HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS

LAUSUNTO HELSINGIN SOKEAINTALO-SÄÄTIÖN SÄÄNTÖMUUTOKSESTA

Khs 2007-2576

Helsingin Sokeaintalo-Säätiö pyytää kirjeessään (21.11.2007) säätiön sääntöjen edellyttämää lausuntoa Helsingin kaupungilta säätiön hallituksen esittämiin sääntömuutoksiin ja toteaa mm., että sääntömuutoksella voidaan turvata Pengerkatu 11 kiinteistön mittava korjaustyö ja kiinteistön säilyttäminen tulevaisuudessakin sen alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaisena. Kuntokartoitukseen perustuvan hankesuunnitelman mukaisten töiden kustannukset ovat n. 4,5 milj. euroa. RAY:n avustusta on saatavissa n. 1 milj. euroa. Säätiön hallitus on laajasti selvittänyt eri vaihtoehtoja loppurahoituksen saamiseksi ja ainoaksi todelliseksi vaihtoehdoksi on jäänyt yhteistyö De Blindas Vänner - Sokeain Ystävät ry:n kanssa.

Yhteistyö edellyttää toteutuakseen säätiön sääntöjen muuttamista nyt esitetyllä tavalla. Näkövammaisten Keskusliitto ry ja Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry ovat osaltaan tukemassa esitettyä ratkaisua ja pitävät sitä erittäin hyvänä.

./. Liitteenä 1 Helsingin Sokeaintalo-Säätiön lausuntopyyntö liitteineen.

Hallintokeskuksen oikeuspalvelut toteaa (12.2.2008) mm. , että säätiölain (109/1930) 17 §:n mukaan säätiön sääntöjä voidaan muuttaa, jos se muuttuneiden olojen tai muusta syystä havaitaan tarpeelliseksi. Säätiön on huolehdittava sääntöjen muuttamisesta ja haettava muutokselle patentti- ja rekisterihallituksen vahvistus. Patentti- ja rekisterihallitus tutkii onko sääntöjen muuttamisen edellytykset olemassa ja mikäli nämä edellytykset ovat olemassa selvittää sääntöjen hyväksyttävyyden. Säännöt on säätiölain 5 §:n mukaan vahvistettava, jos ne on laadittu säätiölain säännösten mukaisesti eikä niiden sisältö ole vastoin lakia tai hyviä tapoja.

Helsingin Sokeaintalo-Säätiön voimassa olevien sääntöjen 9 §:n mukaan sääntöjä voidaan muuttaa, jos vähintään 2/3 hallituksen jäsenistä sitä kannattaa. Sääntöjen 2, 4 ja 10 §:n muutokseen tarvitaan hallituksen yksimielinen päätös ja lisäksi mikäli Helsingin kaupungin edustaja ei ole osallistunut päätöksentekoon, on hankittava Helsingin kaupungin lausunto. Helsingin kaupunki ei ole käyttänyt oikeuttaan nimetä jäseniä hallitukseen 1.1.2006 lukien. Hallitus esittää sääntöjen 3, 4, 5, 7, 9 ja 10 §:n muuttamista.

Säätiön hallitus on ilmoittanut, että sääntömuutoksen tarkoituksena on turvata säätiön omaisuuden, osoitteessa Pengerkatu 11 sijaitsevan kiinteistön, mittava korjaustyö ja kiinteistön säilyttäminen tulevaisuudessakin sen alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaisena. Säätiön hallitus on selvittänyt eri vaihtoehtoja korjauksen rahoittamiseksi ja sen mukaan ainoaksi todelliseksi vaihtoehdoksi on jäänyt yhteistyö De Blindas Vänner – Sokeain Ystävät ry:n kanssa. Yhteistyö edellyttää toteutuakseen säätiön sääntöjen muuttamista.

Sääntöehdotuksen mukaan säätiön nimi ja kotipaikka tulee säilymään samana. Säätiön tarkoitus tulee säilymään, tarkoituksena on ensisijaisesti helsinkiläisten näkövammaisten ja heidän perheidensä elinehtojen helpottaminen. Tarkoitusta toteutetaan hankkimalla ja vuokraamalla edullisia näkövammaisille sopivia asuntoja, työhuoneita ja kokoushuoneita.

Sääntöjen 3 §:ää ehdotetaan muutettavaksi muuttamalla voimassaolevien sääntöjen pääoma-kohdan markkamäärät euromääriksi.

Voimassa olevien sääntöjen 4 §:n mukaan säätiön hallituksen toimikausi on kolme kalenterivuotta ja hallitus valitaan siten, että Näkövammaisten Keskusliitto ry valitsee kaksi jäsentä, Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry yhden jäsenen ja Helsingin kaupungilla on oikeus valita kaksi jäsentä. Hallituksessa on viisi jäsentä mikäli Helsingin kaupunki nimeää jäsenet ja muussa tapauksessa kolme jäsentä. Sääntöehdotuksen mukaan hallituksen toimikausi on kalenterivuosi ja hallituksessa on neljä jäsentä. Hallituksen jäsenet valitsee De Blindas Vänner – Sokeain Ystävät ry. Säätiön hallituksen mukaan Näkövammaisten Keskusliitto ry ja Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry ovat osaltaan tukemassa hallituksen esittämää ratkaisua ja pitävät sitä erittäin hyvänä.

Sääntöjen 5 §:ään ehdotetaan pientä kirjoitusasun muutosta, sisältö tulee säilymään samana. Sääntöjen 7 §:ssä säädetään säätiön tilintarkastajista. Voimassa olevien sääntöjen mukaan säätiössä on kaksi varsinaista ja kaksi varatilintarkastajaa. Vähintään yhden varsinaisen ja varatilintarkastajan tulee olla hyväksyttyjä tilintarkastajia. Sääntöehdotuksen mukaan säätiön tilintarkastajaksi voidaan valita Keskuskauppakamarin hyväksymä tilintarkastajayhteisö tai kaksi tilintarkastajaa ja heille kaksi varatilintarkastajaa.

Sääntöjen 9 §:n mukaan sääntöjä voidaan muuttaa, jos vähintään 2/3 hallituksen jäsenistä sitä kannattaa. Lisäksi sääntöjen muutoksesta on pyydettävä Helsingin kaupungin lausunto, mikäli hallituksessa ei ole Helsingin kaupungin nimeämiä hallituksen jäseniä. Sääntöehdotuksen mukaan sääntöjä voidaan muuttaa, jos vähintään ¾ osaa hallituksen jäsenistä sitä kannattaa. Sääntöjen 2, 4 ja 10 §:n muuttamisesta sekä säätiön lakkauttamisesta voidaan päättää vain hallituksen yksimielisellä päätöksellä.

Sääntöjen 10 §:n mukaan säätiön lopettaessa toimintansa sen omaisuus luovutetaan Helsingin kaupungille käytettäväksi ensi sijassa sääntöjen 2 §:n mainittuihin tarkoituksiin eli käytettäväksi helsinkiläisten näkövammaisten ja heidän perheidensä elinehtojen helpottamiseen. Sääntöehdotuksen mukaan omaisuus luovutetaan De Blindas Vänner- Sokeain Ystävät ry:lle käytettäväksi helsinkiläisten näkövammaisten ja heidän perheidensä elinehtojen helpottamiseen.

Voimassa olevien sääntöjen mukaan Helsingin kaupungilla on oikeus valita hallitukseen kaksi jäsentä ja vaikuttaa säätiön toimintaan tätä kautta. Tätä mahdollisuutta Helsingin kaupunki ei ole käyttänyt vuodesta 2006. Sääntöehdotuksen mukaan hallituksen jäsenet nimeää De Blindas Vänner – Sokeain Ystävät ry.

Säätiön lopettaessa toimintansa sääntöjen mukaan omaisuus luovutetaan Helsingin kaupungille käytettäväksi ensisijaisesti helsinkiläisten näkövammaisten ja heidän perheidensä elinehtojen helpottamiseen. Sääntöehdotuksen mukaan omaisuus menee De Blindas Vänner - Sokeain Ystävät ry:lle käytettäväksi samaan tarkoitukseen eli helsinkiläisten näkövammaisten ja heidän perheidensä elinehtojen helpottamiseen.

De Blindas Vänner – Sokeain ystävät ry:n sääntöjen mukaan yhdistyksen tarkoituksena on tukea sokeita ja muita näkövammaisia sekä aineellisesti että henkisesti. Yhdistyksen kotipaikka on Helsinki ja toiminta-alue koko maa. Yhdistyksen tarkoitus on siten hyvin lähellä säätiön tarkoitusta. Sääntöjen ja sääntöehdotuksen tarkoitus ja purkamissäännökset rajoittavat säätiön varojen käytön helsinkiläisten näkövammaisten hyväksi.

Hallintokeskuksen oikeuspalvelut toteaa (8.4.2008) lisälausunnossaan mm., että sääntömuutosehdotuksen 3 §:ssä todetaan, että säätiön omaisuus muodostuu pääosin tontista nro 11 Helsingin kaupungin 11 kaupunginosan korttelissa 331 sekä sille rakennetusta rakennuksesta. Ehdotus lähtee siitä, että tontti ja sille rakennettu rakennus on säätiön omistuksessa. Säätiön voimassa olevien sääntöjen ja sääntöehdotuksen 3 §:n mukaan säätiön varat on sijoitettava varmasti ja tuottavasti. Säätiölain 10 §:n 2 mom:n mukaan säätiön hallituksen on erityisesti huolehdittava, että säätiön varat sijoitetaan varmalla ja tuloa tuottavalla tavalla. Hallitus ei voi toimia vastoin säätiön etua ja luovuttaa säätiön omaisuutta vastikkeetta. Säätiön toimielimen jäsen ja säätiön toimihenkilö on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän toimessaan tahallaan tai tuottamuksellaan on aiheuttanut säätiölle. PRH voi nostaa asiassa vahingonkorvaus kanteen. Tontti ja sillä sijaitseva rakennus muodostaa säännöissä ja sääntöehdotuksessa mainitun säätiön omaisuuden. Säännöissä mainitun omaisuuden luovuttaminen edellyttää sääntöjen muuttamista tältä osin.

De Blindas Vänner – Sokeain Ystävät ry on 18.9.2007 päivätyn kirjeen kohdassa 7. todennut, että tarkoituksena on siirtää kiinteistö yhdistyksen omistukseen. Säätiön omaisuuden luovuttamisesta on lausuttu edellä.

Helsingin kaupunki on myynyt tontin Helsingin Sokeainyhdistys ry:lle 18.12.1927 170 000 markan kauppahinnalla siten, että tontin kauppahintana kaupunki sai velkakirjan. Omistusoikeus tonttiin siirtyi ostajalle 18.12.1927. Velkakirjan ehtojen mukaan ostaja sitoutui käyttämään tonttia pääasiallisesti yhdistyksen tarpeisiin uhalla, että velkakirja muutoin lankeaa maksettavaksi. Velkakirjan mukaan tontin myyminen toiselle aiheuttaa myös maksun laukeamisen.

Suomen valtio osti tontin pakkohuutokaupassa 18.12.1930 ottaen samalla vastatakseen kauppahinnan maksamisesta. Helsingin Sokeaintalosäätiö osti tontin 31.5.1935 valtiolta ottaen samalla vastattavakseen kaupungin kauppahintasaatavasta. Velkakirja ei ole erääntynyt maksettavaksi.

Velkakirjan ehtojen mukaan tontin myyminen kolmannelle eräännyttää velan maksettavaksi. Säätiön toiminnan lakkauttaminen ei välttämättä aiheuta velan erääntymistä maksettavaksi, jos tontti pysyy pääasiallisesti kauppakirjassa edellytetyssä tarkoituksessa eikä tonttia myydä edelleen. Sääntöehdotuksen mukaan säätiön hallituksen jäsenet valitsee De Blindas Vänner - Sokeain Ystävät ry. Yhdistys voi vaikuttaa säätiön toimintaan hallituksen jäsenvalintojen kautta. Hallitus voi säätiölain mukaisesti muuttaa säätiön sääntöjä. Siten on mahdollista, että tontti ja sille rakennettu rakennus siirtyy pois säätiön hallinnasta. Näin ollen De Blindas Vänner - Sokeain Ystävät ry:ltä tulisi saada sitoumus kauppahinnan maksamisesta siltä varalta, että omaisuutta ei enää käytetä kauppakirjassa edellytettyyn tarkoitukseen tai jos omaisuus myydään edelleen tai säätiö lakkautetaan.

Sosiaalilautakunta toteaa (29.1.2008) mm., että Helsingin Sokeaintalo-Säätiö omistaa kiinteistön Pengerkadulla. Rakennuksessa on 50 asuinhuoneistoa. Kaikki asukkaat ovat näkövammaisia tai heidän omaisiaan. Kiinteistön yhteydessä toimii lisäksi Helsingin ja Uudenmaan näkövammaisten ylläpitämänä Pengertuvan avoyksikkö näkövammaisille helsinkiläisille. Yksikön toimintaa on tuettu sosiaalilautakunnan yleisavustuksilla (vuonna 2007 yhteensä 37 000 eurolla).

Säätiön hallitus on selvittänyt eri vaihtoehtoja kiinteistön peruskorjauksen rahoituksen järjestämiseksi. Ainoaksi todelliseksi vaihtoehdoksi on jäänyt yhteistyön käynnistäminen De Blindas Vänner – Sokeain Ystävät ry:n kanssa (myöhemmin Sokeain Ystävät ry.).

Sokeain Ystävät ry on vuonna 1887 perustettu Suomen vanhin sokeiden yhdistys, jonka toiminta-ajatuksena on auttaa ja avustaa näkö-vammaisia sekä tukea näkövammaisille tarkoitettuja hankkeita taloudellisesti. Yhdistys on erittäin vakavarainen ja omistaa mm. kiinteistön Helsingin Kapteeninkadulla. Lisäksi yhdistyksellä on oman ilmoituksensa mukaan omaisuutta noin 9 miljoonaa euroa osakkeissa ja rahastoissa.

