HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS

LAUSUNNON ANTAMINEN ARVIOINTIKERTOMUKSESTA VUODELTA 2007 TARKASTUSLAUTAKUNNALLE

Khs 2008-909

Tarkastuslautakunta pyytää (28.4.2008) kaupunginhallitukselta 23.5.2008 mennessä lausuntoa arviointikertomuksesta vuodelta 2007.

./. Kj toteaa tarkastuslautakunnan antamassa arviointikertomuksessa esitetyistä eräistä vuoden 2007 toimintaa koskevista arvioista seuraavaa:

Arviointikertomuksen kohta 3.1 Kaupunginvaltuuston asettamien tavoitteiden toteutuminen

3.1.1 Tavoitteiden tarkastelu yhteisstrategioiden mukaan

Arviointikertomuksessa todetaan, että hallintokunnilla tulisi olla useaa eri strategia-aluetta toteuttavia sitovia toiminnallisia tavoitteita. Kaupunginhallituksen antamissa talousarvion laatimisohjeissa ja talous- ja suunnittelukeskuksen talousarvion valmistelua koskevassa viestinnässä on korostettu, että kaikkien hallintokuntien tulee osaltaan toteuttaa kaikkia strategia-alueita. Kukin sitova toiminnallinen tavoite on sidottu vain yhteen strategian kohtaan vaikka ne usein toteuttavat samanaikaisesti eri strategia-alueita.

Taloudellisten ja toiminnallisten tavoitteiden tasapainosta ja keskinäisestä yhteydestä vastaavat lähinnä hallintokunnat. Tätä yhteyttä on lisäksi pyritty vahvistamaan talous- ja suunnittelukeskuksen ja hallintokuntien välisessä yhteistyössä talousarvioehdotuksen laatimisvaiheessa sekä elokuussa käytävissä talousarvioneuvotteluissa.

Joukkoliikenteen kuljetusosuuksien parantamista käsitellään tässä lausunnossa arviointikertomuksen kohdassa 3.2.5 Joukkoliikenteen tilannekatsaus.

Uuden MA –ohjelman tavoitetasona on 5 000 asunnon rakentamisen aloittaminen vuodessa, josta ATT:n osuus on 1 500 asuntoa. Tavoite on haastava, ja edellyttää kaikkien osapuolien määrätietoista ja tehokasta toimintaa sekä eri keinojen käyttämistä (laajempien rakentamisalueiden luovutus, täydennysrakentaminen, kaavoituksen nopeuttaminen jne.)

3.1.2 Tavoitteiden tarkastelu toimialakohtaisesti

Arviointikertomuksessa todetaan, että sosiaali- ja terveystoimen toiminnan ja talouden ohjausta tulee kehittää, jotta jatkuvilta määrärahan ylityksiltä vältyttäisiin. Kaupunginhallitus on toistuvasti kiinnittänyt huomiota tähän ja edellyttänyt mm. vuoden 2009 talousarvion laatimisohjeissa valmistelua ohjaavissa kannanotoissaan sosiaali- ja terveystoimen kustannusohjauksen tehostamista ja palvelujen järjestämistä kustannustehokkaasti. Lisäksi sosiaaliviraston toiminnan ja talouden ohjausjärjestelmää on kehotettu tehostamaan siten, että asetetut tavoitteet saavutetaan ja menot pysyvät talousarvion mukaisissa rajoissa. Toimintatapoja kehittämällä voidaan kustannuspaineita vähentää. Kuten arviointikertomuksen kohdassa 4.14 Sosiaali- ja terveystoimen budjetointi todetaan, ongelmana on vuosittain joidenkin ulkoisten tekijöiden ennakoimisen vaikeus.

Kaupunginjohtaja on asettanut työryhmän, jonka tehtäviin kuuluu koordinoida sosiaali- ja terveystoimen talouden ja palvelujen rakennemuutoksen keskeisiä kysymyksiä. Kaupunginjohtajan johtamaan ryhmään kuuluu kaupungin sosiaali- ja terveystoimen johdon lisäksi kaupungin rahoitusjohto sekä HYKS-sairaanhoitoalueen johtaja. Työryhmän toimintaa pidetään hyödyllisenä ja se jatkaa työtään vuonna 2008.

Arviointikertomuksessa esitetty toteamus talousarvion läpinäkyvyydestä toteutuu sosiaaliviraston ja terveyskeskuksen perusteluteksteissä ja sosiaaliviraston vastuualueiden alustavissa määrärahataulukoissa sekä terveyskeskuksen kustannustaulukossa.

Henkilöstökeskus on aloittanut henkilöstöhallinnon tuloksellisuuden mittaamiseen tähtäävän hankkeen, jonka perusteella henkilöstökeskus tulee saamaan lisää taloudellisiin tavoitteisiinsa kytkeytyviä sitovia toiminnallisia tavoitteita.

Tilahallinnon organisaatiouudistus toteutettiin vuoden 2005 alussa. Muutoksen sisältönä oli keskittää kiinteistöjen elinkaaritalouden hallintaan liittyvää osaamista ja vastuuta tuolloin perustettuun tilakeskukseen. Samassa yhteydessä päätettiin, että organisaatiomuutoksen vaikutuksia arvioidaan kolmen vuoden kuluttua muutoksen toteutuksesta.

Tässä tarkoituksessa talous- ja suunnittelukeskus toteuttaa kuluvana vuonna tilahallinnon organisaatiouudistuksen vaikutusten arvioinnin. Erityistä huomiota kiinnitetään tilahankinnan prosessien sujuvuuden parantamiseen, jossa on esiintynyt ongelmia. Tilakeskuksen investointien toteuma oli vuonna 2006 46% ja vuonna 2007 63%, kun tavoitteena on ollut 70-80%. Arvioinnissa analysoidaan esiin tulleita ongelmia ja tehdään ehdotuksia hankkeiden osapuolten tehtäväjaon kehittämiseksi.

3.1.3 Tavoitteiden seurantajärjestelmien arviointi

Kaupunginhallitus toteaa, että sitovien toiminnallisten tavoitteiden toteumatietojen dokumentointia voidaan kehittää siten, että niiden oikeellisuus on jälkikäteen todennettavissa. Kaupunginhallitus ohjeistaa sitovien toiminnallisten tavoitteiden toteumatietojen dokumentoinnin vuoden 2009 talousarvion noudattamisohjeissa. Vuoden 2008 toteutumatietojen dokumentoinnin ohjeistaminen sisällytetään vuoden 2008 tilinpäätösohjeisiin. Samalla selvitetään, missä muodossa dokumentit sisällytetään tilinpäätösaineistoon.

Arviointikertomuksessa todetaan, että hallintokuntien tulee tavoitetta asettaessaan varmistua, että käytössä on myös sitä hyvin kuvaava mittari. Talousarvion laatimisohjeisiin on tarkennettu mittareiden ohjeistusta ja esitetty eri mittareiden välisiä suhteita. Talous- ja suunnittelukeskus on tehnyt yhteistyötä hallintokuntien kanssa mittareiden kehittämiseksi. Korkealaatuisten mittareiden kehittäminen edellyttää mitattavaa palvelua hyvin tuntevien hallintokuntien asiantuntijatyötä.

Kaupunginhallitus toteaa, että tavoitetta hyvien kuvaavien mittareiden esittäminen on tärkeää. Mittarin käsitteen selkiyttämiseksi on syytä todeta, että lukuarvoina esitettävien mittareiden lisäksi organisaatioiden strategiamittareina käytetään laajasti myös ns. käynnistys- ja prosessimittareita. Tällainen voi olla esim. kehittämishankkeen tai toimenpiteen aloittamista tai toteuttamista kuvaava mittari, kuten laajemman kehittämistoimenpiteen aloittaminen tai järjestelmän käyttöönotto. Näissä tapauksissa mittarin kehitys ilmaistaan arvoilla toteutuu tai ei toteudu.

Arviointikertomuksen kohta 3.2 Kaupungin toimintaa ja taloutta koskevia kokonaisarviointeja

3.2.1 Kaupungin talouden arviointi

Kaupunginhallitus toteaa, että vuoden 2007 aikana kaupungin veropohjaa on ryhdytty aktiivisesti vahvistamaan, kuten arviointikertomuksessakin todetaan. Uudistuneella yritysmyönteisellä elinkeinopolitiikalla tavoitellaan lisää työpaikkoja Helsinkiin. Tammikuussa 2008 kaupunginvaltuusto päätti asuntopoliittiseksi tavoitteeksi asuntotuotannon nostamista 5 000 asuntoon vuodessa ja asukasrakenteen monipuolistamiseksi voimistaa satamalta vapautuvien alueiden suunnittelua. Helsingin vetovoimaisuuden lisäämiseksi alkoi kaupungintalon kortteleiden elävöittäminen ja tiloja hallinnoimaan perustettiin Helsingin Leijona Oy.

Kaupunginhallitus toteaa, että tavoitteena on keskipitkällä aikavälillä saavuttaa tilanne, jossa peruspalvelujen rahoitus on nykyistä kestävämmällä pohjalla eikä palvelutaso ole riippuvainen liiketoiminnan, lähinnä Helsingin Energian, ylimääräisistä tuloutuksista.

Tarkastuslautakunta kiinnittää huomiota peruspalveluja tuottavien yksiköiden toiminnan tehostamiseen. Kaupunginhallituksen hyväksymissä talousarvion laatimisohjeissa tämä on sisällytetty sekä sosiaali- ja terveystointa että opetusvirastoa koskeviin kannanottoihin mm. viittaamalla viiden seuraavaksi suurimman kaupungin palvelukustannuksiin.

Kaupunginhallitus toteaa, että uusille satamilta vapautuville alueille on rakennettava päiväkodit ja koulut asuntorakentamisen tahdissa. Toisaalta vanhojen koulujen peruskorjauksessa on lähivuosina mittavat investointitarpeet. Peruskorjausten siirtäminen eteenpäin on mahdotonta mm. eräissä kohteissa ilmenneiden kosteus- ja homeongelmien vuoksi. Näistä syistä investointimenojen taso tulee väistämättä nousemaan.

3.2.2 Henkilöstöstrategia: osaaminen ja palkitseminen

Arviointikertomuksessa todetut henkilöstöstrategian toteuttamista koskevat huomiot osa-alueesta 2: Osaaminen ja osa-alueesta 3: Palkitseminen vastaavat kaupunginhallituksen näkemystä tilanteesta.

Tieto osaamiskartoitusten tekemisen laajuudesta paranee tulevina vuosina, kun kaupunkitasoisen puitesopimuksen piirissä oleva Arc Technology Oy:n ohjelmisto otetaan virastoissa ja liikelaitoksissa nykyistä kattavammin käyttöön.

3.2.3 Palvelujen saatavuus ja palveluverkot: esimerkkinä hammashuolto

Tarkastuslautakunnan havainnot hammashuoltopalvelujen saatavuudesta ja palveluverkon kehittämisestä vastaavat kaupunginhallituksen käsitystä asiasta. Vaikka hoitotakuun velvoitteet on saatu täytettyä, on toimintaa edelleen kehitettävä resurssien tehokkaan käytön takaamiseksi. Palvelusetelien käyttö on osoittautunut hyväksi keinoksi jonojen lyhentämisessä ja asiakkaiden valinnan vapauden lisäämisessä. Kaupunginhallitus pitää kannatettavina tarkastuslautakunnan ehdotuksia palveluseteleiden, liikkuvan hammashoitolan sekä henkilöstön työnjaon tarkistamisen osalta.

3.2.4 Ikääntyvät helsinkiläiset ja palvelutarjonta

Kaupunginhallitus toteaa, että se on antaessaan vuoden 2009 talousarvion laatimisohjeet puuttunut myös kannanotoillaan tarkastuslautakunnan esille nostamaan haasteeseen virastojen väliseen yhteistyöhön. Ikääntyvät henkilöt on yksi kohderyhmä, johon hallintokuntien tulisi kiinnittää huomiota parantaessaan toimintansa laatua ja kehittäessään hallintokuntarajoja ylittäviä prosessejaan. Valmistunut senioriliikunnan raportti oli jo useamman hallintokunnan yhteisesti laatima ja sen suosituksia on ryhdytty yhdessä toteuttamaan.

Liikuntaharrastuksen hyödyistä ikäihmisten hyvinvoinnille on olemassa paljon tutkittua tietoa ja runsaasti näyttöä. Liikunnalla on myönteisiä vaikutuksia niin fyysiseen, psyykkiseen kuin sosiaaliseenkin toimintakykyyn. Liikuntavirastossa on vuonna 2007 tehty sukupuolivaikutusten arviointi ja sen perusteella esitettäviä toimenpiteitä valmistellaan.

Liikuntaviraston ei oletetakaan yksin pystyvän vastaamaan ikääntyvien ihmisten liikuntapalveluista. Liikuntaviraston lisäksi senioriliikuntaa järjestävät sosiaalivirasto, terveyskeskuksen kuntoutusyksikkö, työväenopistot, liikuntaseurat, eläkeläisjärjestöt, kaupunkikonsernin liikuntalaitokset sekä yksityiset tahot. Kaupunki tukee konsernin liikuntalaitoksissa järjestettävää ikäihmisten ohjattua liikuntaa ja eläkeläisjärjestöjen vuokriin annetaan avustuksia.

Lisäksi kaupunginhallitus katsoo, että kun arvioidaan ikääntyvien helsinkiläisten määrän lisääntymistä, on rinnalla tarkasteltava myös heidän terveytensä kehittymistä samoin kuin heidän taloudellisten edellytystensä paranemista, kun yhä suurempi osa eläkkeensaajista tulee työeläkkeen piiriin lähivuosina. Rajallisten resurssien suuntaamisessa tämäkin näkökohta on syytä pitää mielessä.

3.2.5 Joukkoliikenteen tilannekatsaus

Kaupunginhallitus toteaa, että kaupungin yhteisstrategioiden mukaista on liikenteen pitkän aikavälin kehittäminen raideliikenteeseen tukeutuen. Strategian mukaisesti liikenteen suunnittelussa painotetaan joukkoliikennettä. Kaupungin panostus joukkoliikenteen investointeihin tulee lähivuosina olemaan erittäin merkittävä. Investoinneilla, mm. länsimetro ja metron automatisointi, parannetaan joukkoliikenteen palvelukykyä ja siten turvataan pitkällä aikavälillä joukkoliikenteen mahdollisimman korkea kulkumuoto-osuus. Raideliikenteen kehittäminen on myös ympäristön kannalta tehokkainta liikennepolitiikkaa.

Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta on hyväksynyt pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen suunnittelun ja tilaamisen yhdistämisen perustettavaan uuteen organisaatioon. Järjestelyn tavoitteena on edistää joukkoliikenteen käyttöä turvaamalla toimiva joukkoliikennejärjestelmä pääkaupunkiseudulla ja laajemminkin Helsingin seudulla. Yhteisen organisaation avulla pääkaupunkiseudun asukkaille voidaan järjestää kilpailukykyiset joukkoliikennepalvelut sekä mahdollistaa joukkoliikenteelle mahdollisimman korkea kulkumuoto-osuus ja näin pitää liikennejärjestelmä toimivana kasvavasta liikenteestä huolimatta. Tavoiteaikataulu uuden organisaation toiminnan käynnistymiselle on vuoden 2010 alku.

Kaupunginhallitus toteaa kehottaneensa vuoden 2009 talousarvioehdotuksen valmistelua ohjaavissa kannanotoissa liikennelaitosta lisäämään joukkoliikenteen kulkumuoto-osuutta erityisesti poikittaisliikenteessä.

Arviointikertomuksen kohta 3.3 Helsingin kaupunkikonsernin eräiden tytäryhtiöiden arviointi

3.3.1 Kaupunkikonsernin tavoitteet ja niiden toteutumisen seuranta

Arviointikertomuksessa edellytetään, että kaupunkikonsernille tulee vastaisuudessa asettaa toiminnalliset ja taloudelliset tavoitteet kuntalain edellyttämällä tavalla.

Kaupunginhallitus toteaa, että se on 17.9.2007 hyväksynyt kaikille kaupunkikonserniin kuuluville tytär- ja osakkuusyhteisöille omistajapoliittiset linjaukset koskien niiden omistuspohjaa, kehittämisvisiota sekä toiminnallisia ja taloudellisia tavoitteita.

Jo aiemmin kaupunginhallitus hyväksyi 25.9.2006 kaikkia tytäryhteisöjä koskevat konserniohjauksen kehittämislinjaukset koskien mm. tuottavuuden parantamista, kassanhallinnan keskittämistä, hankintojen ja tytäryhteisöjen toiminnallisen yhteistyön tehostamista, riskienhallintasuunnitelmien laatimista ja ylimmän johdon johtamisvalmiuksien parantamista.

Linjausten toimeenpano on aloitettu ja osin jo toteutettu. Kaupunginhallitus toteaa, että vuoden 2009 talousarvioon ja taloussuunnitelmaan tullaan sisällyttämään valtuuston päätettäväksi kaupunkikonserniin kuuluvia tytäryhteisöjä koskevat keskeiset periaatelinjaukset sillä tavoin, että ne strategisina linjauksina ohjaavat kaupunginhallituksen konserniyhteisökohtaista tavoiteasetantaa.

3.3.2 Helsingin Bussiliikenne Oy

Arviointikertomuksessa todetaan, että Helb- konsernin taloudellinen tilanne edellyttää yhtiön johdolta edelleen tappiokehityksen katkaisemiseen tähtääviä voimakkaita toimenpiteitä.

Kaupunginhallitus toteaa, että koko toimialan kannattavuus on pääkaupunkiseudulla liikenteen hintapainotteisesta kilpailuttamisesta johtuen edelleen erittäin heikko. Helb- konsernin tulos- ja kannattavuuskehityksen kannalta keskeisiä kysymyksiä ovat jatkossakin mm. liikennöintikorvausten tulevien vuosien hintataso sekä poltto- ja voiteluaineiden hintakehitys ja onnistuminen uuden henkilöstön rekrytoinnissa.

Konsernin kannattavuutta pyritään parantamaan kaikin käytettävissä olevin tehostamistoimin. Yhtiössä on käynnistetty erilaisia kannattavuuden parantamiseen tähtääviä tehostamistoimenpiteitä.

Kaupunginhallitus seuraa sille laadittavin seurantaraportein yhtiön toiminnan ja talouden kehitystä säännöllisesti ja on kehottanut viimeksi 31.3.2008 yhtiötä antamaan kaupunginhallitukselle viimeistään vuoden 2008 puolivuotiskatsauksen yhteydessä yksityiskohtaisen selvityksen yhtiön toiminnan ja talouden tilasta jatkotoimenpiteiden arviointia varten.

3.3.3 Finlandia-talo Oy

Arviointikertomuksessa todetaan, että Finlandia-talo Oy:n liiketoiminnan tulee olla niin kannattavaa, ettei kaupungin avustusta tarvita lainkaan.

Kaupunginhallitus toteaa, että Finlandia-talon toiminta yhtiöitettiin 1.6.2006 alkaen. Yhtiöllä on takanaan siten vasta ensimmäinen kokonainen toimintavuosi ja tilikausi.

Kaupunginhallitus toteaa, että yhtiön toimintaa tullaan ohjaamaan sen yhtiömuotoisen toiminnan riittävästi vakiinnuttua kaupunginvaltuuston Finlandia-talon toiminnan yhtiöittämistä koskevan 15.3.2006 päätöksen mukaisesti niin, että toiminta-avustusta vähennetään vuosittain. Tämän mukaisesti kun yhtiön tulos ennen veroja ja tilinpäätössiirtoja vuodelta 2007 oli 136 381,87 euroa, niin se tullaan ottamaan huomioon vuoden 2008 toiminta-avustusta vähentävänä perusteena loppuvuoden maksatuksessa.

3.3.4 Helsinki Region Marketing Oy

Arviointikertomuksessa todetaan, että on selvitettävä, mihin toimenpiteisiin tulee ryhtyä yhtiön taloudellisen tilanteen johdosta.

Kaupunginhallitus toteaa, että Helsinki Region Marketing Oy (HRM) on kaupungin kokonaan omistama osakeyhtiö. Yhtiön toiminta keskittyy Helsingin ja Moskovan kaupunkien välisen yhteistyösopimuksen mukaisesti Helsingin kaupungin Moskovassa sijaitsevan toimipisteen (Helsinki-talo) ylläpitoon ja tilojen vuokraamiseen yrityksille. Yhtiö maksaa Moskovan kaupungin Helsingissä sijaitsevan toimipisteen vuokran kiinteistöviraston tilakeskukselle. Yhtiöllä on toimitusjohtajan lisäksi yhdeksän työntekijää Moskovassa ja yksi Helsingissä.

Vuoden 2007 tilinpäätöksen mukaan yhtiön kokonaistuotot olivat 515 587,02 euroa ja kokonaiskulut (sisältäen nettorahoituskulut) 591 817,52 euroa. Tilikauden tappio oli 76 230,50 euroa. Yhtiön osakepääoma on 67 543,45 euroa. Em. tappiokirjauksen jälkeen yhtiön oma pääoma on negatiivinen 8 687,05 euroa. Yhtiön hallitus esitti oman pääoman vahvistamista 100 000 eurolla.

Kaupunginhallitus käsitteli 21.4.2008 yhtiön taloudellista tilannetta ja yhtiön hallituksen em. esitystä ja piti tässä vaiheessa perusteltuna, että yhtiön oma pääoma saatetaan osakeyhtiölain edellyttämälle tasolle (vähintään puolet osakepääomasta).

Yhtiöltä on pyydetty selvitys HRM:n toiminnan ja talouden tervehdyttämisen vaihtoehtoisista toimenpiteistä ja myös arviointia yhtiön toiminnan tulevaisuuden näkymistä ja toiminnan jatkamisen edellytyksistä. Selvityksen perusteella tullaan tekemään vielä kuluvan vuoden aikana arvio jatkotoimenpiteistä yhtiön toiminnan suhteen. Yhtiön toiminnan ja talouden kehittymisestä raportoidaan kaupunginhallitukselle neljännesvuosittain normaalin tytäryhteisöraportoinnin yhteydessä.

Arviointikertomuksen kohta 4.1 Talous- ja suunnittelukeskuksen taloushallintopalvelun toiminta

Suunnittelu rakennusviraston ja liikelaitosten siirtymiseksi Talpan asiakkaiksi aloitetaan tänä vuonna. Siirtyminen ajoitetaan kirjanpitojärjestelmän uusimisen yhteyteen. Uusi kirjanpitojärjestelmä suunnitellaan siten, että myös Helsingin kaupunkikonserniin kuuluvien yhtiöiden ja säätiöiden taloushallinnon tehtävät on tarvittaessa helposti siirrettävissä Talpan hoidettaviksi.

Työnjakoa Talpan ja asiakasvirastojen kesken on hiottu koko Talpan olemassaolon ajan. Tämän vuoden alusta aloittivat toimintansa Talpan ja asiakasvirastojen yhteiset prosessiryhmät, jotka tähtäävät optimaalisen työnjaon löytämiseen, uusien tietojärjestelmien tehokkaaseen hyödyntämiseen ja prosesseihin liittyvien riskien hallintaan.

Arviointikertomuksen kohta 4.2 Yleinen valmius ja operatiivinen valmius

Kaupunginhallitus pitää tärkeänä ja myönteisenä sitä, että yleiseen varautumiseen ja valmiuden ylläpitoon kiinnitetään virastojen ja laitosten huomiota. Huomion kiinnittäminen varautumiseen korostaa virastoille ja laitoksille niiden merkitystä poikkeustilanteissa.

Hallintokeskuksen turvallisuus- ja valmiusosasto ohjaa ja neuvoo virastoja yleisen valmiuden ylläpitämisessä. Kaupungin yleisohjeistus valmiussuunnitelmien laatimiseksi uusittiin vuonna 2005. Ne virastot ja laitokset, joilla oli päivityksen tarvetta ovat pääosin päivittäneet suunnitelmansa vuoden 2006 aikana uuden ohjeistuksen mukaisiksi. Vuonna 2007 uusittiin ohjeistus kaupungin tietojärjestelmien valmiusohjeeksi. Virastot ja laitokset ovat parhaillaan päivittämässä omia suunnitelmiaan tämän ohjeen mukaisiksi. Tietojärjestelmien osalta järjestetään myös valmiusharjoitus syksyllä 2008.

Kaupunginhallitus toteaa, että arviointikertomuksessa käsiteltävät operatiiviseen valmiuteen ja väestönsuojeluun liittyvät asiat kuuluvat pelastuslain mukaan pelastuslaitoksen toimialaan.

Arviointikertomuksen kohta 4.3 Helsinki kaikille -esteettömyyssuunnitelman toteutuminen

Esteettömyyssuunnitelman toteuttamisen periaatteena on aivan perustellusti ollut, että toimenpiteiden huomioon ottaminen tulee osaksi virastojen normaalia toimintaa ja tapahtuu hallintokuntien käytettävissä olevien määrärahojen puitteissa. Siten ne sisältyvät esimerkiksi julkisten tilojen rakennussuunnitelmiin sekä katujen peruskorjauksiin. Periaatteessa myös lähiörahastosta on mahdollista rahoittaa toimenpiteitä. Rakennusviraston katu- ja puisto-osasto onkin huhtikuussa 2008 hakenut lähiörahastosta 200 000 euroa eräiden reittikokonaisuuksien kunnostamiseen.

Arviointikertomuksen kohta 4.5 Ruotsinkielisten helsinkiläisten erityispalvelut

Kaupunginhallitus toteaa, että pääkaupunkiseudun kaupunkien valtuustojen kesällä 2006 hyväksymän yhteistyösopimuksen täytäntöönpanoa varten asetettiin 14 työryhmää, joista yhden tehtävänä oli selvityksen ja kansalaiskyselyn perusteella laatia ehdotukset pääkaupunkiseudun ruotsinkielisten palvelujen kehittämiseksi joko kunnan sisäisinä ja/tai kuntarajat ylittävinä. Työryhmän loppuraportti on valmistunut 30.5.2007. Helsingissä hallintokunnat antoivat raportista lausunnot ja kaupunginhallitus 3.3.2008 Helsingin kannanoton. Kannanotossaan kaupunginhallitus toteaa, että asetettu työryhmä selvitti kokonaisvaltaisesti ja ansiokkaasti ruotsinkielisten palvelujen kehittämistarpeita ja tarkasteli kaupunkien eri toimialojen mahdollisuuksia yhteistyöhön kaupunkikohtaisesti ja seudullisesti. Selvitys muodostaa hyvän pohjan palvelujen kehittämisen yhteiselle arvioinnille. Kaikkien neljän kaupungin yhteistyötä koskevat kannanotot käsitellään vielä kevään aikana neuvottelukunnassa. Tämän perusteella on tarkoitus ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin.

