HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS

Asia

Sivu

KAUPUNGINJOHTAJA

Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen sekä pöytäkirjan tarkastajien valinta

Tämän kokouksen päätösten täytäntöönpano

Kaupunginjohtajan ja apulaiskaupunginjohtajien vuoden 2008 vuosilomien vahvistaminen

Metropolia Ammattikorkeakoulu Oy:n omistajien avustus kertaluonteisiin menoihin vuonna 2008

Oy Mankala Ab:n varsinainen yhtiökokous

Helen Sähköverkko Oy:n varsinainen yhtiökokous

Helsingin Matkailu Oy:n varsinainen yhtiökokous

Vt Peltokorven toivomusponsi energiapoliittisten linjausten toimeenpanon raportoinnista

Lainan myöntäminen Viipurin Reaalikoulu Oy:lle

31.3.2008 pöydälle pantu asia
Kaupungintalokorttelien elävöittäminen

RAKENNUS- JA YMPÄRISTÖTOIMI

Lausunto pääkaupunkiseudun taksa- ja lippujärjestelmän kehittämissuunnitelmasta 2014

Valtuutettu Sanna Hellströmin toivomusponsi: Koira-aitausten perustamisperiaatteiden uusiminen

Lausunto Kestävät hankinnat -toimintaohjelmaehdotuksesta

Länsimetro Oy:n varsinainen yhtiökokous

Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus Oy:n varsinainen yhtiökokous

SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMI

Rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnan esitys sotavanhusten omalääkäristä

Opetusviraston edustajan vaihtuminen vammaisneuvostossa

Oulunkylän Sairaskotisäätiön hallituksen nimittäminen vuosiksi 2008-2009

SIVISTYS- JA HENKILÖSTÖTOIMI

Valtuutettu Ulla-Marja Urhon toivomusponsi: toisen asteen ammatillista koulutusta myös Itä-Helsinkiin

Valtuutettu Otto Lehtipuun toivomusponsi: maahanmuuttajien työllistyminen palkkatuettuun työhön kaupungin palvelukseen

Vuosaaren Urheilutalo Oy:n varsinainen yhtiökokous

Kehitysvammaisten koululaisten aamu- ja iltapäiväkerhojen koordinointi ja järjestäminen

KAUPUNKISUUNNITTELU- JA KIINTEISTÖTOIMI

Vartiokylän tontin 45463/26 asemakaavan muuttaminen (nro 11737)

Käpylän eräiden alueiden (Kisakylä) rakennuskiellon pidentäminen (nro 11772)

Helsingin kaupungin 450-vuotistaiteilijatalosäätiö - Stiftelsen Helsingfors Stads 450-årskonstnärshus -nimisen säätiön vuosikokous

Valtuutettu Tuomas Rantasen toivomusponsi: kaupungin kokonaisedun huomioiminen palveluverkkojen kehittämisessä

Tiedepuiston Asunnot Oy:n varsinainen yhtiökokous

Helsingin Tiedepuiston Yrityshautomot Oy:n varsinainen yhtiökokous

Kiinteistö Oy Maatullinaukion varsinainen yhtiökokous

100

Kiinteistö Oy Viikin viher- ja ympäristötietokeskus Fastighets Ab:n varsinainen yhtiökokous

101

Kiinteistöosakeyhtiö Helsingin Pikkupurontie 13:n poikkeamishakemus

103

Lausunto Uudenmaan ympäristökeskukselle Kiinteistö Oy Kaisaniemenkatu 8:n poikkeamishakemuksesta

105

Kiinteistöosakeyhtiö Helsingin Sähkötalon varsinainen yhtiökokous

108

Auroran sairaalan rakennusten 15, 14, 7 ja 6 eristyshuoneiden muutostyön hankesuunnitelma

110

Maankäytön ja asumisen toteutusohjelman 2008 - 2017 täytäntöönpano sekä valtuutettu Risto Rautavan ja valtuutettu Maija Anttilan asumisen seurantaa koskevat toivomusponnet

113

Ennakkolausunto kaupungin etuosto-oikeuden käyttämättä jättämisestä suunnitteilla olevassa kiinteistökaupassa

123

Pyöräilykuntien verkosto ry:n vuosikokous

126

Lausunto Uudenmaan liitolle Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavan ehdotuksesta

127

Suutarilan tonttien 40202/18 ja 40203/3 sekä katualueen asemakaavan muuttaminen (nro 11747)

141

Kaupunginhallituksen 10.3.2008 käsiteltäväkseen ottama päätös luvan myöntämisestä Arkkitehtitoimisto Konkret Oy:lle mainoksen sijoittamisesta työmaa-aitaan

145

31.3.2008 pöydälle pantu asia
Kaupungin omistamien asuinkiinteistöyhtiöiden toimintatavoitteet 2008-2011

148

31.3.2008 pöydälle pantu asia
Asuntotonttien varausesitys

154

LAUSUNTO PÄÄKAUPUNKISEUDUN TAKSA- JA LIPPUJÄRJESTELMÄN KEHITTÄMISSUUNNITELMASTA 2014

Khs 2007-2771

Asiantuntija
Liikennelaitoksen toimitusjohtaja Matti Lahdenranta

YTV pyytää (14.12.2007) lausuntoa pääkaupunkiseudun taksa- ja lippujärjestelmän 2014 periaatteista 31.3.2008 mennessä.

./. Liitteenä 1 on taksa- ja lippujärjestelmän kehittämissuunnitelman loppuraportti.

Lausunnossa pyydetään erityisesti ottamaan kantaa siihen, mikä esitetyistä vaihtoehdoista otetaan jatkotyön pohjaksi ja miten laajalle alueelle pääkaupunkiseudun tuleva taksa- ja lippujärjestelmä 2014 varaudutaan toteuttamaan. Teknisen järjestelmän elinkaari on noin 15 vuotta, joten järjestelmä on voimassa noin vuoteen 2030 asti.

Raportti on myös ladattavissa YTV:n internetsivuilta www.ytv.fi (etusivu > julkaisusarja > 4/2008). Muut asiakirjat ovat nähtävänä kokouksessa.

Joukkoliikennelautakunta toteaa (26.2.2008), että pääkaupunkiseudun lippu- ja informaatiojärjestelmä on tarkoitus uusia kokonaisuudessaan vuoteen 2014 mennessä. Valmistelutyö järjestelmien uusimiseksi on käynnistynyt jo vuonna 2006. Järjestelmien suunnittelussa on lähdetty siitä, että ne on mahdollista laajentaa koko Helsingin työssäkäyntialueelle, joka ulottuu noin 70 kilometrin säteelle Helsingin keskustasta.

Työn ensimmäisessä vaiheessa on tutkittu lukuisaa joukkoa erilaisia taksajärjestelmävaihtoehtoja ja arvioitu lippujärjestelmän kehittämismahdollisuuksia. Työn toiseen vaiheeseen on valikoitu muutama perusperiaatteiltaan erilainen taksajärjestelmävaihtoehto, joita on jatkokehitelty eteenpäin. Työssä on kuvattu esillä olleet vaihtoehdot vaikutuksineen, mutta varsinaisia suosituksia ei ole tehty. Taksa- ja lippujärjestelmä voi olla myös esillä olleiden vaihtoehtojen yhdistelmä.

Nykyisessä järjestelmässä maksualueiden rajat perustuvat kaupunkien rajoihin. Kaupunkien sisäisen lipun ja seutulipun välinen hintaero on suuri, mikä tekee kalliita niistä matkoista, jotka ulottuvat vain lyhyen matkaa vyöhykerajan yli toisen kunnan alueelle. Keskimäärin matkustettua kilometriä kohden seutumatkat ovat sen sijaan noin 20 % sisäisiä matkoja edullisempia. Uudessa taksa- ja lippujärjestelmässä tulisikin ratkaista ongelma hieman seuturajan ylittävien matkojen osalta.

Taksajärjestelmävaihtoehtojen osalta nykyjärjestelmän rinnalla erilaisia malleja ovat vyöhykejakoon tai matkan pituuteen perustuvat vaihtoehdot. Vyöhykejakoon perustuvat vaihtoehdot ovat perusperiaatteeltaan samanlaisia kuin nykyjärjestelmä: matkan hinta perustuu vyöhykerajojen ylitysten perusteella laskettavaan hintaan. Vyöhykkeet voivat poiketa nykyisestä kuntarajoja noudattelevasta käytännöstä, jolloin vaihtoehdot vaativat maksualueiden rajoista ja hintaportaista sopimista. Vyöhykevaihtoehtojen ominaisuuksiin vaikuttavat maksualueiden rajojen sijainnin lisäksi merkittävästi sovelletut hintaportaat vyöhykkeeltä toiselle siirryttäessä.

Matkan pituuteen perustuva järjestelmä on periaatteeltaan erilainen kuin nykyjärjestelmä, mutta muistuttaa pääkaupunkiseudun ulkopuolella käytössä olevaa linja-autoliikenteen kilometripohjaista hinnoittelua. Tehdyssä selvityksessä on tarkasteltu mallia, jossa hinta määräytyy linnuntie-etäisyyden mukaan. Matkan pituuteen perustuva malli vaatii uutta tekniikkaa, jolla määritellään joukkoliikennematkan pituus. Tämä edellyttää ns. check-in-check-out -järjestelmää, jossa matkustaja leimaa lipun myös kulkuvälineestä poistuttaessa. Varsinaisia vyöhykkeitä ei ole.

YTV:n hallitus on päättänyt pyytää (14.12.2007 § 2001) YTV-alueen jäsen-, lähi- ja kehyskunnilta sekä muilta sidosryhmiltä lausunnot koskien pääkaupunkiseudun uuden taksa- ja lippujärjestelmä 2014:n periaatteita. Käytännössä uusi taksa- ja lippujärjestelmä tulisi käyttöön noin vuonna 2014.

Lausunnossa pyydetään ottamaan kantaa kolmeen tässä vaiheessa keskeisimpään uuden taksa- ja lippujärjestelmän ominaisuuteen, joiden perusteella päätetään uuden järjestelmän perusrakenne.

Kysymykset ovat:

1 Miten laajalle alueelle pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen taksa- ja lippujärjestelmä varaudutaan toteuttamaan?

2 Perustuuko järjestelmä nykytyyppiseen vai siitä kehitettyyn vyöhykejärjestelmään ja montako vyöhykettä tarvitaan?

3 Perustuuko järjestelmän hinnoittelu kuljetun matkan pituuteen? Tällaisen järjestelmän tekninen toteutus edellyttää ns. check-in-check-out -järjestelmää, jossa matkakortti on ”leimattava” sekä ajoneuvoon tai laiturialueelle mentäessä että sieltä poistuttaessa.

Lisäksi lausunnossa pyydetään erityisesti ottamaan kantaa siihen, mikä esitetyistä vaihtoehdoista otetaan jatkotyön pohjaksi. Järjestelmän arvioidaan olevan voimassa noin vuodesta 2014 vuoteen 2030.

Lausuntopyynnön yhteydessä lausunnon antajille toimitettiin 22.11.2007 päivätty kalvosarja ”Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen taksa- ja lippujärjestelmän kehittämissuunnitelma 2014”. Lausunnonantajille 16.1.2008 järjestetyssä infotilaisuudessa osallistujat saivat luonnoksen raportista ”Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen taksa- ja lippujärjestelmän kehittämissuunnitelma 2014”. Lopullisen raportin Liikennelaitos sai YTV:ltä 5.2.2008. Raportissa esitetyt vaihtoehdot ja käsitellyt tarkastelut poikkeavat monin olennaisin osin lausuntopyynnön yhteydessä saadussa kalvosarjassa esitetystä informaatiosta.

Joukkoliikennelautakunta toteaa asiasta lausuntonaan seuraavaa:

Kysymys 1

Nykyisen pääkaupunkiseudun taksa- ja lippujärjestelmän laajennus lähitulevaisuudessa pääkaupunkiseudun ulkopuolelle on perusteltua, koska pääkaupunkiseudun työssäkäyntialue on viime vuosina laajentunut voimakkaasti ja laajenee edelleen. Vielä noin 80 kilometrin etäisyydellä Helsingin keskustasta sijaitsevien kuntien työssä käyvistä asukkaista pääkaupunkiseudulle sukkuloivien osuus on kunnasta riippuen n. 12 – 28 %.

Jotta henkilöautoliikenteen osuus kaikesta pääkaupunkiseudulle suuntautuvasta työmatkaliikenteestä ei olisi kohtuuttoman korkea, on uuden taksa- ja lippujärjestelmän oltava joustavasti laajennettavissa pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Tämä tarkoittaa joko uusien vyöhykkeiden lisäämistä nykytyyppiseen vyöhykepohjaiseen järjestelmään tai kilometripohjaisen hinnoittelun liittämistä osaksi tariffia.

Taksa- ja lippujärjestelmän toiminnallinen perusrakenne on valittava siten, että yhtenäinen taksa- ja lippualue voi ulottua vähintään noin 80 kilometrin säteelle Helsingistä käsittäen siten yhteensä n. 30 kuntaa. Matkustajien kannalta paras ratkaisu on, jos samaa toiminnallista perusrakennetta voitaisiin soveltaa missä päin Suomea tahansa, niin paikallis- kuin kaukoliikenteessäkin.

Käytännössä on tärkeää, että uusi taksa- ja lippujärjestelmä tarjoaa kunnille mahdollisuuden itsenäiseen päätöksentekoon kuntien sisäisten matkojen hinnoittelun osalta. Matkustajien kannalta olisi edullista, jos saman lippualueen sisällä hinnoittelu olisi kuntien kesken mahdollisimman yhdenmukaista ja tähän tulee tietyissä rajoissa pyrkiä. Realismia on kuitenkin, että järjestelmä, jossa hintaportaita ei voitaisi säätää kuntien erilaisia taloudellisia tilanteita vastaaviksi, johtaisi käytännössä huomattaviin ongelmiin ja mahdollisesti joukkoliikenteen kehittämisen esteeksi. Taksa- ja lippujärjestelmän tuleekin olla tässä suhteessa joustava.

Pääkaupunkiseudulla työssä käyvien on voitava tehdä työmatkansa vaivattomasti ja kohtuullisin kustannuksin joukkoliikenteellä. Yksityisauton käytölle pääkaupunkiseudun kuntiin suuntautuvassa liikenteessä on tarjottava kilpailukykyinen vaihtoehto.

Koko työssäkäyntialueella käytössä olevalla yhtenäisellä taksa- ja lippujärjestelmällä voidaan ohjata asukkaiden liikkumistottumuksia ja vähentää siten liikenteen ympäristövaikutuksia. Samalla lipputuotteella on voitava tehdä niin pitkät työmatkat kuin kuntien sisäiset asiointimatkatkin.

Taksa- ja lippujärjestelmän ei pidä edistää yhdyskuntarakenteen hajautumista yhtenäisellä lippualueella, mistä johtuen pitkien matkojen taksojen ei tule olla alihinnoiteltuja suhteessa lyhyempiin matkoihin ja saavutettavaan yhteiskuntataloudelliseen hyötyyn.

Voimakkaat, yhdyskuntarakenteen hajautumista hillitsevät toimenpiteet rakentuvat rinnakkaisista toimenpiteistä, kuten joukko- ja yksityisautoliikenteen hinnoittelusta ja niiden käytettävyydestä. Yksittäin toteutettuna niillä ei saavuteta toivottuja tuloksia.

Kysymys 2

Tehdyssä kehittämissuunnitelmassa, jota itse asiassa pitäisi kutsua selvitykseksi, on tutkittu vyöhyke- ja kilometripohjaisia tariffijärjestelmiä ja niiden vaikutuksia matkustuskäyttäytymiseen, hinnoitteluun ja yhdyskuntatalouteen.

Vertailuvaihtoehtona toimii nykyisin käytössä oleva lippujärjestelmä laajennettuna pääkaupunkiseudun lähikuntiin (lähikunnat = 3. vyöhyke).

Myös nykyistä kehittyneempi ja laajemmalle alueelle ulottuva vyöhykejärjestelmä edellyttää käytännössä check in / out -tekniikan käyttöönottoa – näin etenkin arvokortilla matkustettaessa. Muussa tapauksessa kortinlukijalaitteessa pitäisi olla useita nappuloita, joista matkustajan pitäisi osata tehdä oikea valinta aina kulloisellekin matkalle. Maksaneisuuden valvonta olisi silloin vaikeaa.

Nykyisin vyöhykerajan tuntumassa asuvien osalta hinnoitteluporras on jyrkkä ja hinta lyhyeltä vyöhykerajan ylittävältä osalta tuntuu suurelta. Matkustajakilometriä kohden seutulipulla matkustaminen on asiakkaalle kuitenkin keskimäärin 20 – 30 % edullisempaa kuin Helsingin sisäisessä liikenteessä matkustaminen.

Selvityksessä esitetyissä vyöhykevaihtoehdoissa, joissa seutumatkustamisesta tehdään nykyistä edullisempaa, kuntien sisäisiä matkoja tekevät subventoisivat vielä nykyistä voimakkaammin seutumatkustajien lipunhintoja. Merkittävää seutulippujen hinnan alennusta kunnan sisäisten lippujen hinnan kustannuksella ei tässä valossa voi pitää perusteltuna.

Joukkoliikennelautakunnan näkemyksen mukaan nykytyyppinen vyöhykejärjestelmään perustuva taksa- ja lippujärjestelmä on matkustajan kannalta helppo ymmärtää, mikäli vyöhykkeet eivät ole kooltaan liian pieniä ja rajautuvat selkeästi esimerkiksi nykyisiin kuntarajoihin tai merkittäviin pääväyliin. Vyöhykejärjestelmä soveltuu hyvin niin kausi-, arvo- kuin kertalippumyyntiinkin. Hinnan määräytyminen on kuitenkin jäykkää ja järjestelmän laajentaminen laajalle yhtenäiselle alueelle on kankeaa.

Mitä enemmän järjestelmään liitetään vyöhykkeitä, sitä vaikeampaa matkan hinta on hahmottaa ja siten palvelun käytettävyys kärsii. Jos tasahintaisista vyöhykkeistä halutaan tehdä erityisen suuria, korostuu hintaporras vyöhykerajan ylittävillä matkoilla. Vyöhykejärjestelmässä lyhyet vyöhykerajan ylittävät matkat ovat aina kalliita vastaaviin sisäisiin matkoihin verrattuna, ellei vyöhykerajoja aseteta osittain lomittain. Silloin järjestelmä kuitenkin suosii nimenomaan lomittaisilla alueilla asuvia. Tehty selvitys ei ota kantaa lomittaisiin vyöhykkeisiin.

Joukkoliikennelautakunnan näkemyksen mukaan mikään esitetyistä vyöhykejärjestelmävaihtoehdoista ei yksin sovellu laajan Helsingin työssäkäyntialueen yhtenäiseksi taksa- ja lippujärjestelmäksi.

Kysymys 3

Matkan pituuteen perustuva taksa- ja lippujärjestelmä on joustavasti laajennettavissa uusille alueille. Kilometripohjainen taksajärjestelmä kannustaa asioimaan omassa aluekeskuksessa, sillä lyhyiden arvokortilla maksettavien matkojen asiakashinnat voivat olla nykyisiä kuntien sisäisiä vyöhykematkoja edullisempia. Kuntarajan ylittävillä matkoilla ei ole hintaporrasta. Samanpituinen kunnan sisäinen ja seutumatka maksavat matkustajalle täsmälleen saman verran. Järjestelmä mahdollistaa kilometritariffin vaihtelun kunnittain. Tämä ei kuitenkaan ole käytettävyyden kannalta suotavaa.

Matkan pituuden mukaan määräytyvä taksajärjestelmä soveltuu hyvin arvokortilla maksamiseen. Kilometripohjainen taksajärjestelmä ei sovellu sellaisenaan puhtaille kausi- tai kertalipuille, vaan järjestelmän taustalle tarvitaan myös jonkinlainen vyöhykejärjestelmä. Selvityksessä mainittu ajatus nk. kultakortista, jolla paljon matkustava voi ostaa itselleen määräajaksi edullisemman tariffin, on erittäin hyvä. Kultakortti on ikään kuin kausi- ja arvolipun välimuoto, jolla voitaisiin houkutella eri kulkumuotojen sekakäyttäjiä ja henkilöautoilijoita sitoutuneemmiksi joukkoliikenteen käyttäjiksi.

Kuten selvityksessä on todettu, ajetun matkan pituuteen pohjautuvassa taksajärjestelmässä on oltava kilometritariffin lisäksi jokin aloitusmaksu. Aloitusmaksun tehtävä on toisaalta turvata riittävät lipputulot järjestelmätasolla, toisaalta vähentää erittäin lyhyiden satunnaisten joukkoliikennematkojen houkuttelevuutta. Näin ehkäistään joukkoliikenteen tarpeeton kilpailu kevyttä liikennettä vastaan ja toisaalta vältetään se, että tarpeettomat parin pysäkkivälin mittaiset matkat hidastaisivat kohtuuttomasti joukkoliikenteen pysäkkiaikoja ja siten sen kilpailukykyä. Joukkoliikennelautakunnan näkemyksen mukaan aloitusmaksuun ei pidä sisällyttää lainkaan varsinaista matkustusoikeutta, vaan kilometritaksa maksetaan aina ajetun matkan pituuden mukaan. Tämä yhtenäistää hinnanmääräytymisperusteita.

Joukkoliikennelautakunta katsoo, että matkan pituuden mukaan määräytyvä taksa on joustava ratkaisu arvokortilla tehtäviin matkoihin. Järjestelmän heikkous on sen vaatima sisään- ja ulosleimaustapahtuma (check in / out). Jos check in / out -toiminto edellytettäisiin jokaiselta matkustajalta kaikilla matkoilla, vaikeuttaisi se joukkoliikenteen käytettävyyttä ja pidentäisi mm. keskimääräisiä pysäkkiaikoja ja siten joukkoliikenteen nopeutta. Erityisesti nykyisin kausilipuilla matkustavat kokisivat tämän kielteisenä muutoksena nykyiseen järjestelmään verrattuna. Helsingissä nykyisin tehtävistä joukkoliikennematkoista 80 % tehdään kausilipulla, 10 % arvolipulla ja 10 % kertalipuilla. Taksa- ja lippujärjestelmä tuleekin toteuttaa siten, ettei kausilipulla matkustavien ei hankaloidu nykyiseen verrattuna.

Tarkasteltujen vaihtoehtojen ominaisuuksia esittelevässä liitteessä on taulukko, jossa on tiivistetysti esitetty eri taksa- ja lippujärjestelmävaihtoehtojen keskeisiä ominaisuuksia. Lisäksi liitteessä on sanallisesti kuvattu eri järjestelmävaihtoehtojen vaikutuksia.

Joukkoliikennelautakunnan näkemys uudesta taksa- ja lippujärjestelmästä

Yleistä

Joukkoliikennelautakunnan näkemyksen mukaan pääkaupunkiseudulle ja sen lähi- ja kehyskuntiin tarvitaan joukkoliikenteen taksa- ja lippujärjestelmä, joka on tarvittaessa hinnoittelultaan, mutta ennen kaikkea teknisiltä ja loogisilta käytettävyyden perusominaisuuksiltaan yhtenäinen. Hinnoitteluun, lipputukeen ja joukkoliikenteen palvelutasoon on voitava tarvittaessa vaikuttaa kuntakohtaisesti. Matkustajan kannalta on sitä parempi, mitä laajemmalle alueelle yhtenäinen tariffipolitiikka ulottuu. Järjestelmän on kannustettava tekemään myös satunnaisia joukkoliikennematkoja matkan pituudesta riippumatta.

Taksa- ja lippujärjestelmä ei voi olla samanaikaisesti sekä kuntatalouden että yksityisen kuluttajan kannalta edullinen niin pitkillä kuin lyhyilläkin matkoilla ja lisäksi käytettävyydeltään niin yksinkertainen, ettei matkustajilta edellytetä mitään toimenpiteitä heidän noustessaan ajoneuvoon tai poistuessaan siitä. Joukkoliikennelautakunnan näkemyksen mukaan ei siksi ole realistista pyrkiä pitäytymään puhtaasti nykytyyppisessä vyöhykejärjestelmässä. Se ei sellaisenaan ole joustavasti laajennettavissa uusille alueille eikä matkan matkustajahinta ole riittävän edullinen lyhyillä vyöhykerajan ylittävillä matkoilla.

Joukkoliikennelautakunta katsoo, että uudelle taksa- ja lippujärjestelmälle voidaan löytää sellainen perusrakenne, jossa yhdistyvät vyöhyke- ja kilometripohjaisen hinnoittelun vahvuudet. Järjestelmän perusidea on esitelty seuraavissa kappaleissa.

Kausimatkustajille helppo ja tuttu käytettävyys

Sekä kilometripohjainen että tiheä vyöhykepohjainen järjestelmä edellyttävät matkakortin näyttämistä lukijalaitteelle niin ajoneuvoon noustessa kuin sieltä poistuttaessakin (check in – check out -ominaisuus). Lisäksi lipputuotteen on oltava kilometripohjaisessa järjestelmässä arvopohjainen. Noin 80 % Helsingin nykyisistä joukkoliikennematkoista tehdään kausilipulla. Näiden matkustajien matkaa ei tule hankaloittaa edellyttämällä check out –toimintoa. Tästä syystä on perusteltua pyrkiä säilyttämään nykyisin käytössä olevan vyöhykejärjestelmän hyvät ominaisuudet, kuten vaivattomuus kausilipulla matkustettaessa.

Lähes kaikkien arvolipulla matkustavien kannalta kilometripohjainen taksajärjestelmä toisi joustavuutta ja poistaisi vyöhykejärjestelmän keskeiset epäkohdat myös kausimatkustajien osalta. Kun samalla on tärkeää säilyttää puhdas kausiominaisuus, tai taksa- ja lippujärjestelmässä halutaan edelleen myydä myös paperisia kertalippuja, täytyy kilometripohjaisen järjestelmän taustalle rakentaa karkea vyöhykejärjestelmä.

Joukkoliikennelautakunnan näkemyksen mukaan kilometripohjaisen järjestelmän edellyttämä karkea vyöhykejako voidaan yksinkertaisimmillaan tehdä jakamalla vyöhykkeet nykyisen kaltaisesti kuntarajojen mukaisesti. Silloin järjestelmä on matkustajalle yhtä helppo hahmottaa kuin nykyisin. Lisäksi kuntien välinen lipputulojen jakaminen on kausilippujen osalta selkeää. Olennaisinta on kuitenkin helppokäyttöisyys ja oikeudenmukaisuus matkustajanäkökulmasta.

