PROS-järjestelmän käyttämä mallipohja

Asia

Sivu

KAUPUNGINJOHTAJA

Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen sekä pöytäkirjan tarkastajien valinta

Tämän kokouksen päätösten täytäntöönpano

Lainan myöntäminen Kiinteistö Oy Malmin Ässäkodit -nimiselle yhtiölle

Helsingin Sataman nosturitoiminnan uudelleenjärjestelyt

Keskusvaalilautakunnan puheenjohtajalle maksettava palkkio

Kaupungin edustajien nimeäminen Helsinki-Tallinna Euregio -yhdistyksen vuosikokoukseen 2006 ja yhdistyksen hallitukseen

KAUPUNKISUUNNITTELU- JA KIINTEISTÖTOIMI

Tontin varaaminen asuntotuotantoon Vuosaaresta

Itä-Pasilan Pysäköinti Oy:n yhtiökokous

Kontulan Palvelutalo Oy:n varsinainen yhtiökokous

Keskustatunnelin jatkosuunnitteluohjeet

Vt Jyrki Lohen toivomusponsi tyhjentyneiden tilakeskukselle luovutettujen koulutilojen vuokrista

Helsingin Energian poikkeamishakemus ja hakemus suunnittelutarveratkaisua varten

Rakennusosakeyhtiö Hartelan poikkeamishakemus

Kuuden asuntotontin varaaminen Marjaniemestä

Kiinteistö Oy Sepeteuksentie 35:n varsinainen yhtiökokous

Käpylän kortteleiden 871 ja 952 sekä tonttien 950/1, 951/2 ja 25003/1 (Kisakylä) rakennuskiellon pidentäminen (nro 11524)

Vartiokylän puisto- ja katualueen sekä Mellunkylän tontin 47051/3 (Myllypuron voimalaitos) ja sen eteläpuolisen puistoalueen rakennuskiellon pidentäminen (nro 11527)

Ennakkolausunto kaupungin etuosto-oikeuden käyttämättä jättämisestä Helsingin Diakonissalaitoksen ja Sato-Asunnot Oy:n välisessä suunnitteilla olevassa kiinteistökaupassa

Etuosto-oikeuden käyttämättä jättäminen Asunto Oy Helsingin Kantelettarentie 4:n ja YIT Rakennus Oy:n välisessä kiinteistökaupassa

Etuosto-oikeuden käyttämättä jättäminen Xxxx Xxxxxxxxx sekä Xxxx Xxxxxxx välisessä kiinteistökaupassa

Etelä-Hermannin pysäköinnin toteuttaminen ja tonttien varaaminen

Neste Markkinointi Oy:n poikkeamishakemus

Kaupungin omistamien asuinkiinteistöyhtiöiden peruskorjauksen kiinteistöstrategian hyväksyminen

Malmin liiketalo Oy:n varsinainen yhtiökokous

Kiinteistö Oy Viikin Infokeskuksen varsinainen yhtiökokous

SIVISTYS- JA HENKILÖSTÖTOIMI

Koripalloaiheisen veistoksen sijoittaminen Munkkiniemeen

RAKENNUS- JA YMPÄRISTÖTOIMI

Lausunto metro-/raideyhteys Ruoholahti (Helsinki) - Matinkylä (Espoo) -ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta

Lausunto ympäristöministeriölle ehdotuksesta valtioneuvoston periaatepäätökseksi meluntorjunnasta

108

Lausunto sisäasiainministeriölle pelastushenkilöstön työssä jaksamista selvittäneen työryhmän raportista

117

Valtuutettu Kauko Koskisen toivomusponsi: Palmian omistajalinjaukset

124

Valtuutettu Tuomas Rantasen toivomusponsi: Lauttaliikenneyhteydet

128

Valtuutettu Arja Karhuvaaran toivomusponsi: Joukkoliikenteen järjestelyt terveysasemamuutosten yhteydessä

132

Lausunto Länsi-Suomen ympäristölupavirastolle Helsingin Energian Salmisaaren voimalaitostoimintoja koskevasta ympäristölupahakemuksesta

136

Lausunto Länsi-Suomen ympäristölupavirastolle Helsingin Energian Lassilan huippulämpökeskusta koskevasta ympäristölupahakemuksesta

140

Lausunto Länsi-Suomen ympäristölupavirastolle Helsingin Energian Kellosaaren kaasuturbiinilaitosta koskevasta ympäristölupahakemuksesta

142

Lausunto Länsi-Suomen ympäristölupavirastolle Helsingin Energian ympäristölupahakemuksesta (Sörnäinen)

144

SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMI

Vt Hanna-Kaisa Siimeksen toivomusponsi: Nuorille seksuaalisen väkivallan uhreille tarkoitettujen palvelujen kartoittaminen

147

20.2.2006 pöydälle pantu asia
Kuljetuspalveluja koskeva apulaisoikeuskanslerin päätös

156

KESKUSTATUNNELIN JATKOSUUNNITTELUOHJEET

Khs 2005-2422

Kaj toteaa, että kaupunkisuunnittelulautakunta on (11.4.2002) esittänyt kaupunginhallitukselle,

- että Keskustatunnelin jatkosuunnittelun ja asemakaavoituksen pohjaksi valittaisiin kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluosaston piirustuksen nro 5044–7 mukainen Keskustatunnelin liikennesuunnitelma, vaihtoehto C,

- että kaupunginhallitus merkitsisi tiedoksi selvitykset Keskustatunnelin vaiheittain rakentamismahdollisuuksista ja eri vaiheisiin liittyvistä keskustan katuverkon ja kävelykeskustan kehittämismahdollisuuksista,

- että Keskustatunnelin 1. rakennusvaiheesta ja siihen liittyvästä kävelykeskustan ja keskustan katuverkon kehittämisestä laadittaisiin liikennesuunnitelma ja rakennetekninen suunnitelma ja

- että päätös tunnelin rakentamisesta tehdään erikseen ja

- että kaupunginhallitus merkitsisi Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunnon keskustatunnelin ympäristövaikutusten arvioinnista tiedoksi.

Kaj toteaa edelleen, että Khs on 7.3.2005 päättänyt merkitä kaupunkisuunnittelulautakunnan esityksen ja Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunnon ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta tiedoksi.

Lisäksi kaupunginhallitus päätti kehottaa kaupunkisuunnittelulautakuntaa

- Laatimaan ajantasaiset selvitykset Kampin keskuksen, huoltotunnelin ja niiden yhteydessä rakennettavien pysäköintilaitosten yhteisvaikutuksista keskustan liikennejärjestelyihin ja keskustatunnelisuunnitelmaan.

- Arvioimaan keskustatunnelin nk. pintavaihtoehdon mukaisten rakenteiden rakentamisen ja radan alituksen kustannukset ja vaikutukset kellareiden hyödyntämiselle kortteleissa 2014 ja 2015 sekä rakenteiden kaupunkikuvalliset vaikutukset Töölönlahden puistoalueella.

- Laatimaan asiakirjoissa esitettyä muistiota perusteellisempi selvitys nk. syvätunnelivaihtoehdosta ja sen liikenteellisistä vaikutuksista kustannusarvioineen, myös ilman Töölönlahdelle tulevaa liittymää.

- Tutkimaan keskustatunnelin itäpään alkamiskohdan siirtämistä lähemmäksi Kulosaaren siltaa niin, että minimoidaan liikenteen Sörnäisten rantatien läheiselle asutukselle ja rantapuiston viihtyisyydelle aiheuttamat haitat sekä tämän vaihtoehdon kustannukset.

- Suunnittelemaan liikennejärjestelyt, erityisesti raskaan liikenteen ajoyhteyksien osalta, Kruununhaan ja Siltavuorenrannan alueella ympäröivää asutusta mahdollisimman vähän haittaaviksi.

Vielä kaupunginhallitus päätti, että laaditut selvitykset tulisi toimittaa kaupunginhallitukselle 30.9.2005 mennessä, minkä jälkeen kaupunginhallituksen on mahdollista ottaa kantaa keskustatunnelin suunnitteluvaihtoehtoihin.

Edelleen kaupunginhallitus päätti lähettää Helsingin ortodoksisen seurakunnan ym. kirjeen ja kansalaisadressin sekä Kruununhaan asukasyhdistys r.y:n kirjeen kaupunkisuunnittelulautakunnalle jatkovalmistelussa mahdollisuuksien mukaan huomioon otettavaksi.

./. Khn 7.3.2005 kokouksen esityslistateksti on tämän asian liitteenä 1.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (3.11.2005) mm. seuraavaa:

Tiivistelmä Kaupunginhallituksen edellyttämät Keskustatunnelin lisäselvitykset osoittavat, että keskustan huolto- ja pysäköintitunneli ja uudet pysäköintilaitokset eivät vähennä Keskustatunnelin tarvetta. Tunnelien ennustetut liikennemäärät ovat kertaluokaltaan täysin erisuuruisia: huolto- ja pysäköintitunneli 5 000–8 500 ajoneuvoa/vrk ja Keskustatunneli noin 50 000 ajoneuvoa/vrk.

Laadittujen syvätunnelivaihtoehtojen kustannusennusteet, 230–262 miljoonaa euroa ilman arvonlisäveroa, välillä Länsiväylä - Sörnäisten rantatien ja Haapaniemenkadun liittymä eivät ole merkittävästi halvempia verrattuna pintatunnelivaihtoehdon kustannusennusteeseen, 274 miljoonaa euroa. Syvätunnelivaihtoehtoihin ei voida rakentaa ajoyhteyttä idästä Forumin pysäköintilaitokseen eikä Forumista länteen.

Töölönlahden alue tarvitsee Töölönlahdenkadun lisäksi toisen liikenneyhteyden sekä liikenteen sujuvuuden että alueen saavutettavuuden parantamiseksi. Tämä on parhaiten järjestettävissä rakentamalla liittymä Keskustatunneliin. Liittymä voidaan rakentaa sekä pinta- että syvätunneliin.

Rakennettaessa Töölönlahden eteläiset korttelit ennen Keskustatunnelia ovat pintatunneliin varautumisen kustannukset tunnelin ja rakennusten osalta noin 3,7 miljoonaa euroa ilman arvonlisäveroa, jos kortteleiden alle rakennetaan vain välttämättömät rakenteet.

Jos pintatunnelin kortteleiden alainen osuus rakennetaan samanaikaisesti kortteleiden rakentamisen kanssa, ovat varautumisen kokonaiskustannukset 15,9 miljoonaa euroa ilman arvonlisäveroa. Varautumisvaihtoehdon valinta voidaan tehdä kortteleiden toteutussuunnitteluun ryhdyttäessä kortteleiden ja Keskustatunnelin rakentamisajankohtien välisen ajan perusteella.

Töölönlahden liittymän rakentaminen syvätunnelista edellyttää noin 400 metrin pituisen silmukkarampin rakentamista tunnelin päällä olevasta kiertoliittymästä Töölönlahdenkadun alla olevaan liittymään, josta on yhteys Töölönlahdenkadulle, Elielin pysäköintilaitokseen ja Sanomatalon huoltoon. Silmukkaramppi kiertää puistoalueella paikalleen jäävän makasiinin ja siitä on teräsbetonirakenteista päältä avattavaa tunneliosuutta 240 metriä. Liittymän rakentamiseen on varauduttava Töölölahdenkadun länsipuoleisen korttelin eteläosassa, johon ei voida rakentaa kellaritiloja.

Toinen vaihtoehto liittymälle on rakentaa yhdystunneli Töölönlahdelle Kaisaniemenpuiston alaisesta syvätunnelin liittymästä. Yhdystunneliin on varauduttava Töölönlahdenkadun itäpuoleisen korttelin eteläosassa, johon ei voida rakentaa kellaritiloja.

Keskustatunnelia voidaan kaikissa vaihtoehdoissa jatkaa Sörnäisten rantatielle Vilhonvuorenkadun liittymään. Tällöin yhteydet tunnelin ja Haapaniemenkadun liittymän välillä poistuvat. Kaikkien vaihtoehtojen kustannukset kasvavat pidennettäessä noin 54 miljoonaa euroa ilman arvonlisäveroa. Pidennettyjen syvätunnelivaihtoehtojen kustannukset olisivat näin 284–316 miljoonaa euroa ja pintatunnelivaihtoehdon noin 328 miljoonaa euroa.

Kaupunkisuunnitteluvirasto esittää, että Keskustatunnelin asemakaavoituksen pohjaksi valittaisiin tarkistettu pintatunnelivaihtoehto C, siten, että asemakaavoituksen yhteydessä tutkitaan vielä mahdollisuuksia yhdistää Töölönlahden ja Kaisaniemen liittymät ja että laadittavassa asemakaavassa mahdollistetaan tunnelin päättyminen joko Haapaniemenkadun tai Vilhonvuorenkadun liittymään. Tunnelin lopullinen pituus ratkaistaisiin hankepäätöksen yhteydessä.

Lähetetyt kirjeet ja kannanotot

Ortodoksisen kansalaisliikkeen toimikunnan puolesta Svante Kuhlberg ja Galina Walo ovat 10.10.2002 lähettäneet kaupunginvaltuustolle adressin (yhteensä 4132 nimeä) Lapinlahden ortodoksisen hautausmaan alitse kulkevaksi suunnitellun liikennetunnelin rakentamishankkeen peruuttamisesta.

Kaupunkisuunnitteluvirasto on tarkistanut Keskustatunnelin suunnitelman linjausta hautausmaan kohdalla erillisen suunnitelman perusteella. Linjausta on siirretty niin, että tunneli on pääosin Lapinlahdentien katualueen ja Vanhan Luterilaisen hautausmaan alla.

Kruununhaan asukasyhdistys r.y. on 4.6.2002 lähettänyt kirjeen kaupunginhallitukselle, jossa pyydetään Siltavuorenrantaan sijoitetun tunneliliittymän poistamista keskustatunnelisuunnitelmasta.

Kaupunkisuunnitteluviraston selvitysten perusteella Siltavuorenrannan liittymä on Keskustatunnelin toimivuuden kannalta tärkeä eikä sitä tulisi poistaa.

X. Xxxxxxx on toimittanut 20.10.2005 päivätyn kirjeen, jossa vastustetaan tunnelihankkeen suunnittelua Hietaniemen hautausmaan alle.

Yleistä Kaupunkisuunnittelulautakunnan 11.4.2002 hyväksymän Keskustatunnelin liikennesuunnitelman, vaihtoehto C, liikennesuunnitteluosaston piirustus nro 5044-7, mukaan keskustatunneli alkaa Länsiväylältä ja päättyy Sörnäisten rantatielle. Tunneliin on katuverkosta liittymä Rautatiekaduilla Mechelininkadun ja Runeberginkadun välillä, Töölönlahdenkadulla ja Siltavuorenrannassa. Lisäksi tunnelista on yhteydet Forumin, Elielin ja Kluuvin pysäköintilaitoksiin kaikista suunnista.

Keskustatunneli on suunniteltu 50 km/h nopeusrajoitukselle. Tunnelissa ei sallita perävaunullisia kuorma-autoja, vaarallisten aineiden kuljetuksia eikä kevyttä liikennettä.

Keskustan huoltotunnelin vaikutukset keskustan liikenne-
järjestelyihin ja keskustatunnelisuunnitelmaan

Keskustatunnelin tavoitteet ja vaikutukset ovat erilaiset kuin keskustan huoltotunnelin.

Keskustan huoltotunnelin ja siihen liittyvien maanalaisten huolto- pysäköintitilojen tarkoituksena on

- parantaa huolto- ja pysäköintiliikenteen toimivuutta ja

- vähentää huolto- ja pysäköintiliikenteen aiheuttamia häiriöitä sekä muulle ajoneuvoliikenteelle että jalankulkuliikenteelle ja

- mahdollistaa Keskuskadun muuttaminen kävelykaduksi.

Huoltotunneli on tarkoitettu vain pysäköinti- ja huoltoliikenteelle eikä sinne ole mahdollista ohjata muuta ajoneuvoliikennettä. Huoltotunnelin vuorokausiliikennemäärä on Mannerheimintien länsipuolella 5 200–8 400 ajoneuvoa ja Keskuskadun itäpuolella 600 ajoneuvoa.

Keskustatunnelin tavoitteena on

- parantaa keskustan saavutettavuutta järjestämällä sujuva yhteys sekä lännestä että idästä keskustan huolto- ja pysäköintitiloihin ja Töölönlahdelle,

- parantaa ydinkeskustan länsi- ja itäpuolisten alueiden välisen liikenteen sujuvuutta,

- siirtää merkittävästi autoliikennettä katuverkosta tunneliin, mikä parantaa liikenneturvallisuutta ja viihtyisyyttä sekä antaa mahdollisuuden lisätä jalankulkutilaa ydinkeskustassa.

Keskustatunnelin vuorokausiliikennemäärä on ennustetilanteessa (v. 2025) tunnelin keskiosalla noin 50 000 ajoneuvoa. Tällöin huoltotunnelin vuorokausiliikennemäärä Mannerheimintien länsipuolella laskee 3 400–4 600 ajoneuvoon.

Keskustan huoltotunnelin rakentaminen vähentää liikennemääriä Simonkadulla ja Ruoholahdenkadulla Abrahaminkadun liittymän itäpuolella noin 2 500 ajoneuvoa/vrk, Kaivokadulla 1 000 ajoneuvoa/vrk ja Kaisaniemenkadulla 3 700 ajoneuvoa/vrk. Keskuskatu muutetaan kävelykaduksi. Lönnrotinkadun ja Eteläesplanadin liikennemäärät vähenevät noin 1 000 ajoneuvoa/vrk ja Kalevankadun 2 500 ajoneuvoa/vrk. Liikennemäärät lisääntyvät Ruoholahdenkadulla Abrahaminkadun liittymän länsipuolella 6 000 ajoneuvoa/vrk, Unioninkadulla 3 000 ajoneuvoa/vrk ja Pohjoisesplanadilla 1 400 ajoneuvoa/vrk.

Keskustatunnelin rakentamisen jälkeen osa keskustan huoltotunnelin liikenteestä siirtyy käyttämään sitä. Huoltotunnelin länsipäässä noin 3 800 ajoneuvoa/vrk siirtyy Keskustatunneliin vähentäen Ruoholahdenkadun liikennemääriä Abrahaminkadun länsipuolella. Kluuvin huoltotunnelin ja Kaisaniemenkadun liikennemäärät pienenevät noin 1 800 ajoneuvoa/vrk ja Kluuvin pysäköintilaitoksen Eteläesplanadille johtavan rampin noin 2 500 ajoneuvoa/vrk. Keskustatunnelin rakentaminen mahdollistaa Mannerheimintien alaisen pysäköintilaitoksen edellä mainitun laajentamisen.

Pintavaihtoehdon C mukaiseen Keskustatunneliin varautuminen
Töölönlahden alueella

Kaupunkisuunnitteluvirasto on yhdessä kiinteistöviraston ja Senaatti-kiinteistöjen kanssa teettänyt selvityksen ”Keskustatunnelin huomioon ottaminen Töölönlahden korttelien 2014 ja 2015 rakentamisessa”, Insinööritoimisto Saanio & Riekkola Oy, 28.6.2005”.

Konsulttityössä selvitettiin vaihtoehtoiset ratkaisut rakennusten alle suunniteltujen Keskustatunnelin rakenteiden toteuttamiseksi kortteleiden rakentamisen yhteydessä sekä ratkaisujen kustannukset.

Varauduttaessa vain välttämättömiin risteysalueen rakenteisiin rakennukset perustetaan porapaaluilla, jotka ulotetaan alimman tunnelitason alapuoliseen kallioon. Tällöin tunneli voidaan rakentaa myöhemmin louhimalla kallio paalujen ympäriltä, mikä vaatii kuitenkin hankalia ja kalliita teknisiä ja logistisia erityisjärjestelyjä. Elielin pysäköintilaitokseen ja huoltotiloihin on järjestettävä väliaikainen yhteys työn ajaksi.

Työssä tarkasteltiin Töölönlahden liittymäramppien päähän aiemmin suunniteltua kiertoliittymäratkaisua sekä uutena vaihtoehtona liikennevalo-ohjattua nelihaaraliittymäratkaisua ja niiden päälle rakentamista.

Kiertoliittymäratkaisussa joudutaan rakenteellisesti vaativiin korkeisiin palkkirakenteisiin, joilla siirretään rakennusten kuormat pois ympyrän alueelta. Sen vuoksi tunnelin aiemmin suunniteltua korkeustasoa pitää laskea 1,3 m, jolloin Töölönlahdelle johtava ajoramppi pitenee ja kaltevuus jyrkkenee. Yhteys huoltotiloihin ja Elielin pysäköintilaitokseen jyrkkenee myös merkittävästi.

Nelihaaraliittymäratkaisussa rakennusten kantavien ja muiden rakenteiden sijoittelu on liittymätasolla tarkoituksenmukaisempaa ja niiden tilatarve jää pienemmäksi. Rakennusten kuormat voidaan viedä suoraan pilarilinjoilla kallioon ilman korkeita kuormansiirtopalkkeja. Tunnelitason korko pysyy tällöin ennallaan. Yhteydet pintaan ja Elielin pysäköintilaitokseen sekä huoltoon eivät muutu aiemmista suunnitelmista.

Selvitykset osoittavat, että valo-ohjattu nelihaaraliittymä on tarkoituksenmukaisempi ratkaisu Töölönlahden liittymäramppien päähän. Kiinteistöissä Keskustatunneliin varautuminen edellyttää, että risteysalueen suunnitelmat tehdään luonnostasolle tilojen ja tekniikan osalta. Suunnitteluaikaa on varattava noin vuosi.

Töölönlahden alueella ilmanvaihtoon liittyvät tekniset tilat on sijoitettu kuten aiemmissakin suunnitelmissa. Tuloilma-, savunpoisto- ja poistoilmakuilut sekä uloskäytävät ovat kortteleiden rakennusmassoissa. Pintaan puistoalueelle ei tule tunnelin kuilurakenteita.

Jos kortteleiden alaisista Keskustatunnelin rakenteista toteutetaan vain välttämättömät risteysalueen rakenteet, ovat Keskustatunneliin kohdistuvat kustannukset noin 0,3 milj. euroa (ALV 0 %). Kortteleihin 2014 ja 2015 kohdistuvat lisäkustannusennukset ovat tällöin noin 3,4 milj. euroa (ALV 0 %), mikä merkitsee noin 300 euroa/k-m².

Mikäli risteyskohdan kaikki tunnelirakenteet rakennetaan valmiiksi yhtä aikaa kortteleiden rakentamisen kanssa, ovat Keskustatunneliin kohdistuvat kustannukset noin 13,4 milj. euroa (ALV 0 %). Kortteleihin 2014 ja 2015 kohdistuvat lisäkustannukset ovat tällöin noin 2,5 milj. euroa (ALV 0 %), mikä merkitsee noin 200 euroa/k-m2.

Päätös varautumisvaihtoehdosta on tehtävä kortteleiden toteutussuunnitteluun ryhdyttäessä. Tällöin on arvioitava kortteleiden ja Keskustatunnelin rakentamisajankohtien välisen ajan pituus, jonka perusteella voidaan arvioida varautumisvaihtoehdon tarkoituksenmukaisuus.

Syvätunnelivaihtoehdot S1, S2 ja S3

Rakennettavuus

Kaupunkisuunnitteluvirasto on teettänyt rakenneteknisen yleissuunnitelmatasoisen selvityksen ”Helsingin Keskustatunnelin syvätunnelivaihtoehdoista S1, S2 ja S3 rakennetekniset yleissuunnitelmat”, Insinööritoimisto Saanio & Riekkola Oy, 20.9.2005. Työssä selvitettiin syvätunnelivaihtoehtojen tilavaraukset, rakennettavuus ja kustannukset sekä liikenteellinen toimivuus. Syvätunnelivaihtoehtoja verrattiin aikaisemmin laadittuun pintavaihtoehto C:hen, jonka kustannusarvio päivitettiin vastaamaan nykyistä hintatasoa ottamalla huomioon vuoden 2000 jälkeen tunnelin länsipäähän tehdyt tarkistukset.

Olemassa olevat maanalaiset tilat ja suunnitelmat rajoittavat Keskustatunnelin syvävaihtoehtojen linjausta kalliossa. Näitä ovat mm. yhteiskäyttötunnelit, viemäritunnelit, metro, Helsingin kaupungin rakennusviraston tukikohta, Merihaan kalliosuoja sekä tilavarauksista Pisara ja Töölön metro. Lisäksi on kellaritiloja ja muita varattuja kallioresursseja. Useassa kohdassa joudutaan tilojen väliin tekemään teräsbetonirakenne, esi-injektoimaan tai louhimaan vaiheittain. Lisäksi Töölönlahden alueen ruhjeessa varaudutaan käyttämään maan pinnalta käsin tehtävää suihkupaalutekniikkaa pintakallion ja sen yläpuolella sijaitsevan maaperäkerroksen ennakkolujittamiseksi.

Kaikki Keskustatunnelin rakentamisen aikaiset ja pysyvät rakenteet on suunniteltu käyttäen sellaisia ratkaisuja, jotka estävät pohjaveden haitallisen alenemisen sekä työn aikana että pysyvästi. Keskustatunneli sijoittuu tiheästi rakennetulle keskusta-alueelle. Ympäristöstä aiheutuvat tärinärajoitukset rajoittavat louhintaa läheltä risteävien tai sivuavien kellareiden, tunneleiden ja kalliotilojen lähistöllä.

Pelastusturvamääräysten osalta on käytetty pintavaihtoehdon kanssa samoja periaatteita, jotka on vielä tarkistettu ja hyväksytetty pelastuslaitoksella. Henkilöyhteys toiseen tunneliin on 100 m välein ja ajoneuvolla ajettava yhteys 400 m välein. Pintaan on henkilöyhteys 400 m välein. Osalla tunnelia on käytetty poistumistiekäytäväratkaisua, kuten on tehty Töölönlahden ja Kaisaniemen eritasoliittymien rampeissa. Onnettomuus- ja poikkeustilanteissa yhdystunnelit toimivat palo- ja savuosastoituina uloskäytävinä viereiseen ajotunneliin ja pelastustienä tunnelista toiseen.

Syvätunnelivaihtoehto S1

Syvätunnelivaihtoehto S1 on liikenteellisiltä yhteyksiltään kaupunkisuunnittelulautakunnan vuonna 2002 hyväksymän pintavaihtoehto C:n perusteella suunniteltu syvätunneliratkaisu, johon ei kuitenkaan saada toteutettua yhteyttä idästä Forumin pysäköintilaitokseen eikä Forumista länteen. Tunneli alkaa Länsiväylän päästä Salmisaarenkadulta ja päättyy Sörnäisten rantatielle. Tunnelin ja katuverkon välillä on liittymät Rautatiekaduilla Mechelininkadun ja Runeberginkadun välillä, Töölönlahdenkadulla ja Siltavuorenrannassa. Forumin pysäköintilaitokseen on yhteys tunnelista vain lännestä ja pysäköintilaitoksesta on yhteys tunneliin vain itään. Elielin ja Kluuvin pysäköintilaitosten ja tunnelin välillä on kaikki yhteydet.

Vaihtoehto S1 kulkee Töölönlahden alueella syvällä kalliossa ja tunnelissa olevasta eritasoisesta kiertoliittymästä on noin 400 metriä pitkä silmukkaramppitunneli maanpinnan alapuolella olevaan toiseen kiertoliittymään ja siitä edelleen Töölönlahdenkadulle, Elielin pysäköintilaitokseen ja Sanomatalon huoltoon. Ramppitunneli kiertää puistoalueella paikalleen jäävän makasiinin ja tunnelista on teräsbetonirakenteista päältä avattavaa osuutta 240 m. Ramppitunneli puhkaisee olemassa olevan Töölönlahden viemäritunnelin holvin.

Kaisaniemen puiston alla on eritasoliittymä, josta on yhteys Kluuvin pysäköintilaitokseen ja keskustan huoltotunneliin.

