HELSINGIN
KAUPUNGINHALLITUS
ESITYSLISTA
33 - 2007
|
|
|
|
Kokousaika |
24.9.2007 klo 16 |
Kokouspaikka |
Kaupungintalo, Khn istuntosali |
|
|
|
|
Asia |
|
Sivu |
KAUPUNGINJOHTAJA
1 |
Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen sekä pöytäkirjan tarkastajien valinta |
1 |
2 |
Tämän kokouksen päätösten täytäntöönpano |
2 |
3 |
Vt Pekka Saarnion toivomusponsi aktiivisiin toimiin ryhtymisestä valtion joukkoliikennetukijärjestelmän ulottamiseksi Helsinkiin, pääkaupunkiseudulle ja muihin suuriin kaupunkeihin |
3 |
4 |
* Salassa pidettäviä liitteitä * |
7 |
5 |
Strategiakokousasia: Pääkaupunkiseudun kaupunkien yhteistyösopimuksen jatkovalmistelun tilannekatsaus |
19 |
6 |
17.9.2007 pöydälle pantu asia |
20 |
KAUPUNKISUUNNITTELU- JA KIINTEISTÖTOIMI
1 |
Kannanotto XXXX XXXX:n ja XXXX XXXX:n muistutukseen Punavuoren tontin 118/3 asemakaava-asiassa (nro 11435) |
23 |
2 |
Sopimuksen tekeminen A-Vakuutus Oy:n kanssa Punavuoren tontin 118/3 asemakaavaan liittyen (nro 11435) |
29 |
3 |
17.9.2007 pöydälle pantu asia |
31 |
4 |
Strategiakokousasia: Raideliikenneverkon kehittäminen |
42 |
SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMI
1 |
Karjalohjan kunnanhallituksen neuvottelupyyntö yhteisen perusterveydenhuollon alueen muodostamisesta |
43 |
2 |
Lausunto eduskunnan oikeusasiamiehelle hammashuollon järjestämistä koskevasta kantelusta |
45 |
SIVISTYS- JA HENKILÖSTÖTOIMI
1 |
Kolmen opinto-ohjaajan viran perustaminen |
54 |
2 |
Uuden jäsenen valinta Helsingin teatterisäätiö-Helsingfors teaterstiftelse-nimisen säätiön hallitukseen |
56 |
3 |
Lausunnon antaminen koulutusta ja tutkimusta koskevasta opetusministeriön kehittämissuunnitelmaluonnoksesta |
58 |
KOKOUKSEN LAILLISUUDEN JA PÄÄTÖSVALTAISUUDEN TOTEAMINEN SEKÄ PÖYTÄKIRJAN TARKASTAJIEN VALINTA
KJ Kaupunginhallitus päättänee todeta kokouksen lailliseksi ja päätösvaltaiseksi sekä valita jäsenet Rautavan (varalla Hakola) ja Malisen (varalla Pajamäki) tarkastamaan tämän kokouksen pöytäkirjan.
TÄMÄN KOKOUKSEN PÄÄTÖSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANO
KJ Kaupunginhallitus päättänee, että tämän kokouksen päätökset voidaan panna täytäntöön ennen kuin ne ovat saaneet lainvoiman, ellei erikseen toisin ole päätetty tai myöhemmin päätetä.
VT PEKKA SAARNION TOIVOMUSPONSI AKTIIVISIIN TOIMIIN RYHTYMISESTÄ VALTION JOUKKOLIIKENNETUKIJÄRJESTELMÄN ULOTTAMISEKSI HELSINKIIN, PÄÄKAUPUNKISEUDULLE JA MUIHIN SUURIIN KAUPUNKEIHIN
Khs 2006-2514
Kj ilmoittaa, että hyväksyessään 15.11.2006 (asia nro 3) talousarvion vuodeksi 2007 ja taloussuunnitelman vuosiksi 2007 – 2009 Kvsto hyväksyi mm. seuraavan toivomusponnen:
"Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus ryhtyy aktiivisiin toimiin valtion joukkoliikennetukijärjestelmän ulottamiseksi koskemaan myös Helsinkiä, pääkaupunkiseutua ja muita suuria kaupunkeja.”(Pekka Saarnio, äänin 82-0)
Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.
Joukkoliikennelautakunta toteaa 23.8.2007 seuraavaa:
Liikenne- ja viestintäministeriö
on hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelmassaan 2008–2011 esittänyt
kehysehdotukseen vuosittaisen 25 miljoonan euron lisäyksen suurten kaupunkien joukkoliikenteen
tukemiseen.
Hallitusohjelmaan
ei ole kirjattu valtion lisärahoituksen määrää, mutta siinä on todettu, että
valtio osallistuu suurten kaupunkien joukkoliikenteen rahoitukseen edellyttäen,
että rahoitus lisää joukkoliikenteen
käyttöä, parantaa
joukkoliikenteen kilpailukykyä ja että kaupungit lisäävät omaa panostustaan joukkoliikenteeseen.
Valtion rahoitus ohjataan hankkeisiin, joissa joukkoliikenteen palvelutasoa on
mahdollista nostaa merkittävästi.
Valtion
budjettikehyksessä suurten kaupunkien joukkoliikennetukea on esitetty vuosille
2010–2011, vuonna 2010 kehys on 7,5 milj. euroa ja vuonna 2011 10 milj. euroa.
Vuoden 2008 talousarvioehdotuksessa ei ole varausta suurten kaupunkien
joukkoliikennetukeen.
Liikenne- ja viestintäministeriö
on keväällä 2007 teettänyt VTT:llä taustaraportin suurten kaupunkien joukkoliikennetuen
vaikuttavuudesta. Työn tavoitteena oli selvittää, miten suurten kaupunkien
joukkoliikennetukea tulisi kohdentaa eri kaupunkiseuduille, jotta rahoituksen
vaikuttavuus olisi mahdollisimman suuri. Työn ohjausryhmään kuului myös HKL:n
edustaja.
Työssä arvioitiin
suurten kaupunkien joukkoliikenteen tuen vaikuttavuutta joustolaskelmien ja
käytettävissä olevien liikennemalliajojen perusteella. Erityisesti tarkasteltiin
palvelutason (vuorotarjonnan ja matka-aikojen) parantamisen vaikutusta ja
erilaisia lipun hintojen alentamismahdollisuuksia.
VTT:n
joustotarkastelujen perusteella, mikäli tuki kohdennettaisiin Helsingin sisäisten
lippujen hintojen alentamiseen, yhteiskuntataloudellinen kustannus olisi noin
0,87 euroa / uusi joukkoliikennematka. Mikäli tuki kohdennettaisiin
seutulippujen hintojen alentamiseen, yhteiskuntataloudellinen kustannus olisi
noin 1,34 euroa / uusi joukkoliikennematka. YTV:n liikennemalliajojen perusteella
miljoonan euron panostus Helsingin sisäisiin lipun hintoihin toisi 690 000
lisämatkustajaa ja vastaava panostus seutulippujen hintoihin toisi 632 000
lisämatkustajaa.
Palvelutason
parantamisen osalta Helsingissä esimerkkinä on käytetty poikittaislinjojen 52
ja 57 vahvistamista. Joustotarkastelujen mukaan näiden linjojen kehittäminen on
tehokas keino sekä joukkoliikennematkustamisen lisäämiseen että henkilöauton käytön
vähentämiseen. Mikäli valtion joukkoliikennetuki kohdennettaisiin
poikittaisliikenteen tarjonnan lisäämiseen Helsingissä, yhteiskuntataloudellinen
kustannus olisi noin 0,59 euroa / uusi joukkoliikennematka. Miljoonan euron panostus
toisi 700 000 lisämatkustajaa.
Hallitus
painottaa suurten kaupunkien joukkoliikennetukeen liittyvissä kannanotoissaan
kaupunkien joukkoliikenteeseen käyttämän oman panostuksen merkitystä.
Liikennelaitoksen näkemys on, että hyvä tapa jakaa valtion joukkoliikennetuki
olisi kohdentaa se suurille kaupungeille painottaen 50 % kaupungin omaa
joukkoliikennetukea ja 50 % kaupungin asukaslukua. Tämä malli kannustaisi
kaupunkeja itse panostamaan joukkoliikenteeseen, koska valtion tuki kasvaa
kaupungin oman tuen kasvaessa. Esitetyn mallin mukaan vuoden 2006 asukaslukujen
ja kaupunkien joukkoliikennetukien perusteella Helsingin osuus valtion tuesta
suurten kaupunkien joukkoliikenteeseen olisi noin 45 %. Mikäli valtio tukisi
suurten kaupunkien joukkoliikennettä 25 milj. euroa vuodessa, olisi Helsingin
osuus noin 11 milj. euroa.
Liikennelaitoksen
näkemyksen mukaan valtion tuki kannattaisi Helsingin osalta käyttää sekä
lipputukeen että palvelutarjonnan lisäyksiin noin suhteessa 30 % / 70 %. Tarjontaan
kohdistettu rahoitus ei kohdistu yhtä tasaisesti kaikkiin käyttäjiin kuin
lipputukeen kohdistettu rahoitus. Tarjontaan kohdistettu rahoitus on kuitenkin
vaikuttavuudeltaan tehokkain keino silloin kun löydetään hyvä kehittämiskohde.
Rahoituksen
kohdentaminen niille linjoille, jotka palvelevat riittävän suurta asukas- ja työpaikkamäärää
ovat tarkastelujen perusteella vaikuttavuudeltaan toimenpiteiden parhaimmistoa.
Tarjonnan lisäämiseen suunnattu rahoitus on kohdennettavissa juuri niihin kohteisiin,
joiden avulla voidaan saavuttaa strategisia tavoitteita, kuten parantaa joukkoliikenteen
kilpailukykyä henkilöautoliikenteeseen nähden. Helsingissä esimerkiksi poikittaisliikenteen
palvelujen parantaminen on korkealla prioriteetilla kehittämistoimissa ja
kaupunginvaltuuston liikennelaitokselle asettamissa tavoitteissa, koska
poikittaisliikenteessä joukkoliikenteen kulkutapaosuus on huomattavasti
alhaisempi kuin säteittäisillä yhteyksillä kantakaupunkiin.
Liikennelaitos
pitää liikenne- ja viestintäministeriön toiminta- ja taloussuunnitelmassaan
esittämää suurten kaupunkien joukkoliikenteelle kohdistettua 25 milj. euroa
vuotuista tukea suuruusluokaltaan kannatettavana.
Liikennelaitos on
pahoillaan, ettei valtioneuvosto esitä ollenkaan tukea suurten kaupunkien
joukkoliikenteeseen vuosille 2008 ja 2009. Vuoden 2010 budjettikehyksessä
esitetty 7,5 milj. euroa on lisäksi erittäin pieni summa siihen nähden, että
suurten kaupunkien joukkoliikenteeseen kohdennettuna valtion rahoituksella
saataisiin selvästi suuremmat yhteiskuntataloudelliset hyödyt kuin muuhun
valtion nykyisin tukemaan sinänsä välttämättömään joukkoliikenteeseen
kohdennettuna. Verovarojen tehokasta käyttöä olisikin kohdentaa tukea suurten
kaupunkien joukkoliikenteeseen. Valtioneuvoston budjettiesityksen mukaan joukkoliikennetuki
siirtyy vuodelle 2010. Sen määräkin on vähäinen, vain noin 2 prosenttia
pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen kustannuksista. Tuen vähäinen määrä ja sen myöhäistäminen aiheuttaa pysyviä haittavaikutuksia
joukkoliikenteen kilpailu- ja palvelukyvylle, ja liikenteen kasvu tulee suuntautumaan
henkilöautoliikenteeseen. Siten valtion aiemmin ehdottama 25 miljoonan euron
vuosittainen joukkoliikennetuki suurille kaupungeille olisi ehdottoman tärkeä
suurten kaupunkien joukkoliikenteen kehittymiselle.
Valtion joukkoliikenteeseen
osoittamaa tukea kokonaisuudessaan tulisi kasvattaa siten, että suurille
kaupungeille osoitettaisiin vuosittain 25 milj. euroa tukea.
Kj toteaa, että Helsinki on yhdessä muiden
suurten kaupunkien kanssa vaikuttanut aktiivisesti valtiovaltaan valtion
joukkoliikennetuen laajentamiseksi suuriin kaupunkeihin. Valtion osallistuminen
Helsingin seudun joukkoliikenteen käyttökustannuksiin sisältyy mm. pääkaupunkiseudun
neuvottelukunnan keväällä 2007 tekemiin, hallitusohjelmaan sisällytettäviin
pääkaupunkiseudun kehittämisesityksiin. Hallitusohjelmaan sisältyykin kirjaus
valtion osallistumisesta suurten kaupunkien joukkoliikenteen rahoitukseen.
Liikenne- ja viestintäministeriö on valmistelemassa eduskunnalle annettavaa
liikennepoliittista selontekoa. Kaupunginhallitus antoi 25.6.2007 liikenne- ja
viestintäministeriölle lausunnon liikennepoliittisessa selonteossa
käsiteltävistä asioista. Lausunnossaan kaupunginhallitus piti tärkeänä
hallitusohjelmaan kirjatun suurten kaupunkien joukkoliikennetuen mahdollisimman
pikaista toteutusta. Myös YTV korosti liikenne- ja viestintäministeriölle
antamassaan lausunnossa (15.6.2007) suurten kaupunkien joukkoliikennetuen
tärkeyttä. Helsingin ja muiden kaupunkien tavoitteena on valtion
joukkoliikennetuen saaminen liikenne- ja viestintäministeriön esittämälle 25
milj. euron tasolle.
KJ Kaupunginhallitus päättänee
merkitä tiedoksi selvityksen kaupunginvaltuuston 15.11.2007 hyväksymän toivomusponnen (Pekka Saarnio) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja
toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle sekä erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.
Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Pekka Saarniolle ja tiedoksi muille valtuutetuille.
Lisätiedot:
Malinen Matti, erityissuunnittelija, puhelin 310 36277
HELSINGIN KAUPUNGIN VARAUTUMISSUUNNITELMA ILMAN EPÄPUHTAUSPITOISUUKSIEN ÄKILLISEEN KOHOAMISEEN
Khs 2006-1536
Kaupunginjohtaja päätti johtajistokäsittelyssä 2.8.2006 § 64 asettaa työryhmän, jonka tehtävänä oli täydentää ilmanlaadun valmiussuunnitelmaa koskien varautumista liikenteen aiheuttaman typpioksidi-pitoisuuden kohoamiseen siten, että suunnitelmassa otetaan huomioon yleisten töiden lautakunnan ja ympäristölautakunnan aiemmin hyväksymät suunnitelmat katupölyhaittojen torjumiseksi.
Työryhmässä oli edustajat hallintokeskuksesta, ympäristökeskuksesta, rakennusvirastosta, kaupunkisuunnitteluvirastosta, liikennelaitokselta, YTV:ltä, terveyskeskuksesta, pelastuslaitokselta, Helsingin kihlakunnan poliisilaitokselta, Helsingin Energiasta, Helsingin Satamasta ja talous- ja suunnittelukeskuksesta.
Työryhmän tuli esittää päivitetty ilmanlaadun valmiussuunnitelma 31.12.2006 mennessä.
Työskentelyjakson aikana Kj päätti, että työryhmä jatkaa työskentelyä toistaiseksi ja sitä täydennetään tarpeen mukaan. Tehtävänä on toimia ns. kaupungin ilmansuojelun neuvottelukuntana sekä toimia pitkäntähtäimen ilmansuojelun toimintaohjelman laatimisen ohjausryhmänä (myöhemmin: ilmansuojelutyöryhmä).
Kj päätti 31.1.2007 § 17 johtajistokäsittelyssä merkitä tiedoksi työryhmän 22.12.2007 päivätyn esityksen Helsingin kaupungin varautumissuunnitelmaksi ilman epäpuhtauspitoisuuksien äkilliseen kohoamiseen. Samalla Kj päätti kehottaa työryhmää kuulemaan niitä viranomais- ja yhteistyötahoja, jotka eivät ole kuuluneet ilmansuojelusuunnitelmista vastaavaan työryhmään, ja jotka ovat mukana valmiustilojen mukaisissa viranomaisten tiedotus- ja hälytysjärjestelmissä. Lausuntoja pyydettiin lisäksi muilta yhteistyötahoilta.
Esitys päivitetyksi ilmanlaadun varautumissuunnitelmaksi
Uusittu varautumissuunnitelma korvaa kaupunginhallituksen 31.1.2005 hyväksymän Helsingin kaupungin valmiussuunnitelman koskien varautumista liikenteen aiheuttaman typpidioksidipitoisuuden kohoamiseen ja ympäristölautakunnan ja yleisten töiden lautakunnan vuonna 2003 hyväksymässä Suunnitelmassa katupölyhaittojen ehkäisemiseksi olevan episodiosan.
Luonnoksessa varautumissuunnitelmaksi ilman epäpuhtauspitoisuuksien äkilliseen kohoamiseen esitetään kolmelle ongelmallisimmalle epäpuhtaudelle omat varautumissuunnitelmansa ja niitä koskevat toimenpiteet. Tavoitteena on alentaa väestön altistumista korkeille epäpuhtauspitoisuuksille. Tilanteet johtuvat typpioksidipitoisuuden kohoamisesta liikenteen päästöjen seurauksena, katupölypitoisuuden kohoamisesta tai voimakkaista maaston tai rakennusten paloista kulkeutuneesta savusta. Esityksessä on erillinen liitesivusto, jossa on suunnitelmaa tukevat yhteystietosivut, lainsäädännön vaatimukset ja tiedotepohjat. Liitteitä täydennetään ja päivitetään jatkuvasti puuttumatta kuitenkaan itse suunnitelman sisältöön.
./. Helsingin kaupungin varautumissuunnitelma ilman epäpuhtauspitoisuuksien äkilliseen kohoamiseen, luonnos 24.8.2007 on tämän asian liitteenä 1. Varautumissuunnitelman liitteet, päivitetty 24.8.2007 on liitteenä 2 (salassa pidettävä – JulkL 24.1 § 8 k).
Samat asiakirjat ovat
ruotsinkielisinä liitteinä 3 / Helsingfors stads beredskapsplan för episoder med höga
halter av luftföroreningar,
utkast 24.8.2007, ja 4 / Bilagor,
uppdaterat 24.8.2007 (salassa
pidettävä – JulkL 24.1 § 8 k).
Varautuminen liikenteen aiheuttaman typpioksidipitoisuuden kohoamiseen
Suunnitelman ensimmäinen osa koskee varautumista liikenteen aiheuttaman typpidioksidipitoisuuden kohoamiseen. Typpidioksidipitoisuudet voivat kohota lähinnä talviaikaan voimakkaissa inversiotilanteissa, jolloin liikenteen päästöt eivät pääse laimenemaan. Suunnitelma sisältää kolme valmiustilaa eli johtamisvalmiuden, tehostetun valmiuden ja täysvalmiuden. Siirtyminen eri valmiustiloihin tapahtuu YTV:n ilmanlaadun mittausasemien typpidioksidin tuntipitoisuuden jatkuvatoimisien mittausten perusteella. Suunnitelmassa on esitetty toimintamalli, kuvattu tiedottaminen ja vastuut. Lisäksi suunnitelma sisältää toimenpiteitä, joilla typpidioksidipäästöjä voidaan vähentää. Nämä toimenpiteet alkavat tiedottamisesta ja valistamisesta päätyen voimakkaampaan keinoon eli liikenteen rajoittamiseen. Tällöin ilmanlaatu olisi jo niin huonoa, että muita keinoja ei käytännössä ole. Perusperiaatteet toimenpiteiden käynnistämisessä ja valmiustilojen rajoissa eivät ole muuttuneet edelliseen vastaavaan suunnitelmaan verrattuna, joten tästä ei aiheudu YTV:n eikä Espoon kaupungin vastaaviin suunnitelmiin välitöntä päivitystarvetta.
