HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS

17.3.2008 pöydälle pantu asia

RAKENTAMISEN TUOTANTO-ORGANISAATION KEHITTÄMISEN JATKOVALMISTELU

Khs 2007-1705

Kaupunginhallitus päätti 11.6.2007 kehottaa talous- ja suunnittelukeskusta yhteistyössä asianomaisten virastojen ja henkilöstöjärjestöjen kanssa valmistelemaan ehdotuksen ”rakentamispalvelun” mahdollisesta perustamisesta kaupungin organisaatioon.

Lisäksi kaupunginhallitus päätti asettaa valmistelutyötä varten ohjaus-ryhmän ja nimetä sen jäseniksi Risto Rautavan (puheenjohtaja), Sirkka-Liisa Vehviläisen (varapuheenjohtaja), Otto Lehtipuun, Outi Ojalan,

Jan D. Oker-Blomin ja Terhi Peltokorven.

Kaupunginhallitus päätti myös, että ehdotuksista pyydetään lausunnot asianomaisilta lautakunnilta sekä henkilöstötoimikunnalta.

Jan D. Oker-Blomin ollessa estynyt kaupunginhallitus nimesi 19.11.2007 hänen tilalleen Maria Björnberg-Enckellin. Terhi Peltokorven pyydettyä eroa 15.1.2008 ohjausryhmän jäsenyydestä kaupunginhallitus nimesi hänen tilalleen 28.1.2008 Sole Molanderin.

Ohjausryhmän pysyvinä asiantuntijoina ovat toimineet kaupunginjohtaja Jussi Pajunen ja rahoitusjohtaja Tapio Korhonen sekä sihteereinä organisaatiopäällikkö Vesa Paavola ja erityissuunnittelija Hannu Kurki (kokoussihteeri).

Ohjausryhmän valmistelutehtäviä on hoitanut kaupunginjohtajan asettama asianomaisten virastojen ja henkilöstöjärjestöjen edustajista muodostettu työryhmä.

Työryhmä on valmistellut ohjausryhmän käyttöön mm. seuraavat aineistot

- HKR-Tekniikan, HKR -Ympäristötuotannon, kiinteistöviraston geoteknisen osaston ja Helsingin Sataman teknisen osaston nykyisin hoitamien 32:n prosessin kuvaukset

- työryhmän jäsenten näkemykset ”Rakentamispalvelun” perustamisen eduista ja haitoista nykytilanteeseen verrattuna.

./. Ohjausryhmän raportti on liitteenä 1.

Ohjausryhmä ehdottaa, että

1. liikepalvelulautakunnan alaisuuteen perustetaan rakentamispalvelu –niminen nettobudjetoitu yksikkö. Sekä lautakunnan että yksikön nimi arvioidaan uudelleen jatkotyön aikana.

2. Rakentamispalvelun tehtäväksi määritetään rakennusalan asiantuntija- ja tuotantopalvelujen tuottaminen pääasiassa kaupunginhallinnon yksiköille.

3. Rakentamispalveluun siirretään

- HKR-Tekniikan tehtävät ja henkilöstö

- HKR-Ympäristötuotannon tehtävät ja henkilöstö lukuun ottamatta käsityöpajaa

- kiinteistöviraston geoteknisen osaston pohjatutkimustehtävät ja niitä hoitava henkilöstö

- Helsingin Sataman tekniseltä osastolta vesi- ja rantarakentamisen asiantuntijatehtävät ja satama-alueiden kunnossapitotyöt sekä niitä hoitava henkilöstö.

4. HKR-Ympäristötuotannon käsityöpaja siirretään sosiaalivirastoon.

Edellä olevan perusteella ohjausryhmä esittää, että kaupunginhallitus kehottaisi

- sääntötoimikuntaa valmistelemaan edellä kuvatun organisaatiomuutoksen edellyttämät johtosääntömuutokset

- talous- ja suunnittelukeskusta yhteistyössä asianomaisten virastojen ja henkilöstöjärjestöjen kanssa valmistelemaan suunnitelman organisaatiomuutoksen toteuttamiseksi, mihin sisältyy

- Rakentamispalvelun osastotasoinen organisaatio

- organisaatiomuutoksen edellyttämät henkilöstösiirrot vakanssin tarkkuudella

- muutokset tilaajien ja tuottajien välisissä prosesseissa ja sopimuskäytännöissä

- taloushallinnon organisointi

- muutokset muiden tukipalvelujen järjestämisessä.

Valmistelutyötä varten asetetaan rakennus- ja ympäristötointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan johdolla toimiva työryhmä.

Esityksestä pyydetään lausunnot 30.4.2008 mennessä yleisten töiden lautakunnalta, satamalautakunnalta, kiinteistölautakunnalta, liikepalvelulautakunnalta ja sosiaalilautakunnalta sekä henkilöstötoimikunnalta.

Tämän valmistelutyön jälkeen asia viedään kaupunginvaltuuston käsittelyyn.

./. Ohjausryhmän varapuheenjohtaja Sirkka-Liisa Vehviläinen ja jäsen Outi Ojala eivät yhtyneet ohjausryhmän esitykseen vaan jättivät raportin liitteenä olevan eriävän mielipiteen.

./. Henkilöstötoimikunnan lausunto on liitteenä 5.

Kj pitää ohjausryhmän esityksiä hyvin perusteltuina.

Kj:n mielestä mahdollisesti perustettava rakentamispalvelu –yksikkö voisi jatkossa toimia liikelaitosmuotoisena. Tämän vuoksi tulee yhteistyössä Kuntaliiton kanssa selvittää EU:n komission ns. Destia-päätöksen vaikutukset liikelaitosmallin käyttökelpoisuuteen. Päätösesitykseen sisältyy tätä koskeva valmistelukehotus.

Kj toteaa vielä tarkoituksenaan olevan, mikäli Khs hyväksyy päätösesityksen, asettaa rakennus- ja ympäristötointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan johdolla toimiva, asianomaisten yksiköiden edustajista ja henkilöstöjärjestöjen edustajista muodostettava työryhmä tekemään ohjausryhmän esityksen mukaista jatkovalmistelua siten, että mahdollinen organisaatiomuutos voitaisiin toteuttaa 1.1.2009 alkaen.

KJ Kaupunginhallitus päättänee kehottaa sääntötoimikuntaa valmistelemaan edellä kuvatun organisaatiomuutoksen edellyttämät johtosääntömuutokset.

Samalla kaupunginhallitus päättänee kehottaa talous- ja suunnittelukeskusta yhteistyössä asianomaisten virastojen ja henkilöstöjärjestöjen kanssa valmistelemaan suunnitelman organisaatiomuutoksen toteuttamiseksi siten, että muutos voidaan toteuttaa 1.1.2009 alkaen.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee kehottaa talous- ja suunnittelukeskusta yhteistyössä Suomen Kuntaliiton kanssa selvittämään EU:n komission 11.12.2007 tekemään ns. Destia - päätökseen liittyen liikelaitoksesta kunnallisena toimintamuotona mahdollisesti aiheutuvat kilpailuneutraliteetin ongelmat sekä talous- ja suunnittelukeskusta valmistelemaan tarvittavat toimenpide-ehdotukset Helsingin kaupungin liikelaitosten osalta.

Vielä kaupunginhallitus päättänee, että esityksestä pyydetään lausunnot 30.4.2008 mennessä yleisten töiden lautakunnalta, satamalautakunnalta, kiinteistölautakunnalta, liikepalvelulautakunnalta ja sosiaalilautakunnalta sekä henkilöstötoimikunnalta.

Pöytäkirjanote kiinteistölautakunnalle, liikepalvelulautakunnalle, satamalautakunnalle, talous- ja suunnittelukeskuksella ja yleisten töiden lautakunnalle.

Lisätiedot:
Paavola Vesa, organisaatiopäällikkö, puhelin 310 36570

LIITTEET	Liite 1	Ohjausryhmän kirje Kaupunginhallitukselle
	Liite 2	Raportti rakentamispalvelun perustamisesta ja tiivistelmä
	Liite 3	"Helsingin kaupungin rakentamispalvelu" -business case
	Liite 4	Helsingin sataman teknisten resurssien organisointi
	Liite 5	Henkilöstötoimikunnan lausunto

VASTAEHDOTUS (VEHVILÄINEN)

Khs kehottaa sääntötoimikuntaa valmistelemaan organisaatiomuutoksen edellyttämät johtosääntömuutokset rakentamispalvelu-nimisen nettobudjetoidun yksikön perustamiseksi yleisten töiden lautakunnan alaisuuteen ohjausryhmän esitykseen jätetyn eriävän mielipiteen mukaisesti.

LAUSUNTO VANTAAN LINJASTOSUUNNITELMASTA 2008-2013

Khs 2008-186

YTV pyytää (25.1.2008) lausuntoa Vantaan linjastosuunnitelman 2008 – 2013 ehdotuksesta 18.4.2008 mennessä.

./. YTV:n kirje on liitteenä 1.

Joukkoliikennelautakunta toteaa (6.3.2008), että pääperiaatteena linjastosuunnitelmassa on tukeutua enemmän raideliikenteeseen, jota bussiliikenteen liityntälinjasto täydentää. Tavoitteena on hyvien raideliikenneyhteyksien hyödyntämisen lisäksi selkeyttää linjastoa, nopeuttaa matka-aikoja, parantaa liikennöinnin luotettavuutta ja ottaa huomioon myös ympäristönäkökulmat entistä enemmän. Linjastosuunnitelmaehdotuksessa esitetään linjaston kehittämisen vuosittainen toteuttamisohjelma kohti Kehäradan käyttöönottotilannetta. Suunnitelman tavoitetilanne on junaliikenteen käynnistyminen Kehäradalla noin vuonna 2013.

Vantaan linjastosuunnitelmaehdotuksessa 2008–2013 on Helsingin keskustaan päättyviä suoria seutulinjoja säilytetty suurimmista keskuksista ja työpaikka-alueilta enemmän kuin vuoden takaisessa linjastoluonnoksessa 2007–2011.

Bussiliikenteen vuotuiset kokonaiskustannukset vähenevät ehdotuksen mukaan noin 6 milj. euroa vuoteen 2013 mennessä verrattuna nykytyyppiseen linjastorakenteeseen, jossa maankäytön muutosten edellyttämä tarjonnan lisäys (10 %) on otettu huomioon. Junaliikenteen osalta kustannukset kasvavat nykytilanteeseen nähden noin 1,5 milj. euroa. Lisäksi Kehäradan junaliikenteen käynnistyminen vuonna 2013 lisää junaliikenteen liikennöintikustannuksia noin 7 milj. eurolla vuositasolla. Suunnitelmaehdotuksen mukaan liikennöintikustannukset kasvavat siis yhteensä noin 2,5 milj. eurolla vuositasolla.

Joukkoliikennelautakunta esittää asiasta lausuntonaan seuraavaa:

Vantaan linjastosuunnitelman 2008–2013 ehdotuksen tärkeimpänä tavoitteena on ollut liityntäliikenteen ja junan käytön lisääminen Helsinkiin suuntautuvilla matkoilla. Tavoite on pääkaupunkiseudulla yhteisesti hyväksytyn raskasta raideliikennettä suosivan joukkoliikennestrategian mukainen.

Uudessa linjastosuunnitelmaehdotuksessa on Helsingin keskustaan päättyviä suoria seutulinjoja säilytetty suurimmista keskuksista ja työpaikka-alueilta selvästi enemmän kuin vuoden takaisessa linjastoluonnoksessa. Tämä on hyvä muutos varsinkin niiden matkustajien kannalta, joiden matka suuntautuu muualle kuin Helsingin rautatieasemien läheisyyteen.

Jatkosuunnittelussa kannattaa kiinnittää erityisesti huomiota seudullisten bussilinjojen tarjonnan mitoitukseen. Seutulinjoilla on joillakin päätiesuunnilla merkittävä rooli helsinkiläisten matkustajien liikkumisessa Helsingin sisällä. Jos seutulinjojen vuoromäärää vähennetään liikaa, saatetaan Helsingin sisäistä liikennettä joutua vastaavasti lisäämään siten, että kokonaisuutena liikennöintikustannukset kasvavat. Kustannusriski sisältyy myös siihen, että matkustajat eivät siirry käyttämään liityntälinjoja ja junaa siinä laajuudessa kuin suorilta bussilinjoilta vähennetty vuorotarjonta edellyttäisi.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (28.2.2008) seuraavaa:

Lausunnon tiivistelmä

Vantaan linjastosuunnitelmaehdotuksessa 2008–2013 esitetään parannuksia niihin seikkoihin, joihin Helsingin kaupunginhallitus kiinnitti huomiota kevään 2007 luonnoksessa. Näitä olivat liityntäpainotteisuuden lisääminen, liityntäbussien tahdistaminen juniin ja rautatieliikenteen häiriöihin, liikenteen hoidon taloudellisuus sekä tasapainon löytäminen rautatieliikenteen ja Helsinkiin tulevien suorien bussilinjojen kesken.

On hyvä, että matkaketjujen toimivuuteen vaikutetaan runkoverkon tiheällä liikennöinnillä ja vaihtojen järjestämisellä toimiviin ja korkealaatuisiin runkoverkon solmupisteisiin. Tavoitteiden mukaista on, että junakaluston riittävyys ja liikennöinnin säännöllisyys varmistetaan VR:n kanssa.

On tärkeää, että suunnitelmaehdotuksen kokonaiskustannukset alenevat bussi- ja junaliikenteessä yhteensä noin 4,5 miljoonaa euroa.

Merkittävä parannus on, että Helsingin keskustaan päättyviä suoria seutulinjoja on säilytetty enemmän kuin vuoden takaisessa linjastoluonnoksessa. Ehdotuksessa keskustan yhteydet hoidetaan suorilla seutulinjoilla Vihdintien, Hämeenlinnanväylän, Tuusulanväylän ja Lahdenväylän ympäristössä.

Helsingin kannalta tavoiteltavinta on Helsingin sisäisten ja Helsingin alueella kulkevien sekä helsinkiläisten että muiden seudullisten joukkoliikennematkojen mahdollisimman suuri kuljetusosuus. Kaupunginhallituksen vuoden takaiseen luonnokseen antama lausunto on otettu ehdotuksessa huomioon.

Lausunto Kaupunginhallitus antoi keväällä 2007 lausunnon Vantaan linjastosuunnitelma 2007–2011 luonnoksesta. Lausunnossa kiinnitettiin erityistä huomiota

- seutulinjaston liityntäpainotteisuuden lisääntymiseen, liityntäbussien tahdistamiseen juniin ja rautatieliikenteen häiriöihin,

- liikenteen hoidon taloudellisuuteen sekä

- tasapainon löytämiseen rautatieliikenteen ja Helsinkiin tulevien suorien bussilinjojen kesken.

Vantaan linjastosuunnitelmaehdotuksessa 2008–2013 esitetään monia parannuksia niihin seikkoihin, joihin Helsingin kaupunginhallitus kiinnitti erityistä huomiota kevään 2007 luonnoksessa.

On hyvä, että matkaketjujen toimivuuteen vaikutetaan runkoverkon tiheällä liikennöinnillä ja vaihtojen järjestämisellä hyvin toimiviin ja korkealaatuisiin runkoverkon solmupisteisiin. Onnistuneen vaihtotapahtuman edellytykset paranevat junien aikatauluihin sovitettujen liityntäbussien aikataulujen myötä sekä liityntäasemien kunnostamisella kulkuyhteyksien, valaistuksen ja vartioinnin osalta. Tavoitteiden mukaista on, että junakaluston riittävyys ja liikennöinnin säännöllisyys varmistetaan yhdessä VR:n kanssa ennen uuden linjastosuunnitelman käyttöönottoa.

On tärkeää, että suunnitelmaehdotuksen kokonaiskustannukset alenevat bussi- ja junaliikenteessä yhteensä noin 4,5 miljoonaa euroa, kun vuoden 2013 suunnitelmaehdotusta verrataan nykytyyppiseen linjastoon. Ehdotuksen myötä Vantaan bussiliikenteen kokonaiskustannukset alenevat suunnitelmakaudella noin 6,0 miljoonaa euroa, kun taas junaliikenteessä muutokset kasvattavat kustannuksia noin 1,5 miljoonaa euroa.

Merkittävä parannus on, että Helsingin keskustaan päättyviä suoria seutulinjoja on säilytetty enemmän kuin vuoden takaisessa linjastoluonnoksessa. Suunnitelmaehdotuksessa Helsingin keskustan yhteydet hoidetaan suorilla seutulinjoilla Vihdintien, Hämeenlinnanväylän, Tuusulanväylän ja Lahdenväylän ympäristössä. Tiheän ja säännöllisen liityntä- ja runkoliikenteen myötä kokonaismatka-ajat Helsingin keskustaan suuntautuvilla matkoilla pysyvät valtaosalla käyttäjistä vähintään nykyisellä tasolla. Jatkossa esimerkiksi linja 453 kulkee Kivimäen kautta. Lisäksi esimerkiksi linja 730 lakkautetaan, mutta linja 72 palvelee Rekolaa ja Mataria sekä kulkee Koivukylän ja Korson asemien kautta.

Helsingin kannalta tavoiteltavinta on Helsingin sisäisten ja Helsingin alueella kulkevien sekä helsinkiläisten että muiden seudullisten joukkoliikennematkojen mahdollisimman suuri kuljetusosuus. Vantaan linjastosuunnitelmaehdotus 2008–2013 antaa pohjan Helsingin tavoitteiden saavuttamiseksi. Kaupunginhallituksen vuoden takaiseen linjastoluonnokseen antaman lausunnon olennaiset osat on otettu luonnoksessa huomioon.

./. Ryj toteaa, että YTV.n esittelykalvot linjastosuunnitelmasta on jaettu liitteenä 2. Koko linjastosuunnitelmaehdotus on nähtävänä kokouksessa.

Khs antoi 10.4.2007 lausuntonsa Vantaan linjastosuunnitelman 2007 – 2011 luonnoksesta. Nyt lausunnolla olevassa tarkistetussa suunnitelmassa on Helsingin esittämiä näkökantoja otettu huomioon.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Vantaan linjastosuunnitelman 2008 – 2013 ehdotuksesta YTV:lle seuraavan lausunnon:

Kaupunginhallitus antoi keväällä 2007 lausunnon Vantaan linjastosuunnitelma 2007 – 2011 luonnoksesta. Lausunnossa kiinnitettiin erityistä huomiota

- seutulinjaston liityntäpainotteisuuden lisääntymiseen, liityntäbussien tahdistamiseen juniin ja rautatieliikenteen häiriöihin,

- liikenteen hoidon taloudellisuuteen sekä

- tasapainon löytämiseen rautatieliikenteen ja Helsinkiin tulevien suorien bussilinjojen kesken.

Vantaan linjastosuunnitelmaehdotuksessa 2008–2013 esitetään monia parannuksia niihin seikkoihin, joihin Helsingin kaupunginhallitus kiinnitti erityistä huomiota kevään 2007 luonnoksessa.

Merkittävä parannus on, että Helsingin keskustaan päättyviä suoria seutulinjoja on säilytetty suurimmista keskuksista ja työpaikka-alueilta enemmän kuin vuoden takaisessa linjastoluonnoksessa. Tämä on hyvä muutos varsinkin niiden matkustajien kannalta, joiden matka suuntautuu muualle kuin Helsingin rautatieasemien läheisyyteen.

Suunnitelmaehdotuksessa Helsingin keskustan yhteydet hoidetaan suorilla seutulinjoilla Vihdintien, Hämeenlinnanväylän, Tuusulanväylän ja Lahdenväylän ympäristössä. Tiheän ja säännöllisen liityntä- ja runkoliikenteen myötä kokonaismatka-ajat Helsingin keskustaan suuntautuvilla matkoilla pysyvät valtaosalla käyttäjistä vähintään nykyisellä tasolla. Jatkossa esimerkiksi linja 453 kulkee Kivimäen kautta. Lisäksi esimerkiksi linja 730 lakkautetaan, mutta linja 72 palvelee Rekolaa ja Mataria sekä kulkee Koivukylän ja Korson asemien kautta.

Helsingin kannalta tavoiteltavinta on Helsingin sisäisten ja Helsingin alueella kulkevien sekä helsinkiläisten että muiden seudullisten joukkoliikennematkojen mahdollisimman suuri kuljetusosuus. Vantaan linjastosuunnitelmaehdotus 2008–2013 antaa pohjan Helsingin tavoitteiden saavuttamiseksi. Kaupunginhallituksen vuoden takaiseen linjastoluonnokseen antaman lausunnon olennaiset osat on otettu luonnoksessa huomioon.

Kirje YTV:lle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle ja liikennelaitokselle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

LIITTEET	Liite 1	YTV:n lausuntopyyntö Vantaan linjastosuunnitelmasta 2008-2013
	Liite 2	Vantaan linjastosuunnitelman esittelykalvot

LAUSUNTO VANTAAN JUNA-ASEMIEN KEHITTÄMISSELVITYKSESTÄ

Khs 2008-187

./. YTV pyytää (25.1.2008) lausuntoa Vantaa juna-asemien kehittämisselvityksestä. YTV:n kirje ja esittelykalvot kehittämisselvityksestä on jaettu liitteenä 1 ja 2.

Kehittämisselvitys on nähtävänä kokouksessa ja selvitys on myös luettavissa YTV:n sivuilla: www.ytv.fi > Etusivu > Tietoa liikenteestä > Julkaisusarja > Julkaisut 2008 > 1/2008 Vantaan juna-asemien kehittämisselvitys.

Joukkoliikennelautakunta toteaa (6.3.2008), että Vantaan juna-asemien kehittämisselvitys on pääpiirteittäin yhdensuuntainen Helsingin kuudesta lähijuna-asemasta tehdyn kehittämisselvityksen kanssa. Myös Helsingin selvityksessä esitetään samankaltaisia parannuksia tarkasteltavien asemien sähköiseen ja kiinteään informaatioon, valaistukseen, esteettömyyteen, turvallisuuteen, kunnossapitoon ja oheistoimintaan. Myös liityntäpysäköintiin sekä autojen että polkupyörien osalta on kiinnitetty erityisestä huomiota myös Helsingin asemien kehityssuunnitelmissa.