Näin ollen Sokeain Ystävät ry:llä on hyvät taloudelliset edellytykset rahoittaa peruskorjaus sekä Pengertuvan avoyksikön toimintojen parantaminen tehdyn hankesuunnitelman mukaisesti.

Tehdyn suunnitelman mukaan Pengerkadun talo saneerataan näkövammaisten tarpeisiin, ja talossa näkövammaisille tarjottavat palvelut kehitetään entisestään vastaamaan tämän päivän palvelutarvetta. Peruskorjaussuunnitelman mukaan kiinteistöön saneerataan 52 asuinhuoneistoa. Tavoitteena on aikaansaada kiinteistö, jonka tekniset ratkaisut kelpaavat pitkälle tulevaisuuteen ja muodostavat tarvittaessa malliesimerkin siitä, miten näkövammaisten tarpeet huomioidaan kiinteistön teknisissä- ja rakenneratkaisuissa.

Palvelukokonaisuus Sokeain talon ympärille kehitetään sisällöltään ja tehokkuudeltaan vastaamaan tämän päivän vaatimuksia, joissa erityisenä sisältönä on tarjota näkövammaisille päivittäisiä palveluja niin Sokeaintalossa kuin laajemminkin lähiympäristössä asuville näkövammaisille.

Sokeaintalon yhteydessä tarjottavien Pengertuvan palvelujen kehittämisessä keskitytään kiinteistön sisäiseen palveluun sekä Sokeaintalon vaikutusalueella asuvien näkövammaisten palvelemiseen. Näitä kahta ryhmää varten kehitetään yhteinen intranet, jossa tarvittaessa on kolme eri osiota; yhteiset palvelut, talon sisäiset palvelut ja talon ulkoiset palvelut.

Palvelu kehitetään entisestään siten, että talo muodostaa palvelukeskuksen Helsingin kaupungin keskustassa asuville näkövammaisille, myös niille jotka eivät asu talossa.

Yhteistyö edellyttää toteutuakseen säätiön sääntöjen muuttamista.

Sosiaalilautakunta pitää tärkeänä, että Pengerkadun talo saneerataan näkövammaisten tarpeisiin ja talossa sijaitsevan Pengertuvan toimintaa kehitetään vastaamaan tämän päivän näkövammaisten palvelutarpeita.

Sosiaaliviraston tavoitteena on nopeasti uudistaa raskasta, laitospainotteista palvelurakennetta kevyemmäksi ja luovemmin reagoivaksi palvelukokonaisuudeksi. Tätä tukee tieto siitä, että monissa elämäntilanteissa palvelujen vaikuttavuus lisääntyy, kun ne todetaan varhaisessa vaiheessa ja asiakkaan omia voimavaroja hyödyntäen.

Heitteille ei jätetä ketään – strategisen päälinjan painopisteet suunnitelmakaudella ovat mm.:

- tarpeenmukaisten palvelujen turvaaminen kaikkein syrjäytyneimmille

- työhön kuntouttaminen ja kiinnittäminen

- uusien, yhteisöllisyyttä tukevien työmuotojen lisääminen

- uudistuneet yhteistyökäytännöt syrjäytymisen ehkäisyssä muiden toimijoiden kanssa.

Edellä mainituin perustein sosiaalivirasto toteaa, että Sokeain Ystävät ry:n peruskorjaushanke Pengerkadulla toteutuessaan tukee erinomaisen hyvin sosiaaliviraston vuosien 2008 -2010 strategiasuunnitelman toimeenpanoa eikä omalta osaltaan näe estettä esitetyille sääntömuutoksille.

Kiinteistölautakunta toteaa (19.2.2008) mm., että Helsingin kaupungin rahatoimikamari on kaupunginvaltuuston päätöksen mukaisesti myynyt tontin 18.12.1927 Helsingin sokeain yhdistys ry:lle arviohintaan 170 000 markkaa, joka on kauppakirjan ehtojen mukaisesti saanut jäädä tietyin ehdoin maksamattomaksi. Suomen valtio on ostanut tontin 18.12.1935 pakkohuutokaupassa ottaen samalla vastatakseen maksamattomasta kauppahinnasta kaupungille. Helsingin Sokeaintalosäätiö on 31.5.1935 ostanut tontin rakennuksineen sitoutuen kauppakirjassa vastaamaan kaupungin kauppahintasaatavasta.

Kiinteistölautakunta toteaa ensimmäisen luovutuksen mukaisen kauppahinnan olevan edelleen maksamattomana eikä se tontin ja sillä olevan rakennuksen käyttö huomioiden ole erääntynyt maksettavaksi mikäli tapahtuneiden luovutusten katsotaan olevan hyväksyttävissä. Kiinteistölautakunta pitää kuitenkin ehdottomana sitä, että tontin ja rakennuksen uusi omistaja edelleen ottaa vastatakseen kyseisestä maksamattomasta kauppahinnasta alkuperäisen, vuoden 1927 kauppakirjan mukaisin ehdoin.

Kiinteistölautakunta katsoo, että ehdotetulla järjestelyllä Pengerkadulla sijaitseva näkövammaisille tarkoitettu talo pysyy alkuperäisessä tarkoituksessaan ja sitä kehitetään täydentämään näkövammaisille tarkoitettuja palveluja. Sääntömuutosehdotuksen hyväksymiselle ei ole estettä edellyttäen että muodostuvan säätiön kaikki osapuolet tai mikäli säätiön nyt omistama kiinteistö siirtyy De Blindernas Vänner - Sokeain Ystävät ry:n omistukseen, yhdistys sitoutuu vastaamaan vuoden 1927 kauppakirjan ehdoista maksamattoman kauppahinnan osalta.

Kj toteaa, että sääntömuutoksella turvataan Helsingin Sokeaintalo-Säätiön kiinteistön peruskorjauksen rahoittaminen ja kiinteistön säilyminen alkuperäisessä tarkoituksessaan. Sääntömuutosten hyväksymiselle tulisi kuitenkin asettaa ehdoksi, että yhdistys, jolle kiinteistö siirtyy, ottaa vastatakseen alkuperäisen kauppakirjan ja siihen liittyvän velkakirjan sitoumuksista.

KJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Helsingin Sokeaintalo-Säätiölle seuraavan lausunnon säätiön sääntömuutosehdotuksesta:

Kaupunginhallitus pitää ehdotettuja sääntömuutoksia hyväksyttävinä esitetyn Pengerkadun kiinteistön peruskorjauksen toteuttamiseksi ehdolla, että De Blindas Vänner rf – Sokeain Ystävät ry antaa sitoumuksen siitä, että se ottaa vastatakseen kaupungin ja Helsingin Sokeainyhdistys ry:n välillä 18.12.1927 allekirjoitetun, tonttia 11-331-11 koskevan kauppakirjan ja yhdistyksen samana päivänä allekirjoittaman velkakirjan sitoumuksista.

Samalla kaupunginhallitus päättänee kehottaa hallintokeskuksen oikeuspalveluja kaupungin puolesta laatimaan em. päätökseen liittyvät asiakirjat.

Kirje Helsingin Sokeaintalo-Säätiölle sekä pöytäkirjanote hallintokeskuksen oikeuspalveluille, sosiaalilautakunnalle ja kiinteistölautakunnalle.

Lisätiedot:
Viljanen Liisa, erityissuunnittelija, puhelin 310 36256

LIITTEET	Liite 1	Helsingin Sokeaintalo-Säätiön lausuntopyyntö liitteineen
	Liite 2	Hallintokeskuksen oikeuspalvelujen lausunto
	Liite 3	Hallintokeskuksen oikeuspalvelujen lisälausunto
	Liite 4	Sosiaalilautakunnan lausunto
	Liite 5	Kiinteistölautakunnan lausunto

19.5.2008 pöydälle pantu asia

VT WALLDEN-PAULIGIN TOIVOMUSPONSI TALOJEN MAALÄMPÖÖN SIIRTYMISEN TUKEMISESTA LIITOSALUEILLA JA UUSILLA RAKENNETTAVILLA ALUEILLA

Khs 2008-554

Kj toteaa, että Kvsto hyväksyi 27.2.2008 valtuutettujen tekemien eräiden aloitteiden käsittelemisen yhteydessä seuraavan toivomusponnen:

”Kaupunginvaltuusto edellyttää kaupunginhallituksen selvittävän mahdollisuuksia tukea sitä, että alueliitosalueille ja rakennettaville uusille alueille rakennettavat talot valitsevat maalämmön. (Irmeli Wallden-Paulig, äänin 44-5).”

Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

Tekninen lautakunta toteaa (22.4.2008) lausuntonaan mm. seuraavaa:

Ponnessa tarkoitetaan kiinteistökohtaista lämmitysratkaisua, jossa lämpöpumpputekniikkaa käyttäen hyödynnetään maan pintakerrosta ja/tai pohjavettä lämmön lähteenä. Kyseessä on hyvällä hyötysuhteella toimiva sähkölämmitys. Ratkaisu on suositeltava haja-asutusalueilla, joissa vaihtoehtona on kiinteistökohtainen kattilalaitos tai ns. suora sähkölämmitys. Tavallisin tapa toteuttaa esitetty ratkaisu talon sisällä on vesikiertoinen lämmitys, joka mahdollistaa rakennukseen hyvät ja terveelliset olosuhteet. Tällöin myös märkätilojen lämmitys tulee toteuttaa vesikiertoisena. Maalämpöpumppua käytettäessä on aina varmistettava, että laitteiden mitoitus vastaa kiinteistön todellista huipputehon tarvetta, ja tontilta sekä alueelta on mahdollista saada maasta riittävästi lämpöenergiaa ympärivuotisesti. Muutoin kiinteistöä joudutaan lisälämmittämään yleensä sähköllä. Tiiviillä kaupunkimaisella pientaloalueella ei maalämpöä voida hyödyntää kuin osassa taloja, koska lämmön lähde on rajallinen.

Kuten ponnessakin on esitetty, tulee lämpöpumppulämmityksessä tehdä ero maalämmityksen ja ilmalämpöpumppujen kesken. Jälkimmäiset ovat lisälämmitykseen ja tilojen jäähdyttämiseen, ei peruslämmitykseen tarkoitettuja laitteita, joten niiden energiataloudellinen hyöty ja vaikutus ilmastonmuutoksen hillintään on kyseenalainen ja kaukolämmitetyissä kiinteistöissä ainakin Helsingissä negatiivinen.

Suomen kaupunkien yleisin, energiatehokkain ja ympäristömyönteisin lämmitysratkaisu on sähkön ja lämmön yhteistuotantoon perustuva kaukolämmitys. Helsingin rakennuskannasta lämpiää kaukolämmöllä noin 93 prosenttia ja yhteistuotannolla (CHP) tuotetaan sähköä yli pääkaupungin koko tarpeen. Jos Helsingin kaukolämmitystä verrataan esitettyyn maalämpöön, on se kaksi kertaa tehokkaampi sekä ilmaston että energiatalouden kannalta. Tämän kaltaisen sähkön ja lämmön yhteistuotannon (CHP) lisääminen aina, kun se on suinkin mahdollista ja järkevää, on myös EU:n ja Suomen energiapolitiikan tavoite. Ympäristöministeriö esittääkin ehdotetussa rakennus- ja maankäyttölaissa jopa kaavoittajalle mahdollisuutta määrätä alueellisesti velvoite liittyä kaukolämmitykseen, jotta sitä voitaisiin levittää tehotiheydeltään harvemmille (pientalot, matalaenergiatalot) alueille. Vaikka näillä alueilla on kaukolämmityksen korkea lähes 100 prosenttinen liittymisaste erittäin tärkeää kokonaisuuden kannalta, Helsingin olosuhteissa tällainen kaavaohjaus ei ole välttämätön. Kantakaupungin uudet kaupunginosat tullaan rakentamaan kaukolämpöön ja mahdolliseen kaukojäähdytykseen hyvin soveltuviksi, joten energia- ja ympäristötehokkain yhteistuotantoon perustuva ratkaisu on niissä hyvin mahdollista, kunhan sen muista toteutusedellytyksistä pidetään huolta. Tämän lisäksi tulee huolehtia, että alueliitosalueiden ja lähiöalueiden kaavoitus on riittävän tehokasta ja keskitetyt alueet riittävän kokoisia yhteistuotantokaukolämmitykselle.

Mikäli alueelle ei kannata suunnitella eikä rakentaa kaukolämmitystä, on esitetty maalämpöpumppuratkaisu energiatehokas ja ympäristön kannalta suositeltava. Eri lämmitysmuotojen välisessä kilpailussa ovat maalämpöpumput osoittautuneet viimeaikoina varsin kilpailukykyisiksi, joten niiden suora tukeminen ei ole tarpeen. Monissa tapauksissa tarvitsevat pientalorakentajat ja -saneeraajat neuvontaa ja opastusta tehdessään näitä rakennuksen elinkaaren pituisia ratkaisuja. Helsingin Energia tulee panostamaan tähän alueeseen entistäkin enemmän neuvonnassaan.

Yhteenveto

Helsingin Energian mielestä:

- Maalämpöpumppuihin perustuva oikein toteutettu lämmitys on suositeltava ratkaisu haja-asutusalueilla energiatalouden ja ilmaston kannalta.

- Uusia alueita kaavoitettaessa tulee kuitenkin ensisijaisesti huolehtia siitä, että alueelle on mahdollista ja järkevää rakentaa kaukolämpöverkko ja että kiinteistöt liittyvät CHP - kaukolämmitykseen. Sama koskee kaukojäähdytystä, jos sille on luontainen tarve.

- EU:n ja Suomen energia- ja ilmastopolitiikan mukaisesti sähkön ja lämmön yhteistuotannon (CHP) toiminnan ja laajenemisen edellytykset tulee turvata kaikessa yhdyskunnan suunnittelussa ja kehittämisessä.

- Lämmitysmarkkinoilla vallitsee hyvä kilpailu eri lämmitysmuotojen kesken, ja maalämpö on kilpailukykyinen, joten sen tukeminen ei ole tarpeen.

