HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS

MERENKULUN TURVALAITTEIDEN JA VÄYLIEN YLLÄPITO HELSINGIN ALUEELLA

Khs 2004-1078

Suomenlahden merenkulkupiiri on 10.5.2004 ja 2.12.2004 päivätyillä kirjeillään esittänyt, että kaupungin ja merenkulkupiirin välistä väylänpitoon liittyvää vastuunjakoa tulisi selkeyttää ja että väylänpidosta tehtäisiin merenkulkupiirin ja kaupungin välillä sopimus.

Kj toteaa, että merenkulkupiirin 10.5.2004 tekemä esitys siirrettiin 14.5.2004 toimenpiteitä varten kiinteistövirastolle, joka toimii kaupungin vesialueiden omistajahallintokuntana. Kiinteistövirasto on käynyt esityksen johdosta keskusteluja ja neuvotteluja mm. Helsingin Sataman, liikuntaviraston ja Suomenlahden merenkulkupiirin kanssa.

Kiinteistölautakunta esittää 8.8.2006 merenkulkupiirin em. esityksen johdosta mm. seuraavaa:

Vesialueiden omistus ja hallinta

Helsingin kaupunki omistaa suurimman osan hallinnollisen alueensa vesialueista. Kaupungin sisäisesti omaksuman järjestelmän mukaan kiinteistöjen, myös vesialueiden, omistajapuhevaltaa käyttää kiinteistö-lautakunta, jollei hallintaa ole kaupungin sisäisin vuokrauksin luovutettu muille hallintokunnille tai laitoksille. Vesialueista satamajärjestyksen mukaiset, satamatoimintaan liittyvät alueet on luovutettu Helsingin Sataman hallintaan ja käyttöön.

Tämän lisäksi liikuntavirasto hallitsee kaupungin sisäisten vuokrasopimusten perusteella eräitä lähinnä pienvenesatamatoimintaan asema-kaavassa osoitettuja alueita ja rakennusvirasto joitakin asemakaavassa yleisiksi alueiksi osoitettuja vesialueita.

Väylät ja merenkulun turvalaitteet

Vesilain mukaan yleisillä kulkuväylillä tarkoitetaan vesistössä tai meressä olevaa väylää, joka on vesilain säännösten mukaan määrätty julkiseksi kulkuväyläksi tai yleiseksi paikallisväyläksi. Muut kulkuväylät ovat yksityisiä. Ympäristölupavirasto voi Merenkulkulaitoksen hakemuksesta määrätä julkiseksi kulkuväyläksi sellaisen vesistön osan, joka on tarpeen pitää avoimena yleistä laiva- tai veneliikennettä varten.

Merenkulun turvalaitteet ovat kulkuväylän merkitsemistä tai muuten vesiliikenteen ohjaamista ja turvaamista varten vesistöön tai sen rannalle sijoitettuja rakenteita ja laitteita.

Väylän perustaminen

Yleinen kulkuväylä vahvistetaan käyttöön otetuksi Merenkulkulaitoksen väyläpäätöksellä. Merenkulkulaitos on mm. merenkulun turvallisuudesta ja väylänpidosta sekä talvimerenkulun avustamisesta vastaava valtion viranomainen ja vastaa siinä ominaisuudessa yleisten kulkuväylien perustamisesta ja ylläpidosta, ellei tätä tehtävää ole Merenkulkulaitoksen vesilain 4 luvun 11 §:n nojalla tekemällä väyläpäätöksellä annettu jonkun muun hoidettavaksi. Kauppamerenkulkua palvelevan toimintansa se rahoittaa aluksilta perittävillä väylämaksuilla, minkä lisäksi sillä on viranomaistehtäviä ja muita yhteiskunnallisia tehtäviä, jotka rahoitetaan valtion budjetista.

Helsingin alueella useiden väylien ja turvalaitteiden ylläpito on Meren-kulkulaitoksen antamin väyläpäätöksin määrätty väyläkohtaisesti Helsingin Satamalle tai Helsingin liikuntavirastolle aina sen mukaan, mikä hallintokunta on laittanut väylän perustamista koskevan asian vireille. Kaikkien väylien osalta vastuullista väylänpitäjää ei ole määritelty. Käytännössä Helsingin Satama on pääosin vastannut kaupungin vastuulla olevien väylien turvalaitteiden ylläpidosta.

Ehdotus sopimukseksi väylänpidosta

Suomenlahden merenkulkupiiri ilmaisee kirjeessään huolensa siitä, että Helsingin satamajärjestyksen voimassaoloalueen supistuttua vastuu satama alueen ulkopuolisten väylien ja merenkulun turvalaitteiden yllä-pidosta on käynyt epäselväksi.

Merenkulkupiiri esittää siksi, että kaupunki tekisi Suomenlahden merenkulkupiirin kanssa sopimuksen väylänpidon vastuusta Helsingin edustan merialueilla. Merenkulkupiiri esittää uudesta satamajärjestyksestä poikkeavasti kaupungin vastuualueen rajaksi vanhan satamajärjestyksen mukaista aluetta, joka on ollut käytössä Helsingin Sataman vastuualueen rajana 31.3.2004 saakka.

Koska Helsingin Satama on ilmoittanut Suomenlahden merenkulkupiirille, ettei se katso olevansa oikeutettu tekemään vuokrasopimuksen nojalla hallitsemansa satama-alueen ulkopuolisia vesialueita koskevia sopimuksia, merenkulkupiiri tiedustelee nyt Helsingin kiinteistövirastolta kyseisten vesialueiden omistajana, olisiko virasto vesialueiden omistajana oikea sopimuskumppani asiassa vai kuuluuko asia jollekin muulle Helsingin kaupungin hallintokunnalle.

Omistuksen ja hallinnan suhde väylänpitoon

Sillä sinänsä, kuka vesialueen omistaa, ei vesilain järjestelmässä ole merkitystä väylänpidon kannalta, ellei kysymys ole siitä, että omistajalle syntyy väylän johdosta oikeus korvaukseen omistuksensa perusteella. Vesilain 4 luvun 5 §:n perusteella valtio tai muu yleisen kulkuväylän kuntoonpanija saa, sovittuaan asiasta alueen omistajan kanssa, pysyvästi asettaa merenkulun turvalaitteita, kuten viittoja, merkkejä ja loistoja, vesistöön tai sen rannalle sekä poistaa turvalaitteiden näkymistä haittaavia esteitä. Tietyin edellytyksin merenkulun turvalaitteita saa sijoittaa toisen alueelle myös ilman sopimusta, joko ympäristölupaviraston luvalla tai joissakin tapauksissa ilmankin sitä. Vahingosta, haitasta ja muusta edunmenetyksestä, joka johtuu väylän kuntoon panemiseksi suoritetuista toimenpiteistä toisen maalla tai vesialueella, on suoritettava korvaus.

Väylänpitäjän vastuu

Väylänpitäjä vastaa väyläpäätöksen mukaisen väylän ja sen turvalaitteiden kuntoon panemisesta ja ylläpidosta. Väylänpitäjä vastaa näin ollen ilmoitetun vesisyvyyden käytettävyydestä ja turvalaitteiden toimivuudesta ja huollosta. Väylänpitäjälle saattaa vahinkotapauksissa syntyä korvausvastuu, mikäli em. vastuista ei asianmukaisesti huolehdita.

Väylänpitovastuun jakautumisen nykytila kaupungin hallintokuntien kesken

Helsingin kaupungin vesialueella olevien kulkuväylien väylänpitovastuusta, vesialueella olevien turvalaitteiden rakentamis-, asettamis- ja

ylläpitovelvollisuudesta samoin kuin siitä, kenen vastuulle kaupungin sisäisesti kuuluu kaupungin vesialueille sijoitettavien nopeusrajoitus- ym. kieltomerkkien asettaminen, on käyty neuvotteluja Helsingin eri hallintokuntien kesken. Neuvotteluihin on osallistunut kiinteistöviraston, liikuntaviraston, ympäristökeskuksen ja Helsingin Sataman edustajia.

Keskusteluissa on todettu, että on toisaalta selvitettävä Helsingin kaupungin väylänpitovastuun rajaukset suhteessa Merenkulkulaitokseen, toisaalta kaupungin väylänpitovastuulle kuuluvien väylien ylläpitämisestä syntyvien velvoitteiden jakautuminen kaupungin eri hallintokuntien välillä.

Kaupungin ja valtion välinen väylänpidon vastuunjako

Kauppamerenkulun väylät

Kauppamerenkulun väylien ja väylänpitovastuun jakautuminen kaupunkien ja valtion välillä on muotoutunut ajan kuluessa. Vastuujakoon on osaltaan ollut vaikuttamassa vanha luotsaustoiminta, jonka mukaan valtion luotsit luotsasivat alukset satamaan eli satama-alueen rajalle asti ja kunnallisten satamien satamaluotsit luotsasivat alukset laituriin. Satama-alueen rajana oli yleensä satamajärjestyksen voimassaoloalueen raja. Satamaluotsauksesta on sittemmin luovuttu ja valtion luotsit luotsaavat alukset laituriin saakka.

Vastaavasti talvimerenkulussa valtion jäänmurtovastuu ulottuu satamaan johtavilla väylillä satama-alueen rajalle.

Perinteisesti Suomen valtion ja Suomenlahden rannikkokaupunkien kauppamerenkulkua palvelevien väylien väylänpitovastuu on jakautunut siten, että valtio on vastannut itä - länsisuunnassa kulkevista väylistä ja turvalaitteista näiden väylien varrella. Satamakaupungit, kuten Helsinki, ovat vastanneet satamiin johtavista väylistä ja turvalaitteista näiden väylien varrelta satamiin. Kaupunkien satamaväylien ulottuvuus merelle vaihtelee varsin runsaasti. Esimerkiksi Hangossa valtion väylä ulottuu melkein laituriin saakka, kun taas Turussa satama-alue on varsin laaja.

Yleisenä käytäntönä todettiin yksityissatamalakia säädettäessä olevan, että väylien kunnossapidon ja turvallisuudesta huolehtimisen osalta vastuuraja valtion ja satamanpitäjän osalta määräytyy yleensä sen mukaan, miten satamajärjestyksessä on määritelty sataman vesialueen raja. Vastaavasti satamajärjestyksen mukaisella satama-alueella valtio ei vastaa väylän kunnossapidosta eikä turvalaitteista, joten satamanpitäjän tulee satama-alueella rakentaa ja hoitaa myös satama-alueen merenkulun turvalaitteet.

Veneväylät

Veneväylät ovat olleet yleensä kuntien hoidossa, kuitenkin siten, että veneilyn itä - länsisuuntainen runkoväylä on Merenkulkulaitoksen hoidossa. Kunnallisen huvivenesataman sijaitessa naapurikunnan alueella voi väylävastuu ulottua naapurikunnan alueellekin. Esimerkiksi Helsingin kaupunki vastaa väylistä mm. Inkoossa sijaitsevaan Elisaareen ja Sipoossa sijaitsevaan Kaunissaareen.

Veneliikennelain perusteella asetettavien rajoitus- ja kieltomerkkien rakentaminen ja ylläpitäminen on osoitettu kunnan tehtäväksi. Kunnan sisällä tämä vastuu voisi luontevasti kuulua väylänpitäjälle.

Helsingin sataman käytössä olevat vesialueet

Helsingin satamalautakunnan ja Helsingin kiinteistölautakunnan 1.1.1994 voimaan astuneen kaupungin sisäisen sopimuksen mukaan satamalaitos on oikeutettu käyttämään korvauksetta toimintansa kannalta tarpeellisia vesialueita ehdolla, että satamalaitos vastaa väylien, laitureiden, aallonmurtajien ja muiden näillä vesialueilla sijaitsevien rakenteiden ja laitteiden ylläpidosta.

Helsingin kaupunginvaltuusto vahvisti uuden satamajärjestyksen

28.1.2004 ja tässä yhteydessä se myös rajasi uudelleen satamajärjestyksen voimassaoloalueen käsittämään vain vesialueet, jotka kuuluvat varsinaiseen satamatoimintaan tai ovat alusten kääntöpaikkoja ja liittyvät olennaisesti satamatoimintaan.

Näin uuden satamajärjestyksen voimassaoloalue määrittelee myös sataman vesialueisiin kohdistuvan käyttöoikeuden ulottuvuuden.

Sataman käytössä olevan vesialueen supistaminen aiheutti sen, että osa Helsingin Sataman vastuulla olevista Helsingin kaupungin ylläpidettäviksi määrätyistä väylistä ja turvalaitteista jäi satamajärjestyksen voimassaoloalueen ulkopuolelle. Tämä on aiheuttanut Suomenlahden merenkulkupiirissä epäselvyyttä siitä, kuka nyt vastaa näiden satama-alueen ulkopuolella sijaitsevien väylien ylläpidosta.

Sataman väylänpitovastuu ei kuitenkaan määräydy Helsingin satama-järjestyksen, vaan Merenkulkulaitoksen vesikulkuväylien merkitsemisestä annetun asetuksen (1979/846) 5 §:n nojalla sille väylänpitäjän tekemien esitysten johdosta antamien väyläpäätösten perusteella. Päätösten liitteenä on lueteltu ne väylät ja merenkulun turvalaitteet, jotka on luovutettu Helsingin kaupungille Helsingin Energian tai Helsingin Sataman ylläpidettäviksi.

Päätösten lisäksi Suomenlahden Merenkulkupiiri ja Helsingin Satama ovat sopimukseksi otsikoidulla asiakirjalla vastavuoroisesti järjestelleet keskinäistä väylänpitovastuutaan eräiden veneväylien, veneilyn runko-väylien ja satamaväylien osalta.

Väylänpitovastuun jakautuminen kaupungin ja valtion välillä on siten olemassa olevien väyläpäätösten valossa selkeä, mutta väylänpitoa koskevien Helsingin Sataman ja Suomenlahden merenkulkupiirin välisten sopimusjärjestelyiden oikeudellinen merkitys on jossakin määrin epäselvä.

Kun Helsingin Satama nyt satama-alueensa supistuttua pyrkii yhdenmukaistamaan väylänpitovastuunsa ulottuvuuden vastaamaan maassa yleisesti noudatettua käytäntöä, satamajärjestyksessä määritellyn satama-alueen rajan mukaiseksi, kaupungin tulisi tehdä tätä koskeva aloite Merenkulkulaitokselle, joka voisi sitten tarvittaessa esittää Länsi-Suomen ympäristölupavirastolle nykyisten väyläpäätösten muuttamista näiltä osin.

Merenkulkupiirin kaupungille esittämän sopimusluonnoksen tarkoituksena lienee pyrkiä varmistamaan nykyinen väylänpitoa koskeva vastuujako ja näin kirjata väylänpitäjän ja merenkulkuviranomaisen tehtäväjako kaupungin alueella.

Kuten aiemmin on todettu, tällaisen sopimuksen oikeudellinen perusta ja merkitys ovat epäselviä huolimatta siitä, että niitä on ilmeisesti ainakin Suomenlahden merenkulkupiirin alueella tehty. Voitaneen kuitenkin perustellusti kysyä, eikö väylänpitovastuun sääntely vesilain ja sen nojalla annettujen säännösten sekä merenkulkuviranomaisten määräysten ja väyläpäätösten perusteella riittävästi yksilöi väylänpitovastuun kussakin yksittäistapauksessa.

Suhde kaupungin ja merenkulkuviranomaisten välillä tulisikin ratkaista kaupungin väylänpitovastuullisten ja merenkulkupiirin välisin neuvotteluin ja niiden pohjalta tehtävien merenkulkuviranomaisten päätösten kautta.

Kaupungin sisäinen työnjako

Vallinnut käytäntö ennen satamajärjestyksen muuttumista on ollut se, että Helsingin Satama on ylläpitänyt merenkulun turvalaitteita väylillä hallinnollisen satama-alueen sisäpuolella, mutta joissakin tapauksissa myös sen ulkopuolella. Liikuntavirasto on huolehtinut venesatamia palvelevista väylistä, kuten myös ulkokunnissa sijaitsevien ulkoilusaarten satamien osalta.

Kysymys on siten siitä, kenen intressissä kaupungin sisäisessä tehtäväjaossa väylän olemassaolo on ja palveleeko se jotakin erityistarvetta, kuten kunnallisen huvivenesataman tai virkistysalueen käyttöä.

Vastuu vesialueiden käytöstä ja valvonnasta on vaihdellut riippuen alueesta ja käyttötarkoituksesta. Väylänpitoon liittyvien tehtävien lisäksi muita vesialueiden käyttöön liittyviä tehtäviä ovat hoitaneet myös ympäristökeskus ja rakennusvirasto.

Kiinteistöviraston, liikuntaviraston ja Helsingin Sataman kesken käydyissä neuvotteluissa on todettu, että kiinteistövirasto vastaa omistaja-roolissa kaupungin omistamista vesialueista, joita sitten on kaupungin sisäisin vuokrauksin siirretty eri käyttäjähallintokuntien ja laitosten hallintaan.

Väylänpito ja väylänpitovastuu, jotka eivät käsitteellisestikään ole sidoksissa kiinteistöjen omistukseen, sen sijaan kuuluvat kaupungissa vesi- ja meriliikenteen harjoittamiselle tehtäviensä vuoksi edellytyksiä luoville hallintokunnille ja laitoksille, joille on myös osoitettu resurssit näiden tehtävien hoitamiseksi.

Pääosin vaikuttaa siltä, että työnjako kaupungin asianomaisten hallintokuntien ja laitosten eli Helsingin Sataman, liikuntaviraston ja rakennusviraston välillä on selkeä. Jos kuitenkaan asianomaiset eivät voi joltakin osin keskinäisten väylänpitovastuidensa rajoja neuvotellen järjestää, kaupunginhallituksen tulisi tämä tehdä asianomaisten esitysten perusteella.

Mikäli sitten on tarpeen saada kaupungin omistajalupa tai suostumus väylien turvalaitteiden sijoittamiseen tai muuhun omistajan myötävaikutusta edellyttävään toimenpiteeseen, kiinteistövirasto voi toimivaltansa puitteissa näitä antaa.

Esitys on valmisteltu yhteistyössä Helsingin Sataman ja liikuntaviraston kanssa.

Kiinteistölautakunta esittää, että Helsingin Satama oikeutetaan kaupungin puolesta tekemään asianomaiselle valtion merenkulkuviranomaiselle sen väyläpäätöstä koskevaa päätöksentekoa varten aloitteita siitä, miten merenkulun väylien ja turvalaitteiden ylläpitovastuu Helsingin kaupungin alueella kaupungin ja valtion kesken tarkoituksenmukaisesti jaetaan, seuraavin periaattein:

1 Valtio vastaa itä - länsisuunnassa rannikolla kulkevista laivaväylistä ja veneilyn runkoväylästä.

2 Kaupunki vastaa Helsingin satamiin johtavista väylistä Helsingin kaupungin satamajärjestyksen mukaisen satama-alueen rajalta alkaen satamiin asti kuitenkin siten, että kaupunki vastaa kohtuullisen siirtymäkauden ajan meren-kulun turvalaitteiden ylläpidosta myös vanhan ja uuden satama-alueen väliseltä osuudelta valtion toimiessa tämän alueen väylänpitäjänä.

3 Merenkulkuviranomaiselle esitetään, että väylänpitovastuu tulisi määritellä väyläpäätöksin Helsingin kaupungin nimiin ja kaupungin vastuulle.

4 Merenkulkuviranomaisen väyläpäätöksellä Helsingin kaupungin ylläpidettäväksi osoitettavien väylien väylänpitäjänä toimii se hallintokunta, jonka tehtävien ja tavoitteiden toteuttamiseen kyseisen väylän käyttö lähinnä liittyy.

Kj pitää tarkoituksenmukaisena, että asiassa edetään kiinteistölautakunnan esittämällä tavalla lautakunnan mainitsemin periaattein. Kj toteaa, ettei Helsingin Satamalla ole huomauttamista kiinteistölautakunnan esityksen johdosta.

KJ Kaupunginhallitus päättänee kehottaa Helsingin Satamaa ryhtymään toimenpiteisiin, joilla valtion merenkulkuviranomaisen väyläpäätöksin merenkulun väylien ja turvalaitteiden ylläpitovastuu Helsingin kaupungin alueella jaetaan kaupungin ja valtion kesken tarkoituksenmukaisella tavalla seuraavien periaatteiden pohjalta:

1 Valtio vastaa itä - länsisuunnassa rannikolla kulkevista laivaväylistä ja veneilyn runkoväylästä.

3 Merenkulkuviranomaiselle esitetään, että väylänpitovastuu tulisi määritellä väyläpäätöksin Helsingin kaupungin nimiin ja kaupungin vastuulle.

Pöytäkirjanote Helsingin Satamalle, kiinteistölautakunnalle, kiinteistövirastolle, liikuntavirastolle ja Helsingin Energialle.

Lisätiedot:
Olli Seppo, kaupunginkamreeri, puhelin 169 2538

FÖRKLARING TILL FÖRVALTNINGSDOMSTOLEN MED ANLEDNING AV BESVÄR ÖVER STADSFULLMÄKTIGES FÖRSLAG OM ÄNDRING I KOMMUNINDELNINGEN MELLAN HELSINGFORS STAD, SIBBO KOMMUN OCH VANDA STAD

SELITYS HALLINTO-OIKEUDELLE KAUPUNGINVALTUUSTON ESITYSTÄ KUNTAJAON MUUTTAMISESTA HELSINGIN KAUPUNGIN, SIPOON KUNNAN JA VANTAAN KAUPUNGIN KESKEN KOSKEVASTA VALITUKSESTA

Stn/Khs 2006-1601

Stge beslöt 21.6.2006, 183 §, föreslå statsrådet att område A i Sibbo kommun och område V i Vanda stad på den bifogade kartan införlivas med Helsingfors stad.

XXXX XXXX, vars hemort är Helsingfors, har anfört besvär över fullmäktiges beslut hos Helsingfors förvaltningsdomstol.

Ändringssökanden kräver att beslutet upphävs som lagstridigt. XXXX anser att ärendet inte varit brådskande på det sätt som avses i kommunallagens 55 §, att man inte informerade att ärendet var anhängigt och om beredningen på det sätt som avses i kommunallagen (kommunallagens 27 § och 29 §) och att förslaget strider mot bestämmelserna i kommunindelningslagen.

./. Besvären finns i bilaga nr 1 under detta ärende i föredragningslistan.

Enligt kommunallagens 90 § söks ändring i beslut som fattats av fullmäktige genom kommunalbesvär hos förvaltningsdomstolen.

Besvär får anföras på den grunden att:

1) beslutet har tillkommit i felaktig ordning,

2) den myndighet som fattat beslutet har överskridit sina befogenheter, eller

3) beslutet annars strider mot lagen.

Enligt kommunallagens 92 § får kommunalbesvär anföras av den som ett beslut avser eller vars rätt, skyldighet eller fördel direkt påverkas av beslutet (part) samt av kommunmedlem. Ändringssökandens besvärsrätt utreds närmare i förklaringen till beslutsförslaget.

Kommunalbesvär skall anföras inom 30 dagar från delfåendet av beslutet (kommunallagen 93 §). Besvären har anförts inom utsatt tid.

Enligt stadsstyrelsens instruktion 8 § 2 mom. 5 punkten avger stadsstyrelsen förklaring med anledning av besvär över ett beslut av stadsfullmäktige om stadsstyrelsen anser sig kunna godta slutresultatet av fullmäktiges beslut.

Utlåtandet givet av förvaltningscentralens rättstjänst (1.9.2006) stämmer överens med beslutsförslaget.

Kvsto päätti 21.6.2006, 183 §, esittää valtioneuvostolle, että oheen liitetyn karttaliitteen mukainen alue A Sipoon kunnasta ja alue V Vantaan kaupungista liitetään Helsingin kaupunkiin.

Valtuuston päätöksestä on valittanut Helsingin hallinto-oikeudelle XXXX XXXX, jonka kotipaikka on Helsinki.

Valittaja vaatii päätöksen kumoamista lainvastaisena. Valittaja katsoo, että asia ei ole ollut kuntalain 55 §:n tarkoittamalla tavalla kiireellinen, asian vireilläolosta ja valmistelusta ei ole ilmoitettu asianmukaisesti kuntalain tarkoittamalla tavalla (kuntalaki 27 § ja 29 §) ja että esitys on vastoin kuntajakolain säännöksiä.

./. Valitus on esityslistan tämän asian liitteenä nro 1.

Kuntalain 90 §:n mukaan valtuuston päätökseen haetaan muutosta kunnallisvalituksella hallinto-oikeudelta.

Valituksen saa tehdä sillä perusteella, että:

1) päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä,

2) päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa, tai

3) päätös on muuten lainvastainen.

Kuntalain 92 §:n mukaan kunnallisvalituksen saa tehdä se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa (asianosainen) sekä kunnan jäsen. Valittajien valitusoikeudesta on tarkempi selvitys päätösesityksen sisältämässä selityksessä.

Kunnallisvalitus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista (kuntalaki 93 §). Valitus on tehty määräajan kuluessa.

Kaupunginhallituksen johtosäännön 8 §:n 2 momentin 5-kohdan mukaan kaupunginhallitus antaa selityksen kaupunginvaltuuston päätöstä koskevan valituksen johdosta, jos kaupunginhallitus katsoo voivansa yhtyä kaupunginvaltuuston päätöksen lopputulokseen.

