HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS

NUORISOSÄÄTIÖN POIKKEAMISHAKEMUS

Khs 2007-333

Nuorisosäätiö pyytää (25.1.2007) poikkeamislupaa 27. kaupunginosan (Vanhakaupunki) korttelin nro 27932 ohjeelliselle kaavatontille nro 1 (osoite Koskelantie) nuorisoasuntojen rakentamiseksi poiketen asemakaavassa osoitetusta rakennuksen osan suurimmasta sallitusta kerrosluvusta, rakennuksen vesikaton ylimmän kohdan korkeusasemasta, rakennusalasta ja autopaikkamäärästä. Lisäksi halutaan varmistaa mahdollisuus johtaa ajo tontille ja kellariin rakennettaville pysäköintipaikoille yleisen pysäköintialueen kautta.

Hakija perustelee kerrosluvun ylitystä sillä, että kaavan salliman rakennusoikeuden käyttämiseksi täysimääräisesti tulee rakennus voida rakentaa täyskorkuisena myös puistoon laskeutuvan rinteen puolella. Näin rakennuksesta tulee rinteen eli Kellomäenkaaren puolella nelikerroksinen ja Koskelantien puolella kerrosluku on kaavan mukaisesti kolme. Seurauksena tästä ja rinteen korkeusasemasta rakennuksen vesikaton ylin kohta ylittyy. Rakennusalan ylitystä hakija perustelee sillä, että tontin rajan eli Kellomäenkaaren ympyrän kaaresta poikkeava muoto, jota rakennuksen tulisi noudattaa, on kallis toteuttaa tällaisessa Aran rahoittamassa hankkeessa, jossa taloudellisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Koska asemakaavassa ei ole mainintaa autopaikkamäärästä erityisasumiselle, hakija esittää autopaikkoja rakennettavaksi sen verran kuin Nuorisosäätiön rakennuksissa on kokemuksen mukaan todettu asukkaiden vähävaraisuuden vuoksi riittäväksi.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (9.2.2007), että haetut toimenpiteet ovat vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

Lisäksi hakemus koskee rakennuskorttelia, jonka tonttia ei ole merkitty kiinteistörekisteriin, joten alueella on voimassa rakennuskielto maankäyttö- ja rakennuslain 81 §:n nojalla.

Selostus Alueella on voimassa 10.10.2003 vahvistettu asemakaava nro 10950. Asemakaavan mukaan koko korttelin käsittävä tontti on hotellirakennusten ja muiden matkailua palvelevien majoitusrakennusten korttelialuetta (KLH), jolle saa rakentaa myös erityisasuntoja ja niihin liittyviä työhuoneita. Tontin rakennusoikeus on 7 000 k-m², ja sille saa rakentaa enintään kolmikerroksisen, rinteen puolelta kaksikerroksisen rakennuksen. Rakennuksen vesikaton ylimmäksi korkeusasemaksi on määrätty +23,5.

Tontti on rakentamaton.

Hakijan tarkoituksena on käyttää koko rakennusoikeus ja sen vuoksi toteuttaa rakennus pääpiirteissään tasakorkuisena siten, että rakennus on rinteen puolella nelikerroksinen ja Koskelantien puolella kolmikerroksinen. Vesikaton ylin korkeusasema on puistoon päin rakennuskaaren koko pituudelta enimmillään +25,5, ja Koskelantien puolella on kahden porrashuoneen ja niiden yläpuolella olevien teknisten tilojen vesikaton ylin korkeusasema +27,0.

Hakijan tarkoituksena on myös toteuttaa rakennuskaari ympyrän kaaren muotoon, jolloin rakennus työntyy rakennusalan ulkopuolelle.

Autopaikkoja on tarkoitus rakentaa 1 ap/250 k-m². Tontille ja pysäköintikellariin ajo on suunniteltu johdettavaksi tontin ja Koskelantien väliin sijoittuvalta yleiseltä pysäköintialueelta (LP).

Suunnitellun rakennuksen päämassa on tasakorkuinen ja poikkeaa siten asemakaavasta, jonka mukaan rakennuksen tulisi porrastua rinteen puolella kerroksen verran kerroslukujen ollessa kolme ja kaksi. Tasakorkuisena rakennuksen enimmäiskerrosluku poikkeaa siten kaavasta rinteen puolella kahdella kerroksella mutta kadun puolella kerrosluku on kaavan mukaisesti kolme. Päämassan vesikaton ylin korkeusasema on kaksi metriä yli kaavan salliman ja porrashuoneiden ja niihin liittyvien teknisten tilojen kolme ja puoli metriä.

Kellomäenkaaren puolella rakennus ulottuu kaavan vastaisesti rakennusalan yli istutettavaksi tarkoitetulle tontin osalle lähes rakennuksen koko pituudelta.

Autopaikkojen määrän osalta suunnitelma poikkeaa kaavasta, koska kaavassa ei ole määräystä erityisasumisen autopaikoista. Sen sijaan tontille ja pysäköintikellariin ajo on suunniteltu asemakaavan tarkoittamalla tavalla yleisen pysäköintialueen kautta eikä kaava salli tontille ajoa mistään muualta.

Osallisten kuuleminen On ilmeistä, ettei rakentaminen tuota sellaista muutosta kaavaan verrattuna, että kenenkään asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin koituisi huomattavaa vaikutusta. Tontin rakennusoikeus säilyy kaavan mukaisena ja lähinaapureita, joita rakennuksen korottuminen voisi haitata, ei ole, sillä Lahdenväylä ja Koskelantie erottavat rakennuspaikan riittävän kauas muusta asutuksesta.

Lausunto Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että suunniteltu rakennus täyttää asemakaavan tavoitteen osoittaa maisemassa alueella 1500–1600-luvuilla olleen ensimmäisen Helsingin pohjoisrajan. Asemakaavan pohjana oli Kellomäen ympäristön yleissuunnitelma vuodelta 1998, jossa määriteltiin että rakennuksen tuli kaarevana ja muurimaisena muodostaa myös maamerkki Lahdenväylältä Helsinkiin saavuttaessa.

Kaavaa laadittaessa ei ollut käytettävissä tarkkoja tietoja tulevista maanpinnan korkeuksista Kellomäenkaaren kohdalla. Ne ovat nyt tarkentuneet suunniteltaessa rakennuksen alle sijoittuvaa yhteyttä teknisen huollon tunneliin. Tämän ja kerroskorkeutta kasvattaneiden uusien rakentamismääräysten takia on tarpeen ylittää asemakaavan määräämä rakennuksen enimmäiskorkeus.

Laajassa maisematilassa rakennuskaaren asemakaavasta poikkeava muoto ja kahta metriä korkeampi yhtenäinen rakennusmassa eivät ole kaupunkikuvallisesti merkittäviä muutoksia kaavaan nähden. Koskelantien puolella enimmäiskorkeuden kolmella ja puolella metrillä ylittävät ja päämassaa vertikaalisesti jäsentävät porrashuoneet tuovat katukuvaan tervetullutta vaihtelua ja ohjaavat yleistä kulkua rakennuksen läpi Kellomäenkaarelle. Ne eivät myöskään häiritse kaupunkikuvaa rakennuksen toisella puolella.

Kellomäenkaari on puistokäytävä, joka on suunniteltu rakennettavaksi Nuorisosäätiön rakennuksen kaarta noudattavaksi, ja säätiön toteutettavaksi tulee istutettava alue rakennuksen ja tien väliin. Siten kaavan vaatimus istutuksista Kellomäenkaaren ja rakennuksen välissä toteutuu. Kellomäenkaaren rakentamisesta istutusten verran syvemmälle puistoon ei ole merkitystä puiston käytölle.

Haettu autopaikkamäärä 1 ap/250 k-m² on perusteltu, sillä sama autopaikkavaatimus on käytössä muualla Arabianrannan projektialueella eritysasumisen tonteilla.

Poikkeamisen erityinen syy on Helsingin ensimmäisen sijaintipaikan kokonaissuunnitelman toteutumisen edistäminen. Koska ei ole ilmennyt kiinnostusta hotellin rakentamiseksi tontille, on Helsingin syntysijojen ja kaupungin historian esille tuomisen kannalta tärkeää saada tontti ja sen ympäristö rakennetuksi. Kellomäenkaari on silloisen kaupungin pohjoisreunana olennainen osa Helsingin historian esittelemiseksi suunniteltua ns. vuosisatapolun reitistöä.

Haettu toimenpide ei aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle taikka alueiden käytön muulle järjestämiselle, eikä vaikeuta luonnonsuojelun taikka rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista mikäli rakentamisessa noudatetaan 15.1.2007 päivätyssä suunnitelmassa esitettyjä periaatteita. Haettu toimenpide ei myöskään johda vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen eikä muutoin aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia. Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa hakemusta edellä olevalla ehdolla.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee suostua hakemukseen ehdolla, että rakentamisessa noudatetaan 15.1.2007 päivättyä suunnitelmaa päätöksen nro 2007-333/526 mukaisesti.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITTEET	Liite 1	Poikkeamispäätösluonnos (Vanhakaupungin tontti 27932/1)
	Liite 2	Ympäristökartta (Vanhakaupungin tontti 27932/1)
	Liite 3	Asemapiirros (Vanhakaupungin tontti 27932/1)
	Liite 4	Julkisivuluonnos 15.1.2007
	Liite 5	Leikkausluonnos 15.1.2007
	Liite 6	Havainnekuva

LAUSUNTO UUDENMAAN LIITOLLE UUDENMAAN 1. VAIHEMAAKUNTAKAAVAN LUONNOKSESTA

Khs 2006-2874

Uudenmaan liitto pyytää (18.12.2006) lausuntoa Uudenmaan 1. vai-hemaakuntakaavan luonnoksesta helmikuun 2007 loppuun mennessä (uusi määräaika 19.3.2007) ja toteaa lausuntopyynnössään mm. seuraavaa:

Ympäristöministeriö vahvisti 8.11.2006 Uudenmaan maakuntakaavan, jossa esitetään alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet Uudellamaalla pitkälle tulevaisuuteen. Maakuntakaavan laadintaprosessin aikana nousi esiin uusia asiakokonaisuuksia, jotka katsottiin tarpeelliseksi sisällyttää osaksi maakuntakaavaa. Asiakokonaisuuksien selvittäminen tämän maakuntakaavatyön yhteydessä olisi kuitenkin hidastanut käynnissä olevaa kaavaprosessia, mistä johtuen maakuntahallitus päätti syyskuussa 2003 erillisen vaihemaakuntakaavan laadinnasta

Nyt nähtävillä ja lausunnoilla oleva Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavan luonnos täydentää vahvistettua Uudenmaan maakuntakaavaa. Vaihemaakuntakaavatyön yhteydessä on selvitetty ja kaavassa on käsitelty seuraavia asiakokonaisuuksia:

- Jätehuolto

- Kiviaineshuolto

- Moottoriurheilu- ja ampumaradat

- Liikenteen varikot ja terminaalit

- Laajat yhtenäiset metsäalueet

- Hiljaiset alueet

Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavan luonnoksessa on esitetty kaavallinen ratkaisu näiden selvitettyjen asiakokonaisuuksien osalta. Lisäksi vaihekaavaluonnoksessa käsitellään eräitä tarkistuksia ja muutoksia vahvistettuun maakuntakaavaan.

Uudenmaan maakuntahallitus päätti kokouksessaan 20.11.2006 hyväksymättä vaihemaakuntakaavaluonnoksen sisältöä pyytää Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavan luonnoksesta lausunnot liiton jäsenkunnilta, muilta viranomaisilta ja eri yhteisöiltä.

Lausuntoasiakirjoihin ja muuhun valmisteluaineistoon voi tutustua myös Uudenmaan liiton kotisivuilla www.uudenmaanliitto.fi. Lisätietoja antavat tarvittaessa suunnittelupäällikkö Riitta Murto-Laitinen, puh. (09) 4767 4317 tai kaavoituspäällikkö Olavi Veltheim, puh. (09) 4767 4330.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa luonnoksesta (15.2.2007) mm. seuraavaa:

Hallintokeskus pyytää kaupunkisuunnittelu-, kiinteistö-, ympäristö-, joukkoliikenne-, yleisten töiden ja teknisen lautakunnan sekä Helen Sähköverkko Oy:n lausuntoja 23.2.2007 mennessä.

Kaavassa käsiteltyjen asiakokonaisuuksien lisäksi kaavaprosessin aikana nousi esiin asioita, joiden kaavallinen käsittely oli tarkoituksenmukaista liittää vaihemaakuntakaavaprosessiin. Tällaisia kysymyksiä ovat:

- Uudenmaan maakuntakaavan taajamatoimintojen alueiden muutos Pornaisissa

- Uudenmaan maakuntakaavassa esitetyn maakaasu- ja sähkönsiirtoverkon täydennykset sekä maakuntakaavan voimalaitosalueiden muutokset ja täydennykset

- Espoon Suomenojan jäteveden puhdistamon vaihtoehtoisten sijaintipaikkojen ja niihin liittyvien siirtoviemäreiden käsittely

- Uudenmaan maakuntakaavassa esitetyn rataverkon täydentäminen Vantaalla osoittamalla Vuosaaren radan liittyminen Heli-radan linjaukseen.

Vaihemaakuntakaavassa on tarkoitus kumota vahvistetun Uudenmaan maakuntakaavan jätehuoltoratkaisu ja käsitellä jätehuolto kokonaisuutena vaihemaakuntakaavassa, vaikka Uudenmaan maakuntakaavan jätehuollon alueet muodostavat keskeisen osan myös vaihemaakuntakaavan jätehuoltoratkaisusta.

Vaihemaakuntakaava koostuu kartasta ja siinä esitettyjä kaavamerkintöjä koskevista määräyksistä sekä selostuksesta, jota ei vahvisteta. Kaavaluonnoskartan mittakaava on 1:150 000. Vaihekaavaluonnos on laadittu koko Uudenmaan liiton alueelle.