Tästä näkökulmasta voitaisiin myös harkita vaihtoehtoa, jossa vyöhykerajat ovat osittain lomittain siten, että esimerkiksi Itä-Espoossa asuvat voisivat halutessaan ostaa joko Helsingin tai Espoon maksuvyöhykkeen lipun.

Joustava arvopohjainen matkustaminen – Check in / out ja kilometripohjainen taksa

Matkan pituuden mukaan määräytyvä taksa on matkustajan kannalta oikeudenmukainen, sillä matkasta maksetaan sen mukaan, kuinka paljon palvelua käytetään. Jotta palveluun kuuluisi selvä vastike, kannattaa kilometripohjaiseen taksajärjestelmään liittää aloitusmaksu. Näin joukkoliikenne ei tarpeettomasti kilpaile hyvin lyhyillä matkoilla kevyttä liikennettä vastaan.

Arvokortilla tehtäviin check in / out matkoihin liittyy katevaraus, joka palautetaan matkustajan kortille check out tapahtuman yhteydessä. Näin varmistetaan, että matkasta peritään aina riittävä taksa.

Toisin kuin tehdyssä selvityksessä on pohdittu, ei kilometripohjaisen matkan aloitusmaksuun tarvitse sisällyttää lainkaan varsinaista matkustusoikeutta. Kun jokaisesta matkustetusta metristä veloitetaan erikseen, on hinnan arvioiminen kaikissa tilanteissa yhtenäistä.

Aloitusmaksun ja kilometritaksan suuruus ja niiden välinen hintasuhde ovat poliittisia kysymyksiä. Aloitusmaksu voi tarvittaessa vaihdella aloitusvyöhykkeen mukaan. Toisaalta järjestelmän ymmärrettävyyden kannalta olisi perusteltua, että aloitusmaksu on kaikkialla sama.

Matkustajan kannalta arvopohjainen kilometrimatkustaminen tuo lisää joustavuutta. Myös kausimatkustajat, jotka pääsääntöisesti matkustavat oman vyöhykkeensä sisällä, voivat hyödyntää arvokorttipohjaista kilometriveloitusta satunnaisilla vyöhykerajan ylittävillä matkoillaan. Vyöhykerajan ylittäneestä osuudesta veloitettaisiin kilometritaksan mukaisesti ilman arvokorttipohjaiseen kertamatkaan liittyvää aloitusmaksua.

Hintakatto

Arvopohjaisten kertamatkojen kilometriveloitus lisää taksajärjestelmän joustavuutta ja lyhyiden matkojen hinnoittelun oikeudenmukaisuutta. Sopivalla aloitusmaksulla lyhyet matkat voisivat olla nykyisiä kertamatkoja edullisempia.

Toisaalta sisällyttämällä kunnan sisällä tehtävään arvokorttipohjaiseen matkaan yhden matkan (ja mahdollisesti myös yhden vuorokauden) maksimiveloitus voidaan varmistaa, ettei kertamaksu muodostu liian suureksi ja toisaalta useita kertamatkoja päivän aikana tekevän asiakkaan matkakortti muuttuisi lopulta päivälipuksi.

Asiakkaalle arvokorttipohjainen vyöhykekertamatka maksaisi vähintään aloitusmaksun ja korkeintaan tietyn maksimisumman, joka voisi olla hieman nykyistä kunnan kertamaksua suurempi. Jos matka jatkuisi vyöhykerajan yli, alkaisi kilometripohjainen veloitus uudelleen, kunnes uuden vyöhykkeen kertamatkan hintakatto saavutettaisiin.

Lipputulojen jako kuntien kesken

Lipputulojen ja myös liikennöintikustannusten jaon kannalta on tärkeää, että tulevassakin kuntalaisuustieto on yhdistettävissä matkakorttiin. Kuntalaisuustietoa ei välttämättä kannata tallentaa matkakortille kuten nykyisin, vaan kortille tallennettua henkilötunnustietoa voidaan ajaa ristiin Väestörekisterikeskuksen kotikuntatietojen kanssa.

Taksa- ja lippujärjestelmää luotaessa tärkeintä on asiakasystävällisyys. Mikäli asiakasystävällinen järjestelmä ei mahdollista tiedon saantia aukottomasti järjestelmästä suoraan tulojen ja kustannusten jakamiseksi, voidaan tulojen ja kustannusten jakamiseksi tarvittavaa täydentävää tietoa kerätä esimerkiksi määräajoin toistettavin erillistutkimuksin. On ehdottoman tärkeää, että tulot ja kustannukset jaetaan kuntien kesken oikeudenmukaisesti, mutta järjestelmän matkustajaystävällisyys ei saa tästä syystä kärsiä.

Alennusryhmät

Alennusryhmäkäytäntöjä on syytä yhtenäistää ja yksinkertaistaa ja tarpeetonta byrokratiaa on karsittava. Asia ei kuitenkaan liity tässä vaiheessa tehtävään taksa- ja lippujärjestelmän valintaan vaan ratkaisu voidaan tältä osin tehdä erikseen. Asia edellyttää erillisen perusteellisen valmistelun.

Liikennelaitoksen esittämän taksa- ja lippujärjestelmän keskeiset ominaisuudet

- Kausimatkustajille lähes nykyjärjestelmän kaltainen vyöhykejärjestelmä.

- Myös (paperisille) kertalipuille vyöhykejärjestelmä.

- Arvokortilla maksettavat kertamatkat kilometripohjaisia (joustava hinnoittelu).

- Arvokortilla tehtävissä matkoissa aina check in / out sekä katevaraus, joka palautetaan matkustajan kortille check out -tapahtuman yhteydessä.

- Kausimatkustaja voi maksaa vyöhykerajan ylittävästä satunnaisesta matkan osuudesta arvokortilla kilometritariffin mukaisesti.

- Vyöhykkeen sisäinen matka- ja päiväkohtainen veloituskatto (”capping”).

- Mahdollisuus joko kuntakohtaiseen tai itsenäiseen hinnoitteluun (ja joukkoliikenteen lipputukeen).

- Oletettavasti kausilipuilla matkustavien osuus säilyisi nykyisellään, arvolipulla matkustavien määrä nousisi hieman ja hinnoittelusta riippuen kertalippujen käyttö vähenisi.

Vahvuudet

- Järjestelmä on laajennettavissa erittäin joustavasti pääkaupunkiseudun ulkopuolelle periaatteessa rajoituksetta.

- Hinnoittelun joustavuus ja oikeudenmukaisuus myös kaikilla lyhyillä matkoilla.

- Tukee sekä kausimatkustamista että kulkumuotojen sekakäyttäjien sitoutumista joukkoliikenteeseen.

- Vyöhykejärjestelmän hyvät puolet.

- Kilometripohjaisen järjestelmän hyvät puolet.

- Mahdollistaa selkeät clearing-säännöt kuntien kesken.

Heikkoudet

- Check out arvokorttipohjaisissa matkoissa edellyttää matkustajalta muistamista, jotta välttyy katevarauksen menettämiseltä.

- Mahdolliset tekniset häiriöt check out-tilanteessa.

Loppupäätelmä

Uusi joustavasti laajennettavissa oleva, mutta silti helppokäyttöinen ja säännöllisiä matkustajia palkitseva taksa- ja lippujärjestelmä kannattaa rakentaa vyöhyke- ja kilometripohjaisten järjestelmien yhdistelmänä. Nykyisen vyöhykejärjestelmän hyvät puolet, kuten helppo käytettävyys, on syytä säilyttää kausiominaisuutta arvostaville vakioasiakkaille. Check in / out -ominaisuus on syytä ottaa käyttöön arvokorttipohjaisilla kertamatkoilla.

Joukkoliikennelautakunta katsoo, että tässä karkeasti kuvatusta vyöhyke- ja kilometripohjaisten järjestelmien yhdistelmästä on tehtävä tarkentava suunnitelma ennen päätöksentekoa. Tämä suunnitelma tulee tuoda kunnille lausunnoille.

Valittavan taksa- ja lippujärjestelmän tulee kannustaa joukkoliikenteen houkuttelevuuden kasvattamiseen myös Helsingissä. Helsingissä noudatetaan joukkoliikennemyönteistä politiikkaa ja taksa- ja lippujärjestelmän tulee tukea joukkoliikenteen kilpailukyvyn parantamista myös Helsingissä. Nyt tehdyssä selvityksessä vaihtoehdot oli pääsääntöisesti rakennettu siten, että järjestelmä johtaisi helsinkiläisten matkustamisen kallistumiseen ja siten Helsingin kaupungin tariffituen vähenemiseen.

On hyvä, että valittava vaihtoehto johtaa joukkoliikenteen käytön lisääntymiseen Espoossa, Vantaalla ja kehyskunnissa. Taksa- ja lippujärjestelmän tulee kuitenkin mahdollistaa tämä ilman joukkoliikenteen houkuttelevuuden heikentämistä Helsingissä. Päinvastoin taksa- ja lippujärjestelmän tulee tukea ja mahdollistaa joukkoliikenteen kilpailukyvyn parantaminen Helsingissä myös Helsingissä tehtävien matkojen lipun hintoja alentamalla.

Päätöksenteko taksa- ja lippujärjestelmässä tulee YTV:n ja pääkaupunkiseudun kuntien välisen joukkoliikenteen yhteistyösopimuksen mukaisesti toteuttaa niin, että kuntien kuuleminen ja mukanaolo kaikissa vaiheissa toteutuu.

Pääkaupunkiseudun ja Helsingin seudun tulevalla taksa- ja lippujärjestelmällä on huomattavat kauaskantoiset vaikutukset liikennejärjestelmään ja joukkoliikenteen kilpailukykyyn. Nyt esillä olleista vaihtoehdoista mikään ei sellaisenaan tulle valituksi tulevaksi järjestelmäksi vaan vaihtoehtoja edelleen muokataan. Taksa- ja lippujärjestelmää ei tule päättää pyytämättä lopullisesti valittavaksi esitettävästä vaihtoehdosta kunnilta lausuntoja.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (28.2.2008) seuraavaa:

Lausunnon tiivistelmä

Helsingin kannalta tavoiteltavinta on Helsingin sisäisten ja Helsingin alueella kulkevien sekä helsinkiläisten että muiden seudullisten joukkoliikennematkojen mahdollisimman suuri kuljetusosuus. Taksa- ja lippujärjestelmän tulee kattaa pääkaupunkiseudun koko työssäkäyntialue.

Helsingin kaupungin joukkoliikennematkojen lisäämisen kannalta paras raportissa esitelty järjestelmävaihtoehto on nykyisten kuntarajoihin perustuvien tariffien määräytymisrajojen tarkistaminen.

Mosaiikkivaihtoehto ja matkan pituuteen perustuva vaihtoehto ovat seudullisesti parhaita malleja. Helsingin kannalta mallien ongelma on, että kaupungin sisäiset matkat kallistuvat ja niiden määrä vähenee. Mallit edellyttävät lisäksi check-in-check-out –järjestelmää, jonka toteuttaminen on haastavaa uuden teknologian, tietosuojakysymysten, kausilippujen määrittelyn ja poistumisleimausten aiheuttamien viipeiden vuoksi.

Seudullisia matkoja lisääviä mutta Helsingin sisäisiä matkoja vähentäviä vaihtoehtoja ovat kolme kaarimaista vyöhykettä, kaksi kaarimaista vyöhykettä, maksualueiden hintaportaiden tarkistaminen ja tasatariffi.

Mikään tarkastelluista vaihtoehdoista ei sovellu sellaisenaan pääkaupunki-seudun työssäkäyntialueen taksa- ja lippujärjestelmän malliksi. Jatkotarkastelut tulisikin suunnata sellaisen mallin kehittämiseen, jossa vyöhykepohjaisen ja matkan pituuden perusteella määräytyvän hinnoittelun hyvät puolet yhdistyvät. Kehitettävän mallin tulisi tukea Helsingin sisäisten ja Helsingin alueella kulkevien sekä helsinkiläisten että muiden seudullisten joukkoliikennematkojen mahdollisimman suurta kuljetusosuutta.

Lausunto Helsingin kannalta tavoiteltavinta on Helsingin sisäisten ja Helsingin alueella kulkevien sekä helsinkiläisten että muiden seudullisten joukkoliikennematkojen mahdollisimman suuri kuljetusosuus. Taksa- ja lippujärjestelmän tulee kattaa pääkaupunkiseudun koko työssäkäyntialue, joka ulottuu noin 70 km:n säteelle Helsingin keskustasta.

Helsingin kaupungin joukkoliikennematkojen lisääntymisen kannalta paras raportissa esitelty järjestelmävaihtoehto on nykyisten kuntarajoihin perustuvien tariffien määräytymisrajojen tarkistaminen. Itäisen Espoon ja Helsingin välinen matkustus kasvaa selvästi, mutta Espoon sisäinen matkustus vähenee. Mallilla ei ole merkitystä muiden lähi- ja kehyskuntien kannalta pääkaupunkiseudun lippujärjestelmään liittymisessä ja siitä aiheutuvissa kustannuksissa.

Mosaiikkivaihtoehto ja matkan pituuteen perustuva vaihtoehto ovat seudullisesti parhaita malleja. Helsingin kannalta mallien ongelma on, että kaupungin sisäiset matkat kallistuvat ja niiden määrä vähenee. Raportissa oletetaan, että mallit edellyttävät teknisesti hankalasti toteutettavaa check-in/out -järjestelmää. Mosaiikkimaisiin vyöhykkeisiin ja matkan pituuteen ajassa mitattuna perustuvia lippujärjestelmiä on toiminnassa Euroopassa ilman hankalaa check-in/out -tekniikkaa. Tällaisilla järjestelmillä vältetään sekä monimutkaisen tekniikan että tietosuojan ongelmat eikä hidastuteta joukkoliikennettä.

Seudullisia joukkoliikennematkoja lisää kolmen kaarimaisen vyöhykkeen vaihtoehto. Mallissa Helsingin kantakaupungin asukkaat hyötyvät, mutta kantakaupungin ulkopuolisilla alueilla matkan hinta nousee. Seudullisia matkoja lisääviä mutta Helsingin sisäisiä matkoja vähentäviä vaihtoehtoja ovat lisäksi maksualueiden hintaportaiden tarkistaminen, kaksi kaarimaista vyöhykettä ja tasatariffi.

Mikään tarkastelluista vaihtoehdoista ei sovellu sellaisenaan pääkaupunkiseudun koko työssäkäyntialueen taksa- ja lippujärjestelmän malliksi vv. 2014–2030. Jatkotarkastelut tulisikin suunnata sellaisen mallin kehittämiseen, jossa vyöhykepohjaisen ja matkan pituuden perusteella määräytyvän hinnoittelun hyvät puolet yhdistyvät ilman epävarmoja teknisiä ratkaisuja. Helsingin kannalta kehitettävän mallin tulisi tukea Helsingin sisäisten ja Helsingin alueella kulkevien sekä helsinkiläisten että muiden seudullisten joukkoliikennematkojen mahdollisimman suurta kuljetusosuutta.

Merkittiin, että keskustelun kuluessa varajäsen Alku ehdotti kohdan ”Lausunto” kolmannen kappaleen muuttamista kuulumaan seuraavasti:

”Mosaiikkivaihtoehto ja matkan pituuteen perustuva vaihtoehto ovat seudullisesti parhaita malleja. Helsingin kannalta mallien ongelma on, että kaupungin sisäiset matkat kallistuvat ja niiden määrä vähenee. Raportissa oletetaan, että mallit edellyttävät teknisesti hankalasti toteutettavaa ’check-in/out’-järjestelmää. Mosaiikkimaisiin vyöhykkeisiin ja matkan pituuteen ajassa mitattuna perustuvia lippujärjestelmiä on toiminnassa Euroopassa ilman hankalaa ’check-in/out’-tekniikkaa. Tällaisilla järjestelmillä vältetään sekä monimutkaisen tekniikan että tietosuojan ongelmat eikä hidastuteta joukkoliikennettä.”

Lisäksi varajäsen Alku ehdotti kohdan ”Lausunto” viimeisen kappaleen toisen virkkeen muuttamista kuulumaan seuraavasti:

”Jatkotarkastelut tulisikin suunnata sellaisen mallin kehittämiseen, jossa vyöhykepohjaisen ja matkan pituuden perusteella määräytyvän hinnoittelun hyvät puolet yhdistyvät ilman epävarmoja teknisiä ratkaisuja.”

Merkittiin, että esittelijä ilmoitti muuttavansa ehdotustaan varajäsen Alkun ehdotusten mukaisesti.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (28.2.2008), että PKS-neuvottelukunta on sopinut kuntien yhteisen joukkoliikenteen tilaajaorganisaation perustamisesta tavoitteena edistää joukkoliikenteen käyttöä turvaamalla toimiva joukkoliikennejärjestelmä pääkaupunkiseudulla ja laajemminkin Helsingin seudulla. Taksa- ja lippujärjestelmä on keskeinen joukkoliikenteen toimivuuteen ja käyttöön vaikuttava tekijä. Taksa- ja lippujärjestelmää kehitettäessä tarkastelu tulee ulottaa koko Helsingin seudun työssäkäyntialueelle, joka nykyisellään ulottuu noin 75 km:n etäisyydelle Helsingin keskustasta.

Nykyinen taksa- ja lippujärjestelmä perustuu maksuvyöhykkeisiin, joiden rajat perustuvat kaupunkien rajoihin. Maksuvyöhykkeet ja vyöhykerajat ovat ongelmallisia järjestelmän laajennettavuuden kannalta. Ongelmana on myös maksuvyöhykkeiden rajat ylittävien matkojen kalleus suhteessa kaupunkien sisäisiin matkoihin. Vyöhykerajojen muuttaminen kuntarajoista poikkeaviksi tai vyöhykkeiden lisääminen ei poista rajoista aiheutuvia ongelmia, se vain siirtää niitä. Kuntarajoista poikkeavat vyöhykerajat tekisivät järjestelmästä matkustajan kannalta nykyistä vaikeaselkoisemman ja järjestelmän ylläpito monimutkaistuisi.

Matkan pituuteen perustuva hinnoittelu poistaisi vyöhykerajat ja olisi helposti laajennettavissa. Se olisi myös matkustajan näkökulmasta oikeudenmukainen, kun matkan hinta määräytyisi matkan pituuden perusteella. Matkan pituuteen perustuva hinnoittelu edellyttää kuitenkin toimiakseen matkalipun leimaamista sekä ajoneuvoon mentäessä että siitä poistuttaessa. Sisään/ulos -leimaus olisi matkustajan näkökulmasta nykyistä kausilipun käyttöä hankalampaa ja sillä olisi etenkin ruuhkaliikenteessä liikennettä hidastava vaikutus. Helsingin sisäisessä liikenteessä noin 80 % nykyisistä matkakortin käyttäjistä käyttää kausilippua. Matkan pituuteen perustuva hinnoittelu merkitsisi myös osan Helsingin sisäisistä matkoista kallistumista nykyisestään. Taksa- ja lippujärjestelmän uudistamisella ei saa olla vaikutuksia, jotka saattaisivat vähentää joukkoliikenteen kilpailukykyä Helsingin sisäisessä liikenteessä, kun tavoitteena on päinvastoin joukkoliikenteen käytön lisääminen.

Joukkoliikenteen palvelutaso ja kaupungin panostus joukkoliikenteeseen on kunkin kaupungin itsenäisesti päätettävissä. Taksa- ja lippujärjestelmän tulee myös jatkossa mahdollistaa kaupungeille itsenäinen päätöksenteko kaupunkien sisäisten matkojen hinnoittelussa ja joukkoliikenteen tukemisessa. Niin ikään järjestelmän tulee tuottaa lipputuottojen/kuntaosuuksien kohdentamiseen tarvittava tieto. Samassa yhteydessä lipputulojen/kuntaosuuksien laskentaa tulisi pyrkiä yksinkertaistamaan.

Edellä olevan perusteella talous- ja suunnittelukeskus toteaa, että

tavoitteena tulee olla toiminnallisilta ja teknisiltä perusominaisuuksiltaan yhtenäinen taksa- ja lippujärjestelmä koko Helsingin seudun työssäkäyntialueelle. Järjestelmän tulee mahdollistaa kaupungille itsenäinen päätöksenteko liikenteen palvelutasosta, sisäisestä tariffista ja joukkoliikennetuesta. Taksa- ja lippujärjestelmän tulee tuottaa lipputuottojen/kuntaosuuksien kohdentamiseen tarvittava tieto. Uudistuksella ei saa vaarantaa joukkoliikenteen houkuttelevuutta Helsingin alueella. Edellä todettu edellyttänee kausilippuominaisuuden ja pääosin nykyisen kuntarajoihin perustuvan vyöhykejaon säilyttämistä. Järjestelmän laajennettavuuden näkökulmasta matkan pituuteen perustuva hinnoittelu on ominaisuutena perusteltua sisällyttää järjestelmään.

Pääkaupunkiseudun ja koko Helsingin seudun tulevalla taksa- ja lippujärjestelmällä on kauaskantoiset vaikutukset seudun liikennejärjestelmään ja joukkoliikenteen kilpailukykyyn. Taksa- ja lippujärjestelmän jatkovalmistelu on kytkettävä vireillä olevaan pääkaupunkiseudun joukkoliikennejärjestelmän uudelleenjärjestelyyn, joka toteutetaan näillä näkymin vuoden 2010 alusta lukien.

Lisäksi talous- ja suunnittelukeskus katsoo, että taksa- ja lippujärjestelmän uudistamisen tulee turvata Helsingin osalta nykyinen lipputulokertymä ja perustua nykyiseen tariffituen tasoon.

Ryj toteaa, että joukkoliikennelautakunnan lausunnon liitteenä olleet selvitykset (Raportissa esitettyjen vaihtoehtojen tiivistetty vaikutusanalyysi Helsingin näkökulmasta sekä HKL:n esittämän mallin keskeisimpiä ominaisuuksia) ovat liitteinä 2 ja 3.

Ryj viittaa saatuihin lausuntoihin ja toteaa, että mikään YTV:n kehittämissuunnitelmassa esitetyistä vaihtoehdoista ei sellaisenaan sovellu Helsingin työssäkäyntialueen taksa- ja lippujärjestelmäksi. Taksa- ja lippujärjestelmän jatkovalmistelu on tehtävä yhteistyössä pääkaupunkiseudun kuntien ja YTV:n kesken, ja työ on kytkettävä vireillä olevaan pääkaupunkiseudun joukkoliikennejärjestelmän uudelleenvalmisteluun.

Joukkoliikennelautakunnan esittämät näkemykset uudesta järjestelmästä ovat hyvä pohja jatkotarkasteluille. Kaupungin lausunnossa on nostettu esiin myös talous- ja suunnittelukeskuksen lausunnossaan mainitsemat joukkoliikenteen palvelutasoa ja taloutta koskevat näkökohdat.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Pääkaupunkiseudun taksa- ja lippujärjestelmän kehittämissuunnitelma 2014 raportista YTV:lle seuraavan lausunnon:

Kaupunginhallitus toteaa asiasta lausuntonaan seuraavaa:

Vastaukset esitettyihin kysymyksiin

Kysymys 1

Taksa- ja lippujärjestelmän toiminnallinen perusrakenne on valittava siten, että yhtenäinen taksa- ja lippualue voi ulottua vähintään noin 80 kilometrin säteelle Helsingistä käsittäen siten yhteensä n. 30 kuntaa. Matkustajien kannalta paras ratkaisu olisi, jos samaa toiminnallista perusrakennetta voitaisiin soveltaa missä päin Suomea tahansa, niin paikallis- kuin kaukoliikenteessäkin.

Kysymys 2

Vertailuvaihtoehtona toimii nykyisin käytössä oleva lippujärjestelmä laajennettuna pääkaupunkiseudun lähikuntiin (lähikunnat = 3. vyöhyke).

Myös nykyistä kehittyneempi ja laajemmalle alueelle ulottuva vyöhykejärjestelmä edellyttää käytännössä check in / out -tekniikan käyttöönottoa etenkin arvokortilla matkustettaessa. Muussa tapauksessa kortinlukijalaitteessa pitäisi olla useita nappuloita, joista matkustajan pitäisi osata tehdä oikea valinta aina kulloisellekin matkalle. Maksaneisuuden valvonta olisi silloin vaikeaa.

Nykytyyppinen vyöhykejärjestelmään perustuva taksa- ja lippujärjestelmä on matkustajan kannalta helppo ymmärtää, mikäli vyöhykkeet eivät ole kooltaan liian pieniä ja rajautuvat selkeästi esimerkiksi nykyisiin kuntarajoihin tai merkittäviin pääväyliin. Vyöhykejärjestelmä soveltuu hyvin niin kausi-, arvo- kuin kertalippumyyntiinkin. Hinnan määräytyminen on kuitenkin jäykkää ja järjestelmän laajentaminen laajalle yhtenäiselle alueelle kankeaa.

Mikään esitetyistä vyöhykejärjestelmävaihtoehdoista ei yksin sovellu laajan Helsingin työssäkäyntialueen yhtenäiseksi taksa- ja lippujärjestelmäksi.

Kysymys 3

Kuten selvityksessä on todettu, ajetun matkan pituuteen pohjautuvassa taksajärjestelmässä on oltava kilometritariffin lisäksi jokin aloitusmaksu. Aloitusmaksun tehtävä on toisaalta turvata riittävät lipputulot järjestelmätasolla, toisaalta vähentää erittäin lyhyiden satunnaisten joukkoliikennematkojen houkuttelevuutta. Näin ehkäistään joukkoliikenteen tarpeeton kilpailu kevyttä liikennettä vastaan ja toisaalta vältetään se, että tarpeettomat parin pysäkkivälin mittaiset matkat hidastaisivat kohtuuttomasti joukkoliikenteen pysäkkiaikoja ja siten sen kilpailukykyä. Aloitusmaksuun ei pidä sisällyttää lainkaan varsinaista matkustusoikeutta, vaan kilometritaksa maksetaan aina ajetun matkan pituuden mukaan. Tämä yhtenäistää hinnanmääräytymisperusteita.

Matkan pituuden mukaan määräytyvä taksa on joustava ratkaisu arvokortilla tehtäviin matkoihin. Järjestelmän heikkous on sen vaatima sisään- ja ulosleimaustapahtuma (check in / out). Jos check in / out
-toiminto edellytettäisiin jokaiselta matkustajalta kaikilla matkoilla, vaikeuttaisi se joukkoliikenteen käytettävyyttä ja pidentäisi mm. keskimääräisiä pysäkkiaikoja ja siten joukkoliikenteen nopeutta. Erityisesti nykyisin kausilipuilla matkustavat kokisivat tämän kielteisenä muutoksena nykyiseen järjestelmään verrattuna. Helsingissä nykyisin tehtävistä joukkoliikennematkoista 80 % tehdään kausilipulla, 10 % arvolipulla ja 10 % kertalipuilla. Taksa- ja lippujärjestelmä tuleekin toteuttaa siten, ettei kausilipulla matkustavien ei hankaloidu nykyiseen verrattuna.