Hallintokeskuksen oikeuspalvelujen lausunto (1.9.2006) on päätösesityksen selityksen mukainen.

KJ Stadsstyrelsen torde besluta avge följande förklaring med anledning av XXXX XXXX:s besvär över stadsstyrelsens förslag att ändra kommunindelningen mellan Helsingfors stad, Sibbo kommun och Vanda stad:

1 BAKGRUND

1.1 Instruktioner av statliga myndigheter i syfte att utveckla samhällsstrukturen i huvudstadsregionen

Matti Vanhanens regering har i sitt regeringsprogram 24.6.2003 (http://www.vn.fi/regeringsprogram) i punkterna Regionpolitik och Boende fäst uppmärksamhet vid specialfrågorna i Helsingforsregionen. I programmet konstateras bl.a. (s. 28) följande: ”Samarbetet och det gemensamma beslutsfattandet intensifieras i bostads-, trafik- och samhällsplaneringsfrågor. Utredningspersonen som tillsatts av föregående regering lägger fram förslag om utvecklande av det regionala samarbetet mellan Helsingfors och kommunerna i dess närområde samt om statsmaktens deltagande i nationellt viktiga utvecklingsprojekt i regionen.”

Utredningsperson Lauri Tarasti som utrett förutsättningarna för förbättrat tomtutbud överlämnade tomtutbudsarbetsgruppens betänkande (YMra 1/2006) 28.2.2006 (http://www.ymparisto.fi). I betänkandet konstateras bl.a. följande (s.15): ”I syfte att bostadsbyggandet bättre än nu skulle motsvara efterfrågan av bostäder i framtiden och möjliggöra boende till överkomligt pris i den växande stadsregionen är det skäl att försöka avlägsna alla begränsningar för bostadsbyggande. Tomtutbudet är ett av de troliga begränsningarna och ansvaret för att påverka utbudet ligger tydligt hos den offentliga makten. Utbudet av tomtmark är inte enbart förbundet med priset på boende utan inverkar centralt också på enhetligheten i stadsregionernas samhällsstruktur och på hur stort det område är där invånarna har sin arbetsplats. Om bostäder inte finns på områden där hushållen i första hand önskar bo, skaffar invånarna bostäder längre bort från det bästa alternativet. Det leder till att regionens struktur blir utspridd och hushållens vardag försvåras när resorna till arbetet och andra resor blir längre.”

Regeringens s.k. PARAS- dvs. kommun- och servicestrukturreform har som mål att i vårt land skapa kommunstrukturer och modeller för serviceproduktion som är livskraftiga, har bra serviceförmåga och är ekonomiskt ändamålsenliga. En av de mest centrala frågorna i offentligheten och i beredningsarbetet har varit att utveckla samhällsstrukturen och att möjliggöra bostadsproduktion i Helsingforsregionens 14 kommuner vilket med tanke på konkurrenskraft är väsentlig både för Helsingforsregionen och för hela landet. Detta tema behandlades också i det gemensamma svar som huvudstadsregionens städer gav inrikesministeriet.

Ökat samarbete i huvudstadsregionen och ökad bostadsproduktion utgör således klart ett av den nuvarande regeringens centrala mål.

1.2 Samarbete mellan kommunerna i huvudstadsregionen

Samarbetsgruppen för markanvändning och boende som under ledning av Pekka Korpinen verkar i anslutning till år 2004 grundade delegationen för huvudstadsregionen publicerade hösten 2005 strategiska riktlinjer för markanvändning och bostadspolitik. Riktlinjerna ingick i materialet till kommunindelningsförslaget. Ett av dess regionala utvecklingsprojekt är ”att utvidga stadsstrukturen österut – utvecklingszonen för östmetron.” Samtidigt har man i olika sammanhang signalerat om vikten att sammanslå Nylands och Östra Nylands förbund och också i denna strävan har ett viktigt mål varit att få hela Nyland och i synnerhet Sibbo i samma landskapsplanhelhet med huvudstadsregionen.

De goda erfarenheterna av verksamheten inom delegationen för huvudstadsregionen ledde hösten 2005 till att en samarbetsorganisation för fjorton städer och kommuner grundades. Ett samarbetsforum som kallas Helsingforsregionens samarbetsmöte grundades då och i anslutning till den grundades MBT-delegationen för markanvändning, boende och trafik samt en mindre sektion som främjar samarbetet med staten.

MBT-delegationen godkände 2.5.2006 för regionen en s.k. spetsprojektlistning som bl.a. omfattar ”förlängning av stadsstrukturen till Sibbo, utvecklingszonen för förlängningen av metrolinjen och utnyttjande av Kervo-Nickby-banan”. Alla andra 13 städer och kommuner var eniga men Sibbo lämnade en reservation i denna punkt av ärendet. När samma ärende presenterades för Helsingforsregionens samarbetsmöte 2.6.2006 upprepade Sibbos kommundirektör Luoma reservationen.

1.3 Helsingfors utlåtanden till landskapsförbunden

Helsingfors stad har i sina utlåtanden om Nylands och Östra Nylands regionala planer och program konstaterat att huvudstadsregionens och därigenom Helsingforsregionens samhällsstruktur är snedvriden. Under flera årtionden har utvidgning varit möjlig endast i västlig och nordlig riktning trots att det glesbebodda Sibbo ligger alldeles bredvid huvudstaden. Sibbo har en areal som är ungefär dubbelt så stor (36 400 ha) som Helsingfors (18 600 ha) men invånarantalet (18 700 invånare) är endast ca 3,3 procent av Helsingfors invånarantal (ca 560 000).

Helsingfors har kontinuerligt redan under en längre tid fäst uppmärksamhet vid stadsstrukturens obalans och utvecklingsproppen i öster, såsom till exempel kompletterande utlåtanden till stadsfullmäktiges förslag bl.a. om Nylands och Östra Nylands landskapsplaner och annat tilläggsmaterial visar. Sibbos försiktighet att utveckla sitt område torde vara förknippad med bl.a. otillräckliga resurser att svara mot en större befolkningstillväxt än för närvarande och de servicebehov som tillväxten ger upphov till. Delvis också språkpolitiska orsaker och viljan att bevara kommunens landsbygdsaktiga struktur torde vara orsaker till det ringa utvecklingsintresset som rådde innan Helsingfors stadsfullmäktige gjorde sin framställning.

1.4 Behandlingen i Helsingfors stads organ av ändringen i kommunindelningen år 2006

1.4.1 Huvudstadsregionens riktlinjer i kommun- och servicestrukturreformen 14.2.2006

Staden konstaterar att frågan om att införliva ifrågavarande områden i Sibbo med Helsingfors stad har behandlats offentligt bl.a. i samverkan mellan huvudstadsregionens städer.

Huvudstadsregionens städer (Helsingfors, Esbo, Vanda och Grankulla) har utarbetat en egen utredning som ingår i inrikesministeriets kommun- och servicestrukturreformprojekt. I utredningen vars namn är Reformen av kommun- och servicestrukturen: riktlinjer för huvudstadsregionen (14.2.1006), konstateras bl.a. följande om ärendet (s. 8): ”En samhällsstruktur enligt principen för hållbar utveckling i regionen förutsätter att stadsstrukturen smidigt fortsätter österut och ansluts med spårtrafikförbindelser. I syfte att utvidga bosättningen kommer Helsingfors och Vanda att byta områden i Nedre Dickursby och den s.k. Västerkullakilen. De västra områdena i Sibbo skall införlivas med huvudstadsregionen.”

Ifrågavarande dokument har behandlats i offentligheten och är tillgänglig för alla. Dokumentet finns bl.a. på webbsidorna till delegationen för huvudstadsregionen (http://www.hel2.fi/pks-neuvottelukunta).

1.4.2 Fullmäktigemötet 22.5.2006

Fullmäktige i Helsingfors, Esbo, Vanda och Grankulla beslöt 22.5.2006 enhälligt ingå ett samarbetsavtal för att genomföra riktlinjerna i ovannämnda dokument. I avtalet (punkt 1) konstateras bl.a. följande:

”Med detta avtal kommer Helsingfors, Esbo, Vanda och Grankulla städer (nedan avtalsstäder) överens om att starta beredningen av riktlinjerna och samarbetsprojekt som ingår i dokumentet Reformen av kommun- och servicestrukturen: riktlinjer för huvudstadsregionen som huvudstadsregionens delegation godkände 14.2.2006. Dokumentet finns i bilaga 1 till detta avtal.”

I avtalet (punkt 2) bestäms om genomförandet av huvudstadsregionens riktlinjer bl.a. följande: ”Avtalsstäderna förbinder sig vid att tillsammans starta beredningen av huvudstadsregionens samarbetsprojekt och åtgärder enligt bilaga 2 samt anvisa behövliga resurser för beredningen.”

I avtalets bilaga 2 finns ovannämnda 14.2.2006 daterade dokument, Huvudstadsregionens samarbetsprojekt och åtgärder i kommun- och servicestrukturreformen, i vilken konstateras bl.a. följande (s. 3): ” De västra områdena av Sibbo skall införlivas med huvudstadsregionen.”

Avtalet ingicks så att städernas stadsfullmäktige ordnade 22.5.2006 ett gemensamt samtalsmöte som var öppet för allmänheten och massmedierna. Omedelbart efter detta möte samlades städernas stadsfullmäktige till egna möten i syfte att besluta om godkännande av ovannämnda avtal. Mötena var normala fullmäktigemöten vars föredragningslistor fanns till påseende bl.a. i Internet. Mötena var öppna för allmänheten. Stadsfullmäktige i alla fyra städer godkände då enhälligt avtalet.

Vid stadsfullmäktigemötet i Helsingfors väckte frågan om att införliva de västra områdena i Sibbo med huvudstadsregionen också diskussion och fullmäktigeledamöterna fäste således speciell uppmärksamhet vid ärendet redan 22.5.2006.

Ifrågavarande dokument har behandlats i offentligheten och de har varit tillgängliga för alla. Dokumenten finns bl.a. på webbsidorna till delegationen för huvudstadsregionen (http://www.hel2.fi/pks-neuvottelukunta).

1.4.3 Stadsstyrelsens och fullmäktiges möten 21.6.2006

Stadsstyrelsen behandlade frågan om att göra en framställning vid sitt extra möte 21.6.2996 som började kl. 8.00. Omedelbart efter mötet skickades stadsstyrelsens beslut om förslaget till fullmäktigeledamöterna per e-post. Fullmäktigegruppernas möten började kl. 14.00. Dessa möten hade fått för behandling stadsstyrelsens framställning så att grupperna kunde ta ställning till den.

1.5 Sibbo generalplan

Sibbo har inlett utarbetandet av en generalplan som omfattar hela kommunen med arbetsnamnet Sibbo generalplan 2025. Planens preliminära strukturmodeller har behandlats under år 2005 och 2006 av Sibbo tekniska nämnd, kommunstyrelsen och vid kommunfullmäktiges seminarium i april 2006.

Generalplanarbetet omfattade sex olika strukturmodeller (A-F) av vilka det s.k. maximialternativet skulle öka invånarantalet i Sibbo med ca 20 000 invånare före år 2020. Det uppskattade antalet invånare varierar i modellerna mellan 28 700 och 38 200 invånare före år 2025 och i planeringsarbetet har man räknat med en årlig ökning av invånarantalet på 2 %. Helsingfors understryker att inget sådant har framgått vid de offentliga diskussionerna att beslutsfattarna i Sibbo allvarligt skulle ha diskuterat valet av modell D, ”Med metro till Östersundom” och således ens detta ursprungliga maximialternativ som grund för sin generalplan.

I strukturmodellerna ingick ursprungligen inte ett sådant alternativ i vilken den uppskattade ökningen av invånarantalet var ca 40 000 nya invånare under planeringsperioden, men av Statens tekniska forskningscentral beställdes likväl också några beräkningar om effekten av de extra modellerna C1 och D1. I modell D1 uppskattas invånarantalet öka med ca 39 000 invånare före år 2025. Det är skäl att uppmärksamma att enligt utvärderingen av effekten skulle områdesexploateringen för byggandet t.o.m. i modell D1 i medeltal bli mindre än på traditionella egnahemstomter i Helsingfors.

Efter Helsingfors stadsfullmäktiges framställning om ändring i kommunindelningen har Sibbo kommunfullmäktige på föredragningslistorna av 4.7.2006 och 28.8.2006 presenterat ett alternativ som betyder en avsevärd ökning av invånarantalet i kommunen.

2 JURIDISK GRANSKNING

2.1 Beredningen av ärendet

Ändringssökanden framför att man inte korrekt meddelat om att ärendet var anhängigt och om beredningen på det sätt som avses i kommunallagen (27 § och 29 § kommunallagen) och att beslutet fattats i felaktig ordning eftersom ärendet inte var brådskande på det sätt som avses i kommunallagens 55 §.

2.1.1 Information

Kommunallagens 27 § innehåller bestämmelser om invånarnas möjligheter att delta och påverka och 29 § om information.

Frågan gäller huruvida bestämmelserna i kommunallagen tillämpas på förfarande om vilket bestäms i kommunindelningslagen. I förvaltningsutskottets utlåtande som berör regeringspropositionen om kommunindelningslagen tar man ställning bl.a. till förhållandet mellan allmän lag och speciallag. I utskottets utlåtande konstateras bl.a. följande (förvaltningsutskottet 24/1997, s. 2): ”Utgående från den givna utredningen anser förvaltningsutskottet att det i ett kommunindelningsbeslut (beslut som fattats av statsrådet eller ett ministerium) är fråga om ett förvaltningsbeslut. Ett kommunindelningsbeslut tillhör tillämpningsområdet för allmänförvaltningsrättsliga förfarandelagar såsom lagen om förvaltningsförfarande, lagen om delgivning i förvaltningsärenden och förvaltningsprocesslagen. En annan sak är i vilken grad kommunindelningslagen som speciallag avviker från sådant som enligt allmänna lagar i annat fall gäller. Ibland är bestämmelserna i speciallagarna oklart skrivna och lämnar utrymme för flera tolkningar om vilka normer som skall tillämpas. Detta är ett allmänt problem som berör förhållandet mellan allmänna lagar och speciallagar och ingen annan allmän lösning finns än att i speciallagarna sträva efter möjligast entydiga bestämmelser. Utskottet anser att normerna i det nu aktuella förslaget är skrivna så tydligt att inga oklarheter om vilka normer som tillämpas torde uppstå.”

Utskottet anser alltså att bestämmelserna i kommunindelningslagen är skrivna så tydligt att inget tolkningsproblem uppstår mellan allmän lag och speciallag. I tredje kapitlet av kommunindelningslagen ingår bestämmelser om beredning av ändringar i kommunindelningen. Lagen innehåller täckande bestämmelser om beredningen och dess olika skeden. Med anledning av en framställning eller ett initiativ skall länsstyrelsen bereda de berörda kommunernas invånare och andra som anser att ärendet berör dem tillfälle att framställa anmärkningar inom 30 dagar (7.1 §). De berörda kommunerna skall avge ett utlåtande om framställningen eller initiativet och om anmärkningarna (7.2 §). Ministeriet skall efter behov bestämma att länsstyrelsen skall inhämta utlåtande om framställningen eller initiativet av fastighetsregisterföraren samt andra behövliga utredningar (7.3 §).

Med stöd av det ovansagda kan man konstatera att de uttryckliga bestämmelserna om beredning i kommunindelningslagen åsidosätter bestämmelserna om beredning i allmänna lagar. Bestämmelsen i kommunallagens 27 § om möjligheterna att delta och påverka samt bestämmelsen i 29 § om information beaktas genom rätten att framställa anmärkningar som ingår i kommunindelningslagens 7.1 §. Enligt stadens uppfattning tillämpas kommunallagens 27 och 29 § således inte på ärendet.

Om kommunallagens 27 och 29 § trots allt anses vara de paragrafer som tillämpas hänvisar staden till det som ovan i punkt 2.2 konstaterats om behandling av ändring i kommunindelningen år 2006. Såsom av nämnda punkt framgår uppfyller behandlingen av ändring i kommunindelningen förutsättningarna i kommunallagens 27 och 29 § om informering om ärendet. Under dessa omständigheter kan man konstatera att ändringssökandens påstående är ogrundat och besvären obefogade.

2.1.2 Kommunallagen 55 §

2.1.2.1 Om tolkningen av bestämmelsen

Om upptagning av ett brådskande ärende till behandling bestäms i 55.2 § av kommunallagen följande: ”Om ett ärende är brådskande, kan fullmäktige besluta att ta upp ärendet till behandling trots att det inte har nämnts i kallelsen till sammanträde. Om ett ärende inte har beretts, skall beslutet om att ta upp det till behandling vara enhälligt.”

Avsikten med kommunallagens 55.2 § är att trygga fullmäktiges arbete så att endast sådana ärenden som nämnts i kallelsen till sammanträdet kan tas upp för behandling under fullmäktigemötet. Utgångspunkten är att fullmäktigeledamöterna i förväg får information om de ärenden som skall behandlas under sammanträdet och möjlighet att sätta sig in dem på förhand. I praktiken kan det emellertid uppstå brådskande situationer som kräver att ett ärende måste tas upp till behandling även om det inte nämnts i möteskallelsen. Med tanke på dessa situationer innehåller lagen en bestämmelse om upptagning av ett ärende till behandling som inte nämnts i kallelsen. Fullmäktige kan fatta beslut om att ta upp ett brådskande ärende till behandling med enkel majoritet. I ärendet som det här är fråga om var beslutet i Helsingfors stadsfullmäktige om upptagning till behandling enhälligt.

Vid tolkningen av kommunallagens 55.2 § är det fråga om granskning av när ärendet tidsmässigt behandlades och vilken betydelse det har för uppkomsten av beslutets verkningar. Det är fråga om tolkning fall för fall. Lagstiftningen definierar inte närmare vad som är brådskande. I rättspraxis finns inte heller någon sådan allmän riktlinje utgående från vilken frågan entydigt kunde lösas.

I regeringspropositionen om kommunallagen konstateras om ärendet bl.a. följande (RP 192/1994, detaljerade motiveringar 55.2 §): ”En förutsättning är att ärendet är brådskande vilket vanligen betyder att det är för sent att behandla det vid följande möte. Upptagning till behandling kräver alltid ett separat beslut.”

I rättslitteraturen konstateras bl.a. följande (Arno Hannus – Pekka Hallberg: Kuntalaki, 1995,s. 335): ”Det går inte att fastställa exakt när ett ärende är så brådskande att det kan tas upp till behandling vid mötet även om det inte nämnts i kallelsen. Kanske kunde man säga att om behandling av ärendet vid följande fullmäktigemöte i vars kallelse den ingår sker för sent och på ett eller annat sätt medför skador eller olägenheter som inte kan anses vara oväsentliga, då kan man säga att behandlingen av ärendet vid det fullmäktigemöte som det är fråga om är brådskande.”

När man i ifrågavarande fall bedömer hur brådskande ärendet är måste man observera att det gäller ett beslut som sätter igång en ändringsprocess av kommunindelningen. Beslutet som gäller framställningen kan inte lösgöras från ändringsprocessen som helhet, på det sätt som de ändringssökande avser. En framställning är inte ett självändamål. Processens mål är en ändring i kommunindelningen. Ändringsprocessen skall således granskas som en helhet varvid tidpunkten då framställningen görs är av central betydelse eftersom den fastställer tidpunkten då kommunindelningen kan genomföras. I praktiken kan detta betyda att ikraftträdandet av ändringen och med den förknippade sociala utvecklingsprojekt senareläggs med minst ett år.

Beslutet om framställningen fattades vid fullmäktigemötet 21.6.2006. Beslut i ärendet kunde inte lämnas till följande fullmäktigemöte som till följd av sommarpausen ordnades först 30.8.2006. Helsingfors stad ansåg att en två månaders fördröjning av framställningen under rådande omständigheter leder till att ikraftträdandet av en ändring i kommunindelningen med största sannolikhet uppskjuts med ett kalenderår och att detta medför väsentliga olägenheter för utvecklingen av huvudstadsregionens samhällsstruktur och den allmänna nyttan. Helsingfors stad har ställt som mål att ändringen i kommunindelningen skall träda i kraft så snart som möjligt.

Då man granskar tidpunkten för beslutet är det dessutom skäl att observera att det inte ens var möjligt att fatta beslut om framställning tidigare eftersom de tre städerna ordnade en gemensam fullmäktigemötesdag 22.5.2006. Städerna godkände då att beredningen av införlivningen av de västra delarna av Sibbo med huvudstadsregionen kan inledas. Först därefter var det möjligt att föra ändringsärendet vidare.

2.1.2.2 Motivering till varför ärendet behandlades som brådskande

Målet är att ändringen i kommunindelningen träder i kraft möjligast tidigt och på sådant sätt som tryggar den kommunala demokratin. Om kommunindelningen träder i kraft senast 1.1.2009 kan kommunalvalet för år 2008 (26.10.2008) ordnas enligt den nya kommunindelningen. Invånarna i de flyttade områdena kan då delta i valet av sin nya hemstads kommunfullmäktige och därigenom också i utvecklingen av det egna bostadsområdet.

Att bereda beslutsfattandet som anknyter till ändringen i kommunindelningen, eventuella ändringssökanden samt de praktiska arrangemangen i anslutning till ändring i kommunindelningen kräver mycket tid. En förutsättning för att man skall kunna realisera den uppställda tidtabellen är att framställningen om ändring i kommunindelningen har vunnit laga kraft genast i början av år 2008. Detta förutsätter åter att statsrådet beslutar om ändring i kommunindelningen i början av år 2007. I annat fall hinner man inte i tid genomföra de praktiska arrangemangen för ändring i kommunindelningen eller de åtgärder som kommunalvalet 2008 förutsätter.

Om man inte lyckas genomföra projektet enligt ovannämnda tidtabell uppskjuts ikraftträdandet av ändring i kommunindelningen till början av år 2010. Detta betyder att de införlivade områdenas invånare först år 2012 kan delta i valet av Helsingfors kommunfullmäktige. Detta skulle ytterligare betyda att utvecklingen av huvudstadsregionens samhällsstruktur fördröjs väsentligt på ett sätt som medför olägenheter för det allmänna bästa. Tilläggsbyggandet av bostäder i huvudstadsregionen och för inrättande av nya arbetsplatser samt för näringslivets behov fördröjs. Otillräcklig bostadsproduktion och otillräckligt utbud av tomter inverkar ogynnsamt på prisutvecklingen av bostadskostnaderna. Huvudstadsregionens konkurrenskraft och dess utveckling lider, och har ogynnsam inverkan också på hela landet. Balanserad regional utveckling i huvudstadsregionens samhällsstruktur fördröjs.

Beredning och beslutsfattande

Ändring i kommunindelningen är tidsmässigt en lång process och ändringen har flera verkningar i praktiken. Ändring i kommunindelningen skall förordnas att träda i kraft i början av kalenderåret. Beslut om ändring i kommunindelningen skall fattas före juni månads utgång under det föregående året (lagens 12 § 1 och 2 mom.). Tidpunkten när framställningen för ändring i kommunindelningen görs är således av väsentlig betydelse.

Bestämmelser om beredning av ändringar i kommunindelningen ingår i kommunindelningslagens 3 kapitel. Sannolikt kräver beredning av ärendet enbart för normalt beslutsfattande i statsrådets plenum en behandlingstid på flera månader. Bara lantmäterikontorets utlåtande om fastighetsinnehav på området vars införlivande föreslås är rätt omfattande och tidskrävande. Ytterligare krävs utlåtande av magistraten om invånarantalen och språkförhållandena. Därtill kommer anmärkningstiden som skall reserveras för invånarna i området och de berörda kommunernas utlåtande om anmärkningarna. Beredningsprocessen tar således lång tid.

Enligt de senaste uppgifterna uppskattas utredningsskedet av beredningsprocessen räcka hela resten av år 2006. Enligt den uppskattade beredningstidtabellen kunde Helsingfors stadsfullmäktige behandla sitt utlåtande tidigast vid sitt möte 13.12.2006. Efter detta utredningsskede tar beredningen av ärendet hos statliga myndigheter sin tid. Man kan emellertid anse det vara sannolikt att statsrådet hinner behandla ärendet om ändring i kommunindelningen under nuvarande regeringsperiod. Riksdagsvalet år 2007 inverkar på behandlingens tidtabell (valdag 18.3.2007).

Om stadsfullmäktige först 30.8.2006 hade beslutat göra framställningen, skulle fördröjningen på dryga två månader ha betytt att man inte hade hunnit bereda en ändring i kommunindelningen under den nuvarande regeringens verksamhetsperiod. Beslutsfattandet skulle ha överförts till den nya regeringen som utses efter valet. Detta skulle naturligtvis redan av praktiska orsaker ytterligare ha uppskjutit beslutet om kommunindelningen. En sådan fördröjning i förläggningen av beredningen skulle således ha varit alldeles avgörande med tanke på ovannämnda tidtabell för statsrådets och riksdagens verksamhetsperiod.