Arviointikertomuksen kohta 4.6 Vieraskieliset erityispalvelut

Osaamisen kehittämiseksi vierasperäisen väestön palvelutarjonnassa on käynnistetty erilaisia kielikoulutuksia, joista osa toteutetaan pks-yhteistyössä. Myös vuonna 2008 aloitettu monimuotoisuuden kehittämisohjelma tukee henkilöstön valmiuksien parantamista vierasperäisten henkilöiden kanssa toimittaessa.

Arviointikertomuksen kohta 4.7 Maa-alueiden ja huonetilojen vuokrien avustusjärjestelmä

Ns. vuokrasubventiotyöryhmä teki 24.5.1999 ehdotuksen Maa-alueiden ja huonetilojen vuokrien avustusjärjestelmäksi. Työryhmän ehdotukset olivat:

Kiinteistöviraston maanvuokraukset ulkopuolisille

1. Kiinteistövirasto vuokraa tontit käypään vuokraan ns. isäntävirastolle, joka vuokraa ne edelleen vuokralaiselle. Isäntävirasto on se virasto, jonka toimialaan tontin käyttö kuuluu. Vanhusten palvelutalot ja vastaavat kuuluvat sosiaalivirastolle, koulut opetusvirastolle, paloasemat pelastuslaitokselle jne.

Isäntävirasto näyttää tarvittavan subvention, eli kiinteistövirastolle maksamansa ja vuokralaiselta perimänsä vuokran erotuksen talousarvionsa perusteluissa.

Isäntävirasto tarkistaa subvention määrän vuokrakauden päättyessä. Tällöin uudessa sopimuksessa voidaan pyrkiä sopimaan myös subvention vähittäisestä pienentämisestä.

Liikuntaviraston maanvuokraukset

2. Liikuntavirasto selvittää ulosvuokraamiensa alueiden subventiot ja ilmoittaa ne talousarvionsa perusteluissa sopivasti ryhmiteltyinä. Liikuntavirasto tarkistaa subvention tarkoituksenmukaisen tason aina vuokrasopimuksen päättyessä.

Rakennusten ja tilojen vuokraukset

3. Kiinteistövirasto vuokraa hallintokunnille (isäntävirastoille) niiden toimialaan kuuluvat tilat yhtenä kokonaisuutena ja käypään vuokraan. Isäntävirasto harkitsee subventioperiaatteet ja subvention suuruudet eri tapauksissa.

Järjestely saatetaan koskemaan myös kaupungin (kiinteistöviraston) omistamissa tiloissa toimivia teattereita, musiikkiopistoja ym. kulttuurikäytössä olevia tiloja. Tilat vuokrataan käypään vuokraan kulttuuriasiainkeskukselle, joka vuokraa ne edelleen käyttäjille ja päättää samalla tarvittavista subventioista. Subventio näytetään talousarvion perusteluissa.

Muut järjestelyt

4. Isäntävirastojen tulee tehdä ehdotus eri tarkoitukseen vuokrattujen tonttien ja tilojen subventioperiaatteista, jotta virastot voivat sopimusten päättyessä noudattaa yhtenäistä ja oikeudenmukaista linjaa. Periaatteet tuodaan kaupunginhallituksen päätettäviksi.

5. Kiinteistövirasto velvoitetaan antamaan isäntävirastoille asiantuntija-apua vuokrasopimusten valmistelussa ulosvuokrauksissa.

Ehdotusten mukaan tontin tai rakennuksen ns. isäntävirasto (jonka toimialaan tontilla tai rakennuksessa harjoitettava toiminta kuuluu) esittää/päättää ja näyttää tarvittavan subvention, eli kiinteistövirastolle maksamansa ja vuokralaiselta perimänsä vuokran erotuksen talousarvionsa perusteluissa. Toinen raskaampi vaihtoehto olisi ollut, että vuokralainen olisi maksanut täyden vuokran ja subventio olisi sisällytetty isäntäviraston menomäärärahoihin avustuksena. Vaihtoehtoa ei katsottu tarkoituksenmukaiseksi.

Työryhmän raportti merkittiin johtajistossa 23.6.1999 tiedoksi ja lähetettiin lausunnolle kiinteistö-, liikunta-, nuoriso-, sosiaali- sekä kulttuuri- ja kirjastolautakuntaan. Asiaa ei viety aikanaan kaupunginhallitukseen, koska erillistä avustusjärjestelmää ei katsottu tarkoituksenmukaiseksi, vaan toimenpiteet liitettiin talousarviokäsittelyn yhteyteen, kuten edellä on kerrottu.

Samanaikaisesti edellisen työryhmän kanssa toinen työryhmä selvitti kaupungin sisäisten vuokrien määräytymisjärjestelmää. Työryhmä ehdotti 29.12.1999 mm. että kiinteistöjen vuokrauksissa siirryttäisiin tuottotavoitteen mukaiseen salkutukseen. Markkinaehtoisten kohteiden kuten toimistojen ja liiketilojen vuokrat määräytyvät markkinavuokran mukaan. Ns. ei-markkinaehtoisissa kohteissa, joita ovat mm. koulut, sairaalat ja päiväkodit, vuokrat määräytyvät kustannusperusteen mukaan. Salkkujako otettiin sen jälkeen tilahankkeiden käsittelyohjeeseen 2004 (Khs 20.12.2004).

Koska ehdotetut tarkennukset nykyiseen käytäntöön eivät olleet ristiriidassa Khn 5.10.1993 tekemän sisäisen vuokrauksen periaatepäätöksen kanssa, esitetyt toimenpiteet olivat kiinteistölautakunnan päätettävissä. Kiinteistölautakunta päätti 19.6.2001 kehottaa kiinteistövirastoa toimimaan työryhmän ehdotusten mukaisesti.

Arviointikertomuksen kohta 4.13 HUS:n laskutus

Tarkastuslautakunnan suositus HUS-laskutuksen oikeellisuuteen liittyvän tarkastusmenetelmän laajentamisesta otetaan käyttöön terveyskeskuksessa vuonna 2008. Kaupunginhallitus pitää otantaan perustuvaa menetelmää riittävän luotettavana tapana valvoa laskutuksen oikeellisuutta.

Arviointikertomuksen kohta 4.14 Sosiaali- ja terveystoimen budjetointi

Tarkastuslautakunta suosittelee, että sosiaalivirasto ja terveyskeskus parantavat talousarvioidensa läpinäkyvyyttä ja että virastojen käytettäväksi tarkoitetut määrärahat budjetoidaan virastojen omille talousarviokohdille. Kaupunginhallitus antaa vuosittain talousarvion laatimisohjeet, joissa on viime vuosina ohjeistettu entistä tarkemmin perustelutekstien sisältöä ja rakennetta. Virastot ovat noudattaneet ohjetta. Sosiaalitoimessa on kaksi talousarviokohtaa, sosiaalivirasto ja työllisyyden hoitaminen. Työllisyyden hoitamiseen tarkoitetut määrärahat on haluttu koko kaupungin tasolla pitää erillään muista määrärahoista. Sosiaalivirasto on lisäksi esittänyt alustavan määrärahajaon eri vastuualueiden välillä. Terveyskeskuksen talousarvion perusteluissa on terveydenhuollon kustannuksia kuvaava taulukko, josta näkyy kustannusten alustava jakautuminen avohoitoon, laitoshoitoon ja aluepsykiatriaan.

Kaupunginhallitus on pitänyt tarpeellisena osoittaa joitakin määrärahoja sosiaali- ja terveystoimeen erillispäätöksin budjettivuoden aikana koska määrärahojen käytöstä ja jakautumisesta virastojen kesken on haluttu tarkempi suunnitelma. Tällaisesta toiminnasta on hoitoketjujen sujuvoittaminen hyvä esimerkki. Myös sellaiseen uuteen toimintaan, jonka määrärahatarpeesta ei ole ollut tarkkaa tietoa, on varattu määrärahat sosiaali- ja terveystoimen pääluokassa oleviin kaupunginhallituksen käyttövaroihin. Toiminnan vakiinnuttua määrärahat sisällytetään virastojen talousarvioihin. Esimerkiksi työmarkkinatuen määrärahat on vuoden 2008 talousarviossa siirretty sosiaaliviraston talousarviokohdalle. Lähiörahastosta myönnetään määrärahaa erillisiin hankesuunnitelmiin perustuen, joten määrärahoja ei voi jakaa etukäteen virastoille.

Kaupunginhallituksen ohjeiden mukaan kaikkien hallintokuntien tulee seurata toimintaympäristössä tapahtuvia muutoksia, niin palvelujen kysynnässä kuin lainsäädännössäkin ja arvioida niiden vaikutuksia määrärahatarpeisiin.

Arviointikertomuksen kohta 4.15 Pilaantuneet maa-alueet: selvitystyö ja taloudelliset vaikutukset

Talous- ja suunnittelukeskus laatii vuoden 2008 aikana ohjeet ympäristöön liittyvien taloudellisten vastuiden kartoittamiseksi ja ilmoittamiseksi kaupungin tilinpäätökseen.

KJ Kaupunginhallitus päättänee antaa edellä esitetyn mukaisen lausunnon arviointikertomuksesta vuodelta 2007 tarkastuslautakunnalle.

Pöytäkirjanote lausunnoin tarkastuslautakunnalle.

Lisätiedot:
Forsblom Kaija, erityissuunnittelija, puhelin 310 36281

LIITE

Arviointikertomus vuodelta 2007

VT WALLDEN-PAULIGIN TOIVOMUSPONSI TALOJEN MAALÄMPÖÖN SIIRTYMISEN TUKEMISESTA LIITOSALUEILLA JA UUSILLA RAKENNETTAVILLA ALUEILLA

Khs 2008-554

Kj toteaa, että Kvsto hyväksyi 27.2.2008 valtuutettujen tekemien eräiden aloitteiden käsittelemisen yhteydessä seuraavan toivomusponnen:

”Kaupunginvaltuusto edellyttää kaupunginhallituksen selvittävän mahdollisuuksia tukea sitä, että alueliitosalueille ja rakennettaville uusille alueille rakennettavat talot valitsevat maalämmön. (Irmeli Wallden-Paulig, äänin 44-5).”

Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

Tekninen lautakunta toteaa (22.4.2008) lausuntonaan mm. seuraavaa:

Ponnessa tarkoitetaan kiinteistökohtaista lämmitysratkaisua, jossa lämpöpumpputekniikkaa käyttäen hyödynnetään maan pintakerrosta ja/tai pohjavettä lämmön lähteenä. Kyseessä on hyvällä hyötysuhteella toimiva sähkölämmitys. Ratkaisu on suositeltava haja-asutusalueilla, joissa vaihtoehtona on kiinteistökohtainen kattilalaitos tai ns. suora sähkölämmitys. Tavallisin tapa toteuttaa esitetty ratkaisu talon sisällä on vesikiertoinen lämmitys, joka mahdollistaa rakennukseen hyvät ja terveelliset olosuhteet. Tällöin myös märkätilojen lämmitys tulee toteuttaa vesikiertoisena. Maalämpöpumppua käytettäessä on aina varmistettava, että laitteiden mitoitus vastaa kiinteistön todellista huipputehon tarvetta, ja tontilta sekä alueelta on mahdollista saada maasta riittävästi lämpöenergiaa ympärivuotisesti. Muutoin kiinteistöä joudutaan lisälämmittämään yleensä sähköllä. Tiiviillä kaupunkimaisella pientaloalueella ei maalämpöä voida hyödyntää kuin osassa taloja, koska lämmön lähde on rajallinen.

Kuten ponnessakin on esitetty, tulee lämpöpumppulämmityksessä tehdä ero maalämmityksen ja ilmalämpöpumppujen kesken. Jälkimmäiset ovat lisälämmitykseen ja tilojen jäähdyttämiseen, ei peruslämmitykseen tarkoitettuja laitteita, joten niiden energiataloudellinen hyöty ja vaikutus ilmastonmuutoksen hillintään on kyseenalainen ja kaukolämmitetyissä kiinteistöissä ainakin Helsingissä negatiivinen.

Suomen kaupunkien yleisin, energiatehokkain ja ympäristömyönteisin lämmitysratkaisu on sähkön ja lämmön yhteistuotantoon perustuva kaukolämmitys. Helsingin rakennuskannasta lämpiää kaukolämmöllä noin 93 prosenttia ja yhteistuotannolla (CHP) tuotetaan sähköä yli pääkaupungin koko tarpeen. Jos Helsingin kaukolämmitystä verrataan esitettyyn maalämpöön, on se kaksi kertaa tehokkaampi sekä ilmaston että energiatalouden kannalta. Tämän kaltaisen sähkön ja lämmön yhteistuotannon (CHP) lisääminen aina, kun se on suinkin mahdollista ja järkevää, on myös EU:n ja Suomen energiapolitiikan tavoite. Ympäristöministeriö esittääkin ehdotetussa rakennus- ja maankäyttölaissa jopa kaavoittajalle mahdollisuutta määrätä alueellisesti velvoite liittyä kaukolämmitykseen, jotta sitä voitaisiin levittää tehotiheydeltään harvemmille (pientalot, matalaenergiatalot) alueille. Vaikka näillä alueilla on kaukolämmityksen korkea lähes 100 prosenttinen liittymisaste erittäin tärkeää kokonaisuuden kannalta, Helsingin olosuhteissa tällainen kaavaohjaus ei ole välttämätön. Kantakaupungin uudet kaupunginosat tullaan rakentamaan kaukolämpöön ja mahdolliseen kaukojäähdytykseen hyvin soveltuviksi, joten energia- ja ympäristötehokkain yhteistuotantoon perustuva ratkaisu on niissä hyvin mahdollista, kunhan sen muista toteutusedellytyksistä pidetään huolta. Tämän lisäksi tulee huolehtia, että alueliitosalueiden ja lähiöalueiden kaavoitus on riittävän tehokasta ja keskitetyt alueet riittävän kokoisia yhteistuotantokaukolämmitykselle.

Mikäli alueelle ei kannata suunnitella eikä rakentaa kaukolämmitystä, on esitetty maalämpöpumppuratkaisu energiatehokas ja ympäristön kannalta suositeltava. Eri lämmitysmuotojen välisessä kilpailussa ovat maalämpöpumput osoittautuneet viimeaikoina varsin kilpailukykyisiksi, joten niiden suora tukeminen ei ole tarpeen. Monissa tapauksissa tarvitsevat pientalorakentajat ja -saneeraajat neuvontaa ja opastusta tehdessään näitä rakennuksen elinkaaren pituisia ratkaisuja. Helsingin Energia tulee panostamaan tähän alueeseen entistäkin enemmän neuvonnassaan.

Yhteenveto

Helsingin Energian mielestä:

- Maalämpöpumppuihin perustuva oikein toteutettu lämmitys on suositeltava ratkaisu haja-asutusalueilla energiatalouden ja ilmaston kannalta.

- Uusia alueita kaavoitettaessa tulee kuitenkin ensisijaisesti huolehtia siitä, että alueelle on mahdollista ja järkevää rakentaa kaukolämpöverkko ja että kiinteistöt liittyvät CHP - kaukolämmitykseen. Sama koskee kaukojäähdytystä, jos sille on luontainen tarve.

- EU:n ja Suomen energia- ja ilmastopolitiikan mukaisesti sähkön ja lämmön yhteistuotannon (CHP) toiminnan ja laajenemisen edellytykset tulee turvata kaikessa yhdyskunnan suunnittelussa ja kehittämisessä.

- Lämmitysmarkkinoilla vallitsee hyvä kilpailu eri lämmitysmuotojen kesken, ja maalämpö on kilpailukykyinen, joten sen tukeminen ei ole tarpeen.

- Pientalorakentajat ja talojen uudistajat tarvitsevat jatkuvaa puolueetonta neuvontaa ja tukea päätöksilleen. Helsingin Energia on osaltaan vuosia tehnyt tätä työtä ja panostaa siihen tulevaisuudessa entistäkin enemmän.

Ympäristölautakunta toteaa (22.4.2008) lausuntonaan mm. seuraavaa:

Kaupungilla on mahdollisuudet kaavoituksella ja rakennusjärjestyksellä sekä tontinluovutusehdoilla ja vuokrasopimuksilla ohjata suunnittelua ja rakentamista. Kaavoituksen alkuvaiheessa voidaan vaikuttaa neuvottelujen ja kilpailujen avulla rakentamiseen, jolloin saadaan haluttu lopputulos asemakaavaan.

Kaupungilla on maaomistuksen hyvät mahdollisuudet halutessaan ohjata omistamillaan tonteillaan suunnittelua ja rakentamista. Kaupunki vastaa myös alueensa kaavoituksesta. Kaupunki luovuttaa tontteja myymällä ja vuokraamalla. Kaupungin luovuttamien tonttien rakentamisen laatua ohjataan asemakaavalla ja rakennusjärjestyksellä. Valvonta on hoidettu rakennuslupaprosessissa. Lisäksi käytetään luovutusehtoja ohjauksen keinona. Kaavoituksen alkuvaiheessa voidaan vaikuttaa neuvottelujen ja kilpailujen avulla rakentamiseen, jolloin saadaan haluttu lopputulos asemakaavaan.

Lämmitys tuottaa Helsingissä suurimman osan eli noin 47 % kasvihuonekaasupäästöistä. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategiassa 2030 esitetään lämmitys- ja jäähdytystapavalintojen ohjaamista mm. rakentajien tiedon saantia parantamalla. Keinoina esitetään tonttien vuokrauksen hinnoittelua energiatehokkuuden huomioimiseksi, matalaenergiarakentamiseen kannustamista taloudellisesti ja että asuntorakentamisessa siirrytään matalaenergiatalotuotantoon jo 2010-luvulla ja minimienergiatalotuotantoon 2020-luvulla.

Valmisteilla olevan kansallisen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiapoliittisen strategian luonnoksessa on ehdotettu uudisrakennusten energiamääräysten tiukentamista 35 %:lla ja suoralle sähkölämmitykselle vielä 10 % muita rakennuksia tiukempia energiamääräyksiä. Osa rakennusyhtiöistä on jo edennyt pidemmälle. Yksi rakennusyhtiö on ilmoittanut osallistuvansa ilmastonmuutoksen torjumiseen siirtymällä matalaenergiataloihin koko asuntotuotannossaan.

Maankäyttö- ja rakennuslain muutoksen luonnoksessa on esitetty, että kunnat voisivat velvoittaa kaukolämpöverkon piirissä olevat rakennukset liittymään kaukolämpöön. Sähkölämmitys voidaan lämmitysmuotona sallia, jos sillä päästään energiatehokkaaseen ja vähäpäästöiseen ratkaisuun. Huomioitavaa tosiaan onkin, että kaukolämmön ohella rakennusten päästöjen vähentämiseen voidaan vaikuttaa merkittävästi myös matalaenergiarakentamisella, aurinkoenergialla ja/tai maalämmöllä, jolloin kaukolämpöverkkoon liittyminen ei ole ainoa keino vähentää rakennuksen päästöjä. Jotta näin voidaan toimia, edellyttää se rakentamisen ja lämmitystavan vähäpäästöisyyden määrittelyä. Valmisteilla olevan kansallisen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiapoliittisen strategian luonnoksessa on ehdotettu eri energiamuotojen yhteismitallistamiskertoimien käyttöönottoa, jolloin niitä voitaisiin soveltaa myös Helsingissä parhaiden lämmitysmuotojen edistämiseksi. Vuoden 2008 alussa voimaan astunut rakennusten energiatodistus ei ole päästöjen arvioinnin kannalta yksin riittävä, sillä se arvioi pelkästään rakennusten lämmitykseen käyttämää ostoenergian määrää riippumatta siitä miten energia on tuotettu. Olemassa oleville omakotitaloille ja enintään kuuden huoneiston kiinteistöille energiatodistus on vapaaehtoinen.

Ympäristölautakunta antoi 1.4.2008 lausunnon valtuustoaloitteeseen, joka koski tontin luovutusehtoihin lisättävää ekologista näkökulmaa. Siinä esitettiin, että kaupungin tulisi laatia kriteerit ekologisesti kestäville lämmitysmuodoille ja rakentamiselle sekä kuinka näitä käytetään konkreettisesti kaupungin kaavoituksessa, tontinluovutuksessa ja rakennusvalvonnassa. Selvitys sisältäisi toimenpiteet Helsingin lämmitysjärjestelmien muuttamisesta energiatehokkaampaan ja vähäpäästöisempään suuntaan ja uusiutuvan energian (puu, tuuli, aurinko, maalämpö) hyödyntämistä rakennuskannassa. Selvityksessä tulisi kartoittaa eri vaihtoehtojen kustannustehokkuus, päästövaikutukset, lainsäädännölliset reunaehdot ja kaupungin keinot energiatehokkuuden parantamisen ja lämmitysjärjestelmien vaihdon ohjaamisessa. Selvitystyöhön tulisi osallistua asiaan keskeisesti liittyvien virastojen kuten kiinteistöviraston, rakennusviraston, rakennusvalvontaviraston, kaupunkisuunnitteluviraston, ympäristökeskuksen ja Helsingin Energian.

Ympäristölautakunta toteaa, että kaupungilla on hyvät mahdollisuudet ohjata ja tukea lämmitystavan valintaa. Tämä vaatii selvityksen siitä, kuinka ekologista rakentamista voidaan edistää tontinluovutusehdoilla, kaavoituksella, rakentamismääräyksillä tai muilla keinoin. Myös lainsäädännön reunaehdot tulee selvittää. Lisäksi tulisi laatia kriteerit ekologisesti kestäville lämmitysmuodoille ja rakentamiselle yhteistyössä pääkaupunkiseudun kuntien ja valtionhallinnon kanssa. Ensisijaisena tulee kuitenkin pitää kaukolämpöverkon rakentamista uusille alueilla ja siihen liittymistä. Vaikka nykyään kaukolämmön tuotanto Helsingissä perustuu fossiilisiin polttoaineisiin, on kaukolämpöä mahdollista tuottaa uusiutuvilla polttoaineilla kuten merilämpöpumpuilla tai biopolttoaineilla.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (17.4.2008) lausuntonaan mm. seuraavaa:

Kaupunkimaisilla alueilla erityisesti kallioisilla tonteilla lämmönkeruuputkisto asennetaan yleensä tontille porattuun lämpökaivoon. Tilantarve on vähäinen ja putkisto voidaan porata myös rakennuksen viereen. Tavallisesti porareiät ovat 100–200 m syviä. Maalämpöä on käytetty lähinnä pientaloissa.

Maalämpö on ekologinen, kestävän kehityksen lämmitysvaihtoehto. Maalämmöstä ei suoraan aiheudu kasvihuoneilmiötä kiihdyttäviä hiilidioksidi- tai hiukkaspäästöjä.

Erityisesti kaukolämpöverkoston ulkopuolisilla alueilla maalämpöä hyödyntäviä lämmitysjärjestelmiä voidaan hyvin suosia. Maanalaiset rakenteet asettavat omat rajoitteensa näiden järjestelmien toteuttamiselle. Maanlämpöjärjestelmät tuovat oman positiivisen lisäyksen tarjolla oleviin lämmitysjärjestelmiin. Valintamahdollisuudet perustuvat useisiin eri tekijöihin eikä kaavoituksella ole syytä rajoittaa valintamahdollisuuksia.

Kaavoituksella suoraan ei voida suosia jotain energiamuotoa. Maankäytön taloudellisuudelle maalämpöjärjestelmien vaatimat järjestelyt asettavat haasteita. Maalämmön tekniselle toteutettavuudelle maahan, kallioon tai vesistöön asennettavat putkistot varaavat ympäriltään käyttöönsä suuren pinta-alan.

Maalämmön käyttöä voidaan suositella lähinnä uudisrakentamiseen pientaloalueilla kaukolämpöverkon ulkopuolisilla alueilla. Rakennuttajat/rakentajat päättävät itse, minkä lämmitysmuodon valitsevat. Maalämmön puolesta valintaan vaikuttavat mm. energian hinnan nousu sekä ekologisuus, päästöttömyys ja uusiutuvuus pitkällä tähtäyksellä.

Energiansäästöneuvottelukunta toteaa (5.5.2008) lausuntonaan mm. seuraavaa:

Helsingissä energiatehokkain lämmitysratkaisu on sähkön ja lämmön yhteistuotantoon perustuva kaukolämmitys. Helsingissä rakennuskannasta noin 93 % käyttää kaukolämpöä lämmitysmuotonaan. Sähköä yhteistuotannolla tuotetaan yli pääkaupungin koko tarpeen. Helsingin kaukolämmitys on tällä hetkellä selvästi tehokkaampaa energiatalouden kannalta verrattuna ponnessa esitettyyn maalämpöön. Yhteistuotannolla aikaansaadun lämmitysenergian lisääminen on EU:n ja Suomen energiapolitiikan tavoite.

Energian hinta on tulevaisuudessa selvästi muuttuva suure, ja lämmitystekniikka kehittyy nykytilanteessa nopeastikin. Uusilla alueilla tulee kaavoituksen olla joustava ja mahdollistaa erilaiset lämmitysjärjestelmät. Yleisillä poliittisilla linjauksilla tai tontin luovutuksiin liittyvillä päätöksillä määritetään, käytetäänkö kulloinkin kyseessä olevalla alueella kaukolämpöön tai muuhun kiinteistökohtaiseen lämmöntuottoon perustuvaa lämmitysratkaisua.

Maalämpöpumppu kerää maaperään, kallioon tai veteen varastoitunutta auringon lämpöä, joka otetaan talteen sähkön avulla. Lämpöpumppu siirtää siis lämpöä maaperästä talon lämmitysjärjestelmään ja lämpimään käyttöveteen.

Alueilla, missä kaukolämpö ei ole pääasiallinen lämmitysjärjestelmä, on oikein toteutettu maalämpöpumppulämmitys hyvä ratkaisu. Se onkin erittäin kilpailukykyinen ja ympäristöystävällinen vaihtoehto nimenomaan sähkön tai öljyn käytölle sekä kustannuksiltaan että ympäristövaikutuksiltaan.

Maalämpöpumppujen osuus on jatkuvasti kasvanut. Uusissa pientaloissa lämpöpumppujen osuus oli vuonna 2006 noin 21 % (vuonna 1997 vajaat 4 %).

Yleistyminen onkin tapahtunut paljolti sähkön ja öljyn hinnan korotusten myötä. Samalla myös itse laitteet ovat kehittyneet tehokkaimmiksi ja luotettavimmiksi. Kannattavuus on ollut parempi mitä suuremmasta talosta on ollut kyse, mutta laitteiden hyötysuhteen sekä energiakustannusten nousun johdosta maalämpöpumppu on nykyään kannattava vaihtoehto yhä pienemmissäkin taloissa.

