HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS

ESITYSLISTA

35 - 2006

Kokousaika	2.10.2006 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

Asia

Sivu

KAUPUNGINJOHTAJA

1

Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen sekä pöytäkirjan tarkastajien valinta

1

2

Tämän kokouksen päätösten täytäntöönpano

2

3

Määrärahan myöntäminen Viikinmäen entisen ampumaradan maaperän kunnostukseen

3

4

Vt Kauko Koskisen toivomusponsi: Konsernin tarkastusohjeiden noudattaminen

5

5

Vuosaaren satama -projektin tilanneraportti

8

6

Vuoden 2007 talousarvioehdotusta ja taloussuunnitelmaehdotusta 2007-2009 koskeva informaatio kaupunginhallitukselle

10

KAUPUNKISUUNNITTELU- JA KIINTEISTÖTOIMI

1

Kanneltalon muutos- ja laajennustöiden hankesuunnitelman hyväksyminen

11

2

Malmin sairaalan rakennus 18:n kuntoutustilojen muutos- ja korjaustyön hankesuunnitelman hyväksyminen

14

3

Lausunto Uudenmaan ympäristökeskukselle Helsingin Töölönkatu 55 Ky:n poikkeamishakemuksesta

18

4

Lausunto Uudenmaan ympäristökeskukselle Asunto Oy Tammelan poikkeamishakemuksesta

20

5

Lausunto Uudenmaan ympäristökeskukselle XXXX ja XXXX XXXX:n poikkeamishakemuksesta

23

6

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätös Helsingin hitas-asuntojen enimmäishintojen määrittelyä koskeviin kanteluihin

26

7

Viikinrannan (mm. Viikin entisen jätevedenpuhdistamon alue) rakennuskiellon pidentäminen (nro 11584)

36

8

Sörnäisten tontin 252/12 ja tontin 252/4 osan sekä satama- ja katualueiden (Suvilahden alue) rakennuskiellon pidentäminen (nro 11583)

38

9

Kallion tonttien 299/1, 2, 4, 5 ja 10 sekä Alppiharjun tontin 357/6 rakennuskiellon pidentäminen (nro 11582)

41

10

Vartiokylän Puotilanrannan - Niittyrannan alueen määrääminen rakennuskieltoon (nro 11586)

43

11

Etuosto-oikeuden käyttämättä jättäminen Asunto Oy Helsingin Hallainvuoren ja Asunto Oy Helsingin Hallainlaakson välisessä kiinteistökaupassa

45

12

Lausunto ympäristöministeriölle Sipoon kunnan lunastuslupahakemuksesta Nikkilässä ja Pigbyssä

47

13

Laajasalon tonttien 49174/26 ja 27 asemakaavan muuttaminen (nro 11525)

58

14

18.9.2006 pöydälle pantu asia Lasten päiväkoti Inkiväärin hankesuunnitelman hyväksyminen

63

RAKENNUS- JA YMPÄRISTÖTOIMI

1

Länsimetron Ruoholahti-Matinkylä tilannekatsaus ja jatkovalmistelu

67

SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMI

1

Vt Sirpa Asko-Seljavaaran toivomusponsi: Terveyskeskuksen kotihoitoyksikön toiminnan kehittäminen

71

2

Vt Birgitta Dahlbergin toivomusponsi: Palvelusetelien käyttöönottoa kiirehdittävä

73

3

Vt Terhi Mäen toivomusponsi: Omaishoitajille sijaiset lomapäivien ajaksi

76

4

Vt Arja Karhuvaaran toivomusponsi: Fysioterapiahenkilöstön lisääminen

79

5

Vt Outi Alanko-Kahiluodon toivomusponsi: Omaishoitajien jaksamista helpotettava tukivälinein

83

6

Selvitys HUSin toiminnasta ja taloudesta 30.6.2006 tilanteessa

86

7

Uuden varajäsenen valitseminen Helsingin Seniorisäätiön hallitukseen

89

8

Lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle EVO -tutkimusrahoituksen jakoperusteiden uudistamisesta

90

9

18.9.2006 pöydälle pantu asia Jäsenen nimeäminen Helsingin Sokeaintalo-Säätiön hallitukseen vuosiksi 2007-2009

93

1

KOKOUKSEN LAILLISUUDEN JA PÄÄTÖSVALTAISUUDEN TOTEAMINEN SEKÄ PÖYTÄKIRJAN TARKASTAJIEN VALINTA

KJ Kaupunginhallitus päättänee todeta kokouksen lailliseksi ja päätösvaltaiseksi sekä valita jäsenet Wallden-Pauligin (varalla Rautava) ja
Reinikaisen (varalla Malinen) tarkastamaan tämän kokouksen pöytäkirjan.

2

TÄMÄN KOKOUKSEN PÄÄTÖSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANO

KJ Kaupunginhallitus päättänee, että tämän kokouksen päätökset voidaan panna täytäntöön ennen kuin ne ovat saaneet lainvoiman, ellei erikseen toisin ole päätetty tai myöhemmin päätetä.

3

MÄÄRÄRAHAN MYÖNTÄMINEN VIIKINMÄEN ENTISEN AMPUMARADAN MAAPERÄN KUNNOSTUKSEEN

Khs 2006-2029

Kiinteistövirasto toteaa 14.9.2006, että Viikinmäen vuosina
1954-2006 toiminut ampumarata sijaitsee Helsingin kaupungissa Viikin kaupunginosassa. Alueen asemakaava on jaettu kahteen osaan. Harjannetien länsipuolen asemakaavassa ja itäpuolen asemakaavaehdotuksessa alue on kaavoitettu pientalovaltaiseksi uudeksi asuinalueeksi, jonka rakentaminen alkaa vuonna 2007. Asuntokerrosalaa on noin 135 000 k-m² ja työpaikkakerrosalaa noin 43 000 k-m². Alue rakennetaan useassa vaiheessa. Alueen pilaantunut maaperä on puhdistettava ennen rakentamisen aloittamista.

Kunnostettavan kohteen pääasiallinen haitta-aine on maa-aineksessa oleva lyijy. Lisäksi alueella on paljon hauli- ja luotiromua sekä savikiekkojätettä. Uudenmaan ympäristökeskus on antanut alueen kunnostamiselle ympäristöluvan 28.4.2006 No YS 648.

Koko alueen pilaantuneen maaperän kunnostamisesta aiheutuu kaupungille noin 6 miljoonan euron (alv. 0 %) kustannukset. Tänä vuonna maaperän puhdistamistöihin tullaan käyttämään rakennusviraston liitteenä olevan tarjouksen mukaan 1,6 miljoonaa euroa (alv. 0 %). Lisäksi kunnostuksen valvontaan, suunnitteluun ja laboratorioanalyyseihin kuluu noin 0,1 miljoonaa euroa (alv. 0 %). Kyseisiin kustannuksiin ei ole varauduttu vuoden 2006 esirakentamisrahoissa, vaan hanke tulisi rahoittaa ns. maanmyynnin ylituloista.

Kiinteistövirasto esittää, että kaupunginhallitus myöntäisi kiinteistövirastolle 1,7 miljoonan euron määrärahan (alv. 0 %, talousarvion kohta
8 01 02, Esirakentaminen, täyttötyöt ja alueiden käyttöönoton edellyttämät toimenpiteet) käytettäväksi Viikinmäen entisen ampumaradan pilaantuneen maaperän puhdistamiseen ja että kaupunginhallitus esittäisi kaupunginvaltuustolle, että mainitulle määrärahalle myönnettäisiin esitetyn suuruinen ylitysoikeus perustuen maanmyynnin ylituloihin.

Kj toteaa, että kaupunginvaltuusto myönsi talousarvion kohdalle 8 01 02 yhteensä 6 milj. euron ylitysoikeuden 13.9.2006 käytettäväksi loppuvuoden esirakentamis- ja maaperän puhdistamishankkeisiin. Ylitys esitettiin katettavaksi maanmyynnin ylituloista ns. rahastokäytännön mukaisesti.

Tämä hanke sisältyy em. ylitykseen.

KJ Kaupunginhallitus päättänee myöntää kiinteistövirastolle vuoden 2006 talousarvion alakohdasta 8 01 02 11, esirakentaminen, alueiden käyttöönoton edellyttämät selvitykset ja toimenpiteet, 1 700 000 euroa (alv.=0) käytettäväksi Viikinmäen entisen ampumaradan pilaantuneen maaperän puhdistamiseen

Pöytäkirjanote kiinteistöviraston tonttiosastolle, HKR-Ympäristötuotan-nolle (Haapaniemi) sekä talous- ja suunnittelukeskuksen taloushallintopalvelulle (Huusko), kehittämisosastolle(Rinne) ja taloussuunnitteluosastolle.

Lisätiedot:
Sauramo Vesa, johtava suunnittelija, puhelin 169 2367

LIITE

Viikinmäen pilaantuneen maaperän kunnostus vuonna 2006/tarjous 11.9.2006

4

VT KAUKO KOSKISEN TOIVOMUSPONSI: KONSERNIN TARKASTUSOHJEIDEN NOUDATTAMINEN

Khs 2006-1633

Kj toteaa, että tarkastuslautakunnan vuodelta 2005 laatiman arviointikertomuksen ja tilintarkastajien vuoden 2005 tilintarkastuskertomuksen käsittelyn yhteydessä 21.6.2006 Kvsto hyväksyi seuraavan toivomusponnen:

”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että konserniyhteisöjen
tilintarkastajat noudattavat konsernin tarkastusohjeita ja toimittavat tilintarkastuskertomukset ohjeiden mukaisessa määräajassa. (Kauko Koskinen, äänin 43 – 1).

Tarkastuslautakunta toteaa (13.9.2006) lausuntonaan seuraavaa:

Tarkastuslautakunta on vuonna 2005 pyytänyt tilintarkastusyhteisöiltä tarjouksia Helsingin konserniyhtiöiden ja -säätiöiden tilintarkastustehtävistä. Tarjouspyyntö on sisältänyt

– tarkastustyön yhteydessä syntyneisiin havaintoihin ja tilinpäätökseen laatimiseen liittyvän tavanomaisen neuvontatyön ja tarkastusraportin laatimisen yhtiölle, Helsingin kaupungin johdolle ja emon (Helsingin kaupunki) tilintarkastajalle ja

– Helsingin kaupungin konsernitilinpäätöstä varten annettavien tietojen varmentamisen ja Helsingin kaupungin konserniohjeiden valvonnan.

Kaupungin JHTT yhteisö, Ernst & Young Julkispalvelut Oy lähetti Helsingin kaupungin tytäryhteisöille ja -säätiöille 17.1.2006 kirjeen Helsingin kaupungin konsernitilinpäätökseen 2005 liittyvästä tytäryhteisöjen ja -säätiöiden tilinpäätöstietojen tarkastuksesta. Kirjeessä todettiin, että hyvän tilintarkastustavan mukaisesti suoritettava tarkastus edellyttää, että emokunnan tilintarkastaja saa tytäryhteisöjen ja -säätiöiden tilintarkastajalta apua konsernitilinpäätöstä varten toimitettujen tilinpäätöstietojen tarkastamisessa.

Ernst & Young Julkispalvelut Oy pyysi tilintarkastusyhteisöjä ottamaan Helsingin kaupungin tytäryhteisön tai -säätiön tilintarkastusta koskevan toimeksiannon puitteissa huomioon vuoden 2005 tilinpäätöksen tarkastusta suunniteltaessa ja toteutettaessa Helsingin kaupungin talous- ja suunnittelukeskuksen laatimat konsernitilinpäätösohjeet. Niissä selostetaan mm. Helsingin kaupungin konsernitilinpäätöstä varten toimitettavat tiedot ja tietojen aikataulu. Tytäryhteisön tai -säätiön tilintarkastukseen kuuluu näiden ohjeiden antamisen noudattamisen tarkastus.

Erityisesti pyydettiin ennen tietojen toimittamista (13.2.2006 mennessä) tarkastamaan, että Helsingin kaupungin konsernitilinpäätöstä varten ao. lomakkeilla annettavat tiedot on johdettu oikein tytäryhteisön tai säätiön kirjanpidosta ja että konsernin sisäiset liiketapahtumat ja saldot on täsmäytetty asianmukaisesti.

Lisäksi pyydettiin lähettämään sähköpostitse 13.2.2006 mennessä lausunto siitä, että yhtiön konsernitilinpäätöstiedot on annettu ja lähetetty Helsingin talous- ja suunnittelukeskuksen laatimien konsernitilinpäätösohjeiden mukaisesti, konsernitilinpäätöslomakkeiden tarkastus on suoritettu konsernitilinpäätöksen tarkastamisesta annettujen ohjeiden mukaisesti ja tarkastus on kattanut tilinpäätöksen oleelliset osat. Tehdyn tarkastuksen perusteella piti tilintarkastusyhteisön ilmoittaa, tulisiko se antamaan vakiomuotoisen kertomuksen tai siitä poikkeavan.

Ernst & Young Julkispalvelut Oy edellytti myös, että sille toimitetaan viimeistään 22.4.2006 jäljennös tilintarkastuskertomuksesta vuodelta 2005 sekä muista tytäryhteisön tai -säätiön hallitukselle ja toimitusjohtajalle tai vastaavalle toimielimelle mahdollisesti annetuista tilintarkastusraporteista, jotka koskevat vuotta 2005.

Kaupungin tilintarkastajan ja talous- ja suunnittelukeskuksen toimesta on laadittu taulukko, joka sisältää tilintarkastusyhteisöittäin ne yhtiöt ja säätiöt, joiden kohdalla tilintarkastajat eivät ole noudattaneet annettuja lausuntojen ja tilintarkastuskertomusten määräaikoja. Lausunto ja / tai tilintarkastuskertomus puuttui 63 yhtiön/säätiön kohdalla. Edellä mainittuja puutteita tytäryhteisöjen ja -säätiöiden tilintarkastuksen suorittamisessa oli kaikilla Helsingin kaupungin tytäryhtiöitä tarkastavilla tilintarkastusyhteisöillä.

Tarkastuslautakunta on käsitellyt asiaa 30.8.2006 Kauko Koskisen toivomusponnen johdosta. Lautakuntakunta edellyttää, että konserniyhteisöjen tilintarkastajat noudattavat konsernin tarkastusohjeita ja toimittavat tilintarkastuskertomukset ohjeiden mukaisessa määräajassa.

Tarkastuslautakunta päätti 30.8.2006 § 105, että tytäryhtiöitä ja ‑säätiöitä tarkastaville tilintarkastusyhteisöille lähetetään tarkastusviraston kirje, jossa kiinnitetään huomiota tarjouspyyntöön sekä Helsingin tilintarkastajan kirjeeseen tytäryhtiöiden ja säätiöiden tilintarkastajille lausunnon ja kertomuksen lähettämisen määräaikojen noudattamisesta.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa, että kaupungin tytäryhteisöjen valvonnan kannalta on ehdottoman välttämätöntä, että myös niiden taloutta ja hallintoa koskevat tilintarkastuskertomukset ja tarkastusraportit ovat määräaikaan mennessä sekä kaupungin oman tilintarkastusyhteisön että konsernitilinpäätöksen laatimisesta vastaavan ja tytäryhteisöjen seurantaan osallistuvan talous- ja suunnittelukeskuksen käytössä. Talous- ja suunnittelukeskus pitää tarkastuslautakunnan lausunnossa selostettuja tarkastusviraston toimenpiteitä perusteltuina.

KJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi selvityksen kaupunginvaltuuston 21.6.2006 hyväksymän toivomusponnen (Kauko Koskinen) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle (Kauko Koskinen) sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta liitteineen valtuutettu Kauko Koskiselle ja tiedoksi muille valtuutetuille.

Lisätiedot:
Olli Seppo, kaupunginkamreeri, puhelin 169 2538

5

VUOSAAREN SATAMA -PROJEKTIN TILANNERAPORTTI

Khs 2004-2183

Kj toteaa, että Khlle on säännöllisin väliajoin raportoitu Vuosaaren
satama -projektin etenemisestä. Edellisen tilanneraportin Khs sai 3.10.2005. Seuraava satamahanketta koskeva laaja tilannekatsaus sisältyi Khn esitykseen 17.5.2006 Kvstolle koskien Vuosaaren sataman toiminnallisen ja kaupallisen kehittämisen edellyttämien ohjelmamuutosten sekä yhteisväestönsuojan ja jalankulkusillan hankesuunnitelman hyväksymistä.

Viimeisen vuoden aikana Vuosaaren satamahankkeen tilanne on selkeytynyt. Hankkeen lupaprosesseihin ei liity enää merkittäviä epävarmuuksia ja rakennustyöt ovat edenneet kaikilla osa-alueilla ripeästi.
Satamahanke (VUOSA) etenee aikataulun mukaisesti. Sataman rakentamiskustannukset ovat hyväksytyn kustannusarvion puitteissa. Sataman kustannuksista on sidottu 57,5 %.

VUOLI-projektin toteuttaminen etenee aikataulun mukaisesti. VUOLI-projektin tilausvaltuus ylittyy vuoden 2007 alussa. Arvio loppukustannusennusteeksi on nyt 273,2 milj. euroa. Indeksinousun vaikutuksesta kustannukset olisivat suuruusluokaltaan 240 milj. euroa. Tämän ylittävä nousu johtuu pääosin arvioitua korkeammista tunnelien louhinta- ja sisustuskustannuksista sekä lisääntyneistä suunnittelu- ja rakennuttamiskustannuksista. Lisävaltuus on sisällytetty valtion ensi vuoden budjettiesitykseen. Eduskunnan hyväksyttyä lisävaltuuden asia tuodaan kaupunginvaltuuston käsittelyyn. Kaupungin osuus lisäkustannuksista on puolet. Elokuun 2006 loppuun mennessä VUOLI-projektin kustannuksista oli sidottu 72,7 %.

./. Tilanneraportti on esityslistan tämän asiakohdan liitteenä.

KJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä Vuosaaren satama -projektin tilanneraportin tiedoksi.

Pöytäkirjanote Helsingin Satamalle sekä talous- ja suunnittelukeskuksen varainhallinnalle.

Lisätiedot:
Olli Seppo, kaupunginkamreeri, puhelin 169 2538

LIITE

Tilanneraportti 26.9.2006

6

VUODEN 2007 TALOUSARVIOEHDOTUSTA JA TALOUSSUUNNITELMAEHDOTUSTA 2007-2009 KOSKEVA INFORMAATIO KAUPUNGINHALLITUKSELLE

Khs 2006-2084

Alustukset kaupunginjohtaja Jussi Pajunen

rahoitusjohtaja Tapio Korhonen

Asiantuntija talousarviopäällikkö Tuula Saxholm

KJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä informaation tiedoksi.

Lisätiedot:
Saxholm Tuula, talousarviopäällikkö, puhelin 169 2231

1

KANNELTALON MUUTOS- JA LAAJENNUSTÖIDEN HANKESUUNNITELMAN HYVÄKSYMINEN

Khs 2006-1705

Kiinteistölautakunta toteaa (20.6.2006) seuraavaa:

Tiivistelmä Kannelmäessä, osoitteessa Klaneettitie 5, 00420 Helsinki, sijaitsee kulttuurikeskus Kanneltalo. Rakennus on valmistunut 1992. Kaupungin omistamassa kiinteistössä toimivat kulttuuriasiainkeskuksen konsertti-sali ja galleria, Kannelmäen kirjasto, työväenopiston läntinen alueopisto ja nuorisotalo.

Kulttuurikeskuksen kävijämäärät ovat kasvaneet ja keskus tunnetaan laajalti laadukkaasta ja mielenkiintoisesta kulttuuritarjonnastaan. Rakennuksen tärkeitä tiloja jouduttiin karsimaan jo rakennusvaiheessa ja muun muassa kaavamääräysten edellyttämät autopaikat jätettiin poikkeusluvan turvin rakentamatta.

Kanneltalon muutos- ja laajennushankkeesta on tehty perustamis-suunnitelma vuonna 1999, mikä on hyväksytty Khssa 17.4.2000 (§ 532).

Tässä hankesuunnitelmassa esitetään Kanneltalon nykytilanteen keskeiset toiminnalliset ongelmat ja puutteet sekä ehdotukset tilanteen korjaamiseksi. Harjoitussalin puuttuminen on aiheuttanut ongelmia. Tässä suunnitemassa uusi harjoitussali on suunniteltu monipuoliseen käyttöön. Se mahdollistaa tilan käytön koululaisten taideopetuskurssien (musiikki, tanssi ja näyttämöilmaisu) järjestämiseen, kansalaisten kokoontumiseen sekä suurten esiintyjäryhmien pukeutumis- ja lämpiötilana. Nykyisen musiikkisalin näyttämö/katsomorakenteita muutetaan näyttämötoiminnan parantamiseksi. Uusi porrashuone toimii hätäpoistumistienä ja mahdollistaa pääsyn pohjakerrokseen, josta tulee yhteys uusiin kaavamääräysten mukaisiin autopaikkoihin.

Kanneltalon muutos- ja laajennustyön hankesuunnitelman 30.5.2006 mukaisesti hankkeen laajuus on 1 740 brm² ja HKR-Rakennuttajan kustannusarvion mukaan hankkeen rakennuskustannukset ovat 2 300 000 euroa arvonlisäverottomana (1 322 euroa/brm²) ja 2 806 000 euroa arvonlisäverollisena (1 613 euroa/brm²), RI=114,0 ja THI=141,4 maaliskuun 2006 kustannustasossa.

Muutostöiden rakennussuunnittelu on tarkoitus toteuttaa vuoden 2006 talousarviossa päätetyllä investointimäärärahoituksella, 230 000 euroa arvonlisäverottomana. Hankkeen rakennustyöt on suunniteltu toteutettavaksi vuosien 2007–2008 aikana.

Hanke sisältyy Kvston hyväksymän taloussuunnitelmaehdotuksen tilahankeohjelmaan.

Kiinteistölautakunta esittää, että 30.5.2006 päivätty kulttuurikeskus Kanneltalon muutos- ja laajennustyön hankesuunnitelma hyväksytään siten, että hankkeen laajuus on 1 740 brm² ja enimmäishinta arvonlisäverottomana 2 300 000 euroa ja arvonlisäverollisena 2 806 000 euroa, RI=114,0 ja THI=141,4 maaliskuu 2006.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (6.9.2006) hankkeesta antamassaan lausunnossa, että kyseessä on vuonna 1999 hyväksytyn mutta vielä toteuttamatta olevan hankesuunnitelman päivitys tämän päivän tilanteeseen. Vuonna 1992 käyttöön otetun Kanneltalon tilajärjestelyissä on ilmennyt toiminnallisia puutteita. Esiintyjien sosiaalitilat ovat riittämättömät, toimistotiloja on henkilökunnan kasvettua liian vähän, näyttämöjärjestelyt ovat hankalat ja harjoitussalin puute aiheuttaa ajoittain ongelmia. Nämä ongelmat on tarkoitus ratkaista rakentamalla lisäkerros nykyisen näyttämön takatilojen ja lastauspihan päälle. Samalla rakennetaan kaavan mukaiset autopaikat viereiselle LPA–alueelle kahteen tasoon.

Hankkeen laajuus on 1 740 brm² ja arvonlisäverolliset rakentamiskustannukset 2 806 000 euroa (veroton hinta 2 300 000 euroa) hintatasossa 3/2006. Neliöhinnaksi laajennukselle ja muutostyöalueelle tulee keskimäärin 1 613 euroa/brm².

Tarkistettu hankesuunnitelma vastaa alkuperäistä hankesuunnitelmaa. Ainoa merkittävä muutos on tehty musiikkisaliin, jossa väliaikainen katsomorakenne puretaan ja katsomoa jyrkennetään. Alkuperäisessä hankesuunnitelmassa katsomoa ei esitetty muutettavaksi, vaan näyttämöä korotettavaksi. Pääasiassa tämän muutoksen takia laajuus on kasvanut 350 brm² ja arvonlisäverolliset rakentamiskustannukset n. 440 000 euroa. Kustannusennusteen nousu hyväksytystä hankesuunnitelmasta on yhteensä 580 000 euroa ilman hintatason muutosta.

Hankkeen rahoitus sisältyy vuoden 2007 talousarvioehdotukseen vuosille 2007–08 ajoitettuna.

Talous- ja suunnittelukeskus puoltaa tarkistetun hankesuunnitelman hyväksymistä esityksen mukaisena.

VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä Kanneltalon muutos- ja laajennustöiden 30.5.2006 päivätyn tarkistetun hankesuunnitelman siten, että hankkeen laajuus on enintään 1 740 brm2 ja arvonlisäverollinen hinta enintään 2 806 000 euroa (veroton hinta 2 300 000 euroa) hintatasossa 3/2006.

Pöytäkirjanote kiinteistölautakunnalle ja talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

LIITE

Kanneltalon muutos- ja laajennustyön hankesuunnitelma 30.5.2006

2

MALMIN SAIRAALAN RAKENNUS 18:N KUNTOUTUSTILOJEN MUUTOS- JA KORJAUSTYÖN HANKESUUNNITELMAN HYVÄKSYMINEN

Khs 2006-1706

Kiinteistölautakunta toteaa (20.6.2006) seuraavaa:

Tiivistelmä Kyseessä on Malmin sairaalan kuntoutustilojen muutos- ja korjaustyön hankesuunnitelma. Kuntoutustilojen muutos- ja korjaustyö on suunniteltu toteutettaviksi vuosien 2007–2008 aikana. Hankkeen bruttoala on 1111 brm², kustannusennuste arvonlisäverottomana on 1 720 000 euroa, arvonlisäverollisena 2 090 000 euroa.