Selvityksissä esitetyt toimenpiteet nostavat junalla matkustamisen ja näihin matkoihin liittyvien matkaketjujen palvelutasoa Helsingissä ja Vantaalla sekä yhdenmukaistavat asemilla saatavaa informaatiota, palveluita sekä laatutasoa yleisemminkin.

Kaiken kaikkiaan Helsingin ja Vantaan lähijuna-asemien kehittämisselvitykset antavat yhdessä selkeän kuvan, miten Kehärataan liittyviä asemia on tarpeen kehittää. Selvitykset muodostavat hyvän kokonaisuuden. Monet esitetyistä parannustoimenpiteistä voitaneen hoitaa yhteistyönä Helsingin ja Vantaan kesken.

Joukkoliikennelautakunnalla ei ole huomautettavaa selvityksestä.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (28.2.2008) seuraavaa:

Lausunnon tiivistelmä

Helsingin kannalta tavoiteltavinta on Helsingin sisäisten ja Helsingin alueella kulkevien sekä helsinkiläisten että muiden seudullisten joukkoliikennematkojen mahdollisimman suuri kuljetusosuus. Tavoitteiden mukaisesti pääkaupunkiseudun joukkoliikennejärjestelmän rungon muodostaa enenevässä määrin raskas raideliikenne.

Helsingin joukkoliikennematkojen lisäämistavoitetta edistetään, kun raideliikenneyhteyksiä hyödynnetään liityntäliikennettä lisäämällä. Vantaan juna-asemien kehittäminen on edellytys junaliikenteen vahvistamiselle ja busseilla tapahtuvan syöttöliikenteen lisäämiselle.

Vantaan lähijuna-asemien kehittämisselvitys tukee Helsingin tavoitteita joukkoliikennematkojen kuljetusosuuden lisäämisen osalta. Selvityksessä on otettu huomioon raideliikenteen pääasiallisten käyttäjäryhmien tarpeet. Kaupunkisuunnittelulautakunnalla ei ole huomautettavaa selvitykseen.

Lausunto Helsingin kannalta tavoiteltavinta on Helsingin sisäisten ja Helsingin alueella kulkevien sekä helsinkiläisten että muiden seudullisten joukkoliikennematkojen mahdollisimman suuri kuljetusosuus. Tavoitteiden mukaisesti pääkaupunkiseudun joukkoliikennejärjestelmän rungon muodostaa enenevässä määrin raskas raideliikenne.

Helsingin joukkoliikennematkojen lisäämistavoitetta edistetään, kun raideliikenneyhteyksiä hyödynnetään aiempaa enemmän liityntäliikennettä lisäämällä. Tavoitteen saavuttamiseksi asemien on oltava kunnossa, jolloin ne osaltaan tukevat tätä strategiaa. Vantaan alueella olevien juna-asemien kehittäminen on edellytys junaliikenteen vahvistamiselle ja busseilla tapahtuvan syöttöliikenteen lisäämiselle.

Kehittämisselvityksessä tarkastellaan yleisiä parannusehdotuksia asemille, jotta asemat olisivat riittävän laadukkaita ja turvallisia; tällöin asemat palvelisivat nykyistä paremmin myös Helsingin tavoitteita joukkoliikennematkojen lisäämiseksi.

Selvityksessä asemien parantamista on tarkasteltu joukkoliikenteen matkustajan kannalta, mikä on hyvä näkökulma myös Helsingin tavoitteiden saavuttamiseksi. Raideliikenteen käyttäjät jakautuvat pääsääntöisesti asemien lähistöllä asuviin tai asioiviin ja liityntäliikenteen käyttäjiin; jatkossa tavoitteena on lisätä raideliikenteen käyttöä erityisesti liityntäliikennettä lisäämällä. Liityntäliikenteen käyttäjät saapuvat asemille busseilla tai henkilöautoilla.

Vantaan lähijuna-asemien kehittämisselvitys tukee Helsingin tavoitteita joukkoliikennematkojen kuljetusosuuden lisäämisen osalta. Selvityksessä on otettu huomioon raideliikenteen pääasiallisten käyttäjäryhmien tarpeet, kun Vantaan asemien yksityiskohtaiset kehittämistavoitteet on määritelty. Kaupunkisuunnittelulautakunnalla ei ole huomautettavaa selvitykseen.

Yleisten töiden lautakunta toteaa (28.2.2008), että Helsingin kaupungin liikennelaitos on yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston kanssa teettänyt viime vuonna vastaavan selvityksen Vantaankosken radan Helsingin alueella olevista asemista ja Pääradan kahdesta asemasta. Tästä selvityksestä ei ole pyydetty rakennusviraston tai yleisten töiden lautakunnan kantaa. Tehdyt kaksi selvitystä ovat rakenteeltaan samankaltaisia, koska niissä selvitettävät asiat ovat aihepiiriltään samat ja koska selvityksen tekijät ovat samoja. Aihepiireinä selvityksissä tarkastellaan asemien valvontaa, ylläpitoa, esteettömyyttä, informaatiota ja opastusta, liityntäpysäköintiä ja asemien istuimia. Asemakohtaisten tarkasteluiden jälkeen päädytään parannusehdotuksiin ja ideointiin.

Yleisten töiden lautakunnan mielestä Vantaan lähijuna-asemien kehittämisselvitys antaa hyvän kuvan lähijuna-asemien nykytilasta ja niiden kehittämistarpeista. Vaikka kyseessä on naapurikunnan asemien kehittäminen, ovat kuvatut ongelmat samanlaisia kuntarajasta riippumatta. Lähijuna-asemien käyttö, ylläpito tai rakentaminen eivät ole rakennusviraston vastuulla, eivätkä myöskään asemakaavoitukseen liittyvät liikennetekniset ratkaisut. Asemien liikenneratkaisut ovat silti myös osa rakennusviraston rakentamaa ja ylläpitämää jalankulku-, polkupyöräily- ja ajoneuvoliikenneverkkoa ja katualueet muodostavat asemien välittömän ulkoympäristön.

Selvityksessä on jalankulun esteettömyys ollut yhtenä arviointiperusteena. Käytäntö on osoittanut, että vallitsevat suunnittelunormit ovat tältä osin riittämättömät. Esteettömän kulkuyhteyden aikaansaanti rautatiealueen kummankin puolen välille ja asemalaitureille hissien ja liukuportaiden avulla ei riitä. Tekniset ratkaisut ovat liian ilkivalta-arkoja ja toiminnaltaan epävarmoja. Lisäksi etenkin hissit ovat usein turvattomuuden tunnetta herättäviä ja nuhjuisia. Jalankulkuliikenteen pääyhteyksien tasonvaihdot tulisikin rakentaa riittävän loivina luiskina.

Sisä- ja ulkovalaistus ovat erittäin tärkeä toiminnallisuutta, viihtyisyyttä ja turvallisuutta parantava tekijä, joka ansaitsisi nyt esitettyä syvällisemmän tarkastelun esimerkiksi yleisten parannusehdotusten esittämisen yhteydessä. Myös taiteen mahdollisuuksien tarkastelu jää selvityksessä lähes kokonaan huomiotta.

Julkisten ja kaupallisten palvelujen integroiminen asemien yhteyteen tulee ratkaista kaavoituksen keinoin. Ne ovat tärkeitä asemien käyttäjille ja niiden avulla voidaan parantaa myös turvallisuutta ja viihtyisyyttä.

Ryj toteaa, että Vantaan juna-asemien kehittämisselvitys yhdessä aikaisemmin laaditun Helsingin juna-asemien kehittämisselvityksen kanssa luovat hyvän pohjan raideliikenteen kehittämiselle ja liityntäliikenteen vahvistamiselle.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Vantaan juna-asemien kehittämisselvityksestä YTV:lle seuraavan lausunnon:

Vantaan lähijuna-asemien kehittämisselvitys antaa hyvän kuvan lähijuna-asemien nykytilasta ja niiden kehittämistarpeista. Kehittämisselvitys on pääpiirteittäin yhdensuuntainen Helsingin kuudesta lähijuna-asemasta tehdyn kehittämisselvityksen kanssa. Myös Helsingin selvityksessä esitetään samankaltaisia parannuksia tarkasteltavien asemien sähköiseen ja kiinteään informaatioon, valaistukseen, esteettömyyteen, turvallisuuteen, kunnossapitoon ja oheistoimintaan. Samoin liityntäpysäköintiin sekä autojen että polkupyörien osalta on kiinnitetty erityisestä huomiota myös Helsingin asemien kehityssuunnitelmissa.

Vantaan lähijuna-asemien kehittämisselvitys tukee Helsingin tavoitteita joukkoliikennematkojen kuljetusosuuden lisäämiseksi. Tavoitteen saavuttamiseksi asemien on oltava kunnossa, jolloin ne osaltaan tukevat tätä strategiaa. Vantaan alueella olevien juna-asemien kehittäminen on edellytys junaliikenteen vahvistamiselle ja busseilla tapahtuvan syöttöliikenteen lisäämiselle.

Selvityksessä on otettu huomioon raideliikenteen pääasiallisten käyttäjäryhmien tarpeet. Esitetyt toimenpiteet nostavat junalla matkustamisen ja näihin matkoihin liittyvien matkaketjujen palvelutasoa Helsingissä ja Vantaalla sekä yhdenmukaistavat asemilla saatavaa informaatiota, palveluita sekä laatutasoa yleisemminkin.

Selvityksessä on jalankulun esteettömyys ollut yhtenä arviointiperusteena. Käytäntö on osoittanut, että vallitsevat suunnittelunormit ovat tältä osin riittämättömät. Esteettömän kulkuyhteyden aikaansaanti rautatiealueen kummankin puolen välille ja asemalaitureille hissien ja liukuportaiden avulla ei välttämättä riitä. Jalankulkuliikenteen pääyhteyksien tasonvaihtojen rakentamista riittävän loivina luiskina tulisi harkita.

Sisä- ja ulkovalaistus ovat erittäin tärkeä toiminnallisuutta, viihtyisyyttä ja turvallisuutta parantava tekijä, joka olisi ansainnut esitettyä syvällisemmän tarkastelun esimerkiksi yleisten parannusehdotusten esittämisen yhteydessä. Myös taiteen mahdollisuuksien tarkastelu jää selvityksessä lähes kokonaan huomiotta.

Kirje YTV:lle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle, liikennelaitokselle ja rakennusvirastolle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

LIITTEET	Liite 1	YTV:n lausuntopyyntö Vantaan juna-asemien kehittämisselvityksestä
	Liite 2	Vantaan juna-asemien kehittämisselvitys, kalvosarja

LAUSUNTO YTV:LLE YTV:N, ESPOON, KAUNIAISTEN JA VANTAAN KAUPUNKIEN ILMANSUOJELUN TOIMINTAOHJELMIEN LUONNOKSISTA

Khs 2008-220

YTV:n hallitus pyytää (31.1.2008) mm. Helsingin kaupungin lausuntoa YTV:n, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan kaupunkien ilmansuojelun toimintaohjelmien luonnoksista 31.3.2008 mennessä.

Ryj toteaa, että Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta (YTV) on laatinut pääkaupunkiseudun YTV:n ilmansuojelun toimintaohjelman 2008-2016, joka sisältää kaikille kunnille yhteisen tausta-aineiston ja YTV:n vastuulla olevat toimenpiteet. Samanaikaisesti Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen ovat laatineet omat ilmansuojelun toimintaohjelmansa. Ohjelmat täydentävät toisiaan ja muodostavat kokonaisuuden.

YTV pyytää nyt keskitetysti kustakin ohjelmasta lausunnot ulkopuolisilta tahoilta, ja kukin kaupunki pyytää omasta ohjelmastaan lausunnot hallintokunniltaan. Helsingin kaupungin ilmansuojelun toimintaohjelma 2008-2016 on parhaillaan lausuntokierroksella kaupungin hallintokunnissa, ja se tuodaan kaupunginhallituksen käsittelyyn toukokuussa 2008.

Valmiit ilmansuojelun toimintaohjelmat tulee lähettää Uudenmaan ympäristökeskukselle viimeistään 30.6.2008. Uudenmaan ympäristökeskus toimittaa toimintaohjelman edelleen ympäristöministeriöön, joka puolestaan raportoi ilmansuojelun toimintaohjelmista EU:n komissiolle.

./. YTV:n, Espoon, Kauniaisten, Vantaan ja Helsingin toimintaohjelmat, yhteenveto pääkaupunkiseudun ilmansuojelun toimintaohjelman toimenpiteistä ohjelmanlaatijatahoittain sekä toimintaohjelmien taustatiedot ovat tämän asian liitteinä. Materiaali on lisäksi saatavilla YTV:n verkkosivuilla osoitteesta www.ytv.fi/ilmanlaatu > Tietoa ilmansuojelusta > Ilmansuojeluohjelma.

YTV pyytää yksilöimään, mitä edellä mainitusta ohjelmasta lausunto koskee ja mihin toimenpiteeseen (numero) se kohdistuu. YTV toivoo kannanottoja erityisesti ilmanlaadun parantamiseksi esitetyistä tavoitteista ja toimenpiteistä. Myös toimintaohjelmien tausta-aineistoa voi kommentoida.

Taustaa Ilman epäpuhtauspitoisuuksille on annettu ilmansuojeluasetuksessa (711/2001) raja-arvot. Niillä määritellään suurimmat hyväksyttävät pitoisuudet, joita ei saa ylittää. Raja-arvot on asetettu terveydellisin perustein. Typpidioksidin raja-arvot on saavutettava vuoteen 2010 mennessä. Hiukkasten tuli alittaa raja-arvot 1.1.2005. Ilmansuojeluasetuksen mukaan kunta on raja-arvon ylittyessä velvollinen tekemään ohjelmia tai suunnitelmia raja-arvojen ylittymisen estämiseksi.

Pääkaupunkiseutu on ilmanlaadultaan puhtaimpia metropolialueita Euroopassa. Ilmanlaadun mittauksissa on kuitenkin todettu hengitettävien hiukkasten (PM₁₀) vuorokausiraja-arvon ja typpidioksidin (NO₂) vuosiraja-arvon ylityksiä Helsingin keskustan vilkkaasti liikennöidyillä alueilla, erityisesti katukuiluissa. Hengitettävien hiukkasten ja typpidioksidin vuorokausipitoisuuksia koskevat kansalliset ohjearvot ylittyvät myös paikoin Espoossa ja Vantaalla. Hengitettävien hiukkasten raja-arvoylitykset aiheutuvat pääasiassa katupölystä ja typpidioksidin raja-arvojen ylitykset liikenteen päästöistä.

Ilmansuojelun toimintaohjelmaluonnoksista

Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen ja YTV ovat laatineet ilmansuojelun toimintaohjelmat hengitettävien hiukkasten ja typpidioksidin pitoisuuksien alentamiseksi ja ilmanlaadun parantamiseksi. YTV:n on arvioinut seudun ilmanlaadun tilan ja esittää seudullisessa ohjelmassa tarvittavat toimet ilmanlaadun parantamiseksi. Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten ilmansuojelun toimintaohjelmissa esitetään kuntien omat pitkän ajan suunnitelmat ilmanlaadun parantamiseksi. Lisäksi YTV on laatinut ohjelmille yhteisen tausta-aineiston, joka yhdessä kaupunkien ilmansuojelun toimintaohjelmien kanssa muodostavat pääkaupunkiseudun ilmansuojeluohjelmien kokonaisuuden.

Ohjelmien tavoitteena on saada ilman epäpuhtauksien pitoisuudet alenemaan pysyvästi alle raja-arvojen.

Ohjelmissa esitetään toimenpiteitä, jotka koskevat seuraavia aihepiirejä: maankäytön suunnittelu ja liikenne, katupölyn torjunta, pienhiukkasten vähentäminen, tutkimukset ja selvitykset sekä viestintä, koulutus ja valistus. YTV:n ja kaupunkien ohjelmissa esitetään yhteensä 128 toimenpidettä ilmanlaadun parantamiseksi.

Satamalautakunta toteaa (26.2.2008) seuraavaa:

Satamatoimintojen vaikutusten arvioimiseksi vuonna 2007 oli YTV:llä siirrettävä mittausasema Unioninkadun eteläpäässä. Vuonna 2008 kyseinen asema on Länsisatamassa. Asemalta saadaan reaaliaikaisia tietoja ilman rikkidioksidipitoisuuksista, typen oksidien pitoisuuksista sekä hiukkaspitoisuuksista. Helsingin Satama osallistuu mittausaseman kustannuksiin ympäristölupiensa velvoittamana. Lisäksi vuonna 2008 on satamien vaikutusalueelle asennettu passiivikeräimiä, joista saadaan tietoa satamatoiminnan pakokaasupäästöistä lähialueilla.

Helsingin Satama on sopinut Satamatieto Oy:n kanssa satamapäästömallin kehittämisestä, jotta saataisiin oikeaa tietoa satamatoiminnan ilmapäästöistä. Kyseisessä kehittämistyössä ovat mukana myös VTT, Suomen Satamaliitto sekä useat muut satamat. Tarkoitus on tehdä laskentamalli, joka perustuu aluskäynteihin, liikenteen määrään sekä alusten moottoreiden teknisiin tietoihin. Laskentamallilla tullaan saamaan vertailukelpoisia tietoja eri satamista.

Espoon, Vantaan ja Kauniaisten ilmansuojelun toimenpideohjelmissa ei ole satamatoimintaa koskevia tavoitteita eikä toimenpiteitä.

Tekninen lautakunta / Helsingin Vesi toteaa (4.3.2008) lausuntonaan seuraavaa:

Helsingin Vesi toteaa, että toimintaohjelmien luonnoksissa esitetyt toimenpiteet eivät lainkaan liity Helsingin Veden toimialaan, joten Helsingin Vedellä ei ole kommentoitavaa niiden suhteen.

Tekninen lautakunta / Helsingin Energia esittää mm. seuraavaa:

YTV on tärkeä Helsingin Energian yhteistyötaho energiatuotantolaitosten ilmanlaatuvaikutusten seurannan toteuttajana. Helsingin Energia näkee positiivisina ja kannatettavina ilmanlaadun seurannan kehittämiseen liittyvät toimenpiteet YTV:n toimintaohjelmassa. Ilmanlaadun seurannan ja päästöarvioiden kehittämisellä toimenpiteet ilmanlaadun parantamiseksi pystytään kohdistamaan oikein siten, että niiden vaikuttavuus on suurin.

YTV:n lisäksi pääkaupunkiseudulla ilmanlaadun mittauksia suorittaa tutkimustarkoituksessa myös esimerkiksi Ilmatieteen laitos. Ilmanlaadun seurannassa yhteistyö eri toimijoiden kesken on tärkeää, jotta eri paikoissa tuotettua tietoa voidaan hyödyntää yhteisesti ilmanlaadun parantamiseksi. Yhteistyömahdollisuudet tulisi tuoda konkreettisemmin esille YTV:n toimenpiteissä.

YTV:n toimintaohjelmassa on esitetty erikseen ne toimenpiteet, joita pidetään tärkeimpinä suunnitelman toteutumisen kannalta. Toimintaohjelmien arvioinnin helpottamiseksi myös Espoon, Vantaan ja Kauniaisten toimintaohjelmissa tulisi esittää erikseen tärkeimpinä pidetyt toimenpiteet. Helsingin Energia katsoo, että toimenpiteiden toteutumisen seurantaan ja vaikuttavuuden arviointiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Tämä on huomioitu hyvin YTV:n toimintaohjelmassa. Espoon ja Kauniaisten ohjelmiin on kirjattu seuranta-aikataulu, mutta mittareita tulisi täsmentää. Vantaan kaupungin toimintaohjelmassa ei ole esitetty ohjelman toteutumisen seurantaa lainkaan.

Pelastuslautakunta päätti (4.3.2008) antaa seuraavan lausunnon:

Lautakunta katsoo ilmansuojelun toimintaohjelman tavoitteiden olevan tärkeitä pääkaupunkiseudun ilmanlaadun turvaamiseksi ja parantamiseksi. Terveellinen ja viihtyisä ympäristö ovat turvallisen elinympäristön perusedellytyksiä. Pelastuslautakunta katsoo kuitenkin joidenkin ohjelmassa esitettyjen tavoitteiden ja toimenpiteiden edellyttävän onnettomuuksien ehkäisyn sekä operatiivisen toiminnan toimintaedellytysten huomioon ottamista.

Maankäytön suunnittelu ja liikenne

Ohjelmissa esitetään maankäytön suunnittelussa suosittavan tiivistä rakentamista. Suunnittelussa on otettava huomioon lähekkäin rakentamisen vaatimukset rakenteelliselle palo-turvallisuudelle sekä huolehdittava hälytysajoneuvojen vaatimien pelastusteiden käyttökelpoisuudesta tiiviisti rakennettavilla alueilla.

Ohjelmissa esitetään edistettäväksi liikenteen vähäpäästöisyyttä lisäämällä maa- ja bio-kaasun käyttöä ajoneuvoissa. Maankäytön suunnittelussa on osoitettava tankkausasemille turvalliset sijoituspaikat, joissa on otettu huomioon riittävät suojaetäisyydet. Tankkausasemista ei saa aiheutua vaaraa ulkopuoliselle toiminalle eikä ulkopuolinen toiminta saa aiheuttaa onnettomuusvaaraa tankkausasemille. Kaasuajoneuvojen määrän lisääntymisen riskit sekä mahdollisesti tarvittavat turvallisuustoimenpiteet olemassa oleville rakennuksille tai pysäköintilaitoksille, joissa kaasuajoneuvoja käytetään tai pysäköidään, on selvitettävä. Uudisrakentamisen suunnittelussa on otettava huomioon kaasuajoneuvojen määrän lisääntyminen.

Pienhiukkaset ja niiden kaukokulkeuma

Ohjelmien tavoitteena on ohjata vähäpäästöisten lämmitysjärjestelmien käyttöön. Rohkaistaessa kiinteistöjä luopumaan öljylämmityksestä, on huolehdittava riittävästä tiedottamisesta öljysäiliöiden ja – putkistojen asianmukaisesta poistamisesta. Vanhojen tulisijojen ja hormien jäädessä käyttöön lämmitysmuotojen vaihtuessa, on huolehdittava tulisijojen ja hormien kunnosta ja soveltuvuudesta toisenlaiselle polttoaineelle. Vanhoja tulisijoja uusittaessa on otettava huomioon tulisijojen ja hormien turvallinen liittäminen toisiinsa.

Kannustetaan muita maita kaukokulkeutuvien pienhiukkasten vähentämiseen.

