HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS

 

ESITYSLISTA

 

33 - 2007

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kokousaika

24.9.2007 klo 16

Kokouspaikka

Kaupungintalo, Khn istuntosali

 

 

 

 

 

 

 


Asia

 

Sivu

 

KAUPUNGINJOHTAJA

 

1

Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen sekä pöytäkirjan tarkastajien valinta

1

 

2

Tämän kokouksen päätösten täytäntöönpano

2

 

3

Vt Pekka Saarnion toivomusponsi aktiivisiin toimiin ryhtymisestä valtion joukkoliikennetukijärjestelmän ulottamiseksi Helsinkiin, pääkaupunkiseudulle ja muihin suuriin kaupunkeihin

3

 

4

* Salassa pidettäviä liitteitä *
Helsingin kaupungin varautumissuunnitelma ilman epäpuhtauspitoisuuksien äkilliseen kohoamiseen

7

 

5

Strategiakokousasia: Pääkaupunkiseudun kaupunkien yhteistyösopimuksen jatkovalmistelun tilannekatsaus

19

 

6

17.9.2007 pöydälle pantu asia
Vt Jouko Malisen toivomusponsi Sparknet-ratkaisun selvittämisestä

20

 

KAUPUNKISUUNNITTELU- JA KIINTEISTÖTOIMI

 

1

Kannanotto XXXX XXXX:n ja XXXX XXXX:n muistutukseen Punavuoren tontin 118/3 asemakaava-asiassa (nro 11435)

23

 

2

Sopimuksen tekeminen A-Vakuutus Oy:n kanssa Punavuoren tontin 118/3 asemakaavaan liittyen (nro 11435)

29

 

3

17.9.2007 pöydälle pantu asia
Lausunto Helsingin hallinto-oikeudelle kaupunginvaltuuston päätöksestä tehdyistä valituksista Etu- ja Taka-Töölön puisto- ym. alueiden (kylpylähotelli) asemakaava-asiassa (nro 11290)

31

 

4

Strategiakokousasia: Raideliikenneverkon kehittäminen

42

 

SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMI

 

1

Karjalohjan kunnanhallituksen neuvottelupyyntö yhteisen perusterveydenhuollon alueen muodostamisesta

43

 

2

Lausunto eduskunnan oikeusasiamiehelle hammashuollon järjestämistä koskevasta kantelusta

45

 

SIVISTYS- JA HENKILÖSTÖTOIMI

 

1

Kolmen opinto-ohjaajan viran perustaminen

54

 

2

Uuden jäsenen valinta Helsingin teatterisäätiö-Helsingfors teaterstiftelse-nimisen säätiön hallitukseen

56

 

3

Lausunnon antaminen koulutusta ja tutkimusta koskevasta opetusministeriön kehittämissuunnitelmaluonnoksesta

58

 

 


1

KOKOUKSEN LAILLISUUDEN JA PÄÄTÖSVALTAISUUDEN TOTEAMINEN SEKÄ PÖYTÄKIRJAN TARKASTAJIEN VALINTA

 

 

 

KJ                                      Kaupunginhallitus päättänee todeta kokouksen lailliseksi ja päätösvaltaiseksi sekä valita jäsenet Rautavan (varalla Hakola) ja Malisen (varalla Pajamäki) tarkastamaan tämän kokouksen pöytäkirjan.

 

 

 

 

 

 


2

TÄMÄN KOKOUKSEN PÄÄTÖSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANO

 

 

 

KJ                                      Kaupunginhallitus päättänee, että tämän kokouksen päätökset voidaan panna täytäntöön ennen kuin ne ovat saaneet lainvoiman, ellei erikseen toisin ole päätetty tai myöhemmin päätetä.

 

 

 

 

 

 


3

VT PEKKA SAARNION TOIVOMUSPONSI AKTIIVISIIN TOIMIIN RYHTYMISESTÄ VALTION JOUKKOLIIKENNETUKIJÄRJESTELMÄN ULOTTAMISEKSI HELSINKIIN, PÄÄKAUPUNKISEUDULLE JA MUIHIN SUURIIN KAUPUNKEIHIN

 

Khs 2006-2514

 

Kj ilmoittaa, että hyväksyessään 15.11.2006 (asia nro 3) talousarvion vuodeksi 2007 ja taloussuunnitelman vuosiksi 2007 – 2009 Kvsto hyväksyi mm. seuraavan toivomusponnen:

 

                      "Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus ryhtyy aktiivisiin toimiin valtion joukkoliikennetukijärjestelmän ulottamiseksi koskemaan myös Helsinkiä, pääkaupunkiseutua ja muita suuria kaupunkeja.”(Pekka Saarnio, äänin 82-0)

 

Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

 

Joukkoliikennelautakunta toteaa 23.8.2007 seuraavaa:

 

Liikenne- ja viestintäministeriö on hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelmassaan 2008–2011 esittänyt kehysehdotukseen vuosittaisen 25 miljoonan euron lisäyksen suurten kaupunkien joukkoliikenteen tukemiseen.

 

Hallitusohjelmaan ei ole kirjattu valtion lisärahoituksen määrää, mutta siinä on todettu, että valtio osallistuu suurten kaupunkien joukkoliikenteen rahoitukseen edellyttäen, että rahoitus lisää joukkoliikenteen

käyttöä, parantaa joukkoliikenteen kilpailukykyä ja että kaupungit lisäävät omaa panostustaan joukkoliikenteeseen. Valtion rahoitus ohjataan hankkeisiin, joissa joukkoliikenteen palvelutasoa on mahdollista nostaa merkittävästi.

 

Valtion budjettikehyksessä suurten kaupunkien joukkoliikennetukea on esitetty vuosille 2010–2011, vuonna 2010 kehys on 7,5 milj. euroa ja vuonna 2011 10 milj. euroa. Vuoden 2008 talousarvioehdotuksessa ei ole varausta suurten kaupunkien joukkoliikennetukeen.

 

Liikenne- ja viestintäministeriö on keväällä 2007 teettänyt VTT:llä taustaraportin suurten kaupunkien joukkoliikennetuen vaikuttavuudesta. Työn tavoitteena oli selvittää, miten suurten kaupunkien joukkoliikennetukea tulisi kohdentaa eri kaupunkiseuduille, jotta rahoituksen vaikuttavuus olisi mahdollisimman suuri. Työn ohjausryhmään kuului myös HKL:n edustaja.

 

Työssä arvioitiin suurten kaupunkien joukkoliikenteen tuen vaikuttavuutta joustolaskelmien ja käytettävissä olevien liikennemalliajojen perusteella. Erityisesti tarkasteltiin palvelutason (vuorotarjonnan ja matka-aikojen) parantamisen vaikutusta ja erilaisia lipun hintojen alentamismahdollisuuksia.

 

VTT:n joustotarkastelujen perusteella, mikäli tuki kohdennettaisiin Helsingin sisäisten lippujen hintojen alentamiseen, yhteiskuntataloudellinen kustannus olisi noin 0,87 euroa / uusi joukkoliikennematka. Mikäli tuki kohdennettaisiin seutulippujen hintojen alentamiseen, yhteiskuntataloudellinen kustannus olisi noin 1,34 euroa / uusi joukkoliikennematka. YTV:n liikennemalliajojen perusteella miljoonan euron panostus Helsingin sisäisiin lipun hintoihin toisi 690 000 lisämatkustajaa ja vastaava panostus seutulippujen hintoihin toisi 632 000 lisämatkustajaa.

 

Palvelutason parantamisen osalta Helsingissä esimerkkinä on käytetty poikittaislinjojen 52 ja 57 vahvistamista. Joustotarkastelujen mukaan näiden linjojen kehittäminen on tehokas keino sekä joukkoliikennematkustamisen lisäämiseen että henkilöauton käytön vähentämiseen. Mikäli valtion joukkoliikennetuki kohdennettaisiin poikittaisliikenteen tarjonnan lisäämiseen Helsingissä, yhteiskuntataloudellinen kustannus olisi noin 0,59 euroa / uusi joukkoliikennematka. Miljoonan euron panostus toisi 700 000 lisämatkustajaa.

 

Hallitus painottaa suurten kaupunkien joukkoliikennetukeen liittyvissä kannanotoissaan kaupunkien joukkoliikenteeseen käyttämän oman panostuksen merkitystä. Liikennelaitoksen näkemys on, että hyvä tapa jakaa valtion joukkoliikennetuki olisi kohdentaa se suurille kaupungeille painottaen 50 % kaupungin omaa joukkoliikennetukea ja 50 % kaupungin asukaslukua. Tämä malli kannustaisi kaupunkeja itse panostamaan joukkoliikenteeseen, koska valtion tuki kasvaa kaupungin oman tuen kasvaessa. Esitetyn mallin mukaan vuoden 2006 asukaslukujen ja kaupunkien joukkoliikennetukien perusteella Helsingin osuus valtion tuesta suurten kaupunkien joukkoliikenteeseen olisi noin 45 %. Mikäli valtio tukisi suurten kaupunkien joukkoliikennettä 25 milj. euroa vuodessa, olisi Helsingin osuus noin 11 milj. euroa.

 

Liikennelaitoksen näkemyksen mukaan valtion tuki kannattaisi Helsingin osalta käyttää sekä lipputukeen että palvelutarjonnan lisäyksiin noin suhteessa 30 % / 70 %. Tarjontaan kohdistettu rahoitus ei kohdistu yhtä tasaisesti kaikkiin käyttäjiin kuin lipputukeen kohdistettu rahoitus. Tarjontaan kohdistettu rahoitus on kuitenkin vaikuttavuudeltaan tehokkain keino silloin kun löydetään hyvä kehittämiskohde.

Rahoituksen kohdentaminen niille linjoille, jotka palvelevat riittävän suurta asukas- ja työpaikkamäärää ovat tarkastelujen perusteella vaikuttavuudeltaan toimenpiteiden parhaimmistoa. Tarjonnan lisäämiseen suunnattu rahoitus on kohdennettavissa juuri niihin kohteisiin, joiden avulla voidaan saavuttaa strategisia tavoitteita, kuten parantaa joukkoliikenteen kilpailukykyä henkilöautoliikenteeseen nähden. Helsingissä esimerkiksi poikittaisliikenteen palvelujen parantaminen on korkealla prioriteetilla kehittämistoimissa ja kaupunginvaltuuston liikennelaitokselle asettamissa tavoitteissa, koska poikittaisliikenteessä joukkoliikenteen kulkutapaosuus on huomattavasti alhaisempi kuin säteittäisillä yhteyksillä kantakaupunkiin.

 

Liikennelaitos pitää liikenne- ja viestintäministeriön toiminta- ja taloussuunnitelmassaan esittämää suurten kaupunkien joukkoliikenteelle kohdistettua 25 milj. euroa vuotuista tukea suuruusluokaltaan kannatettavana.

 

Liikennelaitos on pahoillaan, ettei valtioneuvosto esitä ollenkaan tukea suurten kaupunkien joukkoliikenteeseen vuosille 2008 ja 2009. Vuoden 2010 budjettikehyksessä esitetty 7,5 milj. euroa on lisäksi erittäin pieni summa siihen nähden, että suurten kaupunkien joukkoliikenteeseen kohdennettuna valtion rahoituksella saataisiin selvästi suuremmat yhteiskuntataloudelliset hyödyt kuin muuhun valtion nykyisin tukemaan sinänsä välttämättömään joukkoliikenteeseen kohdennettuna. Verovarojen tehokasta käyttöä olisikin kohdentaa tukea suurten kaupunkien joukkoliikenteeseen. Valtioneuvoston budjettiesityksen mukaan joukkoliikennetuki siirtyy vuodelle 2010. Sen määräkin on vähäinen, vain noin 2 prosenttia pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen kustannuksista. Tuen vähäinen määrä ja sen myöhäistäminen aiheuttaa pysyviä haittavaikutuksia joukkoliikenteen kilpailu- ja palvelukyvylle, ja liikenteen kasvu tulee suuntautumaan henkilöautoliikenteeseen. Siten valtion aiemmin ehdottama 25 miljoonan euron vuosittainen joukkoliikennetuki suurille kaupungeille olisi ehdottoman tärkeä suurten kaupunkien joukkoliikenteen kehittymiselle.

 

Valtion joukkoliikenteeseen osoittamaa tukea kokonaisuudessaan tulisi kasvattaa siten, että suurille kaupungeille osoitettaisiin vuosittain 25 milj. euroa tukea.

 

Kj toteaa, että Helsinki on yhdessä muiden suurten kaupunkien kanssa vaikuttanut aktiivisesti valtiovaltaan valtion joukkoliikennetuen laajentamiseksi suuriin kaupunkeihin. Valtion osallistuminen Helsingin seudun joukkoliikenteen käyttökustannuksiin sisältyy mm. pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan keväällä 2007 tekemiin, hallitusohjelmaan sisällytettäviin pääkaupunkiseudun kehittämisesityksiin. Hallitusohjelmaan sisältyykin kirjaus valtion osallistumisesta suurten kaupunkien joukkoliikenteen rahoitukseen.

 

Liikenne- ja viestintäministeriö on valmistelemassa eduskunnalle annettavaa liikennepoliittista selontekoa. Kaupunginhallitus antoi 25.6.2007 liikenne- ja viestintäministeriölle lausunnon liikennepoliittisessa selonteossa käsiteltävistä asioista. Lausunnossaan kaupunginhallitus piti tärkeänä hallitusohjelmaan kirjatun suurten kaupunkien joukkoliikennetuen mahdollisimman pikaista toteutusta. Myös YTV korosti liikenne- ja viestintäministeriölle antamassaan lausunnossa (15.6.2007) suurten kaupunkien joukkoliikennetuen tärkeyttä. Helsingin ja muiden kaupunkien tavoitteena on valtion joukkoliikennetuen saaminen liikenne- ja viestintäministeriön esittämälle 25 milj. euron tasolle.

 

KJ                                      Kaupunginhallitus päättänee

 

merkitä tiedoksi selvityksen kaupunginvaltuuston 15.11.2007 hyväksymän toivomusponnen (Pekka Saarnio) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja

 

toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle sekä erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

 

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Pekka Saarniolle ja tiedoksi muille valtuutetuille.

 

Lisätiedot:
Malinen Matti, erityissuunnittelija, puhelin 310 36277

 

 

 

 

 


4

HELSINGIN KAUPUNGIN VARAUTUMISSUUNNITELMA ILMAN EPÄPUHTAUSPITOISUUKSIEN ÄKILLISEEN KOHOAMISEEN

 

Khs 2006-1536

 

Kaupunginjohtaja päätti johtajistokäsittelyssä 2.8.2006 § 64 asettaa työryhmän, jonka tehtävänä oli täydentää ilmanlaadun valmiussuunnitelmaa koskien varautumista liikenteen aiheuttaman typpioksidi-pitoisuuden kohoamiseen siten, että suunnitelmassa otetaan huomioon yleisten töiden lautakunnan ja ympäristölautakunnan aiemmin hyväksymät suunnitelmat katupölyhaittojen torjumiseksi.

 

Työryhmässä oli edustajat hallintokeskuksesta, ympäristökeskuksesta, rakennusvirastosta, kaupunkisuunnitteluvirastosta, liikennelaitokselta, YTV:ltä, terveyskeskuksesta, pelastuslaitokselta, Helsingin kihlakunnan poliisilaitokselta, Helsingin Energiasta, Helsingin Satamasta ja talous- ja suunnittelukeskuksesta.

 

Työryhmän tuli esittää päivitetty ilmanlaadun valmiussuunnitelma 31.12.2006 mennessä.

 

Työskentelyjakson aikana Kj päätti, että työryhmä jatkaa työskentelyä toistaiseksi ja sitä täydennetään tarpeen mukaan. Tehtävänä on toimia ns. kaupungin ilmansuojelun neuvottelukuntana sekä toimia pitkäntähtäimen ilmansuojelun toimintaohjelman laatimisen ohjausryhmänä (myöhemmin: ilmansuojelutyöryhmä).

 

Kj päätti 31.1.2007 § 17 johtajistokäsittelyssä merkitä tiedoksi työryhmän 22.12.2007 päivätyn esityksen Helsingin kaupungin varautumissuunnitelmaksi ilman epäpuhtauspitoisuuksien äkilliseen kohoamiseen. Samalla Kj päätti kehottaa työryhmää kuulemaan niitä viranomais- ja yhteistyötahoja, jotka eivät ole kuuluneet ilmansuojelusuunnitelmista vastaavaan työryhmään, ja jotka ovat mukana valmiustilojen mukaisissa viranomaisten tiedotus- ja hälytysjärjestelmissä. Lausuntoja pyydettiin lisäksi muilta yhteistyötahoilta.

 

Esitys päivitetyksi ilmanlaadun varautumissuunnitelmaksi

 

Uusittu varautumissuunnitelma korvaa kaupunginhallituksen 31.1.2005 hyväksymän Helsingin kaupungin valmiussuunnitelman koskien varautumista liikenteen aiheuttaman typpidioksidipitoisuuden kohoamiseen ja ympäristölautakunnan ja yleisten töiden lautakunnan vuonna 2003 hyväksymässä Suunnitelmassa katupölyhaittojen ehkäisemiseksi olevan episodiosan.

 

Luonnoksessa varautumissuunnitelmaksi ilman epäpuhtauspitoisuuksien äkilliseen kohoamiseen esitetään kolmelle ongelmallisimmalle epäpuhtaudelle omat varautumissuunnitelmansa ja niitä koskevat toimenpiteet. Tavoitteena on alentaa väestön altistumista korkeille epäpuhtauspitoisuuksille. Tilanteet johtuvat typpioksidipitoisuuden kohoamisesta liikenteen päästöjen seurauksena, katupölypitoisuuden kohoamisesta tai voimakkaista maaston tai rakennusten paloista kulkeutuneesta savusta. Esityksessä on erillinen liitesivusto, jossa on suunnitelmaa tukevat yhteystietosivut, lainsäädännön vaatimukset ja tiedotepohjat. Liitteitä täydennetään ja päivitetään jatkuvasti puuttumatta kuitenkaan itse suunnitelman sisältöön.

 

./.                   Helsingin kaupungin varautumissuunnitelma ilman epäpuhtauspitoisuuksien äkilliseen kohoamiseen, luonnos 24.8.2007 on tämän asian liitteenä 1. Varautumissuunnitelman liitteet, päivitetty 24.8.2007 on liitteenä 2 (salassa pidettäväJulkL 24.1 § 8 k).

 

Samat asiakirjat ovat ruotsinkielisinä liitteinä 3 / Helsingfors stads beredskapsplan för episoder med höga halter av luftföroreningar, utkast 24.8.2007, ja 4 / Bilagor, uppdaterat 24.8.2007 (salassa pidettäväJulkL 24.1 § 8 k).

 

Varautuminen liikenteen aiheuttaman typpioksidipitoisuuden kohoamiseen

 

Suunnitelman ensimmäinen osa koskee varautumista liikenteen aiheuttaman typpidioksidipitoisuuden kohoamiseen. Typpidioksidipitoisuudet voivat kohota lähinnä talviaikaan voimakkaissa inversiotilanteissa, jolloin liikenteen päästöt eivät pääse laimenemaan. Suunnitelma sisältää kolme valmiustilaa eli johtamisvalmiuden, tehostetun valmiuden ja täysvalmiuden. Siirtyminen eri valmiustiloihin tapahtuu YTV:n ilmanlaadun mittausasemien typpidioksidin tuntipitoisuuden jatkuvatoimisien mittausten perusteella. Suunnitelmassa on esitetty toimintamalli, kuvattu tiedottaminen ja vastuut. Lisäksi suunnitelma sisältää toimenpiteitä, joilla typpidioksidipäästöjä voidaan vähentää. Nämä toimenpiteet alkavat tiedottamisesta ja valistamisesta päätyen voimakkaampaan keinoon eli liikenteen rajoittamiseen. Tällöin ilmanlaatu olisi jo niin huonoa, että muita keinoja ei käytännössä ole. Perusperiaatteet toimenpiteiden käynnistämisessä ja valmiustilojen rajoissa eivät ole muuttuneet edelliseen vastaavaan suunnitelmaan verrattuna, joten tästä ei aiheudu YTV:n eikä Espoon kaupungin vastaaviin suunnitelmiin välitöntä päivitystarvetta.

