HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS

5.5.2008 pöydälle pantu asia

VT ENROTHIN TOIVOMUSPONSI SÄHKÖLLÄ LÄMMITETTÄVIEN PIENTALOJEN SIIRTYMISESTÄ KAUKOLÄMPÖÖN

Khs 2008-258

Kj toteaa, että Kvsto hyväksyi 30.1.2008 energiapoliittisia linjauksia koskevan selonteon yhteydessä seuraavan toivomusponnen:

”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki ryhtyy edistämään nyt sähköllä lämmitettävien pientalojen siirtymistä kaukolämmöllä lämmitettäväksi. (Matti Enroth, äänin 44-0).”

Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

Tekninen lautakunta toteaa (1.4.2008) lausuntonaan mm. seuraavaa:

Helsingin lämmitettävästä rakennustilavuudesta on yli 92 prosenttia kaukolämmön piirissä. Kaukolämmön ulkopuolella on pääasiassa pien- ja rivitaloja sekä joitain yksittäisiä erillään sijaitsevia suurempia rakennuksia. Yleisin pientalojen ja kaukolämmityksen ulkopuolisten rivitalojen lämmitystapa on sähkölämmitys. Tämä on useimmiten toteutettu ns. suorana sähkölämmityksenä eli kussakin huonetilassa on erillinen lämmön tuotantoyksikkö, eikä rakennuksissa ole keskitettyä lämmönjakojärjestelmää. Kaukolämmitys vastaavasti edellyttää keskitettyä järjestelmää, joka toteutetaan yleisimmin vesikiertoisena. Jos suorasähkölämmitteinen talo halutaan liittää kaukolämmitykseen, tulee talon omistajan rakentaa kiinteistöönsä kokonaan uusi lämmitysjärjestelmä. Tämä on varsin suuri, kallis ja hankala uudistaminen, joka voidaan yleensä tehdä vain kiinteistön perusparantamisen yhteydessä. Helsingissä on myös huomattava määrä ns. varaavaa sähkölämmitystä, joka on vesikiertoinen. Näiden talojen liittäminen kaukolämmitykseen on teknisesti helppoa.

Kaukolämmitystä on Helsingissä tarjolla lähes koko kaupungissa ja verkostoa laajennetaan tarpeen ja kannattavuuden perusteella. Viimeaikainen pysyvä energian hintatason muutos laajentaa kaukolämmön luontaista aluetta myös vanhoilla pientaloalueilla sekä asiakkaan että Helsingin Energian näkökulmasta. Tulevan pitkäaikaisen kehityksen kannalta on merkittävää, että EU:n kaavailema vuoden 2013 jälkeinen yhteistuotannon kaukolämpöä tukeva päästökauppaan liittyvä osio toteutuu. Vuosittain liittyy kaukolämmitykseen noin 300 uutta asiakasta, joista puolet on lämmitystapaa vaihtavia. Helsingin Energia liittää kaukolämmitykseensä uudet asiakkaat, mikäli tämä on teknisesti mahdollista ja taloudellisesti tarkoituksenmukaista. Kaikkien asiakkaiden liittymis- ja myyntiehdot ovat julkiset ja yhtäläiset ja sopimus on yksilöllinen ja asiakaskohtainen. Asiakkailla ei ole velvoitetta liittyä kaukolämmitykseen eikä myöskään Helsingin Energialla ole liittämisvelvoitetta. Ympäristöministeriön lausuntokierroksella olevan uuden rakennus- ja maankäyttölain mukaan kaavoittajalla olisi mahdollisuus velvoittaa uudisrakennuksia liittymään kaukolämmitykseen, mikäli se on alueella mahdollista. Vanhoja kiinteistöjä ei tämäkään velvoite koskisi. Helsingin Energian kannalta asialla ei ole suurta merkitystä, sillä uudisrakennukset valitsevat yleensä kaukolämmön, jos se on saatavilla lukuun ottamatta joitain ns. grynderipohjaisia yksittäisiä tapauksia. Suurempi lämmön myyntimäärien ja siihen liittyvän yhteistuotantosähkön määrän menetys Helsingin kaukolämmölle ja yhteistuotannolle kuitenkin tulee piilosähkölämmityksestä kaukolämmitetyissä kiinteistöissä eli sähköisistä lattialämmityksistä ja ilman esilämmityksestä sekä hallitsemattomasta sähköisestä lisälämmityksestä mukaan lukien ilmalämpöpumput.

Kaukolämmityksen laajentaminen on Helsingin Energian strategisen menestymisen perusta, joten Helsingin Energia huolehtii siitä, että
kaukolämmitys on kilpailukykyinen ja samalla riittävän kannattava. Helsingin Energia liittää kaikki tarkoituksenmukaiset kohteet kaukolämmitykseen. Uudessa energian hintatilanteessa Helsingin Energia tulee laajentamaan kaukolämmitystään myös vanhoilla pientaloalueilla, jos se osoittautuu tarkoituksenmukaiseksi ja alueellisesti löytyy riittävästi kysyntää. Helsingin kaukolämmitys on katsottu olevan määräävässä markkina-asemassa, joten Helsingin Energian on kohdeltava kaikkia asiakkaitansa tasapuolisesti ja syrjimättömästi. Liittymis- ja toimitusehdot sekä hinnastot ovat julkiset ja kaikille asiakkaille samat.

Ympäristölautakunta toteaa (11.3.2008) lausuntonaan mm. seuraavaa:

Lämmitys tuottaa Helsingissä suurimman osan eli noin 47 % kasvihuonekaasupäästöistä. Sähkölämmityksen osuus on noin 2 % kokonaispäästöistä. Helsingissä kaukolämmityksen osuus rakennuskannan kerrosalasta (m2) vuonna 2002 oli 85 %, sähkölämmityksen 6 %, erillisen öljy- ja kaasulämmityksen 6 % ja loput 1 % on sekalaista. Pientaloista kaukolämmityksen piirissä on noin 30 %.

Sähkön kulutus on kasvanut voimakkaasti jo pitkään. Se on ollut seurausta asumisväljyyden ja paljon sähköä käyttävien laitteiden lisääntymisestä. Sähkön kulutuksen kasvu olisi saatava pysähtymään ja kääntymään laskuun. Tehokkaimmin se tapahtuu sähkön säästöllä.

Kaupunki voi vaikuttaa lämmitystapaan antamalla taloudellista tukea, viestimällä parhaasta tekniikasta tai antamalla määräyksiä. Jo olemassa olevan rakennuskannan valmiiden sähkölämmitysjärjestelmien muuttamiseksi kaukolämmöllä tai uusiutuvilla polttoaineilla lämpiäviksi eivät määräykset välttämättä ole paras keino. Sen sijaan tiedon jakaminen ja investointituet olisivat sopivampi ja kaupungin päätäntävallassa oleva keino. Huomioitavaa kuitenkin on, että sähkölämmitteisten rakennusten energiatehokkuutta voidaan edistää myös muilla keinoin, kuten aurinkokeräimillä ja lämpöpumpuilla. Investointituet voitaisiin kanavoida rakennusvalvonnan kautta ja jakaa sieltä tietoa. Yleisen tiedon jakamiseksi kaupunki voisi myös perustaa esimerkiksi erillisen ekotehokkuusneuvontakeskuksen, josta saisi niin energiansäästöön, uusiutuvien käyttöön, jätteiden lajitteluun kuin kestävään liikkumiseen neuvoja. Neuvontakeskuksen perustamista selvitetään parhaillaan.

Pääkaupunkiseudun ilmastostrategiassa 2030 esitetään lämmitys- ja jäähdytystapavalintojen ohjaamista. Pientalojen omistajien ja rakentajien lämmitys- ja jäähdytystapavalintoja ohjataan parantamalla rakentajien tiedonsaantia eri lämmitys- ja jäähdytysmuotojen elinkaarikustannuksista, ympäristövaikutuksista sekä näihin liittyvistä riskeistä tulevaisuudessa. Suositusten antamiseksi tarvittaisiin kuitenkin lisätietoa eri lämmitystapojen soveltuvuudesta eri kohteissa. Tarvittaisiin myös lisätietoa kuntien lämmitystapojen parhaista ja mahdollisista ohjauskeinoista. Strategiassa esitetään mahdollisena keinona, että suositaan asuinrakennuksiin aurinkosähköjärjestelmiä ja aurinkolämpöjärjestelmiä otetaan käyttöön soveltuvissa kohteissa.

Helsingin ilmansuojelun toimintaohjelman luonnoksessa (2008-2016) on yhtenä toimenpiteenä ohjata vähäpäästöisten lämmitysjärjestelmien käyttöön. Ohjelmassa tarkastellaan keinoja, joilla voidaan vähentää ilman epäpuhtauspitoisuuksia kuten hiukkasia. Tämän vuoksi keinona on puun pienpolton kehittäminen vähäpäästöisemmäksi ja rohkaiseminen öljyllä lämmittäviä kiinteistöjä liittymään kaukolämpöön. Vaikka sähkölämmitys ei aiheutakaan terveydelle haitallisia päästöjä ilmaan, sitä ei ohjelmassa kasvihuonekaasupäästöjen takia haluta suosia.

Kaupunginvaltuuston toivomusponnessa edellytetään, että kaupunki ryhtyy edistämään nykyisten sähkölämmitystalojen siirtymistä kaukolämpöön. Ongelmana on, että selvästi yleisimmän sähkölämmitystavan eli suoran sähkölämmityksen muuttaminen vesikiertoiseksi on hankalaa ja kallista. Kannattavinta se olisi toteuttaa talon peruskorjauksen yhteydessä. Pieni osa sähkölämmitteisistä rakennuksista on vesikiertoisia. Vesikiertoisissa sähkölämmitystaloissa vettä lämmitetään yöllä ja kierrätetään pattereissa päivällä. Näiden liittäminen kaukolämpöverkkoon on kustannuksiltaan selvästi edullisempaa kuin niiden, joissa ei ole vesikiertoa. Lämmitystapaan vaikuttamisen ohella vähintään yhtä tärkeää on rakennusten lämmönkulutuksen energiatehokkuuden parantaminen, johon tulisi pyrkiä vaikuttamaan aina peruskorjausten yhteydessä.

Ne suorat sähkölämmitystalot, jotka eivät tule lähiaikoina peruskorjaukseen voitaisiin varustaa ilmalämpöpumpulla, jotka parhaimmillaan säästävät 1/3 lämmityssähkön määrästä. Kaupungin aktiivisella informaatio-ohjauksella voisi olla merkittävä rooli, sillä ilmalämpöpumppujen takaisinmaksuaika on ainoastaan muutama vuosi. Tärkeätä on huomioida myös, että lämpimän käyttöveden osuus on 1/3 -1/4 kokonaislämmön kulutuksesta. Lämmin käyttövesi voidaan lämmittää myös lämpöpumpun avulla tai noin puolen vuoden ajan aurinkokeräimillä. Kaukolämmön käyttö pelkkään käyttöveden lämmitykseen tulee nykyisillä liittymis- ja muilla kustannuksilla niin kalliiksi, että siihen kannustaminen ei ehkä ole realistista.

Yksittäiseen lämmitystapaan ohjaamisen sijaan kunnilla tulisi olla mahdollisuus velvoittaa rakentajat huolehtimaan uudisrakennusten vähäpäästöisyydestä asetettujen kriteerien mukaan. Kriteereinä voisi olla hiilidioksidipäästöt ja energiatehokkuus. Tämä edellyttäisi rakennuskannan vähäpäästöisyyden määrittelyä. Vuoden 2008 alussa voimaan astunut rakennusten energiatodistus ei ole päästöjen arvioinnin kannalta riittävä, sillä se arvioi pelkästään rakennusten lämmitykseen käyttämää ostoenergian määrää riippumatta siitä miten energia on tuotettu. Olemassa oleville omakotitaloille ja enintään kuuden huoneiston kiinteistöille energiatodistus on vapaaehtoinen.

Ympäristölautakunta toteaa, että asia vaatii laajempaa tarkastelua lämmitysmuotojen ja rakennusten energiatehokkuuden osalta. Kaupungin tulisikin laatia selvitys, jonka pohjalta päätetään kriteerit ekologisesti kestäville lämmitysmuodoille ja rakentamiselle. Selvitys sisältäisi toimenpiteet Helsingin lämmitysjärjestelmien muuttamisesta energiatehokkaampaan ja vähäpäästöisempään suuntaan. Selvityksessä tulisi kartoittaa eri vaihtoehtojen kustannustehokkuus, päästövaikutukset, lainsäädännölliset reunaehdot ja kaupungin keinot energiatehokkuuden parantamisen ja lämmitysjärjestelmien vaihdon ohjaamisessa. Selvityksen pohjalta kaupungin investointeja, määräyksiä ja tiedotusta voidaan suunnata mahdollisimman kustannustehokkaasti kaupungin olemassaolevan rakennuskannan päästöjen vähentämiseksi. Selvityksen pohjalta voitaisiin sähkö- ja öljylämmitteisten rakennusten omistajille myös antaa suosituksia, joiden mukaan energiatehokkuutta ja lämmitystapoja kannattaisi kussakin tilanteessa kehittää.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (17.4.2008) lausuntonaan mm. seuraavaa:

Sähköön verrattuna kaukolämpö on tuotannon näkökulmasta energiataloudellisesti edullista, sillä yhteistuotanto hyödyntää polttoaineiden energiasisällön tehokkaasti. Kuluttajan näkökulmasta lämmitysmuodosta toiseen siirtymiseen vaikuttavat erityisesti investointi- ja käyttökustannukset, käytön vaivattomuus ja kaukolämmön saatavuus.

Helsingissä kaukolämpöverkosto on hyvin kattava. Viime vuosina verkoston piiriin on saatu myös lähes kaikki vanhat, pientalovaltaiset alueet. Tähän on merkittävästi vaikuttanut pientalovaltaisten alueiden täydennysrakentaminen, joka on madaltanut verkoston rakentamispäätösten taloudellista kynnystä. Täydennysrakentamisen edellyttämät asemakaavan muutokset ovat siten välillisesti vaikuttaneen kaukolämpövaihtoehdon tarjonnan lisääntymiseen.

Pientalojen siirtyminen kaukolämmityksen piiriin on kaupunkisuunnittelun näkökulmasta kannatettavaa johtuen sen ilmanlaatu- ja ilmastomyönteisyydestä. Siirtymisen tukemisessa muut kuin kaavalliset keinot ovat kuitenkin ensisijaisia. Ympäristöministeriö on ilmoittanut tutkivansa, onko ja millä ehdoilla mm. kilpailulainsäädännön puitteissa mahdollista määrätä asemakaavassa kaukolämpöverkkoon liittymisestä.

Kj toteaa, että Helsingin lämmitettävästä rakennustilavuudesta on yli 92 prosenttia kaukolämmön piirissä. Kaukolämmön ulkopuolella on pääasiassa pien- ja rivitaloja sekä joitain yksittäisiä erillään sijaitsevia suurempia rakennuksia. Kaukolämpöverkkoa laajennetaan Helsingissä tarpeen ja kannattavuuden perusteella. Viimeaikainen pysyvä energian hintatason muutos laajentaa kaukolämmön luontaista aluetta myös vanhoilla pientaloalueilla sekä asiakkaan että Helsingin Energian näkökulmasta. Helsingin Energia liittää kaukolämmitykseensä uudet asiakkaat, mikäli tämä on teknisesti mahdollista ja taloudellisesti tarkoituksenmukaista. Lisäksi Kj toteaa, että kaupungin toimesta tullaan selvittämään kaupungin oman taloudellisen tuen mahdollisuudet osana valtion energia-avustusjärjestelmää edistämään sähkölämmitteisten talojen siirtymistä kaukolämpöjärjestelmään.

Jos suorasähkölämmitteinen talo halutaan liittää kaukolämmitykseen, tulee talon omistajan rakentaa kiinteistöönsä kokonaan uusi lämmitysjärjestelmä. Helsingissä on myös huomattava määrä ns. varaavaa sähkölämmitystä, joka on vesikiertoinen. Näiden talojen liittäminen kaukolämmitykseen on teknisesti helppoa.

Pientalojen siirtyminen kaukolämmityksen piiriin on myös kaupunkisuunnittelun näkökulmasta kannatettavaa johtuen sen ilmanlaatu- ja ilmastomyönteisyydestä. Jo olemassa olevan rakennuskannan valmiiden sähkölämmitysjärjestelmien muuttamiseksi kaukolämmöllä tai uusiutuvilla polttoaineilla lämpiäviksi eivät määräykset välttämättä ole paras keino. Valtuuston 30.1.2008 hyväksymien energiapoliittisten linjausten mukaisesti kaupunki lisää mm. eri lämmitysmuotojen käyttöön ja energiatehokkuuteen liittyvää informaatiota.

KJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi selvityksen kaupunginvaltuuston 30.1.2008 hyväksymän toivomusponnen (Matti Enroth) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle (Matti Enroth) sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Matti Enrothille ja tiedoksi muille valtuutetuille.

Lisätiedot:
Olli Seppo, kaupunginkamreeri, puhelin 310 36135

5.5.2008 pöydälle pantu asia

JOHTAVAN KAUPUNGINASIAMIEHEN EERO PULKKISEN IRTISANOMISTA KOSKEVA OIKAISUVAATIMUS

Khs 2008-401

./. Vs. hallintojohtaja päätti 15.2.2008, 519 §, irtisanoa johtavan kaupunginasiamiehen Eero Pulkkisen virastaan kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 35 §:n 1 ja 5 momenttien nojalla.

Päätös saatettiin henkilökohtaisesti Eero Pulkkiselle tiedoksi 15.2.2008.

./. Pulkkinen on tehnyt oikaisuvaatimuksen, joka on saapunut 29.2.2008 eli 14 päivän kuluessa siitä, kun irtisanomispäätös on annettu hänelle henkilökohtaisesti tiedoksi. Oikaisuvaatimus on esityslistan tämän kohdan liitteenä 2.

Kuntalain 89 §:n mukaan kunnan viranomaisen päätökseen tyytymätön voi tehdä kirjallisen oikaisuvaatimuksen. Kuntalain 93 §:n mukaan oikaisuvaatimus on tehtävä 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.

./. Hallintojohtaja on 18.1.2008 kaupunginlakimiehen esityksestä allekirjoittanut ilmoituksen palvelussuhteen päättämismenettelyn aloittamisesta. Ilmoituksessa on pyydetty Pulkkiselta vastinetta ilmoituksessa esitettyihin tapahtumiin. Pulkkinen on antanut vastineensa 1.2.2008.

Vastineessaan Pulkkinen katsoi, että hallintojohtaja Eila Ratasvuori on asiassa esteellinen. Hallintojohtaja Ratasvuori totesi 1.2.2008 kaupunginlakimiehen suosituksesta itsensä esteelliseksi ja vetäytyi asian käsittelystä. Asia siirtyi viipymättä esteettömän viranhaltijan vs. hallintojohtaja Juha Summasen käsiteltäväksi.

Pulkkiselle 18.1.2008 toimitetussa ilmoituksessa hänelle varattiin aika myös suulliseen kuulemistilaisuuteen 5.2.2008. Vs. hallintojohtaja Juha Summanen ilmoitti heti Ratasvuoren esteellisyysratkaisun jälkeen Pulkkiselle sähköpostitse 1.2.2008, että kuulemistilaisuus pidetään vs. hallintojohtaja Juha Summasen johdolla. Pulkkinen jätti saapumatta tähän kuulemistilaisuuteen.

Pulkkiselle varattiin kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 43 §:n 2 momentissa tarkoitettu tilaisuus tulla kuulluksi henkilöstöjohtajan ja kaupunginlakimiehen oikeudellisesta lausunnosta 5.2.2008, joka koski Pulkkisen palvelussuhteen päättämistä. Pulkkinen sai kuulemispyynnön ja lausunnon 7.2.2008. Pulkkinen toimitti kirjallisen lausuman 13.2.2008.

./. Vs. hallintojohtaja teki 15.2.2008 kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 35 §:n 1 ja 5 momenttien nojalla päätöksen Eero Pulkkisen irtisanomisesta. Irtisanomisen syyt ja perustelut on esitetty henkilöstöjohtajan ja kaupunginlakimiehen lausunnossa 5.2.2008.

./. Hallintokeskuksen kaupunginlakimies Sami Sarvilinna toteaa 19.3.2008 Eero Pulkkisen tekemästä oikaisuvaatimuksesta lausuntonaan mm. seuraavaa:

Tapahtumien kulku

Eero Pulkkinen on toiminut kaupungin asiamiehenä Helsingin käräjäoikeudessa käsitellyissä kiinteistökaupan ehtojen sovittelua koskevissa riita-asioissa kaupungin ja Satalinnan säätiön sekä kaupungin ja Ada Äijälän koulu Oy:n välillä (jäljempänä ”säätiöjutut”). Kaupungin vastapuoliinsa kohdistamien kannevaatimusten pääomamäärä on ollut noin kolme miljoonaa euroa.

Pulkkinen on kaupunginlakimiehen viransijaisena 13.12.2007 allekirjoittanut sovintosopimukset säätiöjutuissa ja samalla luopunut kaupungin vaatimuksista vastapuolia kohtaan. Sovinnot on vahvistettu käräjäoikeudessa 18.12.2007.

Allekirjoittaessaan sovintosopimukset Pulkkinen on hetkellisesti ollut hallintojohtajan päätöksen 26.11.2007 (88 §) mukainen kaupunginlakimiehen sijainen, koska olen tuolloin ollut sairauslomalla ja kaupunginlakimiehen 1. sijainen koulutuksessa.

Pulkkinen on siten tehnyt lopullisen, kaupunkia sitovan ratkaisun asiassa, jota on hoitanut asiamiesvaltuutuksen perusteella. Hän ei ole ennalta ilmoittanut minulle tai kiinteistövirastolle aikeestaan sopia säätiöjutut eikä hän ole myöhemminkään ilmoittanut juttujen päättymisestä sovintoon ennen kuin 11.1.2008 muuta kautta tietooni tullutta asiaa olen häneltä erikseen kysynyt.

Määräysten ja ohjeiden rikkominen

Oikaisuvaatimuksessaan Pulkkinen väittää, että säätiöjutut itse asiassa on kaupunkia sitovalla tavalla sovittu jo keväällä 2007, joten hänen myöhemmällä menettelyllään ei ole merkitystä.

Hän antaa ymmärtää hallintojohtaja Eila Ratasvuoren ja tuolloisen kaupunkisuunnittelusta ja kiinteistötoimesta vastaavan apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpisen antaneen hänelle talvella 2006-2007 tehtäväksi säätiöjuttujen sopimisen korvauksetta.

Ratasvuori toteaa liitteenä olevan muistionsa 2. jaksossa, ettei Pulkkisen kertoma hänen osaltaan pidä paikkaansa.

