HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS

MÄÄRÄRAHAN MYÖNTÄMINEN HELSINGIN SATAMALLE JA RAKENNUSVIRASTOLLE VUOSAAREN SATAMAN YMPÄRISTÖN ESIRAKENTAMISEEN

Khs 2007-1508

Helsingin Satama toteaa kirjeessään 7.6.2007 mm., että vuonna 2006 myönnettiin yritysalueelle Helsingin Sataman käyttöön 2,58 milj. euroa sekä vuoden 2005 käyttämättä jääneistä esirakentamisrahoista ylitysoikeutta yhteensä 1,27 milj. euroa. Rakennusviraston käyttöön myönnettiin 540 000 euroa. Vuonna 2006 oli yritysalueen esirakentamiseen siten käytettävissä yhteensä 4,39 milj. euroa, josta rakennusviraston osuus oli 0,54 milj. euroa ja Sataman 3,85 milj. euroa. Myönnetystä rahasta jäi käyttämättä 1,53 milj. euroa, josta Sataman osuus oli 1,27 milj. euroa ja rakennusviraston osuus 0,26 milj. euroa. Kaupunginvaltuusto myönsi vastaavan ylitysoikeuden vuodelle 2007.

Vuoden 2007 kokonaistarve on 5,68 milj. euroa, josta rakennusviraston osuus on 0,40 milj. euroa ja Sataman 5,28 milj. euroa. Helsingin satama esittää, että kaupunginhallitus myöntäisi Helsingin Sataman käyttöön Vuosaaren sataman ympäristön esirakentamiseen vuodelle 2007 3,29 milj. euroa ja rakennusviraston käyttöön 0,14 milj. euroa. Yhdessä vuodelta 2006 käyttämättä jääneistä määrärahoista myönnetyn ylitysoikeuden kanssa tulee siten 4,96 milj. euroa, josta Helsingin Sataman käyttöön tulee 4,56 milj. euroa ja rakennusviraston käyttöön 0,40 milj. euroa, mikä ei kata kokonaan vuoden 2007 esirakentamisen rahoitustarvetta. Lisärahoitus on tarkoitus hakea syksyllä rahoitustarpeen tarkennuttua.

Sataman viereisen yritysalueen ja muun ympäristön esirakentamistyöt

./. Rakennusvirasto ja Helsingin Satama ovat yhteistyössä tehneet yleissuunnitelman yritysalueen ja sataman muun ympäristön esirakentamisesta sekä arvioineet sen kustannukset ja aikataulun vuonna 2003. Vuosaarenlahden venesataman aallonmurtajan osalta ohjelman laatimiseen on osallistunut myös liikuntavirasto. Kustannuksiin sisältyy suunnittelu ja varsinaisia maarakennustöitä edeltävät raivaustyöt. Esirakennettavat kohteet on osoitettu liitteenä 1 olevassa kartassa. Kustannusarviota ja aikataulua on päivitetty työn edetessä vuosina 2004-2007.

Esirakentamistöiden aikataulu on määräytynyt sataman rakentamisaikataulun perusteella, koska maa- ja kalliomassojen siirrot on pyritty suunnittelemaan mahdollisimman taloudellisiksi koko satamakeskuksen kannalta. Esirakentamistyöt sekä niiden kustannukset ja aikataulu on esitetty liitteenä 2 olevassa taulukossa.

./. Liitteen 2 taulukkoon liittyen on todettava seuraavaa:

Melumäen suunnittelun ja ympäristöluvan, pohjaeristeen, suotovesirakenteiden ja pintaeristeen kustannuksista puolet maksaa Helsingin Satama osana satamahanketta, koska puolet kyseisistä toimenpiteistä johtuu satama-alueen pilaantuneiden massojen sijoittamisesta meluvalliin.

Yhteenveto

Vuosaaren sataman viereisen yritysalueen ja muun ympäristön esirakentamiseen on vuoden 2006 loppuun mennessä käytetty yhteensä 12,38 milj. euroa. Vuosina 2007 - 2008 tarvittavat määrärahat (milj. euroa) ovat yhteensä:

Vuosi	yhteensä	HKR:n käyttöön	Helsingin Sataman käyttöön

2007	5,68	0,40	5,28
2008	1,41	-	1,41

Yhteensä	7,09	0,40	6,69

Kaikki kustannukset tässä kirjeessä ja sen liitteissä on esitetty ilman arvonlisäveroa.

Vuosaaren sataman ympäristön esirakentamisen kokonaiskustannukset vuosina (2003-2008) ovat kasvaneet vuonna 2006 arvioidusta noin 200 000 euroa 19,47 milj. euroon. Kustannusten nousu selittyy osin yleisellä rakennuskustannusten nousulla. Pilaantuneen maaperän puhdistuksen kustannukset ovat kasvaneet aiemmin arvioidusta selvimmin, mm. ennakkotutkimuksissa havaitsemattomien työn aikana löydettyjen pilaantuneiden kohteiden vuoksi. Kallioleikkaus on ollut ennakoitua halvempaa, mutta maaleikkauksen kustannukset ovat nousemassa huomattavasti kuljetusmatkojen pitenemisen vuoksi. On varauduttava siihen, että maata joudutaan mahdollisesti kuljettamaan yleisille maankaatopaikoille kuten Petikkoon ja Ämmässuolle, sillä sataman täyttöihin mahtuu aiemmin arvioitua vähemmän maata.

Sataman rakentamisjärjestystä muutettiin siten, että ns. 2. vaihe eli länsiosan laiturialueen laajennus otetaan käyttöön samassa aikataulussa muun sataman kanssa (Kvsto 17.5.2006, 133 §). Rakentamisjärjestyksessä tehdyn muutoksen vuoksi merihiekan käyttöä lisättiin, jolloin täyttöihin tarvittavan maan osuus pieneni. Muita käyttökohteita, joihin voisi sijoittaa suuria määriä maamassoja, ei ole lähietäisyydellä.

Tämä esitys on valmisteltu yhteistyössä rakennusviraston katu- ja puisto-osaston sekä kiinteistöviraston tonttiosaston edustajien kanssa.

Kj toteaa, että Vuosaaren sataman yritysalueen ja muun ympäristön esirakentamisen kokonaiskustannukset tulevat tämän hetkisen ennusteen mukaan olemaan n.19,5 milj. euroa. Vuosina 2007 - 08 määrärahatarve on n. 7,1 milj. euroa. Vuoden 2007 talousarviossa on varattu Vuosaaren sataman yritysalueen esirakentamiseen 3,68 milj. euroa. On tarkoituksenmukaista myöntää samalla kertaa koko määräraha päätösehdotuksen mukaisesti.

KJ Kaupunginhallitus päättänee myöntää vuoden 2007 talousarvion alakohdasta 8 01 02 13, esirakentaminen, Vuosaaren sataman yritysalue,

Helsingin Satamalle 3 540 000 euroa ja

rakennusvirastolle 140 000 euroa

käytettäväksi Vuosaaren sataman ympäristön esirakentamiseen

Pöytäkirjanote Helsingin Satamalle, rakennusvirastolle, kiinteistöviraston tonttiosastolle sekä talous- ja suunnittelukeskuksen varainhallinnalle, kehittämisosastolle ja taloussuunnitteluosastolle.

Lisätiedot:
Sauramo Vesa, johtava suunnittelija, puhelin 310 36276

LIITTEET	Liite 1	Vuosaaren sataman yritysalue, esirakentamiskohteet 28.5.2007
	Liite 2	Yritysalueen esirakentaminen vuosina 2003 - 2008

18.6.2007 pöydälle pantu asia

KAUPUNGIN KONSERNIYHTEISÖJÄ, NETTOBUDJETOITUJA YKSIKÖITÄ JA LIIKELAITOKSIA KOSKEVAT OMISTAJAPOLIITTISET LINJAUKSET

Khs 2007-1406

Kj toteaa, että kaupunginhallitus hyväksyi 30.10.2006 ( § 1333) kaupungin tytäryhteisöjä koskevat omistajapoliittiset yleislinjaukset seuraavasti:

– toimintaa tehostetaan parantamalla tuottavuutta. Tuottavuutta mitataan ja vertaillaan kansallisesti ja kansainvälisesti.

– kassanhallintaa keskitetään osaksi kaupungin muuta kassanhallintaa siten, että kaupungin tytäryhteisöt liittyvät sovittavassa laajuudessa kaupungin sisäisen pankin ja konsernitilin käyttäjiksi,

– tytäryhteisöjen lainanotossa hyödynnetään kaupungin neuvotteluasemaa rahoitusmarkkinoilla ja rahoitusasiantuntemusta,

– tehostetaan hankintoja siten, että kaupunki kilpailuttaa tavaroiden ja palveluiden hankintoja koskevia puitesopimuksia tytäryhteisöjen käyttöön,

– yhdistetään etenkin saman toimialan tytäryhteisöjä tai niiden toimintoja, mikäli yhdistäminen on toiminnallisesti ja taloudellisesti perusteltua,

– lisätään etenkin saman toimialan tytäryhteisöjen toiminnallista ja hallinnollista yhteistyötä yhteistyöhyötyjen saavuttamiseksi,

– tehostetaan riskienhallintaa laatimalla yhteisökohtaiset riskienhallintasuunnitelmat,

– tehostetaan yhteisöjen hallintoa vähentämällä erityisesti kehittämisen ja sijoitustoiminnan välineenä toimivien tytäryhtiöiden hallitusten jäsenten lukumäärää ja nimeämällä tällaisten yhtiöiden hallitusten jäseniksi myös ulkopuolisia asiantuntijoita, ja

– tehostetaan tytäryhteisöjen johtamista panostamalla tytäryhteisöjen ylimmän johdon johtamisvalmiuksien kehittämiseen henkilökohtaisin kehittämissuunnitelmin.

Lisäksi kaupunginhallitus

– hyväksyi nettobudjetoitujen yksiköiden, liikelaitosten ja konserniyhteisöjen omistuksen tarkoitukseen perustuvan jaottelun liitteenä 1 olevan muistion kohdan 2 mukaisesti,

– päätti, että kaupunginhallituksen asemaa omistajaohjauksessa vahvistetaan laatimalla ensi vaiheessa selvitys kaupunginhallituksen konsernijaoston perustamiseen liittyvistä kysymyksistä toimenpide-ehdotuksineen 30.6.2007 mennessä, ja lisäksi

– kehotti talous- ja suunnittelukeskusta valmistelemaan alussa mainitun päätöksen edellyttämät yksityiskohtaiset toimenpide-ehdotukset 30.6.2007 mennessä myöhemmin tapahtuvaa päätöksentekoa varten.

Kj toteaa, että kaupunginhallituksen hyväksymien yleisten omistajapoliittisten linjausten mukaiset toimenpiteet on pääosin käynnistetty tai ovat valmisteilla eikä yleislinjausten toimeenpano edellytä enää kaikilta osin kaupunginhallituksen erillispäätöksiä.

./. Talous- ja suunnittelukeskuksen toimesta on nyt valmisteltu liitteenä 1 olevassa muistiossa mainittujen nettobudjetoitujen yksiköiden, liikelaitosten ja konserniyhteisöjen omistuspohjaa, kehittämisvisiota ja toiminnallisia tavoitteita koskevat yksityiskohtaisemmat linjaukset ja laadittu liitteenä 2 oleva selvitys kaupunginhallituksen konsernijaoston perustamiseen liittyvistä kysymyksistä.

Nettobudjetoiduista yksiköistä omistajapoliittiset linjaukset on tässä vaiheessa määritelty vain niille yksiköille, joiden toimintaperiaatteisiin jo nyt sisältyy selkeä ja vakiintunut tilaaja – tuottajapohjainen palvelumalli ja jota toimintatapaa on tarkoituksenmukaista kehittää jatkossa liikelaitospohjalta tehokkaamman tulosohjauksen varmistamiseksi. Liikelaitosmalli parantaa myös vertailtavuutta samalla toimialalla toimiviin vastaaviin ulkopuolisiin yksiköihin.

HUS – kuntayhtymälle ei ole myöskään määritelty tässä yhteydessä Helsingin erillistä omistajapoliittista linjausta, koska pääkaupunkiseudun kaupungit valmistelevat parhaillaan yhdessä KUUMA- ja Neloset- kuntaryhmien kanssa yhteistä HUS-omistajapolitiikkaa. Tämä valmistelutyö liittyy vireillä olevien pääkaupunkiseudun yhteistyöselvitysten yhtenä osaselvityksenä tehtävään Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupunkien yhteisesti omistettujen yhteisöjen omistajaohjauksen kehittämiseen.

Kj pitää tarkoituksenmukaisena, että kaupungin omistajapolitiikan jatko linjaukset määritellään liitteenä 1 esitettyjen linjausten mukaisesti ja että nykyisestä toimintamallista saatujen kokemusten perusteella kaupungin omistaja- ja konserniohjausta kehitetään kaupungin kokonaisedun näkökulmasta nykyistä vielä konsernilähtöisemmäksi ja kokonaistaloudellisemmaksi edistäen samalla myös konsernijohdon tahtotilan viestimistä mahdollisimman suoraan läpi koko kaupunkikonsernin.

Mikäli Khs hyväksyy sille nyt tehdyn omistajapoliittisia linjauksia koskevan esityksen, niin jatkotoimenpiteet tullaan käynnistämään hyväksyttyjen linjausten pohjalta joiltakin osin jo heti Khn päätöksen jälkeen kuluvan vuoden syksyn aikana. Tämä koskee mm. esitykseen sisältyviä nettobudjetoitujen yksiköiden liikelaitostamisia. Näiltä osin valmistelutyö pyritään ajoittamaan niin, että uudet liikelaitokset voidaan perustaa vuoden 2009 alusta lukien. Muilta osin omistajapoliittisten linjausten toimeenpano suunnitellaan ja ajoitetaan pitkäjänteisemmin ja tapauskohtaisesti.

Kj toteaa, että konsernijaoston perustamisella myös varaudutaan pääkaupunkiseudun yhteistyön tiivistymisen myötä tapahtuvaan kaupunkien omistajaohjauksen keskitetympään päätöksentekoon ja omistajapolitiikan yhtenäistämiseen sellaisissa yhtiöissä ja muissa yhteisöissä, joissa kaupungit ovat osakkaina tai käyttävät niissä määräysvaltaa.

KJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä kaupungin nettobudjetoituja yksiköitä, liikelaitoksia ja konserniyhteisöjä koskevat omistajapoliittiset linjaukset liitteen 1 mukaisesti kehottaen talous- ja suunnittelukeskusta valmistelemaan yhteistyössä kaupungin asianomaisten muiden tahojen kanssa nyt hyväksyttyjen linjausten mukaiset jatkotoimenpiteet.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee hyväksyä jatkovalmistelun pohjaksi periaatelinjauksen, että kaupunginvaltuustolle valmistellaan esitys kaupunginhallituksen konsernijaoston perustamisesta liitteen 2 mukaisten linjausten pohjalta, ja kehottaa talous- ja suunnittelukeskusta yhteistyössä hallintokeskuksen kanssa valmistelemaan jaoston perustamiseen liittyvät toimenpide-ehdotukset niin, että konsernijaosto voidaan perustaa seuraavan valtuustokauden alusta lukien.

Pöytäkirjanote liitteineen kaikille kaupungin virastoille ja laitoksille sekä tytäryhteisöille.

Lisätiedot:
Olli Seppo, kaupunginkamreeri, puhelin 310 36135

LIITTEET	Liite 1	Helsingin kaupunkikonsernin omistajapolitiikka
	Liite 2	Konsernijaosto, selvitys

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE XXXX XXXX:N POIKKEAMISHAKEMUKSISTA

Khs 2007-1093, 2007-1094

XXXX XXXX pyytää (17.1.2007) muun muassa lupaa poiketa vähäistä suuremmin asemakaavassa kiinteistölle 29. kaupunginosa (Haaga) kortteli nro 29054 tontti nro 3 (Orapihlajatie 18) osoitetusta rakennusoikeudesta kahden kaksikerroksisen rivitalon rakentamista varten.

Hakija on samanaikaisesti hakenut tontille sekä Uudenmaan ympäristökeskuksen että kaupunginhallituksen poikkeamispäätöstä seuraavasti:

Hakija pyytää (Khs dnro 2007-1093) kaupunginhallitukselta lupaa poiketa rakennuskiellosta ja voimassa olevaan asemakaavaan merkitystä rakennusalan rajasta tontilla 29054/3 rivitalon (382 k-m²) rakentamista varten.