Kaupunkisuunnittelulautakunta

Kaavamerkinnät ja määräykset Helsingin alueella

Vahvistetun maakuntakaavan mukaisten keskustatoimintojen aluevarausten suunnittelumääräystä täydennetään vaihekaavassa seuraavasti: Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa keskusta-alueille tulee liikennejärjestelmäsuunnitteluun tai muuhun vastaavaan selvitykseen perustuen varata riittävät alueet joukkoliikenteen terminaalitoiminnoille ja turvata niille sujuvat ja turvalliset kevyen liikenteen yhteydet. Erityistä huomiota terminaalialueiden suunnittelussa tulee kiinnittää kulkumuotojen sujuviin vaihtomahdollisuuksiin. Terminaalialueiden yhteyteen tulee varata riittävästi tilaa autojen ja polkupyörien liityntäpysäköinnille.

Kivikossa sijaitsevan YTV:n jätehuoltoalueen kohdemerkintä maakuntakaavasta kumotaan ja korvataan vaihekaavassa jäte- ja energiahuollon alueen kohdemerkinnällä, jonka kuvaus on seuraava:

Merkinnällä osoitetaan vaihtoehtoisia sijaintipaikkoja energia- ja jätehuoltoa palvelevia laitoksia varten. Merkinnällä on osoitettu Vantaan Långmossebergenin, Helsingin Kivikon, Lohjan Kirkniemen sekä Espoon Ämmässuon ja Juvanmalmin alueet. Laitoksista voidaan toteuttaa yksi tai useampia. Suunnittelumääräyksen mukaan Kivikon alue voidaan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa varata jätepolttoainetta käyttävälle voimalaitokselle ja muille jätehuollon ja/tai energiahuollon toiminnoille, muttei jätteen loppusijoitukselle.

Vaihekaavassa on Kivikossa ampumaradan kohdemerkintä, jolla osoitetaan merkitykseltään maakunnalliset tai maakunnallisiksi kehitettävät ampumaradat.

Vaihekaavassa on Malminkartanossa kohdemerkintä ylijäämämaiden loppusijoitukseen varatulle alueelle, joka käytön jälkeen varataan virkistykseen ja ulkoiluun. Merkinnän kuvauksen mukaan merkinnällä osoitetaan alueet, jotka varataan louheen ja puhtaiden ylijäämämaiden käsittelyyn, varastointiin ja loppusijoitukseen. Alueen tarkka sijainti ja laajuus määritetään yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa. Suunnittelumääräyksen mukaan alueen loppukäyttö tulee ottaa alueen suunnittelussa ja täyttötoiminnassa huomioon.

Vaihekaavassa on Helsingin Energian Vuosaaren voimalaitoksen ja Länsisalmen välillä 400 kV:n voimalinjan ohjeellinen sijaintimerkintä.

Vuosaaren sataman ja sen Kehä III:lle suuntautuvien maaliikenneyhteyksien sekä Kehä III:n ympärille Espoon keskukseen asti jo vahvistetussa maakuntakaavassa esitetyn kehäkaupungin kehittämisvyöhykkeen suunnittelumääräystä täydennetään vaihekaavassa seuraavasti:

Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa alueella tulee selvittää logististen palveluiden tarve. Alueelle voidaan selvitysten perusteella osoittaa tarpeellisia merkitykseltään maakunnallisia logistiikkakeskuksia. Suunnittelussa tulee turvata logistiikkakeskusten joustavat yhteydet pääliikenneverkkoon.

Helsingin merialueella sijaitsevat Itätontun ja Soratontun merihiekkaesiintymät on vaihekaavassa merkitty alueiksi, jotka soveltuvat kiviaineksen ottotoimintaan. Merkinnällä osoitetaan maakunnan kiviainestuotannon kannalta merkittäviä kiviainesvaroja.

Vahvistettua maakuntakaavaa täydennetään vaihekaavassa seuraavalla koko maakuntaa koskevalla suunnittelumääräyksellä:

Kunnan yleis- ja asemakaavoituksessa tulee ottaa huomioon ja turvata seudullisiin tarveselvityksiin perustuvat riittävät varikkoalueet joukkoliikenteen varikoille. Suunniteltaessa muuta maankäyttöä olemassa olevien varikoiden alueille on varmistettava, että korvaava varikkokapasiteetti on toteutettu ennen olemassa olevan varikon toiminnan päättymistä.

Helsingin ulkopuolisia kaavamerkintöjä

Vaihemaakuntakaavassa on Helsingin ulkopuolisella alueella kaavamerkintöjä ja -määräyksiä, joilla on Helsingille merkitystä. Merkinnät ja määräykset, jotka eivät yksiselitteisesti kuulu jonkin Helsingissä lausuntoa antavan lautakunnan tai yhtiön toimialaan, koskevat ylijäämämassojen loppusijoitusalueita ja kiviaineksen ottamiseen soveltuvia paikkoja.

Vaihemaakuntakaava osoittaa ylijäämämaiden loppusijoitukseen varatuiksi paikoiksi Vantaalta Pitkäsuon ja Kulomäen nykyiset sijoituspaikat sekä Vantaan ja Tuusulan rajalta laajahkon uuden alueen. Viimeksi mainittu alue sisältää myös aiemmin toimineen Helsingin ylikunnallisen ylijäämämassatyöryhmän esittämän ns. Kiilan alueen. Kunnilla on tarkoituksena kehittää aluetta maarakentamiseen erikoistuneena alueena. Vaihekaava osoittaa suurimman osan alueesta myös kiviaineksen ottotoimintaan soveltuvaksi, ja lisäksi alueella on kohdemerkintä jätteenkäsittelyalueesta voimalaitostuhkan ja -pohjakuonan loppusijoitusta varten. Pitkäsuon täyttömäen luoteisen laajennuksen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn ohjelma on tällä hetkellä lausuntovaiheessa.

Espoon Ämmässuolle vaihemaakuntakaava osoittaa mm. laajan kiviaineksen ottoon soveltuvan alueen, joka pääosin sijoittuu YTV:n jätteenkäsittelyalueen kohdalle, sekä kaatopaikan itäpuolelle ylijäämämaiden loppusijoituspaikan kohdemerkinnän. Tämä on Helsingin ylikunnallisen ylijäämämassatyöryhmän esittämä, Helsingille tärkeä, potentiaalinen uusi Kulmakorven sijoituspaikka.

Manneralueelle vaihemaakuntakaava osoittaa em. kallioperän kiviaineksen ottoon soveltuvien alueiden lisäksi vain muutaman vasta 40–50 km:n etäisyydellä Helsingistä sijaitsevan kohteen.

Lausunto Maakuntakaava ja vaihemaakuntakaava ovat merkittäviä instrumentteja seudulle ja sen osana Helsingille alueen elinvoimaisuuden säilyttämisessä ja kehittämisessä. Helsingille vaihemaakuntakaavalla on erityismerkitystä rakentamisen ja elämisen edellytysten turvaajana tapauksissa, joissa huoltoa, esim. massa- ja jätehuoltoa, ei voida enää yksinomaan toteuttaa Helsingin sisällä. Tältä kannalta on ollut kiitettävää, että vaihemaakuntakaavan laajat taustaselvitykset jätehuollosta, ampuma- ja moottoriurheiluradoista sekä osin yhtenäisistä metsäalueista on laadittu myös Itä-Uuttamaata koskien.

Maakuntakaavan ja vaihemaakuntakaavan juridinen suhde on perusteellisesti pohdittua, ja vaihemaakuntakaavan suunnitellun ohjausvaikutuksen esillepano on selkeydessään kiitettävää.

Kaupunkisuunnitteluviraston edustajia on ottanut osaa vaihemaakuntakaavan asiantuntijatyöryhmien toimintaan. Kaavan laadinnan aikainen vuorovaikutus on kaikkiaan ollut laajaa, monipuolista ja hyvin toteutettua.

Vaihemaakuntakaavassa on taajamatoimintojen aluevarauksia muutettu maakuntakaavasta (Pornaisissa). Ns. Vesterkullan alue (kaava-alueen rajan ja Kehä III:n välinen alue Itäväylän ja Porvoonväylän välillä) tulisi varata taajamatoimintojen alueeksi. Alue sijaitsee kaavakartan kehäkaupungin kehittämisvyöhykkeellä ja on strategisesti merkittävä seudun kehittämisen kannalta.

Vaihemaakuntakaavaan otettu maakuntakaavan keskustatoimintojen alueiden lisämääräys joukkoliikenteen terminaaleista sekä niissä eri liikkumismuotojen huomioonottamisesta ja terminaalien toiminnallisuudesta on Helsingin liikennesuunnittelun tavoitteiden mukainen.

Maakuntakaavan täydentäminen vaihemaakuntakaavassa annettavalla koko maakuntaa koskevalla yleismääräyksellä joukkoliikenteen varikoiden nykyisten alueiden turvaamisesta kuntakaavoituksessa ja siinä tarpeellisista seudullisista selvityksistä on Helsingin osalta tulkinnaltaan epäselvä. Vaihemaakuntakaavan jatkosuunnittelussa tulisi yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston kanssa tarkentaa seudullisesti merkittävän varikon ja seudullisen tarvesuunnittelun käsitteitä sekä joukkoliikennevarikoiden merkitsemistapaa vaihekaavaehdotukseen niin, että ne nykyistä paremmin vastaisivat tuolloin vallitsevaa varikoiden yleis- ja asemakaavoitus-, suunnittelu- ja toteuttamistilannetta.

Maakuntakaavan täydentäminen vaihemaakuntakaavassa annettavalla lisämääräyksellä Kehä III:n kehäkaupungin kehittämisvyöhykkeen logististen palveluiden tarpeen selvittämisestä ja maakunnallisten logistiikkakeskusten osoittamisesta rakentamiselle on kannatettavaa. Tällaiset toimet tukevat Vuosaaren sataman toimintoja.

Pääkaupunkiseudun jätteenpolttolaitosten osalta YTV:llä on tarkoituksena käynnistää neljän alueellaan sijaitsevan sijoituspaikan (Kivikko, Långmossebergen, Ämmässuo, Juvanmalmi) ympäristövaikutusten arviointimenettely. Kivikon jätekeskuksen soveltuvuus jätteenpolttoon sekä sen reunaehdot tulee selvittää myöhemmin tässä YVA-prosessissa, jonka ohjausryhmässä on kaupunkisuunnitteluviraston edustaja ja josta kaupunkisuunnittelulautakunta antaa lausuntonsa.

Helsingin kaupunki on luopunut Malminkartanon täyttömäen laajentamisesta, joten tätä tarkoittava kohdemerkintä tulee poistaa vaihemaakuntakaavan kartalta.

Vaihemaakuntakaavan osoittamien kiviaineksen ottokohtien vähäisyys ja riittämättömyys seudun tarpeisiin korostavat maanalaisen rakentamisen tuottaman louheen ja merihiekan merkitystä Helsingin uusien, suurien asuinalueiden rakentamisessa.

Kivikon asemakaavoitetun ja ympäristöluvitetun, mutta toistaiseksi toteutumattoman ampumaradan sekä Itätontun ja Soratontun merihiekka-alueiden, joiden ottotoiminnan ympäristövaikutusten arviointimenettelyn selostuksesta kaupunginhallitus on 4.6.2001 antanut lausuntonsa, vaihekaavamerkintöjen osalta kaupunkisuunnittelulautakunnalla ei ole huomautettavaa.

Merkittiin, että puheenjohtaja Anttila ilmoitti olevansa esteellinen ja poistui salista asian käsittelyn ajaksi.

Kiinteistölautakunta toteaa (20.2.2007) seuraavaa:

Kiinteistötoimen kannalta on vähän sanottavaa

Kiinteistötoimen ja maaomistuksen näkökulmasta on Uudenmaan vaihemaakuntakaavaluonnoksesta melko vähän sanottavaa. Kaupungin muissa kunnissa omistamien maa-alueiden kannalta ei näytä olevan huomautettavaa. Kaupunkisuunnittelulautakunta ja teknisen alan asiantuntijalautakunnat antanevat luonnoksen sisällöstä perusteelliset ja asiantuntevat lausuntonsa. Seuraaviin yleisluonteisiin ja muutamiin yksityiskohtaisiin kommentteihin on kuitenkin aihetta.

Maakuntaliitot pitää yhdistää

Maakuntakaavasta ja -suunnitelmista aiemmin annetuissa lautakunnan lausunnoissa kiinnitettiin erityistä huomiota seudun jakamiseen epätarkoituksenmukaisesti Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakuntiin. Uudenmaan maakunta ulottuu Hangosta Vantaan Vesterkullaan ja Pornaisiin eli toiminnallisesti yhtenäinen seutu on jaettu kahtia. Asiaan pitää saada korjaus mahdollisimman pian. Joitain positiivisia merkkejä muutoksesta on jo saatu muun muassa Sipoon suunnalta.

Osa vaihemaakuntakaavan laajoista taustaselvityksistä jätehuollosta, ampuma- ja moottoriurheiluradoista sekä osin yhtenäisistä metsäalueista on laadittu kuitenkin myös Itä-Uuttamaata koskien, kuten suunnitelman liitekartoista selviää.

Maakuntakaava on tärkeä

Kiinteistölautakunnan mielestä vaihemaakuntakaavan luonnos vaikuttaa perusteellisesti ja asiantuntevasti laaditulta. Maakuntakaavoitus voi olla tärkeä instrumentti ohjattaessa seudullista kehitystä ja varmistettaessa pääkaupunkiseudun elinvoimainen kehitys.

Nyt esillä olevassa vaihekaavan luonnoksessa käsitellään asunto- ja työpaikkarakentamisen sekä virkistyksen edellytystekijöitä eikä niinkään varsinaista yhdyskuntarakennetta.

Soran ja kallioaineksen ottopaikkojen sekä jätehuollon ja ylijäämämassojen sijoituspaikkojen riittävä osoittaminen on Helsingin uusien asunto- ja työpaikka-alueiden rakentamisen kannalta ensiarvoisen tärkeitä.

Kiinteistötoimen kompetenssissa ei varsinaisesti ole arvioida näiden merkintöjen riittävyyttä, mutta on hyvä, että asioita on nyt suhteellisen perusteellisesti arvioitu. On kuitenkin epäiltävissä, että varaukset eivät ehkä ole riittäviä ja ne joka tapauksessa sijaitsevat Helsingistä kovin kaukana.

Vuosaaren sataman huomioon ottaminen

Kaavaluonnokseen on merkitty maakuntakaavassa ollut Vuosaaren satamasta alkava ja Espooseen jatkuva Kehä III:a myötäilevä kehittämisvyöhyke. Suunnitelmassa on tarkennettu määräystä ja painotettu logististen palveluiden merkitystä. Vuosaaren satamarata on kartassa yhdistetty suunniteltuun Heli-rataan. On hyvä, että Vuosaaren sataman merkitys on maakuntakaavassa otettu huomioon.