Kaupunginhallituksen johtosäännön 14 §:ään ja hallintokeskuksen johtosäännön 9 §:ään viitaten totean, ettei sen enempää apulaiskaupunginjohtajan kuin hallintojohtajankaan toimivaltaan kuulu antaa määräyksiä kaupungin puhevallan käyttämisestä tuomioistuimessa. Tämä toimivalta kuuluu kaupunginhallitukselle tai kaupunginlakimiehelle.

Kaj tai Haj eivät siten olisi edes voineet antaa Pulkkiselle määräyksiä siitä, miten hänen tulee menetellä kaupungin asiamiehenä vireillä olevassa oikeudenkäynnissä.

Otin kaupunginlakimiehen viran vastaan 1.4.2007. Pulkkinen väittää, että sitova sopimus kaupungin ja vastapuolten välillä on syntynyt jo ennen tätä ajankohtaa, joten minun hänelle antamillani määräyksillä ei ole ollut merkitystä.

Pulkkinen väittää edelleen, että hän on selostanut tapahtumaketjun minulle heti virkaan tultuani. Pitää sinänsä paikkansa, että Pulkkinen on huhti-kesäkuussa 2007 selostanut minulle säätiöjuttujen tilannetta useamman kerran. Hän ei ole kuitenkaan tuolloin kertonut, että olisi sopinut ne jo tätä ennen. Päinvastoin Pulkkinen on todennut, ettei sopimusta ole olemassa ja että korvausten saaminen kaupungille edellyttää juttujen prosessaamista.

Pulkkisen kertomaa siitä, että hän olisi sopinut säätiöjutut kaupungin vastapuolten kanssa jo keväällä 2007, ei siten voida pitää uskottavana. Sopimuksia ei ollut syntynyt vielä tuolloin.

Samalla totean, ettei keväällä 2007 mahdollisesti käytyihin sovintoneuvotteluihin kaupungin ja vastapuolten välillä olisi hyvän asianajajatavan mukaan voinut vedota juttuja tuomioistuimessa ratkaistaessa. Niillä ei siten ole ollut merkitystä kun asian käsittely on jatkunut käräjäoikeudessa, viimeksi marraskuussa 2007.

Ennen irtisanomispäätöstä toimitetussa kirjallisessa kuulemisessa 1.2.2008 Pulkkinen kertoo minun kaupunginlakimiehenä päätyneen toimintamalliin, jonka mukaan jutut ratkaistaan tuomioistuimessa. Tämä pitää paikkansa toisen vastapuolen osalta sellaisenaan ja toisen vastapuolen osalta siten, että sovintoon, jossa vastapuoli maksaa kaupungille osan vaaditusta summasta, olisi voitu suostua. Muussa tapauksessa tämäkin juttu tuli ajaa tuomioon asti. Pulkkinen on siten myöntänyt saaneensa toimivaltaiselta viranhaltijalta ja samalla omalta esimieheltään määräyksen siitä, että asioiden ajamista jatketaan tuomioon asti.

Oikeuspalveluissa vuonna 2004 sovellettavaksi hyväksytyn prosessikuvauksen mukaan tuomioistuimessa vireillä olevan asian sopiminen edellyttää muun ohessa sitä, että päämiesvirastolta saadaan kirjallinen suostumus sovinnolle ja että kaupunginlakimies allekirjoittaa niin sovintosopimuksen kuin asiaa koskevan päätösluettelonkin. Prosessikuvauksen mukaan sovintosopimus toimitetaan käräjäoikeuden vahvistettavaksi vasta kun se on merkitty kaupunginlakimiehen päätösluetteloon.

Marraskuussa 2007 pidetyn käräjäoikeuden valmisteluistunnon jälkeen Pulkkinen on sopinut jutut ja hakenut käräjäoikeuden vahvistukset sovinnoille keskustelematta tätä ennen sen enempää kaupunginlakimiehen kuin kiinteistövirastonkaan edustajien kanssa. Päätösluettelomerkintää ei ole lainkaan tehty. Pulkkinen ei siten ole suorittanut virkaansa kuuluvaa tehtävää edes voimassa olevien ohjeiden mukaisesti, vaan hän on toiminut täysin omavaltaisesti ja vastoin antamaani nimenomaista määräystä.

Pulkkisen ei olisi pitänyt tehdä nyt puheena olevia sopimuksia.

Pulkkisen menettelyn arviointi

Kaupungin puhevaltaa tuomioistuimessa käyttää kaupunginlakimies tai hänen määräämänsä, ellei kaupunginhallitus yksittäistapauksessa toisin päätä. Osoituksena määräyksen perusteella käyttämästään puhevallasta Pulkkisella on ollut kaupunginjohtajan ja kaupunginlakimiehen antama valtakirja. Puhevallan käyttämisen järjestely tällä tavoin edellyttää erityistä luottamussuhdetta kaupunginlakimiehen ja oikeuspalveluissa toimivien oikeudenkäyntiasiamiesten välillä. Kaupunginlakimiehen tulee voida luottaa siihen, että asiamies hoitaa tehtävänsä kaupunginlakimiehen hänelle antamien toimiohjeiden mukaan.

Kaupungin asioiden ajaminen tuomioistuimessa on Pulkkisen johtavan kaupunginasiamiehen virkasuhteen olennainen velvollisuus. Toimiessaan asiamiehenä Pulkkisella, samoin kuin oikeuspalveluiden muillakin oikeudenkäyntiasiamiehillä, on toimeksianto kaupungin organisaatioon kuuluvalta virastolta, tässä tapauksessa kiinteistövirastolta. Toimeksiantojen hoitaminen tällä tavoin edellyttää niin ikään luottamussuhdetta asiamiehen ja päämiesviraston välillä, koska asiamies käyttää asiassa kaupungin puhevaltaa ja hänellä on mahdollisuus tehdä kaupunkia sitovia oikeustoimia.

Pulkkinen on vakavalla tavalla rikkonut luottamussuhteensa niin minuun kuin päämiesvirastoonkin päin. Kiinteistöviraston näkökulmasta Pulkkinen on vaarantanut myös koko työyhteisönsä, oikeuspalveluiden, luotettavuuden yhteistyökumppanina.

Pulkkinen on tehnyt sovintosopimukset minun viikon mittaisen poissaoloni ja 1. sijaiseni kahden päivän mittaisen poissaolon aikana. Hän ei ollut ilmoittanut 13.12.2007 tekemästään ja 18.12.2007 vahvistetusta sovinnosta minulle tai kiinteistövirastolle vielä 11.1.2008 mennessä. Hän ei ole myöskään merkinnyt vs. kaupunginlakimiehenä tekemäänsä päätöstä päätösluetteloon siten, kuin oikeuspalveluissa hyväksytyt menettelytapaohjeet edellyttävät. Pulkkisen toiminta herättää epäilyn siitä, että hän on pyrkinyt estämään tekemänsä toimenpiteen ilmi tulon.

Oikaisuvaatimuksessaan Pulkkinen vähättelee päätösluettelomerkinnän laiminlyönnin merkitystä. Päätösluetteloon tehtävällä merkinnällä on kuitenkin tärkeä merkitys sikäli, että edellyttämällä kahden viranhaltijan, päätöksentekijän ja varmentajan, allekirjoitusta voidaan osaltaan yrittää ehkäistä yksittäisen henkilön mahdollisuuksia syyllistyä väärinkäytöksiin. Pulkkisen tapauksessa tämä varmistus ei ole toiminut, koska asianmukaista päätöstä ja sitä seuraavaa päätösluettelomerkintää ei ole lainkaan tehty. Laiminlyönti osoittaa Pulkkisen itsekin mieltäneen toimivansa väärin ja yrittäneen salata asian. Pulkkisen maininta siitä, että minun olisi virantoimitukseen palattuani ja vasta tammikuussa tullut huolehtia päätöksen merkitsemisestä päätösluetteloon, on täysin vailla perusteita. En ole nyt käsillä olevaa väärää päätöstä tehnyt enkä näin ollen voisikaan ryhtyä sen suhteen toimenpiteisiin.

Kaikkien kunnallisten viranhaltijoiden toiminnan on oltava luotettavaa. Oikeudenkäyntiasiamiehenä toimivien viranhaltijoiden toiminnan on tämän lisäksi täytettävä se erityinen luottamusvaatimus, jota noudatetaan toimeksiantosuhteessa päämiehen ja asiamiehen välillä. Hyvään asianajajatapaan kuuluu, että asiamies antaa päämiehelleen tietoja hoidettavanaan olevan asian etenemisestä ja että hän antaa siinä tehdystä viranomaisen ratkaisusta viipymättä tiedon päämiehelle. Hyvään asianajajatapaan kuuluu niin ikään, että asiamies osoittaa päämiehen oikeutta koskevat tärkeät toimenpiteet, kuten sovinnon, päämiehen ratkaistavaksi. Asiamies ei voi oikeudenkäynnissä toimia omavaltaisesti, vaan hänen on perustettava toimintansa asianmukaisiin toimiohjeisiin. Pulkkinen on jättänyt noudattamatta näitä hyvään asianajajatapaan kuuluvia vaatimuksia.

Eero Pulkkinen on kaupungin asiamiehenä tuomioistuimessa rikkonut hänelle annettuja esimiehen määräyksiä ja hyväksyttyjä menettelytapaohjeita, rikkonut hyvää asianajajatapaa, käyttänyt hänellä satunnaisesti ollutta toimivaltaa väärin ja yrittänyt salata, mitä on tehnyt. Pulkkinen on tällä tavoin rikkonut olennaisen virkavelvollisuutensa vakavalla tavalla. Hän on samalla osoittanut, ettei ole sellaisen luottamuksen arvoinen, jota kaupungin puhevaltaa käyttävältä lakimieheltä edellytetään.

Helsingin kaupungilla on ollut asiallinen ja erittäin painava syy päättää Pulkkisen palvelussuhde.

Asian kokonaisarviointi

Oikaisuvaatimuksessaan Pulkkinen katsoo, että Helsingin kaupungin eri edustajilla on ollut eri kantoja siitä, miten juttuja tulee hoitaa. Hän katsoo, että hän on saanut ristiriitaisia ohjeita ja että työnantajan menettely on siksi ollut siten moitittavaa, ettei häntä tulisi irtisanoa. Tältä osin viittaan liitteenä olevaan Sarinin lausumaan sekä edellä jaksossa ”Määräysten ja ohjeiden rikkominen” kerrottuun ja totean, ettei Pulkkisen kertomusta voida ylipäätään pitää uskottavana.

Pulkkinen katsoo edelleen, että häntä ei voida irtisanoa, koska häntä ei ole aiemmin varoitettu eikä hänen sijoittamistaan muuhun virkasuhteeseen ole selvitetty.

Ottaen huomioon Pulkkisen asema johtavana viranhaltijana sekä hänen kokemuksensa ja osaamisensa, on hän sopiessaan säätiöjutut ja yrittäessään salata, mitä on tehnyt, menetellyt erityisen moitittavasti. On ilmeistä, ettei kaupungilta voida tässä tilanteessa kohtuudella edellyttää Pulkkisen palvelussuhteen jatkamista. Tästä seuraa, ettei irtisanomisen edellytyksenä ole, että Pulkkista olisi ensin varoitettu tai että hänen siirtämistään toiseen virkasuhteeseen olisi selvitetty.

Pulkkista ei ole varoitettu mutta hänen olisi tietysti ilman varoitustakin tullut ymmärtää menettelynsä moitittavuus. Varoitusmenettelyn tarkoituksena on antaa viranhaltijalle mahdollisuus korjata moitittava menettelynsä ja osoittaa siten, että edellytykset palvelussuhteen jatkamiselle ovat olemassa. Koska Pulkkinen on jo menettänyt kaupungin asiamiehenä toimimisen kannalta välttämätömän luottamuksen, häneltä puuttuvat edellytykset enää hoitaa asiamiestehtäviä. Luottamus ei palaudu varoittamalla, joten varoitusmenettely ei tässä tapauksessa täyttäisi edes tarkoitustaan.

Kaupungilla ei ole ollut laissa säädettyä velvollisuutta myöskään selvittää mahdollisuuksia siirtää Pulkkinen toiseen palvelussuhteeseen. Ottaen huomioon Pulkkisen pitkä ura kaupungin palveluksessa, on kokonaisarvioinnin kannalta ollut kohtuullista kuitenkin harkita myös tällaista selvitystä.

Pulkkinen on johtavassa asemassa oleva viranhaltija, joka on menettänyt virkansa toimittamisen kannalta tarvittavan luottamuksen. Hänen jatkamisensa hallintokeskuksen oikeuspalveluiden tehtävissä ei ole mahdollista. Hallintokeskus on riippuvainen kaupungin muiden virastojen ja laitosten luottamuksesta, samoin kuin kaupungin luottamushenkilöiden luottamuksesta, joten Pulkkista ei voida siirtää myöskään muualle hallintokeskuksen organisaatiossa.

Harkittavaksi jää, voitaisiinko Pulkkinen siirtää johonkin muuhun kaupungin virastoon tai laitokseen. Pulkkisella ei kuitenkaan ole edellytyksiä hoitaa koulutuksensa ja osaamisensa mukaisia lakimiestehtäviä taikka esimiestehtäviä myöskään muualla kaupungin palveluksessa, koska tällaisista tehtävistä selviytymisen ennakkovaatimuksena on nimenomaan työnantajan ja viranhaltijan välillä vallitseva luottamussuhde.

Hallintojohtaja Ratasvuoren esteellisyys

Oikaisuvaatimuksessaan Pulkkinen katsoo, että vs. hallintojohtajan päätös on tehty virheellisessä järjestyksessä. Hän viittaa siihen, että hallintojohtaja Eila Ratasvuori on asiassa esteellinen.

Hallintojohtaja Ratasvuori on 1.2.2008 suositukseni mukaisesti todennut itsensä esteelliseksi ja vetäytynyt asian käsittelystä. Esteellisyyspäätöksen perusteet on kuvattu liitteenä olevan Ratasvuoren muistion 1. jaksossa.

Asia on viipymättä siirretty esteettömän viranhaltijan, vs. hallintojohtaja Juha Summasen, käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi. Menettely on hallintolain 30 §:n mukainen ja toteuttaa säännöksen tarkoitusta, jonka mukaan asian käsittelyn ei tule aiheettomasti viivästyä. Tämä on Pulkkisen omankin oikeusturvan mukaista, koska palvelussuhteen päättäminen on asia, joka on kunnallisesta viranhaltijasta annetussa laissa tarkoitetuin tavoin syytä käsitellä viipymättä.

Pulkkisen oikaisuvaatimuksessaan esittämä väite siitä, että irtisanominen perustuisi hänen mielipiteisiinsä tai siihen, että hän on ollut tekemässä oikaisuvaatimusta (mutta ei enää kunnallisvalitusta) hallintojohtajan eräästä aiemmasta virantäyttöpäätöksestä, ei pidä paikkaansa. Hän vetoaa oikaisuvaatimuksessaan muutenkin voimakkaasti siihen, että irtisanominen perustuisi hänen ja hallintojohtaja Ratasvuoren väliseen kehnoon henkilökohtaiseen suhteeseen.

Tältä osin totean, että Pulkkisen palvelussuhteen päättämistä koskeva asia on tullut vireille minun aloitteestani. Olen kaupunginlakimiehenä ja Pulkkisen esimiehenä sitä mieltä, että hän on menetellyt säätiöjuttuja hoitaessaan niin moitittavasti ja vastoin sitä, miten kokeneen ja asiantuntevan lakimiehen olisi tullut menetellä, ettei hän enää voi esiintyä kaupungin asiamiehenä tai muutenkaan toimia johtamallani oikeuspalvelut-osastolla.

Hallintojohtaja Ratasvuori sen sijaan ei ole ollut tässä asiassa aloitteellinen eikä hänen osallistumisellaan asian käsittelyyn ennen esteellisyysratkaisua ole ollut vaikutusta irtisanomisasian ratkaisuun.

Muut muotovirheet

Pulkkinen puuttuu oikaisuvaatimuksessaan myös eräisiin muihin muotovirheiksi kuvaamiinsa seikkoihin, joista totean lyhyesti seuraavaa.

Hallintojohtaja Ratasvuoren esityksestäni tekemä päätös siitä, ettei Pulkkinen enää ole kaupunginlakimiehen sijainen, on työnjohdollinen toimenpide eikä sillä ole irtisanomisasian kannalta merkitystä. Kuten edellä on kuvattu, Pulkkinen ei nauti sitä luottamusta, jota kaupunginlakimiehen sijaiselta ja siten kaupungin puhevallan käyttäjältä edellytetään.

Olen evännyt Pulkkiselta oikeuden toimia kaupungin asiamiehenä ja pyytänyt häntä palauttamaan valtakirjansa. Pulkkinen on palauttanut valtakirjan asianmukaisella tavalla. Valtuutuksen peruuttaminen ei ole määrämuotoinen toimi eikä sillä, että olen tehnyt sen puhelimitse, ole merkitystä. Tapahtuneen jälkeen on selvää, ettei hänelle voida valtakirjaa jatkossakaan antaa.

Lisäksi totean, ettei Pulkkisella muutenkaan ole oikeutta sen enempää sijaisenani kuin kaupungin asiamiehenäkään toimimiseen. Hänen tämän sisältöiset vaatimuksensa eivät perustu lakiin.

Pulkkisella olisi kuulemistilaisuudessa 5.2.2008 ollut tilaisuus esittää suullisesti näkemyksensä menettelystään säätiöjuttujen hoitamisessa. Hän on saanut tiedon kuulemistilaisuuden ajankohdasta ja paikasta jo selostuksessa 18.1.2008 ja hänelle on heti hallintojohtaja Ratasvuoren esteellisyysratkaisun 1.2.2008 jälkeen ilmoitettu sähköpostitse, että kuulemistilaisuus pidetään vs. hallintojohtaja Summasen johdolla. Pulkkinen on jättänyt saapumatta tähän kuulemistilaisuuteen. Kirjallisen vastineen hän on antanut. Pulkkiselle on sittemmin varattu tilaisuus tulla kuulluksi irtisanomisen syistä ja perusteluista lain edellyttämällä tavalla. Kunnallisesta viranhaltijasta annetussa laissa ei ole säädetty kuulemisen muodosta, joten se, ettei vs. hallintojohtaja ole ensimmäisen kuulemistilaisuuden toteutumatta jäämisen jälkeen enää myöhemmin järjestänyt toista suullista kuulemistilaisuutta, ei ole muotovirhe.

Yhteenveto

Ottaen huomioon Pulkkisen asema johtavana viranhaltijana sekä hänen kokemuksensa ja osaamisensa, on hänen katsottava menetelleen erityisen moitittavasti. Kaupungilta ei voida tässä tilanteessa kohtuudella edellyttää Pulkkisen palvelussuhteen jatkamista, joten irtisanomisen edellytyksenä ei ole, että Pulkkista olisi ensin varoitettu tai että hänen siirtämistään toiseen virkasuhteeseen olisi selvitetty.

Pulkkisen palvelussuhteen päättämistä koskeva asia on siirretty esteettömän viranhaltijan käsiteltäväksi viipymättä Pulkkisen tekemän esteellisyysväitteen jälkeen.

Vs. hallintojohtajan päätös ei ole lainvastainen eikä se ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Pulkkisen oikaisuvaatimus tulisi näin ollen hylätä.

./. Hallintokeskuksen kaupunginlakimiehen lausunnossa mainitut hallintojohtajan muistio ja apulaisosastopäällikön lausuma ovat esityslistan liitteinä 6 ja 7.

Kj toteaa, että oikaisuvaatimuksen tekijälle on varattu tilaisuus antaa vastaselityksensä oikaisuvaatimusta koskevista lausunnoista 10.4.2008 mennessä.

./. Pulkkisen 10.4.2008 saapunut vastaselitys on esityslistan tämän kohdan liitteenä 8.

./. Pulkkisen 10.4.2008 vastaselityksen johdosta on pyydetty vielä johtavan kaupunginasiamiehen Harry Åhlgrenin selvitys 21.4.2008, josta Pulkkiselle varattiin tilaisuus lausua mielipiteensä. Pulkkisen lausuma saapui 23.4.2008. Selvitys ja lausuma ovat esityslistan liitteinä 9 ja 10.

Kj toteaa vastaselityksestä ja lausumasta, että Pulkkinen toistaa niissä pääosin oikaisuvaatimuksessa esittämäänsä. Asiakirjoissa ei ole tuotu esille mitään uutta oikeudellisesti merkittävää seikkaa.

Lisäksi Kj toteaa, että kaupungin intressi näissä kahdessa asiassa on ollut 3 miljoonaa euroa ja että kyseisillä asioilla voi olla merkittävä ennakkotapauksen luonne.

KJ Kaupunginhallitus päättänee henkilöstöjohtajan ja kaupunginlakimiehen 5.2.2008 lausunnossa sekä kaupunginlakimiehen 19.3.2008 lausunnossa mainituilla perusteilla hylätä Eero Pulkkisen tekemän oikaisuvaatimuksen.

Pöytäkirjanote liitteineen sekä muutoksenhakuosoituksin päätöksessä mainituille, hallintokeskukselle, henkilöstökeskukselle sekä hallintokeskuksen oikeuspalveluille.

Lisätiedot:
Summanen Juha, osastopäällikkö, puhelin 310 64032

LIITTEET	Liite 1	Vs. hallintojohtajan päätös 15.2.2008
	Liite 2	Eero Pulkkisen oikaisuvaatimus 29.2.2008
	Liite 3	Eero Pulkkisen vastine 1.2.2008
	Liite 4	Henkilöstöjohtajan ja kaupunginlakimiehen lausunto 5.2.2008
	Liite 5	Kaupunginlakimiehen lausunto 19.3.2008
	Liite 6	Hallintojohtajan muistio 10.3.2008
	Liite 7	Apulaisosastopäällikön lausuma 12.3.2008
	Liite 8	Eero Pulkkisen vastaselitys 10.4.2008
	Liite 9	Johtavan kaupunginasiamiehen selvitys 10.4.2008
	Liite 10	Eero Pulkkisen lausuma 23.4.2008

LAUSUNTO TIEHALLINNOLLE MELUNTORJUNNAN TOIMINTASUUNNITELMALUONNOKSESTA

Khs 2008-581

Tiehallinto pyytää (lausuntopyyntö saapunut 10.3.2008) lausuntoa Tiehallinnon laatimasta meluntorjunnan toimintasuunnitelmaluonnoksesta. Tiehallinnon Uudenmaan tiepiiri pyytää lausuntoa 11.4.2008 mennessä.

Ryj toteaa, että lausunnon antamiselle on saatu lisäaikaa 12.5.2008 saakka.

./. Tiehallinnon meluntorjunnan toimintasuunnitelman 2008 – 2012 luonnos on tämän asian liitteenä.