Näkemys uudesta taksa- ja lippujärjestelmästä

Yleistä

Pääkaupunkiseudulle ja sen lähi- ja kehyskuntiin tarvitaan joukkoliikenteen taksa- ja lippujärjestelmä, joka on tarvittaessa hinnoittelultaan, mutta ennen kaikkea teknisiltä ja loogisilta käytettävyyden perusominaisuuksiltaan yhtenäinen. Hinnoitteluun, lipputukeen ja joukkoliikenteen palvelutasoon on voitava tarvittaessa vaikuttaa kuntakohtaisesti. Matkustajan kannalta on sitä parempi, mitä laajemmalle alueelle yhtenäinen tariffipolitiikka ulottuu. Järjestelmän on kannustettava tekemään myös satunnaisia joukkoliikennematkoja matkan pituudesta riippumatta.

Taksa- ja lippujärjestelmä ei voi olla samanaikaisesti sekä kuntatalouden että yksityisen kuluttajan kannalta edullinen niin pitkillä kuin lyhyilläkin matkoilla ja lisäksi käytettävyydeltään niin yksinkertainen, ettei matkustajilta edellytetä mitään toimenpiteitä heidän noustessaan ajoneuvoon tai poistuessaan siitä. Siksi ei ole realistista pyrkiä pitäytymään puhtaasti nykytyyppisessä vyöhykejärjestelmässä. Se ei sellaisenaan ole joustavasti laajennettavissa uusille alueille eikä matkan matkustajahinta ole riittävän edullinen lyhyillä vyöhykerajan ylittävillä matkoilla.

Uudelle taksa- ja lippujärjestelmälle voidaan löytää sellainen perusrakenne, jossa yhdistyvät vyöhyke- ja kilometripohjaisen hinnoittelun vahvuudet. Järjestelmän perusideaa on esitelty seuraavissa kappaleissa.

Kausimatkustajille helppo ja tuttu käytettävyys

Kilometripohjaisen järjestelmän edellyttämä karkea vyöhykejako voidaan yksinkertaisimmillaan tehdä jakamalla vyöhykkeet nykyisen kaltaisesti kuntarajojen mukaisesti. Silloin järjestelmä on matkustajalle yhtä helppo hahmottaa kuin nykyisin. Lisäksi kuntien välinen lipputulojen jakaminen on kausilippujen osalta selkeää. Olennaisinta on kuitenkin helppokäyttöisyys ja oikeudenmukaisuus matkustajan näkökulmasta.

Joustava arvopohjainen matkustaminen – Check in / out ja kilometripohjainen taksa

Hintakatto

Lipputulojen jako kuntien kesken

Alennusryhmät

Taksa- ja lippujärjestelmän keskeiset ominaisuudet

- Kausimatkustajille lähes nykyjärjestelmän kaltainen vyöhykejärjestelmä.

- Myös (paperisille) kertalipuille vyöhykejärjestelmä.

- Arvokortilla maksettavat kertamatkat kilometripohjaisia (joustava hinnoittelu).

- Arvokortilla tehtävissä matkoissa aina check in / out sekä katevaraus, joka palautetaan matkustajan kortille check out -tapahtuman yhteydessä.

- Kausimatkustaja voi maksaa vyöhykerajan ylittävästä satunnaisesta matkan osuudesta arvokortilla kilometritariffin mukaisesti.

- Vyöhykkeen sisäinen matka- ja päiväkohtainen veloituskatto (”capping”).

- Mahdollisuus joko kuntakohtaiseen tai itsenäiseen hinnoitteluun (ja joukkoliikenteen lipputukeen).

- Oletettavasti kausilipuilla matkustajien osuus säilyisi nykyisellään, arvolipulla matkustavien määrä nousisi hieman ja hinnoittelusta riippuen kertalippujen käyttö vähenisi.

Vahvuudet

- Järjestelmä on laajennettavissa erittäin joustavasti pääkaupunkiseudun ulkopuolelle periaatteessa rajoituksetta.

- Hinnoittelun joustavuus ja oikeudenmukaisuus myös kaikilla lyhyillä matkoilla.

- Tukee sekä kausimatkustamista että kulkumuotojen sekakäyttäjien sitoutumista joukkoliikenteeseen.

- Vyöhykejärjestelmän hyvät puolet.

- Kilometripohjaisen järjestelmän hyvät puolet.

- Mahdollistaa selkeät clearing-säännöt kuntien kesken.

Heikkoudet

- Check out arvokorttipohjaisissa matkoissa edellyttää matkustajalta muistamista, jotta välttyy katevarauksen menettämiseltä.

- Mahdolliset tekniset häiriöt check out -tilanteessa.

Loppupäätelmä

Tavoitteena tulee olla toiminnallisilta ja teknisiltä perusominaisuuksiltaan yhtenäinen taksa- ja lippujärjestelmä koko Helsingin seudun työssäkäyntialueelle. Uusi joustavasti laajennettavissa oleva, mutta silti helppokäyttöinen ja säännöllisiä matkustajia palkitseva taksa- ja lippujärjestelmä kannattaa rakentaa vyöhyke- ja kilometripohjaisten järjestelmien yhdistelmänä. Nykyisen vyöhykejärjestelmän hyvät puolet, kuten helppo käytettävyys, on syytä säilyttää kausiominaisuutta arvostaville vakioasiakkaille. Check in / out -ominaisuus on syytä ottaa käyttöön arvokorttipohjaisilla kertamatkoilla. Vyöhyke- ja kilometripohjaisten järjestelmien yhdistelmästä on tehtävä tarkentava suunnitelma ja siitä on pyydettävä kuntien lausunnot.

Valittavan taksa- ja lippujärjestelmän tulee kannustaa joukkoliikenteen houkuttelevuuden kasvattamiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen myös Helsingissä. Nyt tehdyssä selvityksessä vaihtoehdot oli pääsääntöisesti rakennettu siten, että järjestelmä johtaisi helsinkiläisten matkustamisen kallistumiseen ja siten Helsingin kaupungin tariffituen vähenemiseen. Taksa- ja lippujärjestelmän uudistamisen tulee turvata Helsingin osalta nykyinen lipputulokertymä ja perustua nykyiseen tariffituen tasoon.

Taksa- ja lippujärjestelmän tulee mahdollistaa joukkoliikenteen käytön lisääntyminen Espoossa, Vantaalla ja kehyskunnissa ilman joukkoliikenteen houkuttelevuuden heikentämistä Helsingissä. Järjestelmän tulee tukea ja mahdollistaa joukkoliikenteen kilpailukyvyn parantaminen Helsingissä myös Helsingissä tehtävien matkojen lipun hintoja alentamalla.

Joukkoliikenteen palvelutaso ja kaupungin panostus joukkoliikenteeseen ovat kunkin kaupungin itsenäisesti päätettävissä. Taksa- ja lippujärjestelmän tulee myös jatkossa mahdollistaa kaupungeille itsenäinen päätöksenteko kaupunkien sisäisten matkojen hinnoittelussa ja joukkoliikenteen tukemisessa. Niin ikään järjestelmän tulee tuottaa lipputuottojen/kuntaosuuksien kohdentamiseen tarvittava tieto. Samassa yhteydessä lipputulojen/kuntaosuuksien laskentaa tulisi pyrkiä yksinkertaistamaan.

Taksa- ja lippujärjestelmän jatkovalmistelu on kytkettävä vireillä olevaan pääkaupunkiseudun joukkoliikennejärjestelmän uudelleenjärjestelyyn.

Kirje YTV:lle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle, liikennelaitokselle sekä talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

LIITTEET	Liite 1	YTV:n raportti: Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen taksa- ja lippujärjestelmän kehittämissuunnitelma 2014
	Liite 2	Raportissa esitettyjen vaihtoehtojen tiivistetty vaikutusanalyysi Helsingin näkökulmasta
	Liite 3	Liikennelaitoksen esittämän mallin keskeisimpiä ominaisuuksia

LAUSUNTO KESTÄVÄT HANKINNAT -TOIMINTAOHJELMAEHDOTUKSESTA

Khs 2008-355

Ympäristöministeriö pyytää (13.2.2008) lausuntoa Kestävät hankinnat toimintaohjelmaehdotuksesta 31.3.2008 mennessä.

Laajapohjaisen työryhmän laatiman toimintaohjelmaehdotuksen tavoitteena on, että julkiset hankkijat ottavat jatkossa ympäristönäkökulman huomioon kaikissa hankinnoissa ja toimivat esimerkkinä ilmastonmuutoksen hillinnässä. Johdon tuki ja strateginen sitoutuminen on keskeinen edellytys sille, että organisaatio tekee kestävämpiä hankintoja. Työryhmä esittää tavoitteita julkisille hankkijoille viidellä eri toimialalla: sähkön hankinta, palvelusopimukset, rakennukset ja kiinteistönhoito, energiaa käyttävät laitteet sekä elintarvikkeet. Toimintaohjelmaehdotuksessa on myös ehdotettu toimia, joilla edistetään ympäristöystävällistä hankintapolitiikkaa valtionhallinnossa ja kunnissa.

Ohjelmaehdotus löytyy osoitteesta www.ymparisto.fi/default.asp?node=7468&lan=fi.

Ryj toteaa, että lausunnon antamiselle on saatu lisäaikaa 15.4.2008 saakka.

./. Ohjelmaehdotuksen osat Toimintaohjelman ehdotukset sekä Toimintaohjelman seuranta ja indikaattorit on jaettu esityslistan liitteenä 1.

Hankintakeskus toteaa (11.3.2008) seuraavaa:

Yleiset kommentit toimintaohjelmaehdotuksesta

Hankintakeskus yhtyy liitteen 4 täydentävän lausuman vaatimukseen siitä, että kestäviin hankintoihin tulisi sisällyttää paitsi ympäristö- myös sosiaalinen kestävyys. Tätä oikeastaan edellyttää jo toimenpideohjelmaehdotuksen otsikko, jossa viitataan termiin kestävä kehitys.

Toimenpideohjelman ehdotukset

Toimenpideohjelma määrittelee visioksi seuraavaa:

Julkinen sektori tuntee hankintojen ympäristövaikutukset ja toimii esimerkkinä kestäville hankinnoille. Julkinen sektori pienentää hankintojensa ilmastovaikutusta, jätemäärää ja ympäristön kemikalisoitumista sekä edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä ja ympäristömyötäisiä innovaatioita.

Hankintakeskus yhtyy sekä visioon että sitä seuraaviin suosituksiin sivulla 25.

Kuntien tavoitteeksi määritelty 25 % vuoteen 2010 mennessä vaikuttaa maltilliselta, jos osuus mitataan hankintojen lukumäärästä. Tavoitteen saavuttamisessa kunnissa on varmasti suuria eroja.

Toimenpiteeseen 6.3.3, koskien ympäristöjärjestelmien ja -ohjelmien soveltamista, hankintakeskus toivoisi, että aikataulua kiristettäisiin ainakin niin, että yksiköt velvoitettaisiin laatimaan ympäristöohjelma huomattavasti ennen vuotta 2015.

Toimintaohjelmaehdotusten kohtaa 6.5 hankintakeskus haluaisi laajentaa niin, että siinä kehotettaisiin merkittävimpien hankintojen ohella ympäristönäkökulman käyttöönottoon kaikissa hankinnoissa.

Toimenpiteestä 6.5.1 hankintakeskus pitää internet-pohjaista tietopankkia perusteltuna tiedonkeruu- ja tiedonvälittämistyökaluna, mutta muistuttaa, että pelkkien malliasiakirjojen yms. jakaminen ei auta hankintayksikköä tarpeeksi, vaan usein tarvittaneen myös opastusta ja tulkintaa.

Helsingin Energia toteaa (17.3.2008) seuraavaa:

Sähkön hankintaohjeilla ei tule määrittää tuotantotapaa

Julkisen sektorin sähkön hankinnalle ohjelmassa ehdotetaan vähimmäiskiintiöitä uusiutuvilla luonnonvaroilla tuotetulle sähkölle (vähintään 31,5 % vuonna 2010 ja 60 % vuonna 2015). Käytännössä tämä johtaisi siihen, että suuret kaupungit eivät voi ostaa merkittävää osaa sähköstään omistamaltaan energiayhtiöltä. Esimerkiksi Helsingin Energian sähköntuotanto perustuu vähäpäästöiseen sähkön ja lämmön yhteistuotantoon, jossa uusiutuvien osuutta ei ole mahdollista merkittävästi nostaa esitetyllä aikajänteellä.

Sähkön hankintaan liittyen on kiinnitettävä erityistä huomiota keinoihin, joilla voidaan oikeasti vaikuttaa ilmaston muutoksen hillintään. Sähkömarkkinat toimivat siten, että muihin tuotantomuotoihin nähden pienillä muuttuvilla kustannuksilla syntyvä vesivoima hyödynnetään markkinoilla aina ja jatkuvasti ilman minkäänlaisia lisätoimia. Näin tapahtuu myös jo rakennetun tuulivoiman suhteen. Ilmaston muutoksen hillitsemiseksi merkityksellisiä ovat vain sellaiset toimet, jotka edistävät uuden päästöttömän (ml. uusiutuvat) tai vähäpäästöisen energiantuotannon syntymistä.

Uusiutuvan energian edistämistä koskevaa EU-lainsäädäntöä laaditaan parhaillaan. Riskinä on, että kansalliset tukijärjestelmät ja EU:n alkuperätakuujärjestelmä yhdessä johtavat siihen, että energiantuottajan mahdollisuudet tarjota vihreitä tuotteita ovat tulevaisuudessa hyvin rajalliset. Työ- ja elinkeinoministeriö on tällä hetkellä tutkimassa menettelyitä, joilla uutta uusiutuvaa ja vähäpäästöistä energiantuotantoa voitaisiin edistää mahdollisimman tarkoituksenmukaisella ja kustannustehokkaalla tavalla. Kestävien hankintojen toimintaohjelmassa tulisikin viitata ko. ministeriön tuleviin linjauksiin ja niitä tukeviin ratkaisuihin.

Uusiutuvan energian edistämisestä Suomessa päätetään kansallisen energia- ja ilmastostrategian valmistelun puitteissa. Julkisen sektorin sähkönhankintaohjeissa ei tule antaa suosituksia, jotka toteuttaisivat vain näennäisiä ohjausvaikutuksia ja joilla ei olisi todellista vaikutusta ympäristönäkökulman kannalta. Ohjelmaluonnoksesta tulee poistaa siinä esitetyt vähimmäiskiintiöt uusiutuvilla luonnonvaroilla tuotetulle sähkölle.

Julkisen sektorin tulee panostaa energiatehokkuuteen

Tärkeämpää kuin sähkön tuotantotapoihin vaikuttaminen on energiankäytön tehostaminen ja järkevä käyttö. Julkisten hankintojen energiatehokkuutta koskeviin suosituksiin (6.4.3) ei pidä sotkea sähkön hankintaa koskevia suosituksia. Energian loppukäytön tehostuminen sinällään edesauttaa uusiutuvien energialähteiden kansallisten tavoitteiden saavuttamista. Energiatehokkuuden parantamisessa julkisella sektorilla on myös paremmat mahdollisuudet vaikuttaa kuin uusiutuvan energian edistämisessä, mm. näyttämällä esimerkkiä energiatehokkaissa hankinnoissa ja edistämällä matalaenergiarakentamista.

Rakentamisohjeilla ei tule rajoittaa kaukolämmön käyttöä

Rakentamisen osalta ohjelmaluonnoksessa esitetään yhtenä tavoitteena, että vuoden 2015 jälkeen julkisella rahoituksella rakennettavissa, korjattavissa (mahdollisuuksien mukaan) ja vuokrattavissa rakennuksissa tavoitteena on passiivitalo. Tällä määrittelyllä tarkoitetaan taloa, jonka lämmitys- ja jäähdytysenergian yhteenlaskettu vuotuinen tarve on 20–30 kWh/m2 rakennuksen sijainnista riippuen ja energia hankitaan uusiutuvista energialähteistä. Tämä johtaa siihen, että monissa kaupungeissa, mm. Helsingissä, näin määriteltyjä passiivitaloja ei voida liittää sähkön ja lämmön yhteistuotantoon perustuvan kaukolämmön piiriin tai ko. uudelle alueelle ei tästä syystä ole tarkoituksenmukaista rakentaa kaukolämpöverkkoa ollenkaan. Tällainen tavoiteasetanta ei ole EU:n, Suomen tai Helsingin kaupungin energiapoliittisten linjausten mukainen.

Esitettyä tavoitetta tulee tarkistaa siten, että vähäpäästöiselle sähkön ja lämmön yhteistuotannolle ei aseteta keinotekoisia esteitä ja että julkiset rakennukset voidaan tulevaisuudessakin liittää kaukolämpöverkkoon.

Yhteenveto Helsingin Energian näkemyksen mukaan kestävien hankintojen toimintaohjelmaa tulee korjata seuraavasti:

1 Esitetyt vähimmäiskiintiöt uusiutuvilla luonnonvaroilla tuotetulle sähkölle tulee poistaa (kohta 6.2). Tavoitteeksi tulee asettaa toimet, jotka edistävät uuden päästöttömän (ml. uusiutuvat) tai vähäpäästöisen energiantuotannon syntymistä.

2 Sähkön hankintaa koskevat suositukset eivät kuulu energiatehokkuuteen eikä uusiutuvia pidä lisätä energiatehokkuuden kustannuksella. Julkisten hankintojen energiatehokkuutta koskeviin suosituksiin (kohta 6.4.3) ei siten tule sisällyttää uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön hankintaa.

3 Julkiselle rakentamiselle ei tule asettaa sellaisia tavoitteita (kohta 6.2, passiivitalo), jotka estävät rakennusten liittämisen ekotehokkaan kaukolämmityksen piiriin.

Liikennelaitos toteaa (6.3.2008), että liikennelaitoksen näkemyksen mukaan nyt julkaistu Kestävät hankinnat toimintaohjelmaehdotus on askel eteenpäin ympäristöasioiden käsittelyssä hankintojen yhteydessä. Ehdotuksessa esille otetut sähkön hankinta, palvelusopimukset, rakennukset ja kiinteistönhoito ovat kaikki liikennelaitoksen toimintaan liittyviä mittavia hankintakokonaisuuksia, joista saatava uusi ympäristötieto on kiinnostavaa ja arvokasta. Ohjelma antaa useita ideoita hankintojen viherryttämiseksi. Ensimmäisenä toimenpiteenä ohjelman johdosta liikennelaitos päivittää hankintastrategiansa niin, että ympäristönäkökohdat tulevat siinä nykyistä paremmin tarkastelluiksi ja huomioon otetuiksi.

Ympäristöasioiden koulutusta hankinnoissa tulisi myös lisätä, jotta käyttöön saataisiin menettelyjä ja tekniikoita, joilla ympäristönäkökohtien huomioon ottaminen helpottuisi ja muodostuisi hankintojen oleelliseksi osaksi.

Liikennelaitos seuraa tiiviisti EU:n, Suomen valtion ja Helsingin kaupungin ohjeita ympäristöasioiden käsittelystä hankinnoissa sekä soveltaa niitä mahdollisuuksien mukaan.

Esimerkkinä mainittakoon Helsingin sisäisen bussiliikenteen kilpailuttaminen, jossa pisteitä jaetaan mm. päästöjen, partikkeleiden ja melun perusteella. Tarjoajilla tulee olla ISO 14001 -standardin sertifioitu ympäristöasioiden hallintajärjestelmä tai vastaava eurooppalainen järjestelmä, jonka tulee liittyä kaupunkibussiliikenteeseen.

Liikennelaitos suunnittelee Helsingin joukkoliikenteen toiminnan lähtien siitä, että se on mahdollisimman taloudellista ja tarkoituksenmukaista ja ympäristönäkökohdat on siinä otettu huomioon. Älykkään liikenteen yhdistys, jossa liikennelaitos on mukana, pyrkii juuri ehdotuksessa mainittuihin joukkoliikenteen suunnittelussa huomioon otettaviin päämääriin ja innovaatioihin. Työtä tehdään myös henkilöautojen yhteiskäytön ja kaupunkipyöräilyn edistämiseksi.

Toisena esimerkkinä voidaan mainita liikennelaitoksen raideliikenteen hankinnat ja muut isot kalustoinvestoinnit, joissa pyritään vertailemaan tarjouksia mahdollisuuksien mukaan elinkaarikustannusten perusteella.

Palvelukeskus Palmia toteaa (7.3.2008), että esitetty Kestävät hankinnat -toimintaohjelmaehdotus ja esimerkiksi sen asettamat tavoitteet palvelusopimuksille on hyvin suurelta osin yhdenmukainen Palmian toiminnan ja sen pitkän aikavälin ympäristöpäämäärien kanssa. Julkisten hankintojen ympäristövaikutus on merkittävä ja ehdotuksen yleiset tavoitteet ympäristönäkökulman huomioon ottamisesta hankinnoissa ovat kannatettavia.

Luvussa 6.2 on asetettu tavoitteita mm. ruokailulle, rakentamiselle, liikkumiselle ja energiaa käyttäville laitteille.

Ruokailulle asetetuissa tavoitteissa (6.2, kohta Ruokailu, tavoite) on haasteellista kestävyyden määrittelyn monimuotoisuus ja aikanaan päätettävien toimenpiteiden vastuutus. Palmia tuottaa ruokapalveluita asiakkailleen näiden toiveiden ja sopimusten mukaisesti ja on jatkuvasti ylläpitänyt valmiutta valmistaa luomutuotteita asiakkaiden tarpeiden mukaan. Tavoitteen sisältämä mahdollinen lyhyiden toimitusketjujen vaatimus tuo esiin ongelmat raaka-aineiden saatavuudessa. Nykyisillä määrärahoilla tavoitteen saavuttaminen ei ole mahdollista. Tavoite edellyttää, että julkiseen ruokailuun ohjataan enemmän varoja erityisesti opetus- ja hoitoalalla.

(6.2, kohta Ruokailu, suositukset) Ruokatuotteiden koko elinkaari on Palmian Catering-palveluissa huomioitu mahdollisuuksien mukaan. Uutta energiaa säästävää keittiöteknologiaa on otettu käyttöön. Elintarvikkeiden tarjouspyynnöissä pyydetään tiedot laadunvarmistus- ja omavalvontajärjestelmistä sekä kuvaus ympäristöasioiden huomioon ottamisesta ja toimenpiteistä kestävän kehityksen edistämiseksi. Ehdotetut toimenpiteet kestävien elintarvikehankintojen ohjeistuksen, neuvonnan ja välineiden lisäämisestä (Kohdat 6.5.4, 6.5.5 ja 6.5.6) ovat kuitenkin erittäin kannatettavia.

Palmia on osallistunut Helsingin EkoRak-ohjelman laatimiseen edistääkseen osaltaan rakennusten koko elinkaaren ympäristövaikutusten huomioon ottoa. Sähköisten kiinteistön huoltokirjojen käyttöä on laajennettu voimakkaasti ja opastusta niiden käyttöön on annettu runsaasti. Hanke jatkuu edelleen. Palmian kuljetuksia optimoidaan jatkuvasti ja Palmian omissa hankintaratkaisuissa on vähennetty toimipaikkoihin meneviä kuljetuksia elintarvikkeiden ja siivousaineiden osalta. Laitehankinnoissa käytetään valintakriteereinä muun muassa varaosien saatavuutta ja materiaalien kierrätettävyyttä sekä laitteiden energiankulutusta.

Yleisesti ottaen Palmia näkee tämän toimintaohjelmaehdotuksen

edistävän suotuisasti ja monipuolisesti ympäristöä säästäviä hankintoja.

Rakennusvirasto toteaa (17.3.2008), että ehdotuksessa kestävien hankintojen toimintaohjelmaksi on käsitelty laajasti julkisen sektorin hankintoja ja niihin liittyviä ongelmia ja haasteita. Julkisen sektorin vastuu hankintaprosessiensa ympäristönäkökohtien huomioimisesta on tunnustettu, ja konkreettisia muutoksia on jo nähtävissä. Helsingin kaupungin ympäristöpolitiikassa (30.3.2005) sitoudutaan parantamaan hankkijoiden ympäristöosaamista sekä tekemään entistä enemmän ympäristövaikutukset huomioivia tuotteiden ja palveluiden hankintapäätöksiä. Helsingin kaupungin hankintastrategiassa (3.4.2006) ei kehittämiskohteisiin ole kirjattu hankintojen ekologista kestävyyttä, mutta rakennusviraston vielä luonnosvaiheessa olevassa hankintastrategiassa on lyhyt kuvaus ympäristöasioista HKR-Tekniikan ja HKR-Rakennuttajan hankinnoissa.

Rakennusvirasto vastaa suurelta osin kaupungin rakentamisen palveluhankinnoista sekä kaupungin auto-, kone- ja kuljetuspalveluhankinnoista. Nämä kaksi hankintaryhmää on nostettu myös valtakunnalliseen toimintaohjelmaan ja näin ollen lukeutuvat taloudellisesti sekä ympäristönäkökohdiltaan julkisen sektorin merkittävimpiin hankintoihin.

Rakentaminen on käsitelty hyvin pintapuolisesti ohjelmassa. Toisaalta rakennuttamisprosessin kaikkien vaiheiden käsittely suunnittelusta ylläpitoon on ehkä liian laaja kuuluakseen tähän toimintaohjelmaan.

Ohjelmaan on sisällytetty paljon asiaa, ja ehkä siksi mitään aiheista ei ole käsitelty perinpohjaisesti. Ohjelma sisältää myös hyvin erityyppisiä ja laajuudeltaan erilaisia hankintoja ja se heikentää ohjelman luettavuutta sekä uskottavuutta. Esim. rakentamisprosessi tai sähkölaitteiden hankinta ovat mittakaavassaan ja hankintaprosessina hyvin erilaisia.

Rakennusviraston näkökulmasta katsottuna ohjelma sisältää osittain jo pitkään käytössä olleita toimintatapoja kuten ESCO-malli, LCC ja energiatehokkuussopimus. Rakennusvirasto toivoisikin ohjelmalta enemmän uusia tehokkaita keinoja, konkretiaa ja vastauksia ohjelmassa todetuille haasteille ja ongelmille julkisen sektorin hankintojen kehittämiseen.