Vesterkullan kiila taajama-alueeksi

Helsingin kaupunki on esittänyt Vantaan Vesterkullan kiilan liittämistä Helsingin hallinnolliseen alueeseen samalla, kun osa Länsi-Sipoosta esitetään liitettäväksi Helsinkiin. Maakuntakaavassa ei ole Sipoon alueita, mutta Vesterkullan kiila olisi syytä merkitä taajama-alueeksi.

Malmin lentokentälle ei ole osoitettu korvaavaa paikkaa

Maakuntakaavassa Malmin lentokentän on merkitty toisin kuin Helsingin yleiskaavassa jatkavan toimintaansa. Tämä kuvannee nykytilannetta, koska lentokentälle ei ole uutta sijaintipaikkaa osoitettu. Toisaalta valtion selvitykset asiassa ovat edelleen kesken. Myös Uudenmaan maakuntakaavoituksessa olisi kuitenkin joka tapauksessa syytä tutkia uuden lentokentän sijoitusmahdollisuuksia.

Ympäristölautakunta päätti (13.2.2007) antaa kaupunginhallitukselle seuraavan lausunnon.

Vaihemaakuntakaava täydentää vahvistettua Uudenmaan maakunta-kaavaa, ja siinä esitetään varaukset vaikeasti sijoitettaville, ympäristön maankäyttöä rajoittaville toiminnoille. Uudenmaan liiton alueella tällaisia, mm. melua tuottavia toimintoja tulisi mahdollisimman paljon keskittää samoille alueille.

Molemmat kaavat perustuvat huolellisesti laadittuihin selvityksiin. Vaihemaakuntakaavan luonnoksen selostuksessa esitetään suunnittelu-ratkaisujen perustelut hyvin. Vaikutukset on arvioitu maakuntakaavan yleispiirteisyyteen soveltuvalla tavalla.

Jätehuollon alueet

Vaihekaavaluonnoksen selostuksessa kerrotaan, että yhdyskuntajäte-huollossa ollaan siirtymässä loppusijoituksesta jätteen hyödyntämiseen sekä materiaalina että energiana. Ympäristölautakunta toteaa, että jätehuollon muuttuminen yhä enemmän yritystoiminnaksi tehostaa jätteiden hyödyntämistä mutta samalla pidentää kuljetusmatkoja eri kunnissa sijaitseviin, tiettyjen jätteiden käsittelyyn erikoistuneisiin laitoksiin.

Helsingistä on kaavaluonnokseen otettu mukaan Malminkartanon täyttömäen lisätäyttö ja merkitty alue ylijäämämaiden loppusijoitukseen varatuksi alueeksi, joka käytön jälkeen varataan virkistykseen ja ulkoiluun. Ympäristölautakunnan mielestä Malminkartanon täyttömäen lisä-täytöstä tulisi luopua. Täyttökapasiteetti riittäisi vain kolmen vuoden tarpeisiin, mutta toiminta aiheuttaisi huomattavaa häiriötä lähiasutukselle ja mm. linnustolle ja estäisi alueen virkistyskäytön pitkäksi aikaa. Mäen kunnostaminen virkistyskäyttöön täytön loputtua veisi useita vuosia.

Ylijäämämaiden käsittely, hyödyntäminen ja loppusijoitus edellyttää jo nykyisin paljon kuntien yhteistyötä. Ympäristölautakunta pitää erittäin kannatettavana seudullisen, internet-pohjaisen massapankin tai ‑pörssin perustamista.

Vaihekaavaluonnokseen on merkitty jäte- ja energiahuollon alueiksi kaikki vaihtoehtoiset sijaintipaikat, joita tutkitaan alkamassa olevassa ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä YTV:n jätteenpolttolaitoksen sijoituspaikaksi. Mukana on myös Helsingin Kivikko, jota kuitenkin koskevat mm. Malmin lentokentän esterajoitukset.

Moottoriurheiluradat ja ampumaradat

Moottoriurheiluradat ja ampumaradat ovat saaneet vaihekaava-aineistossa ja taustaselvityksissä huomattavan suuren roolin verrattuna muihin ulkona tapahtuviin urheilu- ja liikuntaharrastuksiin. Molemmat toiminnot aiheuttavat paljon ympäristöhäiriöitä. Selvitysten mukaan ulkoampumaratoja on Uudenmaan liiton alueella jo nykyisin kolmisenkymmentä ja sisäampumaradat ovat keskittyneet Helsinkiin. Lisäksi liiton alueella on seitsemän puolustusvoimien ulkoampumarataa, joita sopimusten perusteella voivat käyttää myös ampumaseurat ja riistan-hoitoyhdistykset.

Vaihekaava-aineistoon sisältyy liitekartta, jossa on tarkasteltu ampumaurheilun harrastajien matkoja nykyisille ampumaradoille. Ympäristö-lautakunnan mielestä tarkastelutapa on erittäin hyvä. Samantapaiset, harrastajaseuroille tehtyihin kyselyihin pohjautuvat tarkastelut kannattaisi tuottaa myös Uudenmaan liiton alueen muista ulkoliikuntaharrastuksista kuten mm. retkeilystä, hiihdosta ja suunnistuksesta jatkuvasti.

Joukkoliikenteen terminaalit

Vahvistetun maakuntakaavan keskustatoimintojen alueisiin lisätty suunnittelumääräys, joka velvoittaa varaamaan riittävät alueet joukko-liikenneterminaaleille ja turvaamaan niille sujuvat ja turvalliset kevyen liikenteen yhteydet sekä kiinnittämään erityistä huomiota kulkumuotojen sujuviin vaihtomahdollisuuksiin ja varaamaan terminaalien yhteyteen riittävästi tilaa liityntäpysäköintiin autoille ja pyörille on erittäin kannatettava ja kestävää kehitystä tukevan liikennepolitiikan mukainen.

Energiahuolto

Vaihekaavaluonnokseen on merkitty 400 kV voimalinjan yhteystarve välille Länsisalmi – Vuosaari. Hankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelma on valmistunut äskettäin.

Hiljaiset alueet

Vaihekaavaluonnoksen valmistelun aikana on laadittu erittäin hyvä perusselvitys Uudenmaan hiljaisista alueista. Ennen vaihekaavaehdotusta tulisi selvittää tarkemmin, missä ja millaisessa maankäytössä hiljaiset alueet ovat. Alueiden säilyminen tulisi turvata myös maakuntakaavoituksen keinoin.

Joukkoliikennelautakunta toteaa (15.2.2007) mm. seuraavaa:

Vaihekaavan luonnoksen joukkoliikenteen varikoista ja terminaaleista annetut yleiset suunnittelumääräykset ovat oikean suuntaisia ja edistävät joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä.

Liikenteen varikoiden osalta vaihekaavan luonnoksessa on todettu, että liikenteellisistä ja taloudellisista syistä joukkoliikenteen varikoiden tulisi sijaita mahdollisimman keskeisesti hoidettavaan liikennöintialueeseen nähden. Linja-autovarikoiden oikea mitoittaminen sekä varikkojen sijoittuminen seudun eri alueille ovat tärkeitä joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä, minkä lisäksi varikoiden sijainnilla ja riittävällä määrällä on merkitystä myös linja-autoliikenteen kilpailuttamista ajatellen. Raideliikenteen varikot ovat puolestaan kiinteä osa raidejärjestelmää.

On tärkeää, että ainakin toiminnan kannalta keskeisimmillä alueilla on riittävästi varikkokapasiteettia, joka turvaa joukkoliikenteen toimintakyvyn ja palvelee joustavasti muuttuvaa liikennöijäkenttää. Koska keskeisesti sijaitseville alueille kohdistuu kuitenkin myös muita maankäyttöpaineita eikä joukkoliikenteen varikoita toisaalta ole tarkoituksenmukaista esittää vaihemaakuntakaavan kaavakartalla, on vaihemaakuntakaavaluonnoksessa annettu koko kaava-aluetta koskeva määräys. Tämä määräys velvoittaa kuntia huolehtimaan yleis- ja asemakaavoituksessa riittävästä varikkotarjonnasta.

Raideliikenteen varikoiden kehittämistarpeiden osalta vaihemaakuntakaavan luonnoksessa on esitetty kehittämistarve Roihupellon nykyiselle metrovarikolle sekä mahdolliselle uudelle Espoon Suomenojan varikolle. Nämä kehittämistarpeet ovat relevantteja. Raideliikenteen varikoiden kehittämistarpeisiin tulee kuitenkin lisätä raidejokerin varikko sekä Helsingin toisen metrolinjan (Laajasalo-Kamppi-Pasila-Maunula/Viikki) edellyttämien vaunujen säilytyshalli/varikko. Näiden varikoiden paikkoja ei suunnittelussa ole toistaiseksi identifioitu eikä varikoita tässä vaiheessa ole mahdollista vaihekaavan kartalle sijoittaa. Tarve näille varikoille tulee kuitenkin ilmaista tekstissä. Tarkoituksenmukainen paikka raidejokerin varikolle saattaa olla esim. Pirkkolassa ja toisen metrolinjan varikon tarkoituksenmukainen paikka metrolinjan varrella kallioperältään otollisessa kohdassa.

Joukkoliikenteen terminaaleista todetaan, että yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa keskusta-alueille tulee liikennejärjestelmäsuunnitteluun tai muuhun vastaavaan selvitykseen perustuen varata riittävät alueet joukkoliikenteen terminaalitoiminnoille ja turvata niille sujuvat ja turvalliset kevyen liikenteen yhteydet. Erityistä huomiota terminaalialueiden suunnittelussa tulee kiinnittää kulkumuotojen sujuviin vaihtomahdollisuuksiin. Terminaalialueiden yhteyteen tulee varata riittävästi tilaa autojen ja polkupyörien liityntäpysäköinnille. Vaihekaavan luonnoksessa on myös osoitettu matkustajaliikenteen terminaaleja ja vaihtopysäkkejä, jotka sijaitsevat liikennealueiden ja keskustatoimintojen alueiden ulkopuolella.

Yleisten töiden lautakunta toteaa (8.3.2007) seuraavaa:

Vaihemaakuntakaavan luonnoksessa on Helsingin alueelle sijoittuvia jäte- ja energiahuoltoa, ampumarataa, ylijäämämassa- ja kiviaineshuoltoa koskevia merkintöjä ja määräyksiä, sekä kannanotto liikenteen varikoihin ja terminaaleihin. Myös Kehä III:n ympäristöön sijoittuva kehäkaupungin kehittämisvyöhykkeen merkintä ulottuu Helsingin alueelle koillisessa ja idässä.

Jätehuolto Kaavassa on merkitty jäte- ja energiahuollon alue Kivikkoon nykyisen ongelmajäteaseman yhteyteen. Alue sopii hyvin keskeisen sijaintinsa puolesta jätteidenpolttolaitoksen sijoitukseen. YTV:n hallitus teki keväällä 2006 päätöksen syntypaikkalajitellun sekajätteen energiahyödyntämisestä arinakattilalaitoksissa. Laitoksen tai laitoksien sijoitus on vielä päättämättä.

Ylijäämämassat

Ylijäämämassojen sijoitus Helsingin alueelle on ongelmallista. Vaihekaavaan on merkitty Malminkartanon täyttömäki. Mäen laajentamisesta on olemassa suunnitelma, jota kaupunkisuunnittelullisista syistä ei voitane toteuttaa. Vaihekaavassa Malminkartanon täyttömäki olisi kuitenkin tarkoituksenmukaista varmuuden vuoksi säilyttää.

Helsingin kannalta on erittäin tärkeää, että vaihekaavaan varataan loppusijoitusalueita pääkaupunkiseudulle tai sen välittömään läheisyyteen. Näiden lisäksi tarvitaan alueita massojen käsittelyyn ja varastointiin. Massojen pitkät kuljetusmatkat lisäävät rakentamisen kustannuksia ja liikenteen sekä päästöjen määrää. Kuntien ja yritysten yhteistyön lisääminen sekä internet-pohjainen massapörssitoiminta on kannatettava ajatus massojen hyötykäytön lisäämiseksi.

Kiviaineshuolto

Kaavaratkaisun pääperiaatteena on turvata kalliokiviaineksen pitkäjänteinen hyödyntämismahdollisuus keskitetyillä ottoalueilla erityisesti pääkaupunkiseudun läheisyydessä sekä suurimmille kulutusalueille johtavien hyvien liikenneyhteyksien varsilla. Ottokohtia on kuitenkin vähän ajatellen lähivuosikymmenten rakentamisen todennäköistä laajuutta pääkaupunkiseudulla, ja varausten selvittämistä tulisi jatkaa. Uudenmaan rannikon merihiekkaesiintymän käyttöön otto edellyttää myös vielä lisäselvityksiä. Helsingin alueelle Soratontun ja Itätontun hiekkaesiintymien hyödyntämisen jatkaminen Vuosaaren eteläpuolella on vireillä.

Moottoriurheilu- ja ampumaradat

Olemassa olevia tai suunniteltuja moottoriurheiluratoja ei ole merkitty kaavaan niiden paikallisen luonteen takia. Sen sijaan Kivikon ampumarata on merkitty vaihekaavaan. Lahdenväylän varteen rakennettava uusi ampumarata on rakennuksenomaisena helppo suunnitella siten, että siitä ei aiheudu häiriötä ympäröiville asunto- ja virkistysalueille. Alueelle ei ole tarkoitus sijoittaa hirvikiväärirataa tai haulikkoratoja.

Liikenteen varikot ja terminaalit

Vahvistetun maakuntakaavan mukaisten keskustatoimintojen aluevarausten suunnittelumääräystä täydennetään vaihekaavassa seuraavasti: ”Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa keskusta-alueille tulee liikennejärjestelmäsuunnitteluun tai muuhun vastaavaan selvitykseen perustuen varata riittävät alueet joukkoliikenteen terminaalitoiminnoille ja turvata niille sujuvat ja turvalliset kevyen liikenteen yhteydet. Erityistä huomiota terminaalialueiden suunnittelussa tulee kiinnittää kulkumuotojen sujuviin vaihtomahdollisuuksiin. Terminaalialueiden yhteyteen tulee varata riittävästi tilaa autojen ja polkupyörien liityntäpysäköinnille.” Määräys on hyvien suunnitteluperiaatteiden mukainen, joskaan tiiviissä kaupunkirakenteessa ei aina mahdollinen autojen pysäköinnin osalta.