Maalämpöpumput voidaan mitoittaa joko täys- tai osatehoille. Osateholle mitoitettu lämpöpumppu kattaa noin 60 – 85 % lämpötehon tarpeesta kovimmilla pakkasilla. Täysteholle mitoitettu lämpöpumppu kattaa kaiken lämmityksen ja lämpimän käyttöveden energiantarpeen kovimmillakin pakkasilla. Lisälämmitystä, joka yleensä toteutetaan sähköllä, ei tällöin tarvita. Tiiviillä kaupunkimaisella pientaloalueellakaan ei maalämpöä voida hyödyntää kuin osassa taloja. Tällä hetkellä valtio ja kunnat jo myöntävät 10 – 15 %:n tuen uusittaessa vanhoja lämmitysjärjestelmiä päästöttömillä tai vähäpäästöisillä järjestelmillä kuten maalämpöpumpuilla.

Yhteenveto:

· Kaavoitettaessa uusia alueita tulisi kaavan olla joustava ja sen tulisi sallia erilaisia lämmitysmuotoja

· Maalämpöpumppuihin perustuva oikein toteutettu ja mitoitettu lämmitys on suositeltava vaihtoehto haja-asutusalueilla energiatalouden ja ilmastomuutoksen torjumisen kannalta.

· Maalämpöpumppu on tarkoituksenmukaista mitoittaa täysteholle, jotta vältytään lisälämmitystarpeelta sähkön avulla.

· Investointituki myötävaikuttaisi vähäpäästöisten ja päästöttömien lämmitysjärjestelmien, kuten lämpöpumppujen yleistymiseen.

Lisäksi käyttäjät tarvitsevat puolueetonta, selkeää ja helposti saatavilla olevaa neuvontaa ja tukea lämmitysjärjestelmäpäätöksillee

Kj toteaa, että ensisijaisena tavoitteena tulee pitää kaukolämpöverkon rakentamista uusille alueilla ja siihen liittymistä. Maalämpö on ekologinen, kestävän kehityksen lämmitysvaihtoehto. Maalämmöstä ei suoraan aiheudu kasvihuoneilmiötä kiihdyttäviä hiilidioksidi- tai hiukkaspäästöjä. Erityisesti kaukolämpöverkoston ulkopuolisilla alueilla maalämpöä hyödyntäviä lämmitysjärjestelmiä voidaan hyvin suosia.

Maanlämpöjärjestelmät tuovat oman positiivisen lisäyksen tarjolla oleviin lämmitysjärjestelmiin. Valintamahdollisuudet perustuvat useisiin eri tekijöihin eikä kaavoituksella ole syytä rajoittaa valintamahdollisuuksia. Rakennuttajat/rakentajat päättävät itse, minkä lämmitysmuodon valitsevat. Maalämmön puolesta valintaan vaikuttavat mm. energian hinnan nousu sekä ekologisuus, päästöttömyys ja uusiutuvuus pitkällä tähtäyksellä.

KJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi selvityksen kaupunginvaltuuston 27.2.2008 hyväksymän toivomusponnen (Irmeli Wallden-Paulig) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle (Irmeli Wallden-Paulig) sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Irmeli Wallden-Pauligille ja tiedoksi muille valtuutetuille.

Lisätiedot:
Olli Seppo, kaupunginkamreeri, puhelin 310 36135

HELSINGIN KAUPUNGIN ILMANSUOJELUN TOIMINTAOHJELMA 2008-2016

Khs 2008-59

Kj toteaa, että ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaan kunnan on

varauduttava käytettävissään olevin keinoin toimiin, joilla estetään valtioneuvoston asetukseen (711/2001) perustuvan ilmanlaadun raja-arvon mahdollinen ylittyminen kunnan alueella. Mikäli ilmanlaatua koskevassa valtioneuvoston asetuksessa säädetty raja-arvo ylittyy tai on vaarassa ylittyä, kunnan on laadittava ja toimeenpantava suunnitelmia tai ohjelmia, joilla raja-arvojen ylittyminen estetään säädetyissä määräajoissa.

Typpidioksidin raja-arvot ovat ylittyneet Helsingissä vuosina 2005 ja 2006 sekä hengitettävien hiukkasten raja-arvot vuosina 2003, 2005 ja 2006. Kyseisten ylitysten johdosta ilmansuojelutyöryhmä on laatinut luonnoksen Helsingin kaupungin ilmansuojelun toimintaohjelmaksi 2008–2016.

./. Helsingin kaupungin ilmansuojelun toimintaohjelma 2008–2016, pvm 29.4.2008, on tämän asian liitteenä.

Pääkaupunkiseudun ilmansuojelun toimintaohjelma

Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta (YTV) on samanaikaisesti laatinut Pääkaupunkiseudun ilmansuojelun toimintaohjelman, joka sisältää kaikille kunnille yhteisen tausta-aineiston ja YTV:n vastuulla olevat toimenpiteet. Lisäksi Espoo, Vantaa ja Kauniainen ovat laatineet omat ilmansuojelun toimintaohjelmansa. Ohjelmat täydentävät toisiaan ja muodostavat kokonaisuuden. Kj toteaa, että Khs on 25.3.2008 § 395 antanut lausunnon YTV:n, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan kaupunkien ilmansuojelun toimintaohjelmien luonnoksista.

Ilmansuojelun toimintaohjelmakokonaisuuden käsittely

Ilmansuojelun toimintaohjelmasta on pyydetty lausunnot kaupungin hallintokunnilta. Kaupungin ulkopuolisilta tahoilta on pyydetty lausunnot keskitetysti YTV:n kautta samassa yhteydessä, kun YTV muutoin on pyytänyt lausunnot Pääkaupunkiseudun, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten ohjelmista.

Valmis ilmansuojelun toimintaohjelma tulee lähettää Uudenmaan ympäristökeskukselle viimeistään 30.6.2008. Uudenmaan ympäristökeskus toimittaa toimintaohjelman edelleen ympäristöministeriöön, joka puolestaan raportoi ilmansuojelun toimintaohjelmista EU:n komissiolle.

Ohjelman seurannasta toimitetaan kolmen vuoden välein raportti EU:n komissiolle. Ensimmäinen selonteko ohjelman toteutumisesta tehdään vuoden 2011 puolivälissä. Toinen selvitys valmistuu vuonna 2013. Ohjelman viimeinen seurantaraportti toimii samalla ilmansuojelun toimintaohjelman toteutusraporttina, ja sen tulee olla valmis vuoden 2017 puolivälissä. Ohjelman seurannasta vastaa ilmansuojelutyöryhmä.

Helsingin kaupungin ilmansuojelun toimintaohjelma 2008-2016

Helsingin ilmansuojelun toimintaohjelma koostuu pitkän tähtäimen toimista ilman epäpuhtauspitoisuuksien alentamiseksi. Toimintaohjelma on laadittu vuosille 2008–2016. Ohjelma sisältää toimenpiteitä raja-arvot ylittäneille typpidioksidin (NO₂) ja hengitettävien hiukkasten (PM₁₀) pitoisuuksien alentamiseksi. Lisäksi ohjelmaan on otettu pienhiukkaset PM_2,5, niiden haitallisten terveysvaikutusten vuoksi. Ilman muiden epäpuhtauspitoisuuksien pitoisuudet ovat ilmanlaatuasetuksen raja-arvojen alapuolella, joten toimenpiteiden esittäminen niiden alentamiseksi ei ole tarpeen. Ohjelmassa esitetyt toimet vähentävät yleensä myös muita ilman epäpuhtauksia.

Helsingin ohjelmaan sisältyvät toimenpiteet jaetaan seitsemään ryhmään seuraavasti:

I Yleiset toimenpiteet

II Maankäytön suunnittelu ja liikenne

III Katupöly

IV Energiantuotanto

V Pienhiukkaset

VI Tutkimukset ja selvitykset

VII Viestintä, koulutus ja kasvatus

Kullekin toimenpiteelle on määritelty tavoite, vastuutaho ja vaikutukset. Vaikuttavuuden arvioinnissa on käsitelty ilmanlaatu- ja muut ympäristövaikutuksia, kustannuksia, aikataulua ja toimenpiteen toteutettavuutta. Ilmanlaatuvaikutuksien arvioinnissa on käytetty Ilmatieteen laitoksen leviämislaskelmia ja YTV:n päästölaskelmia sekä Nordic Envicon Oy:n laatimaa arvioita katupölytoimenpiteiden vaikutuksista. Lisäksi Kansanterveyslaitos on arvioinut ohjelman terveysvaikutukset. Mittarit ja seuranta on käsitelty toimenpidekokonaisuuksittain. Toimenpiteitä on yhteensä 41 kpl. Osa toimenpiteistä voidaan toteuttaa nykyisin resurssein, osan toteuttaminen edellyttää lisärahoitusta.

Ohjelman toimenpideosiossa (osa C) olevien toimenpiteiden täytäntöönpanon priorisointia varten toimenpiteistä on koottu kymmenen kärkihankeen luettelo, joiden toteuttamista pidetään strategisesti tärkeimpänä. Kymmenen kärkitoimenpidettä satunnaisessa järjestyksessä ovat:

1) Maankäytön suunnittelussa huomioidaan ilmanlaatuvaikutukset (II:1)

2) Lisätään joukkoliikenteen houkuttelevuutta (II:2)

3) Kehitetään joukkoliikenteen poikittaislinjoja (II:3)

4) Edistetään vähäpäästöisyyttä (II:4)

5) Edistetään kevyttä liikennettä (II:5)

6) Selvitetään ympäristövyöhykkeen perustamismahdollisuudet (II:6)

7) Selvitetään ja otetaan käyttöön Helsinkiin soveltuvat liikenteen hallinta- ja hinnoittelukeinot (II:7)

8) Koko katualueen puhdistamisen hallinta (III:1)

9) Parannetaan katupölyn torjunnassa käytettävän kaluston laatua (III:6)

10) Lisätään kaupunkilaisten ilmanlaatutietoutta (VII:8)

Ilmansuojelun toimintaohjelmaluonnoksesta saadut lausunnot

Helsingin kaupungin ilmansuojelun toimintaohjelmasta saatiin lausuntoja ja palautteita seuraavasti:

Helsingin kaupungin hallintokunnat antoivat 13 lausuntoa. YTV pyysi keskitetysti lausunnot omasta ja kaikista kuntien ohjelmista yhdellä kertaa 48 taholta. Lausuntoja saapui 22 kappaletta, minkä lisäksi YTV antoi oman lausuntonsa.

./. Hallintokuntien lausunnot sekä YTV:n (17.4.2008) ja YTV:n kautta saadut Liikenne- ja viestintäministeriön (27.2.2008), Espoon kaupungin (13.3.2008), Ympäristöministeriön (14.3.2008), Ilmansuojeluyhdistys ry.:n (25.3.2008), Kauniaisten kaupunginhallituksen (27.3.2008), Hengitysliitto Heli ry:n (28.3.2008), Finavian (31.3.2008), Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:n (31.3.2008), Helsingin seudun kauppakamarin (31.3.2008), Uudenmaan Asuntokiinteistöyhdistys ry ja Helsingfors Svenska Fastighetsförening rf:n (31.3.2008), Kansanterveyslaitoksen (2.4.2008) ja Helsingin Kaupunginosayhdistykset ry Helkan (9.4.2008) lausunnot ovat tämän asian liitteenä.

Kunnan asukkailta saatiin palautelomakkeella, sähköpostitse ja faksilla sekä keskustelupalstalta palautetta yhteensä 288 kpl.

Hallintokunnilta ja YTV:ltä saadut lausunnot

Pelastuslautakunta katsoo (4.3.2008) joidenkin ohjelmassa esitettyjen tavoitteiden ja toimenpiteiden edellyttävän onnettomuuksien ehkäisyn, riskienhallinnan sekä operatiivisen toiminnan toimintaedellytysten huomioon ottamista.

Ohjelmassa esitetään maankäytön suunnittelussa suosittavan tiivistä rakentamista. Suunnittelussa on otettava huomioon lähekkäin rakentamisen vaatimukset rakenteelliselle palo-turvallisuudelle sekä huolehdittava hälytysajoneuvojen vaatimien pelastusteiden käyttökelpoisuudesta tiiviisti rakennettavilla alueilla.

Ohjelmassa esitetään lisättäväksi maa- ja biokaasun käyttöä ajoneuvoissa. Maankäytön suunnittelussa on osoitettava tankkausasemille turvalliset sijoituspaikat, joissa on otettu huomioon riittävät suojaetäisyydet. Kaasuajoneuvojen määrän lisääntymisen riskit sekä mahdollisesti tarvittavat turvallisuustoimenpiteet olemassa oleville rakennuksille tai pysäköintilaitoksille, joissa kaasuajoneuvoja käytetään tai pysäköidään, on selvitettävä. Uudisrakentamisen suunnittelussa on otettava huomioon kaasuajoneuvojen määrän lisääntyminen.

Rohkaistaessa kiinteistöjä luopumaan öljylämmityksestä on huolehdittava riittävästä tiedottamisesta öljysäiliöiden ja -putkistojen asianmukaisesta poistamisesta. Vanhojen tulisijojen ja hormien jäädessä käyttöön lämmitysmuotojen vaihtuessa on huolehdittava tulisijojen ja hormien kunnosta ja soveltuvuudesta toisenlaiselle polttoaineelle. Vanhoja tulisijoja uusittaessa on otettava huomioon tulisijojen ja hormien turvallinen liittäminen toisiinsa.

Kannustetaan muita maita kaukokulkeutuvien pienhiukkasten vähentämiseen: Yhteistyötahoihin esitetään lisättäväksi myös Sisäasiainministeriön pelastusosasto, jolla on ollut suoria keskusteluyhteyksiä sekä käytännön toimenpiteitä lähialueiden maastopalojen hallintaan liittyvissä asioissa.

Terveyslautakunta keskittyy lausunnossaan (4.3.2008) tarkastelemaan toimintaohjelmassa esitettyjä toimenpiteitä terveysnäkökulmasta katsottuna.

Terveyskeskuksessa ei erikseen tilastoida ilmansaasteista mahdollisesti aiheutuvia hengitys- ja sydänsairauksia. Käytännön havaintojen perusteella voi todeta hengitys- ja silmäoireiden vuoksi hoitoon hakeutuvien potilaiden määrän lisääntyvän mm. pakkaspäivinä, jolloin ilman epäpuhtauspitoisuudet voivat nousta haitallisen korkeiksi. Myös kevään katupöly ja samaan aikaan ajoittuva siitepölykausi lisäävät potilaiden oireilua.

Terveyslautakunta toteaa ilmansuojeluohjelmassa esitettyjen toimenpiteiden vähentävän pienhiukkaskoostumuksille altistumisen riskiä ja siten hengitys- ja sydänsairaiden potilaiden oireita, sairaalahoidon tarvetta ja ennenaikaista kuolleisuutta. Liikennemäärien pienentyminen ja tehostettu hiekanpoisto vähentävät katupölyn karkeille hiukkasille altistumista ja siten hengityselinsairaiden henkilöiden oireilua ja pienentävät siten sairaalahoidon tarvetta.

Helsingin kaupungin ilmansuojeluohjelmassa esitettyjen terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavien ilmanlaatutavoitteiden ja toimenpiteiden lisäksi merkittävänä on pidettävä omaehtoisten liikuntamahdollisuuksien lisäämispyrkimyksiä.

Ympäristölautakunta toteaa (11.3.2008) mm., että kevyt liikenne on puhtain ja terveellisin liikkumisen muoto ja siksi myös kevyt liikenne olisi lisättävä ohjelman kappaleen VII (Viestintä, koulutus ja kasvatus) tavoitealueisiin ja sille olisi määriteltävä toimenpiteet, toteutustavat ja vastuutahot muiden tavoitealueiden tavoin.

Ympäristölautakunta toteaa, että on tärkeää ohjelman hyväksymisen jälkeen alkaa aktiivisesti toteuttaa esitettyjä toimenpiteitä. Toteutus vaatii riittäviä henkilö- ja talousresursseja, mikä tulee kunkin toimenpiteestä vastuullisen hallintokunnan ottaa toimintaa ja taloutta suunnitellessa huomioon.

Satamalautakunta toteaa (11.3.2008) mm., että kolme toimintaohjelmassa esitettyä toimenpidettä koskee varsinaista satamatoimintaa:

II: Toimenpide 12 Laivaliikenteen päästöjen hallinta,

II: Toimenpide 13 Asetetaan ympäristöperusteiset satama- ja väylämaksut, ja

II: Toimenpide 14 Kehitetään satamatoiminnan päästö- ja ilmanlaatuarviointia.

Laivaliikenne on kansainvälistä, joten muutokset vaatimuksiin ja määräyksiin tulee perustua kansainvälisiin määräyksiin.

Helsingin Satama on selvittänyt Eteläsatamassa laivapaikoittain edellytyksiä laivojen päästöjen vähentämiselle. Helsingin Satama perustaa satamassa toimijoiden kesken ympäristöfoorumin, jossa tullaan neuvottelemaan varustamoiden kanssa millä edellytyksillä päästöjä voitaisiin vähentää satamassa olon aikana.

Suomessa kauppamerenkulku maksaa erilaisia maksuja valtiolle, satamanpitäjille ja palveluja tuottaville yhteisöille. Valtio perii muun muassa väylämaksua, öljynsuoja-rahastomaksua ja lastimaksua. Merenkulkulaitos on tehnyt väylämaksun kokonaisuudistuksesta esityksen liikenne- ja viestintäministeriölle. Tavoitteena olisi luoda järjestelmään sellainen kannustin, joka auttaa varustamoja ja teollisuutta käyttämään ympäristöystävällisempiä kuljetusratkaisuja.

Mikäli väylämaksuissa otettaisiin huomioon alusten päästöt, olisi sataman huomattavasti helpompi kehittää omia satamamaksujärjestelmiään ympäristöperusteisiksi.

Helsingin Satama on sopinut Satamatieto Oy:n kanssa satamapäästömallin kehittämisestä. Kehittämistyössä ovat mukana myös VTT, Suomen Satamaliitto sekä useat muut satamat. Tarkoitus on tehdä laskentamalli, joka perustuu aluskäynteihin, liikenteen määrään sekä alusten moottoreiden teknisiin tietoihin.

Helsingin Satama on pyrkinyt siihen, että sen kantakaupungin matkustajaterminaalit olisivat raitiotieyhteyden varrella. Tämä edistää terminaalien saavutettavuutta ja vähentää liikenteen päästöjä.

Satamalautakunta korostaa, että mahdollinen ympäristövyöhyke ei saa aiheuttaa matkustajalaivoille kulkevan raskaan liikenteenkään ruuhkautumista ja vaikeuttaa laivoille pääsyä.

Rakennuslautakunta toteaa (18.3.2008) mm., että toimintaohjelma liittyy rakennusvalvonnan toimialaan erityisesti pyöräpysäköinnin, katu- ja työmaapölyn sekä pienpolton osalta.

Helsingin toimintaohjelmasta puuttuu rakennusvalvontaviraston rooli pyöräpysäköinnin edistäjänä. Rakennuslautakunta ehdottaa asian lisäämistä Helsingin toimenpideohjelmaan. Kevyen liikenteen houkuttelevuutta lisätään: laaditaan selvitys pyöräpysäköinnin kehittämiseksi, koulutetaan rakennusvalvontaviraston henkilöstöä sekä edellytetään lupaprosessin yhteydessä riittävien ja korkealaatuisten pyöräpysäköintipaikkojen toteuttamista. Asiasta on määrätty myös voimassaolevassa Helsingin rakennusjärjestyksessä, jonka 18 §:n 3 momentin mukaan tontilta on varattava riittävästi tilaa polkupyörien asianmukaista säilyttämistä varten.

Rakennusvalvontavirastolle kuuluu vain kevyenliikenteen väylien talvikunnossapidon ja liukkauden valvonta, ajoradat eivät kuulu rakennusvalvontaviraston talvikunnossapidon valvontaan. Rakennusvalvontavirastolla on kaksi rakennusmestaria, joiden osatehtäviin koko Helsingin alueella katualueiden valvonta kuuluu. Valvonnan tehostamiseen ei ole käytettävissä lisäresursseja.

Rakennusvalvontaviraston resurssit eivät riitä kiinteistöjen roskaisuuden valvontaan.

Katupöly nivoutuu osittain lumien poisvientiin. Rakennusvalvonnalla on vain mahdollisuus olla yhteydessä rakennusvirastoon. Kiinteistöjen ja rakennusviraston yhteistyö on avainasemassa katupölyn vähentämisessä. Kiinteistöjen jalkakäytävän ja ajoradan yhtäaikainen puhdistaminen keväällä on oleellista.

Rakennusvalvontavirasto valvoo talvikuukausina kiinteistöjen jalkakäytävien ja kevyenliikenteenväylien ja eräiden yleisten alueiden liukkaudentorjuntaa. Hiekoituksen poistoon kiinnitetään huomiota, jos ilmenee puutteita kiinteistöjen hiekanpoistossa.

Ympäristöministeriössä on valmisteltu Suomen rakentamismääräyskokoelmaan tulevaa osaa D8, joka koskee puupolttoaineita käyttävien lämmityslaitteiden päästöjä ja hyötysuhteita. Lähtökohtana on, että rakennuksen lämmitysjärjestelmät suunnitellaan ja rakennetaan siten, että päästöjen alhainen taso ja hyvä energiatehokkuus voidaan saavuttaa. Määräyksiä ja ohjeita noudatettaisiin myös liitettäessä lämmitysjärjestelmä käyttökelpoiseen olemassa olevaan hormiin tai korjauksissa, kun lämmitysjärjestelmään kohdistuva korjaus vastaa sen uudistamista kokonaan. Jos määräyskokoelman osa D8 säädetään, tulee rakennusvalvonta osaltaan valvomaan sen toteutumista.

Pienhiukkaspäästöjen vähentämiseksi on kiirehdittävä jätteenpolttolaitoksen rakentamista ja kehitettävä kiinteistöjen jätteiden lajittelemista siten, että energiajäte eritellään muusta jätteestä ja käytetään jätteenpolttolaitoksessa kaukolämmön tuotantoon.

Hallituksen esitysluonnokseen maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta sisältyy ehdotus mahdollisuudesta määrätä asemakaavassa rakennuksen liittämisestä kaukolämpöverkkoon tietyin ehdoin. Helsingin oloissa merkityksellistä olisi saada lakiin mahdollisuus määrätä kiinteistöt liittymään kaukokylmään. Rakennuslautakunta esittää, että mahdollisuus määrätä kaukolämpöön liittämisestä tulisi koskea ainoastaan uusia kiinteistöjä. Vanhoja kiinteistöjä tulisi kannustaa kaukolämpöön liittymiseen maksuhelpotuksin.

Taulukossa 8 esitetään rakennusvalvontaan ulottuvina toimenpiteinä eräitä kaikkia hallintokuntia koskevia tavoitteita. Rakennusvalvonnan osuus pienenä hallintokuntana ei ole kovin merkittävä.

Opetuslautakunta toteaa (18.3.2008) mm., että opetusvirasto voi toimia välillisesti ilmansuojelun kehittämiseksi. Opetusvirasto voi olla mukana toimintaohjelman v. 2016 tavoitteen toteutuksessa erityisesti ilmasuojelun valistuksen ja koulutuksen osalta. Samalla edistetään koulujen kautta asukkaiden tietoisuutta ilmanlaadusta, siihen vaikuttavista tekijöistä ja asukkaiden omista vaikutusmahdollisuuksista ilmanlaadun parantamiseksi ja altistumisen vähentämiseksi.

Opetusvirasto on lisäksi mukana kehittämässä yhteistyötä ympäristökasvattajien ja ympäristötoimijoiden kanssa.

Opetusvirasto pyrkii omalta osaltaan mahdollisuuksien mukaan mm. kouluverkkosuunnitelmissa ottamaan huomioon maankäytön ja liikenteen yhteensovittamisen ja joukkoliikenteen, pyöräilyn ja jalankulun edistämisen. Opetusvirasto on mukana rakennusten ekotehokkuuden kehittämishankkeessa, jolla pyritään vähentämään rakennuksista aiheutuneita päästöjä. Lisäksi on käynnissä Latokartanon peruskoulussa Gardenian ja Helsingin Energian kanssa yhteistyössä tuulivoimalahanke, jossa lapset tutustuvat erilaisiin uusiutuvan energian tuotantomuotoihin.

Opetusvirasto osallistuu myös aurinkoenergiahankkeeseen. Tuloksia ja kokemuksia voidaan esitellä ohjelman mukaan suunniteltavissa näyttelyissä.

Joukkoliikennelautakunta toteaa (20.3.2008) mm., että Liikennelaitos on vastuussa tai yhteistyötahona toimintaohjelman kolmessakymmenessä toimenpiteessä.

Helsingin ilmansuojeluohjelman toimenpiteet tukevat pääkaupunkiseudun ilmansuojelun toimintaohjelman visio 2016 saavuttamista. Helsingin toimintaohjelma on lähtökohdiltaan samankaltainen ja sisällön osalta pääpiirteiltään samankaltainen ja ristiriidaton Espoon, Vantaan ja Kauniaisten vuosille 2008–2016 laatimien toimintaohjelmien kanssa.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (27.3.2008) mm., että ilmansuojelun toimintaohjelmassa ilmanlaadun parantamiseksi esitetyt tavoitteet ja toimenpiteet edesauttavat kaupunkisuunnitteluviraston vision – Helsingin kaupunkia kehitetään terveellisenä kaupunkina – toteuttamista.

Toimintaohjelmassa esitettyjen toimenpiteiden yksityiskohtaisen toteutuksen osalta kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että toimenpiteitä joudutaan yhteensovittamaan monien muiden tavoitteiden kanssa, joita ei tämän toimintaohjelman puitteissa ole ollut mahdollista käsitellä. Tämän vuoksi esitettyjen toimenpiteiden tulisikin olla luonteeltaan tavoitteellisia, jotta tapauskohtaisesti voidaan varmistaa kokonaisvaltaisesti hyvän kaupunkiympäristön suunnittelu ja toteutuminen.

Kaupunkisuunnitteluvirasto jatkaa jo omaksumaansa tapaa ilmanlaadun huomioon ottamisesta osana maankäytön suunnittelua, pitäen sisällään tarvittaessa ilmanlaatuselvitysten ja leviämismallien laatimisen.

Kaupunginvaltuusto päättäessään 30.1.2008 energiapoliittisia linjauksia koskevasta selonteosta hyväksyi toivomusponnen, jonka mukaan osana liikenteen hallintakeinojen selvittämistä selvitetään myös erilaisia ruuhkamaksumalleja. Liikenne- ja viestintäministeriö on käynnistämässä Helsingin seudun ruuhkamaksuselvitystä. Työssä tarkastellaan mahdollisten ruuhkamaksujen vaikutuksia ainakin liikenteeseen, ympäristöön, elinkeinoelämään ja maankäyttöön. Selvityksen tulosten on määrä olla käytettävissä kesään 2009 mennessä. Helsingin kaupungin osalta työstä vastaavaksi hallintokunnaksi on syytä tarkistaa kaupunkisuunnitteluvirasto.