Päätökset Terveyslautakunta on omalta osaltaan hyväksynyt 23.5.2006 (202 §) Malmin sairaalan rakennus 18:n kuntoutustilojen muutos- ja korjaustyön hankesuunnitelman.

Selostus HKR-Rakennuttaja on laatinut 11.5.2006 päivätyn Malmin sairaalan rakennus 18:n kuntoutustilojen muutos- ja korjaustyön hankesuunnitelman. Käyttäjän edustajat ovat osallistuneet suunnittelutyöhön.

Hanke käsittää Malmin sairaalan rakennus 18:n ensimmäisen kerroksen nykyisten kuntoutustilojen korjaus- ja muutostyöt sekä toisen kerroksen entisen vuodeosastotilan muuttamisen kuntoutuksen käyttöön. Tarkoituksena on keskittää kaikki Malmin sairaalan kuntoutuksen toiminnat ja Malmin terveysaseman fysioterapiatoiminta korjattaviin ja laajennettaviin tiloihin.

Rakennus 18 on pääsairaalasta erillään oleva, vuonna 1986 valmistunut rakennus. Alun perin rakennus suunniteltiin ja rakennettiin pitkäaikaissairaanhoitoa varten ja siinä sijaitsi 7 pitkäaikaishoidon vuodeosastoa. Lisäksi Malmin sairaalan fysioterapia ja toimintaterapia sijoitettiin rakennukseen.

Apuvälinelainaustoiminta on sijoitettu fysioterapiatilojen yhteyteen, joita ei ole alun perin suunniteltu ko. toimintaa varten. Apuvälinelainaustoiminta on vuosien mittaan moninkertaistunut huonokuntoisten, sairaiden vanhusten kotihoidon lisäännyttyä. Käytettyjen apuvälineiden puhdistukselle, huollolle ja varastoinnille ei ole tiloja, vaan kaikki edellä mainitut toiminnat sijaitsevat erillään toisistaan väliaikaisissa tiloissa. Työsuojelu on kahteen kertaan antanut kehotuksen järjestää apuvälinetoiminnalle asianmukaiset pesutilat.

Muutostyöt Muutos- ja korjaustyön jälkeen rakennus 18:n ensimmäiseen kerrokseen jäävät edelleen muun muassa fysiatrian poliklinikka, ryhmäfysioterapiatilat ja henkilökunnan taukotila, jota suurennetaan. Sisäänkäynti kuntoutuksen tiloihin kulkee rakennus 18:n pääaulan kautta. Pääsisäänkäyntiaulan yhteyteen rakennetaan uusi vastaanottotiski, joka on erotettu aulatilasta lasiseinällä palo-osastoinnin asianmukaisen järjestämisen takia.

Apuvälinelainaustoiminnan tilat sijoitetaan erilliseksi kokonaisuudeksi nykyisiin toimintaterapian tiloihin ensimmäiseen kerrokseen. Liikenteellisesti apuvälinelainaus sijaitsee sisäänkäynnin välittömässä läheisyydessä eikä aiheuta muiden toimintayksiköiden läpi kulkemista kuten nykyisin.

Toiseen kerrokseen entisen vuodeosaston tiloihin sijoitetaan toimintaterapia kokonaisuudessaan, fysioterapian yksilöhoitohuoneet sekä henkilökunnan pukuhuonetilat.

Kaikki väliseinät äänieristetään, jolloin toimintoja voidaan vaihtaa sujuvasti huoneesta toiseen. Ovet uusitaan ja oviaukkoja levennetään esteettömyyden toteuttamiseksi ja kaikkiin hoitohuoneisiin lisätään turvaovet. Kaikki alakatot uusitaan valaistuksen, ilmanvaihdon ja äänenvaimennuksen parantamisen takia. Tilamuutosalueella uusitaan sähköjärjestelmät ja valaistus sekä ilmanvaihtokanavista noin 80 %. Tilamuutosalueelle asennetaan tarvittavat henkilöturvajärjestelmät.

Rakennuksesta on tehty 1.3.2006 asbestikartoitus, jonka mukaan rakennuksessa ei ole asbestia. Kosteusteknisen riskikartoituksen (21.3.2006) suosituksen mukaiset korjaustyöt sisätiloissa tehdään tämän muutos- ja korjaustyön yhteydessä.

Hankesuunnitelma on esitelty turvallisuuspäällikölle ja työsuojelutoimikunnalle eikä heillä ollut huomauttamista hankkeen suhteen.

Hankkeesta on tehty kaksi eri toteutusvaihtoehtoa. Vaihtoehdossa A hanke on laajentunut rakennuksen 2. kerroksessa sijaitsevan pitkäaikaishoidon saunaosaston tiloihin. Vaihtoehdossa B hankkeen laajuus on sama kuin tarveselvitysvaiheessa. Käsitellessään tilahankkeiden väistötiloja terveyskeskuksen johtoryhmä sekä myöhemmin terveyslautakunta päättivät, että Malmin kuntoutuksen hanke toteutetaan alkuperäisessä laajuudessa, vaihtoehto B ja vaiheistettuna väistötilajärjestelyjen helpottamiseksi.

Käyttötalous ja henkilöstö

Kiinteistöviraston tilakeskuksen arvioima rakennuksen pääomavuokra tulee peruskorjauksen jälkeen olemaan 19,96 euroa/m²/kk ja ylläpitovuokra noin 5,30 euroa/m²/kk. Kokonaisvuokra on tällöin 25,26 euroa/m²/kk ja vuosivuokra 170 500 euroa.

Hanke ei aiheuta muutoksia henkilökuntajärjestelyihin.

Rakentamisen ajoitus ja kustannukset

HKR-Rakennuttajan laatima peruskorjauksen kustannusennuste on arvonlisäverottomana 1 720 000 euroa ja arvonlisäveroineen 2 090 000 euroa, kustannustasossa RI = 114,0 ja THI = 141,4 maaliskuu 2006.

Malmin sairaalan rakennus 18:n kuntoutuksen tilojen muutos- ja korjaustyö sisältyy talonrakennushankkeiden ja väestönsuojien rakentamisohjelmaan vuosiksi 2006–2010. Hanke on ajoitettu vuodelle 2006 ja sille on varattu arvonlisäverottomana 1,0 miljoonan euron suuruinen määräraha, puuttuva rahoitusosuus osoitetaan muista terveyskeskuksen hankkeista säästyvillä varoilla.

Malmin sairaalan rakennus 18:n kuntoutustilojen muutos- ja korjaustyö on suunniteltu aloitettaviksi keväällä 2007 ja valmistuvaksi vuodenvaihteessa 2007–2008.

Kiinteistölautakunta esittää, että Malmin sairaalan rakennus 18:n kuntoutuksen tilojen muutos- ja korjaustyön 11.5.2006 päivätty hankesuunnitelma vaihtoehto B hyväksytään laajuudeltaan 1111 brm² ja enimmäishinnaltaan arvonlisäverottomana 1 720 000 euroa, arvonlisäverollisena 2 090 000 euroa, RI = 114,0 ja THI = 141,4 hintatasossa 3/2006.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (5.9.2006) hankesuunnitelmasta antamassaan lausunnossa, että hanke käsittää vuonna 1986 valmistuneen rakennus 18:n ensimmäisen kerroksen nykyisten kuntoutustilojen korjaus- ja muutostyöt sekä toisen kerroksen entisen vuodeosastotilan muuttamisen kuntoutuksen käyttöön.

Hankkeen laajuus on 1 111 brm² ja arvonlisäverolliset rakentamiskustannukset ovat 2,09 milj. euroa (veroton hinta 1 720 000 euroa) hintatasossa 3/2006. Hankkeen neliökustannus on 1 881 euroa/brm².

Hankkeen rahoitukseen on varattu vuoden 2006 talousarviossa 1,0 milj. euroa. Loput kustannuksista katetaan muista terveyskeskuksen hankkeista siirrettävällä rahoituksella. Rakentaminen on tarkoitus aloittaa keväällä 2007.

Talous- ja suunnittelukeskus puoltaa hankesuunnitelman hyväksymistä esityksen mukaisena.

VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä Malmin sairaalan rakennus 18:n kuntoutustilojen muutos- ja korjaustyön 11.5.2006 päivätyn hankesuunnitelman siten, että hankkeen laajuus on enintään 1 111 brm² ja arvonlisäverolliset kustannukset ovat enintään 2 090 000 euroa (veroton hinta 1 720 000) hintatasossa 3/2006.

Pöytäkirjanote kiinteistölautakunnalle, terveyslautakunnalle ja talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

LIITE

Hankesuunnitelma 11.5.2006

3

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE HELSINGIN TÖÖLÖNKATU 55 KY:N POIKKEAMISHAKEMUKSESTA

Khs 2006-1930

Helsingin Töölönkatu 55 Ky on (30.6.2006) hakenut poikkeamislupaa 14. kaupunginosan (Taka-Töölö) korttelin nro 499 tontille nro 55 (Töölönkatu 55) toimistotilojen osuuden kasvattamiseksi asemakaavan sallimasta 35 %:sta 63 %:iin toimistotilojen määrän ollessa tällöin 786 k-m².

Hakija perustelee hakemustaan sillä, että toimistotilojen osuus rakennuksessa on ollut haetun mukainen (n. 63 %) käytännössä 1960-luvulta saakka, ja kyseinen käyttötarkoitus olisi partiotoiminnan kannalta tarkoituksenmukaista.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (4.9.2006), että haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

Selostus Alueella on voimassa 12.10.1989 vahvistettu asemakaava nro 9550. Asemakaavan mukaan tontti on opetustoimintaa ja sosiaalitointa palvelevien rakennusten korttelialuetta (YOS). Merkintä tm 35 % osoittaa, kuinka monta prosenttia rakennusalalle sallitusta kerrosalasta saadaan käyttää toimistotiloja varten. Rakennuksen suurin sallittu kerrosluku on kolme kerrosta. Rakennusoikeus on 1 250 k-m².

Rekisteritietojen mukaan tontin rakennettu kerrosala on 1 299 k-m². Rakennus on ollut Kirkkopalvelun toimistokäytössä. Hakijan tarkoituksena on sijoittaa rakennukseen Suomen partiolaisten ja Pääkaupunkiseudun partiolaisten yhteinen toimisto - Partiotalo. Rakennuksen ensimmäiseen kerrokseen sijoittuisi kokous- ja koulutustiloja. Toisessa ja kolmannessa kerroksessa olisi toimistotiloja. Rakennuksen ulkopuolelle tehtäisiin uusi hissi. Hakijan mukaan kokonaiskerrosala olisi uusi hissi mukaan lukien 1 221 k-m².

Haettu toimenpide poikkeaa asemakaavasta siten, että toimistokäytön määrä kasvaa asemakaavassa sallitusta.

Osallisten kuuleminen Selvitys naapureiden kuulemisesta sekä naapureiden suostumukset on liitetty hakemusasiakirjoihin. Laajempi kuuleminen ei ole tarpeen, koska poikkeamisella ei ole vaikutuksia laajemmalle.

Suunnitelmista esitettiin yksi huomautus. Asunto Oy Linnankoskenkatu 6b Bostads Ab esitti, että mahdolliset IV-, hissi tms. muutokset eivät saa aiheuttaa meluhaittaa naapurikiinteistöjen asukkaille.

Lausunto Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että partiotoiminta on yleisten rakennusten kaavamerkinnän mukaista toimintaa. On perusteltua, että nuorisotoimintaa tukevia tiloja sijoittuu hyvien julkisten liikenneyhteyksien lähettyville. Käyttötarkoituksen muutos on vaikutukseltaan vähäinen ja vakiinnuttaa nykykäytännön.

Poikkeamisen erityinen syy on rakennuksen tarkoituksenmukainen käyttö.

Haettu toimenpide ei aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle taikka alueiden käytön muulle järjestämiselle, eikä vaikeuta luonnonsuojelun taikka rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Haettu toimenpide ei myöskään johda vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen eikä muutoin aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia. Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa hakemusta ehdolla, että tehtävät muutostyöt eivät aiheuta meluhaittaa naapurikiinteistöjen asukkaille.

VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee puoltaa Uudenmaan ympäristökeskukselle annettavassa lausunnossaan poikkeuksen myöntämistä Helsingin Töölönkatu 55 Ky:lle haettuun toimenpiteeseen 14. kaupunginosan korttelin nro 499 tontille nro 55 edellyttäen, että tehtävät muutostyöt eivät aiheuta meluhaittaa naapurikiinteistöjen asukkaille.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

LIITTEET	Liite 1	Ympäristökartta (Taka-Töölön tontti 499/55)
	Liite 2	Asemapiirros (Taka-Töölön tontti 499/55)

4

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE ASUNTO OY TAMMELAN POIKKEAMISHAKEMUKSESTA

Khs 2006-1540

Asunto Oy Tammela pyytää (15.2.2005 ja 7.4.2006) poikkeamislupaa 13. kaupunginosan (Etu-Töölö) korttelin nro 412 tontille nro 8 (Runeberginkatu 8 - Perhonkatu 5) kellaritilan (340 k-m²) käyttötarkoituksen muuttamiseen mm. myyntinäyttelytilaksi siten, että poiketaan vähäistä suuremmin asemakaavassa osoitetusta rakennusoikeudesta. Lisäksi haetaan lupaa rakennusalan ulkopuolella olevan entisen pesutuparakennuksen (27,5 k-m²) muuttamiseen toimistotilaksi.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (9.6.2006), että haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

Selostus Alueella on voimassa 8.5.1978 vahvistettu asemakaava nro 7713. Asemakaavan mukaan tontti 13412/8 on asuinkerrostalojen korttelialuetta (AK). Tontin rakennusoikeus on 2 970 k-m², joka vastaa tonttitehokkuutta et = 2,31. Tontille saa rakentaa kaksi asuinkerrostaloa, joista Runeberginkadun puolella oleva on 4-kerroksinen ja Perhonkadun puolella oleva on 4–5-kerroksinen. Rakennusten ensimmäiseen kerrokseen saa sijoittaa myymälätiloja. Autopaikat on sijoitettava maanalaiseen pysäköimistilaan. Pihamaalle ei saa sijoittaa autopaikkoja eikä jätehuollon tiloja.

Tontilla sijaitsee kaksi vuonna 1911 valmistunutta kerrostaloa. Hakijan ilmoituksen mukaan rakennettu kerrosala on 3 973,5 k-m², joka vastaa tonttitehokkuutta et = 3,09. Runeberginkadun puoleisessa rakennuksessa on 4 kerrosta ja Perhonkadun puoleisessa 5 kerrosta. Asuinrakennusten väliin jäävän pihakannen alla on entinen halkovarasto, jota on vuokrattu yhtiön ulkopuolelle varastotilaksi. Taloyhtiö on vuonna 2000 saanut määräaikaisen rakennusluvan (13-4820-99-C) kellarin muuttamiselle vuokrattavaksi varastotilaksi. Kellaritilaan ei ole ajoyhteyttä.

Poikkeamishakemus koskee pihakannen alaisen kellarivaraston muuttamista katutason liikehuoneistoon liitetyksi myyntinäyttelytilaksi, sekä piharakennuksessa olevan entisen pesutuvan muuttamista toimistoksi, jonka sosiaalitilat olisivat kellarissa. Pesutuvan muutokselle taloyhtiö on 15.2.2005 hakenut rakennuslupaa (13-465-05-BE), jota ei toistaiseksi ole käsitelty. Toimenpiteiden seurauksena tontin kerrosala lisääntyisi yhteensä 367,5 k-m².

Taloyhtiö on 24.4.2006 hakenut rakennuslupaa myös ullakkoasunnoille (13-1359-06-E).

Haettu toimenpide poikkeaa asemakaavasta mm. pihan alaisen tilan käyttötarkoituksen ja tontin rakennusoikeuden suhteen.

Osallisten kuuleminen Hakemuksesta on tiedotettu naapureille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä 138 (19.5.2006). Heille on varattu tilaisuus kirjallisen muistutuksen tekemiseen. Muistutuksia ei ole esitetty. Laajempi kuuleminen ei ole tarpeen, koska poikkeamisella ei ole vaikutuksia laajemmalle.

Lausunto Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että asemakaavan mukaan kiinteistön autopaikat tulisi sijoittaa maanalaiseen pysäköintitilaan. Tämän tulisi olla myös tavoitteena, varsinkin kun kiinteistössä on tarkoitukseen sopivaa vapaata kellaritilaa. Koska olemassa olevaan kellariin ei kuitenkaan ole ajoyhteyttä ja sen rakentaminen Perhonkadun puolelta edellyttäisi yhden liikehuoneiston purkamista, ei toteuttamista voitane välittömästi vaatia. Tästä syystä kellarin käyttöä haettuun tarkoitukseen voidaan puoltaa.

Pihalla olevan entisen pesutuvan muuttamisesta rakennusoikeuteen laskettavaksi toimistotilaksi kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että maan tasossa olevan tilan ensisijainen käyttö tulisi olla ulkoiluvälinevarasto. Taloyhtiö on samanaikaisesti hakenut rakennuslupaa ullakkoasunnoille, jossa yhteydessä kellaritiloihin esitetty ulkoiluvälinevarasto on kiinteistön kokoon nähden varsin pieni. Pihan tasossa olevan tilan muuttamista toimistoksi voidaan puoltaa vain, mikäli kellaritiloista osoitetaan riittävät ja helposti saavutettavat tilat ulkoiluvälineiden säilyttämiselle.

Poikkeamisen erityinen syy on kiinteistön tarkoituksenmukainen käyttö.

Haettu toimenpide ei aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle taikka alueiden käytön muulle järjestämiselle, eikä vaikeuta luonnonsuojelun taikka rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista mikäli poikkeaminen myönnetään ehdolla, että kiinteistössä osoitetaan riittävät ja hyvin saavutettavissa olevat tilat ulkoiluvälineiden säilytykseen. Haettu toimenpide ei myöskään johda vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen eikä muutoin aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia. Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa hakemusta ehdolla, että kiinteistössä osoitetaan riittävät ja hyvin saavutettavissa olevat tilat ulkoiluvälineiden säilytykseen.

VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee puoltaa Uudenmaan ympäristökeskukselle annettavassa lausunnossaan poikkeamisen myöntämistä Asunto Oy Tammelalle haettuun toimenpiteeseen 13. kaupunginosan korttelin nro 412 tontille nro 8 edellyttäen, että kiinteistössä osoitetaan riittävät ja hyvin saavutettavissa olevat tilat ulkoiluvälineiden säilytykseen.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle sekä pöytäkirjanote kaupunki-suunnitteluvirastolle ja rakennusvalvontavirastolle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

LIITTEET	Liite 1	Ympäristökartta (Etu-Töölön tontti 412/8)
	Liite 2	Asemapiirros (Etu-Töölön tontti 412/8)
	Liite 3	Havainnekuvia kohteesta

5

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE XXXX JA XXXX XXXX:N POIKKEAMISHAKEMUKSESTA

Khs 2006-1931

XXXX ja XXXX XXXX pyytävät (20.6.2006) poikkeuksen myöntämistä Laajasalon kylässä olevalle tilalle RN:o 1:976 (osoite Poikasaartentie 21) vesikäymälän rakentamiseksi. Toimenpide poikkeaa Uudenmaan ympäristökeskuksen 28.5.2003 antamasta poikkeamispäätöksen ehdosta, jonka mukaan vesikäymälää ei saa rakentaa.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (4.9.2006), että hakemus koskee aluetta, jolle asemakaavan laatiminen on vireillä, ja jolla on voimassa maankäyttö- ja rakennuslain 53 §:n 1 momentin mukainen rakennuskielto.

Selostus Alueelle on laadittu kaupunkisuunnittelulautakunnan 3.11.2005 puoltama ja 8.6.2006 muuttama asemakaavaehdotus nro 11470, päivätty 27.10.2005. Asemakaavaehdotuksen mukaan tila 1:976 on lomakäyttöön tarkoitettua aluetta, jolla maiseman erityispiirteet on säilytettävä (R-1/s). Asemakaavamääräyksen mukaan jätevesien käsittelyssä noudatetaan valtioneuvoston asetusta talousvesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (N:o 542/2003). Rakennusoikeus on 110 k-m².

Palstalle on rakenteilla loma-asunto, jonka rakennuslupa perustuu Uudenmaan ympäristökeskuksen poikkeamispäätökseen vuodelta 2003. Poikkeamispäätöksessä oli vesikäymälän kieltävä ehto.

Hakijan tarkoituksena on rakentaa palstalle panospuhdistamo, jonka toiminta edellyttää, että myös käymälävedet tulevat sen käsiteltäviksi. Siihen kertyvät lietteet eivät edellytä poiskuljetusta vaan ne voidaan kompostoida omalla kiinteistöllä.

Haettu toimenpide on asemakaavaehdotuksen mukainen. Toimenpide poikkeaa Uudenmaan ympäristökeskuksen poikkeamispäätöksen vesikäymälän kieltävästä ehdosta.

Osallisten kuuleminen Varsinaisia naapureita ei ole, koska palsta on kaupungin omistaman viheralueen ympäröimä. Hakija on kuitenkin kuullut lähimpänä asuvia, joiden suostumukset on liitetty hakemusasiakirjoihin.

Lausunto Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että toimenpide on asemakaavaehdotuksen mukainen eikä sillä ole vaikutuksia loma-asuntokiinteistön ulkopuolella.

Poikkeamisen erityinen syy on, että suunnitellulla järjestelmällä jätevesien puhdistus hoituu ilman loka-auton vaatimaa ajoyhteyttä ja muita haittavaikutuksia herkkään kallioympäristöön.

Haettu toimenpide ei aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle taikka alueiden käytön muulle järjestämiselle, eikä vaikeuta luonnonsuojelun taikka rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Haettu toimenpide ei myöskään johda vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen eikä muutoin aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia. Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa hakemusta.

Vs. Kaj toteaa, että Itä-Jollaksen osayleiskaavassa nro 10541 ko. osa kiinteistöstä RN:o 1:976 on merkitty huvila-alueeksi, joka ei ole liitettävissä yleisiin vesihuoltoverkostoihin, ja jonka vesihuolto ja ajoyhteydet eivät maaston takia muutenkaan ole maisemaa tärvelemättä järjestettävissä ympärivuotisen asuinkäytön edellyttämällä tavalla, ja joka on tarkoitettu lomakäyttöön (RA).

Hakijat ovat ilmoittaneet, että loma-asuntoa käytetään säännöllisesti ilman pitkiä poissaoloja, jolloin jäteveden määrä on kohtalaisen suuri verrattuna pelkkään kesäaikaiseen lomakäyttöön. Puhdistamon bakteerit tarvitsevat säännöllistä käyttöä ja kestävät korkeintaan kuukauden hiljaiselon ilman toiminnan häiriintymistä.

Vs. Kaj katsoo, että hanke tulee toteuttaa vaarantamatta kaavamääräystä, jonka mukaan kiinteistö on tarkoitettu lomakäyttöön.

VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee puoltaa Uudenmaan ympäristökeskukselle annettavassa lausunnossaan poikkeamisen myöntämistä XXXX ja XXXX XXXX:lle haettuun toimenpiteeseen Laajasalon kylässä olevalle tilalle RN:o 1:976 edellyttäen, että kiinteistöä käytetään kaavan mukaisesti lomakäyttöön.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle sekä pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle ja rakennusvalvontavirastolle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

LIITTEET	Liite 1	Ympäristökartta (Laajasalon kylän tila RN:o 1:976)
	Liite 2	Asemapiirros (Laajasalon kylän tila RN:o 1:976)

6

EDUSKUNNAN APULAISOIKEUSASIAMIEHEN PÄÄTÖS HELSINGIN HITAS-ASUNTOJEN ENIMMÄISHINTOJEN MÄÄRITTELYÄ KOSKEVIIN KANTELUIHIN

Khs 2004-303, 2005-98, 2005-2214

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on 22.6.2006 tehnyt päätöksen XXXX XXXX:n, XXXX XXXX:n, XXXX XXXX :nja As Oy Kriikunankulman ja XXXX ja XXXX XXXX:n tekemistä kanteluista jotka koskivat Kvston 12.11.2003 (§ 244) tekemää hitas-asuntojen enimmäishintojen laskemista koskevaa päätöstä.

Kanteluissa oli kyse siitä, että eri aikoina valmistuneiden aikaisemman laskentatavan mukaan enimmäishinnoiltaan samanhintaisten hitas-asuntojen enimmäishinnat muuttuivat Kvston päätöksen mukaisen uuden laskentatavan seurauksena hyvin erisuuruisiksi erityisesti vuosina 1988–1989 valmistuneiden asuntojen osalta. Kanteluissa pyydettiin apulaisoikeusasiamiestä tutkimaan toteutuuko kuntalaisten yhdenvertainen kohtelu ja perustuslain takaama omaisuuden suoja tässä asiassa.