Ohjelmassa listattujen ongelmien (ympäristötiedon, koulutuksen, johdon sitoutumisen ja käytännön työkalujen puute) lisäksi haasteita tuottaa ympäristöasioiden asettaminen kelpoisuusehdoiksi kilpailutuksessa niin, että arvottaminen olisi yksiselitteistä ja perusteltua kuitenkin niin, että tarjousten käsittely ei pitkittyisi. Rakennusvirasto esittääkin, että ohjelmaan valittuja tärkeimpiä teemoja pohdittaisiin ja analysoitaisiin vielä tarkemmalla tasolla ja niille laadittaisiin hankintaohjeet arviointimenetelmineen.

Helsingin kaupunki on asettanut vaativampia tavoitteita rakennusten energiansäästölle kuin nyt valtion organisaatiot tässä ohjelmassa. Rakennusten energialuokitustavoite A-luokka on kunnianhimoton, sillä rakennusvirasto on asettanut tavoitteeksi matalaenergiarakennukset (määräystasosta -50%). Rakentamisen energiankulutusta on tutkittu ja määräyksiä kiristetään jatkuvasti. Voidaan jo nähdä, että matalaenergiarakentaminen on tulevaisuudessa ainoa rakentamistapa. Sen sijaan rakennusten käyttäjien tekemille hankinnoille (toimistolaitteet, irtovalaisimet, keittiölaitteet jne.) tarvittaisiin ripeästi hyviä hankintaohjeita ja valintatapoja. Rakennusten sähkönkulutuksessa ns. pistorasiakulutus kasvaa jatkuvasti ja siihen ei ole vielä löydetty ratkaisua. Hyvä esimerkki käytännöllisestä ohjeistuksesta on HKR-Rakennuttajan aloitteesta Motivassa tehty ATK-laitteiden hankinta- ja käyttöohje.

Toimintaohjelman toteutuksessa avainasemassa on hankintahenkilöstön koulutus. Siihen ohjelmassa onkin varauduttu. Internet -pohjainen tietopankki ja help desk ovat vaativia tavoitteita. Löytyykö hankkeille resursseja ajantasaiseen tiedon ylläpitämiseen ja laaja asiantuntijaverkosto?

Koulutuksen lisäksi tarvitaan hankinnoista lisää tietoa. Rakennusvirasto toivoo tuotteiden ja palveluiden yhä tarkempaa ympäristövaikutusten selvittämistä. Kuten ohjelmassa todetaan, mm. palveluhankintojen ympäristövaikutuksia ei tunneta tarpeeksi.

Edellä mainittujen keinojen lisäksi ympäristömyötäisiä ja yhä eettisempiä hankintoja edesautetaan taloudellisella ohjauksella. Mm. energiatehokkaiden laitteiden hankintaa voitaisiin helpottaa verotuksella.

Rakennusvirasto pitää julkisen sektorin hankintojen ympäristömyönteisyyden pohdintaa tärkeänä, mutta myös vaikeana teemana. Rakennusvirasto aikoo jatkossakin kehittää omaa hankintatoimeaan ja huomioi kestävien hankintojen toimintaohjelman suositukset uuden ympäristöohjelmatyönsä yhteydessä.

Ympäristökeskus toteaa (6.3.2008), että ympäristökeskuksen näkökulmasta ohjelmaehdotus on monipuolinen ja laaja kokonaisuus, joka sisältää hyvin perusteltuja tavoitteita ja toimenpiteitä ekohankintojen edistämiseksi. Viiden toimialan tavoitteiden asettaminen tuo ohjelmaan konkretiaa ja haastaa myös paikallistason toimijat pohtimaan omia tavoitteitaan. Ympäristökeskuksen mielestä esimerkiksi kestävien hankintojen tavoitteet onkin asetettava myös kuntatasolla ainakin suurimmissa kaupungeissa.

Helsingin kaupunki on voimassa olevassa ympäristöohjelmassa, ns. HEKO-ohjelmassa asettanut määrällisiä tavoitteita ympäristömerkityille pesu- ja puhdistusainehankinnoille sekä paperinkulutukselle. Jatkossa harkittavaksi tulevat määrälliset tavoitteet myös joillekin muille tuoteryhmille, esimerkiksi kaupungin sähkönkulutuksen tai elintarvikehankintojen ympäristönäkökulmalle. Tässä työssä työryhmän ehdottamat tavoitteet ovat hyviä esimerkkejä.

Helsingin kaupungilla hankintojen ympäristötavoitteita on pohdittu ympäristö- ja hankintatoimen yhteistyönä. Tämä työtapa on koettu toimivaksi ja ympäristökeskuksen mielestä sitä voi suositella muillekin kunnille.

Ehdotetut työkalut kestävien hankintojen lisäämiseksi ovat myös pääosin hyvin perusteltuja. Monesti kestävien hankintojen käytännön esteenä ovat hankintahenkilöstön riittämättömät valmiudet ympäristökriteerien asettamiseen hankinnoille, sillä tehtävä on usein varsin haasteellinen ja monitahoinen. Tästä syystä etenkin kunnissa on tarvetta hankkijoiden ympäristökoulutukselle ja –neuvonnalle. Sen järjestäminen olisi järkevintä organisoida valtakunnallisesti, sillä kestävien hankintojen haasteet ovat kunnissa varsin samantyyppisiä.

Ehdotettuja työkaluja on myös melko runsaasti (ehdotuksen kappaleet 6.3-6.7). Ympäristökeskuksen mielestä työkalujen käyttöönotossa keskeistä on niiden integrointi hankintayksiköiden johtamisjärjestelmiin, jotta kestävien hankintojen edistämisestä tulee vakiintunutta toimintaa, eivätkä ne jää lyhytkestoisiksi projekteiksi. Toimenpiteiden toteutumista saattaisi edistää, jos jotkut niistä nimettäisiin kestävien hankintojen kärkihankkeiksi. Se nostaisi niiden statusta ja helpottaisi ohjelman toteuttamisen priorisointia.

Ehdotettua ympäristöpassia ei ympäristökeskuksen mielestä kannata toteuttaa erillisenä hankkeena, vaan yhteistyössä tai osana olemassa olevia yrityksille ja julkisille toimijoille suunnattuja kevennettyjä ympäristöjärjestelmiä. Tällaisia ovat mm. TE-keskusten tukema EcoStart-järjestelmä ja pääkaupunkiseudun kaupunkien suunnitteilla oleva kevennetyn ympäristöjärjestelmän toimintamalli pk-yrityksille.

Vastaavasti toimenpide-ehdotukset, jotka liittyvät rakennusten ympäristöluokitusten käyttöönottoon ja kestävän rakentamisen kriteereihin, ovat Helsingin tavoitteiden mukaisia, ja yhteistyö niiden kehittämisessä on siten perusteltua. Kaupunki laatii parhaillaan ekologisesti kestävän rakentamisen ohjelmaa, jossa tullaan linjaamaan Helsingin kantaa mm. näihin aiheisiin.

Ryj toteaa, että toimintaohjelmaehdotus on pääosin hyvä väline kestävän kehityksen ja ympäristönäkökohtien huomioon ottamiseen julkishallinnon hankintatoiminnassa.

Monia toimintaohjelmaehdotuksessa esiin tuotuja asioita on Helsingissä jo sisällytetty mm. kaupungin strategisiin ohjelmiin kuten kestävän kehityksen toimintaohjelmaan ja kaupungin neljänteen ympäristöohjelmaan, Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelmaan (HEKO-ohjelma). Lisäksi vastikään hyväksytyissä kaupungin energiapoliittisissa linjauksissa on käsitelty samansuuntaisia asioita kuin ehdotuksessa. Ympäristöjärjestelmien ja –ohjelmien kehittämisen ohella myös energiatehokkuussopimukset ovat Helsingissä olleet jo pitkään käytössä.

Elinkaariajattelun sisällyttäminen hankintoihin sisältyy jo tällä hetkellä kaupungin HEKO-ohjelmaan. Kestävyys otetaan huomioon kaupungin hankintastrategian jatkovalmistelussa.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee antaa ympäristöministeriölle seuraavan lausunnon Kestävät hankinnat -toimintaohjelmaehdotuksesta:

Yleistä

Ohjelmaehdotus on laaja kokonaisuus, joka sisältää runsaasti tavoitteita ja toimenpiteitä ekohankintojen edistämiseksi. Viiden toimialan tavoitteiden asettaminen tuo ohjelmaan konkretiaa ja haastaa myös paikallistason toimijat pohtimaan omia tavoitteitaan. Toisaalta kun ohjelma sisältää hyvin erityyppisiä ja laajuudeltaan erilaisia hankintoja, saa ohjelmasta tästä syystä sisällöltään hieman epäyhtenäisen vaikutelman. Esim. rakentamisprosessi tai sähkölaitteiden hankinta ovat mittakaavaltaan ja hankintaprosessina hyvin erilaisia.

Kuntien tavoitteeksi määritelty tavoite siitä, että vähintään 25 %:ssa hankinnoista otetaan ympäristönäkökulma huomioon vuoteen 2010 mennessä vaikuttaa maltilliselta, jos osuus mitataan hankintojen lukumäärästä. Helsinki on voimassa olevassa ympäristöohjelmassaan asettanut määrällisiä tavoitteita eräille tuoteryhmille (ympäristömerkityille pesu- ja puhdistusainehankinnoille sekä paperinkulutukselle). Jatkossa harkittavaksi tulevat määrälliset tavoitteet myös joillekin muille tuoteryhmille, esimerkiksi elintarvikehankinnoille. Tässä työssä työryhmän ehdottamat tavoitteet ovat hyviä esimerkkejä.

Helsingin kaupungilla hankintojen ympäristötavoitteita on pohdittu ympäristö- ja hankintatoimen yhteistyönä. Tämä työtapa on koettu toimivaksi ja sitä voi suositella muillekin.

Ehdotetut työkalut kestävien hankintojen lisäämiseksi ovat pääosin perusteltuja. Monesti kestävien hankintojen käytännön esteenä ovat hankintahenkilöstön riittämättömät valmiudet ympäristökriteerien asettamiseen hankinnoille, sillä tehtävä on usein varsin haasteellinen ja monitahoinen. Tästä syystä etenkin kunnissa on tarvetta hankkijoiden ympäristökoulutukselle ja -neuvonnalle. Sen järjestäminen olisi järkevintä organisoida valtakunnallisesti, sillä kestävien hankintojen haasteet ovat kunnissa varsin samantyyppisiä.

Ehdotettuja työkaluja on myös melko runsaasti (ehdotuksen kappaleet 6.3 - 6.7). Työkalujen käyttöönotossa keskeistä on niiden integrointi hankintayksiköiden johtamisjärjestelmiin, jotta kestävien hankintojen edistämisestä tulee vakiintunutta toimintaa, eivätkä ne jää lyhytkestoisiksi projekteiksi.

Toimenpiteiden toteutumista saattaisi edistää, jos jotkut niistä nimettäisiin kestävien hankintojen kärkihankkeiksi. Se nostaisi niiden statusta ja helpottaisi ohjelman toteuttamisen priorisointia.

Eräitä yksittäisiä ehdotuksia koskevia huomioita

Julkisen sektorin sähkön hankinnalle ohjelmassa (kohta 6.2 Sähkön hankinta, tavoite) ehdotetaan vähimmäiskiintiöitä uusiutuvilla luonnonvaroilla tuotetulle sähkölle (vähintään 31,5 % vuonna 2010 ja 60 % vuonna 2015). Käytännössä tämän tavoitteen soveltaminen saattaisi johtaa siihen, että suuret kaupungit eivät voisi ostaa merkittävää osaa sähköstään omistamaltaan energiayhtiöltä. Esimerkiksi Helsingin Energian sähköntuotanto perustuu sähkön ja lämmön yhteistuotantoon, jossa uusiutuvien energialähteiden osuutta ei ole mahdollista nostaa vähimmäiskiintiön tasolle esitetyllä aikajänteellä.

Sähkön hankinnassa on kiinnitettävä erityistä huomiota keinoihin, joilla voidaan vaikuttaa ilmaston muutoksen hillintään. Sähkömarkkinat toimivat siten, että muihin tuotantomuotoihin nähden pienillä muuttuvilla kustannuksilla syntyvä vesivoima hyödynnetään markkinoilla aina ja jatkuvasti ilman minkäänlaisia lisätoimia. Näin tapahtuu myös jo rakennetun tuulivoiman suhteen. Ilmaston muutoksen hillitsemiseksi merkityksellisiä ovat vain sellaiset toimet, jotka edistävät uuden päästöttömän (ml. uusiutuvat) tai vähäpäästöisen energiantuotannon syntymistä.

Uusiutuvan energian edistämistä koskevaa EU-lainsäädäntöä laaditaan parhaillaan. Riskinä on, että kansalliset tukijärjestelmät ja EU:n alkuperätakuujärjestelmä yhdessä johtavat siihen, että energiantuottajan mahdollisuudet tarjota vihreitä tuotteita ovat tulevaisuudessa hyvin rajalliset. Työ- ja elinkeinoministeriö tutkii parhaillaan menettelyitä, joilla uutta uusiutuvaa ja vähäpäästöistä energiantuotantoa voitaisiin edistää mahdollisimman tarkoituksenmukaisella ja kustannustehokkaalla tavalla. Kestävien hankintojen toimintaohjelmassa tulisikin viitata ko. ministeriön tuleviin linjauksiin ja niitä tukeviin ratkaisuihin asettamatta tässä ohjelmassa uusiutuvilla luonnonvaroilla tuotetulle sähkölle epärealistisia vähimmäiskiintiöitä.

Palvelujen samoin kuin tuotteidenkin osalta tarvitaan yhä tarkempaa ympäristövaikutusten selvittämistä. Kuten ohjelmassa todetaan, mm. palveluhankintojen ympäristövaikutuksia ei tunneta tarpeeksi.

Rakentamista on ohjelmassa käsitelty hyvin pintapuolisesti. Toisaalta rakennuttamisprosessin kaikkien vaiheiden käsittely suunnittelusta ylläpitoon on ehkä liian laaja kuuluakseen ohjelmaan. Ohjelma sisältää osittain jo pitkään käytössä olleita toimintatapoja kuten ESCO-malli, elinkaarikustannusanalyysi ja energiatehokkuussopimukset, joista Helsingillä on jo kokemusta.

Helsingin kaupunki on asettanut vaativampia tavoitteita rakennusten energiansäästölle kuin ohjelmassa (kohta 6.2, Rakentaminen). Rakennusten energialuokitustavoite A-luokka ei ole kovin kunnianhimoinen. Helsingin kaupunki on energiapoliittisissa linjauksissaan asettanut tavoitteeksi matalaenergiarakentamisen kaupungin omissa uudis- ja korjausrakennuskohteissa.

Helsingin kaupungin energiapoliittisten linjausten mukaista on kasvattaa uusiutuvien energialähteiden osuutta, ja kaupungin omissa uudis- ja korjausrakennuskohteissa sovelletaan mahdollisuuksien mukaan matalaenergiarakentamista. Ohjelmassa määritellyn mukaisia passiivitaloja koskeva tavoite vaikuttaisi Helsingissä ja muissakin suurissa kaupungeissa sähkön ja lämmön yhteistuotantoon perustuvan kaukolämmön käyttömahdollisuuksiin merkittävästi. Tämän vuoksi tavoitetta (kohta 6.2, passiivitalo) tulisi tarkistaa siten, ettei sähkön ja lämmön yhteistuotantoon perustuvan kaukolämmön käytölle aseteta esteitä.

Liikkumisen osalta vähäpäästöisempään ja vähemmän polttoainetta kuluttavaan ajoneuvokalustoon siirtyminen on sinänsä hyvä tavoite, mutta tavanomaiseen käyttöön tarkoitettuja henkilöautoja koskevat tavoitetasot olisivat Helsingissä omiaan lisäämään investointikustannuksia voimakkaasti lähivuosina. Helsingin kaupunki on energiapoliittisissa linjauksissaan ottanut esille erilaisia keinoja edistää tätä tavoitetta, samoin kuin vaikuttamista liikkumistarpeisiin sekä liikenteen toimivuuteen ja ympäristövaikutuksiin yleensä.

Energiaa käyttävien laitteiden osalta tarvittaisiin rakennusten käyttäjien tekemille hankinnoille (toimistolaitteet, irtovalaisimet, keittiölaitteet jne.) hyviä hankintaohjeita ja valintatapoja. Rakennusten sähkönkulutuksessa ns. pistorasiakulutus kasvaa jatkuvasti, eikä siihen ole vielä löydetty tehokasta ratkaisua. Hyvä esimerkki käytännöllisestä ohjeistuksesta on Helsingin kaupungin rakennusviraston aloitteesta Motivassa tehty ATK-laitteiden hankinta- ja käyttöohje.

Ruokailulle asetetuissa tavoitteissa (6.2, kohta Ruokailu, tavoite) on haasteellista se, ettei kestävyyden määrittely ole yksiselitteistä. Tavoitteeseen mahdollisesti sisältyvä lyhyiden toimitusketjujen vaatimus tuo esiin ongelmat raaka-aineiden saatavuudessa. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että julkiseen ruokailuun ohjataan enemmän varoja erityisesti opetus- ja hoitoalalla.

Ruokatuotteiden koko elinkaari on Helsingin kaupungin catering-palveluissa otettu mahdollisuuksien mukaan huomioon. Uutta energiaa säästävää keittiöteknologiaa on otettu käyttöön. Elintarvikkeiden tarjouspyynnöissä pyydetään tiedot laadunvarmistus- ja omavalvontajärjestelmistä sekä kuvaus ympäristöasioiden huomioon ottamisesta ja toimenpiteistä kestävän kehityksen edistämiseksi. Ehdotetut toimenpiteet kestävien elintarvikehankintojen ohjeistuksen, neuvonnan ja välineiden lisäämisestä (toimenpiteet 6.5.4, 6.5.5) ovat kuitenkin erittäin kannatettavia.

Ympäristöjärjestelmien ja –ohjelmien käyttöönotto vuoteen 2015 mennessä (toimenpide 6.3.3.) vaikuttaa melko väljältä tavoitteelta. Olisi toivottavaa, että tavoiteaikataulu olisi tiukempi.

Nykyisissä kauppa- ja teollisuusministeriön suosituksissa julkisten hankintojen energiatehokkuudesta käsitellään sähköisten koneiden ja laitteiden, ajoneuvojen ja työkoneiden sekä korjaus- ja uudisrakennushankkeiden hankintaa. Ohjeiden laajentaminen koskemaan mm. valaistusta, kylmälaitteita ja muita ohjelmassa mainittuja laitteita on kannatettavaa. Sen sijaan tähän yhteyteen ei ole tarpeen sisällyttää uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön hankintaa.

Internet-pohjainen tietopankki (toimenpide 6.5.1.) on hyvä tiedonkeruun ja tiedonvälittämisen työkalu, mutta pelkkien malliasiakirjojen yms. jakaminen ei auta hankintayksikköä tarpeeksi, vaan usein tarvittaneen myös opastusta ja tulkintaa.

Ehdotettua ympäristöpassia (6.5.6.) ei ole syytä toteuttaa erillisenä hankkeena, vaan yhteistyössä tai osana olemassa olevia yrityksille ja julkisille toimijoille suunnattuja kevennettyjä ympäristöjärjestelmiä. Tällaisia ovat mm. TE-keskusten tukema EcoStart-järjestelmä ja pääkaupunkiseudun kaupunkien suunnitteilla oleva kevennetyn ympäristöjärjestelmän toimintamalli pk-yrityksille.

Kirje ympäristöministeriölle ja pöytäkirjanote hankintakeskukselle, Helsingin Energialle, rakennusvirastolle ja ympäristökeskukselle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

LIITE

Ote raportista

KEHITYSVAMMAISTEN KOULULAISTEN AAMU- JA ILTAPÄIVÄKERHOJEN KOORDINOINTI JA JÄRJESTÄMINEN

Khs 2006-1866

Sj toteaa, että Khs on 6.2.2006 (§ 186) päättänyt, että opetustoimella on edelleen koordinaatiovastuu kaikesta kaupungin järjestämästä perusopetuslain mukaisesta aamu- ja iltapäivätoiminnasta sekä syksyyn 2009 mennessä myös järjestämisvastuu kaikesta kyseisestä toiminnasta lukuun ottamatta sosiaalitoimen vastuulle jääviä kehitysvammaisten kerhoja, joiden tilanne selvitetään opetustoimen ja sosiaalitoimen yhteistyönä 2006 aikana sosiaalilautakunnan esityksen 13.12.2005 mukaisesti.

Sosiaalilautakunta on todennut 29.1.2008 lausunnossaan seuraavaa:

Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 1 §:n mukaan erityis-huoltoa annetaan henkilölle, jonka kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden, vian tai vamman vuoksi ja joka ei muun lain nojalla voi saada tarvitsemiaan palveluja. Kehitysvammalaki on siten toissijaista lainsäädäntöä. Mikäli henkilön tarvitsemat palvelut ja tukitoimet on annettavissa ensisijaisen lainsäädännön nojalla, voidaan valintatilanteessa yleensä käyttää ensisijaisen lainsäädännön mukaisia palveluja ja tukitoimia.

Suomi on vuonna 2007 allekirjoittanut kansainvälisen sopimuksen vammaisten ihmisten oikeuksista. Sen nojalla perusperiaatteina toiminnassa ja yleisissä palveluissa ovat aina yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille kuntalaisille, ihmisoikeusnäkökulma, syrjinnän kielto sekä vammaisasioiden valtavirtaistaminen ja vammaisten ihmisten täysivaltaistuminen yhteisönsä jäseninä. Normaalisuusperiaate huomioon ottaen lähtökohtana on, että jos ensisijaisen lainsäädännön palveluvarustus on asiakkaan tarpeisiin nähden sopivaa ja riittävää, toissijaista lainsäädäntöä ei sovelleta.

Kaikilla oppivelvollisuusikäisillä koululaisilla 1-2 vuosiluokilla on oikeus perusopetuslain mukaiseen aamu- ja iltapäivätoimintaan. Toimintaan ei kuitenkaan ole subjektiivista oikeutta. Opetustoimella on kaupunginhallituksen päätöksen mukaisesti toiminnasta koordinaatiovastuu sekä syksyyn 2009 mennessä myös järjestämisvastuu. Tämä vastuu koskee lähtökohtaisesti jokaista perusopetuksessa olevaa tietyn ikäistä, pysyvästi vammaista lasta. Silloin kyseessä ei ole vammasta johtuva erityistarve, vaan lapsen oikeus tavanomaiseen hoitoon ja mielekkääseen toimintaan koulun jälkeen. Toiminnasta peritään tällöin asiakasmaksu. Perheen varattomuuden perusteella on mahdollisuus asiakasmaksun alentamiseen tai perimättä jättämiseen.

Erityishuollon tarkoituksesta ja erityishuoltoon kuuluvista palveluista on säädetty kehitysvammalain 2 §:ssä. Erityishuoltoon liittyviin palveluihin kuuluvat muun ohessa yksilöllinen hoito ja muu huolenpito sekä muu vastaava erityishuollon toteuttamiseksi tarpeellinen toiminta. Kehitys-vammalain 34 §:n mukaan erityishuollon yksilölliseksi toteuttamiseksi tulee hyväksyä erityishuolto-ohjelma jokaista erityishuollon tarpeessa olevaa henkilöä varten. Kyseisiin palveluihin ei ole ehdotonta oikeutta, lukuun ottamatta näiden palvelujen saamiseksi välttämättömiä matkoja.

Kun kysymys on oppivelvollisen lapsen aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämisestä kehitysvammaiselle lapselle, on tapauskohtaisesti arvioitava lapsen yksilöllinen erityishuollon tarve. Tuomioistuinkäytännössä on katsottu, että mikäli erityishuolto-ohjelmaan on sisällytetty kysymyksessä oleva koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta, ja lapsi tarvitsee mainittua hoitoa nimenomaan vammaisuutensa tai sairautensa perusteella, on kysymys erityishuoltona annettavasta palvelusta, joka on siten maksutonta.

Perusopetuslain mukainen kehitysvammaisten koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta 1-2 -luokkalaisten osalta tulisi toteuttaa pääasiassa perusopetuslain mukaisina yleisinä palveluina, koska myös kehitys-vammaisella lapsella on oikeus ikänsä mukaisesti koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaan (yleislain perusteella). Kyseessä ei tällöin ole vammasta johtuva erityistarve, vaan ensisijassa lapsen oikeus tavan-omaiseen iän mukaiseen hoitoon ja mielekkääseen toimintaan koulun jälkeen saman ikäisten lasten seurassa. Tällöin on kyse ns. normaali-palvelusta, josta voidaan periä maksu, siten kuin maksuista on erikseen säädetty.

1-2 -luokkalaisille annettu aamu- ja iltapäivätoiminta voi kuitenkin olla myös kehitysvammalain mukaista erityishuoltoa silloin, jos aamu- ja iltapäivätoiminta on välttämätöntä ainoastaan vamman, valvonnan ja kehitysvammasta johtuvan avuntarpeen vuoksi tai jos ryhmässä oleminen muiden häntä paljon nuorempien lasten kanssa on jo sinällään vammaisen lapsen kannalta kuntouttavaa toimintaa. Samoin silloin, kun toiminta on kirjattu lapsen erityishuolto-ohjelmaan henkilökohtaisena ohjaus- ja tukipalveluna, jonka toteuttamiseen tarvitaan henkilöstön erityistä asiantuntemusta. Toiminta kirjataan tällöin erityishuolto-ohjelmaan ja se on asiakkaalle maksutonta.

Arvioitaessa sitä, onko kyseessä maksullinen aamu- ja iltapäivätoiminta vai maksuton kehitysvammaisten erityishuolto, on yleensä kiinnitettävä huomiota toisaalta lapsen ikään, hänen vammaisuutensa asteeseen ja vaikeuteen, sekä siihen, millainen ryhmä kulloinkin on kyseessä ja millaista hoitoa tai huolenpitoa lapsi pääasiassa tarvitsee ollessaan mainitussa ryhmässä. Merkitystä on myös sillä, onko palvelu mainittu tai otettu lasta koskevaan erityishuolto-ohjelmaan. Jos toiminta ryhmässä pääasiassa on kuntouttavaa ja hoidollista, on yleensä kysymys maksuttomana annettavasta kehitysvammaisten erityishuollosta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa, joka koski Helsinkiä ja johon opetusvirasto ja oikeuspalvelut on viitannut, oli kysymys 13-vuotiaalle vaikeasti kehitysvammaiselle järjestetystä peruskouluopetuksen jälkeisestä iltapäivähoidosta. Kaupunki järjesti mainittua iltapäivä-hoitoa leikkipuistossa päivähoitolain nojalla. Ratkaisuun vaikuttivat erityisesti lapsen ikä (verrattuna muihin päivähoidossa oleviin lapsiin), lapsen vaikea sairaus ja vaikeavammaisuus sekä iltapäivähoidossa juuri tälle lapselle annettavan hoidon ja huollon sisältö.

