HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS

ERÄIDEN HANKKEIDEN RAHOITUS INNOVAATIORAHASTON VAROILLA

Khs 2007-891, 2007-889, 2007-884, 2007-850, 2007-740, 2007-870, 2007-810, 2007-435, 2007-1066

Kj toteaa, että Helsingin kaupungin innovaatiorahasto perustettiin Kvston päätöksellä 19.6.2002 ja sen peruspääomaksi siirrettiin vuoden 2001 tilinpäätöksen hyväksymisen yhteydessä 16 818 792,65 euroa. Rahaston sääntöjen mukaan sen tarkoituksena on Helsingin osaamisperustan vahvistaminen yhteistyössä korkeakoulujen ja elinkeinoelämän kanssa. Varoja käytetään rahaston tarkoituksen mukaisten joko kaupungin toimesta tai yhteistyössä muiden osapuolien kanssa toteutettavien tulevaisuuden elinkeinoperustaa luovien investointihankkeiden ja projektien rahoitukseen.

Innovaatiostrategian toteutukseen liittyen alla on kuvattu ne hankkeet, joille esitetään vuodelle 2007 rahoitusta innovaatiorahastosta:

Innovatiivinen kaupunki® -ohjelma (2007-2010)

Hankeyhteistyön tausta

Innovatiivinen kaupunki® -ohjelma on vuodesta 2001 alkaen edistänyt Helsingin kaupungin ja Teknillisen korkeakoulun (TKK) yhteistyötä. Tavoitteena on lisätä Helsingin seudun kansainvälistä vetovoimaa ja kilpailukykyä tuottamalla innovaatioita niin kaupungin organisaation kuin sen asukkaiden sekä kaikkien Helsingissä asioivien ihmisten hyödyksi.

Ohjelman johtoryhmän 11.5.2006 tekemän linjauksen mukaisesti käynnistettiin kesäkuussa 2006 hankeyhteistyön valmistelu. Tavoitteeksi asetettiin pääkaupunkiseudun kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta merkittävien, synergisistä tutkimus- ja kehittämisprojekteista koostuvien yhteistyöhankkeiden käynnistäminen. Hankeyhteistyön pilottina toimii tammikuussa 2006 käynnistynyt Ikääntyvät kaupunkilaiset 2020 -hanke.

Valmistelutyö käynnistettiin Helsingin kaupungin liikelaitosten ja virastojen johdolle sekä TKK:n professorikunnalle kesäkuussa 2006 tehdyn sähköisen kyselytutkimuksen avulla. Yhteistyötarpeita ja kiinnostuksen kohteita kartoittavan kyselyn tulosten pohjalta ohjelman ohjausryhmä hyväksyi 18.9.2006 kokouksessa jatkovalmisteluun kolme yhteistyöteemaa:

– Kestävä rakentaminen,

– Tulevaisuuden joukkoliikenne ja

– Vetovoimainen urbaani asuminen.

Hankekokonaisuuksien sisällöllisestä valmistelusta on vastannut TKK:lla kolme yksikköä: Rakentamistalouden laboratorio Kestävä rakentaminen -hankkeen, liikennelaboratorio Tulevaisuuden joukkoliikenne -hankkeen ja Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus Vetovoimainen urbaani asuminen -hankkeen osalta.

Hankkeiden sisältöä on suunniteltu Helsingin kaupungin tarpeista käsin ja niitä on kehitetty yhteistyössä projekteihin osallistuvien yhteistyökumppaneiden kesken. Kolmessa hankkeessa on mukana yhteensä yhdeksän tutkimus- ja kehittämisprojektia ja yhteistyökumppaneina 10 Helsingin kaupungin virastoa ja liikelaitosta sekä useita kymmeniä kotimaisia sekä kansainvälisiä julkisen ja yksityisen sektorin toimijoita.

./. Hanke-esitykset ovat liitteinä 1-3.

Hankeyhteistyön tavoitteet

Hankeyhteistyön päätavoitteena on tuottaa Helsingin kaupungin käyttöön uusia toimintamalleja ja teknologioita, joista parhaimmillaan syntyy alueelle myös uutta liiketoimintaa. Hankekohtaiset tavoitteet on esitetty erikseen esityslistan tämän asian liitteinä olevissa hanke-esityksissä.

Helsingin kaupungin ja TKK:n verkostot yhdistämällä on mahdollista koota yhteen alan keskeiset toimijat niin rahoituksen kuin tietotaidon ja tutkimustulosten kaupallistamisenkin osalta.

Hankeyhteistyön myötä Innovatiivinen kaupunki® -ohjelman tavoitteena on kehittää toimintamalli, joka kytkee yhteen projektit ja niiden osapuolet, lisää projektien välistä tiedonvaihtoa ja toimii aktiivisesti tulosten käyttöönoton ja hyödyntämisen edistäjänä.

Helsingin kaupunki hyötyy hankeyhteistyöstä oman tutkimus- ja kehittämistoimintansa resurssien kasvattamisesta ulkopuolisella rahoituksella, joka toteutuessaan moninkertaistaa kaupungin hankkeille myöntämän rahoituksen.

Hankeyhteistyön aikataulu ja resurssit

Kolme hankekokonaisuutta käynnistyy yhdeksällä noin kolmivuotisella tutkimus- ja kehittämisprojektilla vuonna 2007. Kukin projekti on itsenäinen tutkimuskokonaisuus ja projektikohtaiset aikataulu- ja resurssisuunnitelmat on kuvattu esityslistan tämän asian liitteissä 1-3.

Kolmelle hankkeelle haetaan projektikohtaisesti päärahoitusta Tekesistä (65 %) ja osarahoitusta Innovaatiorahastosta (11 %). Projektisuunnitteluun osallistuneilta Helsingin kaupungin virastoilta ja liikelaitoksilta (4 %) sekä muilta julkisen ja yksityisen tahon yhteistyökumppaneilta (21 %) on jo saatu alustavat rahoituspäätökset.

Kestävä rakentaminen -hankkeen yhteenlasketut kokonaiskustannukset ovat 1 900 000 euroa. Innovaatiorahastosta haettava rahoitus on yhteensä 165 000 euroa (9 %), josta vuoden 2007 osuus on 12 000 euroa.

Tulevaisuuden joukkoliikenne -hanke koostuu neljästä tutkimus- ja kehittämisprojektista, joiden kokonaiskustannukset ovat 2 260 000 euroa. Innovaatiorahastosta haettava rahoitus on yhteensä 312 000 euroa (14 %), josta vuoden 2007 osuus on 114 500 euroa.

Vetovoimainen urbaani asuminen -hanke koostuu kolmesta tutkimus- ja kehittämisprojektista, joiden kokonaiskustannukset ovat 2 899 400 euroa. Innovaatiorahastosta haettava rahoitus on yhteensä 296 000 euroa (10 %), josta vuoden 2007 osuus on 70 000 euroa.

Innovatiivinen kaupunki® -ohjelma tekee tiivistä yhteistyötä hankkeiden koordinaattoreiden kanssa sekä vastaa koordinoinnin resursoinnista ja ohjauksesta.

Helsingin kaupungin rahoitusosuudet ja niiden vuosittaiset jakaumat on esitelty tarkemmin, hanke- ja projektikohtaisesti esityslistan tämän asian liitteissä 1-3.

Hankeyhteistyön tulokset

Kolmen hankekokonaisuuden ja niihin sisältyvien projektien tulokset on kuvattu hanke-esityksissä (liitteet 1-3).

Hankeyhteistyön tuloksena Helsingin kaupunki saa käyttöönsä tutkimus- ja kehittämisyhteistyömallin, jonka avulla sillä on mahdollisuus aktiivisesti, omista tarpeista lähtien suunnata ja osallistua tärkeiksi katsomiinsa rakentamisen kestävyyteen, joukkoliikenteeseen ja urbaaniin asumiseen liittyviin tutkimus- ja kehittämisprojekteihin.

Hankeyhteistyön avulla myös kriittiset yhteistyökumppanit ja ulkopuolinen rahoitus ovat saavutettavissa paremmin kuin yksittäisten projektien kohdalla.

Hankeyhteistyössä mukana olevien osapuolien (kaupunki – korkeakoulu – yritykset) avulla, syntyvät tutkimustulokset pystytään hyödyntämään käytännön toiminnan ja teknologioiden kehittämiseksi ja uusien liiketoimintamahdollisuuksien synnyttämiseksi alueella.

Innovatiivinen kaupunki® -ohjelman kolme hankekokonaisuutta sisältää yhteensä yhdeksän itsenäistä tutkimus- ja kehittämisprojektia, joiden yhteenlasketut kokonaiskustannukset vuosille 2007–2010 ovat 7 059 400 euroa. Innovaatiorahastolta haettava osuus vuosille 2007–2010 on yhteensä 773 000 euroa (11 %), josta vuonna 2007 haettava osuus on yhteensä 196 500 euroa.

Hankkeen hallinnoija on Teknillinen korkeakoulu.

Onko Itämeren markkinoiden toimivuus avain Helsinki-Tallinna –metropolialueen yritysten maailmanlaajuiselle menestykselle? - Selvitys kaupunkien ja yritysten yhteistyön kehittämisestä Itämeren alueella

Tausta ja tavoitteet

Itämeren talousalueen tiivistyessä ja kilpaillessa samalla asemasta globaalissa taloudessa myös alueen kaupunkiseudut kohtaavat uusia haasteita ja mahdollisuuksia. Tässä hankkeessa etsitään uusia lähestymistapoja Helsingin kaupungin ja koko metropolialueen (ml. Tallinna) kilpailukyvyn pohjustamiseksi nopeasti muuttuvissa oloissa. Keskeinen tutkimuskysymys on: Mitä Itämeren kilpailukykyisen innovaatioympäristön kehittäminen edellyttää elinkeinoelämältä ja julkisen sektorin toimijoilta? Tämän monitieteisen ja monitoimijaisen tutkimushankkeen tavoitteena on tuottaa tietoa ja työvälineitä kaupungin strategisen suunnittelun tueksi ja kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Hankkeessa lisätään Helsingin metropolialueen päättäjien ja elinkeinoelämän tietoa ja ymmärrystä koskien:

1. Suurten kaupunkiseutujen, erityisesti Helsingin metropolialueen (ml. Tallinnan) kehittyminen innovaatioympäristönä – kaupunkien, yritysten ja yliopistojen yhteistyön kehittämisen haasteet (toteuttaja Helsingin yliopiston maantieteen laitos sekä Helsingin kaupungin tietokeskus)

2. Helsingin metropolialueen yhteistyö- ja kilpailuasema Itämeren alueen markkinoilla nyt ja tulevaisuudessa sekä menestymisen edellytykset globaalisti (toteuttaja Helsingin kauppakorkeakoulu/Helsingin kauppakorkeakoulun Kansainvälisten markkinoiden tutkimuskeskus)

Tältä pohjalta pystytään mm. arvioimaan Helsingin nykyisten innovaatio- ja kansainvälistymisstrategioiden onnistumista sekä kehittämisen edellytyksiä. Hanke tuottaa arvokasta tietoa myös Baltic Metropoles –verkoston, Helsinki-Tallinna –Euregion sekä Pääkaupunkiseudun Markkinointi Oy:n käyttöön mm. alueen markkinointia suunniteltaessa. Lisäksi se tukee Itämeren alueen innovaatioympäristön kehittämiseen tähtäävän BaltMet Inno –projektin toteuttamista ja toimeenpanoa. Myös pääkaupunkiseudun elinkeinostrategiassa keskeisenä linjauksena oleva kansainvälistymisen edistäminen ja panostaminen kansainvälisiin investointeihin ja yrityksiin saa lisää käytännön työkaluja erityisesti hankkeessa toteutettavan yrityskyselyn pohjalta.

Toteuttajat ja yhteistyökumppanit

Hankkeen toteuttavat Helsingin kauppakorkeakoulun Kansainvälisten markkinoiden tutkimuskeskus (CEMAT), Helsingin yliopiston maantieteenlaitos ja Helsingin kaupungin tietokeskus. Keskeinen rooli on myös hankkeen ohjausryhmällä, joka osallistuu tiiviisti hankkeen kehittämiseen ja suuntaamiseen yhdessä hankkeen toteuttavien yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa. Ohjausryhmä koostuu hanketta rahoittavan konsortion edustajista sekä yrityssektorin edustajista. Helsinki-Tallinna –Euregio ja EVS ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita erityisesti verkostoitumisen, seminaaritoiminnan ja tulosten julkistamisen osalta.

Rahoittajat

Innovaatiorahasto, TEKES, Helsingin kaupunki, Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Helsingin kauppakorkeakoulu, Helsingin yliopisto. Lisäksi neuvottelut ovat käynnissä Tallinnan kaupungin ja Pääkaupunkiseudun Markkinointi Oy:n ja Uudenmaanliiton kanssa.

Hankkeen käytännön toteutus

Hankkeen kesto on kaksi vuotta (2008-2009). Hanke käynnistyy tammikuussa 2008 tutkimuskohteena olevien kaupunkien elinkeinoelämään kohdistuvien palvelujen ja strategioiden analyysillä. Kevätkesällä 2008 toteutetaan kohdekaupunkien julkisen sektorin edustajien haastattelut. Syksyllä 2008 toteutetaan laaja yrityskysely Suomen ja Baltian maiden pääkaupunkiseuduilla sijaitsevien yritysten joukossa. Kyselyn tulokset analysoidaan keväällä 2009 ja niiden pohjalta tehdään syventäviä haastatteluja valikoitujen yritysten joukossa. Koko hankkeen tutkimusraportti valmistuu syksyllä 2009.

Hankkeen resursointi

Hankkeen budjetti on 512 100 euroa, jolla rahoitetaan tutkijat (3) ja tutkimusavustajat (2), aineiston keruu, ohjausryhmän kokoukset, tutkimusraportit sekä tulosten ja välitulosten julkistaminen.

Vuoden 2008 kustannukset ovat yhteensä 292 300 euroa, josta 145 000 euroa haetaan innovaatiorahastosta. Vuoden 2009 kustannukset ovat 219 800 euroa, josta 145 000 euroa katetaan innovaatiorahastosta haettavalla rahoituksella.

./. Liitteenä 4 on hanke-esitys kustannusarvioineen.

Hankkeen hallinnoija on Helsingin kauppakorkeakoulun Kansainvälisten markkinoiden tutkimuskeskus.

Langaton laajakaistayhteys ja matkustajille avoin WLAN Helsingin nivelraitiovaunuihin (2007-2008)

sekä

Sovellusalusta vaunujen matkustamon turvallisuutta edistävien valvontapalvelujen luomiseksi (2007-2008)

Liikennelaitos esittää, että innovaatiorahaston tukea myönnettäisiin 130 000 euroa Helsingin 1970- ja 80-luvuilla valmistuneiden nivelraitiovaunujen varustamiseen langattomalla laajakaistayhteydellä, paikannuksella sekä matkustajille tarkoitetulla WLAN-yhteydellä.

Lisäksi liikennelaitos esittää, että innovaatiorahasto myöntäisi 40 000 euroa joukkoliikenteen turvallisuutta edistävän sovelluspohjan kehittämiseen. Ajatus on, että liikennöitsijät (niin bussiliikennöitsijät kuin HKL Raitioliikenne) voisivat jatkossa omalla kustannuksellaan tehdä liikennelaitoksen tarjoamaan sovelluspohjaan tukeutuvia ajoneuvossa olevien matkustajien ja kuljettajan turvallisuutta edistäviä investointeja, joissa hyödynnettäisiin ajoneuvojen nopeaa langatonta tietoliikenneyhteyttä. Yksi esimerkki sopivista investoinneista ovat turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta edistävät vaunujen valvontakamerat. Sovelluspohjan kehittämiseen on tarkoitus hakea tukea myös liikenne- ja viestintäministeriöltä.

Laajakaistayhteyden, paikannuslaitteiden ja ajoneuvotietokoneiden asennukset on kaavailtu tehtäväksi syksyllä 2007 sekä keväällä 2008. Investointi- ja asennuskustannukset sekä tarvittava ohjelmistokehitystyö jakautuvat kahdelle vuodelle suhteessa 100 000 euroa / 70 000 euroa. Kustannusarviot eivät sisällä arvonlisäveroa.

Ehdotuksen perustelut:

Langaton laajakaista:

Ubiikki Helsinki pitää sisällään tavoitteen tarjota saumaton langaton testiympäristö uusille sähköisille palveluille ja monipuoliselle viestinnälle. Niin kuin liikenne tarvitsee katuja, tarvitsee Ubiikki Helsinkikin toteutuakseen laadukkaan alustan, jonka päälle mm. julkisten ja yksityisten tahojen yhteistyötä voidaan rakentaa. Liikennelaitos haluaa tarjota tämän ja tukea siten mm. Forum Viriumin pyrkimyksiä uusien innovatiivisten palvelujen ja yhteistyömuotojen luomiseen.

HKL aloitti tammikuussa 2007 langattoman laajakaistaverkon kokeilun joukkoliikennevälineissä. Verkko on rakennettu käyttäen Digitan @450-laajakaistaa, jonka taajuusalue on vapautunut uuteen käyttöön aikoinaan käytössä olleelta NMT 450 -verkolta. Ajoneuvoissa tarjotaan laajakaistayhteys matkustajille WLAN-verkkkona. Ensimmäiset laajakaistayhteydet on asennettu osaan linjojen 52, 52A, 58, 58B ja 59 busseista sekä kuuteen eri linjoilla liikennöivään raitiovaunuun. Kokeilussa mukana olevat liikennevälineet tunnistaa niiden etuikkunassa tai ovessa olevasta WLAN – avoin internet -tarrasta. Kokeilusta saadut kokemukset ja asiakaspalaute ovat olleet rohkaisevia.

Sujuvamman matkan (joukkoliikenteen liikennevaloetuudet mobiililaajakaistayhteyttä hyödyntäen) lisäksi bussin tai raitiovaunun WLAN-yhteys tarjoaa matkustajille mahdollisuuden saada ajantasaista joukkoliikennetietoa matkan aikana sekä maksuttoman väylän myös muualle internetiin. Kun matkustaja avaa internetselaimen bussissa tai raitiovaunussa, avautuu ensimmäisenä joukkoliikennetietoa tarjoava internetsivu.

Omalta päätelaitteeltaan matkustajat voivat esimerkiksi seurata bussin tai raitiovaunun reittiä ja tarkistaa seuraavilta pysäkeiltä lähtevien vaihtoyhteyksien aikataulut. Lisäksi päätelaitteelta voi lukea joukkoliikenteen poikkeustiedotteet sekä kaupunkiliikenteen viimeisimmät uutisotsikot. Internetin käyttö muuhun kuin joukkoliikennepalvelujen käyttöön on mahdollista koko matkan ajan.

Langaton laajakaistayhteys on matkustajille maksuton. Liikennelaitos maksaa järjestelmän käyttö- ja ylläpitokustannukset. Liikennelaitos tarjoaa kolmansille osapuolille mahdollisuuden kehittää omia palvelujaan hyödyntämällä raitiovaunujen reaaliaikaisen paikkatiedon sisältävää rajapintaa. Tämä avaa mahdollisuuksia moninaiseen yhteistoimintaan esim. Forum Virium –kumppaneiden kanssa.

Yhteistyökumppanit langaton laajakaista -kokeilussa:

– Digita Oy – verkko

– WSP Finland Oy – projektin tekninen toteutusvastuu sekä oheisohjelmistojen kehitys – tuotekehityksen oma panostus

– Indagon Oy – paikannuslaitteet ja liikennevaloetuudet, tuotekehityksen oma panostus

Turva- ja valvontapalvelujen sovellusalusta:

Turvattomuuden tunne on yksi keskeisimpiä syitä monille, jotka päättävät olla käyttämättä joukkoliikennepalveluita. Langaton laajakaistayhteys tarjoaa mahdollisuuden myös esimerkiksi langattomaan turvakamerakuvan siirtoon ajoneuvosta keskuspalvelimelle. Jotta liikennöitsijöiden kannattaisi varustaa ajoneuvonsa turvakameroilla, tarvitaan sovellusalusta ja keskusjärjestelmä, joilla turvakamerakuvaa tai vaunusta saatavaa muuta reaaliaikaista informaatiota hallitaan.

Liikennelaitos esittää, että innovaatiorahasto myöntäisi sovellusalustan kehittämiseen tukea 40 000 euroa. Sovellusalustan kehittämiseen on tarkoitus hakea tukea myös liikenne- ja viestintäministeriöltä sekä käyttää liikennelaitoksen omaa panosta. Sovellusalustan päälle liikennöitsijät voisivat omakustanteisesti rakentaa omia turvapalveluitaan.

Hankkeiden sisältö eritellysti:

Laitteisto- ja asennuskustannukset (yhteensä 80 vaunua):

– Vaunuihin asennettavaan integroituun moduuliin kuuluu

– GPS-paikantimen sisältävä ajoneuvopääte

– Flash-OFDM-modeemi

– WLAN-tukiasema

– Virranjakelu

Tämän lisäksi vaunuun asennetaan

– GPS-antenni

– Flash-OFDM-antenni

– WLAN-antennit

Kokonaiskustannus yhden raitiovaunun laajakaistalaitteistosta on 1125 euroa.

Asennukset tehdään HKL:n raitioliikenneyksikön omana työnä. Laitteistoasennus 80-luvun raitiovaunuun vie kokemusten mukaan kolme miestyöpäivää. Asennuksen oman työn kustannus on noin 500 euroa / vaunu.

Kustannukset vaunua kohti laitteineen ja asennuksineen on 1 625 euroa.

Kokonaiskustannukset langattoman laajakaistayhteyden järjestämisestä raitiovaunuihin esitetyssä laajuudessa ovat yhteensä 130 000 euroa (alv 0 %), josta vuoden 2007 osuus on 90 000 euroa.

Liikennelaitos maksaa langattomaan laajakaistaverkkoon rakennettujen nykyisten palvelujen ylläpito- ja kehittämis- ja tietoliikennekustannukset sekä kaikkien laitteiden ylläpito-, huolto- ja tietoliikennekustannukset.

Liikennelaitos tarjoaa kolmansille osapuolille mahdollisuuden kehittää omia palvelujaan hyödyntämällä raitiovaunujen reaaliaikaisen paikkatiedon sisältävää rajapintaa.

Sovelluskehityskustannus turva- ja valvontapalvelujen rakentamiseksi:

Alustava arvio 80 000 euroa (alv 0 %), josta innovaatiorahaston osuus 40 000 euroa (alv 0 %) Tästä vuoden 2007 rahoitustarve on 10 000 euroa. Lisäksi hankkeelle pyritään saamaan liikenne- ja viestintäministeriön tukea. Liikennelaitos osallistuu sovellusalustan kehittämiskustannuksiin myös omalla panoksellaan.