Yhteistyötahoihin esitetään lisättäväksi myös Sisäasiainministeriön pelastusosasto, jolla on ollut suoria keskusteluyhteyksiä sekä käytännön toimenpiteitä lähialueiden maastopalojen hallintaan liittyvissä asioissa.

Kiinteistölautakunta lausuu (4.3.2008) seuraavaa:

Yleistä ilmansuojelun toimintaohjelmaluonnoksista

YTV:n, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan ilmansuojelun toimintaohjelma-luonnokset koskevat pääasiassa ilman epäpuhtauksien rajoittamistoimia. Pääkaupunkiseudulla ilmansuojeluun kohdistuvia tavoitteita ja toimenpiteitä on myös monissa muissa ohjelmissa. Olisi syytä harkita, kannattaisiko kaikki ilmansuojeluun liittyvät toimenpiteet kirjata kaupunkikohtaiseen yhteen yhtenäiseen ohjelmaan, jolloin toimenpiteiden toteutumista olisi helpompi seurata.

YTV:n, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan ilmansuojelun toimintaohjelma-luonnoksissa on esitetty paljon erilaisia kannatettavia toimenpiteitä, joilla pyritään ilman epäpuhtauksien aiheuttamien terveys- ja viihtyvyys-haittojen vähentämiseen. Valitettavasti useat toimenpiteet ovat ylimalkaisia ja niiden toteutumisen seuranta on hankalaa.

YTV:n ilmastostrategia on laadittu vuosille 2007 - 2030. Ilmansuojelun toimenpideohjelmat ovat puolestaan voimassa kahden valtuustokauden ajan, 2008 - 2016. Toimintaohjelmat olisi voinut laatia vastaavalle ajan-jaksolle kuin ilmastostrategia.

Olisi myös suotavaa, että toimenpiteiden toteuttamiselle asetetaan väli-tavoitteita, jolloin niiden toteutumisen seuraaminen olisi tehokkaampaa.

Maankäyttö ja liikenne

YTV ja kunnat voivat vaikuttaa pääkaupunkiseudun ilmanlaatuun pää-asiassa toimenpiteillä, joilla liikenteen päästöjä pystytään vähentämään. Tavoitteeseen pääsemiseksi pääkaupunkiseudun maankäyttöä tulee määrätietoisesti tehostaa ja julkista liikennettä, etenkin raideliikennettä, suosia. On hyvä, että ohjelmaluonnoksissa pyritään myös helpottamaan pyörillä ja jalan kulkemista, mutta kevyttä liikennettä voidaan tuskin lisätä niin merkittävästi, että sillä olisi todellisia vaikutuksia yksityisautoilun määrään.

Helsingin kannalta olisi erittäin tärkeää, että ympäryskunnissa olisi riittävästi liityntäpysäköintiä myös YTV-alueen ulkopuolelta omalla autolla tuleville. Nykyään liityntäpysäköintipaikkoja on liian vähän.

Kaikissa ohjelmaluonnoksissa esitetään kaupunkirakenteen tiivistämistä, mutta sen toteuttamista pidetään vaativana. Voidaan kuitenkin todeta, että jos kunnat eivät pysty estämään yhdyskuntarakenteen hajautumista ja toisaalta lisäämään julkisen liikenteen haluttavuutta, yksityis-autoilu ja sen myötä päästöt tulevat entisestään lisääntymään. Haja-asutusalueelle on melkein mahdotonta järjestää riittävän houkuttelevaa julkista liikennettä. Jos autolla pääsee työpaikalle alle puolessa ajassa julkiseen liikenteeseen verrattuna, harva siirtyy pois oman auton käytöstä. Tärkeää olisi myös vaikuttaa YTV-alueen ulkopuolisiin kuntiin, jotta ne tehostaisivat maankäyttöään rautatieasemien läheisyydessä.

Kuntien tulisi olla kaikessa toiminnassaan esimerkkeinä liikenteen päästöjen vähentämisessä. Esimerkiksi kaikkien kuntiin hankittavien autojen ja koneiden tulisi olla mahdollisimman vähäpäästöisiä ja toisaalta esim. etätöitä tulisi suosia.

Valistus ja koulutus YTV vastaa suurimmasta osasta ilmansuojeluun liittyvästä valistuksesta ja koulutuksesta. Asukkaille suunnatut valistuskampanjat ja muu tiedottaminen ovat erittäin tärkeitä pitkällä aikavälillä, sillä ihmisten käyttäytymisen muuttaminen vie aikaa ja vaatii paljon määrätietoista tiedotusta. Se on kuitenkin mahdollista.

Kokonaisympäristövaikutukset

Usein ympäristönsuojelun eri osatekijöiden toimenpiteitä suunniteltaessa ei oteta huomioon kaikkia ympäristövaikutuksia vaan ainoastaan kulloinkin tarkasteltavan puolen. Olisi kuitenkin tärkeää tarkastella ilmansuojeluunkin liittyviä kokonaisympäristövaikutuksia elinkaariarvioiden avulla esimerkiksi katujen suolauksen ja eri jätelajien erilliskeräyksen osalta.

Lopuksi YTV:n, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan ilmansuojelun toimintaohjelma-luonnokset sisältävät paljon kannatettavia toimenpide-ehdotuksia. Useat toimenpide-ehdotuksista eivät kuitenkaan ole riittävän konkreettisia ja siksi niiden toteutuminen on vaikeasti seurattavissa. Kaikkiin ohjelmiin tulisikin laatia toteutusosa, jossa esitettäisiin konkreettiset toimenpiteet, välitavoitteet ja aikataulut sekä vastuuhenkilöt.

Ilmansuojelun toimintaohjelmien tavoitteiden saavuttaminen toimenpiteet toteuttamalla on tärkeää, jotta pääkaupunkiseudun asukkaat voisivat edelleen asua ja työskennellä Euroopan ilmanlaadultaan puhtaimpiin kuuluvalla metropolialueella. Samalla voidaan vaikuttaa myös kasvihuonekaasujen päästöihin.

Terveyslautakunta toteaa (4.3.2008), että pääkaupunkiseudun kuntien ilmansuojelutoimenpiteet ovat samansuuntaisia, mikä on hyvä lähtökohta yhteistyölle ilmanlaadun ja sitä kautta väestön hyvinvoinnin parantamiseksi. YTV:llä on merkittävä tehtävä ilmanlaatuun liittyvän tutkimus- ja selvitystyön tekijänä ja ilmanlaatuyhteistyön koordinoijana.

Ilmansuojelun toimintaohjelmien pääpaino on toimenpiteissä, joilla typpioksidin ja hengitettävien hiukkasten pitoisuudet saadaan laskemaan raja-arvojen alapuolelle. Lisäksi pyritään otsonin ja pienhiukkasten pitoisuuksien alentamiseen. Tutkimusten mukaan em. pitoisuuksille altistuminen aiheuttaa terveyshaittoja väestölle. Terveyslautakunnan käsityksen mukaan ilmansuojelun toimintaohjelmien toteuttamisella voidaan vaikuttaa väestön terveyteen ja hyvinvointiin.

YTV:n sekä Espoon, Kauniaisten ja Vantaan kaupunkien ilmansuojelun toimintaohjelmien luonnoksissa esitetyt toimenpiteet tukevat Helsingin kaupungin ilmansuojelun toimintaohjelman tavoitteita.

Joukkoliikennelautakunta toteaa (6.3.2008) mm. seuraavaa:

Pääkaupunkiseudun ilmanlaadun mittauksissa on havaittu Helsingissä tapahtuneen typpioksidin sekä hengitettävien hiukkasten hyväksyttävien pitoisuuksien ylityksiä. Hengitettävien hiukkasten ja typpidioksidin vuorokausipitoisuuksia koskevat kansalliset ohjearvot ylittyvät myös paikoin Espoossa ja Vantaalla.

YTV:n ilmansuojelun toimintaohjelma

YTV:n toimenpiteet on jaoteltu yhteentoista kokonaisuuteen. YTV:n Liikenteen, Jätehuollon sekä Seutu- ja ympäristötiedon tulosalueille esitetään toimintaohjelmassa yhteensä 29 toimenpidettä ilmanlaadun parantamiseksi. Ohjelmassa on nostettu esille tärkeimpänä pidetyt kymmenen ensisijaista toimenpidettä.

YTV:n ilmansuojeluohjelman toimenpiteet tukevat pääkaupunkiseudun ilmansuojelun toimintaohjelmien visio 2016 saavuttamista. YTV:n toimintaohjelma on lähtökohdiltaan samankaltainen ja sisällön osalta pääpiirteiltään samankaltainen ja ristiriidaton Helsingin kaupungin vuosille 2008–2016 laatiman toimintaohjelman kanssa.

Ohjelman yksittäisten toimenpiteiden osalta yhteistyötahoksi tulee nimetä myös HKL toimenpiteisiin: 1.4 Kehitetään ilman epäpuhtauksien päästöarvioita, 1.8 Edistetään asukkaiden tietoisuutta ilmanlaadusta, 1.10 Edistetään liikenteen ilmanlaatuvaikutuksia koskevia tutkimuksia, 2.3 Kehitetään infrastruktuuria ja 2.8 Tiedotetaan ja kampanjoidaan joukkoliikenteeseen liittyvistä aiheista.

Espoon ilmansuojelun toimenpideohjelma vuosille 2008 – 2016

Espoon ilmansuojeluohjelma on osa YTV:n koordinoimaa koko pääkaupunkiseudun ohjelmaa. Espoon tavoitteet ja visio ovat samat kuin YTV:n ohjelmassa. Espoon ohjelmassa painottuu muita kaupunkeja enemmän ajoneuvoliikenteen muuta pääkaupunkiseutua voimakkaampi kasvu.

Espoon toimenpideohjelman kohdissa 6) Julkisen poikittaisliikenteen kehittäminen, 7) Raideliikenteen kehittäminen, 9) Joukkoliikenteen matkustajainformaation ja aikataulutiedon parantaminen sekä 11) Liikennevirtojen ohjaus tulee yhteistyötahoksi nimetä myös HKL.

Kauniaisten ilmansuojelun toimintaohjelma

Kauniaisten ilmansuojelun toimintaohjelma vuosille 2008–2016 on osa YTV:n koordinoimaa pääkaupunkiseudun toimintaohjelmaa. Kauniaisten tavoitteet ja visio ovat samat kuin YTV:n ohjelmassa.

Kauniaisten toimenpideohjelman kohdissa 5) Julkisen poikittaisliikenteen kehittäminen, 8) Liikennevirtojen ohjaus sekä 9) Joukkoliikenteen turvallisuuden ja esteettömyyden parantaminen tulee yhteistyötahoksi nimetä HKL.

Vantaan kaupungin ilmansuojelun toimintaohjelma

Vantaan ilmansuojelun toimintaohjelma vuosille 2008–2016 on osa YTV:n koordinoimaa pääkaupunkiseudun toimintaohjelmaa. Vantaan tavoitteet ja visio ovat pääperiaatteiltaan samat kuin YTV:n ohjelmassa. Vantaan toimenpiteissä painottuvat liikenteen (ml. lentokentän liikenteen) ilmanlaatua heikentäviin tekijöihin vaikuttaminen ja maankäytön tiivistäminen.

Vantaan toimenpideohjelman kohdissa 7) Poikittaisen joukkoliikenteen kehittäminen, 8) Joukkoliikenteen subvention nosto, 9) Joukkoliikenteen toimintaedellytysten parantaminen sekä 10) Kehitetään mahdollisuutta kulkea vapaa-ajanmatkat joukkoliikenteellä tulee yhteistyötahoksi nimetä HKL.

Ympäristölautakunta päätti (11.3.2008) antaa seuraavan lausunnon:

Typpidioksidin raja-arvot ovat ylittyneet Helsingissä vuosina 2005, 2006 ja 2007 sekä hengitettävien hiukkasten raja-arvot vuosina 2003, 2005 ja 2006. Lain mukaan ilmanlaadun seuranta on YTV:n vastuulla ja seuranta-alue on koko pääkaupunkiseutu. Erityisesti liikenteen ja maankäytön toimet ovat vähintään seudullisia. Näin ollen raja-arvojen ylitykset koskevat koko pääkaupunkiseutua. Ilmansuojelun toimintaohjelmat on laadittu yhteistyössä kuntien ja YTV:n kanssa, jonka vuoksi ne eivät ole ristiriidassa keskenään.

Ilmansuojelun toimintaohjelmat koostuvat pitkän tähtäimen toimista ilman epäpuhtauspitoisuuksien alentamiseksi. Nopeiden ilmanlaadun heikkenemistilanteiden varalle ovat Helsingin ja Espoon kaupungit laatineet varautumissuunnitelmansa. Helsingin varautumissuunnitelmasta poiketen ne kohdistuvat vain typpidioksidiin. Vantaalla ja Kauniaisilla ei ole ilmanlaadun varautumissuunnitelmia.

Kaupunkien ohjelmat sisältävät Helsingin ilmansuojelun toimenpideohjelman kanssa useita tärkeitä yhteisiä toimenpiteitä. Näitä ovat mm. kaupunkirakenteen tiivistäminen ja joukkoliikenteen kehittäminen, kevyen liikenteen edistäminen, vähäpäästöisten ajoneuvojen edistäminen, katupölytorjunnan kehittäminen ja pienpolton haittojen vähentäminen. Yhteisten ja samansisältöisten toimenpiteiden toteuttamiseksi kaupunkien olisi syytä lisätä edelleen yhteistyötään.

Helsingillä on useita toimenpiteitä, jotka puuttuvat YTV:n ja muiden kaupunkien ohjelmista. Tämä johtuu osittain kaupunkien ominaispiirteistä. Osa toimenpiteistä on kuitenkin sellaisia, joiden ottamista mukaan tulisi YTV:n ja kuntien harkita. Näitä ovat mm. kaikki Helsingin yleiset toimenpiteet, liikenteen hallinta- ja hinnoittelukeinojen selvitys ja liikkumisohjauskeskuksen perustamisen selvitys.

Ympäristölautakunta toteaa lopuksi, että on tärkeää ohjelman hyväksymisen jälkeen alkaa aktiivisesti toteuttaa esitettyjä toimenpiteitä. Siihen vaaditaan henkilö- ja taloudellisia resursseja, jotka YTV:n ja kunkin kaupungin tulee ottaa toimintaa ja taloutta suunnitellessa huomioon.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (13.3.2008), että Helsinki, YTV, Espoo, Kauniainen ja Vantaa ovat laatineet ilmansuojelun toimintaohjelmat vuosille 2008–2016 samanaikaisesti ja pitkälle yhteistyönä ja YTV, Espoon, Kauniaisen ja Vantaan ilmansuojelun toimintaohjelmien tavoitteet ja toimenpiteet vastaavatkin pitkälle Helsingin omia tavoitteita ja toimenpiteitä. Helsingin kannalta erityisen ilahduttavaa on, että näiden toimenpiteiden joukossa on muun muassa liityntäpysäköintijärjestelmän laajentaminen ja julkisen poikittaisliikenteen kehittäminen.

Liikenne- ja viestintäministeriö on käynnistämässä Helsingin seudun ruuhkamaksuselvitystä. Työssä tarkastellaan mahdollisten ruuhkamaksujen vaikutuksia ainakin liikenteeseen, ympäristöön, elinkeinoelämään ja maankäyttöön. Selvityksen tulosten on määrä olla käytettävissä kesään 2009 mennessä. YTV:n, Espoon, Kauniaisen ja Vantaan ilmansuojelun toimintaohjelmien toimenpiteisiin on syytä lisätä osallistuminen tämän selvityksen tekoon.

Rakennuslautakunta toteaa (18.3.2008) mm., että toimintaohjelmat liittyvät rakennusvalvonnan toimialaan pyöräpysäköinnin, katu- ja työmaapölyn sekä pienpolton osalta. Suurimpina välittömästi ilmanlaatuun vaikuttavia ovat katupöly ja pienpoltto.

YTV:n toimenpideohjelma

YTV:n toimenpideohjelma ei sisällä välittömästi rakennusvalvontaviraston toimialaa koskevia toimenpiteitä, joten siitä ei ole huomautettavaa.

Espoon, Vantaan ja Kauniaisten toimenpideohjelmat

Helsingin rakennuslautakunnalla ei ole huomautettavaa Espoon, Vantaan eikä Kauniaisten ilmansuojelun toimenpideohjelmiin.

Yleisten töiden lautakunta, opetuslautakunta ja liikepalvelulautakunta eivät ole pyydetyssä ajassa antaneet lausuntoa.

Ryj viittaa saatuihin lausuntoihin ja toteaa, että liikenne- ja viestintäministeriö aloittaa pääkaupunkiseutua koskevan ruuhkamaksujen selvityksen. Työ kestää runsaan vuoden. Ministeriö perustaa selvitykselle seurantaryhmän, johon kutsutaan edustajat muun muassa jokaisesta pääkaupunkiseudun kaupungista.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee lähettää YTV:lle YTV:n, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan kaupunkien ilmansuojelun toimintaohjelmien luonnoksista seuraavan lausunnon:

Ilmansuojelun toimintaohjelmien tavoitteet ovat tärkeitä pääkaupunkiseudun ilmanlaadun turvaamiseksi ja parantamiseksi. Ilmansuojelun toimintaohjelmat on laadittu yhteistyössä kuntien ja YTV:n kanssa, ja ne sisältävät useita tärkeitä yhteisiä toimenpiteitä. Kaupunginhallitus katsoo, että yhteisten ja samansisältöisten toimenpiteiden toteuttamiseksi kaupunkien tulee edelleen lisätä yhteistyötään.

Kaupunginhallitus toteaa, että Helsingin kaupungin ilmansuojelun toimintaohjelmassa 2008-2016 on useita toimenpiteitä, jotka puuttuvat YTV:n ja muiden kaupunkien ohjelmista. Tämä johtuu osittain kaupunkien ominaispiirteistä. Osa toimenpiteistä on kuitenkin sellaisia, joiden ottamista mukaan YTV:n ja muiden kaupunkien ohjelmiin olisi hyvä harkita. Näitä ovat mm. kaikki Helsingin yleiset toimenpiteet (I: Toimenpide 1-5), liikenteen hallinta- ja hinnoittelukeinojen selvitys (II: Toimenpide 7) ja liikkumisohjauskeskuksen perustamisen selvitys (II: Toimenpide 9-10).

Ilmansuojelun toimintaohjelmien taustatiedot

Kohdan Ilmanlaadun seuranta pääkaupunkiseudulla > Päästökartoitukset osalta kaupunginhallitus toteaa, että Helsingin Satama on sopinut Satamatieto Oy:n kanssa satamapäästömallin kehittämisestä, jotta saataisiin oikeaa tietoa satamatoiminnan ilmapäästöistä. Kyseisessä kehittämistyössä ovat mukana myös VTT, Suomen Satamaliitto sekä useat muut satamat. Tarkoitus on tehdä laskentamalli, joka perustuu aluskäynteihin, liikenteen määrään sekä alusten moottoreiden teknisiin tietoihin. Laskentamallilla tullaan saamaan vertailukelpoisia tietoja eri satamista.

YTV:n ilmansuojelun toimintaohjelma 2008-2016

Helsingin kaupunginhallitus esittää, että kohtaan YTV:n Seutu ja ympäristötiedon toimenpiteet > Ilmanlaadun seuranta pääkaupunkiseudulla > Yhteistyötahot lisättäisiin myös Sisäasiainministeriön pelastusosasto, jolla on ollut suoria keskusteluyhteyksiä sekä käytännön toimenpiteitä lähialueiden maastopalojen hallintaan liittyvissä asioissa.

Toimenpide 1.4 Kehitetään ilman epäpuhtauksien päästöarvioita

Yhteistyötahot: esitetään lisättäväksi Helsingin kaupungin liikennelaitos (HKL)

Toimenpide 1.8 Edistetään asukkaiden tietoisuutta ilmanlaadusta

Yhteistyötahot: esitetään lisättäväksi Helsingin kaupungin liikennelaitos (HKL)

Toimenpide 1.10 Edistetään liikenteen ilmanlaatuvaikutuksia koskevia tutkimuksia

Yhteistyötahot: esitetään lisättäväksi Helsingin kaupungin liikennelaitos (HKL)

Toimenpide 2.1 Edistetään ilmansuojelua pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnittelulla

Esitetään lisättäväksi: YTV osallistuu liikenneministeriön johtamaan pääkaupunkiseudun ruuhkamaksuja koskevaan selvitystyöhön.

Toimenpide 2.3 Kehitetään infrastruktuuria

Yhteistyötahot: esitetään lisättäväksi Helsingin kaupungin liikennelaitos (HKL)

Toimenpide 2.8 Tiedotetaan ja kampanjoidaan joukkoliikenteeseen liittyvistä aiheista

Yhteistyötahot: esitetään lisättäväksi Helsingin kaupungin liikennelaitos (HKL)

Espoon ilmansuojelun toimintaohjelma

1. Maankäytön ja liikenteen suunnittelu

Kaupunginhallitus katsoo, että suunnittelussa tulee ottaa huomioon lähekkäin rakentamisen vaatimukset rakenteelliselle palo-turvallisuudelle sekä huolehtia hälytysajoneuvojen vaatimien pelastusteiden käyttökelpoisuudesta tiiviisti rakennettavilla alueilla.

Maankäytön suunnittelussa tulee osoittaa tankkausasemille turvalliset sijoituspaikat, joissa on otettu huomioon riittävät suojaetäisyydet.

Kaasuajoneuvojen määrän lisääntymisen riskit sekä mahdollisesti tarvittavat turvallisuustoimenpiteet olemassa oleville rakennuksille tai pysäköintilaitoksille, joissa kaasuajoneuvoja käytetään tai pysäköidään, tulee selvittää. Uudisrakentamisen suunnittelussa tulee ottaa huomioon kaasuajoneuvojen määrän lisääntyminen.

2. Liikenne

Esitetään lisättäväksi: Espoon kaupunki osallistuu liikenneministeriön johtamaan pääkaupunkiseudun ruuhkamaksuja koskevaan selvitystyöhön.