Helsingin erityishuollon johtoryhmä teki 21.6.2007 päätöksen, jonka mukaan sosiaalivirasto sisällyttää aamu- ja iltapäivätoiminnan kehitysvammalain mukaiseen erityishuolto-ohjelmaan 1.8.2007 lukien kaikille 3. vuosiluokasta eteenpäin oleville kehitysvammaisille koululaisille. Päätös on tarkoituksenmukainen, koska aamu- ja iltapäivätoiminta on huolimatta lapsen varttumisesta edelleen välttämätöntä vammasta ja kuntoutuksen tarpeesta johtuen eikä toimintaa enää silloin tarjota koko ikäluokalle yleislain nojalla. Kyse on sellaisista lapsista, joilla jo muistakin syistä on erityishuolto-ohjelma. Erityishuolto-ohjelmassa olevat palvelut ovat asiakkaille maksuttomia. Vastuu toiminnan rahoituksesta on tällöin sosiaalivirastolla.

Sosiaalilautakunnan antaman lausunnon tarkoituksena on selkeyttää vastuunjakoa erityisopetuksessa olevien kehitysvammaisten lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan toteuttamisesta. Oikeuspalvelun lausunnossa on tarkoituksenmukaisesti todettu, että sellaiselle kehitysvammaiselle lapselle, joka ei tarvitse kehitysvammalain mukaisia palveluja kyseisessä palvelukokonaisuudessa, aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämisvelvollisuus kuuluu opetustoimelle. Kun erityishuolto-ohjelma hyväksytään ja laaditaan kehitysvammaisen henkilön yksilöllisten tarpeiden mukaan, aamu- ja iltapäivätoiminta saattaa olla juuri sellaista palvelua, jota järjestetään ns. normaalipalveluna (harkinta erityishuollon johtoryhmällä). Tällaisissa tilanteissa ei mainittua toimintaa sisällytetä lapselle muutoin hyväksyttyyn erityishuolto-ohjelmaan. Varsinkin lievästi tai keskiasteisesti kehitysvammaiset lapset selviytyvät erittäin hyvin aamu- ja iltapäivätoiminnassa tavanomaisten palvelujen avulla ja hyötyvät integroiduista ryhmistä. Opetustoimen ei tarvitse osata erityishuollon toimintaperiaatteita. Riittää tieto siitä, mistä löytyvät tarpeelliset yhteistyötahot, jos kehitysvammahuollon erityisosaamista kaivataan satunnaisesti joissakin käytännön tilanteissa.

Näin ollen sosiaalivirasto yhtyy oikeuspalvelujen lausuntoon ja toteaa, että kehitysvammaisten koululaisten yhdenvertaisuus ja osallisuus verrattuna samanikäisiin muihin lapsiin toteutuu, kun aamu- ja iltapäivä-toiminta järjestetään sosiaaliviraston esittämällä tavalla seuraavasti:

- Pääsääntöisesti 1-2 vuosiluokan kehitysvammaiset oppilaat, mikäli heillä ei ole erityishuolto-ohjelmassa merkintää aamu- ja iltapäivätoiminnasta, ovat opetustoimen vastuulla samalla tavalla, kuin muutkin vastaavan ikäiset oppivelvolliset lapset.

- 1-2 luokkalaisille annettava aamu- ja iltapäivätoiminta on kehitys-vammaisten erityishuoltoa vain silloin, jos se on välttämätöntä ainoastaan vamman, valvonnan ja kehitysvammasta johtuvan avuntarpeen vuoksi tai jos kyseinen kuntouttava toiminta toteutetaan henkilökohtaisena erityishuollon ohjaus- ja tukipalveluna. Tämän toteuttamiseen tarvitaan jatkuvaa erityistä asiantuntemusta ja se on kirjattu lapsen yksilölliseen erityishuolto-ohjelmaan. Tällöin sosiaalitoimi vastaa kustannuksista.

- Perusopetuksen 3. vuosiluokasta ylöspäin koululaisten aamu- ja ilta-päivätoiminta sisältyy yleensä kehitysvammaisen lapsen erityishuolto-ohjelmaan, koska toiminta, huolimatta lapsen varttumisesta, on edelleen välttämätöntä vammasta ja kuntoutuksen tarpeesta johtuen. Tällöin sosiaalitoimi vastaa kustannuksista.

Opetusvirasto toteaa (6.3.2008) seuraavaa:

Sosiaalilautakunta on 29.1.2008 esittänyt, että pääsääntöisesti 1-2 ‑vuosiluokan kehitysvammaiset oppilaat, mikäli heillä ei ole erityishuolto-ohjelmassa merkintää aamu- ja iltapäivätoiminnasta, ovat opetustoimen vastuulla samalla tavalla, kuin muutkin vastaavan ikäiset oppivelvolliset lapset.

./. Opetusvirasto viittaa asiassa 4.12.2006 antamaansa lausuntoon. Jäljennös lausunnosta on esityslistan tämän asian liitteenä 1. Virasto toteaa, että kunnalla on mahdollisuus ja osin myös velvollisuus järjestää aamu- ja iltapäivähoitoa tai toimintaa eri lakien perusteella.

Sosiaalilautakunnan lausunnossa 29.1.2008 mainitusta aamu- ja iltapäivätoiminnasta säädetään perusopetuslain 8a luvussa.

Perusopetuslain 48 a §:n mukaan aamu- ja iltapäivätoiminnan tavoitteena on tukea kodin ja koulun kasvatustyötä sekä lapsen tunne-elämän kehitystä ja eettistä kasvua. Lisäksi aamu- ja iltapäivätoiminnan tulee edistää lasten hyvinvointia ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä ennalta ehkäistä syrjäytymistä ja lisätä osallisuutta. Hallituksen esityksen mukaan (HE 57/2003) mukaan perusopetuslain mukaisen aamu- ja iltapäivätoimintaa koskevan uudistuksen tavoitteena oli tasoittaa lasten elämänpiirissä esiintyviä sosiaalisia eroja siten, että lapsella on mahdollisuus osallistua toimintaan perheen sosiaalisesta ja sosio-ekonomisesta asemasta riippumatta sekä vähentää yksinäistä aikaa, jonka pienet lapset viettävät koulun jälkeen ilman aikuisen läsnäoloa sekä helpottaa perheen ja työelämän yhteensovittamista. Hallituksen esityksen mukaan uudistuksen keskeinen vaikutus on yhteiskuntapoliittinen. Hallituksen esityksestä ei ilmene, että perusopetuslain mukaisen aamu- ja iltapäivätoimintaa koskevan uudistuksen tarkoituksena olisi ollut korvata kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain sekä lasten päivähoidosta annetun lain mukaan vammaisen tai erityisen tuen tarpeessa olevan koululaisen iltapäivähoidon järjestäminen.

Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan kehitysvammaisten erityishuolto on tarkoitettu kehitysvammaiselle henkilölle, joka ei muun lain nojalla voi saada tarvitsemiaan palveluita. Opetusministeriön 23.5.2006 Eduskunnan sivistysvaliokunnalle antaman selvityksen mukaan perusopetuslaissa tarkoitetulla aamu- ja iltapäivätoiminnalla ei voida korvata kehitysvammaisen oppilaan iltapäivähoitoa silloin, kun kyse on kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa säädetyn erityishuollon toteuttamiseksi tarpeellisesta toiminnasta. Selvityksen mukaan kehitysvammaisen oppilaan erityishuollon tarve on arvioitava tapauskohtaisesti oppilaan sairauden, vian tai vamman perusteella. Myös Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisusta 2.3.2006 (3623/3/04) ilmenee, että kehitysvammaisen koululaisen oikeus aamu- ja iltapäivähoitoon kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain mukaisena palveluna määräytyy lapsen yksilöllisen tarpeen perusteella.

Aamu- ja iltapäivähoitoa voidaan järjestää myös lasten päivähoidosta annetun lain nojalla. Lasten päivähoidosta annetun lain 2 §:n mukaan päivähoitoa voivat saada lapset, jotka vielä eivät ole oppivelvollisuusikäisiä sekä milloin erityiset olosuhteet sitä vaativat eikä hoitoa ole muulla tavoin järjestetty, myös sitä vanhemmat lapset. Näin ollen kunnan tulee huolehtia siitä, että myös oppivelvollisuusiän saavuttaneilla lapsilla on mahdollisuus saada päivähoitoa silloin, kun erityiset olosuhteet sitä vaativat eikä hoitoa ole muulla tavalla järjestetty. Oppivelvollisuusiän saavuttaneella lapsella ei ole ns. subjektiivista oikeutta saada hoitopaikkaa kuten sitä nuoremmalla vaan kunta voi käyttää harkintaa siinä, keille hoitoa järjestetään. Tarveharkintaa sovellettaessa merkittävänä tekijänä on lapsen erityisen tuen tarve.

Sekä kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain että lasten päivähoidosta annetun lain nojalla järjestettävien lapsen vamman ja erityisen tuen tarpeen perusteella määräytyvien hoidollisten palvelujen järjestämisessä on kysymys sosiaalihuollon lainsäädäntöön perustuvista tehtävistä, joiden osalta sekä järjestämis- että kustannusvastuu on sosiaalitoimella.

Perusopetuslain mukaisen aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestäminen on kunnalle vapaaehtoista. Perusopetuslain 48 b §:n mukaan mikäli kunta päättää toimintaa järjestää, tulee sitä tarjota kunnassa toimivien koulujen ensimmäisen ja toisen vuosiluokan oppilaille sekä muiden vuosiluokkien osalta 17 §:n 2 momentissa tarkoitetuille erityisopetukseen otetuille ja siirretyille oppilaille. Erityisopetuksessa olevia oppilaita ovat ne, joille ei vammaisuuden, sairauden, kehityksessä viivästymisen, tunne-elämän häiriön tai muun niihin verrattavan syyn vuoksi voida antaa opetusta muuten.

Perusopetuslain 48 b §:n mukaan toiminnan laajuudesta päättää kunta ja oppilaita valittaessa on noudatettava yhdenvertaisia valintaperiaatteita. Oppilailla ei ole subjektiivista tai edes tarpeeseen perustuvaa oikeutta perusopetuslain mukaiseen toimintaan.

Edellä esitettyyn sekä opetusviraston asiassa aiemmin antamaan lausuntoon viitaten, opetusvirasto katsoo, että silloin kun oppilaan aamu- ja iltapäivähoidon tarve perustuu lapsen kehitysvammaan ja siitä johtuvaan erityisen hoidon tarpeeseen, perusopetuslain mukaisella iltapäivätoiminnalla ei voida korvata oppilaan oikeutta yksilölliseen huolenpitoon ja hoitoon silloin, kun kyse on kehitysvammaisten erityishuollon toteuttamiseksi tarpeellisesta toiminnasta. Hoidon tarve sekä palvelun sopivuus ja riittävyys on siten arvioitava aina tapauskohtaisesti lapsen sairauden, vian tai vamman perusteella.

Opetusviraston näkemyksen mukaan jos edellä mainittuja kehitysvammasta johtuvia iltapäivähoitoa koskevia tarpeita ei ole, kehitysvammaisten oppilaiden huoltajilla on vastaava mahdollisuus kuin muiden 1.-2. luokan sekä erityisopetukseen otettujen ja siirrettyjen oppilaiden huoltajilla hakea lastaan perusopetuslain mukaiseen toimintaan. Kyse on huoltajien päätösvaltaan kuuluvasta asiasta. Kuten edellä on todettu perusopetuslain mukaiseen toimintaan oppilaita valittaessa, näin ollen myös kehitysvammaisten oppilaiden osalta on noudatettava samoja, yhdenvertaisia valintaperiaatteita kuin muihinkin lapsiin. Kehitysvamma tai muu erityisopetukseen siirtoperuste ei ole valintaperuste. Näin ollen kehitysvammaisellakaan oppilaalla ei ole subjektiivista tai edes erityisen tuen tarpeeseen perustuvaa oikeutta päästä perusopetuslain mukaiseen toimintaan.

Myös sosiaalilautakunnan 29.1.2008 antamassa lausunnossa todetaan, että palvelun tulee olla lapsen tarpeisiin nähden sopivaa ja riittävää. Palvelun riittävyyttä arvioitaessa on otettava huomioon, että perusopetuslain mukaisen aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestäminen on ajallisesti rajoitettua. Perusopetuslain 48 b §:n 4 momentin mukaan toimintaa tulee tarjota joko 570 tuntia tai 760 tuntia koulun työvuoden aikana kullekin toimintaan osallistuvalle lapselle eli hallituksen esityksen (HE 126/2006) mukaan keskimäärin 3-4 tuntia koulun työpäivää kohden. Säännöksen mukaan toimintaa voidaan järjestää koulun työvuoden aikana arkipäivisin pääsääntöisesti kello 7.00-17.00 välisenä aikana. Perusopetuslain mukaista toimintaa ei järjestetä koulun kesä- tai muina loma-aikoina. Tällä hetkellä Helsingin kaupunki ei myöskään järjestä perusopetuslain mukaista aamutoimintaa. Opetusviraston käsityksen mukaan silloin kuin perusopetuslain mukainen toiminta ei ajallisesti voi olla oppilaan kehitysvammaan perustuvan tarpeen kannalta riittävää, perusopetuslain mukaisella toiminnalla ei voida korvata kehitysvammalaissa säädetyn erityishuollon toteuttamiseksi tarpeellista iltapäivähoitoa.

Opetusviraston käsityksen mukaan kehitysvammaisten oppilaiden aamu- ja iltapäivähoidon järjestämisestä ei voida sosiaalilautakunnan esittämällä tavalla päättää kategorisesti.

./. Hallintokeskuksen oikeuspalvelut toteaa (8.10.2007) ja (8.1.2008), että oikeuspalvelut yhtyy opetusviraston näkemykseen perusopetuslain 8 luvun tulkinnasta. Perusopetuslaki on yleislaki ja kehitysvammaisten erityishuollosta annettu laki on erityislaki. Näin ollen kun kyse on oppivelvollisen lapsen aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämisestä myös sellaiselle kehitysvammaiselle lapselle, joka ei tarvitse erityislain palveluja, aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämisvelvollisuus kuuluu opetustoimelle. niissä tapauksissa, että oppilaalle on hyväksytty erityishuolto-ohjelma, oikeuspalvelut katsoo, että erityishuolto-ohjelmaan tulee sisältyä kehitysvammaisen oppilaan aamu- ja iltapäivätoiminnan tukeminen po. lain perusteella ja että tällaisesta toiminnasta vastaa sosiaalitoimi erityisasiantuntemuksen perusteella. Perusopetuslain 8 luku ei sovellu tällaiseen henkilöön jo senkään vuoksi, että koulutoimella ei voi olla perustietoja oppilaan erityishuollon tarpeesta. Oikeuspalvelujen käsitystä tukee myös korkeimman hallinto-oikeuden 2.3.2006 antama ratkaisu.

./. Jäljennökset oikeuspalveluiden lausunnoista ovat liitteinä 2 ja 3.

Sj toteaa, ettei sosiaalitoimella ja opetustoimella ole eriävää näkemystä siitä, kenelle perusopetuksen 3. vuosiluokasta ylöspäin koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta kehitysvammaisen koululaisten osalta kuuluu. Eriävä mielipide koskee 1-2 -vuosiluokan kehitysvammaisten koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämistä.

Sosiaalilautakunta on lausunnossaan todennut, että Helsingin erityishuollon johtoryhmä teki 21.6.2007 päätöksen, jonka mukaan sosiaalivirasto sisällyttää aamu- ja iltapäivätoiminnan kehitysvammalain mukaiseen erityishuolto-ohjelmaan 1.8.2007 lukien kaikille 3. vuosiluokasta eteenpäin oleville kehitysvammaisille koululaisille. Kyse on sellaisista lapsista, joilla jo muistakin syistä on erityishuolto-ohjelma. Erityishuolto-ohjelmassa olevat palvelut ovat asiakkaille maksuttomia. Vastuu toiminnan rahoituksesta on tällöin sosiaalivirastolla.

Aamu- ja iltapäivätoiminnan koordinaatio- ja järjestämisvastuu kuuluu näin ollen sosiaalitoimelle koskien kaikkia 3. vuosiluokasta eteenpäin olevia kehitysvammaisia koululaisia.

Kehitysvammaisten aamu- ja iltapäivätoiminta on järjestetty tällä hetkellä kehitysvammalaissa tarkoitettuna erityishuoltona ja sellaisena maksutonta, jos se on osa kehitysvammaisen koululaisten erityishuolto-ohjelmaa. Muutoin on kyse päivähoitolaissa säädetystä maksullisesta päivähoitopalvelusta tai sosiaaliviraston oman päätöksen mukaisesti lievempien kehitysvammaisten koululaisten osalta perusopetuslain mukaisesta iltapäivätoiminnasta.

Perusopetuslakiin tuli 19.12.2003 voimaan uusi aamu- ja iltapäivätoimintaa koskeva luku. Hallituksen esityksen mukaan (HE 57/2003) perusopetuslain mukaisen aamu- ja iltapäivätoimintaa koskevan uudistuksen tavoitteena oli tasoittaa lasten elämänpiirissä esiintyviä sosiaalisia eroja siten, että lapsella on mahdollisuus osallistua toimintaan perheen sosiaalisesta ja sosio-ekonomisesta asemasta riippumatta sekä vähentää yksinäistä aikaa, jonka pienet lapset viettävät koulun jälkeen ilman aikuisen läsnäoloa sekä helpottaa perheen ja työelämän yhteensovittamista. Hallituksen esityksen mukaan uudistuksen keskeinen vaikutus on yhteiskuntapoliittinen. Hallituksen esityksestä ei ilmene, että perusopetuslain mukaisen aamu- ja iltapäivätoimintaa koskevan uudistuksen tarkoituksena olisi ollut korvata kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain sekä lasten päivähoidosta annetun lain mukaan vammaisen tai erityisen tuen tarpeessa olevan koululaisen iltapäivähoidon järjestäminen. Hallituksen esityksessä todetaan, että kysymyksessä olevat lait jäävät edelleen voimaan.

Perusopetuslain 48 b §:n mukaan aamu- ja iltapäivätoiminnan laajuudesta päättää kunta ja koululaisia valittaessa on noudatettava yhdenvertaisia valintaperiaatteita. Koululaisilla ei ole subjektiivista tai edes tarpeeseen perustuvaa oikeutta perusopetuslain mukaiseen toimintaan. Kehitysvamma tai muu erityisopetukseen siirtoperuste ei ole valintaperuste. Näin ollen kehitysvammaisellakaan koululaisella ei ole subjektiivista tai edes erityisen tuen tarpeeseen perustuvaa oikeutta päästä perusopetuslain mukaiseen toimintaan.

Palvelun tulee olla lapsen tarpeisiin nähden sopivaa ja riittävää. Palvelun riittävyyttä arvioitaessa on otettava huomioon, että perusopetuslain mukaisen aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestäminen on ajallisesti rajoitettua. Perusopetuslain 48 b §:n 4 momentin mukaan toimintaa tulee tarjota joko 570 tuntia tai 760 tuntia koulun työvuoden aikana kullekin toimintaan osallistuvalle lapselle eli hallituksen esityksen (HE 126/ 2006) mukaan keskimäärin 3-4 tuntia koulun työpäivää kohden. Säännöksen mukaan toimintaa voidaan järjestää koulun työvuoden aikana arkipäivisin pääsääntöisesti kello 7.00-17.00 välisenä aikana. Perusopetuslain mukaista toimintaa ei järjestetä koulun kesä- tai muina loma-aikoina. Tällä hetkellä Helsingin kaupunki ei myöskään järjestä perusopetuslain mukaista aamutoimintaa.

Sosiaalitoimen puolella on selkeästi suurempi asiantuntemus kehitysvammaisuudesta. Tämän vuoksi on tarkoituksenmukaista, että sosiaalitoimi vastaa kokonaisuudessaan kehitysvammaisten koululaisten aamu- ja iltapäiväkerhojen koordinoinnista koskien kaikkia vuosiluokkia. Kehitysvammaiselle koululaiselle voidaan tällöin valita se aamu- tai iltapäivätoiminta sekä loma-ajantoiminta, mikä on koululaisen tarpeisiin nähden sopivaa ja riittävää. Kehitysvammainen koululainen voi näin ollen olla vaikkapa opetusviraston järjestämässä iltapäivätoiminnassa muiden ikäistensä kanssa, mikäli sosiaali- ja opetustoimen asiantuntijat ovat tähän ratkaisuun päätyneet.

Tällainen työnjako on perusteltua senkin vuoksi, että sosiaalitoimi voi käyttää esimerkiksi päivähoitolain tai kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain mukaisia keinoja. Opetustoimen käytettävissä ovat perusopetuslain mukaisen iltapäivätoiminnan keinot.

SJ Kaupunginhallitus päättänee, että sosiaalitoimi vastaa kokonaisuudessaan kehitysvammaisten koululaisten tapauskohtaisesta arvioinnista. Sosiaali- ja opetustoimi päättävät aamu- ja iltapäiväkerhotoimintaan sijoittamisesta yhteistyössä.

Pöytäkirjanote opetuslautakunnalle ja sosiaalilautakunnalle.

Lisätiedot:
Malmivirta Tarja, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 310 36683

LIITTEET	Liite 1	Opetusviraston lausunto 4.12.2006
	Liite 2	Oikeuspalveluiden lausunto 8.10.2007
	Liite 3	Oikeuspalveluiden lausunto sosiaalivirastolle 8.1.2008

VARTIOKYLÄN TONTIN 45463/26 ASEMAKAAVAN MUUTTAMINEN (NRO 11737)

Khs 2008-148

45. kaupunginosan (Vartiokylä, Vartioharju) korttelin nro 45463 tontin nro 26 asemakaavan muutosehdotus.

Uiskotie 24

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (13.12.2007) mm., että tontin omistaja on hakenut 6.2.2007 tehokkuusluvun nostamista lukuun e = 0.25.

Asemakaavatilanne Tontilla on voimassa asemakaava nro 8145 (vahvistettu 1.10.1981).

Tontti on erillispientalojen korttelialuetta (AO), tehokkuusluku on 0.20 ja suurin sallittu kerrosluku kaksi. Tontille saa kerrosalan lisäksi rakentaa autosuojia sekä muita asuntojen ulkopuolisia asumista palvelevia tiloja, kuten varasto-, huolto- ja askartelutiloja yhteensä enintään 25 k-m² asuntoa kohti, kuitenkin enintään 50 k-m². Kokonaiskerrosalasta saa enintään 70 % rakentaa yhteen kerrokseen.

Nykytilanne Tontti sijaitsee Vartioharjun pientaloalueella. Tontilla on vuonna 1954 rakennettu 92 k-m²:n suuruinen asuinrakennus. Viereisillä ja vastapäisellä naapuritonteilla on uudehkot asuinrakennukset.

Asemakaavan muutosehdotus

Tontin käyttömahdollisuuksia ja asumisväljyyttä parannetaan rakennusoikeutta nostamalla. Vartioharjun pientaloalueella noudatetaan kaavoitusperiaatetta, että tehokkuusluku voidaan nostaa luvusta 0.20 lukuun 0.25 edellyttäen, että ympäristönsuojelulliset syyt eivät ole esteenä. Koska tontilla oleva rakennus ei kuulu suojeltavien rakennusten ryhmään, rakennuksen suojelu ei ole perusteltua.

Tontti on erillispientalojen korttelialuetta (AO). Tehokkuusluku on 0.25. Tontille saa asemakaavakartassa tehokkuusluvulla osoitetun rakennusoikeuden lisäksi rakentaa autotalleja ja -katoksia, varastotiloja, lasikuisteja ja kasvihuonetilaa yhteensä enintään 20 % sallitusta asuntokerrosalasta kuitenkin siten, että lasikuistien ja kasvihuoneiden kerrosala ei ylitä 5 % sallitusta asuntokerrosalasta.

Tontille saa rakentaa yhden asunnon kutakin tontin pinta-alan täyttä 400 m2 kohti. Kuitenkin jos tontin pinta-ala on 600–799 m2, rakentaa kaksi asuntoa.

Asemakaavaan merkitystä rakennusoikeudesta saa enintään 70 % rakentaa yhteen kerrokseen.

Tontille on kadun reunaan merkitty vesijohtoa varten varattu alueen

osa sekä tontin eteläreunaan tontin osa, jossa on kaupunkikuvallisesti arvokas puusto, joka on säilytettävä.

Tontin pinta-ala on 1 343 m2 ja kerrosala 336 m2.

Vaikutukset Asemakaavan muutoksella ei ole suurta vaikutusta naapureiden tai ympäristön kannalta. Nykyinen asuinrakennus korjataan ja tontille rakennetaan paritalo. Tontin rakennusoikeus nousee 67 k-m2.

Vireilletulo, osallistumis- ja arviointisuunnitelma ja vuorovaikutus

Vireilletulosta on ilmoitettu osallisille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä, jonka mukana lähetettiin osallistumis- ja arviointisuunnitelma (päivätty 30.7.2007) sekä asemakaavan muutosluonnos. Osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta ja kaavaluonnoksesta esitettiin yksi mielipide.

Tontin 45463/28 omistaja toivoo mm., että tontille 45463/26 rakennettava uudisrakennus olisi mahdollisimman matala. Tornimaisen korkeat, massiiviset uudisrakennukset eivät istu olemassa olevaan maisemaan. Mielipiteen esittäjä tarkoittaa Uiskotien ja Viikingintien entisen bussipysäkin ja kääntöpaikan ympäristössä olevia uudisrakennuksia.

Vanhat isot tontit on lohkottu ja usein vanhemman aikakauden rakennus on jätetty ikään kuin pussiin tontin perälle ja valtaisa uudisrakennus kadun laidalla on sitten tehokkaasti peittänyt sekä vanhan rakennuksen että koko vihermaiseman. Juuri näin tulisi käymään myös Uiskotie 24:ssä.

Kaupungin lähivuosien linjaus on suosinut alueella korkeita 7,5 m:n korkuisia rakennuksia, joissa on vielä kolmas ns. ullakkokerros. Mikäli Uiskotien uudisrakennus olisi 7,5 m korkea, nousisi se näin kartalta katsottuna maan pinnan 4,4 m:stä 11,9 m:iin asti. Mielipiteen esittäjän omistaman talon sisäänkäynti on maankorkeudella n. 6 m ja pääasuinkerros siitä vanhan huonekorkeuden 2,5 m:n verran ylöspäin. Olohuoneen ikkunasta olisi näin esteetön näkyvyys tulevien naapureiden sisätiloihin puolin ja toisin.