Lisätietoja asiasta on luettavissa Tiehallinnon internet-sivuilla www.tiehallinto.fi Etusivu > Tienpito > Ympäristö > Melu. Maanteiden meluselvitys on nähtävissä osoitteessa www.tiehallinto.fi/meluselvitykset.

EU:n ympäristömeludirektiivi (2002/49/EY) edellyttää, että jäsenvaltiot laativat meluselvitykset vuonna 2007 ja meluntorjunnan toimintasuunnitelman vuonna 2008. Direktiivi on pantu Suomessa täytäntöön ympäristönsuojelulain muutoksella (459/2004). Laaditun meluselvityksen pohjalta tehdään meluntorjunnan toimintasuunnitelmat vastaavasti suurissa väestökeskittymissä sekä vilkkaista maanteistä, rautateistä ja lentokentistä. Ensimmäisessä vaiheessa väestökeskittymien selvitys sekä torjunnan toimintasuunnitelma tehdään vain Helsingin kaupungista.

Maanteiden meluselvitykseen ja meluntorjunnan toimintasuunnitelmaan on sisällytetty tiedot eri puolella Suomea olevista maanteistä, joiden liikennemäärä on yli 6 miljoonaa ajoneuvoa vuodessa. Meluselvityksessä tutkitun tieverkon pituus oli noin 750 kilometriä. Tutkittu tieverkko on toiminut rajauksena Tiehallinnon toimintasuunnitelman laatimiselle ja melun kannalta ongelmallisten kohteiden valinnalle.

Toimintasuunnitelmaan on valittu 47 meluntorjunnan kohdetta. Kohteet on valittu Liikenne- ja viestintäministeriön meluntorjunnan teemapaketin kohdeluettelosta, joiden toteutustarve on ohjelmoitu vuosille 2008-2012. Teemapaketin muut kohteet sijoittuvat tarkasteluosuuksien ulkopuolelle ja näin ollen jäivät tämän vaiheen toimintasuunnitelman kohdeluettelosta.

Toimintasuunnitelmassa on arvioitu melulle altistuvien asukkaiden määrät kohteittain ennen ja jälkeen ehdotettuja toimenpiteitä. Vaikutusten tulokset kuvaavat vuoden 2006 tilannetta. Laskennat on laadittu vastaavin menetelmin kuin meluselvitysvaiheen tarkastelut. Kohdekohtaiset tarkastelut ja toimenpiteiden määritykset on laadittu lähtökohtaisesti nykyisin käytössä olevin ohjearvoin ja tunnusluvuin (LAeq). Tämän lisäksi kohteet ja toimenpiteiden vaikutukset on tutkittu ympäristömeludirektiivin edellyttämillä tunnusluvuilla (Lden ja Lyö).

Tiehallinnon toimintasuunnitelman kohteena olevien maanteiden liikennemelulle, jonka vuorokausimelutaso Lden on yli 55 dB, altistuu Suomessa 142 400 asukasta.

Toimintasuunnitelmaa on valmisteltu yhtäaikaisesti Helsingin kaupungin, Ratahallintokeskuksen ja Finnavian toimintasuunnitelmien kanssa. Tiehallinnon meluselvitykset sekä meluntorjunnan toimintasuunnitelmat päivitetään ja tarkistetaan viiden vuoden välein.

Sosiaalilautakunta päätti (8.4.2008) antaa seuraavan lausunnon:

Helsingin kaupungin vuonna 2007 tekemän meluselvityksen mukaan tieliikenteen (kadut ja maantiet) aiheuttamalle yli 55 dB:n vuorokausi-melulle altistui vuonna 2006 yhteensä 237 500 asukasta. Raideliikenteen aiheuttamalle melulle altistuvia oli 69 500 ja lentoliikenteen melulle 500. Pahin tilanne on pääväylien varsilla ja kantakaupungissa. Helsingin alueelle sijoittuu myös direktiivin mukaisia vilkkaimmin liikennöityjä maantie- ja rautatieosuuksia, joiden selvityksistä vastaavat Tiehallinto ja Ratahallintokeskus.

Helsingin kaupunki on laatimassa omaa meluntorjunnan toimintasuunnitelmaa vuoden 2008 aikana. Siinä esitetään pitkän ajan suunnitelma melutilanteen parantamiseksi sekä meluntorjunnan toimenpideohjelma seuraavaksi viideksi vuodeksi.

Melu on keskeisimpiä elinympäristön laatua heikentäviä tekijöitä. Melun aiheuttamien ongelmien ennaltaehkäisy ja olemassa olevien haittojen vähentäminen edellyttävät, että meluntorjunta otetaan huomioon kaikkea melua aiheuttavaa toimintaa suunniteltaessa ja toteutettaessa.

Melua voidaan torjua vaimentamalla sen lähdettä. Meluhaittoja tulisi kuitenkin torjua ensisijaisesti toimintojen oikealla sijoittelulla. Meluhaittoja voidaan ehkäistä maankäytön suunnittelulla ja sijoittamalla melu-herkät kohteet mahdollisimman kauaksi melulähteistä. Suunnittelun lähtökohtana tulee olla, ettei uusia asuinalueita tai muita melulle herkkiä toimintoja sijoiteta melualueille varmistamatta riittävää meluntorjuntaa. Meluntorjunta tulee ottaa huomioon myös sosiaaliviraston palvelujen kuten päiväkotien, leikkipuistojen, vanhainkotien ja vanhusten palvelutalojen suunnittelussa ja sijoittelussa. Sosiaaliviraston kohteissa kuten päiväkodeissa on kiinnitetty huomiota melutasoon ja niissä on tehty melumittauksia Helsingin ympäristökeskuksen toimesta.

Meluntorjunnan tavoitteena on terveellinen, viihtyisä ja vähämeluinen elinympäristö. Vaikka meluntorjuntatoimia on tehty kiireellisimmissä kohteissa, muun muassa tieliikennemelulle altistuvien määrä kasvaa edelleen. Tiehallinnon Meluntorjunnan toimintasuunnitelmassa 2008 -2012 esitettyjen toimenpiteiden, kuten meluvallien rakentamisen ja teiden päällysteiden vaihtamisen, vaikutuksia alentavatkin kasvavat liikennemäärät.

Toimintasuunnitelmalla ei siinä esitettyjen toimenpiteiden toteutumisesta huolimatta saavuteta meluntorjunnan kokonaistarpeen ja määrien suhteen suuria altistumisten alenemisia. Saavutettavat hyödyt ovat lähinnä kohdekohtaisia. Tästä huolimatta sosiaalilautakunta pitää Tiehallinnon Meluntorjunnan toimintasuunnitelman 2008 – 2012 laatimista tärkeänä toimenpiteenä melusta aiheutuvien haittojen torjumisessa ja ennaltaehkäisemisessä.

Yleisten töiden lautakunta päätti (10.4.2008) antaa seuraavan lausunnon:

Tiehallinnon laatima luonnos meluntorjunnan toimintasuunnitelmaksi vuosille 2008 – 2012 sisältää Helsingin kaupungin osalta keskeisimmät ja kiireellisimmät meluntorjuntaa vaativat kohteet. Toimintasuunnitelman kohteet ovat yhtenevät liikenne- ja viestintäministeriön tie- ja rautatieliikenteen meluntorjunnan teemapaketin 2008 – 2012 kanssa.

Uudenmaan tiepiirin rahoitus meluntorjunnan toteuttamiseksi on viime vuosina ollut varsin niukkaa. Uusia meluesteitä on yleensä rakennettu vain muun tienparannuksen yhteydessä. Yleisten töiden lautakunta pitää tärkeänä, että Uudenmaan tiepiiri sisällyttää meluntorjunnan toimintasuunnitelmassa esitetyt meluntorjuntakohteet toiminta- ja taloussuunnitelmaansa ja varaa riittävän rahoituksen meluntorjuntatoimenpiteiden toteuttamiseksi toimintasuunnitelman mukaisesti vuoteen 2012 mennessä. Rakennusviraston katu- ja puisto-osasto varautuu omalta osaltaan vuoden 2009 talousarviossaan ja vuosien 2010 – 2013 taloussuunnitelmassaan hankkeiden toteuttamiseen toimintasuunnitelman edellyttämässä aikataulussa.

Toimintasuunnitelman luonnoksessa ei ole esitetty meluntorjunta-toimenpiteiden kustannuksia. Lautakunnan kanta on, että meluntorjuntatoimenpiteiden kustannukset ja tieto siitä, mihin kustannusarvio perustuu (toimintasuunnitelman arvio / tiesuunnitelman kustannusarvio / rakennussuunnitelman kustannusarvio tms.), tulisi esittää lopullisessa raportissa kohteittain. Mikäli kohteen kustannusjaosta on jo sovittu Tiehallinnon ja kunnan kesken, tulisi myös kustannusjakoehdotus esittää raportissa.

Toimintasuunnitelmaan sisältyvien suunnitelmaluonnosten yksityiskohdat pitää tarkemman suunnittelun yhteydessä tarkistaa. Esimerkiksi suunnitelmaluonnoksessa U11 Lahdenväylän itäpuolen melusuojaus pitäisi ulottaa Suurmetsäntiehen asti.

Toimintasuunnitelmassa esitettyjen kohteiden lisäksi maantiestä 120 (Vihdintie) on laadittu tiesuunnitelma, johon sisältyy meluesteitä Helsingin kaupungin alueella. Meluesteet tulisi toteuttaa Vihdintien joukkoliikennettä edistävien parantamistoimenpiteiden yhteydessä. Tiehallinnon tulisi ottaa hanke mukaan toiminta- ja taloussuunnitelmiinsa.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (10.4.2008), että Tiehallinnon laatima luonnos meluntorjunnan toimintasuunnitelmaksi vuosille 2008–2012 sisältää pääosan Helsingin alueella olevien maanteiden kiireellisistä meluntorjuntakohteista. Toimintasuunnitelmassa esitetyt 14 kohdetta on valittu Liikenne- ja viestintäministeriön tie- ja rautatieliikenteen meluntorjunnan teemapaketin 2008–2012 kohdeluettelosta.

Toimintasuunnitelman luonnoksessa ei ole esitetty meluntorjuntatoimenpiteiden kustannuksia. Lopullisessa raportissa tulisi esittää toimenpiteiden kustannusarviot kohteittain ja tieto siitä mihin kustannusarvio perustuu. Valtioneuvoston asetuksen (801/2004) mukaan toimintasuunnitelmassa tulee esittää myös tiedot sen rahoituksesta. Ilman konkreettista esitystä rahoituksen järjestämiseksi toimenpideohjelma jää vain yhdeksi ohjelmaksi muiden toteutumattomien meluntorjuntaohjelmien joukkoon.

Uudenmaan tiepiirin rahoitus meluntorjunnan toteuttamiseksi on viime vuosina ollut hyvin vähäistä. Tiepiirin tulee sisällyttää meluntorjunnan toimintasuunnitelmassa esitetyt meluntorjuntakohteet toiminta- ja taloussuunnitelmaansa ja varata riittävä rahoitus meluntorjuntatoimenpiteiden toteuttamiseksi toimintasuunnitelman mukaisesti vuoteen 2012 mennessä. Helsingin kaupunki on omalta osaltaan varautunut investointiohjelmissaan hankkeiden toteuttamiseen toimintasuunnitelman edellyttämässä aikataulussa.

Meluntorjuntakohteet on valittu suoraan meluntorjunnan teemapaketista. Kohdeluettelo on melko kattava, mutta joltain osin myös puutteellinen. Tämä johtuu siitä, että teemapaketin pääkaupunkiseudun kohteet tulevat suoraan Pääkaupunkiseudun pääteiden meluntorjuntaohjelmasta vuosille 2005–2025 (YTV 2005). Se taas oli vuoden 2000 meluntorjuntaohjelman päivitys. Päivityksen yhteydessä ei tehty uusia melun leviämislaskelmia eikä korjattu kaikkia vuoden 2000 ohjelmaan sisältyviä virheitä ja puutteellisuuksia.

Edellä mainitusta seikasta johtuen kohdeluettelosta puuttuvat mm. Kehä I:n länsiosan meluesteet Reimarlan kohdalla sekä Vihdintien tiesuunnitelman mukaiset meluesteet. Hämeenlinnanväylän Haagan kohdan kohdekorteista (U27 ja U40) puuttuvat Keskuspuiston puoleiset meluesteet kokonaan. Kohdeluettelossa on muutama vanhan meluesteen korotus (Kehä III, Ala-Tikkurila ja Kehä I, Kurkimäki). Vanhojen meluesteiden parantamistarvetta on monessa muussakin paikassa. Rakennettiinhan Helsingin ensimmäiset meluesteet jo 1970-luvun lopussa, minkä jälkeen liikennemäärät ovat pääväylillä moninkertaistuneet.

Sivulla 15 esitetyssä kohdeluettelossa (taulukko 3) on suunnittelutilanne -sarakkeessa virheellisyyksiä. Kaikki Kehä I:n ja Itäväylän kohteille esitetyt toimenpiteet perustuvat tiesuunnitelman ajantasaistamisselvitykseen vuodelta 2004. Tuusulanväylän melueste Torpparinmäessä perustuu tiesuunnitelmaan. Lahdenväylän ja Porvoonväylän meluesteet Jakomäessä ja Heikinlaaksossa perustuvat Lahdenväylän ja Porvoonväylän kehittämisselvitykseen (2001).

Pääväylien nopeusrajoitusten alentaminen keinona melutasojen alentamiseksi on esitetty epämääräisesti (luku 5.3, sivu 22). Mahdollisista käytännön toimenpiteistä on tarpeen keskustella Tiehallinnon Uudenmaan piirin ja Helsingin kaupungin kesken erikseen.

Vähämeluisten päällysteiden kehittäminen ja niiden käytön lisääminen on hyvin kannatettava ajatus. Viimeaikaiset tutkimustulokset osoittavat, että vähämeluisten päällysteiden kulutuskestävyyttäkin on saatu merkittävästi parannettua.

Rakennuslautakunta pitää (15.4.2008) parhaana meluntorjunnan strategiana sitä, että itse melulähteeseen vaikuttamalla pyritään vähentämään melun syntymistä. Toissijaisesti tulee melua pyrkiä vaimentamaan ja sen leviämistä estämään mahdollisimman lähellä melulähdettä. Rakennuksen ulkovaipan ääneneristävyyden parantamista tulee käyttää meluntorjuntakeinona vain silloin, kun muut keinot eivät ole mahdollisia tai tarkoituksenmukaisia.

Kaupungin sisääntuloväylien päällysteenä tulee suosia mahdollisimman vähän melua aiheuttavaa päällystelaatua. Pääväylät tulee mahdollisuuksien mukaan pyrkiä rakentamaan ja muuttamaan ulkoasultaan kokoojakatumaisiksi. Moottoritienomaista ulkoasua tulee välttää.

Rakennuslautakunta pitää tarpeellisena, että rakennusvalvontavirastolle varataan mahdollisuus tulla kuulluksi meluesteiden ja meluvallien ulkonäön ja kaupunkikuvaan sopivuuden kannalta. Samoin on tarpeellista, että rakennusvalvontavirastolla on mahdollisuus osallistua uusien meluestemallien kehittämiseen.

Ympäristökeskuksen mielestä (15.4.2008) Tiehallinnon laatima luonnos meluntorjunnan toimintasuunnitelmaksi vuosille 2008–2012 sisältää pääosan Helsingin alueella olevista maanteiden kiireellisistä meluntorjuntakohteista. Toimintasuunnitelmaluonnoksessa esitetyt 14 kohdetta ovat samat kuin Liikenne- ja viestintäministeriön tie- ja rautatieliikenteen meluntorjunnan teemapaketin 2008–2012 kohdeluettelossa.

Toimintasuunnitelmaluonnoksessa ei ole esitetty meluntorjuntatoimenpiteiden kustannuksia. Lopullisessa toimintasuunnitelmassa tulisi esittää kohteittain toimenpiteiden kustannusarviot ja tieto siitä, mihin kustannusarvio perustuu. Mikäli kohteen kustannusjako Tiehallinnon ja kunnan välillä on jo sovittu, tulisi myös kustannusjako esittää suunnitelmassa. Valtioneuvoston asetuksen (801/2004) mukaan toimintasuunnitelman tulee sisältää tiedot suunnitelman rahoituksesta. Ilman konkreettista esitystä rahoituksen järjestämiseksi toimintasuunnitelma jää vain yhdeksi ohjelmaksi muiden toteutumattomien meluntorjuntaohjelmien joukkoon.

Uudenmaan tiepiirin rahoitus meluntorjunnan toteuttamiseksi on viime vuosina ollut varsin vähäistä. Meluesteitä on yleensä rakennettu vain muun tienparannuksen yhteydessä. Ympäristökeskus pitää tärkeänä, että Uudenmaan tiepiiri sisällyttää meluntorjunnan toimintasuunnitelmassa esitetyt meluntorjuntakohteet toiminta- ja taloussuunnitelmaansa ja varaa riittävän rahoituksen toimenpiteiden toteuttamiseksi toimintasuunnitelman mukaisesti vuoteen 2012 mennessä. Helsingin kaupunki on varautunut investointiohjelmissaan omalta osaltaan hankkeiden toteuttamiseen toimintasuunnitelman mukaisessa aikataulussa.

Meluntorjuntakohteet on otettu suoraan meluntorjunnan teemapaketista. Teemapaketin pääkaupunkiseudun kohteet tulevat suoraan Pääkaupunkiseudun pääväylien meluntorjuntaohjelmasta vuosille 2005–2025 (YTV 2005). Tämä ohjelma oli puolestaan päivitys vuoden 2000 meluntorjuntaohjelmasta. Päivityksen yhteydessä ei ole tehty uusia melun leviämismallinnuksia eikä korjattu kaikkia vuoden 2000 ohjelmaan sisältyneitä virheitä ja puutteellisuuksia. Tästä johtuen toimintasuunnitelmaluonnoksen meluntorjuntakohteiden luettelo ei ole täydellinen.

Meluntorjuntakohteiden luettelosta puuttuvat mm. Kehä I:n länsiosan esteet Reimarlan kohdalla sekä Vihdintien tiesuunnitelman mukaiset meluesteet. Kohteista U27 ja U40, jotka sijaitsevat Hämeenlinnanväylän varrella Haagan kohdalla, puuttuvat Keskuspuiston puoleiset meluesteet kokonaan. Näiden meluesteiden tulisi suojata tärkeää virkistysaluetta. Kohdeluettelossa on muutama vanhan meluesteen korotus (Kehä III, Ala-Tikkurila, Kehä I ja Kurkimäki). Monessa muussakin kohteessa on tarvetta parantaa ja korottaa vanhoja meluesteitä. Helsingin ensimmäiset meluesteet on rakennettu jo 1970-luvun lopulla. Tämän jälkeen liikennemäärät ovat moninkertaistuneet pääväylillä ja vanhat meluesteet ovat jääneet mitoitukseltaan liian mataliksi.

Taulukossa 3 esitetyssä kohdeluettelossa on sarake, jossa kuvataan kohteen suunnittelutilanne. Tässä sarakkeessa on virheitä. Kaikki Kehä I:n ja Itäväylän kohteille esitetyt toimenpiteet perustuvat tiesuunnitelman ajantasaistamisselvitykseen, joka on tehty vuonna 2004. Tuusulanväylän melueste Torpparinmäessä perustuu tiesuunnitelmaan. Lahden- ja Porvoonväylän meluesteet Jakomäessä ja Heikinlaaksossa perustuvat Lahdenväylän ja Porvoonväylän kehittämisselvitykseen vuodelta 2001.

Pääväylien nopeusrajoituksien alentaminen meluntorjunnan keinona on esitetty hieman epäselvästi. Nopeusrajoituksia tulee voida alentaa myös muulloin kuin tienparantamisen yhteydessä. Ympäristökeskus korostaa, että ajonopeuksien alentaminen vaikuttaa positiivisesti myös ilman laatuun sekä CO₂-päästöihin.

Terveyslautakunta toteaa (15.4.2008), että yli puolet Helsingin väestöstä asui vuoden 2006 alussa vuorokausimelutason L_den yli 55 dB vyöhykkeillä. Kaupungin meluselvityksen mukaan tieliikenteen (kadut ja maantiet) aiheuttamalle vuorokausimelulle altistui 237 500 asukasta. Raideliikenteen aiheuttamalle melulle altistuvia oli 69 500 ja lentoliikenteen melulle 500. Pahin melutilanne on pääväylien varsilla ja kantakaupungissa.

Tutkimusten mukaan ympäristömelu voi aiheuttaa monenlaisia epäsuotuisia terveysvaikutuksia niihin liittyvine seurauksineen. Näitä ovat muun muassa haitalliset vaikutukset uneen, kognitiivisiin toimintoihin erityisesti lapsilla, puheviestintään sekä sydän- ja verenkiertoelimistön toimintoihin. Kuulovauriota saattaa syntyä jo noin 75 dB(A):n melutasossa. Yleisin ja merkityksellisin melun haitta on kuitenkin sen häiritsevyys. Lisäksi melu voi estää korvaa aistimasta esimerkiksi varoitusääniä, jolloin tapaturmavaara kasvaa.

Terveyslautakunta kannattaa Tieliikennelaitoksen Meluntorjunnan toimintasuunnitelman kanssa samanaikaisesti valmistellussa Helsingin kaupungin Meluntorjunnan toimintasuunnitelmassa mainittujen, strategisesti tärkeimpien toimenpiteiden toteuttamista, joita ovat meluntorjuntayhteistyön parantaminen, kaupungin toiminta esimerkkinä, melun huomioon ottaminen alueiden käytön suunnittelussa, meluvaikutusten arviointi liikennesuunnittelussa, joukkoliikenteen houkuttelevuuden lisääminen, kevyen liikenteen edistäminen, pääväylien luonteen muuttaminen, hiljaisten päällysteiden ottaminen laajamittaiseen käyttöön, nopeusvalvonnan tehostaminen, joukkoliikenteen melun vähentäminen, raideliikenteen ratojen tekniset parannukset, meluesteiden rakentaminen, kantakaupungin kerrostalojen ikkunoiden ääneneristävyyden parantaminen, hiljaisten alueiden tietokannan kehittäminen ja ylläpito sekä hiljaisten alueiden huomiointi kaavoituksessa.

Helsingin meluselvitykseen perustuva Helsingin Meluntorjunnan toimintasuunnitelma valmistuu heinäkuussa 2008.

Terveyslautakunta pitää erityisen tärkeänä, että torjuntatoimenpiteiden lisäksi melun syntymistä ehkäistään ennalta eli ajoneuvot ja väylät suunnitellaan mahdollisimman vähämeluisiksi. Liikenteen määrän ja nopeuksien rajoittamisella on mahdollisuus vähentää meluhaittojen lisäksi myös terveydelle haitallisten pakokaasujen ja pölyn määrää.