Tavaraliikenteen varikoiden sijainnista päättävät ensisijassa liikennöitsijät kaavoituksen maankäyttövarausten sallimissa puitteissa. Tavoite kuntien kaavoitusten riittävistä ja oikein sijoitetuista aluevarauksista po. toimintaan on oikeansuuntainen ja edellyttää koordinointia yli kuntarajojen.

Kehäkaupungin kehittämisvyöhyke

Kehä III:n varteen Turunväylän liittymästä Vuosaaren satamaan on merkitty kehäkaupungin kehittämisvyöhyke, jolla mm. tulee selvittää logististen palveluiden tarve. Kehittämisvyöhykkeen rajaaminen maakuntakaavaan on kannatettava ajatus ja se generoi elinkeinotoimintaa hyvien liikenneyhteyksien varrelle. Liikennettä aiheuttavia toimintoja keskittämällä voidaan toisaalla asuntoalueita rauhoittaa. Kehäkaupungin kehittämisvyöhykettä tulee suunnitella kokonaisuutena, ratkaisuiltaan kaupunkimaisena ja korkealaatuisena.

Laajat yhtenäiset metsäalueet

Vaihekaavaan on merkitty laajat yhtenäiset metsäalueet merkinnällä MLY: ”Metsätalousvaltainen alue, joka on laaja, yhtenäinen ja ekologisen verkoston kannalta merkittävä”. Näitä alueita ei tulisi jatkomääräyksen mukaan pirstoa muulla maankäytöllä. Alueiden varaamisen tavoitteena on mm. yhteyden säilyminen monen merkittävän suojelualueen ja Natura-alueen välillä sekä yhteyden vahvistaminen ylimaakunnalliseen ja valtakunnalliseen ekologiseen verkostoon.

Nopeasti kehittyvässä Uudenmaan maakunnassa tavoitteellisesti säilytettävät yhtenäiset metsäalueet on perusteltua merkitä vaihekaavaan. Rakennusviraston hoitovastuulla olevat Helsingin kaupungin omistamat metsäalueet eivät sisälly näihin alueisiin.

Hiljaiset alueet

Vaihekaavatyön yhteydessä on kartoitettu hiljaiset alueet ts. alueet, jotka jäävät maantie-, raide-, ja vesiliikennemelun ulkopuolelle. Selvityksen mukaan potentiaalisimmat hiljaiset alueet sijoittuvat vahvistetussa Uudenmaan maakuntakaavassa sellaisille alueille, jotka tukevat ja edistävät hiljaisuusominaisuuksien säilymistä. Näitä alueita ei siksi ole erikseen merkitty vaihekaavakarttaan. Ne sijoittuvat kuitenkin osittain samoille alueille kuin kaavaan rajatut laajat yhtenäiset metsäalueet.

Kaj toteaa, että yleisten töiden lautakunnan päätös (8.3.2007) syntyi äänestyksen jälkeen. Äänestyksessä esittelijän muutettu ehdotus voitti 4 äänellä (Taina, Vaara, Louneva, Enroth) 2 ääntä (Sahlberg, Klemetti) vastaan jäsen Sahlbergin varajäsen Klemetin kannattamana tekemän muutosehdotuksen. Poissa olivat jäsenet Hänninen, Inkeroinen-Kalliokoski ja Johansson.

Muutosehdotuksen mukaan lautakunnan esityslistan sivulta 36 kohdasta ”Ylijäämämassat” olisi tullut poistaa ensimmäisen kappaleen viimeinen virke ja kappaleeseen lisätä seuraava teksti:

”Vaihekaavassa Malminkartanon täyttömäkeä ei ole tarkoituksenmukaista varmuuden vuoksi säilyttää. Alueelle on suunnitteilla Honkasuon asuinalue, jonka vuoksi kaupunkisuunnittelullisista syistä täyttömäen laajennusta ei tule toteuttaa.

Vaihekaavan yhteydessä tulisi myös selvittää, millä edellytyksillä kalliolouhinta-alueita voitaisiin jälkikäyttää ylijäämämassojen sijoituspaikkana.”

Salhberg ja Klemetti ilmoittivat pöytäkirjaan merkittäväksi sen liitteenä olevan eriävän mielipiteensä.

Tekninen lautakunta toteaa (13.2.2007) lausunnossaan mm. seuraavaa:

Helsingin Veden osalta todetaan seuraavaa:

Helsingin Vesi antoi ympäristöministeriön hyväksymästä kaavaehdotuksesta lausunnon 13.1.2004 teknisen lautakunnan kautta. Lausunnossa todettiin, että Helsingin Veden näkemykset oli otettu huomioon eikä Helsingin Vedellä tuolloin ollut huomautettavaa kaavaehdotuksesta.

Lausunnon antamisen jälkeen Helsingin Vedessä on tehty selvitys vedenpuhdistuslaitosten prosessien kehittämiseksi pitemmällä aika-jänteellä. Selvitystyössä tarkasteltiin olemassa olevien vedenpuhdistuslaitosten kehitystarpeita ja tulevaisuuden näkymiä. Laitokset tuottavat hyvälaatuista vettä ja kapasiteettikin riittää toistaiseksi. Kehittämisselvityksen tuloksena saatiin ohjelma toimenpiteistä, joihin tulevaisuudessa on syytä varautua. Lähitulevaisuudessa varaudutaan alavesisäiliökapasiteetin nostamiseen Pitkäkosken vedenpuhdistuslaitoksella ja vedenkäsittelykapasiteetin nostamiseen molemmilla nykyisillä laitoksilla.

Pitemmän aikavälin tarpeita varten Helsingin Vesi on esittänyt kaupunkisuunnitteluvirastolle tilavarauksen tekemistä uudelle vedenpuhdistuslaitokselle keskuspuiston alueelle lähelle Pitkäkosken vedenpuhdistuslaitosta siten, että nykyiseltä laitokselta olisi tunneliyhteydet uudelle laitokselle. Nykyiselle laitokselle jäisi maanpäällisiä toimitiloja ja vedenpumppaustoiminnot kallion sisälle. Uuden vedenpuhdistuslaitoksen tarpeen arviointi ja mahdollinen rakentamispäätös voisi ajoittua lähelle vuotta 2015. Mikäli laitos päätettäisiin rakentaa, se korvaisi nykyiset laitokset.

Vaihemaakuntakaavan asiakokonaisuuksiin eivät sisälly vesihuolto-ratkaisut. Lausuntopyynnössä on kuitenkin todettu, että vaihekaava-luonnoksessa käsitellään myös tarkistuksia ja muutoksia vahvistettuun maakuntakaavaan.

Tekninen lautakunta esittää, että maakuntakaavaan tehtäisiin varaus kallioon sijoitettavalle pääkaupunkiseudun kuntien yhteiselle veden-puhdistuslaitokselle oheisen karttaliitteen mukaisesti.

Helsingin Energian osalta todetaan seuraavaa:

Pääkaupunkiseudun yhdyskuntien lämmitysratkaisu perustuu suurelta osin sähkön- ja lämmön yhteistuotantoon. Monista perustelluista syistä osa yhteistuotantovoimalaitoksista käyttää kiinteää polttoainetta. Kiinteän polttoaineen poltossa syntyy tuhkia ja muita savukaasujen puhdistuksen tuotteita. Näiden hyötykäyttöön saamisessa on tehty paljon tutkimus- ja kehitystyötä ja sen tarve on laajenemassa. Kyseinen toiminta tarvitsee erityisalueita varastointiin ja jatkojalostukseen sekä poikkeustilanteissa myös loppusijoitukseen tai pitkäaikaisvarastointiin.

On hyvä, että Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavan luonnoksessa on näihin toimintoihin osoitettu aluevaraus, joka voidaan luvittaa kyseisille toiminnoille. Koska jatkovalmistelussa voi tulla esiin seikkoja, jotka voivat viivästyttää tai kokonaan estää kyseisen alueen käytön osoitettuun tarkoitukseen, olisi tärkeää, että seudullisesti voitaisiin osoittaa useampia alueita, joiden soveltuvuus selvitettäisiin tarkemmin alemmanasteisessa kaavoituksessa.

Tuhkan ja pohjakuonan jälleenkäsittely ja välivarastointi maakunnan tasolla tarvitsevat niin pienen maa-alueen, että kiviainesten oton ja rakennusylijäämämaiden läjitykseen tarvittavien merkittävän suurten alueiden yhteydestä on löydettävissä alueet toimintaan. Tuhka- ja pohjakuona-alueet ovat pieni murto-osa ko. maa-ainestoimintojen tarpeista. Varsinaiseen loppusijoitukseen turvauduttaisiin vain poikkeustilanteissa ja näin luvitettavat alueet täyttäisivät tarpeen erittäin pitkällä aikajänteellä.

Sähköverkkotoiminnan osalta Helen Sähköverkko Oy antaa asiassa oman lausuntonsa, jossa on otettu huomioon Helsingin Energian näkökohdat.

Helen Sähköverkko Oy toteaa (16.2.2007) lausuntonaan seuraavaa:

Ympäristöministeriö vahvisti 8.11.2006 Uudenmaan maakuntakaavan, jossa esitetään alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet Uudellamaalla pitkälle tulevaisuuteen. Maakuntakaavan täydentämiseksi on laadittu Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavan luonnos. Luonnoksessa käsitellään myös sähkönsiirtoverkon täydennyksiä.

Vahvistetussa Uudenmaan maakuntakaavassa on esitetty maakunnallisesti merkittävä 400 kV ja 110 kV sähkönsiirtoverkko ilmajohtoverkon osalta sekä 400 kV sähköasemat. Maakuntakaavassa on esitetty myös Helsingin energiahuollon pääalueet (Salmisaari, Hanasaari ja Vuosaari) sekä sähkönsiirron pääyhteydet. Viimeksi mainituista eivät kaavassa kuitenkaan näy niiden maanalaiset osat eivätkä sähköasemat, jotka sijaitsevat energiahuollon pääalueiden ulkopuolella. Tämä johtuu maakuntakaavan mittakaavasta.

Maakuntakaavaehdotukseen antamassamme lausunnossa (Helsingin kaupunginhallitus 22.3.2004, Khs 2003–2093) todettiin, että alueen kehittyminen edellyttää sähkönsiirtoverkon vahvistuksia ja tulevaisuudessa myös 400 kV siirtoyhteyksiä sekä uusia 400/110 kV muuntopisteitä. Maakuntakaavan ja vaihemaakuntakaavan selostuksissa sähkönsiirtoverkon vahvistamistarpeet onkin huomioitu osana alueen kehittämisedellytyksiä.

Helen Sähköverkko Oy on sähkömarkkinalain mukainen jakeluverkonhaltija Helsingin alueella. Lain mukaan verkonhaltijan tulee kehittää sähköverkkoaan asiakastarpeiden ja käyttövarmuuden turvaamiseksi. Tässä esitetyt suunnitelmat ja tilavaraustarpeet ovat em. kehittämisvelvoitteen mukaisia.

Sähkönsiirtoverkon suunnittelutilanne

Uudenmaan maakuntakaavan käsittelyn jälkeen on pääkaupunkiseudun sähköverkkokokonaisuuden kehityskuvaa vuosina 2004–2006 suunniteltu alueella toimivien verkonhaltijoiden ja kantaverkkoyhtiön yhteistyönä.

Pitkän tähtäimen kehityskuvaksi on muodostunut 400 kV rengasverkko itäisen pääkaupunkiseudun alueella siten, että rengasyhteys rakentuu Länsisalmen - Vuosaaren - Suvilahden - Viikinmäen - Tammiston asemien välisistä 400 kV yhteyksistä. Kaikki edellä mainitut asemat toimisivat lopulta myös 400 kV muuntoasemapaikkoina.

Kehityskuvan toteuttamisen ensimmäisenä vaiheena ovat kantaverkkoyhtiö ja paikalliset verkonhaltijat käynnistäneet Länsisalmen ja Vuosaaren välisen 400 kV yhteyden toteutuksen, jonka osalta on tällä hetkellä YVA-prosessi käynnissä. Muiden myöhemmin toteutettavien 400 kV johtoyhteyksien osalta suunnittelutilanne on keskeneräinen.

Muuntoasemapaikkojen osalta voidaan todeta, että Vuosaaren energia-alueella ja Viikinmäessä on riittävät tilavaraukset (edellyttäen Viikinmäessä sähköasematontin nykyistä laajuutta). Suvilahden osalta riittävä tilavaraus pyritään toteuttamaan Hanasaaren energia-alueen suunnittelun ja Kalasataman alueen osayleiskaavan laadinnan yhteydessä.

Helsingin läntisellä suunnalla on varauduttava kasvattamaan voimansiirtojärjestelmän siirtokapasiteettia poikkeuttamalla Tammisto - Leppävaara - voimajohto Kannelmäen kytkinasemalla. Tämä valmius on merkitty myös Helen Sähköverkko Oy:n ja kantaverkkoyhtiön välisiin sopimuksiin. Kannelmäen kytkinaseman rakentamisen yhteydessä tehtiin voimajohdon poikkeuttamisen toteuttamiseksi johtoaluevaraus Hämeenlinnanväylän tiealueen linjalla, jotteivät kaikki voimajohdot tule kytkinasemalle yhdeltä suunnalta lännestä. Alkuperäinen johtoaluevaraus on myöhemmän asemakaavoituksen yhteydessä poistunut tarkemmasta kaavoituksesta. Koska yhteystarve on kuitenkin edelleen olemassa, on Helen Sähköverkko Oy sopinut paikallisen kaavaviranomaisen kanssa, että Hämeenlinnanväylän jatkosuunnittelussa huomioidaan voimajohdon sijoitusvaraus tiealueelle ja sen läheisyyteen.

Sähkönsiirtoverkon täydennysten merkitseminen maakuntakaavaan

YVA-prosessin alainen 400 kV yhteys Länsisalmi - Vuosaari on merkitty vaihemaakuntakaavan luonnokseen ohjeellisena linjauksena nykyisen 110 kV johdon Vaarala - Vuosaari reitille.