./. Liitteenä 5 on liikennelaitoksen rahoitushakemus ”Langaton laajakaistayhteys ja matkustajille avoin WLAN Helsingin nivelraitiovaunuihin” sekä ”Sovellusalusta vaunujen matkustamon turvallisuutta edistävien valvontapalvelujen luomiseksi” -hankkeille.

Hankkeiden hallinnoija on Helsingin kaupungin liikennelaitos.

Innovaatiorahastosta haettava rahoitus vuodelle 2007 on yhteensä 100 000 euroa.

AMP – Audiovisuaalinen mobiilipikaviestintä kansainvälisessä opetus- ja tutkimusyhteistyössä

Mobiilipikaviestintä on tällä hetkellä nopeasti kasvava ja kehittyvä viestinnän alue. Stadia tutkii ja kehittää vuonna 2007 alkavassa AMP-hankkeessa audiovisuaaliseen materiaaliin pohjautuvia matkapuhelimilla ja muilla mobiililaitteilla käytettäviä innovatiivisia pikaviestintäkonsepteja. Näitä konsepteja kokeillaan kansainvälisen opetus- ja tutkimusyhteistyön apuvälineenä. Hankkeessa kehitellyistä parhaista konsepteista tehdään pilottikokeilut. Sosiaalisen median kehittämisareenalla ja sen yhteistyökumppaneilla on kokeiluihin tarvittava tietotaito ja teknologia.

Hanke mahdollistaa Stadiaan perustetun Sosiaalisen median kehittämisareenan kehittymistä Helsingin kaupungin innovaatiostrategian mukaiseksi innovaatioalustaksi ja edistää Helsingin kaupungin elinkeinostrategiassa esitettyä tavoitteita luovien alojen vetovoimaisuuden kasvattamisesta ja luovien alojen potentiaalin paremmasta hyödyntämisestä kaupungin omassa toiminnassa. Hankkeessa kehiteltyjä pikaviestintäkonsepteja voidaan ottaa käyttöön myös muilla julkisen palvelun sektoreilla ja niillä on myös yleisempää kaupallista potentiaalia.

Hankkeen keskeinen yhteistyökumppani on Tallinnan yliopisto ja konsultoivina ja avustavina yhteistyökumppaneina toimivat Elisa Oyj ja Art and Design City Helsinki Oy. Hankkeen tutkimustulokset ja kehitellyt palvelukonseptit esitellään pääkaupunkiseudun yrityksille Culminatumin yritysverkoston kautta.

./. Liitteenä 6 on AMP- Audiovisuaalinen mobiilipikaviestintä kansainvälisessä opetus- ja tutkimusyhteistyössä-hankkeen hankesuunnitelma aiesopimuksineen.

Hankkeen hallinnoija on Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia.

Innovaatiorahastosta haettava rahoitus vuodelle 2007 on 57 600 euroa.

Kohokarttojen ja koho-opasteiden kehittäminen

Helsinki kaikille –projekti anoo Innovaatiorahastolta rahoitusta kohokarttojen ja koho-opasteiden kehittämiseen.

Kohokartat ja koho-opasteet liittyvät Helsinki kaikille –projektin työhön, joka käynnistyi alkuvuodesta 2002. Kaupunginhallituksen asettaman projektin tavoitteena on Helsingin keskeisten alueiden ja väylien saaminen esteettömiksi vuoteen 2011 mennessä.

Kohokarttoja ja koho-opasteita on Helsingissä toistaiseksi ulkoalueilla kokeiltu ainoastaan Maunulan kuntopolulla. Prototyypit ovat saaneet hyvän vastaanoton näkövammaisilta, mutta prototyyppejä pitää vielä kehittää, koska esimerkiksi kohokartan sijaintikorkeus ei ole sopiva pyörätuolin käyttäjille tai lapsille ja katos puuttuu. Lisäksi pistekirjoituksen kiinnittämistapaa tulee kehittää kestävämmäksi.

Alueellisissa esteettömyyssuunnitelmissa määritellään esteettömän erikoistason leikkipuiston sijainti kussakin kaupunginosassa. Yksi erikoistason leikkipuiston kriteereistä on, että siellä on katettu näkövammaisille soveltuva kohokartta alueesta ja leikkivälineet on merkitty koho-opastein ja pistekirjoituksella. Tällä hetkellä markkinoilla ei ole edellä mainittuja tuotteita, jotka soveltuisivat ulkoympäristöön.

Kampin uuteen linja-autoterminaaliin suunniteltiin ja valmistettiin keraaminen kohokartta, joka on osoittautunut toimivaksi. Vastaavaa ideaa pitää kokeilla myös ulkoympäristössä, jotta varmistetaan kohokarttojen sään ja ilkivallan kestävyys. Sen vuoksi on tärkeää testata kohokarttojen ja koho-opasteiden valmistamista ja kestävyyttä eri materiaaleista valmistettuna (muovi, mdf-levy, keramiikka, puu jne.).

Innovaatiorahastosta anotaan 80 000 euron rahoitusta koekohteiden suunnittelusta ja rakentamisesta aiheutuviin lisäkustannuksiin sekä kohteiden toimivuuden seurantaan ja kunnossapidon ohjeistukseen. Rahoitusta anotaan seuraaviin tehtäviin:

- Koekohteiden suunnittelu

- Kokeilusta aiheutuvat rakentamisen lisäkustannukset

- Koekohteiden toimivuuden testaus ja seuranta

- Koekohteiden kunnossapidon ohjeistus

- Kunnossapidon toteutumisen ja kustannusten seuranta

./. Liitteenä 7 on Uusien kohokarttojen ja koho-opasteiden kehitysprojektin työsuunnitelma.

Hankkeen hallinnoija on rakennusvirasto.

Innovaatiorahastosta haettava rahoitus vuodelle 2007 on 80 000 euroa.

Kahden katu- ja puistoalueille tarkoitetun esteettömän penkkimallin prototyyppien valmistus

Rakennusviraston katu- ja puisto-osasto anoo innovaatiorahastolta rahoitusta kahden katu- ja puistoalueille tarkoitetun esteettömän penkkimallin prototyyppien valmistusta varten.

Taustatiedot

Katu- ja puisto-osasto teettää parhaillaan vuonna 2006 laatimansa Kaupunkikalusteselvityksen linjausten mukaisesti suunnitelmia

./. kahdesta julkisen ulkotilan penkistä (Liite 8). Penkkien tyyppipiirustukset valmistuvat toukokuussa 2007. Toinen penkki on nykyisen ns. göteborgilaisen puistonpenkin korvaava peruspenkki, joka sopii käytettäväksi laajalti katu- ja puistoalueilla. Toinen on ns. metsäpenkki, joka tulee korvaamaan vähitellen nykyiset metsäisten viheralueiden penkit, joita on useampaa mallia eri aikakausilta.

Penkit suunnittelee TaK Pia Salmi, rakennesuunnittelusta vastaa rakennusinsinööri Juha-Pekka Koljonen ja penkkien muotoilun konsultoinnista TaM Mari Siikonen ja sisustusarkkitehti Liisa Ilveskorpi, WSP Finland Oy.

Kaupunkikalusteselvityksessä todettiin kyseisissä penkkimalleissa sekä toiminnallisia, teknisiä että kaupunkikuvallisia puutteita. Penkit eivät esimerkiksi täytä esteettömyysvaatimuksia; istuinkorkeus on liian matala, istuinkulma liian loiva ja käsinojat puuttuvat. Valmiskalusteiden tarjontaa kartoitettaessa markkinoilta ei löytynyt vaatimukset täyttäviä korvaavia penkkejä, joten päädyttiin suunnittelemaan omat penkkimallit.

Omien penkkimallien avulla pyritään saamaan markkinoille Helsingin kaupunkikuvaan sopivia kilpailukykyisiä, laadukkaita ja helposti huollettavia kalusteita. Tarkoituksena on kyetä kilpailuttamaan valmistus ja toisaalta ohjaamaan kalustevalmistajia kehittämään vastaava tuote. Penkkien määrä tulee olemaan huomattava ja ne tulevat muodostamaan tunnistettavan osan kaupunkikuvaa.

Katu- ja puisto-osasto on syksyllä 2006 teettänyt ulkokalusteiden materiaali- ja pintakäsittelyselvityksen, jonka tuloksia hyödynnetään määriteltäessä uusien kalusteiden materiaaleja ja pintakäsittelyjä.

Uudet penkkimallit suunnitellaan muunneltaviksi, jolloin ne täyttävät myös esteettömyysvaatimukset soveltuen erilaisille käyttäjäryhmille ja erilaisiin kohteisiin. Penkkien istumakorkeutta voidaan vaihdella erilaisilla jalkarakenteilla, penkit voidaan varustaa esteettömyyskriteerien mukaisesti käsinojilla, joiden sijainti on määriteltävissä tapauskohtaisesti. Värisävyt voidaan määritellä näkövammaiset huomioonottaen. Penkeistä on mahdollista valmistaa eripituisia versioita sekä selkänojattomana että selkänojallisena ja yhdenistuttava käsinojallinen tuoli.

Prototyyppien valmistaminen

Prototyypit ovat oleellinen osa kalustesuunnittelun prosessia. Prototyyppien avulla testataan mm. kalusteen ergonomiaa, esteettömyyttä ja ulkomuotoa sekä värivaihtoehtoja. Niiden avulla määritellään istuimen ja selkänojan oikea muoto, mitoitus ja istuinkulma sekä sopivat istuinkorkeudet eri käyttäjäryhmille. Prototyypit tulevat testaamaan myös Helsinki Kaikille-projektin sidosryhmät, jotka edustavat esteettömän penkin käyttäjäryhmiä. Vasta prototyyppivaiheen jälkeen voidaan laatia lopulliset työpiirustukset, joilla kalusteet kilpailutetaan.

Prototyypit tullaan teettämään kotimaisella ulkokalustevalmistajalla.

Innovaatiorahastolta anotaan 20 000 euron rahoitusta yllämainittujen penkkimallien prototyyppien valmistukseen.

Projektin aikataulu

Penkkien tyyppipiirustukset valmistuvat 31.5.2007. Tämän jälkeen kilpailutetaan prototyyppien valmistus ja valitaan valmistaja 31.8.2007 mennessä. Prototyypit valmistuvat 31.10.2007.

Hankkeen hallinnoija on rakennusvirasto.

Terveellinen kaupunginosa –kehityshanke 2007

Terveellinen kaupunginosa –hanke kehittää asukkaiden terveyttä uudella tavalla edistävän asumis- ja elinympäristön. Forum Virium Helsingin kanssa toteutettavan hankkeen keskeisenä tavoitteena on luoda uudenlaisia keinoja terveyspalveluiden kysynnän hallintaan ja ohjaukseen sekä resurssien kohdentamiseen vaikuttavuuden ja tuottavuuden parantamiseksi.

Keskeisiä keinoja ovat aidossa kohdeympäristössä kehitettävät kustannustehokkaat ja palveluiden saatavuutta parantavat asiointi- ja palvelukanavat sekä yksilön vastuuta ja omatoimisuutta lisäävät palvelumuodot.

Kehityshanke pyrkii tiiviiseen eri hallintokuntien väliseen yhteistyöhön sekä uusien ratkaisujen synnyttämisessä että niiden käytäntöön viemisessä. Hanke luo myös uudenlaisen alustan kuntasektorin, yritysten ja 3. sektorin toimijoiden väliselle yhteistyölle.

Kehityshanke hakee merkittäviä vaikutuksia niin terveyspolitiikan, innovaatiopolitiikan kuin elinkeinopolitiikan kentässä. Kehitystyön tuloksia monistetaan ja hyödynnetään laajasti Helsingissä kaupunkitasolla ja sen lisäksi kansallisesti ja kansainvälisesti.

./. Hankkeen puitesuunnitelma, joka on esityslistan tämän asian liitteenä 9, linjaa hankkeen lähtökohdat, tavoitteet ja toteutustavan sekä toteutuksen karkean aikataulun.

Terveyskeskus on käynnistänyt hankkeen ensimmäisen eli syksyyn kestävän valmisteluvaiheen kaupunginjohtajiston esittelyssä 14.2. tehdyn päätöksen perusteella. Valmisteluvaiheen toteuttamiseen haetaan Helsingin kaupungin innovaatiorahastolta 100 000 euron rahoitusta.

Valmisteluvaiheen kokonaiskustannusten (200 000 euroa) toisen puoliskon rahoituksesta neuvotellaan Sitran ja Tekesin kanssa. Terveyskeskus tulee budjetoimaan hankkeen kehitys- ja käyttöönottovaiheisiin merkittävän oman rahoitusosuuden, ensimmäisen kerran vuodelle 2008 valmisteltavassa budjetissa.

Hankkeen alustava rahoitussuunnitelma on esitetty puitesuunnitelmassa ja se tulee kehitys- ja käyttöönottovaiheiden osalta tarkentumaan valmisteluvaiheen aikana. Hankkeen myöhemmissä vaiheissa odotetaan erityisesti mukaan tulevien yritysten käyttävän omaa tuote- ja palvelukehityspanostustaan hankkeen hyväksi.

Hankkeen hallinnoija on terveyskeskus.

InnoSchool-hanke - Innovations in Architecture, Playful Learning, Education and Services for the Future School

InnoSchool konsortiohanke tutkii ja kehittää kouluja tavoitteenaan kehittää tulevaisuuden koulu –konsepti. Projekti on jaettu kahteen vaiheeseen, joihin haetaan rahoitus erikseen. Ensimmäinen vaihe tuottaa teoreettiset perusteet ja empiirisen tutkimustiedon, joiden pohjalta toisessa vaiheessa kehitetään tulevaisuuden koulu -konseptia ja testataan sitä esimerkkikouluissa.

Hankkeen tavoite

Hankkeessa luodaan edellytyksiä kehittää kouluja, jotka vastaavat tulevaisuuden haasteisiin kuten kykyyn oppia nopeasti muuttuvan työelämän ja yhteiskunnan edellyttämiä taitoja. Suomalaisen koulujärjestelmän vahvuus on ollut vahvojen perusvalmiuksien tuottaminen tasa-arvoisesti, mutta tulevaisuuden oppimisympäristössä korostuvat myös toisentyyppiset valmiudet kuten vuorovaikutustaidot ja oppimaan oppiminen. Näiden taitojen omaksuminen edellyttää oppimiskulttuuria, jossa oppijalla on aktiivinen rooli kysymysten asettamisessa, tiedon hankinnassa, valitsemisessa, työstämisessä ja tulosten esittämisessä yhteistyössä toisten oppijoiden ja opettajien / oppimisen ohjaajien kanssa. Teknologia tukee oppimisprosesseja, joissa oppijat työskentelevät aktiivisesti uuden tiedon tuottamiseksi yhteisöllisessä prosessissa. Teknologian aktiivinen hyödyntäminen asettaa haasteita opettajien osaamiselle, perinteiselle opetussuunnitelmalle, käytettävälle oppimateriaalille ja jopa tilojen suunnittelulle ja kalustamiselle siten, että joustava yhteistyö on mahdollista. Tulevaisuuden oppimisympäristön suunnittelun tulisi lähteä oppijan tarpeisiin vastaamisesta, jolloin on mietittävä mm. koulun yhteistyötä sosiaalitoimen ja lähialueen muiden toimijoiden kanssa.

Koulua tutkitaan InnoSchool konsortiossa moniulotteisena fyysisten ja virtuaalisten oppimisympäristöjen yhdistelmänä, jota innovatiivinen tieto- ja viestintätekniikka vahvistaa ja jonka tavoitteena on tukea ympäristönsä asukkaiden elämänmittaista ja elämänlaajuista oppimista.

Konsortiohanke koostuu neljästä osaprojektista: InnoArch, InnoPlay, InnoEdu ja InnoServe. Ne tutkivat kouluja kukin omista tieteellisistä näkökulmistaan:

– InnoArch: arkkitehtuuri ja yhdyskuntasuunnittelu - tilojen ja alueen merkitys ja suunnittelu oppimisen kannalta

– InnoEdu: kasvatustiede - opetuksen, opiskelun, oppimisen ja viestinnän prosessit tulevaisuuden koulussa

– InnoPlay: mediakasvatus - leikillisten oppimisympäristöjen tutkimus

– InnoServe: liiketaloustiede – palveluinnovaatioiden tutkimus, koulu ja opetus palveluna.

Osahankkeiden välinen synergia saavutetaan tieteellisen vuoropuhelun ja erityisesti samoissa esimerkkikouluissa tehtävän empiirisen tutkimuksen kautta. Hanke yhdistää tutkimuksen, käytännön toiminnan ja yritysten kanssa tapahtuvan kehittämisyhteistyön.

Hankkeessa tutkitaan koulua myös seuraavista näkökulmista:

– formaali-informaali

– fyysinen-virtuaalinen

– globaali-paikallinen

– keskitetty-hajautettu.

Teknologian avulla oppimisympäristöä voidaan laajentaa perinteisestä koulu- ja luokkahuonekeskeisestä ajattelusta laajemmin ympäröivään lähiyhteisöön ja myös kansainväliseksi.

Innovaatiorahastosta haetaan rahoitusta InnoSchool-hanketta varten 50 000 euroa, josta 32 500 euroa vuonna 2007 ja 17 500 euroa vuonna 2008. Rahoitus kattaa Helsingin opetusviraston hankkeeseen osallistumisesta aiheutuvat kustannukset 1.1.2007-30.6.2008.

./. Liitteenä 10 on InnoSchool-hanke –esitys.

Hankkeen hallinnoija on Teknillinen korkeakoulu.

Kaupunginkirjaston hankkeelle vuonna 2006 myönnetyn käyttämättä jääneen rahoitusosuuden siirto käytettäväksi vuonna 2007

Kohtaamispaikka@lasipalatsi –hankkeelle myönnettiin 150 000 euroa vuoden 2006 toimintaa varten. Kaupunginkirjaston lähettämän hankkeen loppuraportin mukaan myönnetystä rahoituksesta jäi käyttämättä 18 051,14 euroa. Kaupunginkirjasto esittää, että kirjasto oikeutettaisiin käyttämään em. rahoitusosuus Kohtaamispaikka@lasipalatsin toimintaan vuonna 2007.

Kj toteaa, että Khs on myöntänyt innovaatiorahastosta vuonna 2006 innovaatiohankkeiden rahoitukseen yhteensä 5 666 780 euroa. Samalla on sidottu innovaatiorahaston varoja eräiden hankkeiden vuosien 2008-2010 rahoitukseen yhteensä 4 335 020 euroa. Rahastossa on käytettävissä yhteensä 6 816 992,65 euroa.

Koska rahaston sääntöjen mukaan varoja käytetään joko kaupungin toimesta tai yhteistyössä muiden osapuolien kanssa, hankkeen hallinnoijana voi toimia rekisteröity yhdistys, osakeyhtiö, säätiö tai muut vastaava. Hallinnoijana voi toimia myös jokin kaupungin hallintokunta. Rahaston hallinnollinen ja kirjanpidollinen käsittely riippuu siitä onko hankkeen hallinnoija kaupungin ulkopuolinen organisaatio vai hallintokunta.

Innovaatiorahasto toimii itsenäisenä taseyksikkönä, jolloin rahastoa eivät koske budjettivuoden rajoitukset. Rahastosta voidaan sitoa varoja useammalle vuodelle. Kj:n mielestä on edelleen tarkoituksenmukaisinta myöntää hankkeen/projektin hallinnoijalle vuosittain hankkeen ao. vuoden osuus hankkeen Helsingin kokonaisrahoitusosuudesta. Vuosittain hankkeen hallinnoijan tulee lähettää selvitys varojen käytöstä.

Talous- ja suunnittelukeskuksen taloushallintopalvelu on antanut yksityiskohtaiset ohjeet hallintokuntien hallinnoimien hankkeiden kirjanpitokäytännöstä.

Hankkeen/projektin päätyttyä on hallinnoijan lähetettävä kaupunginhallitukselle selvitys hankkeen toteutumisesta tuloksineen sekä tilinpäätös. Mikäli hanke ei ole toteutunut, tulee hallinnoijan palauttaa hankkeelle myönnetyt varat.

Lisäksi Kj toteaa, että saatujen lisäselvitysten perusteella Onko Itämeren markkinoiden toimivuus avain Helsinki-Tallinna –metropolialueen yritysten maailmanlaajuiselle menestykselle -hanke käynnistyy varsinaisesti tammikuussa 2008, mutta valmistelutyötä tehdään jo loppusyksyllä 2007. Hankkeelle vuoden 2008 toimintaan myönnettävä rahoitus voitaisiin em. syistä maksaa jo joulukuussa 2007 ja oikeuttaa samalla vuodelta 2007 siirtyvän rahoitusosuuden käyttämisen vuonna 2008.

Samalla Kj toteaa, että päätösehdotuksessa mainitut hankkeet vastaavat innovaatiorahaston sääntöjen tarkoituksen mukaista toimintaa ja hankkeen toteutusta varten voitaisiin myöntää rahoitus innovaatiorahastosta päätösehdotuksen mukaisesti.

Edelleen Kj toteaa, että kaupunginkirjasto oikeutettaisiin käyttämään Kohtaamispaikka@lasipalatsi –hankkeen vuodelle 2006 myönnetystä rahoituksesta käyttämättä jääneen osuuden vuonna 2007 päätösehdotuksen mukaisesti.

KJ Kaupunginhallitus päättänee myöntää innovaatiorahastosta yhteensä 731 600 euroa käytettäväksi seuraavien hankkeiden vuoden 2007 rahoitukseen:

	Hanke/projekti	euroa

1	Innovatiivinen kaupunki® -ohjelma (2007-2010)	196 500
	- Kestävä rakentaminen -hanke	12 000
	- Tulevaisuuden joukkoliikenne -hanke	114 500
	- Vetovoimainen urbaani asuminen -hanke	70 000
	- hallinnoija: Teknillinen korkeakoulu

2	Onko Itämeren markkinoiden toimivuus avain Helsinki-Tallinna –metropolialueen yritysten maailmanlaajuiselle menestykselle? - Selvitys kaupunkien ja yritysten yhteistyön kehittämisestä Itämeren alueella (2008-2009)	145 000
	- hallinnoija Helsingin kauppakorkeakoulun Kansainvälisten markkinoiden tutkimuskeskus

3	Liikennelaitoksen hankkeet	100 000
	- Langaton laajakaistayhteys ja matkustajille avoin WLAN Helsingin nivelraitiovaunuihin (2007-2008)	90 000
	- Sovellusalusta vaunujen matkustamon turvallisuutta edistävien valvontapalvelujen luomiseksi (2007-2008)	10 000
	- hallinnoija: Helsingin kaupungin liikennelaitos

4	AMP – Audiovisuaalinen mobiilipikaviestintä kansainvälisessä opetus- ja tutkimusyhteistyössä	57 600
	- hallinnoija: Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia

5	Uusien kohokarttojen ja koho-opasteiden kehitysprojekti	80 000
	- hallinnoija: Rakennusvirasto

6	Kahden katu- ja puistoalueille tarkoitetun esteettömän penkkimallin prototyyppien valmistus	20 000
	- hallinnoija: Rakennusvirasto

7	Terveellinen kaupunginosa –kehityshanke	100 000
	- hallinnoija: Terveyskeskus

8	InnoSchool-hanke (2007-2008)	32 500
	- hallinnoija: Teknillinen korkeakoulu

Kaupungin ulkopuolisen organisaation hankkeen vuosiosuus maksetaan kaksi kertaa vuodessa, toukokuussa ja syyskuussa. Helsingin kauppakorkeakoulun Kansainvälisten markkinoiden tutkimuskeskuksen hankkeelle myönnetty rahoitus maksetaan joulukuussa 2007 ja samalla oikeutetaan käyttämään myönnettyä rahoitusta vuonna 2008.