Syvätunnelivaihtoehdot on suunniteltu siten, että tunnelia on jatkettu Sörnäisten rantatielle Vilhonvuorenkadun liittymään. Tällöin ei tunnelista saada yhteyttä katuverkkoon Haapaniemenkadun liittymässä. Siltavuorensalmi alitetaan kalliossa. Noin 600 metrin osuus ennen Vilhonvuorenkatua joudutaan tekemään teräsbetonirakenteista kaksoistunnelia, joka osittain joudutaan paaluttamaan huonoista pohjaolosuhteista johtuen. Alueella on tehtävä mittavia johtosiirtoja. Kaksoistunnelin kumpikin tunneli tehdään erillisessä kaivannossa. Ratkaisu antaa mahdollisuuksia töiden tarkoituksenmukaiseen vaiheistamiseen ja helpottaa työnaikaisten liikennejärjestelyjen ja johtosiirtojen yms. toteuttamista.

Suunnitelmat on laadittu siten, että syvätunnelivaihtoehdot on mahdollista rakentaa myös Haapaniemenkadun liittymään päättyvinä, kuten aiemmin hyväksytty pintavaihtoehto C. Vastaavasti pintavaihtoehtoa C voidaan pidentää Vilhonvuorenkadun liittymään asti, jolloin yhteys Haapanimenkadun liittymään jää pois.

Syvätunnelivaihtoehto S1 on 3 + 3 -kaistainen kaikkien eritasoliittymien välillä.

Syvätunnelivaihtoehto S2

Syvätunnelivaihtoehto S2 poikkeaa vaihtoehdosta S1 siten, että yhteys Töölönlahdelle on järjestetty rakentamalla yhdystunneli Kaisaniemen puiston alaisesta liittymästä Töölönlahdelle maanpinnan alapuolelle rakennettavaan kiertoliittymään, josta on edelleen yhteydet Töölölahdenkadulle, Elielin pysäköintilaitokseen ja Sanomatalon huoltoon samaan tapaan kuin vaihtoehdossa S1. Yhdystunneli Töölönlahden alueelle joudutaan tekemään päältä avattuna teräsbetonirakenteisena tunnelina Kaisaniemen kentältä lähtien koko ratapihan halki Töölönlahdenkadulle asti vaativissa pohjaolosuhteissa. Raideliikenteen järjestäminen ratapiha-alueella rakentamistyön aikana on teknisesti vaativa tehtävä. Pelastustoimen kannalta pitkä ramppiyhteys ei ole hyvä, mutta on kuitenkin hyväksyttävä ratkaisu. Pelastuslaitos vaatii ylimääräisen porrasyhteyden ratapihan ja Kaisaniemen puiston väliselle alueelle.

Vaihtoehto S2 on Forumin pysäköintilaitoksen liittymän ja Kaisaniemen puiston liittymän välillä 2 + 2-kaistainen.

Syvätunnelivaihtoehto S3

Syvätunnelivaihtoehto S3 on vaihtoehtojen S1 ja S2 kaltainen, mutta siinä ei ole liittymää Töölönlahden alueelle, mikä on merkittävä puute sekä liikenteellisesti että pelastustoiminnan kannalta.

Syvätunnelivaihtoehto S3 kulkee Töölönlahden alueen alla kokonaan kalliossa, joten kellareiden rakentaminen tunnelin päällä on mahdollista. Tunnelin rakentaminen ei vaikeuta Töölönlahden alueen rakentamista, eikä nykyistä Töölönlahdenkadun ramppia tarvitse purkaa. Töölönlahden liittymän puuttuminen vaikeuttaa tunnelin rakentamisen vaiheistusta.

Vaihtoehto S3 on Forumin pysäköintilaitoksen liittymän ja Kaisaniemen puiston liittymän välillä 2 + 2-kaistainen.

Tarkistettu pintatunnelivaihtoehto C

Kaupunkisuunnitteluvirastossa on laadittu Keskustatunnelin liikennesuunnitelma, tarkistettu vaihtoehto C, piirustus 5399–7. Suunnitelmaan on tehty kaupunkisuunnittelulautakunnan 11.4.2002 hyväksymään suunnitelmaan verrattuna seuraavat tarkistukset:

- Tunnelin länsipään linjausta on tarkistettu ortodoksisen hautausmaan kohdalla siten, että se kulkee pääosin Lapinlahdentien katualueen ja Luterilaisen hautausmaan alitse. Tunnelin länsipää on levennetty 2 + 2-kaistaiseksi.

- Töölönlahden liittymäramppien päähän Töölönlahdenkadun alle suunniteltu kiertoliittymä on muutettu nelihaaraliittymäksi.

- Suunnitelmaan on lisätty vaihtoehto, jossa Keskustunneli jatkuu Sörnäisten rantatielle Vilhonvuorenkadun liittymään asti. Tässä vaihtoehdossa yhteys Haapaniemenkadun liittymään jää pois.

Haapaniemenkadun liittymään päättyvä tunnelivaihtoehto kulkee Siltavuorensalmen alueella meren pohjassa ja se on rakennettava päältä avattuna teräsbetonirakenteena. Ratkaisu on teknisesti erittäin vaativa toteuttaa. Myös Vilhonvuorenkadulle asti ulottuva tunnelivaihtoehto on pohjaolosuhteista, mittavista johtosiirroista ja noin 600 metrin pituisesta päältä avattavasta teräsbetonirakenteisesta kaksoistunnelista johtuen vaativa toteuttaa.

Liikenne-ennusteet

Keskustatunnelin suunnittelussa on käytetty YTV:n vuoden 2025 liikenteen perusennusteita, joiden pohjana on pääkaupunkiseudun kuntien maankäyttö ja seudun liikennejärjestelmäsuunnitelman mukaiset liikennejärjestelyt. Edellisessä suunnitteluvaiheessa ennusteet olivat vuodelle 2020.

Keskustatunnelin liikennemäärät ovat suurimmat Kaisaniemenpuiston ja Siltavuorenrannan liittymien välillä. Eri tunnelivaihtoehtojen liikennemäärät tällä osuudella ovat ennusteiden mukaan seuraavat:

Vaihtoehto	Liikennemäärä Kaisaniemen ja Siltavuorenrannan välillä (ajon/vrk)
Vaihtoehto	Länsiväylä – Haapaniemenkatu	Länsiväylä – Vilhonvuorenkatu
Pintavaihtoehto C	51 000	47 500
Syvätunnelivaihtoehto S1	50 500	46 700
Syvätunnelivaihtoehto S2	49 100	44 300
Syvätunnelivaihtoehto S3	45 700	43 100

Vaihtoehtoisten suunnitelmien liikenteellinen toimivuus

Tunnelin liittymien välisille sekoittumisalueille (liittyvä liikenne / poistuva liikenne) ja rampeille on laskettu liikenteelliset toimivuudet. Liikenteellinen palvelutaso on hyvä kaikissa vaihtoehdoissa lukuun ottamatta väliä Mechelininkatu–Forumin P-laitoksen liittymä, joka on tyydyttävä pintavaihtoehdossa C ja syvävaihtoehdoissa S1 ja S2.

Vaihtoehtoisten suunnitelmien liikenneturvallisuus

Vähentäessään liikennettä katuverkosta Keskustatunneli parantaa liikenneturvallisuutta merkitsevästi reitillä Porkkalankatu–Ruoholahdenkatu–Simonkatu–Kaivokatu–Kaisaniemenkatu–Hakaniementori sekä Rautatiekaduilla. Henkilövahinko-onnettomuuksien on arvioitu vähenevän pintakatuverkossa noin 20–25 henkilövahinko-onnettomuudella vuodessa.

Eri tunnelivaihtoehtojen turvallisuustason vertailemiseksi kaupunkisuunnitteluvirasto on teettänyt Keskustatunnelin vaihtoehtojen liikenteellisen riskitarkastelun (Traficon Oy, 14.9.2005).

Riskitarkastelussa on laskettu tunneliosuuksittain odotettavissa olevia onnettomuustiheyksiä ja vuotuisia onnettomuusmääriä. Tunneliin tulee vaihtuva nopeusrajoitusjärjestelmä. Korkein käytettävä nopeusrajoitus tulee olemaan 50 km/h. Pitkissä laskuissa nopeuden kuitenkin oletetaan nousevan kaikissa syvätunnelivaihtoehdoissa nopeuteen 63 km/h Mechelininkadun ja Töölönlahden liittymien välillä itään päin ajettaessa. Pitkissä Vilhonvuorenkadun liittymään asti ulottuvissa vaihtoehdoissa nopeuden on oletettu nousevan tunnelin itäpäässä 60 km:iin/h länteen päin ajettaessa.

Kaikissa tunnelivaihtoehdoissa on arvioitu tapahtuvan vuosittain keskimäärin 4–5 henkilövahinkoon johtavaa onnettomuutta ja kuolemaan johtava onnettomuus harvemmin kuin kerran vuodessa. Syvätunnelivaihtoehdossa S1 tapahtuu hieman enemmän onnettomuuksia kuin pintavaihtoehdossa C, koska liittymät ovat syvemmällä, yhteystunnelit katuverkosta tunneliin pitemmät ja tunneligeometria riskialttiimpi. Syvävaihtoehdon S2 mukaisessa tunnelissa tapahtuu eniten onnettomuuksia pitkien tunneliyhteyksien vuoksi. Syvävaihtoehdossa S3 ennustettu onnettomuusmäärä on pienin, koska siinä on vähiten liittymiä ja sinne siirtyy katuverkosta vähiten liikennettä.

Pintavaihtoehto C ja syvävaihtoehdot S1 ja S2 vähentävät henkilövahinko-onnettomuuksia katutasossa noin 20–25 kpl vuodessa. Syvävaihtoehto S3 vähentää onnettomuuksia katuverkossa noin 15 kpl vuodessa, koska Kaivokatu on jätettävä edelleen autoliikenteen käyttöön.

Kokonaistarkastelun perusteella pintavaihtoehto C on hieman turvallisempi kuin syvävaihtoehdot S1 ja S2. Vaihtoehto S3 on turvallisuuden kannalta huonoin, koska siinä katuverkkoon jää eniten liikennettä.

Tunnelin itäpään pidentämisen vaikutuksen liikenteeseen

Tunnelin päättyessä Haapaniemenkadun liittymään liikennemäärä tunnelin itäpäässä on noin 45 000 ajoneuvoa/vrk. Sörnäisten rantatiellä tunnelin itäpuolella katutasossa Haapaniemenkadun ja Vilhonvuorenkadun liittymien välillä liikennemäärä on noin 75 800 ajoneuvoa/vrk. Siltavuorenrannan ramppien liikennemäärä on noin 6 100 ajoneuvoa/vrk.

Jos tunnelia jatketaan Vilhonvuorenkadun liittymään, niin tunnelin itäpään liikennemäärä on noin 38 500 ajoneuvoa/vrk ja Sörnäisten rantatien liikennemäärä Haapaniemenkadun ja Vilhonvuorenkadun liittymien välillä on noin 43 200 ajoneuvoa/vrk. Siltavuorenrannan ramppien liikennemäärä on tällöin noin 9 000 ajoneuvoa/vrk.

Keskustatunnelin pidentäminen Vilhonvuorenkadun liittymään vähentää liikennemääriä Sörnäisten rantatiellä katutasossa Haapaniemenkadun ja Vilhonvuorenkadun välillä noin 40 % ja liikennemelua noin 2,5 dB. Haapaniemenkadun liittymän poistaminen lisää Siltavuorenrannan liittymän käyttäjiä, jolloin liikennemäärä Pitkälläsillalla lisääntyy 1 000 ajoneuvoa/vrk, Hakaniemensillalla noin 3 200 ajoneuvoa/vrk ja Siltavuorenrannassa 1 100–2 300 ajoneuvoa/vrk.

Vaihtoehtoisten suunnitelmien kustannusennusteet

Kaikkien syvätunnelivaihtojen rakentamiskustannukset on laskettu syyskuun 2005 hintatasossa. Lisäksi on päivitetty pintavaihtoehto C:n rakentamiskustannukset vastaamaan syvätunneleiden hinnoittelua ja arvioitu myös Vilhonvuorenkadun liittymään pidennetyn pintavaihtoehdon C rakennuskustannukset.

Tunnelit muodostuvat sekä kallio- että betonitunneliosuuksista. Kalliotunneliosuuksilla kallion laatu- ja suojaetäisyydet vaihtelevat suuresti ja vaikuttavat kalliiden injektoitavien osuuksien määrään. Betonitunneliosuudet rakennetaan päältä avattuina huomioiden keskusta-alueen vaativat olosuhteet.

Syvätunnelivaihtoehtojen rakennuskustannukset Länsiväylän ja Sörnäisten rantatien ja Vilhonvuorenkadun liittymän välillä ilman arvonlisäveroa ovat:

- syvävaihtoehto S1	316 milj. euroa
- syvävaihtoehto S2	314 milj. euroa
- syvävaihtoehto S3	284 milj. euroa

Syvätunnelivaihtoehdot ovat yhteneväiset itä- ja länsipäidensä osalta, joten myös niiltä osin niiden rakentamiskustannukset ovat yhtä suuret. Palo- ja pelastusyhteydet pintaan ovat syvätunnelivaihtoehdoissa samat tunnelien koko osuudella. Erot syntyvät Töölönlahden ja Kaisaniemen liittymistä sekä kaistajärjestelyistä välillä Forumin pysäköintilaitos–Töölönlahti. Kustannuksissa ei ole mukana yhteyksiä tunnelista Forumin pysäköintilaitokseen eikä Kaisaniemenpuiston liittymästä keskustan huoltotunneliin ja Kluuvin pysäköintilaitokseen.

Tarkistetun pintatunnelivaihtoehdon C päivitetty kustannusarvio on 274 milj. euroa tunnelin päättyessä idässä Haapaniemenkadun liittymään. Mikäli pintavaihtoehtoa C jatkettaisiin syvävaihtoehtojen tapaan noin 900 metriä pidemmälle Vilhonvuorenkadun liittymään, olisi sen vertailuhinta 328 milj. euroa.

Keskustatunnelin eri osuuksien rakentamiskustannukset

Vaihtoehto	Rakentamiskustannukset miljoonaa euroa (ilman ALV 22 %)
Vaihtoehto	Yhteensä Länsiväylä– Haapaniemenkatu (3 400 metriä)	Yhteensä Länsiväylä– Vilhonvuoren-katu (4 300 metriä)	Länsiväylä–Mechelinin-katu (650 metriä)	Mechelinin-katu–Töölönlahti (1 050 metriä)	Töölönlahti– Siltavuorenranta (900 metriä)	Siltavuorenranta– Haapaniemenkatu (800 metriä)	Siltavuoren-ranta–Vilhonvuorenkatu (1 700 metriä)
Pintavaihtoehto C	274	328	30	80	98	66	120
Syvävaihtoehto S1	262	316	30	86	80	66	120
Syvävaihtoehto S2	260	314	30	84	80	66	120
Syvävaihtoehto S3	230	284	30	81	53	66	120

Länsiväylältä Mechelininkadulle ulottuvan noin 650 metrin pituisen tunneliosuuden kustannusarvio on noin 30 milj. euroa. Syvätunnelivaihtoehtojen kustannusennusteet noin 1 050 metrin pituisella osuudella Mechelinkatu–Töölönlahti vaihtelevat välillä 81–86 milj. euroa. Pintatunnelivaihtoehdon C kustannusennuste tällä osuudella on noin 80 milj. euroa.

Noin 900 metrin pituisen tunneliosuuden Töölönlahti–Siltavuorenranta kustannusarvio syvätunnelivaihtoehdoissa S1 ja S2 on noin 80 milj. euroa ja vaihtoehdossa S3 noin 53 milj. euroa. Pintatunnelivaihtoehdon C kustannusennuste tällä osuudella on noin 98 milj. euroa.

Noin 1 700 metrin pituinen tunneliosuus Siltavuorenrannasta Vilhonvuorenkadun liittymään jatkettuna on kustannuksiltaan 120 milj. euroa kaikissa vaihtoehdoissa.

Mikäli tunneli rakennetaan lyhyempänä päättyen Haapaniemenkadun liittymään, on itäpään osuus Siltavuorenrannasta noin 800 m pitkä ja kustannuksiltaan 66 milj. euroa kaikissa vaihtoehdoissa.

Kalleimmat tunneliosuudet ovat Töölönlahti–Siltavuorenranta, Siltavuorensalmen alitus betonitunnelina itäpään lyhyessä vaihtoehdossa ja itäpään betonitunneliosuus ennen Vilhonvuorenkadun liittymää pitkässä vaihtoehdossa.

Keskustatunneli on mahdollista rakentaa vaiheittain esimerkiksi edellä esitetyn jaottelun pohjalta. Ensimmäinen vaihe voisi olla väli Töölönlahti–Siltavuorenranta ja toinen vaihe Töölönlahti–Mechelininkatu.

Töölönlahden liittymän tarve

Töölönlahden kerrosalasta on toteutettu nyt noin puolet. Töölönlahdenkadun liikennemäärä on nykyisin noin 9 000 ajoneuvoa vuorokaudessa ja sen oletetaan olevan alueen ollessa rakennettu noin 12 000 ajoneuvoa/vrk. Töölönlahden alueen synnyttämä kokonaisliikennemäärä on tulevaisuudessa arviolta 14 000 ajoneuvoa/vrk. Alueelle sijoittuvista toiminnoista ja niiden tarvitsemista pysäköintipaikoista riippuen liikennemäärät voivat olla suurempiakin. Töölönlahdenkadun lisäksi yhteydet alueelta ovat Elielin pysäköintilaitoksen ramppi Asema-aukiolla ja suunniteltu Töölönlahden pysäköintilaitoksen ramppi Cygnaeuksenkadulla.

Töölönlahden ainoa yhteys katuverkkoon on käytännössä Töölönlahdenkadun liittymä Mannerheimintielle. Liittymän kapasiteetti on jo nykyisin iltaruuhkassa lähes käytetty. Yhteys itään on pitkä ja kuormittaa Kaivokadun liikennettä.

Toteutuessaan Keskustatunneli tuo hyvät yhteydet Töölönlahdelta sekä itään että länteen. Yhteyksien parantaminen erityisesti itään on tärkeää. Toisaalta Keskustatunneli tuo mukanaan Töölönlahden läpi kulkevaa liikennettä ennusteen mukaan noin 3 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Tällöin Töölönlahdenkadun liikennemäärä Mannerheimintien liittymässä olisi suunnilleen nykyinen eli 9 000 ajoneuvoa vuorokaudessa.

Kruununhaan ja Siltavuorenrannan liikennejärjestelyjen

vaikutukset ympäröivälle asutukselle

Siltavuorenrannan liikennemäärä on nykyisin noin 2 000 ajoneuvoa/vrk. Hakaniemenrantaa on päätetty kaventaa Hakaniementorin kohdalla ja järjestää kääntymismahdollisuus Hakaniemen sillalta vasemmalle Siltavuorenrantaan. Liikennejärjestelyjen toteuttamisen jälkeen Siltavuorenrannan vuorokausiliikennemäärä kasvaa noin 6 000 ajoneuvoon.

Keskustatunnelin liittymä Siltavuorenrantaan kasvattaisi Siltavuorenrannan vuorokausiliikennemäärän noin 8 000 ajoneuvoon tunnelin päättyessä Haapaniemenkadulle. Jos Keskustatunneli rakennetaan Vilhonvuorenkadun liittymään asti, kasvaa Siltavuorenrannan vuorokausiliikennemäärä edelleen noin 11 000 ajoneuvoon. Lisääntyminen johtuu siitä, että Keskustatunnelin Haapaniemenkadun liittymän poistuessa Kallion kaupunginosasta tunneliin länteen suuntautuva liikenne siirtyy käyttämään Siltavuorenrannan liittymää.

Keskustatunnelissa on perävaunulliset kuorma-autot kielletty. Keskustan huoltotunneliin suuntautuva jakelu- ja huoltoliikenne tulee käyttämään pääasiassa tunnelin päässä olevia liittymiä katuverkkoon, joten kuorma-autoliikenteen osuus Siltavuorenrannan liikenteestä ei kasva tavanomaista suuremmaksi.

Johtopäätöksiä

Liikenne

Keskustan huolto- ja pysäköintitunneli ja uudet pysäköintilaitokset eivät vähennä Keskustatunnelin tarvetta. Tunnelien ennustetut liikennemäärät ovat kertaluokaltaan täysin erisuuruisia: huolto- ja pysäköintitunneli 5 000–8 500 ajoneuvoa/vrk ja Keskustatunneli noin 50 000 ajoneuvoa/vrk.

Tarkistettu pintatunnelivaihtoehto C mahdollistaa hyvät yhteydet katuverkkoon ja Forumin, Elielin sekä Kluuvin pysäköintilaitoksiin. Tunnelin geometria on hyvä, suurinta tunneliolosuhteissa suositeltavaa pituuskaltevuutta 4-5 % on käytetty vain lyhyillä osuuksilla.

Syvätunnelivaihtoehdoissa S1, S2 ja S3 puuttuvat ajoyhteydet idästä Forumin pysäköintilaitokseen ja Forumista länteen. Kaikissa syvätunnelivaihtoehdoissa on lähes kilometrin pituinen osuus 4–5 % kaltevuudella.

Syvätunnelivaihtoehdossa S2 tunneliyhteys Töölönlahden alueelle Kaisaniemen liittymästä on pitkä, jolloin tunnelin käytön houkuttelevuus vähenee. Pitkä tunneliyhteys ei ole hyvä myöskään pelastuslaitoksen kannalta. Syvätunnelivaihtoehdossa S3 ei ole yhteyttä Töölönlahden alueelle. Vaihtoehto S3 ei siirrä liikennettä katuverkosta tunneliin siinä määrin kuin muut vaihtoehdot. Tällöin Kaivokatua ei voida muuttaa kävely- ja joukkoliikennekaduksi.

Liikenteellisesti parhaiten toimiva tunnelivaihtoehto on tarkistettu pintatunnelivaihtoehto C. Töölönlahden liittymän järjestämistä Kaisaniemenpuiston liittymän kautta on tarpeen vielä selvittää tunnelin asemakaavoituksen yhteydessä.

Keskustatunnelia voidaan jatkaa Sörnäisten rantatielle Vilhonvuorenkadun liittymään. Tällöin yhteydet tunnelin ja Haapaniemenkadun liittymän välillä poistuvat. Kaikkien vaihtoehtojen kustannukset kasvavat pidennettäessä noin 54 miljoonaa euroa ilman arvonlisäveroa. Pidennettyjen syvätunnelivaihtoehtojen kustannukset olisivat näin 284–316 miljoonaa euroa ja pintatunnelivaihtoehdon noin 328 miljoonaa euroa. Päätös tunnelin itäpään pituudesta voidaan tehdä myöhemmin. Tässä vaiheessa on tarkoituksenmukaista varata asemakaavassa tila molemmille vaihtoehdoille.

Rakennettavuus

Kaikki tunnelivaihtoehdot ovat vaativia rakennuskohteita. Vaikka syvätunnelivaihtoehdoissa on 1,5 kilometriä enemmän kalliotunnelia, ne eivät ole merkittävästi halvempia pintatunnelivaihtoehtoon verrattuna. Tämä johtuu siitä, että syvätunneleissa joudutaan ottamaan enemmän huomioon olemassa olevia ja suunniteltuja kalliotiloja ja ne alittavat ruhjevyöhykkeitä, joissa kalliokatto jää ohueksi.

Keskustatunnelin ja Töölönlahden liittymän rakentamiseen voidaan Töölönlahden eteläisissä kortteleissa varautua vain välttämättömiltä osin tai rakentamalla kaikki tunnelirakenteet kortteleiden rakentamisen yhteydessä. Varautumisvaihtoehdosta päätettäessä on arvioitava kortteleiden ja Keskustatunnelin rakentamisajankohtien välisen ajan pituus.

Kustannukset

Yhteenveto

Keskustatunnelin tavoitteena on parantaa keskustan saavutettavuutta henkilöautoilla ja jakelu- ja huoltoliikenteellä järjestämällä sujuva yhteys kaikista suunnista keskustan huolto- ja pysäköintitiloihin ja Töölönlahdelle sekä parantaa keskustan länsi- ja itäpuolisten alueiden välisen henkilöauto- sekä jakelu- ja huoltoliikenteen sujuvuutta. Keskustatunneli siirtää merkittävästi autoliikennettä katuverkosta tunneliin, mikä parantaa liikenneturvallisuutta ja viihtyisyyttä sekä antaa mahdollisuuden lisätä jalankulkutilaa ydinkeskustassa. Täyttäessään nämä tavoitteet Keskustatunneli edistää merkittävästi seudun pääkeskuksen elinvoimaa parantaen kilpailuasemaa seudun aluekeskuksiin verrattuna.

Keskustatunnelin tarkistettu pintavaihtoehto C, jonka kustannusennuste on noin 274 miljoonaa euroa ilman arvonlisäveroa, täyttää parhaiten asetetut vaatimukset.

Keskustatunnelille tulisi varata tila asemakaavalla. Tunneli voidaan toteuttaa vaiheittain.

Kaupunkisuunnittelulautakunta esittää kaupunginhallitukselle, että se katsoisi riittäviksi ja merkitsisi tiedoksi esityslistatekstissä esitetyt kaupunginhallituksen 7.3.2005 pyytämät Keskustatunnelia koskevat lisäselvitykset.

Samalla lautakunta esittää kaupunginhallitukselle, että Keskustatunnelin asemakaavoituksen pohjaksi valittaisiin kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluosaston piirustuksen nro 5399-7 mukainen Keskustatunnelin liikennesuunnitelma, tarkistettu vaihtoehto C, siten,

- että asemakaavoituksen yhteydessä tutkitaan vielä mahdollisuuksia yhdistää Töölönlahden ja Kaisaniemen liittymät ja

- että laadittavassa asemakaavassa mahdollistetaan tunnelin päättyminen joko Haapaniemenkadun tai Vilhonvuorenkadun liittymään.

Lisäksi lautakunta uudistaa ja täsmentää aiempaa päätöstään (11.4.2002) niin, että samanaikaisesti Keskustatunnelin suunnittelun kanssa käynnistetään kattava, riittävän laajan kävelykeskustan aikaansaamiseksi tähtäävä projekti. Projekti pitää sisällään tarvittavat selvitykset katuverkon kehittämismahdollisuuksista sekä katurakenteista ja muista mahdollisista asioista, erityisinä painopisteinä ovat aseman ympäristö ja Rautatientori.

Vielä lautakunta pitää tärkeänä, että mahdollisimman pikaisesti aloitetaan Keskustatunnelin rahoittamiseksi tarvittavat selvitykset ottaen huomioon myös uudet ja innovatiiviset vaihtoehdot.

Keskustelun kuluessa jäsen Puoskari teki jäsen Arhinmäen kannattamana palautusesityksen seuraavasti:

”Kaupunkisuunnittelulautakunta päättänee esittää kaupunginhallitukselle, että Keskustatunnelin asemakaavoitusta ei aloiteta. Tehdyt lisäselvitykset vahvistavat käsitystä siitä, että Keskustatunnelin rakentaminen lisää henkilöautoistumista, eikä juurikaan vapauta kaupunkitilaa esimerkiksi kävelyalueisiin tai muuhun kaupunkia elävöittävään toimintaan.

Keskustatunnelihankkeen tavoitteiksi on mainittu muun muassa keskustan saavutettavuuden ja poikittaisliikenteen parantaminen. Esitetyt tavoitteet voidaan saavuttaa myös muilla keinoilla. Keskustatunnelin rakentaminen on erittäin kallista, joten Helsingin liikenteen kehittämisessä tulee panostaa joukkoliikenteeseen. Keskustan viihtyisyyttä parantava laaja kävelykeskusta voidaan toteuttaa myös ilman Keskustatunnelia. Kaupunkisuunnittelulautakunta päättänee esittää kaupunginhallitukselle, että kävelykeskustan ja kantakaupungin joukkoliikenteen tehostamisen suunnitelmat päivitettäisiin pikaisesti”.

