HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS

ESITYS HELSINGIN LEIJONA OY -NIMISEN YHTIÖN PERUSTAMISEKSI KAUPUNGINTALOKORTTELEIDEN KEHITTÄMISTÄ VARTEN

Khs 2007-1679

Kiinteistölautakunta toteaa (26.6.2007) seuraavaa:

Kiinteistölautakunta kehotti 17.4.2007 kiinteistövirastoa selvittämään ns. kaupungintalokortteleiden toiminnallista kehittämistä yhtiö-mallin perusteella.

Kaupungintalokorttelit käsittää korttelissa K 32 (Dromedaari) sijaitsevan Uschakoffin talon (Jugendsali ym.), korttelin K 31 (Sarvikuono, mm.
Kiseleffin talo), korttelin K 30 (Leijona, mm. kaupungintalo) ja osan korttelissa K 4 (Elefantti, mm. kiinteistövirasto) sijaitsevista taloista.

Rakennuskannan kunto vaihtelee heikosta hyvään. Heikoimmassa tilassa ovat Elefantti-korttelin rakennukset. Sarvikuonokorttelissa Kiseleffin talo ja Sunnin talo ovat tyydyttävässä kunnossa. Muut rakennukset ovat pääosin hyvässä tai tyydyttävässä kunnossa.

Kortteleiden yhteenlaskettu kaupungin hallussa oleva kokonaisala on noin 57 000 m². Alustavan kiinteistöjen arvolaskelman perusteella rakennusten teknillinen nykyarvo on noin 100 miljoonaa euroa ja korjausvastuuta on kertynyt noin 70 miljoonaa euroa. Merkittävimmät peruskorjaustarpeet ovat Lampan talossa, Elefanttikorttelin taloissa ja Kiseleffin talossa. Rakennuksista ei ole vielä tehty tarkempia kuntokartoituksia, mutta peruskorjauksissa on kyse arviolta 40–50 miljoonan euron korjaustarpeista jossain vaiheessa. Lisäksi tilojen käyttötarkoituksen muutokset nostavat korjauskustannuksia huomattavastikin.

Kehittämisen tavoitteet

Kaupungintalokortteleiden kehittämisen tavoitteena on saada alue elävöitettyä. Tilojen käytettävyys kaupungin omien tarpeiden ja yksityisen liiketoiminnan vaatimusten osalta tulee varmistaa. Investointien tulee olla kannattavia ja rakennusten arvon säilyttäviä.

Hallintomallivaihtoehtoja

Kehittäminen tilakeskuksen hallinnassa

Perinteinen tapa kaupungin toimitilojen toteutuksessa on ollut toteutus suoraan kaupungin omistukseen. Suorassa omistuksessa investoinnin rahoitus tulee kaupungin talousarvion kautta ja tilojen vuokrauksessa noudatetaan kiinteistölautakunnan päättämiä menettelyjä.

Tilakeskuksen toiminta ja organisaatio on tehty lähinnä kaupungin omassa käytössä olevia tiloja varten, eikä sovellu hyvin yksityisen liiketoiminnan kehittämiseen.

Normaali kiinteistöyhtiö

Kiinteistöyhtiö-mallissa kaupunki siirtäisi alueen rakennukset apporttina, kaupalla tai niiden yhdistelmällä perustettavalle tai jo olemassa olevalle kiinteistöyhtiölle. Tällä hetkellä voimassa olevan lain mukaan kaupungin suorassa omistuksessa olevien toimitilojen siirtämiseen kunnan omistamalle yhtiölle sovelletaan määräaikaista vapautusta varainsiirtoverosta (4 %). Tässä tapauksessa on kuitenkin epävarmaa voitaisiinko verovapaussäännöstä soveltaa. Yhtiö suunnitteluttaisi kohteet, ottaisi lainaa, rakennuttaisi kohteet ja vuokraisi edelleen käyttäjille. Mallissa myös kaupungin käytössä olevat tilat tulisivat yhtiön hallintaan ja yhtiö vuokraisi nämä tilat hallintokunnille. Normaalin kiinteistöyhtiön ongelma on verotuksessa. Yhtiön poistopohjan loppuessa yhtiö joutuu maksamaan tuloveroa valtiolle.

Mallin hyvänä puolena on, että kiinteistöjen omistus ja määräysvalta säilyy kaupungilla. Kaupungin talousarviovaroja ei sitoudu korjauksiin. Huonona puolena on verotus ja kaupungin omien tilojen korjauskustannusten siirtäminen tulevaisuudessa maksettaviksi lainakustannuksiksi.

Normaali yhtiö

Normaalissa osakeyhtiö-mallin mukaisessa yhtiössä olisi mahdollista, että yhtiö kehittäisi toimintaa ja vuokraisi kaupungin ulkopuoliseen käyttöön tulevat tilat tilakeskukselta pitkäaikaisella vuokrasopimuksella. Sen jälkeen yhtiö muuttaisi ja korjaisi ulosvuokrattavat tilat ja vuokraisi ne edelleen vuokralaisille. Yhtiö joutuisi hankkimaan lainoja ja koska yhtiöllä ei olisi asettaa kiinteistöjä lainojen vakuudeksi, yhtiön tulisi nähtävästi saada lainoille kaupungin takaus. Kaupungin omaan käyttöön jäävien tilojen korjaus ja rakennusten peruskunnon vaatimat korjaukset jäisivät tilakeskuksen vastuulle. Koska yhtiön tase olisi hyvin heikko ja poistopohja vähäinen, yhtiö joutuisi nähtävästi tilanteisiin, joissa se joutuisi mahdollisesti maksamaan tuloveroa valtiolle. Yhtiön tekemät korjauskulut parantaisivat kuitenkin yhtiön tasetta ja poistopohjaa. Verotukselliset ongelmat on mahdollista ainakin osittain hoitaa kaupungin perimän vuokran porrastuksella.

Mallin hyvänä puolena on yhtiön kevytrakenteisuus, rakennusten jääminen kaupungin suoraan omistukseen ja tilojen määräysvallan säilyminen kaupungilla. Huonona puolena on mahdollinen verotus, vakuuksien vähäisyys ja taloudellinen heikkous.

Keskinäinen kiinteistöyhtiö

Keskinäisessä kiinteistöyhtiössä rakennusten siirto yhtiölle, suunnittelu, rahoitus ja toteutus tapahtuisi samoin kuin normaalissa kiinteistöyhtiössä. Myös varainsiirtoverokohtelu olisi samanlainen. Ero normaaliin kiinteistöyhtiöön on siinä, että keskinäisessä kiinteistöyhtiössä osakkeiden haltija (tilakeskus) maksaa yhtiölle yhtiön kulujen mukaista vastiketta ja vuokraa tilat käyttäjille. Mahdolliset voitot tai tappiot siirtyvät suoraan tilakeskukselle. Koska kaupunki ei ole tuloverovelvollinen, mahdollisesta voitosta ei tulisi veroseuraamuksia. Mallissa vuokraus tapahtuisi tilakeskuksen kautta ja olisi siinä mielessä samanlainen kuin suorassa omistuksessa olevat kohteet. Kaupungin käytössä olevat tilat olisi mahdollista siirtää myös Koy Helsingin toimitilojen omistukseen.

Mallin hyvänä puolena on, että kiinteistöjen omistus ja määräysvalta säilyy kaupungilla. Kaupungin talousarviovaroja ei sitoudu korjauksiin. Huonona puolena on kaupungin omien tilojen korjauskustannusten siirtäminen tulevaisuudessa maksettaviksi lainakustannuksiksi ja keskinäisen kiinteistöyhtiön kankeus liiketilojen vuokrauksessa.

Kommandiittiyhtiö

Kommandiittiyhtiössä tulee olla vähintään kaksi yhtiömiestä, joista yksi vastuunalainen yhtiömies ja yksi äänetön yhtiömies. Mallissa kaupunki olisi vastuunalainen yhtiömies ja äänetön yhtiömies voisi olla nimellisessä osuudella jokin kaupungin yhtiö. Verotuksellisista syistä johtuen tarvittaneen myös ulkopuolinen yhtiömies. Kommandiittiyhtiömallissa rakennukset siirrettäisiin yhtiön omistukseen tai vain vuokrattaisiin yhtiölle. Suunnittelu, rahoitus ja toteutus tapahtuisi samoin kuin kiinteistöyhtiömallissa. Myös varainsiirtoverokohtelu olisi samanlainen. Tilojen vuokraus tapahtuisi samoin kuin normaalissa kiinteistöyhtiössä eli yhtiö vuokraisi tilat.

Kaupungin omistaman kommandiittiyhtiön verotuskohtelu on osittain epäselvä ja se vaatisi verottajan ennakkolausunnon.

Perustettavaksi ehdotettava yhtiö

Kaupungintalokortteleiden elävöittäminen ja kehittäminen kaupungin omistuksessa on perusteltua tehdä yhtiömuotoisena. Suuren, noin 57 000 m²:n suuruisen kiinteistöomaisuuden siirtäminen kaupungilta apporttina perustettavalle yhtiölle olisi periaatteessa hyvin merkittävä päätös. Kiinteistöjen kehittäminen ei välttämättä vaadi kiinteistöjen omistuksen siirtoa yhtiölle ainakaan alkuvaiheessa. Hankkeen suunnittelemiseksi ja kehittämiseksi voitaisiin perustaa kaupungin omistama kehittämisyhtiö ja vuokrata sille kortteleiden elävöittämisen kannalta tarpeelliset tilat pitkäaikaisilla vuokrasopimuksilla. Mikäli myöhemmin katsotaan tarpeelliseksi siirtää myös kiinteistöjen omistusta yhtiölle, yhtiö voidaan muuttaa kiinteistöyhtiöksi ja siirtää sille kiinteistöjen omistus esimerkiksi apporttina.

Kaupungin toimiessa kehitysyhtiön omistajana taloudellisesti edullisin ja kevytrakenteisin yhtiömuoto olisi normaali osakeyhtiö, jolle tilakeskus vuokraisi ulosvuokrattavat tilat yhtiön ulosvuokrattavien tilojen mukaisessa aikataulussa.

Yhtiön osakepääoman tulisi olla alkuvaiheessa vähintään 1 miljoona euroa, niin että se pystyy tilaamaan tarvittavan kehittämistyön ja palkkaamaan hankkeen kehittämisen edellyttämät suunnittelijat.

Yhtiön toiminta Hankkeen suunnittelu- ja kehittämisvaiheen aikana yhtiön perusrakenteen tulisi olla kevyt ja kehittämiseen liittyvät palvelut kannattaisi ostaa ulkoa. Helsingissä toimii jo joitakin kiinteistökehitykseen erikoistuneita yrityksiä. Yhtiö voisi kilpailuttaa ja tehdä sopimuksen jonkin kiinteistöjen kehittämisyrityksen kanssa. Yhtiön rakennuttamistoimintaan liittyvät palvelut yhtiö ostaisi joko kaupungin omalta organisaatiolta tai hankkisi ulkoa. Yhtiön toimitusjohtaja- ja isännöintipalvelut voisi olla osa-aikaisesti ostettu palvelu joltakin kaupungin yhtiöltä tai yksityiseltä yritykseltä. Yhtiön taloushallinto voisi myös olla ostettu palvelu. Jos yhtiölle siirretään rakennukset apporttina, yhtiö tilaa huoltopalvelut kilpailun perusteella. Mikäli yhtiö toimii vuokratiloissa, huoltopalvelujen hoitaminen sovitaan erikseen tilakeskuksen ja yhtiön välillä. Siivouspalvelut liittyisivät yleensä vuokrasopimuksiin.

Yhtiömuoto voisi olla kehitysvaiheessa kevytrakenteinen normaali osakeyhtiö. Tarvittaessa yhtiörakennetta voidaan muuttaa myöhemmin siten, että yhtiöstä muodostetaan keskinäinen kiinteistöyhtiö.

Yhtiön hallitus olisi päätöksenteon kannalta ratkaisevassa asemassa. Hallituksen tulisi ainakin kehittämis- ja rakentamisvaiheessa olla asiantuntijoista koostuva.

Kehittämisen periaatteet

Liiketaloudellisesti olisi perusteltua edetä keskustasta ulospäin ja alemmista kerroksista ylöspäin. Kaupungin kannalta olisi hyvä jos Kluuvikadun ja Unioninkadun välinen alue saataisiin nopeasti elävöitettyä. Kaupungin tiloissa eteneminen olisi kannattavaa tehdä Unioninkadulta Katariinankadulle päin. Elävöittämisen ja liiketoiminnan kannalta olisi hyvä saada kortteleiden läpi yleiseen käyttöön jalankulkuakseli, mielellään Kluuvikadulta Helenankadulle saakka, mutta ainakin Unioninkadulta Katariinankadulle. Kaduntaso- ja kellarikerrosten elävöittäminen antaisi ylempien kerrosten jalostamiselle paremmat edellytykset. Elävöittämisen kannalta katutason kerrosten merkitys on ensiarvoisen tärkeä. Ylempien kerrosten käytössä kannattaa ottaa huomioon kaupungin toiminnalliset ja taloudelliset kokonaisintressit.

Toiminnan kehittämisen kannalta tärkeää olisi löytää yhtenäinen liikeidea ja brändi, jonka puitteissa toimintaa kehitetään yhdessä liiketalouden kehittämiskonsultin, arkkitehtien, kaavoittajan, museoviranomaisten ja tulevien käyttäjien kesken. Samalla tulisi ottaa huomioon myös kaupungintalokorttelin ympäristön kehittämistoiminta.

Lautakunta esittää, että kaupungintalokortteleiden kehittämistä, elävöittämistä ja ulosvuokrattavien tilojen hallinnointia varten kaupunki perustaisi Helsingin Leijona Oy ‑nimisen yhtiön.

Kaj toteaa, että kiinteistölautakunnan esitykseen pohjautuva päätösesitys on valmisteltu yhteistyössä talous- ja suunnittelukeskuksen ja kiinteistöviraston kanssa. Kj on aiemmin erikseen asettanut työryhmän selvittämään kaupungin omien toimintojen sijoittelua ja järjestämistä keskustakorttelien alueella, jotta rakennusten avaaminen kaupunkilaisten ja matkailijoiden käyttöön on yhteensovitettavissa aikataulullisesti kehitysyhtiön tilojenkäyttölinjausten kanssa.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee

- perustaa kaupungintalokortteleiden kehittämistä, elävöittämistä ja ulosvuokrattavien tilojen hallinnointia varten Helsingin Leijona Oy – Helsingfors Lejon Ab -nimisen yhtiön,

- hyväksyä yhtiölle esityslistan tämän asian liitteenä olevan luonnoksen mukaisen yhtiöjärjestyksen ja perustamissopimuksen,

- merkitä yhtiön koko osakekannan ja myöntää vuoden 2007 talousarvion tililtä 8 22 19 arvopaperit 1 miljoona euroa, hallintokeskuksen oikeuspalveluille osakepääoman maksamista varten,

- nimetä yhtiön hallitukseen puheenjohtajaksi kehittämispäällikkö Harri Kauppisen ja jäseniksi toimistopäällikkö Jaakko Staufferin, talousarviopäällikkö Tuula Saxholmin, apulaiskaupunginsihteeri Riitta Venesmaan sekä

–

- nimetä yhtiön tilintarkastajiksi tarkastuslautakunnan nimeämänä KHT-yhteisö Ernst & Young Oy:n, päävastuullisena tilintarkastajana KHT, JHTT Tiina Lind.

Pöytäkirjanote päätöksessä mainituille, hallintokeskuksen oikeuspalveluille, talous- ja suunnittelukeskukselle, kiinteistölautakunnalle ja tarkastuslautakunnalle.

Lisätiedot:
Raunila Marjatta, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36683

LIITTEET	Liite 1	Yhtiöjärjestysluonnos 15.8.2007
	Liite 2	Perustamissopimusluonnos 15.8.2007

3.9.2007 pöydälle pantu asia

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE PXXXX XXXX:N POIKKEAMISHAKEMUKSESTA

Khs 2007-1544

XXXX XXXX pyytää (13.3.2007) poikkeamislupaa 40. kaupunginosan (Suutarila, Töyrynummi) korttelin nro 40180 tontille nro 21 (osoite Yläkaskentie 29) asuinrakennuksen laajentamiseksi niin, että poiketaan vähäistä suuremmin asemakaavassa osoitetusta rakennusoikeudesta. Hakija hakee lupaa saada muuttaa asuinrakennuksen ja talousrakennuksen välinen katettu tila sisätiloiksi.