Toimintamalli katupölyepisoditilanteessa
Toinen osa koskee toimintamallia katupölypitoisuuden alentamiseksi. Katupölypitoisuudet kohoavat hyvin korkeiksi lähes joka kevät lumen ja jään sulaessa. Toimenpiteiden käynnistämisen edellytyksenä on, että pölypitoisuuksien ennustetaan pysyvän korkeina useiden päivien ajan. Suunnitelman mukaan Helsingin kaupungin ympäristökeskus pyrkii antamaan episoditilanteen alussa ennakkovaroituksen rakennusvirastolle ja Tieliikelaitokselle. Mikäli episoditilanteen ennustetaan jatkuvan ympäristökeskus esittää rakennusvirastolle ja Uudenmaan tiepiirille toimenpidepyynnön, jolloin ne kastelevat laimealla suolaliuoksella kaupungin alueella olevat suurimmat tiet. Perusperiaatteet toimenpiteiden käynnistämisessä eivät ole muuttuneet edelliseen vastaavaan suunnitelmaan verrattuna.
Toimintamalli savu- ja pienhiukkasepisoditilanteessa
Kolmas osa koskee varautumista suurten palojen aiheuttamaan pienhiukkaspitoisuuksien kohoamiseen. Tilanteet voivat olla seurausta suurista kiinteistöjen paloista, maastopaloista Suomessa tai varsinkin Itä-Euroopassa tavanomaisista laajoista maastopaloista ja peltojen kulotuksesta. Suunnitelma jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa, mikäli on pitkäkestoinen episoditilanne, YTV ja ympäristökeskus nostavat valmiutta. Tarkoituksena on pyrkiä ennakoimaan tilanne, jossa pitoisuudet voivat nousta korkeiksi. Toisessa vaiheessa, mikäli ilmanlaatu edelleen heikennee tai sen ennustetaan heikkenevän, on välittömänä toimenpiteenä varoittaa väestöä esimerkiksi alueelle tulevasta savupilvestä. Kaupungilla ei ole aiemmin ollut tämän tyyppistä varautumissuunnitelmaa. Tarve suunnitelman laatimiseksi nousi vuoden 2006 poikkeuksellisen suurten palojen seurauksena.
Kaikissa episoditilanteissa toimenpiteisiin liittyy olennaisena osana tiedotus. Tiedottamisella ja suosituksilla vaikutetaan ohjaavasti kaupunkilaisten käyttäytymiseen ilmansaastetilanteessa ja saatetaan heidän tietoonsa viranomaisten toimenpiteet. Tiedottaminen ja toimenpiteet pyritään suuntaamaan siten, että väestön altistumista vähennetään mahdollisimman paljon.
Varautumissuunnitelman seuraava päivitys tehdään vuosina 2008-2009 siten, että päivitetty versio on käytössä 1.1.2010, jolloin typpidioksidi-pitoisuuksien viimeistään tulee olla raja-arvoa pienemmät (Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta 711/2001).
Varautumissuunnitelmasta annetut lausunnot ja palaute
Varautumissuunnitelmasta pyydettiin lausunnot 15 taholta. Lausunnon varautumissuunnitelmasta antoivat Helsingin hätäkeskus, Uudenmaan ympäristökeskus, Kauniaisten kaupunki, VR-Yhtymä Oy, Ympäristöministeriö, Tiehallinto, Espoon kaupunki, Vantaan kaupunki, Etelä-Suomen läänihallitus, YTV sekä Sosiaali- ja terveysministeriö. Sipoon kunta, Kansanterveyslaitos, Ilmatieteen laitos ja Helsingin seudun kauppakamari eivät antaneet lausuntoa.
Lisäksi työryhmään osallistuneille hallintokunnille varattiin mahdollisuus antaa varautumissuunnitelmasta lausuntonsa. Helsingin Energia, Helsingin Satama sekä Liikennelaitos esittivät huomionsa varautumissuunnitelmasta.
Helsingin kaupungin suunnitelmasta ilman epäpuhtauksien äkillisen kohoamisen varalle järjestettiin 26.3.2007 kaikille avoin yleisötilaisuus Helsingin kaupungintalolla. Paneelikeskusteluun osallistuvien viranomaisedustajien lisäksi läsnä oli kuntalaisia sekä tiedotusvälineiden edustajia.
Kuntalaiset saattoivat yleisötilaisuuden lisäksi kommentoida varautumissuunnitelmaa Suoraan stadista –keskustelupalstalla 30.4.2007 saakka. Varautumissuunnitelma palautelomakkeineen oli myös 30.4.2007 asti nähtävillä Helsingin kaupungin kirjastoissa, Jugendsalissa, kaupungintalolla, ympäristökeskuksen kirjaamossa sekä ympäristökeskuksen internetsivuilla.
Helsingin hätäkeskus katsoi (7.2.2007), että sen näkökulmasta
olisi perusteltua, että kaupunki-ilmanlaatua merkittävästi haittaavista ilmoitusluonteisista
tehtävistä sovittaisiin Helsingin pelastuslaitoksen kanssa. Tämä toisi
varmuutta toimintaan, koska pelastustoimi on se viranomainen, joka määrää myös
viranomaistiedotteiden antamisesta. Ilmanlaatuun vaikuttavista haittatekijöistä
hätäkeskus saa tietoa tiedotusvälineitä seuraten ja Helsingin
pelastuslaitokselta silloin, kun se liittyy Helsingin alueella tapahtuneeseen
onnettomuuteen.
Uudenmaan ympäristökeskus piti (9.2.2007) suunnitelmaa hyvin laadittuna
ja suunnitelman sisältörakennetta selkeänä.
Kauniaisten kaupungin
ympäristötoimella ei
(9.2.2007) ollut huomautettavaa varautumissuunnitelmasta.
VR-Yhtymä Oy piti (13.2.2007) laadittua varautumissuunnitelmaa tarpeellisena ja kattavana. Suunnitelman kohdassa 3.6 (mahdollisia keinoja ilmansaasteiden vähentämiseksi) esitetään yhtenä keinona joukkoliikenteen vuorotiheyden nostaminen. Junaliikenteen osalta tarjonnan lisääminen onnistuu käytännössä vain aikataulun mukaisten junien kokoa kasvattamalla. Rataverkon kapasiteetti ja henkilöstön määrä rajoittavat mahdollisuuksia ylimääräisten vuorojen lisäämisen. Junatarjonnan lisääminen edellyttää tietoa liikennöitsijälle mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Kaikki kaukoliikenteen junat pysähtyvät jo nyt Espoossa, Tikkurilassa, Pasilassa ja Helsingissä. Niiden pysähtyminen muilla asemilla, kuten Malmilla, Huopalahdessa tai Pitäjämäellä, ei ole puuttuvien laitureiden takia mahdollista, ellei niitä ohjata kulkemaan lähiliikenteen raiteille. Tämä edellyttää erillistä selvitystä ja suunnitelman laatimista, jotta varmistetaan raidekapasiteetin riittävyys lähiliikenteelle. Kaukoliikenteen junien lisäpysähtymistä parempi vaihtoehto on varmistaa sujuvat vaihtoyhteydet lähiliikenteen juniin.
Edellä kuvatuista liikennejärjestelyistä koituvat kustannukset tulee korvata liikennöitsijälle.
Jotta varautumissuunnitelman mukainen siirtyminen joukkoliikenteen käyttöön onnistuisi, suunnitelmaa tulisi täydentää syöttö- ja liityntäliikennejärjestelyillä ja pääkaupunkiseudun kehyskuntiin suunnatulla tiedotuksella.
Ympäristöministeriö totesi (14.2.2007) tyytyväisenä, että päivitetyssä suunnitelmassa on yksilöity selkeästi vastuutahot ja toimintatavat, tehty yhteistyötä Helsingin kaupungin hallintokuntien ja muiden pääkaupunkiseudun kuntien kanssa sekä pyritty ennakoivuuteen eli siihen, että tiettyjä toimia käynnistetään pitoisuuksien alkaessa nousta (ennakkovaroitus ja siirtyminen johtamisvalmiuteen). Savu- ja pienhiukkasepisoditilanteita varten laadittu toimintamalli on tarpeellinen ja sen toimivuutta tulee edelleen kehittää, kun käytännön kokemukset mallista karttuvat.
Ympäristöministeriö korosti pitkän aikavälin toimien merkitystä ilmansuojelussa
ja totesi, että ilmanlaatuasetuksen mukaan niillä alueilla, joilla asetuksessa
säädetyt uudet typpidioksidin vuosi- tai tuntiraja-arvo ylittyvät
tai ovat vaarassa ylittyä, kuntien velvollisuus on laatia ja toimeenpanna
ohjelmia ja suunnitelmia, joilla varmistetaan raja-arvojen saavuttaminen
1.1.2010 mennessä.
Helsingin kaupunki on ilmoittanut typpidioksidin vuosiraja-arvon ylittyneen alueellaan vuosina 2005 ja 2006 ja, että ilmanlaatuasetuksen 12 §:n edellyttämä suunnitelma on valmisteilla. Ympäristöministeriö katsoi, että valmisteilla olevassa suunnitelmassa olisi myös hyvä arvioida korkeiden tuntipitoisuuksien esiintymistä ja tuntiraja-arvon ylittymisen todennäköisyyttä ottaen huomioon, että vuonna 2010 typpidioksidin uusi tuntiraja-arvo saa ylittyä enintään 18 kertaa vuodessa ajoittuen vapaasti koko vuoden ajalle. Tuntiraja-arvojen huomattava kiristyminen vuonna 2010 tulisi mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon varautumissuunnitelmassa siten, että luodaan edellytykset suunnitelman jatkuvuudelle tekemällä kestäviä linjauksia, ja valitsemalla sellaisia lyhyen aikavälin toimia, jotka ovat toteuttamiskelpoisia pitkään.
Tiehallinto katsoi (15.2.2007) mm., että tärkeää olisi muodostaa mekanismi, jolla koko pääkaupunkiseudun (min. Espoo, Helsinki, Vantaa) keskeisten kaupunkien toiminta koordinoitaisiin ja ylläpidettäisiin samanlaatuisena ja ajantasaisena.
Suunnitelmassa on käsitelty monipuolisesti ja laajasti sekä asiantuntevasti kolmea erityyppistä ilman epäpuhtauksien äkillistä kohoamistilannetta lähinnä hallinnolliselta kannalta. Tämän keskeisen suunnittelun lisäksi myös eri operatiiviset toimijat tulee ohjeistaa riittävässä määrin samankaltaisin ohjein sekä varmistua operatiivisen henkilöstön mahdollisesta koulutuksesta oikean toiminnan varmistamiseksi. Jälkimmäisessä kohdassa vastuu on osin myös itse toimijoilla.
Suunnitelmassa ei suoranaisesti oteta kantaa tehtävän hallinnollisen päätöksen todennäköisesti laajoihin liikenteellisiin vaikutuksiin koko pääkaupunkiseudun liikenneverkolla.
Espoon kaupungin
ympäristökeskus totesi
(15.2.2007), että suunnitelma on tarpeellinen. YTV:n ja Helsingin
tiedottaminen episoditilanteissa palvelee myös Espoon asukkaita, koska Espoossa
seurataan samoja joukkotiedotusvälineitä.
Espoon ympäristökeskus piti
suotavana, että suunnitelman
päivitystyö tehtäisiin yhteistyönä pääkaupunkiseudun kuntien kanssa, koska ilmansaasteetkin
ylittävät kuntarajat. Yhteinen suunnitelma tulisi laatia huomioiden kunkin
kunnan rakenteeseen ja hallintoon liittyvät erityispiirteet.
Vantaan kaupungin
ympäristökeskuksella ei
(21.2.2007) ollut huomautettavaa esitykseen.
Etelä-Suomen lääninhallitus, sosiaali- ja terveysosasto piti (28.2.2007) hyvänä asiana, että suunnitelmassa varaudutaan myös suurten palojen aiheuttamaan pienhiukkaspitoisuuden kohoamiseen.
Varautumissuunnitelman mukaiset ilmoitukset Etelä-Suomen lääninhallitukselle lähetetään lääninhallituksen pelastusosaston varalla olevalle päivystäjälle, jonka yhteystiedot saa Helsingin hätäkeskuksesta. Päivystäjä välittää tiedon lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosaston osastopäällikölle.
YTV lausui (2.3.2007) mm. seuraavaa:
Työryhmän ehdotuksen mukaan jo tehostetussa valmiudessa typpidioksidipitoisuuksien noustessa on mahdollista tehdä joukkoliikenteen käyttö maksuttomaksi matkustajille. Maksuttoman joukkoliikenteen vaikutuksesta henkilöautoilijoiden kulkumuodon valintaan ei ole pääkaupunkiseudulla kokemuksia. On mahdollista, että maksuton joukkoliikenne ei ole kovin tehokas keino saada autoilijoita siirtymään joukkoliikenteeseen. Tehokkaampaa on henkilöautoliikenteen rajoittaminen, joka on suunnitelman mukaan mahdollista täysvalmiustilanteessa.
Typpidioksidipitoisuuden nousuun liittyvä episoditilanne tulee aiheuttamaan huomattavia kustannuksia YTV:n jäsenkunnille jo tehostetussa valmiudessa, jossa joukkoliikenteen määrää todennäköisesti joudutaan lisäämään. Mikäli joukkoliikenne tehdään maksuttomaksi, aiheutuu siitä merkittäviä taloudellisia lisämenetyksiä jäsenkunnille. YTV esittää harkittavaksi, että maksuttomaan joukkoliikenteeseen ei siirryttäisi vielä tehostetussa valmiudessa, vaan vasta täysvalmiudessa. Tarve maksuttomaan joukkoliikenteeseen siirtymiseen harkittaisiin sen jälkeen, kun henkilöautoliikennettä on jo rajoitettu ja nähty toimenpiteen vaikutukset henkilöautoliikenteeseen ja joukkoliikenteeseen.
Helsingin Satama katsoi (14.5.2007) mm., että varautumissuunnitelmissa on kiinnitetty huomiota tärkeään asiaan ja sitä on käsitelty monipuolisesti. Kuitenkin käytännön toimien kuvaukset vaatisivat vielä selkeyttämistä.
Liikennelaitos katsoi (15.5.2007) mm., että täsmennys täysvalmiuteen siirtymisen raja-arvon määrittelyssä olisi
tarpeen, sillä 98. prosenttipiste on vaikeasti ymmärrettävä (s.19). Liikennelaitos
pohti, olisiko liukuvan 365 vrk:n aikana tapahtuneiden ylitysten määrä parempi
mittari koko ajan, eikä vain jos vuodenvaihteessa aloitetut toimenpiteet
uhkasivat keskeytyä laskentatavan johdosta (s.20).
Päästöttömät ja vähäpäästöiset ajoneuvoryhmät olisi täysvalmiustilan
varalta pystyttävä määrittelemään niin, että ajoneuvon haltija tietää
koskevatko rajoitukset hänen ajoneuvoaan vai ei. Määrittely on tarpeen, ennen
kuin rajoituksia voidaan käyttää. Nykyisten autojen käyttöönottovuoden
perusteella voidaan päätellä, minkä Euro-normin luokituksen auto täyttää, mutta
ei voida tietää kuinka paljon se alittaa ko. normin enimmäisrajat.
Mikäli valtiovalta päättää muuttaa autojen käyttöveroa siten, että vanhimpia
ja eniten saastuttavia autoja verotetaan rankimmin, voitaisiin tätä asteikkoa
käyttää myös täysvalmiustilan liikenteen rajoituksissa.
Helsingin
Energia katsoi (21.5.2007), että valvontaviranomaisten tulisi huomioida
suunnitelmassa paremmin pienpoltosta, etenkin talviaikaan, aiheutuvat
merkittävät hiukkaspäästöt. Pienpolton vaikutus paikalliseen ilmanlaatuun voi
olla huomattava sekä pientaloalueilla että kantakaupungissa, koska nämä lähipäästöt
tulevat matalalta. Puun pienpolton huomioiminen
hiukkaspäästölähteenä katupölyn lisäksi on tärkeää, jotta ilmanlaadun
parantamiseksi tehtävät toimenpiteet kohdistuisivat oikein.
Sosiaali- ja terveysministeriö katsoi (19.7.2007) mm. että
varautumissuunnitelmassa esitetyt kolme mallia ovat todennäköisiä ja käytännön
saaste-episodit ovat toistuneet vaihtelevanasteisina aikaisempina vuosina,
viimeksi kesällä 2006.
Suunnitelmassa on otettu hyvin
huomioon Helsingin kaupungin sisällä eri hallintokuntien toimijat ja niiden
yhteistyö mm. YTV:n ja Ilmatieteen laitoksen (ITL) kanssa. Erityisenä ansiona
voidaan pitää helposti päivitettäviä liitteitä yhteystietoineen ja valmiine
tiedotepohjineen, jotka nopeuttavat asian hoitamista todellisessa tilanteessa.
Myös alustavat arviot terveyshaittojen kustannuksista ja haittojen
torjuntatoimenpiteiden kustannuksista ovat hyödyllisiä.
Toimintasuunnitelmassa tulisi
selkeämmin määritellä yhteistyötavat ja toimenpidemalli Helsinkiä ympäröivien
kuntien kanssa, mikä edellyttää luonnollisesti vastaavan valmiussuunnitelman
laatimista tai päivittämistä myös Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa. Lisäksi
hankalammissa saastetilanteissa toimenpiteiden johtovastuu ja myös
tiedotusvastuu saattaa olla tarpeen siirtää erikseen perustettavalle
kriisiryhmälle, jolloin erillinen johtokeskus antaa määräyksiä ja suosituksia
eri ministeriöille ja viranomaisille. Tällainen tilanne syntyi kesällä 2006
Venäjän maastopalojen kaukokulkeutuman saaste-episodin aikana. Kunnilla säilyy
tällöinkin määräysten toimenpanovastuu omalla alueellaan. Tällainen tilanne
saattaa syntyä varautumissuunnitelmassa kuvattujen erityyppisten
episoditilanteiden aikana tai jonkin suuronnettomuuden yhteydessä.
Kaukokulkeutumana
pääkaupunkiseudulle saapuvat saaste-episodit ja vesi- tai satama-alueilla
tapahtuvat onnettomuudet ja tulipalot koskettavat myös sisä- ja ulkoministeriön
toimialaa, joten varautumissuunnitelman lähettäminen lausunnolle tai tiedoksi
näihin ministeriöihin on myös tarpeen.
Valtaosa kuntalaisten esittämistä mielipiteistä kohdistui erilaisiin ilmansuojelun
pitkäntähtäimen toimenpiteisiin. Suoraan varautumissuunnitelmaan kohdistuvia
kommentteja oli vain muutama. Päiväkotien
ja koulujen yhteystiedot ehdotettiin lisättävän varautumissuunnitelmaan jollain
tasolla, jotta tieto episoditilanteista tavoittaisi myös heidät. Lisäksi
ehdotettiin hengityssuojainten jakoa episoditilanteiden aikana. Myös ohjeiden
antamista julkisten tilojen avoinna pitämiselle pohdittiin.