Toimenpide 6. Julkisen poikittaisliikenteen kehittäminen

Yhteistyötahot: esitetään lisättäväksi Helsingin kaupungin liikennelaitos (HKL)

Toimenpide 7. Raideliikenteen kehittäminen

Yhteistyötahot: esitetään lisättäväksi Helsingin kaupungin liikennelaitos (HKL)

Toimenpide 9. Joukkoliikenteen matkustajainformaation ja aikataulutiedon parantaminen

Yhteistyötahot: esitetään lisättäväksi Helsingin kaupungin liikennelaitos (HKL)

Toimenpide 11. Liikennevirtojen ohjaus

Yhteistyötahot: esitetään lisättäväksi Helsingin kaupungin liikennelaitos (HKL)

4. Pienpoltto

Ohjelman tavoitteena on ohjata vähäpäästöisten lämmitysjärjestelmien käyttöön. Rohkaistaessa kiinteistöjä luopumaan öljylämmityksestä on huolehdittava riittävästä tiedottamisesta öljysäiliöiden ja – putkistojen asianmukaisesta poistamisesta. Vanhojen tulisijojen ja hormien jäädessä käyttöön lämmitysmuotojen vaihtuessa on huolehdittava tulisijojen ja hormien kunnosta ja soveltuvuudesta toisenlaiselle polttoaineelle. Vanhoja tulisijoja uusittaessa on otettava huomioon tulisijojen ja hormien turvallinen liittäminen toisiinsa.

Ohjelman toteutumisen seuranta

YTV:n ilmansuojelun toimintaohjelmaan sisältyvät toimenpiteiden seuranta ja mittarit. Espoon ohjelmaan on kirjattu ohjelman toteutumisen seuranta. Kaupunginhallitus esittää, että käytettäviä mittareita täsmennettäisiin.

Tärkeimmät toimenpiteet

YTV:n toimintaohjelmassa toimenpiteistä on nostettu esiin kymmenen kärkikokonaisuutta, joiden toteuttamista pidetään ensisijaisena. Kaupunginhallitus katsoo, että myös Espoon toimintaohjelmassa olisi hyvä esittää erikseen tärkeimpinä pidetyt toimenpiteet.

Kauniaisten ilmansuojelun toimintaohjelma

1. Maankäytön ja liikenteen suunnittelu

Maankäytön suunnittelussa tulee osoittaa tankkausasemille turvalliset sijoituspaikat, joissa on otettu huomioon riittävät suojaetäisyydet.

2. Liikenne

Esitetään lisättäväksi: Kauniaisten kaupunki osallistuu liikenneministeriön johtamaan pääkaupunkiseudun ruuhkamaksuja koskevaan selvitystyöhön.

Toimenpide 5. Julkisen poikittaisliikenteen kehittäminen

Yhteistyötahot: esitetään lisättäväksi Helsingin kaupungin liikennelaitos (HKL)

Toimenpide 8. Liikennevirtojen ohjaus

Yhteistyötahot: esitetään lisättäväksi Helsingin kaupungin liikennelaitos (HKL)

Toimenpide 9. Joukkoliikenteen turvallisuuden ja esteettömyyden parantaminen

Yhteistyötahot: esitetään lisättäväksi Helsingin kaupungin liikennelaitos (HKL)

4. Pienpoltto

Ohjelman tavoitteena on ohjata vähäpäästöisten lämmitysjärjestelmien käyttöön. Rohkaistaessa kiinteistöjä luopumaan öljylämmityksestä on huolehdittava riittävästä tiedottamisesta öljysäiliöiden ja -putkistojen asianmukaisesta poistamisesta. Vanhojen tulisijojen ja hormien jäädessä käyttöön lämmitysmuotojen vaihtuessa on huolehdittava tulisijojen ja hormien kunnosta ja soveltuvuudesta toisenlaiselle polttoaineelle. Vanhoja tulisijoja uusittaessa on otettava huomioon tulisijojen ja hormien turvallinen liittäminen toisiinsa.

Toteutuksen seuranta

YTV:n ilmansuojelun toimintaohjelmaan sisältyvät toimenpiteiden seuranta ja mittarit. Kauniaisten ohjelmaan on kirjattu ohjelman toteutumisen seuranta-aikataulu. Kaupunginhallitus esittää, että käytettäviä mittareita täsmennettäisiin.

Tärkeimmät toimenpiteet

YTV:n toimintaohjelmassa toimenpiteistä on nostettu esiin kymmenen kärkikokonaisuutta, joiden toteuttamista pidetään ensisijaisena. Kaupunginhallitus katsoo, että myös Kauniaisten toimintaohjelmassa olisi hyvä esittää erikseen tärkeimpinä pidetyt toimenpiteet.

Vantaan ilmansuojelun toimintaohjelma

1. Maankäytön ja liikenteen suunnittelu

Maankäytön suunnittelussa tulee osoittaa tankkausasemille turvalliset sijoituspaikat, joissa on otettu huomioon riittävät suojaetäisyydet.

2. Liikenne

Esitetään lisättäväksi: Vantaan kaupunki osallistuu liikenneministeriön johtamaan pääkaupunkiseudun ruuhkamaksuja koskevaan selvitystyöhön.

Toimenpide 7. Poikittaisen joukkoliikenteen kehittäminen

Yhteistyötahot: esitetään lisättäväksi Helsingin kaupungin liikennelaitos (HKL)

Toimenpide 8. Joukkoliikenteen subvention nosto

Yhteistyötahot: esitetään lisättäväksi Helsingin kaupungin liikennelaitos (HKL)

Toimenpide 9. Joukkoliikenteen toimintaedellytysten parantaminen

Yhteistyötahot: esitetään lisättäväksi Helsingin kaupungin liikennelaitos (HKL)

Toimenpide 10. Kehitetään mahdollisuutta kulkea vapaa-ajanmatkat joukkoliikenteellä

Yhteistyötahot: esitetään lisättäväksi Helsingin kaupungin liikennelaitos (HKL)

4. Pienpoltto

Ohjelman tavoitteena on ohjata vähäpäästöisten lämmitysjärjestelmien käyttöön. Rohkaistaessa kiinteistöjä luopumaan öljylämmityksestä on huolehdittava riittävästä tiedottamisesta öljysäiliöiden ja -putkistojen asianmukaisesta poistamisesta. Vanhojen tulisijojen ja hormien jäädessä käyttöön lämmitysmuotojen vaihtuessa on huolehdittava tulisijojen ja hormien kunnosta ja soveltuvuudesta toisenlaiselle polttoaineelle. Vanhoja tulisijoja uusittaessa on otettava huomioon tulisijojen ja hormien turvallinen liittäminen toisiinsa.

Seuranta ja mittarit

YTV:n ilmansuojelun toimintaohjelmaan sisältyvät toimenpiteiden seuranta ja mittarit. Kaupunginhallitus esittää, että myös Vantaan ohjelmaan lisättäisiin toimenpiteiden seuranta sekä käytettävät mittarit.

Tärkeimmät toimenpiteet

YTV:n toimintaohjelmassa toimenpiteistä on nostettu esiin kymmenen kärkikokonaisuutta, joiden toteuttamista pidetään ensisijaisena. Kaupunginhallitus katsoo, että myös Vantaan toimintaohjelmassa olisi hyvä esittää erikseen tärkeimpinä pidetyt toimenpiteet.

Kaupunginhallitus toteaa lopuksi, että ohjelmien hyväksymisen jälkeen on tärkeää alkaa aktiivisesti toteuttaa esitettyjä toimenpiteitä. Siihen vaaditaan henkilö- ja taloudellisia resursseja, jotka YTV:n ja kunkin kaupungin tulee ottaa toimintaa ja taloutta suunnitellessaan huomioon.

Kirje Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnalle (YTV) ja pöytäkirjanote satamalautakunnalle, tekniselle lautakunnalle, pelastuslautakunnalle, kiinteistölautakunnalle, terveyslautakunnalle, joukkoliikennelautakunnalle, ympäristölautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja rakennuslautakunnalle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITTEET	Liite 1	Ilmansuojelun toimintaohjelmien taustatiedot
	Liite 2	Yhteenveto pääkaupunkiseudun ilmansuojelun toimintaohjelman toimenpiteistä ohjelmanlaatijatahoittain
	Liite 3	YTV:n sekä Espoon, Kauniaisten ja Vantaan kaupunkien ilmansuojelun toimintaohjelmien 2008 - 2016 luonnokset
	Liite 4	Helsingin kaupungin ilmansuojelun toimintaohjelma 2008 - 2016

ESITYS UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE STORA ENSO OYJ:N PÄÄKONTTORIRAKENNUKSEN SUOJELEMISEKSI RAKENNUSSUOJELULAILLA

Khs 2008-358

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (7.2.2008) mm. seuraavaa:

Kohteen sijainti Kohde sijaitsee 8. kaupunginosassa (Katajanokka) korttelin nro 142 tontilla nro 1 osoitteessa Kanavaranta 1.

Lähtökohdat Alvar Aalto Säätiö esitti kirjeessään kaupunginhallitukselle 12.6.2000, että vailla suojelua olevien Alvar Aallon suunnittelemien Helsingissä sijaitsevien kohteiden arvo ja merkitys selvitettäisiin ja mahdollinen suojelu ja sen tavoitteet määriteltäisiin asemakaavassa. Kaupunginhallitus päätti 18.12.2000 asettaa kyseiset kohteet rakennuskieltoon.

Alvar Aallon Helsinkiin suunnittelemista yhteensä 19 rakennuksesta tai rakennusryhmästä neljä on tällä hetkellä suojeltu rakennussuojelulailla ja kaksitoista kohdetta asemakaavalla. Kolmen rakennuksen suojelukysymys on vielä selvittämättä, näistä yksi on Stora Enso Oyj:n pääkonttorirakennus.

Stora Enso Oyj:n pääkonttorirakennus sijaitsee valtakunnallisesti arvokkaalla Katajanokan alueella (Rakennettu kulttuuriympäristö, Museovirasto, 1993). Ympäristöministeriön 8.11.2006 vahvistamassa Uudenmaan maakuntakaavassa Stora Enso Oyj:n pääkonttorin tontti on keskustatoimintojen aluetta. Lisäksi sitä koskee merkintä, jonka mukaan se on kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeää aluetta. Helsingin yleiskaava 2002:ssa (kaupunginvaltuusto 26.11.2003, tullut kaava-alueella voimaan 23.12.2004) tontti kuuluu kerrostalovaltaiseen alueeseen, joka varataan asumista ja toimitiloja varten. Tontti ympäristöineen on yleiskaavassa merkitty kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti tai maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi alueeksi, jota kehitetään siten, että sen arvot ja ominaisuudet säilyvät.

Tontilla on voimassa asemakaava nro 4723 (vahvistettu 21.5.1960). Kaavan mukaan alue on liikerakennuksen korttelialuetta (AL). Tontilla on voimassa maankäyttö- ja rakennuslain 53 §:n 1 momentin mukainen rakennuskielto asemakaavan muuttamiseksi. Kielto on voimassa 11.10.2008 saakka. Tontti on yksityisomistuksessa.

Stora Enso Oyj:n pääkonttorirakennus

Alvar Aalto suunnitteli Enso Gutzeitille 1930-luvulla alkaen lukuisia eri kohteita, Katajanokan vuonna 1961 valmistunut pääkonttori jäi viimeiseksi Aallon yhtiölle suunnittelemaksi rakennukseksi. Enso Gutzeitin pääkonttori siirtyi sodan jälkeen Ensosta Imatralle, josta se pian siirtyi Helsinkiin ja toimi täällä eri osoitteissa ennen Katajanokan toimitalon rakentamista. Uuteen rakennukseen pääkonttoritoiminnat siirtyivät keskustan Sokoksen talosta.

Pääkonttorirakennus kytkeytyy itsenäisenä monumenttina laajempaan kaupunkikuvalliseen kokonaisuuteen. Sillä on erityinen merkitys Katajanokan kaupunginosan porttina sekä lisäksi merenrantamaisemaan sijoittuvana maamerkkinä. Rakennus päättää Pohjoisesplanadin ja Kauppatorin ympäristön uusrenessanssi- ja empiretyylisten rakennusten reunustaman katunäkymän. Kerrotaan, että Alvar Aalto yhdisti näkymän mielessään italialaisen rantakadun maisemaan ja halusi liittää pääkonttorirakennuksen tähän kokonaisuuteen. Työtä aloittaessaan Alvar Aalto tutki huolellisesti rakennuksen vaikutusta ympäröivään miljööseen. Hänen aloitteestaan tontille alun perin aiottua rakennusoikeutta pienennettiin siten, että rakennusmassa madaltui.

Rakennuksen vahva ominaispiirre on sen julkisivupinnan säännöllinen rytmi, marmorikentistä ja suurista neliömäisistä ikkunoista muodostuva verkkomainen rakenne. Sama ratkaisu esiintyi kaikissa Aallon Helsingin keskustaan suunnittelemissa toimisto- ja liiketaloissa. Kaakon puoleinen julkisivu on poikkeuksellisesti umpinainen, koska alun perin varauduttiin rakennuksen laajentamiseen. Aalto laati laajennussuunnitelmia 1970-luvulla. Uspenskin katedraalin suuntaan rakennuksessa on syvennys, joka antaa tilaa monumentaaliselle sakraalirakennukselle. Rakennuksen ylimmät kerrokset on terassoitu ja ylimpään kerrokseen liittyy laaja oleskelutasanne.

Pääkonttorirakennuksen pääasiallinen julkisivumateriaali oli alun perin italialaista Carraran marmoria. Italia oli Alvar Aallolle läpi hänen uransa erittäin tärkeä ja keskeinen inspiraation lähde, sikäli myös italialaisella materiaalilla on hänelle erityinen merkitys. Aalto koki marmorin erityisen arvokkaana materiaalina, jolla hän korosti useiden rakennustensa merkityksellisyyttä. Enso Gutzeitin, nykyisen Stora Enson kansallinen merkittävyys suomalaisena metsäteollisuusyhtiönä sekä rakennuksen kaupunkikuvallinen asema olivat syitä korostaa sen erityisyyttä materiaalivalinnan kautta. Myös muut julkisivumateriaalit ovat arvokkaita: sokkeli on graniittia, julkisivun metalliosissa on käytetty kuparia ja messinkiä.

Vuonna 2001 tutkittiin marmorijulkisivun kunto ja todettiin, että marmorilaatat olivat menettäneet lujuuttaan. Lisäksi laatat olivat likaantuneet, monet niistä halkeilleet ja käyristyneet. Kiven huokoisuus ja vedenimukyky olivat huomattavan suuret. Julkisivupinnan uusiminen oli siten ajankohtaista. Omistajan aikomuksena oli ensin korvata marmori graniitilla, mutta lopulta päädyttiin valitsemaan alkuperäinen materiaali eli marmori. Uusi kiviaines ei kuitenkaan ole Carraran marmoria.

Rakennuksen maantasokerroksessa oli alun perin tilavan sisääntuloaulan lisäksi Finnlines-yhtiön lipunmyyntikonttori, laivanvarustamon miehistön tiloja, varastoja ja toimistohuoneita. Entinen lipunmyyntikonttori on sittemmin muutettu auditorioksi. Kolme toimistokerrosta (2.–4.) ovat keskenään lähes samanlaisia. Toimistosolut ryhmittyvät kerrosaulan ja leveiden käytävien varrelle. Pohjaratkaisun luonteenomainen ominaispiirre ovat toimistosoluihin liittyvät etuhuoneet. Toisessa kerroksessa on alun perin asuntona toiminut tilakokonaisuus, jota nykyisin käytetään vierasmajoitustilana. Viides kerros johtajiston tiloineen poikkeaa sisustusratkaisuiden ja -materiaalien puolesta muista toimistokerroksista. Kuudennessa, pinta-alaltaan muita pienemmässä kerroksessa on juhlava aula, kabinetteja sekä henkilökunnan ruokala. Kattoterassi kiertää tiloja kahdella puolella. Seitsemäs kerros sisältää teknisiä tiloja. Rakennuksessa on kaksi kellarikerrosta, joista ylemmässä on pysäköintitiloja, alemmassa teknisiä tiloja.

Sisätiloissa on käytetty lukuisia eri materiaaleja tilojen hierarkian mukaisesti. Lattiamateriaali vaihtelee travertiinista ja mosaiikkibetonista tammiparkettiin, kokolattiamattoon ja linoleumiin. Lasketut katot ovat sisustuksen tyypillinen piirre. Edustavimmissa tiloissa ne ovat puuta. Myös ovien materiaali vaihtelee tilan käyttötarkoituksen mukaisesti. Pääsisäänkäynnissä ja pääportaikossa ne ovat pronssia, toimistokerrosten ovet ovat pääasiassa maalattua puuta, hierarkkisesti korkeammissa toimistotiloissa on punahonkaviilutettuja ovia. Ovien vetimet ovat pääosin Aallon sarjatuotantoa, mutta jotkut niistä ovat nimenomaan tähän rakennukseen suunniteltuja. Pääsisäänkäynnin, aulatilojen, ruokalan ja terassin valaisimet on suunniteltu tähän taloon. Koko sisätila kiinteine ja myös irtaimine kalusteineen muodostaa erittäin olennaisen osan rakennuksen arkkitehtonisesta arvosta.

Sisätilat ovat varsin hyvin säilyneet lähes alkuperäisasussaan. Monia pieniä muutoksia ja korjauksia on toki vuosikymmenten varrella jouduttu tekemään. Lähes poikkeuksetta ne on toteutettu Aallon alkuperäisen suunnitelman hengen mukaisesti. Toimistokerroksissa on tehty väliseinämuutoksia ja joitakin käytäväseinän sisäikkunoita on rakennettu umpeen. Käytäville on jouduttu sijoittamaan kiintokalusteita, ja siten alun perin väljä käytävätila on joissain paikoin muuttanut luonnettaan. Kattokerroksen ikkunat on uusittu alkuperäisestä oleellisesti poikkeavalla tavalla, sillä niiden sisäosat ovat teakia ja ulko-osa mäntyä. Alkuperäisratkaisun mukaan ikkunan karmit ja puitteet ovat teakia ja sisäpuitteen reunassa kulkee punahonkalista.

Pääkonttorirakennuksen suojelukysymys

Stora Enso Oyj:n pääkonttorirakennuksen suojelukysymys tuli ajankohtaiseksi, kun esille tuli tarve huonokuntoisen marmorisen julkisivun korjaamiseen ja ilmeni omistajan aikomus korvata alkuperäinen materiaali graniitilla. Siinä vaiheessa käynnistettiin asemakaavan muutoksen valmistelu ja lähes yhtäaikaisesti Docomomo Suomi Finland ry teki esityksen rakennuksen suojelemiseksi rakennussuojelulain nojalla.

Julkisivukorjaus

Rakennusvalvontavirastoon jätettiin poikkeamislupahakemus 4.3.2005 Stora Enso Oyj:n julkisivukiven vaihtamiseksi. Rakennuksen omistaja päätti kuitenkin syksyllä 2006 korjata julkisivun käyttäen marmoria. Paikalla suoritettiin koeasennuksia, joita esiteltiin rakennusvalvontavirastolle ja kaupunkikuvaneuvottelukunnalle. Rakennusvalvontaviraston mukaan rakennuksen alkuperäistä arkkitehtuuria kunnioittavat ja sen mukaiset ratkaisut eivät edellytä rakennus- tai toimenpidelupaa. Näin ollen poikkeamislupahakemus raukesi.

Esitys suojelusta rakennussuojelulain nojalla

Docomomo Suomi Finland ry teki esityksen 15.3.2005 Uudenmaan ympäristökeskukselle Stora Enso Oyj:n pääkonttorin suojelemiseksi rakennussuojelulain nojalla. Museovirasto ja Helsingin kaupunginhallitus puolsivat esitystä lausunnoissaan. Stora Enso Oyj yhtyi lausunnonantajien kantaan. Museoviraston mukaan kyseessä on rakennussuojelulain tarkoittama valtakunnallisesti merkittävä rakennus, jolla on huomattavaa kulttuurihistoriallista merkitystä, ja siksi se tulisi suojella rakennussuojelulain nojalla.

Uudenmaan ympäristökeskus hylkäsi rakennussuojeluesityksen 6.9.2005, sillä Helsingin kaupunki oli käynnistänyt asemakaavaprosessin, jonka tavoitteena oli rakennuksen mahdollisimman laaja suojelu. Lisäksi rakennushistorialliset selvitykset, myös rakennuksen sisätilojen osalta olivat keskeneräiset. Ympäristökeskus katsoi, että rakennuksen suojelu on mahdollista turvata maankäyttö- ja rakennuslain nojalla. Vasta asemakaavan muutoksen tultua voimaan voitaisiin täsmällisesti arvioida, toteutuuko rakennussuojelu riittävän laaja-alaisesti maankäyttö- ja rakennuslain nojalla. Sen jälkeen Uudenmaan ympäristökeskus olisi valmis harkitsemaan lisätoimenpiteitä.

Docomomo Suomi Finland ry, Helsingin kaupunginhallitus ja Stora Enso Oyj valittivat Uudenmaan ympäristökeskuksen päätöksestä ympäristöministeriöön.

Ympäristöministeriö hylkäsi valitukset 22.12.2005 ja katsoi, että rakennuksen suojeleminen rakennussuojelulain nojalla ei tässä vaiheessa ole perusteltua, koska puutteellisten selvitysten vuoksi rakennuksen sisätilojen suojelun tarvetta ja sisältöä ei ollut voitu täsmentää ja koska Helsingin kaupunki oli ryhtynyt laatimaan asemakaavan muutosta, jossa rakennus oli tarkoitus osoittaa suojelumerkinnällä ja antaa suojelumääräykset, joilla turvattaisiin rakennuksen ja kaupunkikuvan säilyminen sekä määriteltäisiin suojelun sisältöä myös sisätilojen osalta.

Docomomo Suomi Finland ry:n valitti ympäristöministeriön päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen 26.1.2006. Vastaselityksessään korkeimmalle hallinto-oikeudelle Stora Enso Oyj ilmoitti kantanaan, että Docomomo Suomi Finland ry:n valitus tulisi hyväksyä.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen 29.6.2006 ja totesi, ettei suojelu rakennussuojelulain nojalla ole tässä vaiheessa perusteltua. Perusteena oli tekeillä oleva asemakaavan muutos, jossa rakennus oli tarkoitus suojella ja antaa suojelumääräykset, joilla turvattaisiin rakennuksen ja kaupunkikuvan säilyminen ja määriteltäisiin suojelun sisältöä myös sisätilojen osalta.