Lautakunta äänesti asiasta ja päätti äänin 5 (Palmroth-Leino, Salonen, Närö, Rauhamäki, Anttila) – 4 (Arhinmäki, Helistö, Kolbe, Puoskari) hyväksyä esittelijän ehdotuksen. Vähemmistö oli palautusesityksen kannalla.

Puheenjohtaja Anttila teki varapuheenjohtaja Rauhamäen kannattamana tämän pykälän kolmantena (”Lisäksi lautakunta uudistaa jne…”) ja neljäntenä (”Vielä lautakunta pitää tärkeänä jne..”) kappaleena olevat lisäysehdotukset päätösehdotukseen. Lautakunta hyväksyi lisäysehdotukset yksimielisesti ilman äänestystä.

./. Keskustatunnelin tarkastellut vaihtoehdot ovat esityslistan tämän kohdan erillisenä liitteenä 2. (Huom! Asian jäädessä pöydälle liitettä 2 ei jaeta uudelleen.)

Kaj toteaa, että Keskustatunneli tulee olemaan historiallisesti yksi Helsingin keskustan merkittävimmistä ja kalleimmista investoinneista, noin 274 miljoonaa euroa (ilman arvonlisäveroa). Sen vuoksi hankkeen jokainen vaihe on suunniteltava poikkeuksellisen huolellisesti.

Helsingin keskusta on koko valtakunnan pääasiallinen liikekeskusta. Se on samalla koko julkisen liikenteen solmukohta ja myös kulttuurilaitosten vahvin keskittymä maassamme. Tämän vuoksi yritysten ja kulttuuripalvelujen hyviin toimintaedellytyksiin on kiinnitettävä erittäin paljon huomiota, samoin kuin asiakkaiden helppoon asiointiin niissä kaikilla kulkumuodoilla. Samalla tulee huolehtia siitä, etteivät useat yhtäaikaisesti toteutettavat hankkeet rakennusvaiheenkaan aikana liiallisella tavalla haittaa tämän keskeisen alueen elävyyttä ja toimintaa.

Tunnelin hyötyjä Helsingin keskustalle ja etenkin sen kävelyolosuhteiden parantamiselle tulee edelleen kehittää niin, että tunnelista saatava hyöty koko keskustan elinvoimaisuudelle olisi mahdollisimman suuri. Myös kaupunkisuunnittelulautakunta on painottanut kävelykeskustaidean tärkeyttä tässä yhteydessä.

Jatkosuunnittelun tulee tähdätä myös Keskustatunnelin, keskustan huoltotunnelin ja keskustan pysäköintilaitosten mahdollisimman tehokkaaseen keskinäiseen hyödyntämiseen. Keskustatunnelin tulisi palvella koko keskustaa mahdollisimman laajasti. Pohdittavaksi jää myös, miten alueen kiinteistöiltä mahdollisesti voitaisiin liittyä tunneliin ja osaltaan jakaa tunnelin kustannuksia kaupungin kanssa.

Kaj toteaa edelleen, ettei lautakunnan esitys asemakaavoituksen pohjaksi eli nk. tarkistettu vaihtoehto C ole vielä täysin tyydyttävä Töölönlahdelle osoitettujen ajoyhteyksiensä osalta. Epävarmuus kohdistuu etenkin tuleville rakennuskortteleille aiheutuviin nk. ennakollisiin varautumiskustannuksiin (vähintään 3,5 milj. euroa ja tunnelin osan valmiiksi rakentaminen noin 15,9 milj. euroa ilman ALV:tä) ja myös Töölönlahdenkatua pitkin tapahtuvan poikittaisen ajoneuvoliikenteen tulevan puiston viihtyisyydelle aiheuttamiin haittoihin.

Ehdotusta on tarkistettu siirtämällä tunnelin linjausta sen länsipäässä hautausmaiden kohdalla niin, ettei sitä rakennettaisi Kreikkalaiskatolisen hautausmaan alle vaan niin, että se kulkisi pääosin Lapinlahdenkadun alla ja vähäiseltä osin Vanhan Lutherilaisen hautausmaan alla. Muutosta voidaan pitää hyvänä. Kaj pitää tärkeänä, että tunnelin jatkosuunnittelussa löydetään hautausmaiden kohdalla sellaiset ratkaisut, jotka ovat näitä kulttuurihistoriallisesti arvokkaita hautausmaita kunnioittavia.

Liikenteen ohjaaminen Siltavuorenrantaan tulee aiheuttamaan alueen asukkaille jonkin verran lisääntyvää, mm. liikennemelusta ja liikenteestä muutoin aiheutuvaa haittaa. Uusikaan selvittely ei ole tuonut esiin tekijöitä, joilla tätä tilannetta voitaisiin parantaa.

./. Lopuksi Kaj toteaa, että Helsingin seudun Maan Ystävät ry, ja kuusi muuta yhdistystä ovat 2.2.2006 saapuneessa yhteisessä kirjeessään pyytäneet, että kaupunginhallitus harjoittaisi vastuullista liikennepolitiikkaa ja keskeyttäisi Keskustatunnelin suunnittelun. Yhdistysten kirje on esityslistan tämän asian liitteenä 3.

./. Xxxx Xxxxxxxx on lähettänyt Khlle kirjeen 21.2.2006. Kirjeessä on pidetty vaihtoehto C:n tunnelin länsipään linjausta uskonnollisia tunteita loukkaavana ja hautarauhaa rikkovana ja ehdotettu, että tunnelin suuaukko lännessä sijoitettaisiin Leppäsuon paikkeille. Xxxx Xxxxxxxx kirje on tämän asian liitteenä 4. Kirje toimitetaan kaupunkisuunnittelulautakunnalle asemakaavoituksen yhteydessä vastattavaksi.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä saadut lisäselvitykset tiedoksi ja kehottaa kaupunkisuunnittelulautakuntaa laatimaan asemakaavaehdotuksen tarkistetun vaihtoehto C:n pohjalta.

Kaupunginhallitus päättänee lisäksi, että asemakaavoituksen yhteydessä selvitetään edelleen

- mahdollisimman laajan ja viihtyisän kävelykeskustan toteuttamisedellytyksiä.

- Keskustatunnelin, keskustan huoltotunnelin, pysäköintilaitosten ja alueen kiinteistöjen keskinäistä vuorovaikutusta ja maanalaisten ratkaisujen mahdollisimman tehokasta hyödyntämistä sekä tunnelin kustannusten jakamista myös yksityisten toimijoiden kanssa.

- ajoneuvoliikenteen kulkuyhteyksiä ja puiston viihtyisyyttä Töölönlahden alueella.

- Kaisaniemen puiston maanalaisen tilan hyödyntämismahdollisuuksia tulevaisuudessa esimerkiksi pysäköinnin tai joukkoliikenteen käyttöön.

- Keskustatunnelin länsipään rakentamismahdollisuuksia niin, että haitat arvokkaille hautausmaille minimoidaan.

Vielä kaupunginhallitus päättänee edellyttää, että samanaikaisesti asemakaavan valmistelun kanssa kaupunkisuunnitteluvirasto yhteistyössä rakennusviraston, kiinteistöviraston ja talous- ja suunnittelukeskuksen kanssa laatii hankesuunnitelman rakentamisaikatauluineen ja kustannusarvioineen Keskustatunnelin sille osalle, joka vaikuttaa Töölönlahden kortteleiden 2014 ja 2015 rakennuskelpoisuuteen.

Pöytäkirjanote jäljennöksin esityslistatekstistä kaupunkisuunnittelulautakunnalle, kaupunkisuunnitteluvirastolle, joukkoliikennelautakunnalle, pelastuslautakunnalle, ympäristölautakunnalle, rakennuslautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle, rakennusvirastolle, kiinteistölautakunnalle, kiinteistövirastolle, Helsingin Vedelle, Helsingin Energialle, talous- ja suunnittelukeskukselle, Uudenmaan ympäristökeskukselle, Kruununhaan Asukasyhdistys r.y:lle, Helsingin ortodoksiselle seurakunnalle ym., Helsingin seudun Maan ystävät ry:lle ym. ja Xxxx Xxxxxxxx.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244

LIITTEET	Liite 1	Kaupunginhallituksen esityslistateksti 7.3.2005
	Liite 2	Keskustatunnelin tarkastellut vaihtoehdot (erillinen liite)
	Liite 3	Helsingin seudun Maan ystävät ry:n ym. yhdistysten kirje
	Liite 4	Xxxx Xxxxxxxx kirje

RAKENNUSOSAKEYHTIÖ HARTELAN POIKKEAMISHAKEMUS

Khs 2006-174

Rakennusosakeyhtiö Hartela pyytää poikkeamislupaa 32. kaupunginosan (Konala) korttelin nro 32037 tonteille nro 14, 15 ja 19 (osoite Ajomiehentie 1, 9 ja 11) tontilla nro 19 sijaitsevan varastotilan muuttamiseksi liiketilaksi sekä tonttien nro 14 ja 15 käyttämiseksi em. liiketilojen pysäköintiin poiketen voimassa olevan asemakaavan teollisuus- ja varastorakennusten käyttötarkoituksesta. Toimenpiteet ovat yksi hankekokonaisuus.

Hanketta perustellaan sillä, että alueelle tarpeellinen palvelutaso säilytetään ja sitä parannetaan sekä että olemassa olevaa rakennusta käytetään ja hyödynnetään tarkoituksenmukaisesti.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (24.1.2006) mm., että haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

Selostus Helsingin yleiskaava 2002:ssa (kaupunginvaltuusto 26.11.2003, tullut alueella voimaan 23.12.2004) tontit Ajomiehentien pohjoispuolella kuuluvat työpaikka-alueeseen. Aluetta kehitetään tuotannon ja varastoinnin, palvelu- ja toimisto- sekä satamatoimintojen käyttöön. Lisäksi alueelle saa rakentaa tiloja julkisten palvelujen, yhdyskuntateknisen huollon, virkistyksen ja liikenteen käyttöön. Ajomiehentien eteläpuoli on osoitettu kerrostalovaltaiseen rakentamiseen asuntoja ja toimitiloja varten.

Tontilla 32037/19 on voimassa 2.6.1990 vahvistettu asemakaava nro 9748. Asemakaavan mukaan tontti on teollisuus- ja varastorakennusten korttelialuetta (T). Rakennusoikeus on 12 788 k-m². Osalla rakennusalaa on enimmäiskorkeus 11 metriä ja osalla rakennusalaa 30 metriä.

Tonteilla 32037/14 ja 15 on voimassa 6.11.1962 vahvistettu asemakaava nro 5151. Tontit ovat yhdistettyjen teollisuus- ja varastorakennusten korttelialuetta (TTV). Rakennusoikeus on tonttitehokkuusluvun e=1,0 mukainen. Enimmäiskorkeus on enintään kaksi kerrosta ja 9 metriä.

Nykytilanteessa tontilla 19 on Oy Hartwall Ab:n korkeavarasto ja lähettämörakennus, joissa tontin rakennusoikeudesta (12 788 k-m²) on käytetty 10 576 k-m².

Tontilla 14 on kaksikerroksinen 1960-luvulla rakennettu teollisuus- ja toimistorakennus, tontti 15 on rakentamaton.

Ajomiehentien eteläpuolella on Hartwallin entisen juomatehtaan rakennus, joka on yhdistetty korkeavarastoon Ajomiehentien yli menevällä kuljetin- ja huoltosillalla. Korttelin 32037 Kyttäläntien puolella on pienempiä teollisuus- ja varastotontteja, joilla on yksi- ja kaksikerroksisia 1960-luvulla rakennettuja työpaikkarakennuksia. Korttelin itäpuolella on Vihdintien varressa samoin teollisuus- ja varastorakennuksia. Alueen länsipuolella on Konalantien toisella puolella Riihipellontien vanha ostoskeskus ja kerrostaloalue.

Hakijan tarkoituksena on rakentaa tontilla 19 olevaan korkeavarastoon kellaritilaan autopaikkoja sekä ensimmäiseen kerrokseen liike- ja myymälätilaa yhteensä 2 579 k-m². Liiketilasta pääosan käyttäisi päivittäistavarakauppa, mutta yksikön koko olisi kuitenkin enintään 2 000 m².

Tontilla 14 oleva rakennus puretaan ja tontti samoin kuin tontti 15 käytetään maantasopysäköintiin kaupallisia tiloja varten.

Haettu toimenpide poikkeaa asemakaavan käyttötarkoituksesta.

Saadut lausunnot ja viranomaisneuvottelut

Uudenmaan ympäristökeskus on ilmoittanut kantanaan, että asemakaava on sopiva väline tämän tapaisten hankkeiden toteuttamiseen. MRL 172 § 2 momentissa on, ettei poikkeusta saa myöntää, jos se johtaa merkittävään rakentamiseen. Joka tapauksessa poikkeamispäätöstä varten on tehtävä asemakaavatasoiset selvitykset vaikutuksista. Toimivalta Uudenmaan ympäristökeskuksen mukaan olisi kaupungilla.

Tiehallinnon Uudenmaan tiepiiri on antanut hakemuksesta seuraavan lausunnon:

"Uudenmaan tiepiiri ja Helsingin kaupunki ovat laatineet Vihdintien kehittämisselvityksen keväällä 2004. Nyt käynnissä on Vihdintien joukkoliikenteen olosuhteita parantavan tiesuunnitelman laatiminen. Kehittämisselvityksen mukaan Ristipellontien kohdalla voi tulevaisuudessa olla valo-ohjattu nelihaaraliittymä.

Päivittäistavaramyymälän liikennetuotoksen ja lähiliittymien toimivuutta tulee simuloida jatkosuunnittelun yhteydessä. Uudenmaan tiepiirin näkemyksen mukaan huoltoliikenteen ohjaaminen Ristipellontielle lähellä Vihdintieltä tulevaa ja sinne menevää liikennevirtaa ei ole suotavaa. Ristipellontien liittymien toimivuus ja kevyen liikenteen reitit tulee varmistaa erityisesti liikenneturvallisuuden näkökulmasta."

Vantaan kaupunki esittää lausuntonaan seuraavaa:

"Kysymyksessä on jo olemassa oleva rakennus, joten on kestävän kehityksen mukaista saada tilat mahdollisimman nopeasti käyttöön lähipalveluiden turvaamiseksi. Tärkeätä on kuitenkin varmistaa, että tarvittavat liikenne- ja kaupalliset selvitykset tehdään myös poikkeamista harkittaessa. Konalan kaupallisen kehittämisen periaatteita -nimisessä muistiossa ei ole riittävästi huomioitu Myyrmäen täydennysrakentamista, joten väestönkehitys tulee tarkistaa. Lisäksi Kaivokselaan Vanhan Kaarelantien varteen suunnitellaan lisää kaupallisia palvelu- ja liikerakentamista.

Poikkeamismenettelyn kuluessa tulee huolehtia siitä, että vantaalaiset saavat riittävästi tietoa hankkeesta. Vantaan kaupunkisuunnitteluun on tullut kyselyjä Konalan hankkeesta em. kaavamuutoksen yhteydessä.

Tässä yhteydessä on hyvä saattaa tietoon, että tulevaisuudessa rajapinnan hankkeista tiedottaminen helpottuu mm. nk. Kansalaiskanava-hankkeen myötä, johon Vantaan lisäksi osallistuvat myös Helsinki ja Espoo".

Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen asemakaavayksikkö on esittänyt seuraavan kannanoton:

"Asialla on merkitystä Espoon kannalta, koska suunniteltu Painiityn kaava-alue toteutuu palveluiden osalta osittain Konalan tarjontaan. Päivittäistavarakaupan palvelutarjonta Konalassa on viime vuosina uhannut heikentyä vanhan ostoskeskuksen toiminnan hiipumisen myötä. Uudet päivittäistavarakaupat korvaavat tätä menetystä ja palvelevat siten myös tulevia espoolaisia. Tässä suhteessa hakemukseen ei ole huomauttamista. Jos palvelutarjontaa on tarkoitus laajentaa olennaisesti, tulisi asiasta tehdä laajempi vaikutusselvitys kaavamuutoksen yhteydessä".

Kiinteistövirasto on selvittänyt hakemuksen mukaisen toimenpiteen vaikutusta kiinteistön arvon nousuun ja ilmoittaa, että varsinaiset neuvottelut on tarpeen käydä vasta tontille vireillä olevan asemakaavan muutoksen laatimisen yhteydessä.

Helsingin Energia toteaa, että heillä on muuntamotila tontilla 14 sijaitsevassa rakennuksessa. Muuntamo palvelee ko. tontin sähkönjakelun lisäksi poikkeamisalueen ulkopuolisten tonttien sähkönjakelua. Sähkönjakelun turvaamiseksi korvaavalle muuntamolle on järjestettävä määräala (esimerkiksi havainnekuvan viheralueelta tontin 19 luoteisnurkkauksesta). Lisäksi Helsingin Energian sähkönjakelu vaatii noin yhden metrin levyisen johtorasitealueen tontin 14 läpi Ajomiehentieltä Ristipellonkujalle. Helsingin Energialla ei ole poikkeamisasiaan muuta huomautettavaa.

Osallisten kuuleminen Hakemuksesta on tiedotettu naapureille ja muille, joiden oloihin hanke saattaa huomattavasti vaikuttaa kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä (21.11.2005) ja kuulutuksella paikallislehdessä 30.11.2005 (Helsingin Uutiset). Osallisille on varattu tilaisuus kirjallisen huomautuksen tekemiseen.

Huomautukset:

Korttelin 32037 tonttien 1, 2, 3, 4 ja 16 kiinteistöjen omistajat ovat jättäneet seuraavan yhteisen muistutuksen:

"Nykyinen kaava on vanhentunut ja estää alueen kehittämistä niin elinkeinotoiminnan kuin lähialueiden asumisenkin kannalta. Siten on hyvin perusteltua, että Hartela Oy on jättänyt vireille asemakaavan muutoshakemuksen, joka mahdollistaa tonttien rakentamisen liikerakennuskäyttöön. Alueen kehittämisen kannalta on kuitenkin toivottavaa, että kaavoitus tapahtuu kokonaisvaltaisesti koko korttelia ja mielellään koko aluetta koskevana eikä yksittäisesti tontti tontilta.

Siksi esitämme, että myös allekirjoittaneiden tonttien omistajat pääsisivät mukaan kehittämään ja nykyaikaistamaan korttelin kaavaa kokonaisuudellaan. Kokonaistarkastelun lisäksi se turvaisi tonttien tasapuolisen kohtelun uudistustyössä."

Xxxxx Xxxx esittää muistutuksessaan seuraavaa:

"En näe missään nimessä järkevänä ideana rakentaa Hartwallin korkeavarastoon päivittäistavaramyymälää seuraavista syistä.

1) Vihdintien toisella puolella on olemassa S-market, jonka palvelut Konalalaiset käyttävät. Samalla on olemassa ALEPA, SIWA ja SESTO erittäin lähellä Hartwallin korkeavarastoa. 2) Konalantiellä on jo paljon liikennettä. Uusi kaupan myötä liikennemäärä kasvaisi huomattavasti ja sen seurauksena kouluikäisten lasten turvallisuus heikkenisi koulumatkalla. 3) Kauppakeskuksen myötä tulevaa liikennettä aiheuttaisi lisää melua, ruuhkia (erityisesti iltaisin)".

Kaupunkisuunnitteluvirasto valmistelee tonteille 14, 15 ja 19 asemakaavan muutosta, jossa koko nykyinen korkeavarasto- ja lähettämörakennus muutettaisiin liike- ja palvelukäyttöön. Muutos mahdollistaisi poikkeamishakemuksen mukaisen myymälätilan myöhemmän laajentamisen sekä urheilu- ja monitoimitilan rakentamisen. Kaavamuutokseen sisältyy Ajomiehentien eteläpuolella Hartwallin entisen tehtaan tontin muuttaminen asuntorakentamiseen (noin 50 000 k-m²), mikä merkitsee noin 1 200 uutta asukasta välittömästi palvelujen viereen. Kaavamuutokseen sisältyy lisäksi Vihdintien ja Ristipellontien väliseen kulmaukseen varattava Lidl myymälä. Kokonaisuus tulee muodostamaan lähikeskustasoisen palvelukeskittymän.

Poikkeamismenettelyllä halutaan edesauttaa palvelujen toteutumista mahdollisimman nopeasti. Ensimmäisenä vaihe on osa tavoitteena olevaa kaavamuutoksen jälkeen toteutuvaa kokonaisuutta.

Korttelin 32047 tonttien 1, 2, 3, 4 ja 16 kiinteistönomistajien esittämän muistutuksen mukaisesti tontit tullaan liittämään mukaan vireillä olevaan kaavamuutoksen valmisteluun.

Helsingin Energian esittämät varaukset muuntamotilaa ja johtokujaa varten tullaan huomioimaan jatkosuunnittelussa.

Kaupunkisuunnitteluvirasto on selvittänyt esitetyn hankkeen vaikutuksia osana vireillä olevan asemakaavan muutoksen mukaista kokonaisuutta:

Konalan kaupallisten palvelujen kehittämistä on selvitetty Konalan suunnittelun kuluessa vuodesta 2001 lähtien. Tänä aikana päivittäistavaramyymälät ovat vähentyneet niin, että Vihdintien länsipuolella on jäljellä yksi myymälä. Kiinteistön, jossa myymälä sijaitsee, lisärakentamista on harkittu ja olisi mahdollista, että 4 800 asukkaan alue jäisi vaille päivittäistavaramyymälää.

Konalan kehittämisen tavoitteena on parantaa kaupallista tarjontaa pyrkimällä saamaan sinne uusi nykyaikainen päivittäistavaramyymälä sekä keskittämään samaan yhteyteen muita Konalan julkisia tai kaupallisia palveluja.

Konalan kaupallisten palvelujen viitealueena on selvitetty Myyrmäen ja Leppävaaran välistä aluetta, missä asuu noin 85 000 asukasta. Huomattavaa väestön lisäystä ei alueella kokonaisuutena tule olemaan vuoteen 2015 mennessä. Helsingin, Espoon ja Vantaan väestöennusteiden mukaan, väestömäärä kasvaa tarkastelualueella yhteensä vain 3 400 asukkaalla. Olennaiselle kaupallisen kysynnän kasvulle ei siten alueella ole pohjaa. Sen sijaan alueellisia muutoksia on lähitulevaisuudessa melko paljon.

Viitealueella tapahtuu väestömäärän painopisteen siirtymistä. Kun väestömäärä vähenee kerrostaloalueilla ja pientaloasutusta lisätään, kaupallista asiointia siirtyy autoiluun muiden kulkumuotojen, kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen puolelta.

Vanhoilta kerrostaloalueilta, missä erikoiskaupat vähenevät eivätkä päivittäistavarakaupat ole uudenaikaisia, asiointia siirtyy muualle, ellei kaupan palveluita uudisteta näillä alueilla.

Päivittäistavarakauppa

Konalassa väestömäärän ennustetaan kasvavan yli tuhannella asukkaalla. Sen sijaan läheisillä alueilla Reimarlassa, Malminkartanossa ja Kannelmäessä väestömäärä vähenee selvästi.

Espoon puolella väestömäärä kasvaa selvästi Leppävaaran pohjoispuoleisilla alueilla, varsinkin Uusmäessä Konalan vieressä. Kokonaisuudessaan kasvu Espoon puolella on noin 2 500 asukasta. Toisaalta Leppävaarassa väestömäärä kääntyy laskuun.

Väestömäärän lisäys on 1 200 metrin säteellä noin 2 800 asukasta, mikä vastaa noin 600 neliön lisäystä päivittäistavarakaupan pinta-alan tarpeessa. Tällöin luvussa on mukana myös Espoon Uusmäen puoleinen uusi asutus.

Konalan ja Uusmäen asukasluvun, 8 400 asukasta vuonna 2005, päivittäistavarakaupan kerrosalan tarve on vuonna 2015 noin 2 500 kerrosneliömetriä.

Mikäli Konalaan rakennetaan paikallis- tai lähikeskus, sen toissijainen vaikutusalue ulottuu Konalaa laajemmalle alueelle lähiympäristöön. Viidenneksen (20 %) ostovoimaosuudella ja 24 000 asukaspohjalla lähivaikutusalueen päivittäistavarakaupan mitoitustarve on 1 600 kerrosneliötä.

Päivittäistavaroiden mitoitus olisi yhteensä 4 100 kerrosneliötä.

Erikoiskauppa

Aluekeskusten, Leppävaaran ja Myyrmäen läheisyys merkitsee, että monilla tavanomaisilla keskuksien toimialoilla ei ole edellytyksiä sijoittua Konalaan. Sen sijaan volyymikaupan aloille Konalan sijainti on mahdollinen. Lisäksi samaan yhteyteen voidaan sijoittaa muita tavanomaisia palveluita kuten posti, kioski, kahvila, ravintola, pitseria sekä muita pienehköjä palvelupisteitä. Näiden mitoitus on suunnilleen 1 000 kerrosneliömetriä.

Volyymikaupan tai vastaavan aluekeskuksia täydentävän erikoiskaupan mitoitusta ei voida laskea Konalan paikallisen palvelujen kysynnän perusteella.

Liikenteellisten vaikutusten osalta voidaan todeta seuraavaa:

Liikennemäärät Vihdintiellä ovat nykyisellään noin 40 200 ajon./vrk, Ristipellontiellä 6 200 ajon./vrk, Ajonmiehentien alkupäässä 1 600 ajon./vrk ja Konalantiellä noin 10 000 ajon./vrk. Päivittäistavarakauppa ja Lidl tuottavat ympäröivään katuverkkoon lisää liikennettä 3 300 ajon./vrk ja asuinalue 1 900 ajon./vrk.

Päivittäistavarakaupan huippuliikenne ajoittuu perjantaille kello 16.30–17.30 tai lauantaille 12.30–13.30, jolloin liikennemäärät ovat 1,5 x pysäköintipaikkojen määrä molempiin suuntiin. Poikkeamishakemuksen mukaisen päivittäistavarakaupan pysäköintipaikkojen määrä on 315 ja Lidl:n 80, mikä aiheuttaa näin ollen alueelle ruuhkahuipputuntina 1 200 ajoneuvon liikenteen.

Ristipellontien ja Vihdintien liittymän toimivuuden mitoittaa perjantain huipputuntiliikenne kello 16.30–17.30, jolloin päivittäistavarakaupan ja asuinalueelle palaavien asukkaiden tuottama liikenne kuormittaa suurimmillaan liittymää.

Oletettavasti noin puolet asukkaista sekä henkilöautolla kaupanpalveluihin tulevista tulee Vihdintien ja Ristipellontien liittymän kautta, mikä merkitsee noin 680 ajoneuvon liikennemäärän lisäystä Ristipellontielle perjantain ruuhkahuipputuntina. Valo-ohjatun liittymän nykyiset järjestelyt välittävät kasvavan liikenteen myös tänä aikana. Ainoastaan Ristipellontieltä Vihdintien kautta pohjoiseen menevien osalta liittymän välityskyky on huono. Tämä ongelma saadaan korjattua, kun Ristipellontielle rakennetaan kaksi vasemmalle pohjoiseen kääntyvää kaistaa.

Tulevan päivittäistavarakaupan huoltoliikenne on 20 ajon./vrk ja Hartwallin jakeluliikenne tällä hetkellä 65 ajon./vrk. Hartwallin jakeluliikenne poistuu kokonaan, kun toiminta saa uudet toimitilat muualta. Alustavasti huoltoliikenteen on suunniteltu ajavan sisään Ristipellonkujan kautta ja poistuvan lastausalueelta Ristipellontielle. Huoltoliikenne toimii alueella pääsääntöisesti ruuhka-aikojen ulkopuolella, joten huoltoliikenteen ei oleteta häiritsevän liittymän toimivuutta eikä liikenneturvallisuutta. Tarkemmassa suunnittelussa selvitellään vielä vaihtoehtoja huoltoliikenteen järjestelyille.