Behandling av överklagande

På ikraftträdandet av ändringen i kommunindelningen inverkar centralt också besvären som anförts över beslut om ändring i kommunindelningen. Om statsrådet beslutar om ändring i kommunindelningen kommer detta beslut högst sannolikt att överklagas. Enligt stadens uppfattning kommer behandlingen av besvären i högsta förvaltningsdomstolen att räcka närmare ett år även om ärendet behandlas som brådskande på det sätt som avses i kommunindelningslagens 35.2 §. Således om statsrådet hinner fatta beslut i ärendet i början av år 2007 är det möjligt att också besvären hinner bli behandlade så att ett beslut som vunnit laga kraft kan presenteras i början av år 2008. Såsom ovan konstaterats är detta alltså en förutsättning för att de praktiska arrangemangen för ändringen i kommunindelningen både allmänt och inför kommunalvalet år 2008 kan vidtas i rätt tid så att ändringen träder i kraft senast 1.1.2009.

De praktiska arrangemangen för kommunalvalet måste i Helsingfors inledas redan ca 9 månader innan den egentliga valdagen som infaller 26.10.2008. Arrangemangen som gäller röstningsområden och vallokaler, liksom också andra valarrangemang är till den grad omfattande att projektet inte just kan utföras på kortare tid. Korrekt skötsel av valarrangemangen förusätter således att beslutet om ändring i kommunindelningen har vunnit laga kraft i början av år 2008.

Sammanfattning av behandling av ärendet som brådskande

Utgående från vad som ovan sagts anser staden att stadsfullmäktige haft grundad orsak att behandla ärendet som brådskande vid vårens sista fullmäktigemöte 21.6.2006. Om beslutsfattandet hade uppskjutits till höstens första fullmäktigemöte 30.8.2006 anser staden att de statliga myndigheterna under rådande omständigheter inte hade hunnit bereda ändringen i kommunindelningen och fatta beslut i början av år 2007, då också besvären som beslutet högst sannolikt ger upphov till fortfarande hinner behandlas så att beslutet om kommunindelningen vinner laga kraft i början av år 2008.

I annat fall senareläggs ikraftträdandet av ändringen i kommunindelningen med ett år. Detta skulle medföra betydande olägenheter för utvecklingen i huvudstadsregionen och den allmänna nyttan samt realiseringen av kommunal demokrati till fullo i kommunalvalet 2008. Av dessa orsaker anser staden att grunder för behandling av ärendet som brådskande enligt kommunallagens 55.2 § fanns. Ändringssökandens uppfattning om ärendet är således felaktig och besvären obefogade.

2.2 Beslutets lagenlighet

Ändringssökanden anser att beslutet annars strider mot lagen på det sätt som avses i 90 § 2 mom. 3 punkten av kommunallagen, och framför att beslutet strider mot kommunindelningslagen.

2.2.1 Särskilda bestämmelser om ändringar i kommunindelningen

Kommunindelningslagens 3 § innehåller bestämmelser om de allmänna förutsättningarna för ändring i kommunindelningen och 5 § om särskilda förutsättningar. Kommunindelningslagens 6 § innehåller bestämmelser om anhängiggörande av ändring i kommunindelningen.

Vad gäller för det första de allmänna och särskilda förutsättningarna för ändringar i kommunindelningen som avses i kommunindelningslagens 3 och 5 § kan konstateras att beslutet som är föremål för besvären gäller en framställning om ändring i kommunindelningen, och inte ett beslut som gäller ändring i kommunindelningen. Såsom i följande punkt 2.2.2 konstateras, undersöks i det nu ifrågavarande besvärsärendet endast förutsättningarna för anhängiggörande, inte de juridiska förutsättningarna för genomförandet av ändringar i kommunindelningen. På de grunder som nämnts i sagda punkt kan konstateras att fullmäktigebeslutet inte kan strida mot 3 och 5 § i kommunindelningslagen.

Ändringssökandens uppfattning om ärendet är felaktig och besvären obefogade.

2.2.2 Förutsättningarna för anhängiggörande enligt kommunindelningslagen

I regeringspropositionen om kommunindelningslagen (RP 135/ 1997, detaljerad motivering 6 § s. 18) konstaterades bl.a. följande: ”Paragrafen (6 §) innehåller bestämmelser om rätten att göra framställningar och initiativ om ändringar i kommunindelningen samt förutsättningarna för anhängiggörande av framställningar och initiativ. .... Paragrafens 3 moment innehåller kraven på motivering och exakthet som gäller framställningar och initiativ och som måste uppfyllas för att initiativet skall kunna anhängiggöras.”

Enligt 6.3 § i kommunindelningslagen skall man i framställningen motivera behovet av ändring i kommunindelningen och och en utredning som behövs för ärendets bedömning skall om möjligt bifogas. Enligt paragrafens 4 moment kan ministeriet genast förkasta framställningen om det är uppenbart att den inte kan godkännas. Såsom framgår av motiveringen till regeringspropositionen innehåller kommunindelningslagens 6.3 § bestämmelser om huruvida ärendet är dugligt att anhängiggöras, inte om de juridiska förutsättningarna för ändring i kommunindelningen.

I det ärende som det här är fråga om har ministeriet tillställt stadens framställning länsstyrelsen i syfte att skaffa en sådan utredning som avses i lagen. Beredningen av ändring i kommunindelningen hos statlig myndighet för beslutsfattande är en arbets- och tidskrävande process. Beredningen sätts inte i gång om framställningen inte anses vara beaktansvärd och motiverad såsom kommunindelningslagen förutsätter. När man beaktar att ärendet redan framskridit till ett skede i vilket utredningar skaffas, kan detta anses vara ett tydligt ställningstagande av inrikesministeriet för att stadens framställning uppfyller vad som bestäms i kommunindelningslagens 6.3 §.

Förekomsten av juridiska förutsättningar för den ändring i kommunindelningen som avses i framställningen dvs. förekomsten av sådana förutsättningar som avses i kommunindelningslagens 3 och 5 § kan granskas först när för framställningen skaffats sådana utredningar som avses i lagens 3 kapitel. Därför kan man motiverat anse att förvaltningsdomstolens befogenheter i besvärsärendet begränsas till att granska förekomsten av förutsättningarna för anhängiggörandet av framställningen. Förvaltningsdomstolen har inte befogenheter att undersöka förekomsten av de förutsättningar som avses i kommunindelningslagens 3 och 5 § eftersom ärendet enligt lagen ligger inom statsrådets eller ministeriets befogenheter och beslut om dem överklagas hos högsta förvaltningsdomstolen. Beslut om ändring i kommunindelningen kommer således inte i något skede att behandlas av förvaltningsdomstolen.

Förvaltningsdomstolen har under dessa omständigheter inte befogenheter att undersöka förekomsten av de materiellrättsliga grunderna för ändringen i kommunindelningen vilka ingår i framställningen. Förvaltningsdomstolen kan endast undersöka vad som bestäms i kommunindelningslagens 6.3 § dvs. huruvida framställningen är duglig att anhängiggöras.

Vad gäller motivering av förekomsten av behovet såsom förutsätts i lagens 6.3 §, hänvisas till det som konstaterats ovan i punkt 3.2.4 om motivering av beslutet. Ytterligare konstateras att gränserna för området som enligt framställningen skall införlivas är angivna med behövlig noggrannhet.

Utgående från det ovansagda konstateras att stadens framställning uppfyller det som i kommunindelningslagens 6.3 § bestäms om framställningens motiveringar och noggrannhet. Ändringssökandens uppfattning om ärendet är felaktig och besvären obefogade.

3 SAMMANDRAG

Utgående från det som ovan presenterats skall besvären förkastas såsom ogrundade.

Protokollsutdrag till förvaltningscentralens rättstjänst för utarbetande av förklaring.

KJ Kaupunginhallitus päättänee antaa kaupunginvaltuuston esitystä kuntajaon muuttamisesta Helsingin kaupungin, Sipoon kunnan ja Vantaan kaupungin kesken koskevasta XXXX XXXX:n valituksesta seuraavan sisältöisen selityksen:

1 TAUSTAA

1.1 Valtion viranomaisten ohjaus pääkaupunkiseudun
yhdyskuntarakenteen kehittämiseksi

Tonttitarjonnan edellytysten parantamista selvittänyt selvityshenkilö Lauri Tarasti luovutti tonttitarjontatyöryhmän mietinnön (YMra 1/2006) 28.2.2006 (http://www.ymparisto.fi). Mietinnössä todetaan mm. seuraavaa (s.15): ”Jotta asuntorakentaminen voisi nykyistä paremmin vastata asuntokysyntään tulevaisuudessa ja mahdollistaa kohtuuhintaisen asumisen kasvavilla kaupunkiseudulla, kaikkia asuntorakentamisen rajoitteita pitäisi pyrkiä poistamaan. Tonttitarjonta on yksi mahdollisista rajoitteista ja siihen vaikuttaminen on selkeästi julkisen vallan vastuulla. Tonttimaan tarjonta ei ole pelkästään asumisen hintaan liittyvä asia, vaan vaikuttaa keskeisesti myös kasvavien kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen eheyteen ja työssäkäyntialueen kokoon. Jos kysyntää vastaavaa asuntotarjontaa ei ole kotitalouden ensisijaisella toivealueella, asuntojen ostaminen siirtyy matkallisesti kauemmas parhaasta vaihtoehdosta. Tällöin seudun rakenne hajautuu ja kotitalouksien arjen hoitaminen vaikeutuu työmatkojen ja muiden matkojen pidentyessä.”

Hallituksen nk. PARAS- eli kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa tavoitellaan mm. elinvoimaisten, hyvän palvelukyvyn omaavien ja taloudellisesti tarkoituksenmukaisten kuntarakenteiden ja palveluntuottamismallien luomista maahamme. Yksi julkisuudessa ja valmistelutyössä keskeisimmistä kysymyksistä on ollut Helsingin seudun ja koko maan kilpailukyvyn kannalta olennaisen, 14 kunnan muodostaman Helsingin seudun, yhdyskuntarakenteen kehittäminen ja asuntotuotannon tarvetta vastaavan rakentamisen mahdollistaminen seudulla. Tätä teemaa käsiteltiin myös pääkaupunkiseudun kaupunkien yhteisessä, sisäasianministeriölle annetussa vastauksessa.

Pääkaupunkiseudun yhteistyön lisääminen ja seudun asuntotuotannon vauhdittaminen on siten selkeästi ollut yksi nykyisen hallituksen keskeisistä tavoitteista.

1.2 Pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyö

Vuonna 2004 perustetun pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan yhteydessä Pekka Korpisen johdolla toimiva maankäytön ja asumisen yhteistyöryhmä julkaisi syksyllä 2005 kuntajaotusesityksen oheismateriaaliin liittyvän julkaisun Maankäytön ja asuntopolitiikan strategisia linjauksia. Yksi sen seudullinen kehittämiskohde on ”kaupunkirakenteen laajeneminen itään - itämetron kehittämisvyöhyke.” Samalla on eri yhteyksissä viestitetty Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan liittojen yhdistämisen tärkeyttä ja tässäkin pyrkimyksessä tärkein tavoite on ollut saada koko Uusimaa ja etenkin Sipoo samaan maakuntakaavakokonaisuutteen pääkaupunkiseudun kanssa.

Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan toiminnasta saadut hyvät kokemukset johtivat syksyllä 2005 seudun neljäntoista kaupungin ja kunnan yhteistyönorganisaation perustamiseen. Tuolloin perustettiin Helsingin seudun yhteistyökokous -niminen yhteistyöfoorumi ja sen yhteyteen maankäytön, asumisen ja liikenteen MAL-neuvottelukunta sekä tuon elimen suppeampi ja valtioon päin yhteistyötä edistävä nk. MAL-jaosto.

MAL-neuvottelukunta hyväksyi 2.5.2006 seudulle nk. kärkihankelistauksen, joista yksi on nimeltään ”kaupunkirakenteen jatkaminen Sipooseen, Itämetron jatkeen kehittämisvyöhyke ja Kerava-Nikkilä radan hyödyntäminen”. Kaikki muut 13 kaupunkia ja kuntaa olivat asiasta yksimielisiä, mutta Sipoo jätti asiaan varauman tältä osin. Kun sama asia esiteltiin 2.6.2006 Helsingin seudun yhteistyökokoukselle, Sipoon kunnanjohtaja Luoma toisti Sipoon varauman.

1.3 Helsingin lausunnot maakuntaliitoille

Helsingin kaupunki on sekä Uudenmaan että Itä-Uudenmaan seudullisia suunnitelmia ja ohjelmia koskevissa lausunnoissaan todennut, että pääkaupunkiseudun ja sitä kautta Helsingin seudun yhdyskuntarakenne on vinoutunut. Vuosikymmenten ajan rakenne on voinut laajentua vain länsi- ja pohjoissuunnassa, vaikka Sipoo on harvaan asuttuna aivan pääkaupungin vieressä. Sipoon pinta-ala on noin kaksinkertainen (36 400 ha) Helsinkiin verrattuna (18 600 ha), mutta väkiluku (18 700 asukasta) vain noin 3,3 prosenttia Helsingin on asukasluvusta (noin 560 000).

Helsinki on kiinnittänyt kaupunkirakenteen epätasapainoon ja itäpuolella vallitsevaan kehittämistulppaan huomiota jatkuvasti jo pitkän ajan kuluessa, kuten kaupunginvaltuuston esitykseen täydennyksenä liitetyt lausunnot mm. Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakuntakaavoista ja muu oheismateriaali osoittavat. Sipoon varovaisuus alueensa kehittämisessä liittynee mm. riittämättömiin resursseihin vastata nykyistä merkittävästi suurempaan väestönkasvuun ja sen luomiin palvelutarpeisiin. Osittain myös kielipoliittiset syyt ja halu säilyttää kunnan maaseutumainen kaupunkirakenne lienevät syinä ennen Helsingin kaupunginvaltuuston tekemää esitystä vallinneeseen vähäiseen kehittämiskiinnostukseen.

1.4 Kuntajaon muutoksen käsittely Helsingin kaupungin
toimielimissä vuonna 2006

1.4.1 Pääkaupunkiseudun linjaukset kunta- ja
palvelurakenneuudistuksessa 14.2.2006

Kaupunki toteaa, että kysymys Sipoon puheena olevien alueiden liittämisestä Helsingin kaupunkiin on ollut julkisesti esillä mm. pääkaupunkiseudun kaupunkien yhteistoiminnassa.

Pääkaupunkiseudun kaupungit (Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen) ovat laatineet osaltaan selvityksen, joka liittyy sisäasiainministeriön kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeeseen. Selvityksessä, jonka nimi on Pääkaupunkiseudun linjaukset kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa (14.2.1006), todetaan asiasta mm. seuraavaa (s.8): ”Kestävän kehityksen mukainen yhdyskuntarakenne seudulla edellyttää kaupunkirakenteen saumatonta jatkumista itään ja sen kytkemistä raideliikenneyhteyksien varteen. Asutuksen laajentamiseksi Helsinki ja Vantaa ryhtyvät aluevaihdoksiin Ala-Tikkurilan ja ns. Vesterkullan kiilan osalta. Sipoon läntiset alueet tulee liittää osaksi pääkaupunkiseutua.”

Kyseistä asiakirjaa on käsitelty julkisuudessa ja se on kaikkien saatavilla. Asiakirja on esillä mm. Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan www-sivuilla (http://www.hel2.fi/pks-neuvottelukunta).

1.4.2 Valtuuston kokous 22.5.2006

Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten valtuustot ovat yksimielisesti päättäneet 22.5.2006 solmia yhteistyösopimuksen, jolla ryhdytään toteuttamaan yllä mainitun asiakirjan linjauksia. Sopimuksessa (kohta 1) todetaan mm. seuraavaa:

”Tällä sopimuksella Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupungit (jäljempänä sopijakaupungit) sopivat Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan 14.2.2006 hyväksymän Pääkaupunkiseudun linjaukset kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa –asiakirjaan sisältyvien linjausten ja yhteistyöhankkeiden valmistelun käynnistämisestä. Asiakirja on tämän sopimuksen liitteenä 1.”

Sopimuksessa (kohta 2) on sovittu Pääkaupunkiseudun linjausten toimeenpanosta mm. seuraavaa: ”Sopijakaupungit sitoutuvat käynnistämään yhteistyössä liitteessä 2 olevien pääkaupunkiseudun yhteistyöhankkeiden ja toimenpiteiden valmistelun sekä osoittamaan valmisteluun tarvittavat voimavarat.”

Sopimuksen liitteenä 2 on edellä mainittu 14.2.2006 päivätty Pääkaupunkiseudun yhteistyöhankkeet ja toimenpiteet kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa – asiakirja, jossa todetaan mm. seuraavaa (s. 3):
”Sipoon läntiset alueet tulee liittää osaksi pääkaupunkiseutua.”

Sopimuksen solmiminen toteutettiin siten, että kaupunginvaltuustot pitivät 22.5.2006 yhteisen keskustelukokouksen, joka oli avoin yleisölle ja tiedotusvälineille. Välittömästi tämän jälkeen kunkin kaupunginvaltuusto kokoontui omaan kokoukseensa päättämään yllä mainitun sopimuksen hyväksymisestä. Valtuustojen kokoukset olivat tavanomaisia valtuustokokouksia, joiden esityslistat ovat olleet julkisesti nähtävillä etukäteen mm. internetissä. Kokoukset olivat avoimia yleisölle. Kaikkien neljän kaupungin valtuusto hyväksyi tuolloin sopimuksen yksimielisesti.

Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksessa kysymys Sipoon läntisten alueiden liittämisestä osaksi pääkaupunkiseutua herätti myös keskustelua, joten valtuutettujen taholta asiaan on kiinnitetty erityistä huomiota jo 22.5.2006.

Kyseisiä asiakirjoja on käsitelty julkisuudessa ja ne ovat olleet kaikkien saatavilla. Asiakirjat ovat esillä mm. Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan www-sivuilla (http://www.hel2.fi/pks-neuvottelukunta).

1.4.3 Kaupunginhallituksen ja valtuuston kokoukset 21.6.2006

Kaupunginhallitus käsitteli esityksen tekemistä ylimääräisessä kokouksessaan 21.6.2996 klo 8.00 alkaen. Välittömästi kokouksen päätyttyä kaupunginhallituksen päätös esityksen tekemisestä lähetettiin valtuutetuille tiedoksi sähköpostilla. Valtuustoryhmien kokoukset alkoivat klo 14.00. Näihin kokouksiin oli jaettu käsiteltäväksi kaupunginhallituksen puheena oleva esitys ryhmien kannan muodostamiseksi.

1.5 Sipoon yleiskaavoitus

Sipoo on aloittanut koko kuntaa koskevan yleiskaavan laadinnan työnimellä Sipoon yleiskaava 2025. Sen alustavia rakennemalleja on käsitelty vuoden 2005 ja 2006 aikana Sipoon teknisessä lautakunnassa, kunnanhallituksessa ja kunnanvaltuuston seminaarissa huhtikuussa 2006.

Yleiskaavatyö on sisältänyt kuusi erilaista rakennemallia (A-F), joista nk. maksimivaihtoehto olisi lisännyt Sipoon väkilukua noin 20 000 asukkaalla vuoteen 2020 mennessä. Mallien väestöarvio vaihtelee välillä 28 700 – 38 200 asukasta vuoteen 2025 ja suunnittelussa väestön on ennakoitu kasvavan noin 2 %:n vuosivauhtia. Helsinki korostaa, että mitään sellaista ei ollut julkisessa keskustelussa käynyt ilmi, että Sipoon päättäjät olisivat vakavasti keskustelleet mallin D, ”Metrolla Itäsalmeen” ja siten edes tämän alkuperäisen maksimivaihtoehdon valinnasta yleiskaavansa pohjaksi.

Varsinaisissa rakennemalleissa ei ole alun perin ollut esillä sellaista vaihtoehtoa, jossa väestömäärän lisäys olisi ollut noin 40 000 uutta asukasta suunnitteluajanjaksolla, mutta Valtion teknillisellä tutkimuskeskuksella on kuitenkin teetetty joitakin vaikutusarvioita myös nk. lisämallien C1 ja D1 vaikutuksista. D1- vaihtoehdon väestöarviona on pidetty noin 39 000 asukkaan lisäystä vuoteen 2025 mennessä. Huomionarvoista on, että vaikutusarvioinnin mukaan jopa mallin D1 rakentamisen aluetehokkuus olisi pienempi kuin perinteisten omakotitonttien tehokkuus Helsingissä.

Helsingin kaupunginvaltuuston esityksen kuntajaotuksen muuttamisesta jälkeen on Sipoon kunnan valtuuston esityslistoissa 4.7.2006 ja 28.8.2006 tuotu julki Sipoon asukasmäärän merkittävää lisäämistä tarkoittava vaihtoehto.

2 OIKEUDELLINEN TARKASTELU

2.1 Asian valmistelu

Valittaja esittää, että asian vireilläolosta ja valmistelusta ei ole ilmoitettu asianmukaisesti kuntalain tarkoittamalla tavalla (kuntalaki 27 § ja 29 §) ja että päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, koska asia ei ole ollut kuntalain 55 §:n tarkoittamalla tavalla kiireellinen.

2.1.1 Tiedottaminen

Kuntalain 27 §:ssä säädetään osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista ja 29 §:ssä tiedottamisesta.

Kysymys on siitä, sovelletaanko kuntalain säännöksiä kuntajakolaissa säänneltyyn menettelyyn. Kuntajakolakia koskevasta hallituksen esityksestä annetussa hallintovaliokunnan lausunnossa on otettu kantaa mm. yleislain ja erityislain väliseen suhteeseen. Valiokunnan lausunnossa todetaan mm. seuraavaa (hallintovaliokunta 24/1997, s. 2): ”Hallintovaliokunta katsoo saamansa selvityksen perusteella, että kuntajakopäätöksessä (Valtioneuvoston tai ministeriön päätös) on kyse hallintopäätöksestä. Kuntajakopäätös kuuluu sellaisten yleishallinto-oikeudellisten menettelylakien soveltamisalaan, kuten hallintomenettelylaki, tiedoksiantolaki ja hallintolainkäyttölaki. Eri asia on sitten, missä määrin kuntajakolaissa erityislakina poiketaan siitä, mitä yleislakien mukaan muuten olisi noudatettava. Joskus erityislakien säännökset on kirjoitettu sillä tavalla epäselviksi, että voi jäädä tulkinnanvaraiseksi, mitä normistoa sovelletaan. Tämä on yleinen erityislain ja yleislain suhdetta koskeva ongelma, jolle ei ole muuta yleistä ratkaisua kuin pyrkiä erityislaissa mahdollisimman yksiselitteiseen sääntelyyn. Valiokunnan käsityksen mukaan nyt käsillä olevassa esityksessä normisto on kirjoitettu tältä osin niin selkeästi, ettei syntyne epäselvyyttä, kumpaa normistoa sovelletaan.”

Valiokunta siis katsoo, että kuntajakolain säännökset on kirjoitettu siten selvästi, ettei tulkintaongelmaa yleislain ja erityislain välillä synny. Kuntajakolain 3 lukuun on otettu säännökset kuntajaon muuttamisen valmistelusta. Laissa on kattavasti säädetty valmistelusta ja sen eri vaiheista. Esityksen tekemisen jälkeen lääninhallituksen on varattava asianomaisten kuntien asukkaille ja muille, jotka katsovat asian koskevan itseään, tilaisuus 30 päivän kuluessa tehdä huomautuksensa (7.1 §). Asianomaisten kuntien on annettava esityksestä ja huomautuksista lausuntonsa (7.2 §). Ministeriön on tarpeen mukaan määrättävä, että lääninhallituksen on hankittava esityksestä asianomaisen kiinteistörekisterinpitäjän lausunto ja muu tarpeellinen selvitys (7.3 §).

Yllä olevan perusteella voidaan todeta, että kuntajakolain nimenomaiset valmistelua koskevat säännökset syrjäyttävät yleislakeihin liittyvät valmistelua koskevat säännökset. Kuntalain 27 §:n säännös osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudesta ja 29 §:n säännös tiedottamisesta tulevat huomioon otetuiksi kuntajakolain 7.1 §:ään sisältyvällä huomautuksenteko-oikeudella. Kaupungin käsityksen mukaan kuntalain 27 ja 29 §:ää ei siten sovelleta asiassa.

Mikäli kuitenkin katsottaisiin, että kuntalain 27 ja 29 § tulevat sovellettaviksi, kaupunki viittaa siihen, mitä on todettu edellä kohdassa 2.2 kuntajaon muutoksen käsittelystä vuonna 2006. Kuten sanotusta kodasta ilmenee, kuntajaon muuttamista koskevan asian käsittely täyttää kuntalain 27 ja 29 §:n edellytykset asiasta tiedottamisesta. Näin ollen voidaan todeta, että valittajan väite on perusteeton ja valitus aiheeton.

2.1.2 Kuntalain 55 §

2.1.2.1 Säännöksen tulkinnasta

Asian ottamisesta kiireellisenä käsiteltäväksi säädetään kuntalain 55.2 §:ssä seuraavasti: ”Jos asia on kiireellinen, valtuusto voi päättää ottaa asian käsiteltäväkseen, vaikka sitä ei ole mainittu kokouskutsussa. Jos asiaa ei ole valmisteltu, päätös asian ottamisesta käsiteltäväksi on tehtävä yksimielisesti.”