Asemakaavan muutoksen valmistelu

Koska vuodelta 1960 peräisin oleva Stora Enso Oyj:n pääkonttorin tonttia koskeva asemakaava on vanhentunut erityisesti siitä puuttuvan suojelumääräyksen takia, kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosasto ryhtyi keväällä 2005 laatimaan asemakaavan muutosta.

Vireilletulosta ilmoitettiin osallisille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä (18.3.2005), jonka mukana lähetettiin osallistumis- ja arviointisuunnitelma (päivätty 18.3.2005) sekä asemakaavan muutosluonnos. Asemakaavan muutosluonnos oli nähtävänä kaupunkisuunnitteluvirastossa 29.3.–15.4.2005.

Kaavamuutoksen valmistelun yhteydessä tehtiin viranomaisyhteistyötä Helsingin kaupunginmuseon ja rakennusvalvontaviraston, Uudenmaan ympäristökeskuksen, Museoviraston sekä ympäristöministeriön kanssa. Lisäksi on tehty yhteistyötä Alvar Aalto Säätiön kanssa.

Asemakaavan muutosluonnoksessa esitettiin yksityiskohtaiset, myös rakennuksen sisätiloja koskevat suojelumääräykset.

Kaavamuutoksen valmisteluun liittyen saapui asemakaavaosastolle kirjeitse kaksi asemakaavan muutosluonnosta koskevaa viranomaiskannanottoa ja kolme mielipidettä.

Helsingin kaupunginmuseo (15.4.2005) puolsi asemakaavan muutosluonnoksen eteenpäin viemistä ja esitti, että kohteesta teetetään rakennushistorian selvitys.

Museovirasto (15.4.2005) katsoi, että suojelun kattavuus on sinänsä perusteltua, myös sen ulottaminen sisätiloihin. Museovirasto ei kuitenkaan halunnut vielä ottaa yksilöidysti kantaa suojelun sisältöön, koska ratkaisua suojelusta rakennussuojelulain nojalla ei vielä ollut tehty. Myös Museovirasto piti tärkeänä rakennuksen historian selvittämistä.

Senaatti-kiinteistöt (12.4.2005) ilmoitti, ettei sillä ole huomautettavaa asemakaavan muutosluonnokseen.

Kiinteistöosakeyhtiö Katajanokan Kanavaranta 1 (15.4.2005) piti asemakaavan muutosluonnosta maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteista ja hengestä poikkeavana. Mielipiteen esittäjä piti kaavaluonnoksen käyttötarkoitus- ja suojelumerkintää sekä julkisivumateriaalin määrittelyä liian tiukkoina ja epämääräisinä sekä toi esiin kannan, jonka mukaan rakennussuojelulain mukainen suojelu olisi omistajalle oikeudenmukainen.

Juha Karhula (16.3.2007) kommentoi pääkonttorirakennuksen ulkonäköä.

Asemakaavan muutoksen valmistelua jatkettiin korkeimman hallinto-oikeuden tehtyä kesällä 2006 päätöksensä, että rakennusta ei tässä vaiheessa suojella rakennussuojelulailla. Talvella 2007 valmistui Stora Enso Oyj:n teettämänä rakennushistoriaselvitys (Stora Enson pääkonttori. Rakennushistoriaselvitys, inventointi ja arvon määrittely, Arkkitehtitoimisto Ark-byroo, 12.3.2007). Kaavamuutoksen valmistelua jatkettaessa tehtiin edelleen yhteistyötä Alvar Aalto Säätiön, Helsingin kaupunginmuseon sekä Museoviraston kanssa. Museovirastolta pyydettiin esitystä asemakaavan muutosehdotuksen suojelumääräyksiksi.

Museovirasto esitti (20.6.2007) Stora Enso Oyj:n pääkonttoria koskevan sr-1-kaavamääräysten sisällöksi seuraavaa:

”Rakennustaiteellisesti, kaupunkikuvallisesti ja historiallisesti arvokas rakennus, jossa myös sisätilat tulee säilyttää. Rakennusta ei saa purkaa eikä siinä saa tehdä sellaisia korjaus- tai muutostöitä, jotka heikentävät sen rakennustaiteellista, kaupunkikuvallista tai historiallista arvoa tai muuttavat arkkitehtuurin ominaispiirteitä. Mikäli rakennuksessa on aikaisemmin tehty tällaisia toimenpiteitä, on ne korjaus- ja muutostöiden yhteydessä korjattava historiallisia arvoja kunnioittaen ja arkkitehtuurin ominaispiirteet palauttaen.

Rakennusta tulee käyttää, hoitaa ja korjata sen rakennustaiteellisen, kaupunkikuvallisen ja historiallisen arvon edellyttämällä tavalla.

Rakennuksen ulkoasua, mukaan lukien rakenteet, sisäänkäyntiarkadi, kattoterassit ja ulkovalaisimet sekä seinäpinnoitteet ja julkisivun detaljit, tulee hoitaa ja korjata siten, että niiden korkeatasoinen arkkitehtoninen luonne säilyy. Korjauksissa on käytettävä Alvar Aallon alkuperäistoteutuksen mukaisia materiaaleja. Julkisivumateriaalin tulee olla värisävyltään ja kuvioinniltaan alkuperäisen mukaista marmoria. Alkuperäiset ikkunat ja ovet tulee säilyttää.

Nykyisen vesikaton yläpuolelle ei saa sijoittaa teknisiä laitteita eikä muitakaan rakennelmia.

Rakennuksen sisätiloissa suojelu koskee tilajakoa, rakenteita sekä alkuperäistä kiinteää sisustusta ja kalustusta. Ovet painikkeineen, ikkunat yksityiskohtineen, säleikkökatot ja valaisimet sekä lattiamateriaalit ja seinäpinnoitteet tulee säilyttää ja tarvittaessa korjata alkuperäistoteutuksen mukaisina.

Ensimmäisen kerroksen sisääntuloaula sekä porrashuone lasioviseinineen sekä 5. ja 6. kerroksen toimisto- ja kokous- aula- ja ravintolatilat tulee säilyttää alkuperäisasussaan. 2.–4. kerroksessa voidaan tehdä toimistokäytön edellyttämiä vähäisiä ja tilojen alkuperäisen luonteen huomioon ottavia muutoksia.

Rakennuksessa tehtävistä muutos- ja korjaustöistä on kuultava Museovirastoa ja pyydettävä kaupunginmuseon lausunto. Museoviranomaisilla on oikeus antaa ohjeita suojelumääräysten soveltamisesta.”

Kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosasto laati luonnoksen asemakaavan muutosehdotukseksi (19.9.2007) Museoviraston lausunnon mukaisesti ja lähetti sen rakennuksen omistajalle (Kiinteistö Oy Katajanokan Kanavaranta 1) kommentoitavaksi. Kommentissaan (15.11.2007) rakennuksen omistaja toteaa, että ”luonnoksen suojelua täsmentävissä määräyksissä tuodaan esille sellaisia vahvasti kiinteistön käyttöön, ylläpitoon ja talouteen vaikuttavia seikkoja, että tämä ei ole mahdollista MRL:n puitteissa”. Omistajan mukaan kiinteistön suojelu kuuluu rakennussuojelulain piiriin, mikäli näin vahvasti ohjaavia suojelumääräyksiä halutaan viedä läpi. Omistaja esitti myös joitakin määräyksen sisältöä koskevia huomautuksia sekä totesi, että luonnoksen määräykset edellyttäisivät useiden tavanomaisten hoito- ja kunnostustoimenpiteiden yhteydessä poikkeamia asemakaavan määräyksistä asiaan kuuluvine lausuntoineen.

Kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosasto pyysi myös ympäristöministeriötä kommentoimaan asemakaavan muutosehdotukseksi laaditun luonnoksen (19.9.2007) suojelumääräystä. Ympäristöministeriöstä saadun kommentin mukaan alkuperäisen kiinteän sisutuksen ja kalustuksen, ovien ja niiden painikkeiden, säleikkökattojen, valaisinten, lattiamateriaalien tai seinäpinnoitteiden muuttaminen ei edellytä maankäyttö- ja rakennuslain tarkoittamaa lupaa, joten niiden säilymisen valvonta olisi lähes mahdotonta. Lisäksi ympäristöministeriön mukaan vain kaikkein julkisimman luonteisiksi tulkittavista tiloista voitaisiin esittää asemakaavamääräyksiä.

Johtopäätökset Pääkonttorirakennus on rakennussuojelulain tarkoittama kohde, jolla on huomattavaa valtakunnallista merkitystä. Rakennus sijaitsee valtakunnallisesti merkittävällä Katajanokan alueella (Rakennettu kulttuuriympäristö, Museovirasto, 1993). Lisäksi rakennuksen suunnittelijalla on suuri kansallinen merkitys suomalaisen modernin arkkitehtuurin mestarina.

Rakennussuojelulakia sovelletaan kohteisiin, joilla on kulttuurihistoriallista merkitystä rakennushistorian, rakennustaiteen, rakennustekniikan, erityisten ympäristöarvojen, rakennuksen käytön tai siihen liittyvien tapahtumien tai rakennuksen ainutlaatuisuuden tai tyypillisyyden kannalta. Stora Enso Oyj:n pääkonttorirakennuksen tapauksessa toteutuvat nämä edellytykset. Rakennus sisätiloineen on kulttuurihistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti erittäin arvokas ja harvinaisen hyvin alkuperäisasussaan säilynyt kokonaistaideteos. Se on yksi Alvar Aallon suunnittelemista huomattavista toimistorakennuksista ja eräs 1960-luvun arkkitehtuurin avainkohde Helsingissä ja lisäksi huomattava kaupunkikuvallinen maamerkki. Lisäksi rakennuksella on symbolimerkitys Suomelle tärkeän metsäteollisuuden pääkonttorina.

Rakennussuojelulaki antaa suojelun toteutumisesta vastaaville viranomaisille oikeuden valvoa rakennuksessa, ja erityisesti sen sisätiloissa, tapahtuvia mahdollisia muutoksia. Maankäyttö- ja rakennuslaissa ei tällaisesta oikeudesta säädetä.

Maankäyttö- ja rakennuslakiin ei sisälly erityistä mainintaa sisätilojen suojelusta. Ympäristöministeriön ohjeen (Asemakaavamerkinnät ja ‑määräykset, Ympäristöministeriö, 2003) mukaan rakennuksen sisätiloja koskevat suojelumääräykset eivät yleensä kuulu asemakaavaan. Sisätilojen suojelumääräyksiä voidaan antaa erityistapauksissa esimerkiksi porrashuoneista tai huonejaon säilyttämisestä. Oppaan mukaan rakennussuojelulain mukainen menettely tulee yleensä harkittavaksi silloin, jos halutaan suojella myös kiinteä sisustus. Rakennussuojelulain 2 §:n mukaan lain mukainen suojelu voi koskea myös rakennukseen kuuluvaksi luettavaa kiinteää sisustusta.

Stora Enson pääkonttorirakennuksen kaltaisen kokonaistaideteoksen sisustuksen sisätilojen suojelu ei voi rajoittua ohjeen mainitsemiin huonejaon säilyttämistä tai porrashuoneen suojelua koskeviin määräyksiin, vaan sisätiloja koskevien suojelumääräysten tulisi ulottua useimmissa huonetiloissa myös kiinteään sisustukseen. Sisätilojen säilyminen muodostaa myös laajuudeltaan merkittävän osan rakennuksen suojelun tarpeesta.

Edellä esitettyyn viitaten kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa, että asemakaavalla ei Stora Enso Oyj:n pääkonttorinrakennuksen tapauksessa kyetä tarpeellisessa määrin turvaamaan kohteen huomattavien rakennustaiteellisten ja kulttuurihistoriallisten arvojen säilymistä. Kun kysymyksessä on lisäksi valtakunnallisesti merkittäväksi arvioitu rakennus, olisi tarkoituksenmukaista, että suojelu tapahtuisi rakennussuojelulain nojalla.

Lautakunta esittää, että kaupunginhallitus tekisi Uudenmaan ympäristökeskukselle esityksen Stora Enso Oyj:n pääkonttorirakennuksen suojelemiseksi rakennussuojelulain nojalla

Kaj toteaa, että rakennussuojelulain (18.1.1985/60) 7 §:n mukaisesti esityksen rakennuksen saattamisesta suojeltavaksi saa tehdä rakennuksen omistaja, valtion viranomainen, kunta, jonka alueella rakennus sijaitsee, sekä maakuntaliitto ja rekisteröity yhdistys, joka sijaitsee rakennuksen sijaintipaikkakunnalla.

Asemakaavoitusprosessin kuluessa Museovirasto on täsmentänyt luettelon rakennuksen rakennustaiteellisista, kaupunkikuvallisista ja historiallisista arvoista. Tässä yhteydessä on käynyt ilmi, ettei rakennuksen huomattavien suojeluarvojen turvaaminen ja siihen velvoittavien määräysten antaminen ole mahdollista maankäyttö- ja rakennuslain nojalla. Tämän vuoksi uuden suojeluesityksen tekeminen on tarpeen.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee tehdä Uudenmaan ympäristökeskukselle esityksen 8. kaupunginosan (Katajanokka) korttelin nro 142 tontilla nro 1 (Kanavaranta 1) sijaitsevan rakennuksen suojelemisesta rakennussuojelulain nojalla edellä esityslistalta ilmenevillä, kaupunkisuunnittelulautakunnan esityksen mukaisilla perusteilla.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnittelulautakunnalle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITE

Valokuvia (Stora Enso Oyj:n pääkonttori Kajatanokalla)

LAUSUNTO YMPÄRISTÖMINISTERIÖLLE MAANKÄYTTÖ- JA RAKENNUSLAIN MUUTTAMISESTA

Khs 2007-1657

Kaj ilmoittaa, että ympäristöministeriö on 19.2.2008 saapuneella kirjeellään pyytänyt kaupungin lausuntoa ehdotuksesta maankäyttö- ja rakennuslain muutosta koskevaksi hallituksen esitykseksi 15.3.2008 mennessä (Lisäaika 1.4.2008 saakka).

Lausuntopyynnön mukaan hallituksen esitys (HE) pyritään antamaan eduskunnalle mahdollisimman pian. Esitys sisältää jo aikaisemmin, vuoden 2007 kesällä lausuntokierroksella olleita lainmuutoksia, joita on lausuntokierroksella saadun palautteen pohjalta tarkistettu.

Hallituksen esitykseen on lisäksi sisällytetty selvitysmies Lauri Tarastin viime vuoden joulukuussa tekemät ehdotukset kaavoituksen sujuvoittamiseksi tonttitarjonnan lisäämiseksi. Ehdotukset on niin ikään otettu osaksi asuntopoliittisen työryhmän ehdotuksia valtioneuvoston asuntopoliittiseksi toimenpideohjelmaksi.

Hallituksen esitys -ehdotuksen pääasiallinen sisältö on seuraava:

Esityksessä ehdotetaan maankäyttö- ja rakennuslakiin muutoksia, joilla pyritään sujuvoittamaan kaavoitus- ja lupamenettelyjä ja parantamaan muutoinkin lain toimivuutta sekä osaltaan vaikuttamaan ilmastonmuutoksen hillintään.

Asemakaavoitukseen ehdotetaan otettavaksi valituslupajärjestelmä silloin kun asemakaava on oikeusvaikutteisen yleiskaavan alueella. Valituslupajärjestelmän piiriin ehdotetaan otettavaksi myös suunnittelutarveratkaisut sekä poikkeamispäätökset. Poikkeamisjärjestelmää ehdotetaan kehitettäväksi mahdollistamalla alueellinen poikkeaminen olemassa olevassa rakennuskannassa sekä tarkistamalla toimivaltaa koskevaa säännöstä.

Rakennuslupamenettelyä ehdotetaan joustavoitettavaksi laajentamalla harkintavaltaa poikkeamiseen kaavasta tai muista määräyksistä luvan yhteydessä.

Vuorovaikutuksen edistämiseksi kunta velvoitetaan antamaan perusteltu vastaus kaavasta muistutuksen tehneelle ilman sen pyytämistä.

Kaukolämpöverkkoon liittymisvelvollisuudesta ehdotetaan mahdolliseksi määrätä asemakaavassa.

Pääkaupunkiseudun kaupungeille ehdotetaan säädettäväksi velvollisuus laatia yhteinen yleiskaava. Oikeusvaikutteiseen yleiskaavaan liitettäisiin mahdollisuus vähentää valtion ohjausta luopumalla vuosittaisesta kehittämiskeskustelusta, kaavoihin kohdistuvasta oikaisukehotusmenettelystä sekä siirtämällä vielä valtiolla oleva poikkeamistoimivalta kaupungeille.

Maaseudun kylien asuinrakentamista helpotetaan mahdollistamalla yleiskaavan käyttäminen rakentamisen ohjaamiseen. Rakennusluvan ja purkamisluvan välistä suhdetta selkeytetään ottamalla purkamisluvan edellytykset huomioon myös silloin, kun purkaminen sisältyy rakennuslupaan. Purkamisen sisältävästä rakennusluvasta ehdotetaan annettavaksi valitusoikeus alueelliselle ympäristökeskukselle.

Yksityisen maan sisällyttämistä kansallisen kaupunkipuiston alueeseen ehdotetaan helpotettavaksi. Puiston perustamisedellytyksiin ehdotetaan lisättäväksi luonnon monimuotoisuuden näkökulma. Puiston hoito- ja käyttösuunnitelman laatimismenettelyä ehdotetaan joustavoitettavaksi.

Kunnan rakennuslupamaksujen ulosottaminen ehdotetaan mahdolliseksi lainsäännöksellä ilman eri päätöstä.

Katujen nimien muuttamista helpotetaan.

Lisäksi lakiin esitetään muiden lakien muutoksista johtuvia ja eräitä teknisiä tarkistuksia.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan ensi tilassa sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

./. Hallituksen esitystä koskevan ehdotuksen rinnakkaisteksti on tämän asian esityslistan liitteenä.

Kaj ilmoittaa, että ehdotuksesta on pyydetty kaupunkisuunnitteluviraston, kiinteistöviraston, rakennusvalvontaviraston, kaupunginmuseon, hallintokeskuksen oikeuspalveluiden, rakennusviraston ja Helsingin Energian lausunnot.

Lausunnot Rakennusvalvontavirasto toteaa (6.3.2008) mm., että ehdotus purkamisluvan ja rakennusluvan välisen suhteen selkiyttämisestä on kehittynyt viraston toivomaan suuntaan kesän 2007 ehdotukseen verrattuna.

Valituslupa

Esitysluonnoksen perustavoite, sujuvoittaa kaavoitus- ja lupamenettelyjä, saa viraston tuen. Kaavapäätösten ripeämpi täytäntöönpanokelpoisuus on helpotus myös lupaviranomaisen näkökannalta. Valituslupajärjestelmän käyttöönotto kaava-asioissa on perusteltua.

Hiukan sama pätee suunnittelutarveratkaisuihin ja poikkeamispäätöksiin, joihin valituslupajärjestelmä myös ulotettaisiin samaan tapaan kuin 1.3.2007 voimaan tulleella lainmuutoksella jo tehtiin muun muassa rakennuslupien ja toimenpidelupien osalta. Huomiota kiinnittää lähinnä se, ettei valituslupajärjestelmä koskisi kuitenkaan purkamislupia. Kuinka tilanne on ymmärrettävä tapauksissa, joissa purkaminen sisältyy rakennuslupaan? Asia voi jäädä tulkinnalliseksi, ottaen huomioon ehdotettu muutos lain 135 §:ään (uusi 3 momentti).

Kestävän lämmitysjärjestelmän edistäminen

Ehdotettu uusi säännös (57 a §) on Helsingin kannalta melko marginaalinen. Jo nyt on Helsingin rakennusten lämmityslähteenä pinta-alan mukaan laskettuna kaukolämmön osuus 86 prosenttia (lähde: Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030, siv. 32). Siitä huolimatta on säännös luonnollisesti asianmukainen.

Merkityksellisempää Helsingin kannalta olisi laajentaa säännöksen soveltaminen koskemaan kaukojäähdytystä. Kaukojäähdytys olisi sekä energiatehokkaampi, ympäristöystävällisempi (päästöt) että kaupunkikuvallisesti parempi ratkaisu kuin rakennuskohtaiset järjestelmät. Ehdotettuun uuteen säännökseen tulisi lisätä kaukolämpöverkon lisäksi kaukojäähdytys tai sitä tarkoittavat keskitetyt järjestelmät. Sama koskee alueellisia jätteiden keräysjärjestelmiä, esimerkiksi maanalaista imutekniikkaa. Siitäkin pitää olla mahdollisuus määrätä asemakaavassa.

Säännösteknisenä huomiota todettakoon, että esitysluonnoksessa on rinnakkaistekstin johdannosta, jossa luetellaan esitettävät muutokset ja lisäykset, jäänyt 57 a § pois.

Purkamislupa

Rakennusvalvonnan suurin huoli kesällä 2007 vireillä olleesta ehdotuksesta kohdistui valitusoikeuden laajentamiseen purkamisluvan kaltaiseksi tilanteissa, joissa rakennuksen purkaminen on osa rakennuslupaharkintaa. Nyt valitusoikeus on laajennettu koskemaan vain alueellista ympäristökeskusta. Kehityssuunta on oikea.

Vielä voi kuitenkin kysyä tarvetta laventaa em. tilanteissa luvan myöntämisen edellytykset noudattamaan itsenäisen purkamisluvan edellytyksiä. Tärkein rakennusluvan myöntämisen edellytyksistä on hankkeen kaavan mukaisuus. Olemassa olevan rakennuskannan tulevaisuus ratkaistaan asemakaavatasolla. Ehdotettu säännös avaa, ainakin teoreettisella tasolla, uudelleen harkintaan aivan uusienkin asemakaavojen alueella purkamisen sallivat kaavaratkaisut, jotka ovat mahdollisesti jo käyneet läpi valituskierroksen. Alueellisella ympäristökeskuksella on mahdollisuus jo nyt omasta aloitteestaan saattaa vireille rakennuksen suojelua koskeva asia. Edellytysharkinnan laajennus merkitsee usein tarvetta lausuntojen hankkimiseen. Tämä on taas omiaan hidastamaan lupaprosessia. Käy siis päinvastoin kuin esityksen tärkeimmäk-si tavoitteeksi on kirjattu: lupaprosessi ei sujuvoidu vaan hidastuu.

