HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS

2.5.2007 pöydälle pantu asia

KANNANOTTO XXXX XXXX:N TAIVALLAHDEN RANTA-ALUEEN ASEMAKAAVAN MUUTOSTA KOSKEVAAN MUISTUTUKSEEN (NRO 11290)

Khs 2005-140

Kaj (kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtava apulaiskaupunginjohtaja) toteaa, että maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 65 §:n mukaan niille muistutuksen tekijöille, jotka kaavan julkisen nähtävillä pidon aikana ovat sitä kirjallisesti pyytäneet ja samalla ilmoittaneet osoitteensa, tulee antaa kunnan perusteltu kannanotto esitettyyn mielipiteeseen.

Muistutuksen tekijöistä XXXX XXXX on pyytänyt kaupungin perusteltua kannanottoa muistutukseensa.

Kaupunkisuunnittelulautakunta on 16.12.2004 käsitellyt otsikosta ilmenevää asemakaavan muutosta koskeneet muistutukset ja annetut lausunnot. Lautakunta on hyväksynyt vastaukset esittelijän ehdotuksen mukaisesti ja tieto päätöksestä ja siitä mistä vastaukset on löydettävissä, on lähetetty kaikille muistutuksen tekijöille.

Yleisen kuntalaista johtuvan periaatteen mukaan Khs edustaa kaupunkia, ellei tätä toimivaltaa ole johtosäännöllä delegoitu muulle toimielimelle tai viranhaltijalle. Helsingissä tällaista delegointia ei ole tehty. Tämän vuoksi valmisteluprosessin oikeellisuuden varmistamiseksi käsitellään perusteltua kannanottoa pyytäneiden muistutukset erillisinä Khssa. Erillisestä käsittelystä huolimatta on edelleen kysymys asian valmistelusta.

Muistutuksen sisältö XXXX XXXX toteaa muistutuksessaan (13.9.2004) mm., että yleiskaavassa kysymyksessä oleva ranta-alue on merkitty kulttuuriarvoja sisältäväksi virkistysalueeksi. Nyt käsillä olevassa asemakaavan muutosehdotuksessa ei ole otettu huomioon yleiskaavaan hyväksyttyä pontta, jonka mukaan valtuusto edellyttää, että Hietalahden–Taivalsaaren yksityiskohtaisessa suunnittelussa edellytetään valtakunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristöarvojen, vesistönäkymien ja luonnonarvojen säilyttämistä ja että alueen rakentaminen tulee suunnitella pienimuotoiseksi ja maisemaa häiritsemättömäksi ja että alueen toiminnot suunnitellaan siten, että liikennealueiden tarve ja varaukset eivät kasva. Koska yleiskaava on oikeusvaikutteinen, tulee ponsi ottaa huomioon asemakaavoituksessa.

Asemakaavaehdotusta laadittaessa olisi tullut ottaa huomioon MRL:n 5 § ilmenevät lakisääteiset tavoitteet. Niitä ei ole elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä lukuun ottamatta huomioitu.

Kaavaa laadittaessa on niin ikään syrjäytetty MRL:n 54 §:n sisältövaatimukset. Lain mukaan asemakaava tulee laatia siten, että luodaan edellytykset terveelliselle ja turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle, palveluiden alueelliselle saatavuudelle ja liikenteen järjestämiselle. Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Asemakaavaehdotuksen hylkääminen ei myöskään aiheuta Helsingin kaupungille maanomistajana sellaista kohtuutonta rajoitusta tai haittaa, joita ei voitaisi välttää muutoin kuin syrjäyttämällä kaavalle laissa säädetyt tavoitteet.

Helsingissä on jo riittävästi hotelleja ja on selvää, ettei hotelleja rakenneta Helsinkiin helsinkiläisiä vaan muualta tulevia varten. Asemakaavaehdotuksessa ei ole esitetty asianmukaisia perusteluja hotellin rakentamiselle eikä syytä sille, että hotelli pitäisi rakentaa ehdottomasti Taivallahteen.

Vastaus muistutukseen

Käyttäjäkunta

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa, että kylpylähotellin käyttäjäkunta koostunee sekä ulkopuolisista yöpyvistä kylpylävieraista että helsinkiläisistä kylpijöistä. Liiketoiminnan kannalta ei liene järkevää rajoittaa asiakaskuntaa niin, että helsinkiläisillä ei olisi asiaa kylpylään tai että kylpylä olisi tarkoitettu vain jollekin tietylle erityisryhmälle niin kuin on pelätty. Rakennukseen sijoittuu kylpylän oheistoimintoina esimerkiksi ravintola- ja kahvilatiloja ja kuntoutus- ja kuntosalitiloja, joiden käyttö on mahdollista erikseenkin ja täydentää näin ranta-alueen palveluita. Kylpylähotelli tuo elämää alueelle myös talviaikaan ja jatkaa uimakautta läpi vuoden.

Vaihtoehtoiset sijaintipaikat

Kylpylähotellin sijainnista ja vaihtoehtoisista paikoista on lautakunta todennut mm., että muistutuksissa ja kannanotoissa kritisoidaan kylpylän sijoittamista juuri Taivallahteen ahtaalle ja liikenteellisesti hankalalle paikalle. Taivalsaaren on katsottu soveltuvan sijaintipaikaksi siksi, että sen sijainti lähellä keskustaa tekee rakennuksesta helposti saavutettavan monilla eri kulkuvälineillä. Sijainti uimarannan vieressä jatkaa kylpemiskautta ympäri vuoden. Vaikka sijainti meren rannassa ei sinänsä ole kylpylälle välttämätön, se on kaupunkikylpylälle tunnelmaa luova tekijä ja tarjoaa mahdollisuuden rannan ja rakennuksen yhteistoimintaan kesäaikaan.

Taivallahden alueen suunnittelun aikana on Helsingissä ollut vireillä muitakin kylpylä- tai vesipuistohankkeita Herttoniemeen ja Linnanmäelle. Nämä hankkeet eivät ole kuitenkaan toisiaan poissulkevia. Kylpylähotellin sijoittamista Töölönlahdelle on aikanaan tutkittu samoin kuin Mustikkamaalle ja Munkkisaareen, mutta alueiden asemakaavoissa ei ole tehty kylpylähotellille varauksia. Jätkäsaarta, Hernesaarta ja Kalasatamaa on ehdotettu kylpylähotellin sijoituspaikaksi. Kylpylähotellin sijoittaminen näille alueille olisi periaatteessa mahdollista, mutta varsin kaukana tulevaisuudessa, koska alueita tarvitaan vielä nykyiselle toiminnalle ja niiden suunnittelu on osa-yleiskaavavaiheessa.

Joissakin aiemmissa mielipidekirjeissä esitettiin kylpylähotellin vaihtoehtoiseksi sijoituspaikaksi autopataljoonan korttelia Pohjoisen Hesperiankadun ja Mechelininkadun kulmassa. Tontti on Senaatti-kiinteistöjen omistuksessa ja sitä suunnitellaan tällä hetkellä toimitilakäyttöön. Autopataljoonan tontilla arvokkaiden funkkisrakennusten suojeluarvot, jotka koskevat myös sisätiloja, estävät kylpylätoiminnan sijoittamisen vanhoihin rakennuksiin.

Myös Rajasaarta on pidetty parempana kylpylän sijoituspaikkana kuin Taivalsaarta. Rajasaari kylpylähotellin sijoituspaikkana on liikenteellisesti erittäin hankala sijaitessaan kapeiden siltojen takana. Kaartin autopataljoonan tilojen käyttöä rajoittavat mm. rakennussuojelukysymykset myös sisätilojen osalta.

Kaavan sisältövaatimukset ja vaikutukset

Kaupunkisuunnittelulautakunta on todennut mm., että asemakaavaa valmisteltaessa on tehty Taivallahden asemakaavaa varten tarpeellisia vaikutusten arviointeja, jotka on esitetty asemakaavan selostuksessa ja kaavaehdotuksen käsittelyn yhteydessä kaupunkisuunnittelulautakunnan esityslistatekstissä. Vaikutusten arviointiin on käytetty kaupunkisuunnitteluviraston eri alojen asiantuntijoita. Uudenmaan ympäristökeskuksella ei ole ollut kaavoitusprosessin aikana huomautettavaa kaavamuutosta koskeneista selvityksistä tai niiden riittävyydestä.

Rakentamiseen liittyvä ruoppaus- ja läjitystoiminta on luvanvaraista ja sen ympäristövaikutukset arvioidaan lupakäsittelyn yhteydessä.

Hankkeen koko ja toiminnot

Mitä tulee rakennushankkeen kokoon ja toimintoihin, kaupunkisuunnittelulautakunta on todennut mm., että Töölö-seura on esittänyt useaan otteeseen, että Taivallahden alueelle ei tarvita kylpylähotellia vaan tiloja talviuintiin, kuntoiluun, venekerhoille, muuta liikuntaa ja virkistystä palvelevia tiloja, kuten maauimala, erilaisia sauna-, kuntoilu- ja hierontatiloja sekä pienimuotoisia tiloja kulttuurille, pienyrittäjille, asukkaille ja nuorisolle. Monissa muistutuksissa ja mielipidekirjeissä on asemakaavan valmistelun eri vaiheissa ehdotettu alueelle vastaavanlaisia pienimuotoisia ulkoilu-, virkistys-, liikunta- ja palvelutiloja.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan käsityksen mukaan Hietarannan ja Taivallahden alueen suunnitelmissa on esitetty tiloja ja mahdollisuuksia suurimmalle osalle luetelluista tarpeista.

Rakennuksen sijoituksessa ja muodossa on pyritty mahdollisimman pieneen rakennusalaan, kiinteään hahmoon ja tehokkaaseen pohjaratkaisuun. Hotellissa on kolme kerrosta ja sen ylimmäksi räystäskorkeudeksi on asemakaavassa määrätty +15,3. Maantason korkeusasema on kylpylän kohdalla +3,0. Rakennuksen hotelliosan julkisivun korkeus on 1–2 m matalampi kuin nelikerroksisen asuintalon julkisivun korkeus. Kylpyläosan ylin sallittu räystäskorkeus on +11,0. Kylpylän kokoon liittyvien ominaisuuksien vertaaminen asuinkerrostaloon joidenkin muistutusten tapaan ei kaiken kaikkiaan ole erityisen havainnollista, koska kyseessä on asuintalosta poikkeava rakennustyyppi, jolla on erilainen muodonanto, julkisivujen jäsentely ja materiaalin käyttö.

Polveilevan vapaan muodon ansiosta suhteellisen suuri rakennus jäsentyy silmäntasosta katsottuna pienimittakaavaisiin osiin. Julkisivu kaartuu useissa näkymissä itsensä taakse eikä rakennukselle synny ylipitkiä julkisivuja. Vapaan muodon ansiosta julkisivut eivät ole mistään suunnasta katsottuna keskenään samanlaisia, joka osaltaan poistaa massiivisuuden tuntua. Kaavaehdotuksen mukaiset materiaalit jäsentävät kylpylähotellin kahteen toisistaan poikkeavaan osaan, läpinäkyvään kylpylään ja puiseen hotelliin.

Yhtenä rakennusta mitoittavana tekijänä on hotellihuoneiden määrä. Yritystoimintana kannattavan kylpylän majoitustilojen minimimäärä on 130–150 hotellihuonetta. Taivallahden kylpylähotellissa on viitesuunnitelman mukaan 148 normaalisti mitoitettua hotellihuonetta liikenne- ja aputiloineen sekä kokoustiloineen. Hotelliosan kerrosalaksi varsin tehokkaalla tilankäytöllä muodostuu 8 000 m². Kylpylätilojen mitoitus on periaatteessa vapaammin suunniteltavissa. Kylpylätoiminnalle on kuitenkin haluttu rakennuksen arkkitehtuurissa ja kaupunkikuvassa hallitseva ilme. Asemakaavan muutosehdotuksessa on määräys, jonka mukaan rakennetusta kerrosalasta vähintään 35 % tulee olla kylpylätiloja ja siihen liittyviä ravintola-, sauna-, kuntoutus- ja kuntosalitiloja. Rakennus on ennen kaikkea kylpylä, jossa on toiminnalle tarpeellisia majoitustiloja.

Maisema ja kaupunkikuva

Kylpylähotellin suhteesta kaupunkikuvaan ja maisemaan lautakunta toteaa, että kylpylähotellia on muistutuksissa kritisoitu liian suureksi, merinäkymät sulkevaksi ja maisemaa pilaavaksi.

Kylpylärakennus ei ole kevytrakenteinen ympäristöönsä piiloutuva puistopaviljonki vaan sillä on tietoisesti näkyvä asema Hesperian esplanadin päätteenä samalla tapaa kuin merkittävillä rakennuksilla kaupungissa usein on. Rakennus ei toisaalta sulje kaikkia merinäkymiä läheisistä asuinkortteleista tai alueella liikkujilta, koska se sijaitsee n. 250 m:n päässä lähimmistä asuintaloista. Rakennus on suhteellisen matala ja sen ohitse ja ylitse aukeaa edelleen merinäkymiä asuintaloista. Saavuttaessa Eteläistä Hesperiankatua alueelle, näkymän päätteenä on edelleen meri. Taivallahden pohjukasta kohti Seurasaarta avautuu niin ikään avoin merinäkymä.

Kylpylähotelli on puiston ympäröimä ja puistossa vapaasti seisova rakennus, joka on muotonsa ansiosta helposti kierrettävissä ympäri. Se ei pyri muodostamaan korttelirakennetta. Rakennuksen sisätila liittyy avoimin julkisivuin maantasossa katutilaan ja toisella puolella puistoon ja merimaisemaan. Julkisivujen avoimet osat toimivat pimeällä aluetta valaisevana kutsuvanaa lyhtynä. Julkisivun puiset osat liittävät rakennusta alueen rakentamistraditioon.

Seurasaarenselän maisematilassa kylpylärakennus on matalampi kuin vehreän sisäsaaristomaiseman tai kantakaupungin silhuetti. Rakennus vetäytyy Hiekkarannantien mutkaan pois Taivalsaaren kärjestä, jossa puusto ja hieman korkeammalla oleva maasto pehmentävät rakennuksen suhdetta vesialueeseen. Aikaa myöten kylpylä kätkeytyy entistä enemmän ympäröivän puuston taakse.

Seurasaarenselän Töölön puoleiselle rannalle on tyypillistä puiston ja puistossa tai jopa vesialueella seisovien rakennusten yhdessä muodostama rantamaisema, jonka takana näkyy tiivis ja korkeampi Töölön kaupunkirakenne. Lapinlahden suunnassa Salmisaaren voimalaitos, Ruoholahden torni ja Länsiväylän silta ovat hyvin voimakkaasti rakennettuja elementtejä maisemassa. Seurasaarenselän maisematila muodostuu luonteeltaan toisistaan poikkeavista osista, jossa luonnontilaiset ja rakennetut alueet vuorottelevat.

Kulttuurihistorialliset arvot

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa edelleen, että asemakaava-alue on kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden ja valtakunnallisesti merkittävien alueiden ympäröimä. Hietaniemen hautausmaa, Hietaranta, Hesperian esplanadi ja Toivo Kuulan puisto soutustadioneineen luovat vaativat puitteet Taivallahden alueen suunnittelulle. Itse asemakaava-alue ei nykyisessä kunnossaan kuitenkaan ole kulttuurihistoriallisesti arvokas vaan suurin osa alueesta on takapihamaista täyttömaata ja hoitamatonta ympäristöä.

Kantakaupungin läntinen ranta-alue on uimarantoineen ja veneilyyn ja melontaan liittyvine toimintoineen muotoutunut vähitellen vuosikymmenien aikana nykyisen kaltaiseksi virkistysalueeksi. Alueen ominaispiirre on historiallinen kerrostuneisuus ja monipuolisuus, jossa eri aikakausina syntyneet asiat elävät rinta rinnan. Kylpylä pyrkii luomaan oman aikansa kerrostuman alueelle ja rikastamaan osaltaan virkistysympäristöä.

Suhde yleiskaavaan

Mitä tulee asemakaavaehdotuksen kytkeytymiseen Yleiskaava 2002:n hyväksymiseen, lautakunta toteaa, että Taivallahden alueen osalta suunnittelu kytkettiin kaupunkisuunnittelulautakunnan päätöksellä osaksi yleiskaavan 2002 valmistelua. Yleiskaava hyväksyttiin Kvstossa vuoden 2003 lopussa. Yleiskaavassa suunnitellun kylpylähotellin kohdalla on alue, joka on merkitty julkisille palveluille ja hallinnolle. Asemakaavan valmistelua jatkettiin vasta yleiskaavan hyväksymisen jälkeen.

Yleiskaavan hyväksymisen yhteydessä Kvsto hyväksyi yleiskaavaan toivomusponnen, jonka mukaan Hietalahden–Taivalsaaren yksityiskohtaisessa suunnittelussa edellytetään valtakunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristöarvojen, vesistönäkymien ja luonnonarvojen säilymistä. Alueen rakentaminen on suunniteltava pienimuotoiseksi ja maisemaa häiritsemättömäksi. Alueen toiminnot suunnitellaan niin, ettei liikennealueiden tarve ja varaukset nykyisestään kasva.

Useissa muistutuksissa ja kannanotoissa on katsottu, että Taivallahden asemakaavan muutos on yleiskaavan vastainen, eikä suunnittelussa ole noudatettu Kvston toivomuspontta. Ennen kaikkea rakennusta ei voi pitää pienimuotoisena ja maisemaa häiritsemättömänä.

Yleiskaava 2002:een tehtiin Taivalsaaren alueelle rakentamisvaraus alueelle, johon kylpylähotelli on viitesuunnitelman mukaan sijoitettu. Yleiskaavaa valmisteltaessa viitesuunnitelma oli yleiskaavoituksen pohjana ja rakennuksen koko, korkeus ja arkkitehtoninen ilme sekä yleiskaavaan valmistelijoiden että kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenten tiedossa. Kylpylähotelli on suunniteltu mittakaavaltaan niin pienimuotoiseksi kuin kyseisen toiminnon vaatimat tilat sallivat niin, että rakennuksella olisi realistisia mahdollisuuksia toteutua. Vaikka rakennuksen kerrosalassa mitattu kokonaisvolyymi on suhteellisen suuri, on rakennuksen muotoilussa, julkisivujen jäsentelyssä, materiaalinkäytössä ja korkeuksissa pyritty pieneen mittakaavaan ja keveään ilmeeseen. Rakennus ei ole kuitenkaan perusluonteeltaan piiloutuva vaan se pyrkii määrätietoisesti muodostamaan Hesperian esplanadin päätteen.

Kaj toteaa, että yleiskaavan yhteydessä hyväksytyllä ponnella ei oikeudellisesti sitovasti voida muuttaa yleiskaavan merkintöjä tai määräyksiä. Yleiskaavasta ei valitettu tältä osin. Sen seikan, millaisen tulkinnan ponnen sisältö saa tulevassa asemakaavoituksessa, ratkaisee viime kädessä Kvsto arvioidessaan nyt käsillä olevan asemakaavaehdotuksen sisältöä.

Kaj katsoo, että otsikossa tarkoitetulla asemakaavan muutosehdotuksella on tarkoitus toisaalta kehittää Hietarantaa kantakaupungin tärkeimpänä uimarantana ja luontevana osana kantakaupungin virkistyskäytössä olevaa läntistä rantavyöhykettä. Toisaalta tavoitteena on monipuolistaa kaupungin vapaa-ajan toimintojen kirjoa kylpylärakennuksella, jolle jo jonkin aikaa on etsitty sopivaa paikkaa Helsingin keskusta-alueen tuntumasta.