Varautumissuunnitelman
kehittäminen
Kj toteaa, että lausunnoissa esitetyt korjaukset ja täsmennykset tekstiin on otettu huomioon käsiteltävänä olevassa varautumissuunnitelmassa. Suunnitelmassa mainitut termit päivitetään vastaamaan kulloinkin voimassa olevaa lainsäädäntöä (esim. 98. prosenttipiste täysvalmiuteen siirtymisen raja-arvojen kohdalla poistuu Valtioneuvoston ilmanlaadusta antaman asetuksen mukaisesti vuonna 2010).
Annettuun palautteeseen viitaten Kj toteaa lisäksi seuraavaa:
Valtioneuvoston asetuksen ilmanlaadusta 12 §:n mukaan kunnan on
laadittava suunnitelmia tai ohjelmia, joilla mm. typpidioksidi-pitoisuuksien raja-arvojen ylittyminen estetään säädetyissä määräajoissa.
Helsingin kaupunki on yhdessä
YTV:n kanssa aloittanut laatimaan em. asetuksen mukaisen pitkän tähtäimen
ilmansuojeluohjelmaa, joka tulee sisältämään seudullisia ja kaupungin vaikutuspiirissä
olevia toimia katupöly-, pienhiukkas- ja typpidioksidipitoisuuksien alentamiseksi.
Epäpuhtauspitoisuuksia arvioidaan ohjelmatyön yhteydessä laadittavien
leviämismallien avulla. Mallien avulla tullaan arvioimaan pitoisuuksien
kehittymistä ja ilmansuojelutoimien vaikutusta pitoisuuksiin. Ohjelma valmistuu
vuoden 2008 alussa.
Suunnitelman saattamisesta seudulliseksi Kj toteaa, että varautumissuunnitelmaan tehdään seuraavan kerran päivitys vuonna 2009, jolloin voitaneen myös selvittää mahdollisuus laatia Helsingin suunnitelmaan perustuva yhteinen seudullinen suunnitelma, johon myös Espoo, Vantaa ja Kauniainen sitoutuisivat.
Joukkoliikenteen
maksuttomuudesta Kj toteaa, että joukkoliikenteen maksuttomuus voidaan ottaa
kaupunginjohtajan harkinnan mukaan käyttöön suunnitelman mukaan aikaisintaan,
kun kaupunki on siirtynyt tehostettuun valmiuteen. Tällaisessa tilanteessa
ilmanlaatu olisi jo erittäin huono ja typpidioksidin vuonna 2010 voimaan tuleva
tuntiraja-arvo olisi ylittynyt. Myös muiden ilman epäpuhtauksien pitoisuudet
nousisivat. Tilanteen ennustetaan myös jatkuvan. On erittäin epätodennäköistä,
että Helsingissä joudutaan tällaiseen tilanteeseen.
Voimakkaassa ilmanlaadun heikkenemistilanteessa on asukkaille tiedotettu
tilanteen vakavuudesta. Varautumissuunnitelmassa olevat keinot tullaan tarkastelemaan
seuraavan päivityksen yhteydessä. Keinojen arvioinnissa tullaan hyödyntämään
uusimpia tutkimuksia ja laadittavia ilmanlaadun mallinnuksia.
Joukkoliikennettä on tarkasteltu tarkemmin seudullisessa joukkoliikenteen
poikkeusliikennesuunnitelmassa typpidioksidiepisodin varalta.
Kj toteaa lisäksi, että vähäpäästöisten ajoneuvojen määritelmää ei ole vielä tehty. Pitkäntähtäimen ilmansuojeluohjelmien laatimisen yhteydessä pyritään kuitenkin määrittelemään vähäpäästöisten ajoneuvojen käsite.
Kj
toteaa myös, että varautumissuunnitelmaan liittyvä tiedottaminen tapahtuu
lähtökohtaisesti eri medioiden ja mahdollisen hätätiedotteen kautta kaikille yhtenevästi
ja samanaikaisesti. Mahdollinen tiedottaminen suoraan joillekin ryhmille, esim.
päiväkodeille ja kouluille, selvitetään kuitenkin tarvittaessa. Viranomaiset ohjeistavat episoditilanteessa,
milloin on syytä pysytellä sisätiloissa ja sulkea ilmanvaihto, sekä ilmoittavat,
mikäli esimerkiksi hengityssuojainten käytöstä tulee uusia ohjeita. Tietoa,
miten Helsinki varautuu ilmanlaadun tilapäiseen heikkenemiseen, saadaan
tulevaisuudessa myös laadittavina olevilta verkkosivuilta.
Lopuksi Kj
toteaa, että kuntalaisten aktiivinen ja runsas osallistuminen ilman
epäpuhtauksia koskevaan keskusteluun osoittaa asian tärkeyden. Kuntalaisten
antama palaute tullaan huomioimaan jo
alkaneen pitkän tähtäimen ilmansuojeluohjelmien laatimisen yhteydessä. Ohjelmien luonnosvaiheessa vuoden 2008
alussa tullaan uudelleen kuulemaan kuntalaisia ohjelmien sisällöstä. Lisäksi suunnitelman pohjalta tehdään kuntalaisille kohdistetut
verkkosivut ja esite.
Varautumissuunnitelman ylläpito
Lausunnoissa ja palautteissa
esitetyt tiedot on otettu huomioon varautumissuunnitelman lopullisessa
versiossa.
Varautumissuunnitelman mukaisia toimintoja on jo osaksi toteutettu: ympäristöjohtaja esitti ma 26.3.2007 ja to 29.3.2007 toimenpidepyynnön katupölyn osalta, ja YTV antoi ennakkovaroituksen typpidioksidin osalta ti 27.3.2007. Toimenpiteitä kehitetään jatkossa mm. siten, että typpidioksidin ennakkovaroitus toimitetaan sähköpostin lisäksi työryhmälle myös tekstiviestinä. Ympäristökeskus, rakennusvirasto sekä Uudenmaan tiepiiri kehittävät katupölyn toimenpidepyyntömenettelyä sekä toteutusta.
Varautumissuunnitelmasta järjestetään pöytäharjoitus marraskuussa 2007. Siinä varautumissuunnitelmaan liittyvät tahot kokoontuvat harjoittelemaan
saman pöydän ääreen mm. eri toimijoiden välistä tiedon kulkua kuvitellussa
episoditilanteessa.
KJ Kaupunginhallitus päättänee
– hyväksyä Helsingin kaupungin varautumissuunnitelman ilman epäpuhtauspitoisuuksien äkilliseen kohoamiseen,
– todeta, että varautumissuunnitelma korvaa kaupunginhallituksen 31.1.2005 hyväksymän Helsingin kaupungin valmiussuunnitelman koskien varautumista liikenteen aiheuttaman typpidioksidipitoisuuden kohoamiseen ja ympäristölautakunnan ja yleisten töiden lautakunnan vuonna 2003 hyväksymässä Suunnitelmassa katupölyhaittojen ehkäisemiseksi olevan episodiosan,
– kehottaa virastoja ja laitoksia huomioimaan varautumissuunnitelman omissa toimintasuunnitelmissaan ja -strategioissaan sekä talousarvioissaan, sekä päivittämään valmiussuunnitelmansa vastaamaan uusittua varautumissuunnitelmaa, sekä
– kehottaa hallintokeskuksen turvallisuus- ja valmiusosastoa ja ympäristökeskusta huolehtimaan suunnitelman ja sen liitteiden jatkuvasta päivityksestä.
Pöytäkirjanote liitteineen kaikille lauta- ja johtokunnille, virastoille ja laitoksille, Helsingin hätäkeskukselle, Uudenmaan ympäristökeskukselle, Kauniaisten kaupungin ympäristötoimelle, VR-Yhtymä Oy:lle, Ympäristöministeriölle, Tiehallinnolle, Espoon kaupungin ympäristökeskukselle, Vantaan kaupungin ympäristökeskukselle, Etelä-Suomen läänihallituksen sosiaali- ja terveysosastolle, YTV:lle, Sosiaali- ja terveysministeriölle sekä ilmansuojelutyöryhmän jäsenille.
Lisätiedot:
Kansanen Pekka, ympäristöjohtaja, puhelin 31032000
Hakala Hannu, osastopäällikkö, puhelin 31036015
Viinanen Jari, ympäristötarkastaja, puhelin 31031519
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102
LIITTEET |
Liite 1 |
|
|
Liite 2 |
Salassa pidettävä liite JulkL 24.1 § 8 k |
|
Liite 3 |
Helsingfors stads beredskapsplan för episoder med höga halter av luftföroreningar
|
|
Liite 4 |
Salassa pidettävä liite JulkL 24.1 § 8 k |
STRATEGIAKOKOUSASIA: PÄÄKAUPUNKISEUDUN KAUPUNKIEN YHTEISTYÖSOPIMUKSEN JATKOVALMISTELUN TILANNEKATSAUS
Khs 2007-173
Kj toteaa, että pääkaupunkiseudun yhteistyösopimuksen jatkovalmistelua varten kesäkuussa 2006 asetetun 14 työryhmän työ on edennyt aikataulun mukaisesti. Tähän mennessä työryhmien raporteista ovat valmistuneet työvoimaryhmän, hankintaryhmän, sosiaali- ja terveysryhmän, koulutusryhmän, ruotsinkielisten palvelujen raportit ja joukkoliikennetyöryhmän raportit sekä asuntoasiainryhmän väliraportit.
Kokouksessa kuullaan pääkaupunkiseudun yhteistyösopimuksen jatkovalmistelun
kokonaistilannekatsaus ja selostus joukkoliikennetyöryhmän ehdotuksista.
KJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä saadun selvityksen tiedoksi.
Lisätiedot:
Pajunen Jussi, kaupunginjohtaja, puhelin 310 36000
17.9.2007 pöydälle pantu asia
VT JOUKO MALISEN TOIVOMUSPONSI SPARKNET-RATKAISUN SELVITTÄMISESTÄ
Khs 2006-2118
Kj ilmoittaa, että käsitellessään 27.9.2006 valtuutettujen tekemiä eräitä aloitteita (Malisen aloite 3) Kvsto hyväksyi seuraavan toivomusponnen:
”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki selvittää mm. Turussa käytössä olevan Sparknet-ratkaisun, jolla voitaisiin nivoa jo olemassa olevat verkot suhteellisen pienillä kustannuksilla yhteen ja tietoturvaongelmatkin saataisiin ratkaistua.” (Jouko Malinen 61-0)
Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.
Kj toteaa, että talous- ja
suunnittelukeskus on selvittänyt asiaa. SparkNet on ICT Turku Oy:n yhdessä MP-MasterPlanet Oy:n ja turkulaisten korkeakoulujen vuonna
2003 käynnistämä yhteistyömuoto. Verkon on suunnitellut ja toteuttanut MP-MasterPlanet Oy, joka myös hallinnoi verkkoa ja myy
siihen liittyviä tuotteita. Toteutuksessa hyödynnetään mukaan liittyneiden
organisaatioiden verkkoja. Verkkoyhteisöön liitytään ostamalla tarvittavat
tuotteet MasterPlanet Oy:ltä. Tuotteita myydään sekä
yrityksille että kuluttajille. Yksityisen kuluttajan kannalta tämä tarkoittaa
käytännössä sitä, että hankkii Masterplanet Oy:ltä
langattoman Sparknet-tukiaseman tai päivittää muualta
hankitun tukiaseman Sparknetin tukemalla ohjelmaversiolla.
Verkko perustuu
yhteisöön liittyneiden toimijoiden oman langattoman tukiaseman ja sen
Internet-yhteyden jakamiseen muille yhteisön jäsenille (OpenSpark).
Tällainen yhteyden jakaminen kolmansien osapuolten käyttöön on vastoin useiden
Internet-palveluntarjoajien sopimusehtoja.
OpenSpark-verkon käyttö vaatii käyttäjätunnuksen. Muille
kuin verkkoyhteisöön liittyneille, esim. satunnaisille yhteyden tarvitsijoille,
myydään väliaikaista käyttäjätunnusta, joka on maksullinen. Tietoturvan hoitaminen
on käyttäjän vastuulla. OpenSpark-verkon tukiasemia
on Helsingissä noin 60.
Helsingissä on myös
OpenSparkin tapaan toimivan verkkoyhteisö Fonin tukiasemia. Tämä yhteisö on levinnyt eri maihin ja
kertoo olevansa maailman suurin langaton verkkoyhteisö. Hankkimalla Fon-yhteisön reitittimen ja liittämällä sen omaan
internet-yhteyteensä saa oikeuden käyttää muiden yhteisöön kuuluvien
henkilöiden vastaavia reitittimiä ilman korvausta.
Helsingin kaupunki tarjoaa tällä hetkellä ilmaisen, avoimen wlan-yhteyden ydinkeskustassa. Ulkotukiasemia on 20 ja ne kattavat Kauppatorin, Esplanadin, Mannerheimintien Erottajan ja Hakasalmen huvilan välisellä alueella, Narinkkatorin, Rautatientorin ja Senaatintorin. Verkkoon voi ottaa yhteyden ilman tunnuksia ja se on varustettu asianmukaisin varoituksen wlan-verkkojen tietoturvan puutteista.
Kaikissa kirjastoissa tarjotaan asiakkaiden käyttöön wlan-yhteys. Lisäksi wlan-yhteyksiä on monitoimitaloissa, Jugend-salissa, matkailutoimistossa, Kaupungintalossa ja useissa virastoissa.
Helsingin keskustassa on yksityisten tarjoamia wlan-yhteyksiä runsaasti. Laajin verkko on Maxinetilla yli 60 tukiasemaa, jota on edelleen tarkoitus laajentaa. Lisäksi yhteyksiä tarjoavat mm. monet kahvilat. Helsingin Sanomat totesi 4.8.2007, että Helsingin ydinkeskustan wlan-verkosto on tiivistynyt nopeasti ja on selkeästi edellä naapurikaupunkeja Espoota ja Vantaata.
On ilmeistä, että yksityinen tarjonta edelleen laajenee. Olettavasti verkkoyhteisöjen Openspark ja Fon käyttäjäkunta kasvaa ja sitä myötä niiden verkot laajenevat. Myös muiden teknologioiden käyttö kasvaa. Tänä päivänä voi esimerkiksi ostaa mobiililaajakaistan operaattorilta alle 20 euron kiinteään kuukausihintaan.
Kaupungin liittyminen Sparknetiin ja Openspark-yhteisöön merkitsisi sitoutumista yhteen yksityiseen toimijan ja verkkoyhteisöön ja sen toiminnan edistämistä. Kun Helsinki ja pääkaupunkiseutu on muista Suomen kaupungeista todennäköisesti poiketen houkutteleva markkina-alue myös muille toimijoille, ei tätä voi pitää tasapuolisena ja tarkoituksenmukaisena.
KJ Kaupunginhallitus päättänee
merkitä tiedoksi selvityksen kaupunginvaltuuston 27.9.2006 hyväksymän toivomusponnen (Jouko Malinen) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja
toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle sekä erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.
Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Maliselle ja tiedoksi muille valtuutetuille.
Lisätiedot:
Karakorpi Tuomo, tietotekniikkapäällikkö, puhelin 310 36396
KANNANOTTO XXXX XXXX:N JA XXXX XXXX:N MUISTUTUKSEEN PUNAVUOREN TONTIN 118/3 ASEMAKAAVA-ASIASSA (NRO 11435)
Khs 2003-2094
Kaj toteaa, että maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 65 §:n mukaan niille muistutuksen tekijöille, jotka kaavan julkisen nähtävillä pidon aikana ovat sitä kirjallisesti pyytäneet ja samalla ilmoittaneet osoitteensa, tulee antaa kunnan perusteltu kannanotto esitettyyn mielipiteeseen.
XXXX ja XXXX ovat muistutuksessaan vaatineet mm., että muistutus tulee esittää Khlle lyhentämättömänä ja välittömästi mahdollisiin vastauksiin liitettynä. XXXX on puhelimitse maaliskuussa 2006 ilmoittanut, että kysymys on perustellun kannantoton pyytämisestä.
Helsingissä ei ole delegoitu oikeutta kunnan perustellun kannanoton antamiseen, joten toimivalta asiassa on Khlla. Tosiasiallisesti Khn kannanotto asemakaavaan liittyviin muistutuksiin syntyy sen tehdessä Kvstolle päätösehdotuksensa kaava-asiassa, mutta tästä valmisteluun kuuluvasta vaiheesta ei ilman erillistä päätöstä synny pöytäkirjattua asiakohtaa, joka voitaisiin otteen muodossa lähettää kunnan perusteltua kannanottoa pyytäneille. Tämän vuoksi valmisteluprosessin oikeellisuuden varmistamiseksi käsitellään perusteltua kannanottoa pyytäneiden muistutukset erillisinä Khssa. Erillisestä käsittelystä huolimatta on edelleen kysymys asian valmistelusta.
Kaavaehdotuksen sisältö
Kaupunkisuunnittelulautakunnan esityksen mukaan asemakaavan muutosehdotuksessa muilta osin asuinkäytössä olevan korttelin tontti 118/3 on merkitty asuinkerrostalojen korttelialueeksi (AK). Tontilla sijaitseva toimistorakennus puretaan ja tilalle rakennetaan asuinkerrostalo. Kaavanmuutos on laadittu viitesuunnitelman pohjalta, jonka on hakijan toimeksiannosta laatinut arkkitehti Timo Vormala Gullichsen Vormala arkkitehdit Ky:stä.
Tontista muodostetaan asuinkerrostalojen korttelialue (AK), joka täydentää yhteisen korttelipihan ympärille rakentunutta asuinkorttelia. Tontille saadaan rakentaa 6-kerroksinen asuinrakennus, jonka ylimmän kerroksen tulee olla osittain sisäänvedetty. Rakennuksen julkisivupinnan ja vesikaton leikkauskohdan ylimmän kohdan korkeusasema on +24.50, mikä on sama kuin voimassa olevassa kaavassa. Tontilla saa olla liike-, toimisto-, sosiaalisia palvelu- tai näihin verrattavia tiloja rakennuksen ensimmäisessä maanpäällisessä kerroksessa, mikäli sisäänkäynti näihin on suoraan kadulta. Rakennuksen ensimmäiseen kerrokseen ei saa sijoittaa asuntoja.
Rakennusoikeus on 4 010 k-m2, jossa on lisäystä 210 k-m2 nykyiseen asemakaavaan verrattuna. Tonttitehokkuus on e = 1.86. Tontin pinta-ala on 2 158 m2.
Tontin autopaikkavelvollisuus on asunnoille vähintään 1 autopaikka 125/k-m2, liiketiloille enintään 1 autopaikka 150/k-m2 ja toimistoille enintään 1 autopaikka 350/ k-m2. Tämä tarkoittaa n. 34 autopaikkaa. Autopaikat sijoitetaan pääosin naapuritontin pihan alaiseen kellarikerrokseen, jonne on ajoyhteys Punavuorenkadulta ja Mallaskadulta. Muutama autopaikka sekä kaksi invapaikkaa rakennetaan kellariin oman tontin puolelle. Kellarista on sisäyhteys suunnitellun asuinrakennuksen porrashuoneisiin.
Tontti on hyvien julkisen liikenteen yhteyksien varrella.
Alueella on olemassa tarvittavat yhdyskuntatekniset verkostot.