Jos ehdotettu lain muutos toteutuu, tullee samalla harkittavaksi maankäyttö- ja rakennusasetuksen 69 §:n muuttaminen.

Poikkeaminen

Virasto kiinnitti huomiota jo lausunnossaan elokuulla 2007 huomiota siihen, että ehdotettu alueellinen poikkeamispäätös on tarpeettomasti rajattu koskemaan asemakaava-alueella olemassa olevia asuinrakennuksia. Rakennuslaki oli tältä osin väljä ja mahdollisti yleisesti alueellisten poikkeuslupien käytön. Miksi nyt tarvitaan tiukempaa rajausta?

Jos em. rajauksesta pidetään kiinni, niin pitäisikö johdonmukaisuuden nimissä myös lain 172 §:n uudessa 3 momentissa puhua asuinrakennuksista?

Vähäistä poikkeamista koskevan säännöksen sisällön muuttaminen vastaamaan paremmin lain alkuperäistä tarkoitusta saa viraston täyden kannatuksen.

Lupa- ja valvontamaksu

Rakennusvalvontaviranomainen perii lain nojalla maksuja muistakin viranomaistehtävistä kuin lupien käsittelystä. Tämän johdosta tulee lain 145 §:n uudesta 4 momentista poistaa sana ”luvan”.

Rakennusvirasto toteaa (7.3.2008) mm., että valituslupamenettelyn laajentaminen on erittäin tervetullut parannus kaavaprosessin nopeuttamiseksi. Uuden lain vaikutusta viivytys- ja kiusantekotarkoituksessa tehtyjen valitusten määrään ja vaikutuksiin tulee edelleen seurata ja tarvittaessa tiukentaa. Myös valituksen aiheuttamien viivästysten kustannuksia tulisi em. tapauksissa voida vaatia korvattavaksi.

Rakennuslupamenettelyä ehdotetaan joustavoitettavaksi laajentamalla harkintavaltaa poikkeamiseen kaavasta tai muista määräyksistä luvan yhteydessä.

Asemakaavoissa pyritään yhä tarkemmin ja aivan liian tarkasti ohjaamaan rakentamista. Asemakaavoittaja vaatii usein kaavan laadintaa varten tarkat rakennussuunnitelmat ja piirtää ne vaatimuksina kaavaan. Toteuttamisen kustannustaso nousee ja vääjäämättömät kaavamuutokset hidastavat hankkeiden etenemistä. Rakennusten suunnittelijoillekin tulisi jättää tilaa prosessissa, koska he pääsuunnittelijoina myös vastaavat suunnittelustaan. Tarkat kaavat vanhenevat nopeasti. Kaavoittajan tulisi pystyä luopumaan kohteesta kaavan tultua hyväksytyksi. Kaavan tulee olla niin selkeästi ja yleispiirteisesti laadittu, että se kestää aikaa ja on kaavan lukijan ja rakennusvalvontaviranomaisen tulkittavissa.

Kaukolämpöverkkoon liittymisvelvollisuudesta ehdotetaan määrättäväksi asemakaavassa. Esitetty mahdollisuus lisää toisaalta paineita tarkistaa katualueiden mitoitusta, koska jo nyt on tiiviiseen kaupunkirakenteeseen pyrittäessä vaikeuksia saada erilaisten kuntateknisten verkkojen johdot ja putket mahtumaan katualueille.

Pääkaupunkiseudun kaupungeille ehdotetaan säädettäväksi velvollisuus laatia yhteinen yleiskaava. Maankäytön yhteensovittamisesta on samalla merkittävää hyötyä alueen maankäytön yksityiskohtaiselle suunnittelulle, asuntotuotannon ohjaamiselle ja liikenneratkaisujen tekemiselle. Kuntien vapaaehtoista yhteistyötä tukeva yhteistä yleiskaavaa edellyttävä vaatimus on tervetullut velvoite varsinkin kiistanalaisissa pääkaupunkiseudun kehittämishankkeissa. Esitys helpottanee esimerkiksi ongelmalliseksi katsottujen kuntateknisten laitosten optimaalista sijoitusta.

Maankäyttö- ja rakennuslakia edelleen kehittäessä tulisi harkita pääkaupunkiseudulle ja maan suuriin asutuskeskuksiin omaa rakennuslakia. Nykyinen koko valtakuntaa koskeva laki on hankalasti tulkittavissa puolin ja toisin.

Katujen nimien muuttamista helpotetaan antamalla mahdollisuus niiden nimeämiseen kuntalain mukaisella päätöksentekomenettelyllä asemakaavamenettelyn rinnalla. Uusi, helppo tapa nimetä katuja vaatii eri viranomaisten entistä tarkempaa yhteistyötä kiusallisten virheiden välttämiseksi. Lakiin tulisi myös lisätä mahdollisuus nimetä samalla tavalla puistoja, jotta nykyinen nimistöllinen horjuvuus saataisiin helpommin korjatuksi.

Kaavaehdotuksesta muistutuksensa tehneille, jotka ovat ilmoittaneet osoitteensa, on ilmoitettava kunnan perusteltu kannanotto mielipiteeseen. Koska katusuunnittelun yhteydessä tulee soveltavasti noudattaa kaavojen laatimiseen liittyvää vuorovaikutusmenettelyä, voitaneen olettaa uuden määräyksen ulottuvan myös katusuunnitelmien laadintaan. Lain tavoitetta katusuunnitelmien osalta tulisi täsmentää.

Lakiesityksessä on hyväksyttyä katusuunnitelmaa koskeva päätös lisätty laissa aikaisemmin olleisiin päätöksiin, jotka voidaan määrätä tulemaan voimaan ennen kuin päätös on saanut lainvoiman. Esitys on kannatettava, koska katusuunnitelma voidaan rinnastaa lain säännöksessä aikaisemmin lueteltuihin muihin suunnitelmiin tai päätöksiin.

Esitykset rakennuslain muutoksiin ovat edellä mainituin varauksin oikeansuuntaisia ja kannatettavia. Rakentamisen muutoksia tulee kuitenkin aktiivisesti seurata ja pyrkiä poistamaan tarpeettomia byrokratian koukeroita. Usein määräykset ovat jo menettäneet käytännössä merkityksensä, mutta viranomaiset pitäytyvät tiukasti lain kirjaimessa. Tarpeettomia käsittelyjä tulee edelleen poistaa ja kaavoitusprosessia nopeuttaa. Kaavoitusta tulee kehittää maankäytön suunnittelun suuntaan rakennusten suunnittelun sijaan.

Hallintokeskuksen oikeuspalvelut toteaa (7.3.2008) mm., että merkittävin uudistus nykyiseen sääntelyyn verrattuna on valituslupamenettelyn käyttöönotto valitettaessa hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimmalle hallinto-oikeudelle niissä asemakaavaa koskevissa asioissa, joissa ei ole puututtu viranomaisen ratkaisun sisältöön. Valituslupa myönnetään hallintolainkäyttölain 13 §:n 2 momentin mukaisilla perusteilla eli päätöksen ennakkopäätösluonteisuuden perusteella, virheperusteella tai muulla painavalla perustella.

Lisäksi oikeuspalvelut toteaa, että ehdotettu lainmuutos on kokonaisuudessaan kannatettava ja perustelu. Erityisesti Helsingin kaupungin kannalta myönteistä lainmuutoksessa on tarpeettomien valitusten estäminen asemakaava-asioissa korkeimmalle hallinto-oikeudelle, mikä mahdollistaa asemakaavojen täytäntöönpanon nopeutumisen.

Kaupunginmuseo toteaa (7.3.2008) mm., että edelliseen muutosehdotukseen verrattuna nyt uutena ehdotetaan rakennuslupamenettelyn tekemistä joustavammaksi laajentamalla rakennuslupaviranomaisten harkintavaltaa poikkeamisessa esimerkiksi asemakaavamääräyksistä.

Kaupunginmuseo pitää § 175:n muutosta ongelmallisena rakennussuojelun näkökulmasta, vaikkakin 171 §:n 2 momentin 3 kohta jää edelleen voimaan. Kaupunginmuseon näkökulmasta lakiehdotukseen kirjattu ”ei merkittävä” voi olla rakennussuojelun näkökulmasta ongelmallinen ja vaikeasti tulkittava, koska suojelumääräys on perusteltu ja siitä poikkeaminen on aina merkittävä.

Lakiehdotuksen 49a § ja 171 § 6 momentin mukaan pääkaupunkiseudun lainvoimaisen yleiskaavan laatimisen jälkeen poikkeamistoimivalta siirtyisi ympäristökeskukselta kokonaan kunnalle, myös asemakaavan rakennussuojelumääräyksestä. Kaupunginmuseo katsoo, ettei toimivaltaa poikkeamisesta rakennussuojelun osalta tule siirtää pois ympäristökeskukselta, vaan se tulee säilyttää nykyisen lain 171 §:n mukaisesti. Kaavoituksen ja rakennuslupamenettelyn sujuvuuteen tähtäävä lakimuutos ei saa heikentää rakennussuojelua ja sen tavoitteita.

Yksi keskeisimmistä muutoksista ehdotuksessa on kaupunginmuseon näkökulmasta purkamisen lupaedellytysten selkeyttäminen. Lain muutos tekisi rakennusluvan yhteydessä haettavan purkamisen yhdenvertaiseksi purkamislupamenettelyn kanssa. Lain muutos turvaisi entistä paremmin sen, ettei kulttuurihistoriallisesti arvokasta rakennuskantaa hävitetä ja se edesauttaisi rakennettuun kulttuuriympäristöön sisältyvien arvojen säilymistä.

Helsingissä kaupunginmuseo näkee ongelmana rakennussuojelun näkökulmasta vanhentuneet asemakaavat esimerkiksi kantakaupungissa. Osa kaavoista on laadittu talon rakentamisajankohtana, jopa 1800-luvulla, eivätkä ne täten luonnollisesti sisällä suojelumerkintöjä. Kortteleiden sisäosien piharakennuksia ja toisen maailmansodan jälkeistä rakennuskantaa ei pääosin ole kaavoissa varustettu suojelumerkinnöin.

Lisäksi kantakaupungin rakennusinventointeihin sisältyvät yleensä vain ennen vuotta 1940 rakennetut talot. Rakennuslupia myönnetään näihin kaavoihin perustuen, mikä saattaa johtaa arvokkaiden rakennusten tai rakennusten osien purkamiseen. Vanhentuneiden asemakaavojen alueella lainmuutos selkeyttäisi tilannetta ja turvaisi rakennetun kulttuuriympäristön arvojen säilymisen. Kaupunginmuseo pitää lain § 135, 136 ja 192 muutosta tarpeellisena ja ehdotusta hyvänä.

Muutosehdotuksessa helpotetaan maaseudun kylien asuinrakentamista käyttämällä yleiskaavaa rakentamisen ohjaamiseen. Helsingin kaupunginmuseo / Keski-Uudenmaan maakuntamuseo katsoo, että lain muutos edellyttää nykyistä selvemmin kulttuuriympäristöjen selvitysten tekemistä ja niiden vaalimisen ja säilyttämisen sisällyttämistä yleiskaavoihin. Kaupunginmuseo pitää siirtymäsäännöstä tarpeellisena.

Kaupunginmuseolla ei ole maankäyttö- ja rakennuslain muutosehdotuksesta muuta huomautettavaa.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (12.3.2008) mm. seuraavaa:

Yleistä esitetyistä muutosehdotuksista

Lainmuutosesityksen päämäärä, kaavoitus- ja lupamenettelyjen sujuvoittaminen ja parantaminen on kaupunkisuunnitteluviraston käsityksen mukaan tärkeä.

Oleellisimmat ja Helsingin kannalta merkittävimmät muutokset aiemmin esitettyyn nähden ovat ehdotus, jonka mukaan pääkaupunkiseudun kuntien tulisi laatia yhteinen yleiskaava (49 a §), sekä valituslupajärjestelmän laajentaminen koskemaan myös kaavoitusta (188 §).

Valituslupajärjestelmän laajentaminen

Kaupunkisuunnitteluvirasto pitää valituslupajärjestelmää kannatettavana ehdotuksena, jotta tärkeät kaavat saadaan voimaan viivytyksettä. Muutoksenhakijoiden oikeusturva tulee turvatuksi riittävästi, koska korkein hallinto-oikeus voi aina tarvittaessa kieltää täytäntöönpanon tai myöntää valitusluvan.

Vuorovaikutuksen edistäminen

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että Helsingissä on jo tähänkin asti pyritty arvioimaan kaavoituksen suunniteltua aikataulua osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa. Kaupunkisuunnittelulautakunta on myös säännönmukaisesti lähettänyt asemakaavahankkeen käsittelystä pöytäkirjaotteen ja esityslistatekstin sekä niille mielipiteensä esittäneille, jotka ovat ilmoittaneet osoitteensa, että muistutuksen tehneille. Näiltä osin ehdotus vastaa kaupunkisuunnittelulautakunnan noudattamaa käytäntöä. Niille muistuttajille, jotka ovat pyytäneet kunnan perusteltua kannanottoa (65 §), sen on esittänyt kaupunginhallitus.

Joustavuuden lisääminen rakennuslupamenettelyssä

Muutosehdotuksessa on rakentamisen joustavoittamiseksi ja samalla eräin osin kustannustason nousun hillitsemiseksi ehdotettu väljennettäväksi mahdollisuutta poiketa rakennusluvan yhteydessä kaavamääräyksistä ja rakentamismääräyksistä. Poikkeamismahdollisuus laajennettaisiin muuhun kuin vaikutuksiltaan merkittävään poikkeamiseen lukuun ottamatta asemakaavassa osoitetun rakennusoikeuden ylittämistä tai pääasiallisen käyttötarkoituksen muutosta, joissa poikkeaminen edelleen voisi olla vain vähäinen.

Ehdotuksen perusteluissa todetaan, että toteuttamisen kustannustaso on voinut nousta, vaikka kaavamääräyksillä on pyritty parempaan laatuun. Ehdotuksesta tai perusteluista ei ilmene, mihin tämä käsitys perustuu. Ympäristöministeriön juuri käynnistämä kokeilu rakentamis- ja kaavamääräysten keventämisestä olisi ehkä tuonut tietoa asuntotuotannon kustannusriippuvuuksista.

Lähtökohtaisesti ajatus yksityiskohtaisten kaavamääräysten vaikutuksesta kustannustasoa nostavasti on selvittämättä ja kyseenalainen. Selkeästi rakentamisen kustannuksiin vaikuttava merkitys on pysäköintiä koskevilla kaavamääräyksillä ja muilla pysäköinnin järjestämiseen liittyvillä kaavaratkaisuilla. Ympäristön laatutason vuoksi voidaan tällöin päätyä kustannustasoltaan merkittäviin ratkaisuihin.

Kaupunkisuunnitteluviraston käsityksen mukaan asuntojen hinta määräytyy muutoin lähes yksinomaan sijainnin ja markkinatilanteen mukaan.

Suurin osa muista kustannuksia kasvattavista tekijöistä johtuu tiukentuneista rakentamismääräyksistä, kuten esteettömyysmääräyksistä asuntojen sisällä, ilmanvaihtoa koskevista määräyksistä ja tiukennetuista energiamääräyksistä, jotka tiukkenevat vielä lisää 2010. Hintatason muutokset ovat viraston käsityksen mukaan myös tiiviisti sidoksissa rakennusalan suhdannevaihteluihin.

Kaupunkisuunnitteluvirasto haluaa tähdentää, että kaavamääräysten keskeisimpänä tavoitteena on varmistaa rakentamisen laatutaso ja säädellä kaavan mahdollistaman rakentamisen suhdetta olemassa olevaan ympäristöön, eikä asemakaavaan merkitä yksityiskohtaisia määräyksiä ilman perusteltua syytä.

Yksityiskohtainen kaavamääräys voi olla vaikutuksiltaan merkittävä. Tämän merkityksellisyyden harkinnan siirtäminen rakennuslupaviranomaisen tehtäväksi yksittäisen rakennusluvan yhteydessä on viraston käsityksen mukaan kyseenalaista.

Asemakaavamääräyksistä ei myöskään ole suoraan pääteltävissä, mitkä niistä ovat ehdotuksen tarkoittamassa mielessä merkittäviä. Ehdotus jättää tätä koskevan harkinnan rakennuslupaviranomaiselle. Käsitettä ei ole myöskään lakiehdotuksen perusteluissa avattu.

Yksityiskohtaiset määräykset pohjautuvat usein laajoihin teknisiin selvityksiin rakentamisen edellytyksistä ja ympäristöhäiriöiden eliminoimisesta. Näin ne perustuvat paikallisiin olosuhteisiin ja kaavan tavoitteiden kannalta harkittuihin tarpeisiin. Määräykset koskevat tällöin esimerkiksi rakennusten ilmanottoa, asuntojen ja ulkotilojen suuntaamista, kellarien rakentamista jne. Kaavan valmistelun aikana tehdyt selvitykset ovat myös pohjana kaavan perusratkaisulle rakennusaloista, kerroskorkeuksista, rakennusmassojen porrastamisesta yms. määrättäessä. Laajempien uudisrakentamiskohteiden osalta asemakaavan kaupunkikuvaa koskevat määräykset ovat merkittävä osa alueen ominaislaadun ja laadukkaan ympäristön luomiseksi.

Oman erityiskysymyksensä muodostavat rakennussuojelumääräykset; kohteen suojeluarvojen säilyminen on lähtökohtaisesti sidoksissa yksityiskohtien säilymiseen. Vaikkakaan tässä muutosehdotuksessa ei esitetä muutoksia poikkeamistoimivallan jakoon rakennussuojeluasioiden osalta, saattaa suunnitteilla oleva rakennussuojelulainsäädännön uudistus vaikuttaa myös maankäyttö- ja rakennuslakiin. Tämän ehdotuksen mukaisen pääkaupunkiseudun yleiskaavan toteutuessa tulisi poikkeamisvalta myös rakennussuojeluun liittyvissä kysymyksissä siirtymään kunnalle.

Kaupunkisuunnitteluvirasto haluaa vielä korostaa, että asemakaava yksityiskohtaisine määräyksineen syntyy osallisten kanssa käydyn vuorovaikutuksen tuloksena. Erityisesti täydennysrakentamisessa osallisten kanssa vuorovaikutuksessa syntyy usein monia tärkeinä pidettäviä kaavamääräyksiä. Tämän vuoksi on ongelmallista, että kaavasta poiketaan rakennuslupavaiheessa ilman vastaavaa kuulemis- ja selvitysprosessia. Ehdotus on näiltä osin ristiriidassa lainmuutosehdotuksessa toisaalla esitetyn vuorovaikutuksen tehostamiseen tähtäävän ehdotuksen kanssa.

Edellä mainituista syistä kaupunkisuunnitteluvirasto ei pidä muutosehdotusta näiltä osin kannatettavana.

Kaupunkisuunnitteluvirasto ei myöskään näe, että ehdotetulla muutoksella olisi arvioitua viranomaisten resurssitarvetta vähentävää vaikutusta. Riittävä poikkeamisen edellytysten selvittäminen tulisi päinvastoin edellyttämään lupaviranomaisilta nykyistä suurempaa selvitystyötä.

Kestävän lämmitysjärjestelmän edistäminen

Ehdotettu muutos voi osaltaan tukea yhdyskuntarakenteen tiivistämistä. Kaupunkisuunnitteluvirasto pitää harkitsemisen arvoisena sitä, että asemakaavassa voitaisiin lämmitysjärjestelmän lisäksi velvoittaa käyttämään muitakin kunnallisteknisiä verkkoja, joita kunta voi tarjota, esimerkiksi kaukokylmäverkkoa tai alueellista alipaineistettua jätehuoltolaitteistoa. Näistä molemmista on energiataloudellisia ja ympäristöllisiä etuja.

Viraston kokemuksen mukaan yhdyskuntatekniikan verkostojen suunnittelu kuitenkin tarkentuu riittävälle tasolle vasta kaavoitusvaiheen jälkeen, joten niihin liittyvien velvoitteiden sisällyttäminen kaavaan saattaa olla ongelmallista.

Pääkaupunkiseudun yhteistyön edistäminen

Lain muutosehdotuksen perustelujen mukaan kuntien yhteisellä yleiskaavalla pyritään edistämään ja tehostamaan pääkaupunkiseudun kuntien maankäytön tavoitteiden yhteensovittamista. Tavoite sinänsä on kannatettava ja Helsingin kaupunki on yhdessä muiden pääkaupunkiseudun kuntien kanssa tehnyt sitä tarkoittavan aiesopimuksen.

Pääkaupunkiseudun kehityksen ja erityispiirteiden takia yhteistyön edistäminen on erittäin tarpeellista. On myös hyvä, että lainsäätäjä tunnistaa pääkaupunkiseudun erityisaseman.

Esitetyssä muodossa pykälä 49 a on kuitenkin ennen kaikkea tavoitteellinen ja antaa vain vähän lisäarvoa pääkaupunkiseudun suunnitteluun. Seuraavassa eräitä näkökohtia asiaan liittyen:

1 Tavoitteellisuudesta nouseva velvoittava pykälä vaikuttaa lakitekstinä vieraalta. Yhteisestä yleiskaavasta on periaatteellisella tasolla sovittu päänkaupunkiseudun kaupunkiseutusuunnitelmassa syksyllä 2007. Asian erikseen toteaminen laissa ei vahvista kuntien tahtotilaa eikä pykälään sisällytetyt poikkeamat muista MRL pykälistä juurikaan vaikuta kaavaprosessiin nopeuttavasti tai muuten resursseja säästävästi.

2 Alueen määrittely nimeämällä pääkaupunkiseudun kunnat lakitekstissä saattaa muodostua tarpeettoman rajaavaksi. Vaikka nykyinen pääkaupunkiseutu muodostuu neljästä kaupungista, yhteistyötä eri muodoissaan suuntautuu myös näiden neljän kaupungin ulkopuolelle. Pääkaupunkiseutu on myös koko ajan toiminnallisesti laajeneva: Liikennejärjestelmäsuunnittelua on tarkoitus jatkossa tehdä Helsingin seudun 14 kunnan yhteistyönä ja keskusteluissa on voimakkaasti noussut esiin tarve kytkeä useampia kuntia pääkaupunkiseudun yhteistyöhön. Mikäli ao. pykälä lakiin kirjataan, tulisi yhteisen yleiskaavan alueellinen määrittely jättää valmistelussa harkittavaksi ja mahdollistaa myös se, että yleiskaava voisi koskea vain osia usean kunnan alueesta.