 

Toimintamalli katupölyepisoditilanteessa

 

Toinen osa koskee toimintamallia katupölypitoisuuden alentamiseksi. Katupölypitoisuudet kohoavat hyvin korkeiksi lähes joka kevät lumen ja jään sulaessa. Toimenpiteiden käynnistämisen edellytyksenä on, että pölypitoisuuksien ennustetaan pysyvän korkeina useiden päivien ajan. Suunnitelman mukaan Helsingin kaupungin ympäristökeskus pyrkii antamaan episoditilanteen alussa ennakkovaroituksen rakennusvirastolle ja Tieliikelaitokselle. Mikäli episoditilanteen ennustetaan jatkuvan ympäristökeskus esittää rakennusvirastolle ja Uudenmaan tiepiirille toimenpidepyynnön, jolloin ne kastelevat laimealla suolaliuoksella kaupungin alueella olevat suurimmat tiet. Perusperiaatteet toimenpiteiden käynnistämisessä eivät ole muuttuneet edelliseen vastaavaan suunnitelmaan verrattuna.

 

Toimintamalli savu- ja pienhiukkasepisoditilanteessa

 

Kolmas osa koskee varautumista suurten palojen aiheuttamaan pienhiukkaspitoisuuksien kohoamiseen. Tilanteet voivat olla seurausta suurista kiinteistöjen paloista, maastopaloista Suomessa tai varsinkin Itä-Euroopassa tavanomaisista laajoista maastopaloista ja peltojen kulotuksesta. Suunnitelma jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa, mikäli on pitkäkestoinen episoditilanne, YTV ja ympäristökeskus nostavat valmiutta. Tarkoituksena on pyrkiä ennakoimaan tilanne, jossa pitoisuudet voivat nousta korkeiksi. Toisessa vaiheessa, mikäli ilmanlaatu edelleen heikennee tai sen ennustetaan heikkenevän, on välittömänä toimenpiteenä varoittaa väestöä esimerkiksi alueelle tulevasta savupilvestä. Kaupungilla ei ole aiemmin ollut tämän tyyppistä varautumissuunnitelmaa. Tarve suunnitelman laatimiseksi nousi vuoden 2006 poikkeuksellisen suurten palojen seurauksena.

 

Kaikissa episoditilanteissa toimenpiteisiin liittyy olennaisena osana tiedotus. Tiedottamisella ja suosituksilla vaikutetaan ohjaavasti kaupunkilaisten käyttäytymiseen ilmansaastetilanteessa ja saatetaan heidän tietoonsa viranomaisten toimenpiteet. Tiedottaminen ja toimenpiteet pyritään suuntaamaan siten, että väestön altistumista vähennetään mahdollisimman paljon.

 

Varautumissuunnitelman seuraava päivitys tehdään vuosina 2008-2009 siten, että päivitetty versio on käytössä 1.1.2010, jolloin typpidioksidi-pitoisuuksien viimeistään tulee olla raja-arvoa pienemmät (Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta 711/2001).

 

Varautumissuunnitelmasta annetut lausunnot ja palaute

 

Varautumissuunnitelmasta pyydettiin lausunnot 15 taholta. Lausunnon varautumissuunnitelmasta antoivat Helsingin hätäkeskus, Uudenmaan ympäristökeskus, Kauniaisten kaupunki, VR-Yhtymä Oy, Ympäristöministeriö, Tiehallinto, Espoon kaupunki, Vantaan kaupunki, Etelä-Suomen läänihallitus, YTV sekä Sosiaali- ja terveysministeriö. Sipoon kunta, Kansanterveyslaitos, Ilmatieteen laitos ja Helsingin seudun kauppakamari eivät antaneet lausuntoa.

 

Lisäksi työryhmään osallistuneille hallintokunnille varattiin mahdollisuus antaa varautumissuunnitelmasta lausuntonsa. Helsingin Energia, Helsingin Satama sekä Liikennelaitos esittivät huomionsa varautumissuunnitelmasta.

 

Helsingin kaupungin suunnitelmasta ilman epäpuhtauksien äkillisen kohoamisen varalle järjestettiin 26.3.2007 kaikille avoin yleisötilaisuus Helsingin kaupungintalolla. Paneelikeskusteluun osallistuvien viranomaisedustajien lisäksi läsnä oli kuntalaisia sekä tiedotusvälineiden edustajia.

 

Kuntalaiset saattoivat yleisötilaisuuden lisäksi kommentoida varautumissuunnitelmaa Suoraan stadista keskustelupalstalla 30.4.2007 saakka. Varautumissuunnitelma palautelomakkeineen oli myös 30.4.2007 asti nähtävillä Helsingin kaupungin kirjastoissa, Jugendsalissa, kaupungintalolla, ympäristökeskuksen kirjaamossa sekä ympäristökeskuksen internetsivuilla.

 

Helsingin hätäkeskus katsoi (7.2.2007), että sen näkökulmasta olisi perusteltua, että kaupunki-ilmanlaatua merkittävästi haittaavista ilmoitusluonteisista tehtävistä sovittaisiin Helsingin pelastuslaitoksen kanssa. Tämä toisi varmuutta toimintaan, koska pelastustoimi on se viranomainen, joka määrää myös viranomaistiedotteiden antamisesta. Ilmanlaatuun vaikuttavista haittatekijöistä hätäkeskus saa tietoa tiedotusvälineitä seuraten ja Helsingin pelastuslaitokselta silloin, kun se liittyy Helsingin alueella tapahtuneeseen onnettomuuteen.

 

Uudenmaan ympäristökeskus piti (9.2.2007) suunnitelmaa hyvin laadittuna ja suunnitelman sisältörakennetta selkeänä.

 

Kauniaisten kaupungin ympäristötoimella ei (9.2.2007) ollut huomautettavaa varautumissuunnitelmasta.

 

VR-Yhtymä Oy piti (13.2.2007) laadittua varautumissuunnitelmaa tarpeellisena ja kattavana. Suunnitelman kohdassa 3.6 (mahdollisia keinoja ilmansaasteiden vähentämiseksi) esitetään yhtenä keinona joukkoliikenteen vuorotiheyden nostaminen. Junaliikenteen osalta tarjonnan lisääminen onnistuu käytännössä vain aikataulun mukaisten junien kokoa kasvattamalla. Rataverkon kapasiteetti ja henkilöstön määrä rajoittavat mahdollisuuksia ylimääräisten vuorojen lisäämisen. Junatarjonnan lisääminen edellyttää tietoa liikennöitsijälle mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

 

Kaikki kaukoliikenteen junat pysähtyvät jo nyt Espoossa, Tikkurilassa, Pasilassa ja Helsingissä. Niiden pysähtyminen muilla asemilla, kuten Malmilla, Huopalahdessa tai Pitäjämäellä, ei ole puuttuvien laitureiden takia mahdollista, ellei niitä ohjata kulkemaan lähiliikenteen raiteille. Tämä edellyttää erillistä selvitystä ja suunnitelman laatimista, jotta varmistetaan raidekapasiteetin riittävyys lähiliikenteelle. Kaukoliikenteen junien lisäpysähtymistä parempi vaihtoehto on varmistaa sujuvat vaihtoyhteydet lähiliikenteen juniin.

 

Edellä kuvatuista liikennejärjestelyistä koituvat kustannukset tulee korvata liikennöitsijälle.

 

Jotta varautumissuunnitelman mukainen siirtyminen joukkoliikenteen käyttöön onnistuisi, suunnitelmaa tulisi täydentää syöttö- ja liityntäliikennejärjestelyillä ja pääkaupunkiseudun kehyskuntiin suunnatulla tiedotuksella.

 

Ympäristöministeriö totesi (14.2.2007) tyytyväisenä, että päivitetyssä suunnitelmassa on yksilöity selkeästi vastuutahot ja toimintatavat, tehty yhteistyötä Helsingin kaupungin hallintokuntien ja muiden pääkaupunkiseudun kuntien kanssa sekä pyritty ennakoivuuteen eli siihen, että tiettyjä toimia käynnistetään pitoisuuksien alkaessa nousta (ennakkovaroitus ja siirtyminen johtamisvalmiuteen). Savu- ja pienhiukkasepisoditilanteita varten laadittu toimintamalli on tarpeellinen ja sen toimivuutta tulee edelleen kehittää, kun käytännön kokemukset mallista karttuvat.

 

Ympäristöministeriö korosti pitkän aikavälin toimien merkitystä ilmansuojelussa ja totesi, että ilmanlaatuasetuksen mukaan niillä alueilla, joilla asetuksessa säädetyt uudet typpidioksidin vuosi- tai tuntiraja-arvo ylittyvät tai ovat vaarassa ylittyä, kuntien velvollisuus on laatia ja toimeenpanna ohjelmia ja suunnitelmia, joilla varmistetaan raja-arvojen saavuttaminen 1.1.2010 mennessä.

 

Helsingin kaupunki on ilmoittanut typpidioksidin vuosiraja-arvon ylittyneen alueellaan vuosina 2005 ja 2006 ja, että ilmanlaatuasetuksen 12 §:n edellyttämä suunnitelma on valmisteilla. Ympäristöministeriö katsoi, että valmisteilla olevassa suunnitelmassa olisi myös hyvä arvioida korkeiden tuntipitoisuuksien esiintymistä ja tuntiraja-arvon ylittymisen todennäköisyyttä ottaen huomioon, että vuonna 2010 typpidioksidin uusi tuntiraja-arvo saa ylittyä enintään 18 kertaa vuodessa ajoittuen vapaasti koko vuoden ajalle. Tuntiraja-arvojen huomattava kiristyminen vuonna 2010 tulisi mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon varautumissuunnitelmassa siten, että luodaan edellytykset suunnitelman jatkuvuudelle tekemällä kestäviä linjauksia, ja valitsemalla sellaisia lyhyen aikavälin toimia, jotka ovat toteuttamiskelpoisia pitkään.

 

Tiehallinto katsoi (15.2.2007) mm., että tärkeää olisi muodostaa mekanismi, jolla koko pääkaupunkiseudun (min. Espoo, Helsinki, Vantaa) keskeisten kaupunkien toiminta koordinoitaisiin ja ylläpidettäisiin samanlaatuisena ja ajantasaisena.

 

Suunnitelmassa on käsitelty monipuolisesti ja laajasti sekä asiantuntevasti kolmea erityyppistä ilman epäpuhtauksien äkillistä kohoamistilannetta lähinnä hallinnolliselta kannalta. Tämän keskeisen suunnittelun lisäksi myös eri operatiiviset toimijat tulee ohjeistaa riittävässä määrin samankaltaisin ohjein sekä varmistua operatiivisen henkilöstön mahdollisesta koulutuksesta oikean toiminnan varmistamiseksi. Jälkimmäisessä kohdassa vastuu on osin myös itse toimijoilla.

 

Suunnitelmassa ei suoranaisesti oteta kantaa tehtävän hallinnollisen päätöksen todennäköisesti laajoihin liikenteellisiin vaikutuksiin koko pääkaupunkiseudun liikenneverkolla.

 

Espoon kaupungin ympäristökeskus totesi (15.2.2007), että suunnitelma on tarpeellinen. YTV:n ja Helsingin tiedottaminen episoditilanteissa palvelee myös Espoon asukkaita, koska Espoossa seurataan samoja joukkotiedotusvälineitä.

 

Espoon ympäristökeskus piti suotavana, että suunnitelman päivitystyö tehtäisiin yhteistyönä pääkaupunkiseudun kuntien kanssa, koska ilmansaasteetkin ylittävät kuntarajat. Yhteinen suunnitelma tulisi laatia huomioiden kunkin kunnan rakenteeseen ja hallintoon liittyvät erityispiirteet.

 

Vantaan kaupungin ympäristökeskuksella ei (21.2.2007) ollut huomautettavaa esitykseen.

 

Etelä-Suomen lääninhallitus, sosiaali- ja terveysosasto piti (28.2.2007) hyvänä asiana, että suunnitelmassa varaudutaan myös suurten palojen aiheuttamaan pienhiukkaspitoisuuden kohoamiseen.

 

Varautumissuunnitelman mukaiset ilmoitukset Etelä-Suomen lääninhallitukselle lähetetään lääninhallituksen pelastusosaston varalla olevalle päivystäjälle, jonka yhteystiedot saa Helsingin hätäkeskuksesta. Päivystäjä välittää tiedon lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosaston osastopäällikölle.

 

YTV lausui (2.3.2007) mm. seuraavaa:

 

Työryhmän ehdotuksen mukaan jo tehostetussa valmiudessa typpidioksidipitoisuuksien noustessa on mahdollista tehdä joukkoliikenteen käyttö maksuttomaksi matkustajille. Maksuttoman joukkoliikenteen vaikutuksesta henkilöautoilijoiden kulkumuodon valintaan ei ole pääkaupunkiseudulla kokemuksia. On mahdollista, että maksuton joukkoliikenne ei ole kovin tehokas keino saada autoilijoita siirtymään joukkoliikenteeseen. Tehokkaampaa on henkilöautoliikenteen rajoittaminen, joka on suunnitelman mukaan mahdollista täysvalmiustilanteessa.

 

Typpidioksidipitoisuuden nousuun liittyvä episoditilanne tulee aiheuttamaan huomattavia kustannuksia YTV:n jäsenkunnille jo tehostetussa valmiudessa, jossa joukkoliikenteen määrää todennäköisesti joudutaan lisäämään. Mikäli joukkoliikenne tehdään maksuttomaksi, aiheutuu siitä merkittäviä taloudellisia lisämenetyksiä jäsenkunnille. YTV esittää harkittavaksi, että maksuttomaan joukkoliikenteeseen ei siirryttäisi vielä tehostetussa valmiudessa, vaan vasta täysvalmiudessa. Tarve maksuttomaan joukkoliikenteeseen siirtymiseen harkittaisiin sen jälkeen, kun henkilöautoliikennettä on jo rajoitettu ja nähty toimenpiteen vaikutukset henkilöautoliikenteeseen ja joukkoliikenteeseen.

 

Helsingin Satama katsoi (14.5.2007) mm., että varautumissuunnitelmissa on kiinnitetty huomiota tärkeään asiaan ja sitä on käsitelty monipuolisesti. Kuitenkin käytännön toimien kuvaukset vaatisivat vielä selkeyttämistä.

 

Liikennelaitos katsoi (15.5.2007) mm., että täsmennys täysvalmiuteen siirtymisen raja-arvon määrittelyssä olisi tarpeen, sillä 98. prosenttipiste on vaikeasti ymmärrettävä (s.19). Liikennelaitos pohti, olisiko liukuvan 365 vrk:n aikana tapahtuneiden ylitysten määrä parempi mittari koko ajan, eikä vain jos vuodenvaihteessa aloitetut toimenpiteet uhkasivat keskeytyä laskentatavan johdosta (s.20).

 

Päästöttömät ja vähäpäästöiset ajoneuvoryhmät olisi täysvalmiustilan varalta pystyttävä määrittelemään niin, että ajoneuvon haltija tietää koskevatko rajoitukset hänen ajoneuvoaan vai ei. Määrittely on tarpeen, ennen kuin rajoituksia voidaan käyttää. Nykyisten autojen käyttöönottovuoden perusteella voidaan päätellä, minkä Euro-normin luokituksen auto täyttää, mutta ei voida tietää kuinka paljon se alittaa ko. normin enimmäisrajat.

 

Mikäli valtiovalta päättää muuttaa autojen käyttöveroa siten, että vanhimpia ja eniten saastuttavia autoja verotetaan rankimmin, voitaisiin tätä asteikkoa käyttää myös täysvalmiustilan liikenteen rajoituksissa.

 

Helsingin Energia katsoi (21.5.2007), että valvontaviranomaisten tulisi huomioida suunnitelmassa paremmin pienpoltosta, etenkin talviaikaan, aiheutuvat merkittävät hiukkaspäästöt. Pienpolton vaikutus paikalliseen ilmanlaatuun voi olla huomattava sekä pientaloalueilla että kantakaupungissa, koska nämä lähipäästöt tulevat matalalta. Puun pienpolton huomioiminen hiukkaspäästölähteenä katupölyn lisäksi on tärkeää, jotta ilmanlaadun parantamiseksi tehtävät toimenpiteet kohdistuisivat oikein.

 

Sosiaali- ja terveysministeriö katsoi (19.7.2007) mm. että varautumissuunnitelmassa esitetyt kolme mallia ovat todennäköisiä ja käytännön saaste-episodit ovat toistuneet vaihtelevanasteisina aikaisempina vuosina, viimeksi kesällä 2006.

 

Suunnitelmassa on otettu hyvin huomioon Helsingin kaupungin sisällä eri hallintokuntien toimijat ja niiden yhteistyö mm. YTV:n ja Ilmatieteen laitoksen (ITL) kanssa. Erityisenä ansiona voidaan pitää helposti päivitettäviä liitteitä yhteystietoineen ja valmiine tiedotepohjineen, jotka nopeuttavat asian hoitamista todellisessa tilanteessa. Myös alustavat arviot terveyshaittojen kustannuksista ja haittojen torjuntatoimenpiteiden kustannuksista ovat hyödyllisiä.

 

Toimintasuunnitelmassa tulisi selkeämmin määritellä yhteistyötavat ja toimenpidemalli Helsinkiä ympäröivien kuntien kanssa, mikä edellyttää luonnollisesti vastaavan valmiussuunnitelman laatimista tai päivittämistä myös Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa. Lisäksi hankalammissa saastetilanteissa toimenpiteiden johtovastuu ja myös tiedotusvastuu saattaa olla tarpeen siirtää erikseen perustettavalle kriisiryhmälle, jolloin erillinen johtokeskus antaa määräyksiä ja suosituksia eri ministeriöille ja viranomaisille. Tällainen tilanne syntyi kesällä 2006 Venäjän maastopalojen kaukokulkeutuman saaste-episodin aikana. Kunnilla säilyy tällöinkin määräysten toimenpanovastuu omalla alueellaan. Tällainen tilanne saattaa syntyä varautumissuunnitelmassa kuvattujen erityyppisten episoditilanteiden aikana tai jonkin suuronnettomuuden yhteydessä.

 

Kaukokulkeutumana pääkaupunkiseudulle saapuvat saaste-episodit ja vesi- tai satama-alueilla tapahtuvat onnettomuudet ja tulipalot koskettavat myös sisä- ja ulkoministeriön toimialaa, joten varautumissuunnitelman lähettäminen lausunnolle tai tiedoksi näihin ministeriöihin on myös tarpeen.

 

Valtaosa kuntalaisten esittämistä mielipiteistä kohdistui erilaisiin ilmansuojelun pitkäntähtäimen toimenpiteisiin. Suoraan varautumissuunnitelmaan kohdistuvia kommentteja oli vain muutama. Päiväkotien ja koulujen yhteystiedot ehdotettiin lisättävän varautumissuunnitelmaan jollain tasolla, jotta tieto episoditilanteista tavoittaisi myös heidät. Lisäksi ehdotettiin hengityssuojainten jakoa episoditilanteiden aikana. Myös ohjeiden antamista julkisten tilojen avoinna pitämiselle pohdittiin.