Hakija perustelee hakemustaan sillä, että rakennusfysikaalisesti tila tarvitsee sääsuojauksen, avotila kuluttaa runsaasti energiaa ja ulkoseinän vaipan alat ovat suuria. Hakijan mukaan myös pesutiloihin siirtyminen avotilan kautta häiritsee asukkaita ja naapureita.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (11.6.2007), että haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

Selostus Alueella on voimassa 27.11.2002 vahvistettu asemakaava nro 11074. Asemakaavan mukaan tontti on erillispientalojen korttelialuetta (AO). Tonttitehokkuusluku e = 0,25 ja enimmäiskerrosluku kaksi. Kerrosalasta saadaan enintään 60 % sijoittaa yhteen kerrokseen. Rakennusten vähimmäisetäisyys tontin rajasta on 4 m, ellei rakennusrajoin toisin määrätä. Kerrosalan lisäksi saa rakentaa erillisiä talous- ja autosuojatiloja enintään 25 m²/ asunto, kuitenkin enintään 20 % asemakaavassa sallitusta kerrosalasta sekä kylmää kuistitilaa, kasvihuonetta tms. enintään 10 % asemakaavassa sallitusta kerrosalasta. Asuinrakennuksesta erillään olevan autosuojan ja talousrakennuksen, jonka koko on enintään 40 m², saa rakentaa rakennusalan ulkopuolelle. Talousrakennukseen saa sijoittaa kerrosalaan laskettavia asuintiloja. Asemakaava sisältää myös varsin yksityiskohtaisia määräyksiä mm. rakennusten enimmäismitoista, julkisivumateriaaleista ja kattomuodosta.

Tontti 40180/21 on laajuudeltaan 519 m², joten sen kerrosala on 129,7 m².

Nyt tontilla on kaksikerroksinen paritalo, jonka kerrosala on 132,3 m². Ulkoseinän paksuuden 250 mm ylittävä osa saadaan maankäyttö- ja rakennuslain perusteella rakentaa rakennusoikeuden lisäksi, joten asuinrakennuksen kerrosala on lain mukainen. Lisäksi tontille on rakennettu 25,9 m² saunaosastoja, jotka tässä on laskettu talousrakennustilaksi, ja 12,9 m² viherhuoneita. Tilat ovat asemakaavan mukaisia tiloja. Tontille on vielä rakennettu 6,4 m² varastotilaa. Lähiympäristön tonteilla on suhteellisen yhtenäistä jälleenrakennuskauden rakennuskantaa.

Hakijan tarkoituksena on rakentaa asuinrakennuksen ja talousrakennuksen välinen katettu tila sisätiloiksi.

Haettu toimenpide poikkeaa asemakaavasta siten, että rakennusoikeus tontilla ylittyy. Rakennusoikeus on jo ylitetty tontilla 6,4 m² varastotilojen rakentamisella, mikä on 4,9 % rakennusoikeudesta. Rakennusoikeuden uusi ylitys, jota poikkeamishakemus nyt koskee, on 11,1 m² eli 8,6 % rakennusoikeudesta. Varastotilojen ja hakemuksen mukaisen laajennuksen muodostama rakennusoikeuden kokonaisylitys tontilla olisi siis 13,5 % eli poikkeamista ei voida pitää vähäisenä.

Osallisten kuuleminen Hakemuksesta on tiedotettu naapureille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä nro 104 (18.4.2007). Heille on varattu tilaisuus kirjallisen muistutuksen tekemiseen. Kaikkien kuuden naapuritontin omistajat vastustavat asemakaavasta poikkeamista. Sen lisäksi 11 muuta Yläkaskenkujan asukasta on allekirjoittanut muistutuskirjeen, jossa he ilmoittavat yhtyvänsä hakijan kiinteistön lähinaapureiden allekirjoittamaan muistutukseen. Laajempi kuuleminen ei ole tarpeen, koska poikkeamisella ei ole vaikutuksia laajemmalle.

Lausunto Yläkaskentien, Yläkaskenkujan ja Uudisraivaajantien alueella on yhtenäinen tonttitehokkuus e = 0,25 koko kaava-alueella. Alueen asemakaavassa nro 11074 on otettu huomioon sen varsin yhtenäinen jälleenrakennuskauden rakennuskanta, joka on suojeltu asemakaavamääräyksin ja johon sopeutuvaksi myös alueelle sallittu täydennysrakentaminen on ohjeistettu mm. rakennuksen kokoa, muotoa ja materiaaleja koskevin määräyksin.

Rakennusoikeus tontilla 40180/21 on jo ylitetty varastotilojen rakentamisella, kun rakennusluvassa on myönnetty lupa 6,4 m² varastotilan rakentamiselle. Tämän 4,9 % ylityksen hyväksyessään rakennuslautakunta on käyttänyt sille kuuluvaa harkintavaltaa, joka sillä on vähäisissä, enintään 5 %, poikkeamissa.

Kaupunkisuunnitteluviraston näkemyksen mukaan asuinalueilla, joilla on yhtenäinen tonttitehokkuus, ei ole mahdollisuutta puoltaa vähäistä suurempaa poikkeamista tontille sallitusta rakennusoikeudesta muuten, kuin erityisen perustellusta syystä. Riittävä syy voisi olla mm. rakennussuojelu, jolloin esim. arvokkaan rakennuksen säilyttäminen tontilla asemakaavan vastaisesti saattaisi olla mahdollista, tai erityisen voimakas liikennemelu. Normaalilla omakotitontilla, jolle on suunniteltu uudisrakennus, ei tällaista perustetta ole ja poikkeamisen puoltaminen veisi pohjan koko alueen yhtenäiseen tonttitehokkuuteen perustuvalta tontinomistajien tasapuoliselta kohtelulta. Yläkaskentien alueella on uudisrakentamisen mittakaava pyritty kaavamääräyksin pitämään vanhan ympäristön mukaisena. Rakennusten kokoa kasvattavat rakennusoikeuden ylitykset olisivat tälle pyrkimykselle vastakkaisia. Näin ollen haettu toimenpide aiheuttaa haittaa kaavan toteutukselle ja vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista.

Poikkeamisen myöntämiselle ei ole maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämää erityistä syytä.

Ympäristön tontinomistajat vastustavat hanketta.

Kaupunkisuunnitteluvirasto ei puolla hakemusta.

Kaupunkisuunnittelulautakunta on 7.6.2007 merkinnyt tiedoksi edellä olevan lausunnon.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että hakijalle varataan hallintolain 34 §:n nojalla tilaisuus antaa vastineensa tästä lausunnosta kaupunginhallitukselle 6.7.2007 mennessä.

Kaj toteaa, että XXXX XXXX on toimittanut vastineensa hallintokeskukseen 13.6.2007 ja vastineen täydennyksen 30.8.2007. XXXX katsoo, että kaupunkisuunnitteluviraston lausunto on siltä osin virheellinen, kun siinä lausutaan, että poikkeamisen myöntämiseksi ei ole maankäyttö- ja rakennuslain esittämää erityistä syytä. XXXX on hakemuksessaan esittänyt erityiseksi syyksi rakennuksen suojaamisen säävaikutuksilta, käyttäjän ja naapureiden esteettiset syyt ja energiataloudelliset syyt.

XXXX toteaa, että MRL 171 § edellyttää poikkeamiselta, riippumatta rakennusoikeuden esittämistavasta, erityisiä syitä. XXXX:n mukaan kaupunkisuunnitteluvirasto kuitenkin katsoo, että kaavoitusratkaisusta riippuen poikkeamiselle edellytetään erityistä syytä tai vielä tätäkin painavampaa, erityisen perusteltua syytä. XXXX katsoo, että kaupunkisuunnitteluviraston näkemys on lain vastainen.

XXXX katsoo lisäksi, että kaupunkisuunnitteluviraston esitys käytetystä kerrosalasta naapureiden kuulemisen yhteydessä oli hyvin tarkoitushakuinen. Kerrosalaa ei ole ylitetty alkuperäisessä rakennusluvassa kuin kylmien ulkovarastoiden osalta 4,9 %. Tämän ylityksen on vahvistanut rakennuslautakunta. Nyt kyseessä olevan poikkeamisen yhteydessä kaavoitusvirasto laski kaikki poikkeamisen ja aiemmat hyväksytyt neliöt yhteen. Naapureiden kuulemisessa oli todettu haettavan suurta rakennusoikeuden ylitystä 13,5 %, vaikka poikkeamishakemuksen kohteena oleva ylitys on 8,4 %.

XXXX toteaa lopuksi, että rakennuskohteessa yritettiin 28.5.2007 pitää lopputarkastus. Rakennusvalvonnan tarkastaja oli erittäin huolestunut rakenteiden suojaamisesta säävaikutuksilta. Arvion mukaan ongelma poistuisi, jos aukkoon saisi oven. Samaan asiaan oli kiinnitetty huomiota jo käyttöönottotarkastuksessa.

Kaj viittaa kaupunkisuunnitteluviraston 11.6.2007 asiassa lausumaan ja toteaa, että vastineissa ei ole esitetty sellaisia seikkoja, jotka vaikuttaisivat asian ratkaisuun. Vastineet ovat tämän asian liitteenä 3.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee, ettei se puolla Uudenmaan ympäristökeskukselle annettavassa lausunnossaan poikkeamisen myöntämistä XXXX XXXX:lle haettuun toimenpiteeseen 40. kaupunginosan korttelissa nro 40180 sijaitsevalle tontille nro 21.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle ja rakennusvalvontavirastolle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITTEET	Liite 1	Ympäristökartta
	Liite 2	Asemapiirros
	Liite 3	XXXX XXXX:n vastine

3.9.2007 pöydälle pantu asia

LAUSUNTO YMPÄRISTÖMINISTERIÖLLE EHDOTUKSESTA MAANKÄYTTÖ- JA RAKENNUSLAIN MUUTOSTA KOSKEVAKSI HALLITUKSEN ESITYKSEKSI

Khs 2007-1657

Ympäristöministeriö pyytää (26.6.2007) Helsingin kaupungin lausuntoa ehdotuksesta maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) muutosta koskevaksi hallituksen esitykseksi 31.8.2007 mennessä. Lausunnolle on saatu lisäaikaa 5.9.2007 saakka.

./. Ympäristöministeriön lausuntopyyntö ja muutosehdotus ovat esityslistan tämän asian liitteenä.

Asiasta on pyydetty lausunnot kaupunkisuunnitteluvirastolta, rakennusvirastolta, kiinteistövirastolta, rakennusvalvontavirastolta, hallintokeskuksen oikeuspalveluilta sekä kaupunginmuseolta.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (15.8.2007) seuraavaa:

Kaupunkisuunnitteluviraston tehtäväalueeseen kuuluvat ehdotukset poikkeamisvallan täsmentämisestä (171 § 2 mom. 2 kohta), alueellisesta poikkeamisesta (171 § uusi 5 mom. ja 172 § uusi 3 mom.) ja purkamisluvan ja rakennusluvan välisen suhteen selkeyttämisestä (135 § uusi 3 mom. ja 192 § uusi 3 mom.).

Poikkeamisvallan täsmentäminen rakennusoikeuden ylitystapauksissa

Poikkeamisvallan täsmentäminen ehdotetulla tavalla niin, että rakennusoikeuden ylitys tarkoittaa tonttikohtaista rakennusoikeutta eikä tontin rakennusoikeuden jakautumaa, on tarpeellista ja selventää säännöstä oikealla tavalla.

Alueellisen poikkeamisen mahdollistaminen

Maankäyttö- ja rakennuslakiin ehdotettu lisäys, joka tekee mahdolliseksi alueellisen poikkeamispäätöksen käytön ennen kaikkea ullakkorakentamisessa, on erittäin tarpeellinen. Rakennuslain aikana aloitettu, ullakkorakentamista koskeva alueellinen poikkeamismenettely Helsingin kantakaupungissa on jatkunut myös maankäyttö- ja rakennuslain aikana, vaikka lakiin ei sisältynyt sitä koskevaa säännöstä. Nyt esitetty lainmuutos selkeyttää tilannetta.

Helsingissä on myönnetty lisäksi alueellinen poikkeamispäätös asemakaavoittamattomalle Suomenlinnan alueelle vanhojen rakennusten peruskorjaamista ja uutta käyttöä varten. Tämä menettelytapa on ollut tarkoituksenmukainen ja saattaisi olla tarpeen muissakin vastaavantyyppisissä tilanteissa. Tulisi harkita, onko esityksen rajaus pelkästään asuinrakennuksiin ja asemakaavoitetulle alueelle liian suppea.

Lakiin tulisi tässä yhteydessä tehdä myös sellainen alueellista poikkeamista koskeva lisäys, joka mahdollistaisi olemassa olevien omakotitonttien rakennusoikeuden nostamisen. Helsingissä ja ehkä myös muissa isommissa kaupungeissa tehdään runsaasti resursseja sitovaa asemakaavan muutostyötä, jolla nostetaan omakotitonttien tonttitehokkuutta esimerkiksi luvusta 0,20 lukuun 0,25. Näillä muutoksilla tähdätään pientalorakentamisen edistämiseen ja asumisväljyyden parantamiseen nykyisiä tarpeita vastaavaksi. Olisi erittäin tarpeellista, että omakotialueilla olisi tällaisissa tilanteissa mahdollista käyttää raskaan asemakaavan muutostyön asemesta alueellista poikkeamispäätöstä. Menettely, jossa aluetta tarkasteltaisiin laajemmin ja poikkeamispäätökseen sisällytettäisiin tarpeelliset rakentamista koskevat ehdot, johtaisi parempaan lopputulokseen kuin yksittäisten tonttien postimerkkikaavoitus.

Purkamisluvan ja rakennusluvan välisen suhteen selkeyttäminen

Rakennetun ympäristön vaalimisen kannalta ehdotettu muutos on perusteltu.

Eräissä yksittäistapauksissa, erityisesti silloin, kun asemakaava on vasta äskettäin saanut lainvoiman, saattaa tulla tarpeetonta rakentamisen viivästymistä kun jo kaavavaiheessa riitautettu ja ratkaistu purkamiskysymys tulee uudelleen laajan muutoksenhaun piiriin.

Rakennusvirasto toteaa (13.8.2007) seuraavaa:

Maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesityksessä pyritään parantamaan lain toimivuutta ja selkeyttämään lupaedellytyksiä purkamisen osalta. Rakennusviraston toimialaan muutokset eivät liity lukuun ottamatta kansallisten kaupunkipuistoa koskevien säännösten kehittämistä.

Helsingin yleiskaavaan merkitylle, Helsinki-puistona kehitettävälle alueelle on mahdollista tulevaisuudessa ympäristöministeriön päätöksellä perustaa kaupunkipuisto. Nyt vireillä olevat muutokset eivät kuitenkaan muuta rakennusviraston tehtäväkenttää lisäämällä suunnittelu- ja hoitovastuita. Kaupunkipuistoja koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi vain siten, että laissa mahdollistetaan yksityisen maan sisällyttäminen alueeseen ilman omistajan suostumusta, jos alueelle ei anneta sitovia määräyksiä, ja että puiston perustamisedellytyksiin esitetään lisättäväksi luonnon monimuotoisuuden näkökulma.

Kiinteistövirasto toteaa (24.8.2007) MRL:n muutosehdotuksen johdosta seuraavaa:

Maaseudun kylien rakentamisen ohjaus (44 §)

Maaseudun kylien rakentamisen ohjausta koskevalla säännöstöllä ei Helsingin nykyisellä hallinnollisella alueella ole merkitystä. Koska Helsingin kaupungilla kuitenkin on runsaasti maaomaisuutta hallinnollisten rajojensa ulkopuolella, säännöstö voi sen käytön suhteen osoittautua relevantiksi.

Kiinteistövirasto pitää myönteisenä yleiskaavan käyttömahdollisuutta rakennusluvan perusteena väljennetään. Ehdotettua 10 vuoden määräaikaisuutta on kuitenkin pidettävä varsin lyhyenä verrattuna kaavainstrumentin jäykkyyteen.

Purkamisluvan ja rakennusluvan suhdetta koskevat ehdotukset (135, 136 ja 192 §)

Ehdotus tuottaisi toteutuessaan uuden lupaprosessin laajoine valitus-mahdollisuuksineen entisten rinnalle. Tätä ei voi pitää perusteltuna, kun otetaan huomioon, että kysymykset rakennusten säilyttämisestä jo kertaalleen on ratkaistu kaavoitusprosessissa, jossa osallisilla on ollut mahdollisuus vaikuttaa.

Muutoksella rakentamistoimintaan lisättäisiinkin uusi epävarmuuselementti, joka vaikeuttaisi entisestään uudisrakentamisen aikataulutusta. Erityisesti tällä olisi merkitystä Helsingin kaltaisella vanhastaan tiiviisti rakennetulla alueella, jossa muutettujen asemakaavojen toteuttaminen varsin usein edellyttää vanhojen rakennusten purkamista.

Asemakaavojen ajanmukaisuushan tulee jo nykyisen MRL 60 §:n nojalla rakennuslupaprosessissa tarkistettavaksi sellaisen asemakaavan alueella, joka on ollut voimassa yli 13 vuotta. Tällöin myös kysymykset uusista suojelutarpeista nousevat tarvittaessa esiin.