Ennustetilanteessa vuonna 2025 pistelaskentana tehdyissä melulaskennoissa käytetyt liikennemäärät kohdealueella ovat Hietalahdenrannalla 16 100 ajoneuvoa vuorokaudessa ja Mallaskadulla 8 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Keskustatunnelin valmistuessa liikennemäärät voivat alentua näistä arvoista. Raskaan liikenteen osuuden on kaikilla kaduilla arvioitu olevan 8 %. Huipputunnin liikennemäärän on arvioitu olevan 10 % vuorokauden liikennemäärästä. Melutarkasteluissa nopeusrajoitusten oletetaan molemmilla kaduilla pysyvän nykyisinä 40 km/h.
Huipputunnin mukaan laskettu ajoneuvoliikenteen keskiäänitaso lähimmillään n. 16 m:n päässä Hietalahdenrannasta olevalla julkisivulla on 69 dB(A). Kaavassa on määrätty tälle julkisivulle sekä lähimmäksi Hietalahdenrantaa tulevalle päädylle ääneneristävyys 35 dB(A). Myös Mallaskadun puoleiselle julkisivulle määrätään kaavassa ääneneristävyys 35 dB(A) katuliikenteen ruuhkatuntien mukaan arvioituna. Määräyksellä on haluttu varmistaa riittävä ääneneristävyys julkisivulla Mallaskadun tunnelin suuaukon suuntaan.
Tontilta ei voida osoittaa yhteistä ulkoilu- ja oleskelualuetta, jossa alittuisi valtioneuvoston asettama ohjearvo 55 dB(A). Päiväajan keskiäänitaso Hietalahdenrannan puoleisilla parvekkeilla on suurimmillaan 65 dB(A). Sadan metrin säteellä tontista sijaitsevat sekä Telakanpuistikko että Sinebrychoffin puisto, joista jälkimmäiseen on esteetön jalankulkuyhteys tontilta.
Kaavassa määrätään kaikki parvekkeet lasitettaviksi. Hyvän, täysin suljetun parvekelasituksen avulla on kaikilla parvekkeilla mahdollista päästä alle tason 55 dB(A). Kaavamääräyksin on turvattu ilmanoton järjestäminen rakennuksen suojaisalta puolelta.
Asemakaavan muutoksen mukainen asuinrakennus lisää alueen asuntotarjontaa ja eheyttää Hietalahdenrannan kaupunkikuvaa. Suunniteltu asuinrakennus on nykyistä toimistotaloa 1½ kerrosta korkeampi ja sulkee siksi näkymiä osasta viereisten tonttien asuntoja.
Kaupunkisuunnittelulautakunta on käsitellyt muistutuksia kokouksessaan 8.3.2007 ja todennut tuolloin seuraavaa:
Muistutuksen keskeinen sisältö
XXXX XXXX ja XXXX XXXX (19.2.2006) ovat esittäneet 18-kohtaisen muistutuksen asemakaavan muutosehdotuksesta. Muistutuksessa on vaadittu muistutuksen esittämistä Khlle sekä sen kirjaamista lyhentämättömänä asemakaavaosaston vastausyhteenvetoihin.
XXXX ja XXXXX vastustavat asemakaavan muutosta, koska se johtaisi merkittävään asumistason heikkenemiseen naapuritonteilla eikä tontti myöskään heidän mielestään sovellu asumiseen. Muistuttajat pitävät Asunto Oy Hietalahden Puistikon pihan sulkemista korkealla uudisrakennuksella arkkitehtonisena virheenä. He mainitsevat uudisrakennuksen mukanaan tuomina epäkohtina mm. seuraavat:
- varjostuksen
- lisääntyvän liikenteen aiheuttaman melun
- ilman laadun heikkenemisen
- näkymien menettämisen
- rakentamisaikaisen melun
- uudisrakennuksen pihan puutteen
- hyväkuntoisen toimistorakennuksen turhan purkamisen
- kaupunkikuvallisen toimimattomuuden.
Lisäksi muistutuksessa kiistetään meluarvioinnin oikeellisuus ja vaaditaan paikalla tehtyä keskiäänitason mittaamista. Muistuttajat katsovat myös, ettei uuden rakennuksen autopaikkoja ole voitu pitävästi osoittaa.
Muistutuksessa huomautetaan lisäksi siitä, ettei XXXX:n ja XXXX:n luonnosvaiheessa 30.8.2005 tekemää kompromissiehdotusta ole kaupunkisuunnittelulautakunnassa lainkaan kommentoitu. Ehdotuksen mukaan uuden asuinrakennuksen rakennusoikeudeksi valittaisiin kerrosmäärä, jolla uusi rakennus ei nouse vanhaa toimistorakennusta korkeammalle. Näin naapuriyhtiön asuntojen merinäköalat ja pihan ja asuntojen valoisuus säilyisivät.
./. Muistutus on kokonaisuudessaan esityslistan tämän asian liitteenä nro 1.
Kaupunkisuunnittelulautakunta
toteaa muistutuksen
johdosta (8.3.2007), että vakiintuneen
käytännön mukaan muistutukset ovat esityslistan liitteenä, ja listatekstiin ne
referoidaan oleellisin osin.
Uudisrakennuksen
räystäslinjan korkeus on voimassa olevan asemakaavan mukainen. Nykyinen toimistorakennus on sitä 1–2 kerrosta matalampi. Uudisrakennus
tulisi osaltaan suojaamaan viereistä taloyhtiötä Hietalahdenrannan liikenteen
melulta ja sen aiheuttamilta epäpuhtauksilta. Tontin käyttötarkoituksen muutos
ei vaikuta ilman laatuun ja liikenteen haittoihin. Rakentamisen aikaisen
melun haitat ovat suhteellisen lyhytaikaisia.
Asemakaavojen
meluselvitykset tehdään pohjoismaisella tieliikennemelun laskentamallilla
(1996). Laskentamalli antaa riittävän luotettavan tiedon melukohteen
keskiäänitasoista. Melumittauksilla saadaan selville vain mittausajan melutasot,
joihin vaikuttavat mm. säätila ja muut mittauspaikan ja -ajankohdan olosuhteet.
Asemakaavan
muutosehdotuksen kaupunkirakenteellinen ratkaisu on voimassa olevan asemakaavan
mukainen. Pihan valaistusolosuhteista tehdystä varjotarkastelusta voidaan
todeta, että uudisrakennuksen varjostusvaikutus eri vuorokauden- ja
vuodenaikoina ei ole merkittävä. Siihen vaikuttaa mm. pihan suuntautuminen
länteen sekä uudisrakennuksen sijoittaminen osittain nykyistä toimistorakennusta
etäämmälle pihan puoleisesta tontinrajasta.
Maankäyttö-
ja rakennuslaissa ei ole sitovia säännöksiä leikkialueiden ja oleskelupaikkojen
mitoitusperusteista eikä järjestämistavasta. Laissa (§ 155) lausutaan, että
niitä täytyy olla riittävästi ja että tätä riittävyyttä arvioitaessa voidaan ottaa
huomioon myös lähiympäristön vastaavat tilat ja alueet sekä kiinteistöjen yhteiset
järjestelyt. Riittävyys arvioidaan rakennusluvan myöntämisen yhteydessä. Lautakunta toteaa, että lähiympäristö tarjoaa sadan metrin säteellä
kaksi puistoa leikkipaikkoineen, joista toiseen on lisäksi suora kevyen
liikenteen yhteys tontilta.
Kiinteistön omistaja on yrittänyt markkinoida tiloja toimistokäyttöön, mutta halukkaita vuokralaisia ei ole löytynyt, eikä omistajalla itsellään ole enää tarvetta tiloille. Pitkään tyhjillään olevan toimistorakennuksen korvaaminen laadukkailla asunnoilla johtaa alueen ilmeen kohentumiseen ja imagon paranemiseen. Asuinrakentaminen myös osaltaan monipuolistaa kaupungin asuntotarjontaa. Lisäksi suunniteltu asuinkerrostalo eheyttää Hietalahdenrantaa kaupunkikuvallisesti.
Kaj toteaa, että muistuttajat eivät hyväksy kaupunkisuunnitteluviraston tapaa tiivistää muistutuksen sisältöä vaan pitävät sitä ja eräiden vaikutusten arviointeja osin vääristelevinä, vähättelevinä ja harhaanjohtavina.
Viimeisen väitteen osalta, joka koskee osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa (oas) väärin ilmoitettua tontin omistusta, Kaj toteaa sen pitävän paikkansa. Osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa ilmoitettiin tontin olevan kaupungin omistuksessa. Tämä virhe on korjattu kaavaselostuksessa. Kaj toteaa, ettei tällä virheellä voida katsoa olleen vaikutusta suunnitteluprosessin tai kaavan sisältöön.
Muistuttajat ovat oikeutetusti pettyneitä siihen, että uudisrakennus tulee heikentämään naapuritalojen yläkerrosten merinäkymiä. Näkymien heikentyminen tiiviissä kaupunkirakenteessa ei kuitenkaan ole sellainen maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettu laillisuusperuste, että kaavaa sen perusteella voitaisiin pitää lainvastaisena. Näin etenkin, kun tässä tapauksessa rakennuksen julkisivupinnan ja vesikaton leikkauspinnan ylin korkeusasema eli nk. räystäskorkeus on sama (+24,50) kuin voimassa olevassa asemakaavassa. Varjostusselvitys puolestaan osoittaa, ettei muutos nykytilanteeseen tule olemaan merkittävä.
./. Valokuvat A-vakuutuksen tontin nykytilanteesta kadun (Hietalahdenranta) ja pihan puolelta ovat esityslistan tämän asian liitteenä nro 2.
./. Piirros suunnitellusta uudisrakennuksesta on esityslistan tämän asian liitteenä nro 3.
./. Varjostuskuvat rakennusten varjovaikutuksesta maalis-, kesä- ja joulukuun tilanteessa ovat esityslistan tämän asian liitteinä nro 4–6.
Kaj toteaa lopuksi, että kaupunkisuunnittelulautakunnan vastausta muistutukseen voidaan muutoin pitää riittävänä ja ettei siihen ole edellä esitetyn lisäksi muuta lisättävää.
KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa edellä esityslistalta ilmenevän, kaupunkisuunnittelulautakunnan vastaukseen perustuvan ja kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan lausumalla täydennetyn vastauksen kaupungin perusteltuna kannanottona esitettyyn muistutukseen.
Lisäksi kaupunginhallitus päättänee tarkastaa pöytäkirjan tämän asian osalta heti.
Pöytäkirjanote jäljennöksin esityslistatekstistä XXXX:lle ym.
Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024
LIITTEET |
Liite 1 |
Valitus kaupunginvaltuuston päätöksestä Punavuoren tontin 118/3 asemakaava-asiassa nro 11435 |
|
Liite 2 |
|
|
Liite 3 |
|
|
Liite 4 |
|
|
Liite 5 |
|
|
Liite 6 |
SOPIMUKSEN TEKEMINEN A-VAKUUTUS OY:N KANSSA PUNAVUOREN TONTIN 118/3 ASEMAKAAVAAN LIITTYEN (NRO 11435)
Khs 2006-463
Kiinteistölautakunta toteaa (21.2.2006) mm. seuraavaa:
Tiivistelmä A-Vakuutus Oy:n kanssa ehdotetaan tehtäväksi sopimus, joka liittyy yhtiön omistaman Punavuoren tontin 118/3 asemakaavan muutosehdotuksen toteuttamiseen. Yhtiö maksaa kaupungille 900 000 euron suuruisen korvauksen kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun mainittu asemakaavan muutos on saanut lainvoiman.
Voimassa oleva asemakaava
A-Vakuutus Oy omistaa Punavuoren tontin 118/3. Voimassa olevan asemakaavan mukaan tontti kuuluu liikerakennusten korttelialueeseen ja tontin rakennusoikeus on 3 800 k-m2.
Rakennuskanta Tontilla sijaitsee A-Vakuutus Oy:n entinen toimistotalo, joka on valmistunut vuonna 1973.
Asemakaavan muutosehdotus
Kaupunkisuunnittelulautakunta on 24.11.2005 hyväksynyt tontille ase-makaavan muutosehdotuksen nro 11435. Muutosehdotuksen mukaan tontista muodostetaan asuinkerrostalojen korttelialue ja tontille saa rakentaa kuusikerroksisen asuinrakennuksen. Tontin rakennusoikeus on 4 010 k-m2. Rakennuksen ensimmäiseen kerrokseen ei saa sijoittaa asuntoja, vaan liike-, toimisto- taikka palvelutiloja.
Maapoliittiset neuvottelut ja sopimusehdotus
Asemakaavan muutoksen seurauksena tontin arvo nousee. Tämän johdosta tontin omistajan kanssa on neuvoteltu Khn 9.2.2004 tekemän päätöksen mukaisesti. Saavutetun neuvottelutuloksen perusteella on laadittu sopimusehdotus, jonka mukaan kiinteistöyhtiö maksaa kaupungille korvausta tontin rakentamismahdollisuuksien parantumisesta 900 000 euroa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun mainittu asemakaavan muutos on saanut lainvoiman.
KAJ Kaupunginhallitus päättänee oikeuttaa kiinteistölautakunnan tekemään A-Vakuutus Oy:n kanssa esityslistan tämän asian liitteenä olevan sopimusluonnoksen mukaisen sopimuksen sekä tarvittaessa tekemään sopimukseen vähäisiä tarkistuksia ja lisäyksiä.
Pöytäkirjanote kiinteistölautakunnalle.
Lisätiedot:
Raunila Marjatta, kaupunginsihteeri, puhelin 310
36683
LIITE |
17.9.2007 pöydälle pantu asia
LAUSUNTO HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDELLE KAUPUNGINVALTUUSTON PÄÄTÖKSESTÄ TEHDYISTÄ VALITUKSISTA ETU- JA TAKA-TÖÖLÖN PUISTO- YM. ALUEIDEN (KYLPYLÄHOTELLI) ASEMAKAAVA-ASIASSA (NRO 11290)
Khs 2005-140
Kaj toteaa, että kaupunginvaltuusto hyväksyi 23.5.2007 (asia nro 9) 13. ja 14. kaupunginosan (Etu-Töölön ja Taka-Töölön) puisto-, vesi- ja katualueen asemakaavan muutoksen nro 11290.
XXXX XXXX 18.6.2007 päivätyllä valituksella ja Helsingin kaupunkisuunnitteluseura - Stadsplaneringsällskapet i Helsingfors ry 29.6.2007 päivätyllä valituksella ovat hakeneet muutosta Helsingin hallinto-oikeudelta kaupunginvaltuuston päätökseen.
./. Valitukset ovat esityslistan tämän asian liitteenä.
Helsingin hallinto-oikeus pyytää (3.7.2007) kaupunginvaltuuston lausuntoa valitusten johdosta.
Hallintokeskuksen oikeuspalvelut on antanut (24.8.2007) asiassa kaupunkisuunnitteluviraston kanssa yhteistyönä valmistellun lausunnon.
KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa asiasta Helsingin hallinto-oikeudelle seuraavanlaisen, hallintokeskuksen oikeuspalveluiden lausuntoon perustuvan lausunnon:
Kaupunginhallituksen johtosäännön 8 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan hallitus antaa selityksen kaupunginvaltuuston päätöstä koskevan valituksen johdosta, jos hallitus katsoo voivansa yhtyä valtuuston päätöksen lopputulokseen.
Kaupunginhallitus viittaa asiassa kaupunginvaltuuston kaavapäätöksessä ja kaupunkisuunnittelulautakunnan esityksissä kaupunginhallitukselle lausuttuun.
Helsingin kaupunkisuunnitteluseura ry:n valituksen keskeinen sisältö
Helsingin kaupunkisuunnitteluseura - Stadsplaneringsällskapet i Helsingfors ry:n 29.6.2007 päivätyssä valituksessa vaaditaan päätöksen kumoamista maankäyttö- ja rakennuslain, ympäristönsuojelulain sekä Suomen hyväksymän Eurooppalaisen maisemayleissopimuksen vastaisena muun muassa seuraavin perustein:
Asemakaavan muutos on Helsingin yleiskaava 2002:n ja sen suunnitteluperiaatteiden sekä valtuuston hyväksymän ponnen vastainen, koska kylpylähotelli ei ole hallinnon ja julkisen palvelun toimintaa, se privatisoi ympäristönsä ja lisää liikennettä alueella.
Päätös on lain asemakaavasäännösten vastainen selvitysten puutteellisuuden ja selvitysalueen suppeuden vuoksi. Valmistelu on tapahtunut lainvastaisesti tavoitekeskustelun, vaihtoehtotarkastelujen ja juuri tätä suunnittelualuetta koskevan osallistumis- ja arviointisuunnitelman puuttumisen vuoksi. Asemakaava olisi myös tullut asettaa uudelleen nähtäville, koska siihen tehtiin muutoksia viimeisen nähtäville panon jälkeen.
Asemakaavaa laadittaessa ei ole huomioitu eduskunnan 2004 hyväksymää maisemayleissopimusta ja asemakaava on ympäristönsuojelulain vastainen, koska se aiheuttaa ympäristön tärveltymistä.
Lausunto valituksen johdosta
Yleiskaavan vastaisuus
Taivallahden alueen suunnittelu kytkettiin osaksi Helsingin yleiskaava
2002:n valmistelua ja jo aloitettua asemakaavatyötä päätettiin jatkaa vasta
uuden yleiskaavan hyväksymisen jälkeen.
Alueelle suunniteltu kylpylähotelli oli aiemman yleiskaavan vastainen. Helsingin
yleiskaavan (kaupunginvaltuusto 9.12.1992) mukaan alue oli virkistysaluetta (V)
ja kulttuurihistoriallisesti arvokasta aluetta. Alueelle sai rakentaa ulkoilutyyppisen
virkistystoiminnan tiloja ja alueelle tarpeellisia yhdyskuntateknisen huollon
tiloja sekä paikallisliikenteen väyliä. Taivallahden asemakaavan muutoksen
tulkittiin poikkeavan aiemmasta yleiskaavasta siten, että kylpylätoiminnan ei
katsottu olevan ulkoilutyyppistä virkistystoimintaa. Asemakaavan valmistelua
päätettiin jatkaa vasta uuden yleiskaavan hyväksymisen jälkeen, mikäli yleiskaavaan
tulisi osoitetuksi rakentamisalue tälle kohdin.
Lainvoimaisessa ja oikeusvaikutteisessa Helsingin
yleiskaava 2002:ssa (kaupunginvaltuusto 26.11.2003) alue on merkitty pääosin
virkistysalueeksi, kaupunkipuistoksi ja kulttuurihistoriallisesti ja
maisemallisesti arvokkaaksi alueeksi.
Yleiskaavassa on Taivalsaareen osoitettu
asemakaavamuutoksen mukaiselle kylpylän sijaintipaikalle alue julkisille
palveluille ja hallinnolle.
Yleiskaavasta ei tältä osin valitettu.
Yleiskaavamääräyksen mukaan aluetta
kehitetään hallinnon, julkisten palvelujen, korkeakoulutuksen ja
ympäristöhaittoja aiheuttamattomien toimitilojen, asumisen ja virkistyksen sekä
alueelle tarpeellisen yhdyskuntateknisen huollon ja liikenteen käyttöön.