 

Varautumissuunnitelman kehittäminen

 

Kj toteaa, että lausunnoissa esitetyt korjaukset ja täsmennykset tekstiin on otettu huomioon käsiteltävänä olevassa varautumissuunnitelmassa. Suunnitelmassa mainitut termit päivitetään vastaamaan kulloinkin voimassa olevaa lainsäädäntöä (esim. 98. prosenttipiste täysvalmiuteen siirtymisen raja-arvojen kohdalla poistuu Valtioneuvoston ilmanlaadusta antaman asetuksen mukaisesti vuonna 2010).

 

Annettuun palautteeseen viitaten Kj toteaa lisäksi seuraavaa:

 

Valtioneuvoston asetuksen ilmanlaadusta 12 §:n mukaan kunnan on laadittava suunnitelmia tai ohjelmia, joilla mm. typpidioksidi-pitoisuuksien raja-arvojen ylittyminen estetään säädetyissä määräajoissa. Helsingin kaupunki on yhdessä YTV:n kanssa aloittanut laatimaan em. asetuksen mukaisen pitkän tähtäimen ilmansuojeluohjelmaa, joka tulee sisältämään seudullisia ja kaupungin vaikutuspiirissä olevia toimia katupöly-, pienhiukkas- ja typpidioksidipitoisuuksien alentamiseksi. Epäpuhtauspitoisuuksia arvioidaan ohjelmatyön yhteydessä laadittavien leviämismallien avulla. Mallien avulla tullaan arvioimaan pitoisuuksien kehittymistä ja ilmansuojelutoimien vaikutusta pitoisuuksiin. Ohjelma valmistuu vuoden 2008 alussa.

 

Suunnitelman saattamisesta seudulliseksi Kj toteaa, että varautumissuunnitelmaan tehdään seuraavan kerran päivitys vuonna 2009, jolloin voitaneen myös selvittää mahdollisuus laatia Helsingin suunnitelmaan perustuva yhteinen seudullinen suunnitelma, johon myös Espoo, Vantaa ja Kauniainen sitoutuisivat.

 

Joukkoliikenteen maksuttomuudesta Kj toteaa, että joukkoliikenteen maksuttomuus voidaan ottaa kaupunginjohtajan harkinnan mukaan käyttöön suunnitelman mukaan aikaisintaan, kun kaupunki on siirtynyt tehostettuun valmiuteen. Tällaisessa tilanteessa ilmanlaatu olisi jo erittäin huono ja typpidioksidin vuonna 2010 voimaan tuleva tuntiraja-arvo olisi ylittynyt. Myös muiden ilman epäpuhtauksien pitoisuudet nousisivat. Tilanteen ennustetaan myös jatkuvan. On erittäin epätodennäköistä, että Helsingissä joudutaan tällaiseen tilanteeseen.

 

Voimakkaassa ilmanlaadun heikkenemistilanteessa on asukkaille tiedotettu tilanteen vakavuudesta. Varautumissuunnitelmassa olevat keinot tullaan tarkastelemaan seuraavan päivityksen yhteydessä. Keinojen arvioinnissa tullaan hyödyntämään uusimpia tutkimuksia ja laadittavia ilmanlaadun mallinnuksia.

 

Joukkoliikennettä on tarkasteltu tarkemmin seudullisessa joukkoliikenteen poikkeusliikennesuunnitelmassa typpidioksidiepisodin varalta.

 

Kj toteaa lisäksi, että vähäpäästöisten ajoneuvojen määritelmää ei ole vielä tehty. Pitkäntähtäimen ilmansuojeluohjelmien laatimisen yhteydessä pyritään kuitenkin määrittelemään vähäpäästöisten ajoneuvojen käsite.

 

Kj toteaa myös, että varautumissuunnitelmaan liittyvä tiedottaminen tapahtuu lähtökohtaisesti eri medioiden ja mahdollisen hätätiedotteen kautta kaikille yhtenevästi ja samanaikaisesti. Mahdollinen tiedottaminen suoraan joillekin ryhmille, esim. päiväkodeille ja kouluille, selvitetään kuitenkin tarvittaessa. Viranomaiset ohjeistavat episoditilanteessa, milloin on syytä pysytellä sisätiloissa ja sulkea ilmanvaihto, sekä ilmoittavat, mikäli esimerkiksi hengityssuojainten käytöstä tulee uusia ohjeita. Tietoa, miten Helsinki varautuu ilmanlaadun tilapäiseen heikkenemiseen, saadaan tulevaisuudessa myös laadittavina olevilta verkkosivuilta.

 

Lopuksi Kj toteaa, että kuntalaisten aktiivinen ja runsas osallistuminen ilman epäpuhtauksia koskevaan keskusteluun osoittaa asian tärkeyden. Kuntalaisten antama palaute tullaan huomioimaan jo alkaneen pitkän tähtäimen ilmansuojeluohjelmien laatimisen yhteydessä. Ohjelmien luonnosvaiheessa vuoden 2008 alussa tullaan uudelleen kuulemaan kuntalaisia ohjelmien sisällöstä. Lisäksi suunnitelman pohjalta tehdään kuntalaisille kohdistetut verkkosivut ja esite.

 

Varautumissuunnitelman ylläpito

 

Lausunnoissa ja palautteissa esitetyt tiedot on otettu huomioon varautumissuunnitelman lopullisessa versiossa.

 

Varautumissuunnitelman mukaisia toimintoja on jo osaksi toteutettu: ympäristöjohtaja esitti ma 26.3.2007 ja to 29.3.2007 toimenpidepyynnön katupölyn osalta, ja YTV antoi ennakkovaroituksen typpidioksidin osalta ti 27.3.2007. Toimenpiteitä kehitetään jatkossa mm. siten, että typpidioksidin ennakkovaroitus toimitetaan sähköpostin lisäksi työryhmälle myös tekstiviestinä. Ympäristökeskus, rakennusvirasto sekä Uudenmaan tiepiiri kehittävät katupölyn toimenpidepyyntömenettelyä sekä toteutusta.

 

Varautumissuunnitelmasta järjestetään pöytäharjoitus marraskuussa 2007. Siinä varautumissuunnitelmaan liittyvät tahot kokoontuvat harjoittelemaan saman pöydän ääreen mm. eri toimijoiden välistä tiedon kulkua kuvitellussa episoditilanteessa.

 

KJ                                      Kaupunginhallitus päättänee

 

                    hyväksyä Helsingin kaupungin varautumissuunnitelman ilman epäpuhtauspitoisuuksien äkilliseen kohoamiseen,

 

                    todeta, että varautumissuunnitelma korvaa kaupunginhallituksen 31.1.2005 hyväksymän Helsingin kaupungin valmiussuunnitelman koskien varautumista liikenteen aiheuttaman typpidioksidipitoisuuden kohoamiseen ja ympäristölautakunnan ja yleisten töiden lautakunnan vuonna 2003 hyväksymässä Suunnitelmassa katupölyhaittojen ehkäisemiseksi olevan episodiosan,

 

                    kehottaa virastoja ja laitoksia huomioimaan varautumissuunnitelman omissa toimintasuunnitelmissaan ja -strategioissaan sekä talousarvioissaan, sekä päivittämään valmiussuunnitelmansa vastaamaan uusittua varautumissuunnitelmaa, sekä

 

                    kehottaa hallintokeskuksen turvallisuus- ja valmiusosastoa ja ympäristökeskusta huolehtimaan suunnitelman ja sen liitteiden jatkuvasta päivityksestä.

 

Pöytäkirjanote liitteineen kaikille lauta- ja johtokunnille, virastoille ja laitoksille, Helsingin hätäkeskukselle, Uudenmaan ympäristökeskukselle, Kauniaisten kaupungin ympäristötoimelle, VR-Yhtymä Oy:lle, Ympäristöministeriölle, Tiehallinnolle, Espoon kaupungin ympäristökeskukselle, Vantaan kaupungin ympäristökeskukselle, Etelä-Suomen läänihallituksen sosiaali- ja terveysosastolle, YTV:lle, Sosiaali- ja terveysministeriölle sekä ilmansuojelutyöryhmän jäsenille.

 

Lisätiedot:
Kansanen Pekka, ympäristöjohtaja, puhelin 31032000
Hakala Hannu, osastopäällikkö, puhelin 31036015
Viinanen Jari, ympäristötarkastaja, puhelin 31031519
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

 

 

LIITTEET

Liite 1

Helsingin kaupungin varautumissuunnitelma ilman epäpuhtauspitoisuuksien äkilliseen kohoamiseen, luonnos 24.8.2007

 

Liite 2

Salassa pidettävä liite JulkL 24.1 § 8 k

 

Liite 3

Helsingfors stads beredskapsplan för episoder med höga halter av luftföroreningar

 

Liite 4

Salassa pidettävä liite JulkL 24.1 § 8 k

 

 

 

 


5

STRATEGIAKOKOUSASIA: PÄÄKAUPUNKISEUDUN KAUPUNKIEN YHTEISTYÖSOPIMUKSEN JATKOVALMISTELUN TILANNEKATSAUS

 

Khs 2007-173

 

Kj toteaa, että pääkaupunkiseudun yhteistyösopimuksen jatkovalmistelua varten kesäkuussa 2006 asetetun 14 työryhmän työ on edennyt aikataulun mukaisesti. Tähän mennessä työryhmien raporteista ovat valmistuneet työvoimaryhmän, hankintaryhmän, sosiaali- ja terveysryhmän, koulutusryhmän, ruotsinkielisten palvelujen raportit ja joukkoliikennetyöryhmän raportit sekä asuntoasiainryhmän väliraportit.

 

Kokouksessa kuullaan pääkaupunkiseudun yhteistyösopimuksen jatkovalmistelun kokonaistilannekatsaus ja selostus joukkoliikennetyöryhmän ehdotuksista.

 

KJ                                      Kaupunginhallitus päättänee merkitä saadun selvityksen tiedoksi.

 

Lisätiedot:
Pajunen Jussi, kaupunginjohtaja, puhelin 310 36000

 

 

 

 

 


6

17.9.2007 pöydälle pantu asia

VT JOUKO MALISEN TOIVOMUSPONSI SPARKNET-RATKAISUN SELVITTÄMISESTÄ

 

Khs 2006-2118

 

Kj ilmoittaa, että käsitellessään 27.9.2006 valtuutettujen tekemiä eräitä aloitteita  (Malisen aloite 3) Kvsto hyväksyi seuraavan toivomus­ponnen:

 

”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki selvittää mm. Turussa käytössä olevan Sparknet-ratkaisun, jolla voitaisiin nivoa jo olemassa olevat verkot suhteellisen pienillä kustannuksilla yhteen ja tietoturvaongelmatkin saataisiin ratkaistua.” (Jouko Malinen 61-0)

 

Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimen­piteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

 

Kj toteaa, että talous- ja suunnittelukeskus on selvittänyt asiaa. SparkNet on ICT Turku Oy:n yhdessä MP-MasterPlanet Oy:n ja turkulaisten korkeakoulujen vuonna 2003 käynnistämä yhteistyömuoto. Verkon on suunnitellut ja toteuttanut MP-MasterPlanet Oy, joka myös hallinnoi verkkoa ja myy siihen liittyviä tuotteita. Toteutuksessa hyödynnetään mukaan liittyneiden organisaatioiden verkkoja. Verkkoyhteisöön liitytään ostamalla tarvittavat tuotteet MasterPlanet Oy:ltä. Tuotteita myydään sekä yrityksille että kuluttajille. Yksityisen kuluttajan kannalta tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hankkii Masterplanet Oy:ltä langattoman Sparknet-tukiaseman tai päivittää muualta hankitun tukiaseman Sparknetin tukemalla ohjelmaversiolla.

 

Verkko perustuu yhteisöön liittyneiden toimijoiden oman langattoman tukiaseman ja sen Internet-yhteyden jakamiseen muille yhteisön jäsenille (OpenSpark). Tällainen yhteyden jakaminen kolmansien osapuolten käyttöön on vastoin useiden Internet-palveluntarjoajien sopimusehtoja.

 

OpenSpark-verkon käyttö vaatii käyttäjätunnuksen. Muille kuin verkkoyhteisöön liittyneille, esim. satunnaisille yhteyden tarvitsijoille, myydään väliaikaista käyttäjätunnusta, joka on maksullinen. Tietoturvan hoitaminen on käyttäjän vastuulla. OpenSpark-verkon tukiasemia on Helsingissä noin 60.

 

Helsingissä on myös OpenSparkin tapaan toimivan verkkoyhteisö Fonin tukiasemia. Tämä yhteisö on levinnyt eri maihin ja kertoo olevansa maailman suurin langaton verkkoyhteisö. Hankkimalla Fon-yhteisön reitittimen ja liittämällä sen omaan internet-yhteyteensä saa oikeuden käyttää muiden yhteisöön kuuluvien henkilöiden vastaavia reitittimiä ilman korvausta.

 

Helsingin kaupunki tarjoaa tällä hetkellä ilmaisen, avoimen wlan-yhteyden ydinkeskustassa.  Ulkotukiasemia on 20 ja ne kattavat Kauppatorin, Esplanadin, Mannerheimintien Erottajan ja Hakasalmen huvilan välisellä alueella, Narinkkatorin, Rautatientorin ja Senaatintorin. Verkkoon voi ottaa yhteyden ilman tunnuksia ja se on varustettu asianmukaisin varoituksen wlan-verkkojen tietoturvan puutteista.

 

Kaikissa kirjastoissa tarjotaan asiakkaiden käyttöön wlan-yhteys. Lisäksi wlan-yhteyksiä on monitoimitaloissa, Jugend-salissa, matkailutoimistossa, Kaupungintalossa ja useissa virastoissa.

 

Helsingin keskustassa on yksityisten tarjoamia wlan-yhteyksiä runsaasti. Laajin verkko on Maxinetilla yli 60 tukiasemaa, jota on edelleen tarkoitus laajentaa. Lisäksi yhteyksiä tarjoavat mm. monet kahvilat. Helsingin Sanomat totesi 4.8.2007, että Helsingin ydinkeskustan wlan-verkosto on tiivistynyt nopeasti ja on selkeästi edellä naapurikaupunkeja Espoota ja Vantaata.

 

On ilmeistä, että yksityinen tarjonta edelleen laajenee. Olettavasti verkkoyhteisöjen Openspark ja Fon käyttäjäkunta kasvaa ja sitä myötä niiden verkot laajenevat. Myös muiden teknologioiden käyttö kasvaa. Tänä päivänä voi esimerkiksi ostaa mobiililaajakaistan operaattorilta alle 20 euron kiinteään kuukausihintaan. 

 

Kaupungin liittyminen Sparknetiin ja Openspark-yhteisöön merkitsisi sitoutumista yhteen yksityiseen toimijan ja verkkoyhteisöön ja sen toiminnan edistämistä. Kun Helsinki ja pääkaupunkiseutu on muista Suomen kaupungeista todennäköisesti poiketen houkutteleva markkina-alue myös muille toimijoille, ei tätä voi pitää tasapuolisena ja tarkoituksenmukaisena.

 

KJ                                      Kaupunginhallitus päättänee

 

merkitä tiedoksi selvityksen kaupunginvaltuuston 27.9.2006 hyväksymän toivomusponnen (Jouko Malinen) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja

 

toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle sekä erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

 

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Maliselle ja tiedoksi muille valtuutetuille.

 

Lisätiedot:
Karakorpi Tuomo, tietotekniikkapäällikkö, puhelin 310 36396

 

 

 

 

 


1

KANNANOTTO XXXX XXXX:N JA XXXX XXXX:N MUISTUTUKSEEN PUNAVUOREN TONTIN 118/3 ASEMAKAAVA-ASIASSA (NRO 11435)

 

Khs 2003-2094

 

Kaj toteaa, että maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 65 §:n mukaan niille muistutuksen tekijöille, jotka kaavan julkisen nähtävillä pidon aikana ovat sitä kirjallisesti pyytäneet ja samalla ilmoittaneet osoitteensa, tulee antaa kunnan perusteltu kannanotto esitettyyn mielipiteeseen.

 

XXXX ja XXXX ovat muistutuksessaan vaatineet mm., että muistu­tus tulee esittää Khlle lyhentämättömänä ja välittömästi mahdollisiin vastauksiin liitettynä. XXXX on puhelimitse maaliskuussa 2006 ilmoittanut, että kysymys on perustellun kannantoton pyytämisestä.

 

Helsingissä ei ole delegoitu oikeutta kunnan perustellun kannanoton antamiseen, joten toimivalta asiassa on Khlla. Tosiasiallisesti Khn kannanotto asemakaavaan liittyviin muistutuksiin syntyy sen tehdessä Kvstolle pää­tösehdotuksensa kaava-asiassa, mutta tästä valmisteluun kuuluvas­ta vaiheesta ei ilman erillistä päätöstä synny pöytäkirjattua asia­kohtaa, joka voitaisiin otteen muodossa lähettää kunnan perusteltua kannanottoa pyytäneille. Tämän vuoksi valmisteluprosessin oikeellisuuden varmistamiseksi käsitellään perusteltua kannanottoa pyytänei­den muistutukset erillisinä Khssa. Erillisestä käsittelystä huolimatta on edelleen kysymys asian valmistelusta.

 

Kaavaehdotuksen sisältö

 

Kaupunkisuunnittelulautakunnan esityksen mukaan asemakaavan muutosehdotuksessa muilta osin asuinkäytössä olevan korttelin tontti 118/3 on merkitty asuinkerrostalojen korttelialueeksi (AK). Tontilla sijait­seva toimistorakennus puretaan ja tilalle rakennetaan asuinkerrostalo. Kaavanmuutos on laadittu viitesuunnitelman pohjalta, jonka on ha­kijan toimeksiannosta laatinut arkkitehti Timo Vormala Gullichsen Vormala arkkitehdit Ky:stä.

 

Tontista muodostetaan asuinkerrostalojen korttelialue (AK), joka täyden­tää yhteisen korttelipihan ympärille rakentunutta asuinkorttelia. Tontille saadaan rakentaa 6-kerroksinen asuinrakennus, jonka ylimmän ker­roksen tulee olla osittain sisäänvedetty. Rakennuksen julkisivupinnan ja vesikaton leikkauskohdan ylimmän kohdan korkeusasema on +24.50, mikä on sama kuin voimassa olevassa kaavassa. Tontilla saa olla liike-, toimisto-, sosiaalisia palvelu- tai näihin verrattavia tiloja raken­nuksen ensimmäisessä maanpäällisessä kerroksessa, mikäli sisään­­käynti näihin on suoraan kadulta. Rakennuksen ensimmäiseen kerrokseen ei saa sijoittaa asuntoja.

 

Rakennusoikeus on 4 010 k-m2, jossa on lisäystä 210 k-m2 nykyiseen asemakaavaan verrattuna. Tonttitehokkuus on e = 1.86. Tontin pinta-ala on 2 158 m2.  

 

Tontin autopaikkavelvollisuus on asunnoille vähintään 1 autopaikka 125/k-m2, liiketiloille enintään 1 autopaikka 150/k-m2 ja toimistoille enintään 1 autopaikka 350/ k-m2. Tämä tarkoittaa n. 34 autopaikkaa. Autopai­kat sijoitetaan pääosin naapuritontin pihan alaiseen kellarikerrokseen, jonne on ajoyhteys Punavuorenkadulta ja Mallaskadulta. Muutama autopaikka sekä kaksi invapaikkaa rakennetaan kellariin oman tontin puolelle. Kellarista on sisäyhteys suunnitellun asuinrakennuksen por­rashuoneisiin.

 

Tontti on hyvien julkisen liikenteen yhteyksien varrella.

 

Alueella on olemassa tarvittavat yhdyskuntatekniset verkostot.