Konalantien liikenne lisääntyy noin 2 600 ajoneuvolla vuorokaudessa. Kevyen liikenteen liikenneturvallisuutta parannetaan rakentamalla suojateille uusia keskisaarekkeita sekä erilliset jalankulku- ja pyörätiet molemmin puolin katua. Konalantien ajonopeuksia pyritään hillitsemään rakentamalla kiertoliittymät Vanhan Hämeenkyläntien ja Kyttäläntien liittymiin.

Lausunto Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että haettu toimenpide voidaan toteuttaa alueelle tarpeellisen palvelutason säilyttämiseksi ja parantamiseksi sekä olemassa olevan rakennuksen tarkoituksenmukaiseksi käyttämiseksi ja hyödyntämiseksi. Hankkeen toteuttaminen ei vaikuta haitallisesti kaupallisten palvelujen asemaan laajemmalla alueella ja hankkeen liikenteelliset vaikutukset lähialueella on hoidettavissa tuottamatta erityistä haittaa liikenteen sujuvuudelle tai liikenneturvallisuudelle.

Poikkeamisen erityinen syy on alueelle tarpeellisen palvelutason säilyttäminen ja parantaminen sekä olemassa olevan rakennuksen tarkoituksenmukainen käyttö ja hyödyntäminen.

Haettu toimenpide ei aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle taikka alueiden käytön muulle järjestämiselle, eikä vaikeuta luonnonsuojelun taikka rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista mikäli poikkeaminen myönnetään. Haettu toimenpide ei myöskään johda vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen eikä muutoin aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia. Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa hakemusta.

Kaj toteaa, että kaupunkisuunnitteluviraston valmistelema asemakaavan muutosluonnos tonteille nro 14, 15 ja 19 on parhaillaan nähtävänä ja mielipiteitä saa esittää 15.3.2006 saakka. Muutosehdotus saataneen kaupunkisuunnittelulautakunnan käsiteltäväksi huhti-toukokuussa.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee suostua hakemukseen päätöksen nro 2006-174/526 mukaisesti.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

LIITTEET	Liite 1	Poikkeamispäätösluonnos nro 2006-174/526 (Konala tontit 32037/14, 15 ja 19)
	Liite 2	Ympäristökartta (Konala tontit 32037/14, 15 ja 19)
	Liite 3	Asemapiirustus 10.11.2005 (Konala tontit 32037/14, 15 ja 19)
	Liite 4	Tontinkäyttöluonnos 10.11.2005 (Konala tontit 32037/14, 15 ja 19)

ETELÄ-HERMANNIN PYSÄKÖINNIN TOTEUTTAMINEN JA TONTTIEN VARAAMINEN

Khs 2006-274

21. kaupunginosa (Hermanni); Hämeentie, Ristikkokatu, Sörnäistenkatu

Kiinteistölautakunta toteaa (24.1.2006) mm. seuraavaa:

Tiivistelmä Asuntotuotantotoimikunta esittää Etelä-Hermannin pysäköinnin toteuttamista niin, että asuntotuotantotoimisto perustaa yhtiön, joka rakennuttaa alueen alle pysäköintiluolan noin 400 autoa varten. Luolan rakentamiskustannukset noin 13,7 milj. euroa peritään liittymismaksuina alueen tonteilta. Liittymismaksu on noin 32 000 euroa/autopaikka eli noin 275 euroa asuntoneliölle. Edelleen asuntotuotantotoimikunta esittää, että asuntotuotantotoimisto rakennuttaa alueella kaupungin omistamat tontit.

Kiinteistölautakunta puoltaa asuntotuotantotoimikunnan esitystä kuitenkin niin, että vapaarahoitteiset ilman hitas-ehtoja rakennettavat tontit luovutettaisiin tarjouskilpailulla. Alueelle tulisi noin 150 vuokra-asuntoa, noin 160 ikääntyville tarkoitettua vuokra-asuntoa, joista 138 rakennuttaa Kuntien Eläkevakuutus, noin 410 hitas-omistus-asuntoa sekä noin 120 korkealaatuista omistusasuntoa ilman hitas-ehtoja. Alueella oleville valtion tonteille rakennetaan lisäksi noin 320 vapaarahoitteista omistusasuntoa.

Asuntotuotantotoimikunnan kirje

Asuntotuotantotoimikunta on lähettänyt kiinteistölautakunnalle Etelä-Hermannin pysäköinnin toteuttamisesta seuraavan kirjeen:

”Kiinteistölautakunta on varannut 21.12.2004 Etelä-Hermannin alueen tontit asuntotuotantotoimikunnalle alueen kehittämisohjelman laatimista ja pysäköinnin toteutuksen suunnittelua varten. Tarkoituksena on, että asuntotuotantotoimisto perustaa pysäköinnin järjestämistä varten pysäköintiyhtiön.

Alueella on voimassa kaupunginvaltuuston 11.9.2002 hyväksymä ase-makaava nro 10900, joka on tullut lainvoimaiseksi 25.10.2002. Asema-kaavan mukaisesti pysäköinti on tarkoitus järjestää alueen alle rakennettavaan pysäköintiluolaan sekä erillisille maantasoisille LPA-tonteille.

Asuntotuotantotoimikunta päätti kokouksessaan 23.11.2005 hyväksyä Etelä-Hermannin pysäköinnin toteuttamisohjelman ja esittää sen kiinteistölautakunnalle hyväksyttäväksi sekä esittää kiinteistölautakunnalle seuraavaa:

- Pysäköinnin omarahoitusosuuden perusteena oleva koko-naishinta-arvio on kustannustasossa 9/2005 (RI=112,5) 13 728 000 euroa. Keskimääräinen autopaikan hinta on 32 000 euroa / autopaikka.

- Tontin omarahoitusosuus eli autopaikoituksen liittymismaksu on 32 000 euroa / asemakaavan mukainen autopaikka. Autopaikkamäärä tarkistetaan rakennusluvasta.

- Tonttikohtaiset liittymismaksut tarkistetaan sen rakennuskustannusindeksin mukaiseksi, joka on tiedossa tontin vuokrauspäätöstä tai myyntipäätöstä tehtäessä.

Lisäksi asuntotuotantotoimikunta esittää kiinteistölautakunnalle, että se tontteja luovuttaessaan sisällyttäisi tonttien luovutusehtoihin velvoitteet pysäköintiyhtiöön liittymisestä ja että kiinteistölautakunta ryhtyisi toimenpiteisiin sopimusjärjestelyjen aikaansaamiseksi Senaatti-kiinteistöjen kanssa sen omistamien tonttien velvoittamiseksi kuvattuun pysäköintijärjestelmään ja liittymiseksi pysäköintiyhtiöön.

Lisäksi asuntotuotantotoimikunta esittää kiinteistölautakunnalle, että se varaisi Etelä-Hermannin asuntotontit asuntotuotantotoimikunnalle pääasiassa vapaarahoitteiseen Hitas-omistusasuntotuotantoon toteuttamisohjelmassa esitetyllä tavalla.”

Kirjeen liitteenä on asuntotuotantotoimiston laatima seikkaperäinen toteuttamisohjelma Etelä-Hermannin pysäköinnin järjestämisestä sekä tonttien varaamisesta.

Päätösvalta on kaupunginhallituksella

Asuntotuotantoalueiden keskitetyistä pysäköintijärjestelyistä ja rahoittamisesta on päätetty kaupunginhallituksessa. Myös tonttien varaaminen rakentamiseen on siirtynyt kaupunginhallituksen päätettäväksi.

Asuntotuotantotoimikunta on osoittanut kirjeensä kiinteistölautakunnalle, koska lautakunta oli 21.12.2004 varannut Etelä-Hermannin alueen tontit asuntotuotantotoimikunnalle kehittämisohjelman laatimista ja pysäköinnin toteutuksen suunnittelua varten. Kiinteistölautakunnan kirjeessä on lausunnon lisäksi esityksiä tonttien varausehdoiksi.

Esitystä pysäköintijärjestelmästä puolletaan

Esitys pysäköintijärjestelmästä on laadittu asuntotuotantotoimiston johdolla yhteistyössä talous- ja suunnittelukeskuksen kehittämisosaston, kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston ja kiinteistöviraston tonttiosaston edustajien kanssa.

Lautakunta pitää esitystä perusteellisena ja toteutuskelpoisena, vaikkakin pysäköintikustannukset muodostuvat poikkeuksellisen kalliiksi. Kokonaiskustannuksiksi arvioidaan 13,7 milj. euroa. Liittymismaksuksi arvioidaan 32 000 euroa/autopaikka ja noin 230 euroa/k-m² eli 275 euroa/as-m².

Tutkittu toinen vaihtoehto, jossa pysäköintipaikat olisi sijoitettu piha-kansien ja rakennusten alle ei olisi nähtävästi ollut olennaisesti halvempi. Halvempaan ratkaisuun olisi päästy vain toisenlaisella kaava-ratkaisulla, jossa asuntokerrosala olisi ollut selvästi pienempi, katualueita olisi ollut enemmän ja pysäköinti sijoitettu maan päälle.

Kallis pysäköintiratkaisu vaikuttanee alentavasti asuntotonttien vuokriin ja myyntihintoihin, koska rakennuttajien on otettava huomioon asunnoista tällä paikalla saatavissa oleva hinta ja talorakentamisen kustannukset.

Miltei kaikki kaupungin tontit varattaisiin asuntotuotantotoimistolle

Kirjeessään ja toteutusohjelmassaan asuntotuotantotoimikunta esittää, että alueen tontit toteutettaisiin pääasiassa asuntotuotantotoimiston toimesta vapaarahoitteisena omistusasuntotuotantona hitas I -ehdoin. Kaupungin tontit, jotka eivät liity pysäköintiyhtiöön, esitetään toteutettavaksi valtion tukemana tai muuna vuokra-asuntotuotantona.

Asuntotuotantotoimikunnan esityksen mukaan koko alueen tontit jakaantuisivat seuraavasti. Mukana ovat siis kaupungin, valtion ja yksityiset tontit.

Valtion tukemat tai muut vuokra-asunnot

12 720 k-m²

13 %

(150 as.)

Vapaarahoitteiset vuokra-asunnot

8 000 k-m²

8 %

(138 as.)

Hitas-omistusasunnot

51 450 k-m²

55 %

(528 as.)

Vapaarahoitteiset omistusasunnot

22 860 k-m²

24 %

(319 as.)

Yhteensä

95 030 k-m²

100 %

(1135 as.)

Kiinteistölautakunta pitää tuotantojakaumaa olosuhteet ja asunto-ohjelman tavoitteet huomioon ottaen pääosin perusteltuna. Kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja alueelle ei pystytä pysäköintikustannusten takia sijoittamaan useammalle tontille. Hitas-omistusasuntotuotannosta on tavoitteeseen verrattuna merkittävä vajaus. Asuntotuotantotoimiston osuus omistusasuntotuotannossa ylittyy, mutta asunto-ohjelma-päätöksen mukaan se on alueellisista syistä mahdollista ja tässä kohteessa perusteltua. Vapaarahoitteista ilman hitas-ehtoja olevaa tuotantoa ei asuntotuotantotoimikunnan esityksen mukaan kaupungin tonteille tulisi lainkaan. Osa tonteista olisi kuitenkin syytä käyttää korkealaatuiseen omistusasuntotuotantoon, koska se on eräs asunto-ohjelman tavoitteista.

Vuokra-asuntotuotantoon esitetään varattavaksi asuntotuotantotoimi-kunnalle tontit 21005/3 ja 4 sekä 21274/8. Omistusasuntotuotantoon
hitas-1-ehdoin esitetään varattavaksi asuntotuotantotoimikunnalle
korttelit nro 21008, 21009 (pääosin), 21011, 21012 sekä korttelin nro 21007 tontit 4 ja 5. On mahdollista, että tontin 21274/8 asemakaavaa muutetaan niin, että tonttia voidaan käyttää toimitilarakentamiseen, kuten sen eteläpuolella olevaa tonttia 21274/7. Asian tutkiminen on kuitenkin vielä kesken, joten tontin varaaminen on tässä vaiheessa perusteltua.

Yksi kortteli korkealaatuiseen asuntotuotantoon

Korttelin nro 21010 tontit olisi syytä varata myytäväksi korkealaatuiseen omistusasuntotuotantoon tarjouskilpailulla. Tontit ovat alueen korkeimmalla kohdalla, joten asunnoista on hyvät näköalat. Näiden tonttien asuntorakennusoikeus on yhteensä 11 600 k-m² eli hieman yli sata asuntoa. Tonteille on laadittu viitesuunnitelma, jota on syytä käyttää tarjouskilpailussa määrittelemään vaadittua laatutasoa.

Hakemus vapaarahoitteisista vuokra-asunnoista ikääntyville venäjänkielisille

Venäläinen Hyväntekeväisyysyhdistys Suomessa r.y. on esittänyt, että yhdistykselle varattaisiin Etelä-Hermannista tontti 21008/4 tai vastaava kerrosala korttelista nro 21009.

Vuonna 1872 perustettu yhdistys omistaa Hämeentien ja Lautatarhan-kadun kulmassa kiinteistön, jossa on 84-paikkainen Helenan vanhainkoti, sen yhteydessä oleva ortodoksinen kotikirkko ja Pääskylä-niminen lasten päiväkoti.

Yhdistyksen tarkoituksena on rakennuttaa tontille asuintalo, jonka asunnot vuokrattaisiin ensisijassa seniori-ikäisille ortodokseille ja venäjänkielisille sekä Helenan vanhainkodin henkilökunnalle. Yhdistyksen tarkoituksena on rahoittaa hanketta mm. myymällä muualla hajallaan olevia omistukseensa tulleita asuntoja.

Yhdistys perustelee hakemustaan mm. sillä, että rakennettavan talon asukkaat voisivat käyttää Helenan vanhainkodin palveluja, kuten ruokailua, kuntoutustiloja ja kirkkoa.

Asuntotuotantotoimisto esittää, että mahdollinen yhdistyksen varaus kohdistettaisiin kortteliin nro 21009. Yhdistys on valmis ostamaan tai vuokraamaan tontin. Tontin osto on ensisijainen vaihtoehto. Asuntotuotantotoimisto voisi hoitaa hankkeen rakennuttamisen, mikäli siitä päästään sopimukseen yhdistyksen kanssa.

Yhdistyksen esittämä varaus on tarkoituksenmukainen ja perusteltu, koska ortodoksisten ja venäjänkielisten vanhusten määrä tulee lisääntymään. Koska asuntotuotantotoimisto vastaa pääosasta alueen tonttien rakentamisesta, olisi se sopiva rakennuttajakonsultti myös tälle tontille. Yhdistykselle varattaisiin korttelin nro 21009 kerrosalasta noin 1 300 k-m² eli noin 22 vapaarahoitteisen etupäässä ikääntyville tarkoitetun vuokra-asunnon rakennuttamista varten. Hanke vaatinee asema-kaavan muutoksen, koska koko kortteli on nyt yhtä tonttia.

Varausehdot ja varausaika

Asuntotuotantotoimiston toteutusohjelman kartan mukaan alueen viimeisiä tontteja voidaan alkaa rakentaa vuonna 2007, joten varauksen päättymisajaksi olisi syytä päättää 31.12.2007.

Vapaarahoitteisessa hitas-tuotannossa noudatettaneen tämän kirjeen liitteenä olevia ehtoja sekä kaupunginvaltuuston asettamaa 75 as-m²:n keskipinta-alatavoitetta. Vuokra-asuntotuotannossa tavoite voitaneen saavuttaa myös mahdollistamalla asuntojen yhdistäminen myöhemmin.

Vakioehtona esitetään varauksensaajille tiedoksi toimintaohjetta kaivettavista ja louhittavista massoista ja kaadettavista puista.

Ikääntyville tarkoitetun kohteen ehdoissa voitaneen soveltaa sosiaaliviraston kanssa sovittuja ehtoja paitsi, että työsuhdeasuntojen osalta 65 vuoden ikäehto on tarpeeton.

Viime aikoina on usein käytetty ehtoa arkkitehtuurikilpailun järjestämisestä, mutta asia voitaneen tällä kertaa jättää asuntotuotantotoimikunnan harkintaan. Asuntotuotantotoimisto käyttää muutoinkin useimmissa kohteissa tätä menettelyä, mutta aivan joka tontilla ei liene tarpeen järjestää kilpailua, ja hyviä suunnitelmia voi olla ”varastossa”.

Varausehtoihin ja myöhemmin tonttien luovutusperusteisiin tulee pysäköintiyhtiön toiminta-alueella liittää ehto velvollisuudesta liittyä pysäköintiyhtiöön sekä maksaa liittymismaksu tontin vuokrauksen tai myynnin yhteydessä.

Lautakunnalle olisi syytä myöntää oikeus päättää varausehtojen vähäisistä tarkennuksista ja mahdollisista lisäehdoista.

Asuntotuotantotoimikunnan esitystä puolletaan

On perusteltua, että asuntotuotantotoimisto rakennuttaa pääosan alueella olevista kaupungin tonteista, koska asuntotuotantotoimisto vastaa myös koko alueen pysäköintijärjestelmän toteuttamisesta.

Kiinteistölautakunta puoltaa myös asuntotuotantotoimikunnan ohjelman mukaista ratkaisua alueen pysäköinnin järjestämisessä, rahoittamisessa ja tonttien varaamisessa.

Kaj:n mielestä on perusteltua, että korttelin nro 21010 tontit vapaarahoitteiseen säätelemättömään asuntorakentamiseen myydään tarjouskilpailun perusteella. Menettely on asunto-ohjelman kaupungin tontinluovutusperiaatteiden mukaista. Pysäköintijärjestelmän kokonaiskustannukset 13,7 miljoonaa euroa (32 000 euroa/autopaikka) perustuvat arvioon. Lopulliset kustannukset selviävät kesä–heinäkuussa 2006, kun hankkeen toteuttamiseksi tehdyt tarjoukset ovat tiedossa. Perustettavalla pysäköintiyhtiöllä tulisi olla oikeus tarvittaessa tarkistaa (nostaa tai laskea) liittymismaksua todellisia kustannuksia vastaavaksi.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee, että asuntotuotantotoimikunnan rakennutettavaksi varataan 31.12.2007 saakka vuokra-asunto-tuotantoon 21. kaupunginosan korttelin nro 21005 tontit nro 3 ja 4 sekä korttelin nro 21274 tontti nro 8.

Samalla kaupunginhallitus päättänee, että asuntotuotantotoimikunnan rakennutettavaksi varataan 31.12.2007 saakka omistusasuntotuotantoon korttelit nro 21008, 21009 (pääosin), 21011, 21012 sekä korttelin nro 21007 tontit nro 4 ja 5 seuraavin ehdoin:

1 Varauksensaajan on laadittava yhteistoiminnassa kaupungin nimeämän yhteistyöryhmän kanssa varattavalle alueelle rakennettavia rakennuksia sekä piha- ja istutusjärjestelyjä koskevat suunnitelmat. Suunnitelmien on perustuttava kaupunkisuunnittelulautakunnan hyväksymiin lähiympäristön suunnitteluohjeisiin. Suunnitelmista on saatava Hitas-työryhmän lausunto.

2 Varattavaa aluetta hallitsemaan on perustettava asunto-osakeyhtiö ja kaupungille on varattava tilaisuus tulla yhtiön perustajaosakkaaksi tai merkitä haluamiinsa huoneistoihin oikeuttavat osakkeet.

3 Varattavaa aluetta hallitsemaan perustettavan yhtiön yhtiö-järjestykselle on saatava kiinteistölautakunnan hyväksyminen eikä yhtiöjärjestystä saa kiinteistölautakunnan suostumuksetta muuttaa.

4 Yhtiöjärjestykseen on sisällytettävä hitas-ehdot.

5 Varauksensaajan on ennen pitkäaikaisen vuokrasopimuksen tekemistä esitettävä kiinteistölautakunnalle selvitys siitä, että yhtiön yhtiöjärjestykseen on sisällytetty hitas-ehdot.

Varauksessa, joka on tehty hitas I -ehdoin, tulee lisäksi esittää selvitys siitä, että Helsingin kaupunki on otettu yhtiön osakkaaksi.

6 Varattavalle alueelle rakennettavan rakennuksen piirustukset on sen lisäksi, mitä rakennuslupa-asiakirjojen käsittelystä on erikseen määrätty, esitettävä asuntolautakunnan hyväksyttäviksi. Suunnittelussa ja rakentamisessa on noudatettava niitä Hitas-työryhmän hyväksymiä laatutasoa koskevia suunnitelmia, jotka ovat hinnan määrittelyn perusteena.

Varauksensaajan on piirustusten ohella esitettävä asunto-lautakunnalle Hitas-työryhmän lausunto rakennushankkeen laadusta.

7 Asuntojen lopullinen myyntihinta määräytyy asuntolauta-kunnan ennen varatun alueen pitkäaikaisen vuokrasopimuksen tekemistä hyväksymän hinnan perusteella.

Asunnot on luovutettava asunnontarvitsijoille hinnasta, joka vastaa asuntolautakunnan hyväksymiä todellisia rakentamiskustannuksia, näihin luettuna rakennusaikaiset hallinto‑, pääoma- ja markkinointikustannukset.

Hyväksyttävän hinnan määrittelyn perusteena ovat urakka-kilpailun pohjalta määräytyvät rakennuskustannukset. Kiinteistölautakunnalla tulee tarvittaessa olla mahdollisuus osoittaa enintään kaksi rakentajaa, joille urakkatarjous-pyynnöt myös on osoitettava.

8 Varauksensaajan on ennen tontin pitkäaikaisen vuokrasopimuksen tekemistä esitettävä asuntolautakunnalle rakennushankkeen kustannuksista laskelma, josta tulee ilmetä asuntojen keskimääräinen neliöhinta ja Hitas-työryhmän lausunto rakennushankkeen hinnasta.

9 Asuntojen luovutuksessa tulee etusijalle asettaa sellaiset asunnontarvitsijat, jotka itse tai joiden perheenjäsenet muuttavat asuntoihin asumaan. Perheasunnoiksi suunnitellut asunnot tulee osoittaa ensisijaisesti lapsiperheille.

Varauksensaajan on huolehdittava siitä, että yhtiön kaikille osakkaiksi tuleville tiedotetaan hinta- ja laatutason määräytymisperiaatteista sekä maanvuokrasopimuksen ehdoista.

Mikäli varatulle alueelle tulevia rakennuksia ei rakenneta valtion tuen turvin, yhtiön tuleville osakkaille on varattava mahdollisuus valita ainakin yksi jäsen yhtiön rakennusaikaiseen hallitukseen.

10 Kaikista asuntojen hallintaan oikeuttavien osakkeiden kauppakirjoista on lähetettävä jäljennös kiinteistövirastoon.

11 Vapaarahoitteiseen asuntotuotantoon varatun kohteen maanvuokraan ei myönnetä alennusta, vaikka kohde olisi haettu valtion arava- tai korkotukikelpoiseksi.

Maanvuokraan myönnettävät alennukset ovat mahdollisia vain valtion lainoittamaan tai korkotukemaan tuotantoon varatuissa kohteissa.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee, että Venäläinen Hyväntekeväisyysyhdistys Suomessa ry:lle varataan 31.12.2007 saakka korttelin nro 21009 tontista nro 1 rakennusoikeudeltaan noin 1 300 k-m²:n suuruinen osa ikääntyville henkilöille ja yhdistyksen henkilökunnalle tarkoitettujen vuokra-asuntojen rakennuttamista varten ehdolla, että kohteen rakennuttamisesta päästään sopimukseen asuntotuotantotoimiston kanssa sekä muutoin seuraavin ehdoin:

1 Hankkeesta ja sen suunnitelmasta tulee saada sosiaaliviraston puoltava lausunto ennen kuin tontti vuokrataan tai myydään varauksensaajalle.

2 Tuleva rakennus, asunnot ja pihapiiri tulee suunnitella huomioon ottaen asukkaiden erityistarpeet sekä mahdollinen palvelujen järjestäminen.

3 Senioritalon asunnoissa ainakin yhden asukkaan tulee olla vähintään 65 vuotta vanha, eläkkeellä tai tulee täyttää muu sosiaaliviraston hyväksymä peruste.

Tätä ikäehtoa ei kuitenkaan sovelleta, mikäli asuntoja käytetään vanhainkoti Helenan työsuhdeasuntoina.

Vielä kaupunginhallitus päättänee, että korttelin nro 21010 tontit varataan luovutettavaksi tarjouskilpailulla vapaarahoitteisten korkealaatuisten omistusasuntojen rakennuttamista varten.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee kehottaa Asuntotuotantotoimikuntaa perustamaan pysäköintijärjestelyn toteuttamista varten tarvittavan pysäköintiyhtiön käyttäen yhtiöjärjestysmallina vastaavissa kaupungin perustamissa pysäköintiyhtiöissä käytettyä yhtiöjärjestystä ja merkitsemään yhtiön osakepääoman ja nimeämään jäsenet pysäköintiyhtiön rakennusaikaiseen hallitukseen.

Edelleen kaupunginhallitus päättänee, että korttelien nro 21006, 21008, 21009, 21010, 21011, 21012, korttelin nro 21013 tontin nro 2 sekä korttelin nro 21007 tonttien nro 4 ja 5 varaajien tulee liittyä alueelle perustettavaan pysäköintiyhtiöön sekä maksaa liittymismaksuna tontin luovutuksen yhteydessä 32 000 euroa asemakaavan mukaiselta autopaikalta. Mikäli liittymismaksun suorittaminen viivästyy mainitusta ajankohdasta, korotetaan liittymismaksua 3,5 % vuotuista korkoa vastaavalla määrällä. Autopaikkojen tonttikohtainen määrä todetaan rakennusluvista. Liittymismaksua tarkistetaan rakennusluvan myöntämisajankohdan rakennuskustannusindeksin perusteella lähtökohtana kustannustaso 1/2006.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee, että pysäköintiyhtiön hallituksella on oikeus tarkistaa kustannusarvioon perustuvaa 32 000 euron liittymismaksua, mikäli hankkeen todelliset kustannukset muuttuvat kustannusarviosta.

Vielä kaupunginhallitus päättänee, että kaikkien varaustensaajien on noudatettava seuraavia ehtoja:

1 Normaalissa asuntotuotannossa tavoitteena on 75 h-m²:n keskipinta-ala.

2 Kaupungin luovuttamien tonttien rakennuttajien tulee noudattaa kiinteistöviraston tonttiosaston toimintaohjetta 1.10.2004 ”Kaivettavat ja louhittavat massat sekä kaadettavat puut”.

Edelleen kaupunginhallitus päättänee kehottaa kiinteistölautakuntaa ryhtymään toimenpiteisiin sopimusjärjestelyjen aikaansaamiseksi Senaatti-kiinteistöjen kanssa sen omistamien tonttien velvoittamiseksi kuvattuun pysäköintijärjestelmään ja liittymiseksi pysäköintiyhtiöön.

Lopuksi kaupunginhallitus päättänee oikeuttaa kiinteistölautakunnan päättämään tonttien varausehtojen vähäisistä tarkennuksista, mahdollisesti tarvittavista lisäehdoista ja tonttien varausaikojen mahdollisesta jatkamisesta sekä järjestämään korttelin nro 21010 tonteilla tarjouskilpailun.

Pöytäkirjanote Venäläinen Hyväntekeväisyysyhdistys Suomessa r.y.:lle, kiinteistölautakunnalle, Asuntotuotantotoimikunnalle, kaupunkisuunnitteluvirastolle ja talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

LIITTEET	Liite 1	Asuntotuotantotoimikunnan kirje ja toteuttamisohjelma
	Liite 2	Venäläinen Hyväntekeväisyysyhdistys Suomessa r.y:n kirje tontin varaamisesta
	Liite 3	Hitas-ehdot

KAUPUNGIN OMISTAMIEN ASUINKIINTEISTÖYHTIÖIDEN PERUSKORJAUKSEN KIINTEISTÖSTRATEGIAN HYVÄKSYMINEN

Khs 2006-281

Kaj toteaa, että Khs päätti 4.4.2005 kaupungin omistamien asuinkiinteistöyhtiöiden peruskorjauksen omistajaohjauksen järjestämisestä. Päätöksen yhteydessä Khs kehotti kiinteistölautakuntaa valmistelemaan Khn hyväksyttäväksi kiinteistöstrategian siten, että siinä on yksilöity ne asuinkiinteistöt joiden korjausaste on arvioitu olevan yli 50 % uustuotannon hankintahinnasta.