Yleiskaavaa valmisteltaessa viitesuunnitelma
oli yleiskaavoituksen pohjana ja rakennuksen koko, korkeus ja arkkitehtoninen
ilme sekä yleiskaavan valmistelijoiden että kaupunkisuunnittelulautakunnan
jäsenten tiedossa.
Asemakaavan muutoksessa 11290 yleiskaavan
mukaista rakentamisaluetta koskee kaavamääräys KLH-1 (Kylpylähotellin
korttelialue). Alue on Helsingin kaupungin omistuksessa. Kylpylähotelli
toteutunee kuitenkin yksityisenä hankkeena.
Kylpylähotellin esikuvat ovat
historiallisissa kaupunkikylpylöissä ja terveyskylpylöissä. Kylpylään liittyy
kuntoutus-, kuntoilu- ja kokoustiloja ja siihen liittyvät kahvila- ja
ravintolatilat talvipuutarhoineen avautuvat ympäröivään puistoon ja merelle.
Kylpylän on katsottu olevan alueelle sopivaa virkistystoimintaa myös siitä
syystä, että se jatkaa alueen käyttöä uimalana myös talvella.
Asemakaavan muutos on Helsingin yleiskaava 2002:n mukainen.
Keskimääräinen vuorokausiliikenne ja pysäköintipaikat
Hiekkarannantien keskimääräinen vuorokausiliikenne Eteläisen Hesperiankadun ja Hietaniemenkadun välillä on nykyisin 730 autoa vuorokaudessa ja kylpylähotellin rakentamisen jälkeen noin 1300 autoa vuorokaudessa. Kantakaupungin liikenneverkossa liikennemäärä on edelleen varsin pieni eikä aiheuta liikennemeluhaittaa. Kylpylähotellin huolto on järjestetty maanalaisen kellarin kautta eikä se aiheuta merkittäviä häiriöitä alueella liikkuville. Merikannontien liikennemäärä on tällä hetkellä noin 7600 autoa/vrk, Hietakannaksentien 6800 autoa/vrk ja Mechelininkadun noin 26700 autoa/vrk. Kylpylähotellin pysäköinti on sijoitettu rakennuksen kellariin (75 autopaikkaa). Rakennuksen saattoliikenne on suunniteltu niin, että asiakkaat jätetään takseista ja tilausbusseista kylpylän sisäänkäynnin edustalla olevalle sisäänkäyntiaukiolle. Kylpylähotellin huoltoliikenne on suunniteltu kellarin kautta.
Kaupunginhallitus toteaa, ettei asemakaavan laillisuusarvioinnin perustana voi olla sitä koskevan yksittäisen toivomusponnen mukaisuus. Kuitenkin voidaan todeta, että kylpylän pysäköinti ja liikennejärjestelyt eivät asemakaavan mukaisin järjestelyin pääosin aiheita liikennealueiden tarpeen ja varausten lisääntymistä alueella.
Pysäköintipaikkojen tarve alueella on suurimman osan vuodesta vähäinen, mutta kesällä vilkkaimman uimasesongin aikana tai joulun aikaan hautausmaalla kävijöiden vuoksi pysäköintipaikoista voi olla joinakin päivinä pulaa. Hiekkarannantien varressa kaava-alueella on noin 70 kadunvarsipaikkaa. Taivallahden monitoimikenttä voi tilapäisesti toimia pysäköintialueena esimerkiksi alueella järjestettävän suuren tapahtuman aikana.
Asiakirjoihin sisältyy 26.5.2004 päivätty Taivallahden pysäköintiselvitys.
Asemakaavan muutoksen asemakaavasäännöstön vastaisuus
Asemakaavaa varten laadittu suunnitelmaa havainnollistava materiaali on
poikkeuksellisen laaja. Viitesuunnitelmassa kylpylähotelli esitettiin
pohjapiirrosten ja leikkausten lisäksi sekä viistoilmakuviin sovitetuin
perspektiivikuvin että silmän tasosta eri suunnista esitetyin perspektiivikuvin
ja alueleikkauksin. Viitesuunnitelman valmistumisen jälkeen perspektiivikuvia
tilattiin vielä lisää valokuviin sovitettuina mallinnoksina.
Suunnitelmaa havainnollistavaa kuvamateriaalia on esitetty myös osana asemakaavan
selostusta.
Suunnitelman arviointia varten laadittiin lisäksi laajan alueen käsittävä pienoismalli, josta on niin ikään valokuvia osana asemakaavan selostusta, ja joka kuvamateriaalin ohella on esitetty sekä valmistelumateriaalin nähtävillä olon yhteydessä että kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Maisemallisten vaikutusten arviointi on tehty riittävän laajalta alueelta.
Selvityksiin perustuen rakennus on kaavassa tarkasti määritelty asemakaavamerkinnöin
ja -määräyksin. Rakennusala on tiukasti rajattu ja esimerkiksi korkeus on
määritelty sekä kerrosluvuilla että julkisivun ja vesikaton leikkauskohdan
ylimpinä korkeusasemina.
Asemakaavan muutoksessa Taivalsaareen on ehdotettu rakennettavaksi kaksi–kolmikerroksinen kylpylähotelli, jonka kerrosala on 12 300 m2. Luonnosvaiheesta rakennusoikeutta on pienennetty noin 1 700 m2:llä. Meritallin suunnalta ja uimarannan suunnilta avautuvaan maisemakuvaan kylpylä vaikuttaa tekemällä rannasta rakennetumman luonteisen. Mereltä päin katsoen rakennuksen massa sopeutuu puuston latvusten muodostamaan horisonttiin eikä nouse sen yläpuolelle.
Asemakaavaa esiteltäessä on käytettävissä ollut riittävä havaintomateriaali ja selvitykset ja asemakaavan muutos täyttää maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentin asemakaavaa koskevat sisältövaatimukset.
Valmistelun lainvastaisuus
Toisin kuin valituksessa väitetään, on asemakaava-aluetta koskevia, maankäyttö- ja rakennuslain 63 §:ssä edellytettyjä osallistumis- ja arviointisuunnitelmia laadittu kaikkiaan kolme (13.10.2000 päivätty, 23.5.2001 päivätty sekä 30.3.2004 päivätty), joista kaksi ensimmäistä ulottui myös nykyisen Hietarannan uimaranta-alueelle.
Hietarannan – Taivallahden alueen suunnittelu on ollut alusta alkaen kriittisen julkisen keskustelun kohteena, minkä vuoksi alueen suunnittelu ja asemakaavan muutostyö on edennyt hitaasti. Suunnittelualue jaettiin kahdeksi asemakaava-alueeksi, koska uimarannan kahvila- ja pukusuojatilojen rakentaminen oli tarkoitus aloittaa jo vuonna 2002 ja myös sauna on tarkoitus rakentaa lähivuosina. Kaava-alueen jako kahteen osaan johtui siitä, että Taivallahden osalta asemakaavan käsittelyn arveltiin kestävän mahdollisine valituksineen vuosia jolloin myöskään Hietarannan uimarantaa koskevia parannuksia ei päästäisi tekemään.
Asemakaavan muutoksen uudelleen nähtäville panoa
koskevin osin viitataan jäljempänä XXXX XXXX:n valituksesta annettuun lausuntoon.
Asemakaavaa valmisteltaessa on vuorovaikutus
ja kaavoituksesta tiedottaminen tapahtunut maankäyttö- ja rakennuslain 6 §:n,
62 §:n ja 63 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla. Tältä osin viitataan
asemakaavan selostukseen ja muihin kaava-asiakirjoihin.
Maankäyttö- ja rakennuslain 1 §:n yleiset tavoitteet eivät ole yksittäisen kaavan sisältöä koskevia oikeudellisia vaatimuksia eivätkä siten yksittäistä asemakaavaa koskevan oikeudellisen arvioinnin perusteita.
Maisemansuojelu ja kulttuurimaisema ym.
Alueen maisemallisen ominaisluonteen muodostavat hiekkarannan avoimuus ja sen myötä näkymäyhteys Seurasaarenselän merialueelle sekä puistomainen ympäristö yhdistettynä luonnonkallioihin. Taustana ovat hautausmaa-alueet muureineen. Maisematilan muodostumiselle vanhan puuston merkitys on olennainen.
Asemakaavan muutoksen mukainen kylpylärakennus näkyy suurmaisemassa länsisuunnalta, Seurasaarenselältä ja Seurasaaresta. Myös Meritallin suunnalta ja uimarannan suunnilta avautuvaan maisemakuvaan se vaikuttaa tekemällä rannasta rakennetumman luonteisen. Mereltä päin katsoen rakennuksen massa sopeutuu puuston latvusten muodostamaan horisonttiin eikä nouse sen yläpuolelle.
Taivallahden ranta-alueen lähiympäristössä on useita arvokkaita aluekokonaisuuksia sekä arkkitehtonisesti huomattavia yksittäisiä rakennuksia ja rakennusryhmiä, jotka on Helsingin yleiskaava 2002:ssa arvioitu kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti tai maisemakulttuurin kannalta merkittäviksi kohteiksi, joita tulee kehittää siten, että niiden arvot ja ominaisuudet säilyvät.
Suunniteltu kylpylähotelli sijoittuu Taivallahden erottamana Soutustadionin ja Humalluodon eteläpuolelle. Kylpylähotelli ei vaikuta näiden rakennusten arvoja heikentävästi, parhaimmillaan se tulee ansiokkaasti täydentämään eri vuosikymmenten arkkitehtuurin kirjoa. Kaava-asiakirjoihin liittyy myös arviointi kylpylän kaupunkikuvallisesta merkityksestä Pohjoisen Hesperiankadun päätteenä.
Arvokkaat aluekokonaisuudet ja rakennusryhmät, joita suunnitellun kylpylähotellirakennuksen lähiympäristöön liittyy, edellyttävät uudisrakentamiselta erityistä laadukkuutta. Korkeatasoisesti toteutettuna kylpylähotellirakennus tulee täydentämään merkittävää lähimiljöötä ja luo uuden ajallisen kerrostuman alueelle.
Yleissopimukset, joihin valtio on sitoutunut, eivät suoraan ohjaa asemakaavoitusta. Sopimukset saavat tulkintansa tässä tapauksessa maankäyttö- ja rakennuslain ja muun kaavoitusta ohjaavan lainsäädännön kautta. Kuten edellä on todettu ja asiakirjoista muutoin selviää, on maisemallisten arvojen ja kulttuuriympäristön säilyttäminen ollut merkittävä asemakaavoitusta ohjaava tekijä ja huomioitu maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla.
Maisemallisten, kaupunkikuvallisten, liikenteellisten ja muiden vaikutusten arvioinnin osalta lisäselvitystä ja havaintomateriaalia sisältyy asemakaavan selostukseen sekä muihin asiakirjoihin. Vaikutusten arviointi on riittävä ja se on tehty riittävän laajalta alueelta.
XXXX XXXX:n valituksen keskeinen sisältö
XXXX XXXX:n 18.6.2007 päivätyssä valituksessa pyydetään päätöksen kumoamista ja palauttamista uudelleen käsiteltäväksi muun muassa seuraavin perustein:
Kaavahanke on puuttunut kaupunkisuunnitteluviraston kaavoituskatsauksista 2005–2007. Valittaja ei myöskään ole saanut kaupungin kannanottoa muistutuksessa esittämiinsä mielipiteisiin ennen kuin hänelle 2007 postitettiin kaupunginhallituksen pöytäkirjanote. Hänelle oli syntynyt käsitys, ettei kaava-asia ole enää vireillä.
Kaavahanke ei edennyt osallistumis- ja arviointisuunnitelman mukaisessa aikataulussa ja ehdotus olisi tullut asettaa uudelleen nähtäville mahdollisine lisäselvityksineen.
Asemakaavalle ei ole esitetty lainmukaisia perusteluja. Helsinkiläiset eivät tarvitse hotellia heille tarkoitetun kylpylän yhteyteen ja muualta tulevat hotellivieraat aiheuttavat liikenteen kasvua monine häiriö- ja haittatekijöineen. Lähietäisyydellä on hotelleja korkeatasoisine sauna- ja kylpyläosastoineen.
Alueen hoitaminen on laiminlyöty, mutta lainmukainen peruste massiivisen hotellin rakentamiselle ei ole epäsiisteys ja hoitamattomuus.
Yleiskaavan yhteydessä hyväksytty ponsi on sivuutettu eikä asemakaavan muutoksen tarkoitus toteudu hyväksytyllä muutoksella.
Asemakaavan muutos on maankäyttö- ja rakennuslain 1 §:n, 5 §:n, 6 §:n, 9 §:n ja 50 §:n vastaisena kumottava.
Lausunto valituksen johdosta
Muistutuksen johdosta pyydetty perusteltu kannanotto ja asian vireillä olo
Helsingin kaavoituskatsaukseen kerätään tärkeimmät ja merkittävimmät vireillä olevat ja myös lähitulevaisuudessa vireille tulevat asemakaavat, kuten maankäyttö- ja rakennuslain 7 §:ssä edellytetään.
Taivallahden asemakaavan muutoksesta on tiedotettu Helsingin kaavoituskatsauksessa vuosina 1996–2004. Asemakaavan muutosta ei mainita kaavoituskatsauksissa vuosina 2005–2007. Suunnitteludokumentit ja prosessin kuvaus on kuitenkin ollut nähtävänä kaupunkisuunnitteluviraston internet-palvelussa vuodesta 2005 lähtien.
Helsingissä asemakaavan muutokset hyväksyy pääsääntöisesti kaupunginvaltuusto ja valmistelusta huolehtii kaupunkisuunnittelulautakunta. Kaupunkisuunnittelulautakunta on käsitellyt asemakaavan muutosehdotuksesta annetut lausunnot ja tehdyt muistutukset 16.12.2004.
Kaupunkisuunnittelulautakunnan käsittelyn jälkeen, saadun palautteen johdosta, kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtava apulaiskaupunginjohtaja kehotti kaupunkisuunnittelulautakunnan alaista kaupunkisuunnitteluvirastoa täydentämään valmistelua siten, että selvitetään kylpylälle myös muita mahdollisia sijoitusvaihtoehtoja. Kaupunkisuunnittelulautakunnan selvitys vaihtoehtoisista sijaintipaikoista (12.1.2006) sisältyy asiakirjoihin. Lisäselvitysten vuoksi asemakaava ei tavanmukaisesti edennyt välittömästi valtuuston päätettäväksi eikä sitä enää mainittu kaavoituskatsauksissa 2005–2007.
Vaikkakin asemakaava merkittävyydeltään on katsottu sellaiseksi, että siitä Helsingissä noudatetun käytännön mukaisesti tiedotetaan kaavoituskatsauksissa, ei maininnan puuttumista loppuvaiheen kaavoituskatsauksista kaupunginhallituksen käsityksen mukaan voida pitää sellaisena valmisteluun liittyvänä puutteena tai virheenä, että asemakaava tulisi sen vuoksi lainvastaisena kumota.
Pyytämänsä kaupungin kannanoton esittämiinsä mielipiteisiin XXXX XXXX on saanut sen jälkeen kun se on ollut esitettävissä, eli kun asemakaavan muutosehdotus on edennyt päätösvaiheeseen ja päätösvaltaisten toimielinten, kaupunginhallituksen ja kaupunginvaltuuston käsiteltäväksi. Tätä ennen kuitenkin niille muistutuksen tehneille tai mielipiteensä esittäneille, jotka ovat ilmoittaneet osoitteensa, on kaavoituksen vuorovaikutuksen osana muun muassa postitettu kaupunkisuunnittelulautakunnan pöytäkirjanote ja jäljennös listatekstistä 16.12.2004 tapahtuneen käsittelyn jälkeen.
Kahden muistutuksen tekijän (XXXX XXXX:n ja Helsingin Kaupunginosayhdistysten Liitto ry HELKA:n), jotka ovat muistutuksessaan pyytäneet perusteltua lausuntoa, lausunnot käsiteltiin kaupunginhallituksessa erillisinä asioina.
Kunnan perusteltu kannanotto XXXX:lle on toimitettu maankäyttö- ja rakennuslain 65 §:n edellyttämällä tavalla.
Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 32 §:n mukaan silloin, kun kaavaehdotusta on olennaisesti muutettu sen jälkeen, kun se on asetettu julkisesti nähtäville, se on asetettava uudelleen nähtäville.
Asemakaavan muutosehdotukseen tehtiin lausuntojen ja muistutusten johdosta seuraavat tarkistukset:
– Asemakaavan rantaviivan rakentamistapaa koskeviin merkintöihin on lisättiin ranta-aukion sekä venesataman kohdalla kulkevan raitin osalle merkintä r-3, jonka mukaan ranta on pystysuoran tukimuurin avulla likimäärin korkeustasoon +1,5 rakennettavaa rantaa.
– Aiemmin venesatama-alueella ollut yleiselle jalankululle varattu alueen osa sataman kohdalla liitettiin osaksi puistoaluetta. Raitti määrättiin rakennettavaksi Martta Ypyän aukion tavoin kivettynä ja alueella olevat tukimuurit, portaat ja luiskat rakennettaviksi luonnonkivestä. Alueelle edellytettiin rakennettavaksi istutettuja osia, jotka muodostavat kivettyjen alueiden ja Merikannontien kanssa yhtenäisen kaupunkimaisen rantareitin.
– Aiemmin katuaukioksi merkitty Martta Ypyän aukio merkittiin puistoalueen osaksi, joka tulee kivetä aukion tapaan (vp). Alueen päällysteiden tulee olla ajoa kestäviä. Alueen kivetyt osat tulee tehdä luonnonkivestä.
– Katuaukiolle aiemmin osoitetun 200 m2:n suuruisen rakennusalan merkintää täsmennettiin. Ranta-aukiolle merkittiin rakennusala enintään 170 k-m2:n suuruiselle yksikerroksiselle puujulkisivuiselle rakennukselle, johon saa sijoittaa kahvilan katettuine terasseineen sekä venesatamaa ja alueen muuta virkistystoimintaa palvelevia tiloja. Rakennuksen tulee olla ilmeeltään paviljonkimainen ja se tulee liittää toiminnallisesti ja kaupunkikuvallisesti osaksi ranta-aukiota.
– Mahdollisen ulkouima-altaan rakentamisesta määrättiin,
että allas on voitava peittää kannella.
– Kylpylähotellin kellariin johtava ajoluiska siirrettiin noin 7 metriä lähemmäksi hotellin itäpäätyä, jotta tarvittava kynnyskorkeus +2,3 voidaan rakentaa ja nykyiset pintavesien tulvareitit säilyttää.
– Asemakaavan muutosehdotukseen lisättiin määräys, jonka mukaan sedimenttien pilaantuneisuus on tutkittava ennen vesialueilla tehtäviä ruoppaustöitä.
– Asemakaavan muutosehdotukseen lisättiin kylpylähotellin tonttia koskeva määräys, jonka mukaan tontille saa rakentaa pelastustoiminnan kannalta tarpeellisia kulkuteitä. Sisääntuloaukiolle (au) on oltava esteetön pääsy ja tila hälytysajoneuvoille.
– Yleiselle jalankululle varatuille alueille kylpylähotellin koillis- ja luoteispuolella merkittiin ajoyhteys hälytysajoneuvoille.
– Yleiselle jalankululle varattujen alueiden sijaintia puistoalueella tarkistettiin hieman.
Tehdyt muutokset eivät olleet olennaisia, joten ehdotusta ei maankäyttö- ja rakennusasetuksen 32 §:n mukaisesti ollut tarpeen asettaa uudelleen nähtäville. XXXX:n valituksessa esittämät seikat eivät ole sellaisia, että asemakaava niiden vuoksi olisi tullut asettaa uudelleen nähtäville.