Samalla kaupunginhallitus päättänee, että tilannekatsaus hankkeen toteutumisesta, toiminnan tuloksellisuudesta ja vuoden 2007 varojen käytöstä sekä mahdollinen jatkorahoitushakemus kustannusarvioineen vuodelle 2008 on lähetettävä kaupunginhallitukselle 31.10.2007 mennessä.

Hankkeen päätyttyä toimijoiden on lähetettävä kaupunginhallitukselle hankkeen/projektin loppuraportti sekä tilinpäätös.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee, että Kohtaamispaikka@lasipalatsi -hankkeelle vuonna 2006 myönnetystä rahoituksesta käyttämättä jäänyt osuus, yhteensä 18 051,14 euroa, saadaan käyttää vuonna 2007 ko. hankkeen kustannuksiin.

Pöytäkirjanote Teknilliselle korkeakoululle (Paula Tuurnala, Riitta Smeds), Helsingin kauppakorkeakoulun Kansainvälisten markkinoiden tutkimuskeskukselle (Riitta Kosonen), Helsingin kaupungin liikennelaitokselle, Helsingin ammattikorkeakoululle, rakennusvirastolle, terveyskeskukselle, opetusvirastolle, kaupunginkirjastolle, talous- ja suunnittelukeskukselle ja sen taloussuunnitteluosastolle, kehittämisosastolle, taloushallintopalvelulle, elinkeinopalvelulle ja varainhallinnalle sekä tarkastusvirastolle.

Lisätiedot:
Forsblom Kaija, erityissuunnittelija, puhelin 310 36281
Korhonen Tapio, rahoitusjohtaja, puhelin 310 36050

LIITTEET	Liite 1	Kestävä rakentaminen hanke-esitys/Innovatiivinen kaupunki® -ohjelma
	Liite 2	Tulevaisuuden joukkoliikenne hanke-esitys/Innovatiivinen kaupunki® -ohjelma
	Liite 3	Vetovoimainen urbaani asuminen hanke-esitys/Innovatiivinen kaupunki® -ohjelma
	Liite 4	Onko Itämeren markkinoiden toimivuus avain Helsinki-Tallinna –metropolialueen yritysten maailmanlaajuiselle menestykselle? - Selvitys kaupunkien ja yritysten yhteistyön kehittämisestä Itämeren alueella
	Liite 5	Langaton laajakaistayhteys ja matkustajille avoin WLAN Helsingin nivelraitiovaunuihin (2007-2008) sekä sovellusalusta vaunujen matkustamon turvallisuutta edistävien valvontapalvelujen luomiseksi (2007-2008)
	Liite 6	AMP – Audiovisuaalinen mobiilipikaviestintä kansainvälisessä opetus- ja tutkimusyhteistyössä –hankkeen hankesuunnitelma aiesopimuksineen
	Liite 7	Uusien kohokarttojen ja koho-opasteiden kehitysprojektin työsuunnitelma
	Liite 8	Julkisen ulkotilan penkkiluonnoksia
	Liite 9	Terveellinen kaupunginosa –kehityshankkeen puitesuunnitelma
	Liite 10	InnoSchool-hanke –esitys

KANNANOTTO XXXX XXXX:N TAIVALLAHDEN RANTA-ALUEEN ASEMAKAAVAN MUUTOSTA KOSKEVAAN MUISTUTUKSEEN (NRO 11290)

Khs 2005-140

Kaj (kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtava apulaiskaupunginjohtaja) toteaa, että maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 65 §:n mukaan niille muistutuksen tekijöille, jotka kaavan julkisen nähtävillä pidon aikana ovat sitä kirjallisesti pyytäneet ja samalla ilmoittaneet osoitteensa, tulee antaa kunnan perusteltu kannanotto esitettyyn mielipiteeseen.

Muistutuksen tekijöistä XXXX XXXX:n on pyytänyt kaupungin perusteltua kannanottoa muistutukseensa.

Kaupunkisuunnittelulautakunta on 16.12.2004 käsitellyt otsikosta ilmenevää asemakaavan muutosta koskeneet muistutukset ja annetut lausunnot. Lautakunta on hyväksynyt vastaukset esittelijän ehdotuksen mukaisesti ja tieto päätöksestä ja siitä mistä vastaukset on löydettävissä, on lähetetty kaikille muistutuksen tekijöille.

Yleisen kuntalaista johtuvan periaatteen mukaan Khs edustaa kaupunkia, ellei tätä toimivaltaa ole johtosäännöllä delegoitu muulle toimielimelle tai viranhaltijalle. Helsingissä tällaista delegointia ei ole tehty. Tämän vuoksi valmisteluprosessin oikeellisuuden varmistamiseksi käsitellään perusteltua kannanottoa pyytäneiden muistutukset erillisinä Khssa. Erillisestä käsittelystä huolimatta on edelleen kysymys asian valmistelusta.

Muistutuksen sisältö XXXX XXXX:n toteaa muistutuksessaan (13.9.2004) mm., että yleiskaavassa kysymyksessä oleva ranta-alue on merkitty kulttuuriarvoja sisältäväksi virkistysalueeksi. Nyt käsillä olevassa asemakaavan muutosehdotuksessa ei ole otettu huomioon yleiskaavaan hyväksyttyä pontta, jonka mukaan valtuusto edellyttää, että Hietalahden–Taivalsaaren yksityiskohtaisessa suunnittelussa edellytetään valtakunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristöarvojen, vesistönäkymien ja luonnonarvojen säilyttämistä ja että alueen rakentaminen tulee suunnitella pienimuotoiseksi ja maisemaa häiritsemättömäksi ja että alueen toiminnot suunnitellaan siten, että liikennealueiden tarve ja varaukset eivät kasva. Koska yleiskaava on oikeusvaikutteinen, tulee ponsi ottaa huomioon asemakaavoituksessa.

Asemakaavaehdotusta laadittaessa olisi tullut ottaa huomioon MRL:n 5 § ilmenevät lakisääteiset tavoitteet. Niitä ei ole elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä lukuun ottamatta huomioitu.

Kaavaa laadittaessa on niin ikään syrjäytetty MRL:n 54 §:n sisältövaatimukset. Lain mukaan asemakaava tulee laatia siten, että luodaan edellytykset terveelliselle ja turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle, palveluiden alueelliselle saatavuudelle ja liikenteen järjestämiselle. Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Asemakaavaehdotuksen hylkääminen ei myöskään aiheuta Helsingin kaupungille maanomistajana sellaista kohtuutonta rajoitusta tai haittaa, joita ei voitaisi välttää muutoin kuin syrjäyttämällä kaavalle laissa säädetyt tavoitteet.

Helsingissä on jo riittävästi hotelleja ja on selvää, ettei hotelleja rakenneta Helsinkiin helsinkiläisiä vaan muualta tulevia varten. Asemakaavaehdotuksessa ei ole esitetty asianmukaisia perusteluja hotellin rakentamiselle eikä syytä sille, että hotelli pitäisi rakentaa ehdottomasti Taivallahteen.

Vastaus muistutukseen

Käyttäjäkunta

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa, että kylpylähotellin käyttäjäkunta koostunee sekä ulkopuolisista yöpyvistä kylpylävieraista että helsinkiläisistä kylpijöistä. Liiketoiminnan kannalta ei liene järkevää rajoittaa asiakaskuntaa niin, että helsinkiläisillä ei olisi asiaa kylpylään tai että kylpylä olisi tarkoitettu vain jollekin tietylle erityisryhmälle niin kuin on pelätty. Rakennukseen sijoittuu kylpylän oheistoimintoina esimerkiksi ravintola- ja kahvilatiloja ja kuntoutus- ja kuntosalitiloja, joiden käyttö on mahdollista erikseenkin ja täydentää näin ranta-alueen palveluita. Kylpylähotelli tuo elämää alueelle myös talviaikaan ja jatkaa uimakautta läpi vuoden.

Vaihtoehtoiset sijaintipaikat

Kylpylähotellin sijainnista ja vaihtoehtoisista paikoista on lautakunta todennut mm., että muistutuksissa ja kannanotoissa kritisoidaan kylpylän sijoittamista juuri Taivallahteen ahtaalle ja liikenteellisesti hankalalle paikalle. Taivalsaaren on katsottu soveltuvan sijaintipaikaksi siksi, että sen sijainti lähellä keskustaa tekee rakennuksesta helposti saavutettavan monilla eri kulkuvälineillä. Sijainti uimarannan vieressä jatkaa kylpemiskautta ympäri vuoden. Vaikka sijainti meren rannassa ei sinänsä ole kylpylälle välttämätön, se on kaupunkikylpylälle tunnelmaa luova tekijä ja tarjoaa mahdollisuuden rannan ja rakennuksen yhteistoimintaan kesäaikaan.

Taivallahden alueen suunnittelun aikana on Helsingissä ollut vireillä muitakin kylpylä- tai vesipuistohankkeita Herttoniemeen ja Linnanmäelle. Nämä hankkeet eivät ole kuitenkaan toisiaan poissulkevia. Kylpylähotellin sijoittamista Töölönlahdelle on aikanaan tutkittu samoin kuin Mustikkamaalle ja Munkkisaareen, mutta alueiden asemakaavoissa ei ole tehty kylpylähotellille varauksia. Jätkäsaarta, Hernesaarta ja Kalasatamaa on ehdotettu kylpylähotellin sijoituspaikaksi. Kylpylähotellin sijoittaminen näille alueille olisi periaatteessa mahdollista, mutta varsin kaukana tulevaisuudessa, koska alueita tarvitaan vielä nykyiselle toiminnalle ja niiden suunnittelu on osa-yleiskaavavaiheessa.

Joissakin aiemmissa mielipidekirjeissä esitettiin kylpylähotellin vaihtoehtoiseksi sijoituspaikaksi autopataljoonan korttelia Pohjoisen Hesperiankadun ja Mechelininkadun kulmassa. Tontti on Senaatti-kiinteistöjen omistuksessa ja sitä suunnitellaan tällä hetkellä toimitilakäyttöön. Autopataljoonan tontilla arvokkaiden funkkisrakennusten suojeluarvot, jotka koskevat myös sisätiloja, estävät kylpylätoiminnan sijoittamisen vanhoihin rakennuksiin.

Myös Rajasaarta on pidetty parempana kylpylän sijoituspaikkana kuin Taivalsaarta. Rajasaari kylpylähotellin sijoituspaikkana on liikenteellisesti erittäin hankala sijaitessaan kapeiden siltojen takana. Kaartin autopataljoonan tilojen käyttöä rajoittavat mm. rakennussuojelukysymykset myös sisätilojen osalta.

Kaavan sisältövaatimukset ja vaikutukset

Kaupunkisuunnittelulautakunta on todennut mm., että asemakaavaa valmisteltaessa on tehty Taivallahden asemakaavaa varten tarpeellisia vaikutusten arviointeja, jotka on esitetty asemakaavan selostuksessa ja kaavaehdotuksen käsittelyn yhteydessä kaupunkisuunnittelulautakunnan esityslistatekstissä. Vaikutusten arviointiin on käytetty kaupunkisuunnitteluviraston eri alojen asiantuntijoita. Uudenmaan ympäristökeskuksella ei ole ollut kaavoitusprosessin aikana huomautettavaa kaavamuutosta koskeneista selvityksistä tai niiden riittävyydestä.

Rakentamiseen liittyvä ruoppaus- ja läjitystoiminta on luvanvaraista ja sen ympäristövaikutukset arvioidaan lupakäsittelyn yhteydessä.

Hankkeen koko ja toiminnot

Mitä tulee rakennushankkeen kokoon ja toimintoihin, kaupunkisuunnittelulautakunta on todennut mm., että Töölö-seura on esittänyt useaan otteeseen, että Taivallahden alueelle ei tarvita kylpylähotellia vaan tiloja talviuintiin, kuntoiluun, venekerhoille, muuta liikuntaa ja virkistystä palvelevia tiloja, kuten maauimala, erilaisia sauna-, kuntoilu- ja hierontatiloja sekä pienimuotoisia tiloja kulttuurille, pienyrittäjille, asukkaille ja nuorisolle. Monissa muistutuksissa ja mielipidekirjeissä on asemakaavan valmistelun eri vaiheissa ehdotettu alueelle vastaavanlaisia pienimuotoisia ulkoilu-, virkistys-, liikunta- ja palvelutiloja.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan käsityksen mukaan Hietarannan ja Taivallahden alueen suunnitelmissa on esitetty tiloja ja mahdollisuuksia suurimmalle osalle luetelluista tarpeista.

Rakennuksen sijoituksessa ja muodossa on pyritty mahdollisimman pieneen rakennusalaan, kiinteään hahmoon ja tehokkaaseen pohjaratkaisuun. Hotellissa on kolme kerrosta ja sen ylimmäksi räystäskorkeudeksi on asemakaavassa määrätty +15,3. Maantason korkeusasema on kylpylän kohdalla +3,0. Rakennuksen hotelliosan julkisivun korkeus on 1–2 m matalampi kuin nelikerroksisen asuintalon julkisivun korkeus. Kylpyläosan ylin sallittu räystäskorkeus on +11,0. Kylpylän kokoon liittyvien ominaisuuksien vertaaminen asuinkerrostaloon joidenkin muistutusten tapaan ei kaiken kaikkiaan ole erityisen havainnollista, koska kyseessä on asuintalosta poikkeava rakennustyyppi, jolla on erilainen muodonanto, julkisivujen jäsentely ja materiaalin käyttö.

Polveilevan vapaan muodon ansiosta suhteellisen suuri rakennus jäsentyy silmäntasosta katsottuna pienimittakaavaisiin osiin. Julkisivu kaartuu useissa näkymissä itsensä taakse eikä rakennukselle synny ylipitkiä julkisivuja. Vapaan muodon ansiosta julkisivut eivät ole mistään suunnasta katsottuna keskenään samanlaisia, joka osaltaan poistaa massiivisuuden tuntua. Kaavaehdotuksen mukaiset materiaalit jäsentävät kylpylähotellin kahteen toisistaan poikkeavaan osaan, läpinäkyvään kylpylään ja puiseen hotelliin.

Yhtenä rakennusta mitoittavana tekijänä on hotellihuoneiden määrä. Yritystoimintana kannattavan kylpylän majoitustilojen minimimäärä on 130–150 hotellihuonetta. Taivallahden kylpylähotellissa on viitesuunnitelman mukaan 148 normaalisti mitoitettua hotellihuonetta liikenne- ja aputiloineen sekä kokoustiloineen. Hotelliosan kerrosalaksi varsin tehokkaalla tilankäytöllä muodostuu 8 000 m². Kylpylätilojen mitoitus on periaatteessa vapaammin suunniteltavissa. Kylpylätoiminnalle on kuitenkin haluttu rakennuksen arkkitehtuurissa ja kaupunkikuvassa hallitseva ilme. Asemakaavan muutosehdotuksessa on määräys, jonka mukaan rakennetusta kerrosalasta vähintään 35 % tulee olla kylpylätiloja ja siihen liittyviä ravintola-, sauna-, kuntoutus- ja kuntosalitiloja. Rakennus on ennen kaikkea kylpylä, jossa on toiminnalle tarpeellisia majoitustiloja.

Maisema ja kaupunkikuva

Kylpylähotellin suhteesta kaupunkikuvaan ja maisemaan lautakunta toteaa, että kylpylähotellia on muistutuksissa kritisoitu liian suureksi, merinäkymät sulkevaksi ja maisemaa pilaavaksi.

Kylpylärakennus ei ole kevytrakenteinen ympäristöönsä piiloutuva puistopaviljonki vaan sillä on tietoisesti näkyvä asema Hesperian esplanadin päätteenä samalla tapaa kuin merkittävillä rakennuksilla kaupungissa usein on. Rakennus ei toisaalta sulje kaikkia merinäkymiä läheisistä asuinkortteleista tai alueella liikkujilta, koska se sijaitsee n. 250 m:n päässä lähimmistä asuintaloista. Rakennus on suhteellisen matala ja sen ohitse ja ylitse aukeaa edelleen merinäkymiä asuintaloista. Saavuttaessa Eteläistä Hesperiankatua alueelle, näkymän päätteenä on edelleen meri. Taivallahden pohjukasta kohti Seurasaarta avautuu niin ikään avoin merinäkymä.

Kylpylähotelli on puiston ympäröimä ja puistossa vapaasti seisova rakennus, joka on muotonsa ansiosta helposti kierrettävissä ympäri. Se ei pyri muodostamaan korttelirakennetta. Rakennuksen sisätila liittyy avoimin julkisivuin maantasossa katutilaan ja toisella puolella puistoon ja merimaisemaan. Julkisivujen avoimet osat toimivat pimeällä aluetta valaisevana kutsuvanaa lyhtynä. Julkisivun puiset osat liittävät rakennusta alueen rakentamistraditioon.

Seurasaarenselän maisematilassa kylpylärakennus on matalampi kuin vehreän sisäsaaristomaiseman tai kantakaupungin silhuetti. Rakennus vetäytyy Hiekkarannantien mutkaan pois Taivalsaaren kärjestä, jossa puusto ja hieman korkeammalla oleva maasto pehmentävät rakennuksen suhdetta vesialueeseen. Aikaa myöten kylpylä kätkeytyy entistä enemmän ympäröivän puuston taakse.

Seurasaarenselän Töölön puoleiselle rannalle on tyypillistä puiston ja puistossa tai jopa vesialueella seisovien rakennusten yhdessä muodostama rantamaisema, jonka takana näkyy tiivis ja korkeampi Töölön kaupunkirakenne. Lapinlahden suunnassa Salmisaaren voimalaitos, Ruoholahden torni ja Länsiväylän silta ovat hyvin voimakkaasti rakennettuja elementtejä maisemassa. Seurasaarenselän maisematila muodostuu luonteeltaan toisistaan poikkeavista osista, jossa luonnontilaiset ja rakennetut alueet vuorottelevat.

Kulttuurihistorialliset arvot

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa edelleen, että asemakaava-alue on kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden ja valtakunnallisesti merkittävien alueiden ympäröimä. Hietaniemen hautausmaa, Hietaranta, Hesperian esplanadi ja Toivo Kuulan puisto soutustadioneineen luovat vaativat puitteet Taivallahden alueen suunnittelulle. Itse asemakaava-alue ei nykyisessä kunnossaan kuitenkaan ole kulttuurihistoriallisesti arvokas vaan suurin osa alueesta on takapihamaista täyttömaata ja hoitamatonta ympäristöä.

Kantakaupungin läntinen ranta-alue on uimarantoineen ja veneilyyn ja melontaan liittyvine toimintoineen muotoutunut vähitellen vuosikymmenien aikana nykyisen kaltaiseksi virkistysalueeksi. Alueen ominaispiirre on historiallinen kerrostuneisuus ja monipuolisuus, jossa eri aikakausina syntyneet asiat elävät rinta rinnan. Kylpylä pyrkii luomaan oman aikansa kerrostuman alueelle ja rikastamaan osaltaan virkistysympäristöä.

Suhde yleiskaavaan

Mitä tulee asemakaavaehdotuksen kytkeytymiseen Yleiskaava 2002:n hyväksymiseen, lautakunta toteaa, että Taivallahden alueen osalta suunnittelu kytkettiin kaupunkisuunnittelulautakunnan päätöksellä osaksi yleiskaavan 2002 valmistelua. Yleiskaava hyväksyttiin Kvstossa vuoden 2003 lopussa. Yleiskaavassa suunnitellun kylpylähotellin kohdalla on alue, joka on merkitty julkisille palveluille ja hallinnolle. Asemakaavan valmistelua jatkettiin vasta yleiskaavan hyväksymisen jälkeen.

Yleiskaavan hyväksymisen yhteydessä Kvsto hyväksyi yleiskaavaan toivomusponnen, jonka mukaan Hietalahden–Taivalsaaren yksityiskohtaisessa suunnittelussa edellytetään valtakunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristöarvojen, vesistönäkymien ja luonnonarvojen säilymistä. Alueen rakentaminen on suunniteltava pienimuotoiseksi ja maisemaa häiritsemättömäksi. Alueen toiminnot suunnitellaan niin, ettei liikennealueiden tarve ja varaukset nykyisestään kasva.

Useissa muistutuksissa ja kannanotoissa on katsottu, että Taivallahden asemakaavan muutos on yleiskaavan vastainen, eikä suunnittelussa ole noudatettu Kvston toivomuspontta. Ennen kaikkea rakennusta ei voi pitää pienimuotoisena ja maisemaa häiritsemättömänä.

Yleiskaava 2002:een tehtiin Taivalsaaren alueelle rakentamisvaraus alueelle, johon kylpylähotelli on viitesuunnitelman mukaan sijoitettu. Yleiskaavaa valmisteltaessa viitesuunnitelma oli yleiskaavoituksen pohjana ja rakennuksen koko, korkeus ja arkkitehtoninen ilme sekä yleiskaavaan valmistelijoiden että kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenten tiedossa. Kylpylähotelli on suunniteltu mittakaavaltaan niin pienimuotoiseksi kuin kyseisen toiminnon vaatimat tilat sallivat niin, että rakennuksella olisi realistisia mahdollisuuksia toteutua. Vaikka rakennuksen kerrosalassa mitattu kokonaisvolyymi on suhteellisen suuri, on rakennuksen muotoilussa, julkisivujen jäsentelyssä, materiaalinkäytössä ja korkeuksissa pyritty pieneen mittakaavaan ja keveään ilmeeseen. Rakennus ei ole kuitenkaan perusluonteeltaan piiloutuva vaan se pyrkii määrätietoisesti muodostamaan Hesperian esplanadin päätteen.

Kaj toteaa, että yleiskaavan yhteydessä hyväksytyllä ponnella ei oikeudellisesti sitovasti voida muuttaa yleiskaavan merkintöjä tai määräyksiä. Yleiskaavasta ei valitettu tältä osin. Sen seikan, millaisen tulkinnan ponnen sisältö saa tulevassa asemakaavoituksessa, ratkaisee viime kädessä Kvsto arvioidessaan nyt käsillä olevan asemakaavaehdotuksen sisältöä.