Kuntalain 55.2 §:n tarkoituksena on lähtökohtaisesti turvata valtuuston työskentelyä siten, että valtuuston kokoukseen voidaan ottaa käsiteltäväksi vain kokouskutsussa mainittuja asioita. Valtuutetuilla tulee lähtökohtaisesti olla etukäteen tieto kokouksessa käsiteltävistä asioista ja mahdollisuus perehtyä asiaan edeltä käsin. Käytännössä voi kuitenkin syntyä tilanteita, jolloin asian kiireellisyys edellyttää asian ottamista käsiteltäväksi, vaikka sitä ei ole mainittu kokouskutsussa. Näitä tilanteita varten lakiin on otettu säännös kokouskutsussa mainitsemattoman asian käsittelyyn ottamisesta. Valtuusto voi tehdä päätöksen asian ottamisesta kiireellisenä käsiteltäväkseen yksinkertaisella enemmistöllä. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa Helsingin kaupunginvaltuusto teki käsiteltäväksi ottamista tarkoittavan päätöksen yksimielisesti.

Kuntalain 55.2 §:n tulkinnassa on kysymys asian käsittelyn ajallisesta tarkastelusta ja sen merkityksestä päätöksen vaikutusten syntymiseen. Kysymys on tapauskohtaisesta tulkinnasta. Lainsäädäntö ei tarkemmin määrittele kiireellisyyttä. Oikeuskäytännössä ei myöskään ole muodostunut sellaista yleistä linjausta, jonka perusteella kysymys olisi ratkaistavissa yksiselitteisesti.

Kuntalakia koskevassa hallituksen esityksessä asiasta on todettu mm. seuraavaa (HE 192/ 1994, yksityiskohtaiset perustelut 55.2 §): ”Edellytyksenä olisi asian kiireellisyys, joka yleensä tarkoittaisi sitä, ettei asiaa enää seuraavassa kokouksessa ehdittäisi käsitellä. Käsiteltäväksi ottamisesta tehtäisiin aina erillinen päätös.”

Oikeuskirjallisuudessa asiasta on todettu mm. seuraavaa (Arno Hannus – Pekka Hallberg: Kuntalaki, 1995,s. 335): ”Milloin asiaa on pidettävä kiireellisenä niin, että se voidaan ottaa kokouksessa käsiteltäväksi, vaikkei sitä ole kutsussa mainittu, ei ole täsmällisesti määriteltävissä. Ehkä voidaan sanoa, että jos asiaa ei ennätettäisi käsitellä enää seuraavassa valtuuston kokouksessa, jonka kutsussa se mainittaisiin, ilman että tästä käsittelyn siirtymisestä aiheutuisi tavalla tai toisella vahinkoa tai haittaa, jota ei ole pidettävä epäolennaisena, niin silloin asian käsittelemistä valtuuston kokouksessa, josta on kysymys voidaan pitää kiireellisenä.”

Kun nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa arvioidaan asian kiireellisyyttä, on huomattava, että kysymys on päätöksestä, joka käynnistää kuntajaon muutosprosessin. Esityksen tekemistä koskevaa päätöstä ei voida irrottaa muutosprosessin kokonaisuudesta, siten kuin valittajat katsovat. Esityksen tekemien ei ole itsetarkoitus. Prosessi tähtää kuntajaon muutokseen. Muutosprosessia on siten tarkasteltava kokonaisuutena, jolloin esityksen tekemisen ajankohta keskeisesti määrittelee kuntajaon muutoksen toteutumisen ajankohdan. Käytännössä tämä voi merkitä sitä, että muutoksen voimaantulo ja siihen liittyvät yhteiskunnalliset kehityshankkeet siirtyvät vähintään vuodella.

Esityksen tekemisestä päätettiin valtuuston kokouksessa 21.6.2006. Asiaa ei voitu jättää päätettäväksi seuraavaan valtuuston kokoukseen, joka kesätauon johdosta pidettiin vasta 30.8.2006. Helsingin kaupunki katsoi, että vallitsevissa olosuhteissa esityksen tekemisen viivästyminen kahdella kuukaudella olisi johtanut siihen, että kuntajaon muutoksen voimaantulo mitä todennäköisimmin olisi lykkäytynyt yhdellä kalenterivuodella ja että tästä olisi aiheutunut olennaista haittaa pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakenteen kehittämiselle ja yleiselle edulle. Helsingin kaupunki on asettanut tavoitteeksi, että muutos tulisi voimaan mahdollisimman pikaisesti.

Päätöksen ajankohtaa tarkasteltaessa on lisäksi huomattava, ettei päätöstä esityksestä ollut mahdollista tehdä myöskään aikaisemmin, koska kolmen kaupungin yhteinen valtuustokokouspäivä, jossa hyväksyttiin valmistelun aloittaminen Sipoon länsi-osien liittämisestä pääkaupunkiseutuun, pidettiin 22.5.2006. Vasta tämän jälkeen muutosasiaa voitiin ryhtyä viemään eteenpäin.

2.1.2.2 Perusteet asian käsittelemiseen kiireellisenä

Tavoitteena on, että kuntajaon muutoksen voimaantulo olisi mahdollisimman aikainen ja sellainen, että se turvaisi kunnallisen demokratian toteutumisen. Mikäli kuntajako tulisi voimaan viimeistään 1.1.2009, voitaisiin vuoden 2008 kunnallisvaalit (26.10.2008) toteuttaa uuden kuntajaon mukaisesti. Tällöin siirtyvien alueiden asukkaat pääsisivät vaikuttamaan 2008 kunnallisvaaleissa uuden kotikaupunkinsa valtuuston valintaan ja siten myös asuinalueensa kehittämiseen.

Kuntajaon muutokseen liittyvän päätöksenteon valmisteluun ja mahdollisiin muutoksenhakuihin sekä kuntajaon muutoksen käytännön edellyttämiin järjestelyihin tarvittava aika on huomattava. Siten tavoitteeksi asetetun aikataulun toteutuminen edellyttää, että kuntajaon muutosta koskeva esitys on lainvoimaisesti ratkaistu heti alkuvuodesta 2008. Tämä puolestaan edellyttää, että valtioneuvosto päättäisi kuntajaon muuttamista koskevasta asiasta alkuvuodesta 2007. Muussa tapauksessa ei ehditä toteuttaa kuntajaon muutoksen käytännön järjestelyjä eikä kunnallisvaalien 2008 edellyttämiä toimia ajoissa.

Mikäli hanketta ei onnistuta toteuttamaan yllä olevassa aikataulussa, lykkääntyy kuntajaon muutoksen voimaantulo vuoden 2010 alkuun. Tämä merkitsisi sitä, että siirtyvien alueiden asukkaat voisivat osallistua vasta vuoden 2012 kunnallisvaaleissa Helsingin kaupunginvaltuuston valintaan. Tämä merkitsisi myös pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakenteen kehittämisen viivästymistä olennaisesti siten, että siitä olisi haittaa yleiselle edulle. Pääkaupunkiseudun asuntorakentamiseen, työpaikkojen lisäämiseen ja elinkeinoelämän tarpeisiin toteutettava lisärakentaminen viivästyy. Asuntotuotannon ja tonttien tarjonnan riittämättömyys vaikuttaa haitallisesti asumiskustannusten kehitykseen. Pääkaupunkiseudun kilpailukyvyn ylläpitäminen ja kehittäminen kärsii, ja siitä on haitallisia vaikutuksia myös koko muulle Suomelle. Pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakenteen tasapainoinen alueellinen kehittyminen viivästyy.

Valmistelu ja päätöksenteko

Kuntajaon muuttaminen on ajallisesti pitkä prosessi ja kuntajaon muutoksella on useita käytännön vaikutuksia. Kuntajaon muutos on määrättävä tulemaan voimaan kalenterivuoden alusta lukien. Päätös kuntajaon muutoksesi on tehtävä ennen edellisen vuoden kesäkuun loppua (lain 12 § 1 ja 2 mom.). Näin ollen kuntajaon muuttamista tarkoittavan esityksen tekemisen ajankohdalla on olennainen merkitys.

Kuntajaon muutoksen valmistelusta on säädetty kuntajakolain 3 luvussa. Todennäköistä on, että asian valmistelu jo tavanomaista päätöksentekoa varten valtioneuvoston yleisistuntoon edellyttää usean kuukauden käsittelyajan. Jo yksin maanmittauskonttorin lausunto kiinteistönomistuksesta liitettäväksi esitetyllä alueella on verraten mittava ja aikaa vievä. Tarvitaan myös maistraatin lausunto asukasmääristä ja kielisuhteista. Lisäksi tulevat alueen asukkaille varattava huomautuksentekoaika ja asianomaisten kuntien lausunnot huomautusten johdosta. Valmisteluprosessi vie siten merkittävästi aikaa.

Tämän hetkisten tietojen perusteella voidaan valmisteluprosessin selvitysvaiheen arvioida kestävän koko loppuvuoden 2006. Arvioidun valmisteluaikataulun mukaan Helsingin kaupunginvaltuusto voisi käsitellä lausuntoaan asiasta aikaisintaan 13.12.2006 kokouksessaan. Tämän selvitysvaiheen jälkeinen asian valmistelu valtion viranomaisessa vie oman aikansa. Todennäköisenä kuitenkin voidaan pitää, että valtioneuvosto ehtii käsitellä kuntajaon muutosta koskevan asian vielä nykyisen hallituskauden aikana. Asian käsittelyn aikatauluun vaikuttavat vuoden 2007 eduskuntavaalit (vaalipäivä 18.3.2007).

Mikäli kaupunginvaltuusto olisi päättänyt esityksen tekemisestä vasta 30.8.2006, esityksen tekemisen viivästyminen runsaalla kahdella kuukaudella olisi merkinnyt sitä, ettei kuntajaon muutosta olisi ehditty valmistelemaan nykyisen hallituksen toimiaikana. Päätöksenteko olisi siirtynyt vaalien jälkeiselle uudelle hallitukselle. Tämä olisi luonnollisestikin jo käytännön syistä lykännyt entisestään kuntajaosta päättämistä. Tällainen viivästys valmistelun ajoituksessa olisi siten ollut täysin ratkaiseva edellä esitetyn valtioneuvoston ja Eduskunnan toimikauteen liittyvän aikataulun kannalta.

Muutoksenhakujen käsittely

Kuntajaon muutoksen voimaantuloon vaikuttavat keskeisesti myös valitukset, jotka kohdistuvat kuntajaon muuttamista koskevaan päätökseen. Mikäli valtioneuvosto päättää kuntajaon muuttamisesta, tästä päätöksestä tullaan mitä todennäköisimmin valittamaan. Kaupungin käsityksen mukaan valitusasian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa kestää lähes vuoden, vaikka asia käsitelläänkin kuntajakolain 35.2 §:n tarkoittamalla tavalla kiireellisenä. Näin ollen, mikäli valtioneuvoston ratkaisu asiassa ehditään tekemään alkuvuodesta 2007, on mahdollista, että myös valitukset ehditään käsittelemään siten, että lainvoimainen päätös kuntajaosta voitaisiin antaa vuoden 2008 alkupuolella. Kuten edellä on todettu, tämä puolestaan on edellytyksenä sille, että kuntajaon muutoksen käytännön järjestelyt niin yleisesti kuin myös kunnallisvaalien 2008 osalta voidaan toteuttaa ajallaan siten, että muutos tulee voimaan viimeistään 1.1.2009.

Kunnallisvaalien käytännön järjestelyjä on ryhdyttävä toteuttamaan Helsingissä jo noin 9 kuukautta ennen varsinaista vaalipäivää, joka on 26.10.2008. Äänestysalueita ja -paikkoja koskevat järjestelyt, kuten myös muut vaalijärjestelyt ovat siinä määrin mittavat, ettei hanketta voida viedä läpi juurikaan lyhyemmässä ajassa. Vaalijärjestelyjen asianmukainen hoitaminen edellyttää siten, että päätös kuntajaon muutoksesta on lainvoimainen alkuvuodesta 2008.

Yhteenveto asian käsittelemisestä kiireellisenä

Edellä esitetyn perusteella kaupunki katsoo, että kaupunginvaltuustolla on ollut perusteltu syy käsitellä asiaa kevätkauden viimeisessä valtuuston kokouksessa 21.6.2006 kiireellisenä. Päätöksenteon viivästyminen syyskauden ensimmäiseen valtuuston kokoukseen 30.8.2006 olisi merkinnyt kaupungin käsityksen mukaan sitä, että kuntajaon muutosta ei näissä olosuhteissa olisi ehditty valtion viranomaisissa valmistelemaan ja päättämään siten, että päätös olisi ehditty tekemään alkuvuodesta 2007, jolloin myös päätöksestä mitä todennäköisimmin tehtävät valitukset ehditään käsittelemään siten, että kuntajakoa koskeva päätös on lainvoimainen vuoden 2008 alkupuolella.

Muussa tapauksessa kuntajaon muutoksen voimaantulo siirtyy yhdellä vuodella. Tästä olisi merkittävää haittaa pääkaupunkiseudun kehitykselle ja yleiselle edulle sekä kunnallisen demokratian toteutumiselle täysimääräisenä kunnallisvaaleissa 2008. Näistä syistä kaupunki katsoo, että asian käsittelemiselle kiireellisenä on ollut kuntalain 55.2 §:n tarkoittamat perusteet. Valittajan käsitys asiasta on siten virheellinen ja valitus aiheeton.

2.2 Päätöksen lainmukaisuus

Valittaja katsoo, että päätös on kuntalain 90 §:n 2 momentin 3 kohdan tarkoittamalla tavalla muuten lainvastainen, ja esittää, että päätös on vastoin kuntajakolakia.

2.2.1 Kuntajaon muuttamista koskevat erityissäännökset

Kuntajakolain 3 §:ssä säädetään kuntajaon muuttamisen yleisistä edellytyksistä ja 5 §:ssä erityisistä edellytyksistä. Kuntajakolain 6 §:ssä säädetään puolestaan kuntajaon muuttamisen vireillepanosta.

Mitä ensinnäkin tulee kuntajakolain 3 ja 5 §:ssä tarkoitettuihin kuntajaon muuttamista koskeviin yleisiin ja erityisiin edellytyksiin, voidaan todeta, että valituksenalaisessa päätöksessä on kysymys kuntajaon muuttamista tarkoittavan esityksen tekemisestä, ei kuntajaon muuttamista koskevasta päätöksestä. Kuten seuraavassa kohdassa 2.2.2 todetaan, tutkitaan nyt kysymyksessä olevassa valitusasiassa vain vireillepanon edellytykset, ei kuntajaon muutoksen toteuttamisen oikeudellisia edellytyksiä. Sanotussa kohdassa mainituin perustein voidaan todeta, ettei valtuuston päätös voi olla vastoin kuntajakolain 3 ja 5 §:ää.

Valittajan käsitys asiasta on virheellinen ja valitus aiheeton.

2.2.2 Vireillepanon edellytykset kuntajakolain mukaan

Kuntajakolakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 135/ 1997, yksityiskohtaiset perustelut 6 § s. 18) on todettu mm. seuraavaa: ”Pykälässä (6 §) säädettäisiin kuntajaon muuttamista koskevien esitysten ja aloitteiden teko-oikeuksista sekä esitysten ja aloitteiden vireillepanon edellytyksistä. .... Pykälän 3 momentissa säädettäisiin niistä esityksen ja aloitteen perusteluja ja täsmällisyyttä koskevista vaatimuksista, joiden on täytyttävä, jotta aloite olisi vireillepanokelpoinen.”

Kuntajakolain 6.3 §:n mukaan esityksessä on perusteltava kuntajaon muuttamisen tarve ja siihen on mahdollisuuksien mukaan liitettävä asian arvioimiseksi tarpeellinen selvitys. Pykälän 4 momentin mukaan ministeriö voi heti hylätä esityksen, jos on ilmeistä, ettei sitä voida hyväksyä. Kuten hallituksen esityksen perusteluista ilmenee, kuntajakolain 6.3 §:ssä säädetään esityksen vireillepanokelpoisuudesta, ei kuntajaon muutoksen oikeudellisista edellytyksistä.

Nyt kysymyksessä olevassa asiassa ministeriö on toimittanut kaupungin esityksen lääninhallitukselle lain tarkoittaminen selvitysten hankkimiseksi. Kuntajaon muutosta koskevan esityksen valmistelu valtion viranomaisessa päätöksentekoa varten on isotöinen ja aikaa vievä prosessi. Valmistelua ei käynnistetä, ellei esitys ole vakavasti otettava ja kuntajakolain edellyttämällä tavalla perusteltu. Kun otetaan huomioon, että asia on jo edennyt vaiheeseen, jossa hankitaan selvitykset, voidaan tämän katsoa sisältävän sisäasiainministeriön selvän kannanoton siihen, että kaupungin esitys täyttää kuntajakolain 6.3 §:ssä säädetyn.

Esityksen tarkoittaman kuntajaon muutoksen oikeudellisten edellytysten olemassaoloa eli kuntajakolain 3 ja 5 §:n tarkoittaminen edellytysten olemassaoloa voidaan tarkastella vasta sitten, kun esityksen johdosta on hankittu lain 3 luvun tarkoittamat selvitykset. Tämän vuoksi voidaan perustellusti katsoa, että hallinto-oikeuden toimivalta valitusasiassa rajoittuu vain esityksen vireillepanon edellytysten olemassaolon tutkimiseen. Hallinto-oikeudella ei ole toimivaltaa tutkia kuntajakolain 3 ja 5 §:n edellytysten olemassaoloa koska lain mukaan asia kuuluu valtioneuvoston tai ministeriön toimivaltaan ja niiden päätöksestä valitetaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kuntajaon muutosta koskeva päätös ei siten missään vaiheessa tule hallinto-oikeuden käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeudella ei näin ollen olisi toimivaltaa tutkia esitykseen sisältyvien kuntajaon muutoksen aineellisoikeudellisten perusteiden olemassaoloa. Hallinto-oikeus voi tutkia vain kuntajakolain 6.3 §:ssä säädetyn eli esityksen vireillepanokelpoisuuden.

Mitä tulee lain 6.3 §:n edellyttämän tarpeen olemassaolon perustelemiseen, viitataan siihen mitä edellä kohdassa 3.2.4 on todettu päätöksen perusteluista. Lisäksi on todettava, että liitettäväksi esitetyn alueen rajat on määritelty esityksessä riittävällä tarkkuudella.

Yllä olevan perusteella voidaan todeta, että kaupungin esitys täyttää ne vaatimukset, jotka kuntajakolain 6.3 §:ssä on asetettu esityksen perusteluille ja täsmällisyydelle. Valittajan käsitys asiasta on virheellinen ja valitus aiheeton.

3 YHTEENVETO

Edellä esitetyn perusteella valitus tulee hylätä aiheettomana.

Pöytäkirjanote hallintokeskuksen oikeuspalveluille selityksen laatimista varten.

Tilläggsuppgifter:
Ratasvuori Eila, förvaltningsdirektör, telefon 169 2210

Lisätiedot:
Ratasvuori Eila, hallintojohtaja, puhelin 169 2210

LIITE

XXXX XXXX:s besvär / XXXX XXXX:n valitus

11.9.2006 pöydälle pantu asia

SELITYS HALLINTO-OIKEUDELLE KAUPUNGINVALTUUSTON ESITYSTÄ KUNTAJAON MUUTTAMISESTA HELSINGIN KAUPUNGIN, SIPOON KUNNAN JA VANTAAN KAUPUNGIN KESKEN KOSKEVISTA VALITUKSISTA

Khs 2006-1601

Kvsto päätti 21.6.2006, 183 §, esittää valtioneuvostolle, että oheen liitetyn karttaliitteen mukainen alue A Sipoon kunnasta ja alue V Vantaan kaupungista liitetään Helsingin kaupunkiin.

Valtuuston päätöksestä ovat valittaneet Helsingin hallinto-oikeudelle seuraavat:

1) Sipoon kunta

2) XXXX XXXX ja 9 asiakumppania, Helsinki

3) XXXX XXXX, Sipoo

4) XXXX XXXX, Helsinki

5) Sipoon Puolesta ry. – För Sibbo r.f. Sipoo

6) XXXX XXXX ja 10 asiakumppania, Sipoo / Helsinki

7) XXXX XXXX, Helsinki

8) XXXX XXXX, Sipoo

9) XXXX XXXX, Helsinki

10) XXXX XXXX, Sipoo

11) XXXX XXXX, Helsinki.

./. Valitukset ovat esityslistan tämän asian liitteinä nrot 1-11.

Kuntalain 90 §:n mukaan valtuuston päätökseen haetaan muutosta kunnallisvalituksella hallinto-oikeudelta.

Valituksen saa tehdä sillä perusteella, että:

1) päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä,

2) päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa, tai

3) päätös on muuten lainvastainen.

Kunnallisvalitus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista (kuntalaki 93 §). Valituksen on tehty määräajan kuluessa.

Helsingin hallinto-oikeus pyytää selitystä valitusten johdosta 20.9.2006 mennessä.

Hallintokeskuksen oikeuspalvelujen lausunto (4.9.2006) on päätösesityksen selityksen mukainen.

KJ Kaupunginhallitus päättänee antaa kaupunginvaltuuston esitystä kuntajaon muuttamisesta Helsingin kaupungin, Sipoon kunnan ja Vantaan kaupungin kesken koskevista valituksista seuraavan sisältöisen selityksen:

1 VALITUKSET

1.1 Sipoon kunta

Valittaja vaatii päätöksen kumoamista ja päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä. Valittaja katsoo, että:

– päätös on lainvastainen, koska kuntajakolain 3 §:n ja 5 §:n tarkoittamat edellytykset eivät täyty

– kaupunginvaltuusto on ylittänyt toimivaltansa, koska kaupunki on käyttänyt esityksenteko-oikeuttaan muuhun kuin lain tarkoittamaan tarkoitukseen

– päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, koska asia ei ole ollut kuntalain 55 §:n tarkoittamalla tavalla kiireellinen.

1.2 XXXX XXXX ja 9 asiakumppania, Helsinki

Valittajat vaativat päätöksen kumoamista ja täytäntöönpanon kieltämistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 9.420 eurolla laillisine korkoineen. Valittajat katsovat, että:

– päätös on lainvastainen, koska se on vastoin kuntajakolain 3 §:ää, 5 §:ää, 6 §:ää ja 34 §:ää sekä perustuslain 121 §:n 1 momenttia

– kaupunginvaltuusto on ylittänyt toimivaltansa

– päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, koska asia ei ole ollut kuntalain 55 §:n tarkoittamalla tavalla kiireellinen.

Valittajat viittaavat perusteluinaan myös professori Kaarlo Tuorin lausunnossa (28.7.2006) ja Sipoon kunnan valituksessa esitettyyn. Tuorin lausunnon keskeiset kohdat on esitetty jäljempänä kohdassa 2.

1.3 XXXX XXXX, Sipoo

Valittaja vaatii päätöksen kumoamista ja Helsingin kaupungin velvoittamista peruuttamaan esityksensä valtioneuvostolle. Valittaja katsoo, että:

– päätös on lainvastainen, koska kuntajakolain 3 §:n edellytykset eivät täyty

– kaupunginvaltuusto on ylittänyt toimivaltansa, koska on puuttunut Sipoon kunnan asukkaiden itsehallinto-oikeuteen

– päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, koska asia ei ole ollut kuntalain 55 §:n tarkoittamalla tavalla kiireellinen ja koska valtuuston päätös perustuu Helsingin kaupunginhallituksen antamaan väärään tietoon ja virheelliseen valmisteluun

Valittaja katsoo, että hänellä on valitusoikeus Sipoon kunnan asukkaana.

1.4 XXXX XXXX, Helsinki

Valittaja vaatii päätöksen kumoamista. Valittaja katsoo, että:

– päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, koska asia ei ole ollut kuntalain 55 §:n tarkoittamalla tavalla kiireellinen

– kaupunginvaltuusto on ylittänyt toimivaltansa koska Helsingin kaupungilla ei ole ollut maarajaa tehdessään esitystä Sipoon kunnan osan liittämisestä Helsingin kaupunkiin.

1.5 Sipoon Puolesta ry. – För Sibbo r.f., Sipoo

Valittaja vaatii päätöksen kumoamista. Valittaja katsoo, että:

– päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, koska asia ei ole ollut kuntalain 55 §:n tarkoittamalla tavalla kiireellinen

– kaupunginvaltuusto on ylittänyt toimivaltansa koska Helsingin kaupungilla ei ole ollut maarajaa tehdessään esitystä Sipoon kunnan osan liittämisestä Helsingin kaupunkiin.

1.6 XXXX XXXX ja XXXX XXXX, Sipoo
sekä XXXX XXXX ja 8 asiakumppania, Helsinki

Valittajat vaativat ensisijaisesti päätöksen kumoamista ja palauttamista uudelleen käsiteltäväksi sekä toissijaisesti päätöksen kumoamista. Valittajat vaativat lisäksi päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä.