Uiskotie 24:n tontin kadunvierustalla, molemmin puolin, kasvavat kauniit männyt, jotka kernaasti soisi säästettävän. Etenkin tontin koilliskulmalla oleva upea vanha petäjä pitäisi säästää.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa, että alueen nykyisessä asemakaavassa vuodelta 1981 on rakennusten enimmäiskerrosluku kaksi. Enintään 70 % kerrosalasta saa rakentaa yhteen kerrokseen. Nykyisessä asemakaavassa ei ole lainkaan rakennusten korkeutta koskevaa määräystä. Määräyksiin on lisätty ainoastaan kaksikerroksisen asuinrakennuksen enimmäiskorkeus 7,5 m, mikä soveltuu nykyaikaisen rakennustekniikan mukaiseen uudisrakentamiseen.

Viime vuosina Vartioharjun alueelle rakennetut uudisrakennukset ovat usein kaksikerroksisia. Myös Uiskotien ja Viikingintien risteysalueen kaikki uudehkot ja rakenteilla olevat asuinrakennukset ovat kaksikerroksisia. Mielipiteen esittäjän tontilla olevat vuonna 1987 rakennetut asuinrakennukset ovat rakennuspiirustusten mukaan maanpinnan korkeustasolla +9,85. Muutostontin uudisrakennus rakennetaan n. 5,5 m matalampaan maanpinnan tasoon. Näin ollen uudisrakennuksesta ei tule häiritsevän korkea naapuriin nähden. Lautakunta ei pidä perusteltuna asettaa yhdelle tontille naapuritonteista poikkeavia rakennusten korkeutta koskevia määräyksiä.

Mielipiteessä toivotaan muutostontilla olevien puiden säilyttämistä. Lautakunta toteaa, että Uiskotien lähellä olevat männyt ovat varsin kauniita, mutta kadun varrella oleva vesijohto saattaa vaurioitua puiden juurikasvusta mikäli puut kasvavat suuremmiksi, joten niitä ei ole voitu määrätä säilytettäväksi. Puiden säilyttäminen vaikeuttaisi rakentamista.

Ehdotus koskee valtion ylläpitämään kiinteistörekisteriin kuulumatonta aluetta.

Kaj ilmoittaa, että ehdotus on ollut julkisesti nähtävänä 1.–15.2.2008, mistä on ilmoitettu maankäyttö- ja rakennusasetuksessa säädetyllä tavalla. Ehdotusta vastaan ei ole tehty muistutuksia.

Xxxx Xxxxxxxxx mielipidekirjeet ja oikaisupyyntö

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (11.3.2008), että Xxxx Xxxxxxxx (tontti 45463/28) lähetti 10.1.2008 kaupunkisuunnittelulautakunnan käsittelyn jälkeen asiasta kaupunkisuunnitteluvirastolle sähköpostitse mielipidekirjeen, johon asemakaavaosasto edustaja vastasi sähköpostitse 11.1.2008 ja kertoi kaavamuutoksen tulevasta nähtävillä olosta ja mahdollisuudesta tehdä asiasta muistutus.

Xxxx Xxxxxxxx mainitsee (24.1.2008) kaupunkisuunnitteluvirastolle osoittamassaan uudessa mielipide- ja oikaisupyyntökirjeessään mm., että kaavamuutoksen hakija on kertonut, että naapuritoive mahdollisimman matalasta uudisrakennuksesta on ollut myös kaavamuutoksen hakijan, mutta ei kaupungin toive. Xxxxxxxxx mainitsee, että Uiskotie 22:n tontille lupa rakentaa uudisrakennus yhteen tasoon myönnettiin vain muutama vuosi sitten ja että kyseessä olevalle Uiskotie 24:lle lupaa ei myönnetä huolimatta tontin omistajan ja naapurien nimenomaisesta toiveesta. Eikö tässä ole ristiriitaisuutta lupakäytännössä ja kaavoituksessa.

Kaavamuutoksen hakijan mukaan olisi mahdollista rakentaa korkeampi erillisrakennus ja toinen matalampi erillisrakennus sille puolelle tonttia, jolle toivotaan matalaa rakennusta.

Oikaisupyyntö on, että kaupunkisuunnitteluviraston pöytäkirjaan tehdään korjaus ja Khn käsittelyyn meneviin viranomaispapereihin kirjataan oikea tieto asuinrakennuksen Uiskotie 26 A virheellisesti ilmoitetusta sijoittumiskorkeudesta tontilla.

Asuinrakennus on rakennuspiirustusten mukaan maanpinnan korkeustasolla +7,20 eikä +9,85 niin kuin kaupunkisuunnitteluviraston pöytäkirjassa virheellisesti todetaan. Mainittu +9,85 on pääasuinkerroksen (2. kerros) kerroskorkeus. Alakerrassa 1. kerroksessa on aputiloja, ullakkoasuinkerrosta ei talossa ole.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (11.3.2008) mm., että samat rakennuksen korkeutta koskevat määräykset ovat käytössä kaikissa Vartioharjun pientaloalueen asemakaavan muutoksissa. Myös Uiskotie 22:n tontilla vuonna 2006 voimaan tulleessa kaavamuutoksessa on samat määräykset, jotka sallivat kaksikerroksisen rakentamisen ja edellyttävät, että enintään 70 % kerrosalasta saa rakentaa yhteen kerrokseen. Tontilla on vuonna 1967 rakennettu yksikerroksinen asuinrakennus, joka on peruskorjattu, sekä vuonna 2007 rakennettu kaksikerroksinen uudisrakennus.

Määräykset eivät siis edellytä kaksikerroksista rakentamista vaan rakennusoikeus voidaan jakaa mielipiteessä kuvatulla tavalla matalampaan ja korkeampaan rakennukseen tai sen osaan.

Mielipiteessä mainittu virheellinen naapuritontin korkeustieto +9,85 perustuu rakennuspiirustusten virheelliseen tulkintaan. Rakennus A sijaitsee rinteessä siten, että maanpinnan taso on pohjoispuolella +7,10 ja eteläpuolella +9,80. Rakennuksen yhdistetty kellari- ja asuinkerros on tasolla +7,20. Varsinaisen asuinkerroksen lattian korkeustaso on +9,85. Kuten mielipiteessä todetaan, tätä korkeustietoa käytettiin tekstissä koska ensimmäinen kerros tulkittiin virheellisesti pelkästään kellaritiloiksi, joiden näköaloilla ei olisi merkitystä.

Mielipiteen esittäjän tontilla olevan rakennuksen A julkisivupinnan ja vesikaton leikkauskohdan korkeusasema on +12,45. Naapuritontille rakennettava uudisrakennus sijaitsisi maanpinnan tasolla +4,40. Rakennusten enimmäiskorkeus on 7,5 m, joten julkisivupinnan ja vesikaton leikkauskohdan korkeusasema olisi alle +12. Rakennus ei siis nousisi ympäristön rakennuksia korkeammaksi.

Viraston mielestä mielipiteet ja oikaisupyyntö eivät anna aihetta enempiin toimenpiteisiin.

Kaj toteaa, että Khs hyväksyy asemakaavan muutoksen Khn johtosäännön 8 §:n 6 kohdan mukaan, milloin

2 muutetaan rakennusoikeutta siten, että

b asuinpientalojen korttelialueen rakennusoikeutta lisätään vastaamaan enintään tehokkuuslukua 0,3 tai enintään 10 prosenttia (aputilat poislukien) voimassa olevassa kaavassa osoitetusta

3 muutetaan julkisivuja, rakennusmateriaaleja, rakentamistapaa, rakennusaloja, asuntojen enimmäismäärää tai keskipinta-alaa, autopaikkamäärää tai autopaikkojen sijoitusta, ajoyhteyttä, istutuksia tai viemärin taikka muun johdon sijoittamista koskevia asemakaavamerkintöjä tai ‑määräyksiä

6 muutetaan alueen käyttötarkoitusta vähäisessä määrin

7 tehdään kaavaan edellä mainittuihin muutoksiin verrattavissa oleva tarkistus.

Muutosta ei ole pidettävä vähäisenä, jos se merkitsisi alueen maankäytön yleisen luonteen muuttumista kaavassa osoitetusta tai poikkeamista kaavaa laadittaessa omaksutuista periaatteista, alueella vallitsevan yhtenäisen rakennustavan muuttamista taikka ympäristölliseltä kannalta merkittävien arvojen säilymisen vaarantumista.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä 45. kaupunginosan korttelin nro 45463 tontin nro 26 asemakaavan muutoksen kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston 13.12.2007 päivätyn piirustuksen nro 11737 mukaisena.

Pöytäkirjanote Uudenmaan ympäristökeskukselle, rakennuslautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja kiinteistölautakunnalle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITE

Asemakaavan muutosehdotus nro 11737

MAANKÄYTÖN JA ASUMISEN TOTEUTUSOHJELMAN 2008 - 2017 TÄYTÄNTÖÖNPANO SEKÄ VALTUUTETTU RISTO RAUTAVAN JA VALTUUTETTU MAIJA ANTTILAN ASUMISEN SEURANTAA KOSKEVAT TOIVOMUSPONNET

Khs 2007-1096

Esitys täytäntöönpanopäätökseksi oli Khssa käsiteltävänä 3.3.2008 (298 §). Khs päätti palauttaa asian uudelleen käsiteltäväksi.

Kaj toteaa, että Kvsto hyväksyi 13.2.2008 Laadukkaan asumisen Helsinki, maankäytön ja asumisen toteutusohjelman 2008–2017 (MA-ohjelma 2008–2017). Khs päätti 18.2.2008, että Kaj tekee erillisen esityksen ohjelman täytäntöönpanoksi.

MA-ohjelma 2008–2017, Kvston päätös 13.2.2008 (40 §) MA-ohjelman hyväksymisestä ja Kvston 13.2.2008 hyväksymät toivomusponnet sekä suurten tuotantoalueiden rakentamisaikataulu on jaettu esityslistan tämän asian liitteinä 1-3.

Kaj toteaa, että päätösehdotus noudattaa MA-ohjelman tavoitteiden mukaista järjestystä ja otsikointia. Ehdotukseen on sisällytetty erilliset kehotukset niistä ohjelman tavoitteista, jotka vaativat erityisiä toimenpiteitä. Muiden tavoitteiden osalta Kaj toteaa seuraavaa.

Ohjelman asunto- ja maapoliittisissa päämäärissä on otettu esille mm. perheasuntojen saatavuus, elinkeinotoiminnan edellytykset sekä joukkoliikenneinvestoinnit. Ohjelmaa toteutettaessa seurataan asuntotuotannossa ja peruskorjauksessa kaikkien rahoitus- ja hallintamuotojen osalta kysyntää vastaavaa perheasuntojen saatavuutta. Mahdollisesti tarvittavista toimenpiteistä tehdään ohjelman seurantaraportoinnin yhteydessä esitykset. Elinkeinotoiminnan edellytyksiä tuetaan ja työvoiman saatavuutta turvataan useilla MA-ohjelman keskeisillä toimenpiteillä, joiden tavoitteena on asuminen kohtuullisilla kustannuksilla. Asuntotuotannon vaatimista joukkoliikenneinvestoinneista huolehditaan mm. 1.4.2008 voimaan astuvalla valtion ja Helsingin seudun kuntien välisellä aiesopimuksella sekä pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelmalla, PLJ 2007, joka on hyväksytty 2.3.2007.

Ohjelmakauden tavoitteissa ja toimenpiteissä on esitetty yhteisen yleiskaavan valmistelua muiden pääkaupunkiseudun kuntien kanssa ja suoran sähkölämmityksen kieltämistä pääasiallisena lämmitysmuotona uudisrakentamisessa. Valtion ja Helsingin seudun kuntien välinen aiesopimus edellyttää, että pääkaupunkiseudun kunnat laativat yhteisen yleiskaavan seuraavalla yleiskaavakierroksella. Ympäristöministeriössä on vireillä maankäyttö- ja rakennuslain muutos, jossa pääkaupunkiseudun kaupungeille esitetään velvollisuutta laatia yhteinen yleiskaava. Lakimuutoksen mukaan mahdolliseksi tulisi myös määrätä asemakaavalla velvollisuudesta liittyä kaukolämpöverkkoon.

Kaj ilmoittaa, että hyväksyessään 13.2.2008 maankäytön ja asumisen toteutusohjelman 2008–2017, Kvsto hyväksyi mm. seuraavat toivomusponnet:

1 (1)

”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että ohjelman toteutumisesta raportoidaan vuosittain kaupunginvaltuustolle.” (Risto Rautava, äänin 83-0)

2 (3)

”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki seuraa erityisen tarkasti asunnottomuuden poistamiseksi tarkoitetun ohjelman toteutumista Helsingin osalta ja raportoi siitä valtuustolle.” (Maija Anttila, äänin 47-0)

Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

Kaj katsoo, että olisi tarkoituksenmukaista antaa em. toivomusponsissa esitetyt MA-ohjelman ja pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman 2008–2011 toteutumisen seuranta ja raportointi talous- ja suunnittelukeskuksen tehtäväksi päätösesityksen mukaisesti. Muut toivomusponnet osoitetaan Kvston työjärjestyksen mukaisesti ao. kaupunginjohtajien valmisteltavaksi.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee kehottaa kaupungin kaikkia lauta- ja johtokuntia sekä virastoja ja liikelaitoksia noudattamaan kaupunginvaltuuston 13.2.2008 hyväksymää maankäytön ja asumisen toteutusohjelmaa 2008–2017.

Samalla kaupunginhallitus päättänee kehottaa kaikkia lauta- ja johtokuntia sekä virastoja ja liikelaitoksia varmistamaan ohjelman toteuttamiseen tarvittavat resurssit ja huomioimaan ne vuoden 2009 talousarvion laadinnassa.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee kehottaa jäljempänä mainittuja tahoja toimimaan seuraavasti maankäytön ja asumisen toteutusohjelman 2008–2017 tavoitteiden toteuttamiseksi:

Asuntotuotannon määrä

Kaikki lauta- ja johtokunnat sekä virastot ja liikelaitokset toimivat siten, että uusien asuinalueiden rakentamiselle luodaan edellytykset esityslistan liitteestä 3 ilmenevän rakentamisaikataulun mukaisesti.

Kaupunkisuunnittelulautakunta ja kiinteistölautakunta huolehtivat asemakaavoituksella ja tontinluovutuksella 5 000 asunnon vuosituotannon toteutusedellytyksistä. Talous- ja suunnittelukeskus huolehtii talousarvion valmistelun yhteydessä tuotantotavoitteen edellyttämien määrärahojen varaamisesta rakentamisedellytyksiin, kuten kunnallistekniikan toteutukseen, maanpuhdistukseen sekä palvelujen toteutukseen.

Hallinta- ja rahoitusmuoto

Talous- ja suunnittelukeskus valmistelee yhteistyössä kiinteistöviraston ja kaupunkisuunnitteluviraston kanssa 31.5.2008 mennessä ehdotuksen uusien hallintamuodon mukaisten tavoitteiden soveltamisesta alueittain kaupungin tontinluovutuksessa.

Kiinteistövirasto yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston ja talous- ja suunnittelukeskuksen kanssa pyrkii eri tavoin siihen, että asuntotuotannon hallinta- ja rahoitusmuototavoitteet toteutuvat myös valtion ja yksityisten omistamalla maalla sekä täydennysrakentamisessa, esimerkiksi maankäyttösopimuksin ja tontinvaihdoin.

Kiinteistölautakunta tehdessään tontinvarausesityksiä seuraa hallinta- ja rahoitusmuodon osalta ensisijaisesti toteutumia sekä toissijaisesti varauksia.

Talous- ja suunnittelukeskus selvittää MA-ohjelman seurannan yhteydessä ohjelman tavoitteiden toteutumista yksityisellä maalla ja tekee tarvittaessa esitykset toimenpiteistä.

Kaupungin oma tuotanto

Asuntotuotantotoimisto, kiinteistövirasto ja kaupunkisuunnitteluvirasto luovat yhdessä toimintaedellytykset kaupungin oman asuntotuotannon nostamiseksi 1 500 asunnon vuosituotantoon vuoteen 2012 mennessä.

Asuntotuotantotoimikunta ja kiinteistölautakunta yhteistyössä varmistavat, että vuokra-asuntojen uustuotantoa toteutetaan myös pientaloina.

Yhteisvastuullinen asuntopolitiikka

Kiinteistövirasto, sosiaalivirasto ja talous- ja suunnittelukeskus yhteistyössä huolehtivat siitä, että uustuotannossa erityisasumiseen osoitettavien rakennusten, asuntoryhmien ja yksittäisten asuntojen hallinta ja käyttö on tarkoituksenmukaista ja joustavaa ottaen huomioon yhteisvastuullisen asuntopolitiikan tavoitteet.

Kiinteistövirasto ja henkilöstökeskus selvittävät yhdessä mahdollisuudet uusien toimintatapojen luomiseksi lyhytaikaisten työsuhdeasuntojen hankkimiseksi sekä uustuotannossa että olemassa olevassa asuntokannassa 31.10.2008 mennessä.

Uustuotannon keskikokotavoitteet

Kiinteistövirasto määrittelee yhteistyössä talous- ja suunnittelukeskuksen ja kaupunkisuunnitteluviraston kanssa tontinluovutusten yhteydessä sovellettavan, mahdollisimman hyvin alueellista kysyntää vastaavan huoneistotyyppijakauman siten, että ohjeellinen keskipinta-alatavoite 75 m² muussa kuin vuokra-asunnoissa toteutuu.

Keskipinta-alamääräys voidaan perustelluissa tapauksissa määritellä myös kaavoituksen yhteydessä. Tämän määräyksen käytöstä päättää kaupunkisuunnittelulautakunta käsitellessään ko. kaavan kaavoitusperiaatteita.

Voimassa olevien tontinvarausten 75 m²:n keskipinta-alavaatimusta sekä hallinta- ja rahoitusmuodon mukaisia tavoitteita voidaan perustellusta syystä muuttaa. Kiinteistövirasto käy yhdessä rakennuttajien kanssa läpi voimassa olevat varaukset ja tuo mahdolliset muutokset kaupunginhallitukseen 31.8.2008 mennessä. Samassa yhteydessä tuodaan päätettäväksi vanhoihin varauksiin tarvittavat vähäistä suuremmat muutokset mm. rahoitus- ja hallintamuotoihin. Muutoksia voidaan tarvittaessa tehdä myöhemminkin.

Kiinteistövirasto seuraa uustuotannon keskipinta-alatavoitteen toteutumista kaupunginosatasolla.

Kerrostalojen kehittäminen

Kaupunkisuunnitteluvirasto yhteistyössä kiinteistöviraston, asuntotuotantotoimiston, talous- ja suunnittelukeskuksen ja rakennusvalvontaviraston kanssa jatkaa kerrostalojen kehittämistä MA-ohjelman tavoitteiden mukaisesti kiinnittäen huomiota asuntojen ja tilojen muunneltavuuteen ja yhdistettävyyteen.

Kaupunkisuunnittelulautakunta ottaa asemakaavoja laatiessaan huomioon mahdollisuuden edistää kaavamääräyksillä yhteisöllisiä kerrostaloratkaisuja, kuten kerros- ja talosaunoja sekä yhteispihoja.

Kaupunkimaisen pientalon kehittäminen

Kaupunkisuunnitteluvirasto, kiinteistövirasto ja talous- ja suunnittelukeskus jatkavat yhdessä kaupunkimaisen pientalon kehittämistä MA-ohjelman tavoitteiden mukaisesti.

Omatoiminen rakentaminen ja rakennuttaminen

Kiinteistölautakunta huolehtii, että tontteja ja kiinteistöjä luovutetaan myös omatoimiseen kerrostalorakennuttamiseen ja -rakentamiseen. Vastaavasti voidaan luovuttaa rakennuksia niiden muuttamiseksi asunnoiksi.

Rakennusvalvontavirasto selvittää yhdessä kiinteistöviraston ja kaupunkisuunnitteluviraston kanssa 31.10.2008 mennessä omatoimisen rakentamisen ja rakennuttamisen lisäämiseksi tarvittavan neuvonnan ja sen resurssitarpeet.

Kaupungin tontinluovutus ja aluekokonaisuuksien toteuttaminen

Kaupunginjohtaja asettaa johtajistokäsittelyssä työryhmän selvittämään 31.10.2008 mennessä kaavoituksen ja tontinluovutusten kehittämismahdollisuuksia. Tavoitteena on saada eri kehittäjä- ja toteuttajatahojen innovaatioita ja tuotekehitystä mahdollisimman varhain mukaan suunnitteluprosessiin, nopeuttaa rakentamiseen johtavaa prosessia sekä tehdä suurempien kerralla luovutettavien alueiden toteutusaikatauluista sitovia. Tässä yhteydessä tulee myös selvittää kevennettyjen rakentamis- ja kaavamääräysten mahdollisuutta.

Kiinteistölautakunta varmistaa tontinluovutuksissa, että kaikilla alueilla toteutetaan eri hallinta- ja rahoitusmuotoja asuinalueiden yksipuolistumisen välttämiseksi ja että uusien asuntoalueiden toteuttaminen pyritään aloittamaan omistusasuntotuotannolla.

Alueidentiteetit

Kaupunkisuunnittelulautakunta huolehtii siitä, että sekä uusia alueita kaavoitettaessa että täydennysrakentamisessa alueiden omaleimaisuutta vaalitaan ja toisaalta korostetaan alueiden erilaisuutta MA-ohjelman tavoitteiden mukaisesti.

Kaupunkisuunnittelulautakunta varmistaa, että rakentamisen laatua ja hyvää asuinympäristöä edistetään arkkitehtuurin keinoin. Kestävyys, kauneus ja viihtyisyys ovat rakennusten ja rakennettujen ympäristöjen keskeisiä ominaisuuksia, joilla tulee olla suuri merkitys Helsingin kaupunkikuvassa ja asuntorakentamisessa.

Hitas-järjestelmän kehittäminen

Asuntolautakunta tekee 30.4.2008 mennessä esityksen kaupunginhallitukselle Hitas-järjestelmän kehittämiseksi.

Kaupungin oma asuntorahoitusmalli

Asuntotuotantotoimikunta laatii 31.10.2008 mennessä ehdotuksen kaupungin osaomistusasuntotuotannon malliksi.

Talous- ja suunnittelukeskus selvittää 31.12.2008 mennessä mahdollisuudet soveltaa kaupungin oman, kohtuuhintaisen, vapaarahoitteisen vuokra-asuntotuotannon toteuttamisessa valtion ja Helsingin seudun kuntien aiesopimuksessa esitettyä valtion täytetakausta suunnitellun kaupungin oman rahoitusmallin sijasta.

Täydennysrakentamisen edistäminen

Kaupunkisuunnitteluvirasto selvittää yhteistyössä kiinteistöviraston ja talous- ja suunnittelukeskuksen kanssa 31.12.2008 mennessä, millä keinoin voidaan tehostaa ja edistää täydennysrakentamista.

Vanhan asuntokannan parantaminen

Rakennusvalvontavirasto ja kiinteistövirasto yhteistyössä edistävät lupapolitiikan ja toteutukseen liittyvän neuvonnan avulla asuntojen yhdistämistä toisiinsa ja liikehuoneistoihin sekä asunnoiksi rakennettujen huoneistojen palauttamista asumiskäyttöön.

Eri hallintokunnat edistävät omilla toimillaan esteettömiä ratkaisuja ja hissien rakentamista lisäten samalla myös ullakkorakentamisen edellytyksiä.

Kaupungin omistaman vuokra-asuntokannan peruskorjaukset

ja kehittäminen

Asuntotuotantotoimisto kiinnittää perusparannuksissa erityistä huomiota kustannustehokkuuteen.

Kiinteistölautakunta huolehtii, että neljän vuoden välein kiinteistöstrategiaa laadittaessa selvitetään peruskorjausten yhteydessä toteutettavan täydennysrakentamisen mahdollisuudet kaupungin kiinteistöyhtiöissä ja niiden tonteilla.

Asuntotuotantotoimisto, kiinteistövirasto ja talous- ja suunnittelukeskus selvittävät yhdessä kiinteistöyhtiöiden, asuntotuotantotoimiston ja kiinteistöjen kehittämisyksikön roolit peruskorjausten sekä uustuotannon yhteydessä ja tekevät tarvittavat muutosehdotukset järjestelmän kehittämisestä 31.12.2008 mennessä.

Rakentamisen energiatehokkuus

Kiinteistölautakunta varmistaa, että uudisrakentamisessa siirrytään energiatehokkaisiin ratkaisuihin ja matalaenergiarakentamiseen edistämällä tontinluovutukseen liitettävin ehdoin sekä tontinluovutuskilpailujen yhtenä laatukriteerinä energiatehokkuutta ja myös uusiutuvien energiamuotojen käyttöä, esimerkiksi kaukolämpöverkkoon liittymistä ja lämpöpumppujen hyödyntämistä.

Asuntotuotantotoimisto ja rakennusvalvontavirasto huolehtivat yhteistyössä, että vanhan rakennuskannan perusparantamisessa sovelletaan energiatehokkaita ratkaisuja.

Kaupungin vuokra-asuntojen välitys

Kiinteistövirasto huolehtii siitä, että kaupungin vuokra-asuntojen välitystä kehitetään entistä joustavammaksi ja samalla huolehditaan kaupungin asuntojen imagon nostamisesta. Lisäksi huolehditaan siitä, että asunnonjaossa toteutuu seudullisen yhteisvastuullisen asuntopolitiikan tavoitteet.

Kiinteistövirasto ja talous- ja suunnittelukeskus laativat 31.12.2008 mennessä mallin erillisestä asunnonjakojärjestelmästä kaupungin omaa, kohtuuhintaista, vapaarahoitteista vuokra-asuntotuotantoa varten.

Asuntojen hankinta

Kaupunginjohtaja asettaa johtajistokäsittelyssä työryhmän selvittämään 31.12.2008 mennessä kaupungin asuntohankintayhtiön asemaa, tehtäviä, uusien hankintojen tarpeellisuutta sekä yhtiön hallussa olevan asuntokannan hallinnan ja tarkoituksenmukaisen käytön kehittämismahdollisuuksia.