Kaj katsoo, että otsikossa tarkoitetulla asemakaavan muutosehdotuksella on tarkoitus toisaalta kehittää Hietarantaa kantakaupungin tärkeimpänä uimarantana ja luontevana osana kantakaupungin virkistyskäytössä olevaa läntistä rantavyöhykettä. Toisaalta tavoitteena on monipuolistaa kaupungin vapaa-ajan toimintojen kirjoa kylpylärakennuksella, jolle jo jonkin aikaa on etsitty sopivaa paikkaa Helsingin keskusta-alueen tuntumasta.

Kylpylähankkeen vaihtoehtoiset sijaintipaikat

Kaj on lähettänyt 18.5.2005 kaupunkisuunnitteluvirastolle seuraavanlaisen kehotuksen:

Kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtava apulaiskaupunginjohtaja kehottaa kaupunkisuunnitteluvirastoa vielä tarkemmin selvittämään kylpylähankkeelle vaihtoehtoisia sijaintipaikkoja. Selvittelyn piiriin tulisi ottaa ainakin Olympiastadionin ympäristö, Jätkäsaari ja Hernesaaren kärki, Rajasaari ja Sörnäisten ranta poistuvan voimalaitos A:n alueelta. Taivalsaaren kylpylähotellihankkeen osalta ongelmallisena on pidetty mm. kylpylärakennuksen laajuutta ja korkeutta, julkisivumateriaaleja ja myös taloudellista kannattavuutta. Valtuustoryhmien sisällä käydyistä keskusteluista voidaan päätellä, että edellytyksiä asian ratkaisemiselle ei toistaiseksi näyttäisi olevan. Selvityksen tulokset tulisi saattaa kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja edelleen Khlle tiedoksi 31.1.2006 mennessä.

Kaj toteaa saatuun selvitykseen perustuen, että Helsingissä on useita ja hyvin erilaisiin kylpyläkonsepteihin soveltuvia alueita ja tällaisen hankkeen sijoittumiseen esimerkiksi mm. Jätkäsaareen tai Hernesaareen, Sörnäistenrantaan tai Kruunuvuorenrantaan tulisi yleispiirteisessä kaavoituksessa luoda edellytykset. Tutkittavana olevista paikoista nopeimmin toteutettavia olisivat merellisen kylpylän osalta Taivallahti ja keskustakylpylän osalta Kampin alue.

Kaj katsoo, että asemakaavan muutosehdotuksella on mahdollista luoda kaavalliset edellytykset nopeasti toteutettavissa olevalle hankkeelle. Rakennuksen kaupunkikuvallista ilmettä tulisi kuitenkin vielä kehittää herkkää merenranta-aluetta paremmin huomioon ottavaan suuntaan mm. ikkunajakoa ja niiden kokoa sekä kattomuotoa koskevien yksityiskohtien suunnittelulla.

Kaj toteaa lopuksi, että kaupunkisuunnittelulautakunta on vastannut muistuttajan esittämiin väitteisiin kattavasti ja perustellusti eikä vastaukseen ole edellä esitetyn lausuman lisäksi muuta huomautettavaa.

./. Kaupunkisuunnittelulautakunnan selvitys 12.1.2006 kylpylähankkeen vaihtoehtoisista sijaintipaikoista on esityslistan tämän asian liitteenä.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa edellä esityslistalta ilmenevän, kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan lausumalla täydennetyn, kaupunkisuunnittelulautakunnan hyväksymän vastauksen kaupungin perusteltuna kannanottona esitettyyn muistutukseen.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee tarkastaa pöytäkirjan tämän asian osalta heti.

Pöytäkirjanote jäljennöksin esityslistatekstistä liitteineen Martti Kairalle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITE

Kaupunkisuunnittelulautakunnan selvitys 12.1.2006 kylpylähankkeen vaihtoehtoisista sijaintipaikoista

LAUSUNTO SIPOON KUNNALLE SIPOON YLEISKAAVA 2025 -LUONNOKSESTA

Khs 2007-381

Kaj toteaa, että Sipoon kunta pyytää (14.2.2007) Khn lausuntoa Sipoon yleiskaava 2025 –luonnoksesta 13.4.2007 mennessä. Lausuntopyyntö on esityslistan tämän asian liitteenä nro 1. Lausuntopyyntöainesto on nähtävillä Kh:n kokouksessa ja kaavan valmisteluaineisto kokonaisuudessaan löytyy Internetsivuilta osoitteesta www.sipoo.fi/ajankohtaista/Yleiskaava.

Lausuntopyynnön mukaan Sipoon yleiskaava 2025:n keskeisiä suunnitteluperiaatteita ovat:

1 Yhdyskuntarakennetta kehitetään raideliikenteeseen perustuen tiiviillä ja matalalla rakenteella

2 Kunta varautuu 40 000 uuteen asukkaaseen koko Sipoossa vuoteen 2025 mennessä

3 Lounais-Sipoon ja Nikkilä-Talma -vyöhykkeiden aikataulutus ja toteuttaminen sovitetaan Helsingin seudun liikennejärjestelmien ja maankäytön kokonaistarkasteluun sekä kunnan maanomistukseen

4 Työpaikka-alueita osoitetaan liikenteellisesti ja toiminnallisesti kiinnostaviin sekä ympäristön kannalta sopiviin paikkoihin

5 Rakentamisen ohjauksen kannalta Sipoo jakautuu neljään erilaiseen vyöhykkeeseen: asemakaavoitettavat alueet, kyläalueet, haja-asutusalueet sekä kulttuuri- ja luonnonympäristön alueet

6 Asemakaava-alueiden toteutus tehdään kustannusneutraalisti, kullakin aluekokonaisuudella oma konseptinsa

7 Arvokkaat kulttuuri- ja luonnonmaisemat turvataan.

Yleiskaava on luonteeltaan ns. strateginen yleiskaava, mikä tarkoittaa, että siinä osoitetaan yleispiirteisesti Sipoon maankäytön kehittämisperiaatteet sekä alue- ja yhdyskuntarakenteen kannalta merkittävimmät maankäytölliset ja ympäristölliset kokonaisuudet sekä niiden muodostama rakenne ja niihin liittyvät verkostot. Yleiskaava ei siis ole laadittu ns. aluevarauskaavaksi eikä sitä myöskään pidä tulkita sellaiseksi.

Yleiskaavaa toteutetaan yksityiskohtaisempien osayleiskaavojen sekä asemakaavoituksen kautta. Yleiskaava on laadittu oikeusvaikutteiseksi.

./. Kaj toteaa, että lausuntopyyntö, yleiskaavakarttaluonnos ja yleiskaavamerkinnät, määräykset ja suositukset ovat esityslistan tämän asian liitteinä 1, 2 ja 3.

Luonnoksesta on saatu kaupunkisuunnitteluviraston, kiinteistöviraston, ympäristökeskuksen, rakennusviraston ja hallintokeskuksen talous- ja suunnittelukeskuksen lausunnot.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa lausunnossaan (27.3.2007) seuraavaa:

Referointi Sipoo on laatinut kunnan kehittämiseksi yleiskaavaa oikeusvaikutteisena. Yleiskaavaluonnos on valmistunut vuoden 2005 aikana laadittujen vaihtoehtoisten rakennemallien pohjalta. Valittu rakennemalli perustui liikenne- ja maankäyttöratkaisujen osalta 60 000 uuteen asukkaaseen vuoteen 2025 mennessä sekä lisäksi myöhemmin 40 000 uuteen asukkaaseen. Rakennemalli perustui sekä Lounais- ja Etelä-Sipoon että Nikkilä–Talma -vyöhykkeen voimakkaaseen kehittämiseen.

Yleistä Sipoon yleiskaavaluonnos on nykyisyyteen nähden uudentyyppinen ja innovatiivinen yleiskaava. Kunnan kokoon nähden yleiskaavassa tavoitellaan voimakasta kasvua ja yleiskaavan lähestymistapa on tässä tilanteessa mielenkiintoinen. Seudun kaupunkirakenteen tarpeiden ja kehityksen suhteen asetettu tavoite on oikean suuntainen.

Yleiskaavan laatimisaika on ollut lyhyt ja kaavan suurpiirteisyys on tätä vasten ymmärrettävissä. Kaavoitusprosessi ja tulos onkin nähtävä nopeana reaktiona yhä mittavimmiksi kasvaneisiin paineisiin seudun maankäytön kehityksessä ja vastauksena myös Helsingin kuntajakoesitykseen. Kaavamääräykset ovat tämän tilanteen mukaisia ja siihen nähden ymmärrettävän tarkoituksenmukaisia.

Yleiskaavasta todetaan, että se on luonteeltaan ns. strateginen yleiskaava, mikä tarkoittaa, että siinä osoitetaan yleispiirteisesti Sipoon maankäytön kehittämisperiaatteet sekä alue- ja yhdyskuntarakenteen kannalta merkittävimmät maankäytölliset ja ympäristölliset kokonaisuudet sekä niiden muodostama rakenne ja niihin liittyvät verkostot. Selostuksessa korostetaan että ”Yleiskaavaa ei siis ole laadittu ns. aluevarauskaavaksi eikä sitä myöskään pidä tulkita sellaiseksi.” Toisaalla todetaan, että yleiskaavaa toteutetaan yksityiskohtaisempien osayleiskaavojen sekä asemakaavoituksen kautta. Tämä vaikeuttaa yleiskaavan aluevarausten tarkoituksenmukaisuuden arviointia.

Helsingin seudun vahvuus on myös Sipoon etu

Sipoo liittyy alueellisesti suoraan pääkaupunkiseutuun ja Sipoo hyötyy kiistattomasti Helsingin metropolialueen imussa sekä taloudellisesti että toiminnallisesti. Sipoo hyödyntää Helsingin korkean asteen palveluja ja lähialueellaan myös kaupallisia ja muuta erikoistarjontaa, jota kunta ei alueellaan pysty tarjoamaan. Yleiskaavaluonnoksessa tulisi selvemmin ottaa huomioon Sipoon sijainti ja asema pääkaupunkiseudun osana ja kehittää rakennettaan selvemmin koko seudun rakenteeseen tukeutuvana ja sitä tukevana.

Maankäyttöpaineet

Kuten selvitysmies Pekka Myllyniemen selvityksessä todetaan: ”Sipoon rakenne on hajaantunut ja merkittävältä osin suuntautunut Porvoon suuntaan. Tämä on osaltaan estänyt fyysistä ja toiminnallista kehitystä Helsingin ja Sipoon rajalla.” Edelleen selvitysmies Pekka Myllyniemen selvityksessä todetaan: ”Kasvupaine on levittänyt rakentamista pääkaupunkiseudulla keskustasta pohjoiseen ja länteen. Kun seutu ei ole voinut kehittyä itään, seurauksena on ollut entistä hajautuneempi pohjoisen ja lännen suuntaan kasvanut seutu. Näin on vaikea saavuttaa tiivis ja joukkoliikennepainotteinen aluerakenne.”

Eheyttävän yhdyskuntarakentamisen tavoitteet

Hajaantuvasta kaupunkirakennekehityksestä on tihentyvästi esitetty usealta taholta huolestuneisuutta. Viimeksi Euroopan unionin ympäristövirasto on varoittavaksi esimerkiksi valinnut Helsingin pääkaupunkiseudun. Tulkinta Helsingin osalta on osin perustunut ongelmalliseen tarkastelualueen rajaukseen, mutta huolet hajaantuvan kehityksen ongelmista ja negatiivisista seurauksista ovat aiheellisia. Seudun kilpailukyky heikentyy hajautumisen myötä. Tämä johtuu kustannustekijöiden kallistumisesta sekä investointien että näitä vielä tärkeämpien käyttökulujen osalta. Nämä kallistuvat kustannukset kohdistuvat kaikkiin toimijoihin. Lisäksi hajaantumisen kielteiset ilmastovaikutukset ovat kiistattomat. Tästä syystä kaikkien Helsingin seudun kuntien tulisi toimia päättäväisesti tiiviimmän yhdyskuntarakenteen aikaansaamiseksi.

Vaasan yliopiston Levón-instituutin (Olli Wuori–Kauko Mikkonen, Palvelututkimus No 1/2007 Vaasa 2007) tutkimusraportissa ”Suomen aluerakenne vuonna 2040” arvioidaan, että ennustettujen aluevoimakkuuksien ja niiden luokitusten mukaan Helsingin seudun asema Suomen pääkeskuksena on kiistaton ja sen ero seuraavaan ryhmään (Tampere, Turku ja Oulu) kasvaa.

Energian hinnan noustessa kuljetuskustannusten minimointitavoite suosisi Etelä-Suomea ja yleisesti satamasijaintia globaalitalouteen integroituneiden yritysten sijaintiratkaisuissa. Liikkumiskustannusten kasvu vauhdittaisi myös kasautuvan asutusrakenteen kehitystä. Liikenneverkkoon tehtävillä investoinneilla vaikutetaan seutukuntien positiiviseen kehitykseen (vrt. Lahden aseman muuttuminen oikoradan myötä).

Globaalitalouden muutoksista arvaamattomana tekijänä tuotakoon esiin Suomen ja Venäjän rajan avautumisen mahdollisuus ja sen vaikutukset Lappeenrannan seudun ja Itä-Suomen taloudelliseen kehitykseen. Helsingin vaikutusalue kattaa Suomen neljän voimakkaimman seutukunnan tasolla suunnilleen entisen Uudenmaan läänin ja koko Itä-Suomen eli Helsingin vaikutusalue kaartuu Tampereen vastaista rajaa myöten kauas Ylä-Savoon.

Yhteenvetona voidaan todeta, että koko Helsingin seudun kehitys ja vaikutus suuntautuu entistä vahvemmin idän suuntaan sekä valtakunnallisesti että kansainvälisesti. Idän suunnan kehittäminen on siten ensiarvoisen tärkeää sekä koko Suomelle, että varsinkin Helsingin seudun kaikille kunnille. Yhteistyö ja yhteiset tavoitteet tulisi ymmärtää elintärkeiksi eduiksi kaikissa kunnissa.

Tarkoituksenmukainen yhdyskuntarakenne

Yleiskaavassa esitetty Sipoon tuleva yhdyskuntarakenne on seudun nykytilanteeseen ja varsinkin tulevaisuuden kannalta varsin heikosti koko Helsingin yhdyskuntarakenteeseen nivoutuva. Esitetty ratkaisu ei yhdyskuntarakenteen eheyden ja talouden kannalta näyttäisi riittävästi tasapainottavan Helsingin seudun rakennetta. Kunnan voimavaroihin nähden se saattaa olla jopa ylimitoitettu, mutta koko seudun kannalta rakentamisen tavoitteet ovat alimitoitettuja.

Lähinnä Lounais-Sipoon osalta esitetyt taajamarakenteen kehittämiskohteet liittyvät olemassa olevaan Helsingin seuturakenteeseen erityisen kiinteästi. Muilta osin esitetyt taajamakohteet ovat irrallisia, joiden toteutuminen on mm. mittavien kuntateknisten ja liikennejärjestelmään tehtävien investointien varassa.

Sipoon yleiskaavan suhde Itä-Uudenmaan seutu- ja maakuntakaavoitukseen

Voimassa oleva Itä-Uudenmaan seutukaava on tehty vaiheittain ja viimeinen – täydentävä neljäs vaihekaava on vahvistettu 14.11.2000.

Kaava-alueella ei ole voimassa olevaa kattavaa maakuntakaavaa. Ympäristöministeriö on 5.4.2002 vahvistanut Itä-Uudenmaan maakuntakaavan 2000 osittain. Itä-Uudenmaan liitto on käynnistänyt v. 2002 koko maakunnan alueen käsittävän maakuntakaavan laatimisen. Maakuntakaavaluonnos oli nähtävillä keväällä 2005.

Seutu- ja maakuntatasoisen suunnittelun tilanne on Sipoon osalta sirpaleinen. Sipoo on myös ilmaissut tahtonsa siirtyä Itä-Uudenmaan liitosta Uudenmaan liittoon. Olisi saattanut olla eduksi jos Sipoo olisi laatinut yleiskaavan vasta tämän siirtymisensä jälkeen ja silloin Sipoon suunnittelu yleiskaavatasolla olisi asettunut paremmin koko Helsingin seudun ja maakunnan kaupunkirakenteeseen.

Sipoon yleiskaavan suhde valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin

Valtioneuvoston päätöksessä valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista (30.11.2000) kohdassa 4.3 Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu todetaan: ”Yhdyskuntarakenteen kehittämisessä pyritään vähentämään liikennetarvetta, parantamaan liikenneturvallisuutta ja edistämään joukkoliikenteen edellytyksiä.” ja ”Kaupunkiseutujen työssäkäyntialueilla varmistetaan alueidenkäytölliset edellytykset asuntorakentamiselle ja sen tarkoituksenmukaiselle sijoittumiselle sekä hyvälle elinympäristölle.” Lisäksi todetaan: ”Alueidenkäytön suunnittelussa uusia huomattavia asuin-, työpaikka- tai palvelutoimintojen alueita ei tule sijoittaa irralleen olemassa olevasta yhdyskuntarakenteesta.”

Edistääkö Sipoon yleiskaavaluonnos valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita, riippuu suuresti siitä mikä tarkastelukulma otetaan käyttöön. Kuntaa erillään tarkasteltaessa saadaan aivan eri tulos kuin tarkasteltaessa kuntaa osana Helsingin metropolialuetta ja seutua. Seudun kannalta em. tavoitteet eivät näyttäisi täyttyvän.

Mitoitus Yleiskaava pohjautuu rakennemalliin, jonka liikenne- ja maankäyttöratkaisujen mukainen väestökapasiteetti on 60 000 uutta asukasta vuoteen 2025 mennessä ja että kunta varautuu jatkossa 40 000 uuteen asukkaaseen. Sipoossa on nykyisin alle 20 000 asukasta. Esitetty tavoite merkitsee noin 6,2 %:n vuotuista väestökasvua kunnassa. Näin suuri kasvutavoite vaatii erityisen suuria ponnisteluja mm. kunnan talouden, sosiaalisen rakenteen, palvelujen ja infrastruktuurin hallinnassa. Erityisesti kaavoitus- ja muun suunnittelutoiminnan hallinta sekä rakennustoiminnan hallittu läpivienti saattaa olla erityisen haastavaa jopa ylivoimaista.

Yleiskaavan luonne

Selostuksessa korostetaan useassa kohdin yleiskaavan luonnetta: ”Yleiskaava on luonteeltaan ns. strateginen yleiskaava, mikä tarkoittaa, että siinä osoitetaan yleispiirteisesti Sipoon maankäytön kehittämisperiaatteet sekä alue- ja yhdyskuntarakenteen kannalta merkittävimmät maankäytölliset ja ympäristölliset kokonaisuudet sekä niiden muodostama rakenne ja niihin liittyvät verkostot. Yleiskaavaa ei siis ole laadittu ns. aluevarauskaavaksi eikä sitä myöskään pidä tulkita sellaiseksi.” ja joka ”toteutuu yksityiskohtaisemman suunnittelun kautta” ja että ”maankäyttö on osoitettu kehittämistavoite- ja aluevarausmerkinnöin sekä niitä täydentävin viiva- ja kohdemerkinnöin.”

Maankäyttö- ja rakennuslaissa yleiskaavan sisällöstä todetaan: ”Yleiskaavassa osoitetaan alueiden käytön pääpiirteet kunnassa.” (MRL 4 §). Pääpiirteisyyden osalta luonnos täyttää lain vaatimukset. Toinen asia sitten on onko valittu esitystapa riittävä kunnan alueiden käytön osalta. Tulkinnanvaraa jää runsaasti.

Sipoon yleiskaava on laadittu oikeusvaikutteisena. Jos yleiskaava tulee voimaan, ennen kuin uusi maakuntakaava vahvistuu, maakuntakaavan ohjausvaikutus ei kohdistu oikeusvaikutteisen yleiskaavan alueeseen. Tämän jälkeen Sipoo voi edetä kaavoituksessaan asemakaavoittamalla yleiskaavan mukaan tai muuttamalla yleiskaavaa osittain tai kokonaan. Edellisessä tapauksessa maakuntakaavan ohjausvaikutusta ei ole, jälkimmäisessä tapauksessa voi nousta ongelmia jos maakuntakaavan sisältö poikkeaa nyt laadittavana olevasta yleiskaavasta. Samoin jos yleiskaavaa muutetaan osittain, se on laadittava maakuntakaavan mukaan ja mahdollisesti yleiskaavassa osoitetun kokonaisratkaisusta poiketen. Näin ollen on epävarmaa, onko nyt valmisteltu yleiskaava nykyisessä maakuntatasoisen kaavoituksen tilanteessa riittävä ohjaamaan taaja- ja myös haja-asutusalueen rakentamista.

”Yleiskaavan tarkoituksena on kunnan tai sen osan yhdyskuntarakenteen ja maankäytön yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteen sovittaminen.” (MRL 35 §). Lisäksi ”Viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta yleiskaavan toteutumista.” (MRL 42 §). Yleiskaavan toteutumisen vaikeutuminen ei ehkä tällaisen hyvin suurpiirteisen yleiskaavan kohdalla tuota erityisiä hankaluuksia.

Yleiskaava-alue

Kaavaselostuksessa todetaan, että valmisteltu yleiskaava on Sipoon ensimmäinen koko kunnan alueen kattava yleiskaava. Tarkkaan ottaen yleiskaava ei kata koko kunnan aluetta vaan yleiskaava käsittää koko Sipoon kunnan alueen lukuun ottamatta saaristoa. Saariston ja mantereen ranta-alueille laaditaan parhaillaan selostuksen mukaan erillistä oikeusvaikutteista ranta-alueiden rakentamista ja muuta maankäyttöä ohjaavaa osayleiskaavaa.

Yleiskaava-alueen rajaus on nähtävä erityisenä puutteena, kun koko saaristovyöhyke on rajattu pois. Kun laadittavan yleiskaavan luonne ilmaistaan käsitteellä strateginen, tulisi aivan välttämättä käsitellä koko kunnan alue yhdessä ja samassa kaavassa. Näin Sipoon erityispiirteeksi ilmaistu merellisyys on jätetty käsittelemättä. Rannikkovyöhykkeen ja saariston tarjoamat mahdollisuudet ovat asukkaiden ja muidenkin toimijoiden kannalta aivan erityisen merkityksellisiä arvoja.

Aluevarauksista

Helsingin seutu on kasvanut paitsi ratojen ja pääväylien suunnassa pohjoiseen myös rannikkovyöhykkeellä länteen päin. Rannikkovyöhykkeen kehittäminen Helsingistä itään on jäänyt hallinnollisista ja muista syistä kehittymättä. Pääkaupunkiseudun tasapainoinen kasvu edellyttää vastaavasti myös itäisen rannikkovyöhykkeen kehittämistä.