Poikkeamisvalta (171, 172 ja 174 §)

Ehdotuksessa pyritään täsmentämään kunnan valtaa myöntää poikkeuksia silloin, kun pitäydytään tontin (rakennuspaikan?) kokonaisrakennusoikeuden puitteissa. Tämä voi tulla kysymykseen esimerkiksi tilanteissa, joissa halutaan esimerkiksi teollisuuskäyttöön osoitetulla tontilla poiketa sen toimisto-osuutta rajoittavasta määräyksestä. Tämä on yksittäistapauksissa perusteltua, joskin tämänsisältöiset poikkeamiset voivat johtaa pulmiin esimerkiksi autopaikkavaatimusten osalta ja edellyttävät siksi usein asemakaavamuutosta, vaikka kokonaisrakennusoikeus alueella ei lisääntyisikään.

Määräaikaisen alueellisen poikkeamispäätöksen nojalla on Helsingissä rakennettu mm. Kyläsaaren pienteollisuusalue, jolloin on voitu määrä-aikaisesti alueen käytön kehittymistä odotettaessa ottaa alue hyödylliseen käyttöön. Nyt esitettävät alueellista poikkeamista koskevat säännökset eivät tätä mahdollistaisi, mitä on pidettävä puutteena. Samoin olisi alueellisen poikkeamispäätöksen voimassaoloajan ylärajaa perusteltua pidentää esitetystä 5 vuodesta.

Muut muutosehdotukset (68, 69 ja 70 §, 83 ja 91 g §, 145 §, 205 a §)

Muiden yllä lueteltujen muutosehdotusten osalta ei ole huomauttamista.

Rakennusvalvontavirasto lausuu (15.8.2007) ehdotuksesta seuraavaa.

44 § Yleiskaavan käyttö rakennusluvan perusteena

Virastolla ei ole muuta huomautettavaa kuin että ehdotettu 10 vuoden voimassaoloa koskeva enimmäisaika on turhan lyhyt.

68 § Kansallinen kaupunkipuisto

Ei huomautettavaa.

69 § Kansallisen kaupunkipuiston perustaminen

Ei huomautettavaa.

70 § Puistoa koskevat määräykset

Ei huomautettavaa.

83 § Yleinen alue, katualue ja liikennealue

Ei huomautettavaa.

91 g § Kehittämiskorvauksen määrääminen ja kehittämiskorvaukselle suoritettava korko

Ei huomautettavaa.

135 § Rakennusluvan edellytykset asemakaava-alueella

Ehdotus johtaa toteutuessaan kahdenkertaiseen lupaprosessiin. Tiheästi rakennetuilla kaupunkialueilla on normaalia, että uuden, tulevan rakennuksen tieltä joudutaan purkamaan joko kokonaan tai ainakin osittain vanhaa rakennuskantaa. Toisaalta saattaa esiintyä myös tilanteita, joissa rakennusluvan yhteydessä halutaan purkaa vanha rakennus, joka ei jää uuden rakennuksen alle edes osittainkaan.

Jos ehdotettu säännösmuutos toteutuu, tulee se pitkittämään ja hankaloittamaan uusienkin ja kiistatta ajantasaisten asemakaavojen toteuttamista. Ehdotus on vastakkainen muun muassa niille, 1.3.2007 voimaan tulleille säännösmuutoksille (1441/2006), joilla on tähdätty kaavaprosessin joustavoittamiseen sekä muutoksenhausta aiheutuvien viiveiden vähentämiseen.

Purkamiskysymyksen irrottaminen erilliseen, rakennusluvasta irralliseen ja itsenäisen purkamisluvan mukaiseen harkintaan, johon liittyy laaja, jokaiseen kuntalaiseen ulottuva valitusoikeus, merkitsisi usein, ettei rakentamisen aikataulua pystytä ennakoimaan. Jos purkamiskysymyksestä valitetaan, estyy uudenkin rakennuksen rakentaminen arvaamattomaksi ajaksi.

Oikeampaa on, että kysymys olemassa olevan rakennuskannan säilyttämisestä ja suojelemisesta ratkaistaan, kuten tähänkin saakka, maankäytön suunnittelun yhteydessä. Kuntalaisilla ja heitä edustavilla luottamushenkilöillä on normaalit vaikuttamisen mahdollisuudet tehdä esityksiä kaavojen muuttamiseksi.

Korkeintaan voisi ajatella, että iäkkäiden asemakaavojen kohdalla esitetyn kaltaista muutosta harkittaisiin. Määräaikana voisi olla sama 13 vuotta, joka koskee asemakaavan ajanmukaisuuden erityistä arviointia.

Virasto huomauttaa myös siitä, että esityksen mahdollisesti toteutuessa joudutaan harkitsemaan myös asetuksen muuttamista (esim. MRA 69 §).

136 § Rakennusluvan edellytykset asemakaava-alueen ulkopuolella

Kuten edellisen (135 §) kohdalla.

145 § Lupa- ja valvontamaksu verrattuna 205 a §

Kuntien rakennusvalvonnassa on jo nykyistä lakia tulkittu niin, että maksut ovat perittävissä ulosottotoimin ilman eri päätöstä. Oikeusministeriöllä on ollut asiasta eri käsitys kuin ympäristöministeriöllä. Ehdotettu muutos poistanee tulkintaepäselvyydet.

171 § Poikkeamisvalta

Onko ”tonttikohtainen” oikea termi? Pitäisikö puhua ”rakennuspaikkakohtaisesta”?

Tulkintaristiriitoja on ollut 171 §:n 2 momentin 3) kohdan osalta. Kohdan mukaan kunnalla ei ole poikkeamistoimivaltaa rakennuksen suojelua koskevasta kaavamääräyksestä. Onko vähäinenkään poikkeaminen mahdollista? Jos asemakaavamääräys kieltää turmelemasta, niin olisiko ylipäätänsä ajateltavissa, että valtiokaan voisi myöntää sellaisen poikkeuksen, joka johtaa turmeltumiseen?

Virasto esittää, että samalla kun 2) kohtaa selvennetään, niin otetaan tarkasteltavaksi myös 3) kohdan täsmentäminen.

Alueellisia poikkeamispäätöksiä on Helsingille myönnetty muun muassa ullakkorakentamiseen ja Suomenlinnaan. Ehdotettu muutos tiukentaisi tilannetta. Esimerkiksi Suomenlinna putoaisi pois, koskei siellä ole asemakaavaa. Samoin estyisi mahdollisuus myöntää alueellinen poikkeamispäätös nostaa rakentamistehokkuutta ullakkorakentamisen tapaan vaikkapa vanhoilla pientaloalueilla.

Virasto esittää, että alueellisen poikkeamisen säännös kirjoitetaan väljästi ilman ehdotetunlaisia tiukkoja reunaehtoja.

172 § Poikkeamisen edellytykset

Kuten edellisen (171 §) kohdalla. Tosin on todettava, että ehdotettu 172 §:n uusi 3 momentti on kirjoitettu väljemmin kuin 171 §:n ehdotettu uusi 5 momentti. Väljentämisen varaa kuitenkin edelleen on, jotta esimerkiksi säännös mahdollistaisi rakentamistehokkuuden harkittua nostoa vanhoilla omakotialueilla alueellisen poikkeamispäätöksen kautta.

174 § Poikkeamispäätös ja siitä ilmoittaminen

Onko tarkoitettu, että määräaika lasketaan päätöksen lainvoimaiseksi tulosta? Säännös kaipaisi tältä osin selvennyksen MRL 143 §:n tapaan.

192 § Valitusoikeus rakennus- ja toimenpidelupapäätöksestä sekä maisematyölupa- ja purkamislupapäätöksestä

Virasto vastustaa ehdotettua valitusoikeuden laajennusta. Vrt edellä 135 §:n kohdalla lausuttua. Virasto ei ymmärrä, miksi purkaminen osana rakennuslupaa halutaan muuttaa luonteeltaan itsenäisen purkamisen kaltaiseksi. Esimerkiksi Musiikkitalon kohdalla sisälsi ensimmäisen vaiheen rakennuslupa vanhojen makasiinirakennusten purkamista. Jos ehdotetut säännökset olisivat olleet voimassa, olisi rakennusluvan myöntäminen edellyttänyt rakennussuojelullista harkintaa. Kuitenkin tämä harkinta oli tehty sekä kaavavalitusprosessin osana että erillisen rakennussuojeluprosessin osana jo kaksi kertaa korkeinta hallinto-oikeutta myöten.

Hallintokeskuksen oikeuspalvelut viittaa (20.8.2007) rakennusvalvontaviraston, kiinteistöviraston ja rakennusviraston asiassa antamiin lausuntoihin ja toteaa, että sillä ei ole lisättävää lausuntoihin.

Kaupunginmuseo on tutustunut ehdotukseen maankäyttö- ja rakennuslain muutosta koskevaksi hallituksen esitykseksi. Kaupunginmuseo esittää (22.8.2007) pyydettynä seuraavaa.

Keskeisin muutos ehdotuksessa on kaupunginmuseon näkökulmasta purkamisen lupaedellytysten selkeyttäminen. Lain muutos tekisi rakennusluvan yhteydessä haettavan purkamisen yhdenvertaiseksi purkamislupamenettelyn kanssa. Lain muutos turvaisi entistä paremmin sen, ettei kulttuurihistoriallisesti arvokasta rakennuskantaa hävitetä ja edesauttaisi rakennettuun kulttuuriympäristöön sisältyvien arvojen säilymistä. Helsingissä kaupunginmuseo näkee ongelmana rakennussuojelun näkökulmasta vanhentuneet asemakaavat esimerkiksi kantakaupungissa. Kortteleiden sisäosien piharakennuksia ja toisen maailmansodan jälkeistä rakennuskantaa ei pääosin ole kaavoissa varustettu suojelumerkinnöin. Lisäksi kantakaupungin rakennusinventointeihin sisältyvät pääosin vain ennen vuotta 1940 rakennetut talot. Rakennuslupia myönnetään näihin kaavoihin perustuen, mikä saattaa johtaa arvokkaiden rakennusten tai rakennuksen osien purkamiseen. Vanhentuneiden asemakaavojen alueella lainmuutos selkeyttäisi tilannetta ja turvaisi rakennetun kulttuuriympäristön arvojen säilymisen. Kaupunginmuseo pitää lain § 135, 136 ja 192 muutosta tarpeellisena ja ehdotusta hyvänä.

Muutosehdotuksessa helpotetaan maaseudun kylien asuinrakentamista käyttämällä yleiskaavaa rakentamisen ohjaamiseen. Helsingin kaupunginmuseo / Keski-Uudenmaan maakuntamuseo katsoo, että lain muutos edellyttää nykyistä selvemmin kulttuuriympäristöjen selvitysten tekemistä ja niiden vaalimisen ja säilyttämisen sisällyttämistä yleiskaavoihin. Kaupunginmuseo pitää siirtymäsäännöstä tarpeellisena.

Kaupunginmuseolla ei ole maankäyttö ja rakennuslain muutosehdotuksesta muuta huomautettavaa.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa ympäristöministeriölle ehdotuksesta maankäyttö- ja rakennuslain muutosta koskevaksi hallituksen esitykseksi seuraavan sisältöisen lausunnon:

Ehdotetulla maankäyttö- ja rakennuslain muutosesityksellä on tarkoitus selkeyttää useita sellaisia säännöksiä, joiden tulkinnasta on tähän mennessä aiheutunut tulkintaongelmia. Tällainen on mm. poikkeamistoimivalta asemakaavassa määritellystä rakennusoikeudesta. Helsingin kaupunginhallitus esittää muutosehdotuksen johdosta kohdittain seuraavaa:

44 § Yleiskaavan käyttö rakennusluvan perusteena

Muutosehdotuksessa helpotetaan maaseudun kylien asuinrakentamista käyttämällä yleiskaavaa rakentamisen ohjaamiseen. Helsingillä ei omalla alueellaan juuri ole tällaisia alueita, mutta kaupungilla on maanomistuksia muissa kunnissa, joita säännös saattaisi koskea.

Kulttuuriympäristön vaalimisen kannalta on tärkeää, että tällaisten yleiskaavojen osalta edellytetään nykyistä selvemmin kulttuuriympäristöjen selvitysten tekemistä ja niiden vaalimisen ja säilyttämisen sisällyttämistä yleiskaavoihin.

Kaupunginhallitus pitää ehdotusta perusteltuna katsoen kuitenkin, että ehdotettu 10 vuoden voimassaoloa koskeva enimmäisaika on melko lyhyt ottaen huomioon itse yleiskaavaprosessin pitkän keston. Ehdotettu siirtymäsäännös on tarpeellinen.

68 § - 70 § Kansallinen kaupunkipuisto

Kaupunginhallituksella ei ole ehdotuksiin huomautettavaa.

83 § Yleinen alue, katualue ja liikennealue

Kaupunginhallituksella ei ole ehdotuksiin huomautettavaa.

91 g § Kehittämiskorvauksen määrääminen ja kehittämiskorvaukselle suoritettava korko

Kaupunginhallituksella ei ole ehdotuksiin huomautettavaa.

135 § Rakennusluvan edellytykset asemakaava-alueella

Lainmuutos tekisi rakennusluvan yhteydessä haettavan purkamisen yhdenvertaiseksi purkamislupamenettelyn kanssa. Helsingissä on edelleen, esimerkiksi kantakaupungissa jonkin verran rakennussuojelun näkökulmasta vanhentuneita asemakaavoja. Kortteleiden sisäosien piharakennuksia ja toisen maailmansodan jälkeistä rakennuskantaa ei pääosin ole kaavoissa varustettu suojelumerkinnöin. Lisäksi kantakaupungin rakennusinventointeihin sisältyvät pääosin vain ennen vuotta 1940 rakennetut talot. Jos rakennuslupia myönnetään näihin kaavoihin perustuen, se saattaa johtaa arvokkaiden rakennusten tai rakennuksen osien purkamiseen. Vanhentuneiden asemakaavojen alueella lainmuutos selkeyttäisi tilannetta ja turvaisi paremmin rakennetun kulttuuriympäristön arvojen säilymisen.

Maankäyttö- ja rakennuslaki sisältää velvoitteen vanhentuneiden asemakaavojen arvioinnille, mutta se tulee siirtymäsäännöksen mukaisesti voimaan vasta vuonna 2013. Ellei arviointia kunnissa tehdä kattavasti jo ennen tuota määräaikaa, saattaa arvokasta rakennuskantaa tuhoutua ilman ehdotettua säännösmuutosta.

Muutosehdotus on kuitenkin liioiteltu niissä tapauksissa, joissa asemakaava on vasta äskettäin saanut lainvoiman. Tällöin saattaa tulla tarpeetonta rakentamisen viivästymistä, kun jo kaavavaiheessa riitautettu ja ratkaistu purkamiskysymys tulee uudelleen laajan muutoksenhaun piiriin. Pahimmillaan ehdotus johtaakin kahdenkertaiseen lupaprosessiin ja pitkittää ajantasaistenkin asemakaavojen toteuttamista. Näissä tapauksissa ehdotus on vastakkainen muun muassa niille, 1.3.2007 voimaan tulleille säännösmuutoksille (1441/2006), joilla on tähdätty kaavaprosessin joustavoittamiseen sekä muutoksenhausta aiheutuvien viiveiden vähentämiseen.

Saattaisikin olla perusteltua, että muutokset kohdistettaisiin vain iäkkäisiin asemakaavoihin, jolloin määräaikana voisi olla sama 13 vuotta, joka koskee asemakaavan ajanmukaisuuden erityistä arviointia. Mikäli muutos toteutetaan, joudutaan harkitsemaan myös asetuksen muuttamista (esim. MRA 69 §).

136 § Rakennusluvan edellytykset asemakaava-alueen ulkopuolella

Kuten edellisen (135 §) kohdalla.

145 § Lupa- ja valvontamaksu verrattuna 205 a §

171 § Poikkeamisvalta

Kaupunginhallitus kannattaa poikkeamisvallan täsmentämistä ehdotetulla tavalla niin, että rakennusoikeuden ylitys tarkoittaa tonttikohtaista rakennusoikeutta eikä tontin rakennusoikeuden jakautumaa. Muutos selventää säännöstä oikealla tavalla. Herää kuitenkin kysymys pitäisikö puhua rakennuspaikka- eikä vain tonttikohtaisesta ylityksestä.

Tulkintaristiriitoja on esiintynyt kuitenkin myös 171 §:n 2 momentin 3) kohdan osalta, joka ei ole mukana muutosehdotuksessa. Sen mukaan kunnalla ei ole poikkeamistoimivaltaa rakennuksen suojelua koskevasta kaavamääräyksestä. Kysymys toimivallasta sivuaa osin myös luvan myöntämisedellytyksiä, sillä oletettavaa on, että kun asemakaavamääräys kieltää turmelemasta, niin tuskin valtiokaan voisi myöntää sellaista poikkeusta, joka johtaa turmeltumiseen. Toisaalta, vaikka kaavassa olisi suojelumääräys, mutta on selvää, ettei poikkeamisella ole siihen vaikutusta, on turhaa siirtää asiaa valtion ratkaistavaksi. Lakia tulisi selkeyttää myös tältä osin ja samalla myös täsmentää, onko nykyisen säännöksen voimassa ollessa vähäinenkään poikkeaminen rakennusluvan yhteydessä mahdollista.