Lisäksi hakija pyytää (Khs dnro 2007-1094) Uudenmaan ympäristökeskukselta lupaa poiketa vähäistä suuremmin asemakaavassa tontille 29054/3 osoitetusta rakennusoikeudesta toisen rivitalon (217 k-m²) rakentamista varten. Kahden talon rakentaminen peittää tontin pinta-alasta enemmän kuin kaava sallii. Rakennus (217 k-m²) sijoittuu lisäksi osittain kaavaan merkityn rakennusalan ulkopuolelle.

Asemakaavan mukainen rakennusoikeus tontilla on 476,4 k-m². Hakemusten mukainen rakentaminen (382 k-m² + 217 k-m²) on yhteensä 599 k-m², joten ylitys on 122,6 k-m² (25,7 %). Lisäksi talojen rakentaminen peittää tontin pinta-alasta yhteensä noin 27 %, kun kaavan sallima peitto on 20 %.

Hakija perustelee hakemustaan sillä, että liikenteellisesti hyvällä paikalla olevalle tontille voidaan rakentaa tilavia perheasuntoja Etelä-Haagan kaavoitusperiaatteiden mukaisesti.

Kaj toteaa, että mikäli rakentaminen tai muu toimenpide edellyttää alueellisen ympäristökeskuksen toimivaltaan kuuluvan poikkeamisen lisäksi kunnan toimivaltaan kuuluvaa poikkeamista, ympäristökeskus voi ratkaista asian koko laajuudessaan, jos ratkaisu on kunnan kannan mukainen.

Hakija on (12.6.2007) ilmoittanut, että molemmat poikkeamishakemukset voidaan käsitellä samassa menettelyssä ja alueellisen ympäristökeskuksen toimesta.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (19.4.2007), että haetut toimenpiteet ovat vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

Hakemukset koskevat aluetta, jolle asemakaavan muuttaminen tai laatiminen on vireillä, ja jolla on voimassa maankäyttö- ja rakennuslain 53 §:n 1 momentin mukainen rakennuskielto.

Selostus Alueella on voimassa 28.1.1971 vahvistettu asemakaava nro 6643. Asemakaavan mukaan tontti on enintään kaksikerroksisten asuntokerrostalojen tai rivitalojen korttelialuetta (AKR II), jossa tontilla saa olla enintään 6 asuntoa. Tontin pinta-alasta saa rakentamiseen käyttää enintään 1/5.

Tontilta on purettu huonokuntoinen asuinrakennus vuonna 1995.

Hakijan tarkoituksena on rakentaa tontille kaksi kaksikerroksista rivitaloa (kerrosala yhteensä 599 k-m²). Ensimmäisessä vaiheessa rakennettavassa talossa (382 k-m²) on kolme asuntoa ja toisessa vaiheessa rakennettavassa (217 k-m²) kaksi asuntoa.

Haettu toimenpide poikkeaa ensimmäisen vaiheen (Khs 2007-1093, Kslk 2007-133, Rakvv 29-185-07-S) osalta asemakaavasta siten, että rakennus sijoittuu osittain kaavaan merkityn rakennusalan ulkopuolelle.

Haettu toimenpide poikkeaa asemakaavasta toisen vaiheen (Khs 2007-1094, Kslk 2007-134, Rakvv 29-186-07-S) osalta siten, että tonttitehokkuus nousee asemakaavan mukaisesta luvusta e = 0,4 lukuun e = 0,5. Lisäksi rakennus sijoittuu osittain kaavaan merkityn rakennusalan ulkopuolelle ja molempien talojen rakentaminen peittää tontin pinta-alasta yhteensä noin 27 %, kun kaavan sallima peitto on 20 %.

Tontti sijaitsee pääradan vieressä, joten rakentamisessa on otettava huomioon raideliikenteen aiheuttamat ympäristöhäiriöt.

Osallisten kuuleminen Selvitys naapureiden kuulemisesta sekä naapureiden suostumukset on liitetty hakemusasiakirjoihin. Laajempi kuuleminen ei ole tarpeen, koska poikkeamisella ei ole vaikutuksia laajemmalle.

Lausunto Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että hankkeet ovat kaupunkisuunnittelulautakunnan (16.4.1998) hyväksymien Etelä-Haagan kaavoitusperiaatteiden mukaisia, joten rakentaminen ei ole ristiriidassa myöhemmin tehtävien kaavamuutosten kanssa. Kaavoitusperiaatteiden mukaan kaavamuutosten tarkoituksena on sallia keskeisesti sijaitsevissa kortteleissa nykyistä tehokkaampi rakentaminen olemassa oleva ympäristö huomioon ottaen ja käyttäen olemassa olevien rakennusten kaltaisia mittasuhteita ja rakentamistapaa.

Hakija on jättänyt kaavamuutoshakemuksen, samoin toinen Orapihlajatien varren tontinomistaja. Tontteja koskeva kaavamuutos on tarkoitus laatia vuosina 2007–2008. Kaavamuutokseen sisältyy mm. tonttitehokkuuden korottaminen ja se mahdollistaa hakemukseen liittyvien suunnitelmien mukaisen rakentamisen. Kaavassa määrätään, että rakentamisessa on otettava huomioon raideliikenteen aiheuttamat ympäristöhäiriöt.

Poikkeamisen erityinen syy on tontin tarkoituksenmukainen käyttö ja kaupunkikuvan eheyttäminen.

Haetut toimenpiteet eivät aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle taikka alueiden käytön muulle järjestämiselle, eivätkä vaikeuta luonnonsuojelun taikka rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista, mikäli rakentamisessa noudatetaan 5.1.2007 päivätyn suunnitelman periaatteita ja suunnittelussa otetaan huomioon liikenteen aiheuttamat ympäristöhäiriöt.

Liikenteen aiheuttamia ympäristöhäiriöitä koskien kaupunkisuunnitteluvirasto edellyttää seuraavaa:

1. Asuinrakennukset tulee suunnitella siten, että raideliikenteen aiheuttaman runkomelun tavoitteena pidettävä enimmäistaso L_ASmaxdB ei ylity asuinhuoneissa. Suositeltavana tavoitearvona runkomelun enimmäistasolle voidaan pitää 35 dB.

2. Asuinrakennusten ulkoseinien, ikkunoiden ja muiden rakenteiden ääneneristävyys tulee mitoittaa siten, että sisätiloissa saavutetaan valtioneuvoston päätöksen 993/1992 mukaiset melutason ohjearvot.

3. Asuinrakennusten pihoilla tulee pyrkiä saavuttamaan em. melutason ohjearvot ulkona. Kuitenkin vähintään niillä tontin osilla, jotka varataan leikkiin ja oleskeluun, tulee saavuttaa alle 60 dB päivämelutaso.

Haetut toimenpiteet eivät myöskään johda vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen eivätkä muutoin aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia. Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa hakemuksia edellyttäen, että rakentamisessa noudatetaan 5.1.2007 päivätyn suunnitelman periaatteita ja otetaan huomioon edellä luetellut vaatimukset ympäristöhäiriöiden torjumisessa.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee puoltaa Uudenmaan ympäristökeskukselle annettavassa lausunnossaan poikkeamisen myöntämistä XXXX XXXX:lle haettuun toimenpiteeseen 29. kaupunginosan korttelin nro 29054 tontille nro 3 ehdolla, että rakentamisessa noudatetaan 5.1.2007 päivätyn suunnitelman periaatteita ja otetaan huomioon edellä luetellut vaatimukset ympäristöhäiriöiden torjumisessa.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle sekä pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle ja rakennusvalvontavirastolle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITTEET	Liite 1	Ympäristökartta
	Liite 2	Asemapiirros
	Liite 3	Asemapiirros

KAUPUNGINMUSEON RAITIOLIIKENNEMUSEON MUUTOSTYÖN HANKESUUNNITELMAN HYVÄKSYMINEN

Khs 2007-1382

Kiinteistölautakunta toteaa (15.5.2007) seuraavaa:

Tiivistelmä Hankesuunnitelman rakennuskohde on vuonna 1900 alun perin raitiovaunuhalliksi rakennettu pääosin puurunkoinen rakennus Etu-Töölössä. Rakennus on peruskorjattu 1990-luvun alussa Helsingin kaupunginmuseon raitioliikennemuseoksi.

Hankesuunnitelma koskee Raitioliikennemuseon muuttamista yhteistyössä Kulttuuritehdas Korjaamo Oy:n ja kulttuuriasiainkeskuksen kanssa uudenlaiseksi kaupunkikulttuurin keskukseksi, josta Raitioliikennemuseo muodostaa osan. Hankesuunnitelma käsittää rakennuksen sisätilojen, julkisivujen ja lvisa - muutostöitä.

Kaupunginmuseon raitioliikennemuseon muutostyöstä on laadittu 16.3.2007 päivätty hankesuunnitelma kiinteistöviraston tilakeskuksen ja kaupunginmuseon sekä Kulttuurikeskus Korjaamo Oy:n yhteistyönä.

Kaupunginmuseon johtokunta on kokouksessaan 24.4.2007 antanut hankesuunnitelmasta ja siihen liittyvistä luonnoksista puoltavan lausunnon ja esittänyt kiinteistölautakunnalle hankesuunnitelman hyväksy-mistä.

Hankkeen sisältö ja laajuus

Uudenlaisessa yhteistyömallissa Kulttuuritehdas Korjaamosta (Töölönkatu 51 b), Raitioliikennemuseosta (Töölönkatu 51 a) ja niiden muodostamasta piha-alueesta luodaan poikkikulttuurinen ja monimuotoinen tapahtumakeskus näyttelyille, musiikille ja esittävälle taiteelle.

Raitioliikennemuseolle luodaan nykyistä elävämpi ja monipuolisempi toimintakonsepti siten, että Helsingin historiaa kuvaavan pysyvän raitiovaunukokoelman ja joukkoliikenteen historiasta kertovan näyttelyn rinnalla esitetään jatkuvasti uusiutuvaa Helsinkiläistä nykykulttuuria vaihtuvissa näyttelyissä ja tapahtumissa.

Muutoshankkeessa hallin keskilaiva muutetaan monitoimitilaksi, johon sijoitetaan siirrettävä katsomo, esiintymislava sekä avoin galleriatila. Nykyistä parvea laajennetaan. Koko parvi muutetaan näyttelytilaksi. Sosiaalitilat ja museon uudet yleisö-wc -tilat sijoittuvat nykyisiin lipunmyynti- ja henkilökunnan tiloihin. Kokonaan uudet toiminnat, siirrettävin kalustein toteutettavat museokauppa ja mediakahvila sijoitetaan aulaan ja näyttelyhalliin. Muutoksia tarvitaan mm. lvi-tekniikassa, valaistuksessa ja äänieristyksessä. Muutokset ovat valtaosaltaan kiinteistöä kehittäviä.

Muutosalueena olevan rakennuksen tarkistettu pinta-ala on 1 436 m².

Asemakaava Vuonna 1989 vahvistetussa asemakaavassa rakennus sijaitsee museorakennusten korttelialueella ja sen päämassa on suojeltu sr-1 -merkinnällä, siipiosa teknisine tiloineen on suojeltu sr-2 -merkinnällä.

Kustannukset ja rahoitus

HKR-Rakennuttajan 6.3.2007 laatima kustannusarvio arvonlisäveroineen on 2 218 000 euroa (1 293 euroa brm²), arvonlisäverottomana 1 821 000 euroa (1 061 euroa / brm²) kustannustasossa RI 117,6 ja THI 144,8 lokakuu 2006. Kustannusarvio perustuu rakennussuunnitel-miin ja rakennustapaselostuksiin.

Kulttuuritehdas Korjaamo Oy vastaa hankkeen arkkitehtisuunnittelijan kustannuksista, jonka arvo on n. 40 euroa/htm².

Kulttuuritehdas Korjaamo Oy vastaa teatteritekniikasta ja kalusteista, joiden arvo on noin 600 000 euroa ja mediakahvilan laitteista ja kalusteista ja muusta toimintaan liittyvästä irtaimistosta arviolta noin 250 000 euron arvosta. Kulttuuritehdas Korjaamo Oy investoi yhteensä arviolta noin 850 000 euroa arvonlisäverottomana toiminnan edellyttämään irtaimistoon.

Kiinteistöviraston tilakeskus on varannut määrärahan hankkeen toteutukselle vuoden 2007 - 2008 investointimäärärahoihin.

Aikataulu ja toteutus Hankesuunnitelma on valmistunut 16.3.2007. Rakennustöiden arvioitu valmistumisajankohta on toukokuu 2008. Aikataulu on hankesuunnitelman liitteenä.

Kiinteistöviraston tilakeskus vastaa muutostöistä ja niiden toteutuksesta.

Vuokravaikutus Investoinnin vuokravaikutus kaupunginmuseolle on laskettu 20 vuoden poistoajalla. Uusi vuokra on 32 597,20 euroa/kk (22,70 euroa/m²/kk) eli 391 166,4 euroa/vuosi. Investoinnin aiheuttama lisävuokra rakennuksen tarkistettavaan perusvuokraan on siten 142 336 euroa/v, 11 861,36 euroa/kk, 8,26 euroa/m²/kk.

Yhteistyöhankkeen lähtökohtana ja edellytyksenä on ollut, ettei kaupunginmuseolle synny muutostöistä todellisia lisäkuluja, vaan muutoksen vaatimista rakennusinvestoinneista aiheutuvan lisävuokran maksamisesta kaupunginmuseolle vastaavat hankkeen yhteistyökumppanit Kulttuuritehdas Korjaamo Oy ja kulttuuriasiainkeskus erillisessä yhteistyösopimuksessa sovittavalla tavalla. Kaupunginmuseo maksaa Raitioliikennemuseosta tilakeskukselle edelleen tilan perusvuokran, jota tarkistetaan oikeiden pinta-alatietojen mukaiseksi. Rahoituksesta ja vuokravaikutuksista on neuvoteltu ja sovittu talous- ja suunnittelukeskuksen kanssa.

Museon keskimmäisen raiteen muutoksesta johtuen museosta
siirretään muualle säilytykseen enintään kolme raitiovaunua ja muuta
esineistöä. Tästä aiheutuu kaupunginmuseolle lisäkustannuksia
korvaavan varastotilan vuokraamisesta.

Kaupunginmuseo vastaa Raitioliikennemuseon perusnäyttelyn uudistamiseen liittyvistä suunnittelu- ja toteutuskustannuksista sekä 3:n raitiovaunun siirto- ja muuttokustannuksista. Niihin kaupunginmuseo on varautunut talousarviossaan 2007 ja talousarvioehdotuksessaan 2008.

Hankkeen perustelut Kiinteistölautakunta katsoo, että hanke mahdollistaa uudenlaisen kaupunkikulttuurikeskuksen syntymisen. Hankkeen kautta tehostetaan ja monipuolistetaan Raitioliikennemuseon käyttöä ja luodaan yleisölle uusia palveluja. Hanke edistää kaupungin strategioiden mukaisesti myös hallintokuntien välistä yhteistyötä ja luo uudenlaisen public-private - yhteistyömuodon kulttuuri- ja museopalvelujen tuottamiseen.

Lautakunta esittää kaupunginhallitukselle 16.3.2007 päivätyn hankesuunnitelman kaupunginmuseon Raitioliikennemuseon muutostöistä hyväksymistä siten, että hankkeen laajuus on 1 716 brm2 ja rakentamiskustannukset ovat arvonlisäverollisena enintään 2 218 000 euroa, arvonlisäverottomana 1 821 000 euroa kustannustasossa 10/2006 (RI 117,6 ja THI 144,8).

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (7.6.2007) hankesuunnitelmasta antamassaan lausunnossa, että kyseessä on vuonna 1900 alunperin raitiovaunuhalliksi rakennettu rakennus, joka kunnostettiin 1990-luvun alussa kaupunginmuseon raitioliikennemuseoksi.

