Helsingin kaupunki ole vastuussa yksityisen yhdistyksen viestinnän oikeellisuudesta. Kaavapäätös ei ole valittajien esittämällä tavalla perustunut vääriin tietoihin.

Palvelutarjonnan riittävyys ja yhdenvertaisuus

Oikeuspalvelut toteaa viitaten hallinto-oikeudelle esitettyyn, että kaavamuutoksella ei ole loukattu yrittäjien yhdenvertaisuutta. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustuslain 6 §:stä ilmenevä yhdenvertaisuusperiaate edellyttää, ettei alueiden omistajia tai haltijoita aseteta kaavassa toisistaan poikkeavaan asemaan, ellei siihen ole hyväksyttäviä maankäytöllisiä perusteita. Hallinto-oikeus on oikein todennut, että asemakaavaselostuksessa esitettyä alueen kaupunkikuvan kehittämisestä lähtevää tavoitetta voidaan pitää hyväksyttävänä maankäytöllisenä perusteena asemakaavaratkaisulle ja liikerakentamisen sijoittamiselle pääosin Pakilantien länsipuolelle.

Lisäksi asemakaavassa ei ole määrätty siitä, minkä laatuisia kauppaliikkeitä tai palveluja suunniteltuihin liiketiloihin sijoittuu, eikä määrätty liikehuoneistojen vähimmäispinta-alaa. Liiketoiminnanharjoittajia, kuten HOK-Elantoa ei ole kaavassa määrätty eikä voitukaan määrätä. MRL 54.2 §:n sisältövaatimus palvelujen alueellisesta saatavuudesta ei hallinto-oikeuden mukaan edellytä, että turvataan alueen toiminnanharjoittajien toimintaedellytykset ja asema, vaan riittävä on, että alueelle osoitetaan tarpeellinen rakennusoikeus palveluja varten.

Asemakaavan muutoksen toteutuessa koko alueen liikekerrosala lisääntyy uusien asuinkerrostalokorttelien liikekerrosalalla eli 600 k-m², ja on siis yhteensä 3 200 k-m². Hallinto-oikeus on oikein todennut, ettei valituksessa ole esitetty perusteita, joiden mukaan olisi katsottava, että tarpeellista kerrosalaa kaupan tiloja varten ei ole osoitettu.

Tiloista osa on erikseen osoitettu pienille liiketiloille rajoittamalla yksittäisen tilan enimmäiskokoa asemakaavamääräyksellä. Muualla Maunulassa on paljon pieniä liiketiloja, joihin osa ostoskeskuksen yrittäjistä ja palveluista voisi sijoittua ja muodostaa alueellista lähipalveluverkostoa. Se on varsin hyvin iäkkäänkin väestön tavoitettavissa myös julkisella liikenteellä.

Liikekeskus palvelee Maunulan lisäksi Pakilan ja Paloheinän asukkaita, koska Pakilantie toimii edelleenkin Pakilaan ja Paloheinään johtavana kokoojakatuna. Pakilantiellä liikennöi lisäksi myös kyseisiä alueita palvelevia bussilinjoja. Liikekeskukseen suunniteltava supermarket-tasoinen päivittäistavaramyymälä on kooltaan ja siten myös valikoimiltaan alueen muita kauppoja suurempi ja palvelee myös Maunulan pohjoispuolella asuvia.

Kaavamuutos täyttää siten MRL 54.2 §:n vaatimuksen edellytysten luomisesta palvelujen alueelliselle saatavuudelle, eikä kaavamuutos ole yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen.

Valituksissa esitettyä perustetta, että asemakaavaratkaisu mahdollisesti vaikuttaa haitallisesti joidenkin elinkeinonharjoittajien kilpailuasemaan, ei voida pitää MRL 54.3 §:n tarkoitettuna maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle aiheutuvana kohtuuttomana rajoituksena tai kohtuuttomana haittana (KHO 21.3.2005 T 628).

Suursuon Ostoskeskus Oy:n esittämä vaatimus objektiviteettiperiaatteen huomioon ottamisesta ja ostoskeskuksen yrittäjien oikeutettujen odotusten suojaamisesta tulee jättää tutkimatta, koska valitusperusteet on esitetty vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Esteellisyys

Valituksissa on viitattu HOK-Elannon edustajiston ja hallintoneuvoston jäseninä toimineiden valtuutettujen esteellisyyteen kaupunginvaltuustossa.

Oikeuspalvelut toteaa viitaten kaupungin lausunnossa hallinto-oikeudelle esitettyyn, että kuntalain 52 §:n mukaan valtuutettu on esteellinen vain, jos asia koskee henkilökohtaisesti häntä tai hänen laissa tarkoitettua lähisukulaistaan. Valtuuston jäsenen osallistuminen sellaisen yhteisön hallintoon, jonka etuun kaavan hyväksymistä koskeva päätös saattaa vaikuttaa, ei siten ole esteellisyysperuste. Hallinto-oikeus on näin ollen oikein todennut, ottaen huomioon lisäksi kaupungin hallinto-oikeudelle esittämissä HOK-Elannon säännöissä mainitut edustajiston ja hallintoneuvoston jäsenten tehtävät, ettei asemakaavan voida katsoa koskevan valtuutettuja henkilökohtaisesti.