Pykälässä 49 a esitetään, että oikeusvaikutteisen pääkaupunkiseudun yleiskaavan alueella ei noudateta MRL 8 §:ää, jossa määrätään ympäristökeskuksen ja kunnan välisestä kehittämiskeskustelusta vähintään kerran vuodessa. Lakiteksti voitaisiin muotoilla siten, että velvollisuus kehittämiskeskusteluun on vähintään kerran neljässä vuodessa, mutta kehityskeskustelu voitaisiin kunnan tai ympäristökeskuksen todetessa tarpeen järjestää useamminkin.

Maaseudun kylien rakentamisen ohjaus

44 §:ään sisältyvää yleiskaavan käyttömahdollisuutta rakennusluvan myöntämisperusteena on laajennettu ranta-alueitten ja suunnittelutarvealueitten ohella myös kyläalueille, joissa ei ole merkittäviä rakentamispaineita.

Muutoksen perusteluna on kirjattu tarve suunnata hajarakentamispaineita kyläalueille. Helsingin seudulla lupakäytännön väljentäminen saattaa pikemminkin lisätä yhdyskuntarakenteen hajautumista. Hyvästä tavoitteesta huolimatta kyliin suuntautuva rakentaminen ei korvaakaan hajarakentamista vaan lisää sitä. Helsingin seudulla, jossa käytännössä rakentamispaine on kauttaaltaan suuri, saattavat paikalliset tulkinnat lakitekstissä mainitusta merkittävästä rakentamispaineesta poiketa toisistaan tai pahimmassa tapauksessa kuntien välisen kilpailun tuloksena muotoutua kohtuuttoman väljiksi. Mikäli yleiskaavoja käytetään kyläalueilla suoraan rakentamisen ohjaukseen, tulisi ratkaisujen perustua seudullisiin ja koko kunnan tasolla tehtyihin selvityksiin ja vaikutusten arviointeihin.

Yhdyskuntarakenteen eheyden kannalta seudun rakenteen näkökulmasta suunnittelemattoman hajarakentamisen ohjaamiseen ja jopa paikalliseen estämiseen olisi välttämätöntä ainakin Helsingin seudulla harkita nykylainsäädäntöä tehokkaampia keinoja. Yleiskaavan asemaa rakennuslupien myöntämisperusteena tulisi lainsäädännön tasolla tarkastella laajempana kokonaisuutena kasvupainealueet ja Helsingin seudun erityisasema huomioon ottaen.

Pykälässä on uutena elementtinä nostettu esiin 10 vuoden määräaika mahdollisuudelle myöntää rakennuslupia yleiskaavan perusteella. Nykyisen lain mahdollisuudet valmiiksi asemakaavoitettujen alueiden käyttöön oton ajoituksessa ovat liian rajoitettuja. Maankäyttö- ja rakennuslakia olisi tarpeen uudistaa asemakaavoituksen osalta vastaavaan suuntaan. Tällöin kunta voisi kasvattaa kaavavarantoaan tulevaisuuden tarpeisiin ja samalla kuitenkin säilyttää oikeuden säädellä alueiden rakentamisen aloitusajankohtaa. Tämä palvelisi yhdyskuntarakenteen tarkoituksenmukaista kehittämistä ilman suuren kaavavarannon aiheuttamaa alueellista ohjautumattomuutta ja hajautumisuhkaa.

Purkamisluvan ja rakennusluvan välisen suhteen selkiyttäminen

Kaupunkisuunnitteluvirasto pitää perusteltuna, että rakennuslupaan sisältyvän purkamisluvan muutoksenhakuoikeus on naapureiden lisäksi rajattu alueelliseen ympäristökeskukseen. Virasto on aiemmassa lausunnossaan 15.8.2007 kiinnittänyt huomiota joissakin tapauksissa laajasta muutoksenhakuoikeudesta mahdollisesti seuraaviin tarpeettomiin viivästyksiin.

Poikkeamisjärjestelmän kehittäminen

Kaupunkisuunnitteluvirasto pitää ehdotusta hyvänä alueellisen poikkeamispäätöksen osalta. On myös perusteltua, että alueellisen poikkeamispäätöksen voimassaoloaika on muita poikkeamispäätöksiä pidempi. Helsingin kokemusten mukaan alueellisen poikkeamispäätöksen voimassaoloajan pidentämistä ehdotetusta viidestä vuodesta tulisi harkita.

Kaupunkisuunnitteluvirasto on lausunnossaan 15.8.2007 esittänyt harkittavaksi, onko esityksen rajaus pelkästään asuinrakennuksiin ja asemakaavoitetulle alueelle liian suppea.

Virasto esitti, että lakiin tehtäisiin tässä yhteydessä myös sellainen alueellista poikkeamista koskeva lisäys, joka mahdollistaisi olemassa olevien omakotitonttien rakennusoikeuden vähäisen lisäämisen. Tällä olisi olennainen pientalorakentajia palveleva ja kaavoitusresursseja säästävä merkitys.

Kadun nimien muuttaminen

Kaupunkisuunnitteluvirasto katsoo, että kadun nimien lisäksi muitakin asemakaavassa määriteltyjä nimiä, kuten puistojen, siltojen, kujien ja aukioiden nimiä pitäisi voida muuttaa samalla tavalla. Kadun nimien sijasta lainkohdassa voitaisiin säätää ”asemakaavassa määritellyistä nimistä”.

Tässä yhteydessä olisi voitu tutkia, olisiko samanlainen menettely ollut mahdollista ulottaa myös joihinkin vähäisiin, teknisluontoisiin asemakaavan tarkistuksiin.

Kehittämisaluesäännöksiä koskeva muutos

On sinänsä myönteistä, että raideliikenteen asemanseudut otetaan esiin erityisinä kehittämiskohteina. Erillismaininta korostaa raideliikenteeseen tukeutuvan yhdyskuntarakenteen merkitystä niin suunnittelussa kuin päätöksenteossakin.

Tämän tyyppiset alueet on viraston käsityksen mukaan jo voitu määritellä kehittämisalueeksi ainakin voimassa olevan 110 §:n 2 momentin mukaisella rakennetulla alueella, mahdollisesti myös rakentamattomilla alueilla 3. mom. perusteella.

Maankäyttö- ja rakennuslain muuttaminen yhdyskuntarakenteen suunnittelua ohjaavaan suuntaan siten, että yksi liikennemuoto asetetaan lain tasolla erityisasemaan, tuntuu kuitenkin vieraalta. Tämän tyyppisistä tavoitteellisista kysymyksistä tulisi päättää valtakunnallisista alueiden käyttötavoitteista säädettäessä. On myös mahdollista, että tämä kestävän kehityksen nimissä lakiin tehty yksittäinen lisäys johtaa tulkinnallisesti siihen, että suljetaan pois muita mahdollisesti tarpeellisia nimeämisperusteita.

Kehittämisalueita koskevien säännösten osalta voidaan pitää puutteena sitä, ettei 112 §:ssä kohdassa 2) mainittua kiinteistöjärjestelyä ole toistaiseksi erikseen säädetty. Puute tulisi korjata pikimmiten.

Loppupäätelmiä

Maankäyttö- ja rakennuslakiin on viime vuosina tehty useita pieniä muutoksia nopealla valmisteluaikataululla. Esitettyjen muutosehdotusten kokonaisharkinta näyttää tästä syystä jäävän osittain puutteelliseksi, mikä vaikeuttaa myös lausunnonantajien mahdollisuuksia tarkastella yksittäisten muutosehdotusten keskinäisiä vaikutuksia maankäytön ja rakentamisen ohjausjärjestelmässä. Myös muutosten seurausten hallinta vaikeutuu, kun uudistuksia tehdään osauudistuksina.

Edellä esitetyn lisäksi on nyt käsillä olevaan ehdotukseen joiltakin osin vaikea ottaa kantaa myös siitä syystä, että samaan aikaan on vireillä rakennussuojelulain kokonaisuudistus, joka tullee osaltaan muuttamaan myös maankäyttö- ja rakennuslain sisältöä.

Kaupunkisuunnitteluvirasto pitää kannatettavina seuraavia muutosehdotuksia:

– valituslupajärjestelmän laajentaminen

– alueellisen poikkeamisjärjestelmän käyttöönotto

– kadun nimien muuttaminen kaavoitusprosessia keveämmin.

Kaupunkisuunnitteluvirasto ei kannata

– poikkeamismahdollisuuden laajentamista rakennusluvan yhteydessä

– yleiskaavan käytön laajentamista rakennuslupien myöntämisen perustana

– pääkaupunkiseudun kuntien yhteisen yleiskaavan sisällyttämistä lakiin.

Mikäli säädös lakiin kirjataan, se tulisi kirjoittaa muotoon "Helsingin seudulle voidaan tarpeen mukaan laatia yhteisiä yleiskaavoja."

Raideliikenteen aseman seutujen nimeämiseen kehittämisalueiksi virasto suhtautuu varauksellisesti.

Maankäyttö- ja rakennuslakiin nyt esitettyjen muutosten tavoitteita kaupunkisuunnitteluvirasto pitää pääosin oikeansuuntaisina ja kannatettavina edellä esitetyin huomautuksin. Yleisesti kaupunkisuunnitteluvirasto pitää kaavojen voimaansaattamisen nopeuttamista erittäin tärkeänä tavoitteena.

Kiinteistöviraston elinkeinotoimiston toimistopäällikkö toteaa (14.3.2008) mm. seuraavaa:

Tavoite, kaavoituksen sujuvoittaminen tonttitarjonnan lisäämiseksi on tärkeä, vaikkeivät ehdotukset sinänsä tonttitarjontaa lisää vaan ainoastaan joltakin osin voivat mahdollistaa sen ajoittumisen varhaisemmaksi verrattuna nykyiseen.

Valituslupajärjestelmä voi osaltaan nopeuttaa suurien ja tärkeiden kaavojen täytäntöönpanoa, joskin vaatimusta oikeusvaikutteisesta yleiskaavasta voi pitää tiukkana. Valituslupajärjestelmän ulottaminen myös kaavallista harkintaa sisältäviin lupapäätöksiin, suunnittelutarveratkaisuihin ja poikkeamispäätöksiin on kannatettavaa.

Joustavuuden lisääminen rakennuslupakäytännössä on myös kannatettava muutos, erityisesti, kun asemakaavoitus joskus saattaa olla kovin yksityiskohtiin ulottuvaa ja vaihtoehtoiset ratkaisut yksityiskohdissa voivat olla rakennussuunnitelmilla hyvinkin perusteltavissa.

Mahdollisuus asettaa asemakaavassa velvollisuus liittyä alueelliseen kaukolämpöverkostoon on perusteltu ja aiheellinen niin ympäristöllisistä kuin yhdyskuntataloudellisistakin syistä.

Purkamislupaesityksen osalta viitataan viraston aiemmin (kirje 24.8.2007 nro 82) asiasta lausumaan ja todetaan, ettei uuden valitustien avaaminen, vaikka nyt esitetyssä rajoitetussa muodossaan, ole sopusoinnussa julkilausutun kaavoitus- ja lupamenettelyjen sujuvoittamistavoitteen kanssa ja aiheuttaa lisäksi tarpeetonta epävarmuutta lainvoimaisten asemakaavojen toteuttamiskelpoisuudelle.

Helsingin Energia toteaa (17.3.2008) mm., että se kannattaa tavoitteena olevaa menettelyjen sujuvoittamista, kaavojen täytäntöönpanojen nopeuttamista sekä vuorovaikutuksen edistämistä eri osapuolten kesken. Sen sijaan mahdollisuus määrätä alueellisesti kaukolämmitys kiinteistöjen lämmitystavaksi asemakaavassa on monitahoinen asia. Määräyksen tavoitteena on edistää ympäristömyötäisten lämmitysmuotojen käyttöä siten, että kaukolämmitys olisi perusvaihtoehto, mikäli siihen on mahdollisuus. Tällä mahdollistettaisiin myös vähän energiaa käyttävien pien- ja rivitaloalueiden tehokas kaukolämmittäminen.

Tilanne Helsingin lämmitysmarkkinoilla

Kaukolämmityksen osuus Helsingin lämmitysmarkkinoista on yli 90 %. Kaukolämpörakentamisen ja ‑laitteiden kehittyminen, entistä tiiviimpi rakentaminen sekä energian hinnan nousu ovat tehneet kaukolämmityksestä entistä kilpailukykyisemmän vaihtoehdon myös pientaloihin. Myös kaukolämpöverkon läheisyydessä sijaitsevia, lämmitysjärjestelmäänsä saneeraavia vesikeskuslämmitteisiä pientaloja on siirtynyt kaukolämmitykseen merkittäviä määriä. Tätä siirtymistä on myös tuettu valtion energia-avustuksilla.

Pientalo- ja rivitalorakentajan ja etenkin rakennusliikkeen valintoja ohjaavat ennen kaikkea lämmitysjärjestelmän investointikustannukset. Muita valintoja ohjaavia tekijöitä ovat energian hinta, toimitusvarmuus, käyttömukavuus ja lisääntyvässä määrin myös energian käytön ympäristövaikutukset. Nämä tekijät ovat tärkeitä asukkaille ja asuntojen omistajille, mutta valinnat tehdään rakennusta suunniteltaessa ja rakentaessa. Helsingin Energian mielestä on parasta, jos eri lämmitysmuotojen annetaan kilpailla ominaisuuksillaan. Kaukolämmitys on käyttäjälle vaivaton ja Helsingissä taloudellisesti kilpailukykyinen. Se mahdollistaa myös polttoainetta tehokkaasti hyödyntävän sähkön ja lämmön yhteistuotannon.

Tiivis yhdyskuntarakenne mahdollistaa kaukolämmön rakentamisen.

Kaukolämmön kustannustehokkaan toiminnan kannalta on oleellista, että uudet alueet kaavoitetaan tiiviisti ja rakentuvat nopeasti. Tällöin kaukolämpöverkon rakentamisen kustannukset ja lämmön jakelun lämpöhäviöt pysyvät kohtuullisina, vaikka rakennusten energian kulutus laskee tulevaisuudessa merkittävästi. Helsingin Energia kannattaa sellaisia ohjauskeinoja, joilla varmistetaan energiatehokas rakentaminen.

Helsingin Energia kannattaa myös sellaisia ohjauskeinoja, joilla parannetaan rakennusten lämmitysjärjestelmien muunneltavuutta. Tällöin kyseeseen voisi tulla vesikiertoisten järjestelmien edistäminen rakentamismääräysten kautta. Vesikiertoinen järjestelmä mahdollistaa joustavan lämmityslähteen valinnan ja myös myöhemmän vaihtamisen esimerkiksi kaukolämpöön. Rakentamismääräyksillä voitaisiin myös estää tarpeeton sähkölämmityksen käyttö märkätilojen lattialämmityksessä ja ilman esilämmityksessä ainakin kaukolämpöön liitettävissä kiinteistöissä.

Ratkaisuilla tulee olla liiketaloudelliset perusteet

Uuden alueen kaukolämmitystä suunniteltaessa ja rakentaessa tulee varmistaa riittävän suuri asiakasmäärä. Verkoston mitoitus joudutaan alusta lähtien tekemään alueen lopullisen suunnitellun tarpeen mukaan. Yksittäisiä kaukana toisistaan olevia rakennuksia varten ei kaukolämpöverkkoa kannata rakentaa eikä rakentamista voi tehdä vähitellen kapasiteetin kasvaessa. Lämpöverkon ja lämpölaitosten rakentamisratkaisut tulee tehdä kaukolämpöyrityksen toimesta liiketaloudellisin perustein.

Asemakaavassa määriteltyä liittymisvelvoitetta voitaisiin käyttää silloin, kun kunnalla on tarjolla myös lämmitykseltään vapaavalintaisia tontteja. Rakentajalla tulee myös olla mahdollisuus käyttää toista lämmitysmuotoa pystyessään esittämään, että jokin muu vaihtoehto olisi hänelle edullisempi ja myös primäärienergiatehokkuudeltaan parempi. Tämä toisi mukanaan kilpailuelementin ja pitäisi huolta kaukolämmön kustannustehokkuudesta. Lisäksi yhteistyö kaavoittajan ja kaukolämpöyrityksen välillä tulee olla tiivis. Tällä voidaan taata, että kaavoituksessa otetaan huomioon kaukolämmityksen taloudelliset ja tekniset reunaehdot.

Kaukolämmön kannalta on ihanteellista, jos kaukolämpöverkko voidaan rakentaa uudelle alueelle samalla alueen muun perusinfraverkon kanssa. Jos alueen rakennukset lisäksi valmistuvat nopealla aikataululla, on lopputulos paras mahdollinen kaikkien osapuolten kannalta.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa ympäristöministeriölle seuraavan sisältöisen lausunnon:

Helsingin kaupunki suhtautuu erittäin myönteisesti siihen, että ympäristöministeriö on selkeästi ottanut tavoitteekseen kaavoituksen sujuvoittamisen ja tonttitarjonnan lisäämisen pääkaupunki- ja laajemmalla Helsingin seudulla. Kaupunki pitää pääosaa selvityshenkilö Lauri Tarastin ja nyt ehdotukseen hallituksen esitykseksi otetuista ehdotuksista myönteisinä ja yhteistä tavoitetta eteenpäin vievinä. Lakimuutosten lisäksi merkittävä rooli tulee olemaan totuttujen käytäntöjen uudelleen arvioinnilla niin tuomioistuimissa kuin viranomaisissakin.

Seuraavassa kaupunginhallituksen näkemykset tehtyihin ehdotuksiin pykälittäin:

Maaseudun kylien rakentamisen ohjaus, 44 §

Helsingin seudulla lupakäytännön väljentäminen saattaa päinvastaisesta tavoitteesta huolimatta pikemminkin lisätä yhdyskuntarakenteen hajautumista. Helsingin seudulla, jossa käytännössä rakentamispaine on kauttaaltaan suuri, saattavat paikalliset tulkinnat lakitekstissä mainitusta merkittävästä rakentamispaineesta poiketa toisistaan ja muotoutua liian väljiksi. Mikäli yleiskaavoja käytetään kyläalueilla suoraan rakentamisen ohjaukseen, tulisi ratkaisujen perustua seudullisiin ja koko kunnan tasolla tehtyihin selvityksiin ja vaikutusten arviointeihin. Helsingin seudun kuntien yhteistyössä on, etenkin virkamiestasolla, katsottu olevan tarvetta jopa tiukentaa hajarakentamista koskevia säädöksiä, jotta tavoitteet eheämmästä yhdyskuntarakenteesta voitaisiin turvata.

Pääkaupunkiseudun yhteinen yleiskaava, 49 a §

Pääkaupunkiseudun kaupunkien valtuustot ovat yhteisessä kokouksessaan kesäkuussa 2007 hyväksyneet nk. Paras-lain 9 §:ssä tarkoitetun kaupunkiseutusuunnitelman, jossa yhtenä yhteistyön parantamiseen tähtäävänä toimenpiteenä on kuntien yhteisen yleiskaavallisen suunnitelman laatiminen seuraavalla yleiskaavakierroksella. Koska edellä mainitun suunnitelman maankäyttöä, asumista ja liikennettä koskeva osio laadittiin yhteisenä koko 14 kunnan Helsingin seutua koskien, samassa yhteydessä todettiin, että yhteiset yleiskaavalliset suunnitelmat saattaisivat muualla seudulla koskea mm. kuntien yhteisiä raja-alueita.

Korkeimman hallinto-oikeuden hylättyä helmikuussa 2008 valitukset Helsingin, Vantaan ja Sipoon välisestä osakuntaliitoksesta, on tällä alueella tullut ajankohtaiseksi harkita yhteisen osayleiskaavan laatimista alueen maankäytön järjestämisessä.

Koska tarve kuntien yhteisen yleiskaavan laatimiseen voi ulottua myös pääkaupunkiseudun kaupunkien ulkopuolisiin kuntiin, olisi perusteltua, ettei rajaus olisi näin tiukka ja että siihen lakiehdotuksessa liitetyt seurannaisvaikutukset valtion ohjauksen kevenemisessä (muun muassa MRL 195 §, 196 § ja 171 §:n 6 mom. koskisivat myös tällaisia yhteisiä yleiskaavoja. Säännös voisi kuulua esimerkiksi siten, että Helsingin seudulla laaditaan tarpeen mukaan yhteisiä yleiskaavoja. Jo nyt lakiehdotuksen perusteluissa mainitaan, että yhteinen yleiskaava voitaisiin laatia myös vaiheittain ja osa-alueittain, mikä sinällään tukee Helsingin seudun kuntien ja kaupunkien tavoitteita.

Valtion ohjauksen keventämiseen kuuluisi myös kunnan ja Uudenmaan ympäristökeskuksen välillä käytävästä vuosittaisesta kehittämiskeskustelusta luopuminen. Helsingin kaupunki suhtautuu kuitenkin myönteisesti siihen, että tällaisia yhteisiä keskusteluja kuitenkin käytäisiin esimerkiksi valtuustokausittain eli kerran neljässä vuodessa.

Asemakaavan esitystapa, 55 §

Kaupunginhallitus esittää, että kevennetty menettely nimen muutoksen suhteen koskisi myös muita nimiä, kuten puistojen, katujen, siltojen jne. nimiä. Tämän vuoksi säännöksessä tulisi ”kadun nimen” tilalla olla muoto ”asemakaavassa määritelty nimi”.

Kaukolämpöverkkoon liittymisvelvollisuus, 57 a §

Ehdotettu muutos tukee osaltaan tukea yhdyskuntarakenteen tiivistämistä. Kaupunginhallitus esittää harkittavaksi, että asemakaavassa voitaisiin lämmitysjärjestelmän lisäksi velvoittaa käyttämään muitakin kunnallisteknisiä verkkoja, joita kunta voi tarjota, esimerkiksi kaukokylmäverkkoa tai alueellista alipaineistettua jätehuoltolaitteistoa.

Kehittämisalueet, 110 §

Raideliikenteen aseman seutujen maankäytön tehostaminen on kaikin puolin kannatettava ajatus. Kehittämisalueita koskevaa erityismainintaa ei kuitenkaan tulisi rajata pelkästään raideliikenteen asemiin ja siten asettaa vähämerkityksellisempään asemaan muuta joukkoliikennettä.