Vs. Kaj toteaa, että Khs on 6.9.2004, 29.3.2005 ja 23.1.2006 antanut Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle kanteluista lausunnot. Kantelun vireilläolon aikana Kvsto on 14.12.2005 tarkistanut aiemman Kvston 12.11.2003 tekemän päätöksen mukaista laskentaperustetta siten, että kanteluissakin esiintuotu epäkohta enimmäishintojen laskemisessa, joka ilmeni osassa hitas-asuntokantaa, korjattiin. Järjestelmää korjattiin siten, että niissä tapauksissa, joissa laskenta osoitti ylimenokauden päättyessä 28.2.2007, että hitasluovutushintaindeksin mukaan laskettu hinta tuottaa huoneistolle korkeamman hinnan kuin asuntojen markkinahintaindeksin mukainen laskentatapa, tämä erotus lisätään markkinahintaindeksillä laskettuun hitaan. Erotus on kyseiselle huoneistolle kuuluva kiinteä lisä.

./. Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätös on esityslistan tämän asian liitteenä 1.

Päätöksen ratkaisuosa kuuluu seuraavasti:

RATKAISU

Kaupungin menettelyn arviointi

Helsingin kaupunginvaltuuston 12.11.2003 tekemällä päätöksellä muutettiin hitas-asuntojen enimmäishintojen laskentaperiaatteita siten, että yhtiöjärjestyksen mukaisen laskentatavan vaihtoehtona käytetyn hitasyhdistelmäindeksiin perustuvan laskentatavan sijaan otettiin käyttöön markkinahintaindeksiin perustuva laskentatapa. Päätöksen mukaan siirtymäkautena 28.2.2007 saakka voidaan käyttää myös aiempaa
hitas-yhdistelmäindeksin mukaista laskutapaa.

Valtuuston päätöksen tultua voimaan (1.3.2004) on käytettävissä olevista laskutavoista nimenomaan markkinahintaindeksin mukainen laskutapa tuottanut valtaosassa hitas-asunnoista korkeimman enimmäishinnan, joka myös siirtymäkauden jälkeen näyttäisi näiden asuntojen osalta olevan korkeampi kuin aiempaan yhdistelmäindeksiin perustuva hinta.

Tietty osa asunnoista on sellaisia, joiden enimmäishinta valtuuston 12.11.2003 tekemän päätöksen mukaisesti olisi siirtymäkauden jälkeen mahdollisesti laskenut yhdistelmäindeksin mukaiseen hintaan verrattuna. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan kaupunki on aluksi arvioinut tällaisia asuntoja olevan noin 800, sittemmin luvun on arvioitu olevan 3000–5000.

Tämän kanteluasian vireillä ollessa on kaupunginvaltuuston päätöksellä 14.12.2005 tarkistettu aiemman valtuuston päätöksen (12.11.2003) mukaisia laskentaperusteita siten, että mainitunlaista enimmäishintojen alenemista siirtymäkauden päätyttyä ei tapahdu.

Kun hitas-järjestelmä on aikanaan otettu Helsingin kaupungissa käyttöön, sen yhtenä keskeisenä tarkoituksena on ollut säännellä järjestelmän piiriin kuuluvien, sekä uutena että käytettynä myytävien asuntojen hintoja siten, että tarjolla olisi kohtuuhintaisia uusia ja vanhoja omistusasuntoja.

Ennen kanteluissa tarkoitettua muutosta järjestelmä on ollut sellainen, että hitas-asuntojen enimmäishintojen muutokset eivät seuranneet yhdenmukaisesti vapaiden markkinoiden asuntojen hinnanmuutoksia.

Hitas-asuntojen hinnanlaskentaperusteita kehittäessään kaupungin tavoitteena on nähdäkseni ollut yhtäältä säilyttää järjestelmä sellaisena, että se toteuttaa alkuperäistä tavoitettaan tarjota kohtuuhintaisia asuntoja. Kun hitas-asuntoja kuitenkin on rajallinen määrä, asunnonvaihtotilanteita ajatellen kaupunki on toisaalta pyrkinyt myös huolehtimaan siitä, että vaihtaminen hitas-asunnosta vapaiden markkinoiden asuntoon ei muutu taloudellisesti kohtuuttoman vaikeaksi.

Enimmäishintojen laskentaperusteita muutettiin valtuuston päätöksellä 12.11.2003 siten, että muutoksen tultua voimaan hitas-asuntojen enimmäishinnat seuraavat Helsingin käytettyjen asuntojen markkinahintaindeksiä. Tällöin tietyn hitas-asunnon enimmäishinta verrattuna vapaiden markkinoiden tyypillisiin hintoihin pysyy suhteellisesti muuttumattomana, ja enimmäishinnat seuraavat asuntomarkkinoilla esiintyviä suhdannevaihteluita.

Tämä enimmäishintaperusteiden muutos on toisaalta johtanut suuriin eroihin sellaisten eri aikoina valmistuneiden asuntojen enimmäishinnoissa, jotka aiemman hitas-yhdistelmäindeksiin perustuvan laskutavan mukaan olivat enimmäishinnaltaan samanhintaisia. XXXX on kanteluaan varten laatinut tätä koskevia kaavioita ja laskelmia, joita kaupungin toimielinten antamien lausuntojen ja selvitysten perusteella ei ole nähdäkseni osoitettu virheellisiksi. Vaikka ne eivät yksityiskohdissaan mahdollisesti kuvaisikaan uudistuksen vaikutuksia täsmällisesti, likimääräisinä tai suuntaa-antavinakin niiden perusteella voidaan käsitykseni mukaan tehdä johtopäätöksiä uudistuksen vaikutuksista ja merkityksestä hitas-asuntoyhtiöiden osakkaiden kannalta.

XXXX:n esittämien, helmi-maaliskuun 2004 tilannetta kuvaavien kaavioiden valossa uudistus näyttäisi johtaneen esimerkiksi siihen, että eri aikoina valmistuneista, ennen uudistuksen voimaantuloa noudatetun yhdistelmäindeksiin perustuvan laskutavan mukaan enimmäishinnaltaan noin 100 000 euron asunnoista merkittävän osan eli lähinnä 1979–1981 ja 1992–1996 valmistuneiden asuntojen enimmäishinnat ovat (kaavion mukaan) kohonneet valtaosin yli 142 00 euroon, ja näistä eräiden 1979 ja 1992–1993 valmistuneiden jopa yli 168 000 euroon. Sen sijaan vuosina 1988–1990 valmistuneista, yhdistelmäindeksiin perustuvan laskutavan mukaan noin 100 000 euron asunnoista suuri osa olisi (kaavion mukaan) laskenut enimmäishinnaltaan alle mainitun 100 000 euron. Vaikka siirtymäkausi ja kaupunginvaltuuston 14.12.2005 tekemä tarkistus ovat taanneet sen, että enimmäishinta ei ole laskenut tai laske, uudistus on joka tapauksessa aiheuttanut kaavion mukaan näiden eri aikoina valmistuneiden asuntojen enimmäishintoihin erittäin suuria hintaeroja aiemmin noudatettuun laskutapaan verrattuna.

Todellisten asuntokauppatilanteiden kannalta on luonnollisesti huomattava, että niissä tapauksissa, joissa enimmäishinta mahdollisesti kohoaa alueen tai lähiympäristön markkinahintojen yläpuolelle, todellinen myyntihinnan ero esimerkiksi 1988–1990 valmistuneisiin asuntoihin verrattuna ei käytännössä ole kaaviossa esitettyjen suurimpien lukuarvojen suuruinen. Laskelma on muutoinkin teoreettinen.

Perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Tähän yleiseen yhdenvertaisuussäännökseen sisältyy vaatimus samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa. Yhdenvertaisuussäännös tulee ottaa huomioon kaikessa viranomaistoiminnassa ja julkisen vallan käytössä.

Hallinnollisessa päätöksenteossa tulee ottaa huomioon myös hallinnon oikeusperiaatteet viranomaisen harkintavaltaa rajoittavina perusteina. Ennen 1.1.2004 voimaan tullutta hallintolakia hallinto-oikeuden yleisten periaatteiden noudattaminen on perustunut lähinnä oikeuskirjallisuuteen ja oikeuskäytäntöön. Hallinnon oikeusperiaatteisiin kuuluu muun muassa yhdenvertaisuuden eli tasapuolisen kohtelun periaate. Nykyään hallinnon oikeusperiaatteista säädetään hallintolain 6 §:ssä. Mainitun säännöksen mukaan viranomaisen on muun muassa kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti.

Hitas-enimmäishintoja koskeva kaupunginvaltuuston päätös 12.11.2003 on tehty ennen hallintolain voimaantuloa. Valtuuston sittemmin 14.12.2005 tekemä päätös uuden laskentajärjestelmän tarkistamisesta on tehty ja valmisteltu hallintolain voimassa ollessa.

Keskeinen kysymys harkittaessa sitä, onko eri aikoina valmistuneiden hitas-yhtiöiden osakkaita kohdeltu enimmäishintauudistusta koskevassa ratkaisussa ja sen tarkistuksessa yhdenvertaisesti ja tasapuolisesti, on käsitykseni mukaan se, voidaanko uudistuksesta johtuvien merkittävien enimmäishintojen erojen tueksi esittää asialliset ja perustellut syyt. Erityisesti on tässä tapauksessa aiheellista arvioida sitä, mitkä ovat ne perustelut, joiden nojalla mahdollisesti voidaan pitää hyväksyttävänä lopputuloksena, että tietty osa hitas-osakkaista joutuu asuntoa myydessään tyytymään enimmäishintaan, joka on sama tai vain hieman suurempi kuin aiemman laskutavan mukainen enimmäishinta, kun taas vastaavanlaisen muutamia vuosia aiemmin tai myöhemmin valmistuneen asunnon uuden laskentajärjestelmän mukainen enimmäishinta voi olla jopa kymmeniä prosentteja suurempi. Perusteiden tulisi olla myös riittävän painavia siihen nähden, mitä käytännön hankaluuksia erityisesti 1988–1990 valmistuneiden hitas-asuntojen osakkaille näyttäisi aiheutuvan siitä, että heidän asuntonsa vaihtoarvo suhteessa merkittävään osaan muita hitas-asuntoja näyttää alentuneen.

Esimerkiksi kaupungin esittämää perustelua, että kaikkia samassa asemassa olevia eli hitas-asunnon omistajia kohdellaan samalla tavalla, kun kaikkien asunnon enimmäisarvo määräytyy samalla tavalla tilastotietojen mukaan ei mielestäni voida käyttää asianmukaisena syynä merkittävien keskinäisten hintaerojen oikeuttamisperusteena. Tämän näkökohdan osalta ei merkitystä ole myöskään sillä, että laskentamenetelmä on suhteellisen selkeä ja yksinkertainen ja että Tilastokeskuksen ylläpitämää asuntojen hintaindeksiä pidetään tietopohjaltaan luotettavana.

Käsitykseni mukaan on tässä yhteydessä sen sijaan syytä tarkastella sitä kysymystä, voitaisiinko uudistuksesta johtuvia merkittäviä hintaeroja ajatella puollettavan sillä muun muassa asuntolautakunnan lausunnossaan 1.3.2005 esittämällä perusteella, että hitas-asunnon ensimmäiseen myyntihintaan sisältyvä rakennusvaiheen markkinatilanteesta johtuva rahallinen etu on tarkoitus siirtää asuntoja edelleen myytäessä myös uusille ostajille kaupungin harjoittaman jälleenmyyntihintojen määrittelyn ja kauppojen valvonnan kautta. Lausunnossaan asuntolautakunta katsoi, että hitas-järjestelmän tarkoitusperiin kuuluva tavoite, että sen piiriin kuuluvien asuntojen alkuperäiseen hintaan sisältynyt taloudellinen etu asunnon ensimmäiselle ostajalle siirtyy mahdollisimman tarkkaan saman suuruisena myös myöhemmille asunnon ostajille, toteutuu nyt tehtyjen päätösten jälkeen aiempaa paremmin.

Hitas-järjestelmän sääntelyvaikutuksen vuoksi asunto on siten aikanaan myyty ensimmäiselle omistajalle hinnasta, jonka katsotaan olleen alempi kuin se hinta, jonka vastaavaan paikkaan rakennettu sääntelemätön markkinahintainen uusi asunto olisi maksanut. Hintaedun katsotaan johtuvan mm. siitä, että hitas-järjestelmässä kaupunki on rajoittanut valmistuneen asunnon ensimmäisen kaupan myyntihintaa määräämällä myyntihinnat rakennuskustannusten perusteella siten, että asunnontuottajat saavat kohtuullisen katteen. Kaupunki pitää tärkeänä, että "hintasääntely kohdistuu myös vanhoihin asuntoihin, jotta hitas-asunnon kustannusvalvonnasta ja maapohjan arvosta johtuva hintaetu ei tule pelkästään hitas-asunnon ensiostajan hyväksi".

Totean, että vastaavasti myyjän näkökulmasta voitaisiin katsoa olevan kysymys siitä, että hitas-enimmäishinnan tarkoituksena olisi asettaa raja hänen hintapyynnölleen "leikkaamalla" siitä hitas-järjestelmästä johtuva hintaetu, joka sillä tavoin siirtyisi ostajalle.

Perusperiaate laskettaessa tietyn hitas-asunnon tämänhetkinen enimmäishinta 1.3.2004 käyttöön otetulla markkinahintaindeksiin perustuvalla laskentamenetelmällä on yksinkertaistetusti kuvattuna se, että asunnon alkuperäinen velaton hankinta-arvo eli ensimmäisen omistajan aikanaan rakennuttajalle maksama hinta kerrotaan tällä hetkellä voimassa olevan markkinahintaindeksin pisteluvun ja asunnon valmistumisajankohtana voimassa olleen markkinahintaindeksin pisteluvun suhteella. Näin ollen asunnon hitas-enimmäishinta on sidottu Helsingin alueen asuntojen markkinahintaindeksiin siten, että nykyhetken enimmäishintaa laskettaessa asunnon valmistumisajan hankinta-arvoon tehdään asuntojen markkinahintaindeksin muutosta vastaava korjaus asunnon valmistumisesta nykyhetkeen asti.

Hitas-hintaedun siirtymisen näkökulmasta on syytä pohtia, toimiiko järjestelmä siten, että kun hitas-asunnon enimmäishinta sidotaan nyt toteutetulla tavalla Helsingin alueen asuntojen markkinahintaindeksiin, tämänhetkisen enimmäishinnan voitaisiin katsoa olevan samassa suhteessa nykyistä markkinahintaa alempi kuin asunnosta valmistumisvaiheessa rakennuttajalle maksetun hinnan katsotaan olleen tuonaikaista markkinahintaa halvempi. Toisin sanoen, jos hitas-asunnon ensimmäisen ostajan rakennuttajalle maksaman hinnan selvitetään olleen aikanaan esimerkiksi 20 % halvempi kuin sellaisen sääntelemättömän asunnon, joka olisi tuolloin rakennettu samaan paikkaan, tämän ajattelutavan mukaan katsottaisiin, että laskentamenetelmä toimii tarkoitetulla tavalla, jos se tuottaisi hitas-asunnon tämänhetkiseksi enimmäishinnaksi hinnan, joka on 20 % alempi kuin samaan paikkaan aikanaan rakennetun sääntelemättömän asunnon hinta nyt olisi.

Tässä yhteydessä on syytä todeta, että kaupunginvaltuuston päätöksessä 12.11.2003 tarkoitetun asian valmisteluvaiheessa Tilastokeskus on lausunnossaan (14.8.2002) mm. todennut, että taloudellisen edun siirtymisen turvaamiseksi tulisi pystyä määrittelemään tämän edun eli markkinahinnan ja alkuperäisen myyntihinnan erotuksen määrä jo rakennusvaiheessa. Toisaalta Tilastokeskus näyttää tähän liittyen lausunnossaan katsovan myös, että riittävän hyvä lopputulos taloudellisen edun siirtymisen suhteen saavutettaisiin kytkemällä jälleenluovutushinta Helsingin asuntojen hintaindeksiin (eli markkinahintaindeksiin). Tämän johdosta kaupungin tietokeskus on valmisteluvaiheessa selvityksessään (30.9.2002) kuitenkin todennut, että voimakkaasti vaihtelevan hintaindeksin oloissa näin ei kuitenkaan aina käy.

Käytettävissäni olevien asiakirjojen perusteella katson, että on epävarmaa, toteuttaisiko uusi laskentajärjestelmä käytännössä yksittäisiin asunnonmyyntitilanteisiin sovellettuna edellä tarkoitettua hitas-hintaedun siirtymiseen liittyvää hintapyynnön rajoitusta johdonmukaisesti ja tasapuolisesti. Tämä johtuu muun muassa siitä, että asiakirjoista ilmenevien tietojen perusteella on mielestäni epäselvää, onko tietyn yksittäisen, esimerkiksi 15–20 vuotta vanhan hitas-asunnon alkuperäiseen hankinta-arvoon liittyvä hintaetu yksiselitteisesti määriteltävissä ja luotettavasti laskettavissa tai edes hyväksyttävällä tarkkuudella arvioitavissa.

Käsitykseni mukaan on myös todennäköistä, että tietyissä suhdannetilanteissa ennen nyt tarkoitettua enimmäishintauudistusta jo tehdyissä, hitas-yhdistelmäindeksin mukaiseen enimmäishintaan perustuneissa käytettyjen asuntojen kaupoissa taloudellinen etu ei välttämättä ole siirtynytkään läheskään järjestelmän perusajatusta vastaavassa määrässä asunnon silloiselle ostajalle. Näin on voinut nähdäkseni käydä tapauksissa, joissa nopeasti ja voimakkaasti nousseiden markkinahintojen aikaan 1988–1990 valmistunut, tuolloisiin markkinahintoihin verrattuna mahdollisesti selvästikin halvempi hitas-asunto on jo myyty edelleen 1990-luvun alkupuolen laskusuhdanteen aikaan. Myyjä on saattanut saada asuntonsa myydyksi enimmäishinnalla, joka ei ehkä ole ollut kovinkaan paljon silloisia markkinahintoja alempi. Vastaavasti silloinen ostaja ei välttämättä ole saanut hintoihin suhteutettuna läheskään alkuperäistä hitas-hintaetua vastaavaa etua.

Kun tällainen ostaja sittemmin myy hitas-asuntonsa uuden laskentajärjestelmän voimassa ollessa, asunnon valmistumisajankohdan indeksitilanteeseen perustuva laskentajärjestelmä nähdäkseni olettaa asuntoon sisältyvän sellaista hintaetua, jota kyseinen omistaja ei tosiasiallisesti ole mahdollisesti saanutkaan. Erityisesti tällainen asunnonomistaja saattaa kokea uuden laskentajärjestelmän rajoittavan hänen hintapyyntöään varsin epätasapuolisesti suhteessa moniin muihin hitas-asunnon omistajiin.

Lisäksi, vaikka uusi laskentamenetelmä mahdollisesti tuottaisikin yksittäisiin eri aikoina valmistuneisiin hitas-asuntoihin sovellettuna kaikissa tapauksissa todellisen hintaedun siirtymisen kannalta matemaattisesti riittävän hyvän lopputuloksen, katson, että merkittävien asuntomäärien osalta sen johdosta tapahtuneet suuret, eräiltä osin jopa kymmenien prosenttien suuruiset keskinäiset muutokset aiemman yhdistelmäindeksin mukaisiin enimmäishintoihin verrattuna ovat yhdenvertaisuusperiaatteen ja tasapuolisen kohtelun vaatimusten kannalta siinäkin tapauksessa ongelmallisia.

Pidän uutta järjestelmää tässä suhteessa ongelmallisena seuraavasta syystä. Uusi laskentamenetelmä näyttää olevan omiaan johtamaan tilanteeseen, jossa erityisesti vuosina 1988–1990 valmistuneiden asuntojen enimmäishinnat järjestelmällisesti jäävät alemmiksi kuin useimpina muina vuosina valmistuneiden asuntojen enimmäishinnat. Näiden asuntojen määrä on koko hitas-asuntomäärään verrattuna sillä tavoin suhteellisen pieni, että enimmäishintauudistuksen voidaan katsoa vähentävän näiden asuntojen omistajien mahdollisuuksia vaihtaa asuntoaan hitas-järjestelmään kuuluvien asuntojen joukossa. Samalla laskentatavan muutos näyttää toisaalta lukuisten muiden hitas-asuntojen osalta merkitsevän sitä, että niiden enimmäishinta on noussut markkinahintaan tai sitä korkeammaksi, jolloin hitas-sääntely on näiden asuntojen osalta käytännössä lakannut.

XXXX:n esittämien perustelujen valossa näyttää myös siitä, että eri aikoina valmistuneiden hitas-asuntojen enimmäishintoihin syntyneet, osin varsin merkittävät erot aiempiin yhdistelmäindeksin mukaisiin hintoihin nähden eivät myöskään tasoitu ajan kuluessa suhdanteiden muuttuessakaan. Yksittäisissä tapauksissa myös se seikka, että uuden laskentajärjestelmän mukainen indeksivertailun alkuajankohta määritellään toisella tavalla kuin aiemmassa yhdistelmäindeksin mukaisessa järjestelmässä, saattaa johtaa laskennassa sellaiseen lopputulokseen, että alkuajankohdan määrittelyperiaatteen muuttumisen koetaan pahentavan uudistuksesta johtuvaa epäkohtaa.

Lopputulos ja toimenpiteet

Käytettävissäni olevan selvityksen perusteella asiassa ei ole ilmennyt, että hitas-enimmäishintojen laskentajärjestelmään valtuuston päätöksellä 12.11.2003 tehty muutos, etenkään siihen 14.12.2005 tehty tarkistus huomioon ottaen olisi luonteeltaan tai vaikutuksiltaan sellainen, että sen olisi katsottava olevan ristiriidassa perustuslain 15 §:ssä tarkoitetun omaisuuden suojan kanssa. Ostaessaan hitas-asunnon, jota koskevaan yhtiöjärjestykseen alun perin sisältyy edellä tarkoitetut hitas-määräykset ja jonka enimmäishinta toisaalta on kaupungin sittemmin tekemän päätöksen mukaisesti (vuodesta 1989 lähtien) määräytynyt myös hitas-yhdistelmäindeksin mukaisesti, asunnon ostajan on käsitykseni mukaan tullut varautua muun muassa siihen, että asunnon enimmäishinta sitä edelleen myytäessä on selvästi markkinahintaa alempi.

Minulla ei ole myöskään syytä epäillä, etteikö Helsingin kaupunki valmistellessaan hitas-enimmäishintojen laskentajärjestelmän muutosta olisi pyrkinyt kohtelemaan hitas-asukkaita riittävän tasapuolisesti. Ymmärrän, että kaikkia hitas-asukkaita asiaan liittyvistä eri näkökulmista yksiselitteisesti ehdottoman tasapuolisesti kohtelevaa, kohtuullisen yksinkertaista laskentajärjestelmää ei liene mahdollista luoda.

Valtuuston 14.12.2005 laskentajärjestelmään tekemä korjaus ja tässä kanteluasiassa esiintuodut, järjestelmässä edelleenkin olevat epäkohdat kuitenkin osoittavat, että valtuuston päätöksessä 12.11.2003 tarkoitetun muutoksen vaikutuksia eri hitas-asuntojen enimmäishintoihin olisi osakkaiden tasapuolisen kohtelun kannalta ollut perusteltua ennen päätöksen tekemistä selvittää vieläkin tarkemmin.

Edellä esittämäni näkökohdat huomioon ottaen pidän uutta hitas-enimmäishintojen laskentajärjestelmää, valtuuston siihen 14.12.2005 tekemän tarkistuksen jälkeenkin, perustuslain 6 §:n 1 momentista ilmenevän yhdenvertaisuusperiaatteen ja hallinnossa noudatettavan tasapuolisen kohtelun periaatteen kannalta varsin ongelmallisena. Käsitykseni mukaan asiassa tulisi vielä etsiä sellaista ratkaisua, joka turvaisi nyt tehtyjä päätöksiä paremmin eri aikoina ja erityisesti vuosina 1988–1990 valmistuneiden hitas-asuntojen omistajien yhdenvertaisen ja tasapuolisen kohtelun enimmäishintoja määriteltäessä.

Saatan tämän käsitykseni Helsingin kaupungin kaupunginvaltuuston, kaupunginhallituksen ja asuntolautakunnan tietoon. Tässä tarkoituksessa lähetän jäljennöksen päätöksestäni Helsingin kaupunginhallitukselle.

Esitän, että Helsingin kaupunki ottaisi harkittavaksi, miten hitas-enimmäishintojen määrittämistä koskevaa järjestelmää voitaisiin vielä kehittää edellä tarkoitettujen epäkohtien korjaamiseksi.

Pyydän Helsingin kaupunginhallitusta 31.5.2007 mennessä ilmoittamaan minulle, mihin toimenpiteisiin tämä päätökseni mahdollisesti on antanut aihetta.