 

Ennustetilanteessa vuonna 2025 pistelaskentana tehdyissä melulasken­­noissa käytetyt liikennemäärät kohdealueella ovat Hietalahdenrannalla 16 100 ajoneuvoa vuorokaudessa ja Mallaskadulla 8 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Keskustatunnelin valmistuessa liikennemäärät voi­vat alentua näistä arvoista. Raskaan liikenteen osuuden on kaikilla kaduilla arvioitu olevan 8 %. Huipputunnin liikennemäärän on arvioitu olevan 10 % vuorokauden liikennemäärästä. Melutarkasteluissa no­peus­ra­joitusten oletetaan molemmilla kaduilla pysyvän nykyisinä 40 km/h.

 

Huipputunnin mukaan laskettu ajoneuvoliikenteen keskiäänitaso lähim­millään n. 16 m:n päässä Hietalahdenrannasta olevalla julkisivulla on 69 dB(A). Kaavassa on määrätty tälle julkisivulle sekä lähimmäksi Hieta­lahdenrantaa tulevalle päädylle ääneneristävyys 35 dB(A). Myös Mallaskadun puoleiselle julkisivulle määrätään kaavassa äänen­eristä­vyys 35 dB(A) katuliikenteen ruuhkatuntien mukaan arvioituna. Mää­räyksellä on haluttu varmistaa riittävä ääneneristävyys julkisivulla Mallaskadun tunnelin suuaukon suuntaan.

 

Tontilta ei voida osoittaa yhteistä ulkoilu- ja oleskelualuetta, jossa alittui­si valtioneuvoston asettama ohjearvo 55 dB(A). Päiväajan keskiäänitaso Hietalahdenrannan puoleisilla parvekkeilla on suurimmillaan 65 dB(A). Sadan metrin säteellä tontista sijaitsevat sekä Telakanpuistikko että Sinebrychoffin puisto, joista jälkimmäiseen on esteetön jalankulkuyhteys tontilta.

 

Kaavassa määrätään kaikki parvekkeet lasitettaviksi. Hyvän, täysin suljetun parvekelasituksen avulla on kaikilla parvekkeilla mahdollista pääs­­tä alle tason 55 dB(A). Kaavamääräyksin on turvattu ilmanoton järjestäminen rakennuksen suojaisalta puolelta.

 

Asemakaavan muutoksen mukainen asuinrakennus lisää alueen asuntotarjontaa ja eheyttää Hietalahdenrannan kaupunkikuvaa. Suunniteltu asuinrakennus on nykyistä toimistotaloa 1½ kerrosta korkeampi ja sulkee siksi näkymiä osasta viereisten tonttien asuntoja.

 

Kaupunkisuunnittelulautakunta on käsitellyt muistutuksia kokouksessaan 8.3.2007 ja todennut tuolloin seuraavaa:

 

Muistutuksen keskeinen sisältö

 

XXXX XXXX ja XXXX XXXX (19.2.2006) ovat esittäneet 18-koh­­tai­sen muistutuksen asemakaavan muutosehdotuksesta. Muistutukses­sa on vaadittu muistutuksen esittämistä Khlle sekä sen kirjaamista lyhen­­tämättömänä asemakaavaosaston vastausyhteenvetoihin.

 

XXXX ja XXXXX vastustavat asemakaavan muutosta, koska se joh­taisi merkittävään asumistason heikkenemiseen naapuritonteilla eikä tontti myöskään heidän mielestään sovellu asumiseen. Muistuttajat pitävät Asunto Oy Hietalahden Puistikon pihan sulkemista korkealla uudisrakennuksella arkkitehtonisena virheenä. He mainitsevat uudisraken­nuksen mukanaan tuomina epäkohtina mm. seuraavat:

 

-                                       varjostuksen

-                                       lisääntyvän liikenteen aiheuttaman melun

-                                       ilman laadun heikkenemisen

-                                       näkymien menettämisen

-                                       rakentamisaikaisen melun

-                                       uudisrakennuksen pihan puutteen

-                                       hyväkuntoisen toimistorakennuksen turhan purkamisen

-                                       kaupunkikuvallisen toimimattomuuden.

 

Lisäksi muistutuksessa kiistetään meluarvioinnin oikeellisuus ja vaaditaan paikalla tehtyä keskiäänitason mittaamista. Muistuttajat katsovat myös, ettei uuden rakennuksen autopaikkoja ole voitu pitävästi osoittaa.

 

Muistutuksessa huomautetaan lisäksi siitä, ettei XXXX:n ja XXXX:n luonnosvaiheessa 30.8.2005 tekemää kompromissiehdotusta ole kaupunkisuunnittelulautakunnassa lainkaan kommentoitu. Ehdotuksen mukaan uuden asuinrakennuksen rakennusoikeudeksi valittaisiin kerrosmäärä, jolla uusi rakennus ei nouse vanhaa toimistorakennusta korkeammalle. Näin naapuriyhtiön asuntojen merinäköalat ja pihan ja asun­­tojen valoisuus säilyisivät.

 

./.                   Muistutus on kokonaisuudessaan esityslistan tämän asian liitteenä nro 1.

 

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa muistutuksen johdosta (8.3.2007), et­tä vakiintuneen käytännön mukaan muistutukset ovat esityslistan liitteenä, ja listatekstiin ne referoidaan oleellisin osin.

 

Uudisrakennuksen räystäslinjan korkeus on voimassa olevan asemakaavan mukainen. Nykyinen toimistorakennus on sitä 1–2 kerrosta matalampi. Uudisrakennus tulisi osaltaan suojaamaan viereistä taloyhtiötä Hietalahdenrannan liikenteen melulta ja sen aiheuttamilta epäpuhtauksilta. Tontin käyttötarkoituksen muutos ei vaikuta ilman laatuun ja liiken­­­teen haittoihin. Rakentamisen aikaisen melun haitat ovat suhteellisen lyhytaikaisia.

 

Asemakaavojen meluselvitykset tehdään pohjoismaisella tieliikennemelun laskentamallilla (1996). Laskentamalli antaa riittävän luotettavan tie­don melukohteen keskiäänitasoista. Melumittauksilla saadaan selville vain mittausajan melutasot, joihin vaikuttavat mm. säätila ja muut mittaus­paikan ja -ajankohdan olosuhteet.

 

Asemakaavan muutosehdotuksen kaupunkirakenteellinen ratkaisu on voimassa olevan asemakaavan mukainen. Pihan valaistusolosuhteista tehdystä varjotarkastelusta voidaan todeta, että uudisrakennuksen varjostusvaikutus eri vuorokauden- ja vuodenaikoina ei ole merkittävä. Siihen vaikuttaa mm. pihan suuntautuminen länteen sekä uudisrakennuksen sijoittaminen osittain nykyistä toimistorakennusta etäämmälle pihan puoleisesta tontinrajasta.

 

Maankäyttö- ja rakennuslaissa ei ole sitovia säännöksiä leikkialueiden ja oleskelupaikkojen mitoitusperusteista eikä järjestämistavasta. Laissa (§ 155) lausutaan, että niitä täytyy olla riittävästi ja että tätä riittävyyttä arvioitaessa voidaan ottaa huomioon myös lähiympäristön vastaavat tilat ja alueet sekä kiinteistöjen yhteiset järjestelyt. Riittävyys arvioidaan rakennusluvan myöntämisen yhteydessä. Lautakunta toteaa, että lähi­ympäristö tarjoaa sadan metrin säteellä kaksi puistoa leikkipaikkoineen, joista toiseen on lisäksi suora kevyen liikenteen yhteys tontilta.

 

Kiinteistön omistaja on yrittänyt markkinoida tiloja toimistokäyttöön, mut­ta halukkaita vuokralaisia ei ole löytynyt, eikä omistajalla itsellään ole enää tarvetta tiloille. Pitkään tyhjillään olevan toimistorakennuksen korvaaminen laadukkailla asunnoilla johtaa alueen ilmeen kohentumiseen ja imagon paranemiseen. Asuinrakentaminen myös osaltaan monipuolistaa kaupungin asuntotarjontaa. Lisäksi suunniteltu asuinkerrostalo eheyttää Hietalahdenrantaa kaupunkikuvallisesti.

 

Kaj toteaa, että muistuttajat eivät hyväksy kaupunkisuunnitteluviraston tapaa tiivistää muistutuksen sisältöä vaan pitävät sitä ja eräiden vaikutusten arviointeja osin vääristelevinä, vähättelevinä ja harhaanjohtavina.

 

Viimeisen väitteen osalta, joka koskee osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa (oas) väärin ilmoitettua tontin omistusta, Kaj toteaa sen pitävän paikkansa. Osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa ilmoitettiin tontin olevan kaupungin omistuksessa. Tämä virhe on korjattu kaavaselostuksessa. Kaj toteaa, ettei tällä virheellä voida katsoa olleen vaikutusta suunnitteluprosessin tai kaavan sisältöön.

 

Muistuttajat ovat oikeutetusti pettyneitä siihen, että uudisrakennus tulee heikentämään naapuritalojen yläkerrosten merinäkymiä. Näkymien heikentyminen tiiviissä kaupunkirakenteessa ei kuitenkaan ole sellainen maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettu laillisuusperuste, että kaavaa sen perusteella voitaisiin pitää lainvastaisena. Näin etenkin, kun tässä tapauksessa rakennuksen julkisivupinnan ja vesikaton leikkauspinnan ylin korkeusasema eli nk. räystäskorkeus on sama (+24,50) kuin voimassa olevassa asemakaavassa. Varjostusselvitys puolestaan osoittaa, ettei muutos nykytilanteeseen tule olemaan merkittävä.

 

./.                   Valokuvat A-vakuutuksen tontin nykytilanteesta kadun (Hietalahdenranta) ja pihan puolelta ovat esityslistan tämän asian liitteenä nro 2.

 

./.                   Piirros suunnitellusta uudisrakennuksesta on esityslistan tämän asian liitteenä nro 3.

 

./.                   Varjostuskuvat rakennusten varjovaikutuksesta maalis-, kesä- ja joulukuun tilanteessa ovat esityslistan tämän asian liitteinä nro 4–6.

 

Kaj toteaa lopuksi, että kaupunkisuunnittelulautakunnan vastausta muistutukseen voidaan muutoin pitää riittävänä ja ettei siihen ole edellä esitetyn lisäksi muuta lisättävää.

 

KAJ                                    Kaupunginhallitus päättänee antaa edellä esityslistalta ilmenevän, kaupunkisuunnittelulautakunnan vastaukseen perustuvan ja kaupunkisuun­nittelu- ja kiinteistötointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan lausumalla täydennetyn vastauksen kaupungin perusteltuna kannanottona esitettyyn muistutukseen.

 

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee tarkastaa pöytäkirjan tämän asian osalta heti.

 

Pöytäkirjanote jäljennöksin esityslistatekstistä XXXX:lle ym.

 

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

 

 

LIITTEET

Liite 1

Valitus kaupunginvaltuuston päätöksestä Punavuoren tontin 118/3 asemakaava-asiassa nro 11435

 

Liite 2

Näkymät nykytilanteesta (Punavuoren tontti 118/3)

 

Liite 3

Piirros uudisrakennuksesta (Punavuoren tontti 118/3)

 

Liite 4

Varjotarkastelu kesäkuussa (Punavuoren tontti 118/3)

 

Liite 5

Varjotarkastelu kesäkuussa (Punavuoren tontti 118/3)

 

Liite 6

Varjotarkastelu joulukuussa (Punavuoren tontti 118/3)

 

 

 

 


2

SOPIMUKSEN TEKEMINEN A-VAKUUTUS OY:N KANSSA PUNAVUOREN TONTIN 118/3 ASEMAKAAVAAN LIITTYEN (NRO 11435)

 

Khs 2006-463

 

Kiinteistölautakunta toteaa (21.2.2006) mm. seuraavaa:

 

Tiivistelmä                         A-Vakuutus Oy:n kanssa ehdotetaan tehtäväksi sopimus, joka liittyy yhtiön omistaman Punavuoren tontin 118/3 asemakaavan muutosehdotuksen toteuttamiseen. Yhtiö maksaa kaupungille 900 000 euron suuruisen korvauksen kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun mainittu asemakaavan muutos on saanut lainvoiman.

 

Voimassa oleva asemakaava

 

A-Vakuutus Oy omistaa Punavuoren tontin 118/3. Voimassa olevan asemakaavan mukaan tontti kuuluu liikerakennusten korttelialueeseen ja tontin rakennusoikeus on 3 800 k-m2.

 

Rakennuskanta               Tontilla sijaitsee A-Vakuutus Oy:n entinen toimistotalo, joka on valmistunut vuonna 1973.

 

Asemakaavan muutosehdotus

 

Kaupunkisuunnittelulautakunta on 24.11.2005 hyväksynyt tontille ase-makaavan muutosehdotuksen nro 11435. Muutosehdotuksen mukaan tontista muodostetaan asuinkerrostalojen korttelialue ja tontille saa rakentaa kuusikerroksisen asuinrakennuksen. Tontin rakennusoikeus on 4 010 k-m2. Rakennuksen ensimmäiseen kerrokseen ei saa sijoittaa asuntoja, vaan liike-, toimisto- taikka palvelutiloja.

 

Maapoliittiset neuvottelut ja sopimusehdotus

 

Asemakaavan muutoksen seurauksena tontin arvo nousee. Tämän johdosta tontin omistajan kanssa on neuvoteltu Khn 9.2.2004 tekemän päätöksen mukaisesti. Saavutetun neuvottelutuloksen perusteella on laadittu sopimusehdotus, jonka mukaan kiinteistöyhtiö maksaa kaupungille korvausta tontin rakentamismahdollisuuksien parantumisesta 900 000 euroa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun mainittu asemakaavan muutos on saanut lainvoiman.


 

 

KAJ                                    Kaupunginhallitus päättänee oikeuttaa kiinteistölautakunnan tekemään A-Vakuutus Oy:n kanssa esityslistan tämän asian liitteenä olevan sopimusluonnoksen mukaisen sopimuksen sekä tarvittaessa tekemään sopimukseen vähäisiä tarkistuksia ja lisäyksiä.

 

Pöytäkirjanote kiinteistölautakunnalle.

 

Lisätiedot:
Raunila Marjatta, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36683

 

 

LIITE

Sopimusluonnos

 

 

 

 


3

17.9.2007 pöydälle pantu asia

LAUSUNTO HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDELLE KAUPUNGINVALTUUSTON PÄÄTÖKSESTÄ TEHDYISTÄ VALITUKSISTA ETU- JA TAKA-TÖÖLÖN PUISTO- YM. ALUEIDEN (KYLPYLÄHOTELLI) ASEMAKAAVA-ASIASSA (NRO 11290)

 

Khs 2005-140

 

Kaj toteaa, että kaupunginvaltuusto hyväksyi 23.5.2007 (asia nro 9) 13. ja 14. kaupunginosan (Etu-Töölön ja Taka-Töölön) puisto-, vesi- ja katualueen asemakaavan muutoksen nro 11290.

 

XXXX XXXX 18.6.2007 päivätyllä valituksella ja Helsingin kaupunkisuunnitteluseura - Stadsplaneringsällskapet i Helsingfors ry 29.6.2007 päivätyllä valituksella ovat hakeneet muutosta Helsingin hallinto-oikeu­delta kaupunginvaltuuston päätökseen.

 

./.                   Valitukset ovat esityslistan tämän asian liitteenä.

 

Helsingin hallinto-oikeus pyytää (3.7.2007) kaupunginvaltuuston lausuntoa valitusten johdosta.

 

Hallintokeskuksen oikeuspalvelut on antanut (24.8.2007) asiassa kau­punkisuunnitteluviraston kanssa yhteistyönä valmistellun lausunnon.

 

KAJ                                    Kaupunginhallitus päättänee antaa asiasta Helsingin hallinto-oikeudelle seuraavanlaisen, hallintokeskuksen oikeuspalveluiden lausuntoon perus­tuvan lausunnon:

 

Kaupunginhallituksen johtosäännön 8 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan hallitus antaa selityksen kaupunginvaltuuston päätös­­tä koskevan valituksen johdosta, jos hallitus katsoo voivansa yhtyä valtuuston päätöksen lopputulokseen.

 

Kaupunginhallitus viittaa asiassa kaupunginvaltuuston kaavapäätökses­­sä ja kaupunkisuunnittelulautakunnan esityksissä kaupunginhallituk­selle lausuttuun.

 

Helsingin kaupunkisuunnitteluseura ry:n valituksen keskeinen sisältö

 

Helsingin kaupunkisuunnitteluseura - Stadsplaneringsällskapet i Helsingfors ry:n 29.6.2007 päivätyssä valituksessa vaaditaan päätöksen kumoamista maankäyttö- ja rakennuslain, ympäristönsuojelulain sekä Suomen hyväksymän Eurooppalaisen maisemayleissopimuksen vastai­sena muun muassa seuraavin perustein:

 

Asemakaavan muutos on Helsingin yleiskaava 2002:n ja sen suunnitteluperiaatteiden sekä valtuuston hyväksymän ponnen vastainen, koska kylpylähotelli ei ole hallinnon ja julkisen palvelun toimintaa, se privatisoi ympäristönsä ja lisää liikennettä alueella.

 

Päätös on lain asemakaavasäännösten vastainen selvitysten puutteellisuuden ja selvitysalueen suppeuden vuoksi. Valmistelu on tapahtunut lainvastaisesti tavoitekeskustelun, vaihtoehtotarkastelujen ja juuri tätä suunnittelualuetta koskevan osallistumis- ja arviointisuunnitelman puuttumisen vuoksi. Asemakaava olisi myös tullut asettaa uudelleen nähtäville, koska siihen tehtiin muutoksia viimeisen nähtäville panon jälkeen.

 

Asemakaavaa laadittaessa ei ole huomioitu eduskunnan 2004 hyväksymää maisemayleissopimusta ja asemakaava on ympäristönsuojelulain vastainen, koska se aiheuttaa ympäristön tärveltymistä.  

 

Lausunto valituksen johdosta           

 

Yleiskaavan vastaisuus

 

Taivallahden alueen suunnittelu kytkettiin osaksi Helsingin yleiskaava 2002:n valmistelua ja jo aloitettua asemakaavatyötä päätettiin jatkaa vasta uuden yleiskaavan hyväksymisen jälkeen.

 

Alueelle suunniteltu kylpylähotelli oli aiemman yleiskaavan vastainen. Helsingin yleiskaavan (kaupunginvaltuusto 9.12.1992) mukaan alue oli virkistysaluetta (V) ja kulttuurihistoriallisesti arvokasta aluetta. Alueelle sai rakentaa ulkoilutyyppisen virkistystoiminnan tiloja ja alueelle tarpeel­lisia yhdyskuntateknisen huollon tiloja sekä paikallisliikenteen väyliä. Taivallahden asemakaavan muutoksen tulkittiin poikkeavan aiem­masta yleiskaavasta siten, että kylpylätoiminnan ei katsottu olevan ulkoi­lutyyppistä virkistystoimintaa. Asemakaavan valmistelua päätettiin jatkaa vasta uuden yleiskaavan hyväksymisen jälkeen, mikäli yleiskaavaan tulisi osoitetuksi rakentamisalue tälle kohdin.

 

Lainvoimaisessa ja oikeusvaikutteisessa Helsingin yleiskaava 2002:ssa (kaupunginvaltuusto 26.11.2003) alue on merkitty pääosin virkistysalueeksi, kaupunkipuistoksi ja kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti arvokkaaksi alueeksi.

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                          

Yleiskaavassa on Taivalsaareen osoitettu asemakaavamuutoksen mukaiselle kylpylän sijaintipaikalle alue julkisille palveluille ja hallinnolle.

Yleiskaavasta ei tältä osin valitettu.

 

Yleiskaavamääräyksen mukaan aluetta kehitetään hallinnon, julkisten palvelujen, korkeakoulutuksen ja ympäristöhaittoja aiheuttamattomien toimitilojen, asumisen ja virkistyksen sekä alueelle tarpeellisen yhdyskuntateknisen huollon ja liikenteen käyttöön.