- Pientalorakentajat ja talojen uudistajat tarvitsevat jatkuvaa puolueetonta neuvontaa ja tukea päätöksilleen. Helsingin Energia on osaltaan vuosia tehnyt tätä työtä ja panostaa siihen tulevaisuudessa entistäkin enemmän.

Ympäristölautakunta toteaa (22.4.2008) lausuntonaan mm. seuraavaa:

Kaupungilla on mahdollisuudet kaavoituksella ja rakennusjärjestyksellä sekä tontinluovutusehdoilla ja vuokrasopimuksilla ohjata suunnittelua ja rakentamista. Kaavoituksen alkuvaiheessa voidaan vaikuttaa neuvottelujen ja kilpailujen avulla rakentamiseen, jolloin saadaan haluttu lopputulos asemakaavaan.

Kaupungilla on maaomistuksen hyvät mahdollisuudet halutessaan ohjata omistamillaan tonteillaan suunnittelua ja rakentamista. Kaupunki vastaa myös alueensa kaavoituksesta. Kaupunki luovuttaa tontteja myymällä ja vuokraamalla. Kaupungin luovuttamien tonttien rakentamisen laatua ohjataan asemakaavalla ja rakennusjärjestyksellä. Valvonta on hoidettu rakennuslupaprosessissa. Lisäksi käytetään luovutusehtoja ohjauksen keinona. Kaavoituksen alkuvaiheessa voidaan vaikuttaa neuvottelujen ja kilpailujen avulla rakentamiseen, jolloin saadaan haluttu lopputulos asemakaavaan.

Lämmitys tuottaa Helsingissä suurimman osan eli noin 47 % kasvihuonekaasupäästöistä. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategiassa 2030 esitetään lämmitys- ja jäähdytystapavalintojen ohjaamista mm. rakentajien tiedon saantia parantamalla. Keinoina esitetään tonttien vuokrauksen hinnoittelua energiatehokkuuden huomioimiseksi, matalaenergiarakentamiseen kannustamista taloudellisesti ja että asuntorakentamisessa siirrytään matalaenergiatalotuotantoon jo 2010-luvulla ja minimienergiatalotuotantoon 2020-luvulla.

Valmisteilla olevan kansallisen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiapoliittisen strategian luonnoksessa on ehdotettu uudisrakennusten energiamääräysten tiukentamista 35 %:lla ja suoralle sähkölämmitykselle vielä 10 % muita rakennuksia tiukempia energiamääräyksiä. Osa rakennusyhtiöistä on jo edennyt pidemmälle. Yksi rakennusyhtiö on ilmoittanut osallistuvansa ilmastonmuutoksen torjumiseen siirtymällä matalaenergiataloihin koko asuntotuotannossaan.

Maankäyttö- ja rakennuslain muutoksen luonnoksessa on esitetty, että kunnat voisivat velvoittaa kaukolämpöverkon piirissä olevat rakennukset liittymään kaukolämpöön. Sähkölämmitys voidaan lämmitysmuotona sallia, jos sillä päästään energiatehokkaaseen ja vähäpäästöiseen ratkaisuun. Huomioitavaa tosiaan onkin, että kaukolämmön ohella rakennusten päästöjen vähentämiseen voidaan vaikuttaa merkittävästi myös matalaenergiarakentamisella, aurinkoenergialla ja/tai maalämmöllä, jolloin kaukolämpöverkkoon liittyminen ei ole ainoa keino vähentää rakennuksen päästöjä. Jotta näin voidaan toimia, edellyttää se rakentamisen ja lämmitystavan vähäpäästöisyyden määrittelyä. Valmisteilla olevan kansallisen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiapoliittisen strategian luonnoksessa on ehdotettu eri energiamuotojen yhteismitallistamiskertoimien käyttöönottoa, jolloin niitä voitaisiin soveltaa myös Helsingissä parhaiden lämmitysmuotojen edistämiseksi. Vuoden 2008 alussa voimaan astunut rakennusten energiatodistus ei ole päästöjen arvioinnin kannalta yksin riittävä, sillä se arvioi pelkästään rakennusten lämmitykseen käyttämää ostoenergian määrää riippumatta siitä miten energia on tuotettu. Olemassa oleville omakotitaloille ja enintään kuuden huoneiston kiinteistöille energiatodistus on vapaaehtoinen.

Ympäristölautakunta antoi 1.4.2008 lausunnon valtuustoaloitteeseen, joka koski tontin luovutusehtoihin lisättävää ekologista näkökulmaa. Siinä esitettiin, että kaupungin tulisi laatia kriteerit ekologisesti kestäville lämmitysmuodoille ja rakentamiselle sekä kuinka näitä käytetään konkreettisesti kaupungin kaavoituksessa, tontinluovutuksessa ja rakennusvalvonnassa. Selvitys sisältäisi toimenpiteet Helsingin lämmitysjärjestelmien muuttamisesta energiatehokkaampaan ja vähäpäästöisempään suuntaan ja uusiutuvan energian (puu, tuuli, aurinko, maalämpö) hyödyntämistä rakennuskannassa. Selvityksessä tulisi kartoittaa eri vaihtoehtojen kustannustehokkuus, päästövaikutukset, lainsäädännölliset reunaehdot ja kaupungin keinot energiatehokkuuden parantamisen ja lämmitysjärjestelmien vaihdon ohjaamisessa. Selvitystyöhön tulisi osallistua asiaan keskeisesti liittyvien virastojen kuten kiinteistöviraston, rakennusviraston, rakennusvalvontaviraston, kaupunkisuunnitteluviraston, ympäristökeskuksen ja Helsingin Energian.

Ympäristölautakunta toteaa, että kaupungilla on hyvät mahdollisuudet ohjata ja tukea lämmitystavan valintaa. Tämä vaatii selvityksen siitä, kuinka ekologista rakentamista voidaan edistää tontinluovutusehdoilla, kaavoituksella, rakentamismääräyksillä tai muilla keinoin. Myös lainsäädännön reunaehdot tulee selvittää. Lisäksi tulisi laatia kriteerit ekologisesti kestäville lämmitysmuodoille ja rakentamiselle yhteistyössä pääkaupunkiseudun kuntien ja valtionhallinnon kanssa. Ensisijaisena tulee kuitenkin pitää kaukolämpöverkon rakentamista uusille alueilla ja siihen liittymistä. Vaikka nykyään kaukolämmön tuotanto Helsingissä perustuu fossiilisiin polttoaineisiin, on kaukolämpöä mahdollista tuottaa uusiutuvilla polttoaineilla kuten merilämpöpumpuilla tai biopolttoaineilla.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (17.4.2008) lausuntonaan mm. seuraavaa:

Kaupunkimaisilla alueilla erityisesti kallioisilla tonteilla lämmönkeruuputkisto asennetaan yleensä tontille porattuun lämpökaivoon. Tilantarve on vähäinen ja putkisto voidaan porata myös rakennuksen viereen. Tavallisesti porareiät ovat 100–200 m syviä. Maalämpöä on käytetty lähinnä pientaloissa.

Maalämpö on ekologinen, kestävän kehityksen lämmitysvaihtoehto. Maalämmöstä ei suoraan aiheudu kasvihuoneilmiötä kiihdyttäviä hiilidioksidi- tai hiukkaspäästöjä.

Erityisesti kaukolämpöverkoston ulkopuolisilla alueilla maalämpöä hyödyntäviä lämmitysjärjestelmiä voidaan hyvin suosia. Maanalaiset rakenteet asettavat omat rajoitteensa näiden järjestelmien toteuttamiselle. Maanlämpöjärjestelmät tuovat oman positiivisen lisäyksen tarjolla oleviin lämmitysjärjestelmiin. Valintamahdollisuudet perustuvat useisiin eri tekijöihin eikä kaavoituksella ole syytä rajoittaa valintamahdollisuuksia.

Kaavoituksella suoraan ei voida suosia jotain energiamuotoa. Maankäytön taloudellisuudelle maalämpöjärjestelmien vaatimat järjestelyt asettavat haasteita. Maalämmön tekniselle toteutettavuudelle maahan, kallioon tai vesistöön asennettavat putkistot varaavat ympäriltään käyttöönsä suuren pinta-alan.

Maalämmön käyttöä voidaan suositella lähinnä uudisrakentamiseen pientaloalueilla kaukolämpöverkon ulkopuolisilla alueilla. Rakennuttajat/rakentajat päättävät itse, minkä lämmitysmuodon valitsevat. Maalämmön puolesta valintaan vaikuttavat mm. energian hinnan nousu sekä ekologisuus, päästöttömyys ja uusiutuvuus pitkällä tähtäyksellä.

Energiansäästöneuvottelukunta toteaa (5.5.2008) lausuntonaan mm. seuraavaa:

Helsingissä energiatehokkain lämmitysratkaisu on sähkön ja lämmön yhteistuotantoon perustuva kaukolämmitys. Helsingissä rakennuskannasta noin 93 % käyttää kaukolämpöä lämmitysmuotonaan. Sähköä yhteistuotannolla tuotetaan yli pääkaupungin koko tarpeen. Helsingin kaukolämmitys on tällä hetkellä selvästi tehokkaampaa energiatalouden kannalta verrattuna ponnessa esitettyyn maalämpöön. Yhteistuotannolla aikaansaadun lämmitysenergian lisääminen on EU:n ja Suomen energiapolitiikan tavoite.

Energian hinta on tulevaisuudessa selvästi muuttuva suure, ja lämmitystekniikka kehittyy nykytilanteessa nopeastikin. Uusilla alueilla tulee kaavoituksen olla joustava ja mahdollistaa erilaiset lämmitysjärjestelmät. Yleisillä poliittisilla linjauksilla tai tontin luovutuksiin liittyvillä päätöksillä määritetään, käytetäänkö kulloinkin kyseessä olevalla alueella kaukolämpöön tai muuhun kiinteistökohtaiseen lämmöntuottoon perustuvaa lämmitysratkaisua.

Maalämpöpumppu kerää maaperään, kallioon tai veteen varastoitunutta auringon lämpöä, joka otetaan talteen sähkön avulla. Lämpöpumppu siirtää siis lämpöä maaperästä talon lämmitysjärjestelmään ja lämpimään käyttöveteen.

Alueilla, missä kaukolämpö ei ole pääasiallinen lämmitysjärjestelmä, on oikein toteutettu maalämpöpumppulämmitys hyvä ratkaisu. Se onkin erittäin kilpailukykyinen ja ympäristöystävällinen vaihtoehto nimenomaan sähkön tai öljyn käytölle sekä kustannuksiltaan että ympäristövaikutuksiltaan.

Maalämpöpumppujen osuus on jatkuvasti kasvanut. Uusissa pientaloissa lämpöpumppujen osuus oli vuonna 2006 noin 21 % (vuonna 1997 vajaat 4 %).

Yleistyminen onkin tapahtunut paljolti sähkön ja öljyn hinnan korotusten myötä. Samalla myös itse laitteet ovat kehittyneet tehokkaimmiksi ja luotettavimmiksi. Kannattavuus on ollut parempi mitä suuremmasta talosta on ollut kyse, mutta laitteiden hyötysuhteen sekä energiakustannusten nousun johdosta maalämpöpumppu on nykyään kannattava vaihtoehto yhä pienemmissäkin taloissa.

Maalämpöpumput voidaan mitoittaa joko täys- tai osatehoille. Osateholle mitoitettu lämpöpumppu kattaa noin 60 – 85 % lämpötehon tarpeesta kovimmilla pakkasilla. Täysteholle mitoitettu lämpöpumppu kattaa kaiken lämmityksen ja lämpimän käyttöveden energiantarpeen kovimmillakin pakkasilla. Lisälämmitystä, joka yleensä toteutetaan sähköllä, ei tällöin tarvita. Tiiviillä kaupunkimaisella pientaloalueellakaan ei maalämpöä voida hyödyntää kuin osassa taloja. Tällä hetkellä valtio ja kunnat jo myöntävät 10 – 15 %:n tuen uusittaessa vanhoja lämmitysjärjestelmiä päästöttömillä tai vähäpäästöisillä järjestelmillä kuten maalämpöpumpuilla.

Yhteenveto:

· Kaavoitettaessa uusia alueita tulisi kaavan olla joustava ja sen tulisi sallia erilaisia lämmitysmuotoja

· Maalämpöpumppuihin perustuva oikein toteutettu ja mitoitettu lämmitys on suositeltava vaihtoehto haja-asutusalueilla energiatalouden ja ilmastomuutoksen torjumisen kannalta.

· Maalämpöpumppu on tarkoituksenmukaista mitoittaa täysteholle, jotta vältytään lisälämmitystarpeelta sähkön avulla.

· Investointituki myötävaikuttaisi vähäpäästöisten ja päästöttömien lämmitysjärjestelmien, kuten lämpöpumppujen yleistymiseen.

Lisäksi käyttäjät tarvitsevat puolueetonta, selkeää ja helposti saatavilla olevaa neuvontaa ja tukea lämmitysjärjestelmäpäätöksillee

Kj toteaa, että ensisijaisena tavoitteena tulee pitää kaukolämpöverkon rakentamista uusille alueilla ja siihen liittymistä. Maalämpö on ekologinen, kestävän kehityksen lämmitysvaihtoehto. Maalämmöstä ei suoraan aiheudu kasvihuoneilmiötä kiihdyttäviä hiilidioksidi- tai hiukkaspäästöjä. Erityisesti kaukolämpöverkoston ulkopuolisilla alueilla maalämpöä hyödyntäviä lämmitysjärjestelmiä voidaan hyvin suosia.

Maanlämpöjärjestelmät tuovat oman positiivisen lisäyksen tarjolla oleviin lämmitysjärjestelmiin. Valintamahdollisuudet perustuvat useisiin eri tekijöihin eikä kaavoituksella ole syytä rajoittaa valintamahdollisuuksia. Rakennuttajat/rakentajat päättävät itse, minkä lämmitysmuodon valitsevat. Maalämmön puolesta valintaan vaikuttavat mm. energian hinnan nousu sekä ekologisuus, päästöttömyys ja uusiutuvuus pitkällä tähtäyksellä.

KJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi selvityksen kaupunginvaltuuston 27.2.2008 hyväksymän toivomusponnen (Irmeli Wallden-Paulig) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle (Irmeli Wallden-Paulig) sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Irmeli Wallden-Pauligille ja tiedoksi muille valtuutetuille.

Lisätiedot:
Olli Seppo, kaupunginkamreeri, puhelin 310 36135

PAIKALLISET SOPIMUKSET NS. TUPLAVUOROKORVAUSMENETTELYN JATKAMISESTA SOSIAALIVIRASTOSSA JA TERVEYSKESKUKSESSA 1.5.2008 - 31.1.2010

Khs 2008-1128

Sj toteaa, että ns. tuplavuorolla tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö jää työnantajan pyynnöstä välittömästi oman työvuoronsa jälkeen toiseen työvuoroon sen takia, ettei seuraavaan työvuoroon ole yrityksistä huolimatta saatu välttämätöntä henkilökuntaa.

Tuplavuorokorvausta voitaisiin käyttää sovituissa yksiköissä niissä tilanteissa, joissa sijaisia ei ole saatavissa ja joissa toimintojen ylläpitäminen on välttämätöntä palvelutarpeen ja HUS:n ylikäyttömaksujen välttämiseksi. Tämän lisäksi tuplavuorokorvausta voitaisiin käyttää, jos sijaispulasta aiheutuu vakavaa vaaraa palvelutoiminnalle ja asiakasturvallisuudelle.

Sijaisuustilanteet pyritään ensisijaisesti hoitamaan työjärjestelyillä talousarvion noudattamisohjeiden mukaisesti. Jos sijaisten käyttö on välttämätöntä, kuhunkin työvuoroon pyritään saamaan tarvittava henkilöstö joko mahdollista varahenkilöstöä käyttäen tai Seure Henkilöstöpalvelut Oy:n kautta. Ellei välttämätöntä henkilöstöä saada näilläkään tavoilla, omaa henkilöstöä voidaan pyytää tekemään puuttuva työvuoro ns. tuplavuorona.

Ns. tuplavuorokorvauksen maksamista on kokeiltu Helsingissä vuonna 2006 ja 2007 kaupunginhallituksen päätöksillä. Henkilöstökeskuksen ja pääsopijajärjestöjen paikallisyhdistysten ja vastaavien välillä käytiin näinä vuosina neuvotteluja, joiden tavoitteena oli tehdä paikallinen sopimus tuplavuorokorvauksen kokeilemisesta. Sopimukseen ei kuitenkaan päästy kumpanakaan vuotena.

Tuplavuorokorvauksen maksamista on kokeiltu molempina vuosina erikseen sovituissa terveyskeskuksen ja sosiaaliviraston yksiköissä. Tuplavuorokorvausta on voitu maksaa yksiköissä, joiden toimintojen ylläpitäminen sijaispulasta huolimatta on erityisen tärkeää mm. HUS:n ylikäyttömaksujen välttämiseksi.

Vuonna 2007 tuplavuorokorvaus oli käytössä 1.3. – 30.9. Sinä aikana 1 819 henkilöä sai tuplavuorokorvausta yhteensä 3 384 kertaa ja korvauksia maksettiin yhteensä 159 095 euroa. Vuonna 2006 terveyskeskuksessa ja sosiaalivirastossa arvioitiin menettelyn vaikutuksia kyselyillä. Valtaosa vastaajista piti kokemuksia hyvinä ja katsoi kokeilun helpottaneen sijaisten saamista ja siten esimiestyötä. Useissa vastauksissa katsottiin, että kokeilu vaikutti työilmapiiriin positiivisesti, koska pitkiin työvuoroihin ei tarvinnut suostua vastentahtoisesti. Lyhyen kokeiluajan takia ei kuitenkaan voitu tehdä perusteltuja johtopäätöksiä kokeilun vaikutuksista henkilökunnan jaksamiseen ja esimerkiksi sairastavuuteen.

Sj toteaa, että sijaisten saatavuus terveyskeskuksessa ja sosiaalivirastossa on vaikeutunut edelleen. Myöskään lyhytaikaisiin sijaisuuksiin ei saada riittävästi työvoimaa Seure Henkilöstöpalvelut Oy:n kautta.

Hoitohenkilökuntaa tilattiin terveyskeskukseen vuonna 2007 Seuresta yli 75 000 työvuoroon, joista runsaaseen 85 prosenttiin saatiin sijainen (yli 64 %). Täyttöprosentti vaihtelee osastoittain. Tammi – helmikuussa 2008 kumulatiivinen täyttöprosentti oli 83,54 % (akuuttiosasto 84,98 %, pitkäaikaissairaala 85,98 %, psykiatria 91,91 %, kotihoito 74,64 %).

Terveyskeskuksessa sijaisuuksista 10 -15 prosenttia joudutaan hoitamaan osastojen omin järjestelyin, kotihoidossa jopa enemmän. HUS -ylikäyttömaksun välttämiseksi palveluketjun tulee sujua niin, että akuuttisairaalan vuodeosastojen toiminta on tehokasta ja potilaat saadaan sieltä edelleen sijoitetuiksi pitkäaikaissairaalaan, kotihoitoon ja sosiaaliviraston vanhuspalvelujen hoitopaikoille.

Sosiaalivirastossa tuplavuorokorvausta on käytetty vanhustenhuollon laitospalveluissa, joissa toiminnan turvaaminen mahdollisesta sijaispulasta huolimatta on erityisen tärkeää myös HUS:n ylikäyttömaksujen välttämiseksi. Tämän lisäksi tuplavuorokorvauksen käyttäminen olisi tarkoituksenmukaista kehitysvammaisten ympärivuorokautista ohjausta ja hoitoa antavissa asumispalveluissa sekä lapsiperheiden palveluiden sijaishuollon lastensuojelulaitoksissa, joissa sijaisten puuttuminen voi aiheuttaa vakavaa vaaraa palvelutoiminnalle ja asiakasturvallisuudelle.

Näistä syistä olisi perusteltua, että tuplavuorokorvauksen maksamista jatkettaisiin ehdotetulla tavalla laajennettuna molemmissa virastoissa.

./. Sj toteaa, että henkilöstökeskuksen ja pääsopijajärjestöjen paikallisjärjestöjen edustajien kesken on 16.5.2008 neuvoteltu tuplavuorokorvausta koskevan paikallisen sopimuksen solmimisesta, ja saavutettu liitteenä oleva neuvottelutulos. Pöytäkirjat pääsopijajärjestöjen ja Tehyn Helsingin kaupungin paikallisosasto ry:n kanssa ovat esityslistan tämän asian liitteenä.

Käsiteltävänä olevan neuvottelutuloksen mukaan tuplavuorokorvausta voitaisiin maksaa 1.5.2008 alkaen nykyisten kunnallisten virka- ja työehtosopimusten voimassaoloajan loppuun 31.1.2010 terveyskeskuksen akuuttisairaalassa, kotihoito-osastolla, pitkäaikaissairaalassa, psykiatriaosastolla ja laitoshuoltoyksikössä sekä sosiaaliviraston vanhushuollon laitoshoidossa (vanhustenkeskuksissa ja palvelutaloissa), kehitysvammaisten ympärivuorokautista ohjausta ja hoitoa antavissa asumispalveluissa sekä lapsiperheiden palveluiden sijaishuollon lastensuojelulaitoksissa ao. virastojen erikseen tekemän päätöksen perusteella. Tuplavuorokorvausten maksaminen edellyttäisi, että siitä aiheutuvat kustannukset voitaisiin rahoittaa ao. virastojen määrärahojen puitteissa. Sopijaosapuolet arvioisivat tuplavuorokorvauksen käytön laajuutta ja henkilöstövaikutuksia mm. työsuojelun näkökulmasta keväällä 2009. Ehdotuksen mukaan tuplavuorokorvauksen määrää nostettaisiin 50 euroon nykyisestä, vuodesta 2006 voimassa olleesta 47 eurosta.

./. Neuvottelutulos paikalliseksi sopimukseksi on esityslistan tämän asian liitteenä.

Sj katsoo, että tuplavuorokorvausta koskeva paikallinen sopimus tulisi hyväksyä sellaisenaan.

SJ Kaupunginhallitus päättänee omalta osaltaan hyväksyä saavutetun neuvottelutuloksen mukaisen paikallisen sopimuksen tuplavuorokorvauksen maksamisesta sekä valtuuttaa henkilöstökeskuksen kaupungin puolesta allekirjoittamaan sen.

Pöytäkirjanote henkilöstökeskukselle, sosiaalivirastolle ja terveyskeskukselle sekä ao. henkilöstöjärjestöille.

Lisätiedot:
Tulensalo Hannu, henkilöstöjohtaja, puhelin 310 37959
Pohjaniemi Marju, palvelussuhdepäällikkö, puhelin 310 37965

LIITTEET	Liite 1	Neuvottelupöytäkirja 1
	Liite 2	Neuvottelupöytäkirja 2
	Liite 3	Tuplavuoro 2008 - 2010 periaate

19.5.2008 pöydälle pantu asia

LIIKUNTAVIRASTON ULKOLIIKUNTAOSASTON OSASTOPÄÄLLIKÖN VIRAN TÄYTTÄMINEN

Khs 2008-1151

Liikuntalautakunta toteaa (22.4.2008), että liikuntaviraston ulkoliikuntaosaston osastopäällikön virka tulee avoimeksi 1.6.2008 lukien kaupunginhallituksen päätettyä myöntää eron Kari Alajääskelle em. ajankohdasta lukien.

Osastopäällikön viran pätevyysvaatimuksena on virkaan soveltuva korkeakoulututkinto tai opistossa suoritettu liikunta-alan tutkinto, minkä lisäksi hänellä tulee olla kokemusta hallinto- ja johtamistehtävissä. Kielitaitovaatimuksena on suomen kielen erinomainen ja ruotsin kielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito.

Liikuntatoimen johtosäännön 13 §:n mukaan osaston päällikön valitsee kaupunginhallitus lautakunnan annettua hakijoista lausuntonsa.

Khs kehotti 12.2.2008 liikuntavirastoa julistamaan liikuntaviraston ulkoliikuntaosaston osastopäällikön viran (vakanssinumero 048052) julkisesti haettavaksi siten, että osastopäällikölle maksetaan tehtäväkohtaisena kokonaispalkkana 4 690 euroa kuukaudessa.

Ulkoliikuntaosaston osastopäällikön virka oli julkisesti haettavana Helsingin kaupungin rekrytointijärjestelmässä ajalla 11.1.2008 – 4.2.2008 työavaimella 22-1-08 ja 13. ja 16.1.2008 ilmestyneissä kaupungin virallisissa ilmoituslehdissä.

Määräaikaan mennessä osastopäällikön virkaa haki 68 henkilöä, joista miehiä oli 51 ja naisia 17. Yksi hakija peruutti hakemuksensa 29.2.2008.

Hakemusasiakirjojen perusteella suoritettiin haastattelu 20.2., 27. ja 28.2.2008 yhteensä 12 hakijalle. Liikuntajohtaja Anssi Rauramo, osastopäällikkö Petteri Huurre, henkilöstöpäällikkö Liisa Vanhala ja konsultti Kari Sorvari haastattelivat hakijat. Soveltuvuusarviot suoritettiin 29.2 – 7.3.2008 hakijoille Xxxx Xxxxx-Xxxxxxxxx, Stefan Fröberg, Xxx-Xxxxx Xxxxxxxxx, Xxxxx Xxxxxxxxx, Xxxxxx Xxxxxxx ja Xxxxx Xxxxxxxxxx.

Liikuntalautakunta päätti haastatella koulutuspäällikkö Xxxxx Xxxxx-Xxxxxxxxxx, liikuntapäällikkö Stefan Fröbergin, yhteyspäällikkö Xxx-Xxxx Xxxxxxxxxxx ja markkinointipäällikkö Xxxxx Xxxxxxxxx. Haastattelun suorittivat 1.4.2008 liikuntalautakunnan puheenjohtaja Arno Stam, varapuheenjohtaja Heikki Karu sekä jäsenet Riitta Hämäläinen-Bister, Antti Lanamäki, Juuso Marno, Terttu Savolainen, Johanna Sydänmaa ja Ilpo Haaja.

Lautakunnan jäsenille on jaettu 15.3. nimiluettelo hakijoista, haastateltujen hakemukset, yhteenveto hakijoiden tutkinnoista sekä rekrytointi-ilmoitus. Lautakunnan kokouskutsun mukana lähetettiin vielä neljän haastateltavan hakemukset. Hakemusasiakirjat, yhteenvedot ja soveltuvuustutkimuslausunnot olivat lisäksi nähtävillä lautakunnan kokouksessa.

Lautakunta katsoo hakemusasiakirjojen ja suoritettujen haastattelujen perusteella, että hakijat Stefan Fröberg ja Xxx-Xxxx Xxxxxxxxx on asetettava ansioiltaan muiden hakijoiden edelle. Lautakunta katsoo myös, että molemmilla hakijoilla on hyvät edellytykset ulkoliikuntaosaston osastopäällikön viran hoitamiseen.

Hakija Fröberg on ollut syksystä 2004 alkaen Tuusulan kunnan liikuntapäällikkönä vastuualueena kunnan liikuntatoimi. Hän toimii sivistystoimenjohtajan sijaisena. Vuosina 2000 – 2004 Fröberg on toiminut liikuntapäällikkönä Espoon kaupungin liikuntatoimen keskuksessa vastuualueenaan Espoon kaupungin liikuntalaitokset ja liikuntapaikat. Fröberg on lisäksi toiminut liikunta-alan tehtävissä opettajana, ohjaajana ja uimavalvojana vuosina 1991 – 2000. Fröberg on suorittanut kasvatustieteiden kandidaatin tutkinnon (alempi korkeakoulututkinto) ja liikunnanohjaajan tutkinnon sekä mm. johtamisen erikoisammattitutkinnon. Hän on toiminut liikunta-alan johtamistehtävissä noin kahdeksan vuotta.