Kiinteistöstrategia on pitkän aikavälin suunnitelma, joka yleisesti sisältää kiinteistöjen omistamiseen, arvon säilyttämiseen, käyttöön ja ylläpitoon liittyvä tavoitteita. Konkreettisia tavoitteita voidaan asettaa mm. rakennusten peruskorjaukselle, asumiskustannusten tasolle ja asukastyytyväisyydelle. Kaupunki määrittää reunaehdot kiinteistöstrategialle konsernistrategioissaan kuten asunto-ohjelmassa. Kiinteistöstrategia tullaan jatkossa hyväksymään samassa rytmissä asunto-ohjelman kanssa jotta siihen saadaan sisällytetyksi asunto-ohjelmaan tulevat kiinteistöpoliittiset linjaukset.

Ensimmäinen alustava kiinteistöstrategia pyydettiin valmistelemaan jo 31.12.2005 mennessä. Kiinteistöstrategian hyväksymisen yhteydessä Khs antaa kaupungin omistajaohjausjärjestelmän edellyttämän etukäteishyväksynnän yhtiöissä tehtäville merkittäville peruskorjaushankkeille.

Khs on velvoittanut yhtiöiden hallituksia huolehtimaan siitä, että yksittäiset peruskorjaushankkeet suunnitellaan riittävän ajoissa ja että hankesuunnitelmat viedään asuntotuotantotoimikunnan tarkastettavaksi silloin kun korjausaste on vähintään 50 %. Jos lopullinen peruskorjauksen hankesuunnitelma poikkeaa oleellisesti hyväksytystä kiinteistöstrategiasta, tulee hankkeelle saada uusi omistajan suostumus kaupungin konserniohjeiden mukaisesti.

./. Kiinteistölautakunnan valmistelema ehdotus asuinkiinteistöyhtiöiden kiinteistöstrategiaksi vuosille 2006–2008 on esityslistan liitteenä.

Kiinteistölautakunta esittää (24.1.2006) mm. seuraavaa:

Kaupunginhallitus päätti 4.4.2005 (466 ja 467 §) kehottaa kaupungin edustajaa menettelemään päätöksissä mainittujen kaupungin arava-, työsuhdeasunto-, tukikoti-, korkotuki-, asumisoikeus- ym. kiinteistö- ja asuntoyhtiöiden varsinaisissa yhtiökokouksissa vuonna 2005 niin, että kukin yhtiökokous tekee päätöksen hallituksille annettavista toimintaohjeista siten, että yhtiökokous kehottaa hallitusta laatimaan yhtiön omistamia kiinteistöjä ja asuntoja koskevat kaupungin omistajastrategiaan ja kaupungin arvoihin perustuvat yhtiön tilanteen ja pitkän aikavälin tavoitteet esittävät kiinteistöstrategiat 31.12.2005 mennessä sekä siitä eteenpäin laatimaan kiinteistöstrategiat aina kaupungin asunto-ohjelmasta päätettäessä.

Ne kaupungin omistamat asuinkiinteistöyhtiöt, joille kaupunki antoi kiinteistöstrategian laatimisesta kehotuksen varsinaisen yhtiökokouksen kautta, ovat laatineet kaupungin omistajastrategiaan ja kaupungin arvoihin perustuvat kiinteistöstrategiansa ajalle 2006–2008 eli nykyisen asunto-ohjelmakauden loppuun asti.

Yhtiöille annettiin ohjeet kiinteistöstrategian keskeisten tietojen toimittamisesta kiinteistöviraston kiinteistöjen kehittämisyksikölle, joka on annettujen tietojen pohjalta laatinut ehdotuksen kaupungin omistamien asuinkiinteistöyhtiöiden yhteiseksi kiinteistöstrategiaksi.

Kiinteistöstrategiassa on yksilöity yli 50 %:n korjausasteen kohteet, jotka esitetään kaupunginhallituksen hyväksyttäviksi.

Uudet vuokra- ja asumisoikeustalojen perusparannushankkeet on säädetyin edellytyksin mahdollista lainoittaa korkotukilainoilla. Lainoitusosuus vuokrataloissa on tällöin enintään 80 % perusparannuskustannuksista, erityisestä syystä 95 %. Asumisoikeustaloissa lainoitusosuus on enintään 85 % perusparannuskustannuksista.

Lainan määrä on enintään asetuksella säädetty asuinneliömetriä kohden laskettu enimmäismäärä. Lainan myöntää luottolaitos, vakuutusyhtiö eläkelaitos tai kunta. Korkotukilainalla on valtion täytetakaus. Korkotuen maksaa Valtiokonttori lainanantajalle. Korkotuen myöntää valtion asuntorahasto.

Lainansaajan perusomavastuu koron osalta vuokrataloissa on 3,4 % ja asumisoikeustaloissa 3,5 %. Ylimenevästä osasta maksetaan korkotukena ensimmäisenä vuotena 95 %. Korkotuki alenee vuosittain 6 prosenttiyksikköä.

Valtion korkotuki tuo aina mukanaan käyttö- ja luovutusrajoituksia. Vuokrataloja on käytettävä sosiaalisin perustein valittavien asukkaiden vuokra-asuntoina. Vuokrat määräytyvät omakustannusperiaatteella. Talo voidaan luovuttaa vain kunnalle tai kunnan nimeämälle säädettyyn hintaan. Rajoitukset päättyvät, kun lainan hyväksymisestä korkotukilainaksi on kulunut 40 vuotta.

Asumisoikeusjärjestelmässä on pysyvät käyttö- ja luovutusrajoitukset. Talon omistajalle on tulossa oikeus saada vapautus talon käyttö- ja luovutusrajoituksista, kun talojen käyttö asumisoikeusasuntoina lakkaa vähäisen kysynnän vuoksi. Valtion tukeman tuotannon osalta käyttö- ja luovutusrajoituksista vapauttamista on haettava Valtion asuntorahastolta. Asumisoikeuden haltijaksi hyväksyttävällä on varallisuusrajat muttei tulorajoja.

Kiinteistölautakunta esittää, että

1 liitteenä oleva Helsingin kaupungin omistamien asuinkiinteistöyhtiöiden kiinteistöstrategia 2006–2008 hyväksytään.

2 kaupunginhallitus myöntää omistajan ennakkosuostumuksen seuraaville korjausasteeltaan yli 50 %:n peruskorjaus- ja perusparannushankkeille:

Jakomäen Kiinteistöt Oy / Jakomäentie 6
Jakomäen Kiinteistöt Oy / Kankaretie 7
Myllypuron Kiinteistöt Oy / Yläkiventie 8
Myllypuron Kiinteistöt Oy / Yläkiventie 4
Siilitien Kiinteistöt Oy / Siilitie 1
Siilitien Kiinteistöt Oy / Siilitie 14
Vallilan Kiinteistöt Oy / Karstulantie 10
Itäkeskuksen palvelutalo / Kiinteistö Oy
Helsingin Palveluasunnot
Kannelmäen palvelutalo, vaihe 3 / Kiinteistö Oy
Helsingin Palveluasunnot.

3 kaupunginhallitus toimii sen puolesta, että Valtion asuntorahaston varoja voidaan käyttää peruskorjaus- ja perusparannushankkeisiin.

Lautakunnan päätös syntyi äänestyksen jälkeen. Varapuheenjohtaja Kalima ehdotti varajäsen Kantolan kannattamana, että ehdotukseen lisätään kohta 3. Äänestyksessä Kaliman muutosehdotus hyväksyttiin äänin 5–4. Vähemmistönä olivat Hagelberg, Kauti, Moisio ja Pätiälä.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (17.2.2006) lausuntonaan, että kiinteistöstrategia luo puitteet kaupungin asuinkiinteistöyhtiöiden toiminnan kehittämiselle ja määrittelee kiinteistöjen hoidolle ja peruskorjausten suunnittelulle selkeät tavoitteet.

Khs on 4.4.2005 velvoittanut yhtiöitä tilaamaan niissä tapauksissa, joissa korjausaste on vähintään 50 % uustuotannon hankintahinnasta, asuntotuotantotoimistolta hankesuunnitelman tarkistamisen ja sen käsittelyn asuntotuotantotoimikunnassa.

Tämän strategian yhteydessä on tarkoitus myöntää omistajan ennakkohyväksyntä yhdeksälle peruskorjaushankkeelle, joiden korjausasteeksi on arvioitu ennen hankesuunnitelman tekoa yli 50 %. Hankesuunnitelman hyväksyy yhtiön hallitus.

Kiinteistövirasto on tekemässä tarkempia menettelyohjeita hankesuunnitelmien tarkistuttamisesta asuntotuotantotoimikunnassa. Ohjeessa tulisi täsmentää sitä, mitä ”oleellinen poikkeama” kiinteistöstrategiasta tarkoittaa esimerkiksi korjausasteen kohdalla. Miten omistajan suostumus ja hankesuunnitelman ennakkotarkistus hankitaan siinä tapauksessa, että korjausaste nousee siitä mitä on kaupunginhallitukselle kiinteistöstrategiassa esitetty?

Strategia on otettu huomioon uuden asunto-ohjelman 2007–2011 valmistelussa. Strategian seuraava päivitys on tarkoituksenmukaista tehdä vuoden 2007 aikana kaudelle 2008–2011, jolloin strategiassa voidaan ottaa huomioon vuoden 2007–11 asunto-ohjelmasta tehdyt päätökset ja linjaukset.

Kaj:n mielestä sen selvittäminen poikkeaako hankesuunnitelma oleellisesti hyväksytystä kiinteistöstrategiasta, olisi tarkoituksenmukaisinta tehdä samassa yhteydessä, kun hankesuunnitelma tulee tarkistettavaksi asuntotuotantotoimikuntaan. Jos asuntotuotantotoimikunnan mielestä hanke poikkeaa korjausasteen tai muun syyn johdosta oleellisesti hyväksytystä kiinteistöstrategiasta tulee hankkeelle hakea uusi omistajan ennakkosuostumus.

Kaj toteaa kiinteistölautakunnan esityksen 3. kohdasta, jonka mukaan Khn tulisi edesauttaa valtion asuntorahaston varojen käyttämistä peruskorjaus- ja perusparannushankkeisiin, että valtiolle on esitetty aravarahoituksen ehtojen parantamista, jotta kaupungin olisi nykyistä perustellumpaa ottaa valtion lainaa mm. asuntojen peruskorjaamiseen. Lainaehtojen parantamista on viimeksi esitetty valtiolle kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeesta annetussa pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan vastauksessa, jota Khs puolsi 13.2.2006.

Kvston 10.12.2003 hyväksymään asunto-ohjelmaan sisältyi kaupungin oman asuntorahoitusmallin kehittämistä koskeva selvitystehtävä. Työryhmän selvitys rahoitusmalleista valmistui 23.6.2005. Talous- ja suunnittelukeskus on valmistelemassa esitystä kaupungin asuntorahoituksen mallista. Asia tulee Khn ja Kvston päätettäväksi kevään aikana.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä liitteenä olevan kaupungin omistamien asuinkiinteistöyhtiöiden kiinteistöstrategian 2006–2008

Samalla kaupunginhallitus kehottaa kiinteistölautakuntaa tekemään 31.10.2007 mennessä esityksen kiinteistöstrategiaksi 2008–2011 siten, että strategiaan on sisällytetty uuden asunto-ohjelman kiinteistöpoliittiset linjaukset.

Vielä kaupunginhallitus päättänee myöntää omistajan ennakkosuostumuksen seuraaville korjausasteeltaan yli 50 %:n peruskorjaus- ja perusparannushankkeille:

Lopuksi kaupunginhallitus kehottaa asuntotuotantotoimikuntaa peruskorjaushankesuunnitelmia tarkastaessaan arvioimaan poikkeaako hankesuunnitelma oleellisesti hyväksytystä kiinteistöstrategiasta. Jos poikkeaminen tällöin katsotaan oleelliseksi, tulee hankkeelle pyytää uusi omistajan ennakkosuostumus kaupungin konserniohjeiden mukaisesti.

Pöytäkirjan ote jäljennöksin esityslistatekstistä kiinteistölautakunnalle, asuntotuotantotoimikunnalle, talous- ja suunnittelukeskukselle ja kiinteistöviraston kiinteistöjen kehittämisyksikölle edelleen toimitettavaksi kaupungin asuinkiinteistöyhtiöille.

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

LIITE

Helsingin kaupungin omistamien asuinkiinteistöyhtiöiden kiinteistöstrategia 2006 - 2008

LAUSUNTO METRO-/RAIDEYHTEYS RUOHOLAHTI (HELSINKI) - MATINKYLÄ (ESPOO) -YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUKSESTA

Khs 2006-107

Uudenmaan ympäristökeskus ilmoittaa (13.1.2006) varaavansa mahdollisuuden lausunnon antamiseen Metro-/raideyhteys välillä Ruoholahti (Helsinki) – Matinkylä (Espoo) –ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta 15.3.2006 mennessä.

./. Arviointiselostuksen tiivistelmä on liitteenä 1. Arviointiselostus kokonaisuudessaan on nähtävänä kokouksessa. Arviointiselostus ja sen tiivistelmä löytyvät myös hankkeen internet-sivuilta osoitteesta www.raideyva.fi.

Joukkoliikennelautakunta toteaa (2.2.2006) mm. seuraavaa:

Ympäristöministeriö päätti 16.6.2003, että Ruoholahti-Matinkylä metro/raideyhteys on kooltaan niin merkittävä hanke, että sen vaikutuksista tulee tehdä YVA-asetuksen mukainen ympäristövaikutusten arviointi. Espoo ja Helsinki käynnistivät YVA-menettelyn, jonka yhteydessä on selvitetty Espoon, Helsingin, LVM:n ja YTV:n yhteistyönä joukkoliikenteen vaihtoehtoja Ruoholahden ja Matinkylän välille. HKL on osallistunut suunnitteluprosessiin.

YVA-selvityksessä on verrattu kahta bussi-, kolmea pikaraitiotie-, kahta metro- ja yhtä metro-pikaraitiotie-kombivaihtoehtoa toisiinsa. Bussivaihtoehdot ovat nykytyyppinen ja parannettu bussivaihtoehto. Pikaraitiotievaihtoehdot ovat Espoossa reiteiltään hieman erilaiset, mutta ne kaikki päättyvät Lauttasaareen. Näissä vaihtoehdoissa metro jatkettaisiin Ruoholahdesta Lauttasaareen, jossa olisi vaihto pikaraitioliikenteeseen. Metrovaihtoehtoja ovat osin maanpinnassa kulkeva ja syvämetro. Kombivaihtoehdossa pikaratikka kulkisi Espoosta Ruoholahden ja Hakaniemen välillä metron kanssa yhteisiä raiteita.

YVA-selvityksen tulos puoltaa metrovaihtoehtoja. Metro on selkeä ja pikaraitiotietä nopeampi yhteys Espoosta Helsinkiin. Se tarjoaa parhaan palvelutason ja alhaisimmat liikennöintikustannukset. Liikenteellisissä vertailuissa metrovaihtoehto kerää liikennemallitarkastelujen perusteella eniten matkustajia, mutta todellisuudessa metro todennäköisesti houkuttelee vieläkin enemmän matkustusta, koska käytettävät liikennemallit eivät ota huomioon liikennejärjestelmämuutosten vaikutuksia henkilöauton hallintaan tai omistukseen.

Metro on ainoa vaihtoehto, jossa kuljetuskapasiteettia voidaan tarvittaessa lisätä. Se myös lisää joukkoliikenteen osuutta. Kombivaihtoehto on kaikkein huonoin, koska se rajoittaa paljon nykyisen metrolinjan kapasiteettia sekä on Ruoholahden ja Hakaniemen välillä häiriöille altis. Lisäksi kombi on sekä investoinniltaan että liikennöintikustannuksiltaan kallis vaihtoehto.

Metron muita vaihtoehtoja korkeammat investointikustannukset ovat sijoitus, joka tuottaa hyötynä hyvän joukkoliikennepalvelun kaikkein edullisimmin. Selvityksessä on vähemmälle huomiolle jäänyt metron vaikutus joukkoliikenteen suosion kohottamisessa ja hyödyt, jotka saadaan pääkaupunkiseudun keskusta-alueiden (Matinkylä, Tapiola, Otaniemi, Kamppi, Rautatieasema, Herttoniemi ja Itäkeskus) yhdistämisestä hyvällä raideliikenneyhteydellä. Länsimetron myönteiset vaikutukset voimistuvat, jos ja kun yleiskaavaan mukainen toinen metrolinja aikanaan toteutetaan.

YVA-selvitys luo riittävän pohjan länsisuunnan metron rakentamispäätöksen tekemiselle.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (9.2.2006) seuraavaa:

Yva-menettelyn eteneminen

Arviointiselostuksen laatiminen on osa länsimetroa/raideyhteyttä koskevaa yva-menettelyä. Se on edennyt hyväksytyn arviointiohjelman pohjalta. Arviointiselostus kattaa kaikki lain edellyttämät ja vaihtoehtoisten järjestelmien vertailun kannalta keskeiset kysymykset.

Hankkeen vaihtoehdot on muodostettu arviointiohjelmassa esitettyjen vaihtoehtojen pohjalta niitä tarkentaen. Vertaillut vaihtoehdot ovat hankkeen jatkotyön kannalta olleet riittävän monipuolisia.

Toisen hankevastaavan, Espoon, toivomuksesta laadittiin arviointiohjelmasta poiketen selvityksiä myös Helsingin keskustaan ulottuvasta pikaraitiotiestä. Vaihtoehtoina Lauttasaaren kohdalla oli Länsiväylää sivuava ja Lauttasaarentietä kulkeva pintavaihtoehto. Helsingin niemellä oli vaihtoehtoisia reittejä sekä katuverkossa että tunnelissa. Pääteasemina tarkasteltiin Rautatientoria, Elielin terminaalia ja Kampin terminaalia.

Teknisten ja liikenteellisten selvitysten jälkeen nämä vaihtoehdot karsittiin arviointia ohjaavassa johtoryhmässä molempien hankevastaavien hyväksymin perustein. Niiden suunnittelu ei näin ollen ole jatkossa enää tarpeellista.

Vaikutukset

Arvioinnin lopputuloksena merkittävimmiksi arvottuivat vaikutukset liikenteeseen ja liikkumiseen, maankäyttöön ja yhdyskuntarakenteeseen, maisemaan, kaupunkikuvaan ja rakennettuun kulttuuriympäristöön, ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen sekä rakentamisaikaiset vaikutukset.

Seuraavassa ei toisteta kaikkia raportoituja vaikutusarvioiden tuloksia, vaan arvioidaan vaikutusten arviointitapoja rajoituksineen sekä vaikutusryhmien merkittävyyttä.

Vaikutukset liikenteeseen ja liikkumiseen

Liikenteellisten vaikutusten arviointi on keskeisellä sijalla vaihtoehtojen eroja arvioitaessa. Bussijärjestelmästä raidejärjestelmään siirtyminen merkitsee samalla liityntäliikennejärjestelmään siirtymistä eli rakenteellista muutosta järjestelmässä. Raideliikennejärjestelmällä on yhteys myös kaupunkirakenteellisiin ratkaisuihin ja maankäytön kehittämiseen.

Liikenteellisissä tarkasteluissa on käytetty pääkaupunkiseudulla yleisesti käytettyjä ennustemenetelmiä ja tunnuslukuja. Rakenteellisesti erilaisten järjestelmien vertailuun liittyy kuitenkin aina ongelmia, joita on vaikea välttää. Ennusteet perustuvat taustaolettamuksiin, joiden pysyvyys voi muuttua ajan myötä. Liikenne-ennustemallit on rakennettu nykyisten liikkumistottumusten varaan.

Liikenteellinen käyttäytyminen voi kuitenkin muuttua tulevaisuudessa sekä asenteiden muutosten että liikennepoliittisia ja ekologisen kestävyyden tavoitteita tukevien toimenpiteiden kautta. Henkilöautojen hankinta ja/tai niiden käyttö voi olla erilaista kuin on oletettu. Tehdyissä arvioinneissa esimerkiksi henkilöautoistuminen on alueellisesti vakioitu vaihtoehdosta riippumatta. Raidevaihtoehdoissa joukkoliikenteen käyttö voi olla esimerkiksi järjestelmän selkeyden vuoksi yleisempää kuin mitä mallikuvauksen tulokset osoittavat. Tästä on saatu viitteitä pääkaupunkiseudulla toteutetuista raideratkaisuista.

Liikenteelliset selvitykset ovat, liikenne-ennustemallien rajoituksista huolimatta, kuitenkin riittävät eri liikennejärjestelmävaihtoehtojen keskinäisten vaikutuserojen arvioimiseksi.

Metrovaihtoehdossa on eniten joukkoliikennematkustajia Länsiväylällä Helsingin ja Espoon rajalla. Metrovaihtoehdossa on myös eniten kapasiteettia ennustettua suuremmallekin matkustajamäärälle.

Vaikutukset kaupunkirakenteeseen ja maankäyttöön

Tehty arviointityö on kaupunkirakenteen vaikutusten osalta asiantuntevaa ja kattavaa. Tulokset on pääosin ilmaistu ymmärrettävästi, mikä on tärkeää kaupunkilaisten ja muiden osallisten kannalta. Keskeistä onkin ollut seurausten arviointi seudun suur-rakenteen kannalta. Vaikutukset lähimittakaavassa tarkentuvat, kun tarkemman asteen kaavoitus ja suunnittelu etenee hankkeen kehityksen myötä.

Vaihtoehtojen vertailussa käytetty tarkastelualue on riittävän laaja. Käytetty kolmitasoinen alueellinen tarkastelukehikko on havainnollinen ja erittäin käyttökelpoinen.

Helsingin metropolialueen kilpailukyky sekä talouden suotuisan kehityksen edellytykset vahvistuvat, jos seudun eri osat ja niiden keskukset saadaan tasapainoisesti tehokkaan joukkoliikennejärjestelmän piiriin. On huomattava, että nämä vaikutukset kohdistuvat tällöin koko seudun eri osiin, eivätkä yksinomaan esilläolevan järjestelmän pääosin kattamaan Etelä-Espoon alueeseen. Erityisesti Kaakkois-Espoon työpaikkarakenteeltaan kehittyneemmät osat pääsevät tehokkaan joukkoliikennejärjestelmän kautta hedelmälliseen vuorovaikutussuhteeseen laajemmin koko Helsingin ja muun seudun kanssa.

On mahdollista, että raideliikennevaihtoehdoissa kaupunkirakentamisen toteutuminen on nopeampaa ja keskittyy enemmän asemien läheisyyteen, kuin bussivaihtoehdoissa.

Vaikutukset maisemaan, kaupunkikuvaan ja rakennettuun kulttuuriympäristöön

Maan pinnan tason yläpuolelle sijoittuvat raideratkaisut ovat ympäristöönsä sovittamisen suhteen tunneliratkaisuja haastavampia erityisesti rakennetuissa kulttuuriympäristöissä. Niiden fyysisesti erottavaa vaikutusta kaupunkirakenteessa on myös vaikea välttää. Pinnassa kulkevat raidevaihtoehdot voidaan kokea haitallisiksi Tapiolassa, Otaniemessä ja Karhusaaressa sekä paikallisesti Katajaharjussa.

Tunnelissa kulkevien raidevaihtoehtojen ja bussivaihtoehtojen haitalliset vaikutukset ovat merkittävästi vähäisempiä.

Toisaalta näkymät liikennevälineestä ympäristöön parantavat matkustamisen laatua.

Raideratkaisun jatkosuunnittelun yhteydessä voidaan radan korkeustasoa koskevia ratkaisuja edelleen tarkentaa ottaen huomioon molemmat näkökohdat ja niiden arvottaminen osana kokonaisvertailua.

Vaikutukset ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen

Suoritetuissa ryhmähaastatteluissa ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen liittyvinä tärkeimpinä teemoina nousivat esiin metron aiheuttama kaupunkirakenteen tiivistämispaine ja sen sosioekonomiset seuraukset, edellä mainittujen seikkojen vaikutus asuinympäristön turvallisuuteen ja viihtyisyyteen sekä joukkoliikennetarjonnan määrälliset ja laadulliset seikat.

Ilma- ja ilmastovaikutukset

Nykytyyppisellä polttoaineella toimivaan bussijärjestelmään verrattuna raideliikennevaihtoehdot vähentävät hään, hiilivetyjen ja typen oksidien päästöjä 60–70 %, hiukkaspäästöjä 30–40 % ja hiilidioksidipäästöjä 30–45 % Länsiväylän joukkoliikennekäytävän joukkoliikenteessä.

Raidevaihtoehdoissa ilmanlaatu paranee huomattavasti Kampissa ja Ruoholahdessa katuosuuksilla, joita Espoon suunnan bussit käyttävät bussivaihtoehdoissa, sekä hieman eräillä Tapiolan katuosuuksilla.

Rakentamis- ja käyttökustannukset

Liikennejärjestelmävaihtoehtojen rakentamis- ja liikennöintikustannukset ovat seurauksiltaan erittäin merkittäviä. Suuretkin investointikustannukset voivat korvautua järjestelmän pitkäaikaisilla hyödyillä, jotka voivat liikennöintikustannussäästöjen lisäksi tulla myös maankäytön tehostumisen, muun infra-rakenteen toteuttamisessa saavutettavien investointisäästöjen sekä kaupunkitoimintojen vähentyneiden käyttökustannusten kautta.

Arvioinnissa käytettyjen laskentaperusteiden mukaan raideratkaisut merkitsevät suurten investointien vastapainoksi huomattavia liikennöintikustannussäästöjä lukuun ottamatta integrointivaihtoehtoa ”Kombi”, jossa päällekkäiset ja toistensa liikennöintiin sidotut junaryhmät merkitsevät tehottomuutta liikennöinnin kustannusten suhteen.

Suurimmat liikennöintikustannussäästöt saavutetaan metrojärjestelmässä, jossa tosin investointikustannuksetkin ovat suurimmat.

Rakentamisaikaiset vaikutukset

Pintaraidevaihtoehtojen rakennustyömaat aiheuttavat paikallisesti viihtyvyys- ja kiertohaittoja asutukselle sekä viivytyksiä autoliikenteelle. Kalliossa kulkevien tunnelijaksojen rakentamisen haitat keskittyvät paikallisesti ajotunnelien ja suuaukkojen läheisyyteen ja niitä ympäröiville kaduille.

Rakennustöiden vaikutukset ovat suuret erityisesti Katajaharjussa pintaraidevaihtoehdoissa sekä Tapiolassa maanpäältä rakennettavassa pikaraitiotien tunnelivaihtoehdossa.

Muut arvioidut vaikutukset

Arvioitujen vaikutusten vaikuttavuustaso on hyvin erilainen eri kriteerien kohdalla. Kriteeristö on varsin kattava ja siinä on käsitelty vaikutukseltaan vähäisempiäkin tekijöitä.

Lausunnon yhteenveto

Ruoholahti–Matinkylä metron/raideyhteyden yva-menettely täyttää hyvin lain ja asetuksen edellyttämät vaatimukset tiedon tuottamisesta suunnittelun ja päätöksenteon tueksi sekä osallisten tiedonsaanti- ja osallistumismahdollisuuksien lisäämisestä. Yva-menettely on edistänyt merkittävästi hankevastaavien, viranomaisten ja osallisten välistä keskustelua.

Laadittu arviointiselostus on kattava ja perusteellinen sekä täyttää hyvin asetuksen määrittelemät selostuksen sisältövaatimukset.

Hankkeen vaihtoehdot on muodostettu arviointiohjelmassa esitettyjen vaihtoehtojen pohjalta niitä tarkentaen. Vertailtavat vaihtoehdot ovat hankkeen jatkotyön kannalta olleet riittävän monipuolisia.