Valittajat katsovat, että päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, kun:

– asia on käsitelty kiireellisenä, vaikka kyseessä ei ole asia, joka voitaisiin käsitellä kiireellisenä

– asia on käsitelty ja päätetty kaupunginvaltuustossa ilman, että sitä on mainittu kokouskutsussa

– kaupunginvaltuusto ei ole voinut nojautua päätöksenteossa riittävään valmisteluun

– päätöstä ei ole riittävästi perusteltu

– asianosaisten kuuleminen ja vaikutusmahdollisuuksien varaaminen on laiminlyöty

Valittajat katsovat, että päätös on lainvastainen, koska esityksen tekemiselle ei ole kuntajakolain 3 ja 5 §:ssä tarkoitettuja perusteita.

1.7 XXXX XXXX, Helsinki

Valittaja vaatii päätöksen kumoamista.

Perusteluinaan valittaja esittää, että asian ei ole ollut kuntalain 55 §:n tarkoittamalla tavalla kiireellinen.

1.8 XXXX XXXX, Sipoo

Valittaja vaatii päätöksen kumoamista. Valittaja katsoo, että:

– päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, koska asia ei ole ollut kuntalain 55 §:n tarkoittamalla tavalla kiireellinen ja asia on valmisteltu salassa

– päätös on lainvastainen, koska esityksen tekemiselle ei ole kuntajakolain 3 ja 5 §:ssä tarkoitettuja perusteita eikä Helsingin kaupungilla ole ollut maarajaa Sipoon kunnan kanssa esityksen tekemisen ajankohtana

– valtuusto on ylittänyt toimivaltansa, koska on perustellut esitystään muilla kuin kuntajakolain mukaisilla perusteilla

1.9 XXXX XXXX, Helsinki

Valittaja vaatii päätöksen kumoamista ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Valittaja katsoo, että:

– päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, koska asia ei ole ollut kuntalain 55 §:n tarkoittamalla tavalla kiireellinen ja koska päätös ei turvaa kuntalain 27 ja 29 §:ssä asetettua kuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuutta

– päätös on lainvastainen, koska esityksen tekemiselle ei ole kuntajakolain 3 ja 5 §:ssä tarkoitettuja perusteita

1.10 XXXX XXXX, Sipoo

Valittaja vaatii päätöksen kumoamista ja täytäntöönpanon kieltämistä. Valittaja katsoo, että:

– päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, koska asia ei ole ollut kuntalain 55 §:n tarkoittamalla tavalla kiireellinen

– kaupunginvaltuusto on ylittänyt toimivaltansa, koska se lähtee panemaan täytäntöön päätöksiä, joita ei ole maakuntatasolla selvitetty ja jotka eivät kuulu yksin Helsingin kaupungin päätettäviin, sekä koska kaupunki on käyttänyt esityksenteko-oikeuttaan muuhun kuin lain tarkoittamaan tarkoitukseen

– päätös on muuten lainvastainen koska se on vastoin perustuslain 1 §:n 2 momenttia, 2 §:n 3 momentin, 6 §:ää, 17 §:ää, 20 §:ää, 121 §:n 1 ja 2 momenttia, 122 §:ää sekä kuntalain 1 §:ää ja kuntajakolain 1 §:ää, 3 §:ää ja 5 §:ää.

1.11 XXXX XXXX, Helsinki

Valittaja vaatii päätöksen kumoamista ja täytäntöönpanon kieltämistä. Valittaja katsoo, että:

– päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, koska asia ei ole ollut kuntalain 55 §:n tarkoittamalla tavalla kiireellinen

– päätös on muuten lainvastainen koska se on vastoin perustuslain 1 §:n 2 momenttia, 2 §:n 3 momentia, 6 §:ää, 17 §:ää, 20 §:ää, 121 §:n 1 ja 2 momenttia, 122 §:ää sekä kuntalain 1 §:ää ja kuntajakolain 1 §:ää, 3 §:ää ja 5 §:ää.

TAUSTAA

2.1

Pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakenteen kehittämisen ohjaus

2.1.1

Valtion viranomaisten ohjaus

Matti Vanhasen hallitus on hallitusohjelmassaan 24.6.2003 (http://www.vn.fi/hallitusohjelma), sekä kohdassa Aluepolitiikka että Asuminen, kiinnittänyt huomiota Helsingin seudun erityiskysymyksiin. Ohjelmassa todetaan mm. (s. 28) seuraavaa: ”yhteistyötä ja yhteistä päätöksentekoa tiivistetään asunto-, liikenne- ja yhdyskuntasuunnittelua koskevissa kysymyksissä. Edellisen hallituksen asettama selvityshenkilö tekee ehdotuksia Helsingin ja sen lähialueen kuntien seudullisen yhteistyön kehittämisestä sekä valtiovallan osallistumisesta kansallisesti tärkeisiin kehittämishankkeisiin seudulla.” . Lisäksi hallitusohjelmassa todetaan (s. 30): ”Kuntia rohkaistaan käyttämään täysimääräisesti kaavoitus- ja maapolitiikan välineitä riittävän, kohtuuhintaisen ja laadukkaan asuntotuotannon turvaamiseksi. Tehdään selvitys uusista mahdollisuuksista rakentamattoman, sekä kaavoitetun että kaavoittamattoman, maan rakennuskäyttöön saamiseksi.”

Edelleen hallitusohjelmassa todetaan (s. 30), että ”Asunto- ja yhdyskuntarakentamisen tehostamiseksi valtio on valmis osallistumaan myös uudentyyppisiin kehittämishankkeisiin. Osana seutuhallinnon kehittämistä Helsingin seudulla selvitetään myös kaavoitus-, maa- ja asuntopolitiikan tehostamismahdollisuudet”.

Hallitusohjelmassa mainittu, edellisen hallituksen nimittämä selvityshenkilö Jussi-Pekka Alanen luovutti esityksensä alue- ja kuntaministeri Hannes Manniselle 2.3.2004. Alasen raportti löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta www.intermin.fi/julkaisu/132004. Raporttiin liittyvät taustaselvitykset löytyvät osoitteesta www.intermin.fi/suomi/helsinginseutu.

Edellä mainittujen mietintöjen luovuttamisen väliseen ja jälkeiseen aikaan on ajoittunut niin ikään hallituksen nk. PARAS- eli kunta- ja palvelurakenneuudistus, jossa tavoitellaan mm. elinvoimaisten, hyvän palvelukyvyn omaavien ja taloudellisesti tarkoituksenmukaisten kuntarakenteiden ja palveluntuottamismallien luomista maahamme. Yksi julkisuudessa ja valmistelutyössä keskeisimmistä kysymyksistä on ollut Helsingin seudun ja koko maan kilpailukyvyn kannalta olennaisen, 14 kunnan muodostaman Helsingin seudun, yhdyskuntarakenteen kehittäminen ja asuntotuotannon tarvetta vastaavan rakentamisen mahdollistaminen seudulla. Tätä teemaa käsiteltiin myös pääkaupunkiseudun kaupunkien yhteisessä, sisäasianministeriölle annetussa vastauksessa.

Pääkaupunkiseudun yhteistyön lisääminen ja seudun asuntotuotannon vauhdittaminen on siten selkeästi ollut yksi nykyisen hallituksen keskeisistä tavoitteista.

2.1.2

Pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyö

2.1.3

Helsingin lausunnot maakuntaliitoille

2.2

Kuntajaon muutoksen käsittely helsingin kaupungin toimielimissä vuonna 2006

2.2.1

Pääkaupunkiseudun linjaukset kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa 14.2.2006

Kaupunki toteaa, että kysymys Sipoon puheena olevien alueiden liittämisestä Helsingin kaupunkiin on ollut julkisesti esillä mm. pääkaupunkiseudun kaupunkien yhteistoiminnassa.

Kyseistä asiakirjaa on käsitelty julkisuudessa ja se on kaikkien saatavilla. Asiakirja on esillä mm. Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan www-sivuilla (http://www.hel2.fi/pks-neuvottelukunta).

2.2.2

Valtuuston kokous 22.5.2006

Sopimuksen liitteenä 2 on edellä mainittu 14.2.2006 päivätty Pääkaupunkiseudun yhteistyöhankkeet ja toimenpiteet kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa –asiakirja, jossa todetaan mm. seuraavaa (s. 3): ” Sipoon läntiset alueet tulee liittää osaksi pääkaupunkiseutua.”

2.2.3

Kaupunginhallituksen ja valtuuston kokoukset 21.6.2006

2.3

Sipoon yleiskaavoitus

OIKEUDELLINEN TARKASTELU

3.1

Valitusoikeus

Kuntajaon muuttamista tarkoittavasta valtuuston päätöksestä saa hakea muutosta valittamalla kuntalaissa säädetyllä tavalla (kuntajakolain 34 §). Kuntalain mukaan muutosta saa hakea se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa (asianosainen) tai kunnan jäsen (kuntalain 92.1 §). Kunnan jäsenellä tarkoitetaan päätöksen tehneen kunnan jäsentä eli tässä tapauksessa Helsingin kaupungin jäseniä. Sipoon kunnalla tai sen jäsenellä voi olla muutoksenhakuoikeus vain, jos heidät katsotaan kuntalain tarkoittamiksi asianosaisiksi.

Asianosaisaseman muodostumisesta perustuslakivaliokunta toteaa kuntajakolakia koskevassa lausunnossaan mm. seuraavaa (perustuslakivaliokunta 24/1997, s. 3): ”Yksittäisen kuntalaisen kannalta tilanne on valiokunnan arvion mukaan sellainen, ettei kunnallisen jaotuksen muuttamispäätös yksin voin koskea hänen hallitusmuodon 16 §:ssä tarkoitettuja oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan. Asia voi olla toinen, jos yksityisomistuksessa oleva pieni enklaavi siirretään toiseen kuntaan.”

Esityksen tekemistä koskevasta päätöksestä Sipoon kunnalla voi siten mahdollisesti olla asianomistajan puhevalta, mutta ei Sipoon kunnan asukkailla tai muilla jäsenillä. Näin ollen asiassa tulevat tutkittaviksi Helsingin kaupungin jäsenten valitukset ja mahdollisesti Sipoon kunnan valitus. Muiden tekemät valitukset tulee jättää tutkimatta.

Todettakoon, että kuntajaon muuttamista koskevaan valtioneuvoston tai ministeriön päätökseen haetaan muutosta kuntajakolain 35 §:n nojalla. Sanotussa pykälässä todetaan, että muutosta saa hakea asianomaisen kunnan jäsen. Näin ollen tästä päätöksestä saavat hakea muutosta myös Sipoon kunnan jäsenet. Valitusoikeus ei tällöin perustu asianosaisasemaan vaan kunnan jäsenyyteen.

3.2

Asian valmistelu

Valittaja katsoo, että päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, ja on tehnyt seuraavat väitteet:

Väite 1: Asian vireilläolosta ja valmistelusta ei ole ilmoitettu asianmukaisesti kuntalain tarkoittamalla tavalla (kuntalaki 27 § ja 29 §). (Valittajat XXXX ym., XXXX)

Väite 2: Kaupunginvaltuusto ei ole voinut nojautua päätöksenteossa riittävään valmisteluun. (Valittajat XXXX ym.)

Väite 3: Kaupunginhallituksen kokouksen jälkeen ei ole ollut tilaisuutta esim. poliittisten ryhmien perusteltuun kannanmuodostukseen, puhumattakaan julkisesta keskustelusta kuntalaisten keskuudessa tai Sipoon kunnan ja sen asukkaiden käsitysten selvittämisestä. (Vallittajat XXXX ym.)

Väite 4: Päätöstä ei ole riittävästi perusteltu. (Valittajat XXXX ym.)

Väite 5: Päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, koska asia ei ole ollut kuntalain 55 §:n tarkoittamalla tavalla kiireellinen. (Valittajat Sipoon kunta, XXXX ym., XXXX, XXXX ym., XXXX, XXXX ja XXXX)

3.2.1

Tiedottaminen

Väite 1 Asian vireilläolosta ja valmistelusta ei ole ilmoitettu asianmukaisesti kuntalain tarkoittamalla tavalla (kuntalaki 27 § ja 29 §)

Kuntalain 27 §:ssä todetaan osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista seuraavasti:

”Valtuuston on pidettävä huolta siitä, että kunnan asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan.

Osallistumista ja vaikuttamista voidaan edistää erityisesti:

1) valitsemalla palvelujen käyttäjien edustajia kunnan toimielimiin;

2) järjestämällä kunnan osa-aluetta koskevaa hallintoa;

3) tiedottamalla kunnan asioista ja järjestämällä kuulemistilaisuuksia;

4) selvittämällä asukkaiden mielipiteitä ennen päätöksentekoa;

5) järjestämällä yhteistyötä kunnan tehtävien hoitamisessa;

6) avustamalla asukkaiden oma-aloitteista asioiden hoitoa, valmistelua ja suunnittelua; sekä

7) järjestämällä kunnallisia kansanäänestyksiä.”

Kuntalain 29 §:ssä todetaan tiedottamisesta seuraavasti:

”Kunnan on tiedotettava asukkailleen kunnassa vireillä olevista asioista, niitä koskevista suunnitelmista, asioiden käsittelystä, tehdyistä ratkaisuista ja niiden vaikutuksista. Kunnan on laadittava tarvittaessa katsauksia kunnan palveluja, taloutta, ympäristönsuojelua ja maankäyttöä koskevista asioista. Asukkaille on myös tiedotettava, millä tavoin asioista voi esittää kysymyksiä ja mielipiteitä valmistelijoille ja päättäjille.

Milloin kunnan tehtävä on annettu yhteisön tai säätiön hoidettavaksi, kunnan on sopivin tavoin tiedotettava asukkailleen yhteisön tai säätiön toiminnasta.”

3.2.2

Valmistelu

Väite 2 Kaupunginvaltuusto ei ole voinut nojautua päätöksenteossa riittävään valmisteluun.

Asian valmistelun osalta kaupunki ensinnäkin viittaa siihen, mitä edellä kohdassa 2.2 on todettu kuntajaon muutoksen käsittelystä vuonna 2006. Valtuusto on päättänyt asian valmistelun käynnistämisestä jo 22.5.2006 hyväksyessään pääkaupunkiseudun kaupunkien yhteistyösopimuksen. Kysymys on siis valtuuston käsittelyssä jo aiemmin olleesta asiasta.

Nimenomaisen kuntajaon muutosta tarkoittavan esityksen tekemisen osalta voidaan todeta, että kuntalain 53 §:n mukaan kunnanhallituksen on valmisteltava valtuustossa käsiteltävät asiat. Valtuuston käsiteltäväksi saatettu valituksenalainen päätös on valmisteltu lainkohdan tarkoittamalla tavalla. Kaupunginhallitus päätti asian edellyttämästä ratkaisuehdotuksesta ja saattoi asian valtuuston käsiteltäväksi. Valtuusto päätti yksimielisesti ottaa asian käsiteltäväkseen. Valtuusto on näin ollen katsonut asian riittävästi valmistelluksi. Valittajan käsitys asiasta on siten virheellinen ja valitus aiheeton.

3.2.3

Poliittisten ryhmien kannanmuodostus ja julkinen keskustelu

Väite 3 Kaupunginhallituksen kokouksen jälkeen ei ole ollut tilaisuutta esim. poliittisten ryhmien perusteltuun kannanmuodostukseen, puhumattakaan julkisesta keskustelusta kuntalaisten keskuudessa tai Sipoon kunnan ja sen asukkaiden käsitysten selvittämisestä.

Julkisuudessa ja päätöksentekijöiden keskuudessa on jo 1980-luvulta asti käyty keskustelua Sipoon läntisten alueiden liittämisestä Helsinkiin. Tämä kysymys on ollut myös julkisuudessa esillä 14.2. ja 22.5.2006, kuten edeltä kohdasta 2.2 ilmenee.

Helsingin kaupunginvaltuusto on 22.5.2006 päättänyt muiden yhteistyöhankkeiden ohessa myös puheena olevan alueliitoksen valmistelun käynnistämisestä. Päätös on syntynyt yksimielisesti. Valtuutetut ja valtuustoryhmät ovat siten jo tuolloin voineet muodostaa perustellun kantansa kuntajaon muutokseen. Asia on myös tuolloin tullut julkiseksi ja siitä on ollut mahdollista käynnistää valittajien tarkoittama ”julkinen keskustelu kuntalaisten kesken”. Samoin Sipoon kunnalle on tuolloin tarjoutunut tilaisuus tuoda esille näkemyksensä asiasta.

Voidaan myös todeta, että kuntajaon muutosta koskevan asian valmistelun käynnistyminen ei sinänsä ole Sipoon kunnan edustajille uusi asia. Sipoon kunnan ja Helsingin kaupungin edustajien aiempien keskustelujen lisäksi kaupunginjohtaja Jussi Pajunen ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jan Vapaavuori ovat neuvotelleet Sipoon kunnan johtajan Markku Luoman ja kunnanhallituksen puheenjohtajan Christel Liljeströmin kanssa kuntajaon muutokseen liittyvistä kysymyksistä mm. 21.2. ja 11.4.2006.

Yllä olevan perusteella voidaan todeta, että kuntajaon muuttamiseen liittyvät kysymykset ovat olleet esillä jo ennen kuin kaupunginhallitus ja valtuusto päättivät asiasta 21.6.2006. Asia on ollut esillä niin julkisuudessa kuin myös valtuutettujen käsiteltävänä, perustellun kannan muodostamiseksi asiassa. Valittajan käsitys asiasta on siten virheellinen ja valitus aiheeton.

3.2.4

Päätöksen perustelut

Väite 4 Päätöstä ei ole riittävästi perusteltu.

Valtuuston päätös (21.6.2006) on tehty kaupunginhallituksen esityksen perusteella ja valtuuston päätöksen perustelut ilmenevät kaupunginhallituksen (21.6.2006) esityksestä ja sen perusteluista.

Valtuuston päätöksen perusteluissa on tuotu esille erityisesti seuraavaa:

– Pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakenteen kehittämistä edellyttävät mm. mittava lisärakentamisen tarve, joka perustuu etenkin Helsingin seudun asuntojen ahtauteen ja siitä seuraavaan väljyyskysyntään, menneen 50 vuoden kuluessa tapahtuneen väestönkasvun perusteella arvioituun tulevaan väestönkasvuun, työpaikkojen lisääntymiseen sekä elinkeinoelämän toimintojen kehittymiseen.

– Yhdyskuntarakenteen kehittämisen positiiviset vaikutukset Helsingin metropolialueen kilpailukykyyn, energiankulutukseen, palveluntarjontaan ja asumistasoon, kuten myös Helsingin seudun kilpailukyvyn heijastuminen koko muuhun Suomeen.

– Helsingin seudun asuntopula ja siitä johtuva maan kilpailukykyä vaarantava asuntojen hintataso sekä Helsingin kaupungin omien, monimuotoiseen pientalojen ja kaupunkipientalojen rakentamiseen käytettävissä olevien sopivien alueiden riittämättömyys tulevaisuudessa.

– Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden keskeinen tavoite olemassa olevan infrastruktuurin hyödyntämisestä ja alue- ja yhdyskuntarakenteen tiivistämisestä joukkoliikenteeseen, erityisesti raideliikenteeseen tukeutuen.

– Helsingin seudun tasapainoisen kehityksen edellyttämän kaupunkirakenteen jatkuminen pohjoisen ja lännen lisäksi myös itään, Sipoon suuntaan, metroliikenteen varaan rakentuvana yhdyskuntarakenteena.

– Vantaaseen kuuluvan ns. Västerkullan kiilan liittämisen tarve yhdessä Sipoon alueiden kanssa Helsinkiin.

– Vantaan ja Sipoon alueiden liittämisen myönteiset vaikutukset koko Helsingin seudun yhdyskunnan kehittämiselle ja alueliitoksen mahdollistavan asuntorakentamisen noin 50.000 asukkaan tarpeisiin.

– Alueliitoksen mahdollistavan yhdyskuntarakenteen kehittämisen ottaen huomioon Sipoonkorven ympäristö- ja luontoarvot.

Kaupunginhallitus on 26.6.2006 kirjeellään lähettänyt valtuuston päätöksen mukaisen esityksen sisäasiainministeriöön. Esitykseen ovat sisältyneet päätösten esityslistatekstit ja kartta. Kaupunginjohtaja on lisäksi kirjeellään 30.6.2006 täydentänyt esitystä yhdyskuntarakenteen kehittämiseen liittyvillä asiakirjoilla, joihin valtuuston päätöksessä on viitattu.

Yllä olevan perusteella voidaan todeta, että kaupunginvaltuuston päätöksessä on perusteltu kuntajakolain 6.1 §:n tarkoittamalla tavalla kuntajaon muutoksen tarve. Valittajan käsitys asiasta on siten virheellinen ja valitus aiheeton.

3.2.5

Kuntalain 55 §

Väite 5 Päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, asia ei ole ollut kuntalain 55 §:n tarkoittamalla tavalla kiireellinen.

3.2.5.1

Säännöksen tulkinnasta

3.2.5.2

Perusteet asian käsittelemiseen kiireellisenä

Valmistelu ja päätöksenteko

Muutoksenhakujen käsittely

Yhteenveto asian käsittelemisestä kiireellisenä

3.3

Valtuuston toimivalta

Valittaja katsoo, että kaupunginvaltuusto on ylittänyt toimivaltansa, ja esittää seuraavat väitteet:

Väite 6: Kaupunginvaltuusto on ylittänyt toimivaltansa koska Helsingin kaupungilla ei ole ollut maarajaa tehdessään esitystä Sipoon kunnan osan liittämisestä Helsingin kaupunkiin. (Valittaja XXXX)

Väite 7: Kaupunginvaltuusto on ylittänyt toimivaltansa, koska kaupunki on käyttänyt esityksenteko-oikeuttaan muuhun kuin lain tarkoittamaan tarkoitukseen. (Valittajat Sipoon kunta ja XXXX)

Väite 8: Kaupunginvaltuusto on ylittänyt toimivaltansa, koska se lähtee panemaan täytäntöön päätöksiä, joita ei ole maakuntatasolla selvitetty ja jotka eivät kuulu yksin Helsingin kaupungin päätettäviin. (Valittaja XXXX)

3.3.1

Maaraja

Väite 6 Kaupunginvaltuusto on ylittänyt toimivaltansa koska Helsingin kaupungilla ei ole ollut maarajaa tehdessään esitystä Sipoon kunnan osan liittämisestä Helsingin kaupunkiin.

Kaupunki toteaa, että kuntajakolaissa ei ole säännöstä, joka estäisi nyt kysymyksessä olevan kaltaisen liitoksen. Kuntajakolain säännökset mahdollistavat esim. kuntaliitoksen, jossa useita pieniä kuntia yhdistyy yhdeksi kunnaksi, vaikka kaikilla kunnilla ei olisikaan yhteistä maarajaa kuntajaon muutosta koskevan esityksen tekemisen ajankohtana.

Helsingin kaupunki ja siihen liitettäviksi esitetyt alueet Vantaan kaupungista ja Sipoon kunnasta muodostavat liitoksen jälkeen kuntajakolain 1.2 §:ssä tarkoitetun alueellisesti eheän ja yhdyskuntarakenteen toimivuutta edistävän kokonaisuuden. Esitys on kuntajakolain mukainen. Kaupunginvaltuusto ei siten ole ylittänyt toimivaltaansa. Valittajan käsitys asiasta on siten virheellinen ja valitus aiheeton.

3.3.2

Tarkoitussidonnaisuus

Väite 7 Kaupunginvaltuusto on ylittänyt toimivaltansa, koska kaupunki on käyttänyt esityksenteko-oikeuttaan muuhun kuin lain tarkoittamaan tarkoitukseen.

Puheena olevassa tapauksessa on kysymys ns. osittaisliitoksesta, jonka vireillepanosta säädetään kuntajakolain 6.1 §:ssa. Esityksen voi mm. tehdä asianomaisen kunnan valtuusto. Nyt puheena oleva esitys on tehty siinä tarkoituksessa, että kuntajakoa muutettaisiin.

Lain 6.2 §:n mukaan esityksessä on perusteltava kuntajaon muuttamisen tarve ja siihen on mahdollisuuksien mukaan liitettävä asian arvioimiseksi tarpeellinen selvitys. Kaupunki on perustellut esitystään kuntajakolain 1.2 §:n tarkoittaman kuntien alueellisen eheyden ja yhdyskuntarakenteen toimivuuden edistämisen kannalta. Tältä osalta kaupunki viittaa valituksenalaiseen päätökseen ja sen perusteluihin. Valtuuston päätös on tehty kaupunginhallituksen esityksen perusteella ja valtuuston päätöksen perustelut ilmenevät kaupunginhallituksen esityksestä ja sen perusteluista.

Kuntajakolain 6.2 §:n mukaan valtuuston esityksessä on siis perusteltava kuntajaon muutoksen tarve. Päättävän viranomaisen tehtävänä on arvioida kuntajaon muutoksen oikeudellisten edellytysten olemassaolo kuntajakolain 3 ja 5 §:n perusteella.

Yllä olevan perusteella voidaan todeta, että kaupunginvaltuusto on tehnyt päätöksensä sille kuuluvan toimivallan nojalla ja harkintavaltansa rajoissa. Valittajan käsitys asiasta on siten virheellinen ja valitus aiheeton.

3.3.3

Maakuntatason huomioon ottaminen

Väite 8 Kaupunginvaltuusto on ylittänyt toimivaltansa, koska se lähtee panemaan täytäntöön päätöksiä, joita ei ole maakuntatasolla selvitetty ja jotka eivät kuulu yksin Helsingin kaupungin päätettäviin.