Alueelliset poikkeamispäätökset

Kaupunginhallitus esittää, että alueellisen poikkeamisen säännös kirjoitetaan väljemmin mahdollistamaan mm. ne käyttötilanteet, jotka ovat Helsingissä yleisiä ja osoittautuneet käytännössä tarpeellisiksi. Samoin tulisi alueellisen poikkeamispäätöksen voimassaoloajan ylärajaa pidentää esitetystä 5 vuodesta.

172 § Poikkeamisen edellytykset

174 § Poikkeamispäätös ja siitä ilmoittaminen

Säännöksestä tulisi käydä ilmi, mistä ajankohdasta määräaika lasketaan, kuten esimerkiksi lainvoimaiseksi tulosta. Säännös kaipaisi tältä osin selvennyksen MRL 143 §:n tapaan.

192 § Valitusoikeus rakennus- ja toimenpidelupapäätöksestä sekä maisematyölupa- ja purkamislupapäätöksestä

Kaupunginhallitus pitää valitusoikeuden laajentamista edellä 135 §:n kohdalla esitetyistä syistä ongelmallisena ja rakennushankkeiden tarpeetonta hidastumista aiheuttavana, jos kyse on ajanmukaisessa asemakaavassa ratkaistusta purkamistilanteesta. Esimerkiksi Musiikkitalon kohdalla sisälsi ensimmäisen vaiheen rakennuslupa vanhojen makasiinirakennusten purkamista. Jos ehdotetut säännökset olisivat olleet voimassa, olisi rakennusluvan myöntäminen edellyttänyt rakennussuojelullista harkintaa. Kuitenkin tämä harkinta oli tehty sekä kaavavalitusprosessin osana että erillisen rakennussuojeluprosessin osana jo kaksi kertaa korkeinta hallinto-oikeutta myöten. Kaupunginhallitus katsookin, että säädösmuutosten tulisi kohdistua vain sellaisiin asemakaavoihin, jotka ovat rakennussuojelun kannalta vanhentuneita.

Kirje ympäristöministeriölle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle, rakennusvirastolle, kiinteistövirastolle, rakennusvalvontavirastolle, kaupunginmuseolle ja hallintokeskuksen oikeuspalveluille.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITE

Ympäristöministeriön lausuntopyyntö 26.6.2007 ja lakimuutosehdotus

3.9.2007 pöydälle pantu asia

LAUSUNTO ITÄ-UUDENMAAN MAAKUNTAKAAVAEHDOTUKSESTA

Khs 2007-1449

Kaj toteaa, että Khs on antanut lausunnon Itä-Uudenmaan maakuntakaavaluonnoksesta 5.9.2005.

./. Khn lausunto 5.9.2005 on esityslistan tämän asian liitteenä 1.

Itä-Uudenmaan liiton lausuntopyynnössä kaavaehdotuksesta (29.5.2007) todetaan mm. seuraavaa:

Maakuntahallituksen 28.5.2007 päätöksen perusteella Itä-Uudenmaan liitto pyytää lausuntoanne Itä-Uudenmaan maakuntakaavaehdotuksesta 24.8.2007 mennessä.

Maakuntakaavaehdotus on nähtävillä kaikissa Itä-Uudenmaan jäsenkunnissa ja maakuntaliiton toimistossa 1.6. – 30.6.2007 välisen ajan sekä liiton kotisivuilla www.ita-uusimaa.fi.

Kaj toteaa, että kaikki kaava-asiakirjat ovat nähtävillä kokouksessa.

./. Esityslistan tämän asian liitteenä 2 on A3-kokoinen jäljennös maakuntakaavaehdotuksen siitä osasta (merkintöjen selityksineen), joka ulottuu Helsingin rajalta Porvoon suuntaan, johon maakuntakaavan taajama-alueet pääosin keskittyvät ja johon suurin osa Helsingin kaupunginhallituksen esittämistä huomautuksista kohdistuu.

./. Lisäksi liitteenä 3 on Helsingin Sanomissa 18.1.2007 julkaistu piirros, josta ilmenee Helsingin Sipoosta liitettäväksi esittämä alue ja selvitysmies Pekka Myllyniemen ehdotus kuntajaotuksen muuttamisesta, jonka valtioneuvosto 28.6.2007 hyväksyi.

Kiinteistövirasto toteaa (25.7.2007) maakuntakaavaehdotuksesta mm. seuraavaa:

Maakuntien jaotusta tulisi muuttaa

Nyt lausunnolla oleva Itä-Uudenmaan maakuntakaavan ehdotus käsittää pääkaupunkiseudun yhtenäisen toiminnallisen alueen itäosan. Maakuntakaavassa on tärkeimpänä näkökulmana Itä-Uusimaa, jonka keskuksiksi nähdään Porvoo ja Loviisa.

Aiemmassa maakuntasuunnitelmassa Sipoo ja sen länsiosa olivat reuna-alueita, jossa maankäyttö on melko tehotonta ja painopiste on virkistyksessä, ulkoilussa sekä luonnon ja maiseman suojelussa.

Kun Helsinki esitti kuntajaon vähäistä muutosta, Sipoo laati pikaisesti uuden yleiskaavaluonnoksen. Tämä luonnos on nyt pääosin kirjattu maakuntakaavan ehdotukseen, joten suunnitelma on tältä osin melko erilainen kuin sen luonnos.

Pääkaupunkiseudun kehityksen näkökulmasta katsottuna Sipoo on seudun asutuksen ja työpaikkojen selvä ja tärkeä kasvusuunta. Tämä tulisi ottaa vielä paremmin huomioon maakuntakaavassa. Se ei näytä olevan edelleenkään kovin luontevaa, kun aluetta suunnitellaan kahtena eri maakuntana ja kahdessa eri maakuntasuunnitelmassa ja maakuntakaavassa.

Alueen asunto- ja elinkeinopolitiikan, liikenneverkon, julkisen liikenteen, jätehuollon, ylijäämämassojen käsittelyn, maa- ja kallioaineksen hankinnan jne. kannalta yhtenäinen suunnittelualue sekä valmistelu- ja päätöksenteko-organisaatio ovat välttämättömiä. Riittävän hyviin tuloksiin ei voida päästä vain maakuntaliittojen yhteistyöllä.

Maakuntajaotusta tulisi muuttaa niin, että koko pääkaupunkiseutu kuuluu yhteen maakuntaan esim. niin, että nykyiset Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakunnat yhdistettäisiin. Vähimmäismuutos olisi Sipoon kunnan siirtäminen pääkaupunkiseudun kanssa samaan maakuntaan, kuuluuhan esim. Pornaisten kunta Sipoon koillispuolelta Uudenmaan maakuntaliittoon.

Maakunnalla on omaleimaiset kehittämistavoitteet

Itä-Uudenmaan maakunnalle listataan kaavaehdotuksessa omat kehittämistavoitteensa, joissa korostuvat mm. kaksikielisen maakunnan eri osien tasapainoinen ja omaleimainen kehittäminen.

Muut tavoitteet ovat suurin piirtein samoja hyviä tavoitteita jotka toistetaan nykyisin kaikissa suunnitelmissa ilman erityistä konkretisointia.

Aiemmasta maininnasta vain hallitusta eli alle 2 % väestön kasvusta on luovuttu. Nyt todetaan pääkaupunkiseudun läheisyydestä johtuvan huomattavaa väestön kasvua maakunnan länsiosissa Sipoossa ja Porvoossa.

Viimeisenä yleisenä kehittämistavoitteena mainitaan pääkaupunkiseudun ja Itämeren piiriin voimakkaan kasvupotentiaalin hyödyntäminen.

Edelleen maakuntakaavassa pidetään tärkeimpänä voimavarana hyvää sijaintia suhteessa pääkaupunkiseutuun ja kansainvälisiin keskuksiin.

Suunnitelman aluekohtaisissa tavoitteissa Sipoon roolia vahvistetaan korkeatasoisena ja luonnonläheisenä asuinpaikkana sekä seudullisena palvelu- ja työpaikkakeskuksena.

Liikenneyhteydet ovat hyvät

Helsingistä itään on jo nyt varsin hyvät liikenneyhteydet kuten moottoritie E-18 sekä sen rinnakkaistie. Maakuntakaavassa mainitaan merkittäväksi joukkoliikenteen ongelmaksi vain raideliikenneyhteyksien puuttuminen.

Maakuntasuunnitelman luonnoksessa painotetaan E-18 kehityskäytävää ja Heli-rataa maakunnan tärkeimpinä kehityshankkeina.

Metron jatkamista ei edes selvitetä

Maakuntasuunnitelmassa esitetään Kilpilahden radan hyödyntämistä henkilöliikenteessä välillä Kerava – Nikkilä sekä tukeudutaan voimakkaasti kaukana tulevaisuudessa mahdollisesti toteutettavaan Heli – rataan.

Sipoon eteläosaan esitetty suhteellisen voimakas asukasmäärän kasvu ei voine vielä vuosikymmeniin tukeutua Heli-rataan, jota suunnitellaan pitkän tähtäimen varauksena kaukoliikenteen tarpeisiin.

Itä-Uudenmaan maakuntakaavan ehdotuksessa ei metron jatkamiseen ole lainkaan varauduttu, eikä sitä esitetä edes selvitettäväksi. Uudenmaan maakuntakaavassa ja Vantaan yleiskaavassa sen sijaan metrovaraus on merkitty jatkuvan Mellunmäestä Vantaan kautta Sipooseen. Metroon varautuminen ja sen linjauksen tutkiminen olisi tärkeä ja realistinen kehityshanke myös Itä-Uudenmaan maakuntasuunnitelmassa ja ‑kaavassa.

Sipoon yleiskaavaluonnoksessa raideliikenteen varausta ei nimetä metroksi, mutta ratavaraus haaroittuu Landbossa kohti Mellunmäkeä, minkä voinee tulkita metron rakentamismahdollisuuden huomioon ottamiseksi. Metron linjaus, asemien sijainnit sekä niihin tukeutuvan maankäytön suunnittelu vaatii kuitenkin huomattavasti tarkempaa yleissuunnittelua kuin Sipoon varsin luonnosmaisessa yleiskaavassa esitetään.

Metron jatkaminen olisi taloudellista

Metrorataa olisi luontevaa ja taloudellista jatkaa Mellunmäestä itään niin pitkälle kuin radan kapasiteetti riittää ja vuorovälit sallivat eli ainakin Landbohun ja ehkä Söderkullaan asti, mikä merkitsisi 3 - 6 uutta metroasemaa.

Metron rakentaminen edellyttäisi riittävän tehokasta maankäyttöä asemien ympärillä. Jos kunkin aseman ympärillä olisi esim. 5 000 asukaan taajamat, merkitsisi tämä 20 000 – 30 000 asukasta ja noin 1 – 1,5 miljoonaa kerrosneliömetriä asuntorakentamista seuraavien kolmenkymmenen vuoden aikana. Luvut voivat vaikuttaa suurilta, mutta esim. Vuosaaressa on pian 40 000 asukasta kahden metroaseman ympärillä.

Kaupunkisuunnitteluviraston lausunnossa selvitettäneen tarkemmin maankäyttö- ja liikennekysymyksiä.

Yhteiskunnalla on merkittävä maanomistus Sipoossa

Valtion, Helsingin kaupungin ja Vantaan kaupungin laaja maanomistus Länsi-Sipoossa antaisi hyvät lähtökohdat alueen kehittämiselle pääkaupunkiseudun yhtenä kasvusuuntana. Helsingin kaupungin omistuksessa on Sipoossa noin 1708 hehtaaria maa-alueita ja noin 1973 hehtaaria vesialueita. Valtion omistukset ovat vielä suuremmat etenkin, kun kaupunki on luovuttanut valtiolle merkittäviä alueita esim. puolustusvoimien mahdollisiin tarpeisiin. Myös Vantaan kaupungilla on merkittävää maanomistusta Sipoon puolella.

Erityisesti lisämaanhankinnalla ja ehkä myös maankäyttösopimuksin voitaisiin saada aikaan yhtenäisiä taloudellisesti toteutettavissa olevia sekä käyttökustannuksiltaan edullisia uusia asuntoalueita, joilta voitaisiin tarjota runsaasti kaupunkipientaloja ja myös kovin haluttuja omakotitontteja.

Rakentaminen, virkistys ja suojelu olisivat suunnittelussa nivellettävissä yhteen

Itä-Uudenmaan maakuntakaavassa on suurimmaksi arvokkaaksi luonnonkokonaisuudeksi merkitty Sipoon korpi, joka ulottuisi moottoritiestä miltei Nikkilään asti ikään kuin tukkimaan pääkaupunkiseudun kasvusuunta.

Maakuntakaavan ehdotuksessa on asumiseen varattavia alueita Sipoon luoteisosassa mahdollisen metrolinjauksen tuntumassa vähemmän kuin Sipoon yleiskaavaluonnoksessa.

Laadukkaalla suunnittelulla erilaiset toiminnat olisivat myös Sipoon länsiosassa luontevasti nivellettävissä yhteen. Asunto- ja työpaikka-alueiden sekä niitä palvelevien virkistysalueiden tuleekin olla lähekkäin. Myös suojelunäkökohdat voidaan suunnittelussa ottaa huomioon. Tämä kuitenkin edellyttää kokonaisvaltaista suunnittelua, jossa ei painoteta vain joidenkin erityissektorien tavoitteita. Esim. luonnon- ja ympäristönsuojelussa näyttää olevan pyrkimyksenä suojelualueiden jatkuva laajentaminen ja suojelualueiden yhdistäminen.

Sipoon väestönkasvuksi esitetään nyt aivan eri lukuja kuin aiemmin

Itä-Uudenmaan maakuntasuunnitelman liitteessä arvioitiin Sipoon väestön kasvavan 18 500 asukkaasta lähes 27 000 asukkaaseen vuoteen 2040 mennessä eli keskimäärin 240 asukasta vuodessa. Sipoon väestökasvu olisi ollut alle 2 % vuodessa.

Maakuntakaavassa esitetään nyt selvästi suurempia kasvulukuja. Sipoon väestö kasvaisi vuoden 2004 noin 18 500 asukkaasta peräti 78 200 asukkaaseen vuonna 2040. Tällöin Sipoon väkiluku olisi selvästi suurempi kuin koko Porvoon seutukunnan 71 000 ja Loviisan seutukunnan 30 000 asukasta. Sipoossa olisi tuolloin lähes puolet koko Itä-Uudenmaan väestöstä.

On kuitenkin epäiltävissä, etteivät kartassa Sipooseen esitetyt aluevaraukset riitä arvioidulle asukasmäärän kasvulle. Asuntoalueiden ja viheralueiden rajauksia tulisi tarkistaa. Jatkosuunnittelussa ei viher- ja suojelualuiksi merkityistä varauksista ole yleensä tingitty, mutta asuntoaluemerkinnät sisältävät runsaasti viher-, ulkoilu- ja puistoalueita.

Malmin lentokenttää korvaavia vaihtoehtoja ei ole selvitetty

Valtakunnallisissa alueiden käyttötavoitteissa todetaan Helsingin seudun erityiskysymysten kohdalla, että selvitetään Malmin lentokentän ja Laajasalon öljysatamalle ja -varastolle vaihtoehtoiset sijaintipaikat.

Maakuntakaavan luonnoksessa esitettiin kaksi merkintää lentoliikenteen selvitysalueeksi. Ne oli kuitenkin sijoitettu valtakunnallisten ja pääkaupunkiseudun tarpeiden kannalta kovin kauaksi Lapinjärven koillisosiin.

Nyt nämä merkinnät on poistettu, eikä Malmin lentokentälle ole selvitetty vaihtoehtoisia sijaintipaikkoja. Asian tilaa perustellaan Malmin lentokenttää käsittelevän valtion selvityksen keskeneräisyydellä.

Laajasalon öljysataman ja -varaston vaihtoehtoinen sijaintipaikka ilmoitetaan otetun huomioon Kilpilahden teollisuusalueen ja sataman aluevarauksessa.

Itä-Uudenmaan maakuntasuunnitelmassa, maakuntakaavassa ja maakuntaohjelmassa olisi joka tapauksessa syytä varautua lentoliikenteen tarpeisiin alueen eteläosassa meren tuntumassa.

Granön saarella ei maanomistajia kohdella tasapuolisesti

Helsingin kaupunki omistaa Etelä-Sipoossa mm. noin kaksi kolmannesta suuresta Granön saaresta. Kaupungin omistama osa saaresta on merkitty virkistysalueeksi ja maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jossa on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta.

Yksityisten omistama osa saaresta on merkitty valkoisella, mitä tarkoittaa, että alueella ei ole todettu mitään valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai seudullisesti merkittävää käyttötarkoitusta. Alueella on selostuksen mukaan mahdollisuus monipuoliseen asumiseen, elinkeinojen ja yritystoiminnan kehittämiseen ja rakentamiseen.

Myös Helsingin omistaman Talosaaren alue on merkitty suurelta osin virkistysalueeksi. Sipoon yleiskaavassa ei Talosaareen ole merkitty mitään maakäyttöä, vaan se on jätetty selvitysalueeksi.