[Hakijan henkilötietoja sisältävä kappale poistettu]

Viran tehtäväkuvauksen mukaan ulkoliikuntaosaston osastopäällikkö johtaa ja kehittää ulkoliikuntaosaston toimintaa. Ulkoliikuntaosasto huolehtii vastuullaan olevien ulkoliikuntapaikkojen ja ulkoilualueiden ja -puistojen hoidosta ja kunnossapidosta, kehittää ulkoliikunta- ja ulkoilupalveluja, huolehtii osastonsa henkilöstöasioista sekä toimintaansa kuuluvasta viestinnästä ja yhteistyöstä muiden osastojen ja sidosryhmien kanssa. Osastopäällikkö allekirjoittaa osaston kirjeet, sopimukset ja muut asiakirjat sekä päättää niiden varmentamisesta.

Viran muodollisen pätevyysvaatimuksen lisäksi liikuntapäällikkö Stefan Fröbergillä on ko. tehtävään sopiva vahva työkokemus, johtamis- ja kehittämisosaaminen sekä tehtävän edellyttämät hyvät vuorovaikutustaidot. Lautakunnan suorittaman haastattelun ja soveltuvuustestien tulosten perusteella Stefan Fröbergillä on lautakunnan mielestä selvästi parhaat edellytykset ulkoliikuntaosaston osastopäällikön viran hoitoon.

Lautakunta esittää, että ulkoliikuntaosaston osastopäällikön virkaan otetaan liikuntapäällikkö Stefan Fröberg.

Päätös syntyi äänestyksen jälkeen. Puheenjohtaja Arno Stam teki jäsen Satu Väkiparran kannattamana esittelijän esityksestä poikkeavan esityksen. Suoritetussa äänestyksessä Stamin esitys voitti esittelijän esityksen äänin 6 – 1. Vähemmistöön jäi varapuheenjohtaja Heikki Karu.

Sj toteaa, että liikuntalautakunnan mielestä Stefan Fröberg ja Xxx-Xxxx Xxxxxxxx oli hakemusasiakirjojen ja suoritettujen haastattelujen perusteella asetettava muiden hakijoiden edelle. Lautakunnan esittelijä piti heistä Xxx-Xxxx Xxxxxxxxx ansioituneempana viitaten mm. Xxxxxxx-xxx hyvään Helsingin kaupunkikonsernin ja liikuntaviraston tuntemukseen. Sj viittaa kuitenkin lautakunnan enemmistön esittämiin perusteluihin ja esittää liikuntapäällikkö Stefan Fröbergin valitsemista avoinna olevaan virkaan henkilönä, jolla on hakijoista parhaat edellytykset viran hoitamiseen.

Hakemusasiakirjat kokonaisuudessaan ovat nähtävinä Khn kokouksessa.

SJ Kaupunginhallitus päättänee ottaa liikuntapäällikkö Stefan Fröbergin liikuntaviraston ulkoliikuntaosaston osastopäällikön virkaan 4 690 euron suuruisen kokonaiskuukausipalkan mukaan määräytyvin palkkaeduin toistaiseksi.

Samalla kaupunginhallitus päättänee, että Stefan Fröbergin on esitettävä kaupungin työterveyshuollon antama tai hyväksymä selvitys terveydellisistä edellytyksistään hoitaa virkaan kuuluvia tehtäviä. Virkaanottamispäätös on ehdollinen, kunnes sivistys- ja henkilöstötointa johtava apulaiskaupunginjohtaja on saadun selvityksen perusteella vahvistanut viranhaltijan ottamisen. Selvitys on esitettävä kuukauden kuluessa virkaan ottamista koskevan päätöksen tiedoksisaannista lukien.

Pöytäkirjanote virkaan otetulle ja muille viranhakijoille muutoksenhakuosoituksin sekä liikuntalautakunnalle, liikuntavirastolle, henkilöstökeskukselle sekä talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Mickwitz Leena, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36054

LIITTEET	Liite 1	Liikuntalautakunnan esityslistateksti 22.4.2008
	Liite 2	Yhteenveto hakijoista

ASUINPIENTALOTONTIN MYYMINEN JOLLAKSESTA (TONTTI 49117/2)

Khs 2008-1185

49. kaupunginosan (Laajasalo) korttelin nro 49117 tontti nro 2;
Jollaksentie 15, Vanha sotilastie 18

Kiinteistölautakunta toteaa (29.4.2008) seuraavaa:

Tiivistelmä Helsingin kaupunki ja Helsingin seurakuntayhtymä järjestivät
28.1.2008 - 26.2.2008 välisenä aikana Laajasalon Jollaksessa sijaitsevan asuinpientalotontin 49117/2 myyntiä koskevan avoimen tarjouskilpailun.

Tontista jätettiin määräaikaan mennessä yhteensä seitsemän ostotarjousta.

Korkeimman hyväksyttäväksi esitettävän tarjouksen on tehnyt Suomen leijonan varainhoito Oy perustettavan yhtiön tai perustettavien yhtiöiden lukuun. Yhtiö on tarjonnut tontista 2 340 000 euroa, mikä vastaa yksikköhintaa 1 206 euroa/k-m².

Helsingin kaupunki omistaa tontista 51 % ja seurakuntayhtymä 49 %. Kauppahinta jaetaan myyjien kesken omistusosuuksien mukaisesti. Kaupungin omistamien yhteensä 3 161 m²:n suuruisten tontinosien myyntiä esitetään tehtäväksi 1 193 400 euron kauppahinnasta.

Myyntipäätös Helsingin kaupunki ja Helsingin seurakuntayhtymä omistavat yhdessä asemakaavan muutoksen nro 11403 mukaisen tontin 49117/2.

Kaupungin omistamat maat ovat Jollaksentien varressa ja tontin taka-osassa. Asemakaavan muutoksen laatimisen yhteydessä todettiin, että tontin jakaminen siten, että kumpikin olisi saanut oman tontin, olisi edellyttänyt takimmaisen tontin kulkuyhteyden uudelleen ratkaisemista. Kiinteistölautakunta esitti lausunnossaan 31.5.2005, että koko uusi tontti myytäisiin yhdessä seurakuntayhtymän kanssa.

Seurakuntayhtymä on 3.1.2008 päivätyllä päätöksellä valtuuttanut kaupungin laatimaan ja toteuttamaan tontin tarjouskilpailun. Sovittujen periaatteiden mukaan tontista saatava myyntitulo ja myynnin aiheuttamat kustannukset jaetaan pinta-alojen suhteessa siten, että Helsingin seurakuntayhtymän osuus on 49 % ja Helsingin kaupungin 51 %.

Tontin sijainti ja omistus

Tontti 49117/2 sijaitsee Jollaksen rakennetulla pientaloalueella Jollaksentien ja Vanhan sotilastien kulmassa. Tontilla on aiemmin sijainnut Jollaksen kappeli, joka on purettu tontilta vuonna 2006. Tontin pinta-ala on 6 168 m² ja rakennusoikeus 1 940 k-m².

Tontti muodostuu kolmesta eri kiinteistöstä. Helsingin kaupunki omistaa tonttiin sisältyvät yhteensä 3 161 m²:n suuruiset määräalat tiloista RN:o 1:1080 ja 2:448. Helsingin seurakuntayhtymä omistaa 3 007 m²:n suuruisen tilan RN:o 1:998.

Asemakaava Tontilla on voimassa asemakaava nro 11403, joka on saanut lainvoiman 5.1.2006. Tontti on merkitty asuinpientalojen korttelialueeksi, jolla saa rakentaa enintään kaksi asuntoa toisiinsa kiinni (AP-1). Tontille on merkitty kuusi erillistä asuinrakennusalaa ja asuntojen enimmäismäärä on 16. Asuinrakennusten tulee olla kokonaan tai pääosin kaksikerroksisia.

Kaavamääräyksen mukaan nämä kaksi asuntoa sisältävät rakennukset saadaan rakennusalan puitteissa kytkeä toisiinsa yksikerroksisella, pääjulkisivuihin nähden sisäänvedetyllä osalla, johon saa asemakaavaan merkityn kerrosalan lisäksi sijoitta sauna-, askartelu-, varasto- ja työtilaa enintään 15 % kerrosalasta.

Talousrakennuksen rakennusalalle saa asemakaavaan merkityn kerrosalan lisäksi rakentaa autosuojia enintään 15 m²/asunto sekä varasto- ja huoltotiloja enintään 4 m²/asunto.

Tontin halki kulkee jätevesiviemäri sekä sadevesiviemäri, joita varten asemakaavaan on merkitty maanalaista johtoa varten varattu alueen osa. Rasite perustetaan tontin lohkomisen yhteydessä ja merkitään kiinteistörekisteriin.

Tontti ei ole rekisterissä ja ostajan tulee kustannuksellaan hakea tontin lohkomista ja merkitsemistä kiinteistörekisteriin.

Käyty tarjouskilpailu Kaikille avoin tarjouskilpailu järjestettiin 28.1.2008 - 26.2.2008 välisenä aikana. Kilpailusta ilmoitettiin pääkaupunkiseudun päivälehdissä ja internetissä tonttiosaston kotisivuilla (www.hel.fi/kv/tontti). Lisäksi tarjouspyyntöasiakirja lähetettiin vielä erikseen rakennusliikkeille, rakennuttajille ja muille mahdollisille tahoille.

Tarjouspyynnön mukaan kaupunki ja seurakuntayhtymä myyvät tontin tehtyjen tarjousten perusteella korkeimman hyväksytyn tarjouksen tehneelle.

Saadut tarjoukset Tontista tehtiin määräaikaan mennessä yhteensä seitsemän tarjousta. Lisäksi kaksi tarjousta saapui myöhässä, joten niitä ei voitu ottaa huomioon.

Korkein tarjous oli 2 340 000 euroa ja pienin 1 165 000 euroa. Yksikkö-hinnat vaihtelivat välillä 1 206 - 600 euroa/k-m². Korkeimman tarjouksen on tehnyt Suomen leijonan varainhoito Oy perustettavan yhtiön tai perustettavien yhtiöiden lukuun.

Kaupungin osuus (51 %) kokonaiskauppahinnasta on 1 193 400 euroa. Kiinteistölautakunta pitää tarjousta hyväksyttävänä.

Lopulliset kaupat Tarjouskilpailun päätyttyä Helsingin kaupunki ja Helsingin seurakuntayhtymä hyväksyttävät korkeimman hyväksytyn tarjouksen ja kauppa-kirjan ehtoineen toimivaltaisessa toimielimessään. Kun sekä kaupungin että seurakuntayhtymän myyntipäätökset ovat tulleet lainvoimaisiksi, tontti myydään kahdella eri kauppakirjalla.

Ostajan kanssa on sovittu ensin tehtäväksi liitteenä oleva esisopimus kiinteistökaupasta ja sen jälkeen lopullinen kauppakirja 30.11.2008 mennessä.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee oikeuttaa kiinteistölautakunnan tekemään liitteenä olevan sopimusluonnoksen mukaisen esisopimuksen, jonka perusteella myydään Suomen leijonan varainhoito Oy:lle perustettavan tai perustettavien yhtiöiden lukuun 1 193 400 euron kauppahinnalla yhteensä 3 161 m²:n suuruiset määräalat Laajasalon kylän tilasta
Degerögård RN:o 1:1080 ja Uppby RN:o 2:448 Helsingin kaupungin 49. kaupunginosan (Laajasalo) korttelin nro 49117 tonttiin nro 2.

Samalla kaupunginhallitus päättänee oikeuttaa kiinteistölautakunnan tekemään tonttien lopulliset kauppakirjat sekä niihin tarvittaessa vähäisiä täsmennyksiä ja muutoksia.

Pöytäkirjanote kiinteistölautakunnalle.

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36028

LIITTEET	Liite 1	Sijaintikartta
	Liite 2	Kartta myytävistä määräaloista
	Liite 3	Kiinteistökaupan esisopimus

LAUSUNTO RATAHALLINTOKESKUKSELLE HELSINKI-PIETARI-RAUTATIEYHTEYDEN ESISELVITYKSESTÄ

Khs 2008-767

Kaj ilmoittaa, että ratahallintokeskus pyytää Helsingin kaupungin lausuntoa liikenne- ja viestintäministeriön toimeksiannosta perustetun työryhmän raporttiluonnoksesta ”Helsinki–Pietari -rautatieselvitys. Esiselvitys ja vaikutusten arviointi. Luonnos 14.3.2008” sekä siinä esitetyistä vaihtoehdoista ja tarvittavista jatkotoimenpiteistä 23. toukokuuta 2008 mennessä. Uusi määräaika 2.6. 2008. Työryhmä viimeistelee loppuraportin ja valmistelee esityksen johtopäätöksiksi ja jatkotoimenpidesuosituksiksi nyt tehdystä esiselvityksestä annettujen lausuntojen perusteella touko-kesäkuun vaihteessa, alustavan tiedon mukaan jo 4.6.2008. Sen jälkeen liikenne- ja viestintäministeriö päättää tarvittavista jatkotoimenpiteistä.

./. Lausuntopyyntö on esityslistan tämän asian liitteenä 1.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (29.4.2008) mm. seuraavaa.

Lausuntopyynnön mukaan lausuntoa laadittaessa on huomioitava, että yhteiskuntataloudelliset laskelmat eivät ota huomioon kaikkia ratayhteyksistä koituvia vaikutuksia. Ratahallintokeskus toivoo, että lausunnossa otetaan kantaa erityisesti seuraaviin asioihin:

- Ovatko tarkastellut vaihtoehdot riittäviä johtopäätösten tekemiseksi?

- Onko vaihtoehtojen laatimisessa käytetty maankäytön rakennemalli perusteltu?

- Ovatko vaihtoehtojen laatimisessa käytetyt liikennöintiperiaatteet perusteltuja?