Arviointiselostus antaa riittävän tietopohjan eri vaihtoehtojen vaikutuksista liikenteeseen ja liikkumiseen sekä varsinaisista ympäristövaikutuksista. Arviointiselostus mahdollistaa osaltaan Helsingin ja Etelä-Espoon välisestä joukkoliikennejärjestelmästä päättämisen osana koko pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmää ja kaupunkirakennetta.

Kiinteistölautakunta toteaa (21.2.2006) Ruoholahden ja Matinkylän välisen metroyhteyden vaikutuksista kaupunkirakenteeseen seuraavaa:

Metrovaihtoehto liittää Etelä-Espoon nykyistä paremmin pääkaupunki-seudun työssäkäyntialueeseen. Länsimetrosta hyötyvät sekä Etelä-Espoon työpaikka-alueet että Helsingin puoleisen metroverkon varrella sijaitsevat työpaikka-alueet aina Itä-Helsinkiä myöten. Seudun nykyiset osaamiskeskittymät; Otaniemen Teknillinen korkeakoulu ja Helsingin keskustan yliopistorakennukset sijaitsevat silloin saman metroverkon varrella. Länsimetro vahvistaa siten pääkaupunkiseudun elinkeinopoliittista vetovoimaa.

Länsimetron rakentaminen mahdollistaa metroasemiin tukeutuvan asunto- ja työpaikkarakentamisen myös Helsingin puolella Lauttasaaressa Katajaharjussa ja Koivusaaressa. Näiden alueiden kaavoitusta pitää viedä eteenpäin rinnan länsimetron suunnittelun kanssa.

Espoon puolella länsimetron rakentaminen mahdollistaa isoilta osin Helsingin ja Espoon kaupunkien omistuksessa olevan Livisniemen-Hannuksen osa-alueen osoittamisen Etelä-Espoon osayleiskaavaehdotuksessa esitettyyn verrattuna huomattavasti tehokkaamman maankäytön alueeksi. Osayleiskaavaehdotusta tarkistettaessa tämä tulisikin ottaa huomioon ja valita lähtökohdaksi aiemmin esillä olleet tehokkaammat maankäyttövaihtoehdot tällä metrolinjan vaikutuspiiriin kuuluvalla alueella mukaan lukien Helsingin kaupungin omistama MartinmäenHannusjärven alue.

Kiinteistölautakunnan mielestä suoritettu ympäristövaikutusten arviointi on riittävä.

Ympäristölautakunta toteaa (14.2.2006) seuraavaa:

Espoon eteläosan ja Helsingin keskustan välistä raideyhteyttä on selvitetty kauan, ja aiemmissa vaiheissa on tutkittu erilaisia linjausvaihtoehtoja. Hanke sisältyy Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelmaan (PLJ) 2002.

Ruoholahti–Matinkylä metro/raideyhteyden tarkoituksena on parantaa Helsingin ja Espoon välisiä sekä seudullisia joukkoliikenneyhteyksiä tarjoamalla nykyistä houkuttelevampia ja nopeampia liikkumisvaihtoehtoja.

Hankkeen tarkoitus on liikenteen ympäristöhaittojen vähentämisen kannalta erittäin kannatettava. Tulevaisuudessa pääkaupunkiseutu kasvaa ja sukkulointi lisääntyy. Espoon ja Helsingin välisen ja seudullisen joukkoliikennejärjestelmän parantaminen on välttämätöntä yhdyskuntarakenteen koossa pitämiseksi ja eheyttämiseksi ja henkilöautoliikenteen kasvun hillitsemiseksi.

Seudun suurimman työssäkäyntialueen, Helsingin ilmanlaadun parantamiseksi tarvitaan erilaisia keinoja, joista avainasemassa on tehokas ja houkutteleva joukkoliikenne, etenkin raideliikenne. Liikenneperäiset typpidioksidi- ja hiukkaspäästöt aiheuttavat ilmanlaatuongelmia erityisesti pääteiden ja -katujen varsilla sekä keskustan vilkasliikenteisissä katukuiluissa. Ilmanlaadun ohje- ja raja-arvot ylittyvät näissä ympäristöissä. Ajoneuvokannan uudistuminen nykyiseen tahtiin ei yksin ratkaise ongelmaa.

YVA -menettelyssä on tuotettu erittäin kattava ja monipuolinen aineisto, joka tukee lopullisen ratkaisun muotoilua ja valintaa, päätöksentekoa ja jatkosuunnittelua.

Selostuksessa ovat hyvin esillä joukkoliikenteen käyttäjien näkökulmat. Tietoa on koottu muun muassa ryhmähaastatteluista ja YVA -menettelyn aikana pidetyistä yleisötilaisuuksista. Tämä tarjoaa arvokasta aineistoa lopullisen vaihtoehdon valinnan valmisteluun ja käyttäjäystävällisten ratkaisujen jatkosuunnitteluun.

Laajasta selostuksesta koottu tiivistelmä on havainnollinen. Siinä ei ole kuitenkaan esitetty vaihtoehtojen vertailua.

Arvioinnin lähtöoletukset ja epävarmuudet

Selostuksessa kerrotaan eri liikennejärjestelmävaihtoehtojen eroista ja vaikutuksista yleispiirteisellä tasolla. YVA -menettelyssä on arvioitu kaikki vaihtoehdot samoilla lähtöoletuksilla. Näin on saatu vertailukelpoista aineistoa eri vaihtoehtojen pääeroista. Maankäytön lähtökohtina ovat olleet Helsingin yleiskaava ja Espoon yleiskaavaluonnos. Väestön ja työpaikkojen määrä ja sijoittuminen ovat samat kaikissa vaihtoehdoissa. Tämä on helpottanut vertailua, mutta samalla se on jonkin verran latistanut vaihtoehtojen eroja.

Käytännössä uudet asuin- ja työpaikka-alueet rakentuvat todennäköisesti raide- ja bussivaihtoehdoissa eri tavoin. Raideliikenteen asemien ja pysäkkien ympäristössä maankäyttö on tehokkaampaa kuin alueilla, joita palvelee ainoastaan bussiliikenne. Hyvin saavutettavissa olevat asemat ja pysäkit lisäävät raideliikenteen käytön houkuttelevuutta, mitä ei ole otettu esimerkiksi liikenne-ennusteessa huomioon.

Tutkittava hanke on erittäin laaja ja monitahoinen. Arvioinnissa käytettyihin lähtöoletuksiin sisältyy siten paljon epävarmuutta. Esimerkiksi liikennekäyttäytymisen kehitystä, maankäytön toteutumista ja vuoden 2030 tilanteessa käytettäviä ajoneuvotekniikoita ja polttoaineita on erittäin vaikea ennustaa.

Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön

Hankkeen vaikutusalue on monitasoinen ja seudullisesti laaja. Tätä on havainnollistettu hyvin arviointiselostuksessa.

Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa on Helsingin seudun tavoitteena muun muassa, että kasvusuunnat valitaan hyödyntämällä joukkoliikenteen, erityisesti raideliikenteen mahdollisuuksia ja raideliikenteen vaikutusalueelle sijoitetaan riittävästi asuntotuotantoa ja työpaikkarakentamista.

Arviointiselostukseen on koottu aineistoa eri liikennejärjestelmävaihtoehtojen eroista yhdyskuntarakenteen ja maankäytön kehittämisen kannalta. Asiaa havainnollistetaan monipuolisesti karttaesityksellä, joka kuvaa yhtenäisen raideliikennejärjestelmän alue- ja yhdyskuntarakenteellisista vaikutuksista pääkaupunkiseudun rannikkovyöhykkeellä. Arvioinnin tuloksissa hankkeen maankäytöllinen potentiaali ja merkitys koko seudullisen liikennejärjestelmän kannalta ei ole kuitenkaan selkeästi esillä.

Hankkeen merkittävimmät maankäyttövaikutukset kohdistuvat lähialueelle. Seudullisen yhdyskuntarakenteen kannalta suurin potentiaali liittyy nykyisen raideliikennejärjestelmän tehokkaampaan hyödyntämiseen ja kehittämiseen toimivaksi, esteettömäksi ja selkeäksi kokonaisuudeksi. Espoon eteläosan raideyhteys on tärkeä osa seudullista raideliikennejärjestelmää ja sen mahdollista laajentamista esimerkiksi idän ja Laajasalon suuntiin. Raideliikennehankkeet tukevat seudullisen yhdyskuntarakenteen täydentämistä ja eheyttämistä ja maankäytön ja liikenteen energiankäytön tehostamista.

Joukkoliikenteen käyttö ja henkilöautoliikenne

Selostuksessa todetaan, että länsisuunnan joukkoliikennejärjestelmäratkaisu vaikuttaa vaihtoehdosta riippumatta hyvin vähän henkilöautoliikenteen määriin. Toisaalla todetaan, että liikennemallit saattavat aliarvostaa raideliikennejärjestelmän palvelutasotekijöitä ja on mahdollista, että raiteille tulee ennustettua enemmän käyttäjiä. Tästä ovat esimerkkinä Vuosaaren metrosta ja Tikkurilan kaupunkiradasta saadut kokemukset.

Arviointiselostuksessa olisi ollut tarpeen analysoida perusteellisemmin hankkeen vaikutusta henkilöautoliikenteeseen. Tärkeää tietoa olisi myös ollut arvio liikennemäärien yleisestä kehityksestä Länsiväylän käytävässä, esimerkiksi siitä ruuhkautuuko liikenne ja onko sillä vaikutusta eri kulkumuotojen vetovoimaan.

Liikenteen ympäristöhaittojen vähentämisen kannalta on välttämätöntä, että uusilla raideliikenneyhteyksillä onnistutaan lisäämään joukkoliikenteen käyttöä. Joukkoliikenneratkaisujen vetovoimatekijöitä on tarpeen selvittää vielä hankkeen jatkosuunnittelua varten huolella.

Vaikutukset liikenteen päästöihin

Tehty päästöarvio perustuu nykyisentyyppiseen dieselbussikalustoon ja sähkön tuotantorakenteeseen. Arvioon sisältyy siten suurta epävarmuutta sen osalta, millaisia polttoaineita ja bussikalustoa vuonna 2030 käytetään. Sähköisen raideliikenteen päästöt (esim. hiilidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöt) ovat kuljettua matkaa kohden kuitenkin huomattavasti pienemmät kuin polttomoottoritekniikkaan perustuvilla ajoneuvoilla.

Yhtenäinen seudullinen raideliikennejärjestelmä tukee yhdyskuntarakenteen eheyttämistä ja koossa pitämistä pitkällä aikavälillä. Siten raideliikenne vähentää liikenteen päästöjä myös välillisesti edistämällä energiatehokasta, tiivistä maankäyttöä, jossa joukkoliikenteen käytön edellytykset ovat hyvät.

Raideliikenteen kehittäminen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja edistää kansallisen ilmastostrategian ja myös tekeillä olevan pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoitteita.

Jatkosuunnittelussa tarkemmin selvitettävät asiat

Valittavan ratkaisun jatkosuunnittelussa tulee selvittää tarkemmin paikallisesti parhaat ja mahdollisimman vähän ympäristöhaittoja aiheuttavat ratkaisut muun muassa maiseman, meluntorjunnan, vesiensuojelun, viher- ja virkistysalueiden ja rakentamisen aikaisten töiden osalta. Tärinä- ja runkoäänitarkastelut on tehty arvioinnissa yleispiirteisesti. Jatkosuunnittelussa tähän aihepiiriin tulee kiinnittää erityistä huomiota ja kartoittaa ongelmalliset kohteet ja mahdollisuudet haittojen lieventämiseen ja ehkäisyyn.

Kuten selostuksessa todetaan, seuranta kannattaa suunnitella huolellisesti vasta jatkotyön yhteydessä.

Merkittiin, että jäsen Eskelinen ehdotti Bruncronan kannattamana, että päätösehdotuksen viimeiseksi kappaleeksi lisätään kappale, joka kuuluu "Lausunnoissa ja muistutuksissa nostettiin esiin useita vaihtoehtoja, joita ei arviointiohjelmassa ole esitetty tarkasteltaviksi. Näiden vaihtoehtojen karsinta on arviointiohjelmassa perusteltu puutteellisesti. Osa tärkeimmistä ja ympäristöystävällisimmistä vaihtoehdoista on jätetty selvityksen ulkopuolelle keskustatunnelihankkeen vuoksi. Keskustatunnelista ei ole olemassa poliittista päätöstä ja sen syntyminen on epävarmaa."

Äänestettiin siten, että esittelijän esityslistateksti voitti äänin 5–4. Vähemmistöön jäivät jäsenet Eskelinen, Beurling, Kyrölä ja Bruncrona.

Merkittiin, että Eskelinen ja Burncrona jättivät seuraavan sisältöisen eriävän mielipiteen: Lausunnoissa ja muistutuksissa nousi esiin useita vaihtoehtoja, joita ei arviointiohjelmaan ole otettu tarkasteltavaksi. Perustelut näiden vaihtoehtojen jättämiseksi selvityksen ulkopuolelle eivät mielestämme ole riittäviä. Selvityksestä puuttuvat tyystin suorat pikaraitiotieyhteydet Helsingin keskustasta Espooseen. Samoin on jätetty selvittämättä ns. kaksinauhaisen pikaraitiotieradan rakentaminen Espoon puolelle. Mielestämme näin menetellen on arviointiohjelman ulkopuolelle jäänyt mahdollisesti ympäristö- ja joukkoliikenneystävällisin vaihtoehto.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (13.2.2006), että kaupunginhallitus antoi 4.10.2004 lausunnon Ruoholahti - Matinkylämetro- /raideyhteyden ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta todeten, että ohjelma vastaa kaupunginhallituksen käsitystä tarvittavasta arvioinnin laadintatavasta, sisällöstä ja laajuudesta. Tehty arviointiselostus pohjautuu hyväksyttyyn arviointiohjelmaan.

Liikenne- ja viestintäministeriö ja pääkaupunkiseudun kunnat allekirjoittivat vuonna 2003 aiesopimuksen pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmän toteutuksesta. Metro- / raideyhteys välillä Ruoholahti – Matinkylä kuluu aiesopimuksessa keskeisiin, vuoden 2007 jälkeen toteutettaviin liikennehankkeisiin, joiden aloittaminen tulisi olla mahdollista ennen vuotta 2010.

Talous- ja suunnittelukeskus pitää tärkeänä, että päätöksenteko ja suunnittelu etenevät mahdollisimman ripeästi, jotta aiesopimuksen tavoite rakentamisen aloittamisesta ennen vuotta 2010 olisi mahdollinen. Pääkaupunkiseudun kunnat ja niiden aluekeskukset yhdistävä, toimiva joukkoliikennejärjestelmä on erittäin merkityksellinen koko alueen kilpailukyvyn kannalta. Ympäristövaikutusten arviointiselostus luo osaltaan, teknisten ja taloudellisten tekijöiden rinnalla, edellytykset päätöksenteolle joukkoliikennejärjestelmästä Helsingin ja Etelä-Espoon välillä.

Ryj toteaa, että YVA-menettelyn tarkoituksena on tuottaa tietoa hankkeen ympäristövaikutuksista päätöksenteon tueksi. Ympäristövaikutusten arviointimenettely jakautuu ohjelma- ja selostusvaiheisiin. Ohjelmassa esitellään perustiedot hankkeesta, tutkittavista vaihtoehdoista sekä suunnitelma siitä, mitä vaikutuksia selvitetään ja miten selvitykset tehdään. Arviointiselostuksessa esitetään eri vaihtoehtojen ympäristövaikutukset, vaihtoehtojen vertailu, arvioinnissa käytetty aineisto, menetelmät ja arviointiin liittyvät epävarmuustekijät sekä haitallisten vaikutusten lieventämiskeinot.

YVA-arvioinnin yhteydessä ei vielä tehdä päätöksiä itse hankkeen toteuttamisesta. Yhteysviranomainen, jona tässä hankkeesta toimii Uudenmaan ympäristökeskus, antaa arviointiselostuksesta ja sen riittävyydestä lausuntonsa nyt käsillä olevan kuulemismenettelyn jälkeen. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen tai tehdä muuta siihen rinnastettavaa päätöstä ennen kuin se on saanut käyttöönsä arviointiselostuksen ja yhteysviranomaisen siitä antaman lausunnon.

Ryj viittaa saatuihin lausuntoihin ja toteaa, että ympäristövaikutusten arviointi on kattava ja antaa riittävät edellytykset tarvittaville johtopäätöksille ja päätöksenteolle.

./. Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV on 17.2.2006 antanut lausuntonsa YVA-selostuksesta. YTV:n lausunto on liitteenä 2.

./. Lisäksi Ryj toteaa, että Xxxxxx Xxxx on lähettänyt liitteenä 3 olevan kirjeen, jossa arvostellaan tehtyä YVA-selostusta.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Metro-/raideyhteys välillä Ruoholahti (Helsinki) – Matinkylä (Espoo) –ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta Uudenmaan ympäristökeskukselle seuraavan lausunnon:

Kaupunginhallitus viittaa oheen liitettyihin lausuntoihin ja toteaa, että kokonaisuutena ympäristövaikutusten arviointi on kattava ja antaa riittävät edellytykset tarvittaville johtopäätöksille ja päätöksenteolle.

Arviointi täyttää ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain ja asetuksen tarkoituksen, mikä on hankkeen ympäristövaikutusten selvittäminen ja arvioiminen, tiedon tuottaminen suunnittelun ja päätöksenteon tueksi sekä osallisten tiedonsaanti- ja osallistumismahdollisuuksien lisääminen.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle jäljennöksin joukkoliikennelautakunnan, kaupunkisuunnittelulautakunnan, kiinteistölautakunnan ja ympäristölautakunnan sekä talous- ja suunnittelukeskuksen lausunnoista, kirje Xxxxxx Xxxxx sekä pöytäkirjanote liikennelaitokselle, kau-

punkisuunnitteluvirastolle, kiinteistövirastolle, ympäristökeskukselle sekä talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2262

LIITTEET	Liite 1	Arviointiselostuksen tiivistelmä
	Liite 2	YTV:n lausunto 17.2.2006
	Liite 3	Xxxxxx Xxxxx kirje 16.2.2006

LAUSUNTO YMPÄRISTÖMINISTERIÖLLE EHDOTUKSESTA VALTIONEUVOSTON PERIAATEPÄÄTÖKSEKSI MELUNTORJUNNASTA

Khs 2006-219

Ympäristöministeriö pyytää lausuntoa ehdotuksesta valtioneuvoston periaatepäätökseksi meluntorjunnasta 28.2.2006 mennessä.

Ryj toteaa ympäristöministeriön ilmoittaneen, että 6.3.2006 annettu lausunto voidaan vielä ottaa käsittelyssä huomioon.

./. Ehdotus valtioneuvoston periaatepäätökseksi meluntorjunnasta on tämän asian liitteenä 1.

Ehdotuksen yleisperusteluissa todetaan mm., että pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelman mukaan valtioneuvosto antaa periaatepäätöksen valtakunnallisesta meluntorjunnan toimintaohjelmasta. Meluntorjunnan keskeisiä viranomaistahoja ja järjestöjä edustanut työryhmä jätti 22.4.2004 mietintönsä ”Meluntorjunnan valtakunnalliset linjaukset ja toimintaohjelma” (Suomen ympäristö 696/2004; pdf-tiedosto http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=17613&lan=fi) ympäristöministeriölle. Periaatepäätös koskee ympäristömelua ja sen tavoitteena on melulle altistumisen vähentäminen ja melutasojen aleneminen. Ympäristöministeriö seuraa periaatepäätöksen toteutumista em. ohjelman pohjalta. Periaatepäätöksen väliarvio laaditaan vuonna 2011.

Ympäristökeskus toteaa (16.2.2006) seuraavaa:

Meluntorjunnan tavoitteet

Ehdotuksessa vuoteen 2020 ulottuva tavoite vähentää yli 55 dB:n melualueilla asuvien määrää vähintään 20 % vuoden 2003 tasosta on erittäin haastava. Helsingin osalta tämä merkitsisi noin 20 000 ihmisen saamista pois melualueilta. Nykyrahoituksella ja nykyisellä keinovalikoimalla tavoite on epärealistinen. Kaupunkirakenteen tiivistyessä uudet alueet vaativat usein meluntorjuntatoimenpiteitä. Helsingin yleiskaava 2002:n vaikutusarvioinnin mukaan noin 30 % asuinalueista sijoittuu melualueille, joten meluongelmien ja meluntorjunnan tarpeen voidaan olettaa lisääntyvän Helsingissä merkittävästi.

Helsingissä on vuosina 2000-2005 tehty pääväylien, katuverkon ja rautatieverkon meluntorjuntaohjelmat. Näiden kolmen ohjelman toimenpiteillä voidaan vähentää melualueilla asuvien määrää 7 000-8 000 asukkaalla. Vähennys jää huomattavasti alle ehdotuksen tavoitteen, eikä ohjelmien toteutus ole edennyt suunnitellun mukaisesti riittämättömän rahoituksen takia. Jotta periaatepäätöksen mukainen tavoite saavutettaisiin, meluntorjunta tarvitsee huomattavaa lisärahoitusta ja uusia toteutettavissa olevia keinoja meluesteiden rakentamisen lisäksi.

Meluntorjunnan tavoitteet koskevat vain asuinalueita, ja esitettyihin tavoitteisiin tulisi lisätä tarve myös virkistysalueiden melusuojaukseen.

Meluntorjunnan keinot

Ympäristökeskuksen mielestä asumisen ja muiden herkkien toimintojen sijoittamista ns. melualueille tulisi kokonaan välttää. Koulujen ja erilaisten hoitolaitosten lisäksi herkkiä kohteita ovat myös päiväkodit ja leikkipuistot, joiden sijoitukseen tulisi erityisesti kiinnittää huomiota. Kaavoitusvaiheessa meluntorjunta pyritään ratkaisemaan antamalla määräyksiä mm. asuinhuoneiden sijoittelusta, rakennuksen ulkokuoren ääneneristävyydestä tai erillisten melusuojarakenteiden rakentamisesta. Käytännössä tällaiset toimenpiteet eivät kuitenkaan aina ole riittäviä. Tämän ovat osoittaneet ympäristökeskukseen uusilta, vilkkaasti liikennöityjen väylien varteen rakennetuilta asuinalueilta tulleet meluvalitukset.

Helsingissä meluongelmien ennustetaan kasvavan etenkin esikaupunkialueilla. Jo rakennetuilla asuinalueilla tarvitaankin kiinteistökohtaisen meluntorjunnan tehostamista. Ympäristökeskuksen mielestä kiinteistökohtaisesta meluntorjunnasta tulisi laatia ohje, josta löytyy tietoa mm. ikkunoiden vaihtamisesta, melua torjuvan tonttiaidan rakenteesta ja sijoittamisesta sekä mahdollisesti tarvittavasta lupamenettelystä. Informaatio-ohjauksen lisäksi asukkailla tulisi olla mahdollisuus saada myös taloudellista tukea omatoimiseen meluntorjuntaan. Periaatepäätösehdotuksessa on mainittu, että valtion asuntorahaston varoista myönnettävissä korjaus- ja energia-avustuksissa ympäristömelun torjunta tulisi olla yhtenä avustusten myöntämisperusteena. Ympäristökeskus pitää ehdotusta erittäin kannatettavana.

Jatkossa tulisi panostaa melupäästöjen vähentämiseen jo lähteessä. Hiljaisten tiemateriaalien ja renkaiden tutkimusta ja tuotekehittelyä tulisi huomattavasti lisätä. Tavoitteena tulisi olla turvallisuus, kestävyys ja kilpailukykyisyys muihin vaihtoehtoihin nähden. Myös liikennevälineiden ja erilaisten työkoneiden tuotekehittelyä vähämeluisampaan suuntaan tulisi lisätä.

Ohjearvojen tarkistaminen

Ympäristökeskuksen mielestä nykyisiä melutason ohjearvoja pitäisi ehdotuksen mukaisesti tarkistaa. Pelkkä keskiäänitasojen arviointi ei anna kattavaa kuvaa suunnittelualueen melutilanteesta, ja se mittaa huonosti melun häiritsevyyttä. Keskiäänitasojen rinnalla olisi pystyttävä arvioimaan myös yksittäisistä melutapahtumista aiheutuvia häiriöitä. Ruotsissa ja Tanskassa on käytössä ohjearvot enimmäismelutasoille. Ohjearvojen määrittämistä maksimimelutasoille myös Suomessa tulisi harkita. Tarkistuksen yhteydessä olisi hyvä laatia myös hiljaisia alueita koskevat kriteerit ja ohjearvot.

Meluntorjunnan seuranta, tutkimus ja koulutus

Ehdotukset kansallisen meluntorjunnan tutkimusohjelman laadinnasta, meluntorjunnan asiantuntija- ja täydennyskoulutuksen parantamisesta sekä melua koskevan valistuksen lisäämisestä ovat hyviä. Erityisesti alueidenkäytön suunnittelijoiden koulutusohjelmiin ja tutkintovaatimuksiin tulisi lisätä meluntorjunnan ja muun ympäristönsuojelun koulutusta. Tietoa etenkin melun häiritsevyydestä ja vaikutuksista on edelleen liian vähän.

Periaatepäätöksen tavoitteisiin pääsemiseksi ehdotetaan myös, että EU:n edellyttämä meluselvitys ja meluntorjunnan toimintasuunnitelma olisi tehtävä myös sellaisissa kunnissa, joissa asukasmäärä ei ylitä 100 000 mutta joissa on merkittävää melulle altistumista. Ehdotus sinänsä on hyvä, mutta suunnitelmat eivät yksinään nopeuta tavoitteisiin pääsemistä. Toimenpiteet pitäisi pystyä toteuttamaan ja toimenpideohjelmaa laadittaessa tulisi sopia myös toteuttamisvastuusta ja kustannusten jaosta.

Yleisesti ottaen meluntorjunta on kärsinyt viime vuosina rahapulasta, eikä toimenpiteitä ole pystytty toteuttamaan suunnitelmien mukaisesti. Jotta periaatepäätöksen tavoitteisiin päästäisiin, tarvitaan huomattavaa meluntorjunnan määrärahojen lisäystä.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (24.2.2006) seuraavaa:

Meluntorjunnan päämäärä ja tavoitteet

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että ehdotuksessa esitetyt meluntorjunnan päämäärä ja tavoitteet ovat yleispiirteisinä hyviä. Tavoitetta vähentää vuoteen 2020 mennessä yli 55 desibelin melualueilla asuvien määrää vähintään 20 % vuoden 2003 tasosta on kuitenkin pääkaupunkiseudulla hyvin epärealistista saavuttaa.

Helsingin alueella melulle altistujien määrän pitäminen edes nykyisellä tasolla vuonna 2020 edellyttäisi kiireellisesti tehtäviä erillisiä meluntorjuntarakenteita kymmenissä vanhoissa asuinaluekohteissa pääväylien ja katujen varsilla. Helsingin alueelle tehtyjen katuverkon ja pääväylien meluntorjuntaohjelmien mukaiset toimet täydellisesti toteutettuinakaan eivät riitä periaatepäätöksessä asetetun tavoitteen saavuttamiseen.

Helsingin kaupunki on vuosittain varannut talousarviossaan määrärahoja erillisten meluesteiden rakentamiseen sekä kaupungin pääkatujen että yleisten teiden varsille. Uudenmaan tiepiirin toiminta- ja taloussuunnitelmasta sen sijaan on vuodesta 2004 lähtien teemapaketti Pääkaupunkiseudun meluntorjuntahankkeet puuttunut. Mikäli valtio jatkaa tätä politiikkaa, melualueella asuvien määrä tulee pääkaupunkiseudun maanteiden varsilla kasvamaan.

Meluntorjunnan keinot

Kaupunkisuunnitteluviraston mielestä ehdotuksessa esitetyt meluntorjunnan keinot ovat alueidenkäytön ja liikenteen suunnittelun osalta oikeita. Virasto kuitenkin korostaa, että asumisen ja muiden herkkien toimintojen sijoittamista ns. melualueille ei voida välttää. Tällöin kuitenkin varmistetaan riittävä meluntorjunta, kuten ehdotuksessa mainitaan.