Tekninen lautakunta toteaa (1.4.2008), että toimintaohjelmassa esitetyt toimenpide-ehdotukset eivät liity lainkaan Helsingin Veden toimialaan, eikä Helsingin Vedellä ole niihin kommentoitavaa.

Helsingin Energian osalta todetaan mm., että energiantuotannon osalta ilmanlaatuun merkittävimmin vaikuttavat toimenpiteet on tehty jo aiemmin, esimerkiksi aloittamalla sähkön ja lämmön yhteistuotanto ja rakentamalla tehokkaat savukaasujen puhdistuslaitteet.

Liikenteen päästöjen rajoittamiseksi toimenpiteinä ehdotetaan mm. ympäristövyöhykkeen perustamismahdollisuuksien tutkimista sekä liikkumisen hinnoittelun selvittämistä. Näissä selvityksissä tulee huomioida Helsingissä keskeisillä paikoilla sijaitsevat energiantuotantolaitokset, joiden toimintaan välttämättöminä kuuluvat polttoainekuljetukset ja muu huoltoliikenne eivät saa häiriintyä.

Puun pienpoltosta aiheutuvista päästömääristä ja niiden vaikutuksesta pääkaupunkiseudulla on toistaiseksi olemassa melko vähän tutkimustietoa. Toimintaohjelmassa pienpolttoon liittyvät toimenpide-ehdotukset rajoittuvat pienpolton mahdolliseen sääntelyyn sekä vähäpäästöisten lämmitysjärjestelmien käyttöönoton kannustamiseen, eikä aihepiirin lisätutkimusta ole mainittu.

Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen bioenergian käyttöä lisäämällä voi myös vaikuttaa ilman pienhiukkaspitoisuuksiin. Vaikutusketjun seuraaminen vaatii lisää tutkimustoimintaa. Ilmatieteen laitoksen vetämänä on suunnitteilla pääkaupunkiseudun ilman pienhiukkaspitoisuuksiin liittyvä laaja tutkimushanke.

Helsingin Energia pitää tärkeänä, että ilmansuojelun toimintaohjelmassa korostetaan parannustoimia etenkin liikenteen, katupölyn ja puun pienpolton päästöjen suhteen. Mahdollisten liikenteen ympäristövyöhykkeiden määrittelyssä tulee ottaa huomioon keskeisten energiantuotantolaitosten välttämättömät kuljetukset. Lisäksi Helsingin Energia katsoo, että kaikkien päästölähteiden sekä lisääntyvän bioenergian käytön ja puun pienpolton ilmanlaatuvaikutusten tutkimustoiminta tulisi sisällyttää toimenpideohjelmaan.

Liikepalvelulautakunta toteaa (1.4.2008) mm., että tärkeintä on taata ilmansuojelun toimintaohjelman toteuttamiselle riittävät resurssit ja valvoa tarkasti ohjelman etenemistä vuosittain. Erityisesti katupölyn torjuntaa ja liikenteen päästöjen hallintaa on pidettävä tärkeimpinä näkökohtina Helsingin ilmansuojelun kehittämisessä ja näitä toimenpiteitä tulee myös kiirehtiä.

Palmia tekee jatkuvasti yhteistyötä sekä rakennusviraston että kiinteistöviraston kanssa mm. katupölyn poiston ja liukkaudentorjunnan kehittämisessä sekä lumen kuljetusten tehostamisessa.

Rakentamisen kestävyyteen ja laatuun tulee kiinnittää huomiota nykyistä enemmän elinkaariajattelun pohjalta.

Yritysten energiankäytön säästöä tulisi kannustaa ja jopa tukea julkisten avustusten ja neuvonnan avulla, koska yrityksillä on harvoin osaamista ja resursseja huolehtia riittävän hyvin omista energiankäytön ohjelmistaan.

Työajon ja työpaikkamatkustamisen vähentämiseen pitäisi olla enemmän yhteistyötä ja kannusteita.

Lämmityksen suuren osuuden johdosta on tarpeen kannustaa uudis- ja korjausrakentamisessa ympäristöä säästäviin lämmitys- ja täydennyslämmitysmuotoihin, jotka pohjautuvat mm. aurinko- ja tuulienergiaan sekä lämpöpumppuihin.

Hankintakeskuksen osalta verotukseen ja lainsäädäntöön vaikuttaminen ja kaupungin toimiminen esimerkkinä ovat keskeisiä. Hankintakeskus toivoo, että se voisi olla aktiivisesti mukana hankintalakia kehitettäessä.

Vähäpäästöisyyden kriteerejä mm. kaupungin ajoneuvohankinnoissa on syytä nostaa. Vähäpäästöisyyttä voidaan edistää myös monissa laitehankinnoissa, joita Hankintakeskus kilpailuttaa. Esimerkiksi laitteiden energiankäyttöä on käytetty valintakriteereinä ja niiden käyttöä tulisikin laajentaa hankinnoissa.

Lisäksi toimenpideohjelmassa voitaisiin mainita, että kaupunki on ja voisi enenevässä määrin olla mukana sellaisissa verkostoissa, joissa kaupungilla on mahdollisuus oppia ja kehittää menetelmiä ja toimenpiteitä ilmanlaadun parantamiseksi.

Yleisten töiden lautakunta katsoo (3.4.2008), että Helsingin kaupungin ilmansuojelun toimintaohje 2008 - 2016 on sekä tavoitteellisesti että käytännössä pääosin toteutettavissa. Seuraavia näkökohtia halutaan kuitenkin painottaa:

Lainsäädäntöön vaikuttamisessa voitaisiin paneutua myös nastarenkaiden käyttökiellon tai käyttömaksun valmisteluun sekä mahdolliseen toteuttamiseen Helsingin keskusta-alueen katupölyongelman vähentämiseksi (Toimenpiteet I:1 ja II:6).

Vähäpäästöisten työkoneiden ja ajoneuvojen luokittelu johtaa samalla kalustohankintojen kustannusten nousuun. Ajoneuvokaluston kohdalla hyväkuntoisten ja vähäpäästöisten työkoneiden kriteerit pitäisi ulottaa myös urakoitsijoihin ja yksityisiin yrityksiin, joilta kaupunki joutuu vuokraamaan ja käyttämään ylläpitourakoissaan. Ympäristönäkökohtien huomioiminen ei saa ohjata toimintaa yksityisiin urakoihin ja kalustoon eikä myöskään oman kaluston lisäämiseen (Toimenpiteet I:4 ja II:4).

Helsingin keskusta-alueen maankäytön ja liikenteen suunnitteluun (autoton vyöhyke, ruuhkamaksut yms.) tulisi ilmansuojelun toimintaohjelman näkökannalta suunnata enemmän voimavaroja (Toimenpiteet II:2 ja II:7).

Kiinteistöjen ja kaupungin eri yksikköjen tulisi saattaa puhtaanapitovälineiden ja -toimintatapojen, liukkaudentorjuntamateriaalien sekä keväisen hiekannoston toiminta-ajat yhtenäisiksi (Toimenpiteet III:1 ja III: 7).

Ilmanlaadun ja katupölyn mittausmenetelmistä ja raportoinneissa tulisi saada erotettua paremmin varsinainen katupöly muista epäpuhtauksista sekä kaukokulkeutumista, jotta mahdollistettaisiin tehokkaammat toimenpiteet ilmanlaadun parantamiseksi katupölyn suhteen (Toimenpide III:2).

Ilmastonmuutoksesta johtuvien säätilojen ääritilanteista (mm. sateet, tulvat) mahdollisesti aiheutuva kaupunki-ilman laadun heikentyminen Helsingissä tulisi ennakoida toimintaohjeissa (Toimenpide III:4).

Lumen poiskuljetus katualueilta lisää suuresti talvikunnossapidon kustannuksia niin kaupungille kuin kiinteistöille (Toimenpide III:10).

Keväisen hiekannoston aikaistaminen on jo nyt yksinomaan kiinni sääoloista (Toimenpide III:11).

Kiinteistölautakunta toteaa (15.4.2008) yleisesti, että ympäristöasioiden edistämiseen tehtyjen ohjelmien monilukuisuus, laajuus ja yksityiskohtaisuus tuottavat selviä ongelmia sen hahmottamisessa, mikä on koko ohjausvälineistön yhteinen tavoite ja miten eri asioita priorisoidaan.

Kiinteistöviraston kannalta ilmansuojelun toimintaohjelma on toimenpidekuvauksissaan monessa kohdin varsin epäkonkreettinen.

Kiinteistöviraston kannalta oleellisin osa koskee kiinteistöjen ja niiden tonttialueiden ylläpitoa. Kiinteistöjen huollossa merkittävin ohjelmaan merkitty tekijä on katupöly. Kiinteistöjen piha-alueiden osuus pölyn muodostukseen on varsin rajallinen. Asiaan on kuitenkin hyvä kiinnittää huomiota turhan pölynmuodostumisen ehkäisemiseksi.

Ohjelmaan sisältyvissä vastuunjakomerkinnöissä on kiinteistövirastolle merkitty useita vastuutaho-merkintöjä. Virastolla on vähän vaikutusmahdollisuuksia seuraaviin kohtiin: koko katualueen puhdistamisen hallinta (III:1), parannetaan katupölyn torjunnassa käytettävän kaluston laatua (III:6), parannetaan katupölyn torjunnassa käytettävän hiekoitussepelin laatua (III:7), lisätään lumen kuljetuksia erityisesti ajoreittien läheisyydessä (III:10), kehitetään työn laatua ja laadunvarmennusta (III:12), ja järjestetään taloudellisen ajotavan koulutusta (VII:6).

Useimmissa näistä kiinteistövirasto voi olla enintään yhteistyötahona.

./. Talous- ja suunnittelukeskuksen lausunto (12.5.2008) on tämän asian liitteenä (kts. liite 2).

YTV toteaa (17.4.2008) mm., että pääkaupunkiseudulle on laadittu yhteinen ilmansuojeluohjelma vuosille 2008–2016, joka koostuu Helsingin, Espoon, Kauniaisten, Vantaan ja YTV:n toimintaohjelmista sekä YTV:n laatimasta tausta-aineistosta.

Helsingin kaupungin laatima ilmansuojelun toimintaohjelma sisältää kattavasti tehokkaita ja monipuolisia sekä ilmansuojeluohjelmakokonaisuutta hyvin täydentäviä toimenpiteitä. On tarkoituksenmukaista, että ilmanlaadun seurannan, viestinnän ja valistuksen sekä tutkimuksen toimenpiteitä ei esitetä laajasti Helsingin toimintaohjelmassa vaan ne sisältyvät YTV:n toimintaohjelmaan.

Ohjelmassa on runsaasti hyviä ja laajamittaisia toimenpiteitä. Jotta toimenpiteiden toteutuminen voidaan taata, olisi hyvä priorisoida toimenpiteiden toteutusta laajemmin kuin kymmenellä kärkihankkeella. Toimenpiteiden priorisointia tulisi tehdä yhteistyössä seudun kuntien ja YTV:n kanssa, jotta kaikilla ohjelmilla olisi samansuuntainen linjaus esimerkiksi seudullisen liikenteen toimenpiteiden tärkeydestä. Myös ohjelman toteutumisen seuranta on ainakin osittain hyvä toteuttaa yhteistyössä seudun kuntien ja YTV:n kanssa.

YTV esittää Helsingin toimintaohjelmaan tehtäväksi seuraavat täsmennykset ja lisäykset:

Maakäytön suunnittelu ja liikenne, toimenpide II:11, s. 50: Ehdotetaan lisättäväksi yhteistyötahoksi YTV.

Toimenpiteenä VII:2 on suunnitella liikkumisenohjauskeskus mahdollisesti perustettavan ekotehokkuuden palvelukeskuksen yhteyteen. Pääkaupunkiseudulla on käynnissä liikkumisen palvelukeskustoiminnan suunnittelu nimellä Pääkaupunkiseudun infokeskus. Asiaa hoitavat HKL ja YTV. Toiminnasta tulee vastaamaan perustettava uusi seudullinen joukkoliikenneviranomainen. Suunnitelman mukaan Pääkaupunkiseudun liikenneneuvonnan (0100 111) tarjoamia palveluja laajennetaan vuodesta 2009 alkaen. Liikenneneuvonnan rahoittaa tällä hetkellä YTV ja palvelun tuottaa HKL. Pääkaupunkiseudun liikenneinfokeskus ei alkuvaiheessa kata kaikkia seudullisen liikkumisen palvelukeskuksen palveluita, mutta tavoitteena on kehittää ja monipuolistaa sen toimintaa tämän suuntaisesti. Asiakaspalvelupisteiden osalta tukeudutaan ensisijaisesti olemassa oleviin joukkoliikenteen palvelupisteisiin. Verkottuminen muiden kestävän liikkumisen toimijoiden ja niiden palvelupisteiden kanssa on kuitenkin tärkeää.

YTV:n kautta saapuneet lausunnot

Itä-Uudenmaan liitto toteaa, että erityisesti YTV:n ja Helsingin ohjelmissa on runsaasti tietoa pääkaupunkiseudun ilmanlaadusta sekä toimia, joilla edistetään ilmanlaatuun liittyvää tietoutta, tutkimusta ja viestintää. Itä-Uudenmaan liitto katsoo, että Itä-Uudeltamaalta suuntautuvia vaikutuksia vähentäisivät Helsinki-Pietari-radan toteutuminen. Myös seudun itäosien liityntäpysäköinnin parantaminen vähentäisi YTV-alueelle kohdistuvia vaikutuksia.

Yhdyskuntasuunnittelun seura ry:n mielestä yksi, koko pääkaupunkiseutua koskeva ohjelma olisi riittänyt. On muistettava, että ilmastostrategia on ensisijainen, ja että ilmastostrategia tukee ilmansuojelun toimintaohjelmia. Seuran mielestä sillä, että Helsinki liittäisi koko rakennuskantansa kaukolämmön piiriin, ei ole enää ilmansuojelun kannalta merkittävää vaikutusta. Paljon olennaisempaa olisi vähentää olemassa olevan rakennuskannan energiankulutusta. Yhdyskuntasuunnittelun seura ehdottaa, että kunnat ottavat käyttöönsä vanhan rakennuskannan energiantehokkuutta parantavien toimenpiteiden tukitoimia, sillä pienetkin tukitoimet voivat toimia tehokkaina kannustimina.

Seuran mielestä on vaikutettava autoliikenteen kasvuun. Yhdyskuntasuunnittelun seura ehdottaakin toimintaohjelmien pääpainon asettamista liikennekysymyksiin ja maakäytön suunnitteluun.

Energiankulutukseen vaikuttaminen tulee asettaa tärkeysjärjestyksessä korkealle. Energiankulutuksen vähentäminen yksittäisenä ja välittömänä toimenpiteenä tulisi ottaa mukaan toimintaohjelmiin.

Seuran mielestä puun pienpoltolle ei tule asettaa ylitsekäymättömiä rajoituksia. Valistus ja oikean polttotekniikan käyttö ovat sopivan pehmeitä keinoja.

Yhdyskuntasuunnittelun seura ry:n mielestä kuntien erilliset ilmansuojeluohjelmat jäävät puolitiehen, keskittyen seurausten ympärille ja jättävät ilmanlaatuun vaikuttavat tekijät vähemmälle huomiolle. Pääkaupunkiseudun kuntien tulee luoda selkeä ja yksiselitteinen toimenpideohjelma yhdyskuntarakenteen kehittämisestä. Siitä lipsuminen pitää sanktioida.

Liikenne- ja viestintäministeriö pitää (27.2.2008) hyvänä sitä, että pääkaupunkiseudun ilmansuojelutyölle on asetettu kunnianhimoinen visio vuodelle 2016. LVM pyrkii omilla linjauksillaan ja toimenpiteillään parhaansa mukaan tukemaan toimintaohjelmien tavoitteiden ja linjausten toteutumista ohjelmassa esitetyllä tavalla. Tässä ministeriön keskeisiä työvälineitä ovat erityisesti liikennejärjestelmäsuunnittelu, ajoneuvojen päästömääräykset ja EY lainsäädäntö sekä tutkimus- ja kehittämistoiminta.

Liikenne- ja viestintäministeriö pitää myönteisenä, että ohjelmassa (s. 27) on tarkasteltu yksittäisten toimenpiteiden rinnakkaisia vaikutuksia (muut ympäristövaikutukset). LVM korostaa, että monilla toimenpiteillä on vaikutusta myös liikenneturvallisuuteen.

Liikenne- ja viestintäministeriö toteaa, että Valtioneuvoston syksyllä 2007 tekemän kehityspäätöksen perusteella suurten kaupunkiseutujen joukkoliikenteelle myönnettävää tukea on aikaistettu niin, että se tulee valtion talousarvioon vuonna 2009.

Liikenne- ja viestintäministeriö informoi seuraavista tutkimus- ja kehittämishankkeista, joiden etenemisestä ministeriö informoi YTV:tä ja pääkaupunkiseudun kuntia.

- LVM rahoittaa LIPASTO- järjestelmän ylläpitoa sekä yksikköpäästöjen tarkistamista. Erityisesti eri kulkumuotojen yksikköpäästöjen päivitys on mittava hanke ja ministeriö toivoisi, että YTV ja pääkaupunkiseudun kunnat (liikennelaitokset) arvioisivat mahdollisuutta osallistua hankkeen rahoittamiseen.

- Dieselautojen jälkikäsittelyteknologian mahdollisuudet päästöjen vähentämisessä.

- CAFE-ilmanlaatudirektiivin edellyttämien hiukkasmittauslaitteiden vertailu niin, että Suomessa tehtävät hiukkasmittauslaitteet toimisivat Euroopan komission edellyttämällä tavalla ja hiukkaspäästömittaukset (PM10 ja PM2,5) voidaan raportoida komissiolle.

Ympäristöministeriöllä ei (14.3.2008) ole huomauttamista toimintaohjelman tavoitteisiin. Ministeriö pitää toimintaohjelmissa esitettyjen toimenpiteiden ja selvitystarpeiden muodostamaa kokonaisuutta hyvin harkittuna ja kattavana. Ohjelmien jatkovalmistelussa olisi syytä kiinnittää huomiota talvirenkaiden merkitykseen ilmanlaadulle. Talvirenkaiden käyttöajan lyhentämiselle (tai Norjan mallin mukaiselle nastalisenssille) saattaa ministeriön käsityksen mukaan olla perusteita ilmaston lämmetessä ja asiaa olisi paikallaan selvittää lisää pääkaupunkiseudulla.

Helsingin ohjelmassa on esitetty, että selvitetään Helsinkiin soveltuvia liikenteen hallinta- ja hinnoittelukeinoja, mukaan lukien ruuhkamaksut. Kyseiseen toimenpiteeseen liittyen YM kiinnittää huomiota siihen, että myös LVM on päättänyt käynnistää selvityksen pääkaupunkiseudun ruuhkamaksuista.

Ympäristöministeriö katsoo, että ehdotettujen toimenpiteiden taloudelliset vaikutukset tulisi pyrkiä esittämään euromääräisesti siten, että myös ympäristövaikutukset huomioitaisiin kustannuksissa. Tällainen lähestymistapa helpottaa taloudellisten ja ympäristöllisten hyötyjen ja kustannusten keskinäistä vertailua. Ministeriö katsoo, että kustannus-hyötyanalyysimenetelmään perustuva taloudellisten vaikutusten arviointi edesauttaa ilmansuojelun toimintaohjelmien toteutumista ja toteaa näkemyksenään, että tämä seikka tulisi riittävällä tavalla huomioida ohjelmien jatkovalmistelussa.

Toimintaohjelmia laadittaessa on samanaikaisesti valmisteltu pääkaupunkiseudun Ilmastostrategia 2030. Strategian pääpaino on kasvihuonekaasujen vähentämisessä, mutta osa strategian mukaisista toimista vähentää myös paikalliseen ilmanlaatuun vaikuttavia päästöjä. Näin ollen ministeriö katsoo, että ilmansuojelustrategia tulisi riittävällä tavalla huomioida myös toimintaohjelmien toteutuksessa.

Espoon kaupunki toteaa (13.3.2008), että muista kaupungeista poiketen Helsingin ohjelma sisältää vaikuttamisen verotukseen, lainsäädäntöön ja kansainväliseen päätöksentekoon. Tässä osiossa esitetyt toimenpiteet I:1 ja I:2 ovat kannatettavia.

Helsingin toimenpide II:3 palvelee myös Espoon pyrkimystä joukkoliikenteen houkuttelevuuden parantamiseksi ja siksi toimenpiteen toteutuminen on tärkeä.

Toimenpide III:2 (Osallistutaan katupölyn torjuntaan liittyviin tutkimushankkeisiin) on KAPU II-hankkeen osalta merkittävät toimenpide, jossa myös Espoon kaupunki on mukana. Tästä toivotaan tuloksia, joilla voidaan vaikuttaa merkittävästi ilmanlaatuun vilkasliikenteisten väylien läheisyydessä.

Toimenpide III:4, huomioidaan pölyämisominaisuudet katurakentamisessa pitää sisällään ns. hiljaisen asfaltin käyttömahdollisuuksien sekä kulumis- ja peseytyvyysominaisuuksien tutkimuksen. Työstä saatavia tuloksia voidaan hyödyntää Espoossa ja muuallakin Suomessa.

Kauniaisten kaupunginhallitus katsoo (27.3.2008), että Helsingin, Espoon ja Vantaan toimintaohjelmat ovat pitkälti yhteneväisiä. Helsingissä on esitetty myös sellaisia toimia joita muilla ei ole, kuten monet kansalliset toimenpiteet sekä kansainvälinen yhteistyö. Helsingin aktiiviisuus näissä asioissa hyödyttää koko pääkaupunkiseutua.

Helsingin ohjelmassa esitetään myös runsaasti toimia katupölyongelman minimoimiseksi. Toimenpiteet ovat tärkeitä, ja niistä kertyviä tuloksia on mahdollista hyödyntää koko pääkaupunkiseudulla ilmanlaadun parantamiseksi.

Vantaan kaupunginhallitus katsoo, että kaupunkien toimintaohjelmat sisältävät paljon sellaisia toimenpiteitä, joiden toteuttaminen edellyttää laajaa yhteistyötä. Etenkin joukkoliikenteen edistäminen ja kehittäminen vaatii liikennejärjestelmän kehittämistä seudullisena kokonaisuutena.

Hengitysliitto Heli ry katsoo (28.3.2008), että ilmansuojelun toimintaohjelmat tulee laatia nimenomaan ilmansuojelun, ei ilmaston ehdoilla.

Toimintaohjelmista puuttuu olemassa oleviin katukuiluihin kohdennetut toimenpiteet. Hengitysliitto esittää, että toimintaohjelmien toimenpiteisiin lisätään katukuilujen liikennemäärien vähentäminen esimerkiksi ohjaamalla tai rajoittamalla liikennevirtoja, erityisesti raskasta liikennettä. Lisäksi toimintaohjelmien toimenpiteisiin tulisi lisätä liikennemäärien vähentäminen kaikissa seudun kaupungeissa, sekä liikenteen rajoittaminen tietyillä alueilla esim. Helsingin keskustassa.

Hengitysliitto korostaa mm. puhtaampaan pienpolttoon tähtääviä toimenpiteitä. Hengitysliitto katsoo, että puhtaasta puunpoltosta tiedottamiseen tulee panostaa aiempaa enemmän.

Myös viestintä-, koulutus- ja kasvatustoimenpiteisiin tulee panostaa. Sekä kaupunkien asukkaat että monet ammattiryhmät haluaisivat toimia oikein ilmanlaadun parantamiseksi, mutta eivät aina tiedä miten. Ihmiset kaipaavat konkreettisia neuvoja ja toimintaohjeita, jotka on muokattu eri kohderyhmille sopivaan muotoon.

Ohjelmien toteutuksessa on tärkeää toimenpiteiden toteutumisen seuranta ja yksittäisten toimenpiteiden hyödyllisyyden arviointi.

Helsingin seudun kauppakamari pitää (31.3.2008) valitettavana, että Helsingin seudulle ei ole tehty yhtä yhteistä ilmansuojelun toimintaohjelmaa.

Helsingin seudun kauppakamari katsoo, että yritykset kannattaisi ottaa mukaan jo ilmanlaadun parantamiskeinoja valmisteltaessa. Tiivis yhteistyö mahdollisimman aikaisessa vaiheessa sitouttaisi yrityksiä ilmanlaadun aktiiviseen parantamiseen sekä edesauttaisi kaikkein tehokkaimpien ja tarkoituksenmukaisempien toimenpiteiden käyttöönottoa. Kauppakamari on valmis omalta osaltaan edistämään kaupunkien ja yritysten välistä yhteistyötä ilmanlaadun parantamisessa.

Toimintaohjelmien olennainen puute on pääkaupunkiseutua laajemman seudullisen näkökulman unohtaminen. Ilmanlaatu on seudullinen kysymys, joten toimenpiteisiin tulisi sisällyttää myös koko Helsingin seudun käsittäviä toimia. Tämä koskee etenkin yleistä sekä maankäytön suunnittelun ja liikenteen toimenpideosiota. Toimintaohjelmiin tulisi lisätä vaikuttaminen Helsingin työssäkäyntialueen kuntiin ilmanlaadun parantamiseksi.

Joukkoliikenteen suosiota tulee lisätä joukkoliikenteen palvelujen houkuttelevuutta parantamalla – ei muita liikennemuotoja rajoittamalla tai niiden maksurasitusta lisäämällä. Yritysten kilpailukyvyn kannalta erityisen ongelmallisia olisivat alueelliset maksut, jotka asettaisivat pääkaupunkiseudun muuta maata epäedullisempaan asemaan. Joukkoliikenteen käytön lisääminen edellyttää huomattavaa liityntäpysäköintipaikkojen lisäämistä niin pääkaupunkiseudulla kuin sitä ympäröivissä kunnissakin.

Vähäpäästöisyyden käyttäminen perusteena kaupunkien hankinnoissa on oikea tavoite. Kilpailuttamisessa noudatettavien ohjeiden ja menettelytapojen on kuitenkin oltava kaikissa kaupungeissa yhdenmukaiset. Mikäli käyttöön otetaan yleisiä vähäpäästöisyyttä koskevia kannustimia, tulee niidenkin olla kaikissa kaupungeissa yhtenevät.

Kauppakamari ei kannata Helsingin toimintaohjelmaan sisältyvää ehdotusta koko katualueen puhdistamisvastuun siirtämisestä kaupungille, vaan pitää parempana eri toimijoiden välisen yhteistyön lisäämistä.