Meluhaittoja on mahdollista ehkäistä myös toimintojen oikealla sijoittelulla ja sijoittamalla erityisesti meluherkät kohteet, kuten päiväkodit ja koulut mahdollisimman kauaksi melulähteistä. Lisäksi asuntojen rakentamisen ja peruskorjausten yhteydessä tulee huolehtia siitä, etteivät melutasot rakennusten sisällä ylitä valtioneuvoston antamia ohjearvoja.

Kiinteistölautakunta toteaa (15.4.2008), että meluntorjunnan toimintasuunnitelman luonnos on vielä viimeistelemätön ja sisältää epätarkkuuksia. Kohdekohtaisista arvioista puuttuu toistaiseksi kokonaan tärkein osa eli arvio suunniteltujen toimenpiteiden vaikutuksista. Toimenpiteiden tehokkuutta alueilla onkin vielä mahdotonta arvioida, koska suunnitelmasta ei selviä, missä määrin suunnitellut toimenpiteet vähentäisivät melulle altistuvien määrää.

Luonnos meluntorjunnan toimintasuunnitelmaksi sisältää pääosan tärkeimmistä Helsingin alueen maanteiden meluntorjuntakohteista. Suunnitelman 14 kohdetta on valittu liikenne- ja viestintäministeriön meluntorjunnan teemapaketin (2007) kohdeluettelosta. Siitä kuitenkin puuttuu joitain tärkeitä meluntorjuntakohteita. Toimintasuunnitelmassa tulisi olla liitteenä kartat, joista selviävät kaikki ne alueet, joissa yli 65 Db:n melutasolle altistuu vähintään 20 asukasta tai joilla on meluherkkiä toimintoja kuten koulu, päiväkoti tai hoitolaitos.

Luonnoksessa esitetään vain erilaisten meluesteiden vaikutuksia kohteittain. Muita menetelmiä ja niiden käyttömahdollisuuksia ei arvioida kohteittain. Tiehallinnon muut kuin meluvalleja koskevat meluhaittojen vähentämistoimenpiteet ovat kannatettavia. Meluesteiden lisäksi nopeuden laskeminen ja päällystetyöt ovat ensisijaisia toimia. Olemassa olevien asuinrakennusten julkisivujen äänieristävyyksien parantamista on esitetty yhtenä keinona. Kyseisen toimenpiteen rahoituksen järjestäminen lienee kuitenkin vaikeaa. Kaikille em. toimille tulisi kuitenkin tehdä toteutussuunnitelma ja varata rahoitus, sillä muuten ne jäävät helposti vain maininnan tasolle.

Toimintasuunnitelman luonnoksesta puuttuvat myös meluesteiden toteutuksen kustannusarviot ja rahoitussuunnitelmat. Tiehallinto on viime vuosina rahoittanut vain harvoja melutorjuntahankkeita pääkaupunki-seudulla. Lopullisessa suunnitelmassa tulisi esittää kustannusarviot kohteittain siten, että kohteita ja esitettyjä toimenpidevaihtoehtoja voidaan verrata niiden kustannustehokkuuden perusteella. Myös kustannusten taustalla olevat laskelmat tulee olla saatavilla. Lisäksi rahoitus-suunnitelmat tulisi esittää kohdennettuina eri vuosille.

Meluvallien rakentamisessa tulisi ottaa huomioon maisemalliset vaikutukset ja ympäristökysymykset. Pilaantuneiden maiden ja erilaisten muiden jätteiden kuten käytettyjen renkaiden hyötykäytöllä meluvalleissa voitaisiin säästää niiden rakentamisen kustannuksia.

Vuorovaikutteisen suunnittelun näkökulmasta on hyvä, että vielä keskeneräinen luonnos tuodaan kommentoitavaksi, jolloin siihen on mahdollista vielä tehdä muutoksia. On kuitenkin tärkeää, että myös lopullisista arvioista pyydetään lausuntoja ja kuullaan sidosryhmiä. Eri melun-torjuntatoimenpiteiden valinta ja toteutussuunnitelmat Helsingin alueella tulee tehdä yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa.

Meluntorjunnan tehokas toteuttaminen on erittäin tärkeää asukkaiden viihtyvyyden ja terveyden kannalta. Liikenteestä aiheutuvan melun vuoksi joudutaan jättämään rakentamatta tontteja, jotka muuten kelpaisivat esim. asumiseen. Meluesteillä ja muilla toimenpiteillä voitaisiin melutasoja laskea siten, että rakentaminen olisi joissakin tapauksissa mahdollista.

Joukkoliikennelautakunta toteaa (17.4.2008), että meluntorjunta on erittäin tärkeää ja melu heikentää kaupunkilaisten viihtyisyyttä. Melulla on myös haitallisia terveysvaikutuksia. Liikenne on suurin melunaiheuttaja Helsingissä. Noin 100 000 helsinkiläistä altistuu liikennemelulle. Helsingissä on eniten asukkaita maanteiden melualueilla, joita suunnitelma koskee.

Kaupungin sisäisen liikenteen bussit liikennöivät myös pääliikenneväylillä, joita meluntorjuntasuunnitelma koskee. HKL kilpailuttaa bussiliikennettä ja yhtenä pisteytysperusteena on kaluston melutaso. Uuden kaluston ulkomelutaso on pienentynyt ja nykyisin se on pääsääntöisesti alle 77 dB. Tulevaisuudessa bussiliikenteen aiheuttamaa melua kaupunkiympäristössä voivat olennaisesti vähentää hybridibussit, jotka käyttävät pysäkeiltä ja liikennevaloista kiihdyttäessään akkuihin/kondensaattoreihin jarrutuksessa kerättyä sähköenergiaa. Sähkömoottori on polttomoottoriin verrattuna lähes äänetön.

Liikennelaitoksella ei ole huomauttamista meluntorjuntasuunnitelman luonnoksesta.

Liikuntalautakunta toteaa (22.4.2008), että Tiehallinnon meluntorjunnan toimintasuunnitelmaluonnoksessa vuosille 2008–2012 esitetyt Helsingissä sijaitsevat kohteet ja suunnitellut toimenpiteet ovat kaikki, valtioneuvoston periaatepäätöksessä korostetun priorisoinnin mukaisesti, asuinalueiden meluolosuhteisiin vaikuttavia. Ehdotetut toimenpiteet ovat kaikki erittäin hyviä ja tulevat toteutuessaan parantamaan vilkkaiden teiden varsilla sijaitsevien asuinalueiden viihtyisyyttä ja niiden virkistysalueiden käyttökelpoisuutta.

Toimintasuunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden vaikutukset liikunta- ja virkistysalueille rajoittuvat asuntoalueilla sijaitsevien tai niihin välittömästi rajautuvien kenttien, kuten Puotilan kentän, melutason selkeään alenemiseen ja siten niiden käytettävyyden paranemiseen. Jatkossa toimenpiteitä suunniteltaessa ja niitä kohdennettaessa tulee huomioida myös laajempien liikuntapuistojen ja isompien virkistysalueiden meluntorjunnan tarve sekä hiljaisten alueiden säilyttäminen.

Koska liikennesuoritteeltaan Suomen vilkkaimpiin maanteihin kuuluvista teistä valtaosa sijaitsee pääkaupunkiseudulla ja monet osittain Helsingin kaupungin alueella, on jatkuvasti kasvavan liikenteen aiheuttama melu merkittävä käyttöä rajoittava ja häiriötekijä tiivistyvän kaupunkirakenteen väleihin jäävillä liikunta- ja virkistysalueilla. Niin asuin- kuin virkistysalueiden viihtyisyyttä, terveellisyyttä ja käytettävyyttä heikentävän melun torjuntaan tulisikin jatkossa kiinnittää enemmän huomiota sekä pyrkiä nopeuttamaan näiden alueiden olosuhteita parantavien meluntorjuntahankkeiden nopeampaa etenemistä.

Helsingin Satama pitää (22.4.2008) hyvinä toimintaohjelmaan kirjattuja meluntorjunnan tavoitteita.

Helsingin alueella olevat meluntorjunnan teemapaketin 14 kohdetta ovat valtateillä Vt1, Vt3 ja Vt4 sekä maanteillä Mt101 ja Mt 170 ja kantateillä Kt45 ja Kt50.

Helsingin Sataman tavaraliikenne kulkee valtateillä ja se ohjataan keskustaa kiertäville kehäteille, joten näiden meluntorjunta on tärkeä satamakuljetuksille.

Tiehallinnon meluntorjunnan toimintasuunnitelma perustuu vuoden 2007 liikenteen pohjalta tehtyyn meluselvitykseen. Tavarasatamatoiminta siirtyy vuoden 2008 lopussa Vuosaaren satamakeskukseen. Tällöin kantakaupungin satamiin kulkevat vain matkustajalaivoille kulkevat rekat ja perävaunut. Vuosaaren satamakeskuksen raskasliikenne tulee kulkemaan tunneleissa Kehä III:lle eli Kt50:lle ja siitä tieverkkoon.

Vuosaaren satamakeskuksen aloitettua toimintansa tulee Helsingin raskasliikenne oleellisesti muuttumaan meluselvityksen tekoajasta 2007. Helsingin Sataman mielestä Tiehallinnon melutorjunnan toimintasuunnitelmassa 2008-2012 tulisi tämä liikenteen muutos huomioida.

Pelastuslautakunta päätti (6.5.2008) antaa seuraavan lausunnon:

Substanssiasiana meluntorjunta ei ole pelastustoimen toimialakysymys. Pelastuslaitos haluaa kuitenkin, että meluesteiden rakentamisessa kiinnitetään huomiota seuraaviin turvallisuuden ja pelastuslaitoksen toimintakykyä mahdollistaviin tekijöihin.

Sääilmiöiden suurten äärivaihtelujen myötä pelastuslaitos on havainnut maamassojen siirtelyissä ja uudelleen pengerryksissä sortuma- ja niiden vaaratilanteiden lisääntyneen. Sortumalla voi olla vaikutusta alueen liikenteelle, lähiasumuksille sekä virkistyskäytön turvallisuudelle. Tämän johdosta maamassojen tukemiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Sortumavaara on tiedostettava myös rakennustöiden aikana.

Toimintasuunnitelmassa on esitetty meluaitojen mittoina vajaasta sadasta metristä aina reiluun tuhanteen metriin. Ajoittain pelastuslaitos joutuu tilanteeseen jossa sen tai pelastettavien on päästävä kulkemaan meluaidan toisella puolelle. Tämän johdosta meluaitoihin tulee tehdä noin 250m välein kulkukelpoinen aukko.

Ympäristösuojelulliset näkökohdat huomiovana seikkana esitämme samassa yhteydessä tehtäväksi maaperän suojaamisen toimenpiteen mahdollisen liikenneonnettomuuden aiheuttaman öljyonnettomuuden haittojen ehkäisemiseksi. Tällöin tulevat kyseeseen kohdealueet joissa on arvokkaita pohjavesialueiden esiintymiä ja joidenka alueella tehdään meluvallituksia.

Ryj viittaa saatuihin lausuntoihin.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee lähettää Tiehallinnolle meluntorjunnan toimintasuunnitelmaluonnoksesta seuraavan lausunnon:

Vuorovaikutteisen suunnittelun näkökulmasta on hyvä, että Helsingin kaupungille on varattu mahdollisuus antaa lausuntonsa vielä keskeneräisestä Tiehallinnolle meluntorjunnan toimintasuunnitelmaluonnoksesta. Kaupunginhallitus toivoo, että jäljempänä esitetyt seikat otetaan huomioon lopullista meluntorjuntasuunnitelmaa laadittaessa.

Kaupunginhallitus katsoo, että meluntorjunnan toimintasuunnitelman luonnos sisältää joitakin epätarkkuuksia, siitä puuttuu joitain tärkeitä meluntorjuntakohteita ja kohdekohtaisista arvioista puuttuu arvio suunniteltujen toimenpiteiden vaikutuksista. Toimintasuunnitelmaluonnoksessa ei ole myöskään esitetty meluntorjuntatoimenpiteiden kustannuksia.

Valitut kohteet Tiehallinnon laatima luonnos meluntorjunnan toimintasuunnitelmaksi vuosille 2008 – 2012 sisältää pääosan tärkeimmistä Helsingin alueen maanteiden meluntorjuntakohteista. Siitä puuttuu kuitenkin joitain tärkeitä meluntorjuntakohteita.

Meluntorjuntakohteiden luettelosta puuttuvat mm. Kehä I:n länsiosan esteet Reimarlan kohdalla sekä Vihdintien tiesuunnitelman mukaiset meluesteet. Maantiestä 120 (Vihdintie) on laadittu tiesuunnitelma, johon sisältyy meluesteitä Helsingin kaupungin alueella. Kohteista U27 ja U40, jotka sijaitsevat Hämeenlinnanväylän varrella Haagan kohdalla, puuttuvat Keskuspuiston puoleiset meluesteet kokonaan.

Kohdeluettelossa on muutama vanhan meluesteen korotus (Kehä III, Ala-Tikkurila, Kehä I ja Kurkimäki). Monessa muussakin kohteessa on tarvetta parantaa ja korottaa vanhoja meluesteitä. Helsingin ensimmäiset meluesteet on rakennettu jo 1970-luvun lopulla. Tämän jälkeen liikennemäärät ovat moninkertaistuneet pääväylillä ja vanhat meluesteet ovat jääneet mitoitukseltaan liian mataliksi.

Taulukossa 3 (sivu 15) esitetyssä kohdeluettelossa on sarake, jossa kuvataan kohteen suunnittelutilanne. Tässä sarakkeessa on virheitä. Kaikki Kehä I:n ja Itäväylän kohteille esitetyt toimenpiteet perustuvat tiesuunnitelman ajantasaistamisselvitykseen, joka on tehty vuonna 2004. Tuusulanväylän melueste Torpparinmäessä perustuu tiesuunnitelmaan. Lahden- ja Porvoonväylän meluesteet Jakomäessä ja Heikinlaaksossa perustuvat Lahdenväylän ja Porvoonväylän kehittämisselvitykseen vuodelta 2001.

Kaupunginhallitus toteaa, että Vuosaaren satamakeskuksen aloittassa vuoden 2008 lopussa toimintansa tulee Helsingin raskasliikenne oleellisesti muuttumaan meluselvityksen tekoajasta 2007. Kaupunginhallitus katsoo, että kyseinen liikenteen muutos tulisi huomioida Tiehallinnon melutorjunnan toimintasuunnitelmassa 2008-2012.

Kaupunginhallitus katsoo, että toimintasuunnitelmassa tulisi olla liitteenä kartat, joista selviävät kaikki ne alueet, joissa yli 65 Db:n melutasolle altistuu vähintään 20 asukasta tai joilla on meluherkkiä toimintoja kuten koulu, päiväkoti tai hoitolaitos.

Ehdotetut toimenpiteet

Liikennemelua tulee ensisijaisesti vähentää melulähteessä. Toissijaisesti tulee melua pyrkiä vaimentamaan ja sen leviämistä estämään mahdollisimman lähellä melulähdettä.

Melun leviämistä voidaan rajoittaa ja melulle altistuvia voidaan suojata teknisin ratkaisuin, mm. meluaidat ja -vallit, mutta myös liikenneväylien linjauksella, toimintojen oikealla sijoittelulla tai jo rakennettujen liikenneväylien läheisyyteen suunniteltujen asuinalueiden kaavoituksella, liikenneohjauksella ja rajoituksilla.

Kaupunginhallitus katsoo, että liikenneväylien meluaitojen ja –vallien rakentamisen lisäksi liikennevälineiden nopeuden laskeminen, vähämeluisten tiepinnotteiden kehittäminen ja niiden käytön lisääminen pääväylillä ovat ensisijaisia toimia ympäristömelun torjumiseksi tiealueilla. Kaupunginhallitus toteaa, että liikenteen määrän ja nopeuksien rajoittamisella on mahdollisuus vähentää meluhaittojen lisäksi myös haitallisten pakokaasujen ja pölyn määrää.

Pääväylien nopeusrajoituksien alentaminen meluntorjunnan keinona on esitetty toimintasuunnitelmassa hieman epäselvästi. Kaupunginhallitus katsoo, että nopeusrajoituksia tulee voida alentaa myös muulloin kuin tienparantamisen yhteydessä.

Meluvallien rakentamisessa tulisi ottaa huomioon maisemalliset vaikutukset ja ympäristökysymykset. Kaupunginhallitus toteaa, että pilaantuneiden maiden ja erilaisten muiden jätteiden, kuten käytettyjen renkaiden, hyötykäytöllä meluvalleissa voitaisiin säästää niiden rakentamisen kustannuksia.

Kaupunginhallitus toteaa, että sääilmiöiden suurten äärivaihtelujen myötä sortuma- ym. vaaratilanteet ovat lisääntyneet maamassojen siirtelyissä ja uudelleen pengerryksissä. Sortumalla voi olla vaikutusta alueen liikenteelle, lähiasumuksille sekä virkistyskäytön turvallisuudelle. Tämän johdosta maamassojen tukemiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Sortumavaara on tiedostettava myös rakennustöiden aikana.

Toimintasuunnitelmassa on esitetty meluaitojen mittoina vajaasta sadasta metristä aina reiluun tuhanteen metriin. Kaupunginhallitus toteaa, että pelastustehtävissä pelastuslaitoksen tai pelastettavien on päästävä kulkemaan meluaidan toisella puolelle. Tämän johdosta meluaitoihin tulee tehdä noin 250 metrin välein kulkukelpoinen aukko.

Meluesteitä rakennettaessa tulee lisäksi huomioida arvokkaiden pohjavesialueiden esiintymät ja ympäristösuojelulliset näkökohdat. Kaupunginhallitus katsoo, että rakennettavien meluvallien alueelle tulee tehdä maaperän suojaamisen toimenpiteet mahdollisen liikenneonnettomuuden aiheuttaman öljyonnettomuuden haittojen ehkäisemiseksi.

Meluntorjunnan toimintasuunnitelmassa on esitetty yhtenä melun torjuntakeinona olemassa olevien asuinrakennusten julkisivujen äänieristävyyksien parantamista. Keino on kannatettava, mutta kyseisen toimenpiteen rahoituksen järjestäminen lienee kuitenkin vaikeaa.

Toimintasuunnitelmasta puuttuu toistaiseksi kokonaan arvio suunniteltujen toimenpiteiden vaikutuksista. Vaikutusten arviointi laaditaan myöhemmin, kun kohdekohtaiset toimenpiteet ovat kommenttien pohjalta valmiit.

Kaupunginhallitus katsoo, että toimintasuunnitelmalla ei siinä esitettyjen toimenpiteiden toteutumisesta huolimatta saavuteta meluntorjunnan kokonaistarpeen ja määrien suhteen suuria altistumisten alenemisia mm. tieliikennemelulle altistuvien määrän edelleen kasvaessa. Saavutettavat hyödyt ovat lähinnä kohdekohtaisia. Tästä huolimatta kaupunginhallitus pitää Tiehallinnon Meluntorjunnan toimintasuunnitelman 2008 – 2012 laatimista tärkeänä toimenpiteenä melusta aiheutuvien haittojen torjumisessa ja ennaltaehkäisemisessä.

Toimenpiteiden tehokkuutta alueilla onkin vielä mahdotonta arvioida, koska suunnitelmasta ei selviä, missä määrin suunnitellut toimenpiteet vähentäisivät melulle altistuvien määrää.

Kaupunginhallitus katsoo, että kaikille toimintasuunnitelmassa esitetyille toimenpiteille tulisi kuitenkin tehdä toteutussuunnitelma ja varata rahoitus, sillä muuten ne jäävät helposti vain maininnan tasolle. Mahdollisista käytännön toimenpiteistä on tarpeen keskustella Tiehallinnon Uudenmaan piirin ja Helsingin kaupungin kesken erikseen.

Kustannukset Valtioneuvoston asetuksen (801/2004) mukaan toimintasuunnitelman tulee sisältää tiedot suunnitelman rahoituksesta.

Toimintasuunnitelman luonnoksesta puuttuvat vielä meluntorjuntatoimenpiteiden kustannusarviot ja rahoitussuunnitelmat. Lopullisessa suunnitelmassa tulisi esittää kustannusarviot kohteittain siten, että kohteita ja esitettyjä toimenpidevaihtoehtoja voidaan verrata niiden kustannustehokkuuden perusteella. Toimintasuunnitelmassa tulisi myös esittää tieto siitä, mihin kustannusarvio perustuu. Mikäli kohteen kustannusjako Tiehallinnon ja kunnan välillä on jo sovittu, tulisi myös kustannusjako esittää suunnitelmassa. Lisäksi rahoitussuunnitelmat tulisi esittää kohdennettuina eri vuosille.

Uudenmaan tiepiirin rahoitus meluntorjunnan toteuttamiseksi on viime vuosina ollut hyvin vähäistä. Meluesteitä on yleensä rakennettu vain muun tienparannuksen yhteydessä. Kaupunginhallitus pitää tärkeänä, että Uudenmaan tiepiiri sisällyttää meluntorjunnan toimintasuunnitelmassa esitetyt meluntorjuntakohteet toiminta- ja taloussuunnitelmaansa ja varaa riittävän rahoituksen toimenpiteiden toteuttamiseksi toimintasuunnitelman mukaisesti vuoteen 2012 mennessä. Helsingin kaupunki on varautunut investointiohjelmissaan omalta osaltaan hankkeiden toteuttamiseen toimintasuunnitelman mukaisessa aikataulussa.

Vuoropuhelu ja tiedottaminen

Tiehallinnon toimintasuunnitelmaa on valmisteltu yhtäaikaisesti mm. Helsingin kaupungin toimintasuunnitelman kanssa. Helsingin kaupungin lopullinen meluntorjunnan toimintasuunnitelma laaditaan 18.7.2008 mennessä. Kaupunginhallitus katsoo, että Helsingin kaupungin yleiset toimintalinjat sekä kaupunkisuunnittelun ja liikennesuunnittelun toimintalinjat samoin kuin Helsingin toimintasuunnitelmassa esitetyt melualtistusta vähentävät ja hiljaisia alueita koskevat toimenpiteet tulee huomioida myös Tiehallinnon toimintasuunnitelmassa.

Kaupunginhallitus pitää tärkeänä, että myös Tiehallinnon meluntorjunnan toimintasuunnitelmaluonnoksen lopullisista arvioista pyydetään lausuntoja ja kuullaan sidosryhmiä. Kaupunginhallitus katsookin, että eri meluntorjuntatoimenpiteiden valinta ja toteutussuunnitelmat Helsingin alueella tulee tehdä yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa. Esimerkiksi uusien meluestemallien kehittäminen sekä meluesteiden ja meluvallien ulkonäkö ja kaupunkikuvaan sopivuus tulisi tarkistaa yhteistyössä Helsingin kaupungin rakennusvalvontaviraston kanssa.