Asema- ja osayleiskaavojen suunnittelun yhteydessä alueet suunnitellaan ääniolosuhteet mahdollisimman hyvin huomioon ottaen. Helsingin maa-alasta on tällä hetkellä kuitenkin huomattava osa melun nykyiset ohje-arvot ylittävää. Kaavoittajan mahdollisuudet korjata tilannetta ovat erittäin rajalliset vanhoilla asuin- tai virkistysalueilla. Kaavasuunnittelun keinot toimivat lähinnä laajempien kokonaisuuksien – uusien asuinalueiden tai kokonaisten kortteleiden yhteydessä. Toisaalta uusien asuinkortteleiden sijoittaminen rauhallisille alueille yhdyskuntarakenteen ulkopuolelle saattaa kokonaisuutena hajauttaa yhdyskuntarakennetta, lisätä liikennettä ja melua.

Meluntorjunnan seuranta, tutkimus ja koulutus

Ehdotukset meluntorjunnan asiantuntija- ja täydennyskoulutuksen parantamisesta sekä melua koskevan valistuksen lisäämisestä ovat hyviä.

Kaupunkisuunnitteluviraston mielestä yksioikoisten äänitasoon perustuvien ohjearvojen soveltamista kaavojen laatimisvaiheessa tulee kehittää niin, että myös paikalliset alueen olosuhteet, kaupunkikuvalliset seikat, muut ympäristövaikutukset sekä meluntorjuntaan velvollisten tahojen taloudelliset resurssit otetaan huomioon päätöksenteossa. Kaupunkisuunnitteluvirasto näkee tarpeellisena myös virallisen ohjeistuksen lisäämistä mm. enimmäisäänitasojen ja runkomelun arvioinnissa.

Periaatepäätöksen toteuttaminen ja seuranta

Ehdotuksen virke ”Meluntorjunnan rahoitustarpeet otetaan huomioon harkittaessa valtion vuotuiseen talousarvioon otettavien teemapakettien rahoitusta” tulisi korvata virkkeellä ”Valtion ja kuntien tulee osoittaa talousarvioissaan määrärahoja meluntorjuntaan siten, että yli 55 desibelin melualueilla asuvien määrä selkeästi vähenee vuosittain”. Periaatepäätöksen tavoitteisiin pääseminen edellyttää huomattavaa meluntorjunnan määrärahojen lisäystä.

Kiinteistövirasto lausuu (23.2.2006) seuraavaa:

Meluntorjunta ja kiinteistötoimi

Meluntorjunta sivuaa kaupungin kiinteistötoimen alaa siltä osin, kun on kysymys kaavojen toteuttamisesta. Näin kysymys melusta ja sen torjunnasta on merkityksellinen kaupungin maalla tapahtuvan rakentamisen kannalta ja sillä voi myös olla merkittäviä vaikutuksia kaupungin maaomaisuuden kehittämiseen.

Helsingin maa-alasta huomattava osa sijoittuu alueille, joilla melu ylittää nykyiset ohje-arvot. Mahdollisuudet korjata tilannetta ovat erittäin rajalliset vanhoilla asuin- tai virkistysalueilla. Suunnittelun keinot melun rajoittamisessa toimivat paremmin laajempien kokonaisuuksien, kuten uusien asuinalueiden tai kokonaisten kortteleiden, yhteydessä.

Ehdotuksessa asetettujen tavoitteiden kannalta ristiriitaiseksi voi osoittautua uusien asuinkortteleiden sijoittaminen rauhallisille alueille yhdyskuntarakenteen ulkopuolelle, kun se saattaa kokonaisuutena hajauttaa yhdyskuntarakennetta sekä lisätä liikennettä ja melua. Tämä vähentää osaltaan myös tavoitteeksi asetettujen nyt hiljaisten alueiden säilyttämistä.

Suunnittelussa tulisikin tehdä kaupunkirakenteen kannalta kokonaisvaltaisia arvioita myös melun suhteen soveltamatta yksioikoisesti äänitasoon perustuvia ohjearvoja. Asuntojen suunnitteleminen ja rakentaminen sinänsä meluisille, mutta keskeisille paikoille voi olla kokonaisvaikutuksiltaan varsin perusteltua, kunhan huolehditaan riittävillä rakenteellisilla ratkaisuilla asuntojen ja pihojen melutasosta. Monet melualueet, kuten keskusta ja radanvarsi-alueet, ovat melusta huolimatta suosittuja asuinalueita ja niiden käyttäminen asumiseen tukee muita merkittäviä kaupunkirakenteellisia tavoitteita kuten joukkoliikenteen saavutettavuutta ja riittävän alueellisen palvelurakenteen ylläpitoa.

Pulmallisiksi ovat osoittautuneet esimerkiksi pääväylien läheisyydessä jo olemassa olevien pientaloalueiden asemakaavan muutokset silloinkin, kun niiden yhtenä tavoitteena on ollut melutilanteen parantaminen.

Sektorinormit voivat pilata kokonaisuuden

Viime aikoina on useille ympäristön käyttöön liittyville aloille kehitetty rakentamista rajoittavaa ja ohjaavaa normistoa niin varsinaisen lainsäädännön kuin alemmanasteisen säännöstön ja usein vain enemmittä päätöksittä käytäntöön omaksuttujen ohjearvojen avulla. Esimerkiksi luonnonsuojelun, rakennussuojelun, vesien, maan ja ilman puhtauden ja tässä tapauksessa melun osalta on alakohtaisesti kehitetty enimmäkseen kiristyneitä velvoittavia normeja. Kun näitä normeja sitten sovelletaan ja valvotaan sektorikohtaisesti ja niitä voidaan käyttää valitusperusteina, on pelättävissä, että kokonaisnäkemys katoaa ja sen myötä kokonaisuutena hyvän kaupunkirakentamisen edellytykset menetetään.

Asumiseen eri intressien kannalta sopimattomat kohteet ja vyöhykkeet peittävät yhä laajempia alueita. Suurkaupunkiin on perinteisesti kuulunut tietty määrä esimerkiksi liikenteen ja naapurien aiheuttamaa melua ja hajuja. Kaupunkia rakennettaessa pitäisi voida tehdä kokonaisvaltaisia arvioita eri toimenpiteiden eduista ja haitoista ja valita tyydyttävä kompromissi eri tavoitteiden kesken. Kuten yhdyskuntarakentamisessa yleisemminkin, meluntorjuntaa järjestettäessä olisi tärkeää pyrkiä tarkastelemaan tavoitteita kokonaisuutena suhteuttaen ne toisiinsa, ei erillisinä suojeluetuina.

Meluntorjunnalta puuttuvat vastuutahot ja rahoitus

Helsingin alueella melulle altistujien määrän pitäminen edes nykyisellä tasolla edellyttäisi kiireellisesti tehtäviä erillisiä meluntorjuntarakenteita useilla vanhoilla asuinalueilla pääväylien ja katujen varsilla. Helsingin katumeluntorjuntaohjelman (2004) ja pääväylien meluntorjuntaohjelman (2000) mukaiset toimet täydellisesti toteutettunakaan eivät riitä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tieliikenne- sekä raideliikennemelun leviämisen hillitsemistä heikentää myös se, ettei ohjelmien toteuttamiseen ole osoitettu riittävästi varoja. Epäselväksi jää myös se, miten mahdollisesti syntyvät meluntorjuntakustannukset eri tilanteissa kohdentuvat radan- tai tienpitäjän, kunnan ja rataan tai tiehen rajoittuvien kiinteistöjen omistajien välillä.

Periaatepäätösehdotuksessa esitetyt sinänsä hyvät toimenpiteet parantavat melutilannetta pitkällä aikavälillä, mutta pikaista parannusta niillä ei saada aikaan.

Tarpeen on myös vauhdittaa raportissa mainittuja muita toimenpiteitä, kuten melupäästöjen vähentämistä sekä taloudellisten ohjauskeinojen, lainsäädännön ja meluntorjuntaratkaisujen kehittämistä.

Mikäli ehdotuksen tarkoitus on toimeenpanna suoraan tai välillisesti kuntia ohjaavia tai velvoittavia toimenpiteitä, tulisi taloudelliset edellytykset ja toteutusaikataulu sekä selkeä vastuujako kunnan, valtion ja mahdollisesti yksityisten maanomistajien kesken osoittaa ehdotuksessa esitettyä selvästi konkreettisemmin.

Ehdotuksen puutteena on pidettävä sitä, ettei siinä selkeästi oteta kantaa siihen, kenen vastuulle ja tehtäväksi ehdotetut toimenpiteet kuuluvat.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (22.2.2006), että liikennemelun vähentämisen kannalta ratkaisevaa Helsingissä on tiehallinnon pääliikenneväylien meluntorjunnan tilanne.

Liikenneväylien meluntorjunta sisältyy PLJ 2002:een ennen vuotta 2010 toteutettavana ns. teemapakettina.

Samoin se sisältyy pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmän toteutuksesta valtion ja pääkaupunkiseudun kuntien kesken vuonna 2003 tehtyyn aiesopimukseen, jossa se on vuosina 2007-2010 toteutettavissa hankkeissa 17 milj. euron suuruisena ja kiireellisyysjärjestyksessä kolmantena Marja-radan ja Kehä I:n jälkeen. Teemapaketti ei kuitenkaan sisälly em. aiesopimukseen jälkeen tehtyyn Uudenmaan tiepiirin toiminta- ja taloussuunnitelmaan 2006-09.

Myöskään yksittäisten meluesteiden toteutus ei ole edennyt, koska valtio ei ole osoittanut meluesteiden rakentamiseen rahoitusta. Mm. Kehä I:n ja Itäväylän meluesteet ovat vielä toteutumatta, vaikka niiden rahoituksesta valtion ja kaupungin kesken on sovittu jo vuonna 1996.

Helsinki on varautunut taloussuunnitelmassaan vuosille 2006-2010

tiehallinnon kanssa toteutettavien erillisten meluesteiden rakentamiseen 1 milj. eurolla vuodessa. Tiehallinnon tulisi varautua niihin vastaavasti.

Ryj viittaa annettuihin lausuntoihin.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee lähettää ympäristöministeriölle ehdotuksesta valtioneuvoston periaatepäätökseksi meluntorjunnasta seuraavan lausunnon:

Kaupunginhallitus puoltaa tavoitetta melulle altistumisen vähentämiseksi ja melutasojen alentamista. Kaupunginhallitus toteaa kuitenkin, että tavoitteet ovat nykyrahoituksella ja keinovalikoimalla epärealistisia. Jotta periaatepäätöksen tavoitteisiin päästäisiin, meluntorjunta tarvitsee huomattavaa lisärahoitusta ja uusia toteutettavissa olevia keinoja. Valtion tulisi varautua taloussuunnitelmassaan tavoitteiden toteuttamiseen. Selkeä vastuunjako kunnan, valtion ja mahdollisen kolmannen tahon kesken tulisi määritellä.

Kaupunginhallitus puoltaa ehdotuksia kansallisen meluntorjunnan tutkimusohjelman laatimiseksi, meluntorjunnan asiantuntija- ja täydennyskoulutuksen parantamisesta sekä melua koskevan valistuksen lisäämisestä.

Meluntorjunnan tavoitteisiin tulisi lisätä tarve virkistysalueiden melusuojaukseen. Nykyisten melutason ohjearvojen tarkistuksen yhteydessä tulisi laatia myös hiljaisia alueita koskevat kriteerit ja ohjearvot. Kiinteistökohtaisesta meluntorjunnasta sekä enimmäisäänitasojen ja runkomelun arvioinnista tulisi laatia ohjeet.

Melupäästöjen vähentämiseen jo lähteessä tulisi panostaa esim. lisäämällä materiaalien, laitteiden ja koneiden tuotekehittelyä vähämeluisampaan suuntaan.

Kirje ympäristöministeriölle ja pöytäkirjanote ympäristökeskukselle, kiinteistövirastolle, kaupunkisuunnitteluvirastolle sekä talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

LIITE

Ehdotus valtioneuvoston periaatepäätökseksi meluntorjunnasta

LAUSUNTO SISÄASIAINMINISTERIÖLLE PELASTUSHENKILÖSTÖN TYÖSSÄ JAKSAMISTA SELVITTÄNEEN TYÖRYHMÄN RAPORTISTA

Khs 2006-288

Sisäasiainministeriö pyytää lausuntoa pelastushenkilöstön työssä jaksamista selvittäneen työryhmän raportista 28.2.2006 mennessä.

Ryj toteaa, että lausunnon antamiselle on myönnetty lisäaikaa 7.3.2006 asti.

./. Pelastushenkilöstön työssä jaksaminen – Loppuraportti on tämän asian liitteenä 1 sekä luettavissa internetissä osoitteessa http://www.pelastustoimi.fi/media/pdf/tyossa_jaksaminen.pdf.

Ryj toteaa, että sisäasiainministeriö asetti 11.5.2005 Pelastushenkilöstön työssä selviytymistä selvittävän työryhmän. Työryhmä on 11.1.2006 julkaistussa työryhmämuistiossaan selvittänyt pelastushenkilöstön ikärakennetta, henkilöstön työhön liittyviä vaatimuksia, pelastushenkilöstön työkykyä, työkykyä kehittävää henkilöstöpolitiikkaa sekä henkilöstön siirtymistä kunnallisen eläkejärjestelmän mukaiselle eläkkeelle ja tehnyt ehdotuksia edellä mainittujen asioiden parantamiseksi alueellisissa pelastuslaitoksissa.

Työryhmän ehdotukset koskevat mm. henkilöstömitoitukseen ja tehtävien määrittelyyn liittyvien sisäasiainministeriön ohjeiden kehittämistä ja täsmentämistä, henkilöstön fyysisestä ja henkisestä toimintakyvystä huolehtimista sekä henkilöstöjohtamisen ja henkilöstösuunnittelun kehittämistä. Työryhmä ehdottaa mm., että sisäasiainministeriö ryhtyy selvittämään mahdollisuuksia perustaa pysyvä valtakunnallinen kehittämisyksikkö –tyyppinen toimielin, sekä tutkimuksen tekemistä sen selvittämiseksi, kuinka paljon henkilöstöä todellisuudessa tarvitaan savusukellukseen tai muihin raskaisiin pelastustehtäviin.

Pelastuslaitos toteaa (15.2.2006) mm. seuraavaa:

Työryhmän tehtävänä oli laaja-alaisesti ja kaikki mahdolliset asiaan vaikuttavat eri näkökulmat huomioon ottaen tarkastella annettua tehtävää. Näin ei kuitenkaan tapahtunut ja työryhmän raportin keskeisenä puutteena onkin pidettävä sitä, että työryhmä ei kokonaisuutena ole ottanut kantaa pelastushenkilöstön eläkeikää koskevaan kysymykseen. Nykyistä yleistä eläkeikää alemmalla eläkeiällä on kiistatta vaikutus pelastuslaitosten toimintakykyyn ja näin ollen myös tämä asia olisi tullut käsitellä työryhmän yhtenä osana. Yleisesti ottaen Helsingin pelastuslaitoksen mielestä työryhmän toimenpide-ehdotuksia voidaan muilta osin pitää kannatettavina.

Työryhmä toteaa raportissaan, että ns. savusukellusnormisto on käytännössä keskeisin kriteeri pelastajien työssä selviytymistä ja pelastushenkilöstön määrällistä tarvetta arvioitaessa ja, että savusukellusvalmius on turvattava siellä, missä sitä tarvitaan. Lieneekin kiistatonta, että savusukelluskyky on keskeinen pelastushenkilöstön operatiivista työkykyä kuvaava mittari. Sellaisilla alueilla, jossa savusukellusvalmiutta tarvitaan, tulee pelastajan olla kykenevä palvelutason mukaisiin savusukellussuorituksiin. Mikäli hän ei tähän kykene, on hän rajoitetusti työkykyinen toimimaan nykyaikaisen taktiikan ja palvelutason mukaisissa pelastustehtävissä.

Edelleen lienee kiistatonta, että pelastajien työkykyisyys on hälytystehtävien lukumäärän ohella keskeisin pelastustoimen henkilöstötarpeeseen vaikuttava tekijä. Pelastajien työkyvyn laskiessa alle palvelutason ja taktiikan mukaisten vaatimusten on henkilöstöä uudistettava. Tätä tarvetta ei poista se, että pelastajia siirretään sivu-urille, ellei samalla aidosti vapauteta resursseja uusien operatiivisten pelastajien palkkaamiseen. Tähän on myös raportissa otettu kantaa toteamalla: ”On epärealistista rakentaa ehdotuksia sen varaan, että pelastustoimeen saataisiin merkittävää lisärahoitusta nykyiseen verrattuna (4.5).”

Arvioitaessa henkilöstön eläkkeelle siirtymiseen vaikuttavia tekijöitä, ei ole mahdollista sivuuttaa kysymystä pelastajien eläkeiästä. Eläkkeelle siirtymiseen vaikuttavat ennen kaikkea eläkeikä (objektiivinen mittari), pelastajan fyysinen toimintakyky (savusukellusnormistoon perustuva objektiivinen mittari) sekä pelastajan motivaatio ja henkinen toimintakyky.

Loppuraportin eläkeikäkysymystä koskevassa 7.6 kohdassa todetaan, että ”eläkeiän alentaminen olisi vastoin yhteiskunnassa hyväksyttyä tavoitetta pitää työntekijät mahdollisimman pitkään työelämässä ja että eläkeiän alentamisen myötä työyhteisöt menettäisivät ikääntyneiden henkilöiden osaamisen ja kokemuksen hyödyntämisen nykyistä aikaisemmin.” Onkin kysyttävä, onko yhteiskunnan kokonaistavoitteiden mukaista pitää rajoitetusti työkykyisiä pelastajia toimessaan ja samalla laskea pelastustoimen palvelutasoa, koska henkilöstöä ei resurssien puutteessa ole mahdollista uudistaa riittävässä määrin.

Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen tehtävänä on hoitaa palo- ja pelastustehtävien lisäksi myös kaupungin kiireellinen sairaankuljetus ja ensihoito, joka hoidetaan lähes kokonaisuudessaan palomiesten ja ylipalomiesten toimesta. Helsingin kaupungin pelastuslaitoksella on 2006 vuoden alussa 246 palomiehen, 131 ylipalomiehen, 38 paloesimiehen virkaa ja 18 palomestarin virkaa eli yhteensä 433 operatiivista henkilöä. Edellä mainittuja tehtäviä hoitavat henkilöt työskentelevät 24 tunnin työvuoroissa. Lisäksi on 10 pelkästään sairaankuljetukseen keskittyvää sairaankuljettajan toimea ja neljä lääkintämestarin virkaa, jotka tekevät 12 tunnin työvuoroja.

Helsingin pelastuslaitoksen operatiivisesta henkilöstä noin 10 prosenttia on terveytensä vuoksi kykenemättömiä toimimaan savusukeltajina. Lähes jokaisella heistä on lisäksi työterveyslääkärin toteama rajoite toimia sairaankuljettajana. Tämä aiheuttaa käytännössä siis jatkuvan noin 10 prosentin operatiivisen henkilöstövajeen vaativissa pelastustehtävissä.

Helsingin kaupunki on 2000 luvun alussa selvittänyt palomiesten ikääntymiseen liittyviä kysymyksiä. Kaupunginjohtajan 30.1.2002 aloittamassa hankkeessa selvitettiin yksilöllisiä vaihtoehtoja sijoittaa Helsingin pelastuslaitoksen noin 40 ikääntyvää ja/tai fyysisen työkykynsä osittain menettänyttä pelastajaa uusiin mielekkäisiin työtehtäviin.

Hankkeen asettamisen yhteydessä todettiin, että palo‑ ja pelastustoimen henkilöstön ikärakenteen vinoutumiseen on alettu kiinnittää erityistä huomiota. Tutkimuksia palomiesten terveydestä ja toimintakyvystä on laadittu erityisesti 1990-luvun loppupuolelta lähtien. Työterveyslaitoksen tekemissä tutkimuksissa on todettu, että hyvästä fyysisestä kunnosta huolimatta jo yli 40-vuotiailla palomiehillä tuki- ja liikuntaelinten ikäsidonnainen rappeutuminen alkaa haitata työn tehokasta suorittamista ja 45-vuotiaan on oltava työstä suoriutuakseen erittäin hyväkuntoinen (Punakallio et al 1997) 50-vuotiaista jo noin puolella tutkituista on vaikeuksia suoriutua operatiivisista tehtävistä, mistä seuraa työturvallisuuden heikentymistä niin yksilö- kuin ryhmätasolla. Professori Veikko Louhevaara on katsonut, että korkeintaan yksi tuhannesta yli 55-vuotiaasta palomiehestä voi selviytyä ylikuormittumatta ja terveyttään vaarantamatta vaativista kaasu- ja savusukellustehtävistä. Työelinkaaren on kuitenkin tarkoitus jatkua 65 ikävuoteen saakka niillä, jotka nyt aloittavat pelastajan uralla.

Hanketta selvitti pelastuskomentajan asettama työryhmä, jonka työtä seuraamaan asetettiin ohjausryhmä, jossa oli laaja edustus kaupungin koulutus- ja kehittämiskeskuksesta, työterveyskeskuksesta, kaupunginkansliasta sekä henkilöstöjärjestöistä. Työryhmän esitti raportissaan seuraavia toimenpiteitä:

Työrajoitteisten palomiehillä teetetään ensisijaisesti hälytysajoneuvon kuljettajan / konemiehen tehtäviä. Tehtävään siirtyviltä edellytetään kykenevyyttä itsensä suojaamiseen paineilmalaittein ja erikseen todettua pätevyyttä kuljettaa raskaita ajoneuvoja. Selvitetään mahdollisuus muuttaa pioneeriyksikön esimiehen tehtäviä siten, että siinä voidaan välttää savusukellusvaatimus. Menettelytapa ohjeistetaan.

Nuorempien työrajoitteisten henkilöiden määrätietoista ohjaamista työterveyshuollon kautta uudelleenkoulutukseen ja uuteen ammattiin joko laitoksen sisällä, Helsingin kaupungilla tai itse valitsemalla urapolulla.

Työterveyshuollon ja henkilöiden käymien keskusteluiden perusteella valittujen henkilöiden ohjaamista eläkkeelle.

Tulorahoitusyksikön suunnittelun aloittamista ja sen resursointia ja asiantuntijaohjausta.

Yksilöllisiä/henkilökohtaisia ratkaisuja, joissa muotoillaan sekä tehtäviä, että tehtäväkuvia kohteena erityistehtävät ja erikoisosaaminen.

Nämä kaikki ehdotukset ovat nykyisin käytössä Helsingin pelastuslaitoksella ja sen mukaisesti henkilöitä on siirtynyt muun muassa uudelleenkoulutukseen sekä turvallisuuskouluttajiksi ja palotarkastustehtäviin.

Sisäasianministeriön asettama työryhmä on esittänyt samoja toimenpiteitä kuin Helsingin kaupungin työryhmä jo vuonna 2002. Helsingillä on näin ollen jo kokemusta suoritetuista toimenpiteistä ja niiden vaikutuksista.

Ministeriön asettaman työryhmän raportissa ei kuitenkaan mitenkään ole huomioitu sitä tosiseikkaa, että suuressakaan pelastuslaitoksessa, kuten Helsingin pelastuslaitos, ei ole pelastusyksiköissä yhtä savusukeltajaparia enempää henkilöstöä, mikä on alle vaadittavan minimivahvuuden. Yksiköissä kuljettajana toimii usein savusukellusrajoitteinen henkilö. Tällainen menettely on vastoin sisäasianministeriön savusukellusohjetta. Ohjeen edellyttämää turvaparia ei näin ollen ole käytettävissä ennen toisen pelastusyksikön saapumista operaatiopaikalle. Toisaalta mikäli kuljettaja/konemiehenä ei käytettäsi savusukellusrajoitteisia henkilöitä, ei pelastusyksiköitä kyettäisi nykyisessä määrin käyttämään ja palvelutasovaatimuksia pitäisi nykyisestäänkin laskea.

Kuten on todettu, on pelastustehtävien ja kiireellisten sairaankuljetusten määrä lisääntynyt huomattavasti. Samalla palomiesten työaika on lyhentynyt, mutta henkilöresurssit eivät ole lisääntyneet samassa suhteessa. Hälytystehtävät hoidetaan siis yhä pienemmällä ja vanhemmalla henkilöstöllä sekä alimiehitetyillä pelastusyksiköillä.

Työryhmä toteaa aivan oikein, että palomieskoulutuksen opiskelijamääriä on lisättävä ja varattava määrärahoja uusien palomiesten palkkaamiseen. Suomessa ei kuitenkaan valmistu Helsingin näkökulmasta katsoen riittävästi palomies-sairaankuljettajia. Tämä osaltaan vaikeuttaa puheena olevan asian ratkaisemista.

Työryhmä olettaa, että suurissa aluepelastuslaitoksissa voitaisiin ilman korvaavaa henkilöstöä sijoittaa työrajoitteisia henkilöitä muihin, sinänsä tuottaviin tehtäviin. Esimerkkinä mainittakoon tarkastus‑ ja valistustehtävät. Kuten edellä on mainittu Helsingissä pelastusyksiköt toimivat jo nyt pienimmällä mahdollisella miehityksellä, joka sekin on alle palvelutasopäätöksessä mainitun määrän. Lisäksi Helsingissä kiireellinen sairaankuljetus sitoo palomiehiä sopimuksissa erikseen mainitun määrän.

Osa työryhmän jäsenistä toteaa (kohta 11.7.):

”Ammattimaisen pelastushenkilöstön yleisen eläkeiän alentamisella on kiistatta vaikutusta pelastuslaitosten toimintakykyyn. Ensinnäkin pelastushenkilöstön keski-ikä alenisi ja sen myötä henkilöstön toimintakyky paranisi. Toiseksi poikkeusolojen tehtäviä varten syntyisi ammattimaista reserviä nykyistä enemmän. Työryhmän raportissa esitetyillä keinoilla voidaan vain osittain hallita ammattimaisen henkilöstön keski-iän kohoamisen myötä syntyvää toimintakyvyn vajavuutta ja runsaita poissaoloja. Joka tapauksessa keski-iän kohoaminen ja sen myötä henkilöstön toimintakyvyn aleneminen tulee lähivuosina edellyttämään kunnilta lisäpanostusta pelastustoimintaan, jos halutaan säilyttää pelastustoimen edes nykyinen palvelutaso”.

Helsingin kaupungin pelastuslaitos on edellisestä samaa mieltä ja pitää erityisesti eläkeiän alentamista merkittävimpänä tekijänä puheena olevan asian ratkaisemisessa. Toisena vaihtoehtona on lisätä henkilöresursseja savusukellusrajoitteisia vastaavalla määrällä. Määrä lisääntyy kuitenkin vuosittain eläkkeelle lähtevien iän mukana. Eläkeikää koskevaan kysymykseen olisi ehdottomasti tullut ottaa kantaa raportissa. Koska näin ei ole tehty, tulisi asiaa selvittämään asettaa erillinen työryhmä.

Henkilöstökeskus on tutustunut asiaa koskevaan pelastuslaitoksen 14.2.2006 päivättyyn lausuntoon ja toteaa siinä aihetta pohditun varsin perusteellisesti. Henkilöstökeskus kiinnittää (23.2.2006) omasta puolestaan huomiota erityisesti kahteen asiakokonaisuuteen, jotka liittyvät pelastajien eläkeikään ja työuran kehittämiseen.

Pelastajien eläkeiästä käyty keskustelu on tulkittavissa siten, että eläkeiän laskeminen lainsäädäntöä muuttamalla on epätodennäköinen vaihtoehto. Näin ollen pelastajien työssä jaksamista ja työhyvinvointia tukevat toimenpiteet on syytä suunnitella tämä lähtökohta huomioon ottaen.