Kylpylähankkeen vaihtoehtoiset sijaintipaikat

Kaj on lähettänyt 18.5.2005 kaupunkisuunnitteluvirastolle seuraavanlaisen kehotuksen:

Kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtava apulaiskaupunginjohtaja kehottaa kaupunkisuunnitteluvirastoa vielä tarkemmin selvittämään kylpylähankkeelle vaihtoehtoisia sijaintipaikkoja. Selvittelyn piiriin tulisi ottaa ainakin Olympiastadionin ympäristö, Jätkäsaari ja Hernesaaren kärki, Rajasaari ja Sörnäisten ranta poistuvan voimalaitos A:n alueelta. Taivalsaaren kylpylähotellihankkeen osalta ongelmallisena on pidetty mm. kylpylärakennuksen laajuutta ja korkeutta, julkisivumateriaaleja ja myös taloudellista kannattavuutta. Valtuustoryhmien sisällä käydyistä keskusteluista voidaan päätellä, että edellytyksiä asian ratkaisemiselle ei toistaiseksi näyttäisi olevan. Selvityksen tulokset tulisi saattaa kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja edelleen Khlle tiedoksi 31.1.2006 mennessä.

Kaj toteaa saatuun selvitykseen perustuen, että Helsingissä on useita ja hyvin erilaisiin kylpyläkonsepteihin soveltuvia alueita ja tällaisen hankkeen sijoittumiseen esimerkiksi mm. Jätkäsaareen tai Hernesaareen, Sörnäistenrantaan tai Kruunuvuorenrantaan tulisi yleispiirteisessä kaavoituksessa luoda edellytykset. Tutkittavana olevista paikoista nopeimmin toteutettavia olisivat merellisen kylpylän osalta Taivallahti ja keskustakylpylän osalta Kampin alue.

Kaj katsoo, että asemakaavan muutosehdotuksella on mahdollista luoda kaavalliset edellytykset nopeasti toteutettavissa olevalle hankkeelle. Rakennuksen kaupunkikuvallista ilmettä tulisi kuitenkin vielä kehittää herkkää merenranta-aluetta paremmin huomioon ottavaan suuntaan mm. ikkunajakoa ja niiden kokoa sekä kattomuotoa koskevien yksityiskohtien suunnittelulla.

Kaj toteaa lopuksi, että kaupunkisuunnittelulautakunta on vastannut muistuttajan esittämiin väitteisiin kattavasti ja perustellusti eikä vastaukseen ole edellä esitetyn lausuman lisäksi muuta huomautettavaa.

./. Kaupunkisuunnittelulautakunnan selvitys 12.1.2006 kylpylähankkeen vaihtoehtoisista sijaintipaikoista on esityslistan tämän asian liitteenä.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa edellä esityslistalta ilmenevän, kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan lausumalla täydennetyn, kaupunkisuunnittelulautakunnan hyväksymän vastauksen kaupungin perusteltuna kannanottona esitettyyn muistutukseen.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee tarkastaa pöytäkirjan tämän asian osalta heti.

Pöytäkirjanote jäljennöksin esityslistatekstistä liitteineen XXXX XXXX:lle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITE

Kaupunkisuunnittelulautakunnan selvitys 12.1.2006 kylpylähankkeen vaihtoehtoisista sijaintipaikoista

YLIJÄÄMÄMASSOJEN SIJOITUSPAIKKOJA KOSKEVA TILANNEKATSAUS

Khs 2007-402

Khs päätti 29.1.2007 merkitä ylijäämämassojen sijoituspaikkoja koskevan tilannekatsauksen tiedoksi.

Lisäksi kaupunginhallitus päätti kehottaa rakennus- ja ympäristötoimen apulaiskaupunginjohtajaa tuomaan uuden tilannekatsauksen 31.5.2007 mennessä.

Samalla kaupunginhallitus päätti kehottaa kaupunkisuunnitteluvirastoa, kiinteistövirastoa ja rakennusvirastoa jatkamaan neuvotteluja erityisesti Espoon ja Vantaan kanssa näiden alueilla sijaitsevien ylijäämämassojen vastaanottopaikkojen ylijäämämassakapasiteetin osoittamiseksi tietyllä osuudella Helsingin kaupungin käyttöön.

Vielä kaupunginhallitus päätti kehottaa kaupunkisuunnitteluvirastoa välittömästi käynnistämään tarkemman selvityksen toimenpide-ehdotuksineen puhtaiden maiden operointialueiksi soveltuvista paikoista Helsingin alueilla ylijäämämassatyöryhmän raportissa mainittujen sekä mahdollisten muiden kohteiden osalta sekä tekemään selvityksen muista ratkaisuista, joilla edistetään huonompilaatuisten maiden hyötykäyttöä.

Ryj toteaa, että Khs on käsitellyt ylijäämämassojen sijoituspaikkoja koskevaa asiaa 10.3.2005 tiedoksi. Samalla Khs päätti

- kehottaa kaupunkisuunnitteluvirastoa, kiinteistövirastoa, rakennusvirastoa sekä talous- ja suunnittelukeskusta osaltaan

- kiirehtimään ylijäämämassojen sijoituspaikkojen käyttöön saamista, operoinnin kehittämistä ja massojen määrän vähentämistä koskevia toimenpiteitä ylijäämämassatyöryhmän muistiossa esitetyn mukaisesti

- edistämään suunnittelu- ja muussa toiminnassaan pienimuotoisten puhtaiden maiden sijoituspaikkojen toteuttamismahdollisuuksia Helsingin kaupungin alueella

- kehottaa kiinteistövirastoa ja rakennusvirastoa tarkastelemaan Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy:n kanssa valmistelevia toimenpiteitä Taviskärretin, Mömossenin tai Metsäpirtin alueiden saamiseksi ylijäämämassojen sijoituspaikoiksi

- kehottaa kaupunkisuunnitteluvirastoa, kiinteistövirastoa ja rakennusvirastoa käynnistämään neuvottelut Espoon ja Vantaan kaupungin asianomaisten viranomaisten kanssa Kulmakorven ja Kiilan alueen ylijäämämassakapasiteetin osoittamiseksi tietyllä osuudella Helsingin kaupungin käyttöön

- lähettää työryhmän raportin Espoon ja Vantaan kaupungeille, Sipoon kunnalle, Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV:lle sekä Uudenmaan liitolle ja Itä-Uudenmaan liitolle tiedoksi ja käsiteltäväksi sekä

- esittää Espoon ja Vantaan kaupungeille, Sipoon kunnalle, Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV:lle sekä Uudenmaan liitolle ja Itä-Uudenmaan liitolle, että pääkaupunkiseudun kunnat, Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV sekä Uudenmaan liitto ja Itä-Uudenmaan liitto käynnistäisivät neuvottelut ja valmistelut pääkaupunkiseudun yhteisten toimintalinjausten – ja mallien aikaansaamiseksi ylijäämämassojen sijoitus- ja operointipaikkojen toteuttamiskysymyksissä.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (25.4.2007) tilannekatsauksenaan seuraavaa:

Helsingin ylijäämämassaongelmaan on 1990- ja 2000-luvuilla useaan otteeseen vakavasti etsitty erilaisia ratkaisuja. Viimeisin yhteenveto käyttökelpoisista ratkaisuista on kahden vuoden takaa, jolloin ylikunnallinen ylijäämämassatyöryhmä antoi toimenpidesuosituksensa (10.3.2005) ja laaditutti niiden pohjaksi konsulttityönä erillisen tarkastelun (Sito, 21.1.2005). Tuolloin esitetyistä ratkaisuista suuri osa on edelleen käyttökelpoisia.

Ylijäämämassojen loppusijoitusalueet

Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti 23.2.2006 Honkasuon, Malminkartanon täyttömäen ja sen ympäristön suunnitteluperiaatteita käsitellessään, että maankäytön suunnittelussa ei varauduta Malminkartanon täyttömäen laajentamiseen. Helsingin alueella syntyvien ylijäämämassojen laajamittainen loppusijoitus, joka vielä pitkään on varsinkin huonolaatuisten massojen huollon tärkein perusratkaisu, voi jatkossa perustua vain ylikunnallisiin sijaintipaikkoihin.

Kaupunginhallituksen tammikuista tilannekatsausta (29.1.2007 § 149) varten kaupunkisuunnitteluvirasto antoi lausuntonsa 31.10.2006. Kaupunkisuunnitteluviraston, kiinteistöviraston ja rakennusviraston edustajat olivat ennen tuota käyneet neuvotteluja Espoon ja Vantaan maankäyttö- ja teknisen toimen edustajien kanssa Espoon Kulmakorven sekä Vantaan ja Tuusulan rajalla olevan kohteen ottamisesta käyttöön Helsingissä syntyvien massojen sijoituspaikkana. Neuvotteluissa vallitsi myönteinen periaatteellinen ilmapiiri Helsingin ylijäämämassaongelman ratkaisemisen tarpeellisuutta kohtaan. Espoon ja Vantaan uusien loppusijoitusalueiden lupakäsittelyjen ja maankäytön suunnittelun tilanne oli tuolloin kuitenkin sillä tavalla keskeneräinen, että yksityiskohtaisempaa neuvottelua Helsingin ylijäämämassojen sijoittamisen ehdoista, esim. määrästä ja hinnasta, päätettiin lykätä tulevaisuuteen.

Viimeisen puolen vuoden aikana Espoon Kulmakorven sekä Vantaan ja Tuusulan rajalla sijaitsevan kohteen osalta ylijäämämassa-asian käsittelyä on jatkettu pääkaupunkiseudun teknisen toimen yhteistyöryhmässä. Ryhmä esittää, että yhteistyön muotona jatketaan nykyistä käytäntöä, eli kaupunkien välille laaditaan yksittäisiä loppusijoituspaikkoja koskevia kaupunkien välisiä yhteistyösopimuksia. Kaupunkisuunnitteluviraston edustajat eivät viimeisen puolen vuoden aikana ole olleet mukana ylijäämämassoja koskevissa neuvotteluissa.

Kaupunkisuunnitteluviraston käsityksen mukaan ylijäämämassojen sijoittamismahdollisuuksia on tässä tilanteessa tutkittava Sipoossa sijaitseville kaupungin maille. Alustavan karttatarkastelun perusteella mahdollisia alueita ovat Gumböle ja Hältingträsk, jotka sijoittuvat ehdotetulle liitosalueelle. Etäisyys nykyiseltä kaupungin rajalta Gumböleen on n. 3 km ja Hältingträskiin n. 5 km.

Ylijäämämassojen jatkojalostus

Ylijäämämassatarkastelussa (Sito, 21.1.2005) osoitettiin Helsingin sisältä seuraavat huonolaatuisten ylijäämämassojen jatkojalostamiseen soveltuvat paikat:

- Kivikko-Tattariharju

- Kyläsaari

- Pasila-Ilmala

- Mustikkamaan öljyluolasto

- Laajasalon öljysataman öljyluolasto.

Kyseiset sijaintipaikat on tarkastelussa osoitettu ja rajattu yleispiirteisesti ottamatta kantaa massojen laatuun tai jalostamistekniikoiden yksityiskohtiin. Sijaintipaikoille voidaan esiin nouseville yksityisille tai kaupungin omille operointitarpeille tutkia sijoittamismahdollisuuksia.

Kaikki edellä mainitut sijaintipaikat ovat edelleen käytettävissä, eikä kaupunkirakenteen yhä tiivistyessä tällaisia sijaintipaikkoja voida tällä hetkellä Helsingin alueelta osoittaa lisää ylijäämämassatarkastelussa esitettyyn verrattuna.

Huonolaatuisten ylijäämämaiden jatkojalostamiseen tarvittavien operointipaikkojen soveltuvuus kyseiseen toimintaan riippuu voimakkaasti toiminnan luonteesta. Ilman konkreettisia massojen käsittelyyn liittyviä hankkeita, joissa toiminnan luonne ja laajuus on tarkemmin määritelty, sijaintipaikkojen tarkempi tutkiminen ylijäämämassatarkastelussa (Sito, 21.1.2005) esitettyyn verrattuna ei ole tarkoituksenmukaista. Sijaintipaikkojen osoittaminen edellyttäisi kannan ottamista ylijäämämassatoiminnan ja muiden kaupunkitoimintojen yhteensovittamistarpeeseen, tilavarauksiin ja ympäristövaikutuksiin.

Viimeisen kahden vuoden kuluessa yksityisiä huonolaatuisten ylijäämämaiden jatkojalostushankkeita ei ole noussut esille. Tämä pääasiassa johtuu Uudeltamaalta saatavissa olevan luonnollisen maa-aineksen halvasta hinnasta huonolaatuisesta ylijäämämaasta jalostettuun maa-ainekseen verrattuna.

Kaupungin omien hallintokuntien operatiivisen massahuollon tilantarpeet on toistaiseksi varsin hyvin pystytty järjestämään työmaiden ja hallintokuntien nykyisten operointipaikkojen puitteissa. Kivikossa teollisuusalueen ja ampumaradan välistä aluetta asemakaavoitetaan parhaillaan rakennusviraston mullansekoittamoa varten.

Helsingin ulkopuolisiksi huonolaatuisten ylijäämämassojen jalostuskohteiksi soveltuvat parhaiten ylijäämämassojen loppusijoitusalueet, joista yleensä aina varataan tilaa myös maa-ainesten erilaiseen operointiin. Kuljetuskustannusten ja jalostetun tuotteen hinnan kannalta em. Espoon Kulmakorpi sekä Vantaan ja Tuusulan rajalla sijaitseva kohde ovat varteenotettavimpia. Ylijäämämassatarkastelussa (Sito, 21.1.2005) mainitut Sipoon Mömossenin ja Porvoon Taviskärretin mahdolliset loppusijoitusalueet sijaitsevat merkittävästi kauempana.

Ylijäämämassatarkastelussa (Sito, 21.1.2005) on myös esitetty huonompilaatuisten ja muiden ylijäämämassojen hyötykäyttöä edistäviä muita yleisempiä kehittämistoimenpiteitä. Näistä alueellinen massapörssi on koekäytössä yksityisenä palvelukonseptina. Sen lisäksi, mitä em. ylijäämämassatarkastelussa on esitetty, kokonaan uusien jalostustekniikoiden ja muiden massojen hallintaan liittyvien ratkaisujen selvittäminen kuuluu rakennusvirastolle, jossa kaupungin asiantuntemus tällaisessa kehittämisessä on. Kaupunkisuunnitteluvirasto toimii yhteistyössä rakennusviraston kanssa tällaisten kehittämis- ja operointihankkeiden aluetarpeiden määrittelyssä.

Rakennusvirasto toteaa (23.4.2007) tilannekatsauksena seuraavaa:

Ylijäämämassojen hoito sisältyy PKS-yhteistoimintahankkeeseen, jossa sitä on käsitelty teknisen toimen työryhmälle katujen ja yleisten alueiden hoitoa selvittäneessä erillistyöryhmässä. Erillistyöryhmän raportti teknisen toimen työryhmälle on valmistumassa.

Erillistyöryhmän raporttiluonnoksessa todetaan ylijäämämassojen hoidon vakiintunut yhteistyökäytäntö Helsingin ja Vantaan kesken ja käynnistyneet keskustelut Helsingin ja Espoon välillä. Yhteistyötä esitetään jatkettavaksi nykymallilla perustuen kuntien välisiin sopimuksiin. Tältä pohjalta kuntien tulisi valmistella toteutussuunnitelma, jolla varmistetaan, että ylijäämämassojen seudullisen hoidon yhteistoimintamalli olisi toiminnassa kahden vuoden kuluessa.

Neuvottelut Espoon kanssa

Ylijäämämassojen sijoituksesta on käyty yksi neuvottelu Espoon Teknisen keskuksen edustajien kanssa kevään 2007 aikana.

Espoolla ei kuitenkaan tällä hetkellä ole mahdollisuuksia osoittaa Helsingille ylijäämämassojen vastaanottokapasiteettia.

Espoossa on vireillä uuden ylijäämämassojen vastaanottopaikan rakentaminen louhimalla suuri kallioesiintymä rakennuskäyttöön ja hyödyntämällä syntyvä kaivanto ylijäämämassojen vastaanotossa. Hanke on vielä suunnittelu- ja valmisteluvaiheessa, joten on ennenaikaista arvioida tämän mahdollisen vastaanottopaikan käyttöön saamista myös Helsingissä syntyvien ylijäämämassojen vastaanottoon. Neuvotteluja jatketaan hankkeen etenemisen ja täsmentymisen myötä.

Neuvottelut Vantaan kanssa

Rakennusviraston ja Vantaan edustajat neuvottelevat säännöllisesti 3 - 4 kertaa vuodessa Helsingin ylijäämämassojen vastaanotosta Vantaalla, mitä on jatkunut sopimuspohjaisesti Vantaan Pitkäsuolla jo usean vuoden ajan. Viimeisin neuvottelu asiasta oli 20.4.2007.

Neuvottelussa todettiin, että nykyisellä ylijäämämassojen kertymällä Pitkäsuon alueen vastaanotto voi jatkua vuoden 2009 loppuun. Mikäli vireillä oleva Pitkäsuon vastaanottopaikan laajennus saa tarvittavan ympäristöluvan, vastaanotto voi jatkua noin vuoden 2012 loppuun saakka. Ylijäämämassoja tuodaan noin 650 000 m3 vuodessa, mistä Helsingistä tuotavien massojen osuus on noin 60 %.

Vantaan ja Helsingin sopimus ylijäämämassojen vastaanotosta uusitaan vuosittain. Tällä hetkellä ei ole näkyvissä estettä sopimuksen uusimiselle. Vantaan edustajat ovat kuitenkin todenneet, että mikäli Pitkäsuon korvaavan vastaanottopaikan käyttöönotto viivästyy, Vantaa joutuu harkitsemaan Helsingistä tulevien ylijäämämassojen vastaanoton rajoittamista tai keskeyttämistä.

Muuta

Oman ylijäämämaiden sijoittelupaikan puute nostaa sekä julkisen että yksityisen rakentamisen kustannuksia merkittävästi Helsingissä kuljetuskustannusten kasvaessa. Rakennustoiminnassa syntyvien heikkolaatuisten ylijäämämassojen määrä on niin suuri, ettei ongelmaan ole olemassa muuta ratkaisua kuin läjittäminen. Ylijäämämassojen pienentämiseksi käytetään kaikki tiedetyt keinot.

Massojen kuljetus aiheuttaa myös suuren seudullisen liikenteen, mikä omalta osaltaan haittaa yhteiskunnan muita toimintoja.

Ryj toteaa, että ylijäämämassojen sijoitusasiat ovat osana teknisen toimen työryhmän PKS-yhteistoimintahanketta. Työryhmän raporttiluonnoksessa esitetty etenemismalli eli kuntien välisten yksittäisten sopimusten tekeminen vastaanottopaikkojen käytöstä on ollut käytössä Vantaan kanssa ja soveltuu myös yhteistyöhön Espoon kanssa. Asiasta tehdään toteutussuunnitelma niin, että sopimukset olisivat voimassa kahden vuoden kuluessa. Nyt vireillä olevat Espoon ja Vantaan hankkeet lienevät tällöin edenneet sen verran, että edellytyksiä asiasta sopimiselle on olemassa.

Työryhmän loppuraporttia käsitellään pääkaupunkiseudun kaupunginjohtajien kokouksessa 7.6.2007.

Tarkasteluja Sipoon suunnalla on syytä jatkaa. Kaupunginhallitus on 2.5.2007 Sipoon 2025 –yleiskaavaluonnoksesta antamassaan lausunnossa esittänyt, että Sipoon alueen yleiskaavoituksessa tulisi huomioida maamassojen loppusijoitus- ja käsittelyalueiden tarve myös koko pääkaupunkiseudun näkökulmasta.

Kiinteistövirasto ei ilmoituksensa mukaan ole toistaiseksi ollut neuvotteluyhteydessä Sipoon suuntaan.

Ylijäämämassojen jatkojalostamiseen soveltuvien alueiden, esim. Kyläsaari, hyödyntämismahdollisuudet tulevat selvitettäviksi siinä vaiheessa, kun täyttöjen suunnittelu ao. alueella on ajankohtaista.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi ylijäämämassojen sijoituspaikkoja koskevan tilannekatsauksen.

Pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle, kiinteistövirastolle ja rakennusvirastolle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE YTV:N JÄTEVOIMALAHANKKEEN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIOHJELMASTA

Khs 2007-572

Uudenmaan ympäristökeskus on varannut mm. Helsingin kaupungille mahdollisuuden lausunnon antamiseen YTV:n jätevoimalahankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta 14.5.2007 mennessä.

./. YTV:n jätevoimalan ympäristövaikutusten arviointiohjelma on liitteenä 1. Se on lisäksi luettavissa internetissä YTV:n sivuilla www.ytv.fi > Seutu tulevaisuudessa > Jätevoimalan ympäristövaikutusten arviointi > Hankkeen materiaalit.

Ryj toteaa, että jätevoimalan suunnittelu liittyy pääkaupunkiseudun jätteenkäsittelystrategiaan, jonka tavoitteena on mm. pienentää kaatopaikkatarvetta. YTV:n hallitus muutti 31.3.2006 YTV:n jätteenkäsittelystrategiaa niin, että jätteen mekaanis-biologisen käsittelyn sijaan strategia perustuu syntypaikkalajitellun jätteen osalta termiseen käsittelyyn polttolaitoksessa.

Ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkastellaan neljää vaihtoehtoista sijoituspaikkaa: Juvanmalmin teollisuusalue (Espoo), Ämmässuon jätteenkäsittelykeskus (Espoo), Kivikon jätepalvelukeskuksen alue (Helsinki) ja Långmossebergenin alue (Vantaa).

Vaihtoehtoisten alueiden valintaperusteena on ollut sijainti hyvien liikenneyhteyksien varrella, toiminnan soveltuminen ympäröivään maankäyttöön ja sijainti kaukolämpöverkon läheisyydessä. YTV:n jätevoimalahankkeen tarkoituksena on hyödyntää suurin osa aiemmin kaatopaikalle viedystä polttokelpoisesta jätteestä. YTV:n jätevoimalahankkeen polttokapasiteetti on 320 000 tonnia jätettä vuodessa.

Tarkasteltavana nollavaihtoehtona VE 0 on, että jätevoimalaa ei rakenneta pääkaupunkiseudulle ja YTV:n alueen jätteet sijoitetaan kaatopaikalle. Vaihtoehdossa VE 0+ jätteet poltetaan Lohjalla M-real Oyj:n Kirkniemen tehtaiden alueelle rakennettavassa polttolaitoksessa.

Ryj toteaa, että YVA-menettelyssä ei tehdä hanketta koskevia päätöksiä, vaan tuotetaan tietoa päätöksenteon perustaksi. Arviointiohjelman, saatujen mielipiteiden ja lausuntojen sekä itse arvioinnin pohjalta laaditaan arviointiselostus. Hankkeen YVA-menettely on tarkoitus saada päätökseen vuonna 2008. Mahdollinen uusi voimala voitaisiin ottaa käyttöön vuoden 2012 aikana.

Ympäristölautakunta toteaa (27.3.2007) mm., että YTV-alueen jätteenpolttokapasiteetiksi arvioidaan 260 000 tonnia vuodessa. Polttolaitosta suunnitellaan kuitenkin 60 000 tonnia tätä suuremmalle jätemäärälle. Laitoksessa käsiteltäisiin todennäköisesti myös Länsi-Uudenmaan polttokelpoiset jätteet.

Ympäristölautakunta toteaa, että suunnitelma tarkoittaisi pitkiä raskaan liikenteen kuljetusmatkoja aina Hangosta ja Tammisaaren läntisimmistä osista jopa pääkaupunkiseudun keskeisille alueille. Riskinä YTV-alueen tarpeeseen nähden ylimitoitetussa laitoskapasiteetissa saattaisi myös olla, että jätteen synnyn ehkäisyyn ja kierrätykseen ei panostettaisi pääkaupunkiseudulla riittävästi. Jätteen synnyn ehkäisemisen ja materiaalihyödyntämisen tulee kuitenkin aina olla jätehuoltostrategiassa ensisijaisia keinoja.

Ympäristölautakunnan mielestä YTV:n jätevoimalan ympäristövaikutusten arvioinnissa tulee tarkastella myös vaihtoehtoa, jonka kapasiteetti vastaa YTV:n oman alueen tarvetta 260 000 tonnia vuodessa.

Arviointimenettelyjen yhdenmukaistaminen

M-real Oyj on aloittanut Kirkniemen tehtaan energiantuotannon uudistamiseen liittyvän YVA -menettelyn YTV:n jätevoimalan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä aikaisemmin. Mikäli M-real Oyj:n jätteenpolttolaitos toteutuu, ei ole tarvetta pääkaupunkiseudun polttolaitokselle. Ympäristölautakunnan mielestä arviointimenettelyt kannattaa yhdenmukaistaa siten, että arviointiselostukset ovat samaan aikaan käytettävissä ja tulokset ovat vertailtavissa päätöksentekoa varten. Näin toimittiin aikoinaan Helsingin Vuosaaren satamahankkeen ja Pikkalan satamahankkeen erillisissä YVA -menettelyissä.

Ympäristövaikutukset ja vaikutusalueet

Vaihtoehtoiset sijaintipaikat ovat hyvin erilaisissa ympäristöissä. Arviointiselostuksessa tulee kuvata maankäyttö ja asukasmäärät vaihtoehtojen koko arvioiduilta vaikutusalueilta. Savukaasupäästöjen leviäminen tulisi esittää kartoilla, joilla näkyy sekä nykyinen että vahvistetuissa eri tason kaavoissa oleva maankäyttö.

Erityisen huolellisesti on tarkasteltava eri vaikutusten esimerkiksi liikennehaittojen, liikenneturvallisuuden mahdollisen heikentymisen, laitoksen melun ja mahdollisten hajuhaittojen kohdentumista, koska kyseessä on pääkaupunkiseudulla uudenlainen hanke ja useiden sijoitusvaihtoehtojen lähiympäristössä on sekä asutusta että ns. herkkiä kohteita muutaman sadan metrin etäisyydellä.

Ympäristölautakunta huomauttaa, että arviointimenettelyssä mukana oleva Kivikko sijaitsee paljon käytetyn virkistysalueen sisällä, rajoittuu tulevaan liikuntapuistoon ja lähin tiivis asutus on ainoastaan 400 metrin päässä. Jätekuljetukset käyttäisivät Kivikontietä, joka johtaa myös lähimmälle asuinalueelle. Kivikko on osa pääkaupungin sormimaista viheralueverkostoa, jonka säilyttämistä on pidetty Helsingin maankäytön suunnittelussa tärkeänä.

Epävarmuudet, riskitekijät, poikkeustilanteet, seuranta

Arviointiselostuksessa tulee tuoda esiin ne tekijät, jotka vaikutusten arviointivaiheessa aiheuttavat epävarmuutta tai riskejä ja mitä tulisi selvittää lisää. Todennäköisimmät poikkeustilanteet ja niiden vaikutukset mm. tarvittavat varastointialueet ja niiden järjestelymahdollisuudet sekä savukaasujen puhdistuksen mahdolliset häiriötilanteet on arvioitava YVA -menettelyssä.

Arviointiohjelman mukaan vaikutusten selvittämisen yhteydessä laaditaan ehdotus ympäristövaikutusten seurantaohjelman sisällöksi. Seurannassa keskeistä on ilmanlaatuvaikutusten seuranta. Ympäristölautakunta huomauttaa lisäksi, että seuranta ei saisi koskea vain jätevoimalan ympäristövaikutuksia. Hanke on uusi osa YTV:n jätehuoltostrategiaa. Jätehuollon järjestämistä varten tarvitaan tietoa myös jätteiden energiahyödyntämisen vaikutuksista jätteen synnyn ehkäisylle ja jätteiden materiaalihyödyntämiselle, joita tulee jatkuvasti kehittää.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (29.3.2007) mm., että polttolaitos pidentää Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen loppusijoitusalueen laajennuksen käyttöikää merkittävästi yli 30 vuoden, mikä ilman polttolaitosta olisi käytettävissä. Voimala tuottaa sähköä ja kaukolämpöä. Jätevoimalassa syntyvien tuhkien ja kuonien loppusijoituksen sekä Lohjalla tapahtuvan polttamisen ympäristövaikutukset on arvioitu ja arvioidaan muissa hanke-YVA-menettelyissä.

Jätevoimalarakennus on 40 metriä korkea, piippu on 70 m korkea, ja jätteet käsitellään laitoksen ulkopuolisia kuljetuksia lukuun ottamatta sisätiloissa parhaalla käytettävissä olevalla tekniikalla. Voimalan suurimmat rakenteet ovat vastaanottokeskus, kattilarakennus ja savukaasujen puhdistusprosessi. Voimalan vaatima maapinta-ala on 3-4 hehtaaria liikennealueineen.

Kaupunkisuunnittelulautakunta katsoo, että YTV:n jätevoimalan ympäristövaikutusten arviointimenettelyn ohjelma täyttää YVA-asetuksen 11 §:n vaatimukset ohjelman sisällölle.

Ohjelmalle olisi ollut eduksi, jos käynnisteillä olevassa laajassa arvioinnissa käytettäviin menetelmiin ja suunnittelutarkkuuteen olisi kiinnitetty enemmän huomiota. Jatkotyössä tulisi erityisesti panostaa lähivaikutusten selvittämiseen ja esittämiseen. Tässä vähimmäisvaatimuksena on vaikutusarviointi jo käytössä olevan asemakaavoituksen edellyttämällä suunnittelutarkkuudella.

Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointiin, vaikutusten merkittävyyden arviointiin ja vaihtoehtojen keskinäiseen vertailuun on YTV:llä tarkoituksena jatkossa käyttää asiantuntija-arviointia sekä osallisilta ja ohjausryhmältä saatavaa palautetta. Erityisesti ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin osalta ohjelmassa esitetyt menetelmät vaikuttavat riittämättömiltä ottaen huomioon, että kyseessä on seudullisesti tärkeä hanke. Kivikossa se sijoitettaisiin tiiviiseen kaupunkirakenteeseen. Vuorovaikutus sekä avoin tiedonvälitys on tässä hankkeessa erityisen tärkeää, mitä hanke-YVA:n osanakin tulisi syventää esimerkiksi suorittamalla teemahaastatteluja asiantuntija- ja osallisryhmille.

Erityisen tärkeätä on jatkossa ottaa huomioon Kivikon ja vielä lähempänä sijaitseva Latokartanon asuinalue, liikennevaikutukset Kivikon-laidalla sekä polttolaitoksen viereen suunnitellut uudet toiminnot.

Koska hankkeen vuorovaikutus ja päätöksenteko edellyttää käsitystä hankekokonaisuuden erilaisista vaikutuksista, tulee tulevassa arviointiselostuksessa referoida muita jätteenpolttoon liittyviä YVA-menettelyjä. Hankkeen muutkin kuin ympäristölliset tiedot kiinnostavat osallisia, jolloin näiden tietojen esilletuontia, laajuutta ja foorumia tulisi edelleen tarkasti harkita. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi arviointiohjelmassa mainitut energiahuoltovaikutukset ja toistaiseksi puuttuvat sosiaaliset ja talousvaikutukset.

Kiinteistölautakunta pitää (3.4.2007) tärkeänä, että jätteet käsitellään YTV:n jätehierarkian mukaisesti siten, että ensisijaisesti jätteiden syntyä pyritään ehkäisemään ja toissijaisesti jätteet hyödynnetään materiaaleina ja energiana.

EU:n jätepolitiikan ja kaatopaikkadirektiivin mukaan jätteiden kaatopaikkakäsittelyä on vähennettävä merkittävästi tulevien vuosien aikana. YTV:n 0-vaihtoehtoa eli jätteiden kaatopaikkasijoittamisen jatkamista ei siten ole mahdollista täysimääräisesti toteuttaa.

Polttolaitosten vaihtoehtoiset sijoituspaikat sijaitsevat arviointiohjelman mukaan Ämmässuota lukuun ottamatta vain 300 - 400 metrin etäisyydellä asutuksesta. Tämän vuoksi hankkeen vaikutukset lähialueiden asukkaille on arvioitava perusteellisesti. Polttolaitoksen sijoittaminen lähistölle voi aiheuttaa pelkoja alueiden asukkaissa, joten myös tiedottaminen on hoidettava erityisen asiantuntevasti.

Kivikon vaihtoehdossa polttolaitos sijaitsisi 400 metrin päässä nykyisestä asutuksesta ja aivan virkistysalueen vieressä teollisuusalueella. Sijoituspaikan vieressä on varaus pelastuslaitoksen helikopterikentälle. Latokartanon rakenteilla olevalla alueella lähimmät tontit ovat Kehä I:n toisella puolella vain hieman yli 200 metrin päässä polttolaitoksen tontista. Ympäristövaikutusten arvioinnissa tulisikin ottaa huomioon myös lähialueiden tuleva käyttö riittävän laajalla alueella sekä selvittää kaikkien, myös tulevien, hankkeiden yhteisvaikutukset esim. liikenteen lisääntymiseen.

Helsingin kaupunki ei omista maa-alueita Juvanmalmin sijoituspaikkavaihtoehdon läheisyydessä. Ämmässuon lähialueella kaupunki omistaa viheralueita ja Långmossebergetin läheisyydessä joitakin tontteja. Polttolaitoksella ei liene vaikutuksia kyseisten alueiden käyttöön lukuun ottamatta Långmosseberget-vaihtoehdon aiheuttamaa liikenteen lisääntymistä Kehä III:lla.

YTV:n ja M-real Oyj:n hankkeissa polttoaineena käytettäisiin samoja pääkaupunkiseudun jätteitä. Kummankin hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin tulee olla käytettävissä, kun päätöksiä hankkeista tehdään.

Tekninen lautakunta toteaa (17.4.2007) mm. seuraavaa:

Helsingin Vesi pitää tärkeänä, että pääkaupunkiseudun jätteenkäsittelyvaihtoehtoja täydennetään rakentamalla alueelle jätevoimala.

Jätevoimala on YTV:n hallituksen maaliskuussa 2006 tekemän päätöksen mukaan suunniteltu ensisijaisesti pääkaupunkiseudulta kerättävän syntypaikkalajitellun sekajätteen polttoon. Koska jätevedenpuhdistamoilta poistettavaa koneellisesti tai termisesti kuivattua lietettä myös melko yleisesti poltetaan Euroopassa sekajätteen kanssa, tulisi lietteen olla mukana yhtenä laitoksen rinnakkaispolttoainevaihtoehtona. Ympäristövaikutusten arviointimenetelmiä suunniteltaessa tulisikin ottaa mukaan tarkasteluun myös lietteen mahdolliset negatiiviset tai positiiviset vaikutukset itse polttoprosessiin, savukaasujen käsittelyyn ja laatuun sekä tuhkan laatuun ja hyötykäyttömahdollisuuksiin.

Helsingin Energia toteaa, että varsinaisessa ympäristövaikutusten arvioinnin vaiheessa energiatoiminnanharjoittajien mukanaolo tulee tarpeelliseksi. Kyseessä on ensisijaisesti jätehuoltoratkaisu. Jäte-energian hyödyntämisessä oleellista on polttolaitoksen tuottaman lämmön ympärivuotinen hyödyntäminen, minkä tulee olla mukana sijoituspaikkojen tarkastelussa. Helsingin Energialla ei asian käsittelyn tässä vaiheessa ole muuta lausuttavaa asiassa.

Yleisten töiden lautakunta toteaa (26.4.2007), että ympäristövaikutusten arviointiohjelmassa on esitelty perusteellisesti ympäristön nykytila vaihtoehtoisilla sijoituspaikoilla sekä hankkeen arvioitavissa olevat ympäristövaikutukset. Ympäristövaikutuksina on tarkasteltu vaikutuksia maankäyttöön ja rakennettuun ympäristöön, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriympäristöön, ihmisiin ja yhteisöihin, liikenteeseen ja meluun, ilmanlaatuun, pinta- ja pohjavesiin, maa- ja kallioperään sekä kasvillisuuteen, eläimistöön ja suojelukohteisiin.

Hankkeen välittömät ympäristövaikutukset on ohjelmassa lueteltu kattavasti, mutta näiden lisäksi olisi arvioitava hankkeen välillisiä ympäristövaikutuksia. Keskeisimpiä näistä ovat vaikutukset YTV-alueen jätehuoltoon. Mm. seuraavia kysymyksiä tulisi tarkastella: miten hanke vaikuttaa jätteiden hinnoitteluun, jätemääriin, jätteiden lajittelun kannattavuuteen sekä jäteasenteisiin, erityisesti suhteessa 0-vaihtoehtoon.

Tarkasteltavista vaihtoehdoista ainoastaan Kivikko on Helsingin kaupungin alueella. Jätevoimalan mahdollisen sijaintipaikan itäpuolella on rakennusviraston multasekoittamoalue, mutta sitä ollaan siirtämässä tulevan teollisuusalueen pohjoisosaan Lahdenväylän varteen. Välittömiä vaikutuksia rakennusviraston toiminnoille ei todennäköisesti Kivikossa tulisi, mutta hankkeen aiheuttaman liikenteen vaikutukset on kuitenkin arvioitava tarkasti, sillä reitti tontille kulkee Kivikon asuinalueen ja liikuntapuiston vierestä. Haju- ja meluhaittojen ehkäisyyn kiinnitetään erityistä huomiota.

Lisäksi vaikutusten arvioinnissa ja hankkeen suunnittelussa on otettava huomioon Malmin lentokentän läheisyyden aiheuttamat rajoitukset rakenteiden korkeudelle.

Ryj viittaa saatuihin lausuntoihin.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee lähettää Uudenmaan ympäristökeskukselle YTV:n jätevoimalahankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta seuraavan lausunnon:

Kaupunginhallitus katsoo, että YTV:n jätevoimalan ympäristövaikutusten arviointimenettelyn ohjelma täyttää ympäristövaikutusten arvioinnista annettujen säädösten vaatimukset ohjelman sisällölle.

Kaupunginhallitus toteaa, että EU:n jätepolitiikan ja kaatopaikkadirektiivin mukaan jätteiden kaatopaikkakäsittelyä on vähennettävä merkittävästi tulevien vuosien aikana. Kaupunginhallitus katsoo, että arviointiohjelman nollavaihtoehtoa VE 0 eli YTV:n alueen jätteiden sijoittamista kaatopaikalle ei siten ole mahdollista täysimääräisesti toteuttaa.

YTV:n jätevoimalahankkeen polttokapasiteetti on 320 000 tonnia jätettä vuodessa. Kaupunginhallitus katsoo, että jätevoimalan ympäristövaikutusten arvioinnissa tulee tarkastella myös vaihtoehtoa, jonka kapasiteetti vastaa YTV:n oman alueen tarvetta 260 000 tonnia vuodessa.

Kaupunginhallitus katsoo, että jätevoimalan rinnakkaispolttoainevaihtoehtona voitaisiin harkita jätevedenpuhdistamoilta poistettavaa koneellisesti tai termisesti kuivattua lietettä, jota melko yleisesti poltetaan Euroopassa sekajätteen kanssa. Tällöin ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä tulisi tarkastella myös lietteen mahdolliset negatiiviset tai positiiviset vaikutukset itse polttoprosessiin, savukaasujen käsittelyyn ja laatuun sekä tuhkan laatuun ja hyötykäyttömahdollisuuksiin.

M-real Oyj on aloittanut Kirkniemen tehtaan energiantuotannon uudistamiseen liittyvän YVA –menettelyn. YTV:n jätevoimalan ja M-real Oyj:n arviointimenettelyt olisi syytä yhdenmukaistaa siten, että arviointiselostukset olisivat samaan aikaan käytettävissä ja tulokset olisivat vertailtavissa päätöksentekoa varten.

Tulevassa arviointiselostuksessa tulee kuvata vaihtoehtoisten sijaintipaikkojen lisäksi niiden lähialueiden ja arvioidun vaikutusalueiden maankäyttöä ja asukasmääriä. Erityisen huolellisesti tulisi tarkastella eri vaikutusten, esimerkiksi liikennehaittojen, liikenneturvallisuuden mahdollisen heikentymisen, laitoksen melun ja mahdollisten hajuhaittojen kohdentumista sekä vaikutusta ihmisiin. Hankkeen välittömien ympäristövaikutusten lisäksi tulee arvioida hankkeen välillisiä ympäristövaikutuksia, esimerkiksi vaikutuksia YTV-alueen jätehuoltoon.