Tällä hankesuunnitelmalla rakennus muutetaan yhteistyössä Kulttuuritehdas Korjaamon kanssa uudenlaiseksi kaupunkikulttuurin keskukseksi, josta raitioliikennemuseo muodostaa osan. Rakennuksen keskilava muutetaan monitoimitilaksi, johon sijoitetaan siirrettävä katsomo. Uudet kahvila-, museokauppa- ja yleisö –wc –tilat rakennetaan ja parvi muutetaan näyttelytilaksi. Lisäksi tehdään tarvittavat lvis – muutostyöt sekä kunnostetaan julkisivuja.

Hankkeen laajuus on 1 716 brm² ja arvonlisäverolliset rakentamiskustannukset 2 218 000 euroa (veroton hinta 1 821 000 euroa) hintatasossa 10/2006. Muutostöiden neliökustannukseksi tulee 1 293 euroa/brm².

Hanke sisältyy tilakeskuksen vuoden 2008 talousarvioehdotukseen.

Talous- ja suunnittelukeskus puoltaa hankesuunnitelman hyväksymistä esityksen mukaisena.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä kaupunginmuseon raitioliikennemuseon muutostyön 16.3.2007 päivätyn hankesuunnitelman siten, että hankkeen laajuus on 1 716 brm² ja arvonlisäverolliset rakentamiskustannukset ovat enintään 2 218 000 euroa (veroton hinta 1 821 000 euroa) kustannustasossa 10/2006.

Pöytäkirjanote kiinteistölautakunnalle, kaupunginmuseolle ja talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36028

LIITTEET	Liite 1	Hankesuunnitelma 16.3.2007
	Liite 2	Hankesuunnitelmavaiheen kustannusarvio 6.3.2007

VARTIOKYLÄN TONTIN 45452/9 ASEMAKAAVAN MUUTTAMINEN (NRO 11675)

Khs 2007-1194

45. kaupunginosan (Vartiokylä, Vartioharju) korttelin nro 45452 tontin nro 9 asemakaavan muutosehdotus.

Varjakanvalkama 12

As. Oy Helsingin Larbacka pyytää (14.10.2006) otsikossa mainitun omistamansa tontin asemakaavan muuttamista siten, että tehokkuusluku nostetaan e = 0.25:een.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (19.4.2007) mm. seuraavaa:

Asemakaavatilanne Tontilla on voimassa asemakaava nro 8145 (vahvistettu 1.10.1981). Tontti on erillispientalojen korttelialuetta (AO). Tehokkuusluku on e = 0.20 ja suurin sallittu kerrosluku kaksi. Tontille saa kerrosalan lisäksi rakentaa autosuojia sekä muita asuntojen ulkopuolisia asumista palvelevia tiloja, kuten varasto-, huolto- ja askartelutiloja yhteensä enintään 25 k-m² asuntoa kohti, kuitenkin enintään 50 k-m². Kokonaiskerrosalasta saa enintään 70 % rakentaa yhteen kerrokseen.

Nykytilanne Tontilla on kaksi vuonna 1997 rakennettua 144 k-m²:n suuruista asuinrakennusta ja kaksi autosuojaa. Tontin vieressä on omakotitaloja.

Asemakaavan muutosehdotus

Tontin käyttömahdollisuuksia ja asumisväljyyttä parannetaan rakennusoikeutta nostamalla. Vartioharjun pientaloalueella noudatetaan kaavoitusperiaatetta, että tehokkuusluku voidaan nostaa luvusta 0.20 lukuun 0.25 edellyttäen, että ympäristönsuojelulliset syyt eivät ole esteenä.

Tontti on edelleen erillispientalojen korttelialuetta (AO). Tehokkuusluku on 0.25. Tontille saa asemakaavakartassa tehokkuusluvulla osoitetun rakennusoikeuden lisäksi rakentaa autotalleja ja -katoksia, varastotiloja, lasikuisteja ja kasvihuonetilaa yhteensä enintään 20 % sallitusta asuntokerrosalasta kuitenkin siten, että lasikuistien ja kasvihuoneiden kerrosala ei ylitä 5 % sallitusta asuntokerrosalasta.

Tontille saa rakentaa yhden asunnon kutakin tontin pinta-alan täyttä 400 m² kohti. Kuitenkin jos tontin pinta-ala on 600–799 m², saa rakentaa kaksi asuntoa.

Asemakaavaan merkitystä rakennusoikeudesta saa enintään 70 % rakentaa yhteen kerrokseen.

Tontin eteläreunaan on merkitty johtoa varten varattu alueen osa viemäriä varten.

Tontin pinta-ala on 1 419 m² ja tehokkuuden e = 0.25 mukainen rakennusoikeus 354 k-m².

Vaikutukset Asemakaavan muutoksella ei ole suurta vaikutusta naapureiden tai ympäristön kannalta. Nykyisiä asuinrakennuksia on tarkoitus laajentaa. Tontin rakennusoikeus nousee 71 k-m².

Vireilletulo, osallistumis- ja arviointisuunnitelma ja vuorovaikutus

Vireilletulosta on ilmoitettu osallisille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä, jonka mukana lähetettiin osallistumis- ja arviointisuunnitelma (päivätty 29.1.2007) sekä asemakaavan muutosluonnos. Osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta ja kaavaluonnoksista esitettiin kaksi mielipidettä.

As. Oy Helsingin Varjakanvalkama 13–17 ilmoittaa, ettei yhtiöllä ole huomautettavaa.

Tontin 45452/14 omistaja ilmoittaa mielipiteenään, mm., että hänellä ei ole huomautettavaa edellyttäen, että suunniteltu rakennuslaajennus ei ole naapureita haittaava. Nythän ei laajennuksesta ole tiedossa mitään yksityiskohtia paitsi lisäneliöiden maksimimäärä.

Olisi siis tiedettävä, miten rakennusta/rakennuksia aiotaan laajentaa. Tehdäänkö laajennus yhteen tai kahteen kerrokseen ja mihin osaan olemassa olevia rakennuksia laajennus kytketään?

Miksi kaavamääräyksiä laaditaan ja kuitenkin tehdään niihin muutoksia sattumanvaraisin lopputuloksin? Toisekseen olisi paikallaan automaattisesti nostaa e-luku koko alueelle ilman erillisiä hakemuksia. Tämä edistäisi alueen asukkaiden tasa-arvoa.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa, että tontin 45457/9 kaavamuutoksen nro 10647 käsittelyn yhteydessä 8.10.1998 lautakunta päätti, että Vartioharjun pientaloalueen tonteilla, joilla tehokkuuslukuna on 0.2, voidaan tehokkuusluku nostaa asumismukavuuden tai tontin käytön parantamiseksi enintään lukuun 0.25 edellyttäen, että ympäristönsuojelulliset syyt eivät ole esteenä.

Vartioharjun Itäväylän pohjoispuoliseen osaan on laadittu kaupungin aloitteesta useita kortteleita koskevia kaavamuutoksia aikaisemman asemakaavan vanhentumisen vuoksi. Eteläpuolisen osan vuonna 1981 laadittu asemakaava ei ole vanhentunut, mutta kuitenkin maanomistajien hakemuksesta on laadittu kaavamuutokset yli 60 tontille tehokkuusluvun nostamiseksi lukuun 0.25. Kaikissa kaavamuutoksissa on käytetty samanlaisia Vartioharjun kaavamuutosperiaatteiden mukaisia määräyksiä, jotka koskevat mm. rakennusten korkeutta ja etäisyyttä naapuritonttien rajoihin. Asemakaavan muutosta haettaessa ei edellytetä rakennussuunnitelmia. Naapureille varataan aikanaan tilaisuus esittää mielipiteensä rakennuslupahakemuksesta.

Nykyiset rakennukset tontilla 45452/9 ovat 4 m:n päässä tontin 14 rajasta. Kaavamääräysten mukaan asuinrakennuksia ei saa sijoittaa tämän lähemmäksi naapuritontin rajaa. Rakennuksia laajennettaneen kadulle päin. Hakijan puhelimessa antaman tiedon mukaan rakennusten ulkoasu tulee muuttumaan vain vähän, koska muutoksia tehdään myös rakennusten vaipan sisällä.

Ehdotus koskee valtion ylläpitämään kiinteistörekisteriin kuulumatonta aluetta.

Kaj ilmoittaa, että ehdotus on ollut julkisesti nähtävänä 25.5.–8.6.2007, mistä on ilmoitettu maankäyttö- ja rakennusasetuksessa säädetyllä tavalla. Ehdotusta vastaan ei ole tehty muistutuksia.

Kaj toteaa lisäksi, että Khs hyväksyy asemakaavan muutoksen Khn johtosäännön 8 §:n 6 kohdan 2 b, 3, 6 ja 7 kohtien mukaan, milloin muutetaan rakennusoikeutta siten, että asuinpientalojen korttelialueen rakennusoikeutta lisätään vastaamaan enintään tehokkuuslukua 0.3 tai enintään 10 prosenttia (aputilat poislukien) voimassa olevassa kaavassa osoitetusta, muutetaan julkisivuja, rakennusmateriaaleja, rakentamistapaa, rakennusaloja, asuntojen enimmäismäärää tai keskipinta-alaa, autopaikkamäärää tai autopaikkojen sijoitusta, ajoyhteyttä, istutuksia tai viemärin taikka muun johdon sijoittamista koskevia asemakaavamerkintöjä tai ‑määräyksiä, muutetaan alueen käyttötarkoitusta vähäisessä määrin ja tehdään kaavaan edellä mainittuihin muutoksiin verrattavissa oleva tarkistus.

Muutosta ei ole pidettävä vähäisenä, jos se merkitsisi alueen maankäytön yleisen luonteen muuttumista kaavassa osoitetusta tai poikkeamista kaavaa laadittaessa omaksutuista periaatteista, alueella vallitsevan yhtenäisen rakennustavan muuttamista taikka ympäristölliseltä kannalta merkittävien arvojen säilymisen vaarantumista.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä 45. kaupunginosan korttelin nro 45452 tontin nro 9 asemakaavan muutoksen kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston 19.4.2007 päivätyn piirustuksen nro 11675 mukaisena.

Kirje ja pöytäkirjanote Uudenmaan ympäristökeskukselle sekä ote rakennuslautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja kiinteistölautakunnalle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITE

Asemakaavakartta nro 11675 (Vartiokylän tontti 45452/9)

NESTE MARKKINOINTI OY:N POIKKEAMISHAKEMUS

Khs 2007-1435

Neste Markkinointi Oy pyytää (27.2.2007) poikkeamislupaa 54. kaupunginosan (Vuosaari) Rahtarin aukiolle, Vuosaaren satamatielle ja tontille nro 54318/2 (Rahtarinkatu 4) polttoainejakelupisteen rakentamiseksi laadittavana olevan asemakaavan muutoksen mukaisesti mutta siten, että poiketaan voimassa olevasta asemakaavasta.

Hakija perustelee hakemustaan sillä, että hankkeella tuetaan Vuosaaren sataman raskaan liikenteen palveluita.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (29.5.2007), että haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

Lisäksi hakemus koskee rakennuskorttelia, jonka tontteja ei ole merkitty kiinteistörekisteriin, joten alueella on voimassa rakennuskielto maankäyttö- ja rakennuslain 81 §:n nojalla.

Selostus Alueella on voimassa 25.1.2002 vahvistettu asemakaava nro 10640. Asemakaavan mukaan alue on katualuetta ja huoltoasemarakennusten korttelialuetta (LH).

Alue on tällä hetkellä satamaan ja sen ympäristöön liittyvää louhinta- ja rakennustyömaata.

Hakijan tarkoituksena on uuden dieselpolttoaineen jakeluaseman rakentaminen yhteishankkeena kolmen muun öljy-yhtiön dieselpolttoaineen jakelupisteiden kanssa. Yhteishankkeeseen kuuluu neljän öljy-yhtiön d-aseman polttoainemyyntikatokset integroituine täyttöpaikkoineen, uudet maanalaiset öljysäiliöt ja uudet suunnitelman mukaiset valomainokset ja opasteet.

Kiinteistölautakunta on päättänyt Oy Esso Ab:n, Oy Shell Ab:n, Neste Markkinointi Oy:n ja Oy Teboil Ab:n määräalojen vuokrasopimuksista 5.12.2006 rakentamiseen vaadittavien lupien hakemista varten.

Ympäristölautakunta on 8.5.2007 myöntänyt ympäristöluvat Oy Esso Ab:lle, Oy Shell Ab:lle, Neste Markkinointi Oy:lle ja Oy Teboil Ab:lle polttoaineiden jakeluasemia varten.

Haettu toimenpide poikkeaa osittain asemakaavasta siten, että osa dieselasemien rakentamiseen tarkoitetusta alueesta ja dieselöljyn jakelupisteet sijoittuvat katualueelle; suurelta osin Rahtarin aukiolle. Loppu osa sijoittuu huoltoasemarakennusten korttelialueelle.

Yhteishankkeen alue sisältyy yhtenä osa-alueena vireillä olevaan Vuosaaren sataman ja ympäristön asemakaavan muutosalueeseen. Kaupunkisuunnittelulautakunta on hyväksynyt Vuosaaren sataman ja ympäristön asemakaavan muutosluonnoksen jatkosuunnittelun pohjaksi 12.4.2007. Muutosluonnoksessa dieselpolttoaineen jakeluasema on otettu huomioon yhteishankkeen suunnitelman mukaisesti. Muutosluonnoksessa alue on merkitty katualueen osaksi, jolle saa sijoittaa polttoaineen jakeluaseman (pj). Alue sijaitsee Vuosaaren satamatien ja Rahtarinkadun välissä ja alueelle pääsee molemmilta kaduilta. Alueen viereen on osoitettu rekkojen pysäköintialue. Kaavamuutosluonnos on laadittu yhteistyössä kiinteistöviraston, rakennusviraston, liikennelaitoksen, Helsingin Energian, Helsingin Sataman, Helsingin Veden, pelastuslaitoksen, rakennusvalvontaviraston ja Helsingin ympäristökeskuksen kanssa.

Osallisten kuuleminen Hakemuksessa esitetty alue sijaitsee tällä hetkellä rakennustyömaan keskellä eikä ympärillä ole vielä naapuristoa. Alue ja sen ympäristö on kaupungin omistuksessa ja kiinteistöviraston hallinnassa. Kaavamuutostyö ja poikkeamishakemuksen valmistelu on tehty yhteistyössä asianosaisten ja asianomaisten virastojen kanssa. Kaavaluonnoksesta on tiedotettu osallisille ja se oli nähtävillä 24.1.–13.2.2007. Esitetyissä mielipiteissä ei tämän alueen osalta ollut huomautettavaa. Kuuleminen tässä yhteydessä erikseen ei ole edellä mainituista syistä tarpeen. Poikkeamisella ei ole vaikutuksia laajemmalle.

Lausunto Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että haettu toimenpide tukee Vuosaaren sataman raskaan liikenteen palveluita. Satamaliikenteessä raskaan liikenteen osuus on suuri. Sataman ja sen ympäristön työpaikka-alueen liikenne on tarkoitus ohjata Vuosaaren Satamatielle, joten dieseljakeluaseman sijoittaminen Vuosaaren satamatien varrelle sataman pääportin läheisyyteen palvelee parhaalla tavalla raskasta liikennettä.

Poikkeamisen erityiset syyt ovat:

- tilanteen muuttuminen asemakaavan laatimisen jälkeen

- alueen kokonaissuunnitelman toteutumisen edistäminen

- alueen tarkoituksen mukainen käyttö, kunnes asemakaavanmuutos tulee voimaan

- alueelle tarpeellisen palvelutason parantaminen

- elinkeinoelämän toimintaedellytysten edistäminen

- tontin ja alueen tarkoituksen mukainen käyttö.

Haettu toimenpide ei aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle taikka alueiden käytön muulle järjestämiselle, eikä vaikeuta luonnonsuojelun taikka rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista mikäli rakentamisessa noudatetaan 16.2.2007 päivättyä suunnitelmaa. Haettu toimenpide ei myöskään johda vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen eikä muutoin aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia. Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa hakemusta.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee suostua hakemukseen päätöksen nro 2007-1435/526 mukaisesti ehdolla, että rakentamisessa noudatetaan 16.2.2007 päivättyä suunnitelmaa.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITTEET	Liite 1	Poikkeamispäätösluonnos
	Liite 2	Ympäristökartta
	Liite 3	Asemapiirustus

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE ASUNTO OY KOLMAS LINJA 3:N POIKKEAMISHAKEMUKSESTA

Khs 2007-1203

Asunto Oy Kolmas linja 3 pyytää (9.11.2001) poikkeamislupaa 11. kaupunginosan (Kallio) korttelin nro 312 tontille nro 11 (Kolmas linja 3) 10 autopaikan sijoittamiseksi piha-alueelle niin, että poiketaan vähäistä suuremmin asemakaavamääräyksistä, joiden mukaan alue on leikki- ja oleskelualueeksi varattu alueen osa sekä istutettava alueen osa. Lisäksi asemakaavasta poiketaan siten, että tontilla jo olemassa olevia autonsäilytyspaikkoja ei varata kiinteistön omaan käyttöön.