Asemakaavan tavoitteet ja lainmukaisuus
Maankäyttö- ja rakennuslain 55 §:n mukaan asemakaava esitetään kartalla, jossa 1 momentin 3 kohdan mukaan osoitetaan ne yleiset tai yksityiset tarkoitukset, joihin maa- tai vesialueet on aiottu käytettäviksi.
Asemakaavan muutos mahdollistaa kylpylähotellin rakentamisen Taivallahteen. Mahdollista toiminnan harjoittajaa tai organisaatiomuotoa ei ratkaista tai valita asemakaavoituksella.
Kaupunginhallitus viittaa muulta osin valituksessa esitetyistä väitteistä asemakaavan muutoksen tavoitteiden ja sisällön laillisuudesta, vuorovaikutuksesta ja vaikutusten arvioinnin riittävyydestä, edellä Helsingin kaupunkisuunnitteluseuran valitukseen annettuun vastineeseen, asemakaavan selostukseen ja muihin kaava-asiakirjoihin.
Asemakaavan muutos on ollut kiistelty ja siitä on esitetty runsaasti myös kriittisiä mielipiteitä. Asemakaavan muutos täyttää kuitenkin maankäyttö- ja rakennuslain 50 §:n ja 54 §:n mukaiset asemakaavan tarkoitusta ja sisältöä koskevat vaatimukset. Asemakaavan muutos on valmisteltu lain edellyttämässä vuorovaikutuksessa osallisten kanssa. Myös asemakaavan muutoksen pohjaksi laaditut selvitykset ovat riittävät.
Maankäyttö- ja rakennuslain 1 §:n ja 5 §:n yleiset tavoitteet eivät ole yksittäisen kaavan sisältöä koskevia oikeudellisia vaatimuksia eivätkä siten myöskään yksittäistä asemakaavaa koskevan oikeudellisen arvioinnin perusteita.
Yhteenveto Kaupunginhallitus katsoo, että valituksissa ei ole esitetty mitään sellaisia seikkoja, joiden vuoksi kaavapäätös olisi kumottava. Kaavamuutos perustuu lain edellyttämiin riittäviin selvityksiin ja vaikutusten arviointiin sekä täyttää lain asettamat menettely- ja sisältövaatimukset. Kaavalla ei myöskään aiheuteta laissa tarkoitettua elinympäristön laadun merkityksellistä heikkenemistä tai kohtuutonta haittaa.
Päätös ei ole siten syntynyt virheellisessä järjestyksessä, viranomainen ei ole ylittänyt toimivaltaansa eikä päätös ole muutenkaan lainvastainen.
Kaupunginhallitus katsoo edellä esitettyyn viitaten, että valitukset tulisi aiheettomina ja perusteettomina hylätä.
Pöytäkirjanote hallintokeskuksen oikeuspalveluille lausunnon laatimista ja antamista varten sekä kaupunkisuunnitteluvirastolle.
Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024
LIITE |
STRATEGIAKOKOUSASIA: RAIDELIIKENNEVERKON KEHITTÄMINEN
Khs 2007-173
Kuullaan selvitys raideliikenneverkon kehittämissuunnitelmista
asiantuntijoina liikennesuunnittelupäällikkö Olli-Pekka Poutanen, kaupunkisuunnitteluvirasto ja toimitusjohtaja Matti Lahdenranta, liikennelaitos.
KAJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä selvityksen tiedoksi.
Lisätiedot:
Raunila Marjatta, kaupunginsihteeri, puhelin 310
36683
KARJALOHJAN KUNNANHALLITUKSEN NEUVOTTELUPYYNTÖ YHTEISEN PERUSTERVEYDENHUOLLON ALUEEN MUODOSTAMISESTA
Khs 2007-1975
Karjalohjan kunnanhallitus toteaa 12.9.2007 hallintokeskukseen saapuneessa saatekirjeessään seuraavaa:
”Karjalohjan kunta ei ole täyttänyt kuntien palvelurakenneuudistuksesta annetun lain §:n 5 vaatimusta 20 000 asukkaan perusterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta. Karjalohjan kunta pyytää kuntanne kantaa mahdollisuudesta neuvotella Karjalohjan kanssa yhteisen perusterveydenhuollon alueen perustamisesta. Kuntamme on valmis neuvottelemaan erilaisista organisoimisvaihtoehdoista ja sopimusmalleista laaja-alaisesti. Pyydämme vastausta 30.9.2007 mennessä.”
Saatekirjeen liitteenä olevan pöytäkirjanotteen mukaan Karjalohjan kunnanhallitus on 3.9.2007 päättänyt ”esittää neuvottelupyynnöt perusterveydenhuollon alueen perustamisesta Lohjan ja Helsingin kaupungeille sekä Nummi-Pusulan ja Vihdin kunnille sekä Karkkilan kaupungille (Onnela) ja Karjaan ja Tammisaaren kaupungeille sekä Pohjan ja Inkoon kunnille (Raasepori).”
./. Pöytäkirjanote kokonaisuudessaan on tämän asian liitteenä.
Stj:n mielestä Karjalohjan kunnanhallitukselle tulisi vastata päätösehdotuksen mukaisesti.
STJ Kaupunginhallitus päättänee ilmoittaa Karjalohjan kunnanhallitukselle, että perusterveydenhuollon vahvistaminen ja kehittäminen on pääkaupunkiseudun kuntien, Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten, yhteinen tavoite. Tavoitteena on lisätä alueen väestön valinnanvapautta ja palvelujen käytön joustavuutta häivyttämällä vähitellen kuntarajat siten, että riippumatta asuinkunnasta pääkaupunkiseudulla henkilö voi joko listautua tai satunnaisesti käyttää pääkaupunkiseudun terveysasemien palveluja.
Kaupunginhallitus ei pidä tässä vaiheessa tarkoituksenmukaisena eikä perusteltuna yhteisen perusterveydenhuollon alueen perustamista Karjalohjan kunnan kanssa.
Pöytäkirjanote Karjalohjan kunnanhallitukselle ja jäljennöksin esityslistasta liitteineen terveyskeskukselle.
Lisätiedot:
Frantsi Anneli, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36184
LIITE |
Ote Karjalohjan kunnanhallituksen pöytäkirjasta 3.9.2007 § 210 |
LAUSUNTO EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHELLE HAMMASHUOLLON JÄRJESTÄMISTÄ KOSKEVASTA KANTELUSTA
Khs 2007-1845
Eduskunnan oikeusasiamies toteaa lausunto- ja selityspyynnössään 22.8.2007, että asiakirjoissa (jotka ovat salassa pidettäviä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan nojalla) mainittu kantelija arvostelee Helsingin kaupungin terveyskeskuksen menettelyä hammashoitoon pääsyssä. Kantelija kertoo käyneensä Kivikon terveysaseman hammashoitolassa tarkastuksessa 9.3.2006. Hänet siirrettiin tarkastuksen jälkeen suuhygienistille jonoon hammaskiven poistamista varten. Kantelija kertoo soittaneensa hammashoitolaan 5.4.2007 ja tiedustelleensa, miksi hän ei ollut saanut vastaanottoaikaa suuhygienistille. Hänelle kerrottiin hänen olevan edelleen jonossa. Kantelija kertoo pyytäneensä mahdollisuutta päästä hoitoon ostopalvelun kautta, mutta tämä evättiin, koska hän tarvitsi ainoastaan suuhygienistin palveluita.
Etelä-Suomen lääninhallitus on 9.7.2007 antanut kantelukirjoituksen johdosta asiakirjoihin sisältyvän lausunnon, jonka liitteenä on Helsingin terveyskeskuksen johtajahammaslääkärin Seija Hiekkasen 6.6.2007 antama selvitys.
Lääninhallitus viittaa lausunnossaan kansanterveyslain 15 b §:ään ja katsoo, että ”Helsingin kaupungin terveyskeskuksen hammashuolto-osasto on menetellyt lainvastaisesti laiminlyömällä järjestää kantelijan hammashoito hoitotakuulainsäädännön asettamien enimmäisrajojen sisällä sekä tietoisena siitä, että hoitoa ei voida itse antaa enimmäisrajoissa Helsingin terveyskeskus on laiminlyönyt tarjota ja hankkia kantelijan hoito muilta palvelujentuottajilta”.
Kansanterveyslain 15 b §:n mukaan terveyskeskuksen tulee järjestää toimintansa siten, että potilas voi saada arkipäivisin virka-aikana välittömästi yhteyden terveyskeskukseen. Terveydenhuollon ammattihenkilön tulee tehdä hoidon tarpeen arviointi viimeistään kolmantena arkipäivänä siitä, kun potilas otti yhteyden terveyskeskukseen, jollei arviota ole voitu tehdä ensimmäisen yhteydenoton aikana. Kiireelliseen hoitoon on kuitenkin päästävä välittömästi. Hoidon tarpeen arvioinnin yhteydessä lääketieteellisesti tai hammaslääketieteellisesti tarpeelliseksi todettu hoito tulee järjestää potilaan terveydentila ja sairauden ennakoitavissa oleva kehitys huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa, kuitenkin kolmessa kuukaudessa siitä, kun hoidon tarve on arvioitu. Tämä kolmen kuukauden enimmäisaika voidaan ylittää suun terveydenhuollossa enintään kolmella kuukaudella, jos lääketieteellisistä, hoidollisista tai muista vastaavista perustelluista syistä hoidon antamista voidaan lykätä potilaan terveydentilan vaarantumatta. Jos terveyskeskus ei itse voi antaa hoitoa enimmäisajoissa, sen on järjestettävä hoito hankkimalla se muilta palveluntuottajilta sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain (733/1992) 4 §:n mukaisesti.
Selvityksen valossa Helsingin terveyskeskus on laiminlyönyt lakisääteisen velvollisuutensa järjestää kantelijalle tarpeellinen hammashoito kansanterveyslain 15 b §:ssä säädetyllä tavalla.
Eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain 9 §:ään viitaten oikeusasiamies pyytää Khta hankkimaan terveyskeskuksen selityksen ja antamaan sen johdosta oman lausuntonsa.
Lausunnossa ja selityksessä oikeusasiamies pyytää erityisesti vastausta siihen, miksi kantelijalle ei ole järjestetty hoitoa hankkimalla sitä muilta palveluntuottajilta sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain 4 §:n mukaisesti, kun terveyskeskus on ollut tietoinen siitä, että se ei itse kykene antamaan hoitoa kansanterveyslaissa säädetyissä enimmäisajoissa.
Oikeusasiamies pyytää lähettämään selityksen ja lausunnon sekä palauttamaan asiakirjat viimeistään 30.9.2007 mennessä.
Terveyskeskus on 11.9.2007 antanut kantelun johdosta seuraavan selityksen:
Taustaa Hammashuollossa on valtakunnallisesti tapahtunut kaksi suurta lakimuutosta hyvin lyhyen ajan sisällä. Vuonna 2002 koko väestö tuli julkisesti tuetun hammashoidon piiriin ja vuonna 2005 ns. hoitotakuulainsäädäntö asetti aikarajat myös terveyskeskushammashoitoon pääsylle.
Koko väestöllä on 1.12.2002 alkaen ollut lakisääteinen oikeus voida halutessaan hakeutua terveyskeskushammashoitoon. Samasta ajankohdasta alkaen on koko väestöllä niin ikään ollut mahdollisuus hakea Kela-korvausta yksityishammaslääkärin antamasta hoidosta. Lakimuutosta tehtäessä oli suunnittelun pohjana käsitys, että vain osa potilaista hakeutuisi terveyskeskushammashoitoon. Palvelujen kysynnän ajateltiin siis jakautuvan tasaisesti kunnallisen ja yksityisen sektorin kesken. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Suurin syy jättää hakeutumatta yksityisen palvelun piiriin on potilaan oman maksuosuuden suuruus verrattuna terveyskeskushammashoidosta perittäviin asiakasmaksuihin. Kela-korvauksia yksityisestä hammashoidosta on korotettu viimeksi vuonna 1989.
Helsingissä oli vuonna 2001 kunnallisen hammashoidon piirissä vain noin puolet väestöstä eli alle 40-vuotiaat sekä eräisiin erityisryhmiin kuuluvat (yhteensä n. 280 000 henkeä), Helsingin kaupungin terveysvirasto (nyk. terveyskeskus) esitti eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, että kansanterveyslain muutoksen voimaantuloa siirrettäisiin usealla vuodella, jotta suuret kaupunkikunnat, joissa merkittävä osa väestöstä oli siihen asti ollut kunnallisen hammashoidon ulkopuolella, voisivat varautua tulevien vuosien talousarvioissaan hammashoidon laajentamiseen.
Hallituksen esityksen perusteluissa siteerataan mm. Paavo Lipposen II hallituksen hallitusohjelmaan kirjattua kannanottoa, että koko väestön mahdollisuus saada yhteisistä varoista tuettua hammashuoltoa toteutetaan kustannusneutraalisti vaiheittain. Kuntien maksuosuuden ei siis pitänyt kasvaa. Perusteluissa todetaan myös, että ”.. eikä ole odotettavissa, että yksityisestä hoidosta tapahtuisi merkittävässä määrin siirtymää kunnalliseen hammashoitoon”.
Helsingissä kävi vielä vuonna 2004 Kelan ja kaupungin tilastojen mukaan lähes yhtä suuri määrä helsinkiläisiä potilaita sekä Kelan korvaamissa hammashoidon yksityispalveluissa (141 248 henkilöä) että kunnallisessa hammashoidossa (141 902). Vuonna 2005 tapahtui lähes kaikissa suurissa kaupungeissa merkittävä muutos, kun yksityishoidossa käyneiden henkilöiden määrät laskivat ja kunnallisen hoidon asiakkaiden määrä kasvoi. Helsingissä sai v. 2005 Kelalta korvausta 138 558 henkilöä (laskua 2 690 henkilöä) ja kunnallisessa hammashoidossa kävijöiden määrä oli 154 083 (lisäystä 12 181 henkilöä). Havaittu kehitys ei ole osoittanut oikeaksi sitä arviota, ettei yksityisestä hoidosta tapahtuisi merkittävää siirtymistä kunnallisen hammashoidon puolelle.
Hoitotakuulainsäädännön
mukaan tarvittava hammashoito
ei-kiireellisille potilaille tulee järjestää viimeistään kuuden kuukauden kuluttua
hoitoon hakeutumisesta. Helsingin terveyskeskuksen hammashuollossa hoito
pyritään aloittamaan kuuden kuukauden kuluessa yhteydenotosta, mutta kiireetöntä
hoitoa potilaat odottavat hoitojonossa yli vuoden. Hoitotakuulainsäädännön
velvoite toteutuu näin ollen siltä osin, että kiireetön hoito voidaan järjestää
(=aloittaa) puolen vuoden sisällä potilaan yhteydenotosta. Hammaslääkäri on
tutkinut hoitojonoon laitettavat potilaat. Ministeriö on todennut aiemmassa
lausunnossaan, että ”Hoidon kiireellisyyden perusteella jaksotettu hoito ja sen
toteuttaminen pidemmällä aikavälillä on ministeriön näkemyksen mukaan tasapuolista
ja mahdollistaa kuntalaisille edellytykset riittävien palvelujen saantiin ja on
vaikuttavaa väestön suun terveyden kannalta.” Eduskunnan oikeusasiamies (EOA)
on puolestaan niin ikään aiemmin todennut, että ”Jos järjestelmällistä suun
terveydenhoitoa ei voida toteuttaa kaikille hoitoon hakeutuville, voidaan
hammaslääkärin tekemän potilaan suun tutkimuksen, hoitosuunnitelman ja hoidon
kiireellisyyden arvioinnin perusteella hoitoja jaksottaa pidemmälle ajalle
yksilöllisin hoitovälein.” Lisäksi EOA on todennut, että ”Käsitykseni mukaan
nämä hammashuollon järjestämisen periaatteet ja linjaukset (potilaat asetetaan
kiireellisyysjärjestykseen vain tutkimukseen perustuvan arvioinnin perusteella)
ovat lainmukaisia.”
Käynnistetyt ja toteutetut toimenpiteet
Lakimuutosten seurauksena voimakkaasti lisääntyneen hammashoitopalvelujen kysynnän takia Helsingin kaupunki lisäsi vuosina 2001 ja 2002 omaa hammashuollon henkilöstöään 84:llä uudella vakanssilla (hammaslääkäreitä, suuhygienistejä, hammashoitajia, vastaanottoavustajia/välinehuoltajia), joista 25 oli hammaslääkäreitä. Tämän laajentamisen vuosikustannus oli noin 4.5 milj. euroa. Vuonna 2005 perustettiin vielä 51 uutta vakanssia, joista 18 oli hammaslääkäreitä. Tämän laajentamisen vuosikustannus oli noin 3.6 milj. euroa. Ostopalveluita yksityisiltä hammaslääkäreiltä ryhdyttiin hankkimaan vuonna 2001. Niiden määrää on lisätty niin, että esimerkiksi vuonna 2003 niihin oli käytettävissä 3.671 milj. euroa ja 4.5 milj. euroa vuonna 2005. Tänä vuonna ostopalveluihin on tarkoitus käyttää yli 6 milj. euroa. Helsingin terveyskeskuksen hammashuollon budjetti vuodelle 2002 oli 37 milj. euroa. Tämän vuoden budjetti on 47 milj. euroa. Lisäresursseja on siis muutaman viime vuoden aikana kohdennettu hammashuoltoon merkittävästi, mutta ei kuitenkaan alati kasvavaa kysyntää vastaavasti.
Kesällä 2006 perustettiin ns. Jonopurkuprojekti vuosille 2006-2008. Projektin tehtävänä on suunnitella ja esittää toteutettavaksi omaan ja ostopalvelutoimintaan kohdistuvia toimenpiteitä, joilla jononpurkua saataisiin tehostetuksi. Kahdessa terveyskeskuksen hammashoitolassa on alkanut kolmen hammaslääkäri - hammashoitajatyöparin voimin ilta-aikaisin tapahtuva palveluhankinta, jolla puretaan vain hoitojonoa. Terveyskeskuksen tilojen ja laitteiden vuorokausikohtainen aktiivinen käyttöaika on näin ollen merkittävästi kasvanut. Terveyslautakunta hyväksyi lisäksi loppuvuodeksi palvelusetelikokeilun, jonka avulla pyritään saamaan käyttöön yksityishammaslääkärien vapaa kapasiteetti myös sellaisilta vastaanotoilta, jotka eivät ole osallistuneet ostopalvelutoimintaamme.
Terveyskeskus toteaa, että Helsingin kaupungissa on suun terveydenhuollon toimintaa tehostettu monella tavalla em. resurssilisäysten ohella. Ostopalvelutoimintaa on kehitetty niin, että yksityiset ostopalveluhammaslääkärit käyttävät suojatussa ympäristössä terveyskeskuksen potilastietojärjestelmää hoitaessaan terveyskeskuksen potilaita. Tämä takaa sen, että potilasasiakirjat ovat ajantasaisina siellä missä potilaskin. Heinäkuun alussa alkoi sähköisen asioinnin kokeilu. Kokeilussa mukana olevat potilaat voivat perua tai siirtää vastaanottoaikansa ja tarkastella jonotietojaan kaupungin www-sivujen kautta. Potilaan tekemät vastaanottoaikojen siirrot välittyvät suoraan potilastietojärjestelmään ja vapauttavat näin ollen ajanvaraushenkilökuntaa hoitotyöhön. Palveluhankintana tehtävä ilta-aikainen jononpurku sekä vuokratyövoiman käyttö ovat jo vakiintuneita toimintamalleja. Omaa henkilökuntaa on kannustettu tekemään lisätyötä mm. esittämällä hoitohenkilökunnalle paikallista sopimusta. Palvelusetelikokeilu on puolestaan ensimmäinen laatuaan koko valtakunnassa.