Lounais-Sipoo on hyvien liikenneyhteyksien päässä, logistisesti sijainti Suomen tärkeimmän sataman, Vuosaaren läheisyydessä tarjoaa erinomaiset kehittämismahdollisuudet, jotka tulisi ilman muuta hyödyntää. Yleiskaavaluonnoksessa Karhusaari on merkitty selvitysalueeksi. Vuosaaren sataman, sijainti aivan Karhusaaren kyljessä puoltaa alueen varaamista suojelualueiden sallimissa rajoissa selvästi työpaikkatoimintojen käyttöön. Samoin Helsingin pääosin omistama Granön alue, joka ei nyt sisälly kunnan yleiskaavaluonnoksen aluerajaukseen, olisi tullut merkitä taajamatoimintojen käyttöön.

Yleiskaavaluonnoksessa on runsaasti virkistys- ja metsäalueita. Sipoonkorven yhteyteen tehty merkintä ”Laajat yhtenäiset metsäalueet/Metsätalousvaltainen alue, joka on laaja, yhtenäinen ja ekologisen verkoston kannalta merkittävä” ulottuu aivan Itäsalmen ”Taajamatoimintojen alueen” pohjoisreunaan kiinni. Kun Lounais-Sipoon taajamatoimintojen alue on selvä Helsingin suunnan taajamatoimintojen laajentumisvaraus, ei metsäalueiden ulottaminen näin etelään näytä tarkoituksenmukaiselta. Sipoonkorven rajaus tulee määritellä jatkosuunnittelun yhteydessä ja siihen rajautuvia toimintoja tukevaksi.

Aluevarauksien tarkoituksenmukaisuus ja liikennejärjestelmä

Yleiskaavan taajamatoimintojen hahmottelu perustuu uusien raideyhteyksien toteuttamiseen ja on siten joukkoliikenteen käyttöä edistävä. Tämä on kannatettava periaate. Toinen asia sitten on, kuinka realistista ratkaisun toteuttaminen on tulevalla toteutuskaudella.

Yleiskaavaan on merkitty Sipoon läpi kulkevana ja nykyisen moottoritien tuntumaan ”joukkoliikenteen kehittämiskäytävä tai yhteystarve”. Selostuksessa todetaan sen toteuttamistavaksi: ”esimerkiksi metro- tai taajamajunatyyppinen ratkaisu”. Yleiskaavassa joukkoliikennekäytävän tuntumassa suurin ilmoitettu aluetehokkuus on 0,3. Taajamajunan tai metron toteuttaminen edellyttää asemien välittömään läheisyyteen huomattavasti tätä tiiviimpää rakentamista, jotta alueella olisi mahdollisuudet tukeutua joukkoliikenteeseen. Lisäksi todetaan, että ”Myös HELI-rata on tällä mallilla mahdollinen toteuttaa alueen kautta”.

HELI-radan (Helsingistä itään suuntautuva ratahanke) toteuttamismahdollisuuksia tullaan pohtimaan valmisteilla olevassa ratahallintokeskuksen selvityksessä. Jos HELI-rata toteutuu, se todennäköisesti on nopea kaukoliikennettä palveleva hanke, eikä sillä ole roolia Sipoon paikallisliikenteessä. Itä-Uudenmaan maakuntaluonnoksessa esitetty radan tavoitenopeus on 300 km/t. Näin toteutettuna se olisi ennemminkin Sipoon aluetta voimakkaasti jakava elementti.

Muut yleiskaavassa esillä olleet raidevaihtoehdot ovat taajamajunatyyppinen ratkaisu (pikaraitiotie) tai metro. Pikaraitiotie on syöttötyyppinen järjestelmä eikä palvele kovin hyvin Sipoon esitettyä maankäyttöä. Pikaraitiotietyyppisten ratkaisujen ongelmana ovat vaikea integrointi olemassa olevaan raide- ja joukkoliikennejärjestelmään. Järjestelmästä koituvat matka-ajat, vaihdot sekä uuden järjestelmän vaatimat investoinnit varikkoineen ym. ovat haittapuolia.

Metron toteuttaminen on investoinneiltaan huomattavasti pikaraitiotietä raskaampi ja sen toteuttaminen vaatii voimavaroja, joita Sipoolla yksin todennäköisesti ei ole lähitulevaisuudessa.

Yleiskaavan mukaan Nikkilän–Talman aluekokonaisuudessa hyödynnetään olemassa olevaa rautatieyhteyttä. Asemat on osoitettu sekä Talmaan että Nikkilään. Alueet kytkeytyvät Lahdenväylään (vt 4) sekä Lahdentiehen (mt 140) Sipoon rajan tuntumassa. Tämä, nykyisin lähinnä tavaraliikenteen käytössä oleva ratayhteys, vaatisi lisäselvityksiä radan kunnostustarpeista ja muista investointitarpeista sekä käyttäjämääristä, jotta hanke tulisi liikennöitsijän kannalta toteuttamiskelpoiseksi ja edellyttää rahoituksen osalta valtion erillispäätöksiä.

Yleiskaavan toteuttaminen

Yleiskaavaluonnoksessa erääksi keskeiseksi suunnitteluperiaatteeksi on asetettu asemakaava-alueiden kustannusneutraali toteutus. Tavoitteena on se, ettei toteuttaminen edellytä nykyisten veronmaksajien osallistumista kustannuksiin. Tavoite pohjautuu oletukseen, että kunnan maanhankinnan ja -myynnin nettotulot ovat niin suuret, että ne riittävät kattamaan uusien alueiden verkostojen ja palvelujen rakentamisen mukaan lukien uudet raideyhteydet. Lisäksi selostuksessakin todetaan, että menojen ja tulojen eriaikaisuus saattaa tuottaa kunnan taloudessa ongelmia.

Yleiskaavassa oletetaan, että kunta voi lunastaa kaavoitettavia alueita raakamaan hinnalla. Taannoiset esimerkit pääkaupunkiseudulta ovat kuitenkin osoittaneet, ettei tämä pyrkimys aina toteudu. Mikäli maan hinta osoittautuisi oletusta korkeammaksi, olisi koko yleiskaavan toteuttamiskelpoisuus arvioitava uudelleen. Tällöin maanhankinnan onnistuminen on hyvin ratkaisevassa roolissa yleiskaavan toteutuksessa.

Kustannusneutraali toteutus saattaa tuottaa myös rakentamisen osalta laatuongelmia. On suuri vaara, että nyt vaalittavaksi tavoiteltu Sipoon parhaiden ominaispiirteiden säilyttäminen kohtaa suuria vaikeuksia, kun rakentamisessa ja kaikessa toteuttamisessa joudutaan aluerakentamistyyppiseen toteutukseen. Tällainen suunnittelu- ja tuotantotapa johtaa helposti suureen mittakaavaan kun aikaa ja vaivaa vaativa huolellinen toteutus saattaa alistua tuotannon tehokkuuden ja tuottavuuden ehdoille.

Vaikutusten arvioinnit

Yleiskaavan yleispiirteisyys rajoittaa vaikutusten arviointeja monessa suhteessa. Nämä riippuvat yksityiskohtaisemmassa suunnitteluvaiheessa osayleiskaavoituksen ja asemakaavojen kautta tehtävistä valinnoista. Yleiskaavaluonnoksen vaikutusten arvioinnissa (VTTn tutkimusraportti VTT-R-01782-07, 13.2.2007) todetaan että: ”Yleiskaavaa tarkasteltaessa oleellista on se, että sen ratkaisut eivät estä hyvien myöhempien valintojen tekemistä”. Kääntäen voidaan myös todeta, että näin on myös tilanne huonojen valintojen kohdalla. Vaikutusten arviointi valitun yleispiirteisyyden johdosta jättää arvailuille huomattavan suuren tilan.

Yleiskaavan yhdyskuntataloudellisten ja -ekologisten vaikutusten kerrotaan olevan ”suhteellisen edulliset johtuen asutuksen sijoittumisesta taajamiin ja kyliin sekä raideyhteyksistä”. Absoluuttisesti vaikutukset eivät kuitenkaan ole kovin positiivisia, johtuen yleiskaavan esittämästä väljästä rakenteesta. Yleiskaavaluonnoksessa esitetty kylämäinen rakentaminen ei ole yhdyskuntarakenteellisesti kestävä ratkaisu, vaan lähinnä rakennetta hajauttavaa kehitystä tukevaa toimintaa.

Yleiskaavaluonnokseen valitusta esitystavasta johtuen on vaikea arvioida maankäytön kehittämisen seurauksia ja kokonaisvaikutuksia muutoin kuin summittaisesti. Yleiskaavan luonne aluevarauksineen viittaa ennemminkin kehityskuvatyyppiseen suunnitelmaan ja saattaisikin olla tarkoituksenmukaista harkita yleiskaavan voimaansaattamista oikeusvaikutuksettomana.

Yhteenveto

Sipoon yleiskaavaluonnos on nähtävä avauksena kunnan kehittämiseksi osana pääkaupunkiseutua. Halu hakeutua tiiviimpään yhteistyöhön Uudenmaan maakuntaliiton jäsenenä ja osallistumalla kuntaryhmä Nelosten toimintaan on kannatettavaa. Jatkossa toivoisi kunnan suunnittelun ja rakentamisen suuntautuvan tiivistyvästi sen pääkaupunkiseudun kuntien suuntaan, johon se toiminnallisesti ja maantieteellisesti kuuluu.

Kiinteistövirasto toteaa (22.3.2007) kiinnittäneensä huomiota kiinteistötoimen näkökulmasta muutamiin seudun kehityksen ja Helsingin kannalta tärkeimpiin asioihin kuten suunnittelun vaiheisiin, toteutusmahdollisuuksiin, maapolitiikkaan, metron hyödyntämiseen sekä muutamiin muihin yksityiskohtiin.

Aiemmat suunnitelmat olivat vaatimattomia

Pääkaupunkiseudun suunnittelu ja rakentaminen on pitkään kärsinyt siitä, että seutu jakaantuu kahteen maakuntaliittoon. Itä-Uuttamaata ja erityisesti Sipoota on suunniteltu niin kuin se ei sijaitsisi maamme suurimman asunto- ja työpaikkakeskittymän vieressä tai oikeastaan miltei sen ytimessä. Vieläkään ei suunnittelumateriaalissa juuri näy Helsinkiä ja muuta pääkaupunkiseutua kuin vain muutamissa liitekartoissa.

Sipoon pinta-ala on yhtä suuri kuin yli 230 000 asukkaan Espoon, mutta väkiluku on vain 18 900 asukasta. Aiemmissa yleissuunnitelmissa Sipoo on pitäytynyt enintään kahden prosentin vuotuiseen väestönkasvuun ja nykyisten kahden taajamansa Nikkilän ja Söderkullan melko hitaaseen kehittämiseen sekä hajarakentamiseen.

Sipoon kiinnostus esim. kohtuuhintaiseen vuokra-asuntotuotantoon on ollut erittäin pientä. Kunta onkin eteläosissaan keskittynyt Landbon ja Karhusaaren tapaisten varsin väljien ja korkeatasoisten pientaloalueiden kehittämiseen.

Helsingin ehdotukset metron jatkamisesta itään eivät ole Sipoota kiinnostaneet vaikka yhtenä lukuisista rakennemalleista sellaistakin vaihtoehtoa tutkittiin. Suosituimpia malleja olivat hajarakentamiseen ja osin Kerava - Kilpilahti rataan tukeutuvat mallit.

Helsingin aloite laukaisi uuden suunnittelun

Vasta kun Helsinki julkisti ehdotuksen liittää Helsinkiin Vantaan Vesterkulla ja osa Länsi-Sipoosta, alettiin Sipoossa vakavasti ottaa huomioon sen sijainti ja mahdollisuudet seudun tasapainoisessa kehittämisessä.

Nyt esillä oleva yleiskaavaluonnos näyttää olevan yhdistelmä Talma - Nikkilä-vyöhykkeen ja Lounas- ja Länsi-Sipoon raideliikenteeseen tukeutuvan vyöhykkeen kehittämisestä.

Kun aiemmin suunnitelmat perustuivat pienelle kunnalle sinänsä korkeaan 2 %:n kasvuun ja vuoden 2020 väkilukuennuste oli 26 000 asukasta, nyt on vuoden 2025 väkilukuarvio 40 000 uutta asukasta eli yhteensä kunnassa olisi tuolloin 60 000 asukasta. Lisäksi varauduttaisiin 20 000 asukkaan kasvuun myöhemmin. Kasvuprosentti on luokkaa 8 %, mikä olisi maassamme ennätyksellisen korkea. Joinain aluerakentamisen ”hulluina” vuosina Vantaan kasvu lienee ylittänyt tuon luvun.

On kuitenkin vaikea uskoa, että vajaan 19 000 asukkaan kunta voisi yksinään todella toteuttaa esitetyn kasvun. Kuntien lakisääteiset velvoitteet asukkaitaan kohtaan ovat nykyisin paljon laajemmat kuin aluerakentamisen vuosina. Lisäksi metron rakentaminen vaatisi kunnan kantokykyyn verrattuna kohtuuttomalta tuntuvan panostuksen. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että yleiskaavaluonnos on tehty pakon edessä ja sen toteuttaminen esitetyssä ajassa on epätodennäköistä. Yleiskaavan saadessa lainvoiman ajasta lienee jäljellä enää noin 15 vuotta. Ennen kuin yleiskaava on hyväksytty ja lainvoimainen ja sen perusteella on laadittu ensimmäiset lainvoimaiset asemakaavat, voi kulua useita vuosia kaikkine valitusprosesseineen.

Uudet 40 000 asukasta tarvitsevat esim. 60 k-m² asumisväljyydellä 2,4 milj. k-m². Vuodessa pitäisi siis rakentaa 160 000 k-m² eli noin 1 000 keskikooltaan 160 k-m² suuruista asuntoa. Helsingin aluerakennusprojekteissa on rakennettu vuodessa 40 000 - 60 000 k-m²/alue, ja koko Helsingissä on pystytty rakentamaan keskimäärin 3 500 asuntoa vuodessa - tosin viime vuosina vähemmän.

Sipoon yleiskaavaluonnoksen tavoite on siis todella korkea. Toisaalta seudulle ehdottomasti tarvittaisiin tuo asuntotuotannon lisäys ja vieläkin enemmän, jotta asuntojen kysyntä ja tarjota saataisiin paremmin vastaamaan toisiaan.

Selvää onkin, että täydennysrakentamisen lisäksi seudulla tulisi voida ottaa käyttöön useita uusia suuria uudisrakennusalueita sekä varmistaa näiden alueiden liittyminen raideliikenteen vaikutuspiiriin. Tässä mielessä yleiskaavaluonnos on oikeansuuntainen.

Helsingin resurssit mahdollistivat vuosikymmenten kasvun

Helsinki kasvoi vuosikymmenet niin, että asuntoja rakennettiin pääosin kaupungin maalle, joka oli hankittu kaupungin omistukseen hyvissä ajoissa etukäteen. Kaupunki hankki kaukonäköisesti alueita myös hallinnollisten rajojensa ulkopuolelta. Käyttöön otetut alueet olivat käytännössä tyhjiä, ja infrastruktuurin ja palvelujen rakentaminen rahoitettiin kaupungin muiden osien asukkaiden verovaroin. Uusien alueiden asukkaiden kunnallisverot, maksut ja tonttien vuokrat kattavat vasta vuosikymmenten kuluttua alueiden rakentamisen kustannukset.

Suuri alueliitos vuonna 1946 mahdollisti pitkään Helsingin kehittämisen. Myös naapurikunnat Espoo ja Vantaa sekä pääradan varren kunnat ja Kirkkonummi ovat kehittäneet viime vuosikymmeninä alueitaan toisin kuin Sipoo.

Seudun asuntotuotanto on ollut kuitenkin jo pitkään liian alhaiselle 9 000 - 10 000 asunnon vuositasolla. Seudun asukkaista ja veronmaksajista puolet asuu Helsingissä, ja olisikin perusteltua, että puolet asuntotuotannosta tulisi Helsingin resursseilla toteutettavaksi. Jos tarvittava asuntotuotanto on esim. 13 000 - 15 000 asunnon tasolla, pitäisi Helsinkiin rakentaa 6 500 - 7 500 asuntoa vuodessa, se on nykyisillä näkymillä nykyisten rajojen sisälle mahdotonta.

Kun seudun kuntien yhdistäminen ei tällä hetkellä näytä mahdolliselta, on esitetty kunnallisen jaotuksen muuttaminen hyvinkin perusteltu. Tämä mahdollistaisi asuntotuotannon ja erityisesti pientalotuotannon lisäämisen raideliikenteen vaikutuspiirissä. Sipoon pinta-alaan verrattuna esitetty alueliitos on kuitenkin vähäinen. Sipooseen jää vielä erittäin runsaasti aluetta, jota voi kehittää esim. esitetyn yleiskaavaluonnoksen ja maapolitiikan suuntaviivojen mukaisesti.

Maapolitiikka rahoituskeinona

Sipoon johto on esittänyt, että yleiskaavaluonnoksen toteuttaminen rahoitettaisiin lunastamalla Helsingin Sipoossa omistamat maat raaka-maan hinnalla, kaavoittamalla maat ja myymällä tontit. Joitakin lunastuksia on jo pantu vireille.

Jotta menetelmä toimisi, tulisi kunnan kohdistaa lunastukset kaikkeen rakennettavaksi tulevaan maahan. Maaomistajien tasapuolisen kohtelun kannalta ei lunastusta voitane kohdistaa vain yhteen maanomistajaan. Jos kunta todella hankkii kaiken rakennusmaan raakamaan hinnalla ja myy tontit käyvällä hinnalla, voitaneen pääosa kustannuksista laskennallisesti kattaa pitkällä tähtäimellä. Kustannukset toteutuvat kuitenkin varsin etupainotteisesti tuloihin verrattuna. Näin ollen voidaan joutua melko suuriin korko- ja rahoituskustannuksiin, jotka vähentävät tulosta.

Myöhemmin on toisena mahdollisuutena tuotu esille maankäyttösopimusten tekeminen Espoon Leppävaaran malliin. Tämä keino on kuitenkin kunnan kannalta vähemmän taloudellinen menettelytapa, eikä sillä pystyttäne kattamaan kaikkia kunnalle aiheutuvia kustannuksia. Maanomistajan kannalta keino on tietenkin yleensä edullisempi kuin lunastus. Tätäkin keinoa olisi pyrittävä soveltamaan kehitettävän alueen kaikkiin maanomistajiin. Lisäksi kunnalla on käytettävissä kehittämis-korvausmenettely niitä maaomistajia kohtaan, jotka eivät sopimukseen suostu.

Metroa ei ole hyödynnetty kunnolla

Suunnitelmakartassa on mustalla katkoviivalla merkitty joukkoliikenteen kehittämiskäytävä tai yhteystarve. Lännessä merkintä jakautuu kahtia. Toinen linjaus tarkoittanee yhteyttä Mellunmäen metroasemalle ja toinen Heli-radan linjausta Tapanilan asemalla. Yleiskaavan rakennemalleissa nämä ovat eri vaihtoehdoissa. Toisessa mallissa on metroasema Itäsalmessa ja toinen asema siitä hieman itään. Heli-ratamallissa on asema Söderkullassa.

Heli-rata on toteutettavissa ehkä vasta vuosikymmenten kuluttua. Se ei siis auttane lähiaikojen liikennetarpeisiin. Metron jatkaminen on siten ainoa realistinen vaihtoehto.

Yleiskaavaluonnokseen ei metron tai Heli-radan asemia ole jostain syystä merkitty. Itäsalmen ja Söderkullan väliin on merkitty varsin vähän asumista. Jos metro rakennetaan, tulisi sen varren maankäytön olla selvästi tehokkaampaa. Helsingin alustavissa arvioissa on luonnosteltu 3 - 4 uutta metroasemaa ja niiden ympärille noin 10 000 asukkaan puutarhakaupunkeja eli yhteensä lopputilanteessa noin 50 000 asukasta pääosin tiiviillä ja matalilla asuntoalueilla.

Selvitysalue ihmetyttää

Helsingin kaupungin suurelta osin omistama Talosaaren alue on merkitty selvitysalueeksi, vaikka päätien pohjoispuolelle on merkitty Gumbölen 7 000 asukkaan alue, ja viereinen Karhusaari on jo nyt asuntoalue. Kun yleiskaavaluonnoksessa on muutkin alueet pystytty määrittelemään, tulisi myös tälle alueelle saada selkeät kaavamerkinnät ja Natura-alueiden ulkopuolelle tehokasta pientalovaltaista asuntorakentamista. Mikäli selvitysalueeksi rajaamisen syy on maanomistuksen lisäksi esim. meriveden tulvakorkeudet, tekniset ratkaisut ovat löydettävissä.

Sipoon yleiskaavaluonnos ei siis Länsi-Sipoon eli Helsinkiin liitettäväksi esitetyn alueen osalta ole vielä tarkoituksenmukainen, vaikkakin selvästi aiempia suunnitelmia parempi.

Saaristoakin pitäisi käsitellä ja rantaa saada yleiseen käyttöön

Yleiskaavaluonnoksesta on Sipoon saaristo rajattu pääosin pois, koska sille ollaan laatimassa omaa osayleiskaavaa. Selvyyden ja kokonaiskuvan saamisen vuoksi myös saaristo ja sen maankäyttöratkaisut tulisi esittää koko kunnan yleiskaavakartoissa.

Helsingille asialla on erityistä merkitystä, koska kaupungilla on saaristossa omistuksessaan merkittäviä maa-alueita esim. Granössä. Saaren kehittämisessä on monia muitakin mahdollisuuksia kuin maakuntakaavassa määritelty pelkkä virkistyskäyttö.

Sipoon rantaviivasta on syytä todeta, että se on käytännöllisesti kokonaan yksityisessä käytössä. Kaavoituksessa ja maanhankinnassa olisi Sipoon rantaviivan yleisen käytön mahdollisuuksia lisättävä.

Ei voitane kuvitella, että 60 000 asukkaalla vuonna 2025 ei olisi käytettävissään meren rantaa. Helsingin rantaviivasta on yleisessä käytössä Lauttasaaresta Vuosaareen varsin suuri osa.

Suunnittelua on vielä jatkettava paljon

Monet seudullisesti tärkeät asiat jäävät yleiskaavaluonnoksessa vähäiselle huomiolle tai kokonaan ratkaisua ja sijoituspaikkaa vaille vaikka näistä asioista on vuosikymmenet keskusteltu kuntien välillä. Tällaisia ovat esim. teknisen huollon suunnitelmat, vesihuolto, jätevesihuolto, jätehuolto, kaatopaikat, alueet ylijäämämassojen sijoittamiselle, maa-ainesten ottoalueet jne. Mittava lisärakentaminen edellyttää myös perusteellista suunnittelua ja suuria investointeja mm. vesihuoltoon.