Erityisen tärkeätä on jatkossa ottaa huomioon Kivikon ja Latokartanon asuinalue, liikennevaikutukset Kivikon-laidalla sekä polttolaitoksen viereen suunnitellut uudet toiminnot. Hankkeen vaikutukset lähialueiden asukkaille on arvioitava perusteellisesti. Haju- ja meluhaittojen ehkäisyyn on kiinnitettävä erityistä huomiota. Myös tiedottaminen on hoidettava erityisen asiantuntevasti. Lisäksi vaikutusten arvioinnissa ja hankkeen suunnittelussa on otettava huomioon Malmin lentokentän läheisyyden aiheuttamat rajoitukset rakenteiden korkeudelle.

Arviointiselostuksessa tulee esittää ne tekijät, jotka vaikutusten arviointivaiheessa aiheuttavat epävarmuutta tai riskejä ja mitä tulisi selvittää lisää. Savukaasupäästöjen leviäminen tulisi esittää kartoilla, joilla näkyy sekä nykyinen että vahvistetuissa kaavoissa määritelty maankäyttö. Todennäköisimmät poikkeustilanteet ja niiden vaikutukset mm. tarvittavat varastointialueet ja niiden järjestelymahdollisuudet sekä savukaasujen puhdistuksen mahdolliset häiriötilanteet on arvioitava YVA -menettelyssä.

Kaupunginhallitus katsoo, että tulevassa arviointiselostuksessa tulisi ympäristötietojen lisäksi käsitellä arviointiohjelmassa mainittuja energiahuoltovaikutuksia sekä sosiaalisia ja talousvaikutuksia.

Arviointiohjelman mukaan vaikutusten selvittämisen yhteydessä laaditaan ehdotus ympäristövaikutusten seurantaohjelman sisällöksi. Kaupunginhallitus katsoo, että seurannan tulisi koskea ilmanlaatuvaikutusten ja jätevoimalan ympäristövaikutusten seurannan lisäksi jätteiden energiahyödyntämisen vaikutusten seurantaa, sillä jätehuollon järjestämistä varten tarvitaan tietoa myös jätteiden energiahyödyntämisen vaikutuksista jätteen synnyn ehkäisylle ja jätteiden materiaalihyödyntämiselle.

Kaupunginhallitus puoltaa arviointiohjelman hyväksymistä edellä esitetyin huomautuksin.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote ympäristölautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle, kiinteistölautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle ja tekniselle lautakunnalle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITE

Jätevoimalan ympäristövaikutusten arviointiohjelma

7.5.2007 pöydälle pantu asia

LAUSUNTO YTV:LLE PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTOSTRATEGIA 2030 -LUONNOKSESTA

Khs 2007-157

YTV Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta laatii yhteistyössä Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten asiantuntijoiden kanssa Pääkaupunkiseudun ilmastostrategiaa 2030. YTV on pyytänyt strategialuonnoksesta lausuntoa mm. Helsingin kaupunginhallitukselta.

./. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030 –luonnos ja muistio vaikutusten arvioinnista ovat liitteinä 1 ja 2. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030 –luonnos 15.12.2006 on lisäksi luettavissa internetissä osoitteessa www.ytv.fi > Seutu tulevaisuudessa > Ilmastonmuutos > Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian arviointi, muisto 2.12.2006 löytyy internetistä www.ytv.fi > Seutu tulevaisuudessa > Ilmastonmuutos > Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030 > (Strategiaprosessi) Vaikutusten arviointi.

Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian laatiminen perustuu pääkaupunkiseudun kaupunginjohtajien elokuussa 2003 tekemään päätökseen, jolla YTV:lle annettiin tehtäväksi valmistella kaupunkien yhteinen ilmastostrategia. Työtä on ohjannut Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupunkien edustajista koostuva johtoryhmä. Strategian visioita ja toimintalinjoja on valmisteltu yhteistyössä sidosryhmien ja kaupunkien asiantuntijoiden kanssa.

Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030:n tavoitteina ja päämäärinä on vähentää YTV-kaupunkien kasvihuonekaasupäästöt nykyisestä kolmanneksella vuoteen 2030 mennessä, tuottaa kaupunkien yhteinen näkemys toimintalinjoista kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, löytää käytännön keinoja, joilla päästöjen vähentämisvelvoitteet voidaan saavuttaa, sekä valmistella aiesopimus YTV-kaupunkien ja muiden mahdollisten osapuolten yhteisistä toimista kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.

Ilmastostrategia raportoidaan neliosaisena asiakirjana:

• A-osassa kuvataan pääkaupunkiseudun päästölähteet ja –laskelmat sekä kuntien vaikutusmahdollisuudet yleisellä tasolla.

• B-osaan on koottu strategian tavoitteet, visiot ja näitä toteuttavat toimintalinjat.

• C-osassa ehdotetaan mahdollisia keinoja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi sektoreittain. Ne ovat kaupunkien asiantuntijaryhmien yhdessä ideoimia ehdotuksia käytännön toimiksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Lisäksi on ideoitu mahdollisia mittareita.

• D-osassa tarkastellaan lopuksi yleisesti ilmastonmuutokseen vaikuttavia tekijöitä ja sopimuksia.

Lausunnossaan kaupunkia pyydetään ottamaan kantaa ilmastostrategian päästötavoitteeseen sekä strategian visioon ja sitä toteuttaviin toimintalinjoihin (raportin osa B) sekä ehdotuksiin keinoiksi ja mittareiksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi (raportin osa C). Ilmastostrategian tavoitteet ja sen toteuttaminen koskevat kaupunkien kaikkia toimialoja. Lausuntoon pyydetään sisällyttämään keskeisten toimialojen kannanotot keinoihin ja mahdollisuuksiin päästöjen vähentämiseksi.

Asiassa lausunnon ovat antaneet tekninen lautakunta (13.2.2007), joukkoliikennelautakunta (15.2.2007), rakennuslautakunta (20.2.2007), yleisten töiden lautakunta (22.2.2007), sosiaalilautakunta (27.2.2007), kaupunkisuunnittelulautakunta (1.3.2007), opetusvirasto (2.3.2007), ympäristölautakunta (6.3.2007), kiinteistölautakunta (6.3.2007), asuntotuotantotoimikunta (7.3.2007) ja liikepalvelulautakunta (13.3.2007).

Seuraavaan esitykseen on kustakin lausunnosta kerätty sektorikohtaisten otsikoiden alle kyseiseen aihealueeseen liittyvät kannanotot. Lausunnot ovat kokonaisuudessaan liitteenä 3.

Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian visiot ja toimintalinjat, keinot ja tavoitteet

Pääkaupunkiseudulla on tavoitteena alentaa asukaskohtaista energiankulutusta kaudella 1990-2030 niin, että kasvihuonekaasupäästöt voidaan minimoida. Tavoitteena on pudottaa asukasta kohden syntyvät päästöt vuoden 2004 tasosta 6,3 tonnia CO₂ ekv. tasolle 4,3 tonnia CO₂ekv. vuonna 2030. Tarkastelujaksolla 1990-2030 tämä tarkoittaa 39 prosentin päästövähennystä.

Yleiset toimintalinjat Energiatehokkuuden ja luonnonvarojen säästävän käytön paraneminen johtaa seudun kasvihuonekaasupäästöjen vähenemiseen sekä kilpailukyvyn vahvistumiseen.

Vision toteuttamiseksi esitetään toimintalinjoiksi valtakunnan ja kansainvälisen tason päätöksentekoon vaikuttaminen, eri hallinnonalojen yhteistyökäytäntöjen luominen kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämiseksi, seudun kaupunkien yhteistyön kehittäminen, kaupunkien toiminen edelläkävijöinä ja esimerkkeinä sekä ilmastomuutoksen ja sen torjunnan sisällyttäminen kaikkien koulutustasojen opetukseen.

Yleisten töiden lautakunta katsoo, että ilmastostrategian sisällyttäminen hallintokuntien omiin ohjelmiin ja johtamisjärjestelmiin on varsin tärkeä keino strategian tuloksellisuuden kannalta. Strategiassa tuleekin mainita yhtenä toimenpiteenä hallintokuntien rohkaiseminen arvioimaan omat kasvihuonekaasupäästönsä esimerkiksi ilmastolaskurin avulla.

Rakennusviraston toimialaan kuuluu mm. Helsingin kaupungin ja kauppa- ja teollisuusministeriön välisen energia- ja ilmastosopimuksen koordinointi sekä siinä määriteltyjen tehtävien toimeenpano ja seuranta. Nämä tehtävät liittyvät pääasiassa kaupungin omistaman rakennuskannan energiankulutukseen ja sen seurantaan.

Sosiaalilautakunta toteaa, että vuoden 2007 aikana kaikki Helsingin kunnalliset päiväkodit laativat omaa toimintaa ohjaavan varhaiskasvatussuunnitelman, joka kattaa myös esiopetuksen. Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen sisältöalueilla lapsia ohjataan ekologisen vastuunkantamisen omaksumiseen.

Varhaiskasvatuksen ympäristökasvatuksessa lähestymistapoja ovat esimerkiksi Vihreä Lippu –toiminta ja Metsämörri-koulu. Päiväkodit ovat myös mukana YTV:n jätteiden synnyn ehkäisemisen hankkeessa. Kolme pilottipäiväkotia on työstänyt aiheeseen sopivaa esiopetusmateriaalia.

Sosiaaliviraston ekologisen kestävyyden ohjelma sisältää mm. seuraavia ilmastonmuutokseen vaikuttavia toimenpiteitä: pysäytetään ja käännetään laskuun sähkön ominaiskulutuksen kasvu, tehostetaan rakennusmateriaalien ja -osien uudelleenkäyttöä ja kehittämistyötä ja tehdään työpaikoille liikkumissuunnitelmia.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa, että strategialuonnoksessa esitetty päästöjen vähennystavoite edellyttää onnistumista kaikkien sektoreiden päästöjen vähentämisessä. Kaupunkisuunnittelulautakunta pitää tärkeänä, että päästötavoitetta määrävälein tarkistetaan, kun päästökehityksestä saadaan tarkempaa tietoa ja kokemusta. Strategian ulottuessa vuoteen 2030 asti ajanjaksona tapahtuva tekniikan kehitys todennäköisesti tuo uusia ratkaisuja, jotka saattavat vaikuttaa tavoitteiden toteutumiseen eri tavoin ja suurestikin.

Opetusvirasto toteaa, että Helsingin kaupungin opetustoimella, kouluilla ja oppilaitoksilla on merkittävä mahdollisuus vaikuttaa osaltaan hyväksyttyjen tulevaisuuden ilmastostrategiatoimintalinjausten toteutumiseen pääkaupunkiseudulla. Perusopetuksen opetussuunnitelma tukee pääkaupunkiseudun ilmastostrategialuonnoksessa asetettuja tavoitteita. Aihekokonaisuus ”vastuu ympäristöstä, hyvinvoinnista ja kestävästä tulevaisuudesta” edellyttää kouluja kasvattamaan oppilaiden tietoja ja taitoja ympäristöasioissa sekä opettamaan oppilaita toimimaan ympäristön puolesta. Tätä kautta muokataan myönteisiä asenteita ekologisesti kestävän tulevaisuuden rakentamiseksi. Myös koulukohtaiset ympäristökartoitukset ja toimintasuunnitelman osana olevat ympäristöohjelmat tukevat toimintalinjausten toteutumista.

Keskeiset toimenpiteet opetustoimessa ovat koulujen ja oppilaitosten energiankulutuksen seuranta, opetustoimen energian säästösuunnitelman päivitys ja seurannan kehittäminen, ympäristökasvatus kouluissa ja oppilaitoksissa, sekä toimenpiteiden integrointi koulujen ja oppilaitosten virasto- ja kaupunkitason ympäristöohjelmiin.

Lausunnolla olevan ilmastostrategian toimenpiteiden koordinointi edellyttää selkeitä tavoitteita ja linjauksia.

Ympäristölautakunta toteaa, että strategialuonnoksen vaikutusten arvioinnissa esitettyjä päästöjen vähennyskeinoja tulisi edelleen kehittää mitattaviksi hankkeiksi. Eteneminen case-hankkeiden kautta on kannatettavaa. Vaikutusten arviointi olisi syytä tehdä uudelleen strategiaehdotuksen valmistuttua.

Strategian vähennystoimet tulee integroida kaikkeen suunnitteluun ja kaikille hallinnonaloille siten, että ilmastonmuutoksen torjunta ja siihen varautuminen sisältyy kaupunkien ja niiden hallintokuntien johtamis-, suunnittelu ja seurantajärjestelmiin.

Helsingin kaupunginvaltuuston vuonna 2002 hyväksymän Helsingin kestävän kehityksen toimintaohjelman yksi päätavoite on kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen, ja sen teemat ovat yhteneviä ilmastostrategian kanssa.

Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelmaan (2005–2008) sisältyvän ympäristöpolitiikan mukaan kaupunki sitoutuu toiminnassaan ja päätöksenteossaan torjumaan ilmastonmuutosta erityisesti vähentämällä energian kulutusta sekä energiatuotannon, jätehuollon ja liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä. Ohjelmassa esitetyt tavoitteet ja toimenpiteet ovat yhteneviä ilmastostrategian kanssa.

Kaupungilla on valmisteilla mm. Helsingin kaupungin ilmansuojelun toimintaohjelma (liikenne) ja ekorakentamisen ohjelma (rakennukset). Pääkaupunkiseudun työssäkäynti- ja asuinalueen maankäyttöä, asumista ja liikennettä kehitetään 14 kunnan yhteistyönä (MAL). Lisäksi on odotettavissa, että Helsingin on esitettävä suunnitelma (sähkö, rakennukset, uusiutuva energia) kaupungin ja KTM:n välisen energiansäästösopimuksen toimeenpanosta vuosille 2008–2016.

Ilmastostrategialuonnoksessa esitettyjen toimintalinjojen toteuttamista valmistellaan ja edistetään Helsingissä jo nykyisin monin tavoin. Ympäristölautakunta pitää kuitenkin tärkeänä, että pääkaupunkiseudun yhteisen strategian ja mahdollisen aiesopimuksen hyväksymisen jälkeen Helsinki arvioisi omien toimenpiteidensä riittävyyden sekä seuraisi kaupungin ympäristöraportissa strategian toteuttamista eri hallintokunnissa.

Asuntotuotantotoimikunta toteaa, että strategian päästötavoitteita ei ole jaettu sitoviksi tavoitteiksi eri sektoreille. Luonnoksessa esitetään kuitenkin arvio, jonka mukaan energiansäästöllä voitaisiin vaikuttaa noin kolmasosaan päästöjen vähenemästä ja loput kaksi kolmasosaa todetaan riippuvaiseksi energiantuotannon ratkaisuista. Tarkemmassa tarkastelussa nousee esiin tulkintavaikeuksia käytetystä lähtötasosta. Päästötavoitteet olisi ollut hyvä ilmaista siten, että asiayhteydestä kävisi yksiselitteisesti ilmi myös valittu vertailutaso.

Liikepalvelulautakunta toteaa, että pienellä toimintayksiköllä ei useinkaan ole riittävästi osaamista tai resursseja erityisasiantuntemusta vaativissa ympäristö- tai energiakysymyksissä. Kaupungin eri yksiköissä olevaa ympäristö- ja energiakysymysten erityisosaamista tulisi voida hyödyntää nykyistä laajemmin. Ympäristö- ja laatujärjestelmien laadintaan tulisi saada keskitettyä taloudellista tukea.

Tärkeää olisi sitoa tavoitteet alueellisesti asukasluvun ja elinkeinoelämässä tapahtuviin muutoksiin. Lisäksi tavoitteissa tulisi huomioida se, että harvaan asutussa, pimeässä ja pohjoisessa maassa monien energian käytön muotojen rajoittaminen ei ole aina mahdollista ja kokonaistaloudellisesti järkevää.

Liikenne Liikenteen kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet ainakin 20 %. Joukkoliikenne, pyöräily ja kävely ovat ensisijaisina liikkumismuotoina houkuttelevimpia.

Liikennevision toimintalinjoiksi esitetään vaikuttamista liikkumisen kysyntään ja kulkutapoihin parantamalla joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn asemaa ja palvelutasoa, kaupungin oman ajoneuvoliikenteen ja joukkoliikenteen päästöjen vähentämistä sekä vähäpäästöisten ajoneuvojen käytön edistämistä.

Joukkoliikennelautakunta toteaa, että yksi tehokkaimmista kaupungin käytettävissä olevista keinoista on liikenteen päästöihin vaikuttaminen joukkoliikennettä edistämällä. Vähäpäästöisyys on otettu julkisen liikenteen kilpailuttamisen pisteytysjärjestelmään. Raskaalle kalustolle ei kuitenkaan ole hyväksymismenettelyä, jossa polttoaineenkulutus ja hiilidioksidipäästöt määriteltäisiin; raskaan kaluston mittaustapaa ei ole standardisoitu.

Ajoneuvokaluston vähäpäästöisyys tulisi voida määritellä strategialuonnoksessa esitetyllä tavalla. Määrittelyssä tulisi ottaa huomioon tasapuolisesti kasvihuonekaasut, Euro-päästönormien mukaiset säännellyt päästöt ja muut ihmisille ja ympäristölle vaaralliset päästökomponentit.

Helsingin julkisessa liikenteessä on monin tavoin pyritty edistämään strategialuonnoksen mukaista kehitystä siinä mainituin keinoin parantamalla mm. viihtyisyyttä, turvallisuutta, reaaliaikaista liikenneinformaatiota, aikataulujen täsmällisyyttä, vaihtojen sujuvuutta ja keräämällä tietoa potentiaalisten matkustajien toiveista. Lisäksi HKL:lle asetetut kehittämistavoitteet vuodelle 2012 ovat täysin linjassa strategialuonnoksen kanssa. Tavoitteina on mm. joukkoliikenteen kulkumuoto-osuuksien kasvu, raideliikenteen kehittäminen ja kaasukäyttöisen bussiliikenteen lisääminen.

Ajankohtaisena ympäristöhankkeena HKL on yhdessä mm. YTV:n ja Neste Oilin kanssa mukana kolmivuotisessa, vuoden 2007 syksyllä alkavassa laajassa NExBTL-biodieselkokeilussa. Lisäksi HKL on rahoittajana mukana VTT:n toteuttamassa RASTU-hankkeessa, jossa alustadynamometrimittauksin selvitetään erilaisen, eri-ikäisen sekä erilaisilla puhdistuslaitteilla varustetun bussikaluston päästöjä.

Raportin kohdan ”Ehdotuksia tavoitteiksi ja mittareiksi, luku 2.2” (s. 58) sisältöä tulisi tarkentaa ja yhtenäistää. Esimerkiksi uusiutuvan energian osuus ei yksin kerro sen ympäristöystävällisyyttä. Siihen tulisi sisällyttää tarkempi vaikuttavuusmittari, joka ottaisi huomioon myös polttoaineen valmistuksen ympäristövaikutukset.

Rakennuslautakunta toteaa, että joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen ratkaisut tehdään kaavoituksen ja liikennesuunnittelun yhteydessä.

Helsingin voimassaoleva rakennusjärjestys edellyttää, että tontilta varataan riittävästi tilaa polkupyörien asianmukaista säilyttämistä varten. Rakennusvalvonta on viime vuosina edellyttänyt polkupyörien säilytystiloja myös asuinkerrostalojen sisältä. Maanalaisia paikoitustiloja rakennettaessa on kiinnitetty huomiota polkupyöräpaikkojen tarpeeseen. Myös päivittäistavarakaupan ja vastaavantyyppisen liikerakentamisen sekä julkisen palvelurakentamisen kohdalla ovat kevyen liikenteen toimimismahdollisuudet olleet esillä. Metroverkon laajetessa ja sen käytön lisääntyessä on tärkeätä järjestää metroasemille riittävästi liityntäpysäköintitilaa henkilöautoille ja polkupyörille.