 

Yleiskaavaa valmisteltaessa viitesuunnitelma oli yleiskaavoituksen pohjana ja rakennuksen koko, korkeus ja arkkitehtoninen ilme sekä yleiskaavan valmistelijoiden että kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenten tiedossa.

 

Asemakaavan muutoksessa 11290 yleiskaavan mukaista rakentamisaluetta koskee kaavamääräys KLH-1 (Kylpylähotellin korttelialue). Alue on Helsingin kaupungin omistuksessa. Kylpylähotelli toteutunee kuitenkin yksityisenä hankkeena.

 

Kylpylähotellin esikuvat ovat historiallisissa kaupunkikylpylöissä ja terveyskylpylöissä. Kylpylään liittyy kuntoutus-, kuntoilu- ja kokoustiloja ja siihen liittyvät kahvila- ja ravintolatilat talvipuutarhoineen avautuvat ympäröivään puistoon ja merelle. Kylpylän on katsottu olevan alueelle sopi­vaa virkistystoimintaa myös siitä syystä, että se jatkaa alueen käyttöä uimalana myös talvella.

 

Asemakaavan muutos on Helsingin yleiskaava 2002:n mukainen.

 

Keskimääräinen vuorokausiliikenne ja pysäköintipaikat

 

Hiekkarannantien keskimääräinen vuorokausiliikenne Eteläisen Hesperiankadun ja Hietaniemenkadun välillä on nykyisin 730 autoa vuorokau­dessa ja kylpylähotellin rakentamisen jälkeen noin 1300 autoa vuorokaudessa. Kantakaupungin liikenneverkossa liikennemäärä on edelleen var­­sin pieni eikä aiheuta liikennemeluhaittaa. Kylpylähotellin huolto on järjestetty maanalaisen kellarin kautta eikä se aiheuta merkittäviä häiriöi­tä alueella liikkuville. Merikannontien liikennemäärä on tällä hetkellä noin 7600 autoa/vrk, Hietakannaksentien 6800 autoa/vrk ja Mec­he­lininkadun noin 26700 autoa/vrk. Kylpylähotellin pysäköinti on sijoitettu rakennuksen kellariin (75 autopaikkaa). Rakennuksen saattoliiken­ne on suun­niteltu niin, että asiakkaat jätetään takseista ja tilausbusseista kylpylän sisäänkäynnin edustalla olevalle sisäänkäyntiaukiolle. Kylpylähotellin huoltoliikenne on suunniteltu kellarin kautta.

 

Kaupunginhallitus toteaa, ettei asemakaavan laillisuusarvioinnin perustana voi olla sitä koskevan yksittäisen toivomusponnen mukaisuus. Kuitenkin voidaan todeta, että kylpylän pysäköinti ja liikennejärjestelyt eivät asemakaavan mukaisin järjestelyin pääosin aiheita liikennealueiden tar­peen ja varausten lisääntymistä alueella.              

 

Pysäköintipaikkojen tarve alueella on suurimman osan vuodesta vähäinen, mutta kesällä vilkkaimman uimasesongin aikana tai joulun aikaan hautausmaalla kävijöiden vuoksi pysäköintipaikoista voi olla joinakin päivinä pulaa. Hiekkarannantien varressa kaava-alueella on noin 70 ka­­dunvarsipaikkaa. Taivallahden monitoimikenttä voi tilapäisesti toimia pysäköintialueena esimerkiksi alueella järjestettävän suuren tapahtuman aikana.

 

Asiakirjoihin sisältyy 26.5.2004 päivätty Taivallahden pysäköintiselvitys.

 

Asemakaavan muutoksen asemakaavasäännöstön vastaisuus

 

Asemakaavaa varten laadittu suunnitelmaa havainnollistava materiaali on poikkeuksellisen laaja. Viitesuunnitelmassa kylpylähotelli esitettiin pohjapiirrosten ja leikkausten lisäksi sekä viistoilmakuviin sovitetuin perspektiivikuvin että silmän tasosta eri suunnista esitetyin perspektiivikuvin ja alueleikkauksin. Viitesuunnitelman valmistumisen jälkeen pers­pektiivikuvia tilattiin vielä lisää valokuviin sovitettuina mallinnoksina. Suunnitelmaa havainnollistavaa kuvamateriaalia on esitetty myös osana asemakaavan selostusta.

 

Suunnitelman arviointia varten laadittiin lisäksi laajan alueen käsittävä pienoismalli, josta on niin ikään valokuvia osana asemakaavan selostusta, ja joka kuvamateriaalin ohella on esitetty sekä valmistelumateriaalin nähtävillä olon yhteydessä että kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Maisemallisten vaikutusten arviointi on tehty riittävän laajalta alueelta.

 

Selvityksiin perustuen rakennus on kaavassa tarkasti määritelty asema­­­kaavamerkinnöin ja -määräyksin. Rakennusala on tiukasti rajattu ja esimerkiksi korkeus on määritelty sekä kerrosluvuilla että julkisivun ja vesikaton leikkauskohdan ylimpinä korkeusasemina.

 

Asemakaavan muutoksessa Taivalsaareen on ehdotettu rakennet­ta­vaksi kaksi–kolmikerroksinen kylpylähotelli, jonka kerrosala on 12 300 m2. Luonnosvaiheesta rakennusoikeutta on pienennetty noin 1 700 m2:llä. Meritallin suunnalta ja uimarannan suunnilta avautuvaan maisemakuvaan kylpylä vaikuttaa tekemällä rannasta rakennetumman luonteisen. Mereltä päin katsoen rakennuksen massa sopeutuu puuston latvusten muodostamaan horisonttiin eikä nouse sen yläpuolelle.

 

Asemakaavaa esiteltäessä on käytettävissä ollut riittävä havaintomateriaali ja selvitykset ja asemakaavan muutos täyttää maankäyttö- ja raken­nuslain 54 §:n 2 momentin asemakaavaa koskevat sisältövaatimuk­set.

 

Valmistelun lainvastaisuus

 

Toisin kuin valituksessa väitetään, on asemakaava-aluetta koskevia, maankäyttö- ja rakennuslain 63 §:ssä edellytettyjä osallistumis- ja arviointisuunnitelmia laadittu kaikkiaan kolme (13.10.2000 päivätty, 23.5.2001 päivätty sekä 30.3.2004 päivätty), joista kaksi ensimmäistä ulottui myös nykyisen Hietarannan uimaranta-alueelle.

 

Hietarannan­ – Taivallahden alueen suunnittelu on ollut alusta alkaen kriittisen julkisen keskustelun kohteena, minkä vuoksi alueen suunnittelu ja asemakaavan muutostyö on edennyt hitaasti. Suunnittelualue jaettiin kahdeksi asemakaava-alueeksi, koska uimarannan kahvila- ja pukusuojatilojen rakentaminen oli tarkoitus aloittaa jo vuonna 2002 ja myös sauna on tarkoitus rakentaa lähivuosina. Kaava-alueen jako kahteen osaan johtui siitä, että Taivallahden osalta asemakaavan käsittelyn arveltiin kestävän mahdollisine valituksineen vuosia jolloin myöskään Hietarannan uimarantaa koskevia parannuksia ei päästäisi tekemään.

 

Asemakaavan muutoksen uudelleen nähtäville panoa koskevin osin viitataan jäljempänä XXXX XXXX:n valituksesta annettuun lausuntoon.

 

Asemakaavaa valmisteltaessa on vuorovaikutus ja kaavoituksesta tiedottaminen tapahtunut maankäyttö- ja rakennuslain 6 §:n, 62 §:n ja 63 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla. Tältä osin viitataan asemakaavan selostukseen ja muihin kaava-asiakirjoihin.

 

Maankäyttö- ja rakennuslain 1 §:n yleiset tavoitteet eivät ole yksittäisen kaavan sisältöä koskevia oikeudellisia vaatimuksia eivätkä siten yksittäistä asemakaavaa koskevan oikeudellisen arvioinnin perusteita.

 

Maisemansuojelu ja kulttuurimaisema ym.

 

Alueen maisemallisen ominaisluonteen muodostavat hiekkarannan avoi­muus ja sen myötä näkymäyhteys Seurasaarenselän merialueelle sekä puistomainen ympäristö yhdistettynä luonnonkallioihin. Taustana ovat hautausmaa-alueet muureineen. Maisematilan muodostumiselle vanhan puuston merkitys on olennainen.

 

Asemakaavan muutoksen mukainen kylpylärakennus näkyy suurmaise­massa länsisuunnalta, Seurasaarenselältä ja Seurasaaresta. Myös Meritallin suunnalta ja uimarannan suunnilta avautuvaan maisemakuvaan se vaikuttaa tekemällä rannasta rakennetumman luonteisen. Mereltä päin katsoen rakennuksen massa sopeutuu puuston latvusten muodostamaan horisonttiin eikä nouse sen yläpuolelle.

 

Taivallahden ranta-alueen lähiympäristössä on useita arvokkaita aluekokonaisuuksia sekä arkkitehtonisesti huomattavia yksittäisiä rakennuk­­­­sia ja rakennusryhmiä, jotka on Helsingin yleiskaava 2002:ssa arvioitu kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti tai maisemakulttuurin kannalta merkittäviksi kohteiksi, joita tulee kehittää siten, että niiden arvot ja ominaisuudet säilyvät.

 

Suunniteltu kylpylähotelli sijoittuu Taivallahden erottamana Soutustadio­­­nin ja Humalluodon eteläpuolelle. Kylpylähotelli ei vaikuta näiden rakennusten arvoja heikentävästi, parhaimmillaan se tulee ansiokkaasti täydentämään eri vuosikymmenten arkkitehtuurin kirjoa. Kaava-asiakir­joihin liittyy myös arviointi kylpylän kaupunkikuvallisesta merkityksestä Pohjoisen Hesperiankadun päätteenä.

 

Arvokkaat aluekokonaisuudet ja rakennusryhmät, joita suunnitellun kylpylähotellirakennuksen lähiympäristöön liittyy, edellyttävät uudisrakentamiselta erityistä laadukkuutta. Korkeatasoisesti toteutettuna kylpylähotellirakennus tulee täydentämään merkittävää lähimiljöötä ja luo uuden ajallisen kerrostuman alueelle.

 

Yleissopimukset, joihin valtio on sitoutunut, eivät suoraan ohjaa asema­kaavoitusta. Sopimukset saavat tulkintansa tässä tapauksessa maankäyttö- ja rakennuslain ja muun kaavoitusta ohjaavan lainsäädännön kautta. Kuten edellä on todettu ja asiakirjoista muutoin selviää, on maisemallisten arvojen ja kulttuuriympäristön säilyttäminen ollut merkittävä asemakaavoitusta ohjaava tekijä ja huomioitu maankäyttö- ja rakennus­­lain edellyttämällä tavalla.

 

Maisemallisten, kaupunkikuvallisten, liikenteellisten ja muiden vaikutusten arvioinnin osalta lisäselvitystä ja havaintomateriaalia sisältyy asema­kaavan selostukseen sekä muihin asiakirjoihin. Vaikutusten arviointi on riittävä ja se on tehty riittävän laajalta alueelta.

 

XXXX XXXX:n valituksen keskeinen sisältö

 

XXXX XXXX:n 18.6.2007 päivätyssä valituksessa pyydetään päätöksen kumoamista ja palauttamista uudelleen käsiteltäväksi muun muassa seuraavin perustein:

 

Kaavahanke on puuttunut kaupunkisuunnitteluviraston kaavoituskat­sauk­sista 2005–2007. Valittaja ei myöskään ole saanut kaupungin kan­nanottoa muistutuksessa esittämiinsä mielipiteisiin ennen kuin hänelle 2007 postitettiin kaupunginhallituksen pöytäkirjanote. Hänelle oli syntynyt käsitys, ettei kaava-asia ole enää vireillä.

 

Kaavahanke ei edennyt osallistumis- ja arviointisuunnitelman mukaises­sa aikataulussa ja ehdotus olisi tullut asettaa uudelleen nähtäville mahdollisine lisäselvityksineen.

 

Asemakaavalle ei ole esitetty lainmukaisia perusteluja. Helsinkiläiset eivät tarvitse hotellia heille tarkoitetun kylpylän yhteyteen ja muualta tulevat hotellivieraat aiheuttavat liikenteen kasvua monine häiriö- ja haitta­tekijöineen. Lähietäisyydellä on hotelleja korkeatasoisine sauna- ja kylpyläosastoineen.

 

Alueen hoitaminen on laiminlyöty, mutta lainmukainen peruste massiivisen hotellin rakentamiselle ei ole epäsiisteys ja hoitamattomuus.

 

Yleiskaavan yhteydessä hyväksytty ponsi on sivuutettu eikä asemakaavan muutoksen tarkoitus toteudu hyväksytyllä muutoksella.

 

Asemakaavan muutos on maankäyttö- ja rakennuslain 1 §:n, 5 §:n, 6 §:n, 9 §:n ja 50 §:n vastaisena kumottava.

 

Lausunto valituksen johdosta

 

Muistutuksen johdosta pyydetty perusteltu kannanotto ja asian vireillä olo

 

Helsingin kaavoituskatsaukseen kerätään tärkeimmät ja merkittävimmät vireillä olevat ja myös lähitulevaisuudessa vireille tulevat asemakaavat, kuten maankäyttö- ja rakennuslain 7 §:ssä edellytetään. 

                                           

Taivallahden asemakaavan muutoksesta on tiedotettu Helsingin kaavoi­tuskatsauksessa vuosina 1996–2004. Asemakaavan muutosta ei mainita kaavoituskatsauksissa vuosina 2005–2007. Suunnitteludokumentit ja prosessin kuvaus on kuitenkin ollut nähtävänä kaupunkisuunnitteluviraston internet-palvelussa vuodesta 2005 lähtien.

 

Helsingissä asemakaavan muutokset hyväksyy pääsääntöisesti kaupun­ginvaltuusto ja valmistelusta huolehtii kaupunkisuunnittelulautakunta. Kaupunkisuunnittelulautakunta on käsitellyt asemakaavan muutosehdotuksesta annetut lausunnot ja tehdyt muistutukset 16.12.2004.

 

Kaupunkisuunnittelulautakunnan käsittelyn jälkeen, saadun palautteen johdosta, kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtava apulaiskaupunginjohtaja kehotti kaupunkisuunnittelulautakunnan alaista kaupunkisuunnitteluvirastoa täydentämään valmistelua siten, että selvitetään kylpylälle myös muita mahdollisia sijoitusvaihtoehtoja. Kaupunkisuunnittelulautakunnan selvitys vaihtoehtoisista sijaintipaikoista (12.1.2006) sisältyy asiakirjoihin. Lisäselvitysten vuoksi asemakaava ei tavanmukai­sesti edennyt välittömästi valtuuston päätettäväksi eikä sitä enää mainittu kaavoituskatsauksissa 2005–2007.

 

Vaikkakin asemakaava merkittävyydeltään on katsottu sellaiseksi, että siitä Helsingissä noudatetun käytännön mukaisesti tiedotetaan kaavoituskatsauksissa, ei maininnan puuttumista loppuvaiheen kaavoituskatsauksista kaupunginhallituksen käsityksen mukaan voida pitää sellaise­na valmisteluun liittyvänä puutteena tai virheenä, että asemakaava tulisi sen vuoksi lainvastaisena kumota.

 

Pyytämänsä kaupungin kannanoton esittämiinsä mielipiteisiin XXXX XXXX on saanut sen jälkeen kun se on ollut esitettävissä, eli kun asema­kaavan muutosehdotus on edennyt päätösvaiheeseen ja päätösvaltaisten toimielinten, kaupunginhallituksen ja kaupunginvaltuuston käsiteltäväksi. Tätä ennen kuitenkin niille muistutuksen tehneille tai mielipiteensä esittäneille, jotka ovat ilmoittaneet osoitteensa, on kaavoituksen vuorovaikutuksen osana muun muassa postitettu kaupunkisuunnittelulautakunnan pöytäkirjanote ja jäljennös listatekstistä 16.12.2004 tapahtuneen käsittelyn jälkeen.

 

Kahden muistutuksen tekijän (XXXX XXXX:n ja Helsingin Kaupun­ginosa­yhdistysten Liitto ry HELKA:n), jotka ovat muistutuksessaan pyytäneet perusteltua lausuntoa, lausunnot käsiteltiin kaupunginhallituksessa erillisinä asioina.

 

Kunnan perusteltu kannanotto XXXX:lle on toimitettu maankäyttö- ja rakennuslain 65 §:n edellyttämällä tavalla.

 

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 32 §:n mukaan silloin, kun kaavaeh­dotusta on olennaisesti muutettu sen jälkeen, kun se on asetettu julkisesti nähtäville, se on asetettava uudelleen nähtäville. 

 

Asemakaavan muutosehdotukseen tehtiin lausuntojen ja muistutusten johdosta seuraavat tarkistukset:

 

                    Asemakaavan rantaviivan rakentamistapaa koskeviin merkintöihin on lisättiin ranta-aukion sekä venesataman kohdal­­la kulkevan raitin osalle merkintä r-3, jonka mukaan ranta on pystysuoran tukimuurin avulla likimäärin korkeustasoon +1,5 rakennettavaa rantaa.

 

                    Aiemmin venesatama-alueella ollut yleiselle jalankululle varattu alueen osa sataman kohdalla liitettiin osaksi puisto­aluetta. Raitti määrättiin rakennettavaksi Martta Ypyän aukion tavoin kivettynä ja alueella olevat tukimuurit, portaat ja luiskat rakennettaviksi luonnonkivestä. Alueelle edellytettiin rakennettavaksi istutettuja osia, jotka muodostavat kivettyjen alueiden ja Merikannontien kanssa yhtenäisen kaupunkimaisen rantareitin.

 

                    Aiemmin katuaukioksi merkitty Martta Ypyän aukio mer­kit­tiin puistoalueen osaksi, joka tulee kivetä aukion tapaan (vp). Alueen päällysteiden tulee olla ajoa kestäviä. Alueen kivetyt osat tulee tehdä luonnonkivestä.

 

                    Katuaukiolle aiemmin osoitetun 200 m2:n suuruisen rakennusalan merkintää täsmennettiin. Ranta-aukiolle merkittiin rakennusala enintään 170 k-m2:n suuruiselle yksikerroksiselle puujulkisivuiselle rakennukselle, johon saa sijoittaa kahvilan katettuine terasseineen sekä venesatamaa ja alueen muuta virkistystoimintaa palvelevia tiloja. Rakennuk­sen tulee olla ilmeeltään paviljonkimainen ja se tulee liittää toiminnallisesti ja kaupunkikuvallisesti osaksi ranta-aukiota.

 

                          Mahdollisen ulkouima-altaan rakentamisesta määrättiin,

että allas on voitava peittää kannella.

 

                    Kylpylähotellin kellariin johtava ajoluiska siirrettiin noin 7 metriä lähemmäksi hotellin itäpäätyä, jotta tarvittava kynnyskorkeus +2,3 voidaan rakentaa ja nykyiset pintavesien tulvareitit säilyttää.

 

                    Asemakaavan muutosehdotukseen lisättiin määräys, jonka mukaan sedimenttien pilaantuneisuus on tutkittava ennen vesialueilla tehtäviä ruoppaustöitä.

 

                    Asemakaavan muutosehdotukseen lisättiin kylpylähotellin tonttia koskeva määräys, jonka mukaan tontille saa rakentaa pelastustoiminnan kannalta tarpeellisia kulkuteitä. Sisääntuloaukiolle (au) on oltava esteetön pääsy ja tila hälytysajoneuvoille.

 

                    Yleiselle jalankululle varatuille alueille kylpylähotellin koillis- ja luoteispuolella merkittiin ajoyhteys hälytysajoneuvoille.