Merkintöjä ei voine pitää maanomistajien tasapuolisena kohteluna. Koko Granön saari olisi syytä tässä vaiheessa jättää valkoiseksi sekä tarkistaa aluerajauksia Talosaaressa.

Maakuntasuunnitelmalla on omat ansionsa

Itä-Uudenmaan maakuntasuunnitelman 2035 luonnos ei ollut pääkaupunkiseudun tulevan kehityksen kannalta lainkaan tyydyttävä. Nyt esitetty maakuntakaavan ehdotus on Sipoon osalta hyvin erilainen ja paljon tyydyttävämpi mm. asukasluvun kasvuun varautumisessa. Maakuntakaavan ehdotuksessa on kuitenkin vielä pahoja puutteita mm. metron ja Malmin lentokenttää korvaavien paikkojen suunnittelussa.

Suunnitelmassa pyritään sinänsä ansiokkaasti ja melko perusteellisesti kehittämään historiallisten Porvoon ja Loviisan ympärille kymmenen kunnan muodostamaa kaksikielistä kulttuurimaakuntaa sekä luomaan edellytyksiä alueen tulevalle kehitykselle. Yhdessä itäsuuntaan kasvavan pääkaupunkiseudun kanssa tämä Suomenlahden rannan kaupunkien sarja aina Kotkaan ja Haminaan asti voisi olla jopa Euroopan mitassa merkittävä ja kiinnostava alue, jota on syytä kehittää yhteistyössä.

Rakennusvirasto toteaa (3.7.2007) mm. seuraavaa:

Itä-Uudenmaan maakuntakaava on kokonaismaakuntakaava, jossa käsitellään kaikki tärkeimmät maankäyttömuodot ja se täyttää maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset sisältövaatimukset. Kaavan tavoitevuosi on 2030, mutta aihe kokonaisuuksien tarkasteluajanjakso ulottuu pidemmälle tulevaisuuteen maakuntasuunnitelman tavoin noin vuoteen 2035.

Itä-Uudenmaan aiemmat seutukaavat ja maakuntakaava ovat nyt tekeillä olevan kokonaismaakuntakaavan lähtökohta-aineistona ja perustana pitkälle tulevaisuuteen tähtäävissä aluevarauksissa.

Itä-Uudenmaan liiton tavoitteena on monikeskuksinen aluerakenne ja mennyttä kehitystä tasapainoisempi väestön ja työpaikkojen kehitys sekä Helsingin metropolialueella että Etelä-Suomessa. Itä-Uudellamaalla se edellyttää voimavarojen suuntaamista elinkeinojen kehittämiseen ja toimintaedellytyksien turvaamiseen.

Itä-Uudenmaan maakuntakaavan yhdyskuntarakenteen keskeisen alustan muodostaa taajamarakenne ja liikenneverkko. Alustaa täydentää tasapainoisen elinympäristön osana viheralueverkosto ja suojelualueet. Maakuntakaavan kokonaisuuden muodostavat osa-alueiden onnistunut yhteen sovittaminen.

Helsingin seudun erityiskysymykset on otettu maakuntakaavassa huomioon seuraavasti:

- Maakuntakaavan yhdyskuntarakenteen aluevaraukset turvaavat asuntorakentamisen tarkoituksenmukaisen sijoittumisen joukkoliikennekäytäviin, kuten E 18 kehittämiskäytävä ja valtatie 6 käytävä. Hyvän elinympäristön tavoitteeseen pyritään eheitä yhdyskuntia muodostamalla ja sijoittamalla elinympäristölle haitalliset toiminnot riittävän etäälle elinympäristöstä.

- Maakuntakaavan yhdyskuntarakentamisen alueet sijoittuvat olemassa olevan rakenteen yhteyteen joukkoliikenteen väylien yhteyteen. HELI-radan luomia edellytyksiä hyödynnetään yhdyskuntien ja työpaikkojen sijoittumisessa.

- Maakuntakaavan yhdyskuntarakenteen ajoituksella pyritään hyödyntämään olemassa oleva kaavavaranto ennen yhdyskuntarakenteen voimallista laajentamista alueille, joissa on vähän tai ei ollenkaan olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta. Ajoituksella turvataan yhdyskuntarakenteen ja liikennejärjestelmän toimivuus.

- Maakuntakaavan virkistysalueverkosto vastaa väestön tarpeisiin ja muodostaa ylikunnallisen verkoston. Alueet ovat vetovoimaisia ja saavutettavuudeltaan kaikkia väestöryhmiä palvelevia.

- Maakuntakaavassa on varauduttu Laajasalon öljysataman toimintojen sijoittumiseen Kilpilahden teollisuusalueen ja sataman yhteyteen. Öljysataman vaatima suojavyöhyke on selvitetty Seveso-selvityksessä. Malmin lentokentän toimintojen siirtoon ei ole varauduttu, sillä lentokentän tulevaisuutta arvioiva selvitys on kesken.

Tekeillä oleva Itä-Uudenmaan maakuntakaava on yleiskaavoituksen lähtökohtana. Toukokuussa 2007 rakennusvirasto antoi lausuntonsa Sipoon yleiskaava 2025 valmisteluaineistosta ja kaavaluonnoksesta. Pääosiltaan Itä-Uudenmaan maakuntakaavaehdotus noudattelee Sipoon yleiskaavaluonnosta, mutta se on joiltakin osin jopa tarkempi kuin Sipoon yleiskaavaluonnos.

Luonnonhoito ja Helsingin kaupungin omistamat maa-alueet

Rakennusvirasto vastaa Helsingin kaupungin omistamien metsien hoidosta Sipoossa. Rakennusviraston katu- ja puisto-osasto laatii parhaillaan luonnonhoitosuunnitelmaa Helsingin Sipoossa ja Vantaalla omistamille alueille. Suunnitelma laaditaan ulkoilumetsien hoitoperiaatteiden mukaisesti.

Rakennusvirasto osallistuu myös EU:n Interreg III A -ohjelman rahoittamaan, vuonna 2005 käynnistyneeseen kolmevuotiseen projektiin ”Sipoonkorven virkistyskäytön kehittäminen”. Projektissa ovat Helsingin lisäksi mukana Vantaan kaupunki, Sipoon kunta, Metsähallitus ja Uudenmaan virkistysalueyhdistys. Aluksi laadittiin Sipoonkorven luontoselvitys (Jarmo Honkanen 2006: Sipoonkorpi - luontoselvitys ja nykyinen virkistyskäyttö), johon kerättiin Sipoonkorven luontotietoja pohjatiedoksi virkistyskäytön kehittämiselle siten, että Sipoonkorven olemassa olevat luontoarvot eivät vaarannu. Aineistossa on mukana kaikki saatavissa ollut luontotieto kuntien ja valtion ympäristöviranomaisten rekistereistä, Sipoonkorpea käsittelevistä julkaisuista ja tutkimushankkeiden tuloksista, Luonto - Liiton ja yksityisten henkilöiden keräämistä aineistoista sekä maastokäyntien tuloksista. Sipoonkorven luontoselvitys on rakennusviraston käytössä luonnonhoidon suunnittelun lähtötietona.

Itä-Uudenmaan maakuntakaavassa on otettu huomioon taajama-alueiden laajeneminen ja siitä johtuva lisääntyvä ulkoilu- ja virkistyskäyttö. Lounais-Sipoossa sijaitsevat metsäalueet on merkitty kaavassa maa- ja metsätalousvaltaisiksi alueiksi, joilla on virkistyskäytön ohjaamistarvetta. Sekä Sipoonkorven virkistyskäytön kehittämissuunnitelmassa, että Helsingin Sipoossa ja Vantaalla omistamien alueiden luonnonhoidon suunnittelussa on todettu Sipoonkorven ekologisesti merkittävän ydinalueen säilyttämisen tärkeys ja virkistyskäytön ohjaamisen tarve. Luonnonsuojelualueen ydinaluetta voidaan suojella liialta kulumiselta ohjaamalla jatkuvasti kasvavaa ulkoilukäyttöä sitä ympäröivälle ns. puskurivyöhykkeelle, jossa on mm. Helsingin omistamia metsäalueita. Sipoonkorven säilyttäminen laajana yhtenäisenä metsäalueena on merkityksellistä myös laajemmin pääkaupunkiseudun viheralueverkoston kannalta katsottuna.

Sipoonkorpi II -työryhmä näki loppuraportissaan erityisen tärkeänä, että ekologinen viheryhteys Sipoonkorvesta Mustavuoren lehtoon ja edelleen Helsingin Vuosaareen säilyy. Nyt tämä yhteys ollaan unohtamassa, vaikka aiemmassa maakuntakaavassa se vielä otettiin huomioon. Liian kapeana yhteys voi heikentää luonnon monimuotoisuuden säilymistä Itä-Helsingissä ja Lounais-Sipoon alueella.

Ylijäämämassat ja kiviaineksen otto

Rakennusvirasto totesi Sipoon yleiskaavaluonnoksesta, että siinä tulisi huomioida maamassojen loppusijoitus- ja käsittelyalueiden tarve myös koko pääkaupunkiseudun näkökulmasta.

Ylijäämämassojen sijoitus Helsingin tiiviisti rakennetulle alueelle on ongelmallista. Helsingin rakentumisen kannalta on erittäin tärkeää, että ylijäämämassoille varataan loppusijoitusalueita muualle pääkaupunkiseudulle tai sen välittömään läheisyyteen. Näiden lisäksi tarvitaan alueita maamassojen käsittelyyn ja varastointiin. Maamassojen pitkät kuljetusmatkat lisäävät rakentamisen kustannuksia. Se myös lisää liikennettä sekä sen päästöjen määrää.

Uudenmaan maakuntakaavoituksen tavoitteena on turvata kalliokiviaineksen pitkäjänteinen hyödyntämismahdollisuus keskitetyillä ottoalueilla erityisesti pääkaupunkiseudun läheisyydessä sekä suurimmille kulutusalueille johtavien hyvien liikenneyhteyksien varsilla. Itä-Uudenmaan maakuntakaavaehdotuksessa on otettu jossain määrin tämä tarve huomioon, mutta ottokohtia on liian vähän ajatellen lähivuosikymmenten rakentamisen todennäköistä laajuutta pääkaupunkiseudulla.

Liikenneyhteyksien ja kaupunkirakenteen jatkuvuus

Helsingin ja rannikkoalueen kaupunkirakenteen järkevän kehittämisen kannalta on tärkeää, että Itä-Uudenmaan maakuntakaavaehdotuksessa osoitetaan joukkoliikenteelle raideliikenteen varaus, joka muodostaa suoran jatkeen Helsingin metroverkolle. Helsingin yleiskaavassa vuodelta 2002 esitetään metron jatkotarve Mellunmäen asemalta itään päin.

Sipoon yleiskaavaluonnoksessa on eteläiseen Sipooseen varattu joukkoliikenteen kehittämiskäytävä länteen suuntautuvalle liikenteelle. Kehittämiskäytävälle on varattu kaksi vaihtoehtoista suuntautumislinjaa. Kaavamääräyksen mukaan aikataulutus ja toteuttaminen sovitetaan Helsingin seudun liikennejärjestelmien ja maankäytön kokonaistarkasteluun. Tämä tulee ottaa huomion Itä-Uudenmaan maakuntakaavaehdotuksessa.

Kehä III:n varteen Turunväylän liittymästä Vuosaaren satamaan on merkitty Uudenmaan vaihemaakuntakaavan luonnoksessa kehäkaupungin kehittämisvyöhyke, jolla mm. tulee selvittää logististen palveluiden tarve. Kehittämisvyöhykkeen rajaaminen Uudenmaan vaihemaakuntakaavaan tulee edistämään elinkeinotoiminnan syntymistä tälle alueelle hyvien liikenneyhteyksien varrelle. Vuosaareen vuonna 2008 valmistuva satama ja Kehä III varren toiminnallinen kehittäminen lähellä Sipoon kuntarajaa asettaa erityisiä paineita tehokkaille maankäyttöratkaisuille lounaisessa Sipoossa. Sataman ja Kehä III:n varren kehittämisvyöhykkeen luomat edellytykset ja vaatimukset tulee tutkia huolella käynnissä olevan Itä-Uudenmaan maakuntakaavan laadinnan yhteydessä.

Rakennusvirastolla ei ole muuta huomauttamista kaavaehdotuksesta.

Ympäristökeskus toteaa lausunnossaan (26.7.2007) mm. seuraavaa:

Itä-Uudenmaan maakuntakaavaehdotuksen valmistumisen jälkeen on valtioneuvosto 28.6.2007 päättänyt kuntajaon muuttamisesta Sipoon kunnan, Vantaan kaupungin ja Helsingin kaupungin välillä. Muutos on ollut vireillä maakuntakaavan valmistelun aikana, mutta kaavan lähtökohdissa siitä ei mainita. Uusi aluejako aiheuttaa muutoksia Itä-Uudenmaan maakuntakaava-alueeseen.

Kaavan lähtökohdissa voitaisiin todeta myös ns. MAL-neuvottelu-kunnan ja Helsingin seudun 14 kunnan yhteiskokouksen Helsingin seudun kehitystä hahmottavien 13 kärkihankkeen ja kehittämisvyöhykkeen määrittelystä. Kärkihankelistaus tulee olemaan mukana valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamisessa. Hankkeisiin kuuluvat mm. kaupunkiradan jatkaminen Sipooseen, Itämetron jatkeen kehittämisvyöhyke ja Kerava-Nikkilä –radan hyödyntäminen sekä Malmin lentokentän muuttaminen asumiseen ja lentokenttätoimintojen hajasijoittaminen tai sijoittaminen korvaavalle kentälle.

Kaavaselostuksessa kerrotaan, että Itä-Uudenmaan liitto osallistui Uudenmaan tulevaisuus 2005 –projektiin. Uudenmaan liiton kanssa yhdessä tehdyistä muista selvityksistä tai Uudenmaan liiton suunnitelmista ei kuitenkaan kerrota, vaikka selvityksissä käsitellään Uuttamaata yhtenäisenä alueena.

Maakuntakaavan vaikutusten arviointi

Maakuntakaavan vaikutusten arviointi on samoin kuin koko maakuntakaavan selostus kirjoitettu erittäin yleispiirteisesti. Arviointia tulisi tarkentaa siten, että selostuksesta kävisi ilmi, mihin alueisiin eri ympäristövaikutukset kohdistuisivat, mihin selvityksiin arvioinnit perustuvat ja miten arviointi on vaikuttanut kaavaratkaisuihin.

Natura-arviointi

Itä-Uudenmaan maakuntakaava-alueella on huomattavan paljon Natura-alueita. Niistä Helsingin kaupunki omistaa Sipoon korven aluetta sekä Östersundomin lintuvesien alueita. Maakuntakaavaselostuksesta puuttuu kokonaan Natura-arviointi, ja kaava-aineistoa tulee tältä osin täydentää.

Ilmastonmuutoksen hillintä ja muutokseen sopeutuminen

Maakuntakaavan selostuksessa tulisi arvioida myös kaavaehdotuksen ilmastovaikutuksia ja käsitellä ilmastonmuutokseen sopeutumista: miten suunniteltu maankäyttö ja liikenne vaikuttavat ilmastonmuutokseen, millaisilla keinoilla muutosta voitaisiin hillitä ja miten muutos mahdollisesti vaikuttaa alueiden käyttömahdollisuuksiin Itä-Uudellamaalla.

Ilmastovaikutusten arviointiin tulevat todennäköisesti velvoittamaan myös tarkistettavina olevat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (27.8.2007) mm. seuraavaa:

Liittyminen metropoliseutuun

Maakuntakaavaehdotuksessa Itä-Uudenmaan väestöarviota on nostettu luonnoksesta. Tarkistettu väestösuunnite kasvattaa varsinkin Länsi-Sipoon väestömäärää. Uusia aluevarauksia on osoitettu Nikkilässä ja Talmassa sekä Lounais-Sipoon alueella.

Maakuntakaavan lausunnolle lähettämisen jälkeen valtioneuvosto on tehnyt päätöksen kuntajaon muutoksesta vuoden 2009 alusta siten, että Vantaan kaupungista liitetään Helsingin kaupunkiin ns. Vesterkullan kiila ja Sipoon kunnasta noin 30 neliökilometrin suuruinen alue.

Sipoo on omassa yleiskaavatyössään kehittänyt maankäyttöratkaisua siltä pohjalta, että Sipoon eteläosien joukkoliikenneratkaisut tehdään osana Helsingin seudun liikennejärjestelmien ja maankäytön kokonaisratkaisua, mikä tarvittaessa mahdollistaa myös metrovaihtoehdon toteuttamisen.

Maakuntakaavasta varaus metrolle puuttuu. Metron jatkamiseen perustuvaa joukkoliikenneratkaisua ja siihen perustuvaa yhdyskuntarakenteen tarkoituksenmukaista kehittämistä ei tule sulkea pois Itä-Uudenmaan maakuntakaavassa.