Hakija perustelee hakemustaan sillä, että yhtiössä asuu liikuntaesteisiä, jotka tarvitsevat autopaikan läheltä huoneistoaan. Taloyhtiö on useaan otteeseen yrittänyt saada kaupan kautta haltuunsa pihakannen alla osakasomistuksessa olevaa autohallitilaa kuitenkaan siinä onnistumatta. Autopaikoitustilanne Kallion alueella on hyvin vaikea, koska vapaiden asukas- ja yrityspysäköintilupien saanti on erittäin kehno.

Autopaikkojen sijoittaminen pihalle on kielletty ensimmäisen kerran 4.12.1986. Taloyhtiö ei noudattanut annettua päätöstä. Ilmiannon perusteella lupaa haettiin uudelleen vuonna 1998. Lupaa ei myönnetty. Uusi hakemus on saapunut vuonna 2001. Hakemusta on muutettu 22.2.2007 päivätyllä kirjeellä koskemaan 10 autopaikan sijoittamista piha-alueelle 21 autopaikan sijaan.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (26.4.2007), että haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

Selostus Alueella on voimassa 7.11.1985 vahvistettu asemakaava nro 8965. Asemakaavan mukaan tontti 11/312/11 kuuluu asuinkerrostalojen korttelialueeseen (AK). Tontin rakennusoikeus on 4 200 k-m², mikä vastaa tonttitehokkuutta e = 1.6.

Piha-alue on istutettava ja varattava leikki- ja oleskelualueeksi. Osalla piha-aluetta on alapuolella maanalainen autonsäilytystila. Yhtään autopaikkaa ei saa sijoittaa pihamaalle. Tontille on sijoitettava autopaikkoja kiinteistön omaan käyttöön seuraavasti: 1 autopaikka/175 m² asuntokerrosalaa, 1 autopaikka/150 m² asiakaspalvelukerrosalaa ja 1 autopaikka/350 m² toimistokerrosalaa.

Annettaessa lupa olemassa olevan rakennuksen korjaamiseen uudisrakentamiseen verrattavalla tavalla tulee rakennuslautakunnan asettaa luvan ehdoksi, että olemassa olevat autonsäilytyspaikat ja maanalaisiksi autonsäilytyspaikoiksi soveltuvat tilat varataan tontin autopaikoiksi kuitenkaan ylittämättä tontin autopaikkojen enimmäismäärää.

Nykytilanne Tontilla sijaitsee kaksi arkkitehti Else Aropaltion vuonna 1963 suunnittelemaa asuinrakennusta. Tontti rajoittuu Kolmanteen ja Neljänteen linjaan, joiden varrella kuusi kerroksiset rakennukset ovat. Rakennusten väliin jää laaja piha-alue, jonka alla osittain on 30-paikkainen auto-suoja, johon ajetaan Kolmannen linjan puolelta. Kannen alle auto-suojan takaosaan on vuonna 2001 rakennettu neuvottelu- ja taukotila. Autosuojaa käytetään liiketoimintaan, jossa autopaikkoja vuokrataan ulkopuolisille käyttäjille. Autopaikat eivät siis ole asunto-osakeyhtiön asukkaiden käytössä, kuten kaava edellyttää. Tontin rakennettu kerrosala on 3706 k-m². Tämä vastaa tonttitehokkuutta e = 1.4. Jos kokonaiskerrosalaan lisätään autosuojan kerrosala (859 k-m²), niin tonttitehokkuus nousee e = 1.7:ään.

Hakijan tarkoituksena on käyttää laajaa piha-aluetta talossa asuvien osakkaiden autojen parkkipaikkana noin 10 autolle, koska se ei ole onnistunut saamaan haltuunsa pihakannen alla olevaa autohallitilaa.

Haettu toimenpide poikkeaa asemakaavasta autopaikkojen sijoittamisen osalta.

Osallisten kuuleminen Hakemuksesta on tiedotettu naapureille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä (22.2.2007). Heille on varattu tilaisuus kirjallisen muistutuksen tekemiseen. Asunto Oy Porthaninkatu 7 on muistuttanut hakemuksesta. Yhtiö ei hyväksy autopaikkojen sijoittamista pihalle.

Lausunto Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että autopaikkojen sijoittaminen pihalle on asemakaavan vastaista. Asemakaavassa edellytetään, että piha-alue istutetaan ja varataan leikki- ja oleskelualueeksi eikä yhtään autopaikkaa sijoiteta pihamaalle. Kantakaupungissa yleinen periaate on varata pihat viihtyisiksi leikki- ja oleskelutiloiksi eikä tätä periaatetta ole syytä muuttaa. Asemakaavassa edellytetään myös, että tontilla olemassa olevat autonsäilytyspaikat varataan kiinteistön autopaikoiksi.

Näin ollen haettu toimenpide aiheuttaa haittaa kaavan toteuttamiselle ja johtaa vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen. Poikkeamisen myöntämiselle ei ole maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämää erityistä syytä. Kaupunkisuunnitteluvirasto ei puolla hakemusta.

Kaupunkisuunnittelulautakunta on 26.4.2007 merkinnyt tiedoksi edellä olevan lausunnon.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että hakijalle on varattu hallintolain 34 §:n nojalla tilaisuus antaa vastineensa tästä lausunnosta kaupunginhallitukselle 31.5.2007 mennessä.

Asunto Oy Kolmas linja 3 toteaa hallintokeskukseen 16.5.2007 saapuneessa kirjeessään mm., että alueen asemakaavan vahvistamisen 7.11.1985 jälkeen mm. tarve asukaspysäköintiin on lisääntynyt oleellisesti. Taloyhtiöllä on tontilla rakennusoikeutta jäljellä.

Taloyhtiössä on maanalainen autohalli. Autohalli ei ole taloyhtiön omistuksessa, vaan on normaalilla osakeomistuksella yksityisen osakkaan hallussa. Autohalli on ko. yksityisen osakkaan toimesta vuokrattu edelleen lähialueen yritysten henkilökunnan autojen säilytyspaikaksi. Taloyhtiöllä ei ole yhtään autopaikkaa ko. autohallissa. Taloyhtiöllä ei ole mahdollisuuksia lunastaa autohallista autopaikkoja talossa asuville.

Taloyhtiön mielestä autohallissa olevia autopaikkoja ei tule laskea tontin asemakaavaan merkittyjen autopaikkojen määrään, vaan tontille sijoitettavien autopaikkojen määrä kiinteistön omaan käyttöön tulisi tarkastella erikseen. Laajalle piha-alueelle voitaisiin asemakaavamääräyksestä poiketen sijoittaa 10 autopaikkaa.

Taloyhtiö on istuttanut ja kunnostanut piha-alueen ne osat, jotka on voitu istuttaa ja kunnostaa viihtyisäksi oleskelutilaksi. Nyt kysymyksessä oleva poikkeuslupahakemus koskee laajaa piha-alueen sitä osaa, missä pihakannen alla on autohalli ja jonka päälle ei voida istuttaa nurmea tai puita tai rakentaa mitään, koska silloin vesieristys vioittuu.

Kaj toteaa rakennusvalvontaviraston todenneen (4.12.2001), että autopaikkojen myöntäminen merkitsisi merkittävää muutosta asunto-osakeyhtiöiden tasavertaisessa kohtelussa.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee, ettei se puolla Uudenmaan ympäristökeskukselle annettavassa lausunnossaan poikkeamisen myöntämistä Asunto Oy Kolmas linja 3:lle autopaikkojen sijoittamiseksi piha-alueelle 11. kaupunginosan korttelin nro 312 tontilla nro 11.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle sekä rakennusvirastolle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITTEET	Liite 1	Ympäristökartta
	Liite 2	Asemapiirros

LAUSUNTO LIIKENNEPOLIITTISESSA SELONTEOSSA KÄSITELTÄVISTÄ ASIOISTA

Khs 2007-1380

Liikenne- ja viestintäministeriö ilmoittaa (29..5.2007), että ministeriö on hallitusohjelman mukaisesti aloittanut eduskunnalle annettavan liikennepoliittisen selonteon valmistelun. Selonteon laadintaa johtaa liikenne- ja viestintäpoliittinen ministerityöryhmä liikenneministeri Anu Vehviläisen johdolla. Selonteon keskeisenä tavoitteena on lisätä liikennepolitiikan pitkäjänteisyyttä. Pitkäjänteisyydellä tarkoitetaan tässä yhteydessä 10 - 15 vuoden aikajännettä. Selonteossa otetaan kantaa mm.

- liikennepolitiikan pitkän aikavälin linjauksiin

- vaalikauden väyläinvestointiohjelmaan

- 10 - 15 -vuotiseen liikenteen ja infrastruktuurin kehittämis- ja investointiohjelmaan painottaen koko liikennejärjestelmän toimivuutta

- budjettirahoitusta täydentävien rahoitusmallien käyttöön väyläinvestoinneissa.

Väyläpainotteisuuden sijasta pyritään koko liikennejärjestelmän kattavaan tarkasteluun. Selonteossa tarkastellaan mm. seuraavia asiakokonaisuuksia:

- joukkoliikenne ja kevyt liikenne

- runkoväylästö ja sen kehittäminen

- perusväylänpito ja vähäliikenteiset väylät

- kaupunkiliikenne

- liikenteen ja liikkumisen hallinta (hinnoittelu, teknologia)

- ilmastonmuutoksen hillintä

- liikenneturvallisuus

- logistiikka ja kilpailukyky

- rahoitusratkaisut.

Selonteon lähtöaineiston kokoamiseksi liikenne- ja viestintäministeriö pyytää näkemyksiä siitä, miten liikennejärjestelmää tulisi konkreettisesti kehittää tällä hallituskaudella hallitusohjelman ja Liikenne 2030 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi. Uuden Liikenne 2030 -strategian keskeiset tavoitteet ovat ilmastonmuutoksen hillintä ja liikenteen kasvihuonepäästöjen vähentäminen sekä elinkeinoelämän kuljetusten ja kansalaisten arjen matkojen toimivuus.

Hallitusohjelma ja Liikenne 2030 –strategia löytyvät internetistä osoitteista

Hallitusohjelma: http://www.vn.fi/hallitus/hallitusohjelma/fi.jsp

Liikenne 2030 –suuret haasteet, uudet linjat: http://www.mintc.fi/ohjelmiajastrategioita

Tässä vaiheessa ministeriö pyytää vastausta alla oleviin selonteon kannalta keskeisiin kysymyksiin. Ministeriö toivoo tiiviitä, enintään kolmisivuisia vastauksia. Selonteon aikataulu on tiukka ja sen vuoksi vastaukset pyydetään toimittamaan liikenne- ja viestintäministeriön kirjaamoon viimeistään 29.6.2007.

- onko muita kuin edellä esitettyjä poliittisen tason merkittäviä liikenteeseen liittyviä kysymyksiä, joita selonteossa tulisi käsitellä?

- mitkä ovat keskeiset ihmisten jokapäiväistä liikkumista koskevat ongelmat ja mitä toimia niiden parantamiseksi tulisi tehdä?

- mitkä ovat keskeiset elinkeinoelämän kuljetusten toimintavarmuutta koskevat ongelmat ja mitä toimia niiden parantamiseksi tulisi tehdä?

- millä liikenteeseen liittyvillä toimilla voidaan eniten vaikuttaa ilmastonmuutokseen?

- mitkä ovat tärkeimmät liikennejärjestelmän kehittämishankkeet tärkeysjärjestyksessä ja mitkä ovat niiden keskeiset perustelut?

- mitä rahoitustapoja väylähankkeiden rahoittamiseksi voitaisiin valtion budjettirahoituksen sijasta käyttää?

Osana selonteon valmistelua järjestetään elo-syyskuussa sidosryhmille keskustelu- ja kuulemistilaisuudet Etelä-Suomessa, Länsi-Suomessa, Itä-Suomessa ja Pohjois-Suomessa. E18 –tiestä järjestetään erillinen tilaisuus. Tarkemmat ajankohdat ja paikat ilmoitetaan myöhemmin. Ministeriö järjestää lisäksi keskustelutilaisuuksia eri teemoista liikennealan neuvottelukunnissa ja foorumeissa.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (13.6.2007) seuraavaa:

Pääkaupunkiseutu on koko Suomen talouden veturi. Se on Suomen ainoa keskus, joka pystyy tarjoamaan kansainvälisille yrityksille ja toimijoille metropolitasoisen toimintaympäristön. Helsinki ja pääkaupunkiseutu toimivat Suomen valtakunnallisten ja kansainvälisten yhteyksien keskeisenä solmukohtana. Koko maan kannalta on tärkeää, että yhteydet valtakunnan eri osista pääkaupunkiseudulle ovat riittävän sujuvat ja häiriöttömät myös pääkaupunkiseudun alueella.

YTV:n hallitus teki 2.3.2007 liikennejärjestelmäpäätöksen, jossa se hyväksyi Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelman PLJ 2007 ja sen kehittämisohjelman.

PLJ 2007 -visiona on, että liikennejärjestelmä tarjoaa kaikille hyvät liikkumismahdollisuudet, turvaa hyvän elinympäristön sekä kuljetusten toimintavarmuuden ja edistää siten seudun kilpailukykyä. Vision toteuttamiseksi hyödynnetään monipuolisesti kehittämisohjelman viiden osastrategian keinoja:

1 Liikkumisen kysyntään ja kulkutapoihin vaikuttaminen

2 Joukkoliikennepalvelujen kehittäminen

3 Liikennejärjestelmän käytön tehostaminen liikenteen hallinnan ja informaation keinoin

4 Liikennejärjestelmän kehittämisen teemaohjelmat ja
-hankkeet

5 Infrastruktuurin kehittämishankkeet

Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelmassa PLJ 2007:ssa tehtävät ratkaisut vaikuttavat merkittävästi koko maan ja erityisesti pääkaupunkiseudun tulevaisuuteen. Varsinkin ratahankkeilla on suuria vaikutuksia myös pääkaupunkiseudun asuntotilanteeseen ja ilmastopolitiikkaan.

Pääkaupunkiseudun liikenneinvestointien rahoitustason nosto nykyisestä noin 120 milj. euroa/vuosi tasoon 180 milj. euroa/vuosi on kasvavan seudun kilpailukyvyn ja elinympäristön laadun takaamiseksi ehdottoman välttämätöntä. Kunnat maksavat merkittävän osan näistä investoinneista, toisin kuin muualla maassa. Kaupungit ovat varautuneet hoitamaan osansa rahoituksesta, nyt on tärkeää, että tehtävässä lähivuosien kehittämistoimien aiesopimuksessa ja vaalikauden väyläinvestointiohjemassa sekä liikenteen ja infrastruktuurin kehittämisohjelmassa myös valtiovalta sitoutuu hoitamaan oman osuutensa niin, että liikennejärjestelmän kehittämisohjelmassa esitetyt hankkeet ja erityisesti sen kärkihankkeet voidaan toteuttaa viivytyksittä.

Kyse ei ole yksittäisistä liikennehankkeista, vaan harkitusta kokonaisuudesta. Siksi hankkeiden mahdollinen viivyttäminen aiheuttaa hämmennystä ja vaarantaa ne lupaukset, joita hallitusohjelmassa on annettu.

PLJ :n kehittämisohjelman neljän ensimmäisen osastrategian toimenpiteet, mm. liikenteen hallinta informaation ja ohjauksen keinoin, ovat suhteellisen pienin kustannuksin toteutettavissa, mutta tarjoavat kustannuksiin nähden suuren hyödyn. Ne pitäisikin toteuttaa välittömästi isojen kärkihankkeiden rinnalla.