 

                    Yleiselle jalankululle varattujen alueiden sijaintia puistoalueella tarkistettiin hieman.

 

Tehdyt muutokset eivät olleet olennaisia, joten ehdotusta ei maankäyttö- ja rakennusasetuksen 32 §:n mukaisesti ollut tarpeen asettaa uudelleen nähtäville. XXXX:n valituksessa esittämät seikat eivät ole sellaisia, että asemakaava niiden vuoksi olisi tullut asettaa uudelleen nähtäville.

 

Asemakaavan tavoitteet ja lainmukaisuus

 

Maankäyttö- ja rakennuslain 55 §:n mukaan asemakaava esitetään kartalla, jossa 1 momentin 3 kohdan mukaan osoitetaan ne yleiset tai yksityiset tarkoitukset, joihin maa- tai vesialueet on aiottu käytettäviksi.

Asemakaavan muutos mahdollistaa kylpylähotellin rakentamisen Taivallahteen. Mahdollista toiminnan harjoittajaa tai organisaatiomuotoa ei ratkaista tai valita asemakaavoituksella.

 

Kaupunginhallitus viittaa muulta osin valituksessa esitetyistä väitteistä asemakaavan muutoksen tavoitteiden ja sisällön laillisuudesta, vuorovaikutuksesta ja vaikutusten arvioinnin riittävyydestä, edellä Helsingin kaupunkisuunnitteluseuran valitukseen annettuun vastineeseen, asemakaavan selostukseen ja muihin kaava-asiakirjoihin.

 

Asemakaavan muutos on ollut kiistelty ja siitä on esitetty runsaasti myös kriittisiä mielipiteitä. Asemakaavan muutos täyttää kuitenkin maan­käyttö- ja rakennuslain 50 §:n ja 54 §:n mukaiset asemakaavan tarkoitusta ja sisältöä koskevat vaatimukset. Asemakaavan muutos on valmisteltu lain edellyttämässä vuorovaikutuksessa osallisten kanssa. Myös asemakaavan muutoksen pohjaksi laaditut selvitykset ovat riittävät.

 

Maankäyttö- ja rakennuslain 1 §:n ja 5 §:n yleiset tavoitteet eivät ole yksittäisen kaavan sisältöä koskevia oikeudellisia vaatimuksia eivätkä siten myöskään yksittäistä asemakaavaa koskevan oikeudellisen arvioinnin perusteita.

 

Yhteenveto                       Kaupunginhallitus katsoo, että valituksissa ei ole esitetty mitään sellaisia seikkoja, joiden vuoksi kaavapäätös olisi kumottava. Kaavamuutos perustuu lain edellyttämiin riittäviin selvityksiin ja vaikutusten arviointiin sekä täyttää lain asettamat menettely- ja sisältövaatimukset. Kaavalla ei myöskään aiheuteta laissa tarkoitettua elinympäristön laadun merkityksellistä heikkenemistä tai koh­tuutonta haittaa.

 

Päätös ei ole siten syntynyt virheellisessä järjestyksessä, viranomainen ei ole ylittänyt toimivaltaansa eikä päätös ole muutenkaan lainvastainen.

 

Kaupunginhallitus katsoo edellä esitettyyn viitaten, että valitukset tulisi aiheettomina ja perusteettomina hylätä.

 

Pöytäkirjanote hallintokeskuksen oikeuspalveluille lausunnon laatimista ja antamista varten sekä kaupunkisuunnitteluvirastolle.

 

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

 

 

LIITE

Valitukset kaupunginvaltuuston päätöksestä kylpylähotellin (Etu- ja Taka-Töölö) asemakaava-asiassa nro 11290

 

 

 

 


4

STRATEGIAKOKOUSASIA: RAIDELIIKENNEVERKON KEHITTÄMINEN

 

Khs 2007-173

 

Kuullaan selvitys raideliikenneverkon kehittämissuunnitelmista

asiantuntijoina liikennesuunnittelupäällikkö Olli-Pekka Poutanen, kaupunkisuunnitteluvirasto ja toimitusjohtaja Matti Lahdenranta, liikenne­laitos.

 

KAJ                                    Kaupunginhallitus päättänee merkitä selvityksen tiedoksi.

 

Lisätiedot:
Raunila Marjatta, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36683

 

 

 

 

 


1

KARJALOHJAN KUNNANHALLITUKSEN NEUVOTTELUPYYNTÖ YHTEISEN PERUSTERVEYDENHUOLLON ALUEEN MUODOSTAMISESTA

 

Khs 2007-1975

 

Karjalohjan kunnanhallitus toteaa 12.9.2007 hallintokeskukseen saapuneessa saatekirjeessään seuraavaa:

 

”Karjalohjan kunta ei ole täyttänyt kuntien palvelurakenneuudistuksesta annetun lain §:n 5 vaatimusta 20 000 asukkaan perusterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta. Karjalohjan kunta pyytää kuntanne kantaa mahdollisuudesta neuvotella Karjalohjan kanssa yhteisen perusterveydenhuollon alueen perustamisesta. Kuntamme on valmis neuvottelemaan erilaisista organisoimisvaihtoehdoista ja sopimusmalleista laaja-alaisesti. Pyydämme vastausta 30.9.2007 mennessä.”

 

                                                                 Saatekirjeen liitteenä olevan pöytäkirjanotteen mukaan Karjalohjan kunnanhallitus on 3.9.2007 päättänyt ”esittää neuvottelupyynnöt perusterveydenhuollon alueen perustamisesta Lohjan ja Helsingin kaupungeille sekä Nummi-Pusulan ja Vihdin kunnille sekä Karkkilan kaupungille (Onnela) ja Karjaan ja Tammisaaren kaupungeille sekä Pohjan ja Inkoon kunnille (Raasepori).”

 

./.                   Pöytäkirjanote kokonaisuudessaan on tämän asian liitteenä.

 

Stj:n mielestä Karjalohjan kunnanhallitukselle tulisi vastata päätösehdotuksen mukaisesti.

 

STJ                                    Kaupunginhallitus päättänee ilmoittaa Karjalohjan kunnanhallitukselle, että perusterveydenhuollon vahvistaminen ja kehittäminen on pääkaupunkiseudun kuntien, Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten, yhteinen tavoite. Tavoitteena on lisätä alueen väestön valinnanvapautta ja palvelujen käytön joustavuutta häivyttämällä vähitellen kuntarajat siten, että riippumatta asuinkunnasta pääkaupunkiseudulla henkilö voi joko listautua tai satunnaisesti käyttää pääkaupunkiseudun terveysasemien palveluja.

 

Kaupunginhallitus ei pidä tässä vaiheessa tarkoituksenmukaisena eikä perusteltuna yhteisen perusterveydenhuollon alueen perustamista Karjalohjan kunnan kanssa.

 

Pöytäkirjanote Karjalohjan kunnanhallitukselle ja jäljennöksin esityslistasta liitteineen terveyskeskukselle.

 

Lisätiedot:
Frantsi Anneli, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36184

 

 

LIITE

Ote Karjalohjan kunnanhallituksen pöytäkirjasta 3.9.2007 § 210

 

 

 

 


2

LAUSUNTO EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHELLE HAMMASHUOLLON JÄRJESTÄMISTÄ KOSKEVASTA KANTELUSTA

 

Khs 2007-1845

 

Eduskunnan oikeusasiamies toteaa lausunto- ja selityspyynnössään 22.8.2007, että asiakirjoissa (jotka ovat salassa pidettäviä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan nojalla) mainittu kantelija arvostelee Helsingin kaupungin terveyskeskuksen menettelyä hammashoitoon pääsyssä. Kantelija kertoo käyneensä Kivikon terveysaseman hammashoitolassa tarkastuksessa 9.3.2006. Hänet siirrettiin tarkastuksen jälkeen suuhygienistille jonoon hammaskiven poistamista varten. Kantelija kertoo soittaneensa hammashoitolaan 5.4.2007 ja tiedustelleensa, miksi hän ei ollut saanut vastaanottoaikaa suuhygienistille. Hänelle kerrottiin hänen olevan edelleen jonossa. Kantelija kertoo pyytäneensä mahdollisuutta päästä hoitoon ostopalvelun kautta, mutta tämä evättiin, koska hän tarvitsi ainoastaan suuhygienistin palveluita.

 

Etelä-Suomen lääninhallitus on 9.7.2007 antanut kantelukirjoituksen johdosta asiakirjoihin sisältyvän lausunnon, jonka liitteenä on Helsingin terveyskeskuksen johtajahammaslääkärin Seija Hiekkasen 6.6.2007 antama selvitys.

 

Lääninhallitus viittaa lausunnossaan kansanterveyslain 15 b §:ään ja katsoo, että ”Helsingin kaupungin terveyskeskuksen hammashuolto-osasto on menetellyt lainvastaisesti laiminlyömällä järjestää kantelijan hammashoito hoitotakuulainsäädännön asettamien enimmäisrajojen sisällä sekä tietoisena siitä, että hoitoa ei voida itse antaa enimmäisrajoissa Helsingin terveyskeskus on laiminlyönyt tarjota ja hankkia kantelijan hoito muilta palvelujentuottajilta”.

 

Kansanterveyslain 15 b §:n mukaan terveyskeskuksen tulee järjestää toimintansa siten, että potilas voi saada arkipäivisin virka-aikana välittömästi yhteyden terveyskeskukseen. Terveydenhuollon ammattihenkilön tulee tehdä hoidon tarpeen arviointi viimeistään kolmantena arkipäivänä siitä, kun potilas otti yhteyden terveyskeskukseen, jollei arviota ole voitu tehdä ensimmäisen yhteydenoton aikana. Kiireelliseen hoitoon on kuitenkin päästävä välittömästi. Hoidon tarpeen arvioinnin yhteydessä lääketieteellisesti tai hammaslääketieteellisesti tarpeelliseksi todettu hoito tulee järjestää potilaan terveydentila ja sairauden ennakoitavissa oleva kehitys huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa, kuitenkin kolmessa kuukaudessa siitä, kun hoidon tarve on arvioitu. Tämä kolmen kuukauden enimmäisaika voidaan ylittää suun terveydenhuollossa enintään kolmella kuukaudella, jos lääketieteellisistä, hoidollisista tai muista vastaavista perustelluista syistä hoidon antamista voidaan lykätä potilaan terveydentilan vaarantumatta. Jos terveyskeskus ei itse voi antaa hoitoa enimmäisajoissa, sen on järjestettävä hoito hankkimalla se muilta palveluntuottajilta sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain (733/1992) 4 §:n mukaisesti.

 

Selvityksen valossa Helsingin terveyskeskus on laiminlyönyt lakisääteisen velvollisuutensa järjestää kantelijalle tarpeellinen hammashoito kansanterveyslain 15 b §:ssä säädetyllä tavalla.

 

Eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain 9 §:ään viitaten oikeusasiamies pyytää Khta hankkimaan terveyskeskuksen selityksen ja antamaan sen johdosta oman lausuntonsa.

 

Lausunnossa ja selityksessä oikeusasiamies pyytää erityisesti vastausta siihen, miksi kantelijalle ei ole järjestetty hoitoa hankkimalla sitä muilta palveluntuottajilta sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain 4 §:n mukaisesti, kun terveyskeskus on ollut tietoinen siitä, että se ei itse kykene antamaan hoitoa kansanterveyslaissa säädetyissä enimmäisajoissa.

 

Oikeusasiamies pyytää lähettämään selityksen ja lausunnon sekä palauttamaan asiakirjat viimeistään 30.9.2007 mennessä.

 

Terveyskeskus on 11.9.2007 antanut kantelun johdosta seuraavan selityksen:

 

Taustaa       Hammashuollossa on valtakunnallisesti tapahtunut kaksi suurta lakimuutosta hyvin lyhyen ajan sisällä. Vuonna 2002 koko väestö tuli julkisesti tuetun hammashoidon piiriin ja vuonna 2005 ns. hoitotakuulainsäädäntö asetti aikarajat myös terveyskeskushammashoitoon pääsylle.

 

Koko väestöllä on 1.12.2002 alkaen ollut lakisääteinen oikeus voida halutessaan hakeutua terveyskeskushammashoitoon.  Samasta ajankohdasta alkaen on koko väestöllä niin ikään ollut mahdollisuus hakea Kela-korvausta yksityishammaslääkärin antamasta hoidosta. Lakimuutosta tehtäessä oli suunnittelun pohjana käsitys, että vain osa potilaista hakeutuisi terveyskeskushammashoitoon. Palvelujen kysynnän ajateltiin siis jakautuvan tasaisesti kunnallisen ja yksityisen sektorin kesken. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Suurin syy jättää hakeutumatta yksityisen palvelun piiriin on potilaan oman maksuosuuden suuruus verrattuna terveyskeskushammashoidosta perittäviin asiakasmaksuihin. Kela-korvauksia yksityisestä hammashoidosta on korotettu viimeksi vuonna 1989.

 

Helsingissä oli vuonna 2001 kunnallisen hammashoidon piirissä vain noin puolet väestöstä eli alle 40-vuotiaat sekä eräisiin erityisryhmiin kuuluvat (yhteensä n. 280 000 henkeä), Helsingin kaupungin terveysvirasto (nyk. terveyskeskus) esitti eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, että kansanterveyslain muutoksen voimaantuloa siirrettäisiin usealla vuodella, jotta suuret kaupunkikunnat, joissa merkittävä osa väestöstä oli siihen asti ollut kunnallisen hammashoidon ulkopuolella, voisivat varautua tulevien vuosien talousarvioissaan hammashoidon laajentamiseen.

 

Hallituksen esityksen perusteluissa siteerataan mm. Paavo Lipposen II hallituksen hallitusohjelmaan kirjattua kannanottoa, että koko väestön mahdollisuus saada yhteisistä varoista tuettua hammashuoltoa toteutetaan kustannusneutraalisti vaiheittain. Kuntien maksuosuuden ei siis pitänyt kasvaa.  Perusteluissa todetaan myös, että ”.. eikä ole odotettavissa, että yksityisestä hoidosta tapahtuisi merkittävässä määrin siirtymää kunnalliseen hammashoitoon”.

 

Helsingissä kävi vielä vuonna 2004 Kelan ja kaupungin tilastojen mukaan lähes yhtä suuri määrä helsinkiläisiä potilaita sekä Kelan korvaamissa hammashoidon yksityispalveluissa (141 248 henkilöä) että kunnallisessa hammashoidossa (141 902). Vuonna 2005 tapahtui lähes kaikissa suurissa kaupungeissa merkittävä muutos, kun yksityishoidossa käyneiden henkilöiden määrät laskivat ja kunnallisen hoidon asiakkaiden määrä kasvoi. Helsingissä sai v. 2005 Kelalta korvausta 138 558 henkilöä (laskua 2 690 henkilöä) ja kunnallisessa hammashoidossa kävijöiden määrä oli 154 083 (lisäystä 12 181 henkilöä). Havaittu kehitys ei ole osoittanut oikeaksi sitä arviota, ettei yksityisestä hoidosta tapahtuisi merkittävää siirtymistä kunnallisen hammashoidon puolelle.

 

Hoitotakuulainsäädännön mukaan tarvittava hammashoito ei-kiireellisille potilaille tulee järjestää viimeistään kuuden kuukauden kuluttua hoitoon hakeutumisesta. Helsingin terveyskeskuksen hammashuollossa hoito pyritään aloittamaan kuuden kuukauden kuluessa yhteydenotosta, mutta kiireetöntä hoitoa potilaat odottavat hoitojonossa yli vuoden. Hoitotakuulainsäädännön velvoite toteutuu näin ollen siltä osin, että kiireetön hoito voidaan järjestää (=aloittaa) puolen vuoden sisällä potilaan yhteydenotosta. Hammaslääkäri on tutkinut hoitojonoon laitettavat potilaat. Ministeriö on todennut aiemmassa lausunnossaan, että ”Hoidon kiireellisyyden perusteella jaksotettu hoito ja sen toteuttaminen pidemmällä aikavälillä on ministeriön näkemyksen mukaan tasapuolista ja mahdollistaa kuntalaisille edellytykset riittävien palvelujen saantiin ja on vaikuttavaa väestön suun terveyden kannalta.” Eduskunnan oikeusasiamies (EOA) on puolestaan niin ikään aiemmin todennut, että ”Jos järjestelmällistä suun terveydenhoitoa ei voida toteuttaa kaikille hoitoon hakeutuville, voidaan hammaslääkärin tekemän potilaan suun tutkimuksen, hoitosuunnitelman ja hoidon kiireellisyyden arvioinnin perusteella hoitoja jaksottaa pidemmälle ajalle yksilöllisin hoitovälein.” Lisäksi EOA on todennut, että ”Käsitykseni mukaan nämä hammashuollon järjestämisen periaatteet ja linjaukset (potilaat asetetaan kiireellisyysjärjestykseen vain tutkimukseen perustuvan arvioinnin perusteella) ovat lainmukaisia.”

 

Käynnistetyt ja toteutetut toimenpiteet

 

Lakimuutosten seurauksena voimakkaasti lisääntyneen hammashoitopalvelujen kysynnän takia Helsingin kaupunki lisäsi vuosina 2001 ja 2002 omaa hammashuollon henkilöstöään 84:llä uudella vakanssilla (hammaslääkäreitä, suuhygienistejä, hammashoitajia, vastaanottoavustajia/välinehuoltajia), joista 25 oli hammaslääkäreitä. Tämän laajentamisen vuosikustannus oli noin 4.5 milj. euroa. Vuonna 2005 perustettiin vielä 51 uutta vakanssia, joista 18 oli hammaslääkäreitä. Tämän laajentamisen vuosikustannus oli noin 3.6 milj. euroa. Ostopalveluita yksityisiltä hammaslääkäreiltä ryhdyttiin hankkimaan vuonna 2001. Niiden määrää on lisätty niin, että esimerkiksi vuonna 2003 niihin oli käytettävissä 3.671 milj. euroa ja 4.5 milj. euroa vuonna 2005. Tänä vuonna ostopalveluihin on tarkoitus käyttää yli 6 milj. euroa. Helsingin terveyskeskuksen hammashuollon budjetti vuodelle 2002 oli 37 milj. euroa. Tämän vuoden budjetti on 47 milj. euroa. Lisäresursseja on siis muutaman viime vuoden aikana kohdennettu hammashuoltoon merkittävästi, mutta ei kuitenkaan alati kasvavaa kysyntää vastaavasti.

 

Kesällä 2006 perustettiin ns. Jonopurkuprojekti vuosille 2006-2008. Projektin tehtävänä on suunnitella ja esittää toteutettavaksi omaan ja ostopalvelutoimintaan kohdistuvia toimenpiteitä, joilla jononpurkua saataisiin tehostetuksi. Kahdessa terveyskeskuksen hammashoitolassa on alkanut kolmen hammaslääkäri - hammashoitajatyöparin voimin ilta-aikaisin tapahtuva palveluhankinta, jolla puretaan vain hoitojonoa. Terveyskeskuksen tilojen ja laitteiden vuorokausikohtainen aktiivinen käyttöaika on näin ollen merkittävästi kasvanut. Terveyslautakunta hyväksyi lisäksi loppuvuodeksi palvelusetelikokeilun, jonka avulla pyritään saamaan käyttöön yksityishammaslääkärien vapaa kapasiteetti myös sellaisilta vastaanotoilta, jotka eivät ole osallistuneet ostopalvelutoimintaamme.