- Onko niihin liittyvä epävarmuus ja herkkyystarkastelu otettu riittävästi huomioon?

- Mitä vaikutuksia tai vaihtoehtojen ominaisuuksia jatkotoimenpiteitä ja johtopäätöksiä päätettäessä tulisi painottaa?

- Mitä jatkotoimenpiteitä esiselvityksen perusteella tarvitaan?

Raporttiluonnoksen keskeinen sisältö

Helsinki–Pietari -rautatieyhteyttä koskevassa esiselvityksessä on käsitelty kolmea itäsuunnan oikoratalinjausvaihtoehtoa: Kouvolan, Luumäen ja Vaalimaan kautta linjattuja vaihtoehtoja. Vaihtoehtoja on verrattu nykyiseen Lahti–Luumäki–Vainikkala radan pitkän aikavälin tavoitetilan mukaiseen tilanteeseen (200 km/h ja 25,0 tn akselipaino), jossa on lisäksi toteutettu lisääntyneen junatarjonnan edellyttämät kapasiteettitoimenpiteet (VE 0++). Tutkitut perusvaihtoehdot ovat:

Ve 0++ (vertailuvaihtoehto): Nykyisen Kerava–Lahti–Luumäki–Vainikkala radan kapasiteetin edellyttämät toimenpiteet (200 km/h).

Ve Kouvola: Helsingistä Porvoon ja Koskenkylän kautta Kouvolaan linjattu rata nopeustasolle 250 km/h.

Ve Luumäki: Helsingistä Porvoon ja Kotka/Haminan kautta Luumäelle linjattu rata nopeustasolle 250 km/h.

Ve Vaalimaa: Helsingistä Porvoon ja Kotka/Haminan kautta Vaalimaalle linjattu rata nopeustasolle 250 km/h.

Ve Vaalimaa/suurnopea: Helsingistä Porvoon ja Kotka/Haminan kautta Vaalimaalle linjattu rata nopeustasolle 300 km/h.

Lisäksi työn tavoitteena oli selvittää kannattaako itäradat linjata Pasilasta lentoaseman kautta edellisissä HELI-radan suunnitteluvaiheissa esillä olleen Tapanilan vaihtoehdon sijasta.

Vielä tuli selvittää, miten mahdollinen pääradan ja oikoradan suunnan kaukoliikenteen lentoasemayhteys vaikuttaa itäsuunnan oikoratavaihtoehtoihin. Kaukoliikenteen lentoasemayhteyden vaikutuksen selvittämiseksi työssä on laadittu edellä kuvatuista perusvaihtoehdoista kaksi alavaihtoehtoa, jossa toisessa Helsinki–Porvoo välin linjaus erkanee pääradasta Tapanilassa ja toisessa linjaus erkanee uudesta lentoaseman kaukoliikenneyhteydestä Keravan alueella ja kulkee nykyistä Kilpilahden ratakäytävää Kulloon kautta Porvooseen.

Saadun palautteen perusteella työryhmä on päättänyt laatia lausuntovaiheen aikana seuraavat tarkastelut, jotka raportoidaan lopullisessa raportissa:

- Helsinki–Tallinna yhteyden käsittely

- Nykyisen Lahti–Kouvola–Luumäki rataosuuden yleispiirteinen arviointi nopeustasolle 250 km/h.

Lisäksi jatkoselvitystarpeena on raporttiluonnoksessa nostettu esille Helsinki- Porvoo välin kokonaisvaltaisen maankäyttö- ja liikennejärjestelmätason tarkastelun tarve seudullisten liikennetarpeiden tyydyttämisen näkökulmasta.

Alustavia johtopäätöksiä

Pääradan kaukoliikenteen suora yhteys lentoasemalle synnyttää merkittäviä hyötyjä kotimaan kaukoliikenteelle. Hankkeen kaukoliikennevaikutusten perusteella laskettu alustava hyöty-kustannussuhde (0,64) on parempi kuin itäsuunnan oikoratavaihtoehdoilla. Pääradan ja Kerava–Lahden lähiliikenteen vaikutukset huomioon ottamalla hyötysuhde todennäköisesti paranee edelleen. Pääradan lentoasemayhteyden toteuttaminen alentaa itäsuunnan perusvaihtoehtojen kannattavuutta.

Mikään itäsuunnan perusvaihtoehdoista ei ole yhteiskuntataloudellisesti kannattava, mutta vaihtoehdoilla on merkittäviä vaikutuksia alueiden kehittämisedellytyksiin sekä elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin. Itäratavaihtoehtojen kannattavuus ei merkittävästi riipu Venäjän liikenteen kehityksestä.

Vaihtoehto Kouvola on perusvaihtoehdoista yhteiskuntataloudellisesti kustannustehokkain (hyöty-kustannussuhde 0,49), mutta ei selkeästi tehokkaampi kuin vaihtoehto Luumäki. Liikenneyhteyksien säilymisen ja parantumisen sekä aluerakenteen kehittymisedellytysten kannalta vaihtoehto Luumäki on tasapainoisin ja eniten uusia mahdollisuuksia avaava.

Vaalimaan vaihtoehtojen hyödyt kohdistuvat voimakkaasti Venäjän liikenteeseen kotimaan hyötyjen ollessa kertaluokkaa pienempiä kuin Kouvolan tai Luumäen vaihtoehdoissa.

Vaalimaan suurnopealla radalla ei ole väliasemia eikä liikennöi muita junia, joten se ei juurikaan synnytä hyötyjä kotimaan liikenteelle ja vaihtoehto vaikeuttaa alueiden käyttöä. Vaalimaan suurnopean radan kustannustehokkuus on selvästi heikoin.

Luonnonympäristön ja maisemavaikutusten kannalta vähiten haittoja aiheutuu vaihtoehdossa Kouvola. Koskenkylä–Kotka/Hamina–Vaalimaa osuudella luonnonympäristöön ja maisemaan kohdistuvat haasteet ovat kertaluokkaa suurempia, mutta kuitenkin hallittavissa olevia.

Jos pääradan kaukoliikenne on linjattu lentoasemalle, itäsuunnan mahdollinen uusi yhteys voidaan toteuttaa joko Tapanilan kautta tai lentoasemayhteyteen liittymällä. Tapanilan kohdan kustannusten suuruus ja ympäristöllisesti ongelmallinen tilanne puoltaa lentoasemayhteyteen liittymistä, toisaalta lentoasemayhteyteen liittyminen heikentää Porvoon suunnan taajamaliikenteen järjestämisedellytyksiä.

Myös mahdollinen Helsingin metron jatkaminen itään vaikuttaa taajamaliikenteen tarpeeseen. Alueella tarvitaan kattava alueen maankäyttöä ja liikennejärjestelmän kehittämisvaihtoehtoja koskeva selvitys, joka ottaa huomioon valmistumassa olevan Sipoon yleiskaavan sekä Helsingille siirtyvän alueen maankäyttöä että mahdollista metron jatkoa koskevat suunnitelmat.

Kaupunkisuunnittelulautakunta

Lausunnon tiivistelmä

Kaukojunaliikenteen ohjaaminen lentoaseman kautta ja radan hyödyntäminen myös nopeana paikallisyhteytenä keskustan ja lentoaseman välillä tuottaa selkeitä hyötyjä niin lentoaseman ja keskustan saavutettavuuden kuin pääradan kapasiteetinkin näkökulmasta.

Helsingin seudun maankäytön ja liikenteen järjestämisen näkökulmasta parhaan lopputuloksen tuottavat lentoaseman, Keravan ja Kulloon kautta linjatut itäratavaihtoehdot, joissa luovutaan vanhan HELI-radan ratalinjauksesta Tapanilasta Vantaan ja Sipoon eteläosien kautta Porvoon suuntaan. Vanhasta HELI-radan varauksesta luopumisesta tulisi mahdollisimman pian tehdä sitovat päätökset.

Lausunto Helsinki–Pietari rautatieyhteyden esiselvityksessä tarkastellut vaihtoehdot ovat riittäviä johtopäätösten ja vaikutusten arviointien tekemiseksi. Maankäytön rakennemalli on sovellettu laajassa yhteistyössä valmistellun metropolialuetarkastelun skenaarioista ja sen käyttö esiselvityksen lähtökohta-aineistona samoin kuin herkkyystarkastelu Tilastokeskuksen ennusteen projektiota käyttäen on perusteltua.

Suurnopeaa Vaalimaan vaihtoehtoa lukuun ottamatta kaikissa vaihtoehdoissa on edellytykset Kerava–Lahti- ja Helsinki–Porvoo -kehitys–käytävien maankäytön vahvistamiseen. Asemien läheisyydessä tapahtuu yhdyskuntarakenteen tiivistymistä, mikä edistää omavaraisten yhdyskuntien kehittymistä. Lisääntynyt ostovoima mahdollistaa kaupunkikeskusten laajamittaisen uudistamisen asemien ympäristössä.

Pääradan linjaaminen lentoaseman kautta

Kaukojunaliikenteen johtamista lentokenttien kautta on kansainvälisestikin pidetty hyvänä ratkaisuna. Näin on voitu integroida lentokenttien syöttöliikenne ja välttää lyhyet lentomatkat. Monille lentokentille ei myöskään lennetä yöllä lentomelun vuoksi.

Pääradan linjaamisesta lentoaseman kautta koituu merkittäviä hyötyjä kaukoliikenteelle. Samaa rataa käyttäen tulee järjestää myös nopea paikallisjunaliikenne lentoaseman ja Helsingin keskustan välille.

Pääradan linjaaminen lentoaseman kautta vapauttaa kapasiteettia nykyisellä pääradalla välillä Helsinki–Kerava sekä henkilö- että tavarajunaliikenteelle.

Kun pääradan kaukoliikenne linjataan lentoaseman kautta, voidaan Porvoon kautta itään linjatut vaihtoehdot toteuttaa Kerava–Kulloo
-radan kautta.

Kaukojunaliikenteen johtaminen lentoaseman kautta mahdollistaa pääradan ja Kerava–Lahden lähijunaliikenteen tihentämisen ja sitä kautta rautatieliikenteeseen tukeutuvan maankäytön kehittämisessä ja liikenteessä saatavat hyödyt, jotka tulee ottaa huomioon pääradan lentoaseman kautta linjaamisen hyötykustannussuhdetta arvioitaessa.

Helsingin kannalta pääradan kaukojunaliikenteen radan siirtäminen kulkemaan lentoaseman kautta Pasilaan on hyvin kannatettavaa.

Tapanilasta erkanevan itäradan ongelmat (vanha HELI-radan linjaus)

Heli-radan yleissuunnitelman tarkistamisen yhteydessä (”Heli-radan linjauksen tarkistaminen ja vaihtoehtotarkastelut Helsingin ja Vantaan alueella”, 2006) selvitettiin mm. radan toteuttamismahdollisuuksia, kustannuksia ja vaikutuksia maankäyttöön.

Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Fazerilan 1. luokan pohjavesialueen lähisuoja-alueelle ei saa rakentaa yleiselle liikenteelle tarkoitettuja liikenneväyliä. Radan toteuttaminen vanhan Heli-radan linjauksen mukaisesti edellyttää ympäristölupaa ja oikeuden päätöksen muuttamista. Tämä heikentää kyseisen ratalinjan toteuttamismahdollisuuksia merkittävästi.

Tapanilan erkanemisen kautta suunniteltu Heli-radan varaus vaikeuttaa huomattavasti maankäytön kehittämistä Malmilla, Jakomäen keskustan alueella sekä myös Sipoon liitosalueella. Tapanilan puolella erkanemiseen liittyvät ratajärjestelyt ulottuvat nykyisen rata-alueen ulkopuolelle kaupungin omistamille teollisuustonteille, joita kaupunki ei voi tämän johdosta vuokrata.

Heli-radan tarkistetun yleissuunnitelman mukaan radan rakentaminen Tapanilasta Vantaan ja Sipoon nykyiselle rajalle maksaisi halvimman pintavaihtoehdon mukaan 201 milj. euroa, joten raportissa esitetty Tapanila–Kulloo -välin rakennuskustannusarvio 213 milj. euroa vaikuttaa alimitoitetulta. Itäsuunnan ratavaihtoehtojen johtaminen Kulloon kautta Keravalle ja liittäminen lentoaseman kaukoliikenteen rataan on selvästi halvempi ja helpommin toteutettava vaihtoehto kuin Tapanilan ratalinjaus.

Helsingin itälaajentuminen ja Sipoon eteläosien raideliikenne tullaan heti alueen rakentamisen alkuvaiheessa perustamaan metron jatkamiselle itään. Tällöin vanhan HELI-varauksen mukainen yhdyskuntarakenteen pohjoisreunalla kulkeva junarata toisi varsin vähän lisäarvoa Helsinki–Söderkulla -akselin joukkoliikenneratkaisuihin. Koska vanhan HELI-radan linjaukseen liittyy runsaasti yhdyskuntarakenteellisia ja ympäristöllisiä ongelmia, tulisi jatkossa mahdollisimman pian tehdä sitovat päätökset vanhasta HELI-radan varauksesta luopumisesta.

Itäisen ratalinjauksen siirtäminen kulkemaan Keravan kautta ei kuitenkaan parhaalla mahdollisella tavalla ratkaise Porvoon raideliikenneyhteyksiä pääkaupunkiseudulle. Pikaisena jatkotoimenpiteenä tulisikin tästä syystä laatia selvitys Porvoon saavutettavuuden parantamisesta verkostollisessa tilanteessa, jossa metroa on jatkettu itään ja Helsinki–Pietari ratalinja suuntautuu Kulloosta Keravalle. Lisäksi tarvitaan itäsuunnan raideratkaisuihin tukeutuvan Helsinki–Porvoo -vyöhykkeen yhdyskuntarakenteen kehittämiseksi pitkälle tulevaisuuteen ulottuva seudullinen strateginen suunnitelma.