Ongelmallista on vain tietyn kunnan alueelle suunniteltavat liikenteen rajoitukset. Mikäli ympäristövyöhykkeen perustamismahdollisuuksia ryhdytään selvittämään, on selvitys tehtävä vähintään pääkaupunkiseutua koskevana. Niin ikään ongelmallinen on myös liikenteen alueellinen hinnoittelu, mikä asettaisi Helsingin muuta maata epäedullisempaan asemaan. Tältä osin ohjelmaan sisällytetty toimenpide on myös tarpeeton, koska asiaa koskeva selvitystyö on jo meneillään liikenne- ja viestintäministeriössä.

Uudenmaan asuntokiinteistöyhdistys ry ja Helsingfors Svenska Fastighetsforening rf katsovat (31.3.2008), että katujen kunnossapidon ja puhtaanapidon laatu sekä kustannustason pysyminen entisellään tulee varmistaa siirrettäessä koko katualue kaupungin hoitoon.

Katujenpuhdistamiseen liittyvän tiedottamisen tehostaminen eri kohderyhmille ja erityisesti asukkaille on kannatettavaa.

Vanhojen lämmitysjärjestelmien vaihtoon rohkaiseminen ja kannustaminen ei kiinteistöyhdistyksen mukaan riitä, vaan vaihtoa tulee tukea kaupungin toimesta rahallisesti (vrt. valtion korjausavustus, kunnallinen hissiavustus).

Finavia toteaa (31.3.2008), että Helsingin maankäytön ja suunnittelun ja liikenteen toimenpiteissä (Liite 5, kohta II, s. 96) on esitetty päästöjen vähennys lentokentällä. Tekstistä ei käy suoraan ilmi tarkoitetaanko siinä Helsinki-Vantaan vai Helsinki-Malmin lentoasemaa. Finavian käsityksen mukaan HKI-Vantaan lentoasema alueen tai lentoliikenteen päästöjen vaikutus Helsingin alueen ilmanlaatuun on muihin päästölähteisiin nähden melko vähäinen.

Dodo ry katsoo, että kokonaispäästöjä hillitään suosimalla niitä liikennemuotoja, jotka tuottavat vähiten päästöjä suhteessa kuljettuihin matkoihin sekä vähentämällä liikkumisen tarvetta. Yhdyskuntarakennetta tulee kehittää tiiviimmäksi niin, että kevyen liikenteen kilpailukyky paranee ja asiointietäisyydet lyhenevät, mutta myös joukkoliikenteen osuutta tulee kasvattaa niin, että matkustajamäärät moottoriajoneuvoa kohti kasvavat.

Helsingin liikennepolitiikkana on suosia joukkoliikennettä parantamalla sen palvelua ja toimintaedellytyksiä sekä säätelemällä pysäköintipaikkojen määrää. Helsingin vuoden 2007 elinkeinostrategiassa kuitenkin periaatteellisesti päätettiin työpaikkojen pysäköintipaikkojen lisäämisestä kantakaupungin keski- ja pohjoisosissa. Tämä suuntaus on erittäin huolestuttava ja se on jyrkässä ristiriidassa ilmansuojeluohjelman tavoitteiden ja kestävän kehityksen kanssa.

Yhdyskuntarakennetta suunniteltaessa tulisi varmistaa, että maankäytön tehokkuus ja joukkoliikenteen palvelutaso ovat sellaisella tasolla, että tiukka pysäköintinormi, siis enemmän kuin 1 paikka 100 kerrosneliömetriä kohti, ei tulisi kyseeseen. Varsinkaan alueilla, jotka tukeutuvat raideliikenteeseen, kuten esim. Sipoon liitosalueet, ei tulisi sallia tiukempaa pysäköintinormia kuin 1 autopaikka/120 kerrosm2.

Löyhemmistä pysäköintinormeista tulisi sopia seututasolla ja kuntien yhteisellä kaavoitusnormilla turvata myös joukkoliikenteen vähimmäispalvelutaso.

Uudenmaan ympäristökeskus katsoo, että esitettyjen toimenpiteiden määrä on Helsingin ilmansuojelun toimintaohjelmassa varsin suuri. Olisi hyödyllistä valita toimenpiteistä ensivaiheessa muutama kärkihanke, joilla arvioidaan olevan paras hyöty/kustannus-suhde. Tähän liittyen olisi tarpeen vähintään karkeasti selvittää huonon ilmanlaadun kustannuksia yhteiskunnalle (viihtyvyyden heikentyminen, oman liikkumisen rajoittaminen ym.). Myös joukkoliikenteen hinnoittelussa voisi lipputulojen lisäksi pyrkiä huomioimaan joukkoliikenteen positiivisten ulkoisten vaikutusten arvo (vähentyneet ruuhkat, parempi ilmanlaatu, mahd. vähentyneet liikenneonnettomuudet ym.).

Ohjelmassa mainittujen tutkimushankkeiden tulokset on hyvä esittää kaavoittajien sekä muiden asianomaisten suunnittelijoiden ja viranomaisten kannalta mahdollisimman käyttökelpoisessa muodossa. Myös raporteissa esitettävät selkeät johtopäätökset edistävät tulosten hyödynnettävyyttä.

Toimenpiteiden jatkosuunnittelussa ja toteutuksessa on tärkeää edelleen ylläpitää hyvää yhteistyötä yli kuntarajojen. Uudenmaan ympäristökeskus on omalta osaltaan valmis yhteistyöhön toimintaohjelmien toteuttamisessa ja pääkaupunkiseudun ilmanlaaduin parantamisessa.

Vantaan Energia katsoo, että kaupunkien on tärkeintä panostaa niille ilmansuojelun osa-alueille, joilla niiden toimenpiteillä on suurin vaikutus. Kaupunkirakenteen tiivistäminen ja eheyttäminen maankäytön suunnittelussa mahdollistaa ilmansuojelun kannalta tehokkaan kaukolämmön käytön.

Ympäristöluvin sekä päästökauppa-järjestelmällä toteutettu ohjaus ovat energiantuotannon kannalta riittäviä keinoja ilmansuojelullisten ja ilmastollisten vaikutusten aikaansaamiseksi.

Allergia- ja astmaliiton mielestä ilmansuojeluohjelmien laatiminen ja käyttöönotto ovat erittäin tarpeellisia, erityisesti allergiaa ja astmaa sairastavien kannalta. Helsingin kaupungin toimintaohjelma on liiton mielestä kattavin, joten liitto suosittelee siinä ehdotettuja toimenpiteitä sovellettavaksi koko pääkaupunkiseudulla. Hyvänä esimerkkinä on pyrkimys katupölyn puhdistamiseen mahdollisimman oikea-aikaisesti ja perusteellisesti sekä katujen ja kiinteistöjen osalta yhtäaikaisesti.

Ilmansuojeluyhdistys katsoo (25.3.2008), että ohjelman visiota tulisi konkretisoida yksilöidymmillä tavoitteilla, joita vision saavuttaminen edellyttää. Olisi luontevaa asettaa ohjelmien tavoitteeksi mm. liikennemäärän vähentäminen katukuiluissa alle 20 000 ajoneuvoon/vrk.

Ilmansuojeluyhdistys katsoo, että Helsingin sanallinen perusteellinen vaikutusten kuvaus tarvitsisi tuekseen yksinkertaisen pisteytyksen, jota muut kaupungit ovat käyttäneet.

Vaikutusarvioinnit tarvitsisivat kokonaisuudessaan tarkistamista. Vaikuttavuuden ja toteutettavuuden arviointi ovat tärkeitä toimenpiteitä priorisoitaessa.

Ohjelmassa tulisi korostaa, että maankäytön suunnittelu sisältää liikennesuunnittelun eli kaikissa liikennesuunnitelmissa tulisi arvioida ilmanlaatu- ja muut ympäristövaikutukset sekä pyrkiä vähentämään niitä.

Helsingin toimenpiteissä nostetaan erikseen esiin nk. toisen sukupolven biodieselin käytön selvittäminen. Paikallista ilmanlaatua parantavia toimenpiteitä arvioitaessa on huomioitavan myös toimien mahdolliset merkittävät globaalit ympäristö- tai muut vaikutukset. Vähäpäästöisyyttä määriteltäessä on tarkasteltava tuotannon koko elinkaarta, sekä tuontiraaka-aineisiin perustuvissa tuotteissa mahdollisesti myös raaka-aineen tuotantoon liittyviä yhteiskunnallisia kysymyksiä.

Helsingin ohjelmassa mainitaan maa- ja biokaasun käytön edistäminen. Tämä on hieman epäloogista, kun toisaalla ohjelmissa ollaan vasta määrittelemässä vähäpäästöisyyttä. Edistämisestä tulisi päättää vasta määrittelyn jälkeen.

Kansanterveyslaitos katsoo (2.4.2008), että Helsingin ohjelmassa ehdotetuille toimenpiteille on esitetty mittarit, mutta niiden muutoksille ei ole asetettu numeerisia tavoitteita.

Terveyshaittojen kannalta raja-arvojen ylitysten estämistä kannattavampaa olisi alentaa ilmansaasteille, erityisesti pienhiukkasille, altistumista keskimäärin. On kyseenalaista saadaanko esitetyillä toimenpiteillä pääkaupunkiseudulla tapahtuva altistuminen pienhiukkasille todella alenemaan vai olisiko pohdittava radikaalimpia toimia erityisesti liittyen maankäyttöön, talojen lämmitykseen ja uusin vaihtoehtoihin liikkua kaupungissa, kuten kutsuohjattua liikennettä.

Yksi keskeinen ongelma on puun pienpoltosta tuleva altistuminen. Kaikkien pääkaupunkiseudun kuntien tulisi tukea voimakkaasti siirtymistä uusiin, vähäpäästöisiin tulisijoihin ja kattiloihin. Avainasemassa ilmanlaadun kannalta on kuitenkin kaukolämpöverkon kattavuuden parantaminen.

Ohjelmissa tulisi varautua tehokkaammin pienpolton savuvalitusten käsittelyyn.

Työkoneista tulevat pienhiukkaspäästöt ovat erittäin merkittäviä. Kaupunkien pitäisi selkeämmin sitoutua rajoittamaan omien työkoneidensa päästöjä sekä pyrittävä vaikuttamaan vähäpäästöisen konekannan käyttöönottoon. Dieselhiukkassuodattimien jälkiasentamisen kustannuksia ja tehokkuutta olisi selvitettävä ja hakeuduttava tässä asiassa yhteistyöhön YM:n ja LM:n kanssa.

KTL esittää harkittavaksi tehokkaampia toimia vähentää henkilöautoliikennettä Helsingin ydinkeskustassa. Mahdollisia keinoja ovat autottoman alueen laajentaminen, kevyen liikenteen väylästön kehittäminen, ruuhkamaksut sekä erilaiset ympäristövyöhykkeet. Toimenpiteisiin olisi hyvä yhdistää tutkimushankkeita, jotta saataisiin näyttöä tehtyjen toimenpiteiden tehosta.

Dieselhiukkasten terveysvaikutuksista on runsaasti näyttöä. Diesel-henkilöautojen määrä tulee lisääntymään rajusti lähivuosina. Tämä vuoksi olisi valtiovaltaan vaikuttamalla pyrittävä saattamaan dieselhiukkassuodattimet pakollisiksi kaikissa uusissa dieselautoissa. Olisi myös edistettävä voimakkaammin uusien, pakokaasusuodattimilla ja typen oksideja poistavilla reaktoreilla varustettujen vähäpäästöisten dieselien käyttöönottoa pääkaupunkiseudun bussi- ja tavaraliikenteessä. Dieselhiukkasten ja muiden polttoperäisten hiukkasten ulkoilmapitoisuuksia tulisi myös monitoroida edes muutamassa kohteessa pääkaupunkiseudulla.

Altistuminen voimakkaasti metallipitoisille pienhiukkasille maanalaisilla metroasemilla ja metroliikenteessä edellyttää tutkimusta, riskinarviointia sekä altistumisen teknisten vähentämismahdollisuuksien selvittämistä sellaisella aikataululla, että tuloksia voidaan soveltaa jo Espoon metroradan sekä lentokentälle vievän kehäradan maanalaisten asemien ja vaunujen suunnittelussa.

Vilkasliikenteisillä alueilla sijaitsevien asuin- ja julkisten rakennusten ja tosiinsa liittyvien rakennuskompleksien ilmanvaihtojärjestelmän kehittämisellä ja rakentamismääräysten mukaisen toiminnan varmistamisella voidaan tehokkaasti vähentää laajojen väestöryhmien ilmansaastealtistuksia. Kaupunkien keskustoissa sijaitsevien laajassa käytössä olevien julkisten rakennusten ja rakennuskompleksien (kuten asematunneli, Kampin terminaali) ilmansaasteiden infiltraatioon tulee kohdentaa sekä valvontaa että tutkimusta ilmanvaihdon toiminnan ja puhtaan ilman tuoton varmistamiseksi.

Pääkaupunkiseudun asukkaiden tietoisuutta tulisi lisätä ilman suodattamisen ja myös asuinpaikan valinnan vaikutuksesta altistumiseen. Ilmanlaatuindeksin laskentaperusteet tulisi tarkistaa säännöllisin väliajoin, esim. 5 vuoden välein, jotta uusin tutkimustieto ilmansaasteiden terveyshaitoista tulee huomioitua väestölle ilmanlaadusta tiedotettaessa.

Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry.:n mukaan on huomioitava, että pääkaupunkiseudun ilmassa on muitakin haitallisia aineita kuin hiukkaset ja typpidioksidi, ja myös ne tulisi ottaa huomioon toimintaohjelmassa.

Energialaitosten suurten rikkidioksidi- ja typenoksidipäästöjen vähentämiseksi tulee kaikissa kaupungeissa esittää kunnianhimoiset tavoitteet energiansäästölle ja siirtymiselle uusiutuviin energialähteisiin, kuten tuulivoimaan. Fossiilisista energialähteistä on luovuttava.

Helsingin mielestä toimenpiteitä ei tarvitse esittää koska päästöt purkautuvat korkealle. Helsingin kaupunki ei halua määritellä omalle energiantuotannolleen rajoitteita, mutta on siitä huolimatta todennut, että ulkomailta tulevan kaukolaskeuman vähentämiseksi tulee rajoittaa energiatuotannon päästöjä (toimenpide I:3 Kannustetaan muita maita kaukokulkeutuvien pienhiukkasten vähentämiseen). Vaikuttaa varsin tekopyhältä vaatia kaukana olevien päästöjen vähennystä, jos ei omassa määräysvallassaan olevalle tuotannolle ole valmis tekemään mitään. Energiahuolto pääkaupungissa on saatava ilman- ja ilmastonsuojelun kannalta kestäväksi.

Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin mielestä tärkein toimenpide ilmanlaadun parantamiseksi on ruuhkamaksujen käyttöönotto. Helsingin kaupunki haluaa vaikuttaa myös verotuksen kautta. Lisäksi veromuutoksiin on lisättävä vapaan autoedun mahdollisuuden poistaminen tai sen verotuksen huomattava kiristäminen. Ajoneuvojen tyhjäkäynti on myös tarpeeton saastuttaja. Toimenpiteisiin tulisi saada tyhjäkäynnin valvonnan lisäys.

Kevyenliikenteen osalta tulisi saada myös uusien mahdollisten käyttä-jien mielipiteet esiin, esim. väylästön kehittämiseksi. Myös talokohtaista pyöräpaikoitusta on parannettava suunnittelun keinoin. Esimerkiksi kaavoihin tulisi saada merkinnät helposti saavutettavista pyörävajoista ja riittävät ”parkkipaikat” polkupyörille.

Sairaalapaikkojen lisäämiseen akuuttien terveysongelmien lisääntymisen vuoksi tulee varautua. Myös ilman epäpuhtauksien pitkäaikaisvaikutusten aiheuttama terveydenhoidon lisätarve on huomioitava.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry. (Helsy) katsoo (31.3.2008), että Helsingin ohjelmassa on esitetty monia hyviä toimenpiteitä, jotka tähtäävät kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen parantamiseen. Myös ruuhkamaksut tulisi ottaa ohjelmassa selkeästi huomioon. Autoilun vähentämistavoitteen edistämiseksi pitäisi myös vapaasta autoedusta ja omalla autolla tehtyjen työmatkojen matkakulujen korvaamisesta luopua. Lisäksi pysäköinnin- ja tyhjäkäynnin seurantaa tulisi tehostaa.

Tulevaisuudessa esimerkiksi asemakaavoissa tulisi osoittaa kävely- ja pyöräilyväyliä niin uusien kuin jo olemassa olevien asuinalueiden ja kortteleiden sisälle, ei ainoastaan niiden ympärille. Kaupunkirakenteen tiivistäminen tulee tehdä luonnon ja virkistysmetsää käyttävien asukkaiden ehdoilla siten, että jo olemassa olevien lähivirkistysalueiden ekologinen tai virkistyksellinen laatu ei huonone.

Helsingin ohjelmassa on esitetty yhtenä kevyen liikenteen houkuttelevuutta lisäävänä toimenpiteenä kävelykeskustan edistäminen (II:5). Helsy on toimenpide-ehdotuksen takana, mutta muistuttaa samalla että keskustaa tulee kehittää aidosti kävelykeskustana eikä siten, että autottoman keskustan varjolla edistetään yksityisautoilua epäsuorasti esim. keskustatunnelin tai ydinkeskustan maanalaisten parkkipaikkojen lisäämisen muodossa.

Pyöräilyä edistävät toimenpiteet on Helsingin ohjelmassa hyvin esillä. Pyöräilyn kaksinkertaistamistavoite tulisi kuitenkin nostaa vielä selkeämmin esille toimenpiteiden joukossa. Pyöräilyn lisääminen vaatii tarpeeksi suurten ja käytännöllisissä paikoissa sijaitsevien pyöräparkkien osuuden nostamista suhteessa autoparkkipaikkoihin.

Olemassa olevien kevyenliikenteen väylien kuntoon tulee kiinnittää huomiota. Helsingissä on lukuisia esim. asuinkorttelien välissä kulkevia, osittain puistoja ja viheralueita leikkaavia väyliä, joiden rooli työmatkojen ja päivittäisen asioinnin kannalta on tärkeä. Tärkeiden ulkoilureitistön ulkopuoliset väylät tulisi kartoittaa ja niille tulisi tehdä tarpeelliset kunnostustoimet.

Bussien kuntoon ja liikkumiseen joustavuuteen on kiinnitettävä enemmän huomiota. Ohjelmassa on kiitettävästi huomioitu esim. bussilinjojen kattavuus ja liikenteen ohjauksen parantaminen, mutta vuorojen tiheyteen ei ole kiinnitetty huomiota.

Tärkeimmät katupölyn torjunnan toimenpiteet ovat katujen kevätpuhdistuksen aikaistaminen ja nopeuttaminen. Helsy esittää, että ne katujen ja jalkakäytävien reunat, jotka rajautuvat rinnemäisiin viheralueisiin ja ne viheralueet, joiden rajalla liikkuu runsaasti ihmisiä, kartoitetaan ja suojataan maa-ainesta pidättävillä suojareunuksilla. Sama toimenpide tulisi tehdä myös kaduille, joilla autot parkkeeraavat suoraan viheralueen reunaan.

Reunaviheralueet, puut metsät ja kasvillisuus ylipäänä toimivat kaupunkiympäristössä erinomaisina ilmansaasteiden suodattimina. Kaupunkiviheralueiden suojaava rooli on muistettava ottaa toimenpiteissä huomioon.

Pienpolton kohdalla yksi vähennystoimenpide on kannustaminen vanhojen tulisijojen korvaamiseen uusilla. Kaupungin tulisi järjestää puolueeton asiantuntija neuvomaan eri lämmitysvaihtoehtojen sopivuudesta kussakin tulisijataloudessa. Neuvonta saattaisi nopeuttaa pienpoltosta luopumistavoitteen toteutumista. Samantapaista neuvontaa voisi järjestää myös lämpöpumpun käyttöönoton arvioimisessa.

Helsingin kaupunginosayhdistykset ry (Helka) katsoo (9.4.2008), että ilmanlaatuongelmat, kuten pitkäaikaiset hiukkasten ja typpioksidin pitoisuuksien raja-arvojen ja otsonipitoisuuksien ylitykset, pitäisi pyrkiä ratkaisemaan eikä hakemaan poikkeamaoikeuksia EU:n direktiiveihin.

Toimintaohjelman ikävä totuus on, etteivät ongelman taltuttamiseen valitut pitkänajan toimenpiteet ole riittäneet ja että episodiajattelu on suosinut liian optimistisia oletuksia toimenpiteiden ehkäisevästä vaikutuksesta. Helsingin pääkaupunkina tulee vaikuttaa ympäristölainsäädännön kehittämiseen ja toteuttamiseen huomattavasti tehokkaammin.

Kaupungin asukkaat liikkuvat jatkuvasti sekä ulko- että sisäilmassa. Sen vuoksi ei ole luontevaa rajata sen enempää ilmanlaatuasetusta kuin ilmansuojelun toimintaohjelmaan vain ulkoilmaan.

Jotta yksikään ohjelman visioista voisi toteutua, ristiriita ilmastonmuutoksen nopean etenemisen ja kaupungin verkkaisesti etenevän ilmansuojelun ongelmien etenemisen välillä tulee poistaa.

Joukkoliikenteen suosion vaihteluihin on syytä etsiä vuorovaikutteista asukasnäkökulmaa. Joukkoliikenteen kaluston parantaminen lisää osaltaan joukkoliikenteen houkuttelevuutta.

Pyöräteillä on edelleen liikaa vaarallisia paikkoja. Pyöräteiden puhdistukseen on kiinnitettävä lisää huomiota.

Liityntäpysäköintipaikkojen määrä on alimitoitettu. Kaistaohjausta ja joukkoliikenteen etuisuuskohtelua voitaisiin kehittää siten, että joukkoliikenteestä tulisi aina henkilöautoa nopeampi vaihtoehto. Kaavaillut mahdolliset ruuhkamaksut voitaisiin niputtaa liityntäpysäköinnin kehittämiseen.

Katujen siivoamiselle varattu aika on liian pitkä. Myöskään vesipesua ei kaupungin taholta tehdä riittävästi. Aurauksen merkitykseen tulisi kiinnittää lisää huomiota.

Lämmitettyjen katuosuuksien lisääminen ei ole energiataloudellisesti kannatettavaa. Jäteveden lämmön tms. käyttöä katujen lämmityksessä pitäisi tässä tapauksessa tutkia.

Energiakysymykset kuitataan ohjelmassa kovin lyhyesti ja tulevaisuuskuva on ohut. Kovin vähän tilaa annetaan myös TEM:n kanssa solmitun sopimuksen vaikutuksiin bioenergian ym. käytöstä.

Kaupunkilaisille laadittava opas pienpoltosta on tärkeä. Pienpolttoa koskevaa informaatio olisi helppo saada perille esimerkiksi omakotiasukkaita edustavien yhdistysten kautta.

Ohjelmaa voitaisiin vielä täydentää. Viheralueiden ja pääkaupunkiseudun metsien ilmaa puhdistava vaikutus tulisi mainita aineistossa.

Asukaspalautteet Pääkaupunkiseudun ilmansuojeluohjelmia esiteltiin yleisölle ja medialle 12.2.2008. Tilaisuudessa esiteltiin seudun ilmanlaatutilanne sekä YTV:n, Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten ilmansuojelun toimintaohjelmat. Tilaisuuteen osallistui 11 asukasta. Kuntien ympäristöpäälliköt esittelivät toimintaohjelmakokonaisuuden ja yleisöllä oli mahdollisuus esittää kysymyksiä.

Asukkaita kiinnostivat mm., miten kaupungit aikovat estää uusien katukuilujen syntymisen, miksi viherkaistoja ei käytetä pölyntorjuntakeinona, ja mikä on ilmanlaadun kannalta paras jätteenkäsittelytapa. Lisäksi toivottiin tiukempaa puuttumista tulisijojen päästöihin ja ehdotettiin johdinautojen paluuta pääkaupunkiseudun joukkoliikenteeseen.

YTV:n internetsivuilla oli palautelomake, jonka kautta ei esitetty mielipiteitä Helsingin ilmansuojelun toimintaohjelmasta. Sen sijaan Helsingin Sanomien keskustelupalstalla oli vilkasta keskustelua liittyen henkilöautojen ja bussien saastuttavuuteen, joukkoliikenteen kehittämiseen, yksityisautoiluun, ruuhkamaksuihin, katupölyyn sekä ilmansuojelun toimintaohjelmiin. Ilmansuojeluohjelmia koskeva keskustelupalsta oli avoinna Helsingin Sanomien sivuilla 12.-14.2.2008 ja liikenteen päästöjä koskeva keskustelupalsta 26.-29.2.2008.

Kuntalaisten kuuleminen Helsingin kaupungin ilmansuojelun toimintaohjelmasta toteutettiin seuraavasti:

Kaupungin internet-sivuille avattiin keskustelupalsta. Toimintaohjelmaluonnos ja palautelomake paperiversioina oli nähtävillä Helsingin kaupungin kirjastoissa, Jugendsalissa, ympäristökeskuksen kirjaamossa ja kaupungintalon ilmoitustaululla. Helmikuussa järjestettiin yleisötilaisuus ja siitä tiedotettiin. Helsingin Sanomissa, Uutislehti 100:ssa ja Hufvudstadsbladetissa julkaistiin ilmoitukset ohjelman nähtävillä olosta ja palautteenantotilaisuudesta. Medialle lähetettiin tiedote 22.1.2008.

Kuntalaiset antoivat runsaasti palautetta. Kaupungin keskustelupalstalla oli 21 kirjoittajaa, palautelomakkeita saapui 271 kpl ja lisäksi sähköpostilla ja faksilla 3 kpl. Lausuntojen ja kuntalaispalautteen perusteella toimintaohjelmaan (tausta ja toimenpiteiden perustelu) tehtiin useita täydennyksiä.

Kj toteaa, että em. lausunnoissa ja saadussa palautteessa esitetyt seikat on otettu huomioon 29.4.2008 päivätyn Helsingin kaupungin ilmansuojelun toimintaohjelman valmistelussa.

KJ Kaupunginhallitus päättänee

- hyväksyä 29.4.2008 päivätyn Helsingin kaupungin ilmansuojelun toimintaohjelman 2008-2016 hallintokuntien toiminta- ja taloussuunnittelussa mahdollisuuksien mukaan huomioon otettavaksi, ja

- kehottaa ilmansuojelutyöryhmää lähettämään toimintaohjelman Uudenmaan ympäristökeskukselle, vastaamaan ohjelman seurannasta sekä toimittamaan ympäristöministeriölle selvityksen ohjelman toteutumisesta kolmen vuoden välein.