 

Terveyskeskus toteaa, että Helsingin kaupungissa on suun terveydenhuollon toimintaa tehostettu monella tavalla em. resurssilisäysten ohella. Ostopalvelutoimintaa on kehitetty niin, että yksityiset ostopalveluhammaslääkärit käyttävät suojatussa ympäristössä terveyskeskuksen potilastietojärjestelmää hoitaessaan terveyskeskuksen potilaita. Tämä takaa sen, että potilasasiakirjat ovat ajantasaisina siellä missä potilaskin. Heinäkuun alussa alkoi sähköisen asioinnin kokeilu. Kokeilussa mukana olevat potilaat voivat perua tai siirtää vastaanottoaikansa ja tarkastella jonotietojaan kaupungin www-sivujen kautta. Potilaan tekemät vastaanottoaikojen siirrot välittyvät suoraan potilastietojärjestelmään ja vapauttavat näin ollen ajanvaraushenkilökuntaa hoitotyöhön. Palveluhankintana tehtävä ilta-aikainen jononpurku sekä vuokratyövoiman käyttö ovat jo vakiintuneita toimintamalleja.  Omaa henkilökuntaa on kannustettu tekemään lisätyötä mm. esittämällä hoitohenkilökunnalle paikallista sopimusta. Palvelusetelikokeilu on puolestaan ensimmäinen laatuaan koko valtakunnassa.

 

Hammashuollon henkilökunnasta on pula jo pääkaupunkiseudullakin. Tämän vuoden keväällä ei Helsingin terveyskeskuksen avoinna olleisiin hammaslääkärin toimiin saatu terveyskeskushammaslääkäreitä eikä erikoishammaslääkäriä. Ostopalveluita viimeksi kilpailutettaessa ei yksityishammaslääkäreiltä saatu tarvittavaa määrää tarjouksia. Vuokratyöfirmat eivät pysty tarjoamaan pyytämäämme määrää työntekijöitä. Helsingin terveyskeskuksen hammashuollossa on toteutettu eri ammattiryhmien välistä työnjakoa jo pitkään.  Sitä on kehitetty mm. siten, että alle 18-vuotiaiden hammashoitoa on siirretty suuhygienistien toteuttamaksi. Hammaslääkärien työpanosta on näin voitu enenevästi kohdentaa aikuisväestöön.

 

Selitys kantelijan osalta

 

Terveyskeskuksessa on pystytty kiireetöntä hoitoa tarvitseville potilaille tarjoamaan ensimmäinen vastaanottoaika viimeistään kuuden kuukauden päähän yhteydenotosta. Potilaat, joilla kliinisesti todetaan tarve kiireettömäänkin hoitoon, kuten kantelija, joudutaan asettamaan hoitojonoon. Hoitojonossa oli 10.9.2007 yhteensä 8 926 potilasta. Heistä

6 944 oli odottanut kiireettömään jatkohoitoon pääsyä yli kuusi kuukautta; pisimpään jonottaneet ja palvelusetelistä kieltäytyneet ovat jonottaneet hoitoa 19 kk. Hoitojonossa pisimpään oleville on elokuusta 2007 lähtien lähetetty kirje, joissa heiltä tiedustellaan halukkuuttaan vastaanottaa palveluseteli. Huomioitavaa on, että vuoden 2006 alussa hoitojonossa oli 7 560 potilasta, ja hoitoon pääsi seitsemässä kuukaudessa. Vaikka resursseja kunnalliseen suun terveydenhuoltoon on lisätty Helsingissä huomattavasti, niin tilanne ei ole helpottunut, vaan entisestään vaikeutunut. Kunnallisten suun terveydenhuollon palvelujen kysyntä näyttää aina vaan lisääntyvän samalla kun yksityisten palvelujen käyttö näyttää vähentyvän. Terveyskeskus katsoo, että yksityisten palveluiden KELA-korvausten nosto on ainoa keino, jolla tämän hetkistä tilannetta edes jossain määrin voitaisiin helpottaa.

 

Terveyskeskus toteaa, että kantelija, kuten kaikki muutkin hoitojonossa olevat potilaat, on kaikkein kiireettömimmän hoidon osalta laitettu hoitojonoon. Kantelija on nyttemmin kutsuttu hoitojonosta omalla vuorollaan kiireettömään hoitoon. Hän on saanut hoitoa 5.9.2007 suuhygienistin vastaanotolla.

 

Helsingin kaupunki on aktiivisesti hankkinut oman toiminnan tueksi yksityisten hammaslääkärien palveluja sekä hyödyntänyt vuokratyövoimaa välittävien firmojen palveluja. Toimintaprosesseja on kehitetty innovatiivisesti ja omaan toimintaan on etsitty uusia toimenhaltijoita. Nämäkään toimet eivät ole riittäneet vastaamaan edelleen kasvavaan kysyntään. Terveyskeskus korostaa, että tällä hetkellä valtakunnallinen työvoimapula on hammashuollossa sellainen, että vaikka terveyskeskus haluaisi palkata lisää työvoimaa, hankkia lisää ostopalveluita tai vuokrata lisää työvoimaa, niin etenkään hammaslääkäreitä ei ole saatavilla.

 

Stj toteaa, että Khs on 27.8.2007 toimittanut eduskunnan oikeusasiamiehelle terveyskeskuksen selityksen ja oman lausuntonsa kolmen vastaavanlaisen kantelun johdosta.

 

Khn em. päätös syntyi äänin 10-5, vähemmistön (Kantola, Vihervaara, Ojala, Pajamäki ja Vehviläinen) ollessa sitä mieltä, että päätökseksi tulleen lausunnon seuraava kappale:

 

”Kaupunginhallitus yhtyy terveyskeskuksen näkemykseen, että yksityisten ja kunnallisten palvelujen potilaalle maksettavaksi jäävien kustannusten saattaminen lähemmäksi toisiaan eli sekä potilaalle yksityishammashoidosta maksettavien Kela-korvausten samoin kuin kunnan hammashuollosta potilaalta perittävien asiakasmaksujen korottaminen ovat keinoja joilla, kunnan hammashoidon kestämätöntä tilannetta voitaisiin ainakin jossakin määrin helpottaa. Kaupunginhallitus on jo 5.3.2007 tehnyt sosiaali- ja terveysministeriölle esityksen sairausvakuutuskorvausten nostamisesta, mutta vastausta esitykseen ei ole saatu.”

 

olisi tullut hyväksyä seuraavan sisältöisenä:

 

”Kaupunginhallitus toteaa, että potilaalle yksityishammashoidosta maksettavien Kela-korvausten korottaminen on lyhyellä tähtäimellä ainoa keino, jolla kunnan hammashoidon kestämätöntä tilannetta voitaisiin jossakin määrin helpottaa. Kaupunginhallitus on jo 5.3.2007 tehnyt sosiaali- ja terveysministeriölle esityksen sairasvakuutuskorvausten nostamisesta, mutta vastausta esitykseen ei ole saatu. Tilanteen korjaamiseksi pysyvällä tavalla on nostettava hammaslääketieteen opiskelupaikkojen määrää.”

 

Jäsen Ojala esitti vastaehdotukseen seuraavat perustelut:

 

”Terveyskeskuksen näkemys siitä, että kunnan hammashuollosta potilaalta perittävien asiakasmaksujen korottaminen siten, että yksityisten ja kunnallisten palvelujen potilaalle maksettaviksi jäävät kustannukset saatettaisiin lähemmäksi toisiaan, on pienituloisten ihmisten kannalta kestämätön tilanne. Se vain johtaisi siihen, että vähävaraiset ihmiset lakkaisivat käyttämästä kunnallisia palveluja.”

 

Stj toteaa vielä, että terveyskeskuksessa valmistellaan Etelä-Suomen lääninhallituksen 24.8.2007 lähettämän selvityspyynnön johdosta selitystä hammashuollon järjestämisestä. Lääninhallitus toteaa, että Helsingin kaupungin tulee järjestää suun ja terveydenhuoltonsa kaikilta osin voimassaolevan hoitotakuulainsäädön mukaisesti. Muutoin lääninhallitus harkitsee, onko Helsingin kaupunki velvoitettava huolehtimaan näistä velvoitteistaan sakon uhalla kansanterveyslain 43 §:n 2 momentin, lääninhallituslain 8 §:n sekä uhkasakkolain nojalla. Selitys on pyydetty 1.11.2007 mennessä. Asia tulee terveyslautakunnan käsittelyn jälkeen Khn käsiteltäväksi.

 

STJ                                    Kaupunginhallitus päättänee toimittaa eduskunnan oikeusasiamiehelle terveyskeskuksen 11.9.2007 antaman selityksen hammashuollon järjestämistä koskevan kantelun johdosta, ja ilmoittaa omana lausuntonaan yhtyvänsä selityksessä esitettyyn sekä toteavansa vielä seuraavaa:

 

Kaupunginhallitus korostaa, että Helsinki on kohdentanut hammashuoltoon muutaman viime vuoden aikana lisävoimavaroja runsaasti. Uusia virkoja on perustettu 135 vuodesta 2001 lähtien. Ostopalvelujen käyttö aloitettiin vuonna 2001 ja sitä on lisätty vuosittain, niin että tänä vuonna ostopalveluihin käytetään yli 6 milj. euroa. Hammashuollon budjetti on kasvanut vuoden 2002 noin 37 milj. eurosta tämän vuoden 47 milj. euroon (27 %). Terveyslautakunta on edelleen talousarvioehdotuksessaan vuodelle 2008 esittänyt hammashuoltoon lisättäväksi 1,7 milj. euroa jonojen purkamiseksi.

 

Hallituksen esityksen perusteluissa kansanterveyslain muutokseksi, jolla kunnallinen hammashuolto ulotettiin kaikkiin ikäluokkiin, todettiin harhaanjohtavasti, että koko väestön mahdollisuus saada yhteisistä varoista tuettua hammashuoltoa toteutetaan kustannusneutraalisti. Näinhän ei ole tapahtunut, kuten terveyskeskuksen selitys osoittaa.

 

Edelleen hallituksen esityksen perusteluissa todettiin, että ei ole odotettavissa yksityisestä hoidosta tapahtuvaa merkittävää siirtymistä kunnalliseen hammashoitoon. Kuten terveyskeskuksen selityksestä ilmenee, niin tämäkin arvio on ollut harhaanjohtava: kuten oli odotettavissa, siirtymää on tapahtunut runsaasti.

 

Kaupunginhallitus katsoo, että yksityisten ja kunnallisten palvelujen potilaalle maksettavaksi jäävien kustannusten saattaminen lähemmäksi toisiaan eli sekä potilaalle yksityishammashoidosta maksettavien Kela-korvausten samoin kuin kunnan hammashuollosta potilaalta perittävien asiakasmaksujen korottaminen ovat keinoja joilla, kunnan hammas- hoidon kestämätöntä tilannetta voitaisiin ainakin jossakin määrin helpottaa. Kaupunginhallitus on jo 5.3.2007 tehnyt sosiaali- ja terveysministeriölle esityksen sairausvakuutuskorvausten nostamisesta.

 

Kuten terveyskeskuksen selityksestä edelleen ilmenee, hammaslääkäreiden saatavuus on huono. Hammashuollon valtakunnallista työvoimapulaa ei voida ratkaista Helsingin kaupungin keinoin, siihen tarvitaan valtiovallan toimenpiteitä.

 

Edellä olevaan viitaten kaupunginhallitus toteaa Helsingin kaupungin tehneen parhaansa lainsäädännön asettamien velvoitteiden täyttämiseksi, ja esittää, ettei kantelu antaisi aihetta enempiin toimenpiteisiin Helsingin kaupungin osalta.

 

Samalla kaupunginhallitus katsoo, että merkittäviä yhteiskunnallisia uudistuksia koskevan lainsäädännön vaikutukset tulisi arvioida huolellisesti.


 

Kirje eduskunnan oikeusasiamiehelle, jolle kanteluasiakirjat palautetaan sekä pöytäkirjanote terveyslautakunnalle ja terveyskeskukselle.

 

Lisätiedot:
Frantsi Anneli, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36184

 

 

 

 

 


1

KOLMEN OPINTO-OHJAAJAN VIRAN PERUSTAMINEN

 

Khs 2007-1958

 

Opetuslautakunta toteaa (4.9.2007), että Helsingin kaupungin hallintosäännön 11 §:n mukaan virat perustaa ja lakkauttaa kaupunginhallitus lukuun ottamatta kaupunginjohtajan, apulaiskaupunginjohtajan sekä viraston tai laitoksen päällikön virkoja.

 

Lautakunta toteaa, että kuntalain 44 §:n mukaan tehtävää, jossa käytetään julkista valtaa, hoidetaan virkasuhteessa. Tällaista tehtävää varten on perustettava virka. Oppilaitoksissa julkista valtaa käytetään ainakin oppilaaksi otettaessa, kurinpidossa, oppilasarvostelussa ja tutkintojen hyväksymisessä. Näin ollen kunnan palveluksessa olevan opetushenkilöstön tulee olla virkasuhteessa.

 

Helsingin tekniikan alan oppilaitoksessa on kolme opinto-ohjaajaa työsopimussuhteisessa tehtävässä. Koska kyseisten opinto-ohjaajien tehtäviin voi kuulua myös opiskelijoiden opetusta ja arviointia, heidän tulisi olla virkasuhteessa kaupunkiin. Tämän vuoksi opetuslautakunta esittää ko. opinto-ohjaajien työsopimussuhteisten tehtävien muuttamista viroiksi.

 

Opinto-ohjaajien palvelussuhteen ehtoihin sovelletaan kunnallista opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimusta (OVTES). Opinto-ohjaajien palkka ammatillisissa oppilaitoksissa määräytyy OVTES:n osion C 6 §:n mukaan: kokonaispalkkauksessa olevien opinto-ohjaajien peruspalkka on vähintään 2 812,83 euroa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla ja muun tutkinnon suorittaneilla 2 731,92 euroa.

 

Lautakunta toteaa, että edellä esitetyistä virkojen perustamisista ei aiheudu kaupungille lisäpalkkakustannuksia. Lautakunta toteaa lisäksi, että kaikkia niitä henkilöitä, joita muutos koskee, on kuultu muutosten johdosta.

 

Opetuslautakunta päätti esittää, että Khs päättäisi perustaa seuraavat virat:

 

Vakanssinumero

 

viran nimike

047071

opinto-ohjaaja

047100

opinto-ohjaaja

047101

opinto-ohjaaja

 

Sj toteaa, että ehdotus on tarkoituksenmukainen ja että esityksestä on keskusteltu talous- ja suunnittelukeskuksen kanssa.

 

SJ                                       Kaupunginhallitus päättänee perustaa opetusvirastoon sijoitettavaksi 1.10.2007 lukien seuraavat uudet virat työsuhteisten toimien tilalle:

 

Vakanssinumero

 

viran nimike

047071

opinto-ohjaaja

047100

opinto-ohjaaja

047101

opinto-ohjaaja

 

Pöytäkirjanote opetuslautakunnalle sekä talous- ja suunnittelukeskukselle.

 

Lisätiedot:
Vuontisjärvi Tero, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36023

 

 

 

 

 


2

UUDEN JÄSENEN VALINTA HELSINGIN TEATTERISÄÄTIÖ-HELSINGFORS TEATERSTIFTELSE-NIMISEN SÄÄTIÖN HALLITUKSEEN

 

Khs 2004-2633

 

Sj toteaa, että Helsingin teatterisäätiö - Helsingfors teaterstiftelse-nimisen säätiön hallitukseen kuuluu seitsemän Khn nimeämää jäsentä. Khs valitsi 17.1.2005 säätiön hallitukseen edustajiston kevätkokouksesta 2005 kevätkokoukseen 2009 kestäväksi toimikaudeksi seuraavat henkilöt:

 

puheenjohtajaksi Jorma Bergholm

 

jäseniksi

 

Suvi Rihtniemi

Tuula Öhman

Erkki Helaniemi

Anna Kirstinä

Tuija Brax

Pekka Saarnio

 

Säätiön sääntöjen mukaan vähintään yhden jäsenen tulee olla äidinkieleltään ruotsinkielinen.

 

Edellä mainittujen jäsenten lisäksi Helsingin kaupunginteatterin näyttelijäyhdistys valitsee säätiön hallitukseen kaksi neuvottelevaa jäsentä, ohjaajat ja dramaturgit yhden, tanssija yhden ja teknilliset yhden neuvottelevan jäsenen, joilla on hallituksen kokouksissa puhevalta, muttei äänivaltaa.

 

Tuija Brax pyytää (27.8.2007) eroa hallituksen jäsenen luottamustoimesta lisääntyneiden työtehtävien vuoksi.

 

SJ                                       Kaupunginhallitus päättänee

 

myöntää Tuija Braxille eron Helsingin teatterisäätiö - Helsingfors teaterstiftelse-nimisen säätiön hallitukseen jäsenen tehtävästä ja

 

valita uudeksi jäseneksi mainittuun hallitukseen kevätkokoukseen 2009 kestäväksi toimikaudeksi ______.

 

Pöytäkirjanote mainituille henkilöille sekä säätiölle

 

Lisätiedot:
Vuontisjärvi Tero, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36023

 

 

 

 

 


3

LAUSUNNON ANTAMINEN KOULUTUSTA JA TUTKIMUSTA KOSKEVASTA OPETUSMINISTERIÖN KEHITTÄMISSUUNNITELMALUONNOKSESTA

 

Khs 2007-1701

 

Sj toteaa, että opetusministeriön hallinnonalan koulutuksen ja yliopistoissa harjoitettavan tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta annetun asetuksen mukaan valtioneuvosto hyväksyy joka neljäs vuosi suunnitelman hyväksymisvuotta ja sitä seuraavaa viittä kalenterivuotta varten. Edellinen suunnitelma koski vuosia 2003-2008. Helsingin kaupungin kaupunginhallitus antoi siitä lausuntonsa 6.10.2003.

 

Opetusministeriö on laatinut hallinnonalansa koulutuksen ja yliopistossa harjoitettavan tutkimuksen kehittämissuunnitelmaluonnoksen vuosille 2007-2012. Suunnitelmaluonnoksessa käsitellään toimintaympäristön muutoksia, kehittämisen painopistealueita sekä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämistä aihealueittain. Keskeisiksi asioiksi on todettu tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet, koulutuksen laatu, osaavan työvoiman varmistaminen, korkeakoulujen kehittäminen sekä opettajien näkeminen voimavarana.

 

Kaupungin kannalta erityisen tärkeitä ovat sen (omalta osaltaan) ylläpitämät toiminnot: perusopetus, toisen asteen koulutus, ammattikorkeakoulu sekä aikuiskoulutus.

 

./.                   Suunnitelmaluonnos on tämän asian liitteenä 1.

 

Opetusministeriön on pyytänyt luonnoksesta lausuntoa mm. Helsingin kaupungilta ja Helsingin ammattikorkeakoululta 14.9.2007 mennessä. Lausunnon antamiselle on saatu lisäaikaa 24.9.2007 saakka.

 

./.                   Opetuslautakunnan lausunto (4.9.2007) on liitteenä 2, ammattikorkeakoulun (11.9.2007) liitteenä 3 ja suomenkielisen työväenopiston johtokunnan (28.8.2007) liitteenä 4. Ruotsinkielisen työväenopiston johtokunnan lausunto jaetaan erikseen.

 

Sj toteaa, että lausuntoesitys perustuu edellä mainittuihin lauta- ja johtokuntien sekä ammattikorkeakoulun lausuntoihin. Lisäksi lausuntoesityksessä on korostettu tarvetta kehittää yhteistyötä ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen välillä sekä sitä, että yksityisten koulujen määrän lisääminen vaikeuttaisi kuntien oman kouluverkon suunnittelua. Valmistelun yhteydessä käytettävissä ovat olleet myös Espoon ja Vantaan kaupunkien sekä Suomen Kuntaliiton lausuntoluonnokset, joissa on kiinnitetty huomiota pitkälti samoihin asioihin kuin esitetyssä lausunnossa.

 

SJ                                       Kaupunginhallitus päättänee lähettää opetusministeriölle seuraavan lausunnon sekä lausuntoa tarkentavina liitteinä em. hallintokuntien lausunnot.