Muut 400 kV yhteystarpeet (Vuosaari - Suvilahti, Suvilahti - Viikinmäki, Viikinmäki - Tammisto) olisi suunnittelutilanteen keskeneräisyyden vuoksi syytä merkitä tässä vaiheessa kehittämisperiaatemerkinnöin esimerkiksi liitteen 1 mukaisesti. Tarkemmassa suunnittelussa selvitetään mahdollisuudet hyödyntää nykyisiä johtoreittejä sijoittamalla niille 400 kV yhteyksiä tai 400 kV/110 kV yhteisyhteyksiä.

Tulevat 400 kV muuntoasemat olisi merkittävä aluevarauksina Viikinmäessä nykyisen 110 kV solmupistesähköaseman yhteyteen EN-merkinnällä ja tarvittaessa Vuosaaressa Vuosaaren energia-alueen yhteyteen sekä Suvilahdessa Hanasaaren energia-alueen yhteyteen.

Lisäksi maakuntakaavaan tulisi merkitä Helsingin läntisen suunnan 110 kV verkon vahvistuksen edellyttämä voimajohdon Tammisto - Leppävaara poikkeutus Kannelmäen kytkinasemalle ohjeellisena linjauksena Hämeenlinnanväylän varteen välille Kannelmäki - Hakuninmaa.

Yhteenveto

Helen Sähköverkko Oy pyytää tämän hetkisen suunnittelutilanteen mukaisesti merkitsemään maakuntakaavaan esitetyt 400 kV yhteystarpeet kehittämisperiaatemerkinnöin ja tulevat 400 kV muuntoasemapaikat aluevarauksina sekä 110 kV voimajohdon ohjeellisen linjauksen Hämeenlinnanväylän varteen välille Kannelmäki - Hakuninmaa.

Kaj toteaa, että kaavaluonnoksen asiakirjat ovat nähtävillä kokouksessa. Kaavaluonnoksen aineisto kokonaisuudessaan löytyy myös Uudenmaan liiton nettisivuilta: http://www.uudenmaanliitto.fi/index.phtml?s=92

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Uudenmaan liitolle seuraavan sisältöisen lausunnon:

Helsingin kaupunginhallitus pitää perusteltuna varsinaisen maakuntakaavan ulkopuolelle jääneiden tai jätettyjen maankäyttömuotojen tarkastelemista yhtenä kokonaisuutena vaihekaavan kautta. Nyt käsiteltävänä olevat aihe-alueet ovat suurelta osin varsinaisille maankäyttömuodoille edellytyksiä tai rajoituksia luovia ja useimmiten ympäristöhäiriötä aiheuttavia toimintoja, joiden tarkasteleminen maakunnan tasolla on tarpeellista. Mukaan on otettu myös joitakin tiedossa olevia taajama-alueiden laajentumisalueita sekä joukkoliikenteen terminaali- ja varikkoalueita.

Taajama-alueet ja nk. kehäkaupungin kehittämisvyöhyke

Kaavaluonnokseen on merkitty jo varsinaisessa maakuntakaavassa ollut, Vuosaaren satamasta alkava ja lentoaseman kautta edelleen Espooseen jatkuva, Kehä III:a myötäilevä kehittämisvyöhyke. Sitä kutsutaan ”kehäkaupungin kehittämisvyöhykkeeksi”. Helsingin seudun 14 kunnan yhteisissä nk. kärkihankkeissa samaa vyöhykettä kutsutaan Vuosaaren satama - Helsinki-Vantaan lentoasema - Kehä III -kaupallisteollinen vyöhyke. Kaupunginhallitus katsoo, että seutuyhteistyössä käytetty nimi kuvastaa paremmin vyöhykkeen maankäytön luonnetta.

Kyseisen kehittämisvyöhykkeen aseman tunnustaminen seudullisesti tärkeänä kehittämiskohteeksi on merkittävää ja vaihekaavassa annettava määräys tämän vyöhykkeen logististen palveluiden tarpeen selvittämisestä ja maakunnallisten logistiikkakeskusten osoittamisesta on erittäin kannatettavaa. Tärkeintä on, että kehittämisvyöhykettä suunnitellaan ratkaisuiltaan kaupunkimaisena ja korkealaatuisena kokonaisuutena. Helsingin kaupunki pitää Vuosaaren sataman luomien kehittämismahdollisuuksien mahdollisimman tehokasta hyväksikäyttöä koko valtakuntaa ja seutua palvelevana hankkeena ja tässä valossa myös vaihekaavan merkintä Vuosaaren satamaradan yhdistämisestä Heli-ratavaraukseen on hyvä ja perusteltu.

Kesällä 2006 Helsingin kaupunki esitti valtioneuvostolle Vantaan nk. Vesterkullan kiilan liittämistä Helsingin hallinnolliseen alueeseen samalla, kun se esitti osaa Länsi-Sipoosta liitettäväksi Helsinkiin. Tämä vaihemaakuntakaava ei sisällä Sipoon alueita, mutta Vesterkullan kiila tulisi merkitä taajama-alueeksi.

Kaupunginhallitus kiinnittää huomiota myös siihen, että Malmin lentokentän korvaavaa sijoituspaikkaa olisi perusteltua etsiä myös tämän vaihekaavoituksen yhteydessä.

Jätehuollon alueet Kaavaselostuksessa todetaan, että yhdyskuntajätehuollossa ollaan siirtymässä jätteen loppusijoituksesta jätteen hyödyntämiseen sekä materiaalina että energiana. Vaihekaavaluonnokseen on merkitty jäte- ja energiahuollon alueiksi kaikki ne vaihtoehtoiset sijaintipaikat, joita tutkitaan alkamassa olevassa ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä (YVA) YTV:n jätteenpolttolaitoksen sijoituspaikaksi.

Mukana ovat Helsingistä Kivikon nykyisen ongelmajäteaseman alue ja muista YTV-kunnista Vantaan Långmossebergen, sekä Espoon Ämmässuo ja Juvanmalmi. Keskeisen sijaintinsa puolesta Kivikon alue sopii hyvin jätteidenpolttolaitoksen sijoituspaikaksi, mutta muutoin toiminnan reunaehdot tullaan selvittämään YVA-prosessissa.

Kaupunginhallitus toteaa, että jätehuollon muuttuminen yhä enemmän yritystoiminnaksi paitsi tehostaa jätteiden hyödyntämistä, samalla pidentää kuljetusmatkoja eri kunnissa sijaitseviin, tiettyjen jätteiden käsittelyyn erikoistuneisiin laitoksiin. Myös nämä vaikutukset tulee arvioida laitoksia suunniteltaessa.

Kiviaineshuollon alueet

Vaihemaakuntakaavassa on osoitettu joitakin alueita, jotka sisältävät maakunnan kiviainestuotannon kannalta merkittäviä kiviainesvaroja. Kaavaratkaisun pääperiaatteena on turvata kalliokiviaineksen pitkäjänteinen hyödyntämismahdollisuus keskitetyillä ottoalueilla erityisesti pääkaupunkiseudun läheisyydessä sekä suurimmille kulutusalueille johtavien hyvien liikenneyhteyksien varsilla. Yleisesti ottaen näitä varantoja osoittavia alueita on varsin vähän, ja ne sijaitsevat pääosin noin 40–50 km:n etäisyydellä Helsingistä, joten selvittämistä tulee jatkaa. Ottoalueiden vähäisyys korostaa maanalaisesta rakentamisesta saatavan louheen ja merihiekan merkitystä mm. Helsingin uusien suurien asuinalueiden rakentamisessa.

Helsingin merialueella sijaitsevat Itätontun ja Soratontun merihiekkaesiintymät on vaihekaavassa merkitty alueiksi, jotka soveltuvat kiviaineksen ottotoimintaan. Soratontun merihiekka-alueiden ottotoiminnan YVA-selostuksesta kaupunginhallitus on antanut lausunnon 4.6.2001 eikä kaupunginhallituksella ole huomautettavaa vaihekaavan merkinnöistä. Laajemman Uudenmaan rannikon merihiekkaesiintymän käyttöön otto edellyttää vielä lisäselvityksiä.

Ylijäämämassojen läjitysalueet

Helsingin rakentamistoiminta tulee etenkin tulevina vuosina olemaan erittäin vilkasta eikä sen omalla alueella ole perusteellisesta selvittelystä huolimatta löydetty riittävästi sijoituspaikkoja ylijäämämassoille. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että vaihekaavaan varataan loppusijoitusalueita muualle pääkaupunkiseudulle tai sen välittömään läheisyyteen. Näiden lisäksi tarvitaan alueita massojen käsittelyyn ja varastointiin. Massojen pitkät kuljetusmatkat lisäävät rakentamisen kustannuksia ja liikenteen sekä päästöjen määrää. Kuntien ja yritysten yhteistyön lisääminen sekä seudullisen, internet-pohjaisen massapankin tai ‑pörssin perustaminen ovat erittäin kannatettavia ajatuksia.

Myös Espoon Ämmässuolle osoitettu nk. Kulmakorvan alue on ylikunnallisen ylijäämämassatyöryhmän esittämä ja Helsingin kannalta olennaisen tärkeä uusi läjitysalue.

Sen sijaan vaihekaavaan merkitty Malminkartanon täyttömäkeä koskeva merkintä tulee poistaa, koska täyttömäen laajentamiselle ei ole edellytyksiä ilman merkittäviä haittavaikutuksia Kehä II:n jatkeen suunnittelulle, läheiselle asutukselle ja Honkasuon uuden asuinalueen toteuttamiselle sekä nykyisen täyttömäen alueen virkistyskäytölle ja luonnonarvoille. Laajentamisesta aiheutuvat haitat olisivat liian suuret verrattuna vain noin kolmen vuoden läjitystarpeen tyydyttämiseen.

Moottoriurheilu- ja ampumaradat

Moottoriurheiluradat ja ampumaradat ovat saaneet vaihekaava-aineistossa ja taustaselvityksissä merkittävän roolin, mikä johtuu erityisesti siitä, että toiminnot aiheuttavat ympäristöhäiriöitä ja ovat siten etenkin tiiviissä kaupunkirakenteessa osin hankalasti sijoitettavia.

Selvitysten mukaan ulkoampumaratoja on Uudenmaan liiton alueella nykyisin kolmisenkymmentä. Sisäampumaradat ovat keskittyneet Helsinkiin. Lisäksi liiton alueella on seitsemän puolustusvoimien ulkoampumarataa, joita sopimusten perusteella voivat jossain määrin käyttää myös ampumaseurat ja riistanhoitoyhdistykset. Seudullinen tarkastelu on tarpeen, jotta toiminnot voivat kehittyä ja eri tarkoituksiin soveltuvia ratoja ja paikkoja voidaan tarkastella kootusti.

Kivikon uuden ampumaradan rakentaminen sisältyy kaupungin talous-suunnitelmaan vuosille 2008 - 2010. Hankesuunnitelma on menossa kaupunginvaltuuston käsittelyyn sen jälkeen, kun rakennusvirasto ja lii-kuntavirasto ovat saattaneet sen ajan tasalle. Rakentaminen on talous- ja suunnittelukeskuksen mukaan tarkoitus aloittaa vuonna 2008 nykyisen ympäristöluvan mukaisena. Lahdenväylän varteen rakennettava uusi ampumarata on rakennuksenomaisena helppo suunnitella siten, ettei siitä ei aiheudu häiriötä läheisille asunto- ja virkistysalueille. Alueelle ei ole tarkoitus sijoittaa hirvikiväärirataa tai haulikkoratoja.

Vaihekaava-aineistoon sisältyy liitekartta, jossa on tarkasteltu ampumaurheilun harrastajien matkoja nykyisille ampumaradoille. Tarkastelutapa on erittäin hyvä. Samantapaiset, harrastajaseuroille tehtyihin kyselyihin pohjautuvat tarkastelut kannattaisi tuottaa myös Uudenmaan liiton alueen muista ulkoliikuntaharrastuksista kuten mm. retkeilystä, hiihdosta ja suunnistuksesta.

Liikenteen varikot ja terminaalit

Vaihekaavaluonnoksen suunnittelumääräysten tavoitteena on mm. varata yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa keskusta-alueille riittävät alueet joukkoliikenteen terminaalitoiminnoille ja turvata niille sujuvat ja turvalliset kevyen liikenteen yhteydet. Tavoitteena ovat eri kulkumuotojen sujuvat vaihtoyhteydet ja riittävät alueet autojen ja polkupyörien liityntäpysäköinnille. Vaihekaavan luonnoksessa on myös osoitettu matkustajaliikenteen terminaaleja ja vaihtopysäkkejä, jotka sijaitsevat liikennealueiden ja keskustatoimintojen alueiden ulkopuolella.

Liikenteen varikoiden osalta vaihekaavan luonnoksessa on todettu, että liikenteellisistä ja taloudellisista syistä joukkoliikenteen varikoiden tulisi sijaita mahdollisimman keskeisesti hoidettavaan liikennöintialueeseen nähden. Linja-autovarikoiden oikea mitoittaminen ja sijoittuminen seudun eri alueille ovat tärkeitä joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä, minkä lisäksi niillä on merkitystä myös linja-autoliikenteen kilpailuttamista ajatellen.

Raideliikenteen varikot ovat kiinteä osa raidejärjestelmää. Vaihemaakuntakaavan luonnoksessa on esitetty kehittämistarve Roihupellon nykyiselle metrovarikolle sekä mahdolliselle uudelle Espoon Suomenojan varikolle. Nämä kehittämistarpeet ovat perusteltuja. Raideliikenteen varikoiden kehittämistarpeisiin tulisi kuitenkin lisätä tekstimainintana myös raidejokerin varikko sekä Helsingin toisen metrolinjan (Laajasalo-Kamppi-Pasila-Maunula/Viikki) edellyttämien vaunujen säilytyshalli/varikko.

Joukkoliikenteen varikoista ja terminaaleista annetut yleiset suunnittelumääräykset ovat sinällään oikean suuntaisia ja edistävät joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä. Koska keskeisille alueille kohdistuu myös muita maankäyttötarpeita, ovat juuri yleis- ja asemakaavoitus oikea keino tehdä tarvittava yhteensovitus.