Kaupunginhallitus toteaa lopuksi, että Tiehallinnon toimintasuunnitelmaan sisältyvien suunnitelmaluonnosten yksityiskohdat tulee tarkistaa tarkemman suunnittelun yhteydessä (esimerkiksi suunnitelmaluonnoksessa U11 Lahdenväylän itäpuolen melusuojaus tulisi ulottaa Suurmetsäntiehen asti).

Kirje Tiehallinnolle ja pöytäkirjanote sosiaalilautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle, ympäristölautakunnalle, terveyslautakunnalle, kiinteistölautakunnalle, rakennuslautakunnalle, joukkoliikennelautakunnalle, Helsingin Satamalle ja liikuntalautakunnalle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITE

Meluntorjunnan toimintasuunnitelma 2008-2012 - luonnos

5.5.2008 pöydälle pantu asia

VALTUUTETTU PÄIVI LIPPOSEN TOIVOMUSPONSI: MAKSUTTOMAN JOUKKOLIIKENTEEN EDISTÄMINEN ALOITTAMALLA SE VAIHEITTAIN ALLE 16-VUOTIAISTA LAPSISTA

Khs 2007-2098

Ryj toteaa, että käsitellessään valtuutettu Päivi Lipposen valtuustoaloitetta maksuttoman joukkoliikenteen vaikutusten ja kustannusten selvittämisestä 26.9.2007 Kvsto samalla hyväksyi seuraavan toivomusponnen:

2 ”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että edistetään pitkällä aikavälillä maksutonta julkista joukkoliikennettä aloittamalla se vaiheittain alle 16-vuotiaista lapsista.” (Päivi Lipponen, äänin 50 – 20)”

Joukkoliikennelautakunta toteaa (26.2.2008) asiasta lausuntonaan seuraavaa:

Pääkaupunkiseudun matkalippujärjestelmässä on käytössä
7 – 16-vuotiaille myytäviä lastenlippuja, joissa alennus on 50 % aikuisten lipun hinnasta. Helsingissä lasten kausi- ja arvolippujen alennus on n. 60 % aikuisten lippuun verrattuna. Helsingin sisäisen liikenteen aikuisten kausilipun subventio on n. 58 % eli varsin korkea. Lasten kausi- ja arvolippuja tuetaan voimassa olevan taksan mukaan enemmän kuin minkään muun asiakasryhmän lippuja.

Mikäli lasten annettaisiin matkustaa veloituksetta, lipputulon menetys olisi vuoden 2007 tasossa arvioituna 6,3 milj. euroa, josta n. 0,9 milj. euroa on opetusviraston maksamia koululaisten kausi- ja 2 tunnin hallintokuntalippuja.

Alle 16-vuotiaiden maksuttomasta joukkoliikenteestä on kokemuksia mm. Maarianhaminasta, jossa maksuttoman joukkoliikenteen on todettu lisänneen nuorten joukkoliikenteen käyttöä 8 %, mutta Maarianhaminassa tilanne on täysin eri kuin Helsingissä. Maarianhaminan koko joukkoliikenne hoidetaan 4 bussilla.

Alle 16-vuotiaille tarjottavalla maksuttomalla joukkoliikenteellä ei vaikutettaisi suoraan yksityisautoilun vähentymiseen, vaikka se välillisesti saattaisikin vähentää perusteluja lasten kuljetustarpeista harrastuksiin. Joukkoliikennepalvelun arvostuksen kannalta erityisesti nuorten osalta on tärkeää, että palvelulla on jokin hinta. Nuorille tarjottava maksuttomuus totuttaisi myös olemaan maksamatta joukkoliikenteessä.

Maksuttomuus johtaisi todennäköisesti ilta- ja viikonloppuliikenteessä tarpeettomaan oleskeluun joukkoliikennevälineissä, mikä lisäisi joukkoliikennevälineisiin kohdistuvan ilkivallan ja vahingontekojen riskiä. Maksavat asiakkaat saattaisivat kokea, että matkustamisen viihtyisyys heikkenisi. Nuorten hyötyliikunta on vuosien kuluessa vähentynyt ja maksuton joukkoliikenne vähentäisi entisestään terveysvaikutuksiltaan positiivisia jalan ja pyörällä tehtäviä matkoja.

Joukkoliikennelautakunta katsoo, että edellä mainituista syistä maksuttomuuden laajentaminen koskemaan 7-16 -vuotiaita ei ole perusteltua. Sen sijaan liikkumistottumuksiin vaikuttamisen näkökulmasta tarkoituksenmukainen lipputuote voisi olla esimerkiksi alle 26-vuotialle tarjottava nuorisolippu, jolla houkuteltaisiin nuoria käyttämään joukkoliikennettä ajokortti-iän saavuttamisen jälkeenkin. Tällaista lipputuotetta tulisikin harkita tehtäessä tariffipoliittisia linjauksia tulevaisuudessa.

Nykyisin alennuksiin oikeutettuja 17 vuotta täyttäneitä ovat 17 – 29-vuotiaat opiskelijat (30 vuotta täyttäneiltä vaaditaan opintotukipäätös). Heillä alennus on 50 %. Muut nuoret aikuiset eivät saa alennuksia pääkaupunkiseudun joukkoliikenteessä. Lippualennusten kohdentaminen nuoriin lisäisi palvelun houkuttelevuutta ajokortti-ikäisten keskuudessa ja ohjaisi nuoria kulkutapavalinnoissa joukkoliikenteen asiakkaiksi. Liikennejärjestelmän näkökulmasta tämä todennäköisesti pitkällä aikajänteellä vähentäisi henkilöautosuoritteita ihmisten oppiessa ja tottuessa jo nuorena käyttämään joukkoliikennettä.

Joukkoliikennelautakunta toteaa asian käsittelystä lautakunnassa seuraavaa:

Asiasta käydyn keskustelun kuluessa jäsen Snäll, esittelijän ehdotuksesta poiketen, esitti

– että esityslistan sivun 29 kolmannen kappaleen loppuosa poistetaan niin, että kappale kuuluu seuraavasti:

Liikennelaitos katsoo, että edellä mainituista syistä maksuttomuuden laajentaminen koskemaan 7 – 16 ‑vuotiaita ei ole perusteltua.

– että esityslistan sivun 29 neljännen kappale muutettaisiin kuulumaan seuraavasti:

Nykyisin alennuksiin oikeutettuja ovat 17 – 29-vuotiaat opiskelijat (30 vuotta täyttäneiltä vaaditaan opintotukipäätös). Heillä alennus on 50 %.

Jäsen Hirvikangas kannatti Snällin tekemää esitystä.

Merkittiin, että asiasta käydyn keskustelun kuluessa jäsen Lehtinen, esittelijän ehdotuksesta poiketen, esitti, että vastaus kaupunginhallitukselle muotoillaan niin, että valtuustoaloitteeseen suhtaudutaan myönteisesti ja että kaupunginhallitus varaa tämän toteuttamiseen erillisen määrärahan.

Jäsen Haltia kannatti Lehtisen tekemää esitystä.

Asiassa toimitettiin äänestykset.

Äänestyksessä Snällin muutosehdotus vastaan Lehtisen muutosehdotus Lehtisen muutosehdotus voitti äänin 4 – 5, vähemmistössä varapuheenjohtaja Ebeling sekä jäsenet Hirvikangas, Snäll ja Ruuth, jonka jälkeen äänestyksessä esittelijän esitys vastaan Lehtisen muutosehdotus lautakunta päätti äänin 6 – 3, vähemmistössä jäsenet Haltia, Lehtinen ja Koponen, hyväksyä esittelijän esityksen.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (25.3.2008), että joukkoliikenteen verorahoitusta on Helsingissä viime vuosina huomattavasti kasvatettu. Vuonna 2005 joukkoliikenteen tariffituki oli 90,6 milj. euroa. Kaupunginhallituksen hyväksymässä vuoden 2009 talousarvioehdotuksen raamissa tariffituki on 114,8 milj. euroa eli verorahoituksen kasvu neljän vuoden jaksolla on noin 27 %. Maksuton joukkoliikenne alle 16-vuotiaille tarkoittaisi noin 5,5 milj. euron verorahoituksen lisäystä.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa, että nykyinen lipputuloihin ja verorahoitukseen perustuva rahoituspohja on välttämätön kilpailukykyisten joukkoliikennepalvelujen ylläpitämiseksi. Maksuttomaan joukkoliikenteeseen siirtymiseen ei ole taloudellisia edellytyksiä.

Liikennelaitoksen teettämän selvityksen (Selvitys maksuttoman joukkoliikenteen vaikutuksista Helsingissä, 2008) mukaan joukkoliikenteen maksuttomuus lisäisi joukkoliikennematkoja, mutta siirtymä tulisi pääosin lyhyistä, jalan ja pyörällä tehtävistä matkoista. On ilmeistä että näin tapahtuisi erityisesti lasten ja nuorten kohdalla. Maksuttomuus vähentäisi siten lasten ja nuorten muutenkin jatkuvasti vähentynyttä hyötyliikuntaa ja sen terveyshyötyjä eli olisi siltä osin vaikutuksiltaan haitallinen.

Edellä todetun perusteella talous- ja suunnittelukeskus ei pidä perusteltuna joukkoliikenteen muuttamista maksuttomaksi alle 16-vuotiaille. Erityisesti lasten lippujen subventioaste on jo nykyisellään korkea.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa lisäksi, että PKS-neuvottelukunta on sopinut kuntien yhteisen joukkoliikenteen tilaajaorganisaation perustamisesta tavoitteena edistää joukkoliikenteen käyttöä turvaamalla toimiva joukkoliikennejärjestelmä pääkaupunkiseudulla ja laajemminkin Helsingin seudulla. Lippujärjestelmän kehittämistä tulee jatkossa tarkastella koko pääkaupunkiseutua koskevana yhdessä muiden kuntien kanssa.

Ryj toteaa, että Liikennelaitos on teettänyt selvityksen maksuttoman joukkoliikenteen vaikutuksista. Selvityksen perusteella joukkoliikenteen muuttaminen täysin maksuttomaksi ei ole yhteiskuntataloudellisesti eikä liikennepoliittisesti perusteltua. Pitkän aikavälin vaikutuksia tarkasteltaessa 50-60 %:n alennus lippujen hintoihin tuottaisi parhaan kokonaisvaikutuksen.

Liikkumistottumuksiin vaikuttamisen näkökulmasta tarkoituksenmukainen lipputuote voisi olla esimerkiksi alle 26-vuotialle tarjottava nuorisolippu, jolla houkuteltaisiin nuoria käyttämään joukkoliikennettä ajokortti-iän saavuttamisen jälkeenkin. Tällaista lipputuotetta tulisikin harkita tehtäessä tariffipoliittisia linjauksia tulevaisuudessa.

Nykyisin alennuksiin oikeutettuja 17 vuotta täyttäneitä ovat 17 – 29 ‑vuotiaat opiskelijat (30 vuotta täyttäneiltä vaaditaan opintotukipäätös). Heillä alennus on 50 %. Muut nuoret aikuiset eivät saa alennuksia pääkaupunkiseudun joukkoliikenteessä. Lippualennusten kohdentaminen nuoriin lisäisi palvelun houkuttelevuutta ajokortti-ikäisten keskuudessa ja ohjaisi nuoria kulkutapavalinnoissa joukkoliikenteen asiakkaiksi. Liikennejärjestelmän näkökulmasta tämä todennäköisesti pitkällä aikajänteellä vähentäisi henkilöautosuoritteita ihmisten oppiessa ja tottuessa jo nuorena käyttämään joukkoliikennettä.

Alennuslippukäytäntöä on syytä tarkastella kokonaisuudessaan, ja vasta siinä yhteydessä voidaan ottaa kantaa mm. ikäryhmäkysymyksiin. Lausunnossaan YTV:n taksa- ja lippujärjestelmäsuunnitelmasta (14.4.2008) Khs esitti alennusryhmien osalta, että ”Asia edellyttää erillisen perusteellisen valmistelun, jolloin selvitetään mm. lasten, opiskelijoiden ja eläkeläisten alennuskäytännöt”.

Joukkoliikenteen käytön lisäämiseksi on syytä panostaa tariffipolitiikan ohella joukkoliikenteen palvelutasoa parantaviin toimenpiteisiin ja joukkoliikenteen houkuttelevuuden lisäämiseen. Kaupungin panostus mm. joukkoliikenteen investointihankkeisiin tuleekin lähivuosina ja myös pitkällä aikavälillä olemaan merkittävä.

PKS-neuvottelukunta on sopinut kuntien yhteisen joukkoliikenteen tilaajaorganisaation perustamisesta tavoitteena edistää joukkoliikenteen käyttöä turvaamalla toimiva joukkoliikennejärjestelmä pääkaupunkiseudulla ja laajemminkin Helsingin seudulla. Uuden organisaation on tarkoitus aloittaa toimintansa vuoden 2010 alusta. Myös joukkoliikenteen käyttöä edistäviä toimia ja niiden vaikutuksia tulee tarkastella laajemmin kuin pelkästään Helsinkiä koskevana. Kaupungin sisäisen tariffin ja seututariffin välistä hintaeroa ei tule nykyisestään jyrkentää. Sen sijaan on syytä panostaa yhdessä YTV:n kanssa lippujärjestelmän kehittämiseen tulevaisuudessa niin, että se houkuttelee käyttämään julkista liikennettä nykyistä enemmän.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi esityslistalta ilmenevän selvityksen kaupunginvaltuuston 26.9.2007 hyväksymän toivomusponnen (Päivi Lipponen) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle (Päivi Lipponen) sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Päivi Lipposelle sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

5.5.2008 pöydälle pantu asia

VALTUUTETTU PAAVO ARHINMÄEN TOIVOMUSPONSI: MAKSUTTOMAN JOUKKOLIIKENTEEN VAIKUTUKSET JA KUSTANNUSTEN SELVITTÄMINEN

Khs 2007-2097

1 ”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että laaditaan perusteellinen selvitys maksuttoman joukkoliikenteen vaikutuksista muun muassa kasvihuonekaasujen määrään, ilmanlaatuun, ihmisten liikkumistapoihin, kalustotarpeisiin, yksityisautoiluun ja liikennemeluun. Samalla pitää selvittää maksuttoman joukkoliikenteen todelliset kulut.” (Paavo Arhinmäki, äänin 58-1)

Joukkoliikennelautakunta toteaa (26.2.2008) asiasta seuraavaa:

Valtuustoponnessa edellytettyjen seikkojen selvittämiseksi liikennelaitos on teettänyt konsulttiselvityksen. Selvityksen tulokset tukevat ja täydentävät hyvin joukkoliikennelautakunnan 14.6.2007 antamaa lausuntoa.

Selvityksessä on arvioitu maksuttoman joukkoliikenteen vaikutuksia liikkumiskäyttäytymiseen, yksityisautoiluun ja liikenteen päästöihin sekä joukkoliikenteen hoitoon ja kokonaisrahoitustarpeeseen. Vaikutusarvioinnissa on tutkittu skenaariota, jossa maksuton joukkoliikenne toteutetaan Helsingissä riippumatta matkustajan kotikunnasta. Työssä on hyödynnetty aiemmin tehtyjä tutkimuksia ja selvityksiä joukkoliikenteen hinnoittelun vaikutuksista.

Maksuton joukkoliikenne lisäisi Helsingissä joukkoliikenteen käyttöä noin 30 % nykyisestä, jolloin joukkoliikenteen kulkutapaosuus nousisi nykyisestä noin 31 %:sta 39 %:iin. Lisäystä voidaan pitää suurena ja se merkitsisi noin 150 000 uutta joukkoliikennematkaa arkivuorokaudessa. Pääosin siirtymä olisi kevyen liikenteen matkoista. Henkilöautoilu Helsingin alueella vähenisi noin 9 %, mikä vastaa 9 500 henkilöauton poistumista liikenteestä.

Liikennetarjonnan lisäystarpeet mukaan lukien liikenteen hiilidioksidipäästöt alenisivat Helsingissä noin 10 %, mitä voidaan pitää merkittävänä. Ilmanlaatuun keskeisesti vaikuttavat typpioksidi- ja hiukkaspäästöt vähenisivät yli 3 %. Vaikutus liikennemeluun olisi vähäinen.

Lisääntyvät matkustajamäärät edellyttäisivät joukkoliikenteen vuoromäärien kasvattamista, mikä parantaisi palvelutasoa. Lyhyiden, muutaman pysäkinvälin mittaisten matkojen tuntuva lisääntyminen kuitenkin hidastaisi joukkoliikennettä, vaikka leimaus- ja rahastustoimintojen poistuminen ja vähenevä henkilöautoliikenne nopeuttaisikin liikennöintiä. Joukkoliikenteen täsmällisyys, joka on keskeinen kilpailutekijä, heikkenisi ajoaikojen vaihtelun kasvaessa.

Joukkoliikenteen lipunhinnan alentaminen on yhteiskuntataloudellisesti kannattavaa, mutta maksuton joukkoliikenne ei ole tehokkuusoptimi. Pitkän aikavälin vaikutuksia tarkasteltaessa 50 – 60 % alennus lippujen hintoihin tuottaa parhaan kokonaisvaikutuksen.

Liikkuminen sinänsä on ympäristörasite, minkä vuoksi sen ei tulisi olla maksutonta. Pitkällä aikavälillä liikkumisen hinnan aleneminen voi johtaa yhdyskuntarakenteen hajautumiseen, mikä lisää autonkäyttötarvetta ja auton omistusta. Tämän seurausvaikutuksena liikenteen energiankulutus kasvaa ja joukkoliikennepalvelujen järjestäminen vaikeutuu.

Vuoden 2007 tasossa arvioituna maksuton joukkoliikenne Helsingissä vähentäisi liikennelaitoksen saamia lipputuloja noin 112 milj. euroa. Kasvavien matkustajamäärien johdosta liikennetarjontaa tulisi lisätä noin 36 milj. eurolla. Toisaalta lipunmyynnissä ja -tarkastuksessa sekä matkakorttijärjestelmässä saataisiin jonkin verran säästöjä. Kokonaisuutena maksuton joukkoliikenne lisäisi vuotuista rahoitustarvetta yli 140 miljoonalla eurolla.

Kalustotarpeen osalta maksuttoman joukkoliikenteen suuremmat matkustajamäärät tarkoittaisivat noin 100 bussia, 20 lähijunayksikköä, 25 raitiovaunua ja 11 metrovaunuparia lisää nykyiseen verrattuna. Tämä tarkoittaisi noin 250 milj. euron investointitarvetta.

Joukkoliikenteen kehittämisessä tärkeää on löytää keinot, joilla henkilöautoilijoita saadaan houkuteltua joukkoliikenteeseen. Tutkitusti autoilija kokee joukkoliikenteen hinnan merkityksen kulkutavan valinnassa vähäiseksi verrattuna joukkoliikenteen täsmällisyyteen, nopeuteen ja matkustusmukavuuteen. Maksutonta joukkoliikennettä tehokkaampana keinona autoilijoiden saamiseksi joukkoliikenteeseen onkin rahoituksen suuntaaminen palvelutason parantamiseen. Tehokkaita keinoja ovat mm. joukkoliikenteen nopeuttaminen, poikittaisen joukkoliikenteen tarjonnan parantaminen sekä raideliikenteen kehittäminen.

Joukkoliikenteen lippujen hintojen alentaminen 50 – 60 % on järkevää, mutta tämä edellyttää vastaavasti joukkoliikenteen rahoituksen lisäämistä.

Ympäristölautakunta toteaa (11.3.2008) seuraavaa:

HKL on teettänyt konsulttiselvityksen maksuttoman joukkoliikenteen vaikutuksista Helsingissä. Raporttiluonnos on valmistunut 31.1.2008. Ympäristökeskuksen asiantuntija on osallistunut selvitystä ohjanneeseen työryhmään.

Työn tavoitteena oli Helsingin kaupungin alueella maksuttoman joukkoliikenteen vaikutusarviointi erityisesti seuraavista näkökulmista:

-vaikutukset liikkumistottumuksiin ja yksityisautoiluun

-vaikutukset liikenteen päästöihin, ilmanlaatuun ja meluun

-vaikutukset joukkoliikenteen hoitoon ja kalustotarpeeseen

-vaikutukset joukkoliikenteen kokonaisrahoitustarpeeseen

Selvityksessä tehtiin oletus, että maksuttomuus lisäisi joukkoliikenteen kysyntää 30 % ja siten vähentäisi henkilöautojen ajosuoritetta noin 9 % vuodessa. Muissa eurooppalaisissa kaupungeissa maksuttoman joukkoliikenteen kokeiluissa joukkoliikenteen käyttö on kuitenkin joissakin tapauksissa jopa moninkertaistunut, useissa tapauksissa kaksinkertaistunut.

Selvityksessä käytetyin olettamuksin bussien määrä Helsingissä lisääntyisi 20 %. Jos lisäbussikalusto olisi päästöluokaltaan vähäpäästöisintä Euro 5-luokkaa, vähenisivät Helsingin liikenteen hiukkas- ja typenoksidipäästöt nykyisestä noin 3 %.

Hiilidioksidipäästöt vähenisivät maksuttoman joukkoliikenteen myötä noin 10 %, mitä voidaan pitää merkittävänä vaikutuksena. Liikenne aiheuttaa Helsingin kasvihuonekaasupäästöistä noin viidenneksen.

Ilmanlaadun kannalta kriittisimpiä paikkoja ovat kantakaupungin vilkasliikenteiset katukuilut, joissa hengitettävien hiukkasten ja typpidioksidin raja-arvot ylittyvät lähes vuosittain. Selvityksessä esitetyllä päästövähenemällä ei olisi todennäköisesti juurikaan merkitystä näiden paikkojen ilmanlaatuun ja saasteiden pitoisuuksiin.

Arvion mukaan kantakaupungissa siirtymät joukkoliikenteeseen tapahtuisivat pääosin kevyen liikenteen matkoista, eikä niinkään henkilöautomatkoista. Siten todennäköisesti henkilöautoliikenteen vähenemä keskustan kaduilla olisi alle 9 %, ja päästövähenemä alle 3 %. Vertailuna todettakoon, että Helsingin ympäristökeskuksen teettämien katukuilujen leviämismallinnusten perusteella esimerkiksi 30 %:n henkilöautovähenemä katukuilussa vähentäisi kadun pienhiukkas- ja typenoksidipäästöjä noin 20 %. Tällöin typpidioksidipitoisuudet alenisivat noin 5 – 8 %.

Helsingin reuna-alueilla siirtymät joukkoliikenteeseen tapahtuisivat kuitenkin valtaosin henkilöautomatkoista, mikä vähentäisi ruuhkia.