Kantakaupungin osalta tulee hyväksyä periaate, jossa autopaikkojen mitoitus on selvästi kauempana keskustasta olevia alueita pienempi. Jos esimerkiksi ullakkorakentamista ja vastaavantyyppistä täydennysrakentamista halutaan edistää, on hyväksyttävä se tosiasia, että osa uusista asunnoista voi jäädä ilman nimikkoautopaikkaa.

Talviaikaan rakennusvalvonta tehostaa kevyen liikenteen väylien kunnossapidon valvontaa. Erityisen huomion kohteena ovat olleet vilkkaassa käytössä olevat bussien ja raitiovaunuliikenteen pysäkkialueet sekä erilaisten hoitolaitosten lähiympäristöt.

Kaupunkien hoitovastuuta kevyen liikenteen väylien kunnossapidosta tulisi laajentaa siten kuin kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annettu laki sen mahdollistaa. Katualueiden liukkauden torjuntaan tulisi osoittaa riittävä rahoitus.

Yleisten töiden lautakunta toteaa, että HKR-Tekniikka vastaa yhteishankintoina toteutettavista kaupungin henkilö-, paketti- ja kevyiden kuorma-autojen sekä kuljetuspalvelujen hankinnoista. Sopimuksen tekemisen perusteissa moottorien pakokaasupäästöt ovat olleet yhtenä vertailuperusteena kokonaistaloudellista edullisuutta arvioitaessa. Kuljetuspalvelujen sopimuksen tekemisen perusteena ympäristötekijät on otettu huomioon tarjotun ajoneuvokaluston Euro -pakokaasupäästöjen pisteytyksenä. HKR-Tekniikka on mm. osallistunut Vähäpäästöiset ajoneuvot -hankkeeseen, jonka tuloksena selvitetään mm. maakaasuajoneuvojen hankintaa kaupungille.

Helsingissä joukkoliikenneverkoston kattavuus ja liikennöintitiheys on hyvä, mutta kulkuneuvojen, pysäkkien ja terminaalien viihtyisyyttä, laatutasoa ja esteettömyyttä, mm. talvikunnossapitoa sekä asioinnin helppoutta tulisi edelleen parantaa. Koko pääkaupunkiseudulla tulee panostaa erityisesti raideliikenteen asemiin ja liityntäliikenteen pysäköintiin.

Kevyen liikenteen edellytysten kehittäminen vaihtoehtoisena ja täydentävänä liikennemuotona on kannatettavaa. Esimerkiksi pyörätieverkostoa ja polkupyörien säilytystarpeita asemien ja pysäkkien yhteydessä tulee kehittää ja täydentää pääkaupunkiseudulla, ja erityisesti talvikunnossapito tulee huomioida.

Strategiassa mainitaan tavoitteena joukkoliikenteen aseman parantaminen, keinona mm. liikkumisen hinnoittelu. Tätä pitää täsmentää selvittämällä mm. ruuhkamaksujen käyttöönottoa.

Sosiaalilautakunta toteaa, että sosiaaliviraston kuljetuspalvelujen kilpailutuksissa on liikenteen osalta käytössä yhtenä palvelujen vähimmäisvaatimuksena vuosien 1998 -2001 tai sitä uudempi auton vuosimalli. Kriteeri vaikuttaa osaltaan energiatehokkuuteen ja päästöjen määrään. Energiatehokkuutta tai päästöjen alhaista tasoa erillisinä kilpailutuskriteereinä ei pidetty välttämättömänä.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa, että Pääkaupungin liikennejärjestelmä (PLJ) 2007–luonnoksessa esitettyjen toimenpiteiden seurauksena pääkaupunkiseudun liikenteen kasvihuonepäästöjen kokonaismäärä kasvaisi hieman yli 20 % vuoteen 2030 mennessä, vaikka ajoneuvojen polttoaineen ominaiskulutus laskisikin 15 %. Kokonaispäästöjen kasvu johtuu liikkujien määrän kasvusta. Asukasta kohti laskettuna hiilidioksidipäästöjen määrä pysyisi liikennejärjestelmäluonnoksen mukaisin toimenpitein ennallaan.

Liikenteen kokonaispäästöjen yli 20 %:n kasvun kääntäminen 20 %:n vähenemiseksi edellyttää poikkeuksellisen voimakkaita toimia niin liikennejärjestelmän tehostamisessa ja palvelutason parantamisessa kuin uuden maankäytön sijoittamisessakin. Joukkoliikennejärjestelmän, erityisesti raideliikennejärjestelmän, tehostaminen ja palvelutason nostaminen edellyttää PLJ 2007:ssa suunniteltuja suurempia investointeja ja kehittämistoimenpiteitä lähivuosikymmeninä.

Oletettavaa on, että investointien voimakaskaan lisääminen parempiin joukkoliikennepalveluihin ei tule riittämään joukkoliikenteen kulkumuoto-osuuden tarvittavaan nostamiseen. Myös joukkoliikenteen käyttöä lisäävien uusien taloudellisten ohjauskeinojen käyttöön otto tulee tarpeelliseksi erityisesti poikittaisliikenteessä.

Ympäristölautakunta toteaa, että Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisusarjassa on ilmestynyt selvitys Vähäpäästöiset ajoneuvot Helsingissä, jonka mukaan ajoneuvohankinnoissa ja liikennepalvelujen kilpailutuksessa olisi nykyistä enemmän korostettava vähäpäästöisyyttä. Vuoden 2007 aikana on tarkoitus selvittää mahdollisen ympäristövyöhykkeen perustamista Helsinkiin ja kansainvälisiä kokemuksia vyöhykkeistä.

Useimmat liikennettä koskevat toimintalinjat ja keinot on tuotu esiin aiemmin monissa ohjelmissa ja suunnitelmissa. Päätöksenteko ja käytännöt eivät ole olleet kuitenkaan tukeneet riittävästi tavoitteiden toteutumista, joten niiden merkitystä on tarpeen edelleen painottaa.

Liikennettä koskevaan kohtaan voisi lisätä uusiksi keinoiksi tavara- ja jakeluliikenteen logistiikan kehittämisen ja tehostamisen sekä työpaikkojen liikkumissuunnitelmien laatimisen esimerkiksi Luovasti töihin –sivuston mallin mukaan http://ymks000006:83/luovastitoihin/index.htm.

Asuntotuotantotoimikunta toteaa, että pyöräilyn suosiota voisivat lisätä entistä turvallisemmat, väljemmät ja helppokäyttöisemmät polkupyörävarastot asuinrakennuksissa.

Liikepalvelulautakunta toteaa, että kohdan 2.2 b) (Osa B) mukaisissa kilpailukriteereissä ei mainita jakelureittien ja ajojärjestyksen optimointi- ja suunnittelujärjestelmiä. Materiaalivirtojen ja kuljetusten logistisessa optimoinnissa tulisi varautua myös nopeasti laajenevan RFID-teknologian (radiotaajuinen etätunnistus) käyttöön. RFID- tunnisteiden avulla mahdollistuu mm. nykyistä laajempi tekstiilien kierron optimointi ja hävikin pienentäminen, mikä vähentää hankintoja ja kuljetuksia. Koska ko. teknologia soveltuu hyvin monenlaatuisten materiaalivirtojen ohjaukseen, tulisi siihen varautua myös keskitetysti.

Maankäyttö Kestävän yhdyskuntarakenteen kehittäminen perustuu sen täydentämiseen ja eheyttämiseen raideliikenteeseen tukeutuen.

Toimintalinjoina esitetään yhdyskuntarakenteen eheyttäminen sekä edellytysten luominen uusiutuvien energian tuotannon lisäämiselle.

Rakennuslautakunta toteaa, että Helsingissä rakentaminen tapahtuu valtaosin kaupungin omistamalle maalle, jolloin kaupunki voi halutessaan tontinluovutusehdoilla ohjata käyttämään esimerkiksi aurinkoenergiaa ja muita uusiutuvan energian muotoja. Myös muita ekologiseen rakentamiseen tähtääviä velvoitteita voidaan haluttaessa kytkeä maan luovutukseen. Tulevia uusia suuria aluekohteita (Jätkäsaari, Sörnäistenranta - Hermanninranta, Kruunuvuori) toteutettaessa on kaupungilla mahdollisuus tontinluovutusehdoilla edellyttää vähäpäästöisen rakennuskannan syntymistä.

Helsinki näyttää hyvää esimerkkiä naapurikunnille jo nyt, koska maankäytön suunnittelu ja lähivuosikymmenten rakentaminen tapahtuu Helsingissä osana jo olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta.

Yleisten töiden lautakunta katsoo, että maamassat sekä niiden uudelleen käyttäminen, varastointitarve ja kuljettaminen eivät näy riittävästi pääkaupunkiseudun ilmastostrategiassa. Maamassojen siirron optimointi on tarpeellista erityisesti tilavuudeltaan suurien maanrakennuksen kuljetusten osalta. Asia liittyy sekä pääkaupunkiseudun maankäytön suunnitteluun että liikenteen logistiikkaan ja materiaalitalouteen.

Kaupunkien teknisen huollon tarvitsemat toiminnot kuten lumenkaatopaikat, hiekkasiilot ja teknisen huollon tukikohdat vaikuttavat myös maankäyttöasiana pääkaupunkiseudun sisäisen liikenteen määrään.

Kaupunkisuunnittelulautakunta katsoo, että pääkaupunkiseudun kaupunkirakenteen kompaktia ja tasapainoista kehitystä, hajaantuvan kehityksen vastustamista sekä rakenteen sisäisen kasvun mahdollisuuksien hyödyntämistä on pidettävä ilmastostrategian tavoitteiden kannalta keskeisinä. Kaavoituksen keinot vaikuttavat tehokkaasti, kertautuvasti ja pitkälle tulevaisuuteen. Vaikutukset kaavoituksen kautta syntyvät uudis- ja täydennysrakentamisen kautta, ja siten viiveellä, ja kohdistuvat vain osaan kokonaisuutta.

Helsingin yleiskaavoituksessa raideliikenteeseen tukeutuvan kaupunkirakenteen kehittämistä on toteutettu jo menneistä vuosikymmenistä alkaen. Helsingin seudulla liikennöintitarpeen vähentäminen on kaupunkisuunnittelun keskeinen tavoite.

Esitetyt maankäytön ja liikenteen visiot sekä toimintalinjat ovat samansuuntaisia Helsingin Yleiskaavan 2002, Helsingin liikenne- ja ympäristöpolitiikan sekä Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmän (PLJ) kanssa. Maankäytön ja liikennejärjestelmän visio ja toimintalinjat tulee jatkossa laajentaa koko seudun työssäkäyntialueelle.

Strategialuonnoksessa esitetyt keinot ovat hyvin erilaisia painoarvoltaan. Keinojen ja mittareiden toimivuutta, vaikuttavuutta ja kustannuksia ei strategialuonnoksen perusteella voi tarkasti arvioida. Esitettyjen keinojen ja mittareiden tulisikin strategiassa selkeästi olla luonteeltaan ehdotuksia, joita voidaan ja tulee arvioida ja tarkentaa päästöjen vähentämiskeinoista päätettäessä.

Pääkaupunkiseudun kaupunkien yhteisen yleiskaavan laatiminen on ollut esillä muutenkin kuin päästövähennyskeinona. Yhteisen yleiskaavan laatiminen ei sinällään edistä ilmastostrategian tavoitteiden toteutumista. Ratkaisevaa on yleiskaavoituksen sisältö ja sille kokonaisuutena asetetut tavoitteet. Pääkaupunkiseudun kunnat olisivat todennäköisesti samoilla linjoilla yhteisten ilmastostrategian tavoitteiden määrittelemisestä yleiskaavatasolla. Nykyisellään hyvää maankäyttöön ja liikenteeseen liittyvää yhteistyötä kaupunkien kesken on kuitenkin tärkeätä jatkaa ja kehittää.

Päästölaskelmia ehdotetaan luonnoksessa osaksi yleis- ja asemakaavojen vaikutusarviointia. Yleiskaavoilla voidaan vaikuttaa merkittävästi toimintojen keskinäiseen sijoittumiseen, ja siten kasvihuonekaasupäästöjen arvioiminen yleiskaavan laatimisen yhteydessä on perusteltua. Maakuntakaavan vaikutusten arviointi ilmastomuutoksen kannalta toisi tätäkin merkittävämmän hyödyn. Kasvihuonekaasujen päästötarkasteluja asemakaavatasolla ei kaupunkisuunnittelulautakunta pidä kovin tarpeellisena.

Esitys seudun maankäytön ja liikenteen (PLJ) yhteisestä aiesopimuksesta on erityisen kannatettava. Myös maankäytön ja liikenteen yhteinen toteuttamisohjelma edistäisi kokonaisuuksien hallintaa sekä toteutuksen ajoitusta, ja siten se olisi merkittävä keino ilmastomuutoksen torjunnassa.

Ympäristölautakunta toteaa, että yhdyskuntarakenteen tiivistäminen ja joukkoliikenteen käytön lisääminen ovat avainasemassa liikenteen päästöjen vähentämisessä. Helsingin seudun hajautuminen sekä työ- ja vapaa-ajan matkojen lisääntyminen ja pidentyminen edellyttävät voimakkaita toimia koko seudun yhdyskuntarakenteen kehittämisessä ja julkisen liikenteen tehostamisessa. Helsingin työsuhdelippuetuus on hyvä esimerkki kaupunkien omista vaikuttamismahdollisuuksista. Mm. Marja-radan ja Länsimetron rakentaminen ovat seudullisesti tärkeitä ja kiireellisiä hankkeita. Myös muualta raideliikenteen varrelta on etsittävä aktiivisesti maankäytön tehostamismahdollisuuksia. Kaupan ja muiden palveluiden sijoittaminen asutuksen välittömään läheisyyteen on myös hyvä keino liikenteen päästöjen vähentämiseen.

Strategialuonnoksessa ehdotetut liikennettä ja maankäyttöä koskevat toimenpiteet tukevat raideliikenteen lisäämistä ja kehittämistä, mitä strategialuonnoksen vaikutusten arvioinnissakin korostettiin. Toimenpiteet ovat kuitenkin kovin yleisiä.

Kohtaan voisi lisätä uusiksi keinoksi seudun hiilinielujen eli hiiltä sitovien metsäekosyysteemien säilymisen turvaamisen sekä kevyen liikenteen edistämisen siten, että pyöräily- ja kävelyreitit toteutetaan samanaikaisesti asuinrakennusten kanssa.

Asuntotuotantotoimikunta voi toimia yhdyskuntarakenteen eheyttämiseksi huolehtimalla asemakaavojen sallimien lähipalvelutiloja toteuttamisesta asuinalueille, silloin kun ne sijoittuvat asuinrakennusten yhteyteen.

Sähkönkulutus Sähkönkulutus asukasta kohden on kääntynyt laskuun.

Kaupunkien hankintamenettelyä esitetään kehitettäväksi energiatehokkuutta tukevaksi, energiakustannuksia kohdistettavaksi kuluttajaan ja energiatiedotuksen kehittämistä

Tekninen lautakunta toteaa, että kiinteistöjen ja kotitalouksien sähkön, lämmön ja jäähdytyksen kulutuksessa keskeistä on energiatehokkuus, jota Helsingin Energia edistää energiansäästösopimusten mukaisella neuvonnalla ja kulutustiedon välittämisellä. Lämmitys- ja jäähdytystapa tulee toteuttaa kuhunkin kohteeseen tarkoituksenmukaisella ja johdonmukaisella tavalla.

Yleisten töiden lautakunta toteaa, että strategian yhtenä tavoitteena on parantaa energiakustannusten kohdistamista kuluttajaan. Tavoitteen toteuttamiseksi on tärkeää, että kaupungin omien kiinteistöjen energiakustannukset eivät saa sisältyä kiinteistöjen vuokriin kiinteinä erinä, vaan todellisen energiankulutuksen mukaan. Lisäksi on syytä kehittää menetelmiä, jotka mahdollistavat sen, että vuokralaisten energiansäästöllä aikaansaamat taloudelliset hyödyt ovat niiden käytettävissä, jotka ovat aikaansaaneet säästön.

HKR-Rakennuttaja toteuttaa energiansäästöinvestointeja kaupungin kiinteistöissä. Eräs investointeja hidastava tekijä on se, että energiansäästöinvestointien seurauksena kyseisen yksikön maksama sisäinen vuokra usein nousee. Olisi huolehdittava siitä, että näin ei käy, kun energiansäästöinvestointeja tehdään. Niiden seurauksena kiinteistön hoidon kustannukset kuitenkin vähenevät tietyllä takaisinmaksuajalla.

Erityisesti julkisten rakennusten osalta tilojen tehokasta käyttöä tulee kehittää, koska tiloja on suuren osan ajasta tyhjillään lämmitettynä ja valaistuna.

Yleisten alueiden ulkovalaistus on merkittävä sähkön kuluttaja. Valaisimien uusimisen myötä uuden teknologian avulla yksittäisen valaisimen sähkönkulutus voidaan puolittaa. Koska valaisimen käyttöikä on noin 30 vuotta, on tätä kautta saatava sähkön kulutuksen alentaminen hidasta. Parhaillaan tutkitaan teknologian mahdollisuuksia koko verkoston valaistustehon säätämiseksi eri vuorokaudenaikojen tarpeita vastaavaksi. Tätä kautta on mahdollista saavuttaa merkittävää sähkönkulutuksen alenemista.

Ympäristölautakunta toteaa, että sähkönkulutuksen kasvun pysäyttäminen ja kääntäminen laskuun vaatii käytännössä kaikkien pääkaupunkilaisten osallistumista. Ympäristökeskus kuten muutkin hallintokunnat voivat vaikuttaa kouluttamalla henkilökuntaansa, hankintojen kautta, toimistolaitteiden ja valaistuksen sähkönkäytön hallinnalla sekä osallistumalla valistuskampanjoihin. Pääkaupunkiseudun kunnat ovat suuria työnantajia, ja energiansäästökoulutuksen tulisi kuulua kaikille kuntien työntekijöille, ei ainoastaan uusien työntekijöiden perehdytykseen. Tästä on hyvänä esimerkkinä Helsingissä aloitettu ekotukihenkilöiden koulutus. Yksittäisten kuluttajien ja mm. koulujen ja päiväkotien tulisi saada taloudellista hyötyä vastuullisesta energiansäästötoiminnastaan. Tämä edesauttaisi valistuksen perille menoa ja tavoitteiden toteutumista.

Strategian tähän kohtaan voisi lisätä sisävalaistuksen ja sen ohjauksen. Myös uusiutuvan energian käytön edistäminen olisi syytä laittaa erilliseksi keinoksi vaikka sen voidaan katsoa sisältyvän kohtaan 7.1 c) (Osa C). Keinoina voisi olla esimerkiksi tuuli- ja aurinkosähkön edistäminen sopivilla alueilla (kuten saaristossa) ja uusiutuvan sähkön hankinta kiinteistöissä.

Kiinteistölautakunta toteaa, että on oikein korostaa mm. huoltokirjojen käyttöön saamista ohjaamaan rakennusten hoitoa entistä säännönmukaisemmaksi. Lisäksi kulutuksen aktiivinen seuranta, kiinteistöjen energiakatselmukset ja näiden perusteella tehtävät kiinteistön tekniikan säädöt ja korjaukset sekä laajemmat energiainvestoinnit ovat perustellusti esillä, ja niihin on Helsingin kaupungin kiinteistöjen ylläpidossa jo pitkään panostettu.

Strategialuonnoksessa on perustellusti vahvasti esillä eri tahoihin suunnattu valistustoiminta. Vain sitä kautta todellisia vaikutuksia on mahdollista saavuttaa. Valistustoimintaa tukee kaupungin henkilökunnan koulutus, erityiskohteenaan tässä asiassa kiinteistön ylläpitotehtävissä joko isännöintitehtävissä tai palvelun toimittajana oleva kaupungin henkilökunta.