Kuntajakolain 6.1 §:n mukaan esityksen kuntajaon muuttamiseksi voi tehdä asianomaisen kunnan valtuusto. Helsingin kaupunginvaltuuston toimivaltaan kuuluu tehdä esitys kuntajaon muuttamisesta. Valtuuston päätöksen täytäntöönpano puolestaan kuuluu kaupunginhallitukselle. Nyt puheena olevassa asiassa täytäntöönpano on tarkoittanut sitä, että kaupunginhallitus on kirjeellään lähettänyt kuntajaon muutosta koskevan esityksen ministeriöön. Kuntajaon muutosta koskevan päätöksen tekeminen kuuluu valtion viranomaisille.

Lain 7.3 §:n mukaan lääninhallituksen on ministeriön määräyksestä hankittava tarpeellinen selvitys. Kaupunginvaltuuston ei siten ole velvollinen selvittämään esim. maakuntaliittojen näkemyksiä kuntajaon muuttamisesta. Ministeriö huolehtii tarpeellisten selvitysten hankkimisesta. Valittajan käsitys asiasta on siten virheellinen ja valitus aiheeton.

3.4

Päätöksen lainmukaisuus

Valittaja katsoo, että päätös on kuntalain 90 §:n 2 momentin 3 kohdan tarkoittamalla tavalla muuten lainvastainen, ja esittää seuraavat väitteet:

Väite 9: Päätös on lainvastainen, koska se on vastoin perustuslain 1 §:n 2 momenttia, 2 §:n 3 momenttia, 6 §:ää, 17 §:ää, 20 §:ää, 121 §:n 1 ja 2 momenttia ja 122 §:ää. (osittain valittajat XXXX ym. ja XXXX)

Väite 10: Päätös on lainvastainen, koska se on vastoin kuntajakolain 3 §:ää, 5 §:ää, 6 §:ää ja 34 §:ää. (osittain valittajat XXXX ym., XXXX ym., XXXX ja XXXX)

Väite 11: Päätös on lainvastainen, koska se on vastoin kuntalain 1 §:ää. (Valittaja XXXX)

Väite 12: Kuntajaon muuttamisen edellytyksiä on oikeudellisessa arvioinnissa tarkasteltava kokonaisuutena, siitäkin huolimatta, että yleiset edellytykset ovat kuntajakolain 3 §:ssä esitetty vaihtoehtoina. (Valittaja XXXX ym.)

Väite 13: Arvioinnissa on otettava huomioon myös muutoksen mahdolliset kielteiset vaikutukset 3 §:ssä mainittuihin seikkoihin. Erityisesti kuntajakolain 5 §:n tilanteessa. (Valittaja XXXX ym.)

Väite 14: Kuntajaon muutoksen tulee edistää molempien osapuolten intressejä. (Valittaja XXXX ym.)

Väite 15: Välttämättömyys- ja suhteellisuusvaatimuksen mukaan esitetyn muutoksen on oltava välttämätön hyväksyttävän tarkoituksen eli 3 §:ssä lueteltujen vaikutusten saavuttamiseksi. (Valittaja XXXX ym.)

Väite 16: Lain 6 §:n 3 momentin vaatimuksen täyttää vain esitys, jossa kuntajaon muuttamisen tarve on perusteltu lain 3 §:n sääntelemillä yleisillä edellytyksillä ja lain 5 §:n tarkoittamissa tapauksissa osoitettu perusteiden painavuus. (Valittaja XXXX ym.)

3.4.1

Kuntajaon muuttaminen ja perustuslaki

Väite 9 Päätös on lainvastainen, koska se on vastoin perustuslain 1 §:n 2 momenttia, 2 §:n 3 momenttia, 6 §:ää, 17 §:ää, 20 §:ää, 121 §:n 1 ja 2 momenttia ja 122 §:ää.

Perustuslain 1.2 §:ssä säädetään valtionsäännöstä seuraavasti:

”Suomen valtiosääntö on vahvistettu tässä perustuslaissa. Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.”

Perustuslain 2.3 §:ssä säädetään julkisen vallan käyttämisestä seuraavasti:

”Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.”

Perustuslain 6 §:ssä säädetään yhdenvertaisuudesta seuraavasti:

”Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.”

Perustuslain 17 §:ssä säädetään oikeudesta omaan kieleen ja kulttuuriin seuraavasti:

”Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi.

Jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla. Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan.

Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaisten oikeudesta käyttää saamen kieltä viranomaisessa säädetään lailla. Viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan lailla.”

Perustuslain 20 §:ssä säädetään vastuusta ympäristöön seuraavasti:

”Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.

Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.”

Perustuslain 121.1 ja 2 §:ssä säädetään kunnallisesta ja muusta alueellisesta itsehallinnosta seuraavasti:

”Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon.

Kuntien hallinnon yleisistä perusteista ja kunnille annettavista tehtävistä säädetään lailla.”

Perustuslain 122 §:ssä säädetään seuraavasti:

”Hallintoa järjestettäessä tulee pyrkiä yhteensopiviin aluejaotuksiin, joissa turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada palveluja omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan.

Kuntajaon perusteista säädetään lailla.”

Valittajan esille ottamat perustuslain säännökset liittyvät useaan eri kysymykseen. Nyt kysymyksessä olevassa valituksenalaisessa päätöksessä on kysymys kuntajaon muutamista koskevasta esityksestä ja sen oikeudellisesta merkityksestä. Kun tarkastellaan valittajan esille ottamia perustuslain säännöksistä suhteessa kaupunginvaltuuston päätökseen, voidaan todeta, seuraavaa:

– Kuntajaon muutos ei koske perustuslain 1.2 §:ssä turvattuja oikeuksia ja vapauksia.

– Kuntajakolaissa on säädetty perustuslain 2.3 §:n tarkoittamasta julkisen vallan käyttämisestä. Valtuusto on tehnyt päätöksensä sille kuuluvan toimivallan puitteissa.

– Kaupunginvaltuusto on valituksenalaista päätöstä tehdessään noudattanut lakia perustuslain 2.3 §:n tarkoittamalla tavalla.

– Kuntajaon muutoksessa ei puututa perustuslain 6 §:ssä turvattuun yhdenvertaisuuteen.

– Kuntajakolain 3.2 §:ssä todetaan, että väestön kielisuhteiden huomioon ottamisesta säädetään perustuslaissa. Säännös liittyy kuntajaon muutoksesta päättämiseen, ei esityksen tekemiseen. Lääninhallituksen selvityttää kielisuhteet maistraateilla.

– Kuntajaon muutoksella ei vaikuteta perustuslain 20.1 §:n tarkoittamiin arvoihin.

– Kuntajakolain 7 §:ssä on säädetty kuntalaisten kuulemisesta siten, että kuntalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa myös perustuslain 20.2 §:n tarkoittamalla tavalla päätöksentekoon, sikäli kuin sanotussa lainkohdassa tarkoitetut tulevat kysymykseen kuntajakoa muutettaessa.

– Perustuslain 121.1 ja 2 § eivät tarjoajan yksittäiselle kunnalle suojaa kuntajaon muutoksia vastaan. Perusteluina tähän viitataan alla mainittuihin Olavi Rytkölän esitykseen ja perustuslakivaliokunnan lausuntoon liittyen kuntajakolakiin.

– Kuntajakolaissa säädetään perustuslain 122 §:n tarkoittamalla tavalla kuntajaon perusteita. Kuntajaon muuttamisesta päätetään kuntajakolain mukaan. Valituksenalaisessa päätöksessä on kysymys vasta esityksen tekemisestä.

Kuntajaon muutoksen ja kunnallisen itsehallinnon välisestä suhteesta on oikeuskirjallisuudessa todettu seuraavaa: Olavi Rytkölä: Kuntajakolaki, 21.1.1977 kuntajaosta annetun lain selitysteos, 1978: ”Kuntain hallinnon tulee näet perustua, kuten perustuslaissa käytetty sanonta kuuluu, kansalaisten itsehallintoon (HM 51 §:n 2 mom.). Kuntajako ei kuitenkaan ole sinänsä mikään itsetarkoitus, vaan keino tarkoituksenmukaisen yhdyskuntamuodostuksen aikaansaamiseen pyrkimällä toteuttamaan hallinnossa alueellisen desentralisaation periaatetta.” (sivu 1)

”Kunnalle kuuluva alueellinen valta ei käsitä myöskään valtaa itse määrätä oman alueensa rajoista. Lopullinen määrääminen kunnan aluerajoista ja niiden muuttamisesta menee kunnan oman toimivallan ulkopuolelle.” (sivu 3)

Perustuslakivaliokunta on kuntajakolain hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa todennut asiasta seuraavaa (Perustuslakivaliokunta 24/1997, s. 2): ”Hallitusmuodon 51 §:n 2 momentin itsehallintosäännöksen ei ole katsottu tarjoavan yksittäisille kunnille suojaa kuntajaon muutoksia vastaan.”

Yllä olevan perusteella ja ottaen lisäksi huomion mitä tässä kirjelmässä muuton on todettu asiasta, voidaan todeta, että kuntajaon muutosta tarkoittavan esityksen valmistelussa ja päätöksenteossa on noudatettu julkiselle vallalle asetettua velvoitetta noudattaa tarkoin lakia siten kuin perustuslain 2.3 §:ssä edellytetään.

Siltä osin kuin valittaja väittää päätöksen olevan vastoin perustuslain 1.2, 6, 17, 20.1, 121.1 ja 2 §:ää voidaan todeta, ettei kuntajaon muuttamista koskevalla esityksellä puututa lainkohdissa tarkoitettuihin oikeuksiin ja arvoihin. Näin ollen päätös ei voi olla vastoin tässä mainittuja perustuslain säännöksiä. Valittaja ei myöskään ole yksilöinyt, millä tavalla esitystä koskeva päätös olisi vastoin sanottuja säännöksiä.

Perustuslain 20.2 §:ssä säädetystä oikeudesta ja sen toteuttamisesta on osaltaan säädetty kuntajakolain 7.1 §:ssä. Tähän liittyen on lisäksi otettava huomioon, mitä edellä tämän kirjelmän kohdassa 3.2.1 on todettu tiedottamisesta. Päätös ei siten ole vastoin perustuslain 20.2 §:ää.

Perustuslain 122 §:ssä todetaan vain, että kuntajaon perusteita säädetään laissa. Näin ollen esitys kuntajaon muuttamiseksi ei voi olla vastoin sanottua perustuslain säännöstä.

Yllä olevan perusteella voidaan todeta, että valittajan käsitys asiasta on virheellinen ja valitus aiheeton.

3.4.2

Kuntajaon muuttamista koskevat erityissäännökset

Väite 10 Päätös on lainvastainen, koska se on vastoin kuntajakolain 3 §:ää, 5 §:ää, 6 §:ää ja 34 §:ää.

Kuntajakolain 3 §:ssä säädetään kuntajaon muuttamisen yleisistä edellytyksistä seuraavasti:

”Kuntajakoa voidaan muuttaa, jos muutos:

1) edistää palvelujen järjestämistä alueen asukkaille;

2) parantaa alueen asukkaiden elinolosuhteita;

3) parantaa alueen elinkeinojen toimintamahdollisuuksia; tai

4) edistää kuntien toimintakykyä ja toiminnan taloudellisuutta.”

Väestön kielisuhteiden huomioon ottamisesta on säädetty hallitusmuodossa.

Kuntajakolain 5 §:ssä säädetään kuntajaon muuttamisen erityisistä edellytyksistä seuraavasti:

”Kuntajaon muutos, joka merkitsee kunnan alueen supistumista tai laajenemista, mutta ei uuden kunnan perustamista tai kuntien lukumäärän vähenemistä, voidaan tehdä:

1) jos minkään asianomaisen kunnan valtuusto ei vastusta muutosta; tai

2) jos muutos ei vaikuta minkään kunnan asukasmäärään yli viidellä prosentilla tai pinta-alaan yli kymmenellä prosentilla laskettuna maapinta-alasta.

Muutoin 1 momentissa tarkoitettu kuntajaon muutos voidaan tehdä vain erityisen painavilla 3 §:n mukaisilla edellytyksillä.”

Kuntajakolain 6 §:ssä säädetään kuntajaon muuttamisen vireillepanosta seuraavasti:

”Esityksen kuntajaon muuttamiseksi, joka merkitsee uuden kunnan perustamista tai kuntien lukumäärän vähenemistä, voi tehdä asianomaisen kunnan valtuusto. Muussa tapauksessa esityksen kuntajaon muuttamisesta voi tehdä asianomaisen kunnan valtuusto tai kunnan jäsen. Esitys on toimitettava ministeriölle.

Kuntajaon muuttamista koskeva asia voi tulla vireille myös ministeriön aloitteesta.

Esityksessä tai aloitteessa on perusteltava kuntajaon muuttamisen tarve ja siihen on mahdollisuuksien mukaan liitettävä asian arvioimiseksi tarpeellinen selvitys. Milloin esitys tai aloite tarkoittaa kunnan jonkin alueen tai joidenkin alueiden siirtämistä toiseen kuntaan tai toisiin kuntiin, siinä on tarpeellisella tarkkuudella ilmoitettava nämä alueet.

Ministeriö voi heti hylätä esityksen, jos on ilmeistä, ettei sitä voida hyväksyä.

Esityksen valmistelevasta käsittelystä huolehtivat ministeriö ja muut viranomaiset niin kuin jäljempänä säädetään.”

Kuntajakolain 34 §:ssä säädetään liittyen muutoksenhakuun kuntajaon muuttamista koskevasta esityksestä seuraavasti:

”Kunnanvaltuuston päätökseen, jolla esitetään kuntajakoa muutettavaksi, saa hakea muutosta valittamalla kuntalaissa säädetyllä tavalla.”

Mitä ensinnäkin tulee kuntajakolain 3 ja 5 §:ssä tarkoitettuihin kuntajaon muuttamista koskeviin yleisiin ja erityisiin edellytyksiin, voidaan todeta, että valituksenalaisessa päätöksessä on kysymys kuntajaon muuttamista tarkoittavan esityksen tekemisestä, ei kuntajaon muuttamista koskevasta päätöksestä. Kuten jäljempänä kohdassa 3.4.5 todetaan, tutkitaan nyt kysymyksessä olevassa valitusasiassa vain vireillepanon edellytykset, ei kuntajaon muutoksen toteuttamisen oikeudellisia edellytyksiä. Sanotussa kohdassa mainituin perustein voidaan todeta, ettei valtuuston päätös voi olla vastoin kuntajakolain 3 ja 5 §:ää.

Kuntajakolain 34 §:ssä säädetään muutoksenhausta. Päätös ei voi olla vastoin muutoksenhakua koskevaa säännöstä.

Yllä olevan perusteella voidaan todeta, että valittajan käsitys asiasta on virheellinen ja valitus aiheeton.

3.4.3

Kuntajaon muuttaminen ja kuntalaki

Väite 11 Päätös on lainvastainen, koska se on vastoin kuntalain 1 §:ää.

Kuntalain 1 §:ssä säädetään kuntien itsehallinnosta seuraavasti:

”Suomi jakautuu kuntiin, joiden asukkaiden itsehallinto on turvattu perustuslaissa.

Kunnan päätösvaltaa käyttää asukkaiden valitsema valtuusto. Valtuustosta samoin kuin kansanäänestyksestä ja asukkaiden oikeudesta muuten osallistua ja vaikuttaa kunnan hallintoon säädetään jäljempänä.

Kunta pyrkii edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan.”

Tältä osalta voidaan todeta, ettei valittaja ole yksilöinyt, miten valituksenalainen päätös voisi olla vastoin kuntalain 1 §:ää. Mikäli kysymys on 1.1 §:ssä tarkoitetusta kunnallisesta itsehallinnosta, viitataan siihen, mitä edellä kohdassa 3.4.1 on todettu kuntajaon muutoksesta ja itsehallinnosta. Valittajan käsitys asiasta on siten virheellinen ja valitus aiheeton.

3.4.4

Kuntajaon muuttamisen edellytykset

Väite 12 Kuntajaon muuttamisen edellytyksiä on oikeudellisessa arvioinnissa tarkasteltava kokonaisuutena, siitäkin huolimatta, että yleiset edellytykset ovat kuntajakolain 3 §:ssä esitetty vaihtoehtoina.

Väite 13 Arvioinnissa on otettava huomioon myös muutoksen mahdolliset kielteiset vaikutukset 3 §:ssä mainittuihin seikkoihin. Erityisesti kuntajakolain 5 §:n tilanteessa.

Väite 14 Kuntajaon muutoksen tulee edistää molempien osapuolten intressejä.

Väite 15 Välttämättömyys- ja suhteellisuusvaatimuksen mukaan esitetyn muutoksen on oltava välttämätön hyväksyttävän tarkoituksen eli 3 §:ssä lueteltujen vaikutusten saavuttamiseksi.

Nyt puheena olevassa valituksenalaisessa päätöksessä on kysymys kuntajakolain 6 §:n tarkoittaman esityksen tekemisestä kuntajaon muuttamiseksi. Näin ollen kuntajakolain 3 ja 5 §:ssä tarkoitettujen edellytysten arviointi ei tule kysymykseen. Tältä osalta viitataan siihen, mitä on lausuttu seuraavassa kohdassa 3.4.5. Valittajan käsitys asiasta on siten virheellinen ja valitus aiheeton.

3.4.5

Vireillepanon edellytykset kuntajakolain mukaan

Väite 16 Lain 6 §:n 3 momentin vaatimuksen täyttää vain esitys, jossa kuntajaon muuttamisen tarve on perusteltu lain 3 §:n sääntelemillä yleisillä edellytyksillä ja lain 5 §:n tarkoittamissa tapauksissa osoitettu perusteiden painavuus.

Kuntajakolakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 135/ 1997, yksityiskohtaiset perustelut 6 § s. 18) on todettu mm. seuraavaa: ”Pykälässä (6 §) säädettäisiin kuntajaon muuttamista koskevien esitysten ja aloitteiden teko-oikeuksista sekä esitysten ja aloitteiden vireillepanon edellytyksistä. ... Pykälän 3 momentissa säädettäisiin niistä esityksen ja aloitteen perusteluja ja täsmällisyyttä koskevista vaatimuksista, joiden on täytyttävä, jotta aloite olisi vireillepanokelpoinen.”

4 YHTEENVETO

Edellä esitetyn perusteella seuraavien valittajien valitukset tulee jättää tutkimatta:

- XXXX XXXX, Sipoo;

- Sipoon Puolesta ry. – För Sibbo r.f. Sipoo;

- XXXX XXXX, Sipoo;

- XXXX XXXX, Sipoo; ja

- XXXX XXXX, Sipoo.

Edellä esitetyn perusteella seuraavien valittajien valituksen tulee hylätä aiheettomina:

- Sipoon kunta (ellei jätetä tutkimatta);

- XXXX XXXX ja 9 asiakumppania, Helsinki;

- XXXX XXXX, Helsinki;

- XXXX XXXX, ja 8 asiakumppania, Helsinki;

- XXXX XXXX, Helsinki;

- XXXX XXXX, Helsinki; ja

- XXXX XXXX, Helsinki

Päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta voidaan todeta, että päätös on jo pantu täytäntöön eli valtuustoon esitys on toimitettu sisäasiainministeriölle ja ministeriö on jo käynnistänyt kuntajaon muutosta koskevan päätöksen valmistelun.

Oikeudenkäyntikuluvaatimukset tulee hylätä pääasian yhteydessä.

Pöytäkirjanote hallintokeskuksen oikeuspalveluille selityksen laatimista varten.

Lisätiedot:
Ratasvuori Eila, hallintojohtaja, puhelin 169 2210

LIITTEET	Liite 1	Sipoon kunnan valitus
	Liite 2	XXXX XXXX:n ja 9 asiakumppanin valitus liitelausuntoineen
	Liite 3	XXXX XXXX:n valitus
	Liite 4	XXXX XXXX:n valitus
	Liite 5	Sipoon Puolesta ry. - För Sibbo r.f:n valitus
	Liite 6	XXXX XXXX:n ja 10 asiakumppanin valitus
	Liite 7	XXXX XXXX:n valitus
	Liite 8	XXXX XXXX:n valitus
	Liite 9	XXXX XXXX:n valitus
	Liite 10	XXXX XXXX:n valitus
	Liite 11	XXXX XXXX:n valitus

4.9.2006 ja 11.9.2006 pöydälle pantu asia

HELSINGIN SATAMAN POIKKEAMISHAKEMUS

Khs 2006-1649

Helsingin Satama pyytää (10.2.2005) lupaa poiketa asemakaavasta 54. kaupunginosan (Vuosaari) kortteleissa 54313–54315 ja 54316/1–3 sekä alueilla Käärmeniemenpolku, Käärmeniemenkuja, Maakaasukatu ja Koukkupoika (osoite: Käärmeniementie, Laivanrakentajantie, Voimalakatu) yhtenäisen n. 35 hehtaarin logistiikka-alueen rakentamiseksi sataman viereiselle alueelle.

Hakija perustelee hakemustaan seuraavasti:

Päättäessään Vuosaaren sataman rakentamisesta Kvsto päätti 9.10.2002, että sataman viereisestä yritysalueesta kehitetään ensisijaisesti satamaan liittyvä toiminnallinen kokonaisuus, johon sijoittuvat yritykset liittyvät sataman toimintoihin tai hyödyntävät muutoin sataman naapuruutta.

Khs päätti 14.10.2002 kehottaa Helsingin Satamaa huolehtimaan Vuosaaren sataman viereisen yritysalueen kehittämisen, suunnittelun ja rakentamisen koordinoinnista yhteistyössä muiden virastojen ja laitosten kanssa.

Logistiikka-alue on pinta-alaltaan n. 50 ha. Se muodostuu riveittäin sijoitetuista ns. läpivirtausterminaaleista ja varastoista sekä niiden välisistä liikennevyöhykkeistä. Terminaalit ja varastot sijaitsevat satama-alueen sekä yleisen katuverkon rajapinnassa ja ovat saavutettavissa sekä sataman sisäisellä että yleisen liikenteen kuljetuskalustolla.

Läpivirtausterminaalimallin perustana on terminaali- ja varastorakennusten hyvä saavutettavuus sekä sataman että yleisen maantieliikenneverkon puolelta. Tavaran käsittelyssä ja siirrossa sataman kuljetusvälineistä yleisen liikenteen kuljetusvälineisiin pyritään mahdollisimman hyvään tehokkuuteen, mikä edellyttää terminaalirakennuksilta toiminnallista ja rakenteellista selkeyttä sekä tavaran liikuteltavuuden esteettömyyttä.

Logistiikka-alue on jaettu 25 m x 25 m moduuliruudukkoon, jossa terminaali- ja varastoalueen syvyys on 50 m. Liikennealueen leveys on satamakoneiden vyöhykkeillä 50 m ja yleisen liikenteen kaluston ns. uloslastausvyöhykkeillä 75 m. Uloslastausvyöhykkeiltä on sujuva yhteys satamakeskuksen katuverkkoon ja edelleen Vuosaaren Satamatien tunnelin kautta Kehä III:lle.

Logistiikka-alueen ratkaisu tarjoaa joustavan mahdollisuuden toimintojen sijoitteluun. Läpivirtausperiaatteen ja syvälle työntyvien satamakoneiden vyöhykkeiden myötä myös kauempana satama-alueesta sijaitsevat toiminnot pystyvät hyötymään sataman läheisyydestä. Logistiikka-alueelle sijoitetaan vain välittömästi toimintaan liittyvät toimisto- ja sosiaalitilat. Varsinaiset toimistotilat sijaitsevat sataman A-portin yhteyteen rakennettavassa porttialueen toimisto- ja palvelurakennuksessa sekä alueen eteläreunalle rakennettavassa Meriportin toimistorakennuksessa.

Terminaalien ja liikennealueiden lisäksi logistiikka-alueelle sijoitetaan tullin palvelupiste, joka palvelee logistiikka-alueen tavaraliikennettä. Satamasta suoraan lähtevää tavaraliikennettä varten on tullin tarkastuspiste sataman A-portin yhteydessä Vuosaaren Satamatien varressa.

Korttelit, joita poikkeaminen koskee, on asemakaavassa varustettu merkinnällä T tai TS. Molemmat merkinnät tarkoittavat teollisuus- ja varastorakennusten korttelialuetta. Vuosaaren sataman viereen kaavoitetun yritysalueen alkuperäinen merkitys on, että sinne sijoittuu sataman toimintaan liittyvää tai sataman läheisyydestä hyötyvää yritystoimintaa.

Asemakaavassa esitetty toimintojen sijoittelu perustuu kaavan laadinnan aikaiseen tietämykseen sataman ja viereisen yritysalueen toiminnasta. Sataman ja yritysalueen toimintojen sijoittelun suunnittelu on käytännössä käynnistynyt vasta asemakaavan voimaantulon jälkeen. Suunnittelun kuluessa alueen kokonaisjärjestely on kehittynyt toiminnallisten tarpeiden täsmentymisen myötä.