Vaihekaavan määritelmät varikoiden osalta ovat kuitenkin melko tulkinnanvaraisia. Jatkosuunnittelussa mm. seudullisesti merkittävän varikon ja seudullisen tarvesuunnittelun käsitteet sekä joukkoliikennevarikoiden merkitsemistapa tulee yhdessä kaupungin kanssa käydä läpi niin, että ne vastaavat nykyistä paremmin varikoiden todellista suunnittelutilannetta yleis- ja asemakaavoissa sekä niiden ja toteuttamistilannetta.

Tavaraliikenteen varikoiden sijainnista päättävät ensisijassa liikennöitsijät kaavoituksen maankäyttövarausten sallimissa puitteissa. Tavoite kuntien kaavojen riittävistä ja oikein sijoitetuista aluevarauksista po. toimintaan on oikeansuuntainen mutta edellyttää koordinointia yli kuntarajojen.

Teknisen huollon alueet

Vaihemaakuntakaavan nyt käsiteltäviin asiakokonaisuuksiin eivät sisälly vesihuolto-ratkaisut. Lausuntopyynnössä on kuitenkin todettu, että vaihekaava-luonnoksessa käsitellään myös tarkistuksia ja muutoksia vahvistettuun maakuntakaavaan. Tämän perusteella kaupunginhallitus esittää, että maakuntakaavaan tehtäisiin varaus kallioon sijoitettavalle pääkaupunkiseudun kuntien yhteiselle veden-puhdistuslaitokselle lähelle Pitkäkosken vedenpuhdistuslaitosta, keskuspuiston alueelle. Uuden vedenpuhdistuslaitoksen tarpeen arviointi ja mahdollinen rakentamispäätös voisi ajoittua lähelle vuotta 2015. Mikäli laitos päätettäisiin rakentaa, se korvaisi nykyiset laitokset.

Pääkaupunkiseudun yhdyskuntien lämmitysratkaisu perustuu suurelta osin sähkön- ja lämmön yhteistuotantoon. Kiinteän polttoaineen poltossa syntyy tuhkia ja muita savukaasujen puhdistuksen tuotteita. Näiden hyötykäyttöön saamisessa on tehty paljon tutkimus- ja kehitystyötä ja sen tarve on laajenemassa. Kyseinen toiminta tarvitsee erityisalueita varastointiin ja jatkojalostukseen sekä joissakin tilanteissa myös loppusijoitukseen tai pitkäaikaisvarastointiin.

Kaavaluonnoksessa on tähän tarkoitukseen osoitettu vain yksi aluevaraus. Siltä varalta, että hanke viivästyisi, olisi tarpeen seudullisesti osoittaa useampia käyttökelpoisia alueita, joiden soveltuvuus selvitettäisiin tarkemmin alemmanasteisessa kaavoituksessa.

Toiminnot tarvitsevat esim. kiviainesten ottoalueisiin ja rakentamisen ylijäämämassojen läjitysalueisiin verrattuna melko pienen maa-alan, joten tuhkan ja pohjakuonan käsittelyyn ja poikkeustilanteissa myös loppusijoitukseen tarkoitettujen alueiden osoittaminen tällaisten alueiden yhteyteen tuntuisi perustellulta.

Sähkönsiirtoverkkojen osalta kaupunginhallitus toteaa, että YVA-prosessin alainen 400 kV:n yhteys Länsisalmi - Vuosaari on merkitty vaihemaakuntakaavan luonnokseen ohjeellisena linjauksena nykyisen 110 kV johdon Vaarala - Vuosaari reitille.

Muut 400 kV yhteystarpeet (Vuosaari - Suvilahti, Suvilahti - Viikinmäki, Viikinmäki - Tammisto) olisi suunnittelutilanteen keskeneräisyyden vuoksi syytä merkitä tässä vaiheessa kehittämisperiaatemerkinnöin. Tarkemmassa suunnittelussa selvitetään mahdollisuudet hyödyntää nykyisiä johtoreittejä sijoittamalla niille 400 kV yhteyksiä tai 400 kV/110 kV yhteisyhteyksiä.

Tulevat 400 kV muuntoasemat tulisi merkitä aluevarauksina Viikinmäessä nykyisen 110 kV solmupistesähköaseman yhteyteen EN-merkinnällä.

Laajat yhtenäiset metsäalueet ja hiljaiset alueet

Vaihekaavaluonnokseen merkittyjen laajojen yhtenäisten metsäalueiden varaamisen tavoitteena on mm. yhteyden säilyttäminen merkittävien suojelualueiden ja/tai Natura-alueiden välillä sekä yhteyksien varmistaminen ja vahvistaminen ylimaakunnalliseen ja valtakunnalliseen ekologiseen verkostoon.

Kaupunginhallitus katsoo, että Uudenmaan kaltaisessa nopeasti kehittyvässä ja rakentuvassa maakunnassa tällaiset tärkeät yhtenäiset metsäalueet on perusteltua merkitä vaihekaavaan. Helsingin kaupungin omistamia metsäalueita, jotka ovat rakennusviraston hoitovastuulla, ei kuitenkaan sisälly näihin alueisiin.

Vaihekaavaluonnoksen valmistelun aikana on laadittu erittäin hyvä perusselvitys Uudenmaan hiljaisista alueista ts. alueista, jotka jäävät maantie-, raide-, ja vesiliikennemelun ulkopuolelle. Ne sijoittuvat osittain samoille alueille kuin kaavaan rajatut laajat yhtenäiset metsäalueet ja ne sijoittuvat vahvistetussa Uudenmaan maakuntakaavassa sellaisille alueille, jotka tukevat ja edistävät niiden hiljaisuusominaisuuksien säilymistä. Näitä alueita ei siksi ole erikseen merkitty vaihekaavakarttaan.

Kirje Uudenmaan liitolle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnittelulautakunnalle, kiinteistölautakunnalle, ympäristölautakunnalle, joukkoliikennelautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle, tekniselle lautakunnalle sekä Helen Sähköverkko Oy:lle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LAUSUNTO YLEISSUUNNITELMASTA HÄMEENLINNANVÄYLÄ (VT 3) VÄLILLÄ KEHÄ III - LUHTAANMÄEN ERITASOLIITTYMÄ, VANTAA

Khs 2007-184

Tiehallinnon Uudenmaan tiepiiri toteaa (19.1.2007), että Valtatien 3 välin Kehä III – Luhtaanmäki yleissuunnitelman laatiminen valmistui joulukuussa 2006. Uudenmaan tiepiiri lähettää yleissuunnitelman ratkaisuehdotuksineen ja perusteluineen lausunnolle maantielain 503/2005 27 §:n mukaisesti.

Uudenmaan tiepiiri on lähettänyt suunnitelman ratkaisuehdotuksineen samanaikaisesti Vantaan kaupunkiin sekä Nurmijärven kuntaan ja pyytänyt kuntia pitämään suunnitelmat yleisesti nähtävänä.

Tiepiiri pyytää lausuntoa 31.3.2007 mennessä. Lausuntojen käsittelyn jälkeen Tiehallinto päättää suunnitelmien hyväksymisestä ja jatkosuunnittelusta.

../. Yleissuunnitelman esite on liitteenä 1. Muut asiakirjat ovat nähtävänä kokouksessa.

Hankkeen internetsivut ovat osoitteessa: www.tiehallinto.fi/vt3kehaluhtaanmaki.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (22.2.2007) seuraavaa:

Lausunnon tiivistelmä

Suunnittelualueelle ennustettu voimakas asukas-, työpaikka- ja liikennemäärien kasvu edellyttää Hämeenlinnanväylän ja siihen liittyvän tie- ja katuverkon kehittämistä. Yleissuunnitelmassa Hämeenlinnanväylän eritasoliittymät ovat maa-alaa tuhlaavia Keimolanportin liittymää lukuun ottamatta. Tiesuunnitteluvaiheessa kannattanee tutkia mahdollisuuksia toteuttaa eritasoliittymät tilaa säästävämpinä ratkaisuina ja vähentää väylän estevaikutusta.

Nykytilanne ja lähtökohdat

Hämeenlinnanväylä (valtatie 3) on Helsingin seudun säteittäinen pääväylä. Moottoritie on keskeinen tavarakuljetusten välittäjä ja tärkeä yhteys Helsingin satamiin. Hämeenlinnanväylä on osa joukkoliikenteen laatukäytäväverkkoa. Tien välityskyky on lähes kokonaan käytössä. Tie on ajoittain erittäin ruuhkainen Kehä III:lta Luhtaanmäen liittymään saakka.

Marja-Vantaan alueella on nykyisin noin 4 300 asukasta ja noin 1 300 työpaikkaa. Alue kasvaa voimakkaasti. Osayleiskaavassa Marja-Vantaa on mitoitettu vuonna 2030 noin 27 000 asukkaalle ja yhtä monelle työpaikalle. Kyseessä on yksi tärkeimpiä uusia asuin- ja työpaikka-alueita Helsingin seudulla. Myös Nurmijärvi kehittää maankäyttöään voimakkaasti. Klaukkalassa on varauduttu asukasmäärän kasvuun nykyisestä 15 000:sta 25 000:een.

Kehärata tuo toteutuessaan suuria muutoksia alueen liikenteeseen. Hämeenlinnanväylän yleissuunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden tavoitteena on, että moottoritie ja sen rinnakkaisverkko pystyvät vastaamaan alueen kehittyvän maankäytön ja kasvavien liikennemäärien asettamiin tarpeisiin.

Hämeenlinnanväylän keskimääräinen vuorokausiliikennemäärä on nykyisin Kehä III:n ja Kivistön liittymien välillä 47 000 ja Keimolan kohdalla 43 000 ajoneuvoa. Vuonna 2030 liikennemäärän ennustetaan olevaan Kivistön liittymän eteläpuolella noin 90 000 ja Keimolan kohdalla noin 70 000 ajoneuvoa vuorokaudessa.

Yleissuunnitelman kuvaus

Valtatien 3 välin Kehä III–Luhtaanmäki yleissuunnitelma on laadittu valtatien parantamisesta kaupunkimoottoritienä nykyisellä paikallaan noin 8 kilometrin matkalla alkaen Kehä III:n Vantaankosken liittymän pohjoispuolelta ja päättyen Luhtaanmäen (seututien 132) eritasoliittymään.

Yleissuunnitelma sisältää myös rinnakkaisen tie- ja katuverkon ratkaisut sekä kevyen liikenteen, joukkoliikenteen ja liityntäliikenteen ja ympäristöhoidon periaatteet ja lisäksi keli- ja liikenneolosuhteiden seurannan, ruuhkien ja häiriöiden tiedottamis- ja varoitusjärjestelmän ja liityntäpysäköinnin opastuksen järjestelyjä.

Suunnitelmassa esitetään valtatielle 3 muun muassa seuraavia ratkaisuja:

- Vantaankosken ja Kivistön sekä Keimolanportin ja Keimolan liittymien välillä tie parannetaan 4 + 4-kaistaiseksi ja Keimolan ja Luhtamäen liittymien välillä 3 + 3-kaistaiseksi.

- Kaikki liittymät ovat eritasoliittymiä, kahta liittymää parannetaan (Kivistö ja Luhtaanmäki) ja lisäksi toteutetaan kaksi uutta eritasoliittymää (Keimonlanportti ja Keimola).

- Keimolan eritasoliittymän eteläpuolelle ja Kirkantien pohjoispuolelle jäävä osuus puretaan ja lakkautetaan maantienä, kun Keimolan eritasoliittymän tai Hämeenlinnanväylän kolmannet kaistat toteutetaan.

- Seututie 1301 ja yhdystie 11455 (Riipiläntie) lakkautetaan maantienä.

- Nykyinen liikenteen palvelualue Keimolassa lakkautetaan valtatien 3 liitännäisalueena.

- Yhteys Luhtaanmäen eritasoliittymästä suunnitellulle raskaan liikenteen palvelualueelle Hämeenlinnanväylän itäpuolelle on maantietä.

Yleissuunnitelman toimenpiteet yhdessä Kehäradan kanssa luovat mahdollisuuden muodostaa Kivistön seudulle keskeinen joukkoliikenteen vaihtopaikka. Joukkoliikenteen tarjonta alueella monipuolistuu ja kävely- ja pyöräteiden verkko laajenee huomattavasti nykyisestä.

Vaikutuksia

Suunniteltujen toimenpiteiden avulla tie- ja katuverkko pystyy vastaanottamaan liikenteen ennustetun kasvun. Toimenpiteiden ansiosta moottoritien palvelutaso turvataan vähintään välttävään tasoon.

Toimenpiteet parantavat liikenneturvallisuutta koko suunnittelualueella. Erityisesti nopeusrajoitusjärjestelyt, moottoritien nopeusrajoituksen alentamista tukevat liittymäjärjestelyt, liikennevalo-ohjaus tasoliittymissä, riista-aidat ja kevyen liikenteen ratkaisut parantavat turvallisuutta.

Joukkoliikennejärjestelyt muuttuvat ja monipuolistuvat selvästi nykyisestä alkuun Kehäradan ja myöhemmin Klaukkalan radan myötä. Kehäradan valmistuttua suuri osa busseista kulkee Kehäradan asemien kautta syöttäen matkustajia juniin. Tieliikenteen sujuvuuden turvaamisen myötä myös bussiliikenteen sujuvuus voidaan taata. Kivistön uuden keskustan kohdalle muodostuu korkeatasoinen joukkoliikenteen vaihtoalue, jota täydentää suuri liityntäpysäköintialue.

Uudet jalankulku- ja pyörätiet takaavat hyvät seudulliset ja paikalliset yhteydet sekä laadukkaat yhteydet joukkoliikenteen pysäkeille.

Suunniteltu maankäyttö muuttaa maisemaa merkittävästi. Arvokkaalla maisema-alueella moottoritietä levennetään, mutta tien läheisyydessä sijaitsevien kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden tai maisema-alueen arvo ei heikenny.

Merkittävimmät muutokset tiealueessa sijoittuvat Kivistön, Keimolanportin ja Keimolan eritasoliittymien alueelle. Näillä alueilla ei ole todettu esiintyvän arvokkaita luontokohteita, joihin kohdistuisi liikennejärjestelyistä merkittäviä haitallisia vaikutuksia.

Valtaosa melulle altistuvista asuinrakennuksista onnistutaan suojaamaan. Myös nykyiseen asutukseen kohdistuvia meluhaittoja lievennetään. Laajasta meluntorjunnasta huolimatta osa asukkaista altistuu melulle.