Meluun maksuttomalla joukkoliikenteellä ei todennäköisesti, ainakaan selvityksessä käytetyin olettamuksin, olisi merkittävää vaikutusta; liikennemäärien vähentymisen myötä melu hieman vähentyisi, mutta vastaavasti kasvavat liikennenopeudet ja bussiliikenteen lisääntyminen lisäisivät melua.

Ympäristölautakunta toteaa, että joukkoliikenteen kulkutapaosuuden kasvattaminen Helsingissä ja koko seudulla on erittäin tärkeää ilman- ja ilmastonsuojelun kannalta. Myös joukkoliikenteen vähäpäästöisyyttä tulisi edistää esimerkiksi raideliikenteen osuutta kasvattamalla sekä kehittämällä ja ottamalla käyttöön vähäpäästöisiä busseja sekä polttoaineita (erityisesti biokaasun hyödyntämisen selvittäminen).

Ympäristölautakunta toteaa myös, että erityisesti pääosin henkilöautolla liikkuvia täytyisi saada joukkoliikenteen käyttäjiksi koko seudun alueella. HKL:n teettämässä selvityksessä todettiin, että vakiintuneiden autoilijoiden liikkumistottumuksiin ei maksuttomuudella juurikaan pystyttäisi vaikuttamaan. Tulisikin panostaa nykyistä enemmän joukkoliikenteen houkuttelevuuden eli palvelutason, luotettavuuden, nopeuden ja matkustusmukavuuden edistämiseen. Helsingin ilmansuojelun toimintaohjelman luonnoksessa ehdotetaan eräiksi strategisesti tärkeimmiksi toimenpiteiksi joukkoliikenteen houkuttelevuuden lisäämistä sekä poikittaislinjojen kehittämistä. Lisäksi muissa eurooppalaisissa kaupungeissa käytössä olevien liikenteen hallinta- ja hinnoittelukeinojen soveltuvuutta joukkoliikenteen edistämiseen Helsingissä tulee selvittää ja todellisten vaikutusten selvittämiseksi mahdollisuuksien mukaan kokeilla käytännössä.

Merkittiin, että Kati Vierikko Perttu Iso-Markun ja Harri Saksalan kannattama teki seuraavan lisäysehdotuksen (lisäysehdotus kursiivilla) sivulle 80 viimeiseen lauseeseen:

Lisäksi muissa eurooppalaisissa kaupungeissa käytössä olevien liikenteen hallinta- ja hinnoittelukeinojen soveltuvuutta joukkoliikenteen edistämiseen Helsingissä tulee selvittää. Lisäksi muissa eurooppalaisissa kaupungeissa käytössä olevien liikenteen hallinta- ja hinnoittelukeinojen soveltuvuutta joukkoliikenteen edistämiseen Helsingissä tulee selvittää ja todellisten vaikutusten selvittämiseksi mahdollisuuksien mukaan kokeilla käytännössä.

Suoritetussa äänestyksessä Kati Vierikon ehdotus voitti esittelijän ehdotuksen äänin 6-3. Vähemmistöön jäivät Saukkonen, Sandberg ja Hämäläinen.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (25.3.2008), että Helsingin liikennejärjestelmän kehittämisessä keskeistä on joukkoliikenteen kulkumuoto-osuuden kasvattaminen suhteessa henkilöautoliikenteeseen. On haettava keinoja, joilla henkilöautoilijoita saadaan houkuteltua joukkoliikenteen käyttäjiksi. Liikennelaitoksen teettämän selvityksen mukaan maksuttomuus lisäisi joukkoliikennematkoja noin kolmanneksella, mutta siirtymä tulisi pääosin lyhyistä, kevyen liikenteen matkoista. Maksuttomuus synnyttäisi myös kokonaan uusia matkoja. Selvityksen mukaan maksuttomuutta tehokkaampi keino henkilöautoilijoiden houkuttelemiseksi joukkoliikenteeseen on joukkoliikenteen palvelutason kehittäminen. Myös eräiden muiden tutkimusten tulokset ovat samansuuntaisia (mm. liikenne- ja viestintäministeriön julkaisu 9/2007, Liikkujaryhmät suomalaisissa kaupungeissa sekä liikenne- ja viestintäministeriön julkaisu 86/2005, Autoilijat joukkoliikenteessä).

Joukkoliikenteen liikennöintikustannukset, kalusto- ja ylläpitoinvestoinnit mukaan lukien, rahoitetaan Helsingissä nykyisellään suunnilleen puoliksi lipputuotoilla ja puoliksi verorahoituksesta myönnettävällä tariffituella. Vuoden 2008 talousarviossa lipputulot ovat 113,4 milj. euroa ja tariffituki 108,3 milj. euroa. Joukkoliikenteen perusinvestoinnit rahoitetaan pääosin kaupungin verorahoituksella. Joukkoliikenteen muuttaminen kokonaan maksuttomaksi tarkoittaisi vuoden 2008 tilanteessa 113,4 milj. euron lisäystarvetta tariffitukeen. Kun joukkoliikenteen käyttö maksuttomuuden seurauksena kasvaisi, aiheutuisi palvelutarjonnan lisäystarpeesta lisäksi merkittävä kalustoinvestointien ja liikennöintikustannusten kasvu. Toisaalta edellä todettujen tutkimusten perusteella on ilmeistä, että joukkoliikenteen maksuttomuus ei aikaansaisi siinä määrin siirtymää henkilöautoliikenteestä joukkoliikenteeseen, että siitä syntyisi merkittäviä säästöjä tieinvestoinneissa tai teiden ylläpidossa.

Lipputuloihin ja verorahoitukseen perustuva rahoitus on välttämätön myös jatkossa, jotta turvataan riittävät resurssit joukkoliikenteen kilpailukyvyn kehittämiseksi. Joukkoliikenteen maksuttomuuteen ja verorahoituksen kasvattamiseen ei ole taloudellisia edellytyksiä eikä maksuton joukkoliikenne ole talous- ja suunnittelukeskuksen näkemyksen mukaan myöskään liikennepoliittisesti perusteltua.

Kaupungin yhteisstrategioiden mukaista on liikenteen pitkän aikavälin kehittäminen joukkoliikenteeseen tukeutuen. Strategian mukaisesti liikenteen suunnittelussa painotetaan joukkoliikennettä. Joukkoliikenteen, ja erityisesti raideliikenteen, kehittäminen on ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta tehokkainta liikennepolitiikkaa.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa lisäksi, että PKS-neuvottelukunta on sopinut kuntien yhteisen joukkoliikenteen tilaajaorganisaation perustamisesta tavoitteena edistää joukkoliikenteen käyttöä turvaamalla toimiva joukkoliikennejärjestelmä pääkaupunkiseudulla ja laajemminkin Helsingin seudulla. Myös joukkoliikenteen käyttöä edistäviä toimia ja niiden vaikutuksia tulee tarkastella laajemmin kuin pelkästään Helsinkiä koskevana.

./. Ryj toteaa, että joukkoliikennelautakunnan 14.6.2007 valtuutettu Päivi Lipposen samaa asiaa koskevaan valtuustoaloitteeseen antama lausunto on liitteenä 1 ja liikennelaitoksen teettämä selvitys maksuttoman joukkoliikenteen vaikutuksista Helsingissä on liitteenä 2.

Liikennelaitoksen teettämä selvitys antaa hyvän kokonaiskuvan maksuttoman joukkoliikenteen vaikutuksista. Sen perusteella joukkoliikenteen muuttaminen täysin maksuttomaksi ei ole yhteiskuntataloudellisesti eikä liikennepoliittisesti perusteltua. Pitkän aikavälin vaikutuksia tarkasteltaessa 50-60 %:n alennus lippujen hintoihin tuottaisi parhaan kokonaisvaikutuksen.

Lisäksi alennuslippukäytäntöä on syytä tarkastella kokonaisuudessaan. Lausunnossaan YTV:n taksa- ja lippujärjestelmäsuunnitelmasta (14.4.2008) Khs esitti alennusryhmien osalta, että ”Asia edellyttää erillisen perusteellisen valmistelun, jolloin selvitetään mm. lasten, opiskelijoiden ja eläkeläisten alennuskäytännöt”.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi esityslistalta ilmenevän selvityksen kaupunginvaltuuston 26.9.2007 hyväksymän toivomusponnen (Paavo Arhinmäki) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle (Paavo Arhinmäki) sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Paavo Arhinmäelle sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

LIITTEET	Liite 1	Joukkoliikennelautakunnan lausunto 14.6.2007
	Liite 2	Selvitys maksuttoman joukkoliikenteen vaikutuksista Helsingissä (HKL D:1/2008)

LAUSUNTO SIPOON KUNNALLE SIPOON YLEISKAAVA 2025 EHDOTUKSESTA

Khs 2007-381

Kaj toteaa, että Sipoon kunta pyytää lausuntoa (3.3.2008) Sipoon yleiskaava 2025 kaavaehdotuksesta 30.4.2008 mennessä (lisäaika 12.5.2008). Yleiskaava laaditaan oikeusvaikutteiseksi. Lausuntoa varten on koottu aineisto, joka löytyy internet –osoitteesta http://www.sipoo.fi/fi/ajankohtaista/yleiskaava2025.

Lausuntopyynnön mukana tullut aineisto on kokonaisuudessaan nähtävillä Khn kokouksessa.

./. Lausuntopyyntö on tämän asian esityslistan liitteenä 1. Sipoon kunnan yleisvastine kaavaluonnoksesta saatuihin lausuntoihin sekä vastaus Helsingin kaupunginhallituksen lausuntoon kaavaluonnoksesta on esityslistan tämän asian liitteenä 2. A3-kokoon pienennetty jäljennös kaavaehdotuksen kartasta sekä kaavamerkinnät ja määräykset ovat liitteenä 3.

Ehdotuksesta on saatu rakennusviraston, ympäristökeskuksen, kiinteistölautakunnan ja kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunnot.

Rakennusvirasto (9.4.2008) toteaa seuraavaa:

Sipoon yleiskaava on luonteeltaan ns. strateginen yleiskaava, mikä tarkoittaa, että siinä osoitetaan yleispiirteisesti Sipoon maankäytön kehittämisperiaatteet sekä alue- ja yhdyskuntarakenteen kannalta merkittävimmät maankäytölliset ja ympäristölliset kokonaisuudet sekä niiden muodostama rakenne ja niihin liittyvät verkostot. Yleiskaavaa ei ole yksityiskohtainen aluevarauskaava.

Yleiskaavan linjauksia tullaan toteuttamaan yksityiskohtaisempien osayleiskaavojen sekä asemakaavoituksen kautta.

Valtioneuvosto on tehnyt osaliitospäätöksen 28.6.2007, jossa n. 3 000 ha Lounais-Sipoon aluetta siirretään Helsingin kaupunkiin 1.1.2009. Korkein hallinto-oikeus päätti 15.1.2008 hylätä valtioneuvoston päätöksestä tehdyt valitukset. Kunnanosaliitosalue ei sisälly yleiskaava-alueeseen. Sellaisia mielipiteitä tai lausuntoja, jotka liittyvät ko. alueeseen, ei tässä yleiskaavatyössä enää käsitellä. Sipoon kunnalla ei ole toimivaltaa Helsinkiin siirrettävällä alueella.

Pääkaupunkiseudun tasapainoinen kasvu edellyttää myös itäisen rannikkovyöhykkeen kehittämistä. Lounais-Sipoo on hyvien liikenneyhteyksien päässä ja logistisesti sijainti metropolialueella Suomen tärkeimmän sataman, Vuosaaren läheisyydessä tulee hyödyntää täysimääräisesti.

Vuosaaren sataman, lentoaseman ja Kehä III:n vartta hyväksikäyttävän kaupallis-teollisen vyöhykkeen voimistaminen, Malmin lentoaseman tulevan asuntokäytön ja erityisesti olevaan kaupunkirakenteeseen tukeutuminen ovat sellaisia, joiden toteutumisessa Helsingin ja Sipoon keskinäisen yhteistyön mahdollisuudet ovat suuret.

Sipoo liittyy alueellisesti suoraan pääkaupunkiseutuun ja hyötyy Helsingin metropolialueen imussa sekä taloudellisesti että toiminnallisesti.

Yleiskaavaluonnoksessa tulisikin vielä selvemmin ottaa huomioon Sipoon sijainti ja asema pääkaupunkiseudun osana ja sen rakenteeseen tukeutuvana ja seudun kehitystä tukevana.

Nykytilanteessa, kun seutu ei ole voinut kehittyä itään, seurauksena on ollut entistä hajautuneempi pohjoisen ja lännen suunnan kasvu. Näin on vaikea saavuttaa tiivis ja joukkoliikennepainotteinen aluerakenne. Sipoon yleiskaava 2025 on ainutkertainen mahdollisuus muuttaa ja tervehdyttää kehitystä.

Helsingin seudun kehitys ja vaikutus suuntautuu entistä vahvemmin idän suuntaan sekä valtakunnallisesti että kansainvälisesti ja yhteistyö ja yhteiset tavoitteet tulisi ymmärtää elintärkeiksi eduiksi kaikissa kunnissa.

Sipoon yleiskaavassa esitetyt taajamakohteet ovat irrallisia ja niiden toteutuminen on mittavien kuntateknisten ja liikennejärjestelmäinvestointien varassa, joilla ei kaikin osin liene toteutumismahdollisuuksia ainakaan kunnan omin voimavaroin.

Helsinki on ilmaissut kantanaan, että Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan liittojen tulisi yhdistyä, jotta alueen tosiasiallista tilannetta ja sen kehittämismahdollisuuksia voitaisiin tarkastella kokonaisuutena.

Kaava-alueella ei ole voimassa olevaa kattavaa maakuntakaavaa. Ympäristöministeriö on 5.4.2002 vahvistanut Itä-Uudenmaan maakuntakaavan 2000 osittain.

Alueiden käytön suunnittelussa uusia huomattavia asuin-, työpaikka- tai palvelutoimintojen alueita ei tule sijoittaa irralleen olemassa olevasta yhdyskuntarakenteesta.

Sipoon kuntaa erillään tarkasteltaessa saadaan eri tulos kuin tarkasteltaessa kuntaa osana pääkaupunkiseudun metropolialutta ja seutua.

Yleiskaava-alueen rajauksessa on nähtävä erityisenä puutteena, että koko saaristovyöhyke on rajattu pois. Rannikkovyöhykkeen ja saariston tarjoamat mahdollisuudet ovat asukkaiden ja muidenkin toimijoiden kannalta aivan erityisen merkityksellisiä arvoja.

Sipoon pinta-ala on yhtä suuri kuin yli 230 000 asukkaan Espoon, mutta väkiluku on vain 18 900 asukasta.

Sipoonkorven muodostuminen Nuuksion kansallispuiston itäiseksi vastineeksi koko pääkaupunkiseudun virkistysalueena vahvistui, kun sen keskeisistä alueista muodostettiin luonnonsuojelualue.

Sipoonkorven Yleiskaava 2025 muodostaa pohjan tulevalle kehitykselle ja on siten erittäin tärkeä maankäytöllinen asiakirja.

Helsingin omistamat ja Sipoon muut luontoalueet ovat myös helsinkiläisille arvokkaita virkistys- ja luontoharrastusalueita. Itä-Helsingin ja Sipoon väkiluvun kasvaessa lisääntyy myös virkistysalueiden merkitys. Erityisen tärkeää on jatkossa edelleen kehittää virkistysreittien sekä alueen luonteeseen sopivien virkistys- ja retkeilypalveluiden saatavuutta Sipoonkorven alueella.

Sipoonkorpi ja muut Natura-alueet ovat maakuntatason ekologisia ydinalueita. Helsinki onkin rauhoittanut omistamansa osat Sipoon puolella sijaitsevista Östersundomin lintuvesien alueista ja laatinut niille hoito- ja käyttösuunnitelman. Helsinki on niin ikään luovuttanut maitaan merkittävästi Sipoonkorven luonnonsuojelualueen, mahdollisen tulevan kansallispuiston osaksi.

Rakennusvirasto vastaa Helsingin kaupungin omistamien metsien hoidosta Sipoossa. Hiljattain on valmistunut luonnonhoitosuunnitelma Helsingin Sipoossa ja Vantaalla omistamille alueille. Suunnittelun kohteena oli noin 970 hehtaaria metsäalueita Sipoossa. Suunnitelma on laadittu Helsingin ulkoilumetsien hoitoperiaatteiden mukaisesti.

Sipoonkorven alueelle on laadittu ulkoilureittisuunnitelma EU:n Interreg III A –ohjelman rahoittamassa projektissa ”Sipoonkorven virkistyskäytön kehittäminen”. Projektissa on ollut Helsingin lisäksi mukana Vantaan kaupunki, Sipoon kunta, Metsähallitus ja Uudenmaan virkistysalueyhdistys.

Kaavassa Sipoonkorven yhteyteen osoitettu laaja, yhtenäinen metsä/metsätalousalue on ulotettu eteläosiltaan varsin lähelle Lounais-Sipoon metroon tukeutuvaksi suunniteltua maankäytön kehittämiskäytävää ja aivan Itäsalmen taajamatoimintojen alueen pohjoisreunaan kiinni. Kun Lounais-Sipoon taajamatoimintojen alue on ensimmäinen Helsingin suunnan taajamatoimintojen laajentumisalue, tulee rajausta jatkossa tarkentaa.

Metroon tukeutuvalle Lounais-Sipoon maankäytön kehittämisvyöhykkeelle tulee turvata riittävä alue suhteessa varsinaisen Sipoonkorven virkistysalueeseen.

Yleiskaavassa esitetyt taajama-alueiden laajennukset perustuvat uusien raideyhteyksien varaan.

Taajamajunan tai metron toteuttaminen edellyttää asemien välittömään läheisyyteen huomattavasti tiiviimpää rakentamista, jotta alueella olisi realistiset mahdollisuudet tukeutua joukkoliikenteeseen.

HELI-radan (Helsingistä itään suuntautuva ratahanke) toteuttamismahdollisuuksia tullaan pohtimaan valmisteilla olevassa ratahallintokeskuksen selvityksessä. Jos HELI-rata toteutuu, se todennäköisesti on nopea kaukoliikennettä palveleva hanke, eikä sillä ole isoa roolia Sipoon paikallisliikenteessä.

Yleiskaavaluonnokseen ei metron tai HELI-radan asemia ole merkitty. Itäsalmen ja Söderkullan väliin on merkitty varsin vähän asumista. Jos metro rakennetaan, tulisi sen varren maankäytön olla selvästi tehokkaampaa. Helsingin alustavissa arvioissa on luonnosteltu 3-4 uutta metroasemaa ja niiden ympärille noin 10 000 asukkaan puutarhakaupunkeja eli yhteensä lopputilanteessa noin 50 000 asukasta pääosin tiiviillä ja matalilla asuntoalueilla.

Ylijäämämassojen sijoitus Helsingin tiiviisti rakennetulle alueelle on ongelmallista. Helsingin kannalta on erittäin tärkeää, että ylijäämämassoille varataan loppusijoittelualueita pääkaupunkiseudulle tai sen välittömään läheisyyteen. Näiden lisäksi tarvitaan alueita massojen käsittelyyn ja varastointiin. Massojen pitkät kuljetusmatkat lisäävät rakentamisen kustannuksia ja liikenteen sekä päästöjen määrää. Sipoon alueen yleiskaavoituksessa tulisi huomioida maamassojen loppusijoitus- ja käsittelyalueiden tarve myös koko pääkaupunkiseudun näkökulmasta.

Sipoo on suuntautunut historiallisesti, kielellisesti ja kulttuurisesti merkittävissä määrin Porvoon suuntaan. Lounais-Sipoo on kuitenkin selvästi enemmän sidoksissa pääkaupunkiseutuun.

Monet seudullisesti tärkeät asiat jäävät yleiskaavaluonnoksessa vähäiselle huomiolle tai ratkaisua tai sijoituspaikkaa vaille, vaikka niiden merkitys on selkeästi tiedossa. Tällaisia ovat esim. teknisen huollon suunnitelmat, vesihuolto, jätevesihuolto, jätehuolto, kaatopaikat, alueet ylijäämämassojen sijoittamiselle, maa-ainesten ottoalueet jne. Yleiskaavassa suunniteltu lisärakentaminen edellyttää myös perusteellista suunnittelua ja suuria investointeja.

Malmin lentokenttää kokonaan tai osin korvaavat sijoitusvaihtoehdot tulisi myös esittää suunnitelmassa. Ilmailuhallinto pitää tärkeänä, että meneillään olevan Ilmailulaitoksen selvityksen tulokset Helsingin lähistön lentoasematarpeista otetaan huomioon Sipoon yleiskaavan laadinnassa.

Yleiskaavaselostuksen karttojen tarkkuus ja luettavuus on parantunut huomattavasti luonnosvaiheesta. Useasta liitekartasta puuttuu edelleen kuitenkin pohjakartta, joka tekee niiden tulkinnasta vaikeaa. Nopeasti kehittyvällä rannikkoseudulla pääkaupungin läheisyydessä olevat laajat yhtenäiset metsäalueet (merkintä MLY) ja niiden verkoston säilyttäminen on huomioitu hyvin Sipoon yleiskaavassa.

Yleiskaavaehdotuksen toteuttamistoimet tulee sovittaa Helsingin seudun liikennejärjestelmien ja maankäytön kokonaiskehitykseen.

Sipoon yleiskaavaluonnos on nähtävä avauksena Sipoon kunnan kehittämiseksi osana pääkaupunkiseutua. Sipoon halu hakeutua aiempaa tiiviimpään yhteistyöhön, mahdollisesti uutena Uudenmaan liiton jäsenenä ja osallistuminen Helsingin seudun toimintaan on ollut myönteistä ja rakentavaa. Jatkossakin toivoisi Sipoon kunnan suunnittelun ja rakentamisen suuntautuvan tiivistyvästi ja yhteistyöhakuisesti pääkaupunkiseudun suuntaan.

Ympäristökeskus (15.4.2008) toteaa mm. seuraavaa:

Sipoo osana pääkaupunkiseutua

Yleiskaavan lähtökohtana on Sipoon väkiluvun kasvaminen vuoteen 2025 mennessä 35 000 asukkaalla ja 13 000 uudella työpaikalla. Työmatkaliikenne Sipoosta erityisesti Helsinkiin lisääntyy merkittävästi. Sipoo onkin muuttumassa yhä selvemmin osaksi pääkaupunkiseutua.

Sipoon yleiskaavan väestöennuste ja Helsingin tavoite kaavoittaa liitosalueelle huomattavasti uutta asumista edellyttävät tiivistä suunnitteluyhteistyötä sekä maankäyttö- että liikennejärjestelmäratkaisuissa. Helsinki varautuu rakentamaan metron Helsingin kaupunkiin liitettävälle alueelle, ja Sipoon yleiskaavan tavoitteena on kehittää joukkoliikennettä raideliikennettä hyödyntävin ratkaisuin. Yleiskaavaselostuksen mukaan yhdyskuntarakennetta kehitetään raideliikenteeseen perustuen. Ns. itämetron suunnittelu ja toteutuksen edistäminen ovat seudun kiireellisiä yhteisiä asioita.