Malmin lentokenttää kokonaan tai osin korvaavat sijoitusvaihtoehdot esim. Savijärvelle tulisi esittää suunnitelmassa.

Yleiskaavatyön jatkossa tulisi edellä mainittuihin seikkoihin kiinnittää riittävää huomiota yhteistyössä maakuntaliittojen ja seudun muiden kuntien kanssa.

Yleiskaavaluonnos poikkeaa monessa kohdin Itä-Uudenmaan maakuntakaavaluonnoksesta. Ennen kuin yleiskaava voidaan hyväksyä, tulee maakuntakaavaa tarkentaa vastaavasti. Tämä voi johtaa aikatauluviiveisiin.

Yleiskaavaluonnoksen tarkkuusaste ei vastaa yleiskaavoissa yleensä noudatettua. Vaikuttaa siltä, että suunnitelmaa joudutaan vielä melkoisesti tarkentamaan.

Yhteenveto

Sipoon yleiskaavaluonnoksesta on syytä todeta, että se on kehittynyt olennaisesti verrattuna aiemmin esitettyihin suunnitelmiin. Tavoitteena on nyt 60 000 asukasta vuonna 2025. Tässä mielessä suunnitelmaa on syytä pitää pääosin hyvänä. On kuitenkin vakavasti epäiltävissä, etteivät Sipoon resurssit riitä näin mittavan rakentamisen toteuttamiseen kohtuullisessa ajassa.

Länsi-Sipoota ei ole yleiskaavaluonnoksessa riittävästi suunniteltu metrorataa ja -asemia hyödyntäen. Talosaaren merkintä selvitysalueeksi ei ole perusteltua. Sipoo voisi keskittyä suuren alueensa ja nykyisten ja uusien keskustensa kehittämiseen ja jättää Helsinkiin liitettäväksi esitetty suhteellisen pieni alue Helsingin toteutusvastuulle. Maanomistajana Helsinki on tietenkin halukas osallistumaan myös Sipoon muiden osien kehittämiseen.

Ympäristökeskus toteaa (27.3.2007), että Sipoon yleiskaavan keskeiset suunnitteluperiaatteet – mm. raideliikenteeseen perustuvan yhdyskuntarakenteen kehittäminen, yhdyskuntarakenteen eheyttäminen, uusien työpaikka-alueiden osoittaminen sekä arvokkaiden kulttuuri- ja luonnonmaisemien turvaaminen – ovat pääkaupunkiseudun kestävää kehitystä tukevia.

Kaavaluonnoksen vaikutusten arviointi on kovin yleisellä tasolla, koska luonnosvaiheessa ei ole pystytty riittävästi käsittelemään liikenteen, jätehuollon ja energiaratkaisujen vaikutuksia. Yleiskaavaehdotusta varten tulee vaikutusten arviointia tarkentaa niin, että myös taustatiedot ja lähtöoletukset kerrotaan.

Luonnoksen selostuksessa todetaan, että Sipoo on suuntautunut historiallisesti, kielellisesti ja kulttuurisesti merkittävässä määrin Porvoon suuntaan. Lounais-Sipoo on kuitenkin selvästi enemmän sidoksissa pääkaupunkiseutuun, osa seutua. Asukkaat käyvät sekä töissä että ostoksilla pääasiassa Helsingissä ja Vantaalla. Sipoon työpaikkaomavaraisuus on heikko. Itäkeskus on Sipoon kannalta merkittävä kauppakeskittymä. Vaikutusten arvioinnissa päädytäänkin johtopäätökseen, että Lounais-Sipoo on seudun yhdyskuntarakenteen kannalta erittäin edullinen alue ja nykyistä tehokkaamman rakentamisen toteuttaminen on perusteltua.

Ilmastonmuutoksen hillintä ja muutokseen sopeutuminen

Sipoon yleiskaavan selostuksessa tulisi arvioida kaavaehdotuksen ilmastovaikutuksia ja käsitellä ilmastonmuutokseen sopeutumista kaava-alueella: miten maankäyttö vaikuttaa ilmastonmuutokseen, millaisilla keinoilla muutosta voitaisiin hillitä, miten muutos vaikuttaa alueiden käyttömahdollisuuksiin ja miten haitallisia vaikutuksia voitaisiin vähentää alueella.

Kasvihuonekaasupäästöarvioiden laatimista yleiskaavojen vaikutusten arvioinnissa esitetään mm. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian 2030 luonnoksessa. Tällaiseen tarkasteluun tulevat todennäköisesti velvoittamaan myös parhaillaan tarkistettavina olevat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet.

Liikennejärjestelmän ja maankäytön yhteensovittaminen

Sipoon yleiskaavan suunnitteluperiaatteisiin kuuluu, että Lounais-Sipoon ja Nikkilä-Talma -vyöhykkeiden aikataulutus ja toteuttaminen sovitetaan Helsingin seudun liikennejärjestelmien ja maankäytön kokonaistarkasteluun. Toisaalta vaikutusten arvioinnissa todetaan, että raideliikenneratkaisut ovat keskeisiä epävarmuustekijöitä, koska niihin vaikuttavat valtion ja muiden kuntien päätökset.

Vaikutusten arvioinnissa huomautetaan, että yleiskaavan toteuttamisella on merkittäviä vaikutuksia liikenteeseen, kun Sipoo varautuu 40 000 uuteen asukkaaseen ja 13 000 uuteen työpaikkaan vuoteen 2025 mennessä. Raideliikenteen ja muun joukkoliikenteen kehittämistä tulee kiirehtiä liikennejärjestelmän ja maankäytön suunnittelun ja toteutuksen yhteensovittamiseksi.

Helsingin yleiskaava 2002:ssa on jo osoitettu metrovarauksen jatko itään. Metron toteuttaminen on tärkeää joukkoliikenteen edistämiseksi ja liikenteen ympäristöhaittojen minimoimiseksi. Sipoon liikenneratkaisut eivät kuitenkaan ole mukana äskettäin hyväksytyssä Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelmassa, jossa on ajoitettu seudun joukkoliikenteen ja tieliikenteen väylähankkeet vuosille 2008–2015 ja 2016–2030.

Rakennusten lämmitysratkaisut

Yleiskaavaluonnoksen mukaan uusia asuntoja rivi- ja pienkerrostaloihin sekä omakotitaloihin rakennetaan kaikkiaan 16 000 kpl ja niiden kerrosala on noin kaksi miljoonaa k-m2. Työpaikkarakentamista arvioidaan syntyvän 13 000 uudelle työpaikalle.

Rakennusten lämmitystavat vaikuttavat merkittävästi kasvihuonekaasupäästöihin. Edullisimpia ovat kaukolämpöä hyödyntävät tai uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvat talokohtaiset lämmitysratkaisut. Yleiskaavaluonnoksen selostuksessa ei ole käsitelty Sipoon kaukolämpöverkoston nykytilaa eikä kehittämistä.

Jätehuolto Asukas- ja työpaikkamäärän huomattava lisääntyminen kasvattaa paljon myös kunnan jätemäärää. Yleiskaavan luonnoksessa ei kuitenkaan kerrota Sipoon jätehuollon järjestämisestä eikä jätehuoltoalueista. Pääkaupunkiseutuun tiiviisti liittyvä Lounais-Sipoo voitaisiin luontevasti kytkeä myös seudun jätestrategiaan ja jätehuollon kehittämiseen.

Luonto – ja virkistysalueet

Sipoonkorpi ja muut Natura-alueet ovat maakuntatason ekologisia ydinalueita. Helsinki onkin rauhoittanut omistamansa osat Sipoon puolella sijaitsevista Östersundomin lintuvesien alueista ja laatinut niille hoito- ja käyttösuunnitelman. Ympäristölautakunta on Sipoonkorven kansallispuiston perustamista koskevassa lausunnossaan puoltanut Helsingin omistamien arvokkaimpien luonnonalueiden liittämistä Sipoonkorven luonnonsuojelualueeseen (tulevaisuudessa mahdolliseen kansallispuistoon) maanvaihdolla valtion kanssa ja omatoimisen retkeilyn edellyttämien palvelujen luomista muille virkistysalueille. Maanomistajana Helsingin kaupungilla on tärkeä rooli viheryhteyksien varmistamisessa Natura-alueiden ja merenrannan välillä.

Lounais-Sipoon maankäytön suunnittelun tavoitteiksi esitetyt Sipoonkorven ja ruovikoituneiden ranta-alueiden luonnon- ja virkistysarvojen säilymisen turvaaminen sekä ekologisten käytävien säilyttäminen ovat erittäin kannatettavia. Vaikutusten arviointiraportti osoittaa, millä alueilla suunnitelmia vielä tulee tarkentaa, että uhat viheryhteyksille ja luontoarvoille voidaan torjua ja yleiskaavalle asetetut tavoitteet toteuttaa.

Rakennusvirasto toteaa (29.3.2007) seuraavaa:

Luonnonhoito ja Helsingin kaupungin omistamat maa-alueet

Rakennusvirasto vastaa Helsingin kaupungin omistamien metsien hoidosta Sipoossa. Rakennusviraston katu- ja puisto-osasto laatii parhaillaan luonnonhoitosuunnitelmaa Helsingin Sipoossa ja Vantaalla omistamille alueille. Tällä hetkellä suunnittelun kohteena on noin 970 ha metsäalueita Sipoossa. Suunnitelma laaditaan ulkoilumetsien hoitoperiaatteiden mukaisesti.

Rakennusvirasto osallistuu myös EU:n Interreg III A -ohjelman rahoittamaan projektiin ”Sipoonkorven virkistyskäytön kehittäminen”. Projektissa on Helsingin lisäksi mukana Vantaan kaupunki, Sipoon kunta, Metsähallitus ja Uudenmaan virkistysalueyhdistys. Vuonna 2005 käynnistyneen kolmevuotisen hankkeen aluksi laadittiin Sipoonkorven luontoselvitys (Jarmo Honkanen 2006: Sipoonkorpi -luontoselvitys ja nykyinen virkistyskäyttö), johon kerättiin Sipoonkorven luontotietoja pohjatiedoksi virkistyskäytön kehittämiselle siten, että Sipoonkorven olemassa olevat luontoarvot eivät vaarannu. Aineistossa on mukana kaikki saatavissa ollut luontotieto kuntien ja valtion ympäristöviranomaisten rekistereistä, Sipoonkorpea käsittelevistä julkaisuista ja tutkimushankkeiden tuloksista, Luonto-Liiton ja yksityisten henkilöiden keräämistä aineistoista sekä maastokäyntien tuloksista. Sipoonkorven luontoselvitys on rakennusviraston käytössä luonnonhoidon suunnittelun lähtötietona.

Sipoon yleiskaavaluonnoksessa kunnan alue on jaettu viiteen osa-alueeseen, joista jokaisesta on laadittu aluekohtainen kuvaus. Suurin osa Helsingin omistamista maista kuuluu osa-alueeseen 3, joka sijaitsee Lounais-Sipoossa. Pohjoinen osa Lounais-Sipoosta muodostuu Sipoonkorven alueesta, joka on valtaosaltaan osoitettu laajaksi yhtenäiseksi metsäalueeksi. Sekä Sipoonkorven virkistyskäytön kehittämissuunnitelmassa että Helsingin Sipoossa ja Vantaalla omistamien alueiden luonnonhoidon suunnittelussa on todettu Sipoonkorven ekologisen ydinalueen säilyttämisen tärkeys ja virkistyskäytön ohjaamisen tarve. Luonnonsuojelualueen ydinaluetta voidaan suojella liialta kulumiselta ohjaamalla jatkuvasti kasvava ulkoilukäytön paine ympäröivään ns. puskurivyöhykkeeseen, jossa on mm. Helsingin omistamia metsäalueita. Sipoonkorven säilyttäminen laajana yhtenäisenä metsäalueena on merkityksellinen myös laajemmin pääkaupunkiseudun viheralueverkoston kannalta katsottuna. Kyläasutuksen laajentamisesta Hindsbyn alueella (AT 7) tulisi luopua ainakin länteen ulottuvien haarojen osalta.

Eteläosa Lounais-Sipoosta on osoitettu voimakkaaksi kehittämisvyöhykkeeksi, jonne on suunniteltu taajamatoimintojen alueita. Kaavaluonnos on luonteeltaan ns. strateginen yleiskaava, jossa osoitetaan yleispiirteisesti Sipoon maankäytön kehittämisperiaatteet sekä alue- ja yhdyskuntarakenteen kannalta merkittävimmät maankäytölliset ja ympäristölliset kokonaisuudet ja niiden muodostama rakenne ja niihin liittyvät verkostot. Näin ollen mm. Hältingträskin ympäristön virkistyskäytön kannalta arvokkaita alueita ei ole yleiskaavaluonnoksessa otettu huomioon.

Storträskin ympäristöön yleiskaavaluonnoksessa on osoitettu virkistysalue, jonka suunnittelussa tulee kiinnittää erityistä huomiota alueen säilymiseen hiljaisena siten, että luonnon äänistä ja hiljaisuudesta nauttiminen on mahdollista. Alue sijaitsee kuitenkin Porvoon moottoritien tuntumassa eikä hiljaisuutta voida taata. Yleiskaavassa on myös varaus raideyhteyttä varten suunnitellun virkistysalueen eteläosassa.

Yleiskaavaselostus on puutteellinen luonnonsuojelualueiden osalta. Liitteessä 4 ei näy esim. Sipoonkorven luonnonsuojelualueita. Useasta liitekartasta puuttuu myös pohjakartta, joka tekee niiden tulkinnasta vaikeaa. Talosaaren alue lounaisimmassa kulmassa Sipoota on yleiskaavassa jätetty selvitysalueeksi. Maakuntakaavassa ja mm. Sipoonkorpi II työryhmän loppuraportissa nähtiin erityisen tärkeänä säilyttää ekologinen viheryhteys Sipoonkorvesta Mustavuoren lehtoon ja edelleen Helsingin Vuosaareen. Yleiskaavaluonnoksessa yhteys on otettu heikosti huomioon. Liian kapeana yhteys voi vaarantaa luonnon monimuotoisuuden säilymistä Lounais-Sipoon alueella.

Uudenmaan maakuntakaavan valmisteilla olevaan vaihekaavaan on merkitty laajat yhtenäiset metsäalueet merkinnällä MLY: ”Metsätalousvaltainen alue, joka on laaja, yhtenäinen ja ekologisen verkoston kannalta merkittävä”. Näitä alueita ei tulisi jatkomääräyksen mukaan pirstoa muulla maankäytöllä. Alueiden varaamisen tavoitteena on mm. yhteyden säilyminen monen merkittävän suojelualueen ja Natura-alueen välillä sekä yhteyden vahvistaminen ylimaakunnalliseen ja valtakunnalliseen ekologiseen verkostoon. Nopeasti kehittyvällä rannikkoseudulla pääkaupungin läheisyydessä tavoitteellisesti säilytettävät yhtenäiset metsäalueet on perusteltua merkitä yleiskaavoihin. Sipoon kunnan yleiskaavassa tulee huomioida laajojen yhtenäisten metsäalueiden verkoston säilyttämisen tarve.

Ylijäämämassat ja kiviaineksen otto

Ylijäämämassojen sijoitus Helsingin tiiviisti rakennetulle alueelle on ongelmallista. Malminkartanon täyttömäen laajentamisesta on olemassa suunnitelma, jota ei kuitenkaan kaupunkisuunnittelullista syistä voitane toteuttaa. Helsingin kannalta on erittäin tärkeää, että ylijäämämassoille varataan loppusijoitusalueita pääkaupunkiseudulle tai sen välittömään läheisyyteen. Näiden lisäksi tarvitaan alueita massojen käsittelyyn ja varastointiin. Massojen pitkät kuljetusmatkat lisäävät rakentamisen kustannuksia ja liikenteen sekä päästöjen määrää. Sipoon alueen yleiskaavoituksessa tulisi huomioida maamassojen loppusijoitus- ja käsittelyalueiden tarve myös koko pääkaupunkiseudun näkökulmasta.

Uudenmaan maakuntakaavoituksen tavoitteena on turvata kalliokiviaineksen pitkäjänteinen hyödyntämismahdollisuus keskitetyillä ottoalueilla erityisesti pääkaupunkiseudun läheisyydessä sekä suurimmille kulutusalueille johtavien hyvien liikenneyhteyksien varsilla. Valmisteilla olevassa Uudenmaan maakuntakaavan vaihekaavan luonnoksessa ottokohtia on vähän ajatellen lähivuosikymmenten rakentamisen todennäköistä laajuutta pääkaupunkiseudulla. Tästä syystä varausten selvittäminen tulisi perusteellisesti huomioida Sipoon yleiskaavatyössä.

Liikenneyhteyksien ja kaupunkirakenteen jatkuvuus

Sipoon yleiskaavaluonnoksessa on eteläiseen Sipooseen varattu joukkoliikenteen kehittämiskäytävä länteen suuntautuvalle liikenteelle. Kaavamääräyksen mukaan tämän aikataulutus ja toteuttaminen sovitetaan Helsingin seudun liikennejärjestelmien ja maankäytön kokonaistarkasteluun.

Kehittämiskäytävälle on varattu kaksi vaihtoehtoista suuntautumislinjaa. Helsingin ja rannikkoalueen kaupunkirakenteen järkevän kehittämisen kannalta on tärkeää, että Sipoon yleiskaavassa osoitetaan joukkoliikenteelle raideliikenteen varaus, joka muodostaa suoran jatkeen Helsingin metroverkolle. Helsingin yleiskaavassa vuodelta 2002 esitetään metron jatkotarve Mellunmäen asemalta itään päin.

Kehä III:n varteen Turunväylän liittymästä Vuosaaren satamaan on Uudenmaan vaihemaakuntakaavan luonnoksessa merkitty kehäkaupungin kehittämisvyöhyke, jolla mm. tulee selvittää logististen palveluiden tarve. Kehittämisvyöhykkeen rajaaminen maakuntakaavaan tulee edistämään elinkeinotoiminnan syntymistä tälle alueelle hyvien liikenneyhteyksien varrelle. Vuosaareen vuonna 2008 valmistuva satama ja Kehä III varren toiminnallinen kehittäminen lähellä Sipoon kuntarajaa asettaa erityisiä paineita tehokkaille maankäyttöratkaisuille lounaisessa Sipoossa. Sataman ja Kehä III:n varren kehittämisvyöhykkeen luomat edellytykset ja vaatimukset tulee tutkia huolella käynnissä olevan yleiskaavatyön yhteydessä.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (26.3.2007), että yleiskaavaluonnos perustuu Sipoon kunnanvaltuuston elokuussa 2006 tekemään päätökseen maankäytön rakennemallista, jonka liikenne- ja maankäyttöratkaisujen mukainen väestökapasiteetti on 60 000 uutta asukasta ja kunta varautuu sen mukaan 40 000 uuteen asukkaaseen vuoteen 2025 mennessä. Rakennemalli perustui sekä Lounais- ja Etelä-Sipoon että Nikkilä-Talma –vyöhykkeen voimakkaaseen kehittämiseen.

Sipoo päätti nopeuttaa yleiskaavoitusta ja lisätä väestötavoitetta pian sen jälkeen, kun Helsingin kaupunki oli kesäkuussa 2006 esittänyt valtioneuvostolle Lounais-Sipoon liittämistä Helsinkiin pääkaupunkiseudun tasapainoisen kehityksen turvaamiseksi.

Sisäasiainministeriön asettama kuntajakoselvittäjä totesi kuntajaon muutosesityksensä perusteluissa, että Sipoon suunnitelma lisätä kunnan väestöä 40 000 asukkaalla vuoteen 2025 mennessä olisi Suomessa aivan poikkeuksellinen ja asettaisi kunnan talouden kestämättömään tilanteeseen. Yleiskaavan aikataulutavoite ei ole realistinen.

Lounais-Sipoon noin 30 km² alueella, jonka kuntajakoselvittäjä esitti liitettäväksi Helsinkiin, on yleiskaavaluonnoksessa taajamatoimintojen aluevarauksia noin 20 000 uudelle asukkaalle ja alueelle on esitetty joukkoliikenteen kehittämiskäytävä tai yhteystarve Helsingin suuntaan. Tämä vastaa kuntajakoselvittäjän esitystä, jota Helsingin kaupunginvaltuusto puoltaa Etelä-Suomen lääninhallitukselle 28.2.2007 antamassaan lausunnossa.

Sipoon muissa osissa varaudutaan yleiskaavaluonnoksen mukaan 20 000 uuteen asukkaaseen vuoteen 2025 mennessä ja pitemmällä tähtäyksellä 40 000 uuteen asukkaaseen. Pääkaupunkiseudun kehityksen kannalta on erittäin myönteistä, jos Sipoo pystyy nämä tavoitteet toteuttamaan.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Sipoon kunnalle seuraavan sisältöisen lausunnon Sipoon yleiskaava 2025 -luonnoksesta:

Vuosi 2006 oli merkittävä ja monivaiheinen vuosi Helsingin seudulla. Helsingin seudun yhteistyökokous hyväksyi 2.6.2006 nk. kärkihankelistauksen. Sen hankkeista erityisesti Vuosaaren sataman, lentoaseman ja Kehä III:n vartta hyväksikäyttävän kaupallis-teollisen vyöhykkeen voimistaminen, Malmin lentoaseman tulevan asuntokäytön ja erityisesti kaupunkirakenteen jatkaminen Helsingistä itään raideliikenteeseen tukeutuen ovat sellaisia, joiden toteutumisessa Helsingin ja Sipoon keskinäisen yhteistyön mahdollisuudet ovat suuret.

Kun lisäksi kesäkuussa 2006 Helsingin kaupunginvaltuusto teki esityksen valtioneuvostolle kuntajaon muuttamista niin, että noin 5000 hehtaaria Sipoon kunnan aluetta liitettäisiin Helsinkiin, sai myös Sipoon yleiskaavan valmisteli uutta vauhtia ja uuden suunnan. Sittemmin Sipoo haki eräiden Helsingin Sipoossa omistamien maa-alueiden lunastamista sekä Nikkilän alueella että Lounais-Sipoossa. Marraskuussa valtioneuvoston kuntajakoselvittäjä ehdotti rajasiirtoa, jolla noin 3000 ha:n suuruinen alue siirtyisi Sipoolta Helsingille. Jo pitkään jatkunut pohdiskelu Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakuntaliittojen rajan epätarkoituksenmukaisuudesta voimistui. Sipoonkorven muodostuminen Nuuksion kansallispuiston itäiseksi vastineeksi koko pääkaupunkiseudun virkistysalueena vahvistui, kun sen keskeisistä alueista muodostettiin luonnonsuojelualue. Helsingin ja Sipoon tulee yhdessä pitää huolta siitä, ettei näitä historiallisessa katsannossa ainutlaatuisia metropolialueen kehittämismahdollisuuksia hukata.