Jo vanhaan PLJ 2002:een sisältynyt meluntorjunnan teemahanke on viime vuosina jäänyt lähes kokonaan ilman valtion rahoitusta, vaikka Helsinki on siihen osaltaan varannut määrärahoja. Sekä vanhat että uudet teemahankkeet tulisi toteuttaa jo ensimmäisen kauden alkupuolella, koska niillä voidaan parantaa joukkoliikenteen sujuvuutta ja vähentää ympäristöhaittoja varsin kohtuullisin (n. 16,5 milj. euroa vuodessa) kustannuksin.

Hallitusohjelmaan kirjattu suurten kaupunkien joukkoliikenteen tuki olisi myös toteutettava mahdollisimman pian. Valtion tuella hillittäisiin korotuspaineita ja joukkoliikenteen lippujen hinnat voitaisiin pitää nykyisellä tasolla.

Kaupunkisuunnittelu virasto pitää tärkeänä, että liikennepoliittisessa selonteossa linjataan hallitusohjelman mukaisesti pitkäjännitteinen (10 -15 vuotta) liikenteen ja infrastruktuurin kehittämis- ja investointiohjelma ja huolehditaan sen riittävästä rahoituksesta.

Liikennelaitos toteaa (13.6.2007) seuraavaa:

Hallitusohjelmaan kirjattu suurten kaupunkien joukkoliikenteen tuki olisi myös toteutettava mahdollisimman pian tasolla 25 milj. euroa/vuosi. Valtion tuella hillittäisiin lipun hintojen korotuspaineita ja voitaisiin lisätä liikennetarjontaa erityisen voimakkaasti kasvavassa poikittaisessa liikenteessä.

Liikennelaitoksen vastaukset lausuntopyynnössä esitettyihin kysymyksiin:

Onko muita kuin lausuntopyynnössä esitettyjä poliittisen tason merkittäviä liikenteeseen vaikuttavia kysymyksiä, joita selonteossa tulisi käsitellä?

Olennaiset kehittämisalueet on melko kattavasti esitetty lausuntopyynnössä. Tarkastelualueiksi tulisi edelleen lisätä:

1) Maankäytön ja liikennejärjestelmän yhteensovittaminen

2) Liikennealan osaamisen kehittäminen ja T&K-toiminta.

Ensiksi mainittu on vaikuttavin yksittäinen tekijä koko liikennejärjestelmän kehittämisessä. Konkreettisia ratkaisuja maankäytön ja liikennejärjestelmän toimivamman yhteenkytkennän kehittämiseksi tulee löytyä, mikäli tavoitellaan merkittävää parannusta liikennejärjestelmän tehokkuudessa pitkällä aikajänteellä.

Liikennealan osaamisen kehittämisessä on paineita erityisesti bussinkuljettajien koulutuksen osalta. Myös alan korkeakoulutusta tulee kehittää. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoitusta tulee lisätä alan tuottavuuden parantamiseksi ja T&K-toiminnan volyymi tulee vakiinnuttaa niin, ettei liikenneministeriön rahoituksen taso vaihtele merkittävästi vuosittain.

Mitkä ovat keskeiset ihmisten jokapäiväistä liikkumista koskevat ongelmat ja mitä toimia niiden parantamiseksi tulisi tehdä?

Joukkoliikenteen osalta keskeisimmät ihmisten jokapäiväistä liikkumista koskevat kehittämisalueet ovat joukkoliikenteen luotettavuuden parantaminen (vuorojen ajaminen ja aikataulussa pysyminen), joukkoliikenteen nopeuttaminen ja turvattomuuden tunteen vähentäminen.

Edellä mainittuihin aiheisiin pureutuvia toimenpiteitä ovat mm. henkilöautoliikenteestä erotellun joukkoliikenneinfrastruktuurin kehittäminen (joukkoliikennekaistat, raideliikenne), joukkoliikenteen liikennevaloetuuksien laajentaminen, älykkäiden tosiaikaisten matkustajainformaatiojärjestelmien kehittäminen, kameravalvonnan kehittäminen ja joukkoliikenneinfrastruktuurin kehittäminen turvallisuuden tunteen lisäämiseksi.

Mitkä ovat keskeiset elinkeinoelämän kuljetusten toimintavarmuutta koskevat ongelmat ja mitä toimia niiden parantamiseksi tulisi tehdä?

Keskeiset ongelmat ovat kuljetusten ajallinen ennustettavuus ja luotettavuus. Älykkäiden tosiaikaisten informaatiojärjestelmien kehittäminen parantaa ennustettavuutta. Perustavaa laatua olevampi kehitysaskel olisi liikennekysynnän ohjaaminen henkilöautoliikenteen hinnoittelulla, jolloin niin elinkeinoelämän kuljetusten kuin joukkoliikenteen luotettavuutta voitaisiin parantaa merkittävästi. Hinnoittelun tulisi olla alueellisesti kattavaa siten, että se ei ohjaisi vain säteittäisliikenteen kysyntää vaan erityisesti kysyntää poikittaisliikenteessä, jossa liikenteen ruuhkautumisongelmat ovat suurimmat. Henkilöautoliikenteen aikaan ja paikkaan perustuvan hinnoittelun osalta tulisi valmistautua järjestelmien pilotointiin Suomessa.

Millä liikenteeseen liittyvillä toimilla voidaan eniten vaikuttaa ilmastonmuutokseen?

Tehokkain keino on joukkoliikenteen kulkumuoto-osuuden lisääminen suurissa kaupungeissa ja kaupunkiseuduilla. Muita tehokkaita keinoja ovat sähkökäyttöisen joukkoliikenteen lisääminen ja biopohjaisen uusiutuvan polttoaineen käytön lisääminen henkilö- ja tavaraliikenteessä.

Valtion tulisi laatia pitkäjänteinen ohjelma, kuinka se omalla toiminnallaan vaikuttaa liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen ja muiden haitallisten päästöjen vähentämiseen. Valtion pitkäjänteisiin linjauksiin tukeutuen kaupungit ja muut alan toimijat voisivat tehokkaimmin valita omat toimenpiteensä, jotta yhteisvaikutus olisi mahdollisimman suuri.

Liikennekysynnän vähentäminen esimerkiksi liikenteen ja maankäytön yhteenkytkennällä on onnistuessaan erinomainen keino liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.

Henkilöjunaliikenteen kilpailuttaminen Helsingin seudulla oletettavasti laskisi junaliikenteen hintatasoa. Tämä antaisi edellytykset kustannustehokkaan liityntäliikennejärjestelmän kehittämiselle ja junaliikenteen lisäämiselle. Liikennejärjestelmän energiatehokkuus paranisi bussiliikenteen korvautuessa osittain junaliikenteellä. Valtion tulisikin mahdollistaa junaliikenteen kilpailuttaminen niin, että henkilöjunaliikenne voidaan kilpailuttaa, mikäli liikenteen tilaajat näkevät sen tarkoituksenmukaisena.

Mikä ovat tärkeimmät liikennejärjestelmän kehittämishankkeet tärkeysjärjestyksessä ja mitkä ovat niiden keskeisimmät perustelut?

1) Raskaan raideliikenteen infrastruktuurin kehittäminen pääkaupunkiseudulla. Perustelu: Pääkaupunkiseudulla tehdään 65 % Suomen joukkoliikennematkoista. Metro- ja junaliikenteen osuuden lisääminen parantaa joukkoliikenteen kilpailukykyä (nopeus, luotettavuus, selkeys) ja kustannustehokkuutta (erityisesti metroverkon laajentamisen avulla) ja luo siten erinomaiset lähtökohdat joukkoliikenteen kulkumuoto-osuuden lisäämiseksi. Raskaan raideliikenteen infrahankkeita ovat esim. länsimetro, kehärata, Espoon kaupunkirata, Helsingin toinen metrolinja, Pisara-rata ja raidejokeri.

2) Poikittaisen joukkoliikenteen kehittäminen pääkaupunkiseudulla. Perustelu: Poikittainen liikenne kasvaa ennusteiden mukaan moninkertaisesti verrattuna säteittäiseen liikenteeseen. Poikittaisessa liikenteessä joukkoliikenteen osuus on 10-15 %, kun se säteittäisessä liikenteessä on jopa yli 60 %. Joukkoliikenteen osuus koko liikennejärjestelmässä laskee selvästi, jos poikittaisessa joukkoliikenteessä ei aikaansaada merkittävää lisäystä. Keskeisenä keinona poikittaisen joukkoliikenteen lisäämiseen on liikennetarjonnan lisääminen ja kehittäminen, jonka mahdollistamiseksi valtion rahoitus pääkaupunkiseudun joukkoliikenteeseen on ensiarvoisen tärkeää.

3) Henkilöautoliikenteen hinnoittelun kehittäminen. Perustelu: Kansainvälisten kokemusten ja liikennemallinnusten perusteella henkilöautoliikenteen aikaan ja paikkaan perustuva hinnoittelu on hyvin vaikuttava ja yhteiskuntataloudellisesti tehokkain keino ohjata liikennejärjestelmän toimintaa. Lontoon ja Tukholman myönteisten kokemusten jälkeen poliittinenkin hyväksyttävyys Suomessa (pääkaupunkiseudulla) voi olla saavutettavissa pilotille.

Mitä rahoitustapoja väylähankkeiden rahoittamiseksi voitaisiin valtion budjettirahoituksen lisäksi käyttää?

Tiehankkeissa erilaiset yksityisrahoitusmallit ovat mahdollisia. Joukkoliikenteen infrastruktuurihankkeiden rahoituksessa yksityisrahoituksen käyttö saattaa olla hankalampaa tai epätarkoituksenmukaista, sillä kokonaisuutena joukkoliikennejärjestelmän toimivuuden kannalta olennaista on, että ainakin joukkoliikenneinfrastruktuurin ylläpito ja kehittäminen tapahtuvat joukkoliikenteen järjestäjän toimesta.

PLJ:n toteuttamisen osalta valtion rahoitustaso tulisi pystyä sopimaan pitkälle aikajänteelle (20 – 30 vuotta), vaikka itse hankkeet tai niiden toteutusjärjestys eivät vielä olisikaan selvät. Infrastruktuurin suunnittelussa ja erityisesti toteuttamisessa ja siihen liittyvässä päätöksenteossa rahoituksen pitkän aikavälin vakaus on ensiarvoisen tärkeää.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (13.6.2007), että liikenne- ja viestintäministeriön, YTV:n ja pääkaupunkiseudun kaupunkien 26.8.2003 liikennejärjestelmän toteutuksesta allekirjoittama aiesopimus on tuorein kaupunkien ja valtion yhteinen käsitys pääkaupunkiseudun keskeisten liikennehankkeiden toteuttamisesta.

Maaliskuussa 2007 hyväksytyn uuden PLJ 2007:n pohjalta uusittavan aiesopimuksen tulee PLJ:n rinnalla olla lähtökohta ja keskeinen osa tulevaa selontekoa pääkaupunkiseudulla.

On tärkeätä, että valtio sitoutuu pääkaupunkiseudun kuntien yhdessä PLJ:ssä hyväksymiin liikennejärjestelmän kehittämislinjauksiin ja väylähankkeiden rakentamisohjelmaan. Yhtä tärkeätä on, että valtio omalta osaltaan huolehtii riittävästä liikennerahoituksesta pääkaupunkiseudulla, jotta PLJ 2007:ssä esitetyt hankkeet ja erityisesti ns. kärkihankkeet voidaan toteuttaa viivytyksittä.

Ympäristökeskus toteaa (13.6.2007) seuraavaa:

Liikenteen kasvuennusteet suuria

Hallitusohjelman mukaan liikenteelle asetetut energiansäästö- ja ilmastotavoitteet saavutetaan vähentämällä liikenteen ympäristöhaittoja sekä edistämällä joukkoliikennettä, ympäristöystävällisiä kuljetusmuotoja ja siirtymällä biopohjaisiin polttoaineisiin liikenteessä. YTV:n hallituksen 2.3.2007 hyväksymässä Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelmassa (PLJ 2007) arvioidaan kuitenkin, että pääkaupunkiseudun henkilöautoliikenne tulee suunnitelluin toimin kasvamaan nykyisestä noin 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Muualla Uudellamaalla kasvu on vielä suurempaa. Liikenteen kasvu suuntautuu suurelta osin pääliikenneväylille. Yhdyskuntarakenteen hajautuminen pääkaupunkiseudun kehyskuntiin lisää työmatkasukkulointia. Palveluiden keskittyminen ja asuinalueiden hajautuminen lisää haasteita tehokkaan joukkoliikenteen järjestämiselle.

Tekniikan ja polttoaineiden kehittymisen myötä ajoneuvojen päästöt laskevat, mutta liikennemäärien jatkuva kasvu syö tämän hyödyn. PLJ:n mukaan kasvihuonekaasupäästöt pysyvät alueella asukasta kohti nykyisellä tasolla, mutta kokonaispäästöt lisääntyvät väestö- ja työpaikkamäärän kasvun seurauksena. Ainoastaan liikennemääriä vähentämällä voitaisiin pienentää kasvihuonekaasupäästöjä ja energiankulutusta Kioton pöytäkirjan ja energiapalveludirektiivin tavoitteiden mukaisesti.

Pääkaupunkiseudun haasteet

Pääkaupunkiseudulla on valmisteltu YTV:n johdolla Pääkaupunkiseudun ilmastostrategiaa 2030, jonka luonnos valmistui joulukuussa. Strategiassa on monia liikenteeseen ja maankäyttöön liittyviä keinoja, joilla pyritään saamaan ilmastonmuutoksen torjuminen osaksi suunnittelua ja päätöksentekoa. Keskeistä on joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn aseman ja palvelutason parantaminen sekä yhdyskuntarakenteen eheyttäminen.

Kasvavat liikennemäärät aiheuttavat paitsi kasvihuonekaasupäästöjä myös suoria terveyshaittoja.

Pääkaupunkiseudulla uusia asuinalueita sijoitetaan yhä enenevissä määrin lähelle vilkkaita liikenneväyliä. Esimerkiksi Helsingin yleiskaava 2002:ssa 30 % uudesta asuntorakentamisesta sijoittuu liikenteen melualueille. PLJ:n mukaan liikennemäärien kasvaessa melun aiheuttamat terveys- ja viihtyvyyshaitat lisääntyvät pääkaupunkiseudulla. Autoliikenne on myös merkittävin ulkoilman laatuun vaikuttava tekijä taajamissa. Ilmansaasteiden pitoisuuksille asetetut EU:n raja-arvot ylittyvät Helsingissä vilkasliikenteissä ympäristöissä. Raja-arvojen alle pääseminen vaatii voimakkaita toimia sekä valtiolta että kaupungilta.

Helsingin yleiskaava 2002 ratkaisut perustuvat kaupunkirakenteen tiivistämiseen ja uusien alueiden toteuttamiseen hyvien joukkoliikenneyhteyksien ja erityisesti raideliikenteen äärelle.

Yhdyskuntarakenteen tiivistämisessä tulisi huomioida sekä terveys- että liikkumisnäkökohdat. Tarvitaan tehokkaita joukkoliikenteen edistämistoimia, jotta uudet alueet saadaan kytkettyä joukkoliikenteen piiriin. Muuten väestömäärän lisääntyminen johtaa henkilöautoriippuvuuteen, ruuhkiin ja lisääntyneisiin ympäristö- ja terveyshaittoihin.

Joukkoliikenteen edistämistoimet kiireellisiä

Joukkoliikenteen kehittäminen on yksi tehokkaimmista keinoista vähentää liikenteen päästöjä.

Sekä hallitusohjelmassa että Liikenne 2030 -strategiassa korostetaan joukkoliikenteen edistämisen merkitystä. Tarvittaisiin kuitenkin konkreettisia toimenpiteitä. Pääkaupunkiseudulla joukkoliikenteen kulkutapaosuus on jatkuvasti laskenut. PLJ:n mukaan kulkutapaosuuden ennustetaan pysyvän ennallaan eli noin 37 prosentissa vuoteen 2030 saakka henkilöautoliikenteen kilometrisuoritteiden kasvaessa samaan aikaan merkittävästi.