Autopaikkojen toteuttaminen

Kaupunginjohtaja asettaa johtajistokäsittelyssä työryhmän selvittämään 31.10.2008 mennessä, millaisin mallein asemakaavamääräysten mukaiset autopaikat voidaan toteuttaa siten, että kustannukset kohdentuvat nykyistä suoremmin autopaikan käyttäjille.

Joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen edistäminen

Kaupunkisuunnittelulautakunta huolehtii siitä, että uudet asuinalueet, myös pientaloalueet suunnitellaan ja toteutetaan siten, että joukkoliikenteen hyvä palvelutaso varmistetaan. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen takia olemassa olevaa ja tulevaa raideliikenneverkkoa on käytettävä tehokkaasti hyväksi asuntoalueiden toteuttamisessa.

Kaupunkisuunnittelulautakunta huolehtii, että asuntorakentamisessa otetaan huomioon pyöräilyn tarpeet. Asemakaavoihin voidaan lisätä määräykset tonttikohtaisista polkupyöräpaikkojen vähimmäismääristä.

Kaupunkisuunnittelulautakunta selvittää mahdollisuutta toteuttaa vähäautoisia ja autottomia kortteleita uusilla asuinalueilla ja täydennysrakentamisessa.

Toivomusponnet

Talous- ja suunnittelukeskus huolehtii MA-ohjelman ja pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman 2008–2011 toteutumisen seurannasta ja vuosittaisesta raportoinnista kaupunginvaltuustolle.

Edelleen kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi selvityksen kaupunginvaltuuston 13.2.2008 hyväksymän toivomusponnen 1 (Risto Rautava) ja toivomusponnen 2 (Maija Anttila) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja toimittaa selvityksen ponnen ehdottajille sekä erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

Toivomusponsi 8 kaupunginjohtajan valmisteltavaksi.

Toivomusponsi 23 sivistys- ja henkilöstötoimen apulaiskaupunginjohtajan valmisteltavaksi.

Toivomusponnet 3, 4, 5, 6, 7, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17, 18, 19, 20, 21, 22 ja 24 kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan valmisteltavaksi.

Pöytäkirjanote ja jäljennös esityslistatekstistä liitteineen kaikille lauta- ja johtokunnille, virastoille ja liikelaitoksille, Oy Helsingin Asuntohankinta Ab:lle, valtuutettu Risto Rautavalle ja valtuutettu Maija Anttilalle sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36028
Mäkinen Kirsi, suunnittelupäällikkö, puhelin 310 36240
Härkäpää Markus, kehittämispäällikkö, puhelin 310 36144
Karjalainen Riikka, suunnittelija, puhelin 310 36242

LIITTEET	Liite 1	Laadukkaan asumisen Helsinki, Maankäytön ja asumisen toteutusohjelma 2008 - 2017
	Liite 2	Kaupunginvaltuuston päätös 13.2.2008, § 40 ja kaupunginvaltuuston hyväksymät toivomusponnet
	Liite 3	Suurten tuotantoalueiden rakentamisaikataulu

LAUSUNTO UUDENMAAN LIITOLLE UUDENMAAN 1. VAIHEMAAKUNTAKAAVAN EHDOTUKSESTA

Khs 2008-54

Uudenmaan liitto pyytää (7.1.2008) lausuntoa Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavan ehdotuksesta 17.3.2008 mennessä (uusi määräaika 7.4.2008) ja toteaa lausuntopyynnössään m. seuraavaa:

Vaihemaakuntakaavatyön yhteydessä on selvitetty ja kaavassa on käsitelty seuraavia asiakokonaisuuksia:

– jätehuolto

– kiviainesvarannot

– moottoriurheilu- ja ampumaradat

– liikenteen varikot ja terminaalit

– laajat yhtenäiset metsätalousalueet sekä

– hiljaiset alueet, joita ei käsitellä kaavakartalla.

Lisäksi vaihemaakuntakaavassa tarkistetaan 8.11.2006 vahvistetun Uudenmaan maakuntakaavan ratkaisua siltä osin, kun kuntakaavoitus ja muu suunnittelu sitä edellyttävät.

Vaihemaakuntakaavan edellinen vaihe, kaavaluonnos, oli lausuntokierroksella ja nähtävillä vuodenvaihteessa 2006–2007. Kaavaluonnoksesta saatiin noin 100 lausuntoa. Lausuntojen lisäksi osalliset jättivät kaavaluonnoksesta noin 200 mielipidettä. Kaavaehdotus on laadittu lausuntojen, mielipiteiden ja lisäselvitysten pohjalta yhteistyössä eri osallistahojen kanssa. Erityisen tiivistä yhteydenpito on ollut liiton jäsenkuntiin.

Kesällä 2007 maakuntahallitus päätti rajata Uudenmaan maakuntakaavan tarkistusten käsittelyn siten, että vaihemaakuntakaavassa käsitellään ainoastaan ne tarkistukset, jotka kuntakaavoituksen tai muun suunnittelun kannalta ovat kiireellisiä. Muut tarkistustarpeet siirretään seuraavalle kaavakierrokselle, joka käynnistetään välittömästi 1. vaihemaakuntakaavan hyväksymisen jälkeen.

Lausuntoasiakirjoihin ja muuhun valmisteluaineistoon voi tutustua Uudenmaan liiton kotisivuilla www.uudenmaanliitto.fi. Lausuntopyynnön asiakirjat ovat nähtävillä Khn kokouksessa.

Kaj toteaa, että Khs on antanut lausunnon Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavan luonnoksesta 26.3.2007.

Kaj toteaa edelleen, että vaihemaakuntakaavaehdotuksesta on pyydetty lausunnot kaupunkisuunnittelulautakunnalta, kiinteistölautakunnalta, ympäristölautakunnalta, joukkoliikennelautakunnalta, yleisten töiden lautakunnalta, tekniseltä lautakunnalta sekä Helen Sähköverkko Oy:ltä.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (21.2.2008) mm. seuraavaa:

Vaihekaava Nyt nähtävillä ja lausunnoilla oleva Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavaehdotus täydentää maakuntavaltuuston 14.12.2004 hyväksymää ja ympäristöministeriön 8.11.2006 vahvistamaa Uudenmaan maakuntakaavaa, jossa esitetään alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet Uudellamaalla pitkälle tulevaisuuteen.

Vaihemaakuntakaavatyön yhteydessä on selvitetty ja kaavassa on käsitelty seuraavia asiakokonaisuuksia:

– jätehuolto

– kiviainesvarannot

– moottoriurheilu- ja ampumaradat

– liikenteen varikot ja terminaalit

– laajat yhtenäiset metsätalousalueet sekä

– hiljaiset alueet, joita ei käsitellä kaavakartalla.

Vaihemaakuntakaavaan on sisällytetty seuraavat maakuntakaavan tarkistukset: taajamatoimintojen alueiden muutos Pornaisissa, maakaasu- ja sähkönsiirtoverkon sekä voimalaitosalueiden muutokset ja täydennykset, Espoon Suomenojan jätevedenpuhdistamon vaihtoehtoisten sijaintipaikkojen ja niihin liittyvien siirtoviemärien käsittely, Nummi–Pusula–Karjalohja–Sammatti–Lohja -siirtoviemärin käsittely sekä rataverkon täydentäminen Vantaalla osoittamalla Vuosaaren radan liittyminen Heli-radan linjaukseen.

Vaihemaakuntakaavassa esitetään kumottavaksi vahvistetun Uudenmaan maakuntakaavan jätehuoltoratkaisu ja käsitellään jätehuolto kokonaisuutena uudelleen, vaikka vahvistetun maakuntakaavan jätehuollon alueet muodostavat keskeisen osan myös vaihemaakuntakaavan jätehuoltoratkaisua. Lisäksi esitetään kumottavaksi maakaasun siirtoputken yhteystarvenuoli Mäntsälän rajalla tarpeettomana, Keravan voimalaitosalueen kohdemerkintä, joka vaihemaakuntakaavassa osoitetaan uuteen paikkaan, sekä Klaukkalan pohjoisen ohikulkutien linjausmerkintä, joka korvataan ohjeellisella linjauksella.

Vaihemaakuntakaava koostuu kartasta ja siinä esitettyjä kaavamerkintöjä koskevista määräyksistä sekä selostuksesta, jota ei vahvisteta. Kaava ohjaa jatkosuunnittelua vahvimmin määräystensä kautta. Kaavakartan mittakaava on 1:150 000. Vaihekaava on laadittu koko Uudenmaan liiton alueelle.

Kaavamerkinnät ja määräykset Helsingin alueella

Vahvistetun maakuntakaavan mukaisten keskustatoimintojen aluevarausten suunnittelumääräystä on täydennetty jo vaihekaavan luonnoksessa seuraavasti: Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa keskusta-alueille on liikennejärjestelmäsuunnitteluun tai muuhun vastaavaan selvitykseen perustuen varattava riittävät alueet joukkoliikenteen terminaalitoiminnoille ja turvattava niille sujuvat ja turvalliset autoliikenteen ja kevyen liikenteen yhteydet. Erityistä huomiota terminaalialueiden suunnittelussa tulee kiinnittää kulkumuotojen sujuviin vaihtomahdollisuuksiin. Terminaalialueiden yhteyteen on varattava riittävästi tilaa autojen ja polkupyörien liityntäpysäköinnille.

Vahvistettua maakuntakaavaa on täydennetty jo vaihekaavan luonnoksessa seuraavalla suunnittelumääräyksellä: Kunnan yleis- ja asemakaavoituksessa on otettava huomioon ja turvattava seudullisiin tarveselvityksiin perustuvat riittävät varikkoalueet joukkoliikenteen varikoille. Suunniteltaessa muuta maankäyttöä olemassa olevien varikoiden alueille on varmistettava, että korvaava varikkokapasiteetti on toteutettu ennen olemassa olevan varikon toiminnan päättymistä. Vaihekaavan luonnosvaiheen jälkeen määräys on muutettu koskemaan taajamatoimintojen aluetta koko kaava-alueen sijasta.

Kivikossa sijaitsevan YTV:n jätehuoltoalueen kohdemerkintä maakuntakaavassa on kumottu ja korvattu jo vaihekaavan luonnoksessa jäte- ja energiahuollon alueen kohdemerkinnällä, joka osoittaa vaihtoehtoisia sijaintipaikkoja energia- ja jätehuoltoa palvelevia laitoksia varten. Merkinnällä on osoitettu Vantaan Långmossebergenin, Helsingin Kivikon, Lohjan Kirkniemen sekä Espoon Ämmässuon ja Juvanmalmin alueet.

Vaihekaavaehdotukseen on luonnosvaiheen jälkeen otettu Santahaminassa ja Isosaaressa ampumaradan kohdemerkintä, jolla osoitetaan merkitykseltään maakunnalliset tai maakunnallisiksi kehitettävät ampumaradat. Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on selvitettävä ja otettava huomioon ampumaradan ympäristöönsä aiheuttama melu. Merkittävät ympäristöhäiriöt on estettävä teknisin ratkaisuin ja/tai osoittamalla riittävät suoja-alueet.

Vaihekaavassa on Helsingin Energian Vuosaaren voimalaitoksen ja Länsisalmen välillä 400 kV:n voimalinjan ohjeellinen sijaintimerkintä.

Helsingin merialueella sijaitsevat Itätontun ja Soratontun merihiekkaesiintymät on vaihekaavassa merkitty alueiksi, joilla sijaitsee maakunnan kiviainestuotannon kannalta merkittäviä kiviainesvaroja.

Luonnosvaiheen jälkeen vaihekaavasta ovat Helsingin alueelta poistuneet Kivikon ampumaradan ja Malminkartanon täyttömäen laajennuksen kohdemerkinnät sekä Kehä III:n kehittämisvyöhykkeen logistiikkakeskusten kaavamääräys.

Helsingin ulkopuolisia kaavamerkintöjä

Vaihemaakuntakaava osoittaa ylijäämämaiden loppusijoitukseen varatuiksi paikoiksi käytössä olevat Espoon Kulmakorven sekä Vantaan Pitkäsuon ja Kulomäen sijoituspaikat. Uusia ylijäämämaiden loppusijoitusalueita maakuntakaavaan on merkitty laajahkot alueet Vantaan ja Tuusulan rajalta, Nurmijärveltä ja Mäntsälästä sekä suppeat alueet Järvenpäästä ja Tammisaaresta. Vantaan ja Tuusulan rajalla oleva alue sisältää myös aiemmin toimineen Helsingin ylikunnallisen ylijäämämassatyöryhmän esittämän ns. Kiilan alueen.

Vantaan ja Tuusulan rajalla olevaa aluetta kunnilla on tarkoituksena käyttää maarakentamiseen erikoistuneena alueena. Vaihekaava osoittaa suurimman osan alueesta myös kiviaineksen ottotoimintaan soveltuvaksi, ja lisäksi alueella on kohdemerkintä jätteenkäsittelyalueesta.

Espoon Ämmässuolle vaihemaakuntakaava osoittaa mm. laajan kallioaineksen ottoon soveltuvan alueen, joka pääosin sijoittuu YTV:n jätteenkäsittelyalueen kohdalle, sekä kaatopaikan itäpuolelle ylijäämämaiden loppusijoituspaikan kohdemerkinnän. Tämä on Helsingin ylikunnallisen ylijäämämassatyöryhmän esittämä, Helsingille tärkeä, potentiaalinen uusi Kulmakorven sijoituspaikka. Myös Nurmijärven ja Mäntsälän ylijäämämaiden sijoituspaikoilla aluetta hyödynnetään ensivaiheessa kallioainesten ottoon.

Muut vaihemaakuntakaavan manneralueelle osoittamat kiviaineksen ottokohdat ovat pienialaisia ja sijaitsevat pääasiassa Uudenmaan liiton ulkoreunalla 50–60 kilometrin etäisyydellä Helsingistä.

Lausunto Kaupunkisuunnitteluviraston edustajia on osallistunut vaihemaakuntakaavan asiantuntijatyöryhmien toimintaan. Kaavan laadinnan aikainen vuorovaikutus on kaikkiaan ollut laajaa, monipuolista ja hyvin toteutettua.

YTV:n jätevoimalan, jonka eräs vaihekaavan osoittama sijaintipaikka on Kivikossa, ympäristövaikutusten arviointimenettely on loppusuoralla. Arviointiselostuksesta ovat äskettäin antaneet lausuntonsa mm. kaupunkisuunnittelulautakunta (29.11.2007) ja Khs (4.2.2008).

Vaihekaavan kohdemerkinnät puolustusvoimien ampumaradoista Santahaminassa ja Isosaaressa ovat sopusoinnussa Yleiskaava 2002:n kanssa. Ampumaratojen ympäristöhäiriöt eivät estä yleiskaavan osoittaman maankäytön kehittämistä.

Maakuntakaava ja vaihemaakuntakaava ovat merkittäviä instrumentteja seudulle ja sen osana Helsingille alueen elinvoimaisuuden säilyttämisessä ja kehittämisessä. Helsingille vaihemaakuntakaavalla on erityismerkitystä rakentamisen ja elämisen edellytysten turvaajana tapauksissa, joissa huoltoa, esim. massa- ja jätehuoltoa, ei voida enää yksinomaan toteuttaa Helsingin sisällä. Tältä kannalta on ollut kiitettävää, että vaihemaakuntakaavan laajat taustaselvitykset jätehuollosta, ampuma- ja moottoriurheiluradoista sekä osin yhtenäisistä metsäalueista on laadittu myös Itä-Uuttamaata koskien.

Kaupunkisuunnittelulautakunta puoltaa Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavan hyväksymistä edellä olevin kommentein.

Merkittiin, että puheenjohtaja Anttila ilmoitti olevansa asiassa esteellinen ja poistui kokoushuoneesta asian käsittelyn ajaksi. Asian käsittely toimitettiin varapuheenjohtaja Sandbackan toimiessa puheenjohtajana.

Kiinteistölautakunta toteaa (4.3.2008) mm. seuraavaa:

Tiivistelmä Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavan ehdotus rajautuu vain joidenkin sinänsä tärkeiden osasektorien käsittelyyn. Jätehuolto, ylijäämämassojen sijoittelu ja kiviainesvarannot ovat Helsingin rakentamisen kannalta tärkeitä asioita. Koko muun yhdyskuntarakentamisen tarkastelu jää seuraavan maa-kunnallisen suunnittelukierroksen varaan. Toivottavaa olisi, että tämä tarkastelu voitaisiin tehdä koko Uuttamaata koskevassa yhdessä maa-kuntakaavassa eikä Itä-Uudellemaalle laadittaisi enää kaavaa erikseen eli maakuntaliitot olisi siihen mennessä yhdistetty. Kaupungin muissa kunnissa omistamien maa-alueiden kannalta ei näytä olevan huomautettavaa.

Maakuntaliitot pitää yhdistää

Lautakunnan aiemmin antamissa maakuntakaavaa ja -suunnitelmaa koskevissa lausunnoissa on toistuvasti kiinnitetty huomiota toiminnallisesti yhtenäisen seudun jakamiseen epätarkoituksenmukaisesti Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakuntiin ja maakuntakaavoihin. Uudenmaan maakunta ulottuu Hangosta Vantaan Vesterkullaan ja Sipoon Nikkilän taakse Pornaisiin asti, mutta toinen puoli toiminnallisesti yhtenäisestä alueesta kuuluukin Itä-Uudenmaan maakuntakaavaan. Asiaan pitää saada korjaus mahdollisimman pian ja yhdistää liitot ja maakuntakaavat. Sipoon länsiosan ja Vantaan Vesterkullan liittäminen Helsinkiin korjaa seudun tasolla tilannetta vain hyvin vähän. Hieman enemmän vaikuttaisi Sipoon ehdotus maakuntaliiton vaihtamisesta.

Vaihemaakuntakaava on hyvin suppea

Vaihemaakuntakaavan luonnoksessa käsiteltiin maankäyttöä melko laajasti. Nyt on kuitenkin rajauduttu vain muutamiin edellä mainittuihin osasektoreihin.

Soran ja kallioaineksen ottopaikkojen sekä jätehuollon ja ylijäämämassojen sijoituspaikkojen riittävä osoittaminen on Helsingin uusien asunto- ja työpaikka-alueiden rakentamisen kannalta ensiarvoisen tärkeitä.

On kuitenkin epäiltävissä, että varaukset eivät ole riittäviä, ja ne joka tapauksessa osin sijaitsevat Helsingistä kovin kaukana.

Vaihekaavan merkitys on Helsingissä hyvin vähäinen

Vaihemaakuntakaavan suppean rajauksen takia kaavakartassa Helsingissä on maa-alueella yksi ja saarissa kaksi pistemäistä merkintää: Kivikossa jäte- ja energiahuollon alue sekä Santahaminassa ja Isosaaressa armeijan ampumaradat.

Kivikon energia- ja jätehuollon alueella tarkoitetaan vaihtoehtoista sijaintipaikkaa jätepolttoainetta käyttävälle laitokselle. Helsingin kaupungin kanta jätepolttoainetta käyttävän laitoksen sijoittamiseen Kivikkoon on kielteinen, joten merkitä tulisi rajata koskemaan vain muuta jätehuollon toimintaa.

Edellä mainittujen merkintöjen lisäksi on Helsingin edustalle merialueelle merkitty kaksi aluetta, joilla sijaitsee merkittäviä kiviainesvaroja eli merihiekkaa. Nämä resurssit ovat Helsingin uusien merellisten asunto-alueiden rakentamisen kannalta erittäin tärkeitä. Näitä resursseja olisi nähtävästi tarpeen kartoittaa lisää sekä merkitä maakuntakaavaan.

Maakuntakaavasta on poistettu merkinnät Malminkartanon täyttömäestä ja Kivikon ampumaradasta. Malminkartanon täyttömäen poistaminen kaavasta perustui kaupungin lausuntoon. Täyttöalueiden hallinta ja hoito tulisi keskittää ylikunnallisille elimille kuten muukin jätehuolto. Nykyinen käytäntö vuosittaisine kuntien välisine sopimuksineen on kaupungin kannalta epävarma ja kallis.

Kivikon ampumarataa koskevan merkinnän poistaminen perustunee siihen, että liikuntatoimi on kustannussyistä luopunut hankkeesta. Näin muut seudulliset ampumaradat ovat helsinkiläisten alan harrastajien kannalta entistä tärkeämpiä.

Muilta osin maakuntakaavan merkinnät pysyvät entisellään vahvistetun maakuntakaavan mukaisina, joten näihin ei nyt ole tarpeen ottaa kantaa. Maakuntakaavan merkintöjen tekstit ovat osin tarkentuneet. Näihin tarkennuksiin ei ole huomauttamista.

Ympäristölautakunta toteaa (19.2.2008) seuraavaa:

Vaihemaakuntakaavassa on osoitettu Kivikkoon jäte- ja energiahuollon aluevaraus mahdollista jätevoimalaa varten. Suunnittelumääräyksen mukaan alueelle voitaisiin sijoittaa myös muita jäte- ja/tai energiahuollon alueita. Polttolaitos sijaitsisi 400 metrin päässä nykyisestä asutuksesta ja virkistysalueen vieressä. Latokartanon alueella lähimmät asuintalojen tontit olisivat vain runsaan 200 metrin päässä polttolaitoksen tontista.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä mukana olleiden jätevoimalan vaihtoehtoisten sijaintipaikkojen ympäristön maankäyttö eroaa suuresti toisistaan. Kivikon lähiympäristössä asuu jo nykyisin 105 000 helsinkiläistä. Jätteiden kuljettaminen laajalta alueelta ja jopa Hangosta ja Tammisaaresta poltettavaksi tiiviin asutuksen ja paljon käytetyn virkistysalueen vieressä, lähellä Helsingin maantieteellistä keskipistettä olisi jyrkässä ristiriidassa turvallisen, terveellisen ja viihtyisän elinympäristön tavoitteen kanssa.

Ympäristölautakunnan mielestä jätevoimalan salliva kaavamerkintä tulee poistaa Kivikosta.

Vaihemaakuntakaavan selostuksessa kerrotaan, että Uudellamaalla syntyy vuosittain rakennustoiminnassa noin neljä miljoonaa kuutiometriä ylijäämämassoja, joita ei hyödynnetä. Loppusijoituskapasiteettia ei pääkaupunkiseudulla ole, ja varsinkin Helsingin tilanne on ongelmallinen.

Ympäristölautakunta toteaa, että kuntien ja mahdollisesti yritysten yhteistyönä tulisi kiireellisesti ryhtyä suunnittelemaan internet-pohjaista massapörssiä ylijäämämassojen ja lievästi pilaantuneiden maiden hyötykäytön edistämiseksi.

Vaihemaakuntakaavan valmisteluaikana selvitettiin Uudenmaan hiljaisia alueita mutta niitä ei merkitty kaavaehdotukseen. Ympäristölautakunta huomauttaa, että maakunnan laajimpien hiljaisten alueiden rauhallisuus tulee säilyttää myös tarkemmanasteisessa maankäyttösuunnittelussa niin, ettei niille eikä lähiympäristöön sijoiteta melua tuottavia toimintoja.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistuksen luonnoksessa tavoitteisiin on lisätty hiljaisten alueiden säilymisen edistäminen. Luonnoksessa todetaan, että esimerkiksi maakuntakaavoituksessa hiljaisten alueiden säilymistä voidaan edistää merkitsemällä hiljaiset alueet kaavaan omalla merkinnällä tai suunnittelumääräyksellä.

Vaihemaakuntakaavan tulisi tehokkaammin ohjata Uudenmaan hiljaisten alueiden luonteen säilymistä. Kaavaan tulisi lisätä alueiden ominaisuuden säilyttämistä koskeva suunnittelumääräys.

Joukkoliikennelautakunta toteaa (14.2.2008) mm. seuraavaa:

Liikenteen varikoiden osalta vaihemaakuntakaavaehdotuksessa on todettu, että liikenteellisistä ja taloudellisista syistä joukkoliikenteen varikoiden tulisi sijaita mahdollisimman keskeisesti hoidettavaan liikennöintialueeseen nähden. Linja-autovarikoiden oikea mitoittaminen sekä varikkojen sijoittuminen seudun eri alueille ovat tärkeitä joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä, minkä lisäksi varikoiden sijainnilla ja riittävällä määrällä on merkitystä myös linja-autoliikenteen kilpailuttamista ajatellen. Raideliikenteen varikot ovat puolestaan kiinteä osa raidejärjestelmää.

On tärkeää, että ainakin toiminnan kannalta keskeisimmillä alueilla on riittävästi varikkokapasiteettia, joka turvaa joukkoliikenteen toimintakyvyn ja palvelee joustavasti muuttuvaa liikennöijäkenttää. Koska keskeisesti sijaitseville alueille kohdistuu kuitenkin myös muita maankäyttöpaineita eikä joukkoliikenteen varikoita toisaalta ole tarkoituksenmukaista esittää vaihemaakuntakaavan kaavakartalla, on vaihemaakuntakaavaehdotuksessa annettu kaikkia taajamatoimintojen alueita koskeva määräys. Tämä määräys velvoittaa kuntia huolehtimaan yleis- ja asemakaavoituksessa riittävästä varikkotarjonnasta.

Joukkoliikenteen terminaaleista todetaan, että yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa keskusta-alueille tulee liikennejärjestelmäsuunnitteluun tai muuhun vastaavaan selvitykseen perustuen varata riittävät alueet joukkoliikenteen terminaalitoiminnoille ja turvata niille sujuvat ja turvalliset kevyen liikenteen yhteydet.

Erityistä huomiota terminaalialueiden suunnittelussa tulee kiinnittää kulkumuotojen sujuviin vaihtomahdollisuuksiin. Terminaalialueiden yhteyteen tulee varata riittävästi tilaa autojen ja polkupyörien liityntäpysäköinnille. Vaihemaakuntakaavaehdotuksessa on myös erikseen osoitettu matkustajaliikenteen terminaaleja ja vaihtopysäkkejä, jotka sijaitsevat liikennealueiden ja keskustatoimintojen alueiden ulkopuolella.

Vaihemaakuntakaavaehdotuksen joukkoliikenteen varikoista ja terminaaleista annetut yleiset suunnittelumääräykset ovat oikean suuntaisia ja edistävät joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä. Joukkoliikennelautakunnalla ei ole huomautettavaa vaihemaakuntakaavaehdotuksesta.

Yleisten töiden lautakunta toteaa (21.2.2008) lausuntonaan seuraavaa:

Malminkartanon ylijäämämaiden loppusijoitusalueesta luopuminen vaikeuttaa kuntateknistä huoltoa tältä osin. Ratkaisu perustuu kaupunginhallituksen vaihemaakuntakaavan luonnoksesta antamaan lausuntoon. Lyhyellä tähtäimellä korvaavien paikkojen löytäminen on vaikeaa, koska esimerkiksi Vantaan kanssa tehty läjityssopimus joudutaan uusimaan vuosittain. Ylijäämämassojen ohjailu ilman omaa läjitysaluetta on lyhytjänteistä ja tämän takia myös kallista.