Pöytäkirjanote joukkoliikennelautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle, kiinteistölautakunnalle, liikepalvelulautakunnalle, opetuslautakunnalle, pelastuslautakunnalle, rakennuslautakunnalle, satamalautakunnalle, tekniselle lautakunnalle, terveyslautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle, ympäristölautakunnalle ja YTV:lle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102
Viinanen Jari, ympäristötarkastaja, puhelin 310 31519
Kansanen Pekka, ympäristöjohtaja, puhelin 310 32000

LIITTEET	Liite 1	Helsingin kaupungin ilmansuojelun toimintaohjelma 2008-2016
	Liite 2	Hallintokuntien ja YTV:n lausunnot
	Liite 3	YTV:n kautta saadut lausunnot

LAUSUNTO YMPÄRISTÖMINISTERIÖLLE EHDOTUKSESTA VALTIONEUVOSTON ASETUKSEKSI KIVENLOUHIMON, KIVENLOUHINNAN JA KIVENMURSKAAMON YMPÄRISTÖNSUOJELUSTA

Khs 2008-1027

Ympäristöministeriö pyytää mm. Helsingin kaupunkia antamaan lausuntonsa ehdotuksesta valtioneuvoston asetukseksi kivenlouhimon, kivenlouhinnan ja kivenmurskaamon ympäristönsuojelusta (MURAUS-asetus) 9.5.2008 mennessä.

Ryj toteaa, että lausuntopyyntö 3.4.2008 on saapunut Helsingin kaupungin hallintokeskukseen 15.4.2008. Lausunnon antamiselle on myönnetty lisäaikaa 19.5.2008 saakka.

./. Ympäristöministeriön lausuntopyyntö, muistio 31.3.2008 ehdotuksesta valtioneuvoston asetukseksi kivenlouhimon, kivenlouhinnan ja kivenmurskaamon ympäristönsuojelusta sekä luonnos valtioneuvoston asetukseksi ovat tämän asian liitteenä.

Taustaa Ympäristöministeriö asetti vuonna 2001 työryhmän (ns. MURAUS-työryhmä, l. murskaus- ja asfalttiasemien ympäristölupauudistuksia pohtiva työryhmä) selvittämään louhinnan, kivenmurskauksen ja asfalttiasematoiminnan ympäristönsuojeluvaatimusten yhdenmukaistamista.

Toimeksiannon mukaan työryhmän tehtävänä oli selvittää mahdollisuudet säätää toimialoja koskevista vaatimuksista ympäristönsuojelulain 12 §:n nojalla annettavalla asetuksella. Työryhmä laati asetusehdotuksen perusteluineen. Ehdotuksen tavoitteena oli toimialan ympäristönsuojeluvaatimusten yhdenmukaistaminen ja samalla sääntelyjärjestelmän keventäminen.

Ehdotuksesta saadun palautteen ja lausuntokierroksen jälkeen työtä on jatkettu virkatyönä. MURAUS-ehdotusten valmistelu on myöhemmin tiiviisti liittynyt 29.11.2005 perustetun ympäristölupajärjestelmän ja -hallinnon tehostamiseen sekä lupakäytäntöjen yhdenmukaistamiseen tähtäävän työryhmän työhön. MURAUS-asetusehdotusta on yhdenmukaistettu näiden normiehdotusten mukaiseksi.

Ryj toteaa, että kaupunginhallitus on 28.4.2008 § 621antanut ympäristöministeriölle lausunnon ympäristölupajärjestelmän ja -hallinnon tehostamiseksi sekä lupakäytäntöjen yhdenmukaistamiseksi perustetun hankkeen osaprojektien I ja III loppuraporteista.

Ehdotus valtioneuvoston asetukseksi

Ehdotuksen pääasiallinen sisältö on asetuksella säätää kivenlouhimon, kivenlouhinnan ja kivenmurskaamon yleisistä ympäristönsuojeluvaatimuksista ympäristönsuojelulain (86/2000, YSL) säännöksiä täsmentäen, sen lisäksi mitä näistä toiminnoista muutoin säädetään ympäristönsuojelulaissa, maa-aineslaissa sekä muualla lainsäädännössä. Asetuksessa säädetään kunkin toiminnan päästöjen rajoittamiseksi tarpeellisista sijoittumiseen, ilmansuojeluun, meluun, tärinään, maaperän ja pohjaveden suojeluun ja pintaveden pilaantumisen ehkäisyyn liittyvistä ympäristönsuojelutoimista sekä toiminnassa noudatettavasta parhaasta käyttökelpoisesta tekniikasta.

Asetuksessa määriteltyjä ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimuksia noudatettaisiin raja-arvoina kivenlouhimon, kivenlouhinnan ja kivenmurskaamon ympäristöluvissa ja suosituksena laitoksiin, joiden toiminta on alle 50 päivää vuodessa, mikä edellyttää YSL 60 §:n mukaisen meluilmoituksen.

Asetuksella säädettäisiin perusteista, joita noudattamalla lupakäytäntö ja määräysten sisältö yhdenmukaistuisi, käsittely nopeutuisi ja ympäristönsuojelun taso kokonaisuudessaan parantuisi. Yhtenäinen normi takaisi toiminnanharjoittajille sijainnista riippumatta ennakoitavissa olevan ja yhtenäisen toiminnan ympäristönsuojeluvaatimusten tason. Yhtenäiset vaatimukset helpottaisivat myös laitosten toiminnan valvontaa. Asetus ei kiristäisi toiminnan vaatimuksia.

Asetuksen mukanaan tuomilla yhdenmukaisilla lupa- ja ilmoituspäätöskäytännöillä saavutettaisiin hallinnollisia säästöjä käsittelyn nopeutuessa. Toisaalta toiminnanharjoittajat välttyisivät nykyisistä, tapauskohtaisesta lupaharkinnasta johtuvista eritasoisista määräyksistä johtuvilta kustannuksilta.

Asetus ehdotetaan tulevaksi voimaan 1.3.2009. Asetusta sovellettaisiin uusia lupapäätöksiä tehtäessä ja vanhoja lupapäätöksiä uusittaessa.

Ympäristökeskus toteaa (30.4.2008) ehdotuksesta valtioneuvoston asetukseksi kivenlouhimon, kivenlouhinnan ja kivenmurskaamon ympäristönsuojelusta (Perustelumuistio 31.3.2008) seuraavaa:

2 § Soveltamisala

Asetusehdotuksen 2 §:n mukaan asetusta sovelletaan kivenlouhimon, kivenlouhinnan ja kivenmurskaamon ympäristölupamenettelyssä ja ohjeellisesti laitoksiin, jotka toimivat alle 50 päivää vuodessa.

Ympäristökeskus toteaa, että perustelumuistiossa (kohta 7 §) todetaan kuitenkin, että ilman laadun raja-arvot olisivat samat sekä ilmoituksen- että luvanvaraisilla toiminnoilla.

4 § Sijoittamista koskevat vaatimukset

Asetusehdotuksen 4 §:ssä on esitetty 200 metrin suojaetäisyyttä asumiseen tai loma-asumiseen käytettävään rakennukseen tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan piha-alueeseen.

Ympäristökeskus toteaa, että tiiviissä kaupunkiympäristössä on myös muita melulle ja erityisesti pölylle herkkiä kohteita, esimerkiksi päiväkodit, koulut ja niiden piha-alueet sekä virkistysalueita, joiden ympärillä tulisi olla riittävän pitkä suojaetäisyys.

5 § Toiminta-alueen pölyntorjunta

Asetusehdotuksen 5 §:ssä edellytetään laitosalueelta lähtevien pölyävien kuormien kastelua. Kastelu voidaan asetusehdotuksen mukaan kuitenkin lopettaa pakkasen vuoksi.

Ympäristökeskus toteaa, että esimerkiksi Helsingin ilman laatu on huono erityisesti talviaikaan. Tällöin pölyävien kuormien kuljettaminen voi paikallista heikentää merkittävästi ilman laatua. Tämän vuoksi pakkanen ei saa olla perusteena pölyntorjunnan laiminlyönnille. Mikäli pölyäviä kuormia ei voida pakkasen vuoksi kastella, kuormat tulee peittää tai kuljetukset tulee keskeyttää, kunnes pölyntorjuntaa voidaan jatkaa kastelemalla.

Lisäksi ympäristökeskus toteaa, että asetuksessa tulisi vaatia myös päällystämättömien raskaan liikenteen ajovälien suolausta pölyhaitan vähentämiseksi. Myös laitosten välittömässä vaikutuspiirissä olevat katualueet tulee pitää mahdollisimman puhtaina laitosalueelta kulkeutuvasta maa-aineksesta pölyhaittojen estämiseksi.

Edelleen ympäristökeskus toteaa, että tiiviissä kaupunkiympäristössä porauslaitteet tulee varustaa pölynkeräyslaitteistolla, jonka on oltava käytössä aina, kun työtä tehdään. Lisäksi pölynkeräyslaitteiston tyhjentäminen räjäytyspaikalle tulee kieltää, mikä vähentää merkittävästi porauspölyn leviämistä ympäristöön räjäytyksen, louheen lastauksen ja kuljetuksen sekä mahdollisen murskauksen aikana.

6 § Kivenmurskaamon pölyntorjunta

Asetusehdotuksen 6 §:ssä mainitaan 200 metrin ja 500 metrin suojaetäisyydet asumiseen tai loma-asumiseen käytettävään rakennukseen tai sen piha-alueeseen.

Ympäristökeskus toteaa, että tiiviissä kaupunkiympäristössä on myös monia muita pölylle herkkiä kohteita, esimerkiksi päiväkodit, koulut ja niiden piha-alueet sekä virkistysalueita, joiden ympärillä tulisi olla riittävän pitkä suojaetäisyys.

Lisäksi ympäristökeskus toteaa, että murskausyksiköt on pölyn ympäristöön leviämisen estämiseksi varustettava tiiviillä kuljettimien ja seulojen päälle asetettavilla pölykatteilla sekä kastelujärjestelmällä, jossa veden sumutuspisteitä on ainakin murskaimen ylä- ja alapuolella ja jokaisessa kuljettimen purkukohdassa. Mikäli veden käyttö pölyntorjunnassa ei ole mahdollista esimerkiksi pakkasen vuoksi, tulee murskausyksiköihin asentaa riittävän tehokkaat pölynerottimet pölypitoisen ilman suodattamiseksi ennen murskaustyön jatkamista. Pakkanen ei saa olla perusteena pölyntorjunnan laiminlyönnille.

Edelleen ympäristökeskus toteaa, että tiiviissä kaupunkiympäristössä murskaamon pölyntorjuntajärjestelmän on oltava kokonaisuudessaan käytössä aina kun murskaustyötä tehdään.

7 § Ilman laadun seuranta

Perustelumuistiossa todetaan, että ilman laadun raja-arvot olisivat samat sekä ilmoituksen- että luvanvaraisilla toiminnoilla. Asetusehdotuksen 7 §:ssä ei kuitenkaan mainita tätä laajennettua soveltamisalaa.

9 § Melutason raja-arvot

Ympäristökeskus toteaa, että valtioneuvoston antamat melun ohjearvot ovat riittämättömät yöaikaisen meluhaitan arvioimiseen. Koko yöajan kello 22.00–7.00 keskiäänitaso (L_Aeqklo22-7) ei yksin riitä kuvaamaan meluhaitan suuruutta, jos melutaso on vaihteleva. Lyhytkestoinen melu saattaa aiheuttaa unen häirintää, vaikka koko yöajan ohjearvo ei ylittyisikään. Pitkään jatkuva unen häirintä voi aiheuttaa terveyshaittaa.

14 § Erityisen häiritsevien työvaiheiden toiminta-aikarajoitukset

Asetusehdotuksen 14 §:ssä todetaan, että poraaminen ja murskaaminen ovat kiellettyjä kello 22.00–7.00, jos toiminnan etäisyys on alle 700 metriä melulle altistuvista kohteista. Lisäksi asetusehdotuksessa sallitaan tuotteiden kuormaus ja kuljetukset kello 6.00 alkaen.

Ympäristökeskus toteaa, että perustelumuistiossa todetaan, että poraamisen ja murskaamisen työaikaa olisi rajoitettu tunnin melun keskiäänitason laskenta aikaan verrattuna ja kello 21.00 jälkeen voisi tehdä vain työn lopetukseen liittyviä toimintoja. Tämä vähentäisi perustelumuistion mukaan melua erityisesti ilta-aikaan.

Lisäksi ympäristökeskus toteaa, että mikäli kuormaus ja kuljetukset sallitaan kello 6.00–7.00, mikä on yöaikaa, siitä saattaa aiheutua unen häirintää ja pitkään jatkuessaan jopa terveyshaittaa. Koko yöajan keskiäänitasona (L_Aeqklo22-7) annettu meluraja ei yksin riitä kuvaamaan lyhytkestoisen melun aiheuttamaa haittaa yöaikaan.

Vaikutus laitosten toimintaan Helsingissä

Helsingissä on tällä hetkellä viisi kivenmurskaamoa, joilla on voimassa oleva ympäristölupa. Näistä kivenmurskaamoista kolme toimii suurilla rakennustyömailla. Lisäksi neljän kivenmurskaamon toiminnasta on tehty ympäristönsuojelulain 60 §:n mukainen meluilmoitus. Myös ne toimivat rakennustyömailla. Tyypillisesti Helsingissä toimii vuoden aikana 10–20 kivenmurskaamoa (vuonna 2001 yhteensä 48 kpl), joiden toiminta-aika on enintään 49 päivää. Sen sijaan asetuksen tarkoittamaa kivenlouhimoa tai kivenlouhintatoimintaa, joka ei liittyisi rakennustoimintaan, ei Helsingissä ole.

Helsingin kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä on säädetty alle 49 päivää toimivien murskaamojen pölyntorjuntaa ja polttoaineiden käsittelyä koskevat vähimmäisvaatimukset. Ympäristönsuojelumääräyksissä on myös louhinnan pölyntorjuntaa koskevat minimivaatimukset. Ympäristölupalaitoksen ympäristönsuojeluvaatimukset ovat tyypillisesti vähintään samaa tasoa kuin alle 49 päivää toimivien laitosten.

Asetusehdotus antaa ympäristönsuojeluviranomaiselle mahdollisuuden ottaa paikalliset olosuhteet huomioon antaessaan toimintaa koskevia määräyksiä. Tämä on erityisen tärkeää Helsingin kaltaisessa tiiviissä kaupunkiympäristössä, jossa asetuksessa kuvatut suojaetäisyydet tyypillisesti alittuvat, koska Helsingissä asetusehdotusta soveltamiskohteet ovat tyypillisesti rakennustyömailla toimivia kivenmurskaamoja.

Lopuksi ympäristökeskus haluaa korostaa, että kun pölypäästöjä aiheuttavia louhinta- ja murskaustöitä tehdään tiiviissä kaupunkiympäristössä, tulee parhaiden käyttökelpoisten pölyntorjuntamenetelmien olla käytössä aina, kun töitä tehdään. Toiminnanharjoittajalle ei tule jättää harkintavapautta pölyntorjunnan minimitason suhteen.

Kaupunkisuunnitteluvirasto kannattaa (30.4.2008) kivenlouhimon, kivenlouhinnan ja kivenmurskaamon ympäristönsuojelusta laadittua asetusehdotusta. Lupaharkinnan yhdenmukaistaminen tuo etuja sekä lupien käsittelyyn että hakemiseen. Lisäksi yhdenmukaisella ympäristönsuojelutoimien minimivaatimustasolla pystytään nykykäytäntöä paremmin turvaamaan ympäristönsuojelun vähimmäistaso eri alueilla.

Rakennusvirasto toteaa (2.5.2008), että esitetty asetus selventää, millaisiin tekijöihin lupaa hakiessa tulee kiinnittää huomiota ja sillä tavalla selkiinnyttää ympäristölupahakemuksen sisältöä.

Työssä on kiinnitetty huomiota, että asetuksella säädettäisiin perusteista, joita noudattamalla lupakäytäntö ja määräysten sisältö yhdenmukaistuisi, käsittely nopeutuisi ja ympäristönsuojelun taso kokonaisuudessaan parantuisi. Tämä parantaa myös luvan hakijan oikeusturvaa.

Helsingin kaupungin rakennusvirasto toteaa, että asetuksessa on huomioitu niin ympäristö kuin käyttäjä ja, että lupaprosessin nopeutuminen ja selkeytyminen on kaikkien etu.

Pelastuslaitos ilmoittaa (6.5.2008), että pelastuslaitoksella ei ole kyseiseen asiaan lausuttavaa.

Ryj viittaa saatuihin lausuntoihin ja toteaa asetuksen soveltamisalasta (2 §) ja ilman laadun seurannasta (7 §) lisäksi seuraavaa:

Muistion 2 §:n mukaan asetusta sovellettaisiin kaikkiin kivenlouhimoihin, kivenlouhintaan ja kivenmurskaamoihin, joiden tulee hakea toimintaansa varten ympäristölupa. Niihin laitoksiin, joiden toiminta-aika ei ylitä 50 vuorokautta vuodessa ja joiden tulee tehdä ilmoitus tilapäisestä melusta ja tärinästä, ehdotettua asetusta sovellettaisiin ohjeellisena. Alle 50 päivää toimivien laitosten ei tarvitse hakea ympäristölupaa, vaan ne voivat tehdä ainoastaan YSL 60 §:n mukaisen ilmoituksen.

Asetuksessa määriteltyjä ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimuksia noudatettaisiin raja-arvoina kaikissa kivenlouhimoiden, kivilouhosten ja kivenmurskaamojen ympäristöluvissa. Muistion mukaan asetusehdotuksen 7 §:ssä annettuja ilman laadun raja-arvoja sovellettaisiin kuitenkin myös ilmoituksenvaraisiin toimintoihin.

Ryj katsoo, että mikäli tarkoituksena on, että asetuksen 7 §:ää sovelletaan raja-arvona myös ilmoituksenvaraisiin toimintoihin, tulisi asetuksen 2 §:ää selventää tai tarkentaa tältä osin.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee lähettää ympäristöministeriölle Ehdotuksesta valtioneuvoston asetukseksi kivenlouhimon, kivenlouhinnan ja kivenmurskaamon ympäristönsuojelusta (Muistio 31.3.2008) sekä Valtioneuvoston asetus -luonnoksesta seuraavan lausunnon:

Kaupunginhallitus puoltaa kivenlouhimon, kivenlouhinnan ja kivenmurskaamon ympäristönsuojelusta laadittua luonnosta valtioneuvoston asetukseksi.

Kaupunginhallitus esittää lisäksi seuraavaa:

2 § Soveltamisala Muistion 2 §:n mukaan asetusta sovellettaisiin kaikkiin kivenlouhimoihin, kivenlouhintaan ja kivenmurskaamoihin, joiden tulee hakea toimintaansa varten ympäristölupa. Niihin laitoksiin, joiden toiminta-aika ei ylitä 50 vuorokautta vuodessa ja joiden tulee tehdä ilmoitus tilapäisestä melusta ja tärinästä, ehdotettua asetusta sovellettaisiin ohjeellisena.

Muistion 7 §:ssä todetaan kuitenkin, että ilman laadun raja-arvot olisivat samat sekä ilmoituksen- että luvanvaraisilla toiminnoilla.

Kaupunginhallitus katsoo, että mikäli tarkoituksena on, että asetuksen 7 §:ää sovelletaan raja-arvona myös ilmoituksenvaraisiin toimintoihin, tulisi asetuksen 2 §:ää selventää tai tarkentaa tältä osin.

4 § Sijoittamista koskevat vaatimukset

Asetusehdotuksen 4 §:ssä on esitetty 200 metrin suojaetäisyyttä asumiseen tai loma-asumiseen käytettävään rakennukseen tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan piha-alueeseen. Kaupunginhallitus toteaa, että tiiviissä kaupunkiympäristössä on myös muita melulle ja erityisesti pölylle herkkiä kohteita, esimerkiksi päiväkodit, koulut ja niiden piha-alueet sekä virkistysalueita, joiden ympärillä tulisi olla riittävän pitkä suojaetäisyys.

5 § Toiminta-alueen pölyntorjunta

Toimintoja suunniteltaessa ja sijoitettaessa on otettava huomioon toimintaan liittyvän purkaus- ja lastaustoimintojen aiheuttaman pölyämisen ehkäiseminen. Toiminnan ilmaan tulevia päästöjä on vähennettävä valitsemalla käyttöön mahdollisimman vähäpäästöisiä koneita ja laitteita.

Kaupunginhallitus katsoo, että tiiviissä kaupunkiympäristössä porauslaitteet tulisi varustaa pölynkeräyslaitteistolla, jonka on oltava käytössä aina työtä tehtäessä. Lisäksi pölynkeräyslaitteiston tyhjentäminen räjäytyspaikalle tulisi kieltää. Tämä vähentäisi merkittävästi porauspölyn leviämistä ympäristöön räjäytyksen, louheen lastauksen ja kuljetuksen sekä mahdollisen murskauksen aikana.

Toiminta-alueella ja sen liittymäteillä ym. kuljetukset on suunniteltava ja toteuttava siten, että toiminnasta aiheutuva pölyäminen on mahdollisimman vähäistä. Kaupunginhallitus katsoo, että myös toiminnan välittömässä vaikutuspiirissä olevat katualueet tulee pitää mahdollisimman puhtaina toiminta-alueelta kulkeutuvasta maa-aineksesta pölyhaittojen estämiseksi. Lisäksi päällystämättömien raskaan liikenteen ajoväylien suolausta pölyhaitan vähentämiseksi tulisi harkita.

Laitoksen toiminnasta johtuvan liikenteen aiheuttamien pölyhaittojen vähentämiseksi on laitokselta lähtevien ajoneuvojen kuormat tarvittaessa kasteltava. Kastelujärjestelmää ei tarvitse käyttää silloin, kun kastelu on esim. pakkasen vuoksi teknisesti mahdotonta.

Kaupunginhallitus toteaa, että Helsingin ilman laatu on huono erityisesti talviaikaan. Pölyävien kuormien kuljettaminen voi tällöin merkittävästi heikentää ilmanlaatua ainakin paikallisesti. Kaupunginhallitus katsookin, että pakkanen ei saa muodostua esteeksi pölyn torjunnalle. Mikäli pölyäviä kuormia ei voida pakkasen vuoksi kastella, kuormat tulee peittää tai kuljetukset tulee keskeyttää, kunnes pölyntorjuntaa voidaan jatkaa kastelemalla.

6 § Kivenmurskaamon pölyntorjunta

Asetusehdotuksen 6 §:ssä mainitaan 200 metrin ja 500 metrin suojaetäisyydet asumiseen tai loma-asumiseen käytettävään rakennukseen tai sen piha-alueeseen. Kaupunginhallitus toteaa, että tiiviissä kaupunkiympäristössä on myös monia muita pölylle herkkiä kohteita, esimerkiksi päiväkodit, koulut ja niiden piha-alueet sekä virkistysalueita, joiden ympärillä tulisi olla riittävän pitkä suojaetäisyys.

Kuljettimelta varastokasaan putoavan kiviaineksen pölyämistä on estettävä mm. kuljettimien päähän kiinnitetyillä suojilla. Pölyntorjunnassa voidaan käyttää myös muita teknisiä menetelmiä.

Kaupunginhallitus katsoo, että murskausyksiköt tulee pölyn ympäristöön leviämisen estämiseksi varustaa tiiviillä kuljettimien ja seulojen päälle asetettavilla pölykatteilla sekä kastelujärjestelmällä, jossa veden sumutuspisteitä on ainakin murskaimen ylä- ja alapuolella ja jokaisessa kuljettimen purkukohdassa. Mikäli veden käyttö pölyntorjunnassa ei ole mahdollista esimerkiksi pakkasen vuoksi, tulisi murskausyksiköihin asentaa riittävän tehokkaat pölynerottimet pölypitoisen ilman suodattamiseksi ennen murskaustyön jatkamista. Pakkanen ei saa olla perusteena pölyntorjunnan laiminlyönnille.

Edelleen kaupunginhallitus katsoo, että tiiviissä kaupunkiympäristössä murskaamon pölyntorjuntajärjestelmän tulee olla kokonaisuudessaan käytössä aina murskaustyötä tehtäessä.

9 § Melutason raja-arvot

Kaupunginhallitus katsoo, että asetusluonnoksessa esitetyt melun ohjearvot ovat riittämättömät yöaikaisen meluhaitan arvioimiseen. Koko yöajan kello 22.00–7.00 keskiäänitaso (L_Aeqklo22-7) ei yksin riitä kuvaamaan meluhaitan suuruutta, jos melutaso on vaihteleva. Lyhytkestoinen melu saattaa aiheuttaa unen häirintää, vaikka koko yöajan ohjearvo ei ylittyisikään. Pitkään jatkuva unen häirintä voi aiheuttaa terveyshaittaa.

14 § Erityisen häiritsevien työvaiheiden toiminta-aikarajoitukset

Kaupunginhallitus toteaa, että mikäli kuormaus ja kuljetukset sallitaan kello 6.00–7.00, mikä on yöaikaa, siitä saattaa aiheutua unen häirintää ja pitkään jatkuessaan jopa terveyshaittaa. Koko yöajan keskiäänitasona (L_Aeqklo22-7) annettu meluraja ei yksin riitä kuvaamaan lyhytkestoisen melun aiheuttamaa haittaa yöaikaan.

Lopuksi Kaupunginhallitus toteaa, että Helsingin kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä on säädetty alle 49 päivää toimivien murskaamojen pölyntorjuntaa ja polttoaineiden käsittelyä koskevat vähimmäisvaatimukset. Ympäristönsuojelumääräyksissä on myös louhinnan pölyntorjuntaa koskevat minimivaatimukset. Ympäristölupalaitoksen ympäristönsuojeluvaatimukset ovat tyypillisesti vähintään samaa tasoa kuin alle 49 päivää toimivien laitosten.

Kaupunginhallitus katsoo, että asetusluonnos antaa ympäristönsuojeluviranomaiselle mahdollisuuden ottaa paikalliset olosuhteet huomioon antaessaan toimintaa koskevia määräyksiä. Tämä on erityisen tärkeää Helsingin kaltaisessa tiiviissä kaupunkiympäristössä, jossa asetuksessa kuvatut suojaetäisyydet tyypillisesti alittuvat.

Kirje ympäristöministeriölle ja pöytäkirjanote ympäristökeskukselle, kaupunkisuunnitteluvirastolle, rakennusvirastolle ja pelastuslaitokselle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITTEET	Liite 1	Ympäristöministeriön lausuntopyyntö
	Liite 2	Muistio 31.3.2008
	Liite 3	Luonnos valtioneuvoston asetukseksi

LAUSUNTO APUVÄLINEPALVELUJEN JÄRJESTÄMISEHDOTUKSESTA HUS-ALUEELLA

Khs 2008-960

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän hallitus

pyytää (4.4.2008) lausuntoa HUS-alueen apuvälinepalvelujen järjestämisehdotuksesta 31.5.2008 mennessä.