PLJ:ssä on asetettu seudun joukkoliikennehankkeet kiireellisyysjärjestykseen. Sen mukaan ensimmäiset kaudella 2008 – 2015 aloitettavat hankkeet ovat Kehärata (Marja-rata) ja metro välille Ruoholahti-Matinkylä. Molemmat ovat seudun joukkoliikenteen kannalta erittäin kiireellisiä hankkeita. Hallituksen kehysriihen päätöksen mukaan Kehäradan toteutusta siirretään aikaisemmin suunnitellusta ainakin vuodella. Myös Länsimetron rakentamista aiotaan lykätä. Kuitenkin hallitusohjelmassa todetaan, että tehokkaalla ja sujuvalla joukkoliikenteellä edistetään ilmastopolitiikkaa ja kestävää kehitystä ja helpotetaan ihmisten arkea. Mikäli valtion käytännön ratkaisut eivät tue tiivistyvän pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen kehittämistä, lisätään henkilöautoriippuvuutta ja liikenteen haittoja. Raideliikennehankkeiden aloituksen lykkääminen siirtää lisäksi muita sovittuja infrastruktuurin kehittämishankkeita.

Myös muita toimia joukkoliikenteen edistämiseksi ollaan lykkäämässä. Hallitusohjelmassa luvataan suurille kaupungeille valtion tukea joukkoliikenteen rahoittamiseen. Hallituksen kehysriihen mukaan kuitenkin joukkoliikennetukea on tarkoitus myöntää aikaisintaan vuonna 2010.

Ympäristöystävällisiä valintoja ja biopolttoaineita tuettava

Kuluttajien asenteet, tietoisuus ja valinnat ovat tärkeässä roolissa ilmastonmuutoksen torjumisessa. Yhteiskunnan tulisikin nykyistä enemmän kannustaa vähäpäästöisten kulkutapojen ja ajoneuvojen valintaan.

Vaihtoehtoiset polttoaineet, erityisesti toisen sukupolven biodieselit ja maa- ja biokaasu, ovat varteenotettava keino vähentää sekä kasvihuonekaasupäästöjä että terveydelle haitallisia päästöjä. Niiden kehittämistä ja käyttöönottoa tulisi tukea keskittyen polttoaineisiin ja toimenpiteisiin, joilla on tutkitusti merkitystä ilmaston kannalta koko niiden tuotantoketju huomioon ottaen.

Konkreettinen toimeenpanosuunnitelma tärkeässä roolissa

Liikenne 2030 –strategia jää hyvin yleisluontoiseksi. Toimeenpanosuunnitelma onkin tärkeässä asemassa liikennepolitiikan linjausten saattamisessa käytännön tuloksiksi, siten että liikennesektori kantaa oman vastuunsa ympäristöhaittojen vähentämisessä ja samalla turvataan sujuva liikkuminen. Toimeenpanosuunnitelmassa tulisi käsitellä myös tutkimuksen ja innovaatioiden tukemista.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee lähettää liikenne- ja viestintäministeriölle vastauksenaan liikennepoliittista selontekoa koskeviin kysymyksiin seuraavan lausunnon:

Helsingin ja koko pääkaupunkiseudun kannalta keskeiset kysymykset liittyvät joukkoliikenteen edistämiseen sekä maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamiseen, tärkeisiin väyläinvestointeihin sekä niiden valtionrahoituksen varmistamiseen.

Yleistä

YTV:n hallitus on maaliskuussa hyväksynyt yksimielisesti pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelman 2007 (PLJ 2007), jossa on määritelty alueen liikenteellisiä tavoitteita toteuttava liikennepoliittinen linja ja toimenpiteet sen toteuttamiseksi.

PLJ 2007:n pohjalta uusittavan aiesopimuksen tulee olla PLJ:n rinnalla lähtökohta ja keskeinen osa tulevaa selontekoa pääkaupunkiseudulla. PLJ 2007:ssa tehtävät ratkaisut vaikuttavat merkittävästi koko maan ja erityisesti pääkaupunkiseudun tulevaisuuteen. Varsinkin ratahankkeilla on suuria vaikutuksia pääkaupunkiseudun asuntotilanteeseen ja ilmastopolitiikkaan.

On tärkeätä, että valtio sitoutuu PLJ:ssä hyväksyttyihin liikennejärjestelmän kehittämislinjauksiin ja väylähankkeiden rakentamisohjelmaan niin, että esitetyt hankkeet ja erityisesti kärkihankkeet voidaan toteuttaa viivytyksittä.

Helsingin kaupunki pitää hyvänä, että valtio pyrkii lisäämään liikennepolitiikan pitkäjänteisyyttä. PLJ:n toteuttamisen osalta valtion rahoitustaso tulisi pystyä sopimaan 20 – 30 vuoden aikajänteelle, vaikka itse hankkeet tai niiden toteutusjärjestys eivät vielä olisikaan selvät. Infrastruktuurin suunnittelussa sekä erityisesti toteuttamisessa ja siihen liittyvässä päätöksenteossa rahoituksen pitkän aikavälin vakaus on ensiarvoisen tärkeää.

Pääkaupunkiseudulta kerättävien liikenteen verojen tuotto on erittäin korkea. Pääkaupunkiseudulla kaupungeilta edellytetään valtion ja kuntien yhteisissä liikennehankkeissa huomattavasti suurempia rahoitusosuuksia kuin muualla Suomessa. Lisäksi kaupunkien voimakas panostus joukkoliikenteeseen vähentää tehokkaasti liikenteen investointien tarvetta. Pääkaupunkiseudun liikenneinvestointien rahoitustason nosto nykyisestä noin 120 milj. euroa/vuosi tasoon 180 milj. euroa/vuosi on kasvavan seudun kilpailukyvyn ja elinympäristön laadun takaamiseksi tarpeen. Helsingin kaupunki pitää välttämättömänä, että valtio osallistuu oikeudenmukaisella tavalla sekä pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmän kehittämisen että joukkoliikennejärjestelmän hoidon kustannuksiin.

Hallitusohjelmaan kirjattu suurten kaupunkien joukkoliikenteen tuki olisi toteutettava mahdollisimman pian. Valtion tuella hillittäisiin lipun hintojen korotuspaineita ja voitaisiin lisätä liikennetarjontaa erityisen voimakkaasti kasvavassa poikittaisessa liikenteessä.

Vastaukset lausuntopyynnössä esitettyihin kysymyksiin:

Onko muita kuin lausuntopyynnössä esitettyjä poliittisen tason merkittäviä liikenteeseen vaikuttavia kysymyksiä, joita selonteossa tulisi käsitellä?

Tarkastelualueiksi tulisi lisätä maankäytön ja liikennejärjestelmän yhteensovittaminen sekä liikennealan osaamisen kehittäminen ja T&K-toiminta.

Ensiksi mainittu on vaikuttavin yksittäinen tekijä koko liikennejärjestelmän kehittämisessä. Maankäytön ja liikenteen vuorovaikutteisen suunnittelun kehittämisellä tulee pyrkiä siihen, että uusi maankäyttö sijoitetaan hyvien joukkoliikenneyhteyksien, erityisesti raideliikenneyhteyksien varteen.

Helsingin seudun 14 kuntaa ovat päättäneet laatia yhteisen Maankäytön ja asumisen toteutusohjelman vuoden 2007 loppuun mennessä. Liikennettä ja vaadittavia liikenneinvestointeja käsitellään ohjelmassa siltä osin kuin niillä on merkitystä alueiden toteuttamiselle. Liikennehankkeet otetaan ohjelmaan pääkaupunkiseudun osalta PLJ 2007:n ja muun Helsingin seudun osalta Kehylin mukaisina. Ohjelman on tarkoitus osoittaa seudun merkittävät uudet rakentamisalueet tulevan 10 vuoden ajanjaksolla nykyisiin kaavavarantoihin perustuvina.

Liikennealan osaamisen, erityisesti bussinkuljettajien koulutuksen ja alan korkeakoulutuksen kehittäminen on tärkeää. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoitusta on lisättävä alan tuottavuuden parantamiseksi. T&K-toiminnan volyymi on vakiinnutettava niin, ettei liikenneministeriön rahoituksen taso vaihtele merkittävästi vuosittain.

Mitkä ovat keskeiset ihmisten jokapäiväistä liikkumista koskevat ongelmat ja mitä toimia niiden parantamiseksi tulisi tehdä?

Joukkoliikenteen osalta tärkeimmät ihmisten jokapäiväistä liikkumista koskevat kehittämisalueet ovat joukkoliikenteen luotettavuuden parantaminen (vuorojen ajaminen ja aikataulussa pysyminen), joukkoliikenteen nopeuttaminen ja turvattomuuden tunteen vähentäminen.

Keskeisiä toimenpiteitä ovat mm. henkilöautoliikenteestä erotellun joukkoliikenneinfrastruktuurin kehittäminen (joukkoliikennekaistat, raideliikenne), joukkoliikenteen liikennevaloetuuksien laajentaminen, älykkäiden tosiaikaisten matkustajainformaatiojärjestelmien kehittäminen, kameravalvonnan kehittäminen ja joukkoliikenneinfrastruktuurin kehittäminen turvallisuuden tunteen lisäämiseksi.

Mitkä ovat keskeiset elinkeinoelämän kuljetusten toimintavarmuutta koskevat ongelmat ja mitä toimia niiden parantamiseksi tulisi tehdä?

Keskeiset ongelmat ovat kuljetusten ajallinen ennustettavuus ja luotettavuus. Älykkäiden tosiaikaisten informaatiojärjestelmien kehittäminen parantaa ennustettavuutta.

Keskeisiä konkreettisia hankkeita ovat PLJ 2007:ssä mainitut, ensimmäisellä kaudella aloitettavat pääväyliä koskevat infrastruktuurin kehittämishankkeet

Millä liikenteeseen liittyvillä toimilla voidaan eniten vaikuttaa ilmastonmuutokseen?

Avainasemassa on maankäytön suunnittelu ja toimintojen sijoittaminen suhteessa liikennejärjestelmään. Toimintojen (asuminen, työpaikat, palvelut, virkistysalueet) sijoittaminen siten, että päivittäiset matkat on mahdollista tehdä vaivattomasti kevyellä liikenteellä tai joukkoliikenteellä auttaa minimoimaan liikenteen aiheuttamia kasvihuonepäästöjä.

Joukkoliikenteen kulkumuoto-osuuden lisääminen suurissa kaupungeissa ja kaupunkiseuduilla on tärkeää. Muita tehokkaita keinoja ovat sähkökäyttöisen joukkoliikenteen lisääminen ja biopohjaisen uusiutuvan polttoaineen käytön lisääminen henkilö- ja tavaraliikenteessä. Vaihtoehtoisten polttoaineiden kehittämistä ja käyttöönottoa tulisi tukea keskittyen polttoaineisiin ja toimenpiteisiin, joilla on merkitystä ilmaston kannalta koko niiden tuotantoketju huomioon ottaen.

Konkreettisista hankkeista PLJ 2002:een sisältynyt meluntorjunnan teemahanke on viime vuosina jäänyt lähes kokonaan ilman valtion rahoitusta, vaikka Helsinki on siihen osaltaan varannut määrärahoja. Sekä vanhat että uudet teemahankkeet tulisi toteuttaa pikaisesti, koska niillä voidaan parantaa joukkoliikenteen sujuvuutta ja vähentää ympäristöhaittoja varsin kohtuullisin (n. 16,5 milj. euroa vuodessa) kustannuksin.

Valtion tulisi laatia pitkäjänteinen ohjelma, kuinka se omalla toiminnallaan vaikuttaa liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen ja muiden haitallisten päästöjen vähentämiseen. Valtion linjauksiin tukeutuen kaupungit ja muut alan toimijat voisivat tehokkaimmin valita omat toimenpiteensä, jotta yhteisvaikutus olisi mahdollisimman suuri.

Mikä ovat tärkeimmät liikennejärjestelmän kehittämishankkeet tärkeysjärjestyksessä ja mitkä ovat niiden keskeisimmät perustelut?

Yleisellä tasolla keskeisiä kehittämiskohteita ovat raskaan raideliikenteen infrastruktuurin ja poikittaisen joukkoliikenteen kehittäminen pääkaupunkiseudulla.

Pääkaupunkiseudulla tehdään 65 % Suomen joukkoliikennematkoista. Metro- ja junaliikenteen osuuden lisääminen parantaa joukkoliikenteen kilpailukykyä (nopeus, luotettavuus, selkeys) ja kustannustehokkuutta (erityisesti metroverkon laajentamisen avulla) ja luo siten erinomaiset lähtökohdat joukkoliikenteen kulkumuoto-osuuden lisäämiseksi. Raskaan raideliikenteen infrahankkeita ovat esim. länsimetro, kehärata, Espoon kaupunkirata, metroverkon laajentaminen itään, Pisara-rata ja raidejokeri.

Poikittainen liikenne kasvaa ennusteiden mukaan moninkertaisesti verrattuna säteittäiseen liikenteeseen. Poikittaisessa liikenteessä joukkoliikenteen osuus on 10 -15 %, kun se säteittäisessä liikenteessä on jopa yli 60 %. Joukkoliikenteen osuus koko liikennejärjestelmässä laskee selvästi, jollei poikittaisessa joukkoliikenteessä aikaansaada merkittävää lisäystä. Keskeisenä keinona on liikennetarjonnan lisääminen ja kehittäminen, jonka mahdollistamiseksi valtion rahoitus pääkaupunkiseudun joukkoliikenteeseen on ensiarvoisen tärkeää.

Tärkeimmät yksittäiset liikennejärjestelmän kehittämishankkeet ilmenevät PLJ 2007:stä ja ne ovat lähtökohta pääkaupunkiseudun tulevien vuosien liikennejärjestelmän kehittämiselle. On tärkeätä, että valtio omalta osaltaan sitoutuu PLJ:ssä hyväksyttyihin liikennejärjestelmän kehittämislinjauksiin ja väylähankkeiden rakentamisohjelmaan. Aiesopimus asiasta on syytä laatia pikaisesti.

Mitä rahoitustapoja väylähankkeiden rahoittamiseksi voitaisiin valtion budjettirahoituksen lisäksi käyttää?

Tiehankkeissa erilaiset yksityisrahoitusmallit ovat mahdollisia normaalin budjettirahoituksen ohella. Joukkoliikenteen infrastruktuurihankkeiden rahoituksessa yksityisrahoituksen käyttö sen sijaan saattaa olla epätarkoituksenmukaista. Joukkoliikennejärjestelmän toimivuuden kannalta olennaista on, että ainakin joukkoliikenneinfrastruktuurin ylläpito ja kehittäminen tapahtuvat joukkoliikenteen järjestäjän toimesta.

Kaupunginhallitus päättänee, että Ryj voi tarvittaessa täydentää vastausta.

Kirje liikenne- ja viestintäministeriölle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle, liikennelaitokselle ja ympäristökeskukselle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

LIITE

Liikenne 2030, Suuret haasteet, uudet linjat

YTV:N KIRJE TIEDELINJAN 506 REITIN NOPEUTTAMISESTA

Khs 2007-199

Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV toteaa (26.1.2007), että syksyllä 2005 liikennöinnin aloittanut Tiedelinja 506 on kasvattanut matkustajamääräänsä noin 20 prosentilla. kokonaismatkustajamäärä muutoksen kohteena olleessa linjastoryhmässä on lähes ennallaan. matkustajat ovat tyytyväisiä linjan reittiin, uudenlaiseen infonäyttöjärjestelmään ja muuhun palveluun lukuun ottamatta pitkää ja epäsäännöllistä ajoaikaa. Parannustoimenpiteitä Tiedelinjan ajoajan lyhentämiseksi ja säännöllisyyden parantamiseksi on vireillä.

Tiedelinja eli yliopisto- ja korkeakoulukampuksia yhdistävä poikittainen bussilinja 506 aloitti liikennöinnin elokuussa 2005. Tiedelinja perustettiin poikkeuksellisen nopeasti muuttamalla linja 502 voimassaolevassa liikennöintisopimuksessa uudeksi linjaksi 506, perustamalla Helsingin sisäinen tukilinja 53, muuttamalla linjan 503 reittiä ja vähentämällä linjan 505 lähtömäärää. Kokonaisuutena linjastomuutokset lisäsivät liikennesuoritetta noin 100 000 linjakilometrillä vuodessa eli 4 prosentilla Pasilan tasolla kulkevien poikittaislinjojen ryhmässä. Tiedelinjaa liikennöi Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy.