Suursuon Ostoskeskus Oy on lisäksi valituksessaan esittänyt, että kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja on osallistunut asian käsittelyyn lautakunnassa, vaikka hän on HOK-Elannon edustajiston jäsen.

Oikeuspalvelut toteaa, että lautakunnan jäsen on hallintolain 28.1 §:n 5 kohdan mukaan esteellinen, jos hän tai hänen laissa tarkoitettu läheisensä on hallituksen, hallintoneuvoston tai niihin rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa asemassa sellaisessa yhteisössä, joka on asianosainen tai jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa. Hallintomenettelylain hallituksen esityksessä (HE 26/1997) on korostettu, että esteellisyystilanteen syntyminen edellyttää virkamiehen kuulumista yhtiön johtoelimeen.

HOK-Elannon säännöissä on määräykset edustajiston jäsenen tehtävistä ja asemasta. Edustajistoa ei voida pitää sääntöjen sisällön perusteella hallintolain 28.1 §:n 5 kohdassa tarkoitettuna toimielimenä. Lainsäätäjän tarkoitus ei ole ollut rinnastaa yhtiön johtoon toimielintä, jolle ei kuulu lainkaan esimerkiksi hallitukselle kuuluvia tehtäviä ja joka kokoontuu vain kahdesti vuodessa. Kuten hallinto-oikeus on todennut, edustajiston jäsen ei ole siten ollut esteellinen osallistumaan asemakaavan käsittelyyn kaupunkisuunnittelulautakunnassa.

Perusteita päätöksen kumoamiseen esteellisyyttä koskevin osin ei siten ole.

Suojelu Maunulan alueen rakennusten ja ympäristön arvot on selvitetty kattavasti. Pakilantien länsipuolella sijaitseva alue on yleiskaavassa merkitty kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi alueeksi. Alueelle laaditaan parhaillaan rakennustaiteelliset ja ympäristöarvot huomioivaa asemakaavaa. Nyt kysymyksessä oleva Suursuon alue on rakennuskannaltaan nuorempaa aluetta.

Rakennussuojelulain 3.1 §:n mukaan rakennussuojelusta asemakaava-alueella säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa. Suojelutarve ratkaistaan MRL 54.2 §:n nojalla.

Pro Maunula ry on tehnyt esityksen Pirkkolan, Maunulan ja Suursuon alueen suojelemisesta rakennussuojelulain nojalla. Uudenmaan ympäristökeskus on hylännyt hakemuksen. Ympäristökeskus on hylännyt myös ostoskeskuksen omistajan tekemän ostoskeskusta koskevan suojeluesityksen, jota koskevan valituksen ympäristöministeriö on edelleen hylännyt. Päätöksissä on todettu, että mahdollinen suojelu tapahtuu asemakaavatasolla, vaikkakin ostoskeskuksella on rakennussuojelulain tarkoittamaa kulttuurihistoriallista merkitystä.

Hallinto-oikeus on päätöksessään oikein todennut, että ympäristökeskuksen ja ympäristöministeriön käsitys suojelukohteesta ei rakennussuojelulain 3 § huomioon otettuna sido päätettäessä asemakaavasta.

Vanha ostoskeskus on toiminnallisesti rakennuksena suljettu ja epäkäytännöllinen ja sen on koettu aiheuttavan myös epäviihtyisyyttä ja häiriötä ympäristössään. Ostoskeskus on aikansa palveltuaan tullut tilanteeseen, jolloin sen peruskorjaus suojelurakennuksena edellyttäisi varsin suuria investointeja. Rakennuksen purkaminen on näissä oloissa perusteltua.

Kaupunginmuseo on kesällä 2002 inventoinut kaikki Helsingin vanhat ostoskeskukset ja päätynyt siihen, ettei se tule esittämään Suursuon ostoskeskuksen asemakaavallista suojelua. Kaavaa koskevan suunnittelun alkuvaiheessa on laadittu vaihtoehtosuunnitelma, jossa ostoskeskus säilyisi. Kaavaa muutettaessa on MRL:n suoman harkintavallan puitteissa päätetty, ettei ostoskeskusrakennusta suojella.

Kuten hallinto-oikeus on todennut, kysymystä ostoskeskuksen suojelemisesta on riittävästi selvitetty. Asiassa ei ole ilmennyt perusteita, joiden mukaan ostoskeskukseen liittyisi sellaisia MRL 54.2 §:ssä tarkoitettuja erityisiä rakennettuun ympäristöön kuuluvia arvoja, jotka tulee säilyttää.