Väestösuunnitteen kasvattamisesta huolimatta alueen lounaisosan maankäyttöratkaisussa alueen liittämistä metropoliseutuun ei ole otettu riittävässä määrin huomioon. Lisäksi metropoliseutua pitäisi tarkastella vähintään Porvooseen asti ulottuvana.

HELI-rata

Helsingistä itään suuntautuvalle HELI-radalle on osoitettu varaus asemineen. Ratahallintokeskus on hiljattain käynnistänyt Pietariin suuntautuvan rautatielinjauksen selvittelyn, missä eräänä päävaihtoehtona tutkitaan Helsingistä itään Porvoon ja Kotkan kautta Pietariin suuntautuvaa rautatieyhteyttä. Mahdollisella uudella nopealla kansainvälisellä ratayhteydellä on huomattava vaikutus maankäyttöön ja Helsingin seudun elinkeinojen kehittymiseen.

Toistaiseksi ei ole perusteltua sitoa Lounais-Sipoon ja siitä Porvooseen ulottuvan alueen joukkoliikenneratkaisua kaavaehdotuksessa esitettyyn taajamajunavaihtoehtoon.

Elinkeinot

Kilpilahteen ja sieltä Nikkilän suuntaan on osoitettu varaus elinkeinojen kasvulle ja laajentamiselle, mikä on tarpeen Helsingin seudun elinvoiman kannalta.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti Vuosaaren sataman toimintaedellytykset tulee turvata: ”varaudutaan Vuosaaren satamaan siten, että otetaan huomioon ympäröivän maankäyttö ja lähiympäristö…”. Kuitenkin Vuosaaren laivaväylän aluevarausmerkintä puuttuu kaavasta.

Pääosin Sipoon puolella kulkeva pääkaupunkiseudun ja valtakunnallisesti tärkeän Vuosaaren sataman laivaväylä tulisi merkitä maakuntakaavaan kuten Kilpilahden ja Loviisan laivaväylät.

Merkittävä Helsingin metropoliseudun itäisen suunnan elinkeinojen kehittämiseen vaikuttava tekijä on Vuosaaren satama, jonka elinkeinopoliittisia vaikutuksia Lounais-Sipoon alueella ei ole otettu riittävästi huomioon. Esimerkiksi Sipoonkorven ulkopuolinen tähän liittyvä virkistys- sekä maatalous- ja metsätalousalue on merkitty Porvoonväylään asti ulottuvana ja Lounais-Sipoon elinkeinovaraukset ovat pienet. Kuitenkin alue on vain 4-5 kilometrin etäisyydellä Vuosaaren satamasta.

Sipoonkorpi

Maakuntien rajalla osittain Vantaalla ja osittain Sipoossa sijaitsee Sipoonkorven alue, joka on merkitykseltään ylimaakunnallinen ja oleellinen osa valtakunnallista ekologista verkostoa, osa Natura 2000-verkostoa sekä yksi Itä-Uudenmaan tärkeimmistä ulkoilualueista.

Itä-Uudenmaan maakuntakaavaehdotuksessa Sipoonkorven Sipoon puoleinen osa on merkitty pääosin luonnonsuojelualueeksi sekä maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta. Helsingin omistamia maa-alueita on varattu myös virkistysalueiksi.

Maakuntakaavaehdotuksen merkintä ottaa hyvin huomioon alueen tärkeyden ja tukee ylimaakunnallisen viherverkon kehittämistä. Sipoonkorpea tulee kehittää Nuuksion kansallispuiston tapaan pääkaupunkiseudun tärkeänä luonnonalueena, joka on samalla myös toimiva ulkoilu- ja retkeilyalue.

MU-alueen merkintä on kuitenkin osoitettu tarpeettoman laajana. Jo suppeampi merkitä takaa hyvin Sipoonkorpeen kohdistuvat ulkoilun ja virkistyksen tarpeiden toteuttamisen. Esitetty merkintä vaikeuttaa alueella yhdyskuntarakenteen kehittämistä.

Sipoonkorven kehittäminen merkitsee alueen roolin muuttumista nykyisestä ja sen käyttäjämäärän huomattavaa lisääntymistä. Sipoonkorven rajaus tulee määritellä Lounais-Sipoon suunnittelun yhteydessä, missä alueen erilaiset käyttötarpeet on otettu huomioon.

Lentokenttävaraus yleisilmailua varten

Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa edellytetään, että Malmin lentokentälle selvitetään vaihtoehtoinen sijaintipaikka ja alueidenkäytössä tulee huolehtia siitä, ettei vaihtoehtoja suljeta pois niin kauan kuin lentokentän sijainti on ratkaisematta. Maakuntakaavan selostuksessa on todettu, että Malmin lentokentälle ei osoiteta korvaavaa sijaintipaikkaa Itä-Uudeltamaalta asiaa käsittelevän selvityksen keskeneräisyyden vuoksi.

Liikenne- ja viestintäministeriön työryhmä esitti vuonna 2001 Itä-Uudenmaan alueelle kolmea Malmin lentokenttää korvaavaa vaihtoehtoista sijaintipaikkaa: Askolan Monninkylää sekä toissijaisina sijoituspaikkoina Sipoon Boxia tai Porvoon Hinthaaraa.

Kesällä 2007 raporttinsa jättänyt työryhmä on selvittänyt uusia vaihtoehtoja Länsi-Uudellamaalla ja Itä-Uudellamaalla ja on esittänyt päävaihtoehtonaan lentokentän sijoittamista Porvoon Backakseen.

Maakuntakaavan perustelu asiasta on puutteellinen ja se ohittaa lentokenttäkysymyksen, joka sisältyy valtakunnallisiin alueidenkäytön tavoitteisiin. Selvityksessä esitetyt lentokenttä- ja helikopteritoiminnan vaatimat sijoitusalueet tulee esittää maakuntakaavan kartalla.

Teknisen huollon varauksista

Itä-Uudenmaan maakuntakaavaehdotuksen tausta-aineisto tuulivoiman ja Kilpilahden turvallisuusvyöhykkeiden selvittämisen osalta on perusteellista. Yhdyskuntateknisen huollon nyky- ja tavoitetilanteen kuvaus on huolellisesti esillä kaavaselostuksessa.

Kaava sisältää Helsingin energiahuollon kannalta tärkeät maakaasu- ja sähkön korkeajänniteyhteydet. Kaava varautuu Kilpilahden öljy- ja teollisuuskeskittymän ja Hästholmenin ydinvoimatuotannon kasvuun sekä öljyputken rakentamiseen Venäjältä Kilpilahteen. Helsingin seudun erityistavoitteena alueidenkäytön valtakunnallisissa tavoitteissa todettu Laajasalon öljysataman vaihtoehtoisen sijaintipaikan osoittaminen on otettu kaavassa huomioon Kilpilahden teollisuusalueen ja sataman aluevarauksessa.

Kaavassa on jätteenkäsittelyaluevaraus Mömossenissa Sipoossa ja Taviskärretissä Porvoossa, mikä mahdollistaa Helsingin ylikunnallisen ylijäämämassatyöryhmän osoittamien loppusijoitusalueiden toteuttamisen. Kaavassa on varaus myös Helsingin Veden Metsäpirtin lietteen kompostointilaitokselle.

Kaava sisältää erittäin vähän uusia aluevarauksia kiviainesten ottoon soveltuviksi alueiksi, mikä yhdessä Uudenmaan maakuntakaavan vastaavan tilanteen kanssa kallistaa rakentamista pääkaupunkiseudulla tulevina vuosina.

Viheryhteydet

Maakuntakaavaehdotuksen maankäyttöratkaisu Helsingin rajan läheisyydessä Sipoon Itäsalmessa ja Talosaaressa on kaupunkirakenteellisesti selkeämpi kuin luonnoksessa esitetty ratkaisu.

Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa tulee turvata seudullisesti tärkeiden viheryhteyksien jatkuminen Helsingin Pohjois-Vuosaareen, Vantaan Ojankoon, Kuusijärvelle ja Sipoonkorpeen.

Helsingin omistamat virkistysalueet

Helsinki omistaa maa-alueita mm. Talosaaressa, Granössa ja Sipoonkorvessa. Talosaaren ranta-alueet on ehdotuksessa varattu pääosin virkistysalueiksi ja Natura 2000-verkostoon kuuluvat alueet luonnonsuojelualueiksi. Granön länsiranta on varattu virkistyskäyttöön ja saaren eteläosa maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on erityistä ulkoilun ohjaustarvetta. Saaren rakennetumpi yksityisomistuksessa oleva itäosa ja viereinen Mölandet ovat ilman aluevarausta. Rakentaminen näillä alueilla on haja-asutuksen luonteista ja niillä voi sijaita myös vapaa-ajan asutusta.

Vuosaaren sataman läheisten alueiden suunnittelussa tulee selvemmin ottaa huomioon sataman vetovoima tarjoamalla näillä alueilla enemmän mahdollisuuksia elinkeinotoimintojen sijoittumiseen.

Maakuntakaavaehdotuksessa on esitetty keskeiset viheryhteystarpeet sekä laivaväylät, veneväylät, melontareitit, mutta vain yksi ulkoilureitti Ruotsinpyhtäällä. Tavoitteellisessa ulkoilu- ja viheralueverkoston liitekarttaan on merkitty pääkartassa esitettyjen reittien ohella valtakunnallinen pyöräilyreitti, mutta ei maakunnan tavoitteellisia ulkoilureittejä. Johdonmukaisuuden vuoksi pitäisi myös ulkoilureitit merkitä.

Helsinkiläisten virkistyskäytössä on useita Sipoon saariston saaria. Helsingin omistamia saaria hallinnoi pääasiassa liikuntavirasto.

Nykyisen käyttönsä mukaisesti virkistysalueeksi merkitty Kaunissaari on suosittu telttailusaari, jonne on julkisen liikenteen yhteys Vuosaaresta. Muille Helsingin omistamille saarille ei ole julkista vesiliikenneyhteyttä. Eestiluoto on varattu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja. Puolustusvoimien tulenjohtotornin aluetta lukuun ottamatta saari on Helsingin kaupungin omistuksessa, joskin osa alueesta on suojelualuetta. Eestiluodolla telttailu ei ole sallittua, mutta sen eteläpuoleisella Kutuhälletin luodolla telttailu on sallittua. Maakuntakaavaehdotuksessa Kutuhälletiä esitetään nykyisestä käytöstä poiketen kuitenkin suojelualueeksi. Eestiluodon koillispuolella sijaitsevalla Hanskisella on kuutisenkymmentä kesämajaa. Saari on varattu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on erityistä ulkoilun ohjaustarvetta. Sipoon Skogsholmen on esitetty maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja. Saaren venekerholle vuokrattu saunamökki on osoitettu virkistyskohteena. Osa saaresta on yksityisomistuksessa. Porvoon edustan Kaivokari on varattu virkistyskäyttöön. Saarella on telttailu sallittu.

Kaavaehdotuksessa on esitetty Helsingin omistamille maille useita, niiden virkistyskäyttöä tarpeettomasti rajoittavia aluevarausmerkintöjä Helsingin omistamien saarien nykyinen virkistyskäyttö tulee huomioida ja sallia myös tulevaisuudessa niiden virkistyskäyttö.

Luonnonympäristö

Maakuntakaavaehdotuksessa on otettu runsaasti ja monipuolisesti huomioon maakunnan monimuotoinen luonto ja sen luonnonarvot. Lähes koko itäinen vesialue Porvoosta itään on Natura 2000-verkostoon kuuluvaa aluetta. Laajojen Natura- ja luonnonsuojelualueiden ohella maakuntakaavaehdotukseen on merkitty luonnon monimuotoisuuden kannalta valtakunnallisesti merkittäviä luontoalueita. Nämä alueet ovat erityisesti linnuston kannalta merkittäviä ns. IBA-alueita. Maakuntakaavaan on merkitty myös valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittävät geologiset muodostumat, jotka ovat maisemallisesti ja geologisesti merkittäviä.

Maakunnan viheryhteyksien ja ekologisten käytävien toteutumista on edistettävä siten, että hirvieläimien ja muun lajiston liikkumisedellytykset luonnon ydinalueiden välillä on turvattu.

Maakuntakaavaehdotukseen voisi liittää Uudenmaan maakuntakaavan tapaan erillisen perinnemaisema- ja luontotyyppikohteita esittelevän liitekartan. Esimerkiksi Helsingin omistamilla saarilla Kaunissaaressa ja Eestinluodolla on luonnonsuojelulain mukaisesti suojeltavia luontotyyppikohteita sekä näiden lisäksi vielä erityisesti suojeltavia lajeja.

Kulttuuriympäristö

Itä-Uudenmaan erityispiirre on valtakunnallisesti hyvin säilynyt ja merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Maakuntakaavaa varten on selvitetty valtakunnallisten kohteiden lisäksi maakunnan tärkeät kulttuuriympäristöt. Esimerkiksi Sipoon alueella on useita valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittäviä kulttuuriympäristöjä, jotka asettavat omat rajoituksensa alueiden muulle maankäytölle.

Maakuntakaava-alueen rajaus

Maakuntakaavaluonnoksessa Itä-Uudenmaan kehitys oli nähty melko irrallaan pääkaupunkiseudusta ja metropolialueen kehityksestä, mutta sinänsä ansiokkaasti alueen paikallisiin oloihin ja alueen perinteisiin arvoihin sitoen. Lausunnolla olevassa kaavassa alueen liittyminen metropoliseutuun on otettu huomioon jossain määrin, mutta ei vielä riittävästi.

Ehdotuksen valmistumisen jälkeen valtioneuvosto on tehnyt päätöksen kuntajaon muuttamisesta ja alueiden liittämisestä Helsinkiin. Itä-Uudenmaan maakuntakaavan maankäyttö ei vastaa alueeseen kohdistuvia tarpeita metropoliseudun osana. Asumisen ja elinkeinotoimintojen mitoitus ehdotuksessa ei ole riittävä ja siten alueen yleiskaavoittaminen Itä-Uudenmaan maakuntakaavaehdotuksen pohjalta ei luo edellytyksiä alueen suunnittelulle tarkoituksenmukaisella tavalla osana suurkaupunkiseutua.

Maakuntakaavassa on lisäksi kohtia, jotka eivät toteuta valtakunnallisia alueidenkäytön tavoitteita.

Kaupunkisuunnitteluvirasto ehdottaa, että Itä-Uudenmaan maakuntakaavan rajausta muutetaan rajaamalla valtioneuvoston kuntajaotuksen muutosta koskevan päätöksen mukainen Helsingin kaupunkiin liitettävä alue maakuntakaavan ulkopuolelle.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Itä-Uudenmaan liitolle seuraavansisältöisen lausunnon maakuntakaavaehdotuksesta:

Nyt lausunnolla oleva Itä-Uudenmaan maakuntakaavan ehdotus käsittää pääkaupunkiseudun yhtenäisen toiminnallisen alueen itäosan.
Itä-Uudenmaan maakuntakaavaehdotus on lausunnoilla aikaan, jolloin on vireillä useita erilaisia maakunnan ja sen suunnittelun tulevaisuuteen liittyviä merkittäviä muutoksia.

Helsinki on useaan otteeseen esittänyt, että Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan liitot tulisi yhdistää. Myös Uudenmaan liitto on tehnyt asiasta esityksen sisäasianministeriölle, jossa asian selvittäminen on vireillä. Helsingin kaupunki on esittänyt kuntajaon muutosta Sipoon, Vantaan ja Helsingin välillä niin, että noin 5000 hehtaarin suuruinen alue liitettäisiin Helsinkiin. Valtioneuvosto hyväksyi asiassa selvityshenkilön tekemän ehdotuksen, jossa Helsinkiin liitetään noin 3000 ha:n suuruinen alue Vantaalta ja Sipoosta. Päätös ei ole vielä lainvoimainen.

Helsingin tehtyä esityksensä kuntajaon muuttamisesta Sipoo kiirehti muuttamaan omaa yleiskaavaluonnostaan niin, että Sipooseen, mm. Lounais-Sipoon sekä Kerava-Nikkilä-radan vaikutusalueelle voitaisiin aiemman noin 2 %:n väestönkasvun sijasta osoittaa asuinalueita noin 40 000 uudelle asukkaalle.

Helsingin esitys ja Sipoon yleiskaavaluonnos perustuvat joukkoliikenteen, erityisesti raideliikenteen ja - Helsingin mielestä luonnollisimmin metron - jatkamiselle näille uusille alueille. Metron jatketta ei ole kuitenkaan esitetty maakuntakaavaehdotuksessa.

Siinä ei ole myöskään otettu huomioon monia mahdollisuuksia luovia ja todennäköisesti jo piankin tarpeellisia, Vuosaaren sataman vaikutuksia hyödyntäviä toimistorakentamis- ym. työpaikka-aluevaraustarpeita. Vantaan ja Sipoon rajalla maakuntakaava jatkuu itään Porvoonväylän pohjoispuolella virkistys- ja maa- ja metsätalousalueena.