YTV:n hallitus päätti 26.1.2007 pitämässään kokouksessa merkitä tilannekatsauksen tiedoksi ja esittää Helsingin kaupungille, että kaupunki kiirehtisi reitin nopeuttamista erityisesti Pasilan Kumpulan välillä sekä joukkoliikennekaistoilla Tukholmankadulla.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (19.2.2007) seuraavaa:

Kumpulan osayleiskaavaa (kaupunginvaltuusto 31.10.1984) laadittaessa luotiin edellytykset Kumpula-Toukolan ja Pasilan aseman välisten joukkoliikenneyhteyksien parantamiseksi tulevaisuudessa suunnittelemalla uusi itä-länsisuuntainen joukkoliikennekatu Kumpulan mäeltä Kätilöopiston edustalle. Tämä Pietari Kalmin kaduksi nimetty joukkoliikennekatu sisällytettiin sittemmin Kumpulan yliopistoalueen asemakaavaan ja sen rakentamismahdollisuutta on ylläpidetty myös alueen myöhemmissä asemakaavan muutoksissa.

Pietari Kalmin kadun joukkoliikennekadun rakentaminen tuli ajankohtaiseksi Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan (YTV) yhdessä Helsingin ja Espoon kaupunkien sekä yliopiston ja korkeakoulujen kanssa kehittämän tiedelinjahankkeen myötä. Tämän vuoksi liikennesuunnitteluosastolla laadittiin Pietari Kalmin kadun joukkoliikennekadun liikennesuunnitelma (piirustus 5395-64), jota kaupunkisuunnittelulautakunta käsitteli 13.10.2005. Lautakunta päätti palauttaa asian ja velvoittaa kaupunkisuunnitteluviraston tutkimaan kiireellisesti ja tuomaan lautakunnan käsittelyyn poistuvan satamaradan tai mahdollisesti muiden vaihtoehtojen mahdollisuudet joukkoliikennekaduksi.

Selvitys tuotiin 12.1.2006 kaupunkisuunnittelulautakunnan käsittelyyn, jolloin lautakunta hyväksyi liikennesuunnitteluosaston piirustuksissa 5423-7 ja 5424-7 esitetyt Vallilanlaakson joukkoliikennekadun yleissuunnitelman vaihtoehdot 1 ja 2 jatkosuunnittelun pohjaksi.

Vallilanlaakson joukkoliikennekatuvaihtoehdot edellyttävät alueen asemakaavan muuttamista. Lisäksi satamaradan tila voidaan ottaa käyttöön aikaisintaan vuoden 2008 jälkeen sataman siirtyessä Vuosaareen. Asemakaavan laadinnan yhteydessä on tarkoitus tehdä valinta Vallilanlaakson joukkoliikennekadun alavaihtoehtojen välillä. Kaava on tarkoitus laatia tämän vuoden aikana.

Helsingin kaupungin liikennelaitos on teettänyt vuoden 2006 aikana linja-autolinjan 58 sujuvuusmittauksia. Tukholmankatu kuuluu linjan 58 reitille. Mittausten tuloksia on tarkoitus analysoida yhteistyössä liikennesuunnitteluosaston kanssa. Tällöin selvitetään myös linja-autokaistojen tarpeellisuus.

Liikennelaitos toteaa (15.5.2007) seuraavaa:

Pitemmällä tähtäimellä tehokas keino tiedelinjan nopeuttamiseksi on Vallilanlaakson satamaradan tilalle rakennettava joukkoliikennekatu. Kadun rakentaminen edellyttää Vuosaaren sataman käyttöönottoa ja asemakaavan muuttamista. Joukkoliikennekatu voidaan siten toteuttaa aikaisintaan vuonna 2009. Joukkoliikennekadulle on alustavasti suunniteltu myös Pasilan ja Arabian välistä raitioliikenneyhteyttä.

Kumpulan kampuksen matkustajapalvelun parantamiseksi olisi eduksi, että tiedelinjan reitti kulkisi alueen kautta. reitti olisi Väinö Auerin katu – g. Hällströminkatu – Pietari Kalminkatu. Paikalla on suoritettu useita koeajoja busseilla ja reitti on todettu erittäin haasteelliseksi. Väinö Auerinkadulla ja Pietari Kalminkadulla on liian suuria pituuskaltevuuksia talviliikennettä ajatellen. Osalla Väinö Auerin katua kaltevuus on jopa 9 % ja Pietari Kalminkadun mutkassakin noin 7 %. Bussiliikenteen mahdollistamiseksi tällä reitillä kadut tulee pitää sulana lämmittämällä niiltä osin, joilla pituuskaltevuus ylittää 6,5 %. Myös Pietari Kalmin kadun mutka lähellä Kustaa Vaasantien liittymää on lämmitettävä, vaikka kaltevuus ei mutkan koko pituudella olisikaan yli 6,5 %.

Katulämmityksen lisäksi reittimuutoksen toteuttaminen edellyttäisi henkilöaurojen kadunvarsipysäköinnin poistamista Pietari Kalmin kadulla ja Väinö Auerin kadulla. Edellä mainitutkin toimenpiteet huomioon ottaen reitti olisi kuitenkin vaikeasti liikennöitävä ja riskit joukkoliikenteen luotettavuudelle, toimivuudelle ja liikenneturvallisuudelle keskimääräistä bussiliikennettä suuremmat.

Uudelle reittiosalle Väinö Auerin katu – G. Hällströminkatu – Pietari Kalmin katu tulisi saada kaksi pysäkkiparia. Toinen pysäkkipari sijoittuisi Väinö Auerin kadulle lähelle Intiankatua ja toinen yliopistorakennusten pääoven läheisyyteen G. Hällströminkadulle. Lähelle Intiankadun risteystä pysäkkiparin sijoittamisessa saattaa syntyä vaikeuksia asumuksille koituvien häiriöiden takia. Bussien liikennöinti jyrkillä kaduilla aiheuttaa merkittäviä meluhaittoja.

Mikäli reitin liikennöinti edellä mainituin toimenpitein tehtäisiin mahdolliseksi, voitaisiin tiedelinjan lisäksi harkita myös keskustaan tulevan linjan 55 reitin muuttamista kulkemaan Kumpulan kampuksen kautta. Tiedelinja liikennöisi katulämmitettyä reittiä muutaman vuoden ajan, kunnes siirtyisi Vallilan satamaradan paikalle valmistuvalle joukkoliikennekadulle. Kumpulan kampuksen joukkoliikennepalvelujen kannalta bussilinjojen kulku kampuksen ydinalueen halki olisi huomattava parannus.

Mahdollisen katulämmityksen rakentaminen ja ylläpito tulee rahoittaa katumäärärahoilla.

Tiedelinjan nopeuttaminen Tukholmankadulla

HKL on teettänyt poikittaisliikenteen nopeuttamisselvitystä varten selvityksen linjan 58 viiveistä. Tämän investoinnin pohjalta laaditaan suunnitelmat nopeuttamistoimenpiteistä. Bussikaistojen toteuttamismahdollisuuksien ja pysäkkijärjestelyjen selvittäminen Tukholmankadulla ja Paciuksenkadulla kuuluvat tähän suunnitteluun. Pysäkkijärjestelyjä Haartmaninkadun risteyksessä ja Munkkiniemen aukiolla on tarkoitus parantaa jo tänä vuonna.

Rakennusvirasto toteaa (7.5.2007) seuraavaa:

Kumpulan osayleiskaavassa ja Kumpulan yliopistoalueen asema-kaavassa on varauduttu Kumpula-Toukolan ja Pasilan aseman välisten joukkoliikenneyhteyksien parantamiseen joukkoliikennekadulla Kumpulan mäeltä Kätilöopiston edustalle. Kaupunkisuunnittelulautakunta palautti 13.10.2005 kuitenkin hanketta koskeneen liikennesuunnitelman ja velvoitti tutkimaan poistuvan satamaradan tai mahdollisesti muiden vaihtoehtojen mahdollisuudet joukkoliikennekaduksi. Kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi 12.1.2006 Vallilanlaakson joukkoliikennekadun yleissuunnitelman jatkosuunnittelun pohjaksi.

Vallilanlaakson joukkoliikennekatuvaihtoehdot edellyttävät alueen asemakaavan muuttamista. Kaupunkisuunnitteluviraston tarkoitus on laatia tarvittava kaavamuutos vuoden 2007 aikana. Lisäksi satamaradan tila voidaan ottaa joukkoliikennekadun käyttöön vasta satamatoimintojen siirryttyä Vuosaareen.

Rakennusvirasto laatii Vallilanlaakson joukkoliikennekadun katu- ja rakennussuunnitelmat sekä rakennuttaa kadun tehtävän kaavamuutoksen ja liikennejärjestelysuunnitelman perusteella. Rakennusviraston talousarvio- ja taloussuunnitelmaehdotuksessa 2008 - 2012 rakentamiseen on varauduttu vuosina 2011 - 2012.

Tiedelinjan turvallinen liikennöinti nykyisessä katuverkossa Kumpulan yliopistoalueen kautta edellyttää Väinö Auerin kadulle sekä Pietari Kalmin kadulle suuruusluokaltaan yhteensä noin 0,5 milj. euron sulanapitojärjestelmien rakentamisen. Näin voidaan varmistaa bussireitin toimivuus myös talviaikana. Sulanapitojärjestelmien toteutukseen on varauduttu vuoden 2008 talousarvioehdotuksessa. Sulanapidon käyttö- ja ylläpitokustannukset ovat noin 40 000 euroa vuodessa.

Muut katuverkossa tarvittavat muutokset kuten Tukholmankadun joukkoliikennekaistat ovat investointeina vähäiset ja voidaan toteuttaa tarvittavan suunnittelun valmistuttua.

Ryj toteaa, että YTV on osaltaan kiirehtinyt Tiedelinjan reitin nopeuttamista erityisesti Pasilan ja Kumpulan välillä. Kumpulan yliopistokampuksen joukkoliikennepalvelujen parantaminen on puolestaan ollut useaan otteeseen esillä kaupungin ja yliopiston välisissä keskusteluissa, mm. kaupungin ja Helsingin yliopiston yhteistyöneuvottelukunnassa. Yliopisto on toivonut Tiedelinjan reitin kulkevan kampuksen kautta ja kiirehtinyt yhteyden saamista. Myös YTV:ssä reittimuutos on ollut esillä, mutta on todettu, että jyrkät mäet erityisesti Väinö Auerin kadulla ovat talviolosuhteissa liian vaarallisia bussien liikennöintiin.

Mikäli Kumpulan kampuksen liittämistä Tiedelinjan reittiin halutaan nopealla aikataululla parantaa, joudutaan liikennöintiin käyttämään olemassa olevaa Kumpulan kampuksen katuverkkoa, jonka ongelmana kuitenkin on talviajan liikennöinnin haasteellisuus pituuskaltevuudeltaan jyrkillä katuosuuksilla. Rakennusvirasto ja liikennelaitos ovat käytyjen keskustelujen ja selvitysten jälkeen todenneet ainoaksi mahdollisuudeksi Väinö Auerin kadun ja Pietari Kalmin kadun tiettyjen osien sulanapidon talviaikaan. Kadunvarsipysäköinnin poistaminen näiltä osuuksilta olisi samalla välttämätöntä. Bussiin kiertämisellä kampuksen kautta ei liikennelaitoksen käsityksen mukaan olisi oleellista merkitystä ajoaikaan.

Rakennusviraston taloussuunnitelmaehdotuksessa Vallilanlaakson joukkoliikennekatuun on vuosille 2011 – 2012 varattu 2,2 milj. euroa ja sulanapitojärjestelyihin 0,5 milj. euroa vuodelle 2008.

Ryj toteaa, että Tiedelinja on tärkeä poikittainen yhteys osaamiskeskittymien välillä ja kaupunki on osaltaan sitoutunut Tiedelinjaan mm. panostuksena liikennöintikustannuksiin. Vuoden 2006 talousarviossa liikennelaitokselle maksettavaa tariffitukea korotettiin 0,3 milj. eurolla tiedelinjan liikennöintikustannusten kattamiseksi.

Tiedelinjan nopeuttamiseksi on Kumpulan alueen asemakaavoitusta ja joukkoliikennekaturatkaisua syytä kiirehtiä. Suunniteltu joukkoliikennekatu ei kuitenkaan ole riittävä keino kampuksen yhteyksien parantamiseen.

Tiedelinjaa on kohta liikennöity jo kolmen vuoden ajan ja linja on koettu, ajoaikaa lukuun ottamatta, pääosin myönteiseksi. Vaikka ehdotetun sulanapitojärjestelyn rakentamiskustannukset ovat verrattain suuret tulevaan joukkoliikennekaturatkaisuun verrattuna, on kampusalueen yhteyksien parantamiseen nopealla aikataululla kuitenkin syytä ryhtyä. Palvelutason parantaminen on kampuksella työskentelevien ja asioivien liikkumisyhteyksien kannalta myönteistä sekä omiaan lisäämään liikkumismahdollisuutta myös kampusten välillä matka-ajan oleellisesti lisääntymättä. Kaupungin lisäpanostusta Tiedelinjan käytön edistämiseen voidaan pitää kaupungin yhteisstrategialinjausten mukaisena alueen kilpailukykyä ja elinkeinoelämää edistävänä toimenpiteenä.

Mikäli sulanapitojärjestelmä toteutetaan, reitin muutos voitaneen toteuttaa 2008 aikana.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV:n kirjeen tiedoksi ja kehottaa rakennusvirastoa ja kaupunkisuunnitteluvirastoa ryhtymään kiireellisesti tarvittaviin toimenpiteisiin Kumpulan kampuksen liittämiseksi osaksi Tiedelinjan reittiä nykyistä katuverkkoa Kumpulassa hyödyntäen.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee lähettää vastauksenaan Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV:lle seuraavansisältöisen kirjeen:

Tiedelinjan reitti Pasilan ja Kumpulan välillä

YTV on osaltaan kiirehtinyt Tiedelinjan reitin nopeuttamista erityisesti Pasilan ja Kumpulan välillä. Kumpulan yliopistokampuksen joukkoliikennepalvelujen parantaminen on puolestaan ollut useaan otteeseen esillä kaupungin ja yliopiston välisissä keskusteluissa, mm. kaupungin ja Helsingin yliopiston yhteistyöneuvottelukunnassa. Yliopisto on toivonut Tiedelinjan reitin kulkevan kampuksen kautta ja kiirehtinyt yhteyden saamista.

Vallilanlaakson joukkoliikennekatuvaihtoehdot edellyttävät alueen asemakaavan muuttamista. Asemakaava on tarkoitus laatia vuoden 2007 aikana ja sen yhteydessä on tarkoitus tehdä valinta Vallilanlaakson joukkoliikennekadun alavaihtoehtojen välillä.

Myös Kumpulan kampusalueen yhteyksien parantamista on pidetty kaupungin puolelta tärkeänä. Mikäli Kumpulan kampuksen liittämistä Tiedelinjan reittiin halutaan nopealla aikataululla parantaa, joudutaan liikennöintiin käyttämään olemassa olevaa Kumpulan kampuksen katuverkkoa, jonka ongelmana kuitenkin on talviajan liikennöinnin haasteellisuus pituuskaltevuudeltaan jyrkillä katuosuuksilla. Rakennusvirasto ja liikennelaitos ovat käytyjen keskustelujen ja selvitysten jälkeen todenneet ainoaksi mahdollisuudeksi Väinö Auerin kadun ja Pietari Kalmin kadun tiettyjen osien sulanapidon talviaikaan. Kadunvarsipysäköinnin poistaminen olisi samalla välttämätöntä. Bussiin kiertämisellä kampuksen kautta ei liikennelaitoksen käsityksen mukaan olisi oleellista merkitystä ajoaikaan.

Kaupunginhallitus on päättänyt kehottaa rakennusvirastoa ja kaupunkisuunnitteluvirastoa ryhtymään toimenpiteisiin Kumpulan kampuksen liittämiseksi osaksi Tiedelinjan reittiä nykyistä katuverkkoa Kumpulassa hyödyntäen. Reitin muutos voitaneen toteuttaa 2008 aikana.