Olipa Lounais-Sipoon alueiden tulevan kehittämisen ja rakentamisen pääasiallinen toteuttaja sitten Sipoo tai Helsinki, nyt laadittavana oleva Sipoon Yleiskaava 2025 muodostaa pohjan tulevalle kehitykselle ja on siten erittäin tärkeä maankäytöllinen asiakirja.

Sipoo on laatinut kunnan kehittämiseksi yleiskaavaa oikeusvaikutteisena. Valittu rakennemalli perustuu liikenne- ja maankäyttöratkaisujen osalta siihen, että vuoteen 2025 mennessä Sipoon asukasluku olisi noin 60 000 (nyt noin 20 000) ja että myöhemmin Sipoo saisi vielä 20 000 uutta asukasta. Rakennemalli perustuu sekä Lounais- ja Etelä-Sipoon että Nikkilä–Talma -vyöhykkeen voimakkaaseen kehittämiseen. Seudun kaupunkirakenteen tarpeiden ja kehityksen suhteen asetettu tavoite on kaupunginhallituksen mielestä oikean suuntainen.

Helsingin seudun vahvuus on myös Sipoon etu

Sipoo liittyy alueellisesti suoraan pääkaupunkiseutuun ja hyötyy kiistattomasti Helsingin metropolialueen imussa sekä taloudellisesti että toiminnallisesti. Sipoo hyödyntää Helsingin korkean asteen palveluja ja lähialueellaan myös kaupallisia ja muuta erikoistarjontaa, jota kunta ei alueellaan pysty tarjoamaan. Yleiskaavaluonnoksessa tulisi ehkä vieläkin selvemmin ottaa huomioon Sipoon sijainti ja asema pääkaupunkiseudun osana ja kehittää rakennetta enemmän laajemman seudun rakenteeseen tukeutuvana ja sitä tukevana. Tässä katsannossa mm. Itä-Uudenmaan liiton suunnitelmissa tyypillinen Porvooseen suuntautuminen on silmien ummistamista todellisuudelta.

Kuten myös kuntajakoselvittäjä Pekka Myllyniemi toteaa: ”Kasvupaine on levittänyt rakentamista pääkaupunkiseudulla keskustasta pohjoiseen ja länteen. Kun seutu ei ole voinut kehittyä itään, seurauksena on ollut entistä hajautuneempi pohjoisen ja lännen suuntaan kasvanut seutu. Näin on vaikea saavuttaa tiivis ja joukkoliikennepainotteinen aluerakenne.” Sipoon Yleiskaava 2025 on ainutkertainen mahdollisuus muuttaa ja tervehdyttää tätä kehitystä.

Helsingin seutu on Suomen ainoa metropolialue ja mm. Vaasan yliopiston Wuori–Mikkonen tutkimusraportissa ”Suomen aluerakenne vuonna 2040” arvioidaan, että ennustettujen aluevoimakkuuksien ja niiden luokitusten mukaan Helsingin seudun asema Suomen pääkeskuksena on kiistaton ja sen ero seuraavaan ryhmään (Tampere, Turku ja Oulu) kasvaa edelleen.

Helsingin vaikutusalue kattaa Suomen neljän voimakkaimman seutukunnan tasolla suunnilleen entisen Uudenmaan läänin ja koko Itä-Suomen. Helsingin seudun kehitys ja vaikutus suuntautuu entistä vahvemmin idän suuntaan sekä valtakunnallisesti että kansainvälisesti ja yhteistyö ja yhteiset tavoitteet tulisi ymmärtää elintärkeiksi eduiksi kaikissa kunnissa.

Kestävä yhdyskuntarakenne

Yleiskaavassa esitetty Sipoon tuleva yhdyskuntarakenne ei seudun nykytilanteen ja varsinkin tulevaisuuden kannalta näyttäisi yhdyskuntarakenteen eheyden ja talouden kannalta vielä riittävästi tasapainottavan Helsingin seudun rakennetta. Samalla, kun rakentamistavoitteet kunnan voimavaroihin nähden saattavat olla ylimitoitettuja, ovat tavoitteet edelleen koko seudun kannalta alimitoitettuja.

Lounais-Sipoon osalta esitetyt taajamarakenteen kehittämiskohteet liittyvät olemassa olevaan Helsingin seuturakenteeseen mutta muilta osin esitetyt taajamakohteet ovat irrallisia ja niiden toteutuminen on mittavien kuntateknisten ja liikennejärjestelmäinvestointien varassa, joilla ei kaikin osin liene toteutumismahdollisuuksia.

Maakuntaliittojen yhdistämishanke ja yleiskaavan suhde maakuntakaavoihin

Helsinki on useaan otteeseen ilmaissut kantanaan, että Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan liittojen tulisi yhdistyä, jotta alueen tosiasiallista tilannetta ja sen kehittämismahdollisuuksia voitaisiin tarkastella kokonaisuutena. Sipoo on toisaalta ilmaissut tahtonsa siirtyä Itä-Uudenmaan liitosta Uudenmaan liittoon, mikä olisi ikään kuin välietappi matkalla kohti järkevää seutusuunnittelullista kokonaisuutta.

Seutu- ja maakuntatasoisen suunnittelun tilanne on Sipoon osalta sirpaleinen. Voimassa oleva Itä-Uudenmaan seutukaava on tehty vaiheittain ja viimeinen – täydentävä neljäs vaihekaava on vahvistettu 4.11.2000. Kaava-alueella ei ole voimassa olevaa kattavaa maakuntakaavaa. Ympäristöministeriö on 5.4.2002 vahvistanut Itä-Uudenmaan maakuntakaavan 2000 osittain.

Sipoon Yleiskaava 2025 tulee voimaan tultuaan olemaan asemakaavoituksena pohjana. Tällä hetkellä vanhaan ajatteluun pohjaavat, voimassa olevat seutu- ja maakuntakaavat eivät kykene tukemaan Sipoon omaksumaa uutta kehittämistahtoa, huonoimmassa tapauksessa yleiskaavaa voitaisiin pitää osin seutu- ja maakuntakaavan vastaisena.

Itä-Uudenmaan liitto on käynnistänyt v. 2002 koko maakunnan alueen käsittävän maakuntakaavan laatimisen. Maakuntakaavaluonnos oli nähtävillä keväällä 2005. Itä-Uudenmaan liiton tulisi kaavaehdotuksessaan ottaa huomioon muuttunut tilanne Sipoon osalta.

Yleiskaavan suhde valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin

Helsingin kaupunginhallitus kiinnittää Sipoon huomiota siihen, että Sipoon kuntaa erillään tarkasteltaessa saadaan hieman eri tulos suhteessa tavoitteiden toteutumiseen kuin tarkasteltaessa kuntaa osana Helsingin metropolialuetta ja seutua. Koko seudun kannalta em. tavoitteet eivät näyttäisi täyttyvän kovinkaan hyvin.

Yleiskaava-alue Kaavaselostuksessa todetaan, että valmisteltu yleiskaava on Sipoon ensimmäinen koko kunnan alueen kattava yleiskaava. Tarkkaan ottaen yleiskaava ei kata koko kunnan aluetta vaan yleiskaava käsittää koko Sipoon kunnan alueen lukuun ottamatta saaristoa. Saariston ja mantereen ranta-alueille laaditaan parhaillaan selostuksen mukaan erillistä, oikeusvaikutteista ranta-alueiden rakentamista ja muuta maankäyttöä ohjaavaa osayleiskaavaa.

Saariston poisjättäminen koko kunnan yleiskaavasta tuottaa eräitä ongelmia. Ensinnäkin Sipoon mittakaavassa mittavan uudisrakentamisen tuloksena yleiskaavaselostuksen mukaan on taajamatoimintojen aluevarauksilla 60 000 uutta asukasta. Näiden asukkaiden mahdollisuudet nauttia ja kokea meri, Sipoon rannikko ja saaristo jäävät ratkaisematta yleiskaavassa. Tätä on pidettävä suurena puutteena tulevaisuuden asukkaiden kannalta. Ei voitane kuvitella, että 60 000 asukkaalla vuonna 2025 ei olisi käytettävissään meren rantaa. Helsingin rantaviivasta on yleisessä käytössä Lauttasaaresta Vuosaareen varsin suuri osa.

Yleiskaavan luonteesta

Sipoon yleiskaavaluonnos on nykyisyyteen nähden uudentyyppinen ja innovatiivinen yleiskaava. Kunnan kokoon nähden yleiskaavassa tavoitellaan kuitenkin erittäin voimakasta kasvua ja yleiskaavan lyhyen valmisteluajan huomioon ottaen sen suurpiirteisyys on ymmärrettävä.

Se on luonteeltaan ns. strateginen yleiskaava, mikä tarkoittaa, että siinä osoitetaan yleispiirteisesti Sipoon maankäytön kehittämisperiaatteet sekä alue- ja yhdyskuntarakenteen kannalta merkittävimmät maankäytölliset ja ympäristölliset kokonaisuudet sekä niiden muodostama rakenne ja niihin liittyvät verkostot. Selostuksessa korostetaan että ”Yleiskaavaa ei siis ole laadittu ns. aluevarauskaavaksi eikä sitä myöskään pidä tulkita sellaiseksi.” Toisaalla todetaan, että yleiskaavaa toteutetaan yksityiskohtaisempien osayleiskaavojen sekä asemakaavoituksen kautta. Tämä vaikeuttaa jonkin verran yleiskaavan aluevarausten tarkoituksenmukaisuuden arviointia. Myöhemmin tulee arvioitavaksi onko kaavan lähestymistapa riittävä ollakseen ainakaan kaikilta osiltaan oikeusvaikutteinen.

Yleiskaavan mitoitus

Yleiskaavan rakennemallissa liikenne- ja maankäyttöratkaisujen mukainen väestökapasiteetti on 40 000 uutta asukasta vuoteen 2025 mennessä ja sen jälkeen varaudutaan vielä 20 000 uuteen asukkaaseen. Sipoossa on nykyisin alle 20 000 asukasta. Esitetty tavoite merkitsee noin 6 %:n, jopa 8 %:n vuotuista väestökasvua kunnassa. Esitetty väestönkasvuvauhti olisi maassamme ennätyksellisen korkea. Näin suuri kasvutavoite vaatii erityisen suuria ponnisteluja mm. kunnan talouden, sosiaalisen rakenteen, palvelujen ja infrastruktuurin hallinnassa. Erityisesti kaavoitus- ja muun suunnittelutoiminnan hallinta sekä rakennustoiminnan hallittu läpivienti tulee olemaan erityisen haastavaa, kunnan omin voimin ehkä jopa ylivoimaista.

Aluevarauksista Pääkaupunkiseudun tasapainoinen kasvu edellyttää myös itäisen rannikkovyöhykkeen kehittämistä. Lounais-Sipoo on hyvien liikenneyhteyksien päässä ja logistisesti sijainti Suomen tärkeimmän sataman, Vuosaaren läheisyydessä tulisi ilman muuta hyödyntää.

Yleiskaavaluonnoksessa Helsingin kaupungin suurelta osin omistama Talosaari on merkitty selvitysalueeksi. Talosaarelle olisi perusteltua määrittää yleiskaavassa sille soveltuva maankäyttö. Vuosaaren sataman läheisyys huomioon ottaen se voisi olla joko työpaikkatoimintoja, kuten toimistorakentamista tai viereisen Karhusaaren ja pohjoisemmaksi merkityn Gumbölen alueen tapaan asumista. Samoin Helsingin pääosin omistama Granön alue, joka nyt ei sisälly kunnan yleiskaavaluonnoksen aluerajaukseen olisi voitu merkitä taajamatoimintojen käyttöön.

Kun yleiskaavassa on muutkin alueet pystytty määrittelemään, tulisi edellä esitetyille alueille saada selkeät kaavamerkinnät ja (läheisten Natura-alueiden rajoitukset huomioon ottaen) osoittaa niille harkiten pientalovaltaista asuntorakentamista tai työpaikkarakentamista.

Sipoon yleiskaavaluonnos ei siis näiltä osin ole vielä tarkoituksenmukainen, vaikkakin selvästi aiempia suunnitelmia parempi.

Suojelu- ja virkistysalueet

Sipoossa on säilynyt huomattavan paljon sekä rikasta ja monimuotoista luontoa että luonnon- ja kulttuurimaisemia. Helsingin omistamat ja Sipoon muut luontoalueet ovat myös helsinkiläisille arvokkaita virkistys- ja luontoharrastusalueita. Itä-Helsingin ja Sipoon väkiluvun kasvaessa lisääntyy myös virkistysalueiden merkitys. Erityisen tärkeää olisi jatkossa kehittää virkistysreittien sekä alueen luonteeseen sopivien virkistys- ja retkeilypalveluiden saatavuutta Sipoonkorven alueella.

Sipoonkorpi ja muut Natura-alueet ovat maakuntatason ekologisia ydinalueita. Helsinki onkin rauhoittanut omistamansa osat Sipoon puolella sijaitsevista Östersundomin lintuvesien alueista ja laatinut niille hoito- ja käyttösuunnitelman. Helsinki on niin ikään luovuttanut maitaan merkittävästi Sipoonkorven luonnonsuojelualueen, mahdollisen tulevan kansallispuiston, osaksi.

Helsinki on laatimassa Sipoossa ja Vantaalla sijaitseville matsäalueilleen luonnonhoitosuunnitelmia, joita laaditaan uilkoilumetsien hoitoperiaatteiden mukaisesti. Helsinki osallistuu myös EU:n Interreg III A ohjelman osarahoittamaan projektiin Sipoonkorven virkistyskäytön kehittäminen

Kaupunginhallitus huomauttaa kuitenkin, että kaavassa Sipoonkorven yhteyteen osoitettu laaja, yhtenäinen metsä-/metsätalousalue on ulotettu eteläosiltaan varsin lähelle Lounais-Espoon metroon tukeutuvaksi suunniteltua maankäytön kehittämiskäytävää ja aivan Itäsalmen taajamatoimintojen alueen pohjoisreunaan kiinni. Kun Lounais-Sipoon taajamatoimintojen alue on tärkeä Helsingin suunnan taajamatoimintojen laajentumisalue, tulee rajausta jatkossa vielä pohtia.

Yleiskaavan liikennejärjestelmä

Yleiskaavan taajama-alueiden laajennukset perustuvat uusien raideyhteyksien varaan, mikä on joukkoliikenteen käyttöä edistävää ja kannatettavaa. Nähtäväksi jää, kuinka hyvin ne saadaan toteutetuiksi tavoitevuoteen mennessä.

Metron toteuttaminen on investoinneiltaan huomattavasti pikaraitiotietä raskaampi ja sen toteuttaminen vaatii voimavaroja, joita Sipoolla yksin todennäköisesti ei ole lähitulevaisuudessa.

Jätehuolto, ylijäämämassat ja kiviaineksen otto

Asukas- ja työpaikkamäärän huomattava lisääntyminen kasvattaa paljon myös kunnan jätemäärää. Yleiskaavan luonnoksessa ei kuitenkaan kerrota Sipoon jätehuollon järjestämisestä eikä jätehuoltoalueista. Pääkaupunkiseutuun tiiviisti liittyvä Lounais-Sipoo voitaisiin luontevasti kytkeä myös seudun jätestrategiaan ja jätehuollon kehittämiseen.

Vaikutusten arvioinnit Kaavaluonnoksen vaikutusten arviointi on kovin yleisellä tasolla, koska luonnosvaiheessa ei ole vielä pystytty riittävästi käsittelemään liikenteen, jätehuollon ja energiaratkaisujen vaikutuksia. Yleiskaavaehdotusta varten tulee vaikutusten arviointia tarkentaa niin, että myös taustatiedot ja lähtöoletukset kerrotaan.

Lisäksi tulisi arvioida yleiskaavan ilmastovaikutuksia ja käsitellä ilmastonmuutoksen hillintäkeinoja ja siihen sopeutumisen keinoja.

Vaikutusten arviointi valitun yleispiirteisyyden johdosta jättää arvailuille huomattavan suuren tilan. Yleiskaavan yhdyskuntataloudellisten ja -ekologisten vaikutusten kerrotaan olevan ”suhteellisen edulliset johtuen asutuksen sijoittumisesta taajamiin ja kyliin sekä raideyhteyksistä”. Absoluuttisesti vaikutukset eivät kuitenkaan ole kovin positiivisia, johtuen yleiskaavan esittämästä väljästä rakenteesta. Yleiskaavaluonnoksessa esitetty kylämäinen rakentaminen ei ole yhdyskuntarakenteellisesti kestävä ratkaisu, vaan lähinnä rakennetta hajauttavaa kehitystä tukevaa toimintaa.

Yleiskaavan toteuttaminen

Helsingin kaupunginhallitus pitää epätodennäköisenä, että vajaan 19 000 asukkaan kunta voisi yksinään todella toteuttaa esitetyn kasvun. Kuntien lakisääteiset velvoitteet asukkaitaan kohtaan ovat nykyisin paljon laajemmat kuin aiemman aluerakentamisen vuosina. Lisäksi metron rakentaminen vaatisi kunnan kantokykyyn verrattuna kohtuuttomalta tuntuvan panostuksen.

Helsingin resurssit mahdollistivat vuosikymmenten kasvun

Seudullisesta näkökulmasta tarkastellen täydennysrakentamisen lisäksi seudulla tulisi voida ottaa käyttöön useita uusia suuria uudisrakennusalueita sekä varmistaa näiden alueiden liittyminen raideliikenteen vaikutuspiiriin. Yleiskaavaluonnos on tämän tavoitteen mukainen.

Seudun asuntotuotanto on ollut kuitenkin jo pitkään liian alhaisella 9 000 - 10 000 asunnon vuositasolla. Seudun asukkaista ja veronmaksajista puolet asuu Helsingissä, ja olisikin perusteltua, että puolet asuntotuotannosta tulisi Helsingin resursseilla toteutettavaksi. Jos tarvittava asuntotuotanto on esim. 13 000 - 15 000 asunnon tasolla, pitäisi Helsinkiin rakentaa 6 500 - 7 500 asuntoa vuodessa, se on nykyisillä näkymillä nykyisten rajojen sisälle mahdotonta.

Maapolitiikka rahoituskeinona

Suunnittelua on vielä jatkettava

Monet seudullisesti tärkeät asiat jäävät yleiskaavaluonnoksessa vähäiselle huomiolle tai ratkaisua tai sijoituspaikkaa vaille, vaikka niiden merkitys on tiedossa. Tällaisia ovat esim. teknisen huollon suunnitelmat, vesihuolto, jätevesihuolto, jätehuolto, kaatopaikat, alueet ylijäämämassojen sijoittamiselle, maa-ainesten ottoalueet jne. yleiskaavassa suunniteltu mittava lisärakentaminen edellyttää myös perusteellista suunnittelua ja suuria investointeja mm. vesihuoltoon.

Malmin lentokenttää kokonaan tai osin korvaavat sijoitusvaihtoehdot tulisi esittää suunnitelmassa.

Metroon tukeutuvalle Lounais-Sipoon maankäytön kehittämisvyöhykkeelle tulee turvata riittävä alue suhteessa varsinaisen Sipoonkorven virkistysalueeseen.

Yleiskaavaluonnos poikkeaa monessa kohdin Itä-Uudenmaan maakuntakaavaluonnoksesta, mistä saattaa aiheutua ongelmia yleiskaavan suhteen ellei maakuntakaavaa ehditä tarkentaa vastaavasti. Tämä voi johtaa aikatauluviiveisiin.

Yleiskaavaluonnoksen tarkkuusaste ei vastaa yleiskaavoissa yleensä noudatettua. Vaikuttaa siltä, että suunnitelmaa joudutaan vielä melkoisesti tarkentamaan, mikäli sen on tarkoitus oikeusvaikutteisena ohjata jatkosuunnittelua. Myös yleiskaavan vaikutusten arviointi vaatii täydentämistä, mm. ilmastonmuutokseen varautumisen suhteen.

Yhteenveto Sipoon yleiskaavaluonnos on kehittynyt olennaisesti verrattuna aiemmin esitettyihin suunnitelmiin. Tavoitteena on nyt 60 000 asukasta vuonna 2025, mikä on kunnianhimoinen ja kannatettava tavoite. On kuitenkin vakavasti epäiltävissä, etteivät Sipoon resurssit yksin riitä näin mittavan rakentamisen toteuttamiseen kohtuullisessa ajassa.

Länsi-Sipoon osalta yleiskaavaluonnoksen tulisi paremmin hyödyntää suunniteltua metrorataa ja –asemia. Talosaaren merkintä selvitysalueeksi ei ole perusteltua.

Helsingin kaupunginhallitus pitäisi tarkoituksenmukaisena ja taloudellisesti kestävämpänä ratkaisua, jossa Sipoo keskittyisi nykyisten ja uusien keskustensa kehittämiseen ja jättäisi Helsinkiin liitettäväksi esitetyn, suhteellisen pienen Lounais-Sipoon alueen Helsingin toteutusvastuulle. Maanomistajana Helsinki on tietenkin halukas osallistumaan myös Sipoon muiden osien kehittämiseen.

Kaiken kaikkiaan Sipoon yleiskaavaluonnos on nähtävä avauksena Sipoon kunnan kehittämiseksi osana pääkaupunkiseutua. Sipoon halu hakeutua aiempaa tiiviimpään yhteistyöhön, mahdollisesti uutena Uudenmaan liiton jäsenenä ja osallistuminen Helsingin seudun toimintaan on ollut myönteistä ja rakentavaa. Jatkossakin toivoisi Sipoon kunnan suunnittelun ja rakentamisen suuntautuvan tiivistyvästi pääkaupunkiseudun suuntaan, johon se toiminnallisesti ja maantieteellisesti kuuluu.

Kirje Sipoon kunnalle sekä pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle, kiinteistövirastolle, ympäristökeskukselle, rakennusvirastolle sekä talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITTEET	Liite 1	Sipoon kunnan lausuntopyyntö 14.2.2007
	Liite 2	Kartta; Sipoon yleiskaava 2025, luonnos 13.2.2007
	Liite 3	Yleiskaavamerkinnät, -määräykset ja suositukset

APULAISOIKEUSKANSLERIN PÄÄTÖS KOULUTERVEYDENHUOLTOA KOSKEVASSA ASIASSA

Khs 2006-1635

Apulaisoikeuskansleri on ottanut omana aloitteenaan tutkittavaksi kouluterveydenhuollon toteutumisen ja lähettänyt 13.2.2007 antamansa asiaa koskevan päätöksensä tiedoksi sosiaali- ja terveysministeriölle sekä jäljennöksen tiedoksi Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimelle.