Satamasta ja yritysalueesta on tarkoitus rakentaa nykyaikainen ja tehokkaasti toimiva kokonaisuus, joka palvelee tavaran kuljetusta ja käsittelyä pitkälle tulevaisuuteen. Tätä ajatusta palvelee logistiikka-alueelle valittu läpivirtausterminaalimalli. Malli ottaa huomioon tehokkaan tavaran käsittelyn ja liikenteellisen toimivuuden ohella nykyajan ulkomaankaupan tulli- ja turvallisuusmääräykset sekä työturvallisuuden vaatimukset, kun työkone- ja yleinen liikenne on eriytetty omille alueilleen.

Satamaan ja siihen liittyvälle yritysalueelle on arvioitu muodostuvan n. 4 000 työpaikkaa yhteensä n. 250 hehtaarin alueelle. Alue on niin laaja, että työpaikoista pelkästään metron avulla saavutettavia on korkeintaan puolet. Pisimmillään etäisyys metroasemalta työpaikalle tulisi olemaan yli kaksi kilometriä. Metro tarvitsisi joka tapauksessa tuekseen alueen sisäisiä bussiliikenteen ratkaisuja. Metrovarausta voidaan näistä lähtökohdista pitää hyvin teoreettisena ja epätodennäköisenä. Teknisesti metroratkaisu olisi hankalasti toteutettava ja kallis. Metrorata jouduttaisiin noin puolen kilometrin matkalta rakentamaan betonikantiseen tunneliin. Rata jouduttaisiin viemään maan alle tavanomaista jyrkemmässä kaltevuudessa, että se saavuttaisi kallion edes jokseenkin kohtuullisella etäisyydellä.

Rakentaminen ja maksimissaan 50 vuoden vuokraoikeus metrovarauksen kohdalle sen betonikantiselle osalle olisi normaalioloissa este varauksen toteuttamiselle, mutta näissä olosuhteissa sitä ei voi sellaisena pitää. Ei ole näköpiirissä seikkaa, joka lähivuosikymmeninä jopa 50 vuoden aikajänteellä voisi tehdä metroratkaisusta kannattavan. Tästä syystä terminaalien rakentamisen metrovarauksen kohdalle sen betonikantisella osuudella ei voi katsoa haittaavan metron tulevaa toteutumista.

Alueen asemakaavasta poikkeava järjestely on asemakaavan perustavoitteiden mukainen, mutta on kokonaisuutena toimivampi, tehokkaampi ja turvallisempi työympäristö alueelle sijoittuville ja siellä toimiville yrityksille sekä niissä työskenteleville.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (20.6.2006) mm., että haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

Selostus Helsingin yleiskaava 2002:ssa (Kvsto 26.11.2003) alue on satama-alue (LS) ja työpaikka-aluetta teollisuus-, toimisto- ja satamatoimintoja varten. Työpaikka-alueen osalta yleiskaava on tullut voimaan 23.12.2004. Satama-alueen osalta valitusprosessi on vielä kesken.

Alueella on voimassa 25.1.2002 vahvistettu asemakaava nro 10640 (Vuosaaren satama ja ympäristö). Asemakaavan mukaan alue on satamatoimintaan liittyvien teollisuus- ja varastorakennusten korttelialuetta (TS), teollisuus- ja varastorakennusten korttelialuetta (T), satama-aluetta, joka on varattu kunnan tarpeisiin (LS-k), ja katualuetta. Lisäksi asemakaavassa on osoitettu metrovaraus, metron huoltoraide, maanalainen kevyen liikenteen raitti (ma-pp), erilaisia maanalaisia johtokujia ja turvareittejä sekä liittymäkielto Laivanrakentajantielle. Noin puolet metrovarauksesta on osoitettu merkinnällä mam, joka tarkoittaa alueen osaa, jonka rakentamisessa tulee varautua päältä avattavan teräsbetonirakenteisen metrotunnelin rakentamiseen.

Korttelialueitten yhteenlaskettu rakennusoikeus on n. 170 000 k-m². Satama-alueelle on osoitettu rakennusoikeutta kaikkiaan 250 000 k-m².

Nykyisin alue on sataman ja siihen liittyvien toimintojen louhinta- ja rakennustyömaana. Alueeseen kytkeytyvä satama-alue on rakenteilla ja sataman on arvioitu olevan valmis otettavaksi käyttöön v. 2008. Alueen pohjoispuolella on Vuosaaren voimalaitos, ja länsipuolella golfkenttä.

Helsingin satama on teettänyt Vuosaaren satama/ Logistiikka-alue ‑luonnossuunnitelmat (Arkkitehtityöhuone Artto Palo Rossi Tikka Oy/ 3.1.2006). Luonnossuunnitelman mukaan logistiikka-alue on yhtenäinen suurkortteli Käärmeniementien ja Laivanrakentajantien rajaamalla alueella. Logistiikkarakennukset on sijoitettu polveilevasti siten, että jokaiselle rakennukselle on yhteys sekä satama-alueelta että yleisestä katuverkosta.

Haettu toimenpide poikkeaa asemakaavasta seuraavilta osin:

- Rakennuksia on sijoitettu asemakaavan mukaisille katualueille.

- Rakennuksia on sijoitettu asemakaavaan merkinnällä ma-pp varustetulle alueen osalle, joka on yleiselle jalankululle ja polkupyöräilylle varattu maanalainen alueen osa.

- Rakennuksia on sijoitettu asemakaavassa maanalaisia johtoja sekä maanalaisia johtoja ja tulvareittiä varten varatulle alueen osalle.

- Rakennuksia on sijoitettu asemakaavaan mam-merkinnällä varustetulle alueen osalle, jonka rakentamisessa tulee kaavan mukaan varautua päältä avattavan teräsbetonirakenteisen metrotunnelin rakentamiseen.

- Logistiikka-alueen liittymä Laivanrakentajantielle on suunniteltu kohtaan, jossa asemakaavan mukaan on liittymäkielto.

Hakemuksessa esitetty kokonaiskerrosala 134 800 k-m² ei ylitä asemakaavan mukaista rakennusoikeutta.

Saadut lausunnot Hakemuksen kohteena oleva alue ja sen ympäristö ovat kaupungin eri hallintokuntien hallinnassa. Kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä (30.3.2006) on pyydetty lausunnot Helsingin Energialta, kiinteistövirastolta, rakennusviraston katu- ja puisto-osastolta, HKR-rakennuttajalta, liikennelaitokselta, Helsingin Vedeltä, Helsingin ympäristökeskukselta, Gasum Oy:ltä, Vuosaari Golf Oy:ltä sekä Uudenmaan ympäristökeskukselta.

Helsingin ympäristökeskuksella ei ole huomautettavaa asemakaavasta poikkeavaan järjestelyyn Vuosaaren sataman logistiikka-alueella.

Rakennusviraston katu- ja puisto-osasto toteaa, että Helsingin Satama vastaa asemakaavasta poikkeavan liittymän rakentamisesta Laivanrakentajantielle ja sen aiheuttamista kustannuksista. Logistiikka-alueella toteuttamatta jäävät kadut tuovat säästöä katu- ja puisto-osastolle. Asemakaavasta poikkeaminen ei aiheuta kustannuksia katu- ja puisto-osastolle. Katu- ja puisto-osasto puoltaa asemakaavasta nro 10640 poikkeamista.

Kiinteistövirasto toteaa, että kiinteistölautakunta on vuokrannut kyseiset korttelialueet Helsingin satamalle lyhytaikaisena sisäisenä vuokrauksena sataman rakentamista varten 31.12.2008 saakka.

Kiinteistöviraston mielestä logistiikka-alueen toteuttaminen yhtenä kokonaisuutena ja suunniteltu käyttö vastaavat asemakaavan tavoitteita. Logistiikka-alueen toteutusratkaisun suunnitteleminen alusta pitäen yhtenä kokonaisuutena on perusteltua, jotta toimintojen suunnittelu voidaan toteuttaa pitkäjänteisesti ja hankkeen investoinnit voidaan rahoittaa vaiheittain. Samalla se mahdollistaa Vuosaaren sataman kehittämisen pidemmällä tähtäimellä.

Logistiikka-alueelle on osoitettu asemakaavassa metrovaraus. Helsingin Satama on ilmoittanut, että se vastaa logistiikka-alueen rakentamisesta metron toteutumiseen aiheutuvista mahdollisista ylimääräisistä kustannuksista.

Kiinteistövirastolla ei ole huomautettavaa poikkeamisen suhteen ja virasto puoltaa poikkeamisen hyväksymistä.

Liikennelaitos toteaa, että esitys asemakaavasta poikkeamisesta koskee metrovarauksen osalta asemavarausta ja jatkolinjausvarausta asemalta itään, mutta ei huoltoraidevarausta, vaikka logistiikka-alueen luonnossuunnittelukuvassa 6 on rakennusmassa ja huoltoraidevaraus osin päällekkäin.

Perustelutekstissä metroasemavaraus ja jatkolinjaus nähdään hyvin epävarmoina ja epätodennäköisenä toteutuvuudeltaan. Jos metroa jatketaan, logistiikka-alueen varastotiloja joudutaan purkamaan ja siirtämään.

Arvio metrojatkeen toteutuvuudesta on oikeasuuntainen. Satama-alueen suunniteltu maankäyttö ei perustele metron jatkamista alueelle. Jos kuitenkin satama-aluetta tullaan käyttämään laajaan matkustajaliikenteeseen, tilanne muuttuu. Tämän suuntaista kehitysnäkymää ei pidetä nyt kovin todennäköisenä, mutta jos linjarahtiliikenne ja matkustajaliikenne integroituvat laajasti, voi syntyä tarve tuoda metropalvelu alueelle.

Yleiskaavassa ei ole merkintää metron jatkomahdollisuudesta Vuosaaren kautta Sipoon alueelle. Aiemmin, kun tutkittiin metron jatkoideoita aikaisempien yleiskaavakierrosten yhteydessä, oli esillä myös vaihtoehto laajentaa metrolinja Talosaareen saakka. Sataman vetovoima saattaa tulevina vuosikymmeninä muuttaa asetelmia ja metroa voidaan periaatteessa jatkaa sekä Mellunmäen että Vuosaaren haaralta.

Liikennelaitoksen mielestä poikkeaminen asemakaavasta voidaan sallia, koska metrovarauksen kanssa ristiriidassa oleva maankäyttö on kevytrakenteista varastotilaa. Jos metro rakennetaan alueelle, varastotilat siirretään metron tieltä satamalaitoksen kustannuksella. Asemakaavateknisesti asia voitaneen todeta selostustekstissä.

Metron huoltoraidevaraus tulee säilyttää asemakaavassa.

Rakennusvalvontavirasto on liittänyt lausuntoonsa kaupunkikuvaneuvottelukunnan lausunnon (päivätty 15.2.2006). Kaupunkikuvaneuvottelukunta katsoi, että periaatteena logistiikka-alueen järjestely esitetyllä tavalla on mahdollinen. Yhtenäinen korttelialue edellyttää kuitenkin metrovarauksen uudelleen miettimistä. Rakentaminen tulee sopeuttaa metrovaraukseen. Metrovarausta ei ole syytä jättää pois suunnitelmista vaan se on ratkaistava ensin, jonka antamin ehdoin ratkaisu on tarkennettava. Rakennusvalvontavirasto katsoo em. lausuntoon viitaten, ettei poikkeuksen myöntämiselle ole muuten periaatteellista estettä, mutta kysymys metrovarauksen säilyttämisestä tulee selvittää ennen poikkeuksen myöntämistä.

Gasum Oy toteaa, että Gasum Oy:n Vuosaaren voimalaitokselle johtava maakaasuputki DN400 sijaitsee suunnittelualueella Käärmeniementien eteläpuolella. Logistiikka-alueen toteuttaminen luonnossuunnitelman mukaisesti edellyttää maakaasuputken siirtämistä. Maakaasuputken siirtämistä suunnitellaan Käärmeniementien katu- ja rakennussuunnittelun yhteydessä. Lisäksi Vuosaaren paineenvähennysasemat (2 kpl) ovat hankkeen vaikutuspiirissä.

Gasum Oy pyytää, että maakaasuputkisto otettaisiin huomioon asemakaavan ajantasaistuksen yhteydessä.

Uudenmaan ympäristökeskus katsoo, että vaikka kyseessä on rakentaminen alueelle, jota koskevat erityiset valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, on hankkeen toteuttaminen asemakaavaa muuttamatta mahdollista, kun otetaan huomioon hakemuksessa vaikutuksista esitetty ja se seikka, että haettu rakentaminen on asemakaavan perustavoitteiden ja ylemmän asteisten kaavojen mukaista. Ympäristökeskus huomauttaa, että vaikutusarvioinnista puuttuu selvitys liikenteen määrästä ja Laivanrakentajantien mitoituksen riittävyydestä tulevalle liikenteelle. Liikenteen vaikutukset tulee arvioida ja ottaa huomioon niin, että laajamittainen raskas liikenne ei ohjaudu Niinisaarentielle haittaamaan omakotiasutusta. Valtakunnallisesti merkittävän satama-alueen toimintojen turvaamiseen ja kehittämiseen tähtäävän rakentamishankkeen toteuttamista voidaan pitää maankäyttöön liittyvänä erityisenä syynä, jolla kaupunki myöntää poikkeamisen asemakaavassa esitetyistä määräyksistä.

Osallisten kuuleminen Hakemuksesta on tiedotettu naapureille ja muille, joiden oloihin hanke saattaa huomattavasti vaikuttaa, kuulutuksilla Helsingin Uutiset ja Vuosaari -lehdissä 12.4.2006 sekä ilmoituksella viraston ilmoitustaululla 12.4.–3.5.2006. Osallisille on varattu tilaisuus kirjallisen huomautuksen tekemiseen. Yksi muistutus on esitetty Vuosaaren asukasyhdistysten puolesta.

Vuosaari-Seura r.y., Vuosaaren asukastoimikunta ja Vuosaari-Säätiö vastustavat poikkeamisluvan myöntämistä ja esittävät, että tehdystä suunnitelmasta luovutaan ja ohjataan rekkaliikenne (3600 rekkaa/vrk) sataman sisäisen liikenneverkon kautta suoraan Kehä 3:lle, kuten sataman alkuperäisessä sijoitussuunnitelmassa on esitetty. Niinisaarentien kautta ohjataan liikenne vain poikkeuksellisesti tietunnelin ollessa pois käytöstä tai kun on kyse niin korkeista ja leveistä kuljetuksista, että ne eivät mahdu tunnelin lävitse.

Perusteluina esitetään seuraavaa:

Poikkeushakemuksessa esitetty suunnitelma ohjaa osan tavaraliikenteestä Vuosaaren lävitse Vuotien ja Niinisaarentien kautta lisäten tuntuvasti niiden vaikutusalueelle kohdistuvia melu-, pakokaasu- ym. heittoja sekä vaarantaen huomattavasti kyseisten liikenneturvallisuutta. Vuotien kautta ohjautuva liikenne tukkisi lisäksi jo nyt pahoin ruuhkautunutta Meripellontien ja Itäväylän risteystä samaten kuin koko Kehä I:n liikennettä.

Mahdollisuuksiin rajoittaa esimerkiksi liikennemerkein rekkojen pääsyä Vuosaaren lävitse kulkevalle Vuotielle suhtaudutaan epäillen, koska tätä väylää tarvitaan joka tapauksessa palvelemaan vuosaarelaisten yritysten logistiikkaa.

Liikenteen ohjaaminen sataman sisäisen tieverkon kautta Kehä III:lle edistää myös sataman turvallisuutta, kun lisää kulkuaukkoja satama-alueelle ei tarvitsisi tehdä. Samalla vältyttäisiin ylimääräisen tulliterminaarin rakentamiselta ja siitä sekä satamalle että valtiolle aiheutuvista kustannuksista tullitoimintojen keskittyessä sataman pääportin yhteyteen, kuten alun perin on suunniteltu.

Lausunto Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että asemakaavan ensisijaisena tavoitteena on luoda kaavalliset edellytykset satama-alueen sekä siihen liittyvän energiahuollon ja työpaikka-alueen toteuttamiselle liikenneyhteyksineen ja ympäröivine virkistys- ja luonnonsuojelualueineen. Työpaikka-alueen sijoittamisella sataman yhteyteen on pyritty tarjoamaan satamatoimintoihin liittyville yrityksille toiminnallisesti tarkoituksenmukaisia sijoitusmahdollisuuksia sekä lisäämään Vuosaaren työpaikkaomavaraisuutta. Liike-, toimisto-, teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueet on liitetty varsinaiselle satamatoiminnoille varattuun alueeseen niin, että mahdollistetaan logistisesti sujuva ja saumaton yhteys Vuosaaren sataman kautta päätie- ja rataverkkoon kulkeville tavaravirroille.

Helsingin sataman teettämän logistiikka-alueen luonnossuunnitelman kokonaisratkaisu on asemakaavan hengen mukainen ja logistiikka-alueena tehokas. Logistiikka-alueelle esitetty toiminta on asemakaavan korttelialueille osoitetun käyttötarkoituksen mukaista (teollisuus- ja varastorakennusten korttelialue). Luonnossuunnitelmassa esitetty kokonaiskerrosala 134 800 k-m² ei ylitä asemakaavan mukaista rakennusoikeutta.

Kaupunkisuunnittelulautakunta on antanut 22.8.2005 lausunnon satamalautakunnan esityksestä, joka koskee Vuosaaren satama-alueen ja satamaan liittyvän yritysalueen vuokraamista, yritysalueen toteuttamista ja toiminta-alueiden luovutusperiaatteita. Lausunnossa todetaan muun muassa, että asemakaavaosasto pitää sataman yleissuunnitelmassa esitettyä logistiikka-alueen rakennetta perusteltuna, koska se on liikenteellisesti tehokas ja yritystoiminnan kannalta joustava. Yleissuunnitelman toteuttaminen edellyttää tältä osin asemakaavan muuttamista. Alueen jatkosuunnittelussa on myös huomioitava tarkoituksen mukaisella tavalla asemakaavan metrovaraus, raideliikenneyhteydet sekä maanalaiset johtokujat ja liikenneyhteydet.

Kaupunkisuunnitteluvirasto on arvioinut poikkeamisen edellytyksiä. Seuraavassa on eritelty tarkemmin keskeisimpiä tekijöitä, eli vaikutuksia liikenteeseen, metrovarauksen toteuttamiseen sekä teknisen huollon järjestämiseen.

Liikenne

Vuosaaren sataman liikennevirroista ja liikenteenopastuksesta on tehty useita selvityksiä: Vuosaaren sataman tieliikenne-ennusteet ja verkkotarkastelut 2003 (Strafica oy), Logistiikka-alueen muutosten vaikutukset liikennevirtoihin 2004 (Traficon Oy, Strafica Oy), Vuosaaren sataman logistiikka-alueen liikennealueiden rakennussuunnittelu, suunnittelualueen liikennetekninen tarkastelu 6.2.2006 (Traficon Oy) sekä Liikenteenhallinnan ja viitoituksen kokonaisuuden koordinointi 8.2.2006 (Traficon Oy).

Verkkoennusteiden perusteella Satamatie vähentää merkittävästi (n. 30 %) Kallvikintien–Niinisaarentien liikennettä sataman synnyttämästä liikenteestä huolimatta. Vuotien henkilöautoliikenne lisääntyy hieman (n. 10 %), mutta liikenteen sujuvuuteen sillä ole merkittävää vaikutusta, koska liikenteen lisäys on pääosin ruuhkan vastaista. Sataman raskas liikenne painottuu Kehä III:lle ja Porvoonväylää länteen, joten Satamatie toimii tärkeimpänä väylänä raskaalle liikenteelle sekä Vuosaareen että satamaan. Reittivaihtoehtojen matka-aikojen vertailussa satamasta Itäväylän ja Kehä I:n liittymään osoittautui nopeimmaksi Satamatien kautta kulkeva reitti.

Selvitysten tulosten valossa ei ole aihetta olettaa, että Sataman liikennettä siirtyisi Vuotielle tai Niinisaarentielle häiritsevässä määrin. Raskasta liikennettä ohjataan Niinisaarentien - Kallvikintien kautta ainoastaan poikkeustilanteissa, joita ovat tietunnelin huolto- ja häiriötilanteet. Suurten erikoiskuljetusten reitti kulkee myös Niinisaarentien kautta.

Poikkeamishakemuksessa esitetyt logistiikka-alueen muutokset eivät muuta merkittävästi aikaisempia liikenteellisiä periaatteita. Liikennejärjestelyissä ja viitoituksessa on pyrittävä siihen, että myös Kehä I:lle suuntautuva raskas liikenne käyttäisi Satamatietä Vuotien sijaan. Satamatoimintojen käynnistyttyä vuonna 2008 ja sen jälkeenkin on syytä seurata liikenne-ennusteiden toteutumista ja liikennevirtojen suuntautumista. Liikennejärjestelyjä tullaan muuttamaan tarvittaessa, jos niistä aiheutuu selkeää häiriötä Vuosaaren asuinalueille.

Rakennusviraston teettämät Laivanrakentajantien katu- ja rakennussuunnitelmat ovat valmistumassa lähiaikoina. Suunnitelmissa on otettu huomioon logistiikka-alueen liittymän vaatimat kääntymiskaistat.

Maanalaisen kevyen liikenteen yhteyden (ma-pp) merkitys Laivanrakentajanpolun ja Koukkupoika-kadun välille muuttuu alueen käyttötarkoituksen muutoksen myötä. Kevyen liikenteen yhteyden tarve Meriportin yritysalueen ja satamaan liittyvän yritysalueen välille vähenee merkittävästi jälkimmäisen alueen muuttuessa logistiikka-alueeksi. Lisäksi yhtenäisen suurkorttelin sisäänkäyntejä on Laivanrakentajantielle ja Käärmeniementielle. Sataman ympäristön kevyen liikenteen verkosto rakennetaan katualueen yhteydessä. Asemakaavasta poikkeaminen ei siten vaikeuta merkittävästi kevyttä liikennettä.

Metro

Asemakaavassa oleva metrovaraus mahdollistaa metron jatkamisen Vuosaaren asemalta sataman kautta Sipooseen yleiskaava 1992:n mukaisesti. Helsingin yleiskaava 2002:ssa on esitetty mahdollinen metrolinjan jatke Sipooseen Mellunmäestä ja Vuosaaren linjaus päättyy Vuosaaren sataman tuntumaan.

Helsingin Satama pitää metrovarausta hyvin teoreettisena ja epätodennäköisenä sataman ja yritysalueen työpaikkaliikenteen järjestämisen näkökulmasta. Sataman vetovoima saattaa kuitenkin tulevina vuosikymmeninä muuttaa asetelmia elinkeinotoiminnassa, seudun kehityksessä ja henkilömatkustajien määrässä. Yhteistyön edetessä Sipoon kanssa ja Helsingin seudun kasvaessa tarve jatkaa metroa Vuosaaren kautta Sipooseen saattaa jälleen nousta esille.

Koska metroradan jatkaminen on todennäköisesti pitkällä tulevaisuudessa, kevytrakenteisten logistiikkarakennusten rakentaminen metrovarauksen kohdalle on mahdollista. Metron rakentamiselle ei kuitenkaan saa asettaa ylivoimaista estettä, mikä on otettava huomioon alueen vuokrasopimuksessa. Mikäli metron rakentaminen alueelle tulee ajankohtaiseksi, on Helsingin sataman varauduttava purkamaan rakennukset ja rakenteet metroradan tieltä. Tämä merkitsee samalla sitä, että logistiikka-alueen toiminnot tulee tällöin tarkistaa metron toteutukseen sopiviksi. Logistiikka-alueen asemakaavaa muutettaessa metrovaraus säilytetään edelleen nykyisellä paikallaan.

Logistiikka-alue tulee suunnitella siten, että metron huoltoraide on toteutettavissa sataman rakentamisen yhteydessä ilman logistiikka-alueen järjestelyistä aiheutuvia lisäkustannuksia.

Tekninen huolto

Maanalaisia johtoja ja tulvareittejä varten voidaan varata luonnossuunnitelman mukaan riittävät alueet. Logistiikkarakennusten rakennusmassa ei ole yhtenäinen, vaan terminaalien väliin jää mm. pysäköintiä varten vapaata tilaa, jolle voidaan sijoittaa maanalaisia johtoja ja tulvareittejä. Asemakaavasta poikkeaminen ei siten vaikeuta maanalaisten johtojen eikä tulvareittien toteuttamista alueella.

Maakaasun paineenvähennysaseman turvaetäisyys logistiikkarakennuksiin on 25 metriä. Logistiikka-alue sijaitsee Vuosaaren voimalaitoksen alueella olevilta kahdelta paineenvähennysasemalta yli 25 metrin etäisyydellä. Käärmeniementien eteläpuolella sijaitseva maakaasuputki on tarkoitus siirtää tien pohjoisosalle ensi vuonna. Käärmeniementien katusuunnitelma on tekeillä rakennusviraston toimesta yhteistyössä Gasum Oy:n edustajan kanssa. Maakaasuputkisto ja paineenvähennysasemat eivät ole ristiriidassa logistiikka-alueen suunnitelman kanssa.