 

Yleistä

 

Suunnitelmaluonnoksessa on tarkasteltu keskeisiä koulutusalan kysymyksiä valtakunnantasoisesti. Pääkaupunkiseudulla on muusta maasta poikkeavia ominaispiirteitä, jotka vaikuttavat koulutuksen organisointiin ja resursointiin ja siten mahdollisuuteen toteuttaa suunnitelman tavoitteita.

 

Helsingin kaupungin sekä pääkaupunkiseudun kuntien näkökulmasta em. erityispiirteet vaikuttavat mm. koulutustakuun toteuttamiseen siten, että koulutuksessa tulee toteutua seuraavanlaiset tavoitteet ja periaatteet:

 

1                          hyvä ennakointijärjestelmä,

2                          riittävät koulutuspaikat ja joustavuus niiden suuntaamisessa, hyvä ammatillisen koulutuksen organisointi ja yhteistyö,

3                          tehokas opinto-ohjaus ja tiedotus

4                          keskeyttämisen vähentäminen

 

Suunnitelmassa on paljon kannatettavia tavoitteita ja periaatteita. Kokonaisuutena koulutus- ja tutkimus 2007 -2012 on rakennettu hyvin ja kohdistuu koulutuspoliittisesti tärkeisiin kehitettäviin asioihin.

 

Liitteinä olevissa lauta- ja johtokuntien lausunnoissa on yksityiskohtaisia esityksiä suunnitelman tavoitteiden täsmentämisestä tai muuttamisesta. Lisäksi eräiden tavoitteiden osalta on haluttu erikseen ilmaista myös se, että tavoite on kannatettava. Seuraavassa nostetaan esille Helsingin kannalta keskeisimpiä suunnitelmaan liittyviä näkökohtia.

 

3. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittäminen

 

3.1. Väestön koulutustaso

 

Esitetyt tavoitetasot koskien 25 -34 -vuotiaiden perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneiden osuuden nousemista ja työikäisen aikuisväestön osallistumista koulutukseen ovat korkeita ja edellyttävät valtion varojen kohdentamista asiaan.

 

3.3. Koulutuksen tehokkuus, läpäisy ja moninkertainen koulutus

 

Syrjäytymisen ja keskeyttämisen ohella tulisi tuoda esille siitä, miten oppilas/opiskelija saadaan paremmin kiinnittymään kouluun ja miten koulun/ oppilaitoksen henkilöstön kykyä arjen huolenpidosta lisätään. Kuntien panostus edellyttää valtion tukea ja riittävää opinto-ohjaajien koulutusta. Syrjäytymisen vähentämiseksi, kaikkien kouluasteiden läpäisyn parantamiseksi ja keskeyttämisten vähentämiseksi on tarpeen valtion tukitoimin taata riittävä henkilökohtainen opinto-ohjaus sekä oppilas- ja opiskelijahuolto.

 

Suunnitelmassa on esitetty tavoitteeksi vähentää päällekkäiskoulutusta.

On huomioitava, että suorittamalla eri ammattitutkintoja opiskelijat usein hakevat laaja-alaisuutta omaan osaamiseensa. Työelämän kehittämistehtävässä on selvästi tullut ilmi työelämän tarve monialaosaajista.

 

3.4 Rakenteellinen kehittäminen

 

Koulutuksen rakenteellinen kehittäminen tulee toteuttaa koordinoidusti ohjaus- ja rahoitusjärjestelmän kehittämisen kanssa.

 

Kehittämissuunnitelmaluonnoksessa tavoitteena on sekä turvata esi- ja perusopetus lähipalveluna että tarjota perheille mahdollisuus valita lapsilleen sopiva koulutus. Tämä on osittain ristiriitaista, sillä oppilasmäärien vähentyessä kilpailu oppilaista kiristyy, jos halutaan tukea vahvasti vanhempien mahdollisuutta valita lapselleen sopiva opetus. Tutkimusten mukaan kouluvalintapolitiikka voi ylläpitää ja luoda sosiaalista eriarvoisuutta koulujen välille. Uhkana voi myös olla laadukkaan lähikoulutarjonnan supistuminen. Voimassa oleva perusopetuslainsäädäntö korostaa lähikouluperiaatetta, jota ei tule muuttaa. Kunnan tulee myös jatkossa osoittaa oppilaan lähikoulu ja käyttämään kouluverkon osina sekä omia että yksityisiä kouluja. Yksityisten koulujen määrän lisääminen vaikeuttaisi kuntien oman kouluverkon suunnittelua.

 

Lukioverkon kehittäminen ottaen huomioon laajempi alueellinen koulutustarve ja –tarjonta on myönteinen asia. Tavoitteen toteuttaminen edellyttää lainsäädäntömuutoksia, jossa säädetään opiskelijoiden kotikunnan kustannusvastuusta.

 

Nuorisoasteen koulutuksessa on tärkeää kehittää lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen yhteistyötä. Nuorille tulee tarjota mahdollisuus täydentää joustavasti lukio- tai ammatillisen koulutuksen opintoja.

 

Suunnitelmassa nostetaan esille tarve aikuiskoulutuksen kokonaisuudistukselle. Tässä kohdassa olisi hyvä korostaa työelämäyhteistyötä kaikkien oikeutena ja velvollisuutena.

 

3.5. Ohjaus ja rahoitus

 

Kehittämissuunnitelmaluonnoksen mukaan valtionosuusjärjestelmän uudistuksessa vuonna 2010 hallinnonalakohtaiset valtionosuudet poistuvat esiopetuksen, perusopetuksen ja taiteen perusopetuksen osalta. Tämä johtaa todennäköisesti ikäluokkapohjaiseen rahoitusjärjestelmään, jossa rahoitus kohdentuu kunnalle koko ikäluokan osalta ja sen jälkeen rahoitus ohjataan koulutuksen järjestäjille esimerkiksi oppilaiden asuin- tai kotikuntien perusteella.

 

Valtionosuusuudistus tulee toteuttaa siten, että myös uudessa rahoitusjärjestelmässä otetaan huomioon palvelutarpeen erilaisuus, kuten ruotsinkielisen ja vieraskielisen väestön osuus, erityisopetuksen tarve sekä maahanmuuttajaoppilaat ja monipuolisen kielitarjonnan tarve.

 

Helsingille on ominaista myös yksityiskoulujen merkittävä osuus ja koulunkäynti yli kuntarajojen. Nämä tekijät tulisi ottaa huomioon rahoitusjärjestelmää uudistettaessa toiminnallisesti ja hallinnollisten tehtävien osalta tarkoituksenmukaisella tavalla.

 

Rahoitusjärjestelmän uudistus ei saa johtaa esi- ja perusopetuksen osalta oppilaiden koti- tai asuinkunnan ja koulutuksen järjestäjien väliseen korvaus- ja laskutuskäytäntöön. Eräänä vaihtoehtona tulisi selvittää kuntien valtionosuusjärjestelmän yhteydessä toteutettavaa valtakunnallista laskentaa, jossa määrätään kuntien välisten korvausten lisäksi kunnan maksuosuudet yksityisille koulutuksen järjestäjille ja valtiolle. Laskennallisten korvausperusteiden tulisi vastata valtakunnallisia koulutuskustannuksia ja niissä tulisi ottaa nykyisen rahoitusjärjestelmän kaltaiset korvausperusteen korotustekijät huomioon.

 

Kunnille rahoitusjärjestelmän muutoksista mahdollisesti aiheutuva lisätyö on tarpeen korvata kunnille täysimääräisesti.

 

Rahoitusjärjestelmän uudistamisen yhteydessä olisi tarkoituksenmukaista luopua myös 1.8.2008 voimaan astuvasta erillisestä kotikunnan korvausvelvollisuudesta koskien lastensuojelulain nojalla muihin kuntiin sijoitettujen lasten koulunkäyntikustannuksia. Korvausvelvollisuus perustuu todellisiin valtionosuuden ylittäviin kustannuksiin. Tästä on seurauksena hallinnolliselta työltään raskas ja maksujen oikeellisuuden tarkastettavuuden osalta vaikea järjestelmä. Vastuu em. lapsien koulunkäynnin kustannuksista tulisi palauttaa oppilaan asuinkunnalle ja kustannukset ottaa huomioon laskennallisissa korvausperusteissa korotustekijänä.

 

Sairaalaopetuksen osalta tulisi säilyttää nykyinen todellisiin kustannuksiin perustuva kotikuntien korvausvelvollisuus. Erillisten valtionavustusten maksamista vieraskielisten oppilaiden ja maahanmuuttajien opetukseen tulisi myös jatkaa.

 

Nykyistä yksikköhintarahoitusta tulisi kehittää lukiokoulutuksen osalta niin, että koulutuksen järjestäjät saisivat valtionosuutta myös aikuislukioiden aineopiskelijoiden koulunkäyntikustannuksiin.

 

Kehittämissuunnitelmaluonnoksen mukaan ammatillisen peruskoulutuksen ja ammattikorkeakoulujen ohjausta joustavoitetaan siten, että se mahdollistaa resurssien kohdentamisen vapaasti nuorten tai aikuisten tutkintoon johtavaan koulutukseen. Tavoite on kannatettava.

 

Helsingissä sekä nuorten että aikuisten ammatillisen koulutuksen koulutuspaikkoja on kuitenkin kokonaisuutena riittämättömästi. Säätelyjärjestelmän kehittämisessä ja toteuttamisessa tulisi nykyistä paremmin ottaa huomioon alueelliset erot koulutuksen kysynnässä ja työvoiman tarpeessa. Samalla tulisi harkita ammatillisen peruskoulutuksen koulutuspaikkojen säätelyjärjestelmästä luopumista.

 

Huomiota tulisi kiinnittää myös korkeakouluikäisen nuorisoikäluokan kehitykseen, joka kääntyy laskuun vasta kehittämissuunnitelmakauden jälkeen. Ikäluokan alueelliset muutokset tulee ottaa huomioon kehittämissuunnitelmakaudella aloituspaikkoja mitoitettaessa.

 

Tavoitteeksi asetettu tuloksellisuusrahoituksen osuuden lisääminen ammatillisen koulutuksen rahoituksessa merkitsisi muun yksikköhintarahoituksen pienenemistä ja edellyttää rahoituksen perusteena olevien arviontikriteerien ja arviointijärjestelmän uudistamista.

 

Kansalais- ja työväenopistoissa on tarkoitus luopua opetusministeriön suuntaviivaohjauksesta vuonna 2009. Tällöin jää avoimeksi, millaisin valtakunnallisin linjauksin toimintaa ohjataan. Hallitusohjelma linjaa, että toiminnan painopisteet päätetään jatkossa paikallistasolla. Mm. Paras-hankkeen muuttaessa kuntakenttää on tärkeää huolehtia aikuisten yleissivistävien opintojen resursoinnista, johon tarvitaan myös valtakunnallista tahtotilaa taustaksi. Tavoitteena tulisi olla, että nykyinen valtionapulainsäädäntö säilyisi.

 

3.7. Kansainvälistyminen ja 3.8. Maahanmuuttajat

 

Työperusteisen maahanmuuton ja maahanmuuttajien työllistymistä tukeva toimenpideohjelman tekeminen opetusministeriön ja sisäasiainministeriön yhteistyönä on kannatettava asia. Siinä on tärkeä korostaa koko perheen roolia oppivelvollisuusikäisen yhteiskuntaan kiinnittymisessä ja oppimisessa. Pääkaupunkiseudulla monikulttuurisen opetuksen kasvu edellyttää, että valtio osallistuu riittävästi kustannuksiin.

 

Osana pääkaupunkiseudun kaupunkiohjelman vuoden 2006 toimintasuunnitelmaa toteutettiin kansainvälisten perheiden perusasteen koulutusta pääkaupunkiseudulla selvittävä hanke, jonka perusteella Helsingin kaupunginhallitus on esittänyt opetusministeriölle 11.6.2007 eräitä sen toimialaan kuuluvia toimenpiteitä. Pääkaupunkiseudun kuntien yhteisessä selvitystyössä esille tulleet näkökulmat esitetään opetuslautakunnan liitteenä olevassa lausunnossa sivuilla 9-10 siltä osin, kuin tulisi ottaa huomioon kehitettäessä palveluita opetusministeriön koulutusta ja tutkimusta koskevassa suunnitelmassa. Opetuslautakunnan lausunnossa on tuotu esille myös rahoitusta ja opettajien koulutusta koskevat ehdotukset asianomaisissa kohdissa (3.5 ja 3.16)

 

Valmistavassa opetuksessa tarvitaan joustavampia valtionosuuteen oikeuttavia toimintamalleja, esimerkiksi lyhyempää suomen tai ruotsin kielen koulutusta ennen varsinaiseen opetukseen siirtämistä.

 

Aikuiskoulutuksen osalta olisi tarpeen lisätä tavoite, jossa todetaan, että tuetaan yhteiskuntaan integroitumisessa ja työllistymisessä tarvittavan suomen tai ruotsin kielen taidon hankkimista tarjoamalla suomi tai ruotsi toisena kielenä opintoja muun muassa aikuislukioissa. Lisäksi olisi tarpeen lisätä tavoite, jossa aikuiskoulutuksen työnjako vapaan sivistystyön kanssa selkiytetään esim. aineopiskelun ja maahanmuuttajien kotouttamiskoulutuksen osalta.

 

Korkeakoulujen osalta merkillepantavaa on painopisteen asettaminen kansainvälisten kaksois- ja yhteistutkintojen toteuttamiselle. Näiden tavoitteiden mukainen toteuttaminen vaatii korkeakouluilta huomattavia henkilöresursseja ja taloudellisia resursseja, mikä tulisi ottaa huomioon rahoitusratkaisuja tehtäessä.

 

3.9. Koulutuksen ja työelämän yhteydet ja yrittäjyyskasvatuksen edistäminen

 

Myös perusopetuksessa tulisi nykyistä aktiivisemmin kehittää koulun ja työelämän yhteistyötä, jotta oppilaille muodostuisi laajempi ja monipuolisempi kuva työelämästä.

 

3.10 Tutkinnot

 

Tavoite, jossa todetaan, että yleinen jatko-opintokelpoisuus yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin laajennetaan tarkoituksenmukaisella tavalla koskemaan ammatti- ja erikoisammattitutkinnon suorittaneita, on kannatettava. Tärkeää on varmistaa, että opiskelijoilla on jatko-opintojen suorittamiseen tarvittavat riittävät valmiudet.

 

Ylemmät amk-tutkinnot nostetaan suunnitelmassa merkittäväksi jatkokoulutusväyläksi perustutkinnon ammattikorkeakoulussa suorittaneille. Suunnitteilla ei kuitenkaa ole aloituspaikkojen lisäystä. Pääkaupunkiseudun osaamistarpeeseen nähden ylempien amk-tutkintojen volyymi on aivan liian pieni suhteessa niihin kohdistuvaan kysyntään.

 

3.11. Laatu ja laadunvarmistus

 

Kohdassa todettu tuntijaon tarkistus on kannatettava asia, mutta opetussuunnitelman perusteiden uudistusta ja erityisesti oppilasarvioinnin kriteereiden tarkistamista tulisi vielä harkita. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet annettiin vuonna 2004 ja otettiin käyttöön viimeisillä luokilla vasta syksyllä 2006. Valtakunnalliset perusopetuksen 9.luokan päättöarvioinnin kriteerit otettiin käyttöön ensimmäisen kerran kevään 2007 arvioinnissa. Näin ollen on ennenaikaista arvioida näiden kriteereiden vaikutusta arviointiin.

 

Taito- ja taideaineiden opetustuntien lisäys edellyttää nykyisen tuntijaon muutosta. Valinnaisuuden vähenemisen johdosta kovin laajaa taito- ja taideaineiden valinnaisuutta ei nykyisellä tuntijaolla ole mahdollista toteuttaa. Opetustuntien kokonaislisäys edellyttää valtion rahoituksen kasvattamista.
 

3.13. Opetuksen kehittäminen

 

Suomalaisen koulutusjärjestelmän yksi vahvuus on vallan ja vastuun säilyttäminen kunta- ja koulutasolla. Tätä ei tule murtaa laadun seurannan välineitä kehitettäessä. Koulun koko oppimisympäristön kehittäminen ja koulun henkilöstön osaamisen parantaminen sekä moniammatillinen yhteistyö ovat avaintekijöitä, joihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota.

On kannatettava tavoite, että ikäluokkien pienentymisestä vapautuvat voimavarat käytetään koulutuksen laadun kehittämiseen. Voimavarojen uudelleenkohdentaminen on tarkoituksenmukaista jättää koulutuksen järjestäjän omalle vastuulle.

 

Joustava perusopetus tulisi nähdä kaikille vuosiluokille ulottuvana toimintana eikä sitä tulisi rajata vain vuosiluokille 7-9.

 

3.14 Yhteyskunnan eheys ja aktiivinen kansalaisuus

 

Vapaata sivistystyötä käsitellään suunnitelmassa lähinnä kappaleissa 3.5 ja 3.14 erillään muusta aikuiskoulutuksesta. Aikuiskoulutuksen aluetta tulisi tarkastella yhtenä kokonaisuutena ja vapaan sivistystyön näkökulma huomioida kaikissa suunnitelman aikuiskoulutusta koskevissa kohdissa.

 

3.16. Opetushenkilöstö

 

Suunnitelmassa todetaan, että koulutuksen järjestäjälle säädettäisiin velvoite huolehtia siitä, että henkilöstö saa säännöllisesti ammatillista osaamista parantavaa täydennyskoulutusta. Mikäli koulutuksen järjestäjän päätösvaltaan puututtaisiin asettamalla velvoitteita, tulisi valtion tällöin rahoittaa lisävelvoitteet valtionosuuksina. Työnantajalle kuuluu koulutuksen sisällöllinen ja rakenteellinen päätösvalta. Tätä ei tule siirtää valtion tehtäväksi.

 

Opettajankoulutuksessa on huolehdittava siitä, että koulujen ja oppilaitosten palvelukseen on saatavilla riittävä määrä kelpoisia opettajia. Yleissivistävän koulutuksen puolella on erityisesti puutetta kelpoisista erityisluokanopettajista ja ruotsinkielisestä opettajistosta. Pääkaupunkiseudulla tarvitaan edelleenkin poikkeuskoulutusta koskien esim. luokanopettajia, erityisopettajia ja opinto-ohjaajia. Opettajankoulutusta tulee kehittää muuttuvan toimintaympäristön mukana. Valmistuvilla opettajilla tulisi olla nykyistä paremmat taidot varsinkin monikulttuuristen oppilaiden opettamiseen sekä toimimisessa moniammatillisessa verkostoissa. Myös korkeakoulujen kansainvälistymisen tavoitteita tulisi tukea opettajankoulutuksessa.

 


3.17. Tietoon perustuva päätöksenteon tukeminen

 

On kannatettavaa, että koulutuksen ulkopuolista arviointitoimintaa selkeytetään ja kehitetään yhteiset valtakunnalliset perusindikaattorit kuntien koulutuksen kehittämisen tueksi. Tavoitteena voisi myös jatkossa olla joidenkin keskeisten arviointien toteuttaminen keskitetysti valtion toimesta ja rahoituksella.

 

Kirje opetusministeriölle sekä pöytäkirjanote jäljennöksin esityslistatekstistä opetuslautakunnalle, ammattikorkeakoululle sekä suomen- ja ruotsinkielisen työväenopiston johtokunnille.

 

Lisätiedot:
Vuontisjärvi Tero, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36023

 

 

LIITTEET

Liite 1

Koulutus ja tutkimus 2007-2012 -luonnos

 

Liite 2

Opetuslautakunnan lausunto 4.9.2007

 

Liite 3

Ammattikorkeakoulun lausunto 11.9.2007

 

Liite 4

Suomenkielisen työväenopiston johtokunnan lausunto 28.8.2007