Asuntotuotantotoimikunta toteaa, että kaupungin omassa kiinteistökannassa tehty periaatepäätös keittiöiden kylmäsäilytyslaitteiden hankinnan ja ylläpidon ottamisesta kiinteistöyhtiöiden vastuulle mahdollistaa energiatehokkaiden laitteiden systemaattisen suosimisen. Sähkönkulutuksessa tämä tullee näkymään huoneistosähkön kulutuksessa laskuna. Kiinteistösähkön kulutuksen sen sijaan voinee ennustaa kasvavan edelleen mm. lämmöntalteenottojärjestelmien ja muiden sähköisen taloteknisten järjestelmien sekä kylpyhuoneiden mukavuuslattialämmityksen yleistymisen myötä.

YM:n, KTM:n ja Asuntokiinteistö- ja rakennuttajaliitto ASRA ry:n asuinkiinteistöalan energiansäästösopimuksessa kiinteistösähkön ominaiskulutuksen kasvun pysäyttäminen ja kääntäminen laskuun on tavoitteena jo vuonna 2008. Tavoitteeseen pyritään pääsemään energiakatselmustoiminnan ja kulutusseurannan kehittämisen kautta.

Energiakatselmustoiminta on lähtenyt hitaasti käyntiin kaupungin asuinkiinteistökannassa. Vuoden 2006 seurantatietoja ei ole vielä saatavilla, mutta katselmustoiminnan arvellaan vauhdittuneen. Seurantaan kirjatuissa katselmuksissa ei ollut yhtään toimenpidettä, jonka arvioitaisiin tuovan sähkönkulutukseen säästöjä. Tätä taustaa vasten sähkönkulutuksen kasvun pysäyttäminen näyttää vähintäänkin vaikealta.

Aikaisempien tutkimustulosten valossa voidaan arvioida, että perusparantamisella aikaansaatavien säästötoimenpiteiden vaikutus voi parhaimmillaan olla 10-15 % lämpöenergiankulutuksesta. Kuitenkin kaupungin asuinkiinteistöjen energiakatselmuksissa merkittävimmät lämmitysenergiankulutuksen säästöpotentiaalit ovat löytyneet vedenkulutukseen vaikuttavista toimenpiteistä. Sen sijaan katselmustoiminnassa löydettyjen rakennuksen vaipan lisälämmöneristämistoimenpiteiden säästövaikutusten on arvioitu vaihtelevan 0-2 %. Keskimäärin korjaus- ja säästötoimenpiteillä aikaansaatava energiansäästö tullee kuitenkin optimistisimpienkin arvioiden mukaan jäämään 5-10 %:iin.

Ilmastostrategian tavoitteen toteutuminen edellyttääkin vanhan asuinkiinteistökannan heikkojen kulutuslukujen kompensoimista uudiskannalla.

Rakennukset Rakennusten suunnittelua, hankintaa ja käyttöä ohjaavat elinkaarikustannukset, energiatehokkuus, monikäyttöisyys ja käyttöaste. Rakennukset aiheuttavat elinkaarensa aikana mahdollisimman vähän haitallisia päästöjä. Kaupungit toimivat esimerkkinä.

Rakennusvision toimintalinjoiksi esitetään rakennusten energiatehokkuuden parantamista, lämmitys- ja jäähdytystapavalintojen ohjausta ja kiinteistöjen ylläpidon kehittämistä ja parantamista.

Rakennuslautakunta toteaa, että rakennusvalvonnan asiantuntijat voivat mahdollisuuksien rajoissa tuoda esiin ilmastonmuutokseen varautuvia ja ympäristön tilaan vaikuttavia näkökohtia. Mm. tuuliolosuhteet sekä ilmastomuutoksesta seuraava merenpinnan nousu otetaan huomioon rakentamisessa.

Rakennuslautakunta suhtautuu myönteisesti siihen, että kaupungit itse omassa rakennustuotannossaan näyttävät esimerkkiä esimerkiksi elinkaarikustannuksia selvittämällä ja ottamalla käyttöön matalaenergiarakentamista.

Uusi rakennuskanta on Suomessa toteutettu jo monen vuoden ajan eurooppalaisittain energiatehokkaasti. Suurin energiansäästöpotentiaali on vanhassa rakennuskannassa.

Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaiden rakennusten osalta noudatettavaksi hienovaraisen korjaamisen periaatetta. Tämä tulee ottaa huomioon energiatehokkuutta parannettaessa korjausrakentamisen yhteydessä.

Rakennuslautakunta toteaa, että rakennuslupa on todennäköisesti liian myöhäinen vaihe tiedottaa luvan saaneen rakennuksen taloteknisistä ratkaisuvaihtoehdoista.

Osana Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelmaa on laadittu ekorakentamisohjeistojen atk-sovellus, Ekolaskuri, jonka pohjana on käytetty rakennusvalvonnan ekorakentamisen esitettä. Sovellus on käytettävissä rakennusvalvonnan kotisivuilla (www.rakvv.hel.fi). Laskurin avulla voi verrata eri rakentamisvaihtoehtojen ekologisuutta.

Rakennusvalvontavirasto jakaa yleisölle erilaisia hyvää rakentamista edistäviä esitteitä. Esimerkiksi Motiva Oy on laatinut kauppa- ja teollisuusministeriön tukemana energiaa säästävän pientalon esitteen ”Hyvä ja taloudellinen talo”. Energiatehokasta rakentamista esitellään myös internetissä osoitteessa www.energiatehokaskoti.fi.

Energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpano vuoden 2007 aikana muuttaa valtakunnallisia rakentamismääräyksiä. Suomen rakentamismääräyskokoelmaan tulee joitakin vähäisiä muutoksia. Lainsäädännön tasolla annetaan laki rakennuksen energiatodistuksesta sekä rakennuksen ilmastointijärjestelmän kylmälaitteiden energiatehokkuuden tarkastamisesta. Myös maankäyttö- ja rakennuslakiin tulee muutoksia.

Osana Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelmaa (HEKO) on rakennusvalvonnalle annettu tehtäväksi sisällyttää lämmöneristyskyvyn parantamista koskevia suosituksia korjausrakentamisen ohjeistukseen.

Virasto on ollut mukana vuonna 2003 käynnistyneessä Teknillisen korkeakoulun tutkimusprojektissa ”Korjaustoimenpiteiden vaikutukset betonijulkisivujen käyttöikään”. Projektin yhtenä tuloksena julkaistaan keväällä 2007 ohjekirja 1960- ja 70 –luvuilla rakennettujen julkisivujen kunnostamisesta. Ohjekirja antaa selkeitä arviointiohjeita eri korjausvaihtoehdoista myös energiankulutuksen kannalta.

Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistoja koskevat lämpötilan tavoitearvot muuttuvat 1.7.2007. Uutena ohjeena on vesilaitteiston suunnitteleminen siten, että vesimäärän asuntokohtainen mittaaminen tulee tilavarauksen puolesta mahdolliseksi. Asuinkerrostalon huoneistokohtaisen vedenmittauksen ja –laskutuksen arvioidaan pienentävän vedenkulutusta noin 10 prosentilla.

Opetusvirasto toteaa, että rakennustoiminnassa on vuosina 2005–2008 ammatillisen toisen asteen koulutuksessa lisätty Eko – Rak -aiheista ammatillista täydennyskoulutusta kaupungin rakennuttamisen suunnittelun, rakentamisen ja kiinteistönhoidon ammattilaisille, sekä käynnistetty rakennustoiminnan ekologisen kestävyyden parantamiseen ja elinkaarianalyysien soveltamiseen liittyviä käytännön läheisiä tutkimus- ja kehittämishankkeita yhteistyössä alan tutkimuslaitosten ja oppilaitosten kanssa.

Koulujen rakentamisessa ja perusparantamisessa erityisenä painopistealueena ovat turvallisuuteen, terveellisyyteen ja kosteusvaurioiden ehkäisyyn vaikuttavat hankkeet, rakennusten laatutasoa kohottavat ja tilankäyttöä tehostavat hankkeet, ympäristöä, viihtyisyyttä ja toiminnallisuutta parantavat hankkeet, sekä opetussuunnitelmien toteuttamista tukevat hankkeet.

Ympäristölautakunta toteaa, että ympäristökeskus ei varsinaisesti ole vastuuhallintokuntana rakennusten energiansäästössä. Ympäristökeskus osallistuu muiden tahojen kanssa ohjeiden ja esitteiden laatimiseen sekä energiansäästökampanjoihin.

Kohtaan kannattaisi lisätä ilmastointia korvaavat ratkaisut esim. että suunnittelussa huomioidaan lämpökuorma niin, ettei ilmastointitarvetta synny tai käytetään kaukojäähdytystä. Myös uusiutuvan energian käytön edistäminen olisi syytä laittaa erilliseksi keinoksi, vaikka sen voidaan katsoa sisältyvän kohtaan 7.1 c) (Osa C). Keinona voisi olla esimerkiksi lämpöpumppujen käyttöönoton edistäminen.

Kiinteistölautakunta toteaa, että energiankulutuksen tavoiteasetannassa on huomioitava Helsingin omistaman kiinteistökannan ikärakenne. Eräs seuraus siitä on suuri peruskorjausten tarve, joka kohdistuu monessa tapauksessa rakennusten teknisten järjestelmien parantamiseen, jotta työskentelyolosuhteet rakennuksissa saadaan vastaamaan tämän päivän normeja. Vaikka ratkaisuissa tavoitellaan energiatehokkaita ratkaisuja, lisääntyvä laitekanta ja koneellistamisen kautta paraneva ilmanvaihto usein lisäävät rakennusten energiankulutusta.

Asuntotuotantotoimikunnan näkemyksen mukaan luonnoksessa esitettyjen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää asuntorakentamisen siirtyvän matalaenergiatalotuotantoon jo 2010-luvulla ja minimienergiatalotuotantoon 2030-luvulla. Päästötavoitteeseen pääseminen edellyttäisi nykyisen rakennuskannan ominaislämmönkulutuksen alentamisen 5 % vuoteen 2010 mennessä ja 20 % vuoteen 2030 mennessä.

Ilmastostrategian tavoitteen toteutuminen edellyttää vanhan asuinkiinteistökannan heikkojen kulutuslukujen kompensoimista uudiskannalla.

Helsingin kaupungin omistuksessa ja hoitohallinnassa oli vuonna 2005 vuokra-asuntokantaa noin 4 325 000 m². Jos tämän kannan keskimääräinen kulutustaso peruskorjaustoiminnan avulla saadaan laskemaan 7 % tasolle 149 kwh/m², tulee vuosien 2005-2030 välisenä aikana valmistuvan uudiskannan kokonaiskulutustason olla keskimäärin 81 kWh/m², jotta koko asuinkiinteistökannan keskimääräinen kulutustaso laskisi tasolle 130 kWh/m². Tässä laskelmassa oletetaan uudistuotannon vuokra-asuntojen osuudeksi 20 % keskimääräisestä tuotantotavoitteesta 4100 as/vuosi, josta kaupungin vuokra-asuntokantaan on tässä laskelmassa laskettu liittyväksi koko vuokra-asuntomäärä eli 820 as/vuosi. Mikäli uudistuotannon määrä on vähäisempi, tulisi toteutettavan uudistuotannon olla vastaavasti energiapihimpää, jotta sen vaikutus koko kantaan riittäisi päästöjen alentamistavoitteen saavuttamiseen.

Päästötavoite toteutuakseen edellyttää uudisasuntokannalle hankesuunnitteluvaiheessa määriteltävän tavoitetason tiukentumista sekä nykyisen kannan energiasäästötoimenpiteiden toteuttamisen vauhdittumista.

Vuonna 2003 voimaan tulleet Rakennusmääräyskokoelman ns. uudet energiamääräykset määrittelevät noudatettavan tavoitetason vain rakennuksen vaipalle, käyttöveden lämmitykseen tarvittava kulutus on laskettava määräystason päälle. Kulutustason alittaminen 20 %:lla vuoteen 2010 mennessä tarkoittaisi jo suunnittelussa olevien projektien tavoitetason korjaamista vastaamaan strategialuonnoksen tavoitetta, mikä on epärealistista.

Helsingin kaupungin asuinkiinteistöjen kaksi kulutusluvuiltaan alhaisinta kiinteistöä ovat Asuntotuotantotoimiston rakennuttamat kohteet, vuonna 2000 valmistunut Pihlajiston Kiinteistöt Oy Tilanhoitajankaari 20 ja vuonna 2003 valmistunut Jakomäen Kiinteistöt Oy Sointutie 2. Molemmat hankkeista ovat olleet koerakentamishankkeita. Tilanhoitajankaari 20 oli Eko-Viikin ekologisen rakentamisen koekohde, jossa tutkittiin mm. aurinkolämpöjärjestelmän toteuttamista asuinrakennuskohteeseen. Kohteen lämmönkokonaiskulutuksesta n. 10 % tuotettiin aurinkolämmöllä. Nykyisillä tariffeilla ja teknologialla aurinkolämmön hyväksikäyttö ei ole ollut investointi-, huolto- ja ylläpitokustannukset huomioon ottaen kokonaistaloudellista. Ennakoitavissa oleva, joidenkin arvioiden mukaan rajukin energian hinnan nousu tullee kuitenkin muuttamaan tilanteen. Päästönäkökulmasta aurinkolämmön hyödyntäminen käyttöveden lämmitykseen sen sijaan olisi kannatettavaa jo nyt. Sointutie 2 oli nk. Ekotehokas kaupunkitalo 2003 –pilottihanke, jossa testattiin vuonna 2003 voimaan astuneita ns. uusia energiamääräyksiä. Kohteen lämpöenergian kokonaiskulutus vuonna 2005 oli koko kaupungin omistaman asuinkiinteistökannan pienin.

Uudisrakennusten energiatehokkuuden parantaminen on suunnitteluprosessin kannalta tehokkainta hoitaa luomalla tavoitekokonaisuuksia rakennuksen vaipalle sekä rakennuksen taloteknisille järjestelmille. Energiamääräyksien tason alittaminen matala- tai minimienergiataloilla sekä tällaisen tavoitetason ottaminen tavanomaiseksi edellyttää selkeää tahtotilaa ja päätöksiä kaupungin konsernitasolta.

Olemassa olevan asuinkiinteistökannan energiatehokkuuden parantamiseen asuntotuotantotoimisto voi myötävaikuttaa niissä kaupungin vuokratalojen korjaushankkeissa, joiden rakennuttamisen hankesuunnittelun kiinteistöyhtiöt tilaavat Att:lta. Myös korjausasteeltaan yli 50 % hankkeiden hankesuunnitelmien tullessa asuntotuotantotoimikunnan hyväksyttäväksi, voi Att lausua käsityksensä korjaustoimenpiteiden energiatehokkuudesta.

Asuntotuotantotoimisto voi myötävaikuttaa kaupungin kiinteistökannan ylläpidon kehittämiseen parantamalla huoltokirjojen käyttöönottoa ja huolehtimalla ylläpitohenkilöstön kouluttamisesta uudisrakennushankkeiden luovutusvaiheessa. Asuntotuotantotoimisto asettaa hankkeille kulutustavoitteet sekä lämmölle että sähkölle. Vedenkulutustavoitteisiin on vaikeampi puuttua, koska käyttäjien toiminnan merkitys sille on niin suuri. Toiminnan kehittämiseksi olisi syytä luoda palautejärjestelmä, jota kautta Att saa rakennuttamiensa kohteitten käytönaikaiset, toteutuneet kulutustiedot toimintansa ja osaamisensa kehittämiseksi sekä tulevien kohteiden suunnittelussa huomioitavaksi ja strategialuonnoksessa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Olennaisessa asemassa on myös rakennuksen käyttö- ja ylläpitotoimet. Aurinkolämpöjärjestelmän koerakentaminen on osoittanut, että totutusta poikkeavat järjestelmät koetaan kiinteistöjen ylläpidossa hankaliksi. Käyttö- ja huoltokirjojen merkityksen korostaminen on entistä tärkeämpää sekä järjestelmien kehittymisen myötä tulevan outouden että tuttujenkin järjestelmien optimaalisen hyödyntämisen vuoksi.

Liikepalvelulautakunta toteaa, että sähköisten kiinteistön huoltokirjojen käyttöä on laajennettu voimakkaasti ja opastusta niiden käyttöön on annettu runsaasti. Kulutusseurannan kehittämiseksi on aloitettu hanke TAC Finland Oy:n, tilakeskuksen ja opetusviraston kanssa. Palvelukeskus on valmis hyödyntämään enenevässä määrin uutta valvonta- ja ohjausteknologiaa, minkä mahdollistavat esimerkiksi sähköinen huoltokirja ja suunnitteilla oleva mobiiliteknologiaa kehittävä hanke.

Kulutus ja jätteet Kuluttaminen on kestävällä tasolla. Syntyvä jätemäärä suhteessa tuotantoon ja asukasmäärään on pienentynyt.

Kaupunkien hankintojen materiaalitehokkuutta esitetään parannettavaksi. Jätteen syntyä pyrittäisiin ehkäisemään kuntalaisia valistamalla, teollisuutta valvomalla ja jatkamalla palvelutoimintojen jätevertailua. Jätteiden hyötykäyttöä esitetään tehostettavaksi. Jätteenkäsittelyratkaisuja esitetään tarkasteltavaksi ottamalla huomioon kaikki elinkaaren aikana syntyvät kasvihuonekaasujen päästöt.

Rakennuslautakunta toteaa, että purkamislupahakemuksessa selvitetään edellytykset huolehtia syntyvän rakennusjätteen käsittelystä sekä käyttökelpoisten rakennusosien hyväksi käyttämisestä. Rakennusjätteen käsittelyssä ja sen hyväksi käyttämisessä on kuitenkin edelleen puutteita. Pääkaupunkiseudun kunnat voivat halutessaan edistää rakennusosien kierrätystä nykyisestä. Toiminnan saaminen liiketaloudellisesti kannattavaksi on kuitenkin haasteellista. Rakennusosien osalta ongelmana on jälkimarkkinoiden kehittymättömyys.

Kotitalouksien jätteiden osalta keräys- ja kierrätysvelvoite on johtanut osin hallitsemattomaan keräysastioiden sijoitteluun. Esimerkiksi yleisille alueille sijoitettavien keräysastioiden osalta on YTV viime vuosina tehnyt kehitystyötä, ja parannuksia tältä osin onkin luvassa.

Rakennuslautakunta esittää, että erityisesti uusia suurempia aluekokonaisuuksia suunniteltaessa niiden jätehuolto ratkaistaisiin imukeräysjärjestelmillä. Järjestelmistä on saatu esimerkiksi Ruotsissa hyviä kokemuksia. Jätekuljetusten tarve ja siitä aiheutuvat päästöt vähenevät merkittävästi samalla, kun yleinen viihtyvyys ja turvallisuus paranevat.

Yleisten töiden lautakunta toteaa, että jätteen synnyn ehkäisyyn strategialuonnos esittää useita hyviä keinoja. Lisäkeinona tässä valikoimassa tulee mainita jätepolitiikan taloudellinen ohjaus, johon YTV voi vaikuttaa jätemaksujen hinnoittelulla.

Ympäristölautakunta toteaa, että strategiassa on jäänyt lähes huomiotta jätteen synnyn ehkäisyn ja materiaalitehokkuuden edistäminen PK-yritysten toiminnassa. Eri yhteyksissä on todettu, että nimenomaan pienissä ja keskisuurissa yrityksissä olisi merkittävästi potentiaalia jätteiden synnyn ehkäisylle ja materiaalitehokkuuden lisäämiselle.

YTV:n ja kuntien tulisi huolehtia kohtuullisten voimavarojen varaamisesta myös yritysten ympäristösuorituskyvyn vahvistamiseen. Yrityksille suunnattava jäteneuvonta kuuluu jätelain nojalla myös kunnan tehtäviin, ja sitä voidaan rahoittaa jätemaksuilla. Voimavaroja materiaalitehokkuuden lisäämisen paikallisesti tarvitaan sen lisäksi, että suunnitteilla on materiaalitehokkuuden valtakunnallisen palvelukeskuksen perustaminen.