HUSin hallitus on käynnistänyt selvitystyön apuvälinepalvelujen uudelleen järjestämisestä HUS-alueella. Selvitystyössä kartoitetaan, onko HUSin alueelle mahdollista perustaa alueellinen apuvälineyksikkö, jossa toimijoina ovat kunnat, sairaanhoitopiiri ja mahdolliset muut toimijat.

Selvityshenkilö LKT, ylilääkäri, dosentti Timo Pohjolaisen raportti liitteineen löytyy HUSin sivuilta kohdasta HUS-tietopankki, hallinto ja päätöksenteko, osoitteesta http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,820,821.

Lausuntopyyntö ja selvityshenkilön ehdotukset sekä raportti ilman liitteitä ovat esityslistan liitteinä 1 ja 2.

Terveyslautakunta toteaa (29.4.2008) seuraavaa:

Helsingissä on Suomen suurin terveyskeskus, jonka apuvälinepalvelujen voimavarat ovat suuremmat kuin useimmissa sairaanhoitopiireissä. Helsingin terveyskeskuksessa on apuvälinepalveluja kehitetty suunnitelmallisesti erityisesti 2000 –luvulla ja raportissa nimetyt apuvälinepalveluihin liittyvät ongelmat eivät juurikaan koske Helsingin terveyskeskuksen toimintaa. Helsingissä vastuu apuvälinepalveluista on keskitetty, johtamisjärjestelmä selkeä, palvelut järjestetty porrastetusti ja apuvälinelainaustoiminnan kustannustehokkuutta on olennaisesti parannettu mm. keskittämällä toimintaa olennaisesti aiempaa harvempiin yksiköihin.

Edellä sanotusta poiketen alueellisia, myös Helsingin terveyskeskuksen apuvälinepalvelutoimintaa koskevia ongelmia on työn- ja vastuunjaossa, toiminnan alueellisessa suunnittelussa sekä sen kehittämisessä ja koordinoinnissa. Näiden ongelmien ratkaisemiseksi terveyslautakunta pitää apuvälinetoiminnan kehittämistä välttämättömänä. Tämä ei terveyslautakunnan näkemyksen mukaan kuitenkaan edellytä sairaanhoitopiiristä erillisen, kolmannen asiantuntijaorganisaation perustamista apuvälinepalvelutoimintaa varten.

Hankintaprosessin ongelmina raportissa mainitut hajanainen ja vähäinen kilpailutus ja pienet volyymit eivät paljoakaan koske Helsinkiä, joka hankkii apuvälinepalveluja paljon ja kilpailuttaa hankinnat systemaattisesti. Myös Helsinki voisi kuitenkin hyötyä entisestäänkin suurentuvasta volyymista. Hankintatoiminnan ongelmien ratkaisemiseksi ei tarvittaisi uutta organisaatiota, vaan raportissa esitetyt hankintatoiminnan tavoitteet toteutuisivat sairaanhoitopiirin ja terveyskeskusten hankintayhteistyön, esim. yhteisen hankintarenkaan avulla, mikä myös mahdollistaisi mm. systemaattisen palvelujen kilpailutuksen.

Selvitysmies ehdottaa myös, että alueen kaikissa kunnissa ja sairaaloissa olisi sama tietojärjestelmä apuvälinepalveluja varten. Apuvälinepalvelut ovat osa potilaan hoitoa ja kuntoutusta, joten tietojärjestelmän ongelmat tulee ratkaista osana potilastietojärjestelmäratkaisuja. Maassamme on meneillään valtakunnallinen potilastietojärjestelmien kehittämisprojekti, johon apuvälineiden hallinta- ja tietojärjestelmän kehittäminen tulee liittää siten, että yhteensopivuus varmistetaan.

Raportissa esitetyt suurehkot säästöt ovat arvioita, joiden tueksi esitettyjen perustelujen ja laskelmien toteutuminen ei ole Helsingin terveyskeskuksen toiminnan kannalta arvioiden uskottavaa. Pelkästään ehdotetun uuden apuvälinekeskuksen investointikustannus olisi Helsingin osalta vähintään osittainen päällekkäisinvestointi, koska kaupungin oman apuvälinekeskuksen uudet tilat (n. 1000 brm²) ovat juuri valmistumassa.

Ehdotuksen mukaisessa järjestelmässä apuvälinepalveluja edelleen tuotettaisiin sekä sairaanhoitopiirissä että terveyskeskuksessa, mikä sekin saattaa suuren osan esitetystä järjestelystä Helsingin terveyskeskukselle odotettavissa olevista kustannus- ja toiminnallisista hyödyistä hyvin epävarmoiksi.

Kaiken edellä todetun perusteella terveyslautakunta katsoo, että ensisijainen ratkaisu ei ensi vaiheessa ole esitetyn, sairaanhoitopiiristä erillisen organisaation muodostaminen. Olennaista on asianmukaisen ja toimivan alueellisen palvelutoiminnan yhteistyö- ja suunnittelujärjestelmän aikaansaaminen. Raportissa kuvatut ongelmat voidaan ratkaista perustamalla HUSin organisaatioon HUSin apuvälinepalvelukeskus, joka tuottaisi kattavasti erikoissairaanhoitotasoiset palvelut ja huolehtisi perusterveydenhuollon apuvälinepalveluiden ohjaamisesta ja kehittämisestä. Lisäksi työn- ja vastuunjaon ongelmien ratkaisemiseksi HUSin apuvälinekeskus yhteistyössä terveyskeskusten ja tarvittavilta osin myös sosiaalitoimen kanssa laatisi alueellisen apuvälinesuunnitelman, valmistelisi alueellisten apuvälinepalvelujen saatavuusperusteet, vastaisi alueellisesti toiminnan kehittämisestä sekä huolehtisi alueellisesta asiakasohjauksesta ja –neuvonnasta.

Sosiaalilautakunta toteaa (6.5.2008) seuraavaa:

Erikoissairaanhoito on velvollinen sairaanhoitopiireittäin laatimaan alueelliset suunnitelmat kuntoutuksen järjestämisestä. Sosiaali- ja terveysministeriön ja Suomen Kuntaliiton julkaisemassa Apuvälinepalveluiden laatusuosituksessa (2003) edellytetään sairaanhoitopiirejä sopimaan alueellaan apuvälinetoiminnan keskittämisestä.

Tehdyssä esityksessä ehdotetaan, että HUS ja alueen kunnat perustavat alueellisen apuvälinekeskuksen ja sen koordinoiman alueellisen osaamisverkon. Alueellisen apuvälinekeskuksen toimintamalli perustuu osaamisverkostoon, jonka muodostavat alueen terveyskeskukset, HUS -sairaalat, kolmas sektori sekä yksityiset apuvälinetoimittajat.

Apuvälinekeskus tuottaa kuntien ja sairaanhoitopiirin apuvälinepalvelut, kuntien vammaispalvelun ja kunnallisten laitosten apuvälineet sekä ulkopuolisten tahojen tilaamat apuvälineet. Apuvälinekeskus laatii perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kanssa yhteiset apuvälineiden saatavuusperiaatteet, joiden mukaan palveluja toteutetaan.

Terveyskeskuksissa tuotetaan perusapuvälineiden lähipalvelut, joissa käytetään apuvälinekeskuksen hankintasopimusten piirissä olevia apuvälineitä. Terveyskeskuksissa on nykyistä pienemmät lähivarastot. Varmuusvarasto on apuvälinekeskuksessa. Kuulon- ja näönhuolto, hengityksen ja kommunikaatioapuvälineiden arviointi, sovitus, käytön ohjaus ja luovutus toimivat entiseen tapaan sairaanhoitoalueiden erikoisalueilla.

Hankintojen keskittämisellä ja tietojärjestelmien kehittämisellä voidaan terapiahenkilöstön työ kohdentaa paremmin asiakastyöhön. Keskitetty kilpailutus ja hankinta tuottavat säästöjä. Apuvälinetoimintaan hankittava tietojärjestelmä mahdollistaa tehokkaamman alueellinen ohjauksen. Kaikissa apuvälineissä käytetään viivakoodijärjestelmää, mikä nopeuttaa palvelua ja helpottaa materiaalinhallintaa. Apuvälineiden perushuolto tehdään lähimmässä terveyskeskuksessa riippumatta siitä, mistä apuväline on saatu. Ne voidaan myös palauttaa lähimmälle terveysasemalle. Apuvälinekeskuksen yhteyteen luodaan asiakasohjausta varten puhelinnumero ja verkkopalveluosoite.

Apuvälinekeskus on kuntien ja HUS:n yhdessä omistama organisaatio. Apuvälineet laskutetaan käyttäjän kunnalta suoriteperusteisella käyttömaksulla.

Arvion mukaan HUS -alueen apuvälineiden uushankinta-arvo oli n. 22 – 23 milj. euroa vuonna 2006. Perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito käyttivät apuvälinepalveluun 70 – 80 henkilötyövuotta. Kilpailuttamisesta arvellaan koituvan 20 %:n säästö ja kuntien henkilötyövuosien oletetaan vähenevän n. 30:een. Työn tuottavuuden parantaminen tuottaa myös säästöjä.

Alueen väestön apuvälinetarpeen arvellaan olevan 3-4 -kertainen vuonna 2040 nykyiseen verrattuna.

Sosiaaliviraston vastuulla oleva apuvälineiden hankinta

Avohuollon palveluissa olevat tai itsenäisesti asuvat helsinkiläiset vanhukset ja vammaiset henkilöt saavat perusapuvälineet terveysasemilta, erikoistason apuvälineet Koskelan sairaalan apuvälinekeskuksesta ja korkean erityistason apuvälineet Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin apuvälinekeskuksesta. Vammaispalvelulain nojalla vaikeavammaiselle henkilölle myönnetään kiinteästi asennettavat nosturit ja hissit tai porrasnostimet, ympäristön hallintalaitteet kuten ovien avausjärjestelmät sekä erilaiset auton apuvälineet.

Vanhusten ja kehitysvammaisten laitospalveluissa apuvälineet kuuluvat laitoksen tuottamiin palveluihin ja laitokset ovat hankkineet ne itse. Yhä enemmän tarvitaan kalliita ja paljon tilaa vieviä apuvälineitä, esimerkiksi nostureita.

Apuvälinepalvelun kustannukset muodostavat merkittävän menoerän laitosten tulosbudjeteissa. Kaupungin omat vanhustenkeskukset käyttivät apuvälineisiin 168 560 euroa vuonna 2007. Erityisen hankalaa ajantasaisen apuvälinevaraston ylläpito on ollut ostopalveluvanhainkodeissa.

Vanhusten palveluissa on neljä erityisesti vanhusten toimintakyvyn palauttamiseen tarkoitettua osastoa. Kun vuonna 2007 palveluketjua kehitettiin HUS -ylikäyttömaksujen välttämiseksi, näiden osastojen asiakaskunta muuttui. Varsinkin Kustaankartanon vanhustenkeskuksessa toimiva Kuntokartano ottaa vastaan murtumapotilaita suoraan erikoissairaanhoidosta, erityisesti lonkkamurtuman jälkeiseen kuntoutukseen. Kuntokartanossa ei ole tarvittavia välineitä, puutetta on mm. kävelytelineistä. Näiden apuvälineiden hankkimista ei ole toistaiseksi pidetty aiheellisena, koska niiden käyttö ei ole säännöllistä, ne ovat suurikokoisia ja vaativat varastointitilaa.

Myös kehitysvammaisten laitospalveluissa hankittavien ja huollettavien apuvälineiden määrä on suuri. Apuvälineet ovat kalliita erikoisvalmisteisia pyörätuoleja, suihkutuoleja tai suihkulavereita, seisomatelineitä jne. (yhteensä noin 250 kpl). Vuosittaiset hankintakustannukset ovat noin 40.000 euroa.

Sosiaalivirastoon laitospalveluihin ostetut apuvälineet on kilpailutettu hankintakeskuksen toimesta yhdessä terveyskeskuksen kanssa. Sosiaaliviraston laitokset pitävät tärkeänä, että nykyiset apuvälineet säilyvät hankkijoiden omistuksessa. Asuntoon kiinteästi asennettavat kalliit apuvälineet kilpailuttaa ja asentaa sosiaaliviraston tilapalvelu yhdessä kiinteistöviraston tilakeskuksen kanssa. Autoon asennettavia apuvälineitä ei ole erikseen kilpailutettu.

Sosiaaliviraston tavoitteena on ollut apuvälinelainaamo, joka palvelisi myös sosiaalitoimen tarpeita ja mahdollistaisi entistä monipuolisemman asukkaiden hoidon ja kuntoutuksen. Merkittävin etu olisi laitosten mahdollisuus päästä apuvälinelainaamon piiriin. Oman, riittävän laajan ja ajantasaisen apuvälineistön hankkiminen sosiaalivirastoon ei ole kannattavaa. Sosiaalitoimen kannalta hallinnollisia ratkaisuja keskeisempää on varmistaa laitosten mahdollisuus saada palveluja. Käytännön suunnittelussa tulee ottaa huomioon, että apuvälinepalvelut toteutetaan kunkin käyttäjäryhmän erityistarpeet huomioon ottaen. Lähtökohtana on aina oltava apuvälineen käyttäjän mahdollisuus aktiiviseen ja mahdollisimman itsenäiseen elämään.

Apuvälineiden saatavuusperusteiden laatimisessa tarvitaan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon lisäksi myös sosiaalitoimen vammaispalvelujen, vanhuspalvelujen ja kehitysvammahuollon sekä käyttäjien asiantuntemusta. Järkevää on, että perusapuvälineiden lähipalvelut tuotetaan edelleen terveyskeskuksissa (Helsingissä terveysasemilla).

Yhteenveto

Edellä mainituin perustein sosiaalilautakunta katsoo, että ensisijainen ratkaisu ei ensi vaiheessa ole esitetyn, sairaanhoitopiiristä erillisen organisaation muodostaminen. Olennaista on asianmukaisen ja toimivan alueellisen palvelutoiminnan yhteistyö- ja suunnittelujärjestelmän aikaansaaminen. Raportissa kuvatut ongelmat voidaan ratkaista perustamalla HUS:n organisaatioon HUS:n apuvälinepalvelukeskus, joka tuottaisi kattavasti erikoissairaanhoitotasoiset palvelut ja huolehtisi perusterveydenhuollon apuvälinepalvelujen ohjaamisesta ja kehittämisestä ja tarjoaa palvelut myös sosiaalitoimen laitoksille.

Suunnitelmissa pitää varmistaa sosiaalihuollon laitosten mahdollisuus tarvittavien apuvälineiden lainaamiseen.

Liikepalvelulautakunta toteaa (29.4.2008), että selvitystyön ehdotus apuvälinekeskuksen perustamiseksi on perusteltua ja periaatteellisesti kannatettavaa. Ennen mahdollisen apuvälinekeskuksen perustamista tulisi vielä kartoittaa Helsingin kaupungin terveyskeskuksen vastaavien apuvälineiden tämän hetkinen tilanne ja selvittää, voisiko alueellinen apuvälinekeskus kattaa myös Helsingin tarpeet.

Mahdollisen jatkoselvityksen osalta tulisi kartoittaa Helsingin kaupungilla olemassa olevat resurssit apuvälinekeskuksen perustamiseksi. Tässä yhteydessä tulisi selvittää, voisiko HUSin ja terveyskeskuksen apuvälinetoiminnot yhdistää. Selvityksessä tulisi myös huomioida eri hallintokuntien valmiudet tuottaa ko. palveluita.

Palvelukeskuksella on palveluksessaan henkilöstöä, joka soveltuu apuvälineiden huoltoon, kuljetukseen ja pienimuotoiseen korjaustoimintaan. Tämän lisäksi palvelukeskuksella on käytössään Helsingin kaupungin sairaaloiden sisäisissä kuljetuksissa kuljetuskalustoa, joka soveltuu erinomaisesti apuvälineiden kuljettamiseen.

Selvityshenkilö esittää ehdotuksissaan (kohta 3.), että "Keskitetyllä apuvälineiden kilpailutuksella ja hankinnalla saadaan merkittäviä säästöjä ja vahva neuvotteluvoima." Tällaisen johtopäätöksen tueksi tulisi esittää tai sen taustalla tulisi olla selkeitä laskelmia. Hankintakeskus katsoo, että Helsingin kaupunki ei saisi kovinkaan suurta hintaetua edelleen keskittämisestä, joten merkittävistä säästöistä ei voitane puhua.

Apuvälineiden markkinakenttä on rakenteeltaan sellainen ja apuvälineiden käyttöindikaatiot sikäli moninaiset, että hyvin harvoissa alaryhmissä voitaisiin tukeutua vain yhteen toimittajaan ja tuotelinjaan. Varsinkin erikoisapuvälineiden osalta käyttöalueet ovat niin moninaiset, että valikoima näissä on oltava laaja.

HUS ja HUS-alueen kunnat ovat hankkineet apuvälineensä huomattavasti hajautetummin kuin Helsingin kaupunki. Siten näillä on todennäköisesti suurempi potentiaali hyötyä hankinnan keskittämisestä.

Selvityshenkilö esittää ehdotuksissaan (kohta 3.), että "Keskitetty kilpailutus poistaa nykyisten kuntien hankintatoimen päällekkäisyyttä." Hankintakeskus näkee asian samoin. Mikäli kilpailutukset voidaan tehdä keskitetysti niin on saavutettavissa prosessisäästöjä.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (12.5.2008), että. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin hallitus on teettänyt selvityksen HUS-alueen apuvälinepalveluiden nykytilasta ja ongelmista. Selvityksen tuloksena on ehdotus palveluiden uudelleen järjestämisestä alueellisen apuvälineyksikön avulla.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa, että tehty selvitys on kattava ja siinä on käsitelty perusteellisesti apuvälinepalvelujen järjestämistä ja siinä esiintyviä ongelmia. Helsingissä toiminnan volyymi on suuri, toimintaa on jo keskitetty ja palvelut järjestetty porrastetusti, joten kaikki raportissa esitetyt ongelmat eivät ole Helsingin osalta ajankohtaisia. Apuvälinepalvelujen laatusuosituksen mukainen keskittäminen, työn- ja vastuunjaosta sopiminen ja toimintatapojen yhtenäistäminen on kuitenkin tarpeellista koko HUS-aluetta ajatellen. Hankintayhteistyön tehostamisesta Helsinkikin hyötyisi.

Tämä ei kuitenkaan edellytä HUSin organisaatiosta erillisen apuvälinekeskuksen perustamista. Toimintaa voidaan kehittää esitettyjen suuntaviivojen mukaisesti myös perustamalla HUSin organisaatioon apuvälinekeskus, jolla olisi vastuu erikoissairaanhoitotasoisista palveluista, perusterveydenhuollon palvelujen ohjaamisesta ja kehittämisestä sekä alueellisesta koordinoinnista.

Talous- ja suunnittelukeskus pitää laskelmia esitetyn vaihtoehdon mukaisista taloudellisista hyödyistä Helsingin kannalta epävarmoina.

Stj katsoo, että terveys- ja sosiaalilautakuntien lausunnoissa on selvitetty Helsingin apuvälinepalvelujen keskeiset kehittämistarpeet ja hankintayhteistyön mahdollisuudet, jotka tulee tuoda esille HUSille annattavassa lausunnossa.

STJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin hallitukselle seuraavan lausunnon apuvälinepalvelujen järjestämisehdotuksesta:

Helsingin terveyskeskus on Suomen suurin ja sen apuvälinepalvelujen voimavarat ovat suuremmat kuin useimmissa sairaanhoitopiireissä. Helsingin terveyskeskuksessa on apuvälinepalveluja kehitetty suunnitelmallisesti erityisesti 2000 – luvulla. Raportissa nimetyt apuvälinepalveluihin liittyvät ongelmat eivät juurikaan koske Helsingin terveyskeskuksen toimintaa. Helsingissä vastuu apuvälinepalveluista on keskitetty, johtamisjärjestelmä selkeä, palvelut järjestetty porrastetusti ja apuvälinelainaustoiminnan kustannustehokkuutta on olennaisesti parannettu mm. keskittämällä toimintaa aiempaa harvempiin yksiköihin.

Helsingin terveyskeskuksen apuvälinepalvelutoiminnan alueellisia ongelmia on työn- ja vastuunjaossa, toiminnan suunnittelussa sekä kehittämisessä ja koordinoinnissa. Toiminnan kehittäminen ei kuitenkaan edellytä sairaanhoitopiiristä erillisen, kolmannen asiantuntijaorganisaation perustamista apuvälinepalvelutoimintaa varten.

Raportissa mainitut hankintaprosessin hajanainen ja vähäinen kilpailutus sekä pienet volyymit eivät juurikaan koske Helsinkiä, joka hankkii apuvälinepalveluja paljon ja kilpailuttaa hankinnat systemaattisesti. Helsinki saattaisi kuitenkin hyötyä yhä kasvavasta volyymista. Hankintatoiminnan ongelmien ratkaisemiseksi ei tarvita uutta organisaatiota, vaan raportissa esitetyt hankintatoiminnan tavoitteet voidaan toteuttaa sairaanhoitopiirin ja terveyskeskuksen hankintayhteistyön, esim. yhteisen hankintarenkaan avulla, mikä myös mahdollistaisi mm. systemaattisen palvelujen kilpailutuksen.

Selvityshenkilö ehdottaa, että alueen kaikissa kunnissa ja sairaaloissa olisi sama tietojärjestelmä apuvälinepalveluja varten. Apuvälinepalvelut ovat osa potilaan hoitoa ja kuntoutusta, joten tietojärjestelmän ongelmat tulee ratkaista osana potilastietojärjestelmäratkaisuja. Parhaillaan on käynnissä valtakunnallinen potilastietojärjestelmien kehittämisprojekti, johon apuvälineiden hallinta- ja tietojärjestelmän kehittäminen tulee liittää siten, että yhteensopivuus varmistetaan.

Raportissa esitetyt suurehkot säästöt ovat arvioita, joiden tueksi ei ole esitetty Helsingin terveyskeskuksen näkökulmasta riittäviä perusteluja. Pelkästään ehdotetun uuden apuvälinekeskuksen investointikustannus olisi Helsingin osalta vähintään osittainen päällekkäisinvestointi, koska kaupungin oman apuvälinekeskuksen uudet tilat (n. 1000 brm²) ovat juuri valmistumassa.

Ehdotuksen mukaisessa järjestelmässä apuvälinepalveluja tuotettaisiin edelleen sekä sairaanhoitopiirissä että terveyskeskuksessa. Tässä valossa Helsingin terveyskeskukselle odotettavissa olevat kustannus- ja toiminnalliset hyödyt näyttävät epävarmoilta.

Helsingin sosiaaliviraston tavoitteena on ollut apuvälinelainaamo, joka mahdollistaisi entistä monipuolisemman asukkaiden hoidon ja kuntoutuksen. Vanhusten ja kehitysvammaisten laitospalveluihin kuuluvat apuvälineet, jotka laitokset ovat hankkineet itse. Laitoksille apuvälinelainaamo olisi merkittävä etu.

Helsingin kaupungin kannalta ensisijainen ratkaisu ei ole esitetyn, sairaanhoitopiiristä erillisen organisaation muodostaminen. Olennaista on asianmukaisen ja toimivan alueellisen palvelutoiminnan yhteistyö- ja suunnittelujärjestelmän aikaansaaminen. Raportissa kuvatut ongelmat voidaan ratkaista perustamalla HUSin organisaatioon HUSin apuvälinepalvelukeskus, joka tuottaisi kattavasti erikoissairaanhoitotasoiset palvelut ja huolehtisi perusterveydenhuollon apuvälinepalvelujen ohjaamisesta ja kehittämisestä sekä tarjoaisi palvelut myös sosiaalitoimen laitoksille. Lisäksi työn- ja vastuunjaon ongelmien ratkaisemiseksi
HUSin apuvälinekeskus yhteistyössä terveyskeskuksen ja tarvittavilta osin myös sosiaalitoimen kanssa laatisi alueellisen apuvälinesuunnitelman, valmistelisi alueellisten apuvälinepalvelujen saatavuusperusteet, vastaisi alueellisesti toiminnan kehittämisestä sekä huolehtisi alueellisesta asiakasohjauksesta ja –neuvonnasta. Suunnitelmissa olisi tarpeen varmistaa myös sosiaalihuollon mahdollisuus saada tarvitsemansa apuvälinepalvelut.

Kirje Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän hallitukselle ja pöytäkirjanote terveys-, sosiaali- ja liikepalvelulautakunnalle sekä talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Rautanen Marja-Liisa, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36184

LIITTEET	Liite 1	HUSin lausuntopyyntö 4.4.2008 ja selvityshenkilön ehdotukset
	Liite 2	Selvitysraportti

LAUSUNTO HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDELLE KAUPUNGINVALTUUSTON PÄÄTÖKSESTÄ TEHDYSTÄ VALITUKSESTA LAAJASALON YLISKYLÄNLAHDEN RANTA-ALUEIDEN ASEMAKAAVA-ASIASSA (NRO 11689)

Khs 2007-1519

Kaj toteaa, että kaupunginvaltuusto on 13.2.2008 hyväksynyt 49. kaupunginosan (Laajasalo) korttelin nro 49012 tontin nro 1 sekä puisto-, venesatama-, vesi- ja katualueita koskevan asemakaavan muutoksen kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston 24.5.2007 päivätyn ja 15.11.2007 muutetun piirustuksen nro 11689 mukaisena.

Asemakaavan muutos koskee Laajasalon pohjoisosassa sijaitsevaa, Kuukiventieltä lähelle Orisaarentietä ulottuvaa ranta-aluetta.

Xxxxx-Xxxx Xxxxxxxx on tehnyt (19.3.2008) asemakaavan muutosta koskevan valituksen Helsingin hallinto-oikeudelle.

./. Valitus on kokonaisuudessaan esityslistan tämän asian liitteenä.

Helsingin hallinto-oikeus pyytää (26.3.2008) kaupunginhallitusta hankkimaan kaupunginvaltuuston lausunnon valituksen johdosta.

Hallintokeskuksen oikeuspalvelut toteaa (30.4.2008) yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston kanssa laadittuna lausuntonaan kaupunginhallitukselle seuraavaa. Oikeuspalvelut viittaa kaupunginvaltuuston pöytäkirjan 13.2.2008 liitteenä oleviin päätöksen perusteluihin, kaupunkisuunnittelulautakunnan esityslistatekstiin 24.5.2007 ja kaupunkisuunnittelulautakunnan esityslistatekstiin 15.11.2007. Oikeuspalvelut esittää yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston kanssa laadittuna

Xxxxx-Xxxx Xxxxxxxxx valitus

Xxxxx-Xxxx Xxxxxxxx esittää (19.3.2008) valituksessaan, että asemakaavan muutos on käynnistetty toisarvoisista syistä, se rikkoo yhdenvertaisuus- ja syrjimättömyysperiaatetta ja vuorovaikutusmenettely on ollut puutteellinen. Lisäksi Xxxxxxxxx katsoo, että asemakaavamuutos ei täytä asemakaavan eikä yleiskaavan sisältövaatimuksia eikä riittäviä selvityksiä ja tutkimuksia ei ole tehty.