Vs. Kaj toteaa yhteenvetona kanteluista tehdystä päätöksestä, että eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen mukaan asian käsittelyssä ei ole ilmennyt, että hitas-enimmäishintojen laskentajärjestelmään Kvston päätöksellä 12.11.2003 tehty muutos, etenkään siihen 14.12.2005 tehty tarkistus huomioon ottaen, olisi luonteeltaan tai vaikutuksiltaan sellainen, että sen olisi katsottava olevan ristiriidassa perustuslain 15 §:ssä tarkoitetun omaisuuden suojan kanssa.

Apualaisoikeusasiamies on kuitenkin todennut, että hän pitää uutta laskentajärjestelmää Kvston 14.12.2005 tarkistuksen jälkeenkin perustuslain 6 §:stä ilmenevän yhdenvertaisuusperiaatteen ja hallinnossa noudatettavan tasapuolisen kohtelun periaatteen kannalta ongelmallisena. Hän pyytää, että kaupunki harkitsisi voidaanko hitas-järjestelmää vielä kehittää päätöksestä ilmenevien epäkohtien korjaamiseksi. Apulaisoikeusasiamies on toisaalta ilmoittanut, että hänellä ai ole syytä epäillä kaupungin pyrkimyksiä päätöksissään kohdella hitas-asukkaita riittävän tasapuolisesti. Hän myös ilmoittaa ymmärtävänsä, että kaikkia hitas-asukkaita yksiselitteisen tasapuolisesti kohtelevaa laskentajärjestelmää ei liene mahdollista luoda.

Asuntolautakuntaa, oikeuspalveluita ja tietokeskusta tulisi kehottaa selvittämään mitä kanteluista annettu päätös mahdollisesti edellyttää tehtäväksi hitas-järjestelmään.

VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen 22.6.2006 tekemän päätöksen joka koskee Helsingin hitas-asuntojen enimmäishintojen määrittelyä koskevia kanteluja.

Samalla kaupunginhallitus päättänee kehottaa asuntolautakuntaa, hallintokeskuksen oikeuspalveluita ja tietokeskusta selvittämään ja tekemään toimenpide-ehdotukset kaupunginhallitukselle 28.2.2007 mennessä siitä, mitä muutostoimenpiteitä kanteluista tehty päätös mahdollisesti edellyttää tehtäväksi hitas-asuntojen enimmäishintojen laskentatapaan tai hitas-järjestelmään.

Pöytäkirjanote liitteineen asuntolautakunnalle ja hallintokeskuksen oikeuspalveluille ja tietokeskukselle.

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

LIITE

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätös 22.6.2006

7

VIIKINRANNAN (MM. VIIKIN ENTISEN JÄTEVEDENPUHDISTAMON ALUE) RAKENNUSKIELLON PIDENTÄMINEN (NRO 11584)

Khs 2006-1953

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (24.8.2006) mm., että alue, jolle rakennuskiellon jatkamista haetaan, sijaitsee 36. kaupunginosassa (Viikki) Viikinrannan osa-alueen länsireunassa käsittäen Viikintien pienteollisuusalueen, Viikin entisen jätevedenpuhdistamon alueen, Helsingin Energian sähköasema-alueen, Hernepellonkujan pienteollisuusalueen ja Viikinmäentien pientaloalueen. Alue on pääosin kaupungin omistuksessa. Suurin osa pienteollisuustonteista on vuokrattu vuoteen 2020 ulottuvilla vuokrasopimuksilla.

Yleiskaava Rakennuskieltoalue sisältyy kokonaisuudessaan Viikin osayleiskaava-alueeseen. Kvsto hyväksyi Viikin osayleiskaavan 17.5.1995. Osayleiskaavan mukaan Viikkiin rakennetaan uusi tiede- ja yliopistokaupunginosa. Osayleiskaavassa on osoitettu tilaa tiedepuistoa, paikalliskeskusta, asuinalueita ja tarvittavia palveluita varten. Lisäksi osayleiskaavassa on osoitettu laaja virkistysaluekokonaisuus ja säilytetty Viikin–Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualue. Yleiskaava 2002 on korvannut Viikin osayleiskaavan tullessaan oikeusvaikutteisena voimaan 23.12.2004. Viikin osayleiskaava osoitti Viikinrantaan liike- ja toimistorakennuksia, ympäristöhäiriöitä aiheuttamatonta teollisuutta, asumista ja yhdyskuntateknisen huollon varauksen. Yleiskaava 2002:ssa alue on osoitettu pääosin kerrostalovaltaiseksi asuin- ja toimitila-alueeksi, jota kehitetään toimitilavaltaisena, sekä pieneltä osin pientalovaltaiseksi asuinalueeksi.

Rakennuskielto Alue on rakennuskiellossa vanhojen asemakaavojen muuttamista varten kaupunginvaltuuston 7.10.1992 tekemällä päätöksellä. Khs on viimeksi 20.9.2004 jatkanut tätä rakennuskieltoa 7.10.2006 saakka.

Rakennuskieltoalueella ovat voimassa asemakaavat nro 3000, 5417, 6498, 7069, 7500, 8345, 8781, 8799, 8936, 9062, 9131, 9246, 9330, 9518 ja 9609.

Suunnittelutilanne Rakennuskieltoon asettamisen jälkeen on alueella hyväksytty Vanhankaupunginkosken asemakaava nro 11080 ja Kalastajanrannan asemakaava nro 11317. Näiltä alueilta rakennuskielto on siten päättynyt.

Rakennuskiellon jatkaminen

Viikin osayleiskaavassa ja Yleiskaava 2002:ssa määriteltyjen maankäyttötavoitteiden toteuttamiseksi Viikinrannan rakennuskieltoa tulee jatkaa kahdella vuodella niiltä osin kuin alueelle ei rakennuskiellon asettamisen jälkeen ole hyväksytty asemakaavaa.

Viikin osayleiskaava-aluetta koskevaa rakennuskieltoa tulisi jatkaa maankäyttö- ja rakennuslain 53 §:n 2 momentin perusteella 7.10.2008 saakka piirustuksen nro 11584/24.8.2006 osoittamalla alueella.

VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee pidentää kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston piirustuksesta nro 11584/24.8.2006 ilmenevän 36. kaupunginosan erään alueen rakennuskieltoaikaa 7.10.2008 saakka.

Maankäyttö- ja rakennuslain 202 §:n ja tämän esityslistan Kj/2 kohdassa päätetyn perusteella tämä päätös tulee voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman.

Kuulutettava sekä pöytäkirjanote karttaliitteineen Uudenmaan ympäristökeskukselle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja rakennuslautakunnalle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244
Venesmaa Riitta, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

LIITE

Rakennuskieltokartta nro 11584 (Viikinranta, mm. Viikin entisen jätevedenpuhdistamon alue)

8

SÖRNÄISTEN TONTIN 252/12 JA TONTIN 252/4 OSAN SEKÄ SATAMA- JA KATUALUEIDEN (SUVILAHDEN ALUE) RAKENNUSKIELLON PIDENTÄMINEN (NRO 11583)

Khs 2006-1955

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (24.8.2006) mm., että rakennuskielto on voimassa 10. kaupunginosan (Sörnäisten) tontilla 252/12 osalla tonttia 4 sekä näihin liittyvillä katualueilla ja Hanasaaren eteläosalla sekä osalla rantavyöhykettä 29.10.2006 saakka.

Esityksen taustaa Kvsto päätti 29.10.1986 muuttaa kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston piirustuksesta nro 9247 ilmenevien 10. kaupunginosan tontin 253/10, tontin 252/12 ja tontin 4 osan, kortteleiden 281 ja 282 sekä osan näihin liittyvien katualueiden asemakaavaa sekä laatia samassa piirustuksessa ilmeneville Hanasaaren eteläosalle ja osalle rantavyöhykettä asemakaavan. Päätöksen perusteella alueella tuli voimaan rakennuskielto rakennuslain 42 §:n 2 momentin 3 kohdan perusteella. Rakennuskieltoa on ympäristöministeriön ja Khn (viimeksi 25.10.2004) päätöksillä pidennetty kaksi vuotta kerrallaan rakennuslain 42 §:n 3 momentin ja vuoden 2000 alusta maankäyttö- ja rakennuslain 53 §:n 2 momentin perusteella.

Rakennuskiellon voimaantulon jälkeen vahvistetut kortteleiden 253, 281 ja 282 sekä tontin 252/4 osan ja katu-, puisto ja liikennealueen asemakaavan muutokset on rajattu pois rakennuskieltoalueesta.

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan rakennuskielto kaava-alueen laajentamiseksi voi kestää enintään kahdeksan vuotta ja siirtymäsäännöksen mukaan määräajan laskeminen alkaa lain voimaantulosta. Jos kielto on ennen tämän lain voimaantuloa ollut voimassa vähintään 10 vuotta, sitä voidaan pidentää vain yhden kerran. Rakennuskieltoalueesta on vuonna 2002 rajattu pois Hanasaaren eteläosa sekä osa rantavyöhykettä, koska niiden kohdalla rakennuskieltoa ei voitu enää tällä perusteella jatkaa.

Yleiskaava Kvston 26.11.2003 hyväksymässä Helsingin yleiskaava 2002:ssa (tullut kaava-alueella voimaan 23.11.2004) alueella on hallinnon ja julkisten palvelujen sekä teknisen huollon ja kerrostalovaltaisen asumisen ja toimitilan aluetta. Alueella on myös pääkatu ja kaupunkipuistoa.

Suunnittelutilanne Lautakunta on 9.10.1997 hyväksynyt Kalasataman suunnitteluohjelman, jossa esitetään Sörnäisten sataman ja Hanasaaren voimalaitosalueen tulevaisuuden suuntaviivoja. Sen mukaisesti vielä rakennuskiellossa oleva alue kaavoitetaan osana Kalasataman asunto- ja työpaikka-aluetta.

Suvilahden alueen kehittämissuunnitelma on annettu tiedoksi lautakunnalle 7.10.1999. Alueelle on laadittu kolme vaihtoehtoista idealuontoista kehittämismallia.

Sörnäisten rantatien kaupunkikuvallinen yleissuunnitelma eri vaihtoehtoineen on esitelty kaupunkisuunnittelulautakunnalle 18.11.1999, jolloin lautakunta päätti Sörnäisten rantatien tulevasta linjauksesta jatkosuunnittelun pohjaksi. Alueesta on laadittu asemakaava- ja asemakaavan muutosehdotus, jota lautakunta puolsi 21.3.2002. Asia on palautettu tarkistettavaksi ja tullaan esittelemään uudestaan kaupunkisuunnittelulautakunnalle syksyn aikana.

Rakennuskieltoalue on kaupungin omistuksessa.

Rakennuskiellon jatkaminen

Kaavoituksen keskeneräisyyden vuoksi tulisi otsikossa mainitun alueen rakennuskieltoa jatkaa kahdella vuodella eli 29.10.2008 saakka maankäyttö- ja rakennuslain 53 §:n 2 momentin nojalla (kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston piirustus nro 11583/24.8.2006).

VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee pidentää 10. kaupunginosan korttelin nro 252 tontin nro 12 ja tontin nro 4 osan sekä satama- ja katualueiden rakennuskieltoaikaa 29.10.2008 saakka.

Maankäyttö- ja rakennuslain 202 §:n ja tämän esityslistan Kj/2 kohdassa päätetyn perusteella tämä päätös tulee voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman.

Kuulutettava sekä pöytäkirjanote karttaliitteineen Uudenmaan ympäristökeskukselle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja rakennuslautakunnalle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244
Venesmaa Riitta, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

LIITE

Rakennuskieltokartta nro 11583 (Sörnäisten tontti 252/4 ym.)

9

KALLION TONTTIEN 299/1, 2, 4, 5 JA 10 SEKÄ ALPPIHARJUN TONTIN 357/6 RAKENNUSKIELLON PIDENTÄMINEN (NRO 11582)

Khs 2006-1963

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (24.8.2006) mm., että rakennuskielto on voimassa 31.10.2006 saakka 11. kaupunginosan (Kallion) tonteilla 299/1, 2, 4, 5 ja 10 sekä 12. kaupunginosan (Alppiharjun) tontilla 357/6.

Esityksen taustaa Kvsto päätti 11.10.1961 muuttaa 1.–8. ja 10.–14. kaupunginosien asemakaavaa. Samassa yhteydessä Kvsto antoi ohjeet näiden alueiden rakennusoikeuden määrittelemisestä asemakaavan muutoksia laadittaessa.

Sörnäisten ja Kallion kaupunginosia koskeva asemakaavan muutos alistettiin ministeriön vahvistettavaksi vuonna 1963 ja Alppiharjun asemakaavan muutos vuonna 1964.

Kvsto päätti 18.6.1969 muuttaa edellä mainittua rakennusoikeuden määrittämispäätöstään 1.–8. ja 10.–14. kaupunginosissa. Päätöksen johdosta Khs pyysi, ettei ministeriö vahvistaisi alistettuja 10.–12. kaupunginosien asemakaavan muutoksia. Tämän perusteella sisäasiainministeriö jätti vahvistamatta näiden asemakaavojen muutokset 18.11.1969 ja määräsi alueet rakennuskieltoon rakennuslain 42 §:n 2 momentin 5 kohdan nojalla. Rakennuskieltoa on pidennetty kaksi vuotta kerrallaan viimeksi Khn 27.9.2004 tekemällä päätöksellä 31.10.2006 saakka.

Yleiskaava Asemakaavan muutosten laatimisen pohjana ovat olleet Kvston 23.6.1976 hyväksymä kantakaupungin yleiskaava, 9.12.1992 hyväksymä Helsingin yleiskaava 1992 ja 26.11.2003 hyväksymä Helsingin yleiskaava 2002, joka on tullut rakennuskieltoalueella voimaan 23.12.2004.

Suunnittelutilanne Sörnäisten, Kallion ja Alppiharjun vanhoille asuntoalueille on laadittu asemakaavan muutokset alueittaisina kokonaisuuksina sekä useita uudisrakennustoiminnan vaatimia tontti- ja korttelikohtaisia asemakaavan muutoksia.

Jäljellä on enää Kallion kaupunginosassa Siltasaaren kärjen liiketonttien asemakaavan muutokset, jotka on tarkoitus laatia hankekaavoina kiinteistöjen suunnitelmien toteuttamiseksi ja niiden edellyttämässä aikataulussa. Tontin 299/5 asemakaavan muutosehdotus on esitetty kaupunkisuunnittelulautakunnalle 1.6.2006. Rakennuskielto on yhä voimassa myös Alppiharjun tontilla 357/6.

Rakennuskiellon jatkaminen

Osittain vielä keskeneräisen uudelleenkaavoitustyön vuoksi tulisi rakennuskieltoa jatkaa edellä mainituilla tonteilla kahdella vuodella eli 31.10.2008 saakka maankäyttö- ja rakennuslain 53 §:n 2 momentin perusteella (kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston piirustus nro 11582/24.8.2006).

VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee pidentää 11. kaupunginosan korttelin nro 299 tonttien nro 1, 2, 4, 5 ja 10 sekä 12. kaupunginosan korttelin nro 357 tontin nro 6 rakennuskieltoaikaa 31.10.2008 saakka.

Maankäyttö- ja rakennuslain 202 §:n ja tämän esityslistan Kj/2 kohdassa päätetyn perusteella tämä päätös tulee voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman.

Kuulutettava sekä pöytäkirjanote karttaliitteineen Uudenmaan ympäristökeskukselle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja rakennuslautakunnalle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244
Venesmaa Riitta, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

LIITE

Rakennuskieltokartta nro 11582 (Kallion tontit 299/1, 2, 4, 5 ja 10 sekä Alppiharjun tontti 357/6)

10

VARTIOKYLÄN PUOTILANRANNAN - NIITTYRANNAN ALUEEN MÄÄRÄÄMINEN RAKENNUSKIELTOON (NRO 11586)

Khs 2006-1929

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (17.8.2006) mm., että alue sijaitsee Vartiokylänlahden länsirannalla ja käsittää Meripellontien eteläpuolella olevan venesatama-alueen, Marjaniemen itäisen rantavyöhykkeen (Niittyranta) sekä näiden väliin jäävän vesialueen. Alue rajautuu pohjoisessa Meripellontiehen ja Puotilan kerrostaloalueeseen ja lännessä Marjaniemen pientaloalueeseen.

Maanomistus Alue on kaupungin omistuksessa. Nykyiset venesatamakäytössä olevat alueen osat ja veneiden talvisäilytysalueet ovat liikuntaviraston hallinnassa. Liikuntavirasto on vuokrannut osia alueistaan eripituisin vuokrasopimuksin edelleen venekerhoille ja yrityksille. Meripellontien eteläpuolinen rinne ja kortteli 45222, osa Niittyrannan puoleista ranta-aluetta ja suuri osa vesialueesta on kiinteistöviraston hallinnassa.

Yleiskaava Helsingin yleiskaava 2002:ssa (Kvsto 26.11.2003, tullut Puotilan venesataman ja sitä ympäröivän alueen osalta voimaan 18.11.2005) Meripellontien eteläpuolinen alue on kerrostalovaltaista asuntoaluetta ja työpaikka-aluetta. Asunto- ja työpaikkarakentamiseen varattu alue ulottuu yleiskaavassa jonkin verran nykyisen vesialueen puolelle. Varaus mahdollistaa siten nykyisen rantatäytön laajentamisen tarvittaessa. Niittyrannan puoleinen ranta-alue on merkitty virkistysalueeksi. Pienvenesatamia ei ole erikseen merkitty yleiskaavaan, vaan ne sisältyvät muihin aluevarausmerkintöihin.

Suunnittelutilanne Alueella on voimassa 30.12.1982 vahvistunut asemakaava nro 8319. Asemakaavassa koko alue on venesatama-aluetta (LV), lukuun ottamatta alueen luoteiskulmassa Meripellontien ja Kunnallisneuvoksentien kulmauksessa olevaa korttelia 45222. Kortteli 45222 on merkitty yleisten rakennusten korttelialueeksi, jolle saa rakentaa paloaseman (YPA).

Asemakaavan muuttaminen on tullut ajankohtaiseksi. Voimassa oleva asemakaava on merkittäviltä osiltaan jäänyt toteutumatta ja Helsingin yleiskaava 2002:ssa alueelle on osoitettu uudisrakentamista, jota ei voida toteuttaa nykyisen asemakaavan perusteella.

Asemakaavan muutoksen laatiminen yleiskaava 2002:n pohjalta on käynnistymässä. Aluetta koskeva osallistumis- ja arviointisuunnitelma valmistuu syyskaudella 2006. Koska alueelle suunnitellaan venesatamatoiminnan lisäksi uutta asumista ja työpaikkarakentamista, ei rakentamista kaava-alueella nyt voimassa olevan asemakaavan pohjalta ole enää syytä jatkaa. Rakennuskieltoalueella kaikki maisemaa muuttavat toimenpiteet ovat luvanvaraisia.

Lautakunta esittää, että kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston piirustuksessa nro 11586/17.8.2006 esitetty alue, joka käsittää Vartiokylänlahden rannalla Meripellontien eteläpuolella olevan Puotilan venesatama-alueen, Marjaniemen itäisen rantavyöhykkeen (Niittyranta) sekä näiden väliin jäävän vesialueen, määrätään rakennuskieltoon asemakaavan muuttamista varten kahden vuoden ajaksi maankäyttö- ja rakennuslain 53 §:n 1 momentin perusteella.

VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee määrätä kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston piirustuksesta nro 11586/17.8.2006 ilmenevän 45. kaupunginosan erään alueen rakennuskieltoon kahdeksi vuodeksi.

Maankäyttö- ja rakennuslain 202 §:n ja tämän esityslistan Kj/2 kohdassa päätetyn perusteella tämä päätös tulee voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman.

Kuulutettava sekä pöytäkirjanote karttaliitteineen Uudenmaan ympäristökeskukselle, rakennuslautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja kiinteistölautakunnalle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244
Venesmaa Riitta, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

LIITE

Rakennuskieltokartta nro 11586 (Puotilanrannan - Niittyrannan alue Vartiokylässä)

11

ETUOSTO-OIKEUDEN KÄYTTÄMÄTTÄ JÄTTÄMINEN ASUNTO OY HELSINGIN HALLAINVUOREN JA ASUNTO OY HELSINGIN HALLAINLAAKSON VÄLISESSÄ KIINTEISTÖKAUPASSA

Khs 2006-1995

45. kaupunginosan (Vartiokylä) korttelin nro 45348 tontti nro 2;
Hallainvuorentie 19

Kiinteistövirasto toteaa (5.9.2006) seuraavaa:

Kiinteistövirastolle on toimitettu julkisen kaupanvahvistajan kiinteistön-luovutusilmoitus seuraavasta kiinteistökaupasta, johon kaupungilla on etuostolain (608/77) mukaan etuosto-oikeus:

Kiinteistö	Myyjä / Ostaja	Oik.tod.pvm. ja kauppahinta
45. kaupunginosa kortteli 45348 tontti 2	Asunto Oy Helsingin Hallainvuori / Asunto Oy Helsingin Hallainlaakso	16.8.2006 323 161,70 euroa

Kaupan kohde Kiinteistökaupan kohteena on Helsingin kaupungin 45. kaupunginosan (Vartiokylä, Myllypuro) korttelin nro 45348 rakentamaton tontti nro 2. Voimassa olevan asemakaavan mukaan tontti kuuluu asuinkerrostalojen, rivitalojen ja muiden kytkettyjen asuinrakennusten korttelialueeseen (AKR). Tontin pinta-ala on 3 109 m² ja rakennusoikeus 980 k-m².

Kauppahinta ja muut ehdot

Kokonaiskauppahinta 323 161,70 euroa vastaa yksikköhintoja noin 103,94 euroa/m² ja noin 329,76 euroa/k-m².

Kaupunki on etuostolain 2 §:n mukaisesti tiedustellut myyjältä kaupan ehtoja. Myyjän ilmoituksen mukaan kaupassa ei ole sovittu mistään muista kuin kauppakirjassa mainituista ehdoista.

Myyjän ja ostajan välinen suhde

YIT Rakennus Oy omistaa Asunto Oy Helsingin Hallainvuoren ja Asunto Oy Helsingin Hallainlaakson kaikki osakkeet.

Etuostolain 6 §:n mukaan etuosto-oikeutta ei ole, milloin sen käyttämistä, huomioon ottaen ostajan ja myyjän välinen suhde, luovutuksen ehdot tai muut olosuhteet, on pidettävä ilmeisen kohtuuttomana.

Kiinteistölautakunnan mielestä kaupungin ei tulisi käyttää etuosto-oikeuttaan kiinteistökaupassa, koska kauppa liittyy yhtiön sisäisiin järjestelyihin ja etuosto-oikeuden käyttämistä voisi pitää ilmeisen kohtuuttomana.

Kiinteistölautakunta esittää, että kaupunki ei käytä etuosto-oikeuttaan 16.8.2006 tehdyssä kiinteistökaupassa, jossa Asunto Oy Helsingin Hallainvuori on myynyt Helsingin kaupungin 45. kaupunginosan (Vartiokylä, Myllypuro) korttelin nro 45348 rakentamattoman tontin nro 2 Asunto Oy Helsingin Hallainlaaksolle.

VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee, että kaupunki ei käytä etuosto-oikeuttaan 16.8.2006 tehdyssä kiinteistökaupassa, jossa Asunto Oy Helsingin Hallainvuori on myynyt 45. kaupunginosan korttelin nro 45348 rakentamattoman tontin nro 2 Asunto Oy Helsingin Hallainlaaksolle.

Pöytäkirjanote kiinteistölautakunnalle ja Asunto Oy Helsingin Hallainlaaksolle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

LIITTEET	Liite 1	Kiinteistönluovutusilmoitus
	Liite 2	Kauppakirja
	Liite 3	Sijaintikartta (Vartiokylän tontti 45348/2)
	Liite 4	Kartta kaupan kohteesta (Vartiokylän tontti 45348/2)

12

LAUSUNTO YMPÄRISTÖMINISTERIÖLLE SIPOON KUNNAN LUNASTUSLUPAHAKEMUKSESTA NIKKILÄSSÄ JA PIGBYSSÄ

Khs 2006-2048

Ympäristöministeriö pyytää (27.7.2006) kaupungin lausuntoa Sipoon kunnan 14.7.2006 jättämästä lunastuslupahakemuksesta, joka koskee Helsingin kaupungin omistamia, Öljytien pohjoispuolisia, Itäisen Jokipuiston asemakaavan ulkopuolisia alueita Nikkilän kylän tilasta RN:o 13:1 ja Pigbyn tilasta RN:o 2:60.

Lausunnon tulee olla ympäristöministeriössä viimeistään 13.10.2006.

./. Lausuntopyyntö ja lunastuslupahakemus (ilman liitteitä) ovat esityslistan tämän asian liitteenä 2. Hakemusasiakirjat ovat nähtävillä Khn kokouksessa ja sitä ennen hallintokeskuksessa.

./. Kartta lunastettavaksi haetusta alueesta on esityslistan tämän asian liitteenä 3 ja kartta kaupungin omistamasta maasta lunastettavaksi haetulla alueella on liitteenä 4.

Vs. Kaj ilmoittaa, että kiinteistölautakunta on antanut lausunnon lunastuslupahakemuksen tarkoituksenmukaisuudesta ja hallintokeskuksen oikeuspalvelut on lausunut lunastamisen oikeudellisista edellytyksistä.