Rakennusluvan edellytykset asemakaava-alueella, 135 §

Pykälä koskee rakennusluvan edellytyksiä silloin, kun rakennuksen purkaminen sisältyy rakennuslupaan eikä siten edellytä erillistä purkamislupaa ja siihen liitettyjä myöntämisedellytyksiä, ts. ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista.

Kaupunginhallitus katsoo, että pykälä on tarpeellinen silloin, kun kyseessä on vanhentunut asemakaava. Myös sellaisia tilanteita esiintyy Helsingissä, mutta suhteellisen harvoin. Sen sijaan tapauksissa, jolloin asemakaava on ajanmukainen, pykälän soveltamisesta aiheutuva valitusoikeuden laajentuminen saattaisi merkittävästi lykätä hankkeen toteuttamista, kun ensin purkamisaikeesta valitettaisiin kaavan yhteydessä ja heti sen perään rakennusluvan yhteydessä eikä jälkimmäinen kierros mitä todennäköisimmin muuttaisi jo kaavassa tutkittua rakennussuojelukysymystä.

Säännösehdotus on kehittynyt oikeaan suuntaan, kun valitusoikeus on rajattu vain naapureihin ja alueelliseen ympäristökeskukseen kaikkien kuntalaisten sijasta. Lisäksi pykälän perusteluissa erikseen mainitaan, että ajanmukaisen asemakaavan kysymyksessä ollessa rakennuksen purkamisen mahdollistavan rakennusluvan myöntämisen edellytykset yleensä täyttyvät.

Lupa- ja valvontamaksut, 145 §

Kaupunginhallitus esittää, että pykälästä poistetaan sana ”luvan”, koska rakennusvalvontaan liittyy myös muita kuin lupaan liittyviä tarkastus- ja valvontamaksuja.

Poikkeamistoimivalta, edellytykset ja ilmoittaminen 171,172 ja 174 §

Kaupunginhallitus esittää harkittavaksi, että alueellista poikkeamista koskevasta kohdasta poistetaan sana ”asuinrakennuksen”. Ellei näin tapahdu, johdonmukaisuuden vuoksi sana asuinrakennus tulisi lisätä myös 172 §:n 3 momenttiin. Lisäksi kaupunginhallitus esittää harkittavaksi, että alueellisen poikkeamisen määräaikaa voitaisiin pidentää ehdotetusta viidestä vuodesta ja että sillä voitaisiin sallia olemassa olevien pientaloalueiden pienehkö tehokkuuden lisäys, esimerkiksi e = 0.20:stä 0.25:een. Mahdollisuus vapauttaisi muun muassa Helsingissä kaavoittajaresursseja muihin tarpeellisempiin suunnittelutehtäviin.

Helsingin kaupunginhallitus esittää lisäksi harkittavaksi, että ympäristökeskuksella nyt olevaa poikkeamisvaltaa voitaisiin pääkaupunkiseudun kaupungeissa delegoida kaupungeille riippumatta yhteisen kokonais- yleiskaavan valmistumisesta. Pääkaupunkiseudun kaupungeilla on riittävät resurssit ja monipuolinen ammattitaito tehtävästä suoriutumiseen. Olisi perusteltua, että pääkaupunkiseudun kaupunkien osalta poikkeamistoimivallan delegointiin riittäisi oikeusvaikutteisen yleiskaavan olemassaolo, joka voisi sisältää myös naapurikuntia tai niiden osa-alueita.

Delegoinnilla ja yhteisellä yleiskaavalla ei myöskään ole asiallista yhteyttä esimerkiksi siltä osin, että neljän kaupungin yhteinen yleiskaava olisi parhaimmillaan niitä yhdistävä yhteinen strateginen suunnitelma, johon on melko vaikeaa yhdistää esimerkiksi rakennussuojeluinventointeja sillä tarkkuudella, että ne tukisivat poikkeamisratkaisujen tekemistä.

Kuitenkin, riippumatta siitä, onko päätösvalta rakennussuojelumääräyksistä poikkeamiseen kunnalla vai Uudenmaan ympäristökeskuksella, poikkeamissäännösten soveltamisessa on esiintynyt tulkintaongelmia eikä myöskään oikeuskäytäntö ole toistaiseksi tuonut asiaan helpotusta. Ongelmia on esiintynyt erityisesti esteettömyysvaatimusten ja rakennussuojelun yhteensovittamisessa, mikä on konkretisoitunut erityisesti jälkiasennushissien lupakäytännössä. Asia ei ainakaan helpotu, jos näistäkin määräyksistä poikkeaminen sallitaan tehtäväksi myös suoraan rakennusluvan yhteydessä, kuten 175 §:ssä ehdotetaan.

Poikkeaminen rakennusluvan yhteydessä, 175 §

Säännöksessä ehdotetaan rakennusluvan yhteydessä tehtävän poikkeamisen laajentamista ”vähäisestä” poikkeamisesta sellaiseen, joka ei ole ”vaikutuksiltaan merkittävä”. Tällaista poikkeamista ei kuitenkaan voisi rakennusluvan yhteydessä myöntää rakennusoikeudesta tai rakennuksen pääkäyttötarkoituksesta. Jo maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksen yhteydessä tavoitteena oli edetä tähän suuntaan, mutta sanamuoto jätettiin lopulta ennalleen.

Kaupunginhallitus tukee ehdotusta sen esitetyn argumentoinnin valossa, että jo muutamassa vuodessa tekninen kehitys saattaa antaa joihinkin rakentamistapoihin parempia ratkaisuja kuin kaavaa laadittaessa on osattu ennakoida.

Sen sijaan kaupunginhallitus suhtautuu hieman varauksellisemmin rakennuslupaviranomaisen toimivallan laajentamiseen muun muassa rakennussuojeluun, kaupunkikuvallisiin vaatimuksiin tai rakennetun ympäristön toimivuuteen, viihtyisyyteen tai terveellisyyteen liittyvissä poikkeamistapauksissa. Mikäli muutos hyväksytään, on tarkoin seurattava perusteluissa mainittujen luvan myöntämisedellytysten toteutumista ja rakennuslupaviranomainen tulisi velvoittaa perustelemaan ratkaisunsa eli esittämään lupapäätöksessä arvio poikkeamisen vaikutuksista muun muassa kaavan tavoitteisiin, naapureihin ja ympäröivään maankäyttöön nähden. Helsingissä asiaa voidaan edesauttaa sisäisen lausuntomenettelyn kautta (muun muassa kaupunkisuunnitteluvirasto/lautakunta ja kaupunginmuseo) ja viime kädessä kaupunginhallituksella on valitusoikeus myös rakennusluvista.

Valituslupajärjestelmän laajentaminen, 188 ja 190 §

Asemakaavoitukseen ehdotetaan otettavaksi käyttöön valituslupajärjestelmä korkeimpaan hallinto-oikeuteen silloin, kun asemakaava on oikeusvaikutteisen yleiskaavan alueella ja hallinto-oikeus ei ole muuttanut kunnallisen viranomaisen päätöstä. Valituslupajärjestelmän piiriin ehdotetaan otettavaksi myös suunnittelutarveratkaisut sekä poikkeamispäätökset. Helsingin kaupunginhallitus pitää ehdotusta erittäin kannatettavana. Toteutuessaan esitys nopeuttaa kaavoitusta ja lupien myöntämistä merkittävästi, kun pelkästään hidastamistarkoituksessa tehtyjen jatkovalitusten määrä vähenee.

Muut ehdotukset Kaupunginhallituksella ei ole huomautettavaa ehdotuksen 60, 63, 65, 68–70, 83, 91, 143, 202 ja 203 pykälien johdosta. Osallistumis- ja tiedottamisjärjestelmää koskevat muutokset ovat Helsingissä jo käytössä, myös katusuunnitelmapäätöksen voimaan saattamismahdollisuus ennen lainvoimaa on kannatettava ja muilta osin muutosehdotukset ovat lähinnä teknisluonteisia parannuksia.

Kirje ympäristöministeriölle sekä pöytäkirjanote rakennusvalvontavirastolle, rakennusvirastolle, kaupunginmuseolle, kaupunkisuunnitteluvirastolle, kiinteistövirastolle, Helsingin Energialle ja hallintokeskuksen oikeuspalveluille.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITE

Laki maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta; rinnakkaisteksti

17.3.2008 pöydälle pantu asia

KIINTEISTÖ OY TELEVISIOKATU 3:N POIKKEAMISHAKEMUS

Khs 2008-114

Kiinteistö Oy Televisiokatu 3 pyytää (24.9.2007) poikkeamislupaa Pasilan korttelin nro 17058 tontille nro 1 (Televisiokatu 3, 00240 Helsinki) rakenteilla olevan toimitilarakennuksen rakennusluvassa varastoiksi merkittyjen tilojen muuttamiseen autopaikoiksi ja autopaikkojen uudelleenjärjestelyyn kaavoitusperiaatteista poiketen siten, että asemakaavan sallima autopaikkojen enimmäismäärä ylittyy.

Hakija perustelee hakemustaan sillä, että korttelin kahteen rakennukseen sijoittuvalla Keskinäinen vakuutusyhtiö Fennian pääkonttorilla on nykyisin käytössään eri toimipisteissä enemmän autopaikkoja kuin kortteliin on sallittu. Kun lisäksi rakennuksen muillekin vuokralaisille ja asiakkaille tarvitaan autopaikkoja eikä rakennuksen lähistöllä ole saatavilla vapaasti käytettäviä pysäköintitiloja, pitää hakija sallittua autopaikkojen määrää täysin riittämättömänä.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (11.1.2008), että haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

Selostus Kortteliin 17058 on rakenteilla kaksi toimitilarakennusta, joihin tulee sijoittumaan Keskinäinen vakuutusyhtiö Fennian pääkonttori sekä ulkopuolisille yrityksille vuokrattavia tiloja. Kortteliin myönnetyissä rakennusluvissa on yhteensä 152 autopaikkaa, mikä on kaavan sallima enimmäismäärä eli 1 ap/120 k-m². Hakijan tarkoituksena on muuttaa tontilla 1 varastoja autopaikoiksi ja järjestellä autopaikkoja uudelleen siten, että tontille tulisi 19 uutta autopaikkaa. Koko korttelin autopaikkamääräksi tulisi 171 autopaikkaa, mikä on 1 ap/106 k-m².

Kaupunkisuunnittelulautakunnan 19.5.1994 hyväksymien asuintonttien ja työpaikka-alueiden autopaikkamäärien laskentaohjeiden mukaan kantakaupungin pohjoisosassa II-vyöhykkeellä toimistoja koskee vähimmäis-/enimmäisnormi 1 ap/280 k-m²–1 ap/220 k-m². Esikaupunkialueella III-vyöhykkeellä toimistoja koskee vähimmäisnormi 1 ap/60 k‑m². Ohjeiden mukaan laskentaohjeen autopaikkamäärä voidaan poikkeustapauksissa ylittää erillisen selvityksen perusteella.

Ilmalan kaavoitusprosessin kuluessa alueen autopaikkamääräyksiä on jo tarkistettu väljemmiksi vastaamaan alueen uutta toimintaa ja nykypäivän vaatimuksia. Ilmala sijaitsee II-vyöhykkeen ulkoreunalla hyvien pääkatuyhteyksien varrella. Alueen joukkoliikenneyhteydet ovat kohtuulliset ja paranevat vielä uusien asemakaavojen toteutuessa.

Ilmalan alueelle on viime vuosina laadittu asemakaavanmuutokset, joiden tavoitteena on muuttaa alue kaupunkimaiseksi media- ja yritystoiminnan keskukseksi sekä asuinalueeksi. Ilmalan alueen asemakaavoissa on toimitilarakentamista yhteensä noin 348 000 k-m², joka merkitsee noin 11 500 työpaikkaa.

Kaupunginvaltuuston vuonna 2005 hyväksymässä MTV Oy:n alueen asemakaavamuutoksessa on autopaikkojen määrä toimitilakorttelialueella 1 ap/150 k-m². Vuonna 2006 hyväksytyssä Yleisradion alueen asemakaavamuutoksessa autopaikkamääräystä vielä väljennettiin alueella toimivien ja sinne sijoittumaan pyrkivien yritysten toivomuksesta siten, että autopaikkoja saa rakentaa vähintään 1 ap/150 k-m² ja enintään 1 ap/120 k-m². Sama autopaikkamääräys on myös Ilmalanrinteen ja Helsingin Veden asemakaavassa, jota kaupunkisuunnittelulautakunta on puoltanut 11.1.2007.

Kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluosastolla on valmisteilla uudet työpaikka-alueiden autopaikkamäärien laskentaohjeet, jotka on tarkoitus esitellä kaupunkisuunnittelulautakunnalle vuoden 2008 alussa. Uusien laskentaohjeiden mukaan II-vyöhykkeen toimistojen vähimmäis-/enimmäisnormi muuttuu 1 ap/280 k-m²–1 ap/120 k-m².

Haettu toimenpide poikkeaa asemakaavasta ja aluetta koskevista suunnittelutavoitteista siten, että se mahdollistaa yhteen kortteliin enemmän autopaikkoja kuin alueella muutoin on sallittu. Kyseinen rakennus on ensimmäinen uusien asemakaavojen mukaan toteutuva hanke ja tulee siten muodostamaan ennakkotapauksen tuleville ratkaisuille. Mikäli nyt poiketaan asemakaavan pysäköintinormista, johtaa se jatkossa autopaikkojen enimmäismärän ylittämiseen ja siten autopaikkojen huomattavaan lisääntymiseen koko alueella.

Osallisten kuuleminen Selvitys naapureiden kuulemisesta sekä naapureiden suostumukset on liitetty hakemusasiakirjoihin. Laajempi kuuleminen ei ole tarpeen, koska tontti sijaitsee Ilmalan reunassa Yleisradion tontin ja rantaradan välissä.

Lausunto Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että pysäköintipaikkojen enimmäismäärän ylittämistä ei voida puoltaa. Kortteli 17058 on ensimmäinen Ilmalaan toteutuvista uusista toimitilakortteleista ja muodostaa siten ennakkotapauksen. Alueelle on kaavoitettu toimitilarakentamista tähän mennessä yhteensä noin 348 000 k-m². Ylimääräisten autopaikkojen salliminen yhdellä tontilla johtaisi koko alueen yhtenäisen autopaikkamääräyksen romuttumiseen ja huomattavaan autopaikkamäärien kasvuun alueella. Näin ollen haettu toimenpide aiheuttaa haittaa kaavoitukselle, alueiden käytön muulle järjestämiselle ja johtaa vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen.

Poikkeamisen myöntämiselle ei ole maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämää erityistä syytä. Kaupunkisuunnitteluvirasto ei puolla hakemusta.

Kaupunkisuunnittelulautakunta on 10.1.2008 merkinnyt tiedoksi edellä olevan lausunnon.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että hakijalle on varattu hallintolain 34 §:n nojalla tilaisuus antaa vastineensa lausunnosta kaupunginhallitukselle 8.2.2008 mennessä.

Kiinteistö Oy Televisiokatu 3 pyytää vastineessaan (8.2.2008) edelleen, että kaupunginhallitus päättäisi hyväksyä hakijan pyynnön mukaisesti koko korttelin autopaikkamääräksi 171 autopaikkaa eli 1 ap/106 k-m².

Perusteluina hakija esittää seuraavaa:

KOY Televisiokatu 3 katsoo, että kaupunkisuunnitteluvirasto ei ole lausunnossaan riittävästi huomioinut nykypäivän ja tulevaisuuden vaatimuksia ja Ilmalan alueen erityisominaisuuksia.

Tavoite muuttaa Ilmalan alue kaupunkimaiseksi media- ja yritystoiminnan keskukseksi ja asuinalueeksi ei onnistu, ellei riittävässä määrin ole huomioitu sinne mahdollisesti sijoittuvien yritysten, niiden työntekijöiden ja asiakkaiden sekä siellä asuvien tarpeita. Riittävä autopaikkamäärä on yksi osa tavoitteen saavuttamisessa. Tavoiteltavaa ei voi olla se, että autopaikat pidetään niin vähäisenä, että alue ei tosiasiallisesti alakaan kiinnostaa eikä sinne haluta tulla. Liian alhaiseksi mitoitettu autopaikkamäärä kääntää tilanteen sellaiseksi, että alue jää tavoitteen mukaiseksi syntymättä. Sekään ei voi olla kaupungin eikä kaupunkilaisten etu.

Kiinteistö Oy Televisiokatu 3 tulee siirtymään Keskinäinen Vakuutusyhtiö Fennian omistukseen ja yhtiön pääkonttoriksi rakennuksen valmistuttua. Hakija tarvitsee pyydetyt lisäpaikat.

Kaupunki itse on mm. vaatinut, että katutasoon pitää rakentaa liiketiloja. Samanaikaisesti kuitenkin kaupungin rakentamat Televisiokadun katupysäköintipaikat ovat varsin rajalliset. Juuri nyt niitä ei ole lainkaan vielä edes olemassa, koska katukaan ei ole valmis.

Fennian asiakasnäkökulmasta katsottuna tarvitaan riittävä määrä myös asiakaspaikkoja. Jos pyydetyt lisäpaikat rakennuksemme sisätiloihin voitaisiin myöntää, voitaisiin samalla helpottaa sitä painetta, joka kohdistuu katu- ja yleensä ulkopaikoitusta kohtaan. Valmistuvassa pääkonttorissamme lisäksi tulee työskentelemään paljon myös sellaisia Fennian työntekijöitä, joiden pitää päivän aikana myynti- ja muiden tehtävien johdosta päästä liikkumaan nopeasti asiakkaiden luo. Oma auto on siinä tapauksessa käytettävä liikkumisväline. Autopaikan rakentaminen ei ole taloudellisesti vähäinen investointi. Tuotoltaan se on kuitenkin alhainen eikä näin ollen turhia autopaikkoja Fennia rakenna eikä turhiin autopaikkoihin pyydä lupaa.

Julkisen liikenteen kaupunkisuunnitteluvirasto arvioi olevan yhteyksiltään kohtuullinen ja paranevan. Vastineenantaja haluaa tuoda esiin sen, että junalla liikkuvat pääsevät Ilmalan alueelle kyllä joko Ilmalan tai Pasilan juna-asemalta kävelemällä, mutta juna soveltuu vain osalle Fennian työntekijöistä tai asiakkaista. Poikittaisliikennettä alueelle ei juuri ole. Alue on muutoinkin hankala rajoittuessaan toisaalta juna-rataan / Hakamäentiehen ja toisaalta Keskuspuistoon. Bussiyhteydet ovat sangen rajalliset, lähin bussipysäkki on melko kaukana Fennian tulevasta pääkonttorista ja seutuliikennekin kulkee aika kaukana. Vastineenantajan mielestä Ilmalan alueen joukkoliikennettä ei voi kuvata kuin välttäväksi.

Pääperusteluna kielteiselle kannalleen on vastineenantajan mielestä kaupunkisuunnitteluvirasto pitänyt sitä, että hakemukseen suostuminen muodostaisi ennakkopäätöksen, joka johtaisi ”autopaikkojen huomattavaan lisääntymiseen koko alueella”.

Tältä osin vastineenantaja on eri mieltä.

Ilmalan alueen asemakaavoissa on toimitilarakentamista lausunnon mukaan yhteensä noin 348 000 kerrosneliömetriä merkiten noin 11 500 työpaikkaa. Jos hakemukseemme voisi kaupunginhallitus suostua eli 106 kerrosneliömetriä kohti myönnettäisiin yksi autopaikka, merkitsisi se sitä, että autopaikkojen määrä koko alueella kasvaisi 383 kappaleella.

Se taas puolestaan tarkoittaa sitä, että 3,33 prosentilla (laskettuna 11 500 työntekijästä) kasvaisi niiden työntekijöiden määrä, jotka saisivat autopaikan.

Vastineenantajan mielestä kyse ei ole huomattavasta lisäyksestä, vaan pikemminkin pienestä muutoksesta, jolla vain helpotetaan painetta katu- ja ulkopysäköintiä kohtaan ja jolla lisäksi voidaan pyrkiä varmistamaan ja tukemaan sitä, että yhtiöt uskaltavat lähteä rakentamaan toimitilansa tai vuokraamaan uudet toimitilat Ilmalan alueelta, joka tällä hetkellä on monelle vieras ja lisäksi monen mielestä sijainniltaan hankala.

Kaj viittaa kaupunkisuunnitteluviraston asiassa lausumaan ja katsoo, että haettu toimenpide aiheuttaa haittaa alueen kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle, ja että lupaa poiketa autopaikkojen enimmäismäärästä ei näin ollen voida myöntää.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee, ettei se päätöksen nro 2008-114/526 mukaisesti myönnä poikkeusta haettuun toimenpiteeseen.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITTEET	Liite 1	Poikkeamispäätösluonnos (Pasilan tontti 17058/1)
	Liite 2	Sijaintikartta (Pasilan tontti 17058/1)
	Liite 3	Asemapiirros (Pasilan tontti 17058/1)



Kokousaika	25.3.2008 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

	Helsinki	Espoo	Vantaa	Turku	Tampere	Oulu
Päivähoidossa olevien alle 3-vuotiaiden osuus vastaavasta ikäluokasta	35,5 %	39,4 %	39,4 %	43,8 %	41,1 %	40,5 %
Kotihoidon tuki lasta kohden euroa/vuosi (josta kuntalisän osuus)	5 379 € 1 726 €	5 052 € 1 815 €	4 095 € 916 €	3 733 € 0 €	3 460 € 9 €	3 926 € 796 €
Kotihoidon tuen piirissä päivähoitoikäisistä lapsita	26,0 %	26,1 %	26,0 %	22,6 %	24,9 %	28,3 %

LIITTEET	Liite 1	Sosiaalilautakunta 29.1.2008
	Liite 2	Terveyslautakunnan lausunto 19.2.2008
	Liite 3	Opetuslautakunnan lausunto 26.2.2008

LIITTEET	Liite 1	Sijaintikartta (Lauttasaaren tontti 31134/12)
	Liite 2	Kartta kaupan kohteesta
	Liite 3	Kiinteistönluovutusilmoitus

LIITTEET	Liite 1	Ympäristökartta (Vallilan tontti 707/56)
	Liite 2	Asemapiirros (Vallilan tontti 707/56)