Kivikon ampumaradan poistaminen johtuu saadusta palautteesta, jonka mukaan radan kehittäminen maakunnalliseksi radaksi ei ole mahdollista. Rataa ei voida rakentaa myöskään kunnallisena hankkeena, koska liikuntatoimi on poistanut sen suunnitelmistaan.

Muilta osin 1. vaihemaakuntakaavan luonnoksesta 8.3.2007 annettu lausunto pätee myös kaavaehdotukseen.

Tekninen lautakunta toteaa (4.3.2008) mm. seuraavaa:

Helsingin Vesi esittää asiasta lausuntonaan seuraavaa:

Helsingin Vesi antoi ympäristöministeriön hyväksymästä kaavaehdotuksesta lausunnon 13.1.2004 teknisen lautakunnan kautta. Lausunnossa todettiin, että Helsingin Veden näkemykset oli otettu huomioon eikä Helsingin Vedellä tuolloin ollut huomautettavaa kaavaehdotuksesta.

Tämän lausunnon antamisen jälkeen Helsingin Vedessä on tehty selvitys vedenpuhdistuslaitosten prosessien kehittämiseksi pitemmällä aikajänteellä. Selvitystyössä tarkasteltiin olemassa olevien vedenpuhdistuslaitosten kehitystarpeita ja tulevaisuuden näkymiä.

Vaikka vaihemaakuntakaavan asiakokonaisuuksiin eivät sisälly suoranaisesti vesihuoltoratkaisut, niin lausuntopyynnössä oli kuitenkin todettu, että vaihekaavaluonnoksessa käsitellään myös tarkistuksia ja muutoksia vahvistettuun maakuntakaavaan.

Helsingin Vesi antoi 13.2.2007 teknisen lautakunnan kautta hallintokeskukselle lausunnon Uudenmaan 1. vaihemaakuntaluonnoksesta. Lausunnossa pyrittiin huomioimaan selvitystyön tuloksena hahmottuneet maankäyttöön liittyvät tulevaisuuden tarpeet. Näitä esitettiin muutoksina ja tarkistuksina vahvistettuun maakuntakaavaan.

Helsingin Veden lausunnossa todettiin maankäyttöön liittyvistä asioista mm. seuraavaa:

Lähitulevaisuudessa varaudutaan alavesisäiliökapasiteetin nostamiseen Pitkäkosken vedenpuhdistuslaitoksella ja vedenkäsittelykapasiteetin nostamiseen molemmilla nykyisillä laitoksilla.

Pitemmän aikavälin tarpeita varten Helsingin Vesi on esittänyt kaupunkisuunnitteluvirastolle tilavarauksen tekemistä uudelle vedenpuhdistus-laitokselle keskuspuiston alueelle lähelle Pitkäkosken vedenpuhdistus-laitosta siten, että nykyiseltä laitokselta olisi tunneliyhteydet uudelle laitokselle. Nykyiselle laitokselle jäisi maanpäällisiä toimitiloja ja veden-pumppaustoiminnot kallion sisälle. Uuden vedenpuhdistuslaitoksen tarpeen arviointi ja mahdollinen rakentamispäätös voisi ajoittua lähelle vuotta 2015. Mikäli laitos päätettäisiin rakentaa, se korvaisi nykyiset laitokset.

Tuolloin Helsingin Vesi esitti, että maakuntakaavaan tehtäisiin varaus kallioon sijoitettavalle pääkaupunkiseudun kuntien yhteiselle vedenpuhdistuslaitokselle.

Maakuntakaavaa ei ole kuitenkaan tarkistettu Helsingin Veden tuolloin esittämän varauksen mukaisesti. Lisäksi vesihuollon osalta tilanne maankäytön suhteen on edennyt siten, että Pitkäkosken vedenpuhdistuslaitoksen alavesisäiliö tulee kevään 2008 aikana asemakaavoitettavaksi ja lisäksi alavesisäiliö ja mahdollinen tuleva kalliopuhdistamo on esitetty Helsingin kaupungin maanalaisessa yleiskaavaluonnoksessa.

Helsingin Vesi esittää, että Uudenmaan maakuntakaavaan tehtäisiin varaus kalliopuhdistamosta sekä Pitkäkosken vedenpuhdistuslaitoksen uusista alavesisäiliöistä Helsingin kaupungin maanalaisien yleiskaavaluonnoksen mukaisesti (ote kaavakartasta liitteenä).

Helsingin Energia esittää lausuntonaan seuraavaa:

Helsingin Energia totesi jo luonnoksesta antamassaan lausunnossa mm., että sähkön- ja lämmöntuotannossa kiinteistä polttoaineista syntyvien tuhkien hyötykäyttöön saaminen edellyttää erityisalueita tuhkan varastointiin ja jatkojalostukseen sekä poikkeustilanteissa myös loppusijoitukseen tai pitkäaikaisvarastointiin.

Ehdotuksessa em. käyttöön osoitettu alue on poistunut ja erityisesti on osoitettu mahdollisen jätteenpolttoon perustuvan voimalaitoksen tuhkien ja kuonien sijoitukselle alueita. Myös kivihiilen ja mahdollisten puhtaiden biopolttoaineiden poltossa syntyvien tuhkien ja kuonien hyötykäytön edellyttämille varastointi- ja jatkojalostustoiminnoille sekä loppusijoitukselle olisi löydettävä sijoitusalueita maakuntakaavoituksessa.

Helsingin Energia toistaa jo luonnoksesta annetussa lausunnossa todetun asian.

Helsingin Energian ja pääkaupunkiseudulla toimivien muiden merkittävien kivihiiltä käyttävien energiantuottajien kannalta tilanne ei ole muuttunut, varastointi-, jatkojalostus- ja loppusijoitusalue tarvitaan edelleen turvaamaan hyötykäytön laajentumista ja energiatuotannon toimintaedellytyksiä.

Ehdotukseen on myös merkitty maakaasuverkoston laajentamismahdollisuuksia ja uuden yhteyden avaamismahdollisuus Viroon. Kaavaselostuksen tavoitteiden toteutumista tarkastelevassa osiossa todetaan maakaasuverkoston osalta, että näin turvataan maakaasun kulutusalueen merkittävä laajentuminen ja kulutuksen huomattava kasvu ja että energiahuollon toimintavarmuus paranee ja vaihtoehtoisuus lisääntyy. Helsingin Energian käsityksen mukaan näkemykset ovat osatotuuksia energiahuoltoa kokonaisuutena tarkasteltaessa. Maakaasuun liittyvät energiahuollon kannalta ongelmalliset asiat eivät ole vuosikymmeniä kestäneen ajanjakson aikana oleellisesti muuttuneet, maakaasulle olisi Viron yhteyden toteutumisen jälkeenkin edelleen yksi ainoa toimittaja ja kaasun varastoitavuus Suomen olosuhteissa on heikko. Helsingissä energiatuotannossa käytetyistä primääripolttoaineista maakaasu edustaa jo yli puolta. Maakaasun käyttöä Helsingissä ei voida oleellisesti lisätä vaarantamatta selvästi energiahuollon luotettavuutta ja primääripolttoaineiden markkinahintatasoa.

Helen Sähköverkko Oy toteaa (22.2.2008) lausuntonaan seuraavaa:

Helen Sähköverkko Oy on sähkömarkkinalain mukainen jakeluverkonhaltija Helsingin alueella. Lain mukaan verkonhaltijan tulee kehittää sähköverkkoaan asiakastarpeiden ja käyttövarmuuden turvaamiseksi.

Helen Sähköverkko Oy esitti kaupunginhallitukselle 16.2.2007 antamassaan lausunnossa Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavan luonnokseen sähkönsiirtoverkon kehittämiseen liittyviä kehittämismerkintöjä ja ohjeellisia linjauksia sen hetkisen suunnittelutilanteen mukaisesti. Nämä tarkistustarpeet sisältyvät myös kaupunginhallituksen Uudenmaan liitolle antamaan lausuntoon (Khs 2006-2874, 29.3.2007)

Edellä mainittuja sähkönsiirtoverkkoon liittyviä tarkistuksia ei ole käsitelty 1. vaihemaakuntakaavan ehdotuksessa. Pidämme tärkeänä, että aiemmassa lausunnossamme esitetyt tarkistustarpeet huomioidaan seuraavalla kaavakierroksella.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Uudenmaan liitolle seuraavan sisältöisen lausunnon:

Yhteistyö Uudenmaan liiton ja Helsingin kaupungin kesken kaavaa laadittaessa on ollut monipuolista ja vuorovaikutus muutoinkin hyvin toteutettua. Useat selvitykset ovat ilahduttavasti kohdistuneet myös Itä-Uudenmaan alueelle, mutta edelleen Helsingin kaupunki pitää seudun suunnittelun merkittävimpänä epäkohtana tarkoituksenmukaisen työssäkäyntialueen jakautumista kahden maakuntaliiton toimivaltaan. Tähän epäkohtaan valtioneuvoston tulee pikimmiten puuttua aluehallintoon kohdistuvan uudistuksen yhteydessä.

Luonnosvaiheen jälkeen vaihekaavasta ovat Helsingin alueelta poistuneet muun muassa Kivikon ampumaradan ja Malminkartanon täyttömäen laajennuksen kohdemerkinnät. Tältä osin muutokset ovat kaupunginhallituksen aiemman lausunnon mukaisia. Puolustusvoimien ampumaratamerkinnät Santahaminassa ja Isosaaressa ovat Helsingin Yleiskaava 2002:n kanssa sopusoinnussa, joskin melun leviämisen ehkäisyyn on kiinnitettävä huomiota toimintoja suunniteltaessa.

Helsingin kaupunki kuitenkin toteaa, että maakuntakaavassa tulee varautua riittäviin seudullisiin sora-, kallioaines- ja myös merihiekan ottopaikkoihin, samoin kuin jätehuollon alueisiin ja ylijäämämassojen sijoitusalueisiin sellaisilla paikoilla, joilla haitta läheiseen pysyvään ja tiheään asutukseen nähden on mahdollisimman vähäinen. Ylijäämämassojen sijoitusalueiden tulisi kattaa myös yhdistetystä sähkön- ja lämmöntuotannosta syntyvän tuhkan hyödyntämistä odottavan määräaikaisen varastoinnin tarpeet. Kaupunki toteaa lisäksi, että ylijäämämassojen sijoitusalueiden käyttämiseen nykyisin liittyvän lyhytjänteisen ja kuntien keskinäisiin sopimuksiin perustuvan järjestelmän sijasta olisi perusteltua siirtyä samankaltaiseen seudulliseen järjestelmään kuin jätehuollossa on käytössä. Lisäksi tiedonkulkua ja hyötykäyttöä voitaisiin edistää luomalla Internet-pohjainen ”massapörssi”.

Kivikossa sijaitsevan energia- ja jätehuollon alueen merkintä on syytä säilyttää. Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan (YTV:n) jätteenpolttolaitoksen ympäristövaikutusten arviointi (YVA) on valmistunut ja sijaintipäätös tehdään kuluvan vuoden aikana.

Vaihemaakuntakaavaehdotuksessa on käsitelty varsin kattavasti joukkoliikenteen varikkojen ja terminaalien suunnittelun kysymyksiä. Varikoista ja terminaaleista annetut yleiset suunnittelumääräykset ovat oikeansuuntaisia ja edistävät joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä. Kaupunginhallituksella ei ole tältä osin huomautettavaa vaihemaakuntakaavaehdotuksesta.

Vesihuollon osalta tilanne maankäytön suhteen on kaavaa laadittaessa edennyt Helsingin osalta siten, että Pitkäkosken vedenpuhdistuslaitoksen alavesisäiliö tulee kevään 2008 aikana asemakaavoitettavaksi. Lisäksi alavesisäiliö ja mahdollinen tuleva kalliopuhdistamo on esitetty Helsingin kaupungin maanalaisessa yleiskaavaluonnoksessa.

Helsingin kaupunginhallitus esittää harkittavaksi, että myös Uudenmaan maakuntakaavaan tehtäisiin aluevaraus kalliopuhdistamosta sekä Pitkäkosken vedenpuhdistuslaitoksen uusista alavesisäiliöistä Helsingin kaupungin maanalaisen yleiskaavaluonnoksen mukaisesti.

Maakuntakaavaehdotus ei enää sisällä sähkönsiirtoverkkoon liittyviä tarkistuksia, mutta kaupunginhallitus pitää tärkeänä, että kaavaluonnoksesta annetussa lausunnossa esitetyt tarkistustarpeet otetaan huomioon seuraavalla tarkistuskierroksella.

Kaavaehdotuksessa ei myöskään ole varauduttu uuden seudullisen jätteiden loppusijoitusalueen tarpeisiin, mikä niin ikään tulee ottaa huomioon seuraavalla tarkistuskierroksella.

Helsingin kaupunginhallituksella ei ole muuta huomautettavaa kaavaehdotuksesta.

Kirje Uudenmaan liitolle sekä pöytäkirjanote kaupunkisuunnittelulautakunnalle, kiinteistölautakunnalle, ympäristölautakunnalle, joukkoliikennelautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle, tekniselle lautakunnalle ja Helen Sähköverkko Oy:lle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

31.3.2008 pöydälle pantu asia

KAUPUNGIN OMISTAMIEN ASUINKIINTEISTÖYHTIÖIDEN TOIMINTATAVOITTEET 2008-2011

Khs 2007-2467

Kiinteistölautakunta toteaa (6.11.2007) mm. seuraavaa:

Kaupunginhallitus päätti 4.4.2005 (465 §) kehottaa kiinteistölautakuntaa huolehtimaan kaupungin omistamien asuinkiinteistöyhtiöiden kiinteistöstrategian valmistelusta Khn päätettäväksi niin, että yli 50 % korjausasteen kohteet on yksilöity.

Jos peruskorjauksen hankesuunnitelma poikkeaa oleellisesti hyväksytystä kiinteistöstrategiasta, tulee hankkeelle saada omistajan suostumus kaupungin konserniohjeiden mukaisesti.

Edelleen Khs päätti 4.4.2005 (466 ja 477 §) kehottaa kaupungin edustajaa menettelemään päätöksissä mainittujen kaupungin arava-, työsuhde-, tukikoti-, korkotuki-, asumisoikeus-, ym. kiinteistö- ja asuntoyhtiöiden varsinaisissa yhtiökokouksissa 2005 niin, että kukin yhtiökokous tekee päätöksen hallituksille annettavista toimintaohjeista siten, että yhtiökokous kehottaa hallitusta laatimaan yhtiön omistamia kiinteistöjä ja asuntoja koskevat kaupungin omistajastrategiaan ja kaupungin arvoihin perustuvat yhtiön tilanteen ja pitkän aikavälin tavoitteet esittävät kiinteistöstrategiat 31.12.2005 mennessä sekä siitä eteenpäin laatimaan kiinteistöstrategiat aina kaupungin asunto-ohjelmasta päätettäessä.

Ne kaupungin omistamat asuinkiinteistöyhtiöt, joille kaupunki antoi kiinteistöstrategian laatimisesta kehotuksen varsinaisen yhtiökokouksen kautta, laativat kaupungin omistajastrategiaan ja kaupungin arvoihin perustuvat kiinteistöstrategiansa ajalle 2006 - 2008 (nykyisen asunto-ohjelmakauden loppuun asti).

Yhtiöille annettiin tuolloin ohjeet kiinteistöstrategian keskeisten tietojen toimittamisesta kiinteistöviraston kiinteistöjen kehittämisyksikölle, joka annettujen tietojen pohjalta laati ehdotuksen kaupungin omistamien asuinkiinteistöyhtiöiden yhteiseksi kiinteistöstrategiaksi.

Khs hyväksyi ensimmäisen kiinteistöstrategian 13.3.2006 (371 §). Samalla Khs kehotti kiinteistölautakuntaa tekemään 31.10.2007 mennessä esityksen kiinteistöstrategiaksi 2008 - 2011 siten, että strategiaan on sisällytetty uuden asunto-ohjelman kiinteistöpoliittiset linjaukset.

Khs päätti 24.4.2006 (601 §) muuttaa asunto-ohjelman valmistelua siten, että jatkossa laaditaan valtuustokausittain maankäytön ja asumisen toteutusohjelma (MA-ohjelma).

Uuden kiinteistöstrategian valmistelu on tehty ensimmäisen kiinteistöstrategian tapaan. Valmistelussa on otettu huomioon kaupungin omistajapoliittiset linjaukset sekä valmistelussa oleva MA-ohjelma.

Kiinteistöstrategiassa on yksilöity yli 50 % korjausasteen kohteet, jotka esitetään kaupunginhallituksen hyväksyttäviksi.

Kiinteistöstrategian mukaan hankkeelle tulee pyytää uusi omistajan ennakkosuostumus Khlta, mikäli peruskorjauksen hankesuunnitelmaan perustuva kustannusarvio on vähintään 80 % uustuotannon hinnasta tai asuntotuotantotoimikunnan arvioinnin mukaan poikkeaa oleellisesti kiinteistöstrategiassa hyväksytyn korjausasteen mukaisesta hankinta-arvosta.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (27.12.2007) lausunnossaan, että kiinteistöstrategia on järjestyksessä toinen ja siinä on otettu huomioon kaupungin omistajapoliittiset linjaukset ja valmistelussa oleva MA-ohjelma.

Tämän strategian yhteydessä on tarkoitus myöntää omistajan ennakkohyväksyntä yhdeksälletoista peruskorjaushankkeelle, joiden korjausasteeksi on arvioitu ennen hankesuunnitelman tekoa yli 50 % mutta alle 80 %. Hankesuunnitelman hyväksyy yhtiön hallitus. Kolmesta kohteesta, joiden korjausasteet vaihtelevat välillä 80–97 % edellytetään uusi omistajan ennakkosuostumus ennen hankkeen aloittamista.

Asuntotuotantotoimikunta toteaa (19.12.2007) mm., että kiinteistöstrategian piiriin kuuluu yhteensä noin 49 100 asuntoa ja näissä asunnoissa asuu noin 97 000 asukasta. Helsingin kaupungin Suomen suurimpana asuinkiinteistöjen omistajana tulee varmistaa omistamiensa asuinkiinteistöjen kilpailukyky myös tulevaisuudessa. Kiinteistöstrategia antaa perustan ja tavoitteet kiinteistöjen ammattimaiselle rakennuttamiselle, peruskorjaamiselle ja ylläpidolle. Tavoitteiden toteutuminen voidaan turvata käyttämällä ammattitaitoista rakennuttajaa hankesuunnitelmien laatimisessa sekä suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa.

Kiinteistöstrategia vuosille 2008 - 2011 ohjaa hyvin kilpailukyvyn ylläpitämiseen tarvittavia toimia sekä tavoitteita ja on hyväksyttävissä esitetyssä muodossa.

Asuntolautakunta toteaa (15.1.2008) mm. seuraavaa:

Kiinteistöstrategian pohjaksi on otettu Helsingin kaupungin arvot, (asiakaslähtöisyys, turvallisuus, kestävä kehitys, taloudellisuus, oikeudenmukaisuus ja yrittäjämielisyys). Sen lisäksi taustalle on nostettu vielä valmistelussa olevan MA -ohjelman asunto- ja maapoliittiset tavoitteet. Kaupungin omistajapolitiikkaa ei ole avattu, todetaan vain, että ”kaupunki päättää omistajapolitiikkansa mukaisesti kiinteistöjensä omistuksesta ja käyttötarkoituksesta”.

Strategia sitoo kaupungin yhtiöitä siten, että suunnittelu ja toiminta perustuvat kaupungin arvoihin, omistajapolitiikkaan, maankäytön ja asumisen toteutusohjelmaan sekä kaupungin omistamien asuinkiinteistöyhtiöiden kiinteistöstrategiaan, kuitenkin siten, että yhtiökohtaiset tarpeet ja erityispiirteet otetaan huomioon. Suurin osa kaupungin omistamista asunnoista (49 099 asuntoa) kuuluu strategian piiriin, ulkopuolelle jää 7 031 asuntoa.

Yhtiöiden kiinteistöstrategian valmistelu ja esittäminen ovat perustuneet ns. avaintulosalueisiin, joita ovat asiakkuus, asumiskustannukset, kiinteistöjen kunto ja arvo sekä yhteiskunta ja ympäristö. Kiinteistöstrategian tavoitteet on esitetty avaintulosalueiden pohjalta.

Asiakkuus-käsitteellä tarkoitetaan kaupungin vuokra-asunnoissa asuvia vuokralaisia. Asiakastyytyväisyyttä halutaan parantaa kehittämällä toimintaa ja palveluita asiakaspalautteen pohjalta. Eräänä tyytyväisyyden mittarina pidetään korkeaa käyttöastetta ja pientä vaihtuvuutta. Imagotyö on käynnistymässä; yhtiöille laaditaan 30.6.2008 mennessä tiedotus- ja markkinointisuunnitelma.

Asumiskustannukset ovat olleet ja tulevat olemaan seurannan kohteena. Asumisen hinta, vuokra, on tärkeä kilpailutekijä. Kohtuullisen vuokratason säilyttämiseksi kiinteistöjen taloudenpitoa tehostetaan kaikilla osa-alueilla. Lisäksi kaikilla osa-alueilla seurataan mm. energian ja vedenkulutuksen tilannetta sekä jätehuollon toimivuutta.

Kiinteistöjen kuntoa ylläpidetään ja seurataan pitkäjänteisesti mm. huoltokirjajärjestelmän avulla. Samoin kiinnitetään huomio kiinteistöjen arvon säilyttämiseen sekä vakuusarvoihin. Kaupungin asuinkiinteistökanta vanhentuu ja peruskorjaustoiminta on jatkuvasti laajentunut. Strategian eräs lähtökohta onkin peruskorjaustoiminnan ohjaaminen. Usein peruskorjaukset ovat mittavia ja kalliita. Strategiassa on yksilöity kohteet, joiden korjausaste ylittää 50 %. Kiinteistöjen kehittämisyksikkö on esittänyt, että osalle listatuista hankkeista annetaan omistajan ennakkosuostumus hankkeiden käynnistämiseksi.

Yhteiskunta ja ympäristö -kohdassa yhtiöt sitoutetaan kaupungin MA-ohjelmassa linjattuun asuntopolitiikkaan, jossa tärkeimpinä esille nousevat täydennysrakentamiseen, esteettömyyteen, ympäristökysymyksiin ja kestävään kehitykseen liittyvät tavoitteet.

Kiinteistöstrategia on tärkeä instrumentti, jolla tehostetaan ja parannetaan kaupungin omistajaohjausta. Tavoitteena on toimintakäytäntöjen yhtenäistäminen kaupungin vuokrataloyhtiöissä. Päämääräksi on asetettu asukasviihtyvyyden ja imagon paraneminen, hyvä omaisuuden hoito sekä sitoutuminen kaupungin asuntopoliittisiin tavoitteisiin. Asuntolautakunta pitää tärkeänä, että kaupungin omistajaohjaus perustetaan asuinympäristöjen määrätietoiseen kohentamiseen ja asukkaiden aktivoimiseen tässä työssä. Lisäksi asuntolautakunta pitää tarpeellisena sitä, että kaupungin vuokra-asuntojen kehittämispolitiikka rakennetaan yhtenäiselle tähän tarkoitukseen kehitettävälle laatujärjestelmälle. Strategia tulee varmasti olemaan tulevaisuudessa tärkeä väline myös kaupungin elinkeinopolitiikan ja siihen liittyvän elinkeinostrategian toteuttamisessa.

Merkittiin, että varapuheenjohtaja Karhuvaara teki vastaehdotuksen, jonka mukaan esityslistan sivun 3 viidennen kappaleen loppuun lisätään seuraava lause: ”Jatkossa asukaskyselyissä selvitetään myös talouskohtaiset nettotulot ja niiden lähde; myös lapsilisät ja asumistuki.” Ehdotusta ei kannatettu, joten se raukesi.

Kaj toteaa, että lautakunnan esityksen jälkeen Kvsto on 30.1.2008 hyväksynyt kaupungin energiapoliittisia linjauksia koskevan selonteon ja 13.2.2008 Helsingin maankäytön ja asumisen toteutusohjelman 2008-2017. Lautakunnan esittämään asuinkiinteistöjen kiinteistöstrategiaan on tehty MA-ohjelman ja energiapoliittisen päätöksen linjausten edellyttämät päivitykset kohtiin 2.4 Maankäytön ja asumisen toteutusohjelma, 2.6 Kaupungin energiapoliittiset linjaukset, 5.3 Kiinteistöjen kunto ja arvo ja 5.4 Yhteiskunta ja ympäristö.

Kaj:n mielestä on perusteltua, että kyseisestä asiakokonaisuudesta ei käytetä ilmaisua asuinkiinteistöjen kiinteistöstrategia vaan asuinkiinteistöjen toimintatavoitteet. Näin on tarpeen tehdä siitä syystä, että strategia-sana tullaan varaamaan Kvston valtuustokausittain tehtäviin linjapäätöksiin. Khssa päätettävät asuinkiinteistöjen toimintatavoitteet ovat joka tapauksessa alisteisia valtuuston strategiatasoisille päätöksille kuten juuri MA-ohjelmalle.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä esityslistan tämän asian liitteenä olevan Helsingin kaupungin omistamien asuinkiinteistöyhtiöiden toimintatavoitteet 2008 – 2011.

Samalla kaupunginhallitus päättänee myöntää omistajan ennakkosuostumuksen seuraaville korjausasteeltaan yli 50 % peruskorjaus- ja perusparannushankkeille.

Helsingin Kansanasunnot Oy / Pohjolankatu 2

Helsingin Kansanasunnot Oy / Pohjolankatu 6-12

Helsingin Kansanasunnot Oy / Pohjolankatu 17–35

Jakomäen Kiinteistöt Oy / Jakomäentie 6

Jakomäen Kiinteistöt Oy / Kankaretie 7

Kannelmäen Kiinteistöt Oy / Trumpettitie 3

Kiinteistö Oy Maunulan Asunnot / Männikkötie 7

Laajasalon Kiinteistöt Oy / Kasperinkuja 15

Laajasalon Kiinteistöt Oy / Gunillantie 6

Myllypuron Kiinteistöt Oy / Yläkiventie 4

Myllypuron Kiinteistöt Oy / Yläkiventie 5

Siilitien Kiinteistöt Oy / Siilitie 1

Siilitien Kiinteistöt Oy / Siilitie 9