Yleiskaavan rajaus

Ympäristökeskuksen mielestä Sipoon yleiskaavaan tulisi sisällyttää sekä sipoolaisille että seudun muille asukkaille tärkeä virkistysalue, Sipoon saaristo. Sen arvo ja kysyntä virkistysalueena kasvavat väkiluvun voimakkaasti lisääntyessä. Virkistyskäytön ohjaamiseksi ja saariston luonnon- ja kulttuuriympäristön arvojen turvaamiseksi tarvitaan riittävät lähtötiedot, tavoitteet ja suunnitelmat samaan tapaan kuin Helsinki on hoitanut oman saaristoalueensa suunnittelun.

Vaikutukset Natura-alueisiin ja muihin luontoalueisiin

Sipoon yleiskaavan vaikutusten arvioinnissa käsitellään luontovaikutuksia kovin yleispiirteisesti. Ympäristökeskus huomauttaa, että yleiskaava-aineistosta puuttuu kaavaehdotuksen natura-arviointi. Vaikutukset Natura-alueisiin mm. Sipoonkorpeen ja Helsingin puolelle sijoittuvaan Mustavuoren lehdon ja Östersundomin lintuvesien alueeseen tulisi käsitellä yleiskaavaselostuksessa omana kohtana.

Yleiskaavaehdotuksen vaikutusten arviointiraportissa todetaan, että luontoselvitysten perusteella joillekin alueille kohdistuu selviä uhkia, mutta ne voitaneen välttää tai vaikutuksia voidaan lieventää yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa. Ympäristökeskuksen mielestä jo yleispiirteisissä suunnitelmissa tulee tarkastella mahdollisuuksia vaikutusten minimointiin ja lieventämiseen. Suunnittelutason tarkentuessa haittojen ehkäisy- ja lievennystoimia tarkennetaan.

Vaikutusten arviointi ja kaavaratkaisut

Sipoon yleiskaavan vaikutuksia on arvioitu VTT:ssa kehitetyllä EcoBalance –arviointimallilla. Laskelmissa esitetään mm. polttoaineiden kulutus, kasvihuonekaasupäästöt, vedenkulutus, jätevedet ja jätteiden määrä 50 vuoden ajalta. Yleiskaavaehdotuksessa ei kuitenkaan kerrota, miten 40 000 uuden asukkaan ja 13 000 työpaikan jäte-, vesi- ja energiahuolto sekä asunto- ja työpaikka-alueiden rakentamisen massatalous aiotaan järjestää.

Kiinteistölautakunta (15.4.2008) toteaa seuraavaa:

Tiivistelmä Sipoon yleiskaavaehdotus 2025 on nyt lausuntovaiheessa. Ehdotus poikkeaa voimakkaasti kunnan aiemmista suunnitelmista, jotka perustuivat vain vähäiseen kasvuun ja suuntautumiseen Porvooseen. Syynä suunnan muutokseen oli aloite kunnan lounaisen osan liittämisestä Helsinkiin. Tuleva liitos on otettu huomioon yleiskaavaehdotuksessa. Suunnitelma perustuu nyt kunnan kehittämiseen osana pääkaupunkiseutua. Sipoossa on noin 19 000 asukasta vaikka kunta on pinta-alaltaan suurempi kuin Helsinki. Yleiskaavan väestötavoite on 35 000 uutta asukasta vuoteen 2025 mennessä. Tämänkin jälkeen kunta jää keskimäärin varsin harvaan asutuksi. Kiinteistölautakunnan lausunnossa pidetään yleiskaavaehdotusta oikean suuntaisena ja kiinnitetään huomiota suunnitelman toteuttamisen edellyttämään maapolitiikkaan sekä esitetään metron parempaa hyödyntämistä.

Aiemmat suunnitelmat olivat vaatimattomia

Pääkaupunkiseudun suunnittelu ja rakentaminen on pitkään kärsinyt siitä, että seutu jakaantuu kahteen maakuntaliittoon. Itä-Uuttamaata ja erityisesti Sipoota on suunniteltu niin kuin se ei sijaitsisi maamme suurimman asunto- ja työpaikkakeskittymän vieressä tai oikeastaan miltei sen ytimessä.

Sipoon pinta-ala on yhtä suuri kuin Espoon, mutta väkiluku on vain 18 900 asukasta. Aiemmissa yleissuunnitelmissa ja vielä yleiskaavan aloitusvaiheen viranomaisneuvottelussa 17.3.2006 Sipoo lähti kahden prosentin vuotuisesta väestönkasvusta, ja pyrki siis hillitsemään asuntorakentamisen ja asukasmäärän kasvua.

Sipoon kiinnostus esim. kohtuuhintaiseen vuokra-asuntotuotantoon on ollut pientä. Vuosina 2000 - 2006 ei Siposeen valmistunut lainkaan
ara-vuokra-asuntoja. Kunta onkin eteläosissaan keskittynyt Landbon ja Karhusaaren tapaisten varsin väljien ja korkeatasoisten pientaloalueiden kehittämiseen. Asuntoja Sipooseen valmistui vuosina 2000 - 2006 keskimäärin 200.

Helsingin aloite laukaisi uuden suunnittelun

Vasta, kun Helsinki ja pääkaupunkiseudun muut kunnat julkistivat ehdotuksen liittää Helsinkiin Vantaan Vesterkulla ja osa Lounais-Sipoosta, alettiin Sipoossa vuoden 2006 puolessa välissä vakavasti ottaa huomioon sen sijainti ja mahdollisuudet seudun tasapainoisessa kehittämisessä.

Nyt esillä oleva yleiskaavaehdotus perustuu aiemmin vaihtoehtoisten Nikkilä - Talma-vyöhykkeen ja Lounas- ja Länsi-Sipoon raideliikenteeseen tukeutuvan vyöhykkeen suhteellisen voimakkaaseen kehittämiseen. Yleiskaavaehdotuksessa on nyt otettu huomioon Lounais-Sipoon liittäminen Helsinkiin 1.1.2009.

Kun aiemmin suunnitelmat perustuivat pienelle kunnalle sinänsä korkeaan 2 %:n kasvuun ja vuoden 2020 väkilukuennuste oli 26 000 asukasta, nyt vuoden 2025 väestötavoite on 35 000 uutta asukasta eli yhteensä kunnassa olisi tuolloin 54 000 asukasta. Keskimääräinen asukasluvun kasvu olisi siis runsaat 2 300 asukasta vuodessa, mikä edellyttää vuosittain keskimäärin yli 800 asunnon rakentamista.

Yleiskaavan luonnoksessa oli väestötavoite 40 000 asukasta vuonna 2025 ja lisäksi varauduttiin 20 000 asukkaan lisäkasvuun myöhemmin. Helsinkiin liitettävä alue on vähentänyt vuoden 2025 tavoitetta vain 5 000 asukasta, mutta myöhemmästä kasvusta ei nyt mainita mitään. Tekstissä esitetään kuitenkin suunnitelmassa varauduttavan 40 000 uuteen asukkaaseen.

Raportissa todetaan, että vuoteen 2025 mennessä tullaan rakentamaan 14 000 asuntoa ja 1 850 000 k-m². Tämä merkitsee yli 800 asunnon rakentamista vuodessa 17 vuoden aikana. Tavoite on varsin vaativa, ja merkinnee noin 6 miljardin euron investointeja sisäiseen ja ulkoiseen kunnallistekniikkaan, raideliikenteeseen ja peruspalveluihin. Raportissa arvioidaan yleiskaavan toteuttamisen vaativan 50 vuoden aikana noin 8,1 miljardin euron investoinnit.

Sipoon yleiskaavaehdotuksen kasvutavoitteet ja kustannukset ovat siis pienelle kunnalla todella korkeat. Todennäköisesti esitetyn suuruiseen kasvuun ei päästä.

Toisaalta seudulle ehdottomasti tarvittaisiin Sipoon osalta tuo asuntotuotannon lisäys ja vieläkin enemmän, jotta asuntojen kysyntä ja tarjonta saataisiin paremmin vastaamaan toisiaan sekä kohtaamaan alemmalla hintatasolla.

Selvää onkin, että täydennysrakentamisen lisäksi seudulla tulisi voida ottaa käyttöön useita uusia suuria uudisrakennusalueita sekä varmistaa näiden alueiden liittyminen raideliikenteen vaikutuspiiriin. Tässä mielessä yleiskaavaehdotus on oikeansuuntainen ja kannatettava.

Aiesopimuksessa ja yleiskaavassa on hieman eri lukuja

Helsingin seudun asuntotuotanto on ollut jo pitkään liian alhaiselle 9 000 - 10 000 asunnon vuositasolla. Valtion ja kuntien aiesopimuksen mukaan asuntotuotanto pyritään nostamaan 13 000 asunnon tasolle vuosina 2008 - 2017. Tästä Sipoon osuus olisi aiesopimuksen mukaan 400 asuntoa vuodessa, mistä 80 olisi ara-vuokra-asuntoja.

Jos asuntotuotanto Sipoossa on vuoteen 2017 asti keskimäärin 400 asuntoa vuodessa, ei yleiskaavaehdotuksen tekstissä mainittuun 14 000 asunnon kokonaismäärään eikä keskimäärin 800 asunnon tuotantoon päästäne. Todennäköinen asuntotuotannon määrä lienee siis puolet esitetystä.

Helsingin kaupungin maa-alueet

Siltä osin kuin Helsinki omistaa maata Sipoon alueella, kaupunkia tulee kohdella samojen periaatteiden mukaan kuin muitakin maanomistajia sekä kaavoituksessa että maapolitiikassa. Kokemuksien mukaan Helsingin kaupungin omistamat maat on naapurikunnissa useimmiten merkitty virkistysalueiksi. Helsinki on valmis tekemään maankäyttösopimuksia muiden maaomistajien tavoin sekä tekemään aluevaihtoja.

Metroa ei ole hyödynnetty kunnolla

Suunnitelmakartassa on mustalla katkoviivalla merkitty joukkoliikenteen kehittämiskäytävä tai yhteystarve Etelä-Sipoon halki. Söderkullassa merkintä jakautuu kahtia. Eteläisempi linjaus tarkoittanee yhteyttä Mellunmäen metroasemalle ja pohjoisempi Heli-radan linjausta Tapanilan asemalle.

Heli-rata on toteutettavissa ehkä vasta vuosikymmenten kuluttua, eikä siis auttane lähiaikojen liikennetarpeisiin, joten metron jatkaminen on ainoa realistinen raideliikenteen vaihtoehto Etelä-Sipoossa.

Metron vartta ei kuitenkaan yleiskaavassa näytä hyödynnetyn kovinkaan paljon. Osa alueesta on kyllä merkitty taajamatoimintojen alueeksi, mutta suuri osa on merkitty kyläalueeksi ja viheralueeksi. Asemia ei ole tälle joukkoliikenteen kehittämiskäytävälle merkitty, eikä asemien ympäristöjä ole merkitty keskustatoimintojen alueiksi.

Kerava – Kilpilahti radalle on merkitty asemat Talmaan ja Nikkilään ja niiden ympärille keskustatoimintoja. Jatkosuunnittelussa olisi metroradan hyödyntämistä ehdottomasti kehitettävä merkittävästi tiiviissä yhteistyössä Helsingin suunnittelun kanssa.

Saaristoakin pitäisi käsitellä ja rantaa saada yleiseen käyttöön

Yleiskaavaehdotuksesta on Sipoon saaristo rajattu pois, koska sille ollaan laatimassa omaa osayleiskaavaa. Selvyyden ja kokonaiskuvan saamisen vuoksi myös saaristo ja sen maankäyttöratkaisut tulisi esittää koko kunnan yleiskaavakartoissa.

Helsingille asialla on erityistä merkitystä, koska kaupungilla on siellä omistuksessaan merkittäviä maa-alueita esim. Granössä, joka olisi syytä yhdistää sillalla mantereeseen. Saaren kehittämisessä on monia muitakin mahdollisuuksia kuin maakuntakaavassa määritelty pelkkä virkistyskäyttö. Saaren liittäminen Helsinkiin olisi perusteltua, koska nyt kuntien uusi raja on luonnottomalla paikalla: manneraluetta on liitetty Helsinkiin, mutta kaikki sen edustalla olevat saaret kuuluvat Sipooseen.

Sipoon rantaviivasta on syytä todeta, että se on käytännöllisesti kokonaan yksityisessä käytössä, eikä rantaan ja sitä kautta saaristoon pääse kuin parin venesataman kautta. Kaavoituksessa ja maanhankinnassa olisi Sipoon rantaviivan yleisen käytön mahdollisuuksia lisättävä. Ei voitane kuvitella, että 54 000 asukkaalla vuonna 2025 ei olisi käytettävissään meren rantaa. Helsingin rantaviivasta on yleisessä käytössä Lauttasaaresta Vuosaareen varsin suuri osa.

Suunnittelua on jatkettava paljon

Monet seudullisesti tärkeät asiat jäävät Sipoon yleiskaavassa vielä vähäiselle huomiolle tai ratkaisua ja sijoituspaikkaa vaille, vaikka näistä asioista on vuosikymmenet keskusteltu kuntien välillä. Tällaisia ovat esim. teknisen huollon suunnitelmat, vesihuolto, jätevesihuolto, jätehuolto, kaatopaikat, alueet ylijämämassojen sijoittamiselle, maa-ainesten ottoalueet jne. Mittava lisärakentaminen edellyttää myös perusteellista suunnittelua ja suuria investointeja mm. vesihuoltoon.

Yleiskaavatyön jatkossa tulisi edellä mainittuihin seikkoihin kiinnittää riittävää huomiota yhteistyössä maakuntaliittojen ja seudun muiden kuntien kanssa, koska näitä toimintoja ei voida ratkaista vain kuntien rajojen sisällä.

Kaupunkisuunnittelulautakunta (10.4.2008) toteaa mm. seuraavaa:

Yleistä Yleiskaava on luonteeltaan ns. strateginen yleiskaava, jossa osoitetaan yleispiirteisesti Sipoon maankäytön kehittämisperiaatteet sekä alue- ja yhdyskuntarakenteen kannalta merkittävimmät maankäytölliset ja ympäristölliset kokonaisuudet sekä niiden muodostama rakenne ja niihin liittyvät verkostot.

Yleiskaava on kokonaisuudessaan kehittynyt luonnosvaiheesta. Yleis-kaavakartta on selventynyt ja tarkentunut, mutta samalla se on säilyttänyt strategisen suunnitelman luonteen. Strateginen yleiskaava on välineenä luonteva tilanteessa, jossa Sipoo on voimakkaasti muuttamassa kunnan kehittämisen ja maankäytön suunnittelun periaatteita. Sipoo on kehittynyt 2000-luvulle asti vailla nopeita ja suuria muutoksia. Uusi yleiskaava luo nyt edellytyksiä suuremmille muutoksille, nopeammalle väestön kasvulle ja integroi kunnan paremmin osaksi Helsingin seutua.

Sipoo osana seutua Sipoon sijainti Helsingin ja Porvoon välissä on määrittänyt kunnan kehitystä. Sipoo on suuntautunut historiallisesti, kielellisesti ja kulttuurisesti Porvoon suuntaan, mutta työssäkäynti on suuntautunut jo pitkään pää-kaupunkiseudulle, samoin monet palvelut on haettu Helsingistä tai Helsingin seudulta. Muuttoliike on kasvattanut väestöä ja suomenkielisten osuutta. Uusille asukkaille, joiden työpaikka on pääkaupunkiseudulla, Sipoo on sijaintinsa puolesta haluttu ja viihtyisä asuinpaikka. Pendelöivän väestön side omaan kuntaan on kantaväestöä löyhempi ja Sipoo onkin suuntautumassa yhä enemmän Helsingin suuntaan.

Helsingin seutu on kasvanut voimakkaasti jo pitkään. Asuntomarkkina-alue eli kaupunkiseutu on laajentunut, kun pääkaupunkiseudulla työssäkäyvät ovat valmiita hyvinkin pitkiin työmatkoihin, jos muuten asumisen laatutoiveet ja hinta eivät kohtaa.

Koko Helsingin seudun kehitys ja vaikutus suuntautuu entistä vahvemmin idän suuntaan sekä valtakunnallisesti että kansainvälisesti.

Itäsuunnan kaupunkimainen rakenne päättyy Helsingin kaupungin rajaan noin 15 km päässä keskustasta, kun muissa suunnissa nauhamainen rakenne jatkuu 30–60 km. On luontevaa, että kaupunki jatkuisi kiinteästi Helsingistä itään. Rannikon suuntaan voisi syntyä helminauhamainen kaupunkirakenne Porvoon suuntaan.

Sipoon yleiskaavassa kunta ensimmäistä kertaa ottaa vakavasti huomioon seudun kasvuun liittyviä kysymyksiä.

Helsingin seudun yhteistyö

Sipoo on tullut mukaan myös Helsingin seudun 14 kunnan yhteistyöhön. Yhteistyösopimuksessaan vuonna 2005 kunnat sopivat maankäytön, asumisen ja liikenteen strategian valmistelusta. Yhteistyön tuloksena syntyi maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) toteutusohjelma vuoteen 2017. Ohjelmassa kunnat sitoutuvat yhteisvastuullisen asuntopolitiikan toteutumiseen seudulla, mikä tarkoittaa huomattavasti nykyisiä asuntotuotantomääriä suurempaa asuntotuotantoa sekä sitoutumista valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon rakentamiseen.

Ilman uutta yleiskaavaa MAL-ohjelman tuotantotavoitteet eivät voisi olla realistisia ja näin yleiskaavaehdotus ja MAL-ohjelma tukevat toinen toisiaan.

Maakunnallinen suunnittelu

Seutu- ja maakuntatasoisen suunnittelun tilanne on Sipoon osalta sirpaleinen. Kaava-alueella ei ole kattavaa voimassa olevaa maakunta-kaavaa. Itä-Uudenmaan liitto on joulukuussa 2007 hyväksynyt uuden maakuntakaavan, jolla ei ole kuitenkaan vastattu suunnittelulta edellytettävään dynamiikkaan. Sipoon yleiskaavan samoin kuin Helsingille tulevan liitosalueen suunnittelun tueksi tarvittaisiin pitkälle tulevaisuuteen ulottuva seudullinen strateginen suunnitelma, jossa osoitetaan tärkeimmät aluerakenteen kehittämisen periaatteet. Samassa yhteydessä tulisi määritellä Sipoonkorven virkistys- ja suojelualueen kokonaisnäkemys. Työ tulisi tehdä yhteistyössä vähintään Helsingin, Sipoon ja Vantaan kesken. Tarpeen mukaan työssä voisivat olla myös maakunta-liitot ja Porvoo.

Yleiskaava-alueen rajaus

Yleiskaava käsittää koko Sipoon alueen ilman saaristoa. Saariston ja mantereen ranta-alueille laaditaan parhaillaan erillistä oikeusvaikutteista ranta-alueiden rakentamista ja muuta maankäyttöä ohjaavaa osayleiskaavaa. Tältä osin kunnan yleiskaavan nyt valittu rajaus ei ole tarkoituksenmukainen. Strateginen yleiskaava olisi voinut olla väline, jolla osoitetaan myös saariston ja rantojen maankäytön periaatteet.

Mitoitus Kunta varautuu vuoteen 2025 mennessä 40 000 uuteen asukkaaseen. Väestötavoitteena vuoteen 2025 pidetään 35 000 uutta asukasta. Väestötavoite on seudun tasapainoisen rakenteen kannalta määrällisesti tyydyttävä, mutta kunnan taloudelle, palvelujen ja infrastruktuurin rakentamisen sekä maankäytön suunnittelun ja toteuttamisen hallinnan kannalta kasvutavoite on kunnan kokoon nähden haastava.

Yleiskaavan 35 000 uudesta asukkaasta 31 000 sijoittuu taajamiin, 3 000 kyliin ja 1 000 haja-asutusalueille. Taajama-asukkaista 21 000 sijoittuu Nikkilä-Talma -vyöhykkeelle ja 12 000 Söderkullaan. Seudun asuntokysynnän ja taloudellisen toimeliaisuuden painopiste on kunnan eteläosien välittömässä läheisyydessä, siksi yleiskaavan väestönkasvun painottuminen enemmän kunnan keskiosiin kuin eteläosiin on rakenteellisen yhtenäisyyden kannalta huono tavoite. Edullisen seuturakenteen ja elinvoimaisen metropolialueen näkökulmasta väestönkasvun painopiste tulisi olla kunnan eteläosissa.

Yleiskaavassa varaudutaan myös kasvattamaan väestöä kylissä ja haja-asutusalueilla. Vaikka haja-asutuksen kasvu suunnitelman mukaisena olisikin pienempää kuin se on ollut viime vuosina, se on seudun kehitystavoitteiden kannalta epätoivottavaa. Yhdyskuntarakenteen eheyttä tulisi turvata ja asutusta ohjata hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrelle. Kylien suunnitteluun ja haja-asutukseen kunnalla olisi hyvä olla tiukka suunnitteluote.

Aluevaraukset Joukkoliikenteen kehittämiskäytävä/yhteystarve

Yleiskaavassa osoitetaan kunnan eteläosassa kaksi joukkoliikenteen kehittämiskäytävää. Porvoon moottoritien pohjoispuolella kulkeva kehittämiskäytävä tarkoittaa Heli-rautatieyhteyttä. Eteläisempi yhteys tarkoittaa metron jatkamista Sipooseen tai tiheää syöttöliikennettä Itä-Helsingin metrojärjestelmään.

Heli-radan varaus perustuu maakuntakaavoihin, mutta juuri nyt käynnissä olevan Helsinki-Pietari-radan tarveselvityksen myötä radan linjaus saattaa muuttua oleellisesti. Nykymuotoinen henkilöliikenteen ratavaraus saattaa käydä tarpeettomaksi, kun uusi ratalinjausvaraus kulkisi nykyistä Heli-radan varausta idästä Kulloon kylään saakka, kaartuisi siitä Nikkilään ja edelleen Keravalle, josta rata kulkisi tunnelissa lentoasemalle ja edelleen Pasilaan.