Kiinteistölautakunta toteaa (19.9.2006) antamassaan lausunnossa seuraavaa:

Sipoon tekniikka- ja ympäristölautakunnan 19.6.2006 sekä kunnanhallituksen 26.6.2006 tekemien esitysten perusteella Sipoon kunnanvaltuusto päätti 4.7.2006 (53 §), että Sipoon kunta hakee ympäristöministeriöltä lupaa lunastaa Helsingin kaupungin omistamat Öljytien pohjoispuoliset Itäisen jokipuiston asemakaavan ulkopuoliset alueet Nikkilän kylän tilasta RN:o 13:1 ja Pigbyn kylän tilasta RN:o 2:60.

Suunniteltu maakauppa

Sipoon kunta ja Helsingin kaupunki valmistelivat pari vuotta sitten maakauppaa, jolla kaupunki olisi myynyt kunnalle noin 74 hehtaarin suuruisen alueen. Kauppaan olisivat kuuluneet kunnalle aikaisemmin myytäväksi sovitun Sipoon Itäisen jokipuiston kaava-alueen ulkopuoliset sairaala-alueet ja maata alueen eteläosassa sijaitsevan maantien 148
eteläpuolelta. Alueesta olisi ollut noin 33 hehtaaria maakuntakaavan mukaista rakennusmaata ja muu osa virkistys- ja metsätalousalueita. Helsingin kaupungin kiinteistölautakunta päätti 17.8.2004 panna asian pöydälle.

Esitys kuntajaotuksen muuttamiseksi

Helsingin kaupunginhallituksen ylimääräisessä kokouksessaan 21.6.2006 tekemän esityksen perusteella kaupunginvaltuusto päätti samana päivänä esittää valtioneuvostolle, että Sipoon kunnasta liitetään Helsingin kaupunkiin noin 5 000 hehtaarin suuruinen alue, johon nyt lunastuslupahakemuksen kohteena oleva alue ei kuitenkaan kuulu.

Jos valtioneuvosto päättää alueliitoksesta, nyt lunastettaviksi haettuja alueita tai niistä saatavaa korvausta voidaan käyttää maajärjestelyissä Sipoon kunnan kanssa.

Lunastusedellytykset Hallintokeskuksen oikeuspalvelut lausunee lunastusedellytyksistä.

Lunastuksen kohde Sipoon kunnan lunastuslupahakemuksen liitekartan mukaan kunta hakee myös Nikkilän kylän tilojen RN:o 4:83 ja 4:84 lunastamista. Koska kaupunki ei omista niitä, enempään lausunnon antamiseen niiden osalta ei ole aihetta.

Sipoon kunnan lunastuslupahakemus ei koske maantien 148 eteläpuolista aluetta tiloista RN:o 13:1 eikä 2:60.

Hakemus ei koske myöskään tiestä 1521 luoteeseen Laaksosuontien varrella tien suuntaisesti sijaitsevaa entisen kapearaiteisen rautatien ratapohjaa eikä tien 1521 pohjoispuolella sijaitsevaa Sipoonjoen rantakaistaletta. Molemmat alueet kuuluvat tilaan RN:o 13:1.

Sen sijaan hakemus koskenee entisen sairaala-alueen ja tien 1521 välistä peltotietä Tallbackan kohdalla. Alue kuuluu tilaan RN:o 13:1.

Jos lunastusedellytykset ovat olemassa, kaupungin ei kiinteistölautakunnan mielestä ole syytä vastustaa lunastuslupahakemusta.

Lunastuksen kohdetta on kuitenkin aiheellista laajentaa koskemaan myös seuraavat alueet:

- Maantien 148 eteläpuolinen alue tiloista RN:o 13:1 ja 2:60.

- Tiestä 1521 luoteeseen Laaksosuontien varrella tien suuntaisesti sijaitseva entisen kapearaiteisen rautatien ratapohja. Alue kuuluu tilaan RN:o 13:1.

- Tien 1521 pohjoispuolella sijaitseva Sipoonjoen rantakaistale. Alue kuuluu tilaan RN:o 13:1.

- Entisen sairaala-alueen ja tien 1521 välinen peltotie, jos se ei kuulu hakemukseen. Alue kuuluu tilaan RN:o 13:1.

Kiinteistölautakunta toteaa, että kaupunki on luovuttanut määräaloja tilasta RN:o 13:1 lunastettavaksi suunnitellulta alueelta.

Samalla kiinteistölautakunta ilmoittaa päättäneensä todeta, että 17.8.2004 pöydälle pantu asia maakaupasta Sipoon kunnan kanssa on rauennut, koska kaupan kohteena olisivat olleet lähes samat alueet kuin ne, jotka ovat nyt lunastuslupahakemuksen kohteena.

Hallintokeskuksen oikeuspalvelut toteaa (20.9.2006) lunastuslupahakemuksen oikeudellisista edellytyksistä mm seuraavaa:

Lunastamisen oikeudellisista edellytyksistä

Rakennuspoliittinen lunastus (MRL 99.1 §)

Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 99.1 §:n mukaan ympäristöministeriö voi yleisen tarpeen vaatiessa myöntää kunnalle luvan lunastaa alueen, joka tarvitaan yhdyskuntarakentamiseen ja siihen liittyviin järjestelyihin tai muutoin kunnan suunnitelmallista kehittämistä varten. Lunastaminen on mahdollista myös kaavoittamattomilla alueilla ja alueilla, joilla kaavan laatiminen ei ole vireillä (hallituksen esitys HE 101/1998). Alue voidaan siten lunastaa jo ennen kaavoituksesta aiheutuvaa maan arvonnousua. Tällöin on kuitenkin korostettava luvan hakijan selvitysvelvollisuutta luvan myöntämisperusteista muilla kuin alueen kaavoitukseen liittyvillä perusteilla (Hallberg, Haapanala ym: Uusi maankäyttö- ja rakennuslaki 2000).

Kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetusta laista (lunastuslaki) ilmeneviä pakkolunastusoikeuden yleisiä oppeja voidaan lisäksi soveltaa MRL:n säännöksiä täydentävinä. Lunastuslain 4.1 §:n mukaan lunastaa saadaan, kun yleinen tarve sitä vaatii. Lunastusta ei saa panna toimeen, jos lunastuksen tarkoitus voidaan yhtä sopivasti saavuttaa jollain muulla tavalla.

MRL:n mukaiseen lunastukseen sovelletaan lunastusmenettelyn osalta lunastuslain säännöksiä. Lunastuslupaa haettaessa on lunastuslain 7 §:n mukaan esitettävä selvitys, jonka nojalla voidaan arvostella lunastuksen tarpeellisuus tai todeta lunastusoikeuden olemassaolo. Hakemukseen on liitettävä asianmukaiset kartat ja piirustukset, selvitys asianomaisista omistajista ja haltijoista ja tarvittaessa tiedot alueen kaavoitustilanteesta.

Yleisen tarpeen olemassa olo voidaan osoittaa muun muassa mahdollisella vireillä olevaan kaavoitukseen liittyvällä selvityksellä ja, jos kaavoitus ei ole vireillä, selvityksellä kunnan rakennus- ja raakamaatilanteesta sekä maan kysynnästä ja tarjonnasta eri käyttötarkoituksiin (HE 101/1998).

Selvityksin tulee voida näyttää, ettei kunnassa ole riittävästi ja kohtuullisilla ehdoilla käytettävissä rakennusmaata tai että lunastusta on muutoin pidettävä tarpeellisena yleisen asuntotuotannon tai kunnan suunnitelmanmukaisen rakentamisen edistämistä varten (Ari Ekroos ym: Maankäyttö- ja rakennuslaki 2005).

Lunastamisen tarpeellisuuden osoittamiseksi tulee esittää myös selvitystä käydyistä kauppaneuvotteluista ja lunastajan yrityksestä toteuttaa alueen hankinta vapaaehtoisesti. (Kari Kuusiniemi, Hannu Peltomaa ym: Lunastuslainsäädäntö ja korvausjärjestelmä 2000).

Oikeudellisten edellytysten lisäksi lupaviranomainen harkitsee, onko lunastus kyseisessä tapauksessa tarkoituksenmukaista (KHO 1998:32). Yleisen tarpeen käsite jättää viranomaiselle varsin laajan tosiasiallisen harkintavallan.

Maakuntakaavan huomioonottaminen

Osalla lunastuksen kohteena olevaa aluetta on voimassa rakennuslain aikana voimaantullut seutukaava (virkistys- sekä maa- ja metsätalousvaltainen alue) ja osalla aluetta MRL:n aikana vahvistettu maakuntakaava (taajamatoimintojen alue).

MRL 210.1 §:n mukaan rakennuslain nojalla voimaantullut seutukaava on voimassa rakennuslain mukaisin seutukaavan oikeusvaikutuksin. Rakennuslain (626/1969) 26 §:n mukaan seutukaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa sekä ryhdyttäessä myös muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi. Viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta seutukaavan toteutumista.

MRL:n nojalla vahvistetun maakuntakaavan oikeusvaikutukset vastaavat seutukaavan oikeusvaikutuksia. Maakuntakaava on MRL 32.1 §:n mukaan ohjeena laadittaessa yleiskaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi. Säännös tarkoittaa MRL:n nojalla tapahtuvaa päätöksentekoa.

MRL 31.2 §:n mukaan viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta otettava maakuntakaava huomioon, pyrittävä edistämään kaavan toteuttamista ja katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista. Viranomaisvaikutus tarkoittaa kaavan huomioon ottamista esimerkiksi erilaisten lupien käsittelyssä (Ympäristöministeriön opas 7: maakuntakaavan oikeusvaikutukset 2002).

MRL 210.2 §:n mukaan kunta voi vain ympäristöministeriön suostumuksella ja maakunnan liittoa kuultuaan erityisestä syystä hyväksyä yleiskaavan seutukaavasta poiketen, jos yleiskaavan laatimisen yhteydessä seutukaavassa osoitettu maankäyttöratkaisu todetaan vanhentuneeksi. Tällöin on kuitenkin huolehdittava siitä, että yleiskaava sopeutuu seutukaavan kokonaisuuteen ja otettava huomioon, mitä MRL 28 §:ssä säädetään.

MRL 28 §:ssä on mm. todettu, että maakuntakaavaa laadittaessa on valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet otettava huomioon ja kiinnitettävä huomiota maakunnan oloista johtuviin erityisiin tarpeisiin.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että mikäli alueilla on tekeillä yleiskaava, jossa MRL 99.1 §:n perusteella lunastettava alue jätettäisiin edelleen aikaisempaan käyttöönsä ja toiseen tarkoitukseen kuin yhdyskuntarakentamiseen, esim. maa- ja metsätalousalueeksi, lunastamisen oikeudellinen perusta horjuu (Kari Kuusiniemi ym. 2000). Tätä voitaneen oikeuspalveluiden käsityksen mukaan soveltaa myös tilanteeseen, jossa on voimassa ja myös valmisteilla maakuntakaava ja alueella ei ole voimassa oikeusvaikutteista yleiskaavaa.

Maakunta-, seutu- ja yleiskaavaan perustuva lunastus (MRL 99.2 ja 99.3 §)

Ympäristöministeriö voi MRL 99.2 §:n mukaan antaa kaavan toteuttavalle viranomaiselle oikeuden lunastaa maakuntakaavaan otetun alueen, jos se on tarpeellista maakuntakaavan toteuttamiseksi tai valtion, seudun, kuntayhtymän tai kunnan väestön yhteisiä tarpeita varten. Seutukaavan osalta on rakennuslaissa pääosin vastaavansisältöinen säännös. Lunastusluvan antaa kuitenkin valtioneuvosto.

Ministeriö voi MRL 99.3 §:n nojalla myöntää kunnalle luvan lunastaa alueen, joka yleiskaavassa on osoitettu mm. asuntorakentamiseen ja jota tarvitaan kunnan suunnitelmanmukaiseen yhdyskuntakehitykseen.

Korvausten määrääminen

Lunastuksessa suoritettavista korvauksista päätetään lunastusluvan myöntämisen jälkeen järjestettävässä lunastustoimituksessa. Lunastuslain mukaan omaisuudesta on määrättävä sen käyvän hinnan mukainen täysi korvaus. Asianosaiset voivat myös sopia korvauksen määrästä.

Kun kunta lunastaa kiinteää omaisuutta yhdyskuntarakentamista varten alueelta, jolle kunta on päättänyt laatia asemakaavan tai muuttaa asemakaavaa, ei kaavan laatimis- tai muuttamispäätöksen jälkeen tapahtunutta maan arvonnousua oteta lain mukaan huomioon. Se osa arvonnoususta, joka vastaa yleisen hintatason kohoamista tai joka muutoin on aiheutunut muista syistä kuin kaavoituksesta, jonka toteuttamiseksi lunastus toimeenpannaan, luetaan korvauksensaajan hyväksi. Korvausta määrättäessä jätetään kuitenkin huomioon ottamatta maan arvonnousu enintään 7 vuotta ennen lunastuksen vireillepanoa.

Jos lunastus toimeenpannaan laaditun asemakaavan toteuttamiseksi, yleiskaavan aiheuttama arvonnousu on luettava korvauksen saajan hyväksi (KHO 1993:66).

Johtopäätös

Kunnan maankäyttö

Lunastushakemuksessa ei ole kuitenkaan esitetty lunastuksen yleisen tarpeen osoittamiseksi riittävää selvitystä aluetta koskevasta kunnan suunnitelmallisesta maankäytöstä ja rakentamisesta. Asiassa tulisi alueen suunnitelmallisen kehittämisen osoittamiseksi esittää yleiskaavatasoista suunnittelua vastaavat ajan tasalla olevat suunnitelmat. Asiassa esitettyjä Nikkilän osayleiskaavan kehityskuvaehdotusta 18.11.2000 ja uuden yleiskaavan kehityskuvan pohjana olevia alustavia rakennemalleja 10.4.2006 ei voida pitää riittävinä selvityksinä.

Maankäytön suunnittelun riittämättömyyttä osoittaa muun muassa alueen epäselvä kaavallinen tilanne. Lunastuksen perusteena esitetty alueen suunniteltu maankäyttö poikkeaa täysin voimassa olevasta yleiskaavasta, joka on vanhentunut. Sipoon uusi yleiskaava on vasta valmisteilla, eikä sen valmistelu ole edennyt vielä kaavaluonnosvaiheeseen.

Lunastushakemuksessa esitetty maankäyttö poikkeaa myös joltain osin voimassa olevan seutukaavan ja maakuntakaavan yhdistelmästä. Seutu- ja maakuntakaavassa lunastettava alue on merkitty taajamatoimintojen alueen (noin 33 hehtaaria) lisäksi lähivirkistysalueeksi ja maa- ja metsätalousalueeksi (noin 25 hehtaaria). Itä-Uudenmaan alueelle ollaan vasta laatimassa uutta maakuntakaavaa.

Lunastamisella ei saa RL 26 § ja MRL 31 §:n mukaisesti vaikeuttaa voimassa olevan seutu- ja maakuntakaavan toteutumista. Sipoon kuntaan valmisteilla olevan yleiskaavan laadinnassa tulee RL 26 § ja MRL 32.1§:n edellyttämällä tavalla ottaa seutu- ja maakuntakaava ohjeena huomioon. Yhdyskuntarakentamiseen tarkoitetun alueen tulee lisäksi muodostaa maankäytön suunnittelun kannalta tarkoituksenmukainen kokonaisuus.

Sipoon yleiskaavan hyväksyminen voi siten edellyttää sitä ohjaavan maakuntakaavan muuttamista ja lainvoimaiseksi tuloa tai MRL 210.2 §:n mukaista ympäristöministeriön suostumuksella tehtävää poikkeamista voimassa olevasta seutukaavasta. Maakunta- ja yleiskaavan sisältöön ja voimaantuloon voivat myös vaikuttaa kaavoihin liittyvät osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelyt ja valitusprosessit.

Osoituksena riittämättömästä suunnitelmallisuudesta on myös hakemuksen liitteenä esitetty Nikkilän osayleiskaavan kehityskuvaehdotus 18.1.2000. Ehdotuksessa on muun muassa todettu, että Itäisen Jokipuiston alueelle ei tulisi suunnitella merkittävää lisärakentamista. Pienimuotoista ja täydentävää asuntorakentamista on katsottu voitavan sallia ainoastaan Ruxin ja Ånesin tuntumaan.

Lunastushakemuksen mukaan Sipoon kunnan kasvuprosentti on vaihdellut vuosina 1995–2005 välillä 0,3–3,4 %. Hakemuksen mukaan yleiskaavan laadinnassa varauduttaisiin 2-3,6 %:n vuosittaiseen kasvuun. Sipoon kunnan maapoliittisessa ohjelmassa 17.10.2005, yleiskaavan rakennemalleissa 10.4.2006 ja kehityskuvaehdotuksessa 18.10.2000 on kuitenkin ilmoitettu tästä poiketen kunnan ja alueen väestönkasvun tavoitteeksi keskimäärin enintään 2 % vuodessa. Yleiskaavan rakennemallivaihtoehdossa C (junalla Nikkilään) väestönkasvun tavoitteeksi on esitetty 2,4 %. Kasvuprosenttia voitaneen pitää yleisen tarpeen osoittamiseksi riittämättömänä ottaen muun muassa huomioon, että Sipoon kunnalla on jäljempänä todetuin tavoin käytettävissään omistuksessaan olevaa rakennusmaata.

Hakemuksessa ei ole myöskään osoitettu, onko kysymyksessä oleva alue perustellusti Sipoon maankäytön kannalta kunnan tärkeimpiä kasvualueita. Sipoon kunnassa tehtyjen päätösten mukaan muun muassa Lounais- ja Etelä-Sipoon alue osoitettaisiin kunnan yhdyskuntarakentamisen alueeksi, joka tukeutuu tehokkaaseen joukko- ja raideliikenteeseen.

Edelleen valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet voivat vähentää kysymyksessä olevan alueen rakentamismahdollisuuksia. Valtioneuvoston päättämissä valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa ja Itä-Uudenmaan maakuntakaavaluonnoksessa alue on merkitty kulttuuriympäristön vaalimisen kannalta merkittävä alueeksi.

Lunastuksen perusteena MRL 99.1 §:n mukaan edellytettävää kunnan suunnitelmallista maankäyttöä ja sen osoittamaa yleistä tarvetta yhdyskuntarakentamiseen ei voida siten pitää edellä mainituin perustein oikeudellisesti selvänä ja riittävänä.

Yleisen tarpeen muu arviointi

Lunastushakemuksessa ei ole esitetty myöskään riittävää selvitystä Sipoon kunnalla käytettävissä olevasta rakennusmaasta ja maan kysynnästä ja tarjonnasta kunnassa sekä siitä, voidaanko lunastamisen tarkoitus saavuttaa joillain muulla tavalla kuin Helsingin kaupungin alueiden lunastamisella.

Hakemuksen liitteenä olevasta kartasta ilmenee Sipoon kunnan Nikkilän alueella ja muualla kunnan alueella omistamia alueita. Myös Sipoon valtuuston yleiskaavoitukseen liittyviä selvityksiä koskevassa päätöksessä 28.8.2006 on todettu, että Sipoossa on Sipoonkorven lisäksi mm. kolme laajaa ja yhtenäistä metsäaluetta. Hakemuksessa ei ole esitetty selvitystä siitä, käytetäänkö ja voidaanko mainittuja alueita käyttää kunnan yhdyskuntarakentamiseen.

Hakemuksessa ei ole esitetty selvitystä siitä, että hakemuksessa viitatut Sipoon kunnan Nikkilän alueella omistamat maat eivät riittäisi alueen oletetun väestönkasvun tarpeisiin. Hakemuksesta ja sen liiteaineistoista ei myöskään ilmene, kuinka paljon Sipoo omistaa Nikkilän alueella rakennusmaata. Sipoon kunnan tekniikka- ja ympäristölautakunnan 14.6.2004 pöytäkirjan mukaan kunta olisi muun muassa ostanut vuonna 2000 alueelta noin 25 hehtaarin maa-alueen. Kauppahintarekisteritietojen mukaan Sipoo on vuonna 2000 ja vuonna 2004 ostanut Nikkilän kylästä lunastushakemuksen kohteen itäpuolelta 32,5 hehtaaria maata yksityisiltä. Lisäksi Helsingin kaupunki on vuonna 2004 ja 2005 myynyt Sipoolle alueita Itäisen Jokipuiston asemakaava-alueelta.

Sipoon kunnan 17.10.2005 maapoliittisessa ohjelmassa on todettu, että Sipoon kunnan omistamia asemakaavan mukaisia rakentamattomia rakennuspaikkoja on vuonna 2005 ollut 142. Sipoolla on siten käytettävissä alueellaan myös omistuksessaan olevia kunnassa hyväksytyn maapoliittisen ohjelman mukaisia rakennuspaikkoja.

Hakemuksessa ei ole esitetty selvitystä kunnan alueella olevien muiden maanomistajien alueista ja niiden soveltuvuudesta lunastuksen tarkoitukseen.

Hakemuksen liitteenä olevassa kartasta ilmenee, että lunastettavan alueen sisällä on muun maanomistajan kuin Helsingin kaupungin omistamia alueita (RN:ot 4:83 ja 4:84). Hakemus on kuitenkin kohdistettu pelkästään Helsingin kaupunkiin ja sen omistuksessa olevaan alueeseen. Maankäytön suunnittelussa ei voida noudattaa maanomistusrajoja, vaan alueita tulee tarkastella maankäytön kannalta tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina.

Tarkoituksenmukainen maankäytön suunnittelu edellyttäisi, että ainakin radan pohjoispuoleiset maakuntakaavaan merkityt taajaman laajentumisalueet olisi sisällytetty lunastushakemukseen, mikäli ne ovat muun kuin Sipoon kunnan omistuksessa. Hakemuksen liitteenä olevasta kartasta ei ilmene selvästi, miltä osin mainitut alueet kuuluvat Sipoon omistukseen.

Muualla Sipoon alueella voi myös olla muiden maanomistajien omistamia alueita, joita voitaisiin lunastaa yhdyskuntarakentamiseen. Sipoon maapoliittisen ohjelman 17.10.2005 mukaan yksityisten omistamia asemakaavan mukaisia rakennuspaikkoja on vuonna 2005 ollut kunnassa 289.

Voidaan lisäksi todeta, että hakemuksen kohteena olevan alueen myyminen Sipoon kunnalle vapaaehtoisella kaupalla on perustunut alun perin mm. siihen, että Helsingin kaupungin toiminnot Nikkilän alueella ovat loppuneet, ja alueet ovat käyneet kaupungille tarpeettomiksi. Tämä ei asiassa riitä yksinomaan perustelemaan lunastamisen yleistä tarvetta ja lunastuskohteen rajaamista Helsingin alueisiin ottaen huomioon, että alueella ja Sipoossa voi olla Sipoon kunnan ja muiden maanomistajien alueita, jotka soveltuvat lunastuksen tarkoitukseen samalla tavoin kuin Helsingin omistamat alueet.

Hakemuksen kohteena oleva alue voidaan lunastamisesta huolimatta kaavoittaa kunnan maankäytön suunnittelun kannalta tarkoituksenmukaisesti, vaikka alue on Helsingin kaupungin omistuksessa.

Asiassa ei ole siten lunastuslain 7 §:n mukaisesti esitetty riittävää selvitystä, jolla voidaan arvostella lunastuksen tarpeellisuus ja lunastusoikeuden olemassaolo. Voidaan lisäksi todeta, että hakemuksessa ei ole lainkohdan edellyttämällä tavalla liitetty asian arvioimiseksi asianmukaisia karttoja ja piirustuksia.

Maanomistajien tasapuolinen kohtelu ja tarkoitussidonnaisuuden periaatteen noudattaminen

Hallinnon oikeusperiaatteisiin kuuluvan perustuslain 6 §:stä ja hallintolain 6 §:stä ilmenevän tasapuolisen kohtelun vaatimuksen mukaan maanomistajia tulee maankäytön suunnittelussa ja maankäyttöä koskevia päätöksiä tehtäessä kohdella tasapuolisesti, jollei erilaiseen kohteluun ole perusteita. Asiakirjoista ei ilmene, miksi Sipoo ei ole hakenut myös edellä mainittujen Nikkilän alueella sijaitsevien muiden maanomistajien alueiden tai muualla kunnan alueella sijaitsevien eri maanomistajien alueiden lunastamista. Maanomistajien tasapuolinen kohtelu ei siten toteudu asiassa.

Tasapuolisuusvaatimus myös edellyttää, että samanlaisissa asioissa on noudettava samanlaista menettelyä, jollei voida osoittaa perusteita erilaisen menettelyn käytölle. Hakemuksessa ei ole todettu, millä perusteella Helsingin omistuksessa olevat kiinteistöjen RN:o 13:1 ja 2:60 alueet, joiden myynnistä vapaaehtoisin kaupoin on aikaisemmin neuvoteltu, on jätetty hakemuksen ulkopuolelle. Lunastuksen kohteena olevan alueen tulee muodostaa maankäytön suunnittelun kannalta tarkoituksenmukainen kokonaisuus. Alueet soveltuvat lunastuksen tarkoitukseen samalla tavoin kuin lunastushakemuksen kohteena olevat alueet. Mikäli alueita ei oteta mukaan lunastuksen kohteeseen, jää Sipoon kunnan alueelle epätarkoituksenmukaisesti erillisiä Helsingin kaupungin omistamia alueita.