Yhteenveto

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että Helsingin sataman poikkeamishakemuksessaan esittämä logistiikka-alueen toteuttaminen yhtenäisenä suurkorttelina Laivanrakentajantien ja Käärmeniementien rajaamalle alueelle poiketen asemakaavassa osoitetusta kortteli- ja katurakenteesta on asemakaavan perustavoitteiden mukainen ja kokonaisuutena asemakaavan mukaista toimivampi ja tehokkaampi ratkaisu. Uudenmaan ympäristökeskus on poikkeamishakemuksesta antamassaan lausunnossa katsonut, että hankkeen toteuttaminen on asemakaavaa muuttamatta mahdollista. Asemakaavaa on kuitenkin tarkoitus muuttaa, kuten kaupunkisuunnittelulautakunta on sataman yritysalueen toteuttamista koskevassa lausunnossaan 22.8.2005 edellyttänyt.

Poikkeamisen erityinen syy on valtakunnallisesti merkittävän satama-alueen toimintojen turvaamiseen ja kehittämiseen tähtäävän rakentamishankkeen toteuttaminen.

Haettu toimenpide ei aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle taikka alueiden käytön muulle järjestämiselle, eikä vaikeuta luonnonsuojelun taikka rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista, mikäli

- rakentamisessa noudatetaan hakemuksen liitteenä olevien suunnitelmien periaatteita,

- metrovarauksen kohdalle rakennetaan vain kevytrakenteisia rakennuksia, metron mahdollinen rakentaminen tulevaisuudessa huomioidaan alueen vuokrasopimuksissa, metron rakentamiselle ei aiheuteta ylivoimaisia esteitä ja Helsingin satama vastaa hakemuksen mukaisesta logistiikka-alueesta metron rakentamiselle aiheutuvista lisäkustannuksista,

- metron huoltoraide on toteutettavissa sataman rakentamisen yhteydessä ilman logistiikka-alueen järjestelyistä aiheutuvia lisäkustannuksia,

- liikennejärjestelyissä ja viitoituksessa pyritään siihen, että Kehä I:lle suuntautuva raskas liikenne käyttää Satamatietä Vuotien sijaan,

- logistiikka-alueen toteutussuunnittelussa huomioidaan teknisen huollon järjestäminen ja tulvareitit, ja mikäli

- logistiikka-alueen suunnittelua jatketaan yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston kanssa.

Haettu toimenpide ei myöskään johda vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen eikä muutoin aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia. Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa hakemusta edellä olevilla ehdoilla.

Kaj toteaa Helsingin Sataman 31.8.2006 esittäneen, että ehtoa, jossa metrovarauksen kohdalle sallitaan vain kevytrakenteisia rakennuksia, muutettaisiin siten, että se kuuluu: ”metrovarauksen kohdalle rakennetaan vain elementti- tai muita komponenttirakenteisia rakennuksia”.

Jotta metrovaraus voitaisiin säilyttää, rakentamisen metrovarauksen kohdalle tulee olla luonteeltaan poispurettavaa tai ‑siirrettävää. Kaj esittääkin, että poikkeamispäätös myönnetään mm. ehdolla, että metrovarauksen kohdalle rakennetaan vain luonteeltaan määräaikaisia rakennuksia.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee suostua hakemukseen päätöksen nro 2006-1649/526 mukaisesti ehdolla, että

- rakentamisessa noudatetaan hakemuksen liitteenä olevien suunnitelmien periaatteita,

- metrovarauksen kohdalle rakennetaan vain luonteeltaan määräaikaisia rakennuksia, metron mahdollinen rakentaminen tulevaisuudessa huomioidaan alueen vuokrasopimuksissa, metron rakentamiselle ei aiheuteta ylivoimaisia esteitä ja Helsingin Satama vastaa hakemuksen mukaisesta logistiikka-alueesta metron rakentamiselle aiheutuvista lisäkustannuksista,

- metron huoltoraide on toteutettavissa sataman rakentamisen yhteydessä ilman logistiikka-alueen järjestelyistä aiheutuvia lisäkustannuksia,

- liikennejärjestelyissä ja viitoituksessa pyritään siihen, että Kehä I:lle suuntautuva raskas liikenne käyttää Satamatietä Vuotien sijaan,

- logistiikka-alueen toteutussuunnittelussa huomioidaan teknisen huollon järjestäminen ja tulvareitit, ja että

- logistiikka-alueen suunnittelua jatketaan yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston kanssa.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

LIITTEET	Liite 1	Poikkeamispäätösluonnos (Helsingin Satama)
	Liite 2	Ympäristökartta
	Liite 3	Asemakaavaote ja asemakaavamääräykset
	Liite 4	Vuosaaren satamakeskuksen yleissuunnitelma ja logistiikka-alueen suunnitelma

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE HELSINGIN KAUPUNGIN RAKENNUSVIRASTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUKSESTA

Khs 2006-1746

Uudenmaan ympäristökeskus pyytää lausuntoa 29.9.2006 mennessä Helsingin kaupungin rakennusviraston ympäristölupahakemuksesta, joka koskee Vuosaaren täyttömäen yhteyteen rakennettua loppusijoitusaluetta.

./. Kuulutus ja sijaintikartta ovat liitteinä 1 ja 2.

Ympäristölautakunta toteaa (29.8.2006) lausunnossaan mm. seuraavaa:

Lupatilanne Kiinteytettyjen saastuneiden maamassojen loppusijoitusalueen ympäristövaikutuksia on arvioitu yhdessä Vuosaaren täyttömäen laajennuksesta tehdyssä ympäristövaikutusten arviointimenettelylain mukaisessa ympäristövaikutusten arvioinnissa, jonka arviointiselostuksesta Uudenmaan ympäristökeskus on antanut yhteysviranomaisen lausunnon 3.12.1998.

Uudenmaan ympäristökeskus on myöntänyt ympäristöluvan YS 497/5.8.1999 kiinteytettävien saastuneiden maiden loppusijoittamiselle.

Pilaantuneiden maiden loppusijoitusalueen vesien tarkkailu tapahtuu osana laajempaa Vuosaaren alueen pohja- ja pintavesien yhteistarkkailuohjelman mukaista seurantaa. Uudenmaan ympäristökeskus on hyväksynyt ohjelman 7.2.2002 ja sen viimeisen päivityksen 24.2.2005.

Loppusijoitustoiminnalle haetaan 1.4.2000 voimaan tulleen ympäristönsuojelulain mukaista ympäristölupaa. Käytössä olevaa kaatopaikkaa varten on haettava ympäristönsuojeluasetuksen 43 §:n mukaista uutta ympäristölupaa. Hakemus on tullut vireille 19.5.2005 ja sitä on täydennetty 13.6.2006 ja 14.7.2006. Hakemuksen kuulutusaika on 31.7.–29.9.2006. Ympäristöluvasta päättää Uudenmaan ympäristökeskus.

Loppusijoitusalue Pilaantuneen maan loppusijoitusalue on noin 1,5 hehtaaria ja sille läjitetään noin 100 000 m³ kiinteytettyä maata. Viimeistä kiinteytystyötä varten rakennetaan massan valmistuskoneille loppusijoitusalueen viereen noin 2000 m²:n suuruinen väliaikainen kenttä.

Loppusijoitusalue sijaitsee laaksopainanteessa ylijäämämaiden täyttöalueen etelärinteen vieressä. Täyttöalueen viimeistelyvaiheessa kiinteytettyjen pilaantuneiden maiden loppusijoitusalue jää täytön vähintään metrin paksuisten maisemointirakenteiden sisään.

Loppusijoitusalueen kohdalla kallion pinta on 2–7 metriä maanpinnasta. Kallion päällä on silttistä moreenia, jolle loppusijoituskenttä on perustettu kitkamaa-, murske- ja louhetäytölle. Läjitysalueen pohjarakenteet on rakennettu tavanomaisen jätteen kaatopaikan pohjarakennevaatimusten mukaisesti. Pohjan moreenitiivistyskerroksen päälle on rakennettu salaojitettu murskekerros. Päällimmäisenä eristerakenteena on tiivis asvalttibetoni.

Alueen ympärysojat ja loppusijoituskentän pohjarakenteisiin asennetut salaojat keräävät alueen pintavedet ja läjitysalueelta mahdollisesti suotautuvat vedet loppusijoitusalueen yhteyteen rakennettuun tasausaltaaseen, josta ne johdetaan jätevesiviemäriin.

Läjitysalueen ja täyttömäen väliin on rakennettu louhetukipenger ja mineraalinen tiivistyskerros.

Toiminnan kuvaus Kiinteytettäväksi ja loppusijoitettavaksi otetaan vastaan maita, joista voidaan kiinteyttämällä valmistaa kaatopaikkakelpoista massaa. Käsittelyyn tuotava maa-aines on pääasiassa epäorgaanisilla haitta-aineilla voimakkaasti pilaantunutta, ja se on peräisin suoraan Helsingin kaupungin alueen rakennustyömailta tai rakennusviraston hallinnoimilta välivarastointikentiltä. Kaivumaat seulotaan ja niiden soveltuvuus kiinteytysprosessiin sekä haitta-ainepitoisuudet ja haitta-aineyhdisteiden ominaisuudet tutkitaan ennen alueelle tuomista. Massoille tehdään kiinteytettävästä maa-aineserästä riittävästi ennakkokokeita, joilla etsitään sopiva sideainekoostumus, jolla kiinteytysmassan laatuvaatimukset täyttyvät.

Vastaanotetut, homogenisoidut maat sekä tarvittavat side- ja lisäaineet sekoitetaan alueella toimivalla siirrettävällä sekoituslaitteistolla. Käytettävä menetelmä on sementtistabilointi, bitumistabilonti tai vastaava. Side- ja lisäaineiden kanssa sekoitettu maa-aines muodostaa massan, johon haitta-aineet sitoutuvat maapartikkeleihin ja niiden leviäminen estyy. Lisäksi kiinteytys pienentää maa-aineksen vedenläpäisevyyttä. Valmis massa tiivistetään alueelle, missä se kiinteytyy monoliittiseksi rakenteeksi. Kiinteytyneen massan puristuslujuus on vähintään
1 MN/m² ja sen vedenläpäisevyys vähintään K< 1x 10^-8 m/s.

Käsittelyjakson pituus on yleensä 1–6 viikkoa. Alueella läjitetään käsiteltäviä maita lyhytaikaisesti.

Kiinteytys- ja loppusijoitustoiminta on alkanut vuonna 2000, ja viimeinen kiinteytystyö tehtäneen vuonna 2009. Loppusijoitusalueen viimeistely ja maisemointi valmistunee vuonna 2011. Tällä hetkellä loppusijoitusalueelle on kiinteytetty vuosina 2000–2002, 2004 ja 2006 yhteensä 60 000 m³ pilaantuneita maita. Pohja-, tiivistys- ja täyttötyöt on tehty ympäristöluvan mukaisesti ja valvottuna, ja niiden vuosiraportit on toimitettu ympäristöviranomaisille. VTT on toiminut riippumattomana laaduntarkkailijana.

Loppusijoitusalueen pintaan on suunniteltu eristys- ja suojarakenne, jonka Uudenmaan ympäristökeskus on hyväksynyt ympäristöluvassa. Rakenne koostuu vähintään metrin pintakerroksesta (täyttömäen maisemointirakenne), yli 0,3 metrin, esimerkiksi sorasta tehdystä kuivatuskerroksesta ja 2x40 mm:n tiiviistä asvalttikerroksesta (K<1x10^-11 m/s). Lupahakemuksessa on esitetty tiivistyskerrokseen vaihtoehdoksi rakentamisaikana käytettävissä olevia materiaaleja, joiden vedenläpäisevyys vastaa 0,5 metrin kerrosta, jonka k< 1 x 10^-9 m/s ja jonka muodonmuutos on asvalttikerroksen kaltainen.

Päästöt ympäristöön Kiinteytystyötä tehdään vuosittain noin 1–6 viikon ajan. Liikennemäärät eivät eroa Vuosaaren sataman rakentamistyön liikenteestä. Maanantaista perjantaihin kello 7–20 tapahtuvan toiminnan aiheuttaman melun ja tärinän vaikutukset arvioidaan vähäisiksi, koska etäisyys lähimpään asutukseen on 700 metriä.

Pilaantuneiden maiden vähäisestä välivarastoinnista ja käsittelystä alueella aiheutuvien päästöjen arvioidaan olevan vähäisiä, koska alueelle ei vastaanoteta merkittävästi haihtuvia yhdisteitä (VOC) sisältäviä massoja ja pölyäminen estetään maa-ainesta kostuttamalla.

Loppusijoitusalueen tiiviit pinta- ja pohjarakenteet sekä kiinteytetyn materiaalin alhainen vedenläpäisevyys vähentävät terveys- ja ympäristövaikutuksia. Täyttöalueella pilaantuneet maat peitetään paksujen tiivistys- ja suojakerrosten alle, joten altistuminen pilaantuneelle maalle työn valmistuttua on erittäin epätodennäköistä.

Riskitekijäksi jää suotoveden mukana tapahtuva haitta-aineiden leviäminen ja siihen liittyvä pohjaveden likaantuminen. Likaantumisriskiä pienennetään ohjaamalla loppusijoituskentän ympärysojilla alueen ulkopuoliset valumavedet kenttäalueen ulkopuolelle ja keräämällä kenttäalueen mahdolliset valumavedet, kiinteytyksen aikaiset ja kiinteytyneestä massiivirakenteesta kentän pohjarakenteen tiivistyskerroksen läpi mahdollisesti suotautuvat vedet tasausaltaaseen, josta ne laaduntarkkailun jälkeen johdetaan jätevedenpuhdistamolle.

Suotovesien laatu Vuosaaren pilaantuneiden maiden kiinteytysalue kuuluu osana vesien yhteistarkkailualueeseen, jonka kohteena on kahdeksan osa-aluetta: Kivihiilen varmuusvarasto, Vuosaaren suljettu yhdyskuntajätteen kaatopaikka, Vuosaaren täyttömäki, Golfkentän alue, kivihiilivoimalaitosten pohjatuhkan välivarastointialue, kivihiilivoimalaitosten sivutuotteiden välivarastointialue, saastuneen maan välivarastointialue ja saastuneen maan loppusijoitusalue.

Suotoveden ominaisuuksia sekä vaikutuksia seurataan hyväksytyn tarkkailuohjelman mukaisesti kahdesta suotoveden näytepisteestä otetusta vedestä. Tuloksissa ei ole havaittu muuttuvaa trendiä havaintoaikana. Talousvesinormin mukaiset pitoisuudet ylittyivät vain alumiinin, mangaanin ja PAH-yhdisteiden osalta.

Suotovesillä ei ole havaittu vaikutuksia pohja- ja pintavesien raskasmetallipitoisuuksiin. Yhteistarkkailualueella näkyy sen sijaan kivihiilen varmuusvaraston ja kaatopaikan ympärillä pohjaveden laadun heikkenemistä.

Lausunto ympäristölupahakemuksesta

Ympäristölautakunta puoltaa rakennusviraston ympäristölupahakemuksen hyväksymistä, jos asian käsittelyssä hakemuksessa esitettyjen seikkojen lisäksi otetaan huomioon seuraavassa esitetyt näkökohdat:

Viimeistä kiinteytystyötä varten perustettavan väliaikaisen kentän rakenteet on suunniteltava ja rakennettava niin, ettei pilaantuneiden massojen käsittelystä tai mahdollisesta välivarastonnista aiheudu alueen pohjamaan pilaantumista. Lisätoiminta-alueen maaperästä on kentän purkamisen jälkeen tutkittava haitta-aineet, joilla alueella käsitellyt massat olivat pilaantuneet ja alue kunnostettava tarvittaessa. Jos kenttärakenne jätetään osaksi täyttömäen pohjaa, on sen puhtaus ja soveltuvuus pohjarakenteeksi selvitettävä.

Loppusijoitusalueen pintaeristyksen materiaalien ja rakenteiden suunnitelmanmukaisuuden todentaminen samoin kuin menettely poikkeamistilanteissa on toteutettava Uudenmaan ympäristökeskukselle esitettävän, hyväksytyn laadunvalvontasuunnitelman mukaisesti. Laadunvalvontasuunnitelma tulee toimittaa myös Helsingin kaupungin ympäristökeskukselle.

Ulkopuolisten pääsy käsittely-, loppusijoitus- ja vedenkäsittelyalueille tulee estää aitaamalla em. alueet. Aidat ja tieto pilaantuneen maan tai veden käsittelystä tulee olla alueella, kunnes käsittelyalueet on purettu tai peitetty, loppusijoitusalueen eristyskerros peitetty ja vedenkäsittelytarve loppunut.

Rakentamisen jälkeen loppusijoitusalueen tilaa ja rakenteiden kuntoa seurataan säännöllisesti ja riittävän kauan. Suotovesien laatua tulee seurata edelleenkin olemassa olevan, hyväksytyn vesien tarkkailuohjelman mukaisesti. Valvonnasta ja tarkkailusta on laadittava asianmukaiset raportit, jotka toimitetaan myös Helsingin kaupungin ympäristökeskukselle.

Seuranta- ja tarkkailuraportit sekä ilmoitukset töiden aloittamisesta, keskeytyksistä, lopettamisesta ja olennaisesta muuttamisesta tulee toimittaa kirjallisesti Helsingin kaupungin ympäristökeskukselle.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (28.8.2006) mm. seuraavaa:

Selostus Loppusijoitusalue sijaitsee Vuosaaren vanhan täyttömäen eteläosassa Laivanrakentajantien ja Tryvikintien pohjoispuolella kiinteistöllä

091-417-0004-0031. Loppusijoitusalueen länsipuolella on Vuosaaren vanha kaatopaikka, eteläpuolella kivihiilen varmuusvarasto ja maakaasuvoimalaitos. Alueen kaakkoispuolella sijaitsee rakenteilla oleva Vuosaaren satama-alue, jonka satamatie ja -rautatie tulevat kulkemaan alueen itäpuolella.

Loppusijoitusaluetta lähinnä sijaitseva rakennus on Helsingin Energian Vuosaaren maakaasuvoimalaitos, joka sijaitsee noin 300 metrin etäisyydellä alueesta etelään. Lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat 700 metriä alueesta lounaaseen, lähin päiväkoti 1,3–1,5 kilometrin etäisyydellä ja lähimmät koulut 1,7-2,0 kilometrin etäisyydellä. Lähin häiriintyvä luontokohde, Porvarinlahti–Mustavuori–Labbacka sijaitsee noin 800 metrin etäisyydellä, Vuosaaren täyttömäen pohjoispuolella.

Loppusijoitusalueen maan omistaa Helsingin kaupunki. Alueen pinta-ala on noin 15 000 m².

Ympäristölupahakemus

Ympäristölupahakemus koskee toimintaa, jossa rakennusvirasto käsittelee ja loppusijoittaa Helsingin alueen pilaantuneita maa-aineksia. Pilaantuneet maa-ainekset toimitetaan alueelle rakennusviraston hallinnoimilta pilaantuneiden maa-ainesten välivarastointialueilta.

Hakemuksen mukaan loppusijoitettavat maa-ainekset ovat pilaantuneet pääasiassa epäorgaanisilla haitta-aineilla, mutta voivat sisältää myös mineraaliöljyä, bensiini-, PAH- ja PCB-yhdisteitä tai muita haitta-aineita. Perusperiaatteena on, että vastaanotettavat maat ovat tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltavia ja että maiden on täytettävä tavanomaisen jätteen kaatopaikkaluokalle B1b asetetut kelpoisuusvaatimukset. Epäorgaanisten haitta-ainepitoisuuksien perusteella maat voivat lisäksi olla ongelmajätteiksi luokiteltavia, jos maat tai maista valmistettu massa täyttää vaarallisen jätteen sijoittamisesta tavanomaisen jätteen kaatopaikalle annetut kelpoisuusehdot. Alueelle tulevista massoista vaaditaan kattavat lähtötiedot sekä lisäksi suoritetaan laadunvarmistus.

Maa-ainekset käsitellään kiinteytysmenetelmällä siten, että niistä ei ole vaaraa tai haittaa ihmisille tai ympäristölle. Menetelmänä käytetään joko sementti- tai bitumikiinteytystä tai vastaavaa. Kiinteytys tehdään alueella siirrettävällä sekoituslaitteistolla, vuotuinen toiminta-aika on touko-lokakuu.

Vuoteen 2005 mennessä alueelle on sijoitettu yhteensä noin 87 000 tonnia eli noin 54 000 m³ kiinteytettyjä massoja. Kiinteytystoiminta alueella jatkuu vuoteen 2009 saakka, jolloin kiinteytetyn massan lopullinen määrä on noin 100 000 m³. Lopputuloksena kiinteytetty massa on osa täyttömäkeä.

Kaavatilanne Yleiskaava 2002:ssa alue on merkitty virkistysalueeksi, jolle saa rakentaa tarpeellisia yhdyskuntateknisen huollon tiloja. Alueella on 25.1.2002 voimaan tullut asemakaava 10640. Kaavassa täyttömäen alue on merkitty lähivirkistysalueeksi (VL) ja loppusijoitusalue on merkitty alueen osaksi (e-mm), jolle saa sijoittaa kiinteytettyjä saastuneita maamassoja.

Lausunto Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että hakemuksen mukainen rakennusviraston toiminta soveltuu Vuosaaren täyttömäen yhteyteen voimassaolevan asemakaavan käyttötarkoituksen, alueella tällä hetkellä olevien muiden toimintojen sekä liikenneyhteyksien kannalta hyvin.

Haettu toimenpide ei aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle, eikä vaikeuta luonnonsuojelun tai rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista mikäli lupa myönnetään.

Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa ympäristöluvan myöntämistä rakennusviraston pilaantuneen maan loppusijoitusalueelle.

Ryj viittaa saatuihin lausuntoihin.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee lähettää Uudenmaan ympäristökeskukselle HKR-Ympäristötuotannon ympäristölupahakemuksesta seuraavan lausunnon:

Kaupunginhallitus puoltaa ympäristölupahakemuksen hyväksymistä ehdolla, että asian käsittelyssä otetaan huomioon hakemuksessa esitettyjen seikkojen lisäksi seuraavat näkökohdat:

Viimeistä kiinteytystyötä varten perustettavan väliaikaisen kentän rakenteet tulisi suunnitella ja rakentaa niin, ettei pilaantuneiden massojen käsittelystä tai mahdollisesta välivarastonnista aiheudu alueen pohjamaan pilaantumista. Lisätoiminta-alueen maaperästä tulisi kentän purkamisen jälkeen tutkia haitta-aineet, joilla alueella käsitellyt massat olivat pilaantuneet ja alue tulisi kunnostaa tarvittaessa. Mikäli kenttärakenne jätetään osaksi täyttömäen pohjaa, tulisi sen puhtaus ja soveltuvuus pohjarakenteeksi selvittää.

Loppusijoitusalueen pintaeristyksen materiaalien ja rakenteiden suunnitelmanmukaisuuden todentaminen samoin kuin menettely poikkeamistilanteissa tulisi toteuttaa laadunvalvontasuunnitelman mukaisesti. Laadunvalvontasuunnitelma tulisi toimittaa myös Helsingin kaupungin ympäristökeskukselle.

Ulkopuolisten pääsy käsittely-, loppusijoitus- ja vedenkäsittelyalueille tulisi estää aitaamalla em. alueet. Aidat ja tieto pilaantuneen maan tai veden käsittelystä tulisi olla alueella, kunnes käsittelyalueet on purettu tai peitetty, loppusijoitusalueen eristyskerros peitetty ja vedenkäsittelytarve loppunut.

Rakentamisen jälkeen loppusijoitusalueen tilaa ja rakenteiden kuntoa tulisi seurata säännöllisesti ja riittävän kauan. Suotovesien laatua tulisi seurata vesien tarkkailuohjelman mukaisesti. Valvonnasta ja tarkkailusta tulisi laatia asianmukaiset raportit, jotka toimittaisiin myös Helsingin kaupungin ympäristökeskukselle.

Seuranta- ja tarkkailuraportit sekä ilmoitukset töiden aloittamisesta, keskeytyksistä, lopettamisesta ja olennaisesta muuttamisesta tulisi toimittaa Helsingin kaupungin ympäristökeskukselle.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote ympäristölautakunnalle ja kaupunkisuunnitteluvirastolle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

LIITTEET	Liite 1	Kuulutus
	Liite 2	Sijaintikartta



Kokousaika	18.9.2006 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

	Kustannus, euroa
Hallin perushinta asennuksineen	285 907
Muut kustannukset	224 743
- huoltotunneli	4 880
- ilmatekninen tila	9 760
- maakaasulämpöliittymä	6 100
- sähköliittymä	2 184
- sähkökaapelityöt	4 270
- perustustyö ja kentän pohjatyöt	33 855
- tekonurmi	143 948
- rahtikulut	6 100
- nosturi	2 440
- muut muuttuvat kulut	11 206

Yhteensä	510 650

LIITTEET	Liite 1	Kiinteistönluovutusilmoitus
	Liite 2	Kauppakirja
	Liite 3	Sijaintikartta (Haagan tontti 29162/3)
	Liite 4	Kartta kaupan kohteesta (Haagan tontti 29162/3)

LIITTEET	Liite 1	Talin puhdistamoalueen purkutöiden hankesuunnitelma 29.6.2006
	Liite 2	Talin puhdistamoalueen purkutöiden kustannusarvio

LIITTEET	Liite 1	Ehdotus Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelmaksi vuosille 2006 - 2007
	Liite 2	Tasa-arvosuunnitelmaehdotuksesta saadut lausunnot (9 kpl)