Teollisuuden ympäristölupien käsittelyssä tarkastellaan jo nyt mahdollisuuksia jätteen synnyn ehkäisyyn. Mahdollisuutta ei ole käytetty täysimääräisesti hyväksi. Luvissa, joissa kunta on lupaviranomainen (esimerkiksi polttoaineiden jakeluasemat, pienimuotoinen jätteiden käsittely ja hyödyntäminen), jätteen synnyn ehkäisymahdollisuuksien tarkastelulla ei ole usein juurikaan merkitystä. Kuntien toimivaltaan kuuluvista ympäristölupalaitoksista kertyvät jätemäärät ovat hyvin pieni osa kaikessa yritystoiminnassa syntyvistä jätteistä. Jos tuotannollisesta toiminnasta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä halutaan vähentää, pelkästään ympäristölupalaitoksiin kohdistuvat toimenpiteet ovat riittämättömiä.

Kohdassa tulisi myös huomioida yritysten ja kuntalaisten kulutustottumuksiin vaikuttaminen. Painopiste on tällä hetkellä pitkälti jätteissä ja kuntien omissa hankinnoissa. Asukkaiden ja yritysten kulutusvalintoja sivutaan vain jätteen synnyn ehkäisyn osalta. Elinkaaritarkastelujen perusteella suomalaisten kasvihuonekaasupäästöistä syntyy jopa 20 % elintarvikkeiden ja kulutustavaroiden valmistuksessa ja kuljetuksessa, eli käytännössä teollisuudessa ja maataloudessa. Nämä sektorit ovat hyvin pieniä pääkaupunkiseudulla, joten merkittävä osa pääkaupunkiseutulaisten päästölähteistä jää nyt tarkastelun ulkopuolelle. Asukkaiden ja yritysten kulutusvalintoja tulisi ilmastostrategiassa tarkastella jollain tasolla. Ympäristökeskuksen osalta mahdollisena toimenpiteenä voisi olla esim. elintarvikkeiden ja kulutustavaroiden aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen elinkaariarvioselvitysten tekeminen yhteistyössä Suomen Ympäristökeskuksen kanssa ja kulutusvalintojen merkityksestä tiedottaminen kunnan asukkaille ja yrityksille.

Asuntotuotantotoimikunta toteaa, että Asuntotuotantotoimisto voi edistää rakentamisen materiaalitehokkuutta edellyttämällä työmailta rakennusjätteiden määräseurantaa. Asuinrakennuksien jätehuoltojärjestelmien, tilojen ja varustuksen parantamisella toimisto voi myötävaikuttaa kuluttajien toimintaan jätteiden kierrätyksen lisäämiseksi ja määrän vähentämiseksi.

Liikepalvelulautakunta toteaa, että strategialuonnoksessa kaupunkien hankintojen materiaali- ja energiatehokkuutta pyritään edistämään hankintaohjeilla, valintaprosesseilla ja ilmastovaikutukset huomioivan hankintamallin luomisella. Julkisissa hankinnoissa ympäristötoimenpiteiden kannalta merkittävin hankintaprosessin vaihe on tarjouspyyntö, jossa on asetettava selkeät ympäristökriteerit, joita voidaan käyttää tarjoajaa, tuotetta ja palvelua valittaessa. Tarjouspyynnössä voidaan myös asettaa esimerkiksi tuotteen energiatehokkuuteen liittyviä ehtoja.

Yhtenä mittarina voidaan pitää yhteishankintojen tarjouspyynnöissä asetettujen ympäristökriteerien osuutta kaikista yhteishankintojen tarjouspyynnöistä. Helsingin kaupunki seuraa tätä mittaria vuosittaisessa ympäristöraportoinnissaan, jossa sitä myös verrattaan muiden kaupunkien vastaaviin tietoihin.

Hankintojen materiaali- ja energiatehokkuuskriteerien asettaminen on toistaiseksi Suomessa melko uutta. Muista EU-maista löytyy hyviä esimerkkejä ja malleja ympäristökriteerien onnistuneesta käyttämisestä julkisissa hankinnoissa.

Liikepalvelulautakunta toteaa, että elinkaariajatteluun kuuluvasta kertakäyttötuotteiden korvaamisesta kestokäyttöisillä ei ole selvää mainintaa. Mm. kertakäyttöiset leikkausliinat, pöytäliinat ja käsipyyhkeet voitaisiin korvata kestokäyttöisillä. Koska myös muiden kuin tekstiilejä korvaavien kertakäyttötuotteiden määrä lisääntyy, tulisi ainakin volyymituotteiden osalta erikseen selvittää, mitkä niistä on elinkaariajattelun mukaisesti tarkoituksenmukaista korvata kestokäyttöisillä.

Energiantuotanto ja jakelu

Lämmön, sähkön ja jäähdytyksen tuotanto on kilpailukykyistä ja ominaispäästöiltään edullista sekä pääasiassa yhdistettyä.

Energiantuotannon ja jakelun visiota esitetään toteutettavaksi tiiviillä kaupunkirakenteella saavutettavalla tehokkaalla energiantuotannolla ja jakelulla, toiminnan tehostamisella EU:n direktiivien mukaisesti, keskitetyn energian tuotannon kuulumisella kokonaisuudessaan päästökaupan piiriin, edistämällä hajautetun energiantuotannon ekotehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä, laajentamalla kaukolämpöverkkoa ja lisäämällä energiasäästöneuvontaa ja –tutkimusta.

Tekninen lautakunta toteaa, että ilmastostrategialuonnoksessa ei suoranaisesti esitetä vesihuoltoa koskevia välittömiä toimenpiteitä. Helsingin Vesi on viime vuosikymmeninä tehnyt merkittäviä energiansäästöön liittyviä toimenpiteitä, mm. keskittänyt useiden vanhojen jätevedenpuhdistamoiden toiminnan Viikinmäen jätevedenpuhdistamoon sekä rakentanut siirtotunnelijärjestelmän. Alhaisempiin energiankulutuksiin on päästy uudistamalla vedenpuhdistukseen ja –jakeluun sekä viemäröintiin- ja jätevedenkäsittelyyn liittyviä koneita ja laitteita. Tulevien energiansäästömahdollisuuksien ja keinojen löytäminen ja hyödyntäminen on vuosi vuodelta vaikeampaa.

Helsingin Energia on keskeinen toimija kansallisen ilmastostrategian energiatuotantoa ja jakelua koskevissa linjauksissa. Helsingin Energian energiatuotannon tehokkuuden perustana on sähkön ja lämmön yhteistuotanto, jossa voimalaitosten käyttämästä polttoaineen energiasta saadaan hyödyksi jopa yli 90 %. Jos sähkö ja lämpö tuotettaisiin erikseen, tarvittaisiin polttoainetta 40 % nykyistä enemmän ja samalla kasvaisivat myös kasvihuonekaasupäästöt vastaavasti. Kaukolämmitys kattaa 94 % kiinteistöjen tarvitsemasta lämmitystarpeesta Helsingissä. Yhteistuotannon energiatehokkuutta täydentää kaukojäähdytys, joka säästää merkittävästi primäärienergiaa, kun se valitaan hajautetun kiinteistökohtaisen jäähdytyksen tilalle. Energiantuotannon hiilidioksidin ominaispäästöt olivat vuonna 2006 20 % pienemmät kuin vertailuvuonna 1990. Myös EU korostaa yhteistuotannon merkitystä energiatehokkuustavoitteiden saavuttamisessa.

Pääkaupunkiseudun keskitetty energiantuotanto kuuluu kokonaisuudessaan päästökaupan jaksoittain tiukentuvan ohjauksen piiriin. EU on asettanut kunnianhimoisia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteita jo vuodelle 2020. Päästökauppajärjestelmästä johtuen sen piirissä olevat toimijat pääsevät asetettuihin tavoitteisiin joko päästöoikeuksia ostamalla tai tekemällä vähennystoimet itse. Järjestelmä ohjaa päästöjen vähennystoimet sinne, missä se on kustannustehokkainta.

Haasteena tulevatkin olemaan päästökauppasektorin ulkopuoliset toimijat, kuten hajautettu lämmitys ja jäähdytys, liikenne ja yksityinen kulutus, ja tässä pääkaupunkiseudun ilmastostrategialla on keskeinen merkitys. Maankäytössä tiivis kaupunkirakenne on edellytys tehokkaalle kaukolämmitykselle ja kaukojäähdytykselle.

Ilmastostrategialuonnoksessa ehdotettujen toteutuskeinojen toimeenpanossa on tärkeä jatkaa yhteistyötä kaupungin ja YTV:n eri tahojen ja toimielimien kanssa. Olemassa olevan tuotantorakenteen elinkaari ja uusien vähäpäästöisten teknologioiden kustannustehokkuus osaltaan ratkaisevat toteutusaikataulun.

Ilmastonsuojelun toimissa tulee kiinnittää huomiota myös ilmansuojelun tason ylläpitämiseen, mikä ehkä ei ole riittävästi esillä ilmastostrategialuonnoksessa.

Kiinteistöjen ja kotitalouksien sähkön, lämmön ja jäähdytyksen kulutuksessa keskeistä on energiatehokkuus, jota Helsingin Energia edistää energiansäästösopimusten mukaisella neuvonnalla ja kulutustiedon välittämisellä. Lämmitys- ja jäähdytystapa tulee toteuttaa kuhunkin kohteeseen tarkoituksenmukaisella ja johdonmukaisella tavalla.

Ilmastostrategian lähtökohdaksi on valittu kulutuspäästä lähtevä tarkastelu, joka on perusteltua, koska siellä ei ole vielä otettu käyttöön riittävän tehokkaita ohjauskeinoja energiatehokkuuden parantamiseksi ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Ellei energiankäyttöä tehosteta voimakkaasti kulutuspäässä, voi käydä niin, etteivät mitkään muutokset energian tuotantopäässä riitä.

Rakennuslautakunta toteaa, että Helsingin Energia on toiminut innovaattorina ja edelläkävijänä kaukokylmää luotaessa. Rakennusvalvonta on kannustanut kaukokylmän hyödyntämiseen suosittelemalla sitä monissa keskustan viimeaikaisista hankkeista.

Yleisten töiden lautakunta toteaa, että strategia mainitsee yliseudullisen ja kuntakohtaisten potentiaalikartoitusten laatimisen alueen uusiutuvista energialähteistä. Näissä selvityksissä tulee hyödyntää aiheesta aiemmin tehtyä, Helsingin energiansäästöneuvottelukunnan teettämää Uusiutuvien energialähteiden potentiaalikartoitusta Helsingin alueella.

Myös kaukolämmön ja sähkön reaaliaikaisen kulutustiedon kehittäminen on tärkeä toimenpide. Helsingin kaupungilla on jo hyvin toimiva energiankulutuksen seurantajärjestelmä, joten tässä toimenpiteessä painopiste Helsingin osalta tulee olla yksityissektorilla.

Energiansäästöön liittyvän koulutuksen kohdalla pitää mainita vastuutahona energiayritysten ohella yhteistyö muiden tahojen kanssa, sillä tällä sektorilla yhteistyö on tuottanut hyviä tuloksia.

Ympäristölautakunta toteaa, että pääosa pääkaupunkiseudun energiantuotannosta kuuluu päästökaupan piiriin, jonka katsotaan strategian mukaan ohjaavan riittävästi energiantuotannon päästöjen vähentämistä. Käytännössä se tarkoittaisi, että päästöoikeuksien hintojen kasvun myötä tulisi uusiutuvan energian tuottaminen taloudellisesti kannattavaksi pääkaupunkiseudulla. Tällöin kivihiiltä ja maakaasua voitaisiin korvata esim. jätteiden mädätyksen tuottamalla metaanilla, pelletin rinnakkaispoltolla kiivihiilikattilassa, metsähakkeen polttolaitoksilla ja tuuli- ja aurinkoenergialla.

Asuntotuotantotoimikunta toteaa, että strategialuonnoksen vaikutusten arviointimuistiossa ja strategialuonnoksessa on käytetty sähkön tuotannon osalta toisistaan poikkeavia määrittelytapoja ominaispäästöjen laskemiseksi. Laskentatapojen ero on jopa 0,9 milj. tCO₂ekv., mikä on 14,5 % strategialuonnoksessa esitetystä pääkaupunkiseudun kokonaispäästötasosta. Koska strategialuonnoksessa esitetty laskentatapa jakaa pääkaupunkiseudun sähköntuotannon päästötaakkaa koko maan jaettavaksi, on mahdollista, että näin aikaansaatu ehkä hieman siedettävämmältä vaikuttava sähkön ominaispäästötaso ei jatkossa ole alan kehittämisen kannalta suotava. Sähköntuotannossa tehtävät kehityspanoksetkin valuvat tällöin koko maan hyödyksi. Tämä saattaa hillitä alan kehittämishaluja päästöjen vähentämiseksi.

Ryj viittaa saatuihin lausuntoihin ja toteaa, että pääkaupunkiseudun ilmastostrategialuonnos on asiasisällöltään monipuolinen ja perusteellinen kokonaisuus. Valitut visiot ja toimintalinjat ovat hyvin perusteltuja ja kattavia. Strategiassa asetettu päästövähennystavoite on toimintamallien muutoksen hitautta ajatellen erittäin haasteellinen ja edellyttää ripeitä toimia laajalla rintamalla.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee lähettää YTV:lle Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030 -luonnoksesta seuraavan lausunnon:

Pääkaupunkiseudun ilmastostrategialuonnos on laaja ja monipuolinen asiakirja. Strategian päävision toteutuminen on tavoiteltava, vaikkakin huomattavan haastava asia. Vähennystavoitteeseen pääseminen vaatii kaupungeilta tavoitteellista ja suunnitelmallista toimintaa sekä yhteistä tahtoa ja yhteistyötä sekä kaupunkien että niiden eri sektoreiden välillä.

Kaupunginhallitus kannattaa toimintalinjoja ja keinoja, joilla YTV-kaupungit voivat vaikuttaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen ja näyttää esimerkkiä alueensa muille toimijoille. Kaupunginhallitus kannattaa raportissa esitetyn aiesopimuksen valmistelua tärkeimpien toimien eteenpäin viemiseksi, sillä toimintalinjojen muokkaaminen strategiaehdotuksen valmistelussa konkreettisiksi, mitattaviksi tavoitteiksi ja vaikuttavaksi toimenpiteiksi on olennaista pääkaupunkiseudun hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Kaupunkien toimenpideohjelmiin on tärkeää sisällyttää myös toimet ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja varautumiseksi. Tavoitteiden ja toimenpiteiden tarkentuessa on syytä tarkentaa myös mittarit, joiden avulla tavoitteiden toteutumista seurataan. Kaupunginhallitus toteaa, että Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030 on keskeisiltä osiltaan Helsingin kaupungin ekologisen kestävyyden ohjelman suuntainen.

Yleiset toimintalinjat Kaupunginhallitus puoltaa ilmastostrategiassa esitettyjä yleisiä toimintalinjoja ja keinoja.

Ilmastostrategialuonnoksessa esitettyjen toimintalinjojen toteuttamista valmistellaan ja edistetään Helsingissä jo nykyisin monin tavoin. Helsingin kaupunki osallistuu valtakunnantason keskusteluun ja toimii esimerkkinä mm. tehtyään ensimmäisenä kaupunkina energiasäästösopimuksen kauppa- ja teollisuusministeriön kanssa jo vuonna 1993. Kuntien energia- ja ilmastosopimuksen Helsinki teki vuonna 2003.

Kaupunki on edistänyt eri hallinnonalojen yhteiskäytäntöjä kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi hyväksymällä vuonna 2002 Helsingin kestävän kehityksen toimintaohjelman, jonka teemat ovat yhteneviä ilmastostrategian kanssa. Lisäksi Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelmassa (2005–2008) esitetyt tavoitteet ja toimenpiteet ovat yhteneviä ilmastostrategian kanssa. Ohjelmaan sisältyvän ympäristöpolitiikan mukaan kaupunki sitoutuu toiminnassaan ja päätöksenteossaan torjumaan ilmastonmuutosta erityisesti vähentämällä energian kulutusta sekä energiatuotannon, jätehuollon ja liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä.

Ilmastonmuutos ja sen torjunta sisältyy opetukseen eri koulutustasoilla. Keskeiset toimenpiteet opetustoimessa ovat koulujen ja oppilaitosten energiankulutuksen seuranta, opetustoimen energian säästösuunnitelman päivitys ja seurannan kehittäminen, ympäristökasvatus kouluissa ja oppilaitoksissa, sekä toimenpiteiden integrointi koulujen ja oppilaitosten virasto- ja kaupunkitason ympäristöohjelmiin. Helsingin kunnallisissa päiväkodeissa varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen sisältöalueilla lapsia ohjataan ekologisen vastuunkantamisen omaksumiseen mm. Vihreä Lippu –toiminnan ja Metsämörri-koulun avulla. Päiväkodit osallistuvat myös YTV:n jätteiden synnyn ehkäisemisen hankkeeseen.

Kaupunginhallitus katsoo, että vaikutusten arviointi olisi syytä tehdä uudelleen strategiaehdotuksen valmistuttua. Strategialuonnoksen vaikutusten arvioinnissa esitettyjä päästöjen vähennyskeinoja tulisi edelleen kehittää mitattaviksi hankkeiksi. Eteneminen case-hankkeiden kautta on kannatettavaa. Strategian ulottuessa vuoteen 2030 on päästötavoitetta tärkeä määrävälein tarkistaa tekniikan kehittyessä ja uusia ratkaisuja saavutettaessa.

Liikenne Helsingin joukkoliikenteessä on monin tavoin pyritty edistämään strategialuonnoksen mukaista kehitystä parantamalla mm. viihtyisyyttä, turvallisuutta, reaaliaikaista liikenneinformaatiota, aikataulujen täsmällisyyttä, vaihtojen sujuvuutta ja keräämällä tietoa potentiaalisten matkustajien toiveista. Joukkoliikenteelle asetettuina kehittämistavoitteina on lisäksi mm. joukkoliikenteen kulkumuoto-osuuksien kasvu, raideliikenteen kehittäminen ja kaasukäyttöisen bussiliikenteen lisääminen.

Joukkoliikenteen käyttöä lisäävien uusien taloudellisten ohjauskeinojen käyttöön otto tulee tarpeelliseksi erityisesti poikittaisliikenteessä, sillä todennäköisesti voimakaskaan investointien lisääminen ei riitä nostamaan joukkoliikenteen kulkumuoto-osuutta strategiassa esitetylle tasolle. Näitä ohjauskeinoja tulee jatkotyössä täsmentää.

Kulkuneuvojen, pysäkkien ja terminaalien viihtyisyyttä, laatutasoa ja esteettömyyttä sekä asioinnin helppoutta tulee edelleen parantaa. Erityisesti raideliikenteen asemiin ja liityntäliikenteen pysäköintiin koko pääkaupunkiseudulla tulee panostaa.

Kevyen liikenteen väylien kunnossapidon valvontaa tehostetaan talviaikaan. Vilkkaassa käytössä olevat bussien ja raitiovaunuliikenteen pysäkkialueet sekä erilaisten hoitolaitosten lähiympäristöt ovat olleet erityisen huomion kohteena. Kevyen liikenteen käyttöä voidaan lisätä katualueiden liukkautta torjumalla.

Pyöräilyn asemaa on Helsingissä pyritty parantamaan edellyttämällä kiinteistöiltä sekä asuinkerrostalojen sisältä varattavaksi riittävästi tilaa polkupyörien asianmukaista säilyttämistä varten. Maanalaisia paikoitustiloja rakennettaessa sekä julkisen liikenteen liityntäpysäköinnin, liikerakentamisen ja julkisen palvelurakentamisen kohdalla on kiinnitetty huomiota polkupyöräpaikkojen tarpeeseen.