Lunastamisessa ei voida katsoa myöskään noudatetun hallintolain 6 §:n säädettyä tarkoitussidonnaisuuden periaatetta, minkä mukaan viranomaisen on käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Asiassa ei ole osoitettu lunastuksen yleistä tarvetta, vaan hakemus on edellä todetuin tavoin kohdennettu yksinomaan Helsingin kaupungin omistuksessa olevaan alueeseen ja muiden maanomistajien samanarvoiset alueet on jätetty lunastuksen ulkopuolelle.

Lisäksi Sipoon kunta on päättänyt hakea lunastuslupaa 4.7.2006 sen jälkeen, kun Helsingin kaupunginvaltuusto on päättänyt 21.6.2006 esittää valtioneuvostolle Sipoon kunnan alueiden liittämistä Helsingin kaupunkiin kuntajakolain mukaisesti.

Vs. Kaj toteaa yhteenvetona, että lunastamisen oikeudellisten edellytysten ei voida katsoa edellä todetuin perustein täyttyvän. Alueiden luovuttaminen Sipoon kunnalle voidaan toteuttaa lunastamisen sijasta kunnan kanssa tehtävällä vapaaehtoisella kaupalla.

VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa ympäristöministeriölle Sipoon kunnan 12.7.2006 tekemästä kiinteän omaisuuden lunastamista koskevasta hakemuksesta kiinteistölautakunnan ja hallintokeskuksen oikeuspalveluiden lausuntojen pohjalta valmistellun esityslistan tämän asian liitteen 1 mukaisen lausunnon.

Kirje ympäristöministeriölle ja pöytäkirjanote kiinteistölautakunnalle, hallintokeskuksen oikeuspalveluille

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

LIITTEET	Liite 1	Lausuntoluonnos ympäristöministeriölle
	Liite 2	Ympäristöministeriön lausuntopyyntö 27.7.2006 ja lunastuslupahakemus
	Liite 3	Kartta lunastettavaksi haetusta alueesta
	Liite 4	Kartta kaupungin maanomistuksesta

13

LAAJASALON TONTTIEN 49174/26 JA 27 ASEMAKAAVAN MUUTTAMINEN (NRO 11525)

Khs 2006-1725

49. kaupunginosan (Laajasalon) korttelin nro 49174 tonttien nro 26 ja 27 asemakaavan muutosehdotus.

Päätie 3–5

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa 9.3.2006 päivätyssä lausunnossaan (saapunut hallintokeskukseen 7.7.2006) mm., että tontin omistajat ovat pyytäneet 19.1.2006 asemakaavan muuttamista siten, että tonteista muodostuva kiinteistö voidaan jakaa kahteen yhtä suureen osaan.

Lähtökohdat

Asemakaavat

Alueella voimassa oleva asemakaava on vahvistettu vuonna 1987. Kaavan mukaan kiinteistö kuuluu erillispientalojen korttelialueeseen, jolla ympäristön erityispiirteet säilytetään ja uudisrakennukset on erityisen huolellisesti sovitettava maastoon korkeussuhteet ja puusto huomioon ottaen sekä sopeutettava vanhaan rakennuskantaan. Vanha rakennus on merkitty suojeltavaksi (sr-2). Sen lisäksi on rakennusoikeutta osoitettu 160 k-m² ja 220 k-m² kahdelle eri rakennusalalle.

Nykytilanne

Kaitalahden omakotialue on kaavoitettu alhaisella tehokkuudella öljysataman läheisyyden ja kallioisen maaston vuoksi. Alueella on 1930-luvulla rakennettu omakotitalo, joka sijaitsee rinteessä keskellä kiinteistöä. Koillispuoleisella naapuritontilla on 1960-luvulla poikkeusluvalla rakennettu rivitalo ja lounaispuolella uusia omakotitaloja.

Tavoitteet Rakennusoikeudet ja rakennusalat määritellään niin, että kiinteistö voidaan jakaa kahteen yhtä suureen ja mahdollisimman samanarvoiseen osaan.

Asemakaavan muutosehdotus

Yleisperustelu ja -kuvaus

Rakennusaloja ja niille merkittyjä rakennusoikeuksia muutetaan niin, että tontinjako voidaan tehdä tarkoituksenmukaisella tavalla. Uudisrakennuksen sijoittamista rinteeseen helpotetaan rakennusalan rajojen tarkistuksella. Pienen rakennusoikeuden noston jälkeen kiinteistön rakennusoikeus on edelleen korttelissa ja Kaitalahdessa yleisesti noudatetun tehokkuusvaihtelun puitteissa.

Mitoitus Alueen pinta-ala on 3 097 m². Muutoksen jälkeen suojellussa talossa on 100 k-m² sekä yhteensä 400 k-m² muilla rakennusaloilla. Tonttitehokkuudeksi muodostuu e = 0.16.

Erillispientalojen korttelialue, jolla ympäristön erikoispiirteet
säilytetään (AO/s)

AO/s-aluetta koskee edelleen määräys, jonka mukaan uudisrakennukset on erityisen huolellisesti sovitettava maastoon korkeussuhteet ja puusto huomioon ottaen sekä sopeutettava vanhaan rakennuskantaan. Kadun varteen osoitetaan kahdelle rakennusalalle 150 k-m² ja 100 k‑m². Kerrosluku on kaksi. Rinteeseen, suojeltavan rakennuksen pohjoispuolelle osoitetaan 150 k-m². Kerroslukumerkintä on 1/2 k I, eli rakennuksessa saa yhden asuinkerroksen lisäksi olla puolet kellarikerroksesta asuintiloja. Pohjoisemman rakennusalan rajaa siirretään niin, että se on osalla matkaa 4 m:n päässä naapuritontin rajasta ja osalla matkaa kauempana tontinrajasta. Uudisrakennuksissa enintään 70 % kerrosalasta saa sijoittaa yhteen kerrokseen. Suojeltavan rakennuksen likimääräinen kerrosala on 100 m².

Asemakaavan toteuttamisen vaikutukset

Muutokset voimassa olevaan kaavaan nähden ovat vähäisiä eikä niillä ole mainittavaa merkitystä kaavan toteuttamisen vaikutusten kannalta. Tarkistamalla rinteeseen sijoittuvan rakennusalan rajoja helpotetaan uudisrakennuksen sopeuttamista maastoon. Tämä sekä kerrosluvun muutos ovat todennäköisesti omiaan vähentämään uudisrakentamisen naapurille aiheuttamaa haittaa siitä huolimatta, että rakennusalan etäisyys naapuritontin rajasta pienenee.

Suunnittelun vaiheet

Vireilletulo, osallistumis- ja arviointisuunnitelma ja vuorovaikutus

Kaavoitustyö on tullut vireille tontin omistajien hakemuksen johdosta (saapunut 23.1.2006).

Vireilletulosta on ilmoitettu osallisille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä, jonka mukana lähetettiin osallistumis- ja arviointisuunnitelma (päivätty 6.2.2006) sekä asemakaavan muutosluonnos. Näistä pyydettiin esittämään mielipiteitä 24.2.2006 mennessä.

Esitetyt mielipiteet

Kaavamuutoksen valmisteluun liittyen asemakaavaosastolle on saapunut kaksi asemakaavan muutosluonnosta koskevaa mielipidekirjettä ja Museoviraston lausunto. Lisäksi puhelimitse on esitetty suullinen mielipide, jonka johdosta on tehty eteläisemmän rakennusalan rajaa koskeva tarkistus.

Museovirasto on ilmoittanut, ettei sillä ole huomautettavaa asemakaavan muutosluonnoksesta.

XXXX XXXX on ilmoittanut 23.2.2006, etteivät Päätie 8:n asukkaat vastusta asemakaavan muutosta. Toiveena esitetään, että rinteessä oleva vanha rakennus jäisi näkyviin Päätielle. Uusien rakennusten alimman kerroksen tulisi sijaita osin maan alla kuten vanhassa huvilassakin ja pintaverhouksen tulisi olla puuta ja muotojen noudattaa 1930-luvun henkeä.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa, että uudisrakennusten rakennusalat sijoittuvat Päätien varrelle niin, että vanha talo näkyy rakennusten välistä, jopa hieman paremmin kuin voimassa olevan asemakaavan mukaan rakennettaessa. Alavan maaston takia uudisrakennuksiin tuskin tulee kellarikerrosta; vanhassa rakennuksessa on kahden asuinkerroksen lisäksi tielle päin maanpäällinen kellarikerros. AO/s-korttelialueella uudisrakentaminen on kaavamääräyksen mukaan sopeutettava vanhaan rakennuskantaan.

XXXX XXXX, XXXX XXXX ja XXXX XXXX ovat naapuritontilla olevan rivitalon asukkaina huomauttaneet 23.2.2006 siitä, että kaavanmuutokseen ei ole liitetty lopullisia rakennussuunnitelmia. He eivät hyväksy rinteessä olevan rakennusalan rajan siirtämistä lähemmäksi rivitalotontin rajaa. He toivovat, että uudisrakennus sijoittuisi tontin 49174/26 yläosaan poikittain, jolloin muodostuisi mahdollisimman vähän näköestettä ylempien rivitaloasuntojen ja uudisrakennuksen väliin.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa, että pientaloalueen kaavanmuutoksia laadittaessa on harvoin olemassa suunnitelmia rakennettavista taloista eivätkä talosuunnitelmat olisi sitovia, jos niitä olisi. Asemakaavan tarkoituksena on määritellä puitteet hyväksyttävälle rakentamiselle. Nykyinen asemakaava olisi sallinut kaksikerroksisen rakennuksen sijoittumisen rivitalon suuntaisesti n. 22 m:n päähän rivitalon ylimmästä asunnosta. Rinteessä olevan rakennusalan rajan siirtämisellä lähemmäksi tontinrajaa, jolloin uudisrakennuksen etäisyydeksi rivitalosta tulee n. 20 m, helpotetaan talon sijoittamista rinteeseen nähden huomauttajien tarkoittamalla tavalla. Mielipiteen johdosta on kuitenkin tehty pieni muutos rakennusalan rajaan niin, että se on osalla matkaa kauempana rivitalotontin rajasta kuin 4 m. Merkitsemällä uudisrakennuksen kerrosluvuksi 1/2 k I rajoitetaan uudisrakennuksen korkeutta, mikä myös on omiaan vähentämään siitä aiheutuvaa haittaa. Muutos ei näin ollen aiheuta rivitalon asukkaiden elinympäristön laadun merkityksellistä heikkenemistä verrattuna voimassa olevan asemakaavan mahdollistamaan rakentamiseen.

Ehdotus koskee valtion ylläpitämään kiinteistörekisteriin kuulumatonta aluetta.

Vs. Kaj ilmoittaa, että ehdotus on ollut julkisesti nähtävänä 18.8.–18.9.2006, mistä on ilmoitettu maankäyttö- ja rakennusasetuksessa säädetyllä tavalla. Nähtäville asettamisesta on annettu kirjallinen tieto sellaiselle maan omistajalle, jonka kotikunta on toisella paikkakunnalla. Ehdotusta vastaan ei ole tehty muistutuksia.

Vs. Kaj toteaa lisäksi, että Khs hyväksyy asemakaavan muutoksen Khn johtosäännön 8 §:n 6 kohdan 2 b, 3 ja 7 kohtien mukaan, milloin muutetaan rakennusoikeutta siten, että asuinpientalojen korttelialueen rakennusoikeutta lisätään vastaamaan enintään tehokkuuslukua 0.3 tai enintään 10 prosenttia (aputilat poislukien) voimassa olevassa kaavassa osoitetusta, muutetaan julkisivuja, rakennusmateriaaleja, rakentamistapaa, rakennusaloja, asuntojen enimmäismäärää tai keskipinta-alaa, autopaikkamäärää tai autopaikkojen sijoitusta, ajoyhteyttä, istutuksia tai viemärin taikka muun johdon sijoittamista koskevia asemakaavamerkintöjä tai ‑määräyksiä ja tehdään kaavaan edellä mainittuihin muutoksiin verrattavissa oleva tarkistus.

Muutosta ei ole pidettävä vähäisenä, jos se merkitsisi alueen maankäytön yleisen luonteen muuttumista kaavassa osoitetusta tai poikkeamista kaavaa laadittaessa omaksutuista periaatteista, alueella vallitsevan yhtenäisen rakennustavan muuttamista taikka ympäristölliseltä kannalta merkittävien arvojen säilymisen vaarantumista.

VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä 49. kaupunginosan korttelin nro 49174 tonttien nro 26 ja 27 asemakaavan muutoksen kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston 9.3.2006 päivätyn piirustuksen nro 11525 mukaisena.

Kirje ja pöytäkirjanote Uudenmaan ympäristökeskukselle sekä ote rakennuslautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja kiinteistölautakunnalle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244
Venesmaa Riitta, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

LIITE

Asemakaavakartta nro 11525 (Laajasalon tontit 49174/26 ja 27)

14

18.9.2006 pöydälle pantu asia

LASTEN PÄIVÄKOTI INKIVÄÄRIN HANKESUUNNITELMAN HYVÄKSYMINEN

Khs 2006-1546

Kiinteistölautakunta toteaa (6.6.2006) seuraavaa:

Tiivistelmä Lasten päiväkoti Inkivääri sijaitsee Vuosaaressa Aurinkolahden alueella. Hanke on kiireellinen, koska alueen päivähoitotarpeen ennustaminen on osoittautunut ongelmalliseksi eikä uudella väestöltään kasvavalla alueella päivähoidon tarjonta ole ollenkaan vastannut tarvetta.
Päiväkodin suunniteltu laajuus on 940 brm² ja hankkeen kustannukset ovat arvonlisäverottomina 2 470 000 euroa ja arvonlisäverollisina 3 013 000 euroa. Kustannuksia nostavat vaikeat perustamisolosuhteet. Hankkeen rakennustöiden on suunniteltu käynnistyvän alkuvuodesta 2007.

Sosiaalilautakunnan päätökset

Sosiaalilautakunta hyväksyi kokouksessaan 29.11.2005 lasten päiväkoti Inkiväärin tarveselvityksen. Hankesuunnittelun edetessä ilmeni, että lähtökohtana ollut 63 tilapaikan yksikkö tulee muodostumaan kustannuksiltaan pienenä yksikkönä kalliiksi (2 860 euroa/brm² alv. 0 %).

Kaupunkisuunnitteluviraston ja rakennusvalvontaviraston kanssa käytyjen neuvottelujen perusteella päädyttiin tutkimaan vielä 84 tilapaikan päiväkotiyksikön sijoittamista tontille. Tämä osoittautui mahdolliseksi hankkeen tilaohjelmaa tehostamalla. Koska alueella on suuri puute päivähoitopaikoista ja 84 tilapaikan yksiköllä päästään kustannustehokkaampaan ratkaisuun, hanke on tarkoituksenmukaista toteuttaa isompana kuin tarvepäätöksessä on esitetty.

Sosiaalilautakunta on kokouksessaan 30.5.2006 omalta osaltaan hyväksynyt lasten päiväkoti Inkiväärin 17.5.2006 päivätyn hankesuunnitelman.

Hanke sisältyy Kvston hyväksymään taloussuunnitelmaehdotuksen tilahankeohjelmaan vuonna 2007 valmistuvana kohteena.

Yleistä taustaa hankkeelle

Lasten päiväkoti Inkivääri suunnitellaan tarveselvityksen mukaan pysyväksi päiväkodiksi. Hankesuunnitelman mukaan rakennus suunnitellaan pääosin yksikerroksiseksi. Toiseen kerrokseen tulee ainoastaan sijoittumaan ilmastointikonehuone. Rakennukseen ei tarvitse tehdä hissiä. Hankekoon kasvattamisella saatiin kustannustehokkuutta sitä kautta, että päiväkotirakentamisen kalliita kustannuksia aiheuttavat keittiö ja piha-alue palvelevat tässä tapauksessa lähes samoilla kustannuksilla isompaa kuin pienempääkin yksikköä. Lisää kustannustehokkuutta on haettu yhteisillä märkäeteisillä ja niukalla sali- ja työtilojen mitoituksella.

Alueen perustamisolosuhteet ovat vaikeat. Päiväkodin tontti sijoittuu tärkeälle pohjavesialueelle ja vedenottamon kaukosuojavyöhykkeelle. Rakennus joudutaan kokonaisuudessaan paaluttamaan. Paaluttaminen nostaa merkittävästi rakentamiskustannuksia.

Myös Aurinkolahden alueen kaupunkikuvalliset tavoitteet korkeatasoisesta asuinympäristöstä määrittävät päiväkodin julkisivuratkaisuja.

Selvitys hankkeen kustannuksista on liitteenä.

Kustannukset ja vaikutukset käyttötalouteen

Rakennusviraston laatiman kustannusarvion mukaan rakentamiskustannukset tulevat olemaan yhteensä 2 470 000 euroa (alv. 0 %) eli 2 628 euroa/brm² ja 3 013 000 euroa (alv. 22 %) eli 3 205 euroa/brm² (RI 114,6 ja THI 141,0).

Rakentamiskustannukset päivähoitopaikkaa kohden ovat 29 405 euroa (alv. 0 %) eli 35 869 euroa (alv. 22 %). HKR-Rakennuttajan kustannusarvio on hankesuunnitelman liitteenä.

Kiinteistöviraston tilakeskuksen arvion mukaan lasten päiväkoti Inkiväärin vuokra tulee olemaan 17,65 euroa/m²/kk (pääomavuokra 14,45 euroa/m² ja ylläpitovuokra 3,2 euroa/m²). Vuokrakustannukset kuukaudessa tulevat olemaan yhteensä 13 890 euroa ja tilapaikkaa kohden 165 euroa/kk.

Sosiaalilautakunta on hyväksynyt vuokran puoltaessaan hankkeen hyväksymistä.

Sosiaalivirasto tulee ottamaan huomioon lasten päiväkoti Inkiväärin tulevat vuokrakustannukset vuoden 2008 talousarvion valmistelun yhteydessä.

Päiväkodin toiminnan käynnistämiskustannukset ovat 100 000 euroa. Vuosittaiset toimintamenot ovat noin 610 000 euroa (ilman vuokrakuluja) ja tulot noin 110 000 euroa.

Hankkeen toteutus ja aikataulu

Tavoitteena on aloittaa hankkeen rakentaminen vuoden 2007 alusta. Rakennus on suunniteltu otettavaksi käyttöön vuoden 2008 alkupuolella.

Kiinteistöviraston tilakeskus tilaa hankkeen rakennuttamisen HKR-Rakennuttajalta. Hankkeen ylläpidosta tulee vastaamaan kiinteistöviraston tilakeskus.

Kiinteistölautakunta esittää, että lasten päiväkoti Inkiväärin 17.5.2006 päivätty hankesuunnitelma hyväksytään siten, että hankkeen rakentamiskustannusten arvonlisäverollinen enimmäishinta on 3 013 000 euroa (veroton hinta 2 470 000 euroa) eli 3 205 euroa/brm² (veroton hinta 2 628 euroa/brm²) hintatasossa 4/2006 RI = 114,6 ja THI = 141.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (29.8.2006) hankkeesta antamassaan lausunnossa, että kyseessä on Vuosaaren Aurinkolahteen rakennettava neljän hoitoryhmän päiväkoti.

Hankkeen laajuus on 940 brm² ja hankkeen arvonlisäverolliset rakentamiskustannukset 3,013 milj. euroa hintatasossa 4/2006. Hankkeen neliökustannukseksi tulee 3 205 euroa/brm². Kustannuksia nostaa tontin pohjaolosuhteista johtuva paalutus sekä kantavan alapohjan rakentamistarve. Lisäksi alueen suunnitteluohje edellyttää katujulkisivun sokkeliin graniittia. Ilman paalutusta hankkeen neliöhinta olisi n. 3 000 euroa/brm².

Hanke sisältyy vuoden 2006 talousarvioon, jossa sille on varattu 1,1 milj. euroa. Loppurahoitus sisältyy vuoden 2007 talousarvioehdotukseen. Hanke on kiireellinen johtuen alueen päivähoidon kokonaistilanteesta.

Talous- ja suunnittelukeskus puoltaa hankesuunnitelman hyväksymistä esityksen mukaisena.

VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä lasten päiväkoti Inkiväärin 17.5.2006 päivätyn hankesuunnitelman siten, että hankkeen laajuus on enintään 940 brm² ja arvonlisäverolliset rakentamiskustannukset enintään 3 013 000 euroa (veroton hinta 2 470 000 euroa) hintatasossa 4/2006.

Pöytäkirjanote kiinteistölautakunnalle, sosiaalilautakunnalle ja talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

LIITE

Lasten päiväkoti Inkiväärin hankesuunnitelma 17.5.2006

1

LÄNSIMETRON RUOHOLAHTI-MATINKYLÄ TILANNEKATSAUS JA JATKOVALMISTELU

Khs

Espoon kaupunginvaltuusto päätti 25.9.2006 Espoon eteläosien joukkoliikennejärjestelmän runkoratkaisuksi välillä Ruoholahti - Matinkylä kokonaan tunnelissa kulkevan metron edellyttäen, että seuraavat 12 ehtoa toteutuvat:

1 Valtio osallistuu järjestelmän rakentamiseen vähintään samalla (30%) osuudella kuin muihinkin seudullisiin raideliikennehankkeisiin. Helsinki vastaa rakennuskustannuksista yhdessä valtion kanssa omalla alueellaan.

2 Valtio osallistuu aikanaan myös raideliikenteen jatkamiseen Matinkylästä Kivenlahteen samalla osuudella kuin kohdassa 1 (vähintään 30 %).

3 Espoon alueella myöhemminkin tapahtuvat raideliikenteen rakentamiset katsotaan seudullisiksi hankkeiksi, joihin valtio osallistuu vähintään samalla osuudella. Ratahankkeiden osalta kustannusjako on aikaisempien ratahankkeiden mukainen.

4 PLJ:ssä ja aiesopimuksessa mainitut Espoon alueella sijaitsevat kaikki muut isot liikennehankkeet, kuten kaupunkiradan jatkaminen Espoon keskukseen, Kehä I parantaminen ja Kehä II:n jatko toteutetaan mahdollisimman nopeasti sovitun mukaisesti.

5 Valmisteilla olevaan PLJ:n tarkistukseen sisällytetään metrolinjan jatkaminen Matinkylästä Kivenlahteen heti Ruoholahti-Matinkylän linjauksen jälkeen. Raide-Jokerin toteutus tulee myös sisällyttää valmisteilla olevaan PLJ:hin ja käynnistää sitä koskeva suunnittelu välittömästi.

6 Yleiskaavassa esitetään nyt päätettävä joukkoliikennejärjestelmä ja osoitetaan alueiden pääkäyttötarkoituksen rajat rakennetun ja viheralueen kesken. Samalla yleiskaavassa osoitetaan alueiden jako liike- ja toimistorakentamisen ja asumisen kesken ja edelleen asumisen jakautuminen kerrostaloalueisiin ja muihin asuinalueisiin. Joukkoliikenneratkaisu ei aiheuta yleiskaavan tarkistamistarpeita rakennettujen alueiden ja viheralueiden välillä.

7 Radan, asemien ym. välttämättömien rakenteiden rakentaminen toteutetaan perustettavan, Espoon kaupungin enemmistöomistuksessa olevan, yhtiön toimesta..

8 Vastuu liikenteen tilaamisesta annetaan YTV:lle. Liikenteen operointi ratkaistaan osana seudullista järjestelmää.

9 Asemien laatutaso on korkea ja niistä tehdään moderneja, viihtyisiä ja turvallisia ja niiden yhteyteen rakennetaan riittävät liityntäliikenteen pysäköintitilat.

10 Nykyinen metrokalusto modernisoidaan ja kiirehditään kaluston uusimista. Uuden kaluston hankinnassa painotetaan turvallisuutta, viihtyisyyttä ja toimivuutta.

11 Helsingin aikaisempien metroinvestointien kuluja ei kohdenneta Espoon maksuosuuksiin.

12 Taataan hyvin toimiva, alueellisesti kattava ja esteetön syöttöliikenne metroasemille.

Ryj toteaa päätöksen johdosta seuraavaa:

Espoon päätöksen ehdoista

Ryj toteaa, että Espoon kaupunginvaltuusto on asettanut järjestelmäpäätökselle joitakin ehtoja. Näistä eräät ovat luonteeltaan Espoon sisäisiä, kuten yleiskaavaan liittyvät tai Espoon ja valtion välisiä, kuten valtion rahoitusosuuteen liittyvät ehdot.

Rahoituskysymysten osalta voidaan todeta, että normaalisti kaupungit vastaavat liikenteen infrastruktuurin rahoittamisesta alueellaan. Valtio osallistunee vakiintuneen käytännön mukaan metrohankkeeseen 30 %:n osuudella. Valtion osallistumisesta mahdollisiin muihin raidehankkeisiin, esim. raide-Jokeriin edellyttää uusia periaatepäätöksiä valtiolta.