Muuta Helsinkiin ulottuva Rail Baltica ja Helsingistä Pietariin suuntautuva rautatieyhteys sisältyvät yleiseurooppalaiseen liikenneverkkoon (TEN-T), jota Euroopan Unioni kehittää kansainvälisen liikenteen tarpeisiin. Toteutuessaan Rail Baltica tulee merkittävästi lisäämään rautatieliikennettä Helsingistä itään ja muualle Suomeen. Helsinki ja Tallinna ovat käynnistämässä selvityksen merenalaisen tunnelin rakentamisesta kaupunkien välille.

Joukkoliikennelautakunta toteaa (30.4.2008) mm. seuraavaa:

Helsinki – Pietari rautatieyhteyden esiselvityksessä tarkastellut vaihtoehdot ovat riittäviä johtopäätösten ja vaikutusten arviointien tekemiseksi.

Esiselvityksen mukaan uudet Helsinki–Pietari ratalinjaukset eivät ole yhteiskuntataloudellisesti kannattavia. Kaikilla tutkituilla vaihtoehdoilla on riittämätön hyöty-kustannussuhde. Lisäksi lähiliikenteen näkökulmasta taajamajunien vuorotarjonta Porvoon suuntaan jää huonoksi, koska ratakapasiteetti Tapanilan ja Helsingin välillä rajoittanee tarjonnan yhteen junaan tunnissa.

Helsingin seudun maankäytön kehittämisen ja liikenteen järjestämisen näkökulmasta parhaan lopputuloksen tuottavat lentoaseman, Keravan ja Kulloon kautta linjatut itäratavaihtoehdot, joissa luovutaan vanhan HELI-radan ratalinjauksesta Tapanilasta Vantaan ja Sipoon eteläosien kautta Porvoon suuntaan. Nämäkään vaihtoehdot eivät tosin nyt tehdyn selvityksen perusteella vaikuta taloudellisesti toteuttamiskelpoisilta.

Helsingin itälaajentuminen ja Sipoon eteläosien raideliikenne on tarkoituksenmukaisinta perustaa metron jatkamiselle itään. Itäsuunnan raideratkaisuihin tukeutuvan yhdyskuntarakenteen kehittämismahdollisuuksien selvittämiseksi Helsinki – Porvoo vyöhykkeelle tarvitaan pitkälle tulevaisuuteen ulottuva seudullinen strateginen suunnitelma. Parhaillaan on yhteistyössä kuntien, YTV:n, Ratahallintokeskuksen, Tiehallinnon ja maakuntaliittojen kanssa ohjelmointivaiheessa Helsingin seudun raideverkkovisio, jossa eri vaihtoehtoja on mahdollista arvioida. On hyvin mahdollista, että metron jatkaminen Sipoon liitosalueilta eteenpäinkin on tarkoituksenmukaisin tapa joukkoliikenteen runkoyhteyksien järjestämiseksi esim. Sipoossa ja Porvoossa. Tällöin tulee kiinnittää huomiota siihen, että junan ratalinjausta ei tuoda samaan käytävään Sipoon suuntaan jatkettavan metron kanssa. Helsingin seudun eri raideliikennehankkeiden jatkotoimenpiteiden pohjaksi tuleekin laatia kokonaissuunnitelma, jossa alueen maankäyttö suunnitellaan yhdessä liikennejärjestelmän kanssa.

Kaukojunaliikenteen ohjaaminen lentoaseman kautta tuottaa hyötyjä lentoaseman ja keskustan saavutettavuuden sekä pääradan kapasiteetinkin näkökulmasta. Paikallisliikenteen näkökulmasta ja radan hyödyntäminen myös nopeana paikallisyhteytenä keskustan ja lentoaseman välillä tuottaa kuitenkin vain vähäisiä hyötyjä. Lentoaseman ja Pasilan välille ei ole kustannustehokasta toteuttaa paikallisjunaliikenteen pitkiä maanalaisia asemia eikä näitä sisällykään suunnitelmaan. Pelkästään Helsingin päärautatieaseman, Pasilan ja lentoaseman välinen matkustajakysyntä ei puolestaan ole riittävä muodostamaan taloudellista perustetta paikallisjunaliikenteelle.

Suora raideliikenneyhteys Pasilan ja lentoaseman välille edellyttäisi riittävän liikennekysynnän ja yhteiskuntataloudellisten hyötyjen muodostumiseksi väliasemia esimerkiksi Maunulassa, Kartanonkoskella, Jumbossa ja Aviapoliksessa. Tällainen raideliikenneyhteys olisi Helsingin toinen metrolinja, jonka vaihtoehdoista liikennelaitos julkaisi tarveselvityksen vuonna 2006. Metroyhteyden merkittävimmät yhteiskuntataloudelliset hyödyt muodostuvat Pasilan ja lentoaseman välisten metroasemien käyttäjien aika- ja palvelutasohyödyistä sekä mahdollisuudesta kehittää pohjoisen ja koillisen Helsingin bussilinjastoa vahvemmin metroliikenteeseen tukeutuvaksi.

Mikäli kaukoliikenteen suoraa yhteyttä Pasilasta lentoasemalle jatkossa tutkitaan, on tarkoituksenmukaista samassa yhteydessä selvittää synergiapotentiaali kaukoliikenneyhteyden ja metrotunnelin toteuttamisen osalta. Esimerkiksi pelastustarkoituksissa yhteen toimivilla tunneleilla voi olla mahdollista saavuttaa säästöjä. Liikennelaitoksen ja kaupunkisuunnitteluviraston yhteisen suunnitelman mukaan Helsingin toisen metrolinjan alustavaa yleissuunnittelua Pasilasta pohjoiseen jatkettaneen Kamppi-Pasila –välin alustavan yleissuunnitelman valmistuttua kesällä 2008.

Helsingin seudun lähijunaliikenteen kehittämisen yhtenä keskeisenä ongelmana on ratakapasiteetin puute. Kehittämishankkeiden yhteydessä tulisi jatkossa tarkastella ratkaisua, jossa uusien raiteiden rakentamisen sijasta ja rakentamishankkeita täydentäen lisätään kapasiteettia junaliikenteen kulunvalvontaa nykyaikaistamalla. Nykyisellä kulunvalvontatekniikalla junaliikenteen vuoroväli on parhaimmillaan 4-5 minuuttia, kun monissa muissa maissa uudemmalla tekniikalla päästään junaliikenteessä jopa alle kahden minuutin vuoroväleihin. Nykyisen rataverkon käyttöä olisi tällä tavoin mahdollista tehostaa merkittävästi. Vastaavasti Helsingin metron parhaillaan käynnissä olevan kulunvalvontatekniikan uusimishankkeen myötä vuorovälit voidaan metrossa supistaa neljästä minuutista parhaimmillaan 90 sekuntiin.

Helsinki-Pietari ratayhteydellä on kytkentä myös parhaillaan selvitteillä olevaan Helsinki-Tallinna rautatieyhteyteen. Helsinkiin ulottuva Rail Baltica ja Helsingistä Pietariin suuntautuva rautatieyhteys sisältyvät yleiseurooppalaiseen liikenneverkkoon (TEN-T), jota Euroopan Unioni kehittää kansainvälisen liikenteen tarpeisiin. Toteutuessaan Rail Baltica tulee merkittävästi lisäämään rautatieliikennettä Helsingistä itään ja muualle Suomeen.

Kaupunginmuseo toteaa (22.4.2008) seuraavaa:

Hallintokeskus on pyytänyt kaupunginmuseon johtokuntaa antamaan kaupunginhallitukselle lausunnon Helsinki-Pietari–rautatieyhteyden
esiselvityksen ja vaikutusten arvioinnin luonnoksesta. Työstä on valmistunut 14.3.2008 päivätty raporttiluonnos.

Kaupunginmuseon johtokunta tarkastelee Helsingin kaupunginmuseon /Keski-Uudenmaan maakuntamuseon perustehtävän mukaisesti Helsinki-Pietari-rautatieyhteyden esiselvityksen ja vaikutusten arvioinnin luonnosta kulttuuriympäristön näkökulmasta ja onko siihen kohdistuvat vaikutukset arvioitu riittävästi.

Kaupunginmuseon johtokunta haluaa ensiksi kiinnittää huomiota raportissa käytettyyn terminologiaan. Sen käyttö tulee olla johdonmukaista, ja käytetyt termit on määriteltävä. ”Kulttuuriympäristö” on parempi termi kuin sivulla 65 käytetty ”kulttuurihistoriallisten arvojen alueet”. Kulttuuriympäristö-käsitteeseen katsotaan yleisesti sisältyvän: kulttuurimaisema, rakennettu kulttuuriympäristö, kiinteät muinaisjäännökset ja perinnebiotyypit. Kulttuuriympäristö on kokonaisuus, jossa nämä osatekijät esiintyvät vierekkäin ja sisäkkäin sekä ajallisesti kerrostuneina. Ympäristöministeriö on kirjannut ”Kulttuuriympäristö ja ympäristönvaikutusten arviointi” oppaaseen (luonnos) mitä kulttuuriympäristöllä tarkoitetaan.

Raportin vaikutusten arvioinnissa on luonnon- ja kulttuuriympäristöä käsitelty yhdessä. Otsikon alla ei kuitenkaan kerrota kulttuurimaisemaan, rakennettuun kulttuuriympäristöön, kiinteisiin muinaisjäännöksiin eikä perinnebiotyyppeihin kohdistuvista vaikutuksista, vaan ainoastaan luonnonympäristöihin. Kaupunginmuseon johtokunta esittää, että seuraavassa vaiheessa kulttuuriympäristö käsitellään vaikutusten arvioinnissa omana alueenaan erillään luonnonympäristöstä. Kaupunginmuseon johtokunnan näkemyksen mukaan kulttuuriympäristöön kohdistuvia vaikutuksia ei ole käsitelty riittävästi nyt esillä olevassa luonnoksessa.

Luvussa 6.11. ”Vaikutukset maisemaan, kulttuurihistoriaan ja arkeologisesti arvokkaisiin kohteisiin” on listattu aineisto, jonka pohjalta vaikutuksia on tarkasteltu. Näistä puuttuu Museoviraston laatima uusi päivitetty listaus valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä (VAT-luettelo 2005), jonka tulisi olla aineistossa mukana.

Vaikutusten arviointi tulee perustua valtakunnallisten ja maakunnallisten selvitysten ja inventointien lisäksi paikallisiin kulttuuriympäristöinventointeihin, joita on tehty esimerkiksi yleiskaavoihin liittyen. Lisäksi tulisi huolehtia puuttuvien kulttuuriympäristöinventointien tekemisestä alueilla, joita ratalinjaukset koskevat. Kiinteistä muinaisjäännöksistä ja niiden esiintymisistä ratalinjausten alueella ei ole vaikutusten arvioinnissa mainintaa. Jatkotyössä vaikutukset niihin tulee selvittää.

Kaupunginmuseon johtokunta pitää Ratahallintokeskuksen teettämän esiselvityksen ja vaikutusten arvioinnin puutteena sitä, ettei siinä ole lähdeluetteloa, joka tulee liittää lopulliseen versioon.

Kysymyksessä on mittava, luonnon- ja kulttuuriympäristöön sekä maisemaan selvästi negatiivisesti ja peruuttamattomasti vaikuttava uudisrakennushanke, jonka vaikutusten arviointi on tehtävä erityisellä huolella ja tarkkuudella. Kaupunginmuseon johtokunta esittääkin, että maisemaan, luonnon- ja kulttuuriympäristöön kohdistuvia vaikutuksia tulisi jatkossa käsitellä painavammin, jotta linjausvaihtoehtoja voisi jatkossa käsitellä tarkemmin.

Kiinteistölautakunta toteaa (29.4.2008) seuraavaa:

Lyhyt tarkastelu Seuraavassa on tarkasteltu selviteltyjä ratayhteysvaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia vain Helsingin maankäytön kannalta kiinteistötoimen ja erityisesti geotekniikan näkökulmasta.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunnossa otettaneen muutoin kantaa asiaan Helsingin ja Helsinkiin Vantaalta ja Sipoosta liitettävien alueiden kannalta.

Selvitys koskee Helsingin pohjoisten ja/tai koillisten alueiden maankäytön suunnittelua. Selvityksen vaihtoehtoiset linjaukset Helsinkiä koskevalta osalta ovat Pasila-Lentoasema-Kerava -tunneli ja/tai Tapanilasta pääradasta itään erkaneva HELI -linjaus.

Pääradan siirto kalliotunnelissa Pasilan ratapihalta Lentoaseman kautta Keravalle ei merkittävästi vaikuta Helsingin maankäytön suunnitteluun. Linjalla olevat, pääasiassa vesihuoltoon liittyvät kalliotunnelit on helppo väistää eikä erityisiä teknisiä vaikeuksia ole tiedossa. Pohjavesi ja liikennetärinät ovat hallittavissa. Vaihtoehto vähentää runkomelusta ja liikennetärinöistä aiheutuvia ongelmia nykyisen pääradan viereisillä rakennetuilla alueilla ja antaa lisämahdollisuuksia pääradan päälle rakentamiseen.

HELI -linjauksen käyttöönotto edellyttää Tapanilassa syviä pääradan alittavia kaivantoja, joissa syntyy pohjaveden alenemisen riski. Tätä vaihtoehtoa varten on varauduttu vain yhteen raiteeseen. Mikäli liittyminen/erkaneminen Tapanilassa haluttaan kaksiraiteiseksi, niin tällaisen järjestelyn mahdollisuus on selvitettävä jatkotyön yhteydessä.

Fazerilan alueella rakentaminen edellyttää ympäristöluvan saamisen, koska linjaus kulkee vedenottamon suoja-alueella. Vaihtoehto sitoo maankäyttöä pohjois- ja koillis-Helsingissä sekä liitosalueilla. Tällä alueella tulee jatkossa tehdä maankäyttöä ja liikennejärjestelmiä koskeva kattava selvitys.

Helsingin sekä Helsinkiin liitettävien Vantaan ja Sipoon osien maankäytön kannalta vaihtoehto, jossa alueita ei läpäisisi nopean raideliikenteen rata melu- ja tärinäalueineen, olisi alueen maakäytön kannalta siis parempi. Metron jatkaminen itään mahdollistaa tarvittavan paikallisliikenteen.