Edellä kuvattujen muutostekijöiden lisäksi maakuntakaavaehdotuksen nähtävillä pidon jälkeen liikenne- ja viestintäministeriö julkaisi selvityksen Malmin lentokentän mahdollisen korvaavan kentän vaihtoehtoisista sijaintipaikoista, joista yksi, vaikutuksiltaan edullisimmaksi arvioitu sijoittuu Porvoon Backakseen, lähestulkoon keskelle Kilpilahden suuren
teollisuus-, satama- ja työpaikka-alueen ja Porvoon kaupungin välistä aluetta.

Nyt ehdotusvaiheessa olevaa kaavaa sivuaa vielä eräs tärkeä selvityshanke, nimittäin ratahallintokeskuksessa tekeillä oleva HELI-rataa koskeva ajantasaisuusselvitys.

Helsingin kaupunginhallitus katsookin, että näissä oloissa Itä-Uudenmaan maakuntakaavan saattaminen vahvistettavaksi nykymuodossaan saattaa aiheuttaa enemmän ongelmia kuin hyötyjä. Itä-Uudenmaan maakuntakaavan maankäyttö ei vastaa alueeseen kohdistuvia tarpeita metropoliseudun osana. Asumisen ja elinkeinotoimintojen mitoitus ehdotuksessa ei ole riittävä ja siten alueen yksityiskohtainen tai yleiskaavoittaminen Itä-Uudenmaan maakuntakaavaehdotuksen pohjalta ei luo edellytyksiä alueen suunnittelulle tarkoituksenmukaisella tavalla osana suurkaupunkiseutua.

Helsingin kaupunki pyytääkin, että Helsinkiin valtioneuvostossa liitettäväksi päätetty alue rajattaisiin ulos maakuntakaavaehdotuksesta. Muutoinkin saattaisi olla järkevää odottaa päätöstä mahdollisesta maakuntaliittojen yhdistämisestä ja jatkaa suunnittelua vasta, kun päätökset on tehty.

Kaupunginhallitus esittää seuraavassa ne näkökohdat, joilta osin maakuntakaavaehdotusta tulisi muuttaa. Suurin osa huomautuksista kohdistuu alueeseen, joka kaupunginhallituksen mielestä tulisi rajata ulos kaavaehdotuksesta.

Liittyminen metropoliseutuun

Edelleenkään Itä-Uusimaa ei pidä suunnittelun lähtökohtana kiinteää ja luontaista yhteyttään Helsingin seudun metropolialueeseen. Edellä esitetyistä seikoista johtuen maakuntakaavaehdotuksessa Itä-Uudenmaan väestöarviota on kuitenkin nostettu luonnoksesta. Tarkistettu väestösuunnite kasvattaa varsinkin Länsi-Sipoon väestömäärää. Uusia aluevarauksia on osoitettu Nikkilässä ja Talmassa sekä Lounais-Sipoon alueella.

Myös maakuntakaavaselostuksessa ideoinnin lähtökohtana olisi tullut olla vaihtoehto, että vuoden 2009 alusta Vantaan kaupungista liitetään Helsingin kaupunkiin ns. Vesterkullan kiila ja Sipoon kunnasta noin 30 neliökilometrin suuruinen alue. Samoin maakuntakaavasta puuttuu metrovaraus. Metron jatkamiseen perustuvaa joukkoliikenneratkaisua ja siihen perustuvaa yhdyskuntarakenteen tarkoituksenmukaista kehittämistä ei tule sulkea pois Itä-Uudenmaan maakuntakaavassa.

Kaupunginhallitus katsookin, että väestösuunnitteen kasvattamisesta huolimatta alueen lounaisosan maankäyttöratkaisussa alueen liittämistä metropoliseutuun ei ole otettu riittävässä määrin huomioon. Lisäksi metropoliseutua pitäisi tarkastella vähintään Porvooseen asti ulottuvana.

HELI-rata

Helsingistä itään suuntautuvalle HELI-radalle on osoitettu varaus asemineen. Ratahallintokeskus on hiljattain käynnistänyt Pietariin suuntautuvan rautatielinjauksen selvittelyn, missä eräänä päävaihtoehtona tutkitaan Helsingistä itään Porvoon ja Kotkan kautta Pietariin suuntautuvaa rautatieyhteyttä. Mahdollisella uudella, nopealla kansainvälisellä ratayhteydellä olisi huomattava vaikutus maankäyttöön ja Helsingin seudun elinkeinojen kehittymiseen.

Tämän vuoksi Lounais-Sipoon ja siitä Porvooseen ulottuvan alueen joukkoliikenneratkaisua ei ole perusteltua sitoa kaavaehdotuksessa esitettyyn taajamajunavaihtoehtoon niin kauan kuin HELI-radan linjaus ja luonne ovat määrittelemättä.

Elinkeinot

Kehä III:n varteen Turunväylän liittymästä Vuosaaren satamaan on merkitty Uudenmaan vaihemaakuntakaavan luonnoksessa nk. kehäkaupungin kehittämisvyöhyke, jolla mm. tulee selvittää logististen palveluiden tarve. Kehittämisvyöhykkeen rajaaminen Uudenmaan vaihemaakuntakaavaan tulee edistämään elinkeinotoiminnan syntymistä tälle alueelle hyvien liikenneyhteyksien varrelle.

Vuosaareen vuonna 2008 valmistuva satama ja Kehä III varren toiminnallinen kehittäminen lähellä Sipoon kuntarajaa asettaa erityisiä paineita tehokkaille maankäyttöratkaisuille lounaisessa Sipoossa. Sataman ja Kehä III:n varren kehittämisvyöhykkeen luomat edellytykset ja vaatimukset tulee tutkia huolella käynnissä olevan Itä-Uudenmaan maakuntakaavan laadinnan yhteydessä. Vuosaaren sataman elinkeinopoliittisia vaikutuksia Lounais-Sipoon alueella ei ole otettu riittävästi huomioon.

Esimerkiksi varsinaisen Sipoonkorven eteläpuolella virkistys- sekä maatalous- ja metsätalousaluevaraus on merkitty Porvoonväylään asti ulottuvana ja Lounais-Sipoon elinkeinovaraukset ovat pienet. Kuitenkin alue on vain 4-5 kilometrin etäisyydellä Vuosaaren satamasta.

Valtakunnallisesti Suomen tärkeimpään satamaan tehtyjen mittavien investointien hyödyntämiseen ei Itä-Uudenmaan maakuntakaava anna juurikaan mahdollisuuksia. Aluevarauksia tulisi tältä osin tarkistaa. Kaupunginhallitus muistuttaa, että yksi Helsingin seudun maankäytön-, asumisen ja liikenteen nk. MAL-yhteistyössä hyväksytyistä kärkihankkeista on juuri Vuosaaren sataman seudullinen hyödyntäminen.

Pääosin Sipoon puolella kulkeva pääkaupunkiseudun ja valtakunnallisesti tärkeän Vuosaaren sataman laivaväylä tulisi merkitä maakuntakaavaan kuten Kilpilahden ja Loviisan laivaväylät.

Kilpilahteen ja sieltä Nikkilän suuntaan on osoitettu varaus elinkeinojen kasvulle ja laajentamiselle, mikä on hyvä asia ja tarpeen Helsingin seudun elinvoiman kannalta.

Lentokenttävaraus yleisilmailua varten

Teknisen huollon varauksista

Sipoonkorpi

Maakuntien rajalla, osittain Vantaalla ja osittain Sipoossa sijaitsee Sipoonkorven alue, joka on merkitykseltään ylimaakunnallinen ja oleellinen osa valtakunnallista ekologista verkostoa, osa Natura 2000 ‑verkostoa sekä yksi Itä-Uudenmaan tärkeimmistä ulkoilualueista.

Maakuntakaavaehdotuksen merkintä ottaa hyvin huomioon alueen tärkeyden ja tukee ylimaakunnallisen viherverkon kehittämistä. Sipoonkorven ydinaluetta tulee kehittää Nuuksion kansallispuiston tapaan pääkaupunkiseudun tärkeänä luonnonalueena, joka on samalla myös toimiva ulkoilu- ja retkeilyalue.

Sipoonkorpea ympäröivä MU-alue- ja osin virkistysaluemerkinnät on kuitenkin osoitettu etenkin Porvoonväylän pohjoispuolella liian laajana. Sipoonkorpeen kohdistuvat ulkoilu- ja virkistystarpeet eivät edellytä näin laajoja alueita ympärilleen, mutta sen sijaan ao. merkinnät vaikeuttavat huomattavasti joukkoliikenteeseen tukeutuvan yhdyskuntarakenteen kehittämistä. Kaupunginhallitus huomauttaa, että myös kaupunkirakenteen jatkaminen Helsingistä itään raideliikenteen varassa on yksi Helsingin seudun yhteisistä kärkihankkeista.

Viheryhteydet

Maakuntakaavaehdotuksen maankäyttöratkaisu Helsingin rajan läheisyydessä Sipoon Itäsalmessa ja Talosaaressa on kaupunkirakenteellisesti selkeämpi kuin luonnoksessa esitetty ratkaisu.

Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa tulee turvata seudullisesti tärkeiden viheryhteyksien jatkuminen Helsingin Pohjois-Vuosaareen, Vantaan Ojankoon, Kuusijärvelle ja Sipoonkorpeen.

Maakunnan viheryhteyksien ja ekologisten käytävien toteutumista on edistettävä siten, että hirvieläimien ja muun lajiston liikkumisedellytykset luonnon ydinalueiden välillä on turvattu

Helsingin omistamat virkistysalueet

Helsinki omistaa maa-alueita mm. Talosaaressa, Granössa ja Sipoonkorvessa. Talosaaren ranta-alueet on ehdotuksessa varattu pääosin virkistysalueiksi ja Natura 2000 -verkostoon kuuluvat alueet luonnonsuojelualueiksi. Granön länsiranta on varattu virkistyskäyttöön ja saaren eteläosa maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on erityistä ulkoilun ohjaustarvetta. Saaren rakennetumpi yksityisomistuksessa oleva itäosa ja viereinen Mölandet ovat ilman aluevarausta. Rakentaminen näillä alueilla on haja-asutuksen luonteista ja niillä voi sijaita myös vapaa-ajan asutusta.

Vuosaaren sataman läheisten alueiden suunnittelussa tulee selvemmin ottaa huomioon sataman vetovoima tarjoamalla näillä alueilla enemmän mahdollisuuksia elinkeinotoimintojen ja ehkä myös asuinrakentamisen sijoittamiseen. Tästä näkökulmasta Granö tulisi vaihtoehtoisesti kokonaan osoittaa selvitysalueeksi ja Talosaaren merkintöjä tarkistaa.

Helsinkiläisten virkistyskäytössä on useita Sipoon saariston saaria. Helsingin omistamia saaria hallinnoi pääasiassa liikuntavirasto.

Maakuntakaavaehdotuksessa Kutuhälletiä esitetään nykyisestä käytöstä poiketen kuitenkin suojelualueeksi. Eestiluodon koillispuolella sijaitsevalla Hanskisella on kuutisenkymmentä kesämajaa. Saari on varattu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on erityistä ulkoilun ohjaustarvetta. Sipoon Skogsholmen on esitetty maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja. Saaren venekerholle vuokrattu saunamökki on osoitettu virkistyskohteena. Osa saaresta on yksityisomistuksessa. Porvoon edustan Kaivokari on varattu virkistyskäyttöön. Saarella on telttailu sallittu.

Luonnon- ja kulttuuriympäristön suojelu

Maakuntakaavaehdotuksessa on otettu runsaasti ja monipuolisesti huomioon maakunnan monimuotoinen luonto ja sen luonnonarvot. Lähes koko itäinen vesialue Porvoosta itään on Natura 2000 -verkostoon kuuluvaa aluetta. Laajojen Natura- ja luonnonsuojelualueiden ohella maakuntakaavaehdotukseen on merkitty luonnon monimuotoisuuden kannalta valtakunnallisesti merkittäviä luontoalueita. Nämä alueet ovat erityisesti linnuston kannalta merkittäviä ns. IBA-alueita.

Kaupunginhallitus kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, ettei lausunnolle lähetetty kaava-aineisto laisinkaan sisältänyt Natura-alueisiin kohdistuvia vaikutusselvityksiä tai -arvioita.

Maakuntakaavaan on merkitty myös valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittävät geologiset muodostumat, jotka ovat maisemallisesti ja geologisesti merkittäviä.

Lopuksi

Maakuntakaavaehdotuksessa pyritään sinänsä ansiokkaasti ja melko perusteellisesti kehittämään historiallisten Porvoon ja Loviisan ympärille kymmenen kunnan muodostamaa kaksikielistä kulttuurimaakuntaa sekä luomaan edellytyksiä alueen tulevalle kehitykselle. Yhdessä itäsuuntaan kasvavan pääkaupunkiseudun kanssa tämä Suomenlahden rannan kaupunkien sarja aina Kotkaan ja Haminaan asti voisi olla jopa Euroopan mitassa merkittävä ja kiinnostava alue, jota on syytä kehittää yhteistyössä.

Alueen asunto- ja elinkeinopolitiikan, liikenneverkon, lentoliikenteen ja julkisen liikenteen, jätehuollon, ylijäämämassojen käsittelyn, maa- ja kallioaineksen hankinnan jne. kannalta Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan liitot kattava yhtenäinen suunnittelualue sekä valmistelu- ja päätöksenteko-organisaatio ovat kuitenkin Helsingin kaupunginhallituksen mielestä jatkossa välttämättömiä.

Maakuntajaotusta tulisikin pikaisesti muuttaa niin, että nykyiset Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakunnat yhdistettäisiin. Päätöstä valmisteltaessa tulisi Itä-Uudenmaan maakuntakaavan alueeseen kohdistuvia selvityksiä ja aluevaraustarpeita vielä monelta osin tarkentaa ja ensi vaiheessa rajata valtioneuvoston 28.6.2007 päättämä, Helsingille siirtyvä alue maakuntakaava-alueen ulkopuolelle.

Tässä muodossa Itä-Uudenmaan maakuntakaavaa ei tule vahvistaa.

Kirje Itä-Uudenmaan liitolle ja pöytäkirjanote kiinteistövirastolle, rakennusvirastolle, ympäristökeskukselle ja kaupunkisuunnitteluvirastolle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITTEET	Liite 1	Khn lausunto Itä-Uudenmaan maakuntakaavaluonnoksesta 5.9.2005
	Liite 2	Osajäljennös Itä-Uudenmaan maakuntakaavaehdotuskartasta sekä kaavamerkinnät ja määräykset, 28.5.2007
	Liite 3	Selvitysmies Pekka Myllyniemen ja Helsingin rajansiirtoesitykset Lounais-Sipoossa (HS 18.1.2007)

LAUSUNTO IKÄIHMISTEN HOITOA JA PALVELUA KOSKEVAN LAATUSUOSITUKSEN UUDISTAMISESTA

Khs 2007-1525

Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa (4.6.2007), että sosiaali- ja terveysministeriö ja Kuntaliitto antoivat vuonna 2001 Ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskevan laatusuosituksen. Ministeriö on käynnistänyt laatusuosituksen uudistamisen ja pyytää mm. Helsingin kaupungin lausuntoa 4.6.2007 päivätystä luonnoksesta.

./. Luonnokseen sisältyy tavoitteita palvelurakenteelle sekä suosituksia, jotka koskevat toimintakykyä edistävää toimintaa, henkilöstöä ja toimitiloja. Kuntia pyydetään erityisesti arvioimaan tavoitteiden toteuttamismahdollisuuksia kunnassa sekä tavoitteiden toiminnallisia ja taloudellisia vaikutuksia. Lausuntopyynnössä asetettua määräaikaa on jatkettu 15.9.2007 asti. Lausuntopyyntö sekä Ikäihmisen hoitoa ja palveluja koskeva laatusuositusluonnos 4.6.2007 ovat esityslistan tämän asian liitteinä 1 ja 2.

./. Terveyslautakunta toteaa (14.8.2007) mm., että ikäpoliittisen strategian laatiminen ja toimeenpano on Helsingille toteutettavissa oleva, mutta haastava tehtävä kaupungin suuren koon ja toimijatahojen monilukuisuuden vuoksi. Asiasta on kuitenkin runsaasti kokemusta, koska vuodesta 1993 lähtien kaupunki on säännöllisesti laatinut strategiatyyppisiä vanhuspalveluohjelmia. Lautakunnan lausunto on esityslistan tämän asian liitteenä 3.

./. Sosiaalilautakunta toteaa (21.8.2007) mm., että vanhuspolitiikkaa koskevien arvojen ja eettisten periaatteiden esille nostaminen on tärkeää, erityisesti aikana, jolloin osa väestöstä näkee ikäihmisten olevan kustannustekijä ja ikävä taakka dynaamiselle yhteiskunnalle. Arvojen esille tuominen ohjaa ajattelua entistä ihmisarvoisempaan suuntaan. Vanhuspoliittinen strategia merkitsee linjan ja painopisteen valintaa, asettumista vanhuspalveluiden kehittämisen taakse. Lautakunnan lausunto on esityslistan tämän asian liitteenä 4.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (22.8.2007) mm., että Helsingin talousarvioon sisältyvissä yhteisstrategioissa erityisesti hyvinvointi ja palvelut mutta myös kaupunkirakenne ja asuminen –alue sisältävät samansuuntaisia linjauksia kuin ikäpoliittiseen strategiaan on esitetty otettavaksi. Hallintokuntien talousarvioissa esitetään tavoitteet ja toimenpiteet, joilla strategioita toteutetaan.