Oikeuspalvelut yhtyy lisäksi hallinto-oikeuden päätökseen, jolla on jätetty tutkimatta Suursuon Ostoskeskus Oy:n valitusperuste, jonka mukaan ostoskeskuksen suojelua ei ole selvitetty asianmukaisesti. Valitusperuste on esitetty vasta valitusajan päättymisen jälkeen. Viittausta alueen korkealuokkaiseen arkkitehtuuriperintöön ei voida pitää riittävästi yksilöitynä rakennuksen suojelun selvittämistä koskevana valitusperusteena.

Liikenteen ympäristövaikutukset

Kuten hallinto-oikeus on todennut, asemakaavan muutos ei ole ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVA) annetun asetuksen 6 §:ssä mainittu hanke, eikä sillä ole YVA-lain 4.2 §:ssä tarkoitettuja merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Kaava ei ole siten edellyttänyt ympäristövaikutusten arviointimenettelyä liikenteessä.

Asemakaavan muutoksen yhteydessä on tehty tarvittavat selvitykset liikennejärjestelyistä MRL:ssa edellytetyssä laajuudessa. Pakilantien liikenteestä on laadittu melulaskelma, jonka perusteella kaavaan on merkitty uusille rakennuksille melumääräykset. Laajemmat selvitykset eivät ole olleet tarpeellisia, koska liikenneolosuhteisiin ei ole odotettavissa merkittäviä muutoksia. Ympäristökeskuksella ei ole ollut huomautettavaa asemakaavaehdotuksesta.

Muilta osin oikeuspalvelut viittaa edellä Pakila-Seura ry:n valituksen johdosta lausuttuun.

Suullinen käsittely

Kuten hallinto-oikeus on todennut, suullisen käsittelyn järjestäminen asiassa on asiakirjoista saatava selvitys huomioon ottaen ilmeisen tarpeetonta.

Yhteenveto Oikeuspalvelut näin ollen toteaa, että hallinto-oikeus on arvioinut valtuuston päätöksen laillisuuden oikein ja antanut asiassa perustellun ratkaisun. Valituksessa ei ole esitetty sellaisia seikkoja, joilla olisi merkitystä asiaa ratkaistaessa. Kaavapäätös ei ole syntynyt kuntalain 90 §:n tarkoittamalla tavalla virheellisessä järjestyksessä, viranomainen ei ole ylittänyt toimivaltaansa eikä päätös ole muutenkaan lain vastainen.

Korkeimmalle hallinto-oikeudelle annettavassa selityksessä tulisi siten yhtyä hallinto-oikeuden päätökseen sekä pyytää valituksen ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksen hylkäämistä perusteettomana ja valitusperusteiden jättämistä tutkimatta edellä mainituilta osin.

Kaupunginhallituksen johtosäännön 8 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan kaupunginhallitus antaa selityksen valtuuston päätöstä koskevan valituksen johdosta, jos kaupunginhallitus yhtyy valtuuston päätöksen lopputulokseen.

./. Kaj toteaa, että valitukset, kaupunginhallituksen lausunto 30.10.2007 Helsingin hallinto-oikeudelle ja hallinto-oikeuden päätös 19.6.2008 ovat esityslistan tämän asian liitteinä nro 1–3.

Asiakirjat ovat nähtävänä kokouksessa.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa asiasta korkeimmalle hallinto-oikeudelle esityslistalta ilmenevän, hallintokeskuksen oikeuspalveluiden lausunnon mukaisen selityksen.

Pöytäkirjanote hallintokeskuksen oikeuspalveluille selityksen laatimista ja antamista varten sekä kaupunkisuunnitteluvirastolle.

Lisätiedot:
Härmälä Timo, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36028
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITTEET	Liite 1	Valitukset korkeimmalle hallinto-oikeudelle Maunulan keskustan asemakaava-asiassa (nro 11326)
	Liite 2	Kaupunginhallituksen lausunto 30.10.2007 Helsingin hallinto-oikeudelle (Maunulan keskustan asemakaava nro 11326)
	Liite 3	Helsingin hallinto-oikeuden päätös 19.6.2008 (Maunulan keskustan asemakaava nro 11326)



Kokousaika	15.9.2008 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

LIITTEET	Liite 1	Ehdotus yhteistyösopimukseksi
	Liite 2	Ehdotus uudeksi yhtiöjärjestykseksi

LIITTEET	Liite 1	Sijaintikartta
	Liite 2	Kartta kaupan kohteesta
	Liite 3	Kiinteistönluovutusilmoitus

LIITTEET	Liite 1	Ympäristökartta (Suomenlinnan Töölön kylän tila 6:3)
	Liite 2	Asemapiirustus (Suomenlinnan Töölön kylän tila 6:3)