Helsinki-Tallinna rautatietunnelin mahdollista rakentamista ja sen vaikutuksia ei ole esitetty Ratahallintokeskuksen 14.3.2008 päivätyssä esiselvitys ja vaikutusten arviointi luonnoksessa. Helsinki-Tallinna rautatietunnelin mahdollisuus ja vaikutukset tulisi kuitenkin ottaa myös huomioon nyt tarkastelun alla olevan Helsinki-Pietari -rautatieyhteyden seuraavien vaiheiden tarkastelussa.

Muuta huomautettavaa raporttiluonnokseen ei kiinteistölautakunnalla ole.

Yleisten töiden lautakunta toteaa (8.5.2008) seuraavaa:

Ratahallintokeskuksen teettämä Helsinki-Pietari -rautatieyhteyden esiselvitys ja vaikutusten arviointi on kattava ja muodostaa hyvän pohjan asian jatkovalmistelulle.

Helsingin seudun jatkosuunnittelun kannalta ratkaistavia kysymyksiä ovat ainakin: halutaanko lentoasemalle pikajunayhteys, kuinka itäsuunnan rata liittyy nykyiseen päärataan ja halutaanko paikallisjunaliikennettä Itä-Uusimaalle. Kysymyksiin vastaaminen on hankalaa ennen kuin selvitetään mm. mahdollisen itämetron laajuus ja ennen kuin koko kaupunkiseudun kattava yleiskaavatyö on riittävän pitkällä. Pääkaupunkialuetta tulee suunnitella metropolialueen tarpeista käsin. Ratahallinnon valmistama selvitys kiirehtii pääkaupunkiseudun suunnittelun etenemistä ja ratkaisuja. Nyt tehty selvitys on arvokas lähtökohta pääkaupunkiseudun tulevassa suunnittelussa.

Vaikka valtakunnan tason rautatieliikenteen suunnittelu ei kuulu rakennusviraston toimialaan, heijastuu lopulta päätettävä vaihtoehto myös rakennusviraston toimintaan. Helsinki - Pietari -yhteyden lisäksi joudutaan päättämään Helsingin seudun muistakin raideliikenneratkaisuista ja arvioimaan uudelleen ajoneuvo- ja raideliikenteen suhde ja järjestelyt.

Ympäristölautakunta toteaa (21.4.2008) mm. seuraavaa:

Helsingin seudun koko ajan kehittyvä ja tiivistyvä yhdyskuntarakenne edellyttää toimivia raideliikenneyhteyksiä, joiden palvelukyky on korkea. Uusien raideyhteyksien kytkemisen nykyiseen järjestelmään tulee perustua huolellisiin selvityksiin seudullisen ja valtakunnallisen raidejärjestelmän kokonaisuudesta. Tavoitteena tulee olla, että molemmat järjestelmät täydentävät toisiaan optimaalisella tavalla.

Helsinki-Pietari-ratayhteyden alustava vaikutusten arviointi on vielä hyvin yleispiirteinen, koska tarkastelua on tehty vasta karkealla järjestelmätasolla. Pääradan mahdollisen lentoaseman kautta kulkevan uuden linjauksen ja Porvoon suunnan Keravan tai Tapanilan kautta johdettavien vaihtoehtoisten linjausten vaikutukset seudulliseen raideliikennejärjestelmään ja maankäyttöön ovat kuitenkin Helsingissä ja koko Helsingin seudulla huomattavan suuria ja vaativat lisäselvityksiä.

Helsingissä Heli-ratayhteys Tapanilan kautta on ympäristönäkökulmasta poikkeuksellisen haastava. Varaus sijoittuu tiiviin ja valmiin kaupunkirakenteen sisään. Radan melun ja tärinähaittojen torjuminen mm. Alppikylän ja Jakomäen alueella vaatinee ratasuunnittelussa erityisratkaisuja, jotka tulee tarkoin selvittää ennen linjauksen valintaa.

Helsinki-Pietari-raideyhteyden suunnittelun lisäksi on lähdössä liikkeelle Sipoon suunnan raideyhteyden suunnittelu. Kehäradan lisäksi on suunniteltu alustavasti myös raideyhteyttä lentoasemalle. Raportin johtopäätöksissä todetaan, että seuraavaksi tarvitaan kattava Sipoon suunnan maankäyttöä ja liikennejärjestelmän kehittämisvaihtoehtoja koskeva selvitys. Tällainen selvitys tulisikin aloittaa mahdollisimman pikaisesti ja tarkasteluissa tulisi huomioida myös muut vireillä olevat liikennesuunnitelmat koko Helsingin seudulla. Suunniteltu arviointi liittyy keskeisesti myös pian käynnistyvään pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelman (PLJ) tarkistustyöhön, joka on tarkoitus tehdä jatkossa koko seutua koskevana.

Kirje kaupunginhallitukselle (PL 1), pöytäkirjanote ympäristönsuojelu- ja tutkimusyksikölle (Pitkänen).

Merkittiin, että Riku Eskelinen Johanna Sandbergin kannattamana ehdotti, että ehdotuksen sana metroyhteys korvataan sanalla raideyhteys sivulla 30.

Suoritetussa äänestyksessä Eskelisen ehdotus voitti esittelijän ehdotuksen äänin 5 – 4. Vähemmistöön jäivät Saukkonen, Hämäläinen, Saksala ja Marttila.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa ratahallintokeskukselle seuraavan sisältöisen lausunnon:

Helsingin seudun kehittyvä ja tiivistyvä yhdyskuntarakenne edellyttää toimivia raideliikenneyhteyksiä, joiden palvelukyky on korkea. Uusien raideyhteyksien kytkemisen nykyiseen järjestelmään tulee perustua huolellisiin selvityksiin seudullisen ja valtakunnallisen raidejärjestelmän kokonaisuudesta. Tavoitteena tulee olla, että molemmat järjestelmät täydentävät toisiaan optimaalisella tavalla.

Helsingin seudun yhdyskuntarakenteen jatkosuunnittelun kannalta ratkaistavia kysymyksiä ovat ainakin: Linjataanko päärata kulkemaan Helsinki-Vantaan lentoaseman kautta ja kuinka itäsuunnan uusi rata liittyy nykyiseen päärataan (Tapanilan vai Keravan-Kulloo linjauksen kautta). Samalla harkittavaksi tulee se, hoidetaanko paikallisliikenne Helsingistä itään Sipoon kautta Porvoon suuntaan metron vai paikallisjunaliikenteen avulla. Edelleen, itään suuntautuva ratahanke kytkeytyy EU:n TEN-T verkostoon kuuluvaan Rail Baltica – hankkeeseen, joka toteutuessaan tulee merkittävästi lisäämään rautatieliikennettä Helsingistä itään ja muualle Suomeen.

Tässä valossa perusteellinen, sekä kansainvälisen ja kansallisen näkökulman että Helsingin seudun raideliikennepainotteisen kehittämisen huomioon ottava selvitystyö ja jatkosuunnittelu on ratkaisevan tärkeässä roolissa. Nyt lausunnolla olevaa selvitystyötä ja YTV:n jo käynnistämää Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelmaa on näiltä osin tarkasteltava yhtenä kokonaisuutena. Tarve korostuu, kun lausunnolla oleva esiselvitys toteaa, että mikään tarkastelluista vaihtoehdoista ei ole yksittäisenä vaihtoehtona kustannus-hyötymielessä yhteiskuntataloudellisesti kannattava. Suurimmat hyödyt onkin saavutettavissa yhdistämällä hanke tarkoituksenmukaisella tavalla Helsingin seudun yhdyskuntarakenteen tulevaan kehittämiseen.

Helsingin kaupunginhallitus toteaa, että huonoin selvitettävistä vaihtoehdoista olisi suurnopeusjuna Helsingistä Vaalimaan kautta Pietariin, joka ei hyödyttäisi lainkaan paikallisliikennettä, vaikeuttaisi muuta alueidenkäyttöä ja olisi myös ympäristövaikutuksiltaan erittäin ongelmallinen.

Helsingin kannata myöskään aiemmin tutkittu, nk. vanha Heli-radan linjaus Tapanilan kautta ei ole kannatettava eikä perusteltu. Varaus sijoittuu tiiviin ja valmiin kaupunkirakenteen sisään. Tapanilan kautta suunniteltu Heli-radan varaus vaikeuttaisi huomattavasti maankäytön kehittämistä Malmilla, Jakomäen keskustan alueella sekä myös Sipoon liitosalueella. Radan melun ja tärinähaittojen torjuminen mm. Alppikylän ja Jakomäen alueella vaatisi ratasuunnittelussa erittäin kalliita erityisratkaisuja. Lisäksi Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Fazerilan 1. luokan pohjavesialueen lähisuoja-alueelle ei saa rakentaa yleiselle liikenteelle tarkoitettuja liikenneväyliä. Radan toteuttaminen edellyttäisi ympäristölupaa ja olisi em. oikeuden päätöksen vastainen. Lisäksi epävarmuus linjauksesta aiheuttaa sen, että mahdollisen radan vaikutusalue ulottuu jo tällä hetkellä varsinaisen rata-alueen ulkopuolelle kaupungin omistamille teollisuustonteille, joita kaupunki ei voi tämän johdosta vuokrata.

Myös Heli-radan kustannustarkastelut tulisi saattaa ajan tasalle, sillä tarkistetun yleissuunnitelman mukaan radan rakentaminen Tapanilan kautta tulisi huomattavasti kalliimmaksi kuin aiemmin on arvioitu.

Edellä esitetyillä perusteilla kaupunginhallitus katsoo, että vanhasta HELI-radan varauksesta luopumisesta tulisi mahdollisimman pian tehdä sitovat päätökset.

Vaikutusten arviointiin liittyvänä huomautuksena Helsingin kaupunki toteaa, että toistaiseksi kulttuuriympäristöön kohdistuvia vaikutuksia ei ole esiselvityksessä käsitelty riittävästi ja myös käytettyä terminologia olisi hyvä täsmentää, kun kysymyksessä on mittava sekä luonnon- että kulttuuriympäristöön ja maisemaan merkittävästi vaikuttava uudisrakennushanke.

Helsinki tukee ajatusta pääradan linjaamisesta kulkemaan Helsinki-Vantaan lentoaseman kautta. Kaukojunaliikenteen ohjaaminen lentoaseman kautta ja radan hyödyntäminen myös nopeana paikallisyhteytenä keskustan ja lentoaseman välillä tuottaa selkeitä hyötyjä niin lentoaseman ja keskustan saavutettavuuden kuin pääradan kapasiteetinkin näkökulmasta. Myös valtakunnallisesta näkökulmasta pääradan linjaus lentoaseman kautta olisi monelta kannalta hyödyllistä. Kustannuslaskelmat osoittavat, että Itäsuunnan ratavaihtoehtojen johtaminen Kulloon kautta Keravalle ja liittäminen lentoaseman kaukoliikenteen rataan on selvästi halvempi ja helpommin toteutettava vaihtoehto kuin Tapanilan ratalinjaus.

Helsingin laajentuessa itään Sipoon liitosalueen ja Sipoon eteläosien raideliikenne on tarkoituksenmukaisinta perustaa metron jatkamiselle. Itäsuunnan raideratkaisuihin tukeutuvan yhdyskuntarakenteen kehittämismahdollisuuksien selvittämiseksi Helsinki–Porvoo vyöhykkeelle tarvitaan pitkälle tulevaisuuteen ulottuva seudullinen strateginen suunnitelma. Itäsuunnan radan linjaaminen Kulloon ja Keravan kautta ei monista muista hyödyistään huolimatta palvele parhaalla mahdollisella tavalla Porvoon raideliikenneyhteyksiä pääkaupunkiseudulle. Tätä ongelmaa ei ratkaisisi myöskään aiempi Tapanilan kautta kulkeva linjaus, sillä ratakapasiteetti Tapanilan ja Helsingin välillä rajoittaisi tarjonnan arviolta yhteen junaan tunnissa. Tällöin jää ratkaistavaksi miten raideliikenne voidaan paikallisliikennettä hyvin palvelevalla tavalla ulottaa Porvooseen saakka.

Pääradan uuteen linjaukseen liittyen tai tämän hankkeen rinnalla on perusteltua selvittää myös Helsingin keskustasta Pasilan kautta lentokentälle johtavan metrolinjan rakentamisedellytyksiä ja vertailla niiden tarjoamia hyötyjä ja kustannuksia ja synergiaetuja keskustan ja lentokentän välisen paikallisliikenteen kannalta. Myös paikallisliikenteen kulunvalvontaa tehostamalla on löydettävissä parannusta lähijunaliikenteen kapasiteettiongelmiin.

Kirje Ratahallintokeskukselle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnittelulautakunnalle, joukkoliikennelautakunnalle, kaupunginmuseolle, kiinteistölautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle ja ympäristökeskukselle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITTEET	Liite 1	Lausuntopyyntö
	Liite 2	Esiselvitys ja vaikutusten arviointi -raporttiluonnos



Kokousaika	26.5.2008 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

Vakanssi- numero	Nimike	Tehtäväkohtainen palkka

055342	piiri-insinööri	4 045,98
055343	piiri-insinööri	4 045,98
055344	piiri-insinööri	4 045,98
057302	toimistopäällikkö	3 098,55
057422	toimistopäällikkö	3 203,37
061638	toimistopäällikkö	3 845,41

Vakanssi- numero	Nimike	Tehtäväkohtainen palkka

055342	piiri-insinööri	4 045,98
055343	piiri-insinööri	4 045,98
055344	piiri-insinööri	4 045,98
057302	toimistopäällikkö	3 098,55
057422	toimistopäällikkö	3 203,37
061638	toimistopäällikkö	3 845,41

LIITTEET	Liite 1	Suunnitelma päivähoitopalvelujen yhteiskätön toisesta vaiheesta
	Liite 2	Sopimus yhteistyöstä lasten päivähoidon järjestämisessä