./. Päätös kokonaisuudessaan on esityslistan tämän asian liitteenä 1.

Apulaisoikeuskansleri viittaa tutustumis- ja tarkastuskäyntiinsä Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimeen 30.5.2006, jolloin yhtenä teemana oli kouluterveydenhuolto. Käynnillä saamansa tiedon perusteella hän toteaa, että kouluterveydenhuollon mitoitukset näyttävät Helsingissä alittavan merkittävästi sosiaali- ja terveysministeriön laatusuosituksen (STM:n oppaita 2004:8) mukaiset suositukset. Tarkastushavaintojen mukaan Helsingin kaupungilla oli kouluterveydenhoitajia 1 / 720 oppilasta ja lääkäreitä 1 / 6050 oppilasta.

Apulaisoikeuskansleri on pyytänyt 2.8.2006 sosiaali- ja terveysministeriötä esittämään näkemyksensä siitä, miten kouluterveydenhuolto tällä hetkellä toteutuu, miten laatusuosituksia noudatetaan ja onko kouluterveydenhuollon laatusuosituksen noudattamisessa ja kouluterveydenhuollon järjestämisen ja toteutumisen valvonnassa mahdollisesti puutteita. Sosiaali- ja terveysministeriö on 29.11.2006 antanut lausuntonsa, johon on liitetty ministeriön lääninhallitusten sosiaali- ja terveysosastoilta pyytämät lausunnot. Lausunnossa tarkastellaan koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon toteutumista koko maassa, ei erityisesti Helsingin tilannetta. Sosiaali- ja terveysministeriö on käyttänyt lausunnon valmistelussa myös Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomuksen 136/2006 (Kouluterveydenhuollon laatusuositus – suosituksen ohjausvaikutus kuntien toimintaan) tietoja.

Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa lääninhallituksilta saatujen lausuntojen perusteella mm., että kouluterveydenhuollon laatusuositukset eivät toteudu kokonaisuudessaan minkään läänin alueella. Erot eivät ole suuria läänien välillä, vaan erot löytyvät kuntien väliltä. Lääninhallitusten mukaan oppilasmäärät ovat liian suuria sekä terveydenhoitajilla että lääkäreillä, jolloin kouluterveydenhuollon toteutuminen ohjeiden ja suositusten mukaan ei onnistu. Suurin puute on koululääkäreistä.

Apulaisoikeuskansleri toteaa päätöksessään mm. että sekä lääninhallitusten että sosiaali- ja terveysministeriön lausuntojen mukaan laatusuositusten ohjaava vaikutus kouluterveydenhuoltoon on puutteellista. Suosituksia ei koeta kaikilta osin perustelluiksi. Suosituksiin ja niihin liittyviin minimimitoituksiin suhtaudutaan kriittisesti. Koska suositukset eivät ole juridisesti sitovia, esimerkiksi kuntapäättäjien erilaiset näkemykset ja arviot siitä, minkälainen toiminnan taso on tarpeellinen tai realistinen, saattavat johtaa suosituksen noudattamatta jättämiseen tai soveltamiseen suosituksista poikkeavalla tavalla. Erot kuntien välillä johtavat siten oppilaiden epäyhdenvertaiseen asemaan palveluiden saannissa.

Apulaisoikeuskansleri pitää oikeansuuntaisena sosiaali- ja terveysministeriön johtopäätöstä valmistella vuoden 2007 aikana kouluterveydenhuollon palveluja koskeva asetus, koska kunnat eivät ole järjestäneet kouluterveydenhuollon palveluja kouluterveydenhuollosta annetun ohjeistuksen mukaisesti. ”Kouluterveydenhuollon toteutuminen asianmukaisesti ja yhdenvertaisuuden edellyttämällä tavalla näkyy vaativan nykyistä velvoittavampaa ohjauskeinoa. Kun ohjauksen velvoittavuutta lisätään, parannetaan samalla myös valvonnan mahdollisuuksia.”

Opetuslautakunta selvittää lausunnossaan 27.3.2007 mm. oppilashuollon perusteita, kouluterveydenhuollon laatusuosituksia, 1.1.2008 voimaan tulevan lastensuojelulain velvoitteita kunnan sosiaali- ja terveydenhuollolle sekä opetustoimelle, valtioneuvoston perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja tuntijaosta antaman asetuksen velvoitetta oppilashuollon edistämiseen sekä oppilashuoltopalveluja.

Lautakunta toteaa, että kaupungin perusopetuksen opetussuunnitelmalinjausten mukaisesti jokaisessa koulussa on moniammatillinen oppilashuoltoryhmä, jonka tehtävänä on koordinoida ja kehittää oppilashuoltotyötä koulussa, osallistua koko kouluyhteisön hyvinvointia ylläpitävään ja edistävään työhön sekä etsiä ratkaisuja tukea tarvitsevien oppilaiden auttamiseksi. Oppilashuoltotyö edellyttää yhdessä laadittuja suunnitelmia. Koululla tulee olla toimintamallit kriisi-, kiusaamis-, väkivalta-, syrjintä- ja häirintätilanteiden sekä päihteiden kokeiluun ja käyttöön liittyvien ongelmatilanteiden ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi. Oppilashuoltoa toteutetaan yhteistyössä terveys-, sosiaali-, nuorisotoimen sekä muiden toimijoiden kanssa.

Helsingin opetustoimen vuosien 2007–2009 strategisten linjausten mukaan yhteistyötä lisätään kaupungin sisällä erityisesti oppilaiden ja opiskelijoiden hyvinvoinnin turvaamiseksi. Sosiaalista eheyttä tuetaan ja syrjäytymiskehitykseen puututaan varhain yhteistyössä sosiaali- ja terveystoimen kanssa. Opetustoimen vuoden 2007 valtuustotason tavoitteena on, että hallintokuntien välistä yhteistyötä, toimintojen rajapintoja ja yhteistyömuotoja selkiytetään oppilashuollossa. Tätä varten opetustoimen johtaja on asettanut mm. oppilas- ja opiskelijahuollon yhteistyöryhmän sekä työryhmän selkiyttämään kouluvalmiustutkimuksiin liittyvää työnjakoa. Opetusviraston oppilashuollon sekä terveyskeskuksen koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon edustajat tapaavat säännöllisesti. Opetusvirasto järjestää moniammatillista täydennys- ja henkilöstökoulutusta mm. oppilashuoltoryhmille.

Oppilashuollon ja kouluterveydenhuollon tarvetta sen osana arvioitaessa on lisäksi syytä ottaa huomioon sekä erityisopetusta saavien oppilaiden että maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrän lisääntyminen. Oppilashuollon tarvetta koulussa lisää myös lastensuojelun toimenpiteitä vaativat tilanteet, joissa moniongelmaiset perheet eivät saa tarvitsemaansa apua esimerkiksi mielenterveys- ja päihdeongelmiinsa. Myös psykiatriseen arvioon, hoitoon ja kuntoutukseen pitkään pääsyä odottavien lasten ja nuorten tilanteiden kriisiytyminen aiheuttaa kouluyhteisössä monenlaisia ongelmia.

Opetuslautakunta toteaa, että lasten ja nuorten hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja edistämiseksi sekä syrjäytymisen ehkäisemiseksi opetus-, terveys-, sosiaali- ja nuorisotoimen tiivis ja konkreettinen yhteistyö on välttämätöntä. Tuloksellisen yhteistoiminnan perustaksi tarvitaan kunnassa yhdessä luotuja tavoitteita, toimintasuunnitelmia ja -malleja sekä ylisektorisia johtamisrakenteita. Asetusta kouluterveydenhuollon toteutumiseksi yhdenvertaisuuden edellyttämällä ja asianmukaisella tavalla voidaan pitää perusteltuna.

Opetuslautakunta katsoo, että apulaisoikeuskanslerin esiin nostama kouluterveydenhuollon laatusuositusten mukaisten palveluiden saatavuus on varmistettava. Tämä tarkoittaa sitä, että mm. kouluterveydenhoitajien ja koululääkärien määrä pitää nostaa vastaamaan laatusuosituksen määrää ja että palveluita on tasa-arvoisesti saatavilla kouluissa eri puolilla Helsinkiä.

Lisäksi opetuslautakunta katsoo, että kouluterveydenhuollon toimintasuunnitelma on tuotava myös opetuslautakunnan käsittelyyn sosiaali- ja terveysministeriön suosituksen mukaisesti.

./. Opetuslautakunnan lausunto on kokonaisuudessaan tämän asian liitteenä 2.

Terveyslautakunta toteaa 3.4.2007 mm., että Helsingin terveyskeskus tuottaa koulu- tai opiskeluterveydenhuollon palveluja runsaalle 100 000:lle Helsingissä opiskelevalle koululaiselle tai opiskelijalle. Näistä peruskoululaisia on 48 277, lukiolaisia 14 050, aikuislukiolaisia 3018, toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevia 14 860 ja ammattikorkeakouluissa opiskelevia 20 990. Ulkokuntalaisten määrä on huomattava. Peruskoululaisista on ulkokuntalaisia 6 %, lukiolaisista 19 % ja opiskelijoista 40%. Lisäksi opiskelijoista on ulkomaalaisia 5 %.

Koulu- ja opiskeluterveydenhuolto on ollut vuoden 2004 alusta alkaen oma hallinnollinen vastuualueensa Helsingin terveyskeskuksen terveysasemat -osastossa. Vuonna 2006 koulu- ja opiskeluterveydenhuollon toimipisteisiin tehtiin 207 385 käyntiä ja 4950 ryhmäkäyntiä. Helsingin terveyskeskus on osoittanut koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoon henkilöstövoimavaroja 117,5 terveydenhoitajaa (lisäksi 3 varahenkilöä), 17 lääkäriä, 2 psykiatrista sairaanhoitajaa ja 1 psykologin. Edellä mainittujen lisäksi 3 terveydenhoitajaa toimii nuorten syrjäytymisen ehkäisemistyössä kolmessa toimipisteessä, Luotsissa, Itäluotsissa ja Koillisväylässä. Luotsi on etsivän työn ryhmä, joka toimii nuorten omilla kokoontumispaikoilla. Itäluotsi ja Koillisväylä toimivat erityistukea tarvitsevien 12–15 -vuotiaiden nuorten parissa. Helsingin kouluterveydenhuollon henkilöstö on pysyvää ja vakanssien täyttöaste on 100 %.

Helsingin kouluissa ja opiskelijaterveydenhuollon yksiköissä toimii terveyskeskuksen palkkaaman henkilöstön lisäksi psykologeja ja kuraattoreja, jotka Helsingin kaupungin työnjaon mukaisesti ovat opetusviraston henkilökuntaa.

Helsingin kouluterveydenhuollon omana mitoitussuosituksena on ollut yksi terveydenhoitaja 800 peruskoululaista kohden. Lääkäreiden mitoitussuosituksena on ollut yksi lääkäri 6000 peruskoululaista kohden. Sosiaali- ja terveysministeriön mitoitussuosituksessa oppilasmäärät ovat pienemmät kuin Helsingin omassa suosituksessa. Yhtä kokopäiväistä terveydenhoitajaa kohden tulisi STM:n suosituksen mukaan olla 600 peruskoululaista. Lisäksi suosituksessa todetaan, että paikalliset olosuhteet, yhteistyö, psykososiaalisen työn vaativuus, erityistukea vaativien koululaisten määrä, koulujen lukumäärä sekä koulupsykologin ja -kuraattorin saatavuus on huomioitava voimavarojen riittävyyttä arvioitaessa. Lääkärimitoituksen osalta ministeriön ohje suosittaa, että kouluterveydenhuollon lääkärillä on 500 oppilasta kohden yksi työpäivä viikossa tai kokopäiväisellä koululääkärillä on korkeintaan 2100 koululaista.

Helsingin koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon yksikkö on tavoitteellisesti suunnannut henkilöstövoimavaroja erityisesti nuorimpien ikäluokkien terveyden edistämiseen ja syrjäytymiskehityksen ehkäisyyn. Vuonna 2007 kohdennetaan 78 terveydenhoitajan työpanos peruskouluihin. Lääkäreistä valtaosa, eli 10 lääkärin työpanos on kohdennettu kouluterveydenhuoltoon eli peruskouluihin.

Tämänhetkinen Helsingin kouluterveydenhuollon mitoitus on 618 koululaista yhtä terveydenhoitajaa kohden peruskouluissa, mikä on lähes STM:n suosituksen mukainen ja huomattavasti parempi kuin apulaisoikeusasiamiehen mainitsema 720 oppilasta/ terveydenhoitaja. Lääkäriä kohden peruskoululaisten määrä on 4827, mikä ylittää selvästi STM:n suosituksen. Peruskouluihin tulisi STM:n mitoitussuosituksen perusteella lisätä 9 lääkärin työpanos.

Väestöennusteen mukaan vuoteen 2015 mennessä 7-15 -vuotiaiden määrä vähenee Helsingissä lähes 8000:lla ja 16 - 24 -vuotiaiden määrä lisääntyy noin 2000:lla. Peruskouluikäisten eli 7-15 -vuotiaiden ikäryhmän pieneneminen tulee vapauttamaan terveydenhoitajatyöpanosta peruskouluilta opiskeluterveydenhuoltoon.

Terveyskeskus lisää vielä vuoden 2007 aikana talousarvionsa mukaisesti koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoon 1 lääkärin, 1,5 terveydenhoitajaa ja 3 psykiatrista sairaanhoitajaa. Koululaiset ja opiskelijat käyttävät koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoon kohdennettujen palvelujen rinnalla sairauksien hoitoon terveysasemien lääkäri- ja terveydenhoitajapalveluja, jotka eivät sisälly kouluterveydenhuollon mitoituslaskelmiin. Helsingissä on lisäksi perheitä varten ympärivuorokautisia päivystyspalveluja ja neuvontapuhelin (09 10023). Lasten ja nuorten terveyden edistämiseen osallistuvat myös opetusviraston koulukuraattori ja psykologit. Terveyskeskus on vahvistanut lasten ja nuorten mielenterveyspalveluja palkkaamalla psykiatrisia sairaanhoitajia koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoon. Tämä resurssi täydentää palveluja ja tulisi ottaa huomioon mitoituksia laskettaessa.

Koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon yksikkö on viime vuosina tavoitteellisesti suunnannut henkilöstövoimavaroja erityisesti nuorimpien ikäluokkien terveyden edistämiseen ja syrjäytymiskehityksen ehkäisyyn. Se näkyy peruskouluissa työskentelevien terveydenhoitajien vastuulla olevien oppilasmäärien laskuna. Koululaisilla on kouluterveydenhuoltoon kohdennettujen suorien voimavarojen lisäksi käytössään psykiatristen sairaanhoitajien sekä terveysasemien lääkäri- ja terveydenhoitajapalvelut. Peruskoululaisten hyvinvointia ja kasvua tukevat myös opetusviraston tarjoamat kuraattori- ja koulupsykologipalvelut.

./. Terveyslautakunnan lausunto on kokonaisuudessaan tämän asian liitteenä 3.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa lausunnossaan 3.4.2007, että Helsingissä on viime vuosina panostettu koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoon sekä niiden sisältöä kehittämällä että resursseja lisäämällä. Vuoden 2007 talousarviossa on hyväksytty vähintään kahden lääkärin lisäys kouluterveydenhuoltoon ja vuoden 2008 talousarvion raami mahdollistaa resurssien lisäämisen edelleen. Terveyslautakunta tekee talousarvioesityksensä toukokuun loppuun mennessä ja voi suunnata resursseja haluamallaan tavalla. Khs on korostanut talousarvion laatimisohjeisiin sisältyvissä kannanotoissaan myös erityisesti ennaltaehkäisevän ja varhaisen puuttumisen työtapojen tärkeyttä ja lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamista eri hallintokuntien toiminnassa.

./. Vs.Stj toteaa, että tämän asian liitteenä 4 on kaupungin tietokeskuksen ja STAKESin tilasto perusterveydenhuollon avohoidon lääkärikäynneistä 1994-2005 myös kouluterveydenhuollon osalta. Kuten terveyslautakunnan lausunnosta ilmenee Helsingin kouluissa ja opiskelijaterveydenhuollon yksiköissä toimii terveyskeskuksen palkkaaman henkilöstön lisäksi psykologeja ja kuraattoreja, jotka kaupungin työnjaon mukaisesti ovat opetusviraston henkilökuntaa. Perusopetuslinjalla on 39 koulupsykologin ja 47 koulukuraattorin tointa ja ruotsinkielisellä koulutuslinjalla 5 koulupsykologin ja 5 koulukuraattorin tointa. Nuoriso- ja aikuiskoulutuslinjalla on 8 psykologin ja 10 kuraattorin tointa. Koululaiset ja opiskelijat käyttävät koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoon kohdennettujen palvelujen rinnalla sairauksien hoitoon terveysasemien lääkäri- ja terveydenhoitajapalveluja, jotka eivät sisälly kouluterveydenhuollon mitoituslaskelmiin.

Kouluterveydenhoitajien ja koululääkäreiden määrän nostaminen on talousarviokysymys ja ratkaistaan talousarvion käsittelyn yhteydessä. Yhteistyötä kaupungin hallintokuntien välillä sen sijaan voidaan aina tiivistää.

VS.STJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi apulaisoikeuskanslerin 13.2.2007 antaman kouluterveydenhuollon toteutumista koskevan päätöksen sekä opetuslautakunnan, terveyslautakunnan ja talous- ja suunnittelukeskuksen päätöksestä antamat lausunnot.

Samalla kaupunginhallitus päättänee kehottaa opetusvirastoa, terveyskeskusta ja sosiaalivirastoa tiivistämään yhteistyötään koulu- ja oppilasterveydenhuoltoa koskevissa asioissa keskenään ja tarvittaessa muiden hallintokuntien kanssa.

Pöytäkirjanote jäljennöksin esityslistasta liitteineen opetuslautakunnalle, terveyslautakunnalle, sosiaalilautakunnalle sekä talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Frantsi Anneli, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36184

LIITTEET	Liite 1	Apulaisoikeuskanslerin päätös 13.2.2007
	Liite 2	Opetuslautakunnan lausunto 27.3.2007
	Liite 3	Terveyslautakunnan lausunto 3.4.2007
	Liite 4	Tietokeskuksen ja STAKESin tilasto perusterveydenhuollon avohoidon lääkärikäynneistä 1994-2005



Kokousaika	2.5.2007 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

Jäsen	Varajäsen

___________________________	__________________________

___________________________	__________________________

___________________________	__________________________

Jukka Piekkari	Veli-Pekka Vuorilehto
toimitusjohtaja	käyttöpäällikkö

Vanha numero ja nimi		Uusi numero ja nimi		Perustelut
544	Meri-Rastila Havs-Rastböle	544	Meri-Rastila Havsrastböle	Korjaus ruotsin kielen oikeinkirjoitukseen
334	Hakuninmaa Håkansåker	334	Hakuninmaa Håkansåker	Hakuninmaa jakautuu kahtia, virkamiesesitys
334	Hakuninmaa Håkansåker	335	Kuninkaantammi Kungseken	Muutosehdotus uutta asuntoaluetta varten, virkamiesesitys (nimistötoimikunnan ehdotus 14.1.2004)
385	Malmin lentokenttä Malm flygfält	385	Malmin lentokenttä Malms flygfält	Korjaus ruotsin kielen oikeinkirjoitukseen
230	Toukola Majstad	231	Toukola Gamla Majstad	Toukola jakautuu kahtia, nimistötoimikunnan ehdotus 6.4.2005
230	Toukola Majstad	232	Arabianranta Arabiastranden	Nimistötoimikunnan ehdotus 6.4.2005
403	Töyrynummi Lidamalmen	403	Töyrynummi Lidmalmen	Korjaus ruotsin kielen oikeinkirjoitukseen

Vanha numero	Uusi numero	Perustelut
544 1	544 1 544 4	Meri-Rastilan pienalueiden tarkempi seuranta
491 2	491 2 491 7	Varautuminen Kruunuvuoren rakentamisen aloitukseen
453 2	454 5	Myllypuron urheilupuisto siirretty Puotinharjusta Myllypuron osa-alueeseen
204 0	204 1 204 2	Eiranrannan alueen tarkempi seuranta
203 0	203 1 203 2 203 3	Jätkäsaaren alueen tarkempi seuranta
334 3,4	334 3 335 1 335 2	Kuninkaantammen alueen tarkempi seuranta
333 1	333 1 333 3	Honkasuon alueen tarkempi seuranta

Edustaja	Varaedustaja

talouspäällikkö Minna Ruuth	toiminnanjohtaja Pirjo Tolvanen

liikennetoimittaja Esko Riihelä	tiedotussihteeri Tuomo Valve

ylikomisario Juha Hakola	toimitusjohtaja Harry Bogomoloff

taloustutkija Hannele Luukkainen	fysioterapiayrittäjä Arja Karhuvaara

sähköasentaja Matti Taina	pääluottamusmies Satu Pikkarainen

erikoissairaanhoitaja Tarja Tenkula	projektiassistentti Anna Kirstinä

tutkija Tero Tuomisto	Pentti Helo

tuottaja Kimmo Helistö	Osmo Moisio

erityisopettaja Sirkku Ingervo	terveyskeskuslääkäri Minerva Krohn

toimittaja Pekka Saarnio	Reijo Kaunola

valtiotieteen maisteri Henrik Creutz	tutkija Maria Bruncrona

LIITTEET	Liite 1	Aluejakojen muutosten kuvaus
	Liite 2	Uusi aluejakokartta

LIITTEET	Liite 1	Pro Vanha Vallila ry:n esitys Oy Volvo Auto Ab:n entisen toimitalon suojelusta Vallilan tontilla 534/9
	Liite 2	Kaupunginhallituksen lausunto 27.8.2001 Pro Vanha Vallila ry:n rakennussuojeluesityksestä (Oy Volvo Auto Ab:n entinen toimitalo Vallilan tontilla 534/9)
	Liite 3	Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 4.2.2004 Vallilan tontin 534/9 asemakaava-asiassa nro 10867 (Oy Volvo Auto Ab:n entinen toimitalo)
	Liite 4	Hallintokeskuksen oikeuspalveluiden lausunto 7.3.2007 Vallilan entisen Oy Volvo Auto Ab:n toimitalon suojelusta rakennussuojelulain nojalla

LIITTEET	Liite 1	Täydennysosa voimassa olevalle päätökselle 2005-2008
	Liite 2	Liitteet palvelutasopäätöksen täydennysosaan 2007

LIITTEET	Liite 1	KTM:n kirje enrgiatehokkuussopimuksesta
	Liite 2	Energiatehokkuussopimus, luonnos

LIITTEET	Liite 1	Teollisuusmelun mittaaminen
	Liite 2	Teollisuuden meluselvitysmenettely