Espoon muita isoja liikennehankkeita, joihin päätöksen ehdoissa viitataan, tarkastellaan vireillä olevan PLJ 2007 työn ja siihen liittyvän aiesopimuksen valmistelun yhteydessä.

Radan rakentamistöiden sekä liikenteen tilaamisen tarkoituksenmukaisin organisointitapa ratkaistaan jatkovalmistelun kuluessa.

Asemien laatutasoa, metrokalustoa ja syöttöliikennettä koskevat asiat, samoin kuin Helsingin aikaisempien metroinvestointien kulut otetaan esille jatkosuunnittelun yhteydessä.

Jatkovalmistelu

Espoon tehtyä 25.9.2006 periaatepäätöksen tunnelissa kulkevan metron valinnasta Espoon eteläosien joukkoliikennejärjestelmän runkoratkaisuksi on länsimetrosta Ruoholahti-Matinkylä tarpeen tehdä yleissuunnitelma. Siinä kiinnitetään lopullisesti radan linjaus ja tasaus sekä asemien paikat ja niihin liittyvät muut järjestelyt. Yleissuunnitelma laaditaan yhteistyössä Helsingin ja Espoon kesken.

Metroyhteyden rakentaminen edellyttää hankepäätöksen tekemistä. Myös hankepäätöksen valmistelu kaupunkien kesken yhteistyössä on syytä käynnistää heti. Hankepäätöksen valmistelun yhteydessä ratkaistaan mm. hankkeen rahoitukseen ja organisointiin liittyvät asiat.

Länsimetro on osoitettu Helsingin yleiskaavassa 2002. Seuraavaksi länsimetrosta on tarpeen tehdä asemakaavat Helsingin alueella. Myös Espoon puolella on asemakaavoitustarpeita.

Metropäätöksen varmistuttua on Helsingissä lisäksi tarkoituksenmukaista käynnistää Koivusaaren osayleiskaavan laatiminen. Helsingin yleiskaavassa 2002 Koivusaari on merkitty selvitysalueeksi, jonka maankäyttö ratkaistaan yleiskaavalla tai osayleiskaavalla.

Länsimetron kustannukset

Länsimetron Ruoholahti-Matinkylä kustannusarvio on YVA:n mukaan 425 milj. euroa. Kustannukset jaetaan siten, että Helsinki vastaa rakentamiskustannuksista alueellaan ja Espoo omalla alueellaan ’rajalta poikki’ –periaatteella. Valtion oletettu osuus olisi vähintään 30 %. Kustannukset tarkentuvat laadittavan yleissuunnitelman ja hankesuunnitelman yhteydessä ja vahvistetaan hankepäätöksessä.

Aikataulu

Yleissuunnitelman ja hankepäätöksen valmistelu vienee vuoden 2007. Päätös hankkeesta voitaneen siten saada Kvston käsittelyyn 2008 alussa sekä sen jälkeen ryhtyä rakennussuunnitteluun.

Rakentaminen Helsingin alueella voinee alkaa vielä tällä vuosikymmenellä ja osuus Matinkylään voisi olla valmiina 2013 - 2015.

Selostus Kh:ssa 2.10.2006

Toimitusjohtaja Matti Lahdenranta liikennelaitokselta ja liikennesuunnittelupäällikkö Olli-Pekka Poutanen kaupunkisuunnitteluvirastosta selostavat raidehankkeen tilannetta tarkemmin kaupunginhallituksen kokouksessa 2.10.2006.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä Ruoholahti – Matinkylä –raideyhteyttä koskevan selostuksen tiedoksi.

Samalla kaupunginhallitus päättänee esittää Espoon kaupungille, että Helsinki ja Espoo yhdessä välittömästi käynnistäisivät metron Ruoholahti-Matinkylä yleissuunnitelman laatimisen sekä ryhtyisivät valmistelemaan hankepäätöstä.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee kehottaa kaupunkisuunnittelulautakuntaa ja kaupunkisuunnitteluvirastoa käynnistämään metron välillä Ruoholahti - Helsingin ja Espoon raja edellyttämien kaavojen laatimisen.

Kirje Espoon kaupungille ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle ja liikennelaitokselle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2262
Poutanen Olli-Pekka, liikennesuunnittelupäällikkö, puhelin 169 3456

1

VT SIRPA ASKO-SELJAVAARAN TOIVOMUSPONSI: TERVEYSKESKUKSEN KOTIHOITOYKSIKÖN TOIMINNAN KEHITTÄMINEN

Khs

Stj ilmoittaa, että hyväksyessään 19.4.2006 vanhuspalveluohjelman 2006 – 2009 Kvsto samalla hyväksyi seuraavan toivomusponnen:

1 (2) ”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus ryhtyy riittäviin toimenpiteisiin terveyskeskuksen kotihoitoyksikön toiminnan kehittämiseksi vastaamaan kotipalveluiden ja kotihoidon lisääntyvää kysyntää. Samalla tulee asumisen muotoja kehittää monipuolisesti vanhusten toiveita kuunnellen.” (Sirpa Asko-Seljavaara, äänin 62 – 0)

Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

./. Sosiaalilautakunta selostaa (8.8.2996) lausunnossaan vanhusten asumisen eri muotoja sekä menettelytapoja, joilla vanhusten toiveita kuunnellaan. Sosiaalilautakunnan lausunto on esityslistan tämän asian liitteenä 1.

./. Terveyslautakunta selostaa (15.8.2006) kotihoito-osaston toimintaa sekä kehittämishankkeita. Yhteenvetona lautakunta toteaa, että terveyskeskuksen kotihoitoa kehitetään jatkossa lisäämällä voimavaroja, kehittämällä ja vakiinnuttamalla uusia toimintamalleja sekä arvioimalla ja kehittämällä työntekijöiden osaamista. Terveyslautakunnan lausunto on esityslistan tämän asian liitteenä 2.

STJ Kaupunginhallitus päättänee

merkitä tiedoksi esityslistalta ilmenevän selvityksen kaupunginvaltuuston 19.4.2006 hyväksymän toivomusponnen (Sirpa Asko-Seljavaara) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja

toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle (Sirpa Asko-Seljavaara) sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta liitteineen valtuutettu Sirpa Asko-Seljavaaralle sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

Lisätiedot:
Hari Olli, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2285

LIITTEET	Liite 1	Sosiaalilautakunnan lausunto 8.8.2006
	Liite 2	Terveyslautakunnan lausunto 15.8.2006

2

VT BIRGITTA DAHLBERGIN TOIVOMUSPONSI: PALVELUSETELIEN KÄYTTÖÖNOTTOA KIIREHDITTÄVÄ

Khs 2006-1035

Stj ilmoittaa, että hyväksyessään 19.4.2006 vanhuspalveluohjelman 2006 – 2009 Kvsto samalla hyväksyi seuraavan toivomusponnen:

2 (12) ”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että palvelusetelit otetaan käyttöön mahdollisimman pian koko Helsingin alueella, jotta vanhuksilla olisi mahdollisuus itse tilata niitä kotipalveluja, joita heidän on todettu tarvitsevan.” (Birgitta Dahlberg, äänin 55 – 5)

Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

Terveyslautakunta toteaa (15.8.2006), että palveluseteliä on kokeiltu läntisen suurpiirin alueella vuodesta 2005 osana sosiaali- ja terveysministeriön ja Etelä-Suomen lääninhallituksen yhteistä hanketta vuosille 2005 – 2007. Hankkeessa pyritään luomaan toimiva palvelusetelimalli sosiaaliviraston ja terveyskeskuksen vanhuspalveluihin: palveluasumiseen ja kotihoitoon.

Kokeilussa palveluseteliä voidaan käyttää kotihoidon kotipalveluissa ja niihin liittyvissä tukipalveluissa. Palveluseteliä ei voi käyttää kotisairaanhoidon hankkimiseen, mutta palvelusetelillä järjestettävän kotipalvelun yhteydessä voidaan tehdä sellaisia sairaanhoidollisia toimenpiteitä, joita lääkäri voi antaa potilaan itsensäkin suoritettavaksi.

Palveluseteliä kokeillaan terveyskeskuksessa kotihoito-osaston hoivapalveluissa 28.2.2007 saakka lähipalvelualueilla Haaga 1, Haaga 2, Laakso 1, Laakso 2, sisältäen ao. lähipalvelualueiden ruotsinkieliset asiakkaat. Parhaillaan selvitetään kokeilun laajentamista jo tänä vuonna koko läntisen suurpiirin alueelle ja eteläiseen suurpiiriin.

Todettakoon, että asiakkaalle taloudellisesti edullisimman palveluvaihtoehdon valinta ei ole yksinkertaista. Asiakkaan on mm. otettava huomioon, että pienikin kunnan subventio johtaa verotuksessa ao. palvelujen ostosta muutoin myönnettävän kotitalousvähennyksen menettämiseen. S-info ja kotihoidon työntekijät osaltaan opastavat asiakkaita vaihtoehdoista ja niiden vertailussa.

On myös huomattava, että palvelusetelien käytön laajentumisen aiheuttamat kustannukset joudutaan pääosin kattamaan vähentämällä kotihoito-osaston työntekijöitä ja näin säästyvillä palkkakustannuksilla.

Tarkoituksena on vuonna 2007 kokeiluajan päätyttyä mahdollistaa palvelusetelin käyttö kotihoidossa koko kaupungin alueella.

Sosiaalilautakunta toteaa (22.8.2006), että Helsingissä käynnistyi vuoden 2005 alkupuolella sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeille suunnatulla rahoituksella palvelusetelihanke, jonka tavoitteena on luoda kokeiltava malli terveyskeskuksen kotihoitoon sekä sosiaaliviraston vanhusten palveluasumiseen. Kokeiluvaiheen jälkeen kumpikin kokeiltu malli arvioidaan ja sosiaali- ja terveyslautakunnille esitellään palautteeseen perustuvat mallit koko kaupungin alueella käyttöön otettaviksi.

Helsingissä on yli 75-vuotiaita asukkaita n. 36 300. Palveluasumisen palvelusetelin arvon määrittämiseksi, käyttäjäkunnan määrän ja taloudellisten vaikutusten ennakoimiseksi vanhuspalveluissa päädyttiin toteuttamaan ennen setelin varsinaista käyttöönottoa palvelusetelikokeilu. Vanhusten palveluasumisen palvelusetelikokeilu käynnistyi läntisellä alueella 1.4.2006. Kesäkuun 2006 alussa palveluseteliasiakkaita ei läntisellä alueella ollut vielä lainkaan, joten hankkeen ohjausryhmässä päätettiin laajentaa kokeilua eteläiselle alueelle 19.6.2006 lähtien sekä elokuun 2006 aikana pohjoiselle ja itäiselle alueelle.

Vanhusten palvelujen vastuualueen budjettiin ei ole varattu erillistä määrärahaa palvelusetelikokeilulle (hankerahoitus kattaa vain projektityöntekijän palkan), vaan kokeilu rahoitetaan vanhusvastuualueen palveluasumisen budjetista. Kokeiluun on budjetista varattu 200 000 euroa, jolla palveluseteli voidaan antaa noin 30 asiakkaalle kokeiluaikana 1.4.2006-31.3.2007.

Palveluasumisen palvelusetelikokeilussa seteliä tarjotaan hoitotasopäätöksen saaneille palvelutaloon jonottaville asiakkaille. Seteli toimii siten vaihtoehtona kaupungin järjestämiin palveluihin hakeutumiselle, mutta edellyttää seteliasiakkailta samanlaista hoitotasomääritystä kuin muiltakin palveluasumiseen hakeutuvilta. Palvelujen piiriin hakeutuminen tapahtuu asuinalueen sosiaalityöntekijän kautta. Sosiaalityöntekijä esittelee palvelusetelin yhtenä mahdollisuutena palveluasumisen yhteydessä ja antaa asiakkaalle asiakastiedotteen palvelusetelistä. Kaikilla helsinkiläisillä on oikeus ottaa yhteyttä oman asuinalueensa sosiaalityöntekijään ja pyytää SAS-arviointia, lisäksi yli 80-vuotiaat voivat käynnistää SAS-prosessin palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä.

Ennen kokeilun käynnistämistä palveluasumispaikkaa jonottaville tehdyssä kyselyssä (vastausprosentti 59 %, N=38) kartoitettiin jonottavien asiakkaiden ja heidän omaistensa asenteita palvelusetelin käyttöön. Heiltä kysyttiin mm. halukkuutta valita yksityinen tai kunnallinen palvelutalo. Vastanneista 47 % valitsisi kunnallisen ja 11 % yksityisen, 32 %:lle asialla ei ollut merkitystä. Kysyttäessä ”Olisitteko halukas ottamaan käyttöönne palvelusetelin saadaksenne itse valita minkä tahansa yksityisen palvelutalon? Tällöin valinnanvapautenne kasvaisi, mutta samalla myös taloudellinen omavastuuosuutenne saattaisi kasvaa”, vastaajista 34 % ilmaisi olevansa halukkaita ottamaan palvelusetelin käyttöön. Saman verran, 34 %, oli niitä vastaajia, jotka eivät olleet halukkaita setelin käyttöön. Kun kysyttiin oliko vastaaja harkinnut hakeutumista yksityiseen palvelutaloon omin varoin, vastaajista 16 % vastasi että oli harkinnut ja 79 % että ei ollut harkinnut tätä vaihtoehtoa. 58 % vastaajista täytti lomakkeen omaisen kanssa.

STJ Kaupunginhallitus päättänee

merkitä tiedoksi esityslistalta ilmenevän selvityksen kaupunginvaltuuston 19.4.2006 hyväksymän toivomusponnen (Birgitta Dahlberg) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja

toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle (Birgitta Dahlberg) sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Birgitta Dahlbergille sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

Lisätiedot:
Hari Olli, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2285

3

VT TERHI MÄEN TOIVOMUSPONSI: OMAISHOITAJILLE SIJAISET LOMAPÄIVIEN AJAKSI

Khs 2006-1041

Stj ilmoittaa, että hyväksyessään 19.4.2006 vanhuspalveluohjelman 2006 – 2009 Kvsto samalla hyväksyi seuraavan toivomusponnen:

8 (34) ”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että omaishoitajien jaksamista tuetaan monimuotoisesti. Omaiset hoitavat kotioloissa hyvinkin vaikeasti sairaita henkilöitä. tästä johtuen tulisi selvittää, onko mahdollista että tietyissä tilanteissa hoito voitaisiin viedä kotiin esimerkiksi kolmivuorotyönä omaishoitajan lakisääteisten lomapäivien ajaksi.” (Terhi Mäki, äänin 78 – 0)

Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

Sosiaalilautakunta toteaa (8.8.2006), että omaishoidon tuesta annetussa laissa (937/2005) säädetään hoitajien vapaapäiväoikeudesta. Omaishoitajalla on oikeus saada vähintään kaksi vapaapäivää sellaista kuukautta kohti, jonka aikana hoitotyö on luonteeltaan erittäin sitovaa. Kunta huolehtii hoidon järjestämisestä lakisääteisen vapaan ajaksi.

Vanhusten omaishoidon laajuus ja hoidettavien avuntarve

Helsingissä oli vuoden 2005 aikana 1717 yli 65-vuotiasta omaishoidon piirissä. Tämän vuoden tammi-toukokuussa heitä on ollut yhteensä 1432. Heistä on 65-74-vuotiaita 424, 75-84-vuotiaita 615 ja yli 85-vuotiaita 393 henkilöä. Lakisääteiseen vapaaseen oikeutettuja on arviolta 340 yli 65-vuotiaiden omaishoitajista. Näistä omaishoitajista arviolta 200 on sellaisia, joiden sijaistuksen tulisi olla ympärivuorokautinen, koska hoidettavan avuntarve on ympärivuorokautinen. Tämä tarkoittaa yhteensä n. 400 vapaapäivää kuukaudessa ja 4800 vapaapäivää vuodessa.

Vastaavasti alle 65-vuotiaita omaishoidon tuen saajia vuonna 2005 oli Helsingissä 1085. Tämän vuoden tammi-toukokuussa heitä oli 1057, josta alle 17-vuotiaita oli 448 ja 18-64-vuotiaita 609. Lakisääteiseen vapaaseen oikeutettuja on arviolta 160 omaishoitajaa.

Nykyiset lomitusjärjestelyt

Helsingissä on omaishoitajien lakisääteinen lomitus järjestetty pääsääntöisesti lyhytaikaishoitona kaupungin omissa palveluyksiköissä. Vanhuspalveluissa tämä tarkoittaa yleensä lyhytaikaispaikkaa kaupungin vanhainkodeissa tai palvelutaloissa. Näissä sosiaaliviraston yksiköissä on yhteensä 150 lyhytaikaispaikka, jotka on varattu ensisijaisesti omaishoidon lomitusjärjestelyihin.

Kotihoitoa voidaan tuottaa joko omana palveluna tai hankkia ostopalveluna. Omaishoitajan on mahdollista saada kunnallista lyhytaikaista kotihoitoapua vapaapäivänään. Tämä käytäntö palvelee niitä asiakkaita, jotka tarvitsevat apua päivittäisissä toiminnoissa, mutta voivat olla yön ja osan päivää yksin.

Vanhusten palvelujen omaishoidon lomituksen ostopalveluihin on varattu 143 000 euroa vuodelle 2006. Omaishoidon lain tultua voimaan tullaan ostopalveluna hankittava hoitajien lomitus kilpailuttamaan. Kilpailutukseen sisältyy sekä kotiin annettava että kodin ulkopuolella annettava palvelu. Sopimukset pyritään saamaan voimaan vuoden 2007 alusta.

Kustannukset

Kotihoitoa tarjoavilla yrityksillä tyypillinen tuntihinta on arkipäivin n. 30 euroa, iltaisin ja viikonloppuisin 55-60 euroa tunti. Useimmat tarjoavat palveluja päivä- ja ilta-aikaan, ei öisin. Jotkut yritykset tarjoavat yöpartiokäyntejä. Kahden vuorokauden loman järjestäminen hoitajalle, jonka hoidettava selviytyy yön yli itsenäisesti, maksaa 1480 euroa esim. Vanhustyön keskusliitolta, joka on hinnoiltaan keskimääräinen. Ympärivuorokautinen hoito laitoksessa maksaa noin 140 euroa.

Omaishoidettavan ympärivuorokautinen hoito kotona on siis olennaisesti kalliimpaa kuin vastaava hoitojakso vanhainkodissa tai pitkäaikaishoidossa.

Jotta lomitusta voidaan järjestää mahdollisimman monelle, käytetään ensisijaisesti kodin ulkopuolella annettavaa hoitoa. Tietyissä tilanteissa kotiin annettava lomituspalvelu on perusteltua ja mahdollista, kuten toivomusponnessa esitetään. Vanhusten palvelujen vastuualueella on linjattu, että lomituspalvelua annetaan kotiin niissä tilanteissa, joissa hoitajan lomaa ei voida muulla tavoin järjestää. Nykyisten määrärahojen puitteissa ei kotiin annettavaa hoitoa voida merkittävästi laajentaa.

Sosiaalivirasto ja terveyskeskus valmistelevat yhdessä suunnitelmaa omaishoitajien lomituksen järjestämisestä ja kustannuksista.

STJ Kaupunginhallitus päättänee

merkitä tiedoksi esityslistalta ilmenevän selvityksen kaupunginvaltuuston 19.4.2006 hyväksymän toivomusponnen (Terhi Mäki) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja

toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle (Terhi Mäki) sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Terhi Mäelle sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

Lisätiedot:
Hari Olli, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2285

4

VT ARJA KARHUVAARAN TOIVOMUSPONSI: FYSIOTERAPIAHENKILÖSTÖN LISÄÄMINEN

Khs 2006-1042

Stj ilmoittaa, että hyväksyessään 19.4.2006 vanhuspalveluohjelman 2006 – 2009 Kvsto samalla hyväksyi seuraavan toivomusponnen:

9 (35) ”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että vanhainkotien ja pitkäaikaissairaaloiden fysioterapiahenkilöstöä lisätään seuraavilla budjettikausilla helpottamaan hoitohenkilöstön työtä parantamalla hoidettavien liikkumiskykyä.” (Arja Karhuvaara, äänin 65 – 0)

Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

Sosiaalilautakunta toteaa (8.8.2006), että sosiaaliviraston omissa ja ostopalveluvanhainkodeissa on viime vuosina painotettu asiakkaiden kuntoutumista tukevaa toimintaa eri tavoin. Asiakkaiden fyysistä kuntoutusta varten kaupungin omissa vanhainkodeissa, Kontulassa, Kustaankartanossa, Riistavuoressa ja Roihuvuoressa, työskentelee yhteensä 13 fysioterapeuttia. Lisäksi on kaksi toimintaterapeuttia. Kaupungin omissa palvelutaloissa toimii viisi ja palvelukeskuksissa kaksi fysioterapeuttia. Lisäksi sosiaalivirastoon vuonna 2004 perustetussa kotiinkuntoutusyksikössä henkilöstöön kuuluu 2 fysioterapeuttia ja 2 toimintaterapeuttia. Fysioterapeuttien palveluja on tarjolla myös ostopalveluyksiköissä.

Kuntoutushenkilökunnalla on tärkeä rooli vanhusten palveluissa, sillä he tuottavat ryhmä- ja yksilöterapiaa asiakkaille sekä ergonomiaopastusta hoitohenkilökunnalle. Terapeutit laativat asiakkaille yksilölliset kuntoutumisohjelmat ja opastavat sekä tukevat henkilökuntaa toteuttamaan niitä kaikessa hoitotyössä. Hoitohenkilökunnalle on lisäksi järjestetty ulkopuolisten kuntoutusasiantuntijoiden vetämää koulutusta asiakkaiden kuntoutumisen edistämisestä.

Tulevina budjettikausina on tavoitteena lisätä vanhainkoteihin, palvelutaloihin sekä palvelukeskuksiin, päivätoimintaan ja lyhytaikaishoitoon fysioterapeuttien työpanosta vanhusten palveluihin myönnettävien resurssien puitteissa. Kuntoutushenkilökunnan panoksen lisäämistä ns. välimuotoisiin palveluihin, kuten päivätoimintaan ja lyhytaikaishoitoon, pidetään vanhusten palvelujen vastuualueella erityisen tärkeänä. Tavoitteena on, että kuntoutusta on tarjolla vanhusasiakkaille mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta laitokseen sijoittamista voitaisiin siirtää mahdollisimman pitkään. Laitoksissa annettavaa kuntoutusta halutaan painottaa myös entistä enemmän, jotta asiakkaat pysyisivät mahdollisimman toimintakykyisinä ja omatoimisina. Tällä pyritään vaikuttamaan ensisijaisesti asiakkaiden hyvinvoinnin edistämiseen, mutta samalla myös hoitohenkilöstön työn helpottamiseen.

Terveyslautakunta toteaa (15.8.2006), että yksi Helsingin vanhuspalveluohjelman 2006 – 2009 kahdeksasta strategisesta tavoitteesta on ”Toimintakyvyn ylläpitäminen ja vahvistaminen”. Ohjelmassa tällä tarkoitetaan sitä, että ”voimavaroja suunnataan entistä määrätietoisemmin ikäihmisten toimintakyvyn ylläpitämiseen ja vahvistamiseen sekä kuntoutustoiminnan tehostamiseen ja lisäämiseen”. Strategian toteuttamiseen pyritään niin, että ”toimintakyvyltään rajoittuneiden vanhusten kuntoutus järjestetään systemaattiseksi kokonaisuudeksi siten, että kuntouttavat palvelut liitetään nykyistä kiinteämmin kotona, palveluasunnoissa, vanhainkodeissa sekä sairaaloissa tapahtuvaan hoitoon”.

Terveyslautakunta toteaa, että sosiaalivirasto ja terveyskeskus ovat käynnistäneet edellä mainitun kuntoutustoiminnan kehittämisen nimeämällä moniammatillisen työryhmän, jonka tehtävänä on laatia ehdotus vanhusten kuntoutuksen järjestämisestä. Ryhmässä on jäseniä kummastakin virastosta ja sen toiminta käynnistyi elokuussa 2006. Puheenjohtajana toimii yksi terveyskeskuksen kuntoutusyksikön ylilääkäreistä (fysiatri). Virastot ovat nimenneet lisäksi samaan aikaan käynnistyvän vanhuspalvelujen henkilöstökysymyksiä käsittelevän työryhmän, jonka puheenjohtaja on terveyskeskuksen kehittämisjohtaja. Ryhmissä tullaan käsittelemään myös kuntoutushenkilökuntaan liittyviä kysymyksiä.

Terveyslautakunta toteaa, että toivomusponsi liittyy yllä mainittuihin laajoihin kuntouttavan toiminnan kehittämishaasteisiin. Terveyslautakunta antaa siitä lausuntonsa pitkäaikaisen sairaalahoidon osalta ja toteaa, että vanhainkotihoidon osalta lausunnon antaa sosiaalilautakunta.

Terveyskeskuksen pitkäaikaissairaalan perustehtävänä on vaikeasti monisairaiden henkilöiden yksilöllisen, turvallisen, inhimillisen ja asiantuntevan pitkäaikaisen sairaalahoidon järjestäminen. Pitkäaikaissairaala tuottaa myös pidempiaikaista jatkokuntoutusta sitä tarvitseville potilaille sekä kertaluonteista tai toistuvaa lyhytaikaishoitoa vaikeasti monisairaille kotona asuville henkilöille.