Hankkeen kokonaiskustannuksiksi on arvioitu 108,2 miljoonaa euroa vuoden 2006 kustannustasolla. Hankkeen kustannukset jakautuvat valtion ja Vantaan kaupungin kesken. Hanke on yhteiskuntataloudellisesti kannattava.

Toteuttaminen

Toimenpiteet toteutetaan vaiheittain. Vaiheet ovat ajallisesti hyvin lähekkäin ja käytännössä toteuttaminen voi tapahtua yhtä aikaa.

Ensimmäisen toteutusvaiheen laukaisee Retailpark-hanke, joka aloitetaan lähivuosina. Tässä yhteydessä toteutetaan Retailparkin ympäristön kadut ja Riipiläntiellä Kivistön eritasoliittymäalueella sujuvuustoimenpiteitä. Toinen toteutusvaihe on sidottu Kehäradan toteutumiseen. Kehäradan rakentamisen oletetaan alkavan ennen vuotta 2010. Ensimmäisessä vaiheessa toteutetaan Kehäradan Kivistön asema ja samaan aikaan valtatie 3 levennetään 3 + 3-kaistaiseksi välillä Kehä III–Kivistö.

Kivistön uuden keskustan ja Kehäradan aseman ympäristössä toteutetaan seututien 130 saneeraus, Riipiläntien leventäminen, Vanhan Nurmijärventien oikaisu sekä aseman ympäristön kadut ja bussiterminaalin ensimmäinen vaihe. Kivistöön rakennetaan myös yksitasoinen liityntäpysäköintialue.

Jatkotoimenpiteet

Yleissuunnitelma käsitellään maantielain mukaisesti. Tiehallinto tekee yleissuunnitelmasta hyväksymispäätöksen siitä saatujen lausuntojen ja muistutusten perusteella.

Seuraava suunnitteluvaihe on tiesuunnitelman laatiminen. Tiesuunnitelma tehdään rinnan alueen asemakaavoituksen ja Kehäradan suunnittelun kanssa.

Lausunto

Suunnittelualueelle ennustettu voimakas asukas-, työpaikka- ja liikennemäärien kasvu edellyttää Hämeenlinnanväylän ja siihen liittyvän tie- ja katuverkon kehittämistä.

Suunnitelmassa esitetyt valtatien liittymäjärjestelyt ovat kuitenkin maa-alaa tuhlaavia Keimolanportin liittymää lukuun ottamatta. Valtatien 3 lisäkaistat ja risteykset jakavat suunnitellussa muodossaan Marja-Vantaan "kaupungin" entistä pahemmin kahtia. Risteysalueet ja radan käännös eivät mittakaavastaan ja viemästään pinta-alasta johtuen tee lähiympäristöstä ja etäisyyksistä valtatien yli kovin inhimillisiä. Suunnitelmassa esitetyt istutukset ja rakenteelliset toimenpiteet kohentavat lähiympäristön laatua. Meluesteet vähentävät meluvyöhykkeellä asuvien lukumäärää.

Tiesuunnitteluvaiheessa kannattanee tutkia mahdollisuuksia toteuttaa eritasoliittymät tilaa säästävämpinä ratkaisuina ja vähentää väylän estevaikutusta.

Ryj viittaa kaupunkisuunnittelulautakunnan lausuntoon.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Hämeenlinnanväylän (vt 3) väillä Kehä III (kt 50) – Luhtaanmäen eritasoliittymä yleissuunnitelmasta Tiehallinnon Uudenmaan tiepiirille seuraavan lausunnon:

Suunnittelualueelle ennustettu voimakas asukas-, työpaikka- ja liikennemäärien kasvu edellyttää Hämeenlinnanväylän ja siihen liittyvän tie- ja katuverkon kehittämistä.

Tiesuunnitteluvaiheessa kannattanee tutkia mahdollisuuksia toteuttaa eritasoliittymät tilaa säästävämpinä ratkaisuina ja vähentää väylän estevaikutusta.

Kirje Tiehallinnon Uudenmaan tiepiirille ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

LIITE

Yleissuunnitelman yleisesite

12.3.2007 pöydälle pantu asia

LAUSUNTO ESITYKSISTÄ TERVEYDENHUOLLON AMMATINHARJOITTAMISSÄÄDÖSTEN MUUTOKSIKSI

Khs 2007-403

Lausunto pyydetty 16.3.2007 mennessä

Kuulemistilaisuus 15.3.2007

./. Sosiaali- ja terveysministeriö pyytää 21.2.2007 hallintokeskukseen saapuneessa kirjeessä Helsingin kaupungilta lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain muuttamisesta 16.3.2007 mennessä. Luonnos hallituksen esitykseksi on liitteenä 1. Lainmuutokset on tarkoitettu tulemaan voimaan 20 päivänä lokakuuta 2007.

./. Lisäksi ministeriö pyytää erillisellä 7.3.2007 hallintokeskukseen saapuneella pyynnöllä lausuntoa terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen muuttamisesta 15.3.2007 mennessä. Muutoksen on tarkoitus tulla voimaan toukokuun 1 päivänä 2007. Luonnos asetusmuutokseksi on liitteenä 2.

Esityksissä mainitut keskeiset perustelut ja esitysten olennaisin sisältö

Esitykset ammattipätevyyksien tunnustamisesta

Esityksessä ehdotetaan terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammattipätevyyden tunnustamista koskevien säännösten uudistamista. Ehdotetut muutokset johtuvat Euroopan parlamentin ja neuvoston hyväksymästä direktiivistä ammattipätevyyden tunnustamisesta. Ammattipätevyysdirektiivi edellyttää tiettyjen muutosten tekemistä terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskevaan lainsäädäntöön. Lisäksi nykyisessä ammattihenkilölaissa olevat säännökset terveydenhuollon ammattihenkilönä toimimisen edellytyksistä ovat vaikeaselkoisia ja ulkopuoliselle vaikeasti avautuvia, joten tämän vuoksi lainsäädännön rakennetta on tarkoitus selkiyttää lainmuutosten avulla.

Esityksessä on ammattipätevyysdirektiivin täytäntöönpanosta johtuvat terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammatin harjoittamista koskevat yksityiskohtaiset säännökset. Säännökset ryhmiteltäisiin sen mukaan, onko ammattihenkilö suorittanut koulutuksensa Suomessa, muussa EU- tai ETA-valtiossa vai EU- tai ETA-valtion ulkopuolella. Suomessa suoritetun koulutuksen osalta henkilön kansalaisuudella ei olisi merkitystä. Jos koulutus sen sijaan on suoritettu muualla, ammatinharjoittamisoikeuden ja ammattinimikkeen käyttöoikeuden myöntämisen edellytyksiin vaikuttaisi paitsi se, missä koulutus on suoritettu, myös hakijan kansalaisuus.

Lakiin ehdotetaan otettavaksi yleisluonteinen säännös myös terveydenhuollon ammattihenkilöltä edellytettävästä kielitaidosta. Ehdotetun säännöksen mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöllä pitäisi olla hänen hoitamiensa tehtävien edellyttämä riittävä kielitaito. Kielitaitovaatimus ei voisi kuitenkaan olla EU- tai ETA-valtioiden kansalaisille ammattipätevyyden tunnustamisen edellytys, mutta säännös antaisi työnantajalle mahdollisuuden edellyttää heiltäkin ammatinharjoittamisen kannalta riittävää kielitaitoa.

Edellytys palvelussuhteesta toimintayksikköön

Lääkärin ja hammaslääkärin ammatinharjoittamisoikeuden saaminen on porrastettu. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus myöntää ensin peruskoulutuksen (lääketieteen lisensiaatti tai hammaslääketieteen lisensiaatti) suorittamisen jälkeen oikeuden harjoittaa lääkärin tai hammaslääkärin ammattia laillistettuna ammattihenkilönä asianomaista ammattia itsenäisesti harjoittamaan oikeutetun laillistetun ammattihenkilön johdon ja valvonnan alaisena terveydenhuollon toimintayksikössä tai sosiaalihuollon toimintayksikössä. Peruskoulutuksen suorittamisen jälkeen laillistetut lääkärit suorittavat perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen ja hammaslääkärit käytännön palvelun itsenäisesti ammattiaan harjoittavan lääkärin tai hammaslääkärin johdon ja valvonnan alaisena. Vasta suoritettuaan perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen tai käytännön palvelun lääkärit ja hammaslääkärit voivat toimia itsenäisinä ammatinharjoittajina sen jälkeen kun Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on myöntänyt heille mainitun oikeuden.

Nykyisessä ammattihenkilölaissa ei ole määritelty täsmällisesti, millaisessa palvelussuhteessa lääkärien on suoritettava perusterveydenhuollon lisäkoulutus ja hammaslääkärien käytännön palvelu terveydenhuollon toimintayksiköissä tai sosiaalihuollon toimintayksiköissä itsenäisesti ammattiaan harjoittamaan oikeutetun lääkärin tai hammaslääkärin johdon ja valvonnan alaisuudessa. Toiminta tapahtui aikaisemmin poikkeuksetta siten, että kyseiset lääkärit ja hammaslääkärit olivat palvelussuhteessa toimintayksikön ylläpitäjään. Sittemmin toiminta on siirtynyt yhä enemmän työvoimaa vuokraavien yritysten kautta tapahtuvaksi. Tämä on aiheuttanut lukuisia ongelmia muun muassa lääkärin tai hammaslääkärin vastuun, perehdytyksen, ohjauksen ja valvonnan osalta. Nämä ongelmat ovat myös vaarantaneet potilasturvallisuutta.

Lisäksi perusterveydenhuollon lisäkoulutusta suorittavien lääkäreiden (jäljempänä eurolääkäri) tai käytännön palvelua suorittavien hammaslääkäreiden (jäljempänä eurohammaslääkäri) asianmukaisen perehdytyksen, ammatillisen koulutuksen, ohjauksen ja valvonnan turvaamiseksi esityksessä ehdotetaan, että laissa todettaisiin nimenomaisesti, että eurolääkärin tai - hammaslääkärin pitäisi olla terveydenhuollon tai sosiaalihuollon toimintayksikön palveluksessa eli olla työ- tai virkasuhteessa toimintayksikön ylläpitäjään.

Opiskelijoiden toimintaa koskevat muutosesitykset

Opiskelijoiden oikeudesta toimia lääkärin tai hammaslääkärin tehtävissä määrätään terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa asetuksessa. Tämän asetuksen mukaan vähimmäisvaatimuksena lääketieteen tai hammaslääketieteen opiskelijan toimimiselle laillistetun lääkärin tai hammaslääkärin tehtävissä on ensimmäiseen neljään opintovuoteen kuuluvien opintojen suorittaminen ja että opiskelijalla on suoritettujen opintojen perusteella riittävät edellytykset asianomaisen tehtävän hoitamiseen. Opiskelija voi toimia vain tilapäisesti laillistetun lääkärin tai hammaslääkärin sijaisena lääkärin tai hammaslääkärin ammattia itsenäisesti harjoittamaan oikeutetun laillistetun ammattihenkilön johdon ja valvonnan alaisena.

Tässä yhteydessä esitetään nyt opiskelijoiden asianmukaisen perehdytyksen, ammatillisen koulutuksen, ohjauksen ja valvonnan turvaamiseksi asetuksen muuttamista niin, että opiskelijan pitäisi olla terveydenhuollon tai sosiaalihuollon toimintayksikön palveluksessa eli olla työ- tai virkasuhteessa suoraan toimintayksikön ylläpitäjään. Lisäksi asetukseen esitetään lääketieteen opiskelijoiden osalta muutosta, jonka mukaan lääketieteen opiskelija voisi toimia tilapäisesti lääkärin tehtävissä, mikäli hän on suorittanut hyväksytysti nykyisen neljän sijasta vähintään viiteen ensimmäiseen opintovuoteen kuuluvat opinnot ja hänellä pitäisi olla riittävät edellytykset asianomaisen tehtävän hoitamiseen.

Lisäksi asetukseen ehdotetaan potilasturvallisuuden lisäämiseksi otettavaksi määräys, jonka mukaan opiskelijan päivystäessä hänellä on aina oltava itsenäiseen ammatinharjoittamiseen oikeutettu nimetty takapäivystäjä. Takapäivystäjän pitää olla viivytyksettä tavoitettavissa ja tarvittaessa hänen on saavuttava toimintayksikköön opiskelijan avuksi.

Edellä kuvattujen asetusmuutosten perusteluna esityksen perusteluissa todetaan lisäksi mm. seuraavaa:

Sosiaali- ja terveysministeriö antoi kesäkuussa 2006 kuntatiedotteen 8/2006: ”Sosiaali- ja terveysministeriön kannanotot opiskelijoiden ja vuokratyövoiman käytöstä kunnallisessa terveydenhuollossa”. Ministeriön suositus oli, että opiskelijat olisivat työ- tai virkasuhteessa suoraan kuntaan tai kuntayhtymään eikä vuokratyövoimaa välittävän yrityksen palveluksessa, koska opiskelijan perehdytys, valvonta ja ammatillinen koulutus tosiasiallisesti toteutetaan kunnan tai kuntayhtymän terveyskeskuksessa tai sairaalassa. Riittävinä edellytyksinä terveyskeskuslääkärin työn menetykselliseksi hoitamiseksi suositeltiin vähintään viiteen ensimmäiseen opintovuoteen kuuluvien opintojen suorittamista hyväksytysti.

Tiedotteessa olevat ministeriön kannanotot eivät ole muuttaneet käytäntöä tarkoitettuun suuntaan. Valvontaviranomaisilta saadun palautteen perusteella pelkästään informaatio-ohjaus tässä tapauksessa ei ole riittävä ohjauksen väline. Tämän vuoksi ministeriössä on valmisteltu valtioneuvoston asetus terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen 3 §:n muuttamisesta. Hammaslääkärin tehtävissä hammaslääketieteen opiskelija voisi toimia niin kuin tähänkin asti eli kun hän on suorittanut hyväksytysti vähintään neljään ensimmäiseen opintovuoteen kuuluvat opinnot ja hänellä on riittävät edellytykset asianomaisen tehtävän hoitamiseen. Hammaslääkärikoulutuksen kesto on kurssimuotoisena viisi vuotta.