Helsinki varautuu rakentamaan metron Helsingin kaupunkiin Sipoosta liitettävälle alueelle. On tärkeää, että jatkossa liikennejärjestelmäsuunnittelua ja maankäytön suunnittelua tehdään tiiviissä yhteistyössä niin, että kaupunkirakenne voisi jatkua Helsingin ja Sipoon rajalla saumattomasti ja luotaisiin rakenteelliset edellytykset metron jatkamiselle Sipooseen. Metrovaraus on Sipoon yleiskaavassa Söderkullaan saakka osoitettu Porvoon moottoritien eteläpuoleiselle alueelle, jossa on sekä taajamatoimintojen aluetta että alhaisen tehokkuuden kyläaluetta. Metrovarauksen varteen tulee varata selkeästi taajamatoimintojen aluetta.

Virkistysalueet

Virkistystarpeet on yleiskaavassa käsitelty puutteellisesti, kun koko saaristo on yleiskaava-alueen ulkopuolella. Saariston jättäminen muuten koko kunnan kattavan strategisen yleiskaavan ulkopuolelle on ongelmallista. Asukkaiden pääsy merelle, suhde mereen ja merellisyyteen, merelliset virkistysalueet ja venepaikat tulisi käsitellä samassa yleiskaavassa.

Granön saari on tärkeä Helsinkiin siirtyvän liitosalueen tulevien asukkaiden virkistyskäytön kannalta. Välittömästi liitosalueen eteläpuolella sijaitseva saari jää osaksi Sipoon kuntaa. Liitosalueen merellisten virkistystarpeiden tyydyttäminen on vaikeaa, koska liitosalueen rannat on joko rakennettu tai ne ovat erilaisia suojelualueita. Uimapaikkoja tai rantautumiskelpoisia paikkoja on hyvin vähän. Helsinki omistaa huomattavan osan Granöstä ja haluaa kehittää saarta asukkaiden virkistysalueena hyvässä yhteistyössä Sipoon kanssa.

Tekninen huolto Tekninen huolto on käsitelty yleiskaavassa kovin yleispiirteisesti. 40 000 uutta asukasta vaatii suuria infrastruktuuri-investointeja. Isot infrakysymykset, jotka saattavat koskea myös naapurikuntia, jäävät yleis-kaavassa ratkaisematta.

Yhteenveto Sipoon yleiskaavassa kunta ensimmäistä kertaa ottaa vakavasti huomioon seudun kasvuun liittyviä maankäyttökysymyksiä ja näin integroi kunnan aikaisempaa paremmin osaksi Helsingin seutua. Yleiskaavan väestötavoite on seudun tasapainoisen rakenteen kannalta hyvä, mutta väestönkasvun painopiste tulisi olla kunnan eteläosissa.

Yleiskaavassa esitettyä eteläistä metroon tukeutuvaa kehityskäytävää tulisi selkeästi painottaa pohjoisemman Heli-rataan tukeutuvan kehityskäytävän sijasta. Metrovarauksen varteen Sipoon eteläosiin tulee osoittaa hyvin tiivistä taajamaa ja keskustatoimintojen alueita, muuten menetetään mahdollisuus metron edellyttämään kaupunkirakenteeseen.

Helsinki toivoo hyvää yhteistyötä virkistysalueiden suunnittelussa Sipoon kanssa. Helsinkiin liitettävän osan virkistysaluetarpeet perustelisivat vahvasti Sipoon saaristovyöhykkeen ottamista tähän yleiskaavaan mukaan. Erityisesti Granö on tärkeä Helsinkiin siirtyvän liitosalueen tulevien asukkaiden virkistyskäytön kannalta. Sipoonkorven virkistys- ja suojelualueen kokonaisnäkemys tulisi määritellä yhteistoiminnassa kaikkien alueiden kuntien kanssa.

Seuturakenteen tarkoituksenmukaisen kehittämisen kannalta Helsinki–Porvoo-vyöhykkeelle tarvitaan pitkälle tulevaisuuteen ulottuva seudullinen strateginen suunnitelma.

Merkittiin, että lautakunta yksimielisesti ilman äänestystä puheenjohtaja Anttilan ehdotuksesta kehotti esittelijää täydentämään lausunnon kohtaa ”Yhteenveto” lisäämällä siihen maininnat joukkoliikenteen kehittämiskäytävästä ja virkistysalueista.

Esittelijä ilmoitti muuttavansa ehdotustaan Anttilan ehdotuksen mukaisesti.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Sipoon kunnalle seuraavan sisältöisen lausunnon:

Koko Helsingin seudun kehitys ja vaikutus suuntautuu entistä vahvemmin idän suuntaan sekä valtakunnallisesti että kansainvälisesti.

Helsingin seudun yhteistyö

Sipoo on tullut mukaan Helsingin seudun 14 kunnan yhteistyöhön. Kunnat ovat sitoutuneet yhteisvastuullisen asuntopolitiikan toteutumiseen seudulla, mikä tarkoittaa huomattavasti nykyisiä asuntotuotantomääriä suurempaa asuntotuotantoa sekä sitoutumista valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon rakentamiseen. Valtion ja seudun kuntien välisen aiesopimuksen mukaan Sipoon tulisi luoda edellytykset noin 400 asunnon rakentamiselle vuodessa, mistä 80 olisi ARA-vuokra-asuntoja. Haaste on kunnalle suuri, koska esimerkiksi vuosina 2000–2006 Sipooseen on valmistunut keskimäärin 200 asuntoa vuodessa, eikä lainkaan ARA-vuokra-asuntoja. Yleiskaavassa kunta kuitenkin selvästi pyrkii omalta osaltaan ottamaan vakavasti seudullisen haasteen, joten tässä valossa yleiskaavaehdotus ja seudun MAL-2017 ‑toteutusohjelma tukevat toisiaan.

Maakunnallinen suunnittelu

Yleiskaava-alueen rajaus

Mitoitus Edellä kuvattiin jo seudullisessa yhteistyössä asetetun asuntotuotantotavoitteen (400 asuntoa vuodessa) suuruutta suhteessa nykytilaan (200 asuntoa vuodessa). Yleiskaavaehdotuksen mukaan kunta varautuu vuoteen 2025 mennessä jopa 40 000 uuteen asukkaaseen. Väestötavoitteena vuoteen 2025 pidetään 35 000 uutta asukasta, mikä merkitsisi noin 2300 asukasta ja likimäärin 800 uutta asuntoa vuosittain. Väestötavoite on seudun tasapainoisen rakenteen kannalta määrällisesti tyydyttävä. Sen sijaan kunnan talouden sekä maankäytön suunnittelun ja toteuttamisen hallinnan kannalta kasvutavoite on kunnan kokoon nähden erittäin haastava, koska se merkinnee jopa 6–8 miljardin euron investointeja kunnallistekniikkaan, raideliikenteeseen ja peruspalveluihin tulevina vuosikymmeninä.

Aluevaraukset Joukkoliikenteen kehittämiskäytävä/yhteystarve

Virkistysalueet ja luonnonsuojelu

Kaavassa Sipoonkorven yhteyteen osoitettu laaja, yhtenäinen metsä/metsätalousalue on ulotettu eteläosiltaan varsin lähelle Lounais-Sipoon metroon tukeutuvaksi suunniteltua maankäytön kehittämiskäytävää. Metroon tukeutuvalle Lounais-Sipoon maankäytön kehittämisvyöhykkeelle tulee turvata riittävä alue suhteessa varsinaisen Sipoonkorven virkistysalueeseen.

Luontovaikutukset arvioitu puutteellisesti

Sipoon yleiskaavan vaikutusten arvioinnissa käsitellään luontovaikutuksia kovin yleispiirteisesti. Yleiskaava-aineistosta puuttuu kaavaehdotuksen nk. Natura-arviointi. Vaikutukset Natura-alueisiin muun muassa Sipoonkorpeen ja Helsingin puolelle sijoittuvaan Mustavuoren lehdon ja Östersundomin lintuvesien alueeseen tulisi käsitellä yleiskaavaselostuksessa omana kohtanaan siitä huolimatta, että arvioinnit tarkentuvat yksityiskohtaisessa suunnittelussa.

Tekninen huolto

Myös teknistä huoltoa on käsitelty yleiskaavassa varsin yleispiirteisesti, vaikka 40 000 uuden asukkaan tavoite tule vaatimaan suuria, myös naapurikuntiin heijastuvia infrastruktuuri-investointeja. Monet seudullisesti tärkeät asiat jäävät Sipoon yleiskaavassa vielä vähäiselle huomiolle tai ratkaisua ja sijoituspaikkaa vaille. Tällaisia ovat esimerkiksi teknisen huollon suunnitelmat, kuten vesi- ja jätevesihuolto, jätehuolto, kaatopaikat sekä ylijämämassojen sijoittamisalueet ja maa-ainesten ottoalueet. Yleiskaavatyön jatkossa tulisi edellä mainittuihin seikkoihin kiinnittää riittävää huomiota yhteistyössä maakuntaliittojen ja seudun muiden kuntien kanssa, koska näitä toimintoja ei voida ratkaista vain kuntien rajojen sisällä.

Seuturakenteen tarkoituksenmukaisen kehittämisen kannalta Helsinki–Porvoo-vyöhykkeelle tarvitaan pitkälle tulevaisuuteen ulottuva seudullinen strateginen suunnitelma.

Kirje Sipoon kunnalle ja pöytäkirjanote rakennusvirastolle, ympäristökeskukselle, kiinteistölautakunnalle ja kaupunkisuunnittelulautakunnalle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITTEET	Liite 1	Lausuntopyyntö
	Liite 2	Sipoon vastine luonnoksesta annettuun lausuntoon
	Liite 3	Jäljennös yleiskaavakartasta sekä merkinnät ja määräykset

LAUSUNTO VANTAAN KAUPUNGILLE KEHÄRADAN YM. ASEMAKAAVAEHDOTUKSESTA

Khs 2008-744

Vantaan kaupunki pyytää (10.3.2008) lausuntoa Kehäradan asemakaavaehdotuksesta, maanalaisesta asemakaava- ja asemakaavan muutosehdotuksesta nro 701100 sekä tonttijaosta ja tonttijaon muutosehdotuksesta 9.5.2008 mennessä (uusi määräaika 19.5.2008). Kehäradan asemakaavaehdotuksen selostus löytyy osoitteesta www.vantaa.fi/kaupunkisuunnittelu. Kaavaselostus on nähtävillä Khn kokouksessa.

Asemakaava-alue muodostaa noin 18 kilometrin mittaisen nauhamaisen vyöhykkeen lännestä Vantaankosken asemalta Kivistön ja lentoaseman kautta itään Hiekkaharjun pohjoispuolelle.

Liitteet 1 ja 2 osoittavat ratalinjauksen, asemat ja yhteyden olemassa olevaan rataverkkoon.

Kaj toteaa, että kaavaselostuksen mukaan Kehä-radan rakentaminen mahdollistaa sen varrelle rakentamismahdollisuuksia seuraavasti: asuntorakentamista noin 2 milj. k-m2 eli noin 40 000 uutta asukasta ja työpaikkarakentamista noin 4,4 milj. k-m2 eli noin 60 000 uutta työpaikkaa. Lausunnolla oleva kaavaehdotus ei sisällä, muutamaa korttelialuetta lukuun ottamatta, vielä aluevarauksia tälle tulevalle rakentamiselle vaan kaavassa esitetään tulevan ratayhteyden maanpäälliset ja maanalaiset aluevaraukset asemineen.

Asemakaavaehdotuksesta on pyydetty lausunnot kaupunkisuunnitteluvirastolta, kiinteistövirastolta ja liikennelaitokselta. Viimeksi mainitun lausunnon on antanut joukkoliikennelautakunta.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (11.4.2008), että Kehä-radan asemakaava mahdollistaa pääradan ja Vantaankosken radan yhdistävän PJL:n mukaisen ratayhteyden toteuttamisen. Asemakaavan alue on rajattu kattamaan varsin tarkkaan vain radan liikennealueet sekä radan rakentamiseen liittyvät liikennejärjestelyt kuten liityntäpysäköinnin ja liityntäliikenteen alueet Kivistössä ja Ruskeasannassa. Asemakaavaan on sisällytetty vain muutama korttelialue Vantaankoskella ja lentokentän eteläpuolella.

Kaupunkisuunnitteluvirastolla ei ole erityistä huomautettavaa asemakaavasta. Kehärata on seudullisesti tärkeä hanke, joka täydentää hyvin raideliikenteeseen tukeutuvaa yhdyskuntarakennetta. Kehäradan asemakaava mahdollistaa myös rataverkon jatkokehittämisen. Asemakaavaan sisältyy tilavaraukset Kehäratahankkeen jälkeen mahdollisesti toteutettavista yhteyksistä pääradan läntisiltä raiteilta Kehäradalle. Hankkeen yhteydessä toteutetaan vain yhteys Kehäradalta etelään pääradan itäraiteisiin.

Myöhemmin toteutettavaksi suunnitellun Petaksen aseman alue ei kuulu tämän asemakaavan rajaukseen. Asemanseudun jatkosuunnittelussa tulee varmistaa Petaksesta pohjoiseen suuntautuvan Klaukkalan radan tilavaraus.

Kiinteistövirasto palauttaa asiakirjat ja toteaa (17.4.2008), että Martinlaakson-radan ja pääradan yhdistävä uusi kehärata sijoittuu kokonaan Vantaan kaupungin alueelle.

Helsingin kaupunki ei omista maata radan vaikutusalueella Vantaan kaupungissa.

Hankkeen vaikutusalue Helsingissä kattaa koko Helsingin niemen, Pasilan sekä pääradan ja Martinlaakson-radan vaikutusalueen. Kehäradalla on merkittäviä vaikutuksia pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakenteeseen ja liikenteeseen.

Kiinteistövirastolla ei ole huomauttamista kehäradan asemakaavasta eikä asemakaavan muutoksesta nro 701100.

Joukkoliikennelautakunta toteaa (17.4.2008), että Kehäradan asemakaavaehdotus, maanalainen asemakaava- ja asemakaavan muutosehdotus nro 701100 sekä tonttijako ja tonttijaon muutosehdotus on valmistunut. Vantaan kaupunki on pyytänyt Helsingin kaupungilta lausuntoa selvityksistä.

Kehäratahanke käsittää lähiliikenteen junille tarkoitetun radan ja asemien sekä niihin välittömästi liittyvien tie-, katu- ja pysäköintijärjestelmien rakentamisen. Hanke yhdistää Vantaakosken radan ja pääradan toisiinsa lentoaseman kautta. Ensimmäisessä vaiheessa radalle tulee viisi uutta asemaa: Kivistö, Aviapolis, Lentoasema, Ruskeasanta ja Leinelä. Myöhemmin rakennetaan Petas ja Vehkala. Viinikkalassa toteutetaan asemavarauksen vaatimat toimenpiteet. Päärataan Kehärata yhtyy Hiekkaharjun aseman pohjoispuolella.

Joukkoliikennelautakunta toteaa asiasta seuraavaa:

Kehärata on kannatettava hanke. Se parantaa joukkoliikenteen edellytyksiä Helsingin ja Vantaan välillä sekä Vantaan sisällä. Positiivista hankkeessa on myös se, että asutus ja työpaikat voidaan rakentaa tiiviimmin ja taloudellisemmin joukkoliikenteen varteen. Yhteydet kasvavalle lentokenttäalueelle paranevat. Liityntäliikennettä ja liityntäpysäköintiä voidaan ohjata Kehä-radan asemille. Kehä-radan toteuttaminen tukee raskaaseen raideliikenteeseen tukeutuvan joukkoliikennejärjestelmän kehittämistä pääkaupunkiseudulla. Kehärata kuuluu pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelman (PLJ 2007) ensimmäisen korin hankkeisiin.

Kaavassa uusi asutus ja työpaikat on keskitetty asemien ympärille. Tällöin asema on saavutettavissa kävelyetäisyydellä. Yli 800 m etäisyydellä asemasta tuleva asutus tarvitsee kuitenkin liityntäliikenteen, joka tuo matkustajat juna-asemalle. Kaavassa tulee liityntäasemien yhteyteen varata hyvät liityntäterminaalitilat ja katuyhteydet busseille. Kivistön ja Leinelän kasvavien alueiden joukkoliikennettä ei voida hoitaa tuomalla bussit Helsingin keskustaan. Elielin aukion ja Rautatietorin terminaaliin ei voida lisätä bussiliikennettä.

Asemille tulee rakentaa riittävästi myös liityntäpysäköintipaikkoja ja kaavoituksessa tulee huomioida niiden laajentamismahdollisuus. Tärkeitä liityntäpysäköintiasemia ovat esimerkiksi Petas ja Ruskeasanta, joihin tulee olla hyvät yhteydet säteittäisiltä pääväyliltä.

Kaupunkiratojen hyvän kapasiteetin omaavan korkeatasoisen liikennepalvelun hyödyt tulisi käyttää täysimääräisesti. Suunnitelmissa on huomioitu hyvin liityntäpysäköintitilojen tarve. Bussiliitynnän laajentamiselle koko Kehä-radan vaikutusalueilla on oltava hyvät edellytykset myös riittävän junaliikenteen osalta. Pääperiaatteena tulee olla, että lisääntyvät matkustajamäärät ohjataan mahdollisimman tehokkaasti raideliikenteeseen keskustan terminaalitilojen rajallisuuden vuoksi. Kaavamuutoksessa on liikenteellinen tavoite: ”Kehärata korvaa linja-autoliikennettä junaliikenteellä. Linja-autoliikenne vähenee erityisesti Helsingin kantakaupungissa ja sinne johtavilla säteittäisillä pääväylillä.” Tämä on hyvä lähtökohta jatkosuunnittelulle.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Vantaan kaupungille seuraavan sisältöisen lausunnon:

Kehä-radan asemakaava luo edellytykset pääradan ja Vantaankosken radan yhdistävän, pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelman (PLJ 2007) ensimmäiseen koriin kuuluvan, ja Helsingin seudun kuntien maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteistyössä yhdeksi kärkihankkeeksi määritellyn ratayhteyden ja siihen liittyvän kehittämisvyöhykkeen toteuttamiselle.

Kehäratahanke käsittää lähiliikenteen junille tarkoitetun radan ja asemien sekä niihin välittömästi liittyvien tie-, katu- ja pysäköintijärjestelmien rakentamisen. Hanke yhdistää Vantaankosken radan ja pääradan toisiinsa lentoaseman kautta. Ensimmäisessä vaiheessa radalle tulee viisi uutta asemaa: Kivistö, Aviapolis, Lentoasema, Ruskeasanta ja Leinelä. Myöhemmin rakennetaan Petas ja Vehkala. Viinikkalassa toteutetaan asemavarauksen vaatimat toimenpiteet. Päärataan Kehärata yhtyy Hiekkaharjun aseman pohjoispuolella.

Asemakaavan alue on rajattu kattamaan varsin tarkkaan vain radan liikennealueet sekä radan rakentamiseen liittyvät liikennejärjestelyt, kuten liityntäpysäköinnin ja liityntäliikenteen alueet Kivistössä ja Ruskeasannassa. Asemakaavaan on sisällytetty vain muutama korttelialue Vantaankoskella ja lentokentän eteläpuolella.

Uusi asutus ja työpaikat tulevat sijoittumaan asemien ympärille. Tällöin asema on saavutettavissa kävelyetäisyydellä. Yli 800 metrin etäisyydellä asemasta tuleva asutus tarvitsee kuitenkin liityntäliikenteen, joka tuo matkustajat juna-asemalle. Kaavassa tulee liityntäasemien yhteyteen varata hyvät liityntäterminaalitilat ja katuyhteydet busseille. Samalla tulee varautua liityntäliikenteen laajentamismahdollisuuksiin. Kivistön ja Leinelän kasvavien alueiden joukkoliikennettä ei voida hoitaa tuomalla lisää bussiliikennettä Helsingin keskustaan, koska Elielin aukion ja Rautatietorin terminaalien kapasiteetti ei sitä mahdollista. Tärkeitä liityntäpysäköintiasemia ovat myös Petas ja Ruskeasanta, joihin tulee olla hyvät yhteydet säteittäisiltä pääväyliltä.

Kaavamuutoksen liikenteelliset tavoitteet siitä, että kehärata korvaa linja-autoliikennettä junaliikenteellä, jolloin linja-autoliikenne vähenee erityisesti Helsingin kantakaupungissa ja sinne johtavilla säteittäisillä pääväylillä, on hyvä lähtökohta jatkosuunnittelulle.

Kehäradan asemakaava mahdollistaa myös rataverkon jatkokehittämisen. Asemakaavaan sisältyy tilavaraukset Kehäratahankkeen jälkeen mahdollisesti toteutettavista yhteyksistä pääradan läntisiltä raiteilta Kehäradalle. Hankkeen yhteydessä toteutetaan vain yhteys Kehäradalta etelään pääradan itäraiteisiin. Myöhemmin toteutettavaksi suunnitellun Petaksen aseman alue ei kuulu tämän asemakaavan rajaukseen, mutta asemanseudun jatkosuunnittelussa tulee varmistaa myös Petaksesta pohjoiseen suuntautuvan Klaukkalan radan tilavaraus.

Helsingin kaupunki ei omista maata radan vaikutusalueella. Sen sijaan hankkeen vaikutusalue Helsingissä kattaa koko Helsingin niemen, Pasilan sekä pääradan ja Martinlaakson-radan vaikutusalueen. Kehäradalla on merkittäviä vaikutuksia pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakenteeseen ja liikenteeseen.

Suurten seudullisten hankkeiden rakentamisen alkaessa on ennakoitavissa, että tarve seudulliseen yhteistyöhön maamassojen läjitysalueiden löytämiseksi korostuu. Helsingin kaupunki toivoo neuvottelujen kiirehtimistä asian tiimoilta.

Kaupunginhallituksella ei ole edellä esitettyjen näkökohtien lisäksi muuta huomauttamista kehäradan asemakaavasta eikä asemakaavan muutoksesta.

Kirje Vantaan kaupungille ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle, kiinteistövirastolle ja joukkoliikennelautakunnalle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITTEET	Liite 1	Kehäradan linjaus ja asemat
	Liite 2	Kehärata ja olemassa oleva rataverkko



Kokousaika	12.5.2008 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

	Tertiäärilaina €
Pihlajiston Kiinteistöt Oy / Agronominraitti 26	587 230
Pihlajiston Kiinteistöt Oy / Agronominraitti 18	717 465
Vallilan Kiinteistöt Oy / Muurikuja	1 027 620
Yhteensä	2 332 315

LIITTEET	Liite 1	Neuvottelupöytäkirja 1
	Liite 2	Neuvottelupöytäkirja 2
	Liite 3	Ehdotus paikalliseksi sopimukseksi 1
	Liite 4	Ehdotus paikalliseksi sopimukseksi 2

LIITTEET	Liite 1	Neuvottelupöytäkirja 5.3.2008
	Liite 2	Tuplavuoro 2008 - 2010 periaate

LIITTEET	Liite 1	Rakennuskieltokartta nro 11774 (Oulunkylän tontti 28029/9)
	Liite 2	Valokuvia (Oulunkylän tontti 28029/9)