Pitkäaikaissairaalan potilaan hoitoprosessin keskeisenä tehtävänä on potilaan hoito toimintakykyä ja kuntoutumista tukevan työotteen avulla yksilövastuisen hoitotyön periaattein. Vuodeosastojen moniammatilliset tiimit (lääkäri, sairaanhoitaja, perushoitaja, fysioterapeutti, toimintaterapeutti ja sosiaalityöntekijä) tekevät tiivistä yhteistyötä potilaan hoitosuunnitelman mukaisesti omahoitajan koordinoidessa työtä. Kuntoutumista edistävää työotetta vahvistetaan jatkuvasti koulutuksen ja toiminnan aktiivisen sisäisen kehittämisen avulla. Työyksiköissä panostetaan erityisesti hitaasti kuntoutuvien potilaiden hoitoon, hyvään kotiutumiseen ja saattohoitoon.

Terveyslautakunnan päätöksen (14.6.2005, 216 §) mukaisesti fysioterapeuttien vakanssien määrää pitkäaikaishoidossa lisättiin tänä vuonna neljällä (lisäys + 50 %) siten, että jokaiseen sairaalaan (Kivelä, Koskela, Myllypuro, Suursuo) sijoitettiin yksi uusi työntekijä. Pitkäaikaissairaalan käytössä on siten tällä hetkellä yhteensä 12 fysioterapeutin työpanos (1 fysioterapeutti / 101 sairaansija). Saman terveyslautakunnan päätöksen mukaisesti pitkäaikaissairaalassa aloitti tänä vuonna työskentelynsä yhteensä neljä toimintaterapeuttia (yksi kussakin sairaalassa). Aikaisemmin pitkäaikaissairaalassa ei toiminut toimintaterapeutteja lainkaan. Nämä terapiahenkilöstön vakanssit on nyt täytetty ja työntekijät ovat aloittaneet työskentelyn (viimeiset kesän aikana).

Terveyslautakunta toteaa, että edellä mainituilla terapiahenkilöstön lisäyksillä on jo tänä vuonna vahvistettu olennaisesti pitkäaikaissairaalan laaja-alaista kuntouttavaa hoitoa, jolla edistetään potilaiden hyvinvointia sekä liikunta- ja toimintakykyä. Tavoitteena ei ole ainoastaan toivomusponnessa mainittu hoitohenkilökunnan työn helpottuminen, vaan ennen kaikkea asiakkaiden hyvinvoinnin ja elämänlaadun parantaminen. Kuntouttavalla hoidolla sekä erilaisilla terapioilla ja terapeuttien konsultaatioilla voidaan helpottaa myös täysin liikuntakyvyttömien henkilöiden vointia.

Pitkäaikaissairaalassa työskentelevät fysioterapeutit ja toimintaterapeutit kuuluvat hallinnollisesti terveyskeskuksen akuuttisairaalan kuntoutusyksikköön. Näin heille taataan ammattiryhmiensä tuki, täydennyskoulutus, monipuolinen toimenkuva sekä mahdollisuus työnkiertoon ja oppimiseen sitä kautta. Kuntoutusyksikkö siis tuottaa kaikki pitkäaikaissairaalan fysioterapia- ja toimintaterapiapalvelut, joiden sisällöstä ja resursoinnista sovitaan talousarvion sallimissa puitteissa.

Terveyslautakunta käsittelee ponnessa esitettyä fysioterapeuttien määrän lisäämistä seuraavan talousarvion yhteydessä ottaen huomioon jo tehdyistä lisäyksistä saadut kokemukset.

STJ Kaupunginhallitus päättänee

merkitä tiedoksi esityslistalta ilmenevän selvityksen kaupunginvaltuuston 19.4.2006 hyväksymän toivomusponnen (Arja Karhuvaara) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja

toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle (Arja Karhuvaara) sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Arja Karhuvaaralle sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

Lisätiedot:
Hari Olli, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2285

5

VT OUTI ALANKO-KAHILUODON TOIVOMUSPONSI: OMAISHOITAJIEN JAKSAMISTA HELPOTETTAVA TUKIVÄLINEIN

Khs 2006-1043

Stj ilmoittaa, että hyväksyessään 19.4.2006 vanhuspalveluohjelman 2006 – 2009 Kvsto samalla hyväksyi seuraavan toivomusponnen:

10 (37) ”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsinki tukee omaishoitajien jaksamista helpottamalla heidän fyysisesti raskasta työtään erilaisin tukivälinein. (Outi Alanko-Kahiluoto, äänin 71 – 0)

Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

Sosiaalilautakunta toteaa (8.8.2006), että omaishoidon tuki on kokonaisuus, joka muodostuu hoidettavalle annettavista tarvittavista palveluista sekä omaishoitajalle annettavasta hoitopalkkiosta, vapaasta ja omaishoitoa tukevista palveluista.

Omaishoidon tuesta annetun lain (937/2005) 3§:n mukaan omaishoitajaksi voi ryhtyä sellainen henkilö, jonka terveys ja toimintakyky vastaavat omaishoidon asettamia vaatimuksia. Omaishoitajalle on järjestettävä hoidon ja huolenpidon edellyttämät palvelut. Hoito- ja palvelusuunnitelmassa selvitetään hoitajan terveys ja oma näkemys jaksamisestaan. Tarvittaessa pyydetään lääkärintodistus. Myös hoidettavan kodin tulee olla olosuhteiltaan hoidolle sopiva.

Omaishoitajan tarvitsema tuki ja palvelut kuvataan yksityiskohtaisesti hoito- ja palvelusuunnitelmassa, joka tehdään omaishoitosopimuksen yhteydessä. Hoito- ja palvelusuunnitelmassa kartoitetaan myös tarvittavat apuvälineet.

Helsingissä oli vuoden 2005 aikana 1717 yli 65-vuotiasta omaishoidon piirissä. Tämän vuoden tammi-toukokuussa heitä on ollut yhteensä 1432. Vastaavasti alle 65-vuotiaita omaishoidon tuen saajia vuonna 2005 oli Helsingissä 1085. Tämän vuoden tammi-toukokuussa heitä oli 1057.

Apuvälineiden saanti Helsingissä

Tavallisimpia liikkumisen ja päivittäisten toimintojen apuvälineitä voi lainata terveysasemien ja sairaaloiden fysioterapia- ja toimintaterapiaosastojen apuvälinelainaamoista. Näitä ovat mm. rollaattorit, kävelykepit, erityyppiset kainalosauvat, wc-korokkeet ja peseytymistä helpottavat apuvälineet. Lainaamoista voi myös saada pyörätuolin lainaksi tilapäiseen tarpeeseen. Ensimmäistä kertaa apuvälinettä tarvitseva voi ottaa yhteyden oman terveysaseman fysioterapiayksikköön. Neuvoja apuvälineasioissa saa terveysasemilta, apuvälineyksiköstä ja kuntoutussuunnittelijoilta.

Terveyskeskuksen apuvälineyksiköstä (joka sijaitsee Koskelan sairaalan yhteydessä) järjestetään erikoistason apuvälinepalveluja, mm. aktiivipyörätuoleja, nostolaitteita sekä erilaisia kotihoitoa ja kotona selviytymistä helpottavia apuvälineitä. Siellä sijaitsee myös apuvälineiden kierrätyskeskus ja näyttely, jossa on mahdollisuus ilman lääkärin lähetettäkin ajanvarauksella kartoittaa asiakkaan apuvälinetarpeita ja kokeilla erilaisia apuvälineitä. Erikoistason apuvälineen lainaaminen jatkuvaan käyttöön edellyttää lääkärin suositusta.

Korkean erikoistason apuvälineitä, kuten sähköpyörätuoleja, kommunikaatio-apuvälineitä ja ympäristönhallintalaitteita, lainaa HYKSin apuvälineyksikkö.

Omaishoitajien apuvälineiden tarve

Sosiaalivirastolla on Toimiva koti-niminen yksikkö

(www.toimivakoti.fi), joka on esteettömän asumisen asiantuntijayksikkö. Toimivassa kodissa on käynyt omaishoitajaryhmiä tutustumassa arkea helpottaviin apuvälineisiin ja tiedon tarvetta on edelleen. Myös ergonomiakonsultaatiota ja apuvälineiden käytön opetusta tarvitaan.

Toimivan Kodin henkilökunnan kokemusten mukaan apuvälineitä, joista omaishoitajat tarvitsevat lisää tietoa, ovat mm. turvamatto, noston ja siirron apuvälineet, sähkösäätöiset vuoteet, vuoteessa hoitamista helpottavat apuvälineet, kuulemista ja näkemistä helpottavat apuvälineet, siirtämistä helpottavat pyörälliset kalusteet, sekä kodin turvallisuuteen liittyvät välineet kuten liesivahdit, turvapuhelimet ja paikantimet.

Palvelujen tehostaminen

Sosiaaliviraston omaishoidon kehittämisryhmä tiivistää yhteistyötä Toimivan kodin kanssa. Syksyn 2006 aikana järjestetään apuvälineitä ja niiden käyttöä koskevaa koulutusta omaishoidon tuen ohjaajille. Välineitä, tietoa ja opetusta tullaan jatkossa tarjoamaan omaishoitajille aktiivisesti. Hoitajilla ei ole useinkaan tilaisuutta lähteä oma-aloitteisesti selvittämään apuvälinemahdollisuuksia.

Omaishoidon toimintakeskuksiin suunnitellaan uusille omaishoitajille koulutustilaisuuksia, joissa on tärkeää käsitellä myös apu- ja tukivälineiden käyttöä. Itäisen alueen omaishoidon toimintakeskuksessa tätä jo järjestetään. Koulutus on tarkoitus laajentaa koskemaan myös nykyisiä omaishoitajia. Hoidettavien turvallinen hoito järjestetään koulutuksen ajaksi.

Toimivan kodin asiantuntemusta tullaan jatkossa käyttämään entistä tiiviimmin hyväksi mm. omaishoitajille tarjottavan koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa.

Koulutuksen lisäksi tarvitaan myös yksilöllistä neuvontaa ja opetusta paikan päällä kotona. Toivottavaa olisi, että jokaisen omaishoitajan luona voisi käydä fysioterapeutti kotikäynnillä. Apuvälineiden tarve kartoitettaisiin ja mahdollisten apuvälineiden käyttö opetettaisiin. Tarve ei ole kertaluontoinen, koska hoidettavan avuntarve saattaa vaihdella, samoin hoitajan terveys ja jaksaminen.

Toivomusponnessa esitetty asia on tärkeä ja sosiaalivirasto tulee yhteistyössä terveyskeskuksen kanssa jatkossa entistä paremmin varmistamaan, että omaishoitajilla on käytössään hoitotyötä helpottavat apu- ja tukivälineet ja myös riittävä käytön osaaminen.

STJ Kaupunginhallitus päättänee

merkitä tiedoksi esityslistalta ilmenevän selvityksen kaupunginvaltuuston 19.4.2006 hyväksymän toivomusponnen (Outi Alanko-Kahiluoto) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja

toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle (Outi Alanko-Kahiluoto) sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta valtuutettu Outi Alanko-Kahiluodolle sekä tiedoksi muille valtuutetuille.

Lisätiedot:
Hari Olli, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2285

6

SELVITYS HUSIN TOIMINNASTA JA TALOUDESTA 30.6.2006 TILANTEESSA

Khs 2006-1460, 2006-1497

Terveyslautakunta toteaa (12.9.2006), että Khs on velvoittanut terveyslautakunnan esittämään Khlle erillisen raportin HUSin taloustilanteen kehittymisestä neljännesvuosittain. Raportissa esitetään toimintakulujen kehitys, tietoja henkilöstöstä sekä kuntalaskutuksen ennuste. Lisäksi HUSin kanssa on sovittu, että raporttiin sisällytetään tiedot hoitotakuun toteuttamistilanteesta. Raportissa on lisäksi kirjattuina HUSin yhtymähallinnon näkemys merkittävimmistä syistä poikkeamiin sekä selvitys toimenpiteistä, joihin on ryhdytty.

./. HUSin laatima raportti liitteineen on esityslistan tämän asian liitteenä 1.

Kuntayhtymän toimintakulujen ennustetaan ylittävän budjetin 17,5 milj. eurolla (1,4 %). Kaupunginhallitukselle esitettyyn edelliseen neljännesvuosiraporttiin nähden on ylitys kasvanut vajaat 4 milj. euroa. Tilikauden tuloksen ennustetaan hyvityksen (noin 36 milj. euron) jälkeen päätyvän 4,5 milj. euroa ylijäämäiseksi. Investointien ennustetaan jäävän noin 10 milj. euroa (-7,2 %) talousarvion alle. Rahoituksen ennustetaan toteutuvan suunnitellun mukaisesti.

Kuntalaskutuksen ylitysennuste on 7,5 milj. euroa, mikä on noin 1,9 % talousarviosta. HYKS-sairaanhoitoalueen tulosyksiköistä suurin ylitysuhka on kirurgian, sisätautien sekä syöpätautien tulosyksiköissä. Ylijäämän hyvitykseksi arvioidaan 14,8 milj. euroa, jota ei ennusteessa kuitenkaan ole kohdennettu toimialakohtaisesti. Kokonaisuutena Helsingin laskutuksen ennustetaan olevan hyvin lähellä vuoden 2005 toteutunutta tasoa.

Helsinkiläisten hoitojonoja on purettu. Yli kuusi kuukautta jonottaneiden määrä oli vuoden 2005 alussa 7 147. Vuoden 2005 aikana helsinkiläisten yli 6 kk:n jonoja purettiin 5 200 potilaalla (73 %), ja edelleen vuoden 2006 kuuden ensimmäisen kuukauden aikana 720 henkilöllä. Heinäkuun aikana jonottajien määrä kuitenkin kasvoi kesälomasuluista johtuen 270 potilaalla ja oli kuun lopussa 1458 potilasta. Kasvu johtui erityisesti yli 6 kk odottaneiden kirurgisten ja kaihipotilaiden lisäyksestä.

Helsinkiläisten potilaiden lähetteet HUSiin tammi-heinäkuussa 2006 ovat lisääntyneet 1,5 % viime vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna, joten vuoden ensimmäisten kuukausien lähetemäärän kasvu on tasaantunut.

Toimitusjohtajan kannanotot

HUSin ennusteen kehitys muistuttaa sikäli aiempia vuosia, että palvelulaskutuksen ennuste pysyy lähes entisellään, hyvityskelpoisen ylijäämän arvion noustessa kuukausittain. Kesäkuun lopun tilanteessa arvioidaan hyvityksen määräksi Helsingin osalta peräti 14,8 milj. euroa, joten hinnoittelu ei ole oikein osunut.

Helsingin kuntalaskutuksen ylitysennuste on pienentynyt kaupunginhallitukselle ensimmäisen neljännesvuosiraportin yhteydessä esitetystä noin puoleen. Toinen puoli asiasta on kuitenkin se, että käytännössä lähes koko terveystoimen talousarvioylitys liittyy HUSille maksettaviin eriin, erona ainoastaan, että yhä suurempi osa maksetaan sakkomaksuina terveyskeskuksen oman toiminnan talousarviokohdalta.

Selvityksen liitteenä toimitettujen taulukoiden osalta toimitusjohtaja toteaa, että palvelumäärien kehityksen osalta ei edelleenkään pystytä muodostamaan kuvaa siitä, mikä osa muutoksesta vuoteen 2005 nähden selittyy HUSin tuotteistuksen muutoksilla.

Muilta osin toimitusjohtaja toteaa, että tilanteen kehittymistä tullaan seuraamaan tarkasti.

Terveyslautakunnan päätös

Terveyslautakunta päätti lähettää kaupunginhallitukselle edellä olevan selvityksen HUSin toiminnan ja talouden toteumasta liitteenään HUSin antama selvitys.

STJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi terveyslautakunnan toimittaman selvityksen HUSin taloudesta ja toiminnasta tilanteessa 30.6.2006.

Pöytäkirjanote terveyslautakunnalle sekä pöytäkirjanote jäljennöksin terveyslautakunnan selvityksestä talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Hari Olli, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2285

LIITE

HUSin laatima raportti 31.8.2006

7

UUDEN VARAJÄSENEN VALITSEMINEN HELSINGIN SENIORISÄÄTIÖN HALLITUKSEEN

Khs 2005-259

Helsingin Seniorisäätiö (entinen Helsingin yhdistetty sairas- ja vanhainkotisäätiö) pyytää (18.9.2006) Helsingin kaupunkia nimeämään uuden henkilön säätiön hallituksen varajäseneksi edesmenneen Pirkko Kiviniemen tilalle.

Stj toteaa, että Khs valitsi 4.4.2005 säätiön hallitukseen seuraavat viisi jäsentä ja heille henkilökohtaiset varajäsenet:

Jäsen	Varajäsen
Mirja Winter-Heikkilä	Leena Paasivuori
Timo Leskinen	Pirkko Kiviniemi
Kirsti Inkeroinen-Kalliokoski	Riitta Snäll
Jukka Laitila	Juhani Arppe
Pirkko Etelävuori	Jukka Isola

Samalla Khs päätti valita hallituksen puheenjohtajaksi Kirsti Inkeroinen-Kalliokosken ja varapuheenjohtajaksi Mirja Winter-Heikkilän.

STJ Kaupunginhallitus päättänee valita Helsingin Seniorisäätiön hallituksen varajäseneksi toimikauden 2005 – 2006 jäljellä olevaksi ajaksi Pirkko Kiviniemen tilalle _________________.

Pöytäkirjanote säätiöön valitulle, Helsingin Seniorisäätiölle, sosiaalilautakunnalle, tarkastuslautakunnalle sekä hallintokeskukselle.

Lisätiedot:
Hari Olli, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2285

8

LAUSUNTO SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖLLE EVO -TUTKIMUSRAHOITUKSEN JAKOPERUSTEIDEN UUDISTAMISESTA

Khs 2006-1824

Asia tulisi käsitellä 2.10.2006

Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa (10.8.2006) asettaneensa työryhmän EVO –tutkimusrahoituksen jakoperusteiden uudistamiseksi aiemmin ehdotettujen periaatteiden mukaisesti. Työryhmän tehtävänä oli laatia yksityiskohtaiset ehdotukset siitä, miten valtion korvaus tutkimukseen ohjattaisiin erityisvastuualueiden tutkimuskeskuksille, mitä seikkoja tulisi ottaa huomioon sosiaali- ja terveysministeriön ja tutkimuskeskusten tulossopimuksissa, miten tutkimuskeskukset ohjaavat rahoituksen alueilleen ja minkälaisiin kohteisiin, miten valtion rahoituksella tehtävän tutkimuksen tuloksellisuutta arvioidaan sekä miten tuloksellisuuden arvio vaikuttaa erityisvastuualueille jaettavan rahoituksen määrään.

Sosiaali- ja terveysministeriö on varannut lausuntopyynnön jakelussa mainituille tahoille mahdollisuuden antaa lausuntonsa 3.10.2006 mennessä työryhmän raportista.

Raportti on nähtävissä internet-osoitteessa:

http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/documents/7501/index.htx

./. Lausuntopyyntö ja työryhmän raportti ovat esityslistan tämän asian liitteenä 1.

./. Terveyskeskuksen (8.9.2006) ja talous- ja suunnittelukeskuksen (18.9.2006) lausunnot ovat esityslistan tämän asian liitteinä 2 ja 3.

Stj toteaa, että sosiaali- ja terveysministeriö on lähettänyt työryhmän raportin ainoastaan tiedoksi Helsingin kaupungille. EVO –tutkimus-rahoituksen jakoperusteiden uudistaminen on kuitenkin merkittävä asia, josta Stj:n mielestä Helsingin kaupungin on syytä antaa lausunto.

Päätösehdotus perustuu terveyskeskuksen sekä talous- ja suunnittelukeskuksen lausuntoihin.

STJ Kaupunginhallitus päättänee antaa sosiaali- ja terveysministeriölle seuraavan lausunnon EVO –tutkimusrahoituksen jakoperusteiden uudistamista koskevasta työryhmän raportista:

1 Työryhmän ehdotukset EVO-rahoitusjärjestelmän uudistamiseksi ovat perusteltuja ja selkeyttävät tutkimusrahoituksen ohjaamista oikeisiin kohteisiin.

2 Erityisen tärkeää on lisätä EVO-tutkimusrahoitusta vastaamaan nykyistä paremmin tutkimus- ja opetustoiminnan todellisia kustannuksia. Jälkeenjääneisyyden määrä on vuoden 1997 tasoon verrattuna noin 30 milj. euroa.

3 EVO-rahoituksen jaolle suunniteltu infrastruktuuri on selkeä. Terveystieteellisen tutkimuksen neuvottelukunnan tulee erityisesti seurata ja valvoa vastuualueiden toimintayksiköiden ja –sektorien sekä tutkimusalueiden tasapuolista kohtelua tutkimusrahan jaossa.

4 Tulossopimusneuvottelukäytäntö on hyvä. Tulossopimusneuvottelukäytäntö luo nykyistä paremmat mahdollisuudet keskitettyihin linjauksiin, ohjaukseen ja valvontaan. Nelivuotinen toimikausi luo pitkäjänteisyyttä tutkimustyöhön ja antaa aiempaa paremmat ajalliset ja toiminnalliset mahdollisuudet myös tutkimustulosten implementointiin.

5 Helsingin kaupunki edustaa terveydenhuollon volyymiltaan noin 10 % koko Suomesta. Helsingin terveyskeskuksella maan suurimpana perusterveydenhuollon toimijana tulee olla pysyvä edustus Helsingin yliopistollisen keskussairaalan erityisvastuualueen tutkimustoimikunnassa.

Kirje sosiaali- ja terveysministeriölle sekä pöytäkirjanote terveyslautakunnalle sekä talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Hari Olli, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2285

LIITTEET	Liite 1	Sosiaali- ja terveysministeriön lausuntopyyntö 10.8.2006 ja työryhmän raportti
	Liite 2	Terveyskeskuksen lausunto 8.9.2006
	Liite 3	Talous- ja suunnittelukeskuksen lausunto 18.9.2006

9

18.9.2006 pöydälle pantu asia

JÄSENEN NIMEÄMINEN HELSINGIN SOKEAINTALO-SÄÄTIÖN HALLITUKSEEN VUOSIKSI 2007-2009

Khs 2006-1805

Helsingin Sokeaintalo-Säätiö toteaa (15.8.2006), että säätiön sääntöjen mukaan säätiön asioita hoitaa ja edustaa kolmeksi kalenterivuodeksi kerrallaan valittu hallitus. Hallitus valitaan siten, että Näkövammaisten keskusliitto ry valitsee kaksi jäsentä, Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry yhden jäsenen ja Helsingin kaupungilla on oikeus valita kaksi jäsentä.

Säätiö pyytää kaupunkia nimeämään kaksi hallituksen jäsentä säätiön hallitukseen toimikaudelle 2007 - 2009.

Stj toteaa, että Helsingin Sokeaintalo-Säätiön tarkoituksena on ensisijaisesti helsinkiläisten näkövammaisten ja heidän perheidensä elinehtojen helpottaminen. Säätiö toteuttaa tarkoitustaan hankkimalla ja vuokraamalla edullisia näkövammaisille sopivia asuntoja, työhuoneita ja kokoushuoneita sekä muilla heidän hyvinvointiaan edistävillä toimenpiteillä. Säätiö huolehtii asuntojen kunnossapitämisestä ja parantamisesta.

Säätiön hallitus valitaan kolmeksi kalenterivuodeksi kerrallaan. Hallituksen perusrungon muodostavat näkövammaisten omien järjestöjen edustajat, minkä lisäksi Helsingin kaupungilla on oikeus valita kaksi jäsentä.

Sosiaali- ja terveystoimen toimialalla on yhteensä lähes 20 sellaista yhdistystä, säätiötä tai yhtiötä, joiden hallintoelimiin kaupunki on nimennyt edustajansa. Syyt nimeämiseen ovat eri aikoina ja eri yhteisöissä vaihdelleet. Sosiaali- ja terveystoimen johdon yhteinen ryhmä, joka on arvioinut edustajien nimeämistä em. yhteisöihin, ei pitänyt tarkoituksenmukaisena virkamiesedustajan nimeämistä Sokeaintalo-Säätiön hallitukseen. Khs on aikaisemmin kuluvan vuoden aikana jo muutaman kerran päättänyt luopua virkamiesedustajien nimeämisestä.

Päättyneellä toimikaudella Helsingin Sokeaintalo-Säätiön hallituksessa ovat olleet virkamiehistä nimettynä jäsenenä hallintopäällikkö Leena Rautakorpi terveyskeskuksesta sekä luottamushenkilöistä nimettynä jäsenenä Marjo Tuomikoski-Runn.

STJ Kaupunginhallitus päättänee nimetä kaupungin edustajaksi Helsingin Sokeaintalo-Säätiön hallitukseen toimikaudeksi 2007 - 2009

-

Pöytäkirjanote Helsingin Sokeaintalo-Säätiölle, kaupungin edustajaksi nimetylle, sosiaalilautakunnalle ja hallintokeskukselle.

Lisätiedot:
Hari Olli, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2285