Tiedelinjan nopeuttaminen Tukholmankadulla

HKL on teettänyt poikittaisliikenteen nopeuttamisselvitystä varten selvityksen linjan 58 viiveistä. Tämän inventoinnin pohjalta laaditaan suunnitelmat nopeuttamistoimenpiteistä, jotka parantavat myös Tiedelinjan liikennöinnin sujuvuutta. Bussikaistojen toteuttamismahdollisuuksien ja pysäkkijärjestelyjen selvittäminen Tukholmankadulla ja Paciuksenkadulla kuuluvat tähän suunnitteluun. Pysäkkijärjestelyjä Haartmaninkadun risteyksessä ja Munkkiniemen aukiolla on tarkoitus parantaa jo tänä vuonna.

Kirje YTV:lle ja pöytäkirjanote jäljennöksin esityslistatekstistä kaupunkisuunnitteluvirastolle, liikennelaitokselle ja rakennusvirastolle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

RAPORTTI OPETUSVIRASTON PILOTTIHANKKEESTA TERVEYSVAIKUTUSTEN HUOMIOON OTTAMISESTA PÄÄTÖKSENTEOSSA

Khs 2006-851

Khs päätti 2.5.2006 lähettää kaupungin kaikille hallintokunnille tiedoksi ja mahdollisia toimenpiteitä varten terveysvaikutusten huomioon ottamisesta Helsingin kaupungin päätöksenteossa laaditun raportin.

Samalla Khs kehotti terveyslautakuntaa opetusvirastossa käynnistyneen pilottihankkeen tulosten valmistuttua arvioimaan ne ja tekemään Khlle esityksen jatkotoimenpiteistä.

Terveyslautakunta on 12.6.2007 merkinnyt tiedoksi terveysvaikutusten huomioon ottamisesta opetusviraston päätöksenteossa laaditun tutkimuksen sekä siitä annetun selvityksen.

Lisäksi lautakunta kehotti terveyskeskusta hankkeen jatkotoimenpiteenä valmistelemaan Helsingin kaupungin hallintokuntien käyttöön ohjeen terveysvaikutusten arvioinnista, jossa ohjataan hallintokuntia käynnistämään tämä toiminta nopean terveysvaikutusten arvioinnin periaatteiden mukaisesti. Ohjeessa tulisi korostaa myös terveystoimen ja muiden hallintokuntien välisen yhteistyön merkitystä.

Vielä lautakunta päätti lähettää hankkeesta laaditun raportin sekä siitä lautakunnalle esityslistalla annetun selvityksen tiedoksi Khlle.

./. Raportti on tämän asian liitteenä.

Lautakunnan esityslistalla hankkeesta annettu selvitys

Pilottihankkeen tausta

Terveyskeskus teki vuonna 2004–2005 kokousasiakirjojen sisältöihin perustuvan selvityksen siitä, miten kaupungin muut hallintokunnat ottavat huomioon terveysvaikutukset päätöksenteossaan. Tutkimuksessa päädyttiin johtopäätökseen, että kaupungin hallintokuntien tulisi lisätä käsittelemiensä asioiden ja päätösten terveysvaikutusten arviointia ja tehdä sopimuksia tarvittavien toimenpiteiden toteutuksesta ja seurannasta.

Tutkimusraportti esiteltiin terveyslautakunnalle 19.4.2005. Tällöin lautakunta edellytti, että terveyskeskus tuo asian uudelleen käsiteltäväksi sovittuaan ennen sitä konkreettisista toimenpiteistä, miten terveyskeskuksen esimerkkivirastoksi ehdottama opetusvirasto lisää käsittelemiensä asioiden terveysvaikutusten seurantaa.

Syksyllä 2005 terveyskeskus käynnisti opetusviraston kanssa keskustelun terveysvaikutusten arvioinnin pilottihankkeesta ja alkuvuodesta 2006 opetusvirasto päätti käynnistää terveysvaikutusten arviointia edistävän hankkeen.

Terveyslautakunta käsitteli uudelleen 28.3.2006 terveysvaikutusten huomioon ottamisesta laaditun raportin ja esityksen sen seurauksena käynnistettävästä kehittämishankkeesta. Samalla terveyslautakunta päätti esittää Khlle, että se kehottaisi kaikkia hallintokuntia lisäämään käsittelemiensä asioiden ja päätösten terveysvaikutusten arviointia ja tekemään sopimuksia tarvittavien toimenpiteiden toteuttamisesta ja seurannasta. Khs antoi 2.5.2006 terveyslautakunnalle tehtäväksi opetusviraston pilottihankkeen tulosten arvioinnin sekä jatkotoimenpide-ehdotusten teon.

Opetusviraston terveysvaikutusten arviointi -pilottihankkeen valmistelu käynnistyi toukokuussa 2006, jolloin opetusviraston osastonjohtajille ja keskeisille valmistelijoille järjestettiin koulutusiltapäivä lautakunta-asioiden valmistelusta. Pilottihanke alkoi vuoden 2006 syyskuun alussa ja kesti joulukuun loppuun.

Terveyteen vaikuttaminen eri hallinnonaloilla

Laaja-alainen terveyden edistäminen ja terveysvaikutusten huomioon ottaminen kaikkien hallintokuntien päätöksenteossa on terveyskeskuksen strategian keskeinen linjaus. Koska väestön terveyteen ei voida riittävästi vaikuttaa pelkästään terveydenhuollon keinoin, on terveyskeskuksen tehtävänä helsinkiläisten terveyden edistämisessä nostaa esiin yhteisötasolla tehtäviä kansanterveyttä koskevia päätöksiä. Kaupungin vuoden 2008 talousarvioehdotuksen ja taloussuunnitelmaehdotuksen laatimisohjeessa edellytetään otettavan huomioon terveyden edistämisen näkökulma kaikkien hallintokuntien toiminnassa.

Hallinnolliset rajat ylittävä laaja-alainen terveyden edistämisen näkökulma on lähtökohtana myös Maailman terveysjärjestön ja Euroopan unionin ohjelmissa. Terveys 2015 -kansanterveysohjelmassa korostetaan, että terveyttä edistävän toiminnan tulisi ohjata kaikkea päätöksentekoa niin, että eri hallinnonaloilla otetaan huomioon päätösten terveysvaikutukset ja kannetaan vastuu terveyttä edistävästä kehityksestä. Vuoden 2006 alussa voimaan tullut uudistettu kansanterveyslaki (928/2005) korostaa kuntien vastuuta terveysnäkökohtien huomioon ottamisessa kaikessa päätöksenteossa sekä eri toimijoiden välistä yhteistyötä terveyden edistämisessä.

Terveysvaikutusten arviointi

Terveysvaikutusten arviointi (TVA) on väline, jonka avulla voidaan järjestelmällisesti tunnistaa ja arvioida ennalta päätösten toimeenpanon myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia yhteisön terveyteen. Kaikilla päätöksillä ei välttämättä ole välittömiä vaikutuksia terveyteen, joten myös välilliset vaikutukset tulee pyrkiä ottamaan huomioon vaikutusarvioinnissa. Terveysvaikutukset syntyvät usein pitkien vaikutusketjujen kautta ja monen tekijän yhteisvaikutuksesta. Vaikutusketjuja mallinnettaessa joudutaan turvautumaan myös välilliseen tietoon, todennäköisyyksiin ja aikaisempiin kokemuksiin.

TVA tulee aina suhteuttaa päätöksenteon tärkeyteen; sen laajuus ja tarkkuus voivat vaihdella yleisluontoisesta arviosta yksityiskohtaisiin selvityksiin. Niin sanottua nopeaa terveysvaikutusten arviointia voidaan käyttää apuvälineenä vaikutusten arvioinnin tarpeen järjestelmällisessä tunnistamisessa. Sen avulla voidaan kartoittaa ne päätösesitykset, jotka vaativat laajaa vaikutusten arviointia.

Tutkimus opetusviraston pilottihankkeesta

Arviointitutkimuksen tehtävänä oli selvittää opetuslautakunnan sekä sen suomenkielisen ja ruotsinkielisen jaoston esityslistojen perusteella, kuinka valmisteltujen päätösten terveysvaikutukset on arvioitu ja onko terveysvaikutuksia otettu huomioon päätöksenteossa. Neljän kuukauden aikana opetusvirastossa kertyi 14 esityslistaa, joissa oli käsitelty yhteensä 170 asiaa. Lopullisen tutkimusaineiston muodostivat 38 esityslistoilta löytynyttä terveysvaikutteista asiakohtaa. Tutkimusmenetelmänä oli sisällönanalyysi ja tutkimusaineistoa analysoitiin sekä määrällisesti että laadullisesti.

Tutkimuksessa haettiin vastausta seuraavaan pääkysymykseen: Miten opetusviraston päätösesityksissä otetaan huomioon päätösten terveysvaikutukset? Tutkimuksen tavoitteena oli lisäksi eritellä: minkälaisissa asioissa terveysvaikutuksia on otettu huomioon ja mihin terveyteen liittyviin tekijöihin vaikutusten on arvioitu kohdistuvan.

Tutkimustulos on hyvin samansuuntainen muiden vaikutusten arviointia selvittäneiden tutkimusten kanssa. Päätösesitysten sisällönanalyysin perusteella voitiin todeta, että terveysvaikutusten arvioinnilla on kokousasiakirjoissa melko vaatimaton ja pinnallinen osuus. Hiukan yli puolelle (55 %) käsitellyistä terveysvaikutteisista asioista oli tehty terveysvaikutusten arviointi (TVA) pilottihankkeen aikana. Terveysvaikutusten perustelut olivat yleisluonteisia, esimerkiksi koulutilojen terveydelle haitallinen ahtaus, ihmisenä kasvu ja riittävien koulutuspaikkojen myönteinen terveysvaikutus. Terveysvaikutuksia ei ole eritelty esimerkiksi sen suhteen, miten nämä vaikutukset ilmenevät. Vaikka terveysvaikutukset ilmenevät usein välillisesti, muiden vaikutusten kautta, esityksissä ei ole tarkasteltu terveysvaikutuksia muiden vaikutusten arvioinnin yhteydessä. Vaikutusketjujen erittely on siten puutteellista.

Opetusviraston päätösesityksissä vaikeus arvioida terveysvaikutuksia näkyi siinä, että vaikka esityksellä on todettu olevan terveysvaikutuksia, niitä on kuvattu melko yleisellä tasolla eikä vaikutusten ilmenemismuotoja ole eritelty. Tutkimustulokset antavat myös viitteitä siitä, että välittömiä, varsinkin fyysisiä terveysvaikutuksia on helpompi arvioida ilman erityisasiantuntemusta kuin välillisiä terveysvaikutuksia.

Opetusviraston valmistelijoilta saadun palautteen perusteella voidaan todeta, että ohjeet erilaisten vaikutustyyppien arvioimiseksi päätöksenteossa eivät olleet riittävä tietotuki valmistelijoille. Valmistelijat olisivat tarvinneet tuekseen myös opaskirjasia erilaisten vaikutustyyppien arvioimisesta sekä koulutusta vaikutusten arvioimiseen. Lisäksi valmistelijoilla on ollut vaikeuksia mieltää sitä, miksi juuri terveysvaikutukset on otettu erityisen huomion kohteeksi vaikutusten arvioinnissa. Valmistelijat ovat kokeneet, että terveysvaikutukset ovat vain yksi eikä edes keskeisin vaikutustyyppi opetusviraston päätöksenteossa.

Suomalaisissa kunnissa järjestelmällinen päätösesitysten ennakkoarviointi on harvinaista ja nopeasta ennakkoarvioinnista on löydettävissä vain yksittäisiä esimerkkejä. Useimmissa Suomen kunnissa TVA:a tukevien välineiden ja rakenteiden kehittäminen on vasta käynnistymässä. Tästä näkökulmasta arvioituna Helsingin opetusviraston pilottihanke oli hyvä avaus terveysvaikutusten huomioon ottamisessa Helsingin kaupungin päätöksenteossa. Pilottihanke todentaa vaikutusten arvioinnin haasteellisuutta ja antaa viitteitä, mitä asioita vaikutusten arvioinnin juurruttaminen osaksi organisaation vakiintunutta toimintaa edellyttää.

Vaikutusten arviointiin liittyy päätösten esittelykulttuurin muutos; se vaatii päätöksentekoprosessiin osallistuvilta uudenlaista asennetta ja osaamista. Vaikutusten arviointi edellyttää kaikkien tahojen sitoutumista asiaan. Organisaatiossa tulee olla yhteisesti sovitut arvot, jotka ohjaavat vaikutusten arviointia. Yhteisistä arvoista huolimatta objektiivinen vaikutusten arviointi on haasteellista, koska päätöksentekoprosessiin osallistuvan henkilön subjektiiviset intressit ja arvot ohjaavat aina toimintaa jonkin verran. Jotta avointa ja läpinäkyvää päätösvalmistelua voidaan edistää, tarvitaan päätöksenteon eri vaiheisiin osallistuvien henkilöiden opastusta ja koulutusta. Lisäksi tarvitaan yksiselitteistä ohjeistusta siitä, miten vaikutusten arviointia tehdään, esimerkiksi: mitä vaikutustyyppejä on tarpeen arvioida ja tuleeko esittelijän esittää päätösesitykselleen vaihtoehtoja. Helposti saatavilla olevat hyvät ja konkreettiset esimerkit vaikutusarviointikäytännöistä helpottavat uuden toimintatavan tuomaa epävarmuutta. Terveysvaikutusten huomioon ottamista päätöksenteossa parantaa myös se, että vaikutusten arviointia tehdään toistuvasti ja siitä tulee osa organisaation vakiintunutta toimintaa. Terveysvaikutusten arviointi lisää valmistelijoiden työtä, siksi vaikutusten arviointi edellyttää myös töiden ja työtapojen uudelleen organisointia. Yhteistyö terveysvaikutusten arvioinnissa terveystoimen ja muiden hallintokuntien välillä on kuitenkin tärkeää, jotta voidaan varmistaa esitysten terveysvaikutusten tunnistaminen ja huomioon ottaminen kaikessa päätöksenteossa ja näin estää haitallisia seuraamuksia.

Opetusviraston pilottihankkeesta saatujen kokemusten perusteella terveysvaikutusten arvioinnissa kannattaa edetä asteittain. Kaupungin hallintokunnissa voitaisiin ottaa käyttöön nopean ennakkoarvioinnin -malli. Tällöin päätösesitysten vaikutuksia tunnistettaisiin nopean arvion avulla ja tarvittaessa edettäisiin tarkempaan ja laajempaan vaikutusten arviointiin. Nopea TVA edellyttää edellisessä kappaleessa esitettyjen asioiden lisäksi, että valmistelijoilla on käytettävissään hallinnonalan yhteinen terveysvaikutusten tarkastuslista. Vasta käytännön kokemusten ja arviointien kautta TVA:lla on mahdollisuus hioutua osaksi päätöksentekoprosessia.

Stj toteaa, että kysymyksessä on tärkeä ja haasteellinen hanke, josta terveyskeskuksen on tarkoitus ohjeistaa hallintokuntia. Jo nyt vuoden 2008 talousarvioehdotuksen ja taloussuunnitelmaehdotuksen laatimisohjeisiin sisältyy Khn kannanotto, jonka mukaan ”terveyden edistämistä korostetaan kaikessa kaupungin toiminnassa.” Tämän vuoksi on hyvä muistuttaa hallintokuntia hankkeesta, vaikka terveyskeskuksen ohjeita ei vielä olekaan.

STJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi ja lähettää kaupungin kaikille lauta- ja johtokunnille sekä virastoille ja laitoksille raportin opetusviraston pilottihankkeesta ”Terveysvaikutukset ja kunnallinen päätöksenteko”, todeten samalla, että terveyskeskus valmistelee hallintokuntien käyttöön ohjeet terveysvaikutusten arvioinnista.

Pöytäkirjanote jäljennöksin esityslistasta liitteineen kaupungin kaikille lauta- ja johtokunnille sekä virastoille ja laitoksille.

Lisätiedot:
Frantsi Anneli, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36184

LIITE

Terveysvaikutukset ja kunnallinen päätöksenteko; Helsingin opetusviraston pilottihanke



Kokousaika	25.6.2007 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

LIITTEET	Liite 1	Periaatteet kuntalain 15 b §:n mukaisen valtuustoryhmien tuen myöntämiseksi
	Liite 2	Menettely valtuustoryhmien tuen myöntämisessä

LIITTEET	Liite 1	Poikkamispäätösluonnos
	Liite 2	Ympäristökartta
	Liite 3	Asemapiirustus