./. Talous- ja suunnittelukeskuksen lausunto on esityslistan tämän asian liitteenä 5.

Stj toteaa, että päätösehdotus perustuu terveyslautakunnan, sosiaalilautakunnan sekä talous- ja suunnittelukeskuksen lausuntoihin.

STJ Kaupunginhallitus päättänee antaa sosiaali- ja terveysministeriölle seuraavan lausunnon:

Aiemmassa laatusuosituksessa käytetty käsite ”vanhuspoliittinen strategia” on luonnoksessa korvattu ”ikäpoliittisella strategialla”. Muutoksen perustelu on tarkoituksenmukainen korostaessaan eri politiikkatahojen ja toimijoiden yhteistä vastuuta suunnittelussa ja tulevaisuuteen varautumisessa koko elämänkaarella. Sisällöllisesti suositus kuitenkin painottuu sosiaali- ja terveyspalveluihin ja jää siten osin tavoitettaan suppeammaksi. Esimerkiksi elin- ja toimintaympäristöön liittyviä keskeisiä tekijöitä mainitaan, mutta niihin liittyviä suosituksia ei esitetä.

Yhteiskunnan ”normaalipalvelujen” soveltumista ikäihmisille tulee lisätä. Näin vältyttäisiin tuottamasta lukuisia erityispalveluja, jotka joissakin tapauksissa voivat jopa lisätä käyttäjäryhmien eriarvoisuutta.

Helsingin talousarvioon sisältyvissä yhteisstrategioissa erityisesti hyvinvointi ja palvelut mutta myös kaupunkirakenne ja asuminen –alue sisältävät samansuuntaisia linjauksia kuin ikäpoliittiseen strategiaan on esitetty otettavaksi. Hallintokuntien talousarvioissa esitetään tavoitteet ja toimenpiteet, joilla strategioita toteutetaan. Strategioiden toteutumista seurataan neljännesvuosiraporttien avulla.

Helsingin nykyiseen suunnittelujärjestelmään kuuluu joitakin taloussuunnitelmasta erillisiä, aihekohtaisia ohjelmia kuten esimerkiksi elinkeinostrategia ja vanhuspalveluohjelma. Pääsääntöisesti toiminnan ja talouden ohjaus tapahtuu talousarvion ja -suunnitelman avulla.

Olosuhteet maan eri osissa vaihtelevat suuresti ja tämän vuoksi yhtenäisen mallin mukaisten kuntakohtaisten strategioiden laatiminen ei aina ole tarkoituksenmukaista. Tällöin tulevat kyseeseen seudulliset strategiat.

Luonnoksen johdannossa viitataan meneillään olevaan kunta- ja palvelurakenneuudistukseen, jonka tavoitteena on palvelujen järjestämisvastuun laajentaminen vähintään 20 000 asukkaan yhteistoiminta-alueille. Helsingin 564 000 asukkaan väestöpohja mahdollistaa ikäihmisten palvelujen kehittämisen ilman välittömiä, kuntarakenteeseen kohdistuvia uudistuksia. Väestön ikääntymisen aiheuttama ensisijainen haaste Helsingille on eläköitymässä olevien ja 65–74-vuotiaiden eläkeläisten määrän kasvu.

Laatusuosituksen kohdejoukosta käytetään termejä ”ikääntyneet”, ”ikäihmiset” ja ”iäkkäät”. Tekstissä ei määritellä keitä kulloinkin tarkoitetaan. Tämä olisi tarpeellista, jotta suositusta tulkittaisiin eri tahoilla samoista lähtökohdista. Samoin kronologiseen ikään liittyvien rajojen (esim. 75 vuotta täyttäneet) käyttöä tulisi pohtia suhteessa jatkuvasti pidentyneeseen keskimääräiseen elinikään ja vanhuuksien erilaistumiseen.

Kansainvälisissä elinajan pitenemistä, työelämän muutosta ja työvoiman vähenemistä koskevissa keskusteluissa on tuotu esiin 60–70-vuotiaiden työllisyysasteen nostaminen. Laatusuosituksia laadittaessa on syytä huolehtia siitä, etteivät ne ohjaa yhteiskuntapoliittista keskustelua suuntaan, jossa eläköitymisiän saavuttaminen rinnastetaan vanhuspalvelujen piiriin siirtymiseen. Kansallisiin ikäpoliittisiin tavoitteisiin tulisikin lisätä mahdollisuus työelämään osallistumiseen toimintakyvyn sen mahdollistaessa ikävuosista riippumatta. Tämä on linjassa luonnoksessa esitettyjen ihmisarvon eettisten periaatteiden, mm. itsemääräämisoikeuden ja osallisuuden kanssa.

Iäkkäiden kuntalaisten terveyden, toimintakyvyn ja hyvinvoinnin edistäminen ja itsenäisen suoriutumisen tukeminen edellyttävät ponnistuksia kaikilta hallintokunnilta ja eri sidosryhmiltä. Erityisesti tarvitaan eri tahojen tuottamien palvelujen koordinointia, uusien palvelujen ja palveluyhdistelmien kehittelyä ja toteuttamista kunnan eri hallintokuntien, järjestöjen ja yritysten kesken. Myös eri toimijoiden roolien selkeyttäminen on tärkeää.

Laatusuosituksen rakenne on sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisen kannalta monipuolinen. Arvojen ja eettisten periaatteiden esille nostaminen on tärkeää, erityisesti aikana, jolloin osa väestöstä näkee vanhusten olevan vain kustannustekijä ja ikävä taakka dynaamiselle yhteiskunnalle. Arvojen esille tuominen voi ohjata ajattelua entistä ihmisarvoisempaan suuntaan ja korostaa ikääntyneiden palvelujen kehittämisen tarvetta ja tahtoa.

Ikäpoliittisen strategian osat esitellään kuviona, jonka kohdassa ”Palvelurakenteen kehittämisen strategiset linjaukset” on luettelo eri sosiaali- ja terveyspalveluista. Ryhmittely on laadittu siten, ettei vanhusten sosiaalityötä eikä terveydenhuollon avohoito- (terveysneuvonta, avosairaanhoito), päivystys- ja sairaalapalveluja mainita. Näiden käyttö on kuitenkin ikäihmisten piirissä laajaa ja sen vuoksi mainitsemisen arvoista.

Palvelurakenteen kehittämislinjauksissa on esitetty yksityiskohtaisia, määrällisiä tavoitteita. Toisaalta luonnoksessa annetaan mahdollisuus asettaa kuntakohtaiset tavoitteet palveluille paikallisten voimavarojen ja tarpeiden pohjalta. Tämä on ehdottoman välttämätöntä kuntien erilaisista olosuhteista johtuen.

Suurkaupunkina Helsingissä on yksin asuvia ikäihmisiä suhteellisen paljon. 75 vuotta täyttäneistä 53,2 % asuu yksin, koko maan keskiarvon ollessa 45,8 %. Yksin asumisen lisäksi toinen palvelutarpeisiin vaikuttava piirre Helsingissä on vanhojen kerrostaloasuntojen hissittömyys.

Luonnoksessa esitetty tavoite kotona asuvien osuudesta, 94 - 96 % 75 vuotta täyttäneistä, vaikuttaa Helsingin olosuhteissa ylimitoitetulta. Helsingin voimassa olevassa vanhuspalveluohjelmassa vastaavaksi tavoitteeksi on asetettu 90 %, mikä on toteutunut.

Säännöllisen kotihoidon saajien tavoitteeksi esitetään 13 – 14 % 75 vuotta täyttäneistä. Helsingissä vastaavasta ikäryhmästä noin neljäsosa saa kotihoitoa, kun mukaan lasketaan sekä säännölliset että tilapäiset (esim. sairaalahoidon jälkeen toipilasaikana palveluja saavat) asiakkaat. Tilastointia tullaan kehittämään vertailutiedon saamiseksi.

Omaishoidon tuen piirissä olevien määrälle asetettu tavoite, 5-6 % 75 vuotta täyttäneistä, on Helsingissä vaikea saavuttaa. Yksin elävien vanhusten suuri määrä merkitsee sitä, ettei halukkuutta ja mahdollisuuksia omaishoitoon ole suurkaupungissa samalla tavalla kuin maaseudulla. Helsingissä omaishoidon tuen piirissä olevien yli 65-vuotiaiden henkilöiden määrä on tällä hetkellä 3,3 % ja tuon osuuden nostaminen vanhusväestön määrän kasvaessa on osoittautunut mahdottomaksi.

Palveluasumisen määrälle asetettu tavoite, 5-6 % 75 vuotta täyttäneistä, toteutuu Helsingissä jo tätä nykyä. Helsinki järjestää ympärivuorokautista palveluasumista tällä hetkellä 6,2 %:lle yli 75-vuotiaista.

Laitoshoidolle laatusuosituksessa asetettu tavoite, 4-6 % vanhainkodeissa ja terveyskeskussairaalassa, ylittyy Helsingissä. Laitoshoidossa on Helsingissä 9,5 % 75 vuotta täyttäneistä, mihin lukuun sisältyvät myös lyhytaikaishoidossa tai pitkällä kuntoutusjaksolla olevat. Asetettu valtakunnallinen tavoite on Helsingille haaste. Sitä tukee kaupungin omassa vanhuspalveluohjelmassakin ilmaistu tavoite laitoshoidon vähentämisestä.

Linjaus dementoituvien hoidon järjestämisestä on perusteltu. Tämän lisäksi olisi tehostettava dementian diagnosoimista, koska suuri osa sairastuneista on edelleen ilman diagnoosia. Dementiaa sairastavien kotona asumisen tukeminen ja sitä edistävät keinot ovat myös keskeisiä. Helsingissä on saatu hyviä kokemuksia dementiakoordinaattoreiden toiminnasta, koska he pystyvät auttamaan ja tukemaan sairastunutta ja hänen läheistään monimutkaisen palvelujärjestelmän käytössä. Uuden teknologian hyödyntäminen kotona asumisen tukena on tulevaisuudessa välttämätöntä. Sen tehokas edistäminen edellyttää, että selvitetään kustannusten jako eri tahojen kesken.

Asiakastietojen ja kirjaamisen merkitys on keskeinen laadukkaan ja suunnitelmallisen hoidon toteuttamisessa. Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien yhteensopivuus on välttämätöntä niin valtakunnallisella kuin paikallisella tasolla.

Luonnoksessa korostetaan palvelutarpeen yksilöllistä arviointia ja palvelujen oikeaa kohdentamista. Nämä ovat keskeisiä tavoitteita, joiden toteuttamiseksi tarvitaan valtakunnalliset päätökset käytettävistä toimintakykymittaristoista sekä eri palvelujen piiriin pääsemisen perusteista. Näiden käyttö parantaisi myös vertailujen luotettavuutta.

Ikäihmisten terveyden, toimintakyvyn ja hyvinvoinnin edistämiseksi ehdotetaan perustettavaksi vanhus/seniorineuvoloita. Helsingissä toimi 1970-80 -luvuilla erillisiä vanhusneuvoloita. Niistä luovuttiin, koska käyttäjät olivat pääasiassa samoja vireitä vanhuksia, jotka käyttivät myös terveysasemien lääkärin ja terveydenhoitajan sairaanhoitopalveluja. Toiminnalla ei siis tavoitettu terveyden edistämistavoitteiden toteutumisen kannalta olennaisia muita vanhuksia.

Erillisen vanhusneuvolan sijasta Helsingissä on lähdetty kehittämään ”hyvinvointikeskus-toimintamallia”, joka toteutuessaan kokoaisi yhteen kunnan eri hallintokuntien sekä ikäihmisten palveluja tuottavien järjestöjen ja vapaaehtoistyön voimavarat. Terveyspalvelujen osalta nämä palvelut täydentäisivät terveysasemien toimintaa.

Henkilöstöstrategian korostaminen on perusteltua, koska ikääntyneiden palveluissa merkittävänä haasteena on työvoiman saatavuus ja pysyvyys. Eräs keino selvitä niukoilla voimavaroilla kasvavasta asiakasmäärästä on tarkistaa ammattiryhmien välistä työnjakoa koulutuksen mukaisesti.

Mitoitukseen laskettavien henkilöstöryhmien osalta Helsingissä on päädytty samansuuntaisiin tuloksiin kuin suositusluonnoksessa.

Henkilöstömääriä koskevissa mitoituksissa Helsingissä on päädytty tasolle, joka vastaa suositusluonnoksen vähimmäis- tai keskiarvolukuja. Esimerkiksi pitkäaikaisessa sairaalahoidossa keskimääräinen mitoitus nostetaan Helsingissä lähiaikoina 0,63:een. Ministeriön luonnoksessa hyväksi mainittua, varsin korkeaa mitoitusta (0,8) ei ole perusteltua asettaa tavoitteeksi. Mitoitussuositusten laatimisessa tulee pitää huolta siitä, että ne eivät pakota erilaisia toimijoita täysin olosuhteista riippumatta kaavamaisiin ja toiminnan kannalta epätarkoituksenmukaisiin ratkaisuihin.

Laitoshoitoa koskeva painotus yhden hengen huoneiden lisäämiseen vaatii sairaalahoidon osalta tarkennusta ja väljentämistä. On huomattava, että potilaan ei ole tarkoitus asua sairaalassa. Kaikki potilaat eivät viihdy yksinään eivätkä siksi halua yhden hengen huoneeseen. Helsinki on peruskorjannut viime vuosina kaikki terveyskeskuksen pitkäaikaissairaaloiden osastot siten, että tavoitteena on ollut lisätä yhden hengen huoneiden määrää ja rakentaa korkeintaan 2-hengen huoneita sekä huonekohtaiset hygieniatilat. Sairaalarakennukset ovat kuitenkin osin vanhoja ja rakenteellisista syistä on joissakin tapauksissa päädytty useamman hengen huoneisiin. Tehdyt ratkaisut ovat osoittautuneet toimiviksi ja inhimillisiksi.

Hoitoympäristöön liittyvä kannanotto palveluasumisessa tarjottavasta omasta huoneesta jokaiselle asukkaalle on merkittävä tulevaisuuteen tähtäävä linjaus palvelun laadun näkökulmasta. Tähän liittyvät asumiskustannukset ja asiakasmaksut ovat asia, jota erityisesti pääkaupunkiseudulla joudutaan pohtimaan tarkasti.

Osa suosituksessa esitetyistä palveluista on mahdollista toteuttaa olemassa olevilla voimavaroilla keskittämällä ne kulloinkin keskeisiin ajankohtaisiin haasteisiin. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että pystytään tekemään valintoja ja asettamaan tarpeet tärkeysjärjestykseen. Helsingin näkökulmasta ajankohtaisia ovat mm. riskiryhmien tavoittaminen ja palvelutarpeen arviointi.

Kuntia ohjaavat suositukset ja sitovat säädökset ovat mahdottomia toteuttaa ilman toimintaan osoitettuja voimavaroja. Tähän kysymykseen laatusuositus ei tuo uutta. Suositukset näyttävät nykyoloissa muuttuvan minimiedellytyksiksi, joitten toteuttamista valvovat viranomaiset ryhtyvät vaatimaan. Terveydenhuollon hoitotakuun suunnittelun yhteydessä tehdyistä virheistä tulee ottaa oppia.

Kirje sosiaali- ja terveysministeriölle sekä pöytäkirjanote sosiaalilautakunnalle, terveyslautakunnalle ja talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Hari Olli, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36048

LIITTEET	Liite 1	Sosiaali- ja terveysministeriön lausuntopyyntö 4.6.2007
	Liite 2	Ikäihmisen hoitoa ja palveluja koskeva laatusuositusluonnos
	Liite 3	Terveyslautakunnan lausunto 14.8.2007
	Liite 4	Sosiaalilautakunnan lausunto 21.8.2007
	Liite 5	Talous- ja suunnittelukeskuksen lausunto 22.8.2007



Kokousaika	10.9.2007 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

LIITTEET	Liite 1	Helsingin kaupunkikonsernin omistajapolitiikka
	Liite 2	Konsernijaosto, selvitys

LIITTEET	Liite 1	Poikkeamispäätösluonnos (Malmin kylän tila RN:o 1:38)
	Liite 2	Ympäristökartta
	Liite 3	Asemapiirustus

LIITTEET	Liite 1	Lausuntopyyntö sekä vuoden 2007 talousarvio ja taloussuunnitelma 2007-2009
	Liite 2	Sosiaalilautakunnan lausunto 21.8.2007

LIITTEET	Liite 1	Havainnekuva Kannelmäen liikuntakeskuksesta, ilmakuva
	Liite 2	Havainnekuva Kannelmäen Liikuntakeskuksesta, julkisivu