Hammashuollon henkilökunnasta on pula jo pääkaupunkiseudullakin. Tämän vuoden keväällä ei Helsingin terveyskeskuksen avoinna olleisiin hammaslääkärin toimiin saatu terveyskeskushammaslääkäreitä eikä erikoishammaslääkäriä. Ostopalveluita viimeksi kilpailutettaessa ei yksityishammaslääkäreiltä saatu tarvittavaa määrää tarjouksia. Vuokratyöfirmat eivät pysty tarjoamaan pyytämäämme määrää työntekijöitä. Helsingin terveyskeskuksen hammashuollossa on toteutettu eri ammattiryhmien välistä työnjakoa jo pitkään. Sitä on kehitetty mm. siten, että alle 18-vuotiaiden hammashoitoa on siirretty suuhygienistien toteuttamaksi. Hammaslääkärien työpanosta on näin voitu enenevästi kohdentaa aikuisväestöön.
Selitys kantelijan osalta
Terveyskeskuksessa on pystytty kiireetöntä
hoitoa tarvitseville potilaille tarjoamaan ensimmäinen vastaanottoaika
viimeistään kuuden kuukauden päähän yhteydenotosta. Potilaat, joilla
kliinisesti todetaan tarve kiireettömäänkin hoitoon, kuten kantelija, joudutaan
asettamaan hoitojonoon. Hoitojonossa oli 10.9.2007 yhteensä 8 926 potilasta.
Heistä
6 944 oli odottanut kiireettömään
jatkohoitoon pääsyä yli kuusi kuukautta; pisimpään jonottaneet ja
palvelusetelistä kieltäytyneet ovat jonottaneet hoitoa 19 kk. Hoitojonossa
pisimpään oleville on elokuusta 2007 lähtien lähetetty kirje, joissa heiltä
tiedustellaan halukkuuttaan vastaanottaa palveluseteli. Huomioitavaa on, että
vuoden 2006 alussa hoitojonossa oli 7 560 potilasta, ja hoitoon pääsi
seitsemässä kuukaudessa. Vaikka resursseja kunnalliseen suun terveydenhuoltoon
on lisätty Helsingissä huomattavasti, niin tilanne ei ole helpottunut, vaan
entisestään vaikeutunut. Kunnallisten suun terveydenhuollon palvelujen kysyntä
näyttää aina vaan lisääntyvän samalla kun yksityisten palvelujen käyttö näyttää
vähentyvän. Terveyskeskus katsoo, että yksityisten palveluiden KELA-korvausten nosto on ainoa keino, jolla tämän hetkistä
tilannetta edes jossain määrin voitaisiin helpottaa.
Terveyskeskus toteaa, että kantelija, kuten kaikki muutkin hoitojonossa olevat potilaat, on kaikkein kiireettömimmän hoidon osalta laitettu hoitojonoon. Kantelija on nyttemmin kutsuttu hoitojonosta omalla vuorollaan kiireettömään hoitoon. Hän on saanut hoitoa 5.9.2007 suuhygienistin vastaanotolla.
Helsingin
kaupunki on aktiivisesti hankkinut oman toiminnan tueksi yksityisten
hammaslääkärien palveluja sekä hyödyntänyt vuokratyövoimaa välittävien firmojen
palveluja. Toimintaprosesseja on kehitetty innovatiivisesti ja omaan toimintaan
on etsitty uusia toimenhaltijoita. Nämäkään toimet eivät ole riittäneet
vastaamaan edelleen kasvavaan kysyntään. Terveyskeskus korostaa, että tällä
hetkellä valtakunnallinen työvoimapula on hammashuollossa sellainen, että
vaikka terveyskeskus haluaisi palkata lisää työvoimaa, hankkia lisää ostopalveluita
tai vuokrata lisää työvoimaa, niin etenkään hammaslääkäreitä ei ole saatavilla.
Stj toteaa, että Khs on 27.8.2007 toimittanut eduskunnan oikeusasiamiehelle terveyskeskuksen selityksen ja oman lausuntonsa kolmen vastaavanlaisen kantelun johdosta.
Khn em. päätös syntyi äänin 10-5, vähemmistön (Kantola, Vihervaara, Ojala, Pajamäki ja Vehviläinen) ollessa sitä mieltä, että päätökseksi tulleen lausunnon seuraava kappale:
”Kaupunginhallitus yhtyy terveyskeskuksen näkemykseen, että yksityisten ja kunnallisten palvelujen potilaalle maksettavaksi jäävien kustannusten saattaminen lähemmäksi toisiaan eli sekä potilaalle yksityishammashoidosta maksettavien Kela-korvausten samoin kuin kunnan hammashuollosta potilaalta perittävien asiakasmaksujen korottaminen ovat keinoja joilla, kunnan hammashoidon kestämätöntä tilannetta voitaisiin ainakin jossakin määrin helpottaa. Kaupunginhallitus on jo 5.3.2007 tehnyt sosiaali- ja terveysministeriölle esityksen sairausvakuutuskorvausten nostamisesta, mutta vastausta esitykseen ei ole saatu.”
olisi tullut hyväksyä seuraavan sisältöisenä:
”Kaupunginhallitus toteaa, että potilaalle yksityishammashoidosta maksettavien Kela-korvausten korottaminen on lyhyellä tähtäimellä ainoa keino, jolla kunnan hammashoidon kestämätöntä tilannetta voitaisiin jossakin määrin helpottaa. Kaupunginhallitus on jo 5.3.2007 tehnyt sosiaali- ja terveysministeriölle esityksen sairasvakuutuskorvausten nostamisesta, mutta vastausta esitykseen ei ole saatu. Tilanteen korjaamiseksi pysyvällä tavalla on nostettava hammaslääketieteen opiskelupaikkojen määrää.”
Jäsen Ojala esitti vastaehdotukseen seuraavat perustelut:
”Terveyskeskuksen näkemys siitä, että kunnan hammashuollosta potilaalta perittävien asiakasmaksujen korottaminen siten, että yksityisten ja kunnallisten palvelujen potilaalle maksettaviksi jäävät kustannukset saatettaisiin lähemmäksi toisiaan, on pienituloisten ihmisten kannalta kestämätön tilanne. Se vain johtaisi siihen, että vähävaraiset ihmiset lakkaisivat käyttämästä kunnallisia palveluja.”
Stj toteaa vielä, että terveyskeskuksessa valmistellaan Etelä-Suomen lääninhallituksen 24.8.2007 lähettämän selvityspyynnön johdosta selitystä hammashuollon järjestämisestä. Lääninhallitus toteaa, että Helsingin kaupungin tulee järjestää suun ja terveydenhuoltonsa kaikilta osin voimassaolevan hoitotakuulainsäädön mukaisesti. Muutoin lääninhallitus harkitsee, onko Helsingin kaupunki velvoitettava huolehtimaan näistä velvoitteistaan sakon uhalla kansanterveyslain 43 §:n 2 momentin, lääninhallituslain 8 §:n sekä uhkasakkolain nojalla. Selitys on pyydetty 1.11.2007 mennessä. Asia tulee terveyslautakunnan käsittelyn jälkeen Khn käsiteltäväksi.
STJ Kaupunginhallitus päättänee toimittaa eduskunnan oikeusasiamiehelle terveyskeskuksen 11.9.2007 antaman selityksen hammashuollon järjestämistä koskevan kantelun johdosta, ja ilmoittaa omana lausuntonaan yhtyvänsä selityksessä esitettyyn sekä toteavansa vielä seuraavaa:
Kaupunginhallitus korostaa, että Helsinki on kohdentanut hammashuoltoon muutaman viime vuoden aikana lisävoimavaroja runsaasti. Uusia virkoja on perustettu 135 vuodesta 2001 lähtien. Ostopalvelujen käyttö aloitettiin vuonna 2001 ja sitä on lisätty vuosittain, niin että tänä vuonna ostopalveluihin käytetään yli 6 milj. euroa. Hammashuollon budjetti on kasvanut vuoden 2002 noin 37 milj. eurosta tämän vuoden 47 milj. euroon (27 %). Terveyslautakunta on edelleen talousarvioehdotuksessaan vuodelle 2008 esittänyt hammashuoltoon lisättäväksi 1,7 milj. euroa jonojen purkamiseksi.
Hallituksen esityksen perusteluissa kansanterveyslain muutokseksi, jolla kunnallinen hammashuolto ulotettiin kaikkiin ikäluokkiin, todettiin harhaanjohtavasti, että koko väestön mahdollisuus saada yhteisistä varoista tuettua hammashuoltoa toteutetaan kustannusneutraalisti. Näinhän ei ole tapahtunut, kuten terveyskeskuksen selitys osoittaa.
Edelleen hallituksen esityksen perusteluissa todettiin, että ei ole odotettavissa yksityisestä hoidosta tapahtuvaa merkittävää siirtymistä kunnalliseen hammashoitoon. Kuten terveyskeskuksen selityksestä ilmenee, niin tämäkin arvio on ollut harhaanjohtava: kuten oli odotettavissa, siirtymää on tapahtunut runsaasti.
Kaupunginhallitus katsoo, että yksityisten ja kunnallisten palvelujen potilaalle maksettavaksi jäävien kustannusten saattaminen lähemmäksi toisiaan eli sekä potilaalle yksityishammashoidosta maksettavien Kela-korvausten samoin kuin kunnan hammashuollosta potilaalta perittävien asiakasmaksujen korottaminen ovat keinoja joilla, kunnan hammas- hoidon kestämätöntä tilannetta voitaisiin ainakin jossakin määrin helpottaa. Kaupunginhallitus on jo 5.3.2007 tehnyt sosiaali- ja terveysministeriölle esityksen sairausvakuutuskorvausten nostamisesta.
Kuten terveyskeskuksen selityksestä edelleen ilmenee, hammaslääkäreiden saatavuus on huono. Hammashuollon valtakunnallista työvoimapulaa ei voida ratkaista Helsingin kaupungin keinoin, siihen tarvitaan valtiovallan toimenpiteitä.
Edellä olevaan viitaten kaupunginhallitus toteaa Helsingin kaupungin tehneen parhaansa lainsäädännön asettamien velvoitteiden täyttämiseksi, ja esittää, ettei kantelu antaisi aihetta enempiin toimenpiteisiin Helsingin kaupungin osalta.
Samalla kaupunginhallitus katsoo, että merkittäviä yhteiskunnallisia uudistuksia koskevan lainsäädännön vaikutukset tulisi arvioida huolellisesti.
Kirje eduskunnan oikeusasiamiehelle, jolle kanteluasiakirjat palautetaan sekä pöytäkirjanote terveyslautakunnalle ja terveyskeskukselle.
Lisätiedot:
Frantsi Anneli, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36184
KOLMEN OPINTO-OHJAAJAN VIRAN PERUSTAMINEN
Khs 2007-1958
Opetuslautakunta toteaa (4.9.2007), että Helsingin kaupungin hallintosäännön 11 §:n mukaan virat perustaa ja lakkauttaa kaupunginhallitus lukuun ottamatta kaupunginjohtajan, apulaiskaupunginjohtajan sekä viraston tai laitoksen päällikön virkoja.
Lautakunta toteaa, että kuntalain 44 §:n mukaan tehtävää, jossa käytetään julkista valtaa, hoidetaan virkasuhteessa. Tällaista tehtävää varten on perustettava virka. Oppilaitoksissa julkista valtaa käytetään ainakin oppilaaksi otettaessa, kurinpidossa, oppilasarvostelussa ja tutkintojen hyväksymisessä. Näin ollen kunnan palveluksessa olevan opetushenkilöstön tulee olla virkasuhteessa.
Helsingin tekniikan alan oppilaitoksessa on kolme opinto-ohjaajaa työsopimussuhteisessa tehtävässä. Koska kyseisten opinto-ohjaajien tehtäviin voi kuulua myös opiskelijoiden opetusta ja arviointia, heidän tulisi olla virkasuhteessa kaupunkiin. Tämän vuoksi opetuslautakunta esittää ko. opinto-ohjaajien työsopimussuhteisten tehtävien muuttamista viroiksi.
Opinto-ohjaajien palvelussuhteen ehtoihin sovelletaan kunnallista opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimusta (OVTES). Opinto-ohjaajien palkka ammatillisissa oppilaitoksissa määräytyy OVTES:n osion C 6 §:n mukaan: kokonaispalkkauksessa olevien opinto-ohjaajien peruspalkka on vähintään 2 812,83 euroa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla ja muun tutkinnon suorittaneilla 2 731,92 euroa.
Lautakunta toteaa, että edellä esitetyistä virkojen perustamisista ei aiheudu kaupungille lisäpalkkakustannuksia. Lautakunta toteaa lisäksi, että kaikkia niitä henkilöitä, joita muutos koskee, on kuultu muutosten johdosta.
Opetuslautakunta päätti esittää, että Khs päättäisi perustaa seuraavat virat:
Vakanssinumero |
viran nimike |
047071 |
opinto-ohjaaja |
047100 |
opinto-ohjaaja |
047101 |
opinto-ohjaaja |
Sj toteaa, että ehdotus on tarkoituksenmukainen ja että esityksestä on keskusteltu talous- ja suunnittelukeskuksen kanssa.
SJ Kaupunginhallitus päättänee perustaa opetusvirastoon sijoitettavaksi 1.10.2007 lukien seuraavat uudet virat työsuhteisten toimien tilalle:
Vakanssinumero |
viran nimike |
047071 |
opinto-ohjaaja |
047100 |
opinto-ohjaaja |
047101 |
opinto-ohjaaja |
Pöytäkirjanote opetuslautakunnalle sekä talous- ja suunnittelukeskukselle.
Lisätiedot:
Vuontisjärvi Tero, kaupunginsihteeri, puhelin 310
36023
UUDEN JÄSENEN VALINTA HELSINGIN TEATTERISÄÄTIÖ-HELSINGFORS TEATERSTIFTELSE-NIMISEN SÄÄTIÖN HALLITUKSEEN
Khs 2004-2633
Sj toteaa, että Helsingin teatterisäätiö - Helsingfors teaterstiftelse-nimisen säätiön hallitukseen kuuluu seitsemän Khn nimeämää jäsentä. Khs valitsi 17.1.2005 säätiön hallitukseen edustajiston kevätkokouksesta 2005 kevätkokoukseen 2009 kestäväksi toimikaudeksi seuraavat henkilöt:
puheenjohtajaksi Jorma Bergholm
jäseniksi
Suvi Rihtniemi
Tuula Öhman
Erkki Helaniemi
Anna Kirstinä
Tuija Brax
Pekka Saarnio
Säätiön sääntöjen mukaan vähintään yhden jäsenen tulee olla äidinkieleltään ruotsinkielinen.
Edellä mainittujen jäsenten lisäksi Helsingin kaupunginteatterin näyttelijäyhdistys valitsee säätiön hallitukseen kaksi neuvottelevaa jäsentä, ohjaajat ja dramaturgit yhden, tanssija yhden ja teknilliset yhden neuvottelevan jäsenen, joilla on hallituksen kokouksissa puhevalta, muttei äänivaltaa.
Tuija Brax pyytää (27.8.2007) eroa hallituksen jäsenen luottamustoimesta lisääntyneiden työtehtävien vuoksi.
SJ Kaupunginhallitus päättänee
myöntää Tuija Braxille eron Helsingin teatterisäätiö - Helsingfors teaterstiftelse-nimisen säätiön hallitukseen jäsenen tehtävästä ja
valita uudeksi jäseneksi mainittuun hallitukseen kevätkokoukseen 2009 kestäväksi toimikaudeksi ______.
Pöytäkirjanote mainituille henkilöille sekä säätiölle
Lisätiedot:
Vuontisjärvi Tero, kaupunginsihteeri, puhelin 310
36023
LAUSUNNON ANTAMINEN KOULUTUSTA JA TUTKIMUSTA KOSKEVASTA OPETUSMINISTERIÖN KEHITTÄMISSUUNNITELMALUONNOKSESTA
Khs 2007-1701
Sj toteaa, että opetusministeriön hallinnonalan koulutuksen ja yliopistoissa harjoitettavan tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta annetun asetuksen mukaan valtioneuvosto hyväksyy joka neljäs vuosi suunnitelman hyväksymisvuotta ja sitä seuraavaa viittä kalenterivuotta varten. Edellinen suunnitelma koski vuosia 2003-2008. Helsingin kaupungin kaupunginhallitus antoi siitä lausuntonsa 6.10.2003.
Opetusministeriö on laatinut hallinnonalansa koulutuksen ja yliopistossa harjoitettavan tutkimuksen kehittämissuunnitelmaluonnoksen vuosille 2007-2012. Suunnitelmaluonnoksessa käsitellään toimintaympäristön muutoksia, kehittämisen painopistealueita sekä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämistä aihealueittain. Keskeisiksi asioiksi on todettu tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet, koulutuksen laatu, osaavan työvoiman varmistaminen, korkeakoulujen kehittäminen sekä opettajien näkeminen voimavarana.
Kaupungin kannalta erityisen tärkeitä ovat sen (omalta osaltaan) ylläpitämät toiminnot: perusopetus, toisen asteen koulutus, ammattikorkeakoulu sekä aikuiskoulutus.
./. Suunnitelmaluonnos on tämän asian liitteenä 1.
Opetusministeriön on pyytänyt luonnoksesta lausuntoa mm. Helsingin kaupungilta ja Helsingin ammattikorkeakoululta 14.9.2007 mennessä. Lausunnon antamiselle on saatu lisäaikaa 24.9.2007 saakka.
./. Opetuslautakunnan lausunto (4.9.2007) on liitteenä 2, ammattikorkeakoulun (11.9.2007) liitteenä 3 ja suomenkielisen työväenopiston johtokunnan (28.8.2007) liitteenä 4. Ruotsinkielisen työväenopiston johtokunnan lausunto jaetaan erikseen.
Sj toteaa, että lausuntoesitys perustuu edellä mainittuihin lauta- ja johtokuntien sekä ammattikorkeakoulun lausuntoihin. Lisäksi lausuntoesityksessä on korostettu tarvetta kehittää yhteistyötä ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen välillä sekä sitä, että yksityisten koulujen määrän lisääminen vaikeuttaisi kuntien oman kouluverkon suunnittelua. Valmistelun yhteydessä käytettävissä ovat olleet myös Espoon ja Vantaan kaupunkien sekä Suomen Kuntaliiton lausuntoluonnokset, joissa on kiinnitetty huomiota pitkälti samoihin asioihin kuin esitetyssä lausunnossa.
SJ Kaupunginhallitus päättänee lähettää opetusministeriölle seuraavan lausunnon sekä lausuntoa tarkentavina liitteinä em. hallintokuntien lausunnot.
Yleistä
Suunnitelmaluonnoksessa on tarkasteltu keskeisiä koulutusalan kysymyksiä valtakunnantasoisesti. Pääkaupunkiseudulla on muusta maasta poikkeavia ominaispiirteitä, jotka vaikuttavat koulutuksen organisointiin ja resursointiin ja siten mahdollisuuteen toteuttaa suunnitelman tavoitteita.