Kaupunginhallitus toteaa, että Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisusarjassa on ilmestynyt selvitys Vähäpäästöiset ajoneuvot Helsingissä, jonka mukaan ajoneuvohankinnoissa ja liikennepalvelujen kilpailutuksessa olisi nykyistä enemmän korostettava vähäpäästöisyyttä. Vuoden 2007 aikana on tarkoitus selvittää mahdollisen ympäristövyöhykkeen perustamista Helsinkiin.

Yhteishankintoina toteutettavien kaupungin henkilö-, paketti- ja kevyiden kuorma-autojen sekä kuljetuspalvelujen hankintojen perusteissa moottorien pakokaasupäästöt ovat olleet yhtenä vertailuperusteena kokonaistaloudellista edullisuutta arvioitaessa. Myös julkisen liikenteen kalustohankintojen kilpailuttamisessa vähäpäästöisyys on otettu osaksi pisteytysjärjestelmää. Ajoneuvokaluston vähäpäästöisyys tulee voida määritellä siten, että siinä otetaan huomioon tasapuolisesti kasvihuonekaasut, Euro-päästönormien mukaiset säännellyt päästöt ja muut ihmisille ja ympäristölle vaaralliset päästökomponentit.

Kaupunginhallitus toteaa, että uusiutuvan energian osuus liikennepolttoaineissa ei yksin todenna sen ympäristöystävällisyyttä. Huomioon tulisi ottaa myös polttoaineen valmistuksen ympäristövaikutukset.

Kaupunki edistää vähäpäästöisten ajoneuvojen ja kasvihuonekaasuvaikutuksiltaan edullisten biopolttoaineiden käyttöä osallistumalla yhdessä mm. YTV:n ja Neste Oilin kanssa vuoden 2007 syksyllä alkavaan NExBTL-biodieselkokeiluun. Lisäksi kaupunki on osallistunut Vähäpäästöiset ajoneuvot -hankkeeseen, jonka tuloksena selvitetään mm. maakaasuajoneuvojen hankintaa kaupungille. Kaupunki on lisäksi mukana VTT:n toteuttamassa RASTU-hankkeessa, jossa alustadynamometrimittauksin selvitetään erilaisen, eri-ikäisen sekä erilaisilla puhdistuslaitteilla varustetun bussikaluston päästöjä.

Kaupunginhallitus esittää yhdeksi liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen keinoksi tavara- ja jakeluliikenteen logistiikan kehittämisen ja tehostamisen esimerkiksi RFID-teknologian avulla sekä työpaikkojen liikkumissuunnitelmien laatimisen esimerkiksi Helsingin ympäristökeskuksen Luovasti töihin –sivuston mallin mukaan http://ymks000006:83/luovastitoihin/index.htm.

Maankäyttö Kaupunginhallitus katsoo, että yhdyskuntarakenteen tiivistäminen ja joukkoliikenteen käytön lisääminen ovat avainasemassa liikenteen päästöjen vähentämisessä. Helsingin työsuhdelippuetuus on hyvä esimerkki kaupunkien omista vaikuttamismahdollisuuksista joukkoliikenteen käytön lisäämiseksi.

Helsingin seudulla liikennöintitarpeen vähentäminen on kaupunkisuunnittelun keskeinen tavoite. Helsingin kaupunkirakennetta on jo pitkään kehitetty niin, että voidaan hidastaa liikenteen kasvua sekä hyödyntää olemassa olevaa liikenneverkkoa. Kaupan ja muiden palveluiden sijoittaminen asutuksen välittömään läheisyyteen on eräs keino vähentää liikennemäärää. Helsingin yleiskaavoituksessa raideliikenteeseen tukeutuvan kaupunkirakenteen kehittämistä on toteutettu jo useita vuosikymmeniä.

Maankäytön ja liikenteen suunnitteluun on kehitettävä ja otettava käyttöön malleja, joilla voidaan arvioida suunnitelmien toteuttamisen vaikutuksia kasvihuonekaasupäästöihin. Vaatimus kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä tulisi ottaa mukaan myös parhaillaan uusittaviin valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin. Yleiskaavoilla voidaan vaikuttaa merkittävästi toimintojen keskinäiseen sijoittumiseen. Maakuntakaavan vaikutusten arviointi ilmastomuutoksen kannalta toisi tätäkin merkittävämmän hyödyn. Kasvihuonekaasujen päästötarkasteluja asemakaavatasolla ei kaupunginhallitus pidä kovin tarpeellisena.

Yhdyskuntarakennetta eheytettäessä tulee ottaa huomioon maamassojen siirrosta sekä niiden uudelleen käyttämisestä, varastointitarpeesta ja kuljettamisesta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt. Maamassojen siirron optimointi on kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen kannalta tarpeellista erityisesti tilavuudeltaan suurien maanrakennuksen kuljetusten osalta. Myös kaupunkien teknisen huollon tarvitsemat toiminnot kuten lumenkaatopaikat, hiekkasiilot ja teknisen huollon tukikohdat tulee sisäisen liikenteen määrään vaikuttavina tekijöinä ottaa huomioon yhdyskuntarakennetta kehitettäessä.

Strategiassa esitetyt maankäytön ja liikenteen visiot sekä toimintalinjat ovat samansuuntaisia Helsingin Yleiskaavan 2002, Helsingin liikenne- ja ympäristöpolitiikan sekä Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmän (PLJ) kanssa. Maankäytön ja liikennejärjestelmän visio ja toimintalinjat tulee jatkossa ulottaa koko seudun työssäkäyntialueelle. Esitys seudun maankäytön ja liikenteen (PLJ) yhteisestä aiesopimuksesta on erityisen kannatettava. Myös maankäytön ja liikenteen yhteinen toteuttamisohjelma edistäisi kokonaisuuksien hallintaa sekä toteutuksen ajoitusta, ja siten se olisi merkittävä keino ilmastomuutoksen torjunnassa.

Helsingissä rakentaminen tapahtuu valtaosin kaupungin omistamalle maalle, jolloin kaupunki voi tontinluovutusehdoilla edellyttää vähäpäästöisen rakennuskannan syntymistä ja ohjata käyttämään esimerkiksi aurinkoenergiaa ja muita uusiutuvan energian muotoja. Myös muita ekologiseen rakentamiseen tähtääviä velvoitteita voidaan haluttaessa kytkeä maan luovutukseen.

Kaupunginhallitus esittää yhdyskuntarakenteen kehittämisen keinoksi seudun hiilinielujen eli hiiltä sitovien metsäekosyysteemien säilymisen turvaamisen sekä kevyen liikenteen edistämisen siten, että pyöräily- ja kävelyreitit toteutetaan samanaikaisesti asuinrakennusten kanssa.

Sähkönkulutus Kaupunginhallitus toteaa, että sähkönkulutuksen kasvun pysäyttäminen ja kääntäminen laskuun vaatii käytännössä kaikkien pääkaupunkilaisten osallistumista. Kiinteistöjen ja kotitalouksien sähkön, lämmön ja jäähdytyksen kulutuksessa keskeistä on energiatehokkuus, jota Helsingin kaupunki edistää energiansäästösopimusten mukaisella neuvonnalla ja kulutustiedon välittämisellä.

Hallintokunnat voivat vaikuttaa kouluttamalla henkilökuntaansa, hankintojen kautta, toimistolaitteiden ja sisä- ja ulkovalaistuksen sähkönkäytön hallinnalla, julkisten rakennusten tehokkaalla käytöllä mm. huoltokirjoja apuna käyttäen sekä osallistumalla valistuskampanjoihin. Helsingin kaupunki tiedottaa ja antaa ohjeita henkilökunnalleen sekä kouluttaa ekotukihenkilöitä. Valistuksen omaksumista ja tavoitteiden toteutumista saattaisi edesauttaa se, että vastuullisesta energiansäästötoiminnasta saisi taloudellista hyötyä.

Kaupunginhallitus toteaa, että kaupungin omassa asuntokiinteistökannassa suositaan energiatehokkaiden laitteiden, esimerkiksi keittiöiden kylmäsäilytyslaitteiden hankintaa. Kaupungin asuinkiinteistökannan kiinteistösähkön ominaiskulutusta seurataan energiakatselmustoiminnan ja kulutusseurannan avulla. Kaupungin asuinkiinteistöjen energiakatselmuksissa merkittävimmät lämmitysenergiankulutuksen säästömahdollisuudet ovat löytyneet vedenkulutukseen vaikuttavista toimenpiteistä.

Kaupunginhallitus katsoo, että tiedon tarjoaminen sisävalaistuksesta ja sen ohjauksesta sekä uusiutuvan energian käytöstä saattaisi edesauttaa sähkönkulutuksen kääntämistä laskuun. Esimerkiksi tuuli- ja aurinkosähkön edistäminen sopivilla alueilla ja uusiutuvan sähkön hankinta kiinteistöissä voisivat olla keinoina sähkönkulutuksen vähentämiseksi.

Rakennukset Kaupunginhallitus pitää kannatettavana, että kaupungit itse omassa rakennustuotannossaan näyttävät esimerkkiä esimerkiksi elinkaarikustannuksia selvittämällä ja ottamalla käyttöön matalaenergiarakentamista.

Kaupunki on toiminut esimerkkinä muille laatimalla osana Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelmaa ekorakentamisohjeistojen atk-sovelluksen, Ekolaskurin, jonka avulla voi verrata eri rakentamisvaihtoehtojen ekologisuutta. Yleisölle jaetaan myös erilaisia hyvää rakentamista edistäviä esitteitä, esimerkiksi energiaa säästävän pientalon esitettä ”Hyvä ja taloudellinen talo”. Energiatehokasta rakentamista esitellään myös internetissä osoitteessa www.energiatehokaskoti.fi. Helsingin rakennusvalvontaviranomainen on ollut mukana Teknillisen korkeakoulun tutkimusprojektissa ”Korjaustoimenpiteiden vaikutukset betonijulkisivujen käyttöikään”, jonka yhtenä tuloksena julkaistaan keväällä 2007 ohjekirja 1960- ja 70 –luvuilla rakennettujen julkisivujen kunnostamisesta. Lisäksi korjausrakentamisen ohjeistukseen on tavoitteena sisällyttää lämmöneristyskyvyn parantamista koskevia suosituksia.

Kaupungin ammatillisen toisen asteen koulutuksessa on vuosina 2005–2008 lisätty Eko – Rak -aiheista ammatillista täydennyskoulutusta kaupungin rakennuttamisen suunnittelun, rakentamisen ja kiinteistönhoidon ammattilaisille, sekä käynnistetty rakennustoiminnan ekologisen kestävyyden parantamiseen ja elinkaarianalyysien soveltamiseen liittyviä käytännön läheisiä tutkimus- ja kehittämishankkeita yhteistyössä alan tutkimuslaitosten ja oppilaitosten kanssa.

Helsingissä on 2000-luvulla valmistunut kaksi uuden teknologian koerakentamishanketta, joissa energiatehokkuus otettiin huomioon ja joiden kulutusluvut ovat alhaisia. Toisen kohteen lämmönkokonaiskulutuksesta n. 10 % tuotettiin aurinkolämmöllä, ja toisessa testattiin vuonna 2003 voimaan astuneita ns. uusia energiamääräyksiä. Jälkimmäisen kohteen lämpöenergian kokonaiskulutus vuonna 2005 oli koko kaupungin omistaman asuinkiinteistökannan pienin. Energiaselvityksissä todettiin, että aurinkolämmön hyödyntäminen käyttöveden lämmitykseen olisi jo nykyisin kannattavaa.

Kaupunki voi myötävaikuttaa kaupungin kiinteistökannan ylläpidon kehittämiseen parantamalla huoltokirjojen käyttöönottoa ja huolehtimalla ylläpitohenkilöstön kouluttamisesta uudisrakennushankkeiden luovutusvaiheessa. Sähköisten kiinteistön huoltokirjojen käyttöä Helsingissä on laajennettu voimakkaasti ja niiden käyttöön on annettu opastusta. Kulutusseurannan kehittämiseksi on aloitettu hanke TAC Finland Oy:n, tilakeskuksen ja opetusviraston kanssa.

Kaupunginhallitus esittää, että suunniteltaessa ilmastointia korvaavia ratkaisuja lämpökuorma huomioidaan niin, ettei ilmastointitarvetta synny tai käytetään kaukojäähdytystä. Myös uusiutuvan energian käytön, esimerkiksi lämpöpumppujen käyttöönoton edistäminen tulisi ottaa huomioon parannettaessa rakennusten energiatehokkuutta.

Kulutus ja jätteet Kaupungin hankintojen materiaali- ja energiatehokkuutta voidaan edistää hankintaohjeilla, valintaprosesseilla (esim. kertakäyttötuotteiden korvaaminen kestokäyttöisillä tuotteilla) ja ilmastovaikutukset huomioivan hankintamallin luomisella. Tarjouspyyntöihin voidaan asettaa selkeät ympäristökriteerit sekä tuotteen energiatehokkuuteen liittyviä ehtoja. Helsingin kaupunki seuraa vuosittaisessa ympäristöraportoinnissaan yhteishankintojen tarjouspyynnöissä asetettujen ympäristökriteerien osuutta kaikista yhteishankintojen tarjouspyynnöistä, mitä tietoa verrataan myös muiden kaupunkien vastaaviin tietoihin.

Teollisuudesta, joille kunta voi myöntää ympäristöluvan, kertyvät jätemäärät ovat hyvin pieni osa kaikessa yritystoiminnassa syntyvistä jätteistä. Kaupunginhallitus katsoo, että velvoite kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä tulee laajentaa kaikkeen tuotannolliseen toimintaan.

Myös kuntalaisia ja erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä tulee valistaa jätteen synnyn ehkäisyssä ja niiden kulutustottumuksiin tulee pyrkiä vaikuttamaan. Kaupunki voi yhteistyössä Suomen Ympäristökeskuksen kanssa tehdä elintarvikkeiden ja kulutustavaroiden aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen elinkaariarvioselvityksiä, sekä tiedottaa kulutusvalintojen merkityksestä kunnan asukkaille ja yrityksille.

Kaupunki voi pyrkiä tehostamaan materiaalikierrätystä esimerkiksi korvaamalla kertakäyttötuotteita kestokäyttöisillä tuotteilla. Materiaalikierrätystä pyritään tehostamaan mm. rakennusten purkamislupaprosessilla, jonka mukaan rakennusjätteen tuottajilta edellytetään selvitykset syntyvän rakennusjätteen käsittelystä sekä käyttökelpoisten rakennusosien hyväksi käyttämisestä. Pääkaupunkiseudun kunnat voivat halutessaan edistää rakennusosien kierrätystä mm. edellyttämällä työmailta rakennusjätteiden määräseurantaa.

Yhdyskuntajätteiden keräämistä voidaan kiinteistöissä tehostaa vaihtoehtoisilla jätehuoltojärjestelmillä, esim. imukeräysjärjestelmillä, jolloin jätekuljetusten tarve ja siitä aiheutuvat päästöt voisivat vähentyä merkittävästi. Myös jätemaksujen hinnoittelulla voidaan ohjata käyttäytymistä. Keräysastioiden hallitulla sijoittelulla voidaan pyrkiä ohjaamaan jätteiden keräämistä ympäristönäkökohdat huomioiden.

Energiantuotanto ja jakelu

Energiansäästö on yksi keskeisimmistä keinoista päästöjen vähentämisessä. Energiatehokkuuden parantaminen edellyttää usein yhteistyötä toisen toimijan kanssa. Kaupunginhallitus katsookin, että strategialuonnoksessa ehdotettujen toteutuskeinojen toimeenpanossa on tärkeä jatkaa yhteistyötä kaupungin ja YTV:n eri tahojen ja toimielimien kanssa. Yhteistyössä voidaan hyödyntää mm. Helsingin energiansäästöneuvottelukunnan teettämää Uusiutuvien energialähteiden potentiaalikartoitusta Helsingin alueella.

Helsingin energiayrityksen energiatuotannon tehokkuuden perustana on sähkön ja lämmön yhteistuotanto. Tiivistyvä kaupunkirakenne on edellytys tehokkaalle kaukolämmitykselle ja yhteistuotannon energiatehokkuutta täydentävälle kaukojäähdytykselle. Kaukojäähdytystä on suositeltu moniin viimeaikaisiin kaupungin keskusta-alueen rakennushankkeisiin.

Kaupungin vesilaitoksen tuotantojärjestelmää on viime vuosikymmeniä parannettu. Vesilaitos on tehnyt merkittäviä energiansäästöön liittyviä toimenpiteitä uudistamalla vedenpuhdistukseen ja –jakeluun sekä viemäröintiin- ja jätevedenkäsittelyyn liittyviä koneita ja laitteita.

Pääkaupunkiseudun keskitetty energiantuotanto kuuluu kokonaisuudessaan päästökaupan jaksoittain tiukentuvan ohjauksen piiriin. Päästökauppajärjestelmän haasteena tulevat olemaan päästökauppasektorin ulkopuoliset toimijat, kuten hajautettu lämmitys ja jäähdytys, liikenne ja yksityinen kulutus. Päästöoikeuksien hintojen nousun myötä uusiutuvan energian tuottaminen pääkaupunkiseudulla käy taloudellisesti kilpailukykyisemmäksi. Kivihiiltä ja maakaasua voitaisiin tällöin alkaa korvata uusiutuvilla energianlähteillä.

Strategia mainitsee yliseudullisen ja kuntakohtaisten potentiaalikartoitusten laatimisen alueen uusiutuvista energialähteistä. Näissä selvityksissä tulee hyödyntää aiheesta aiemmin tehtyä, Helsingin energiansäästöneuvottelukunnan teettämää Uusiutuvien energialähteiden potentiaalikartoitusta Helsingin alueella.

Kiinteistöjen ja kotitalouksien sähkön, lämmön ja jäähdytyksen kulutuksessa keskeistä on energiatehokkuus, jota Helsinki edistää energiansäästösopimusten mukaisella neuvonnalla ja kulutustiedon välittämisellä. Energiayritysten lisäksi myös muut tahot voivat vastata energiansäästöön liittyvästä koulutuksesta. Energiansäästöneuvontaa ja –tutkimusta voidaan lisätä esimerkiksi keräämällä kaukolämmön ja sähkön reaaliaikaista kulutustietoa yksityissektorilla.

Kirje Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnalle (YTV) ja pöytäkirjanote joukkoliikennelautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle, rakennuslautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle, tekniselle lautakunnalle, ympäristölautakunnalle, liikepalvelulautakunnalle, opetuslautakunnalle, sosiaalilautakunnalle, kiinteistölautakunnalle, ja asuntotuotantotoimikunnalle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITTEET	Liite 1	Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030 -luonnos
	Liite 2	Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030 -luonnos Vaikutusten arviointi
	Liite 3	Hallintoelinten lausunnot



Kokousaika	14.5.2007 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

Ensihuoltolaitoksen ja Pihkapuiston korvaavat tilat ja niihin liittyvä päihdepoliklinikka	1105 hym2

Kehitysvammaisten ryhmäkodit	1999 hym2

Päivätoiminta vaikeavammaisille	443 hym2

yhteiset tilat	358 hym2

terapia- ja omenapuutaloissa työterapiaa	230 hym2

LIITTEET	Liite 1	Lapinlahden sairaala, käytettävyysselvitys 4.4.2007 (ilman liitteitä)
	Liite 2	Lapinlahden sairaala / sijaintipiirustus
	Liite 3	Lapinlahden sairaala / käytettävyysselvitys, pohjakaaviot 9.3.2007 ja 2.4.2007
	Liite 4	Museoviraston lausunto 14.3.2007 käytettävyysselvityksestä
	Liite 5	Y-säätiön esitys 27.3.2006
	Liite 6	HUS:n HYKS-sairaanhoitoalueen kirje 23.4.2007

LIITTEET	Liite 1	Ympäristökartta
	Liite 2	Asemapiirustus
	Liite 3	Julkisivuluonnos

LIITTEET	Liite 1	EV-Suunnitelman selostus
	Liite 2	EV-Suunnitelmapiirustus 29176/2