Pelastuslaitoksen lausunnossa selostetaan kaupunginjohtajan 30.1.2002 tekemällä päätöksellä asetettua projektia, jossa selvitettiin yksilöllisiä vaihtoehtoja sijoittaa kaupungin pelastuslaitoksen noin 40 ikääntyvää ja/tai fyysisen työkykynsä osittain menettänyttä pelastajaa uusiin tehtäviin. Samassa yhteydessä todettiin olevan perustelua suunnitella pelastajan työuraa uudelleenkoulutuksen ja muin tukikeinoin siten, että hän voisi hakeutua myöhemmällä työurallaan muihin hänelle soveltuviin tehtäviin joko pelastuslaitoksessa, muualla kaupunginhallinnossa tai jopa kaupunginhallinnon ulkopuolella. Henkilöstökeskuksen mielestä tätä vaihtoehtoa tulisi kehittää aktiivisesti eri toimijoiden yhteisvoimin.

Ryj viittaa pelastuslaitoksen ja henkilöstökeskuksen antamiin lausuntoihin ja toteaa lopuksi, että Helsingin kaupunginvaltuusto on 1.2.2006 § 28 päättänyt, korostaen erityisesti esimiestyön ja henkilöstön jaksamisen merkitystä, hyväksyä kaupungin henkilöstövision ja henkilöstöstrategian vuosille 2006–2008. Helsingin kaupunki on henkilöstöstrategiassaan sitoutunut mm. siihen, että henkilöstöresurssit varmistetaan määrällisesti ja laadullisesti, ennakoidaan henkilöstötarpeiden muutokset, sekä huolehditaan henkilöstön suorituskyvystä ja työhyvinvoinnista. Ryj katsoo, että pelastushenkilöstön työssä jaksamista voidaan edistää huomioimalla pelastushenkilöstön työssä selviytymistä selvittävän työryhmän ehdotukset sekä soveltamalla kaupungin henkilöstöstrategiaa.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee lähettää seuraavan lausunnon sisäasiainministeriölle pelastushenkilöstön työssä jaksamista selvittäneen työryhmän raportista:

Kaupunginhallitus katsoo, että työryhmän toimenpide-ehdotuksia voidaan yleisesti ottaen pitää kannatettavina. Sisäasiainministeriön ohjeita tulee kehittää ja täsmentää mm. savusukellukseen tai muihin raskaisiin pelastustehtäviin määritellyn henkilöstömitoituksen osalta. Palomieskoulutuksen opiskelijamääriä tulee lisätä ja pelastushenkilöstön työuran suunnittelua uudelleenkoulutuksen ja muin tukikeinoin tulee kehittää eri toimijoiden yhteisvoimin.

Kaupunginhallitus esittää, että pelastushenkilöstön eläkeikää ja eläkeiän alentamista koskevien kysymysten selvittämistä varten asetetaan erillinen työryhmä.

Kirje sisäasiainministeriölle ja pöytäkirjanote pelastuslaitokselle ja henkilöstökeskukselle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

LIITE

Pelastushenkilöstön työssä jaksaminen - Loppuraportti

VT HANNA-KAISA SIIMEKSEN TOIVOMUSPONSI: NUORILLE SEKSUAALISEN VÄKIVALLAN UHREILLE TARKOITETTUJEN PALVELUJEN KARTOITTAMINEN

Khs 2005-2145

Stj toteaa, että käsitellessään aloitetta Amnesty Internationalin Suomen osaston naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevaan kyselyyn vastaamisesta 28.9.2005 Kvsto hyväksyi seuraavan toivomusponnen:

33 ”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki kartoittaa nuorille seksuaalisen väkivallan uhreille tarkoitettujen palvelujen määrän ja palveluntarjoajat Helsingissä sekä huolehtii asiasta tiedottamisesta.” (Hanna-Kaisa Siimes, äänin 58 – 0).

Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

Nuorisolautakunta toteaa (15.12.2005) mm., että nuorisoasiainkeskus tarjoaa palveluja seksuaalisen väkivallan uhreille Tyttöjen talolla ja Dooriksessa. Tyttöjen talon toimintaa tuotetaan yhteistyössä Kalliolan Nuoret ry:n kanssa ja Doorista moniammatillisesti ja –hallinnollisesti sosiaaliviraston ja terveyskeskuksen kanssa.

Tyttöjen Talo
(Porthaninkatu 2, 00530 Helsinki)

Tyttöjen Talon perustehtävänä on tukea 10 - 28-vuotiaiden tyttöjen ja nuorten naisten kasvua ja identiteettiä kohti oman itsensä näköistä naiseutta naistietoisessa ja yhteisöllisessä ilmapiirissä. Tyttöjen talo tarjoaa avointa toimintaa, seksuaalikasvatusta ylä-asteikäisille tytöille ja pojille sekä ryhmiä esim. yksinäisille, masentuneille, koulussa oireileville, vaikeissa elämäntilanteissa eläville ja seksuaalista väkivaltaa kohdanneille tytöille ja nuorille naisille. Tyttöjen talolla toimivat Pop in – kätilön vastaanotto, Sisters – monikulttuurisen tyttötyön projekti ja Nuoret äidit -projekti alle 21-vuotiaana äidiksi tulleille.

Tyttöjen Talo on kumppanuustalo ja siitä vastaavat Kalliolan Nuoret ry, Setlementtinuorten liitto ry ja Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus. Rahoittajat ovat RAY, Helsingin kaupunki ja opetusministeriö.

Tyttöjen talon ryhmiä seksuaalista väkivaltaa ja hyväksikäyttöä kohdanneille tytöille

Tyttöjen Talon seksuaalikasvatus tarjoaa seksuaalista väkivaltaa ja hyväksikäyttöä kohdanneille tytöille ja nuorille naisille (n.13 - 25-vuotiaille) mahdollisuuden työstää kokemuksiaan ja tuntemuksiaan 10 -15 kertaa kokoontuvassa ryhmässä. Ryhmä on luottamuksellinen ja tytöille/nuorille naisille maksuton. Seksuaalisen väkivallan kokemuksista tulee olla kulunut n. 6 kk ennen ryhmän alkua. Kukin ryhmään tulija haastatellaan yksitellen. Ryhmiä käynnistetään lukukausittain vähintään kaksi, mutta tarpeen mukaan mahdollisuus on aloittaa useampia ryhmiä.

Matalan kynnyksen vastaanotto

Tyttöjen Talolla toimii maanantaisin klo 14 - 20 ja torstaisin klo 16 -18 Pop In –vastaanotto, jonne voi tulla nimettömänä ja aikaa varaamatta raskaustestiin, jälkiehkäisyä saamaan ja keskustelemaan asioistaan. Vastaanotto on osoittautunut hyväksi väyläksi tavoittaa erityisesti seksuaalista väkivaltaa kohdanneita nuoria. Jälkiehkäisyä noutava nuori saa keskustelujen myötä mahdollisuuden kertoa mahdollisesta väkivaltakokemuksestaan. Nuoren on monesti helpompi kertoa asiasta, kun sitä kysytään samalla kun hän on hakeutunut avun piiriin jonkin asian merkeissä. Näin toimii myös raskaustestiin hakeutuvien kohdalla asian esille nostaminen.

Se, että Tyttöjen Talolla toimii ryhmiä seksuaalista väkivaltaa ja hyväksikäyttöä kohdanneille nuorille, on mahdollistanut tytöille sen, että kokemuksista on helpompi tulla puhumaan joskus jopa välittömästi tapahtumien jälkeen. Tällöin vastaanoton työntekijä lähtee kartoittamaan tukiverkostoa tytön ympärille. Vastaanoton puitteissa tyttöjä voidaan tavata joitakin kertoja yksilöajoin, mikäli työntekijä katsoo siitä olevan hyötyä.

Nuorten tukikeskus Dooris
(Hitsaajankatu 9 A, 00810 Helsinki)

Nuorten tukikeskus Dooris on matalakynnyksinen tukipaikka helsinkiläisille alle 18-vuotiaille nuorille. Dooris palvelee koko kaupunkia ja se on Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen, terveyskeskuksen ja sosiaaliviraston yhteistoimintaa. Dooris tarjoaa nuorille luottamuksellisia keskusteluja aikuisen kanssa, mahdollisuuksia kehittää itsetuntemusta ja ihmissuhdetaitoja, tukea pahaan oloon sekä tukea itsenäistymiseen, opiskeluun ja työelämään pääsyyn. Nuoren asiakassuhde Doorikseen kestää noin puoli vuotta.

Nuorten tukikeskus Doorikseen saapuu vuosittain noin neljä seksuaalisen väkivallan uhria. Yleensä he ovat olleet jo loppuneen seksuaalisen väkivallan uhreja. Hyväksikäytöstä on kulunut aikaa 1-10 vuotta. Kaikki uhrit ovat viime vuosina olleet tyttöjä ja joutuneet insestin uhriksi alaikäisinä. Insestin keston pituus, nuoren ikä insestin sattuessa sekä insestin sisältö ja tekijä ovat vaihdelleet.

Dooriksessa nuorille seksuaalisen väkivallan uhreille tehdään alkuhaastattelu kuten muillekin asiakkaille. Nuori saa ottaa asian puheeksi omassa tahdissaan. Nuorille on tarjottu Dooriksen palveluiden lisäksi Tyttöjen talon ryhmiä. Parissa tapauksessa on tehty myös lääkärin konsultaatio, ja tytöille on määrätty tueksi masennuslääkitys. Rikosilmoitus on tehty yhdessä tapauksessa ja suurimmassa osassa on lastensuojelu otettu mukaan työskentelyyn. Kaikki tapaukset ovat vaatineet Dooriksen koko tiimin ammatillista osaamista. Henkilökunnassa on tällä hetkellä kaksi työntekijää, jotka ovat työskennelleet seksuaalisesti hyväksikäytettyjen tyttöjen kanssa. Toisella työntekijällä on lisäksi seksuaalineuvoja-koulutus. Jos Dooriksen työntekijä jossakin asiakassuhteen vaiheessa kokee, ettei Dooriksen tuki riitä, etsii hän nuorelle sopivan jatkohoitopaikan, johon nuori ohjataan ja saatetaan.

Työyhteisön jäsenet ovat toistuvasti olleet yhteydessä Tukinaiseen, jolla ei ole ollut resursseja ottaa nuoria tyttöjä asiakkaakseen. Tyttöjen tilanne on monesti niin hankala ja kipeä että ryhmä on heille huono vaihtoehto. Joillekin trauman läpikäyminen on olennaista, toisille taas ratkaisukeskeinen työskentely kohti terveempää, itse hallittua elämää, ilman itsesyytöksiä on paras ja riittävä tuki.

Terveyslautakunta toteaa (20.12.2005), että lasten ja nuorten seksuaalinen hyväksikäyttö on yleistä. Suomalaisen 1990-luvulla julkaistun kyselytutkimuksen mukaan seksuaalisen hyväksikäytön kokemuksia on 6-8 %:lla tytöistä ja 1-3 %:lla pojista.

Nuorille seksuaalisen hyväksikäytön uhreille palveluja tarjoavat Helsingissä terveysasemat, terveyskeskuspäivystys, perheneuvolat, HUSin Lasten ja Nuorten sairaala sekä lukuisat kolmannen sektorin toimijat.

Terveydenhuolto ei nykyisin tavoita kaikkia seksuaalisesti hyväksikäytettyjä nuoria. Siksi näiden henkilöiden akuuttihoitoa sekä jatkohoitoon ohjautumista tulee kehittää. Tämän vuoksi on tärkeää, että sekä terveydenhuollon ammattilaisilla että seksuaalisen hyväksikäytön uhreilla on tieto käytettävissä olevista palveluista. Hoitoonohjausjärjestelmän tulisi olla mahdollisimman yksinkertainen sisältäen akuuttivaiheen tutkimuksen ja hoidon, jatkohoidon ja neuvonnan.

Seksuaalisen väkivallan uhriksi joutuneen nuoren auttamisjärjestelmän tulisi olla mahdollisimman yksinkertainen.

Kaikkien helsinkiläisten seksuaalisesti hyväksikäytettyjen lasten ja nuorten somaattiset tutkimukset on keskitetty HUS:n Lasten ja nuorten sairaalaan. Helsingissä Lasten ja nuorten sairaala hoitaa seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi joutuneita lapsia ja nuoria 15 ikävuoteen saakka. Päivystysvastaanotto toimii yhteistyössä oikeuslääkäriaseman kanssa siten, että lasten ja nuorten sairaalan tutkimukseen pyydetään yleensä mukaan myös oikeuslääkäri. Nuoren tutkimus voi tapahtua myös oikeuslääkäriasemalla, josta nuori ohjataan jatkohoitoon Lasten ja nuorten sairaalaan Erikoissairaanhoidon poliklinikalla arvioidaan lisäksi psyykkinen vointi ja jatkohoidon tarve, järjestetään tarpeenmukaiset konsultaatiot ja viranomaisyhteistyö perusterveydenhuollon, poliisin, sosiaalitoimen ja erikoissairaanhoidon kesken ja ohjataan uhri tarvittaessa kriisihoitoon.

Hyväksikäytön uhri voi hakeutua myös perusterveydenhuollon palveluihin terveysasemalle, kouluterveydenhuoltoon tai terveyskeskuspäivystykseen. Tämän vuoksi myös näillä yksiköillä tulee olla tietoa ja toimintamallit alaikäisen seksuaalisen hyväksikäytön moniammatillisesta hoidosta. Tärkeä tietolähde on kattavan moniammatillisen yhteistyön tuloksena laadittu RAP-kansio (Raiskatun akuuttiapu). Kansio sisältää tutkimus- ja hoitoprotokollan uhrin tutkimista, hoitoa ja näytteidenottoa varten, ohjeet lääkärinlausuntojen tekemiseksi oikeudenkäyntiä varten sekä ohjelehtiset uhrille ja hänen läheisilleen. Se tarjoaa myös ohjeita raiskauskriisiä läpikäyvän henkisestä ensiavusta. Kansion sisältö on vapaasti tulostettavissa muun muassa Väestöliiton www-sivuilta.

Todettakoon, että terveyskeskus tukee erillisrahoituksella kaupungin nuorisoasiankeskuksen ja kolmannen sektorin toimijoiden Tyttöjen Talo- kumppanuushanketta.

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on rikos. Rikoksen esitutkintaa johtaa poliisi. Stakes on julkaissut v. 2003 ohjeet terveydenhuollon, sosiaalitoimen ja poliisin yhteistyöstä ja toiminnasta hyväksikäyttöä epäiltäessä. On huolehdittava, että nämä ohjeet ovat kaupungin henkilöstön saatavilla ja ne tunnetaan (Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn selvittäminen, Stakes 2003).

Perusterveydenhuollon tehtävänä on tunnistaa hyväksikäyttö ja tehdä alkukartoitus, kun epäily lapsen tai nuoren seksuaalisesta hyväksikäytöstä on herännyt. Tällöin epäilty uhri on ohjattava jatkotutkimuksiin erikoissairaanhoitoon. Lisäksi hyväksikäytön epäilyssä on tehtävä lastensuojeluilmoitus sosiaalitoimeen lapsen tai nuoren tilanteen turvaamiseksi ja tutkimiseksi.

Terveydenhuollon neuvontapuhelimesta 10023 saa neuvoja seksuaalirikoksen uhrin hoitopaikoista.

Kolmannella sektorilla on useita toimijoita, jotka tukevat ja neuvovat seksuaalirikosten uhreja. Näitä ovat muun muassa valtakunnallinen Rikosuhripäivystys, Raiskauskriisikeskus Tukinainen, Väestöliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Lastensuojelun keskusliitto ja Pelastakaa lapset - kansalaisjärjestö. Kaikilla näillä on kattavat internet-sivustot, joilla on runsaasti asiaa käsittelevää aineistoa.

Mikäli jatkohoitoon hakeutuminen jää alaikäisen nuoren itsensä varaan, on vaarana, että se ei toteudu. Tämän vuoksi on tärkeää, että ajanvaraus jatkohoitopaikkaan voitaisiin suorittaa jo siitä toimipisteestä, missä uhri alkuvaiheessa asioi.

Tiedottamisessa tärkeintä on sisäinen tiedotus niin, että riippumatta siitä, mihin terveydenhuollon yksikköön seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutunut ottaa yhteyttä, hänet pystytään ohjaamaan parhaimpien mahdollisten palveluiden piiriin viipymättä. Helsingin terveydenhuollossa tämä hoitoonohjausjärjestelmä tunnetaan.

Opetuslautakunta toteaa (31.1.2006), että jokaisessa nuoriso- ja aikuiskoulutuslinjan oppilaitoksessa toimii säännöllisesti kokoontuva opiskelijahuoltoryhmä, joka koordinoi opiskelijan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia edistävää työtä oppilaitoksessa.

Nuoriso- ja aikuiskoulutuslinjan ammatillisissa oppilaitoksissa työskentelee kolme psykologia ja 10 kuraattoria. Kaupungin hallinnoimissa ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelee noin 6000 opiskelijaa. Kaupungin lukioissa työskentelee neljä psykologia ja he palvelevat noin 7300 opiskelijaa. Psykologit ja kuraattorit kohtaavat opiskelijoita yksilövastaanotoillaan sekä erilaisissa ryhmätilanteissa. Opetusviraston perusopetuslinjalla ja ruotsinkielisellä koulutuslinjalla toimii yhteensä 53 kuraattoria ja 45 psykologia. Nuorten työpajoilla ja oppisopimustoimistossa ei ole käytettävissä omia psykologi- ja kuraattoripalveluja, vaan heitä palvelevat kaupungin terveys- ja sosiaalitoimi.

Nuoriso- ja aikuiskoulutuslinjan psykologit ja kuraattorit ovat asiakastyössään syksyn 2005 aikana kohdanneet 1–2 seksuaalisen väkivallan uhria työntekijää kohden. Tämä merkitsee keskimäärin noin 25–30 yhteydenottoa lukukausittain.

Yhteydenottojen vakavuusaste vaihtelee seksuaalisesta häirinnästä raiskaus- ja insestitapauksiin. Vastaanotolle nuori tulee usein muun syyn takia, mutta haastattelussa paljastuu aikaisempi seksuaalisen väkivallan kokemus, joka vaikuttaa toimintakykyyn edelleen. Jotkut opiskelijat kääntyvät kuraattorien ja psykologien puoleen heti seuraavan koulupäivän aikana esimerkiksi tuoreen raiskauskokemuksen jälkeen. Tukikeskusteluissa päädytään joissakin tilanteissa ohjaamaan nuori lääkärin tutkimukseen, poliisille tai kolmannen sektorin tarjoamiin palveluihin.

Opiskelijahuoltotyöhön liittyy lakisääteinen velvoite kertoa opiskelijoille hyvinvointipalveluista kunnan alueella. Myös seksuaalisen väkivallan ehkäisyä ja tukitoimia käsitellään opiskelijoille suunnatuissa tiedotteissa. Valtakunnalliset opetussuunnitelmien perusteet ja koulutuksen järjestäjän linjaukset edellyttävät oppilaitoksia tekemään kriisisuunnitelman ja kiusaamisen ehkäisysuunnitelman. Niissä esitetään ennaltaehkäisevän työn suunnitelma sekä toimintamallit ongelmatilanteiden hoitamiseksi.

Opetuslautakunta pitää kartoituksen tekemistä erittäin tärkeänä, koska sen tuloksien avulla voidaan edistää nuorten hyvinvointia kohdentamalla palveluita niitä tarvitseville nuorille.

Sosiaalilautakunta toteaa (7.2.2006), että perheneuvola palvelee Helsingissä alle 13-vuotiaita lapsia ja nuoria. Kolmetoista vuotta täyttäneiden lasten ja nuorten tutkimuksesta ja hoidosta vastaavat nuorisopsykiatrian poliklinikat. Perheneuvolat osallistuvat tarvittaessa lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosepäilyjen tutkimuksiin ja hoitoon, yhdessä keskeisten yhteistyökumppaneiden (mm. lastensuojeluviranomaiset ja poliisi) kanssa.

Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön (seksuaalirikoksen) selvitysprosessi

Voimassa olevan sopimuksen ja käytännön mukaisesti tutkimusvastuu lasten seksuaalirikoksissa (seri) – kuten muissakin rikoksissa – on poliisilla. Tarvittaessa poliisi voi pyytää tutkimukseen virka-apua sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisilta, myös perheneuvolasta.

Tutkimusprosessi käynnistyy joko huoltajien tai lastensuojeluviranomaisten tekemästä ilmoituksesta poliisille, jonka pohjalta poliisi aloittaa tarvittaessa esitutkinnan. Osana esitutkintaa poliisi voi pyytää perheneuvolasta apua lapsen oikeuspsykologiseen haastatteluun ja/tai lasta koskevan psykologisen tai lastenpsykiatrisen asiantuntijalausunnon saamiseen. Mahdollisesta syytteen nostamisesta ja oikeusprosessista päättää esitutkintamateriaalin pohjalta kihlakunnan syyttäjä.

Perheneuvoloiden osallistumista lapsiin ja nuoriin kohdistuneiden seksuaalirikosepäilyiden tutkimuksiin on vaikeuttanut vuosia jatkunut lastenpsykiatrivajaus sekä henkilökunnan koulutuksen ja kokemuksen puute. Yhdelle työryhmälle virka-apupyyntöjä ohjautuu vuositasolla varsin rajallinen määrä, mistä johtuen kokemusta selvitysten tekemisestä ei kerry riittävässä määrin. Stakes onkin esittänyt omana kantanaan (esim. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn selvittäminen, Oppaita 55/2003) että selvitykset tulee keskittää keskussairaaloihin sekä muihin suuriin sairaaloihin, joissa henkilökunnalla on tutkimusten tekemiseen riittävä kokemus ja koulutus.

Vuoden 2006 alusta Helsingissä on aloittanut toimintansa HUS:in alaisuudessa toimiva lasten oikeuspsykiatrinen yksikkö, ja pyrkimyksenä on, että se vastaa ainakin suurimmasta osasta lasten ja nuorten seri-tutkimuksia. Lisäksi yksikkö tulee toimimaan koulutusta ja konsultaatiota tarjoavana osaamiskeskuksena.

Hoito

Riippumatta siitä, nostetaanko esitutkinnan pohjalta syytettä tai mihin mahdolliset syytetoimet päätyvät, on lapsella ja perheellä, johon tutkinta on kohdistunut, yleensä psyykkisen tuen ja hoidon tarve. Perheneuvolat tarjoavat hoidollisia palveluja seksuaalisten rikosten uhreille joko tuottaen niitä itse virkatyönä tai ostaen niitä yksityissektorin palveluntuottajilta ostopalvelumäärärahoilla. Hoitotyöhön on perheneuvolan sisällä tarjolla monenlaista erityisosaamista, esim. kriisi- ja traumaterapiat sekä psykoterapiat. Seksuaalirikosten kohteeksi joutuneille lapsille on perheneuvoloissa järjestetty myös ryhmämuotoista hoitoa.

Palvelujen kartoitus

Seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuneille nuorille suunnattuja palveluja tarjotaan Helsingissä sekä monen eri toimijan taholta että yhteistyönä. Myönteistä monipuolisessa palvelutarjonnassa on, että nuori saa välittömästi apua sieltä, mihin hän on ottanut yhteyttä. Auttamisjärjestelmä tulee kuitenkin selkiyttää ja löytää mahdolliset päällekkäisyydet. Sosiaalivirasto tekee aloitteen palvelujen kartoittamiseksi yhteistyönä terveyskeskuksen, opetusviraston ja nuorisoasiainkeskuksen kanssa. Kartoituksen perusteella tulee koordinoida hallintokuntien vastuu asiantuntemuksen kumuloimiseksi ja katkeamattoman palveluketjun varmistamiseksi.

Tiedottaminen

Palveluista tiedottaminen ei saa olla sattumanvaraista. Edellä esitetyn palvelujen kartoituksen yhteydessä hallintokunnat selvittävät myös, miten tiedottamista voidaan tehostaa niiden yhteistyönä. Sosiaalivirasto huolehtii osaltaan siitä, että sekä asiakkaat että yhteistyökumppanit, kuten terveys-, opetus- ja nuorisotoimi sekä muut kuin Helsingin kaupungin toimijat, saavat ajantasaista tietoa viraston palveluista. Keinoja saavuttaa asiakkaat ovat mm. esitteet sekä sähköisen median käyttö. Yhteistyö julkisen sanan kanssa mahdollistaa tiedon jakamisen sosiaaliviraston palveluista.

Stj toteaa, että toivomusponnessa tarkoitettuja palveluja on runsaastikin tarjolla, mutta niitä ei ole järjestelmällisesti koottu palvelujen kokonaisuudeksi ja tiedotettu siten, että ne olisivat kaikkien viranomaisten ja palvelua tarvitsevien nuorten tiedossa. Palvelut on kartoitettava ja niistä on tiedotettava kuten lausunnoissakin esitetään.

STJ Kaupunginhallitus päättänee kehottaa sosiaalivirastoa vuoden 2006 loppuun mennessä yhteistyössä terveyskeskuksen, opetusviraston ja nuorisoasiainkeskuksen sekä tarvittavien muiden tahojen, kuten HUSin kanssa kartoittamaan ja kokoamaan yhdeksi kokonaisuudeksi seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuneille nuorille suunnattujen palvelujen tarjonnan Helsingissä ja kartoituksen perusteella sopimaan yhteistyöstä sekä huolehtimaan palveluista tiedottamisesta asiakkaille, omien organisaatioidensa sisällä ja yhteistyökumppaneille.

Samalla kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi esityslistalta ilmenevän selvityksen kaupunginvaltuuston 28.9.2005 hyväksymän toivomusponnen (Hanna-Kaisa Siimes) johdosta tehydistä toimenpiteistä ja

toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle (Hanna-Kaisa Siimes) sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Hanna-Kaisa Siimekselle, tiedoksi muille valtuutetuille sekä nuorisolautakunnalle, opetuslautakunnalle, terveyslautakunnalle, sosiaalilautakunnalle ja päätöksessä mainituille virastoille.

Lisätiedot:
Frantsi Anneli, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2292



Kokousaika	6.3.2006 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

Kiinteistö	Myyjä/Ostaja	Oik.tod.pvm.
		ja kauppahinta

33. kaupunginosa kortteli 33164 tontti 12	Asunto Oy Helsingin Kantelettarentie 4 / YIT Rakennus Oy perustettavan yhtiön tai perustettavien yhtiöiden lukuun	21.12.2005 3 103 000 euroa

LIITTEET	Liite 1	Nosturijärjestelyistä tehty sopimusluonnos
	Liite 2	Työnantajapuolen ehdotus paikallissopimukseksi

LIITTEET	Liite 1	Sijaintikartta (Vuosaaren tontti 54276/2)
	Liite 2	Asemakaavan muutoskartta (Vuosaaren tontti 54276/2)

LIITTEET	Liite 1	Poikkeamispäätös- ja suunnittelutarveratkaisuluonnos (Sörnäisten tontti 10252/12 ja Töölön kylän tila RN:o 5:2)
	Liite 2	Ympäristökartta (Sörnäisten tontti 10252/12 ja Töölön kylän tila RN:o 5:2)
	Liite 3	Asemapiirustus (Sörnäisten tontti 10252/12 ja Töölön kylän tila RN:o 5:2)
	Liite 4	Illustraatio 20.4.2005

LIITTEET	Liite 1	Sijaintikartta (Vartiokylän tontit 45005/30-35)
	Liite 2	Havainnekuva (Vartiokylän tontit 45005/30-35)

LIITTEET	Liite 1	Ennakkolausuntopyyntö
	Liite 2	Esisopimusluonnos 18.11.2005
	Liite 3	Sijaintikartta
	Liite 4	Kartta myytävästä alueesta

LIITTEET	Liite 1	Kiinteistönluovutusilmoitus
	Liite 2	Kauppakirja
	Liite 3	Sijaintikartta (Kaarelan tontti 33164/12)
	Liite 4	Kartta kaupan kohteista (Kaarelan tontti 33164/12)

LIITTEET	Liite 1	Poikkeamispäätösluonnos (Laakson tontti 604/3)
	Liite 2	Ympäristökartta (Laakson tontti 604/3)
	Liite 3	Asemakaava (Laakson tontti 604/3)