Helsingin kaupungin sekä pääkaupunkiseudun kuntien näkökulmasta em. erityispiirteet vaikuttavat mm. koulutustakuun toteuttamiseen siten, että koulutuksessa tulee toteutua seuraavanlaiset tavoitteet ja periaatteet:
1 hyvä ennakointijärjestelmä,
2 riittävät koulutuspaikat ja joustavuus niiden suuntaamisessa, hyvä ammatillisen koulutuksen organisointi ja yhteistyö,
3 tehokas opinto-ohjaus ja tiedotus
4 keskeyttämisen vähentäminen
Suunnitelmassa on paljon kannatettavia tavoitteita ja periaatteita. Kokonaisuutena koulutus- ja tutkimus 2007 -2012 on rakennettu hyvin ja kohdistuu koulutuspoliittisesti tärkeisiin kehitettäviin asioihin.
Liitteinä olevissa lauta- ja johtokuntien lausunnoissa on yksityiskohtaisia esityksiä suunnitelman tavoitteiden täsmentämisestä tai muuttamisesta. Lisäksi eräiden tavoitteiden osalta on haluttu erikseen ilmaista myös se, että tavoite on kannatettava. Seuraavassa nostetaan esille Helsingin kannalta keskeisimpiä suunnitelmaan liittyviä näkökohtia.
3. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittäminen
3.1. Väestön koulutustaso
Esitetyt tavoitetasot koskien 25 -34 -vuotiaiden perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneiden osuuden nousemista ja työikäisen aikuisväestön osallistumista koulutukseen ovat korkeita ja edellyttävät valtion varojen kohdentamista asiaan.
3.3. Koulutuksen tehokkuus, läpäisy ja moninkertainen koulutus
Syrjäytymisen ja keskeyttämisen ohella tulisi tuoda esille siitä, miten oppilas/opiskelija saadaan paremmin kiinnittymään kouluun ja miten koulun/ oppilaitoksen henkilöstön kykyä arjen huolenpidosta lisätään. Kuntien panostus edellyttää valtion tukea ja riittävää opinto-ohjaajien koulutusta. Syrjäytymisen vähentämiseksi, kaikkien kouluasteiden läpäisyn parantamiseksi ja keskeyttämisten vähentämiseksi on tarpeen valtion tukitoimin taata riittävä henkilökohtainen opinto-ohjaus sekä oppilas- ja opiskelijahuolto.
Suunnitelmassa on esitetty tavoitteeksi vähentää päällekkäiskoulutusta.
On huomioitava, että suorittamalla eri ammattitutkintoja opiskelijat usein hakevat laaja-alaisuutta omaan osaamiseensa. Työelämän kehittämistehtävässä on selvästi tullut ilmi työelämän tarve monialaosaajista.
3.4 Rakenteellinen kehittäminen
Koulutuksen rakenteellinen kehittäminen tulee toteuttaa koordinoidusti
ohjaus- ja rahoitusjärjestelmän kehittämisen kanssa.
Kehittämissuunnitelmaluonnoksessa tavoitteena on sekä turvata esi- ja perusopetus lähipalveluna että tarjota perheille mahdollisuus valita lapsilleen sopiva koulutus. Tämä on osittain ristiriitaista, sillä oppilasmäärien vähentyessä kilpailu oppilaista kiristyy, jos halutaan tukea vahvasti vanhempien mahdollisuutta valita lapselleen sopiva opetus. Tutkimusten mukaan kouluvalintapolitiikka voi ylläpitää ja luoda sosiaalista eriarvoisuutta koulujen välille. Uhkana voi myös olla laadukkaan lähikoulutarjonnan supistuminen. Voimassa oleva perusopetuslainsäädäntö korostaa lähikouluperiaatetta, jota ei tule muuttaa. Kunnan tulee myös jatkossa osoittaa oppilaan lähikoulu ja käyttämään kouluverkon osina sekä omia että yksityisiä kouluja. Yksityisten koulujen määrän lisääminen vaikeuttaisi kuntien oman kouluverkon suunnittelua.
Lukioverkon kehittäminen ottaen huomioon laajempi alueellinen koulutustarve ja –tarjonta on myönteinen asia. Tavoitteen toteuttaminen edellyttää lainsäädäntömuutoksia, jossa säädetään opiskelijoiden kotikunnan kustannusvastuusta.
Nuorisoasteen koulutuksessa on tärkeää kehittää lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen yhteistyötä. Nuorille tulee tarjota mahdollisuus täydentää joustavasti lukio- tai ammatillisen koulutuksen opintoja.
Suunnitelmassa nostetaan esille tarve aikuiskoulutuksen kokonaisuudistukselle. Tässä kohdassa olisi hyvä korostaa työelämäyhteistyötä kaikkien oikeutena ja velvollisuutena.
3.5. Ohjaus ja rahoitus
Kehittämissuunnitelmaluonnoksen mukaan valtionosuusjärjestelmän uudistuksessa
vuonna 2010 hallinnonalakohtaiset valtionosuudet poistuvat esiopetuksen, perusopetuksen
ja taiteen perusopetuksen osalta. Tämä johtaa todennäköisesti
ikäluokkapohjaiseen rahoitusjärjestelmään, jossa rahoitus kohdentuu kunnalle
koko ikäluokan osalta ja sen jälkeen rahoitus ohjataan koulutuksen
järjestäjille esimerkiksi oppilaiden asuin- tai kotikuntien perusteella.
Valtionosuusuudistus tulee toteuttaa siten, että myös uudessa rahoitusjärjestelmässä
otetaan huomioon palvelutarpeen erilaisuus, kuten ruotsinkielisen ja
vieraskielisen väestön osuus, erityisopetuksen tarve sekä maahanmuuttajaoppilaat
ja monipuolisen kielitarjonnan tarve.
Helsingille on ominaista myös yksityiskoulujen merkittävä osuus ja koulunkäynti
yli kuntarajojen. Nämä tekijät tulisi ottaa huomioon rahoitusjärjestelmää uudistettaessa
toiminnallisesti ja hallinnollisten tehtävien osalta tarkoituksenmukaisella
tavalla.
Rahoitusjärjestelmän uudistus ei saa johtaa esi- ja perusopetuksen
osalta oppilaiden koti- tai asuinkunnan ja koulutuksen järjestäjien väliseen
korvaus- ja laskutuskäytäntöön. Eräänä vaihtoehtona tulisi selvittää kuntien
valtionosuusjärjestelmän yhteydessä toteutettavaa valtakunnallista laskentaa,
jossa määrätään kuntien välisten korvausten lisäksi kunnan maksuosuudet
yksityisille koulutuksen järjestäjille ja valtiolle. Laskennallisten
korvausperusteiden tulisi vastata valtakunnallisia koulutuskustannuksia ja
niissä tulisi ottaa nykyisen rahoitusjärjestelmän kaltaiset korvausperusteen
korotustekijät huomioon.
Kunnille rahoitusjärjestelmän muutoksista mahdollisesti aiheutuva lisätyö
on tarpeen korvata kunnille täysimääräisesti.
Rahoitusjärjestelmän uudistamisen yhteydessä olisi tarkoituksenmukaista
luopua myös 1.8.2008 voimaan astuvasta erillisestä kotikunnan korvausvelvollisuudesta
koskien lastensuojelulain nojalla muihin kuntiin sijoitettujen lasten
koulunkäyntikustannuksia. Korvausvelvollisuus perustuu todellisiin valtionosuuden
ylittäviin kustannuksiin. Tästä on seurauksena hallinnolliselta työltään raskas
ja maksujen oikeellisuuden tarkastettavuuden osalta vaikea järjestelmä. Vastuu
em. lapsien koulunkäynnin kustannuksista tulisi palauttaa oppilaan
asuinkunnalle ja kustannukset ottaa huomioon laskennallisissa korvausperusteissa
korotustekijänä.
Sairaalaopetuksen osalta tulisi säilyttää nykyinen todellisiin kustannuksiin
perustuva kotikuntien korvausvelvollisuus. Erillisten valtionavustusten maksamista
vieraskielisten oppilaiden ja maahanmuuttajien opetukseen tulisi myös jatkaa.
Nykyistä yksikköhintarahoitusta tulisi kehittää lukiokoulutuksen osalta
niin, että koulutuksen järjestäjät saisivat valtionosuutta myös aikuislukioiden
aineopiskelijoiden koulunkäyntikustannuksiin.
Kehittämissuunnitelmaluonnoksen mukaan ammatillisen peruskoulutuksen ja
ammattikorkeakoulujen ohjausta joustavoitetaan siten,
että se mahdollistaa resurssien kohdentamisen vapaasti nuorten tai aikuisten
tutkintoon johtavaan koulutukseen. Tavoite on kannatettava.
Helsingissä sekä nuorten että aikuisten ammatillisen koulutuksen koulutuspaikkoja
on kuitenkin kokonaisuutena riittämättömästi. Säätelyjärjestelmän kehittämisessä
ja toteuttamisessa tulisi nykyistä paremmin ottaa huomioon alueelliset erot
koulutuksen kysynnässä ja työvoiman tarpeessa. Samalla tulisi harkita
ammatillisen peruskoulutuksen koulutuspaikkojen säätelyjärjestelmästä luopumista.
Huomiota tulisi kiinnittää myös korkeakouluikäisen nuorisoikäluokan
kehitykseen, joka kääntyy laskuun vasta kehittämissuunnitelmakauden jälkeen. Ikäluokan
alueelliset muutokset tulee ottaa huomioon kehittämissuunnitelmakaudella
aloituspaikkoja mitoitettaessa.
Tavoitteeksi asetettu tuloksellisuusrahoituksen osuuden lisääminen ammatillisen
koulutuksen rahoituksessa merkitsisi muun yksikköhintarahoituksen pienenemistä
ja edellyttää rahoituksen perusteena olevien arviontikriteerien
ja arviointijärjestelmän uudistamista.
Kansalais- ja työväenopistoissa on tarkoitus luopua opetusministeriön
suuntaviivaohjauksesta vuonna 2009. Tällöin jää avoimeksi, millaisin
valtakunnallisin linjauksin toimintaa ohjataan. Hallitusohjelma linjaa, että
toiminnan painopisteet päätetään jatkossa paikallistasolla. Mm. Paras-hankkeen muuttaessa kuntakenttää on tärkeää huolehtia
aikuisten yleissivistävien opintojen resursoinnista, johon tarvitaan myös valtakunnallista
tahtotilaa taustaksi. Tavoitteena tulisi olla, että nykyinen valtionapulainsäädäntö
säilyisi.
3.7. Kansainvälistyminen ja 3.8.
Maahanmuuttajat
Työperusteisen maahanmuuton ja maahanmuuttajien työllistymistä tukeva toimenpideohjelman tekeminen opetusministeriön ja sisäasiainministeriön yhteistyönä on kannatettava asia. Siinä on tärkeä korostaa koko perheen roolia oppivelvollisuusikäisen yhteiskuntaan kiinnittymisessä ja oppimisessa. Pääkaupunkiseudulla monikulttuurisen opetuksen kasvu edellyttää, että valtio osallistuu riittävästi kustannuksiin.
Osana pääkaupunkiseudun kaupunkiohjelman vuoden 2006 toimintasuunnitelmaa toteutettiin kansainvälisten perheiden perusasteen koulutusta pääkaupunkiseudulla selvittävä hanke, jonka perusteella Helsingin kaupunginhallitus on esittänyt opetusministeriölle 11.6.2007 eräitä sen toimialaan kuuluvia toimenpiteitä. Pääkaupunkiseudun kuntien yhteisessä selvitystyössä esille tulleet näkökulmat esitetään opetuslautakunnan liitteenä olevassa lausunnossa sivuilla 9-10 siltä osin, kuin tulisi ottaa huomioon kehitettäessä palveluita opetusministeriön koulutusta ja tutkimusta koskevassa suunnitelmassa. Opetuslautakunnan lausunnossa on tuotu esille myös rahoitusta ja opettajien koulutusta koskevat ehdotukset asianomaisissa kohdissa (3.5 ja 3.16)
Valmistavassa opetuksessa tarvitaan joustavampia valtionosuuteen oikeuttavia toimintamalleja, esimerkiksi lyhyempää suomen tai ruotsin kielen koulutusta ennen varsinaiseen opetukseen siirtämistä.
Aikuiskoulutuksen osalta olisi tarpeen lisätä tavoite, jossa todetaan, että tuetaan yhteiskuntaan integroitumisessa ja työllistymisessä tarvittavan suomen tai ruotsin kielen taidon hankkimista tarjoamalla suomi tai ruotsi toisena kielenä opintoja muun muassa aikuislukioissa. Lisäksi olisi tarpeen lisätä tavoite, jossa aikuiskoulutuksen työnjako vapaan sivistystyön kanssa selkiytetään esim. aineopiskelun ja maahanmuuttajien kotouttamiskoulutuksen osalta.
Korkeakoulujen osalta merkillepantavaa on painopisteen asettaminen kansainvälisten kaksois- ja yhteistutkintojen toteuttamiselle. Näiden tavoitteiden mukainen toteuttaminen vaatii korkeakouluilta huomattavia henkilöresursseja ja taloudellisia resursseja, mikä tulisi ottaa huomioon rahoitusratkaisuja tehtäessä.
3.9. Koulutuksen ja työelämän yhteydet ja yrittäjyyskasvatuksen edistäminen
Myös perusopetuksessa tulisi nykyistä aktiivisemmin kehittää koulun ja työelämän yhteistyötä, jotta oppilaille muodostuisi laajempi ja monipuolisempi kuva työelämästä.
3.10 Tutkinnot
Tavoite, jossa todetaan, että yleinen jatko-opintokelpoisuus yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin laajennetaan tarkoituksenmukaisella tavalla koskemaan ammatti- ja erikoisammattitutkinnon suorittaneita, on kannatettava. Tärkeää on varmistaa, että opiskelijoilla on jatko-opintojen suorittamiseen tarvittavat riittävät valmiudet.
Ylemmät amk-tutkinnot nostetaan suunnitelmassa merkittäväksi jatkokoulutusväyläksi perustutkinnon ammattikorkeakoulussa suorittaneille. Suunnitteilla ei kuitenkaa ole aloituspaikkojen lisäystä. Pääkaupunkiseudun osaamistarpeeseen nähden ylempien amk-tutkintojen volyymi on aivan liian pieni suhteessa niihin kohdistuvaan kysyntään.
3.11. Laatu ja laadunvarmistus
Kohdassa todettu tuntijaon tarkistus on kannatettava asia, mutta opetussuunnitelman perusteiden uudistusta ja erityisesti oppilasarvioinnin kriteereiden tarkistamista tulisi vielä harkita. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet annettiin vuonna 2004 ja otettiin käyttöön viimeisillä luokilla vasta syksyllä 2006. Valtakunnalliset perusopetuksen 9.luokan päättöarvioinnin kriteerit otettiin käyttöön ensimmäisen kerran kevään 2007 arvioinnissa. Näin ollen on ennenaikaista arvioida näiden kriteereiden vaikutusta arviointiin.
Taito- ja taideaineiden
opetustuntien lisäys edellyttää nykyisen tuntijaon muutosta. Valinnaisuuden
vähenemisen johdosta kovin laajaa taito- ja taideaineiden valinnaisuutta ei
nykyisellä tuntijaolla ole mahdollista toteuttaa. Opetustuntien kokonaislisäys
edellyttää valtion rahoituksen kasvattamista.
3.13. Opetuksen kehittäminen
Suomalaisen
koulutusjärjestelmän yksi vahvuus on vallan ja vastuun säilyttäminen kunta- ja
koulutasolla. Tätä ei tule murtaa laadun seurannan välineitä kehitettäessä.
Koulun koko oppimisympäristön kehittäminen ja koulun henkilöstön osaamisen
parantaminen sekä moniammatillinen yhteistyö ovat
avaintekijöitä, joihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota.
On kannatettava tavoite, että ikäluokkien pienentymisestä vapautuvat voimavarat
käytetään koulutuksen laadun kehittämiseen. Voimavarojen uudelleenkohdentaminen
on tarkoituksenmukaista jättää koulutuksen järjestäjän omalle vastuulle.
Joustava perusopetus tulisi nähdä kaikille vuosiluokille ulottuvana toimintana eikä sitä tulisi rajata vain vuosiluokille 7-9.
3.14 Yhteyskunnan eheys ja aktiivinen kansalaisuus
Vapaata sivistystyötä käsitellään suunnitelmassa lähinnä kappaleissa 3.5 ja 3.14 erillään muusta aikuiskoulutuksesta. Aikuiskoulutuksen aluetta tulisi tarkastella yhtenä kokonaisuutena ja vapaan sivistystyön näkökulma huomioida kaikissa suunnitelman aikuiskoulutusta koskevissa kohdissa.
3.16. Opetushenkilöstö
Suunnitelmassa todetaan, että koulutuksen järjestäjälle säädettäisiin velvoite huolehtia siitä, että henkilöstö saa säännöllisesti ammatillista osaamista parantavaa täydennyskoulutusta. Mikäli koulutuksen järjestäjän päätösvaltaan puututtaisiin asettamalla velvoitteita, tulisi valtion tällöin rahoittaa lisävelvoitteet valtionosuuksina. Työnantajalle kuuluu koulutuksen sisällöllinen ja rakenteellinen päätösvalta. Tätä ei tule siirtää valtion tehtäväksi.
Opettajankoulutuksessa on huolehdittava siitä, että koulujen ja oppilaitosten palvelukseen on saatavilla riittävä määrä kelpoisia opettajia. Yleissivistävän koulutuksen puolella on erityisesti puutetta kelpoisista erityisluokanopettajista ja ruotsinkielisestä opettajistosta. Pääkaupunkiseudulla tarvitaan edelleenkin poikkeuskoulutusta koskien esim. luokanopettajia, erityisopettajia ja opinto-ohjaajia. Opettajankoulutusta tulee kehittää muuttuvan toimintaympäristön mukana. Valmistuvilla opettajilla tulisi olla nykyistä paremmat taidot varsinkin monikulttuuristen oppilaiden opettamiseen sekä toimimisessa moniammatillisessa verkostoissa. Myös korkeakoulujen kansainvälistymisen tavoitteita tulisi tukea opettajankoulutuksessa.
3.17. Tietoon perustuva päätöksenteon tukeminen
On kannatettavaa, että koulutuksen ulkopuolista arviointitoimintaa selkeytetään ja kehitetään yhteiset valtakunnalliset perusindikaattorit kuntien koulutuksen kehittämisen tueksi. Tavoitteena voisi myös jatkossa olla joidenkin keskeisten arviointien toteuttaminen keskitetysti valtion toimesta ja rahoituksella.
Kirje opetusministeriölle sekä pöytäkirjanote jäljennöksin esityslistatekstistä opetuslautakunnalle, ammattikorkeakoululle sekä suomen- ja ruotsinkielisen työväenopiston johtokunnille.
Lisätiedot:
Vuontisjärvi Tero, kaupunginsihteeri, puhelin 310
36023
LIITTEET |
Liite 1 |
Koulutus ja tutkimus 2007-2012 -luonnos |
|
Liite 2 |
|
|
Liite 3 |
|
|
Liite 4 |
Suomenkielisen työväenopiston johtokunnan lausunto 28.8.2007 |