Kevyt liikenne on järjestetty huonommin kuin voimassa olevassa kaavassa, jossa kevyt liikenne ja moottoriliikenne on eroteltu eivätkä ne risteä ja kevyt liikenne on linjattu siltapenkkaa loivemmin laskevaan rinteeseen. Autoilun ulottamiselle tärkeille kevyen liikenteen väylille ei ole perusteita. Laajasalolaisten kulkutapajakauma on hyvin yksityisautopainotteinen. Suunnittelussa on yksipuolisesti huolehdittu autoilun edellytysten täyttämisestä. Kaava syrjii kevyttä liikennettä.

Veneiden laskua ja nostoa on pari kertaa vuodessa. Haitta on lyhytkestoinen, harvoin tapahtuva. Konfliktit ovat syntyneet tavallisessa ajossa olevien eikä raskaan liikenteen kanssa. Rannassa oleva huvila on kävelyetäisyydellä venesataman vieressä, joten haitta ei ole kohtuuton eikä peruste ympärivuotiselle ajolle. Eteläisen huvilan ajoyhteys on järjestettävissä korttelin 49051 kautta.

Muutoksella ei luoda edellytyksiä terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle eikä kevyen liikenteen järjestämiselle. Moottoriliikenteen järjestämiselle asetettavat tavoitteet tai vaatimukset eivät edellytä autoilun ulottumista puistoon tai kevyen liikenteen väylälle.

Vastine valituksen johdosta

Oikeuspalvelut toteaa, että maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n mukaan asemakaavaa laadittaessa on maakuntakaava ja oikeusvaikutteinen yleiskaava otettava huomioon siten kuin siitä säädetään. Asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle, palvelujen alueelliselle saatavuudelle ja liikenteen järjestämiselle. Rakennettua ympäristöä ja kulttuuriympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Kaavoitettavalla alueella tai sen lähiympäristössä on oltava riittävästi puistoja tai muita lähivirkistykseen soveltuvia alueita. Asemakaavalla ei saa aiheuttaa kenenkään elinympäristön laadun sellaista merkityksellistä heikkenemistä, joka ei ole perusteltua asemakaavan tarkoitus huomioon ottaen. Asemakaavalla ei myöskään saa asettaa maanomistajalle tai muulle oikeudenhaltijalle sellaista kohtuutonta rajoitusta tai aiheuttaa sellaista kohtuutonta haittaa, joka kaavalle asetettavia tavoitteita tai vaatimuksia syrjäyttämättä voidaan välttää.

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin.

Maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:n mukaan kaavoitusmenettely tulee järjestää ja suunnittelun lähtökohdista, tavoitteista ja mahdollisista vaihtoehdoista kaavaa valmisteltaessa tiedottaa niin, että alueen maanomistajilla ja niillä, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa, sekä viranomaisilla ja yhteisöillä, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään (osallinen), on mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun, arvioida kaavoituksen vaikutuksia ja lausua kirjallisesti tai suullisesti mielipiteensä asiasta.

Oikeuspalvelut toteaa, että asemakaava täyttää asemakaavan sisältövaatimukset. Kaavaa valmisteltaessa vuorovaikutus on hoidettu laissa edellytetyllä tavalla, kuten kaavaselostuksesta ilmenee. Kaava perustuu riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin.

Voimassa olevissa kaavoissa 5677 (vahvistettu 1965), 6959 (vahvistettu 1971) ja 7340 (vahvistettu 1977) ei ole otettu huomioon puistossa olevien huviloiden mahdollista säilymistä. Kaavassa 7340, joka koskee muutosalueen pohjoisinta osaa, on ohjeellinen jalankulkuliikenteelle varattu alueen osa, joka ei kartalla risteä autoliikenteen kanssa vaan johtaa venesataman pohjoispuolelta kevyelle liikenteelle varattuun venesatama-alueen rantaan. Ajoliikennettä on osoitettu vain venesataman koillisnurkkaan, ja siitä etelään tie (vanha Axel Lindbergin tie, tuleva Tuurholmanpolku) jää kaavassa venesatama-alueen sisäpuolelle. Kaavassa 5677, joka koskee muutosalueen eteläosia, ei puistoalueella ole mitään merkintöjä, vaan polut ja rakennukset näkyvät vain pohjakarttamerkintöinä.

Kaava 7340 ei ole toteutunut, vaan pohjoisimmassa osassa kevyelle ja autoliikenteelle on yhteinen, jyrkkä tie, joka on johtanut vaaratilanteisiin. Ajoliikenteen päätulosuunta venesatamaan on kaavasta poiketen venesatama-alueen luoteisosan kautta rantaan, jossa on luiska ja isompien veneiden lasku- ja nostopaikka. Venesataman talvisäilytysalue on aidattu kaavavarausta pienemmäksi, ja pääosin ulkoilureittinä toimiva Axel Lindbergin tie jatkuu nykytilanteessa aitauksen itäsivun ohi etelään.

Nyt valituksen kohteena olevan asemakaavan muutoksen käynnistykseen johtavat syyt, joita valituksessa pidetään toisarvoisina, käyvät ilmi kaavaselostuksessa kappaleesta Tavoitteet: ”Asemakaavan muutoksen päätavoitteena on suojella viheralueella olevia huviloita ja määritellä puitteet niiden käytölle. Muutoksella halutaan myös selkiinnyttää viheralueen polkureitistöä ja saattaa aluevaraukset ajan tasalle.”

Polkureitistön osalta suunnitelma perustuu pääosin rakennusviraston vuonna 2003 konsulttityönä teettämään suunnitelmaan, joka koski Tuurholanpolkua ja latu-uraa välillä Tullisaari - Kuukiventie. Rakennusviraston lisäksi viranomaisyhteistyötä liikkumistarpeiden selvittämiseksi on tehty liikuntaviraston kanssa.

Asemakaavan muutoksessa 11689 venesatamavarausta on pienennetty vastaamaan toteutunutta tilannetta ja Axel Lindbergin tie on merkitty kaavaan pohjois-eteläsuuntaisena Tuurholmanpolkuna, joka on nähty pääulkoiluraittina.

Ajoliikenne ja kevyt liikenne on Tuurholmanpolun pohjoisimmassa osassa eroteltu niin, että kevyt liikenne on runsaan 100 metrin matkalla ajoväylän itäpuolella, jossa sen kaltevuus saadaan hyväksyttäväksi ja josta se luontevasti jatkuu Tuurholmanpolkua pitkin etelään.

Pääajoreitti kääntyy venesataman koillisnurkan kohdalla länteen rantaan, jossa on nostoluiska. Se osa kevyestä liikenteestä, joka tässä kohtaa hakeutuu rantaan ja joka on nähty ulkoiluraitin sivuhaarana, joutuu venesatama-alueen koillisnurkan kohdalla ylittämään ajoväylän. Venesatama-alueen itä- ja eteläpuolella väylä on yhteinen kevyelle ja ajoliikenteelle noin 200 metrin matkalla, samoin venesatamaan kuuluvalla ranta-alueella. Tästä etelään Tuurholmanpolku ja siitä haarautuva Axel Lindbergin polku on varattu kevyelle liikenteelle niin, että Tuurholmanpolulla huoltoajo on sallittu eteläiselle huvilalle asti.

Rantaan johtavalla ajoväylällä sekä venesataman ranta-alueella on nosturiautojen liikennettä keväisin ja syksyisin veneiden laskujen ja nostojen aikana. Raskaaseen liikenteeseen voidaan rinnastaa myös sellaisten veneiden kuljetus laskurampille peräkärryllä, jotka käytön jälkeen viedään omalle pihalle. Suurin osuus ajoliikenteestä johtuu kuitenkin venesataman varsinaisesta toiminnasta, veneiden kunnostuksesta ja varustamisesta sekä veneiden käytöstä.

Huviloiden aiheuttama ajoliikenne on vähäistä tällä hetkellä ja myös tulevaisuudessa. Eteläinen huvila varataan kaavamääräyksen mukaan sellaiseen käyttöön, joka ei edellytä päivittäistä ajoa, ja sitä varten on osoitettu pieni pysäköintialue lähelle venesatamaa. Ajoyhteys korttelin 49051 kautta ei ole mahdollinen kiinteistöteknisten syiden ja maaston takia.

Kaavan 11689 mukaiset polkujärjestelyt ovat nykytilannetta selvästi turvallisempia. Ajoa virkistysalueen kautta venesatamaan ja huviloille ei ole mahdollista kieltää, koska muuta reittiä ei ole. Ainoa tapa täysin välttää ajoliikenteen ja kevyen liikenteen risteäminen olisi osoittaa kevyt liikenne pelkästään venesataman itäpuolelle, ei rantaan, ja kaikki ajoliikenne pohjoispuolelta venesataman rantaan. Tällöin kevyt liikenne olisi pohjoisimmassa osassa kaavan 11689 mukaisesti ajotien itäpuolella.

Valituksessa kaavaa 11689 parempana pidetyllä kaavassa 7340 osoitetulla ohjeellisella järjestelyllä, jossa kevyt liikenne ohjataan pohjoisesta venesataman rantaan ja siitä etelään, ei saavuteta turvallista ja sujuvaa ulkoilureitistöä, koska ajoliikenne venesataman rannassa on välttämätön.

Yhteenveto Oikeuspalvelut toteaa, että valituksessa ei ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden vuoksi kaavapäätös olisi kumottava. Kaavamuutos perustuu lain edellyttämiin riittäviin selvityksiin ja vaikutusten arviointiin sekä täyttää muutkin lain asettamat menettely- ja sisältövaatimukset.

Päätös ei ole syntynyt kuntalain 90 §:n tarkoittamalla tavalla virheellisessä järjestyksessä, viranomainen ei ole ylittänyt toimivaltaansa eikä päätös ole muutenkaan lainvastainen. Kunnallisvalitusmenettelyssä ei voida vedota kaavaratkaisujen mahdolliseen epätarkoituksenmukaisuuteen.

Helsingin hallinto-oikeudelle annettavassa selityksessä tulee näin ollen pyytää valituksen hylkäämistä aiheettomana ja perusteettomana.

Kaupunginhallituksen johtosäännön 8 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan kaupunginhallitus antaa selityksen kaupunginvaltuuston päätöstä koskevan valituksen johdosta, jos kaupunginhallitus katsoo voivansa yhtyä valtuuston päätöksen lopputulokseen.

Kaj toteaa, että valitukseen liittyvät asiakirjat ovat nähtävänä Khn kokouksessa.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa asiasta Helsingin hallinto-oikeudelle edellä esityslistalta ilmenevän, hallintokeskuksen oikeuspalveluiden ehdotukseen perustuvan lausunnon.

Pöytäkirjanote hallintokeskuksen oikeuspalveluille lausunnon laatimista ja antamista varten sekä kaupunkisuunnitteluvirastolle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITE

Xxxxx-Xxxx Xxxxxxxxxx valitus koskien asemakaavaehdotusta nro 11689

ESISOPIMUS PÄÄKAUPUNKISEUDUN YHTEISEN LIIKENTEEN HALLINTAKESKUKSEN PERUSTAMISESTA

Khs 2007-2115

Kaupunkisuunnittelulautakunta ilmoittaa 20.9.2007 seuraavaa:

Yhteenveto Pääkaupunkiseudun liikennevalojen ohjaus yhdistetään samaan keskukseen–Pääkaupunkiseudun liikenteenhallintakeskukseen. Liikenteenhallintakeskus tulee toimimaan Tiehallinnon liikennekeskuksessa Pasilassa. Keskuksessa tulee olemaan Tiehallinnon, Helsingin poliisilaitoksen sekä kaupunkien henkilökuntaa. Tiehallinnon henkilöstö toimii keskuksessa kellon ympäri kun taas poliisin ja kaupunkien henkilöt vain liikenteellisesti vilkkaina aikoina.

Liikenteenhallintakeskuksen toiminnan käynnistämistä varten osapuolet solmivat aiesopimuksen, jossa on määritelty osapuolten toiminnalliset ja taloudelliset vastuut. Toiminnan on suunniteltu käynnistyvän vuoden 2009 alusta. Samalla Helsingin nykyinen vuonna 1967 perustettu liikenteenohjauskeskus lopettaa toimintansa.

Taustaa Pääkaupunkiseudun liikennevalo-ohjauksen yhdistäminen samaan ohjauskeskukseen on yksi kuudesta pääkaupunkiseudun liikenteenhallinnan (PLH) kärkihankkeesta.

Tämän kärkihankkeen toteuttamista varten Pääkaupunkiseudun liikenteenhallinnan johtoryhmä asetti 28.4.2005 työryhmän, jossa oli edustus Tiehallinnosta, Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksesta sekä Espoon, Helsingin ja Vantaan kaupungeista.

Työryhmä esitti Helsingin kaupungin ylläpitämän Hietaniemenkadulla sijaitsevan liikenteenohjauskeskuksen ja Tiehallinnon ylläpitämän Pasilassa sijaitsevan liikennekeskuksen Helsingin toimipisteen yhdistämistä Pääkaupunkiseudun liikenteenhallintakeskukseksi. Näin pääkaupunkiseudun kolmen kaupungin liikennevalo-ohjaus voitaisiin keskittää samaan pisteeseen.

Liikenteenhallintakeskuksen tarve

Liikenteen ohjaus on liikenteen hallinnan keskeisiä keinoja. Oikea-aikaisella liikenteenohjauksella erityisesti normaalista poikkeavissa sääolosuhteissa ja liikennetilanteissa voidaan ratkaisevasti parantaa liikenteen sujuvuutta ja siten vaikuttaa liikenteen taloudellisuuteen ja ympäristön laatuun.

Myös liikenneturvallisuus liittyy voimakkaasti liikenteen hallintaan. Risteys, jonka liikennevalot ovat päiväaikana pois toiminnasta, on kymmenen kertaa vaarallisempi verrattuna risteykseen, jossa valo-ohjaus on toiminnassa. Tästä syystä liikennevalojen nopea ja oikea-aikainen ylläpito vaikuttaa sekä onnettomuusluvuilla mitattuun liikenneturvallisuuteen että liikenteessä koettuun turvallisuuden tunteeseen.

Keskittämällä pääkaupunkiseudun liikennevalojen ohjaus sekä liikennevalojen vikakorjausten kutsut yhteiseen liikenteenhallintakeskukseen saavutetaan selviä hyötyjä:

· Liikennevalojen aktiivinen ohjaus poikkeavissa liikenne- ja keliolosuhteissa laajenee koko pääkaupunkiseudulle. Aikaisemmin se on ollut yleistä vain Helsingissä.

· Liikennevalojen ohjauksen ja moottoritieluokkaisten pääväylien liikenteen hallinnan yhteistoiminta tehostuu kun liikenteen hallintaan liittyvät ratkaisut voidaan päättää yhteisen informaation perusteella.

· Poliisin saattuetoiminta tehostuu, koska kaikkien saattuereittien varrella olevien liikennevalojen ohjaus tapahtuu samasta paikasta.

· Liikennevalojen ylläpidosta vastaavalle henkilöstölle saadaan tieto liikennevalovioista nykyistä nopeammin, mikä lyhentää liikennevalojen keltavilkutusaikaa ja samalla parantaa liikenneturvallisuutta.

· Yleisön kannalta tilanne selkiytyy, koska liikennevaloja koskevia vikailmoituksia sekä liikennevalojen erikoisohjausta koskevia pyyntöjä varten voidaan koko seudulle varata yksi yhteinen puhelinnumero.

Liikenteenhallintakeskuksen toiminta-ajatus

Pääkaupunkiseudun liikenteenhallintakeskus tulee toimimaan yhteisissä tiloissa Tiehallinnon liikennekeskuksessa Pasilassa.

Liikenteenhallintakeskuksessa tulee olemaan tiehallinnon, Helsingin poliisilaitoksen sekä kaupunkien henkilökuntaa. Tiehallinto asettaa liikennekeskukseen 12 henkilöä, Helsingin poliisilaitos 4 henkilöä ja kaupungit yhteisesti yhden henkilön. Tiehallinnon henkilöstö toimii keskuksessa kellon ympäri kun taas poliisin ja kaupunkien henkilöt vain liikenteellisesti vilkkaina aikoina. Samanaikaisesti keskuksessa työskentelee vuorokaudenajasta riippuen yleensä 2–6 henkilöä.

Keskukseen on varattu myös yksi yhteinen tilapäinen työskentelytila liikennevalojen ajoittamisesta vastaavien kaupunkien henkilöiden käyttöön erityisesti silmälläpitäen suurten yleisötapahtumien liikenteenohjauksen valmistelua, jolloin yhteystyö poliisin ja kaupunkien välillä vaatii tavallista enemmän liikennevalojen ajoittamiseen liittyvää ennakkosuunnittelua.

Liikennevalojen kannalta liikenteenhallintakeskuksen toiminta jakaantuu kahteen selkeään kokonaisuuteen – liikenteenohjaukseen ja liikennevalojen ylläpitoon.

Liikenteenohjaus liikennevaloilla

Poliisi ohjaa liikennevaloja aina ollessaan paikalla. Muina aikoina liikenteenhallintakeskuksen muu henkilökunta vastaa vain ennalta sovittujen tilanteiden valo-ohjauksesta. Lisäksi muu henkilökunta asettaa valot vilkulle ja takaisin toimintaan vakavissa ennalta arvaamattomissa tilanteissa.

Liikennevalovioista ilmoittaminen liikennevalojen ylläpidolle

Kaupunkien asettama henkilö ja poliisi paikalla ollessaan ottavat vastaan yleisöltä tulevat vikailmoitukset ja välittävät ne kaupunkien liikennevalohuoltoon. Samoin he välittävät liikennevalohuoltoon havaintonsa liikennevalojen keskuslaitteiden kirjaamista vioista ja häiriöistä. Muina aikoina liikenteenhallintakeskuksen muu henkilökunta ilmoittaa vioista liikennevalohuoltoon.

Yhteinen puhelinnumero

Toimintamalli keskittää liikennevalojen käytön ja vikakorjauksen liikenteenhallintakeskukseen. Tämä antaa mahdollisuuden esimerkiksi pääkaupunkiseudun yhteisen liikennevaloja koskevan vikailmoitusnumeron käyttöön.

Samaan puhelinnumeroon voidaan keskittää myös kaikki liikennevalojen erityistoimintaan liittyvät pyynnöt, kuten liikennevalojen saattaminen keltavilkulle rakennustyömaiden takia. Sen sijaan liikennevalojen toimintaan liittyvät yleiset ehdotukset ja moitteet ohjataan, kuten tähänkin asti, kunkin kaupungin liikennevalojen suunnittelusta vastaaville henkilöille.

Aiesopimus

Liikenteenhallintakeskuksen toiminnan käynnistämistä varten osapuolet solmivat aiesopimuksen. Sopimuksen allekirjoittajina ovat Tiehallinto, Helsingin kihlakunnan poliisilaitos, Etelä-Suomen lääninhallituksen poliisiosasto Espoon ja Vanhaan poliisilaitosten edustajana sekä Espoon, Helsingin ja Vantaan kaupungit.

Aiesopimus määrittelee eri osapuolten liikenteenohjauskeskukseen asettaman henkilöstön, sen toimialueet ja tehtävävastuut. Tämän lisäksi sopimuksessa määritellään osapuolten liikenteen ohjaukseen ja hallintaan asettamat laitteet ja niiden ylläpitovastuut.

Aiesopimuksessa on määritelty myös osapuolten kustannusvastuut. Kukin osapuoli vastaa keskukseen asettamansa henkilöstön palkka- ja muista kustannuksista. Kaupunkien henkilön asettaa Helsingin kaupunki, mutta Espoon ja Vantaan kaupunki korvaavat kumpikin 25 % henkilön kustannuksista Helsingille.

Kaupungit korvaavat omien laitteittensa ja oman henkilökuntansa tarvitsemien tilojen kustannukset tiehallinnolle. Tämän lisäksi kaupungit vastaavat yhteisesti (Helsinki 50 %, Espoo 25 % ja Vantaa 25 %) poliisilaitoksen osuudesta laite- ja henkilökuntatilojen kustannuksista.

Viimeksi mainittu vastaa Hietaniemenkadun liikenteenohjauskeskuksessa vallinnutta käytäntöä, jonka mukaan poliisi ei ole osallistunut tilojen tai liikenteenohjauslaitteiden kustannuksiin.

Lisäksi aiesopimuksessa on määritelty, että osapuolet perustavat työryhmän Pääkaupunkiseudun liikenteenhallinnan kehittämistä varten. Työryhmän vuosittaisen selonteon hyväksyy pääkaupunkiseudun liikenteenhallinnan johtoryhmä (muuttumassa neuvottelukunnaksi), jossa on mukana myös liikenneministeriön, Espoon ja Vantaan poliisilaitosten sekä seudulla toimivien pelastuslaitosten ja aluehälytyskeskusten edustus.

Aiesopimus on voimassa pääkaupunkiseudun liikenteenhallintakeskuksen varsinaisen yhteistyösopimuksen solmimiseen asti. Liikenteenhallintakeskuksen toiminnan on suunniteltu käynnistyvän vuoden 2009 alusta. Samalla Helsingin nykyinen vuonna 1967 perustettu liikenteenohjauskeskus lopettaa toimintansa.

Kaupunkisuunnitteluviraston rooli sopimuksen toteuttamisessa

Kaupunkisuunnitteluvirasto on käynnistämässä laitesiirtojen ja -hankintojen vaatiman suunnittelun.

Vuoden 2008 talousarvioon kaupunkisuunnitteluvirasto on esittänyt 700 000 euron määrärahaa, joka on tarkoitettu keskuksen perustamista varten. Kustannuksissa ei ole kaikilta osin otettu huomioon poliisin ja kaupunkien henkilökunnan käyttöön tulevien tilojen rakennuskustannuksia, koska tilojen suunnittelu on tältä osin vielä kesken.

Helsingin kaupungin osuus keskukseen tulevien laitteiden ylläpitokustannuksista ei tämänhetkisen käsityksen mukaan tule olennaisesti lisääntymään Hietaniemenkadun liikenteenohjauskeskuksen vastaaviin kuluihin verrattuna, joten ylläpitokustannuksia varten ei tarvita lisämäärärahaa.

Kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluosaston hallinnassa olevat Hietaniemenkadun liikenteenohjauskeskuksen nykyiset tilat jäävät Helsingin liikennevalohuollon käyttöön. Osa tiloista, kuten kokoushuone, kaksi työhuonetta ja eteisaula, luovutetaan pois, jolloin tilakustannuksissa saavutetaan säästöä. Säästö ei todennäköisesti kuitenkaan riitä korvaamaan uusista tiloista aiheutuvia tilakustannuksia. Lopullinen tilanne selviää vasta uusien tilojen suunnittelun jälkeen.

Kaupunkisuunnitteluvirasto tulee esittämään vuoden 2009 talousarvioon yhtä uutta henkilöä liikennesuunnitteluosastolle sijoitettavaksi liikenteenhallintakeskukseen. Sopimuksen mukaan Espoon ja Vantaan kaupungit korvaavat Helsingin kaupungille puolet tämän henkilön palkka- ja sivukuluista.

Kaupunkisuunnittelulautakunta esittää kaupunginhallitukselle, että Helsingin kaupunki solmisi aiesopimuksen pääkaupunkiseudun yhteisen liikenteenhallintakeskuksen perustamiseksi Tiehallinnon, Etelä-Suomen lääninhallituksen poliisiosaston, Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen sekä Espoon ja Vantaan kaupunkien kanssa liitteenä olevan sopimusluonnoksen mukaisesti.

./. Aiesopimusluonnos 25.9.2008 on esityslistan tämän asian liitteenä 1.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa lausunnossaan 23.10.2007 seuraavaa:

Talous- ja suunnittelukeskus pitää pääkaupunkiseudun yhteisen liikenteenhallintakeskuksen perustamista selviä hyötyjä tuovana kannatettavana hankkeena ja puoltaa aiesopimuksen tekemistä.

Vuoden 2008 talousarvioehdotuksessa on kaupunkisuunnitteluviraston esityksen mukaisesti varauduttu 700 000 eurolla tarvittaviin laitesiirtoihin ja –hankintoihin.

Hallintokeskuksen oikeuspalvelut esittää lausunnossaan (15.11.2007) lukuisia pienehköjä muutoksia sopimustekstiin, mm. sopimuksen nimeämisestä esisopimukseksi sekä ilmaisuista yhteisen liikenteen hallintakeskuksen henkilöstön, laitteistojen ja kuluvastuiden suhteen sekä sopimuksen raukeamisen suhteen.

./. Oikeuspalveluiden lausunto on liitteenä 2.

Kaupunkisuunnitteluvirasto ilmoittaa (19.3.2008), että liikennesuunnitteluosasto on tehnyt oikeuspalveluiden esittämät muutokset aiempaan sopimustekstiin. Uusi muutettu esisopimus on liitteenä.

Kaupunkisuunnitteluvirasto on lähettänyt (27.12.2007, kirje 248) uuden esisopimuksen kaikille osapuolille. Suullisesti saatujen tietojen mukaan osapuolet ovat hyväksyneet myös muutetun sopimustekstin.

Koska esisopimuksen luonne on muuttunut aiemmasta aiesopimuksesta ja koska hanke on osittain suunnittelun osalta jo käynnissä, liikennesuunnitteluosasto katsoo, että sopimuksen allekirjoitukset voidaan hankkia kierrättämällä sopimuspaperit kaikkien allekirjoittajien kesken.

./ Kaj toteaa, että uusi muutettu esisopimusluonnos on liitteenä 3.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee Helsingin kaupungin osalta hyväksyä liitteenä olevan esisopimuksen pääkaupunkiseudun yhteisen liikenteen- hallintakeskuksen perustamisesta.

Kaupunginhallitus päättänee lisäksi valtuuttaa hallintokeskuksen oikeuspalvelut tekemään sopimukseen tarvittaessa vähäisiä muutoksia.

Pöytäkirjanote kaupunkisuunnittelulautakunnalle, kaupunkisuunnitteluvirastolle, hallintokeskuksen oikeuspalveluille sekä talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITTEET	Liite 1	Aiesopimusluonnos pääkaupunkiseudun yhteisen liikenteenhallintakeskuksen perustamisesta
	Liite 2	Oikeuspalveluiden lausunto aiesopimuksesta
	Liite 3	Esisopimusluonnos pääkaupunkiseudun yhteisen liikenteenhallintakeskuksen perustamisesta



Kokousaika	19.5.2008 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

LIITTEET	Liite 1	Liikuntalautakunnan esityslistateksti 22.4.2008
	Liite 2	Yhteenveto hakijoista