Sosiaalivirasto toteaa (8.3.2007), että viraston palveluksessa työskentelee 2810 terveydenhuollon koulutuksen saanutta ammattihenkilöä (tilanne 31.1.2007). Näistä 510 on lakiuudistuksessa tarkoitettuja laillistettuja ammattihenkilöitä, joissa on mm. 22 lääkäriä, 302 sairaanhoitajaa ja 52 psykologia. Nimikesuojattuja ammattihenkilöitä sosiaaliviraston palveluksessa on 2300, joista 2091 on lastenhoitajia.

Hallituksen esitys ammattihenkilölain muuttamisesta on tervetullut uudistus ja olisi toteutuessaan erittäin myönteinen muutos nykyiseen käytäntöön. Esitykseen tuo selkeyttä myös se, että ammattipätevyyttä koskevat säännökset ryhmitellään sen mukaan, onko koulutus suoritettu Suomessa, muussa EU- tai ETA -valtiossa tai jossakin muualla.

Lakiesityksen mukainen uudistus edistäisi sosiaalitoimen asiakkaiden turvallisuutta takaamalla entistä selkeämmin ammattihenkilöiden ammattipätevyyden ja edellyttämällä terveydenhuollon ammattihenkilöiltä hoitamiensa tehtävien edellyttämää kielitaitoa.

Kuntaliitto on antanut ohjeistuksen perusterveydenhuollon lisäkoulutusta suorittavien lääkäreiden valvonnasta (Kuntatiedote 8/2006). Ohjeistus oli potilasturvallisuuden kannalta tarpeellinen toimenpide, mutta toisaalta ohjeistuksen aiheuttama tilanne lisäkoulutusta suorittavien lääkärien suhteen on ollut haasteellinen. Ohjeistuksen edellyttämä valvonta johti käytännössä siihen, että terveyden- tai sosiaalihuollon virassa oleva lääkäri ohjasi ja siten ainakin osittain vastasi lisäkoulutusta suorittavien lääkärien tehtävistä. Kuitenkin perusterveydenhuollon erityiskoulutuksessa ollut lääkäri, joka oli yksityisen, lääkäreitä välittävän yrityksen palveluksessa, sai selvästi korkeampaa palkkaa ja usein myös paremmat edut, kuin häntä ohjannut lääkäri.

Lakiesityksen tuoma muutos, että perusterveydenhuollon lisäkoulutusta suorittavien lääkärien pitäisi olla terveydenhuollon tai sosiaalihuollon toimintayksiköiden palveluksessa, on erittäin tervetullut ja työtehtäviä selkeyttävä. Se poistaa perusterveydenhuollon lisäkoulutusta suorittavien lääkärien asemaan ja vastuuseen liittyviä ongelmia. Toisaalta se myös toivottavasti helpottaa näiden lääkärien rekrytointia kunnallisiin terveydenhuollon tehtäviin.

Käytännön työssä on kaivattu myös nykyistä selkeämpää ohjeistusta opiskelijoiden oikeudesta toimia sijaistyövoimana. Lääkärien kohdalla on lakiesitykseen nyt kirjattu edellytys suoritetuista opinnoista, muiden työntekijäryhmien osalta tilanne on epäselvempi.

Terveyskeskus on 10.3.2007 antanut ehdotuksista päätösehdotuksen mukaisen lausunnon.

Stj toteaa, että sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt kaupungin edustajaa kuulemistilaisuuteen 15.3.2007 ammattihenkilöasetuksen 3 §:n muuttamisesta.

Asetusmuutoksessa ehdotetaan, että opiskelijan toimiessa laillistetun ammattihenkilön tehtävässä hänen pitäisi olla terveydenhuollon tai sosiaalihuollon toimintayksikön ylläpitäjän palveluksessa. Asetuksen muutoksen on tarkoitus tulla voimaan toukokuun 1 päivänä 2007.

Lausunto pyydetään antamaan myös kirjallisena kuulemistilaisuudessa.

Ministeriön kuulemis- ja lausuntopyyntö saapui 7.3.2007. Terveyskeskuksen edustaja käyttää tilaisuudessa virkamiespuheenvuoron, joka on sisällöltään jäljempänä olevan päätösehdotuksen mukainen.

STJ Kaupunginhallitus päättänee antaa sosiaali- ja terveysministeriölle seuraavan lausunnon:

Direktiivin täytäntöönpanoon liittyvät esitykset ammattipätevyyksien
tunnustamisesta

Esityksen 5 § 2 momentissa ehdotetaan, että vain henkilöllä, joka on suorittanut asetuksella säädettyyn ammattiin johtavan koulutuksen Suomessa, on oikeus käyttää asianomaista ammattinimikettä. Nykyisen säännöksen mukaan oikeus asianomaisen nimikkeen käyttöön on myös sitä vastaavan koulutuksen saaneella, mikä yhdessä asianomaisen lain 2 §:n 2 momentin määräyksen nojalla on mahdollistanut erilaisen koulutusnimikkeen omaavien henkilöiden joustavan ja tarkoituksenmukaisen palkkaamisen nimikesuojatuilla vakanssinimikkeillä. Terveyskeskuksissa ja sairaaloissahan on käytössä terveydenhuollon kouluasteen ammattikoulutuksen saaneilla työntekijöillä lähihoitajan ohella runsaasti aiempaan koulutukseen perustuvia ammattinimikkeitä (esim. perushoitaja ja mielenterveyshoitaja). Näiden aiempien ammattinimikkeiden mukaisen koulutuksen saaneita on työelämässä hyvin runsaasti ja nämä aiemman koulutuksen mukaiset ammattinimikkeet koetaan joissakin tehtävissä asianomaista tehtävää tarkemmin kuvaaviksi kuin lähihoitajan ammattinimike. Kaupunginhallitus korostaa, että mikäli säädös toteutuisi esitetyssä muodossa, se ei mahdollistaisi ammattinimikkeiden käyttöä vastaavan koulutuksen saaneilla työntekijöillä. Tällöin kouluasteen koulutuksen saanet työntekijät voisivat käyttää ainoastaan koulutusnimikettään, esim. perushoitajakoulutuksen saaneet voisivat käyttää vain perushoitaja- nimikettä, mielenterveyshoitajat vain mielenterveyshoitaja-nimikettä ja lähihoitaja vain lähihoitaja-nimikettä. Sairaaloihin ja terveyskeskuksiin tulisi silloin perustaa samoihin tehtäviin eri nimikkeisiä vakansseja kulloisenkin henkilökunnan koulutusnimikkeestä riippuen ja muuttaa niitä jatkuvasti työntekijöiden vaihtuessa. Lisäksi Suomessa koulutuksen saaneet tulisivat epätasa-arvoiseen asemaan ulkomailla koulutettuihin verrattuina, koska ulkomailla vastaaviin tehtäviin koulutetuille TEO voisi antaa oikeuden esim. lähihoitajan nimikkeen käyttöön, mutta ei Suomessa esim. perushoitajaksi koulutetulle.

Kaupunginhallitus vastustaa esitettyä säädöstä epätarkoituksenmukaisena, hallinnollista työtä aiheuttavana ja käytännön toimintaa haittaavana. Kaupunginhallitus esittää, että säädös kirjoitetaan muotoon: henkilöllä, joka on suorittanut valtioneuvoston asetuksella säädettyyn ammattiin johtavan koulutuksen tai sitä vastaavan koulutuksen Suomessa, on oikeus käyttää asianomaista ammattinimikettä.

Muutoin kaupunginhallituksella ei ole huomautettavaa esityksiin ammattipätevyyksien tunnustamissäännöksistä.

Palvelussuhde-edellytys lääkärin lisäkoulutusta ja hammaslääkärien käytännön
palvelusta suoritettaessa

Kaupunginhallitus kannattaa jäljempää ilmenevin varauksin esityksessä mainituin perustein esitystä, jonka mukaan eurolääkärin tai eurohammaslääkärin pitää olla terveydenhuollon tai sosiaalihuollon toimintayksikön palveluksessa eli olla työ- tai virkasuhteessa toimintayksikön ylläpitäjään.

Päivystystoiminnan osalta esitetyn muutoksen täytäntöönpanolle tarvitaan siirtymäaika.

Terveyskeskuksen keskitetyn terveyskeskuspäivystyksen samoin kuin ns. pientraumapäivystyksen tehtävät kuuluvat terveyskeskuslääkäreiden hoidettaviksi. Viime vuosien lääkäripulatilanteessa on terveyskeskuslääkäreitä rekrytoitaessa olennaisen tärkeäksi muodostunut, että työantaja on voinut tarjota työn ilman pakkoa päivystää. Ottaen huomioon tämä ja lisäksi, että päivystysvuoroa seuraava aktiivivapaa merkitsee, että lääkäri on poissa terveysasemalta omalääkärin tehtävistään, on myös Helsingin terveyskeskuksen päivystys suurelta osin hoidettu vuokratyövoimalla. Vuokratyövoimasta olennainen osa on ollut eurolääkäreitä tai lääketieteen kandidaatteja. Terveyskeskuksessa merkittäviä laatuongelmia ei ole ilmennyt päivystyksen vuokralääkärityövoiman palveluissa ylipäätään eikä myöskään eurolääkärien tai kandidaattien osalta.

Kaupunginhallitus pitää hyvin epätoivottavana työantajapolitiikkana joutua pakottamaan terveyskeskuslääkäreitä päivystämään. Päivystyspakko saattaa johtaa irtisanoutumisten myötä entisestään vaikeutuvaan terveyskeskuslääkärivajeeseen. Lääkäreiden vapaaehtoisuuden pohjalta taas on mahdollista järjestää vain osa päivystysvuoroista, joten lisätyövoimaa päivystysten hoitamiseen on saatava muualta tai päivystystoimintaa on supistettava nykyisestä. Lisätyövoiman saaminen on teoriassa mahdollista perustamalla päivystävien lääkäreiden virkoja. Käytännössä on epätodennäköistä, että pelkästään päivystystä sisältävät virat houkuttelevat hakijoita. Onkin todettava, että ilman eurolääkäreiden ja osin myös lääketieteen kandidaattien työpanosta päivystystä on mahdotonta järjestää nykyisessä laajuudessa.

Terveyskeskuksessa on valmistelussa päivystyslääkärityövoiman tarjouspyyntö ja tällä hetkellä terveyskeskus hankkii päivystykseen vuokralääkärityövoimaa lyhytkestoisilla, kuukauden sopimuksilla suorahankintana. Tarjouskilpailu on ollut tarkoitus järjestää niin, että uudet sopimukset olisi tehty kesäkuun alusta viimeistään vuonna 2011 optiovuoden jälkeen päättyviksi. Kaupunginhallitus pitää välttämättömänä kilpailuttaa päivystyksen lääkärityövoima siirtymäajaksi. Muutoin jo ensi kesänä päivystystoimintaa joudutaan supistamaan olennaisesti nykyisestä.

Kaupunginhallitus katsoo, että lain täytäntöönpanolle tulee saada vuoden 2008 loppuun kestävä siirtymäaika, joka mahdollistaa toiminnan suunnittelemisen ja järjestämisen tässä olennaisesti muuttuvassa tilanteessa.

Esitys lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijoita koskevista
asetusmuutoksista

Kaupunginhallitus kannattaa myös opiskelijoiden toimimista lääkärin ja hammaslääkärin tehtävissä koskevia muutosesityksiä samoin varauksin kuin edellä eurolääkäreiden osalta on todettu, mutta vastustaa esitettyä voimaan tulon ajankohtaa 1.5.2007. Terveyskeskus on jo sopinut suuresta määrästä ensi kesän lääkärien sijaisuuksien hoitamisesta sellaisten lääketieteen kandidaattien kanssa, jotka ovat suorittaneet hyväksytysti neljään ensimmäiseen opintovuoteen kuuluvat opinnot. Ensi kesäksi ei enää mitenkään ole mahdollista saada näiden opiskelijoiden tilalle riittävää määrää viidennenkin vuosikurssin opinnot suorittaneita lääkäreiden kesäsijaisia ja vuodeosastoja ja muita toimintoja jouduttaisiin kesällä sulkemaan siinä määrin, että tilanne olisi potilashoidon tarpeiden kannalta täysin kestämätön. Asetuksen voimaan tuloajankohta tulee ehdottomasti lykätä syksyyn.

Kirje sosiaali- ja terveysministeriölle sekä pöytäkirjanote terveyskeskukselle ja sosiaalivirastolle.

Lisätiedot:
Frantsi Anneli, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36184

LIITTEET	Liite 1	Luonnos hallituksen esitykseksi terveydenhuollon ammatinharjoittamissäädösten muutoksiksi
	Liite 2	Luonnos terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen 3 §:n muuttamiseksi



Kokousaika	19.3.2007 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali


Jako johtajistolle	pe	07.09.
Johtajiston käsittely	ke	12.09. klo 8.30
Jako Khlle ja ennakkojako Kvstolle	pe	28.09.
Info Khlle	ma	01.10. klo 16.45
Khn käsittely	ma	15.10. klo 16.00
Jako Kvstolle	pe	26.10.
Kvston käsittely	ke	31.10. klo 15.00
Kvston jatkokäsittely, vero- ja kiinteistöveroprosentit	ke	14.11. klo 16.00

Jäsen	Varajäsen

Mirja Winter-Heikkilä	Leena Paasivuori
Timo Leskinen	Pirkko Kiviniemi, Tuula Virtanen 9.10.2006 lukien
Kirsti Inkeroinen-Kalliokoski	Riitta Snäll
Jukka Laitila	Juhani Arppe
Pirkko Etelävuori	Jukka Isola

LIITTEET	Liite 1	Sijaintikartta
	Liite 2	Kartta kaupan kohteesta
	Liite 3	Kauppakirja

LIITTEET	Liite 1	Sijaintikartat
	Liite 2	Kartat kohteista
	Liite 3	Kauppakirja
	Liite 4	Kauppakirja
	Liite 5	Kauppakirja

LIITTEET	Liite 1	Hankesuunnitelma 30.11.2006
	Liite 2	Kustannusarvio 29.11.2006

LIITTEET	Liite 1	Ympäristökartta (Eiran tontti 230/21)
	Liite 2	Asemapiirros (Eiran tontti 230/21)

LIITTEET	Liite 1	Ympäristökartta
	Liite 2	Asemapiirros
	Liite 3	Havainnepiirustus